Kap Verde

”Kun Jumala oli valmis maailmankaikkeuden luomistyössään, hän puhdisti kätensä työnsä päätteeksi.

Käsistä putosi kuitenkin vielä muutama murunen, Kanarian saarien alapuolelle ja näin syntyivät Kap Verden saaret!”

Kap Verden historia

Kap Verden historia alkoi jo vuonna 1460, kun portugalilaiset löysivät saaret. Yleinen mielipide maailmalla on, että Portugalilaiset käyttivät Praiaa, Santiagon saaren ja Kap Verden nykyistä pääkaupunkia afrikkalaisten orjien kokoamistukikohtana ja tämä oli Kap Verden syntymä, mutta se ei ole kuitenkaan aivan totta… Totuus on, että englantilaiset olivat jo silloin Santo Antãossa, saarella, jota he käyttivät levähdyspaikkanaan pitkillä laivamatkoillaan.

Portugalilaiset ajoivat heidät kuitenkin tiehensä ja löysivät sitten loputkin saaret.

Ensimmäinen saari, jonka portugalilaiset löysivät Kap Verdestä, oli tosin Boavista!

Portugalilaiset olivatkin tuhteja tehtävässään, sillä vähän ajan kuluttua afrikkalaiset kuuluivat heidän jokapäiväiseen elämäänsä ja tästä on todisteena tänä päivänä eri ihonvärit, jotka vierailijan on helppo todeta Kap Verdessä. Suurin osa kap verdeläisistä ovat ihonväriltään kullanruskeita, kun taas jotkut ovat ihan pikimustia. Löytyy myös paljon ihmisiä, jotka ovat lähes samanvärisiä, kuin portugalilaiset itse, siis melkein valkoisia. Tästä ja maan historiasta johtuen moni kap verdeläinen kieltääkin mielellään sen, että he kuuluvat Afrikkaan… Toiset taas toteavat afrikkalaisuutensa selviönä.

Maassa vallitsee myös yleinen kaipuu EU:n jäseneksi ja verukkeena käytetään paljon läheisiä suhteita Portugaliin, jotka vaikeutuvat koko ajan Portugalin EU-jäsenyydestä johtuen.

Elämä ja kuolema

Kap verdeläisen yksivuotissyntymäpäivää juhlitaan näyttävvästi, eikä olla köyhiä ja kipeitä. Pöytä laitetaan koreaksi ja kaikki kutsutaan paikalle. Häitä saatetaan juhlia jopa useita viikkoja ja kaikki tuovat tullessaan jotain.

Kap Verdessä on paljon pieniä kyliä, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat ja elävät yhdessä, koko elämänsä. Siksi myös kuolema on aina kova paikka. Ensimmäiset seitsemän päivää jonkun kuoleman jälkeen, lähiomaiset istuvat parhaimmissa vaatteissaan ja ottavat vastaan sukulaisia ja tuttavia, jotka saapuvat usein kaukaakin. Seuraavan kerran vainajaa muistetaan tasan kuukauden kuluttua kuolemasta. Silloin hauta saa ristin ja paikalle saapuu jälleen sukulaisia ja tuttavia. Ei tosin enää samassa mitassa, kuin näiden ensimmäisten seitsemän päivän aikana. Kävijöitä kestitään ja varsinkin vanhemmat naiset suggeroivat itsensä tilaan, jossa he laulavat itkuvirsiä ja kaipuuta. Miehet puolestaan istuskelevat ulkona ja jupisevat, että saisi jo riittää… Vainajaa kokoonnutaan muistamaan sitten vielä kerran, vuoden kuluttua kuolemasta. Silloin myös kaikki perheenjäsenet saapuvat paikalle mahdollisuuksien mukaan. On myös tavallista, että saaren päättäjät käyvät esittämässä surunvalittelunsa lähiomaisille.

Taru Kap VerdestäKap Verden kansalla on muuten Hurmaava taru omasta maastaan ja siitä miten saaret syntyivät:

”Kun Jumala oli valmis maailmankaikkeuden luomistyössään, hän puhdisti kätensä työnsä päätteeksi. Käsistä putosi kuitenkin vielä muutama murunen, Kanarian saarien alapuolelle ja näin syntyivät Kap Verden saaret!”

Kap Verden eri saaret

Saaria on 10, joista vain yksi on asumaton – Santa Lucia. Saaret jaetaan kahteen eri osaan. Pohjoistuulien alueelle kuuluvat Kap Verden toiseksi suurin ja koko maan läntisin saari, Santo Antão. Sen jälkeen tulevat järjestyksessä itään päin São Vicente, Santa Lucia, São Nicolau, Sal ja hieman etelämpänä Boavista. Etelätuulien alueelle kuuluvat taas puolestaan saaret Brava - joka on taas sillä alueella se läntisin saari, Fogo, Santiago, ja Maio.

Kap Verden saaret ovat erilaisia, huolimatta niiden läheisyydestä toisiinsa. Esim. Sal on tasainen ja puuton. Sieltä on vaikea löytää jyrkkää mäkeä,

kun taas Santo Antão on pelkkää vuoristoa ja sieltä on taas vaikea löytää tasaista maanpalaa ja puita ja kasvistoa on sitäkin enemmän. Santo Antão on myös se kaikkein vihrein ja raikkain saari, varsinkin kun lähdetään pois

saaren tulikuumasta satamakaupungista, Porto Novosta.

Santo Antãossa on myös eniten maanviljelijöitä ja vihanneksien kasvatus on erittäin tärkeätä koko maalle. Pellot on myös raivattu vuoren seiniin. He ovat keränneet kivistä tasankoja, joissa he viljelevät eri tuotteita. Ei voi olla ihmettelemättä näiden kivestä tehtyjen tasankojen määrää, sillä niitä on paljon!

São Vicente on jotain näiden kaikkien saarien väliltä ja on myös se saari, jonne nuoret suunnistavat elämän ja työn perään, samalla tavalla kuin maan suurimmalle saarelle, Santiagoon ja sen pääkaupunkiin Praiaan. São Vicenten liike-elämä kukoistaakin ja sieltä löytyy jos minkälaista yrittäjää.

Valitettavasti São Vicente on myös monelle pettymys, saari ei tarjoa kaikille tulevaisuutta ja silloin joudutaan usein turvautumaan rikollisuuteen. São Vicentessä onkin paljon taskuvarkaita ja varomaton menettää helposti lompakkonsa rannalla.

Boavista puolestaan on ihan aavikkoa, itse kylää lukuun ottamatta, mutta sieltä löytää ne pisimmät rannat. Itse asiassa sieltä voi löytää itselleen ihan ikioman, 10 kilometriä pitkän rannan! Boavistaa voikin suositella sellaiselle, joka haluaa vain huilailla rauhassa, sillä yöelämä siellä rajoittuu muutamaan puolihiljaiseen pubiin.

Kieli Saarilla puhutaan lähes poikkeuksetta kreolia. Kieli on jonkun afrikkalaisen kielen ja portugalin sekoitus. Mutta jos ymmärtää ja puhuu portugalia, niin tulee myös toimeen Kap Verdessä, ja päinvastoin. Lisäksi näistä kieliryhmistä on lyhyt matka espanjankieleen ja kommunikointi onnistuu myös silloin monissa, varsinkin Etelä-Amerikan maissa. Saarilla puhutaan tosin eri murteita, joista Santo Antãon murretta on vaikein ymmärtää. Englanninkielellä on myös vaikea tulla toimeen. Turistipaikoissa se tietenkin onnistuu jotenkin, mutta esim. Santo Antãossa on yllätys, jos joku osaa englantia. Joku harva osaa myös vähän ranskaa ja tuossa alingossa asustelee yksi, joka haastattelee minua aina ruotsinkielellä…

Valuutta

Kap Verden Escudo on kelpo valuutta ja vakaa sellainen. Mitään suurempia valuuttakurssien heittelyjä Escudolle ei tapahdu. 1 Euro on n. 100 Escudoa, joten hintoja on helppo vertailla.

Itsenäinen Kap Verde Kap Verde itsenäistyi 5 päivä heinäkuuta 1975 ja heitä on tänä päivänä n. 450 000. Kaikista syntyperäisistä kap verdeläisistä lähes puolet asuu ulkomailla.

Luulisi, että Kap Verden kansa olisi jotenkin katkera Portugalille ja portugalilaisille, mutta näin ei asia missään nimessä ole! Päinvastoin!! Kap Verden kansa sanoo, että se oli Portugali, joka loi Kap Verden ja tämä positiivinen asenne näkyy joka päivä ja joka paikassa Kap Verdessä, esim. yhteistyönä ja vientinä ja tuontina. Portugali myös avustaa paljon Kap Verdeä monissa asioissa ja tukee maata sen kehityksessä. Vielä muutama vuosi sitten Kap Verden kansa ei tarvinnut edes viisumia Portugaliin, mutta EU:n virastoluudat muuttivat tämän asian.

– Kap Verdestä onkin lähes mahdotonta löytää jokapäiväisiä tuotteita, jotka olisi tuotu jostain muualta kuin Portugalista. Näin myös, kun on kysymys urheilusta. Kap Verden kansa fanittaa kovasti Portugalin liigaa ja televisio näyttää paljon portugalilaista jalkapalloa.

Kap Verden elinkeinoelämä

Kap Verde elää sokeriruolla, kahvilla, suolalla ja kalalla. Sokeriruosta he polttavat myös viinaa, joka kantaa nimeä Groge. Groge on oikeastaan Santo Antãon tuote, mutta sitä poltetaan myös muilla saarilla, tosin vaatimattomissa määrissä, lähinnä sokeriruon puutteen takia. Alussa tämä juoma luokiteltiin huumeeksi (n. 40 %) ja naiset kuljettivat sitä leileissä pään päällä satamaan ja myivät kauppamiehille aamuhämärissä, ennen kuin poliisit heräsivät. Tänä päivänä Grogea saa monella eri maulla, mutta sitä ei kuitenkaan viedä vieläkään muihin maihin. Groge on yksinkertaisesti Kap Verden kansan oma juoma.

Yöelämä

Yöelämä yleensäkin Kap Verdessä ei yllä tosi kekkeröijän vaatimalle tasolle. São Vicentessä voi juhlia jonkun verran ja Salin saarella on pari yökerhoa, mutta aika hiljaisia ne ovat. Santiagossa, Praiassa homma on tietenkin parhaimmillaan, joten sinne, jos tuntuu, että pitää saada juhlia paljon!

Seksiturismilta Kap Verde on säästynyt. Mutta maailman vanhimman ammatin harjoittajia löytyy luonnollisesti lähes joka saarelta.

Ruoka

Meidän matkatoimistomme ovat lennättäneet turisteja nyt muutaman vuoden Kap Verdeen, kohteina Sal ja Boavista. Tämä näkyykin parhaiten Salin saarella korkeina hintoina. Esim. São Vicentessä on lähes kaikki puolet halvempaa, kuin Salissa ja hintataso putoaa vielä kun saapuu Santo Antãohon. Salin saarella syöminen ravintolassa on samoissa hinnoissa, kuin meillä kotona. Santo Antãossa taas hyvän illallisen hinta putoaa työmaaruokalan tasolle. Varsinkin kala – Peixe – on halpaa ja sitä kannattaa syödä aina! Taatusti tuoretta ja hyvin laitettua! Myös hummeri, mustekala yms. on halpaa.

Kala on edullista myös São Vicentessä. Ostimme eräänä iltana muovikassillisen paistettuja, ihan suussa sulavia ankeriaan-fileitä ja kassillisen Super Bock-olutta, hintaan 11 Euroa. Liha on taas vähän harvinaisempaa ja se tuodaan usein ulkomailta ja on näin ollen myös huomattavasti kalliimpaa. Kanaa on aika helppo löytää, mutta Santo Antãossa se muuttuu jo harvinaiseksi. Moni ei syö ikinä kanaa. Monella on myös takapihallaan pari kanaa, tai sika, jota kasvatellaan pikku hiljaa ja teurastetaan sitten sopivalla hetkellä. Yleensä tosin kanat ovat munivia, eikä syötäväksi tarkoitettuja.

Kap Verden kansallisruoka kantaa nimeä Katchjupa. Eräänlainen muhennos, jonka seassa on papuja, kaalia, juureksia ja usein vähän jotain lihaa, tai kotona tehtyä makkaraa – chourichoa. Ruokalaji on siitä mystillistä, että esim. aamiaiseksi nautitulla Katchjupalla pärjää lähes koko päivän ja se on todella maukasta myös meidän McDonald’s-kulttuurissa kasvaneelle!

- Kap Verdessä ei muuten ole yhtään McDonald’sia, mutta pikaravintoloita löytyy tietenkin ja niissä saa jopa pizzaa.

Ruoka Kap Verdessä on terveellistä. Varsinkin Santo Antãossa ruoka tulee lähes poikkeuksetta takapihalta. Esim. peruna on erittäin maukasta ja ruoka sisältää yleensäkin paljon vihanneksia, joita vaihdetaan kalaan jne. Kalastajat ajavatkin usein osan saaliistaan ylös vuorille ja palaavat sitten alas vihanneskuorman kanssa. Ehkä juuri näiden ruokatottumuksien johdosta ylipaino on Kap Verdessä aika pieni ongelma.

Yksi pullo Super Bock olutta maksaa Santo Antãossa Euron verran ja sillä hinnalla saa tavallisessa "maitokaupassa" 10 snapsilasia Grogia. Kap Verden oma olut, Strela on vielä halvempaa. Se ei ole tosin maultaan samaa luokkaa, kuin esim. juuri Super Bock.

VesiKap Verdessä voi todeta liikkuessaan, miten juomavesi, sen laatu ja saatavilla olo vaihtelee rajusti. São Vicentessä naiset säästävät monesti veden, jolla he ovat luutunneet lattian ja käyttävät sen sitten vessanpöntön huuhteluun. Vesijohtovesi on juotavaksi kelpaamatonta ja monesti niin vähissä, että paine riittää hädin tuskin suihkussa käyntiin, eikä ole mitenkään harvinaista, jos vedentulo loppuu välillä kokonaan. Pikemminkin näin joka päivä, jossain vaiheessa. Santo Antãossa taas vettä on yhä monin paikoin runsaasti, vaikka sielläkin on usein puute siitä. Vesi Santo Antãossa kerätään vuorilta valuvista pienistä puroista ja ohjataan betonista tehtyjä kanavia pitkin suuriin altaisiin, joista se sitten kanavoidaan ihmisten käyttöön. Vuorten sijainnin ja kokoerojen johdosta myös tämä vedenjakelu vaihtelee kovasti. Jotkut saavat vettä koko ajan lähes rajattomasti, kun taas toisille vesi riittää vain puolille päivin. Mutta vesi Santo Antãossa on usein puhdasta ja raikasta! Moni Santo Antãossa käyvä ottaakin kotiin tuliaisiksi puhdasta vettä ja kysymys São Vicentessä: “Mitä kaipaat eniten Santo Antãosta”? antaa yleensä vastauksen: “Vettä!”

Vesi on kauppatavaraa myös Kap Verdessä. Yhdessä välissä emme saaneet vettä kahteen päivään. Eräs totesi sitten sopivasti paikalle sattuneelle maksun kerääjälle, että pitääkö maksaa, kun ei tule vettä? Vastaus tuli nopeasti: ”Maksat vedestä, jonka olet jo saanut”!

SähköEräällä Luxemburgin prinssillä oli joskus aikoinaan kap verdeläisiä työmiehiä palveluksessaan. Hän ystävystyi heidän kanssaan nopeasti, kävi katsastamassa heidän kotikylänsä - Cabo de Ribeiran, Santo Antãossa ja veti sinne sähkön. Sähkö onkin vaikea asia Kap Verdessä. Kysymys on investoinneista ihmisille, joilla ei ole edes jääkaappia. Joillakin harvoilla on ja vielä sen päälle se kaikkein pienin televisio, mutta niin pieni sähkönkulutus maksaa takaisin investoinnit hitaasti ja tämä puolestaan jarruttaa luonnollisesti maan sähköistystä. Ihmiset ovat tottuneet elämään ilman sähköä ja valmistavat yhä ruokansa avotulen avulla – hekin, joilla on sähkö käytössään. Kaupungeissa taas käytetään lähes poikkeuksetta kaasuhelloja. Pesukonetta ei ole käytännössä kenelläkään Santo Antãossa, mutta São Vicentessä se alkaa olla jo tuttu näky.

Sähkö Kap Verdessä tuotetaan lähes täysin generaattoreilla, mutta esim. São Vicentessä on muutama tuulivoimalakin.

Viimeksi Kap Verdessä käydessämme sähkönkatkokset olivat lähes joka päiväisiä. Tällä kertaa sähkö katkesi vain kahdesti, silloinkin São Vicentessä. Minulle selvitettiin, että saaren pääkaupungissa, Mindelossa on neljä suurta generaattoria. Talon katolta näki sitten, kun ensimmäinen generaattori käynnistettiin – kokonainen kaupunginosa syttyi taas eloon. Sen jälkeen, n.15 minuuttia myöhemmin syttyi seuraava osa kaupungista, jne., kunnes vika oli löydetty.

TVTelevisio ei ole vieläkään niin kaivattu vekotin. Kap Verdessä on yksi televisiokanava, mutta ei juurikaan ohjelmia. Uutiset ovat omasta takaa, loput välitetään Portugalin ja Brasilian televisiosta. Erään kukkulan päällä Santo Antãossa sijaitsee keskus, johon otetaan vastaan eri kanavia. Mutta mies siellä pystyy lähettämään kansalle vain yhden kanavan kerrallaan. Hän ratkaisee sitten itse, mitä lähettää. Yleensä iltoja dominoivat portugalilaiset ja brasilialaiset saippuaoopperat, mutta ne lähetykset voidaan katkaista jopa kesken, varsinkin jos Benfican matsi alkaa. Ei siis epäillystäkään, mistä keskuksessa työskentelevä itse tykkää.

Televisio-ohjelmista kertovia lehtiä Kap Verdessä ei ole. Ei lehtiä yleensäkään. Kukaan ei siis koskaan tiedä etukäteen, mitä televisiosta tulee. Lautaset tosin tekevät tuloaan ja joillakin alkaa olla jo 50-tuumaisia näyttöjä. Tavallisin toosa on tosin se lähes pienin kooltaan oleva televisio ja sen hankinnassa ei yleensä oteta huomioon, että antenni on yhtä tärkeä asia. Katolle vedetään usein antennikaapeli ja joku ihmeellinen, antennia muistuttava viritys ja sitä ruuvaillaan ja käännellään sitten vähän väliä, paremman kuvan saamiseksi.

Viimeksi Kap Verdessä käydessämme tiedustelin kovasti, että näyttävätkö koskaan Formuloita? Lopulta joku ymmärsi, että tarkoitin niitä ”pieniä autoja”. Mutta kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että koska… yhtenä yönä minut sitten herätettiin yllättäen. Naapurissa asuva pikkupoika selitti terävänä, että televisiossa näytettiin juuri nyt niitä ”pieniä autoja”. Tikkana ylös ja naapuriin! Jep… USA:n GP:n se siellä oli käynnistymässä! Tenttasin siinä katsoessamme katsojien tietoja. Yksikään heistä ei ollut koskaan kuullut nimeä Michael Schumacher…

Kap Verden musiikki

Kap Verden kansa rakastaa uutta maataan ja artistit laulavat usein haikeita lauluja eri saarista ja omasta historiastaan. Maan ehdoton ykkönen on Cesario Evora, joka laulaa aina avojaloin. Tämä on hänen tapansa muistaa Kap Verden lapsia, joista suuri osa ei omista edes kenkiä. Kävimme koputtamassa ovella, mutta rouva Evora ei sattunut olemaan kotona, vaan kiertueella Australiassa. Muistathan hänen superhittinsä, jota esitetään vieläkin jokaisessa maailman kolkassa:

http://www.youtube.com/watch?v=eMkPOFgcAo0

Allekirjoittanut suosii tosin nuorempaa polvea. Varsinkin Lura on hyvä osoitus siitä, miten laadukasta Kap Verden musiikkituotanto parhaimmillaan on:

http://www.youtube.com/watch?v=AsQeesimNUQ

Lura

Kap Verde suorastaan tulvii musiikkia. Perusmusiikki on rytmikästä, väliltä pop ja balladi, mutta myös uuden aallon DJ:t ym. rapit tekevät tuloaan ja nuoriso suosii niitä kovasti. Mutta myös perinteistä, vähän vanhempaa musiikkia löytää helposti. Varsinkin Salin saarella löytää nopeasti paikkoja, joissa vaarit soittavat kitaraa ja laulavat kalastajalauluja, muutaman muun säestäessä.

Erikoista ja usein myös kiehtovaa, sillä he esiintyvät joka kerta samalla antaumuksella. Kap Verden muusikot tekevät työtään kutsumuksesta, eivät välttämättä rahasta, vaikka he saavatkin usein toimeentulonsa siitä.

Virastot ja byrokratiaKap Verde on toimiva maa. Huolimatta puutteesta ja köyhyydestä, maassa vallitsee laki ja järjestys. Esim. pankin tiloissa on heti ovella yksi vartija, joka myös avaa oven asiakkaalle ja toisella puolella konttoria valvoo poliisi. Tilat ovat lähes poikkeuksetta uusia ja hyvin hoidettuja. Toiminta on myös vakuuttavaa ja luotettavaa – kuka tahansa voi avata Kap Verdessä pankkitilin ja hoidella sitten omia pankkiasioitaan Internetin avulla. Pankki on muutenkin lähes kirkkoon verrattavissa oleva paikka Kap Verdessä – naiset pukeutuvat yleensä parhaimpiinsa, kun he menevät pankkiin ja vieras yllättyykin molemminpuolisesta kohteliaisuudesta. Kap Verdessä asiakas kohdataan arvostuksella, samalla tavalla kuin asiakas osoittaa kohteliaisuuttaan pankkivirkailijalle pukeutumisellaan ja käytöksellään.

Panin myös merkille epätavallisen tavan saada palvelua. Virkailija hoiteli minun ja vaimoni pankkiasioita samaan aikaan! Kun vaimoni täytti jotain lomaketta, virkailija hoiteli minun asioitani ja päinvastoin. Olimme sitten melkein samaan aikaan valmiita asioidemme kanssa!

Yleensäkin, moni asia Kap Verdessä on mutkattoman helppoa, koska virkamiehiä ei ole valvomaan kansan jokaista askelta. Lisäksi, vapautta arvostetaan yhä niin paljon, ettei kukaan edes tunne niin valtavaa tarvetta kontrolloida ihmisiä. Vaimoni äiti esimerkiksi omistaa pienen kaupan. Hän sai kerran verokarhun vieraakseen. Oli vailla pientä selontekoa bisneksistä. Tästä on nyt kohta kymmenen vuotta ja mummo viittaa yhä kintaalla sellaisille röyhkeille kysymyksille.

TyöTyötahti Kap Verdessä on tuttua monesta muusta Afrikan maasta. Kap Verdessä ei ole aina niin kiire ja vain täysin hullu tuhlaa voimansa riuhtomalla usein yli 40 asteen kuumuudessa.

Jonkun sohvan voi joutua maksamaan heti puusepänverstaalla, mutta sitä voi joutua odottamaan kuukausia ja silloinkin pitää käydä jankuttamassa jopa joka päivä, kunnes puuseppä kyllästyy ja tekaisee sen. Muuten löytyy aina joku, jonka huonekaluilla on jostain kumman syystä vähän enemmän kiire… Laatu on kuitenkin loistavaa ja esim. juuri huonekalut ovat käsintehtyjä alusta loppuun ja on käytännössä mahdotonta kuluttaa ne normaalikäytöllä loppuun. Niitä siis kannattaa odottaakin joskus!

Työtahti onkin sitä, että aina siellä joku jotain tekee… mutta lopussa sitten paikalle rientää suuri joukko työntekijöitä, hukattu aika otetaan kiinni ja työ tulee valmiiksi. Tämä on tuttua varsinkin rakennustyömaalla. Työvoiman saatavuus ja edullisuus tekee myös sen, ettei ole väliä, ottaako paikalle viisi, vai kymmenen työmiestä.

Ongelmana on myös usein etukäteen tapahtuva maksu erikoisille ammattimiehille. Heillä ei ole niin kiire työmaalle, ennen kuin he ovat saaneet ensin rahaa. Rahaa saatuaan heillä taas ei ole aina niin kiire ansaitsemaan sitä…

Mitä sitten Kap Verdessä ansaitaan? Tavallinen pankkineiti saa n. 300€ kuukaudessa. Lapsenlikka/taloudenhoitaja 80€ kuukaudessa. Korkeammin koulutetut ansaitsevat sitten tietenkin paremmin. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkkini pankkineiti on jo aika hyvin koulutettu…

Bewind on kuljetusalalla, Santo Antãossa. Hänellä on kaksi muulia. Hän lähtee joka aamu ylös vuorille niiden kanssa ja tulee alas kahden kahvisäkin, tai neljän vihannessäkin kanssa. Näin monta kertaa päivässä. Ylös tarpominen on tosi kovaa hommaa siinä helteessä ja vuoriston ohuessa ilmassa. Kummallisia myös nuo muulit, sillä ne juoksevat alas!! Niitä ei voi pysäyttää! Alastulo kivikossa, täysi vauhti päällä on tosi hurjan näköistä meininkiä! Tavallinen kaupunkilainen kompastelee jo ylöspäin kiivetessä! Olen myös pannut merkille usein nuoret pojat, jotka kantavat 50 kilon säkkejä olkapäillään alas vuorilta. Leipä saattaa olla joillakin lujassa! Kerran kuulin perästäni hieman puuskuttavan äänen, ylöspäin kiivetessäni. Nuori poika ohitti minut juosten, 50 kilon sementtisäkki olkapäillään! Pian perästä kuului toinenkin puuskutus – nyt ohi juoksi kilpakumppani… Heillä oli siis käynnissä ”ensimmäisenä ylhäällä…”. Voin lisätä vielä, että lämpötila oli silloinkin yli 40 astetta.

TalotViime vuosien kiinteistöralli ja korkeasuhdanne sai aikaan kovan rakennusbuumin, varsinkin Salin saarella. Turismi oli jyrkässä kasvussa ja moni sijoitti kovasti kiinteistöihin. Finanssikriisi näkyykin Salin saarella parhaiten. Keskeneräisiä rakennuksia on joka puolella ja ostajista huutava pula.

Yleensäkin koko Kap Verde on kuin yksi suuri rakennustyömaa, joka ei valmistu

koskaan. Suuri osa ulkomailla asuvista kap verdeläisistä rakentaa jonnekin omaa taloa ja yleensä aina ilman lainoja. Rakennetaan silloin kun on varaa ja välillä säästetään. Yleensä tehdäänkin yksi kerros ensin ja seuraava sitten, kun on varaa. Moni muuttaa sitten itse kerrosta ylemmäksi sitä mukaa kun talo valmistuu ja vuokraa sen alemman jollekin. Näin saadaan lisää rahaa rakentamiseen ja talo kasvaa nopeammin korkeutta.

Tässä yksi esimerkki, miten talo on valmistunut 27:ssä vuodessa. Talon ovat rakentaneet perhetuttavamme, joista toinen siivooja ja toinen merimies, eikä yhtään

rahaa ole lainattu!

Paikalliseen rakennustyyliin sisältyy usein myös se, että talosta maalataan yleensä

– jos nyt edes maalataan… - vain sen julkisivu. Lasketaan, että viereiselle tontille kohoaa joskus talo ja ne omat sivut ovat sitten naapurin sisäseiniä… Naapuri taas puolestaan rakentaa mielellään toisen viereen, koska saa silloin yhden seinän ilmaiseksi…

Kap Verdessä tontin hintaan ja piirustuksiin kuuluu erittäin harvoin piha. Yleensä tontti on aina yhtä suuri, kuin itse talokin. Tontin hinnat vaihtelevat valtavasti. Jostain aavikolta saa valtionomistaman tontin pilkkahintaan, kun taas vähänkin kysytymmät tontit lähtevät 10 000€ ylöspäin.

Valtio ei muuten myy Kap Verdessä tonttia, ellei tarkoitus ole alkaa heti rakentamaan. Spekulointia ei siis oikein hyväksytä. Toisena syynä on se, ettei haluta tyhjiä ”reikiä” katukuvaan, jotka myös pysyvät sellaisina, spekuloinnin johdosta.

Monen ulkomailla asuvan kap verdeläisen rakennusprojekti onkin lähes koko elämän pituinen asia. Ja matkan varrella hankitaan lapsia, jotka juurtuvat uuteen kotimaahansa, eivätkä välttämättä haluakaan sitten muuttaa ”kotiin”, vanhempiensa valmiiseen elämänprojektiin. Näin sitten vanhemmatkin valitsevat ulkomailla asumisen pidempään, kuin mitä he olivat alun perin laskeneet ja moni projekti päätyy usein lopuksi myyntiin, vaikkei olisi päästy edes alkua pidemmälle.

Toiset ovat sitten taas yritteliäämpiä. Kävimme katsomassa São Vicentessä erästä uutta taloa,

joka on noussut parissa vuodessa ja on lähes valmis tätä lukiessasi ja sinne voi jo varmasti muuttaakin. Huoneet ovat Kap Verden mittapuun mukaan suuria. Makuuhuoneita on neljä. Asunnoissa on myös kaksi suurta kylpyhuonetta ja komerot valetaan Kap Verden tyyliin sementistä seinään ja vain hyllyt ja ovet ovat puuta. Puu Kap Verdessä on materiaali, joka on kallista ja josta on huutava pula. Moni mahdollinen ostaja on esittänyt huoneiden suuruuden johdosta tarjouksia, joihin kuuluisi vain puolen asunnon osto. Urakoitsija ja vastuussa oleva ei tosin ole luvannut lähteä tähän mukaan, mutta suostuu siihen, jos kaksi asukasta ostaa yhdessä ja hoitaa jaon itse. Asunnoista on merinäköala ja rannalle kävelee 3 minuutissa. Terassi on myös kaikkien asukkaiden vapaassa käytössä. Terassilla on myös talon vesisäiliö.

Yhden tällaisen asunnon hinta oli tätä kirjoittaessa n. 90 000 €. Sillä hinnalla saa mahtavan talon Santo Antãosta ja pienen kaksion Salin saareltakin.

Allekirjoittaneella onkin hyvät yhteydet pariin rakennusmestariin, jotka rakentavat, myyvät ja vuokraavat asuntoja ja taloja, toiveiden mukaan ja myös vaatimattomia vaihtoehtoja löytyy. Välitänkin näitä tietoja mielelläni eteenpäin, jos lukijoiden joukossa sattuu olemaan lämpöön kaipaavia…

Italialaiset ovat myös paikalla ja sijoittavat paljon, varsinkin Salin saareen. Saarelle kasvaakin paljon lomakyliä ja omistusasuntoja joka lähtöön, halvimmasta lokerosta meren rannalla olevaan pieneen, omalla uima-altaalla varustettuun rivitaloon.

LapsetPistäydyimme myös kylän päiväkodissa pienellä opintomatkalla. Kyseessä oli viimeinen päivä ja kaikki olivat iloissaan kun saivat meidät vieraakseen.

Lapset olivat 4-5 vuotiaita. Panin merkille muutamia juttuja:- Lapsia on kaiken kaikkiaan 27, joista puolet iltapäivällä ja puolet aamupäivällä ja vain yksi opettaja, joka pitää aktiviteetit kasassa.- Keittiössä on yksi työntekijä, joka tekee ruoan myös kaikille yli 70-vuotiaille.- Lapsilla oli vain yksi iso luokkahuone, jossa tehtiin kaikki. - Lepohetki vietettiin ruoan jälkeen ja silloin sai painaa halutessaan posken pöydälle hetkeksi. - Yleisilme oli vähän maalin tarpeessa, mutta paikat olivat niin siistit kuin mahdollista. - Opettaja oli nuorehko ja häntä kuunneltiin hyvin. Ei korottanut ääntään kertaakaan. - Järjestys oli hyvä, yleensäkin lapset olivat rauhallisia ja käyttäytyivät tosi hienosti. - Päiväkoti Kap Verdessä on ilmainen, pakollinen ja osa valmistautumista kouluun. - Lapset aloittavat koulun Kap Verdessä vuotta aikaisemmin, meidän järjestelmäämme verrattuna.- Lapset ovat puhtaita ja hiukset huolella kammattuja, muuten heidät käännytetään jo ovelta takaisin kotiin.

Toiminta ja leikit olivat tuttuja, eivätkä ne eronneet juuri meidän omistamme.

Viikon kuluttua juhlittiin sitten päättäjäisiä ja myös meidät kutsuttiin mukaan. Eräs päiväkodin lapsista kuuluu sukuun ja hän toivoi erikoisesti, että vaimoni antaa hänelle kukan. Tämä on tapana silloin, kun lapset päättävät päiväkodin ja aloittavat koulun kesän jälkeen. Mukana ovat silloin kaikki päiväkodista kouluun siirtyvät, joita oli tällä kertaa 12, toiminnasta vastaavat ja koko henkilökunta. Silloin jokaisen lapsen vanhemmat maksavat n. 30€. Siihen sisältyy koko illan ruoka, viini, olut, väkevät, ohjelma ja ensi vuoden koulu-univormu lapselle. Tämä kustannus onkin sitten ainoa, joka päiväkodista koituu vanhemmille.

Itse juhlassa panin ensimmäisenä merkille asian juhlallisuuden. Leokin oli puettu nätisti suoriin tyylikkäisiin housuihin ja valkoiseen paitaan. Henkilökunnan lisäksi paikalla oli myös toiminnasta vastaava nainen, joka piti juhlavan puheen ja sitten vielä yksi mies, joka otti pääasiassa valokuvia. Tarkastaja?

Lapset saivat myös päiväkodista näyttävät diplomit muistoksi.

Myös vanhemmat ja muut mukana olleet, lapsille tärkeät henkilöt olivat pukeutuneet näyttävästi. Tapahtuma oli selvästi erittäin tärkeä kaikille osapuolille.

Jatkoimme opintomatkaamme myös koulun lukukauden päättäjäisiin. Koko tilaisuus meni saman kaavan mukaan, mutta vanhempien viihteeseen ja ruokaan

oli sijoitettu vielä enemmän. Olutta oli esim. kokonainen pakastearkku ja paikalle oli hankittu myös tiskijukka laitteineen.

Koulun päättäneet oppilaat olivat 10-vuotiaita ja tilanteen juhlallisuutta nosti paljon myös se, että monelle lapselle tämä oli koulun päätös. Usein vanhemmilla ei ole varaa lasten koulutttamiseen ja tuohon 10 vuoteen asti koulutus tapahtui valtion ja eri hyväntekeväisyysjärjestöjen varojen kera.

Miten Kap Verdeen?Miten sitten matkustaa Kap Verdeen ja miten siellä voi liikkua ja minne mennä, jos tuntuu siltä, että pitää päästä liikkumaan?

Jos haluaa liikkua omiin nimiinsä, niin Air Portugalilla on reittilentoja Saliin. Suosimme erikoisesti Air Portugalia. Myös Cabo Verde Airlines lentää suoraan Amsterdamista. Suorat lennot menevät yleensä Salin saarelle, mutta nyt myös Boavistaan ja Santiagoon. Löytöretkeläiselle allekirjoittanut suosittelee ensin lentoa Saliin. Sieltä sitten sisämaanlennolla São Vicenteen. Tämä lento kestää n. 40 minuuttia.

Sisämaanlennot ovat suhteellisen kalliita, varsinkin kilpailun puutteen takia. Lento Salista saattaa maksaa jopa 300€/hlö.

São Vicenteen tutustuu aika nopeasti, joten ei muuta kuin Armas-laiva Santo Antãohon. Matka kestää alle tunnin ja on halpa. Me maksoimme kahdesta aikuisesta ja kahdesta ala-ikäisestä lapsesta 17 € (pienin ilmaiseksi ja vanhempi puoleen hintaan).

Santo Antãon satamakaupungissa, Porto Novossa on sitten apua tarjolla, jos haluaa jatkaa matkaa heti. Se kannattaakin, sillä yhteydet ovat parhaimmillaan juuri laivan saavuttua. Porto Novo on lisäksi niin kuuma paikka, että on hyvä olla heti selvillä asuinpaikka, jonne suunnistaa matkatavaroiden kanssa - siinä kuumuudessa tavaran raahaus ei ole se asia, johon pyritään ensimmäisenä... Satamasta lähtee heti autoja saaren jokaiseen kolkkaan ja niillä matkustaminen on erittäin halpaa.

Porto Novon satamassa sijaitseva patsas symbolisoi lähtijöitä ja lukuisia jäähyväisiä. Santo Antãon saarellehan eijuuri nykyään muuteta, vaan päinvastoin ja naiset ja lapset jäävät.

Reppu selässä vaellusta heti satamasta en suosittele. Voi tulla kuuma ja vähän huonokuntoisempi kellahtaa kyllä jo heti kättelyssä. Vaellushimot kannattaa säästää korkeammalle vuoristoon. Siellä ilma on viileämpää ja ilmasto ja maasto suosivat muutenkin enemmän tarpomista.

KuljetuksetItse ajelen paljon taksilla, varsinkin São Vicentessä. 15 henkeä nielevät pick-upit taas ovat se paras tapa liikkua paikasta toiseen esim. Santo Antãossa ja ne kuljettavat ihmisiä koko ajan.

Nämä pienet lava-autot ovatkin ne tärkeimmät autot vaikeakulkuisilla teillä.

São Vicentessä on pieniä linja-autoja, jotka risteilevät tiettyjä reittejä pitkin, samoin kuin Santiagossa. On tosin hyvä tietää etukäteen, että niissä busseissa EI ole ilmastointilaitteita…

Kukaan ei tosin liputa sillä, minne he ovat menossa. Paikalliset tuntevat jo autosta, minne se on menossa ja moni kuljettaja ajaa aina suunnilleen samoihin aikoihin tietyt reittinsä. Sormea ylös nostamalla voi kysyä kahta asiaa yhtä aikaa – oletko menossa ylös vuorille, pääseekö kyytiin? Kaikki autot tulevat sitten joskus automaattisesti alas sieltä, joten periaatteessa se alastulo on aina helpompaa. Aina on joku, joka on matkalla alaspäin. Puoliltapäivin saattaa tosin olla seisokki, jolloin ei tahdo oikein päästä mihinkään. Rannalla oleva auto ei myöskään lähde aina liikkeelle, ellei matkustajia ole tarpeeksi. Kuljettaja odottaa, kunnes lavalla on 5-10 matkustajaa. Minä odottelin usein tunninkin, ennen kuin päästiin liikkeelle. Tarvitaan siis lomailusta tuttua kärsivällisyyttä, eikä kannata aina tehdä minuutin tarkkoja suunnitelmia.

Kuljettajilla on vapaa kilpailu. Joku ajaa sinut rannalta ylös vuorille Eurolla, kun taas toinen ottaa samasta reissusta1.50 €. Välillä panee merkille, kun joku ei maksa mitään. Silloin matka on ollut niin lyhyt, ettei siitä tarvitse maksaa. Kassana toimii aina auton tuhkakuppi. Päivän päätteeksi auto pestään aina, sisältä ja päältä. Yleensä parin pikkupojan toimesta, jotka saavat sitten lantin pari vaivanpalkkaa.

Vuorille ajettaessa on tosin hyvä muistaa, ettei autolla pääse joka paikkaan. Tie saattaa käydä niin kapeaksi, että joutuu kävelemään, tai sitten pitää turvautua paikalliseen nelivetoiseen…

YöpyminenYösijat eivät kasva joka puun oksalla Santo Antãossa, samalla tavalla kuin Salissa ja São Vicentessä. On hyvä kysyä osviittaa jo lähtiessä ja kaikkien paras on tietenkin, jos järjestää asian jo São Vicentessä. Internetin avulla voi tietenkin tehdä joitakin järjestelyjä etukäteen, vaikka kotonaan, mutta silloin saa laskea, että joutuu asumaan vähän kalliimmissa paikoissa. Edullisimmilla paikoilla ei ole vielä käytössään Internetiä varauspalveluineen.

RannatOlin ihan unohtaa rannat!! On nimittäin tietenkin tärkeä asia tietää, minne mennä jos haluaa paistatella päivää. Aurinkomatkat suuntautuvat luonnollisesti paikkoihin, joissa on aurinko- ja uintitakuu. Mutta omissa nimissään vaellus saattaa tuottaa Kap Verdessä yllätyksen! Uintiin ja päivänpaistatteluun ei löydykään sopivia rantoja joka paikasta, vaikka kierreltäisiinkin saarella!

Oma suosikkirantani löytyy kyllä Salin saarelta. Santa Marian ranta on piiiitkä ja leveä!!

Suosin pitkiä rantakävelyjä, joten Santa Maria toimii tässä hyvin.

Boavista on sitten taas rantalomailijan paratiisi. Vain Thaimaan postikorttirannat voivat mitellä Boavistan valkoisen hiekan kanssa.

Jos lähdet Boavistaan, niin ota mukaan vain

uikkarit!

Vesi on myös lämmintä ja kauniin sinistä. São Vicentessä taas joutuu jo hakemaan rantaa kauemmin. Saaren pohjoiskärjessä on loistava ranta, joka soveltuu erikoisen hyvin myös lapsille. Aallonmurtajat rauhoittavat meren aallot ja siellä on pitkään matalaa. Itse São Vicenten kaupungissa, Mindelossa on oikeastaan ainoastaan yksi kunnon ranta, eikä sekään ole mitenkään erikoisen pitkä. Toimii tosin lomarantana hienosti, siellä on jopa ilmainen kuntoilunurkka!

Santo Antãon rannat ovat jylhiä ja kivikkoisia. Kova merenkäynti tekee myös uinnista vaarallisen, useimmiten jopa mahdottoman. Aallot saattavat paiskata uimarin varoittamatta takaisin

kivikkoon. Santo Antão ei ole oikein päivänpaistattelijan saari, vaikka sieltä löytyykin pari ihan mukavaa rantaa.

Kuvat Kap Verdestä vuosilta 2005 ja 2009Teksti ja Layout: Esa Nikko