Anonymiteetin vaikutus todistajan kertomuksen luotettavuu-teen ja näyttöarvon puutteiden kompensoiminen

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu –tutkielma 11.12.2017 Tekijä: Jenna Hattunen 234650 Ohjaaja: Matti Tolvanen

TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö Oikeustieteiden laitos

Tekijä Jenna Juulia Eveliina Hattunen

Ohjaaja Matti Tolvanen

Työn nimi Anonymiteetin vaikutus todistajan kertomuksen luotettavuuteen ja näyttöarvon puuttei-den kompensoiminen Pääaine Rikos- ja prosessioikeus

Työn laji Pro gradu –tutkielma

Aika 11.12.2017

Sivuja X + 90

Tiivistelmä Anonyymillä todistelulla tarkoitetaan todistajan henkilöllisyyden salaamista. Anonyymiä todis-telua sovelletaan ainoastaan vakavissa rikosasioissa, joissa ankarin rangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta tai jos rikosepäily tai syyte koskee törkeää paritusta tai ihmiskaup-paa. Anonyymi todistelu on käsitteenä vielä melko vähän tutkittu, sillä se mahdollistettiin Suomen lainsäädännössä vuoden 2016 alusta lukien. Haasteen aiheen parissa luo se, että Suo-messa tapauksia anonyymistä todistelusta juurikaan ole. Tutkielma on lainopillinen ja sen tarkoituksena on selvittää, kuinka anonymiteetti vaikuttaa todistajan luotettavuuden arviointiin erityisesti oikeudenkäynnissä. Lisäksi tutkimuksessa poh-ditaan, heikentääkö anonymiteetti todisteen näyttöarvoa ja kuinka tämä mahdollinen näyttöar-von heikentyminen olisi ehkäistävissä tai kompensoitavissa. Merkittävässä roolissa ovat Eu-roopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun anonyymiin todisteluun liittyen. Näiden ratkaisu-jen lisäksi tärkeänä lähdeaineistona on käytetty hallituksen esitystä HE 46/2014 vp koskien oikeudenkäymiskaaren todisteluosion eli luvun 17 muuttamista. Oikeuskirjallisuudesta merkit-tävimmät lähteet ovat Pasi Pölösen ja Antti Tapanilan ”Todistelu oikeudenkäynnissä” sekä Antti Jokelan ”Pääkäsittely, todistelu ja tuomio”. Johtopäätöksenä on, että anonyymi todistelu ei heikennä todisteen näyttöarvoa, mikäli todis-teen arviointi on suoritettu huolellisesti. Jotta anonyymin todistajan kertomuksella on näyttöar-voa asiassa, on tuomion perustelujen oltava laajat vastakuulustelumahdollisuuden suhteen, todistajan mahdollisen (hyväksyttävän) poissaolon osalta ja mitä viranomaistoimia on tehty kuulusteluoikeuden turvaamiseksi. Avainsanat anonyymi todistelu, anonymiteetti, rikosoikeus, prosessioikeus, todistaja, todistajansuojelu

II SISÄLLYS LÄHTEET ........................................................................................................................... IV

LYHENNELUETTELO ....................................................................................................... X

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

1.1 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus .............................................................................. 1

1.2 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto ................................................................................. 2

1.3 Tutkielman rakenne ..................................................................................................... 3

2 TODISTELUSTA YLEISESTI .......................................................................................... 5

2.1 Todistelun yleiset periaatteet ....................................................................................... 5

2.1.1 Todistelun yleiset periaatteet Suomessa ............................................................... 5

2.1.2 Todistelun kontradiktorisuus ................................................................................ 6

2.1.3 Todistelun yleisiä periaatteita Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ......................... 8

2.2 Näytön arviointi ......................................................................................................... 10

2.2.1 Todistajan kertomuksen arvioinnista yleisesti .................................................... 10

2.2.2 Henkilötodistajan kertomuksen luotettavuuteen vaikuttavat seikat ................... 13

3 TODISTAJAN SUOJELU JA EPÄILLYN OIKEUDET ................................................ 16

3.1 Keinot todistajan suojelemiseksi ............................................................................... 16

3.2 Epäillyn oikeudet ....................................................................................................... 18

4 ANONYYMI TODISTELU ............................................................................................. 21

4.1 Anonyymistä todistelusta yleisesti ............................................................................ 21

4.1.1 Lainsäädännöllinen kehitys Suomessa ............................................................... 21

4.1.2 Anonyymin todistelun tarkoitus ......................................................................... 22

4.1.3 Anonyymin todistelun sallittavuus Euroopassa .................................................. 24

4.2 Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suhteessa anonyymiin todisteluun ................................................................................................... 25

4.2.1 Yleistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ............................................................................................ 25

4.2.2 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.3 artiklan sisältö ....................................... 26

III 4.2.3 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen anonyymiä todistelua koskeva oikeuskäytäntö ............................................................................................................. 28

4.2.4 Yhteenveto EIT:n oikeuskäytännöstä ................................................................. 49

4.2.5 EIT:n asettamat edellytykset anonymiteetin myöntämiselle .............................. 52

4.3 Anonyymi todistelu Suomessa .................................................................................. 54

4.3.1 Edellytykset anonymiteetin myöntämiselle ........................................................ 54

4.3.2 Anonymiteetin hakeminen ja siitä päättäminen.................................................. 56

4.3.3 Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus................................................................. 58

4.3.4 Anonymiteetin murtaminen ................................................................................ 59

4.3.5 Korkeimman oikeuden ratkaisu anonymiteetin myöntämisestä ......................... 61

4.4 Anonyymin todistajan kuuleminen Suomen lainsäädännön mukaan ........................ 63

4.4.1 Edellytykset anonyymin todistajan kuulemiselle ............................................... 63

4.4.2 Kuulemismenettely ............................................................................................. 65

5 ANONYMITEETIN VAIKUTUS TODISTEEN NÄYTTÖARVOON .......................... 69

5.1 Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuteen ja näyttöarvoon vaikuttavat tekijät……………………………………………………………………………………69

5.1.1 Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuden arviointi ja näyttöarvoa vahvistavat sekä heikentävät tekijät ............................................................................ 69

5.1.2 Henkilöllisyyden salaamisen vaikutus näyttöarvoon ......................................... 74

5.1.3 Puolustuksen oikeuksien vaarantumisen vaikutus näyttöarvoon........................ 76

5.2 Anonyymin todistelun vaikutus näytön saamiseen ................................................... 79

5.3 Näyttöarvon puutteiden ehkäiseminen ja puolustuksen oikeuksien rajoittamisen kompensoiminen rikosprosessissa ................................................................................... 81

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................................... 85

6.1 Anonymiteetin vaikutus näyttöarvoon ja puutteiden kompensoiminen .................... 85

6.2 Muita tutkittavia kysymyksiä .................................................................................... 88

IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta. Teoksessa Häyhä, Juha

(toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, 35–56. Autio, Tiina-Liisa – Karjala, Anna: Todistajanpsykologinen näkökulma henkilötodisteluun

rikosprosessissa. Teoksessa Lahti, Raimo – Siro, Jukka: Asiantuntemustieto ja asian-tuntijat oikeudessa. Helsingin hovioikeuden julkaisuja. Helsinki 2011.

Demleitner, Nora V.: Witness Protection in Criminal Cases: Anonymity, Disquise or Other Options. The American Journal of Comparative Law Vol. 46, 1998, s. 641–664.

Ervo, Laura: – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Vantaa 2005. – Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus – käsikirja lainkäyttäjille. Juva 2008.

European Judicial Training Network: Protection of an anonymous witness vs. the right of the defence to a fair trial according to Article 6 (3) (d) ECHR [http://www.ejtn.eu/Documents/Themis%202012/THEMIS%202012%20BUCHAREST%20DOCUMENT/Written_paper_Slovakia1.pdf] (20.5.2017)

Frände, Dan – Helenius, Dan – Hietanen-Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saran-pää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko: Prosessioike-us. 5. uudistettu painos. Liettua 2017, s. 731–736. (Frände ym. 2017)

Gardemeister, Kaira: Kirjatun todistajankertomuksen käyttö näytön arvioinnissa. Teokses-sa Ervo, Laura – Lahti, Raimo – Siro, Jukka: Perus- ja ihmisoikeudet rikosprosessis-sa. Helsingin hovioikeuden julkaisuja. Helsinki 2012.

Haapasalo, Jaana: Todistajanpsykologia – aikuiset todistajat. Osa I Psykologisen tiedon soveltaminen rikosprosesseihin. Teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Porvoo 2008.

Haapasalo, Jaana – Kiesiläinen, Kari – Niemi-Kiesiläinen Johanna: Todistajanpsykologia ja todistajankuulustelu. Helsinki 2000. (Haapasalo ym. 2000)

Hirvelä Päivi – Heikkilä Satu: Ihmisoikeudet – Käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. Porvoo 2013.

V Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen

julkaisuja 17. Helsinki 2011. Saatavilla sähköisesti ”https://issuu.com/arihirvonen/docs/mitk___metodit_paino” 22.4.2017.

Husa, Jaakko – Mutanen, Anu – Pohjolainen Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oike-ustieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. Helsinki 2008.

Jokela, Antti: Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot. Oikeudenkäynti I. 3. uudistettu painos. Liettua 2016.

Jokela, Antti: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. Oikeudenkäynti III. 2. uudistettu painos. Liettua 2015.

Jokela, Antti: Rikosprosessi. 4. uudistettu painos. Jyväskylä 2008. Jyränki, Antero: Toiset työt, toiset metodit. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodi-

ni. Porvoo 1997 s. 74–89. Jämsä, Jurkka: Vastakuulustelu ja henkilötodistelun hyödyntäminen – Schatschaschwili v.

Saksa (EIT). Lakimies 5/2016 s. 823–832. Kangas, Urpo: Minun metodini. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo

1997, 90–109. Kemppinen, Heikki: Vastakuulusteluoikeuden toteutuminen rikosoikeudenkäynnissä Eu-

roopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä. Defensor Legis 3/2017, s. 389–401.

Kramer, Karen: Witness protection as a key tool in addressing serious and organized cri-me. Teoksessa Securing protection and cooperation of witnesses and whistle-blowers. Unafei 2011: Fourth regional seminar on good governance for Southeast Asian countries.

Lappalainen, Juha – Frände, Dan – Koulu, Risto: Todistelu. Teoksessa Dan Frände – Erk-ki Havansi – Dan Helenius – Risto Koulu – Juha Lappalainen – Heidi Lindfors – Jo-hanna Niemi – Jaakko Rautio – Jyrki Virolainen: Prosessioikeus. 4. uudistettu pai-nos. Helsinki 2012, s. 585–706. (Lappalainen ym. 2012)

Linna, Tuula: Prosessioikeuden oppikirja. Helsinki 2012. Maffei, Stefano: The European Right to Confrontation in Criminal Proceedings: Absent,

Anonymous and Vulnerable Witnesses. Europe Law Publishing. Groningen 2012. Pellonpää, Matti:

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja uudet sopimusvaltiot. Lakimies 6–7/1999 s. 1049–1060.

VI – Under vilka förutsättningar kan anonyma vittnesmål och annan anonym bevisning accepteras? JFT 2/2008 s. 148–154.

Pellonpää, Matti – Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoi-keussopimus. 5. uudistettu painos. Helsinki 2012. (Pellonpää ym. 2012)

Pirjatanniemi, Elina: Vem är rädd för offret? JFT 5–6/2008 s. 609–624. Pölönen, Pasi: Henkilötodistelu rikosprosessissa. Jyväskylä 2003. Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti: Todistelu oikeudenkäynnissä. Tallinna 2015. Rasilainen, Aki: Hovioikeusmenettelyn uudistuksesta Ruotsissa syytetyn oikeuksien kan-

nalta. Defensor Legis 2/2007 s. 257–266. Rautio, Jaakko – Frände, Dan: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari.

Keuruu 2016. Scheinin, Martin: Keskeiset ihmisoikeusasiakirjat. Teoksessa Haapea, Arto (toim.): Ihmis-oikeudet 2000-luvulla – Sopimuksia ja asiakirjoja. Helsinki 2002. Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Vammala 2003. Spolander, Mia: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Defensor Legis 3/2005 s. 684–

694. Stanikić, Teija: Prosessioikeus todistajanpsykologian hyödyntäjänä ja tekijänä. Lakimies

1/2014, s. 65–84. Tapanila, Antti: – Anonyymi todistelu käytännössä. Defensor Legis 5/2017 s. 721–734.

– Syytetyn oikeus syyttäjän todistajien kuulemiseen. Jyväskylä 2004. Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa 2003. Toma, Elisa: The Principle of Equality of Arms – Part of the Right to a Fair Trial. Law

Reviw, Volume I, Issue 3, Jul.–Sept. 2011. Union of Jurists of Romania and Univer-sul Juridic Publishing House.

Viljanen, Jukka: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja yleiset opit. Lakimies 3/2004 s. 521–525.

Virolainen, Jyrki – Koulu, Risto: Johdatus prosessioikeuteen. Teoksessa Dan Frände – Erkki Havansi – Dan Helenius – Risto Koulu – Juha Lappalainen – Heidi Lindfors – Johanna Niemi – Jaakko Rautio – Jyrki Virolainen: Prosessioikeus. 4. uudistettu pai-nos. Helsinki 2012, s. 39–234.

Virolainen, Jyrki – Martikainen, Petri: Tuomion perusteleminen. Hämeenlinna 2010. Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi: Rikosprosessin perusteet: Rikosprosessioikeus I. Hel-

sinki 2003.

VII Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi: Rikosprosessin osalliset: Rikosprosessioikeus II. Porvoo

2004. Väisänen, Tiina – Korkman, Julia: Eräitä todistajan kertomuksen arviointiin liittyviä kipu-

kohtia oikeuspsykologisen tiedon valossa. Defensor Legis 5/2014, s. 721–739. VIRALLISLÄHTEET Kotimaiset virallislähteet HE 190/2002 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren eräiden

todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamisesta.

HE 46/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamisek-si.

HE 65/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi todistajansuojeluohjelmasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

LaVM 19/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp) oi-keudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimis-sa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

OM 65/2012: Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita: Vertailua eräistä todistusoikeudelli-sista kysymyksistä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

OM 69/2012: Todistelutoimikunta, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja: Todistelu yleisissä tuomioistuimissa.

OTMR 2002:4: Oikeusministeriön työryhmän osamietintö rikosprosessin tarkistamisesta. OTMR 2005:5: Oikeusministeriön työryhmämietintö anonyymistä todistelusta ja peitepo-

liisin oikeudesta osallistua rikollisryhmän toimintaan. OTMR 2006:6: Oikeusministeriön työryhmämietintö todistajien tukipalveluista. PeVL 39/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 46/2014

vp) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomiois-tuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

VIII Ohjeet ja suositukset Euroopan unionin ministerineuvoston päätöslauselma todistajien suojelusta kansainvälisen

järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan yhteydessä 23.11.1995 (95 /C 327/04)

Euroopan unionin ministerineuvoston päätöslauselma henkilöistä, jotka tekevät yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa 20.12.1996 (97/C 10/01)

Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus koskien todistajien pelottelua ja puolus-tuksen oikeuksia 10.9.1997 R (97) 13

Ulkomaiset virallislähteet SOU 1998:40: Brottsofferutredningenin mietintö. Brottsoffer: Vad har gjorts? Vad bör

göras? Mars 1998. Ruotsi. INTERNET-LÄHTEET Aamulehti: Puheenaihe: Tarvitaanko Suomessa todella kasvottomia ja nimettömiä todista-

jia oikeuteen? Päivitetty 27.3.2013. [http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194804051386/artikkeli/puheenaihe+tarvitaanko+suomessa+todella+kasvottomia+ja+nimettomia+todistajia+oikeuteen+.html] (20.5.2017)

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2016:88 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Kostovski v. Alankomaat, 20.11.1989. Windisch v. Itävalta, 27.9.1990. Isgro v. Italia, 19.2.1991. Lüdi v. Sveitsi, 15.6.1992. Saidi v. Ranska, 20.9.1993. Doorson v. Alankomaat, 26.3.1996. Van Mechelen ym. v. Alankomaat, 23.4.1997 (suuri jaosto).

IX Kok v. Alankomaat, 4.7.2000. Visser v. Alankomaat, 14.2.2002. Birutis ym. v. Liettua, 28.3.2004. Nesterov v. Viro, 25.10.2005. Krasniki v. Tsekki, 28.2.2006. Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt Kuningaskunta, 15.12.2011. Trymbach v. Ukraina, 12.01.2012. Ellis ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 10.4.2012. Sarkizov ym. v. Bulgaria,17.4.2012. Aigner v. Itävalta, 10.5.2012. Pesukic v. Sveitsi, 6.12.2012. Papadakis v. Makedonia, 26.2.2013. Doncev ja Burgov v. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 12.6.2014. Schatschaschwili v. Saksa, 15.12.2015. Batek ym. v. Tshekki 12.1.2017. Stulir v. Tshekki 12.1.2017. MUUT LÄHTEET European Court of Human Rights: Guide on Article 6 of the European Convention on

Human Rights – Right to a fair trial (criminal limb). Council of Europe/European Court of Human Rights 2014.

Korkein oikeus: Lausunto toimikunnan mietinnöstä "Todistelu yleisissä tuomioistuimissa" OH2012/231.

X LYHENNELUETTELO DL Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja. EIS Euroopan ihmisoikeussopimus EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ETL esitutkintalaki (805/2011) EU Euroopan unioni HE hallituksen esitys JFT Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland. KHO korkein hallinto-oikeus KKO korkein oikeus KP-sopimus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainväli-

nen yleissopimus (8/1976) L laki LaVM lakivaliokunnan mietintö LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja. OK oikeudenkäymiskaari (4/1734) OM oikeusministeriö OTMR oikeusministeriön työryhmä PeL Suomen perustuslaki (731/1999) PeVL perustuslakivaliokunnan mietintö ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) RL rikoslaki (39/1889) YTJulkL laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa

(370/2007)

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus Tutkimuksen aiheena on anonyymi todistelu ja anonyymin todistajan kertomuksen todis-tusarvo. Anonyymi todistelu on Suomen lainsäädännössä vielä melko tuore todistelun muoto, sillä se mahdollistettiin vasta vuoden 2016 alusta oikeudenkäymiskaaren (OK, 4/1734) todistelua koskevan luvun 17 (732/2015) uudistuksessa. Anonyymistä todistelusta on säännöksiä myös laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL, 689/1997), jossa kerro-taan menettelytavat anonyymistä todistelusta päättäessä. Koska kysymys on uudesta todis-telumuodosta, on syytä avata anonyymin todistelun lainsäädännöllisiä taustoja. Anonyymi todistelu on herättänyt runsaasti keskustelua useiden vuosien ajan, eikä anonyymin todiste-lun mahdollistaminen lainsäädännöllä ole ollut helppo prosessi. Anonyymiin todisteluun liittyy myös useita ongelmakohtia, joiden avaaminen on välttämätöntä tutkimuskysymyk-sen käsittelemisen kannalta. Tutkimuskysymyksenäni on seuraava kysymys: ”Kuinka todistajan anonymiteetti vaikuttaa

näytön luotettavuuden arviointiin ja kuinka mahdollinen todistusarvon heikentyminen tai puolustuksen puutteiden rajoittaminen olisi ehkäistävissä tai kompensoitavissa rikosten esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä?” Anonyymistä todistelusta on puolesta sekä vastaan –argumentteja. Yksi näistä vastaan –argumenteista on anonyymin todistajan kertomuksen heikko todistusarvo. Tutkimuksessani arvioin, onko anonyymin todistajan kertomuksen todistusarvo heikompi kuin henkilöllisyytensä paljastavan todistajan kertomuksen todis-tusarvo. Anonyymissä todistelussa olennainen kysymys onkin, onko todistajan suojelemi-nen ja samaan aikaan todistajankertomuksen vahva todistusarvo mahdollinen yhtälö. Tutkimuskysymykseni rajautuu ainoastaan anonyymin todistelun vastaanottamiseen ja todistelun luotettavuuden arviointiin. Tutkimuksessa kerron edellytykset anonymiteetin myöntämiselle, jotta on helpompaa ymmärtää, millaisissa rikoksissa tai tilanteissa henki-löllisyyden salaaminen on ylipäätään mahdollista. Jätän tutkimuksen ulkopuolelle tarkem-man arvioinnin siitä, milloin anonymiteetin myöntäminen on tarpeen ja milloin anonymi-teettiä ei tarvita. Kuitenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisujen avaa-minen auttaa ymmärtämään, miksi anonyymiin todisteluun on suhtauduttu jopa kriittisesti.

2 Tutkimukseni pääpaino on todistusarvon arvioinnissa, minkä vuoksi yleiset todistelun peri-aatteet on tärkeätä lyhyesti avata. Tutkimuksessa keskitytään siihen, vaikuttaako anonyymi todistelu näytön luotettavuuden arviointiin ja kuinka mahdollinen todistusarvon heikentyminen olisi ehkäistävissä tai kom-pensoitavissa. Tutkimuksessa esittelen vaihtoehtoja sille, millä keinoin anonyymin todista-jan todistusarvo ei heikentyisi ja näyttö olisi yhtä luotettavaa kuin ilman anonymiteettiä vastaanotettu näyttö eli mitkä ovat tai voisivat olla anonyymiä todistelua tukevia todisteita. 1.2 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto Tutkimukseni on lainopillinen. Lainopillisen metodin käyttäminen ilmenee pääasiassa sii-nä, että tutkimuksessa käsitellään voimassa olevaa oikeutta ja pohditaan, kuinka se asettuu nykyiseen järjestelmään. Lainopillisen tutkimustyön kohteena on normien maailma ja se keskittyy tuottamaan tieteellistä tietoa oikeusnormeista.1 Tutkijanideologia jakautuu Silta-lan näkemyksen mukaan kahteen osaan: tutkimuskohteena voi olla se, mitä oikeus on, jol-loin tarkastellaan voimassaolevaa oikeutta tai se, mitä oikeuden tulisi olla.2 Tässä tutki-muksessa ei pohdita sitä, kuinka oikeusjärjestelmää tulisi mahdollisesti muuttaa, vaan pa-neudutaan voimassaolevan oikeuden tarkastelemiseen. Lainoppi on tulkintaa ja systematisointia. Lainopilla eli oikeusdogmatiikalla pyritään sel-vittämään oikeusjärjestyksen sisällön epätietoisuutta ja systematisoimaan voimassa olevaa oikeutta eli jäsentämään, kehittämään tai luomaan oikeudellista järjestelmää.3 Tulkinta etenee pidemmälle kuin mitä oikeusnormi suoraan kertoo, ja tulkintakannanotot voivatkin olla esimerkiksi normien käsitteiden tarkempaa määrittelyä.4 Lainoppi on myös oikeuspe-riaatteiden punnintaa ja eri periaatteiden sovittamista yhteen. Tutkimuksessani kysymys on eri oikeusperiaatteiden yhteensoveltuvuuden tutkimisesta, esimerkiksi todistelun välittö-myyden periaatteen, vapaan todistusharkinnan ja kontradiktorisen periaatteen yhteensovit-tamisesta anonyymissä todistelussa. Tutkimuksessa lainopin praktinen ulottuvuus eli sisäl-lön selvittäminen tai tulkinta on oikeusdogmatiikalle tyypilliseen tapaan jatkuvassa vuoro-vaikutuksessa teoreettisen ulottuvuuden eli systematisoinnin kanssa.5 1 Hirvonen 2011, s. 22. 2 Siltala 2002, s. 59. 3 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2008, s. 20. 4 Hirvonen 2011, s. 22. 5 Aarnio 1997, s. 36–37.

3 Lainopin lisäksi tutkimus käsittää oikeusvertailevia piirteitä ja kansainvälistä ulottuvuutta, sillä tutkimuksessa on käsitelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, joissa tuodaan ilmi muiden maiden oikeusjärjestyksiä. Lainopillinen työ sisältää monia element-tejä eri tutkimusmetodeista ja vertailu onkin yksi keino hyödyttää tulkintaa ja systema-tisointia.6 Ylikansallisten tuomioistuinten antamien ratkaisujen vaikutusvalta on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Erityisesti näiden ylikansallisten tuomioistuinten antamilla en-nakkoratkaisuilla on merkitystä, sillä säädettyjen normien tulkitseminen kuuluu tuomiois-tuimille ja näin myös epäselvät normit saavat tulkintaa.7 Anonyymin todistelun kannalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on huomattava merkitys normien tulkinnassa. Oikeuslähdeaineisto määräytyy Kankaan mukaan automaattisesti tutkimuskohteesta.8 Läh-teinä tässä tutkimuksessa olen käyttänyt lainsäädäntöä, lainvalmisteluasiakirjoja, oikeuskir-jallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Lähteenä käytetty oikeuskäytäntö koostuu pääasiassa anonyymiä todistelua koskevasta hallituksen esityksestä, erilaisista muistioista tai lausun-noista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista, sillä suomalaista oikeuskäy-täntöä anonyymistä todistelusta ei vielä ole muodostunut siinä määrin, että siitä voitaisiin tehdä laajempia johtopäätöksiä.9 Tutkimuksen aineistoa olen rajannut siten, että en käsitte-le Suomessa mahdollisesti jo annettuja käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuja anonymiteetin myöntämisestä. Koska tutkimuksen painopiste on anonyymissä todistelussa, tärkeimmiksi lähteiksi ovat muodostuneet oikeudenkäymiskaaren 17 luku ja sen uudistukseen liittyvät lain esityöt. 1.3 Tutkielman rakenne Tutkielman rakenne koostuu yleisistä osioista, joissa käydään läpi tärkeimmät todistelun yleiset periaatteet henkilötodistelun kannalta sekä todistajan suojelua epäillyn oikeuksien kannalta. Tämän jälkeen aihetta johdatellaan anonyymiin todisteluun ja tutkimuksessa pohditaan anonyymin todistelun lähtökohtia Suomessa ja muualla Euroopassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tapaukset ovat merkittävässä asemassa anonyymin todis-telun käytettävyyden ja näyttöarvon kannalta, joten ihmisoikeustuomioistuimen tapauksia 6 Hirvonen 2011, s. 26. 7 Tolonen 2003, s. 126 ja 132. 8 Kangas 1997, s. 106. 9 Korkein oikeus on tähän mennessä antanut vasta yhden anonyymiä todistelua koskevan ratkaisun (KKO 2016:88).

4 on syytä avata. Tällöin voidaan ymmärtää anonyymin todistelun merkittävyys epäillyn oikeuksien kannalta sekä todistelun uskottavuuden arvioinnin kannalta. Anonyymiä todistelua koskeva lainsäädäntö Suomessa on melko tuoretta. Jotta tutkimuk-sen kannalta olennainen osa voidaan ymmärtää, on Suomen lainsäädäntö anonyymin todis-telun osalta avattu seikkaperäisesti. Lainsäädännön läpikäymisen jälkeen paneudutaan sii-hen, vaikuttaako anonymiteetti näytön luotettavuuden arviointiin ja mitkä ovat keinot eh-käistä mahdollista todistusarvon heikentymistä sekä kompensoida puolustukselle aiheutu-neita mahdollisia puutteita. Lopuksi johtopäätöksissä kootaan yhteen tutkimuskysymysten osalta merkittävimmät sei-kat ja tarkastellaan lyhyesti, mitä muita tutkittavia seikkoja aiheeseen liittyen olisi syytä jatkossa tutkia.

5 2 TODISTELUSTA YLEISESTI 2.1 Todistelun yleiset periaatteet 2.1.1 Todistelun yleiset periaatteet Suomessa Tuomioistuin perustaa tuomionsa oikeudenkäynnissä esitettyyn todisteluaineistoon. Tuo-mioistuimen tehtävänä on todistusharkinnassaan ottaa huomioon kaikki asiassa esitetty todistelu, johon tuomio tulee perustaa. Todisteluoikeus on yksi osa prosessioikeutta ja se on säännelty oikeudenkäymiskaaressa luvussa 17. Todisteluoikeus käsittää menettelyllisen todistusoikeuden ja todisteiden arvioinnin. Näytön arviointi voidaan jakaa todistusharkin-taan ja todistustaakkaan.10 Tämän lisäksi on käytetty myös jakoa muodolliseen ja aineelli-seen todisteluoikeuteen. Tässä jaossa muodollisen todistusoikeuden tehtävänä on järjestää todistelun ulkoista kulkua ja aineellinen taas määrittää todistajan ja asiantuntijan vaitiolo-oikeutta ja –velvollisuutta.11 Todistelumenettely on tarkoin säänneltyä. Pääperiaatteina ovat todistelun suullisuus ja vä-littömyys, vapaa todistusteoria (etenkin vapaa todistusharkinta) sekä todistelun kontradik-torisuus. Vapaaseen todistusteoriaan sisältyvät vapaa todistelu, jonka mukaan asianosaisen oikeutta esittää näyttöä ei ole rajoitettu ja tuomioistuin huomioi lain sallimin tavoin kaiken sen tietoon tulleen aineiston sekä vapaa todistusharkinta, jonka mukaan tuomioistuin voi näytön arvioinnissa vapaasti harkita esitetyn todistelun todistusvoiman näyttöarvontapun-ninnassaan.12 Todistelun välittömyys ja suullisuus ovat tärkeitä todistelun menettelyperiaatteita oikeu-denmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta. Todistelun suullisuus ja välittömyys ilmenevät yksinkertaisesti sanottuna siten, että pääsääntöisesti näyttö otetaan vastaan suul-lisesti pääkäsittelyssä.13 Suullisuudella ja välittömyydellä tarkoitetaan sitä, että asiassa kuultavien henkilötodistajien kertomukset otetaan pääkäsittelyssä vastaan suullisesti eikä kirjallisia kertomuksia saa käyttää todisteena pois lukien asiantuntijoiden kuulemisessa (kirjallisten kertomusten käyttö- ja hyödyntämiskielto). Esitutkinnassa annettua kertomusta voidaan kuitenkin hyödyntää vertailukohtana oikeudessa annetulle kertomukselle ja eräissä 10 Jokela 2015, s. 183–184. 11 Pölönen 2003, s. 100. 12 Lappalainen ym. 2012, s. 595–596. 13 Lappalainen ym. 2012, s. 607 ja 615.

6 tapauksissa esitutkintakertomusta voidaan käyttää näyttönä (OK 17:24:2). Myös diapositii-vissa riita-asioissa eli asioissa, joissa sovinto on sallittu, kirjallisia kertomuksia voidaan hyödyntää asianosaisten suostumuksella.14 On olemassa myös erityistapauksia, joissa kir-jallisten kertomusten käyttöä näyttönä voidaan pitää tarpeellisena. Tällainen voi olla esi-merkiksi todistajan kuolema tai todistamisen estävä vakava sairaus tahi todistajan tavoit-tamattomuus esimerkiksi tuntemattoman olinpaikan vuoksi.15 Todistelua voidaan tietyissä tapauksissa ottaa vastaan myös esimerkiksi videotallenteelta, mikä toisaalta rajoittaa todis-telun välittömyyden periaatetta. Tällöin syytetylle on kuitenkin varattava mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä.16 Todisteiden hyödyntämiskieltoon sisältyy ehdoton kielto hyödyntää sellaista todistetta, joka on saatu kiduttamalla. Myöskään vaitiolo-oikeuden vastaisesti saatua todistetta ei voi hyödyntää. Lainvastaisesti hankitun todisteen kohdalla tuomioistuin voi käyttää omaa har-kintaansa – todistetta voi hyödyntää, mikäli se ei vaaranna oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin toteutumista huomioiden asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeuden-loukkauksen vakavuus ja hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle sekä todis-teen merkitys asiassa.17 Todistelun välittömyysperiaatteen tarkoituksena on turvata asianosaisen asemaa oikeuden-käynnissä esimerkiksi siten, että tuomioistuin saa huomioida vain ne todistusseikat, jotka ovat oikeuden istunnossa esitetty. Todistelun välittömyydellä pyritään todistelun luotetta-vuuteen sekä siihen, että todistajaa kuullaan aina henkilökohtaisesti oikeudessa.18 2.1.2 Todistelun kontradiktorisuus Prosessinkulun kannalta tärkeimpänä periaatteena pidetään kontradiktorista periaatetta. Kontradiktorisella periaatteella tarkoitetaan vastapuolen kuulemisen periaatetta eli asian-osaisille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ja vastata toistensa kysymyksiin. Kontradik-torisuuden periaatteen noudattaminen luo vuorovaikutusta asianosaisten ja tuomioistuimen välille ja vastavuoroinen kuuleminen sekä kommentointi luovat edellytykset asian perus-

14 Pölönen – Tapanila 2015, s. 152–154. 15 Jokela 2015, s. 221. 16 Pölönen – Tapanila 2015, s. 155. 17 Rautio – Frände 2016, s. 175–176 ja 179. 18 Jokela 2016, s. 148 ja 152.

7 teelliseen ja monipuoliseen selvittämiseen.19 Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisin osa.20 Kontradiktorisuus yhdessä todiste-lun julkisuuden kanssa lisää myös todistelun avoimuutta.21 Kontradiktorisen periaatteen ytimenä on pidetty vastaajan oikeutta tulla kuulluksi.22 Tätä periaatetta kutsutaan anglosaksisessa oikeusjärjestelmässä equality of arms –

periaatteeksi.23 Lähtökohtana pidetään todistelun vastaanottamista syytetyn läsnä ollessa pidettävässä oikeudenkäynnissä, josta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan voidaan poiketa vain erityistapauksissa. Tällaisia erityistapauksia on katsottu ole-van muun muassa todistajan kuolema ja todistajan pelkääminen ja se, ettei todistajaa saada viranomaistoimenpiteistä huolimatta tavoitettua. Näissä tapauksissa oikeudenkäynnin ul-kopuolella annettua todistetta on voitu hyödyntää langettavan tuomion tukena, mutta mikä-li tällainen kertomus on ainoa tai ratkaiseva näyttö, on kontradiktorisuuden puutetta muilla keinoilla kompensoitava.24 Kompensoinnin laajuus riippuu todisteen merkityksellisyydestä asiassa. Mitä keskeisempi ja näyttöarvoltaan suurempi todiste on kyseessä, sitä enemmän kuulustelun puutetta tulee kompensoida. Näyttöosuuden ollessa pieni, riittävät vähäisem-män keinot.25 Kontradiktorinen kuulemisperiaate edellyttää, että asianosainen saa tuoda ilmi ja perustella omat vaatimuksensa ja väitteensä asiassa sekä näitä koskevat todisteet. Asianosaisen on saatava tieto käsiteltävästä asiasta, vastapuolen oikeudenkäyntiaineistosta sekä käsittelyn kulusta ja asianosaisen tulee voida esittää vastineensa vastapuolen vaatimusten, väitteiden ja todisteiden johdosta. Asianosaiset saavat myös lausua viran puolesta hankituista todis-teista ja selvityksistä sekä oikeustosiseikoista ja oikeudellisesta arvioinnista.26 Asianosai-selle tulee antaa tieto ja mahdollisuus lausua myös esimerkiksi sellaisesta seikasta, joka on yleisesti tunnettu vain jollakin tietyllä alueella tai paikkakunnalla, mutta seikka ei välttä-mättä ole kaikkien asianosaisten tiedossa. Tällaisen tietyllä alueella yleisesti tunnetun sei-

19 Virolainen – Koulu 2012, s. 126–127. 20 Rautio – Frände 2016, s. 30. 21 Jokela 2015, s. 216. 22 Jokela 2015, s. 136. 23 Virolainen – Koulu 2012, s. 127. 24 Jokela 2015, s. 364. EIT:n ratkaisu 15.12.2011 Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta käsitte-lee tätä problematiikkaa. 25 Jämsä LM 2016, s. 830. 26 Virolainen – Koulu 2012, s. 128–129.

8 kan hyödyntämistä päätöksenteossa ilman, että asianosaisille olisi annettu mahdollisuus lausua seikasta, voidaan pitää kontradiktorisen periaatteen vastaisena.27 Asianosaisilla tulee olla oikeus vastapuolen nimeämien todistajien ja muiden todistelutar-koituksessa kuultavien henkilöiden vastakuulusteluun.28 Pääkäsittelyssä todistajaa kuullaan pääkuulustelussa, vastakuulustelussa ja uudelleenkuulustelussa. Tätä menettelyä on kutsut-tu vuorokuulusteluksi ja menettely ilmentää hyvin kontradiktorista periaatetta, sillä asian-osaisilla on mahdollista kommentoida tai esittää kysymyksiä vastapuolen näytön johdosta, jolloin todistajan luotettavuutta voidaan kunnolla testata.29 Todistelun kontradiktorisuuden ytimen siis muodostavat mahdollisuus näytön esittämiseen ja muiden asianosaisten esittämän näytön kommentoimiseen. Asianosainen saa lausua jo-kaisesta tuomioistuimessa esitetystä todisteesta. Mikäli rikosasian vastaaja ei ole paikalla oikeudenkäynnissä, todistelu voidaan ottaa vastaan vain, kun tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi.30 Tuomioistuin ei kuitenkaan saa ratkaista asiaa, mikäli asianosaisella ei ole ollut tilaisuutta antaa vastinetta asiassa. Oikeus tulla kuulluksi on yksi ihmisten perusoike-uksista ja ilmentää tasa-arvoisuutta asianosaisten välillä.31 2.1.3 Todistelun yleisiä periaatteita Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan todistelua koskevat säännökset ovat hyvin samankaltaisia Suomen oikeudenkäymiskaaren säännösten kanssa.32 Kuten edellä on todettu, vapaa todis-tusharkinta on yksi Suomen todistelujärjestelmän tärkeimmistä periaatteista. Näin on myös Ruotsissa, jossa oikeus harkitsee esille tulleita seikkoja ja päättää mitä asiassa on todistettu tai näytetty sekä Norjassa, jossa rikosprosessilaissa ei ole nimenomaista säännöstä vapaasta todistusharkinnasta, mutta periaatetta kuitenkin sovelletaan. Tanskassa taas huomioidaan kaikki pääkäsittelyssä esitetyt todisteet eikä tuomioistuimen harkinta todisteiden todistus-

27 Virolainen – Pölönen 2004, s. 579. 28 Virolainen – Koulu 2012, s. 128–129. 29 Jokela 2015, s. 288. 30 Virolainen – Koulu 2012, s. 134 ja 616–617. 31 Jokela 2016, s. 77 ja 80–81. 32 Ruotsin prosessilainsäädäntö Rättegångsbalk 18.7.1942:740 on hyvin samankaltainen Suomen oikeuden-käymiskaaren kanssa. Norjassa taas siviili- ja rikosprosessista on säädetty erilliset lait: Lov om rettergangs-måten i straffesaker (Straffeprosessloven) 22.5.1981 No. 25 ja Lov om mekling og rettergang i sivile tvister (Tvisteloven) 17.6.2005 No. 90. Tanskassa on yksi prosessilaki: Lov nr. 90 af 11. april 1916 om rettens pleje (retsplejeloven). Ks. OM 65/2012, s. 9.

9 voimasta ole lainkaan lakiin sidottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö kui-tenkin ohjaa todistusharkintaa myös Tanskassa.33 Todistelun suullisuus ja välittömyys ovat tärkeitä periaatteita myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ruotsissa esitutkintakertomusta tai muuta kirjallista lausumaa ei lähtökohtai-sesti saa hyödyntää.34 Ruotsissa kuitenkaan henkilökohtainen läsnäolo ei pääkäsittelyssä ole välttämätöntä, vaan kuka tahansa asianosainen voi osallistua pääkäsittelyyn videoyh-teyden tai puhelimen välityksellä, myös syyttäjä ja avustaja. Ruotsissa lähtökohtana ovat suullisuus ja välittömyys, mutta suullisen todistelun välittömyydestä voidaan poiketa.35 Todistelun välittömyys ja kontradiktorisuus ilmenevät Norjassa siten, että todistusharkinta perustuu vain sellaisiin tosiasiaolosuhteisiin ja näyttöön, jotka on esitetty pääkäsittelyssä. Myös Tanskassa huomioidaan vain pääkäsittelyssä esitetyt todisteet.36 Tanskassa Euroopan ihmisoikeussopimus toki määrittää lukuisia vähimmäisvaatimuksia oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille, joka osaltaan yhtenäistää todistelun yleisiä periaatteita eri maiden välil-lä. Todisteen hyödyntämiskiellosta ei ole säädetty Ruotsin prosessilainsäädännössä eikä kiel-letyllä tavalla saatua todistetta pääsääntöisesti jätetä hyödyntämättä. Kuitenkin jos oikeu-denloukkaus on törkeä, voi hyödyntämiskielto seurata Euroopan ihmisoikeustuomioistui-men 6 artiklasta johtuen. Norjassa siviiliprosessilakiin on kirjattu, että tuomioistuin voi erityisistä syistä kieltää esittämästä epäasianmukaisella tavalla hankittua todistetta, mutta rikosprosessilakiin tätä ei ole kirjattu, vaikkakin samaa sääntöä sovelletaan myös rikospro-sessissa. Myöskään Tanskassa ei ole säännöksiä hyödyntämiskiellosta ja lähtökohtaisesti lainvastaisesti hankittuja todisteita voidaan hyödyntää. Hyödyntämiskiellot tulevat kysee-seen silloin, kun todiste on vähämerkityksellinen asian kannalta tai asia itsessään on vähäi-nen.37 Tässä kohtaa on syytä mainita, että Suomessa todisteiden hyödyntämiskielto otettiin osaksi lainsäädäntöämme vasta OK 17 luvun uudistuksessa, joka tuli voimaan vuoden 2016 alussa. Tätä ennen erityistä säännöstä hyödyntämiskiellosta ei ollut, mutta törkeiden

33 OM 65/2012, s. 10. 34 OM 65/2012, s. 23. 35 Rasilainen DL 2007, s 1. 36 OM 65/2012, s. 11. 37 OM 65/2012, s. 64–66.

10 oikeudenloukkausten kohdalla todisteen hyödyntäminen on ollut kielletty ja oikeuskirjalli-suudessa on pohdittu tilanteita, jolloin todistetta ei voitaisi hyödyntää näyttönä.38 2.2 Näytön arviointi 2.2.1 Todistajan kertomuksen arvioinnista yleisesti Lainsäädännössä ei juuri ole määritelty, mitkä tekijät henkilötodistelun arvioinnissa ovat relevantteja. Oikeudenkäymiskaaresta löytyy säännös, jonka mukaan tuomioistuimen tulee arvioida todisteiden näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla (OK 17:1), mutta henkilötodis-telun arvioinnista ei ole säännöksiä. Arviointi on täysin tuomioistuimen harkinnassa. Myöskään oikeuskirjallisuudessa henkilötodistelun arviointikriteerejä ei kovin tarkasti ole pohdittu, vaikkakin tiettyjä perusperiaatteita on esitetty. Näyttöarvon määrittämistä ohjaa vahvasti oikeuskäytäntö, erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisut.39 Henkilötodistelun luotettavuusmäärittely on haastavaa, sillä aina on olemassa mahdollisuus, että jopa uskot-tavalta vaikuttava kertomus on virheellinen epäonnistuneen havainnoinnin, mielikuvituk-sen, puutteellisen muistamisen tai muistikuvien muuttumisen, johdattelun, toistuvien kuu-lustelujen, muualta saatujen vaikutteiden, valemuistojen tai valehtelun vuoksi.40 Näytön arviointi koostuu useista osista, mutta tietyt arviointikriteerit ovat vakiinnuttaneet asemansa rikosprosessissa. Ensinnäkin on huomioitava, mikä on asiassa näyttö- eli tuomit-semiskynnys. Tällöin pohdittavana on se, jääkö asiassa varteenotettavaa tai järkevää epäi-lyä vastaajan syyllisyydestä. Tuomitseminen siis edellyttää, ettei syyllisyydestä jää var-teenotettavaa epäilyä.41 Kaikki varteenotettavat epäilyt syyllisyydestä tulisi pyrkiä sulke-maan pois ja on yksin tuomarin harkinnassa, onko rikosoikeudellisen vastuun perustavat seikat riittävästi poissuljettu. Esitutkinnan laadulla on merkitystä ja laajat puutteet esitut-kinnassa voivat luoda varteenotettavan epäilyn vastaajan syyllisyydestä.42 Näyttökynnystä arvioitaessa on selvitettävä tapahtumat sekä mikä on syytetyn rooli tapahtumiin. Syyksilu-kemisen kannalta olennaista on selvittää vastaukset oikeuskysymyksiin eli sovelletaanko asiassa esimerkiksi tahallisuutta, tuottamusta tai hätävarjelua koskevia oikeusnormeja. Näytön arviointiin vaikuttavat myös todennäköisyysteoreettiset mallit, joiden tarkoituksena 38 Esimerkiksi Pölönen 2003 ja Jokela 2008. 39 Pölönen – Tapanila 2015, s. 375–376. 40 Väisänen – Korkman DL 2014, s. 721. 41 Pölönen – Tapanila 2015, s. 81–82. 42 Rautio – Frände 2016, s. 41.

11 on tieteellistää näyttökynnys ja muodostaa abstraktinen todennäköisyysvaatimus, johon tuomari voi peilata käsiteltävän asian konkreettista todennäköisyysarvoa.43 Näytön arvi-oinnissa tuomari ei saa katsoa toteennäytetyksi sellaista seikkaa, jonka hän olettaa todeksi, mutta asiasta ei ole esitetty näyttökynnyksen ylittävää todistelua.44 Henkilötodistajan kertomuksen luotettavuuden arviointiin vaikuttavat suhde asianosaisiin, suhde muuhun todisteluun, kertomuksen sisältö tai sen muuttuminen, ristiriitaiset seikat, keskeisten kertomuselementtien puuttuminen ja kuultavan intressi kyseisessä asiassa. Hen-kilötodistajan kertomusta tarkastellaan suhteessa kokonaiskuvaan. Tällöin esimerkiksi useiden todistajien kertomusten liiallinen samankaltaisuus voi herättää epäilyn ennalta so-vitusta kertomuksesta, jolloin kertomuksia pidetään epäluotettavina. Asiassa tulee arvioida, vastaako todistajan kertomus totuutta, onko se valheellinen vai onko todistaja erehtynyt. Kertomuksen uskottavuusarvioinnissa huomioidaan elementtien yhteensopivuus, keskeis-ten tekijöiden selvyys, tapahtumainkulun etenemiseen liittyvät kronologiset epärealistisuu-det ja katkot, muistamattomuus olennaisissa asioissa, epätyypilliset reaktiot ja toiminnan irrationaalisuus. Mitä yksityiskohtaisemman kertomuksen todistaja kykenee esittämään, sitä uskottavampi todistajanlausunto on. Todistajan muuttaessa kertomustaan prosessin eri vaiheissa tai kertoessa ristiriitaista tietoa, vähentää se henkilön kertomuksen luotettavuut-ta.45 Jos todistaja on asianosaiselle läheinen henkilö, suhtaudutaan kertomukseen varauksella ja kriittisemmin kuin täysin ulkopuolisen henkilön kertomukseen.46 Asianosaisten suhdetta joudutaankin arvioimaan esimerkiksi tilanteessa, jossa kysymys on perheen sisäisestä ju-tusta.47 Rikosasioissa merkittävä näyttö usein on henkilötodistelua, joka voi antaa ristiriitaisia nä-kemyksiä tapahtumista eri henkilöiden välillä. Tällöin on tarkasteltava, tukevatko kirjalli-set todisteet yhden henkilötodistajan kertomusta, jolloin tätä kertomusta voidaan pitää tois-ten todistajien kertomuksia luotettavampina. Aina kuitenkaan kirjallisia todisteita ei ole suullisen todistajankertomuksen tueksi. Tyypillisesti ongelmallisimpia ovat seksuaalirikok- 43 Pölönen – Tapanila 2015, s. 83–84. 44 Virolainen – Pölönen 2003, s. 427. 45 Pölönen – Tapanila 2015, s. 120–121. 46 Pölönen – Tapanila 2015, s. 119. 47 Pölönen – Tapanila 2015, s. 387.

12 set, joissa vastakkain ovat asianomistajan ja syytetyn toisistaan poikkeavat kertomukset tapahtumainkulusta ja teosta. Erityisesti lapsen kertomus hyväksikäyttötapauksissa on han-kala tapaus, sillä tällöin oikeus joutuu selvittämään, onko olemassa uskottavaa vaihtoehtoa sille, että lapsen kertomus johtuisi jostakin muusta kuin häneen kohdistuneesta hyväksi-käytöstä. Tällainen muu syy voisi olla esimerkiksi se, että lapsi on nähnyt aikuisten seksu-aalista kanssakäymistä tai lasta on johdateltu harhaan.48 Näytön arviointi perustuu tavanomaisesti rationaaliseen päättelyyn, jolloin esitettyjä todis-teita arvioidaan ja suhteutetaan muuhun näyttöön. Tämän jälkeen arvioidaan, onko näyttö kokonaisuutena johdonmukainen ja tukeeko se riittävällä todennäköisyydellä hypoteesia. Viime vuosien aikana kuitenkin oikeuspsykologian tai todistajanpsykologian tuntemus sekä siihen liittyvä kirjallisuus on korostunut oikeuden ratkaisuissa.49 Oikeuspsykologian tutkijapuolelta on sanottu, että tuomareilla tulisi olla oikeuspsykologista tuntemusta kye-täkseen arvioimaan henkilötodistajan luotettavuutta.50 Oikeuspsykologialla tarkoitetaan ihmisen käyttäytymisen tutkimista oikeudenkäytössä ja todistajanpsykologia on yksi tämän tutkimusalueen sisällä rajatumpi ala, joka tutkii todistajan havaintoja sekä muistiprosessia, haastattelujen ja lausuntojen psykologista selvittämistä.51 Pölönen ja Tapanila kritisoivat ajatusta siitä, että tuomareiden tekemän henkilötodistelun arviointi perustuisi oikeuspsyko-logiseen tutkimuskäytäntöön, sillä tällöin päähuomio ei ole kokonaisnäytössä ja todisteiden suhteuttamisessa toisiinsa, vaan päähuomio keskittyy liiaksi todistajan kertomuksen luotet-tavuuden arviointiin oikeuspsykologian näkökulmasta. Pölönen ja Tapanila huomauttavat, että oikeuspsykologian tutkimuksen koetilanteet ovat usein keinotekoisia eivätkä ne vastaa todellista oikeudenkäyntiä. Lisäksi näytön riittävyyttä arvioidaan oikeudellisin perustein, joten oikeuspsykologia voi tuoda lisäarvoa ainoastaan todistajan kertomuksen sisällön ar-viointiin, mutta todisteen näyttöarvon ja riittävyyden ratkaiseminen on oikeudellista har-kintaa.52 Stanikić taas katsoo, että todistajanpsykologista asiantuntemusta tarvitaan käytän-nön rikosprosessissa, sillä rikosprosessijärjestelmä sisältää sellaisia elementtejä, jotka mahdollistavat ja vaativatkin todistajanpsykologisen tiedon hyödyntämistä.53 48 Pölönen – Tapanila 2015, s. 376–377. 49 Pölönen – Tapanila 2015, s. 378. 50 Väisänen – Korkman DL 2014, 722. 51 Haapasalo ym. 2000, s. 11. 52 Pölönen – Tapanila 2015, s. 379–381. 53 Stanikić LM 2014, s. 71.

13 Kukin todiste, myös henkilötodistajan antama kertomus, ensin arvotetaan erikseen, verra-taan todisteen sidonnaisuutta sen todistusteemaan, punnitaan kokemussääntöjen valossa todisteen näyttöarvoa ja tämän jälkeen todisteita punnitaan yhdessä selvittäen muodosta-vatko todisteet todistusketjua. Langettava tuomio on mahdollinen silloin, kun asiassa on tehty riittävä selvitys tapahtumainkulusta eikä syyttäjän esittämälle tapahtumainkululle ja teemalle jää vaihtoehtoista sekä järkevää selitystä eikä vastaajan syyllisyydestä jää var-teenotettavaa epäilyä.54 2.2.2 Henkilötodistajan kertomuksen luotettavuuteen vaikuttavat seikat Osaaminen siitä, mitkä tekijät ilmentävät todistajan muistikuvien olevan vääristyneitä ja mistä voidaan päätellä muistikuvien vastaavan todellisia tapahtumia, helpottavat todistajan kertomuksen luotettavuuden arviointia, vaikka toisaalta valemuistikuvien erottaminen varmaksi on lähes mahdotonta. On kuitenkin olemassa keinoja, joiden avulla epätosia ja tosia kertomuksia voidaan erottaa.55 Todistajanpsykologiassa on määritelty totuuskriteerit, joiden avulla henkilötodistajan ker-tomuksen luotettavuutta voidaan arvioida. Kriteerit jakaantuvat yleisiin ominaisuuksiin, spesifeihin sisältöihin, sisällön erikoispiirteisiin, motivaatiosisältöihin ja rikosspesifeihin elementteihin. Yleisillä ominaisuuksilla tarkoitetaan kertomuksen loogista rakennetta, strukturoimattomuutta ja yksityiskohtien runsautta. Jotta kertomus olisi luotettava, tulisi sen olla sisäisesti johdonmukainen eikä ristiriitaisuuksia saa ilmetä, mutta toisaalta kerto-mus ei saa olla liian ylijohdonmukainen ja se voi olla hieman hajanainenkin ja poiketa si-vuraiteille. Kerronta saa siis olla strukturoimatonta, vapaata ja luonnollisen poukkoilevaa. Valehdeltu kertomus on usein ennalta suunniteltu ja siksi erittäin kronologinen. Luotetta-vuutta kuvastaa myös todistajan kyky kuvata yksityiskohtia, kuten tapahtumaympäristöä, spontaanisti.56 Mitä yksityiskohtaisemmat sisällöt kertomuksessa on, sitä luotettavampana kertomusta pidetään. Spesifeillä sisällöillä tarkoitetaan aika- ja paikkasidonnaisuutta, vuorovaikutusten kuvaamista, keskustelujen selostamista ja odottamattomien tapahtumien käänteistä kerto-mista. Luotettavassa kertomuksessa todistaja kykenee sitomaan tapahtumat tiettyyn aikaan 54 Frände ym. 2017, s. 732–736. 55 Autio – Karjala 2011, s. 62. 56 Haapasalo ym. 2000, s. 136–137.

14 ja paikkaan, kertomaan ihmisten välisestä toiminnasta ja reaktioista sekä lainaamaan käy-tyjä keskusteluja ja sanastoa mielellään suorin lainauksin. Jos todistaja kykenee kertomaan yllättävistä käänteistä, joita tapahtumiin liittyy (esimerkiksi teon loppuminen ovikellon soidessa), on kertomusta pidettävä uskottavana. Sisällön erikoispiirteitä taas ovat epätaval-liset, tarpeettomat ja väärin ymmärretyt yksityiskohdat, lausunnon sisältöön liittyvien mui-den tapahtumien kertominen sekä omien mielentilojen ja toisen tunteiden ja motiivien se-lostaminen. Luotettava todistaja osaa kertoa ainutlaatuisista ja jopa myös tarpeettomista yksityiskohdista tai tapahtumista. Valheellinen kertomus harvemmin sisältää tarpeettomia yksityiskohtia, jotka eivät liity millään tavoin esitettyihin seikkoihin. Todistaja saattaa ker-toa myös väärin ymmärrettyjä asioita, jotka ovat kuitenkin oikeita (esimerkiksi lapsitodis-tajat saattavat ymmärtää asiat väärin), eikä tämä heikennä kertomuksen uskottavuutta. Luo-tettava todistaja kuvaa omia tunteitaan tilanteessa ja voi pohtia toisten paikalla olleiden mielentiloja ja tekojen syitä.57 Kertomuksen motivaatiosisällöt ovat spontaaneja korjauksia, muistipuutteiden tunnusta-mista, oman todistajanlausunnon epäilemistä, itselle epäedullisen tiedon kertomista ja ri-koksentekijän ymmärtämistä. Luotettavassa todistajanlausunnossa todistaja korjaa spon-taanisti puheitaan muistettuaan asioita tarkemmin ja myöntää muistipuutteensa joidenkin asioiden osalta. Todistaja saa epäillä kertomuksensa tarkkuutta. Valehtelevan todistajan tunnuspiirre on asioiden kertominen sujuvasti ja epäröimättä ilman tarkennuksia, eikä va-lehteleva todistaja kyseenalaista omien puheiden uskottavuutta. Luotettava todistaja uskal-taa tuoda esille myös hänelle itselleen epäedullisia seikkoja, kuten oma toiminta tilantees-sa, jossa olisi pitänyt toimia toisin. Luotettava kertomus voi myös sisältää rikoksentekijään kohdistuvaa ymmärrystä. Myös rikokseen liittyvien piirteiden kuvaaminen luo uskotta-vuutta.58 Toisaalta edellä mainitut luotettavuusmittarit ovat vain suuntaa antavia, sillä esimerkiksi todistaja, joka on kertonut kertomuksen useita kertoja aikaisemminkin, usein kykenee ker-tomaan kertomuksen uudelleen sujuvasti ja johdonmukaisesti.59 Myös henkilötodistajan ulkoinen olemus saattaa vaikuttaa todistajankertomuksen uskottavuuteen sekä se, luottaako todistaja itse kertomuksensa oikeellisuuteen ja seikkojen varmuuteen. Varma puhetapa 57 Haapasalo ym. 2000, s. 137–138. 58 Haapasalo ym. 2000, s. 138–139. 59 Autio – Karjala 2011, s. 80.

15 voisi myös viestiä luotettavuudesta.60 Kuitenkin oikeuskäytännössä on katsottu, ettei ker-tomuksen luotettavuutta voida perustaa oikeudenkäynnissä tehtäviin havaintoihin henkilön olemuksesta eli puhetavasta, ilmeistä ja eleistä tai tunnereaktioista. Olemusta tärkeämpää on itse kertomus ja kertomusta pidettävä kokonaisuutena arvioiden totena. Tämän vuoksi oikea nimitys oikeudelliselle arvioinnille olisikin todistajan kertomuksen luotettavuuden arviointi uskottavuuden arvioinnin sijaan.61 Virolainen katsoo, että käytännössä kuitenkin todistajan olemuksella, kertomuksen esitystavalla ja todistajan käytöksellä on painoarvoa näyttöarvoa harkitessa. On huomioitava, että todistajan jännitys- tai pelkotila voi vaikuttaa olemukseen, jolloin todistaja saattaa vaikuttaa epävarmalta. Tällöin tuomion perusteluissa tulisi tuoda ilmi ne seikat, miksi todistaja mahdollisesti on ollut esimerkiksi pelokkaan oloinen.62 Henkilötodisteen todistusarvon määräytymiseen vaikuttavat tekijät ovat todisteen sisältö, sen varmuus eli luotettavuus ja todisteen indisioarvo. Käytännössä nämä tekijät tarkoittavat sitä, että todistusarvo määräytyy siitä mitä todistaja on sanonut, kuinka luotettavana kerto-musta ja todistajan havaintoja voidaan pitää sekä mitä todistusoikeudellisia päätelmiä to-distusmekanismista voidaan tehdä eli koskevatko todistajan havainnot kyseistä todistus-teemaa. Jos kertomusta on pidettävä luotettavana, on todisteella täysi todistusarvo.63 Yhteenvetona voidaan todeta, että henkilötodistajan kertomuksen kokonaisuus ja johdon-mukaisuus vaikuttavat merkittävästi siihen, onko kertomus luotettava. Nämä ovatkin tär-keitä luotettavuuden arviointikriteereitä.64

60 Haapasalo 2008, s. 171. 61 Väisänen – Korkman 2014, s. 726. Ks. KKO 2013:96. 62 Virolainen – Martikainen 2010, s. 335–336. 63 Virolainen – Martikainen 2010, s. 328–329. 64 Haapasalo ym. 2000, s. 211–212.

16 3 TODISTAJAN SUOJELU JA EPÄILLYN OIKEUDET 3.1 Keinot todistajan suojelemiseksi Todistajan suojelu voi tulla kysymykseen sellaisissa tapauksissa, joissa on uhka siitä, että todistaja joutuu kohtaamaan ulkopuolista painostusta tai uhkaa, eikä todistaja sen vuoksi kykene kertomaan kaikkia tietojaan vapaasti. Uhka tai painostus voi kohdistua suoraan todistajaan itseensä taikka välillisesti todistajalle läheiseen henkilöön, jolloin todistajan suojelu ulottuu myös todistajan läheisiin.65 Uhkatekijät voivat olla käsillä ennen oikeuden-käyntiä ja myös sen jälkeen.66 Näin ollen todistajansuojelua voidaan tarvita ajallisesti pit-källäkin aikavälillä. Ilman minkäänlaista suojelua todistajia voi olla haastavaa saada todis-tamaan ja asianomistajia kertomaan heihin kohdistuvista rikoksista, mikäli uhkana on hei-dän tai heidän läheisten henkeen, terveyteen, vapauteen tai kotirauhaan kohdistuva häirintä ennen tai jälkeen oikeudenkäynnin.67 Suomessa ei ole kattavasti tutkittu tai tilastoitu todistajien uhkailun yleisyyttä tai millaisis-sa tapauksissa todistajat kohtaavat painostusta. Myöskään varmuutta ei ole siitä, ketkä uh-kailua pääasiassa kohtaavat.68 Yleinen arvio on, että uhkauksen esittäjä on uhkauksen koh-teelle entuudestaan tuttu henkilö.69 Suomessa on käytössä lukuisia erilaisia keinoja suojella todistajaa. Prosessuaalisia keinoja todistajansuojeluun ovat todistajan kuuleminen yleisön läsnä olematta (laki oikeudenkäyn-nin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 370/2007, YTJulkL, 20 §), todistajan kuule-minen näkösuojan takaa (OK 17:51), asianosaisen tai muun henkilön läsnä olematta (OK 17:52) tai todistajan kuuleminen videoyhteydellä tai muuta teknistä tiedonvälitystapaa käyttäen (OK 17:52). Haastehakemukseen tai valituskirjelmään ei tarvitse kirjata näkyviin todistajan yhteystietoja, vaan ne voi toimittaa tuomioistuimelle muulla soveltuvalla tavalla (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997, ROL, 5:3:2), yhteystietoja sisältävä asia- 65 Jokela 2015, s. 248. 66 HE 190/2002 vp, s. 6. 67 Virolainen – Pölönen 2003, 282. 68 HE 190/2002 vp, s. 5. 69 Ks. HE 190/2002 vp, s. 5. Ruotsissa uhkailun laatua ja määrää on tutkittu poliiseille, syyttäjille, käräjäoi-keuksille ja Ruotsin asianajajaliitolle toimitettujen kyselylomakkeiden ja niiden pohjalta saatujen vastausten avulla. Pääasiassa uhkauksen esittäjä on uhatulle läheinen henkilö, kuten perheenjäsen. Todistajat, joilla on jonkinlainen henkilökohtainen suhde rikoksesta epäiltyyn, ovat eniten huolissaan turvallisuudestaan. Erityi-sesti väkivaltarikoksissa todistajien kohdalla on havaittavissa pelkoa kostosta, joskus jopa turhaakin pelkoa. Ruotsin tutkimuksesta tarkemmin komiteanmietinnössä SOU 1998:40, s. 300–302.

17 kirja sekä tuomion osa voidaan julistaa salaiseksi (YTJulkL 9 § 1 mom. 5 kohta ja 24 § 1 mom. 1 kohta) ja esitutkinnassa todistajan yhteystiedot voidaan päättää olla luovuttamatta (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999, JulkisuusL, 11 § 1 mom. 6a ja 7 kohdat sekä 24 § 1 mom. 31 ja 31a kohdat).70 Anonyymin todistelun salliminen Suomessa on tuonut lainsäädäntöömme merkittävän uuden prosessioikeudellisen keinon todistajan suojelemiseksi, josta kerrotaan jäljempänä luvussa 4. Prosessuaalisissa todistajansuojelu-keinoissa on jatkuvasti kuitenkin silmällä pidettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ja eritoten syytetyn oikeutta kuulustella todistajaa.71 Prosessuaalisien keinojen lisäksi lainsäädännössä on myös rikosoikeudellisia keinoja todis-tajan suojelemiseksi. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (rikoslaki 39/1889, RL 15:9 [563/1998]) ja laiton uhkaus on säädetty rangaistaviksi teoiksi (RL 25:7 [578/1995]). Myös lähestymiskielto voidaan määrätä uhkaavaa henkilöä vastaan suojaamaan uhattua (laki lähestymiskiellosta 989/1998). Muita keinoja todistajan suojelemiseksi ovat muun muassa poliisilain (872/2011) säännökset häiriöiden tai rikosten suojaamiseksi ja ehkäise-miseksi, henkilötietojen muuttaminen, turvakielto- ja yhteystietojen luovuttamiskiellot ja todistajansuojeluohjelma.72 Tilanteissa, joissa todistajaa uhkaava henkilö on vankilassa, voidaan todistajalle ilmoittaa henkilön vankilasta vapautumisen ajankohta (vankeuslaki 767/2005 19:4). Todistajan tukipalveluita on runsaasti (esimerkiksi rikosuhripäivystyksen toiminta tai tukihenkilön saaminen oikeudenkäyntiin), jotka osaltaan tukevat todistajansuo-jelullisia toimenpiteitä.73 Suomeen todistajansuojeluohjelma tuli mahdolliseksi 1.3.2015 todistajansuojeluohjelmasta annetun lain myötä (todistajansuojeluohjelmalaki 88/2015). Todistajansuojeluohjelmalain 1 §:n mukaan todistajansuojeluohjelma toteutetaan poliisin ja muiden viranomaisten kans-sa yhteistyössä ja ohjelmassa henkilöä suojellaan henkeen tai terveyteen kohdistuvalta va-kavalta, laittomalta uhalta. Ohjelma voidaan toteuttaa muillekin kuin ulkopuolisille todista-jille, kuten esimerkiksi uhatun henkilön läheisille ja ohjelman aloittaminen edellyttää suo-jeltavan suostumusta ja soveltuvuutta ohjelmaan. Suojeltavalle voidaan antaa esimerkiksi peitehenkilöllisyys ja uusi asuinpaikka.74 70 Ks. HE 65/2014 vp, s. 6. 71 Jokela 2015, s. 251. 72 Jokela 2015, s. 249. 73 Ks. todistajien tukipalveluista OTMR 2016:6. 74 Jokela 2015, s. 254–255.

18 3.2 Epäillyn oikeudet Suomen perustuslain (PeL, 731/1999) 8 §:ssä säädetään laillisuusperiaatteesta, jonka mu-kaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi eikä rikoksesta saa tuomi-ta ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Tätä voidaan pitää keskei-simpänä oikeusperiaatteenamme. Perustuslaissa säädetään myös oikeusturvasta, jonka mu-kaan jokaisella on oikeus saada tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa asiansa käsi-tellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (PeL 21.1 §). Edelleen säädetään, että käsittelyn julkisuus ja oikeus tulla kuulluksi, oikeus saada perusteltu päätös ja hakea muutosta sekä muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla (PeL 21.2 §). Erityisesti laillisuus- eli legaliteetti-periaate on kytköksissä syyttömyysolettamaan, jonka mukaisesti syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti tullut toteen näytetyksi. Epäselvässä asiassa ratkaisu tulee tehdä syytetyn eduksi (in dubio pro reo -periaate) eli syyte tulee hylätä, jos syyllisyydestä jää järkevä epäily.75 Edellä mainitut perustuslain säännökset ovat saman sisältöiset kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan kohdat 1 ja 2:

1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeuden-käyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa sil-loin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta ri-kossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee eh-dottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukai-suutta. 2. Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

75 Pölönen – Tapanila 2015, s. 57.

19 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla kokonaisuudessaan määrittää oikeudenmukai-sen oikeudenkäynnin periaatteet. Rikoksesta epäillyn tai syytetyn vähimmäisoikeudet muodostuvat EIS 6 artiklan 3 kohdasta:

3. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet: a. oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä; b. oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan; c. oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan väli-tyksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa; d. oikeus kuulustella tai kuulusteluttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuh-teissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat; e. oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytet-tyä kieltä.

EIS 6.3 artiklan listaus muodostaa minimiehdot, jotka syytetylle kuuluvat, ja oikeudet ovat johdettavissa jo 6.1 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteestä.76 Syytetyn vähimmäisoikeudet ovat oikeudenkäynnin lisäksi soveltuvin osin voimassa myös rikokses-ta epäillylle esitutkinnassa, mikä käy ilmi esitutkintalain (ETL, 805/2011) 4 luvun esitut-kintaperiaatteista.77 EIS 6.3 artiklan vähimmäistakeet on tarjottava heti siitä lähtien, kun epäillyn asema muuttuu rikoksesta syytetyksi, joten niitä ei tarvitse tarjota heti alusta alka-en eli silloin kun henkilön asema on vasta rikoksesta epäilty.78 Edellä mainittujen vähimmäisoikeuksien lisäksi epäillyn ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämistä, jotka kutsutaan itsekriminointisuojaksi. Itsekriminointisuojan periaate tulee Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleisso-pimuksen (KP-sopimus 8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen g kohdasta, jonka mukaan rikos-syytettä tutkittaessa jokaisella on oikeus olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä. KP-sopimuksen 14.3 artiklan muut kohdat, joissa luetellaan syytetyn vähimmäistakeet, ovat hyvin samansisältöisiä EIS 6 artiklan kanssa. Myös KP-sopimuksen mukaan syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus kuulustella tai 76 Ervo 2008, s. 387–388. 77 Virolainen – Pölönen 2004, s. 273. 78 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 295–296.

20 antaa kuulustuttaa niitä todistajia, jotka kutsutaan todistamaan syytettyä vastaan ja oikeus saada syytetyn puolesta esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samojen olosuh-teiden vallitessa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat (14 artikla 3 e kohta).79 Rikoksesta epäillyllä on muitakin oikeuksia, kuten oikeus valita puolustaja itse tai tarvitta-essa oikeus viran puolesta määrättävään puolustajaan sekä oikeus oikeusapuun taloudelli-sen aseman ollessa heikko, joiden käsittely ei tämän tutkimuksen kannalta ole relevanttia. Olennaisin syytetyn vähimmäisoikeus tutkimuksen kannalta on EIS 6 artiklan 3 (d) kohdan oikeus kuulustella todistajia. Loukkauksen olemassa oloa tarkastellaan kokonaisuutena eli onko oikeudenkäyntiä pidettävä kokonaisuutena arvioiden oikeudenmukaisena vai ei. On-gelmallisia ovat tapaukset, joissa esitutkintakertomusta on käytetty ratkaisevana todisteena asiassa tai ainoana ja ratkaisevana näyttönä on sellainen vastaanotettu todistelu, johon vas-taajalla ei ole ollut mahdollisuutta lausua tai kuulustella todistajaa. Tämä ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus, vaan oikeutta voidaan rajoittaa perustellusta syystä, kunhan rajoitta-misen haitat hyvitetään puolustukselle.80

79 Itsekriminointisuojasta lisää esim. Frände ym. 2017, s. 221–224, Virolainen – Pölönen 2004, s. 299–343. 80 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 320–321.

21 4 ANONYYMI TODISTELU 4.1 Anonyymistä todistelusta yleisesti 4.1.1 Lainsäädännöllinen kehitys Suomessa Anonyymiä todistelua koskeva sääntely tuli Suomessa voimaan 1.1.2016. Oikeudenkäyn-nistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a – 11 e §:ssä (733/2015) säädetään anonyymis-tä todistelusta päättämisestä. Anonyymistä todistelusta säädetään myös oikeudenkäymis-kaaren täysin uudistetussa 17 luvussa (732/2015), joka koskee todistelua riita- ja rikosasi-oissa. Anonyymillä todistajalla tarkoitetaan henkilöä, jonka henkilöllisyyttä ja yhteystietoja ei paljasteta. Anonymiteetin käsite Suomessa on laaja, sillä henkilöllisyyden salaavaa to-distajaa pidetään anonyyminä, vaikka hänen ulkonäköään ei salattaisi.81 Anonyymistä todistelusta on käyty keskustelua jo vuosia. Oikeusministeriön työryhmä on osamietinnössään 2002:4 käsitellyt anonyymin todistelun ottamista Suomen lainsäädän-töön. Tällöin työryhmän näkemyksen mukaan anonyymille todistelulle ei ollut tarvetta ottaen huomioon todistajien uhkailun ja vakavuuden vähäisyys. Työryhmän mukaan todis-tajien uhkailut kohdistuvat pääasiassa rikoskumppaneihin, jonka lisäksi todistelutarkoituk-sessa kuultavia henkilöitä uhkaillaan perheväkivaltaa koskevissa asioissa. Työryhmän mu-kaan anonyymi todistelu näissä tapauksissa ei auttaisi, koska syytetty voisi helposti päätel-lä henkilöllisyyden. Työryhmä toteaa kuitenkin anonyymin todistelun soveltuvan tapauk-sissa, joissa poliisi on ollut mukana peitetoiminnassa tai valeostoissa.82 Kolme vuotta myöhemmin oikeusministeriön työryhmä totesi työryhmämietinnössään, että anonyymille todistelulle olisi tarvetta ja sen mahdollistaminen varmistaisi sen, ettei todista-ja joudu uhkailujen tai kostotoimenpiteiden kohteeksi ja että todistaja uskaltaisi kertoa kaikki tiedossaan olevat seikat.83 Kuitenkaan tämä mietintö ei johtanut anonyymistä todis-telusta säätämiseen lailla. Vuoden 2005 ehdotuksen mukaan anonymiteetti olisi voitu myöntää vain, jos syyte koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta.84 81 HE 46/2014 vp, s. 37. 82 OTMR 2002:4, s. 17. 83 OTMR 2005:5, s. 37. 84 OTMR 2005:4, s. 39.

22 Anonyymiä koskeva lainsäädäntö otettiin mukaan oikeudenkäymiskaaren todisteluosiota koskevaan uudistukseen eli hallituksen esitykseen (HE 46/2014 vp) eduskunnalle oikeu-denkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koske-van lainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen ehdotuksen mukaan anonymiteetistä päät-tänyt tuomari ei saisi käsitellä syyteasiaa.85 Perustuslakivaliokunta tosin koki ongelmalli-sena sen, että hallituksen esityksen mukaan anonyymin todistajan henkilöllisyys ei olisi syyteasiaa käsittelevän tuomioistuimen tiedossa. Perustuslakivaliokunta katsoi, että esitystä tuli muuttaa niin, että anonyymistä todistelusta päättäneen tuomarin on pääsäännönmukai-sesti toimittava puheenjohtajana käsiteltäessä pääasiaa. Muutoksen myötä puolustukselle anonyymin todistelun sallimisesta aiheutuva haitta vähenisi, sillä tuomarin tietäessä todis-tajan henkilöllisyyden, hän voisi paremmin todistelua vastaanotettaessa valvoa totuudessa pysymistä sekä arvioida todistajan luotettavuutta.86 Lakivaliokunta oli asiassa samoilla linjoilla perustuslakivaliokunnan kanssa ja valiokunnan mukaan oikeuden puheenjohtajan on perusteltua olla selvillä todistajan henkilöllisyydestä tehtävien hoitamiseksi ja todistajan paljastumiseen tähtäävien kysymysten estämiseksi.87 Ennen anonyymiä todistelua todistajansuojelua toteutettiin muilla lainsäädännön mahdol-listamilla keinoilla, kuten todistajan kuulemisella asianosaisen läsnä olematta. Asianosai-nen kuitenkin oli tietoinen todistajan henkilöllisyydestä. Lisäksi todistajan osoite- ja yh-teystietojen salaaminen on ollut (ja on edelleen) mahdollista. Todistajansuojeluksi katso-taan myös todistajan tai muun oikeudenkäynnissä kuultavan uhkaamisen kriminalisointi (RL 15:9).88 4.1.2 Anonyymin todistelun tarkoitus Anonyymillä todistelulla, joka mahdollistaa todistan henkilöllisyyden salaamisen syytetyl-tä ja muilta asianosaisilta, on tarkoituksena tukea todistajansuojelua Suomessa.89 Anonymiteetin myöntämisellä pyritään siihen, että todistaja suostuu todistamaan oikeudes-sa sellaisessa asiassa, jossa todistaja ei ilman anonymiteettiä uskaltaisi todistaa mahdollis-ten todistajalle aiheutuvien seuraamusten vuoksi. Todistajaan saatetaan ilman anonymiteet-tiä kohdistaa väkivaltaisia uhkailuja tai painostusta, jolloin todistaja ei tuo kaikkea tietä- 85 HE 46/2014 vp, s. 38. 86 PeVL 39/2014 vp, s. 4–5 ja 6–7. Ks. myös LaVM 19/2014 vp. s. 10, jossa lakivaliokunta on perustuslakiva-liokunnan tavoin ehdottanut sääntelyä muutettavaksi. 87 LaVM 19/2014 vp, s. 9–10 ja 25. 88 Lappalainen ym. 2012, s. 658–659. 89 HE 46/2014 vp, s. 17.

23 määnsä esille tai kieltäytyy todistamasta.90 Anonymiteetin katsotaan kannustavan pelkää-vää todistajaa kertomaan kaikki asiat niin kuin on ne havainnut ja näin ollen kaikki oikeu-denkäynnissä tarvittava näyttö olisi saatavilla.91 Anonyymiä todistelua hyödynnetään vain vakavissa rikoksissa. Euroopan unionin (EU) ministerineuvosto ja Euroopan neuvoston ministerikomitea ovat käsitelleet todistajansuoje-lua ja anonyymiä todistelua. EU:n ministerineuvoston päätöslauselmassa koskien todistaji-en suojelua kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen toiminnan yhteydessä annetaan jäsenvaltioille kehotuksia todistajansuojeluun. Jäsenvaltioita kehotetaan todistaji-en suojeluun kaikelta suoralta tai epäsuoralta uhkailulta, painostukselta tai pelottelulta ja jäsenvaltioiden olisi taattava todistajan asianmukainen ja toimiva suojelu ennen oikeuden-käyntiä, sen aikana ja sen jälkeen, jos toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä tarpeellisena. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla tulisi olla mahdollisuus päättää, ilman eri toimenpi-teitä tai todistajan pyynnöstä, että todistajan osoite ja kaikki tiedot, joiden perusteella hänet voidaan tunnistaa, olisivat vain näiden viranomaisten tiedossa.92 EU:n ministerineuvoston päätöslauselmassa koskien henkilöitä, jotka tekevät yhteistyötä oikeusviranomaisten kans-sa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa kehotetaan jäsenvaltioita suoje-lemaan asianmukaisin toimenpitein jokaista henkilöä ja tarvittaessa hänen vanhempiaan, lapsiaan ja muita läheisiä henkilöitä, jotka joutuvat tai saattavat joutua vakavaan ja välit-tömään vaaraan siksi, että kyseinen henkilö on halukas yhteistyöhön oikeusviranomaisten kanssa.93 Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa koskien todistajien pelottelua ja puo-lustuksen oikeuksia on käsitelty anonyymiä todistelua. Suosituksen mukaan anonymiteetti on poikkeuksellinen toimenpide ja sen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikospro-sessissa suhteessa puolustuksen oikeuksiin (suosituksen kohta 10). Anonymiteetti voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun osapuolia on kuultu ja oikeusviranomainen katsoo, että todistajan henki tai vapaus on vakavasti uhattuna tai peitetoiminnassa olevan poliisin työ

90 Pölönen – Tapanila 2015, s. 395. 91 HE 46/2014 vp, s. 23. 92 Euroopan unionin ministerineuvoston päätöslauselma 23.11.1995 (95/C 327/04), kohdat A.2, A.3 ja A.6. 93 Euroopan unionin ministerineuvoston päätöslauselma 20.12.1996 (97/C 10/01), kohta C.

24 tulevaisuudessa on vakavasti uhattuna ja lisäksi todiste on todennäköisesti merkittävä sekä henkilö vaikuttaa luotettavalta (suosituksen kohta 11).94 4.1.3 Anonyymin todistelun sallittavuus Euroopassa Pohjoismaissa anonyymiin todisteluun on suhtauduttu kriittisesti. Suomessa anonyymi todistelu mahdollistettiin vakavissa rikoksissa vuosien pohdinnan ja harkinnan jälkeen. Norjassa anonyymi todistelu mahdollistettiin vuonna 2001 (Lov om rettergangsmåten i straffesaker eli Straffeprosesslov) ja Tanskassa vuonna 2002 (Bekendtgørelse af lov om rettens pleje eli Retsplejelov).95 Norjan lainsäädännön mukaan anonymiteetti on sallittua tietyissä rikoksissa ja silloin, kun todistajalla on vaara joutua vakavan rikoksen uhriksi tai hänen työnsä vaikeutuisi merkittävästi. Norjan lain mukaan anonymiteetti voidaan määrätä vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja ei ole epäilyä siitä, että syytetyn puolustus heikkenisi merkittävästi (straffeprosessloven 130 a §). Todistajan henkilöllisyyden paljas-tamisen tulisi olla vakavaksi vaaraksi todistajan tai tämän läheisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka henkilöllisyyden paljastaminen estäisi jatkossa peitetoimintaan osallis-tumisen.96 Tanskan lainsäädännön mukaan anonymiteetti on sallittua, kun se on tarpeen todistajan turvallisuuden takaamiseksi. Arvioinnissa on huomioitava olosuhteet yleisesti huomioiden syytetystä saadut tiedot ja asian luonne (retsplejeloven 856 §). Menettely ei saa vaikuttaa syytetyn puolustukseen ja puolustajan on voitava olla läsnä todistajan kuulustelu-tilaisuudessa.97 Ruotsissa anonyymiä todistelua ei ole otettu käyttöön eikä todistajan henkilöllisyyden sa-laamista ole ehdotettu.98 Sen sijaan Ruotsissa päädyttiin ehdottamaan todistajansuojeluoh-jelmaa, jossa todistajalle annetaan uusi henkilöllisyys sekä taloudellista apua uudelle paik-kakunnalle asettumiseen.99 Mahdollisuudesta kuulustella todistajaa anonyyminä on säädet-ty myös Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa.100 Englannissa todistajan henkilölli-syyden salaaminen on mahdollista ainoastaan lapsia koskevissa rikosasioissa, terroriteoissa sekä ammattimaisesti tehdyissä rikoksissa. Todistajan kertomuksen tulee myös olla keskei- 94 Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus 10.9.1997 R (97) 13 (recommendation of the committee of ministers to member states concerning intimidation of witnesses and the rights of the defence), kohdat 10 ja 11. 95 Jokela 2015, s. 260. Ks. myös OTMR 2002:4, s. 31–32. 96 Jokela 2008, s. 509. 97 Jokela 2008, s. 509. 98 OTMR 2002:4, s. 30. 99 OTMR 2005:5, s. 56. 100 Korkeimman oikeuden lausunto OH2012/231.

25 nen osa näyttöä: mikäli todistajankertomuksen kuulematta jättäminen olisi syyttäjän kan-nalta epäedullista, ei todistajankertomuksen käyttämistä tule estää. Tällöin anonymiteetille on perusteet. Englannissa syyttäjän nimeämä todistaja saaneekin anonymiteetin helpommin kuin muun asianosaisen todistaja.101 4.2 Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suhteessa anonyymiin todisteluun 4.2.1 Yleistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi eli Euroopan ihmisoike-ussopimus (EIS) on kansainvälinen yleissopimus, joka on muodostunut kansainvälisen sääntelyn merkittäväksi esikuvaksi.102 Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudet tulisivat subsidiariteettiperiaatteen eli toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ensisijaisesti turvata kan-sallisen oikeusjärjestyksen tasolla.103 EIS 32 artiklan mukaan ihmisoikeustuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat kaikki yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen tulkintaa ja soveltamista koskevat asiat. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tehtävänä on ennen kaikkea käsitellä Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevia valtiovalitus- ja yksilövalitusasioita. Valitusten lisäksi tuomioistuin antaa neuvoa-antavia lausuntoja koskien EIS:n tulkintaa.104 Pellonpään mukaan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuin myötävaikuttavat oikeusvaltion rakentamiseen sopimusvaltiossa, jonka sopimusvelvoitteiden noudattamista se kussakin tapauksessa valvoo.105 Ihmisoikeustuomioistuin ei kuitenkaan anna suoria määräyksiä valtion lainuudistuksiin tai muihin määräyksiin, jotka varmistavat ettei ihmis-oikeussopimusloukkauksia tapahdu jatkossa, mutta se voi määrätä maksettavaksi vahin-gonkorvauksia loukatulle.106 Kuitenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio on muista kansainvälisistä valvontamuodoista poiketen sopimusvaltiota oikeudellisesti sitova (EIS 46 artikla).107 Tuomioistuin voi edellyttää selontekoa lainsäädännön taikka hallinnol-listen määräysten muuttamisesta, kun sopimusloukkaus johtuu lainsäädännöllisistä tai

101 Tapanila 2004, s. 219. 102 Scheinin 2002, s. 17. 103 Pellonpää ym. 2012, s. 171. 104 Pellonpää ym. 2012, s. 149. 105 Pellonpää 1999, s. 1051. 106 Pellonpää ym. 2012, s. 251 ja s. 261. 107 Scheinin 2002, s. 9.

26 muista vastaavista puutteista.108 Vaikka tuomioistuimen tehtävänä on ihmisoikeussopimuk-sen tulkinnan selkeyttäminen, sen toimintaan kuuluu samalla myös valtioiden oikeusjärjes-telmiin vaikuttavien doktriinien kehittäminen.109 Yksilövalituksia koskevissa asioissa tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kussakin yksit-täisessä tapauksessa, onko ihmisoikeussopimusta rikottu.110 Valituksen tutkittavaksi otta-misen edellytyksenä on kuitenkin, että ihmisoikeusloukkaukseen on vedottu jo kotimaises-sa tuomioistuimessa ja valittajan on tullut käyttää kaikki kotimaiset oikeuskeinot.111 Vali-tus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa kansallisen tuomioistuimen lainvoimaisesta päätöksestä, esimerkiksi korkeimman oikeuden (KKO) tai korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksestä.112 Valituksen tutkittavaksi ottamisesta on olemassa useita edellytyk-siä.113 Tuomioistuimessa on useita eri ratkaisukokoonpanoja, mutta yleisin kokoonpano on seitsenjäseninen jaosto. Myös niin sanottu suuri jaosto, jossa on seitsemäntoista jäsentä, voi käsitellä asian erityistilanteissa. Asian osapuolilla on oikeus vaatia asia käsittelemistä suuressa jaostossa, jolloin asia tulee käsitellyksi kahdessa asteessa eli suurella jaostolla voidaan luonnehtia olevan muutoksenhakuasteen rooli. Edellytyksenä asian siirtämiselle suureen jaostoon on, että asia on vaikuttava yleissopimuksen tai lisäpöytäkirjojen tulkinnan tai soveltamisen kannalta. Lisäksi viisijäsenisen suuren jaoston lautakunnan on hyväksyt-tävä siirtovaatimus.114 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 43 artiklan mukaan pyyntö asian siirtämisestä suuren jaoston käsiteltäväksi on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa jaoston tuomiosta. 4.2.2 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.3 artiklan sisältö Edellä tutkimuksen kohdassa 3.2 on sivuttu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan sisältöä. Tämä artikla on anonyymin todistelun kannalta merkittävä, sillä siinä sää-detään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. EIS 6 artiklan ytimenä voidaan pitää kontradiktorisuutta.115 Todistelussa noudatetaan kontradiktorista periaatteetta eli vas-tapuolen kuulemisen periaatetta, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiaa ei voida ratkaista, jos 108 Pellonpää 1999, s. 1055. 109 Viljanen LM 2004, s. 525. 110 Pellonpää ym. 2012 s.251–252. 111 Spolander DL 2005, s. 691. 112 Pellonpää ym. 2012, s. 184. 113 Ks. esim. Pellonpää ym. 2012, luku 5.2 Valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset (condition of ad-missibility), s. 163–197. 114 Pellonpää ym. 2012, s. 147–148 ja 228–229. 115 Ervo 2008, s. 155.

27 kaikkia asianosaisia ei ole kuultu. Kaikkien oikeudenkäynnissä asianosaisena olevien on saatava tutustua esitettyihin todisteisiin.116 Oikeudenkäynnin välittömyyden periaatteen mukaisesti todistelu tulisi ottaa vastaan julkisessa käsittelyssä syytetyn läsnä ollessa. Mikä-li tuomio perustuu esitutkintapöytäkirjaan tai vastaavaan kirjalliseen aineistoon, syytetyllä tulee olla mahdollisuus edes jossakin vaiheessa rikosprosessia esittää kysymyksiä häntä vastaan oleville todistajille. Tietyissä tapauksissa kuulustelumahdollisuuden puuttuminen on hyväksyttävissäkin, esimerkiksi silloin kun kuulustelumahdollisuus ei ole ollut tosiasi-assa mahdollista tai todistajankertomus ei ole ainoa tai ratkaiseva näyttö. Poikkeuksena ovat kuitenkin tilanteet, joissa kuullaan anonyymiä todistajaa; langettavaa tuomiota ei saisi perustaa ratkaisevalla tavalla anonyymin todistelun varaan.117 Oikeudenkäynnin oikeu-denmukaisuutta arvioidaan myös EIS 6 artiklan 1 kohdan mukaan, joka takaa jokaiselle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan kuluessa ja laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Anonyymin todistelun kannalta olennainen on erityisesti 6 artiklan 3 kohta, jossa luetellaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeudet ja vielä tarkemmin 6(3) d-kohta, jonka mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulusteluttaa todistajia, jotka kut-sutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuik-si ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todista-jat. Tämä oikeus ilmentää equality of arms –periaatetta eli aseiden yhtäläisyyden periaatet-ta, jonka mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai antaa kuulustuttaa itseään vastaan käytettäviä todistajia ja saada tasapuolisesti kutsutuksi ja kuulustelluksi omia todistaji-aan.118 Lisäksi osapuolilla on yhtäläinen mahdollisuus esittää todistelua ja koetella vasta-puolen todisteita.119 Periaatteen mukaan osapuolelle kuuluu antaa kohtuullinen mahdolli-suus esittää oikeusperusteet sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät aseta tätä epäedulliseen asemaan vastapuoleen nähden.120 Yhtäläisyyden periaatteeseen linkittyy myös fair balance –vaatimus, jonka mukaan pyritään turvaamaan ennen kaikkea yksityisen osapuolen asema suhteessa julkiseen viranomaiseen.121 116 Pölönen 2003, s. 82 ja Lappalainen ym. 2012, s. 616. Ks. myös Pölönen – Tapanila 2015, s. 40–52, jossa todistelun kontradiktorisuudesta on kirjoitettu. 117 Pellonpää ym. 2012, s. 623. 118 Pellonpää ym. 2012, s. 622. 119 Ervo 2008, s. 262. 120 Toma Law review 2011, s. 2. 121 Ervo 2005, s. 351.

28 Anonyymi todistelu kaventaa todistelun kontradiktorisuutta, sillä todistajan luotettavuutta ei voida testata yhtä varmasti kuin tavanomaisen todistajan luotettavuutta. Toisaalta kont-radiktorisuuden kaventumista on mahdollista kompensoida sillä, että tuomari on tietoinen anonyymin todistajan henkilöllisyydestä ja arvioi todistajan luotettavuutta sekä tuomarin tulisi perustella näytön arviointi erityisen tarkasti.122 Suomessa tuomari tietää todistajan henkilöllisyyden, joten kontradiktorisuuden kaventumista on kompensoitu jo alusta saakka. 4.2.3 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen anonyymiä todistelua koskeva oikeuskäytäntö Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt Kuningaskunta 15.12.2011 (suuri jaosto) Tapauksessa EIT on käsitellyt kahta erilaista tilannetta, jossa EIT on ratkaissut, onko syy-tetyn oikeuksia loukattu. Ensimmäisessä tapauksessa lääkäri Al-Khawaja oli epäiltynä kahden potilaansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen potilaista oli kertonut tapahtu-neesta kahdelle ystävälleen ja poliisille, mutta kuoli ennen asian käsittelyn etenemistä. Kansallisessa oikeudessa tuomari otti kuolleen potilaan lausunnon todisteeksi, sillä muuta suoranaista todistetta ei ollut. Todisteen katsottiin olevan syyttäjän kannalta olennainen, mutta tuomarin mukaan kertomusta oli arvioitava todisteena varovasti. Al-Khawaja sai langettavan tuomion ja valitti ylempään oikeusasteeseen, joka hylkäsi valituksen eikä hän saanut valituslupaa vielä ylemmältä oikeusasteelta. Al-Khawaja valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, ettei hän kyen-nyt kuulustelemaan todistajaa. EIT katsoi, että asiassa ei ollut loukattu EIS 6 artiklan 3(d) kohdan mukaista syytetyn oikeutta kuulustella todistajaa. EIT katsoi kokonaisarvioinnis-saan, että kuolleen todistajan kertomus voitiin ottaa todisteeksi, vaikka todistajaa ei ollut voitu syytetyn puolesta kuulustella. Kertomuksen luotettavuutta tuki se, että todistaja oli kertonut tapahtumista kahdelle oikeudessakin kuullulle ystävälleen pian tapahtumien jäl-keen ja poliisille antama kertomus oli yhdenmukainen. EIT nosti esille rikoksen luonteen, eikä vahvempaa näyttöä kertomuksen luotettavuuden tueksi olisi ollut saatavilla. Toisessa tapauksessa Taherya syytettiin pahoinpitelystä ja poliisin harhaanjohtamisesta, sillä Taheryn epäiltiin puukottaneen toista selkään tappelun aikana ja väitti puukottajina olleen kaksi värillistä henkilöä. Todistaja kertoi myöhemmin, että puukottaja oli Tahery, 122 Ervo 2008, s. 303 ja 307.

29 mutta hän ei uskalla tulla oikeuteen todistamaan asiasta, sillä hän kuului iranilaiseen yhtei-söön jossa säännöt ovat tiukat. Tuomari kuuli todistajaa väliverhon takaa ja totesi todista-jan pelon olevan aiheellinen. Sen vuoksi tuomari hyväksyi syyttäjän vaatimuksen käyttää todistajankertomusta näyttönä ilman, että todistajaa kuullaan oikeudessa. Tahery sai lan-gettavan tuomion, josta hän valitti ylioikeuteen huomauttaen, että hän ei ollut voinut kuu-lustella todistajaa. Valitus hylättiin todeten, että oikeudessa oli kuultu muitakin todistajia ja valittajaa itseään. Tahery ei saanut asiaan valituslupaa ylemmältä oikeudelta. Myös Tahery valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, ettei hän voi-nut kuulustella todistajaa. EIT katsoi, että tässä tapauksessa EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli rikottu, sillä kertomusta ei ollut annettu sellaisissa hyväksyttävissä olosuhteissa, kuten kuolevan henkilön toimesta, että sitä olisi ilman muuta näytöllistä tukea pidettävä riittävän luotettavana eikä kertomukselle ollut riittävää tukea. Anonyymin todistajan kertomus oli ainoa todiste Taherya vastaan, joten se olisi ollut ratkaiseva näyttö valittajaa vastaan. Al-Khawaja ja Tahery –tapauksissa EIT toteaa, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi syytetyn oikeudet myös julkiset ja asianomistajien edut syytteen asianmukaisen ajamisen suhteen. Pääsääntöisesti näyttö on esitettävä kontra-diktorisen periaatteen mukaisesti ja tästä periaatteesta tehtävillä poikkeuksilla ei saa louka-ta syytetyn oikeuksia, jotka pääsäännön mukaan edellyttävät, että syytetty saa asianmukai-sen ja riittävän tilaisuuden hänelle vastaisen todistajankertomuksen riitauttamiseen ja sen antajan kuulemiseen joko kertomusta annettaessa tai myöhemmin. Lisäksi todistajan pois-saololle oikeudesta on oltava hyväksyttävä syy eikä tuomio saa perustua yksinomaan tai ratkaisevasti kertomuksiin, joiden antajia syytetty ei ole voinut kuulustella tai kuulustuttaa esitutkinnan aikana taikka oikeudessa. Syytetyn oikeuksia loukkaavassa harkinnassa on tehtävä kokonaisarviointia. Todistajan kuolemaa pidetään hyväksyttävänä syynä todistajan poissaololle ja siksi todistajan antamaa kirjallista kertomusta voitiin käyttää todisteena. Taheryn osalta ratkaisu oli yksimielinen, mutta toisin oli Al-Khawajan tilanteessa. Vä-hemmistöön jääneet suuren jaoston jäsenet totesivat, että tilanteissa, joissa todistajaa ei ollut voitu kuulustella, EIT on aiemmin katsonut syytetylle aiheutuneen haitan olevan sel-laista, että se perusti jo itsessään EIS 6 artiklan rikkomisen. Suuri merkitys on todistajan henkilökohtaisella käyttäytymisellä. Sen sijaan on ollut tilanteita, joissa oikeutta oikeu-

30 denmukaiseen oikeudenkäyntiin on voitu rajoittaa erityisin perustein, mutta näissä tilan-teissa todistajan kuulusteleminen on aina ollut mahdollista esimerkiksi erityisjärjestelyin. Schatschaschwili v. Saksa 15.12.2015 (suuri jaosto) Tapaus täsmentää Al-Khawaja ja Tahery –ratkaisussa annettua oikeuskäytäntöä vastakuu-lustelumahdollisuuden puuttumisesta. Tapauksessa vastaaja oli tuomittu kahden latvialai-sen prostituoidun naisen ryöstämisestä. Asianomistajat/todistajat antoivat lausuntonsa asi-assa ja palasivat takaisin Latviaan. Asianomistajat olivat kertoneet tapauksesta naapurille ja yhdelle toiselle henkilölle. Varsinaisen oikeudenkäynnin aikana kumpikin todistaja kiel-täytyi tulemasta paikan päälle kuulemistilaisuuteen traumaattisen ja epävakaan tunnetilan ja psykologisen tilan vuoksi. Saksan tuomioistuin korosti, että he saisivat Saksassa suoje-lua. Todistajat vetosivat lääkärinlausunnoista ilmenevään post-traumaattiseen tilaan, eikä virka-apupyyntöjenkään avulla todistajia saatu Saksaan eikä heitä voitu velvoittaa saapu-maan tuomioistuimeen. Tuomioistuin kuitenkin katsoi ratkaisussaan, että valittajan myön-nettyä osan tapahtumista, asianomistajien yksityiskohtaiset kertomukset pian rikoksen jäl-keen ja muiden todistajien kertomukset sekä kirjalliset todisteet olivat uskottava näyttö syytteen tueksi ja ryöstöstä tuomitsemiseksi. Tuomittu valitti ylempään oikeusasteeseen, joka totesi, että todistajat olisi Latvian lain nojalla tullut velvoittaa tulemaan kuulluksi edes videoyhteyden välityksellä. Kokonaisuus huomioiden valitus kuitenkin hylättiin. Korkein oikeus kieltäytyi tutkimasta valittajan valitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen toimitetussa valituksessa valittaja vetosi siihen, ettei oikeudenkäynti ollut oikeudenmukainen, sillä vastaajalla tai tämän asiamiehellä ei ollut missään vaiheessa prosessia mahdollisuutta kuulustuttaa todistajia. Ihmisoikeustuo-mioistuin toteaa ratkaisussaan, että todistajan poissaololle täytyy olla perusteltu syy. Tämä seikka jää tuomioistuimen harkittavaksi. Toiseksi on harkittava, onko kyse ainoasta ja rat-kaisevasta näytöstä. Kolmanneksi harkittavaksi tulee vastakuulustelumahdollisuuden puut-tumisen kompensoinnin tarve. Tässä tapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kat-soi, että tuomioistuin teki voitavat toimet todistajien saamiseksi oikeudenkäyntiin, joten todistajien puuttuminen ei ollut kansallisen tuomioistuimen syy ja todistajien poissaololle voitiin katsoa olevan peruste. Sitä kysymystä arvioitaessa, olivatko poissaolevien todistaji-en kertomukset ainoa tai ratkaiseva näyttö asiassa, ihmisoikeustuomioistuin toteaa, että kysymyksessä olivat ainoat teon silminnäkijätodistajat ja muu näyttö oli välillistä tai kuu-lopuhetodistelua, joten todistajien kertomukset olivat ratkaiseva näyttö asiassa. Kun puo-

31 lustuksella ei ollut kuulustelumahdollisuutta ja vaikka kompensointiyrityksiä oli tehty, oli-vat nämä toimet riittämättömiä. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 3 (d) kohtaa oli rikottu. Van Mechelen ym. v. Alankomaat 23.4.1997 Tapauksessa on kysymys anonyymien poliisien antamasta kertomuksesta ja syytettyjen tuomitsemisen oikeudenmukaisuudesta näiden kertomusten perusteella. Tapauksessa polii-sit olivat saaneet tietoonsa henkilöitä, jotka olivat tehneet useita törkeitä ryöstöjä. Tämän vuoksi poliisit tarkkailivat aluetta, jossa tekijöiden tiedettiin majailevan ja seurasivat ajo-neuvoliikennettä. Postitoimistoon tehtiin ryöstö kolmea ajoneuvoa käyttäen, ja ajoneuvot olivat samat, jotka olivat poistuneet tarkkaillulta alueelta hieman ennen tekoajankohtaa. Poliisit pääsivät tekijöiden jäljille seuraamalla ajoneuvoa, mutta takaa-ajo päättyi poliisei-hin kohdistuneeseen ampumisvälikohtaukseen. Poliisit antoivat kertomukset tapahtumista ja tekijöistä, joihin syyttäjä vetosi vain nume-roin. Poliisien nimet eivät näin ollen tulleet esille, joten kysymys oli anonyymeistä polii-seista. Syytetyt Van Mechelen, Venerius ja Pruijmboom valittivat ihmisoikeustuomiois-tuimeen vedoten näytön riittämättömyyteen, sillä mitään anonyymien poliisien kertomuk-sia tukevaa todistelua ei ollut esitetty. Alioikeus kuitenkin katsoi, ettei anonyymien poliisi-en kertomusten todistusarvo ollut vähentynyt ja syytetyt tuomittiin rikoksista. Ylempään oikeusasteeseen tehdyn valituksen johdosta asia palautettiin esitutkintaan, jossa anonyyme-jä todistajia kuultiin ääniyhteyden avulla siten, että toisessa huoneessa olivat todistaja, tut-kintatuomari ja pöytäkirjanpitäjä ja toisessa huoneessa olivat syyttäjä, vastaajat ja heidän avustajansa. Poliisit vaativat kuulemista anonyyminä pelon vuoksi, sillä todistaja pelkäsi oman ja perheensä puolesta kostotoimia ja lisäksi henkilöllisyyden paljastaminen saattaisi vaikeuttaa jatkossa rikostutkintaa. Yhtä ulkopuolista todistajaa kuultiin ilman anonymiteet-tiä. Valittajien valitus hylättiin, sillä anonyymeinä kuultujen poliisien kertomukset vahvis-tivat toinen toistaan ja kertomuksia tuki muukin todistelu. Myös ylin tuomioistuin hylkäsi vastaajien tekemät valitukset. Van Mechelen ym. valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että tuomioistuimen tuomio perustui pääosin anonyymien poliisien antamiin kertomuksiin, eikä poliiseja kuultu julkisessa käsittelyssä, vaikka kuulustelu olisi voitu suorittaa tuomiois-tuimessa henkilöllisyyksiä paljastamatta. Valittajien mukaan henkilöllisyyden salaamiselle ei ole ylipäätään perusteita. Lisäksi valittajilla ei näkemyksiensä mukaan ollut riittävää

32 tilaisuutta tehdä kysymyksiä todistajille. EIT totesi, ettei syytetyn tuomitseminen anonyy-mien todistajien kertomusten perusteella ole aina vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tuomio ei kuitenkaan saisi perustua yksinomaan tai ratkaisevassa määrin anonyymien to-distajien kertomuksiin. Lopputuloksena EIT katsoi EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtien tulleen rikotuiksi. Oman pohdintavaikeuden tapauksen arvioinnissa toi anonyymien todistajien asema. EIT arvioi, että kun anonyymit todistajat olivat poliiseja, heidän asemansa on erilainen kuin täysin ulkopuolisen todistajan, vaikka sinänsä pelko voi ollakin aiheellista. Poliisit saisivat anonymiteetin kuitenkin vain poikkeustilanteissa. EIT kiinnitti huomiota siihen, että polii-seja kuultiin anonyymeinä, mutta ulkopuolista todistajaa kuultiin kuitenkin tavallisessa menettelyssä, joten EIT ei vakuuttunut, että kostotoimien olemassaolon arviointi oli tehty kunnolla valitustuomioistuimessa. Lisäksi EIT katsoi, että poliisien tunnistaminen olisi voitu estää muilla keinoin. Ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin totesi, etteivät vastaajat saaneet riittävää oikeutta kuulustella todistajia heidän läsnä ollessaan ja tehdä omaa arviointia käyttäytymisestään ja luotettavuudestaan. Lisäksi ratkaisu perustui ainoastaan anonyymien poliisien kertomuk-seen. Näin ollen oikeudenkäynti kokonaisuutena tarkastellen ei ollut oikeudenmukainen ja ihmisoikeussopimusta oli rikottu. Ratkaisu ei ollut yksimielinen, vaan vähemmistö katsoi, että lähtökohta ratkaisun muodostamiselle oli virheellinen. Vähemmistön mukaan tutkinta-tuomarilla on ollut edellytykset punnita todistajien luotettavuutta ja puolustuksella on ollut hyvät mahdollisuudet esittää kysymyksiä ja lausua mielipiteensä todistajien kertomuksista. Lisäksi vähemmistön mukaan valitustuomioistuimen tuli voida luottaa alioikeuden tuoma-rin arviointiin siitä, onko kostotoimien uhan olemassaolo aito, joten tähän ei olisikaan tar-vinnut enempää kiinnittää huomiota. Vähemmistö katsoi, että tuomiota ei ollut perustettu ainoastaan poliisien kertomuksiin, vaan myös muuhun aineistoon ja huomauttaa, että kan-sallisen tuomioistuimen tehtävänä on harkita esitettyä todistelua. Visser v. Alankomaat 14.2.2002 Tapauksessa on kysymys siitä, oliko anonymiteetin sallimiselle ja todistajan kuulemiselle anonyyminä perusteita. Rikoksen uhri kertoi, että kaksi tuntematonta miestä olivat kidna-panneet hänet ja pahoinpidelleet häntä. A epäili, että tekijät saivat ohjeensa eräältä muulta henkilöltä, G:ltä ja teko liittyi kostotoimiin. Ennen tekoa todistajat olivat nähneet G:n ja

33 kahden muun miehen tekevän tiedusteluja A:n olinpaikasta. Todistajia kuultiin siten, että todistajat näkivät epäillyn kaksipuolisen peilin kautta. Todistajat olivat peloissaan ja halu-sivat välittömästi pois. Todistajat pelkäsivät kostotoimia muun muassa siksi, että vastaajan maine oli väkivaltainen ja tutkittavana ollut rikos koski myös kostoa. Yhden todistajan kertomus oli hyödyllinen ja hän vaati anonymiteettiä suojelun vuoksi. Vastaaja tuomittiin rikoksista, ja oikeusasteissa todettiin, että näyttönä oli muutakin kuin anonyymin todistajan kertomus. Valituksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valittaja vetosi siihen, ettei hän ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, sillä häntä vastaan käytettiin anonyymien todistajien antamia lausumia. Lisäksi puolustuksen oikeuksia oli kavennettu, sillä anonyy-mejä todistajia kuultiin siten, ettei valittajan asiamiehellä ollut mahdollisuutta nähdä todis-tajaa ja näin kyseenalaistaa kertomuksen uskottavuutta. Valittaja myös väitti, ettei asiassa ollut perusteita anonymiteetin sallimiseksi. EIT arvioi, oliko asiassa edellytyksiä kuulla todistajaa anonyyminä. EIT piti huomionar-voisena sitä, että asiassa on arvioitava todistajan intressiä suojeluun ja toisaalta taas sitä, onko anonyymin todistajan kertomus ainoa näyttö langettavaan tuomioon. EIT totesi, että anonymiteetistä päättänyt tutkintatuomari oli huomioinut vastaajan maineen, mutta mistään ei käynyt ilmi, kuinka todistajan henkilökohtaisen pelon olemassaoloa oli arvioitu. Myös-kään muut oikeusasteet eivät kyseenalaistaneet todistajan subjektiivisen pelon olemassa-olon riittävyyttä. EIT:n mukaan anonymiteetin myöntämiselle tulee olla konkreettinen pe-ruste eli ainoastaan todistajan subjektiivinen pelko ei riitä vaan asiaa on tarkasteltava ob-jektiivisesti. EIT katsoi, että anonymiteetille ei ollut riittävää konkreettista perustetta ja langettava tuo-mio oli perustunut liiaksi anonyymin todistajan kertomukseen. Näin ollen EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli loukattu. Batek ym. v. Tshekki 12.1.2017 Kysymys on tullivirkailijoista ja sen selvittämisestä, ovatko he ottaneet lahjuksia vastaan. Poliisi soluttautui tullivirkailijoiden joukkoon ja virkailijoita epäiltiin korruptiosta, sillä heidän epäiltiin ottavan lahjuksia kuorma-autonkuljettajilta tullista läpi päästämiseksi. Po-liisia kuultiin anonyymina todistajana ja hän antoi lausuntonsa oikeuden ulkopuolella ää-

34 nentoistojärjestelmän välityksellä. Korkein oikeus määräsi alioikeuden harkitsemaan uu-delleen oliko anonymiteetille edellytykset, sillä asiassa ei ollut tullut esille, miksi muilla lievemmillä keinoilla poliisin suojelu ei ollut mahdollista. Tähän todettiin, että soluttautu-jana olleen poliisi työ tulevaisuudessa vaarantuisi, mikäli hänen henkilöllisyys paljastuisi. Syytetyt valittivat ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että heillä ei ollut riittävää mahdollisuutta esittää anonyymille todistajalle kysymyksiä, koska todistaja ei ollut läsnä salissa oikeudenkäynnissä. Ihmisoikeustuomioistuin korosti, että puolustuksen etujen tasapainottaminen on erityisen haastavaa, kun todistaja on poliisi. Vaikka poliisi tarvitsisi suojaa, on heitä asemansa pe-rusteella kohdeltava eri lailla, sillä poliiseilla on yleinen velvollisuus tulla kuulluksi tuo-mioistuimessa ja anonymiteettiin on turvauduttava vain poikkeustapauksessa. Tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin kuitenkin totesi anonymiteetin olleen tarpeellinen, sillä korruption estämisessä kyse on julkisesta edusta ja toiminnallisista syistä henkilöllisyyden salaaminen on tarpeen. Arvioitavana on myös se, onko anonyymin todistajan eli poliisin kertomus ai-noa tai ratkaiseva näyttö asiassa. Tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että ano-nyymin todistajan kertomus avusti syyttäjää tosiseikkojen vahvistamisessa, mutta sitä ei voitu pitää ratkaisevana näyttönä. Asiassa ei katsottu olevan EIS 6 artiklan 3 (d) kohdan mukaista rikkomusta. Stulir v. Tshekki 12.1.2017 Tapaus liittyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jossa syyttäjänviranomainen sai ilmoi-tuksen, joka sisälsi väitteitä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tekijä oli uhkaillut to-distajaa (hyväksikäytettyä) ja tämän perhettä. Todistajaa ei saatu kutsuttua käräjäoikeuteen yrityksistä huolimatta, vaan asiassa hyödynnettiin hänen aikaisempaa lausuntoaan. Todista-jaa kuultiin menettelyllä, joka oli niin sanottu ”kiireellinen tai toistumaton toimenpide”. Syytetty tuomittiin rikoksesta. Valituksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tuo-mittu vetosi siihen, ettei hänellä ollut mahdollisuutta esittää todistajalle kysymyksiä. Ih-misoikeustuomioistuin totesi, että tuomitulla ei ollut mahdollisuutta kohdata todistajaa ja kyseenalaistaa hänen lausumaansa. Arvioitavana näin ollen oli, oliko puolustuksen oikeuk-sien rajaamiselle perusteita ja oliko anonyymin todistajan kertomus ainoa ja ratkaiseva näyttö asiassa. Vaikka todistajanlausunto oli painava todiste, asiassa oli esitetty myös epä-suoria todisteita syytteen tueksi, joten kyse ei ollut ainoasta ja ratkaisevasta näytöstä. Puo-lustuksen oikeuksien rajaamisellekin todettiin olevan perusteet, mutta oliko oikeuksien

35 rajaamista yritetty tasapainottaa muilla keinoilla? Tuomioistuin totesi, että asiassa oli ollut perustelut kuulla todistaja kiireellisesti jo ennen oikeudenkäyntiä eikä ollut perusteita epäillä kertomuksen luotettavuutta. Lisäksi asiassa on todettu, että tuomitulla oli mahdolli-suus kyseenalaistaa todistelua, sillä hän tunsi todistajan useiden vuosien ajan. Ihmisoikeus-sopimuksen 6 artiklan 3 (d) kohtaa ei ollut rikottu. Doorson v. Alankomaat 26.3.1996 Kysymys on siitä, oliko oikeudenkäynti oikeudenmukainen, kun huumausaineiden ostajia oli kuultu anonyymeinä, ja tuomio perustui osaksi näihin kertomuksiin. Osa huumausai-neiden ostajista/käyttäjistä suostui kertomaan kaupoista vain sillä edellytyksellä, etteivät heidän henkilöllisyytensä paljastu, koska aikaisemman samanlaisen huumevyyhdin selvit-tämisen vuoksi käyttäjät olivat joutuneet pelottelun kohteeksi. Kuuden henkilön kertomuk-set kirjattiin anonyymisti koodinimillä heidän niin halutessaan ja kahden henkilön henki-löllisyys paljastettiin. Tutkintatuomari järjesti todistajille kuulemistilaisuuden, johon kut-suttiin paikalle myös rikoksesta epäillyn Doorsonin avustaja, mutta todistajista vain kaksi saapui paikalle ja hekin vasta silloin, kun avustaja oli jo poistunut. Tutkintatuomari kuuli näitä kahta anonyymiä todistajaa. Oikeudenkäynnissä Doorson tuomittiin huumausainerikoksesta vankeusrangaistukseen, josta hän valitti ylemmälle oikeusasteelle. Valitustuomioistuin palautti asian tutkintatuo-marille, sillä asiassa tuli vielä kuulla anonyymejä todistajia uudelleen ja arvioida oliko anonymiteetille edellytyksiä. Muita kuin jo aiemmin kuultuja kahta anonyymiä todistajaa ei saatu tavoitettua ja valitustuomioistuinkin totesi, että anonymiteetti oli heille tarpeen. Valitus hylättiin ja Doorson valitti korkeimpaan oikeuteen, joka myös hylkäsi valituksen. Doorson valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä hänen mukaansa päätös perus-tui anonyymien todistajien kertomuksiin, jotka kuultiin ilman Doorsonin itsensä tai hänen avustajan läsnäoloa. EIT totesi, ettei tällä ollut merkitystä, sillä valitustuomioistuimessa anonyymejä todistajia kuultiin uudelleen avustajan läsnä ollessa. EIT lausui näkemykse-nään, että anonyymin todistajan kuulemisen salliminen on perusteltua todellisen kostotoi-mien uhan vuoksi. EIT myös totesi, että tapauksessa oli perusteltua kuulla todistajia ano-nyymeinä, mutta todistajien kuuleminen aiheutti puolustukselle vaikeuksia. Tosin tuomari teki merkintöjä todistajien luotettavuudesta ja tiesi heidän henkilöllisyyden ja Doorsonin

36 avustaja sai esittää todistajille sellaisia kysymyksiä, jotka eivät paljastaisi heidän henkilöl-lisyyttään. EIT totesi, että puolustukselle voidaan asettaa tiettyjä puutteita, mikäli ne korvataan menet-telyllisin vastapainoin lainkäyttöviranomaisen toimesta. EIT katsoi, että viranomaiset oli-vat järjestäneet riittäviä vastapainoja Doorsonin puolustuksen puutteille, esimerkiksi todis-tajat tunnistivat riidattomasti Doorsonin valokuvasta ja kuvailivat tämän olemusta ja asua. Lisäksi EIT totesi, ettei tuomiota ollut perustettu ainoastaan tai ratkaisevassa määrin ano-nyymien todistajien kertomukseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa yhdessä 3(d) kohdan kanssa ei ollut rikottu eli oikeudenkäynti oli oikeudenmukainen. EIT:n ratkaisussa huomionarvioista on se, että tuomioistuin erikseen totesi, että kansallisel-la tuomioistuimella on valta pitää todistelua toisiaan tukevina. Ellis ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta 10.4.2012 Tapauksessa Martin ammuttiin autossa ja tämän epäiltiin liittyvän jengien välienselvitte-lyyn. Hieman myöhemmin kaksi naista ammuttiin henkilöautosta kuoliaaksi juhlapaikan ulkopuolella ja kaksi naista loukkaantui. Ampumisen epäiltiin olevan kostotoimenpide Martinin kuolemasta ja laukausten olisi tullut kohdistua toisen jengin jäseniin, mutta luodit osuivatkin naisiin. Tekijöitä, muun muassa Ellistä, jonka epäiltiin olevan henkilöautossa, syytettiin muun muassa murhasta ja murhayrityksestä. Juhlapaikan ulkopuolella oli useita todistajia, mutta harvat uskalsivat todistaa peläten jengiläisten kostoa. Kaksi todistajaa tun-nisti autossa olleet henkilöt ja näille todistajille annettiin nimimerkit “Mark Brown” ja

“Jones”, jotta heidän henkilöllisyyttään ei saataisi selville. Syyttäjä päätyi viiden anonyy-min todistajan nimeämiseen. Oikeudessa ratkaistiin ensin anonymiteettiä koskevat kysymykset ja tuomari totesi, että anonyymeillä todistajilla oli aiheellinen pelko omasta sekä perheensä turvallisuuden puo-lesta ja jengiläisten kostosta. Kuitenkin anonyymit todistajat Mark Brown ja Jones olivat ainoita, jotka olivat suoraan kytköksissä vastaajiin, joten heidän kohdallaan anonymiteettiä tuli harkita erityisen perusteellisesti ja tuomari punnitsi anonymiteettiä puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja. Mark Brownille myönnettiin anonymiteetti oikeudenkäyntiä varten muun muassa siksi, että hänellä oli perusteltu aihe pelätä ja koska hän oli tärkeä näyttö

37 vakavan rikosasian ratkaisemiseksi ja ilman anonymiteettiä hän ei todistaisi ja hän oli luo-tettava. Jones puolestaan ei saanut anonymiteettiä, sillä hänen tuekseen ei katsottu olevan yhtä paljon muita todisteita eikä häntä katsottu yhtä luottokelpoiseksi. Erityisesti Mark Brownin kuulemiseen käytettiin paljon aikaa hänen luotettavuuden selvit-tämiseksi ja häntä kuulusteltiin siten, että tuomari, jury ja asianajajat näkivät hänet ja hän oli hieman naamioitu. Alioikeus tuomitsi Elliksen ym. syytetyistä teoista ja hovioikeus hylkäsi heidän valituksensa. Tuomitut valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä heidän mukaansa he eivät saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Mark Brownin anonyymin todistelun hyväksymisen vuoksi. EIT:n mukaan ihmisoikeussopimusta ei ollut rikottu. EIT totesi, että todistelun hyväksymi-nen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle ja nyt kysymys on oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin arvioinnista kokonaisuutena. Sen mukaan tuomari ja jury olivat kykeneviä arvioi-maan todistajan uskottavuutta siinä määrin, ettei puolustus vaarantunut. EIT kuitenkin ar-vioi myös anonymiteetin myöntämisen edellytyksiä ylipäätään. Yleisesti EIT totesi hyväk-syttäviksi syiksi kostotoimien pelon, mutta vain subjektiivinen pelko ei ole riittävä. Tapa-uksessa EIT katsoi anonymiteetin olevan hyväksytty ottaen huomioon jengiväkivallan ja mahdolliset kostotoimenpiteet todistajalle itselleen tai hänen perheelleen. Näytön arviointia varten tuomari erikseen huomautti jurya anonyymin todistajien uskottavuuden arvioinnin tarkkuudesta sekä muun todistelun huomioimisesta suullisten kertomusten tueksi. Tuoma-risto otti huomioon Mark Brownin oman jengitaustan ja mahdollisen motiivin valehteluun. Kuitenkin todistelua oli kokonaisuudessaan arvioitu monipuolisesti ja tasapuolisesti, ettei puolustuksen oikeuksia ei ollut rajoitettu EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtien vastaisesti. Sarkizov ym. v. Bulgaria 17.4.2012 Kysymys oli siitä, voitiinko vastaaja tuomita osin anonyymien todistajien kertomusten perusteella. Tapauksessa Sarkizov, Vasilev sekä Marinkov olivat yhtenä prostituution jär-jestäjistä ja heitä epäiltiin parituksesta. Eräälle todistajalle Marinkov tarjosi velan maksun sijasta yhtä prostituoituaan, toinen todistaja pysäytti autonsa tien varressa olevien kahden naisen kohdalla kysyen heidän pomoaan ja kahdelle muulle todistajalle vastaajat olivat tarjonneet työskentelyä prostituoituna heidän hyväkseen, johon he suostuivat, ja vastaajat olivat järjestäneet tapaamisia asiakkaiden kanssa. Kahta jälkimmäistä todistajaa eli parituk-sen uhreja kuultiin anonyymeinä ja tutkintatuomari tiesi heidän henkilöllisyytensä. Kaikkia

38 em. todistajia kuultiin siten, etteivät valittajat tai heidän asiamiehensä olleet läsnä, mutta he saivat kertomukset tietoonsa heti kuulustelujen jälkeen ja heillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, joita ei kuitenkaan esitetty. Myöhemmin kuultiin myös kolmatta anonyymiä todistajaa, jonka henkilöllisyys oli tutkintatuomarin tiedossa, ja hänen kuulemisessaan va-littajat ja kahden valittajan asiamiehet olivat läsnä siten, ettei todistajan henkilöllisyyttä paljastettu heille. Vastaajilla ei ollut kysyttävää todistajalta. Alioikeudessa syyttäjä jätti oikeudelle kahden anonyymin todistajan kirjalliset lausumat, sillä he eivät halunneet saapua oikeuteen. Oikeus katsoi, ettei anonyymien todistajien tar-vinnut saapua oikeuteen, sillä he olivat rikoksen uhreja. Oikeudessa kuultiin paikalle saa-puneita seitsemää todistajaa, jotka eivät kertomustensa mukaan tienneet tai muistaneet mi-tään ja siksi syyttäjä vaati esitutkintakertomusten hyödyntämistä näyttönä. Oikeus hylkäsi tämän vaatimuksen. Oikeus määräsi anonyymit todistajat tulemaan oikeuteen, mutta kaik-kia todistajia ei saatu paikalle. Istuntoa yritettiin järjestää useita kertoja. Tässä vaiheessa vastaajien asiamiehet ilmoittivat päämiestensä tietävänsä anonyymien todistajien henkilöl-lisyydet, mutta oikeus päätti edelleen salata henkilöllisyydet. Oikeus päätti hyödyntää ul-komaille lähteneiden todistajien tai tavoittamattomien anonyymitodistajien esitutkintaker-tomuksia. Oikeus tuomitsi valittajat parituksesta, ylempi oikeusaste pysytti tuomion eivät-kä valittajat saaneet ylempään oikeusasteeseen valituslupaa. Tuomitut valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä heidät oli tuomittu ratkai-sevassa määrin anonyymitodistajien kertomusten perusteella eivätkä he olleet saaneet osal-listua anonyymitodistajien kuulusteluihin. EIT totesi, että todistajien poissaoloon täytyi olla pätevä syy. Lisäksi mikäli syytetyn oikeuksia kavennetaan, on olennaista tarkastella, onko asiassa ryhdytty riittäviin korvaaviin toimenpiteisiin, kuten sellaisiin, joilla syytetylle vastaisen kertomuksen luotettavuutta voitiin arvioida asianmukaisesti. EIT katsoi, että anonyymeillä todistajilla oli perusteltu aihe pelätä kostotoimia parittajilta ja vaikka valitta-jat selvittivät heidän henkilöllisyytensä, ei sillä ollut merkitystä arvioinnin kannalta. EIT korosti, että valittajilla oli mahdollisuus tehdä todistajille kysymyksiä heti kuulustelu-jen jälkeen ja riitauttaa kertomusten uskottavuus. Kysymyksiä ei ilmoitusten mukaan halut-tu tehdä, joten asiassa voitiin katsoa valittajien luopuneen oikeudestaan kertomusten rii-tauttamiseen. Tuomiossa oli lisäksi huomioitu lukuisia muita todisteita anonyymien todis-tajien esitutkintakertomusten tueksi, joten tuomio ei perustunut yksin tai ratkaisevassa

39 määrin anonyymitodistajien kertomuksiin. EIT kuitenkin totesi, että vaikka tuomio ei pe-rustunut yksin tai ratkaisevasti anonyymien todistajien kertomukselle, oli oikeuskäytännös-sä katsottu EIS 6 artiklaa rikotun, ellei todistajan kuulematta jättämiselle ollut pätevää pe-rustetta. Tapauksessa EIT katsoi, että kotimaiset tuomioistuimet olivat täyttäneet velvolli-suuden ryhtyä kaikkiin aiheellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen myös anonyymien todis-tajien läsnäolo oikeudessa. Vaikka kaikkia anonyymitodistajia ei saatu oikeuteen, oli valit-tajilla esitutkinnassa mahdollisuus kuulustella todistajia. EIT katsoi, ettei EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia ollut rikottu. Pesukic v. Sveitsi 6.12.2012 Tapauksessa ulkopuolinen todistaja oli nähnyt syytetyn ampuvan toisen postitoimiston edessä. Todistajaa kuulusteltiin esitutkinnassa anonyyminä siten, että hän oli toisessa huo-neessa asianajajansa kanssa ja hänen ääni muunnettiin toiseen huoneeseen. Oikeudessa anonyymiä todistajaa kuultiin siten, että puheenjohtaja, maallikkojäsenet ja tulkki olivat istuntosalissa hänen kanssaan ja valittaja, hänen asianajajansa, tulkki, asianomistajat, syyt-täjä ja journalistit olivat toisessa huoneessa ja todistajan ääni oli muunnettu. Vaikka ano-nyymi todistaja kieltäytyi vastaamasta moniin valittajan asianajajan tärkeinä pitämiin ky-symyksiin, hänen kertomustaan pidettiin uskottavana ja hänen anonymiteetilleen katsottiin olevan perusteita kostotoimien uhan vuoksi vastaajan väkivaltatausta huomioiden. Vastaaja oli myös uhannut muita todistajaksi ilmoittautuneita tapolla. Asiassa oli myös muuta näyt-töä syytteen tueksi. Vastaaja tuomittiin teosta ja hän valitti tuomiosta. Vastaajan valitukset hylättiin. Vastaaja valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että hänet oli tuo-mittu ratkaisevasti anonyymin todistajan perusteella eikä vastaaja saanut kuulustella tai kuulustuttaa todistajia asianmukaisesti. EIT totesi, että todistajan kuulemiselle anonyyminä on ollut perusteet hänen suojelunsa vuoksi, etenkin kun muut henkilöt, jotka olisivat voi-neet todistaa, olivat saaneet uhkauksia. EIT totesi, että vaikka asiassa oli muutakin näyttöä, anonyymin todistajan kertomus on ollut näyttöarvoltaan huomattava. Todistajan henkilölli-syys oli tuomarin tiedossa ja kuulustelun suoritti tuomari. EIT katsoi, että kaikki päätök-senteossa mukana olleet henkilöt ovat voineet arvioida todistajan luotettavuutta, joten syy-tetyn puolustuksen kaventamista oli kompensoitu riittävästi. Näin ollen EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia ei ollut rikottu.

40 Papadakis v. Makedonia 26.2.2013 Tapauksessa kysymys on peitepoliisien kuulemisesta oikeudessa. Poliisi selvitti laajaa huumekauppaa ja toista peitepoliisia kuultiin esitutkinnassa siten, ettei hänen henkilölli-syyttään paljastettu. Oikeudessa kuultiin toista peitepoliisia, jota ei ollut kuultu esitutkin-nassa, mutta paikalla ei ollut vastaajia eikä heidän asianajajiaan. Vastaajien asianajajat vaativat molempien peitepoliisien kuulemista oikeudessa, sillä heidän esitutkintakertomuk-sissaan oli ristiriitaisuuksia ja vain olettamuksia. Oikeuden haastamisyrityksistä huolimatta peitepoliiseja ei saatu istuntoihin. Tämän jälkeen syyttäjä ei enää vedonnut peitepoliisien kertomuksiin. Oikeus kuitenkin antoi täyden todistusarvon jälkimmäisenä mainitun peite-poliisin kertomukselle, sillä se oli selkeä ja johdonmukainen ja sitä tuki muu fyysinen näyt-tö sekä hänen uskottavuudestaan ei jäänyt epäilyä, kun hän oli vaihtanut tietoja kanssaan tiiviisti työskennelleen toisen peitepoliisin kanssa. Vastaajat tuomittiin rikoksista. Ylempi oikeusaste ja korkein oikeus hylkäsivät vastaajien valitukset. Valituksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vastaajat totesivat, etteivät he olleet saaneet tehdä alioikeudessa kuullulle peitepoliisille kysymyksiä suoraan eikä välillisesti. EIT totesi, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että syytetty saa riittävän ja asianmukaisen tilaisuuden hänelle vastaisen todistajankertomuksen riitauttamiseen ja sen antajan kuulemiseen joko kertomusvaiheessa tai myöhemmin. Valittajien osallisuudesta rikokseen ei ollut mitään muuta näyttöä, joten peitepoliisin kertomus oli ainoana näyttönä tuomitsemiselle. EIT totesi, että valittajille, jotka tunsivat peitepoliisin ulkonäöltä mutta eivät tienneet tämän henkilöllisyyttä, ei yritetty järjestää tilaisuutta katsella suljetuin ovin toimitettua kuulustelua median suoratoistolla, vaikka tämä järjestely olisi ollut mahdolli-nen. Tätä mahdollisuutta ei annettu myöskään asiamiehille. Puolustus ei näin ollen kyennyt arvioida kertomuksen uskottavuutta eikä puolustus saanut esittää todistajalle kysymyksiä. EIT katsoi, että syytetyn oikeuksia oli loukattu ja EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli rikottu. Birutis ym. v. Liettua 28.3.2004 Kysymys on siitä, saiko anonyymien todistajien kertomuksia käyttää merkittävänä näyttö-nä langettavassa tuomiossa ja oliko anonymiteetille riittävät edellytykset. Birutiksen ym. epäiltiin osallistuneen mellakkaan, johon osallistui useita henkilöistä. Todistajat, jotka oli-vat pääasiassa muita vankeja ja joiden henkilöllisyyttä ei paljastettu, kertoivat Birutiksen järjestäneen mellakan. Anonyymejä todistajia oli 17, joita kuultiin esitutkinnassa, mutta kolme todistajaa muutti kertomustaan vedoten syyttäjien painostukseen. Tuomioistuin kui-

41 tenkin katsoi ensimmäisten kertomusten olevan voimassa, sillä oikeuden mukaan kerto-muksia muutettiin pelon vuoksi ja siksi, että todistajat olivat ”alempaa kastia”. Vastaajien

mukaan anonyymien todistajien lausunnot olivat virheellisiä ja annettu saavuttaakseen omia etuja ja välttääkseen syytteet. Anonyymien todistajien lausunnot luettiin oikeudessa. Vastaajat tuomittiin epäillyistä rikoksista, eikä tuomiota muutettu ylemmissä oikeusasteis-sa. Birutis ym. valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vedoten, että heidän tuomion-sa perustettiin ainoastaan anonyymiin todisteluun eikä heillä ollut mahdollisuutta kyseen-alaistaa sen uskottavuutta. EIT totesi, että puolustuksen oikeuksien kavennusta tulisi tasa-painottaa muilla keinoilla, joten valittajaa ei saisi estää koettelemasta ja riitauttamasta ano-nyymien todistajien luotettavuutta. EIT katsoi, että puolustuksen oikeuksien kavennuksel-le ei ollut vastapainoa tai hyvitystä ja tuomio oli kokonaan tai ratkaisevassa määrin perus-tunut anonyymien todistajien kertomuksiin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli näin ollen rikottu. Kostovski v. Alankomaat 20.11.1989 Tapauksessa on kysymys anonyymin todistajan lausuman hyödyntämisestä tuomion perus-tana. Kostovski, jolla oli pitkä rikoshistoria, oli paennut vankilasta ja ryöstänyt pankin naamioituneena yhdessä muiden kanssa. Puoli vuotta myöhemmin tehtiin samanlainen pankkiryöstö samaan pankkiin. Poliisit arvelivat samojen henkilöiden olevan jälkimmäisen pankkiryöstön takana. Pian poliisit saivat puhelun tuntemattomaksi jääneeltä henkilöltä, joka myöhemmin myös kävi antamassa lausuntonsa poliisilaitoksella. Henkilö kertoi pank-kiryöstäjien nimet, olinpaikat, kulkuneuvon ja muut olennaiset seikat. Vastaajia pidettiin uhkana todistajalle, joten todistajan henkilöllisyyttä ei tuotu esille ja tutkintatuomari kuuli todistajaa anonyyminä. Vastaajat saivat anonyymin todistajan lausunnon kirjallisena ja he saivat esittää kysymyksiä, joiden seurauksena tutkintatuomari kuuli todistajaa uudelleen ilman vastaajien läsnäoloa. Varsinaisessa oikeudenkäynnissä todistajaa ei enää kuultu. Tuomioistuin tuomitsi vastaajat törkeästä ryöstöstä. Ylemmät oikeusasteet eivät muuttaneet tuomiota, mutta totesivat anonymiteetin olevan tapauksessa perusteltu kostotoimien vuoksi. Kostovskin valituksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen hän vetosi epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyn-tiin sillä perusteella, että hänen tuomionsa perustui pääasiassa vain anonyymin todistajan

42 lausumaan. EIT totesi, että pääsääntönä on julkinen oikeudenkäynti, jossa syytettyä vas-taan asetetut todistajat tulee kuulla niin, että syytetyllä on mahdollisuus haastaa todistajaa ja kyseenalaistaa tämän kertomuksen uskottavuus. EIT kuitenkin totesi, että valittaja oli saanut mahdollisuuden esittää todistajalle kysymyksiä. Tuomioistuin oli kiinnittänyt huo-miota varovaisuuteen, jota anonyymin todistajan kertomuksen käsittelyssä edellytetään. On kuitenkin huomioitava, että tutkintatuomari ei tiennyt anonyymin todistajan henkilöllisyyt-tä. EIT totesi, että tuomio perustui merkittävissä määrin anonyymin todistajan kertomuk-seen, eikä riittäviä vastapainoja puolustuksen oikeuksien tasapainottamiseksi ollut. Tämän vuoksi EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli rikottu ja oikeudenkäynti ei ole ollut oikeudenmukainen. Kok v. Alankomaat 4.7.2000 Tapauksessa on kysymys tuomion perustamisesta anonyymin todistajan antamaan lausu-maan. Poliisi, jonka henkilöllisyys ei tullut esille, ilmiantoi vastaajan sijainnin, jossa vas-taajalla oli tietojensa mukaan tuliasevarasto. Poliisin suorittamassa kotietsinnässä talosta löytyi muun muassa aseita, suuri määrä huumausainetta ja räjähteitä. Todistajaa kuultiin esitutkinnassa anonyymisti hänen henkensä ja terveytensä turvallisuuden varmistamiseksi. Anonyymiä todistajaa kuultiin tutkintatuomarin, kahden poliisin ja rekisterinpitäjän kanssa samassa huoneessa siten, että todistajan muunnettu ääni kuului toiseen huoneeseen äänilin-kin avulla. Tuomari itse kuuli ensin todistajan vastauksen ja mikäli hänen henkilöllisyyten-sä ei vaarantunut vastauksen johdosta, vastaus kuului myös valittajalle ja syyttäjälle. Vas-taajan asiamies sai esittää kysymyksiä todistajalle. Alioikeus tuomitsi vastaajan epäillyistä rikoksista ja vastaaja valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut tuomiota. Korkein oikeus-kaan ei valituksen johdosta muuttanut tuomiota. Vastaaja valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä hänen mukaan EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) -kohtia oli rikottu, sillä hänet tuomittiin merkittävissä määrin anonyymin todista-jan kuulusteluissa antaman kertomuksen perusteella. Valittajan mukaan anonymiteetille ei ollut perusteita. EIT katsoi anonymiteetin sallimiselle olleen perusteet, sillä valittajan kat-sottiin olevan uhka todistajalle. EIT totesi muun muassa, että valittaja oli pidätyshetkellä-kin kulkenut ladattu pistooli mukanaan ja hänen epäiltiin kuuluvan rikollisjärjestöön. Valit-taja oli osallisena hyvin vakavaan rikokseen, joten anonymiteetti oli asiassa perusteltu. Todistelusta EIT totesi, että asiassa oli huomattavasti muita todisteita ja anonyymin todis-tajan kertomus vain tuki muuta todistelua. Näin ollen tuomio ei ollut perustunut yksin-

43 omaan tai ratkaisevassa määrin anonyymin todistajan kertomukseen. EIT myös tutki, oliko asiassa tasapainotettu puolustuksen oikeuksien kaventamista jollain lailla. Puolustus oli saanut mahdollisuuden kyseenalaistaa todistajan uskottavuutta ja lisäksi todistajan luotet-tavuutta ovat arvioineet myös tuomari sekä rekisterinpitäjä. EIT jätti valituksen tutkimatta, sillä asiassa ei ollut epäilystä ihmisoikeusloukkauksista. Lüdi v. Sveitsi 15.6.1992 Tapauksessa poliisi oli toiminut peitetehtävissä selvittääkseen huumausainekauppaa. Tuo-mioistuin kieltäytyi kutsumasta peitetoiminnassa ollutta poliisia todistajaksi, jotta hänen henkilöllisyytensä ei paljastuisi. Tuomioistuin totesi, että poliisin antamista raporteista ja puhelinkuulemisesta ilmeni Lüdin suunnittelemat huumausainekaupat. Lüdi tuomittiin ri-koksesta vankeuteen, josta tuomiosta hän valitti, mutta valitustuomioistuin hylkäsi valituk-sen. Myös liittotuomioistuin hylkäsi muutoksenhaun, mutta totesi huumeiden ostajaksi tekeytyneen poliisimiehen mahdollisesti vaikuttaneen vastaajan käyttäytymiseen, jonka vuoksi asia palautettiin valitustuomioistuimeen ja Lüdin rangaistusta lievennettiin. Lüdi valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen muun muassa sillä perusteella, että po-liisimiestä ei kutsuttu todistajaksi oikeuteen, mutta hänen kertomuksiaan hyödynnettiin. EIT totesi, että perusperiaatteena on, että todistusaineisto esitetään syytetyn läsnä ollessa julkisessa kuulemisessa tavoitteena vastatodistelun esittämisen mahdollisuus. EIT huo-mautti, että Lüdi tai hänen asiamiehensä eivät olleet saaneet esittää poliisimiehelle kysy-myksiä tai muutoin kyseenalaistaa hänen uskottavuuttaan, vaikka tämä olisi ollut toteutet-tavissa siten, ettei poliisimiehen henkilöllisyys paljastu. Tämän vuoksi EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 3 d –kohtaa oli yhdessä 6 artiklan 1 –kohdan kanssa rikottu. Windisch v. Itävalta 27.9.1990 Tapauksessa kysymys on siitä, ovatko anonyymeinä todistajina kuulleet henkilöt olleet todistajan asemassa, vaikka he eivät ole antaneet kertomustaan suoraan oikeudelle. Kaksi naista tuli poliisiasemalle kertomaan havaitsemastaan murrosta. Poliisit ottivat kertomukset vastaan nimettöminä, pidättivät Windischin ja todistajat lopulta myös tunnistivat tekijän. Naisia ei kuultu oikeudessa todistajina, sillä alueellinen tuomioistuin hylkäsi vastaajan pyynnön kutsua heidät todistajiksi sen vuoksi, että poliisit olivat luvanneet todistajille hei-dän saada pysyä täysin nimettöminä. Tuomioistuin katsoi, että poliisien kertomukset siitä, mitä naiset olivat kertoneet ja nähneet, olivat riittävät ja luotettavat. Anonyymejä todistajia

44 ei siis kuultu, mutta poliisit kertoivat mitä todistajat olivat kertoneet. Lisäksi todistajien esitutkintakertomukset olivat hyvin yksityiskohtaiset. Vastaaja tuomittiin syytteen mukai-sesta teosta. Tuomio ei muuttunut ylemmissä oikeusasteissa. Windisch valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä tuomio perustui hänen mu-kaansa nimettömiksi ja oikeudessa kuulematta jääneiden henkilöiden kertomuksiin. EIT totesi, että todistajankertomukset olivat ratkaisevassa osassa eikä valittaja saanut mahdolli-suutta kyseenalaistaa kertomusten luotettavuutta kuulustelemalla tai kuulustuttamalla to-distajia. Vaikka poliisit olivat oikeudenkäynnissä ja kertoivat, mitä naiset olivat heille ker-toneet, ei tätä voitu pitää todistajien korvaamisena. Myöskään kirjallisten kysymysten esit-tämismahdollisuutta todistajille ei pidetty riittävänä. EIT katsoi, että naisten kertomukset olivat ainoa tai ratkaiseva näyttö asiassa, eikä puolustuksen oikeuksia ollut turvattu riittä-vällä tavalla. Näin ollen EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) -kohtia oli rikottu. Krasniki v. Tsekki 28.2.2006 Tapauksessa Krasnikia epäiltiin narkoottisten ja myrkyllisten aineiden luvattomasta val-mistamisesta ja hallussapidosta. Poliisi kuulusteli tutkimuksissa tavattua todistajaa, jolle annettiin keksitty nimi ”Charvatova”, sillä todistaja suostui kertomaan tapahtumista vain

anonyyminä uhkailujen vuoksi. Myöhemmin kuulusteltiin Charvatovaa sekä toista todista-jaa, jolle annettiin myös keksitty nimi ”Novotny”. Vastaajan asianajaja oli saanut tehdä huomautuksia sekä kysymyksiä suoraan todistajille, jotka olivat samassa huoneessa siirret-tävän väliseinän takana. Hän oli myös kuullut, millä tavoin todistajat olivat vastanneet ky-symyksiin. Anonymiteetti katsottiin perustelluksi ottaen huomioon rikoksen vakavuuden ja todistajien pelon puhua julkisessa istunnossa. Pelkoon vaikutti tekijöiden aggressiivisuus, maine ja aiemmat uhkaukset. Charvatovaa ei saatu tavoitettua oikeuteen, joten näytöksi otettiin hänen esitutkintakertomuksensa. Oikeuden mielestä anonyymit todistajat olivat kertoneet asiasta luotettavasti ja yhdenmukaisesti ja Novotny oli tunnistanut valittajan sekä esitutkinnassa että oikeudessa. Tuomioistuin tuomitsi Krasnikin epäillyistä rikoksista ja hänen valituksensa ylempiin oikeusasteisiin hylättiin. Krasniki valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että tuomio perus-tui yksinomaan anonyymien todistajien kertomuksiin eikä hänen asianajajansa ollut nähnyt todistajia näitä kuulusteltaessa taikka saanut tietoa heidän henkilöllisyydestään. EIT totesi, että syytetyn tuli kyetä tarkistamaan anonyymien todistajien luotettavuus eikä tuomiota

45 saanut perustaa kokonaan tai ratkaisevassa määrin anonyymien todistajien kertomuksiin ja lisäksi näyttöä tuli harkita erittäin huolella. Anonymiteetistä EIT totesi, että todistajilla oli aihetta pelätä kostotoimia huumekauppiaiden taholta, mutta asiakirjoista ei ilmennyt, kuin-ka todistajien tunteman pelon perustelleisuutta oli arvioitu. EIT:n mukaan puolustuksen oikeuksia ei saanut rajoittaa vain perustellen anonyymien todistajien intresseillä. Todistaji-en pelkoa ei siis objektiivisesti ollut arvioitu riittävästi. Kun tuomio oli perustunut koko-naan tai ainakin ratkaisevassa määrin anonyymien todistajien kertomuksiin, eikä ylempi oikeusaste ollut perustellut tuomiota uudella näytöllä, oli EIS 6 artiklaa rikottu. Nesterov v. Viro 25.10.2005 Kysymys on anonyymin todistelun käyttämisestä osana tuomiota ja syytetyn oikeuksien loukkauksesta. Nesterovia syytettiin kiristyksestä, tuhotyöstä ja räjähteiden laittomasta hallussapidosta. Alioikeudessa kuultiin anonyymejä todistajia, joille syytetty sai esittää kysymyksiä kirjallisesti. Syyte kiristyksestä hylättiin. Oikeus katsoi, että anonyymin todis-telun lisäksi muu näyttö tuki Nesterovin syyllisyyttä kahteen muuhun rikokseen. Tuomittu valitti tuomiosta väittäen, että anonyymien todistajien kertomukset olivat ristiriidassa, mut-ta oikeus katsoi kertomusten olevan yhteneväiset ja uskottavat. Korkein oikeus ei muutta-nut ratkaisun lopputulosta. Nesterov valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä hänen mukaansa tuomio oli perustunut ratkaisevasti anonyymien todistajien kertomuksiin, eikä syitä anonymiteetille ollut ilmoitettu. EIT totesi, että asiassa oli lukuisia muita todisteita, jotka oli otettu tuomiossa huomioon. Valittaja oli myös saanut esittää anonyymeille todistajille kysymyksiä. EIT katsoi, että tuomiota ei ollut perustettu ainoastaan tai pääasiassa anonyymien todistajien kertomuksiin, sillä tuomioistuimet nojautuivat muun muassa useisiin selontekoihin, nimeltä tiedettyjen todistajien kertomuksiin ja salaa tehtyihin nauhoituksiin. EIT katsoi, että syytetyn oikeudet oli riittävästi otettu huomioon ja valitus oli ilmeisen perusteeton. Trymbach v. Ukraina 12.01.2012 Kysymys oli muun muassa siitä, oliko oikeudenkäynti oikeudenmukainen, kun tuomio perustettiin osin anonyymien todistajien kertomuksiin. Trymbach vangittiin epäiltynä mur-hasta, mutta hän itse katsoi toimintansa olleen hätävarjelua. Trymbachin kertomuksen mu-kaan hänen sellikaverit kiduttivat tätä saadakseen tunnustuksen poliisille. Kun syytteet nostettiin, kävi ilmi, että tutkinnan aikana vastaajan kolmea sellitoveria oli kuultu anonyy-

46 meinä todistajina ja että vastaaja olisi tunnustanut heille murhanneensa tahallaan. Oikeu-dessa anonyymejä todistajia kuultiin vastaajan salissa läsnä olematta, mutta hänen asia-miehensä oli paikalla. Yksi todistaja suostuikin tulemaan kuulluksi henkilöllisyydellään ja vastaajan läsnä ollessa. Vastaaja tuomittiin syytteenmukaisista rikoksista. Vastaajan vali-tukset hylättiin syyksilukemisen osalta. Trymbach valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen muun muassa sillä perusteella, ettei hänellä ollut tilaisuutta kuulustella kolmea anonyymiä todistajaa, joiden kertomuksiin tuomio oli perustettu ja jotka olivat sanoneet, että hän oli laittanut sahatun pienoiskiväärin rikospaikalle lavastaakseen laukausten vaihdon. Lähtökohtana EIT totesi, että syytetylle on annettava asianmukainen tilaisuus riitauttaa todistajankertomuksen uskottavuus ja ettei tuomiota saanut perustaa yksinomaan tai ratkaisevassa määrin lausumiin, joita vastaaja ei voinut riitauttaa. Tapauksessa kuitenkin valittajan asiamies oli esittänyt kysymyksiä ano-nyymeille todistajille ja tätä voitiin pitää riittävänä. Lisäksi EIT totesi, ettei tuomiota ollut perustettu ainoastaan anonyymien todistajien kertomukseen, sillä yksi todistaja luopui anonymiteetistään ja häntä kuultiin tavanomaisesti, jolloin valittajalla on ollut mahdolli-suus hänen kertomuksen riitauttamiseen. EIT piti valitusta perusteettomana. Doncev ja Burgov v. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 12.6.2014 Kysymys on siitä, oliko oikeudenkäynti oikeudenmukainen, kun tuomiota perusteltiin myös sellaisen todistajan antamalla kertomuksella, jonka henkilöllisyys tuli salata. Suora-naisesti anonymiteettiä tapauksessa ei myönnetty, mutta todistajan suojelun mukaisesti todistajan henkilöllisyys salattiin. Tapauksessa liikennepoliisien epäiltiin vastaanottavan lahjuksia. Eräässä tapauksessa kuljettaja ajoi yli sallitun nopeusrajoituksen ja liikennepolii-sit antoivat varoituksen. Liikennepoliisit eivät laatineet virallista raporttia eivätkä nostaneet syytettä kuljettajaa vastaan, sillä kuljettaja antoi poliiseille lahjuksena rahaa. Kuljettaja oli tosiasiassa salainen agentti, joten lahjusrikoksesta nostettiin syytteet. Todisteena asiassa käytettiin muun muassa äänitallennetta poliisien ja kuljettajan välisestä keskustelusta. Vastaajat tuomittiin rikoksista, mutta he valittivat vedoten siihen, että ääni-tallenteesta ilmeni ainoastaan kuljettajan tarjonneen lahjusta, mutta siitä ei ilmennyt että lahjusta olisi vastaanotettu. Valitustuomioistuin pyysi ministeriöltä kuljettajan yhteystieto-ja, jotta häntä voitaisiin kuulla todistajana oikeudessa. Todistajaa kuultiin todistajansuoje-lun periaatteiden mukaisesti siten, ettei hänen henkilöllisyytensä tullut ilmi vastaajille ja

47 vastaajien läsnä olematta. Koska todistaja oli ministeriön salainen agentti, henkilöllisyyden salaaminen oli perusteltua vastaajan valtion järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Vas-taajat olivat tietoisia todistajan asemasta. Syyttäjä kyseli todistajalta kysymyksiä ja toisessa kuulemistilaisuudessa, jossa vastaajat olivat myös paikalla, luettiin todistajankertomus. Vastaajille annettiin mahdollisuus esittää kysymyksiä todistajalle kirjallisesti, mutta kysy-myksiä ei tullut. Vastaajat tuomittiin alioikeuden mukaisesti rikoksista, eivätkä he saaneet valituslupaa ylimmältä oikeusasteelta. Tuomitut valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä he eivät mielestään saa-neet riittäviä puolustautumisoikeuksia eivätkä saaneet kuulustella todistajaa. EIT lausui, että pääsääntöisesti todistelu tulee vastaanottaa kontradiktorisen periaatteen mukaisesti, mutta tästä voidaan poiketa. Tällöin syytetylle tulee antaa asianmukainen ja riittävä mah-dollisuus haastaa ja kyseenalaistaa todistajaa, esimerkiksi kun todistaja antaa lausunnon tai myöhemmässä vaiheessa. EIT tarkasteli, oliko valittajille annettu menettelyllisiä takeita puolustuksen rajoittamisen vastapainoksi. EIT katsoi, että kieltäytymällä kyselymahdolli-suudesta valittajat ovat myös kieltäytyneet oikeudesta todistajan kuulusteluun. Tämän vuoksi EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia ei ollut rikottu. Aigner v. Itävalta 10.5.2012 Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko langettava tuomio saanut perustua ratkaisevassa mää-rin asianomistajan esitutkintakertomukseen, kun asianomistaja oli kieltäytynyt tulemasta kuulluksi oikeudessa, mikä oli kansallisen lain mukaan mahdollista. Tapauksessa ei ollut kysymys anonyymistä todistelusta, mutta se liittyy läheisesti aiheeseen, sillä arvioitavana on samanlaisia seikkoja, kuten puolustuksen oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajaa sekä oikeudesta pois jääneen esitutkintakertomuksen ottaminen näytöksi. Tapauksessa vas-taajaa epäiltiin raiskauksen yrityksestä. Asianomistajaa kuultiin esitutkinnassa ja vastaajal-la sekä hänen asiamiehellään oli tilaisuus tehdä kysymyksiä asianomistajalle, mutta asian-omistajaa ei kuultu enää oikeudessa vaan hänen esitutkintakertomuksensa otettiin näytöksi. Vastaaja valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen siksi, ettei hän ollut saanut oikeu-denmukaista oikeudenkäyntiä asianomistajan poisjäännin ja kuulustelumahdollisuuden uupumisen vuoksi. EIT totesi, että oikeudesta poisjääneen todistajan esitutkintakertomus voidaan ottaa näy-töksi vain silloin, kun pois jääntiin on pätevä syy ja seksuaalirikoksen uhrina asianomista-

48 jalla oli pätevä syy poissaololleen. Koska asianomistajan kertomus oli ratkaiseva näyttö, tuli arvioitavaksi, oliko jollakin tavoin korvattu sitä, ettei vastaaja voinut kuulustella asian-omistajaa oikeudessa. EIT katsoi, että valittajalla oli mahdollisuus osoittaa asianomistajan kertomuksen ristiriidat ja kertomuksen luotettavuutta heikentävät seikat, vaikka asianomis-tajaa ei kuultu enää oikeudessa. EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia ei ollut rikottu. Isgro v. Italia 19.2.1991 Tapauksessa arvioitavana oli, oliko epäilty saanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, kun tuomio perustui todistajan kertomukseen, jota ei kuultu oikeudessa. Kysymys ei täten ole anonyymistä todistelusta, mutta anonyymin todistelun kohdalla on samanlaisia pohdin-takysymyksiä, esimerkiksi puolustuksen mahdollisuus riitauttaa todistelun uskottavuus. Isgro ja muutama muu mies olivat epäiltynä kidnappauksesta ja nuoren miehen taposta. Tuomiossa viitattiin todistajan kertomukseen, jota oli kuultu esitutkinnassa, mutta ei saatu oikeudenkäyntiin paikan päälle. Todistaja ei pelon vuoksi uskaltanut saapua oikeuden is-tuntoon, vaikka viranomaiset olisivat tarjonneet hänelle istunnon ajaksi suojapaikan. Vas-taaja oli kuulemisessaan saanut kuitenkin esittää todistajalle kysymyksiä, mutta asiamies ei tuolloin ollut paikalla. EIT totesi, että pääsääntönä on julkinen istunto, jossa todistajaa kuullaan ja vastapuoli saa kyseenalaistaa todistajan uskottavuuden. Tapauksessa kuitenkin Isgrolla on ollut mahdollisuus riitauttaa todistelun uskottavuus eikä puolustusoikeuksia ollut rikottu. Tuomion perustaksi oli otettu myös muuta todistelua, joten oikeudenkäynti oli ollut oikeudenmukainen. Saidi v. Ranska 20.9.1993 Tapauksessa ei ole kysymys anonyymin todistelun vastaanottamisesta, mutta tapauksessa sivutaan anonyymillekin todistelulle olennaisia seikkoja. Saidi oli kansallisessa tuomiois-tuimessa tuomittu huumausaineiden välittämisestä ja pelkästään todistajien esitutkintaker-tomusten perusteella. Saidi valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä perustella, ettei hän ollut saanut tilaisuutta olla vastakkain kuultujen henkilöiden kanssa. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3(d) kohtia oli rikottu, sillä Saidilla ei ollut mahdollisuutta missään vaiheessa kuulustella tai kuulustuttaa todistajia. Tässäkin tapauksessa, kuten myös ano-nyymiä todistelua koskevissa tapauksissa, olennaista on se, että syytetty saa mahdollisuu-den riitauttaa todistajan uskottavuuden.

49 4.2.4 Yhteenveto EIT:n oikeuskäytännöstä EIT ei tavallisesti anna määräyksiä, kuinka anonyymi todistelu tulisi jäsenvaltioissa järjes-tää, vaan se linjaa, onko sopimusvaltio noudattanut EIS 6 artiklaa.123 Useissa oikeustapa-uksissa EIT toteaakin, että todistelun järjestäminen ja todisteiden hyväksyminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle. EIT on käsitellyt muutamia anonyymiin todisteluun liittyviä tapauksia, mutta toistaiseksi määrä on vähäinen ja etenkin tuoreita tapauksia on melko vä-hän. Tärkeimpänä pääsääntönä on kuitenkin kontradiktorisuuden periaatteen täydellinen noudattaminen eli syytetyn on saatava mahdollisuus kyseenalaistaa häntä vastaan nimetyn todistelun uskottavuus ja luotettavuus esittämällä todistajalle kysymyksiä.124 Merkittävä virhe todistelun kontradiktorisuudessa on usein EIS 6 artiklan vastainen, sillä tällöin oike-utta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole turvattu. EIT:n oikeuskäytännöstä voi kuitenkin huomata, että kontradiktorisen periaatteen noudattamiselle on monipuolisia kei-noja, sillä mikäli jotakin puolustuksen oikeutta rajoitetaan, tulee oikeuden rajoittamisen tasapainottamisesta tai kompensoimisesta huolehtia riittävästi. EIT:n oikeuskäytännöstä ilmenee tiettyjä pääperiaatteita, joita tulisi pääsääntöisesti aina noudattaa, kuten todistelun vastaanottaminen julkisessa käsittelyssä. EIT kuitenkin toteaa, että pääperiaatteista voidaan poiketa tietyin edellytyksin. Esimerkiksi Doorsonin tapauk-sessa EIT toteaa, että puolustukselle voidaan asettaa tiettyjä puutteita, mikäli ne korvataan menettelyllisin vastapainoin lainkäyttöviranomaisen toimesta, yleensä huolellisemmalla todistajan luotettavuusarvioinnilla. Pesukicin tapauksessa katsottiin, että kun tuomarilla oli tiedossa anonyymin todistajan henkilöllisyys, puolustuksen oikeuksien rajoittamista oli tasapainotettu riittävästi. Kostovskia koskevassa tapauksessa tuomarilla ei ollut tiedossa anonyymin todistajan henkilöllisyys, joten puolustuksen oikeuksia ei ollut tasapainotettu ja kysymyksessä oli EIS 6 artiklan loukkaus. Myös kuulusteluoikeuden järjestämistä kirjalli-sesti voidaan pitää puolustuksen puutteiden korvaamistoimenpiteenä. Papadakiksen tapa-uksessa EIT katsoi, että kun peitepoliisin ulkonäkö oli jo syytetyn tiedossa, olisi syytetylle tullut järjestää tai ainakin yrittää järjestää katselumahdollisuus median suoratoistolla. Tämä olisi ollut myös yksi keino puolustuksen oikeuksien tasapainottamiseksi. Puolustuksella tulee olla mahdollisuus riitauttaa todistajan kertomuksen uskottavuus. Puo-lustuksen oikeus kuulustella todistajaa on merkittävä ja kuulustelu tulee – sen ollessa mah- 123 HE 46/2014 vp, s. 17. 124 Pellonpää JFT 2008, s. 150.

50 dollista – toteuttaa erityisjärjestelyin (esim. Papadakis –tapaus). Mikäli anonyymin todiste-lun kuulemista ei voida järjestää esimerkiksi väliverhon takaa ja jopa ääni muunnettuna, on vähintäänkin luettava anonyymin todistajan kirjallinen kertomus ääneen ja syytetyllä on oltava mahdollisuus esittää todistajalle kysymyksiä luotettavuusarvioinnin tekemiseksi. EIT on todennut, että kuulustelumahdollisuus tulee olla jossakin vaiheessa prosessia (esim. Sarkizov –tapaus, Nesterov –tapaus). Saidin ja Lüdin tapauksissa syytetyllä ei ollut lain-kaan mahdollisuutta esittää kysymyksiä, joten tätä pidettiin ihmisoikeussopimusloukkauk-sena. EIT on katsonut, että syytetyn asiamiehen suorittama kuulustelu on riittävä menettely oikeuksien turvaamiseksi (Trymbach –tapaus). Mikäli syytetty kieltäytyy esittämästä ano-nyymille todistajalle kysymyksiä, pidetään tätä kuulustelumenettelyn hyväksymisenä ja kuulusteluoikeudesta luopumisena (Doncev ja Burgov –tapaus, Sarkizov –tapaus). Al-Khawaja –tapauksessa EIT on kuitenkin todennut, että mikäli todistajan pelko johtuu syy-tetyn esittämistä uhkauksista, on asianmukaista ottaa todistajankertomus oikeudenkäyntiai-neistoon ilman, että todistajan tulisi kertoa asiasta oikeudessa tai vastata syytetyn tai tämän edustajan kysymyksiin, sillä syytetty ei saa hyötyä todistajan tuntemasta pelosta. EIT:n oikeuskäytännössä on myös tilanteita, joissa anonyymi todistaja ei ole saapunut oikeuden istuntoon. Tällöin todistajan poissaololle on oltava erittäin pätevä syy, kuten Sarkizovin tapauksessa anonyymit todistajat olivat parituksen uhreja ja asian arkaluontoisuuden vuok-si heidän ei tarvinnut saapua oikeuden istuntoon.125 Anonyymin todistajan kuolemaa on pidetty hyväksyttävänä poissaolon perusteena, jolloin esitutkintakertomus voidaan ottaa todisteeksi (Al-Khawaja –tapaus). Yleisesti ottaen tuomio ei saa perustua yksinomaan tai ratkaisevasti kertomuksiin, joiden antajia syytetty ei ole voinut kuulustella tai kuulustuttaa esitutkinnan aikana taikka oikeu-dessa (mm. Al-Khawaja ja Tahery –tapaus, Doorson –tapaus, Nesterov –tapaus). Lisäksi anonyymin todistajan kertomuksen kohdalla on noudatettava erityistä varovaisuutta eikä anonyymi todistelu saa olla ratkaiseva tai ainoa näyttö langettavalle tuomiolle126. Niissä tapauksissa, joissa anonyymi todistelu on ollut sallittua, on yleensä ollut muuta näyttöä anonyymin todistajan kertomuksen tueksi (esim. Kok –tapaus).127 Todistelusta yleisesti EIT on todennut, että kansallisella tuomioistuimella on valta pitää todistelua toisiaan tuke- 125 Aignerin tapauksessa todistaja oli seksuaalirikoksen uhri, joten hänen ei tarvinnut saapua oikeudenkäyn-tiin. 126 Windischin tapauksessa tuomio perustui ratkaisevasti kahden anonyymin todistajan kertomuksiin, joten ihmisoikeussopimusta oli rikottu. 127 Taheryn tapauksessa ei ollut muuta näyttöä kuin anonyymin todistajan kertomus, joten oikeudenkäynti ei ollut oikeudenmukainen.

51 vina (Doorson –tapaus) ja todistelun hyväksyminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle (Ellis ym. –tapaus). Anonyymin todistajan kertomusta on arvioitava varovasti ja erityisen huolellisesti. Tällöin anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuutta voi hyväksyttävästi arvioida tuomari puolustuksen sijasta. Todistelua on arvioitava kokonaisuutena ja monipuolisesti. Tuomiois-tuimen on hyvä erikseen ilmoittaa käsitelleensä anonyymin todistajan lausuntoja varovasti ja huolellisesti. Oikeuskäytännön kannalta merkittävänä on pidetty Al-Khawajan tapausta, sillä EIT on todennut, että aikaisemmin se, että todistajaa ei ole voitu kuulustella syytetyn toimesta, on ollut EIS 6 artiklan rikkomista lähes automaattisesti, mutta linjaus muuttui sallivampaan suuntaan. Esimerkiksi Van Mechelenin tapauksessa syytetty ei saanut riitauttaa todistelun uskottavuutta ja tuomio perustui vain anonyymien todistajien lausuntoihin, minkä vuoksi syytetyn oikeuksia oli EIT:n mukaan loukattu, kun taas Al-Khawajan tapauksessa ano-nyymiä todistajaa ei voitu kuulla todistajan kuoleman vuoksi ja näin ollen käytettävissä oli ainoastaan esitutkinnassa annettu kertomus. Em. tapauksessa syytetty ei voinut kyseen-alaistaa todistajan luotettavuutta ja tuomio on perustunut käytännössä kokonaan vain kuol-leen todistajan esitutkintakertomukseen, mutta tätä ei katsottu puolustuksen oikeuksien loukkaukseksi. On kuitenkin huomattava, että useissa tapauksissa tuomio ei ole perustunut yksinomaan tai ratkaisevasti anonyymin todistajan lausuntoon, mutta kysymyksessä on silti ollut EIS 6 artiklan loukkaus. Arvio tehdään siis kokonaisuutena. Useissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsitellyissä tapauksissa anonyymi todis-telu on ollut sallittua, kunhan puolustus on saanut mahdollisuuden kyseenalaistaa todista-jan kertomuksen luotettavuuden ja puolustuksen oikeuksien kaventumista on tasapainotet-tu. Tällöin anonyymi todistelu on saanut olla jopa lähes ratkaisevana näyttönä. Kuitenkin puolustuksen oikeuksiin on puututtava vain, jos sellainen on ehdottoman välttämätöntä. Mikäli oikeuksien rajoittaminen on tarpeen, tulee asiassa käyttää puolustuksen oikeuksia vähiten rajoittavaa menettelyä, jos vähimmäisrajoituksen katsotaan riittävän. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti kuulustelumahdollisuuden järjestämiseen vähiten syytetyn oikeuk-sia rajoittavalla tavalla.

52 Suomessa anonymiteetin edellytysten olemassaoloon, anonyymin todistajan kertomuksen riittämiseen näyttönä ja muihin tulkintakysymyksiin vaikuttavat merkittävästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamat kannanotot anonyymistä todistelusta. Jyränki onkin todennut, että EU-oikeussääntöjen velvoittavuus poikkeaa siitä, mitä suomalaisessa oike-uskulttuurissa on totuttu oikeussäännöltä odottamaan.128 Vaikka jokaisessa valtiossa sovel-letaan kunkin valtion omaa anonyymiä todistelua koskevaa lainsäädäntöä, on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen ohjausvaikutus anonyymiä todistelua kohtaan mer-kittävä. Samaan aikaan on kuitenkin huomioitava Euroopan maiden erilaiset oikeusjärjes-tykset ja erilainen lainsäädäntö; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja on sen vuoksi tulkittava varsin laveasti, mikä taas tuo omia tulkinnallisia kysymyksiä entisestään. 4.2.5 EIT:n asettamat edellytykset anonymiteetin myöntämiselle Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei aseta suoraan tarkkoja edellytyksiä anonymiteetin myöntämiselle. EIT keskittyy enemmän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin arviointiin kokonaisuutena, vaikkakin muutamassa tapauksessa EIT on pohtinut myös anonymiteetin myöntämisen edellytyksiä. EIT:n mukaan anonymiteetin myöntäminen on perusteltua silloin, kun todistaja aidosti pelkää itseensä tai perheeseensä kohdistuvia kostotoimia syytetyn taholta. Todistajan pel-koa ja kostotoimenpiteiden todennäköisyyttä tulee kuitenkin arvioida objektiivisesti, joten ainoastaan todistajan väite siitä, että hän tuntee pelkoa, ei ole riittävä. Pelkoa tulee arvioida huolellisesti. Anonymiteetin myöntäminen on itsessään puolustuksen oikeuksien rajoitta-mista. Krasnik –tapauksessa EIT on todennut, että huumekauppiaat usein syyllistyivät uh-kauksiin ja väkivaltaan heitä vastaan todistaneita henkilöitä kohtaan ja sen vuoksi todista-jilla oli aihetta pelätä kostotoimia ja pahoinpitelyään huumekauppiaiden taholta. EIT:n mukaan kuitenkin harkinta anonymiteetin myöntämisestä ja pelon perustelleisuus tulee ilmetä kuulustelu- tai oikeudenkäyntiasiakirjoista eikä puolustuksen oikeuksia saa rajoittaa vain anonyymien todistajien intresseihin perustuen. Anonymiteetti voidaan myöntää, mikäli syytetyn maine on sellainen, että todistajaan voi-daan olettaa kohdistuvan uhkailuja, mikäli hän todistaa omalla henkilöllisyydellään. Esi-merkiksi Kokin tapauksessa oli epäilys syytetyn kuulumisesta rikollisjärjestöön, joten tämä 128 Jyränki 1997, s. 80.

53 oli perusteltu syy anonymiteetin myöntämiselle. Todistajaan kohdistuvaa pelkoa lisäsi se, että syytetty kantoi pidätyshetkellä ladattua pistooli mukanaan. Pelkästään todistajan pelko syytetyn tai tämän toverien pahamaineisuudesta ei ole riittävä, vaan uhan tulee tässäkin tapauksessa olla todellinen. Subjektiivinen pelko ei ole riittävä, vaan anonymiteetin edelly-tyksenä on konkreettinen uhka, esimerkiksi syytetyn esittämät uhkaukset tai uhkaukset ovat todennäköisiä ja pääteltävissä syytetyn käyttäytymisestä. Van Mechelenin tapauksessa konkreettisena uhkana oli väitetty olevan kostotoimien pelko, mutta uhan perustelleisuutta ei ollut riittävästi arvioitu ja lisäksi enemmistön mukaan langettava ratkaisu ei olisi saanut perustua vain anonyymien todistajien kertomukseen, kun puolustuksella ei ollut asianmu-kaista keinoa sitä riitauttaa. Al-Khawajan tapauksessa EIT totesi, että on olemassa tapauk-sia, joissa todistajan pelko johtuu syytetyn esittämistä uhkauksista ja tapauksia, joissa to-distaja vain yleisesti tuntee pelkoa siitä, mitä tapahtuisi, jos hän kertoisi asiasta oikeudessa. Jotta todistajalle voidaan myöntää anonymiteetti, on tuomioistuimen varmistuttava riittä-västi todellisen uhan olemassaolosta. EIT on melko tiukkalinjainen poliiseille myöntämien anonymiteettien suhteen. Poliisit sai-sivat anonymiteetin vain poikkeustapauksissa asemansa vuoksi (Van Mechelen –tapaus), sillä poliisien tunnistamisen suojaaminen voitaisiin toteuttaa muilla keinoilla, esimerkiksi käyttämällä maskia tai valeasua. EIT katsoo, että poliiseilla on yleinen hallinnollinen totte-lemisvelvollisuus ja puolustuksen oikeuksiin saa puuttua vain, jos sellainen on ehdottoman välttämätöntä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole linjannut tietynlaisia rikostyyppejä, joissa ano-nyymi todistelu olisi sallittavaa. Tämä johtunee siitä, että asiasta ei voida päättää muutoin kuin kansallisella tasolla. Al-Khawaja ja Tahery –tapauksessa EIT kuitenkin nosti esille rikoksen luonteen merkityksen anonymiteetin tarpeellisuusharkinnassa. Vaikka EIT ei suo-raan ole ilmaissut millaisiin rikoksiin anonyymi todistelu on hyväksyttävää, voidaan havai-ta, että anonyymiä todistelua käytetään vain törkeiden rikosten selvittämiseksi. EIT:n oike-ustapauksista voidaan huomata, että anonyymiä todistelua käytetään paljon huumausaine-rikosten selvittämisessä. Huumausainerikoksia koskevissa tapauksissa syytetty usein tun-nistaisi anonyymin todistajan, jos todistaja on huumausaineen ostaja. Pesukic –tapauksessa EIT katsoi anonymiteetille olevan edellytykset, sillä todistaja reagoi todistajankertomus-taan antaessaan paniikinomaisesti ja syytetyllä olisi ollut motiivi kostotoimiin, joten pelon katsottiin olevan todellinen. Myös Krasnik –tapauksessa ja Doorson –tapauksessa EIT on

54 todennut huumekauppiaiden syyllistyvän usein uhkauksiin ja väkivaltaan heitä vastaan todistaneita henkilöitä kohtaan. Lisäksi anonymiteettiä on sallittu käytettäväksi henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvissa rikoksissa, kuten pahoinpitelyrikoksissa, murhan selvittämisessä, kidnappaus-tapauksissa ja seksuaalirikoksissa. Myös vakavat omaisuusri-kokset, kuten törkeä ryöstö ja kiristys ovat sellaisia rikoksia, joissa anonymiteetti on ollut sallittua. EIT:n oikeustapauksissa koskien anonyymiä todistelua on ollut myös rikoksia koskien mellakkaan osallistumista, tuliaseiden ja räjähteiden hallussapitoa ja tuhotyötä. Myös prostituution järjestämisessä, etenkin silloin kun prostituutio on laajamittaista eivät-kä järjestäjät välttämättä tunnista kaikkia prostituoitujaan, asianomistaja on hyötynyt anonymiteetistä. 4.3 Anonyymi todistelu Suomessa 4.3.1 Edellytykset anonymiteetin myöntämiselle Lähtökohtana pidetään sitä, että todistaja esiintyy omalla nimellään. Kuitenkin anonymi-teetti voidaan myöntää silloin, jos todistajaa ei voida riittävästi suojata muilla keinoilla.129 Vaikka asianomistajalle, jolla ei ole vaatimuksia, voisi periaatteessa myöntää anonymitee-tin, sen tarkoituksenmukaisuutta tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti, sillä joka tapa-uksessa asianomistajan kertomuksesta voisi päätellä henkilöllisyyden. Toisaalta laajoissa rikoksissa, kuten paritusrikoksissa joissa on useita asianomistajia, anonymiteetti saattaisi tulla kyseeseen.130 Ensimmäisenä edellytyksenä anonymiteetin myöntämiselle on kysymyksessä oleva rikos. Todistajalle voidaan myöntää anonymiteetti, jos rikosepäily tai syyte koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta tai jos rikosepäily tai syyte koskee törkeää paritusta tai ihmiskauppaa. Anonymiteetti voidaan myöntää myös, jos rikosepäily tai syyte koskee edellä mainitunlaisten rikosten yritystä tai osallisuutta tällai-seen rikokseen (ROL 5:11a.1,1). Ihmiskaupan ja törkeän parituksen kohdalla anonyymi todistelu on katsottu tarpeelliseksi, vaikka näistä rikoksista enimmäisrangaistukset ovat kuusi vuotta vankeutta. Ihmiskauppa ja paritus ovat usein kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, joten anonymiteetti antaa turvaa asianomistajille.131 129 OM 69/2012, s. 59. 130 HE 46/2014 vp, s 123. 131 HE 46/2014 vp, s. 137.

55 Toisena edellytyksenä on, että menettely on välttämätön anonyymin todistajan tai hänen lähipiirinsä olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta (ROL 5:11a.1,2). Välttämättömyydellä tarkoitetaan anonyymin todistelun vii-mesijaisuutta eli ensin tulee pohtia lievempiä todistajansuojelukeinoja, kuten todistajan kuulemista jonkun asianosaisen läsnä olematta. Anonymiteetillä voidaan siis suojata todis-tajaa itseään ja hänen lähipiiriään henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Lähipiirillä tarkoitetaan nykyistä tai entistä aviopuolisoa taikka nykyistä avopuolisoa, sisa-rusta, sukulaista suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöä, jolla on vas-taavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen.132 Vakavan uhan määrittely onkin haastavampaa, sillä anonymiteetin myöntämiseen ei riitä, että todistaja ilmoittaa pelkäävänsä vastaajaa tai epäilee vastaajan kostavansa hänelle mikä-li todistaa asiasta. Vakavaa uhkaa tulee tarkastella objektiivisesti, eikä anonymiteetin myöntäminen saa perustua todistajan turvattomuuden tunteeseen tai mukavuussyihin. Uhan arviointi toteutetaan samoin periaattein kuin tuomioistuimen arvio siitä, kuullaanko todiste-lutarkoituksessa kuultavaa asianosaista sekä todistajaa ja asiantuntijaa näkösuojan takaa taikka asianosaisen tai muun henkilön läsnä olematta.133 Tässä arvioinnissa usein riittää kuultavan perusteltu ja uskottava kertomus uhasta, sillä kohtuutonta näyttövaatimusta kuul-tavalle tässä suhteessa ei tule asettaa.134 Molempien edellä mainittujen edellytysten tulee täyttyä. Lisäksi anonymiteetin myöntämi-nen lähtökohtaisesti edellyttää todistajan suostumusta.135 Pölösen ja Tapanilan mukaan kolmantena edellytyksenä voidaan pitää sitä, että anonymi-teetti myönnetään vain rikosoikeudellisesti vakavissa syyteasioissa, joissa rikosvastuun toteutumisen intressi on suurempi kuin asianosaisen eli syytetyn tai epäillyn oikeusturva.136 Tämä johtaa siihen, että harkinta anonymiteettiä myöntämisessä tulee suorittaa huolellisesti ja tapauskohtaisesti. 132 HE 46/2014 vp, s. 129. 133 HE 46/2014 vp, s. 128–129. 134 HE 190/2002 vp, s. 28. 135 HE 46/2014 vp, s. 125. 136 Pölönen – Tapanila, s. 396.

56 4.3.2 Anonymiteetin hakeminen ja siitä päättäminen ROL 5 luvun 11 a §:n mukaan tuomioistuin voi syyttäjän taikka epäillyn tai vastaajan137 kirjallisesta hakemuksesta päättää, että rikosasiassa kuullaan henkilöä todistajana siten, ettei hänen henkilöllisyytensä eivätkä yhteystietonsa paljastu. Anonymiteettiä tulee siis aina erikseen hakea eikä tuomioistuin voi sitä ilman hakemusta määrätä. Mikäli edellytyk-set anonymiteetille ovat olemassa jo esitutkintavaiheessa, voidaan anonymiteetti myöntää jo tuolloin. Tämä turvaisi todistajaa jo alkuvaiheessa ja auttaisi esitutkintaviranomaisia ohjaamaan tutkintaa oikeaan suuntaan sekä ohjaisi mahdollisesti muiden todisteiden jäljil-le, jolloin muiden todisteiden määrä kasvaisi eikä anonyymiä todistajaa välttämättä tarvit-taisi kuulla oikeudessa.138 Muiden todisteiden hankkiminen anonyymin todistajan esitut-kintakertomuksen avulla tukisi anonyymin todistajan kertomusta oikeudessa, sillä tuolloin langettava tuomio ei ainakaan perustuisi yksinomaan anonyymin todistajan kertomukseen. On huomattava, että todistaja itse ei ole oikeutettu hakemaan itselleen anonymiteettiä, vaan hänen on pyydettävä syyttäjää hakemaan tätä. Myöskään asianomistaja ei saa hakea omalle todistajalleen anonymiteettiä, vaan hakemuksen tekee syyttäjä asianomistajan pyynnöstä, mikäli syyttäjä katsoo hakemukselle olevan perusteita.139 Anonyymiä todistelua koskevan hakemuksen käsittelee käräjäoikeuden istunnossa puheen-johtaja, joka käsittelee myös rikosasian, jossa anonyymiä todistaja kuullaan. Jos sama tuo-mari on estynyt toimimasta puheenjohtajana, hänen asemestaan rikosasian puheenjohtajana toimivan tuomarin on perehdyttävä anonymiteetistä päättämisestä koskevassa menettelyssä kertyneeseen aineistoon (ROL 5:11b). Hakemuksesta tai sen liitteestä on ilmettävä, ketä vaaditaan kuultavaksi anonyyminä todistajana, selvitys asianomaisen henkilön tahdosta tulla kuulluksi anonyyminä todistajana sekä ne seikat ja todisteet, joihin hakija vaatimuk-sensa tueksi vetoaa (ROL 5:11a). Hakemuksesta tulee näin ollen ilmetä, että kysymys on rikoksesta, johon anonymiteetin voi ylipäätään saada ja lisäksi hakijan tulee esittää selvitys rikoksen laadusta (esimerkiksi syyte tai sen luonnos). Hakijan on myös perusteltava anonymiteetin välttämättömyys todistajan tai lähipiirin suojaamiseksi. Asiassa voitaisiin esittää mahdolliset todistajaan kohdistuneet uhkailut tai rikosilmoitukset ja tuomiot, joissa 137 Lain esitöiden mukaan rikosasian epäillyllä tai vastaajalla tulee equality of arms –periaatteen mukaan olla yhtäläinen oikeus anonymiteetin hakemiseen. Kuitenkaan asianomistajalla tätä oikeutta ei ole, vaikka asi-anomistaja on yhtä lailla asianosainen. Ks. HE 46/2014 vp, s. 126. 138 HE 46/2014 vp, s. 126. 139 HE 46/2014 vp, s. 126.

57 rikos kohdistuu todistajaan. Mikäli asia on edennyt jo istuntokäsittelyvaiheeseen, hake-mukseen on liitettävä myös tiedot henkilöistä, joita istuntokäsittelyssä kuullaan sekä hei-dän todisteluteemansa ja muut todisteet.140 Anonymiteetin myöntämisestä päättää se käräjäoikeus, joka on syyteasiassa toimivaltainen tai jossa asian käsittely sopivasti käy päinsä (ROL 5:11b). Mikäli uusi todistaja ilmenee vasta muutoksenhakuvaiheessa, todistajan anonymiteetistä päättää joka tapauksessa kärä-jäoikeus, sillä anonymiteetin myöntämistä koskevasta päätöksestä on oltava muutoksenha-kuoikeus ylempiin tuomioistuimiin ja istuntokäsittelyn järjestäminen käräjäoikeudessa on nopeampaa.141 Muutoksenhakutuomioistuimessa toimivalla rikosasian puheenjohtajalla on perehtymisvelvollisuus aineistoon, joka on kertynyt anonymiteetin päättämismenettelyssä (ROL 5:11b.3). Hakemus on otettava viipymättä käsiteltäväksi ja tuomioistuimen on määrättävä julkinen asiamies valvomaan epäillyn tai vastaajan etua, jollei tämä itse ole esittänyt vaatimusta anonyymistä todistelusta. Julkiselle asiamiehelle on annettava tieto hakemuksen ja sen liitteiden sisällöstä. Epäillyn tai vastaajan tekemän hakemuksen johdosta kuullaan syyttäjää (ROL 5:11c.1). Muulla kuin syyttäjällä ja anonyymiä todistelua vaatineella epäillyllä tai vastaajalla taikka julkisella asiamiehellä ei ole oikeutta olla läsnä asian käsittelyssä eikä päätöstä julistettaessa (ROL 5:11c.2). Epäillyn tai vastaajan oikeuksia puolustaa siis julki-nen asiamies, ei epäillyn asiamies. Tämä järjestely on todistajan henkilöllisyyden turvaa-miseksi. Henkilöllisyyden salaamiseksi on järkevintä, ettei epäillyn asiamies ole tietoinen todistajan henkilöllisyydestä, sillä muuten asiamies saattaisi joutua painostuksen uhriksi tai ikävään välikäteen puolustuksen toteutumisen suhteen tai todistaja voisi kokea, ettei hänen henkilöllisyytensä olisi salassa.142 Myös pääasian ratkaisemisen kannalta riittävää on se, että oikeuden puheenjohtaja on tie-toinen anonyymin todistajan henkilöllisyydestä. Näin ollen tuomioistuimen mahdollisen muun kokoonpanon, kuten lautamiesten ei ole tarpeen saada anonyymin todistajan henki-löllisyyttä tietoonsa.143 Oikeuden puheenjohtajan tietoisuus anonyymin todistajan henkilöl-lisyydestä on tarpeen sen vuoksi, että tuomari voi tarpeen vaatiessa estää henkilöllisyyden 140 HE 46/2014 vp, s. 129. 141 HE 46/2014 vp, s. 126 ja 130. 142 HE 46/2014 vp, s. 131. 143 LaVM 19/2014 vp, s. 25.

58 paljastumista koskevat kysymykset.144 Satunnaistodistajalle voisi olla riittävää, että nimi- ja asuinpaikkatiedot salataan, mutta esimerkiksi vastaajan lähipiiri tai peitepoliisi tarvitsisi laajempaa asemansa salaamista.145 Lainvoimainen päätös anonymiteetin myöntämisestä olisi suositeltavaa saada jo esitutkin-tavaiheessa, vaikka päätöksen voi tehdä myöhemmässäkin vaiheessa, jopa muutoksenha-kuvaiheessa. Lain esitöiden mukaan poliisi kuulustelee todistajan ennen anonymiteetistä päättämistä ja kuulustelusta tehdään salassa pidettävä pöytäkirja. Vaikka todistaja ei saisi anonymiteettiä, hänellä olisi silti velvollisuus kertoa mitä asiasta tietää. Toisaalta sellaises-sa tilanteessa todistajan vedotessa muistamattomuuteen ei voi tehdä juuri mitään.146 4.3.3 Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 d §:ssä säädetään anonyymistä todistelusta päättämiseen liittyvien oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta. Päätöksestä on käytävä ilmi henkilö, jolle anonymiteettiä haetaan, joten erityiset säännökset salassapi-toon on tarpeen anonyymin todistajan suojaamiseksi. Päätös ja siihen liittyvät oikeuden-käyntiasiakirjat ovat salassa pidettäviä. Salassapito koskee yleisöjulkisuutta, mutta syyttä-jää hakijana ja epäiltyä tai vastaajaa säännös ei koske ja näin ollen myös julkisella asia-miehellä ja syyttäjällä hakijan vastapuolena on oikeus saada tieto päätöksestä ja oikeuden-käyntiaineistosta.147 Luonnollisestikaan todistajan tietoja ei päätöksestä ilmene. Anonymiteetin myöntämistä koskeva päätös ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat salassa pidet-täviä 60 vuotta, sillä anonyymin todistajan suojeleminen vaatii pitkää salassapitoaikaa. Julkisia tietoja kuitenkin ovat tuomioistuimen nimi ja asian laatu eli anonyymistä todiste-lusta päättäminen heti asian vireille tultua. Tällä turvataan lainkäytön läpinäkyvyyden peri-aatetta. Julkiseksi tulevat myös tiedot hakijasta, hänen vastapuolestaan ja minkä rikoksen selvittämiseksi anonymiteettiä on vaadittu, kun päätös anonymiteetin myöntämisestä on lainvoimainen. Tuomioistuin voi kuitenkin poiketa hakijan ja vastapuolen tietojen julki-suudesta, mikäli se on välttämätöntä hengen tai terveyden suojelemiseksi. 148 144 HE 46/2014 vp, s. 80. 145 HE 46/2014 vp. s. 80. 146 HE 46/2014 vp, s. 126. 147 HE 46/2014 vp, s. 132. 148 HE 46/2014 vp, s. 133.

59 Mikäli anonymiteettiä ei myönnetä, päätös ja oikeudenkäyntiaineisto tulevat julkisiksi heti päätöksen saatua lainvoiman. On katsottu, ettei tarvetta anonyymiksi todistajaksi haetun henkilön suojelemiseksi ole silloin, kun edellytyksiä anonymiteetin myöntämiselle ei ole. Julkisuudesta voidaan tehdä poikkeus, mikäli katsotaan, että jo valmius ryhtyä todistamaan anonyymisti voisi johtaa kostotoimenpiteisiin. Näin ollen päätös ja oikeudenkäyntiaineisto voidaan päättää salassa pidettäviksi enintään 60 vuodeksi, jos se on välttämätöntä hengen ja terveyden suojelemiseksi. Tuomioistuimen tulee tapauskohtaisesti arvioida, mitä tietoja voidaan julkistaa ja mitä tietoja on yhä pidettävä salassa.149 ROL 5 luvun 11e §:ssä säädetään muutoksenhausta. Anonymiteetin myöntämistä koske-vaan päätökseen voi hakea muutosta hovioikeudelta tyytymättömyyttä ilmoittamatta seit-semän päivän kuluessa päätöksestä. Asia tulisi käsitellä kiireellisesti. Muutosta voi hakea hakija eli syyttäjä tai epäilty tai vastaaja silloin, kun anonymiteettiä ei ole myönnetty. Vali-tukseen annetaan mahdollisuus antaa vastaus seitsemän päivän kuluessa muutoksenhaku-ajan päättymisestä. Hovioikeuden päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen valituslupaa pyytämällä ja asiassa menetellään ilman poikkeuksia oikeudenkäy-miskaaren 30 luvun mukaisesti. Korkeimman oikeuden tulee kuitenkin käsitellä kiireellise-nä. Mikäli hovioikeuden päätöksellä anonymiteetti on myönnetty, tulee tätä päätöstä nou-dattaa, ellei korkein oikeus toisin määrää.150 Mikäli todistajaa kuullaan hovioikeuden pää-töksen mukaisesti anonyyminä ja korkeimman oikeuden ratkaisu on päinvastainen, tulee todistajaa kuulla uudelleen ilman anonymiteettiä tai kuulemisesta on luovuttava.151 4.3.4 Anonymiteetin murtaminen Lähtökohtana anonymiteetille on sen pysyvyys eli todistajan tulee voida luottaa siihen, että henkilöllisyys pysyy salassa anonymiteetin myöntämisen jälkeen.152 Kuitenkin on tilantei-ta, jolloin anonyymin todistajan henkilöllisyyden paljastamiselle on tarve. Menettely on moniosainen ja vaikeahko, jolloin pyritään välttämään tarpeettomia anonymiteetin murta-misia. Anonymiteetin murtaminen voi olla tarpeen tilanteissa, joissa todistajan epäillään syyllistyneen rikokseen todistaessaan tai henkilöllisyyden paljastaminen on välttämätöntä

149 HE 46/2014 vp, s. 133–134. 150 HE 46/2014 vp, s. 136. 151 HE 46/2014 vp, s. 137. 152 HE 46/2014 vp, s. 38.

60 anonymiteetin myöntämistä koskevassa menettelyssä tapahtuneen rikoksen selvittämisek-si.153 Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan salassa pidettävät oikeudenkäynti-asiakirjat voidaan julkistaa, jos rikoksesta epäilty on toiminut anonyyminä todistajana tai jos hänen henkilöllisyytensä ja yhteystietojensa paljastaminen on muutoin välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi eikä tietoa ole muusta syystä salassa pidettävä silloin, kun syyttäjä nostaa syytteen tai kun tuomioistuin on lainvoimaisesti päättänyt antaa ROL 7 luvun 5a §:n mukaisen haasteen tällaisesta rikoksesta (ROL 5:11d.3,4). ROL 7 luvun 5a §:n mukainen haaste koskee rikosta, jossa asianomistaja nostaa syytteen anonymiteetin myöntämistä kos-kevan asian käsittelyssä tapahtuneesta epäillystä rikoksesta tai anonyymiä todistajaa vas-taan tämän tuomioistuimessa antaman lausuman sisältöön perustuen. Asianomistajan on haastehakemuksessaan vaadittava anonyymin todistajan henkilöllisyyden ja yhteystietojen paljastamista, jos rikoksesta epäilty on anonyymi todistaja tai jos asianomistaja katsoo tie-tojen paljastamisen olevan muutoin välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi. Anonymiteetti ei suojaa rikosvastuulta, vaan ainoastaan vakavalta uhalta.154 Anonyymi todistaja on samalla tavalla rikosoikeudellisessa vastuussa oikeudessa lausumistaan sei-koista kuin muutkin todistajat. Asianomistajalla on siksi toissijainen syyteoikeus myös anonyymin todistajan kertomusta koskevassa rikosasiassa, kuten esimerkiksi väärää il-miantoa koskevassa asiassa.155 On kiinnitettävä huomiota myös siihen, että asianomistajan syyteoikeutta voidaan käyttää vain tarkoituksena paljastaa anonyymin todistajan henkilöllisyys. Sen vuoksi tuomioistui-men on haastehakemuksen saatuaan tutkittava, onko asiassa edellytyksiä sellaisen haasteen antamiseen, jossa anonyymin todistajan henkilöllisyys ja yhteystiedot paljastetaan. Tuo-mioistuin kuulee syyttäjää syyttämättä jättämisen tai esitutkinnan rajoittamista koskevan päätöksen perusteista ja asiassa kuullaan myös rikoksesta epäiltyä sekä tarvittavia muita henkilöitä. Tuomioistuin voi hankkia myös muuta selvitystä ratkaistessaan anonymiteetin murtamista koskevaa kysymystä.156 153 Frände ym. 2017, s. 676. 154 HE 46/2014 vp, s. 138. 155 HE 46/2014 vp, s. 40. 156 HE 46/2014 vp, s. 138–139.

61 Tuomioistuin tekee erillisen päätöksen haasteen antamisesta, jossa anonymiteetti murre-taan. Syyttäjä voi valittaa päätöksestä hovioikeuteen ja tästä korkeimpaan oikeuteen vali-tuslupaa pyytämättä. Tässä vaiheessa anonyymin todistajan henkilöllisyys ja yhteystiedot pysyvät vielä salattuina ja ne tulevat julkisiksi vasta päätöksen saatua lainvoiman. Mikäli tuomioistuin katsoo, ettei edellytyksiä anonymiteetin murtamiselle ole, tuomioistuin hylkää kanteen tuomiolla, johon voidaan hakea muutosta tavanomaisessa järjestyksessä.157 4.3.5 Korkeimman oikeuden ratkaisu anonymiteetin myöntämisestä Korkeimmassa oikeudessa on tähän saakka käsitelty ennakkopäätöksenä vain yhtä anonymiteetin myöntämiseen liittyvää oikeustapausta. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2016:88 on annettu 14.12.2016 eli alle vuoden kuluessa anonyymin todistelun tultua lailla mahdolliseksi. Tapauksen oikeudenkäyntiasiakirjat on määrätty salassa pidettäviksi 60 vuoden ajaksi siltä osin kuin niistä ilmenee julkisen asiamiehen nimi ja yhteystiedot tai anonyymisti kuultaviksi vaadittujen todistajien henkilö- ja yhteystiedot, mutta todistajien ammattia koskeva tieto on julkinen sen osalta, että kysymys on alankomaalaisista tarkkai-lupoliiseista. Vastaajalle määrättiin asiassa julkinen asiamies valvomaan tämän etua. Ratkaisussa KKO 2016:88 on ollut kysymys syyttäjien anonymiteettiä koskevasta hake-muksesta hovioikeudessa vireillä olleessa törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa, jossa neljälle Alankomaissa toimineelle tarkkailupoliisille on pyydetty anonymiteetin myöntämistä, koska tapauksessa kysymys on ollut rikollisjärjestöstä, joka todennäköisesti olisi tullut kostamaan tarkkailupoliiseille ja heidän perheilleen, mikäli henkilöllisyys olisi paljastunut eivätkä henkilöt olisi voineet jatkaa tarkkailijan töitä henkilöllisyyden paljastut-tua. Anonymiteettiä oli haettu sillä perusteella, että henkilöiden kuuleminen anonyymeinä todistajina on välttämätöntä todistajien ja heihin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevien henkilöiden158 suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdis-tuvalta uhalta. Käräjäoikeus hyväksyi hakemuksen ja määräsi, että henkilöitä kuullaan to-distajina siten, etteivät heidän henkilöllisyytensä ja yhteystietonsa paljastu. Julkinen asia-mies valitti päätöksistä hovioikeuteen vaatien päätösten kumoamista. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätökset tarkkailupoliisien kuulemisesta anonyymeinä todistajina ja katsoi 157 HE 46/2014 vp, s. 140. 158 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:ssä tarkoitetussa suhteessa oleva henkilö on asianosaisen nykyinen tai entinen aviopuoliso taikka nykyinen avopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen.

62 menettelyn olevan välttämätön poliisien tai heidän läheistensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta, sillä heidän henkilöllisyytensä paljastaminen olisi ollut omiaan saattamaan heidät henkeen tai terveyteen kohdistuvan vakavan uhan vaaraan eikä vakavan uhan mahdollisuutta voitu riittävällä varmuudella poissulkea. Julkinen asiamies haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli pääasiassa siitä, voitiinko anonymiteetille katsoa olevan perusteet silloin, kun se olisi välttämätöntä anonyymin todistajan tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai ter-veyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ole edellytyksiä kuulla todistajia anonyymeinä ja kumosi hovioikeuden päätöksen ja hylkäsi syyttäjien ha-kemuksen. Käräjä- ja hovioikeus painottivat arvioinnissaan poliisivirkamiesten takavari-koimien huumausaineiden määrää ja rikollisille sekä rikollisjärjestöille aiheutunutta mer-kittävää taloudellista vahinkoa, joka on riittävän konkreettinen syy vakavan uhan vaaralle. Korkein oikeus on ratkaisun perusteluissa todennut, että Euroopan ihmisoikeustuomiois-tuin on suhtautunut poliisitodistajille oikeudenkäynnissä myönnettävään anonymiteettiin pidättyvästi eikä asiassa ole esitetty riittävää objektiivista selvitystä siitä, että poliisit tai heidän läheisensä joutuisivat todistajien ammatin tai tekemiensä virkatoimien vuoksi vaka-vasti uhatuiksi, vaikka takavarikoitu huumausainemäärä ja sen taloudellinen arvo on suuri. Korkein oikeus kuitenkin on todennut, että tämänkaltaiseen huumausainerikollisuuteen oletettavasti liittyy väkivaltaisia tapahtumia. Anonymiteetin hylkäämisen perusteluiksi korkein oikeus on lausunut, että poliisitodistajien osalta anonymiteetin myöntämistä ei voida perustaa vain rikoksen laatuun ja tietoihin todistajien virka-asemasta sekä rikollisjär-jestölle aiheutuneen taloudellisen vahingon määrästä. Edelleen korkein oikeus on lausunut, että Suomessa anonyymin todistelun myöntämisen perusteeksi ei ole säädetty sitä, että to-distajien mahdollisuudet toimia ammatissaan jatkossa vaarantuisivat, jos he todistavat pal-jastaen henkilöllisyytensä. Korkeimman oikeuden ratkaisun valossa voidaan todeta, että lainsäätäjä ei ole huomioinut anonymiteetin myöntämisen edellytyksissä sitä seikkaa, että todistajan työnteko ja amma-tissa toimiminen voi estyä henkilöllisyyden paljastuessa. Anonymiteetti on mahdollista siis vain todistajan tai hänen lähipiirinsä olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Tässä kohtaa voidaankin pohtia, onko lainsäädännössä puu-te tältä osin ja tulisiko anonymiteetin myöntämisen edellytyksenä olla myös se, että todis-

63 taja ei jatkossa voi toimia ammatissaan tai ammatissa toimiminen ainakin vaarantuisi hen-kilöllisyyden paljastuttua. Tällöin henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan vaatimusta laa-jennettaisiin koskemaan myös uhkaa todistajan ammatissa jatkamiseen. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun anonyymiä todistelua koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin todistajiin ammatista ja asemasta riippumatta. Tapauksessa poliiseille on kuitenkin asetettu erityinen asema ja korkein oikeus on vedonnut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoihin, joiden mukaan poliiseilla on erityisiä velvoit-teita valtion täytäntöönpanoviranomaisia kohtaan ja lisäksi poliisin virkavelvollisuuksiin saattaa kuulua oikeudessa todistaminen, minkä vuoksi poliisitodistajien anonymiteetti voi-daan sallia vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ratkaisussa on korostettu sitä, ettei anonymiteetin myöntäminen poliisitodistajille voi perustua vain rikoksen laatuun ja tietoi-hin todistajien virka-asemasta ja asiassa olisi tullut olla selvitys siitä, että todistajat tai lä-heiset joutuisivat virkatoimien vuoksi vakavasti uhatuiksi. Herää kysymys, olisiko kor-keimman oikeuden ratkaisu ollut erilainen, jos kyse olisi ollut muista henkilöistä kuin po-liisivirkamiehistä? Sovelletaanko anonyymiä todistelua koskevia säännöksiä sittenkään kaikkiin todistajiin ammatista ja asemasta riippumatta? Mielestäni tasapuolisuus anonymi-teetin myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa ei täyty, sillä osa todistajista saattaa joutua eri asemaan ammattinsa puolesta. 4.4 Anonyymin todistajan kuuleminen Suomen lainsäädännön mukaan 4.4.1 Edellytykset anonyymin todistajan kuulemiselle OK 17 luvun 33 §:ssä säädetään edellytyksistä, jolloin todistajaa voidaan kuulla hänen henkilöllisyyttään paljastamatta. Ensinnäkin todistajalle on tullut myöntää anonymiteetti, joten itse pääasiassa anonymiteetin myöntämisen edellytyksiä ei tarvitse tutkia. Toiseksi päätöksen on oltava lainvoimainen tai noudatettavaksi voi tulla myös hovioikeuden päätös, jolla anonyymiin todisteluun on suostuttu, jollei korkein oikeus toisin määrää. Kolmannek-si anonyymiä todistajaa voidaan kuulla vain siitä rikoksesta, jonka selvittämiseksi anonymiteetti on myönnetty. Näin ollen anonyymin todistajan kuuleminen ei saa laajentua muiden rikosten selvittämiseen. Neljäntenä kuulemisen edellytyksenä on todistajan vaati-mus siitä, että häntä kuullaan anonyymisti. Hyvä käytäntö on, että ennen pääkäsittelyä to-

64 distajalta varmistetaan, vaatiiko hän edelleen anonymiteettiä todistajankertomukselleen.159 Mikäli nämä neljä edellytystä eivät jostakin syystä täyty, muitakaan OK 17 luvun anonymiteettiä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa.160 Pääkäsittelyssä oikeuden puheenjohtaja tiedustelee niin sanotulta tavalliselta todistajalta hänen nimeään ja tarvittaessa puheenjohtajan on varmistauduttava hänen henkilöllisyydes-tään. Kuitenkaan anonyymillä todistajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa henkilöllisyyttään (OK 17:43). Anonyymi todistaja ei myöskään anna oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 §:n kohdan mukaista vakuutusta, jossa todistaja vakuuttaa kunnian ja omantunnon kautta ker-tovansa kaiken totuuden kyseessä olevassa asiassa siitä mitään salaamatta ja siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.161 Anonyymin todistajan kohdalla vakuutuksen anta-matta jättäminen perustuu siihen, että sen kaava soveltuu huonosti anonyymille todistajalle, sillä vakuutus edellyttää nimen lausumista. Lisäksi vakuutus ei välttämättä suojaisi ano-nyymin todistajan henkilöllisyyttä tilanteessa, jossa tuomioistuin joutuisi toteamaan, että anonyymiltä todistajalta ei oteta vakuutusta. Tämän toteamuksen perusteella voisi joissain tapauksissa olla hyvinkin helppoa päätellä, että anonyymi todistaja ei voi olla kukaan muu kuin rikosasian asianomistaja, jolla ei ole vaatimuksia tai kanssasyytetty162,163. Anonyymin todistajan on kuitenkin pysyttävä totuudessa eli anonyymillä todistajalla on rikosvastuu perättömästä lausumasta samalla tavalla kuin muillakin todistajilla.164 Vakuutuksen anta-minen ei ole rangaistavuuden edellytyksenä.165 Rikoslain 15 luvussa (563/1998) säädetään rikoksista, joihin todistaja voi tuomioistuimessa syyllistyä. Yksi anonyymiä todistajaa rajoittava tekijä on mainituista edellytyksistä kolmas edellytys eli se, että anonyymi todistaja saa anonymiteetin jonkin tietyn rikoksen todistamista varten ja hän saa oikeudenkäynnissä lausua ainoastaan siitä rikoksesta, jota varten anonymiteetti on myönnetty. Jos vastaajaa syytetään useammasta rikoksesta, ei todistaja saa lausua 159 HE 46/2014 vp, s. 97–98. 160 Rautio – Frände 2016, s. 219. 161 Todistajista, jotka eivät anna vakuutusta, säädetään OK 17 luvun 44 §:n 2 momentissa. 162 Rikosasiassa vakuutusta eivät anna seuraavat todistajat: a) asianomistaja, jolla ei ole asiassa vaatimuksia; b) se, jota on syytetty samasta teosta tai teosta, jolla on välitön yhteys siihen tekoon, jota syyte koskee; c) se, jolle on annettu rangaistusmääräys tai rikesakko b-kohdassa tarkoitetusta teosta; d) se, jonka teko esitutkinta-lain (805/2011) 3 luvun 9 §:n nojalla on päätetty jättää saattamatta syyttäjän harkittavaksi taikka jonka teosta syyttäjä on päättänyt jättää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan toimenpiteistä luopumista tarkoittavan lainkohdan nojalla syytteen nostamatta (OK 17:44.2,3). 163 HE 46/2014 vp, s. 105. 164 HE 46/2014 vp, s. 105. 165 HE 46/2014 vp, s. 143.

65 muusta kuin anonymiteetin perustavasta rikoksesta. Toki toista rikosta varten annettu ker-tomus voi tukea toisen rikoksen langettavaa tuomiota. Tällaisissa tapauksissa syyttäjän rangaistusvaatimus onkin ratkaisevassa asemassa.166 Anonyymiä todistajaa voidaan kuulla muutoksenhakuasteessa, vaikka valitus koskee syy-tettä lievempää rikosta tai vastaaja on tuomittu syytettä lievemmästä rikoksesta kuin mitä anonyymin todistajan kuulemiseen edellytetään. Mikäli syyttäjän ajama rikossyyte pysyy samana, säilyvät anonyymin todistajan kuulemisen edellytyksetkin samana.167 Ratkaiseva-na seikkana siis pidetään syyttäjän ajamaa rangaistusvaatimusta. Näin ollen syyttäjän muuttaessa rangaistusvaatimustaan koskemaan sellaista rikosta, jossa anonyymin todistajan kuuleminen ei ole sallittua, ei todistajaa voida enää kuulla anonyyminä.168 Edellytysten puuttuessa todistajaa voidaan toki kuulla, mutta kuuleminen on toteutettava tavanomaisen todistelun vastaanottamisen tavoin. Tapauksissa, joissa todistajalle on myönnetty anonymi-teetti yhden rikosepäilyn tai -syytteen selvittämiseen ja todistajasta olisi hyötyä myös mui-den rikosten selvittämisessä, joihin anonymiteettiä ei saada, on todistajaa kuultava tavalli-sesti. 4.4.2 Kuulemismenettely Yleisesti ottaen todistelun tärkeimmät periaatteet ovat todistelun suullisuus ja todistelun välittömyys, jotka edellyttävät että todistelu tulee esittää tuomarille suullisesti pääkäsitte-lyssä, eikä muulla tavoin esitettyä todistelua oteta huomioon.169 Todistajan suullisuudella tarkoitetaan sitä, että todistelu voidaan vastaanottaa vain suullisesti pääkäsittelyssä, joten todistaja ei saa lukea todistajanlausuntoaan suoraan paperista, mutta kirjalliset muistiinpa-not sallitaan muistin tueksi. Todistaja ei saa viitata kirjalliseen kertomukseen.170 Välittö-myydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että OK 17:24:n mukaan tuomioistuin ei saa hyödyn-tää todisteena kirjallista yksityisluontoista kertomusta tai esitutkintapöytäkirjaa, mutta vi-deotallenteen käyttö tietyissä tilanteissa on sallittua.171 Lähtökohtana kuitenkin pidetään asianosaisten läsnäoloa pääkäsittelyssä pidettävässä todistajankuulustelussa.172 Tähän pää-sääntöön on olemassa joitakin poikkeuksia OK 17:51:ssä, esimerkkinä mainittakoon asian- 166 Rautio – Frände 2016, s. 220. 167 LaVM 19/2014 vp, s. 25. 168 HE 46/2014 vp, s. 98. 169 Linna 2012, s. 153. 170 Jokela 2015, s. 209 ja Pölönen – Tapanila 2015, s. 151–152. 171 Jokela 2015, s. 215 ja Pölönen – Tapanila 2015, s. 155. Ks. aiheesta tarkemmin Jokela 2015, s. 215–241. 172 Lappalainen ym. 2012, s. 658.

66 omistajan kuuleminen todistelutarkoituksessa sellaisessa asiassa, jossa hän esimerkiksi asian arkaluontoisuuden vuoksi jättäisi ilmaisematta vastaajan läsnä ollessa kaiken, mitä asiasta tietää. Välittömyyden ja suullisuuden lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että vastaajalla on oikeus kuulustella todistajia.173 Tämä on myös kontradiktori-sen periaatteen mukaista, sillä kyseisen periaatteen mukaan osapuolten on saatava lausua todisteista ja asianosaiselle on tarjottava tilaisuus todistajan kuulusteluun. 174 Myös anonyymin todistajan kuulemisessa on varmistettava todistelun yleisten periaatteiden toteutuminen. Anonyymin todistelun kuulemisesta säädetään OK 17 luvun 53 §:ssä. Henki-löllisyyden ja yhteystietojen salaaminen on vähäisin poikkeus. Anonyymin todistajan kuu-leminen voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin kenen tahansa muun todistajan kuuleminen, mutta nimi ja yhteystiedot jätetään kertomatta tai tarvittaessa voidaan käyttää erityisjärjes-telyitä, kuten todistajan kuuleminen videoyhteydellä tai oikeudessa sermin takaa taikka ilman vastaajan läsnäoloa oikeussalissa. Laajin poikkeusjärjestely on todistajan kuulemi-nen ilman näköyhteyttä ja ääni muunnettuna.175 Anonyymiä todistajaa voidaan siis kuulla kuten niin sanottua tavallista todistajaakin eli anonyymi todistaja on yhtä aikaa salissa ku-ten muutkin asianosaiset, mutta henkilöllisyys ja yhteystiedot jätetään kertomatta. Tämä tosin aiheuttaa riskin siitä, että todistajan henkilöllisyys voidaan saada selvitettyä, jos asi-anosainen niin haluaa.176 Kuulemistavasta päättää tuomioistuin, joka tarvittaessa pitää valmisteluistunnon, jossa kaikki asianosaiset saavat ilmaista mielipiteensä kuulemistapaan. Tuomioistuimen on valit-tava vähäisin poikkeus kuulemismenettelyyn kuin vain mahdollista ottaen huomioon todis-telun avoimuus ja anonymiteetin turvaaminen.177 Esimerkiksi silloin, kun todistaja on vas-taajalle ennestään tuntematon eikä ole syytä olettaa vastaajan ryhtyvän henkilöllisyyden selvittämiseen todistajan ulkoisen olemuksen perusteella, olisi riittävä menettely anonyy-min todistajan nimen ja yhteystietojen salaaminen. Anonyymin todistajan suojaamiseksi kuuleminen suoritettaisiin kuitenkin yleisön läsnä olematta, ellei todistajaa kuulla näköes-teen takaa ja ääni muunnettuna.178 173 Linna 2012, s. 153. 174 Linna 2012, s. 17 ja Lappalainen ym. 2012, s. 616. Ks. myös Pölönen – Tapanila 2015, s. 40–52. 175 HE 46/2014 vp, s. 39. 176 Rautio – Frände 2016, s. 296–297. 177 HE 46/2014 vp, s. 110. 178 HE 46/2014 vp, s. 111.

67 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:n mukaan anonyymiä todistajaa voidaan kuulla nä-kösuojan takaa, mikäli katsotaan, ettei nimen ja yhteystietojen kertomatta jättäminen ole riittävä keino suojella todistajaa. Todistajaa voidaan kuulla myös puhelimitse, videoyhtey-dellä tai muulla teknisellä tiedonvälitystavalla esimerkiksi silloin, kun tuomioistuin katsoo aiheelliseksi suojella todistajaa oikeuteen saapumiseen liittyvien turvallisuusuhkien vuoksi tai paikalle pääseminen on haastavaa todistajan terveydellisistä syistä. Tilanteissa, joissa uhkaavan asianosaisen voidaan katsoa tunnistavan todistajan äänen perusteella, käytetään muutettua ääniyhteyttä. Tällöin tuomioistuimella voi kuitenkin olla tavallinen kuva- ja ää-niyhteys todistajaan ja asianosaisilla muutettu ääniyhteys.179 Täydellinen anonymiteetti eli kuuleminen näkösuojan takaa voidaan katsoa hyödylliseksi tilanteessa, jossa todistaja on viaton sivullinen ja jonka henkilöllisyydestä ei vastaajalla ole muutenkaan tietoa.180 Olipa todistajan anonymiteetin suojaamisen menettely kuinka laaja tahansa, todistajalle on voitava esittää kysymyksiä eli asianosaisille on varattava tilaisuus esittää anonyymille to-distajalle kysymyksiä (OK 17:53.2). Anonyymi todistelu ei saa tapahtua siten, että asian-osaisella ei ole mahdollisuutta vastakuulusteluun. Mikäli kysymykset ovat tarkoitettu aino-astaan anonyymin todistajan henkilöllisyyden tai yhteystietojen paljastamiseen, tulee tuo-marin evätä tällaiset kysymykset aivan kuten OK 17:48:n mukaan tuomioistuimen tulee evätä yleisesti asiaan kuulumattomat taikka eksyttävät tai muuten sopimattomat kysymyk-set.181 Anonyymi todistaja saa kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi paljas-taa hänen henkilöllisyytensä tai yhteystietonsa (OK 17:21.1). Kun anonyymillä todistajalla on oikeus kieltäytyä todistamasta henkilöllisyydestään, on muilla todistajilla velvollisuus kieltäytyä todistamasta, mikäli todistaminen saattaisi paljastaa anonyymin todistajan henki-löllisyyden tai yhteystiedot (OK 17:21.2). Anonyymi todistaja saa jättää vastaamatta ky-symykseen, mikäli vastaus saattaisi johtaa henkilöllisyyden tai yhteystietojen paljastumi-seen. Todistajalta saatetaan esimerkiksi kysyä, miltä sijainnilta hän havaitsi rikoksen, jol-loin tietyissä tilanteissa vastaus voisi paljastaa todistajan henkilöllisyyden tai yhteystiedot. Anonyymin todistajan ei myöskään tarvitse vastata kysymykseen, jonka tarkoituksena on määrittää todistajan kuulumista tiettyyn henkilöjoukkoon tai hänen henkilökohtaisia omi- 179 HE 46/2014 vp, s. 110. 180 Kramer 2011, s. 7. 181 HE 46/2014 vp, s. 80, 108 ja 110.

68 naisuuksiaan, kuten näkökykyä.182 Oikeuden puheenjohtajan tulee myös muistuttaa todista-jaa vaitiolo-oikeudestaan.183 Anonyymin todistajan tulee lähtökohtaisesti tehdä itsenäisesti ratkaisu siitä, vastaako hän kysymykseen vai ei.184 Epäasiallisia kysymyksiä taikka sellaisia kysymyksiä, joihin todistaja ei kykene vastaa-maan vaarantamatta henkilöllisyytensä paljastumista, tulee valvoa todistajan itsensä mutta myös oikeuden puheenjohtajan. Lisäksi silloin, kun anonyymin todistajan on hankkinut ja nimennyt syyttäjä, tulee myös syyttäjän valvoa kysymysten laatua. Lain esitöissä on ehdo-tettu menettelytavaksi käytäntöä, jossa tuomari esittäisi kysymykset todistajalle ja asian-osaisilta varmistettaisiin ennen kutakin kysymystä, voiko todistaja vastata kysymykseen vaarantamatta anonymiteettiään. Toisena vaihtoehtoisena menettelytapana on esitetty käy-täntöä, jossa kysymykset toimitettaisiin tuomioistuimelle ja muille asianosaisille etukäteen, jolloin ennen todistajankuulustelua oli arvioitavissa kysymysten merkitys anonymiteetin kannalta. Mikäli kysymykset osoittautuisivat turhiksi tai riittämättömiksi, olisi oikeuden-käynnissä mahdollista pitää tauko ja asianosainen voisi muotoilla kysymyksensä uudelleen, jonka jälkeen ne olisi taas esitettävä tuomioistuimelle.185 Anonyymille todistajalle saatetaan myös esittää kysymyksiä, jotka ovat asiaan kuulumat-tomia ja menevät todistusteeman ulkopuolelle, jolloin tuomioistuimen tulee evätä kysymys OK 17 luvun 48 §:n 6 momentin nojalla. Toisaalta kysymys saattaa olla täysin hyväksyttä-vä, mutta siihen on jätettävä vastaamatta anonymiteetin suojaamiseksi.186

182 HE 46/2014 vp, s. 80. 183 HE 46/2014 vp, s. 111. 184 Rautio – Frände 2016, s. 154. 185 HE 46/2014 vp, s. 111. 186 Rautio – Frände 2016, s. 155.

69 5 ANONYMITEETIN VAIKUTUS TODISTEEN NÄYTTÖARVOON 5.1 Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuteen ja näyttöarvoon vaikuttavat tekijät 5.1.1 Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuden arviointi ja näyttöarvoa vahvista-vat sekä heikentävät tekijät Tuomioistuimella on erityinen perusteluvelvollisuus siitä, mikä merkitys on anonyymin todistajan kertomuksella näyttönä sekä siitä, mihin toimenpiteisiin tuomioistuin on ryhty-nyt puolustuksen oikeuksien turvaamiseksi (ROL 11:4.3).187 Tämä vahvistaa anonyymin todistajan kertomuksen näyttöarvoa, sillä mikäli tuomioistuin kykenee perustelemaan esi-merkiksi sen, kuinka se on päätynyt anonyymin todistajan kertomuksen vahvaan näyttöar-voon ja kuinka puolustuksen oikeudet on turvattu, on asiassa vankat perusteet pitää ano-nyymin todistajan kertomusta luotettavana näyttönä langettavalle tuomiolle. Samalla taval-la myös niin sanotun normaalin todistajan kertomuksen näyttöarvo tulee punnita ja perus-tella. Anonyymin todistajan kertomuksen arvioinnissa ainoa ero on siinä, etteivät muut asianosaiset kuin tuomari tiedä todistajan henkilöllisyyttä. Anonyymin todistajan kohdalla näytön arviointi tulee tehdä huomattavasti seikkaperäi-semmin kuin niin sanotun tavallisen todistajan kuuleminen ja todistajan luotettavuutta tulee arvioida erityisen tarkasti.188 Tämän arvioinnin voi tehdä oikeuden puheenjohtaja, joka tietää anonyymin todistajan henkilöllisyyden. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomiois-tuimen Ellis ym. –tapauksessa tuomari ja jury näkivät anonyymin todistajan ja heidän kat-sottiin voivan ja osaavan arvioida todistajan uskottavuutta siten, etteivät puolustuksen oi-keudet vaarantuneet. Toisaalta ongelmallisena on nähty se, ettei oikeuden tuomari saa va-kiintuneen käytännön mukaan ottaa huomioon sellaisia seikkoja, jotka ovat vain tuomarin mutta eivät kaikkien muiden asianosaisten tiedossa, erityisesti mikäli näitä tuomarin tie-dossa olleita seikkoja ei ole voitu kommentoida.189

187 HE 46/2014 vp, s. 141. 188 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 333. 189 HE 46/2014 vp, s. 38.

70 Jokelan näkemyksen mukaan anonyymi todistelu voi yksinäänkin riittää langettavaan tuo-mioon, kunhan puolustus on saanut koetella näyttöä riittävästi190, vaikka luvussa 4.2.3 esi-tetyistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista voidaan myös havaita toisenlai-sia näkökulmia.191 Epäselvää toistaiseksi on, milloin puolustuksen katsotaan saaneen riittä-västi koetella näyttöä sen uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden arvioimiseksi. Absoluut-tista totuutta ei voida johtaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ensinnäkään sen vuoksi, että jokaisen tapauksen kohdalla näytön arviointi huomioidaan tapauskohtai-sesti ja kokonaisuutena. Kertomuksen luotettavuusarviointi on melko yksittäistä, kuten voimme huomata Al-Khawaja –tapauksessa: kun todistaja oli kertonut kahdelle muulle henkilölle tapahtumista, voitiin kuolleen henkilön kirjallista kertomusta käyttää todisteena, eikä tällä loukattu puolustuksen oikeuksia. Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuden arviointi on suoritettava perusteellisesti ja tarkoin vankemman näyttöarvon saavuttamiseksi. Lain mukaan tuomioistuimen on eri-tyisesti perusteltava, mikä merkitys on ollut anonyymin todistajan kertomuksella ja mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin puolustuksen oikeuksien turvaamiseksi (ROL 11 luku 4 §). Jo tämä lain määräys osoittaa, että anonyymin todistajan kertomusta on arvioitava erityisen tarkoin ja kertomuksesta tehtävät johtopäätökset on kirjattava selkeästi näkyville tuomioon. Todistajan luotettavuuden arviointiin vaikuttaneet seikat tulevat näin ollen kirjatuiksi tuo-mioon, jolloin puolustus voi arvioida tuomioistuimen menettelyn oikeellisuutta. Luonnolli-sesti luotettavuuden arvioinnissa huomioidaan niitä seikkoja, joiden nojalla muutoinkin todistajan luotettavuutta arvioidaan. Kun tuomari tietää todistajan henkilöllisyyden, voi tuomari arvioida anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuutta samaan tapaan kuin muidenkin todistajien kertomusten luotettavuutta. Mikäli asiassa on perusteita epäillä anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuutta, voi-daan anonyymiä todistajaa voidaan yhtä lailla syyttää esimerkiksi perättömästä lausumasta tuomioistuimesta.192 Vaikka anonyymi todistaja ei anna oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 §:n kohdan mukaista vakuutusta, jossa todistaja vakuuttaa kunnian ja omantunnon kaut-ta kertovansa kaiken totuuden kyseessä olevassa asiassa siitä mitään salaamatta ja siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta, voi anonyymi todistaja joutua syytteeseen ja 190 Jokela 2015, s. 264. 191 Ks. etenkin Van Mechelen v. Alankomaat 23.4.1997. 192 Rautio - Frände 2016, s. 155.

71 hänet voidaan tuomita perättömistä lausumista. Tässä mielessä anonyymillä todistajalla on erityinen asema; vakuutusta ei anneta, mutta silti vakuutusta sovelletaan anonyymiin todis-tajaan. Vakuutuksen antamatta jättäminen ei näin ollen ainakaan heikennä todistusarvoa. Anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa on useita eri näkökulmia, joita tulee pohtia. Ensinnäkin luotettavuuteen vaikuttaa se, millä tavalla anonyymiä todista-jaa kuullaan. Anonyymi todistaja voi olla suullisessa pääkäsittelyssä läsnä ja todistaa niin sanotusti ”omilla kasvoillaan”, mutta nimi ja osoitetiedot ovat salatut. Tällöin jokainen paikalla olija voi arvioida anonyymin todistajan eleitä, tapaa puhua, kertomuksen johdon-mukaisuutta ja todistajaa voidaan kuulustella. Herää kysymys, tuoko tässä tapauksessa tietoisuus todistajan henkilöllisyydestä lisäarvoa luotettavuuden arviointiin. Niiden seikko-jen valossa, joiden perusteella todistajan kertomuksen luotettavuutta arvioidaan, henkilölli-syyden tietämisellä ei ole luotettavuusarvioinnissa merkitystä. Kuten EIT:n oikeuskäytän-nöstäkin voidaan havaita, merkitystä on lähinnä sillä, onko todistajan kertomuksen tueksi muita todisteita ja kuinka uskottavana kertomusta on kokonaisuutena arvioiden pidettävä. Tapanila on kirjoittanut ensimmäisestä Suomen käräjäoikeuden ratkaisusta (Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisu), jossa anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuutta arvioitiin. Anonyymit todistajat olivat kuulleet rikoksesta epäiltyjen veljesten nimet sen jälkeen, kun todistajat olivat nähneet veljekset tapahtumapaikalla ja lisäksi todistajat tunnistivat veljek-set Suomen poliisin esittämistä valokuvista. Koska veljeksiä ei tunnettu ennestään, tuli anonyymien todistajien tietoisuutta veljesten nimistä arvioida erityisen tarkoin. Kun ano-nyymit todistajat olivat kuulleet nimet henkilöiltä, joita ei voitu kuulla oikeudessa muun muassa siksi, että nimet kertoneet henkilöt eivät olleet selvillä, tuli anonyymien todistajien kertomuksen luotettavuutta arvioida perusteellisesti. Luotettavuutta tuli arvioida perusteel-lisesti myös siksi, että anonyymien todistajien suorittama kuvantunnistus tapahtui lähes kaksi ja puoli vuotta tapahtumien jälkeen ja tunnistamista ennen anonyymin todistajat oli-vat nähneet propagandavideon ja sillä esiintyneen miehen. Videolla esiintynyt mies saattoi heikentää tai sekoittaa todistajien muistikuvia todellisesta tekijästä. Asiassa arvioitiin ano-nyymien todistajien kertomusten luotettavuutta suhteessa muuhun syytettä tukevaan näyt-töön. Anonyymien todistajien kertomuksia pidettiin ainoana tai ratkaisevana näyttönä asi-assa, joten syytteet hylättiin.193 193 Tapanila DL 2017, s. 730–731.

72 Todistajan kertomuksen luotettavuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi pelko ja kuulustelutilan-ne voi jopa aiheuttaa vääristyneisiin kertomuksiin.194 Kun todistaja saa todistaa anonyymi-nä, vähentää anonymiteetti paineita kuulustelutilanteessa. Anonyymin todistajan kertomus lienee tällöin todistajanpsykologisenkin määritysten mukaisesti luotettava, kun todistaja voi vapaasti kertoa mitä asiasta tietää. Tällöin todistajan ei tarvitse pelätä painostusta tai uhkaa, eikä kertomukseen tule jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta. Lisäksi mikäli ano-nyymin todistajan henkilöllisyys saattaisi paljastua aksentin tai puhetavan myötä, voidaan henkilöllisyyden suojaamiseksi ja anonymiteetin turvaamiseksi käyttää äänenmuunnos-ta.195 On kuitenkin todettava, että ei ole olemassa absoluuttista varmuutta tai keinoa tietää, mil-loin todistaja valehtelee. Valehtelua ei voida päätellä todistajan levottomuudesta tai ren-toudesta, vaikka ne voidaankin huomioida, mutta nämä seikat eivät välttämättä osoita mi-tään todistajan kertomuksen totuudenmukaisuudesta.196 Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että vaikka syytetty näkisi todistajan, ei hänellä olisi kykyä havaita milloin todistaja valeh-telee tai kyky ei ainakaan ole yhtään parempi kuin esimerkiksi tuomarilla. Yhtä lailla tuo-mari voi havaita todistajan eleet ja olemuksen ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Anonymiteetillä voi olla todistajaa rauhoittava vaikutus, jolloin asiat tulevat kerrotuiksi vieläkin totuudenmukaisemmin ja tarkemmin kuin normaalimenettelyssä. Tällöin kerto-mukseen ei tule sellaisia piirteitä, jotka voivat erehdyttävästi vaikuttaa tuomarinkin näkö-kulmasta valehtelulta, jolloin kertomusta saatettaisiin epäluotettavana. Suomessa anonyymiä todistelua koskeva lainsäädäntö mahdollistaa ja jopa velvoittaa sen, että tuomari tietää anonyymin todistajan henkilöllisyyden. Velvoittavuus tulee siitä, että anonyymistä todistelusta päättänyt tuomari toimii puheenjohtajana rikosasiassa, jossa kuul-laan asianomaista anonyymiä todistajaa ja mikäli kyseinen tuomari on estynyt toimimasta puheenjohtajana, hänen sijaan toimivan puheenjohtajan on perehdyttävä anonymiteetistä päättämisestä koskevassa menettelyssä kertyneeseen aineistoon. Perehtymisvelvollisuus on myös muutoksenhakutuomioistuimessa rikosasiassa puheenjohtajana toimivalla tuomarilla. (ROL 5:11b). Tällä turvataan se, että oikeuden puheenjohtaja on aina tietoinen anonyymin 194 Jokela 2015, s. 332. 195 Maffei 2012, s. 55. 196 Maffei 2012, s. 39.

73 todistajan henkilöllisyydestä ja tuomari voi arvioida anonyymin todistajan kertomuksen luotettavuutta asiassa. Anonyymin todistajan kertomuksen näyttöarvoa asiassa voidaan arvioida seuraavin sei-koin: onko todistaja läsnä vai onko hän poissa oikeudesta hyväksyttävästä ja perustellusta syystä, onko ”puutteellisesti” vastaanotettu todistajankertomus yksinomainen eli ainoa

näyttö (sole) vai onko asiassa muutakin näyttöä syytteen tueksi sekä onko ”puutteellisesti”

vastaanotettu todistajankertomus ratkaiseva näyttö (decisive) vai onko myös muulla näy-töllä vahva merkitys asian ratkaisemisessa. Mikäli kysymys on ainoasta ja ratkaisevasta todisteesta, tulee arvioitavaksi myös se, onko puolustuksen oikeuksia tasapainotettu siten, että todisteen luotettavuusarviointi on oikeudenmukainen.197 Anonyymin todistajan kertomuksen näyttöarvon voidaan katsoa olevan tavanomaista hei-kompi silloin, kun anonyymin todistajan kertomus on kirjallinen tai hän on poissa oikeu-desta perustellusta syystä. Tällöin myöskään tuomari ei voi kasvotusten arvioida anonyy-min todistajan kertomuksen luotettavuutta oikeudenkäynnin aikana. Näyttöarvo on merkit-tävämpi silloin, kun anonyymiä todistajaa kuullaan samassa tilassa tuomarin ja syyttäjän kanssa ja samaan aikaan syytetty on avustajansa kanssa ja yleisön läsnä ollessa toisessa tilassa ja salien välillä on ääniyhteys, jolloin puolustuksella on vastakuulustelumahdolli-suus. Anonyymin todistajan kertomusta voidaan pitää vahvempana näyttönä, mikäli myös syytetyn avustaja voi nähdä anonyymin todistajan.198 Vaikka anonyymin todistajan kertomus olisikin yksistään heikko näyttöarvoltaan, voivat useat todistusarvoltaan alhaiset todisteet tukea toinen toistaan.199 Voitaisiin siis myös aja-tella, että anonyymin todistajan kertomuksen ollessa erittäin vahva näyttöarvoltaan, on tällä yksistään sellainen painoarvo, että tuomio voisi olla langettava perustuen anonyymin todis-tajan kertomukseen erityisesti silloin, kun puolustus on saanut kuulustella anonyymiä to-distajaa. Ratkaisevaa on myös se, onko anonyymin todistajan kertomukselle vaihtoehtoista tapahtumainkulkua. Tuomioistuimet voivat perustella näyttöratkaisuaan sillä, että asiassa esitetty vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on epätodennäköinen tai muut vaihtoehdot puut- 197 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 235–236. 198 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 335–336. Ks. Pesukic v. Sveitsi, Al Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kunin-gaskunta ja Ellis ja Simms v. Yhdistynyt kuningaskunta. 199 Jokela 2015, s. 327.

74 tuvat.200 Näin ollen mikäli muita vaihtoehtoja ei ole kuin anonyymin todistajan kertomus, voidaan anonyymin todistajan kertomusta pitää näyttöarvoltaan ratkaisevana, eikä tämä tuottaisi suurta ongelmaa puolustuksen oikeuksille. 5.1.2 Henkilöllisyyden salaamisen vaikutus näyttöarvoon Jokelan näkemyksen mukaan asianosaisten tietämystä anonyymin todistajan henkilöllisyy-destä olisi voinut laajentaa siten, että syytetyn avustajalla olisi ollut tieto anonyymin todis-tajan henkilöllisyydestä ja avustaja olisi ollut mukana anonymiteetistä päätettäessä. Tällöin avustaja olisi voinut valvoa päämiehensä etua.201 Jokelan ajatus voidaan kokea ongelmalli-sena sen vuoksi, että anonyymin todistajan henkilöllisyys tulee olla mahdollisimman vä-häisen määrän tiedossa, jotta todistajan suojelu toteutuisi varmasti. Mikäli avustaja olisi tietoinen todistajan henkilöllisyydestä, olisi suurempi riski henkilöllisyyden leviämiselle. Lisäksi kysymykseksi jäisi, olisiko avustaja eri anonymiteettiä päättävässä käsittelyssä ja pääasian käsittelyssä esitutkinnassa ja oikeudessa? Mielekkäänä ei nähtäne tilannetta, jossa avustaja olisi koko ajan, alusta saakka tietoinen todistajan henkilöllisyydestä, jolloin avus-tajan tulisi olla äärimmäisen varovainen, ettei paljastaisi mitään viitteitä henkilöllisyyttä päämiehelle – vahingossakaan. Tai ettei avustaja kohtaisi uhkaa tai painostusta päämiehen-sä taholta. Henkilöllisyyden salaaminen ei tarkoita automaattisesti myös kasvojen salaamista. Ainoas-taan nimen ja yhteystietojen paljastamatta jättäminen, mutta todistelun vastaanottaminen muutoin normaalisti, ei mielestäni heikennä syytetyn oikeuksia todistelun luotettavuuden koettelemiseen, sillä puolustus voi itse kuulustella todistajaa ja arvioida todistajankerto-muksen uskottavuutta. Kuulemisessa tuleekin aina käyttää sitä menettelyä, joka on vähäi-sin poikkeus, jolla voidaan turvata todistajan henkilöllisyys.202 Tällaisessa tapauksessa todistaja voi myös vastata kaikkiin muihin kysymyksiin paitsi sellaisiin, jotka koskevat hänen henkilöllisyyttään. Voidaankin kyseenalaistaa, miksi henkilöllisyyden eli todistajan nimen ja yhteystietojen julkisuudella olisi suurta merkitystä todistelun uskottavuuden arvi-oinnissa. Henkilötodistajan kertomuksen uskottavuuden kannalta relevantit seikat ovat pääsääntöisesti muunlaisia seikkoja kuin tietoisuus todistajan henkilöllisyydestä. Esimer-kiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Doorson –tapauksessa luotettavuusarvioinnin 200 Jokela 2015, s. 327. 201 Jokela 2015, s. 263. 202 Jokela 2015, s. 263.

75 kannalta ei ole ollut merkitystä sillä, että henkilöllisyys oli salattu.203 Toisaalta Tapanila on huomioinut, että syytetyn kuulusteluoikeus ei toteudu täydellisesti, jos salassapidon vuoksi kysymyksiä joudutaan rajoittamaan.204 Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut anonyymiä todistelua suhteessa perus-tuslakiin, koska tällä rajoitetaan vastapuolen oikeutta kuulustella todistajaa. Valiokunnan mukaan syytetyn puolustus heikkenee anonyymin todistelun myötä, sillä vastapuolen ni-meämältä anonyymiltä todistajalta ei voida tosiasiassa kysyä luotettavuuteen vaikuttavista seikoista.205 Ongelmallisena anonyymin todistajan näyttöarvon kannalta voidaan nähdä se seikka, että todistaja saa kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin esimerkiksi siitä, missä todis-taja on ollut rikoksentekohetkellä, mikäli vastaaminen voisi johtaa todistajan henkilölli-syyden paljastumiseen. Näytön kannalta ongelmallinen tämä on siksi, että todistajan sijain-nilla voi olla merkitystä tuomioistuimen arvioidessa todistajan havainnon luotettavuutta. Anonyymille todistajalle saatetaan erittää erityisesti vastakuulustelussa tai uudelleen kuu-lemisessa sellainen kysymys, johon vastaamalla anonyymin todistajan henkilöllisyys pal-jastuu tai on ainakin riski henkilöllisyyden paljastumisesta.206 Hallituksen esityksessä on annettu esimerkki tällaisesta kysymyksestä. Esimerkin mukaan anonyymiltä todistajalta saatetaan kysyä, mistä hän havaitsi rikoksen. Tällöin todistajan vastaus voisi olla, että hän havaitsi rikoksen omakotitalonsa ikkunasta. Mikäli ainoastaan yhdellä tai kahdella omako-titalolla on näköyhteys rikospaikkaan, kysymykseen vastaaminen voisi helposti johtaa to-distajan henkilöllisyyden paljastumiseen. Jos kysymyksessä on vilkkaasti liikennöity katu, ei tällaista ongelmaa ole.207 Mikäli tilanne on se, että anonyymille todistajalle esitettyyn kysymykseen vastaaminen muodostaa riskin henkilöllisyyden paljastamisesta tai henkilöllisyys voitaisiin selvittää helposti vastauksen perusteella, on kysymykseen jätettävä vastaamatta. Henkilöllisyyden salaaminen ei sinällään muodosta ongelmaa todistajankertomuksen näyttöarvon arvioimi-selle, mutta kysymysten rajaaminen salassapitosyistä voi heikentää kuulusteluoikeuden toteutumista.208 Yhdysvalloissa korkein oikeus on vuosikymmeniä sitten todennut, että kun kysymys on todistajan uskottavuuden arvioinnista, vastakuulusteluoikeus on välttämättö- 203 Ks. Tapanila 2004, s. 218. 204 Tapanila 2004, s. 211. 205 PeVL 39/2014 vp, s. 5. 206 Rautio – Frände 2016, s. 155. 207 HE 46/2014 vp, s. 80. 208 Tapanila 2004, s. 211.

76 män tärkeää, mutta välttämätöntä on myös tietää kuka todistaja on ja missä hän asuu.209 Todistajan nimi tai asuinpaikka harvemmin liittyy suoranaisesti itse tapaukseen. Yhdysval-loissa on katsottu, että todistajan osoitetiedot antavat vastakuulustelussa mahdollisuuden kysyä olennaisia kysymyksiä asian kannalta.210 Tällaista näkemystä tai kannanottoa ei ole havaittu suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. Tuomioistuimen tehtävänä on valvoa anonyymin todistajan kuulustelua. Tämä tehtävä kuu-lustelun valvomisesta on vaikea, sillä tuomioistuin ei välttämättä tiedä, millaiset kytkökset todistajan ja asianosaisten välillä on tai onko niitä lainkaan. Tehtävän hankaluus erityisesti korostuu silloin, kun sekä todistaja että asianosaiset ovat vieraasta maasta eikä tuomiois-tuimella ole juuri mitään taustatietoja heistä.211 Toisaalta tämä taas antaa tuomioistuimelle hyvän lähtöasetelman, jossa tuomioistuimella ei ole ennakkoluuloja tai –asenteita osapuo-lia kohtaan. Mikäli syyttäjä hakee todistajalle anonymiteettiä asianomistajan pyynnöstä, on oikeuden-käynnissä tarkoin harkittava kannattaako todistuslauselma antaa anonymiteetin turvin vai kuitenkin omalla nimellään. Tämä pohdinta on tehtävä siksi, että anonyymin todistajan kuulemisessa on olemassa se riski, ettei muita syytettä tukevia todisteita ole ja tuomioistuin ei uskalla tuomita vastaajaa rikoksesta ainoastaan anonyymin todistajan kertomuksen pe-rusteella.212 Esimerkiksi poliisitodistajien kertomuksia on pidetty lähtökohtaisesti luotetta-vampina kuin ulkopuolisen silminnäkijän kertomusta, sillä heitä on pidetty ns. ammattito-distajina.213 Mikäli poliisitodistaja todistaisi anonyyminä, voisi todistajankertomus olla heikompi näyttöarvoltaan kuin jos poliisitodistaja todistaisi omalla henkilöllisyydellään. 5.1.3 Puolustuksen oikeuksien vaarantumisen vaikutus näyttöarvoon Anonyymin todistelun kohdalla ongelmia syntyy niin epäillyn tai vastaajan oikeuksien turvaamisen kannalta kuin anonyymin todistajan kertomuksen näyttöarvon kannalta. Ano-nyymi todistelu ei pääsiassa saisi heikentää todistelun kontradiktorisuutta. Anonyymi to-distelu on saanut osakseen kritiikkiä etenkin avoimuuden puutteen ja syytetyn oikeuksien 209 Demleitner 1998, s. 650. 210 Demleitner 1998, s. 653. 211 Tapanila DL 2017, s. 732. 212 Anonyymi todistelu voi yksinään olla langettavan tuomion peruste, mikäli puolustukselle on annettu rii t-tävät edellytykset koetella todistajan uskottavuutta ja totuudenmukaisuutta. Silti tuomioistuin pyrkinee va-rovaisuuteen asiassa, jottei EIS 6 artiklan 3 (d) kohtaa loukata. 213 Virolainen – Martikainen 2010, s. 334.

77 polkemisen vuoksi. Muun muassa Pirjatanniemen mukaan on selvää, että anonymiteetti on menettelynä erittäin kiistanalainen, sillä tällöin syytetyn on toimittava ilman kaikkea rele-vanttia tietoa, joka on omiaan vaikuttamaan hänen kykyynsä puolustautua.214 Suhtaudun tämäntyyppiseen kritiikkiin hyvin epäilevästi, sillä kaikissa tilanteissa syytetyn oikeuksia ei edes heikennetä tai kavenneta kovinkaan merkittävästi. Tärkeää on muistaa pitää huolta kuulustelumahdollisuuden järjestämisestä jossakin prosessin vaiheessa. Anonyymiä todis-telua ei lähtökohtaisesti tule pitää todistelun kontradiktorisuutta vaarantavana, sillä kontra-diktorisuutta rajoittavia seikkoja voidaan kompensoida monin tavoin. Rikoksesta epäillyllä on mahdollisuus tutustua esitutkinta-aineistoon etukäteen, heti esitut-kinnan valmistuttua. Esitutkinnassa asianomistajan tai todistajan kertomus saattaa olla hy-vinkin suppea eikä kovinkaan yksityiskohtainen. Mikäli asia voidaan oikeudessa ratkaista ilman vastaajan läsnäoloa eikä vastaaja saavu paikalle ja todistaja kertookin yksityiskohtai-semmin tapahtumista tai todistajankertomus muuttuu, on vastaaja ottanut tämän riskin jät-täytyessään pois istunnosta.215 Tällöin mikäli anonyymin todistajan kertomus on tuomarin silmin luotettava, olisi sitä pidettävä näyttöarvoltaan uskottavana eikä tuossa tapauksessa kontradiktorisuus ole vaarantunut vastaajan jättäytyessä pois oikeuden istunnosta omasta tahdostaan. Kuten aiemmin on todettu, lähtökohtaisesti anonyymi todistelu vastaanotetaan oikeuden-käynnissä, jossa syytetty on läsnä. Anonyymin todistajan kertomus voidaan vain tietyin edellytyksin vastaanottaa kirjallisesti. Kuitenkin kirjallisen todistajankertomuksen käyttä-minen voi johtaa siihen, että syytetyn kuulusteluoikeus mitätöidään. Vastakuulustelumah-dollisuus on erityisen tärkeää silloin, kun anonyymi todistaja on keskeisessä roolissa.216 Esimerkiksi ratkaisussa Schatschaschwili v. Saksa anonyymi todistaja oli merkittävässä asemassa eikä puolustuksella ollut vastakuulustelumahdollisuutta, joten asiassa katsottiin loukatun todistelun kontradiktorisuuden periaatetta. On huomattava, että syytetylle ei tarvitse tarjota kuulustelumahdollisuutta vielä esitutkin-nassa, mikäli todistajaa voidaan kuulla oikeudessa ja syytetylle tarjotaan tuolloin vastakuu-

214 Pirjatanniemi JFT 2008, s. 617. 215 Gardemeister 2012, s. 88 – 89. 216 Tapanila 2004, s. 128–129.

78 lustelumahdollisuus.217 Mikäli todistelun kontradiktorisuus vaarantuu tai se kokonaan puuttuu, voidaan tätä pitää prosessuaalisena epätasa-arvoisuutena. Toista osapuolta ei saa asettaa heikompaan asemaan, vaan osapuolia tulee kohdella yhdenvertaisesti.218 Tilantees-sa, jossa vastaaja ei saa esittää vastakysymyksiä todistajalle, johtanee väistämättä siihen, että todistelun näyttöarvo kokonaisuudessaan heikkenee. Näyttöarvo heikkenee, sillä usein tarkentavat kysymykset ovat niitä, joista puolustus saattaa hyötyä. Esimerkiksi aiemmin mainitussa Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisussa näyttöratkaisuun vaikuttivat puolustuk-sen asemaa hankaloittaneet puutteet todistelumenettelyssä, kuten vastakuulusteluoikeuden rajoittaminen. Vastakuulusteluoikeutta rajoitettiin siten, että viranomaisten toimintaa esi-tutkinnassa koskevat kysymykset kiellettiin.219 Todistajan kuulemiseen liittyvissä erityisjärjestelyissä, kuten anonyymin todistelun kohdal-la, on ryhdyttävä tasapainottaviin toimiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamisek-si. 220 Euroopan neuvoston ministerikomitea on katsonut, että tuomio ei saa perustua ai-noana tai ratkaisevana näyttönä anonyymin todistajan kertomukseen.221 Mikäli kysymys on ainoasta ja ratkaisevasta todisteesta, tulee arvioitavaksi, onko puolustuksen oikeuksia tasa-painotettu siten, että todisteen luotettavuusarviointi on oikeudenmukainen.222 Lisäksi puo-lustuksen oikeuksien rajoittamisessa tulee huomioida rajoittamisen välttämättömyys ja onko vastakuulustelumahdollisuuden rajoituksen kompensoimiseksi muutoin riittävästi huolehdittu.223 Jokelan mukaan anonyymi todistelu voi muodostua syyttäjäpuolelle epäedulliseksi, sillä anonyymille todistajalle ei välttämättä anneta yhtä lailla painoarvoa kuin muulle todistel-lulle. Toisaalta hänen mukaansa vaara mahdollisesti on aiheeton, sillä anonyymin todista-jankin kertomus voi yksinään riittää langettavaan tuomioon, kun vastaaja on saanut riittä-västi kuulustella ja koetella todistajaa uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden varmistami-seksi.224 Yhdyn itse jälkimmäiseen ajatusmalliin, sillä todistajan – on kysymyksessä sitten anonyymi tai henkilöllisyydellään esiintyvä todistaja – luotettavuus määräytyy nimen- 217 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 322. 218 Virolainen – Pölönen 2003, s. 268. 219 Tapanila DL 2017, s. 731. 220 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 325. 221 Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus 10.9.1997 R (97) 13 (recommendation of the committee of ministers to member states concerning intimidation of witnesses and the rights of the defence), kohta 13. 222 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 235–236. 223 Tapanila DL 2017, s. 729. 224 Jokela 2015, s. 264.

79 omaan todistajan uskottavuuden mukaan. On mielestäni itsestään selvää, että anonyymiä todistajaa tulee pääsääntöisesti voida kuulustella yhtä paljon kuin tavallistakin todistajaa. Merkitystä toisaalta ei ole sillä, näkeekö vastaaja todistajan vai ei, sillä tuomarin tehtäviin kuuluu todistajan uskottavuuden arviointi. Näin ollen riittää, kun oikeuden puheenjohtaja havaitsee todistajan eleet ja totuudenmukaisuuden paljastavat seikat. Ennen anonyymiä todistelua lainsäädännössämme on ollut yhtenä todistajan suojelun kei-nona todistajan kuuleminen ilman vastaajan läsnäoloa istuntosalissa. Lain esitöissä on tuol-loin otettu kantaa, etteivät todistelun välittömyys ja syytetyn kyselyoikeus vaarannu, sillä kyselyoikeus voidaan toteuttaa myös tilanteessa, jossa todistaja ja asianosainen eivät ole yhtä aikaa oikeuden istuntosalissa.225 Miksi henkilöllisyyden salaaminen muuttaisi tilan-netta niin, että todistelua ei olisikaan enää pidettävä yhtä luotettavana näyttönä? Painoar-voa luotettavuusarvioinnissa tulisi antaa todistajankertomuksen uskottavuudelle ja joh-donmukaisuudelle – aivan kuten muutoinkin todistelussa. 5.2 Anonyymin todistelun vaikutus näytön saamiseen Vakavissa rikosasioissa näytön saaminen voi olla vaikeaa, jos todistaja joutuisi todista-maan esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisryhmään yhteydessä olevaa henkilöä vastaan. Todistaja ei näissä tapauksissa välttämättä edes ilmoittaudu poliisille. Anonyymin todiste-lun on ajateltu helpottavan näytön saamista vakavissa rikosasioissa. Alun perin syytetylle tuntematon henkilö ei todennäköisesti haluaisi tuoda henkilöllisyyttään esille todistaessaan häntä vastaan. Anonyymin todistelun onkin katsottu suojaavan sellaisia todistajia, jotka ovat syytetylle ennestään tuntemattomia, ei esimerkiksi lähipiiriä.226 Anonyymiä todistelua on pidettävä viimesijaisena keinona ja ensisijaisesti todistajaa on pyrittävä suojelemaan muiden todistajansuojelukeinojen avulla. Esimerkiksi erityisten kuu-lemisjärjestelyjen voidaan ajatella olevan riittäviä, mutta on toinen asia, vähentävätkö ne todistajan pelkoa henkilöllisyyden tullessa kaikkien asianosaisten tietoon.227 Vaikka todis-taja antaisi kertomuksensa sermin takaa eikä todistustilanteessa näköyhteyttä vastaajaan ole, saattaa todistaja silti jättää jotakin kertomatta tai ilmaisematta, jotta oikeudenkäynnin 225 HE 190/2002 vp, s. 26. 226 Tapanila 2004, s. 209–208. 227 Frände ym. 2017, s. 675.

80 jälkeen häneen ei kohdistuisi uhkaa tai rikosta – tai ainakaan niin vakavaa uhkaa tahi rikos-ta. Kun todistaja tietää, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastu asianosaisille, on todistajan mahdollista kertoa kaikki tapahtumat hyvin yksityiskohtaisesti ilman pelkoa. Potentiaalinen todistaja saattaa kieltäytyä todistamasta oikeudessa, mikäli on uhka siitä että häntä tai hänen perhettään uhattaisiin todistuksen vuoksi. Todistaja saattaa kieltäytyä, vaikka suoria uhkauksia ei olisi tullutkaan. Mikäli todistajalle taataan anonymiteetti, todis-taja saattaisi olla halukkaampi antamaan todistajanlausunnon.228 Vakavissa rikosasioissa näytön saaminen voi olla vaikeaa. Anonymiteettiä puoltavana seikkana onkin todettu näy-tön saaminen sellaisista vakavista rikosasioista, joissa muutoin näytön saaminen on hanka-laa tai jopa mahdotonta todistajien pelon vuoksi. Tällä on tärkeä merkitys myös yhteiskun-nallisten vaikutusten kannalta.229 Anonyymillä todistelulla voi näin ollen olla rikosproses-sia tehostavia elementtejä, jolloin prosessin toimivuus paranee. Rikosvastuun toteutumisen kannalta tämä on hyvä asia.230 Todistajan perusvelvollisuus on todistaa keskeisistä seikoista havaitusta rikoksesta, mutta velvollisuuden täyttäminen voi olla ongelmallista, mikäli se aiheuttaisi uhkaa terveydelle tai muulle koskemattomuudelle.231 Anonyymi todistelu helpottaa osaltaan näytön saamista, kun todistajat uskaltavat ilmoittautua poliisille ja tulemaan todistamaan oikeuteen sillä edellytyksellä, että heille myönnetään anonymiteetti. Todistajan ei tällöin tarvitse pelätä kostotoimia, hänen ei tarvitse kertoa pakotettuna jotakin tai kertoa mitä häneltä odotetaan kuulevan. Anonyymi todistaja ei ole niin altis johdatteluille kuin muu todistaja, sillä hän tietää henkilöllisyytensä olevan salassa. Pelon alla todistaja saattaa tuntea olevansa oudos-sa tilanteessa, jolloin hän saattaisi kertoa virheellisen kertomuksen.232 Anonyymi todistelu näin ollen parantaa mahdollisuuksia saada näyttöä vakavissa rikosasioissa.

228 Demleitner 1998, s. 645. 229 HE 46/2014 vp, s. 41–42. 230 Tapanila 2004, s. 209. 231 European Judicial Training Network, s. 18. 232 Jokela 2015, s. 332.

81 5.3 Näyttöarvon puutteiden ehkäiseminen ja puolustuksen oikeuksien rajoittamisen kompensoiminen rikosprosessissa Tilanteissa, joissa anonyymiä todistajaa ei saada paikalle oikeudenkäyntiin, tulee puolus-tuksen oikeuksia tasapainottaa ja kompensoida. Ensinnäkin tuomioistuimen on pyrittävä kohtuullisin toimin tavoittaa todistaja ja aktiivisesti saada hänet paikalle oikeuteen, mutta tämän epäonnistuminen ei estä oikeudenkäyntiä. Tällaisia riittäviä aktiivisia toimia ovat esimerkiksi todistajan olinpaikan selvittäminen lähetystön välityksellä, todistajaa on pyritty aktiivisesti haastamaan toisesta valtiosta, tuomarin tekemä yhteistyö poliisin kanssa (polii-sin noutomääräykset) ja tuomarin tekemät tiedustelut rekisteriviranomaisille. Jos toimet eivät tuota tuloksia eikä näin ollen syytetylle voida antaa oikeutta todistajan kuulustelemi-seen, kirjallinen todistajankertomus voidaan hyödyntää näyttönä. Sairastuneen tai muutoin hyväksyttävän syyn vuoksi poissaolevan kohdalla on ensisijaisesti hyödynnettävä videoyh-teyttä, jolloin kertomuksen luotettavuuden arviointi mahdollistuu.233 Todistajankertomuksen mahdollista todistusarvon heikentymistä voitaisiin pyrkiä ehkäise-mään laadukkaalla esitutkinnalla, jolloin jo esitutkintavaiheessa epäillyllä olisi mahdolli-suus esittää todistajalle kysymyksiä. Vaikka rikoksesta epäillylle ei tarvitse taata EIS 6.3 artiklan oikeuksia, olisi esitutkinnassa tarjottu vastakuulustelumahdollisuus tulevan oikeu-denkäynnin kannalta järkevää. Kuulustelumahdollisuus esitutkinnassa turvaisi sen, että mikäli todistaja hyväksyttävästä syystä ei saapuisi oikeudenkäyntiin, olisi todistajalle kui-tenkin jo tarjottu prosessin alkuvaiheessa mahdollisuus esittää todistajalle kysymyksiä. Tällöin kirjallisen todistajankertomuksen käyttäminen näyttönä olisi helpompaa ja myös näytön arviointi mahdollisesti helpottuisi. Mikäli epäilty kieltäytyisi vastakuulustelumah-dollisuudesta esitutkinnassa, voitaisiin tämä tulkita siten, että epäilty on luopunut oikeudes-taan vastakuulusteluun.234 Oikeudenkäynnissä on todettu olevan samantyyppinen järjeste-ly: tuomarin lisäksi myös syytetyllä, jolla oli avustaja, oli mahdollisuus esittää kysymyksiä anonyymille todistajalle. Syytetyn kieltäydyttyä tästä mahdollisuudesta, katsottiin hänen luopuneen kuulusteluoikeudestaan.235

233 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 326–327 ja 329. 234 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 336. Ks. Sarkizov ym. v. Bulgaria. 235 HE 46/2014 vp, s. 19–20.

82 Kuten edellä on todettu, on anonyymille todistajalle pääsääntöisesti voitava esittää kysy-myksiä puolustuksen oikeuksien turvaamiseksi. Kuulustelumahdollisuus jo esitutkintavai-heessa kompensoisi näyttöarvon puutteita siinä tilanteessa, jos anonyymiä todistajaa ei saada paikan päälle oikeuden istuntoon. Jos anonyymille todistajalle ei voida esittää mis-sään vaiheessa prosessia kysymyksiä, ei esitutkintakertomukselle voida antaa merkittävää painoarvoa. Mikäli muuta suoraa näyttöä teosta ei ole, syytteet hylätään, sillä jos vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettava epäily eli täyttä näyttöä rikoksesta ei ole, ratkaistaan asia syytetyn eduksi. Tällaista ratkaisuperiaatetta kutsutaan in dubio pro reo –periaatteeksi.236 Yhtenä pohdittavana vaihtoehtona puutteiden ehkäisemiseksi voisi olla esitutkinnassa to-distajankertomuksen taltiointi, jolloin voitaisiin järjestää tilaisuus vastakuulusteluun ku-hunkin tilanteeseen sopivalla tavalla.237 Kun rikosasiassa todetaan, että anonymiteetille on perusteet, tulee anonymiteetin puolus-tukselle aiheuttamat puutteet torjua oikeusviranomaisten menettelyillä. Asianosaisen ei tule olla estynyt testaamasta todistajan luotettavuutta.238 Tapauksissa, jolloin todistajan poissa-ololle on hyväksyttävä syy ja kirjallisella todistajankertomuksella on ratkaiseva näyttö asi-assa, tulee puolustuksen oikeuksia kompensoida riittävän huolellisella näytön arvioinnilla. Pelkäävän todistajan kohdalla pelon kohde ja objektiivisuus tulee analysoida tarkoin, jotta poissaoloa voidaan pitää hyväksyttävänä ja ennen poissaolon hyväksymistä tulee kartoittaa vaihtoehtoiset kuulemistavat ja ottaa ne käyttöön mahdollisuuksien mukaan. Mikäli kirjal-lisen todistajankertomuksen käyttö osoittautuu ainoaksi vaihtoehdoksi ja kertomukseen liittyy heikkouksia, tulee heikkouksia voida vahvistaa muulla näytöllä.239 Tämä tarkoittaa sitä, että kirjallisen todistajankertomuksen ollessa vahva, kertomusta voidaan hyödyntää todisteena, mutta lausunnon ollessa heikko, tulee olla muuta vahvistavaa näyttöä, jotta EIS 6 artiklan 3 (d) kohtaa ei loukata. Anonyymin todistajan kertomusta voidaan pitää vahvempana näyttönä, mikäli myös syyte-tyn avustaja voi nähdä anonyymin todistajan. Tällöin vaikka anonyymin todistajan kerto-mus olisikin ratkaiseva näyttö (ei kuitenkaan ainoa), olisi puolustukselle taattu riittävät

236 Linna 2012, s. 154. 237 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 329. 238 European Court of Human Rights 2014, s. 51–52. 239 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 327–328.

83 turvatakeet.240 Anonyymin todistajan kertomuksen vaikuttavuus ja merkitys ratkaisussa on erityisen huomionarvoista, kun pohditaan tasapainottamiskeinoja. Mikäli anonyymin todis-tajan kertomus on ollut tarpeellista ratkaisussa, mutta ei ratkaisevaa, katsotaan puolustuk-selle aiheutuvien haittojen olevan vähäisempiä kuin silloin, jos anonyymin todistajan ker-tomus on lopputuloksen kannalta ratkaisevaa.241 Tämä tarkoittaa sitä, että puolustukselle aiheutuneiden puutteiden kompensointivaatimukset vaihtelevat riippuen siitä, kuinka pai-nava näyttö anonyymin todistajan kertomukselle annetaan. Anonyymin todistajan kerto-muksen ollessa keskeinen todiste ja näyttöarvon ollessa melko painava, on syytetylle eri-tyisen tärkeää taata kuulusteluoikeus kertomuksen luotettavuuden arvioimiseksi.242 Vasta-kuulusteluoikeus mahdollistaa anonyymin todistajan luotettavuusarvioinnin ja kompensoi menettelyssä mahdollisesti aiheutuneita näyttöarvon puutteita.243 Jotta anonyymin todistajan kertomuksella olisi vahva näyttöarvo, on käytettävä kaikista vähäisintä poikkeusta tai rajoitusta puolustuksen oikeuksien kaventamisessa. Vähäisin poikkeus on henkilöllisyyden ja yhteystietojen salaaminen, mutta anonyymin todistajan kasvot ovat paljastettuina. Tällöin kuuleminen voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin kenen tahansa muun todistajan kuuleminen, mutta nimi ja yhteystiedot jätetään kertomatta tai tarvittaessa voidaan käyttää erityisjärjestelyitä, kuten todistajan kuuleminen videoyhteydel-lä tai oikeudessa sermin takaa taikka ilman vastaajan läsnäoloa oikeussalissa. Laajin poik-keusjärjestely on todistajan kuuleminen ilman näköyhteyttä ja ääni muunnettuna.244 Kun aina valitaan vähäisin poikkeus, on tämä jo toimenpide oikeuksien rajoittamisen kompen-soimiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Ellis –tapauksessa tuomari, jury, syyttäjä ja syytetyn oikeudenkäyntiavustaja näkivät anonyymin todistajan ja pystyivät tekemään havaintoja hänen käyttäytymisestään. Tämän katsottiin olevan riittävä kompensaatio puolustuksen oikeuksien kaventumiseksi. Suomessa tuomari on tietoinen anonyymin todistajan henkilöl-lisyydestä ja on näin ollen kykenevä arvioimaan todistajan luotettavuutta. Tuomarilla on myös erityinen perusteluvelvollisuus näytön arvioinnin suhteen. Suomessa kontradiktori- 240 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 335–336. Ks. Pesukic v. Sveitsi, Al Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kunin-gaskunta ja Ellis ja Simms v. Yhdistynyt kuningaskunta. 241 Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 335. 242 Tapanila 2004, s. 130. 243 Tapanila 2004, s. 210–211. 244 HE 46/2014 vp, s. 39.

84 suuden kaventumista ja puolustuksen oikeuksien rajoittamista on näin ollen kompensoitu jo lainsäädännön vaatimuksilla. Kuitenkin anonyymille todistajalle esitetyt kysymykset saattavat rajoittaa syytetyn oikeuk-sia. Oikeudessa vapaasti esitettävät kysymykset voivat aiheuttaa anonyymin todistajan henkilöllisyyden paljastumisen. Näissä tapauksissa kysymys on syytä esittää todistajalle tuomarin välityksellä, jolloin todistajalla itsellään sekä tuomarilla on mahdollisuus arvioi-da, paljastaisiko vastaus todistajan henkilöllisyyden. Tapanila tosin toteaa tämän olevan huonompi vaihtoehto verrattuna siihen, että syytetyn avustaja on läsnä kuulustelutilaisuu-dessa, jossa todistajalle esitetään kysymyksiä.245 Pääsääntöisesti anonyymin todistajan kertomuksen tueksi on esitettävä myös muuta näyt-töä. Anonyymin todistajan kertomuksen tueksi esitettävä muu näyttö tai anonyymin todis-tajan kertomusta tukeva näyttö voi olla esimerkiksi kuulopuhe- ja aihetodistelua.246 Ano-nyymin todistajan kertomuksen näyttöarvoa voidaan vahvistaa muulla näytöllä sekä puo-lustuksen oikeuksia rajoittavien toimenpiteiden kompensoimisella.

245 Tapanila 2004, s. 218–219. 246 Kemppinen DL 2017, s. 394.

85 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 6.1 Anonymiteetin vaikutus näyttöarvoon ja puutteiden kompensoiminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaus anonyymistä todistelusta on uudemmissa ratkaisuissa lieventynyt ja muuttunut sallivammaksi. Anonyymiä todistelua ei lähtökohtai-sesti tule pitää todistelun kontradiktorisuutta vaarantavana, sillä kontradiktorisuuden peri-aate voidaan taata monin tavoin. Vastakuulusteluoikeuden rajoittamista kompensoimalla voidaan taata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. Todistaminen anonyyminä ei automaattisesti vaikuta näyttöarvoon sitä heikentävänä tai sitä vahvistavana, vaan asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena ja yleisiä todistelun periaatteita noudattaen. Kun todisteita kokonaisuudessaan arvioidaan monipuolisesti ja tasapuolisesti, on tämän katsottu olevan puolustuksen oikeuksien tasapainottamista. Näyttöarvon osalta voidaan havaita, että on arvioitava niin anonyymin todistajan kerto-muksen luotettavuutta yksinään kuin myös sitä, onko todistajanlausuntoa tukevaa muuta näyttöä. Tuomari kiinnittää huomiota henkilötodistajan kertomuksen luotettavuusarvioin-nissa erityisesti seuraaviin seikkoihin: Todistajan olemus ja kertomuksen esittämistapa, kertomuksen yksityiskohtaisuus, johdonmukaisuus ja ristiriidattomuus ja kertomuksen muuttumattomuus.247 Kun tuomari kykenee tekemään havaintoja anonyymistä todistajasta tietäen hänen henkilöllisyyden, on anonyymin todistajan kertomuksella katsottu olevan vanhempi näyttöarvo kuin jos tuomari ei tuntisi todistajan taustoja. Tuomari voi luotetta-vasti arvioida anonyymin todistajan kertomusta ja tuomarilla on tiedossaan kaikki tarvitta-vat tiedot luotettavuusarvioinnin tekemiseksi. Tuomari on kykeneväinen arvioimaan todis-tajan uskottavuutta siinä määrin, ettei puolustus vaarannu. Mikäli anonyymin todistajan ulkonäkö on tiedossa, voidaan todistajaa kuulla suullisessa pääkäsittelyssä tai jos tämä ei ole mahdollista, voidaan anonyymiä todistajaa kuulla esi-merkiksi videoyhteyden välityksellä. Kaikkein vähäisin rajoitus puolustuksen oikeuksiin vahvistaa anonyymin todistajan kertomuksen näyttöarvoa. Anonyymin todistajan ulko- 247 Todistajanpsykologiaa käsitellään mm. Virolainen – Martikainen 2010: Tuomion perusteleminen, s. 335–338 ja Santtila – Weizmann-Henelius (toim.) 2008: Oikeuspsykologia sekä Haapasalo – Kiesiläinen – Niemi-Kiesiläinen 2000: Todistajanpsykologia ja todistajankuulustelu.

86 muodon peittäminen tai äänenmuunnos tulee kyseeseen vain erittäin perustelluista syistä. Anonyymin todistajan kertomusta arvioitaessa ja riitauttaessa tulisikin keskittyä kertomuk-sen sisältöön, ei niinkään todistajan ulkoiseen olemukseen. Tällöin anonymiteetillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Kirjallisuudesta ja oikeuskäytännöstä voidaan havaita, että olennaista on todistelun kontradiktorisuuden turvaaminen. Merkittävää ei niinkään ole nähdä todistajaa, vaan kysymysten esittäminen on olennaisin seikka. Vastakuulustelumah-dollisuudella on merkittävä painoarvo todistajankertomuksen luotettavuuden arvioinnilla. Anonyymiin todisteluun kohdistuva kritiikki tai epäilyt eivät niinkään koske itsessään hen-kilön kasvojen ja nimen salaamista, vaan pelko on siitä, toteutuuko puolustuksen vastakuu-lustelumahdollisuus. Anonyymin todistelun perimmäisenä tarkoituksena on saada todistajia sellaisiin vakaviin rikosasioihin, joihin todistajia voi olla vaikea saada ilmoittautumaan ja tulemaan todista-maan omalla henkilöllisyydellään. Anonyymin todistajan kertomus saattaa tällaisessa tapa-uksessa olla ainoa tai vähintäänkin ratkaiseva näyttö. Tällaisessa tapauksessa puolustuksen haittojen kompensoinnin tulee olla erittäin vahvaa. Mikäli anonyymin todistajan kertomus on ratkaiseva näyttö, tulee todistetta arvioida erityisen huolellisesti. Anonyymi todistelu helpottaa näytön saamista vakavissa rikosasioissa. Tämä edesauttaa rikosvastuun toteutu-mista ja sujuvoittaa rikosprosesseja heti esitutkinnasta alkaen. Niin sanottuun normaaliin todisteluun verrattuna anonyymi todistelu on tarkemman arvioinnin alla. Pääsääntöisesti anonyymin todistajan kertomuksen tueksi tarvitaan muutakin näyttöä, sillä anonyymin to-distajan kertomus ei saa olla ainoa näyttö langettavassa tuomiossa. Tosin kertomus saa olla ratkaiseva näyttö asiassa. Mikäli anonyymin todistajan kertomus on ainoa tai ratkaiseva näyttö, on arvioitava onko puolustuksen oikeuksien rajoittamista kompensoitu riittävästi. Vastakuulusteluoikeuden rajoittamisen kompensoimiseksi ja puolustuksen oikeuksien kompensoimiseksi ei ole ole-massa yhtä oikeaa tapaa. Kuitenkin riittävinä kompensointitoimenpiteinä on katsottu ole-van tiettyjä samoja seikkoja, sillä samat perusteet toistuvat useissa Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen tapauksissa. Ensinnäkin ainakin tuomarin ja syyttäjän sekä mahdollisuuksien mukaan myös syytetyn avustajan tulisi nähdä anonyymi todistaja. Mitä useampi henkilö voi tehdä havaintoja ano-nyymin todistajan käyttäytymisestä, sitä vähemmän puolustukselle on aiheutettu puutteita.

87 Vaikka kuulustelun itsessään suorittaisikin tuomari, on paras vaihtoehto se, että kaikki osapuolet olisivat kuitenkin arvioimassa todistajankertomuksen uskottavuutta. Mikäli käy-tössä on vain anonyymin todistajan kirjallinen kertomus, on se vähintäänkin luettava ää-neen ja syytetyllä on oltava mahdollisuus esittää todistajalle kysymyksiä luotettavuusarvi-oinnin tekemiseksi. Lisäksi todistajan henkilöllisyys on tarpeen olla tuomarin tiedossa, kuten se Suomessa aina onkin. Edelleen anonyymille todistajalle on voitava esittää kysymyksiä, vaikkakin vain ääniyhteyden välityksellä ja syytetyn avustajan toimesta. Näyttöarvon tai puolustuksen oikeuksien puutteita ehkäistään siten, että asiassa käytetään vähiten rajoittavaa menettelyä anonyymin todistajan suojaamiseksi. Puolustuksen oikeuksien rajoittamista kompensoi se, että anonyymi todistaja on paikalla suullisessa pääkäsittelyssä (joko läsnä salissa tai teknisen yhteyden avulla). Anonyymin todistajan saamiseksi oikeuden istuntoon on myös tehtävä huomattavia viranomaistoimen-piteitä ja mikäli todistajaa ei saada kattavista viranomaistoimenpiteistä huolimatta paikalle, on poissaoloa pidetty hyväksyttävänä. Kotimaisen tuomioistuimen on täytettävä velvolli-suus ryhtyä kaikkiin aiheellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen anonyymien todistajien läsnäolo oikeudessa. Seksuaalirikoksen uhrin on katsottu voivan jäädä pois oikeuden is-tunnosta, mikäli kansallinen lainsäädäntö sen sallii. Myös todistajan kuolema on hyväksyt-tävä syy poissaololle. Lisäksi tuomioistuimen on perusteltava tarkoin ja seikkaperäisesti, mitä toimenpiteitä oi-keuksien rajoittamisen kompensoimiseksi on tehty. Kuitenkin on huomattava, puolustuk-sen etujen tasapainottaminen on erityisen haastavaa, kun todistaja on poliisi, sillä poliisi-virkamiehellä on erityinen asema todistaa virkansa puolesta. Tuomioistuimen on ilmoitet-tava, millainen näyttöarvo anonyymin todistajan kertomuksella on, onko se ainoa tai rat-kaiseva näyttö ja mitä muuta näyttö syytteen tueksi on esitetty. Vastakuulustelumahdolli-suudesta ja kuulustelun järjestämisestä tulee kirjoittaa tuomion perusteluihin selvitys ja tarpeen on myös perustella, miksi anonyymin todistajan kuulustelu on järjestetty siten kuin se on päätetty järjestää. Poissa olevan todistajan kohdalla on perusteltava, mikä hyväksyt-tävä syy todistajan poissaololle on ollut. Kuulustelumahdollisuuden puuttuminen on hy-väksyttävissäkin, esimerkiksi silloin kun kuulustelumahdollisuus ei ole ollut tosiasiassa mahdollista tai todistajankertomus ei ole ainoa tai ratkaiseva näyttö.

88 Anonyymi todistelu ei heikennä todisteen näyttöarvoa, mikäli arviointi on tehty huolelli-sesti. Jotta anonyymin todistajan kertomuksella on näyttöarvoa asiassa, on tuomion perus-telujen oltava laajat jo pelkästään vastakuulustelumahdollisuuden suhteen, todistajan mah-dollisen poissaolon osalta ja mitä viranomaistoimia on tehty kuulusteluoikeuden turvaami-seksi. Vastakuulustelumahdollisuus on järjestettävä jossakin prosessin vaiheessa. Tämä johtaa siihen, että esitutkintavaiheessa todistajalle myönnetyn anonymiteetin vuoksi kuu-leminen kannattaa suorittaa mahdollisimman pian ja epäillylle tarjotaan mahdollisuus esit-tää anonyymille todistajalle kysymyksiä jo esitutkinnassa. Tällöin vastakuulustelumahdol-lisuus prosessissa olisi ainakin tarjottu. 6.2 Muita tutkittavia kysymyksiä Kun anonyymistä todistelusta ei ole paljoakaan kotimaista oikeuskäytäntöä, vain edellä tutkimuksessa kuvattu KKO:n ratkaisu sekä Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisu koskien sotarikosasiaa, joka on Turun hovioikeuden ratkaistavana248, ei kotimaisesta oikeuskäytän-nöstä voida vielä tehdä merkittäviä johtopäätöksiä. Toisaalta anonyymi todistelu tulee käy-tettäväksi melko harvoissa tapauksissa tiukkojen edellytysten vuoksi, joten runsaasti ai-neistoa ei kertyne seuraavienkaan vuosien aikana. Kuitenkin jatkossa tutkimustyötä olisi syytä tehdä suomalaisen oikeuskäytännön suhtautumisesta anonyymiin todisteluun sekä kuinka puolustuksen oikeuksia on suomalaisissa tuomioistuimissa tasapainotettu. Anonymiteetin myöntämisen perusteluita kotimaisessa oikeuskäytännössä on toisaalta hankalaa tutkia, sillä anonymiteetin myöntämistä koskeva päätös ja oikeudenkäyntiasiakir-jat ovat salassa pidettäviä 60 vuotta todistajan henkilöllisyyden suojaamiseksi. Näin ollen on hyvin mahdollista, että tarkempi tutkimusaineisto ainakin anonymiteetin myöntämisen perusteista jää vähäiseksi. Tutkia voitaisiin, millaisia ongelmia voisi aiheutua siitä, että käräjäoikeuden ja hovioikeu-den päätösten nojalla todistajaa kuullaan anonyymisti, mutta myöhemmin korkein oikeus kumoaisikin anonymiteetin myöntämistä koskevan päätöksen. Todennäköisesti korkein oikeus tekee päätöksen ennen kuin pääasia käsitellään käräjäoikeudessa, mutta aikataululli-sista syistä joskus pääasia käsitellään käräjäoikeudessa hyvinkin nopealla aikataululla. Täl-löin todistaja olisi jo ehtinyt todistaa anonyymisti ja korkein oikeus kumoaisi anonymitee- 248 Tapanila DL 2017, s. 722.

89 tin. Tulisiko todistajan henkilöllisyys osapuolten tietoisuuteen vai jouduttaisiinko todista-jankertomus jättää kokonaan huomioimatta? On myös syytä tutkia, olisiko anonymiteetin saamiselle asetettuja kriteerejä tarpeen muut-taa tai jopa laajentaa. Ongelmakohtia anonyymin todistelun osalta voivat olla rikostyypin vaatimukset ja enimmäisrangaistusvaatimus, sillä monissa lievemmissäkin rikoksissa ri-koksesta epäilty tai syytetty voi aiheuttaa uhkaa ja pelkoa todistajassa, jolloin rikos ei vält-tämättä selviä täysin todistajien puuttumisen vuoksi. Toki vakavissa rikoksissa, kuten tör-keissä huumausainerikoksissa, on suurempi intressi rikosvastuun toteutumisen kannalta, mutta yhtä lailla lievemmän rikoksen selvittäminen on tärkeää ja todistaja voi olla niin sanottu satunnaistodistaja, joka ei kuitenkaan pelon vuoksi uskalla todistaa lainkaan tai kertoa tapahtumista kuten ne ovat menneet. Merkilliseksi muodostuu tilanne, jossa anonymiteetti on myönnetty esimerkiksi törkeän pahoinpitelyn selvittämiseen esitutkinnas-sa ja syyte nostetaankin perusmuotoisesta pahoinpitelystä tai syytteen nostamisen jälkeen ilmenee, ettei rikos täytä törkeän tekomuodon tunnusmerkistöä. Tällöin anonyymin todista-jan kuulemiselle ei ole edellytyksiä, koska anonymiteettiä ei voida lain mukaan myöntää perusmuotoiseen pahoinpitelyyn. Tuossa tilanteessa todistajaa on joko kuultava ilman anonymiteettiä tai todistajasta on luovuttava kokonaan. Herää kysymys, miten todistaja uskaltaisi lausua pahoinpitelyä koskevassa oikeuskäsittelyssä ilman anonymiteettiä, kun teko on sama ja osapuolina ovat samat henkilöt, joten myös pelko todistaa on yhä olemas-sa? Lievempi rikosnimike ei poista todistajaan mahdollisesti kohdistuvaa objektiivista uh-kaa. Nykyistä rikosedellytystä on perusteltu intressipunninnalla eli minkä rikoksen selvittämi-nen on niin tärkeää, että voidaan tinkiä oikeudenkäynnin perusperiaatteista. On katsottu, että törkeiden rikosten selvittämisintressi on suurempi kuin pienimuotoisempien rikos-ten.249 Lakivaliokunta onkin tuonut esiin mietinnössään, että jatkossa olisi syytä harkita anonyymin todistelun mahdollistamista sellaisten törkeiden rikosten käsittelyssä, jotka eivät täytä kahdeksan vuoden enimmäisrangaistuksen vaatimusta, mutta joissa kvalifioi-misperusteena on teon tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.250 Tar-kastelu voisi olla laajempikin kuin järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan kuuluneen jäsenen tekemissä rikoksissa. Tutkittavana olisi, tulisiko anonymiteettiä myöntäessä antaa 249 HE 46/2014 vp, s. 127. 250 LaVM 19/2014 vp, s. 10.

90 suurempi merkitys todistajaan mahdollisesti kohdistuvalle todelliselle uhalle ja rikoksen tekijän maineelle, niin sanotulle pahamaineisuudelle.