jTyön uusi ruumiillisuus

. Ruumiillisen tydn märiteImä on muuttunut vilme vuosina radikaalisti, kunpalvelutaloudessa tydntekijoiltä on alettu vaatia yhä enemmän esteettistä

kompetenssia, esiintymistaitoa sekä kykyä hallita ja käyttää omia tunteita yrityksen kannalta menestyksekkäällä tavalla. Tärnä tutkimus valottaa liikunnanohjaajien työt esiintymisenä,jossa keskeistä on työntekijän kyky reflektoida omaa kehollista ilmaisua ja muokata ruumistaan osana palvelukonseptia. HyodyntämalläEdmund Husserlin fenomenologista käsitystä ruumiin ja kehon erosta, JudithButlerin käsitystä performatiivisuudesta sekä Erving Goffmanin käsitystä esittämisestá, analysoin sitä, kuinka Iiikunnanohjaajat käyttvät kehoaan työvälineenä. Tutkimusaineisto koostuu liikunnanohjaajien ja Iiikuntayrittäjien teemahaastatteluista sekä osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimuksessa oletetaan, että osaruumiin ilmaisevuudesta, kuten sukupuoli, ikä tai pituus, ei ole suinkaan esittäjänitsensä hallittavissa. Aineiston analyysin kautta paljastuu liikunnanohjaajien kahdeksan en esittämisen kerrosta: liikkeiden fyysinen suoritus, liikkeiden näyttaminen, esilläolo, eslintyminen, läsnäolo, vuorovaikutus, esikuvana toimiminen ja yrityksen edustaminen.Tutkimuksessa osoitetaan, että esiintyminen ja kehon käyttäminen tydválineenâ vaativat taitoa ja jatkuvaa refleksiivisyyttä, silti tätä osaamistaei ole nähty tarpeellisena huomioida palkkauksessa.

Viimeisten 25 vuoden aikana fyysisesti raskas ruumiillinen tyo on vähentynyt en tyoeläman sektoreilla jobtuen tietotekniikan ja automaation lisaãntymisestä teollisuudessa, ergonomian parantumisesta sekä palvelualojen (aasiantuntijatyön kasvusta. Tässä artikkelissaväitetään, että ruumiillinen tyo ei ole suinkaanvahentynyt, vaan ne tavat, joilla kehoa käytetaan työssä, ovat muuttuneet. Varsinkin palvelualoilla tyo on muuttunut emotionaalisesti jaesteettisesti yhä vaativarnmaksi. Toistaiseksityön emotionaalisetja esteettiset piirteet ovat

herãttäneetvarsin vähän keskustelua suomaIaistutkijoiden piirissä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (Estola & Elbaz-Luwisch2003; Julkunen 2004; Kinnunen & Seppanen2010; Koivunen 2006; Korvajärvi 1999).Arlie Hochschild (1983) lanseerasi emo

tionaalisen tydn käsitteen lentoemäntiä koskevan uraauurtavan tutkimuksen myötä.Emotionaalisella tydllä tarkoitetaan tytintekijöiden kykya kayttää, hallita ja esittãä tunteita yrityksen ja sen tuotteiden nakokulmastasuotuisalla tavalla. Täma vaatii tyontekijoiltá

iaan Parviainen

Liikunnanohjaajien keho työvälineenä japerformatiivisuuden pakko palvelutyössa

Abstrakti

iohdanto

Tyoelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011 • 207

kykya toisaalta houkutella esiin, toisaalta pulottaa omia tunteitaan, jotta he voisivat omalIa tunneilmaisullaan ohjata asiakkaiden tunnereaktioita. Palvelutyontekijan kyvysta säädella ja esittää omia tunteitaan on vähitellentullut osa palvelutuotetta itseaan (Wichroski1994). Esimerkiksi lentoemäntien on oletettuolevan ystavällisia ja iloisia, kun taas hautaustoimiston tydntekijät ovat esiintyneet vakavina ja pidattyvaisinä (Ashforth & Humphrey1993).

Kun Hochschildin tutkimus kohdistuitunteiden hallintaan psykologisessa mielessä, tydn esteettisten puirteiden tutkimus alkoivoimistua 1990-luvun lopussa (Nickson ym.2001, 171). Hancockin ja Tylerin (2000) mukaan esimerkiksi tyontekijan ulkonäön merkitys palvelutydssa on jaanyt huomaamattaseka tyontekijöulta, asiakkaulta että työnantajilta. Tästä huolimatta tyonantajien vaatimuspalvelutyontekijoiden esteettisistä taidoistaja kompetenssista on tullut lähes itsestäänselvã osa rekrytointivaihetta. Esteettisillataidoilla ja kompetenssulla tarkoitetaan tãssätyontekijöideri tai johtajien kykya hyodyntaaulkonäkoaän ja habitustaan yrityksen imagonkannalta suotuisasti. Nicksonym. (2001) väittävät, että tyonantajat näkevät tydntekujänosana palvelutuotteitaan. Asiakaspalvelu ontulosta huolella rakennetusta roolista, johonkuuluvat eleiden, asentojen, kasvojen llmeiden ja äänenpainon säätely yhdessä oikeanlaisen pukeutumisen, kampauksen, ehostuksen ja korujen kanssa.Vãhitellen tutkijat ovat alkaneet kiinnos

tua myos työntekijan kehon uudesta roolistapalveluyrityksen ja asiakkaan välisessä palvelukohtaamisessa. Fysiologisista ja ergonomisista Iähtökohdista irtaantunut kehontutkimus nousi esiin 2000-luvun vaihteessaeurooppalaisessa tyoelãman tutkimuksessa(McKie & Watson 2000; Hassard ym. 2000;Holliday & Hassard 2001). Taustalla vaikutti kasitys kehosta sosiaalisesti tuotettunakonstruktiona (Shilling 1993; Turner 1994).Kehon roolia tyoelamassa on tarkasteltu esimerkiksi Foucault’n valtaa ja kehoa koskevas

208 •

sa teoreettisessa viitekehyksessa (Hollid;& Thompson 2001), kehon fenomenologan avulla (Acker 1992; Brewis 2000) sefeminististä kehoa koskevan teorian avul(Adkins 1995; Bordo 1993). SuomaIaisestydelamantutkimuksessa voimakas jako tytpsyykkisuin/henkisuin ja fyysisiin piirteisiion ollut esteenä tarkastella kehon ilmaisullsia piirteita palvelutyossa.’

Yhä useammalla en tyoeläman sektoriltydntekijoiden kehollista kaytostä ja habituta koskevat sanattomat suositukset ovat siityneet rekrytointivaiheeseen. Kehollisuutikoskeva sãätely on työnantajan näkdkulmasihelpompaa, jos rekrytoidaan ihmisiä, joidepersoona, tyyli, ulkonäko ja pukeutuminesopivat yrityksen imagoon sekä asiakaspavelun rajapintaan ettã tydyhteisoon (Nicksoym. 2001, 170). Tyonantajan ei näin tarvitsmaaräta, miten tyontekijän pitaisi kayttatya tai miten hãnen pitaisi pukeutua työpakalla, koska se on jo valikoinut ne potentiaEliset tyontekijãt, joilla on kyky asettua sopvalla tavalla osaksi yrityksen palvelukonseftia. Esiteollisessa ja teollisessa tuotannosskaytetty kaskyttavä johtamistyyli on menettanyt tehoaan jalkuteollisissa asiantuntija- tpalvelutehtavissa (Peccei & Rosenthal 1997Tyohön voimaannuttavan ja kannustavamallin tavoitteena on saada tyontekijät kilpallemaan itsensa kanssa, jotta he parantaisivajatkuvasti omaa tyosuoritustaan (Edward2000). TyUn muuttuminen yksityisyrittajamaiseksi (Peters 2001) on muuttanut kontrollin luonnetta ulkoisesta sisãiseen kontrolliin (Foucault 1986). Konsulttikirjallisuus oinostanut esille rekrytoinnin merkityksen korostamalla palvelutyontekijoiden persoonallisia ominaisuuksia muodollisen koulutuksetsijasta (Korczynski 2001, 89).Persoonallisuuden ohella rekrytoinniss

usein korostetaan, etta hakijalta vaaditaan yhteistyokykya. Vaikka monissa tydpaikkailmoituksissa toistuu sosiaalisten taitojen merkitysniiden maarittely on olluthankalaa (Warhursym. 2004). Toisin kuin esimerkiksi johtamistaitoja, sosiaalisia taitoja ei voi varsinaisest

Työn uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho työvãlineenä ja performativisuuden pakko...

I—-JLii

I

Työelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

opiskella missään. Yhteistyökykyisyys tai sosiaaliset taidot ovatkin usein sellaisia, joita hakijan on lähes mahdotonta osoittaa hallitsevansa, joten arviointi ja pätantavalta yhteistyokyvystä siirtyvät tyonantajalle. Palvelutyostãpuhuttaessa sosiaalisten taitojen mäarittelymuuttuu erityisen vaikeaksi, koska tyontekijan keho, persoona, emotionaalinen ilmaisu jaesteettinen vaikutelma sulautuvat osaksi palvelutuotetta. Thmän artikkelin tarkoitus onantaa käsitteellisiã valineitä ymmartäã, mikäosa tyontekijan kehollisuudesta/ruumiillisuudesta on tarkoituksellisesti rakennettua palvelutyötä ajatellen ja näin henkilön osaamiseenja kompetenssiin kuuluvaa, mikä taas tahatonta tai sattumanvaraista.Tarkastelen tãssä artikkelissa ryhmãlii

kunnanohjausta emotionaalis-esteettisenäpalvelutyonä yksityisissä suomalaisissa liikuntakeskuksissa kayttämällä laadullisia tutkimusmenetelmiä: haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Hyodyntãmalla EdmundHusserlin fenomenologista erottelua ruumiin(Korper) ja kehon (Leib) välillä analysoin sitä,miten ohjaajat muokkaavat omaan kehoaanja ruumistaan yrityksen palvelutuotteidenehdoilla. Haluan osoittaa, että kehon kayttäminen työvãlineena vaatii taitoa ja jatkuvaarefleksiivisyytta, vaikka sitã on pidetty itsestbbn selvänä eikä sitä ole nãhty tarpeellisenahuomioida palkkauksessa. Sovellan tässä tutkimuksessa Judith Butlerin kasitysta performatiivisuudesta ja Erving Goffmanin kasityksia esittämisestä, koska oletan, että liikunnanohjaajat oppivat esittämään sukupuolta tyonantajan toivomalla tavalla, kasitystä terveestäja hyvinvoivasta ruumiista sekä stereotyyppistä käsitysta “pirteästa” liikunnanohjaajasta. Esittämistä ei tässb ymmärretä vain jonakin aktiivisena ja harkittuna toimintana, vaanSe on ama myös passiivista, osittain tahatontaja tiedostamatonta sekä kulloisestakin kontekstista riippuvaa. Väitän, että liikunnanohjaajien kehon performatiivisuus on edellbmainituista syistä johtuen monikerroksista.Analyysini pyrkii kuorimaan nämb kerroksetnãkyviin.

Palvelu on tyypillisesti maaritelty immateriaalisena hyodykkeen, joka tuotetaan vuorovaikutuksen tuloksena tyontekijän ja kuluttajan välillä (Sturdy 2001, 14). Perinteisestion korostettu suhteellista toimintaa kasvokkaisen tai ãänellisen vuorovaikutuksen kautta (Macdonald & Sirianni 1996), nykyaãnkuitenkin palveluiden piiriin luetaan myosesimerkiksi siivoustyo tai internetin kautta ladattavien ohjelmien avulla kuunneltavamusiikki tai kännykkapelit. Palveluita ei voiomistaa samalla tavalla kuin teollisesti tuotettuja tavaroita. Ne voidaan ainoastaan kokeaja olla niissä osallisia, kun palvelutapabtumaon kaynnissä. Tästã syystä asiakkaan on joskus vaikea arvioida, milloin palvelu tapahtuu,mitä siihen kuuluu ja miten se oikeastaan onrakennettu (Edgett & Parkinson 1993).Liikuntapalveluja on viimeisten 15 vuoden

ailcana konseptoitu voimakkaasti. Sysäyksentälle antoi Les Mills -tuntikonseptien suosio1990-luvun puolesta vàlistä alkaen, minkäjãlkeen monet liikuntakeskukset ovat konseptoineet ryhmãliikuntatuntinsa (Brabazon2000; Felstead ym. 2007). Les Millsin tapauksessa konseptointi koskee sekä ohjaajanilmaisullista toimintaa että koreografioidenstandardointia. Suomalaisissa liikuntakeskuksissa konseptointi vaihtelee liikuntakeskusten antamista yleisohjeista tuntien sisaltojen subteen liikuntakeskusten tuottamiinomiin koreografioihin, joita ohjaajat ovat velvoitettuja kbyttamaan. Konseptituotteet voidaan tyylillisesti jakaa talla hetkellä neljbänen rybmban: 1) nopeita tanssillisia zumbatyyppisia konsepteja, 2) aerobic johdannaiset tunnit, kuten step- tai muokkaustunnit,3) hitaaseen liikkeeseen ja hengitykseen perustuvat tunnit, joissa hyodynnetbän joogaa,pilatesta ja venyttelyä sekb 4) voimaharjoitteluun liittyvat urbeilulliset tunnit, kuten sisapyöraily-, kuntonyrkkeily- tai levytankotunnit. Näiden erityyppisten tuntien ohjausedellyttaa ohjaajilta konseptiin sopivaa ternperamenttia, joten osa ohjaajista on erikoistu

isana Parviainen

Palvelutuotteet

p:3;’-1

‘i

—I

Tydelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3)— 2011 • 209

nut vain esirnerkiksi tanssillisten tuntlen ohjaamiseen. Phhtoimisesti työskentelevien ohjaajien on yleensh hallittava koko repertuaari.Ohaajan edellytetahn tuntien vhli!lä vaihtavan persoonallisuuttaan, jotta heidhn temperamentistaan vlittyvä tunnelma sopisi tuntien luonteeseen. Esinierkiksi joogaa, pilatesta ja tai chia hyodynthväh BodyBalance-tuntiavol seurata aggresslivinen BodyCornbat-tunti,joka yhdistelee erilaisia taistelulajeja.Standardoidun palvelukonseptin tavoit

teena on liikuntayritysten myynnin kasvattaminen ja yrityksen imagon kohottaminen.Voiton tavoittelu palvelutuotannossa edellyttäa tyontekijan ja asiakkaan vhlisen suhteen rationalisointia eli tehokkuutta, laskennallisuutta, ennustettavuutta ja kontrollia.Palvelukonseptien on oltava tarkasti suunniteltuja siten, etth” tuotantolinja” liikkuu joutuisasti ilman asiakkaalle syntyvhh kiireenvaikutelmaa. Ennakoimalla ja ohjaamallatyantekijhn ja asiakkaan vuorovaikutusta palveluille asetetaan tietyt kontaktipisteet, joissatyöntekijoiden on niährä tervehtia tai hyvastellh asiakkaat tai rohkaista asiakkaita tekemhhn kysymyksih. Palveluiden kasikirjoitusja dramaturgia on ennakkoon muotoiltu esimerkiksi sen mukaan, milloin työntekijh ottaa katsekontaktin asiakkaisiin tai miten hanhyvastelee toivottamalla hyvhh phivän jatkoaja ehkh lishamhllh mukaan jokin keventhvhnsutkauksen liittyen vuorokauden aikaan taivuodenaikaan. Monet palveluammattilaisetovat sishisthneet roolinsa nun taydellisesti,etth he eivht vhltthmhtth itse enhä edes huomaa noudattavansa palvelukonseptien khsikirjoituksia,Konseptin tavoitteena on muotoilla kaikil

le tyontekijdillä samansuuntaiset tavoitteet.Tosin yhdenmukaisuudesta on vaikea varmistua, vaikka konsepti kirjoitettaisiin auki dokumentiksi. Tyler ja Taylor (2001, 66) vhitthvat, etth palveluyritysten johdon keskeinentavoite on pyrkih sitouttamaan tyontekijatkoko persoonallaan palvelutuotantoon taatakseen palveluiden Iaadun saulymisen. Koskayritykset eivät kuitenkaan haiua olla ruippu

vaisia yksitthisista tyontekijöisthan persoonina, he konseptoivat palveluita, erityisestiniiden emotionaalis-esteettisth esitthmisentapoja, voidakseen joustavasti vaihtaa työntekijöith ilman, etth palveluiden laatu karsii.Oikean vaikutelman luomiseen perus

tuva hallinta eli vaikutelmahallinta on tarkeh osa palveluntarjoajan markkinointia.Liikuntayrityksissh juuri liikunnanohjaaja vhlittäh yrityksen irnagoa oikeanlaisellaemotionaalisella esuintymisellaan ja omahakehohlaan. Ryhmahiikunnanohjaajan tehthvhoh on innostaa osahlistujat hiikkumaan joukkona, nun etth itse joukon hike saayksittaisetosallistujat pysymaan mukana ja mielehläänyhitthmhhn omat f,ysiset rajansa. Yrityksehleon strategisesti ensiarvoisen thrkehh, etthhiikunnanohjaajat pystyvät antamaan asiakkahhle houkuttelevan vaikutelman yrityksesth.Kontrolloidessaan tydntekijöittensh oikeanlaista esuintymista palveluorganisaatiot khytthvht monia en tekniikoita kuten rekrytointia, koulutusta, valvontaa ja palkintoja. Ohjeetvoivat ohla hyvin tarkkoja. esimerkiksi asiakaskontaktin luomisessa hymya on seurattava kolmen sekunnin mittainen katsekontakti.Tyontekijan on osattava ajoittaa hymy ja katse oikeahla tavahla (Grandley ym. 2005). loskatse on hiian lyhyt, asiakkaasta voi tuntua,että hhntä ei huomiolda riitthvhsti, hiian pitkkatse puolestaan vol tuntua asiakkaasta kiusahhiselta tuijotukselta.Ritzer (1999) vhitthh, etth ghobaalien pal

veluynitysten tavoitteena on luoda spektaakkeleja, simulaatioita ja rnuita vastaavia teknuikoita tehdhkseen standardoiduista palveluista asiakkaita puoheensavetaviä sekhhmhrthhkseen palveluiden rationahisoituydinth. Esimerkiksi monet ketjuravintolat pithvht teemaviikkoja simuloidakseen jonkirtoisen maan tai toisen aikakauden tunnelmaa ja ohm peittaäkseen ruokakonseptiensa yksitoikkoista makuformaattia. Ritzenir(1994) mukaan kyseessh on palveluiderMcDonahdsaatio. Aikaisemmin korkeaa osaamista, asiantuntijan omaa arvostelukykyh jluovuutta vaatineet palvelutehtavat on stan

.

Tydn uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho tyhvhlineenh ja performatiivisuuden pakko

I—

w

I

210 •,.. ..,

Tydelhmhn tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

isana Parvainen

dardisoitu ja formatoitu palvelukonsepteikti j si, joissa tydntekijn tehtävänä on suorittaa

ja esittää vaadittu tehtävá mahdollisimmanluontevalla tavalla mutta tarkkojen ohjeidenmukaan. Aiemmin vaativista töistä on tullut“mäkkärihommia” (McJobs), kansankielellã“paskaduuneja”, joissa tybntekijn autonomia suhteessa tydnSä sisältöön on Iãhes ko

1- konaan kadonnut. Verrattuna tayloristiseen,a teolliseen liukuhihnatyohön näissa uusisa sa mäkkárihommissa tyontekijoiden ilmeet,

eleet, äänenpainot ja vuorosanat ovat tarkkaan käsikirjoitettu palvelukonseptiin. Nãilletarkkaan formatoiduille palvelusektorin toil

o le on luonteenomaista lyhyt koulutus, alhaie nen ansiotaso, osa-aikaisuus ja tyOntekijOia den heippo korvattavuus.

Liikunoanohjaajan tyo on voimakkaasi. ti polarisoitumassa toisaalta standardoi- duksi matalaa osaarnista vaativiksi palvelu- konsepteiksi, toisaalta luovuutta ja korkeaa- osaamista vaativiksi asiantuntijatehtaviksi.t Liikuntayrilyksen kannattavuuden kannalta- on tärkeää pyrkia konseptoimaan palveluita- ja samalla pudottaa lilkunta-alan asiantun• tijoita ylakastista alakastiin, koska automa- tisoidusta tyOstä on perusteltua rnaksaa vä

hemmän.

• Kehon ja ruumiin käsitteellinen ero

Ryhmaliikunnanohjaajat kayttävät omaa kehoaan tyovälineenä, mika yleensa edellyttaakehon muokkausta ja oikeanlaisen kehon jaruumjin rakentamista, jotta se vastaisi asiakkaiden ja yrityksen kasitystá oikeanlaisestaliikunnanohjaajasta. Teen eron kehon ja ruumiin valillä, jotta voisin tarkastella sitä, mikãosa liikunnanohjaajien kehon kaytOstä onopittua ja tarkoituksellisesti muovattua tairalcennettua ja mikä osa heidän tyOvalineestään on ruumijllista tai tabdosta riippumatonta. Seuraan tässã fenomenologi EdmundHusserlin (1950) saksankielistä erottelua sanojen KO rper (a Leib välillä (Kuhmonen 1996;Parvjajnen 2001). Ruumiilla tarkoitan mate-

riaalista, orgaanista, biologista, fysiologista,lyhyesti somaattista kokonaisuutta, joka toimu ihmisen tahdosta tai halusta riippumatta. Keho on puolestaan Se osa ruumiista, jotaliikutainme, (osta voimme olla tietoisia, jokatekee havaintoja, joka kommunikoi ilmeillä,eleillä ja asennoilla, joka vol tulla taitavaksi(a joka on reflektuivinen omalle toiminnalleen(Parviainen 2006, 69—71). Kehon (a ruumiinerottelu on tassa käsitteellistã, koska arkielämässä ruumis ja keho muodostavat toiminnallisen (a saumattoman kokonaisuuden. Onkuitenkin tilanteita, joissa on syytä pohtia,milloin teemme toisesta ihmisestä päatelmiahänen ruumiillisten piirteittensã, esimerkiksiihonvärin, ian tai pituuden mukaan (a milloinhänen kehollisten piirteittensä, esimerkiksiilmeiden, taidon ja muiden opittujen ominaisuuksien perusteella.Kuten kaikkiin materiaalisiin esineisiin,

myos ruumiiseen liitetàOn erilaisia arvottavia merkityksia, jotka vaihtelevat historiallisesti ja kulttuurisesti. Yleensä nämä arvottavat merkitykset vaikuttavat ihrnisen statukseen ja sosiaaliseen asemaan yhteiskunnassa (Sharp 2000; Gremillion 2005). On selkeäätutkimuksellista näyttOä siitä, ettã työelämässä kehollisia taitoja Jo kehon aktiivista kdyttOO eipystytO erottamaan tai ei haluta erottaaruumiillisten pürteiden joukosta. Esimerkiksinaisen huomattavan ylipainon on havaittuvaikuttavan hänen tyoluistymiseensa (a palkkaukseen heikentavasti (Kauppinen & Anttila2005). Vastaavaa ei ole havaittu miesten tapauksessa. Miehella on puolestaan havaittukorrelaatio pituuden (a palkkauksen välillä(Persico ym. 2004). Fyysisella koolla kuten pituudella ja osittain ruumiinpainolla, ihonvàrillä, biologisella sukupuolella, lalla tal vasenkatisyydella on ollut mania ihmisen sosiaaliseen asemaan vaikuttavia piirteita. vaitankin,että tyUelamassa edelleen suositaan tai syrjitaan ihmisiä ruumiillisten plirteiden takia, cisen mukaan, mita he kehollisesti osaavat taieivat osaa.Perinteisesti sukupuoli on jaettu biologi

seen (sex) (a sosiaaliseen (gender) sukupuo

• 211

1’-l

mI

ITyöelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3)— 2011

Tyon uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho tyovalineena ja performatiivsuuden pakko

leen. Ruuniis/keho jaottelun osalta biologinen olisi nàin ruumiillista ja kehollinen sosiaalista. Bulter kyseenalaistaa tämän Simonede Beauvoiren kasityksen sex/gender jaottelusta väittämällà, että myos biologinensukupuoli on sosiaalisesti tuotettu. Toisinkuin usein on väitetty, Butler (1990) ei kiellà ihmisten välisiã biologisia, siis ruumiillisiaeroja, mutta vaittäa että binaarinen järjestysmies- ja naissukupuoleen on ensisijaisestisosiaalinen järjestelmã.2Syntymähetkestãänlähtien ihmiset asetetaan ruumiillisten tunnusmerkkiensä mukaan joko mieheksi tainaiseksi. Ammentarnalla Austinin puheaktiteoriasta Butler väittää, että sukupuoltaperformoidaan toistamalla eleitä, ilmeitä japukeutumiskoodeja, jotka enemmän tai vahemmän vastaavat roolia koskevia odotuksia. Tällainen ruumiillinen itsen esittäminenei ole välttämättä tietoista tai aktiivista, vaanolemassa olevat (sukupuoli)roolit asettavatmeidät toimimaan tietyilla tavoilla (Butler1993, 315). Nàmã mies- tai naisroolit eivãtsuinkaan ole pysyviä vaan muuttuvat vãhitellen erilaisten yhteiskuntaa ja kulttuuriakoskevien muutosten myhtä. Olennaista kuitenkin on Se, etteivàt ne ole koskaan yhdenihmisen muutettavissa olevia. Yksilö voi tietoisesti kyseenalaistaa näitä esimerkiksi Sekoittamalla sukupuolirooleja vaatetuksensaavulla, mutta hänen esitystàän tulkitaan amasuhteessa yhteiskunnan vallitsevia sukupuolirooleja vasten.Kàytàn tássà artikkelissa Butlerin per

formatiivisuus-käsitettà en merkityksessä kuin sanoja esittäminen ja esiintyminen.Performatiivisuus ymmärretäãn tässä sukupuoliroolien jarjestelmäna, joka ei ole jon-kin yksilon toiminnan kautta muutettavissa.Performatiivisuus poikkeaa esiintymisestä,jolla tarkoitetaan yksiloiden aktiivista ja tietoista kehollista toimintaa. Jos esiintyminenon yksilön aktiivista ilmaisullista toimintaa,esittàmisessà ruumiin ilmaisevuuteen Jiittyvat piirteet, kuten sukupuoli, pituus tai ihonvan, eivãt ole koskaan tãysin esimntyjan hallittavissa tai päàtettävissã.

Keho ja ruumis työvälineenä

Esiintymmnen ja tyoroolien esittäminen ovatjo pitkaän olleet tärkeä osa organisaatiotutkimusta (Brisset & Edgley 1990). Goffman(1959) tarkastelee tyontekijoiden työsuoritusta teatteritilan käsitteiden kautta. Hanerottaa palveluorganisaatioissa nayttdmdn jatokahuoneen toisistaan. Yrityksessa saattaaolla fiysisesti osa tiloista jaettu nayttämöiksi,kuten kokoustiloiksi, tai takahuoneiksi, kutenpukuhuoneiksi, mutta nayttamö/takahuoneerottelu ei selity yksinomaan tyotilojen fyysisellä jarjestyksellä. Nayttamo/takahuoneerottelu on ennen kailckea mentaolinen tilo,joka syntyy ihmisten välisen erilaisen vuorovaikutuksen seurauksena organisaation en tiloihin ja tilanteisiin joko spontaanisti tai työsuoritusten myOtä. Näyttamölla työntekijàtkohtaavat asiakkaat, organisaation johdonja kollegansa esittämällà omaa ammatillistarooliaan. Takahuoneeseen vetaydytäan palvelutilanteiden tai tyopalaverien eli esitysten vãlillä rentoutumaan ja valmistautumaanuutta esitystä varten. los nãyttamä edustaavirallista organisaatiota, muodollisia suhteita ja annettuja tyhtehtavià, takahuone on epavirallinen organisaatio, jossa ihmisten sosiaaliset suhteet eivät riipu yksinomaan statuksesta, tydtehtavasta ja asemasta.Palvelutyontekijät valmistautuvat en ta

voin esittämãän ja kayttamäan kehoaan (aruumistaan astuessaan nayttàmölle. Osallsvalmistautuminen tarkoittaa oikeanlaiserhyrnyn ja aänenkãyton omaksumista, toiset taas muokkaavat ruumistaan kirurgisesti (Kmnnunen 2008) antaakseen itsestäãn oikeanlaisen vaikutelman asiakkailleRefleksiivisyys ja itsen tarkkailu on olennainen osa itse itseään muokkaavia ruumiillisisubjekteja sekä liikunnanohjaajien ettà heidan asiakkaittensa tapauksessa. Adkinsin jLuryn (2000, 155) mukaan tyontekijat ovaerilaisessa asemassa sen subteen, miten hivoivat reagoida heidän kehoaan ja ruumistaan koskevaan rnyönteiseen tai kielteiseeipalautteeseen. Ruumiillisista seikoista, kutei

212 U Työelaman tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

L

-Jw

I

esimerkiksi ihonväristã, biologisesta sukupuolesta. ruumiin koosta tal iästä, johtuen tolvottavat fyysiset ominaisuudet eivãt ole sumkaan kaikille tasa-arvoisesti saavutettavissa.Osa tyontekijoista el vol tal ei halua muokataja muuttaa omaa kehoaan ja ruumistaan lyonantajien odotusten mukaisiksi.

Colgan ja Ledwith (1996) väittãvät, että heteronaiset ovat heteromiehia potentiaalisestikykenevämpiä katsomaan itseään ulkopuolelta ja huomaamaan oman kehonsa, ruumiinsa,ulkonäkOnsa ja käyttaytymisensä vaikutuksetmuihin ihmisimn. Syy tãhän heidän mielestäánon, että naiset ovat joutuneet sopeutumaanvieraaseen, heteromiesten ehdoilla toimivaanympäristOOn, joka on asettanut ennakko-oletukset siitä, mitä nainen on tal hãnen pitäisiolla. Naiset ovat olleet pakotettuja reflektoimaan sitä, täyttaäkO heidän kehonsa ja mumiinsa miesten ympáristOn asettamat vaatimukset ja miten heidãn kannattaisi myOtäillavai vastustaa nãitä vaatimuksia. Naiset tulevat tãstã syystä tietoisiksi kehostaan miehiäherkemmin, koska he ajautuvat ristiriitoihinympäristOn vaatimusten ja oman ruumiinsavalillä. Heteromiehille olisi näin yleisesti ottaen vaikeampaa arviolda sitä, miltä he muidenmiesten tai naisten silmissa näyttäytyvät.Adkins ja Lury (2000, 157) muistuttavat,

että naisvaltaisessa palvelutyOssa kehoonja ruumiiseen on suhtauduttu ikän kumn sesyntyisi ja kehittyisi luonnollisesti vailla mmkäänlaista reflektiota muokkauksen strategisista tavoitteista tal pämáaristä. Adkinsin(1995) mukaan tyOnantajat eivät ole nähneetnaistyontekijoiden omistavan omaa kehoaanja ruumistaan tyOvalineenä ja esittävän sentarkoituksellisesti tietyllä tavalla osoittaakseen ammatillista kompetenssma ja saadakseen tãrkeämnän sosiaalisen valta-asemantyOyhteisOssä. Miesten sen sijaan on nãhty kykenevãn käyttamàän ruumistaan ja kehoaaninstrumentaalisestj tyOvälmneenä ilman vaikeuksia ja he voivat myos irrottautua kehollisesta tyOroolista naisia helpommmn.Tutkii-nuskirjallisuudessa on kayty kes

kustelua palvelutyontekijöiden tunteiden

autenttisuudesta tal pikemmmn siitã, kuinkaautenttisesti he kykenevat esittämãän tunteita turvautumalla “syvanäyttelemiseen”(Collishaw ym. 2008). On pohdittu esimerkiksi, missä määrin asiakas kylcenee erottamaan toisistaan aidot tunteet näytellyist jamissä määrin tämä vaikuttaa slihen, millaistapalvelua ban pitaa laadukkaana. EsimerkiksiLemmik ja Mattsson (2002) lOysivãt yhteyden työntekijan positiivisen kasvojen ilmeen,puheen ja liikkeiden sekä asiakkaan tyOntekijään kohtaan tuntemien myOnteisten tunteiden välilla. Ryhmaliikunnanohjaajat ovaterityisryhma sen vuoksi, ettã epaautenttmsuus ja epäaitous ovat jossain mããrin olleetliikunnanohjaajien tavaramerkki. Yleisestion pidetty itsestn selvänã sitä, että lilkuntaohjaajat ovat positiivisia, tekopirteita taijopa ärsyttävyyteen asti teennäisen reippaita.Ryhmaliikunnanohjaajan rooliin on kuulunutylitsevuotava mnnokkuus, jota muissa palveluammateissa ainakin Suomessa pidettaislmnhyOkkaävana ja aggresslivisena kaytOksena.

Tarkastelen tassa artikkelissa sitä, miten ryhmaliikunnanohjaajat itse luonnehtivat tyOnsaemotionaalisia ja esteettistä vaatimuksia selvittäãkseni kehollisuuden/ruumiillisuudenroolia heidãn tyOssään. Aineisto koostuu yhteensã 18 ryhmaliikunnanohjaajan ja lilkuntayrittajan haastattelusta. Haastattelujen lisãksikãytetãän taydentävana aineistona pamvakmrjamerkmntOjã noin 60 tunnin mittaisesta osallistuvasta havainnoinnista kahdeksassa yksityisessã hikuntakeskuksessa eraassa suuressasuomalaisessa kaupungissa (>150 000 asukasta) toukokuun 2008 ja maaliskuun 2009vãliseltä ajalta. Lisäkseni tutkimusprojektissaRiitta Pirinen teki haastatteluja ja osallistuvaahavainnointia osallistumalla asiakkaana myhmäliikuntatunneille. Tulkitsen naita aineistoja edellã kuvatun fenomenologisen ruumis/keho jaottelun sekã Butlerin performatmivisuus kasityksen ja Goffmanin esitysteorioiden

Jaana Parviainen

Metodologia ja aineisto

-I

mI

I

TyOeläman tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011 • 213

ElTyón uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho tyOväIineen ja perforrnatiivisuuden pakko

avulla. Kaikkien aineistossa esiintyvien henkiiöliisyys on tehty tunnistamattomaksi.Tutkijat haastattelivat yhtOtoista Iiikun

nanohjaajaa ja seitsemãä liikuntayrittäjãä,jotka ohjasivat tai olivat joskus ohjanneet ryhmäiiikuntatunteja. Liikuntayrittäjien haastatteluissa käsiteltiin kysymyksia liikuntapal.veluiden suunnittelusta, rekrytointiperiaatteista, yrityksen koulutusjarjestelmista sekãohjaajilta vaadittavasta koulutuksesta ja taldoista. Liikunnanohjaajilta kysyttiin heidOnkäsityksiaan liikunnanohjaajan tyostä, vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa, esiintymisestO, ulkonOOstä, sukupuolesta sekäohjaajan patevyysvaatimuksista, koulutuksesta ja taidoista, joita ohjaajilta alalla edellytetaän. LiikuntayrittäjiltO kysyttiin molempia kysymyksia, joten haastattelut paäsãäntöisesti kestivät heidän kanssaan pitempään.i-laastattelut kestivät noin puolesta puoleentoista tuntiin. Yhtään halukasta miesohjaajaaei iOytynyt haastateltavaksi, mika on aineiston yksi ilmeinen puute. Toisin on muistettava, että ryhmaliikunnanohjaus on hyvin naisvaltainen ala. Koska aineiston koko on pieni,se keskittyy naisohjaajiin ja yhdelle alueelle,voidaan tuloksia pitää vain suuntaa-antavina.

Vain pieni osa ryhmOliikunnanohjaajistaoil pysyvässä tyUsuhteessa kuukausipalkalIa. Kaikista haastatelluista 12 oh osa-aikaisia,jotka tekivät ohjausta joko opintojen tai muuntyön ohessa. Viisi toimi päätoimisina ohjaajinajoko yksityisyrittajina tai kokopäivatoimisestipalkattuina ohjaajina. Osa-aikaisten ohjaajienjoukossa oh en alojen opiskelijoita, ammattitanssijoita, tarjoilija, kayttOliittymasuunnittelija, diplomi-insinoOri, sairaanhoitaja ja toimintaterapeutti. Vain nelja ohjaajaa 17 haastatellusta ei ohjannut lainkaan konseptitunteja elihe myOs siten suunnittelivat omat tuntinsa.Varsinkin nuoret liikunnanohjaajat suh

tautuivat tyOhOnsa intohimoisina harrastajina. Tyydytysta toi esiintyminen itsessään, osakatsoi, että ohjaus toi heille valtavasti “energiaa”. jotkut osa-aikaisista pitivät vain yhta taikahta tuntia viikossa ja osa heistä kertoi ohjaavansa “treenatakseen samalla itse’ He va

kuuttivatyhdistavansa huvin ja hyOdyn. Heilletärkeaä oh yrityksen tarjoamat luontaisedutkuten puolison saamat alennukset. Yrityksihleharrastajien palkkaamisesta tyOntekijOiksi onuseita etuja. Työntekijä ajattelee tekevänsatyotä ensisijaisesti itsensä takia (a sitoutuunäin tyOhönsä koko persoonahlaan. Palkkio eiole lyon keskeisin motilvi. Taloudellinen hyOty tãstO tulee ennen kaikkea yrityksehle, koska esimerkiksi hiikunta-alahla pelkastâan tuntityöna tehdysta ryhmaliikunnanohjauksestapystyy harvoin keräãmäãn itselleen riittävääkuukausipalkkaa.3Tarkastehen seuraavaksi, miten ryhmO

liikunnanohjaajien kehon ja ruumiin esittämisen kerroksehhisuus tulee näkyviin.Hypoteesini on, ettã esittäminen on vain osittam aktiivista tietoista harkittuna toimintaaja osittain passhivista, tahatonta, tiedostamatonta tai jopa pakotettua toimintaa.

Esittämisen kerrokset

Ohjaajien haastatteluvastauksissa ioytyyuseita erilaisia esittämisen tapoja, joita kutsun esittdmisen kerroksiksi. Ne ovat intensiteetiltaän erilaisia, usein paallekkaisia, osaniistä on pakotettuja ja osa taas edehlyttaä aktiivista tietoista paneutumista. LOydan tästäaineistosta kahdeksan en esittämisen kerrosta: 1) lyon (fyysinen) suoritus, 2) liikkeidennäyttaminen, 3) esilläolo, 4) esiintyminen, johon kuuluu sekä sukupuolen että erilaisten(ohjaaja)roolien esittâminen, 5) lsnäolo, 6)vuorovaikutus, 7) esikuvana toimiminen ja8) yrityksen edustaminen ja brãndääminen.Vuorovaikutus ohjaajien ja asiakkaiden vãIihlä sisãltäã monenlaista keholhista kommunikaatiota ja tiedon siirtoa, mutta se on hiianlaaja aihe tässä yhteydessä tarkasteltavaksi.Keskityn tässä artikkelissa analysoimaan liikunnanohjaajien tyOtä esiintymisenä.

Monissa haastatteluissa kävi ilmi, että pelkästäOn ysisend suorituksena ryhmähiikunnanobjaus on vaativaa. Ohjaajat, joilla on useita tunteja päivässä, kertoivat, että on vaike

214 • TyOelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

:. .1

•1

I—-JLU

I—

iaana Parvialnen

aa enää antaa asiakkaille muuta kuin nãyttäãpelkät liikkeet korokkeella. Liikunnanohjaajatkertoivat, että saadakseen asiakkaat innostumaan ja näyttääkseen esirnerkkiä asiakkaille,heidãn on ama tehtävä liikkeet fyysisesti rankemmin, kuin mitä asiakkaat tekevät:

pitdà hypata tarpeeks korkeelle, jotta ihmiset hyppàà puolet siità, rnitä ma nàytàn.Eli mun on tehtdvà ama isommat liikkeetjasyveinmàt kyykytja isommilla painoilla, periaatteessa,jos ma haluan, et ne muut tekeeedes làhes sen. mitd ma teen, et ne sais siitàsen hyödyn irti. Nun on se sillai raskosta, jasit pitàà puhua samalla. (Ohjaajal2)

Liikunnanohjaus vaatii kovaa peruskuntoa,mutta yllättäväá kyllä, eras liikuntayrittajanäki pikemmin ongelmaksi sen, että varsinkinnuoret ohjaajat treenaavat Iiikaa. Han toteaa:

“Se on vdhàn ongelma ettd treenoa liikaakuin se ettà, on huonossa kunnossa, ei 00 kyllà tullu viela vastoan’ (LiikuntayrittäjäO9)

Liikkeiden nàyttàminen on syytä erottaa eslintymisesta. Ryhmäliikunnanohjaustilanteessatyypillisesti ohjaaja on esillä korokkeella, jolIa han kaiken aikaan nayttaa Iiikkeet muille.Asiakkaat simultaanisesti kopioivat Iiikkeetomassa kehossaan. Osa ohjaajista piti itseäänIiikkeiden näyttãjinä, ajattelen, etteivät asiakkaat katso itse ohjaajaa, vaan vain Iiikkeitä,joita han tekee. Kun ohjaajilta kysyttiin, haluavatko he rnieluummin ohjata naisia vai miehiä, vastasi eras seuraavasti:

osa miehistd ihan suoraan sanottuna kyyläà, sils rintojoJo tokapuolta, vaikkei sità nytkouheestj ookaan, mutto toisoolta, mitäköbàn eroo, siità on taos nun kouon ku ma oonohjonnu miehid. (LiikuntayrittàjàO2)

Tässä vastauksessa kay ilmi, että nsa asiakkaista suhtautuu ohjaajan ruumiiseen arvioitavana esineenä, ja täma esillàolo aiheuttikiusaantunejsuuden tunteen. Näin eras oh-

jaaja kuvasi eroa aktiivisen työhon kuuluvanesillaolon ja pakotetun kiusalliselta tuntuvanesillaolon valilla seuraavasti:

No, meillà on noisten puolella oma suihkuhenkilàkunnallaja ma en esimerkiksi henkilökohtaisesti holua mennà sinne asiakkaidenkanssa, kosko ma en...[]...Musta sean àrsyttävàà, ettà se on sellaista arviointia, hirvean kriittistà orviointia. No, ehkà siinà osaon omaakin ajattelua, mutta kuitenkin kyllà sità ohjaajaa arvioidaan ihan en sulmàllà kuin taos ehka jotain muuta. Sità oletetoan, ettà sen ohjaajan pitàis nyt nib sitten...(Ohjaajal3)

Vastaus paljastaa, miten ohjaaja rajaa omankehonsa ja ruumiinsa esillaolon asiakkaille.Han on valmis olemaan esillä ja esiintymäänsalissa asiakkaille, mutta kieltaytyy olemastaasiakkaiden arvioitavana enää suihkutiloissa.Asiakkaiden katseet, jotka han hyvaksyy salissa, muuttuvat kiusallisiksi tilanteessa, jossahan el enää halua olla asiakkaiden kaytettavissa. Vastauksessa paljastuu, miten ohjaajankeho muuttuu tyovälineesta ohjaajan minuudeksi hänen siirtyessään salista pukuhuoneeseen. Goffmaniin (1959) viitaten Iiikunnanohjaajan keho muuttuu yksityisesta julkiseksi jataas takaisin yksityiseksi saman tyopãivän aikana joskus useitakin kertoja, koska ohjaajasaattaa pitaa päivän aikana useita tunteja taitavata asiakkaita kaytavilla. Ohjaaja ikaan kuinsiirtyy takahuoneesta nayttamölle ja takaisinuseita kertoja paivassa. Ohjaajalta vaaditaankykya tiedostaa, milloin hänen kehonsa toimiityovalineena eli on asiakkaiden ja liikuntapalveluiden kontaktipintaa ja milloin han ottaakehonsa jälleen takaisin itselleen (Holliday &Thomson 2001, 125).

Ohjaaja toteaa myös, että ohjaajan vartaba arvioidaan “kriittisesti’ “ihan en silmalla”kuin muiden ihmisten vartaloa. Ohjaaja kokee,etta asiakkaat olettavat hanen ruumiinsa ole-van jollakin tavalla erityinen. Suihkutiloissaasiakkaifle tulee mahdollisuus vertailla omaaruumistaan ohjaajan ruumiiseen ja mahdol

• 215

mI-

Työelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

Tyon uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho tyovälineenä ja performatiivisuuden pakko

lisesti huomata ohjaajan ruumiissa sellaisiaheikkouksia, joita he eivät salissa huomanfleet. Vastaus kertoo, ettã ohjaajat tuntevat,että heidän ruumiinsa on esikuva asiakkaille. Etsiessän ohjaajan ruumiista virheitä jaheikkouksia asiakkaat samalla pyrkivat vetämään alas tämän ohjaajan ruumiin esikuvallisen roolin.

Eras haastateltava kertoi, että pelkka esilläolo tai esiintyminen ei riitä ohjaajalle, vaanohjaajan pitãisi muuttaa esilläolonsa korokkeella Iäsnäoloksi ja vuorovaikutukseksi asiakkaiden kanssa:

se just et vaikka sa olisitkin hyvd vetäjä,nun moni tämmönen pitkaan aloha olin kokee tosi raskaana tdmmösen, et sun täytyyolla nun iösnä. Ja nilnku ihan oikeesti olin,et Sd et vol olin yuan ohjaajona korokkeella,josta sad huuteiet toisilie miten seuraovaksmennddn. Ettd sä oot niinku ulkopuolinenohjaaja. Vaan sd joudut ikddnkun tulemaansille samaile tasoile nhitten ihmisten kanssa.(LiikuntayrittajaO5j

“Tuleminen samalle tasolle” voidaan tulkitaerãanlaiseksi läsnäolon vaatimukseksi liikunnanohjaajille. Läsnãololla tarkoitetaan tãssäkykyä saada asiakas tuntemaan, että ohjaaja on aidosti kiinnostunut asiakkaista ja onyhdessa heidän kanssaan. Eras ohjaaja kuvasi lasnäoloa siten, että”ihmisille pitää jotenkin saada se tunne, että sä not heitä varten”.“Ulkopuoliseksi ohjaajaksi” kutsutaan tässa sellaista, joka suoriutuu työstä fyysisesti,näyttää liikkeet, on esilla, toimii esikuvana jaesiinty mutta ei osaa tai kykene olemaan lasnä asiakkaille ja antaudu vuorovaikutukseenheidän kanssaan. Läsnäolon ja vuorovaikutuksen kerrotaan vaativan ohjaajalta erityistd ponnistelua.

Esiintyminen

Suurin nsa haastatteluista ohjaajista ja liikuntayrittajista piti esiintymistä yhtena keskei

senä piirteenä ryhmaliikunnanohjaamisessa. Standardoitujen koreografioiden tullessaSuomen markkinoille 2000-luvun vaihteessa,niiden koulutuksessa alettiin painottaa intensiivistä kontaktia asiakkaisiin ja ohjaajaa esiintyjãnä. Tarkoitus oil tehdä liikunnanohjauksesta asiakkaisiin emotionaalisesti ja elamyksellisesti enemmän vetoavaa kuin aikaisemmin.Esimerkiksi oman innostuneisuuden kautta ohjaajan pitäisi pyrkiä herättämään mydsasiakkaissa samankaltaista innostuneisuutta. Tätä innostuneisuutla tunteiden slirtonatai tunteiden tartuttamisena voidaan välittä.esimerkiksi aanenpainoilla ama huutamiseenasti. Eras ohjaaja kertoi tästä murroksesta:

Ne oil oikeastaan ensimmdiset peruskoulutukset nun ei sihloin ees tdrnmdisistd asloisto puhuttu Suomessa olijaamisen yhteydessd, mitd Les Mills tol mukanaan. Kaikki tarnmdiset kontaktit asiakkaisiin Jo ylipaataanse semmoinen eldmyksien tuottaminen jatdmmöinen eldytyminen, Jo yhipaataan monipuohisempi ohjaaminen. Pius, etsilloinhanoil tdysin ihmeehlinen asia Suomessa, ettd ohjotoan kasvotasiakkaisiin pain, mikä on tietysti taas nyt ndin, kun on 10 vuotta sitd tehnyt nUn tuntuu ihmeeiliseltd, ettd ma seisoisin selkd asiakkoisiin pain. Joka on rnuutenolka tyiya![Naurua] (Ohjaajal3)

Esiintyminen tuottaa ohjaajille seka nautintoa että erilaisia pelko)a. Monet kokeneetkinohjaajat totesivat, etta he jánnittävät erityisesti uuden ohjelman vetämistä ensimmäistä kertaa. Eras nuori ohjaaja kertoi, että bànjãnnittàä ennen jokaista tuntiaan. Useimmatkuitenlcin pitivät esiintymistä mybnteisenä javoimaannuttavana piirteena tydssään. Tosinmonet kertoivat, että”iloisen tsemppaajan”rooliin ottaminen on vaikeaa, varsinkin jositsellä on mieli maassa. Jotkut ohjaajat jopakertoivat addiktoituneensa esiintymiseen taipitivat ohjaamista “tietynlaisena eslintymisvietin purkamisena”. He usein rinnastivat ohjaamisen showksi, viihdyttamiseksi tai näyttelemiseksi. Eras ohjaaja kertoi, ettà esiinty

-JUi

I

216 • Tydelämän tutkimus — Arbetstivsforskning 9 (3)— 2011

minen vie hänet taysin mennessãän ja kertolerään Les Mills kouluttajan sanoneen hänelle:

“sä oat semmonen nunkun stand-up-koomikko siellä lavalla” että se niinkun jos onaikein hyvd semmonen flow jafillis, nun sitse.. kun se vapautuu Se semmonen sisäinenstand-up-koomikkous nun sit se vol olIa ihanhervotonta nUn sit sulnU el kukaan ees haymoo että tUssa an joku treeni tehty samalla.(Ohjaajal6)

Esittärnistä ei tässä yhteydessa ymmärretä vain tunteen siirtona, vaan siihen kuuluumyUs liikunnanohjaajan roolin olkea esittäminen. Vastauksissa kävi ilmi, että asiakkaatantavat uusista ohjaajista usein negatiivistapalautetta. Eras liikuntayrityksen johtaja kertol, että”sisäänajo” saattaa kestaa puoli vuotta ennen kuin asiakkaat hyvaksyvat uudenohjaajan persoonan. Negatiivista palautettasaaneesta ohjaajasta vol kuitenkin tulla hyvinsuosittu myohemmin, vaikkei han radikaalisti muuttaisi kaytöstään.Useissa vastauksissa toistui, että liikunnan

ohjaajan oletetaan olevan positiivinen, avoin,energinen ja ulospain suuntautunut, vaikka ylipirteyteen suhtauduttiin kielteisesti. joissakinliikuntakeskuksissa ohjaajat rekrytoidaan ryhmäliilcuntakonseptin mukaan. Esimerkiksi erasrekrytoinnista vastaava yrityksen johtaja toteSi, ett parasta on, jos on persoonaltaan monenlaisia ohjaajia. Esimerkiksi BodyCombatinohjaajan pitäã osata esittää aggressiivisuuttaoikealla tavalla, kun taas BodyBalance ohjaajalta edellytetaan tyyneyttä.

Kehon ja ruumiin esittäminen

Naisohjaajat olivat hyvin tietoisia siitä, kuinkaheita katsotaan ja kuinka heidän ruumistaantulkitaan ja miten he itse voivat kãyttaä kehoaan tuottaakseen suotuisia vaikutuksia sille,kuinka asiakkaiden kiinnostus liikuntaan herätetään ja pidetaan ylla (vrt. Brewjs 2000].Kysyttaessa vaikuttaako ulkonãkU ohjaajien

Jaana Parviainen

rekrytoinnissa, nsa liikuntajohtajista ja ohjaajista kielsi suoraan ulkonadn vaikutukset.Osa taas katsoi, että ulkonädllä on merkitysta.Eras yrittaja sanoi seuraavasti:

Vaikuttaa joy. Vaikuttaa ikU ja vaikuttaaihan ulkondkökin tietylld lailla siind mielessdettd.. EL jos on, esimerkiks liyvin hyvin nUnkun huono ryhti nun se volkuttaa aika paljo.Et kyl sUn on ihon, ihan niinkun, aika reippanstiki man ,nielestdni silId on mnerkitystdet miten itteki pystyy, esittddn jonku asian.(Liikuntayrityksen johtaja-ohjaaja05)

Ulkonäkö osoittautul kompleksiseksi asiaksi. Toisin kuin voisi olettaa, varsinkaan naisohjaajiksi ei etsitty tai palkattu kauniita taihyvännakoisiä, vaan ohjaajia, jotka kykenevat omaha ruumiihlaan (a kehollaan vakuuttamaan asiakkaat. Esimerkiksi hyvää ryhtiätai habitusta kokonaisuudessaan pidettiintärkeanä siksi, että huonoryhtinen ohjaaja eiohisi asiakkaiden silmissä vakuuttava:

Et tottakai se etsd not hyvU ryhtiJo teet nUnko, oat tietyild lailla silleen voimnakkaan ndkUnen. Ettel se tarkota et sulla tarvul olla hhakset tal muuta, mut silld lailla semmonennlinko, olin ky!lähUn se pitdU man mielestOolla. EL et sä vol mennd sinne nlinku sulleenettä sejo tao sen. Ia tietysti man mielestd silleen nlinko sUstistiJo asiallisestijo silleen urheilullinen. (Ohjaajal4)

Usa ohjaajista katsoi, etta juuri lihaksilckuustai fitnesslook on tarkeaa, jotta voisi päästätöihin ryhrnahiikunnanohjaajaksi. Eras nuori ohjaaja epaili, että hihaksikkuuden puuteoil syy miksi hãntä ei kelpuutettu ohjaajaksierääseen liikuntakeskukseen:

No mU epdulen, että tUnne, mihkU mU ensinhaiti, joka on kans iso keskus, nUn epaulen,eLLa vaikuttoa ulkonakU, koska se Sony mulle,että pitas olla jotenki vahvan ndkUnen,ja kuma oon aika hoikka,jo sitte ehkd sillon vielUki hoikempi, toi ettU ehkU naytin, et mu! ei 00

• 217

>

mI-I

TyUelamän tutkimus — Arbetshivsforskning 9 (3)— 2011

L.

yhtädn iihaksia, nUn se, mU iuuien, etsiin oiljotain, et pitUs olia vU bàn semmonen fitness,ettd.. []..tuh semmonenfillis, ettU pitas nUyttUU vahvaita, vaikoishoikka...[] ...etkUsivarretkoa ei 5(10 ollo voon luirut, voan et pitasjotenki erottun, ettU oils vU/ian voimaa. Tulisemmonen fUlls sieiU, mutto en tiedU, ettU.(Ohjaajal2)

Osa ohjaajista katsoi, että ohjaaja menettääuskottavuutensa, jos han on liian paijon ylipainoinen. Erään ohjaajan mielestä lihava ohjaaja saattaisi nayttäytyä asiakkaiden silmissä”koomisen näköisenã” esimerkiksi pienensisäpyUrän päällä. Sen sijaan pieni pyoreys javarsinkin sopiva lihaksikkuus katsottiin suotavaksi, koska asiakkaiden on helpompi samaistua tällaiseen ohjaajaan ja pitaä tätä esikuvana. Anorektisuutta tai liikaa laihuutta eipidetty suotavana, koska tällainen ohjaaja elvälttämätta sUteile terveyttä ja hyvinvoivuutta, joita pidettiin yhtena ohjaajan kehollisistavaatimuksista. Esimerkiksi eras ohjaaja totesi, että hänen ruumiinsa pyoreys ja tavallisuuson esikuvana asiakkaille ja madaltaa kynnystäohjaajan ja asiakkaan välilla:

Sit ku mU oon kuitenkin tUrnrnUnen pyUreyteen taipuvoinenynnU rnuuta, nun se on ehkUoliukin hyvdksi tol mulie ama sitU sonotaonkin, et ‘ku sU oot nUn tavaihnen, sun tunni!leon heippo tulia’ Kun etsitsemmosenjokcion-, mikU nyton eikd tavallmnen en ma tiedä.EhkU semmonen laihempija meikotumpi Jondin. (Ohjaaja07)

Andrewsin (2004) mukaan vaatetus on tarkeä väline, Jolla vaikutetaan, ohjataan ja muovataan vaikutelmaa kehosta ja ruumiista rakentamalla identiteettiä ja luomalla vuorovaikutusta toisten kanssa. Ohjaajat kayttivat pukeutumista joko korostamaan tai häivyttamaän oman ruumiinsa muotoja tai kehollista ilmaisua ohjaustilanteesta riippuen.Liikuntaohjaajat pohtivat asuvalintojaan yrityksen antaman ohjeistuksen, tuntikonseptin, asiakkaiden ian, kunnon ja sukupuolen

218 •

sekä oman vartalotyyppinsa rnukaan viestien näin vaatetuksellaan monenlaisia merkityksia sekä itsestã, yrityksesta että liikunnantavoitteista. Eras liikuntayrittäja pohti, ettänuori hoikka ohjaaja ei saisi paljastaa liiaksi ruumistaan hänta itsekãn vanhemmille japyoreammille asiakkaille.

et sU et vol mennU pikkushortseissa sinne eteen, ettU sun taytyy kuitenki pukee ittessinne, etjos on seylipainonen osiakas siellUtunnilla, nUn mi/ta silt tuntuu katteiio p1k-kutrikoissa siellU pornppivao ohjaajao, et se,et ollaan nlitten osiakkaitten tasolla Jo nUn,rnenipointti. (Liikuntayrittajao2)

Vaatetuksen avulla ohjaajat voivat toisaaltatarpeen tullen piilottaa tai paljastaa vartalonsa muotoja asiakicaiden odotusten mukaisesti.Vaatetuksen valintaa ohjaa myUs tekniset syyteli miten ohjaajan on mãarä nayttaa omallavartalollaan liikkeitä. Eras ohjaaja kertoi:

et esimerkiks BodyPumpisso Just mu/iaon yleensa kireUt housut, et osiakkaot nUkee ne lUkeradat,ja ne etmiten Ja etjos mulon IOsat housut, nUn ei ne ndU miten munJoint on esimerkiks kyykyissU, et kyiiU muliasi/ti yleensU on vartnionmyOtasiU vaatteito.(Liikuntayrittajao2)

Useilla yrityksilla on yrityksen omalla logolla,niniellä ja varilla varustettu liivi tai takki, jotaohjaajatkayttavat ennen tuntia. He riisuvat senyleensa pois tuntien ajaksi. Liivillä on tarkoitusantaa yhtenäinen ammatillinen kuva liikuntayrityksen ohjaajista henkilUstönä, mutta muuten asu on tavallisesti itse valittavissa. los yrityksella on jokin sponsori, muita tuotemerkkejä ei saa olla vaatteissa nakyvissa. Kayttaessaanyrityslogolla varustettua vaatetta, ohjaajat samalla myUs markkinoivat ja brandaavat yritystä. Yrityksen markkinointi tuskin rajoittuuvain tuotemerkkeihin: heidän koko kehollisenilmaisunsa, ruumiinsa muodon, sukupuolensa,ikansä ja persoonansa on tarkoitus brandatayritysta (Parviainen 2010, 49).

: I

Tyon uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho tyUvälineenä ja performatiivisuuden pakko

I-I-JUi

I.

TyUelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

.&

•1

Pukeutuminen ei Ility pelkastaan siihenvaikutelmaan, joka vaatetuksella halutaanantaa asiakkaille. Osa ohjaajista suhtautuipukeutumiseen roolivaatteena, joka heLpottaa esiintymisroolin loytämistä. jos ohjaajaoh pukenut “väärãt vaatteet pä1Ia”, saattoituntuma tuntiin kadota ilman roolivaatetta.Samahla kun pukeutuminen toi ohjaajalle itsevarmuutta, monien asiakkaiden nähtiin imitoivan ohjaajien pukeutumista:

KyllO md ite ainakin haluan sillä pukeutumisella tai ky/là kiinnitdn slihen huomioo ettdmitd ma laitan padlleni en tunneillejayritOn si/Id viestiä Sitd että tota.. et.. vOhdn sitdasennetta ettd milld asenteella ollaan tddlldBodyCombat-tunnilla... (Ohjaaja 16)

Varsinkin sisapyoraily- ja kuntonyrkkeilytunnilla haluttiin vaatetuksen avulla luoda eráänlainen simulaatio oikeasta ympäristdst, lossa vaatteet toimivat yhtenä rekvisiittana, musilkin ja ohjaajan oman elãmyksellisen kuvaihun ohehla.

Sukupuolen esittäminen

Liikunnanohjauksessa odotukset miesten janaisten keholhisesta kãytoksestã sekä sukupuolen ettã persoonahhisuuden osalta ohivaterilaisia. Vaikka haastatehlut ohjaajat suhtautuivat vahitseviin sukupuolta koskeviin odotuksjin en tavoin, monet väittivät, että persoonahhisuutta ja emotionaahisuutta koskevatvaatimukset ovat erilaisia miehihie ja naisihle.Eras ohjaaja kiteytti tâmän seuraavasti:

Tàmän haastateltavan vastuksessa kay ilmi,että naisohjaajien oletetaan suhtautuvan asiakkaisiin emotionaahisesti hampimamminkuin miesohjaajien. Miesten ei edehlyteta hymyilevan ja he saavat pitää suurempaa etäisyytta asiakkaisiin. Tählaiset erot emotionaahisessa asenteessa viittaavat myds siihen, ettànais- ja miesohjaajilta edehlytetaan erilaistapersoonahlisuutta.Monet haastatefluista väittävät, että mie

sohjaajat ovat yleensa taidoiltaan heikompiakuin naisohjaajat. Osa katsoi, että rekrytoinnissa ammattitaidottomampi miesohjaajasyrjayttaa helposti pätevämmãn naisohjaajan. Miesohjaajat ovat kysyttaja ruumiihhistenpiirteittensa takia. Eras naisohjaaja totesi turhautuneena, ettã miehen ruumiihlisuus on sinänsä riittävä peruste palkata miesohjaajanaisen sijasta:

vail/la tuntuu ettd tarvil kosvattaa pa/lit[nourua] ettd soa tunteja. Semmosia trendefri ettd yOu/ld halutaan hyvin voimakkaastimniesohjaajiaJa sitten haetaan nimenomaanmniesohjaajiaJa sitten tuntuu ettd miehet vol0//a vaikka kuinka surkeita a/kuun olin si/tinithin uskotaan ettd ky/là ne sen rytmitajunyield kehittdd itelleen, niinkun naisena tOytyy al/a aika hyvdssä kunnossa.. (Ohjaajal6)

Osa hiikuntayrittajista kertoi, että he eivät olepalkanneet miesohjaajia, vaikka ohisivat hahunneet, koska heihlä ei ohlut riittäviä ohjaustaitoja. Eras rekrytoinnista vastaava liikuntayrittäja kertoi taysin päinvastaista. Han sanoisuoraa värvänneensã hyvännäkoisen miesohjaajan naisasiakkaiden takia:

I

NaisohjaaJaita ky/là edeilytetadn sitd i/alsuutta Jo mnies saa olla aika vakavakin! Sesaa a/la enemmàn semmoinen jàmnOkkOJo semmoinen.. El sen tarvi hymyilld sielldkaka tuntia, ettd riittdd kun ne an semmoisiatiukkoJaJa neon.. Etkylld siindkin on va/ianenoa, ettd noise/ta odotetaan ky/la enemmdnnimeno,naan sitd hymyilya. (Ohjaajal3)

nayks BodyCombat-ohjaaja nun, mO otinsen ihan sen takia etta Se a/i hyvannakanen.Jo ky/là siel on naiset ihan innoissaan ku sielon hyvOnndkonen miesohjaaJa. Etsil on voanmnenkitystd. (Liikuntayrittajao9)

I—

Jaana Parviainen

-i

mI—1

jotkut näkivät, että naisohjaajan kannalta onriskialtista esittaa itsensä hiian hyvannaköi

Tyoelamàn tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011 • 219

Liikuntayrittäjä kuvasi naisohjaajien persoonalllsia erityispiirteitã eräãnlaisina kauneusvirheinä, jotka ovat suotuisia piirteitä naisohjaajille ja samalla yritykselle. Asiakkaat, jotkaovat kateellisia ohjaajalle tämän hyvãn ulkonäön takia, Iakkaavat käymästã tämän ohjaajan tunneilla.Haastatteluista kävi ilmi, että hyvin nais

valtainen ryhmäliikunnan asiakaskunta suhtautui en tavoilla nais- ja miesohjaajiin. Erasnaisohjaaja kertoi, että naisasiakkaat “fanittavat” miesohjaajia, mutta eivät naisohjaajia:

Jo kyl noilla meidän miesohjaajilla on selkeästi semmoiset omatfanclubinsa, jotka tietää, et ne [naisasiakkaat] tulee siihen eturiviin ihcin vaan sitã varten, et Se Ofl.. Se ontylyd joskus, ma oon joskus joutunut tuuroamnon sillein nun lyhyellä varotusajalla,ettd ne asiakkaat ci oo sitd tietoa saanut...[Ohjaaja 13)

Tãmà ohjaaja kertoi osan asiakkaista kaäntyvan ovelta nähdessäãn sijaisen. Osallistuvassahavainnointia koskevassa aineistossa kay esille, että monilla naisasiakkailla oh myös omatnaissuosikkiohjaajansa.Fanittaminen liittyy ryhmäliikunnanoh

jaajan kykyyn etäännyttää asiakkaatyleisoksi(Goffman 1959; Hodgson 2005), joka asettaaohjaajan kehon ja ruumiin halun tai tavoittelun kohteeksi. Etäannyttaminen ei näytä onnistuvan samalla tavalla nais- ja miesohjaajille. Miesohjaajien näyttäisi olevan helpompietäännyttäa itsensã asiakkaista, kun taas naisohjaajien etäännyttäminen näyttaisi aiheuttavan asiakkaissa useammin kateutta fanittamisen sijaan. Miesohjaajilta ei välttämättäedellyteta lahestyttavyytta samoin kuin nais

ohjaajilta. Naisohjaajan on kyettava tekemãänitsestään helposti emotionaalisesti lähestyttävän, oltava asiakkaiden kaytossa ja valmispalvelemaan heitä ama positiivisena ja hyväntuulisena. Etäännyttäminen ja lahestyttävyysedehlyttävät naisohjaajalta kykya tasapainoihlanäiden kahden vaatimuksen välillã arvioimalIa ja ennakoimalla kuhloisessakin tilanteessaasiakkaiden toiveet.

Lopuksi

Ryhmahiikunnanohjaajan keho/ruumis työvalineena on yhtä aikaa intiimi ja ammatillinen, aktiivinen toimija ja esineelhistetty asiakkaiden tarkastelun, halun ja arvioinnin kohde. Tulkitsemalla valitun teoreettisen viitekehyksen avulla haastatteluaineistoa paljastuiliikunnanohjaajien tyOskentelytavoista kahdeksan erilaista esittämisen kerrosta. Nämãesittãmisen kerrokset olivat työn fyysinensuoritus, liikkeiden näyttäminen, esihläolo,esiintyminen, läsnáolo, vuorovaikutus, esikuvana toimiminen ja yrityksen edustaminen.Analyysi paijasti, että hiikuntaohjaajien esittãmisen tavat ovat monimutkaisia ja vaativatharjaantumista, koska ohjaajalta vaaditaan tilannetajua tunnistaa yrityksen johdon, kohlegoiden ja erilaisten asiakasryhmien odotuksiaja vaatimuksia. Ryhmahiikunnanohjaajan tyotavoi hyvällä syyllä kutsua esiintymisammatiksi, joka edehlyttaa kykya ottaa erihaisia rooleja ja vaihtaa tyyhiä tuntikonseptien, enilaistenasiakasryhmien ja yrityksen imagon mukaan.Jokaisessa hiikuntaynityksessa on nyhma

liikunnanohjaajia koskeva oma sisäinen hienankiansa ja menestymisen mittanistonsa.Esimerkiksi ohjaajien palkkaus saattaa määräytyä sen mukaan, kuinka suosittuja ohjaajantunnit ovat. Asiakkaiden suosikkiohjaajaksipääseminen saattaa edehhyttãä systemaattistaruumiin muokkausta tai oikeanlaisen keholhisen ilmaisun löytãmistã samoin kuhn kykyätunnistaa nopeasti vaihtuvat Ihikuntatrendit,Tämän tutkimuksen perusteehla kay ilmi, ettãohjaajatovatvarsin tarkkaan miettineet ne ta

Työn uusi ruumiihhisuus — Liikunnanohjaajien keho tyävähineenä ja performatiivisuuden pakko

senä, koska sehhaisia ohjaajia pidetaan ylpeinä. Sama hiikuntayrittäjá totesi naisohjaajista:

Jollain taval persoonallinen mitd tahansa...drrdvika, dksentti joku, savoloinen tai muuten hassun ndkdnen etjotain persoonallista.Ettd erottuujoukosta. (Liikuntaynittajao9)

I——ILu:

I—

I. -

s.,,

•;

I

220 • Työelaman tutkimus — Arbetshivsforskning 9 (3)— 2011

vat, joilla he voivat tai joilla heidän kannattaaesittãä omaa kehoaan ja ruumistaan asiakkaille tehdäkseen itsestään attraktiivisen. Täytyymuistaa, että jokaisen ohjaajan kehon ja ruumiin en piirteet muodostavat ainutlaatuisenilmaisullisen kokonaisuuden, joten ohjaajajoutuu jatkuvasti kamppailemaan oikeanlaisen vaikutelman luomisessa täyttaakseen Iiikuntatrendien mukaan vaihtuvat odotukset jamenestyakseen tyomarkkinoilla.Felsteadin ym. (2007) mukaan Iiikunnan

ohjaajilla on ammatillisen kokemuksen kautta syntyvaä hiljuista tietoa (Polanyi 1958) koreografioiden laadinnasta, musiikinkytdstä tai puheen ja liikkeiden yhtäaikaisesta rytmittãmisestä ohjaustilanteesta. Felsteadin ym.(2007) haastattelemat ohjaajat kertoivat, ettäliikuntayrityksien oh vaikea tunnistaa tãtä tietãmystä, koska sitä harvoin osataan ksitteelIistáã. Ryhmähiikunnanohjaajien hiljaiseen tietoon nàyttäisi kuuiuvan viela paljon enemmãnkuin teknhset valmiudet osata ohjata ryhmähiikuntatunti sujuvasti. Tämän tutkimuksenperusteehla voidaan sanoa, että ohjaajien hiljaiseen kehohhiseen tietoon kuuluu kyky reflektoida omaa kehollista ilmaisua ja ruumistaan osana palvelukonseptia ja käyttä erilaisia kehontekniikoita itsen kannalta suotuistentyOskentely- ja ilmaisutapojen kehittämiseen.Ryhrnahiikunnanohjaajien hiljainen tieto oman

Viitteet

1 Esimerkiksi tyoelämantutkimuksen yhden keskeisen rahoitlajan, Tyosuojelurahaston rahoittamien tutkimusten avainsanoista löytyy useita “fyysinen”-alkuisia termejä (esimerkiksi fyysinen aktiivisuus, tyysinen kuormittavuus, fyysinentoimintakyky (a fyysinen tyokyky) samoin kuin‘henkinen”-alkuisia termejä (esimerkiksi henkinen hyvinvointi, henkinen työkyky, henkinentyösuojelu ja henkisesti kuormittava tyo), mutIa kehoa koskeva asiasana sisälsi vain yhdenvutteen, sekin Iiittyen ergonomian konferenssiin(Työsuojelurahasto 2011).

2 Täysin yhta mahdollista olisi luoda kolmeen taivielä useampaan sukupuoleen pohjautuva sosiaalinen j8rjestelmä vetoamalla biologisiin eroihinihmjsten välillä.

kehon ja ruumiin esittmisen tavoista syntyyasiakkailta, yritykseltä ja kohlegoilta saadunhiljaisen (a epãsuoran palautteen myötä — to-sin ei ilman ristiriitoja ja jännitteitä. Tälhainenhihjainen tieto näyttäisi olevan olennainen osaniitä sosiaahisia taitoja, joita on tähär asti ohlutvaikea määritehla riittävän selkesti.Tutkimustulokset ryhmãhiikunnanohjaa

(len erilaisista tavoista káyttää kehoa (a ruumista tydvähineenä ovat hyödylhisia, kunaletaan tutkia laajemmin palvelu- ja asiantuntijantydn performatiivisia kytantöjä.jatkotutkimuksessa ohisi mielenkiintoista selvittää, miten ryhmahiikunnanohjaajien tapakäyttäd tyovãhinettään poikkeaa muiden emotionaahis-esteettistä tyotä tekevien tyUntekijdiden kehoa ja ruumista koskevista vaatimuksista. Samoin ohisi tárkeä tutkia, miten ryhmähiikuntaa ohjaavat miehet suhtautuvat omaankehoonsa tyovahineenã (a mitã he ajattelevatsukupuolensa merkityksestä ryhmahiikunnassa. Tässã yhteydessa vuorovaikutusta koskevaosuus jätettiin syrjään, mutta haastatteluaineisto avaa kihnnostavan näkdkulrnan ohjaajanja asiakkaan keholhiseen vuorovaikutukseenerityisesti tunteidensiirtoon ja tiedon siirtämiseen katseiden, eleiden (a kosketuksen avuhla.

3 Liikuntayrityksissa on monia erilaisia tapoja maksaa liikunnanohjaajulle korvaus tydsta. Tyypillistaon, että yhta pidettya tuntia kohden maksetaankahdesta tunnista, koska tuntien valmistelustael makseta erillistä korvausta. Jos tunteja pitäisi viikossa esimerkiksi olla 18, on tdllaisen m8a-ran ohjaaminen fyysisesti mahdollista vain nuorille ohjaajilleja Iyhyitã aikoja kerrallaan. Ohjaajienoman arvioin mukaan fyysisesti raskaita tuntejapystyy ohjaamaan pitkäkestoisesti korkeintaanseitsemän tuntia viikossa. Esimerkiksi eräan ohjaajan mainitsemalla tuntitaksalla (24,50 euroa)kuukausipalkka jäisi noin 1400 euroon.

Työelämän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011 • 221

iaana Parviainen

m-I

Tutkimus on tehty Tyosuojelurahaston tuella.

Kirjallisuus

Acker, j. (1992) Gendering organizational theory.Teoksessa A. Mills & P. Tancred (toim.) Gendering organizational analysis. London: Sage, 248—260.

Adkins, L. (1995) Gendered Work: Sexuality, Family and Labour Market. Buckingham: Open University Press.

Adkins, L. & Lury, C. (2000) Making bodies, makingpeople, making work. Teoksessa L. McKie & N.Watson (toim.) Organizing bodies. Policy, institutions and work. Houndmills: Macmillan Press,15 1—165.

Andrews, 1. (2004) Bodywork: Dress as CulturalTool, Dress and Demeanor in the South of Senegal. Leiden: Boekhandel en Drukkerij.

Ashforth, B.E. & Humphrey, R.H. (1993) Emotional labor in service roles: The influence of identity. Academy of Management Review 18 (1),88—115.

Bordo, S. (1993) Unbearable Weight: Feminism,Western Culture, and the Body. Berkeley: University of California Press.

Brabazon. T. (2000) Time for a change or more ofthe same? Les Mills and the masculinisation ofaerobics. Sporting Traditions 17(1), 97—112.

Brewis, j. (2000) ‘When a body meets body...’: Experiencing the female body at work. TeoksessaL. McKie & N. Watson (toim.) Organizing bodies.Policy, institutions and work. Houndmills: Macmillan Press, 166—184.

Brisset, D. & Edgley, C. (toim.) (1990) Life as Theater: A Dramaturgical Sourcebook. 2. edition. NY:AIdme de Gryter.

Butler, J. (1990) Gender Trouble: Feminism andthe Subversion of Identity. New York: Routledge.

Butler, J. (1993) Bodies That Matter: On the Discursive Limits of Sex. New York: Routledge.

Colgan, F. & Ledwith, S. (toim.) (1996) Women inOrganizations: Challenging Gender Politics. London: Macmillian Business.

Collishaw, M. A., Dyer, L. & Boies, K. (2008) The authenticity of positive emotional displays: Clientresponses to leisure service employees. Journalof Leisure Research 40(1), 23—46.

Edgett, S. & Parkinson, S. (1993) Marketing for service industries — A review. The Service Industries Journal 13 (3), 19—39.

Edwards, P.K. (2000) Discipline: Towards trustand self-discipline? Teoksessa S. Bach & K. Sis

son (toim.) Personnel management: A comprehensive guide to theory and practice, 3. painos.Oxford: Blackwell Publishers, 317—339.

Estola, E. & Elbaz-Luwisch, F. (2003] Teaching bodies at work. Journal of Curriculum Studies 35 (6),697—7 19.

Felstead, A., Fuller, A., Jewson, N., Kakavelakis, K. &Unwin, L. (2007) Grooving to the same tunes?:Learning, training and productive systems in theaerobics studio. Work, Employment and Society21 (2), 189—208.

Foucault, M. (1986) The Care of the Self. Volume 3of The History of Sexuality. New York: RandomHouse.

Grandey, A., Fisk, G. & Steiner D. (2005) Must “service with a smile” be stressful? The moderatingrole of personal control for U.S. and French employees. Journal of Applied Psychology 90, 893-904.

Gremillion, H. (2005) The cultural politics of bodysize. Annual Review ofAnthropology 34, 13—32.

Goffman, E. (1959) The Presentation of Self in Everyday Life. Garden City, NY: Douhieday.

Grugulis, I., Warhurst, C. & Keep, E. (2004) What’shappening to ‘skill’? Teoksessa C. Warhurst, E.Keep & I. Grugulis (toim.) The skills that matter.London: Palgrave, 1—18.

Hancock, P. & Tyler, M. (2000) The look of love —

gender and the organization of aesthetics. Teoksessa J. Hassard, R. Rolliday & H. Willmott (toim.)Body and organization. London: Sage, 108—129.

Hassard, J., Holliday, R. & Willmott, H. (toim.)(2000) Body and Organization. London: Sage.

Hochschild, A. (1983) The Managed Heart; TheCommercialization of Human Feeling. Berkeley:University of California Press.

Hodgson, 0. (2005) Putting on a professional performance: Performativity, subversion and project management. Organization 12 (1), 51—68.

Holliday, R. & Hassard, J. (toim.) (2001) ContestedBodies. Florence, KY: Routledge.

Holliday, R. & Thompson, G. (2001) A body ofwork.Teoksessa R. Holliday & J. Hassard (toim.) Contested bodies. London: Routledge, 117—134.

Husserl, E. (1950) Cartesianische Meditationen.Gesammelte Schriften B. Hamburg: Felix Meiner Verlag.

Julkunen, R. (2004) Sosiaalipolitiikan ruumis.Teoksessa E. Jokinen, M. Kaskisaari & M. Russo(toim.) Ruumis tOihin: Kãslte ja käytanto. Tampere: Vastapaino, 218—239.

r-. .— .

Työn uusi ruumiillisuus — Liikunnanohjaajien keho työvälineenh ja performatiivisuuden pakko

uJ

222 U Työelmän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011

Kauppinen, K. & Anttila, E. (2005) Onko painollaväliä: hoikat, lihavat ja normaalipainoiset naisettyoelhmän murroksessa? Tyo (a ihminen 19 (2),239—25 6.

Kinnunen, T. (2008) Lihaan leikattu kauneus. Helsinki: Gaudeamus.

Kinnunen, T. & Seppãnen, 1. (2009) Oikeaoppinenopettajaruumis. Naistutkimus 4/2009, 6—17.

Koivunen, T. (2006) Asiakastyon ruumiillisuus yhteyskeskuksissa. Tyoeläman tutkimus 4 (1), 1—11.

Korczynski, M. (2001) The contradictions of servicework: Call centre as customer oriented bureaucracy. Teoksessa A. Sturdy, I. Grugulis & H. Willmott (toim.) Customer service: Empowermentand entrapment. London: Palgrave, 79—101.

Korvajärvi, P. (1999) Palvelut, tietotekniikka ja emotionaalinen tyd. Psykologia 34(56), 349—358.

Kuhmonen, P. (1996) Miten (a miksi tutkimmeruumistamme — fenomenologis-hermeneuttinen nakökulma. Teoksessa R. Koikkalainen(toim.) Ruumiital Ruumiista, ruumiillisuudesta, kehosta. kehollisuudesta. JYY julkaisusarjano 39, 169—204.

Lemmink, 1. & Matcsson, J. (2002) Employee behavior, feelings of warmth and customer perceptionin service encounters. International Journal of Retail and Distribution Management 30 (1), 18—33.

Lloyd, C. (2008) Recruiting for fitness: Qualifications and the challenges of an employerled system. Journal of Education and Work 21(3), 175—195.

Macdonald, C. & Sirianni, C. (1996) Working in theService Society. Philadelphia: Temple University Press.

Mauss, M. (1936) Les techniques du corps. Journalde Psychologie 32 (3—4), 271—293.

McKie, L. & Watson. N. (2000) Organizing Bodies:Policy, Institutions and Work. Houndmills: Macmillan Press.

Nickson, D., Warhurst, C., Witz, A. & Cullen, A-M.(2001) The importance of being aesthetic: Work,employment and service organization. Teoksessa A. Sturdy, I. Grugulis & H. Willmott (toim.)Customer service: Empowerment and entrapment. Houndmills: Palgrave, 170—190.

Parviainen, J. (2001) Kehollinen tieto (a taito. Ajatus: Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikirja57, 147—166.

Parviainen, J. (2006) Meduusan hike: Mobiiliajantiedonmuodostuksen filosofiaa. Helsinki: Gaudeamus.

Parviainen, J. (2010) Women developing andbranding fitness products on the global market:The Method Putkisto Case. Teoksessa E. Kennedy& P. Markula (toim.) Women and exercise: Thebody, health and consumerism. New York, Lois-don: Routledge, 44—59.

Peccei, R. & Rosenthal, P. (1997) The antecedentsof employee commitment to customer service:evidence from a UK service context. The International Journal of Human Resource Management 8,66—86.

Persico, N., Postlewaite, A. & Silverman, D. (2004)The effect of adolescent experience on labormarket outcomes: The case of height. Journal ofPolitical Economy 112 (5), 1019—1053.

Peters, M. (2001) Education, enterprise cultureand the entrepreneurial self: A Foucauldian perspective. Journal of Educational Enquiry 2 (2),58—7 1.

Polanyl, M. (1958) Personal Knowledge: Towardsa Post-Critical Philosophy. Chicago: University ofChicago Press.

Ritzer, G. (1993) The McDonaldisation of Society.Thousand Oaks, CA: Pine Forge.

Ritzer, G. (1999) Enchanting a DisenchantedWorld: Revolutionizing the Means of Consumption. Thousand Oaks, CA: Pine Forge Press.

Sharp, L. A. (2000) The commodification of thebody and its parts. Annual Review of Anthropology 29, 287—328.

Shilling, C. (1993) Body and Social Theory. London: Sage.

Sturdy, A. (2001) Servicing societies? — Colonisation, control, contradiction and contestation.Teoksessa A. Sturdy, I. Gruguhis & H. Willmott(toim.) Customer service. Empowerment andentrapment. Houndmills: Palgrave, 1—17.

Turner, B.S. (1984) The Body and Society. London:Basil Black.veIl.

Tyler, M. & Taylor, S. (2001) Jogging justice andcare: Gendered customer service in the contemporary airline industry. Teoksessa A. Sturdy,I Gruguhis & H. Willmott (toim.) Customer service. Empos’erment and entrapment. Hound-mills: Palgrave, 60—78.

Tyhsuojelurahasto (2011) Tutkimustietoa. [online] http://www.tsr.fi/tutkimustietoa/tata-ontutkittu/avainsanoittain. Luettu 3.8.2011.

Wichroski, M.A. (1994) The secretary: Invisible labor in the workworld ofwomen. Human Organization 53, 33—41.

I- -

Työelhmän tutkimus — Arbetslivsforskning 9 (3) —2011 • 223

Jaana Parvialnen

--:.‘

-l

mI