diskurssianalyysi laadullisten aineistojen analyysimenetelmänä

Diskurssianalyysi laadullisten aineistojen analysoinnissa

Tiina Laajala

Diskurssianalyysi laadullisten aineistojen analysoinnissa Esityksen sisältö:

Diskurssianalyysin perusteita

Diskurssianalyysin perusoletusten seurauksia tutkimukselle

Aineistot ja litterointitavat diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa

Analyysin eteneminen ja tulokset

Luotettavuuden arviointi

Diskurssin ja diskurssianalyysin (DA) määrittelyä• Diskurssit voidaan määritellä vakiintuneiksi puhekäytännöiksi/puhetavoiksi,

jotka osaltaan rakentavat ja tuottavat sitä ilmiötä, jota ne kuvaavat (Phillips& Hardy 2002, 3-4).

• DA ei ole tarkkarajainen tutkimusmenetelmä, vaan väljä teoreettinen ja metodologinen viitekehys, jonka avulla on mahdollista tehdä monenlaista tutkimusta (Jokinen ym. 1993, 17)

• DA kohdistuu usein ns. yhteiskunnallisiin aiheisiin, esim. eriarvoisuuteen ja alistussuhteisiin > kuinka eriarvoisuus tuotetaan ja oikeutetaan puheessa (Silverman 2014, 319).

• Käypä menetelmä esimerkiksi ryhmäkeskustelujen sekä yksilö- ja ryhmähaastattelujen analysoinnissa.

Diskurssin ja diskurssianalyysin (DA) määrittelyä• Tutkimusaineisto nähdään sosiaalisissa käytännöissä, tietyssä

kontekstissa ja tilanteessa sosiaalisesti tuotettuna tekstinä.

• DA tutkii tekstien kautta diskurssien rakentumista tietyssävuorovaikutuksellisessa kontekstissa (Phillips & Hardy 2002, 3–4).

• Diskurssin käsitteen rinnalla käytetään muutamia muitakin suunnilleen samaa tarkoittavia käsitteitä riippuen tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista ja metodisista valinnoista. Näitä rinnakkaiskäsitteitä ovat merkityssysteemi, tulkintarepertuaari, kehys sekä kulttuurisen mallin käsite. (Alasuutari 2011, 180; Jokinen ym. 1993, 26–27; 1999, 66–69.)

Diskurssin ja diskurssianalyysin (DA) määrittelyä• Diskurssianalyysi fokusoituu keskustelussa syntyvien merkitysten ja

niiden tuottamistapojen esiintuomiseen

• Diskurssianalyyttisesti orientoituneen tutkimuksen keskeinen tehtävä on uuden keskustelun synnyttäminen. (Jokinen ym. 1999, 85–87.)

• Pohdittavaksi: Mitä keskustelulla ja tekstillä tarkoitetaan DA:nyhteydessä?

DA:n teoreettinen tausta

• DA:n käyttämän käsitteistön alkuperä on muun muassa strukturalistisessa kielitieteessä ja post-stukturalistisessayhteiskuntatieteessä. DA nojautuu tieteenfilosofisesti sosiaalisen konstruktionismin lähtökohtiin. (Fairclough 1992, 3; Jokinen ym. 1993, 17; 1999, 39; Phillips & Hardy 2002, 3–4; Potter & Wetherell1987, 175; Siltaoja ym. 2011, 208–209.)

• DA on eräänlainen sosiaalisen konstruktionismin käytännön sovellus (Alasuutari 2009).


• Anti-realismi: todellisuus tuotetaan vuorovaikutuksessa, ei yhtä totuutta, vaan monia versioita

• Konstruktionismi: nostaa esiin vuorovaikutuksen osallistujat todellisuuden versioiden tuottajina

• Refleksiivisyys: kieli ja teksti kielen konkreettisena ilmentymänä rakentavat (sosiaalista) todellisuutta

(Potter 2004, 202; Silverman 2014, 319)

Ontologia ja epistemologia


Sosiaalinen konstruktionismi• Todellisuus on sosiaalisesti tuotettu ihmisten välisen vuorovaikutuksen

kautta. Todellisuutta koskeva tieto, käsitteet ja merkitykset sulautuvat osaksi tätä yhteisöllistä tuottamisen prosessia.

• Heikko ja vahva suuntaus:• Heikon suuntauksen mukaan sosiaalisilla konstruktioilla tarkoitetaan tiettyjä ihmisten

keskenään sopimia asioita, esimerkiksi rahaa tai kansalaisoikeutta. Näitä voidaan kutsua sosiaaliseksi todellisuudeksi. Tällaiset objektit ovat ”ontologisesti subjektiivisia, mutta epistemologisesti objektiivisia”. Sosiaaliset faktat ovat heikon näkemyksen mukaan ajallisesti, ontologisesti ja loogisesti riippuvaisia ”karuista” tosiasioista.

• Vahva sosiaalinen konstruktionismi vastustaa karujen faktojen olemassaoloa ja katsoo, että fysikaalista todellisuuttakin koskevat käsitteet ovat pohjimmiltaan sosiaalisia konstruktioita.

(Searle 1995; Berger & Luckmann 1966; Alasuutari 2009.)

DA:n perusoletukset

• Jokinen ym. (1993, 17–18) esittävät diskurssianalyysin lähtökohdiksi viisi oletusta, jotka ovat 1) oletus kielen sosiaalista todellisuutta rakentavasta luonteesta, 2) oletus useiden rinnakkaisten ja keskenään kilpailevien merkityssysteemien olemassaolosta, 3) oletus merkityksellisen toiminnan kontekstisidonnaisuudesta, 4) oletus toimijoiden kiinnittymisestä merkityssysteemeihin identiteettien ja subjektipositioiden kautta sekä 5) oletus kielenkäytön seurauksia tuottavasta luonteesta.

DA

Kielen refleksiivisyys

Rinnakkaiset ja kilpailevat

merkitys-systeemit

Toiminnan konteksti-

sidonnaisuus

Toimijoiden kiinnittymi-

nenmerkitys-

systeemeihin

Kielen funktionaali-

suus

DA:n perusoletukset (Jokinen ym. 1993, 17–18)

DA:n perusoletukset: Kieli sosiaalisen todellisuuden rakentajana ja jäsentäjänä

• DA:ssa kieli käsitetään refleksiiviseksi: kielen käyttö ei ainoastaan kuvaa maailmaa, vaan merkityksellistää ja samalla järjestää, rakentaa, uusintaa ja muuntaa sitä todellisuutta jossa elämme.

• Käyttäessämme kieltä konstruoimme merkityksellistämällä kohteet, joista puhumme tai kirjoitamme.

• Kieli jäsentyy sosiaalisesti jaettuina merkityssysteemeinä. Tietyillä tavoin toisiinsa suhteessa olevat ja toisistaan erotettavat merkitykset muodostavat esimerkiksi hierarkkisesti tai dikotomisesti rakentuneita merkityssysteemejä.

(Alasuutari 1989, 267–276; Gee & Handford 2012, 1–5; Jokinen ym. 1993, 18–21; Parker 1992, 4–5, 10–11; Phillips & Hardy 2002, 5; Potter & Wetherell1987, 18.)


DA:n perusoletukset: Kielen käytön seurauksia tuottava luonne

• Kielen käyttö mielletään arkipuheessa pelkäksi asioiden kuvaamiseksi. DA:n kanta on, että kaikilla lausumilla aina paitsi kuvataan jotain, myös tehdään jotain. Lausumat aina väittävät jotain todellisuudesta ja samalla rakentavat todellisuutta. Kielenkäytöllä on seurauksia tuottava luonne, toisin sanoen kielen käyttö on funktionaalista.

• DA on kiinnostunut siitä, mitä kielen käyttäjä milläkin ilmaisullaan tekee ja tulee tuottaneeksi. Funktiolla ei välttämättä käsitetä puhujan itsensä tarkoittamaa vaikutusta, vaan huomiota kiinnitetään siihen, mitkä funktiot ovat potentiaalisina läsnä tai aktualisoituvat vuorovaikutuksessa.

(Jokinen ym. 1993, 42.)

Kielen funktionaali-

suus

DA:n perusoletukset: Kielen käytön seurauksia tuottava luonne

• DA:ssa kielenkäyttäjät eivät ole informantteja, joiden ajatellaan paljastavan tutkijalle omia asenteitaan

• Kuvauksia toiminnasta tai kulttuurista ei tulkita ilmiöiden kausaalisiksi selityksiksi, vaan pohditaan, miten toimijat tekevät asioita ymmärrettäviksi kielenkäytöllään.

• Tutkimuksessa teoille ja ilmiöille ei nimetä syitä, vaan ne tavat, joilla toimijat kuvaavat ilmiöitä ja nimeävät niille syitä, otetaan tutkimuskohteeksi. Sosiaalisen todellisuuden rakentumista pyritään selittämään vasta tämän ”mutkan” kautta.

• Kielenkäytöllä voi olla myös tilannekohtaisten funktioiden ohella laajoja, yksittäiset tilanteet ylittäviä ideologisia seurauksia, jotka liittyvät diskurssien ja vallan yhteen kietoutumiseen, esimerkiksi alistussuhteiden tuottamiseen.

• Sama diskurssi voi olla myös seurauksiltaan niin myönteinen kuin kielteinenkin riippuen tarkastelunäkökulmasta. Analyysin tehtävänä on pyrkiä jäljittämään näitä toisinaan selkeitä, mutta useimmiten piiloisia ja ristiriitaisia seurauksia.

(Jokinen ym. 1993, 18, 43; Wetherell & Potter, 1988.)

DA:n perusoletukset: Kielen refleksiivisyys ja funktionaalisuus

Kuinka kielellä tehdään asioita? Esimerkkejä:

• Help

• I thee wed

(Austin 1962; Silverman 2014, 318)

• Keksi lisää!


Kielen funktionaalisuus

DA:n perusoletukset: Rinnakkaiset ja keskenään kilpailevat merkityssysteemit /diskurssit / repertuaarit

• Sosiaalinen todellisuus hahmottuu moninaisena rinnakkaisten tai keskenään kilpailevien systeemien kenttinä. Jo kahden mahdollisen merkityksen olemassaolo murtaa näkemystä kuvauksen ja kohteen välisestä yksiselitteisestä heijastavuussuhteesta. Käytännössä merkityksellistäminen on rajattu tiettyihinkonventioihin ymmärtämisen mahdollistamiseksi.

• Merkityssysteemien rinnakkaisuus: Kun merkityssysteemit ovat osittain saman sisältöisiä eli rinnakkaisia, puhutaan interdiskursiivisuudesta taiintertekstuaalisuudesta.

• Merkityssysteemien kilpailu: Valtasuhteiden verkostoissa jotkut diskurssit voivat saada muita diskursseja tukevamman jalansijan. Näistä saattaa muodostua yhteisesti jaettuja ja itsestään selvinä pidettyjä totuuksia. Tällöin puhutaan artikulaatiokamppailusta merkityssysteemien välillä.

(Edwards & Potter 1992, 28; Fairclough 1989, 22; Jokinen ym. 1993 24–29;

Parker 1992, 10–11.) Rinnakkai-

set ja kilpailevat merkitys-systeemit

DA:n perusoletukset: Rinnakkaiset ja keskenään kilpailevat merkityssysteemit /diskurssit / repertuaarit

• Kilpailevia merkityssysteemejä kutsutaan toisinaan diskursseiksi ja toisinaan tulkintarepertuaareiksi.

• Olennaisinta ei ole kumpi käsite milloinkin valitaan, vaan miten se määritellään.

• Sekä diskurssin että tulkintarepertuaarin verrattain eheiksi merkityssuhteiden systeemeiksi, jotka rakentuvat sosiaalisissa käytännöissä ja samalla rakentavat sosiaalista todellisuutta.

• Diskurssin käsite sopii tutkimuksiin, joissa painopiste on esimerkiksi valtasuhteiden analyysissa tai institutionaalisissa sosiaalisissa käytännöissä. Puhuminen tulkintarepertuaarista tai eri repertuaareihin tukeutuvasta kielenkäytöstä soveltuu tutkimuksiin, joissa spesifioidaan yksityiskohtaisesti arkisen kielenkäytön vaihtelevuutta.

(Jokinen ym. 1993, 26–27; Potter & Wetherell 1987, 146;

Silverman 2014, 321)

Rinnakkai-set ja

kilpailevat merkitys-systeemit

Op

etussu

un

nitelm

atyön

d

iskurssi

Pakko

Ylhäältä määrätty

Pakotettu

Byrokraattinen

Totalitaarinen

Epäselkeä

Epäonnistunut

Uusien ongelmien luoja

Työn määrän lisääjä

Epärealistinen

Velvollisuus

Hyöty

Uhka autonomialle

Reflektion käynnistäjä

Pedagogisen johtajuuden vahvistaja

Diskurssit ja repertuaarit merkityssysteemeinä (esimerkki tutkimuksesta Laajala 2015)

Pakko-repertuaari muotoutui useista opetussuunnitelmatyölle vuorovaikutuksessa rakennetusta pakon erilaisia aste-eroja, epämielekkyyttä ja todellisuudesta irrallisuutta kuvaavista merkityksenannoista.

Rinnakkai-set ja

kilpailevat merkitys-systeemit

DA:n perusoletukset: Merkityksellisen toiminnan kontekstisidonnaisuus

• Kontekstilla tarkoitetaan tapahtumatilannetta, jossa diskursseja tuotetaan, uusinnetaanja muutetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä. Kontekstin moniulotteisuutta ei nähdä analyysin kannalta häiriötekijänä, jonka vaikutus halutaan eliminoida, vaan sitä pidetään rikastuttaa aineiston analyysia. Haastattelijan ja haastattelutilanteen vaikutuksen minimoimista varsinaisen sanoman esiin saamiseksi ei tarvita, vaan aineiston vuorovaikutuksellisuus otetaan diskurssianalyysissa arvokkaana asiana huomioon; se kontekstualisoi sanottua.

• Yksinkertaisimmillaan kontekstilla tarkoitetaan sanojen yhteyttä lauseeseen. Sanat saavat eri merkityksiä eri lauseyhteyksissä. Keskustelun puheenvuoroja on analysoitava suhteessa keskustelun kulkuun. Puheenaiheiden rajaukset, puheenvuorot, kannanotot ja keskustelijoiden väliset suhteet eivät ole autonomisia, vaan rakentuvat ja tarkentuvat suhteessa toisiinsa keskustelun kuluessa. Aineistossa on olennaista tarkastella sitä mitä edeltävissä puheenvuoroissa on sanottu.

• Tutkijan omien kulttuuristen tapojen, stereotypioiden tai tiettyjen yhteisesti jaettujen oletusten eli kulttuurisen kontekstin tunnistaminen on keskeistä.

(Fairclough 1992, 80–85; Jokinen ym. 1993, 29–33.)

Toiminnan konteksti-sidonnai-

suus

DA:n perusoletukset: Toimijoiden kiinnittyminen merkityssysteemeihin

• Myös minän merkitykset rakentuvat sosiaalisissa käytännöissä. Sama toimija voi tuottaa erilaisissa tilanteissa ja konteksteissa erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin versioita itsestään. Tavoitteena ei ole ratkaista, mikä näistä on aidoin, vaan moninaisuus otetaan tutkimuskohteeksi sellaisenaan.

• Diskurssianalyysi käyttää minän sijaan identiteetin käsitettä joustavasti tilanteesta toiseen vaihtelevista minän versioista. Identiteettiä ei ymmärretä ihmisen staattiseksi ominaisuudeksi, vaan se tuotetaan kielenkäytössä. Identiteetin voi ymmärtää merkityssysteemin osaksi. Erilaiset merkityssysteemit mahdollistavat erilaisten minuuksien ja erilaisten toimintojen esiin tulemisen, ne kutsuvat meitä tietynlaisiksi ihmisiksi.

• Subjektiposition käsite on soveltuva, kun tarkastellaan esimerkiksi toiminnan rajoituksia ja toimijan aseman vaihteluita. Sitä käytettäessä painotetaan usein sitä, että itsensä rakentamisella on kulttuuriset rajansa, kaikki positiot eivät ole mahdollisia kaikissa tilanteissa.

(Edwards & Potter 1992, 128; Jokinen ym. 1993, 37-39, 1999, 75; Parker 1992, 9; Wetherell & Potter 1992, 78; Widdicombe & Woofitt 1995, 66.)

• Harjoitus: Miettikää esimerkkejä tilanteista, jolloin käyttäisitte a) identiteetin b) subjektiposition käsitettä


nen merkitys-systeemeihin

Tutkijan positiot

• DA:ssa tutkijan ja tutkimuskohteen välinen suhde on merkityksellinen. Tutkimuksen tekeminen on kielellistä toimintaa, jossa toimijana on tutkija. Tutkija voi asettua erilaisiin positioihin ja rakentaa erilaisia identiteettejä aivan kuten toimijat, joiden kielen käyttöä hän tutkii. Tutkija voi asettua erilaisiin positioihin suhteessa tutkimuskohteeseensa, joka on ihmisten kielellinen toiminta eri muodoissaan.

• Tutkijan neljä erilaista positiota: • analyytikko

• asianajaja

• tulkitsija

• keskustelija

(Jokinen ym. 1999, 202)


nenmerkitys-

systeemeihin

DA:n perustoletusten seurauksia tutkimukselle• Diskurssianalyysi menee askeleen pidemmälle muita kvalitatiivisia

metodeja tarkastellessaan sosiaalisen todellisuuden merkitystenlisäksi sitä, kuinka sosiaalinen todellisuus rakentuu.

• Tutkimuskohteiksi eivät nouse kielenkäytöstä irralliset syy-seuraussuhteet, vaan tutkimuskohteeksi valitaan kielellisiä prosesseja ja niiden tuotoksia, joissa ja joiden kautta sosiaalinen todellisuutemme rakentuu.

• Sosiaalinen konstruktionismi näkyy sekä tutkimuskohteen valinnassa, tutkimuskysymysten muotoilussa*, analyyttisten työkalujen kehittelyssä että tutkijan ja tutkimuskohteen välisen suhteen ymmärtämisessä. (Jokinen ym. 1999, 40–41.)

*Esim. millaisena jokin ilmiö näyttäytyy, millaisen se rakennetaan, millaisia merkityksiä ja versioita siitä rakennetaan, millaisia syitä toimijat nimeävät ilmiöille?

DA:n perusoletusten seurauksia tutkimukselle

• Diskurssit ja repertuaarit ovat tutkijan tulkintatyön tuloksia, kun taas raakamateriaalia on teksti. Tekstit eivät ole yksiselitteisiä, vaan ne voivat olla hyvin ambivalentteja ja avoimia monenlaisille tulkinnoille. Diskurssianalyysissa ei ole kysymys tekstien ominaisuuksien mekaanisesta kirjaamisesta vaan perustellusta tulkinnasta, joka pohjautuu tutkijan ja aineiston väliseen vuoropuheluun.

• DA:ssa ei tutkita repertuaareja tai diskursseja sinänsä, vaan eksplikoidaan erityisesti sitä, miten ne aktualisoituvat erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä.

• Yksittäisiä tekstejä tulee pitää johtolankoina diskurssien luonteeseen, koska diskursseja ei voi koskaan löytää kokonaisina. Tutkimuksessa tulee viitata tekstikokoelmaan, koska juuri tekstien välinen suhde, muutokset tekstissä, tekstien uudet muodot ja levittämisen uudet tavat muodostavat diskurssia koko ajan. Samalla tavoin tulee koko ajan viitata sosiaaliseen kontekstiin, jossa teksti esiintyy ja jossa diskurssit tuotetaan.

(Jokinen ym. 1993, 28; Parker 1992, 6; Phillips & Hardy, 2002, 3–5.)

TekstiKonteksti Merkitys

Tulkinta

Merkitys

DiskurssitPuhe

Merkitys

TulkintarepertuaaritAvainkäsitteet

Metaforat

Teemat

Kulttuurinen konteksti

Merkitysjärjestelmät

DA-tutkimusprosessin jäsentämisen kaavio (esimerkki tutkimuksesta Laajala 2015)

Kaavio on ”vain kaavio” , aineiston analyysin aikana palataan moneen kertaan ”takaisin päin” tulkintaan ja aineistoon.

Aineisto Analyysi Tulokset

Aineistot ja litterointitavat

• Elävän puheen litterointiin on olemassa yksityiskohtaisia ohjeita. Diskurssianalyysissa voidaan käyttää keskusteluanalyysissa kehitettyjä puhesävyjen, taukojen, päällekkäisyyksien, sävelkulun nousujen ja laskujen, äänen voimakkuuden, puhenopeuden vaihtelujen, kuuluvan hengityksen ja naurun merkitsemistapoja.

• Litterointitavan muokkaa käytännössä jokainen tutkija itse tutkimuskysymystensä ja analyysi-intressiensä mukaan. On tarpeen valita tutkijan resurssit ja työn laajuus huomioiden joko isomman aineistomäärän vähemmän tarkka litterointi tai pienen aineiston yksityiskohtainen litterointi

• (Jokinen ym. 1999, 240, 265; Parker 1992, 124; Potter & Wetherell 1987, 167.)

Yksinkertainen litteraatiotapa

• Otteista poistetaan merkityksettömiä täytesanoja, kuten tota- ja niinku-ilmaisuja, ja kieli muutetaan lähelle yleiskielistä ilmaisua.

• Oman tutkimukseni (Laajala 2015) litteraatiotapa on ns. yksinkertainen tapa. Litteraatiossa käytetään kuitenkin hakasulkuja ilmaisemaan sitä, että otteesta on poistettu tietoja (Potter & Wetherell 1987, 189) ja kaksoissulkuja ilmaisemaan analysoijan huomioita ja tarkennuksia (Jokinen ym. 1999, 265).

Tarkka litterointitapa

• Aineiston purkamisessa eli litteraatiossa nauhalla oleva puhe ja vuorovaikutus yritetään siirtää paperille mahdollisimman sävykkäästi. Koska kyse on elävän puheen kuvauksesta omine ilmaisukeinoineen, ei litteraatiossa pyritä tavalliseen kirjalliseen esittämiseen. Niinpä esimerkiksi pilkut ja pisteet saavat eri merkitykset osana tarkkaa litteraatiota kuin osana tavallista kirjoitettua tekstiä. Litteroinnin tarkkuuspiste voi vaihdella kuinkin analyysin tarpeiden mukaisesti. Merkintätapojen helpottaa sopivan tarkkuustason valintaa. (Suoninen 2003)

•

Yleisiä litteraatiomerkkejä:

(2) tauko, jonka kesto sekunteina ilmaistaan numeroina

(.) mikrotauko, joka erottuu selvästi puheen rytmistä

[ ] päällekkäispuheen alkukohta ja loppukohta

= tauon puuttuminen puheenvuorojen tai sanojen välillä

. laskeva intonaatio

, tasainen tai nouseva intonaatio, nousevaa intonaatiota voi merkitä myös ?-merkillä

↓ seuraava sana tai osa lausuttu ympäristöä matalammalta

↑ seuraava sana tai sanan osa lausuttu ympäristöä korkeammalta

> < nopeutettu jakso

< > hidastettu jakso

: äänteen venytys

- kesken jäänyt sana

.hhh kuuluva hhh

hhh kuuluva uloshengitys

( ) tyhjät sulut tarkoittavat purkamatta jätettyä, epäselvää kohtaa

(( )) kaksoissulkeissa analysoijan huomioita

◦hiljaa◦ hiljaisella äänellä sanottu kohta

äänekäs kova ääni tai painotus alleviivauksella

$hymyillen$ hymyillen sanottu kohta

#nariseva# narisevalla äänessä sanottu kohta

(Suoninen 2003)

Tarkka litterointitapa, esimerkki (Suoninen 2003)

Yksityiskohtien olennaisuus

Tilanne, jossa lääkäri rutiininomaisella kierroksella sairaalassa.

Kuvaileva purku

Lääkäri tiedusteli potilaan vointia. Saatuaan myönteisen arvion hän siirtyy kyselemään seuraavaan asiakkaan vointia.

Sanasta sanaan purku tavallisin välimerkein

L: Mites täällä jaksellaan?

P: Ihan hyvin

L: Sehän on hienoa

Tarkka purku erikoismerkein

1 L: Mites täällä jaksellaan.

2 (3)

3 A: ◦Ihan hyvin◦ ((voipunut ääni))

4 L: =Sehän on hienoa ((kääntää katseen toiseen asiakkaaseen sanan hienoa aikana)) Mites täällä seuraavassa vuoteessa.

Tarkka litterointitapa: Esimerkki taukojen merkityksestä1 P1: So I was wondering would you be in your office on Monday byany chance?

2 P2: (2.0)

3 P2: Probably not

Mikä merkitys tauolla on?

(Silverman 2014, 331)

Analyysin jäsennys

• Analyysin jäsennystä ei diskurssianalyyttisessa tutkimuksessa tehdä etukäteen, vaan se muodostuu tutkimusprosessin aikana tutkijan ja aineiston vuoropuhelun tuloksena. Tästä johtuen onkin hieman hankalaa puhua varsinaisesta analyysimenetelmästä tai työkalusta, sillä rakentunut menetelmä ja aineisto ovat toisiinsa sidoksissa.

• Analyysin jäsennys on parempi käsite kuvaamaan prosessia, jossa tutkimusmenetelmä syntyy ja kehittyy tutkimuksen edetessä juuri kyseisen aineiston analysointia varten eikä ole sellaisenaan käytettävissä johonkin toiseen aineistoon.

(Jokinen ym. 1999, 212–213; Potter & Wetherell 1987, 168).

Analyysin jäsennys (esimerkki tutkimuksesta Laajala 2015, pohjautuu

Jokinen ym. 1999)

Retorinen analyysi

• Retorisuus on kielenkäytön avulla tapahtuvaa, tietylle yleisölle suunnattua vakuuttelua ja suostuttelua, jossa jotain versiota tuotetaan sen vuoksi, että yleisö asettuisi sen taakse. Retorinen tarkastelu kiinnittää huomiota siihen, kuinka puhujat faktuaalistavatväitteittään, eli millaisella puheella puhuja pyrkii vakuuttamaan ja argumentoimaan. Analyysissa kiinnitetään huomiota siihen, miten tietyt versiot asiantiloista argumentoidaan faktuaalisiksi, ei siihen, miten osuvasti väite kuvaa olemassa olevia asiantiloja tai tapahtumia. (Alasuutari 2011, 164; Jokinen ym. 1999, 77, 130-156; Shotter 1993, 6.)

Retorinen analyysi: retorisia keinoja

• itse todettuun vetoaminen

• sosiaalisiin normeihin tukeutuminen

• kategorisointi

• hyökkäys, puolustus

• etäännyttäminen omista intresseistä

• puhujakategorioilla oikeuttaminen

• liittoutumisasteen säätely

• konsensuksella tai asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen

• tosiasiapuhe

• vaihtoehdottomuuspuhe

• yksityiskohdilla ja narratiiveillavakuuttaminen

• metaforien käyttö

• kvantifiointi

• ääri-ilmaisujen käyttö

• ironia

• kontrastiparien käyttö

• rinnastus

• tautologia

• oletettuihin vasta-argumentteihin varautuminen…

(Jokinen ym. 1993, 151-186; 1999, 126-157)

Responsiivinen analyysi

• Responsiivinen analyysi kohdistuu siihen, miten keskustelun osapuolet näyttävät tulkitsevan toistensa puheenvuoroja vuorovaikutusketjuissa ja rakentavat tätä kautta tietynlaisia sosiaalisen todellisuuden versioita.

• Responsiivisessa analyysissa voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, miten keskustelijoiden puheenvuorot vaihtuvat ja miten keskusteluissa neuvotellaan päällekkäisyyksistä ja keskeytyksistä, miten keskustelut aloitetaan ja lopetetaan ja miten nauru organisoidaan.

• Kohteena voi olla myös jokin rajatumpi institutionaalinen vuorovaikutustilanne, kuten opettajan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus.

(Heritage 1984; Jokinen ym. 1993, 64, 1999, 82-84, 103; Sacks 1992a, 1992b; Shotter 1993, 43–45; Tainio 2007).

Aineiston analyysin periaatteet

• Aineistosta etsitään sisällöllisiä eroja ja yhtäläisyyksiä sekä tehdään oletuksia tekstin funktioista ja vaikutuksista. Repertuaarit ryhmittyvät usein metaforien ja kielikuvien ympärille ja avainkäsitteisiin, joiden ympärille teemat alkavat ”kutoutua”. Nämä poimitaan aineistosta kontekstissaan. Tämän jälkeen teemoja erotellaan ja yhdistellään.

• Pyritään ”pintaa syvemmälle”: mitkä asiat nousevat keskusteluun, miten ja millaisin vertauksin asioista puhutaan, mitä puheenvuoroilla saadaan aikaan, mitä vaihtoehtoisia versioita nousee, mitkä niistä hallitsevat, mitkä tukahdutetaan, mitä ei sanota….

Tutkimuksen analyysin eteneminen(esimerkki tutkimuksesta Laajala 2015)

Taulukko 5. Opetussuunnitelmatyölle ja opetussuunnitelmalle rakentuneet tulkintarepertuaarit

Tutkimuksen tulokset: Tulkintarepertuaarit(esimerkki tutkimuksesta Laajala 2015)

Luotettavuuden arviointi

• DA:ssa ei pyritä yleistämiseen vaan suhteuttamiseen. Oleellista on, että tutkija esittää väitteilleen evidenssiä

• Tulkintojen vakuuttavuuden osoittamisen keinoja:

Jokinen ym. (1999, 234)

1) tukeutuminen toimijoiden tilanteisesti ilmaisemaan ymmärrykseen

2) tutkimuksen lukijoiden tekemä arviointi

3) poikkeustapausten arviointi

4) tulkintojen suhteuttaminen aikaisempaan tutkimukseen

Potter ja Wetherell (1987, 167)

1) yhtenäisyys,

2) osallistujien näkökulma

3) uudet ongelmat

4) hedelmällisyys

Lähteet

• Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

• Austin, J. L. 1962. How to do things with words. Oxford: Clarendon Press.

• Berger, P. & Luckmann, T. 1966. The social construction of the reality: A treatise in the sociology of knowledge. New York: Doubleday.

• Edwards, D. & Potter, J. 1992. Discursive psychology. London: Sage.

• Fairclough, N. 1989. Language and power. Singapore: Longman.

• Fairclough, N. 1992. Discourse and social change. Cambridge: Polity.

• Gee, J. P. & Handford, M. 2012. Introduction. Teoksessa J. P. Gee ja M. Handford (toim.) The Routledge handbook of discourse analysis. Oxon: Routledge, 1–6.

• Heritage, J. 1984. Garfinkel and etnomethodology. Cambridge: Polity.

• Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. 1993. Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino.

• Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. 1999. Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino.

Lähteet

• Laajala, T. 2015. Diskurssianalyyttinen tutkimus ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman kehittämisprosessista. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Acta electronica UniversitatisLapponiensis 309. Väitöskirja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-849-7

• Parker, I. 1992. Discourse dynamics. Critical analysis for social and individual psychology. London: Routledge.

• Phillips, N. & Hardy, C. 2002. Discourse analysis. Investigating processes of social construction. London: Sage.

• Potter, J. & Wetherell, M. 1987. Discourse and social psychology. Beyond attitudes and behaviour. London: Sage.

• Potter, J. 2004. Discourse analysis as a way of analyzing naturally-occuring talk. Teoksessa D. Silverman (toim.) Qualitative research. London: Sage, 200-221.

• Sacks, H. (1992a) Lectures on conversation, Vol. 1. Oxford: Blackwell.

• Sacks, H. (1992b) Lectures on conversation, Vol. 2. Oxford: Blackwell.

• Shotter, J. 1993. Conversational realities. Constructing life through language. London: Sage.

• Siltaoja, M. & Vehkaperä, M. 2011. Diskurssianalyysi johtamis- ja organisaatiotutkimuksessa. Teoksessa A. Puusa ja P. Juuri (toim.) Menetelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimusmenetelmän valintaan. Vantaa: JTO, 206–231.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-849-7

Lähteet

• Searle, J. R. 1995. The construction of social reality. New York: Simon & Schuster.

• Silverman, D. 2014. Interpreting qualitative data. London: Sage.

• Suoninen, E. 2003. Tutkimusmetodit. Diskurssianalyysi. https://www.jyu.fi/hum/aineistot/tutkijakoulu/suoninen.pdf Hakupäivä 10.10.2015

• Tainio, L. 2007. Vuorovaikutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskusteluanalyysi. Helsinki: Gaudeamus.

• Wetherell, M. & Potter, J. 1988. Discourse analysis and the idenfication of interpretative repertoires. Teoksessa C. Antaki (toim.) Analysing everyday explanation. A casebook of methods. Worcester: Sage, 168–183.

• Widdicombe, S. & Wooffitt, R. 1995. The language of youth subcultures. Social identity in action. New York: Harvester Wheatsheaf.

Julkaisemattomat lähteet:

• Alasuutari P. 2009. The social constructionism and discourse analysis. Laadullisen tutkimuksen luentosarja. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. 13.10.2009.

diskurssianalyysi laadullisten aineistojen analyysimenetelmänä

Education