EUROOPAN RAHAPOLIITTINEN INSTITUUTTI

Toukokuu 1998

V U O S I K E R T O M U S

1 9 9 7

II

© Euroopan rahapoliittinen instituutti, 1998

Postfach 16 03 19, D-60066 Frankfurt am Main

Kaikki oikeudet pidätetään. Valokopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin edellyttäen,

että lähde mainitaan.

ISSN 1024-557X

Painopaikka: Kern & Birner GmbH + Co., D-60486 Frankfurt am Main

III

Sisällys

Esipuhe

Tiivistelmä 1

Luku IEuroopan unionin talous-, raha- ja valuuttapoliittinen kehitys

1 Vuoden 1997 taloudellisen ja rahoitusmarkkinoidenkehityksen taustaa1.1 Talouskehityksen tärkeimmät piirteet EU:n ulkopuolella 141.2 EU:n taloudellinen kehitys 191.3 Talouksien lähentymisen edistyminen 24

2 Rahapolitiikka jäsenmaissa2.1 Korkojen lähentyminen jatkui 262.2 Rahapolitiikka kussakin jäsenvaltiossa 27

3 Talouden näkymät ja haasteet3.1 Talouden näkymät vuosina 1998 - 1999 343.2 Rahapolitiikka EMUn toisen vaiheen jäljellä olevana aikana 35

Luku IIKolmannen vaiheen valmistelut

1 Rahapolitiikka1.1 Rahapolitiikan strategia 401.2 Yhteisen rahapolitiikan toteuttaminen 40

2 Valuuttapolitiikka2.1 ERM II 442.2 Valuuttainterventiot ja EKP:n valuuttavarannon hoito 442.3 Ohjeet kansallisten keskuspankkien ja jäsenvaltioiden

valuuttavarantosaamisiin liittyviä operaatioita varten 442.4 Euron viitevaluuttakurssit 452.5 Euron peruuttamattomien muuntokurssien määrittämiseen

käytettävien kahdenvälisten kurssien ilmoittaminen ennakkoon 45

3 Tilastot3.1 Kolmannen vaiheen tilastovaatimusten toteuttaminen 473.2 Tilastoinnin järjestäminen Euroopan tasolla 493.3 Oikeudelliset näkökohdat 503.4 Tietojärjestelmien infrastruktuuri 50

4 Maksujärjestelmät4.1 TARGET-järjestelmä 514.2 Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät 52

IV

5 Eurosetelien valmistelu 54

6 Kirjanpitoasiat 56

7 Tietotekniikka- ja tietojärjestelmät 57

8 Rahoitusvalvonta ja rahoitusjärjestelmän vakaus 59

9 Oikeudelliset kysymykset9.1 Oikeudellinen lähentyminen 629.2 Yhteisön sekundäärilainsäädäntö 63

10 Siirtyminen euroon 64

11 Tiedotus 66

Luku IIIEMIn muut tehtävät

1 Ecuselvitysjärjestelmän valvonta1.1 Ecuselvitysjärjestelmän toiminta vuonna 1997 701.2 EMUn kolmannen vaiheen valmistelu 70

2 Elektroninen raha 72

3 Yhteistyö pankkivalvonnan ja rahoitusjärjestelmän vakauden alalla3.1 EU:n pankkijärjestelmien suoriutuminen ja vakaus

keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä 743.2 Kokonaistaloudellisten tietojen käyttö valvonnassa 763.3 Muut asiat 76

4 EMS-mekanismien ja rahoitustukijärjestelyihin liittyvien lainojen hoito4.1 EMS-mekanismit 784.2 Rahoitustukijärjestelyihin liittyvät lainat 78

5 Neuvoa-antava toiminta 80

6 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksiakoskevien kieltojen noudattamisen seuranta 83

7 Yhteistyö muiden yhteisöjen kanssa 84

Euroopan rahapoliittisen instituutin tilinpäätös 87

V

Liitteet

Otteita lähentymisraportista (maaliskuu 1998) 98Yhteinen tiedonanto 2. toukokuuta 1998 euron peruuttamattomienmuuntokurssien määrittämisestä 106Sanasto 111EU-jäsenmaiden rahapoliittiset toimenpiteet vuonna 1997 120Muita EMIn julkaisuja 125

VI

Luettelo kehikoista, taulukoista ja kuvioista*

Kehikot

1. Aasian kriisin kehittyminen vuonna 1997 17Taulukko: Varallisuushintojen muutokset Aasian markkinoilla 18

2. Euroalueen tunnuspiirteet 36Taulukko: Euroalueen keskeisiä piirteitä (1997) 37

3. EMIn neuvoston lausunto elektronisen rahan liikkeeseenlaskusta 72

Taulukot

1. BKT:n viimeaikainen kehitys 192. BKT:n erät EU:ssa vuonna 1997 213. EU-maiden kauppa- ja vaihtotaseet 224. Kansallisten ja Eurostatin työttömyystilastojen vertailu 245. Talouden indikaattorit ja Maastrichtin sopimuksen mukaiset lähentymiskriteerit 256. Rahapolitiikan tavoitteet ja tavoitealueet eräissä jäsenmaissa 29

a) Raha-aggregaatit - tavoitteet ja tavoitealueetb) Viralliset inflaatiotavoitteet

7. Yhteisön rahoitustukeen liittyvien lainojen kanta 798. Kuulemiset 819. Euron peruuttamattomien muuntokurssien määrittämiseen käytettävät

kahdenväliset ERM-keskuskurssit 107

Kuviot

1. Talouden kehitys tärkeimmissä teollisuusmaissa 162. Työttömyysaste 233. Viralliset ja keskeiset korot 284. Lyhyiden korkojen ero Saksan vastaaviin korkoihin 32

* Taulukkomerkintöjen selityksiä:

“ - ” Ei sovellettavissa.

“ . ” Ei saatavissa.

“ ... ” Nolla tai merkityksetön.

* Vuosikertomuksessa sovellettu käytäntö:

Vuosikertomuksessa esitetyt koko EU-aluetta koskevat luvut on yleensä laskettu käyttämällä ostovoimapari-teettikursseja (PPP) yksittäisten maiden kansallisten tietojen painottamiseksi. Ulkomaankauppaluvuissakäytetään kuitenkin vuoden 1993 todellisia valuuttakursseja. Kurssit ja indeksit (kuluttajahintaindeksiä lukuunottamatta) perustuvat vuoden 1993 BKT-painoihin, kun taas kuluttajahintaindeksi perustuu kuluttajienkulutusosuuspainoihin.

Tämä kertomus laadittiin toukokuun alussa 1998.

VII

* Euroopan yhteisössä sovellettavan käytännön mukaisesti maat ovat vuosikertomuksessa aakkosjärjestyksessäkunkin maan omakielisen nimen mukaan (eivät suomennoksen mukaan).

Lyhenteet

Maat*

BE BelgiaDK TanskaDE SaksaGR KreikkaES EspanjaFR RanskaIE IrlantiIT ItaliaLU LuxemburgNL AlankomaatAT ItävaltaPT PortugaliFI SuomiSE RuotsiUK Iso-BritanniaJP JapaniUS Yhdysvallat

Valuutat

E euroBEF/LUF Belgian/Luxemburgin frangiDKK Tanskan kruunuDEM Saksan markkaGRD Kreikan drakmaESP Espanjan pesetaFRF Ranskan frangiIEP Irlannin puntaITL Italian liiraNLG Alankomaiden guldeniATS Itävallan sillinkiPTE Portugalin escudoFIM Suomen markkaSEK Ruotsin kruunuGBP Englannin puntaJPY Japanin jeniUSD Yhdysvaltain dollari

v

VIII

Takarivi (vasemmalta oikealle): A. Fazio, P. Jaans, M. O'Connell, U. Bäckström,A. de Sousa, A. Verplaetse, J.-C. Trichet, N. Wellink, L. Papademos, K. Liebscher, E. George.

Eturivi: H. Tietmeyer, S. Hämäläinen, W. Duisenberg (puheenjohtaja), L. Rojo (vara-puheenjohtaja), B. Andersen.

IX

EMIn neuvosto

A. Lamfalussy (30.6.1997 saakka) EMIn puheenjohtajaW. Duisenberg (1.7.1997 alkaen)

L. Rojo Banco de España (Espanja) jaEMIn varapuheenjohtaja

A. Verplaetse Nationale Bank van België/Banque Nationale de Belgique (Belgia)

B. Andersen Danmarks Nationalbank (Tanska)

H. Tietmeyer Deutsche Bundesbank (Saksa)

L. Papademos Bank of Greece (Kreikka)

J.-C. Trichet Banque de France (Ranska)

M. O’Connell Central Bank of Ireland (Irlanti)

A. Fazio Banca d’Italia (Italia)

P. Jaans Institut Monétaire Luxembourgeois(Luxemburg)

W. Duisenberg (30.6.1997 saakka) De Nederlandsche Bank (Alankomaat)N. Wellink (1.7.1997 alkaen)

K. Liebscher Oesterreichische Nationalbank (Itävalta)

A. de Sousa Banco de Portugal (Portugali)

S. Hämäläinen Suomen Pankki (Suomi)

U. Bäckström Sveriges Riksbank (Ruotsi)

E. George Bank of England (Iso-Britannia)

X

EUROOPAN RAHAPOLIITTINEN INSTITUUTTI

Suunnittelu-toimisto

Yleiset taloudelliset ja rahoitusmarkkinatilastot

Tilastojärjestelmät ja jaoston hallinto

Raha- japankkitilastot

Maksutasetilastot

Kirjasto

KäännöstoimistoRahapolitiikanalakomiteansihteeristö

Tilajaosto

Rahoitus-markkinaosasto

Puheenjohtajan neuvonantaja

Lehdistötoimisto

Tiedotus

Sihteeristö

Tuki-, kehittämis- jainfrastruktuuri-

hankkeet

EKP-hankkeet jatietotekniikan

suunnittelu

EKPJ-hankkeet

Pääneuvonantaja

II vaiheen jaosto

Kansantalouden ja rahatalouden toimisto

III vaiheen jaosto

EMIn neuvostonsihteeristö ja arkisto

Maksujärjestelmäpolitiikan toimisto

EMS-/ECU-toimisto

Rahapolitiikanvälineiden toimisto

Yleiset taloudelliset tutkimukset

Tilastojaosto

Rahapolitiikan,kansantalouden ja tilastoinnin osasto

Tietotekniikka-osasto

Tietoliikenne- jatietojärjestelmä-

jaosto Politiikan valmistelu

Rahoitusvalvonta-toimisto

Lakiasiat

Toimitusjohtaja

Puheenjohtaja

Hallinto-osasto

Henkilöstöasiatja toimistopalvelut

Finanssipolitiikan toimisto

Maa-analyysitoimisto

TARGET-toimisto

Johdon tuki

Ulkopuolistenpalvelujen toimisto

Henkilöstöasiaintoimisto

Palkanlaskenta-toimisto

Toimistopalvelu- jaturvallisuustoimisto

Budjetointi- javalvontatoimisto

Kirjanpito-toimisto

Rahapolitiikan strategian toimisto

Maksujärjestelmiä ja arvopaperien

selvitystoimintoja käsittelevän työryhmän sihteeristö

Sisäinen tarkastus

XI

Takarivi (vasemmalta oikealle): J. Etherington, P.-W. Schlüter, G. J. Hogeweg, L. HoogduinEturivi: R. Raymond, W. Duisenberg, H. K. Scheller

EMIn johto

A. Lamfalussy (30.6.1997 saakka) PuheenjohtajaW. Duisenberg (1.7.1997 alkaen)

R. Raymond Toimitusjohtaja

H. K. Scheller Pääsihteeri,sihteeristön päällikkö

G. J. Hogeweg Rahapolitiikan, kansantalouden ja tilastoinninosaston osastopäällikkö

P.-W. Schlüter Hallinto-osaston osastopäällikkö

J. Etherington Tietotekniikkaosaston osastopäällikkö

L. Hoogduin Puheenjohtajan neuvonantaja

XII

Tarkastuskomitea

L. Rojo Banco de España

J.-C. Trichet (31.8.1997 saakka) Banque de FranceH. Tietmeyer (1.9.1997 alkaen) Deutsche Bundesbank

E. George (31.8.1997 saakka) Bank of EnglandM. O’Connell (1.9.1997 alkaen) Central Bank of Ireland

Neuvoston sijaistason komitean, alakomiteoiden jatyöryhmien puheenjohtajat

R. Raymond Neuvoston sijaistason komitea

J.-J. Rey Rahapolitiikan alakomitea

F. Saccomanni Valuuttapolitiikan alakomitea

T. de Swaan (5.1.1998 saakka) Rahoitusvalvonnan alakomiteaE. Meister (6.1.1998 alkaen)

W. Hartmann Maksujärjestelmätyöryhmä

A. Jarvis Setelityöryhmä

K. Hanau (14.4.1997 saakka) TilastotyöryhmäR. Álvarez (15.4.1997 alkaen)

H. Heemskerk Kirjanpitotyöryhmä

Y. Barroux (14.4.1997 saakka) TietotekniikkatyöryhmäA. Nicolle (15.4.1997 alkaen)

J. Guill Juristityöryhmä

M. Caparello TARGETin tarkastusryhmä

Tarkastus-komitea

Euroopanrahapoliittisen

instituutin neuvosto

Neuvostonsijaistason komitea

Raha-politiikan

alakomitea

Valuutta-politiikan

alakomitea

Rahoitus-valvonnanalakomitea

Maksu-järjestelmä-työryhmä

Setelit-yöryhmä

Tilasto-työryhmä

Kirjanpito-työryhmä

Tieto-tekniikka-työryhmä

Juristi-työryhmä

TARGETin tarkastus-

ryhmä

Esipuhe

XIV

Tämä Euroopan rahapoliittisen instituutin(EMI) vuoden 1997 vuosikertomus on nel-jäs ja viimeinen vuosikertomus, jonka insti-tuutti julkaisee. Kolmanteen vaiheeseensiirtymisen viimeinen jakso alkoi, kun val-tion- ja hallitusten päämiehet 2. - 3.5.1998vahvistivat, mitkä jäsenvaltiot täyttävät yh-teisen rahan käyttöönoton ehdot, ja kunennakkoon ilmoitettiin euron peruuttamat-tomien muuntokurssien määrittämisessä käy-tettävät kahdenväliset valuuttakurssit. Vuo-den 1994 alusta lähtien EMI on läheisessäyhteistyössä Euroopan unionin (EU) kansal-listen keskuspankkien kanssa suorittanut tar-vittavia teknisiä valmisteluja Euroopan kes-kuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustamista,euroalueen yhteisen rahapolitiikan harjoitta-mista ja yhteisen rahan luomista varten.Tämän tehtävän suorittaa loppuun EMInseuraaja, Euroopan keskuspankki (EKP).

Aikaisempien vuosien tapaan vuosikerto-muksessa kuvataan Euroopan unionin ta-lous-, raha- ja valuuttapoliittista tilannettavuonna 1997, luodaan yleiskatsaus EMIntoimintaan ja esitetään sen tilinpäätös.

EU:n yleinen kokonaistaloudellinen tilanneosoittaa elpymisen vahvistuvan, eikä Aasiankriisillä ole ilmeisestikään tähän mennessäollut merkittävää epäedullista vaikutusta ta-louskasvuun. On erityisen rohkaisevaa, ettäkotimainen kysyntä koko EU:ssa on piristy-mässä ja keskeisesti vaikuttamassa BKT:nkasvuun. Kiinteiden investointien kasvu jää

kuitenkin valitettavan vähäiseksi monissamaissa suotuisista talouden perustekijöistähuolimatta. Lisäksi EU:n työmarkkinakehityson edelleen epätyydyttävää. Nuoriso- japitkäaikaistyöttömyyden suuruus sekä kes-tävien työpaikkojen syntymisen puute viit-taavat EU:n työttömyyden suurimmaksi osak-si rakenteelliseen luonteeseen ja siihen, ettätarvitaan tasapainottavia rakenteellisia toi-menpiteitä markkinajoustojen lisäämiseksi.

EU:n inflaatiovauhti oli vuonna 1997 hitaim-millaan moniin vuosiin, ja yhä useammanmaan inflaatio oli 2 % tai sitä alempi. Kaikenkaikkiaan nousukauden alku ei aiheuta mer-kittäviä inflaatiopaineita, mikä mahdollistaakorkojen pysymisen yleisesti ottaen alhaisi-na suurimmassa osassa EU-maita ja korko-jen huomattavan laskun monissa EU-maissa.Yhteisen rahan käyttöön ottavien maidenon välttämätöntä ylläpitää tätä laajan hinta-vakauden ympäristöä ja varmistaa, että hah-mottuva lyhyiden korkojen yhteinen tasoon sopusoinnussa koko euroalueen hinta-vakauden kanssa.

Kuten EMIn äskettäin julkaistussa kokonais-taloudellisen lähentymisen tarkastelussatuotiin esiin, tulevaisuuden haasteet liittyvätfinanssipolitiikkaan. Varsinkin tulevan euro-alueen kannalta on välttämätöntä, että kaik-ki jäsenvaltiot vakiinnuttavat mahdollisim-man pian budjettitasapainon, jonka sallimis-sa rajoissa ne pystyvät reagoimaan epäedul-liseen suhdannekehitykseen. Tällaisen liik-kumavaran varmistaa lähes tasapainoisen taiylijäämäisen julkisen talouden rahoitusase-man saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä.Joissakin tapauksissa tarvitaan myös tuntuviaja pysyviä julkisen talouden kokonaisylijää-miä, jotta BKT:hen nähden erittäin suuristavelkaosuuksista aiheutuvaa rasitusta voitai-siin pienentää, kansallisten budjettien herk-kyyttä koronmuutoksille vähentää ja ikään-tyvän väestön julkiseen talouteen kohdistu-vaan vaikutukseen varautua.

Kolmannen vaiheen valmistelutyö etenisuunnitelmien mukaisesti vuonna 1997 aika-taulua tarkasti noudattaen. Niistä lukuisista

XV

alueista, joilla saavutettiin merkittäviä tulok-sia, haluaisin erityisesti mainita seuraavat:

Edistyminen sopivien kolmannen vai-heen strategiavaihtoehtojen selvittämi-sessä (EKPJ:n strategian sovittujen kes-keisten osatekijöiden täsmentäminen) jarahapolitiikan päätöksenteon tueksi tar-vittavan analyyttisen ja ekonometriseninfrastruktuurin kehittämisessä.

EKPJ:n toimintakehikon tekninen täs-mentäminen ja tulevan rahapolitiikan to-teutuksessa tarvittavien välineiden jatietotekniikkajärjestelmien valmistelu.

Merkittävä edistyminen kolmannen vai-heen yhteisen rahapolitiikan harjoittami-sen edellyttämien tilastovaatimusten to-teutuksessa siten, että sovitulta uudeltapohjalta laaditut tiedot saadaan EKP:nkäyttöön vuoden 1998 aikana.

ERM II:ta koskevan sopimusluonnoksenviimeistely EKP:n hyväksyttäväksi.

Edistyminen EKPJ:n tietotekniikkainfra-struktuurin ja TARGET-järjestelmän or-ganisatorisissa puitteissa, toteutuksessa jatestauksessa.

Eurosetelien lopullisten mallien julkaise-minen.

Lyhyenä olemassaoloaikanaan EMI on val-mistellut EMUn kolmatta vaihetta vartenperinpohjaisia teknisiä ratkaisuja, jotka nytantavat meille mahdollisuuden suhtautualuottavaisesti yhteisen rahan käyttöönot-toon vuoden 1999 alussa. EMIn luomaltavankalta pohjalta EKPJ/EKP voi kehittyä vah-vaksi instituutioksi, joka toteuttaa määrä-tietoisesti euroalueen hintavakauden ylläpi-tämiseen tähtäävää perimmäistä tavoitettaanja luo siten kestävän talouskasvun edelly-tykset.

Frankfurt am Mainissa 5. toukokuuta 1998

Wim DuisenbergPuheenjohtaja

XVI

Ti iv iste lmä

2

Tiivistelmä

Tämä vuoden 1997 vuosikertomus on vii-meinen Euroopan rahapoliittisen instituutin(EMIn) julkaisema vuosikertomus. Kutenkolmessa aikaisemmassakin vuosikertomuk-sessaan, EMIn tavoitteena on luoda katsauskaikkiin niihin seikkoihin, jotka liittyvät Eu-roopan yhteisön perustamissopimuksessa 11111

sille määrättyihin tehtäviin. EMIn perussään-nön artiklan 11 mukaisesti kertomuksessakäsitellään yhteisön talous-, raha- ja valuut-tapoliittista kehitystä vuoden 1997 loppuunsaakka sekä EMIn toimintaa. Kertomuksessaesitetään myös instituutin tilinpäätös. Kutenennenkin, tämän vuoden kertomuksen ai-neisto perustuu merkittäviltä osiltaan EMInaikaisempiin, vuosikertomusta laajempiin jul-kaisuihin, erityisesti “Lähentymisraporttiin”,jonka EMI julkaisi maaliskuussa 1998 perus-tamissopimuksen artiklan 109 j kohdan 1

mukaisesti. Lisäksi EMI julkaisi syyskuussa1997 TARGET-projektin edistymistä selvit-tävän raportin “Second progress report onthe TARGET project” ja samassa kuussaasiakirjan “Yhteinen rahapolitiikka kolman-nessa vaiheessa: Yleisasiakirja EKPJ:n raha-politiikan välineistä ja menettelyistä”. Luette-lo EMIn julkaisuista vuonna 1997 ja vuoden1998 alussa on vuosikertomuksen liitteenä.

Kun valtion- ja hallitusten päämiesten ko-koonpanossa kokoontunut EU:n neuvostovahvisti 2. - 3.5.1998, mitkä maat ottavatkäyttöön yhteisen rahan, tapaus oli merkki-nä siitä, että siirtymäkauden viimeinen jaksoennen EMUn kolmatta vaihetta alkoi. Tä-hän viimeiseen jaksoon sisältyy EKPJ:n jaEKP:n perustaminen ja EMIn lakkauttami-nen.

1 Euroopan unionin talous-, raha- ja valuuttapoliittinenkehitys

Vuoden 1997 taloudellisen jarahoitusmarkkinoiden kehityksen taustaa

Maailmantalouden kehitys jatkui yleisesti ot-taen suotuisana vuonna 1997 lukuun otta-matta Aasian talouden muutoksia vuodenjälkimmäisellä puoliskolla. Vuonna 1997BKT:n kasvu EU:ssa oli aluksi yhtä vaimeaakuin vuoden 1996 alussa. Myöhemmin toi-meliaisuus kuitenkin vilkastui, ja vuodentoisesta neljänneksestä lähtien talouden kas-vuvauhti oli merkittävästi nopeampi kuinvastaavana aikana vuonna 1996. Aasiankriisillä ei ollut merkittävää kielteistä vaiku-tusta vuoden 1997 talouskasvuun. BKT:nkeskimääräisen kasvuvauhdin koko EU:ssaarvioidaan olleen 2,7 % eli merkittävästinopeampi kuin vuonna 1996 todettu 1,7prosentin kasvuvauhti. Toimeliaisuuden kiih-tyminen oli laajaa, ja tuotannon kasvuvauh-dit nopeutuivat miltei kaikissa EU-maissa,joskin toimeliaisuudessa oli edelleen eroja.

Talouskasvun paranemiseen koko EU:ssavuonna 1997 oli pääsyynä kotimainen ky-syntä. Tavaroiden ja palvelujen nettovientija -tuonti antoi jo neljäntenä vuonna perät-täin positiivisen, joskin pienen sysäyksenkasvulle. Tätä kehitystä tukivat suhteellistenyksikkötyökustannusten vaimea kasvu ja sii-tä seurannut kilpailukyvyn parantuminen.Kotimaisen kysynnän kasvu liittyi investoin-tien ja varastojen kasvuun, kun taas yksityi-sen kulutuksen kasvu pysyi ennallaan jajulkisen talouden kasvu oli heikompaa kuinvuonna 1996. Kiinteiden investointien kasvu

1 Viitattaessa perustamissopimukseen tarkoitetaanEuroopan yhteisön perustamissopimusta, jolleitoisin ilmoiteta. Viitattaessa EMIn perussääntööntai EKPJ:n/EKP:n perussääntöön tarkoitetaan Eu-roopan rahapoliittisen instituutin perussäännönpöytäkirjaa n:o 4 ja Euroopan keskuspankkijärjes-telmän ja Euroopan keskuspankin perussäännönpöytäkirjaa n:o 3. Pöytäkirjat ovat perustamisso-pimuksen liitteitä ja kiinteä osa sopimuskokonai-suutta.

3

vuonna 1997 noudatteli jo 1990-luvun alus-ta lähtien jatkunutta suuntausta - joskinedellisvuotista voimakkaampana - eli oliaiempien vuosikymmenien kasvua hitaam-paa huolimatta tyydyttävistä tuotoista, teol-lisuuden hyvästä luottamuksesta talouteenja suhteellisen suuresta kapasiteetin käyttö-asteesta teollisuudessa. Sekä vienti että tuontikasvoivat huomattavasti voimakkaamminkuin vuonna 1996 osittain siksi, että talous-kasvu elpyi EU:ssa (mikä lisäsi EU:n sisäistäkauppaa) ja taloudellinen kehitys oli ollutmuuallakin maailmassa suotuisaa.

Vaikka talouskasvu EU:ssa on yleisesti otta-en vahvistunut, työllisyys on kasvanut vainvähän ja työttömyys on pysynyt itsepintai-sen suurena. Koko EU:n työttömyysaste(mitattuna Eurostatin tilastojen perusteella)laski hieman vuoden 1997 mittaan: vuoden1996 neljännen neljänneksen 10,8 prosen-tista vuoden 1997 neljännen neljänneksen10,5 prosenttiin. Erityisen huolestuttavaa onse, että nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömienosuus on nyt paljon suurempi. Työttömyy-den painottuminen näihin ryhmiin sekä työl-lisyyden kasvun jatkuminen vaimeana viit-tavat siihen, että merkittävä osuus EU:ntyöttömyydestä johtuu rakenteellisista syis-tä, ja rakenteellisia toimenpiteitä on edel-leen tarpeen toteuttaa.

Talouksien lähentymisen edistymisestä voi-daan todeta, että perustamissopimuksenartiklan 109 j kohdan 1 mukaisesti EMI esittiEuroopan unionin neuvostolle maaliskuun1998 lopussa raportin siitä, miten jäsenval-tiot olivat edistyneet talous- ja rahaliitonaikaansaamiseen liittyvien velvoitteidensatäyttämisessä. Tässä lähentymisraportissa ar-vioitiin kestävän lähentymisen korkean ta-son saavuttamista tarkastelemalla, miten ku-kin jäsenvaltio oli täyttänyt perustamissopi-muksen mukaiset lähentymiskriteerit.Raportissa käsiteltiin siksi kunkin EU-maanhintavakauden, julkisen talouden velan jaalijäämän, pitkien korkojen ja valuuttakurssi-en kehitystä. Lähentymistä koskevasta EMInarvioinnista, joka kattoi vuoden 1997 kehi-tyksen, esitetään tiivistelmä liitteenä.

Rahapolitiikka jäsenmaissa

Jäsenmaiden rahapolitiikasta voidaan tode-ta, että vuoden 1997 talous- ja rahoitus-markkinatilanne mahdollisti lyhyiden ja pitki-en korkojen lähentymisen jatkumisen javaluuttakurssien pysymisen jokseenkin va-kaina. Suurimmassa osassa EU-maita (nimit-täin Belgiassa/Luxemburgissa, Tanskassa, Sak-sassa, Ranskassa, Alankomaissa, Itävallassa,Suomessa ja Ruotsissa) korot pysyivät ver-rattain alhaisina. Korkokehitys heijasti hinto-jen vakautta, jonka taustalla olivat supistuvat- mutta yleensä edelleen negatiiviset -tuotantokuilut, suotuisa palkkakehitys ja jul-kisen talouden vakauttamispyrkimykset. Vi-ralliset ja keskeiset korot pysyivät alhaisinaja keskenään hyvin samankorkuisina, joskinniitä nostettiin hieman syksyllä inflaatioriski-en vuoksi. Yksituumainen rahapoliittistentoimien toteutus lujitti yhteenkuuluvuuttamatalakorkoisten maiden välillä.

Useat muut jäsenvaltiot (Espanja, Italia, Por-tugali ja aluksi myös Kreikka) pystyivät alen-tamaan korkojaan samaan tahtiin kuin nii-den talouden perustekijät, erityisesti hinta-vakaus, lähenivät matalan koron maidenperustekijöitä. Espanjassa, Italiassa, Portuga-lissa ja Kreikassa lyhyiden ja pitkien korko-jen suunta oli laskeva, ja korot lähenivätmatalakorkoisten maiden korkoja. Kahdes-sa jäljellä olevassa maassa (Irlannissa jaIsossa-Britanniassa) rahapolitiikkaa kiristet-tiin, tosin eriasteisesti; tämä johtui sekätalouskasvun ja rahan määrän kasvun voi-makkuudesta että inflaatioriskien kasvustatalouden perustekijöiden pysyessä edelleensuotuisina. Kun lyhyiden korkojen ero Sak-san vastaavaan korkoon suureni näissä mais-sa, niiden valuutat vahvistuivat edelleenmerkittävästi Saksan markan suhteen. Myö-hemmin vuoden mittaan Irlannin lyhyetkorot alkoivat kuitenkin laskea suhteessaSaksan vastaaviin korkoihin, ja Irlannin pun-ta läheni ERM-keskuskurssejaan.

4

Talouden näkymät ja haasteet

Tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ke-väällä 1998 julkaisemien taloudellisten en-nusteiden mukaan EU-maiden kasvunäky-mät vuosiksi 1998 ja 1999 ovat suotuisat,koska kotimainen kysyntä tullee vahvistu-maan edelleen ja tasapainottamaan jossakinmäärin ulkoisen kehityksen odotettua heik-kenemistä mm. Aasian kriisin johdosta. Va-kauteen tähtäävän rahapolitiikan ja maltillis-ten palkankorotuksien - jotka puolestaanjohtuvat osittain suhteellisen korkeina pysy-neistä työttömyysasteista - sekä eräissämaissa negatiivisina pysyneiden tuotanto-kuilujen odotetaan rajoittavan inflaatiopai-neita. Lisäksi ulkoisia inflaatiopaineita tulevattodennäköisesti vaimentamaan öljyn hinnanlasku - edellyttäen, että se on jokseenkinpysyvä - ja Aasian kriisin inflaatiota hidastavavaikutus, joka johtuu eräiden Aasian valuut-tojen heikkenemisestä ja maailmantaloudenaiempaa maltillisemmasta kasvusta. Inflaa-tionäkymiin kohdistuvat riskit liittyvät mm.mahdollisuuteen, että EU:n kokonaiskysyn-tä kiihtyy odotettua nopeammin, minkävuoksi tuotantokuilut saattavat sulkeutua,sekä palkkakehitykseen, Yhdysvaltain dolla-rin vahvistumisen jatkumiseen ja OPECinuusimman sopimuksen valossa siihen, ettäöljyn hintojen viimeaikainen lasku muuttuu-kin uudelleen nousuksi. Keskeisin epävar-muustekijä tässä selostettujen näkymien kan-nalta on ulkoinen kehitys. Maailman koko-naistuotannon ja maailmankaupan kasvunodotetaan vuosina 1998 ja 1999 olevanheikompaa kuin vuonna 1997, sillä osissaAasiaa BKT:n määrä tulee pienenemäänvoimakkaasti, Yhdysvaltain talouskasvun odo-tetaan hidastuvan hieman ja Japanin talou-dellisen ja rahamarkkinatilanteen arvioidaanheikkenevän. Paljonko Aasian kriisi tuleeheikentämään ulkoista kehitystä, riippuu sii-tä, missä määrin ja miten nopeasti kriisistäkärsivät maat sopeuttavat talouspolitiikkan-sa ja toteuttavat rahoitusmarkkinauudistuk-sia. Kriisin leviämisvaikutusten jatkumista eivoida vielä sulkea pois. Aasian kriisin EU:nkasvua supistavaa vaikutusta saattaa osittaintasapainottaa kaksi tekijää: pitkien korkojen

lasku EU:ssa ja Yhdysvalloissa - joka liittyymm. siihen, että sijoittajat arvioivat uudel-leen kehittyvien markkinoiden riskejä - sekäraaka-aineiden hintojen merkittävä lasku,joka saattaa lisätä reaalitulojen kasvua edel-leen.

Lähentymiskehityksestä kerrotaan vuosiker-tomuksen liitteenä olevassa otteessa EMInmaaliskuussa 1998 julkaisemasta lähenty-misraportista. Raportissa todetaan, että vii-meaikaisista saavutuksista huolimatta huo-mattavia vakauttamistoimia on tarpeen jat-kaa useimmissa jäsenvaltioissa, jotta julkistataloutta koskevat kriteerit täytettäisiin kes-tävällä tavalla ja saavutettaisiin vakaus- jakasvusopimuksen keskipitkän aikavälin ta-voite, jonka mukaan julkisen talouden ra-hoitusaseman tulisi olla lähellä tasapainoa taiylijäämäinen. Tämä pätee varsinkin Bel-giaan, Saksaan, Kreikkaan, Espanjaan, Rans-kaan, Italiaan, Alankomaihin, Itävaltaan jaPortugaliin, joissa alijäämäsuhteen ennuste-taan vuonna 1998 olevan 1,6 - 2,9 %.Näistä maista useimmissa vakauttamisvaati-mukset pätevät myös, kun maiden lähenty-misohjelmissa vuosiksi 1999 - 2000 ennus-tettuja alijäämäsuhteita verrataan vakaus- jakasvusopimuksen keskipitkän aikavälin ta-voitteeseen. Kun julkisen talouden kehityk-sen kestävyyttä tarkastellaan laajemmastanäkökulmasta, voidaan todeta, että mailla,joiden velkasuhde on yli 100 % (Belgia,Kreikka ja Italia), on erityisen painavia syitäjatkaa julkisen talouden vakauttamistoimiaja saavuttaa huomattava julkisen taloudenrahoitusylijäämä. Vuonna 1997 ja sitä edel-tävinä vuosina näissä maissa oli merkittävärahoitusalijäämä. Niissä maissa, joissa velka-suhde on merkittävästi yli 60 % mutta alle80 %, alijäämäsuhteen pitäminen nykyisellätasolla ei pienentäisi velkasuhdetta alle 60prosenttiin kohtuullisessa ajassa, joten näi-den maiden on tehtävä uusia, joissakintapauksissa huomattaviakin vakauttamistoi-mia.

EMUn toisen vaiheen jäljellä olevina kuu-kausina euroalueeseen valittujen maidenrahapolitiikan ensisijainen tavoite on var-

5

mistaa, että nykyinen laaja hintavakaus säi-lyy koko euroalueella ja antaa siten EKPJ:llesuotuisan lähtöaseman. Suurimmassa osassaeuroalueeseen valituista maista on jo saa-vutettu keskenään hyvin samankorkuiset jaalhaiset lyhyet korot. Vuoden 1998 alussavallinneiden olosuhteiden ansiosta tämä ase-telma on voinut lujittua edelleen, ja muut,korkeamman koron jäsenmaat ovat pysty-neet jatkamaan keskeisten korkojensa las-kevaa suuntausta. Tämä viittaa siihen, ettäeuroalueeseen valituissa maissa on tosi-asiassa muodostumassa yhteinen rahapoli-tiikan linja taustanaan jokseenkin vakaathinnat ja valuuttakurssit. Viimeistään vuo-den 1998 lopussa näiden maiden lyhyetkorot ovat lähentyneet samankorkuisiksi jatasolle, joka tulee olemaan euroalueen hin-tavakauden tavoitteen mukainen. Lyhyidenkorkojen lähentymiskehitys vastaa sitä tilan-netta, joka tulee vallitsemaan juuri ennenkolmannen vaiheen alkua, jolloin euroalu-eeseen valittujen maiden väliset markkina-valuuttakurssit ovat samat kuin ennakkoonilmoitetut kahdenväliset vaihtokurssit, joitatullaan käyttämään euron peruuttamatto-mien muuntokurssien määrittämisessä.Nämä ennakkoon ilmoitetut kahdenväliset

vaihtokurssit vastaavat talouden perusteki-jöitä ja ovat sopusoinnussa kestävän lähen-tymisen periaatteen kanssa.

EMUn toisen vaiheen jäljellä olevana aikanaEKP:n neuvosto ja johtokunta viimeistelevättarvittavat valmistelut yhteisen rahapolitii-kan harjoittamiseksi euroalueella 1.1.1999lähtien. Siihen asti euroalueen kansallisillakeskuspankeilla on edelleen kansallinen ra-hapolitiikkaan liittyvä toimivaltansa. EKPJ:n jaEKP:n perustamisessa syntyvät institutionaa-liset muutokset muodostavat sopivan ke-hyksen, jossa euroalueen kansalliset keskus-pankit voivat toimia tiiviissä yhteistyössäyhteensovittaen kansalliset rahapolitiikkansasaavuttaakseen ensisijaisena tavoitteena ole-van hintavakauden euroalueella. EdelleenEKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan 44 mu-kaan EKP:n on vastattava niistä EMIn tehtä-vistä, jotka on hoidettava vielä EMUn kol-mannessa vaiheessa sen vuoksi, että onjäsenvaltioita, joita koskee poikkeus. EKP:nyleisneuvoston vastuualueeseen tulevat kuu-lumaan suhteet näiden euroalueen ulko-puolelle jäävien maiden kansallisten keskus-pankkien kanssa.

2 Kolmannen vaiheen valmistelut

Rahapolitiikka

Helmikuussa 1997 julkaisemassaan raportissa”The single monetary policy in Stage Three -Elements of the monetary policy strategy ofthe ESCB” EMI on tarkastellut useita vaihtoeh-toisia kolmannen vaiheen rahapolitiikan stra-tegioita ja päätynyt kahteen strategiaan: rahanmäärän kasvulle asetettavaan välitavoittee-seen ja suoraan inflaatiotavoitteeseen. Semyös totesi, että EKPJ:n lopullisesta valinnastariippumatta strategiaan kuuluisi keskeisesti viisiosatekijää, jotka ovat välttämättömiä missätahansa strategiassa. Näitä osatekijöitä ovathintavakauteen tähtäävän perimmäisen ta-

voitteen kvantitatiivisen määritelmän julkista-minen; sellaisten täsmällisten tavoitteiden jul-kistaminen, joihin nähden EKPJ:n toimintaavoidaan arvioida; indikaattorimuuttujien laajanvalikoiman käyttö politiikan asetannassa; raha-aggregaattien ensisijainen asema; sekä lopuksiEKPJ:n mahdollisuus käyttää omia inflaatiostaja muista muuttujista tehtäviä ennusteita. Ra-portin julkistamisen jälkeen EMIn strategiatyöon keskittynyt rahapolitiikan päätöksenteontukemiseksi tarvittavan infrastruktuurin kehit-tämiseen sekä myös rahapoliittisten päätöstenvalmistelussa tarvittavien erilaisten ekonomet-risten välineiden ja menetelmien kehittämi-seen.

6

Vuoden 1996 lopussa päättyneen käsittei-den määrittelyvaiheen jälkeen yhteisen ra-hapolitiikan toteutukseen tarvittavia välinei-tä ja menetelmiä koskeva työ painottuiEKPJ:n toimintakehikon teknisiin täsmen-nyksiin ja EKPJ:n tulevan rahapolitiikan to-teutuksessa tarvittavien EKPJ:n välineidenvalmisteluun.

Rahapoliittisten operaatioiden teknistenominaisuuksien pääasiallisimmat kehitys-alueet vuonna 1997 liittyvät EKPJ:n huuto-kauppamenettelyihin ja -aikatauluihin sekähuutokauppakalenteriin, avomarkkinaope-raatioiden maksuun ja toimitukseen sekäpäivän lopetusta koskevien menettelyjenvaikutuksiin maksuvalmiusjärjestelmän käy-tön kannalta. Valmistelutyötä suoritetaanparhaillaan sitä silmällä pitäen, että EKPJ:lläon mahdollisuus ottaa vähimmäisvaranto-velvoite käyttöön kolmannen vaiheen alus-ta lähtien, mikäli EKP:n neuvosto niin päät-tää. Työ käsittää myös EU:n neuvostonvähimmäisvarantoja koskevan asetuksenedelleen kehittämisen, vähimmäisvaranto-järjestelmän keskeiset operationaaliset me-kanismit ja potentiaalisen varantopohjan täs-mentämisen. Vastapuolille on määritelty yh-teiset kelpoisuusvaatimukset, samoin kuinon määritelty rahapoliittisissa operaatioissaEKPJ:n kanssa käytettävät vakuuskelpoisetarvopaperit. Näihin arvopapereihin sovel-lettavat riskienhallintamenetelmät on myöstäsmennetty markkinakäytännöt huomioonottaen.

Koska rahapoliittiset operaatiot tullaan to-teuttamaan hajautetusti, kansalliset keskus-pankit ovat vastanneet suurimmaksi osaksirahapolitiikan välineiden toteutukseen liitty-västä valmistelutyöstä, teknisestä infrastruk-tuurista sekä oikeudellisista vaatimuksista.Avomarkkinaoperaatioiden toteutusta var-ten valmistellaan parhaillaan EKPJ:n sisäistäinfrastruktuuria, ja EMI on kehittämässä yk-silöityjen vakuuskelpoisten arvopapereiden,mahdollisesti ilman tiettyjä ei-jälkimarkkina-kelpoisten arvopapereiden ryhmiä, ja hy-väksyttävien vastapuolten listojen laatimi-sessa ja julkaisussa tarvittavia järjestelmiä.

Yksi keskeinen projekti yhteisen rahapolitii-kan toteuttamiseksi liittyy tehokkaan likvidi-teetinhallintajärjestelmän perustamiseen. Jär-jestelmä edellyttää kiinteätä päivittäistä tie-donkulkua kansallisten keskuspankkien jaEKP:n välillä.

Valuuttapolitiikka

Sekä Ecofin-neuvoston että EMIn työ koh-distui vuonna 1997 euroalueen ja muidenEU:n jäsenvaltioiden väliseen tulevaan va-luuttapoliittiseen yhteistyöhön niiden suun-taviivojen pohjalta, jotka EMI oli määritellytEurooppa-neuvoston joulukuussa 1996 Dub-linissa pidetylle kokoukselle antamassaanasiaa koskevassa raportissa. Eurooppa-neu-voston kesäkuussa 1997 Amsterdamissa pi-tämä kokous hyväksyi päätöslauselman uu-desta, EMUn kolmannessa vaiheessa käyt-töön otettavasta valuuttakurssimekanismista.Samalla EMI on viimeistellyt EKP:n ja tulevaneuroalueen ulkopuolisten kansallisten kes-kuspankkien välisen sopimusluonnoksenERM II:n toimintamenettelyistä. Sopimus-luonnos esitetään EKP:n hyväksyttäväksi senperustamisen jälkeen. Mahdollisten valuut-tamarkkinainterventioiden toteuttamiseenliittyvä työ keskittyi näkökohtiin tarvittavastatoimintakehikosta ja tietojärjestelmien tues-ta, jotka mahdollistavat EKPJ:lle interventioi-den toteuttamisen. On pyritty löytämäänkeinoja, joilla helpotettaisiin EKPJ:n/EKP:nperussäännön artiklan 30.1 mukaista pää-töksentekoa kansallisten keskuspankkien va-rantojen ensimmäisen siirron määrästä jatoteutuksesta kolmannen vaiheen alkaessa.Samoin on alettu valmistella yhteisön täy-dentävää lainsäädäntöä, jonka perusteellaEKP voi EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan30.4 mukaisesti vaatia kansallisia keskus-pankkeja toimittamaan enemmän valuutta-varantosaamisia kuin artiklassa 30.1 asetettu50 miljardin euron raja edellyttää. Kansallis-ten keskuspankkien EKP:lle suoritetun siir-ron jälkeen jäävillä valuuttavarantosaamisil-laan suorittamia markkinatoimia varten onsuunniteltu valvontajärjestelmä euroalueenyhteisen raha- ja valuuttakurssipolitiikan yh-

7

denmukaisuuden varmistamiseksi. Saman-lainen valvonta kohdistuu transaktioihin, joi-ta euroalueen jäsenvaltiot suorittavat va-luuttamääräisillä käyttövaroillaan. EMI onmyös valmistellut menetelmiä euron viite-valuuttakurssien laskemiseksi ja julkaisemi-seksi.

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1997Luxemburgissa pitämä kokous totesi pää-telmissään, että “euron muuntokurssien mää-rittämiseen käytettävät kahdenväliset va-luuttakurssit ilmoitetaan 3.5.1998 niiden jä-senvaltioiden osalta, jotka ottavat euronkäyttöön alusta alkaen”. Euroalueeseen osal-listuvien EU:n jäsenvaltioiden ministerien jakeskuspankkien pääjohtajien, Euroopan ko-mission ja EKP:n edeltäjän, EMIn, yhteisessä2.5.1998 antamassa tiedonannossa täsmen-netään, että nämä kurssit ovat euroalueenjäsenvaltioiden valuuttojen kahdenvälisiäERM-keskuskursseja ja että euron peruutta-mattomien muuntokurssien asettamiseen31.12.1998 käytettävä menetelmä on va-luutta-asiantuntijoiden päivittäinen yhteis-puhelu. Euroalueen kansalliset keskuspankitovat tarvittaessa valmiit varmistamaan yh-teispuhelussa varmennettujen markkinaeh-toisten valuuttakurssien ja ennakkoon il-moitettujen kurssien välisen vastaavuuden.Neuvosto hyväksyy tässä menettelyssä ase-tetut virallisen ecun valuuttakurssit euro-alueen jäsenvaltioiden valuuttoihin nähdeneuron peruuttamattomiksi muuntokursseik-si 1.1.1999 ja siitä lähtien.

Tilastot

Laajat tilastovaatimukset rahapolitiikan har-joittamiseksi kolmannessa vaiheessa esitet-tiin EMIn heinäkuussa 1996 julkaisemissaasiakirjoissa. Vuosi 1997 kului pitkälti tilasto-vaatimusten toteutukseen ja tarvittaessa yk-sityiskohtien täsmentämiseen. Vaikka joita-kin vaikeita alueita jää jäljelle, on tarvittavientilastomuutosten käyttöönotto sujunut ko-konaisuutena katsoen kitkattomasti, ja sovi-tulta uudelta pohjalta laaditut tiedot, jotkakattavat tulevan yhteisen rahan alueen,

saadaan EMIn/EKP:n käyttöön vuoden 1998aikana. Tilastoinnin järjestämistä Euroopantasolla on pohdittu edelleen, erityisestialueilla, joilla EMI/EKP ja komissio (Eurostat)jakavat vastuun. Kolmannen vaiheen tilasto-lainsäädännön kehittämistä on myös jatket-tu. Vuoden 1997 loppuun mennessä EKPJ:nlaajuinen elektroninen tiedonsiirtojärjestel-mä saatiin suurelta osalta toteutettua jalisäksi tietojen käsittelemisen EKP:ssä mah-dollistavien sisäisten järjestelmien kehittämi-sessä edistyttiin.

Maksujärjestelmät

Syyskuussa 1997 julkaistussa EMIn kertomuk-sessa ”Second progress report on the TAR-GET (Trans-European Automated Real-timeGross settlement Express Transfer) project”kerrottiin järjestelmän organisoinnin näkö-kohdista ja toteutuksen edistymisestä. Siinäkäsiteltiin erityisesti seuraavia kysymyksiä: 1)aukioloaika, 2) hinnoittelupolitiikat, 3) päivän-sisäisen maksuvalmiusluoton myöntämineneuroalueen ulkopuolisille kansallisille keskus-pankeille, 4) EKP:n asema TARGETissa ja 5)TARGETin toteutus. TARGETin testaus onhyvin aikataulussaan. Esite TARGET-järjestel-män pääpiirteistä julkaistiin toukokuussa 1998ja kalenteri TARGETin aukiolopäivistä julkais-taan elokuussa 1998.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien valmis-telutyössä oli kaksi pääasiaa: EKPJ:n luotto-operaatioissa käytettäville arvopaperikaupanselvitysjärjestelmille asetettavat vaatimukset jalyhytaikaisten ratkaisujen toteuttaminen va-kuuksien maidenvälisessä käytössä. Vaatimuk-sia ja niihin liittyviä selvityksiä käsitellään EMInraportissa “Standards for the use of SecuritiesSettlement Systems in ESCB credit opera-tions”, joka julkaistiin 8.1.1998. Vaatimuksetkattavat kolme keskeistä aluetta: oikeudellisetasiat, toimitus- ja omaisuudenhoitoriskit jaoperationaaliset kysymykset. EMIn neuvostopäätti heinäkuussa 1997 ottaa käyttöön kir-jeenvaihtajakeskuspankkimallin väliaikaisestiennen tarkoituksenmukaisten yhteyksien pe-rustamista arvopaperikaupan selvitysjärjestel-

8

mien välille helpottaakseen vakuuksien mai-denvälistä käyttöä EKPJ:n operaatioissa (raha-poliittiset ja päivänsisäistä luottoa koskevatoperaatiot).

Eurosetelien valmistelu

EMIn neuvoston joulukuussa 1996 valitse-mista eurosetelien luonnoksista kehitettiinlopulliset mallit vuoden 1997 aikana. Sete-leiden tarkistetut ulkoasumallit julkistettiinheinäkuussa 1997. Nämä kuvat muodosta-vat pohjan esivalmistelulle, jonka yhteydes-sä mallit muunnetaan painolaatoiksi vuoden1998 ensimmäisellä puoliskolla. Jotta mah-dolliset ongelmat pystyttäisiin tunnistamaanmahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kaikkieurosetelien tuotannossa käytettävät tek-niikat testattiin vuonna 1997 testisetelipro-jektin yhteydessä. Projekti osoitti, että kaik-kien osallistuneiden setelipainojen tulisi pys-tyä tuottamaan kaikki arvoltaan erilaiseteurosetelit yhtäläisin laatustandardein ja ul-koasultaan identtisinä. EMIn neuvosto onsopinut copyright-suojasta siten, että euro-seteleissä tulee esiintyä symboli ©, ja seteli-väärennösten ehkäisemisen tehostamiseksimyös yhteisen tutkimuskeskuksen ja euro-seteliväärennöstietokannan perustamisesta.Euroseteleiden ja -kolikkojen liikkeeseen-laskupäiväksi on asetettu 1.1.2002. EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan 52 perusteellaEKP:n neuvostolla on velvollisuus toteuttaatarvittavat toimenpiteet sen varmistamisek-si, että kansalliset keskuspankit vaihtavatvastaavaan pariarvoon niiden valuuttojensetelit, joiden vaihtokurssit on lopullisestikiinnitetty. Suurin osa EMIn neuvoston jäse-nistä onkin alustavasti sopinut kansallistensetelien vaihtamisen ja kotiuttamisen mene-telmistä vuosina 1999 - 2002.

Kirjanpitoasiat

EKPJ:ssä käytettävien kirjanpitoperiaatteidenja -tekniikoiden määrittely saatiin suureltaosin päätökseen vuonna 1997. Perussään-nöstöä käytetään EKPJ:n sisäiseen ja ulkoi-

seen raportointiin ja sillä varmistetaan, ettälikviditeetin hallinnan ja tilastoinnin vaati-mukset täytetään. Myös kolmanteen vai-heeseen siirtymistä analysoitiin kirjanpidonnäkökulmasta ja kehitettiin tarvittavat peri-aatteet ja tekniikat. Lisäksi työ rahoitustulonjakamiseen sovellettavasta menetelmästä jat-kuu EKP:n neuvoston päätösten valmistele-miseksi.

Tietotekniikka- ja tietojärjestelmät

Tietotekniikka- ja tietojärjestelmäpuolellaotettiin käyttöön uusi puhelinneuvottelu- elitelekonferenssijärjestelmä. Järjestelmässävoidaan järjestää useita rinnakkaisia neuvot-teluita siihen liittyneiden laitosten välillä.Telekonferenssijärjestelmä käyttää tietoverk-koa, jota hyödynnetään myös useimpienEKPJ:n tietojärjestelmien tarvitsemassa tie-donvälityksessä. Sekä reaaliaikaisia että erä-pohjaisia tiedonsiirto- ja sanomanvälityspal-veluita tarjoavaa EKPJ:n kattavaa tietoliiken-neverkkoa kehitettiin, ja se toteutuitoukokuussa 1998. Vuoden 1997 aikanauseiden EKPJ:n laajuisten sovellusten kehit-tämisessä edistyttiin merkittävästi. Sovelluk-set tukevat rahapoliittisten operaatioiden javaluuttamarkkinainterventioiden toteutustasekä EKP:n valuuttavarantojen hoitoa. Kaik-ki nämä sovellukset toteutetaan vuoden1998 puoliväliin mennessä. Vuoden 1998loppupuoliskolla testataan kaikki EKP:n jakansallisten keskuspankkien väliset toimin-not ja järjestelmät. EMIn neuvosto hyväksyiEKPJ:n tietojärjestelmien turvallisuuspoliitti-set linjaukset, joilla pyritään varmistamaanriittävä turvallisuustaso.

Rahoitusvalvonta ja rahoitusjärjestelmän vakaus

EMI on selvittänyt, miten EKPJ voi talous- jarahaliiton kolmannessa vaiheessa myötä-vaikuttaa rahoitusvalvontaan ja rahoitusjär-jestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaistenviranomaisten politiikan moitteettomaanharjoittamiseen perustamissopimuksen ar-tiklan 105 kohdan 5 mukaisesti. EKPJ voi

9

myötävaikuttaa näihin asioihin kahdella pää-asiallisella tavalla. Ensinnäkin EKPJ ja erityi-sesti EKP edistävät tulevaisuudessa valvon-taviranomaisten välistä yhteistyötä sekä myösnäiden viranomaisten ja EKPJ:n välistä yh-teistyötä rahoitusvalvonnan alalla, esimer-kiksi kokonaistaloudellisissa rahoituslaitos-ten ja -markkinoiden vakauteen vaikuttavis-sa kysymyksissä. Toiseksi EKPJ toimittaavalvontaviranomaisille tietoja, joita se onsaanut perustoiminnassaan ja jotka voivatolla hyödyksi valvonnassa. Vastaavasti ra-hoitusvalvojat valmistautuvat toimittamaanEKPJ:lle valvontatietoja, joita EKPJ voi hyö-dyntää perustamissopimuksessa ja EKPJ:n/EKP:n perussäännössä määrätyissä tehtävis-sään. Lisäksi EKPJ:n/EKP:n perussäännön ar-tiklan 25 kohdassa 1 määrätään EKP:n eri-tyisestä vapaaehtoisesta neuvoa-antavastatehtävästä, joka liittyy yhteisön rahoitusval-vontaa ja rahoitusjärjestelmän vakautta kos-kevan lainsäädännön soveltamisalaan ja täy-täntöönpanoon. Perustamissopimuksen ar-tiklan 105 kohtaa 4, jossa määrätään, ettäEKP:tä on kuultava ehdotuksista sen toimi-alaan kuuluviksi yhteisön säännöksiksi jakansallisiksi säännöksiksi, sovellettaneenmuun muassa tiettyyn rahoitusvalvontaa jarahoitusjärjestelmän vakautta koskevaanlainsäädäntöön. Lisäksi perustamissopimuk-sen artiklan 105 kohta 6 mahdollistaa tietty-jen rahoitusjärjestelmän vakauden valvon-taan liittyvien erityistehtävien antamisenEKP:lle. Tässä vaiheessa on ennenaikaistasuunnitella valvontavaltuuksien siirtoa kan-sallisilta viranomaisilta EKP:lle.

Oikeudelliset kysymykset

Lokakuussa 1997 julkaisemassaan raportissaEMI selosti edelleen näkemyksiään kansallis-ten lainsäädäntöjen mukauttamisesta talous-ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviinperustamissopimuksen ja EKPJ:n/EKP:n pe-russäännön määräyksiin perustamissopimuk-sen artiklan 108 mukaisesti. Tässä yhteydes-sä se neuvoi kansallisia lainsäätäjiä mukau-tusten toteuttamisessa ja loi samalla perustanvuonna 1998 julkaisemalleen lähentymisra-

portille, jossa se arvioi muun muassa sitä,ovatko kansalliset lainsäädännöt, kansallis-ten keskuspankkien perussäännöt mukaanlukien, sopusoinnussa perustamissopimuk-sen ja EKPJ:n/EKP:n perussäännön kanssa.

Siirtyminen euroon

Siirtymistä yhteiseen rahaan valmisteltiinvuonna 1997 nopeassa tahdissa. EMI seura-si edelleen työn edistymistä voidakseenarvioida, vaikuttaako jäsenvaltioiden kansal-listen organisaatioiden ja infrastruktuurienvälisistä eroista johtuva siirtymävalmistelu-jen erilaisuus 1.1.1999 alkaen noudatetta-vaan yhteiseen rahapolitiikkaan.

EMI ja kansalliset keskuspankit ovat kannus-taneet rahoitusmarkkinoilla toimijoita stan-dardoimaan markkinakäytäntöjään talous-ja rahaliitossa. EMI osallistui myös yhteistenmarkkinakäytäntöjen laadintaan euroalueenraha- ja valuuttamarkkinoita varten. LisäksiEMI totesi, että yhteinen raha tarvitseeselkeästi erottuvan symbolin ja ilmaisi tuke-vansa Euroopan komission ehdottamaa E -merkkiä euron logoksi. Helpottaakseen kaik-kien yhteiseen rahaan siirtymistä valmiste-levien työtä EMI on tehostanut asiaakoskevan tiedon jakelua muun muassa verk-kosivuillaan.

Tiedotus

Perustamisestaan 1.1.1994 lähtien EMI ontäyttänyt perussääntönsä artiklojen 7 ja 11.3mukaiset kertomuksenantovelvoitteet jul-kaisemalla raportteja talous- ja rahaliitonkolmannen vaiheen valmistelun etenemi-sestä sekä toiminnastaan ja yhteisön raha-ja valuuttapoliittisesta kehityksestä. Tämänvuosikertomuksen liitteenä on luettelo kai-kista vuoden 1997 alun jälkeen ilmestyneis-tä EMIn julkaisuista sekä EMIn verkkosivujenosoite. EMI toteaa, että EKPJ:n on varmis-tettava tavoitteidensa ja politiikkansa avoi-muus kolmannessa vaiheessa sekä lisättävätietoa toiminnastaan ja tehtävistään, jotta

10

rahoitusmarkkinat ja suuri yleisö voivat ym-märtää ja tukea EKPJ:n harjoittamaa politiik-kaa. Tätä tarkoitusta varten EMI valmisteleeEKP:n neuvoston käsiteltäväksi viestintäpoli-

tiikkaa, jonka avulla EKP voi jakaa tietoaEKPJ:n toimintaan liittyvistä asioista mahdol-lisimman tehokkaasti ja laajasti.

3 EMIn muut tehtävät

Ecuselvitysjärjestelmän valvonta

EMI on keskittynyt ensisijaisesti varmista-maan, että ecuselvitysjärjestelmässä tehos-tettaisiin asianmukaisin toimin niidenvähimmäisvaatimusten noudattamista, jotkamääritellään G10-ryhmän raportissa “Re-port on Interbank Netting Schemes” vuo-delta 1990.

Kertomusvuonna EMI seurasi erityisesti EBAneuroselvitysjärjestelmän valmisteluja EMUnkolmatta vaihetta varten (EURO 1). LisäksiEBA viimeistelee yhteistyössä EMIn kanssaselvitysjärjestelyjä EMIn neuvoston päätök-sen mukaisesti mahdollistaakseen EBAllekeskusselvitystilin avaamisen EKP:ssä. Se voiavata myös muita selvitystilejä niissä kansalli-sissa keskuspankeissa, jotka aikovat hoitaatällaisia tilejä. Tähän mennessä vain Banquede France on ilmoittanut aikovansa avataEBAlle paikallisen selvitystilin (kesäkuuhun1999 mennessä).

Elektroninen raha

EMI teki vuonna 1997 jatkoselvityksen elek-tronisen rahan vaikutuksista EU-maiden ta-louksiin. EMI otti erityisesti huomioon uu-sien markkinoiden kehityksen ja analysoiperusteellisesti sen vaikutuksia rahapolitiik-kaan. Selvityksen tulosten perusteella EMInneuvosto antoi 2.3.1998 elektronisen rahanliikkeeseenlaskua koskevan lausunnon “Opi-nion of the EMI Council on the issuance ofelectronic money”, jonka teksti on tämänvuosikertomuksen kehikossa 3.

Yhteistyö pankkivalvonnan jarahoitusjärjestelmän vakauden alalla

EMI kävi neuvotteluja useista kansallisten kes-kuspankkien toimivaltaan kuuluvista asioista,jotka vaikuttavat rahoituslaitosten ja -markki-noiden vakauteen. Se mm. teki selvityksenuseista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa EU:npankkijärjestelmien vakauteen. Selvityksessäkeskityttiin nykysuuntauksiin ja mahdollisiin kes-kipitkän ja pitkän aikavälin kehitysnäkymiinyleensä sekä suhteessa EMUun. Lisäksi selvi-tettiin mahdollisuutta käyttää kokonaista-loudellisia tietoja valvonnassa sekä kokonais-talouden kehityksen yhteyksiä koko pankki-järjestelmien että yksittäisten laitostenhaavoittuvuuteen. EMI selvitti myös sitä viime-aikaista kehitystä, jota on tapahtunut kokoluottolaitosalalla noudatettavissa luottoihin jaluottotappioihin liittyvissä varauskäytännöissä,arvioidakseen niiden keskeisimpiä vaikutuksiarahoitusvalvontaan. Tässä yhteydessä keski-tyttiin tarkastelemaan erityisesti uusia tilasto-jen käyttöön perustuvia varausmenetelmiä.Lisäksi käsiteltiin ensimmäistä kertaa EMUnperustamisen mahdollisia vaikutuksia EU:n ny-kyiseen luottolaitosten likviditeetin valvonta-järjestelmään. EMI jatkoi myös EU:n luottore-kistereihin liittyvää yhteistyötään pyrkimykse-nä saada rekisterit avatuksi maidenväliseenkäyttöön.

EMS-mekanismien ja rahoitustukijärjestelyihinliittyvien lainojen hoito

Kreikka liittyi ERMiin 16.3.1998. Tällöin osal-listuminen ecujen luomiseksi käytettäväänswapmekanismiin tuli sille pakolliseksi. Kos-

11

ka Kreikan keskuspankki oli osallistunut me-kanismiin vapaaehtoisesti tammikuusta 1986alkaen, Kreikan ERM-jäsenyys ei vaikuttanutEMIn swap-operaatioihin.

EMI sai vuonna 1997 lainakannan korkoihin,provisioihin ja kuluihin liittyviä maksuja Krei-kalta ja Italialta, jotka olivat saaneet yhteisöl-tä luottoja, ja suoritti maksut luotonantajille.

Neuvoa-antava toiminta

Osana neuvoa-antavaa toimintaansa EMIantoi vuonna 1997 ja vuoden 1998 ensim-mäisellä neljänneksellä lausunnon yhteensä52 kuulemismenettelyssä perustamissopi-muksen artiklan 109 f kohdan 6 ja EMInperussäännön artiklan 5.3 mukaisesti. Useatlausunnoista koskivat kansallisten keskus-pankkien perussääntöjen mukauttamista pe-rustamissopimuksen artiklan 108 edellyttä-mällä tavalla.

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta jaerityisoikeuksia koskevien kieltojennoudattamisen valvonta

Vuonna 1997 EMI seurasi edelleen, mitenkansalliset keskuspankit noudattivat perus-

tamissopimuksen artiklojen 104 ja 104 asekä niihin liittyvien neuvoston asetustenmukaisia velvoitteitaan, ja totesi, että EU-maiden kansalliset keskuspankit noudattivatedelleen perustamissopimuksen määräyk-siä. Aikaisemmin ilmenneet puutteellisuudetsiirtymisessä uusiin järjestelyihin ja teknisetvaikeudet uusien säännösten täytäntöönpa-nossa korjattiin lopullisesti vuoden 1997alussa.

Yhteistyö muiden yhteisöjen kanssa

EMI on jatkanut tiivistä yhteistyötään mui-den Euroopan unionin elinten kanssa useillatavoin ja eri tasoilla. Yhteisön ulkopuolisiinelimiin pidetyistä yhteyksistä on valuutta-asiantuntijoiden yhteistyökäytäntö toiminutedelleen tärkeänä foorumina, jolla ulkomai-set valuutta-asiantuntijat vaihtavat tietoja.EMI on edelleen ylläpitänyt tärkeitä yhteyk-siä Kansainväliseen järjestelypankkiin (BIS),OECD:hen sekä EU:hun assosioituneidenKeski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-mai-den) keskuspankkeihin. Kansainvälisen va-luuttarahaston IMF:n edustajat vierailivatEMIssä useita kertoja vuonna 1997, ja näke-myksiä vaihdettiin muun muassa EKPJ:n jaIMF:n tulevista suhteista.

12

Luku I

Euroopan unionin talous- ,

raha- ja valuuttapol i itt inen

kehitys

14

1 Vuoden 1997 taloudellisen ja rahoitusmarkkinoidenkehityksen taustaa

1.1 Talouskehityksen tärkeimmätpiirteet EU:n ulkopuolella

Ulkoisen ympäristön voimakas kasvu jatkui

Maailmantalouden kehitys jatkui yleisesti ot-taen suotuisana vuonna 1997 lukuun otta-matta Aasian talouden muutoksia vuodenjälkimmäisellä puoliskolla. Tavaroiden ja pal-velujen maailmankauppa kasvoi nopeasti.Sen kasvuvauhdiksi vuonna 1997 arvioi-daan 9,4 %, kun se vuonna 1996 oli 6,6 %.Maailman kokonaistuotannon kasvu vuon-na 1997 oli 4,1 %, ja OECD-maissa tuotan-non arvioidaan kasvaneen 3,0 prosentilla.Merkittävimpiä piirteitä teollisuusmaissa oli-vat Japanin talouden suhteellinen heikkoussekä kysynnän jatkuminen vahvana Yhdys-valloissa. Vaikka monissa OECD-maissa kas-vu on jatkunut jo useiden vuosien ajan,inflaatiovauhti on ollut edelleen merkittävänhidas ja vakaa, ja OECD-maiden (lukuunottamatta ns. nopean inflaation maita2) kes-kimääräinen kuluttajahintainflaatio on hidas-tunut 2 prosenttiin, mikä on alhaisin luku yli30 vuoteen. Suotuisaa inflaatiokehitystä tukiöljyn hinnan aleneminen vuoden mittaansekä muiden raaka-aineiden hintojen pysy-minen jokseenkin vakaina.

Yhdysvalloissa tuotannon ja työllisyyden kasvujatkui voimakkaana. Tuotannon kasvuvauhtikiihtyi 3,8 prosenttiin (kuvio 1), minkä ansiostatyöttömyysaste jatkoi pienenemistään ja olimarraskuun 1997 lopussa enää 4,6 %, mikäon alhaisin luku vuoden 1973 jälkeen. Samallainflaatiopaineet pysyivät vähäisinä ja kuluttaja-hintainflaatio hidastui vuoden mittaan keski-määrin 2,3 prosenttiin. Tärkeimpiä syitä inflaa-tion hidastumiseen olivat tuottavuuden kasvu,tuontihintojen lasku mm. vahvan dollarin ansi-osta sekä keskuspankin keväällä toteuttamalievä rahapolitiikan kiristäminen. Valtiontalou-den alijäämä hävisi miltei kokonaan vuonna1997, mikä johtui osittain kasvun aikaansaa-masta verotulojen nopeasta lisääntymisestä.

Japanin talouskasvu, joka näytti voimistuvanvuonna 1996, hidastui vuonna 1997. Tuo-tanto väheni nopeasti vuoden toisella nel-jänneksellä, kun yksityinen kulutus heikkenifinanssipolitiikan kiristämisen seurauksena.Myöhemmin kuluttajien luottamus taloudenkehitykseen heikkeni edelleen, kun muidenAasian maiden rahoitusmarkkinat joutuivatmyllerrykseen (kehikko 1) ja eräät japanilai-setkin rahoituslaitokset menivät konkurssiin.Heikon talouskasvun seurauksena Japanintyöttömyysaste nousi 3,4 prosenttiin. Ainoakasvua lisäävä tekijä tuli ulkomaanmarkki-noilta jenin heikennyttyä dollarin suhteen jaulkomaisen kysynnän ollessa voimakasta.Japanin keskuspankki jatkoi myötäilevää ra-hapolitiikan linjaansa, ja virallinen diskontto-korko pysyi ennätyksellisen alhaisena 0,5prosentissa, sillä talouskasvu hidastui noin0,9 prosenttiin ja kuluttajahintainflaatio py-sytteli verrattain vaimeana koko vuodenajan yltäen 1,7 prosenttiin.

Rahoitusmarkkinoiden myllerrys alkoi Thai-maasta vuoden 1997 puolivälissä, mistä selevisi nopeasti muutamiin muihin Kaakkois-Aasian maihin ja lopulta Korean tasaval-taankin. Itäisen ja eteläisen Aasian talous-kasvu hidastui, kun alueen rahoitusmarkki-nahäiriöt lisäsivät epävarmuutta (kehikko1). Kiinassa tuotannon nopea kasvu kuiten-kin jatkui ja inflaatio pysyi alhaisena, kun taasAustraliassa ja Uudessa-Seelannissa kasvuheikkeni jonkin verran.

Siirtymätalouksissa tuotannon kasvu olivuonna 1997 ensimmäisen kerran koko1990-luvulla positiivinen, joskin keskimää-räinen kasvu jäi alle 2 prosentin. Baltianmaissa, Puolassa ja Unkarissa kasvuvauhti olivoimakas, mutta Venäjällä tuotannon kasvu

2 Nopean inflaation maiksi määritellään ne maat,joissa keskimääräinen inflaatiovauhti 1990-luvunalusta alkaen ollut 10 % tai nopeampi. (Lähde:OECD Economic Outlook, joulukuu 1997.)

15

näyttää olleen vaatimatonta. Tsekissä kas-vu hidastui tuntuvasti ja valuutta devalvoitiinvaluuttamarkkinapaineiden vuoksi. Kehitys-maissa talouskasvu pysytteli hieman alle 6prosentin vuonna 1997, joskin Afrikan kas-vuvauhti oli keskimääräistä hitaampi eli noin3 %. Keski- ja Etelä-Amerikassa talouskasvusitä vastoin kiihtyi huomattavasti. Kehitys-maissa inflaatio hidastui keskimäärin 8,5prosenttiin ja siirtymätalouksissa alle 30 pro-senttiin.

Muutoksia maailman valuuttamarkkinoilla

Vuonna 1997 oli tunnusomaista Yhdysval-tain dollarin huomattava vahvistuminen sekäSaksan markan (15,2 prosentilla 1,79 mark-kaan) että Japanin jenin suhteen (11,8 pro-sentilla 130 jeniin). Vuotta leimasi myöseräiden Aasian valuuttojen merkittävä hei-kentyminen (kehikko 1).

Vuoden aikana dollari vahvistui Saksan mar-kan suhteen 1,55 markasta 1,79 markkaan.Kehityksen taustalla olivat Yhdysvaltain ta-lousnäkymien suotuisuus Saksan näkymiinverrattuna sekä odotukset korkoerojen säi-lymisestä tai kasvusta esimerkiksi silloin, kunYhdysvaltain keskuspankki kiristi rahapoli-tiikkaa maaliskuun 1997 lopulla. Valuutanvahvistuminen keskeytyi tilapäisesti elokuunpuolivälistä marraskuun alkuun, kun odo-tukset keskuspankin uudesta koronnostostahiipuivat ja Saksassa orastavat hintojen nou-supaineet saivat markkinat odottamaan ra-hapolitiikan kiristämistä (mikä toteutuikin9.10.). Tämän jälkeen odotukset uudestakoronnostosta Saksassa heikkenivät, ja dol-lari alkoi uudelleen vahvistua. Vuoden 1997aikana dollari vahvistui huomattavasti myösJapanin jenin suhteen eli 116 jenistä 130jeniin. Kaiken kaikkiaan dollarin ja jeninvälisen kurssin kehitys heijasteli Japanin synk-kiä talousnäkymiä ja loppuvuodesta Kaak-kois-Aasian ja Korean tasavallan häiriöidenkielteisiä vaikutuksia Japanin kilpailukykyynja rahoitusmarkkinoiden vakauteen, kutenmyös Aasian kriisin aiheuttamaa sijoitustenpakoa dollareihin (kehikko 1). Vuoden 1997

puolivälissä odotukset Japanin talouden el-pymisestä virisivät vähäksi aikaa, jolloin jeninheikkeneminen pysähtyi tilapäisesti ja va-luutta vahvistui nopeasti lähelle vuodenalun tasoaan.

Dollarin nimelliset efektiiviset valuuttakurssit26:ta kauppakumppania vastaan vahvistui-vat 13 % vuonna 1997, kun taas Saksanmarkan ja jenin nimelliset efektiiviset valuut-takurssit heikkenivät, markan 2,6 % ja jenin1,9 %. Dollarin nimellisen efektiivisen va-luuttakurssin suuri muutos johtui dollarinvahvistumisesta sekä jenin että Saksan mar-kan suhteen sekä Kaakkois-Aasian ja Ko-rean tasavallan valuuttojen heikkenemises-tä. Jenin efektiivisen kurssin suhteellisenvähäinen heikkeneminen johtui jenin kurs-sin vastakkaisesta liikkeestä Kaakkois-Aasianvaluuttoihin ja Korean woniin nähden. Vaik-ka Saksan markka heikkeni dollariin nähden,sen kurssit pysyivät jokseenkin vakaina suh-teessa Euroopan valuuttoihin, joilla on pal-jon suurempi paino efektiivisessä valuutta-kurssi-indeksissä kuin Euroopan ulkopuoli-silla valuutoilla.

Korot laskivat kansainvälisilläjoukkovelkakirjamarkkinoilla

Vuonna 1997 joukkovelkakirjalainojen ko-rot Yhdysvalloissa laskivat 68 peruspisteellä6,43 prosentista 5,75 prosenttiin. Kehityk-sessä oli erotettavissa kaksi vaihetta. Ensinkorot nousivat huhtikuun puoliväliin astimiltei 60 peruspisteellä 6,98 prosentin huip-pulukemaan, mihin olivat syynä työmarkki-natilanteen kiristyminen edelleen ja kasvunkiihtyminen. Tilanteeseen liittyneet inflaatio-odotukset johtivat tuottokäyrän jyrkentymi-seen ja saivat keskuspankin nostamaan yönyli -korkoa (federal funds rate) 25 peruspis-teellä maaliskuun lopulla. Koronnosto oliensimmäinen sitten helmikuun 1995, ja senseurauksena korko nousi 5,5 prosenttiin.Pitkien korkojen nousu osoittautui kuiten-kin lyhytaikaiseksi, sillä inflaatioluvut parani-vat ja kävi ilmeiseksi, että inflaatiopaineetolivat pysyneet vähäisinä huolimatta reaali-

v

16

Talouden kehitys tärkeimmissä teollisuusmaissa

Tuotannon kasvu(neljännesvuositietoja, vuosimuutos, %)

EU-15

Japani

USA EU-15Japani

USA

Inflaatio(a)

(neljännesvuositietoja, vuosimuutos, %)

SaksaJapani

USA

Viralliset korot(b)

(kuukauden lopussa, %)

DEM/USD (vasen asteikko)JPY/USD (oikea asteikko))

Valuuttakurssit(c)

(kuukauden lopussa)

Kuvio 1.

Lähde: Kansalliset tiedot.(a) EU-15: Länsi-Saksan tiedot vuoden 1993 loppuun saakka, sen jälkeen yhdistyneen Saksan tiedot. Italia: elinkustannusindeksi. Iso-Britannia: kuluttajahintaindeksi, josta on poistettu asuntolainojen korot (RPIX).(b) Saksa ja Japani: diskonttokorko; USA: yön yli -tavoitekorko (federal funds target rate).(c) Saksan markkaa dollaria kohti ja jeniä dollaria kohti.

1992 1993 1994 1995 1996 1997

-2

-1

0

1

2

3

4

5

6

-2

-1

0

1

2

3

4

5

6

1992 1993 1994 1995 1996 1997

1992 1993 1994 1995 1996 1997 1992 1993 1994 1995 1996 1997

-1

0

1

2

3

4

5

6

-1

0

1

2

3

4

5

6

1

0

2

3

4

5

6

7

8

9

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

1.1

1.2

1.3

1.4

1.5

1.6

1.7

1.8

1.9

80

90

100

110

120

130

140

17

talouden voimakkaasta kasvusta. Pitkien kor-kojen laskua tuki vielä Yhdysvaltain julkisensektorin alijäämän väheneminen miltei ole-mattomiin ja julkisen velan pieneneminensuhteessa BKT:hen. Vuoden loppupuolellakorkojen lasku kiihtyi, kun Aasian rahoitus-markkinoiden kriisi sai sijoittajat siirtämäänvarojaan turvaan alueelta suhteellisesti ris-kittömämpiin sijoituksiin kuten amerikkalai-siin joukkovelkakirjalainoihin. Samoihin ai-koihin kriisi alkoi myös synnyttää odotuksiasiitä, ettei virallisia korkoja Yhdysvalloissanostettaisi, sillä kriisillä oli inflaatiota alentavavaikutus ja koronnostolla olisi saattanut ollakielteisiä seurauksia maailmanlaajuisten ra-hoitusmarkkinoiden vakauteen.

Japanin pitkät korot alenivat vuoden aikana91 peruspisteellä 1,66 prosenttiin eli ennen-näkemättömän alhaisiksi sekä kotimaisittainettä kansainvälisiin pitkän aikavälin arvoihinverrattuna. Jälkikäteen mitatut reaaliset pit-kät korot muuttuivat vuoden loppua kohtihuomattavan negatiivisiksi ja tuottokäyräloiveni. Kaiken kaikkiaan kehityksen taustal-la olivat odotukset siitä, että viralliset korotpysyisivät alhaisina huolimatta inflaatiovauh-din hetkellisestä kiihtymisestä. Inflaation no-peutumista pidettiin väliaikaisena, koska ta-loudellinen toimeliaisuus oli samaan aikaanhidastumassa. Aasian rahoitusmarkkinoidenkriisin johdosta Japanin osakemarkkinoiltasiirrettiin myös sijoituksia turvallisemmillejoukkovelkakirjamarkkinoille.

Kehikko 1.

Aasian kriisin kehittyminen vuonna 1997

Vuonna 1997 eräiden Aasian maiden valuutta- ja rahoitusmarkkinat joutuivat ennennäkemättömäänmyllerrykseen. Tilanne oli pahin Thaimaassa, Indonesiassa, Malesiassa ja Korean tasavallassa, muttamuutkaan maat eivät välttyneet vaikeuksilta. Yksi yhteinen piirre useimmissa kriisiin joutuneissamaissa oli se, että niiden kilpailukyky oli ennen kriisin puhkeamista huonontunut siksi, että maidenvaluutat oli sidottu Yhdysvaltain dollariin. Tästä syystä näiden maiden vaihtotaseet olivat jatkuvastialijäämäiset (joskaan muita merkkejä makrotalouden epätasapainosta ei ollut). Muita yhteisiä piirteitäoli se, että maiden rahoitusjärjestelmät olivat hauraat, heikosti säännellyt ja erittäin riskialttiit. Lisäksinäiden maiden yksityisellä sektorilla oli runsaasti lyhytaikaista valuuttamääräistä velkaa, jota olipaljon käytetty pitkäaikaisten investointien rahoittamiseen, mistä aiheutui merkittävä maturiteetti- javaluuttaepätasapaino.

Thaimaan bahtiin kohdistuneet ankarat paineet johtivat siihen, että valuutta päästettiin kellumaanheinäkuussa 1997. Tämä merkitsi sitä, että valuutan 13 vuotta kestänyt sidos dollarivaltaiseenvaluuttakoriin päättyi. Kilpailukyvyn heikkenemisen takia muidenkin alueen maiden valuuttoihinkohdistui paineita, jotka johtivat Filippiinien peson, Malesian ringgitin ja Indonesian rupian merkittäväänheikkenemiseen jo saman kuukauden aikana. Kriisi syveni lokakuussa, kun pörssiromahdusHongkongissa johti laajaan pääomamarkkinoiden häiriötilaan. Vaikka Hongkongin dollari pysyi edelleensidottuna Yhdysvaltain dollariin, osakehintojen huomattava lasku johti siihen, että Aasian valuuttoihinkohdistui entistä enemmän paineita; tämä koski myös Korean wonia, joka oli siihen asti säästynytpaineilta suhteellisen hyvin. Tästä seurannut Korean wonin huomattava heikentyminen Yhdysvaltaindollarin suhteen marraskuussa (ja joulukuussa) johti siihen, että alueen valuutat heikentyivät edelleen.

Kun vuoden 1997 jälkimmäisen puoliskon tapahtumia tarkastellaan kokonaisuutena (taulukko), onhavaittavissa muutamia yhteisiä piirteitä. Ensiksikin valuutat heikkenivät merkittävästi Yhdysvaltaindollarin suhteen lukuun ottamatta Hongkongin dollaria. Valuuttojen heikkenemisestä tuli miltei itseäänruokkiva ilmiö, kun yksityisen sektorin lainanhoitokustannusten kasvu ja päätökset suojata ulkomaisiavelkoja vain kiihdyttivät valuuttakurssipaineita. Toiseksi lyhyitä korkoja nostettiin tuntuvasti, jottavaluuttasidokset pystyttäisiin säilyttämään, ja vaikka korot myöhemmin vuoden 1997 lopussa laskivat,ne jäivät heinäkuun alun tason yläpuolelle. Tämä kehitys heijasti odotuksia, että valuuttakurssit tulisivatvielä merkittävästi heikkenemään. Epävarmuuden lisääntyminen näkyi myös siinä, että näihin

18

valuuttoihin perustuvien OTC-optioiden hinnoissa oli merkittävästi suurempia vaihteluja. Kolmanneksipörssien indeksit laskivat tuntuvasti; laskut olivat 10 prosentista aina miltei 50 prosenttiin. Tämäkehitys oli seurausta rahoitusmarkkinaoloista, tuotto-odotusten heikkenemisestä ja yritystenrahoitusehtojen merkittävästä huonontumisesta, mutta myös siitä, että kansainväliset sijoittajat edellyttivätsuurempia voittoja riskien kasvaessa. Valuuttojen ja osakkeiden arvonlasku merkitsi sitä, että kansainvälisetsijoittajat antoivat riskialueelle huonomman yleisarvosanan, mihin talouden perustekijöidenhuonontumisen ohella vaikuttivat myös kriisin tartunta- ja leviämisseuraukset.

Vuoden 1997 lopulla IMF tarjosi huomattavan suuria lainajärjestelyjä Thaimaalle, Indonesialle jaKorean tasavallalle. Järjestelyihin liittyneet uudistusohjelmat edellyttivät raha- ja f inanssipolitiikankiristämistä sekä rahoitusjärjestelmän tervehdyttämistä ja vahvistamista. Toimenpiteillä pyritäänpalauttamaan luottamus aluetta kohtaan välttämällä valuuttojen liiallinen heikkeneminen, pitämälläinflaatio kurissa ja luomalla edellytykset kansainvälisten varantojen muodostamiselle.

Aasian talouksien makrotaloudelliset vaikutukset välittyvät monia eri kanavia. Näitä ovat seuraavat:Tulo- tai varallisuusvaikutus ilmenee siten, että kotimainen kysyntä Aasiassa pienenee osakehintojenja valuuttakurssien laskiessa ja raha- ja finanssipolitiikan kiristyessä (kysyntään vaikuttavat kuitenkinmyös vaikutukset, jotka ovat seurausta suuremmista lainanhoitokustannuksista Yhdysvaltain dollareissalaskettuna, luottolimiittien alentamisesta, pääoman paosta ulkomaille ja korkeammista koroista).Luottamusvaikutuksen johdosta osakehintojen ja/tai valuuttakurssien laskeminen voi muuttaatulevaisuudennäkymät yleisemminkin synkemmiksi ja sitä kautta supistaa kysyntää edelleen. Pitkienkorkojen vaikutus liittyy siihen, että sijoittajat uudelleenarvioivat kehittyvien markkinoiden riskejäja sitä, miten todennäköisesti inflaatio kiihtyisi valuutan heikennyttyä. Hintavaikutuksen ansiostaAasian kilpailukyvyn kasvu voi lisätä nettovientiä ja siten lieventää vähäisemmän kotimaankysynnänkasvua supistavaa vaikutusta.

Kriisin vaikutukset suoraan muihin kuin Kaakkois-Aasian alueen maihin riippuvat siitä, miten suuriosuus muiden maiden ulkomaankaupasta käydään näiden talouksien kanssa ja miten merkittävä osuusmuiden maiden ulkomaankaupalla on niiden kokonaistuotantoon verrattuna (avoimuus). Tulot, tuototja kysyntä tulevat pienenemään ulkomaisen velka-aseman heiketessä, kun vienti Aasiaan vähenee.Voi myös ilmaantua kielteisiä varallisuus- ja luottamusvaikutuksia sekä vaikutuksia, jotka välittyvätpankkijärjestelmän taseiden kautta riippuen siitä, kuinka paljon saatavia kullakin rahoituslaitoksellaon tältä alueelta. Aiempaa vähäisemmät inflaatio-odotukset saattavat kuitenkin vaikuttaa positiivisestipitkien korkojen kehitykseen. Saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin kriisin lopulliset vaikutuksetmuihin kuin Aasian talouksiin tiedetään. Nämä vaikutukset eivät riipu pelkästään ulkomaankaupanja rahoitusmarkkinoiden kautta tulevista suorista vaikutuksista vaan myös siitä, mitentarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti tarvittavat politiikkamuutokset tehdään ja ennen kaikkeareaalitalouden, erityisesti työmarkkinoiden, joustavuudesta. Kriisin vaikutuksia EU:n valuutta- jatalouskehitykseen käsitellään vielä kohdassa 3.

1.7.1997 - 31.12.1997

Osakemarkkinat Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssi

Hongkong -29,4 0,0

Indonesia -45,1 -55,0

Malesia -44,9 -35,0

Korean tasavalta -46,6 -47,7

Singapore -22,8 -15,0

Thaimaa -34,5 -47,8

Lähde: Reuters.

Varallisuushintojen muutokset Aasian markkinoilla(prosentteina)

19

1.2 EU:n taloudellinen kehitys

BKT:n kasvu kiihtyi EU:ssa

Vuonna 1997 BKT:n kasvu EU:ssa oli aluksiyhtä vaimeaa kuin vuoden 1996 alussa, kunepätavallisen vaikeat sääolot hidastivat jäl-leen rakennustuotantoa vuoden ensimmäi-sellä neljänneksellä. Myöhemmin toimeliai-suus kuitenkin vilkastui, ja vuoden toisestaneljänneksestä lähtien talouden kasvuvauhtioli merkittävästi nopeampi kuin vastaavanaaikana vuonna 1996. Aasian kriisillä ei ollutmerkittävää kielteistä vaikutusta vuoden1997 talouskasvuun. Vuonna 1997 BKT:nkeskimääräisen kasvuvauhdin koko EU:ssaarvioidaan olleen 2,7 % eli merkittävästinopeampi kuin vuonna 1996 todettu 1,7prosentin kasvuvauhti. Toimeliaisuuden kiih-tyminen oli laajaa, ja tuotannon kasvuvauh-

dit nopeutuivat miltei kaikissa EU-maissa(taulukko 1), joskin toimeliaisuudessa oliedelleen eroja. Italiassa ja Ruotsissa tuotan-non kasvuvauhti oli kylläkin nopeampi kuinvuonna 1996, mutta jäi silti alle 2 prosentin,kun taas Belgiassa, Saksassa, Ranskassa jaItävallassa kasvuvauhti oli 2 - 3 %. Muissayhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa kasvuvauhtiylitti 3 %. Irlannin kasvuvauhti oli jälleenEU:n nopein, 10,3 %. Myös Suomessa BKT:nkasvuvauhti kiihtyi voimakkaasti miltei 6prosenttiin.

Toimeliaisuuden vilkastuminen vuonna 1997perustui suurelta osin siihen, että vuodelle1996 tunnusomaisten suotuisien tekijöidenvaikutus jatkui: Pohjois-Amerikan talouskas-vu jatkui voimakkaana (ks. myös kohtaa1.1) ja useimpien EU-maiden hintakilpailu-kyky niiden tärkeimpiin EU:n ulkopuolisiin

Taulukko 1.BKT:n viimeaikainen kehitys(määrän muutos, %)

Vuotuinen muutos (a) Neljännesvuosimuutos(b)

1995 1996 1997(c) 1996 1997 1996 1997

Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4

Belgia 2,1 1,5 2,8 2,0 2,4 2,9 2,9 . 0,7 0,6 1,3 0,5 .

Tanska 3,1 3,5 3,4 3,1 2,0 4,3 2,6 4,4 -0,8 0,9 2,0 0,5 1,1

Saksa 1,8 1,4 2,2 1,8 1,0 3,0 2,4 2,4 0,3 0,4 0,9 0,7 0,3

Kreikka 2,1 2,7 3,5 - - - - - - - - - -

Espanja 2,7 2,3 3,4 2,8 3,2 3,4 3,5 3,6 0,8 0,9 0,8 0,9 0,9

Ranska 2,1 1,5 2,4 2,3 1,3 2,6 2,7 3,2 0,3 0,3 1,1 0,9 0,8

Irlanti 10,4 7,7 10,3 - - - - - - - - - -

Italia 2,9 0,7 1,5 -0,2 -0,9 1,9 2,2 2,8 -0,4 0,0 1,9 0,6 0,2

Luxemburg 2,7 3,5 4,8 . . . . . . . . . .

Alankomaat 2,3 3,3 3,4 3,5 2,6 3,1 2,9 3,6 0,8 0,7 0,9 0,7 1.0

Itävalta 2,1 1,6 2,5 . . . . . . . . . .

Portugali 2,4 3,6 3,9 - - - - - - - - - -

Suomi 5,1 3,6 5,9 6,0 4,0 7,1 6,4 6,2 1,4 0,0 3,1 1,7 1,1

Ruotsi 3,9 1,3 1,8 1,3 -1,2 2,9 2,0 3,3 0,6 -0,2 0,4 1,0 2,2

Iso-Britannia 2,7 2,2 3,3 2,8 3,1 3,5 3,6 2,8 1,2 0,8 0,8 0,8 0,3

EU-15 2,5 1,7 2,7 2,1 1,4 3,0 2,8 2,9 0,5 0,4 1,2 0,8 0,5

Lähde: Kansalliset tiedot.(a) Vuotuinen muutos: prosenttimuutos edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta.(b) Neljännesvuosimuutos: prosenttimuutos edellisestä neljänneksestä, kausivaihteluista puhdistettu (joissakin maissa työpäivien

lukumäärällä korjattu); ei vuositasolle muunnettuna.(c) Ennakkolukuja.

20

kauppakumppaneihin nähden parani. Useim-missa EU:n jäsenvaltioissa vähäinen tai hi-dastuva inflaatio loi edellytykset suhteellisenalhaisille lyhyille nimelliskoroille (kohta 2),EU-maiden väliset valuuttakurssit pysyivätyleisesti ottaen vakaina ja pitkät korot laski-vat edelleen. Kuluttajien luottamus talou-den kehitykseen parani ja palautui pitkäai-kaiseen keskiarvoonsa, joskin kohentumi-sessa oli merkittäviä eroja maiden välillä.Teollisuuden luottamus parani niin ikäännopeasti, ja vuoden loppuun mennessä seoli selvästi pitkän aikavälin keskiarvonsayläpuolella.

Kotimainen kysyntä voimistui ja nettovienti pysyipositiivisena

Talouskasvun paranemiseen koko EU:ssavuonna 1997 oli pääsyynä kotimainen ky-syntä, joka kasvoi 2,2 %. Vuonna 1996kysynnän kasvuvauhti oli 1,5 %. Tavaroidenja palvelujen nettovienti ja -tuonti antoi joneljäntenä vuonna perättäin positiivisen, jos-kin pienen sysäyksen kasvulle. Tätä kehitys-tä tukivat suhteellisten yksikkötyökustan-nusten vaimea kasvu ja siitä seurannutkilpailukyvyn parantuminen. Kotimaisen ky-synnän kasvu liittyi investointien ja varasto-jen kasvuun, kun taas yksityisen kulutuksenkasvu pysyi ennallaan ja julkisen taloudenkasvu oli heikompaa kuin vuonna 1996(taulukko 2). Kotimainen kysyntä kasvoi 3% tai enemmän monissa maissa (Tanskassa,Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Alan-komaissa, Portugalissa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa), mutta Saksassa, Ranskassa, Itä-vallassa ja Ruotsissa kasvu jäi alle 1,5 pro-sentin.

Yksityisen kulutuksen kasvuvauhti on EU:ssaollut jokseenkin muuttumaton vuosien 1992- 1993 laman jälkeen ja pysytellyt 1,5 - 2prosentissa. Toisaalta kulutusta on hillinnytse, että kotitalouksien käytettävissä olevienreaalitulojen kasvu on ollut vähäinen, minkälisäksi luottamusta ovat heikentäneet joi-denkin maiden suuri työttömyys ja epävar-muus tulevista julkisen talouden vakautta-

mistoimista. Toisaalta kuluttajien luottamuson parantunut, kun talousnäkymät ovattulleet valoisammiksi ja osakkeiden ja joissa-kin tapauksissa kiinteistöjenkin hinnannou-suista on aiheutunut pääomavoittoja. Näi-den tekijöiden yhteisvaikutukset ovat olleeteri maissa hyvin erilaiset, mitä kuvastaa se,että vuonna 1997 yksityisen kulutuksenkasvuvauhti oli vähintään 3 % Tanskassa,Espanjassa, Irlannissa, Alankomaissa, Portu-galissa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa, kuntaas Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa se olialle 1 prosentin. Isossa-Britanniassa yksityi-nen kulutus kasvoi 4,5 % vuonna 1997.Kasvuvauhti, joka oli nopein sitten vuoden1988, johtui osittain tilapäisistä tekijöistä(erityisesti satunnaisista pääomatuloista, jot-ka syntyivät aiemmin keskinäisinä yhtiöinätoimineiden kiinnitysluottolaitosten osake-yhtiöittämisestä).

Koska finanssipolitiikassa pyrittiin edelleenhillitsemään menoja julkisen talouden va-kauttamistarpeiden vuoksi, julkinen kulutusEU:ssa kasvoi 0,5 % vuonna 1997 eli vähenisuhteessa BKT:hen. Saksassa, Kreikassa, Ita-liassa, Suomessa ja Ruotsissa julkinen kulu-tus pieneni, ja Espanjassa ja Isossa-Britanni-assa kulutuksen kasvu oli hyvin vähäistä. Sensijaan Tanskassa julkinen kulutus kasvoi2,9 %, Luxemburgissa 3,9 %, Alankomaissa3,3 % ja Portugalissa 3,0 %.

Kiinteiden investointien kasvu vuonna 1997noudatteli jo 1990-luvun alusta lähtien jat-kunutta suuntausta - joskin edellisvuotistavoimakkaampana - eli oli aiempien vuosi-kymmenien kasvua hitaampaa huolimattatyydyttävistä tuotoista, teollisuuden hyvästäluottamuksesta talouteen ja suhteellisen suu-resta kapasiteetin käyttöasteesta teollisuu-dessa. Maittain tarkasteltuna investointienkasvuvauhti vuonna 1997 ylitti 10 % Krei-kassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Portugalis-sa ja Suomessa ja oli voimakasta myösTanskassa ja Alankomaissa. Sen sijaan Sak-sassa, Ranskassa ja Italiassa investointienkasvuvauhti jäi 1 prosentin paikkeille tai sitähitaammaksi ja Ruotsissa investoinnit piene-nivät 4,8 %.

21

Sekä vienti että tuonti kasvoivat huomatta-vasti voimakkaammin kuin vuonna 1996osittain siksi, että talouskasvu elpyi EU:ssa(mikä lisäsi EU:n sisäistä kauppaa) ja talou-dellinen kehitys oli ollut muuallakin maail-massa suotuisaa. EU-maiden vienti kasvoikeskimäärin 9,5 % ja tuonnin kasvu oli8,5 %. Euroopan komission luvuista ilmenee,että EU:n kauppa- ja vaihtotaseet paranivatedelleen vuonna 1997 (taulukko 3); kaup-pataseen ylijäämä kasvoi 1,5 prosenttiinEU:n BKT:stä, ja vaihtotaseen ylijäämä suu-reni 1,2 prosenttiin EU:n BKT:stä. Vaihtota-seet paranivat (kansallisten tietojen mu-kaan) huomattavasti Ranskassa ja Alanko-maissa ja hieman vähemmän Belgiassa,Saksassa, Espanjassa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa. Sen sijaan Tanskan vaihtotase

heikkeni merkittävästi. Vaihtotase oli ylijää-mäinen yhdessätoista jäsenvaltiossa. Sekto-reittain tarkasteltuna ylijäämät ilmenivätyleensä huomattavana ja suhteellisen va-kaana yksityisen sektorin nettosäästämisenä(yksityisen säästämisen ja investointien ero-tus) ja julkisen sektorin rahoitusaseman no-peana kohenemisena julkisen talouden ta-sapainottumisen myötä.

Työllisyys kasvoi edelleen heikosti ja työttömyyspysyi suurena

Vaikka talouskasvu EU:ssa on yleisesti otta-en vahvistunut, työllisyys on kasvanut vainvähän ja työttömyys on pysynyt itsepintai-sen suurena. EU:n työllisten kokonaismäärä,

Taulukko 2.BKT:n erät EU:ssa vuonna 1997*(määrän vuosimuutos, %)

BKT

Kotimainen kysyntä Ulkomaankauppa

Kulutus Kiinteät Varastojen

Yksityinen Julkinen investoinnit muutos(a) Vienti Tuonti

Belgia 2,8 2,3 2,2 1,1 5,6 -0,3 6,1 5,5

Tanska 3,4 4,2 4,1 2,9 7,2 -0,2 4,5 7,0

Saksa 2,2 1,2 0,2 -0,4 0,2 1,1 10,7 7,0

Kreikka 3,5 3,8 2,5 -0,1 10,9 -0,1 5,2 5,9

Espanja 3,4 2,7 3,1 0,7 4,7 -0,4 12,9 10,1

Ranska 2,4 1,0 0,9 1,5 0,2 0,1 11,3 6,6

Irlanti 10,3 7,9 7,1 2,7 13,6 0,2 18,1 16,3

Italia 1,5 2,5 2,4 -0,7 0,6 1,0 6,3 11,8

Luxemburg 4,8 4,7 2,5 3,9 14,1 0,4 6,0 6,1

Alankomaat 3,4 3,3 3,2 3,3 6,0 0,0 10,5 10,6

Itävalta 2,5 1,2 0,2 0,9 3,6 -0,7 8,0 5,4

Portugali 3,9 5,3 3,1 3,0 13,1 0,1 8,0 11,1

Suomi 5,9 4,1 3,1 -0,3 11,3 0,3 135 9,3

Ruotsi 1,8 0,4 2,0 -2,1 -4,8 0,7 12,8 11,7

Iso-Britannia 3,3 3,6 4,5 0,5 3,9 0,1 7,8 8,4

EU-15(b) 2,7 2,2 2,1 0,5 2,4 0,4 9,5 8,5

Lisätieto:

EU-15(b) (1996) 1,7 1,5 2,0 1,5 1,1 -0,3 4,9 3,7

Lähde: Kansalliset tiedot.* Tiedot perustuvat osittain arvioihin.(a) Kasvun lisäyksenä.(b) Ulkomaankaupan luvut ovat EU-15-maiden lukujen painotettuja keskiarvoja ja sisältävät siten EU:n sisäisen kaupan.

22

noin 147 miljoonaa, ei ole kasvanut merkit-tävästi vuosien 1992 - 1993 laman jälkeen,vaikka EU:n BKT on samana aikana kasva-nut keskimäärin 2,4 %. Esimerkiksi työllistenkokonaismäärän arvioidaan kasvaneen vainnoin 0,5 % vuonna 1997, kun vastaavakasvu Japanissa oli noin 1 % ja Yhdysvallois-sa yli 2 %. Työhönosallistumisaste, joka olinoin 67 %, on pienempi kuin Japanissa taiYhdysvalloissa. Vertailukelpoisten tilastojenmukaan laskettu EU:n työttömyysaste oliedelleen yli kaksi kertaa suurempi kuinYhdysvaltojen ja kolme kertaa suurempikuin Japanin. Erityisen huolestuttavaa on se,että nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien osuuson nyt paljon suurempi. Työttömyydenpainottuminen näihin ryhmiin sekä työllisyy-den kasvun jatkuminen vaimeana viittavatsiihen, että merkittävä osuus EU:n työttö-myydestä johtuu rakenteellisista syistä, jarakenteellisia toimenpiteitä on edelleen tar-peen toteuttaa.

Koko EU:n työttömyysaste (mitattuna Eu-rostatin tilastojen perusteella) laski hiemanvuoden 1997 mittaan: vuoden 1996 neljän-nen neljänneksen 10,8 prosentista vuoden1997 neljännen neljänneksen 10,5 prosent-tiin (kuvio 2). Työttömyys pieneni useim-missa jäsenvaltiossa suureksi osaksi samaantahtiin kasvuvauhdin voimistumisen kanssa,ja työttömyyden tuntuva väheneminen oliilmeistä Tanskassa, Espanjassa, Irlannissa,Alankomaissa, Suomessa ja Isossa-Britan-niassa. Irlannissa työttömyysaste pieneni alleEU:n keskiarvon ensimmäistä kertaa viimevuosikymmenien aikana. Alankomaissa työt-tömyysaste pieneni vuoden loppuun men-nessä 5 prosenttiin. Työttömyys pienenimyös Belgiassa ja Portugalissa, joskaan eiaivan yhtä paljon. Saksassa työttömyysastesen sijaan kasvoi edelleen, mikä johtui suu-relta osin itäisen Saksan tilanteesta; siellätyöttömyysaste oli noussut vajaaseen 20 pro-senttiin vuoden 1997 loppuun mennessä.

Taulukko 3.EU-maiden kauppa- ja vaihtotaseet*(prosentteina BKT:stä)

Kauppatase Vaihtotase

1994 1995 1996 1997(a) 1994 1995 1996 1997(a)

Belgia(b) . 4,1 3,9 4,4 . 4,2 4,2 4,9

Tanska 4,1 2,9 3,5 2,8 1,8 1,0 1,7 0,6

Saksa 2,2 2,5 2,8 3,3 -1,0 -0,9 -0,6 0,0

Kreikka -13,8 -15,0 -15,0 -15,1 -0,1 -2,5 -3,7 -4,0

Espanja -3,9 -4,3 -3,8 -3,6 -0,8 1,2 1,3 1,5

Ranska 0,7 0,9 1,2 2,2 0,6 0,7 1,3 2,9

Irlanti 15,5 19,3 20,0 22,8 3,6 4,1 3,2 2,8

Italia 3,5 4,1 5,0 4,1 1,4 2,5 3,4 3,2

Luxemburg (b) -12,8 -12,0 -13,6 . 14,0 18,1 15,9 15,9

Alankomaat 5,1 5,3 5,0 3,4 5,3 6,1 5,8 5,3

Itävalta -5,2 -3,8 -4,2 -2,7 -0,9 -2,0 -1,8 -1,9

Portugali -7,8 -6,8 -7,2 -8,1 -2,5 -0,2 -1,4 -2,0

Suomi 6,6 8,6 7,7 8,5 1,3 4,1 3,8 5,1

Ruotsi 4,4 6,5 7,0 7,3 0,4 2,1 2,7 2,7

Iso-Britannia -1,5 -0,4 -1,0 -1,2 -0,3 -0,7 -0,4 0,3

EU-15(c) 0,6 1,0 1,3 1,5 0,0 0,4 0,8 1,2

Lähde: Kansalliset tiedot.* Ylijäämä (+), alijäämä (-).(a) Ennakkotietoja.(b) Belgian ja Luxemburgin (BLEU) vastaavat luvut ovat seuraavat: kauppatase 2,7, 4,1, 3,9, 4,2; vaihtotase: 5,0, 5,1, 5,0, 5,3.(c) Euroopan komission tietoja (kevään 1998 ennusteita); kansantalouden tilinpidon määritelmän mukaan.

23

Työttömyysaste*(Eurostatin määritelmän mukaan, prosentteina työvoimasta)

Lähde: Eurostat.* Kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja.(a) Tammikuusta 1993 lähtien yhdistynyt Saksa.(b) Kansallisen määritelmän mukaan, koska täydellisiä vertailukelpoisia kuukausitilastoja ei ole saatavissa.(c) Toukokuusta 1997 lähtien uudistettu määritelmä.(d) Ennen tammikuuta 1995 EU-12:n yhteenlasketut tiedot.

BelgiaTanska

Saksa(a)

Kreikka(b)EspanjaRanska Italia

Irlanti

LuxemburgAlankomaat

ItävaltaPortugali

Suomi(c)

RuotsiIso-BritanniaEU-15(d)

Kuvio 2.

1992 1993 1994 1995 1996 1997

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

24

26

1992 1993 1994 1995 1996 1997

1992 1993 1994 1995 1996 1997

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

24

26

1992 1993 1994 1995 1996 1997

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

24

26

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

22

24

26

24

Pääsyitä itäisen Saksan tilanteeseen ovatrakennustoiminnan tämänhetkinen vajaa-käynti ja työllisyyttä edistävien ohjelmien jaammattikoulutusohjelmien supistuminen. EriEU-maiden työttömyysasteiden välillä olimerkittäviä eroja. Vuoden 1997 neljännelläneljänneksellä työttömyysaste oli edelleenyli 10 % viidessä maassa: Saksassa, Espanjas-sa, Ranskassa, Italiassa ja Suomessa. VaikkaEspanjan ja Suomen työttömyysasteet pie-nenivät tuntuvasti, ne olivat edelleen EU:nkorkeimmat.

Eurostatin työttömyystilastot, joihin edelli-sessä kappaleessa viitataan, on laskettu ILOnsuositusten mukaisesti. Eurostatin tilastotie-dot ovat vertailukelpoisempia kuin kansalli-set tiedot, mutta eivät vielä täysin yhden-mukaistettuja. Joissakin tapauksissa ne poik-keavat huomattavasti vastaavista kansallisistamääritelmistä (taulukko 4). Eurostatin arvioi-mat työttömyysluvut vuodeksi 1997 ovatvuositasolla suuremmat kuin Kreikan, Ruot-sin ja Ison-Britannian kansalliset tiedot japienemmät kuin Tanskan, Saksan, Alanko-maiden, Itävallan ja Suomen tiedot.

1.3 Talouksien lähentymisenedistyminen

Perustamissopimuksen artiklan 109 j koh-dan 1 mukaisesti EMI esitti Euroopan unio-nin neuvostolle maaliskuun 1998 lopussaraportin siitä, miten jäsenvaltiot olivat edis-tyneet talous- ja rahaliiton aikaansaamiseenliittyvien velvoitteidensa täyttämisessä. Täs-sä lähentymisraportissa arvioitiin kestävänlähentymisen korkean tason saavuttamistatarkastelemalla, miten kukin jäsenvaltio olitäyttänyt perustamissopimuksen mukaisetlähentymiskriteerit. Raportissa käsiteltiin sik-si kunkin EU-maan hintavakauden, julkisentalouden velan ja alijäämän, pitkien korko-jen ja valuuttakurssien kehitystä. Touko-kuun 1998 alussa Euroopan unionin neu-vosto, joka kokoontui valtion- ja hallitustenpäämiesten kokoonpanossa, vahvisti, mitkäjäsenvaltiot olivat täyttäneet yhteisen rahankäyttöönoton edellytykset. Tämän kokouk-sen tuloksia käsitellään kehikossa 2. Lähen-tymistä koskevasta EMIn arvioinnista, jokakattoi vuoden 1997 kehityksen, esitetääntiivistelmä liitteenä, joka sisältää valittuja osialähentymisraportin Johdanto ja tiivistelmä-osasta. Maastrichtin sopimuksen lähenty-miskriteereihin (lukuun ottamatta valuutta-kurssikriteeriä) liittyviä lukuja on esitettytaulukossa 5.

Taulukko 4.Kansallisten ja Eurostatin työttömyystilastojen vertailu(prosentteina työvoimasta)

BE DK DE GR ES FR IE IT LU NL AT PT FI SE UK EU

1996

Kansallinen tilasto 9,8 8,7 10,4 7,5 22,2 12,3 11,5 12,1 3,3 6,6 7,0 7,3 15,8 8,0 7,5 11,0

Eurostat 9,7 6,9 8,8 9,6 22,1 12,4 11,6 12,0 3,3 6,3 4,3 7,3 15,4 10,0 8,2 10,8

1997

Kansallinen tilasto 9,3 7,8 11,5 7,9 20,8 12,5 10,3 12,3 3,6 5,6 7,1 6,8 14,5 8,0 5,7 10,8

Eurostat 9,2 6,1 9,7 9,6 20,8 12,4 10,2 12,1 3,7 5,2 4,4 6,8 14,0 10,2 7,1 10,6

Lähde: Kansalliset tiedot ja Eurostat.

25

Taulukko 5.Talouden indikaattorit ja Maastrichtin sopimuksen mukaiset lähentymiskriteerit(valuuttakurssikriteeriä lukuun ottamatta)

YKHI- Pitkät Julkisen talouden Julkisen taloudeninflaatio (a) korot (b) ylijäämä (+) bruttovelka(c)

tai alijäämä (-)(c)

Belgia 1996 1,8 6,5 -3,2 126,91997 (d) 1,4 5,7 # 2,1 122,21998 (e) - - # -1,7 118,1

Tanska (f) 1996 2,1 7,2 # -0,7 70,61997 (d) 1,9 6,2 # 0,7 65,11998 (e) - - # 1,1 # 59,5

Saksa 1996 1,2 6,2 -3,4 60,41997 (d) 1,4 5,6 # -2,7 61,31998 (e) - - # -2,5 61,2

Kreikka 1996 7,9 14,4 -7,5 111,61997 (d) 5,2 9,8 -4,0 108,71998 (e) - - # -2,2 107,7

Espanja 1996 3,6 8,7 -4,6 70,11997 (d) 1,8 6,3 # -2,6 68,81998 (e) - - # -2,2 67,4

Ranska 1996 2,1 6,3 -4,1 # 55,71997 (d) ** 1,2 ** 5,5 # -3,0 # 58,01998 (e) - - # -2,9 # 58,1

Irlanti 1996 2,2 7,3 # -0,4 72,71997 (d) *** 1,2 *** 6,2 # 0,9 66,31998 (e) - - # 1,1 # 59,5

Italia 1996 4,0 9,4 -6,7 124,01997 (d) 1,8 6,7 # -2,7 121,61998 (e) - - # -2,5 118,1

Luxemburg 1996 *** 1,2 *** 6,3 # 2,5 # 6,61997 (d) 1,4 5,6 # 1,7 # 6,71998 (e) - - # 1,0 # 7,1

Alankomaat 1996 1,4 6,2 # -2,3 77,21997 (d) 1,8 5,5 # -1,4 72,11998 (e) - - # -1,6 70,0

Itävalta 1996 1,8 6,3 -4,0 69,51997 (d) * 1,1 * 5,6 # -2,5 66,11998 (e) - - # -2,3 64,7

Portugali 1996 2,9 8,6 -3,2 65,01997 (d) 1,8 6,2 # -2,5 62,01998 (e) - - # -2,2 # 60,0

Suomi 1996 ** 1,1 ** 7,1 -3,3 # 57,61997 (d) 1,3 5,9 # -0,9 # 55,81998 (e) - - # 0,3 # 53,6

Ruotsi 1996 * 0,8 * 8,0 -3,5 76,71997 (d) 1,9 6,5 # -0,8 76,61998 (e) - - # 0,5 74,1

Iso-Britannia 1996 2,5 7,9 -4,8 # 54,71997 (d) 1,8 7,0 # -1,9 # 53,41998 (e) - - # -0,6 # 52,3

Lähde: Euroopan komissio.*, **, *** = hintatason vakaudella mitattuna paras, toiseksi paras ja kolmanneksi paras maa.# = julkisen talouden alijäämä alle 3 % BKT:stä, julkisen talouden bruttovelka alle 60 % BKT:stä.(a) Vuotuinen prosenttimuutos.(b) Prosentteina. Kreikan yhdenmukaistettu sarja alkaa vuoden 1997 puolivälistä. Tätä aikaisemmat tiedot perustuvat parhaisiin

käytettävissä oleviin korvikemuuttujiin. Maaliskuusta kesäkuuhun 1997 käytettiin yhdenmukaistetun sarjan joukkovelkakirjalainojalyhyempien lainojen tuottotietoja. Sitä ennen käytettiin yhdenmukaistetun sarjan JVK-lainoja lyhyempien lainojen emissiotuottoa.

(c) Prosentteina BKT:stä.(d) YKHI-inflaation ja pitkien korkojen luvut ovat tammikuuhun 1998 päättyvältä 12 kuukauden ajanjaksolta; julkisen talouden alijäämää/

ylijäämää ja bruttovelkaa koskevat luvut ovat Euroopan komission kevään 1998 ennusteita.(e) Julkisen talouden alijäämää/ylijäämää ja bruttovelkaa koskevat luvut ovat Euroopan komission kevään 1998 ennusteita.(f) Julkisen talouden bruttovelan määrässä ei ole otettu huomioon Tanskan sosiaalieläkelaitoksen saatavia muilta sektoreilta kuin

julkisyhteisöiltä eikä valuuttavarannon hoitoon liittyviä valtion talletuksia keskuspankissa. Neuvoston 22.11.1993 antamaan asetukseenn:o 3605/93 liittyvien lausuntojen 5 ja 6 mukaan neuvosto ja komissio katsovat, että nämä erät on eriteltävä julkistaloudenbruttovelkaa koskevassa selvityksessä. Kyseiset erät olivat 9,6 % BKT:stä vuonna 1996 ja 8,0 % BKT:stä vuonna 1997. Luvuissa ei olemyöskään otettu huomioon julkisten yritysten rahoituksesta johtuvia julkisen velan eriä, jotka yllä mainittuun asetukseen liittyvänlausunnon 3 mukaan edellyttävät erillistä ilmoitusta. Tanskassa tämän erän osuus oli 5,2 % BKT:stä vuonna 1996 ja 4,9 % BKT:stävuonna 1997.

26

2 Rahapolitiikka jäsenmaissa

Tässä kohdassa kuvataan kunkin EU-maanrahatalouden tilassa vuonna 1997 tapahtu-neita muutoksia sekä sitä, millainen rahapo-litiikan tavoite kullakin maalla on vuodeksi1998. Katsaus heijastaa sitä tehtävää, jokaEMIllä on EMUn toisessa vaiheessa lujittaes-saan kansallisten keskuspankkien välistä yh-teistyötä ja sovittaessaan yhteen jäsenval-tioiden rahapolitiikkaa hintatason vakaudenvarmistamiseksi. Näihin tehtäviin liittyneissäEMIssä säännöllisin väliajoin pidetyissä kes-kusteluissa arvioitiin nykyisen raha- ja va-luuttakurssipolitiikan tarkoituksenmukaisuuttaja yhteensopivuutta. Tämän arvioinnin yh-teydessä otettiin huomioon maiden valuut-takurssimekanismissa (ERM) harjoittama po-litiikka. Kaikki EU-maat paitsi Kreikka3, Ruot-si ja Iso-Britannia olivat ERMin jäseniä vuonna1997.

2.1 Korkojen lähentyminen jatkui

Vuoden 1997 talous- ja rahoitusmarkkinati-lanne mahdollisti lyhyiden ja pitkien korko-jen lähentymisen jatkumisen ja valuutta-kurssien pysymisen jokseenkin vakaina. Suu-rimmassa osassa EU-maita (nimittäinBelgiassa/Luxemburgissa, Tanskassa, Saksas-sa, Ranskassa, Alankomaissa, Itävallassa, Suo-messa ja Ruotsissa) korot pysyivät verrat-tain alhaisina. Korkokehitys heijasti hintojenvakautta, jonka taustalla olivat supistuvat -mutta yleensä edelleen negatiiviset - tuo-tantokuilut, suotuisa palkkakehitys ja julkisentalouden vakauttamispyrkimykset. Virallisetja keskeiset korot pysyivät alhaisina ja kes-kenään hyvin samankorkuisina, joskin niitänostettiin hieman syksyllä inflaatioriskienvuoksi (kuvio 3 ja liite EU-maiden rahapo-liittisista toimenpiteistä). Yksituumainenrahapoliittisten toimien toteutus lujittiyhteenkuuluvuutta matalakorkoisten mai-den välillä.

Useat muut jäsenvaltiot (Espanja, Italia, Por-tugali ja aluksi myös Kreikka) pystyivät alen-

tamaan korkojaan samaan tahtiin kuin nii-den talouden perustekijät, erityisesti hinta-vakaus, lähenivät matalan koron maidenperustekijöitä. Espanjassa, Italiassa, Portuga-lissa ja Kreikassa lyhyiden ja pitkien korko-jen suunta oli laskeva, ja korot lähenivätmatalakorkoisten maiden korkoja (kuvio 4).Kahdessa jäljellä olevassa maassa (Irlannissaja Isossa-Britanniassa) rahapolitiikkaa kiris-tettiin, tosin eriasteisesti; tämä johtui sekätalouskasvun ja rahan määrän kasvun voi-makkuudesta että inflaatioriskien kasvustatalouden perustekijöiden pysyessä edelleensuotuisina. Kun lyhyiden korkojen ero Sak-san vastaavaan korkoon suureni näissä mais-sa, niiden valuutat vahvistuivat edelleenmerkittävästi Saksan markan suhteen. Myö-hemmin vuoden mittaan Irlannin lyhyetkorot alkoivat kuitenkin laskea suhteessaSaksan vastaaviin korkoihin, ja Irlannin pun-ta läheni ERM-keskuskurssejaan4.

Korkojen lähentymistä tuki Eurooppa-neu-voston säännöllisissä kokouksissa ilmaistuvoimakas poliittinen sitoutuminen EMU-pro-sessiin ja siihen liittynyt markkinoiden epä-varmuuden hälveneminen. Erittäin tärkeäaskel oli epävirallisessa Ecofin-neuvostonkokouksessa Mondorf-les-Bainsissä syyskuus-sa 1997 saavutettu yhteisymmärrys siitä,että ne kahdenväliset vaihtokurssit, joitatullaan käyttämään EMUn kolmannen vai-heen alussa euron peruuttamattomienmuuntokurssien määrittämisessä, ilmoitet-taisiin ennakkoon heti kun yhteisen rahankäyttöön ottavat maat on valittu (kehikko

3 Kreikan drakma liittyi EMSin valuuttakurssimeka-nismiin 16.3.1998 lähtien siten, että sen keskus-kurssi ecua vastaan oli 357 drakmaa. Drakma siisheikkeni 14 %. Kreikan viranomaiset sitoutuivatnäin talous- ja rahapolitiikkaan, joka pyrkii määrä-tietoisesti pitämään inflaation kurissa ja pienene-vänä.

4 Irlannin punnan kahdenväliset keskuskurssit muitaERM-valuuttoja vastaan revalvoitiin 3 prosentilla16.3.1998 alkaen, jolloin ne tulivat lähemmäksimarkkinakursseja.

27

2). Koska Euroopan valuuttamarkkinat oli-vat rauhalliset, markkinaosapuolet alkoivatenenevässä määrin odottaa, että ennak-koon ilmoitettavat kahdenväliset kurssit oli-sivat samat tai miltei samat kuin ERM-keskuskurssit. Tämä voimisti entisestään va-luuttakurssien markkinavetoista lähentymistäkohti ERM-keskuskursseja ja sen seuraukse-na lyhyiden korkojen lähentymistä.

2.2 Rahapolitiikka kussakinjäsenvaltiossa

Saksan keskuspankki Deutsche Bundesbankpiti vuonna 1997 korot edelleen alhaisina,koska lavean rahan (M3) määrän kasvupalautui asteittain aiempaa tyydyttävämmäl-le tasolle ja inflaationäkymät Saksassa olivatrauhalliset. Kesän mittaan Yhdysvaltain dol-larin vahvistuminen ja hallinnollisten korko-jen korotukset saivat kuitenkin tuonti-, tuot-taja- ja kuluttajahintojen nousun kiihtymään.Varmistaakseen, että rahan määrän kasvuhidastuisi edelleen, ja torjuakseen hintava-kauteen kohdistuvat riskit jo aikaisessa vai-heessa Bundesbank päätti 9.10.1997 omak-sua jonkin verran vähemmän myötäilevänrahapolitiikan linjan. Repokorko - joka olielokuusta 1996 lähtien ollut 3,0 % - nostet-tiin 3,3 prosenttiin, mutta virallinen diskont-tokorko ja lombardkorko pidettiin ennal-laan 2,5 prosentissa ja 4,5 prosentissa (ku-vio 3).

Vuoden 1996 lopussa Bundesbank pidensiM3:n kasvutavoitteensa aikahorisontin vuo-desta kahteen vuoteen, jotta rahoitusmark-kinoiden mahdolliset epävarmuudet EMUnkolmanteen vaiheeseen siirryttäessä voitai-siin ottaa huomioon. M3:n vuotuisen kasvu-vauhdin tavoitteeksi asetettiin noin 5 %sekä vuodeksi 1997 että 1998. Lisäksi M3:nlyhyemmän aikavälin kasvuvauhdille asetet-tiin kiintopisteeksi 3,5 - 6,5 % vuoden 1997neljännellä neljänneksellä. Joulukuussa 1997Bundesbank vahvisti rahan määrän kasvuta-voitteeksi kahden seuraavan vuoden aikananoin 5 % vuodessa, mutta muutti vuoden1998 tavoitevälin 3 - 6 prosentiksi. Samaan

aikaan Bundesbank myönsi, että vuoden1998 jälkimmäisellä puoliskolla sen tuleerahan määrän kasvutavoitteen strategias-saan ottaa enenevässä määrin huomioonkoko euroalueeseen valittujen maiden ryh-mää koskevat näkökohdat (ks. myöskohta 3).

Vaikka M3:n kasvuvauhti oli vuoden 1996viimeisellä neljänneksellä 8,1 % eli enem-män kuin 4 - 7 prosentin tavoiteväli, rahanmäärän kasvuvauhti hidastui tasaisesti vuo-den 1997 mittaan niin, että viimeisellä nel-jänneksellä M3:n kasvuvauhti oli 4,7 % elijuuri 3,5 - 6,5 prosentin tavoitevälin puoli-välin alapuolella (taulukko 6 a). Rahan mää-rän kasvun hidastuminen johtui siitä, ettäluotonanto sekä yksityiselle että julkisellesektorille heikkeni, ja siitä, että pankkienrahoitustoimista muiden kotimaisten vasta-puolien kuin pankkien ja ulkomaisten vasta-puolien kanssa aiheutui huomattava varo-jen nettovienti ulkomaille. Vuonna 1997muut kotimaiset toimijat kuin pankit vähen-sivät edelleen ulkomaisia talletuksiaan japienensivät sijoituksiaan rahamarkkinainstru-mentteihin. Tästä syystä M3-raha-aggre-gaatti, johon on lisätty vielä ulkomaisettalletukset, pankkien lyhytaikaiset velka-instrumentit ja rahamarkkinasijoitukset, kas-voi vuonna 1997 hitaammin kuin varsinai-nen M3 (vuosikasvu oli vuoden 1997 nel-jännellä neljänneksellä 4,4 %, kun M3:nkasvu oli ollut 4,7 %).

Belgiassa/Luxemburgissa, Tanskassa, Rans-kassa, Alankomaissa ja Itävallassa nostettiinniin ikään 9.10.1997 virallisia ja/tai keskeisiäkorkoja 0,2 - 0,3 prosenttiyksikköä. Jotkinkeskuspankit sallivat pienen eron vastaaviinSaksan keskuspankkikorkoihin (kuvio 4). Suo-men Pankki oli nostanut huutokauppakor-koaan 0,25 prosenttiyksiköllä jo syyskuunpuolivälissä, ja Ruotsi nosti repokorkoaansaman verran joulukuun puolivälissä. Se,että näissä jäsenvaltioissa toteutetut raha-poliittiset toimet vastasivat toisiaan kool-taan, ajoitukseltaan ja suunnaltaan, heijastisitä, että maiden lyhyet korot olivat erittäinsamankorkuisia vakaiden valuuttakurssien,

28

Viralliset ja keskeiset korot(prosentteina)

Kuvio 3.

Lähde: Kansalliset tiedot. (Kuvion korot ovat rahapolitiikan kannalta keskeisimpiä kussakin maassa.)(a) Viikon viimeisen päivän korko. Portugalin korko on viikon ensimmäisen päivän korko.(b) Kuukauden viimeisen päivän korko.(c) Ennen 23.5.1997 luottokorko.(d) Jos säännöllisen likviditeetinlisäämisoperaation koron ilmoittaminen on keskeytetty, korko vastaa tarvittaessa tehtävien operaatioiden korkoja.(e) Ennen 3. 3. 1997 antolainauksen vähimmäiskorko.

DE lombardkorko(a)

DE repokorko(a)DE diskonttokorko(a)

1996 1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

2

4

6

8

10

0 0

2

4

6

8

10

NL kiinteä luottokorkos(b)(c)

NL erikoisluottokorko(b)AT repokorko(a)

AT diskonttokorko(b)

0

2

4

6

8

10

FR 5 - 10 päivän luoton korko(a)

FR interventiokorko(a)DK talletustodistusten korko(a)

0

2

4

6

8

10

BE keskikorko(a)

BE diskonttokorko(a)FI huutokauppakorko(b)

0

2

4

6

8

10

PT luottokorko(a)(d)

PT talletuskorko(a)(d)ES 10 päivän repokorko(b)

2

4

6

8

10

12

IT määräaikaisen luoton korko(a)

IT diskonttokorko(a)IT repokorko(a)

IE lyhytaikaisen luoton korko(b)

2

0

4

6

8

10

SE repokorko(a)

SE luottokorko(a)UK repokorko(b)(e)

12

14

16

18

20

22

GR lombardkorko(b)

GR diskonttokorko(b)

29

samankaltaisten keskipitkän aikavälin inflaa-tionäkymien ja alhaisten pitkien korkojenansiosta.

Ranskan keskuspankki Banque de Franceeliminoi jäljellä olleen pienen eron Saksanrepokorkoon nostamalla interventiokor-koaan lokakuussa 0,2 prosenttiyksiköllä 3,3prosenttiin. Tällä toimenpiteellä pyrittiin säi-lyttämään vahva luottamus Ranskan fran-giin, joka vahvistuikin vuoden mittaan useim-piin ERM-keskuskursseihinsa verrattuna. Hie-

man vähemmän myötäilevällä rahapolitiikanlinjalla pyrittiin kotimaisesta näkökulmastakatsoen myös turvaamaan ei-inflatorinentalouden elpyminen rahan määrän ja luot-tojen kasvaessa nopeammin kuin vuonna1996. Banque de France on pyrkinyt siihen,että rahan määrän kasvuvauhti on keskipit-källä aikavälillä 5 %; joulukuussa 1997 raha-aggregaattien M1 ja M2 vuotuiset kasvu-vauhdit olivat 6,6 % ja 7,8 %, kun ne vuonna1996 olivat olleet 0,8 % ja 3,6 %. Vuonna1996 todettu M3:n pieneneminen jatkui

Taulukko 6.Rahapolitiikan tavoitteet ja tavoitealueet eräissä jäsenmaissa

a) Raha-aggregaatit - tavoitteet ja tavoitealueet(vuosimuutos, %*)

1996 1997 1998

Viite- Tavoite/ Toteutunut Tavoite/ Toteutunut Tavoite/

muuttuja tavoitealue(a) tavoitealue(a) tavoitealue(a)

Saksa M3 4-7 8,1 3,5-6,5 4,7 3-6

Kreikka M3 6-9 9,3 6-9 9,5 -

Espanja ALP ≤8 6,5 ≤7 3,7 −Ranska M3(b) 5 -3,2 5 2,0 5

Italia M2 5 3,1 <5 9,7 ~5

Iso-Britannia M0 0-4 5,7 0-4 6,5 -

M4 3-9 9,8 3-9 11,1 -

Lähde: Kansalliset tiedot.* Neljäs neljännes - neljäs neljännes tai joulukuu - joulukuu (Iso-Britannia: maaliskuu - maaliskuu).(a) Keskipitkän ajan tavoitteet Espanjassa ja Ranskassa. Isossa-Britanniassa tarkkailuvälejä lakattiin soveltamasta 6.5.1997, ja Englannin

pankin rahapolitiikan komitea päätti olla ottamatta niitä uudelleen käyttöön toistaiseksi.(b) Vuonna 1996 M3; myöhemmin seurattiin sen lisäksi myös suppean rahan ja laveampien raha-aggregaattien kehitystä (M1, M2,

M3+P1).

1996 1997 1998

Tavoite- Tavoite Toteutunut Tavoite Toteutunut Tavoite

muuttuja(a)

Espanja CPI 3,5-4(b) 3,6 <3 2,0 2

Suomi CPIY ~2 0,2 ~2 0,7 ~2

Ruotsi CPI 2 ± 1 0,8 2 ± 1 0,8 2 ± 1

Iso-Britannia RPIX 1-4 2,9 ≤2,5(c) 2,8 2,5

b) Viralliset inflaatiotavoitteet(vuosimuutos, %*)

Lähde: Kansalliset tiedot.(a) CPI = Kuluttajahintaindeksi. CPIY = Kuluttajahintaindeksi, josta on poistettu välillisten verojen, tukipalkkioiden ja omistusasuntoon

liittyvien pääomakustannusten vaikutus (asuntolainojen korkokulut ja poistot). RPIX = Vähittäishintaindeksi, josta on poistettuasuntolainojen korkokulut.

(b) Koskee vuoden 1996 ensimmäistä neljännestä.(c) 1-4 prosentin tavoitevälin alempi puolisko kevääseen 1997 mennessä, sen jälkeen enintään 2,5 %; kesäkuusta 1997 lähtien

tavoitteena 2,5 %.

30

vuoden 1997 alkukuukausina, mutta ke-väästä lähtien M3:n kasvu alkoi nopeutuatalouskasvun kiihtyessä ja suppean rahankysynnän vilkastuessa (taulukko 6 a). Koti-maisen velan bruttomäärän kasvu, jota seu-rataan rahoitusolojen tärkeänä indikaattori-na, oli 3,5 % joulukuussa 1997 eli hiemannopeampi kuin edellisenä vuonna.

Belgian/Luxemburgin frangi oli edelleen erit-täin vakaa Saksan markan suhteen, muttaBelgian lyhyiden korkojen taso oli hiemankorkeampi kuin vastaavien Saksan korkojen(kuvio 4). Tanskassa inflaatiopaineet kasvoi-vat vuoden mittaan. Koska ne torjuttiinosittain finanssipolitiikan kiristämisellä, Tans-kan kruunu kuitenkin vahvisti asemaansaERMissä, ja kolmen kuukauden korkojenpositiivinen ero Saksan vastaaviin korkoihinkapeni hieman. Alankomaiden guldeni puo-lestaan liikkui vuoden mittaan alaspäin kohtikeskuskurssiaan Saksan markkaa vastaan.Alankomaiden keskuspankki reagoi tähänantamalla lyhyiden korkojen nousta hiemanSaksan vastaavia korkoja alhaisemmalta ta-soltaan noin Saksan korkojen tasolle. Tätäpidettiin tervetulleena muutoksena ottaenhuomioon Alankomaiden vahva talouskas-vu. Itävallan šillingin kurssi taas pysyttelierittäin lähellä keskuskurssiaan Saksan mark-kaa vastaan. Itävallan kolmen kuukaudenkorot olivat lähellä Saksan vastaavia korko-ja, mutta lokakuussa maan keskuspankkiasetti repokoron 3,2 prosenttiin eli hiemanSaksan vastaavan koron alapuolelle, silläkotimaisten inflaatioriskien arveltiin pienen-tyneen.

Vaikka pohjainflaatiovauhti Suomessa pysyt-teli vuonna 1997 keskimäärin selvästi 2:taprosenttia hitaampana, inflaation nopeutu-mista oli havaittavissa vuoden mittaan. In-flaatiopaineita aiheuttivat vahvan talouskas-vun jatkuminen ja kuluttajien inflaatio-odo-tusten voimistuminen. Varallisuus- jaasuntojen hintojen nousun arveltiin myösaiheuttavan potentiaalisen huolenaiheen.Turvatakseen tavoitteensa, jonka mukaanpohjainflaatio pyritään pitämään (noin) 2prosentissa (taulukko 6 b), Suomen Pankki

nosti huutokauppakorkoaan 3,0 prosentista3,25 prosenttiin syyskuun puolivälissä. Vuo-den 1997 aikana Suomen markka oli yksiERMin vahvimmista valuutoista ja kolmenkuukauden korot pystyttiin yleensä pitä-mään hieman alempina kuin Saksan vastaa-vat korot.

Ruotsissakin kuluttajahintainflaatiovauhti no-peutui suurimman osan vuotta 1997, joskinlähtötaso oli ollut erittäin alhainen. Koskakapasiteetin käyttöaste oli kasvanut ja oliesiintynyt huolestuneisuutta tulevista palk-karatkaisuista, Ruotsin keskuspankki päättijoulukuussa nostaa varotoimenpiteenä re-pokorkoaan 4,1 prosentista 4,35 prosent-tiin, jotta 2 prosentin inflaatiotavoitteessa(±1 prosenttiyksikön marginaali) pysyttäi-siin. Näin ollen Ruotsin lyhyiden korkojenero vastaaviin Saksan korkoihin pysyi jok-seenkin muuttumattomana eli noin 1,1 pro-senttiyksikössä.

Useissa muissa EU-maissa olosuhteet olivatotolliset korkojen alentamiselle. Espanjankeskuspankki laski interventiokorkoaan as-teittain vuoden 1997 alun 6,25 prosentista4,75 prosenttiin joulukuussa. Tämä perustuisiihen, että kuluttajahintainflaatio Espanjassaoli vähentynyt nopeasti ja vakiintunut keski-määrin 2,0 prosentin tasolle. Se vastasi siishyvin sekä vuoden 1997 tavoitetta, jonkamukaan inflaatio pyrittäisiin pitämään alle 3prosentin, että vuodeksi 1998 ilmoitettua 2prosentin tavoitetta (taulukko 6 b). Espan-jan pesetan vakaa asema ERMissä, laveidenraha-aggregaattien kasvun hidastuminen(taulukko 6 a) sekä finanssipolitiikan tukiedesauttoivat lyhyiden korkojen laskua. Vuo-den loppuun mennessä lyhyet korot olivatenää 1,2 prosenttiyksikköä Saksan vastaa-vien korkojen yläpuolella.

Italiassa kuluttajahintainflaatio jatkoi hidastu-mistaan ja oli koko vuonna keskimäärin1,7 %. Inflaatiovauhti, joka heijasti myösvaluutan vakautta ja julkisen talouden va-kauttamisen edistymistä, vastasi hyvin Italiankeskuspankin toukokuussa 1996 ilmoitta-maa aikomusta pitää inflaatio alle 3 prosen-

31

tin vuonna 1997. Vuonna 1998 keskus-pankki pyrkii pitämään inflaation 2 prosen-tissa. Rahan määrän kasvu ylitti selvästikeskuspankin viitearvona olleen 5 prosentinkaton (taulukko 6 a); lavean raha-aggregaa-tin M2:n kasvuun vaikutti kuitenkin se, ettäsijoitukset muuttuivat tuntuvasti matalan in-flaation takia. Italian keskuspankki laski senvuoksi varovasti sekä diskonttokorkoa ettämääräaikaisten luottojen korkoa yhteensä 2prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin ja 7,0 pro-senttiin. Vuoden 1997 lopussa Italian kol-men kuukauden korko oli laskenut niin, ettäse oli alle 2,4 prosenttiyksikköä Saksanvastaavan koron yläpuolella (kuvio 4).

Portugalin escudon vakaata asemaa ERMis-sä tuki Portugalin inflaation nopea vähene-minen hieman yli 2 prosenttiin sekä julkisentalouden vakauttamisprosessin määrätietoi-nen eteneminen. Portugalin keskuspankkipystyi sen vuoksi laskemaan virallisia korko-jaan useaan otteeseen, ja repokorko laskivuoden 1997 alun 6,7 prosentista 5,3 pro-senttiin vuoden lopussa. Näin ollen kolmenkuukauden korkojen ero Saksan vastaaviinkorkoihin kapeni hieman yli 1,5 prosenttiyk-sikköön.

Kreikan keskuspankki ilmoitti, että se pyrkisihidastamaan inflaatiovauhtia edelleen 4,5prosenttiin vuoden 1997 loppuun mennes-sä ja alle 3 prosenttiin vuoden 1998 lop-puun mennessä. Tämän vuoksi tavoitteeksiasetettiin Kreikan drakman jokseenkin va-kaa vaihtokurssi ecua vastaan ja M3:n kas-vuvauhdin pysyminen 6 - 9 prosentissa.Koska kuluttajahintainflaation toteutuma jou-lukuussa 1997 oli 4,7 %, keskuspankki saa-vutti käytännöllisesti katsoen asettamansahintatavoitteen. Suotuisa inflaatiokehitysmahdollisti virallisten korkojen laskemisenedelleen alkuvuonna, sillä M3:n nopeankasvun olivat aiheuttaneet verojen muutok-siin liittyneet sijoitusten muutokset ja vii-meistenkin lyhytaikaisia pääomanliikkeitäkoskeneiden rajoitusten poistaminen. Syk-syllä drakma kuitenkin joutui spekulaatiopai-neiden kohteeksi Aasian kriisin vuoksi (ke-hikko 1). Vaikka keskuspankki onnistui vas-

tatoimillaan vakauttamaan valuutan vuonna1997, kolmen kuukauden korot olivat vuo-den lopussa 4 prosenttiyksikköä korkeam-mat kuin ennen valuuttamarkkinahäiriöidenpuhkeamista.

Kahdessa jäljellä olevassa maassa, Irlannissaja Isossa-Britanniassa, talouden kehitys vuon-na 1997 edellytti muista maista poikkeavaalähestymistapaa. Irlannin talouden poikkeuk-sellisen voimakas kasvu, joka näkyi rahanmäärän ja luottojen nopeana kasvuna, työ-markkinatilanteen kiristymisenä ja varalli-suushintojen nousuna, jatkui laantumatta.Kasvuun liittyvien inflaatioriskien vuoksi Ir-lannin keskuspankki nosti toukokuun alussalyhytaikaisen luoton korkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 6,5 prosenttiin. Vaikka Irlannin puntaoli edelleen ERMin vahvin valuutta, se heik-keni Englannin puntaa vastaan. Tästä seura-si, että efektiivinen valuuttakurssi pyrki heik-kenemään, mikä pahensi inflaatioriskejä. Ir-lanti ei kuitenkaan nostanut virallisiakorkojaan yleisen nostokierroksen yhtey-dessä lokakuussa. Vuoden lopulla, ennenEMUn kolmanteen vaiheeseen osallistuvienmaiden valintaa toukokuussa 1998, Irlanninlyhyet korot laskivat suhteessa Saksan vas-taaviin korkoihin ja Irlannin punta tuli lä-hemmäksi ERM-keskuskurssejaan.

Ison-Britannian rahapolitiikan rakennettamuutettiin merkittävästi vuonna 1997. Hetitoukokuun vaalien jälkeen uusi hallitus päät-ti mm. myöntää Englannin pankille toimin-nallisen riippumattomuuden korkojen mää-rittämisessä, mutta piti itsellään vastuun in-flaatiotavoitteen määrittelemisestä5. Juuriennen tämän päätöksen julkistamista valtio-varainministeri nosti repokorkoa 0,25 pro-sentilla 6,25 prosenttiin. VastaperustettuEnglannin pankin rahapolitiikan komitea nostitämän jälkeen repokorkoa neljään ottee-seen siten, että korko oli marraskuussa 7,25 %.

5 Lisäksi hallituksen raha-aggregaattien M0 ja M4kasvuvauhdille asettamat tarkkailuvälit lakkautet-tiin toukokuussa 1997, minkä jälkeen Englanninpankin rahapolitiikan komitea päätti toistaiseksiolla ottamatta niitä uudelleen käyttöön.

32

Lyhyiden korkojen ero Saksan vastaaviin korkoihin(pankkienvälisiä 3 kuukauden korkoja, prosenttiyksikköinä)

Lähde: Kansalliset tiedot.

Belgia (vasen asteikko)Tanska (vasen asteikko)

Kreikka (oikea asteikko) EspanjaRanska

Irlanti

ItaliaAlankomaat

ItävaltaPortugali

SuomiRuotsi

Iso-Britannia

Kuvio 4.

1996

-1 7

0

1

2

3

4

5

6

7

9

11

13

15

17

19

21

-1 -1

0

1

2

3

4

5

6

7

0

1

2

3

4

5

6

7

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

-1

0

1

2

3

4

5

6

7

1997

1996 1997

1996 1997

1996 1997

33

Tämä tehtiin, jotta pohjainflaationäkymät(RPIX-inflaatio) vastaisivat hallituksen aset-tamaa 2,5 prosentin tavoitetta (joka vahvis-tettiin kesäkuussa). Merkittävä rahapolitii-kan kiristäminen katsottiin välttämättömäksikotimaisen kysynnän senhetkisen ja tulevanvoimakkuuden vuoksi huolimatta odotetta-

vista finanssipolitiikan kiristyksen vaikutuksis-ta, kiinnitysluottolaitosten yhtiöittämisistä seu-ranneiden satunnaisten voittojen loppumi-sesta ja punnan vahvistumisesta. Rahan mää-rän voimakkaan kasvun jatkuminen aiheuttimyös huolta inflaation tulevasta kehitykses-tä.

34

3 Talouden näkymät ja haasteet

Tässä osassa kuvataan Euroopan unionin jamaailmantalouden näkymiä, pohditaan ra-hapolitiikan harjoittamista siirtymäkautenaennen EMUn kolmannen vaiheen alkua jakäsitellään EKPJ:n ja EKP:n perustamista.Kehikossa 2 kuvataan, millaiset tunnuspiir-teet on tulevalla euroalueella, joka määri-teltiin, kun valtion- ja hallitusten päämiestenkokoonpanossa kokoontunut EU:n neuvos-to vahvisti 2. - 3.5.1998, mitkä jäsenvaltiottäyttävät yhteisen rahan käyttöönoton edel-lytykset.

3.1 Talouden näkymät vuosina1998 - 1999

Tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ke-väällä 1998 julkaisemien taloudellisten en-nusteiden mukaan EU-maiden kasvunäky-mät vuosiksi 1998 ja 1999 ovat suotuisat,koska kotimainen kysyntä tullee vahvistu-maan edelleen ja tasapainottamaan jossakinmäärin ulkoisen kehityksen odotettua heik-kenemistä mm. Aasian kriisin johdosta.

BKT:n määrän kasvu EU:ssa on voimistunutvuoden 1997 toisesta neljänneksestä läh-tien, ja sen odotetaan voimistuvan edelleen,koska kotimaisen kysynnän vilkastuminenjatkuu useissa EU-maissa. Kuluttaja- ja yri-tysbarometrit viittaavat samaan suuntaan.Tähän kehitykseen ovat osaltaan vaikutta-neet nimellisten korkojen - erityisesti pit-kien korkojen - alhaisuus, vaimeat inflaatio-paineet ja ulkoinen kilpailukyky, joka onjoko pysynyt ennallaan tai parantunut huoli-matta useiden Aasian maiden valuuttojenheikkenemisestä. Yhdessä erityisesti vienti-alojen yritysten kannattavuuden paranemi-sen kanssa, tämän kehityksen odotetaanlisäävän investointien kasvua. Myös yksityi-sen kysynnän arvioidaan vilkastuvan edel-leen, sillä reaalipalkat nousevat ja vuosien1998 ja 1999 työllisyysnäkymät ovat vä-hemmän epävarmat. Koska julkisten talouk-sien tasapainottamisen tarve jatkuu edel-

leen, julkisen kulutuksen ja investointienvaikutus kotimaiseen kysyntään jää toden-näköisesti vähäiseksi. Vaikka työmarkkinati-lanteen arvioidaan parantuvan, työttömyys-asteen odotetaan laskevan vain vähän vuo-sina 1998 ja 1999. Työttömyysasteen kestäväpieneneminen tulee olennaisesti riippumaanrakenteellisten uudistusten toteuttamisestatyö- ja hyödykemarkkinoiden jäykkyyksienpoistamiseksi.

Vakauteen tähtäävän rahapolitiikan ja mal-tillisten palkankorotuksien - jotka puoles-taan johtuvat osittain suhteellisen korkeinapysyneistä työttömyysasteista - sekä eräissämaissa negatiivisina pysyneiden tuotanto-kuilujen odotetaan rajoittavan inflaatiopai-neita. Lisäksi ulkoisia inflaatiopaineita tulevattodennäköisesti vaimentamaan öljyn hinnanlasku - edellyttäen, että se on jokseenkinpysyvä - ja Aasian kriisin inflaatiota hidastavavaikutus, joka johtuu eräiden Aasian valuut-tojen heikkenemisestä ja maailmantaloudenaiempaa maltillisemmasta kasvusta. Inflaa-tionäkymiin kohdistuvat riskit liittyvät mm.mahdollisuuteen, että EU:n kokonaiskysyn-tä kiihtyy odotettua nopeammin, minkävuoksi tuotantokuilut saattavat sulkeutua,sekä palkkakehitykseen, Yhdysvaltain dolla-rin vahvistumisen jatkumiseen ja OPECinuusimman sopimuksen valossa siihen, ettäöljyn hintojen viimeaikainen lasku muuttuu-kin uudelleen nousuksi.

Keskeisin epävarmuustekijä tässä selostettu-jen näkymien kannalta on ulkoinen kehitys.Maailman kokonaistuotannon ja maailman-kaupan kasvun odotetaan vuosina 1998 ja1999 olevan heikompaa kuin vuonna 1997,sillä osissa Aasiaa BKT:n määrä tulee pie-nenemään voimakkaasti, Yhdysvaltain ta-louskasvun odotetaan hidastuvan hieman jaJapanin taloudellisen ja rahamarkkinatilan-teen arvioidaan heikkenevän. Paljonko Aa-sian kriisi tulee heikentämään ulkoista kehi-tystä, riippuu siitä, missä määrin ja mitennopeasti kriisistä kärsivät maat sopeuttavat

35

talouspolitiikkansa ja toteuttavat rahoitus-markkinauudistuksia. Kriisin leviämisvaikutus-ten jatkumista ei voida vielä sulkea pois.Aasian kriisin EU:n kasvua supistavaa vaiku-tusta saattaa osittain tasapainottaa kaksitekijää: pitkien korkojen lasku EU:ssa jaYhdysvalloissa - joka liittyy mm. siihen, ettäsijoittajat arvioivat uudelleen kehittyvienmarkkinoiden riskejä - sekä raaka-aineidenhintojen merkittävä lasku, joka saattaa lisätäreaalitulojen kasvua edelleen.

3.2 Rahapolitiikka EMUn toisenvaiheen jäljellä olevana aikana

Euroalueeseen valittujen yhdentoista maanrahapolitiikan ensisijainen tavoite EMUn toi-sen vaiheen jäljellä olevina kuukausina onvarmistaa, että nykyinen laaja hintavakaussäilyy koko euroalueella ja antaa siten EKPJ:llesuotuisan lähtöaseman.

Kuten kohdassa 2 kuvattiin, suurimmassaosassa euroalueeseen valituista maista on josaavutettu keskenään hyvin samankorkuisetja alhaiset lyhyet korot. Vuoden 1998 alussavallinneiden olosuhteiden ansiosta tämä ase-telma on voinut lujittua edelleen, ja muut,korkeamman koron jäsenmaat ovat pysty-neet jatkamaan keskeisten korkojensa las-kevaa suuntausta. Tämä viittaa siihen, ettäeuroalueeseen valituissa maissa on tosi-asiassa muodostumassa yhteinen rahapoli-tiikan linja taustanaan jokseenkin vakaathinnat ja valuuttakurssit. Viimeistään vuo-den 1998 lopussa näiden maiden lyhyetkorot ovat lähentyneet samankorkuisiksija tasolle, joka tulee olemaan euroalueenhintavakauden tavoitteen mukainen.

Lyhyiden korkojen lähentymiskehitys vastaasitä tilannetta, joka tulee vallitsemaan juuriennen kolmannen vaiheen alkua, jolloin

euroalueeseen valittujen maiden välisetmarkkinavaluuttakurssit ovat samat kuin en-nakkoon ilmoitetut kahdenväliset vaihto-kurssit, joita tullaan käyttämään euron pe-ruuttamattomien muuntokurssien määrittä-misessä (liite). Nämä ennakkoon ilmoitetutkahdenväliset vaihtokurssit vastaavat talou-den perustekijöitä ja ovat sopusoinnussakestävän lähentymisen periaatteen kanssa.

Edellä selostetun kehityksen institutionaali-nen tausta on tietenkin muuttunut. Kunvaltion- ja hallitusten päämiesten kokoon-panossa kokoontunut EU:n neuvosto vah-visti 2. - 3.5.1998, mitkä maat ottavatkäyttöön yhteisen rahan, tapaus oli merkki-nä siitä, että siirtymäkauden viimeinen jaksoennen EMUn kolmatta vaihetta alkoi. Tä-hän viimeiseen jaksoon sisältyy EKPJ:n jaEKP:n perustaminen ja EMIn lakkauttami-nen. EMUn toisen vaiheen jäljellä olevanaaikana EKP:n neuvosto ja johtokunta vii-meistelevät tarvittavat valmistelut yhteisenrahapolitiikan harjoittamiseksi euroalueella1.1.1999 lähtien (luku 2). Siihen asti euro-alueen kansallisilla keskuspankeilla on edel-leen kansallinen rahapolitiikkaan liittyvä toi-mivaltansa. EKPJ:n ja EKP:n perustamisessasyntyvät institutionaaliset muutokset muo-dostavat sopivan kehyksen, jossa euroalueenkansalliset keskuspankit voivat toimia tiiviissäyhteistyössä yhteensovittaen kansalliset ra-hapolitiikkansa saavuttaakseen ensisijaisenatavoitteena olevan hintavakauden euroalu-eella. Edelleen EKPJ:n/EKP:n perussäännönartiklan 44 mukaan EKP:n on vastattavaniistä EMIn tehtävistä, jotka on hoidettavavielä EMUn kolmannessa vaiheessa senvuoksi, että on jäsenvaltioita, joita koskeepoikkeus. EKP:n yleisneuvoston vastuualu-eeseen tulevat kuulumaan suhteet näideneuroalueen ulkopuolelle jäävien maidenkansallisten keskuspankkien kanssa.

36

Kehikko 2.

Euroalueen tunnuspiirteet

Valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti 2. - 3.5.1998 yksimielisesti

EU:n neuvoston suosituksen perusteella ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, että

yksitoista jäsenvaltiota, nimittäin Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat,

Itävalta, Portugali ja Suomi, täyttävät edellytykset yhteisen rahan käyttöön ottamiseksi 1.1.1999.

Nämä maat tulevat siksi osallistumaan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Alla olevassa taulukossa on esitetty valikoima indikaattoreita, jotka kuvaavat eräitä euroalueen tärkeimpiä

tunnuspiirteitä. Taulukko on alustava vuoden 1997 tilanteeseen (viimeinen vuosi, jota koskevia

tilastotietoja oli saatavissa) perustuva vertailu euroalueen, EU-15:n, Yhdysvaltojen ja Japanin välillä

ja kuvastaa siten yleisellä tasolla euroalueen “lähtötilannetta”. Luvut ovat eri lähteistä koottuja arvioita,

ja vuoden 1998 mittaan tai myöhemmin on saatavissa tarkempia yhteenlaskettuja tietoja, jotka perustuvat

tuoreempiin tilastoihin. Kaiken kaikkiaan tilastotiedoissa korostuu merkittävä muutos verrattuna

yksittäisissä EU-maissa aiemmin vallinneeseen taloudelliseen ympäristöön. Euron käyttöönotolla luodaan

alue, joka on paljolti Yhdysvaltojen kaltainen kotimaantalouden koon ja ulkoisen avoimuuden suhteen.

Noin 290 miljoonan asukkaan väestömääränsä puolesta euroalue on hieman suurempi kuin Yhdysvallat

ja yli kaksi kertaa Japanin kokoinen. Maailmantalouden näkökulmasta euroalue on “suuri kotimaantalous”,

jonka osuus koko maailmantalouden BKT:stä on miltei 20 %. Näin ollen sillä on huomattava ostovoima,

jolle ainoastaan Yhdysvaltojen ostovoima vetää vertoja. Euroalueen sisäinen vienti oli melkein 17 %

koko maailmankaupan viennistä. Ilman euroalueen sisäistä vientiäkin euroalueen kokonaisviennin

osuus koko maailmankaupan viennistä on noin 20 % ja siten suurempi kuin Yhdysvaltojen tai Japanin

vastaava osuus. Tuotantorakenne on jokseenkin samanlainen kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa. Alueen

palvelusektori on kuitenkin pienempi kuin Yhdysvaltojen, mutta suurempi kuin Japanin, jonka taloudessa

teollisuuden osuus on edelleen suhteellisen suuri. Julkisten talouksien tuloja ja menoja kuvaavat

luvut osoittavat, että euroalueen julkinen sektori on suurempi kuin Yhdysvaltojen tai Japanin, ja sen

julkisen talouden menot ovat melkein 50 % BKT:stä. Ulkomaankaupan osuus koko euroalueen BKT:stä,

joka on sekä viennin että tuonnin osalta hieman yli 10 %, osoittaa, että ulkomaankaupan osuus

euroalueen taloudesta vastaa Yhdysvaltojen ja Japanin vastaavaa osuutta (kun euroalueen sisäinen

kauppa on vähennetty). Tämä poikkeaa yksittäisille EU-maille tyypillisestä “pienen tai keskisuuren

talouden” ympäristöstä, jossa viennin tai tuonnin osuus BKT:stä on keskimäärin noin 25 % (euroalueen

yksittäisten maiden välillä on kuitenkin suuria eroja). Joukkovelkakirjoja, osakkeiden markkina-

arvoa ja pankkien taseita kuvaavat luvut osoittavat, että euroalueen rahoitusmarkkinoiden yhteenlaskettu

paino on huomattava, joskin yksittäisten osatekijöiden suhteellinen paino vaihtelee. Verrattuna

Yhdysvaltoihin ja Japaniin euroalueen osake- ja joukkovelkakirjamarkkinoiden paino on pienempi

ja pankkitoiminnan suhteellinen merkitys huomattavasti suurempi.

Eräiden kokonaistalouden muuttujien tarkastelu osoittaa koko euroalueen BKT:n määrän kasvun

vuonna 1997 olleen 2,5 %. Koska euroalueen suhdannetilanne poikkeaa Yhdysvaltojen ja Japanin

tilanteesta, BKT:n kasvu vuonna 1997 oli myös hyvin erilainen niihin verrattuna. Yhdenmukaistetun

indeksin mukaan laskettu euroalueen inflaatio oli 1,6 %, mikä vastasi Japanin inflaatiota mutta oli

Yhdysvaltojen inflaatiota alhaisempi. Työttömyysaste oli merkittävästi Yhdysvaltojen ja Japanin

työttömyysastetta korkeampi. Lyhyet ja pitkät nimelliskorot olivat vuoden 1997 neljännellä neljänneksellä

matalammat kuin Yhdysvalloissa. Euroalueen julkisten talouksien velkaa ja alijäämää kuvaavat luvut

osoittavat, että velkasuhde oli keskimäärin 75,2 % ja alijäämäsuhde 2,5 % (jäsenvaltioiden välillä on

huomattavia eroja). Velka- ja alijäämäsuhteet olivat keskimäärin suuremmat kuin Yhdysvalloissa mutta

pienemmät kuin Japanissa (missä velkasuhde on melkein 100 %). Vaihtotase koko EU:n alueella oli

ylijäämäinen. Ylijäämä oli pienempi kuin Japanilla, kun taas Yhdysvaltojen vaihtotase oli alijäämäinen.

37

Euroalue EU-15 USA Japani

Pinta-ala(a) 1 000 km2 2 365,0 3 234,2 9 372,6 377,8

Väkiluku milj. 290,4 374,1 267,9 126,0

BKT (% koko maailmantalouden

BKT:stä)(b) % 19,4 24,6 19,6 7,7

Nimellinen BKT mrd. ecua 5 548,1 7 132,3 6 896,5 3 708,4

Tuotantosektorit(c)

Maa-, metsä- ja kalatalous % BKT:stä 2,4 2,4 1,7 2,1

Teollisuus (ml. rakentaminen) % BKT:stä 30,9 30,0 26,0 39,2

Palvelut % BKT:stä 66,7 67,6 72,3 58,7

Julkinen talous

Tulot yhteensä % BKT:stä 47,0 46,3 36,7 32,6

Menot yhteensä % BKT:stä 49,6 48,7 37,0 36,0

Tavaranvienti(d) % BKT:stä 12,3 9,2 8,1 8,8

Tavarantuonti(d) % BKT:stä 11,0 8,6 10,6 6,9

Vienti (% koko maailmankaupan

viennistä)(e) % 19,5 . 14,8 9,7

Joukkovelkakirjalainat(f) mrd. ecua 5 347,1 6 632,5 8 450,4 4 071,9

% BKT:stä 102,7 102,8 157,2 103,7

Osakkeiden markkina-arvo(g) mrd. ecua 1 620,7 2 889,4 5 244,0 2 804,4

% BKT:stä 31,1 44,8 97,6 71,4

Pankkien saatavat(h) mrd. ecua 10 082,5 12 479,7 4 211,0 6 217,3

% BKT:stä 202,8 201,2 74,6 157,4

BKT:n määrän kasvu % 2,5 2,7 3,8 1,0

Kuluttajahintainflaatio(i) % 1,6 1,7 2,3 1,7

Työttömyysaste (% työvoimasta) % 11,6 10,6 4,9 3,4

Lyhyt korko(j) % 4,4 5,1 5,6 0,7

Pitkä korko(j) % 5,7 5,9 5,9 1,7

Julkinen talous

Ylijäämä (+) tai alijäämä (-) % BKT:stä -2,5 -2,4 -0,3 -3,4

Bruttovelka(k) % BKT:stä 75,2 72,1 63,1 99,7

Vaihtotase % BKT:stä 1,7 1,2 -1,9 2,2

Euroalueen keskeisiä piirteitä (1997)

Lähde: Euroopan komissio (kevään 1998 ennusteet), ellei muuta ilmoiteta.(a) Lähde: Eurostat.(b) 1996; käyvin hinnoin ja ostovoimapariteettikurssien mukaan.(c) 1993; käyvin hinnoin. Lähde: OECD, Historical Statistics, 1960 - 1995.(d) 1996. Lähde: Eurostat. Euroalueen lukuihin ei sisälly euroalueen sisäinen vienti tai tuonti; EU-15:n tietoihin ei sisälly EU-

15:n sisäinen vienti tai tuonti.(e) 1996; lukuihin ei sisälly euroalueen sisäinen vienti.(f) 1995. Lähde: IMF, International Capital Markets, marraskuu 1997. Kotimaiset ja kansainväliset joukkovelkakirjalainat on

eritelty liikkeeseenlaskijan kansallisuuden mukaan. EMIn laskelma.(g) 1995. Lähde: IMF, International Capital Markets, marraskuu 1997. EMIn laskelma.(h) 1994. Lähde: IMF, International Capital Markets, marraskuu 1997. EMIn laskelma.(i) Euroalue ja EU-15: vuosikeskiarvo, YKHI-inflaatio.(j) Vuoden 1997 viimeisen neljänneksen tietoja. Lähde: Kansalliset tiedot. EMIn laskelma.(k) Vuoden lopun tietoja. Lähde Yhdysvaltain ja Japanin tietojen osalta: IMF, World Economic Outlook, huhtikuu 1998.

Luku II

Kolmannen vaiheen

valmiste lut

40

1 Rahapolitiikka

1.1 Rahapolitiikan strategia

Helmikuussa 1997 EMI julkaisi raportin “Thesingle monetary policy in Stage Three -Elements of the monetary policy strategy ofthe ESCB”. Raportissa tarkasteltiin useitavaihtoehtoisia kolmannen vaiheen rahapoli-tiikan strategioita ja päädyttiin rahan mää-rän kasvulle asetettavaan välitavoitteeseenja suoraan inflaatiotavoitteeseen. Vaikka ra-portissa todettiin, ettei tuossa vaiheessaollut tarpeellista eikä hyödyllistäkään valitatiettyä strategiaa, siinä lueteltiin monia kes-keisiä osatekijöitä, jotka tulisi katsoa jokai-sen strategian välttämättömäksi osaksi. Näi-tä osatekijöitä ovat hintavakauteen tähtää-vän perimmäisen tavoitteen ja niidentäsmällisten tavoitteiden selkeä määrittämi-nen, joihin nähden EKPJ:n toimintaa voidaanarvioida; laaja indikaattorimuuttujien valikoi-ma hintavakauteen liittyvien riskien arvioi-miseksi; raha-aggregaattien näkyvä asemaedellyttäen, että rahan kysyntä euroalueellaon pitkällä aikavälillä riittävän vakaa; sekävälineet inflaatiosta ja muista euroalueentalouden muuttujista tehtäviin ennusteisiin.Lisäksi kolmannen vaiheen rahapolitiikantodettiin edellyttävän myös kattavia tietojaja analyysimahdollisuuksia, mm. ekonomet-risiä malleja, politiikan mitoituksen tueksi.

Raportin julkaisemisen jälkeen strategiaa kos-keva työ keskittyi EMIssä sen infrastruktuu-rin valmisteluun, jota tarvitaan rahapolitiikanpäätöksenteon tueksi valittavasta strategias-ta riippumatta. Alustava työ käynnistyi kol-mannen vaiheen raha-aggregaattien mää-rittelemiseksi, EKPJ:n ennustemenetelmienorganisatoristen ja metodologisten näkö-kohtien valmistelemiseksi ja euroalueen laa-juisten julkisen talouden indikaattorien ke-hittämiseksi. EMIn henkilöstö työskentelimyös lukuisten muiden aiheiden parissa,kuten inflaation ja inflaatio-odotusten mit-taaminen, rahoitussektoria kuvaavien muut-tujien ennusteominaisuudet ja rahan ja luo-ton kysynnän tutkimukset EU:ssa.

Ekonometrisistä malleista käynnistettiin mer-kittävä projekti useita maita käsittävän mak-rotaloudellisen mallin kehittämiseksi EKPJ:tävarten, mikä edellytti yhteistyötä EMIn jakansallisten keskuspankkien välillä. Vuodenaikana sovittiin mallin täsmentämisestä, ra-kennettiin tarvittava tietokanta ja aloitettiinmallin estimointi. Mallin on määrä olla käy-tössä operationaalisena välineenä vuoden1998 toisella puoliskolla. EMIssä työskennel-tiin myös sellaisen euroalueen kattavanmakrotaloudellisen mallin kehittämiseksi, jokakuvaisi euroalueen rahapolitiikan keskimää-räisen välittymismekanismin yleispiirteet yh-teenvedonomaisesti. Tätä euroalueen kat-tavaa mallia on jo käytetty ennuste- jasimulointitarkoituksiin toisen vaiheen koor-dinointiharjoitusten yhteydessä. Lisäksi EMInhenkilöstö kehitti ja paransi monia tilastolli-sia ennustevälineitä.

1.2 Yhteisen rahapolitiikantoteuttaminen

Välineet ja menetelmät

Kolmannessa vaiheessa toteutettavan yh-teisen rahapolitiikan välineisiin ja menetel-miin liittyvän valmistelutyön käsitteiden mää-rittelyvaihe saatettiin päätökseen vuoden1996 lopussa; sen tuloksena julkaistiin tam-mikuussa 1997 EMIn raportti - “Yhteinenrahapolitiikka kolmannessa vaiheessa : Toi-mintakehikon täsmentäminen” (“The singlemonetary policy in Stage Three - Specifica-tion of the operational framework” [ns.framework-raportti]). Vuoden 1997 alku-puolella painopiste oli EKPJ:n toimintakehi-kon teknisen puolen täsmentämisessä. Työntuloksena EMI julkaisi syyskuussa 1997 ra-portin “Yhteinen rahapolitiikka kolmannessavaiheessa : Yleisasiakirja EKPJ:n rahapolitii-kan välineistä ja menettelyistä” (“The singlemonetary policy in Stage Three - Generaldocumentation on ESCB monetary policyinstruments and procedures”). Vuoden toi-sella puoliskolla kaikkien välineiden ja me-

41

netelmien, myös lainsäädännön ja tekniseninfrastruktuurin, yksityiskohtia täsmennettiinja EKPJ:n tulevan rahapolitiikan toteutuk-seen tarvittavien EKP:n välineiden voimaansaattaminen alkoi. Työ jatkui vuoden 1998alkupuolelle. Vuoden 1998 jälkipuoli kuluukolmannessa vaiheessa käytettävien mene-telmien ja järjestemien perinpohjaiseen tes-taamiseen.

EMIn neuvosto on määritellyt EKPJ:n käyt-töön asetettavan rahapolitiikan välineistön.EKPJ:n ennakoidaan käyttävän pääasiassaavomarkkinaoperaatioita mutta sen odote-taan myös tarjoavan kahta maksuvalmius-järjestelyä. Valmisteluita tehdään myös siltävaralta, että EKPJ voi ottaa käyttöön vähim-mäisvarantojärjestelmän, mikäli EKP:n neu-vosto niin päättää.

Avomarkkinaoperaatiot perustuvat normaa-listi huutokauppoihin. Ainoastaan suoriakauppoja ja muuntyyppisiä operaatioita, joi-ta EKPJ käyttää hienosäätötarkoituksiin, voi-daan tehdä kahdenvälisesti. Menetelmät,aikataulut ja EKPJ:n huutokauppakalenterion suunniteltu siten, että ne vastaavat mah-dollisimman pitkälle rahamarkkinaosapuol-ten vaatimuksia. Useimmissa avomarkkina-operaatioissa, nimittäin perusrahoitus-operaatioissa, pitempiaikaisissa rahoitus-operaatioissa ja mahdollisesti velkapaperei-den liikkeeseenlaskussa, EKPJ käyttää ns.vakiohuutokauppoja. Nämä kaupat toteu-tetaan 24 tunnin kuluessa niiden ilmoittami-sesta. Vakiohuutokauppojen aikataulun mu-kaan EKPJ ilmoittaa huutokaupan tuloksetsuunnilleen kahden tunnin kuluessa siitä,kun rahoituslaitosten tarjousten jättämisenmääräaika umpeutuu. Hienosäätöoperaa-tioissa käytetään joko kahdenvälisiä operaa-tioita tai ns. pikahuutokauppoja. Pikahuuto-kaupat toteutetaan noin tunnin kuluessahuutokaupan ilmoittamisesta.

Vaikka jäsenmaiden kansalliset vapaapäiväteroavat toisistaan, EKPJ:n säännöllisille huu-tokaupoille laaditaan kalenteri, jolla varmis-tetaan, että kaikki euroalueen vastapuoletvoivat aina osallistua EKPJ:n perusrahoitus-

operaatioihin ja pitempiaikaisiin rahoitus-operaatioihin.

Vakiohuutokauppoihin perustuvien avo-markkinaoperaatioiden maksu ja toimitustapahtuvat normaalisti ensimmäisenä kau-pantekopäivän jälkeisenä pankkipäivänä. Sitävastoin hienosäätöoperaatioissa maksujensuorituspäivä on tavallisesti itse kaupante-kopäivä sen varmistamiseksi, että operaa-tioilla on välitön likviditeettiin kohdistuvavaikutus. Suorissa kaupoissa ja valuuttaswa-peissa EKPJ noudattaa markkinakäytännönmukaisia maksujen suorituspäiviä. VaikkaEKPJ pyrkiikin hoitamaan avomarkkinaope-raatioihinsa liittyvät maksut ja toimituksetsamanaikaisesti kaikissa jäsenmaissa, ei voi-da sulkea pois mahdollisuutta, että avo-markkinaoperaatioiden suoritusten tarkassaajoituksessa päivän aikana on eroja euro-alueella kolmannen vaiheen alkaessa kan-sallisten arvopaperikaupan selvitysjärjestel-mien toiminnallisten rajoitteiden takia.

EKPJ:n kahden maksuvalmiusjärjestelyn käyt-töön vaikuttavat suuresti päivän lopetustakoskevat EKPJ:n menettelyt, joilla on erityis-tä merkitystä rahamarkkinoiden toiminnankannalta. TARGETin normaali sulkemisaikaon klo 18.00 EKP:n aikaa. Vastapuoltenkaikki velkapositiot katsotaan tuolloin auto-maattisesti pyynnöiksi saada maksuvalmius-luottoa. Kansalliset keskuspankit aloittavatpäivän lopetukseen liittyvät menettelynsäklo 18.30 EKP:n aikaa. Tämä on myösEKPJ:n talletusmahdollisuuden käyttöä kos-kevien pyyntöjen takaraja. Päivän lopetustakoskevat menettelyt on suunniteltu vasta-puolille tarjottavan joustavuuden maksi-moimiseksi samalla, kun on pyritty huolehti-maan tarpeesta suorittaa EKPJ:n rahapoliitti-set tehtävät.

EMI toteuttaa parhaillaan tarvittavia valmiste-luja, jotta EKPJ:llä on mahdollisuus ottaa vä-himmäisvarantojärjestelmä käyttöön kolman-nen vaiheen alusta lähtien. Luonnos EU:nneuvoston asetukseksi vähimmäisvarantojär-jestelmästä julkaistiin EMIn ns. framework-raportin liitteenä. Vuoden 1997 aikana EMI

42

on käynyt epävirallisia keskusteluja asetus-luonnoksesta EU:n rahakomitean kanssa. Kes-kustelujen tuloksena EKP tekee pian perusta-misensa jälkeen EU:n neuvostolle virallisenesityksen tekstimuutoksista perustamissopi-muksen artiklan 106 kohdan 6 mukaisesti.Vähimmäisvarantojärjestelmä tulisi olemaankeskiarvoistettu, jolloin vastapuolet voisivattasoittaa likviditeetin tilapäisten vaihtelujen vai-kutuksia pitoajanjakson aikana, jonka kaavail-laan olevan yksi kuukausi. EMI on ehdottanut,että vähimmäisvarantovaatimusten alaisten lai-tosten varantopohja määritellään suhteessaniiden taseiden velkapuolen eriin. Varanto-pohjaan voitaisiin sisällyttää myös joitakin ta-seen ulkopuolisista eristä johtuvia vastuita.Asiaankuuluvat velkaerät raportoidaan tilas-tointia varten pitoajanjakson alkua edeltävänkalenterikuukauden lopussa. Tämä ei merkit-se sitä, että kaikkiin näihin tase-eriin sovellet-taisiin varantoprosenttia, vaan että nämä olisi-vat huomioon otettavat ja potentiaaliset vel-kaerät, mikäli EKP:n neuvosto päättäisi ottaavähimmäisvarantojärjestelmän käyttöön.

Hyväksyttävät vastapuolet ja vakuuskelpoisetarvopaperit

EKPJ:n vastapuolille ja sen operaatioissakäytettäville arvopapereille on määriteltyyhteiset kelpoisuusvaatimukset.

Mikäli vähimmäisvarantojärjestelmä otetaankäyttöön, kaikki vähimmäisvarantovelvoit-teen alaiset laitokset hyväksytään vastapuo-liksi avomarkkinaoperaatioihin ja kahteenmaksuvalmiusjärjestelyyn. Ellei vähimmäis-varantojärjestelmää käytetä, on odotetta-vissa, että vastapuolten joukko vastaa suurinpiirtein luottolaitosten määrää. Ainoastaanhienosäätöoperaatioissa EKPJ rajoittuu sup-peampaan vastapuolijoukkoon selkeidentehokkuusnäkökohtien takia. EKPJ:n vasta-puolten tulee täyttää tietyt vakavaraisuu-teen liittyvät vaatimukset ja toiminnallisetedellytykset. Vastapuolten tulee erityisestiolla taloudellisesti terveellä pohjalla toimivialaitoksia, joiden vakavaraisuutta valvotaan jajotka pystyvät osallistumaan EKPJ:n operaa-

tioihin tämän asettamin teknisin ehdoin.

Vakuuskelpoiset arvopaperit luokitellaanjoko ykkös- tai kakkoslistan arvopapereiksi.Ykköslista koostuu jälkimarkkinakelpoisistavelkainstrumenteista, jotka täyttävät euro-alueen laajuiset yhdenmukaiset kelpoisuus-vaatimukset. Kakkoslista koostuu sellaisistamuista jälkimarkkinakelpoisista tai ei-jälki-markkinakelpoisista arvopapereista, joilla onerityistä merkitystä kansallisten rahoitusmark-kinoiden ja pankkijärjestelmien kannalta jajoiden kelpoisuusvaatimukset kansalliset kes-kuspankit määrittelevät EKP:n asettamienvähimmäisvaatimusten mukaisesti. Kaikkiinvakuuskelpoisiin arvopapereihin sovelletaantiettyjä riskienhallintamenetelmiä. Riskien-hallintamenetelmät määriteltiin vuoden 1997aikana ottaen huomioon markkinakäytän-nöt ja vastaukset EMIn alustaviin ehdotuk-siin. Ykköslistan arvopapereiden riskienhal-lintamenetelmiä ovat alkumarginaalit, erityi-set velkainstrumentin jäljellä olevaanmaturiteettiin ja korkoon perustuvat mark-kina-arvon aliarvostukset (arvopaperin arvolasketaan sen markkina-arvona vähennetty-nä tietyllä prosenttimäärällä [haircut]) javakuuksien muutospyynnöt, joilla pyritäänvarmistamaan, että arvopaperin arvostusvastaa myönnetyn likviditeetin määrää alku-marginaalin arvolla lisättynä. Ne kansallisetkeskuspankit, jotka ovat ottaneet listoilleenkakkoslistan arvopapereita, tekevät ehdo-tukset näiden arvopapereiden alkumargi-naalia täydentävistä riskienhallintamenetel-mistä; riskienhallintamenetelmät edellyttä-vät EKP:n hyväksyntää. EKPJ pyrki ivarmistamaan kakkoslistan arvopapereihinsovellettavien riskienhallintamenetelmienyhdenmukaisuuden koko euroalueella.

Rahapolitiikan välineiden käyttöönoton valmistelu

Koska rahapolitiikkaa tullaan toteuttamaanhajautetusti siten, että EKP suorittaa kah-denvälisiä hienosäätöoperaatioita ainoastaanpoikkeustilanteissa, kansalliset keskuspankitovat vastanneet suurimmaksi osaksi euronkäyttöönottoon liittyvästä valmistelutyöstä.

43

Nykyisin käytössä olevat rahapolitiikan väli-neistöt ja menetelmät joudutaan sopeutta-maan kokonaisuudessaan. EMI vastaa työntoteutuksen seurannasta ja projektien jakehityksen koordinoinnista.

EMI valvoo erityisesti kunkin keskuspankinvalmisteluja niiden oikeudellisten vaatimus-ten toteuttamisessa, joita sovelletaan sensuhteissa rahapolitiikan vastapuoliin. Aineis-toa valmistellaan yhteisten oikeudellistenvaatimusten pohjalta, jotta vastapuolten ta-savertainen kohtelu koko euroalueella voi-daan varmistaa.

Parhaillaan valmistellaan EKPJ:n sisäistä tie-toteknistä infrastruktuuria sekä huutokaup-pojen että kahdenvälisten operaatioidentoteuttamista varten. Huutokauppojen kä-sittely edellyttää useita peräkkäisiä EKPJ:nsisäiseen tiedonkulkuun liittyviä vaiheita, kuntaas kahdenvälisten operaatioiden käsittelyperustuu reaaliaikaiseen tietotekniseen jär-jestelmään, joka yhdistää EKP:n ja kansallisetkeskuspankit.

Tavoitteenaan laatia listat kansallisten kes-kuspankkien ehdottamista vakuuskelpoisistaarvopapereista ja EKPJ:n rahapoliittisiin ope-raatioihin hyväksyttävistä vastapuolista EMIon luomassa järjestelmiä, joilla kootaan kaikkiolennaiset tiedot, lasketaan riskienhallinta-menetelmien parametrit ja mahdollistetaansäännöllinen tietojenvaihto EKPJ:n sisällä.Listat sekä yksilöidyistä vakuuskelpoisista ar-vopapereista, mahdollisesti ilman tiettyjä ei-markkinakelpoisten arvopapereiden ryhmiä,että vähimmäisvarantovelvoitteen alaisistalaitoksista tulevat olemaan julkisia.

Yksi keskeinen projekti yhteisen rahapolitii-kan toteuttamisessa on tehokkaan likvidi-teetinhallintajärjestelmän perustaminen. Jär-jestelmä edellyttää kiinteätä päivittäistä tie-donkulkua kansallisten keskuspankkien jaEKP:n välillä sekä likviditeettiennusteidenlaatimista että hajautettujen rahapoliittistenoperaatioiden suorittamista varten.

44

2 Valuuttapolitiikka

2.1 ERM II

Sekä Ecofin-neuvoston että EMIn työ koh-distui vuonna 1997 euroalueen ja muidenEU:n jäsenvaltioiden väliseen tulevaan va-luuttapoliittiseen yhteistyöhön niiden suun-taviivojen pohjalta, jotka EMI oli määritellytEurooppa-neuvoston joulukuussa 1996 Dub-linissa pidetylle kokoukselle antamassaanasiaa koskevassa raportissa. Eurooppa-neu-voston kesäkuussa 1997 Amsterdamissa pi-tämä kokous hyväksyi päätöslauselman uu-desta, EMUn kolmannessa vaiheessa käyt-töön otettavasta valuuttakurssimekanismista.Samalla EMI on viimeistellyt EKP:n ja tulevaneuroalueen ulkopuolisten kansallisten kes-kuspankkien välisen sopimusluonnoksenERM II:n toimintamenettelyistä. Sopimus-luonnos esitetään EKP:n hyväksyttäväksi senperustamisen jälkeen alkukesästä 1998. EMIon myös jatkanut teknisen infrastruktuurinkehittämistä, jotta järjestelmä olisi toiminta-valmis 1.1.1999 lukien.

2.2 Valuuttainterventiot ja EKP:nvaluuttavarannon hoito

EKP:n mahdollisten valuuttainterventioidentoteuttamiseen liittyvä työ keskittyi vuonna1997 tarvittavaan toimintakehikkoon ja tie-tojärjestelmätukeen liittyviin näkökohtiin. Par-haillaan suunnitteilla oleva infrastruktuuritarjoaa EKPJ:lle mahdollisuuden suorittaainterventioita sekä ERM II:ssa että sen ulko-puolella.

Valuuttavarannon hoitoon liittyvien EKP:nstrategisten päätöksentekoprosessien edel-lyttämää tietojärjestelmätukea, samoin kuinsiihen sisältyvää valuuttakurssiriskin, korko-riskin, luottoriskin ja rahoitusriskin yleistenoperationaalisten tavoitteiden asetantaaollaan parhaillaan kehittämässä. Tätä teknis-tä infrastruktuuria käytetään EKP:n päätös-ten välittämiseen kansallisille keskuspankeil-le, jotka sitten voisivat vastata salkunhoito-

toimista näiden ohjeiden mukaisesti, kunnesEKP:n neuvoston päätös tehdään.

EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan 30.1mukaan kansalliset keskuspankit siirtävät kol-mannen vaiheen alkaessa EKP:lle 50:tä mil-jardia euroa vastaavaan määrään saakkavaluuttavarantosaamisia. On pyritty löytä-mään keinoja, joilla helpotettaisiin päätök-sentekoa varsinaisesti siirrettävästä määräs-tä ja varantojen ensimmäisen siirron toteu-tuksesta. Samoin on alettu valmistellatäydentävää yhteisön lainsäädäntöä, jonkaperusteella EKP voi EKPJ:n/EKP:n perus-säännön artiklan 30.4 mukaisesti vaatia kan-sallisia keskuspankkeja toimittamaan enem-män valuuttavarantosaamisia kuin artiklassa30.1 asetettu 50 miljardin euron raja edel-lyttää.

2.3 Ohjeet kansallisten keskus-pankkien ja jäsenvaltioidenvaluuttavarantosaamisiinliittyviä operaatioita varten

Kansalliset keskuspankit pitävät hallussaan jahoitavat valuuttavarantosaamisia, jotka jää-vät jäljelle kolmannen vaiheen alussa EKP:llesuoritetun siirron jälkeen, mutta EKP kui-tenkin valvoo näillä varannoilla suoritettaviamarkkinatoimia varmistaakseen euroalueenyhteisen rahapolitiikan ja valuuttakurssipoli-tiikan yhdenmukaisuuden. Samanlainen val-vonta kohdistuu transaktioihin, joita euro-alueen jäsenvaltiot suorittavat valuutta-määräisillä käyttövaroillaan. Tässä yhteydessäon kehitetty valvontamallia, jonka piiriineivät kuulu pelkästään keskushallinnot vaanmyös kaikki euroalueen julkiset viranomai-set. Näin ollen EKPJ:n/EKP:n perussäännönartiklan 31 mukaisesti kansallisten keskus-pankkien niillä jäljelle jäävillä valuuttavaran-tosaamisillaan suorittamat valuuttaoperaati-ot, joiden määrä ylittää EKP:n asettamankynnyksen, edellyttävät EKP:n ennakkohy-väksyntää. Samoin jäsenvaltioiden suoritta-

45

mat markkinatoimet ja muutokset niidenvaluuttamääräisissä käyttövaroissa edellyttä-vät ennakkoilmoituskäytäntöä, mikäli niidenmäärä ylittää EKP:n asettaman ilmoituskyn-nyksen. Tämä menettely antaa EKP:lle mah-dollisuuden päättää tarvittaessa operaatioi-den toteutustavoista. Jälkikäteen tapahtu-van raportoinnin vaatimukset on lisäksimääritelty sekä euroalueen kansallisille kes-kuspankeille että jäsenvaltioille. EMI onviimeistellyt kaksi ehdotusluonnosta, jotkajätetään EKP:n hyväksyttäväksi: toinen käsit-tää kansallisten keskuspankkien operaatiotja toinen jäsenvaltioiden toimet. Euroopankomission ja EKP:n välille muodostettavaajärjestelyä on myös valmisteltu. Järjestelynilmoitus- ja raportointikäytännöt mahdollis-tavat EKP:n tiedonsaannin komission va-luuttaoperaatioista.

2.4 Euron viitevaluuttakurssit

Vuoden 1997 aikana EMIn tavoitteena onollut valmistella menetelmiä euron viiteva-luuttakurssien laskemiseksi ja julkaisemiseksi.EMI, kansalliset keskuspankit ja EU:n pankki-ja rahoitusalan liitot pitivät maaliskuussa1997 Frankfurtissa kokouksen siirtymävai-heen kysymyksistä. Tässä yhteydessä EMIselvensi näkemyksiään useista näkökohdis-ta: (1) mieltymystään ”sovittuun” noteeraus-menetelmään (ts. 1 euro = x määrä ulko-maanvaluuttaa) euron valuuttakurssien mää-rittämiseksi, (2) ajatusta siitä, että euroalueenkattavaa virallista EKP:n ja kansalliset keskus-pankit käsittävää noteerausmenettelyä eitarvita, ja (3) EKPJ:n tarvetta laskea jajulkaista päivittäin euron viitevaluuttakurssit.Näitä kysymyksiä käsitellään parhaillaan edel-leen euron viitevaluuttakurssien määrittä-miseen käytettävän menetelmän aikaansaa-miseksi ja kurssien julkaisemiseen liittyvienmuiden näkökohtien huomioon ottamiseksi.

2.5 Euron peruuttamattomienmuuntokurssien määrittämiseenkäytettävien kahdenvälistenkurssien ilmoittaminenennakkoon

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1997Luxemburgissa pitämä kokous totesi päätel-missään, että ”euron muuntokurssien mää-rittämiseen käytettävät kahdenväliset va-luuttakurssit ilmoitetaan 3.5.1998 niiden jä-senvaltioiden osalta, jotka ottavat euronkäyttöön alusta alkaen”. Perustamissopimusedellyttää, että euron peruuttamattomatmuuntokurssit hyväksytään muodollisesti1.1.1999 komission ehdotuksesta ja EKP:nkuulemisen jälkeen. Koska muutamat niistämaista, joiden valuutat (Tanskan kruunu,Kreikan drakma ja Englannin punta) ovatmukana ecukorissa, eivät osallistu euroaluee-seen alusta lähtien, euroalueeseen osallistu-vien maiden valuuttojen ja euron välisiäperuuttamattomia muuntokursseja ei olemahdollista ilmoittaa. On kuitenkin ollutmahdollista ilmoittaa etukäteen euroaluee-seen osallistuvien maiden valuuttojen kah-denväliset kurssit, joita käytetään 31.12.1998euron peruuttamattomien muuntokurssienasettamiseksi.

Euroalueeseen osallistuvien EU:n jäsenval-tioiden ministerien ja keskuspankkien pää-johtajien, Euroopan komission ja EKP:n edel-täjän, EMIn, yhteisessä 2.5.1998 antamassatiedonannossa6 täsmennetään, että nämäkurssit ovat euroalueen jäsenvaltioiden va-luuttojen kahdenvälisiä ERM-keskuskursseja.Euron peruuttamattomien muuntokurssienasettamiseen 31.12.1998 käytettävä mene-telmä on valuutta-asiantuntijoiden päivittäi-nen yhteispuhelu, joka pidetään klo 11.30tuona päivänä. Tämän käytännön mukaises-ti jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankitilmoittavat toisilleen puhelinneuvottelussavaluuttojensa valuuttakurssit Yhdysvaltaindollariin nähden, kun ne ovat ensin varmis-tuneet siitä, että kahdenväliset dollarikurs-

6 Virallinen asiakirja-aineisto on tämän vuosikerto-muksen liitteenä.

46

sien kautta lasketut kurssit vastaavat ennak-koon ilmoitettuja kahdenvälisiä ERM-kes-kuskursseja. Euroalueen kansalliset keskus-pankit ovat tarvittaessa valmiit varmista-maan vastaavuuden asianmukais inmarkkinatoimin. Seuraavaan vaiheeseen si-sältyy lopullisten virallisen ecun valuutta-kurssien asettaminen EU-valuuttoihin näh-

den kertomalla (tai jakamalla riippuen no-teerauskäytännöistä) Yhdysvaltain dollarinja ecun välinen valuuttakurssi niiden vastaa-villa dollarikursseilla. Neuvosto hyväksyy vi-rallisen ecun valuuttakurssit euroalueen jä-senvaltioiden valuuttoihin nähden euronperuuttamattomiksi muuntokursseiksi1.1.1999 ja siitä lähtien.

47

3 Tilastot

3.1 Kolmannen vaiheentilastovaatimusten toteuttaminen

Perustamissopimus edellyttää, että EMIsuorittaa tilastoinnin valmistelut, joilla mah-dollistetaan EKPJ:n tehtävien hoitaminen kol-mannessa vaiheessa.

Tilastovaatimuksia koskeva asiakirja, ns. to-teutusohjeet, julkaistiin heinäkuussa 1996, japian tämän jälkeen kansalliset keskuspankitalkoivat suunnitella näiden vaatimusten to-teuttamista kansallisten pankkiyhdistysten jamuiden asianosaisten kanssa. Vaatimuksistaesitettiin yhteenveto EMIn vuosikertomuk-sessa vuodelta 1996, joten niitä toistetaantässä vain tarvittavin osin myöhemmän ke-hityksen taustainformaationa.

Vuosi 1997 kului pitkälti tilastovaatimustentoteutukseen ja tarvittaessa yksityiskohtientäsmentämiseen. Jäsenvaltioiden raha-, pank-ki- ja maksutasetilastoja koskevien asiakirjo-jen lisäksi EMI julkaisi alustavat luettelotrahalaitossektorin muodostavista laitoksista.EMI myös aloitti epäviralliset keskustelutkolmannen vaiheen tilastokehikon oikeu-dellisista näkökohdista ja määritteli tarkem-min huomattavan osan tarvittavasta tieto-tekniikkainfrastruktuurista.

Raha- ja pankkitilastot

EMIn julkaisussa ”European Money and Ban-king Statistical Methods” (huhtikuu 1997)kuvataan jäsenvaltioiden raha- ja pankki-tilastojärjestelmät vuoden 1996 lopun tilan-teen mukaisina. Toteutusohjeissa esitettyjenvaatimusten täyttäminen merkitsee muu-toksia kaikissa jäsenvaltioissa. Kahdessa vuo-den 1997 aikana tehdyssä EU:n laajuisessaseurantaraportissa kirjattiin edistyminen muu-tosten toteutuksessa. Yleensä muutoksettehtiin suuremmitta hankaluuksitta. Pank-kien joidenkin tase-erien alkuperäismaturi-

teetin mukaisen erittelyn käyttöönoton jasovitun 15 arkipäivän määräajan noudatta-misen kansallisten tietojen toimittamiseksiEKP:lle raportoitiin aiheuttaneen joitakin al-kuvaikeuksia eräissä jäsenvaltioissa.

Rahalaitokset on määritelty toteutusohjeis-sa. Rahalaitokset raportoivat kuukausita-seen ja sitä yksityiskohtaisemmat tiedot nel-jännesvuosittain, joskin pienet laitokset onosittain vapautettu raportointivaatimuksista.Väliaikainen luettelo rahalaitoksista julkais-tiin syyskuussa 1997. Se koostui pääasiassayhteisön laissa määritellyistä luottolaitoksis-ta, mutta myös tietyistä muista rahalaitos-määritelmän mukaisista rahoituslaitoksista,vaikkei siihen tuossa vaiheessa sisältynyt-kään rahamarkkinarahastoja. Väliaikaisenluettelon täydennys, joka sisälsi rahamarkki-narahastot, julkaistiin joulukuussa 1997.

Lisätestauksen ja tarkastuksen jälkeen lopul-linen versio rahalaitosluettelosta julkaistiinhuhtikuussa 1998. Luettelo käsittää noin11 000 laitosta ja antaa tilastotarkoituksiinmahdollisimman homogeenisen perusjou-kon. Se helpottaa kattavan ja yhdenmukai-sen taseen tuottamista yhteisen rahan alueenrahaa luovasta sektorista ja tukee muitatärkeitä tilastollisia sovelluksia, kuten esi-merkiksi Euroopan kansantalouden tilin-pitojärjestelmää (EKT 95). Luetteloa käy-tetään myös EKPJ:n rahapolitiikan operaa-tioiden vastapuolten valinnassa.

Tiiviissä yhteistyössä kansallisten keskuspank-kien kanssa EMI on valmistellut ohjeet noin40 asiakohdasta raha- ja pankkitilastojenlaadintaa varten. EMI on myös selventänytraportointivaatimuksia, jotka kansallisten kes-kuspankkien tulee täyttää, koska ne ovatosa rahalaitossektoria ja vaikuttavat rahata-louden tilastoihin. Korko- ja arvopaperi-emissiotilastoissa tullaan toistaiseksi laajastikäyttämään olemassa olevia tietolähteitä.

48

Toteutusohjeet edellyttävät, että ensimmäi-set tiedot, jotka on laadittu sovitulta uudeltapohjalta, ovat saatavissa kesäkuun 1998loppua koskevina ja sen jälkeen kuukausit-tain; syyskuuhun 1998 mennessä tietoihinon lisäksi mahdollisimman tarkasti sisällytet-tävä tämän mukaiset takautuvat tiedot syys-kuusta 1997 alkaen. EMI valmistelee myöskansallisten keskuspankkien avustamana ar-vioita aikaisemmista ajanjaksoista. Useimpienjäsenvaltioiden arviot eivät voi olla täsmälli-siä, koska aikaisempien ajanjaksojen yhden-mukaistettuja tase-erien luokitteluita ja ul-komaisten erien maantieteellisiä erittelyjä,jotka tarvitaan tulevan yhteisen rahan alueenaggregaattien virheettömään laskemiseen,ei ole saatavissa niin yksityiskohtaisina kuinedellytetään.

Maksutasetilastot

EU:n jäsenvaltiot joko ottivat käyttöön IMF:nmaksutasekäsikirjan 5. laitoksen määräyksetvuoden 1997 aikana tai aikovat tehdä senvuonna 1998. Yhteisen rahan alueen mak-sutaseen keskeiset kuukausierät ovat mah-dollisimman pitkälle IMF:n uuden käsikirjanmukaisia. Neljännesvuosittaisen ja vuosittai-sen maksutaseen (sekä ulkomaista nettova-rallisuutta koskevan vuosittaisen laskelman)yksityiskohtaisemmat tiedot ovat IMF:n va-kioerittelyjen mukaisia. Suuri osa välttämät-tömästä määritelmien yhdenmukaistamises-ta toteutuu soveltamisprosessissa.

Toteutusohjeet eivät juuri sisällä yksityis-kohtia johdannaisten tilastollisesta käsittelys-tä maksutaseessa eivätkä ulkomaisen net-tovarallisuuden laskelmasta. Molemmat asiatolivat EMIssä vuonna 1997 keskeisen tar-kastelun kohteena. Yhteisen rahan alueenvaatimukset vastaavat kansainvälisellä sopi-muksella muutettuja kansainvälisiä standar-deja. Joillakin alueilla, erityisesti johdannais-ten käsittelyssä, arvopaperisijoituksissa yleen-sä ja varantojen arvostuksessa, yhtenäisyydenja täydellisen johdonmukaisuuden saavutta-minen vie kuitenkin jonkin aikaa.

Johdannaiset ja arvopaperisijoitukset aiheut-tavat jo nyt vaikeuksia joissakin kansallisissamaksutaseissa. Seurantaraporteissa vaikeu-deksi on todettu myös oikea-aikaisuus:ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota kykenisinoudattamaan kuuden viikon määräaikaakaikkien keskeisten kuukausierien osalta.Irlannilla ja Isolla-Britannialla ei ole nykyisintäydellistä kuukausittaista maksutasetta;molemmat edistyivät huomattavasti arvioi-den tekemisessä vuonna 1997.

Vuotta 1998 koskevat arviot tulevan yhtei-sen rahan alueen maksutaseen keskeisistäeristä laaditaan erittelemättä vastapuolia yh-teisen rahan alueen maissa ja muissa maissaasuviin, ja ne esitetään siten kansallistenmaksutaseiden kunkin taloustoimiryhmännettosaldojen aggregaatteina. Ensimmäinenlaskelma ulkomaisesta varallisuusasemastalaaditaan myös nettoperusteisesti vuoden1998 lopun tilanteesta.

Rahoitustilinpito

Toteutusohjeissa todetaan yksityiskohtais-ten tietojen tarve yhteisen rahan alueenrahoitustaloustoimista ja -rahoitustaseista täy-dentämään rahatalouden analyysiä ja raha-politiikan tutkimusta. Asiakirjassa esitetään,että pitäisi olla mahdollista laatia EKT 95:nkäsitteistön mukainen, melko laaja, joskaanei täydellinen yhteisen rahan alueen tilinpitoraha-, maksutase- ja pääomamarkkinatilas-tojen perusteella ja myös kansallisia rahoi-tustilinpitotilastoja mahdollisimman laajastihyödyntäen. Tämä tilinpito tulisi laatia nel-jännesvuosittain, jotta siitä olisi todellistahyötyä EKP:lle.

Vuonna 1997 EMI totesi, että rahoitustilin-pidon laatiminen neljännesvuosittain edelläkuvatulla tavalla oli todellakin mahdollista, jaaloitti sen suunnittelutyön.

Rahoitustilinpito, kuten maksutasekin, kuu-luu alueeseen, josta komission (Eurostat) jaEMIn on sovittu vastaavan yhteisesti Euroo-pan tasolla. Yhteisvastuuta käsitellään sup-

49

peasti tilastoinnin järjestämistä koskevan koh-dan 3.2 yhteydessä.

Muut talous- ja rahoitustilastot

Toteutusohjeissa todetaan julkisen taloudenrahoitusta koskevien tilastojen tarve, koskanämä tilastot mittaavat olennaisia vaikutuk-sia rahataloudellisiin oloihin. Hinta- ja kus-tannustilastoja tarvitaan, koska ne liittyvätsuoraan EKPJ:n ensisijaiseen vastuuseen yl-läpitää hintavakautta. Laaja taloustilastojenvalikoima (kysynnän komponenteista, tuo-tannosta, työmarkkinoista jne.) taas tarvi-taan rahapolitiikan harjoittamisen ja valuut-taoperaatioiden edellytyksenä.

Kaikista näistä tilastoista vastaa komissio (Eu-rostat), ja EMIn osallistuminen niiden kehittä-miseen perustuu sen intressiin näiden tilasto-jen keskeisenä käyttäjänä. Vuonna 1997 teh-tiin edelleen paljon työtä julkisen taloudenalijäämä- ja velkatilastojen käsittelyn yhden-mukaistamiseksi, jotta tiedot olisivat vertailu-kelpoisia perustamissopimuksen artiklan 109 jmukaisen lähentymisen arvioimiseksi. Maalis-kuussa 1997 komissio julkaisi ensimmäisetEU:n kattavat yhdenmukaistetut kuluttajahin-tatilastot. Nämä euroalueen kattavaksi aggre-gaatiksi yhdistetyt tilastot muodostavat toden-näköisesti EKP:n seuraamien hintojen pääasial-lisen mittarin.

EU:n jäsenvaltioita sitoo oikeudellinen vel-voite toteuttaa EKT 95:n vaatimukset vuo-den 1999 keväästä lähtien. Vaikka joillekinjäsenvaltioille on myönnetty oikeus ollanoudattamatta EKT 95:tä kaikilta osilta,tämä vaihe merkitsee kansantalouden tilin-pitotilaston yhdenmukaistamisen lisääntymis-tä. Tähän tavoitteeseen tähtäävä valmiste-lutyö eteni vuoden 1997 aikana. Lisäksi EMIon vahvasti tukenut komission aloitetta yh-denmukaistaa tarpeelliseksi katsottavassamäärin laajan suhdannetilastoaineiston jul-kaisutiheyttä, oikea-aikaisuutta ja kattavuut-ta. EU:n neuvosto on äskettäin säätänytasetuksen lyhyen aikavälin tilastoista. Hank-keen täysimittainen toteutuminen vaatii kui-

tenkin jonkin verran aikaa, sillä asetuksessasallitaan toteutuksen viivästymiset viiteenvuoteen saakka. Tällä välin kansallisten tie-tojen saatavuutta pyritään kiirehtimään.

3.2 Tilastoinnin järjestäminenEuroopan tasolla

EMIn vuosikertomuksissa vuosilta 1995 ja1996 on todettu komission (Eurostat) jaEMIn sopima vastuunjako tilastoista. Tähänkuuluu yhteinen vastuu maksutasetilastoistaja rahoitustilinpidosta.

Vuoden 1997 aikana näitä lohkoja koske-vaa vastuunjakoa pohdittiin edelleen. Mak-sutaseiden osalta on esitetty, että komission(Eurostat) tulisi koota suurin osa vaihtota-seen ja pääomataseen (uusi terminologia)tiedoista, kun taas EKP:n odotetaan kokoa-van rahoitustaseen (uusi terminologia) javaihtotaseen pääomankorvauksia koskevattiedot. Ottaen huomioon komission asian-tuntemuksen ja sen, että se käyttää tietojatiettyihin politiikkatarkoituksiin, molemmatinstituutiot osallistuvat suorien sijoitustentilastojen laadintaan. Tietojen yhteistä julkai-semista kaavaillaan. Tällainen järjestely kos-kee neljännesvuosittaisia ja vuosittaisia mak-sutasetietoja; EKP:n odotetaan vastaavanyksin keskeisten erien kuukausitilaston laa-dinnasta.

Rahoitustilinpidon laadintatiheydelle EKT95:ssä asetettu oikeudellinen vaatimus onvuositilaston tuottaminen. EMI, ja vastaisuu-dessa EKP, vastaa yhteisen rahan alueeseenliittyvän neljännesvuosittaisen rahoitustilin-pidon kehittämisestä edellä kuvatun lähes-tymistavan mukaisesti ja seuraa yhdessäkomission (Eurostat) kanssa EKT 95:n to-teutusta rahoitustilinpidon osalta.

EMI, ja tuleva EKP, jatkaa tiivistä yhteistyötäkomission (Eurostat) kanssa kaikissa tilasto-asioissa, joissa niillä on yhteinen intressi.EKP:n ja komission vastuunjako tilastoistaEuroopan tasolla joudutaan sopimaan viral-lisesti EKP:n perustamisen jälkeen.

50

3.3 Oikeudelliset näkökohdat

EU:n neuvoston asetusluonnos EKP:n tilas-totietojen kokoamisesta julkaistiin tammi-kuussa 1997 EMIn raportissa “Yhteinen ra-hapolitiikka kolmannessa vaiheessa : Toi-mintakehikon täsmentäminen”.

Vuoden 1997 aikana EMI on käynyt asetus-luonnoksesta epävirallisia keskusteluja EU:nrahakomitean ad hoc -ryhmän kanssa. EU:nkorkean tason tilastokomiteat ovat myöskommentoineet sitä. EKP esittää pian pe-rustamisensa jälkeen tekstimuutokset viralli-sesti EU:n neuvostolle perustamissopimuk-sen artiklan 106 kohdan 6 mukaisesti.

Toteuttaaksen tämän EU:n neuvoston ase-tuksen tilastotietojen kokoamisesta EKP jou-tuu laatimaan oikeudellisia asiakirjoja perus-säännön artiklan 34 mukaisesti.

3.4 Tietojärjestelmieninfrastruktuuri

Suunnitelma EKPJ:n elektronisesta tiedon-siirtojärjestelmästä saatiin oleellisilta osiltaanpäätökseen kesään 1997 mennessä. Vuo-den 1997 loppuun mennessä toteutus oli joedistynyt siinä määrin, että ensimmäisetelektroniset testisiirrot voitiin tehdä tammi-kuussa 1998. Järjestelmässä käytetään GES-MES-CB-sanomamuotoa, joka yleensä so-veltuu tilastollisten tietojen vaihtoon aika-sarjoina. Se otetaan todennäköisesti laajaankäyttöön kansainvälisten organisaatioidenvälisessä tilastojen siirrossa.

Vuonna 1997 EMI alkoi valmistella myössisäisiä järjestelmiään, jotta ne voisivat ottaavastaan, käsitellä ja varastoida sellaisia suuriatilastotietomääriä, joita EKP joutuu käsittele-mään kolmannessa vaiheessa.

51

4 Maksujärjestelmät

4.1 TARGET-järjestelmä

Syyskuussa 1997 EMI julkaisi kertomuksen“Second progress report on the TARGET(Trans-European Automated Real-timeGross settlement Express Transfer) pro-ject”.7 Raportissa kerrottiin järjestelmän or-ganisoinnin ja toteutuksen edistymisestä.Siinä käsiteltiin pääasiassa seuraavia kysy-myksiä: 1) aukioloaika, 2) hinnoittelupolitii-kat, 3) päivänsisäisen maksuvalmiusluotonmyöntäminen euroalueen ulkopuolisille kan-sallisille keskuspankeille, 4) EKP:n asemaTARGETissa ja 5) TARGETin toteutus.

TARGETin aukiolosta voidaan todeta, ettäjoulupäivä ja uudenvuodenpäivä ovat TAR-GETissa ainoat kaksi yhteistä vapaapäiväälauantai- ja sunnuntaipäivien lisäksi. TAR-GET-järjestelmä on avoinna kaikkina muinapäivinä, vaikka kansalliset keskuspankit voi-vat vapaasti sulkea kotimaiset järjestelmänsäkansallisina vapaapäivinä lain tai pankkisek-torin vaatimusten mukaisesti. Jos vähintäänkaksi reaaliaikaista bruttomaksujärjestelmää(RTGS) on avoinna, järjestelmien välinenkytkentäverkosto pysyy myös avoinna. TAR-GETin aukiolopäivistä vuonna 1999 julkais-taan elokuussa 1998 kalenteri (jossa onmukana lista kansallisten RTGS-järjestel-mien kiinniolopäivistä). Lisäksi on sovittu,että TARGETin normaalit aukioloajat ovat7.00 -18.00 EKP:n aikaa, ts. EKP:n sijaintipai-kan aikaa.

Maidenvälisistä TARGET-transaktioista pe-rittävien palvelumaksujen tarkasta tasostapäättää EKP:n neuvosto. Palvelumaksunotaksutaan asettuvan lähelle aikaisemminilmoitetun 1,50 ja 3,00 euron välin alarajaa.Lisäksi voidaan odottaa volyymiin perustu-vaa hinnoittelun eriytymistä, minkä perus-teella TARGETia paljon käyttävien osallistu-jien keskimääräinen käyttäjäkustannus jäisihyvinkin alle 1,50 euron.

EMIn neuvoston joulukuussa 19968 teke-män päätöksen mukaisesti valmisteltavanaon kolme menetelmää, joilla pyritään estä-mään päivänsisäisen luoton muuttuminenyön yli -luotoksi, silloin kun euroalueenkansalliset keskuspankit myöntävät tätä luot-toa euroalueen ulkopuolisille kansallisille kes-kuspankeille.

Nämä kolme menetelmää ovat seuraavat:

Menetelmä 1: yön yli -luottojen korkeatsakkokorot (joita täydennetään muillakuin rahasanktioilla) ja aikaiset katkaisu-ajat sekä euroalueen että sen ulkopuo-listen maiden asiakasmaksuille.9

Menetelmä 2: euroalueen kansallistenkeskuspankkien euroalueen ulkopuolisil-le kansallisille keskuspankeille myöntä-mien päivänsisäisten luottojen limiitit(mahdollisesti nolla).

Menetelmä 3: euroalueen ulkopuolistenTARGET-osallistujien (kansalliset keskus-pankit ja luottolaitokset) operaatioidenaikaisemmat katkaisuajat. Tässä tapauk-sessa aikaisempia katkaisuaikoja ei sovel-lettaisi euroalueen ulkopuolisten kansal-listen keskuspankkien maksujen käsitte-lyyn vaan ni iden euromääräisenpäivänsisäisen luoton käyttöön.

Lopullisen päätöksen näistä kysymyksistätekee EKP:n neuvosto.

7 Päivitetty versio alun perin elokuussa 1996 julkais-tuista teknisistä liitteistä (kytkentäverkoston erit-telyt, tietosanakirja ja yksityiskohtaiset tiedot TAR-GETissa toimivien RTGS-järjestelmien yhteisistävähimmäisominaisuuksista) ja päivän lopetukseenliittyviä menettelyjä koskeva tekninen lisäliite saa-tettiin osapuolten käyttöön.

8 EMIn kertomus “Yhteinen rahapolitiikka kolman-nessa vaiheessa : Toimintakehikon täsmentämi-nen”, joka julkaistiin tammikuussa 1997.

9 Kaikissa kolmessa menetelmässä käytetään asia-kasmaksujen aikaisia katkaisuaikoja.

52

EKP liitetään TARGETiin sen oman maksu-mekanismin (EKP:n maksumekanismi, ECBpayment mechanism eli EPM) välityksellä,jonka kautta se suorittaa seuraavia tehtäviä:

pitää tilejä institutionaalisten asiakkaiden-sa (lukuun ottamatta luottolaitoksia) puo-lesta

käsittelee omia ja asiakkaidensa maksuja

tuottaa maksupalveluita maidenvälistensuurten maksujen nettomaksujärjestel-mille.

Lisäksi EKP suorittaa TARGET-järjestelmäänliittyviä päivän lopetustehtäviä ja mahdolli-sesti muita valvontatoimenpiteitä.

TARGET-järjestelmän testaus- ja toteutus-aikataulun mukaisesti kansallisten keskus-pankkien ja EMIn/EKP:n on vietävä päätök-seen seuraavat kolmentyyppiset testauksetennen kuin ne voivat aloittaa kytkentäver-kosto-/RTGS-komponenttiensa siirron (vuo-den 1998 lopulla) TARGET-tuotantoon:(1) staattiset ja dynaamiset testit, (2) mo-nenkeskiset testit ja (3) simulointitestit. Kaikkikansalliset keskuspankit olivat aloittaneetstaattisen testauksen huhtikuuhun 1998mennessä. Neljässätoista RTGS-järjestelmäs-sä staattiset testaukset on jo tehty, kahdes-satoista dynaamiset testaukset ja neljässämyös monenkeskiset testaukset on jo saatuloppuun.

Esite, jossa on yleiskuvaus TARGET-järjes-telmästä, julkaistiin toukokuussa 1998.

4.2 Arvopaperikaupanselvitysjärjestelmät

Vuoden 1997 valmistelutyössä oli kaksi pää-asiaa: EKPJ:n luotto-operaatioissa käytettä-ville arvopaperikaupan selvitysjärjestelmilleasetettavat vaatimukset ja lyhytaikaisten rat-kaisujen toteuttaminen vakuuksien maiden-välisessä käytössä.

EKPJ:n luotto-operaatioissa käytettävienarvopaperikaupan selvitysjärjestelmienvaatimukset

EMI ja EU:n kansalliset keskuspankit ovattutkineet niiden arvopapereiden selvitysme-netelmiä, jotka hyväksytään vakuudeksi EKPJ:nrahapoliittisissa ja maksujärjestelmäoperaa-tioissa. Erityisesti EKPJ:n luotto-operaatiot ontoteutettava käyttäen menetelmiä, jotka(1) estävät kansallisia keskuspankkeja otta-masta rahapoliittisissa operaatioissaan tarkoi-tuksettomia riskejä ja (2) varmistavat samanturvallisuustason kaikille Euroopan unionissasuoritettaville kansallisten keskuspankkien ope-raatioille. Tältä pohjalta EMI on luonnostellutyhdeksän perusvaatimusta, joihin nähdenEKPJ:n rahapoliittisten ja päivänsisäistä luottoakoskevien operaatioiden selvityksessä käytet-tävien arvopaperikaupan selvitysjärjestelmienluotettavuutta arvioidaan.

Vaatimuksia ja niihin liittyviä selvityksiä käsi-tellään EMIn raportissa “Standards for theuse of Securities Settlement Systems inESCB credit operations”, joka julkaistiin8.1.1998. Vaatimukset kattavat kolme kes-keistä aluetta: oikeudelliset asiat, toimitus- jaomaisuudenhoitoriskit ja operationaalisetkysymykset.

Ensimmäisessä vaatimuksessa todetaan, ettäkaikkien arvopaperikaupan selvitysjärjestel-mien ja niiden välisten kytkentöjen tuleetoimia terveeltä oikeudelliselta pohjalta, mil-lä varmistetaan, että sekä maksujen suoritusettä arvopapereiden siirto ovat lopullisia jaettä EKP:n ja kansallisten keskuspankkienoikeudet näissä järjestelmissä niiden lukuunsiirrettäviin tai säilytettäviin arvopapereihinon riittävässä määrin suojattu. Toisella vaati-muksella pyritään varmistamaan, että selvi-tyksen käteistransaktio suoritetaan keskus-pankkirahalla. Kolmannessa vaatimuksessakeskitytään säilytettävän vakuuden turvalli-suuteen ja todetaan, että arvopaperikaupanselvitysjärjestelmillä tulee olla riittävät mah-dollisuudet suojata kansallisia keskuspank-keja omaisuudenhoitoriskeiltä esimerkiksikäytettäessä ulkopuolisia säilyttäjiä.

53

Vaatimukset 4-6 edellyttävät, että (1) kaik-kia arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiä sää-telee ja/tai valvoo toimivaltainen viranomai-nen, että (2) osallistujat ovat tietoisia järjes-telmien käytön riskeistä ja osallistumis-ehdoista ja että (3) asianmukaiset riskien-hallintamenetelmät toteutetaan yhden taiuseamman osallistujan laiminlyönnin vai-kutuksista selviämiseksi.

Seitsemäs vaatimus liittyy arvopapereiden lo-pulliseen selvitykseen päivänsisäisesti, minkätulee olla mahdollista EMUn kolmannen vai-heen alusta lähtien. Ensimmäisenä vaiheenaarvopaperikaupan selvitysjärjestelmien tuleevarmistaa EKPJ:n luotto-operaatioiden lopulli-nen selvitys päivänsisäisesti. Tähän voitaisiinpäästä erilaisin operationaalisin keinoin, joitaovat esimerkiksi 1) arvopaperitransaktioidenRTGS-järjestelmät, 2) arvopaperikaupan net-tomaksujärjestelmät, jotka mahdollistavat useitakäsittelykierroksia päivän aikana, 3) arvopape-reiden ennakkotalletus (myös ennakkopant-taus) kansallisessa keskuspankissa pidettävilleoperatiivisille säilytystileille tai 4) arvopaperei-den päivänsisäinen toimitus maksutta. Kansalli-sille keskuspankeille jätetään vapaus valitanäistä neljästä vaihtoehdosta olemassa ole-vien infrastruktuuriensa perusteella. Pitkänaikavälin tavoitteena on, että EKPJ:n tuleevoida selvittää luotto-operaationsa kaikissaarvopaperikaupan selvitysjärjestelmissä reaali-aikaisesti toimitus maksua vastaan -periaat-teella.

Kahdeksannessa vaatimuksessa suositellaanTARGET-järjestelmän kanssa yhdenmukai-sia aukioloaikoja ja -päiviä.

Yhdeksännessä vaatimuksessa teknisiltä jär-jestelmiltä edellytetään riittävää toiminnallis-ta luotettavuutta ja riittäviä varajärjestelmiä.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmientulee täyttää kaikki raportissa esitetytvaatimukset 1.1.1999 mennessä lukuun ot-tamatta vaatimusta reaaliaikaisesta toimitusmaksua vastaan -periaatteella tapahtuvastaselvityksestä (7. vaatimus), joka tulee to-teuttaa 1.1.2002 mennessä.

Arvioinnin perusteella EKP julkaisee syys-kuussa 1998 listan EKPJ:n luotto-operaatiois-sa käytettävistä arvopaperikaupan selvitys-järjestelmistä.

Vakuuksien maidenvälisen käytön mallit EMUnkolmannessa vaiheessa

EMIn neuvosto päätti heinäkuussa 1997ottaa käyttöön kirjeenvaihtajakeskuspankki-mallin väliaikaisesti ennen tarkoituksenmu-kaisten yhteyksien perustamista arvopaperi-kaupan selvitysjärjestelmien välille helpot-taakseen vakuuksien maidenvälistä käyttöäEKPJ:n operaatioissa (rahapoliittiset ja päi-vänsisäistä luottoa koskevat operaatiot). Kir-jeenvaihtajakeskuspankkimallissa likviditeetinmyöntää kotimaan keskuspankki ulkomai-sella arvopaperitilillä säilytettävän vakuudenperusteella.

Kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin peruspe-riaatteena on, että kukin kansallinen keskus-pankki toimii kirjeenvaihtajapankkina (arvo-papereiden toimitusta varten) toisen kan-sallisen keskuspankin pyynnöstä. Kunkinkansallisen keskuspankin on näin ollen vält-tämätöntä avata jokaiselle muulle kansalli-selle keskuspankille arvopaperitili. Halutes-saan hankkia luottoa EKPJ:n vastapuoli (maas-sa A) esittää luottopyynnön kotimaankeskuspankille (kansallinen keskuspankki A)ja tarjoaa vakuutta. Siinä tapauksessa, ettävakuus on toisessa maassa (maassa B),vastapuoli järjestää vakuuden toimituksen(tähän vaiheeseen saattaa liittyä omaisuu-denhoitaja) tai muutoin siirtää sen määrätyl-le arvopaperitilille, jota pidetään maan Bkeskuspankissa (kansallinen keskuspankki B).Kansallinen keskuspankki A pyytää kansalli-selta keskuspankilta B ilmoitusta vakuudentoimittamisesta ja heti vastaanotettuaan vah-vistuksen vakuuden lopullisesta, peruutta-mattomasta toimituksesta kansallinen kes-kuspankki A myöntää luoton vastapuolelle.

54

5 Eurosetelien valmistelu

EMIn neuvoston joulukuussa 1996 (ks. EMInvuosikertomus 1996, luku II, kohta 5) valit-semista eurosetelien luonnoksista kehitet-tiin lopulliset mallit vuoden 1997 aikana.Seteleiden tarkistetut ulkoasumallit julkistet-tiin heinäkuussa 1997. Nämä kuvat muo-dostavat pohjan esivalmistelulle, jonka yhtey-dessä mallit muunnetaan painolaatoiksi vuo-den 1998 ensimmäisellä puoliskolla. Valittujaseteliluonnoksia muutettiin lukuisten eri vaa-timusten täyttämiseksi. Ensinnäkin arkkiteh-toniset piirteet (portit, ikkunat ja sillat) käy-tiin läpi sen varmistamiseksi, että ne edustai-s ivat oikeita a ikakausia kuitenkaanedustamatta mitään tiettyjä rakennelmia.Myös setelien takasivulla olevaa Euroopankarttaa tarkistettiin ja korjattiin, jotta seantaisi asianmukaisen kuvan maanosastam-me. Toiseksi seteleihin sisällytettiin joukkoaitoustekijöitä, joista toiset on tarkoitettusuuren yleisön tarpeisiin ja toiset aitous-kontrolliin setelien lajittelu- ja käsittelyko-neissa. Lisäksi varmistettiin, että setelit pys-tytään tuottamaan menestyksekkäästi, jaerityisesti, että EU:n setelipainojen erilaisillakoneilla pystytään saamaan aikaan setelei-den identtinen ulkoasu. Seteleiden teknisetominaisuudet viimeisteltiin noudattaen EMInneuvoston päätöstä, että kaikkien euroaluee-seen osallistuvien jäsenvaltioiden keskus-pankkien liikkeeseen laskemia seteleitänykyisin painavien setelipainojen tulee ollamukana eurosetelien tuotannossa.

Jotta mahdolliset ongelmat pystyttäisiin tun-nistamaan riittävän aikaisessa vaiheessa, kaikkieurosetelien tuotannossa käytettävät tek-niikat testattiin vuonna 1997 testisetelipro-jektin yhteydessä. Kymmenen setelipainoaja kahdeksan paperitehdasta osallistui läheskaikki aitoustekijät sisältäneen eurosetelienprototyypin tuottamiseen. Testiseteliprojektiosoitti, että kaikkien osallistuneiden seteli-painojen tulisi pystyä tuottamaan kaikki ar-voltaan erilaiset eurosetelit yhtäläisin laatus-tandardein ja ulkoasultaan identtisinä. Vuo-den 1998 syksyllä suoritetaan viimeiset

muutokset huomioon ottava nollatuotanto-ajo ennen massatuotannon aloittamista vuo-den 1999 alkupuolella.

Ennen liikkeeseenlaskupäivää 1.1.2002 pai-nettavien euroseteleiden määrään vaikut-taa kaksi seikkaa: ensinnäkin osallistuvissamaissa liikkeessä olevien kansallisten setelei-den korvaamiseksi tarvittavien seteleidenmäärä ja toiseksi logistiset varastot, jotkaovat välttämättömiä setelien kitkattomanvaihtoprosessin varmistamiseksi. Nykyistenarvioiden perusteella euroalueeseen alustalähtien osallistuvat EU:n jäsenvaltiot tarvit-sevat yhteensä yli 12 miljardia seteliä. Ar-vioita päivitetään vuosittain.

EMI on myös aloittamassa eurosetelienoikeudellisen suojan valmistelutyön. EMInneuvosto on jo sopinut copyright-suojastasiten, että euroseteleissä tulee esiintyä sym-boli ©. Lisänäkökohtiin, jotka ovat tässäyhteydessä vielä pohdittavina, kuuluvat mm.tarve yhdenmukaistaa säännöt, jotka liitty-vät euroseteleiden käyttöön esim. mainon-nassa, ja euroalueen yhdenmukaiset sään-nöt vahingoittuneiden seteleiden lunastami-sesta ja euroseteleiden väärentämisenehkäisemisessä ja rankaisemisessa käytettä-vistä keinoista.

Tehostaakseen seteliväärennösten ehkäise-mistä EMIn neuvosto on sopinut yhteisentutkimuskeskuksen ja sellaisen tietokannanperustamisesta, johon tallennetaan kaikkitekniset tiedot euroseteliväärennöksistä.

Euroseteleiden ja -kolikkojen liikkeeseen-laskupäiväksi on asetettu 1.1.2002 (lisätieto-ja kohdassa 10). Eurooppalaisten liittojen jayhdistysten kanssa on käyty alustavia kes-kusteluja rinnakkaiskäyttöajan optimaalises-ta pituudesta ja teknisistä yksityiskohdistakaikissa maissa (Tanskaa lukuun ottamatta)sekä EMIssä. Valtiovarainministeriöt, raha-pajat, kansalliset keskuspankit, kuluttaja- javähittäiskaupan organisaatiot sekä liikepan-

55

kit ovat olleet mukana kansallisen tasonkeskusteluissa.

Yleisesti siirtymäkauden halutaan käteisenrahan puolella olevan melko nopea elilyhyempi kuin Eurooppa-neuvoston joulu-kuussa 1995 Madridissa pidetyn kokouksensiirtymäskenaariossa hyväksytty enintäänkuuden kuukauden ajanjakso. Käteisen siir-tymäkauden täsmällinen pituus ja ehdotyleisen aikataulun puitteissa jäävät jäsenval-tioiden päätettäviksi. EKP tarjoaa edelleen-kin keskustelufoorumin mielipiteiden vaih-dolle erityisesti kansallisten keskuspankkienvälillä siitä, miten käteisrahan vaihdon logis-tiikkaa tulisi valmistella kansallisella tasolla.Eurosetelien ja -kolikkojen varastoiminenennen liikkeeseenlaskupäivää on olennai-nen osa tätä keskustelua. Muut keskeisetnäkökohdat liittyvät kansallisten rahojen fyy-siseen vaihtoon euroseteleiksi ja -kolikoiksi,pankki- ja muiden raha-automaattien val-misteluun ja euroseteleiden ja -kolikkojenjakeluun yleisölle vähittäiskaupan kautta.

EMI on myös jatkanut valmistelutyötäänkolmannen vaiheen kolmen ensimmäisenvuoden osalta, jona aikana ainoastaan kan-salliset setelit ja kolikot ovat liikkeessä. EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklassa 52 sääde-tään, että “Vaihtokurssien lopullisen kiinnit-tämisen jälkeen EKP:n neuvosto toteuttaatarvittavat toimenpiteet sen varmistamisek-si, että kansalliset keskuspankit vaihtavatvastaavaan pariarvoon niiden valuuttojensetelit, joiden vaihtokurssit on lopullisestikiinnitetty.” Tältä pohjalta onkin alustavastisovittu kansallisten setelien vaihtamisenja kotiuttamisen menetelmistä vuosina1999-2002. Tämä sopimus velvoittaa euro-alueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden

kansallisten keskuspankkien enemmistöntoteuttamaan seuraavat kolme toimenpi-dettä vuosina 1999-2002:

Ensinnäkin tukkutransaktioissa sopimuk-sen osapuolina olevat kansalliset keskus-pankit varmistavat, että vähintään yksiniiden toimipaikoista joko vaihtaa euro-alueen ei-kansallisia seteleitä kansallisiinseteleihin tai hyvittää ne tilille; nämäsetelit kotiutetaan ne liikkeeseen laske-neeseen kansalliseen keskuspankkiin.

Toiseksi vähittäistransaktioissa euroalueenei-kansallisten setelien vaihto kansallisiinseteleihin asianomaisissa kansallisissakeskuspankeissa on maksutonta suurelleyleisölle.

Kolmanneksi kotiutettaessa kansalliset se-telit ne liikkeeseen laskeneeseen kes-kuspankkiin keskuspankit tarjoavat ilmai-sen kotiutuspalvelun, elleivät ne jo peripalvelumaksua liikepankeilta kansallistensetelien palautuksista.

Liikepankit ja valuutanvaihtotoimistot - vaik-kei niitä sidokaan perussäännön artikla 52 -ovat euron käyttöönottoa koskevan neu-voston asetuksen mukaisesti kuitenkin vel-vollisia käyttämään kiinteitä muuntokurssejavaihtaessaan euroalueeseen osallistuvienmaiden kansallisia seteleitä (asetus hyväk-syttiin 3.5.1998). Liikepankit ja valuutanvaih-totoimistot ovat myös velvollisia näyttä-mään käsittelymaksunsa selkeästi ja avoi-mesti kuten on tähdennetty komission15.4.1998 päivätyssä suosituksessa euroonmuuntamisen yhteydessä syntyvistä pankki-kuluista.

56

6 Kirjanpitoasiat

EKPJ:ssä käytettävien kirjanpitoperiaatteidenja -tekniikoiden määrittely saatiin suureltaosin päätökseen vuonna 1997. Perussään-nöstöä käytetään EKPJ:n sisäiseen ja ulkoi-seen raportointiin ja sillä varmistetaan, ettälikviditeetin hallinnan ja tilastoinnin vaati-mukset täytetään. EMIn neuvoston vuonna1996 hyväksymiä kirjanpitoperiaatteita laa-jennettiin kehittämällä kirjanpitotekniikat nii-tä saamis- ja velkaeriä varten, jotka ovatmerkittäviä EKPJ:ssä.

Myös kolmanteen vaiheeseen siirtymistäanalysoitiin kirjanpidon näkökulmasta ja ke-hitettiin tarvittavat periaatteet ja tekniikat.Päätavoitteena oli erottaa selkeästi ennenkolmannen vaiheen alkamista syntyneet voi-tot ja tappiot (ml. realisoitumattomat) myö-hemmistä EKPJ:n voitoista ja tappioista. Tä-män takia kansallisten keskuspankkien (ja

EKP:n) saamiset ja velat arvostetaan kol-mannen vaiheen alussa EKPJ:n sääntöjenmukaisesti. Alkuarvostuksen yhteydessä mah-dollisesti syntyviä voittoja tai tappioita sekäkansallisten keskuspankkien tileillä jo oleviavastaavanlaisia eriä käsitellään toisen vai-heen lopussa voimassa olevien kansallistenkirjanpitokäytäntöjen mukaisesti. Euroaluee-seen osallistuvien valuuttojen välisten bila-teraalisten valuuttakurssien peruuttamatto-masta kiinnittämisestä syntyvät voitot jatappiot katsotaan realisoituneiksi, koska nii-hin liittyvää valuuttakurssiriskiä ei kolman-nen vaiheen alettua enää ole. Tällaistenvoittojen ja tappioiden kohteluun sovelle-taan kansallisia kirjanpitoperiaatteita.

Työ rahoitustulon jakamiseen sovellettavas-ta menetelmästä jatkuu EKP:n neuvostonpäätösten valmistelemiseksi.

57

7 Tietotekniikka- ja tietojärjestelmät

* TOP-järjestelmää käytetään rahapoliittisiin avomarkkinaoperaatioihin kuuluvien huutokauppojen toteutuk-

seen, BI-järjestelmää bilateraalisten valuuttainterventioiden toteutukseen ja ENSD-järjestelmää seurantatie-

tojen vaihtoon.

Vuoden 1997 aikana EMI pystyi yhteistyös-sä kansallisten keskuspankkien kanssa lisää-mään merkittävästi panostustaan EKPJ:n lu-kuisia toimintoja ja rahapoliittisia tehtäviätukevien tietojärjestelmien ja tietoliikenneyh-teyksien toteutuksessa.

EMIn neuvoston marraskuussa 1996 teke-män päätöksen mukaisesti lokakuussa 1997otettiin käyttöön uusi puhelinneuvottelu- elitelekonferenssijärjestelmä. Uudessa telekon-ferenssijärjestelmässä voidaan järjestää usei-

ta rinnakkaisia neuvotteluita EKP:n ja kan-sallisten keskuspankkien välillä. Viisi10 EU:nulkopuolista keskuspankkia ja Euroopan ko-missio on myös liitetty järjestelmään. Järjes-telmä tarjoaa pääjohtajille ja rahapolitiikan,valuuttamarkkinoiden sekä maksujärjestel-mien asiantuntijoille nopean ja turvallisenkeskustelumahdollisuuden. Telekonferenssi-järjestelmä käyttää tietoverkkoa, jota hyö-dynnetään myös useimpien EKPJ:n tietojär-jestelmien tarvitsemassa tiedonvälityksessä.

EMIn neuvosto hyväksyi toukokuussa 1997EU:n laajuisen tarjouskilpailun jälkeen sopi-muksen EKPJ:n kattavasta tietoliikennever-kosta. ESCB-Net-tietoliikenneverkko perus-tuu kansainvälisiin standardeihin ja tarjoaaEKPJ:n laajuisesti sekä reaaliaikaisia että erä-pohjaisia tiedonsiirto- ja sanomanvälityspal-veluita. TARGET-järjestelmää lukuun otta-matta kaikki EMUn kolmannen vaiheenedellyttämät EKPJ:n laajuista tiedonvaihtoatarvitsevat sovellukset hyödyntävät ESCB-Netiä. ESCB-Net on kokonaisuudessaan

toteutettu ja testattu vuoden 1998 touko-kuuhun mennessä.

Vuoden 1997 aikana useiden EKPJ:n laajuis-ten sovellusten kehittämisessä edistyttiinmerkittävästi. Sovellukset tukevat rahapoliit-tisten operaatioiden ja valuuttamarkkinainter-ventioiden toteutusta sekä EKP:n valuutta-

10 Norjan, Sveitsin, Japanin, Kanadan ja Yhdysvaltainkeskuspankit.

Fyysinen verkko

TOP*BI* ENSD* Tilasto-

tiedon vaihto

Telekonferenssi-järjestelmä

Valuutta-varannon

hoito

ESCB-Net-tietoliikenneverkko

EKPJ:n tehtävät

58

varantojen hoitoa. Sovelluksiin kuuluvat eri-tyisesti seuraavat: (1) TOP-sovellus, EKPJ:ssätarvittava järjestelmä huutokauppoihin pe-rustuvien hajautettujen rahapoliittisten avo-markkinaoperaatioiden suorittamiseksi, (2)BI-sovellus, hajautettujen rahapoliittistenoperaatioiden ja bilateraalisten valuutta-interventioiden toteutukseen tarvittava jär-jestelmä, (3) ENSD-sovellus, seurantatie-don siirtämiseen tarvittava järjestelmä, (4)EKP:n rahapoliittisten päätösten valmistelunedellyttämän tilastotiedon siirtämiseen tar-vittava järjestelmä ja (5) EKPJ:n valuuttava-rantojen hajautetun hoidon edellyttämä jär-jestelmä. Kaikki nämä sovellukset toteute-taan vuoden 1998 puoliväliin mennessä.Vuoden 1998 loppupuoliskon aikana testa-taan kaikki EKP:n ja kansallisten keskuspank-kien väliset toiminnot eli sekä työnkulut ettäjärjestelmät, jotta voidaan turvata EKPJ:ntoiminnan alkaminen.

EMI ja kansalliset keskuspankit jatkoivat myösTARGET-järjestelmän valmistelua. Vuoden1997 toisella puoliskolla aloitettiin staattisetja dynaamiset testit, joihin osallistui useitakansallisia keskuspankkeja EMIn ohella. Tes-

tejä varten rakennettiin erityinen testiympä-ristö, jotta ongelmien esiintymisriski uudenmaksujärjestelmän käynnistyessä voitaisiinminimoida. Vuoden 1998 aikana testauksiajatketaan.

Taatakseen EKPJ:ssä käytettävien tietojär-jestelmien riittävän turvallisuustason EMInneuvosto hyväksyi EKPJ:n tietojärjestelmienturvallisuuspoliittiset linjaukset. Näissä tode-taan tietojärjestelmien kehittämisen, toteu-tuksen ja käytön eri osapuolten vastuu-alueet. EMIn ja kansallisten keskuspankkienyhteistyönä toteutettavien tieto- ja tietolii-kennejärjestelmien turvallisuuden hallinnas-sa ja suunnittelussa sovelletaan näitä turval-lisuuspolitiikan mukaisia yhteisiä periaatteita,rooleja ja vastuita.

Vuoden 1997 kuluessa EMI on käynnistänytlukuisia sisäisiä projekteja tavoitteenaan vali-ta ja toteuttaa tarkoituksenmukaiset tekniik-kaan liittyvät ratkaisut ja järjestelmät EKP:ntoiminnan tueksi. Projekteihin sisältyvät toi-mistojärjestelmät, sisäisen hallinnon järjes-telmät, tilastointijärjestelmät ja päätöksen-teon tukijärjestelmät.

59

8 Rahoitusvalvonta ja rahoitusjärjestelmän vakaus

Rahoitusmarkkinoiden toiminnan vakaudenvalvonta kuuluu myös EMUn kolmannessavaiheessa kansallisten viranomaisten (jokokansallisen keskuspankin tai keskuspankistaerillisen elimen tai joissakin tapauksissa mo-lempien) toimivaltaan. Tällöin ei myöskäänmuuteta Euroopan unionissa noudatettaviarahoitusjärjestelmän vakauden valvontajär-jestelmän peruslähtökohtia. Nämä perustu-vat keskeisimpien kansallisten säännöstenyhdenmukaistamiseen, “kotivaltion valvon-nan” periaatteeseen ja valvojien maidenväli-seen yhteistyöhön. Tämän kohdan viimei-sessä kappaleessa käsiteltävän, perustamis-sopimuksen artiklan 105 kohdassa 4 EKP:llemäärätyn neuvoa-antavan tehtävän lisäksiperustamissopimuksessa ja EKPJ:n/EKP:n pe-russäännössä määrätään EKPJ:lle/EKP:llemyös tiettyjä luottolaitosten toiminnan va-kauden valvontaan ja rahoitusjärjestelmänvakauteen liittyviä tehtäviä. Nimenomaisetviittaukset näihin tehtäviin ovat seuraavissamääräyksissä:

perustamissopimuksen artiklan 105 koh-dassa 5, jossa määrätään, että EKPJ:n onmyötävaikutettava luottolaitosten toimin-nan vakauden valvontaan ja rahoitusjär-jestelmän vakauteen liittyvän toimival-taisten viranomaisten politiikan moitteet-tomaan harjoittamiseen

EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan 25kohdassa 1, jossa todetaan, että EKP voiantaa lausuntoja neuvostolle, komissiolleja jäsenvaltioiden viranomaisille ja nämävoivat kuulla sitä luottolaitosten toimin-nan vakauden valvontaa ja rahoitusjär-jestelmän vakautta koskevan yhteisönlainsäädännön soveltamisalasta ja sovel-tamisesta

perustamissopimuksen artiklan 105 koh-dassa 6, jonka mukaan EKP:lle voidaanantaa erityistehtäviä, jotka koskevat luot-tolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten(paitsi vakuutusyritysten) toiminnan va-

kauden valvontaan liittyvää politiikkaa.

Näiden määräysten sisällyttämistä perusta-missopimukseen ja EKPJ:n/EKP:n perussään-töön perusteltiin yleisesti kolmella syyllä.Ensinnäkin EKPJ seuraa kokonaistaloudelli-sen toimintansa yhteydessä rahoitusmarkki-noiden ja -laitosten kehitystä, ja siksi sillä onkäytettävissään valvontatehtävän kannaltahyödyllistä tietoa. Toiseksi pyrkimistä EKPJ:nensisijaiseen tavoitteeseen (hintavakauteen)on tuettava pankki- ja rahoitusjärjestelmänvakaudella, joka on tallettajien ja sijoittajiensuojaamisen ohella yksi valvontaviranomais-ten päätavoitteista. Kolmanneksi rahapoliit-tiset toimenpiteet ja pankki- ja rahoitusjär-jestelmien vakauden edistämiseksi tarkoite-tut toimenpiteet ovat sidoksissa toisiinsa.EMI on selvittänyt näiden määräysten mah-dollista täytäntöönpanoa rahoitusvalvonnanalakomitean avustuksella.

Perustamissopimuksen artiklan 105 kohdas-sa 5, jota sovelletaan vain euron käyttöönottaviin jäsenvaltioihin, EKPJ velvoitetaanmyötävaikuttamaan luottolaitosten toimin-nan vakauden valvontaan ja rahoitusjärjes-telmän vakauteen liittyvän kansallisten vi-ranomaisten politiikan moitteettomaan har-joittamiseen. Koska rahapolit i ikka javakauden valvonta ovat kansallisella tasollatiiviisti sidoksissa toisiinsa ja koska rahapoli-tiikasta vastaa EKPJ, perustamissopimuksenartiklan 105 kohdan 5 päätavoitteena voi-daan pitää tehokkaan vuorovaikutuksen ai-kaansaamista EKPJ:n ja kansallisten valvon-taviranomaisten välille. Se, miten tätä vuo-rovaikutussuhdetta käytännössä ylläpidetään,on määrättävä yksityiskohtaisesti kolman-nessa vaiheessa ilmenevien tarpeiden pe-rusteella. Tällä hetkellä voidaan määrittääkaksi pääasiallista tapaa, joilla EKPJ myötä-vaikuttaa kansallisten valvontaviranomais-ten toimintaan.

Ensinnäkin EKPJ ja erityisesti EKP edistävättulevaisuudessa aktiivisesti EU:n kansallisten

60

valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä -kunkin maan valvonnan organisaatiomallistariippumatta - sekä myös kansallisten viran-omaisten ja EKPJ:n välistä yhteistyötä taa-takseen yksimielisyyden valvontapolitiikankysymyksistä. Tässä yhteistyössä, jossa kan-sallisten keskuspankkien ja valvontaviran-omaisten edustajista koostuvan erityiskomi-tean on määrä avustaa, aiotaan keskittyäpääasiassa makrotason toiminnan vakau-teen liittyviin asioihin, jotka vaikuttavat ra-hoituslaitosten ja -markkinoiden vakauteen.Vaikka perustamissopimuksen artiklan 105kohtaa 5 sovelletaan vain euroalueeseenosallistuviin maihin, on tarkoitus, että yhteis-työhön voivat yleisesti osallistua kaikki EU:nvalvontaviranomaiset. Tällä EKPJ:n toimin-nalla pyritään täydentämään EU:n rahoitus-valvonnan monenkeskistä yhteistyöjärjes-telmää sekä osallistumaan saumattomastimuiden rahoitusvalvonnan foorumien (EU:ntasolla pankkialan neuvoa-antavan komi-tean ja Groupe de Contactin sekä G10-ryhmän tasolla Baselin pankkivalvontakomi-tean) yhteistyöhön.

Toiseksi kansallisten keskuspankkien ja val-vontaviranomaisten välistä tiedonkulkua kos-kevien BCCI-direktiivin säännösten mukaanEKPJ toimittaa tarvittaessa valvontaviran-omaisille yksittäisiä laitoksia ja markkinoitakoskevia tietoja, joita se on saanut perustoi-minnassaan ja jotka voivat olla hyödyksivalvonnassa. Vastaavasti rahoitusvalvojat val-mistautuvat toimittamaan EKPJ:lle yksittäisis-tä laitoksista valvontatietoja, joita EKPJ voihyödyntää perustehtävissään. Rahoitusval-vojat ovat yksimielisiä siitä, millaista on pe-ruslähtökohdiltaan se tiedonkulku, jokaEKP:hen ja kansallisiin keskuspankkeihin ra-haviranomaisina suunnataan. Vaikka EKPJ einormaalisti tarvinnekaan valvontatietojaraha- ja valuuttapoliittisissa operaatioissaan,rahoitusvalvojat valmistautuvat toimittamaanniitä EKPJ:lle sen pyynnöstä. Lisäksi rahoitus-valvojat valmistautuvat informoimaan EKPJ:tätapauskohtaisesti mahdollisista pankkikriiseis-tä, koska nämä voivat vaikuttaa koko rahoi-tusjärjestelmään. Rahoitusvalvojat tekevätmyös yhteistyötä kansallisten keskuspank-

kien ja EKP:n kanssa selvittääkseen, laimin-lyökö jokin EKPJ:n vastapuolista EKPJ:n ra-hapolitiikan välineitä ja menettelyjä koskevi-en sääntöjen mukaisia velvoitteitaan, vaikkavelvoitteiden noudattamisesta vastaakinedelleen viime kädessä toimivaltainen kan-sallinen keskuspankki. Tiedonkulusta rahoi-tusvalvojilta kansallisille keskuspankeille, jot-ka valvovat maksujärjestelmiä, on jo päästyalustavaan yksimielisyyteen.

EKPJ:n/EKP:n perussäännön artiklan 25 koh-dassa 1, jota sovelletaan kaikkiin EU:n jäsen-valtioihin, määrätään EKP:n erityisestä neu-voa-antavasta tehtävästä luottolaitostentoiminnan vakauden valvontaa ja rahoitus-järjestelmän vakautta koskevan yhteisönlainsäädännön alalla. Tehtävä on vapaaeh-toinen ja liittyy yhteisön asianomaisen lain-säädännön soveltamisalaan ja täytäntöön-panoon. Tätä tehtävää voidaan pitää väli-neenä, jol la EKP pystyy osaltaanvaikuttamaan luottolaitosten toiminnan va-kauden valvontaan ja rahoitusjärjestelmänvakauteen sekä yhteisön tasolla että kansal-lisella tasolla. Näin tunnustetaan selkeästiEuroopan komission rooli uusien pankkitoi-mintaa koskevien direktiiviehdotusten val-mistelussa, jossa sitä avustaa pankkialan neu-voa-antava komitea.

Perustamissopimuksen artiklan 105 kohta 6,joka koskee kaikkia EU:n jäsenvaltioita, mah-dollistaa tiettyjen rahoitusjärjestelmän va-kauden valvontaan liittyvien erityistehtävienantamisen EKP:lle. Näissä asioissa aloite-oikeus on komissiolla ja EKP toimii ainoas-taan neuvonantajana. Tässä vaiheessa onennenaikaista suunnitella valvontavaltuuk-sien siirtoa kansallisilta viranomaisilta EKP:lle.

Perustamissopimuksen artiklan 105 kohdas-sa 4 (jota sovelletaan kaikkiin EU:n jäsenval-tioihin Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta)määrätään, että EKP:tä on kuultava ehdo-tuksista EKP:n toimialaan kuuluviksi yhteisönsäännöksiksi ja kansallisiksi säännöksiksi. Tä-män määräyksen täsmällinen soveltamisalamääritellään EU:n neuvoston aikanaan te-kemässä päätöksessä niistä rajoituksista ja

61

edellytyksistä, joilla toimivaltaisten viranomais-ten on kuultava EKP:tä suunnitelmista kan-salliseksi lainsäädännöksi artiklan 105 mu-kaisesti. Helmikuussa 1998 Euroopan ko-missio antoi neuvoston päätöstä koskevan

luonnoksen, jonka mukaan EKP:tä olisi kuul-tava muun muassa rahoituslaitoksiin sovel-lettavista säännöistä, jos ne vaikuttavat olen-naisesti rahoituslaitosten ja -markkinoidenvakauteen.

62

9 Oikeudelliset kysymykset

9.1 Oikeudellinen lähentyminen

Perustamissopimuksen artiklan 108 mukaanjäsenvaltioiden on poistettava kansallisestalainsäädännöstään ristiriitaisuudet perusta-missopimukseen ja EKPJ:n/EKP:n perussään-töön nähden. Lokakuussa 1997 EMI julkaisijäsenvaltioiden oikeudellisesta lähentymisestäraportin “Legal Convergence in the Mem-ber States of the European Union as atAugust 1997”, ja maaliskuussa 1998 sejulkaisi perustamissopimuksen artiklan 109 jkohdan 1 mukaisen lähentymisraportin. Mo-lemmissa raporteissa erotettiin toisistaankansallisten keskuspankkien perussäännöt jamuu kansallinen lainsäädäntö, joka oli mu-kautettava asianomaisiin perustamissopimuk-sen ja EKPJ:n/EKP:n perussäännön määräyk-siin. Kansallisten keskuspankkien perussään-töjä tarkasteltaessa erotettiin toisistaankeskuspankin riippumattomuuteen liittyvätmukautukset ja muut mukautukset, joillavarmistettaisiin kansallisten keskuspankkienriittävä integroituminen EKPJ:hin.

Aiemmissa kansallisten keskuspankkien riip-pumattomuutta koskeneissa raporteissa kä-siteltyjen riippumattomuuden tunnusmerk-kien perusteella EMI määritti lokakuussa1997 julkaistussa raportissaan sellaiset kan-sallisten keskuspankkien perussääntöjenmääräykset, joita se piti ristiriitaisina keskus-pankin riippumattomuutta koskeviin perus-tamissopimuksen ja EKPJ:n/EKP:n perussään-nön määräyksiin nähden ja jotka sen näke-myksen mukaan oli siis mukautettava.Useimmat näistä määräyksistä liittyivät kan-sallisten keskuspankkien institutionaaliseenriippumattomuuteen (perustamissopimuksenartiklan 107 mukainen ulkopuolisen vaikut-tamisen kielto) ja kansallisissa keskuspan-keissa EKPJ:n tehtäviä suorittavien päätök-sentekoelinten jäsenten henkilölliseenri ippumattomuuteen (EKPJ :n/EKP:nperussäännön artiklan 14.2 mukainen toimi-kausiturva). Kansallisten keskuspankkien riip-pumattomuuteen liittyvien mukautusten on

tultava voimaan viimeistään EKP:n perusta-mispäivänä.

Lisäksi EMI kiinnitti huomiota siihen, ettäkansallisten keskuspankkien perussäännötoli mukautettava, jotta varmistettaisiin kan-sallisten keskuspankkien riittävä integroitu-minen EKPJ:hin EKPJ:n/EKP:n perussäännönartiklan 14.3 mukaisesti. Tämän artiklan mu-kaan kansalliset keskuspankit ovat erotta-maton osa EKPJ:tä ja niiden on toimittavaEKP:n suuntaviivojen ja ohjeiden mukaises-ti.11 Tämä merkitsee erityisesti sitä, ettäkansallisten keskuspankkien perussäännöis-sä ei saa olla määräyksiä, joissa ei otetahuomioon EKP:n yksinomaista toimivaltaatietyissä asioissa tai joiden noudattaminenestäisi kansallista keskuspankkia noudatta-masta EKP:n antamia määräyksiä. EMI kiin-nitti erityistä huomiota keskuspankkien lais-sa säädettyihin tavoitteisiin, tehtäviin, väli-neisiin, organisaatioon ja taloutta koskeviinmääräyksiin, koska kansallisten keskuspank-kien perussäännöt koostuvat tavallisesti näis-tä osa-alueista. Näiltä osin kansallisten kes-kuspankkien perussääntöjen mukautustenon tultava voimaan EMUn kolmannen vai-heen alkaessa. Jos kuitenkin on kyse jäsen-valtiosta, jota koskee poikkeus tai jolla onerityisasema, mukautusten on tultava voi-maan sinä päivänä, jona tämä valtio ottaakäyttöön yhteisen rahan.

Lokakuussa 1997 julkaistussa raportissaanEMI kiinnitti erityistä huomiota jo tehtyihintai suunniteltuihin mukautuksiin viitaten laa-jasti niihin lausuntoihin, joita se oli antanutnäistä mukautuksista perustamissopimuksenartiklan 109 f kohdan 6 ja EMIn perussään-

11 Perussäännön artiklalla 14.3 yhdessä artiklan 43.1kanssa määrätään, että kolmanteen vaiheeseentäysimittaisesti osallistuvista kansallisista keskus-pankeista tulee erottamaton osa EKPJ:tä ja ettäniiden on noudatettava EKP:n suuntaviivoja jaohjeita.

63

nön artiklan 5.3 mukaisessa kuulemisme-nettelyssä.

Muusta mukautettavasta lainsäädännöstä kuinkansallisten keskuspankkien perussäännöis-tä EMI keskittyi tarkastelemaan erityisestiniitä säädöksiä, jotka vaikuttavat EKPJ:n teh-tävien hoitamiseen kansallisissa keskuspan-keissa sekä rahaa koskeviin säädöksiin, ku-ten valuuttaa ja rahanlyöntiä koskeviin la-keihin.

Maaliskuussa 1998 julkaistussa lähentymis-raportissaan EMI arvioi muun muassa, ovat-ko kansalliset lainsäädännöt, kansallisten kes-kuspankkien perussäännöt mukaan lukien,sopusoinnussa kolmatta vaihetta koskevienperustamissopimuksen ja EKPJ:n/EKP:n pe-russäännön määräysten kanssa. Ote vuo-den 1998 lähentymisraportin Johdanto jatiivistelmä -osasta on tämän vuosikerto-muksen liitteenä.

9.2 Yhteisön sekundäärilainsäädäntö

EMI kuuli rahakomiteaa epävirallisesti kol-mesta neuvoston asetuksia koskevasta EKP:nsuositusluonnoksesta. EKP:n neuvoston onmäärä antaa nämä suositukset EKPJ:n/EKP:nperussäännön artiklan 42 mukaisesti. Suosi-

tusluonnokset ovat EKP:n suositus neuvos-ton asetukseksi (EY) EKP:n tilastotietojenkeruusta (kohta 3.3), EKP:n suositus neu-voston asetukseksi (EY) EKP:n vähimmäis-varannoista (kohta 1.2) ja EKP:n suositusneuvoston asetukseksi (EY) EKP:n valtuu-desta määrätä seuraamuksia. Näistä viimei-sessä määritetään ne rajoitukset ja edelly-tykset, joiden mukaisesti EKP saa määrätäsakkoja tai uhkasakkoja yrityksille, jotka lai-minlyövät sen asetusten ja päätösten mu-kaisia velvoitteita.

EMI oli myös mukana valmistelemassa muu-ta yhteisön sekundäärilainsäädäntöä, jokakoski siirtymistä EMIstä EKP:hen. Tätä lain-säädäntöä valmisteltiin seuraavilla alueilla:kansallisten viranomaisten velvollisuus kuul-la EKP:tä ehdotuksista sen toimivaltaan kuu-luviksi säännöksiksi; EKP:n pääoman merkit-semisen jakoperustetta määrättäessä käy-tettävät tilastotiedot; Euroopan yhteisöjenhyväksi toimitettavan veronkannon edelly-tykset ja menettelyt sekä ne Euroopanyhteisöjen virkamiesten ja muiden työnteki-jöiden ryhmät, joihin sovelletaan Euroopanyhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista teh-dyn pöytäkirjan artiklan 12, artiklan 13toisen kohdan ja artiklan 14 määräyksiä (ks.myös luku III, kohta 5).

64

10 Siirtyminen euroon

Siirtymistä yhteiseen rahaan valmisteltiin vuonna1997 nopeassa tahdissa. Kaikissa EU:n jäsen-valtioissa Tanskaa12 lukuun ottamatta perus-tettiin ad hoc -koordinointielimiä, laadittiinyksityiskohtaisia siirtymäsuunnitelmia, järjestet-tiin toimielinten ja muiden tahojen välistäkoordinointia sekä laadittiin tarvittava oikeu-dellinen kehys euroon siirtymistä koskevanyhteisön lainsäädännön täydentämiseksi. EMIseurasi edelleen työn edistymistä voidakseenarvioida, vaikuttaako jäsenvaltioiden kansallis-ten organisaatioiden ja infrastruktuurien väli-sistä eroista johtuva siirtymävalmistelujen eri-laisuus 1.1.1999 alkaen noudatettavaan yhtei-seen rahapolitiikkaan.

Rahoitusmarkkinoilla siirtymävalmistelujavauhditti edelleen sekä jäsenvaltioissa ettäniiden välillä käytävä kilpailu, jossa on osalli-sina markkinoilla toimijoita ja rahoituskes-kuksia. EMI ja kansalliset keskuspankit kävi-vät jatkuvaa vuoropuhelua euron käyt-töönottoon liittyvistä kysymyksistä pankkialanja muiden rahoitusmarkkinoiden toimijoi-den kanssa. Rahaviranomaisten johtavanaperiaatteena on, että markkinoilla toimijoi-den on ensisijaisesti itse vastattava euroonsiirtymisen koordinoinnista, mutta samallaviranomaiset ovat valmiit antamaan tarvit-taessa apuaan. Siksi EMI ja kansalliset keskus-pankit ovat kannustaneet markkinoilla toi-mijoita standardoimaan markkinakäytäntö-jään talous- ja rahaliitossa.

Kokouksissa, joita EMI on pitänyt EU:nlaajuisten pankki- ja rahoitusalan yhteenliit-tymien edustajien kanssa, on käsitelty mm.seuraavia asioita:

Miten korvataan sopimuksissa esiintyvätviitehinnat, jotka voivat menettää talou-dellisen sisältönsä talous- ja rahaliitonkolmannen vaiheen alettua? Kolmannenvaiheen alkaessa kansalliset keskuspankitlakkaavat julkaisemasta kansallisia perus-korkoja, joita ei enää voi käyttää keskus-pankkien transaktioissa. Kansalliset lain-

säätäjät voivat tarvittaessa antaa sitoviamääräyksiä vanhentuneiden peruskor-kojen korvaamiseksi uusilla (ensisijaisestiEKPJ:n julkaisemilla) viitekoroilla.

Miten korvataan nykyiset interbankkorot(esim. bibor, fibor, helibor, mibor, pibor jaribor) uusilla koko euroalueella julkaistavil-la viitekoroilla? Vaikka näiden paikallistenkorkojen julkaisemista koko euroalueellaei voida laillisesti kieltää, EMI ja kansallisetkeskuspankit ovat suositelleet, että tuleval-la euroalueella toimivat pankkialan yh-teenliittymät sekä raha- ja valuuttamarkki-nat määrittelisivät yhteisesti euroalueenlaajuiset indikaattorit. Vastauksena tähänpoliittiseen viestiin Euroopan unionin pank-kiyhdistys (Banking Federation of the Eu-ropean Union) ja valuuttakauppiaiden am-matillinen yhteenliittymä ACI (The Finan-cial Markets Association) ilmoittivat vuonna1997 aikovansa laskea ja julkaista euro-alueen laajuisen interbankkorkojen indi-kaattorin, euriborin13.

Lisäksi EMI osallistui yhteisten markkinakäy-täntöjen luomiseen euroalueen raha- ja va-luuttamarkkinoita varten. EMIn julkaisuissa yh-teisen rahapolitiikan toimintakehikosta on an-nettu asianomaisille markkinoilla toimijoilletietoja niistä menettelyistä, joita EKPJ noudat-taa raha- ja valuuttamarkkinoilla. Näitä tietojaon pidetty luonnollisena lähtökohtana mu-kautettaessa kansallisia käytäntöjä ja laadittaes-sa uusia yhteisiä Euroopan tason käytäntöjä.

EMI antoi myös markkinoille lisäselvityksiäseuraavista aiheista:

euron noteerausmenettelyt valuutta-markkinoilla

12 Tanska on valmistellut asemaansa jäsenvaltiona,jota koskee poikkeus.

13 Brittiläinen pankkialan yhteenliittymä British Bank-ers’ Association on ilmoittanut suunnittelevansaeuroliborin julkaisemista.

65

EKP:n viitevaluuttakurssien julkaiseminen

kalenteri niistä pankkipäivistä, joina raha-poliittisia operaatioita toteutetaan ja TAR-GET-järjestelmä on toiminnassa.

Tässä yhteydessä EU:n laajuiset pankki- jarahoitusalan yhteenliittymät toimittivat EMIlle”Yhteisen lausunnon euroa koskevista mark-kinakäytännöistä”. Lausunnossa luetellaan nemarkkinakäytännöt, joita sovelletaan raha-,joukkovelkakirja- ja valuuttamarkkinoidenkaupassa ja selvityksessä euron käyttöön-oton jälkeen. Lausunnossa todetaan, ettäeuromarkkinoiden käytäntöjen yhdenmu-kaistaminen on suotavaa, koska se edistäisiuusien markkinoiden likviditeettiä ja avoi-muutta sekä estäisi euroilla käytävään kaup-paan ja sen selvitykseen liittyviä sekaannuk-sia ja kiistoja. EMIn neuvosto suhtautuimyönteisesti tähän aloitteeseen ja kannattisitä, koska se katsoi, että tällaisten markki-nakäytäntöjen noudattaminen tehostaisi eu-roon perustuvien rahoitusmarkkinoiden in-tegraatiota ja lisäisi niiden avoimuutta.

EMI avusti myös EU:n laajuisia pankki- jarahoitusalan yhteenliittymiä efektiivisen yön yli-viitekoron valmistelussa euroaluetta varten.Tästä korosta käytetään nimeä eonia, joka onlyhenne sanoista ”euro overnight index aver-age”. Markkinaosapuolet huomauttivat, ettäefektiivisen yön yli -koron laskeminen yksityi-sesti olisi ongelmallista sen tiedon arkaluontei-suuden vuoksi, jota yksittäiset pankit joutuisi-vat toimittamaan koron laskemista varten.Tämän perusteella EMIn neuvosto päätti, ettätämän koron laskenta kuuluisi EKPJ:n tehtäviin.Näin ollen EKPJ vastaa tulevaisuudessa viite-koron laskentaan liittyvistä asioista käyttäenapunaan niitä asiantuntijoita ja menetelmiä,joita pankkialan yhteenliittymät ovat sopineeteuriborkoron laskentaa varten. Viitekoronjulkaisemisesta vastaavat pankkialan yhteenliit-tymät. EMI neuvottelee parhaillaan näidenyhteenliittymien kanssa yhteisesti sovittavastamenettelystä.

EMI totesi, että yhteinen raha tarvitseeselkeästi erottuvan symbolin ja ilmaisi tuke-

vansa Euroopan komission ehdottamaaE-merkkiä euron logoksi. Euron symboli onkirjoitetun kielen nykyisen lyhennekäytän-nön mukainen. Sitä käytetään myös euronmerkkinä hintaluetteloissa ja muissa rahallis-ta arvoa ilmaisevissa asiakirjoissa, mikä voiolla erityisen hyödyllistä siirtymäkaudella.EMI suosittelee E-merkin sisällyttämistä tie-totekniikan vakiomerkistöihin.

EMIn verkkosivuille (http://www.ecb.int) onlisätty erityinen siirtymäkauden kysymyksiäkäsittelevä jakso. Helpottaakseen kaikkien yh-teiseen rahaan siirtymistä valmistelevien työtäEMI on tehostanut asiaa koskevan tiedonjakelua. Niiden siirtymäkautta koskevien asia-kirjojen lisäksi, jotka EMIn neuvosto hyväksyivuonna 1997, EMIn verkkosivuilla on myösjulkaisuluettelo sekä luettelo yli 200 linkistämuille verkkosivuille, joilta saa tietoa siirtymi-sestä yhteiseen rahaan. Linkit on jaettu yh-teentoista ryhmään: keskuspankit; EU:n toimi-elimet; kansalliset hallitukset; pankki- ja rahoi-tusalan yhteenliittymät; luottolaitokset;arvopaperipörssit; arvopaperien selvitysjärjes-telmät ja maksujärjestelmät; yritysten, kaupanja palvelualojen yhteenliittymät; yritysneuvon-taa tarjoavat yritykset; tietotekniikka; sanoma-lehdet, tiedotteet, aikakausjulkaisut ja biblio-grafiat; sekä muut. Jokaisen linkin kohdalla onyhteenveto kyseisiltä sivuilta löytyvistä tiedois-ta. Näitä tietoja päivitetään säännöllisesti, jo-ten ne tarjoavat helppokäyttöinen tietoläh-teen kaikille, jotka valmistelevat siirtymistäyhteiseen rahaan.

Euroon siirtymisen yksityiskohdista vaaditaanyleisesti lisätietoja valmistelutyötä varten. Vas-tatakseen näihin vaatimuksiin EMIn neuvostoja EU:n neuvosto päättivät 4.11.1997, ettäkaikissa kolmanteen vaiheeseen osallistuvissamaissa eurosetelit ja -kolikot lasketaan liikkee-seen 1.1.2002 alkaen. Ennen tätä päätöstä olihuolellisesti harkittu kaikkia mahdollisia vaihto-ehtoja, myös mahdollisuutta eri liikkeeseenlas-kupäiviin eri valtioissa. Sekä kansallisella tasollaettä EU:n laajuisesti käytiin laaja neuvottelu-kierros, johon osallistuivat kaikki asianomaisettahot.

66

11 Tiedotus

Perustamisestaan 1.1.1994 lähtien EMI onvalmistellut intensiivisesti sitä sääntely-, or-ganisaatio- ja logistiikkakehystä, jonka EKPJtarvitsee voidakseen hoitaa tehtäviään EMUnkolmannessa vaiheessa. Osana tätä valmis-telua EMI on täyttänyt perussääntönsä ar-tiklojen 7 ja 11.3 mukaiset kertomuksen-antovelvoitteet julkaisemalla raportteja kol-mannen vaiheen valmistelun etenemisestäsekä toiminnastaan ja yhteisön raha- javaluuttapoliittisesta kehityksestä. Muunmuassa rahoitusmarkkinoiden ja suuren ylei-sön tarpeita varten EMI on kuluneidenkolmen vuoden aikana myös laatinut useitavalmistelutyötään koskevia julkaisuja, joidentarkoituksena on paitsi selostaa EMIn toi-mintaa myös auttaa lukijoita omien suunni-telmiensa valmistelussa. Julkaisuissa on an-nettu yleistietoa EMIn roolista ja tehtävistäja eurosetelien luonnoksista sekä teknisiätietoja rahapolitiikasta, tilastoista, maksujär-jestelmistä ja muista yhteiseen rahaan siirty-miseen liittyvistä asioista.

Tämän vuosikertomuksen liitteenä on luet-telo kaikista vuoden 1997 alun jälkeenilmestyneistä EMIn julkaisuista. Vastaavaluettelo on ollut myös kaikkien aikaisempi-en EMIn vuosikertomusten liitteenä.

Julkaisujen laatimisen lisäksi EMI avasi tam-mikuussa 1998 verkkosivut Internetiin hel-pottaakseen suurelle yleisölle suunnattuatiedottamistaan. EMIn verkkosivuilla (http://www.ecb.int) julkaistaan viimeaikaisia pu-heita ja EMIn raportteja. Yhteiseen rahaansiirtymistä käsitellään omilla sivuillaan.

EMI toteaa, että EKPJ:n on varmistettavatavoitteidensa ja politiikkansa avoimuus kol-mannessa vaiheessa sekä lisättävä tietoatoiminnastaan ja tehtävistään, jotta rahoi-tusmarkkinat ja suuri yleisö voivat ymmär-tää ja tukea EKPJ:n harjoittamaa politiikkaa.Tätä tarkoitusta varten EMI valmistelee EKP:nneuvoston käsiteltäväksi viestintäpolitiikkaa,jonka avulla EKPJ:n toimintaan liittyvistäasioista voidaan jakaa tietoa mahdollisim-man tehokkaasti ja laajasti.

68

Luku III

EMIn muut tehtävät

70

1 Ecuselvitysjärjestelmän valvonta

Perustamissopimuksen artiklan 109 f koh-dan 2 kuudennen luetelmakohdan mukaanEMI vastaa ecuselvitysjärjestelmän valvon-nasta. Tässä valvonnassa EMIn perimmäise-nä tavoitteena on taata, että järjestelmäähoitava yhdistys Euro Banking Association(EBA), joka aloitti toimintansa Ecu BankingAssociationin seuraajana 3.12.1997, toimin-nallaan varmistaa, ettei järjestelmästä aiheu-du liian suuria riskejä järjestelmän osapuolil-le, ecumarkkinoille tai EU:n kansallisille mark-kinoille. Tavoitteensa saavuttamiseksi EMIpyrkii ensisijaisesti varmistamaan, että järjes-telmässä tehostettaisiin asianmukaisin toi-min niiden vähimmäisvaatimusten (ns. Lam-falussyn vähimmäisvaatimusten) noudatta-mista, jotka määritellään G10-ryhmän ra-portissa ”Report on Interbank Netting Sche-mes” vuodelta 1990.

Kertomusvuonna EMI ja kansalliset keskus-pankit seurasivat myös EBAn euroselvitys-järjestelmän valmisteluja EMUn kolmattavaihtetta varten (EURO 1).

1.1 Ecuselvitysjärjestelmän toimintavuonna 1997

Vuonna 1997 transaktioiden määrä väheniedellisvuotiseen verrattuna, mutta niidenarvo nousi jonkin verran. Päivittäisten trans-aktioiden kuukausittainen keskimäärä vähe-ni yli 6 %. Vuonna 1996 transaktioita tehtiinpäivittäin 6 383, ja vuonna 1997 niitä tehtiin5 982. Keskimääräinen päivittäinen liike-vaihto kasvoi kertomusvuonna 46,9 miljar-diin ecuun oltuaan 46,0 miljardia ecua vuon-na 1996.

Ecuselvitysjärjestelmä (ECU 3) toimi kerto-musvuonna jokseenkin moitteettomasti, jaselvitykset ajoittuivat keskimäärin aikaisem-paan ajankohtaan päivästä kuin vuonna1996. Selvitys viivästyi vain muutamina päi-vinä. Syynä viivästyksiin olivat yhdessä taiuseammassa clearingpankissa ilmenneet tek-

niset ongelmat tai ecuselvitysjärjestelmänkäyttämään tietoverkkoon vaikuttavat jär-jestelmäviat. Kaksi uutta ohjelmistopäivitys-tä, jotka SWIFT toteutti heinä- ja syyskuussa1997, ovat nyt palauttaneet järjestelmänpalvelukyvyn vaadittavalle tasolle, eikä verk-kohäiriöitä ole sittemmin todettu.

Vuonna 1997 ECU 3:n hätälikviditeettivalmiuk-sien aktivoitumista tehostettiin joiltakin osin jasitovia päivänsisäisiä limiittejä vahvistettiin. Li-säksi selvitystä koskevia sääntöjä muutettiin,jotta selvitys tapahtuisi asianmukaisesti sellaisis-sakin tapauksissa, joissa clearingpankki ei puh-taasti teknisistä syistä pysty lähettämään oikeaksitodistettua selvitysilmoitusta.

Osana valvontatehtäväänsä EMI ja kansalli-set keskuspankit käsittelivät valuuttakaup-pojen nettoutuskeskuksena toimivanExchange Clearing House Organisationin(ECHO) ehdotusta ecumääräisten sopimus-ten nettoutuksesta ja niihin liittyvän maksu-liikenteen selvittämisestä ecuselvitysjärjes-telmän avulla. ECHOn ecumääräisten ope-raatioiden aloittamista ei vastustettu. Kol-mannessa vaiheessa ECHOn odotetaan sel-vittävän euromääräiset operaationsa TAR-GETin avulla.

1.2 EMUn kolmannen vaiheenvalmistelu

EBA määrittelee parhaillaan EURO 1:n oi-keudellista rakennetta sekä likviditeetti- jatappionjakojärjestelyjä. Lisäksi EBA viimeis-telee yhteistyössä EMIn ja kansallisten kes-kuspankkien kanssa selvitysjärjestelyjä EMInneuvoston päätöksen mukaisesti. Tämänpäätöksen mukaan EBA avaa EKP:ssa kes-kusselvitystilin. Se voi avata myös muitaselvitystilejä niissä kansallisissa keskuspan-keissa, jotka aikovat hoitaa tällaisia tilejä.Tähän mennessä vain Banque de France onilmoittanut aikovansa avata EBAlle paikalli-sen selvitystilin kesäkuuhun 1999 mennessä.

71

EBA valmistelee myös järjestelyä, jolla var-mistetaan oikea-aikainen maksujen siirtoEURO 1:ssä siinä tapauksessa, että jokinjärjestelmän osapuoli jättää katteen siirrontekemättä. Tämä varmistettaisiin sammioi-duilla käteisvakuuksilla, jotka kattaisivat jär-jestelmän suurimman mahdollisen nettovel-kariskin (miljardi euroa). EMIn neuvostonpäätöksen mukaisesti EKP pitää sammioitujakäteisvakuuksia hallussaan EBAn puolesta.Lisäksi EBA kehittää likviditeetti- ja tappion-jakojärjestelyjä siten, että niiden avulla voi-daan käsitellä useita samanaikaisia laimin-lyöntitapauksia.

Koska EURO 1 perustuu samaan tekniseeninfrastruktuuriin ja samoihin päivänsisäistenriskien hallintakeinoihin kuin nykyinen ECU3, EMI on yhteistyössä kansallisten keskus-pankkien kanssa arvioinut, onko ECU 3Lamfalussyn vähimmäisvaatimusten mukai-nen. Arviointi on tarkoitettu lähtökohdaksiEURO 1:n standardienmukaisuuden arvioi-miselle. Siksi EBAn meneillään olevat pyrki-mykset kehittää ECU 3:a vastaamaan Lam-falussyn vähimmäisvaatimuksia olisi nähtävätäysin standardienmukaisen EURO 1:n käyt-töönoton valmisteluna.

72

2 Elektroninen raha

Elektroninen raha ei toistaiseksi ole yleisty-nyt maksuvälineenä, mutta pitkällä aikavälil-lä sen kehitys saattaa nopeutua. Sen jäl-keen, kun EMI toukokuussa 1994 julkaisirahakortteja käsittelevän raportin “Reportto the Council of the EMI on PrepaidCards”, rahakortteihin liittyvät hankkeet ovatsuuresti lisääntyneet ja myös elektronisenrahan käyttö tietoverkossa tapahtuviin mak-suihin (ns. verkkoraha) on alkanut kehittyä.

Tämän vuoksi EMI teki vuonna 1997 jatko-selvityksen elektronisen rahan vaikutuksistaEU-maiden talouksiin. EMI otti erityisestihuomioon uusien markkinoiden kehityksenja analysoi perusteellisesti sen vaikutuksiarahapolitiikkaan. Selvityksen tulosten perus-teella EMIn neuvosto antoi 2.3.1998 komis-siolle elektronisen rahan liikkeeseenlaskuakoskevan lausunnon (“Opinion of the EMICouncil on the issuance of electronicmoney”). Lausuntoteksti on kehikossa 3.

Kehikko 3.

EMIn neuvoston lausunto elektronisen rahan liikkeeseenlaskusta1

1. Toistaiseksi elektronisen rahan käyttö ei ole yleistynyt. Sen nopeampi kehittyminen pitkällä aikavälillä

on kuitenkin mahdollista.

2. Tulevaisuudessa elektronisen rahan liikkeeseenlasku vaikuttaa todennäköisesti merkittävällä tavalla

rahapolitiikkaan. Siksi EU:n keskuspankit katsovat tärkeäksi vahvistaa selvät säännöt niistä

edellytyksistä, joilla elektronista rahaa voidaan laskea liikkeeseen.

3. Vuonna 1994 EMIn neuvosto suositteli, että rahakorttien liikkeeseenlasku sallittaisiin vain

(kansallisessa laissa määritellyille) luottolaitoksille.2 Suositusta ei kuitenkaan pantu täytäntöön

kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän johdosta Euroopan komissio ryhtyi vuonna 1997 laatimaan ehdotusta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elektronisen rahan liikkeeseenlaskusta, jota

toteuttavat muut kuin luottolaitokset, erityisesti Euroopan laajuisen toimiluvan myöntämiseksi

näille laitoksille.

4. Viime vuosien kehityksen ja asian jatkokäsittelyn perusteella, erityisesti rahapolitiikan tehokkuuden

ja yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja ottaen huomioon, että elektronisen rahan

liikkeeseen laskemiseksi kootut varat ovat luonteeltaan takaisinlunastettavia, EMIn neuvosto pitää

tärkeänä seuraavien vähimmäisvaatimusten täyttämistä riippumatta siitä, minkätyyppinen yhteisö

liikkeeseenlaskija on:

- Käsitteen “elektroninen raha” merkitys on määriteltävä selvästi ja elektroninen raha on erotettava

yhteen tai rajattuun tarkoitukseen käytettävistä rahakorteista.

- Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminnan vakautta valvotaan.

- Liikkeeseenlaskun yhteydessä on huolehdittava oikeudellisten järjestelyjen pätevyydestä ja

avoimuudesta, teknisestä turvallisuudesta, rikollisen väärinkäytön estämisestä ja

tilastoraportoinnista.

- On asetettava oikeudellinen vaatimus, jonka mukaan elektroninen raha voidaan lunastaa takaisin

nimellisarvosta, mikä merkitsee, että liikkeeseenlaskijoiden on voitava muuttaa elektroninen

raha keskuspankkirahaksi elektronisen rahan haltijan pyynnöstä.3

73

- Keskuspankkien on voitava määrätä varantovelvoite kaikille elektronisen rahan

liikkeeseenlaskijoille erityisesti siksi, että voitaisiin valmistautua elektronisen rahan huomattavaan

kehitykseen ja niihin tuntuviin vaikutuksiin, joita sillä on rahapolitiikkaan.

- Lisäksi elektronisen rahan järjestelmää varten olisi luotava vakuutusjärjestelyt yleisön

suojaamiseksi.

5. Tämän perusteella ja EMIn vuonna 1994 antaman suosituksen mukaisesti olisi yksinkertaisinta

rajoittaa elektronisen rahan liikkeeseenlasku luottolaitoksiin, koska siten vältyttäisiin muuttamasta

rahapolitiikan ja pankkitoiminnan nykyistä institutionaalista ympäristöä. Talous- ja rahaliiton

kolmanteen vaiheeseen siirtymistä ajatellen elektronisen rahan liikkeeseenlasku olisi rajoitettava

“ensimmäisen pankkidirektiivin artiklassa 1 määriteltyihin luottolaitoksiin”, koska EKPJ:n

perussäännön artiklan 19.1 nykyisen sanamuodon mukaan EKP voi asettaa

vähimmäisvarantovelvoitteita vain luottolaitoksille EMUn kolmannessa vaiheessa.

6. Samalla EMIn neuvosto ottaa huomioon, että ensimmäisen pankkidirektiivin määritelmän mukaan

luottolaitos “vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää

luottoja omaan lukuunsa”.4 EMI pitäisi erittäin hyödyllisenä pyrkiä muuttamaan ensimmäisessä

pankkidirektiivissä olevaa “luottolaitoksen” määritelmää, jotta myös ne laitokset, jotka eivät aio

ryhtyä harjoittamaan luottotoimintaa, voisivat laskea liikkeeseen elektronista rahaa. Näin

varmistettaisiin yhtäläiset toimintaedellytykset varsinkin siksi, että kaikkien elektronisen rahan

liikkeeseenlaskijoiden toiminnan vakautta valvottaisiin asianmukaisesti ja EKP voisi asettaa niille

vähimmäisvarantovelvoitteita.

7. Kunnes ensimmäistä pankkidirektiiviä muutetaan, EMIn neuvosto hyväksyisi väliaikaisena

ratkaisuna, että ne laitokset, jotka jo laskevat liikkeeseen elektronista rahaa mutta eivät

määritelmällisesti vastaa ensimmäisen pankkidirektiivin käsitettä luottolaitos, voisivat edelleen

tarjota kotimaisia maksupalveluja, jos niihin sovelletaan edellä olevan kohdan 4 mukaisia määräyksiä,

lukuun ottamatta kuitenkin varantovelvoitteita.5

8. Koska elektronisen rahan liikkeeseenlaskulla on maailmanlaajuisia vaikutuksia ja koska erityisesti

verkkorahan käyttöön sisältyy riski, että rahoituksen välitys siirtyy pois maasta, EMI korostaa,

että tällä alalla tarvitaan kansainvälistä koordinointia.

Huomautus1 Lausunto hyväksyttiin EMIn neuvoston jäsenten suurella enemmistöllä lukuun ottamatta Tanskaa, Ruotsia, Isoa-

Britanniaa ja Luxemburgia.2 EMIn vuonna 1994 rahakorteista julkaisemassa raportissa ”Report to the Council of the EMI on prepaid cards” (s. 8)

esitettiin, että poikkeustapauksissa (esim. järjestelmissä, jotka olivat toiminnassa jo ennen kuin raportissa esitetyttoimintaperiaatteet laadittiin) voitaisiin sallia muidenkin kuin varsinaisten luottolaitosten laskea liikkeeseen rahakorttejaerityisin edellytyksin.

3 Tämän takaisinlunastettavuusvaatimuksen yksityiskohdat on vielä täsmennettävä. (Raskaiden menettelyjen välttämiseksivoidaan esimerkiksi harkita maksun tai vähimmäismäärien määräämistä ennen kuin elektronisen maksuvälineen haltijavoi vaatia takaisinlunastusta. Logistisista ongelmista voitaneen selvitä mahdollistamalla takaisinlunastus pankkitalletustenavulla.)

4 EMIn neuvosto ottaa myös huomioon, että ”luottolaitoksen” kansalliset määritelmät ovat erilaiset eri jäsenvaltioissa jaettä joissakin jäsenvaltioissa toimii tällä hetkellä elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoita, jotka eivät täytä luottolaitoksenkansallista määritelmää.

5 Kuten edellä todettiin, jo EMIn vuonna 1994 rahakorteista julkaisemassa raportissa käsiteltiin poikkeusmääräystä.Tällaisena toimisi pysyvä saavutettuja etuja koskeva lauseke, joka koskisi kyseisenä ajankohtana jo toimivia järjestelmiä.Olisi selvitettävä, voidaanko ensimmäisen pankkidirektiivin muuttamisen yhteydessä säätää tällaisesta pysyvästäasianomaisten järjestelmien saavutettuja etuja koskevasta lausekkeesta, esim. jos tulevan pankkilainsäädännönsoveltaminen käy niiden luonteen vuoksi epätarkoituksenmukaiseksi.

74

3 Yhteistyö pankkivalvonnan ja rahoitusjärjestelmänvakauden alalla

Perustamissopimuksen artiklan 109 f koh-dan 2 neljännen luetelmakohdan mukaisestiEMI kävi vuonna 1997 neuvotteluja useistakansallisten keskuspankkien toimivaltaan kuu-luvista asioista, jotka vaikuttavat rahoitus-laitosten ja -markkinoiden vakauteen. Käsitel-tävistä asioista keskeisimpiä olivat seuraavat.

3.1 EU:n pankkijärjestelmiensuoriutuminen ja vakauskeskipitkällä ja pitkälläaikavälillä

EMI teki selvityksen useista tekijöistä, jotkasaattavat vaikuttaa EU:n pankkijärjestelmienvakauteen. Selvityksellä pyrittiin lisäämäänkansallisten keskuspankkien ja pankkival-vontaviranomaisten tietoisuutta sekä EU:npankkijärjestelmien nykysuuntauksista ettätodennäköisestä keskipitkän ja pitkän aika-välin kehityksestä yleensä ja suhteessaEMUun. Selvityksen keskeisimmät tuloksettiivistetään seuraavassa.

Vaikka asioita on väistämättä jonkin verranyleistettävä, koska tilanne voi vaihdella erimaissa ja niiden välillä, EU:n pankkijärjestel-mien viime vuosien pääsuuntauksiksi voi-daan todeta seuraavat: 1) pankkien kannat-tavuus heikkenee, 2) korkomarginaalit ka-ventuvat, 3) muut tulot kuin korkotulotkasvavat ja 4) henkilöstökulut ja henkilöstönmäärä pienenevät. Pankkien kannattavuu-den paraneminen vuosina 1995 ja 1996useissa maissa ei muuta perussuuntausta,koska se suurelta osin kuvastaa pääoma-markkinoilla vallinneita suotuisia olosuhteita.Näitä suuntauksia voidaan pitää seuraukse-na useista tekijöistä - rahoituksen vapautu-misesta, sen välityksen siirtymisestä pank-kien ulkopuolelle, kansainvälistymisestä jateknisistä muutoksista. Kaikki nämä tekijätovat syntyneet vasta viime vuosina, ja nii-den odotetaan muovaavan EU:n pankkijär-jestelmiä tulevina vuosina.

Huolimatta pankkien toimintakapasiteetinmittaamiseen liittyvistä ongelmista on useitaperusteltuja syitä otaksua, että monissa EU-maissa pankeilla on liikaa kapasiteettia, vaik-ka sen tiedetäänkin supistuneen viime vuo-sina. Tietotekniikan voidaan katsoa olleenviime aikoina voimakkain EU:n pankkijärjes-telmien kapasiteettia muuttanut tekijä sekävähittäis- että tukkuportaassa. Tietoteknii-kan odotetaan edelleen aiheuttavan paineitapankkien liikakapasiteetin vähentämiseksi eri-tyisesti vähittäissektorilla, pääasiassa uusienjakelukanavien (etäpankkitoiminnan) ja elek-tronisen rahan kehittämisen johdosta. Tä-män mahdollisen kehityksen voidaan odot-taa vaikuttavan lähinnä sivukonttoriverkos-toihin ja henkilöstön määrään.

Viime vuosina rahoituksen välitys on alkanutselvästi siirtyä pankkien ulkopuolelle eli palve-lut ja toiminnot ovat siirtyneet pankkijärjestel-mästä muiden rahoitusalalla tai sen ulkopuo-lella toimivien välittäjien, muiden taloudellistentoimijoiden tai markkinoiden hoidettavaksi.Vaikka EU:n pankkijärjestelmät kasvavat edel-leen, ne ovat menettäneet suhteellisia osuuk-siaan rahoituksen välityksestä institutionaalisillesijoittajille (sijoitusrahastoille, vakuutusyhtiöilleja eläkerahastoille). Luottolaitokset ovat rea-goineet tähän kehitykseen perustamalla omiarahoituspalveluryhmiä joko hankkimalla suo-raan osuuksia muiden kuin pankkialan välittä-jien osakepääomista tai tekemällä sopimuksianäiden kanssa. Luottolaitokset ovat voineettoimia keskeisessä roolissa näissä rahoituspal-veluryhmissä osittain siksi, että niillä on olluttärkeä asema myös rahoituspalveluissa (mak-sujen välityksessä, arvopaperien selvityksessäja hoidossa), ja osittain kokonsa ja suurtenpääomiensa ansiosta. Rahoituksen välityksenodotetaan tulevaisuudessa edelleen siirtyvänpankkien ulkopuolelle, koska institutionaalisetsijoittajat kasvavat yhä lähinnä demografistenja sosiaalisten muutosten (kuten EU-maidenväestön ikääntymisen ja hyvin toimeentulevanväestön osuuden lisääntymisen) vuoksi.

75

Selvitys osoitti pankkijärjestelmän keskitty-neisyyden vaihtelevan maasta toiseen jatilanteen kuvastavan sekä kansantalouksienkokoa (pienissä maissa keskittyneisyys olituntuvampaa kuin suurissa maissa) että mah-dollisesti erilaisia kansallisia strategioita. Kes-kittyneisyys ei näytä tällä hetkellä poista-neen kilpailua EU:n pankkijärjestelmistä, jakilpailu on nähtävästi erityisen voimakastakansainvälisessä tukkupankkitoiminnassa jasyndikoidussa antolainauksessa. EU:n kilpai-lupolitiikassa rahoituksen välityksen siirtymi-nen pankkien ulkopuolelle sekä yhteismark-kinoiden ja EMUn toiminta voivat kaikkiantaa aihetta määritellä uudelleen yrityskes-kittymien valvonnassa sovellettava relevant-tien markkinoiden käsite. Erityisesti rahoi-tuksen välityksen siirtyminen pankkien ulko-puolelle voi johtaa tuotteiden kannalta väl-jempään määritelmään, ja yhteismarkkinoi-den ja EMUn perustaminen voivat laajentaamarkkinoiden maantieteellistä määritelmää.Tulevaisuudessa voi olla mahdollisuuksia suu-rille maidenvälisille yrityskeskittymille, koskakeskittyneisyys on EU:n tasolla suhteellisenvähäistä.

EMUn odotetaan voimistavan EU:n pankki-järjestelmien nykyisiä kehityssuuntauksia.EMU lisännee kilpailua sekä tarvetta EU:npankkijärjestelmien rakenteiden muuttami-seen mm. liikakapasiteettia vähentämällä.EMU-valuuttojen välisten kauppojen ja nii-hin liittyvän suojauksen loppuminen vähen-tää tietenkin pankkien tuloja. Lisäksi EMUnodotetaan suosivan syvempien ja likvidim-pien arvopaperimarkkinoiden kehittymistä,mikä voi puolestaan lisätä rahoituksen väli-tyksen siirtymistä pankkijärjestelmien ulko-puolelle. Tätä kehitystä saattaa vahvistaa se,että institutionaaliset sijoittajat voivat hyötyälaajasta yhteisen rahan alueesta, johon ole-massa olevia valuuttojen täsmäytyssääntöjäsovelletaan. Luottolaitosten odotetaan myösarvioivan uudelleen ja tehostavan strate-giaansa, menettelyään ja tekniikkaansa EMUaajatellen. EU:hun syntyy todennäköisesti kol-mitasoinen pankkijärjestelmä, jossa 1) en-

simmäinen taso koostuisi suuresta määrästäpieniä, paikallisia laitoksia, 2) toinen tasoEU:n alueellisista toimijoista ja 3) kolmastaso hyvin suurista koko EU:n laajuisestitoimivista pankeista. Yleisesti ottaen keski-pitkällä aikavälillä näyttää siltä, että EMUnperustaminen todennäköisesti lisää pank-kien kannattavuuteen kohdistuvia paineita.Näiden paineiden varsinaiset vaikutuksetovat kuitenkin erilaiset eri luottolaitoksissa.Siitä huolimatta EMUn odotetaan myöstuovan mukanaan useita etuja, jotka voivatkumota haittavaikutukset. Erityisesti talou-dellisen toimintaympäristön vakautuminenvoi elvyttää antolainausta ja vähentää lai-minlyöntiriskejä vaikuttamalla myönteisestiluottoriskeihin. Toiminnassa esiintyy kuiten-kin väistämättä alueellisia vaihteluita, jotkavoivat vaikuttaa eri tavoin luottotoiminnanlaatuun. TARGET-järjestelmä vaikuttaa osal-taan merkittävästi vakaiden ja tehokkaidenmaksujärjestelmien aikaansaamiseen vähen-tämällä järjestelmä- ja likviditeettiriskejä.Luottolaitokset hyötynevät myös aikaisem-paa syvemmistä ja likvidimmistä pääoma-markkinoista, jotka pienentävät luottolaitos-ten riskejä ja helpottavat niiden riskienhal-lintaa. Todennäköisesti EMU johtaa myössiihen, että luottolaitosten oikeudellista jaoperationaalista toimintaympäristöä yhden-mukaistetaan edelleen.

Selvityksen tuloksista voidaan yleisesti pää-tellä, että EU:n pankkijärjestelmissä on joalkanut tapahtua suuria muutoksia kilpailunja keskittyneisyyden lisääntyessä ja rakentei-den muuttuessa ja että EMUn kolmannenvaiheen alkaminen tehostanee tätä kehitys-tä edelleen. Sen vuoksi luottolaitoksilla ontodennäköisesti paineita parantaa kannatta-vuuttaan, ja niiden on vahvistettava kilpailu-asemiaan. Valvontaviranomaisten on puo-lestaan tehostettava valvontaansa pystyäk-seen tunnistamaan heikot luottolaitokset javarmistamaan, että nämä sopeuttavat toi-mintansa kasvaneisiin paineisiin. Selvityksentulokset on annettu kansainvälisten valvon-tafoorumien käyttöön.

76

3.2 Kokonaistaloudellisten tietojenkäyttö valvonnassa

Jatkoksi vuonna 1996 tehdylle valvonnanennakkovaroitusjärjestelmiin liittyvälle työlle(ks. EMIn vuosikertomus vuodelta 1996)EMI selvitti sekä mahdollisuutta käyttää val-vonnassa kokonaistaloudellisia tietoja ettäkokonaistalouden kehityksen yhteyksiä kokopankkijärjestelmien ja yksittäisten laitostenhaavoittuvuuteen. Tällä selvityksellä pyrittiinensisijaisesti määrittämään sellaiset käytän-nön menetelmät, joilla voitaisiin täydentääniitä analyysivälineitä, joiden avulla pankki-valvojat valvovat sekä pankkijärjestelmääettä yksittäisiä luottolaitoksia. Näiden me-netelmien perustana käytettäisiin niitä ko-konaistaloudellisia tietoja, joita kansallisillakeskuspankeilla on normaalisti käytettävis-sään. Yleisesti ottaen pyrkimyksenä on edel-leen tehostaa valvontaa ja resurssien käyt-töä erityisesti pankkikriisien hoitamisesta ai-heutuneiden kulujen vuoksi.

Kokonaistaloudellisia tietoja voidaan käyttäävalvonnassa kahdella tavoin. Toinen niistäperustuu kokonaistaloudelliseen analyysiin,jossa keskitytään tarkastelemaan koko pank-ki- ja rahoitusjärjestelmän makrotason va-kautta. Tällöin kokonaistaloudellisia muuttu-jia (kuten BKT:tä, kotitalouksien ja yritystenvelkaantuneisuutta, pankkijärjestelmän ris-kien rakennetta jne.) tarkastellaan suhteessavalvontaraportoinnista saatuihin tietoihin.Tämän tarkastelun avulla arvioidaan yleensäpankkijärjestelmän kulloistakin tilaa ja senkehitysnäkymiä. Kokonaistaloudellinen ana-lyysi voidaan tehdä kolmella pääasiallisellatavalla: 1) määräaikaisanalyysinä, jolloin arvioi-daan järjestelmällisesti pankkijärjestelmäntilaa, 2) kehitysanalyysinä, jolloin arvioidaanpitkän aikavälin rakenteellisia näkökohtia, ja3) tapahtuma-analyysinä, jolloin tarkastel-laan pankkijärjestelmän vakauteen mahdol-lisesti vaikuttavia erityisseikkoja.

Toinen tapa, jolla kokonaistaloudellisia tie-toja voidaan käyttää valvonnassa, liittyy ko-konaistaloudellisen analyysin tulosten mah-dolliseen käyttöön määritettäessä, mitkä luot-

to- ja rahoituslaitokset voivat olla haavoittu-via. Yleisesti ottaen kokonaistaloudellisenanalyysin tulosten järjestelmällisen tarkaste-lun pitäisi auttaa valvojia tehostamaan val-vontaansa. Valvojien olisi parannettava val-miuksiaan erityisesti seuraavissa asioissa:1) yksittäisten vaikeuksissa olevien laitos-ten tunnistaminen, 2) valvonnan erinäkökohtien priorisointi ja 3) laitosten joh-don kanssa harjoitettavan viestinnän tehos-taminen. Lisäksi on selvää, että kokonaista-loudellisen analyysin tuloksia voidaan käyt-tää myös joidenkin pankkivalvojien käyttä-missä pitkälle kehitetyissä ennakkovaroitus-järjestelmissä. Mahdollisuutta käyttää suo-raan kokonaistaloudellisia tietoja tai muut-tujia valvonnan ennakkovaroitusjärjestelmis-sä selvitetään edelleen.

Nykyisten, toistaiseksi vain harvoista maistasaatujen kokemusten perusteella on selvi-tetty muutamia organisatorisia lähestymista-poja, jotta voitaisiin määrittää käytännönmenetelmät kokonaistaloudellisen analyysinsuorittamiseksi kansallisella tasolla ja sitenedistää sen laajempaa käyttöä. Selvitys osoit-taa, että olisi hyödyllistä keskittää kokonais-taloudellinen analyysi EU:n tasolle. Ne selvi-tyksen tulokset, jotka liittyvät kokonaista-loudellisten tietojen mahdolliseen käyttöönvalvonnassa, on annettu kansainvälisten val-vontafoorumien käyttöön.

3.3 Muut asiat

Jatkoksi aikaisemmalle työlle (ks. EMIn vuo-sikertomus 1996) kiinnitettiin erityistä huo-miota siihen viimeaikaiseen kehitykseen, jotaon tapahtunut koko luottolaitosalalla nou-datettavissa luottoihin ja luottotappioihinliittyvissä varauskäytännöissä. Jatkotyössäkeskityttiin uusiin tilastojen käyttöön perus-tuviin varausmenetelmiin, joita luottolaitok-set ovat ottaneet käyttöön. Kun perinteisetvarausmenetelmät perustuvat yksittäistenerien arviointiin ja varaukset tehdään varo-jen arvon laskun perusteella havaittaessakonkreettisia merkkejä, uusissa menetelmis-sä käytetään tilastoja sen arvioimiseksi, onko

77

odotetut luottotappiot ja vastaavat tappio-varaukset kirjattu veloiksi (jos tosiasiallinenvahinko on odotettua suurempi, erotuskirjataan tappiovaraukseen). Tämän lähes-tymistavan pääasiallinen vaikutus on se, ettäse voi tasoittaa luottotappioiden vaikutuksialuottolaitosten tuottoihin taloussuhdanteenaikana. Uusia lähestymistapoja selvitettäessäkävi ilmi, että EU:n luottolaitokset eivätainakaan toistaiseksi käytä niitä kovin laajalti.Yhtenä syynä tähän on se, että EU:n kirjan-pitolainsäädännön mukaan varaukset ontehtävä alentamalla varojen arvoa yksittäis-ten erien arvioinnin perusteella. JoissakinEU:n ulkopuolisissa maissa (Kanadassa, Sveit-sissä ja Yhdysvalloissa) uusien menetelmienkäyttö on yleisempää tai saattaa yleistyäetenkin siksi, että ne ovat joissakin tapauk-sissa valvontaviranomaisten hyväksymiä me-netelmiä. Uusia lähestymistapoja käsitellääntodennäköisesti asianomaisilla kansainvälisil-lä valvontafoorumeilla keskusteltaessa toi-minnan vakauden valvonnan kohteena ole-vista vähimmäispääomista. Selvityksen tu-lokset on annettu kansainvälisten valvonta-foorumien käyttöön.

Lisäksi käsiteltiin EU:n nykyisen luottolaitos-ten likviditeetin valvontajärjestelmän kehi-tysnäkymiä ja EMUn kolmannen vaiheenmahdollisia vaikutuksia. Valvontajärjestelmäperustuu kahteen osatekijään: 1) luottolai-tosten likviditeettiä säänteleviä jäsenvaltioi-den valvontamääräyksiä ei ole yhdenmu-kaistettu ja 2) EU:hun perustettujen ulko-maisten sivukonttorien likviditeettiä valvoovastaanottavan valtion valvoja yhteistyössäkotivaltion valvojan kanssa toisen pankkidi-rektiivin artiklan 14 kohdan 2 mukaisesti.Nykyinen suuntaus luottolaitosten likvidi-teetin hallinnan keskittämiseen, jota yhtei-sen rahan käyttöönoton odotetaan voimis-tavan, sekä tarve ylläpitää täysimittaista val-vontaa on nähty mahdollisina tekijöinä, jot-ka voivat edellyttää nykyisen järjestelmän

tarkistamista ja erityisesti ulkomaisten sivu-konttorien likviditeetin valvontavastuun siir-toa vastaanottavan valtion valvojalta koti-valtion valvojalle. Tämän selvityksen tulok-set ilmoitettiin Euroopan komissiolle, jollaon toimivalta arvioida pankkialan neuvoa-antavan komitean avustamana, onko EU:nnykyistä pankkilainsäädäntöä tarpeen muut-taa. Kysymystä on arvioitava uudelleen nii-den kokemusten perusteella, jotka saadaaneuron ja yhteisen rahapolitiikan käyttöön-oton jälkeen, ja sen perusteella, miten netosiasiallisesti vaikuttavat luottolaitosten lik-viditeetin hallintaan.

Kertomusvuonna myös jatkettiin yhteistyö-tä seitsemässä EU-maassa (Belgiassa, Sak-sassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Itäval-lassa ja Portugalissa) toimivien, kansallistenkeskuspankkien hoitamien luottojen kes-kusrekisterien kanssa. Rekisterien ensisijai-nen tarkoitus on koota tietoa lainanottajienyleisestä velkaantuneisuudesta, jotta voitai-siin auttaa luotto- ja rahoituslaitoksia hallit-semaan luottoriskejään. Yhteistyön pääta-voitteena on avata rekisterit maidenväli-seen käyttöön, jotta EU:n jäsenvaltioihinsijoittautuneet tiedonantajalaitokset voisivatkäyttää kaikkiin EU:n rekistereihin koottujatietoja. Tämän tavoitteen saavuttamista pi-detään tärkeänä, jotta rekisterit toimisivattehokkaasti olosuhteissa, joissa EU:n pankki-ja rahoitusmarkkinat yhdentyvät yhä tiiviim-min. EMUn perustamisen odotetaan vielätehostavan tätä yhdentymistä. Tässä vai-heessa voidaan avata neljä rekisteriä, muttamuiden kolmen rekisterien avaamiselle onvielä oikeudellisia esteitä. Asianomaiset kan-salliset keskuspankit ovat sitoutuneet edis-tämään edelleen näiden esteiden poistami-seksi tarvittavia lainmuutoksia ja/tai hallin-nollisia toimia. Toistaiseksi yhteistyössä onkeskitytty määrittämään rekisterien välisentulevan tietojenvaihdon päälinjoja.

78

4 EMS-mekanismien ja rahoitustukijärjestelyihinliittyvien lainojen hoito

EMIn operatiiviset tehtävät liittyvät Euroo-pan valuuttajärjestelmään (EMS) kuuluvienmekanismien - erittäin lyhyen ajan rahoitus-järjestelmän (VSTF-järjestelmän), lyhyen ajanvaluuttatukijärjestelmän sekä EMS-sopimuk-sen täytäntöönpanoon sisältyvän ecujen luo-misen - hallinnointiin sekä sellaisten anto- jaottolainausoperaatioiden hallinnointiin, joitaEU on tehnyt soveltaessaan keskipitkänajan rahoitustukijärjestelmää (Medium-TermFinancial Assistance mechanism).

4.1 EMS-mekanismit

EMI hoitaa operaatioita, jotka liittyvät virallisenecun luomiseen, käyttöön ja purkamiseen.Uusittavilla swapsopimuksilla EU-maiden kes-kuspankit tallettavat 20 % bruttomääräisestäkulta- ja dollarivarannostaan EMIin ja saavatvastineeksi virallisia ecuja. Tallettaminen onpakollista ERMiin osallistuville EU-maiden kes-kuspankeille ja vapaaehtoista ERMin ulkopuo-lisille EU-maiden keskuspankeille. Swapsopi-mukset uusitaan joka kolmas kuukausi, jolloinniihin voidaan tehdä tarvittavat tarkistukset.Ensinnäkin tarkistetaan, että kunkin EU-maankeskuspankin EMIin tekemä talletus vastaaedelleen vähintään 20:tä prosenttia sen kulta-ja dollarivarannosta uusimispäivää edeltävänkuukauden lopussa. Toiseksi otetaan huo-mioon kullan hinnan sekä dollarin ja virallisenecun välisen vaihtokurssin muutokset. Näidenoperaatioiden tulokset esitetään tämän vuosi-kertomuksen lopussa olevassa tilinpäätökses-sä.

Kreikka liittyi ERMiin 16.3.1998. Tällöin osal-listuminen ecujen luomiseksi käytettäväänswapmekanismiin tuli sille pakolliseksi. Kos-ka Kreikan keskuspankki oli osallistunut me-kanismiin vapaaehtoisesti tammikuusta 1986alkaen, Kreikan ERM-jäsenyys ei vaikuttanutEMIn swap-operaatioihin.

EMIn liikkeeseen laskemien virallisten ecu-jen määrä kasvoi viimeisen kolmen kuukau-

den swapsopimuksen uusimisen jälkeen eli12.1.1998 jälkeen 62,9 miljardiin ecuun.Verrattuna tammikuun 1997 määrään ecu-kanta kasvoi lähes 2,7 miljardilla eculla.Kasvu johtui pääasiassa Yhdysvaltain dollarinvahvistumisesta ecuun nähden ja toisaaltasiitä, että ecujen vaihtoa koskeviin EMInkanssa tehtyihin swapsopimuksiin osallistu-neiden EU-maiden keskuspankkien dollari-varantotalletusten kokonaismäärä oli kasva-nut. Tätä kasvua tasoittivat osittain kullanhinnan lasku ja kultatalletusten kokonais-määrän pieneneminen.

Virallisten ecujen luomisen lisäksi EMI pitääkirjaa ecujen siirroista EMS-mekanismeihinosallistuvien keskuspankkien ja “ecun mui-den haltijoiden” välillä. Vuonna 1997 meka-nismeihin osallistuvien keskuspankkien vä-lillä ei tehty siirtoja. Osallistuvien keskus-pankkien ja “ecun muiden haltijoiden” välis-ten siirtojen jälkeen ecumääräiset netto-positiot eivät muuttuneet edellisvuotisistaeli pysyivät 63,5 miljoonana ecuna. Tämäsumma kuvastaa Sveitsin keskuspankin swap-operaatioita, jotka se teki tarkasteluajanjak-sona kahden EU-maan keskuspankin kanssaecujen hankkimiseksi. Ecujen käyttöönotto-järjestelyä ei ole käytetty vuoden 1986jälkeen. VSTF-järjestelmää ei käytetty vuon-na 1997. Myöskään lyhyen ajan valuuttatu-kijärjestelmää ei ole käytetty vuoden 1974jälkeen.

4.2 Rahoitustukijärjestelyihinliittyvät lainat

Perustamissopimuksen artiklan 109 f kohdan2 ja 24.6.1988 annetun neuvoston asetuksen(ETY) n:o 1969/88 artiklan 11 mukaan EMIhoitaa otto- ja antolainausoperaatioita, jotkayhteisö on päättänyt tehdä osana keskipitkänajan rahoitustukijärjestelmää (Medium-TermFinancial Assistance). Järjestelyn avulla voi-daan myöntää luottoa jäsenvaltioille, joilla ontai joille vakavasti uhkaa syntyä maksutase-

79

vaikeuksia (vaihto- tai pääomataseessa). EMIhoitaa näistä luotonanto- ja luotonotto-ope-raatioista syntyvät maksut. Se tarkistaa korko-jen ja lyhennysten erääntymispäivät, jotka onsovittu lainasopimuksissa, ja raportoi komis-siolle EU:n puolesta tehdyistä operaatioista.

EMI sai vuonna 1997 lainakannan korkoihin,provisioihin ja kuluihin liittyviä maksuja Krei-kalta ja Italialta, jotka olivat saaneet yhteisöl-tä luottoja, ja suoritti maksut luotonantajille.Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisönrahoitustukeen liittyvien lainojen kanta 31.joulukuuta vuosina 1996 ja 1997.

Saksan markan Ecumääräiset Kokonaislainakanta

määräiset lainat ecuina

lainat

1996 1997 1996 1997 1996 1997

Kreikka - - 500 500 500 500

Italia 3 900 3 900 1 475 1 475 3 479 3 447

Yhteensä 3 900 3 900 1 975 1 975 3 979 3 947

Lähde: EMI.

Taulukko 7.Yhteisön rahoitustukeen liittyvien lainojen kanta(vuoden lopussa, milj.)

80

5 Neuvoa-antava toiminta

Perustamissopimuksen artiklan 109 f kohta6 ja EMIn perussäännön artikla 5.3 velvoit-tavat joko Euroopan unionin neuvoston taijäsenvaltioiden vastuulliset viranomaiset kuu-lemaan EMIä ehdotuksista yhteisön tai jä-senvaltioiden lainsäädännöksi EMIn toimi-valtaan kuuluvalla alalla. Kansallisten viran-omaisten suorittaman säädösluonnoksia kos-kevan kuulemisen rajat ja edellytykset mää-rätään 22.11.1993 tehdyssä neuvostonpäätöksessä 93/717/ETY. Päätöksen artik-lassa 1 todetaan, että jäsenvaltioiden onkuultava EMIä perustamissopimuksen artik-lan 109 f mukaisesti kaikista suunnitelmistalainsäädännöksi sen toimivaltaan kuuluvallaalalla ja erityisesti seuraavista asioista:

rahalainsäädäntö, euron ja maksuvälinei-den asema

jäsenvaltioiden keskuspankkien asema jatoimivaltuudet sekä rahapolitiikan väli-neet

raha-, rahoitus-, pankki- ja maksutaseti-lastojen tietojen kerääminen, laatiminenja jakaminen

selvitys- ja maksujärjestelmät ja erityisestiulkomaisia maksuja varten luodut järjes-telmät

rahoituslaitoksiin sovellettavat säännöt,jotka vaikuttavat rahoituslaitosten ja-markkinoiden vakauteen.

Vuonna 1997 ja vuoden 1998 ensimmäisel-lä neljänneksellä EMIlle esitettiin yhteensä52 lausuntopyyntöä. Pyynnöistä 11 koskiehdotuksia yhteisön säädöksiksi ja 41 ehdo-tuksia kansallisiksi säännöksiksi EMIn toimi-valtaan kuuluvista asioista. Erityisen merkit-täviä olivat kuulemiset, jotka koskivat kan-sallisten keskuspankkien perussääntöjenmukauttamista perustamissopimuksen mää-räyksiin. Seuraavassa taulukossa on yhteen-veto niistä kuulemisista, joissa EMI antoilausunnon vuonna 1997 ja vuoden 1998ensimmäisellä neljänneksellä.

81

Taulukko 8.

Kuulemiset vuonna 1997

N:o Pyytäjä Aihe

1 Euroopan komissio Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

2 Irlanti Sijoitusten välittäjät

3 Kreikka Toimiluvan saaneiden valuuttakauppiaiden valvonta

4 Belgia Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoitukseen

5 Belgia Rahoitusinstrumentit ja arvopaperien selvitysjärjestelmät

6 Suomi Arvopaperien ja valuuttakauppojen nettoutus

7 Alankomaat Pankkitoiminnan vakauden valvonta

8 Alankomaat De Nederlandsche Bankin perussääntö

9 EU:n neuvosto Liiallisia alijäämiä koskeva menettely

10 Saksa Deutsche Bundesbankin perussääntö

11 Alankomaat Taannehtivan vaikutuksen kumoaminen maksujärjestelmissä ja

arvopaperien selvitysjärjestelmissä

12 Alankomaat Lainsäädäntö, jolla kumotaan laki guldenin vaihtokurssista ja tehdään

EMUun liittyvät muutokset lakiin ulkoisista taloussuhteista sekä lakiin

arvopaperikaupan valvonnasta

13 EU:n neuvosto Eurokolikoiden nimellisarvot ja tekniset eritelmät

14 EU:n neuvosto Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys

15 Kreikka Kreikan keskuspankin perussääntö

16 Itävalta Itävallan osallistuminen IMF:n uuteen lainajärjestelyyn

17 Italia Euron käyttöönotto

18 Portugali Banco de Portugalin perussääntö

19 EU:n neuvosto Lyhyen aikavälin tilastot

20 Irlanti Central Bank of Irelandin perussääntö

21 Itävalta Arvopaperipörssi

22 Euroopan komissio YKHIn painojen vähimmäislaatuvaatimukset

23 EU:n neuvosto Epäsuorasti mitattavien rahoituksen välityspalvelujen kohdentaminen

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (EKT)

24 Saksa Euron käyttöönotto

25 Espanja Banco de Españan perussääntö

26 Ruotsi Sveriges Riksbankin perussääntö

27 Iso-Britannia Bank of Englandin perussääntö

28 Iso-Britannia Rahamarkkinasopimuksen määrittely

29 Suomi Arvopaperikauppojen selvitys

30 Itävalta Oesterreichische Nationalbankin perussääntö ja siihen liittyvä

lainsäädäntö

31 Italia Banca d’Italian perussääntö ja siihen liittyvä lainsäädäntö

82

Kuulemiset vuoden 1998 ensimmäisellä neljänneksellä

N:o Pyytäjä Aihe

1 Itävalta Euron käyttöönotto

2 Itävalta Euron käyttöönotto

3 Italia Rahoitusta koskeva lakikoonnos

4 Belgia Toimenpiteet talletusten ja rahoitusinstrumenttien suojaamiseksi

5 Espanja Banco de Españan perussääntö

6 Suomi Suomen Pankin perussääntö

7 Italia Banca d’Italian perussääntö

8 Belgia Euron käyttöönotto

9 Ranska Rahan liikkeeseenlasku Mayotten ja Saint-Pierren ja Miquelonin meren-

takaisilla alueilla sekä maksujärjestelmien ja arvopaperien

selvitysjärjestelmien suojaaminen

10 Tanska Marginaalivakuudet arvopaperikauppojen selvityksen yhteydessä

11 Portugali Euron käyttöönotto

12 Ranska Banque de Francen perussääntö

13 Italia Banca d’Italian perussääntö

14 EU:n neuvosto Kansallisten viranomaisten velvollisuus kuulla EKP:tä säädösehdotuksista

15 EU:n neuvosto EKP:n pääoman merkitsemisen jakoperustetta määrättäessä käytettävät

tilastotiedot

16 EU:n neuvosto Euroopan yhteisöjen hyväksi toimitettavan veronkannon edellytykset ja

menettelyt

17 EU:n neuvosto Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muiden työntekijöiden ryhmät,

joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista

tehdyn pöytäkirjan artiklan 12, artiklan 13 toisen kohdan ja artiklan 14

määräyksiä

18 Irlanti Euron käyttöönotto

19 Alankomaat Euron käyttöönotto

20 Irlanti Sijoittajien korvausjärjestelmät

21 Belgia Belgian keskuspankin perussääntö

Ehdotettua lainsäädäntöä arvioidessaan EMItutki ensisijaisesti, oliko se sopusoinnussaperustamissopimuksen kanssa. Lisäksi EMIselvitti ehdotetun lainsäädännön mahdollisia

vaikutuksia tuleviin EMUn kolmannen vai-heen järjestelyihin sekä rahoituslaitosten ja-markkinoiden vakauteen.

83

6 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta jaerityisoikeuksia koskevien kieltojen noudattamisenseuranta

Vuonna 1997 EMI seurasi edelleen, mitenkansalliset keskuspankit noudattivat perus-tamissopimuksen artiklojen 104 ja 104 asekä neuvoston asetusten (EY) n:o 3603/93ja 3604/93 mukaisia velvoitteitaan.14 Euroo-pan komission tehtävänä on seurata, nou-dattavatko jäsenvaltiot näitä määräyksiä.

EU-maiden kansalliset keskuspankit noudat-tivat myös vuonna 1997 perustamissopi-muksen määräyksiä. Aikaisemmin ilmen-neet puutteellisuudet siirtymisessä uusiin jär-jestelyihin ja tekniset vaikeudet uusien sään-

nösten täytäntöönpanossa korjattiin lopulli-sesti vuoden 1997 alussa.

EMI seuraa myös, miten kansalliset keskus-pankit ostavat julkisen sektorin velkainstru-mentteja jälkimarkkinoilta. Julkisen sektorinvelkainstrumenttien hankkiminen jälkimark-kinoilta - mitä neuvoston asetuksen (EY)n:o 3603/93 mukaan ei saa käyttää perus-tamissopimuksen artiklassa 104 määrätyntavoitteen kiertämiseen - on yleisesti ot-taen sopusoinnussa perustamissopimuksenkanssa.

14 Tätä aihetta koskevasta lainsäädännöstä on lisä-tietoja EMIn vuosikertomuksessa vuodelta 1994,luvussa III B.

84

7 Yhteistyö muiden yhteisöjen kanssa

EMI on jatkanut tiivistä yhteistyötään mui-den Euroopan unionin elinten kanssa mo-nin tavoin ja eri tasoilla. EU:n neuvostonpuheenjohtaja ja Euroopan komission jäsenovat osallistuneet EMIn neuvoston kokouk-siin, ja EMIn puheenjohtaja on osallistunutEU:n neuvoston kokouksiin aina, kun niissäon käsitelty EMIn tavoitteisiin ja tehtäviinliittyviä asioita. Tähän on kuulunut myöspuheenjohtajan osallistuminen Ecofin-neu-voston epävirallisiin kokouksiin, joissa onkäsitelty muuntokurssien peruuttamatto-maan kiinnittämiseen liittyviä asioita, EU:nneuvoston ja EKP:n välisen vuoropuhelunjärjestämistä sekä EKPJ:n roolia perustamis-sopimuksen artiklan 109 täytäntöönpanos-sa. Kesäkuussa 1997 pidetyssä Euroopanparlamentin täysistunnossa EMIn puheen-johtaja esitteli EMIn vuosikertomuksen vuo-delta 1996 ja vastasi unionin raha-, talous-ja valuuttapoliittista kehitystä sekä EMIntoimintaa koskeviin kysymyksiin keskittyenerityisesti siihen, miten EMI oli edistynyttoteuttaessaan laissa säädettyä velvoitet-taan hoitaa EMUn kolmannen vaiheen edel-lyttämiä valmisteluja. EMIn puheenjohtajanosallistuessa parlamentin raha-asiain alivalio-kunnan kokoukseen lokakuussa 1997 kes-kusteltiin EMIn suurimmista haasteista EMUnkolmannen vaiheen valmistelussa ja erityi-sesti EKPJ:n aikataulun mukaisen perustami-sen edellyttämistä teknisistä valmisteluista.Samoja aiheita käsiteltiin puheenjohtajanvaihtaessa näkemyksiä Euroopan yhteisöjentalous- ja sosiaalikomitean jäsenten kanssamarraskuussa 1997.

Käytännön yhteistyön tasolla EMIä edusta-vat ylemmät toimihenkilöt ovat säännölli-sesti osallistuneet tarkkaili joina EU:nrahakomitean kokouksiin. Tiivistä yhteistyö-tä on jatkettu myös EMIn toimialaa käsitte-levien Euroopan komission pääosastojenkanssa; niiden edustajia osallistuu myös joi-denkin EMIn työryhmien kokouksiin. Rahoi-

tusjärjestelmän vakauden valvonnan alallaEMI ja Euroopan komissio tekivät sopimuk-sen keskinäisen yhteistyönsä vahvistamises-ta. Tämän sopimuksen mukaan EMI osallis-tuu tarkkailijana pankkialan neuvoa-antavankomitean kokouksiin. Komitea avustaa ko-missiota muun muassa laadittaessa ehdo-tuksia yhteisön uudeksi pankkilainsäädän-nöksi. Komission pääosaston XV edustajaosallistuu puolestaan EMIn rahoitusvalvon-nan alakomitean kokouksiin. TilastoasioissaEMI on edelleen tehostanut yhteistyötäänEurostatin (Euroopan komission tilastotoi-miston) kanssa, ja kolme EMIn edustajaa onjäseninä EU:n raha-, rahoitus- ja maksu-tasetilastokomiteassa. EMI on myös jatkanutyhteistyötään kansallisten rahapajojen joh-tajien kanssa. Näiden edustamat laitoksetvastaavat niiden eurokolikoiden tuottami-sesta, joita lasketaan liikkeeseen eurosete-lien ohella 1.1.2002 alkaen.

Yhteisön ulkopuolisiin elimiin pidetyistäyhteyksistä on valuutta-asiantuntijoiden yh-teistyökäytäntö toiminut edelleen tärkeänäfoorumina, jolla EU-maiden sekä Japanin,Kanadan, Norjan, Sveitsin ja Yhdysvaltojenkeskuspankkien valuutta-asiantuntijat vaih-tavat tietoja valuuttamarkkinoiden kehityk-sestä, interventioista ja muista virallisistavaluuttatoimista. EMI on jatkanut keskuste-luja yhteisistä aiheista Norjan, Islannin jaSveitsin keskuspankkien kanssa ja ylläpitänyttärkeitä yhteyksiä Kansainväliseen järjes-telypankkiin (BIS). Kansainvälisen valuutta-rahaston IMF:n edustajat ovat vierailleetEMIssä useita kertoja IMF:n alueellisen val-vontatoiminnan yhteydessä sekä vaihtamas-sa näkemyksiä EKPJ:n ja IMF:n tulevistasuhteista. EMI on myös osallistunut OECD:ntyöryhmän n:o 3 kokouksiin. Lisäksi se onylläpitänyt suhteita EU:hun assosioituneidenKeski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-mai-den) sekä muiden EU-jäsenyyttä hakevienmaiden keskuspankkeihin.

Euroopan rahapoli itt isen

instituutin t i l inpäätös

88

Tase 31.12.1997

ECUVastaavaa

1997 1996I Euroopan valuuttajärjestelmään

liittyvät varat

Kulta 26 228 410 973 27 816 645 173

Yhdysvaltain dollarit 38 791 623 886 31 710 534 867

65 020 034 859 59 527 180 040

II Muut varat

(1) Kassa ja avistatilitpankeissa 24 164 570 11 013 442

(2) Määräaikaistalletukset 597 499 982 628 044 375(3) Aineelliset hyödykkeet 24 750 972 7 815 279(4) Muut varat 2 345 761 841 986

648 761 285 647 715 082

Varat yhteensä (I ja II) 65 668 796 144 60 174 895 122

Taseen ulkopuoliset erät:Ecumääräiset termiinisaamiset 65 020 034 859 59 527 180 040

(neljännesvuosittain uusittavistaswapsopimuksista)

89

ECUVastattavaa

1997 1996

I Euroopan valuuttajärjestelmäänliittyvät velat

EU-maiden keskuspankeilleluovutetut ecut 65 020 034 859 59 527 180 040

65 020 034 859 59 527 180 040II Muut velat

(1) Ostovelat ja muut velat 11 535 065 4 200 209(2) Varaus eläkkeitä ja muita vastaavia

velvoitteita varten 6 130 620 3 742 631(3) Muut varaukset 11 120 462 7 074 292(4) EU-maiden keskuspankeilta

saadut maksuosuudet(EMIn perussäännön artiklan16 2 mukaan) 615 573 495 615 573 495

(5) Yleisrahasto 17 124 455 12 536 150(6) Tilikauden yli-/alijäämä (12 722 812) 4 588 305

648 761 285 647 715 082

Velat yhteensä (I ja II) 65 668 796 144 60 174 895 122

Taseen ulkopuoliset erät:Kulta- ja USD-määräisettermiinivelat 65 020 034 859 59 527 180 040(neljännesvuosittain uusittavistaswapsopimuksista)

90

Tuloslaskelma vuodelta 1997

ECU

1997 1996

Tuotot

Korkotuotot 43 376 777 44 532 696

Tuotot yhteensä 43 376 777 44 532 696

Kulut

Henkilöstökulut 24 926 562 18 157 530Muut toimintakulut 28 613 295 18 936 144Poistot aineellisista hyödykkeistä 3 012 512 2 084 941

Kulut yhteensä 56 552 369 39 178 615

Satunnaiset tuotot 916 447 96 523 / arvostustappiot (463 667) (862 299)

Tilikauden yli-/alijäämä (12 722 812) 4 588 305

Alijäämän kattaminen

Katettu yleisrahastosta 12 722 812

Frankfurt am Main11. päivänä helmikuuta 1998

EUROOPAN RAHAPOLIITTINEN INSTITUUTTI

W. DuisenbergPuheenjohtaja

91

1 Tilinpäätösperusteet

1.1 Tilinpäätös on laadittu niiden tilinpää-tösperusteiden mukaan, jotka EMIn neu-vosto on vahvistanut EMIn perussäännönartiklan 17.3 mukaisesti, ja siinä olevat luvuton ilmaistu virallisina ecuina.

1.2 Vaikka EMI ei Euroopan yhteisönlaitoksena ole kansallisten tilinpäätöskäytän-töä koskevien lakien ja määräysten alainen,sen tilinpäätösperusteet noudattavat kansain-välisesti hyväksyttyjä tilinpäätösperiaatteita,elleivät jotkin sille ominaiset asiat edellytämuunlaista menettelyä.

1.3 EMIn rajoitetusta toimiajasta huolimat-ta tilinpäätös on laadittu toiminnan jatku-vuusperiaatteen mukaisesti. EMI asetetaanselvitystilaan, kun EKP on perustettu. Tällöinkaikki EMIn varat ja velat siirtyvät ilman eritoimenpiteitä EKP:lle, joka asettaa EMInselvitystilaan EMIn perussäännön artiklan 23mukaisesti.

1.4 Euroopan valuuttajärjestelmään liitty-vät varat ja velat on arvostettu hankintahin-taan. Luovutettavaksi tarkoitetut arvopaperiton arvostettu vuoden viimeisen päivänmarkkinahintaan. Muut kuin luovutettavaksitarkoitetut varat on arvostettu hankintahin-taan, josta on vähennetty mahdolliset pysy-vää arvonalennusta varten tehtävät varauk-set. Kaikki muut rahoitusomaisuuden ja vel-kojen erät on arvostettu nimellisarvoon.

1.5 Aineelliset hyödykkeet on arvostettuhankintahintaan poistoilla vähennettynä.Poistot lasketaan tasapoistoina ja jaksote-taan hankintahetken jälkeisestä vuosineljän-

neksestä hyödykkeen todennäköisen käyt-töiän loppuun seuraavasti:

Kalusto ja rakennelmat 10 vuotta

Tietokoneet ja niihin

liittyvät laitteet, ohjelmistot

ja kulkuneuvot 4 vuotta

1.6 Euroopan valuuttajärjestelmään liitty-viä varoja ja velkoja sekä muita kuin luovu-tettavaksi tarkoitettuja varoja lukuun otta-matta valuuttamääräiset tase-erät on muun-nettu ecuiksi Euroopan komission julkaise-mien, 31.12.1997 voimassa olleiden virallis-ten kurssien mukaan tai muutoin kyseisenpäivän viimeisen kaupantekokurssin mu-kaan. Tuloslaskelman valuuttamääräiset tuo-tot ja kulut on arvostettu vuoden 1997päivittäisten virallisten kurssien keskiarvoon.Valuuttamääräiset muut kuin luovutettavak-si tarkoitetut varat on muunnettu ecuiksihankintapäivän avistakurssiin.

1.7 Tuotot ja kulut on kirjattu suoritepe-rusteella. Realisoitumattomia voittoja, jotkaovat aiheutuneet omaisuuden arvonnou-susta hankintahintaan verrattuna, ei kirjatatuotoiksi vaan arvonkorotustilille; realisoitu-mattomat tappiot vähennetään aikaisem-mista, arvonkorotustilille kirjatuista realisoi-tumattomista voitoista, ja mahdollisesti jäl-jelle jäävät tappiot kirjataan tuloslaskelmaankuluksi.

1.8 Perussäännön artiklan 17.4 mukaises-ti EMIn neuvosto on nimittänyt C & LDeutsche Revisionin riippumattomaksi ul-kopuoliseksi tilintarkastajakseen.....

92

2 Taseen kommentit

2.1 Euroopan valuuttajärjestelmäänliittyvät varat ja velat

Nämä erät liittyvät kolmen kuukauden pi-tuisiin uusittaviin virallisen ecun määräisiinswapsopimuksiin, joita on luotu vastineeksiEU-maiden keskuspankkien EMIlle siirtä-mistä osuuksista. Nämä osuudet koostuvat20 prosentista keskuspankkien kulta- ja dol-larivarannoista. Näitä sopimuksia on kä-sitelty vuosikertomuksen luvun III kohdassa4. Vastaavat varat ja velat on kirjattu EMInkirjanpitoon. Swapsopimuksiin ei liity EMInkorkomenoja tai -tuloja. Swapsopimuksinecuiksi vaihdetut kulta- ja dollarivarannotkerryttävät edelleen korkoa kansallisillekeskuspankeille. Swapsopimuksiin pe-rustuville ecusaamisille kertyy korkoa vain,jos keskuspankilla on positiivinen ecunetto-positio. Tässä tapauksessa maksettava kor-ko peritään niiltä keskuspankeilta, joidenecunettopositio on negatiivinen.

2.2 Muut varat

II (1) Kassa ja avistatilit pankeissa: Käyttö-varoja pidettiin sekkitilillä Saksan markkoina,koska miltei kaikki EMIn juoksevat liiketoimetmaksetaan Saksan markkoina. Tätä tiliäkäytettiin yksinomaan EMIn hallinnon juok-sevien maksujen ja tulojen hoitamiseen.Muut kassavarat pidettiin Saksan markkoinakorollisella tilillä, jolla oli yhden päivän irti-sanomisaika, tai sijoitettiin eri aikoina Saksanliittotasavallan velkasitoumuslainoihin. EMIlläei ollut tällaisia arvopapereita 31.12.1997.

II (2) Määräaikaistalletukset: Kuten vuo-den 1996 vuosikertomuksessa mainittiin,EU-maiden keskuspankkien EMIn perus-säännön artiklan 16.2 mukaan maksamistaosuuksista 597,2 miljoonaa ecua sijoitettiintammikuussa 1995 kolmen vuoden määrä-aikaistalletuksiksi, jotta niistä saataisiin tuo-tot, joita arvioidaan tarvittavan EMIn toi-mintakulujen kattamiseksi. Nämä talletukset,

jotka olivat EMIn muita kuin luovutettavaksitarkoitettuja varoja, erääntyivät 30.12.1997.Tuotto talletettiin korolliselle tilille, jolla olikahden päivän irtisanomisaika, kunnes nesijoitettiin uudelleen tammikuun 1998 en-simmäisellä viikolla.

II (3) Aineelliset hyödykkeet: 7,8 miljoonanecun suuruisten kertyneiden poistojen vä-hentämisen jälkeen aineelliset hyödykkeetkoostuivat vuoden lopulla seuraavista eristä:

ECU

1997 1996

Erikoiskalusto 2 065 988 3 632 708

Rakennelmat 7 225 869 3 671

Muu kalusto 2 184 088 1 858 180

Tietokoneet ja

ohjelmistot 12 976 562 2 231 547

Muut hyödykkeet 298 465 89 173

Yhteensä 24 750 972 7 815 279

“Erikoiskalusto” sisältää kustannukset stan-dardikalusteisiin ja asennuksiin tehdyistä eri-tyisistä lisäyksistä ja parannuksista, jotka oli-vat tarpeen EMIn erityistoimintojen takiasen toimitiloissa Eurotower-rakennuksessaFrankfurt am Mainissa. EMI maksoi erikois-kalustoon liittyneistä töistä vuosilta 1994 ja1995 urakoitsijoille lopulliset sopimuksenmukaiset maksut, joita varten oli tehtyvaraukset, ja tämän vuoksi erän kirjan-pitoarvoa alennettiin 0,7 miljoonalla eculla.Vastaavat varaukset purettiin (kohta 3.3).Rakennelmien sekä tietokoneiden ja oh-jelmistojen tasearvo kasvoi huomattavasti,kun EKP:n ja EKPJ:n järjestelmien asennuk-set käynnistettiin vuoden loppupuoliskolla.

II (4) Muut varat: Tähän erään sisältyy pää-asiassa saaminen Saksan liittovaltion valtio-varainministeriöltä. Saaminen perustuuhyvitettäviin arvonlisäveroihin ja muihin välilli-

93

siin veroihin, joita EMI on maksanut tava-roista ja palveluista. Nämä verot on mak-settava takaisin Euroopan yhteisöjen erioi-keuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjanartiklan 3 ehtojen mukaisesti; pöytäkirjaasovelletaan myös EMIin sen perussäännönartiklan 21 nojalla.

2.3 Muut velat

II (1) Ostovelat ja muut velat: Tämä eräkoostuu pääasiassa veloista tavaroiden taipalvelujen toimittajille sekä henkilöstön pal-koista pidätetystä lähdeverosta, jota ei olevielä maksettu Euroopan yhteisöille, sekäkertyneistä henkilöstölle takaisinmakset-tavista eläkemaksuista korkoineen. Henki-löstö maksaa eläkejärjestelmään prosentinperuspalkastaan (EMIn vastaava maksu elä-kejärjestelmään on kaksi kertaa suurempi -ks. kohtaa II (2) alla); henkilöstön eläke-maksut on maksettava takaisin korkoineentyösopimuksen päättyessä.

II (2) Varaus eläkkeitä ja muita vastaaviavelvoitteita varten: Tämä erä koostuu kerty-neistä henkilöstön eläkemaksuista, joita EMIon maksanut. Näitä maksuja tarvitaan katta-maan mahdolliset erorahoista ja sairaseläk-keistä aiheutuvat kustannukset.

II (3) Muut varaukset: Tämä erä koostuuvaroista, jotka on varattu useiden suurtenkäynnissä olevien EKP:n ja EKPJ:n infrastruk-tuurihankkeiden toteuttamiseen vuoden1997 loppuun saakka, EMIn toimitilojen

saattamiseen niiden alkuperäiseen kuntoonvuokra-ajan päättyessä, vuodelta 1997 mak-samatta oleviin toimitilojen vuokriin ja vas-tikkeisiin ja vuoden 1997 vuosikertomuksenja tilinpäätöksen julkaisukuluihin.

II (4) EU-maiden keskuspankeilta saadutmaksuosuudet: Tämä erä koostuu EMIn pe-russäännön art iklan 16.2 mukais istaEU-maiden keskuspankkien maksamistaosuuksista seuraavasti:

Keskuspankki ECU

Belgia 17 235 643

Tanska 10 464 542

Saksa 138 808 404

Kreikka 12 311 159

Espanja 54 476 907

Ranska 104 644 800

Irlanti 4 924 381

Italia 97 565 912

Luxemburg 923 360

Alankomaat 26 161 252

Itävalta 14 162 957

Portugali 11 387 902

Suomi 10 160 382

Ruotsi 17 857 642

Iso-Britannia 94 488 252

Yhteensä 615 573 495

II (5) Yleisrahasto: Yleisrahasto koostuu ai-kaisempien vuosien kertyneistä jakamatto-mista ylijäämistä, joista on vähennetty mah-dolliset tappiot. Ks. myös kohta 3.5.

II (6) Tilikauden alijäämä: Ks. kohta 3.5.

94

3 Tuloslaskelman kommentit

3.1 Tuotot

Korkotuotot: Tämä erä koostuu määräaikais-talletusten korkotuotoista, joita oli 42,3 mil-joonaa ecua, sekä 1,1 miljoonan ecun suu-ruisista korkotuotoista, joita kertyi kassava-rojen sijoittamisesta (ks. taseen komment-tien kohta muut varat).

3.2 Kulut

Henkilöstökulut: Tämä erä koostuu EMInpalveluksessa olevan henkilöstön palkoistaja tavanomaisista palkkioista (21,3 miljoonaaecua) sekä työnantajan eläke-, sairaus- jatapaturmavakuutusmaksuista (3,6 miljoonaaecua). Henkilöstön palkat ja palkkiot, mu-kaan lukien johdon palkat ja palkkiot, perus-tuvat pääpiirteissään Euroopan yhteisöjenpalkkausjärjestelmään ja ovat niihin verrat-tavissa.

Henkilöstön määrä

(31.12.)

1997 1996

Vakituinen

henkilöstö

Ylin johto 7 6

Esimiehet 39 36

Asiantuntijat 161 90

Tukitoiminnot 127 85

Yhteensä 334 217

Määräaikainen

henkilöstö 13 4

Vuoden 1997 aikana EMIn palveluksessa olikeskimäärin 281 vakituista työntekijää, kunvastaava määrä vuonna 1996 oli 202. Vuon-na 1997 otettiin palvelukseen 135 vaki-tuista työntekijää ja 18 työntekijän työsuhdepäättyi.

Muut toimintakulut: Tämä erä sisältää vuok-rat, toimitilojen ja kaluston kunnossapidon,ei-pääomanluonteiset hyödykkeet ja kalus-ton, asiantuntijoiden palkkiot ja muut palve-lut sekä tarvikkeet, mukaan lukien henkilös-tön rekrytoimisesta, siirtämisestä sekä uu-teen toimipaikkaan ja asuinpaikkaansijoittamisesta aiheutuneet kulut.

3.3 Satunnaiset tuotot

Tämä erä koostuu satunnaisista tuotoista,joita syntyi pääasiassa edellisinä vuosinatehtyjen varausten purkamisesta. Nämä va-raukset oli tehty noiden vuosien ennakoi-tuja kustannuksia varten, eikä niitä enäätarvittu.

3.4 Arvostustappiot

Saksan markan kurssin aleneminen suhtees-sa ecuun vuonna 1997 aiheutti reali-soitumattoman tappion Saksan markanmääräisiin varoihin. Koska arvonkorotustilil-lä ei ollut varausta, tämä tappio kirjattiinkokonaan kuluksi.

3.5 Alijäämän kattaminen

EMIn perussäännön artiklan 17.6 mukaisestiEMIn alijäämä on katettu EMIn yleisrahas-tosta.

95

Euroopan rahapoliittisen instituutinpuheenjohtaja ja neuvosto

Frankfurt am Main

Olemme tarkastaneet oheisen Euroopan rahapoliittisen instituutin tilinpäätöksen. Euroo-pan rahapoliittisen instituutin johto on vastuussa tilinpäätöksen laatimisesta. Meidänvelvollisuutemme on tilintarkastuksemme perusteella muodostaa riippumaton mielipidetästä tilinpäätöksestä ja ilmoittaa mielipiteemme teille.

Tilintarkastus tehtiin kansainvälisen tilintarkastuskäytännön mukaisesti. Tilintarkastus onsuoritettu tutkimalla olennaiset liiketapahtumat tositteineen riittävän laajasti. Tilintar-kastukseen sisältyy myös arviointi tilinpäätöstä laadittaessa tehdyistä merkittävistä arvioin-neista ja harkinnoista sekä siitä, ovatko tilinpäätösperusteet Euroopan rahapoliittiseninstituutin olosuhteet huomioon ottaen sopivat ja asianmukaisesti selostetut.

Mielestämme tämä tilinpäätös, jonka laatimisessa käytetyt tilinpäätösperusteet on selostettuEuroopan rahapoliittisen instituutin tilinpäätöksen lisätietojen kohdassa 1, antaa riittävät jaoikeat tiedot Euroopan rahapoliittisen instituutin taloudellisesta tilasta 31.12.1997 ja sentoiminnan tuloksista tuolloin päättyneenä vuonna.

Frankfurt am Mainissa 12. päivänä helmikuuta 1998

C & L DEUTSCHE REVISIONAktiengesellschaftWirtschaftsprüfungsgesellschaft

(Wagener) (Kern)

Wirtschaftsprüfer Wirtschaftsprüfer

Li itteet

98

Otteita lähentymisraportista (maaliskuu 1998)

1 Lähentymiskriteerit

Hintatason vakautta koskeva kriteeri

Yksittäisistä jäsenvaltioista tammikuuhun1998 ulottuneen kahdentoista kuukaudentarkastelujakson aikana keskimääräinenYKHI-inflaatio alitti viitearvon neljässätoistajäsenvaltiossa (Belgia, Tanska, Saksa, Espan-ja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alanko-maat, Itävalta, Portugali, Suomi, Ruotsi jaIso-Britannia). Viitearvo laskettiin lisäämälläkolmen hitaimman inflaatiovauhdin maanYKHI-inflaatiovauhtien painottamattomaanaritmeettiseen keskiarvoon 1,5 prosenttiyk-sikköä. Hitaimmat inflaatiovauhdit olivat1,1% Itävallassa, 1,2 % Ranskassa ja 1,2 %Irlannissa. Kun niiden keskiarvoon eli 1,2prosenttiin lisätään 1,5 prosenttiyksikköä,saadaan viitearvoksi 2,7 %. Kreikan YKHI-inflaatio 5,2 % oli merkittävästi alhaisempikuin edellisinä vuosina, mutta vielä selvästiviitearvon yläpuolella (taulukko 5).

Inflaatiovauhtien lähentymisessä vuosina1990 - 1997 on ollut monia yhteisiä tekijöi-tä. Ensiksikin, kuten kunkin yksittäisen jäsen-valtion tapauksessa todetaan, inflaatiovauh-tiin ovat vaikuttaneet useat merkittävät po-litiikkavalinnat, varsinkin rahapolitiikan suun-taaminen hintavakauden tavoitteeseen, sekäpolitiikan muiden lohkojen, kuten finanssi-politiikan sekä ja palkkojen ja yksikkötyö-kustannusten kehityksen antama entistä suu-rempi tuki. Kokonaistaloudellinen tilanne onosaltaan hillinnyt hintojen nousupaineita jä-senvaltioissa erityisesti vuoden 1993 lasku-suhdanteen jälkeen. Jokseenkin vakaat va-luuttakurssit ja tuontihintojen vaimea nousuovat myös hillinneet inflaatiota useissa jä-senvaltioissa. Yksittäisiä maita tarkastellessaon ilmeistä, että eräiden jäsenvaltioideninflaatiovauhdit olivat suhteellisen samanlai-sia suurimman osan 1990-luvusta, kun taasjoidenkin muiden maiden inflaatiovauhdithidastuivat erityisen nopeasti vuosina 1996

- 1997. Jälkimmäisiin kuuluivat Espanja, Italiaja Portugali, joissa kuluttajahintainflaatio hi-dastui 4 - 5,5 prosentista vuonna 1995 noin2 prosenttiin vuonna 1997. Näissä kolmessajäsenvaltiossa kahdentoista kuukauden kes-kimääräinen YKHI-inflaatiovauhti on ollutalle viitearvon vuoden 1997 puolivälistälähtien. Vuodesta 1996 vuoteen 1997 Krei-kan YKHI-inflaatiovauhti hidastui 7,9 pro-sentista 5,4 prosenttiin, mutta pysyi edel-leen huomattavasti viitearvon yläpuolella.

Lähitulevaisuuden näkymiä silmällä pitäenhintojen viimeaikaiset kehityssuunnat ja in-flaatioennusteet viittaavat siihen, että useim-missa maissa merkkejä välittömistä nousu-paineista on vain vähän tai ei ollenkaan.Hintoihin lyhyellä aikavälillä kohdistuvia ris-kitekijöitä ovat usein tuotantokapasiteetinvajaakäyttöisyyden väheneminen, työmark-kinatilanteen kiristyminen sekä hallinnollis-ten korkojen ja välillisten verojen korotuk-set. Monissa maissa, jotka useimmiten ovatedenneet muita pitemmälle tämänhetkises-sä noususuhdanteessa, inflaatiovauhdin en-nustetaan kiihtyvän jonkin verran 2:ta pro-senttia nopeammaksi vuosina 1998 - 1999.Tällaisia maita ovat Tanska, Espanja, Irlanti,Alankomaat, Portugali, Suomi ja Iso-Britan-nia. Näiden jäsenvaltioiden tulee pitää koti-maiset hintapaineensa, mm. palkka- ja yksik-kötyökustannukset, tiukasti kurissa. Myösfinanssipolitiikan tukea tarvitaan; sen tuleereagoida joustavasti kotimaiseen hintakehi-tykseen.

Julkisen talouden rahoitusasemaa koskevakriteeri

Yksittäisistä jäsenvaltioista julkisen taloudenrahoitusasema oli vuonna 1997 kolmessamaassa ylijäämäinen (Tanskassa, Irlannissa jaLuxemburgissa). Yhdessätoista jäsenmaassa

99

on puolestaan alijäämä, joka suhteessaBKT:hen on enintään yhtä suuri kuin perus-tamissopimuksessa täsmennetty 3 prosentinviitearvo (Belgia, Saksa, Espanja, Ranska,Italia, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi,Ruotsi ja Iso-Britannia). Vain Kreikalla olivielä viitearvoa suurempi, 4,0 prosentinsuuruinen alijäämäsuhde. Komission ennus-teiden mukaan miltei kaikkien jäsenvaltioi-den odotetaan vuonna 1998 saavuttavanylijäämän tai pienentävän alijäämäsuhdet-taan edelleen. Kreikan alijäämän ennuste-taan pienenevän 2,2 prosenttiin BKT:stä(taulukko 5).

Niissä kolmessa jäsenvaltiossa, joissa julki-nen velka oli yli 100 % BKT:stä, velka onedelleen pienentynyt suhteessa BKT:hen.Vuonna 1997 Belgian velkasuhde oli122,2 % eli 13,0 prosenttiyksikköä pienempikuin vuoden 1993 huippuarvo. Kreikan vel-kasuhde vuonna 1997 oli 108,7 % eli 2,9prosenttiyksikköä pienempi kuin viimeisinhuippuarvo vuonna 1996. Italian velkasuh-de oli 121,6 % eli 3,3 prosenttiyksikköäpienempi kuin vuoden 1994 huippuarvo.Niissä seitsemässä maassa, joissa velka olivuonna 1996 ollut merkittävästi yli 60 %mutta alle 80 % BKT:stä, velkasuhde niinikään pienentyi. Näin kävi varsinkin Tans-kassa, Irlannissa ja Alankomaissa. Tanskassavelkasuhde pieneni vuoden 1993 huippuar-vosta 16,5 prosenttiyksiköllä 65,1 prosent-tiin, Irlannissa vastaavana aikana 30,0 pro-senttiyksiköllä 66,3 prosenttiin ja Alanko-maissa 9,1 prosenttiyksiköllä 72,1 prosent-tiin. Espanjan velkasuhde pieneni vuoden1996 huippuarvostaan 1,3 prosenttiyksikölläja oli 68,8 % vuonna 1997. Itävallan velka-suhde pieneni vastaavana aikana 3,4 pro-senttiyksiköllä 66,1 prosenttiin. Portugalinvelkasuhde pieneni vuoden 1995 tasosta3,9 prosenttiyksiköllä 62,0 prosenttiin. Ruotsinvelkasuhde pieneni vuoden 1994 huippuar-vostaan 2,4 prosenttiyksiköllä ja oli 76,6 %vuonna 1997. Saksan velkasuhde, joka vuon-na 1996 oli ollut hieman yli 60 prosentinviitearvon, kasvoi edelleen ja oli 61,3 %vuonna 1997 eli 19,8 prosenttiyksikköäsuurempi kuin vuonna 1991. Neljällä maalla

(Ranska, Luxemburg, Suomi ja Iso-Britan-nia) oli vuonna 1997 edelleen 60 prosentinviitearvoa pienempi velkasuhde. Ranskanvelkasuhde kasvoi edelleen ja oli 58,0 %vuonna 1997 (taulukko 5).

Komission ennusteiden mukaan velka suh-teessa BKT:hen tulee pienenemään edel-leen vuonna 1998 kaikissa niissä jäsenval-tioissa, joissa se oli vuonna 1997 yli 60 %.Tanskan, Irlannin ja Portugalin velkasuhteenennustetaan pienenevän viitearvoon tai sitäpienemmäksi. Niistä maista, joissa velkasuh-de oli 50 - 60 % vuonna 1997, Suomen jaIson-Britannian odotetaan pienentävän vel-kasuhdettaan vielä enemmän alle 60 pro-sentin, kun taas Ranskassa velkasuhteenodotetaan kasvavan hivenen.

Kaiken kaikkiaan julkisten talouksien alijää-mä- ja velkasuhteiden pienentäminen onyleensä nopeutunut. -- Joissakin jäsenval-tioissa alijäämien pieneneminen on kuiten-kin osittain johtunut tilapäisesti vaikuttavistatoimenpiteistä. EMIn käytettävissä olleidentietojen perusteella tällaisten toimenpitei-den vaikutukseksi on arvioitu maasta riippu-en 0,1 - 1 prosenttiyksikköä. Saatavissaolleet tiedot viittaavat siihen, että tilapäisettoimet ovat vuoden 1998 budjeteissa olleetsuuruusluokaltaan aikaisempaa pienempiä,ja kuten edellä mainittiin, vuoden 1998ennusteissa alijäämäsuhteiden odotetaanuseimmiten pienenevän edelleen. Velka-suhteiden pienenemiseen ovat osaltaan vai-kuttaneet niin sanottuun velkakannan kor-jauserään sisältyvät erilaiset rahoitusoperaa-tiot ja rahoitustoimet, kuten esimerkiksiyksityistämiset. -- Tällaisilla toimilla voidaanodottaa olevan jatkossakin merkitystä useis-sa jäsenvaltioissa.

Viimeaikaisista saavutuksista huolimatta huo-mattavia vakauttamistoimia on tarpeen jat-kaa useimmissa jäsenvaltioissa, jotta julkistataloutta koskevat kriteerit täytettäisiin kes-tävällä tavalla ja saavutettaisiin vuodesta1999 alkaen voimassa oleva vakaus- jakasvusopimuksen keskipitkän aikavälin ta-voite, jonka mukaan julkisen talouden ra-

100

hoitusaseman tulisi olla lähellä tasapainoa taiylijäämäinen. Tämä pätee varsinkin Bel-giaan, Saksaan, Kreikkaan, Espanjaan, Rans-kaan, Italiaan, Alankomaihin, Itävaltaan jaPortugaliin, joissa alijäämäsuhteen ennuste-taan vuonna 1998 olevan 1,6 - 2,9 %.Näistä maista useimmissa vakauttamisvaati-mukset pätevät myös, kun maiden lähenty-misohjelmissa vuosiksi 1999 - 2000 ennus-tettuja alijäämäsuhteita verrataan vakaus- jakasvusopimuksen keskipitkän aikavälin ta-voitteeseen.

Kun julkisen talouden kehityksen kestävyyt-tä tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta,voidaan todeta, että mailla, joiden velkasuh-de on yli 100 % (Belgia, Kreikka ja Italia),on erityisen painavia syitä jatkaa julkisentalouden vakauttamistoimia ja saavuttaa huo-mattava julkisen talouden rahoitusylijäämä.Vuonna 1997 ja sitä edeltävinä vuosinanäissä maissa oli merkittävä rahoitusalijää-mä. Niissä maissa, joissa velkasuhde onmerkittävästi yli 60 % mutta alle 80 %,alijäämäsuhteen pitäminen nykyisellä tasollaei pienentäisi velkasuhdetta alle 60 prosent-tiin kohtuullisessa ajassa, joten näiden mai-den on tehtävä uusia, joissakin tapauksissahuomattaviakin vakauttamistoimia. Euroo-pan komission vuodeksi 1998 ennustamanjulkisen talouden rahoitusaseman saavutta-minen ja budjetin pitäminen tasapainossavuodesta 1999 alkaen pienentäisi sen sijaanvelkasuhteen alle 60 prosentin kohtuullises-sa ajassa Espanjassa, Alankomaissa ja Itäval-lassa. Ruotsi pääsisi samaan tulokseen, jos sesaavuttaisi sille vuodeksi 1998 ennustetunylijäämän ja säilyttäisi sen usean vuodenajan. Saksan velkasuhteen ennustetaanvuonna 1998 olevan hieman yli 60 %BKT:stä, ja se voitaisiin pienentää alle 60prosentin jo vuonna 1999, jos Saksa toteut-taisi tasapainoisen budjetin tuona vuonna.Tanskan, Irlannin ja Portugalin nykyiset jaennustetut julkisen talouden rahoitusase-mat saisivat velkasuhteen pienenemään 60prosenttiin tai hieman sen alle jo vuonna1998. Ranskassa, jossa velkasuhde on hie-man alle 60 %, vakaus- ja kasvusopimuksennoudattaminen vuodesta 1999 eteenpäin

takaisi myös sen, ettei velkasuhde ole vii-tearvoa suurempi.

On huomattava, että arvioidessaan EU:njäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitus-asemaa, EMI ei ota huomioon EU:n budje-tista tulevien tai siihen maksettavien tulon-siirtojen vaikutusta kansallisiin budjetteihin.

Valuuttakurssia koskeva kriteeri

Maaliskuusta 1996 helmikuuhun 1998 ulot-tuneena kahden vuoden tarkastelujaksonakymmenen valuuttaa (Belgian/Luxemburginfrangi, Tanskan kruunu, Saksan markka, Es-panjan peseta, Ranskan frangi, Irlannin pun-ta, Alankomaiden guldeni, Itävallan šillinki jaPortugalin escudo) on osallistunut ERMiinvähintään kahden vuoden ajan ennen tätäarviointia perustamissopimuksessa mainitul-la tavalla. Suomen markka ja Italian liira ovatosallistuneet ERMiin tätä lyhyemmän ajan,koska markka liittyi valuuttakurssimekanis-miin lokakuussa 1996 ja liira liittyi siihenuudelleen marraskuussa 1996. Kolme va-luuttaa, eli Kreikan drakma15 , Ruotsin kruu-nu ja Englannin punta, oli tässä raportissakäsitellyn tarkastelujakson aikana ERMin ul-kopuolella.

Edellä mainituista kymmenestä ERM-valuu-tasta kukin, Irlannin puntaa lukuun ottamat-ta, on yleensä pysytellyt lähellä muuttumat-tomia keskuskurssejaan muita ERM-valuut-toja vastaan, ja jotkin valuutat (Belgian/Luxemburgin frangi, Saksan markka, Alan-komaiden guldeni ja Itävallan šillinki) ovatliikkuneet käytännöllisesti katsoen yhtenäryhmänä. Useiden valuuttojen kurssit ovatajoittain liikkuneet keskuskurssejaan lähelläolevan välin ulkopuolella. Suurin valuutta-kurssin 10 pankkipäivän liukuvan keskiarvonpoikkeama keskuskurssista oli kuitenkin vain3,5 %, jos Irlannin punnan kurssikehitystä eioteta huomioon. Poikkeamat olivat vaintilapäisiä ja aiheutuivat kurssien ohimenevis-

15 -- Kreikan drakma liitettiin EMSin valuuttakurssime-kanismiin 16.3.1998 lähtien.

101

1 6 -- Irlannin punnan aikaisemmat kahdenväliset kes-kuskurssit muita valuuttakurssimekanismiin osallis-tuvia valuuttoja vastaan revalvoitiin 3 prosentilla16.3.1998 lähtien.

tä liikkeistä muita ERM-valuuttoja vastaan;näitä liikahduksia oli Espanjan pesetalla jaRanskan frangilla (vuoden 1996 alussa),Portugalin escudolla (vuoden 1996 lopussaja vuoden 1997 alussa) sekä Suomen mar-kalla (vuoden 1997 alussa ja puolivälissä).Valuuttakurssien vaihtelun ja lyhyiden kor-kojen erojen tarkastelu viittaa siihen, ettäolosuhteet pysyivät koko tarkastelujaksonajan suhteellisen rauhallisina.

Irlannin punta on yleensä pysytellyt merkittä-västi ylempänä muuttumattomia keskuskurs-sejaan muita ERM-valuuttoja vastaan. Tarkas-telujakson lopussa Irlannin punta oli hieman yli3 % keskuskurssiensa yläpuolella16. Vastaavastisen valuuttakurssin vaihtelu Saksan markkaavastaan kasvoi vuoden 1997 puoliväliin saak-ka. Samana aikana myös lyhyiden korkojenerot suhteessa alhaisimman koron EU-maihinkasvoivat. Viime aikoina valuuttakurssin vaih-telu on vähentynyt ja korkoerot ovat jonkinverran kaventuneet, vaikka ovatkin vielä suh-teellisen suuret.

Tarkastelujakson alussa eli ennen kuin liiraliittyi uudelleen ERMiin, sen aikaisemmassavahvistuvassa trendissä oli pieni ja tilapäinennotkahdus. Heikoimmillaan liira oli maaliskuus-sa 1996, jolloin se oli 7,6 % yhden tulevanERM-keskuskurssinsa alapuolella. Tämän jäl-keen se alkoi jälleen vahvistua ja lähentyätulevia keskuskurssejaan, ja sen vaihtelut ovatolleet vähäisiä. Tarkastelujakson alussa, samoinennen ERMiin liittymistään, Suomen markkajatkoi ensin heikentymistään, joka oli ollutilmeistä muutaman edeltäneen kuukaudenaikana. Tämä heikentyminen keskeytti markanpitkäaikaisen vahvistuvan kehityksen, joka olialkanut vuonna 1993. Heikoimmillaan markkaoli huhtikuussa 1996, jolloin se oli 6,5 % yhdentulevan ERM-keskuskurssinsa alapuolella. Senjälkeen se vahvistui ja pysytteli melko lähellämyöhempiä keskuskurssejaan. Liityttyään ER-Miin lokakuussa ja marraskuussa 1996 sekäSuomen markka ja Italian liira ovat pysytelleetlähellä muuttumattomia ERM-keskuskursse-jaan. Kuten muutkin ERM-valuutat, myös Itali-an liiran ja Suomen markan kurssit liikkuivatajoittain keskuskurssejaan lähellä olevan välin

ulkopuolella, mutta nämä poikkeamat olivatpieniä ja tilapäisiä. Sekä Italian liiran että Suo-men markan kurssin aikaisempi suurehko vaih-telu Saksan markkaa vastaan pieneni tarkaste-lujaksolla vähäiseksi. Italian lyhyiden korkojenerot alhaisimman koron EU-maihin ovat ka-ventuneet tasaisesti, ja Suomen vastaavat kor-koerot ovat olleet erittäin pienet.

Kolme ERMin ulkopuolelle jäänyttä valuut-taa eli Kreikan drakma, Ruotsin kruunu jaEnglannin punta ovat yleensä olleet vah-vempia kuin niiden keskimääräiset kahden-väliset valuuttakurssit muita EU-valuuttojavastaan maaliskuussa 1996. Lyhyiden kor-kojen erot suhteessa alhaisimman koronEU-maihin olivat Kreikassa suuret. Korko-erot kaventuivat vuoden 1997 puoliväliinsaakka, mutta suurentuivat merkittävästimarraskuusta 1997 lähtien. Ruotsin lyhyidenkorkojen vastaavat erot taas ovat kaventu-neet merkittävästi. Isossa-Britanniassa nämäerot ovat kasvaneet.

Pitkää korkoa koskeva kriteeri

Tammikuuhun 1998 ulottuneena kahden-toista kuukauden tarkastelujaksona neljän-toista jäsenvaltion (Belgia, Tanska, Saksa,Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg,Alankomaat, Itävalta, Portugali, Suomi, Ruotsija Iso-Britannia) keskimääräinen pitkä korkooli alle viitearvon. Viitearvo saatiin laskemal-la kolmen YKHI-inflaatioltaan alhaisimmanmaan pitkien korkojen painottamaton arit-meettinen keskiarvo ja lisäämällä siihen 2prosenttiyksikköä. Näiden kolmen maanpitkät korot olivat 5,6 % Itävallassa, 5,5 %Ranskassa ja 6,2 % Irlannissa, ja kun näidenperusteella laskettuun keskiarvoon eli 5,8prosenttiin lisätään 2 prosenttiyksikköä, saa-daan viitearvoksi 7,8 %. Kreikan edustavatkorot, jotka ovat vertailukelpoisia muidenmaiden korkojen kanssa kesäkuusta 1997

102

lähtien, olivat keskimäärin 9,8 % eli selvästiviitearvoa korkeammat (taulukko 5).

Vuosina 1990 - 1997 pitkät korot olivatuseissa maissa keskenään jokseenkin yhtäkorkeat, kun jaksoa tarkastellaan kokonai-suutena. Näin oli Belgiassa, Saksassa, Rans-kassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Itä-vallassa. Myös Tanskassa ja Irlannissa pitkätkorot olivat suurimman osan ajasta suhteel-lisen lähellä näiden maiden pitkiä korkoja.Suomen ja Ruotsin korkojen lähentyminennopeutui vuosista 1994 - 1995 lähtien, jakummassakin maassa korkoerot ovat olleetpienet noin vuodesta 1996 alkaen. Espan-jassa, Italiassa ja Portugalissa, missä korotolivat suurimman osan 1990-luvusta mer-kittävästi korkeammat, pitkät korot ovatlaskeneet jyrkästi vuodesta 1995 lähtien jaalittaneet viitearvon joko vuoden 1996 lop-pupuolella tai vuoden 1997 alussa. MyösKreikan pitkät korot laskivat merkittävästi.Isossa-Britanniassa, jonka suhdannetilanne

poikkeaa Manner-Euroopan maiden tilan-teesta, pitkien korkojen erot suhteessa alim-man koron maihin pienenivät ensin 1990-luvun alkuvuosina ja kasvoivat sen jälkeen;aivan viime aikoina ne ovat taas kaventu-neet.

Jäsenmaiden korkokehitys on pääpiirteis-sään tiiviisti yhteydessä inflaatiokehitykseen(ks. edellä), joka on tukenut pitkien korko-jen laskua erityisesti niissä maissa, joissakorot olivat aiemmin korkeat. Muita korko-jen alenemiseen vaikuttaneita tekijöitä oli-vat valuuttakurssien vakaus useimmissa mais-sa ja julkisten talouksien rahoitusasemankoheneminen, joka pienensi riskipreemiota.Markkinoiden näkökulmasta tämä kehitysparansi maiden edellytyksiä osallistua EMUnkolmanteen vaiheeseen - mikä puolestaanon voinut osaltaan nopeuttaa korkoerojenkaventumista sekä suoranaisesti että paran-tamalla hintavakaus- ja valuuttakurssivakaus-näkymiä.

2 Kansallisen lainsäädännön mukauttaminenperustamissopimukseen

2.1 Johdanto

Perustamissopimuksen artiklan 108 mukaanjäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, ettäviimeistään EKPJ:n perustamispäivänä niidenkansallinen lainsäädäntö, kansallisten kes-kuspankkien perussäännöt mukaan lukien,on sopusoinnussa perustamissopimuksen japerussäännön kanssa (”oikeudellinen lähen-tyminen”). Tämä ei edellytä kansallistenkeskuspankkien perussääntöjen yhdenmu-kaistamista toisiinsa nähden, vaan kansallis-ten lainsäädäntöjen ja kansallisten keskus-pankkien perussääntöjen muuttamista pe-rustamissopimuksen ja perussäännön mu-kaisiksi. Niiden alueiden määrittämiseksi, joillakansallista lainsäädäntöä on mukautettava,voidaan erottaa toisistaan kansallisten kes-kuspankkien riippumattomuus, kansallistenkeskuspankkien oikeudellinen integroitumi-

nen EKPJ:hin sekä muu lainsäädäntö kuinkansallisten keskuspankkien perussäännöt.

Perustamissopimuksen ja perussäännön mu-kaisuus edellyttää, että lainsäädäntöprosession saatettu päätökseen, eli että kansallinenlainsäätäjä on antanut kyseisen lain, ja ettäkaikki jatkotoimet, kuten voimaanpano, ontoteutettu. Tämä koskee kaikkea artiklassa108 tarkoitettua lainsäädäntöä. Määritettäessäajankohtaa, jona lainsäädännön on tultavavoimaan, on kuitenkin tärkeää erottaa toisis-taan lainsäädännön eri alueet edellä esitetyllätavalla. Useilla niistä päätöksistä, jotka EKP:nneuvosto ja kansalliset keskuspankit tekevätEKPJ:n perustamispäivän ja vuoden 1998 lo-pun välisenä aikana, määritellään euroalueenyhteistä rahapolitiikkaa ja sen toteuttamista.Sen vuoksi kansallisen keskuspankin riippu-mattomuuteen liittyvien lainsäädännön mu-

103

kautusten on tultava voimaan viimeistäänEKPJ:n perustamispäivänä. Muiden säädettyjenvaatimusten, jotka liittyvät kansallisten keskus-pankkien oikeudelliseen integroitumiseenEKPJ:hin, ei tarvitse tulla voimaan ennen sitäajankohtaa, jona kansallisesta keskuspankistatulee erottamaton osa EKPJ:tä. Tämä ajankoh-ta on kolmannen vaiheen alkamispäivä, tai joskyse on jäsenvaltiosta, jota koskee poikkeustai jolla on erityisasema, se päivä, jona tämävaltio ottaa käyttöön yhteisen rahan. Perusta-missopimuksen ja perussäännön edellyttämienmuun lainsäädännön kuin kansallisten keskus-pankkien perussääntöjen mukautusten voi-maantulo riippuu lainsäädännön sisällöstä, jasitä on siksi arvioitava tapauskohtaisesti.

Tässä raportissa muun muassa arvioidaanmaittain, ovatko kansalliset lainsäädännötsopusoinnussa perustamissopimuksen ja pe-russäännön kanssa.

2.2 Kansallisten keskuspankkienriippumattomuus

Keskuspankin riippumattomuus on olen-naista rahaliittoon siirtymisen uskottavuu-den kannalta ja siten koko rahaliiton toimin-nan edellytys. Rahaliiton institutionaalisenaedellytyksenä on, että nykyisin jäsenvaltioil-le kuuluvaa rahapoliittista toimivaltaa käyte-tään uudessa järjestelmässä, EKPJ:ssä. Tämäei olisi mahdollista, jos jäsenvaltiot voisivatvaikuttaa EKPJ:n hallintoelinten päätöksiin.

Perussäännön mukaan kansallisten keskus-pankkien pääjohtajilla on (EKP:n neuvostonjäseninä) keskeinen asema rahapolitiikanmäärittelyssä ja kansallisilla keskuspankeillaEKPJ:n toimien suorittamisessa (perussään-nön artikla 12.1, viimeinen kohta). Senvuoksi on tärkeää, että kansalliset keskus-pankit ovat EKPJ-tehtäviään suorittaessaanriippumattomia ulkopuolisista tahoista.

Kansallisten keskuspankkien riippumattomuu-den periaatteeseen viitataan nimenomai-sesti perustamissopimuksen artiklassa 107 japerussäännön artiklassa 14.2. Artiklassa 107

kielletään yritykset vaikuttaa EKP:n, kansal-listen keskuspankkien tai niiden päätöksen-tekoelinten jäsenten toimintaan, ja artiklassa14.2 määrätään näiden jäsenten toimikausi-turvasta.

EMI on määrittänyt keskuspankin riippu-mattomuuden tunnusmerkit ja erottanuttällöin toisistaan institutionaaliset, henkilöitäkoskevat ja taloudelliset tunnusmerkit17.

Institutionaalisen riippumattomuuden osaltakolmansien osapuolten (kuten hallituksen japarlamentin) oikeudet

antaa ohjeita kansallisille keskuspankeilletai niiden päätöksentekoelimille

hyväksyä, keskeyttää, kumota tai lykätäkansallisten keskuspankkien päätöksiä

tarkastaa kansallisen keskuspankin päätök-siä oikeudellisin perustein

osall istua kansall isen keskuspankinpäätöksentekoelinten toimintaan äänioi-keuksin tai

tulla kuulluksi (ennakolta) kansallisen kes-kuspankin päätöksenteossa

ovat ristiriidassa perustamissopimuksen ja/tai perussäännön kanssa ja edellyttävät senvuoksi mukauttamista.

Henkilöiden riippumattomuuden takaami-seksi kansallisten keskuspankkien perussään-nöillä on varmistettava seuraavat seikat:

kansallisten keskuspankkien pääjohtajientoimikausi on vähintään viisivuotinen

17 Myös toiminnallisen riippumattomuuden kriteeriäsovelletaan, mutta koska kansalliset keskuspankitkolmannessa vaiheessa integroituvat EKPJ:hin,toiminnallisen riippumattomuuden kriteerin täytty-mistä käsitellään osana kansallisten keskuspank-kien oikeudellista integroitumista EKPJ:hin (kohta2.3).

104

kansallisen keskuspankin pääjohtajaa eivoida erottaa muilla kuin perussäännönartiklassa 14.2 mainituilla perusteilla (elijos hän ei enää täytä niitä vaatimuksia,joita hänen tehtävänsä edellyttävät taijos hän on syyllistynyt vakavaan rikko-mukseen)

muilla kansallisten keskuspankkien EKPJ-tehtäviä hoitavien päätöksentekoelintenjäsenillä on sama toimikausiturva kuinpääjohtajilla

ei saa syntyä eturistiriitaa kansallisen kes-kuspankin päätöksentekoelinten jäsenillekeskuspankkia kohtaan määrättyjen vel-vollisuuksien (eikä pääjohtajalle EKP:täkohtaan määrättyjen velvollisuuksien) jamuiden sellaisten tehtävien välillä, joitaEKPJ:n tehtäviä hoitavien päätöksente-koelinten jäsenet saattavat suorittaa jajotka voivat vaarantaa heidän henkilölli-sen riippumattomuutensa.

Taloudellinen riippumattomuus edellyttää,että kansalliset keskuspankit voivat päättäätehtäviensä suorittamiseen tarvittavien va-rojen käytöstä. Tämän alueen rajoittaviinsäännöksiin on sisällytettävä suojalauseke,jolla varmistetaan, että EKPJ:n tehtävät pys-tytään toteuttamaan asianmukaisesti.

2.3 Kansallisten keskuspankkienoikeudellinen integroituminenEKPJ:hin

Kansallisten keskuspankkien täysimittainenosallistuminen EKPJ:hin edellyttää myös muitakuin riippumattomuuden varmistamiseksi tar-koitettuja toimia. Näitä saatetaan tarvitaerityisesti varmistamaan, että kansalliset kes-kuspankit voisivat toteuttaa tehtävänsäEKPJ:n jäseninä ja EKP:n päätöksiä noudat-taen. Eniten huomiota on kiinnitettävä nii-hin alueisiin, joilla oikeussäännökset voivatestää kansallista keskuspankkia noudatta-masta EKPJ:n vaatimuksia tai pääjohtajaasuorittamasta tehtäviään EKP:n neuvostonjäsenenä, tai joilla oikeussäännöksissä ei

kunnioiteta EKP:n valtaoikeuksia. Arvioides-saan ovatko kansallisten keskuspankkien pe-russäännöt sopusoinnussa perustamissopi-muksen ja perussäännön kanssa, EMI keskit-tyykin seuraaviin alueisiin: laissa säädetyttavoitteet, tehtävät, välineet, organisaatio,taloutta koskevat määräykset ja muut mää-räykset.

2.4 Muu lainsäädäntö kuinkansallisten keskuspankkienperussäännöt

Perustamissopimuksen lukuun “Rahapolitiik-ka” sisältyvässä artiklassa 108 määrätty oi-keudellisen lähentymisen velvoite koskeeniitä lainsäädännön alueita, joihin siirtymi-nen talous- ja rahaliiton toisesta vaiheestasen kolmanteen vaiheeseen vaikuttaa. Ar-vioidessaan ovatko kansalliset lainsäädännötnäiden alueiden osalta sopusoinnussa pe-rustamissopimuksen ja perussäännön kans-sa, EMI keskittyy niihin säädöksiin, jotkavaikuttavat kansallisen keskuspankin toimin-taan sen suorittaessa EKPJ:n tehtäviä, sekärahaa koskeviin säädöksiin. Mukauttamistavaativia säännöksiä on erityisesti seuraavillaalueilla: setelit, metallirahat, valuuttavaran-tojen hoito, valuuttakurssipolitiikka ja salas-sapito.

2.5 Kansallisen lainsäädännönmukauttaminenperustamissopimukseen japerussääntöön

Kaikki jäsenvaltiot lukuun ottamatta Tans-kaa, jonka lainsäädäntöä ei tarvitse mukaut-taa, ovat muuttaneet kansallisten keskus-pankkiensa perussäännöt EMIn raporteissaja lausunnoissa esitettyjen kriteerien mukai-sesti tai ovat edenneet pitkälle niiden muut-tamisessa. Iso-Britannia, joka on vapautettuperustamissopimuksen artiklassa 108 mää-rätyistä velvoitteista, valmistelee parhaillaanuutta kansallisen keskuspankin perussään-töä. Vaikka tällä uudella perussäännöllä lisä-täänkin keskuspankin toiminnallista riippu-

105

mattomuutta, sen varsinaisena tarkoitukse-na ei ole saavuttaa sitä oikeudellisen lähen-tymisen tasoa, jota EMI vaatii edellytyksenäperustamissopimuksen ja EKPJ:n perussään-nön täysimittaiselle noudattamiselle. Lain-

säätäjät ovat kaikkialla Euroopan unionissaedellä mainituin poikkeuksin toteuttaneetlainsäädäntöprosessin, jolla kansalliset kes-kuspankit valmistautuvat EMUn kolmanteenvaiheeseen.

106

Yhteinen tiedonanto 2. toukokuuta 1998 euronperuuttamattomien muuntokurssien määrittämisestä

Perustamissopimuksen artiklan 109 l koh-dan 4 mukaisesti neuvosto vahvistaa euronperuuttamattomat muuntokurssit komissionesityksestä ja Euroopan keskuspankkia (EKP)kuultuaan kolmannen vaiheen ensimmäise-nä päivänä eli 1.1.1999.

Ohjatakseen markkinoita kolmatta vaihettaedeltävän kauden aikana euron yhteiseksirahaksi käyttöön ottavien jäsenvaltioidenministerit, näiden jäsenvaltioiden keskus-pankkien pääjohtajat, Euroopan komissio jaEuroopan rahapoliittinen instituutti (EMI)ovat sopineet, millä menetelmällä euronperuuttamattomat muuntokurssit määrite-tään kolmannen vaiheen alkamispäivänä.

Kolmannen vaiheen ensimmäisenä päivänäeuron yhteiseksi rahakseen käyttöön otta-vien jäsenvaltioiden valuuttojen tämänhet-kisiä kahdenvälisiä ERM-keskuskursseja käy-tetään euron peruuttamattomien muunto-kurssien määrittämiseksi. Nämä kurssit ku-vastavat talouden perustekijöitä ja ovat eu-roalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden vä-lisen kestävän lähentymisen mukaisia. Euronyhteiseksi rahakseen käyttöön ottavien jä-senvaltioiden keskuspankit varmistavat tar-vittavin markkinatoimin, että 31.12.1998 vi-rallisen ecun päivittäisten valuuttakurssien

laskemiseen käytettävän tavanomaisen me-nettelyn mukaan noteeratut markkinaeh-toiset valuuttakurssit vastaavat oheisessaristikkäiskurssitaulukossa esitettyjä kahden-välisiä ERM-keskuskursseja.

Tämä yhteisen tiedonannon kaikkien osa-puolten hyväksymä menettely varmistaa,ettei perustamissopimuksen artiklan 109 lkohdan 4 edellyttämä euron peruuttamat-tomien muuntokurssien käyttöönotto si-nänsä muuta eurolla 1:1 korvattavan ecunulkoista arvoa. Oheisessa liitteessä on yksi-tyiskohtaiset tiedot menettelystä. Komissioehdottaa tämän mukaisesti laskettavia ja31.12.1998 julkaistavia virallisen ecun lopul-lisia valuuttakursseja neuvoston hyväksyttä-väksi kolmannen vaiheen ensimmäisenä päi-vänä eli 1.1.1999 euron ja osallistuvienvaluuttojen välisiksi peruuttamattomiksimuuntokursseiksi.

Heti kun euron ja kunkin osallistuvan valuu-tan välinen peruuttamaton muuntokurssion hyväksytty, se on euron käyttöä koske-van lainsäädännön mukaisesti ainoa kurssi,jota käytetään euron ja kansallisen valuutta-yksikön välillä kumpaankin suuntaan tehtä-vään muuntoon ja myös kansallisten valuut-tayksiköiden välisiin muuntoihin.

107

Taulukko 9.

Euron peruuttamattomien muuntokurssien määrittämiseen käytettävät kahdenväliset ERM-keskuskurssit

DEM 100 = BEF/LUF ESP 100 = FRF 100 = IEP 1 = ITL 1000 = NLG 100 = ATS 100 = PTE 100 = FIM 100=

100 =

SAKSA:

DEM -

BELGIA/

LUXEMBURG:

BEF/LUF 2062,55

ESPANJA:

ESP 8507,22 412,462

RANSKA:

FRF 335,386 16,2608 3,94237

IRLANTI:

IEP 40,2676 1,95232 0,473335 12,0063

ITALIA:

ITL 99000,2 4799,90 1163,72 29518,3 2458,56

ALANKOMAAT:

NLG 112,674 5,46285 1,32445 33,5953 2,79812 1,13812

ITÄVALTA:

ATS 703,552 34,1108 8,27006 209,774 17,4719 7,10657 624,415

PORTUGALI:

PTE 10250,5 496,984 120,492 3056,34 254,560 103,541 9097,53 1456,97

SUOMI:

FIM 304,001 14,7391 3,57345 90,6420 7,54951 3,07071 269,806 43,2094 2,96571 -

108

1 8 Niiden jäsenvaltioiden ecukorivaluutat, jotka eivätosallistu euroalueeseen.

1 Miksi ainoastaan kahdenväliset kurssit voidaan ilmoittaa?

Perustamissopimuksen artiklan 109 l koh-dassa 4 määrätään, että kurssit, joilla eurokorvaa euroalueeseen osallistuvat valuutat,otetaan käyttöön talous- ja rahaliiton kol-mannen vaiheen alkaessa eli 1.1.1999. Eu-ron peruuttamattomien muuntokurssienkäyttöönoton ei sinänsä tule muuttaa viralli-sen ecun ulkoista arvoa. Samoin neuvoston17.6.1997 antamassa asetuksessa joistakineuron käyttöönottoon liittyvistä ehdoistamäärätään, että kaikki oikeudellisen asiakir-jan viittaukset viralliseen ecuun tulee korva-ta viittauksilla euroon niin, että yksi eurovastaa yhtä ecua. Tämän vuoksi euronperuuttamattomien muuntokurssien on vas-tattava osallistuvien valuuttojen yksikköinä

31.12.1998 ilmaistavaa virallisen ecun ar-voa.

Koska ecu on korivaluutta, johon sisältyvätTanskan kruunu, Kreikan drakma ja Englan-nin punta18 , ei ole mahdollista ilmoittaaennen vuoden 1998 loppua niitä peruutta-mattomia muuntokursseja, joilla euron tu-lee korvata osallistuvat valuutat. On kuiten-kin mahdollista ilmoittaa euroalueeseen osal-listuvien valuuttojen kahdenväliset kurssit,joita käytetään 31.12.1998 virallisen ecunvaluuttakurssien ja siten euron ja näidenvaluuttojen välisten peruuttamattomienmuuntokurssien laskemiseksi.

2 Kahdenväliset kurssit, joita käytetään euron peruuttamattomienmuuntokurssien määrittämiseen

Euroalueeseen osallistuvien valuuttojen voi-massa olevia kahdenvälisiä ERM-keskuskurs-seja käytetään niiden virallisen ecun lopullis-ten valuuttakurssien laskemiseksi, jotka neu-vosto hyväksyy euron peruuttamattomiksimuuntokursseiksi kolmannen vaiheen en-simmäisenä päivänä eli 1.1.1999. Nämäkurssit sisältyvät yhteiseen tiedonantoon

liitettyyn taulukkoon. Käänteislaskelmista joh-tuvien pienten aritmeettisten epäjohdon-mukaisuuksien välttämiseksi taulukko sisäl-tää ainoastaan yhden kunkin valuuttaparinkahdenvälisen kurssin, jolla on merkitystäjäljempänä kuvatussa 31.12.1998 noudatet-tavassa menettelyssä.

3 Virallisen ecun valuuttakurssien laskeminen 31.12.1998

Virallisen ecun valuuttakurssien laskemiseen31.12.1998 käytetään keskuspankkien välis-tä päivittäistä yhteispuhelua. Tässä menette-lyssä jäsenvaltioiden keskuspankit ilmoitta-vat valuuttojensa edustavat valuuttakurssitsuhteessa Yhdysvaltain dollariin.

Menettelyssä on kolme vaihetta.

Vaihe 1: EU-valuuttojen valuuttakurssienmäärittäminen suhteessa Yhdysvaltain dollariinyhteistyömenettelyssä

Klo 11.30 (Keski-Euroopan aikaa) EU:nkeskuspankit, mukaan lukien ne, joiden va-luutat eivät ole mukana ecukorissa, toimit-tavat toisilleen puhelinneuvottelussa valuut-tojensa Yhdysvaltain dollarin valuuttakurssit.

109

19 Esimerkiksi FRF/DEM = FRF/USD : DEM/USD.

Nämä valuuttakurssit noteerataan osto- jamyyntikurssien välisinä pistearvoina. Piste-arvot vastaavat yleensä osto- ja myyntikurs-sien erojen keskipisteitä. EU:n keskuspankitottavat nykyisen yhteistyökäytännön salli-missa rajoissa kuitenkin huomioon tarpeenilmaista valuuttakurssit kuuden merkitsevännumeron tarkkuudella, kuten myös ennak-koon ilmoitetut kurssit on ilmaistu. Euro-alueeseen osallistuvien valuuttojen kahden-väliset kurssit, jotka lasketaan EU:n keskus-pankkien noteeraamien vastaavien Yhdys-valtain dollarin kurssien kautta19, vastaavatennakkoon ilmoitettuja kahdenvälisiä ERM-keskuskursseja kuudenteen merkitseväännumeroon saakka. Euroalueeseen osallistu-vat EU:n keskuspankit ovat valmiit tarvitta-essa varmistamaan tämän vastaavuuden tar-koituksenmukaisin markkinatoimin.

Vaihe 2: Virallisen ecun valuuttakurssinlaskeminen suhteessa Yhdysvaltain dollariin

Belgian keskuspankki ilmoittaa tämän jäl-keen EU:n keskuspankkien noteeraamatkurssit komissiolle, joka käyttää niitä las-keakseen virallisen ecun valuuttakurssit. Yh-dysvaltain dollarin ja ecun välinen valuutta-kurssi (ilmaistuna 1 ecu = x USD) saadaanlaskemalla yhteen ecun muodostavien kan-sallisten valuuttamäärien arvot Yhdysvaltaindollareina.

Vaihe 3: Virallisen ecun valuuttakurssienlaskeminen suhteessa euroalueeseen osallistuviinEU-valuuttoihin

Virallisen ecun valuuttakurssit suhteessa EU-valuuttoihin lasketaan kertomalla Yhdysval-tain dollarin ja ecun välinen valuuttakurssinäiden valuuttojen Yhdysvaltain dollarin va-luuttakursseilla. Nämä kurssit lasketaan kai-kille EU-valuutoille, ei ainoastaan niille, jotkaovat mukana ecukorissa.

Lasketut ecun valuuttakurssit pyöristetäänkuudenteen merkitsevään numeroon. Täs-mälleen samaa laskentamenetelmää, ja myöspyöristyskäytäntöä, sovelletaan euron ja eu-roalueen valuuttojen välisten peruuttamat-tomien muuntokurssien määrittämiseksi.

Asian selventämiseksi jäljempänä on kuvausvirallisen ecun valuuttakurssien laskemisestakaikkiin EU-valuuttoihin nähden 31.12.1997.

Heti kun euron ja kunkin osallistuvan valuu-tan välinen peruuttamaton muuntokurssion hyväksytty, se on euron käyttöä koske-van lainsäädännön mukaisesti ainoa kurssi,jota käytetään euron ja kansallisen valuutta-yksikön välillä kumpaankin suuntaan tehtä-vään muuntoon ja myös kansallisten valuut-tayksiköiden välisiin muuntoihin. Pyöristämi-sen vuoksi epäsuorasti laskettavat kahden-väliset kurssit, jotka olisivat saatavissa euronmuuntokursseista, eivät ehkä aina vastaaviimeiseen (kuudenteen) merkitsevään nu-meroon saakka tässä tiedonannossa tarkoi-tettuja, ennalta ilmoitettuja kahdenvälisiäERM-keskuskursseja.

110

Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 3

Kansallisten valuutta- Yhdysvaltain Kansallisen valuutta- Ecun

yksiköiden määrä dollarin valuutta- määrän dollari- valuuttakurssit

ecukorissa kurssi 31.12.97 vasta-arvo

(a) (b) (c) = (a):(b) (d) = (USD/ECU)*(b)

DEM 0,6242 1,7998 0,3487541 1,97632

BEF 3,301 36,92 0,0894095 40,7675

LUF 0,130 36,92 0,0035211 40,7675

NLG 0,2198 2,0172 0,1089629 2,22742

DKK 0,1976 6,8175 0,0289842 7,52797

GRD 1,440 282,59 0,0050957 312,039

ITL 151,8 1758,75 0,0863113 1942,03

ESP 6,885 151,59 0,0454186 167,388

PTE 1,393 183,06 0,0076095 202,137

FRF 1,332 5,9881 0,2224412 6,61214

GBP 0,08784 1,6561 0,1454718 @ 0,666755

IEP 0,008552 1,4304 0,0122328 @ 0,771961

USD/ECU 1,1042128*

FIM 5,4222 5,98726

ATS 12,59 13,9020

SEK 7,9082 8,73234

@ Englannin punnan ja Irlannin punnan dollarikurssi on dollareiden määrä valuuttayksikköä kohti eikä valuuttayksiköiden määrädollaria kohti. Sarake (c) lasketaan siten kummankin valuutan tapauksessa kertomalla sarakkeen (a) arvo sarakkeen (b) arvolla jasarake (d) lasketaan jakamalla ecun dollarivasta-arvo (ts. USD/ECU) sarakkeen (b) kurssilla.

* Viimeisessä merkitsevässä numerossa on yhden yksikön ero (ts. 1,1042128, eikä 1,1042127), koska kansallisten valuuttamääriendollarivasta-arvot esitetään pyöristämisen jälkeen seitsemän desimaalin tarkkuudella, kun taas laskentatarkoituksiin käytetäänrajoittamatonta määrää numeroita.

111

Sanasto

Arvopaperien denominaation muuttaminen (re-denomination of securities): Arvopa-perin denominaatiolla tarkoitetaan rahayksikköä, jossa arvopaperin nimellisarvo (useimmitenarvopaperiin painettu rahamäärä) on ilmaistu. Denominaation muuttamisella tarkoitetaanmenettelyä, jonka avulla kansallisen valuutan määräisenä liikkeeseen lasketun arvopaperinalkuperäinen denominaatio muutetaan euromääräiseksi peruuttamattomasti kiinnitettyyn muunto-kurssiin.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien väliset kytkennät (links between securitiessettlement systems): Menettely, jonka avulla voidaan siirtää arvopapereita maasta toiseen arvo-osuuksina kahden arvopaperikaupan selvitysjärjestelmän välillä (siirtämättä arvopapereita fyysi-sesti).

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmä (securities settlement system): Järjestelmä, jokamahdollistaa arvopaperien vastikkeettoman tai vastikkeellisen siirron.

Arvopaperikeskus (central securities depository, CSD): Arvopaperien säilytyskeskus, jokamahdollistaa arvopaperitapahtumien käsittelyn elektronisesti, arvo-osuuksina. Arvopaperikeskuk-sen järjestelmä voi toimia fyysisten arvopaperien pysäytysjärjestelmänä tai arvo-osuusjärjestelmä-nä (jolloin arvopaperit ovat olemassa ainoastaan elektronisina kirjauksina). Säilytyksen lisäksiarvopaperikeskuksessa voidaan hoitaa kauppojen täsmäyttäminen, selvitys sekä maksut jatoimitukset.

EBA (ECU Banking Association, joulukuusta 1997 alkaen Euro Banking Association):Euroopan unionin toimielinten tuella vuonna 1985 perustettu pankkien yhteenliittymä, jonkatoiminnalla on kolme tavoitetta: edistää ecun käyttöä rahoitustapahtumissa ja liiketoimissa, hoitaaja kehittää ecuselvitysjärjestelmää sekä toimia edustuselimenä ja keskustelufoorumina kaikissaecun käyttöön liittyvissä asioissa. EBA valmistelee parhaillaan euroclearing- ja selvitysjärjestelmääEMUn kolmatta vaihetta varten.

Ecofin: Ks. neuvosto.

Ecu (Euroopan valuuttayksikkö) (ECU, European Currency Unit): Nykyisen määritelmänmukaan (neuvoston asetus n:o 3320/94, 20.12.1994) ecu on kori, joka on muodostettulaskemalla yhteen vakioidut määrät kahdestatoista jäsenvaltioiden kaikkiaan viidestätoista valuutas-ta. Perustamissopimuksen artiklassa 109 g määrätään, että tätä valuuttakokoonpanoa eimuuteta ennen kuin kolmas vaihe alkaa. Ecun arvo lasketaan koriin kuuluvien valuuttojen arvonpainotettuna keskiarvona. Virallisen ecun ominaisuudessa ecua käytetään mm. ERMin laskenta-yksikkönä ja keskuspankkien varantovaluuttana. EMI luo virallisia ecuja kolmen kuukaudenswapsopimuksin EU-maiden viidentoista keskuspankin kanssa vaihtamalla viidesosan niidendollari- ja kultavaroista. Yksityiset ecut ovat ecumääräisiä rahoitusinstrumentteja (esim. pankkital-letuksia tai arvopapereita), jotka perustuvat sopimuksiin, joissa yleensä viitataan viralliseen ecuun.Yksityisen ecun “teoreettinen” arvo määritetään ecukorin yksittäisten komponenttien arvonperusteella. Yksityistä ecua käytetään kuitenkin eri tavalla kuin virallista ecua, ja käytännössäyksityisen ecun markkina-arvo voi poiketa sen “teoreettisesta” koriarvosta. Yksityisen ecunkorvaamisesta eurolla yhden suhteessa yhteen säädetään tietyistä euron käyttöön ottamiseenliittyvistä säännöksistä kesäkuussa 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) n:o 1103/97artiklassa 2.

112

Efektiivinen (nimellinen/reaalinen) valuuttakurssi (effective nominal/real exchangerates): Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi on bilateraalisten vaihtokurssien painotettu keskiar-vo. Reaalinen efektiivinen valuuttakurssi on nimellinen efektiivinen valuuttakurssi, joka ondeflatoitu ulkomaisten hintojen tai kustannusten painotetulla keskiarvolla suhteessa kotimaisiinhintoihin tai kustannuksiin. Efektiivisillä valuuttakursseilla mitataan maan hinta- ja kustannuskilpailu-kykyä. Valuutat ja painot valitaan kulloinkin analysoitavan talouskysymyksen mukaan. Efektiivisetvaluuttakurssit ovat useimmiten kauppapainoisia.

EKP (Euroopan keskuspankki) (ECB, European Central Bank): EKP on oikeushenkilö. Sehuolehtii, että EKPJ:lle annetut tehtävät joko suoritetaan osana sen omaa EKPJ:n perussäännönmukaista toimintaa tai kansalliset keskuspankit suorittavat ne.

EKPJ (Euroopan keskuspankkijärjestelmä) (European System of Central Banks, ESCB): EKPJ:nmuodostavat EKP ja jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit. Sen ensisijaisena tavoitteena onpitää yllä hintatason vakautta. Sen perustehtäviä ovat euroalueen rahapolitiikan määrittele-minen ja toteuttaminen, siihen osallistuvien jäsenvaltioiden virallisten valuuttavarantojen hallus-sapito ja hoito ja valuuttamarkkinatoimien suorittaminen sekä euroalueella toimivien maksujär-jestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen. Lisäksi EKPJ myötävaikuttaa luottolaitostentoiminnan vakauden valvontaan ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viran-omaisten harjoittaman politiikan moitteettomaan harjoittamiseen.

EKP:n johtokunta (ECB Executive Board): EKP:n päätöksentekoelin, joka toteuttaarahapolitiikkaa EKP:n neuvoston antamien suuntaviivojen ja sen tekemien päätösten mukaises-ti. Johtokunnan muodostavat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja 2 - 4 muuta jäsentä.Euroalueen jäsenvaltioiden hallitukset nimittävät johtokunnan valtion- tai hallitusten päämiestenkeskinäisellä sopimuksella neuvoston suosituksesta. Johtokunta nimitetään henkilöistä, joilla onarvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden ja pankkitoiminnan alalla. Neuvosto antaasuosituksensa Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa kuultuaan.

EKP:n neuvosto (ECB Governing Council): Koostuu EKP:n johtokunnan jäsenistä sekäeuroalueeseen osallistuvien maiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajista. Neuvosto onEKP:n ylin päätöksentekoelin. Se vahvistaa tarvittavat suuntaviivat ja tekee tarvittavat päätöksetEKPJ:lle perustamissopimuksessa ja EKPJ:n perussäännössä annettujen tehtävien suoritta-miseksi.

EKP:n yleisneuvosto (ECB General Council): EKP:n kolmas päätöksentekoelin EKP:nneuvoston ja johtokunnan lisäksi. Yleisneuvoston muodostavat EKP:n puheenjohtaja javarapuheenjohtaja sekä EU:n kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Se hoitaa tehtäviä, joitasyntyy, jos osa EU:n jäsenvaltioista jää aluksi euroalueen ulkopuolelle.

Elektroninen raha (electronic money, e-money): Tekniseen välineeseen elektronisestitallennettu raha, jota käytetään ennakkoon maksettuna haltijainstrumenttina maksettaessa muillekuin välineen liikkeeseenlaskijalle tarvitsematta käyttää pankkitilejä.

EMS (Euroopan valuuttajärjestelmä) (EMS, European Monetary System): Perustettiinvuonna 1979 Eurooppa-neuvoston 5.12.1978 tekemän, EMSin perustamista ja siihen liittyviäasioita koskevan päätöslauselman mukaisesti. Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioiden keskus-pankkien 13.3.1979 tekemässä sopimuksessa määrätään EMSin toimintamenettelyt. EMS pyrkiitiivistämään yhteisöön kuuluvien valtioiden välistä rahapoliittista yhteistyötä tavoitteenaan luodaEurooppaan rahataloudellisesti vakaa vyöhyke. EMSin tärkeimmät osat ovat ecu, valuuttakurssi- jainterventiomekanismi (ERM) ja erilaiset luottojärjestelyt.

113

EMU: Ks. talous- ja rahaliitto.

ERM (valuuttakurssimekanismi) (ERM, Exchange Rate Mechanism): EMSin valuuttakurs-si- ja interventiomekanismi, jossa kunkin siihen osallistuvan valuutan vaihtokurssi määritelläänkeskuskurssina ecuun nähden. Näiden keskuskurssien perusteella määritetään osallistuvienvaluuttojen kahdenväliset vaihtokurssit. Vaihtokurssit saavat vaihdella kahdenvälisen keskus-kurssin ylä- tai alapuolella ERM-valuuttojen vaihteluvälin rajoissa. Tämä vaihteluvälipäätettiin 2.8.1993 laajentaa ±15 prosentiksi. Saksan ja Alankomaiden kahdenkeskisen sopi-muksen mukaan Saksan markan ja Alankomaiden guldenin vaihteluväli on ±2,25 %. Keskuskurs-seja voidaan muuttaa vain kaikkien ERMiin osallistuvien maiden keskinäisellä sopimuksella (ks.myös keskuskurssin muutos).

ERM II (ERM II): Nykyistä ERMiä seuraava valuuttakurssimekanismi, joka muodostaa kehyksenvaluuttakurssipoliittiselle yhteistyölle euroalueen jäsenvaltioiden ja euroalueen ulkopuolellekolmannen vaiheen alussa jäävien jäsenvaltioiden välillä. ERM II:n jäsenyys on vapaaehtoista, muttaniiden EU:n jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, voidaan odottaa liittyvän mekanismiin. ERM II:nperusperiaatteista ja toimintalinjoista sovittiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa Dublinissa13. ja 14.12.1996. Amsterdamin huippukokouksessa 16. ja 17.6.1997 annettiin Eurooppa-neuvoston päätöslauselma valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliitonkolmannessa vaiheessa, ja EKP:n ja euroalueen ulkopuolisten kansallisten keskuspankkienvälisestä sopimuksesta on laadittu luonnos, joka EKP:n on määrä hyväksyä perustamisensa jälkeen.

ERM-valuuttojen vaihteluväli (ERM fluctuation margins): Kahdenvälisten vaihtokurssien ala-ja ylärajat, joiden välillä ERM-valuutat saavat vaihdella.

ETA-maat (Euroopan talousalueen maat) (EEA [European Economic Area] countries):Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä Islanti, Liechtenstein ja Norja.

Etäosallistuminen pankkienväliseen maksujärjestelmään (remote access to an IFTS):Yhteen maahan (“kotivaltioon”) sijoittautuneen luottolaitoksen mahdollisuus osallistua suoraantoiseen maahan (“vastaanottavaan valtioon”) sijoittautuneeseen pankkienväliseen maksujär-jestelmään. Järjestelmässä luottolaitos voi avata tarvittaessa omissa nimissään selvitystilinvastaanottavan valtion keskuspankissa ilman, että sen tarvitsee perustaa vastaanottavaan valtioonsivukonttoria.

Euro (euro): Euroopan rahan nimi, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaanMadridissa 15. ja 16.12.1995. Sillä korvataan yleisnimi “ecu”, jolla perustamissopimuksessaviitataan Euroopan valuuttayksikköön.

Euroalue (euro area): Alue, joka käsittää ne EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet euronkäyttöön yhteiseksi rahaksi perustamissopimuksen mukaisesti ja joissa harjoitetaan yhteistärahapolitiikkaa EKP:n päätöksentekoelinten (EKP:n neuvoston, EKP:n yleisneuvoston jaEKP:n johtokunnan) alaisuudessa.

114

Euroopan komissio (European Commission): Euroopan yhteisön toimielin, joka varmistaa,että perustamissopimuksen määräyksiä sovelletaan, tekee yhteisön politiikkaa koskeviaaloitteita ja ehdotuksia yhteisön lainsäädännöksi sekä käyttää valtuuksia tietyillä aloilla. Talouspoli-tiikassa komissio antaa suosituksia yhteisön talouspolitiikan yleisiksi suuntaviivoiksi ja raportoineuvostolle talouden kehityksestä ja talouspolitiikasta. Se seuraa julkisten talouksien tilaa jakäynnistää liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn. Komissiossa on 20 jäsentä siten, että Saksalla,Espanjalla, Ranskalla, Italialla ja Isolla-Britannialla on kaksi jäsentä ja muilla jäsenvaltioilla kullakinyksi jäsen. Yhteisön tilastoinnista vastaava komission pääosasto on Eurostat. Se kokoaa jakäsittelee järjestelmällisesti pääasiassa kansallisten viranomaisten tuottamia tietoja yhteisönlaajojen viisivuotisten tilastointiohjelmien mukaisesti.

Euroopan parlamentti (European Parliament): Euroopan parlamentissa on 626 jäsenval-tioiden kansalaisten edustajaa. Parlamentti toimii lainsäädäntöprosessin osana, joskin senvaltaoikeudet vaihtelevat sen mukaan, millaisin menettelyin EU:n säädöksiä annetaan. EMUssaparlamentilla on pääasiassa neuvoa-antavat valtuudet. Perustamissopimuksessa määrätäänkuitenkin tietyistä menettelyistä, jotka koskevat EKP:n demokraattista vastuuta parlamentille(vuosikertomuksen esittäminen, yleiskeskustelu rahapolitiikasta, kuuleminen parlamentin toimival-taisissa valiokunnissa).

Eurooppa-neuvosto (European Council): Antaa Euroopan unionille sen kehityksessääntarvitseman liikevoiman ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat. Koostuu jäsenvaltioidenvaltion- tai hallitusten päämiehistä sekä Euroopan komission puheenjohtajasta. Ks. myösneuvosto.

Fidusiaarinen raha (fiduciary money): Setelit ja kolikot. Näitä maksuvälineitä sanotaanfidusiaarisiksi, koska niiden arvo perustuu siihen, että niiden haltija luottaa rahan liikkeeseenlaski-jaan.

Interventio vaihteluvälin rajoilla (intervention at the limits): Kahden keskuspankinpakollinen interventio tilanteessa, jossa toisen valuutta on liikkunut ERM-valuuttojenvaihteluvälinsä ylärajalle ja toisen sen alarajalle.

Interventio vaihteluvälin sisällä (intra-marginal intervention): Interventio, jonka keskus-pankki toteuttaa vapaaehtoisesti tasoittaakseen valuuttansa kurssivaihteluita ERM-valuuttojenvaihteluvälin sisällä.

Julkisen talouden alijäämän suhde BKT:hen, alijäämäsuhde (deficit ratio): Yksiperustamissopimuksen artiklan 104 c kohdassa 2 määrätty julkisen talouden lähenty-miskriteeri. Julkisen talouden alijäämän suhde BKT:hen määritellään ennakoidun tai toteutu-neen julkistalouden alijäämän suhteena markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen, jolloinjulkisen talouden alijäämä määritellään (liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä)pöytäkirjassa n:o 5 julkisen hallinnon nettoluotonottona.

Julkisen velan suhde BKT:hen, velkasuhde (debt ratio): Yksi perustamissopimuksenartiklan 104 c kohdassa 2 määrätty julkisen talouden lähentymiskriteeri. Julkisen velan suhdeBKT:hen määritellään julkisen velan suhteena markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen, jolloinjulkinen velka määritellään (liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä) pöytäkirjassa n:o 5bruttomääräiseksi kokonaisvelaksi nimellisarvoonsa vuoden lopussa ja konsolidoituna julkisenhallinnon aloilla.

115

Kaakkois-Aasian valtioiden järjestö (ASEAN) (Association for South-East AsianNations): Vuonna 1967 perustettu kansainvälinen järjestö, johon kuuluvat Indonesia, Malesia,Filippiinit, Singapore, Thaimaa, vuodesta 1984 alkaen Brunei, vuodesta 1995 Vietnam sekävuodesta 1997 Myanmar ja Laos. ASEANin keskeisenä tavoitteena on edistää jäsenmaidensataloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä niiden keskinäistä taloudellista yhteistyötä ja kauppaa.

Kahdenvälinen keskuskurssi (bilateral central rate): Kahden ERMiin kuuluvan valuutanvälinen virallinen vaihtokurssi, jonka perusteella on määritelty ERM-valuuttojen vaihteluväli.

Keski- ja Itä-Euroopan maat, KIE-maat (Central and Eastern European Countries,CEECs): Euroopan yhteisön termi, jolla tarkoitetaan niitä Keski- ja Itä-Euroopan maita, joidenkanssa Euroopan yhteisö on tehnyt assosiointisopimuksen. Nämä assosioidut KIE-maat ovat tällähetkellä Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.Keväällä 1998 yhteisö ryhtyi selvittämään, miltä osin kunkin KIE-maan lainsäädäntö vastaayhteisön säännöstöä, mutta liittymisneuvottelut on käynnistetty vain Puolan, Slovenian, Tšekin,Unkarin ja Viron (sekä Kyproksen) kanssa.

Keskuskurssin muutos (realignment): Yhden tai usean ERMiin kuuluvan valuutan ecukes-kuskurssin ja kahdenvälisten keskuskurssien muuttaminen.

Kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli (correspondent central banking model, CCBM): EKPJ:nluotto-operaatioissa käytettävä malli, joka mahdollistaa vakuuksien käytön maasta toiseen.Kirjeenvaihtajakeskuspankkimallissa kansalliset keskuspankit pitävät arvopaperitilejä toisiaan var-ten. Siten kansalliset keskuspankit voivat toimia paikallisina omaisuudensäilyttäjinä toistensapuolesta.

Kirjeenvaihtajapankkimenettely (correspondent banking): Menettely, jossa yksi pankkitarjoaa maksu- ja muita palveluja toiselle pankille. Kirjeenvaihtajapankit välittävät maksut useinkäyttämällä keskinäisiä tilejä (ns. nostro- ja lorotilejä), joihin voidaan liittää luottolimiitti.Kirjeenvaihtajapankkipalvelut ovat pääasiassa kansainvälisiä, mutta niitä käytetään asiamiessuhtees-sa myös joissakin kotimaisissa yhteyksissä. Kirjeenvaihtajapankin kannalta sen pitämä ulkomaisenpankin tili on lorotili, ja ulkomainen pankki pitää puolestaan tätä tiliä omana nostrotilinään.

Korkohuutokauppa, vaihtuvakorkoinen huutokauppa (variable-rate tender): Huuto-kauppamenettely, jossa vastapuolet tarjoavat sekä sen rahamäärän, josta ne haluavat tehdäkaupan keskuspankin kanssa, että rahamäärälle haluamansa koron. Ks. myös määrähuutokaup-pa, kiinteäkorkoinen huutokauppa.

Kytkentäverkosto (Interlinking mechanism): Kytkentäverkosto on yksi TARGET-järjestel-män arkkitehtuurin osatekijä. Termillä “kytkentä” kuvataan perusrakenteita ja menettelyjä, joillaeri maiden RTGS-järjestelmät kytketään toisiinsa, jotta maiden välisiä maksuja voidaankäsitellä TARGET-järjestelmässä.

Käänteisoperaatio (reverse transaction): Operaatio, jolla keskuspankki ostaa tai myyarvopapereita takaisinostosopimuksen perusteella, tai keskuspankin luotto-operaatio vakuuttavastaan.

116

Luottojen keskusrekisteri (Central credit register, CCR): Tietojärjestelmä, joka tarjoaaluottolaitoksille, keskuspankeille ja muille valvontaviranomaisille tietoja yritysten ja yksityishenkilöi-den velkaantuneisuudesta koko pankkijärjestelmässä.

Lähentymiskriteerit (convergence criteria): Perustamissopimuksen artiklan 109 jkohdassa 1 määrätyt ja pöytäkirjassa n:o 6 täsmennetyt kriteerit. Kriteereillä mitataan sitä, mitenjäsenvaltioiden taloudet ovat suoriutuneet hintavakauden, julkisen talouden rahoitusaseman,valuuttakurssien ja pitkien korkojen kehityksessä, sekä sitä, ovatko jäsenvaltioiden kansallisetlainsäädännöt, keskuspankkien perussäännöt mukaan lukien, perustamissopimuksen ja EKPJ:n/EKP:n perussäännön mukaiset. Euroopan komission ja EMIn perustamissopimuksen artiklan109 j kohdan 1 mukaisesti antamissa kertomuksissa arvioidaan kestävän lähentymisen korkeantason saavuttamista sen perusteella, missä määrin kukin jäsenvaltio on täyttänyt nämä kriteerit, jalisäksi arvioidaan, ovatko kansalliset lainsäädännöt perustamissopimuksen ja EKPJ:n/EKP:nperussäännön mukaiset.

Lähentymisohjelmat (convergence programmes): Hallitusten keskipitkän aikavälin suunnitel-mat ja oletukset, jotka koskevat talouden keskeisten muuttujien kehitystä perustamissopi-muksessa määrättyjen viitearvojen saavuttamisessa. Julkisen talouden rahoitusasemantarkastelussa korostetaan julkisen talouden tasapainoa vakauttavia toimia ja näiden perustanaolevia talousskenaarioita. Lähentymisohjelmat laaditaan tavallisesti kolmeksi tai neljäksi vuodeksi,mutta niitä tarkistetaan säännöllisesti niiden voimassaoloaikana. Ecofin-neuvosto arvioi näitäohjelmia Euroopan komission ja rahakomitean antamien lausuntojen perusteella. Talous-ja rahaliiton kolmannen vaiheen alettua ne jäsenvaltiot, joita koskee poikkeus, laativat edelleenlähentymisohjelmia, kun taas euroalueen jäsenvaltiot laativat vuosittain vakaus- ja kasvusopimuk-sen mukaisia vakausohjelmia.

Maksujärjestelmä (funds transfer system, FTS): Yksityisoikeudelliseen sopimukseen tai lakiinperustuva virallinen järjestely, jossa on useita jäseniä, yhteiset säännöt ja vakiintuneet menette-lytavat ja jonka tarkoituksena on välittää ja suorittaa jäsenten välisiä maksusitoumuksia.

Monikäyttöinen rahakortti (multi-purpose prepaid card): Maksuväline, jota voidaan käyttäämoniin eri tarkoituksiin useissa palvelupisteissä kotimaassa tai ulkomailla, mutta jonka käyttövoidaan joissakin tapauksissa rajata tietylle alueelle. Rahakortista käytetään myös nimitystäelektroninen kukkaro.

Määrähuutokauppa, kiinteäkorkoinen huutokauppa (fixed-rate tender, volume ten-der): Huutokauppamenettely, jossa keskuspankki määrää koron etukäteen ja huutokauppaanosallistuvat vastapuolet tekevät tarjouksen rahamäärästä, josta ne haluavat tehdä kaupan tuollakorolla. Ks. myös korkohuutokauppa, vaihtuvakorkoinen huutokauppa.

Nettomaksujärjestelmä (net settlement system, NSS): Maksujärjestelmä, jossa katteen-siirto tapahtuu nettopohjaisena kahdenvälisesti tai monenkeskisesti.

Neuvosto ([Euroopan unionin] neuvosto) (Council [of the European Union]): Neuvostokoostuu jäsenvaltioiden hallitusten edustajista. Yleensä nämä ovat kulloinkin käsiteltävinä olevistaasioista vastaavia ministereitä (tästä syystä neuvostosta käytetään usein nimitystä ministerineuvos-to). Talous- ja valtiovarainministerien kokoonpanossa kokoontuvasta neuvostosta käytetään useinnimitystä Ecofin-neuvosto. Lisäksi neuvosto voi kokoontua valtion- ja hallitusten päämiestenkokoonpanossa. Ks. myös Eurooppa-neuvosto.

117

Pankkienvälinen maksujärjestelmä (Interbank funds transfer system, IFTS): Maksu-järjestelmä, jonka osapuolista useimmat (tai kaikki) ovat luottolaitoksia.

Perustamissopimus (Treaty): Euroopan yhteisön perustamissopimus. Sopimus allekirjoitettiinRoomassa 25.3.1957, ja se tuli voimaan 1.1.1958. Sopimuksella perustettiin Euroopantalousyhteisö (ETY), ja siitä käytettiin usein nimitystä “Rooman sopimus”. Sopimus Euroopanunionista allekirjoitettiin Maastrichtissa 7.2.1992, minkä vuoksi sitä sanotaan usein Maastrichtinsopimukseksi, ja se tuli voimaan 1.11.1993. Tällä sopimuksella muutettiin ETYn perustamissopi-musta, josta nykyisin käytetään nimitystä Euroopan yhteisön perustamissopimus. SopimustaEuroopan unionista on myöhemmin muutettu “Amsterdamin sopimuksella”, joka allekirjoitettiinAmsterdamissa 2.10.1997.

Pikahuutokauppa (quick tender): Huutokauppamenettely, jota EKPJ noudattaa hienosäätö-operaatioissaan pyrkiessään vaikuttamaan nopeasti markkinoiden likviditeettitilanteeseen. Pika-huutokaupat käydään tunnin kuluessa, ja niihin osallistuvien vastapuolten määrä on rajoitettu.

Rahakomitea (Monetary Committee): Neuvoa-antava yhteisön elin, jonka jäseninä on kaksikunkin jäsenvaltion nimeämää edustajaa (yleensä toinen edustaa hallitusta ja toinen keskus-pankkia) sekä kaksi Euroopan komission nimeämää edustajaa. Rahakomitea perustettiinvuonna 1958 Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen artiklan 105 nojalla. Jotta erijäsenvaltioiden noudattama politiikka voitaisiin sovittaa yhteen niin pitkälle kuin se on tarpeensisämarkkinoiden toimivuuden kannalta, perustamissopimuksen artiklassa 109 c luetellaan alueet,joilla rahakomitean on osallistuttava neuvoston työn valmisteluun. Talous- ja rahaliitonkolmannen vaiheen alkaessa rahakomitea lakkautetaan ja sen tilalle perustetaan talous- jarahoituskomitea (Economic and Financial Committee).

RTGS-järjestelmä (reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä) (RTGS [real-time gross settle-ment] system): Maksujärjestelmä, jossa maksumääräykset käsitellään ja niiden katteiden siirrottehdään (nettouttamatta) samanaikaisesti ja toimeksianto kerrallaan reaaliaikaisesti (jatkuvasti).Katso myös TARGET-järjestelmä.

Selvityskeskus (settlement agent): Yhteisö, joka hoitaa selvitysprosessin (esim. maksupositioi-den määrittämisen, maksusuoritusten vaihdon valvomisen jne.) maksujärjestelmissä tai muissajärjestelyissä, joissa edellytetään selvitystä.

Suuret maksut (large-value payments): Suurilla maksuilla tarkoitetaan yleensä hyvin suuriamaksuja, joita pääasiassa pankit tai rahoitusmarkkinaosapuolet välittävät keskenään ja jotkatavallisesti on selvitettävä erittäin nopeasti ja täsmällisesti.

Talous- ja rahaliitto (EMU) (Economic and Monetary Union, EMU): Perustamissopi-mus kuvaa EU:n talous- ja rahaliiton toteutumista kolmivaiheisena prosessina. EMUn ensimmäi-nen vaihe alkoi heinäkuussa 1990 ja päättyi 31.12.1993. Tässä vaiheessa oli keskeisintä se, ettäkaikki pääomien vapaan liikkuvuuden sisäiset esteet EU:n alueella purettiin. EMUn toinen vaihealkoi 1.1.1994. Siinä mm. perustettiin Euroopan rahapoliittinen instituutti, kiellettiin julkisensektorin keskuspankkirahoitus ja rahoituslaitoksiin liittyvät erityisoikeudet sekä annettiin ohjeetliiallisten julkisen talouden alijäämien välttämisestä. Kolmas vaihe alkaa perustamissopimuksenartiklan 109 j kohdassa 4 tarkoitetun päätöksen mukaisesti 1.1.1999. Tällöin rahapoliittinentoimivalta siirtyy EKPJ:lle ja euro otetaan käyttöön.

118

Tappionjakamisperiaate (tappionjakosopimus) (loss sharing rule / agreement): Maksu-järjestelmän osapuolten välinen sopimus tappion jakamisesta tai selvitysyhtiön tappionjakamisjär-jestely sellaista tapausta varten, ettei yksi tai useampi osapuoli pysty vastaamaan sitoumuksistaan.Järjestelyssä määrätään, miten syntyvä tappio jaetaan osapuolten kesken, jos sopimus joudutaanpanemaan täytäntöön.

TARGET (Trans-European Automated Real-time Gross settlement ExpressTransfer system): Maksujärjestelmä, johon kuuluu yksi reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä(RTGS) kustakin sellaisesta jäsenvaltiosta, joka osallistuu euroalueeseen talous- jarahaliiton kolmannen vaiheen alussa. Kunkin maan RTGS-järjestelmä on yhteydessä muidenmaiden järjestelmiin kytkentäverkoston kautta, jotta maksut voitaisiin siirtää saman päivänaikana maasta toiseen koko euroalueella. Myös euroalueen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioidenRTGS-järjestelmiä voidaan kytkeä TARGET-järjestelmään, jos ne pystyvät käsittelemään euro-määräisiä tapahtumia.

Tarkastelujakso (reference period): Perustamissopimuksen artiklan 104 c kohdan 2alakohdassa a ja lähentymiskriteereistä tehdyssä pöytäkirjassa n:o 6 määrätty ajanjakso,jonka lähentymiskehitystä arvioidaan.

Tiliraha (scriptural money): Kaikki tilikirjauksina oleva raha, joka tämän muotonsa vuoksi eikierrä seteleinä ja kolikoina.

Toimitus maksua vastaan -järjestelmä (delivery versus payment system, DVP, deliveryagainst payment): Arvopaperien selvitysjärjestelmän menettely, jolla varmistetaan, ettäyksi varallisuusesine siirretään lopullisesti, jos ja vain jos yksi tai useampi toinen varallisuusesinesiirretään lopullisesti. Varallisuusesineitä voivat olla arvopaperit tai muut rahoitusinstrumentit.

Toimitusriski (settlement risk): Yleistermi, jolla tarkoitetaan riskiä, ettei suoritus tapahdumaksujärjestelmässä tai arvopaperien selvitysjärjestelmässä odotetulla tavalla. Tämä riski voikäsittää sekä luotto- että likviditeettiriskin.

Toinen pankkidirektiivi (Second Banking Co-ordination Directive): 15.12.1989 annettudirektiivi (89/646/ETY), joka koskee EU:ta kotipaikkanaan pitävien luottolaitosten liiketoiminnanaloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovit-tamista. Sillä muutettiin ensimmäistä pankkidirektiiviä, joka annettiin vuonna 1977 (77/780/ETY).

Toteutusohjeet (implementation package): EMIn neuvoston heinäkuussa 1996 hyväksymätrahaliiton kolmannen vaiheen tilastovaatimukset (Statistical requirements for Stage Three ofMonetary Union - Implementation Package). Tässä julkisessa valmisteluasiakirjassa esitetäänyksityiskohtaisesti ne tilastot, jotka EKP vaatii yhteisen rahapolitiikan määrittelyä ja toteuttamistavarten. Toteutusohjeet koskevat pääasiassa raha- ja pankkitilastoja sekä maksutasetilastoja muttamyös muita rahoitus-, hinta- ja kustannustilastoja, julkisen talouden tilastoja ja taustatietoa antaviataloudellisia tilastoja.

Vakiohuutokauppa (standard tender): Huutokauppamenettely, jota EKPJ noudattaa sään-nöllisissä avomarkkinaoperaatioissaan tai laskiessaan liikkeeseen velkasitoumuksia. Vakiohuutokau-pat käydään 24 tunnin kuluessa. Kaikilla yleiset kelpoisuusvaatimukset täyttävillä vastapuolilla onoikeus tehdä tarjouksia vakiohuutokaupoissa.

119

Vakuus (collateral): Keskuspankille luottojärjestelyjen vakuudeksi pantattu omaisuus tai repo-kaupalla siirretty omistusoikeus.

Valuutta-asiantuntijoiden seurantaryhmä (Monitoring Group): EU-maiden keskuspank-kien valuutta-asiantuntijoiden muodostama ryhmä, joka seuraa säännöllisesti kokonais- jarahataloudellista kehitystä sekä talous- ja rahapolitiikkaa EMSin toiminnan arvioimiseksi.

Valuutta-asiantuntijoiden yhteistyökäytäntö (concertation procedure): Järjestely, jossaEU:n jäsenvaltioiden sekä Kanadan, Japanin, Norjan, Sveitsin ja Yhdysvaltojen keskuspankkienvaluutta-asiantuntijoiden muodostama yhteistyöryhmä (Concertation Group) vaihtaa tietoavaluuttamarkkinoilla tapahtuvista muutoksista päivittäisten puhelinneuvottelujen avulla sekäsäännöllisesti järjestettävissä keskuspankkien asiantuntijoiden kokouksissa.

Valuuttaswap (foreign exchange swap): Samanaikainen avista- ja termiinikauppa kahden erivaluutan välillä. EKPJ toteuttaa rahapoliittisia avomarkkinaoperaatioita valuuttaswapeina, joissakansalliset keskuspankit (tai EKP) ostavat (tai myyvät) euroa avistakauppana jotakin muutavaluuttaa vastaan ja samanaikaisesti myyvät (tai ostavat) sitä takaisin termiinikauppana. Tätävälinettä käytetään myös EKPJ:n valuuttavarantojen hoidossa.

Viitearvo (reference value): Perustamissopimuksen liiallisia alijäämiä koskevasta menette-lystä tehdyssä pöytäkirjassa n:o 5 määrätään täsmälliset viitearvot julkisen talouden alijäämänsuhteelle BKT:hen (3 % BKT:stä) ja julkisen velan suhteelle BKT:hen (60 % BKT:stä).Lähentymiskriteereistä tehdyssä pöytäkirjassa n:o 6 taas täsmennetään menetelmä, jollalasketaan hintojen ja pitkien korkojen lähentymistä arvioitaessa käytettävät viitearvot.

VSTF, erittäin lyhyen ajan rahoitus (VSTF, Very Short-Term Financing): Keskuspankkienvälinen EMSin luottojärjestely, jolla rahoitetaan ERM-valuuttojen määräisiä interventioita.

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) (Harmonised Index of ConsumerPrices, HICP): Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 109 j kohdassa 1tarkoitetuista lähentymiskriteereistä tehdyssä pöytäkirjassa n:o 6 edellytetään, että hintojenlähentyminen lasketaan kuluttajahintaindeksin avulla yhtäläisin perustein ottaen huomioonkansallisten määritelmien erot. Vaikka jäsenvaltioiden nykyiset kuluttajahintatilastot suurelta osinperustuvat samoihin periaatteisiin, yksityiskohdissa on huomattavia eroja, jotka vaikuttavatkansallisten tietojen vertailukelpoisuuteen. Noudattaakseen perustamissopimuksen määräystäEuroopan komissio (Eurostat) on tiiviissä yhteistyössä kansallisten tilastolaitosten ja EMInkanssa yhdenmukaistanut kuluttajahintojen käsitteistöä. Tämän työn tuloksena on saatu aikaanyhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI).

Yhdenmukaistetut pitkät korot (harmonised long-term interest rates): Euroopan yhteisönperustamissopimuksen artiklan 109 j kohdassa 1 tarkoitetuista lähentymiskriteereistätehdyssä pöytäkirjassa n:o 6 edellytetään, että korkojen lähentyminen lasketaan jäsenvaltioidenpitkien joukkovelkakirjalainojen ja vastaavien arvopapereiden korkojen perusteella ottaenhuomioon kansallisten määrittelyjen erot. Noudattaakseen perustamissopimuksen määräystä EMIon yhdenmukaistanut pitkiä korkoja kuvaavien tilastojen käsitteistöä ja kokoaa säännöllisestitietoja kansallisista keskuspankeista Euroopan komission (Eurostatin) puolesta. Tässäraportissa käytetään täysin yhdenmukaistettuja tietoja.

120

20 Toimenpiteet ovat aikajärjestyksessä sen päivämäärän mukaan, jolloin niistä ilmoitettiin.

2.1. Itävallan keskuspankki aloittaa säännölliset viikoittaiset huutokaupat, joissasovelletaan 2 viikon maturiteettia aikaisemman 1 viikon maturiteetinsijasta, sekä tekee joitakin muutoksia luottolimiitteihin.

13.1. Portugalin keskuspankki alentaa repokorkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 6,5prosenttiin.

16.1. Espanjan keskuspankki laskee virallista 10 päivän repokorkoa 0,25prosenttiyksiköllä 6,0 prosenttiin.

21.1. Italian keskuspankki laskee diskonttokorkoa ja määräaikaisten luottojenkorkoa (eli lombardkorkoa) 0,75 prosenttiyksiköllä 6,75 prosenttiin ja8,25 prosenttiin.

30.1. Ranskan keskuspankki laskee interventiokorkoa 0,05 prosenttiyksiköllä3,1 prosenttiin.

12.2. Kreikan keskuspankki aloittaa säännölliset viikoittaiset huutokaupat, jotkapidetään korkohuutokauppoina (amerikkalaisina huutokauppoina) taimäärähuutokauppoina ja joilla kerätään talletuksia luottolaitoksilta jamyydään tai ostetaan arvopapereita takaisinosto- tai -myyntisitoumuksinsoveltaen kummassakin tapauksessa 2 viikon maturiteettia. Ensimmäisessäkorkohuutokaupassa hyväksyttyjen tarjousten painotettu keskikorko oli12,14 %.

13.2. Ranskan keskuspankki ilmoittaa, että se poistaa vähimmäis-varantovelvoitteen piiristä kaikki juoksuajaltaan alle vuoden pituisiinarvopaperien takaisinostositoumuksiin liittyvät velat muille kuin pankeille.

14.2. Kreikan keskuspankki alentaa diskonttokorkoa ja lombardkorkoa 1prosenttiyksiköllä 15,5 prosenttiin ja 20,0 % prosenttiin sekä yön yli-interventioluoton korkoa 0,5 prosenttiyksiköllä 11,9 prosenttiin.

19.2. Kreikan keskuspankin viikoittaisessa 2 viikon talletusten huutokaupassahyväksyttyjen tarjousten painotettu keskikorko laskee 0,19prosenttiyksiköllä 11,95 prosenttiin.

27.2. Alankomaiden keskuspankki nostaa erikoisluottokorkoa 0,2prosenttiyksiköllä 2,7 prosenttiin.

3.3. Englannin pankki ottaa käyttöön uudet päivittäiset interventiot virallistenkorkojen asettamiseksi ja likviditeetin tarjoamiseksi clearingpankeille.Interventiot kattavat myös valtionobligaatioilla ja muilla vakuuskelpoisilla

EU-jäsenmaiden rahapoliittiset toimenpiteet vuonna199720

121

velkainstrumenteilla tehtävät operaatiot, ja niihin voi osallistua aikaisempaalaajempi joukko vastapuolia, kuten pankit (muut kuin diskonttopankit) jaarvopaperiyritykset.

10.3. Alankomaiden keskuspankki nostaa luottokorkoa 0,5 prosenttiyksiköllä2,5 prosenttiin ja erikoisluottokorkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 2,9prosenttiin.

14.3. Espanjan keskuspankki alentaa 10 päivän repokorkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 5,75 prosenttiin.

28.3. Kreikan keskuspankki ottaa käyttöön (yön yli-) talletusmahdollisuuden.Talletuksille maksetaan 11,9 prosentin korko silloin, kun ne ovatyhteismäärältään enintään 300 miljardia drakmaa; yli meneville talletuksillekorko on 9,9 %. Talletusten yhteismäärän yläraja on jaettu edelleen eriluottolaitosten kesken niiden kotimaisten markkinaosuuksien perusteella.

2.4. Kreikan keskuspankki pitää viikoittaisen huutokaupan 2 viikon talletuksistakiinteällä 11,9 prosentin korolla, joten korko alenee 0,05 prosentti-yksikköä.

11.4. Portugalin keskuspankki laskee repokorkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 6,3prosenttiin, talletuskorkoa 0,4 prosenttiyksiköllä 5,8 prosenttiin ja yön yli-luoton korkoa 0,5 prosenttiyksiköllä 7,8 prosenttiin.

15.4. Espanjan keskuspankki alentaa 10 päivän repokorkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 5,5 prosenttiin.

28.4. Espanjan keskuspankki hyväksyy arvopapereiden panttauksentäydennykseksi repo-operaatioihinsa. Panttauskelpoisia arvopapereita ovatEspanjan keskuspankin todistukset, julkiset ja yksityiset kiinteäkorkoisetvelkainstrumentit ja muiden kuin pankkien osakkeet.

1.5. Tanskan keskuspankki lakkauttaa (vuonna 1992 käyttöön ottamansa)korollisten talletusten ylärajat rahapoliittisten operaatioiden vastapuoliensekkitilitalletuksille keskuspankissa.Irlannin keskuspankki nostaa lyhytaikaisen luoton korkoa 0,5 prosentti-yksiköllä 6,75 prosenttiin.

6.5. Englannin pankki ilmoittaa nostavansa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä6,25 prosenttiin. Valtiovarainministeri ilmoittaa, että Englannin pankille onmyönnetty toiminnallinen riippumattomuus korkojen asettamisessa.Operatiiviset päätökset tullaan tekemään uudessa rahapolitiikankomiteassa, jonka jäseninä ovat pääjohtaja, kaksi varapääjohtajaa ja kuusimuuta jäsentä.

9.5. Portugalin keskuspankki alentaa repokorkoa 0,3 prosenttiyksiköllä 6,0prosenttiin, talletuskorkoa 0,1 prosenttiyksiköllä 5,7 prosenttiin ja yön yli-luoton korkoa 0,1 prosenttiyksiköllä 7,7 prosenttiin.

122

12.5. Kreikan keskuspankki alentaa diskonttokorkoa, lombardkorkoa jalimiitinylityskorkoa 1 prosenttiyksiköllä 14,5 prosenttiin, 19,0 prosenttiinja 24,0 prosenttiin.

16.5. Espanjan keskuspankki alentaa 10 päivän repokorkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 5,25 prosenttiin.

23.5. Alankomaiden keskuspankki muuttaa rahapolitiikan välineistöään:keskiarvoistamismenettely luottojärjestelyssä lopetetaan, minkä sijaan sitäryhdytään soveltamaan keskuspankissa pidettävään pakolliseen muttakorolliseen kassavarantoon, jonka määrä säädetään ennalta neljän taiviiden viikon jaksoksi; luottojärjestelyssä yksittäisen pankin luotonenimmäismäärä on aikaisemman kolmen kuukauden keskimääräisenluottomäärän sijaan kiinteä määrä, jonka maturiteetti on vähintäänkuukausi ja enintään kolme kuukautta; luottojärjestelyn nimi muutetaankiinteäksi luottojärjestelyksi, mutta sen korko pysyy ennallaan 2,5prosentissa; lisäksi otetaan käyttöön maksuvalmiusluottojärjestely, jonkakoroksi asetetaan 4,5 %; erikoisluottokorko pysyy ennallaan 2,9prosentissa.

6.6. Englannin pankki nostaa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 6,5prosenttiin.

27.6. Italian keskuspankki laskee diskonttokorkoa ja määräaikaisten luottojenkorkoa (eli lombardkorkoa) 0,5 prosenttiyksiköllä 6,25 prosenttiin ja 7,75prosenttiin. Lisäksi pakollisten varantojen korko lasketaan 5,5 prosentista4,5 prosenttiin.

10.7. Englannin pankki nostaa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 6,75prosenttiin.

11.7. Alankomaiden keskuspankki nostaa erikoisluottokorkoa 0,1 prosentti-yksiköllä 3,0 prosenttiin.Portugalin keskuspankki laskee repokorkoa, talletuskorkoa ja yön yli-korkoa 0,3 prosenttiyksiköllä 5,7 prosenttiin, 5,4 prosenttiin ja 7,4prosenttiin.

21.7. Portugalin keskuspankki hyväksyy tietyin kriteerein yksityisetvelkainstrumentit vakuutena avomarkkinaoperaatioissaan.

24.7. Kreikan keskuspankki alentaa kumpaakin talletuskorkoaan (perus- javähimmäiskorkoa) 0,3 prosenttiyksiköllä 11,6 prosenttiin ja 9,6prosenttiin.

7.8. Englannin pankki nostaa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 7,0prosenttiin.

14.8. Kreikan keskuspankki alentaa talletuskorkoa (peruskorkoa) 0,3prosenttiyksiköllä 11,3 prosenttiin 18.8. alkaen.

123

18.8. Portugalin keskuspankki alentaa repokorkoa, talletuskorkoa ja yön yli-luoton korkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin, 5,2 prosenttiin ja7,2 prosenttiin.

15.9. Suomen Pankki nostaa huutokauppakorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 3,25prosenttiin.

3.10. Espanjan keskuspankki alentaa 10 päivän repokorkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 5,0 prosenttiin.

7.10. Kreikan keskuspankki alentaa talletuskorkoa (peruskorkoa) 0,4 prosentti-yksiköllä 10,9 prosenttiin.

9.10. Belgian keskuspankki nostaa keskikorkoa ja maksuvalmiusluottokorkoa 0,3prosenttiyksiköllä 3,3 prosenttiin ja 4,55 prosenttiin ja diskonttokorkoa0,25 prosenttiyksiköllä 2,75 prosenttiin.Tanskan keskuspankki nostaa 2 viikon talletustodistusten korkoa jadiskonttokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 3,75 prosenttiin ja 3,5prosenttiin.Saksan keskuspankki ilmoittaa, että sen kahta seuraavaa reposopimusta(15. ja 22.10.) tullaan tarjoamaan 3,3 prosentin kiinteällä korolla (0,3prosenttiyksikön nousu).Ranskan keskuspankki nostaa interventiokorkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 3,3prosenttiin.Alankomaiden keskuspankki nostaa erikoisluottokorkoa 0,3 prosentti-yksiköllä 3,3 prosenttiin ja kiinteää luottokorkoa 0,25 prosentti-yksiköllä 2,75 prosenttiin.Itävallan keskuspankki ilmoittaa nostavansa repokorkoa 0,2 prosentti-yksiköllä 3,2 prosenttiin.

24.10. Irlannin keskuspankki ilmoittaa, että se ottaa keskiarvoistamismenettelynkäyttöön varantovelvoitteessaan. Keskiarvoistamisen käytön maksi-moimiseksi pankki tulee tekemään viikoittaisia repo-operaatioita korko- taimäärähuutokauppoina soveltaen 2 viikon maturiteettia 20.11. alkaen.

31.10. Kreikan keskuspankki ottaa käyttöön päivittäisen 0,4 prosentinlisämaksun, jota sovelletaan - 24 prosentin limiitinylityskoron lisäksi - jospankkien velkasaldot kasvavat entisestään.

3.11. Suomen Pankki lyhentää rahamarkkinahuutokaupoissa soveltamansamaturiteetin kuukaudesta kahteen viikkoon. Näihin huutokauppoihinliittyvien maksujen normaalina arvopäivänä ryhdytään käyttämäänkaupantekopäivää seuraavaa pankkipäivää. Maksuvalmiusluotonmaturiteetti lyhennetään viikosta yhteen päivään. Vakuudellisenmaksuvalmiusluoton käytön enimmäismäärää koskevat rajoituksetpoistetaan.

6.11. Englannin pankki nostaa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 7,25prosenttiin.

124

18.11. Portugalin keskuspankki laskee repokorkoa 0,2 prosenttiyksiköllä 5,3prosenttiin sekä talletuskorkoa ja yön yli -luoton korkoa 0,3prosenttiyksiköllä 4,9 prosenttiin ja 6,9 prosenttiin.

20.11. Irlannin keskuspankki aloittaa viikoittaiset huutokaupat soveltaen 2 viikonmaturiteettia. Ensimmäinen repokauppa tehdään kiinteällä 6,19 prosentinkorolla.

11.12. Ruotsin keskuspankki nostaa repokorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä 4,35prosenttiin 16.12. alkaen.

15.12. Espanjan keskuspankki alentaa 10 päivän repokorkoa 0,25prosenttiyksiköllä 4,75 prosenttiin.

18.12. Saksan keskuspankki asettaa M3:n kasvun tavoiteväliksi 3 - 6 % vuonna1998. Vuodeksi 1997 asetettu tavoiteväli oli 3,5 - 6,5 %.

23.12. Italian keskuspankki alentaa diskonttokorkoa ja määräaikaisten luottojenkorkoa (eli lombardkorkoa) 0,75 prosenttiyksiköllä 5,5 prosenttiin ja 7,0prosenttiin.

29.12. Kreikan keskuspankki laskee päivittäisen lisämaksunsa 0,4 prosentista 0,2prosenttiin. Lisämaksua sovelletaan - 24 prosentin limiitinylityskoron lisäksi- jos pankkien velkasaldot kasvavat entisestään.

125

21 Vuoden 1997 alun jälkeen julkaistut.22 Raportti vuoden 1995 kehityksestä julkaistiin maaliskuussa 1996.23 Tämä vuosittainen katsaus julkaistiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1991.

Muita EMIn julkaisuja21

Yhteinen rahapolitiikka kolmannessa vaiheessa : Toimintakehikon täsmentäminen (The singlemonetary policy in Stage Three - Specification of the operational framework). Tammikuu 1997.

Payment systems in the European Union - Addendum incorporating 1995 figures (”Blue Book”addendum). Tammikuu 1997.

The single monetary policy in Stage Three - Elements of the monetary policy strategy of theESCB. Helmikuu 1997.

EU securities settlement systems - Issues related to Stage Three of EMU. Helmikuu 1997.

Differences between national changeover scenarios and the potential need for harmonisedaction: Common policy messages. Maaliskuu 1997.

Developments in EU payment systems in 1996. Maaliskuu 1997.22

Recent developments in the use of the private ECU: statistical survey. Huhtikuu 1997.23

European money and banking statistical methods 1996. Huhtikuu 1997.

Vuosikertomus 1996 (Annual Report 1996). Huhtikuu 1997.

Common market standards for money market and foreign exchange transactions: Updatedpolicy messages. Heinäkuu 1997.

Euroseteliluonnosten valinta ja jatkokehittely (Selection and further development of the eurobanknote designs). Heinäkuu 1997.

Yhteinen rahapolitiikka kolmannessa vaiheessa: Yleisasiakirja EKPJ:n rahapolitiikan välineistä jamenettelyistä (The single monetary policy in Stage Three: General documentation on ESCBmonetary policy instruments and procedures). Syyskuu 1997.

The European Monetary Institute. Syyskuu 1997.

Sponsoring by the ESCB of an overnight reference interest rate in Stage Three of EMU. Syyskuu1997.

Second progress report on the TARGET project. Syyskuu 1997.

Provisional list of Monetary Financial Institutions as at December 1996. Syyskuu 1997.

126

24 Julkaisu on tarkoitettu kansallisille keskuspankeille, mutta se on myös muiden asiasta kiinnostuneidensaatavissa.

Legal convergence in the Member States of the European Union - As at August 1997. Lokakuu1997.

Addendum to the provisional list of Monetary Financial Institutions. Money market funds as atDecember 1996. Joulukuu 1997.

European Union Balance of Payments (Capital and Financial Account) Statistical Methods.Tammikuu 1998.

Payment systems in the European Union - Addendum incorporating 1996 figures (”Blue Book”addendum). Tammikuu 1998.

Standards for the use of Securities Settlement Systems in ESCB credit operations. Tammikuu1998.

Final List of Monetary Financial Institutions. Maaliskuu 1998.

Lähentymisraportti : Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan 109 j mukainen raportti(Convergence Report - Report required by Article 109j of the Treaty establishing the EuropeanCommunity). Maaliskuu 1998.

List of Monetary Financial Institutions - As at December 1997. Huhtikuu 1998.

Money and Banking Statistics Sector Manual - Guidance for the statistical classification ofcustomers. Huhtikuu 1998.

Money and Banking Statistics Compilation Guide - Guidance provided to NCBs for thecompilation of money and banking statistics for submission to the ECB. Huhtikuu 1998.24

TARGET information brochure. Toukokuu 1998.

EMIn verkkosivut: Tammikuussa 1998 EMI avasi verkkosivut Internetiin helpottaakseen tiedotta-mistaan suurelle yleisölle. EMIn verkkosivuilla (http://www.ecb.int) julkaistaan viimeaikaisiapuheita ja EMIn raportteja.