atikklit lasten positiivisen 2017-05-03آ  lasten ja perheiden hyvinvoinnille. kyse on...

Download ATIKKLIT Lasten positiivisen 2017-05-03آ  lasten ja perheiden hyvinvoinnille. Kyse on eritasoisista

Post on 17-Jul-2020

0 views

Category:

Documents

0 download

Embed Size (px)

TRANSCRIPT

  • 3

    ARTIKKELIT

    P ositiivinen hyvinvointi perustuu vahvuuksiin, joita tarvitaan kun kohdataan ikäviä asioita ja ta-pahtumia. ”Lasten Ikihyvä” -ke- hittämis- ja tutkimushankkeessa (TEKES & Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehit- tämiskeskus Palmenia, Lahti) käytettiin

    Lasten positiivisen hyvinvoinnin tutkimus – metodologisia huomioita Jaana Poikolainen

    Lasten ja nuorten hyvinvointia käsittelevissä tutkimuksissa hyvinvoinnin tarkastelu perustuu useimmiten aikuislähtöisesti määriteltyjen negatiivisten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvien indikaattoreiden kuvaukseen. Lapset ja nuoret positioidaan helposti hallittavissa oleviksi ja tilastoyksiköksi sopiviksi kansalaisiksi. Tilastolliset indikaattorit viittaavat perheiden ongelmallisiin ja epätavallisiin elinolosuhteisiin kuten esimerkiksi ongelmiin vanhemmuudessa sekä terveysongelmiin ja kouluvaikeuksiin. Samalla tullaan tuottaneeksi rajoittunut ja aikuislähtöinen kuva lasten hyvinvoinnista. Käytössä olevat indikaattorit osoittavat, mitä puutteita lasten hyvinvoinnissa on. Tilastot kertovat lasten pahoinvoinnista, mutta eivät niistä asioista, jotka vaikuttavat lasten elämään positiivisesti. Tätä tietoa kaivataan, jotta eri sektoreiden toimijat pystyisivät paremmin tunnistamaan ne lapsille merkitykselliset asiat, joita kannattaa tukea ja vahvistaa. Artikkelissa tarkastellaan ”Lasten Ikihyvä” -kehittämis- ja tutkimushankkeen kautta, millaisia teemoja lapset määrittelivät kuuluvaksi lasten hyvinvointiin ja toiseksi niitä metodologisia havaintoja ja haasteita, jotka kytkeytyvät lasten sisällöllisesti tuottaman verkkolomakkeen soveltuvuuteen lasten positiivisen hyvinvoinnin tutkimukseen.

    Avainsanat: lapsen positiivinen hyvinvointi, lapsinäkökulmainen metodologia

    lapsinäkökulmaista lähestymistapaa ja tästä lähtökohdasta ammentavia tutkimusmene- telmiä. Lapset nähtiin aktiivisina subjekteina ja tiedontuottajina ja tavoitteena oli kehittää lapsilähtöisiä 8–12-vuotiaiden tutkimiseen sopivia menetelmiä ja hyvinvoinnin mit- taamiseen soveltuva multimediaa sisältävä

  • 4 Nuorisotutkimus 32 (2014):2

    ARTIKKELIT

    verkkokyselylomake. Aineistoa lomakkeen sisällöllistä suunnittelua varten hankittiin monilla eri laadullisilla menetelmillä, esi- merkiksi kouluissa toteutetuissa musiikki-, keskustelu- ja lasten tutkijatyöpajoissa. Pääsääntöisesti näin tuotetun aineiston pe- rusteella laadittiin verkkokyselylomake, johon vastasi syksyllä 2011 noin 37 % (N=3731) Päijät-Hämeen alueen 2–6-luokkalaisista. Mitä ilmiöstä nähdään, riippuu siitä, miten sitä katsotaan. Lapset ovat yleensä nykytut- kimuksen objekteja, eivät subjekteja. Kyse on epistemologiasta, siitä millaista ja kenen tuot- tamaa tietoa pidetään relevanttina. Kenelle annetaan puhevalta, ja kenen ohi puhutaan? Lapsilla on oma henkilökohtainen ja per- soonallinen kokemuksensa ja näkemyksensä asioista, joten heidän ääntään tulisi kuunnella (Casas ym. 2013; Fattore & Mason & Watson 2007; James 2011; Karlsson 2010; Valkonen 2006; Salo 2010). Lasten ja nuorten hyvin- vointia käsittelevissä tutkimuksissa tarkastelu perustuu nykyisin usein aikuislähtöisesti mää- riteltyjen indikaattoreiden tuottamien tulos- ten kuvaukseen. Nämä pääosin negatiiviset in- dikaattorit viittaavat tavallisesti ongelmallisiin tai epätavallisiin elinolosuhteisiin, esimerkiksi ongelmiin vanhemmuudessa, lasten terveys- ongelmiin ja kouluvaikeuksiin (Bradshaw & Hoelscher & Richardson 2007; Bradshaw ym. 2011; Fattore & Mason & Watson 2007; Goswami 2012). Indikaattorit osoittavat mitä puutteita lasten hyvinvoinnissa on ja tilastot kertovat lasten pahoinvoinnista (Lommi ym. 2010; Rimpelä, Fröjd & Peltonen 2010). Tätä tietoa tarvitaan suunniteltaessa sosiaali- poliittisia linjauksia tukitoimineen, mutta toisaalta samalla tuotetaan rajoittunut ja yksi puolinen kuva hyvinvoinnista: rakenne- taan kuvaa pahoinvoinnista. Tarvitaan uutta tietoa niistä asioista, jotka vaikuttavat lasten elämään positiivisesti tuottaen lapsille koke- muksen hyvinvoinnista. Tavoitteena on, että eri sektoreiden toimijat pystyisivät paremmin

    tunnistamaan ne lapsille merkitykselliset asiat, joita kannattaa tukea ja vahvistaa (Fattore & Mason & Watson 2007; Lipman & Moore & McIntosh 2011). Erityisesti lasten positiivisen hyvinvoinnin tukemiseksi tarvitaan tietoa siitä, mitkä tekijät ovat nimenomaan lasten omasta perspektiivistä heitä tukevia asioita ja tekijöitä. Kysymykset tulisi osoittaa lapsille eikä aikuisille, kuten usein edelleen tehdään, toki vastaajan iästä riippuen (Casas ym. 2013; Salo 2010; Strandell 1995). Aiheesta on käyty keskustelua jo parikymmentä vuotta, mutta edelleen tässä kohtaa on tutkimuksellinen aukko.

    Julkiset käsitykset hyvinvoinnista eivät synny tyhjiössä, vaan yhteiskunnallinen ti- lanne, poliittiset mekanismit ja diskurssit sekä normit ja arvot rakentavat standardeja lasten ja perheiden hyvinvoinnille. Kyse on eritasoisista tiloista, niin yhteiskunnallisista, fyysisistä kuin psykologisistakin, jotka mah- dollistavat tai rajoittavat yksilöiden ajattelua ja toimintaa (Bronfenbrenner 1995; Lipp- man & Moore & McIntosh 2011; Newbury 2011). Pohjoismaissa lasten on helpompi saada äänensä kuuluviin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa lasten ajatellaan olevan tulossa joksikin, ei vielä olevan kansalainen, jota tulisi kuulla (James 2011). Tämä kertoo siitä, että hyvinvoinnin ja lapsuuden mää- rittelyt ovat sidoksissa sosiokulttuuriseen ja ajalliseen tilaan. Edelleen, vaikka puhutaan subjektiivisista hyvinvointimittareista, ovat indikaattorit pääsääntöisesti aikuislähtöisesti määriteltyjä (Goswami 2012; Lippman ym. 2011). Valitun ikäryhmän eli 8–12-vuotiai- den lasten hyvinvoinnin tutkimus on ollut tähän mennessä kansainvälisestikin vähäistä (Lippman ym. 2011).

    TEKESin ja Helsingin yliopiston Koulu- tus- ja kehittämiskeskus Palmenian rahoit- tamassa (2010–2012) Lasten Ikihyvä kehit- tämis- ja tutkimushankkeessa

    1 (LI -hanke)

    pureuduttiin vähän tutkittuun alueeseen

  • 5

    ARTIKKELIT

    Suomessa. Lapset nähdään tutkimuksessa aktiivisina kansalaisina, subjekteina ja tie- dontuottajina. Tutkimus on enemmän kuin lapsikantaista, mittayksikkönä on lapsi eivätkä vanhemmat tai perhe. Hankkeessa käytettiin lapsinäkökulmaista lähestymistapaa ja tästä lähtökohdasta ammentavia tutkimusmene- telmiä, erityisesti aineiston hankinnan en- simmäisessä laadullisessa tutkimusvaiheessa. Koska valitun ikäryhmän hyvinvointia ei Suo- messa systemaattisesti tutkita, tätä tarkoitusta varten laadittiin myös verkkokyselylomake. Aineistoa lomakkeen sisällöllistä suunnitte- lua varten hankittiin monilla eri laadullisilla menetelmillä lasten musiikki-, keskustelu- ja tutkijatyöpajoissa. Tällöin käytettiin lapsille helposti ymmärrettävässä muodossa olevaa käsitteistöä: heiltä esimerkiksi kysyttiin, mitä asioita kuuluu hyvään elämään eikä suoraan sitä, miten he määrittelevät hyvinvoinnin. Pääsääntöisesti näin tuotetun aineiston perus- teella laadittiin kysely, johon vastasi syksyllä 2011 noin 37 % (N=3731) Päijät-Hämeen alueen 2–6-luokkalaisista. Yleisenä tavoittee- na hankkeessa oli rakentaa mallia ja mittaria, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ala- koululaisten positiivisen hyvinvoinnin tut- kimiseen. (Marjanen & Poikolainen 2012.)

    Artikkelissa tarkastellaan ensinnäkin, mil- laisia teemoja lapset määrittelivät kuuluvan las- ten hyvinvointiin ja toiseksi niitä metodologisia huomioita ja haasteita, jotka kytkeytyvät erityi- sesti lasten sisällöllisesti tuottaman verkkokyse- lylomakkeen soveltuvuuteen lasten positiivisen hyvinvoinnin tutkimukseen. Painopiste on erityisesti lasten sosiaalisissa suhteissa, joiden merkitystä tutkimukseen osallistuneet lapset painottivat. Artikkelissa kuvataan verkkoky- selyn tuloksia, sillä myös näiden perusteella voidaan arvioida lomakkeen toimivuutta ja tarkastella tiedon tuottamista sekä sitä, millaisia tulkintoja aineistoista voidaan tehdä.

    Tutkimuksen perustana oli ajatus lasten aktiivisuudesta ja toimijuudesta heidän joka-

    päiväisessä elämässään, sillä nimenomaan he ovat asiantuntijoita oman hyvinvointinsa suh- teen (Casas ym. 2013; Lewis 2010). Tutkittaes- sa lasten hyvinvointia käyttäen sekä negatiivisia että positiivisia indikaattoreita saadaan nykyistä tarkempi kuva lasten hyvinvoinnista.

    Lasten ja aikuisten tuottama hyvinvointitieto Sosiologiaan nojaavat lapsi- ja lapsuustutkijat ovat korostaneet Suomessa jo useita vuosia lapsen kuulemisen tärkeyttä. Tavoitteena tulisi olla tutkimuksen tekeminen yhdessä lasten kanssa siten, ettei heitä aseteta vain kohteek- si (Casas ym.; Forsberg & Ritala-Koskinen 2010; Helavirta 2011). Kansainvälistä keskus- telua lapsilähtöisen tutkimuksen tärkeydestä on käyty niin ikään jo pitkään (esim. James 2007; Fattore & Mason & Watson 2007; James 2011). On syytä korostaa sitä, että lasten arvioimana hyvinvointi ja aikuisten arviot siitä eivät suinkaan aina ole yhteneväisiä (Gaspar ym. 2010). Aikuislähtöisestä hyvin- vointitutkimuksesta on matkaa lapsinäkökul- maiseen (Karlsson 2010) lähestymistapaan, mutta viime vuosina on alettu kiinnittää huo- miota yhä enemmän lasten itsensä tuottaman hyvinvointitiedon kartoittamisen tärkeyteen. Tämä kertoo lasten tuottaman tiedon arvos- tamisesta: hyväksytään lasten rakentaman subjektiivisen tiedon merkitys. Tietoa lapsen kokemuksista ei haeta aikuisilta, kuten ope

Recommended

View more >