CU

LT24

MAGAZINE

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

Vuoden nuori suunnittelija Ilona Hackenberg

Elokuvaohjaaja Jarmo Lampelancomeback

22-Pistepirkon PK Keränen loikkasi teatteriin

Olli Mustonen: "Konserttiohjelmisto on kuin illallismenu."

Tammikuu 2013 Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu Ilmaiseksi kerran kuussa

UUTENA: Tyyli & Design

Kulttuurimatkailu

Ravintolat

Eero Milonoff

Sukunimi ei avaa ovia

+ Kaikki kevään näyttelyt, ota talteen!

CULT24

MA

GA

ZIN

E

2 Tammikuu 2013

CULT24

MA

GA

ZIN

E

kuukauden sitaatitsana päätoimittajalta tässä numerossa

Uuden ajan kulttuurilehti

Päätoimittaja: Pauli Jokinenpauli.jokinen@cult24.fi

044 52 42 520

Toimitus: Hämeentie 300530 Helsinki

toimitus@cult24.fi

Uutisia netissä: cult24.fi

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Myynti: Olavi Suhonenmyynti@cult24.fi

045 27 19 090

Jari Ruottinenmyynti.jari@cult24.fi

050 41 22 941

Mediakortti: cult24.fi /mediakorttiAineisto: aineisto@cult24.fi

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Jakelupisteet: cult24.fi /jakelupisteet

Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti,

joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa.

Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 80 pisteessä.

Painopaikka: Botnia Print

Julkaisija: Cult24 Media Oy

ISSN-L 2243-352XISSN 2243-352X

Y-tunnus: 2488886-8

Seuraava lehti ilmestyy 1.2.

Kansikuvaan antoi inspiraation näyttelijä James Steward.

Mitä pidät tähän mennessä urasi kovimpana saavutuksena?

Mikä oli ensimmäinen levy, jonka omistit?

Mikä ministeri haluaisit olla?

Onko avaruudessa elämää?

cultgallup

MARKOKERÄNENtanssija

JARNO "JARPPI" LEPPÄLÄDuudsoni

Onhan tässä vuosien varrella päässyt kokemaan huikeita asioita, reissannut ja nähnyt maailmaa eri kantilta. Huikein-ta on se, keiden kanssa kaikki nämä asiat on tullut koettua. Olemme Duudsonien kanssa tunteneet ala-asteelta lähtien, ja harrastuksen kautta tästä on muodostunut ammatti.

En ole hirveästi levyjä ikinä ostellut. Ihan ensimmäinen on varmasti ollut Kirkan levy. Kirkahan oli kova rock-tähti ja hänellä oli paljon hyviä biisejä. Kun reissasimme vanhempien kanssa asuntovaunulla ympäri Suomea, niitä sitten kuunneltiin.

Meillä oli joskus Duudsoneissa läppä, että minusta tulisi presidentti. Voisin myös olla ylivoimaisuuden ja vaati-mattomuuden ministeri. Etelä-Pohjanmaalta kun tullaan, niin ollaan ylivoimaista ja vaatimatonta kansaa.

Minut leimataan sekopääksi, jos sanon, että mielestäni siellä on elämää. Jos siis koko maailmankaikkeus on tuol-la ja kaikki tähdistöt ovat niin isoja kuin väitetään, niin olisi sula mahdottomuus, että vain tälle hiekanjyvälle olisi syntynyt elämää. Se on matematiikkaa.

Kahta maailmanmestaruuttani Latino Show -tanssissa. Niissä kiteytyy onnistunut suoritus, ja ne ovat palkintoja myös omasta työstä. Laakereilleen ei saa silti jäädä lepää-mään, vaan pitää mennä uutta kohti koko ajan.

Kissin Animalize-levy. Minulla oli ekaluokan kuvassa pitkät vaaleat hiukset ja musta Kiss-collegepaita. Hymy-poika gone rock.

Väittäisin, että minun kuuluisi olla kulttuuriministeri. Niistä asioista tiedän parhaiten, joten minulla olisi jon-kinlaista aspektia työn tekemiseen.

En tiedä, onko avaruudessa elämää. Minulla on kuitenkin sellainen intuitio, että jotakin tässä meidän ympärillämme on, josta emme ole tietoisia. Luotan siihen, että jotakintäytyy olla. Emme ole vain yhtäkkiä nousseet jostain.

ELOKUVA4 Jarmo Lampela5 Eero Milonoff

MUSIIKKI6 Olli Mustonen8 Treme9 Elvis

KIRJAT10 Katri Lipson15 Anders Fager

MUSEOT11 Kimmo ja Noora Schroderus12-13 Näyttelykalenteri kevät 201314 Google Art Project14 Rakentamaton Helsinki

TEATTERI16 PK Keränen17 Kari Heiskanen

TYYLI & DESIGN18 Ilona Hackenberg19 Chanel

KULTTUURIMATKAILU20 Taidekylpy Rivieralla

22 Arviot23 Ravintolat

24 Ettekö te tiedä kuka on Piritta Porthan?

ELOKUVIEN ”synergiset stadion- ensi-illat” ovat nousseet suuriksi hiteiksi. Puhdistus sai ensi-iltansa Tallinnassa Nokia-konserttitalossa ja samalla julkaistiin Sofi Oksasen uusi kirja Kun kyyhkyset katosivat. Robin-elokuvan ensi-ilta oli Hart-wall Areenalla, jossa tähti hemmot-teli fanejaan konsertilla. Samalla tyylillä jatkoi Nightwish, joka esit-teli areenalla konsertin kera uuden elokuvansa Imaginaerum. Tammikuun lopulla ensi-il-tansa saa Manserock-elokuva Vuon-na 85. Ensi-iltagaalassa Tampere-talossa esiintyvät Manse-rockin legendat ja gaala nähdään suora-na lähetyksenä Finnkinon teatte-reissa. Ovatko mammuttiensi-illat tulleet jäädäkseen? Tuskin. Kyse lienee vain suurista egoista. Vaikea uskoa, että esimerkiksi Matti Ijäs juhlistaisi helmikuussa tuoretta elämäkertaansa ja ensi-iltaeloku-vaansa Hartwall Areenalla.

”Emma-palkinnot eivät mielestäni edistä suomalaista musiikkikulttuuria, vaan ne edistävät suomalaisen musiikkikulttuurin rappiota. Voi sanoa ihan suo-

raan, että boikotoin koko Emma-instituutiota.”Laulaja Anna Eriksson osallistuu Emma-gaalan sijaan Femma-gaalaan (STT).

”Olivia-lehden kuvauksissa Eläinmuseossa. Paikka on maanantaisin suljettu, joten saan kuvauspaikkojen järjestelyn välillä haahuilla täällä kaikessa rauhassa itsekseni. Siistiä! Seu-raavaksi otetaan kuvia lepakoiden keskellä.”

Muusikko Anssi Kela kertoo Facebook-sivuillaan.

”Puolustan tekijänoikeuksia ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös musiikin ja muiden luovien alojen

tekijälle kuuluu palkka tehdystä työstä sekä asiallinen korvaus teosten levittämisestä ja kaupallisesta menestyksestä. En jaa monien piraattien ideologiaa, että netissä kaiken pitäisi olla

ilmaista ja mistään ei pitäisi joutua maksamaan.”Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki puolustaa tekijänoikeuksia blogissaan.

”Kuvauksista teki mielenkiintoisen se, että elokuvassa oleva kaappauksen aikainen ulkomaa-

ilma jäi minulta kokonaan ulkopuolelle eli en tiennyt mitä siellä tapahtui. Lentokoneen ulko-puolellakaan näytelleet eivät tienneet miten me

lentokoneen sisällä näyttelimme.”Kaappari-elokuvan pääosaa esittävä Kari Hietalahti

kertoo elokuvan kuvauksista (Kulttuurihaitari).

Laulaja A

14

TEA16 17 K

TYYL18 19

KUL20

22 23

24

stä. En jaa pitäisi olla aan.”blogissaan.

maa-en ko-me

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 20 000 kpl.

KULTTUURIKORTTITAMMIKUU 2013

HYVÄÄYÖTÄ

ÄITI

Marsha Norman

Ensi-ilta 31.1.2013Ohjaus PASI LAMPELA Muusikko PK KERÄNEN Rooleissa WANDA DUBIEL ja TIINA WECKSTRÖM

äiti ja tytär totuuden edessä

Teatteri Jurkka | Vironkatu 7, 00170 HKI | puh (09) 135 6166 | ti – pe klo 11 – 17 | |

Musiikkiteatteri Kapsäkki: Kamariooppera VälilaskuKaksi yhden hinnalla Välilasku-kamarioopperaan. Eroottinen tarina kahden aikuisen kohtaamisesta lentokentällä. Esiintyjät:Reetta Ristimäki ja Juha Kotilainen sekä Pipoka-trio. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 3.2. ja 10.2. www.kapsakki.fi

Radion sinfoniaorkesteri10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaali-hintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi /rso.

2 yhdenhinnalla

-10%

Lue uusimmat teatteriarviot

CULT24

MA

GA

ZIN

E

4 Tammikuu 2013ElokuvaElokuva

RANSKALAINEN menestysko-media Koskemattomat kertoo neli-raajahalvaantuneesta miehestä. Se on yllättävä ja positiivinen elokuva, sillä se käsittelee omaperäisesti ja hauskasti poikkeuksellista aihetta. Vastaavanlaisia elokuvia ei (vielä)

ole juuri tehty, joten se erottuu massasta säälimättömällä otteellaan. Pahinta mitä voisi tapahtua on, että samoja elementtejä jalos-tavia elokuvia tehtailtaisiin liukuhihnalla, jolloin Koskemattomien status muuttuisi ”erilaisesta” ”ensimmäiseksi”. Tennispalatsin mainosscreenillä pyöri taannoin traileri ko-mediasta, jonka päähahmona oli yllättäen kaulasta alaspäin hal-vaantunut kirjailija. Koskemattomistakin on kuulemma tulossa Hollywood-versio. Elokuvateollisuudella on erinomainen kyky muuttaa kaikki hyvä kuraksi. Tapana on poimia pusikoista kaikki hyvät aiheet; pureskella ne, ja ulostaa yhdellä kertaa koko viemärillinen samoja vitsejä. Näen sieluni silmin, miten vuosien päästä joka toisessa kome-diassa joltakin puuttuu jalka; ja miten Koskemattomien jenkkiver-sio kahmii Oscar-ehdokkuuksia läpeensä imelällä tarinalla, jossa alkuperäisteoksen lämminhenkisyys on vain pieni varpu ahneuden synkässä metsässä.

valkokangastuksia Halvaantuminen on hetken hauskaa

kohokohdat

Cult24

Ohjaaja Jarmo Lampelan edellises-tä elokuvasta on ehtinyt kulua jo kymmenisen vuotta. Nyt hän on palannut elokuvalla Miesten välisiä keskusteluja. Siinä hän tutkii elo-kuvakerronnan mahdollisuuksia.

OHJAAJA Jarmo Lampelan edelli-sestä pitkästä elokuvasta on kulunut liki kymmenen vuotta. Nykyisin Tai-deteollisen korkeakoulun elokuva-ohjauksen professorina toimiva mies muistetaan muun muassa elokuvista Sairaan kaunis maailma (1997) ja Eila (2003). Uusimmassa tuotokses-saan Lampela pyrkii tutkimaan uusia elokuvan tekemisen tapoja. – Kaikki alkoi siitä kun lähdin opettamaan, eikä minulla ollut mi-tään käsitystä siitä, mitä professuuri käytännössä tarkoittaa. Aika meni tosi nopeasti ja huomasin, etten ol-lut hetkeen ohjannut mitään, vaikka opetan ohjaamista. Siitä syntyi tarve palata takaisin kameran taakse. – Aloitin neliminuuttisella ly-hytelokuvalla, ja tietenkin nälkä kas-voi syödessä. Lopulta syntyi ajatus, että voisiko pienellä tiimillä näytteli-jöiden kanssa lähteä kokeilemaan pitkää elokuvaa.

TAMMIKUUSSA ensi-iltansa saava Miesten välisiä keskusteluja -elokuva on visuaalisesti rosoinen ja indie-tuotantomallia mukaileva. Lampelan mielestä elokuvanteon suurimmat muutokset ovat tapah-tuneet tekniikan saralla. – Kymmenen vuotta sitten mietittiin, että jossain vaiheessa tuli-sivat digitaaliset kamerat, jotka eivät kuitenkaan syrjäyttäisi perinteistä fi lmiä. Tänä vuonna on Suomessa taidettu kuvata vain yksi elokuva fi lmille, eli kyllä se digitaalisuus on suurin muutos. – Filmiaikana ei välttämättä ollut varaa kuvata kuin muutama kohtaus. Nykyään pystyy jo elokuvan sisällä miettimään, että minkälaisella ka-meralla haluaa minkäkin kohtauksen kuvata. Kuvaustilanteet eivät itsessään ole muuttuneet – ainoastaan tekni-set mahdollisuudet ovat laajemmat. Edelleen pitää kohtauksen syntyä annetuissa resursseissa. Lampelan mukaan pienellä ryhmällä ja budjetilla tuotetun elo-kuvan tarkoituksena oli testata, että voiko digitaalisuus tuoda elokuvan-tekemiseen toisen "uuden aallon". – Yksi syy tämän elokuvan te-koon oli testata, että mitä uutta digitaalisuus voi elokuvantekoon

tuoda, ja voisiko rahoituksellinen haitari olla enemmän pilkottavissa. Voitaisiinko me hyväksyä tällainen muutaman sadan tonnin elokuva samalla tavalla kuin me hyväksytään kymmenien miljoonien Hollywood-elokuvat? – Väite ei ole, että näin pitäisi kaikkien tehdä elokuvia. Kyseessä on ennemminkin tutkimus, että mitä hienoa ja mitä huonoa tässä tekotavassa on. Eräs hienoimmista oivalluksista oli se, että kun ryhmä oli purettu tosi pieneksi, me voitiin mennä ilman lupaa kuvaamaan vaikka Stockan Herkkuun, eikä ku-kaan ihmetellyt mitään. Tässä taval-laan tulee keski-ikäisenä uudelleen kapinalliseksi.

MIESTEN välisiä keskusteluja on tarina kirjailijasta (Juha Kukkonen), joka menestyksestään huolimatta ei ole tyytyväinen omaan tuotan-toonsa. Kirjailija riskeeraa itsensä ja uransa ryhtyessään kirjoittamaan poliittisten satiirien sijasta vakavaa sotaromaania. – Tässä elokuvassa on sellainen allegoria, jossa me Juhan kanssa pohditaan omaa tekijyyttämme. Voidaanko me riskeerata hyvä mai-neemme, ja tehdä vain jotain sel-laista, mitä me halutaan? Tällainen olettamus meillä siis ainakin on, että meillä olisi ihan hyvä maine. – Elokuvan päähahmo ei tosin vastaa minua ainakaan käytöksel-tään, mutta uskon, että hänen sisäi-sestä problematiikastaan voi moni tekijä löytää itsensä.

Matti Tuomela

Miesten välisiä keskusteluja, ensi-ilta 4.1.

Jarmo Lampela palaa kapinallisena 1. DocPoint – dokumenttielokuvafestivaaliKahdettatoista kertaa järjestettävillä festivaaleilla nähdään tänä vuonna yli 100 dokumenttielokuvaa Suomesta ja maailmalta. Oheisohjelmana mm. luentoja, workshoppeja ja seminaare-ja. Kuva elokuvasta For You Naked.

DocPoint – dokumentti-elokuvafestivaali, 22.–27.1.

2. Django UnchainedQuentin Tarantinon odotettu uu-tuuselokuva sijoittuu Yhdysvaltain etelävaltioihin sisällissotaa edeltäville vuosille. Pääosissa nähdään mm. Jamie Foxx, Leonardo DiCaprio sekä Samuel L. Jackson.

Django Unchained, ensi-ilta 18.1.

3. LincolnEniten Golden Globe -ehdokkuuksia keränneen Steven Spielbergin tuorein elokuva kertoo Yhdysvaltain legendaa-risesta presidentistä, ja hänen viimei-simmistä elinkuukausistaan, jolloin kansa oli jakautunut kahtia muutos-ten puhaltaessa Yhdysvalloissa.

Lincoln, ensi-ilta 25.1.

4. Vuonna 85Manserockin siivittämä elokuva perus-tuu samannimiseen musikaaliin. Oh-jaajana Timo Koivusalo. Rooleissa mm. Reino Nordin ja Malla Malmivaara.

Vuonna 85, ensi-ilta 25.1.

5. KaappariAleksi Mäkelän elokuva pohjautuu Suomen ensimmäiseen lentokone-kaappaukseen vuodelta 1978, jolloin epäonnistunut bisnesmies Aarno Lam-minparras kaappasi Oulusta Helsin-kiin lentäneen Finnairin koneen.

Kaappari, ensi-ilta 18.1.

Jarmo Lampela halusi tehdä kokeellisen elokuvan halvalla.

Pirk

anm

aan

elok

uvak

esku

s

Katso arvio sivulta 22

5CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 ElokuvaElokuva

Eero Milonoff siirtyi pahisten rooleista lasten opettajaksi. Näyttelijä uskoo, että lapsia tark-kailemalla voi näyttelemisestä oppia paljon.

NÄYTTELIJÄ Eero Milonoff nähdään val-kokankaalla Ella ja kaverit -elokuvassa ste-reotypioita rikkovana opettajana, jota lapset rakastavat. Joku saattaisi ihmetellä, miten Milonoffi lta taipuu sympaattisen ala-asteen opettajan rooli, sillä onhan hänet aiemmin totuttu näkemään pahiksena muun muassa elokuvissa Härmä, Pedon jäljillä ja Tummien perhosten koti. Milonoff ei kuitenkaan halua kategori-soitua vain tietyntyyppisiin roolihahmoihin, vaan kertoo mieluusti tekevänsä rooleja lai-dasta laitaan. – En sanoisi, että pahisten roolit ovat lähellä minua, sillä luonteeltani olen herkkä. Näyttelijälle on tärkeää tehdä rooleja laajalla spektrillä, ja lyhyellä urallani minulla on ollut siihen etuoikeus. – Näyttelemäni hahmot ovat lähtökoh-taisesti olleet pahoja, mutta pinnan alta löy-tyy se sama inhimillisyys ja rakkauden kaipuu kuin kaikilta muiltakin. Tämä tekee heistä ristiriitaisia. Ja näyttelijälle ristiriitaisuus tar-koittaa, että hahmossa on enemmän näytel-tävää, pohtii Milonoff .

MILONOFFIN mukaan näyttelijä ei saisi ko-kemuksen karttuessa alkaa suhtautua työhön-sä liian analyyttisesti, vaan impulsiivisuuden pitäisi säilyä. Ella ja kaverit -elokuvassa lasten kanssa työskennelleen Milonoffi n mielestä lapsia tarkkailemalla voi oppia paljon. He kun parhaimmillaan ovat tilanteessa täysin läsnä, ilman turhaa pohdiskelua tekemisistään. – Pohjimmiltaan näytteleminen on kui-tenkin läsnäoloa ja vuorovaikutusta toisten

Elokuvan hirviöt yksissä kansissa

Elokuvaohjaaja John Landis on tehnyt katta-van kirjan hirviöeloku-vien historiasta. Landis tuntee genren, sillä hän on itsekin ohjannut kauhuelokuvia, kuten Ihmissusi Lontoossa (1981) ja Bloody Marie – viettelevä vampyyri (1992). Landis käy kirjassaan läpi hirviöeloku-vien koko kirjoa, mukana ovat muun mu-assa vampyyrit, ihmissudet, zombiet, aaveet, muumiot, sadut, lohikäärmeet, avaruushir-viöt, koneet ja natsihirviöt. Kirja on suuriko-koinen, yli 300-sivuinen ja sisältää runsaasti kuvia elokuvista. Kiinnostavia osioita ovat Landisin haas-tattelut kauhuelokuvien ohjaajien ja näytteli-jöiden kanssa. John Carpenter kertoo mistä hirviöissä on kyse: – Hirviöiden pelko on perustava osa ih-misyyttä. Kun laskeuduimme puusta maan-kamaralle ja aloimme kävellä kahdella jalalla, pelkäsimme edelleen saalistajia. Näemme jonkun tulevan meitä kohti ja reagoimme näkemäämme. Se on itsesuojelua. Kaikki tämä menee sekaisin myyteissä ja tarinoissa. Ja hirviöelokuvissa. Hirviöt voivat olla myös ihmisiä. David Cronenberg muistelee ensimmäistä koke-

Lapset opettajina

elämäni roolitelokuvakirjat

ihmisten kanssa. Näitä taitoja oppii nimenomaan teat-terissa, jossa Milonoff on elokuvien ohella jatkuvasti näytellyt. Viimeksi hänet nähtiin KOM-teatterin lavalla Riikka Pulkkisen Totta-romaaniin pohjautuvassa näytelmässä ja keväällä vuorossa on rooli Lauri Maijalan ohjaamassa Kolme sisarta -näytelmässä. – Teatterin tekeminen on näyttelijälle äärimmäisen tärkeää. Teatteri on paikka, jota uskon jokaisen näyttelijän tarvitsevan oman instrumenttinsa ylläpitämiseen. Siellä pääsee kunnolla revittelemään, ja joka ilta on uusi koh-taaminen vastanäyttelijän sekä yleisön kanssa.

TEATTERIN tekemisessä Milonoffi a kieh-too pitkä prosessi. Se useita kuukausia kestä-vä harjoittelu, jonka aikana tekstistä ja itsestä saa etsiä asioita. Vielä näyttämölläkin roolia voi kehittää, koska esitys menee koko ajan eteenpäin. Elokuvassa puolestaan on kyse tiukasta rypistyksestä, jossa kaikki annetaan irti yhdessä hetkessä. Yhteistä molemmille on, että itsensä pitää laittaa täysillä likoon. Teatteriperheen kasvatti on kuitenkin tottunut tekemään ankarasti töitä. Sillä toisin kuin moni saattaisi kuvitella, ei yksikään ovi avaudu tunnetun sukunimen voimin. Päin-vastoin ne menevät entistä tiukemmalle.

– Keskustelemme perhepiirissä rehellises-ti ja suoraan. Siitä on ollut vain hyötyä, että isä ja veli työskentelevät samalla alalla, sillä he antavat rakentavaa palautetta. Näytteleminen on prosessi, siinä saa ja pitää tehdä paljon vir-heitä, jotta roolista löytää sen ytimen.

Jenni Tepsa

Eero Milonoffi n tähdittämä Ella ja kaverit elokuvateattereissa

Eero Milonoffi n mukaan lasten kanssa näytteleminen on opettavaista.

mustaan kauhuelokuvista. – Bambi oli pelottava, ja Bambin hirviöi-tähän ovat ihmiset. Lapsena samastuin Bam-biin. Metsästäjät, jotka tappavat äidin, ovat totisesti hirviöitä!

John Landis: Elokuvan hirviöt (Nemo)

Opas sohvaperunalle

Elokuvakriitikko Juha Vir-kin arvostelut on koottu järkälemäiseksi kirjaksi. Elokuvat on tuttuun ta-paan tähditetty yhdestä viiteen. Tekstit perustuvat Virkin kritiikkeihin, joita hän on kirjoittanut 1980-luvun alusta saakka muun muassa Kouvolan Sanomiin ja Jyväskylän ylioppilaslehteen. Vaikka 600-sivuinen teos sisältää toista-tuhatta kritiikkiä, se ei ole mitenkään kattava hakuteos. Monia tärkeitä elokuvia on jäänyt pois. Parhaiten se toimii selailuteoksena ja il-talukemisena. Kolme tähteä. Juha Virkki: Sohvaperunan leff araamattu – 1089 hyvää ja vähemmän hyvää elokuvaa (Docendo)

Pauli Jokinen

KRISTA KOSONEN on alkuvuodesta monessa mukana. Näyttelijä paljastaa uransa rakkaimmat roolisuorituksensa. Teatteri: Anna KareninaAnna Karenina oli ensimmäinen iso teatterirooli, jonka tein heti Teatteri-korkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Näytelmä oli minulle kuin toinen teat-terikoulu. Sitä kautta tutustuin ohjaaja Andryi Zholdakiin, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä myös Kirsikkapuisto- ja Vanja-eno-näytelmissä.

Elokuva: PuhdistusVaikka kyseessä oli Ingelin sivurooli, oli koko leff an tekeminen itsessään hyvin vaikuttavaa. Elokuvasta tuli hieno ja olen siitä hyvin ylpeä.

Elokuva: Kaikella rakkaudellaMinulla on Matti Ijäksen ohjaamassa Kaikella rakkaudella -elokuvassa nais-päärooli. Elokuvassa oli mielestäni hyvä käsikirjoitus ja hyvin tehty naisrooli. Pe-räänkuulutan hyviä naisrooleja, kokonai-sia ihmisiä ja ristiriitaisia henkilöitä. Olen ilokseni saanut sellaisia tehdä, ja tämä Ansan rooli oli myös sellainen. Myös työskentely äijäporukassa sopii minulla, sillä tykkään äijäillä.

Jenni Tepsa

Krista Kosonen esiintyy elokuvissa Juoppohullun päiväkirja ja Kaikella rakkaudella (ensi-ilta 1.2.) sekä MTV3:n Putous-sarjassa.

Snapper Films

CULT24

MA

GA

ZIN

E

6 Tammikuu 2013Musiikki

Out

i Tör

mäl

ä

”KAIKKIEN aikojen odotetuin elokuva” Hobitti oli toki mannaa fi ilistelyä kaipaavalle fanille, mut-ta sai katkerasti kaipaamaan van-hoja kunnon Sormusten herroja. Aivan omassa luokassaan oli vielä uutuusrainan aiheuttama musii-

killinen pettymys. LOTRissa Howard Shore osoitti olevansa suorastaan eräänlai-nen elokuvamusiikin Wagner, joka nosti soundtrackin ihan uudelle tasolle: johtomotiivi-tyyppinen teemojen käyttö ja niiden jatkuva muuntelu laajassa ja eloisassa kokonaisuudessa teki musiikista aktii-visen osallistujan, joka jatkuvasti loi tarinaa rinta rinnan visuaalisen puolen kanssa. Hobitissa nostalgiannälkäinen Tolkienin ystävä kohtaa kaikki tutut teemat – Konnun, haltioiden, sormuksen, pahisten jne., mut-ta jotain on isosti pielessä. Sormusten herra -elokuvien loistokas ja monisyinen sinfonisuus on typistynyt teemojen tönköksi toiste-luksi, jossa niistä tulee osoittelevia nimilappuja, vähän kuin säestys mykkäfi lmien kaudella: Nyt pitää herkistyä! Nyt pitää pelätä! Muistattehan tämän seikan! Niinpä huolimattomasti kyhätty musiikki vain pahentaa tiet-tyjen kohtausten ontuvuutta. Ehkä ensi osassa paremmin?

hälyääniä Bilbon musiikkimatka jää tyngäksi

konserttisuositukset

Olli Mustosen mielestä konsert-tiohjelmiston suunnittelu on kuin illallismenun laatimista. Hän halu-aa, että ikivihreiden rinnalla ylei-sölle tarjotaan myös tuntemattomia teoksia. Pitäähän yleisön löytää uusiakin suosikkeja.

– EI siinä ole oikeastaan mitään eroa, huudahtaa Olli Mustonen kun kysyn millaista on esittää omia sävellyksiä. – Koen esimerkiksi Bartókin konsertot aivan yhtä läheisiksi kuin oman musiikkini, joulukuun alus-sa Glasgow'ssa Bartókia soittanut pianisti-säveltäjä-kapellimestari tuumaa. Tulkittavan teoksen pitäisikin aina tuntua ikään kuin itse sävelle-tyltä. Lisäksi Mustonen mieltää, et-tei hän millään tavoin yksinoikeu-della omista sävellyksiään ja niiden tulkintaa. – Sävellys on kuin lapsi, sillä on aina oma persoonansa ja oma elämänsä. Joku toinen voi löytää teoksistani puolia, joita en itse ole huomannutkaan, kaksivuotiaan Vilho-pojan isä miettii.

OLLI Mustonen on Helsingin kau-punginorkesterin kauden 2012–13 residenssitaiteilija. Toisin sanoen hän esiintyy säännöllisesti orkes-terin konserttisarjassa. Mustonen tunnetaan ennen kaikkea pianisti-na, mutta HKO:n konserteissa hän nousee myös kapellimestarin ko-rokkeelle, ja hyvin usein ohjelmassa on omia teoksia. Hänelle säveltäjä-esittäjä-yhdistelmä on lapsuudesta asti ollut se kaikkein luonnollisin tapa toteuttaa itseään muusikkona.

Lisäksi tällä kaksoisroolilla on pitkä perinne. – Aina 1900-luvun alkuun asti lähes kaikki suuret säveltäjät olivat myös soittimiensa mestareita ja or-kesterinjohtajia, Mustonen sanoo lue-tellen nimiä Bachista Sibeliukseen. – Säveltäjyys ei ollut mitään erillistä. Viimeisen 70 vuoden aikana tämä on tosin ollut vähän hukassa. Mustonen painottaa, etteivät esittäjät ja säveltäjät saisi erkaantua toisistaan. Vuorovaikutus on kaikki kaikessa. Tämän on Mustonen itse kokenut sekä pianistina että säveltä-jänä esimerkiksi suuren esikuvansa, venäläissäveltäjä Rodion Shtshedri-nin suhteen, jonka 80-vuotissynty-mäpäivien merkeissä hän konsertoi joulunpyhinä Venäjällä. – Shtshedrin ja hänen vaimon-sa Maja Plisetskaja ovat uskomatto-mia ihmisiä, Mustonen haltioituu ja alkaa muistella, miten maail-mankuulu ballerina vielä kahdek-sankymppisenäkin tanssi miehensä säestyksellä pariskunnan vieraillessa Mustosten kotona Hausjärvellä. HKO:n residenssitaiteilijana Mustosen tehtäviin kuuluu myös konserttien suunnittelu. – Ohjelmistosuunnittelu on sekin kuin säveltämistä, tai oikeas-taan illallismenun laatimista! hän innostuu. Mustoselle tärkeää on, että ikivihreiden rinnalla on aina myös tuntemattomampia teoksia. – Näin yleisö voi löytää uusia suosikkeja, Mustonen korostaa.

TAMMIKUUSSA Mustonen esit-tää yhdessä oboistivaimonsa Solen ja muiden muusikkoystäviensä kanssa omia kamariteoksiaan. Useassakin kappaleessa, muun muassa Jehkin

Iivana -pianosonaatissa, vieraillaan Mustoselle rakkaassa Karjalassa. Piano, harppu ja kitara muuttuvat maagiseksi superkanteleeksi muun muassa vienankarjalaiseen kan-sansatuun pohjautuvassa teoksessa ”Kolme puuta, kolme poikaa”. – Kävimme vaimoni kanssa pari vuotta sitten Vuokkiniemessä ja se oli uskomaton elämys, kuin olisi aikakoneella matkustanut, Mustonen kertoo vilkkaasti. Runonlaulajat – esimerkiksi sonaatin Jehkin Iivana – ovat aina kiehtoneet häntä: he ovat olleet osa ikivanhaa traditiota, mutta samal-la ovat tuoneet siihen aina jotain omakohtaista ja itse elettyä. Tähän Mustonen itsekin samastuu niin pianistina kuin säveltäjänä. Suomen itäiset juuret ovat läs-nä myös Mustosen juuri työn alla olevassa toisessa sinfoniassa, jonka HKO kantaesittää keväällä 2014. Siinä liikutaan Bysantissa Mika Waltarin Johannes Angelos -romaa-nin hengessä. – Suomi on yhtäältä osa Länsi-Eurooppaan, toisaalta täällä tuntu-vat idän shamanismin ja bysanttilai-sen ja ortodoksisen tradition jäljet. Suomi sijaitsee vahvasti juuri idän ja lännen välissä, Mustonen pohtii.

Auli Särkiö

HKO ja Olli Mustonen: Chamber Music by Mustonen & Friends, Musiikkitalo, 15.1.

"En omista sävellyksiäni"

Olli Mustonen säveltää uutta sinfoniaa, jossa liikutaan Bysantissa Mika Waltarin hengessä.

1. ThaisJules Massenet’n ooppera Th ais avaa Kansallisoopperan kevään ensi-iltojen sarjan. Nimiosassa Sabina Cvilak. Th ais on Göteborgin oopperan tuotantoa.

Th ais, Kansallisooppera, ensi-ilta 25.1.

2. Uudenvuoden wieniläiskonserttiSchönbrunnin linnan fi lharmonikoiden parhaimmisto solisteineen saapuu esiintymään Helsinkiin. Baritoniäänenä kuullaan Michael Havlicekia ja sopraanona Mara Mastaliria.

Uudenvuoden wieniläiskonsertti, Musiikkitalo, 12.1.

3. Dmitri HvorostovskyMaailmankuulu baritoni, venäläinen Dmitri Hvorostovsky saapuu esiintymään Helsinkiin. Hvorostovskyä säestää liettualainen Kau-nasin sinfoniaorkesteri, jota johtaa Constantine Orbelian, joka tun-netaan myös Moskovan kamariorkesterin musiikillisena johtajana.

Dmitri Hvorotovsky, Finlandia-talo, 19.1.

4. Witold Lutoslawski 100 vuottaRadion sinfoniaorkesteri on omistanut teemaillan puolalaisen sä-veltäjän Witold Lutoslawskin (1913–1994) muistolle. Kapellimes-tarina Hannu Lintu (kuvassa alhaalla), pianossa Peter Jablonski ja viulussa Emma Vähälä.

RSO: Witold Lutoslawski 100 vuotta, Musiikkitalo, 25.1.

5. Laura Skride ja Tapiola sinfoniettaNuori latvialainen pianisti Laura Skride tulkitsee Espoossa Chopi-nin pianokonsertto nro 2:n. Illan ohjelmistossa myös Beethovenia ja Haydnia. Kapellimestarina Mario Venzago.

Laura Skride Tapiola sinfonietan vieraana, Tapiolasali, 18.1.

4.

Musiikki

yle.fi/rso

Liput: 25 / 20 / 15 / 7 €, 13.4. 7 € + Lippupisteen palvelumaksu

PE 11.1. PAAVO HEININEN 75 VUOTTA Anna-Maria Helsing, kapellimestari Kaisa Ranta, sopraano Niina Keitel, mezzosopraano Mati Turi, tenori Rolf Broman, bassobaritoni Tapiolan kamarikuoroHeininen / Honegger

KE 16.1. ja TO 17.1. Laura Vikman & Hannu Vasara, konserttimestarit Jukka Rautasalo, soolosellisti Vivaldi / Heinichen / Händel / Schmelzer / Bach

PE 25.1. WITOLD LUTOSLAWSKI 100 VUOTTA Hannu Lintu, kapellimestari Peter Jablonski, pianoEmma Vähälä, viuluChristoffer Sundqvist, klarinetti Lindberg / Lutoslawski / Salonen

KE 30.1. ja TO 31.1.Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Alisa Weilerstein, sello Ligeti / Salonen / Dvořák

PE 8.2. MUSICA NOVA HELSINKILothar Zagrosek, kapellimestari Rico Gubler, tubaxPeter Veale, oboeSeth Josel, kitaraJouko Laivuori, kosketinsoittimetIlari Angervo, alttoviuluOdeh-Tamimi / Sánchez-Verdú / Czernowin

KE 13.2.Marc Minkowski, kapellimestari Mozart / Rott

KE 27.2. ja TO 28.2.Andrew Manze, kapellimestari Mozart

PE 8.3. Sakari Oramo, kapellimestari Nancy Zhou, viulu C.P.E. Bach / Paganini / Nielsen

KE 13.3. ja TO 14.3.Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Jenny Carlstedt, mezzosopraano Jukka Harju, käyrätorvi Sallinen / Brahms

PE 22.3. Manfred Honeck, kapellimestari Schnittke / Haydn / Tšaikovski

KE 27.3. Francois Xavier Roth, kapellimestari Patricia Kopatchinskaja, viulu Mantovani / Eötvös / R. Strauss

PE 5.4. Sir Roger Norrington, kapellimestari Alexander Rudin, sello Schumann

KE 10.4. NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI Pertti Pekkanen, kapellimestari

LA 13.4. KOKO PERHEEN KONSERTTIMIO, POIKANI MIOPertti Pekkanen, kapellimestariAstrid Lindgren, tekstiTimo Hietala, musiikkiSusanna Haavisto, kertojaAnnina Enckell, dramatisointi

PE 19.4. Vladimir Fedosejev, kapellimestari J. C. Bach / Weber / Šostakovitš

KE 24.4. ja TO 25.4. KIRKKO SOIKOONArvo Volmer, kapellimestari Dominante, Murtosointu, Mariinsky-teatterin mieskuoroHeiniö / Linjama / Wagner

PE 3.5. Hannu Lintu, kapellimestari Virpi Räisänen, mezzosopraano EMO Ensemble Gabrieli / Berio / Respighi

KE 8.5. ETELÄ-EUROOPAN KIERTUEEN LÄHTÖKONSERTTI Hannu Lintu, kapellimestari Nikolai Lugansky, pianoRavel / Tšaikovski / Sibelius

PE 31.5. JOUTILAS LUOKKA (The Idle Class, USA 1921)CHAPLININ POIKA (The Kid, USA 1921)Charlie Chaplin, ohjaus ja musiikki Frank Strobel, kapellimestari

Konsertit alkavat klo 19, paitsi 13.4. klo 14 ja 16.Kamarimusiikkikonsertit 20.1., 17.2., 17.3. ja 28.4. klo 15., Harjoitussali PAAVO. Liput 7 € + Lippupisteen palvelumaksu

Muutokset mahdollisia.

su 3.2. klo 16 Camerata-saliVictoria: Tenebrae

La Colombina -lauluyhtye

su 17.3. klo 16 KonserttisaliBach, Händel, Leclair: Concerto grosso

Alina Pogostkina, viuluHelsingin Barokkiorkesterin Barokkiorkesteri

johtaa htaa Dmitry Sinkovsky,Dmitry Sinkovsky, viuluviulu

su 21.4. klo 16 Camerata-saliu 21.4. klo 16 Camerata-saliBach: Goldberg-muunnelmg-muunnelmatac

Pierre Hantaï, re Hantaï cembaloal

su 26.5. klo 16 Camerata-salimera26.5. klo 16 Camerata-saliBach: Sonaatit viululle ja cembalolleSonaatit viululle ja cembalolle

Erich Höbarth,Erich Höbar viuluuAapo Häkkinen, ,apo Häkkinen cembaloembal

su 9.6. klo 16 Konserttisalilo 16 KonserttisaliKraus, Mozart: Aarioita ja sinfonioitaart: Aarioita ja sinfoni

Monica GroopGroop, osopraanomezzosopraanoHelsingin Barokkiorkesterin Barokkiorkester

johtaa Aapo Häkkineo HäkkinenAlina Pogostkina

Vanhan musiikin sarja Musiikkitalossa kevät 2013

Camerata-sali 15–20 € € € + Lippupisteen palvelumaksut

www.hebo.fi

Taiteilija- treffit jaj

lämpiössä 45 min. ennen konsertin alkua!

CULT24

MA

GA

ZIN

E

8 Tammikuu 2013MusiikkiMusiikki

KELLO on puoli neljä aa-mulla. Haistan etelävaltioiden gumbon- ja hienkatkuisen maailman ympärilläni. Kuu-len maailman parhaiden pasu-nistien pauhun korvissani. En halua palata todellisuuteen.

Pakko katsoa vielä yksi jakso. HBO:n tuottama Treme on sarja, jonka alku saattaa tuntua hankalalta. Puolitoistatuntinen pilottijakso sisältää vahvoja hetkiä, mutta levittäytyy nopeasti laajalle ja esittää asiansa niitä turhia selit-telemättä, jolloin katsoja saattaa väsähtää. Ei kuitenkaan kannata. Tekijät tietävät, mitä tekevät: suuret tarinat hahmottuvat samaan tapaan kuin Th e Wiressä. Lopulta kyse on yhdysvaltalaisesta yhteis-kunnasta ja siitä, mikä siinä meni pieleen. Blues-entusiastille sarja pursuaa silmäniskuja: cameo-rooleja tekeviä tosielämän muusikoita, sävellyksiä kaukaa radiosoiton tuolta puolen, ammattislangia jota tavis ei puhu. Maallikolle se on verraton väylä bluesin traditioon ja siihen, millaisia merkityksiä ih-miset voivat siitä löytää. Suositeltava sarja kaikille, joita kiinnostaa se, mistä kaikki populaarimusiikki on lähtöisin.

riitasointuja Syvältä etelästä

1. Killer MikeEhkä vuoden parhaan räppilevyn julkaissut amerikkalaismuusikko käynnisti uransa niin ikään Atlantasta kotoisin olevan OutKastin kyljessä. 37-vuotias räppäri on nyt kovassa nosteessa, vaikka onkin jo vanha tekijä.

Killer Mike, Kuudes linja 27.1.

2. Ted Russell KampRootsmestari Ted Russell Kamp Yhdysvalloista musisoi Sellosalissa kotimaisten huippumuusikoiden Tommi Vikstenin, Janne Haavis-ton ja Tokelan kanssa.

Ted Russell Kamp (USA) feat. Tommi Viksten, Janne Haavisto & Tokela, Sellosali 30.1.

3. Frank TurnerFolkin ja punkin välimaastossa kulkeva, neljä soololevyä julkaissut brittiläinen laulaja-lauluntekijä saapuu Suomeen minikiertueelle, ja esiintyy Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä.

Frank Turner & Th e Sleeping Souls, Tavastia 18.1.

4. Sydän, sydänKulmikkaalla outorockillaan Oranssin nuorisotalolta aikanaan star-tannut kulttibändi on saavuttanut kunnioitettavan kymmenen vuo-den iän ja juhlii sitä Tavastialla.

Sydän, sydän, Tavastia 25.1.

5. Munch & MattilaLaulaja-kitaristi Joonas Munck ja pop-jazz-muusikko Mikko Mattila ovat tehneet lauluja Lauri Viidan runoihin. Kaksikon lisäksi lavalla nähdään puoliakustinen kokoonpano Oliver Kaiho.

Munch & Mattila, Oliver Kaiho, Stoa 20.1.

keikkavalinnat

Sydän, sydän

Myrskyn jälkeenYLE:llä tammikuussa alkava Treme on HBO:n tuottama bluesia tulviva draamasarja, joka sijoittuu Hurri-kaani Katrinan jälkeiseen New Or-leansiin. Toimittaja-muusikko Esa Kuloniemi valottaa sarjan taustoja omassa radio-ohjelmassaan ja kertoi Cult24:lle, mistä Tremessä on kyse.

YHDYSVALTAIN etelärannikolle elokuussa 2005 iskenyt Hurrikaani Katrina oli paitsi luonnonkatastrofi , myös paljon muuta. Tuhansia hen-kiä vaatinut myrsky mursi Louisia-nan osavaltion pääkaupunkia New Orleansia suojanneet tulvavallit, ja nieli alleen kokonaisen kaupungin. Lopputulos oli humanitäärinen ja poliittinen kriisi, jossa köyhä kanta-väestö turvautui hädän keskellä ryös-telyyn, taudit alkoivat levitä ja avun

saaminen kesti monen mielestä liian kauan. Nyt tuhoalueelle kaavaillaan golf-kenttiä ja vauraita lähiöitä. HBO:n tuottama, YLE:llä tammikuussa alkava Treme sijoit-tuu aikaan kolme kuukautta tulvan jälkeen. Th e Wiren tekijöitä vilisevä draamasarja seuraa kansan kaikkia kerrostumia kaupungissa, jossa laki ja järjestys tuntuvat olevan alisteisia oman käden oikeudelle. Kun kau-punki ympäriltä on palasina, tarjo-aa rikollisuus keinon selviytyä. Toisen keinon tarjoaa mu-siikki. Sarja alkaa ensimmäisestä tulvanjälkeisestä Second Linesta. Kyse on Yhdysvaltain sisällissodan poikimasta paraatiperinteestä, jossa New Orleansin asukkaat seuraa-vat puhallinsoittimista koostuvaa marssiorkesteria, tanssivat, laulavat ja ilakoivat. Kaikki muu saattaa olla katoavaista, mutta musiikki pysyy. – New Orleans on perinteisesti nähty huomattavana erilaisten kult-tuurien sulatusuunina. Sen rikkaut-ta ja arvoja nämä eri lähtökohdista tulevat ihmiset pyrkivät sarjassa pe-lastamaan ja pitämään yllä, kuvai-lee bluesin saralla vuosikymmenten uran tehnyt Esa Kuloniemi. Bluesministeri-ohjelmaa Radio Suomessa vetävä Kuloniemi lukeu-tuu sarjan faneihin, ja tulee esitte-lemään sitä ohjelmassaan samaan aikaan, kun se pyörii YLE:llä. – Oma roolini on valottaa ohjelmani puitteissa sekä YLE:n musiikkisivuilla sarjan esittelemän maailman taustoja ja sitä musiikkia, jota New Orleansissa on luotu.

LOUISIANAN alueella tehty blues poikkeaa Kuloniemen mukaan muista Yhdysvaltain suurista keskuk-sista ainakin siinä, ettei sen keskiössä useinkaan ole kitara, vaan puhallin-soittimet. Perinteessä on kaikuja

Ranskasta ja muualta Euroopasta, Karibialta sekä Afrikasta. Kuloniemi kuvailee New Orleansissa kiteytyvän kaiken sen, mikä Yhdysvalloissa on kulttuurisesti hyvää ja arvokasta. Bluesin juuret ovat orjien mu-siikissa, lauluissa, joita esitettiin hei-näpelloilla. Kuloniemi ei silti näe, etteikö se voisi avautua myös ih-misille, jotka eivät kanna esi-isiensä alisteista asemaa perimässään. Blues on vakiintunut osaksi populaarikult-tuuria, ja sen orjuuteen liittyvät kon-notaatiot ovat suurelta osin valkoisen valtakulttuurin ylläpitämiä. – Tietenkin saatetaan laulaa sellaisella slangilla, jota kaikki eivät tajua. Louisianassa lauletaan aika paljon sekaisin englantia, ranskaa ja kreolia. Sieltä löytyy paljon sekakiel-tä, josta voi löytää kiehtovia murteel-lisia ilmaisuja, Kuloniemi kertoo. 30-vuotisjuhlaansa juuri viet-täneen Honey B And Th e T-Bones -yhtyeen perustajahahmo tietää, mis-tä puhuu. Radio Mafi assa ja sittem-min Radio Suomessa blues-aiheista musiikkiohjelmaa vuodesta 1990 asti vetänyt Kuloniemi on keväällä läh-dössä yhtyeensä kanssa edustamaan Suomea European Blues Challenge -kilpailuun, johon riippumattomat blues-toimijat heidät valitsivat. Li-säksi tiedossa on tuttuun tapaan keik-koja, sekä uusi levy, jolle Kuloniemi lupaa ”uusia kujeita”. Sen enempää hän ei vielä suostu kertomaan, jotta välttyisi huonolta karmalta.

Anton Vanha-Majamaa

Treme YLE TV1:ssä 30.1. alkaen.

Treme-sarjassa esiintyvä yhtye Spirit of New Orleans feat. Leroy Jones Storyvillessa 10.–12.1.

Yle

Musiikki on Treme-sarjassa keskeisessä osassa.

Nau

ska Bluesministeri

Esa Kuloniemi.

9CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 MusiikkiMusiikki

ENSI-ILTA : SUOSALO&RANTALA:

4 pientä annosta.17.1. /19.1. klo 19

p

JORMA UOTINEN - Voilà! 9.3. klo 19

ULLA TAPANINEN JA NASEVAT KURTUT

10.3./17.3./5.5./ klo 15, 4.5. klo 19

BREL, SUOSALO JA TEGELMAN16.4./17.4. klo 19

MARIA YLIPÄÄ - Onerva18.4./19.4. klo 19

LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 28/24 €

Musiikkiteatteri KapsäkkiHämeentie 68 , p. 09 260 0907

PIAF - PAKKO SAADA LAULAA!Susanna Haavisto 20.3./22.3. klo 19

ENSI-ILTA :IIRO RANTALA & RIKU NIEMINEN

- KAPSÄKKIPIMEÄÄ3.5./10.5. klo 19

Pe 25.1. klo 19.00Eva ja Manu & Aino Venna Samana iltana molemmat folkpop-yhtyeet.Liput 15/10 € Lippupiste

Pe 15.2. klo 19.00 Habadekuk & Polka Chicks Yhdeksän miehen tanskalaisyhtye Habadekuk esittää riemastuttavan show’n, jossa menevät iloisesti sekaisin folk, salsa ja big band jazz. Illan aloittaa Kukka Lehdon ja Teija Nikun muodostama kansanmusiikkiduo Polka Chicks. Liput 15/10 € Lippupiste

La 2.3. klo 19.00 Jaska Lukkarinen Trio & KVRKaksi konserttia herkullista ja taidokasta jazzia Suomen ykkösrivin jazzmuusikoiden kokoonpa-noissa: Jaska Lukkarinen, rummut - Jussi Kan-naste, saksofoni - Antti Lötjönen, kontrabasso Jussi Kannaste, saksofoni - Teemu Viinikainen, kitara - Joonas Riippa, rummutLiput 15/10 € Lippupiste

Pe 5.4. klo 19.30 22-PistepirkkoIntensiivinen konserttielämys 33 vuoden kokemuksella. Liput 22/18 € Lippupiste

Kevätkauden Café Louhi -konsertitEspoon kulttuurikeskuksessa

Espoon kulttuurikeskus, Louhisali, Kulttuuriaukio 2, Tapiola www.espoo.fi/kulttuurikeskus

Lippujen hintoihin lisätään palvelupalkkio alk. 1,50 €/lippuKlubitunnelmaisen Café Louhen ovet avataan 30 min ennen konsertin alkua.

Tammikuun lopulla Finlandia-talossa kuullaan rockin kuninkaan Elviksen musiikkia.

HELSINKIIN saapuu esiintymään Elviksen taustabändinä vuosina 1969–1977 toiminut TCB Band sekä 1970-luvulla Elvistä kompan-nut gospel-kvartetti Elvis’ Imperial. Suomen Elvis fan clubin presi-dentti Hannu Ignatius, millaisessa iskussa Elvis oli 1970-luvulla? – Pidän kovasti 1970-luvun El-viksen tuotannosta. Elvis oli jo ai-kuinen mies, äänellisesti huippuun-sa kehittynyt. Vuosien 1969–1977 välisenä aikana Elvis teki yli 1100 keikkaa. Melkoinen tahti verrat-tuna tämän päivän superstaroihin. Elvis suorastaan eli fanejaan varten, jota ei liiemmin hänen 1970-luvun puolivälissä heikentynyt terveys-kään hidastuttanut. Elvis äänitti ensimmäisen le-vynsä jo vuonna 1956. Mistä El-viksen aikakaudesta pidät eniten? – Omasta mielestäni Elvis oli parhaimmillaan 1968–70. Hän oli hyvässä fyysisessä kunnossa, ääni oli vahva ja iso nippu hänen tuotan-tonsa ehdottomia helmilevytyksiä

Kuningas herää jälleen henkiin

syntyi tuolloin. 1950-luvun Elvis oli luovimmillaan. Miten kova juttu on saada tällaiset kokoonpanot Suomeen? – Suomalaisia Elvis-faneja on

useita vuosia hemmoteltu konsert-tikokoonpanoilla, joissa on muka-na alkuperäisiä Elvis-muusikoita. Mutta koska muusikot ikääntyvät ja esiintymiset vähitellen harvene-

vat, on selvää, että näistä tilaisuuk-sista on syytä nauttia. Aiotko itse olla paikalla Fin-landia-talossa? – Itse aion olla paikalla, yhdessä

muun fan club -edustuksen kanssa. Olen nähnyt TCB-bändin ja Imperi-alsin ensimmäisen kerran Memphi-sissä elokuussa 1997. Kyseessä oli Elvis Th e Concert -produktion ensi-ilta. Alkuperäisen 1970-luvun kier-tuebändin muusikot soittivat siis valkokankaalla esiintyvää konsertti-Elvistä säestäen. Elvis kuoli 35 vuotta sitten. Mikä miehessä edelleen viehät-tää? – Se on monien osatekijöiden summa. Siihen vaikuttavat esimer-kiksi Elviksen luja ammattitaito ja asenne työtään kohtaan, mutta sa-malla myös vaatimattomuus ja nöy-ryys. Lisäksi Elviksen tuotanto on erittäin laaja: se kattaa niin bluesin, countryn, gospelin, rock’n’rollin yhtä lailla kuin joulu- tai lastenlaulut.

Pauli jokinen

Elvis-konsertti (TCB Band, Elvis´ Imperials, Dennis Jale ja Joe Esposito), Finlandia-talossa 23.1.

Laulaja Dennis Jale (keskellä) esiintyy alkuperäisten Elvis-muusikoiden kanssa.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

KirjatKirjat10 Tammikuu 2013

KURSORI vilkkuu tyhjällä ruu-dulla yksinäisenä. Merkkiäkään ei ole kirjoitettu. Meillä toimit-tajilla samoin kuin kirjailijoilla on joskus vaikeuksia keksiä mitä kirjoitamme, mistä aloitamme. Silloin olemme kiitollisia parista

sanasta tai lauseesta, jotka auttavat kehittämään juttua tai juonta eteenpäin. Joskus se voi olla kiinni jopa yhdestä sanasta. Mutta onko ruutu tyhjä? Ehkä siinä on jo ajatus tai ajatuksen pikkuruinen siemen, joka vain odottaa sopivaa kastelua ja herätte-lyä, jotta voisi alkaa kasvaa ja kehittyä. Näin vuoden alussa on helppo nähdä myös alkava vuosi kuin tyhjänä paperina tai ruutuna edessään. Siihen voi alkaa kirjoittaa uudenlaista tarinaa, sallia uusien henkilöhahmojen astua sisään. Joku heistä kävelee ehkä vain hetken aikaa siinä mukana, joku toi-nen jää pidemmäksi aikaa. Siihen voi piirtyä uusia polkuja, uusia uria, joille astuminen voi vaatia hieman enemmän uskallusta, johon olemme aiemmin tottuneet. Helpointa on kopioida vanha vuosi ja siirtää se suoraan uudelle vuodelle. Helppoa ja turvallista, mutta aika tylsää. Sormet näppäimille, nyt!

sivujen rapinaa Kursori odottaa – alahan kirjoittaa

Kirjavinkit

Runotytöstä kasvoi lääkäri ja kirjailija

Tuomas Milonoff, Riku Rantala: Mad Manners – seikkailijan etiketti (Johnny Kniga)

Kattava etikettiopus paljon matkustaval-le seikkailijalle maa-ilmantapoihin. Run-saasti kuvia ja väriä. Ethän halua, että si-nua pidetään maail-

malla junttina suomalaisena?

Ulla-Lena Lundberg: Jää (Teos / Schildts & Söderströms)Tämän vuoden Fin-landia-palkinnon voittaja. Kirjaa on myyty jo reilut sa-tatuhatta. Kunnol-linen vanhan ajan romaani saaristolais-elämästä ja nuoresta papista per-heineen. Meri ja jää voivat kätkeä salaisuuksia.

Katri Lipson etsi kirjoihinsa aiheita Tsekkos-lovakiasta, Neuvostoliitosta ja unista. Hänen toinen kirjansa, Jäätelökauppias, ilmestyi syksyllä.

KIRJOITTAMISESTA taukoa pitänyt Katri Lipson pelkäsi jo menettäneensä kirjoittami-sentaidon, mikä oli hassua, sillä hän kirjoitti koko ajan jotain. Kirjojansa hän on työstänyt iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lipsonil-la on takanaan nyt kaksi romaania. Kolmas muhii jo mielessä. – Kyllä. Uusi kirja on jo mielessä, Katri paljastaa ja keskittyy sen jälkeen tiiviisti kahvi-kuppiinsa. – Aloitan kirjoittamisen tosi toimin vas-ta ensi keväänä. Otan selvää, olisiko uudella kirjallani tulevaisuutta vai ei. Hän kertoo, että on oikeastaan kirjoitta-nut aina, siitä lähtien kun oppi kirjoittamaan; ensin satuja ja runoja. Opiskeluaikanaan Ruotsissa hän kirjoitti paljon kirjeitä käsin, sillä soittaminen oli kallista. Hän on myös aina pitänyt päiväkirjaa.

VUONNA 1990 Katri työskenteli kuukauden opiskelijoiden vaihto-ohjelmassa Tsekkos-lovakiassa sikäläisellä klinikalla, ja löysi siellä aiheita tuleville kirjoilleen. – Näin dokumentteja Neuvostoliitosta eikä aihe jättänyt minua rauhaan. Kirjoitin lyijykynällä yhdellä kertaa 5-6 sivua tekstiä, jossa näkyi jo kaikki ainekset. Olen kuitenkin aina halunnut lääkäriksi eikä minulla ollut rohkeutta täysin heittäytyä kirjoittajaksi. Ennen kuin ensimmäinen kirja, Kos-monautti, päätyi oikealle kustantajalle, kului vuosia, sillä Katri oli koko ajan töissä. – Toinen kirjani, Jäätelökauppias, ilmes-tyi nopeammin. Kirjasta oli tavallaan jo osia valmiina ja maa oli minulle tuttu. Teimme perheeni kanssa automatkan Itä-Euroop-

paan vuonna 1976. Tsekkoslovakiasta jäi sympaattinen kuva. KATRI kertoo, että hänen kirjansa syntyvät pitkän kaavan kautta. Hän hahmottelee hen-kilöt ja tapahtumat mielessään ja alkaa etsiä niihin liittyvää tietoa kirjoista, elokuvista, musiikista. Arkistoista on apua, jotta histori-an kohdat, pikku detaljit tulevat oikein. – Muodostan alkuliemen, johon kelpaa kaikki mahdollinen, mitään en aliarvioi. Mi-nulla on huono muisti, joten liemi muotou-tuu pikkuhiljaa ja kehittyy kohtauksiksi. Muistiinpanoja tulee tehtyä paljon. Hyvä idea voi helposti unohtua, jos sitä ei kirjoita ylös heti. Luovalla ihmisellä myös unista on paljon apua. – Unet ovat autenttista materiaalia, niistä voi löytää merkityksellisiä asioita. Katri vahvistaa, että kirjoittaminen antaa hänelle voimaa. On kuitenkin tärkeää, että siinä pysyy koko ajan mielenkiinto eikä mene ilo. – On hienoa, että saan olla se joka olen aina ollut. Elämänkokemus tuo itsevarmuutta. – Kirjoittaminen on välillä rankkaa, mut-ta se on kuitenkin minulle henki ja elämä.

Tuija Numminen

Katri Lipson: Jäätelökauppias (Tammi)

Työskentelee lääkärinä. Asuu perheineen Vantaalla.

Esikoiskirja Kosmonautti sai vuonna 2008 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.

Jäätelökauppias ilmestyi syksyllä 2012.

faktaa Katri Lipson

Mitä missä milloin 2013 (Otava) Pienten tietokirjo-jen klassikko, joka sinnittelee joulusta toiseen Suomen ostetuimpien kir-jojen listalla. Kir-jaa on kivempi plärätä kuin tieto-konetta. Näistä saa nätin rivin kirjahyllyyn.

Janne Flinkkilä: Rautaiset rakastajat – Matkani Erika Eiffelin maailmaan (Like)Vuonna 1972 Yhdysvalloissa synty-nyt Erika Eiff el antoi kasvot objekti-seksuaalisuudelle, kun hän meni vuonna 2007 Pa-riisissa naimi-siin Eiff el-tornin kanssa. Toimitta-ja Janne Flinkkilä kirjoitti naisesta kirjan.

Karo Hämäläinen: Kolmikulma (WSOY)Ajankohtainen trilleri eurokriisin ympäriltä. Finanssi-pelureiden elämä voi olla rankkaa, sillä hävitä ei saa. Joku voi vaikka suuttua. Alan käy-täntöjen tuntemi-sesta on apua.

Hannu Lehtilä: Tarja Halonen – Paremman maailman puolesta (Tammi)Ensimmäinen nais-presidentti kertoo avoimesti ja omalla tyylillään vuosis-taan maan äitinä. Halosen 12 vuo-teen mahtui paljon haasteita ja suhteiden rakentamis-ta ympäri maailmaa. Ensin tuli leff a, nyt kirja.

Kirjailija Katri Lipson työskentelee lääkärinä.

Cul

t24

11CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 Museot

Kimmo Schroderus (s. 1970) on Ars Fennicalla vuonna 2004 palkittu kuvan-veistäjä, jonka ura on edennyt eroottissä-vyisistä nahkatöistä massiivisiin patsaisiin. Stadilaiset tuntevat hänet esimerkiksi Tal-linnanaukion Kuru-teoksesta.

Noora Schroderukselta (s. 1982) näh-dään pariskunnan yhteisnäyttelyssä esi-merkiksi nukkekodin elottomalla maail-malla leikittelevä Kaikki on valmiina sinua varten.

faktaa

Schroderuksen taiteilijapariskunta loi maail-man ja löysi kolmannen ajattelun. Ja rassasi siinä välissä autoja. Näyttely on esillä Amos Andersonin taidemuseossa.

SYNKÄT rakennelmat nousevat kylmän kiiltävän metallitien molemmin puolin. Tiel-lä lojuu vääristyneitä autoja. Punasilmäiset ihmisirvikuvat seisoskelevat sakeissa, yksi-näinen tyyppi oksentaa kauempana. Lähem-pi tarkastelu osoittaa, että muutama ukkeli tönöttää maalattujen dominokeksien päällä. Alumiinia, pronssia ja muovia, dystopiaa ja vääntynyttä huumoria. Vinksahtaneen maiseman takana hy-myilevät sen luojat, parimetrinen Kimmo ja päätä lyhyempi Noora Schroderus. Kyseessä on taiteilijapariskunnan ensimmäinen yhteis-teos, massiivinen Maailma. – Tämä on sellainen erikoistumis-yhteis-työ: me molemmat olemme saaneet keskittyä omiin spesialiteetteihimme. Mua ei esimer-kiksi ihmishahmot niinkään kiinnosta, Kim-mo Schroderus nauraa kumisten. Kimmo tunnetaan suurten teosten taitei-lijana, metallin muovaajana. Nooran käden-jälki on miniatyyriä. Yhteisen mittasuhteen, 1:18, löytyminen oli yhteistyön ydin. – Vaikka tämä oli meille kummallekin vapaa testialusta, oli meillä selkeät roolit, kertoo Noora ja katselee paristasadasta eri palasesta koostuvaa Maailmaa. – Ei me oltu vielä valmiita yhtenäiseen teosklönttiin, tämä oli hyvä aloitus yhteistyölle.

JOKAINEN asuntoremppaa tehnyt tietää, että pariskuntaproggikset ovat riskejä. Schro-derustenkin matka yhteisteokseen syntyi hil-jalleen. Arkikeskustelu viritti pohjan yhteiselle

idealle, työtavat sallivat tilaa osallistumiselle. – Kuvanveistäjänä sitä usein tarvitsee apukäsiä teosten siirtelyyn. Fyysisen työn ja-kaminen sujui luontevasti, pohtii Kimmo. On huomautettava, että Schroderukset ovat niitä aviopareja, jotka yksinkertaisesti tekevät kaiken yhdessä: – No netissä surff aillaan eri sivuilla, väit-tää Kimmo. – Mutta lähes kaikki konkreettinen teh-dään yhdessä. Me asumme eristyksissä maal-la Salossa ja molempien työhuoneet ovat talossamme. Aamulla herätään ja painutaan töihin. Tulee semmoinen maanviljelijä-fi ilis: toinen lähtee pellolle, toinen navettaan.

TAITEEN jälkeen avioparin suurin yhteinen nimittäjä ovat perheen autot – Piiska, Mathil-da ja Pantera. Niiden kolmen vuoden aikana, jolloin pari Maailmaa työsti, suuri osa pala-vereista käytiin auton etupenkillä körötellen. Autofi ilistely on Schroderuksille perus-kruisailua vakavampaa: lomia vietetään rata-tapahtumissa ja uutena vuotena on valettu Panteran korista irronnutta tinaa. Joulupiparit ovat luonnollisesti ajopelien mallisia ja paris-kunnan autoblogi muistuttaa peruspohjan-maalaisen autorassaajan lapsekasta intoilua. Maailma-teos tuntuukin olevan vain luonnollista jatkumoa pariskunnan yhteen-hitsautuneelle elämälle. Silti yhteisteos vaatii joustavuutta ja tilaa, kaikkea ei voi suunnitel-la etukäteen keskustelemalla. – Mä olen niin old school, että ajattelen luovan ajattelun tapahtuvan siinä työstämi-sen aikana, sanoo Kimmo. – Tietenkin välillä kävi niin, että puhut-tiin jostain yksityiskohdasta, ja sitten kun toi-nen tuli näyttämään lopputulosta, sitä olikin, että ei hemmetti, tommonenko siitä nyt tuli,

kuvailee Noora ja Kimmo nyökyttelee. – Meitä kuitenkin yhdistää ajatus huolel-lisuudesta. Se on tärkeää, ettei tarvitse men-nä toisen perässä jälkiä korjailemassa, jatkaa Kimmo ja katsoo vaimoaan vahvistusta haki-en. Se tulee. Pariskunnalla on luonteva yhtei-nen rytmi. Monella tapaa Maailma on lop-puunhiotun luovan kommunikaation tulos. – Musta tuntuu, että meille kehittyi sellainen kolmas mieli, yhteinen taiteellinen ajattelu, tiivistää Noora.

Maria Hakala

Schroderusten Maailma-näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 4.2. asti.

Pieni, suuri ja yhteinen mittakaava

Cult24

Museot

Noora ja Kimmo Schroderus rakensivat Maailman.

Autot ovat keskeisessä osassa Schroderusten taidetta ja elämää.

Katso arvio sivulta 22

Kari Siltala

CULT24

MA

GA

ZIN

E

12 Tammikuu 2013Näyttelykalenteri

TAIDEMUSEOT:

Kiasma Mannerheiminaukio 2

Tosi kyseessä, 10.3. asti. Laajassa kol-men kerroksen kokoelmanäyttelyssä poh-ditaan dokumentin käyttöä nykytaiteessa. Jouko Lehtola, 8.2.–18.8. Jouko Leh-tolan valokuvia Kiasman kokoelmista. Dan Perjovschi, 8.2.–18.8. Näyttely on ahkerasti maailman museoita ja näyt-telyitä kiertävän romanialaisen Dan Per-jovschin ensiesiintyminen Suomessa. Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maail-mat, 19.4.–1.9. Näyttely esittelee Eija-Liisa Ahtilan uusimpia teoksia. Marja Kanervo, 17.5.–29.9. Suomalai-sen tilataiteen uranuurtajan Marja Kanervon laajan näyttelyn painopiste on uusissa, tätä näyttelyä varten toteutettavissa teoksissa.

Ateneum Kaivokatu 2

Symbolismin hengessä, 28.4. asti. Symbolismin hengessä on viiden näyttely-salin laajuinen kokonaisuus Ateneumin kokoelmien yhteydessä. 52 sielua, 17.2. asti. Esiteltävien 52 tai-teilijan joukossa on mukana muun muassa Vincent van Gogh, Claude Monet, Paul Gauguin, James McNeill Whistler, Piet Mondrian, Edvard Munch, Paul Signac ja Wassily Kandinsky. Eero Järnefelt 150 vuotta, 25.1.–28.4. Näyttelyssä on esillä kaikkiaan noin 150 teosta. Linnan aarteet, 12.4.–1.9. Presidentin-linnan peruskorjauksen aikana on ainutlaa-tuinen mahdollisuus tutustua rakennuksen kätkemiin aarteisiin Ateneumissa.

Cygnaeuksen galleriaKalliolinnantie 8

Perusnäyttely avoinna 1.5. alkaen. Cyg-naeuksen gallerian kokoelma käsittää pää-asiassa suomalaista 1800-luvun maalaus- ja veistotaidetta.

Taidekoti Kirpilä Pohjoinen Hesperiankatu 7

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kir-pilän (1931–1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen ke-räämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Suljettu remontin takia 28.2. asti.

Sinebrychoffi n taidemuseoBulevardi 40

Romanttinen näkymä – kokoelma Rademakers, 20.1. asti. Kirjailija, televi-siotuottaja ja taiteenystävä Jef Rademaker-sin taidekokoelma käsittää yli sata roman-tiikan kauden maalausta. Michelangelo ja Sikstuksen kappeli, 15.2.–19.5. Piirustuksia ja taideteoksia Casa Buonarrotin kokoelmista Firenzestä.

Valokuvataiteen museo Kaapelitehdas

Valokuva taiteeksi, Hannula & Hinkka-kokoelma, 16.1.–21.4. Kotimaisten va-lokuvaajien lisäksi Hannula & Hinkka -kokoelmaan kuuluu valokuvia nimek-käiltä ulkomaisilta valokuvaajilta kuten Édouard Boubat, Henri Cartier-Bresson ja Larry Clark. Nelli Palomäki, 16.1.–21.4. Palomäki on tehnyt viime vuosina läpimurron sekä Suomessa että kansainvälisesti klassisen kauniilla ja maagisen koskettavilla muoto-kuvillaan. Eeva-Mari Haikala, 16.1.–10.3. Kuva-taiteilija Eeva-Mari Haikalan ominta aluet-ta ovat kameralle tehdyt performanssit. Suomi – Finland, 15.2.–19.5. Kuva-sarja katsoo Suomea yksityiskohtien kautta. Se kokoaa yhteen kirjon kliseitä ja yllätyk-siä. Mukana teoksia 11 valokuvaajalta. Tuomo Rainio, 15.3.–19.5. Kuvatai-teilija Tuomo Rainio käsittelee kuvan ja tapahtumallisuuden suhdetta. Maanantai-kollektiivi, 24.5.–1.9. Lofooteilla syntyneet työt ovat tulos tai-teilijakollektiivin leikkimielisestä uteliai-suudesta. Arjen paratiiseja, 24.5.–1.9. Julius Koivistoisen dokumentaarinen kuvasarja erilaisten helsinkiläisten arjesta yhdistää ihmisen ja miljöön elokuvallisella tavalla toisiinsa.

Gallen-Kallelan museoGallen-Kallelan tie 27, Espoo

Akselin aarteet, 12.5. asti. Koko per-heelle suunnattu seikkailullinen ja toimin-nallinen näyttely taidetta ja Akseli Gallen-Kallelan aikaa lapsen näkökulmasta. Puuromaalari ja Suomi-poika – Poh-joismaiset taiteilijaboheemit, 18.5.–1.9. Boheemit tarkastelee Akseli Gallen-Kal-lelaa sekä hänen pohjoismaisia taiteilija-ystäviänsä, jotka muodostivat 1880-luvun Pariisissa oman toveripiirinsä.

Villa GyllenbergKuusisaarenpolku 11

Pysyvässä näyttelyssä esillä Signe ja Ane Gyllenbergin kulttuuriperintö ja taideko-koelma.

EMMA, Espoon modernin taiteen museoWeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo

Per Maning – valokuvia ja videoteok-sia, 6.3.–9.6. Näyttely esittelee laajan va-likoiman norjalaisen Maningin taidetta 1980-luvulta tähän päivään. Väiski Vemmelsääri ja kumppanit, 6.3.–5.5. Warner Bros. -studion animaatio-piirustuksia vuosilta 1930–60. Maailma matkalaukussa – Juhani Harrin esinekoosteita, 17.3. asti. Näyt-telyssä Harrin taidetta 1960-luvun varhai-sista teoksista aina 2000-luvun teoksiin. Teemanäyttely kokoelmassa: Punai-nen, 31.12. asti. Saastamoisen säätiön tai-dekokoelmasta poimitut 40 teosta edustavat eri aikakausia ja kuvataiteen koko kenttää.

Helsingin taidemuseo Tennispalatsi

Nanna Susi – Underneath the Eyes, 20.1. asti. Nanna Suden uusissa teoksissa varhaistuotannon maisemat ovat vaihtu-neet vaikuttaviin ihmishahmoihin ja eks-pressiivisiin muotokuviin. Th e Making of Iron Sky, 20.1. asti. Iron Sky -elokuvan visuaalisesta suunnit-telusta ja yhteisöllisestä tuotantoprosessis-ta kertova näyttely. Tulilintu ja lumineito – Satumaisia teoksia Tretjakovin gallerian kokoelmis-ta, 15.2.–26.5. Venäläiset sadut ja kansan-tarinat heräävät henkiin 1800-luvun lopun venäläisten mestareiden teosten kautta. Marjatta Tapiola, 15.2.–26.5. Näyte-lyssä suomalaisen taidemaalauksen voima-hahmon Marjatta Tapiolan (s. 1951) mer-kittävimmät teokset.

Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdentie 1

Maya III – Life, Death, Time, 28.4. asti. Näyttely esittelee mayojen dualistista maailmankatsomusta, jossa elämän, kuole-man ja ajan käsitteet kietoutuvat toisiinsa.

Taidehalli Nervanderinkatu 3

Leena Luostarinen – Tiikerinpiirtäjä, 12.1.–3.3. Mittava retrospektiivi esittää teoksia Luostarisen koko 40-vuotiselta uralta. Karjala! 9.3.–14.4. Kymmenen nyky-taiteilijan näyttely purkaa Karjalaan liitty-viä myyttejä, stereotypioita ja tunteita. Tarmo Paunu, 20.4.–26.5. Paunun eks-pressiivisiä maalauksia kansoittavat histori-alliset ja arkisen hupaisat hahmot, joiden edesottamukset piirtävät esiin nyrjähtä-

neen, mutta toden tuntuisen maailman. Steve McCurry, 1.6.–4.8. Maailman-kuulun kuvajournalistin suurnäyttely. Gun Holmström: Kiwi in Love, 12.1.–3.3. Surrealismin hengessä syntynyt sarja videoita, valokuvia ja veistoksia. Tuula Närhinen: Bokeh, 9.3.–14.4. Teos käsittelee merkin muodostumista kuvassa, kielessä ja kulttuurissa. Anna-Lea Kopperi: Plants for Free, 20.4.–26.5. Videoinstallaatio on doku-mentointi Intiassa, Armeniassa ja Suo-messa toteutetusta Plants for Free -perfor-manssista.

Vantaan taidemuseo Myyrmäkitalo, Paalutori 3, Vantaa

Drawing in the Flesh, 13.2.–7.9. Näyt-tely pureutuu suomalaiseen piirustustai-teeseen nykytaiteen ja taidehistorian näkö-kulmista.

Amos Andersonin taidemuseoYrjönkatu 27

Oliver Whitehead: Dreamless, 15.2.–6.5. Brittiläisen, Suomessa asuvan taiteili-jan videoista, valokuvista ja piirustuksista koostuva näyttelykokonaisuus, jonka tee-mana lasten hulvattomat ja yltäkylläiset kakkujuhlat. Metsäretki, 1.3. alkaen. Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen (STSY) ko-koelmista koko perheen näyttely on kaik-ki aistit haastava yllätyksellinen löytöret-ki metsään Suomen taiteen klassikoiden opastuksella. Art Déco ja taiteet – France-Finlande 1905–1935, 8.3.–21.7. Kun klassismi pa-lasi pariisilaisvaikuttein Suomen kuvatai-teisiin 1900-luvun alussa. Näyttelyssä on myös ainutlaatuisen elegantteja ranskalai-sia Art Déco-esineitä.

Näyttelykalenteri

Näyttelyt pääkaupunkiseudulla • kevät 2013

Michelangelon teoksia esillä Sinebrychoffi n taidemuseossa.

OTA TALTEEN

13CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 NäyttelykalenteriNäyttelykalenteri

ERIKOISMUSEOT:

TeatterimuseoKaapelitehdas

Kuvia nyky-Suomesta, 2.6. asti. Kuvia nyky-Suomesta nostaa esiin tämän vuosi-tuhannen teatterin uudenlaisen yhteis-kunnallisuuden. Anna Viebrock – näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina, 31.3. asti. Saksalainen lavastaja, pukusuunnittelija ja ohjaaja Viebrock kuuluu maansa merkittävim-piin ja kansainvälisesti menestyneimpiin teatteriammattilaisiin. Tunteita ja eleganssia – Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipuris-ta, 26.4.–25.8. Valokuvaaja Eino Partasen ottamat valokuvat kertovat 1930-luvun Viipurin vireästä teatterielämästä.

Kulttuurien museoTennispalatsi

Kaukaa haettua, 19.5. asti. Perusnäyt-tely Kaukaa haettua asettaa kokoelmien karttumisen laajempiin kulttuurihistorial-lisiin kehyksiin kertomalla mistä, milloin, miksi ja kenen tuomina kokoelmat ovat päätyneet Suomeen. Olipa kerran ihan pimeetä, 3.2. asti. Näyttely on tarina ihmisen ja energiankäy-tön historian vaiheisiin.

Suomen kansallismuseoMannerheimintie 34

Lasiin prässättyä protestia – suurmies-laseja ja vaakuna-asetteja, 31.3 asti. Keski-Suomen museon tuottama näyttely kertoo 1900-luvun alun sortovuosien heijastuksis-ta suomalaisiin puristelasiesineisiin. Lisäksi pysyvä perusnäyttely. Avartuva maailmankuva – kartta-aar-teita A. E. Nordenskiöldin kokoelmasta, 26.4.–27.10. Näyttely esittelee tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin (1832–1901) historiallisten karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matka-kertomusten harvinaisen kirjakokoelman.

Espoon kaupunginmuseoWeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo

Aikamatka Espoossa, 31.3 asti. Perus-näyttely kertoo Espoon historiasta esihistori-allisista ajoista lähtien tähän päivään saakka. Ennen ja nyt – Espoo nuorin silmin, 31.3. asti. Espoolaiset lähiöt nähdään uu-sin silmin Metropolian mediatekniikan opiskelijoiden luomissa videoteoksissa, joissa elävä kuva yhdistyy Espoon kaupun-ginmuseon historiallisiin valokuviin.

Sotamuseo Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin, 8.3. alkaen (Liisankatu 1). Näyttelyssä ker-rotaan Puolustusvoimien historiaa ja Suo-men sotahistoriaa ja esillä on univormuja, aseita, kunniamerkkejä, taidetta, valokuvia ja kalustoa. Autonomiasta Atalantaan, 11.5.–30.9. (Maneesi, Suomenlinna). Näyttelyssä läpi-leikkaus sotahistoriasta. Kävijällä mahdol-lisuus päästä myös itse kokeilemaan soti-laan varustusta.

Lelumuseo HevosenkenkäWeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo

Hyvät, pahat ja hassut lelut, 10.3. asti. Erikoisnäyttely esittelee suomalaista leikki-kalumuotoilua ja -tuotantoa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Fantastista! 22.3. lähtien. Fantasiamaa-ilmat leluissa ja tarinoissa -erikoisnäyttely.

Helsingin kaupunginmuseo Made in Helsinki 1700–2012, 1.9. asti (Hakasalmen huvila). Näyttelyssä esillä helsinkiläis tuotteita hopeapikareista emali-ämpäreihin, taff elipianoista verhotupsui-hin, ateljeehatuista ulkoiluhaalareihin Lasten kaupunki (Sederholmin talo). Kantakaupungin vanhin talo kutsuu leikki-mään 1700-luvun puodissa, raapustamaan rihvelitauluun kansakoulun pulpetissa ja vierailemaan 1970-luvun mummolassa. Hulluna Helsinkiin, 6.6. alkaen (Sofi -ankatu 4). Näyttely tarjoaa Helsingin his-toriasta selkeän yleisesityksen, jossa kau-pungin menneisyyttä lähestytään uudella tavalla. Lähtökohtana ovat yleisökyselyn pohjalta valitut helsinkiläisten lempipai-kat ja kaupunkilaisten tarinat.

ArkkitehtuurimuseoKasarminkatu 24

Unbuilt Helsinki, 25.2. asti. Näyttely esittelee rakentamatonta kaupunkia ja sen asukkaita. Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suun-nitelmia, 25.2. asti. Näyttelyssä esillä mm. Eliel Saarisen Kansainliiton palatsi Gene-veen, Chicago Tribune Tower ja Kalevala-talo sekä kaupungintalosuunnitelmia. Glenn Murcutt – Arkkitehtuuria pai-kan ehdoilla, 6.3.–26.5. Australialainen Glenn Murcutt (s. 1936) on tullut maail-manlaajuisesti tunnetuksi ympäristöä kunnioittavasta arkkitehtuuristaan. Light Houses – Nuorta pohjoismaista

arkkitehtuuria, 7.6.–22.9. Kattava läpi-leikkaus pohjoismaiseen nykyarkkitehtuu-riin 32 nuoren arkkitehdin ja arkkitehti-toimiston töiden kautta.

Helsingin yliopistomuseoSnellmaninkatu 3

Löytöjä – taidetta kampuksilta, 17.2. asti. Muotokuvapainotteinen näyttely yliopiston kätköistä. Teoksia ajalta 1750–2012. Epävakauden museo, 22.3.–2.6. Näyt-telyssä esitellään taiteen ja tieteen tapoja tarkastella ympäröivää todellisuutta ja sen epävakautta. Tarkastelijoina taiteilijat Milja Laurila, Teemu Lehmusruusu, Ida Palojärvi ja Sakari Tervo.

Design-museoKorkeavuorenkatu 23

Fiber Futures – Japanin tekstiilitaide tänään, 1.2.–5.5. Näyttely avaa Design-museon 140-vuotisjuhlavuoden. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Japan Society (New York), International Textile Network Japan ja Tama Art University Museum. Ivana Helsinki 15 – matkalla kotiin, 1.2.–7.4. Näyttely esittelee vuosien varrelta Ivana Helsingin kauneimmat vaatteet, vä-rikkäimmät kuosit sekä näytöstaltioinnit.

HeurekaKuninkaalantie 7, Vantaa

20X0 – Matka tulevaisuuteen, 27.1. asti. Näyttely on kaupunkisimulaattori, joka tutustuttaa tulevaisuuden asumiseen, liikkumiseen, kuluttamiseen ja terveyden-huoltoon. Klima X, 3.2. asti. Näyttely ilmaston-muutoksesta ja elämästä lämpenevässä maailmassa. Body Worlds, 16.2. alkaen. Näyttely ih-miskehon ainutlaatuisuudesta ja toiminnasta.

Päivälehden museoLudviginkatu 2-4

Oi aikoja, oi tapoja! Maailma Kari Suomalaisen silmin, 3.3. asti. Kari Suo-malaisen (1920–1991) pilapiirrokset kom-mentoivat elämää muuttuvassa Suomessa. Harald Hirmuinen – 40 vuotta kalpaa ja kaulinta, 21.3.–6.10. Lapsille ja lapsen-mielisille suunnattu näyttely tunnetusta sarjakuvasankarista.

Vantaan kaupunginmuseoHertaksentie 1

Tarinamme Helsingestä Vantaaksi, 31.1. asti. Näyttely kuvaa Helsingin pitä-jän kehitystä nykyiseksi yli 200 000 asuk-kaan Vantaan kaupungiksi. Nissbackan kartano & Laila Pullinen – Rälssitilasta veistospuistoksi, 20.3.–11.8. Näyttely yhdistää kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen taidetta ja Nissbackan karta-non vuosisataisen kulttuuriperinnön.

Luonnontieteellinen museoPohjoinen Rautatiekatu 13

Vampyyrin varjostamat – lepakoiden salainen maailma. Perusnäyttelyiden li-säksi koko kevään kestävä vaihtuva näyt-tely kertoo ainutlaatuisista yön lentävistä nisäkkäistä sekä kahden maailman kohtaa-misesta – lepakoiden ja ihmisten.

Leena Luostarisen näyttely Taidehallissa.

Jouko Lehtolan valokuvia Kiasmassa.

CULT24

MA

GA

ZIN

E

14 Tammikuu 2013MuseotMuseot

Ateneum ja Emma ovat ensimmäi-set suomalaiset museot Googlen taidesivuilla.

GOOGLE Art Project lanseerattiin pari vuotta sitten. Sivustolla voi teh-dä virtuaalisia matkoja maailman merkittävimpiin taidemuseoihin. Museot on kuvattu ja verkossa niis-sä pääsee liikkumaan Street View -kierroksen avulla. Google Art Projectissa on muka-na lähes 200 museota ympäri maail-maa. Omalla kotikoneella voi käydä tutustumassa maailman huippumu-seoihin, kuten Wienin Leopold-mu-seoon, New Yorkin modernin tai-teen museoon MoMAan, Pariisin D’Orsay -museoon ja Amsterdamin Rijksmuseumiin. Taideteoksia sivuil-la on yli 35 000 kappaletta. Suomalaisista museoista en-simmäisenä mukaan pääsi Espoon modernin taiteen museo EMMA, jonka teoksia sivustolla on ollut viime kesästä lähtien. Nyt toisena museona mukaan pääsi Ateneum. – Näkökulmamme on nimen-omaan taidekasvatuksellinen: Google Art Project on erinomainen tapa tuoda kuvataidetta niiden ulottuvil-le, jotka syystä tai toisesta eivät pääse vierailemaan museoissa teosten ää-rellä. Ateneum on Suomen kansal-lisgalleria ja tärkeä perustehtäväm-me on tehdä taidekokoelmaamme

tunnetuksi ja saavutettavaksi myös muualla kuin oman museon tilois-sa, sanoo Ateneumin museonjohtaja Maija Tanninen-Mattila.

ATENEUMIN taideteokset kuva-taan ja yleisölle kuvat julkaistaan tulevan vuoden aikana. Ateneu-min kokoelmassa olevista teoksista museon asiantuntijat ovat valin-neet nettigalleriassa esiteltäväksi kansainvälistä taidetta, Suomen luontoa ja talvea kuvaavia teoksia, Kalevala-aiheisia maalauksia sekä naistaiteilijoiden töitä. – Google Art juontaa juurensa Googlen perusfi losofi aan – tuoda maailmassa oleva tieto kaikkien haet-tavaksi ja saavutettavaksi. Suomalai-nen yhteiskunta ja identiteetti ovat vahvasti sidoksissa kulttuuriperin-töömme. Taideteosten digitointi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka internet voi tarjota uusia mahdolli-suuksia taiteen kuluttamiseen ja saa-da taiteen tavoittamaan enemmän ihmisiä, sanoo Google Finlandin maajohtaja Anni Ronkainen. Ateneumin on helpompi saa-da Google Art Projectiin teoksiaan esille kuin EMMAn. EMMAssa on esillä runsaasti nykytaidetta, joita suojaavat tekijänoikeudet.

Pauli Jokinen

www.googleartproject.com

Ateneum ja Emma mukana Google Art Projectissa

Tältä näyttää Musée d’Orsay Pariisissa. Kuvakaappaus Google Art Projectin sivuilta.

HELSINGIN vaihtoehtoista kaupunkikuvaa esittelevät Unbuilt Helsinki -näyttelyn pienoismallit. Miltä pää-kaupunki näyttäisi, jos kunnianhimoiset, jopa utopistiset suunnitelmat olisivat toteutuneet? Opiskelijat sekä nuoret arkkitehtuurin ja muotoilun ammattilaiset ovat työpajoissa tutustuneet Arkkiteh-tuurimuseon kilpailuarkistoon, perehtyneet Helsingin toteutumattomiin arkkitehtisuunnitelmiin ja niiden pohjalta rakentaneet pienoismalleja suunnitelmista. – Näyttelyn tarkoituksena on esitellä toinen versio Helsingistä. Emme kritisoi olemassa olevaa kaupunkia, vaan haluamme herättää keskustelua vaihtoehtoisista mahdollisuuksista, kertoo näyttelyn kuraattori Nene Tsuboi. Näyttelyssä on nähtävillä muun muassa Rautatieaseman, Stockmannin tavaratalon, Kiasman ja Edus-kuntatalon vaihtoehtoiset pienoismallit.

Rakentamaton HelsinkiOLETKO koskaan miettinyt, miltä Helsinki näyttäisi, jos keskellä Ha-kaniemen toria komeilisi teatteri tai Kalastajatorpalla kohoaisi jättiläis-mäinen kivilinna, jonne olisi haudattu suomalaisia suurmiehiä? Arkkitehtuurimuseon kokoelmista koottu Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suunnitelmia -näyttely esittelee arkkitehtien toteutumattomia suunnitelmia. Nämä piirustukset ovat arkkitehtuurin historian kan-nalta usein mielenkiintoisempia kuin itse toteutuneet suunnitelmat. Niihin kun eivät ole vaikuttaneet rakennuttajan muutosehdotukset ja säästötoimet. Museon arkistonhoitaja Elina Standertskjöld valitsi piirustusten joukosta kolme mielenkiintoista luonnosta.

Kansanteatteri, 1934

Keskelle Hakaniemen toria kaavailtiin vuonna 1934 arkki-tehti P. E. Blomstedtin suunnittelemaa tuhatpaikkaista teat-teria ja Kansanravintolaa. Teatteri olisi ollut aikanaan huippumoderni, sillä näyttä-möt olisivat toimineet sähkömoottoreilla ja siellä olisi näytet-ty myös fi lmejä. Arkkitehdin suunnitelmissa yleisö olisi myös päässyt ajamaan autoilla suoraan lavan eteen.

Kalevalatalo, 1921

Eliel Saarinen suunnitteli vuonna 1921 Munkkiniemen Kalasta-jatorpalle Kalevalatalon, jonka oli tarkoitus toimia Kalevalaseu-ran toimitalona. Valtavassa kivilinnassa olisi ollut amfi teatterin muotoinen juhlasali, konserttisali, suomalaisen kulttuurin mu-seo ja kirjasto. Sinne olisi myös haudattu maamme suurmiehet. Talon rakentaminen kariutui rahoitusvaikeuksiin ja Ak-seli Gallen-Kallelan aktiiviseen vastustukseen.

Villa Nikolajeff , 1917

Venäläistaustainen autokauppias Sergei Nikolajeff pyöritti Hankkijan talossa autokauppaa 1910-luvun alussa. Vuoteen 1917 mennessä Nikolajeffi lle oli kertynyt omaisuutta niin paljon, että hänellä olisi ollut varaa rakennuttaa loistelias yksi-tyispalatsi nykyisen Venäjän suurlähetystön tontille Kaivo-puistoon. Talon suunnitteli Jarl Eklund. Talo jäi kuitenkin rakentamatta, kun autokauppias pakeni maasta Venäjän vallankumouksesta johtuen.

Näyttelyt Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suunnitelmia ja Unbuilt Helsinki 25.2. asti Arkitehtuurimuseossa. Jenni Tepsa

15CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013

Anders Fagerin mielestä kauhusta on tullut salonkikelpoista.

KirjatKirjat

OPAS KULTTUURIN SEKAKÄYTTÄJILLENäyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri,

kulttuurialan uutiset ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

Ruotsalainen kirjailija Anders Fager on rai-voissaan kauhukirjallisuudesta, joka aliarvioi lukijan. Televisiosarjoja hän pitää suurena uhkana kirjallisuudelle.

PELISUUNNITTELIJANA kunnostautu-nut ruotsalainen Anders Fager tekee nime-ään tunnetuksi kirjailijana. Vuosia tarinoita kirjoittanut Fager on vahvasti sitä mieltä, että kirjat ovat saaneet kilpailijoita muista medi-oista. Nykypäivänä tietokonepelit, televisio-sarjat ja kirjat varastavat ideoita toisiltaan. – Jos katsoo 15 vuoden takaisia televi-siosarjoja, onko ihme, että ihmiset lukivat kirjoja. Nykyään esimerkiksi Sopranos on niin hyvin kirjoitettua tekstiä, että se kilpailee kirjojen kanssa tavalla, joka ei aiemmin ol-lut mahdollista. Kuin myös tietokonepelit ja sarjakuvat. Kaikki ne kertovat tarinaa ja niis-sä on monipuolisia henkilöhahmoja, pohtii Anders Fager. Kirjailijan esikoisromaani Pohjoiset kul-tit kokoaa yhteen lyhyitä kauhukertomuksia. Kirjoittaessaan Fager tykkää leikkiä tosiasialla, että lukija on hirviöiden puolella. Siten lukija alkaa sympatisoida jopa kylmäverisiä murhaa-jia, jotka tappavat vain omaa etuaan ajatellen. – Monet rikosdekkarit ovat pelottavam-pia kuin minun kirjani. Niissä on seksuaalista väkivaltaa ja niissä tapahtuu todella brutaaleja rikoksia. Miksi ne eivät ole kauhua ja minun kirjani ovat? Mikä lopulta edes on kauhua? Juuri ristiriitaisten tulkintojen takia Fager karsastaa lokerointia. Jos kirja on hyvin kirjoi-tettu, on se hänestä lukemisen arvoinen. – Pidän todella omituisista asioista. Asi-

oista, joista ei tiedä, ovatko ne unta, fantasiaa vai todellisuutta. Olen raivoissani kauhukir-jallisuudesta, jossa lopussa paljastuu, että siel-lä heilui vain joku heppu maskin takana. Se on kauheaa, lukijan aliarvioimista. – Omat ideani lähtevät liikkeelle pää-hänpistoista. Kehittelen ja katson, johtavatko tyhmältäkin vaikuttavat ajatukset mihinkään. Vaikka lukija ei pidä hirviöistäni, pitää hän siitä, miten ne on kuvailtu, toteaa Fager.

LÄHESKÄÄN kaikki kirjailijan ideat eivät toteudu. Omalle tekstille sokeutuu helposti, kun sen parissa viettää useita kuukausia. Siksi Fagerin mielestä osaavasta editoijasta on kor-vaamaton apu. Tuoreet silmät näkevät epä-kohdat paremmin kuin kirjailija, jolle tarinan pienimmätkin yksityiskohdat ovat selvillä. – Niin kauan kuin ollaan samoilla linjoil-la yleiskuvasta, on toinen mielipide vain avuk-si. Omakustannekirjoja lukiessa huomaa, että vaikka ne olisivat kuinka kunnianhimoisia, ei niistä ole editoitu oleellisia asioita pois. Fagerin mukaan kauhukirjallisuudella pyyhkii Ruotsissa kuitenkin hyvin. Kauhusta teki sosiaalisesti hyväksyttävää kirjailija nimeltä John Ajvide. Hänen vanavedessään seuraavat myös muut kirjailijat, joiden teoksia ei enää tungeta kirjakauppojen syrjäisiin nurkkiin. – Olemme muiden kirjailijoiden jou-kossa, mikä lisää näkyvyytämme. Suosioon vaikuttavat myös hyvät televisiosarjat. Keski-ikäiset kirjastonhoitajat katsovat True Bloo-dia Täydellisten naisten sijaan.

Jenni Tepsa

Anders Fager: Pohjoiset kultit (Atena)

Hirviöiden puolestapuhuja

UUDISTUNUT

Facebook.com/cult24 @Cult24Finland

Kalle Assbring

PS. Meillä ei ole maksumuuria (edes paperilehdessä).

CULT24

MA

GA

ZIN

E

16 Tammikuu 2013TeatteriTeatteri

UUSI vuosi ja uudenvuoden-lupaukset. Joskus ennen jou-lua mietimme porukalla, mil-laisia uudenvuodenlupauksia voisimme tehdä. Moni mietti terveellisempää ruokavaliota, tupakoinnin vähentämistä tai

liikunnan lisäämistä. Itse väitin, että paheeni ovat niin harmitto-mia, etten viitsi turhaan luvata mitään. Rupesin kuitenkin myöhemmin pohdiskelemaan, mitä minä voisin luvata suomalaiselle teatterille. Mitä sellaista voisin luvata, että jollain tapaa kasvaisin teatterinkatsojana, jos se siis on mahdol-lista? No, tässä tulee, kaksi suurta lupausta: Nyt vuonna 2013 lupaan olla teatterin suhteen ennakkoluulo-ton. Välillä pitää käydä katsomassa jokin esitys, joka ei lähtökohtai-sesti kiinnosta tippaakaan tai vaikuttaa roskalta. Positiivisille yllätyk-sille kannattaa antaa mahdollisuus ja nähdä välillä jotain erilaista. Vuonna 2013 lupaan myös harrastaa enemmän kotimaan mat-kailua. Myönnän eläväni pienoisessa Helsinki-kuplassa, joka välillä kaipaisi poksauttamista. Tänä vuonna olisi varmaan aika käydä kat-somassa teatteria vaikka Kajaanissa tai Rovaniemellä. Näihin minä uskon pystyväni.

takariviltäUudenvuoden teatterilupaus

teatteritärpit

Joha

nna T

erhe

maa

22-Pistepirkko-yhtyeen keulahahmo PK Keränen loikkaa teatterin puolel-le. Näyttelemään hän ei tällä kertaa rupea, mutta ensimmäistä kertaa teatterille säveltäminen jännittää.

22-PISTEPIRKKO -yhtyeestä tun-nettu PK Keränen säveltää ensi ker-taa teatterille. Aiemmin hän on teh-nyt yhtyeensä kanssa elokuvamusiik-kia. Keräsen musiikki tahdittaa Teat-teri Jurkan tämän kuun ensi-iltaa Hyvää yötä äiti. Hän on esityksissä itse läsnä soittamassa. – Jännittää tietysti, muusikko toteaa. Näytelmän ohjaa Pasi Lampela ja pääosissa esiintyvät Wanda Du-biel ja Tiina Weckström. Keränen ja Lampela ovat tuttuja entuudestaan ja Keränen päätyikin produktioon mukaan juuri ohjaajan pyynnöstä. – Kommentoin joskus hänelle jotakin teatterikritiikkiä lukiessani, että miksi kaikissa näytelmissä aina joku kuolee, ja että eikö voitaisi teh-dä joskus joku sellainen näytelmä, jossa kukaan ei kuole. Myöhemmin hän kysyi, että haluaisinko lähteä

mukaan hänen ohjaukseensa. En-simmäinen kysymykseni taisi olla, että kuinka moni tässä sitten kuo-lee, Keränen muistelee. Mukaan lähtemiseen oli kaksi ehtoa. Ensinnäkin Keränen haluaa ehdottomasti soittaa sähkökitaraa. Toisekseen hän ei missään nimessä halua lavalle. Tulevissa esityksissä hän istuu yleisön näkymättömissä kitaransa kanssa. Näytteleminen ei kiinnosta, vaikka Keränen näytteli-kin Kauko Röyhkän omaelämän-kerralliseen romaaniin perustuvassa Miss Farkku-Suomi -elokuvassa. – En osaa näytellä, mulla ei ole siihen mitään intohimoa. Miss Farkku-Suomessakin minua oh-jeistettiin vain, että ”älä näyttele”. Siihen uskalsin lähteä mukaan, kun aikanaan liikuttiin Röyhkän kanssa samoissa paikoissa, joten tunsin sen jutun, hän kertoo.

KERÄNEN uskoo, että teatterimu-siikissa ja bändisoitossa pätevät samat lainalaisuudet. Tärkeintä kummas-sakin on keskinäinen kommunikaa-tio, mikä määritellään yleensä myös näyttelemisen perustaksi. On tark-kailtava mikä sopii mihinkin tilan-

teeseen. Kaikki musiikki tehdään pal-velemaan tiettyä tilannetta, periaat-teessa siis rockissa ja teatterimusiikis-sa on kyse samasta asiasta. Teatterissa musiikin on palveltava tarinaa ja näyttelijä pitää ottaa huomioon. Te-atterimusiikissa ei saa olla mitään ylimääräistä, sen pitää olla juuri so-pivaa. Tärkeintä on, että siitä tulee jonkunlainen olo, niin kuin musii-kista ja muusta taiteesta yleensäkin, Keränen pohdiskelee. Hän myöntää käyvänsä itse teatterissa melko harvoin, eikä ole varma tarvitseeko teatteri välttämät-tä musiikkia. Hän kuitenkin uskoo, että musiikki tuo esitykseen aina jo-tain lisää. – Musiikki on kaikille avoin esittämisen kieli. Se ei ole kielisi-donnaista. Uskon, että musiikki voi tuoda esitykseen uusia tasoja ja ulot-tuvuuksia.

Johanna Terhemaa

Marsha Norman näytelmä Hyvää yötä äiti Teatteri Jurkassa, ensi-ilta 31.1.

Rokkari päätyi teatteriin

1. Amarillo

Meksikolainen Teatro Linea de Sombra –teatteri vierailee kiertu-eellaan myös Espoossa. Visuaalinen esitys kertoo onnen tavoitte-lusta ja toivosta.

Amarillo, Espoon kaupunginteatteri, Louhisali 30.1.–2.2.

2. Frankenstein

Mary Shelleyn klassikkoromaaniin perustuva Nick Dearin näytel-mä kertoo ihmisen kaksijakoisuudesta, rakkaudesta ja tuhosta.

Frankenstein, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 23.1.

3. Fundamentalisti

Teatteri Kultsa esittää Juha Jokelan palkittua näytelmää suvaitse-vaisuudesta ja toisen ihmisen kohtaamisesta.

Fundamentalisti, Teatteri Kultsa, ensi-ilta 5.1.

4. Huorasatu

Laura Gustafssonin esikoisromaanin pohjautuva näytelmä kuvaa naisen yhteiskunnallista asemaa. Sopii myös miehille.

Huorasatu, Ryhmäteatteri (Helsinginkadun näyttämö), ensi-ilta 31.1.

5. Aina joku eksyy

Tikkurilan teatterin harrastajat tuovat Reko Lundánin tragikoomi-sen klassikon näyttämölle.

Aina joku eksyy, Tikkurilan teatteri, Kulttuuritalo Vernissa, ensi-ilta 12.1.

PK Keränen soittaa Teatteri Jurkassa.

17CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 Teatteri & tanssiTeatteri & tanssi

Uusi inhimillinen Joutsenlampi

Kansallisbaletin taiteel-lisen johtajan Kenneth Greven versio Tsaikovskin klassikkobaletti Jout-senlammesta on raikas, mutta perinteitä kun-nioittava baletti. Tarina on Greven käsittelyssä saanut uusia, inhimilli-siä sävyjä. – En ole koskaan ymmärtänyt, miksi prins-si ihastuu lintuun. Minun versiossani prinssi kohtaa Odetten kauniin naisen muodossa, luonnehtii Kenneth Greve.

Joutsenlampi, Kansallisbaletti, 18.1.–15.3.

Rakastettu Pähkinänsärkijä

Jo yli sadan vuoden ajan lumoavalla tarinal-laan kaiken ikäistä yleisöä ihastuttanut Päh-kinänsärkijä-baletti nähdään tammikuussa Finlandia-talossa. Baletin lopussa nähtävä paritanssi on yksi klassisen baletin kohokohtia. Teoksessa kuullaan myös Tsaikovskin rakastetuimpia kappaleita, kuten Kukkaisvalssi ja Makeis-haltijattaren tanssi.

Pähkinänsärkijä, Finlandia-talo, 25.1.

Tanssihuippujen juhlaa

Pro Dance -tanssigaalassa esiintyy Suomen tanssitaiteen huippuja Kansallisbaletista, Ba-lettioppilaitoksesta, Helsingin Tanssiopistosta ja Stepup Schoolista. Lisäksi gaalassa nähdään

tanssitärpit

myös Dance-kilpailun fi nalisteja. Vuonna 1972 perustettu Pro Dance -yh-distys tukee klassista ja modernia tanssitaidet-ta. Tanssigaalan juontaa Marco Bjurström.

Pro Dance -yhdistyksen tanssigaala ja stipendienjako, Aleksanterin teatteri, 3.2.

Tanssia rakkaudesta

Sellosalissa Espoossa nähdään yhden illan ai-kana kaksi esitystä. Aftertaste-tanssiteos ker-too rakkauden monimuotoisuudesta. Tanssis-ta ja koreografi asta vastaavat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Toinen esitys on Minna Tervamäen ja Kare Länsivuoren duetto Koti.

Duettojen ilta: Aftertaste ja Koti, Sellosali, 24.1.

Tanssia ihmiskehon ehdoilla

Petri Kekonin uusi, vah-vasti liikkeellinen teos on osoitus kehon muuntau-tumiskyvystä. Meissä kai-kissa kun asuu useita eri tyyppejä, mutta asumuk-semme muodolle emme voi mitään. Teoksella ja sen tanssijavalinnoilla on vah-va geneettinen perusta. Teoksessa kohtaavatkin pitkät ja laihat, pienet ja tummat sekä runsaat ja painavaluiset tanssijat. Teoksen musiikin on sä-veltänyt säveltäjä-äänisuunnittelija Iiro Ollila.

Petri Kekoni: Miniatures – Ihminen pienoiskoossa, Kaapelitehdas (Pannu-halli), Helsingin ensi-ilta 31.1.

Kari Heiskanen opiskeli William Shakespearen tunnetuimmat tekstit ja ohjasi Hamletin. Oh-jaaminen on hänen mukaansa verrattavissa säveltämiseen.OHJAAJA Kari Heiskanen antoi itselleen tehtävän. Hän halusi opetella Shakespearen tärkeimmät tekstit. Sillä kun ne hallitsee, voi ohjaajan mielestä sanoa tuntevansa länsimai-sen teatterikirjallisuuden tärkeimmän osan. Nyt luettuna on valtaosa tärkeimmästä tuotannosta, ja Helsingin kaupunginteatterissa pyörii Hamlet-näytelmä – Heiskasen ohjaama-na. Itsekin roolin näytelleenä ja useita versioita näytelmästä nähneenä ohjaaja on sitä mieltä, että klassikko taipuu hyvin nykyaikaan. – Eräs nuori teatterintekijä totesi Shake-spearesta puhuessaan ettei sieltä pölyn alta mitään tahdo löytyä. Se on mielestäni mie-lenkiintoinen ajatus, sillä käsitteleväthän näytelmät olemisemme ydinkysymyksiä: rakkautta, vallankäyttöä, väkivaltaa, kostoa ja anteeksiantoa. Juuri sellaisia näytelmiä Heiskanen halu-aakin ohjata. Näytelmiä, jotka tarkastelevat ih-misyyden kannalta oleellisia kysymyksiä. Vii-me aikoina Heiskasta ei pahemmin ole nähty työskentelemässä kepeiden teosten parissa. – Mitä kovempi pähkinä, sitä parempi ja haastavampi sitä on purra.

HEISKANEN on pitkän uransa varrella teh-nyt teatterin lisäksi myös oopperaa, mutta monet muistavat miehen myös rooleistaan televisiosarjoissa ja elokuvissa.

Heiskanen viihtyy ohjaajana

– Lähinnä sydäntäni on teatteri. Eihän tällaiselle vanhalle jarrulle enää mitään televi-siorooleja ole tarjolla, Heiskanen naurahtaa. Hänen mielestään ohjaaminen on ver-rattavissa säveltämiseen. Molemmissa täytyy saada kaikki osaset soimaan yhdessä niin, että harmonia tuottaa nautittavan lopputuloksen. – Omia vahvuuksiani ohjaajana on ehdot-tomasti mielikuvitus. Tietysti minua on hyö-dyttänyt myös se, että olen näyttelijä. Tiedän, miltä näyttelijästä lavalla tuntuu, miten näytte-lijä toimii ja millaista ohjausta hän tarvitsee.

Näyttelijöiden ja ohjaajien kannattaisi-kin Heiskasen mielestä kokeilla osien vaihtoa keskenään, koska kummassakin työssä on omat haasteensa. – Näyttelijän työ on fyysisesti rankkaa, se vaatii pirunmoista keskittymistä sekä monien asioiden, tunteiden ja ajatusten yhtäaikaista hallintaa. Ja sitten pitää olla vielä karismaa, jolla erottuu lavalta. Ohjaajan pitää puoles-taan pystyä setvimään ja löytämään kustakin teoksesta se oleellinen. – Minulle vaikeinta ja haastavinta on

ollut näytelmien kirjoittaminen, joka on sa-malla esityksen kannalta kaikkein tärkeintä. Mitä maailmaa haarukoidaan ja millainen työpiirustus kyetään rakentamaan ihmisille, jotka sen sitten toteuttavat. Jokaisella taiteen tekijällä on oma käsialansa, jonka mukaan tekee asioita.

Jenni Tepsa

Hamlet Helsingin Kaupunginteatterissa

Kari Heiskanen pitää mielikuvitusta suurimpana vahvuutenaan.

Cult24

CULT24

MA

GA

ZIN

E

18 Tammikuu 2013Tyyli & designTyyli & design

Vuoden nuori suunnittelia Ilona Hackenberg kritisoi yritysten haluttomuutta tukea nuor-ten suunnittelijoiden uran alkutaivalta. Oma vaatemerkki ei silti ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, vaan ulkomaat vetävät Hackenbergia puoleensa.

VAATESUUNNITTELUA Aalto yliopistos-sa opiskeleva Ilona Hackenberg pokkasi Vuo-den 2012 nuori suunnittelija -tittelin. Toista kertaa kisaan osallistunut Hackenberg kertoo arvostavansa tunnustusta, ja toivoo sen myö-tä näkyvyyden lisääntyvän ja nimensä jäävän ihmisten mieliin. Muotimarkkinoille kun riittää tunkua. – Kilpailu ei minua pelota. Pitää vain löy-tää se oma juttu. Suomessa on paljon uusia suunnittelijoita, jotka tekevät hienoja juttuja. Suuret yritykset eivät kuitenkaan tunnu arvos-tavan sitä, ja vaatteita on vaikea saada myyn-tiin isoihin liikkeisiin, pohtii Hackenberg. Juuri tämä on Hackenbergin mielestä vaatetusalan ongelmana Suomessa. Yritykset eivät ole yhtä halukkaita tekemään yhteis-työtä nuorten suunnittelijoiden kanssa kuin muualla maailmassa. Jopa naapurimaa Ruot-sissa yhteistyöprojektit ovat yleisempiä. – Juttu pysyy pienenä, koska tahot, joilla pääomaa olisi, eivät lähde yhteistyöhön mu-kaan. Nimenomaan alkuun apua ja tukea tarvittaisiin.

VAIKKA yritykset saavat suunnittelijalta kri-tiikkiä osakseen, kuuluu suunnitelmiin tehdä myös kaupallista työtä. Lähiaikoina ei kuiten-kaan katukuvassa nähdä Ilona Hackenbergin

nimeä kantavaa putiikkia, joka myisi oman merkin vaatteita, vaan alkuun on tarkoitus kartuttaa tietoja ja hankkia kokemusta jon-kin yrityksen leivissä. – Ulkomaat houkuttavat, sillä siellä on enemmän työmahdollisuuksia. Olin vuoden vaihdossa Berliinissä, ja uskon että ulkomailla työskentelystä olisi minulle eniten hyötyä. Vaihtovuosi tarjosikin suunnittelijalle roppakaupalla uusia näkökulmia oman työn tekemiseen. Hackenberg kuvailee suunnit-telemiaan vaatteita rennoiksi, jotka persoo-nallisen otteensa ansiosta erottuvat joukosta. Vuoden nuori suunnittelija -mallisto muun muassa ammensi ideansa lapsuuden kaipuus-ta. Suuret, värikkäät printit olivat peräisin lapsuuden liinavaatteista. – Suomalaiset pukeutuvat turvallisesti ja haluavat miellyttää ympäristöään. En tar-koita, että pukeutumisella pitäisi aina pyrkiä säväyttämään, vaan tärkeintä olisi saada siitä iloa. Katsoessaan aamulla vaatekaappiin voisi innolla miettiä, mitä sitä tänään pukisikaan päälleen. Omaa tyyliään Hackenberg kuvailee vaihtelevaksi. Hänen päällään voi nähdä joko pelkkää mustaa tai iloisia värejä. Päivästä ja fi iliksistä riippuen, sillä joskus tekee mieli vain sulautua massaan. – Suunnittelijan ei mielestäni tarvitse olla tyyli-ikoni. Luulisi kiinnostuksen muo-tia ja pukeutumista kohtaan tulevan luon-nostaan, kun kerran alalla työskentelee. Se, miten pukeudut, nimittäin kertoo sinusta jotain ihmisenä.

Jenni Tepsa

ajankohtaista

Ekologista muotoilua

Design Forumin uusi näyttely esittelee ekologista kotimaista muotoilua. Näytte-lyn teemat jakavat ekologisen muotoilun viiteen eri osa-alueeseen: ekologinen ma-teriaali ja rakenne, kestävä tuotantotapa, toiminnallinen muunneltavuus, kestäviä elämäntapoja edistävä muotoilu sekä kes-tävä kauneus. Näyttelyn kuraattoreina toi-mivat Pekka Harni ja Yuka Takahashi.

Sustainable Design from Finland -näyttely Design Forumissa 11.1.–2.2.

Häähumua Wanhassa Satamassa

Taas on se aika vuodesta, kun naimahalui-set pääsevät tarkastelemaan, miten paljon rahaa häihin saa uppoa-maan. Häämessuilla Suomen huippumallit esittelevät hääasuja sekä miehille että naisille. Messuohjelmassa luvassa myös vinkkejä häämusii-kin, hääpaikan, sormus-ten ja hääsuunnittelijoi-den valintaan.

Häämessut Wanhassa Satamassa 12.–13.1.

Jenni Ahtiaisen vaatteita Hollywoodissa

Kaulavaatteisiin keskittynyttä gTie-vaate-merkkiä luotsaavan suunittelijan Jenni Ah-tiaisen asusteita näkee tammikuun Golden Globe -gaalassa. Ahtiainen on suunnitel-lut asuja Los Angelesissa pidettävän tv- ja elokuvagaalan vieraille. Gaalassa nähdään muun muassa Ahtiaisen suunnittelemia poronnahkaisia asusteita. Golden Globe -gaalaan lähtee kolme mallia, joista yhden Ahtiainen suunnitteli punaisen maton naisehdokkaille gTie-merkkinsä nimissä. Kaksi muuta on poi-mittu Ahtiaisen uusimmasta kokoelmasta, joka on tehty yhteistyössä Matexin kanssa.

Golden Gloge -gaala 13.1.

Muotisuunnittelija ei ole tyyli-ikoni

Protesteja lasissa

Miten 1900-luvun a-lun sortovuodet näky-vät aikansa lasiesineis-sä? Siten, että kansal-lismielisessä Suomessa valmistettiin lasiesi-neitä, jotka pyrkivät pönkittämään kansal-lista itsetuntoa. Kansallismuseon Lasiin prässättyä protestia -näyttelyssä esillä olevat 1900-lu-vun alussa valmistetut niin sanotut suur-mieslasit ja vaakuna-asetit olivat yksi erikoisimmista suomalaisuuden koros-tuksista. Niistä on tullut myös haluttuja keräilykohteita. Näyttelyn esineet ovat Karhulan, Iittalan, Nuutajärven, Wiialan ja Riihimäen lasitehtaitten valmistamia.

Lasiin prässättyä protestia – suurmies-laseja ja vaakuna-asetteja, Kansallis-museossa 31.3. asti.

Antiikkia ja taidetta

Designia, posliinia, keramiikkaa, kulta-kelloja, postimerkkejä, vanhoja tekstiilejä, taidetta ja postimerkkejä. Näitä kaikkia ja paljon muuta on tarjolla Kaapelitehtaalla, jossa järjestetään messut kaikille antiikis-ta ja keräilystä kiinnostuneille.

Helsingin antiikki-, taide- ja keräily-messut Kaapelitehtaalla 12.–13.1.

Opastus antiikkiin

Antiikin asiantuntija, Heinolan kaupungin-museon johtaja Kari-Paavo Kokki opastaa yleisön antiikin sa-loihin Hakasalmen huvilassa Helsingissä. Erikoisopastus liittyy kaupunginmuseon Made in Helsinki -näyttelyyn. Kaupunginmuseo järjestää Made in Helsinki -näyttelyssä antiikkiaiheisten opastusten ja luentojen sarjan, joka syven-tää näyttelyn antia erityisesti huonekalu-jen ja sisustusesineiden osalta.

Kari-Paavo Kokki: Antiikkiasian-tuntijan erikoisopastus, Hakasalmenhuvilassa 17.1. klo 17.

Ilona Hackenberg kritisoi suuryrityksiä, jotka eivät luota nuoriin suunnittelijoihin.

Cult24

19CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 Tyyli & designTyyli & design

Chanelin arkiston ovet avautuivat

Muotitalo Chanelin arkistoista kai-vettuja luomuksia on esillä galleria Laboratoryn valokuvanäyttelyssä Helsingissä.

RUOTSALAINEN valokuvaajapa-riskunta Peter Farago ja Ingela Kle-metz Farago saivat muotitalo Cha-nelilta ainutlaatuisen työtarjouksen, josta he eivät voineet kieltäytyä. Vajaan vuoden työn tuloksena syntyi laaja sohvapöytäkirja, johon on kuvattu kolmisensataa mallia Chanelin Haute Couture -puvuis-sa ja valmisvaatteissa. Työtä varten valokuvaajat pääsivät jopa Chanelin arkistoon. Northern Women in Chanel -kirjan tuotto lahjoitetaan Pelasta-kaa lapset -järjestölle. Projektin rahoittanut Chanel halusi tehdä kirjasta myös valoku-vanäyttelyn. Kirjan kanssa saman-nimisessä näyttelyssä on esillä lähes sata valokuvaa.

Valokuvaajat valitsivat näyt-telyyn kuvia, joissa nähdään vain pohjoismaisia ja Baltian maista tulevia malleja. Suomalaisista mal-leista mukana ovat Suvi Koponen ja Kirsi Pyrhönen. Pyrhönen esiintyy myös videolla näyttelyssä. Kuvat on otettu eri puolilla maailmaa, muun muassa Pariisissa, New Yorkissa ja Ruotsissa. Mal-leja on kuvattu studioiden lisäksi puistoissa, kivisillä kallioilla, jäällä, maaseudun idyllissä ja urbaanissa betoniympäristössä. Näyttely on Laboratory-galle-rian viimeinen näyttely, sillä Hel-singin designpääkaupunkivuotta varten perustettu galleria sulkee ovensa tammikuun lopulla.

Jenni Tepsa

Northern Women in Chanel -näyttely on esillä galleria Labo-ratoryssa 27. tammikuuta asti.

kuva

t: Pe

ter F

arag

o, In

gela

Kle

met

z Far

ago

YKSITTÄISISTÄ AMMATTILAISISTA KOKONAISIIN TUOTANTOTIIMEIHIN

OTA YHTEYTTÄ JA KYSY LISÄÄILMARI KOVANEN

MEDIARINKI OY, 044-533 7772

ilmari.kovanen@mediarinki.fi, www.mediarinki.fi

Webcast-lähetykset

Maskeeraajat Pr-edustajat

Av-tekninen suunnittelu ja ylläpito

Yritys-, koulutus- ja tuote-esittelyvideot

Tapahtumataltioinnit

Kuvaus- ja editointipalvelut

CATWALKIT VIDEOLLE SUUNNITTELUSTA TOTEUTUKSEEN

CULT24

MA

GA

ZIN

E

20 Tammikuu 2013KulttuurimatkailuKulttuurimatkailu

faktaa Ranskan Rivieran taidemuseoita

Ryhmämyynti (03) 752 6000Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,51 €/min +pvm) Lippupiste 0600 900 900 (1,97 €/min+pvm)www.lahdenkaupunginteatteri.fi

Ohjelmistossa myös mm:HAIRNISKAVUOREN NAISETSUOMI-KONEPISTOOLI

Lämminhenkinen ja humoristinen tarina kahdestamiehestä elämänsä suurimman seikkailun edessä.Ohjaus Maarit PyökäriENSI-ILTA 13.3. SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ

Axel HellsteniusELLING

Pikku Vampyyri

Taidekylpy RivierallaRanskan Rivieralla on vuosien varrella asu-nut paljon maailmankuuluja taiteilijoita, jotka ovat jättäneet jälkensä alueen kulttuurielä-mään.

NIZZASTA paikallisjunalla puolisentuntia kohti Cannesia. Pois Biotin asemalla ja muuta-man kilometrin matka paikallisbussilla. Sitten kävelyä kilometrin verran halki ränistyneen lähiöalueen ja kiipeäminen kukkulan päälle. Kuulostaa hankalalta, mutta lopussa kii-tos seisoo. Mäen päällä on näyttävä Fernand Legerin museo, joka on yksi Rivieran näyttä-vimmistä. Rakennus näkyy kauas, ja silmiin pistää etenkin jättimäisillä ulkoseinillä olevat Legerin taideteokset. Fernand Lager (1881–1955) oli kubis-min mestari, joka teki aktiivisesti taidetta viimeisiin päiviinsä asti. Vuonna 1950 hän perusti Biotin pikkukaupunkiin keramiikka-ateljeen, joka on vuodesta 1957 lähtien toi-minut Leger-museona. Rakennuksen suun-nitteli venäläinen arkkitehri Andre Svetchine. Museo esittelee Legerin taidetta ja järjestää myös vaihtuvia näyttelyitä. Leger-museon lisäksi Nizzassa ja sen ympäristössä on lukuisia muita upeita taide-museoita. Pieni Saint-Paul-de-Vencen pikku-kylä vuoristossa on ollut taideväen suosiossa vuosikymmenien ajan. Kylän kyljessä sijaitsee Fondation Maeghtin taidemuseo, jota pide-tään yhtenä Euroopan parhaista modernin taiteen museoista. Kokoelmissa on 1900-lu-vun taidetta ja kokonaisuuden kruunaa pihan patsaspuisto. Museossa vierailee vuosittain 250 000 vierasta. Nizzassa on Marc Chagallin (1887–1985) museo, jossa on maailman suurin Chagall-ko-koelma. Museossa on muun muassa 17 maa-lausta Chagallin raamatullisesta sarjasta. Korke-an kukkulan päällä Cimiezin kaupunginosassa puolestaan on Henri Matissen (1869–1954) museo. Matisse lahjoitti Nizzan kaupungille maalauksiaan juuri ennen kuolemaansa. Mu-seo esittelee kattavasti Matissen taidetta ja elä-mää. Tutustumisen arvoinen paikka Nizzassa on myös kaupungin modernin taiteen museo. Arkkitehtuuriltaan erikoisessa museossa on muun muassa kattava poptaiteen kokoelma lähtien Andy Warholin töistä.

Pauli Jokinen

Chagall-museo, NizzaMuseossa maailman suurin Chagall-kokoelma. www.musee-chagall.fr

Matisse-museo, NizzaHenri Matissen entinen kotitalo toimii taidemaalarin elämää esittelevänä museona. www.musee-matisse-nice.org

Picasso-museo, AntibesAntibesin vanhassa kaupungissa toimiva museo on esitellyt Pablo Picasson taidetta vuodesta 1966. www.antibes-juanlespins.com

Modernin taiteen museo, Nizza Avantgardea esittelevä suuri modernin taiteen museo. www.mamac-nice.org

Leger-museo, BiotFernand Legerin taidetta esillä taidemaalarin entisessä ateljee-rakennuksessa. www.musee-fernandleger.fi

Fondation Maeght, Saint Paul de VenceArkkitehti Joseph Luis Sertin suunnittelema betoninen Fondation Maeght on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita. Pysyvä kokoelma ja patsaspuisto. www.fondation-maeght.com

Renoir-museo, Cagnes-sur-MerPierre-Auguste Renoirin entisessä koti-talossa oliivipuiden keskellä on pieni museo, joka esittelee Renoirin elämää ja teoksia. www.cagnes-tourisme.com

Fernand Legerin ateljee-talo Biotissa.

Uutta taidetta Nizzan Modernin taiteen museossa.

Fondation Maeghtin veistospuisto.

Cult24

21CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013 KulttuurimatkailuKulttuurimatkailu

Särestöniemi Turun taidemuseossa

TURKU. Turun taidemuseossa avautuu tammikuussa Reidar Särestöniemen näyt-tely. Särestöniemi (1925–1981) oli aikansa merkittävin lappilainen taiteilija, joka nousi 1960-luvulla maanlaajuisesti yleisön tietoi-suuteen ja taiteenkeräilijöiden ja kulttuuri-eliitin suosioon. Särestöniemi tunnetaan erityisesti Lappi-aiheisista vahvoista ja väri-kylläisistä teoksista, joista voi löytää viittauk-sia niin esihistorialliseen taiteeseen kuin mo-dernismin suuriin nimiin. Näyttelyn teokset kuuluvat Rovaniemen taidemuseoon sijoi-tettuun Kirsi ja Keio Eerikäisen taidesäätiön kokoelmaan.

Reidar Särestöniemi – Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille, Turun taidemuseossa 25.1.–28.4.

Muumeille uusi koti

TAMPERE. Tampereen taidemuseon ala-kerta on muuttunut tunnelmalliseksi Muumi-laaksoksi, jossa on esillä Tove Janssonin muu-mitaidetta ja suuria kuvakankaita. Näyttelyn helmenä on suuri Muumitalo-kuvaelma. Näyttelyteokset on valittu 2000 teoksen kokoelmista kolmen teeman mukaisesti; Muumilaakson seikkailijat, Matkalla ja Ko-tiin. Näyttelyssä on esillä lukuisia ennennä-kemättömiä teoksia, joista hauraimmat ovat esillä erityisesti valolta suojatussa mustassa huoneessa. Monet teoksista ovat myös lai-nauskiellossa, joten niitä ei voi nähdä koskaan missään muualla kuin Muumilaaksossa.

Muumilaakso Tampereen taidemuseossa 2.1. alkaen

Lasten elämää Rudolf Koivun silmin

LAHTI. Lahden historiallisessa museossa on esillä taiteilija Rudolf Koivun alkuperäisiä töitä ja postikortteja Lahden historiallisen museon kokoelmista. Kuin silloin ennen -näyttely keskittyy kertomaan lasten elämästä Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Näyt-telyn keskeisiä teemoja ovat entisajan koulu, elämä maalla, kotityöt, terveys ja sairaus, sa-dut ja tarinat. Näyttelyssä on toiminnallisia osioita, muistelutehtäviä ja fi lmi Rudolf Koi-vun elämästä.

Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana, Lahden historialli-sessa museossa 14.4. asti.

Espanjaa ristiin rastiinMATKAKIRJA. Raimo Siltasen kirja Löytöretki Espanjaan ker-too suomalaisten suosimasta maas-ta kaiken oleelli-sen. Kirja esitte-lee espanjalaista taidetta ja kulttuuria, joka on monille suomalaisille tuntematonta. Kirjassa on omat osionsa espanjalaiselle arkkitehtuu-rille, kirjallisuudelle, kuvataiteelle, elokuvalle, musiikille ja tanssille. Kerrontaa siivittää moni-puolinen kuvitus.

Raimo Siltanen: Löytöretki Espanjaan (Media Maker)

Dashi Namdakov Tampereella

TAMPERE. Burjaattien Picassoksi ja Siperi-an Gigeriksikin tituleeratun Dashi Namda-kovin näyttely avautuu tammikuun lopussa Tampereen taidemuseossa. Siperialaisen ku-vanveistäjän ja kuvataiteilijan taiten tehdyissä pronssisissa veistoksissa, piirroksissa ja jalo-kivin koristelluissa hopeakoruissa yhdistyvät burjaattien kansantaide ja shamanistiset us-komukset.

Dashi Namdakov – Myyttien maailma, Tampereen taidemuseossa 26.1.–5.5.

poimintoja

Vinkkejä lomailijoille

HELSINKI. Pohjois-Euroonpan suurin mat-kailualan tapahtuma järjestetään Messukes-kuksessa. Näyttelleasettajia on mukana yli 70 maasta, joten kulttuurinnälkäisille reissaajille on matkailuvinkkejä tarjolla mielen määrin. Matkakirjojen kirjoittajia on mukana suuri joukko antamassa omia neuvojaan.

Matka 2013 -messut Helsingin Messukeskuksessa 17.–20.1.

Kuutti Lavosen barokkimaailmaTURKU. Kuutti La-vosen näyttely Wäinö Aaltosen museossa e-sittelee taiteilijan uut-ta tuotantoa. Muse-ossa esitellään taitei-lijan suurikokoisia maalauksia, piirus-tuksia sekä grafi ik-kaa. Näyttely liittyy Lavosen valmisteilla olevaan väitöskirjaan, joka käsittelee barokin kuvamaailmaa ja erityisesti 1616–1656 Napo-lissa eläneen Bernardo Cavallinon tuotantoa.

Kuutti Lavonen: Ensemble – yhdessä, Wäinö Aaltosen museossa 24.2. asti.

Mainostaminen :ssä on kulttuuriteko! Cult24 lahjoittaa osan tuotoistaan kotimaisen kulttuurin hyväksi.

Tämänkin lehden mainostajat ovat suomalaisen kulttuurin asialla. Liity joukkoon! Cult24.fi /mediakortti

CULT24

MA

GA

ZIN

E

22 Tammikuu 2013ArviotArviot

kuvataide

teatteri

Tyylikäs Maailma

MARIMEKON perustajan, Armi Ratian, syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Siispä hän sai oman näytelmän. Helsingin kaupunginteatterin Armi-näytelmä kertoo Armi Ratian tarinan aina Karjalasta ja mat-tomyynnistä Marimekon nousuhypestä sai-raspedille asti. Nimiroolia näyttelee Riitta Havukainen ja mukana nähdään muitakin tuttuja henkilöitä kaupunginteatterin näyt-telijöiden tulkitsemana. Jos Ratian tarina ei ole itselle tuttu, on esitystä jo sinällään kiinnostava seura-ta. Käänteet ovat kuin mistä tahansa elo-kuvasta, kun voimakas taiteilijapersoona kamppailee liikemaailmaa ja tavallista elä-mää vastaan. Ovatko hulluus ja nerokkuus oikeastaan sama asia? Samalla oppii paljon suomalaisten suosikkimerkistä, sen synty-historiasta ja keskeisistä vaikuttajista.

Näyttämökuva on rouhea ja graafi nen. Linjat ovat selkeitä eikä näyttämölle ole tuotu juuri mitään ylimääräistä hörsöä. Näytelmässä ei ole lähes tulkoon yh-tään kohtaa, jossa Havukainen ei olisi la-valla. Ratian hahmo on näytelmässä keskei-nen toimija ja kantava voima. Havukainen onnistuu vaativassa tehtävässä ilmentäen erilaisia tunteita ja pitäen vauhdin päällä. Oikea leading lady. Muu näyttelijäkaarti esiintyy vaihtuvissa rooleissa, joihin ei ole saatu tai edes haluttu samanlaista syvyyttä. Kokonaisuutena Armi on hauska näy-telmä, joka kertoo kiinnostavan tarinan suurilla tunteilla ja intohimolla höystet-tynä. Huumoria tosin on revitty monesta asiasta väkisinkin. Väliin tulee sellainen olo, että yleisöä taidetaan nyt kosiskella. Huma-lahuumori naurattaa aina jotakuta. Rohkeudesta ja riskinotosta kertovalta näytelmältä toivoisi lisäksi rohkeutta ja ris-kinottoa myös toteutuksen kannalta. Teos nojaa luotettaviin teatterin keinoihin. Ins-piroiva tarina ei tällä kertaa täräytä, vaikka aineksia teatteritäryihin kyllä olisi.

Johanna Terhemaa

Armi, Helsingin Kaupunginteatterin Pieni näyttämö, ensi-ilta 29.11.

Ohjaus: Milko LehtoKäsikirjoitus: Pirjo ToikkaRooleissa: Riitta Havukainen, Ursula Salo, Matti Ristinen, Pia Runnakko, Tuomas Rinta-Panttila

Suuria tunteita ja tasaraitaaLohduton HäätanssiLOCARNON elokuvajuhlilla palkittu suomalais-norjalainen dokumentti esittelee marokkolaisen naisen ahdinkoa. Elokuvan on ohjannut kymmenisen vuotta Suomessa asunut marokkolaisohjaaja Mohammed El Aboudi. Teini-ikäisenä raiskauksen uhriksi joutunut Hind-niminen nainen elää yh-teiskunnan ulkopuolella. Hänen vanhem-pansa ovat hylänneet hänet, eivätkä suostu myöntämään hänelle papereita, joilla hän voisi todistaa henkilöllisyytensä. Ilman henkilöllisyyttä Hindin ei ole mahdollista asua laillisesti missään, saati tienata elantoaan laillisissa töissä. Hänellä on ollut kaksi vaihtoehtoa: ryhtyä prostitu-oiduksi tai häätanssijaksi. Hind on valinnut vaihtoehdoista jälkimmäisen. Seinät kaatuvat päähenkilön ympäril-lä. Hänen miesystävänsä joutuu vankilaan, eikä edes hänen lapsensa enää kutsu hän-tä äidikseen. Byrokratia on huipussaan, ja henkilöllisyyden hankinta on taistelua tuu-limyllyjä vastaan. Elokuva pitää kiitettävästi otteessaan huolimatta siitä, ettei se tunnu etenevän mihinkään. Puolitoistatuntisen elokuvan aikana Hindin ahdinko käytännössä vain kasvaa, vaikka joukkoon mahtuu muuta-mia ilonhetkiäkin. Osa ihmisistä käyttäytyy epäaidosti kameroiden ollessa läsnä. Totuusarvoa pi-detään kuitenkin yllä kertomalla mitä ta-pahtuu silloin, kun kamerat eivät kuvaa. Hindin kasvot ovat elokuvan mieleen-painuvin elementti. Ne ovat täynnä sitkeyt-tä, kärsimystä ja ennen kaikkea ilmaisuvoi-

Miesten välisiä keskusteluja ei erotuTAIDETEOLLISEN korkeakoulun elo-kuvaohjauksen professuuria hoitava Jarmo Lampela on palannut ohjaamaan pitkää teatterielokuvaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Lopputuloksena on sana-valmis elokuva, jonka syvemmät aatokset jäävät kokeilemisen jalkoihin. Elokuvan päähenkilö, kirjailija Kari Mairisaari (Juha Kukkonen), on niittänyt mainetta poliittisilla satiireillaan, joita hän itsekin nimittää kuraksi. Hän etsii uusia aiheita päätyen lopulta kirjoittamaan ro-maania kroatialaisesta sotarikollisesta. Kirjoittaminen vaatii taustatutkimusta. Niinpä Mairisaari yrittää päästä Suomessa asuvan kroatialaismiehen puheille, mutta aran aiheen käsittely ei ota onnistuakseen. Paineita tuottaa myös ex-vaimo, lapsi sekä muu ystäväpiiri, joiden kanssa on tultava toimeen. Edellä mainitun juonen rinnalla kuul-laan päähenkilön kertomana tarinaa nuo-resta Vlatko-nimisestä sotilaasta. Kirjaili-jan sotaromaani etenee elokuvakerronnan

kanssa ongelmattomasti, mutta se karkaa temaattisesti melko kauas itse pääjuonesta. Lähempi sukulaisuus kahden tarinan välillä olisi tuottanut lisää tulkinnallista kerroksel-lisuutta. Elokuvan visuaalista ilmettä määritte-lee pitkälti sen tuotantotapa. Miesten väli-siä keskusteluja on kuvattu melko kepeällä kalustolla ja pienellä ryhmällä. Laadulliset seikat manipuloivat katsomiskokemusta kuitenkin yllättävän vähän, ehkä jopa lii-ankin vähän. Jotta katsoja jaksaisi kiinnostua elo-kuvan taustalla olevasta tuotantomallista, tulisi kokeilevuuden välittyä selkeämmin. Osittain julkisissa tiloissa kuvattu elokuva hapuilee jossain tanskalaisen Dogma95-suuntauksen ja ranskalaisen uuden aallon välillä. Elokuva on esteettisesti liian virhee-tön ollakseen myöskään indie-uskottava. Tarina, teema ja etenkin näyttelijät ovat hyviä, ja osoittavat ettei elokuvan tekemi-nen vaadi aina valtavaa koneistoa. Tekijät varmasti tietävät itsekin, ettei elokuvissa-kävijää yleisesti ottaen nappaa se, kuinka monta ihmistä kameran takana on seissyt. Ilman sitä tietoa elokuva ei kuitenkaan tar-joa mitään perusdraamasta poikkeavaa.

Matti Tuomela

Miesten välisiä keskusteluja, ensi-ilta 4.1.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Jarmo LampelaPääosissa: Juha Kukkonen, Pihla Pentti-nen, Aarni Kivinen, Rea Mauranen

maa. Päähenkilön olemus vastaa elokuvan kaikkiin kysymyksiin ja aukkoihin. Ne ovat taipumattoman naisen kasvot. Dokumentti kuvaa raadollisesti naisen asemaa arabikulttuurissa. Byrokratia pitää kaiken kahleissaan, eikä mikään etene – ai-noastaan aika kuluu. Elokuva antaa tark-kaa tietoa siitä minkälaista elämä voi olla, mutta se ei tarjoa minkäänlaisia keinoja tai kannustimia asioiden muuttamiselle.

Matti Tuomela

Häätanssi, ensi-ilta 18.01.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Mohammed El Aboudi

TAITEILIJAPARISKUNTA Kimmo (s. 1970) ja Noora Schroderus (s.1982) ovat nimenneet Amos Andersonin yhteisnäytte-lynsä suureellisesti Maailmaksi. Nimi ei kui-tenkaan ole liioittelua. Näyttelyssä pääsee kurkistamaan taiteilijoiden jaettuun maail-maan. Teoksista syntyy vahva kokonaisuus, oma maailma, jossa riittää ihmeteltävää. Esillä on molemmilta taiteilijoilta erillisiä teoksia sekä muutama suurempi yhteistyö. Näyttelyn nimiteos, sekatekniikalla to-teutettu veistosinstallaatio Maailma (2009–2012) koostuu yli kahdestasadasta osasta. Schroderusten yhteisteos lumoaa tarkoilla yksityiskohdilla, jotka yhdistyvät ronskiin otteeseen ja rouheisiin materiaaleihin. Hitsatut rakenteet ja pronssivalokset ovat saaneet seurakseen lujitemuovia ja kipsiä. Teoksen tummuus nivoo erilaiset materiaa-lit hienosti yhteen ja luo teoksesta ehyen. Maailmassa on viitteitä pienoismallien rakentamisesta ja kummankin omasta tuo-tannosta, mutta työ nousee hienosti omala-kiseksi kokonaisuudeksi. Sen tunnelmasta tai sanomasta ei ihan heti saa kiinni, vaan installaatio pakottaa viipymään äärellään ja kutsuu tarkempaan ihmettelyyn. Teoksen lumovoima piileekin sen tietyssä arvoituk-sellisuudessa. Tavallaan kyseessä on leikkisä, mustanhuumorin sävyttämä teos, toisaalta taas apokalyptinen näky ja uhkakuva. Noora Schroderuksen pienoisveistokset fl irttailevat nukkekotimaailman kanssa oi-valtavasti. Kimmo Schroderuksen jättimäi-set auto-teemaiset veistokset, kuten Käsi-jarrukäännös (2008) luovat veikeän parin pienille töille. Mittakaavoilla leikkiminen

ja rohkea materiaalinkäyttö yhdistääkin molempia taiteilijoita. Tekninen osaami-nen ja työkalut nousevat myös Noora Schroderuksen taiteen aiheiksi Uskollinen ystävä -veistossarjassa (2009), jossa veistä-jän työkalut onkin nostettu pienoiskoossa jalustalle ja katseen kohteiksi. Pienoisveis-tokset kommentoivat osuvasti taiteilijuutta ja käsityöläisyyttä. Näyttelykokonaisuus on tyylikäs, muttei kolkko. Schroderusten muotokieli on tummanpuhuvan leikkisää. Muutaman teoksen raikuvan keltainen väri korostaa hienosti muuten hillittyä sävymaailmaa.

Amanda Manner

Noora ja Kimmo Schroderus: Maailma, Amos Andersonin taidemuseo 30.11.2012– 4.2.2013

Arvio 3/5

elokuva

elokuva

Arvio 3/5

Me

OPn

Arvio 3/5

Arvio 4/5

Pirk

anm

aan

elok

uvak

esku

s

Mar

ko M

äkin

enRoad M

ovies

Kari Siltala

23CULT24

MA

GA

ZIN

E

Tammikuu 2013

Makumatka museoihinNäyttelyn yhteydessä on usein mahdollisuus piipahtaa kahvilla tai lounaalla museon ravintolassa. Cult24 kiersi neljä Helsingin keskustan museoravintolaa ja vertaili hintoja ja tarjontaa.

Ateneum

Kiasma

Eläinmuseo

Kansallis-museo

KAHVI MAKEAT SUOLAISET LOUNAS ALKOHOLI TUNNELMA ERIKOISTA

2,30 €

2,50 €

Reilun kaupan kahvi 3 €

2 €

2 €

1,50 € – 6,50 €

mm. erilaisia kakkupaloja, leivoksia ja ber-liininmunkkeja

2,50 € – 6 €

mm. erilaisia piirakoita, pullaaja lei-voksia

2,80 € – 5,20 €

mm. donitseja, muffi nsseja, juustokakkua, piirakkaa ja leivoksia

3 € – 4 €

mm. munkkeja, viinereitä, pullaa ja kakkupaloja

3,70 € – 5,80 €

mm. croissanteja, pasteijoita, täytet-tyjä voileipiä

4,50 € – 6 €

mm. leipiä ja wrappeja

2,50 € – 4,20 €

mm. täytettyjä croissanteja, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita

2,80 € – 4 €

mm. sämpylöitä, voileipiä ja croissanteja

Ti–pe klo 11–15, päivän keitto 7,70 €, salaattipöytä 10,50 €,keitto + salaattipöytä 13,50 €, lisäksi päivittäin vaihtuvia lounasannoksia hintaan 9,70 €

Ti–pe klo 11–15, joka arki- päivä salaattipöytä 10,50 € ja salaattipöytä + keitto 14,50 €, sesongin mukaan vaihtuvat à la carte -listat 9,50 € – 10,50 €

Ei ole

Ti–pe klo 11–14, sisältää keiton, lämpimän ruuan, salaatin, kahvin ja jälkiruuan, hinta keitolla 8,40 € ja ilman keittoa 7,10 €

viinejä 6 € – 8,50 € /lasi

viinilasi 12 cl 5 € – 7 € ja pullo 31 € – 42 €

oluet 3 € – 7 €

siiderit 3 € – 6 €

Ei ole

olut 5 €,

siideri 6,50 €

valoisa, avara, hyvin ruokala-mainen, sisustuk-seltaan pelkistetty

moderni, kolkko, rauhallinen

sympaattinen, rauhallinen, muistuttaa van-han ajan kioskia

viihtyisä, kotoisa, rauhallinen

Seinällä suuri mosaiikki-taideteos, jonka alku-peräisversio on noin 1500 vuotta vanha.

Pöydät ja vihreät tuolit ovat Vesa Honkosen käsialaa. Stefan Lindfors on suunnitellut kahvilaan kolme uniikkia Star Trek -syöttötuolia lapsille.

Kahvilan vitriinissä kaksipäinen vasikka.

Toimii entisen puu-työverstaan paikalla. Kahvilan yhteydessä tila, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.

Kameroiden keskelläJoulukuussa avatussa studioravintola Pak-sussa asiakkaat pääsevät nauttimaan ruuas-ta kameroiden keskellä. Paksussa päästään seuraamaan pihvin matkaa parilalta lau-taselle tai katsomaan viereisessä pöydässä kuvattavan musiikkivideon etenemistä. Keittiössä kauhaa heiluttaa Suomen Kokkimaajoukkueesta tuttu Toni Mik-konen yhdessä huipputiiminsä kanssa. Mikkosen johdolla ruokaa on tarkoitus tarjoilla lähes vuorokauden ympäri. Ravintolassa pidetään myös taidenäyt-telyitä. Ensimmäisen näyttelyn pitää vuoden 2009 Ars Fennica -ehdokas Jyrki Riekki.

Studioravintola Paksu, Yliopistonkatu 5, Helsinki

Korjaamolla bistromainen illalliskeittiöKulttuuritehdas Korjaamon baari & keit-tiöstä saa ruokaa nyt myös ilta-aikaan. Bistromaiseen iltamenuun on koottu tuo-reista raaka-aineista valmistettuja yksin-kertaisia suosikkeja, kuten sahramilla ja appelsiininkuorella maustettu kalakeitto päivän saaliista, pinaatilla ja kesäkurpit-salla höystetty risotto ja vuohenjuusto- tai paahtopaisti-couscoussalaatti. Illalliskeittiö on avoinna maanantaista lauantaihin klo 16 alkaen. Korjaamon keit-tiöstä vastaa New York Ninja, jonka omis-taa yrittäjä ja kokki Richard McCormick. – Korjaamon baari & keittiö on ur-baani ja mutkaton paikka ruokailuun ja ystävien tapaamiseen. Korjaamon ydin-toimintaa ovat merkitykselliset, kunnian-himoisesti tuotetut kulttuurisisällöt, ja

lyhyestinälkätaidetta

tällä samalla hengellä haluamme viedä eteenpäin myös Korjaamon ravintolatoi-mintaa, kertoo Korjaamon ravintolapääl-likkö Charrlotta Ylimys.

Korjaamo, Töölönkatu 51, Helsinki

Dylan avasi Milkin RuoholahteenHelsinkiin avattiin loppuvuodesta jo kol-mas Dylan-ravintola. Arabian Dylanin ja Pitäjänmäen Dylan Pinkin seuraksi avattiin Ruoholahteen Dylan Milk. Milk jatkaa samalla linjalla kuin ”isoveljensä” eli viikonloppuna on tarjolla runsaat sa-laattipainotteiset brunssikattaukset kello 11.30 ja 14. Arkisin lounasta.

Dylan Milk, Porkkalankatu 5, Helsinki

Suola uusi ruokalistansaEntisen Lost & Foundin tiloissa toimiva Suola uusi ruokalistansa. Uuden ruokalis-tan pääosassa ovat reilut lihapullat, chori-zo-papuhöystö ja sahramirisotolla höyste-tyt vegepullat. Klassikko-osastoa edustavat jallupullat, jotka tarjotaan valkosipulilla maustetun perunapyreen kanssa. New York -osastoa uudella listalla edustavat sliderit ja herot. Ne ovat kasvis- tai lihapullista, focaccia-leivästä ja lisäkkeis-tä rakennettuja sandwichejä, jotka sopivat naposteltavaksi tai kokonaiseksi ateriaksi. Ruokaa on viikonloppuisin saatavilla jopa yökahteen asti.

Suola, Annankatu 6, Helsinki

JUGENSALIN eli nykyisen Cafe Jugen-din kupolihuoneessa on koko katon peit-tävä maalaus. Puolipyöreän kattomaalauk-sen on tehnyt taiteilija Wilho Sjöström (1873–1944). Maalaus kuvaa Helsingin kaupunkia nähtynä Korkeasaaren suunnal-ta. Kaupungin siluetissa voi erottaa muun muassa Tuomiokirkon ja Johanneksen kir-kon tornit. Lars Sonckin ja Valter Jungin suunnitteleman rakennuksen sisätilat ovat täynnä koristeellisia yksityiskohtia. Seinissä on pieniä eläin- ja ihmishahmoja. Eteisen re-liefi t on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigel.

Pauli Jokinen

Cafe Jugend, Pohjoisesplanadi 19

Juttusarjassa esitellään ravintoloissa olevia taideteoksia

Ravintolat Ravintolat ennen ja jälkeen tapahtuman

Viinibaari LatvaKorkeavuorenkatu 25

Ma-ti 16–24Ke-pe 16–02

La 14–02

Ravintola JuuriKorkeavuorenkatu 27

Ma-Pe 11–22 (23)La 12–22 (23)Su 16–22 (23)

Jenni Tepsa

n

CULT24

MA

GA

ZIN

E

24 Tammikuu 2013

lapsiperheille

HelStrips Kuvia kaupungilta

Varokaa jättikokoisia lumihiutaleita Sörnäisissä.

Pauli Jokinen

Testaa oletkoCULTurelli

VAST

AU

KSE

T

V

AIK

EAT

M

EDIU

M

HEL

POT

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen nyt esikoiskirjailija* Olen Piritta Porthan, 35 vuotta. Esikoiskirjani Kun enkeli myö-hästyy Metrosta julkaistiin loppu-vuodesta. Kustantaja nimittää sitä draamarunoelmaksi. Tuntui aika hurjalta ja epätodel-liselta, kun kirjani julkaistiin. Se on niin epätodennäköistä, että saa kustannussopimuksen, etenkin ru-nokirjalle. Olen myös kirjoittanut lastenru-nokirjan, joka julkaistaan ensi syk-synä. Esikoiskirjani on kasvutarina. Se kertoo nuorista, jotka joutuvat elä-mään kaaoksen, päihteiden ja epä-onnistumisten keskellä. Se on myös selviytymistarina, jonka keskeinen sanoma on, että unelmiin kannattaa uskoa. Olen kirjoittanut aina. Opin kir-joittamaan viisivuotiaana. Yläaste-aikana oli hieman taukoa, mutta lukioaikana alkoi tavoitteellisempi kirjoittaminen. Aloin kirjoittaa laulu-tekstejä. Lauloin itse, olin bändeissä ja tein musaa. Pitkää proosaa en ole kirjoittanut koskaan, mutta nyt en-simmäinen romaanini on työn alla. Ensimmäisen runoni kirjoitin lapsena päiväkirjaan. Se oli unilaulu, joka kertoi perhosesta. Luen kotimaista kirjallisuutta päivittäin, rakastan suomen kieltä.

Anna-Leena Härkönen on pitkään ollut suosikkini. Työskentelen myös freelance-toimittajana. Kirjoitan lehtijuttuja muun muassa aikakauslehtiin ja yrityslehtiin. Siitä saan palkkani, runojen kirjoittamisella tuskin ku-kaan elää. Koulutukseltani olen näyttelijä, opiskelin näyttelemistä 4,5 vuotta. Olen näytellyt muun muassa lyhyt-elokuvissa, mainoksissa ja ennen opiskeluaikaani harrastajateattereissa. Sain esikoiseni puoli vuotta en-nen kuin valmistuin. Halusin hoitaa lapsia kotona. Ei ole enää kauheasti paloa näyttelijän työhön. Olen kotoisin Turusta, koulut kävin Kaarinassa. Muutin 12 vuot-ta sitten Helsinkiin opiskelemaan näyttelemistä. Asun tällä hetkellä Helsingissä Aurinkolahdessa perheen kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, jotka ovat 7- ja 9-vuotiaita. Harrastan joogaa ja opiskelen joogaohjaajaksi Moolassa Kaivopuis-tossa. Myös lukemista harrastan.

Pauli Jokinen

Piritta Porthan: Kun enkeli myöhästyy Metrosta (Basam Books)

1. Kenen laulajan levy ja kappale on Tuhlari (2012)?2. Kuka voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2012?3. Ketkä näyttelivät Bluesin veljeksiä elokuvassa Blues Brothers (1980)?4. Kenen hallitsijan patsas on Senaatintorin keskellä?

5. Kenen kirjoittama kirja on Oikutteleva bussi (1947)?6. Millä vuosisadalla säveltäjä Gioachino Rossini kuoli?7. Minkämaalainen on palkittu elokuvaohjaaja Michael Haneke?8. Kuka arkkitehti suunnitteli Eduskuntatalon?

9. Mikä teatteri sijaitsee Helsingissä osoitteessa Hämeentie 3?10. Kuka suunnitteli unijakson Alfred Hitchcockin elokuvaan Noiduttu (1945)?11. Kuka maalasi alkuperäiset freskot Porissa olevaan Juseliuksen mausoleumiin?12. Kenen kirja on Ihmisiä telineillä (1958)?

* Haastateltava keksi itse otsikon

Lastenmusiikki raikaa TavastiallaMUSIIKKI. Pikku Kakkosesta-kin tuttu lastenmusiikkiteatteri-duo Mimi ja Kuku aloittaa tämän vuoden Tavastian lastenkonsertit. Laululeikkiseikkailussa lapset pää-sevät itse osallistumaan esityksen kulkuun. Luvassa on siis vauhdi-kasta meininkiä, paljon televisiosta tuttuja laululeikkejä, ripaus teatte-ria ja hyppysellinen taikaa.

Tavastian lastenkonsertti, Tavastia 27.1.

Juhlat Disney-tyyliinJÄÄSHOW. Miltä kuulostavat syntymättömyyspäiväjuhlat Liisan ja Hullun Hatuntekijän kanssa, ystävänpäivätanssiaiset kera Dis-ney-prinsessojen, Lilon ja Stichin havaijilaiset luau-juhlat tai jän-nittävät Halloween-pippalot Dis-neyn ketkuimpien pahisten kans-sa? Yhtä juhlaa -jääshowssa Mikki ja Minni tutustuttavat yleisön erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joista ei puutu ilonpitoa ja tuttuja Dis-ney-sankareita.

Disney On Ice, Hartwall Areena, 24.–27.1.

Laulua poliisien johdollaMUSIIKKI. Liikennepuisto-konstaapelit Maltti ja Valtti sekä oikeista poliiseista koostuva Nalle-kopla laulattavat lapsia Kannel-talossa. Yhteiskonsertissa kuullaan mukaansatempaavia musiikkinu-meroita, hauskaa sanailua ja tär-keää oppia liikenneturvallisuu-desta. Pakolliset ennakkoilmoit-tautumiset alkavat 7.1. Lisätietoa Kanneltalon kotisivuilta.

Maltti ja Valtti sekä Nalle-kopla, Kanneltalo 25.1.

Herra Hipin ja rouva Hopin suuri seikkailuTEATTERI. Näytelmä kertoo rauhaa rakastavasta herra Hipis-tä, joka on aina elänyt yksin. Kun naapuriin muuttaa äänekäs rouva Hop, suistuu herra Hipin elämä raiteiltaan. Naapurisopu löytyy vasta monien yhteenottojen jäl-keen, kun parivaljakko huomaa, että yhdessä on hauskempaa.

Teatteri Rollo: Hip Hop Jou, esitykset 29.1.–7.2. Taidetalo Toteemi, Vuotalo, Lumosali, Karatalo, Kanneltalo, Malmi-talo ja Kannusali.

1. Laura Närhen, 2. Ulla-Lena Lundberg , 3. John Belushi ja Dan Aykroyd, 4. Keisari Aleksanteri II:n, 5. John Steinbeckin, 6. 1800-luvulla, 7. Itävaltalainen, 8. J.S. Siren, 9. KokoTeatteri, 10. Salvador Dali, 11. Akseli Gallen-Kallela, 12. Kalle Päätalo

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffi n taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo,

Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, WeeGee-talo. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus.