jukka hyde hytti: kokoelma-2012
Post on 23-Mar-2016
221 Views
Preview:
DESCRIPTION
TRANSCRIPT
I
Aika
HISTORIA
Kallio on nähnyt.
Veden, alkueläimen.
Kalan, matelijan, linnun.
Kallio on nähnyt.
Siihen tunkeutuvan puunsiemenen.
Ihmisen runon hukkuvan rantahiekkaan.
ALUSTA
a)
alussa oli uni
alussa oli haju
alussa oli halu
alussa oli monta
ei yksi
monta alkua
alkusärmästä
alkusärö
alkusäröstä
alkuvesi
vesi kiertää
loputonta ympyrää
merien merissä
kuumenee viilenee
jäähtyy jäätyy
loputonta ympyrää
ei alkua ei loppua
ympyrässä
vedessä on
alku
kun alku loppuu
loppuu kaikki
alkuunsa
alku on särö
alku on rikki
rikin katku
nenään
nenää ei vielä ole
b)
aurinko
katsoo itseään
vedestä
kuukin katsoo
vesi vastaa
kuu liikuttaa kuvaa
aurinko liikkuu
veden kuvassa
kuukin liikkuu
äiti aurinko
isä kuu
vesi vihkii
elämän
maa on uni
ilma on uni
maailma on uni
uni luo uuden unen
unesta uneen
monesta moneen
c)
alussa ei voinut
olla sana
sana on opittu
vieras on sana
ilman ihmistä
syntyy ihminen
ihminen syntyy
unesta
ihminen keksii
pisteen
keksii toisen
viivan keksii
niiden väliin
näin ihminen keksii
ajan
sillä aikaa ei ole
ilman ihmistä
niin kuin ääntäkään
ei ole
ilman kuulijaa
piste
d)
alussa on uni
alussa on haju
alussa on halu
alussa yksi
luomisen haju
luomisen halu
halu haistaa hajun
haju haluaa halun
luominen on kaksi
haju ja halu
luominen synnyttää
huomisen
ihmisen aika
on huominen
eläimillä
sitä ei ole
maa on uni
ilma on uni
maailma on uni
uni luo uuden unen
unesta uneen
monesta moneen
e)
alussa oli
monta
alkua
alkusärmä
alkusärö
alkuhaju
alkuhalu
alussa haju
alussa halu
alussa uni
lopussa uni
unelma lopusta
MUUTTUNUT
Ihminen on muuttunut kuumailmapalloksi.
Palloon pumpataan koko ajan lisää tulta
korkeammalle, korkeammalle
jää ruma jälki, kun kanto loppuu.
Ei pilvien yläpuolelta näe maahan
ihminen tarvitsee ankkureita
muistijälkiä menneisyyteen
juurien tunnistamista.
Ei yläilmoista tajua, että
vastaukset kysymyksiin
ovat siellä mistä lähdettiin.
Lähellä. Arjessa.
EKA KERTA
Mummolan hajuisena
sivut yhteen liimattuina.
Ensimmäinen painos
Helsingin Uusi Kirjapaino-osakeyhtiö 1914.
Otan veitsen.
Ensimmäinen lukija
erämaan kävijä.
AINA
Ainahan se on.
Ainahan se on ollut.
Ainahan se tulee olemaan.
Tämä hetki.
KUN ON KUU
Kun maisemaa ei enää ole.
Kun kevät ei tuoksu.
Kun sade ei ropise, ei kastele.
Kun uni on pelkkä piste.
Kun sateenkaari vain on.
Kun on marraskuu.
Kun marraskuu on vain aukko.
ENÄÄ
me emme enää katso silmiin
me emme enää näe kuvan taakse
me emme enää kuule kuin korvilla
me emme enää tunne toisiamme
me emme enää tiedä mikä karhu on
me emme enää välitä…
me emme enää ymmärrä kuolemaa
me emme elä
II
Paikka
JUNAMIES
Mies on noin kolmekymmentä. Seisoo hievahtamatta rautatiesillalla.
Vaalea pitkä tukka ottaa lämpimän tuulen vastaan.
Harmaassa verryttelyasussa kaksi valkoista raitaa.
Raidat kuin rata. Mies haluaa junan kulkevan lävitseen.
Sillan ali kulkee kaksitoista raidetta. Mielessään mies matkustaa.
Juna menee juuri sinne minne hän tahtoo.
Junat eivät tee U-käännöksiä.
SIMPELEJÄRVI
Päivällä piiskaa aalto
pitkälle rantalepikkoon
tuo kalat lähelle.
Kaisla kumartaa
vesi väistyy
jokainen kala
on kaunis sana
ruodot kirjaimia.
Katiska on mietelausekirja
pitkäsiima käsiteruno
virvelöinti sanaleikki
tuulastaminen manaus
tyhjä verkko
pelkät kannet.
Jokainen kala sana
ruodot kirjaimia
runoniekka kokkaa
suu siivilöi ruodot
kaikille ei keitto kelpaa.
NIMETÖN
(koska kukaan ei enää anna runoajatukselle nimeä ’Yksin’)
Yksin.
Yksin on rauhallista.
Paljon ajatuksen itiöitä.
Yksin.
Itiöiden umpikuja.
Toinen.
Toisen ajatus.
Minun ajatukseni.
Toiselle.
Itiöiden tartunta?
Mielipide?
Näkökulma?
Tärkeä?
Minulle.
Sinulle.
En ole niin yksin.
Itiöineni.
Öineni.
YKSITYISASIA?
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaa
hakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaahakkaaakkaa
MATTILAN MONTULLA
Soraisen lammen rannalla
puupenkillä puliremmi,
alan miehiksi mainitut.
Kuoli Siitosen Karju.
Kotoa kuolleena löydettiin
kylän nelikymppinen joulupukki.
Juttu juorun lailla kulkee
hiljentäen puliremmin.
Opissa kertauksen maku.
Kuoli Orraisen Manu.
Kuutostiellä astui auton alle
vähän Karju-vainaata vanhempana.
Keskikesän sade siirtää
pukukoppiin puliremmin.
Penkki tyhjenee.
Kuoli naapurin Mikko.
Kaksikymppisenä ammuttiin
omalla aseella suoraan sydämeen.
Puupenkillä puliremmi.
Soraisen montun reunalla.
Alan miehet.
Oppi ojaan kaadettuna.
Penkki tyhjenee.
HALU
Haluan muistaa
haluan halata
haluan lähteä
haluan palata
haluan tulla
halata tähteä
lähteä palata
en halua
halua salata.
Haluan tunteet
näyttää haluan
haluan käyttää
sydäntä haluan
toiveesi täyttää
en halua
halua salata.
SAMA IKKUNA?
Jätän hämmentyneenä yksinkertaisuuden pakkopaidan
syyllisenä johonkin, mitä en vieläkään ymmärrä.
Lapsi haluaa selityksiä
monimutkaisille asioille.
Miksi en saanut kysyä?
Samasta ikkunasta, samana heinäkuisena päivänä
näkyy kesä, tulee talvi.
Tuijotan ulos, sisään.
Kukapa ei haluaisi unohtaa
jos muistot ovat tyynyyn tukahdutettuja.
III
Läsnä
MINÄ, MINÄ, MINÄ…
Minussa on kaksi toista. Minä ja se toinen.
Minussa on kaksi puolta. Mitä haluan olla ja mitä olen.
Minussa, minusta, minua kirjoittaa kaksi minää.
Muisti on kaksi minää. Utopia on kaksi minää.
Ikävä on kaksi minää. Pelko on kaksi minää.
Minussa on kaksi puolta. Mitä olen ja mitä luulen olevani.
Minussa on kaksi puolta. Minä ja minä.
Näköalattomuus on kaksi minää.
Voimaton viha on kaksi minää.
Toivo on kaksi minää.
OSAAMINEN 5-4-3-2
Me osaamme
rakentaa laatikon
laittaa sille kannen
maalata kannen ja laatikon
eri väreillä.
Me osaamme
naulata kannen kiinni
varmistaa kiinnityksen
kestävyyden.
Me osaamme
säilyttää kannen
säilyttää laatikon.
Me osaamme.
Me ja tyhjä laatikko.
PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ 6.8.2008
Eilen en ollut tyhmä.
Tänään yritin. En onnistunut.
Minulla on negatiivinen olo.
Tänään on Hiroshiman muistopäivä.
Syntymäpäivät pysyvät päässä.
Kuolinpäivät poissa.
Pasifisti haluaa tappaa sodan.
INHIMILLISTÄ?
Ihminen on
inhimillinen.
Inhimillinen
turvallisuus
(UNDP 1994).
Inhimillinen
ulottuvuus
(ETYJ 1994).
Inhimillinen
voimavara
(Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus
2010).
Vallan tunne
herättää
eläimelliset vaistot.
PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ 24.6.2010
Tänään tunnen itseni onnelliseksi.
Toivottavasti muistan huomenna miltä tuntui.
Nimipäivä.
Tänään olen ollut tyytyväinen itseeni.
Toivottavasti tämä ei jatku.
Johannes Kastajan päivä.
Luen viimeistä Rintalaa.
Joka päivä on
Faustuksen päivä.
PAKKO
Pakko
on sana
joka pakottaa
minut toimimaan
omia ajatuksia, aatteita vastaan
oikomalla polkuja
heittäytymällä helpoksi
vaihtoehdoksi
joka väittää
olevansa ainoa.
Tämän runon haluaisin
kaivertaa syvälle rintaani
timantinterävällä
puukolla.
IV
Muut esille tulevat
RUNON VÄRIOPPI, osa X
Runossa valkoinen
on varjo ilman valoa.
Musta on runokukan väri.
Mustavalkoinen ei ole runon väri.
Runo ei ole mustavalkoinen.
ELÄKÖÖN SE ERO!
Aforistikko
kuulostaa jo sanana sellaiselta
joka ei ole syönyt riittävästi.
Sen rinnalla
runoilija on
runsaudensarvi.
IRTOLAISIA
Runoilijat eivät voi paeta itseään. Siksi yksinvaltiaat pelkäävät
heidän sanojaan.
Aika on ainoa ihmisen keksintö, joka voi halata surun pois.
Jos kukaan ei koskaan puhu itsestään selvyyksiä,
niin kaikki unohtavat ne.
On se hyvä ettei päällä ole jalkoja; sehän juoksisi koko ajan pois.
On se hyvä ettei jaloilla ole aivoja.
Ilman pitkää suhdetta ei ole pölyä
johon piirtää sydämen.
Makaan mahallani mudassa
mutta vielä vesi nousee.
Hävitessäni maailmasta lakkaan olemasta
tarpeeton.
HOMMAGE
à Timo K. Mukka (1944-1973)
Kun lause palaa
se kytee, roihuaa,
syöpyy mieleen.
Kun lause palaa
se palaa mieleen,
aivon kalvoon.
HOMMAGE
à Eeva-Liisa Manner (1921-1995)
Syyskuun Annan esitys päättyy.
Taputetaan kohteliaan kolmet kumarrukset.
“Hyvät näyttelijät...”
“Katson kaikki tämän ohjaajan esitykset.”
“Mukava musiikki… mihin mennään?”
Teatteri päättyy.
HOMMAGE
à Thomas Lanier (1911-1983)
Pakko olla liikkeellä
siskonsa takia
isän hylkäämä.
Paperilla marssittaa
runoa draamassa
rauhan puolesta.
Kierretty maailma
kääritty pressuun
New Yorkissa.
Paperilla marssittaa
runoa draamassa
rauhan puolesta.
Matkan pää pohjoisessa
taiteilijanimen toi
isän etelä.
HOMMAGE
à Kalervo Palsa (1947-1987)
Kun talvella tarkkaan tuijottaa
täysikuuta, siinä näkee
erilaisia murtumia, jotka
hiljalleen muuttuvat
kirjaiMIKSI, sanoiksi
piirustuksiksi, maalaukSIKSI.
KESKEISIÄ KYSYMYKSIÄ, osa 1
Onko ihmisen aika liian harvoin tasan,
kun se tuppaa koko ajan olemaan
joko yli tai vähän vaille?
Voiko runoa runnoa?
Vallan väkisin?
Miksi mietin paljonko
olisin säästänyt?
Miksen mieti paljonko
kulutan?
Onko tulisielun vastakohta menisielu?
Mikä minussa on vajaa pitsanpohja
mikä muilta puuttuva täyte?
Entä jos kieltäytyisin käyttämästä kysymysmerkkejä?
Äh, en kyennyt…
KARRELLA
Isä jättää perheen, kun Peetu on kuusivuotias.
Jäähyväisviestissä isä kirjoittaa,
että ei jaksa karrelle palaneen sydämensä kanssa.
Jotenkin se liittyy isän lapsuuteen, tietää äiti.
Peetuun iski salama, kun hän oli kolmevuotias.
Puun alla. Sydän pysähtyi. Iho paloi.
Lääkärit pitivät paranemista pienenä ihmeenä.
Äidille se oli iso ihme.
Siitä asti äiti on kertonut Peetulle tarinaa sydämestä,
joka oli palanut karrelle salamaniskusta.
Sydämestä, joka ei löydä onneaan
ennen kuin tapaa toisen,
joka on kokenut saman.
Äiti itkee, kun sitä viedään sairaalaan.
Jotenkin se liittyy isään, Peetu arvelee.
RIITTI
Miehän en enää
rakkausrunoja rustaa.
Kerta riitti
kun kerran toimii vieläkin.
top related