dochdl1onprintrdytmptargetkalevalaistennaistenliitto.fi....uuden vuoden kynnyksellä meillä...

Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti

1|2012

IIIIIIIIIIIIIIIrrrrrrrrrrrrrrrrtttttttttoooooooooooooonnnnnnnnnnnnnnuuuuuuuuuuuuuuummmmmmmmmmmmmmmmeeeeeeeeeeeeeeeeeerrrrrrrrrrrrrrrooooooooooooooo 7777777777777777777 €€€€€€€€€€€€€€€€

Vuoden teemana Muodon mieli, ajan kieliSäveltäjä Pekka Kostiainen elää Kalevala-buumissa

Tervetuloa Laukaan vuosikokoukseen 13.–14.4.2012!

Kalevalaisten Naisten


1|2012




1|2012

IrtonumertonumertonumeIrtonumIrtonumeIrtonumeIrtonumeonumeIrtonumIrtonurtonumeIrton m ro 7 €ro 7 €ro 7 €ro 7 €ro 7 €ro 7 €7 €77 €ro 7 €ro 7 €ro 7 €rro 7



Kan

nen

Ku

va T

uij

a So

rsa

Artikkelit 6 Perhe-elämää majakalla | Tytti Steel

12 Pekka Kostiainen elää yhä Kalevala-buumissa | Annamari Maukonen

16 Feminismiä pinnan alla | Petra Nikkinen ja Pia Olsson

22 Kanteletaiturin kyydissä | Kati Lampela

24 Kunnallista kulttuuriperintöä | Minna Mäkinen

28 Kansainvälisyyttä, järjestäytymistä ja hyvää mieltä | Katja Pesonen

34 Pihlaja-festivaali kokosi suomensukuisia Udmurtiaan | Annamari Maukonen

Kolumnit 11 Viikate lävistää tuulipuvun – shoppaamassa Kansallismuseossa?

| Laura Puromies

43 Muotoilija murroksessa | Mikko Matveinen

Palstat 3 Pääkirjoitus | Annamari Maukonen

Voimasanoja 4 Tarinoiden näkijä Jarkko Martikainen | Satu Laatikainen

Kalevala Korun kuulumisia 15 Juhlavasti juhlavuoteen | Laura Lares

Kalevala Korun mainontaa 20 Astu tarinaan! | Petra Nikkinen

Designpääkaupunkivuosi 21 Designpääkaupunkivuoden kulttuuritärpit | Petra Nikkinen

Kalevala Korun osamallistot 27 Kalevala Korun uudet osamallistot | Mari Kotka

Puheenjohtajalta 33 Vuosi on vaihtunut. Pelottaako tabula rasa? | Maire Pelttari

Helkaliiton uutisia 37 Tervetuloa mukaan helkatoimintaan! | Riitta Varpuharju

Yhdistys esittäytyy 38 Laukaan toiminnan naiset | Tiina Mäkelä ja Terhi Ek

42 Yhdistysten kuulumisia

Ajankohtaista 10 Muodon mieli – ajan kieli -valokuvauskilpailun satoa | Sirpa Huttunen

30 Arviot

32 Elämysmatka Solovetskiin ja Vienan Karjalaan

Gallup 36 Muodon mieli – ajan kieli | Sirpa Huttunen

40 Kunnanjohtajan tervehdys | Esko Koliseva

41 Kalevalaisten Naisten Liiton vuosikokous Laukaassa 13.–14.4.2012

Pirta 1 | 2012

Laulut, loitsut, luotteet jää

Suomalainen kulttuuri, erityisesti Kalevala ovat niin upeita asioita, että niidensäilymiseksi kannattaa tehdä töitä, vakuutti säveltäjä Pekka Kostiainen kun ta-pasin hänet Kalevalan päivän kynnyksellä Jyväskylässä. Pekka Kostiainen on

vuosikymmeniä tehnyt Kalevalaa, Kanteletarta ja suomalaista kansanrunoutta tutuk-si musiikin kautta. Muodon mieli, ajan kieli eli Kalevalaisten Naisten Liiton tämänvuoden teema on elänyt Kostiaisen sävellystyössä. Ikiaikaisen suomalaisen runoudenja musiikin muotoa Kostiainen on yhdistänyt ja uudistanut ennakkoluulottomasti.

Tässä vuoden 2012 ensimmäisessä Pirrassa on myös monia muita uusia muo-don tarinoita. Lehden värikäs ja raikas kansi on Muodon mieli, ajan kieli -valoku-vauskilpailun yksi palkituista töistä. Tuija Sorsa on perinteisten ornamenttien inspi-TTroimana luonut omaa muotokieltään. Muut palkitut kuvat julkaistaan Pirrankansikuvina tämän ja ensi vuoden aikana. Oli upeaa nähdä, että kalevalaisten nais-ten joukossa on myös monia luovia kuvakielen taitajia.

TerävinäTT sanankäyttäjinä lehtemme kolumnistit ovat tuoneet omintakeisia ja ai-nutkertaisia tarinoita luettavaksemme. Kirjailija Anna Kortelaisen sarkaa Pirranvuoden kolumnistina jatkaa Porin Kalevalaisten Naisten varapuheenjohtaja, tutkijaLaura Puromies. Ensimmäisessä kolumnissaan hän kertoo kuinka älypuhelin onpudonnut kirnuun ja viikate on lävistänyt tuulipuvun. Te lukijat saatte sukeltaa ko-TTlumnistin hallittuun kaaokseen. Muotoilija Mikko Matveinen aloittaa vuoden tee-maan pureutuvan kolumnisarjan ensimmäisenä kirjoittajana. Hän näkee, ettämuotoilu on läsnä kaikkialla, mikä on ihmisen tekemää.

Uuden vuoden kynnyksellä meillä useimmilla on haavetarttua johonkin uuteen, halu uudistaa ja uudistua. Pirransivuilla nostamme esiin erilaisia perinteentekijöitä ja käyttäjiä. Haluamme antaa ikiaikaiselle, aidolle perinteelle uumuotoja, erilaisia ajan kuvia. Voimasanoja-palstalla on tuVVjuttu muusikko Jarkko Martikaisesta. Kanteletaitaja VilmVVTimosen ajatuksista voi myös lukea tämän Pirran sivuilta

Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä on mo-nessa Kalevalaisten Naisten yhdistyksessä juhlapäivä. Sillavataan runon, soiton ja laulun sopukat yhteiseksi iloksi jpyyhitään pölyt Kalevalan kansista.

Jyväskyläläinen kirjailija, aktiivinen kalevalainen nainePajunen-Kivikäs on osuvasti kiteyttänyt Sammon taonta r

Mikä se voima, mi vuoretkin siirtääkolhut kovat kun koetaan?Mikä se taikain mi suureksi piirtääkarun kansan järvien maan?Laulun valta, soiton valta kansan kunnon kuuluttaa,valoon nostaa vaivan alta tietomahti hengen vaan.Kaikki turha unhoon haipuu, laulut, loitsut luotteet jääkaikki minkä ihmiskaipuu syttää täyteen elämään.

Luovaa ja lennokasta Kalevalan päivää ja alkanutta vu

AA

3

en-

usiauorema

.-oinja

en TerttuTTrunossaan:

ä,

uotta 2012!

Annamari MaA M ukonen

Pirta 1 | 2012

PÄÄKIRJOITUS

KALEVALAISTEN NAISTEN LIITTO

Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti24.2.2012, 51. vuosikerta, numero 1Pirta ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

ToimitusKalevalaisten Naisten LiittoStrömbergintie 4 A, 00380 Helsinkipuh. 09 604 791 ja 050 520 1314www.kalevalaistennaistenliitto.fi

Päätoimittaja Annamari Maukonenpuh. 050 325 [email protected]

Toimitussihteeri Petra Nikkinenpuh. 040 521 [email protected]

Pirran toimitusneuvostoTuula Haimakainen, Kati Lampela, Maire Pelttari, Marja Puustinen, Helena Ruotsala ja Päivi Sandberg

Taitto Valööri

Painopaikka Esa Print Oy Lahti

Pirran tilausmaksu 25 € / vskNordea Helsingin Yrityspankki FI90 2142 1800 0097 33

Pirta 2/2012 ilmestyy 25.5. Aineiston tulee olla toimituksessa 5.4. mennessä. Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

ISSN 0783-0424

Kalevalaisten Naisten LiittoStrömbergintie 4 A, 00380 Helsinkipuh. 09 604 791 ja 050 520 1314www.kalevalaistennaistenliitto.fi

Sirpa Huttunen, [email protected]

Kouluneuvos Maire Pelttari, puheenjohtajaItäranta 8 A 23, 95400 Torniopuh. 040 541 9395, 016 481 [email protected]

Ku

va P

ekka

Su

om

äki

vv

4 Pirta 1 | 2012

VOIMASANOJA

Tarinoiden näkijä Jarkko MartikainenTeksti Satu Laatikainen | Kuva Tomi Palsa

Monen taitava Jarkko Martikainen lennät-tää lausetta vaihtelevissa maastoissa. Mies kertoo musiikillaan omaäänisiä tarinoita, jotka haastavat kuulijansa ajattelemaan.

Muusikko Martikaiselle työnsarkana on koko maailma. Mies tun-nistaa tarinan arkipäivän marginaalista, kuulee sivuäänet, inspi-roituu ristiriidoista. Ja uppoutuu aiheineen syvälle.

Yli kaksi vuosikymmentä tekstejä ja musiikkia tehneen Martikaisen tähän-astinen taiteellinen elämäkerta käsittää niin punk-epiikkaa kuin teksteiltään ja sävellyksiltään haastavaa, äkkiväärän huumorin sävyttämää musiikkia YUP-kokoonpanossa. Viime vuodet Martikainen on keskittynyt soolouraan-sa ja tehnyt väkevää, omakohtaista musiikkia, jonka äänimaailma on uuden-lainen ja teksteissä hitaampi tahti. Myös miehen kirjat, novellikokoelma Pit-kät piikit ja runoteos 9 teesiä, kertovat, kuinka DDR:stä pohjoisen Suomen kautta Riihimäelle asettunut taiteilija on ihmisen matkallaan nähnyt.

Tarinankertoja ei usko yhteen totuuteen. Jarkko Martikaisen tekstit ky-syvät, kyseenalaistavat ja poikkeavat totutulta reitiltä.

5Pirta 1 | 2012

Martikaisen teksteissä maailma avautuu usein alakynteen jääneen silmin. Lauluntekijä piis-kaa kanssaeläjiään hellästi, kehottaa kysymään ja epäilemään – muttei nosta itseään arvostelun yläpuolelle. Työtä ohjaa ennen kaikkea ihmisen itseisarvon pohtiminen. ”Ihminen ja toiset ihmi-set”, kuten hän itse kiteyttää.

Mies ei seisahdu lokeroitavaksi. Aina ohje-nuorana on ollut kokeilu ja uuden tutkiminen.YLE Teeman Suojele minua -ohjelman loppu-vuonna 2011 nähdyissä jaksoissa muusikko teki lauluja purettaviksi tuomituille rakennuksille. Ta-vallaan uhanalaisia aiheita hän löytää myös lau-luihinsa.

– Haen arvoa näennäisesti arvottomasta. Täy-sin originelleja teemoja on sinänsä vain vähän, mutta itse pyrin syventymään omiini. Aiheiden on oltava kyllin tärkeitä ja tosia itselle, silloin biisit kestävät myös aikaa.

Laulu peilinäNykymaailman ja ihmisyyden siinä Martikainen suodattaa teksteihinsä ikiaikaisen teemaston läpi. Kuvia kumpuaa kristinuskosta, mytologiasta ja muusta perinneaarteistosta. Miehellä on hallussa symboliikan työkalupakki ja rikas suomen kieli. ”Kuin modernisoitu Kalevala”, totesi eräs Mar-tikaisen musiikkiin vihkiytymätön kappaleiden luomasta kuulokuvasta.

– Perinne merkitsee minulle rakenteita, malle-ja, joita mukailla ja hyödyntää. Kun sen tiedostaa, on se mahdollista myös rikkoa ja siten rakentaa uutta. Tekijyyttään ei kuitenkaan pidä miettiä lii-kaa, Martikainen pohtii.

Ennen luku- ja kirjoitustaitoa sanalla oli erityi-nen mahti. Kansanrunoston lyyriset laulut tulkit-sivat ihmisen henkilökohtaisia tuntoja, ja niillä oli keskeinen asema elämän käsittelemisessä. Edel-leen laulettu sana on tärkeä heijastuspinta tarkas-tella ihmismatkan tekoa.

– Nykypäivän ihmisellä on kuitenkin mahdolli-suus kääntyä sellaisen puoleen, joka näkee maail-man samalla tavalla kuin itse.

Hän toteaa, että taiteen herättämä, ajatusta avartava keskustelu on vaikeaa. Se edellyttää jon-kinlaisen irtioton, poikkeuksellisuutta. Oman kan-nanottonsa muusikko saattaa muovata vaikkapa faabelin asuun. Kuten eläinsatuilijat Aisopokses-ta alkaen ovat faabeleissaan tehneet, ottaa Marti-

”Hurja leijona vihaan vihki kaltaisensa ja muut alisti. Miksei ku-kaan estänyt?”Halla-ahot -kappale kertoo eläinsadun muo-dossa hyytävästä kyy-distä, josta nyky-Suo-messamme on viitteitä. Usko-levyllä soittavan Äänioikeus-yhtyeen mu-siikilliset kuvastot kum-puavat monenlaisista traditioista ja rikastut-tavat tarinoiden sävyjä entisestään.

kainenkin keväällä 2011 ilmestyneen Usko-levyn Halla-ahot -tarinassa kantaa yhteiskuntaan ja sen moraaliin. Kappale sai huimia sävyjä viimekeväi-sen, monia suomalaisia kylmänneen vaalituloksen jälkitunnelmissa.

– Halla-ahot -kappale elää erilaisissa viiteke-hyksissä; sitä on innostavaa soittaa esimerkiksi kirkossa. Tekstille on riittänyt opponoijia, mut-ta sen kautta olen saanut vahvistusta siihen, että maailmaan vaikuttaminen ja näkökulmien tarken-taminen on mahdollista myös musiikin kautta.

On eloa, on iloaSuomalainen musiikin tekeminen on usein ongelmalähtöistä. Hyvästä olosta ei juuri sävelletä eikä itseä koroteta. Martikainen tunnistaa omassakin työssään tällaisia ko-toisia lähtökohtia, mutta pyrkii kirjoitta-maan kriittisesti oppiakseen asioista pois.

– Ihmisen on etsittävä tiensä. Ei pitäisi tyytyä, vaan koettaa tehdä asioita valoisammiksi. Yksi malli on tieten-kin heittää hanskat tiskiin. Itselleni ei jää kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin ajatella, että yksilökin pystyy paljoon. Mitä tarkoitusta elämällä voi muuten olla?

Martikainen peräänkuuluttaa hyvän etsimistä ja elämänpalon vaalimista. Häneen on tehnyt vai-kutuksen esimerkiksi Eino Leinon Helkavirsien elämänhaluinen talonpoika Tuuri, joka ymmär-tää, että ihmisen on elettävä ja iloittava rajallisel-la ajallansa.

”Tuurissa” on myös esimerkki elämään jää-neestä tarinasta. Martikainen toteaa, että hyvä tarina kestää ja saa parhaimmillaan aikaan muu-toksen, rikastuttaa kuulijan maailmaa. Perspek-tiivejä on tietenkin monia ja tarinan merkityksiä kuulijasta riippuen lukuisia.

Jarkko Martikainen voi huoletta palata usei-den vuosien takaisiinkin lauluihinsa ja todeta, et-tä ne ovat edelleen tosia. Ne tulivat rakennetuksi niin, että vaikka tarttumapintana on todellisuus, soivat tarinat myös toiseuden ja sadun maailmaa.

– Iän myötä tarinan kertominen alkaa kuiten-kin saada uudenlaisia piirteitä. Hiljaisuus kasvaa voimavaraksi, eikä tyhjän tilan täyttäminen ole enää niin tärkeää. Kiire jää pois, laulu löytää pa-remman temmon. �

Piir

ros

Jark

ko M

arti

kain

en

6 Pirta 1 | 2012

Majakkasaarilla ei asunut vain partasuisia ja piippua polttelevia majakanvartijoita, vaan kokonaisia perheitä. Heidän ilojaan ja surujaan on kuunnellut kansatieteilijä Harri Ny-man, jonka väitöskirjan sivuilla nykyisin hiljaiset majakkasaaret ovat taas täynnä elämää.

PERHEELÄMÄÄ

7Pirta 1 | 2012

MAJAKALLA Teksti Tytti Steel | Kuva Pixmac

Frans Erik säteili onnea. Kuinka riemul-lista hänen olikaan nyt ulapalta suunna-ta venhettään kohti siistiä kotiaan, mis-sä hänen Anna-Liisansa odotteli. Olipa Anna-Liisa usein käynyt kallionkolois-sa ”tullaamassa” lokkien pesiä ja saanut maukasta pannukakkua kahvin palaksi.

Näin onnellisissa merkeissä alkaa Luot-si- ja majakkalehdessä vuonna 1956 julkaistu kertomus loistonhoitajan vaimon elämästä.

Syksyn ja talven mittaan Frans Erik joutuu olemaan pitkiä aikoja merellä, eikä Anna-Liisan

mieli kestä yksinäisyyttä. Hän muuttuu totisek-si ja sulkeutuneeksi: katse muuttuu tuijottavak-si, mutta mieli levottomaksi. Anna-Liisa pohtii, pääseekö maihin edes toukokuussa, kun vatsassa kasvavan lapsen on aika syntyä. Seesteisesti alka-nut kertomus päättyy traagisesti, kun mieleltään järkkynyt Anna-Liisa ja vauva kuolevat synnytyk-sessä.

Anna-Liisan tarina on fiktiivinen, mutta heijas-telee monella tavalla loistonhoitaja- ja majakka-saarten kauan sitten kadonnutta arkea. Esimer-kiksi Bokullan kallioluoto Utöstä kymmenen ki-lometriä pohjoiseen oli 1920-luvulla asemapaikka kahdelle loistonhoitajalle. Toisen vaimo asui saa-rella ja joutui välillä jäämään sinne yksin.

8 Pirta 1 | 2012

– Huoli myrskyävällä merellä kulkevasta mie-hestä tai kelirikon takia vaaralliseksi muuttunut synnytysmatka kuuluvat myös tosielämän majak-kasaarelaisten elämäntarinoihin, kertoo kansatie-teilijä Harri Nyman. Hänen väitöskirjaansa var-ten on haastateltu yli kolmeakymmentä majakka- ja luotsiyhteisöissä asunutta henkilöä.

”Kruununjalokiveä” pesemässäSuomessa majakoita rakennettiin kiivaimmin 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun rannikot olivat tärkeitä emämaa Venäjälle. Valolaitteistojen au-tomatisointi alkoi tyhjentää saaria 1900-luvun al-kupuolella ja viimeinen miehitetty majakka muu-tettiin automaattiseksi 1987. Sen jälkeen majakat ovat teknologian kehityksen myötä menettäneet merkityksensä kauppamerenkulun navigoinnin apuvälineinä.

Majakoita tarvittiin erityisesti uloimmilla luo-doilla, missä laivoja vaanivat vedenalaiset karikot ja mistä satamiin johtavat väylät alkavat. Maja-kanvartijat asuivat saarillaan eristyksissä, lähes ir-rallaan muusta maailmasta. Eristyneisyys koros-tui myöhään syksyllä ja alkukeväästä, kun mat-kaa ei päässyt tekemään veneellä eikä jään päällä.

– Joinakin vuosina kelirikko kesti vain viikon tai kaksi, mutta joka syksy oli varauduttava jopa kolmen tai neljän kuukauden täydelliseen eristy-neisyyteen, Nyman toteaa.

Syksyllä Helsingin yliopistossa väitellyt Ny-man arvelee, että ihmisillä on romantisoitu käsi-tys majakanvartijan työstä.

– He olivat tarkkoja, huolellisia ja yllättävän arkoja. Vartija oli vastuussa kalliista valtion omis-tamasta majakan varustuksesta ja saaren raken-nuksista. Valtion omaisuutta kontrolloitiin byro-kratian avulla ja majakanvartijan kunnia-asia oli hoitaa erityisesti majakan linssistö mahdollisim-man tarkasti ja hyvin.

Nyman kutsuu linssistöä leikillisesti majakan kruununjalokiveksi, jota hoidettiin huolella. Lins-sistö peitettiin aamuisin kangashupulla ja se puh-distettiin pölyhuiskalla päivittäin. Prismojen sään-nölliseen pesemiseen osallistui usein koko perhe.

Tiiviisti yhdessäTyypillisellä majakalla asui majakkamestari ja kolme majakanvartijaa perheineen. Joillakin ma-jakkasaarilla oli myös luotsiasema, jolloin pieni saari saattoi olla hyvinkin tiheästi asuttu verrat-tuna saariston kalastajayhteisöihin.

Perheet asuivat yhteisissä virkataloissa, joissa elämisen äänet kuuluivat seinien läpi puolin ja toi-sin. Puuttomat ulkosaaret eivät tarjonneet piilo-paikkoja ulkosallakaan, vaan saarella oltiin jat-kuvasti toisten silmien alla ja kanssakäymisessä naapureiden kanssa.

Tiiviiseen asumiseen liittyi aina kitkaa ja riske-jä ylilyönneistä. Nymanin mukaan asukkaiden oli suljettava pois negatiivisia asioita ja korostettava positiivisia.

– Vaikka kaikilla saarilla oli samantyyppiset olosuhteet, niillä asuneilla ihmisillä oli hyvin eri-laisia tapoja toimia ja rakentaa yhteisöä.

Utön majakkasaaren koululaisia vuonna

2004. Ku

va H

arri

Nym

an

9Pirta 1 | 2012

Harri Nyman: Uloimmalla rannalla. Luotsi- ja majakka-miesperheet ase-mayhdyskunnissaan (Suomen Muinais-muistoyhdistys 2011)

Kirjoittaja on FM, tutkija ja tuntiopettaja Helsingin yliopistosta.

Pelkistäen voisi sanoa, että tutkituilla saarilla kotirauhaan ja naapuriapuun suhtauduttiin kah-della tavalla: yhteisyyden eteen joko ponnisteltiin tai naapureihin pidettiin etäisyyttä.

Muistitietoaineiston perusteella positiivisten yhteisöjen saarilla oli paratiisimaiset oltavat. Il-mapiiri oli myönteinen, naapurit keskustelivat keskenään ja auttoivat toisiaan.

– Keskustelemalla päästiin yksituumaisuuteen siitä, mitkä asiat olivat yhteisölle tärkeitä ja to-teutettiin kaikkien elämää helpottaneita hankkei-ta: palkattiin kätilö, rakennettiin koulu, kirkko tai osuuskauppa.

Nyman näkee paratiisimaisina esitettyjen saar-ten johtamiskulttuurin esimerkillisenä.

– Nykyisin puhutaan kyberneettisestä johta-misesta, jossa toimintaa muutetaan työntekijöiltä tulevien viestien mukaisesti. Majakkasaarilla oli tällaisia esimiehiä, jotka pystyivät johtamaan saa-riyhteisöjä tavoittelemaan yhteistä etua.

Toisaalta oli saaria, joiden asukkaat olivat ja-kautuneet eripuraisiin leireihin, perheryhmiin, jotka eivät edes tervehtineet toisiaan. Jotkut pi-tivät ohjenuoranaan sitä, ettei läheisiin ystävyys-suhteisiin kannattanut ruveta lainkaan, koska ne ennemmin tai myöhemmin kääntyivät itseään vastaan. Pelättiin esimerkiksi juoruilua, koska saarella tapahtumia ja puhuttavaa oli vähän.

– Esimerkiksi epäselvissä oloissa sattunut paha onnettomuus tai ihmissuhdesotkut, vaikka kol-miodraama, saattoivat ajaa yhteisön piinaavaan keskinäiseen vihanpitoon, joka saattoi olla suku-polvet ylittävää, Nyman selittää.

Saariston lapsetTulehtuneen tilanteen saattoi laukaista uuden perheen muuttaminen saarelle, sillä lapset eivät välittäneet aikuisten kuppikunnista, vaan verkos-toituivat rajojen yli. On myös esimerkki, jossa kahden talon aikuiset olivat täysin riidoissa, mut-ta saaren ainoa lapsi kävi myös ”vihollisleirissä” ja sai aikuisilta ystävällistä kohtelua ja herkkuja.

Majakanvartijoiden ja luotsien lapset osallistui-vat töihin esimerkiksi keräämällä rannoilta hylky-puuta polttopuuksi, mutta perheen taloudellinen asema oli isän virka-aseman myötä turvattu.

– Jos perhe-elämä ja yhteisö toimivat hyvin, majakanvartijoilla oli ulkosaarilla kokonaan oma maailma itselleen. Kalastajayhteisöjen menestys oli kiinni kalaonnesta, mutta virkamiehet saivat

valtiolta palkan ja eläkkeen sekä asun-non työn puolesta, Nyman kertoo.

Vuonna 1921 voimaan tullut oppivel-vollisuuslaki muutti ulkosaarilla asunei-den perhe-elämää ratkaisevasti.

– Kouluikään tulleet lapset jouduttiin lähettämään sukulaisten, ystävien tai ai-van vieraiden hoiviin kaupunkiin. Äidin vaikea päätös oli, pysyäkö miehen kans-sa saaressa, vai muuttaako lasten kanssa kaupunkiin.

Kahden kodin malli oli kallis ja hen-kisesti raskas koko perheelle. Vielä 1960-luvulla työrytmi saattoi olla seitse-män viikkoa töitä ja yksi viikko lomaa. Kelirikon tai kovien tuulten takia ei va-paaviikkoinakaan aina päässyt perheen luo.

– Majakoilta lähetettiin säätietoja mantereel-le radiolla, jonka vastaanottimia hankittiin myös mantereella sijainneisiin koteihin. Esimerkiksi jouluna säätiedot lukenut isä saattoi toivottaa lä-hetyksen lopuksi omalle perheelleen hyvää joulua, Nyman kertoo.

Ilman perhettä ulkosaarilla olleet miehet koki-vat työnsä yksinäisenä ja henkisesti lamaannut-tavana.

– Merenkulkulaitos pyrki helpottamaan tilan-netta perustamalla saarille nikkarihuoneita ja kir-jastoja, mutta osa yritti hoitaa yksinäisyyttä al-koholilla.

Vaihtuvuus työssä oli suurta. Monille yksikin talvi majakalla saattoi olla liikaa, etenkin jos ei ollut kotoisin saaristosta. Saariston oloihin tottu-neelle meren peittänyt jääkansi oli vapauttava ja avasi uusia mahdollisuuksia. Purjekelkalla pääsi liikkumaan nopeasti, joten talvisin kyläiltiin lä-himmissä saarissa sukulaisten ja tuttujen luona.

Nyman toteaa, että yhdenkin ihmisen elämän-tarina voi heijastella yhteiskunnan muuttumista laajemmin. Sen aikana on voinut tapahtua miltei sietokyvyn ylittävä muutos: siirtyminen luontais-taloudesta rahatalouteen, vuorotyön aloittami-nen, perheen kodin muuttaminen mantereelle ja lopulta työn menetys koneelle.

– Saaret olivat rajallisia, karuja ja eristäytynei-tä, mutta ihmiset saattoivat kokea ne hyvin eri ta-voin. Yksi haastateltavani vannotti minua kerto-maan kaikille, että majakkasaarella asui onnelli-sia ihmisiä, Nyman kertoo. �

Harri Nyman perehtyi majakkasaarten elä-mään.

Ku

va P

äivi

Yli

karh

ula

10 Pirta 1 | 2012

AJANKOHTAISTA

10

Parhaiksi kuviksi valittiin Tuija Sorsan grafiikka, Kaija Jokiniemen valo-kuva nuoresta naisesta sekä kaksi Kirsimarja Luomanperän valokuvaa.

Tuija Sorsan grafiikka muistuttaa modernia ryijyä, jossa vanhaa tematiik-kaa on käsitelty ajankohtaisella tavalla raikkaasti nykyaikaan tulkiten.

Kaija Jokiniemen kuva naisesta, jonka yllä on Germund Paaerin 1950-lu-vulla suunnittelema kalevalakoru, nousi esiin tulkintana Kalevala Ko-run ajattomasta muotokielestä liittyen yrityksen tänä vuonna vietet-tävään 75-vuotisjuhlavuoteen. Raati totesi, että kuvan vahvailmeinen nainen muistuttaa Elsa Heporaudan mielikuvaa Louhesta, joka on tai-tava, päämäärätietoinen, omiensa puolta pitävä, vahva nuori nainen.

Kirsimarja Luomanperän lähettämästä kuvasarjasta valittiin kak-si kuvaa: ”Perhe puun ja kuoren välissä”. Kuvassa näkyy kerroksel-lisuus sukupolvien ja puun vuosilustojen kautta. Puun syli on ver-tauskuvallinen turvapaikka, ja suomalaiset puiden kansaa.

Viehättävästi harmaantuneessa ovessa näkyy ajan hammas ja puun oksan-kolot ovat ikään kuin ajan sormen jälki. Ruosteinen haka, jolla on erityi-nen merkitys suomalaisessa kulttuurissa, nousee esiin monimielisenä.

Kunniamaininnan sai Kirsi-Marja Siltavuori-Illmerin kuva, jossa satu-setä Topeliuksen kipsipäähän on heitetty pitsihattu. Pitsihatun myö-tä satusetä Topeliuksen katse muuttuu, silmäkulmaan tulee pilket-tä ja kontrasti klassikkokirjailijan ja pitsihatun välillä on herkullinen. Aika katoaa ja veistoksen muotoon tulee uusi mieli ja merkitys.

Parhaiden kuvien ottajat palkittiin Kalevankarhu-rannekorulla viita-ten Elsa Heporaudan mottoon: ”Kaikessa kulttuurissamme pitäisi nä-kyä suomalaisen karhunkäpälän kosketus”. Lisäksi kaikkien osallistu-neiden kesken arvotun korun voitti Elina Harju Huittisista. Lämpimät kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille sekä onnittelut voittajille!

MUODON MIELI AJAN KIELI-valokuvauskilpailun satoa

Sirpa Huttunen

50-vuotiaan Pirta-lehden valokuvauskilpailussa etsittiin kansikuvia tämän vuoden lehtiin. Määräaikaan mennessä ehdotuksia saapui kymmeneltä eri henkilöltä. Tärkein valintaperuste oli se, miten onnistuneesti Muodon mieli – ajan kieli näkyy kuvassa.

11

Viikate lävistää tuulipuvun – shoppaamassa Kansallismuseossa?

Joskus mielikuvat porautuvat ikuisiksi ajoiksi ajatusten viihdevarastoon, jostane voi aika ajoin kaivaa esille leikiteltäviksi. Yksi tällainen mielikuvani on

näky Kansallismuseon ja tavaratalon tavarapaljouksien sekoittumisesta maan-järistyksen seurauksena. Tämä mielikuva on lainaa Matti Kuuselta, joka havain-nollisti tällaisella mielikuvalla kansanrunojen ajoittamisen vaikeutta; se on yhtä hankalaa kuin saada selkoa tavararykelmästä, jossa tavaratalon ja Kansallis-museon esineet olisivat sikin sokin.

Olisiko tällaisessa tavarakasassa mitään esineitä, jotka muistuttaisivat lähei-sesti toisiaan vaikka olisivatkin peräisin täysin eri ajalta? Onko kuppi ainakuppi, vaikka se olisi savupirtissä tai lähiökeittiössä? Tuskin. Tavarat kantavatmuassaan paljon viitteitä aikaan, jolloin ne on tehty ja jolloin niitä on käytet-ty. Ne voivat olla uskomattomia tiivistymiä ympäristönsä ja aikansa tavoista, arvoista, ihanteista ja käytänteistä.

Tavarat kantavat muassaan myös tunteita. Henkilökohtainen historia tekee niistä vielä nostalgialla ladattuja ja saa meissä aikaan mitä kummallisimpia säi-

me yllä omaa henkilökohtaista museota. Menamme rikkinäistä teekannua, koska siitäevalle sulhaselle mitä ihaninta teetä juuri

Me pidämme korurasiassa muotopuolta ran-oskus korukurssilla. Me pidämme päässäm-, että näytämme avohoitopotilaalta, koskalakin oppinut kutomaan. Ja muistot voi-neet paljon tavanomaisempiakin, mutta sil-

a ja tunteensa.huipussaan, jos pääsisimme shoppaamaan? Oi miten ihana rukinlapa, juuri tuollaisen

n kaunis kaappikello, sopisi juuri minun ko-ässä shoppailuajatuksessa tuntuu mättävän. on museo, täällä ei saa koskea esineisiin. nen ilman tavaran hypistelyä tuntuu hyvinuppia täytyy päästä kääntelemään käsissä,kaa hyväilemään, kirjaa selailemaan… Mu-

oivat kuitenkin herättää nostalgiaa, jos ne viit-nkin, jota itsellä on joskus ollut. Oli se jokine, tapahtuma tai kytkös tärkeään ihmiseen.an vielä hetkeksi kasan äärelle, jossa savupir-akautemme arjen esineet ovat sikin sokin.

elin on pudonnut kirnuun, viikate on lävistä-ulipuvun ja taskunauris joutunut mikroaalto-n. Niin absurdilta kuin tällainen kasa tuntui-

olisi perimmäinen kysymys läjän äärellä kui-n hyvin yksinkertainen: Nämä kaikki tavarat y ihmisen käytettäviksi. Vain muoto muuttuu.

Laura Puromies

Kulttuurintutkija ja runoilija Laura Puromies vierailee Pirran vuoden 2012 kolumnistina.

KOLUMNI

Ku

va P

etri

Pu

rom

ies

niistä vielä nostalgialla ladattuja ja slömisviettejä, jonka voimin pidämmkannamme muutosta toiseen mukanaikoinaan tuleva morsian tarjoili tulennen vaipumista ensisuudelmaan. Mnerengasta, koska kummitäti kävi jome läjämäistä pipoa silläkin uhalla,

alle kouluikäinen lapsi on todellvat olla säyseämpiäkin ja esin

ti niillä on oma tarinansaOlisiko nostalgia hKansallismuseoon

haluaisin, mitentiini... Jokin täAi niin, tämä

Shoppaaminvieraalta. K

neuleen nukkseoesineet votaavat johonsitten esine

Palataatin ja aikÄlypuhenyt tuuuuniinsikin, tenkin

on tehty

ntutkija ja Laura Puromies Pirran vuoden umnistina.

Ku

va P

etri

Pu

rom

ies

12 Pirta 1 | 2012

PEKKA KOSTIAINEN elää yhä Kalevala-buumissa

Teksti Annamari Maukonen

Kalevalan, Kantelettaren ja kansanrunojen tekstit soivat ja solisevat jyväskyläläisen Pekka Kostiaisen kuoroteoksissa ja kantaateissa. Sammon Tarina -oopperassa Paavo Liskin libre-ton kalevalainen teksti sulautuu Kostiaisen tuoreisiin säveliin. Ikiaikaisen sanan ja musiikin kielet ja muodot kohtaavat uudessa muodossa.

Pekka Kostiaista on aina kiehtonut kansan-runouden ilmeikäs kieli.– Kalevalan, Kantelettaren ja kansaru-

nojen sisältöjen viisaus ja perinne kokonaisuu-dessaan ovat asioita, joita haluaisin säilyttää ja siirtää eteenpäin, vakuuttaa säveltäjä Pekka Kos-tiainen. Hän on omien sanojensa mukaan elänyt Kalevala-buumissa yli kolmekymmentä vuotta ei-kä loppua näy.

Kostiaisen mielestä tällä hetkellä Suomessa ei osata hyödyntää Kalevalaa.

– Muualta tullut etnomusiikki on nyt muotia, vaikka kotoinen Kalevalamme tarjoaisi ainutlaa-tuista aineistoa musiikkiin ja kuvataiteisiin. Suo-malaista kansanmusiikkia hyödynnetään taide-musiikissa aivan liian vähän, vaikka kalevalainen perinne on muualla maailmassa hyvin eksoottista, Pekka Kostiainen harmittelee. Hänelle Kalevala ja kansanrunous on ehtymätön inspiraation lähde.

– Koko ajan nousee ideoita, joita haluaisin to-

Pekka Kostiainen

Kanttori-urkuri, Sibelius Akatemia 1968

Sävellysdiplomi professori Jouko Tolosen johdolla vuonna 1973

Pohjan suomalaisen seurakunnan kanttori-urkurina ja Sibelius-Akatemian apuopettajana 1969–1971

Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen lehtori 1971–2000.

Musica-kuoron kuoronjohtaja 1976 – edelleenJyväskylän musiikkiluokkien Vox Aurea -lapsikuoron johtaja 1994–2008.

Jyväskylän yliopiston kunniatohtori 2004

Vuoden kuoronjohtaja 2005

13Pirta 1 | 2012

teuttaa. Olen sen verran isänmaallinen mies, että haluaisin nostaa esiin ja hehkuttaa vanhaa ja ar-vokasta kulttuuriamme nykyihmisille. Musiikki on yksi muoto, pohtii Kostiainen.

– Kalevala ei ole kuollut kirja, vaan vahvasti tätä päivää. Vanhassa suomalaisessa kulttuurissa ja Kalevalassa ovat meidän juuremme.

Kalevala on työkalu, joka kuluu kädessä

Säveltäjä Pekka Kostiaisen kirjahyllyssä on lähes kaksikymmentä Kalevalaa, mm. Kalevala Latina, The Kalevala ym. Hänelle Kalevala on työkalu, jota hän käyttää sävellystyössään.

Vieraskieliset Kalevalat ovat olleet tarpeen, kun Pekka Kostiainen on valmistautunut ulko-maisille kuoromatkoille. Musica-kuoron ja lapsi-kuoro Vox Aurean kanssa Kostiainen on esiinty-nyt useaan otteeseen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Virossa. Molemmissa kulttuureissa kalevalai-

seen runolauluun pohjautuvat kuorosävellykset ovat tehneet suuren vaikutuksen.

Kostiaisen omin istrumentti on juuri kuoro. Hän on johtanut Jyväskylän Musiikkiluokkien lapsikuoroa Vox Aureaa ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoista koostuvaa Musica-kuoroa vuosi-kymmeniä.

– Minulla on ollut onni kokeilla sävellyksiä elävän instrumentin kanssa. Kuoron kanssa teh-dyt ”laboratoriokokeet” ovat saattaneet muuttaa alkuperäistä sävellystä paljonkin. Osaan säveltää kuoromusiikkia, koska minun instrumenttini on kuoro. Samasta syystä esimerkiksi Chopinin pia-nomusiikki ja Mahlerin orkesterimusiikki ovat niin oivallisia lajissaan, Kostiainen kiteyttää.

Kostiainen kehuu suomalaiskuorojen osaamis-ta ja nostaa esiin erityisesti naiskuorot.

– Huippukuorojen pohja luodaan hyvissä lap-sikuoroissa, joita Suomessa on onneksi lukuisia.

Pekka Kostiaisen omin instrumentti on kuoro. Säveltäjä on esiintynyt jyväskyläläisen Musica-kuoron kanssa eri puo-lilla maailmaa ja tehnyt suomalaista musiikkia ja kansanrunoutta elä-väksi.

Kuva Heini Siltainsuu

14 Pirta 1 | 2012

Teksti antaa suuntaa kuorosäveltämiselle

– En voi sanoa, että tunnen kaikki Kalevalan tari-nat, mutta olen hyvin perillä, mitä Kalevalassa ta-pahtuu. Esimerkiksi Pakkasen luku -sarja on tehty samannimiseen Kalevalan loitsuun. Siinä maini-taan mm. Imatran koski. Gallen-Kallelan maalaus

Imatra talvella on juh-la-Kalevalassa sijoitet-tu kyseisen loitsun ku-vitukseksi ja sen halu-sin myös ensimmäisen Pakkasen luku -levyn kansikuvaksi. Kaleva-lan säkeet synnyttävät minussa ideoita ja tun-temuksia, joita yritän toteuttaa ja elävöittää omalla sävelkielelläni.

Kostiaisen kuorosä-vellykset ovat syntyneet tekstin pohjalta.

– Niitä on joskus vähän rustailtava, että osuvat kohdalleen, myhäilee Kostiainen.

Aluksi kalevalamittaa oli hankala säveltää, mutta nykyään musiikillinen muoto löytyy jo mel-ko helposti.

– Alkuaikoina kävin läpi lukuisia Armas Lau-niksen kokoamia kalevalaisia runosävelmiä. Niis-tä sain haltuuni musiikillisen muodon ja runolau-lun hengen, Kostiainen kertoo.

Ensimmäisen sytykkeen kansanmusiikkiin Pek-ka Kostiainen sai Bela Bartok -festivaaleilla Un-karissa, jossa hän kuuli virolaisen Veljo Tormisin kuorosävellyksiä.

– Sain Viro-basillin ja innostuin primitiivises-tä kansanmusiikista. Kalevalan rikkaat ja viisaat tekstit alkoivat kiinnostaa. Siitä käynnistyi myös monivuotinen yhteistyö Musica-kuoron ja jyväs-kyläläisen Ison Tanhuujien kanssa. Olen vielä täs-sä samassa Kalevala-buumissa, jonka Viro-basilli aiheutti.

Aika muuttaa ajatuksiaSävellysten onnistumista ei ole helppo itse mitata.

– Aika muuttaa käsityksiä. Ensin tuntuu, että juuri valmistunut teos on maailman paras. Parin viikon kuluttua siinä ei tunnu olevan mitään jär-keä, mutta useamman kuukauden kuluttua teos ei kuulostakaan enää hassummalta, selvittää Kosti-ainen suhdettaan omiin teoksiinsa.

Rakkainta sävellystään Pekka Kostiainen ei osaa nimetä.

– On kun kysyttäisi, kuka lapsistasi on sinulle kaikkein rakkain.

Todella suuri haaste säveltäjälle oli Sammon Tarina -ooppera, johon Paavo Liski on tehnyt lib-reton. Se on ensimmäinen Sammosta tehty varsi-nainen ooppera. Ypäjän musiikkiteatteriyhdístys esitti vuosina 2003–2004 Sammon Tarinaa kah-tena kesänä yhteensä 30 kertaa. Nyt olisi jo aika viritellä sen uutta tulemista, miettii Kostiainen.

Kysymykseeni mikä Kalevalan hahmo olisi lä-heisin, ei Pekka Kostiainen anna vastausta.

– Kalevala on ehtymätän aarrearkku, vakuut-taa Kalevala-tartunnan jo 1980-luvulla saanut sä-veltäjä, kuoronjohtaja, kunniatohtori Pekka Kos-tiainen. Ja lupaa säveltää vielä monta teosta. �

Kalevalaisten Naisten Liitto tarjoaa jäsenilleen unohtumattomia tapahtumia, innostavaa kulttuuria ja ikiaikaista iloa.

Lisätietoja www.kalevalaistennaistenliitto.fi

Liity nyt mukaan!

Gallen-Kallelan teos Imatra talvella on Pekka Kostiaisen Pakkasen lu-ku -levyn kansikuvana.Kuva Valtion taidemu-seo, Kuvataiteen keskus-arkisto, Matti Janas.

15Pirta 1 | 2012

Kirjoittaja on Kalevala Korun toimitusjohtaja.

Kesä-syyskuussa vuorollaan esitellään kansainväliset Lapponia-taiteilijat Chao Hsien-Kuo, Christophe Burger ja Zoltan Popovits kiinnostavine Helsinki-uutuuksi-neen sekä vieraileva muotoilijamme Mari Isopahkala, jonka Lapponia-mallisto nousi puheenaiheeksi heti ilmestyttyään. Kesän ajan esillä ovat myös Lapponian taiturit, mestarilliset omat kultaseppäm-me, joiden vaativien, uniikkien Helsinki-korujen näyttely oli helmikuussa myös osa Saksan kansainvälisiä korumessuja.

Lokakuussa näyttelyvuorossa on Vesa Nilsson, jonka viidestä Kalevala Korulle suunnittelemasta Made in Helsinki- koru-kokonaisuudesta neljä ilmestyy vuon-na 2012. Nämä korut ovat muotoilupää-kaupungin hengessä syntyneet arkkiteh-tonisista yksityiskohdista, ”rakennusten koruista” pääkaupunkimme historias-ta. Marraskuussa estradilla on itseoikeu-tetusti modernin Kalevala Korun ”äiti” Kirsti Doukas, jonka kulttuurivaikutta-jakorusarjojen huipennus sekä 75-vuotis-juhlavuoden erityismallisto johdattavat varsinaiseen vuosipäivään. Joulukuussa juhlavuosi huipentuu 75-vuotisjuhlaan,

Juhlavasti juhlavuoteen

Laura Lares

KALEVALA KORUN KUULUMISIA

� Kalevala Korun kaksitoista erilais-ta juhlavuosinäyttelyä järjestetään maa-ilman muotoilupääkaupungin ytimessä, Kalevala Korun lippulaivamyymälässä lähellä Helsingin kauppatoria. Kuukau-sittain vaihtuva juhlanäyttely tapahtumi-neen esittelee vuorollaan Kalevala Korun ja Lapponian palkittujen ja arvostettu-jen muotoilijoiden laajaa taiteellista työ-tä sekä rakastetuimpia Kalevala Koru-kokonaisuuksia. Juhlavuoden avasi tam-mikuussa professori Björn Weckströmin vaikuttava taidenäyttely, joka oli suun-nattu niin kansainväliselle kuin kotimai-selle taideyleisölle ja lehdistölle. Kalevalan päivää lähestyttäessä yleisöä muistute-taan puolestaan Kalevala Korun histo-riallisista koruklassikoista mm. Toivo-tuimmilla Klassikoilla. Maaliskuussa esillä ovat muotoilija Marja Sunan teks-tiili- ja lasitaide sekä modernit korut, mm. upouusia Lumikukka-tulkintoja.

Huhtikuussa Lapponia-taiteilijoista esillä on Pekka Hirvonen, joka johdat-taa työpajoissaan taiteilijan ja kultasepän kiehtovaan maailmaan. Toukokuu kuu-luu Kalevala Korun suosituimmaksi nous-seelle korusarjalle My Saaga, jonka täy-dentämiseen on kutsuttu mukaan myös korujemme kantajat, ”Saaga-heimo”.

Kalevala Koru täyttää tänä vuonna juhlavasti 75 vuotta. Juhlavuoden monipuolista koru-, näyttely-, tapahtuma-, kiertue- ja viestintä-ohjelmaa on valmisteltu kahden vuoden ajan, ja juhlat ovat valmiit alkamaan. Uutisia riittää koko vuodeksi, alla vain muutamia maistiaisia.

Kalevala Korun myymäläUnioninkatu 25, HelsinkiAvoinna ma–pe 10.00–18.00, la 10.00–16.00

joka päättää myös muutamilla Suomen paikkakunnilla syksyllä nähtävän Kaleva-la Koru-kiertueen verrattomalla tavalla.

Aloittaessani vuonna 2007 tulin heti kutsutuksi mukaan juhlaan Kalevala Korun täyttäessä 70 vuotta. Osuvaa on myös päättää tämä toimitusjohtajakau-si juhlaan. Näin avataan taas tilaa uudel-le – uudelle niin Kalevala Korussa kuin omassa elämässänikin. Seuraavassa Pir-ta-lehdessä lukijoille esittäytyy seuraa-va toimitusjohtaja. Kiitoksia Kaleva-laisten Naisten Liitolle, joka lämpimäs-ti toivotti tulokkaan tervetulleeksi, tuki toimitusjohtajaa tinkimättä työssään ja hyväksyi lähtijän päätöksen. Täällä saa-dut ystävät eivät unohdu koskaan.

Ku

va T

eem

u T

öyr

ylä

16 Pirta 1 | 2012

Feminismiä pinnan allaTeksti Petra Nikkinen ja Pia Olsson

Arjen tasa-arvosta ei ollut tietoakaan monien sodan elä-neiden suomalaisnaisten elämässä. Kaipuu siihen kuultaa kuitenkin heidän kertomistaan tarinoista, toteaa Pia Olsson tuoreessa tutkimuksessaan. Se asettaa uuteen valoon käsi-tykset vahvoista suomalaisista naisista.

un 1900-luvun alussa syntyneet naiset ku-vailevat elämäänsä, tarinoita leimaavat kitkerät ja katkeratkin sävyt. Ne nousevat pintaan etenkin perheen sisäisen vallan ja vastuun jakautumista kerratessa.

– Perhe-elämän kuvaukset ovat toisinaan hy-vinkin ehdottomia. Maaseudun naisten tarinat kertovat vaihtoehdottomuudesta, jonka hyväk-symiseen naiset on kasvatettu jo pienestä tytöstä lähtien, tutkimuksen aiheesta tehnyt kansatieteen dosentti, yliopistotutkija Pia Olsson Helsingin yli-opistosta kertoo.

K

Kuva Seija Tiihosen kotiarkisto

17Pirta 1 | 2012

Agraaria feminismiäKokemukset perhehierarkioista ja niiden kipu-pisteistä voivat Pia Olssonin mukaan olla samat eri sukupolvien naisille, mutta mahdollisuudet niiden ratkaisemiseksi ovat muuttuneet. Hänentutkimissaan kuvauksissa nousevat voimakkaas-ti esiin puuttuneet mahdollisuudet, sukupuoltenväliset ristiriidat ja henkinen alistaminen perheensisäisissä – sekä naisten ja miesten välisissä ettänaisten keskinäisissä – hierarkioissa.

Naisen asemaa analysoidaan lä-heisten perhesuhteiden ja kotonaopittujen rooliodotusten kautta. On-kin esitetty, että naiset nostavat hen-kilökohtaisissa muistoissaan miehiäselkeämmin esiin sukupuolten väli-siin suhteisiin liittyvän dynamiikan. Myös folkloristi Pauliina Latvala onsuvun muistitietoa käsittelevässä tut-kimuksessaan todennut naisten ker-ronnan usein muodostuneen suku-puolijärjestelmän kritiikiksi.

Tähän kritiikkiin ovat sisältyneetsekä naisten että miesten välinen epä-tasa-arvo että familistisen ja indivi-dualistisen perhemallin toteutuminen

sukupuolisidonnaisesti. Naiskertojat eivät siis ku-vaa perhe-elämää idyllinä, vaan he kritisoivat vä-hintäänkin epäsuorasti naisen ja miehen epätasa-arvoa omien kokemustensa kautta.

Näiden maaseudulla eläneiden naisten kuvaa-ma yksinäisyys ja yksin selviytyminen ovat myösristiriidassa sen kanssa, että niin usein koroste-taan maaseudun yhteisöllisyyttä.

Naiset tuovat esiin naisten mahdollisuuksiinvaikuttaneita ja niitä rajoittaneita tekijöitä: lap-suudenkodissa opittuja sukupuolirooleja, ympä-röivän yhteisön asettamia odotuksia ja aviosuh-teessa koettuja vaikuttamismahdollisuuksia.

Muistoissaan naiset hahmottavat omaa ase-maansa nimenomaan perheen sisäisen hierarki-an kautta. Vaikka kertomukset ovat tyypilliseensuomalaiseen tapaan selviytymistarinoita, ovatne myös kannanottoja naisten yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Näin siitä huolimatta, että naisasiaaatteena on saattanut jäädä vastaajille itselleenetäiseksi.

– Kuitenkin kriittiset kommentit omaa asemaa kohtaan voidaan nähdä osana feminististä tiedos-

Olsson poimi kertomukset aineistosta, jonka Museovirasto keräsi vuonna 1985 Naisen asema-kyselyllä. Sadat naiset vastasivat silloin pyyntöönkertoa suomalaisen naisen asemasta ja keskiössäoli naisten elämä omassa lähipiirissään tyttärenä,aviovaimona, miniänä ja äitinä.

Naiset kirjoittivat sekä omakohtaisista koke-muksistaan että niistä yleisistä käsityksistä, joitanaiseuteen eri ikäkausina oli heidän lähipiirissään yhdistetty. Samalla he tulivat ottaneeksi vahvas-ti kantaa tasa-arvoon liittyviin ky-symyksiin ja tuottaneeksi oman su-kupolvensa naiskulttuuria. Tarinat tuovatkin uusia sävyjä julkisessa kes-kustelussa ja tutkimuksessa tuotet-tuun kuvaan vahvasta suomalaisestanaisesta.

– Silmiinpistävää aineistossa on, että naiset eivät tyydy vain kirjaa-maan omaa ja ympäristönsä tapahtu-mahistoriaa. He irrottautuvat kysely-vastausten perinteisestä tyylilajista jakirjoittavat kantaaottavasti ja kuvaa-vat maaseudun naisten asemaa kriitti-sesti, Olsson sanoo.

Ja vaikka naiset toisaalta arvos-televat tilannettaan, toisaalta he pitävät selvänä, että näin elämän piti mennäkin ja siihen on alis-tuttava. Naisten tarinoihin vaikuttaa Olssoninmukaan myös niiden keruuajan, 1980-luvun, il-mapiiri; se, miten ja mitä kysyttiin sekä se, mitä ja miten oli hyväksyttyä kertoa naisen elämästä.

Kyselyyn vastanneet naiset elivät kirjoittamis-hetkellä tilanteessa, jossa naisten asema suoma-laisessa yhteiskunnassa oli muuttunut merkittä-västi. Esimerkiksi uusi naisliike oli aktivoitunut 1970-luvulla. Se oli merkinnyt naisille ennenkaikkea oikeutta tarkastella omaa elämäänsä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä kriittisesti, kun hen-kilökohtainen alistaminen alettiin nähdä yhtey-dessä sosiaalisiin rakenteisiin.

– Naisten kuvauksissa onkin selvä jänniteopittujen arvojen ja niiden rajaamien mahdolli-suuksien sisäistämisen ja kritiikin välillä. Vaihto-ehdottoman maailman kuvaukset ovat samallaviesti seuraaville sukupolville: taloudelliset ja so-siaaliset mahdollisuudet saavat uusia merkityksiä,kun ne nähdään suhteessa oman elämän hallin-taan, Olsson sanoo.

Yleisesti voi sanoa, että pörssi oli isännän

persplakkarissa.

Perhe-elämää ei kuvata idyllinä,

vaan omien kokemusten

kautta kritisoidaan

vähintäänkin epäsuorasti

naisen ja miehen epätasa-arvoa.

18 Pirta 1 | 2012

tamista, eräänlaista agraaria feminismiä. Maaseu-dun naisilla ei näytä olleen ajatusta toisenlaisenelämän mahdollisuudesta, Olsson toteaa.

Tarve kertoa tarinaMiksi naiset sitten vastaavat mielellään tämän-tyyppisiin kyselyihin ja kirjoittavat omaelämäker-toja? Syitä on monia.

– Muistelemisen on monissa eri yhteyksissä to-dettu voivan olla elämänhallinnan tai identiteetinrakentamisen väline, mutta myös tiedon siirtä-mistä ja toisinaan terapeuttista toimintaa. Usein se varmasti on näiden eri tekijöiden muodostamayhdistelmä.

Joissakin kirjoituksissa osallistumisen motiivi on tuotu esiin selkeästi, jopa manifestoiden, toi-sissa se on luettavissa kirjoituksen sävyistä ja tee-moista. Yksi yleisimmistä esiin tuoduista syistä on ollut naisten elämän ja toiminnan näkyväksi teke-minen ja samalla naisen asemaan vaikuttaminen.

Naisen asema -kyselyn vastauksissa nostettiin esiin nimenomaan maaseudun ja erityisesti pienti-lojen naisten vaikeaksi koettu asema:

Huomattuani viime tipassa lehdestä kirjoi-tuksen naisen asemasta yhteiskunnassa, he-räsi ajatus minullakin kirjoittaa. Mielestäni yhteiskunnassa on eräs ryhmä naisia, nimit-täin pienien maalaistalojen emännät, jotka ovat vielä lapsipuolen asemassa. Itse olen yksi sellainen.

Toinen vastaaja tuo esiin halunsa osallistua ”nai-sen asemaa parantavaan kampanjaan”. Suoria viittauksia uuteen naisliikkeeseen tai feministi-seen ideologiaan vastauksista ei kuitenkaan juuri löydy.

Lukijalle käy silti nopeasti selville, että niin 1980-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri kuin vas-taajien oma elämäntilanne ovat mahdollistaneet suomalaiseen maaseudun sukupuolijärjestelmään kohdistetun kritiikin. Samalla kertomukset pal-jastavat, että sen esittäminen elämän aiemmissavaiheissa on ollut omassa lähipiirissä lähes mah-dotonta.

Pia Olsson onkansatieteen dosentti

ja yliopistotutkijaHelsingin yliopistossa.

Vaihtoehdottoman maailman kuvaukset

ovat samalla viesti seuraaville

sukupolville.

Aviovaimo voi päättää vain mitä

tänään keittää perheelle ruuaksi.

19Pirta 1 | 2012

Tunteet nousivat esiinNaisten kertomukset omasta elämästään ovat usein avoimia ja toisinaan myös hyvin tunneperäisiä.

– Vaikka suomalaisten naisten muisteluja sanotaan usein tyyliltään realistisiksi ja arkipäiväisesti tapahtumia kuvaile-viksi, niistä on myös löydettävissä hyvin laaja tunteiden kir-jo. Tämä siitä huolimatta, että kyselyssä itsessään ei naisten tuntemuksia erikseen esiin nosteta.

Perinteitä noudattaen kyselyn kysymyksissä keskitytään tekoihin, ei tuntemuksiin. Kyselyssä käsitellyt tekemisen tee-mat ovat kuitenkin nostaneet automaattisesti myös naisten tunteita esiin.

– Kuvausten voidaan tulkita myös kertovan naisten itse-ymmärryksestä ja siinä tapahtuneesta muutoksesta. Naisten elämän epäkohdat tuodaan esiin toteavasti, omakohtaisen todistusvoimaa hyväksi käyttäen.

Olssonin tutkimuksesta kuitenkin selviää samalla, että so-ta-aika ei tuonut suomalaisnaisten elämään mullistavaa ta-sa-arvoa niin kuin usein kuvitellaan. Vaikka naisten itseym-märrys tuntui muuttuneen, heidän asemansa perheessä pysyi muuttumattomana.

Pia Olsson pitää kiinnostavana sitä, että naisten koke-muksista kiinnostuttiin aiempaan verrattuna näinkin laajas-ti juuri 1980-luvulla. Vuoden 1985 kyselyn lisäksi vuonna 1988 Museovirasto julkaisi nimittäin toisenkin naisten elä-mää käsittelevän kyselyn. Sen teemana oli naisten elämä ja työpanos sotien 1939–1944 aikana. Myös tästä kyselystä tu-li vastaajien keskuudessa suosittu: se on edelleen kaikkien aikojen suosituin viraston kysely vastausten määrällä mitat-tuna.

– Selvästikin naisten arki oli odottanut tulemista muistel-luksi ja kerrotuksi. Kenties myös mahdollisuus peilata kult-tuuria oman elämänkokemuksen kautta innosti osaltaan nai-sia vastaamaan, Olsson sanoo.

Faktaorientoituneiden kyselyiden jälkeen naisen elämään ja asemaan keskittyneet kyselyt myös tarjosivat mahdollisuu-den uudenlaiseen kirjoittamistyyliin, jonka monet naiset ko-kivat itselleen luontevaksi. �

KIRSTI MÄKINEN

Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita

Kuvittanut Jussi KaakinenOtava

Pikku paimen joutuu metsänpeittoon, suntion vaimo viedään kätilöksi maahisille, valekuollut morsian virkoaa arkussa eloon.

Hurjia juttuja – usko tai älä!

Ikiaikaiset uskomustarinat

lumoavat nykylukijan

www.suomalainen.com

UUTUUS

2395

laisen naisen asemasta. Lähes 200 vihkoseen laadittua kysymystä innoitti naisia pohtimaan naisen elämään eri elämäntilanteissa vaikuttaneita tekijöitä. Museoviraston kansatieteellisen arkiston arkistokaappeihin talletettiin yli tuhat kuvausta eri puolilta Suo-mea, kaiken kaikkiaan noin 20 000 käsin ja konekirjoitettua vastausliuskaa.

Naisen asema -kyselyyn perustuva tutkimus Women in Distress. Self-understanding among 20th-century Finnish rural women on ilmestynyt LIT-Verlagin kustantamana (www.lit-verlag.de).

20 Pirta 1 | 2012

75 VUOTTA KALEVALA KORUN MAINONTAA

Kalevala Koruun on aina kuulunut tarinallisuus. Niiden kertomisessa ja

tunteiden herättämisessä mainonnankeinoin yritys on ollut aina tiennäyttäjä, omaleimainen oman tiensä rohkea kulkija.Yritys on palkittu mm. vuoden mainos-tajana sekä lunastanut ansaitusti paik-kansa jo vuosien ajan arvostetuimpienbrändien listan kärkisijoilta. Tie suoma-laiseksi kulttuurilegendaksi on ollut pitkä-jänteinen, kekseliäs ja yksinkertaisuudes-saan toimiva.

Kalevala Korun 75-vuotisjuhlavuodenkunniaksi yritys esittelee Pirran sivuilla vuosikymmenten kiinnostavimpia mai-nospaloja. Sarjan aloittaa mainonta1930-luvulta 1950-luvulle.

Astu tarinaan!Teksti Petra Nikkinen | Kuvat Kalevala Korun arkisto

Leimaavaa alkuaikojen mainonnassa oli se, että omissa ilmoituksissa korostettiin hyvän-tekeväisyyttä sekä yhteiskunnallista yhteyttä.

” Suomalainen nainen! Kun-nioita esiäitien muistoa.

Käytä oman kansasi koristei-ta ja auta yleisen makusuun-

nan kohoamisessa. Pystytä omalta osaltasi Kalevalai-sen naisen patsasta ja jätä sukukalleus perinnöksi lapsillesi ja lastesi lapsille.Elsa Heporauta laatima mai-nosteksti ensimmäisessä Kale-vala Korun ilmoituksessa.

21Pirta 1 | 2012

DESIGNPÄÄKAUPUNKIVUOSI 2012

VANTAAMitäpä jos matkaisit tulevaisuuteen? Vantaan Heurekassa on avoinna 20X0 – Matka tulevaisuuteen -näyttely, joka tutus-tuttaa simulaattorin avulla kävijän tulevaisuuden asumiseen, liikkumiseen, kuluttamiseen ja terveydenhoitoon.

Näyttely antaa mahdollisuuden tehdä henkilökohtaisen tunnisterannekkeen avulla valintoja, jotka vaikuttavat kunkin omaan tulevaisuuteen. Näyttelykävijälle jää muistoksi myös sähköinen matkakirja, jota voi tutkia näyttelyssä tai vierailun jälkeen verkossa.

Näyttely on avoinna 27.1.2013 asti.www.heureka.fi

Teksti Petra Nikkinen

Helsingin Designpääkaupunkivuosi on käyn-

nistynyt näyttävästi. Odotukset ovat korkealla.

Ohjelmasta vastaavat lupaavat tavoittelevansa

avoimuutta, innovatiivisuutta, kestävää kehitystä

ja yhteistyötä. Ainakaan yritystä ei puutu, sen

takaavat vuoden aikana kaupungeissa järjestettä-

vät yli 250 tapahtumaa, seminaaria ja näyttelyä.

Mukana vauhdissa ovat Helsingin lisäksi Espoo,

Kauniainen, Vantaa ja Lahti. Koska Helsinki ja

design ovat koko maailman huulilla tänä vuonna,

myös Pirta kurkistaa pääkaupungin mielenkiin-

toisimpiin hankkeisiin koko vuoden kestävällä

juttusarjalla.

LAHTIMatkalla Lahteen? Nyt kannattaa pysähtyä Lahden taidemuseossa, jossa avautui helmikuun alussa Ekolandia-näyttely. Se esittelee suomalaista muotoilua ja kuvatai-detta tilallisten kokonaisuuksien kautta. Näyttelyyn on kutsuttu kahdeksan tunnet-tua muotoilijaa/muotoilijaryhmää ja kuvataiteilijaa, jotka ovat saaneet vapaat kädet suunnitella ja muodostaa erilaisia tulevaisuutta luotaavia tilakokonaisuuksia. Näyt-telyn sisällön pääpaino on ekologisessa ajattelussa sekä esineissä ja materiaaleissa.

Lahden taidemuseoVesijärvenkatu 11 A

Näyttely avoinna 3.2.–27.5.2012www.lahdenmuseot.fi

HELSINKIHelsinki tunnetaan kiireisten ihmis-ten kaupunkina. Näin designvuon-na kaupungin asukkaat ovat toi-voneet tilaa myös rauhoittumisel-le. Kampin Narinkkatorille, keskelle hektisintä Helsinkiä, rakennetaan kappeli paikaksi niin hiljentymisel-le kuin kohtaamisillekin. Keskuste-lua varten kappelissa päivystää Hel-singin seurakuntien sekä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työnte-kijöitä. Kappeli on avoinna aamu-varhaisesta iltamyöhään.

Kappelin työmaa-aidassa sijait-see myös itkumuuri, jonka luukkui-hin voi kiinnittää omia toiveita, aja-tuksia ja rukouksia.

Hiljentymiskappeli avautuu 1.3.2012.http://wdchelsinki2012.fi/

Ku

va K

2S O

y

Ku

va L

ahd

en t

aid

emu

seo

/ Il

kka

Hal

so

Ku

va V

ille

Eer

ikäi

nen

/ H

eure

ka

22 Pirta 1 | 2012

Muusikon ura oli Vilma Timosen haave jo lapsuudessa, jolloin kantele hurmasi tytön kiireestä kantapäähän.

– Taisin olla kahdeksanvuotias, kun sanoin en-simmäistä kertaa että minusta tulee kanteleensoit-taja. Se ei todellakaan ollut mikään ”oikea” am-matti varsinkaan niihin aikoihin. Mutta niin vain minusta tuli sellainen.

Kanteleita Timosen lapsuudenkodissa oli riit-tämiin, sillä Vilman ukki rakensi soittimia – viu-luja sekä kanteleita.

– Kantele oli jo lapsena mukava soitin, kun sitä pääsi heti itse näppäilemään. Mummi vei ensim-mäisille kursseille jo alle kouluikäisenä ja siitä se sitten lähti, kertoo Timonen.

Tähtihetkiä luokkahuoneissa ja estradeilla

Vilma Timonen rakastaa työtään musiikin paris-sa. Sibelius Akatemiassa kansanmusiikin lehtori-na hän saa iloita oppilaidensa menestymisestä.

– Kun oppilaista näkee kehittymisen tuomaa iloa, palkitsee se opettajan kerta toisensa jälkeen, hän kertoo innostuneena.

Vilma Timoselle ovat tulleet tutuiksi niin suu-ret konserttisalit, kansanmusiikkifestivaalit kuin pienemmät esiintymislavatkin.

– Aina kun on lavalla esityksen ensi-illassa tai uuden kokoonpanon kanssa keikalla tuntuu se huikealta. Taas pystyimme luomaan jotain uutta! Tietysti oman värinsä näihin hetkiin tuo myös se, että saan työskennellä upeiden ihmisten kanssa.

Yhden tähänastisen uransa kirkkaimmista täh-tihetkistä hän koki vuonna 2010, kun hän sai vas-taanottaa yhtyeensä Vilma Timonen Quartetille myönnetyn Emma-patsaan vuoden 2009 parhaas-ta etnolevystä.

– Ensimmäistä kertaa kanteleen kanssa saa-vutettiin jotain sellaista, mikä on kuulunut ihan muihin genreihin ja muille musiikin lajeille, Timo-nen iloitsee.

Kanteletaiturin kyydissäTeksti Kati Lampela | Kuvat AJ Savolainen

Vilma Timonen on maamme monipuolisimpia kanteleensoittajia. Timosen sähkökanteleen hienoa sointia kuulee konserttilavojen lisäksi myös lukuisilla levyillä. Kanteleesta on tullut hänelle ammatti.

Kirjoittaja on FM, kustannustoimittaja ja vapaa kirjoittaja.

Yhteistyön voimaVilma Timonen säveltää ja esiintyy sekä aikuisille että lapsille. Lastenmusiikin tekeminen ei hänen mukaansa juurikaan eroa muista sävellystöistä.

– Lastenmusiikin osalta ehkä suurin ero on ol-lut se, että olen saanut lisätä säveliä upeiden kir-joittajien hienoihin teksteihin, kun taas esimerkik-si Quartettini tekstit teen itse ja osittain lainaan perinteestä.

Jo vuosien ajan lapsiperheitä on riemastuttanut Eppu Nuotion käsikirjoittama ja ohjaama vuoro-vaikutteinen Kanteleen kyydissä -produktio. Elä-myksellisessä lastenkonsertissa yleisö pääsee osal-listumaan tarinan kulkuun laulamalla ja kantelei-ta soittamalla. Orkesterin johtohahmo on Vilma Timonen sähkökanteleineen.

Muutama vuosi sitten ilmestyi konserttiin pe-rustuva lastenlevy, joka sisältää Nuotion sanoit-tamia ja Timosen säveltämiä, uuden kansanmu-siikin ja jazzin eturivin muusikoiden sovittamia lastenlauluja.

– Kanteleen kyydissä -produktio syntyi tar-peesta saada uutta oppimateriaalia ja kivaa soi-tettavaa kouluihin ja varhaiskasvatuksen tarpei-siin, Timonen kertoo.

Timonen halusi tehdä lapsille produktion, jos-sa on mukana eri taiteenlajeja, ja niin syntyi ko-konainen näyttämöteos pelkän konsertin sijaan.

– Voisi sanoa että Kanteleen kyydissä -koko-naisuudessa yhdistyy kaksi rakkainta asiaani: pe-dagogiikka ja monitaiteellinen työskentely, hän sanoo.

Inspiraatiota ja innostustaVilma Timonen kuuntelee paljon musiikkia, eri-tyisesti jazzia ja kansanmusiikkia.

– Monet valtavirrasta pois olevat musiikinla-jit kolahtavat usein syviten. Taitavia laulaja-lau-luntekijöitä ihailen ja kuuntelen. Chisun levyt, PMMP sekä Scandinavian Music Group ovat vakkareita levylautasella, Timonen listaa.

23Pirta 1 | 2012

Hän kertoo, että genrerajoilla ei niinkään ole merkitystä hänelle: musiikki, josta kuulee että se on persoonallista ja tekijällä on siihen henkilö-kohtainen suhde, jättää harvoin kanteletaiturin kylmäksi.

Sama pätee myös muissa taiteenlajeissa. Timo-nen saa lisäravintoa ja vaikutteita työhönsä nyky-taiteesta, nykytanssista ja teatterista.

Uusia tuuliaTammikuussa koettiin Vilma Timosen uuden pro-duktion Pinnan Alla ensi-ilta SibaFestillä. Alka-nut vuosi käynnisti myös Timosen uuden yhtyeen Saaga Ensemblen ensimmäisen, huhtikuussa jul-kaistavan levyn äänitykset. Myös lastenmusiikki-rintamalla on syntymässä uutta.

– Sävellän ja harjoittelen parhaillaan Pikku Kakkoseen tulevaa 15 jakson kansanmusiikkisa-tu-sarjaa, joka kuvataan kesäkuussa. Ja syksyllä ohjelma tulee sitten televisiosta, hän iloitsee. �

Vilma Timosen julkaisuja

Kanteleen kyydissä (2009)Brelo: Uusikuu (taiteellinen tuottaja, 2009)Vilma Timonen Quartet: VtQ (2007)Mikko Perkoila ja Kennel: Taas ne haukkuu (2006)Brelo: Seitti (taiteellinen tuottaja, 2006)Anna- Kaisa Liedes & Utua (2005)Brelo (2004)

Kiitorata (1996)

24 Pirta 1 | 2012

KUNNALLISTA KULTTUURIPERINTÖÄTeksti Minna Mäkinen | Kuvat Erkki Ikonen

Ku

va K

imm

o R

ampa

nen

Ku

va J

uh

ana

Ko

ntt

inen

25Pirta 1 | 2012

Kuntaliitokset puhuttavat jälleen meitä suomalaisia. Ne herättävät keskustelua ja kirjoittelua niin arkisilla, poliittisilla kuin tieteellisilläkin areenoilla. Usein keskusteluun liittyvät vahvasti tunteet ja pelko tulevasta. Kunnallisuus ei ole vain hallinnollisia toimia, vaan se sisältää myös arvoja, asenteita ja mielikuvia omasta ko-tikunnasta koettuna ja elettynä paikkana.

Kuntaliitos mielletään yhteiskunnalli-seksi, kuntalaisten mielestä usein yl-häältäpäin ohjatuksi muutokseksi, johon toiset ovat valmiimpia lähte-mään mukaan kuin toiset. Kuntalii-

tokset ovat näkyvämpiä ja tuntuvampia sellaisissa pienemmissä kunnissa, jotka ovat liittyneet osaksi suurempaa kuntakokonaisuutta ja ovat siten me-nettäneet oman kunnallisen asemansa. Tällaisessa tilanteessa ollaan huolissaan erityisesti palvelujen säilymisestä paikkakunnalla. Samalla pohditaan paikallisuuttakin: miten asettuminen uuden kun-nan asukkaaksi luonnistuu. Kunta on ensisijai-sesti yhteiskunnallinen organisaatio ja palvelujen tuottaja, mutta samalla se tarjoaa asukkailleen asuinympäristön, johon asettua ja kuulua.

Kotikunta on kulttuurinen kehys, jota ei unoh-deta kokonaan kuntaliitoksen toteutumisesta huolimatta. Mitä entisestä kotikunnasta halutaan muistaa ja tallentaa, mitä siitä halutaan säilyvän elämän jatkuessa uuden kunnan jäsenenä? Millai-sista aineksista koostuu kunnallinen kulttuuripe-rintö?

Tutuilla teilläKuntaliitoksen yhteydessä miltei tärkeimpänä säi-lytettävänä asiana pidetään kunnan nimeä. Kun kuntaliitosta suunnitellaan useampien tai tasaver-taisten kuntien kesken, niin keskustelua ja jopa kiistelyäkin vaatii hallinnollisten ja taloudellisten järjestelyjen keskellä uuden kuntakombinaation nimeäminen; valitaanko jokin olemassa olevista nimistä, keksitäänkö kokonaan uusi nimi, miltä suunnalta uutta nimeä etsitään. Pienen kunnan liittyessä suurempaan kuntaan nimikysymys liit-tyy enemmänkin siihen, millä tavoin entisen koti-

kunnan nimi on mahdollista säilyttää uuden ko-tikunnan ohella. Nimen säilyttäjinä voivat toimia esimerkiksi ilmestymistään jatkava paikallislehti, paikallinen juhlaperinne ja vaikkapa entisen koti-kunnan nimi postiosoitteissa. Useimmiten entinen kotikunnan nimi jatkaa eloaan kaupunginosan tai taajaman nimenä. Näin nimi säilyy myös kartois-sa ja teiden viitoituksessa.

Nimet auttavat ihmistä jäsentämään ympäris-töään. Tutut nimet auttavat paikantumisessa ja si-joittumisessa. Ei ole aivan yhdentekevää, minkä nimisestä paikasta kertoo olevansa kotoisin. Pai-kannimet ovat sekä kielen ja kulttuurin säilyttäjiä että rajojen piirtäjiä. Tietoisuutta kotikunnan ra-joista voidaan pitää osana kunnallista kulttuuri-perintöä siinä missä nimistöäkin.

Museoitu kuntaKulttuuriperintö koostuu ilmiöistä, jotka on nos-tettu esiin menneisyydestä ja niitä halutaan säi-lyttää yhteisenä pääomana tulevaisuutta varten. Kulttuuriperintö on aina valintojen ja määritte-lyn tulosta ja sillä on oma tehtävänsä paikallisen menneisyyskuvan rakentamisessa. Kulttuuripe-rinnön parissa tehty työ liittyy myös nostalgiaan, erityisesti positiivisen menneisyyden kaipuuseen ja jopa mahdollisuuteen muistaa epämiellyttävät asiat parhain päin.

Kunnan liittyessä osaksi toista kuntaa se sym-bolisesti riisutaan ja puetaan uudelleen. Vaatteiden sijaan kyseessä ovat kunnalliset symbolit, kuten kunnan vaakuna, viirit ja vaikkapa kunnan pr-lah-jat. Arkisen elämän tuoksinassa kunnalliset muis-tomerkit eivät saa juurikaan kuntalaisten huomi-ota osakseen, mutta kuntaliitoksen myötä entisen kotikunnan symbolit huomataan helpommin.

Että sen niin kuin aina huomaa sitten ja si-tä tietoisesti etsiikin, jos jossakin on kaikki vanhan läänin vaakunat, niin sitä kattoo, et-tä onko Säykin vaakuna siellä vielä ja seu-raavan kerran kattoo, että vieläkö se on siel-lä. Alkuvuosina ajatteli, että ne ei ole vielä huomannu ottaa sitä pois, mutta nyt kun 10 vuottakin on menny jo niin pitää sitä sem-mosena pienenä voittona, että se on siellä ja pysyy.

Kunnan museoiminen on mahdollista tallentamal-la nämä seremonialliset symbolit. Tässä tehtäväs-sä oma roolinsa on tietysti maakuntamuseoilla,

FL Minna Mäkinen on etnologi Jyväskylän yliopistosta.

26 Pirta 1 | 2012

mutta myös paikalliset museot ja yhdistykset ovat aktiivisesti mukana säilyttämässä entisen koti-kuntansa kulttuuriperintöä. Esimerkiksi monet lakkautettujen kuntien kotiseutuyhdistykset ovat halunneet säilyttää entisen kotikuntansa vaaku-nan ottamalla sen uudelleen käyttöön omaksi seu-ratunnuksekseen.

Lakkautetun kunnan menneisyyttä voidaan tallentaa myös erilaisin kertomuksin ja tarinoin, jotka kirjataan kunnan historiikkiin. Kunnalliset historiaprojektit ovat saaneet tukijoita ja tekijöi-tä kuntaliitosten toteutuessa. Erilaiset murrokset ja muutokset ovat tapahtumia, jotka herättelevät muistelemaan menneitä ja kunnallisen itsenäi-syyden aika halutaan tallentaa historiakirjan si-vuille. Kuntahistoriat tekevät näkyväksi sitä kun-nallisuutta ja paikkakunnan menneisyyttä, jonka kautta toisilleen tuntemattomat kuntalaiset voivat mieltää oman menneisyytensä ainakin osittain yh-teiseksi.

Kulttuuriperintöä kunnantalossa

Kunnantalo on ehkäpä näkyvin symboli tai maa-merkki, joka liitetään kunnallisuuteen. Kunnanta-lossa tehdään päivittäin kunnallisia toimia. Kun-taliitoksen myötä lakkautetun kunnan kunnanta-lot jäävät vaille käyttöä, koska kunnanvaltuusto, -hallitus ja -virasto lopettavat toimintansa. Tyh-jentyneistä kunnantaloista puhutaan kunnallisuu-den muistomerkkeinä ja säilyttäjinä eli kulttuuri-perintönä. Tässä tehtävässä ne toimivat parhaiten silloin, kun niitä käytetään edelleen paikallisten kunnallisten palvelujen paikkoina: kirjastoina, yhteispalvelupisteinä tai muina kuntalaisten ko-koontumispaikkoina. Toisaalta joissakin tapauk-sissa kunnantalot voivat muuttua myös ongelma-jätteeksi, jolle ei ole enää mitään käyttöä ja josta on vaikea päästä eroon.

Kunnallisen statuksen muuttuminen ei kosketa vain kunnantaloa rakennuksena vaan myös nii-den tiloissa aiemmin toimineita virka- ja luotta-mushenkilöitä. Kotikunnan liitossuunnitelmat saatetaankin nähdä uhkana henkilökohtaiselle valta-asemalle. Tämä byrokratiaintressiksi kut-suttu ilmiö sisältää vallankäyttöön ja politikoin-tiin liittyviä asetelmia, mutta kulttuurisesta näkö-kulmasta tarkastellen myös tapoja ilmaista ja yl-läpitää omaa paikallisuutta poliittisen toiminnan kautta. Liitoksen myötä paikallisen politikoin-

nin ja hallinnan foorumi etääntyy ja sen mukana paikkaan sitoutumisen välineet muuttuvat. Enti-sen kotikunnan hallintokulttuuri jatkaa elämään-sä vähitellen nostalgisoituvina muistikuvina osa-na kunnallista kulttuuriperintöä.

Mutta kyllä se on yhteisöllisyyttä, vaikka tätä politiikkaa mollataan ja kaikenlaisia kiemuroita siinä harrastetaan, mutta se on ollut positiivinen voimavara ja on innolla paneuduttu näihin yhteisiin asioihin ja ol-tu eri mieltä, sitten kuitenkin kaikki suuret päätökset on tehty yksimielisesti.

Kotikunnan muistoKotikunta ”sijaitsee” kuntalaisten jokapäiväisen elämän taustalla ja osaltaan rytmittää asukkai-densa elämää. Kuntaliitoksen myötä osa totutuis-ta rytmeistä muuttaa tahtiaan ja kuntalaisten on tehtävä uusia sovituksia. Kuntaliitos ei välttämät-tä muuta tai mullista kuntalaisten elämää koko-naisvaltaisesti, mutta se saa ihmiset kohdistamaan huomion kotikuntaansa tavanomaista tarkem-min. Saattaa käydä jopa niin, että kotikunta nou-see joksikin aikaa jalustalle ja se saa tavallista vä-rittyneemmän ja virittyneemmän sijan kuntalais-ten mielikuvissa aiheuttaen nostalgista haikeutta ja kaipuuta menetettyyn itsenäisyyden aikaan.

Kyllä kai se on tämmönen tunnekysymys. Niin kuin tässäkin tuli, että ei se ole loppu-jen lopuksi niin hirveesti negatiivisia puolia sitten tuonukkaan, mutta kuitenkin joten-kin haikailee semmosta idylliä.

Entisen kotikunnan kunnallisen kulttuuriperin-nön vaalimiseen tähtäävä työ – vaikkapa nostal-gisten muistojen muodossa – tulee olemaan ajan-kohtaista varmasti niin kauan, kuin on kunnalli-sen itsenäisyyden aikana eläneitä ja itsenäisyyden aikaa muistavia kuntalaisiakin. Kuntaliitoksen luonnollistuminen, toisin sanoen uuden kotikun-nan asettuminen täysin kyseenalaistamattomaksi osaksi elämää, on pitkäkestoinen prosessi, johon kuluva aika on paremminkin sukupolvien kuin vuosien määrällä arvioitavissa. Tulee kuitenkin muistaa, että kuntalaisten sidoksisuus ja samais-tuminen kotikuntaansa on yksilöllistä; toisille ko-tikunta on merkittävä elämän jäsentäjä ja toiset tuskin huomaavat sitä. �

Artikkeli pohjautuu Minna Mäkisen tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön ”Kuntaliitos kotiseu-dulla. Etnologinen tutkimus paikallisuu-desta ja jatkuvuuden luomisesta kuntara-jojen muuttuessa”.

Artikkelin sitaatit ovat otteita haastatteluista, joissa säynätsalolaiset kertovat muistojaan ja kokemuksiaan vuonna 1993 toteu-tetusta Säynätsalon kunnan ja Jyväskylän kaupungin liitok-sesta. Haastattelut on tallennettu Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologi-an laitoksessa sijait-sevaan Keski-Suomen Muistiarkistoon.

27Pirta 1 | 2012

KALEVALA KORUN OSAMALLISTOT

Kalevala Korun uusi mallistojaottelu selkeyttää laajaa valikoimaa

Teksti Mari Kotka | kuva Kalevala Koru

� Tänä vuonna 75-vuotisjuhlavuot-taan viettävän Kalevala Korun laaja koruvalikoima esitellään jatkossa pie-nempinä kokonaisuuksina osamal-listojen kautta. Laaja valikoima jae-taan viiteen osamallistoon, joissa kaikilla mallistoilla on oma, arvostet-tu asemansa. Tämä helpottaa moni-puolisen malliston hahmottamista.

Viisi vahvaa osamallistoaOsamallistojaon tarkoituksena on sel-keyttää mallistoa sekä kuluttajille, vähittäiskauppiaille että korusuunnit-telijoille. Korujen jaottelu Klassikko-,

Trendi-, Design-, Elämässä- ja My SAAGA -osamal-

listoihin terävöit-tää eri mallistojen muotoiluperiaat-teita. Klassikko-mallistoon kuu-luvat korut, joilla on histo-

riallinen esiku-va. Trendi-mallis-

to elää vahvasti tätä päivää ajankohtaisine

uutuuksineen. Taitavien korumuotoilijoiden käsis-

sä kansainvälisen koru- ja muo-timaailman trendit saavat omin-

takeisen, suomalaisen toteutuksensa. Muodikasta My SAAGA -malliston keräilykorusarjaa kehitetään trendi-korujen yhteydessä. Design-mallistoon

Kirjoittaja on Kalevala Korun tuotepäällikkö.

kuuluvat modernit, muotoiluintensiivi-set design-Kalevala Korut, joita suunnit-televat palkitut ja arvostetut Kirsti Dou-kas ja Marja Suna. Elämässä-malliston tuotteet kuten kultasormukset, risti-riipukset ja kummilusikka sopivat elä-män erilaisiin merkki- ja juhlahetkiin.

Osamallistot avaavat helpolla ja ymmärrettävällä tavalla Kalevala Korun monipuolista ja laajaa korumallistoa nostaen esiin kunkin malliston vahvuu-det ja ominaispiirteet. Osamallistojen avulla myös vanhojen ja uusien Kaleva-la Koru -ystävien on helppoa löytää juu-ri oman tyylisensä koru – oli hän sitten historiallisten klassikkokorujen ystävä tai Kirsti Doukasin suunnittelemien designkorujen ystävä. Jaottelu tulee aut-tamaan myös jälleenmyyjien työtä koru-jen esittelyssä ja markkinoinnissa.

Monipuolisuus on malliston rikkausUusi mallistojako peilaa tyylikkäällä ta-valla 75-vuotisen yrityksen moni-ilmeis-tä koruvalikoimaa. Moderni muotoilu sekä historialliset mallit täydentävät toi-siaan jatkossakin luoden Kalevala Ko-run mallistoon luontevaa jatkumoa. Työtä tehdään tasapuolisesti kaikilla saroilla, ja jokaisella osamallistolla on oma mallistovastaavansa, muotoilu- ja mallistostrategia sekä brändi-ilme. Näin jokainen osamallisto säilyy elinvoimai-sena ja ajanmukaisena sekä vastaa sa-malla myös kuluttajien toiveisiin.

28 PPPPPiPPPPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPiPPPPPPPPPPPiiiiPPPiPPPPPPPPPPiiiPiPPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPiPPPPPPPiiPPPPPPiPiiiPPPPPPPPPPPPPiiPiPPPiPPPPPPPiPiPiiPPPPPPPPPPPiiPiiPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPiiiPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPPiiPiiPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPPPPiiPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPPiiiPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPiPiiiPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPPPiiiiPPPPPPPPPPiiiirtrtrtrtrtrtrtrtrrtrtrtrtrtrrrrtrtrttttttttrtrtrtrtttttttttrtrrrrrtrtrtrtttttttrrtrrrrtrrrrtttttttttrrrrrrrrrtttrtttttttrtrrrtrrrrrttrttttrtrrrrrrrttttttrrrrrrrttttttttrrtrrrrtttttrrrttttttttrrrrrrrtttttttttrrrrrrttttttttrrrrttttttttttrtrrrrrttttttttrrrrrtttttttttrrrrrttttttrrrrrrttttttttrrrrrrrttttttttttrrrrttttttttttrrrrrtttttttaa aaaaaaaaaa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa aaaaaaaaaaa 11 11111111111111 1111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111 111111111 ||||| ||| ||||||||||||||||||||||| || |||||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||| |||||||| ||||||||||||||||||||| 2022022202022020202020222020000200200000200020202202202220222202022020002000020000200222222222220202000020200020000020200222222220222202202000000000002002022222020222020220202020200002000022222020222220200020022220222222220000200200020222022220222002000002000000022022022022220020000200000000222202222200000020000222202220202022000000020000002222222200000002222222200000000000222222200202000000000022222022220000000000000202222222200002000000002222222000000020000000222222220000000022222200000000000002222222200000000000002222222200000000000000222222022000000000202222222200000000000121112111111121212222212121221221221211111212111112122122122122121222121211211122122222222222221112121111211212122221212222212111112112122212222222122121111212122222222222212111112121221221222221212211111111121212222222222212121111211112222222221211111212221222221212121111121222222222221111222222222222212111112212222222222212121111122222222222111112111222222222212111121112222222212121111111222212222111111222222222111222222222221121111222222222222211112221221111122222222221111122222222

AJANKOHTAISTA

Kansainvälisyyttä, järjestäytymistä ja hyvää mieltä

Teksti Katja Pesonen | Kuvat Seija Tiihonen

OK-opintokeskus on kahden viime vuoden aikana tukenut 14 järjestön hanketta, joissa pääpainona on ollut kehittää järjestöjen koulutustoimin-taa sisältäpäin. Hyvin organisoitu toiminta motivoi myös vapaaehtoisia.

Vilkkaassa tahdissa muuttuva maa-ilma tuo haasteita myös järjestöil-

le. Nykyaikainen järjestö on kunniahi-moinen. Se haluaa kehittyä ja pysyä ajanmukana. Sen toiminta on vapaaehtoisten ansioista värikästä ja vapaata, mutta silti organisoitua.

OK-opintokeskus on vuosien 2010–2011 aikana toteuttanut yhteistyössä erijärjestöjen kanssa 14 koulutushanketta.OK-opintokeskuksen suunnittelija Mari-on Fields kkertoo hankkeiden olevan osa vapaan siviistystyön laatu- ja kehittämis-ohjelmaa, ja hankkeita rahoittaneen Ope-tushallinnoon määritelleen niille kolme painopistetttä.

– Ensinnnäkin hankkeiden on toi-vottu lisäävvän yhteiskunnallista osal-listumista jja kansalaisten vaikutus-mahdollisuuuksia. Toisena teemana on yksilön jja yhteisön hyvinvointi ja kolmantena kestävän kehityk-sen ja monikulttuurisuuden vah-vistaminen.

– Neuvontaa kotisivujen teossa jat-ketaan varmasti jossain muodossa niinkauan, että kaikilla yhdistyksillä on omatkotisivunsa. Myös kynnystä sähköiseen viestintään yritetään madaltaa, jotta sai-simme kaikki jäsenyhdistystemme pu-heenjohtajat käyttämään sähköpostia. Senopeuttaisi viestintää ja tiivistäisi vuoro-vaikutusta, Huttunen kertoo.

Kalevalaiset verkkoonKalevalaisten Naisten Liiton hanke Vaa-lijana vanhan taian, taian uuden taitaja-na lähti tarpeesta saada jäsenyhdistyksille omia kotisivuja ja kehittää sähköistä vies-tintää.

– Hanke liittyy uuteen visioomme, jon-ka yksi tavoite on järjestömme tunnettuu-den lisääminen, jotta mukaan saataisiin uusia jäseniä ja nuoria, ja internet on tärj j , j -keä keino tavoittaa heidät, kertoo toimin-nanjohtaja Sirpa Huttunen.

Hankkeen aikana tehtiin koulutus-suunnitelma sekä -kalenteri, luotiin 16uutta kotisivua ja uudistettiin viisi.

Taian uudenn taitajat Liisa Kajava ja Pääivi Lavikainen Joutsenon Kaalevalaisista Naisista pereehtymässä koulutuksen saloihin.

29PiPiPiPiPiPPiPPiPiPiiPiPiPiPiPiPiPPiPPPiPiPPiiP rtrtrtrtrtrttrtrtrrtrtrtrttttrtrtrtrtrttttttttrrttttttrttttrrtttrrrtttttrttttrrttrttrtrrtrrrrrrttrrrrr aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa aaaa 11111111111 111111111111111111111111111111111111111111111 1111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111111 ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| | ||||||| ||||||||||||| |||||||||| | | || ||||||||||||||||||||| 202020222202022020202020000202020000202000020222222220202000200002000000222222202222200020000000020202220202022022020020020000002020222220222202020020000000022022202020200002020220220220000200022222220220000200002202220200000000220222222000200002022200000202022002000002020000022222200000022220220022222022222200222222220000022222222220000002222222200022222222000222222000111121112121112222222222222111121212121211222222222222221112121211211222222222222211121112222222222211211121212222222222211112111222222211121111122222222222221111211122222222222222111111121222222122222222111111212222222222211112222222122221111111211222222221222221111111222222221111111112222222212211111111122222222211111122222222111111112222212222111111111222222111111111222222221111222222222211122222221111112222222222111111222222222

Väriä partioonSekä Suomen partiolaiset että Pohjois-Pohjanmaan Martat ovat tarttuneet mo-nikulttuurisuuden teemaan. Partiolaisten hanke Maahanmuuttajien harrastustoi-minnan edistäminen on pyrkinyt keksi-mään erilaisia keinoja saada muualta tul-leita mukaan.

– Olemme muun muassa järjestäneet yli 18-vuotiaille ryhmänvetäjillemme monikulttuurisuutta käsitteleviä kursse-ja, joissa on annettu konkreettisia väli-neitä maahanmuuttajien rekrytoimiseen, kertoo projektikoordinaattori Emilia Frantsin.

Monikulttuuriset Martat -hankkeen kautta Pohjois-Pohjanmaan Martois-sa huomattiin, että oli maa mikä tahan-sa, naisia yhdistää kaksi asiaa: käsityötja ruoka. Ja mikä sen parempi keino tu-tustua toisiin kulttuureihin kuin tehdä niitä yhdessä. Maahanmuuttajat pääsi-vät myös marjastamaan ja Tiistaikeitaan avoimissa ovissa esiteltiin somalikulttuu-ria ja somalialaista ruokaa.

– Hankkeen tarkoituksena oli lisätä marttojen tietoisuutta maahanmuutta-jista ja esitellä maahanmuuttajille suomalaista kansalaisjärjestötoi-

mintaa, kertoo silloinen Pohjois-Pohjan-maan Marttojen neuvoja Titta Ylimäki.

Elämä hallintaanKehitysvammaisten Tukiliitto ry:n Arki haltuun! -hankkeen avulla on koulutus-toiminnan esimies Anne Grönroosin mu-kaan etsitty aikuisten kehitysvammaisten kanssa oman elämän mielenterveyttä tu-kevia asioita ja apukeinoja arkeen opet-tamalla muun muassa puhetta tukevia ja sitä korvaavia menetelmiä, kuten tukiviit-tomia.

– Hanke tuotti Tukiliitolle tärkeää ko-kemusta arjenhallinnan ja mielen hyvin-voinnin teemoista ja toimintatavoista. Näitä hyödynnetään ja kehitetään eteen-päin saamassamme Ray hankkeessa joka alkaa 2012, kertoo Grönroos.

Intoa vapaaehtoistyöhönp yOn helppo järjestää tempauksia, tapahtu-mia ja kursseja, kun järjestön sisällä asiat sujuvat, ovat organisoituja ja hallinnassa.

Suomen Parkinson-liitto ry:n hanke Vaparit on pyrkinyt hankkimaan toimin-

taansa lisää vapaaehtoisia ja heille mielekkäitä tehtä-

viä. Vaparit ovat vapaaehtoistoiminnankoordinoijia, jotka tukevat vapaaehtoisianäiden toimissa.

– Hankkeen aikana koulutettiin yh-teensä 17 Vaparia ja tehtiin Vaparit-käsi-kirja, valottaa hankkeen projektivastaavaHanna Mattila.

Punaisen Ristin Helsingin ja Uuden-maan piiri loi Nuori nuorelle -hankkeen-sa avulla ystävävälitys Nunun. Se onsuunnattu 15–29-vuotiaille pääkaupun-kiseudulla asuville nuorille, jotka kärsi-vät yksinäisyydestä ja kaipaavat ystävää.

– Hankkeen aikana rekrytoitiin jakoulutettiin 18–29-vuotiaita vapaaehtoi-sia ystäviksi ystävätoimintaan. Tällä het-kellä on saatu noin 20 toimivaa ystävä-paria, kertoo koulutussuunnittelija Emi-lia Heiskari.

Rahastonhoidon ammattilaiseksi

Marttaliitto ry on Järjestötoimijat ver-kostoituvat -hankkeen avulla kouluttanut vertaisrahastonhoitajia, joiden tehtävänä on välittää oppiaan rahastonhoitajiksi haluaville.

– Palautteissa on toivottu lisäkoulu-tusta sekä sähköisiä kirjanpito-ohjelmia.Näihin kohtiin Martoissa paneudutaan tämän ja ensi vuoden aikana, toteaa kou-

lutuspäällikkö Marjahelena Salonen.Vertaisrahastonhoitajat ovat-kin ehtineet kouluttaa jo 238 marttaa. �

Uutta oppimassa. Pirjo Iso-Ahola ja Pirkko Valpas-

vuo-Jaatinen Huittisten Kalevalaisista.

30 Pirta 1 | 2012

ARVIOITA

� Viime aikoina on ilmestynyt nuor-ten naisten uusista näkökulmista kir-joittamia sota-aiheisia teoksia. Katja Ketun kirjoittama Kätilö on yksi näistä. Se on tositapahtumiin perustuva romaa-ni suomalaisnaisen ja SS-upseerin tari-nasta Lapin sodassa, viime aikoihin asti vaietuista vankileireistä sekä suomalais-ten ja saksalaisten välisistä suhteista.

Kätilö kertoo sodan vahingoittamis-ta ihmisistä. Se on monikerroksinen tari-na, joka rakentuu kolmen keskushenki-lön, Kätilön, hänen rakkauden kohteen Johanneksen sekä vähitellen paljastuvan Kuolleen miehen vuosien 1944–45 päi-väkirjamaisten merkintöjen varaan. Hei-dän lisäkseen romaanissa on useita mui-ta tärkeitä henkilöitä. Kirjan nimihen-kilö on lapsenpäästäjä, joka rakkauden tähden on valmis vaikka minkälaisiin tekoihin. Sodan loppuvaiheissa voitta-

Katja Kettu: KätilöVerevä kertomus Lapin sodastaHelena Ruotsala

� Kaksi suomalaista neuleharrastajaa uppoutui toden teolla lankojen maail-maan, ja pian heidän ohjeitaan julkai-sivat mm. arvostettu Vogue Knitting

-lehti. Nyt suomalaiset neulojat pääse-vät luomaan neuleita Mari Muinosen ja Suvi Simolan neulekirjan innoittamina.

Kirja sisältää kaikkiaan 22 mal-lia asusteista tunikoihin: neuloja löytää ohjeita niin naisille, miehille kuin lapsil-le. Muutama neulemalli on sopiva aloit-televalle neulojalle, suurin osa ohjeis-ta on neulomisen keltanokille kuiten-kin liian konstikkaita. Konkarineulojalle ohjeet sopivat hyvin, ja osa ohjeista tar-joaa mukavasti haastetta epäsymmetris-ten palmikkokuvioiden, kirjoneuleiden sekä monipuolisten tekniikoiden parissa. Neuleohjeet ovat selkeitä ja kun lyhenteet

Mari Muinonen & Suvi Simola: Kaikki lähti lapasesta Teos 2011

Silmukoiden viemääKati Lampela

tulevat tutuiksi, käy ohjeiden seuraami-nen mutkattomasti. Muutamassa mallissa on erityisen laaja kokovalikoima; esimer-kiksi tunikaan annetaan peräti kymme-nen eri kokovaihtoehtoa. Kirjan houkut-televimpia ohjeita ovat lapselle tarkoitettu yksinkertainen Tomppo-paita sekä kau-niit pitsineuleiset Kuurankukka-lapaset, joihin neulotaan alus- ja päällyslapanen.

Kirjan ohjeissa käytetyt neulelangat ovat pääosin kansainvälisiä merkkejä, ja kuhunkin neuleeseen tarjotaan vaihtoeh-toisia lankoja. Kirjan lopussa on kattava lista lyhenteistä ja erikoistekniikoista, joi-ta havainnollistetaan onnistuneesti kuvien avulla. Kaunis kirja henkii maanläheistä tunnelmaa kuvineen ja materiaaleineen.

jista tuleekin häviäjiä ja erilaiset kään-teet seuraavat toisiaan miltei hengästyt-tävää vauhtia. Rakkaustarinan lisäk-si kirjassa on läsnä vahva moraalinen ja humaaninen ote. Sotavankien ja siviilien raakalaismainen kohtelu, natsi-ideolo-gia ja ihmiskokeet sekä vakoilu ja vas-tarintaliike ovat myös teemoina läsnä.

Kätilö on kirja, joka on miltei pakko hotkaista kerrallaan. Lukemisen jälkeen päällimmäiseksi mieleen jää kirjailijan uskomattoman rikas kieli. Sellaista kie-lellistä ilotulitusta tapaa harvoin. Vaik-ka kirjan tarina on rankka ja ahdistava, Ketun kerronta auttaa lukijaa pääsemään yli sodan raakuuksista. Vahva, aistillinen romaani, joka ei päästä lukijaansa helpol-la, mutta antaa rikkaan lukuelämyksen.

31Pirta 1 | 2012

� Pelottelu, päivittely, kauhu ja yliluon-nolliset tempaukset ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Kirsti Mäkisen kokoamassa kirjassa on päivitetty kokoelma tarinoi-ta, joilla Suomessa on herätetty jännitys-tä ennen valkokankaiden vampyyritari-noita ja dekkarisarjoja. Vaikka tapahtu-mat ovat meille arkaaisia ja vieraita, on tarinoiden tunnelma silti hiukset nostat-tava. Näissä tarinoissa seikkailevat sil-mänkääntäjät, pirut ja vainajat näyttämö-nään niin riihet, metsät ja kirkkomaat.

Tarinoissa kristinuskon ja kansan-uskon elementit elävät sulassa sovussa. Kirkko oli ehdoton auktoriteetti, mutta tarinoissa tehtiin taikoja öisessä kirkossa. Kirjan aineisto perustuu suurelta osalta vuonna 1935 järjestettyyn Kalevalan Rie-muvuoden perinnekeräykseen, joka yllät-ti laajuudellaan ja nosti tarinat tärkeäk-si tutkimuskohteeksi. Kalevalan aineis-

Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoitaKuvitus Jussi Kaakinen

Kauhutarinoita aikojen takaaLaura Puromies

� Kansallispukujen parissa elämän-työnsä tehnyt tutkija Leena Holst on kirjoittanut mittavan tietoteoksen suo-malaisista kansallispuvuista. Kirja tar-joaa sekä nautittavaa katseltavaa laa-dukkaine kuvineen, että täyttä asiaa mukaansatempaavasti kerrottuna.

Kirja valottaa sanoin ja kuvin mielen-kiintoisella tavalla suomalaista kansan pukeutumista 1700- ja 1800-luvuilla sekä kansallispukujen kehitystä 1800-luvul-ta tähän päivään. Kirja tuo esiin kan-sanomaisen pukeutumisen moninaisuu-den ja rikkauden niin materiaalien, eri vaatekappaleiden kuin koristelutapo-jenkin osalta. Sama henki on pystytty välittämään raikkaiden kansallispuku-kuvien avulla. Teos esittelee kansallis-puvun osa kerrallaan asusteita unoh-

Kattava katsaus kansallispukuihimmeTaina Kangas, kansallispukukonsultti, Suomen kansallispukukeskus

Leena Holst: KansallispukuMaahenki 2011

tamatta. Oman lisänsä tarjoavat teki-jän laatimat taidokkaat piirrokset.

Teos esittelee myös kansallispuku-jen parissa toimineet merkittävät vai-kuttajat ja tutkijat sekä kansallispu-

kujen valmistajat. Kirja tuo näkyväk-si Suomen kansallispukuneuvoston työn tulokset koko sen toiminnan ajalta.

Teosta voi lähestyä monella taval-la: nauttimalla kauniista pukukuvista ja kuvateksteistä, perehtymällä tekstiin joko järjestelmällisesti alusta loppuun tai poimimalla aina luvun kerrallaan oman kiinnostuksen mukaan. Jokai-nen luku toimii myös itsenäisenä osa-na. Kirjan lopussa on herkullinen alan sanasto, johon vähemmän alaa tun-tevan kannattaa ensin tutustua.

Kirja kuuluu ehdottomasti kansal-lispukualan ansiokkaimpiin teoksiin.

to kerättiin idästä, mutta tarinat nostivat Länsi-Suomen perinteen aarreaitaksi.

Kirja ei ole mitään lasten tai heikko-hermoisten luettavaa. Vaikka Mäkinen onkin laittanut kerääjien muistinpanoi-hin vähän lihaa luiden ympärille, on kan-sanomainen suorasukaisen lakoninen tyy-li yhä jäljellä. Tällainen suorasukaisuus vain nostattaa kauhun tunnelmaa kaikes-sa karuudessaan. Aiheiltaan tarinat ovat rikkaita. Mitä mielikuvituksellisimmilla kauhun elementeillä nämä tarinat päivit-tävät nykyaikaiset rikosromaanit men-nen tullen karmeuden luovuudessaan.

Kirjan taiturimainen Jussi Kaakisen kuvitus tuo myös tarinoille hienon nyky-aikaistetun goottitunnelman. Kirja on kerrassaan hyytävän hieno kokonaisuus mustaa mielikuvitusta kirvoittamaan!

11. p päiäiväväLäLähthtö ö HeHelslsiningigiststää kokokokokokoohththththth ii i i VäVäVääVäärtrrr sisilälän rajaj -ases mamaaa a a klklkkkk oo oo o 7.7.7.7.7.77.0000000 . . MaMatktkuusususususus------tttatat mme Kinnererrmämämämämääeneenenenen kk kkkylylylääääääääänn n nn nn hahalklki i i i LaLaLaaaatatatokokokokokananannanan jjj jjaaa aa AuAunununn ksksenen m maiaiseseeeeseee--

mmmimimmmim enenenenenn. . PPePePePP rillä klklklklkloo ooo 19191919919 m mmmmajajoioioitttttttumumumuumuminineneneneenn, ,, ililillalalalalalalllllllllllininnninenenenenenen j ja a sasavuvuv sasaununu a.a. O Omamamammm tt tt mamamamamammmatktkaeaea väväväväväv ätätätätätät m mukukkkkkukaaaann.. PP ysysähähdydydydydydyyymmmmmme ee SuSuSuSuuSuSuomomomomommmesessasa ttauauoioillllaa aa sysysssyssyömömömömmääääään.n.n

2.2.2.. ppppp ppppäiäiäiäiäiäiääivävävävvvvAaA mimiiaiaaaa nen,n,n,n,n, K K Kinininnnenermrmmäeäeäennn n n kykykyykykykyyläläläll n esesitittetelyly. . KlKlKlo o o o 9.99.9.9.9 00000000000000 L L L ähähhhtötö k kohhhhtiti V VVieiiie--

naaaanaannnnn mememememememeerttrtrtrtrtaa a aa jajajajajaja BB B B BB lleleleleee omommmmomorrororororororskskskskskskkskiaiaaaiia ((((( (SoSoSoSoSoSoSorororororookkkkkkkkkkkkkaaaaaaaaaa).))))). MMMMMM MMatatatattatatataaa kakakakakakkakaallllllllllllllaa aa aa a loolololololoununnnununasasaasass. BeBeBeBeelolololomomomomorsrsrsrs--kikissssssaa tututututututuststumummemee Z Z ZZalala avava rurugagagan nn aaiaiaiiaiainunununununutltlt aaaatuuisisiiiin n n kaakaallllllllllll ioioioiooioiopipipipippipippppp iririrrorookksksksksk iiiiiiin nnn jajajajajaaj

mmmmaam jooj ititttititumummmeme s sekekkä ää sysyyömööö memee i illllalllllalallililiilissesesess n n uuuuuuuuuuuusisisssisisitututuuuuuussssa a hohohohooooteeteteteteetellllllllllllli i i i GaGaGaGaGaaaaGG ndndndndvivivikikiissssssa.a.a.a.a.a.a.

3.33.3.33.3.3. ppp päiäiäiäiäivvävävävvääAamiainen. LLähähähähähtötötötötööö vv v vvuouuuu rooolalalalalaivi allaaaa SSSSolololololovovovovovetetetetetetskskksksks inninininnn ssaaaarerelllle.e. M Matat--

ka kestät ä noini neleljäjäääää ttttt t tuuuunun itia.a Majoittuminen hotototototo elelelelllilililill inininnininn, , päpääläluouoosss------tarin kiertokäynti, lol unu as ja läähthtö ö enensisimmmmäiäisesellllee vavaalalalalallaiiididi enenenenenen kkk k kkkatatatat-seluretkellee laivalla. Vietämme ililtat pääivivänän BBeeluzuzi-i-niniememelellälä v vaa-

laita tarkkaillen ja kuulostellen. Paluu hotelliin. Illallinen.

4. päiväAamiainen. Aamupäivällä laivaretki Jänissaarelle, jossa onkymmeniä ikivanhhoja jatulintarhoja mystisine labyrinttei-

neen. Lounas hotellilla. Iltapäivällä kaksi vaihtoehtoa:Toinen valaiden katseluretki. Alkumatka bussilla, sitten 4,5 ki-lometriä vanhan metsän halki kävellen Beluzin niemelle, jos-

ta voimme tarkkak illa rannasta maitovalaita. 9 km:n kävele y vaa-tii kohtuullisen hyväkuntoisia jalkoja. Saammee eeväätä hotellista.

Sekirnajan mäen kirkkoretki. Bussisikyyti, mutta mäelle noustaan kävellen.

Illlalalll innen hotelllissa.

5.5 ppäivääAamiainen. Viimeini en aammupu äiivä Solovvetskinn ssaaaariss--

tossa. Vankileirieen n mum seseo, ym. LLähähtö vuorolaivallaKemiin, joj sssa mam joittuminenen hotelliin ja illallinen.

777 pppääiivvvvääääää,, 11111..–––1177..666..22200001111222

TTeerrvveettuuuuuuullloooaaa kkookkeemmaaaann uuuuppeeaan kesäinen Solloooovetskkii jjaa VViieennnaaann KKaaaarrjjalla. KKoooookkeeennnuuutt mmaatttkkkkaaaannnjjjjjooohhttaajjaa PPPPPPeeeeettrrii NNiiiikkkkkkkoooooo jjooohhddaatt-ttttaaaa ryyhmmämmmee kkoohhtttii kkiinnnnnnnnoossttaavviimppiia iittääiisseenn naapurimme kkkohhteiittaa. TTTTeeeerrrvvveeeettuuullooaa mmmmuuuukkkaaaannn iikkiimmmmmmuuuiiisssttooiisseeellllllllleeeee mmmmmmaaatttkkkaaallllleeeeee!!

OHJELMA

6.6 p päiäiväväKKKeKeK mimi–J–Jysysyy kykykykykkyjäjäjäjäjäjj rvrvr ii

AaAaaAaaaAamimiaiaia neneeeen n jajaa l l lähähähääää tötötötööööö J J Jysysysysysy kykykkkk jäjääääärvrvrvvrvrvvenenenenenenenen k k k kkkkkauauaauauaunininiiniiisisisiisiiseeeeeeeeeeeeeeeeenn n n kakakakakarjrjrjrjrjrjalaiaiisks ylläääää n.n.n.nn MaMaMaMaMaaMaMatttktktkalalla lalalaalaaa tttttttararrjojojojoamamammememememememe rr r r r r etetttettetkikikik evevevevevääääääääät.t.tt. SSS aaaaaapupppp mimmmimiinenen n n JyJyskskss yjy ärärrrvvev l--leeleleeeele n n n n n nnoioioioooin nnnnnn kkkklkkklo ooooo 1515151515151515. . MaMaMMMaMaMMaMaMajojoitittttttututututututumimimimmineneneneneeen n nnn kekekkekekeehhuhuhhuhuhuhuuttttttttttttt uuuuuuuuuuuuun n nn ppppepep rhrheme ajajoioio tutukk--seseseseseenenenenenenenen,, ,, lololololooloununnunununasasasasa , kkkokokonsnsnsnsnsnssererererererttttttttttii i i ii kukukukk ltltlttututuuuurururiitiitalllalololollalala, , sasaaununnaa jaj iillllalaa liliinenenen n.n.nn.

7.77. p ppäiäiiäiiää vääJyJyJyJyJyyJ skskskskskyjyjyjyjyyjy ärärärärärärrärrvivivivivvivivvi–K–K–K–K–––Kososossossso tatatatatatatataamumumumuumumum s–s–s–s–s–s–s–s––KuKuKuKuKuKuKuKuKuhmhmhhmhmhmhhhmo–o––HHeHelslslsinininnkikikiki. AiAiAiAiAiA kkakkakakaiininininnnenenenenee aa aaaamamamamamammiaiaiaiiaaiiiiii----

nen jjaa lll lähähäähähäähttötöötötötö kk kkkkototototo immimatatatattatttkakakakakk lllllllllle.ee. T Tulluliaiaiaiisissisissostokskssiiaiai KKK Kosoosooo taaaamumumumuuukskskskssksk esesesseseeessasa. . RaRa-jajaaajajannnn n n ylylylylyylitittittitysysysysysysys nnn nnn noioiooioiooin n nn n klklklklklo o o o o o 12121212121212. . HeHeHeHeHeHH lslslsinininninnngigigig ssssssä ä ololoooo emememmeme n noioin n klklo o oo 222222222.0.00.0.00

HiHiHHHH ntntaaa aa nonoon ininin 1 1000000000000 0 00 eueueee roroa a (l(llllähähähähähähähtitititttitijäjäjäjääjä ämääämämääräräsästätä r riiiiiiippppppp ueueu n)n)) + +++++ kekkeeeeerrrtrtr avaviiiisus mi 65 euroaa

Sitovat ilmooitittatautumiisett 1 15.5.3.3 20201212 mmenennnnneneenenessssää ä AnAnneeli Koivuvulle e (K(KNLL:n:n h halallilitutuksksenen jjäsässssenenenennen),),)))),)

pup h.h 050 414 6091 tai [email protected] fifi.fi.fififi

Matkan hintaan sisältyy täysihoito Karjalassa (ei bussimatko-jen syömisiä Suomen puolella), majoitukset ja ohjelma (pidä-tämme oikeuden muutoksiin), paikallisten asiantuntijaoppai-den ja venäjänkielisen matkanjohtajan Petri Niikon palvelut. Hän vastaa myös matkaan liittyviin erityiskysymyksiin. Mat-

kaan pätevät Kuluttajansuojalain mukaiset peeeruutusehdot, jot-ka ovat nän httävissä Niikon matktkojojen kkototisivuiuu lla. Matkaan liit-tyvät maksut jja a viisisumumihakakemukukseet hoidetaan Niikon mata kooo-jen kauttaa, , jaja niistä ä innfoff rmoidaan ilmoittautunen ita erikseen.

TaT rkemmat tiedustelut Petri Niikkko / Niikon mamaatkkt atatata puh. 045 137 4757 tai [email protected]

Maatktkaiaa nffo o 6.3.3.3333 H Heleelsisingngnngisissäsä Pettri NNNiikkkkk o o kekerttoo ttarrra kekek mmmminin m matatkakaststa a titi 6 6.3.3.

klklo 188 SSomommemelolosssa,a, RRunneberrgginkn atatu 3737 AA 6 6

[email protected] www.niikonmatkat.fi

AJANKOHTAISTA

Pirta 1 | 201232

33Pirta 1 | 2012

PUHEENJOHTAJALTA

uoden vaihtuminen tuo eteemme uuden tabula rasan, tyhjän taulun, jota alamme

täyttää, joka alkaa täyttyä – toivottavasti tavoitteemme suuntaisesti.

Monet pohtivat, olemmeko parhaillaan jon-kinlaisessa käännekohdassa maailman historias-sa. Ainakin päättynyt vuosi mullisti arabi-maail-man, toi mielenosoitukset Venäjälle, taloudel-lisen epävarmuuden EU-maihin. Vuosi 2012 tuo uuden presidentin Suomeen, presidentin-vaalit sekä Yhdysvaltoihin että Venäjälle. Arvel-laan, että painopiste on siirtymässä itään, että Aasia on luomassa askelmerkit seuraavien vuo-sikymmenien kehitykselle maapallolla. Kaikki nämä asiat ruokkivat epävarmuutta. Tulevai-suuden ennustaminen on entistä vaikeampaa, muuttujiahan on pelottavan monta.

Yksityinen ihminen ei pysty vaikuttamaan suuriin historiallisiin tapahtumiin kovinkaan paljon, mutta me jokainen voimme omalla pa-noksellamme aikaansaada parannuksia lähipii-rissämme, jos yritämme, jos valitsemme oikein. Moni potee kaipuuta johonkin menneeseen,

aikaan, onhanparempaan ja aidompaan ja turva, joka nymenneisyydessä selkeys -noastaan menkyhetkestä puuttuu. Ain -

a tarinan, sanoo neisyydestä voi kertoan ja toteaa, että kirjailija Juha Itkonenlevaisuuden tienmenneisyys ei käy tul -kultaa muistot. Miviitaksi, koska aika k -le koskaan muuttukään yhteiskunta ei ol -umalla kuoreensanut paremmaksi sulkeutuuspeiliin. Monet ja katsomalla peruutuet ovat kokeneetlänsimaiset ihmise

mme vieraaksi jaelämänmenomytämään vastauksiapyrkineet löyureista ja uskonidän kulttuu -

noista. Vaikka vastauksia ei löytyisikään, vuo-rovaikutus ja altistuminen vieraalle auttavatarvioimaan paremmin omaa elämäämme.

Aki Kaurismäen uusin elokuva Le Havreteki minuun suuren vaikutuksen. Se on ihana,se huokuu huumoria ja lämpöä. Siinä ohjaajanäkee maailman kylmyyden, mutta ei suostulannistumaan sen edessä. Sen liikuttaviin ihmei-siin – rakkauden ja ihmisyyden voittoon – halu-aa uskoa vaikka naiivistikin. Le Havre haastaapohtimaan, miksi meidän elinympäristömme onetäinen, persoonaton. Miksei kukaan koskaanpuhu mitään ihmisille, joita ei ennestään tunne?Miksi naapuriapu on kadonnut luonnonvara?

Tosiasia on, ettei onnellisen yhteiskunnanmallia löydä varastoituna menneisyydestä. Ai-noa mahdollisuus on toimia tässä ajassa, pyrkiäomilla toimillaan parantamaan ympäristöäänja suunnata eteenpäin – vähän enemmän uh-rauksia, vähän vähemmän vaatimuksia. Tosi-asia on myös, että tänä facebookien ja twitte-reiden aikana perinteinen face to face -keskus-telu ei ole enää muodikasta, keskustelu, jossaesitetään väitteitä ja vastaväitteitä ja pyritäänjohonkin tulokseen, vähintäänkin toisen osa-puolen tarkoitusperien ymmärtämiseen. Sivis-tynyt keskusteluhan vaatii avointa mieltä jamonenlaisten argumenttien hyväksikäyttöä jase on monelle ylivoimaista, pelottavaakin.

Onko naiivia uskoa, että yhä on hyväsy-dämisiä, oikeamielisiä ihmisiä, jotka tekevätpyyteettömiä tekoja, pitävät toisistaan huoltaja ovat valmiita yhdistämään voimansa parem-man tulevaisuuden saamiseksi. Yrittäisimmekökuitenkin! Sehän on meidän etuoikeutemme.

Vuosi on vaihtunut. Pelottaako tabula rasa?

Maire Pelttari

V

34 Pirta 1 | 2012

Kun astuimme 36 tunnin junamatkan uuvuttamina ulos meitä odotti us-komaton näky: laulu raikui ja tanssikengät kopisivat kun isäntämme ja emäntämme toivottivat meidät tervetulleiksi. Lämpimät piirakat ja

halaukset saivat meidät kaikki parikymmentä suomalaista onnellisen hämil-leen. Tätä kansainvälinen kulttuuriyhteistyö on siis parhaimmillaan.

Elsa Heporauta on sanonut, että aitoa kansainvälisyyttä ei ole ilman aitoa paikallisuutta. Tämä näkyi Pihlaja-festivaaleilla upeasti. Jokaisen maan tans-sijat, soittajat, näyttelijät ja laulajat olivat ylpeitä omasta kulttuuristaan ja kielestään, mutta samalla avoimia sukukansojensa perinteelle.

– Tämä Pihlaja-festivaali on erinomainen tapa tutustua suomensukuisten kansojen perinteeseen ja siirtää tietoutta nykypolville, iloitsi tapahtuman pää-organisaattori Nadja Utkina, itsekin laulutaiteilija.

– Festivaaliviikon aikana meillä on esityksiä, konsertteja, mutta myös yh-teisiä työpajoja. Näin taito ja uudet tavat leviävät Komista Mariin ja Udmur-tiasta Suomeen ja sikin sokin. Meidän kansantanssijoillamme on jo nyt joita-kin suomalaisia tanhuja ohjelmassaan.

Suomalaisugrilaisen kulttuurin viikolle järjestetty Pihlaja-festivaali toteu-tui nyt ensimmäistä kertaa Udmurtiassa näin laajana. Yhteistyötä udmur-tialaiset ovat jo vuosia tehneet Saimaan nuorisoseurojen kansantanssi- ja musiikkiryhmien kanssa. Esimerkiksi tunnettu Ekton Korka tanssiryhmä on esiintynyt Ugri-juhlilla Imatralla useana kesänä. Nyt oli suomalaisten vuoro esiintyä Udmurtiassa.

Seuraaville festivaaleille Kalevalaiset Naiset?Kalevalaiset Naiset eivät tällä kertaa esiintyneet festivaaleilla, mutta saim-me tutustua udmurtialaiseen kulttuuriin ja perinteeseen monella tapaa. Saim-me tutustua yliopistoon, kouluihin, kylätaloihin ja ennen kaikkea perinnettä ylläpitäviin ihaniin naisiin. He kantavat omaa kulttuuriaan ylpeinä ja ovat valmiit tekemään töitä sen säilymiseksi venäläisen kulttuurin rinnalla. Tällä hetkellä udmurtialaisia on Udmutian tasavallan väestöstä noin 30 prosenttia.

Lehdistötilaisuudessa kerroimme suomalaisesta perinteestä, Kalevalaisista

PIHLAJAFESTIVAALI kokosi suomensukuisia Udmurtiaan

LÄMMIN HALAUS JA TERVETULIAISPIIRAKAT SYKÄHDYTTIVÄTTeksti ja kuvat Annamari Maukonen

Pihlaja-kulttuurifestivaali kokosi suomensukuisia kansoja Udmurtian pääkaupun-kiin Izevskiin lokakuussa. Udmurttien, marien ja komien rinnalla esiintyivät myös suomalaiset kansanmusiikki- ja kansantanssiryhmät Rymäkkä, Keiku sekä kantele-taiteilija Minna Raskinen. Festivaaliviikon tunnelma oli iloinen ja välitön. Sen aisti jo vastaanottoseremonioista.

AJANKOHTAISTA

35Pirta 1 | 2012

Naisista ja Kalevala Korusta. Media kiinnostui kalevalaisuudesta ja kalevala-koruista niin, että toivoivat seuraaville festivaaleille sekä esiintyjiä että koru-näyttelyä. Kalevala Koru on arvostettu brändi Udmurtiassa, joten oli ilo viedä tuliaisina puuhanaisillemme suomalaisia perinnekoruja.

Kahden tai kolmen vuoden kuluttua Pihlaja-festivaali järjestetään uudel-leen. Silloin toivon mukaan myös Kalevalaiset Naiset ovat edustamassa suo-malaista kulttuuria. Nyt olimme tarkkailijoina ja nautimme ennen kaikkea udmurtialaisesta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Tämän jutun yh-teydessä olevat kuvat toivottavasti välittävät teille sen lämpimän ja innostu-neen ilmapiirin, joka koko vierailun aikana vallitsi. Jokainen tervetulopiiras ja kotoinen malja tarjottiin sydämestä. Laulu raikui ja hanuri soi oli tilanne mikä tahansa. Suomalaisugrilainen henki ja ilo olivat läsnä kaikkialla, niin pääkaupungin Izevskin kulttuurikeskuksessa kuin Aksakhurin parin sadan asukkaan piskuisessa kunnantalossa.

Lähdettehän mukaan seuraavalle Pihlaja-festivaalille? Me Raili Ilolan kanssa haluamme aivan varmasti olla mukana. �

36 Pirta 1 | 2012

? Muodon mieli – ajan kieli

Teksti Sirpa Huttunen

Kalevalaisten Naisten Liiton tämän vuoden teema Muodon mieli, ajan kieli pureutuu kiinnostavasti meitä kaik-kia koskettavaan aiheeseen. Muoto kuuluu kaikille ja muuttaa muotoaan ajan rientäessä eteenpäin. Tällä kertaa kysyimme kalevalaisilta naisilta, mitä ajatuksia vuoden teema heissä herättää ja miten tuoda vuoden teema osaksi yhdistysten toimintaa.

� Ammoisista ajoista on kullakin ajalla ollut muotoilijansa ja heidän luovuutensa on näkynyt myös ajan kielessä. Tai voi ajatella, että ajan kieli on näkynyt kunkin ajan muotoilijoiden muodon mielessä – heidän luomissa esineissään niin arjessa kuin juhlassa. Joistakin muotoilijoista tulee klassikkoja ja he ovat läsnä sukupolvesta toiseen, kun taas toiset jäävät oman aikansa tulkeiksi muodon mielessä.

Yhdistän teeman myös hyvinvointiin, erityisesti esteettisyyteen: kussakin ajassa luovuus muotoilun kautta pyrkii tekemään elämästä parempaa, helpompaa, kauniimpaa. Kussakin kulttuurissa on selkeästi nähtävissä omaleimainen muodon mieli.

Paikallisyhdistyksille tämä antaa hienon haasteen kartoittaa muodon mieltä eri aikakausina sekä havainnoida kulttuuriamme tässä ajassa.

Eija Ojanen, Savonlinnan Kalevalaiset Naiset, Kalevala Korun hallituksen jäsen

� Teema on ollut heti alkuhetkistä alkaen hyvin mielenkiintoinen ja monipuolinen. Ensimmäiseksi mieleen nousee luonnollisesti varsinaiseen ns. designmuotoiluun liittyvät asiat kuten muotoilu eri aikakausina mm. vaatetuksessa, huonekaluissa, taide-esineissä, keramiikassa, mutta myös esim. kulkuvälineissä, arkkitehtuurissa ja tekniikassa.

Seuraavaksi mieleen tulevat kieleen liittyvät asiat; miten eri aikoina asioita on kerrottu ja kuvailtu, mikä on ollut ”kaunista puhetta” ja miten se on muuttunut.

Tammikuun jäseniltaan toimme mukanamme kukin ainakin kaksi esinettä, valokuvaa, vaatetta tms., jotka edustavat eri aikakausia. Miksi olemme aikanaan hankkineet kyseisen esineen, oliko se ajalleen tyypillinen muotituote vai vetosiko siinä jokin erityinen piirre? Vieläkö se viehättää? Esineiden ei tarvitse olla ”parit”, vaan niiden olisi tarkoitus kuvastaa omien makumieltymystemme muuttumista aikojen kuluessa. Pohdimme yhdessä, mitä kaikkea esineet ajastaan kertovat laajemmassa mittakaavassa.

Hanna Rantanen, Tampereen Kalevalaiset Naiset

� Käsityöihmisenä saan ajatuksia kädentaidoista ja käsityötaiteesta, joka voi koostua esim. teollisena muotoiluna, villinä virkkausintona tai savesta valajan käsistä. Teemahan voidaan tulkita monin eri tavoin ja se ei rajaa ahaa-elämyksenä tulevia ideoita pois.

Vuoden teemaa voisi tuoda esille järjestämällä jäsenille käsityöiltoja. Esim. kokoonnutaan pitämään hauskaa iltaa käsitöiden merkeissä, käydään tutustumassa paikalliseen kuvataiteilijaan ja hänen töihinsä tai pistämällä leipomisreseptikilpailu pystyyn.

Mari Saari, Rauman Kalevalaiset Naiset

GALLUP

37Pirta 1 | 2012

HELKALIITON UUTISIA

� Sopivia yhteistyökuvioita etsittäessä Helkanuorten liitto ja KalevalaistenNaisten Liitto ovat jo toista kertaa jär-jestämässä vuosikokouksensa samallapaikkakunnalla. Helkaliitto järjestää oman vuosikokouksensa ja koulutuksen-sa Laukaassa 14.–15.4.2012. Lauantain koulutus on suunnattu helkaohjaajille – konkareille ja nuorille ohjaajille erik-seen. Helkanuoret pitävät vuosikokouk-sensa sunnuntaina.

Sunnuntain koulutukseen Helkaliitto kutsuu mukaan teitä kalevalaisia naisia! Koulutuksessa on luvassa pikaperehdy-tystä helkaohjaajuuteen. Tiivis koulutus-aikataulu ei johdu vähästä asiasta vaan rautaisten kouluttajien otteesta. Koulut-tajina on kaksi molempien liittojen aktii-via: Jyväskylän Kalevalainen Nainen, hel-kaohjaaja Maija-Stiina Jaatinen ja pitkän linjan helkanuori Kaisa Räsänen. Heiltä löytyy tietoa ja taitoa helkatyön alkajille.Maija-Stiina ohjaa draaman ja käsityön yhdistämistä Kalevalan tarinoihin, Kai-sa kouluttaa ilmaisutaitoa ja ohjaajuutta.

Koulutus järjestetään sunnuntaina 15.4. klo 9–15 hotelli Vuolakkeessa (Ui-marannantie 2, 41340 Laukaa). Koulu-tuksen hinta on 20 euroa ja sisältää ruo-kailun. Ilmoittautumiset 23.3. mennes-sä [email protected]. Lämpi-mästi tervetuloa mukaan toimintaamme!

Tervetuloa mukaan helkatoimintaan!Teksti Riitta Varpuharju | Kuvat Seija Tiihonen

Kiehtovia tarinoita kevään parhaimmiksi

lahjoiksi!

Rakastetuimpienkalevalakorujen jäljilläja Lindström ja Unto Salo

20,– euroa + postikulut

Tilaukset: [email protected] tai puh. 09 604 791

Kiehtokevä

lahj

Seij

20 – euroa

Helkatyttöjen esitykset viihdyttivät kaikenikäisiä katsojia.

38 Pirta 1 | 2012

YHDISTYS ESITTÄYTYY LAUKAAN KALEVALAISET NAISET

Laukaan toiminnan naisetTiina Mäkelä ja Terhi Ek | Kuvat Seija Tiihonen

Laukaan Kalevalaiset NaisetPerustettu 1954, jäseniä 68Puheenjohtaja Lea Karelowww.laukaankalevalaisenaiset.net

Laukaan kunta sijaitsee Keski-Suomessa Jyväskylän kaupungin naapurissa. Laukaa on pinta-alaltaan laaja maaseutumainen kunta, joka koostuu kolmesta taajamasta ja kirkonkylästä sekä niiden väleihin sijoittuvista vireistä kylistä. Paikkakunnalla toimii perinteitä kunnioittava, mutta jatkuvasti uutta luova yli 50 naisen kalevalainen verkosto. Tervetuloa mukaan!

Laukaan Kalevalaiset Naiset perustettiin 27.10.1954 Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenyhdistykseksi.

Elettiin 1950-luvun alkua. Sotakorvauk-set oli maksettu ja maassa vallitsi kasvun ja kehityksen ilmapiiri - mm. perustettiin yk-sityisiä oppikouluja, ilmestyi uutta suomen-kielistä kirjallisuutta, kohutuimpana Väi-nö Linnan Tuntematon sotilas. Sivistys- ja kulttuurityö koettiin tärkeäksi, ja oli vietetty Kalevalan juhlavuosi. Ei siis mikään ihme, että kirjailija Elsa Heporauta, Kalevalaisten Naisten yhdistysten ja liiton perustaja, mat-kusti maaseudulle luomaan uusia yhdistyk-siä. Hän saapui Laukaaseen 27. lokakuu-ta v. 1954 kysyen: Ken kantaa Kalevalaa? Osuuskassan kokoushuoneeseen saapui 30 innostunutta Kalevalan kantajaa, yhdistyk-sen perustajajäsentä. Valittiin johtokunta, toiminta virisi ja jäsenmäärä alkoi kasvaa.

Näin kuvaili Leena Torikka Laukaan Kalevalais-ten Naisten syntyhetkiä yhdistyksen 50-vuotisjuh-lassa lokakuussa 2004.

Yhdistyksen aloitettua toimintansa ensimmäi-seksi tavoitteeksi määriteltiin ennen muuta pe-rinteen vaaliminen. Lisäksi yhdistys päätti tehdä huolto- ja avustustyötä. Toiminnan alkuvuosina tärkeä avustus kohde oli Wanhan Laukaan Ko-tiseutuyhdistys, jota yhdistys tuki taloudellisesti. Kalluntuvan museokylän varustaminen oli myös tärkeää ja paikan esittelijälle hankittiin Laukaan kansallispuku. Yhdistys osallistui monien käsitöi-den suunnitteluun, hankkimiseen ja lahjoittami-seen. Esimerkiksi vanhustentalo sai keinutuoleja ja virsikirjoja sekä vanhainkoti Kuusela laulukir-jat. Lastenkoti sai television ja polkupyörän. Yh-distys tuki myös Helkanuoria ja jakoi stipende-jäkin.

39Pirta 1 | 2012

Kirjoittajat ovat Laukaan Kalevalaisten Naisten hallituksen jäseniä.

Lainaukset: Leena Torikan juhlapuhe v. 2004 ja Pentti Tynkkynen: Laulu Laukaalle

Vaalijana vanhan taian, uuen taian taikojana

Nyt Laukaan Kalevalaisilla Naisilla on ikää yli viisikymmentä vuotta ja jäseniä yli 50. Osa vuo-tuisista tapahtumista juontaa vuosikymmenten taa, osa on uutta, mahdollisesti perinteeksi siirty-vää. Järjestämme tapahtumia ja kohtaamisia, jot-ka tuottavat iloa meille jäsenille ja myös muille.

Laukaan Kalevalaisilla Naisilla on ollut aikoi-naan jäsenenä yksi mies, Toivo Pekkarinen, kan-sakoulun opettaja ja pitokokki. Voidakseen 50-lu-vulla olla jäsenenä hänen merkittiin jäsenrekiste-riin nimellä Toive. Tämän paikallisesti kuuluisan ja arvostetun pitokokin ruoka- ja leivonnaisresep-tejä olemme keränneet viime vuosina. Pekkarisen Topin joulusinappi on Laukaan joulumyyjäisten hittituote, jota emme koskaan osaa keittää myyn-tiin niin paljon, että se ei loppuisi kesken.

Vireää toimintaa koko vuodelleKäsityöiltoja pidämme sekä omaksi iloksemme et-tä myyjäisiä varten. Joukostamme löytyy taitavia himmelin tekijöitä, huovuttajia, enkeleiden askar-telijoita sekä pikkutossujen neulojia. Lahjoitetuis-ta ja yhteistyössä tehdyistä käsitöistä joitakin voi nähdä ja kohdata yhä edelleen: esimerkiksi vih-kiröijy ja kastemalja Laukaan kirkossa, Laukaan

ryijy seurakuntatalossa ja Kuntalassa sekä Lau-kaan kuvatäkki Peurungassa.

Syksyn toimintakauden aloitamme elokuussa Loviisan-päivän vietolla, yleensä kotiseutumuse-olla Kalluntuvalla. Tämä on yksi näistä vuosikym-meniä vanhoista, mutta edelleen elävistä perinteis-tä. Joku meistä, mahdollisesti merkkipäiväänsä kyseisenä vuonna viettävistä, toimii illan emäntä-nä, siis Loviisana. Kalevalan päivän tienoilla lu-emme ääneen Kalevalaa Laukaan eri kirjastois-sa. Mukaan voivat tulla ketkä tahansa kirjastossa kävijät. Monelle tämä on ollut yllättävä, uusi ja hauska tapa tutustua kansalliseepokseemme. Jat-kamme aina siitä mihin edellisvuonna on päästy.

Vanhainkodilla olemme pitäneet yllä kevät-laulajaisten perinnettä, jossa toukokuun lopulla otamme mukaan vanhoja koululauluja ja laulam-me yhdessä vanhusten kanssa. Nämä laulut ovat niitä, jotka muistuvat mieleen vielä silloinkin, kun muuta ei enää oikein muista. Kesällä halu-amme katsoa kansanperinnettä Laukaan ulko-puolella ja suunnata kesäretkemme vähän etääm-mälle: Kymenlaaksoon, Hämeeseen, Satakuntaan tai vaikka Tallinnaan. Valitsemme kohteen jon-kin teeman ympärille ja samalla kertaa ahmim-me seudun monta kiinnostavaa kohdetta, kuten kirkkoja, museoita, perinnerakennuksia tai van-hoja tehtaita.

Viime syksyn suuri ilomme on ollut uudelleen käynnistynyt Helkanuorten toiminta kirkonkyläs-sä. Tällä hetkellä kerhossa on yli kymmenen Hel-katyttöä. Tästä pienestä uudesta alusta toivomme pysyvää monivuotista perinnettä Laukaaseen.

Pieni yhdistys tarvitsee ystäviä ja yhteistyö-kumppaneita. Niitä onneksi löytyy Keski-Suo-mesta. Naapurikunnissa Äänekoskella, Hanka-salmella ja Jyväskylässä on toimivat yhdistykset, joiden kanssa järjestämme yhteisiä tapahtumia. Laukaan paikallisyhdistyksen sihteeri Seija Tiiho-nen on toista kautta Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksessa, joten yhteys valtakunnalliseen jär-jestöön on suora.

Nykyinen puheenjohtaja Lea Karelo toivot-taa Kalevalaiset Naiset tervetulleeksi Laukaaseen Pentti Tynkkysen runon sanoin:

Kun rantoja kuljen ja samoan saloja,mieleni kirkkaus täyttää.Kyllä kotoista Laukaata, seutua armastakelpaa näin nähdä ja näyttää.

Yhdistyksen puheenjohtaja Lea Karelo toivottaa kaik-ki kalevalaiset naiset tervetulleiksi Laukaan vuosiko-koukseen.

Pirta 1 | 201240

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 420 vuotta Laukaan perustamisesta. Itse asutus on tuhansia vuosia vanhaa. Siitä kertovat kansainvälisestikin tunnetut Saraakallion kivikautiset kalliomaalaukset. Tänään Laukaa on ripeästi, mutta hallitusti kasva-va 18 300 asukkaan kunta, jolle jokainen sen asukas on sydämen asia. Elämisen

laatua, vapaa-ajan monipuolisia palveluja ja kohtuullisia elinkustannuksia hakevalle Laukaassa on valinnanvaraa.

Kuntaan muuttaa vuosittain noin 1000 ihmistä ja kunnasta pois noin 900. Kun-taan muuttaja tuo tullessaan osan omaa perinnettään, omia arvojaan, mutta kaipaa uudella kotiseudullaan myös turvallisuutta, luontevaa sulautumista jo täällä olevaan väestöön ja kulttuuriin. Täältä muuttaja vie mukanaan osan sisäistämistään laukaa-laisista arvoista ja perinteistä.

Pehmeät arvot ovat tänä päivänä nousemassa entistä merkittävimmiksi niin yk-sikön kuin yhteisönkin tasolla. Laukaa haluaakin strategiansa mukaan kehittää yh-dessä muiden toimijoiden kanssa kuntalaisille yhä viihtyisämpää ja virikkeellisempää kasvuympäristöä. Kuntamme tunnetaankin yhä laajemmin voimakkaasta, menestyk-sellisestä kulttuuritaustastaan teatteriharrastuksineen sekä musiikkitapahtumineen.

Paitsi kalliomaalaukset, Laukaan kunnan historiasta ja kulttuurista kertoo myös Hartikan kirkkomaa ja Laukaan ensimmäinen kirkko, joka on ollut käytössä aina-kin vuodesta 1593 alkaen jääden pois käytöstä uuden kirkon valmistuttua 1685 Pellosniemeen. Jossain ajanlaskumme alussa myös Keski-Suomessa on harrastettu karhun palvontakulttia. Merkkejä siitä löytyy Lievestuoreen Hyyppäänvuorelta. Tuolloin Keski-Suomen alueella on asunut muinainen karhukansa, jota mm. roo-malainen historioitsija Tacitus on kuvannut. Palvontamenojen päätarkoitus oli siir-tää karhun voimat yhteisöön.

Laukaalaista historiaa ja perinnettä valottaa 1835 valmistunut Laukaan kirkko, jonka on suunnitellut kuuluisa arkkitehti J.C.L. Engel. Kirkon kellarista löytyy Lau-kaan kirkkomuseo ja sen välittömässä läheisyydessä Laukaan kotiseutumuseo Kal-luntupa. Näistä saa nopeasti kattavan kuvan Laukaan historiasta.

Nuorten kulttuuritapahtumista merkittävin on Sararanta Puskii. Laukaa tunne-taan myös Peurungasta, joka on äskettäin uudistunut ollen Suomen nykyaikaisin vapaa-ajan ja hyvinvointipalveluja tarjoava keskus. Tutustumisen arvoinen on myös Järvilinna, josta monet taitelijat ovat löytäneet luomistyönsä tyyssijan.

Olemme otettuja siitä, että Kalevalaisten Naisten Liiton kokouspaikaksi on va-littu Laukaa. Toivon, että kokousvierailla on mahdollisuus tutustua Laukaan tarjoa-miin palveluihin ja nähtävyyksiin. Laukaan kunnan ja omasta puolestani toivotan Kalevalaisten Naisten Liiton kokouksen ja sen edustajat tervetulleiksi Laukaaseen Kuuvalon Jussin hengessä. Viihtykää seurassamme!

Esko Koliseva, kunnanjohtaja

Kunnanjohtajan tervehdysK

uva

Sei

ja T

iih

on

en

41Pirta 1 | 2012

AJANKOHTAISTA

Sisarilta – laukaalaisten laulumaillaPerjantaina 13.4. klo 19.00 alkaen Varjolan tilalla (www.varjola.fi)Keskisuomalaiset parantajat ja tietäjät johdattavat parannustaikojen saloihin.Paikallisista herkuista on koottu runsas pitopöytä.Kuljetukset Peurungasta klo 18.20 ja 18.40

Vuosikokous Lauantaina 14.4. Hotelli Peurunka (www.peurunka.fi)8.30 Ilmoittautuminen ja valtakirjojen tarkistus 9.30 Tervehdykset10.00–16.00 Vuosikokous, lounas kokouksen väliajalla

Vaalijana vanhan taianLauantaina 14.4. klo 18.00 Tupaswilla (www.tupaswilla.net)Jos ei sauna, viina ja terva auta…Mahtisavusauna kutsuu naiset lempeään lämpöönsä.Varustus: uimapuku ja tossut, joilla voi liikkua saunassaKuljetus Peurungasta klo 17.30

HinnatA Sisarilta Varjolan tilalla: 30 € (sisältää illallisen ja kuljetuksen Peurungasta)B Vuosikokous hotelli Peurungassa: 40 € (sisältää ohjelman, aamukahvin, lounaan ja päiväkahvin)C Turvesauna Tupaswillassa 35 € (sisältää saunan, iltapalan ja kuljetuksen Peurungasta)D Iltapala Tupaswillassa 10 €Maksu tilille FI13 5221 0540 0126 08 / Laukaan Kalevalaiset Naiset 1.4. mennessä viitenumerolla

Majoitus Hotelli Peurunka154 € / vrk 2hh, yhden hengen huonelisä 32 € / vrk145 € / vrk 2 hh piha, yhden hengen huonelisä 20 € / vrkSisältää aamiaisen, teemakylpylän ja kuntosalien vapaan käytön sekä vapaa-ajan ohjelmaa.Varaa majoitus 22.3. mennessä Hotelli Peurungan myyntipalvelusta p. 0207 516 300.

Ilmoittautumiset 23.3. mennessä:[email protected] tai 09 604 791 tai 050 520 1314 Ilmoita myös erityisruokavaliot ja osallistutko kuljetuksiin Varjolaan / Tupaswillaan.

Tarkempi ohjelma, aikataulut ja mahdolliset muutokset sekä muita majoitusvaihtoehtoja:http://www.laukaankalevalaisetnaiset.net/VK2012Laukaa

Kalevalaisten Naisten Liiton vuosikokous Laukaassa 13.–14.4.2012Keskisuomalainen vieraanvaraisuus odottaa Liiton vuosikokousväkeä Laukaassa! Tämän vuoden teemana on kansanparannus ja saunakulttuuri.

42 Pirta 1 | 2012

YHDISTYSTEN KUULUMISIA

� Viime marraskuussa Istanbuliin mat-kusti eri puolilta Suomea 32 iloista kale-valaista. Ryhmäämme luotsasi Suur-Hel-singin Kalevalaisten Naisten puheen-johtaja Kaise Meltti apunaan Ismail, kotoisasti Ismo. Yli 5000 vuotta vanhas-sa, noin 15 miljoonan asukkaan Istan-bulissa (aiemmin Konstantinopoli) ovat kulttuurit kohdanneet vuosisatojen ajan.

Tutustuimme mm. Horan Pyhän Vapahtajan kirkon bysanttilaisiin mosa-iikkeihin ja freskoihin ja Hagia Sofiaan, moskeijaksi muutettuun mahtavaan kirk-koon, molemmat nykyisin museoina, ihailimme Sinisen Moskeijan turkoosia koristelua ja TopKapin sulttaanipalatsin käsin tehtyjä Iznik – kaakeleita. Ristei-limme Bosporin salmella kohti Mustaa-merta; väylä Euroopan ja Aasian, Väli-meren ja Mustanmeren välillä on aina ollut tärkeä viehättävine rantoineen ja puuhuviloineen.

Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset | Pirjo Hyyppä, Helmi Simola-Uskonen

Retki Istanbuliin, lumoavaan kulttuurien kehtoon

Seuraavassa numerossa 25.5.2012Voimasanoja

Käsitöiden pauloissaSommelo-runolaulufestivaalien 2012 teemana leipä

kuva

Pir

jo H

yypp

ä

� Espoon Kalevalaiset, Helsingin Kale-valaiset Naiset ja Suur-Helsingin Kaleva-laiset Naiset järjestävät yhteistyönä viime vuoden tapaan Kansallismuseon audito-riossa juhlan ystäville ja yleisölle. Juhla-puheen teemavalinnassa työryhmä päätyi arvoihin ja kasvatukseen. Puheen pitä-jäksi lupautui teologian tohtori, Helsin-gin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa aiheenaan Mikä avuk-

si arvokasvatukseen – menestysoppeja

maailmalta vai suomalaista sisukkuutta?

Tilaisuudessa Käpylän musiikkiopis-ton kansanmusiikkilinja Kamun nuoret esittävät kaksirivisillä haitarimusiikkia ja Duo Lilian Nordberg & Petra saari lau-lavat sekä soittavat viulua ja kanteletta. Yksinlaulua meille esittää oopperalau-

Kauppa on elä-mänmenon kaik-ki kaikessa, tinki-minen on opittava viimeistään Suu-ressa Basaarissa, joka on laaja katet-tu neljän tuhan-nen pikkukaupan tori. Tyypillisiä tuliaisia ovat käsi-työt, korut, silk-ki, huivit, nahka-tuotteet, matot, koristeet, mausteet, mitä vaan!

Ruokakulttuuri on rikas: maukkaat meze-alkupalat, naudan/lampaan /ka-nanliha -kebabit ja köftet, kasvisateriat kala- ja juustovalikoimaa unohtamatta. Turkissa rakastetaan hunajaisia leivon-naisia, baklavaa, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, mutta myös tuoreita hedel-

Teksti Sirppa Järvenranta

Kalevalan päivää juhlitaan 28.2. Helsingissälaja Ritva Auvinen säestäjänään Pekka Asikainen. Ohjelmassa mukana ovat niin ikään Helkanuoret ja Lausujaryhmä Virvat. Esitämme juhlaan osallistuville toiveen pukeutua kansallispukuun!

Pääkaupunkiseudun monipuolinen kulttuurielämä on vilkasta ja kilpailtua. Kalevalaisten yhdistyksissä olemme to-denneet, että perinteisempää ohjelmatar-jontaa on niukalti. Haluammekin kutsua ihmisiä koolle viettämään juhlaa kans-

samme ja antaa mahdollisuuden nuorem-millekin esittäjille kalevalaisessa hen-gessä. Toivomme yhdessä vietetyn Kale-valan päivän illan antavan kaikille, niin vieraille että järjestäjille, antoisan juh-laelämyksen sekä kosolti hyvää mieltä.

Lämpimästi tervetuloa!

Lippuja á 10 e Espoon Kalevalaiset, HelsinginKalevalaiset Naiset, Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset sekä ovelta.

miä. Juomaksi oli tarjolla useimmiten vet-tä tai anisviina rakia, olutkin oli hyvää.

Oli antoisaa tehdä matka kiehtovaan Istanbuliin yhdessä Kalevalaisten kanssa – yhdessä koimme ja jaoimme mieliin painuvia elämyksiä!

http://www.suurhelsinginkalevalaiset naiset.fi/Istanbul.pdf

43

Muotoilija murroksessa

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta muotoilu? Suurimmalle osalle suomalai-sista se tuo mieleen Aalto-maljakon tai koivuviilusta valmistetut huoneka-

lut. Eikä tämä ole ihme, sillä onhan niiden suunnittelijan kuva ollut 50 markansetelissä sekä nykyään jopa erään innovaatioyliopiston nimessä. Muotoilussa on kuitenkin kyse paljon muustakin kun vain huonekaluista tai kodinesineistä.

Oma muotoilufilosofiani lähtee aitoudesta: asioista on turha yrittää tehdäjotakin, mitä ne eivät ole tai yrittää kuorruttaa pelkän ulkokuoren avulla. Ai-tous ja luonnonläheisyys näkyvät myös materiaalivalinnoissani. Yksi lempi-materiaaleistani on puu, ehkä osittain myös sen haasteellisuuden vuoksi. Puu on elävä materiaali, mikä on otettava huomioon sitä muokattaessa.

Asiantuntijoiden mielestä muotoilun ja muotoilijan rooli yrityksissä onmuuttumassa. Muotoilu ymmärretään useasti melko kapea-alaisesti. Yleensä seliitetään tuotteisiin ja varsinkin niiden esteettisiin ominaisuuksiin. Omakohtai-nen kokemukseni muotoilun roolin muuttumisesta, mikä vaikutti päätökseenialoittaa muotoilun opiskelu yliopistossa, oli työni luonteen muuttuminen pe-rinteisemmästä tuotteiden suunnittelusta kohti monimutkaisempia suunnittelu-haasteita, kuten palveluiden ja markkinoinnin suunnittelua. Asiakkaani pyyhaasteita, kut -

muotoilun lisäksi minulta paljon muuta. Piti osata sanoa, mitensivät tuotema voitaisiin saada enemmän ihmisten tietoisuuteen. Miten internetuotteita -iin hyödyntää niiden markkinoinnissa? Miten yrityksen arvomaatiä voitaisi -aisiin kommunikoida yhä paremmin tiedostaville kuluttajille? ilmaa voit

etkellä työskentelen oppimisympäristöjen sekä palveluiden kehittä-Tällä hesa. Olen myös toiminut kouluttajana innovaatiotoimintaan liittyen.misen pariss osaltani voin todeta, että suunnittelun kohteen muuttumisenOmalta

ä, myös työskentelyn luonne on muuttunut. Työni on entistä enem-myötän yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa. Varsinaisen suunnit-mänun kohteen lisäksi haasteena ovat usein paljon inhimillisemmättelusiat, kuten toisten ihmisten motivoiminen ja sitouttaminen työsken-aselemään yhteisten päämäärien eteen.te

Muotoilun muuttunutta roolia todistaa myös uusien käsitteiden,kuten palvelumuotoilun syntyminen. Palvelumuotoilulla tarkoi- ktaan palveluiden kehittämistä sen käyttäjän näkökulmasta. Eräs tetnsainvälisesti tunnettu muotoilukonsultti, jonka tapasin joitakin kankausia sitten, oli sitä mieltä, että muotoilua voidaan hyödyntää kuuksaatioiden viestinnässä, tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa,organissaatioiden muutosprosesseissa ja sosiaalisen muutoksen suunnitte-organisdaan todellakin todeta, että muotoilu ylettyy lähes kaikkeen, lussa. Voidhmisten luomaa.mikä on ihettä opintojen ja työelämässä olon aikana oma ajatusmaailmani Koen, eufilosofiani liittyen suunnittelutyöhön on pysynyt lähes muuttumat-ja muotoilu

amalla arvostukseni muiden suunnittelijoiden ammattitaitoa koh-tomana. Savanut. Mutta minne ovat hävinneet ”sankarimuotoilijat”? Mediallataan on kasv

ana nostaa kiinnostavia persoonia, mutta 1950-luvun muotoilu-on toki tapasolle he eivät ole yltäneet. Mielestäni se kertoo ennen kaikkeaikoneiden tasonteen muuttumisesta ja arkipäiväistymisestä. Muotoilu on läsnämuotoilun luo

mikä on ihmisen tekemää.kaikkialla, m

Mikko Matveinen

KOLUMNI

Vierailevat kolumnistit pohtivat vuoden teemaa

vuorotellen muodon ja kielen näkökulmista.

Kirjoittaja on Taiteen maisteri ja teollinen

muotoilija.

Pirta 1 | 2012

TOIVOTUIMMAT KLASSIKOT

Valtuutetuilta Kalevala Koru -kauppiailta. www.kalevalakoru.fi

75-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Kalevala Koru nostaa takaisin mallistoonneljä toivotuinta historiallista korumallia menneiltä vuosikymmeniltä. Toivotuimmat klassikot on valittu keväällä 2011 järjestetyn yleisöäänestyksen perusteella. Korut ovat myynnissä 17.2.2012 – 28.2.2013.

84Merjalaisrannepronssi hopea, saatavanatilaustyönä

115Kivennavan sormushopea, pronssi

1525Teuvan riipus pronssi

1271-1280Elli rannekorutkirkas pronssi, hopea

dochdl1onprintrdytmptargetkalevalaistennaistenliitto.fi....uuden vuoden kynnyksellä meillä...

Documents