27.6.2016 Numero 2-3 13. vsk.

Vanhaa ja uutta armon valtakunnasta nykyajan ihmiselle

riittää Armo

Kangasalan Roine sai Topeliuksen ylistämään:”Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink´ on sun maasi kaunis, kuink´ ihana taivahas!” Kuva Ceta Lehtniemi.

2 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Meerin mietteitä

”Minä olen teidän kanssanne”

Ystävämme antoi kuolinvuoteella olles-

saan miehelleen ohjeet omia hautajaisiaan

varten. Näin omaiset saattoivat toimia vai-

najan toiveiden mukaan.

Evankeliumeissa luemme Jeesuksen

elämästä ja opetuksista. Jeesuksen lähei-

simmät, opetuslapset, olivat saaneet nähdä

ja kokea paljon Mestarin seurassa kolmen

vuoden aikana.

Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus

antoi seuraajilleen tehtävän ja lupauksen:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa

ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaik-

ki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa

heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ni-

meen ja opettakaa heitä noudattamaan

kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän

noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kans-

sanne kaikki päivät maailman loppuun

asti.” (Matt. 28:18-20.)

Siinä on sanottu lyhyesti Jeesuksen

viimeinen tahto. Niin kuin ystävämme

antoi kuolinvuoteellaan tiedoksi oman

tahtonsa.

Jeesuksen tehtäväksi anto on edelleen

voimassa. Myös lupaus Jeesuksen huolen-

pidosta ja mukanaolosta seuraa hänen omi-

aan ja todistajiaan maailman aikojen lop-

puun asti.

Edelleen on julistettava parannusta ja

syntien anteeksiantamusta. Täydellinen

Jumalan laki on yhä voimassa, se laki,

jonka Jeesus on täyttänyt. Kun laki ahdis-

taa meitä, saamme ottaa vastaan anteek-

siantamuksen sanan ilman minkäänlaisia

ehtoja. Jeesus on kärsinyt kaikkien ihmis-

ten sijaisena, ja siksi kuka tahansa voi saa-

da pahat tekonsa anteeksi. Kun synnit on

saatu anteeksi, on se juhlan paikka. Enke-

litkin taivaassa juhlivat sitä, kun yksikin

syntinen kääntyy Jeesuksen puoleen.

(Luuk. 15:10).

Syntimme sovittanut Jumalan Poika

siirtyi taivaaseen Isän oikealle puolelle.

Jeesuksen mentyä kaksi valkopukuista

miestä sanoi: ”Tämä Jeesus, joka otettiin

teidän luotanne taivaaseen, tulee takaisin,

samalla tavoin kuin näitte hänen taivaa-

seen menevän” (Apt. 1:11).

Jeesuksen paluuta odottaessa on syytä

tutkia Jumalan Sanaa ja viipyä rukoukses-

sa ja uskovien yhteydessä.

Kiitämme ja rukoilemme vanhan virren

sanoin:

Oi Jeesus, yksin laupeus,

käsittämätön rakkaus

toi sinut tänne maailmaan

syntisten tähden kuolemaan.

Et omiasi milloinkaan

orvoiksi hylkää maailmaan,

vaan annat Pyhän Henkesi

lohduttajaksi, oppaaksi.

Velkamme suuren maksaja,

puolustat meitä taivaassa,

Isääsi aina rukoilet

ja Hänen kanssaan hallitset.

Kun päättyy aika maailman,

niin sinun nähdään saapuvan

suuressa kunniassasi,

vanhurskas, pyhä tuomari,

Kun kunniaasi päältä maan

siunatut silloin kutsutaan,

suo, Jeesus, että minäkin

Isäsi kotiin pääsisin.

Virsi 107:1,4-7.

Terveisin Meeri Auramo

Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) kuuluu

niihin suomalaisiin pylväskristittyihin,

jotka kukin omalla ajallaan ovat pitäneet

esillä sitä ainoaa merkityksellistä sano-

maa, jonka vastaanottaminen uskossa tuo

ihmiselle iankaikkisen elämän lahjan.

Osmo Tiililä oli tehnyt sen havainnon,

että tämänkaltaiset Jumalan valtakunnan

pylväät joutuvat usein kokemaan poikke-

uksellisen suuria kärsimyksiä ja menetyk-

siä. Niin oli Malmivaarankin kohdalla.

Malmivaara oli tullut Lapuan kirkko-

herraksi 1900. Mutta seuraavana vuonna

lavantautiepidemia vei lyhyessä ajassa hä-

nen perheestään kolme jäsentä: äidin ja

kaksi tytärtä.

Eräänä päivänä, kun Malmivaara istui

surun murtamana pappilassaan, sisään

astui vanha ystävä. Tämä laski kätensä

pappinsa olkapäälle ja sanoi: ”Nyt ollaan

Herran käsissä.” Malmivaara kertoi myö-

hemmin, että ilman sitä hän olisi murhees-

saan sortunut. Pylväätkin voivat murtua.

Ehkä kuormiensa tähden pylväskristit-

tyjen ominaisuuksiin kuuluu alituinen

viittaaminen ystävään Kristukseen. Seu-

raavassa katkelma Malmivaaran saarnasta,

jollaisia aikanamme tarvittaisiin kipeästi

lääkkeeksi kuolemantauteihimme.

”Koko Jumalan armotaloudessa on

vain kaksi asiaa: Kristus ja syntinen. Näis-

sä kahdessa on koko autuuden järjestys.

Eikä oikeastaan mitään muuta kuin nämä

kaksi asiaa olekaan pyhän Raamatun sisäl-

tönä.

Ne tulevat joka kohdassa Jumalan sa-

nassa esille: Kristus toisaalla, toisaalla

syntinen, Armahtaja ja armahdettava, Aut-

taja ja autettava, Vanhurskas ja väärä.

Näitä kahta koettaa Jumala sovittaa

yhteen. Meidän pelastuksemme riippuu

kokonansa siitä, pääsevätkö ne toistensa

pariin vai ei. Koko se vaikutus, mikä Ju-

malasta käy, on saattaa nämä kaksi yh-

teen: Kristus syntisen pariin, syntinen

Kristuksen pariin.

Kristus tuli alas taivaasta tänne maail-

maan syntisten luo, etsimään syntistä, aut-

tamaan häntä omaksensa, itkemään hänen

itkujansa, kärsimään hänen kipujansa,

kuolemaan hänen kuolemansa.

Jumalan tarkoitus on, että kaikella sil-

lä, minkä hän tekee meille, on saada meitä

Kristuksen luokse. Tuon tuostakin kuul-

laan sanoja Kristuksen suusta: Tulkaa mi-

nun tyköni, minun tyköni, seuratkaa mi-

nua; joka minun tyköni tulee, sitä minä en

heitä. Kuka ikinä minun tyköni tulee, on

vapaa menneisyydestään, hänen syntejään

ei enää muisteta. Kristuksessa siis on koko

autuus.

On aivan turhaa udella muuta autuuden

tietä, sillä sellaista ei löydy. On aivan tur-

haa ajaa takaa mitään muutakaan. Kristus

on ainoa autuuden tie ja autuus. Asia ei

selkene mitenkään toisin kuin siten, että

Kristus ja syntinen, Hän ja sinä, pääsette

kanssakäymiseen toistenne kanssa.

Mutta Kristuksen luo ei tule kukaan

meistä itsestään – sillä tie on niin oudon

ahdas ja portti on niin kapea. Isän täytyy

vetää meitä hänen luokseen. Kristus sa-

noo, että ainoastaan ne, jotka Isä hänelle

antaa, tulevat hänen luokseen.

Kuule, onko Isä saanut vetää sinua

Kristuksen luo; onko Jumala saanut antaa

sinut Poikansa omaksi? Oletko sinä salli-

nut Kristuksen päästä luoksesi?”

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 3

Pääkirjoitus

On vain Kristus ja syntinen

Ihmeellinen on tuo tuttu katumuspsalmi

130. Se on kirkkauden valtakuntaan vael-

tavan matkalaulu (1a). Kuinka usein tiellä

onkaan ollut tarpeen toistaa laulun alkusa-

noja: Syvyydestä minä huudan sinua, Her-

ra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot

sinun korvasi rukoustani (1-2).

Tie on vienyt matkaajan kuolemanvar-

jon laaksoon, syvään, pimeään kuiluun

(1b). Heprealainen sana syvyys (tehom)

kuvaakin pimeyttä, neuvottomuutta, eris-

tettynä olemista, jopa sekasortoa ja kapi-

naa. On jatkuvaa kipua, sairautta, petty-

myksiä, huolta läheisistä ja ennen kaikkea

vaivattuna olemista oman syntisyyden ja

sen aiheuttamien seurausten tähden.

Voi mikä lahja onkaan, jos osaan täl-

laisessa syvyydessä huutaa Herraa. Tosin

mieleeni hiipii pelko, kuuleeko hän minua

ja vaivautuuko hän tarkkaamaan sekavia,

avuttomia ja tyhmiä sanojani.

Matkaaja jatkaa huutamista syvyytensä

keskeltä. Hän tietää ketä hän huutaa. Hän

uskoo sittenkin, että Herra

on Herra, joka kuulee hä-

nenkin äänensä ja tarkkaa

hänen rukouksiaan (2).

Hän, joka on luonut korvan

- hänkö ei kuule (Ps 94:9)?

Mutta silloin matkaaja

muistaa, että Herran puo-

leen kääntyessä hänen ongelmanaan ovat-

kin hänen syntinsä. Jos Herra ottaa hänet

niistä tilille, ei hän kestä (3).

Ahdistusten ja niiden tuoman pelon

syvyys on siinä, että ihmissydän on petol-

linen ylitse kaiken. Siksi mikään ei ole sen

kauhistuttavampaa kuin se, että sydänten

tutkija pitää mielessään synnit.

Mistä tuleekaan se valo, joka syvyy-

teen vakuuttaa, että Herralla on armollinen

mieli syntistä kohtaan? On olemassa sovi-

tus (hilasmos, 4, LXX) syntien tähden ja

siksi Herra antaa anteeksi (4). Valo on

tietoa tästä Jumalan sovituksen sanasta ja

siihen saa panna toivonsa (5).

Matkaaja tietää, että hänen tulisi elää

Herraa peläten ja häntä kaikessa kunnioit-

taen (4b). Mutta entä, jos ei osaakaan elää

tässä pahassa maailmanajassa sillä tavoin?

Silloinkin Herran tykönä on anteeksianta-

mus (4 KR38) ja sen saa aina ottaa vas-

taan. Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat an-

teeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi

kaikille, jotka sinua avuksi huutavat (Ps

86:5). Perille ei kuitenkaan vielä ole pääs-

ty eikä täyttymys ole alkanut. Siksi psal-

mista vakuuttaakin itselleen: Minä odotan

sinua, Herra, odotan koko sielustani. Vaik-

ka odotus uuvuttaa, niin siitä huolimatta

odotan Herraa ja odotan hartaammin kuin

vartijat aamua (6).

Tällainen odotus perustuu sii-

hen, että matkaaja panee toi-

vonsa Herran sanaan (5). Hän

ei perusta odotustaan unelmiin-

sa eikä kokemuksiinsa vaan

sanaan ja sana seisoo lujana.

Psalmi päättyy vetoomuk-

seen koko Jumalan kansalle.

Kaikki saamme panna toivomme Herraan.

Toivomme on siinä, että Herran armo on

runsas, hän voi lunastaa ja hän myös lu-

nastaa meidät kaikista synneistämme, kuo-

lemasta ja Perkeleen vallasta (7-8).

Tähän turvaan jäämme tänäänkin.

Olavi Peltola

4 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Elämäni tärkeitä raamatunkohtia

Psalmi 130

Minä odotan Sinua,

Herra, odotan koko

sielustani. Vaikka se

uuvuttaa, odotan

kuitenkin.

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 5

Poimintoja Twitter-tililtäni jossa

saa käyttää vain 140 lyöntiä

Ne, jotka tuntevat Twitterin tietävät, että

sinne voi kirjoittaa korkeintaan 140 merk-

kiä pitkiä viestejä. Noihin 140 merkkiin

sisältyvät myös sanojen välilyönnit!

Seuraavassa poimintoja Twitter-tilil-

täni, jonne kirjoittelin jonkin aikaa. Toisi-

naan lainasin jotakin joltakin, useimmiten

kirjoitin itse.

Tarkoitus oikeastaan on lukea yksi

”tviitti” päivässä. Mutta tässä auttanee jo

sekin, että mietiskelee hetken kunkin

”tviitin” jälkeen. Niihin kun on usein yri-

tetty tiivistää yhden sivun verran tekstiä.

Emme voi koskaan päästä evankeliumia

pitemmälle; jos joku uskoo pääsevänsä sitä

eteenpäin, hän pettää sekä itsensä että hän-

tä uskovia.

Evankeliumi on avoin kaikille. Kaik-

kein kunnioitettavin syntinen maailmassa

ei ole sen suhteen paremmassa asemassa

kuin pahin. (M. Lloyd Jones).

Me emme puhuessamme pyri olemaan

mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka

tutkii sydämemme” (Paavali).

On suuri joukko ihmisiä, jotka noudat-

tavat kristillisen elämän ohjeita, mutta

jotka eivät ole käsittäneet evankeliumia.

Sielunvihollinen pelkää armoa, koska

hänellä ei ole mitään sitä voimakkaampaa,

jolla hän voisi voittaa ne, jotka luottavat

Kristuksen sovitustyöhön.

"Näistä on heidän uskonsa perusteella

annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta

sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saa-

neet" (Hepr.11:39).

Vain yksi elämä, ja sekin on pian ohit-

se. Vain se, minkä Kristus on tehnyt, jää

jäljelle.

Kun sekoitamme oman tekemisemme

Kristuksen tehtyyn työhön, evankeliumi

lakkaa olemasta armollinen.

Jos olet ilman Jeesusta olet ilman kaik-

kea, millä on jotakin pysyvää arvoa.

(Spurgeon).

Itsevanhurskaus aiheuttaa meille riippu-

vuuden, sillä se antaa meille niin hyvän

olon tunteen. (Steve W Brown)

”Armahda minua, Jumala, armahda

minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkey-

dyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky me-

nee ohitse” (Ps. 57:2.)

Tuskin on Jumalan kutsumaa puhujaa

joka ei murehtisi joka puheensa jälkeen

miltei itkien sitä, kuinka vajavainen hänen

puheensa oli (Spurgeon).

Parasta, mitä ihmisissä joskus voi huo-

mata, on tavallisesti alkanut heissä heidän

suurien vaikeuksiensa keskellä ja raskait-

ten kuormien alla

Niillä, jotka seurasivat Jeesuksen kuole-

maa ristillä, ei ollut aavistustakaan siitä,

että he näkivät pelastushistorian suurim-

man tapahtuman.

Näinä aikoina moni etsii Kristuksen

evankeliumia mutta kuulee enimmäkseen

”ihmisen evankeliumia”. Aam. 8:11-

Kaikki taivaaseen tulijat ovat syntisiä,

jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi Jee-

suksen tähden.

Asu siellä missä huuto Golgatan ristiltä

kuuluu (Spurgeon).

– POM

Tämä takonaula ei muodoltaan ole kauka-

na nauloista, joilla Jeesuksen kädet ja jalat

lävistettiin Golgatalla.

On ihmeellistä, että jerusa-

lemilaiset sepät takovat

myös sellaisia van-

hanmallisia nau-

loja, joissa

lukee hep-

realaisin

kirjaimin

mecholal mipshaieinuu eli ”lävistetty syn-

tiemme tähden”. Nämä sanat he ottavat

pyhän kirjansa Jes. 53 luvun 5 jakeesta.

Alkukielen mukaisesti lause kuuluu

heprean kielestä käännettynä kokonaisuu-

dessaan näin: ”Hänet (Messias) on lävis-

tetty syntiemme tähden, runneltu pahain

tekojemme vuoksi, meidän rauhamme le-

pää hänessä, hänen haavoissaan me olem-

me parannetut.”

Naulojen sanoma kertoo haavoitetusta

Vapahtajasta, joka on haavoitettujen ih-

misten auttaja. Lauseessa oleva alkukielen

sana ”runneltu”, medukkaa, esiintyy Jobin

kirjassa lauseessa ”orpojen käsivarret

murskataan”. Runteleminen on murskaa-

mista. Jesajan kirjassa luvataan, samaa

sanaa käyttäen, että Jumala asuu niitten

tykönä, joilla on ”särjetty henki”, murskat-

tu henki. Lävistetty Vapahtaja on elämässä

murskaantuneitten ja särjettyjen ystävä.

Mutta onko muualla Raamatussa puhet-

ta kärsivästä Vapahtajasta?

Ensimmäinen sana, jonka yhteydessä

juutalaiset oppineet itsekin viittaavat kärsi-

vään Vapahtajaan on 1. Moos. 3:15: ”Mi-

nä panen vainon sinun ja vaimon välille ja

sinun siemenesi ja hänen sie-

menensä välille; hän on polkeva rikki

sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kanta-

päähän.” Rabbit ovat ihmetelleet, että hep-

reassa sanotaan, ”hän on polkeva rikki

sinun pääsi”. Kuka tämä ”hän” on?

Juutalaisten omassa raamatunselitykses-

sä Midrash rabbaa korostetaan, että syn-

tiinlankeemuksen tähden on suuri juopa

Jumalan ja ihmisten välillä ”kunnes tulee

Messias ja on sen korjaava”. Ja kolmessa

arameankielisessä selitysoppaassa Targum

onkeloksessa, Targum jerushalmissa ja

Targum jonathanissa sanotaan, että tämä

”vaimon siemen” on Messias. ”Lopussa,

Messias-kuninkaan päivänä, häntä tullaan

haavoittamaan kantapäähän.”

On ihmeellistä, että tässä jakeessa, joka

on ainoa, missä puhutaan ”vaimon sieme-

nestä”, viitataan juuri Vapahtajaan, joka

lyötiin ristille kantaluun alta. Tässä on

myös viittaus Vapahtajan ihmeelliseen

syntymään.

Lutherkin löysi juutalaisten ystäviensä

avulla lävistetyn Vapahtajan jakeesta, josta

sitä ei muutoin heti havaitse. Psalmi 22 al-

kaa kyllä Jeesuksen ristinhuudolla: ”Juma-

lani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Sama psalmi kertoo myös: ”Minä olen

mato, enkä ihminen, ihmisten pilkka ja

kansan hylky”, ”niin kuin vesi minä olen

maahan vuodatettu; kaikki minun luuni

ovat irti toisistaan”, ”minun voimani on

Lävistetty Vapahtaja on elämässä

murskattujen ja särjettyjen ystävä

Ajatuksia ahdistuneiden rinnalla

6 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 7

kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni

tarttuu suuni lakeen”, ”minä voin lukea

kaikki luuni, he katselevat minua ilkkuen;

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja

heittävät minun puvustani arpaa...”

Saman psalmin 17. jakeessa sanotaan:

”Pahain parvi saartaa minut, minun käteni

ja jalkani, niin kuin jalopeurat.

Miksi tässä puhutaan yhtäkkiä jalo-

peuroista? Luther sai kuulla rabbeilta, että

”jalopeurat” sana johtuu siitä, että sen vii-

meinen kirjain on jostain syystä jäljentäji-

en toimesta jätetty liian lyhyeksi. Jos se

olisi pidempi, pitäisi sana kääntää toisin.

Silloin kuuluisi lause: ”Minun käteni ja

jalkani he ovat lävistäneet.”

Kun Jeesus lävistettiin, hänen kärsi-

myksensä osui Jumalan isänsydämeen,

sillä Sakarja 12:10 kuuluu: ”He katsovat

minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he

valittavat häntä, niin kuin valitetaan aino-

kaista, murehtivat häntä katkerasti, niin

kuin murehditaan katkerasti esikoista.” Ja

seuraavan luvun kuudennessa jakeessa

kysytään tarkalleen alkukielen mukaisesti:

”Mitä ovat nuo haavat kättesi välissä? Hän

vastaa: ne lyötiin minuun ystäväini huo-

neessa.”

Jeesukseen koski varmaan kaikkein

kipeimmin, että ”hän tuli omiensa tykö,

mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä

vastaan”. Syvimmin murehduttaa tänäkin

päivänä Vapahtajaamme hänen omiensa

kylmäkiskoisuus ja itsekkyys.

Tuossa kirjoituksen alussa oleva naula

muistuttaa: Vapahtaja ei säästänyt eikä

säälinyt itseään. Profeetta Jesajakin toteaa:

”Unhottaako vaimo rintalapsensa - ja vaik-

ka he unhottaisivatkin, minä en sinua un-

hota. Katso, kätteni hipiään olen minä si-

nut piirtänyt.”

Vapahtajamme käsiin on tatuoitu rak-

kauden sanoma: mecholal mipshaeinuu,

”lävistetty syntiemme tähden”.

Risto Santalan raamattuopetus Helsin-

gin Raamattukoulu-lehden numerossa 2/70

En tänään osaa pyytää, mutta pyydän kuitenkin. Sen verran Herra pyydän, että itkisin.

Kun katse vaipuu maahan ja en jaksa uskoa, ne voimat sulta saanhan, mis en mitään omista.

Kun synnin kuormat painaa ja alas musertaa, kun tuntee turhaa vaivaa, silloinkin Hän rakastaa.

Missä lienee kivut suuret sydäntämme halkaisee? Missä armon virrat uudet laaksojasi täyttelee?

En täytä Herra mittaa Ett’ eessäs kelpaisin, mut kuulla kutsun luokses ja tulla kyynelin.

On Sulla oikee mitta tuo risti Golgatan. Sen nähdä saapi heikko, se kantaa uskovan.

Kun silloin tällöin kirkkaus kasvoistasi heijastuu, se kestää läpi turhuuden, ja kuin sielu uudistuu.

En huomisesta huoli nyt, vaan tahdon rakastaa kuin kevään muuttolinnut, jotka luokses palajaa. Antti Auranen

Tuo risti Golgatan,

se kantaa uskovan

8 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Eräänä iltana pohdin mieheni kanssa sitä,

miksi suunnitelmiimme tulee muutoksia,

miksi koemme vastoinkäymisiä ja heikko-

utta usein juuri silloin, kun olemme aikeis-

sa osallistua johonkin seurakunnan tapah-

tumaan tai aioimme tehdä jotakin Jumalan

valtakunnan työssä. Päivinä ennen kuin

meidän pitää lähteä tai osallistua johonkin,

lapset sairastuvat tai me sairastumme. Au-

to menee rikki. Lämminvesivaraaja alkaa

vuotaa ja korjaaja pitää saada paikalle.

Mieheni unettomuus alkaa usein ennen

lähtöämme. Toisinaan varamme loppuvat

kuin yllättäen ennen osallistumistamme

johonkin.

Useat ystävistämme kutsuvat tällaisia

kristityn ihmisen eteen nousevia esteitä

”hengellisiksi hyökkäyksiksi”. Pohdimme

sitäkin näkökulmaa. Ja tulimme siihen

tulokseen, että mikäli tällaiset vastoinkäy-

miset ovat sielunvihollisen työtä, viholli-

nen näyttää onnistuvan toiminnassaan hy-

vin.

Alas painettu

antaa Jumalalle tilaa

Joitakin aikoja tuon keskustelumme jäl-

keen luin 2. Kor. 12. lukua. Tässä luvussa

Paavali osoittaa, ettei Jumalan valtakunnan

työtä saarra sielunvihollinen vaan Jumala.

Paavali kertoo, että Jumala sallii - siis Ju-

mala sallii - apostolin kokea elämässään

isojakin vaikeuksia, jotta hän ei ylpeilisi

(12:7).

Paavalin merkillinen ”pistin”, pistävä

piikki, näyttää kyllä olevan sielunviholli-

sen työtä. Paavali kutsuu vaikeita koke-

muksiaan ”saatanan enkelin kuritukseksi”.

Mutta tästä huolimatta Paavali näkee

myös, että Jumala on näiden kipujen ja

kuritusten takana siten, että hän käyttää

saatanan työtä omiin tarkoituksiinsa: var-

jellakseen Paavalia ylpeydeltä ja ylimieli-

syydeltä, narsismilta.

Omien voimien loppuminen aiheuttaa

usein periksi antamisen. Jumalan edessä

heikko ihminen tunnustaa, etteivät asiat

ole hänen ”hallussaan ja vallassaan”. Ihmi-

nen näkee, että hän on tyhjä ja avuton.

Tuollaisten havaintojen tekeminen ei

ole helppoa. Kun elämään tulee vastoin-

käymisiä, jotka tekevät jonkun asian suo-

rittamisen meille mahdottomaksi, kun vi-

holliset voittavat, kun sairaudet sitovat,

kun mikään ei onnistu, ihminen ei enää

vain kuvittele olevansa ”ei mitään”. Tuo

ilmaisu lakkaa heikkoudessa olemasta

fraasi. Se ilmaisee totuuden.

Silloin mielessä voi käydä halu peittää

totuus ja jatkaa ulkonaista esiintymistä

ikään kuin kaikki olisi hyvin. Kun synneis-

tään tietoinen ihminen panostaa siihen,

miten hyvän vaikutelman hän muille kai-

kesta raadollisuudestaan huolimatta antaa,

miten taitava hän on tekemään sitä ja tätä,

syntyy ongelma, jonka yllättävän harvat

ulkopuoliset huomaavat. Ihmiset usein

arvioivat toisia juuri ulkonaisin perustein.

Jumala katsoo aina sydämeen ja näkee

koko totuuden.

Paavalin kohtaamilla vastoinkäymisillä

Jumala näyttää pyrkineen kahteen tavoit-

teeseen. Jumala käytti Paavalin kokemia

vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä apostolin

alentamiseen, ulkokuoren murentamiseen,

synnin paljastamiseen, jotta apostoli näki-

si, mitä hän on. Mutta samalla Jumala toi-

Miksi Jumala antaa heikkoutta?

- Koska heikkous on työväline

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 9

mi näin voidakseen tehdä omaa pyhää

siunattua työtään kukistetun Paavalin kaut-

ta. Kun sen huomaa, voi ilo tulla sisim-

pään keskellä kärsimyksiäkin.

Jeesus sanoi Paavalille asian näin: ”Mi-

nun armoni riittää sinulle, sillä voimani

tulee täydelliseksi heikkoudessa” (12:9).

Mitä tämä tarkoittaa? Paavalin vaikeudet

siirsivät häntä syrjemmälle keskipisteestä,

ne tekivät hänestä vähäpätöisemmän, ja

samalla syntyi enemmän tilaa Jumalalle ja

hänen työlleen, jonka hän suoritti heiken-

netyn apostolin kautta.

Erilaisista henkilökohtaisista vaikeuk-

sistamme voi siis seurata kahdenlaisia

asioita. Vaikeudet ensinnäkin taltuttavat

oman tärkeytemme ja tarpeellisuutemme

tuntoa. Voisiko sanoa, että hengellisessä

mielessä lakkaamme ottamasta jatkuvasti

itsestämme ns. selfie-kuvia, kuvia itses-

tämme, lakkaamme katsomasta itseämme

ja keskittymästä siihen, miltä näytämme ja

mitä teemme. Toiseksi kohtaamamme

vastukset ja epäonnistumiset antavat tai

oikeastaan raivaavat Jumalalle ”tilaa”,

jolloin hän toimii ilman meidän rajoittavaa

asennetta. Paavali kiteyttää Jumalan alas

painavan ja heikentävän työn suloisen

hedelmän sanoihin: ”Me emme (silloin

enää) julista itseämme, vaan Jeesusta Kris-

tusta.”

Molemmissa tapauksissa seuraus voi

parhaimmillaan olla se, että käsityksemme

itsestämme tarkentuu ja näemme parem-

min vähäpätöisyytemme Jumalan rinnalla

Jumalan työssä. Meille käy käytännössä

selvemmäksi, että Jumalan työ on jotakin,

minkä hän tekee itse, kun hän saa meidät

aidosti sanomaan: ”Hänen tulee kasvaa ja

minun vähetä.”

Paavali ei ollut ensimmäinen, joka löysi

tämän totuuden vähenemisen merkitykses-

tä. Vanha testamentti kertoo lukuisista ih-

misistä, jotka näkivät Jumalan työskentele-

vän heidän heikkoudessaan. Lapseton Ab-

raham, ihmiskaupan uhri Josef, änkyttävä

Mooses, lammaspaimenen virkaa hoitanut

nuori David… luettelo on pitkä.

Minua lähimmäksi tulee neuvottoman

ja avuttoman oloinen Gideon. Hänestä

kerrotaan Tuomarien kirjan luvuissa 6-8.

Hän ja hänen kohtalonsa saattaa olla Raa-

matun kirkkain esimerkki siitä, kuinka

kaikkivaltias Jumala toimii juuri ja nimen-

omaan heikoissa ihmisissä. Uudessa testa-

mentissa sanotaan, että Gideon kuuluu nii-

hin vanhan liiton ihmisiin, joiden heikkous

oli Jumalan työn kanava.

Heikkoutemme

on Jumalan työväline

Niin kuin Paavali vertasi elämäänsä ja työ-

tään rajoittavia kipeitä asioita kehossaan

olevaan kuivan piikkipensaan okaaseen,

niin Gideon eli israelilaisten keskuudessa,

jotka kärsivät samoilla sanoilla kuvatuista

Jumalan sallimista tappioista. Kun Raama-

tussa kohtaamme Gideonin, hän tapaa isra-

elilaisia, jotka kertovat, miten midianilai-

set tuhoavat heidän viljapeltonsa kun sato

on kypsymässä. Jumala kuvasi kansoja

näin: Ellette hävitä niitä, ”ne pistävät teitä

piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin” (4.

Moos. 33:55; Tuom 2:3 ym).

Terävä piikki silmässä tai iso terävä oka

kyljessä haittaa liikkumista. Kyse on josta-

kin, joka estää ihmistä palvelemasta Juma-

laa. Joosuan kirjassa Jumala sanoo, että

vihollisista, joita siedetään, tulee israelilai-

sille pyydyksiä ja ansoja, ”ne iskevät ruos-

kana teitä’ kylkiin, pistävät okaina teitä

silmiin” (Joos. 23:13).

Nämä israelilaiset olivat vastustajiensa

aiheuttamien kärsimysten ja kipujen lyö-

miä, heidän oli vaikea nähdä, vihollisten

ruoskien siimoihin kiinnitetyt metallinpa-

laset iskeytyvät heidän kylkiensä ihoon ja

lihaan. He olivat tappiolla ja lisäksi he

kärsivät tuskaa ja heidän oli siksi vaikea

olla. Olosuhteet kuormittivat heitä ja ärsyt-

tivät heitä, hermoja koeteltiin. >>

Terävä oka silmässä tai kyljessä, ruos-

kan iskujen aiheuttamat kivut kehossa,

ovat jatkuvan kärsimyksen ja vaivan aihei-

ta. Ne estävät ihmistä olemasta levollinen

ja toimimasta totutulla tavalla.

Mutta onko tuhoavista olosuhteista,

vastoinkäymisistä, esteistä, heikkoudesta

vapautuminen todella siunaus? Asiaa voi

tarkastella myös näin:

Marttyyrit vastustivat pimeyden voimia

”heikkoutensa voimalla” (Milton). He ku-

kistivat vihollisten joukkoja koska heidän

heikkoutensa antoi Jumalalle tilaa toimia.

Monet niistä, joilla oli inhimillisiä heik-

kouksia, joko kehossaan tai mielessään,

monet niistä, jotka vapisivat ja epäröivät

sekä fyysisesti että hengessään, monet

niistä, jotka suhteessa vihollisiinsa olivat

avuttomia, lukumäärältään pieniä, kaikin

tavoin puutteellisempia kuin viholliset,

niin, monet heistä oppivat heikkoudessaan

mitä Jumalan voima on ja heikkoudessaan

vastustivat vihollisiaan sen uskon kautta,

minkä Jumala heille oli antanut, Tuom. 4:

8; 6:15, 16:5,7,10; 1. Sam. 7:9, 10 jne.

Sarah Lebhar Hall,

raamattuopin professori

Suom. ja muokannut Per-Olof Malk.

PS: Kirjoitus, jonka otteita olen lukijoil-

lemme edellä koonnut, toi mieleeni muis-

ton 1980-luvulta. Minut oli kutsuttu Rans-

kassa pidettyyn kansainväliseen lähetys-

konferenssiin pitämään raamattutunteja.

Aiheeni oli sama kuin Hallin kirjoitukses-

sa: Jumala on heikoissa väkevä.

Vaikutti siltä, että monille konferenssin

osallistujille Jumalan työn salaisuus avau-

tui eikä heikkouden kätkeminen ollut kaik-

kien mielestä enää tarpeellista. He näkivät

työn olevan Jumalan, ei meidän.

Mutta viimeisen tunnin jälkeen tuli

luokseni mies, joka sanoi, että olin puhu-

nut hyvin. Sitten hän lisäsi: ”Esityksesi

ongelma on siinä, etten ole koskaan nähnyt

tuon toimivan. Jos me olemme heikkoja, ei

tapahdu mitään. Jos aiomme saada aikaan

jotakin Jumalan valtakunnassa, meidän

täytyy olla voimakkaita.”

Hän osui ytimeen. Ehkä hän koki, että

hän oikaisi minua hyvin ja sai sanotuksi

tärkeän totuuden. Mutta minulle hänen

sanansa osoittivat, miten vaikea meidän on

luovuttaa elämämme ja Jumalan valtakun-

nan työn Jumalalle vastuutamme kokemal-

la itse jonkinlaista syrjään jäämistä.

Ehkä tämä omaan panokseen luottami-

nen ja sen kaipaaminen johtuu siitäkin,

että Jumalan toimiessa, emme me – eivät-

kä muut – välttämättä näe mitään. Sitä me

kauhistumme sillä haluamme nähdä.

Ajattelen näin: Kun Jumala oli Kristuk-

sessa ja sovitti maailman itsensä kanssa

(hauko henkeäsi ja ajattele, mitä Jumala

siis teki! Sovitti maailman), niin ristin

luona ei näkynyt Jumalaa sellaisena kuin

hänen oletetaan olevan eikä näkynyt

myöskään Jumalan voiman merkkejä.

Ei Jeesus astunut alas ristille niin kuin

pyydettiin, ei tullut legioonittain enkeleitä

lyömään vastustajia. Jeesus kuoli. Ja juuri

silloin Jumala sovitti meidät.

Menkäämme siksi uudestaan ristin

luokse ja katsokaamme tarkoin, miten Ju-

mala toimii, kun hän tekee suuria tekojaan.

Hän oli Kristuksessa, sanoo Raamattu.

Kristus oli ristiinnaulittu, hän ei ollut voi-

mahahmo, hän oli ylenkatsottu, pilkattu,

hän teki kuolemaa - ja kuoli. Ja tässä hei-

kossa Jumala oli ja lunasti maailman, lu-

nasti sinut ja minut ristiinnaulitussa Pojas-

saan.

Minun armossani on sinulle kyllin, sa-

noi Jeesus Paavalille. Sillä minun voimani

tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Jos tuo on totta, ei ole aihetta pelätä

heikkoutta. On aihetta ylistää Jumalan

suurta voimaa, joka luo linnunratoja ja

pelastaa syntisiä.

– POM

10 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 11

Maailma on täynnä omien tekojen oppeja.

Nurinkurinen autuuden tie, väärä oppi ka-

tumuksesta, kilvoituksesta ja taisteluista,

joita me suoritamme ja jotka ovat meidän

työtämme, pimittää oikeata pelastuksen

tietä.

Pelastuksen tie on heittäytymistä aivan

kelvottomana Vapahtajan jalkojen juureen

hänen parannettavakseen. Parannuksen jäl-

keen on kilvoittelua eli meihin aina tarttu-

van synnin pois panemista.

Evankeliumissa tarjotaan herätetylle pe-

lastus Kristuksessa so. julistetaan ilosano-

maa syntien anteeksi antamisesta ja syntis-

ten ystävästä. Pyhän Hengen vaikutuksesta

hän voi uskoa Kristukseen.

Tätä tapahtumaa, jossa saatanan lapses-

ta tulee Jumalan lapsi, voidaan sanoa myös

vanhurskauttamiseksi. Syntien anteeksi

saamisen ohella siihen sisältyy uudestisyn-

tyminen.

Pyhän Hengen synnyttämä uusi luomus

ei enää riistä Jumalalta hänen kunniaansa

niin kuin ”luonnollinen” ihminen, vaan

hän joutuu itse saatanan riistettäväksi ja

ahdistettavaksi: Häneltä yritetään ottaa

pois lahjana saatu kallis armon aarre eli

syntien anteeksi saaminen. Jottei häneltä

sitä aarretta riistettäisi, hän pakenee Va-

pahtajan haavojen turviin niin kuin kanan-

poika emonsa siipien alle.

Sielunvihollisen viha kohdistuu siis Ju-

malan sanaa vastaan, koska siihen sisältyy

syntisiä vapauttava voima. Vihollinen ei

sallisi ihmisten kuulevan Jumalan sanaa ja

jos joku kuuleekin, saatana pyrkii otta-

maan sydämeen kylvetyn sanan pois. Ellei

tätä vihollisen työtä olisi olemassa, tulisi-

vat ihmiset suurin joukoin uskoon.

Kun saatana on saanut ihmissydämen

valtaansa, hän vetäytyy pois ja piiloutuu,

jottei pelästyttäisi saalistaan eikä siten il-

maisisi ihmiselle tämän olevan sielunvi-

hollisen vanki. Saatanan orjuudessa ole-

valla ihmisellä on näennäinen vapaus, eikä

hän sen tähden tunne olevansa kiusauksis-

sa kuten Jumalan lapset tuntevat.

Kaikkein vaarallisinta sielunviholliselle

on kuitenkin evankeliumin saarnaaminen

ja sen myötä annettava synnin päästö. Sen

avulla syntyy usko Jumalan Poikaan. Kris-

tukseen uskova ei ole enää saatanan vaan

Jumalan lapsi.

Sellainen julistus, joka vähänkin yrittää

poistaa Kristus-kuvasta järjen vastaisuutta,

ei ole enää kristillistä. Järjen vastaisuuden

poistaminen Jumalan ilmoituksesta (Kris-

tuksesta) on viisauden syntiä: yritystä teh-

dä Jumalan salaisuudet järjellä käsitettä-

väksi. Juuri kärsivässä haavoitetussa Va-

pahtajassa on nähtävissä Jumalan kuva.

Kristus on ennen muuta lihaksi tullut

Jumala. Milloin Kristuksen alennusmuo-

dossa nähdään vain ihmisen kuva, hänen

palvonnastaan muodostuu pelkkää Jeesus-

palvontaa.

Kristuksen alennusmuoto käsitetään

oikein vain silloin, kun Jeesuksen kuole-

massa nähdään Jumalan kuolema ja hänen

alentumisessaan Luojan Majesteetin alen-

tuminen. Ylösnousseenakin Kristus on ris-

tin Herra, ei kirkkaudessa hallitseva ku-

ningas, jonka kuvasta haavat olisivat ka-

donneet. Hänellä on vieläkin jäljellä haa-

vansa kuten epäilevä Tuomas ne näki.

Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700

-1760), herrnhutilaisuuden perustaja

Herrnhutilaisuuden

sydänääniä pelastuksesta

Heikko ihminen

Hyvän Paimenen huomassa

Lyhennelmä Laukaassa ensi elokuussa pidettävän luennon aihepiiristä

12 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Elämään kuuluu erilaista ja

eri asteista ahdistusta.

Useimmiten miellämme sen

negatiivisena, ja tahdomme

siitä nopeasti eroon. Aina

ahdistus ei välttämättä ole

yksinomaan huono asia.

Jumala voi puhua myös sen

kautta. Se voi pysäyttää

meitä Jumalan kasvojen

eteen.

Ahdistus voi liittyä elämämme nor-

maaleihin asioihin tai niissä kokemaamme

epäsuhtaan todellisuuden ja odotustemme

välillä. Ahdistuksen syy voi löytyä myös

sairaudesta. Kohtaamillamme menetyksillä

ja järkytyksillä on oma merkityksensä.

Elämäntilanne vaatii kestämistä ja yrittä-

mistä. Surun käsittely saa erilaisen muo-

don ja toisen ajan.

Ei ole hyvä hengellistää kaikkea. Toi-

saalta olemme kokonaisuus ja olemme

kaikkine asioinemme, vaiheinemme ja

elämäntilanteinemme Jumalan käsissä ja

hoidossa. Samoin meillä Kristukseen tur-

vaavilla on tieto, että tämä vaiheemme

täällä "kyynellaaksossa" on ajallinen. Ajat-

tomat ja ikuiset asiat ovat perillä.

Kaikesta hengellisestä tiedosta ja niin

kutsutusta ”hengellisestä kasvusta” huoli-

matta, nämä omat taustamme ovat jäljellä.

Ne voivat vaikuttaa hyvää, mutta myös

päinvastaista. Masentuneina, väsyneinä tai

kivuissamme huomaamme joskus olevam-

me hyvin onnettomia käytökseltämme.

Kuitenkin saamme omistaa myös tämän

lupauksen ja lohdutuksen:

”…ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyy-

neleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa

ole enää oleva, eikä murhetta

eikä parkua eikä kipua ole enää

oleva, sillä kaikki entinen on

mennyt" (Ilm.21:4).

Saamme jättää murheemme

Jumalan haltuun. Saamme jättää

myös koko oman surkeutemme

armahtavan Jumalan haltuun.

”Heittäkää kaikki murheenne

hänen päällensä, sillä hän pitää

teistä huolen" (1. Piet.5:7).

Voimmeko siis heittää hänen päällensä

sellaisenkin murheen, joka syntyy kun

tuskastumme, kiivastumme, sanomme

vääriä sanoja yhä vielä, pitkään uskossa

oltuamme? Miksi meistä, minusta, ei tule

hyvää tai vahvaa tai menestyjää?

Itselleni on tullut rakkaaksi oman elä-

mäni kipujen kautta Heprealaiskirjeen

kohta: ”Älkää olko vaelluksessanne ahnei-

ta; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän

itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää

enkä sinua jätä’." (Hebr.13:5.)

Uskoisin, että tämä on osoittamassa

tietä oikeaan suuntaan. Meistä on tarkoitus

Jumalan lapsina tulla riippuvaisia Taivaal-

lisesta Isästämme. Meistä on määrä tulla

pieniä, mutta uudella tavalla näkeviä, kii-

tollisia ja eteen päin katsovia. Katseemme

ei kohdistu enää niin paljon omiin tekoi-

himme tai saavutuksiimme, vaan Hyvään

Paimeneen rinnallamme.

Jumala ei jätä meitä. Ainakin minussa

on riippunut pelko liittyen hylkäämiseen.

Olen ajatellut alitajuisesti, että minun pi-

täisi olla jotenkin näkyvällä tavalla hyö-

dyllinen ja sitten voin luottaa Jumalan

rakkauteen. Jumala on kuitenkin uskolli-

nen itsensä tähden. Hänen oma rakkauten-

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 13

sa kohdistuu aina juuri heikkoon, avutto-

maan ja tarvitsevaan.

Me katsomme Kristukseen meille an-

nettuna lahjana. Hän kärsi puolestamme.

Hän tuli ihmiseksi tähtemme. Hän tuli

myös puhumaan ne kalliit sanat mitä on

talletettuina evankeliumeissa. Itse ajatte-

len, että on hyvä osata ulkoa edes joitakin

Jeesuksen sanoja: ”Minä olen ylösnouse-

mus ja elämä.” ”Rauhan minä jätän teille:

minun rauhani - sen minä annan teille.”

”Älköön teidän sydämenne olko murheelli-

nen älköönkä peljätkö.”

Jumala kuulee meitä

Kristuksen tähden

Yksi osa kristityn kilvoitusta on siinä, että

opimme rauhoittumaan ja kyselemään Ju-

malan tahtoa rukoillen ja sanan kautta.

Kun rukoilemme, niin kyseessä on tällöin-

kin lahja, ei suoritus. Nimittäin Jumala,

Isä, kuulee meitä Poikansa, Jeesuksen

Kristuksen, tähden.

Meitä ei kuulla monisanaisuutemme tai

rukousasentomme tähden, ei edes rukous-

paikan vuoksi. Emme tee tietä rukoukselle

pitkäkestoisen ylistyksen kautta. Meitä ei

kuulla sen vuoksi, että ikään kuin ensin

tyhjentyisimme jostain muusta. Ei, meitä

kuullaan Jeesuksen tähden.

Vanhassa testamentissa on peräti 22

jakeessa mainittu sana ”armoistuin”. Se

liittyi aina Kaikkeinpyhimpään, Jumalan

läheisyyteen ja syntien anteeksisaamiseen.

Kun Jeesus kuoli, temppelin esirippu repe-

si. Meillä on pääsy näin pyhimpään. Tätä

tarkoitan, kun sanon, että Isä kuulee meitä

Poikansa tähden.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat

Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjak-

si vanhurskauden hänen armostaan sen

lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa

Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut

armoistuimeksi uskon kautta hänen ve-

reensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan,

koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen

tehdyt synnit” (Room.3:23-25).

Rukouksessa menemme kuin armois-

tuimen äärelle. Oikeastaan olemme aina

Jumalan kasvojen edessä Jeesuksen uhrin

ja lahjavanhurskauden tähden. Aloittaessa-

ni rukousta, muistutan itseänikin Kristuk-

sen sovitustyöstä ja syntien anteeksi saa-

misesta Kristuksen ansiosta.

Rukouksessa on kyse yksinkertaisesta

asiasta. Se on kuin lapsen puhetta Isälle.

Se on ”Abba”-puhetta usein yksinäisyy-

dessä. Tarkoitan tällä sitä läheisyyttä ja

valmistautumattomuutta, mitä rukous

usein on. Rukouksessa voi olla tunnetta,

mutta siinä ei tarvitse olla muuta kuin

kääntyminen Jumalan puoleen asioissam-

me. Jumalan rukousten kuuleminen tai

niihin vastaaminen ei riipu meidän tunteis-

tamme. Hän kuulee meitä Kristuksen täh-

den.

Hädässä saamme turvautua Jumalan

rakkauteen ja armoon Kristuksessa. Ruko-

uksesta tulee osa elämäämme. Se kiinnit-

tyy arkeemme. Siinä emme käske Jumalaa.

Me anomme, kiitämme, kysymme, olem-

me yhteydessä ja lähellä. Välillä me kipui-

lemme ja jopa epäilemme rukoushetkis-

sämme. Usein saamme huomata, ettei Ju-

malan vastaus ole sitä mitä odotimme. Se

myös saattaa viipyä.

Rukoukseen voi liittyä myös ahdistusta

ja huolta. Saatamme yhä uudestaan viedä

samaa sydämellämme olevaa asiaa Juma-

lalle. Ajattelen, että sekä asiamme, että me

itsekin olemme kuin hyvän ja luotettavan

Jumalan sylissä. Entä kun vanhenemme?

Keskittymiskykymme ehkä heikkenee en-

tisestään. Uskon, että yhä enemmän kat-

seemme kääntyy siihen, että Kristus on

meille lahja. Voimme pyytää sitä, että sai-

simme olla häneen liitetyt. Kun vain olem-

me Kristuksessa, meiltä ei puutu mitään.

Saamme pyytää kaikkeen tarvittavaan Ju-

malalta voimia. Hän tietää mikä on tar-

peellista, ja mikä on hyödyllistä.

Ceta Lehtniemi

14 – Armo riittää Numero 2-3/2016

”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkaste-

taan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei

putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdek-

si jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa

runsaan sadon” (Joh. 12: 23-24).

Kun ajanlaskumme alun aikoihin joku

juutalainen aloitti lauseensa sanomalla

”Totisesti, totisesti”, hän valmisti kuulijoi-

taan siihen, että se, mitä hän seuraavaksi

sanoisi, olisi ehdottoman luotettavaa, totta

ja hyvin tärkeää. Tällainen oli yleinen juu-

talainen tapa noihin aikoihin.

Ennen kuin Jeesus lausui ympärillään

oleville ihmisille tuon alussa mainitun Joh.

12 lauseen, hän oli ratsastanut aasin seläs-

sä kohti Jerusalemia. Ihmisiä oli tiellä sel-

västi enemmän kuin tavallisesti, koska

juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä ja

monet olivat tulleet ulkomailta asti juhlil-

le. Sekin oli yleinen juutalainen tapa noi-

hin aikoihin. Jokaisen juutalaisen velvolli-

suudeksi katsottiin kuuluvan ainakin yh-

den matkan teko pääsiäisjuhlille Jerusale-

miin riippumatta siitä, missä asui.

Jeesuksen tulo kaupunkiin sai kansan-

joukon tähden kuin itsestään juhlaluon-

teen. Kävi niin kuin suurissa kokouksissa

usein käy. Ihmiset vaikuttavat huomaamat-

ta toisiinsa ja syntyy jonkinlainen joukko-

ilmiö, hurmio jo siitä, että ihmisiä on niin

paljon koolla.

Messiaan odotus oli myös yleistä juuta-

laisten keskuudessa tuohon aikaan. Josta-

kin syystä tietä kulkevat pyhiinvaeltajat

äkkiä kokivat, että nyt tuo odotettu Messi-

aan tulon hetki oli käsillä. Nyt hän oli täs-

sä ja nyt hän perustaisi valtakuntansa, ajai-

si pelkoa aiheuttavat ja kansaa nöyryyttä-

vät miehittäjät pois maasta, antaisi rauhan

ja toimeentulomahdollisuudet kaikille, loi-

si turvallisuuden ja ilon ja onnen edelly-

tykset ihmisille.

Kun Jeesus sanoi, että hetki oli tullut,

jolloin Ihmisen Poika kirkastettaisiin, ih-

misten oletus sai vahvistusta - tai ehkä se

syttyi juuri noista sanoista. He ajattelivat,

että heidän käsityksensä Jeesuksesta nyt

tulisi kaikille ilmeiseksi ja että heidän kä-

sityksensä Raamatusta nyt toteutuisi. Elä-

mä muuttuisi, ei olisi enää köyhiä, ei ehkä

olisi sairaitakaan, ei olisi nälkäisiä, ei olisi

sotilaiden miekkoja ja keihäitä, ei kärsi-

mystä eikä pelkoa.

Näin monet tulkitsevat Raamattua edel-

leen ja uskovat, että Jeesuksen kirkastumi-

nen, hänen tulonsa elämään ja hänen työn-

sä elämässä muuttaa elämän onnelliseksi.

Olisi helppo kiittää Jumalaa hänen hyvyy-

destään.

Mutta Jumala ei ole ihmisten toiveiden

ja mielikuvien Jumala, vaan oma itsenäi-

nen ja ikuisesti samana pysyvä Jumala, jo-

ka tekee, mitä itse tahtoo ja silloin, kun

tahtoo. Kun Jeesus sanoi, että nyt Ihmisen

Poika kirkastetaan, hän ajatteli joutumis-

taan ristille ja kuolemaansa. Siinä hänet

kirkastettaisiin, ei miehittäjien karkottami-

sessa. Golgatalla nähtäisiin, minkälainen

Jumala on ja kuinka hän tekee suuret te-

konsa.

Palmusunnuntain iloiseen menoon huk-

kuu helposti Jeesuksen opetus Jumalan

valtakunnan salaisuudesta: Vehnänjyvä ei

tuota satoa ellei se kuole eli vain kärsivä ja

kuoleva jyvä antaa satoa.

Tällainen ajatus oli ihmisille tuttu

maanviljelystä mutta siirrettynä Jumalan

valtakuntaan ajatus oli vieras. Käsittämä-

Heikko ihminen iloitsee sadosta

jonka Jumala itse valmistaa

tön se on monelle edelleen. Kuinka tappi-

on näköinen ja elämän menettämisen nä-

köinen asia, kuinka heikkous ja kuolema

voi tuottaa mitään hyvää Jumalan valta-

kunnassa? Jumalahan on kaikkivaltias, hän

on voimakas, hän antaa voiman.

Mutta Jeesus otti esille Jumalan työn

todellisen salaisuuden ja avasi sen kuuli-

joilleen vertauksen avulla: ”Totisesti, toti-

sesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja

kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta

jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon”,

hän sanoi.

Kaikki, jotka tämän kuulivat, olivat

Jeesuksen sanoista samaa mieltä. Sato

syntyy siitä, että kylvösiemenet kuolevat.

Kypsyvien viljapeltojen kauneus ja sato,

josta ihmiset elävät, syntyy siitä, että kyl-

vetyt siemenet ovat kuolleet. Jos ne eivät

kuole, pelloille ei tule kauniinkeltaisia

viljavainioita, ei satoa ollenkaan.

Mutta juuri näin oli myös Jumalan Po-

jan kohdalla. Hänenkin työnsä tuottaisi

hyvää satoa samalla tavalla kuin vehnänjy-

vä. Sitä varten hän oli täällä maailmassa.

Hän ei olisi kenellekään miksikään avuksi

ellei hän kuolisi niin kuin siemenjyvä. Hän

ei voisi auttaa ketään, hän ei voisi pelastaa

ketään, hän ei voisi armahtaa ketään eikä

tuoda ketään taivaan valtakuntaan, ellei

hän kärsisi ja kuolisi niin kuin kylvetty

siemen kuolee maassa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on tavoitta-

nut jotakin hyvin keskeistä tässä asiassa,

kun hän kirjoittaa Jeesuksesta, että ”edes-

sään olleen ilon tähden hän häpeästä vä-

littämättä kesti ristillä kärsimykset…”

(Hepr. 12:2).

Jeesus ei katsonut vain käsillä olevaan

hetkeen, siihen, miltä asiat näyttivät ihmis-

ten silmissä Golgatalla, vaan hän katsoi

työnsä hedelmiin ajan rajan tuolla puolel-

la. Siellä hän näki ilon aiheet, hän näki sen

sadon, jonka hän tiesi voivansa tuottaa

kuolemalla ristillä. Kerran ihmiset eri kie-

listä ja kansoista ja heimoista olisivat Ju-

malan luona sen tähden ja yksinomaan sen

tähden, että hän kuolemallaan oli saanut

antaa heille iankaikkisen elämän.

Tällaiselle ikuisuuteen tähtäävälle työl-

le ei koskaan ole annettu laajasti arvoa.

Sukupolvesta toiseen ihmiset ovat halun-

neet mahdollisimman helpon ja onnellisen

ajallisen elämän ja heti, mielellään myös

arvostusta muilta ja kiitosta ja menestystä.

Häpeää kartetaan, sitä ei haluta kantaa, ei

ehkä kestetäkään. Kuka suostuu olemaan

kelvoton, halveksittu, hylätty, jotta tai-

vaassa olisi kerran runsas sato? Kuka ottaa

oikeasti todesta Jeesuksen opetukset ristin

kantamisesta, vainotuksi tulemisesta Jee-

suksen nimen tähden? Kuka suostuu elä-

mässään olemaan siemenjyvä, jonka yli

voi kävellä, joka ei itse näe valoa, joka

mullassa kuolee?

Kaikkea tätä ristiin liittyvää alennusta

suurempi on ilo kun katselee edessä olevaa

satoa, ei ajallista tulosta, ei tilastoja ja täy-

siä saleja, vaan iankaikkisuuteen korjattua

satoa, Jeesuksen verellä pestyjä syntisiä.

Tällaisin ajatuksin me koetamme jat-

kaa, vaikka vastatuuli kovenee ja monet

valitsevat helpommat ja mukavammat tiet.

Ei se hyödytä ketään, jos meistä täällä

pidetään, jos työtuloksemme ovat näyttä-

viä ja ihmisten lukumäärät ovat suuria. Ei,

me katsomme pitemmälle, me katsomme

ajan rajan yli ja toimimme sen mukaan,

mitä Raamattu opettaa varsinaisesta Juma-

lan valtakunnan työstä. Silloin jäämme itse

ilman myönteistä huomiota ja kunniaa ja

asemaa. Meidät syrjäytetään, meitä ehkä

vihataan ja koetetaan painaa alas. Mutta

”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole,

se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se

kuolee, se tuottaa runsaan sadon”. Sato

iankaikkisuudessa on meidänkin ilomme,

se on kiitoksemme aihe Jeesukselle ja se

on päämäärämme täällä ajassa palvelles-

samme.

Per-Olof Malk

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 15

Evankeliumikoulussa

valmistaudutaan

uuteen työkauteen

Yhdistyksemme pienessä palkallisessa

työntekijäkunnassa tapahtuu muutoksia,

kuten elävässä elämässä muutoinkin jatku-

vasti tapahtuu.

Juankosken toimipisteen toimistonhoi-

taja Ari Korhosen työsuhde on hänen jal-

kateränsä amputoinnin takia muutettu Ke-

lan määräysten mukaisesti osa-aikaiseksi.

Toisen osan tuloistaan Korhonen saa Ke-

lalta osa-aikaisena kuntoutustukena.

Ari Korhosen toimenkuva muutetaan

uutta tilannetta vastaavaksi. Ystäville tie-

doksi, että Arin puhelinpäivystysajat rajoi-

tetaan tiistaihin ja torstaihin. Muina päivi-

nä voi tarpeen vaatiessa soittaa toimis-

tosihteeri Riitta Sistoselle. Sähköpostilla

Ari Korhosen tavoittaa entiseen tapaan.

Pyydämme ystäviä muistamaan Aria

tässä uudessa elämäntilanteessa, myös

kipujen kestämistä ja niin hyvää toipumis-

ta kuin mahdollista.

Ari aikoo osallistua Kristus-juhlaan

elokuussa, mikä on ilon aihe. >>

16 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Kutsu kaikille, myös papeille, saarnaajille opettajille jne.

Seminaari harhaoppien vaikutuksesta kristittyihin Suomessa

Laukaa, kurssikeskus Vuolake

Teema: ”Kansani horjuu kahtaalle”

Perjantaina 5.8.2016 klo 13.00-20.00 Ohjelma pe 5.8.

13.00 Tulokahvi Vuolakkeessa

14.00 Mitä on tapahtumassa kristinus-kolle Suomessa? Jouko Nieminen.

15.30 Karismaattinen liike: väärät opit mukana heti alusta. Juhani Aitomaa.

17.00 Päivällinen

18.00 Toinen evankeliumi, toinen Jee-sus, toinen Pyhä Henki. Per-Olof Malk

Kunkin alustukset jälkeen keskustelu.

Ilmoittautumiset seminaariin toimisto-sihteeri Riitta Sistonen, 040 480 3351, riitta.sistonen@evankeliumikoulu.fi *

Seminaaria seuraavana päivänä la 6.8. alkaa EVOP:n valtakunnallinen Kris-tus-juhla Laukaan kunnan liikuntasalis-sa ja lukiossa. Juhlan ohjelma ja muut tiedot ovat tässä lehdessä, seuraavalla aukeamalla.

Yleisaihe: ”Minä annan teille iankaikkisen elämän”

Majoitusvaraukset seminaariin ja Kris-tus-juhlaan: Vuolake, puh. 014-833 002 tai muut alueen majoitusliikkeet. Katso tarkemmin Kristus-juhlan ilmoituksesta.

Tervetuloa

Evankeliumikoulu Evankeliumin opintoyhdistys ry

Tietoja majoituksesta

Laukaassa elokuussa

Majoitusta Laukaassa tarvitsevat voi-vat ottaa yhteyttä Laukaan alueella toimiviin majoitusliikkeisiin sekä myös Suolahdessa ja Jyväskylässä oleviin hotelleihin.

Esimerkkejä paikoista, joissa vieraam-me ovat edellisinä vuosina yöpyneet:

Hotelli Vuolake, Laukaa, puh. 014 833 002, Hotelli Peurunka, Laukaa, puh. 020 751 601, Hotelli Keitele, Suo-lahti, puh. 020 751 4650.

Asuntovaunupaikkoja hotelli Vuolak-keen pihassa.

Sivujen sisällöstä tässä muutama poiminta: Luentosali, jonne voit mennä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja missä päin maailmaa hyvänsä kuuntelemaan Raamatun opetusta, tai lukemaan sitä. Valittavanasi on yli 200 raamattuluentoa (klikkaa: Opetuksia > Luentosali)

Armo riittää -lehden laaja arkis-to, jossa voit istuutua lukemaan kaikki Armo riittää -lehden numerot lehden perustamisesta alkaen (klikkaa Opetuksia > Armo riittää -lehti)

Kalenteri, josta löydät tulevia maakunnallisia ja muita tilaisuuksi-amme koskevat tiedot.

Verkkokauppa, jossa voit tilata sekä luettavaa että kuunneltavaa itselle tai lahjaksi.

Yhteystietomme koottuna Sinua varten.

Keskustelufoorumi, johon liitty-mällä voit osallistua keskusteluun vaikka teologiasta, evankeliumista, julistuksesta, uskosta, sielunhoidos-ta, kirkkohistoriasta, kirjoista, eksy-tyksistä. Tai sitten voit olla hiljainen jäsen, joka mielenkiinnolla lukee, minkälaisia mielipiteitä muilla on.

Tervetuloa syventymään sanaan!

www.evankeliumikoulu.fi

Jaakko Pirttiahon osa-aikainen ja mää-

räaikainen työsuhde päättyy elokuun lo-

pussa. Jaakko tähyää eteenpäin ja suurem-

piin työpuitteisiin. Toivomme Jumalan

johdattavan häntä näissä pyrkimyksissä.

Olemme kiitollisia siitä sanan opetuk-

sesta sekä valoisasta mielestä, jolla Jaakko

on nelisen vuotta palvellut osa-aikaisesti

yhdistyksessä. Toivotamme Jumalan run-

sasta siunausta kun hän on siirtymässä

eteenpäin. Määräaikaisen työsuhteen päät-

tymiseen asti Jaakko on sairauslomalla.

Viime huhtikuussa dipl.kielenkääntäjä

Riitta Sistonen aloitti kokotoimisen työn

yhdistyksen Hyvinkään toimiston sihteeri-

nä. Vapaaehtoistyötä yhdistyksessä vuo-

desta 2003 lähtien tehneiden Liisa ja Per-

Olof Malkin voimien vähetessä Sistonen

ottaa työkseen osan heidän tehtävistään.

Toivotamme Riitan tervetulleeksi Evanke-

liumin opintoyhdistykseen.

Yhdistykselle on muodostettu kokous-

ja muun toiminnan työryhmä, joka alkaa

johtaa yhdistyksen opetustilaisuuksien,

Kristus-päivien yms. järjestämistä. Tähän

asti opetusvastuuta kantaneiden lisäksi

mukaan on tulossa joitakin uusia opettajia,

mikä on kiitoksen aihe sekin.

EVOP:n kotisivut palvelevat rajoituksetta kaikkia ja monin tavoin

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 17

Korjaus viime numeroon

Lehtemme edellisen numeron 1/16 pää-

kirjoituksessa oli virhe, joka koski kirjaa

Jumala puhuu unissa ja näyissä. Kirjan

on kirjoittanut Jane Hamon eikä Marc

Driscoll. Pahoittelemme virhettä.

Samassa kirjoituksessa mainittiin

myös Chuck T. Piercen kirja. Sen koh-

dalla olisi ollut hyvä mainita, että kirjalla

on Piercen lisäksi kaksi muutakin kirjoit-

tajaa: Markku Koivisto ja Maarit Aro-

Heinilä (kirjan kannessa tosin lukee vain

Chuck Piercen nimi). Kirjan kustantaja

on Nokia Missio Kustannus ja kirjan

nimi on Momentum - Suomi, Israel ja

lopunajat. - POM

www. evankeliumikoulu. fi

18 – Armo riittää Numero 2-3/2016

Valtakunnallinen Kristus-juhla

Laukaassa 6.-7.8.2016.

Paikka: Sydän-Laukaan koulu, lukio ja liikuntahalli Saralinnantie 3 (Jyväskylästä noin 25 km pohjoiseen)

”Minä annan iankaikkisen elämän”

(Päivää ennen Kristus-juhlaa järjestämme hotelli– ja kurssikeskus Vuolak- keessa seminaarin, johon toivotamme kaikki aiheista kiinnostuneet terve tulleiksi. Lisätietoja sivulla16.) Lauantai 6.8.

11.00 Tulolounas Sydän-Laukaan koulun ruokasalissa. 12.00 Avaus. Armon evankeliumi väsyneille ja itseensä pettyneille.

Jouko Nieminen 13.45 ”Ole minulle turvakallio, jolle saan aina tulla”.

Paavo Suihkonen. 15.00 Kahvi 15.45 Mistä ahdistunut löytää avun? Ceta Lehtniemi. 17.00 Päivällinen 18.00 Roomalaiskirjeen helmiä. Jouko Saikkonen. 19.30 ”Minä annan iankaikkisen elämän”. Toivelaulujen ilta. Puhe: Per-Olof Malk.

Sunnuntai 7.8.

9.00 ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa” (Ps. 23:4).

Per-Olof Malk 10.15 Pyhäaamun hartaus. 11.15 Lounas

12.15 ”Hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun

hyvyydellä” (Ps. 07:9). Krista Dachauer 13.30 Rukoushetki. Esirukousaiheet. 14.00 Kahvi. 14.45 Raamattutunti.

Yhteislaulut säestää Saara Mörsky. Laulu ja musiikki: Hanna Eskel, viulu, Marja-Liisa Oikari ja Kari Hiekkavirta, laulu, Erkki ja Martti Holopainen, laulu ja

musiikki.

Alustavat, ei-sitovat ilmoitukset mahdollisesta osallistumisesta pyydämme kertomaan toimistosihteeri Riitta Sistoselle puh. 040 480 3351, email riit-

ta.sistonen@evankeliumikoulu.fi. Kiitos avusta.

Majoitustietoja sivulla 16.

Koko ohjelma osoitteessa www.evankeliumikoulu.fi/tapahtumia.

Numero 2-3/2016 Armo riittää – 19

SUOMEN EVANKELIUMIKOULU EVANKELIUMIN OPINTOYHDISTYS RY

Postiosoite: PL 17, 05831 Hyvinkää Puhelin, toimisto: (019) 41 42 43 Sähköpostiosoite: toimisto@evankeliumikoulu.fi

Toiminnanjohtaja: Per-Olof Malk, (019)414243. Toimistonhoitaja: Ari Korhonen; Juankosken tp. tavoitettavissa tiistaisin ja torstaisin 045 176 2225; päivittäin ari.korhonen@evankeliumikoulu.fi

Toimistosihteeri: Riitta Sistonen, 040 480 3351, riitta.sistonen@evankeliumikoulu.fi

Sielunhoidollista keskusteluapua: • Opett. Maire Lyytinen, p. 040 827 7119, mairelyytinen1@gmail.com • Rov. Olavi Peltola, p. (09) 677 859, rovasti.peltola@gmail.com Tri Paavo Suihkonen, p. 040 523 3928

Lahjat ja laskut, tilitiedot: Katso pankkien tilitiedot tilisiirtolomakkeesta alla.

EVANKELIUMIKOULU NETISSÄ

(Osoite www.evank.org toimii vielä, mutta sitä ei enää päivitetä. Siirry siksi käyttämään uutta osoi-tetta www.evankeliumikoulu.fi.)

Netissä on mm. yli 200 raamattuluentoa luettavis-sa ja kuunneltavissa.

Armo riittää Hengellinen lukemisto

13. vuosikerta. Lehti on ystävien ylläpitämä ja tilaajille maksuton. Ilmestyy 5-6 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Evankeliumin opintoyhdistys ry Toimitus: toimisto@evankeliumikoulu.fi Vastaava ja taitto: Per-Olof Malk

Tilaukset ja tilauksia koskevat muutokset: S-postitse os. tilaukset@evankeliumikouu.fi tai Ari Korhonen 045 176 2225 tai Liisa Malk, (019) 41 42 43 tai postitse PL 17, 05831 Hyvinkää

Kaikki aiemmin julkaistut Armo riittää -lehden numerot ovat luettavissa lehden arkistossa Evan-keliumikoulun sivuilla www.evankeliumikoulu.fi.

Nuoret ja aikuiset piireissä

Toivomme voivamme antaa pienpiiritoiminnasta lisätietoja alkusyksyllä. Siunattua kesää kaikille.

Postimyyntimme

Hyviä kirjoja sekä CD:lle tallennettuja raamattu-luentoja postimyyntimme kautta. Pyydä luettelo. Tilaukset: tilaukset@evankeliumikoulu.fi, myynti-vastaava Ari Korhonen. Puh. 045 176 2225.

ISSN 1797-2477 (Painettu) ISSN 1797-2493 (Verkkolehti)

Paino: Suomen Printman Oy, Hyvinkää 2016.

Evankeliumin opintoyhdistys ry:n ja Suomen evankeliumikoulun kotisivut internetissä osoitteessa

www.evankeliumikoulu.fi

TIL

ISIIR

TO

LAHJATILI: Handelsbanken IBAN: FI81 3131 3001 1717 01. BIC: HANDFIHH

LAHJATILI: Danske Bank IBAN: FI32 8000 1570 9941 46. BIC: DABAFIHH

LASKUT: Lammin Säästöpankki IBAN: FI78 4260 1220 0687 82. BIC: ITELFIHH

Evankeliumin opintoyhdistys ry

Suomen Evankeliumikoulu PL 17, 05831 Hyvinkää

Käytä viitenumeroa, se säästää.

1805 Tuki Armo riittää -lehdelle 1818 Tuki opintoyhdistykselle 2202 Tuki Ari Korhosen työlle 2244 Tuki toimintaan ulkomailla

Vapaaehtoinen lahjaosuuteni evan-keliumin levittämistyölle EVOP:n kautta.

Keräysluvan on myöntänyt Poliisihallitus. Luvan nro POL-2015-17445. Lupa voi-massa 16.5.2016 - 31.12.2017 koko Suo-messa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varat käytetään kaikille avoimen kristilli-sen perus- ja raamattuopetuksen antami-seen luennoilla, kursseilla sekä painetus-sa ja sähköisessä muodossa. Lupaehdot www.evankeliumikoulu.fi.

Saajan tilinumerot

Saaja

Maksaja

Allekirjoitus

Tililtä numero

Viitenumero Euro

EVOP:n työ on Kristukseen turvaavien ystävien yhteistä työtä. Ole mukana!

Viimeinen sivu

EVOP PL 17 05831 Hyvinkää

Testamentti Suomen kirkolle –

ja kiitos vaimolle

”En eronnut kirkosta sitä vastustaakseni,

vaan sitä protestillani auttaakseni – mutta

luulen tekoni tuoneen vain hyvin vähän

hedelmää. Olen suuresti murehtinut elämä-

ni loppuvuodet Suomen kirkon maallistu-

mista, joka on ollut sekä tahallisesti sallit-

tua että johdettua. Monivuotinen, hiljainen

rukoukseni on ollut, että hyvä, kaikkival­

tias Jumala antaisi kirkolle vielä uusia he-

rätyksen aikoja, niin että kirkko keskittyisi

varsinaiseen tehtäväänsä, evankeliumin ju-

listamiseen ihmisten iankaikkiseksi autuu-

deksi. Vain Herramme risti ja ylösnouse-

mus sekä korotus ja samalla Pyhän Hen-

gen läsnäolo (Herra itse Hengessä – pyhän

Kolmiyhteyden salaisuus) on kirkon työn

perusta ja ainoa toivo.

Kirkko tekee toisarvoista työtä syrjäyt-

täessään pääasian. Jos uusin uskon hylän-

nyt teologia (lähinnä eksistentialistinen,

nyt viimeksi 'vallankumouksellinen') saa

jatkuvasti turmella kirkkoa sisältäpäin, sii-

tä tulee Baabel, ja Jumalan ekklesia (Una

Sancta UT:n mielessä) jää sen ulkopuolel-

le ja ehkä sortamaksikin. Näin ehkä on

käyvä lähestyttäessä pian koittavia lopun

aikoja – mutta sitten tulee Kristus.

En tahdo lausua mitään lopulliseksi

tarkoitettua tai ehdotonta tuomiota yhdes-

täkään kirkon työntekijästä niin paljon

kuin heitä olenkin arvostellut. Tuomio on

Jumalan. Olen vain tajunnut, ettei kirkko

ole kollektiivi, joka liikkuisi itsestään. Sitä

liikuttavat joko ihmiset tai Pyhä Henki ih-

misiä välikappaleinaan käyttäen. Jos kir­

kon liikkeelle saattajina ja työhön ohjaaji-

na on uskoa vailla olevia henkilöitä, kirk-

ko kulkee kohti tuomiota. Siitä sitä varjel-

koon hyvä Jumala.”

Emeritusprofessori Osmo Tiililä

testamentissaan 1972 Suomen kirkolle.

Tällainen Tiililän kirjoittama testamentti

löytyi hänen kuolemansa jälkeen

hänen pöytälaatikostaan.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@evankeliumikoulu.fi tai p. 045 176 2225

A -

Posti O

y

Posti G

ree

n

Kiitämme Jumalaa hänen

hyvistä armoteoistaan

Kristus-juhlista tulleita palautteita

"Upeaa julistusta ja musiikkia. Rukoi-

len puolestanne ja siunaan toimintaa."

”Hyvää selkeää opetusta Raamatusta,

asiallista. Musiikki hoitavaa ja raken-

tavaa.”

”Erittäin hyviä luentoja; sanoma täyttä

kultaa."

”Sain rauhan sydämeeni myrskyn kes-

kellä. Hyvä on sanaa kuulla.”