Kulma Ry

90°KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMAN AINEJÄRJESTÖLEHTI N0 2/2011

Kulma Ry

PUHEENJOHTAJALTA

Mitenkä se vuosi 2011 vilisti taas aivan ohi? Olemme kohta joulukuussa kuuntelemassa kauppojen jou-lulauluja niin, että korvista valuu verta. Säntäämme sinne tänne joululahjojen parissa, koska kolmesta ensimmäisestä kaupasta tuotteet ovat loppu. Ihmisiä on joka puolella iltamyöhään asti eli kaupoissakaan ei ole enää sitä turvallista iltakahdeksaa, jolloin jonoja ei ole. Sitten vielä pitäisi tietää, missä sen uuden-vuoden viettää. Kaikki odottavat koko ajan jostain sitä ”parempaa” kutsua, mutta päätyvät lopulta saman vanhan tutun kaveriporukan kanssa juhlimaan. Ja jouluna ei sitten pitänyt stressata eikä ärsyyntyä mis-tään.

Itse en juhli joulua. Todennäköisesti vietän koko juhlan töissä – täysin vapaaehtoisesti. Kovassa yksinäi-syyden puuskassa saatan tunkea itseni kaverini perheen joulupöytään. Epävirallinen kutsu on jo saatu! Olen kuitenkin erittäin helpottunut joulukuun tulosta. Joulukuussa on ehdottomasti kaikkein vähiten tehtävää opiskelujen ja yhdistystoiminnan kannalta. Tosin voisin ehdottaa, että kurssitehtävien deadli-net voisi asetella hieman tipoittain eikä tunkea jokaista sinne marraskuun kahdelle viimeiselle viikolle. Joulukuussa en aio juosta pää kolmantena jalkana lahjojen perässä ja tungen kaupoissa korvatulpat ko-rviin laulujen varalta. Aion vain nojata taaksepäin, rentoutua – ja katsella, kun muut juoksevat oravan-pyörässä.

En vihaa joulua. Vihaan vain sitä, millaista siitä on tehty. Todennäköisesti saamme lehdistä joka vuosi selata erilaisia mainoksia puhumattakaan siitä, että luemme kirjoituksia joulun kaupallisuudesta. Joulu on myös ainoa kerta vuodesta, kun muistetaan, että Suomessa on kodittomia ja köyhiä ihmisiä. Joulun jälkeen nämä taas häviävät. Lisäksi on mielestäni järkyttävää, että jouluna jotkut vanhemmat lähtevät etelänlomalle ja jättävät alaikäiset lapsensa ryyp-päämään ja ”vahtimaan” taloa perheriidoista puhu-mattakaan. Minkä vuoksi joulurauha julistetaan aina jouluna, kun ihmiset eivät tunnu pitävän ju-listusta minään? Entä miksi rauhaa ei voida julistaa koko vuodelle aina vuoden ensimmäisenä päivänä? Voisiko se edes toimia?

Kai se vain on niin, että saadaksemme yhteiskuntaan hyvinvointia, on tuotettava ensin pahoinvointia. Ehkä jokainen meistä voi vähitellen alkaa muuttaa sitä, mitä joulu nyt on. Ennen kuin joulu muuttuu paremmaksi, en toivota kenellekään hyvää joulua. Toivotan vain hyvää ja onnellista uutta vuotta, sillä siinä on sitä jotakin.

läpi repaleisen lokakuun…

Kulma ry:n väistyvä pj Lilli Sihvonen

Ohi syyskuun,

2

Kulma Ry

SISÄLTÖ

läpi repaleisen lokakuun… Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...Lilli Sihvonen

Päätoimittajalta: Anna itsellesi aidosti ihana jouluUsva Friman

Pori ja TurkuMaunu Häyrynen

Kulttuurin kultaista vuosikymmentä juhlis-tamassaSanna Jalaskoski

Tiede ja teksti - itsestäni kirjoittajan löysinPetri Saarikoski

Alkukankeudesta kohti sujuvaa yhteistyötäUudistunut kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuainekokonaisuusEssi Manner

Mietteitä prokrastinaatiostaLinnea Kotiniemi

Tekstaripalsta

Karnevaalit katsomossa Porilaisen jääkiekkoilun uudet tuuletKaarlo Kankaanpää

Unien tutkimuksen perinteet ja unien yhteiskunnallinen ulottuvuusSilja Heikkilä

Piirrettyjen kätketyt viestitNo Princess

Kulma Ry

90°

Kannen kuva:Anna Hokkanen 32

4

2

5

6

7

9

10

11

12

13

18

Kulma Ry

90 °toimituskunta

Kulma ryPL 181

28100 Pori

Päätoimittaja

Usva Frimanumifri@utu.fi

Kirjoittajat

Jonna MäkiLilli Sihvonen

Maunu HäyrynenSanna JalaskoskiPetri Saarikoski

Essi MannerLinnea Kotiniemi

Kaarlo KankaanpääSilja Heikkilä

Kuvitus

Jonna Mäki

Taitto

Isabell Vanhatalo

Kansikuva

Anna Hokkanen

kulmary.wordpress.com

PÄÄTOIMITTAJAN TERVEISET

Syksy on lempivuodenaikani. Syyskuun alussa tunnen olevani täynnä virtaa ja uuden odotusta, enkä varmasti ole ainoa. Syksy on sitä aikaa, kun itse kunkin kalenterit täyttyvät uusista har-rastuksista, projekteista ja unelmista. Kirpeä syysilma piristää hautovan kesäkuumuuden jälkeen ja houkuttelee ulos ulkoilemaan, sien-estämään ja seikkailemaan.

Lokakuun lopussa poltetaan jo kynttilöitä ja itseä – energia alkaa tuntua jälleen rajalliselta resurssilta ja väsymys vaivaa, vaikka nukkuisi

miten paljon. Syksyn alussa innolla haalitut projektit alkavat maistua pakkopulla-lta ja deadlinet painavat päälle. Talviaikaan siirtymisen suoma ylimääräinen tunti ei juuri lohduta loputtomalta tuntuvan pimeyden ja väsymyksen keskellä.

Marraskuussa tv-mainokset ja joulukuvastot muistuttavat siitä, että tässä vaiheessa vuodenkiertoa ihmisen pitäisi olla innolla rakentamassa joulua kotiin ja läheisille. Kaiken muun kiireen keskellä pitäisi putsata ja puunata ja ostaa ja askarrella – vaikka tekisi mieli vain ryömiä peiton alle syömään suklaata päiväkausiksi ker-rallaan.

Kun marras-joulukuun deadlinesumasta on selvitty, pahin on vasta edessä. Joulu-loma ei ole lomaa nähnytkään, kun edessä on vielä kilpajuoksu ajan kanssa, että ehtii siivoamaan ja leipomaan ja askartelemaan ja ostamaan lahjoja ja lähettämään joulukortit siinä halvemmassa postimaksuluokassa. Vahvimmat selviävät kilpa-juoksusta finaalitehtävään asti: minuuttiaikataulutettuihin joulupyhiin, joiden ai-kana pitää katsoa oikeat ohjelmat, vierailla määrätyillä haudoilla ja suorittaa su-kulaisrastikierros. Ekstrapisteitä luvassa, jos pystyt syömään vähintään kolmea perinneruokaa viidessä paikassa yhden päivän aikana.

Minulla on oiva vinkki kaikille jouluahdistuksen kanssakärsijöille: luovuttakaa! Unohtakaa kaikki jouluun liittyvä pakko ja mukaseesteisyys. Jättäkää väliin kai-kki velvollisuusvierailut ja turhat valmistelut. Syksyn kiireen ja väsymyksen jäl-keen jokainen meistä on ansainnut aidosti rauhallisen ja ihanan joulun.

Usva

Anna itsellesi aidosti ihana joulu

Kirjoittaja ei aio vaatia jouluna itseltään mitään muuta kuin herkuttelua ja Doctor Whon katsomista

4

Kulma Ry

Koulutusohjelma on toiminut kohta pari vuotta osana historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosta. Ensimmäinen vuosi meni toiminnan sopeuttamises-sa, mikä Porin kannalta merkitsi korvamerkityn ra-hoituksen poistumista ja vyönkiristystä aikaisempaan nähden, sekä uuden laitoksen toimintojen välillä mel-ko kaoottisessa käynnistämisessä. Tänä vuonna tilan-ne on tasaantunut, joskin hallinto takkuaa eri syistä edelleen eivätkä talousnäkymätkään ole suorastaan ruusuisia. Nyt rahoista päättää tiedekunta ja laitok-selle jää päätösten toimeenpano. Laitosneuvoston tilalle on tullut oppiaineryhmien johtajista koostu-va johtoryhmä. Opiskelijoiden ja keskiryhmän kol-mikantaedustus on väistynyt oppiaineiden ja meillä koulutusohjelman epävirallisiin johtoelimiin sekä työryhmiin.

Uusi laitos on keskittynyt tiedekunnan rahanjaosta purnaamisen ohella luomaan yhteistyötä oppiaineryh-mien kesken. Tämä ei ole helppoa etenkään Turussa, jossa vanhat ja perinteikkäät oppiaineet ovat monesti linnoittautuneet syviin poteroihin ja yhteistyö, sikäli kuin sitä on, on rajallista ja valikoivaa. Laitoksen ta-solla yhteistyötä haittaa sekin, ettei sen kehittämiseen ole juuri resursseja, eikä halukkuus osallistua omilla budjeteilla tai työpanoksilla ole järin suurta. Joitakin näkyviä tuloksia on kuitenkin syntynyt. Laitoksen yhteisiä kursseja on käynnistetty ja panostettu niiden tiedottamiseen sekä saavuttamiseen etäopetuksena. Opetusyhteistyön käytäntöjä on tarkistettu. Verkko-opetuksen kehittämisestä on käynnissä erillinen han-ke. Tutkimusta on esitelty kerran lukukaudessa jär-jestetyissä Tiedekaruselleissa.

Porilaisten kannalta yhteistyö ei välttämättä ole tuo-nut näkyviä muutoksia. Tapahtumat ja yhteisopetus on tähän asti järjestetty Turussa ja niiden välittämi-nen videoituna Poriin on edelleen sattumanvaraista, vaikkakin rutiinit tähän on saatu pystyyn Turun pääs-sä. Verkko-opetustarjonnan lisääntyminen lisää kyllä porilaisopiskelijoiden valinnanvaraa mutta edellyttää omaa aktiivisuutta vaihtoehtojen selvittämisessä. Meillä muiden kuin koulutusohjelman omien sivu-aineiden opiskelijamäärät ovat olleet suhteellisen

pieniä ja lähiopetuksen asettaminen verkkokurssien tai Turussa ramppaamisen edelle on ymmärrettävää. Yliopisto-opinnoissa laajat yksilölliset yhdistely-mahdollisuudet ovat kuitenkin elintärkeitä, ja Porissa kaikkia saatavilla olevia sivuainevaihtoehtoja täytyy sen vuoksi hyödyntää.

Laitoksen kehittäminen tulee jatkossa suuntautumaan entistä enemmän yhteisiin vahvuusalueisiin, joissa tehdään monitieteistä yhteistyötä oppiaineryhmien kesken ja yli laitosrajojenkin. Tällä tulee olemaan merkitystä varsinkin, jos laitos saa lisää budjetti-valtaa – nythän rahoista päättää pääosin tiedekunta. Vahvuusalueita ovat keskiajan ja uuden ajan alun tutkimus, monikulttuurisuuden ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tutkimus sekä populaarikulttuurin tutkimus. Porissa tutkimusta ja opetusta on kehitetty omien painopisteiden – kulttuuriympäristöjen tutki-muksen, Itämeren alueen ja ylirajaisuuden tutkimuk-sen sekä teknologiakulttuurien ja niiden muutosten pohjalta. Nämä on yhdistettävissä laitoksen vahvuus-alueisiin, mutta tulevaisuudessa niiden ympärille tarvittaisiin enemmän kouriintuntuvaa yhteistyötä Turun suuntaan, jos halutaan laitoksen sitoutuvan pa-remmin myös Porin koulutusohjelmaan.

Turku-Pori-yhteistyö on ensisijaisesti tutkimuksen ja opetuksen asia ja sellaisena henkilökunnan vas-tuulla, mutta opiskelijoillakin on siinä osansa. Mitä enemmän porilaiset opiskelijat osallistuvat laitoksen yhteisiin kursseihin ja verkko-opetukseen tai ottavat Turusta sivuaineita, sitä parempi koko koulutusoh-jelmalle. Ei myöskään haittaisi pitää silmällä Turun kampuksen muuta tarjontaa, kuten humanistisen alan seminaareja tai väitöksiä, joihin Porissa pääsee osallistumaan harvakseltaan. Jos osallistumisessa, etäopetuksessa tai tiedotuksessa esiintyy ongelmia, niistä kannattaa olla yhteydessä koulutusohjelmaan joko Kulman kautta tai suoraan minulle. Niihin puut-tuminen on yhteisessä intressissä.

Teksti: Maunu HäyrynenKuva: Usva Friman

Pori ja TurkuKOULUTUSOHJELMAN JOHTAJAN TERVEISET

Taustan kuvana Turun yliopiston päärakennus.

4 5

Kulma Ry

Teksti: Sanna JalaskoskiKuvat: Isabell Vanhatalo.

Koulutusohjelman 10-vuotisjuhlien järjestelytoimikunta. Vasemmalta oikealle: Sanna Jalaskoski, Iina Hellström, Tiina Salminen, Usva Friman, Marika Hannu-kainen ja Timo Riihentupa.

Kulttuurin kultaista

juhlistamassavuosikymmentä

Porin Suomalainen Klubi täyttyi höyhenpuuhkis-ta, kopisevista koroista ja syvänpunaisista huulista torstaina 6.10.2011, kun Porin yliopistokeskukses-sa toimiva Turun yliopiston Kultuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma juhlisti kymmenvuotista taivaltaan 1920-luvun hengessä.

Kulttuurin kultaista vuosikymmentä juhlimaan oli kutsuttu koulutusohjelman nykyiset ja entiset henki-lökunnan jäsenet ja opiskelijat seuralaisineen, sekä muut yhteistyökumppanit.

Juhla alkoi cocktail-tilaisuudella, jonka aikana esi-tettiin koulutusohjelmalle suunnattuja onnitteluja ja tervehdyksiä. Vieraat saivat myös seurustella vapaa-muotoisesti ja nauttia hienostuneita cock-tail-paloja kuohuviinin kera. Tilaisuuden taustamusiikista vastasi pianisti Olli Törmä.

Illan kohokohta oli juhlaillallinen, joka tarjoiltiin näyttävästi Porin Suomalaisen Klubin juhlasalissa. Illallisen ohessa juhlavieraat nauttivat juhlapuheista sekä monipuolisesta juhlien teeman mukaisesta oh-jelmasta. Tilaisuuden juonsi koulutusohjelman opis-kelija Piritta Huhta ja loppuillasta juhlaväkeä tanssit-ti swingin tahtiin Tommi Taavila Group.

Juhla jatkui hilpeissä tunnelmissa Ravintola Kirja-kaupassa ja Cabaretissa. Kiitoksemme tyylikkäille vieraille ja esiintyjille onnistuneesta juhlasta ja upe-asta tunnelmasta!

Kiittäen, juhlatoimikunta:

Usva FrimanMarika HannukainenIina HellströmSanna JalaskoskiTimo Riihentupa ja Tiina Salminen

6

Kulma Ry

Edellisestä kokemuksesta on kulunut yli kymmenen vuotta, mutta edelleen tuo tilanne palaa mieleeni kun vilkui-len kirjahyllyllä lojuvaa väitöskir-jaani, joka tarkastettiin lokakuussa 2004. Tilanne ei ollut todellakaan ensimmäinen, kun sain tieteellisenä kirjoittajana ottaa vastaa kovia täl-lejä, mutta tapaus oli käännekohta hyvin monimutkaisessa kasvuproses-sissa. Joskus vaikeudet vain tuntuvan haastavammilta kuin mitä ne todel-lisuudessa ovat. Tieteellisen tekstin tuottaminen ei loppujen lopuksi ole mitään salatiedettä vaan kysymys on oman ajattelun ja itseilmaisun kehit-tämisestä. Erilaisia tekstityyppejä laaditaan kirjaimellisesti sana ja vir-ke kerrallaan. Tekijän on kuitenkin tiedettävä mitä tekstillään haluaa il-maista ja millä tavoin. Ensimmäisenä perusedellytyksenä tieteellisen teks-tin tuottamisessa on kuitenkin hyvä kirjoitustaito.

Miten ja millä tavalla sujuvan kirjoi-tustaidon voi hankkia? Aivan lyhy-esti: hyväksi kirjoittajaksi oppii vain kirjoittamalla. Kirjailija ja taiteilija

Natalie Goldberg lähestyy tätä pe-riaatetta verratessaan kirjoittamista urheiluun. Hänen mukaan “kirjoit-tamiseen pätee sama kuin juoksemi-seen: mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmaksi tulee. Haluaa tai ei, sitä harjoittelee. Emme odota inspiraatio-ta ja syvää halua juosta”. Goldbergin havainnot tulevat ajatusta siitä, että suuri osa kirjoittamisesta on raakaa työtä. Raadannan ja tuskailun alle-viivaaminen tuo silti väkisinkin mie-leen pakollisen koululiikunnan - jota muuten itse inhosin yli kaiken. Teks-tin tuottamisen ei kuulu olla pelkkää ahdistavaa puurtamista, vaikka se sitä kieltämättä joskus on - erityisesti jos deadline häämöttää parin tunnin päässä ja inspiraation enkeli nukkuu syvää talviunta. Mielestäni kirjoitta-misen kuuluisi olla myös hauskaa ja viihdyttävää aivojumppaa.

Tieteen maailmassa tekstiä laaditaan usein tiettyjen formaalien sääntöjen perusteella, mikä saattaa toisinaan vakavasti kahlita ajatusten kulkua. Rakenteiden merkitys ja yleinen tie-teellisen objektiivisuuden vaatimus hämää usein kokematonta kirjoittajaa ja pakottaa hänet tuottamaan tekstiä mielikuvituksettomalla tavalla. Eri-tyisen hankalaksi tilanne muodostuu, kun opiskelija pyrkii tietoisesti mat-kimaan jonkun tieteenharjoittajan “ylevältä” kuulostavaa tyyliä. Olen itse huo-mannut saman vaikeu-den minkä tahansa ar-tikkeliprojektin alussa: tekstiä ei synny koska mietin jatkuvasti mistä saan tutkielmani tueksi riittävästi viitteitä. Olen kirjoittajatyyppinä hidas aloittaja. Tällöin alan synkästi tuhertamaan dokumenttiin epätyydyt-

täviä lauseita, jotka pyyhin nopeasti pois ja selailen pää painuksissa tutki-muskirjallisuutta. Ratkaisen yleensä ongelman kirjoittamalla ylös juuri niitä ajatuksia, jotka sillä hetkellä ovat mielessä. Ja luotan rutiinin voi-maan. Lopulta huomaan kirjoittanee-ni suhteellisen vaivattomasti useita liuskoja tekstiä. “Nyt ei tarvitse enää kuin etsiä ne viitteet”, totean usein kirjoitusurakan päätteeksi.

Olen kursseillani aina kehottanut opiskelijoita harjoittelemaan kirjoit-tamista ihan alusta lähtien. Erityisen tärkeää kirjoituskokemuksen hank-kiminen on parin ensimmäisen opis-keluvuoden aikana. Opiskelijat, joil-la ei ole mitään kirjoituskokemusta tutkielmaseminaariin tultaessa, ovat auttamatta pulassa kun tekstintuotta-misessa pitää siirtyä oikean tutkiel-man pariin. Tutkintorakenteet pitävät myös tavallisesti huolen, että opiske-lijoille tarjoutuu monia tilaisuuksia

Petri Saarikoski

TIEDE & TEKSTI~ itsestäni kirjoittajan löysin

Digitaalinen kulttuuri toimittaa ensi vuonna jälleen audiovisuaaliseen kult-tuuriin erikoistuneen Wider Screenin erikoisnumeron (widerscreen.fi). Työ-teemana on “Pelit ja leikit”. Jos sinul-la on mitä tahansa aiheeseen sopivaa juttua tarjolla käy juttelemassa asiasta Petrin, Sarin tai Riikan kanssa!

Juttutarjous!

Eletään vuoden 2000 syksyä. Nuo-ri 28-vuotias historiantutkija istuu Turun yliopiston humanistisen tie-dekunnan Juslenia-rakennuksen 3. kerroksessa ja lukee työhuonees-saan järkyttyneen näköisenä edes-sään lojuvaa käsikirjoitusta. Lä-hes jokaisessa virkkeessä on jokin pienempi ja isompi korjaus, mutta sitten paperipinosta löytyy myös kokonaisia sivuja joiden yli on ve-detty “henkselit”. Yhden tällaisen sivun laitaa on merkattu tulipunai-sin kirjaimin tyrmäävä toteamus: “voiko tätä asiaa enää huonommin ilmaista!”.

E r i t y i s e n tärkeää kir-

joituskokemuksen hankkiminen on parin ensimmäisen opiske-

luvuoden aikana.

76

Kulma Ry

tuottaa esseitä, arvosteluita, esityksiä ja raportteja. Tekstistä saatavan raken-tavan palautteen merkitys on suuri. Opettajan palautteen lisäksi kannattaa pyytää aina vertaisarviointia tuttavilta ja kurssikavereilta. Kriittinen palaute on myös usein hyödyllisempää kuin hyväntahtoinen hymistely, usein vain rehellinen kritiikki auttaa meitä ke-hittymään tekstintuottajina.

Olen itse opettajana huomannut kuin-ka tärkeitä tieteellisen kirjoittamisen kurssit ovat opiskelijoille. Näitä kurs-seja harvemmin ajatellaan suomalai-sessa tiedemaailmassa perusopinto-jen kiinteänä osana. Peruskurssit ovat kuitenkin niitä opintokokonaisuuksia, joiden varaan suuremmat kokonai-suudet, kuten tutkielma- ja graduse-minaarit, lepäävät. Kurssipalautteiden perusteella kirjoitustaitojen harjoitta-miselle todella löytyy tarvetta, sillä monien osallistujien kirjoitustaidot ovat olleet heidän omien sanojensa mukaan “hieman ruosteessa”.

Joidenkin mielessä kirjoitustyön huippuhetki koittaa kun juttu on saa-tu valmiiksi. Sormet nousevat pois näppäimistöltä ja tekijä tallentaa huo-

kaisten tekstinsä talteen jat-kokäsittelyä varten. Kirjoitusprojek-tin päättyminen on kieltämättä hyvin tunnepitoinen kokemus, vaikka koke-mus kertoo että teksti ei oikeasti ole koskaan täysin valmis – aina löytyy jotain hiottavaa ja viilattavaa, uusia yksityiskohtia joita pitää ottaa huomi-oon. Harvoin olen itsekään täysin tyy-tyväinen lopputulokseen, mutta työn päättyminen tuo lähes aina mukanaan helpotuksen olon. Omasta mielestäni parasta kirjoitusprosessissa on val-miin jutun julkaisu. Olen joka kerta lumoissani, kun näen oman nimeni ensimmäisen kerran jutun yhteydes-sä, riippumatta siitä onko julkaisuka-nava verkkolehti, painettu tieteellinen aikakauslehti tai monografia.

Opiskelijan kannattaa aktiivisesti et-siä kirjoituksilleen yleisöä yliopisto-maailman ulkopuolelta. Kyky tuottaa selkeätajuista, viihdyttävää ja ym-märrettävää tekstiä on arvokas taito viimeistään siinä vaiheessa, kun hu-manistiopiskelija lähtee etsimään it-selleen työpaikkaa. Nykyisin nuoren kirjoittajan on suhteellisen helppo löytää sopivia julkaisukanavia itsel-leen. Internet on pullollaan lukuisia

verkkolehtiä ja julkaisualustoja, joille voi tarjota kirjoituksia julkaistavaksi. Säännöllisesti julkaistavia opiske-lu- ja harrastelehtiä on Suomessakin saatavilla sadoittain. Kursseilla opis-kelijoille myös tarjotaan vinkkejä eri-laisista foorumeista ja lehdistä, jonne laajempia katsauksia ja kirjoitelmia voi tarjota. Oma aktiivisuus on tässä suhteessa kaikkein tärkeintä. Kirjoit-tajauran luominen ja julkaisujen ko-koaminen on pitkäaikainen, vuosia kestävä ja usein varsin kivulias pro-sessi. Tieteellisessä kirjoittamisessa on vielä omat vaikeat haasteensa, kuten väitöskirjaprojektiini liittyvä pieni tarina osoittaa.

Oman urani aikana olen lukuisia ker-toja huomannut, että kaikki kirjoitta-jat kaipaavat säännöllisesti muutakin tukea. Omien vahvuuksien löytämi-nen tapahtuu usein epävarmuuden kukistamisen kautta. Natalie Gold-bergin mukaan, kun tarvitsemme tu-kea, “olisi hyvä huomata, mitä meillä jo on”. On aamun aurinko, joka siivi-löityy ikkunasta, ja on hiljainen hetki kahvikupin ääressä ennen työn alkua. Syksyn pimeyden jälkeen koittaa jälleen talvi ja viimaisessa pakkaslu-messa ajatukset kääntyvät seuraavaa vuotta kohti. Miten voimme pukea sanoiksi sen mitä tuntee tästä hetkes-tä, joka on vain syntynyt kadotakseen ajan virtaan? Kirjoittajina meidän pi-täisi aina muistaa, että kirjoitamme siitä mitä tunnemme ja minkä koem-me tärkeäksi.

Digitaalinen kulttuuri otti tänä syksynä käyttöön uuden tut-kintojärjestelmän, jossa tieteellisen kirjoittamisen opetus on otettu laajemmin huomioon. Perusopinnoissa on tarjolla Tieteellinen kirjoittaminen, jossa lähdetään liikkeelle yk-sinkertaisista tekstiharjoituksista ja edetään kohti normi-pituista esseetä. Samassa yhteydessä harjoitellaan myös lehtityön käytäntöjä. Tänä syksynä opiskelijoille on jäl-leen tarjottu mahdollisuutta osallistua Satakunnan Kansan koordinoimaan Siivu-projektiin. Uudessa tutkintojärjestel-mässä tieteellisen kirjoittamisen perustaitoja edelleen sy-vennetään aineopintojen puolella Luova tieteellinen kirjoit-taminen -kurssilla, jossa korostetaan erityisteemojen kautta kirjoittamisen leikillisyyttä ja luovuutta. Samoin syventä-vien opintojen puolelle kaavaillaan kevääksi opetussisäl-töjä tukemaan opiskelijoiden tutkielmien ja graduaiheiden etenemistä. Lähteet:

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin: kirja kir-joittajille. Kansanvalistusseura, Helsinki 2008.

Kirjoittaminen osaksi opintoja

”Kyky tuottaa selkeäta-

juista, viihdyttävää ja ymmärrettävää tekstiä on

arvokas taito viimeistään sii-nä vaiheessa, kun humanisti-

opiskelija lähtee etsimään itselleen työpaikkaa.”

8 9

Kulma Ry

Alkukankeudesta kohti sujuvaa yhteistyötäUudistunut kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuainekokonaisuus

Syyslukukaudella 2011 koulu-tusohjelmassamme käynnistyi uudistunut kulttuuri- ja elämys-matkailun opintokokonaisuus, jota opetusohjelmassa luonneh-ditaan ”monitieteisestä näkökul-masta matkailuilmiötä tarkastele-vaksi sivuainekokonaisuudeksi”. Monitieteisen siitä tekee yhteis-työ oman koulutusohjelmam-me, Turun kauppakorkeakoulun (TuKKK) sekä Matkailualan ver-kostoyliopiston (MAVY) välillä. Mutta, kuten monesti kaikella uudistuneella, myös meidän si-vuaineellamme on havaittavissa alkukankeutta.

Lukukauden ensimmäisillä vii-koilla mieleen iski ahdistus; uu-den oppiaineen kurssien valinta ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella. Ensimmäi-nen este oli Turun kauppakor-keakoulun ristiinopiskelun haku-aika, joka vanhoille opiskelijoille umpeutui jo elokuun alussa. Täl-löin ei opiskelijoilla ollut uuden sivuaineen käytänteistä vielä minkäänlaista käsitystä. Siispä kauppakorkean kurssit menivät monelta syksyn osalta sivu suun. Tällainen käytäntö ihmetytti mei-tä opiskelijoita: eikö tarkoitukse-na nimenomaan ollut yhteistyö, eikä kurssien saavutettavuuden mahdottomuus? Jopa Matkailu-alan verkostoylipiston kursseille ilmoittautuminen oli helpompaa

ja joustavampaa kuin samassa rakennuksessa toimivan kauppa-korkean yksikön luennoille osal-listuminen. Onneksi kursseja oli kuitenkin tarjolla monipuolisesti sekä oman koulutusohjelmamme että Matkailualan verkostoyli-opiston puolelta, joten tämä tus-kin jarrutti opiskelijoidemme si-vuainekokonaisuuden suoritusta.

Vähäisen informaation sekä aluk-si hankalilta tuntuvien ilmoittau-tumiskäytänteiden vuoksi tur-vauduimme jokainen vuorollaan Katriina Petrisalon vastaanotto-aikoihin, josta saimme henkilö-kohtaista avustusta sekä selkeyttä asioihin. Avunpyynnöllä tästäkin suosta selvittiin, ja saimme mie-leisemme kurssit valittua. Ehkä kuitenkin juuri tämä informaati-on puute on syynä siihen, miksi kurssillamme Kulttuurintutki-muksen näkökulma matkailuun istuu vain seitsemän ihmistä. Ehkä samai-nen alkuahdistus sai jotkut opiskelijoista yksinkertaisesti luovut-tamaan, ja valitsemaan sivuaineekseen ennem-min jotakin muuta.

Mutta kaikesta oppii ja viisastuu. Tulevai-suudessa uusi sivuai-neopintokokonaisuu-temme tulee luultavasti

selkeytymään, ja houkuttaa luen-noilleen yhä useampia opiskeli-joita. Myös me syksyllä pulas-sa ja epätoivon partaalla olleet opiskelijat olemme nyt sisäistä-neet hakukäytänteet, ja istum-me keväällä toivottavasti myös kauppakorkean kursseilla. Koke-mus kartuttaa tietoa niin opiske-lijoiden kuin henkilökunnankin parissa, joten luulen ensi syksy-nä opintokokonaisuuden aloit-tavien opiskelijoiden pääsevän opintoihin kiinni paljon kivutto-mammin. Toivon mukaan alku-kankeuden väistyttyä päästään lähemmäksi hankkeen tavoitetta: sulavasti rullaavaa akateemista yhteistyötä, jossa opiskelija voi sujuvasti liikkua yksiköstä toi-seen seuraten omia intressejään sekä avartaen näkökulmaansa.

Kuvassa kulttuurimatkailua jouluisessa Pariisissa.

Teksti ja kuva:Essi Manner

9

Kulma Ry

Tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi vääntää esseitä tai lukea tenttiin, mutta siivoaminen tuntuu juuri sillä hetkellä jotenkin erityisen vastustamattomalta? Wc-pöntön harjaaminen on ehkä maailman paras asia iki-nä, ja samaan hyömyyn voi kätevästi tyhjentää koko vaatekaapin sisällön sängylle, laskostella kaiken suk-kia myöten ja laittaa takaisin paikoilleen. Juuri ennen tenttiviikkoa kämppä kiiltää puhtauttaan, kaikki on siistiksi nuoltua lattialistoja myöten. Aina ei ole tar-peeksi siivottavaa, mutta myös tavaroiden, esim. las-kosteltujen sukkien, järjestäminen värin mukaan on maailmankaikkeuden tasapainon kannalta tärkeää, jos vaihtoehtona on luentopäiväkirjan pakertaminen.

Kuulostaako tutulta? Jep, jep. Tiedä, ettet ole yksin! Sinussa ei ole mitään vikaa ja käyttäytymisesi on hy-vinkin normaalia. Kyseiselle ilmiölle on annettu jopa nimi: prokrastinaatio. Prokrastinaatio – tuo monen opiskelijan päivän pilaaja sekä pelastaja. Prokrasti-naatio – sen sanomisen harjoittelu esseen kirjoittami-

sen sijaan on prokrastinoi-mista. Prokras-tinaatio – sanan t o i s t a m i n e n monta ker-taa peräkkäin mahdollisimman nopeasti on tosi kivaa! Prokrasti-naatio – sille on perustettu oma ryhmänsä Faceboo-kiin. Ryhmän infossa prokrastinaatio määritellään näin: ”Prokrastinaatiolla tarkoitetaan omien tavoit-teiden kannalta tärkeiden tehtävien epärationaalista eteenpäin siirtämistä tai lykkäämistä.” Kuulostaako taas tutulta? Jep, jep.

Älä luulekaan, että saisit tästä tekstistä jotain vinkke-jä, miten prokrastinoida prokrastinaatiota ja keskittyä koulutehtäviin. Olen prokrastinaation puolestapuhu-ja ja mielestäni prokrastinaatiota on turha vastustaa. Jos mielesi tekee silittää verhot, niin silitä verhot. Prokrastinaatio on tärkeä osa kouluhommien teko-prosessia. Pakkohan sen on olla. Miksi se muuten olisi olemassa? Varmasti sillä on jokin tärkeä tehtävä psyykeemme kannalta.

Noh, ainakin kotisi on siisti, vaikka kaikesta vältte-lystä ja lykkäämisestä ei muuta hyötyä olisi. Sitä pait-si, jossain vaiheessa ideasi tulevat loppumaan kesken etkä enää keksi, miten vältellä esseitä ja tenttikirjoja. Tässä vaiheessa kotisi tuoksuu ruusuilta ja voit kes-kittyä täysillä kouluhommiin. Prokrastinointimittasi tulee kyllä täyteen lopulta ja jättää tilaa tärkeillekin asioille. Sitä ennen voit huoletta luututa lattioita. Jos omat prokrastinointikeinosi kuitenkin loppuvat kes-ken, mutta et ole vielä valmis esseiden pariin, voit vapaasti käyttää oheisessa laatikossa olevia ideoita.

Itsehän prokrastinoin tämän jutun kirjoittamista vii-me tinkaan. Kello on nyt kolme yöllä ja pitäisi mennä nukkumaan. Kuulostaako tutulta? Jep, jep.

Teksti ja kuva:Linnea Kotiniemi

Tekisipä mieleni

Opiskelua vältellessään voi esimerkiksi järjestellä kynsi-lakkapulloja uusilla ja jännittävillä tavoilla.

- pese ikkunat- kehystä kuvia- pese lattia- ja kattolistat- järjestä kirjat a. teoksen nimen mukaan b.tekijännimenmukaan c. ilmestymisvuoden mukaan d. aiheen mukaan- pese naapurin ikkunat- pese tämän jutun kirjoittajan ikkunat- viilaa kynnet- viilaa koiran kynnet- järjestä alusvaatteet a. värin mukaan b. mallin mukaan c. käyttöprosentin mukaan d. mukavuuden mukaan

”Tänään pesen vessanpöntön vain pumpulipuikkoja käyttäen ja sitten kirjoitan siitä Facebook-päivityksen. Jännää! Kir-joitan sen jutun Kulman lehteä varten sitten huomenna.”

Mietteitä prokrastinaatiostapestä vessa!

Linskun prokrastinointivinkit:

10

Kulma Ry

TEKSTARIPALSTA

Lähetä viestisi osoitteeseen tekstaripalsta@gmail.com tunnuksella TEKSTARI.

Viestin hinta on julkinen nöyryytys.

Julkaistuista tekstareista yksi palkitaan kuukausittain suupielen liikahduksella ja hymähdyksellä.

Siinä Porin sillalla voi kuulkaa kä-vellä ihan pe-räkkäinkin!Mirva

11

Olen menossa puusaunaan haistele-maan. Haluaisiko joku muukin tulla?Siirappinen

Kävelin tänään kolmen kilometrin lenkin. Lenkin aikana näin 53 koiran paskakasaa! 53! Laskin aivan itse! Kuka siivoaa, kysynpä vaan! Ei ilmeisesti ketään!Nimimerkki Haist ite

Eikö tälläkään palstalla voi koskaan jul-kaista jotain positiivista? Itse sain tänään kivan hymyn Sofian Simolta. Päiväni oli pe-lastettu, kiitos siitä.Hymyhuulet

Miksi viimeistä tekstariani ei julkaistu? Mi-nulla on sananvapaus!taistelia

Kyllä, nautein oikein kovasti viemistäni kiis-seleistä. Enkä ole pyylevä, olen muodo-kas. Itse taidat olla joku kukkakeppi.Jonotan jo dallaspullia

Sain punaisen rannekkeen uimahallilla… kyllä hävetti!Sotaveteraanitkin ovat sinisen rannek-keensa ansainneet

Voisit sinäkin joskus miettiä, mitä laitat päällesi. Migreeni iskee aina, kun sinut nä-kee yo-keskuksen käytävillä kekkaloimas-sa.Joku raja humanisteillakin

Sinä, joka varastit jo kolmannen pyöräni, KIITOS! Viekää kaikki, viekää! Mulla olisi täällä vielä lamppu siihen viimeisimpään, tulkaa hakemaan!Kolmas pyörä

SUUNTAVILKKU! SE ON SIINÄ VASEMMALLA PUOLELLA RATTIA!Muropaketistako sen kortin sait?

Vihaan kierrätystä. Kaato paikalle kaikki. Ja hipit hiuksista mettiin. Ilmaston muutos on myytti. Olen yksityis autoiliaHuma nistikin

10

Kulma Ry

Porin Isomäen jäähallista kuuluu kummia. Perinteik-kään seisomakatsomon keskeltä ovat Porin Ässien syyskauden peleissä monen yllätykseksi kajahdelleet remakat kannatuslaulut ja eurooppalaisista jalkapal-lokatsomoista tutut rytmikkäät kuorohokemat. Mistä on kysymys? Utelias tulokastoimittaja kävi ottamassa selvää.

Porin oloissa uudelta ja erikoiselta kuulostavan toi-minnan takana on Ässien faniyhdistys Pataljoona ry. ja sen äskettäin perustettu, vain katsomotoimintaan keskittyvä alajaosto nimeltä Etulinja. Pataljoonan pu-heenjohtajan Jarkko Huhtalan mukaan Etulinjan pe-rustaminen on vastaus ajan haasteisiin.

– Katsomotoiminta on viime vuosina kehittynyt Suo-messa myös jääkiekon puolella voimakkaasti. Todella monella seuralla on jo faniporukkansa joka laulaa ja heiluttaa huiveja. Pori on erittäin kova kiekkokaupun-ki ja Porin Ässät niin vahva osa suomalaista urheilua, ettemme voi jäädä täällä vain ihmettelemään mitä toiset tekevät. Meiltä on löydyttävä voimaa ja kykyä oman toimintamme kehittämiseen.

Porissa kehitys onkin ollut nopeaa, jo toistakymmen-tä innokasta laulajaa on liittynyt Etulinjan riveihin. Pelkkä katsomossa laulaminen ei ole kuitenkaan itse-tarkoitus.

– Tärkeimmät periaatteemme ovat jatkuva kannusta-minen ja kannustuksen monipuolisuus, Huhtala pai-nottaa. – Erityisesti haluamme näkyä ja kuulua silloin kun joukkue on tappiolla. Tästä olemmekin saaneet kiitosta niin Ässien johdolta kuin pelaajiltakin.

Entä toiset katsojat? Huhtala sanoo suoraan, ettei kaikki palaute ole ollut positiivista.

– Ässiä on kannustettu 40 vuotta tietyllä tavalla joten on selvää että uudet jutut herättävät vastustusta. Mie-luummin otamme kuitenkin kritiikkiä siitä että olem-me tehneet jotakin kuin siitä ettemme tekisi mitään. Ylipäätään kuuntelemme kyllä rakentavaa palautetta. Negatiiviset mielipiteet näemme haasteina.

Negatiivisuutta riittää järjestäytyneiden faniryhmien ympärillä muutenkin, ainakin jos uskoo julkisuuteen välittyvää kuvaa. Porissa otsikoita syntyi viimeksi lo-kakuussa kun Helsingin Jokereiden fani heitti tuolin Isomäen seisomakatsomoon.

Huhtalalla on asiasta selkeä mielipide: - Etulinja tuo-mitsee väkivallan ehdottomasti. Myös joillekin fa-niryhmille tyypillistä provoilua ja piruilua pyrimme välttämään. Me keskitymme kannustamaan omiamme positiivisella meiningillä. Tavoitteenamme on iloinen karnevaalitunnelma.

Yhden stereotypian mukaan suomalainen iloitsee par-haiten viinan voimalla. Etulinjaan tämä ei Huhtalan mukaan kuitenkaan päde.

– Monet meistä tulevat arkipeleihin suoraan töistä, 31-vuotias kauppatieteiden maisteri selvittää. – Vii-konloppuisin tilanne on toki toinen, mutta silloinkin noudatamme tervettä järkeä. Ala-ikäisten jäsentemme suhteen vallitsee tietenkin nollatoleranssi.

Niin, keitä Etulinjan jäsenet oikeastaan ovat? Huhtala kuvaa ikäjakaumaa laajaksi ja sanoo, että mukana on ”kaikenlaista väkeä”.

– Nuoria, kovaäänisiä miehiä saisi tosin olla vieläkin enemmän.

Pelkkää testosteroniuhoa toiminta ei kuulemma kui-tenkaan ole.

Teksti: Kaarlo KankaanpääKuva: Jari Salko

Etulinjan monenkirjava porukka tuo peleihin menoa ja meininkiä.

Karnevaalit katsomossaporilaisen jääkiekkofanituksen uudet tuulet

12

Kulma Ry

Ihminen nukkuu elämästään kol-masosan ja maapallollinen ihmisiä näkee unia yhteensä yli miljoonan vuoden verran yössä. Huolimatta siitä, että uni ja unen näkeminen on niinkin pysyvä ja toistuva il-miö, on se kaikessa kompleksisuu-dessaan pysynyt ihmiselle osaksi mysteerinä. Samanaikaisesti ir-rationaaliset ja rationaaliset unet ovat sekä kehollisia että mielellisiä kokemuksia, ne heijastavat sekä yksityistä että yhteistä, liikkuvat ajassa täysin vailla mitään logiik-kaa ja sekoittavat surutta hyvän ja pahan. Uni ja unen näkeminen on tänä päivänä monitieteinen tutki-muskohde, eikä ole olemassa yhtä oikea tapaa tyhjentävästi selittää mitä unet ovat, mistä ne syntyvät ja miksi niitä koemme. Keskeistä

onkin ymmärtää unennäkijää ja unien tutkijaa ympäröivää kult-tuuria. Kaikki uniteoriat liittyvät siihen kulttuuriseen kenttään, pe-rinteisiin ja uskonnollisiin tapoihin jossa kunakin hetkenä toimitaan . Unia arvostavissa kulttuureissa unia nähdään ja muistetaan enem-män ja unen kerronnan tavat – tai kertomatta jättämiset - ovat aina yhteydessä vallitsevaan kulttuu-riin. Myös käsityksemme todelli-suudesta vaihtelee kulttuurista ja ajasta riippuen.

Unien tutkimuksen juuret johta-vat ihmiskunnan alkuhämärään. Ei ole luonnollisestikaan mitään todisteita siitä, milloin ihmi-nen on alkanut kiinnostua unis-taan, mutta on melko perustelua

olettaa että unia on nähty ”aina”. Unien evoluutio tarkoittaa sitä, että ihmisen kehittymisen myötä myös hänen unensa ja suhtautu-misensa uneen muuttui. Ovatko juuri unet muuttaneet eläimen ih-miseksi? Myös tarinan kerronta-perinteen on nähty liittyvän unien ja samalla ihmisen evoluutioon: tarinallinen ajattelu esiintyy myös unissa ja niiden jakaminen on tuot-tanut aina uutta ajattelua toisissa . Usko ”johonkin toiseen”, kuole-mattomaan ja luonteeltaan henki-seen on niin ikään voinut kehittyä unien näkemisen myötä . Varhai-simmat kulttuurimme tuntemat

Unien tutkimuksen perinteet ja unien yhteiskunnallinen ulottuvuus

Kirjoittaja on kulttuuriperinnön tutkimuksen opiskelija, joka te-kee graduaan unien tutkimuk-sen perinteistä ja unien yhteis-kunnallisesta ulottuvuudesta.

Teksti: Silja Heikkilä

Logolle laulamaan? Lisätietoja Etulinjan sivuilta: www.etulinja.fi.Pataljoonan jäsenyydestä, jäseneduista, vieras-pelimatkoista ynnä muusta: www.pataljoona.fi.

– Mukana on myös tyttöjä ja naisia. Kaikkia meitä yhdistää intohimo jääkiekkoa ja Porin Ässiä kohtaan. Myös tiettyä ennakkoluulottomuutta ja luovaa hulluut-ta tämä vaatii. Tosin mitä enemmän porukkaa on, sitä helpommaksi kaikki käy.

Ryhmän koon kasvattaminen entisestään onkin yksi Etulinjan lähiaikojen tavoitteista.

– Mitä isompi sakki, sitä enemmän ääntä. Tulevaisuu-dessa haluamme myös satsata kannattamisen visuaali-seen puoleen. Meillä on jo nyt lippuja, huiveja, bande-roleja sun muita härpäkkeitä joita käytämme aina kun mahdollista, mutta enemmänkin voisi vielä olla. Esi-merkiksi Ruotsissa katsomotoiminta on kuin taidetta. Siihen meillä on vielä matkaa.

Ässien kotipeleissä Etulinjan löytää seisomakatso-moon maalatun Patalogon päältä. Liittymismaksua ryhmässä ei ole eikä mukaan tuleminen vaadi myös-kään Pataljoonan jäsenyyttä.

– Ainoa pääsymaksu on oma ääni, vahvistaa Huhtala. – Muutenkin haluamme pitää ryhmän helposti lähestyt-tävänä ja liittymisen kynnyksen matalana. Toimintaa koskeviin kysymyksiin vastaamme aina mielellämme.

Haastattelun lopuksi Jarkko Huhtala heittää vielä yh-den vinkin siitä, miksi Etulinjaan kannattaa liittyä.

– Matsit ovat meille nykyään tunnetasolla ihan eri ko-kemuksia kuin ennen. Edes tappiot eivät harmita niin paljon, kun olemme itse antaneet katsomossa kaik-kemme.

13

Kulma Ry

unien tietoista käsittelyä osoittavat merkinnät osoittavat, että uniin on aina suhtauduttu varsin vakavasti. Jälkipolville on säilynyt useita do-kumentteja kaiverrusten, kirjojen, kirjeiden, hautatekstien ja unikirjo-jen muodossa jotka kertovat unien merkityksestä hallinnossa, uskon-nossa ja jokapäiväisessä elämäs-sä. Varhaisimmissa kulttuureissa unet tulkittiin yleensä joko hyvinä tai huonoina enteinä, varoituksi-na, ohjeina ja suosituksina. Unien jakamisen sosiaalisesta merkityk-sestä kertonee se, että vain harvoin unia tulkittiin yksin.

Lähtökohtana modernille tieteel-liselle länsimaiselle unien tutki-mukselle pidetään yleisesti sveitsi-läisen psykiatrin, psykoanalyysin kehittäjän, Sigmund Freudin Uni-en tulkinta -teosta (1899). Freud näki unet piilotajuisina torjuttuina toiveina, joita unennäkijä ei voinut tunnustaa itselleen. Tulkinnan ja psykoanalyyttisen perinteen vai-kutus näkyy edelleen siinä, kuinka osa psykoanalyyttisistä käsityksis-tä on kansanomaistunut ja miten unien tulkinnasta on tullut joka-miehen laji: ”Mitähän Freud tuosta sanoisi?” Yleinen kulttuurissam-me elävä uniin liittyvä käsitys on se, että uni heijastaa ainoastaan yksilön henkilökohtaista maail-maa, jota ei ensisijaisesti jaeta toi-sille. Psykoanalyyttinen näkökul-ma on vain yksi tulokulma uneen, mutta se on ollut niin vahva, että sanat ”uni” ja ”tulkinta” kuuluvat kulttuuriautomatismin hengessä jo lähtemättömästi yhteen.

Yksi tapa hahmottaa monitieteinen uniin kohdistuva tutkimus ja kiin-nostus on jakaa lähestymistavat sisällöllisiin ja fysiologisiin. Uni-en tutkimuksen kentällä puhutaan myös sisällön ja muodon tutkimuk-sesta tai suoraan fysiologisesta ja psykoanalyyttisestä perinteestä .

Tämä kahtalainen suunta juontaa juurensa historiasta. Ei-tahdonalai-sena toistuvana tapahtumana unien näkeminen on aina herättänyt näki-jässään ihmettelyä: miksi tällainen uni? Merkityksen hakeminen unen symboleista eli sisällön korostami-nen on konkretisoitunut unikirjojen muotoon aina varhaisten kulttuu-rien savitauluista psykoanalyysin työvälineeksi. Sisällön korosta-minen oli unien tutkimuksen val-tavirtaa aina 1800-luvun lopulle saakka, jolloin orastava aivotutki-mus, eli unen muotoon keskittyvä tutkimus sai alkunsa. Nukkumisen aikana ihmisen kehossa tapahtuvia kemiallisia ja sähköisiä muutoksia tutkimalla on saatu paljon selville mm. nukkumisen merkityksestä ihmisen terveydelle. Nämä kaksi poolia, sisältö ja muoto, toimivat ikään kuin vastakkaisina jännittei-nä joiden välille unien tutkimuksen eri näkökulmat asettuvat. Jyrkkä rajaaminen sisällön ja muodon vä-lillä ei käytännössä kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, sillä moni tutkimus liikkuu näiden kahden välillä. Tällaisissa tutkimuksissa unen sisällön laadulla on merkitys-tä, mutta tärkeäksi nousee sisältö, ei sen tulkinta. Esimerkkinä on vaikkapa tutkimus , jossa tarkas-tellaan urheilijoiden painajaisuni-en esiintymistiheyttä ennen kilpai-lua. Unien tutkimuksen kentällä esiintyy paljon sisällön analyysin tutkimusta (content analysis), joka lähestyy unia psykologisena data-na ja kategorisoi unen sisältöä. Ko-vin viihdyttävä esimerkki tästä on vuoden 2000 Yhdysvaltain presi-dentinvaalikampanjan yhteydessä tehty tutkimus , jossa kartoitettiin eri puolueiden kannattajien unia kampanjan aikana. Tämä tutki-mus osoitti muun muassa sen, että republikaanit näkivät kampanjan aikana ahdistavampia unia kuin demokraatit . Aivan kuten talous-elämällä on johtavia indikaattoreita

joiden avulla voidaan tutkia trende-jä ja muutoksia, voi myös yhteisön unien analyysi tarjota varhaisia in-dikaattoreita yhteistä elämäämme koskevista muutoksista .

Sigmund Freud totesi jo vuosisa-ta sitten, ettei unien tutkimus ole pystynyt kehittymään yhtenäisenä ja siksi unia koskevien tieteellis-ten käsitysten historiaa on vai-kea kirjoittaa . Kansainvälinen unitutkimusta edistävä järjestö, Yhdysvalloissa perustettu Inter-national Association for the Study of Dreams, on onnistunut hyvin kokoamaan maapallon laajuisesti tehtyä unitutkimusta. IASD jär-jestää julkaisujensa ohella vuosit-tain kansainvälisen monitieteisen unikonferenssin, jossa eri tulokul-mat kohtaavat. Kyseisen järjestön ansioina voidaan nähdä se, että uniin liittyvä tutkimus – ja etenkin humanistinen ja yhteiskunnallinen tutkimus – on löytänyt foorumin, jolla jakaa uusinta tutkimustietoa.

Unien tutkimus pyrkii selvittä-mään miten ja miksi näemme unia, mutta myös sitä, miten ja miksi kerromme niistä. Tämä näkökulma saattaa tuoda lisävalaistusta myös unien sosiaaliseen ulottuvuuteen. Suomalainen kansantieteilijä Leea Virtanen selvitti 1980-luvulla opiskelijoiden unenkerronnan mo-tiiveja ja osoitti, että kerromme unista, koska siten selkiytämme ajatuksiamme ja vapaudumme painajaisista. Unien kertomisella voi myös viihdyttää ja jakaa voi-makkaita kokemuksia. Myös sek-suaalisten viestien lähettäminen ja huomion tavoittelu eriytyivät kertojien motiiveiksi. Yhdysval-talaistutkijat Alperstein & Vann (2000) tutkivat niin ikään unen kertomiseen liittyviä motiiveita ja sitä kautta unen jakamiseen liitty-viä sosiaalisia prosesseja. Heidän amerikkalaista kulttuuria luotaava

14

Kulma Ry

tuttaa siitä, että unien kertominen toistaa tarinankerronnan perinnet-tä. Alperstein & Vannin mukaan (1997) nykypäivän viihdekulttuu-rissa viihdyttävän unen jakaminen on samalla yhteisen todellisuuden jakamista. Erityisesti julkisuuden henkilöistä uneksiminen on so-pivaa kaikille yleisöille. Kaikille unille ei nimittäin välttämättä löy-dy oikeaa paikkaa, tapaa ja aikaa. Unien kertomisella on omat sosi-aaliset sääntönsä. Valitsemmekin tarkkaan, missä kontekstissa uni voidaan kertoa. Alperstein & Van-nin mukaan unien kertominen on sosiaalista vuorovaikutusta jossa unenkertoja pitää yllä tai muovaa sosiaalista identiteettiään.

Unien ja sosiaalisen todellisuuden välinen suhde kiehtoo orastavaa tutkijaa minussa. Unien tutkimuk-sen kentällä on tyhjä aukko unien yhteiskunnallisen funktion kohdal-la. Miksi unia ei voisi enemmän hyödyntää yhteisömme hyväksi? Tämä kysymys oikeastaan sisältää kaksi suuntaa. Näemme, että unia on mahdollista hyödyntää, mutta on nähtävästi olemassa myös syitä, miksi niitä ei hyödynnetä. Tämä ristiriita johtaa meidät suoraan psykoanalyyttisen perinteen sylt-tytehtaalle, joka on opettanut koko 1900-luvun, että alitajunnasta nou-seva materiaali on kauttaaltaan kyllästetty toiveilla, peloilla, tun-teilla, haluilla - ja tietenkin seksil-lä. Epäilemättä näinkin on, mutta enemmänkin huolen kohteena tun-tuu olevan vallankäyttöön liittyvä problematiikka. Individualistinen kulttuurimme korostaa jokaisen itsemääräämisoikeutta ja valtaa suhteessa omiin ajatuksiin. Monil-le ajatuskin unien jakamisesta toi-selle on kauhistus. Unet itsessään-hän eivät vielä merkitse ”mitään”, mutta niiden tulkinta merkitsee. Mitä muut ajattelevat minusta tulkitessaan uneni? Mitä he näke-

vät minusta? Näin ollen eettinen problematiikka näyttäisi liittyvän nimenomaan unien jakamiseen. Emme tiedä, miten voisimme jakaa unia tavalla, ettei meidän tarvitsisi pelätä yksilöllisyytemme puolesta. Näin ollen voisin ajatella, että mi-käli meillä olisi hyvä menetelmä ja unien jakamisen elävä perinne, unien jakaminen voisi olla luonte-vampaa.

Unen yhteiskunnallinen ulottuvuu-den tarkastelun voidaan nähdä poh-jautuvan toisaalta unien yhteisölli-seen luonteeseen ja toisaalta unien sosiologiaan. Suuntaviivat unien sosiologialle loi ranskalainen so-siologi ja antropologi Roger Bas-tide julkaistessaan artikkelin The Sociology of the Dream teoksessa The Dream and Human Societies (1966). Bastide jakoi unien sosio-logian kiinnostuksen kahtaalle: toisaalta unien yhteiskunnalliseen funktioon ja toisaalta unien sisäl-tämiin yhteiskunnallisiin viittauk-siin. Bastide kysyy artikkelissaan:

Kuinka perin juurin syvälle poh-jautuu tämä radikaali jaottelu psyykkiseen ja sosiaaliseen - - - eikö ole jo aika uudistaa kommu-nikaation väyliä näiden kahden maailman välillä? Näkisimme kuinka tämä puolihämärä tilamme, pimeä ja omituinen puoli ihmisessä laajentaa sosiaalista puoltamme ai-van kuten sosiaalinen puoli ruokkii uniamme? Lyhyesti: eikö ole aika yrittää luoda unien sosiologiaa?

Bastiden mukaan sosiologia on sivuuttaessaan unet tutkimuskoh-teena jättänyt samalla puolet ih-misen elämästä tutkimatta . Unien sosiologia näkee, että toistuvana ilmiönä unien näkeminen on osa sosiaalista järjestelmää. Unia jae-taan sosiaalisessa tilassa ja niitä voidaan tulkita yhdessä. Unet tu-lisi ottaa sosiologian tutkimuskoh-

teeksi myös siitä syystä, että ne syntyvät usein vuorovaikutuksen syynä tai seurauksena. Yleisesti ottaen unien sosiologinen funktio on hyväksytty sillä perusteella, että kun yksilö tekee itsetuntemus-ta lisäävää unityötä, leviää tämä henkinen kasvu automaattisesti myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea siitä, millä tavalla unien tutkimus voi vaikuttaa yhteiskuntaan. Unet voivat myös olla tukena erilais-ten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyrityksissä ja toimia työ-kaluna yhteiskunnallisten asioi-den käsittelyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi monikulttuurisuuden esiin nostamat ongelmat, jossa unet toimivat yhdistävänä tekijä-nä ja ymmärryksen lisääjänä. Unia on hyödynnetty myös vankiloissa (esim. Koet 2009, Ehlert 1996) ja kouluissa (esim. Bulkeley, King & Welt, 2011, White-Lewis 2009). Aineettomana ja sosiaalisena kulttuuriperintönämme unet ovat ilmiönä vielä laajalti tutkimatta. Minkälaisia ovat unen jättämät jäljet? Kuinka nämä jäljet vaikut-tavat elämäämme? Tätä kysymystä on avattu lähinnä antropologisissa tutkimuksissa, jotka ovat toden-neet, että unet vaikuttavat historian tapahtumiin, kun ihmiset uskovat unien sisällön olevan arvokasta ja olennaista valve-elämän kannalta (esim. Lohmann 2010).

Yhdenlaisen työkalun unien yh-teiskunnallisen käsittelyn tueksi on kehittänyt brittiläinen sosiologi W. Gordon Lawrence, joka Sosiaali-nen unennäkö -menetelmällään on tutkinut yhteisön tiedostamattomia valtarakenteita ja teemoja. Mene-telmä lähestyy yhteisön todelli-suutta unien ja niiden assosiaati-oiden kautta. Lawrencen mukaan unien kautta voimme saada tietoa myös ympäröivästä todellisuudes-tamme, ei ainoastaan unen näki-

15

Kulma Ry

tutkimuksensa osoitti, että unien kertomisen pääasiallinen motiivi on viihdyttäminen. Tämä muis-tuttaa siitä, että unien kertominen toistaa tarinankerronnan perinnet-tä. Alperstein & Vannin mukaan (1997) nykypäivän viihdekulttuu-rissa viihdyttävän unen jakaminen on samalla yhteisen todellisuuden jakamista. Erityisesti julkisuuden henkilöistä uneksiminen on so-pivaa kaikille yleisöille. Kaikille unille ei nimittäin välttämättä löy-dy oikeaa paikkaa, tapaa ja aikaa. Unien kertomisella on omat sosi-aaliset sääntönsä. Valitsemmekin tarkkaan, missä kontekstissa uni voidaan kertoa. Alperstein & Van-nin mukaan unien kertominen on sosiaalista vuorovaikutusta jossa unenkertoja pitää yllä tai muovaa sosiaalista identiteettiään.

Unien ja sosiaalisen todellisuuden välinen suhde kiehtoo orastavaa tutkijaa minussa. Unien tutkimuk-sen kentällä on tyhjä aukko unien yhteiskunnallisen funktion kohdal-la. Miksi unia ei voisi enemmän hyödyntää yhteisömme hyväksi? Tämä kysymys oikeastaan sisältää kaksi suuntaa. Näemme, että unia on mahdollista hyödyntää, mutta on nähtävästi olemassa myös syitä, miksi niitä ei hyödynnetä. Tämä ristiriita johtaa meidät suoraan psykoanalyyttisen perinteen sylt-tytehtaalle, joka on opettanut koko 1900-luvun, että alitajunnasta nou-seva materiaali on kauttaaltaan kyllästetty toiveilla, peloilla, tun-teilla, haluilla - ja tietenkin seksil-lä. Epäilemättä näinkin on, mutta enemmänkin huolen kohteena tun-tuu olevan vallankäyttöön liittyvä problematiikka. Individualistinen kulttuurimme korostaa jokaisen itsemääräämisoikeutta ja valtaa suhteessa omiin ajatuksiin. Monil-le ajatuskin unien jakamisesta toi-selle on kauhistus. Unet itsessään-

hän eivät vielä merkitse ”mitään”, mutta niiden tulkinta merkitsee. Mitä muut ajattelevat minusta tulkitessaan uneni? Mitä he näke-vät minusta? Näin ollen eettinen problematiikka näyttäisi liittyvän nimenomaan unien jakamiseen. Emme tiedä, miten voisimme jakaa unia tavalla, ettei meidän tarvitsisi pelätä yksilöllisyytemme puolesta. Näin ollen voisin ajatella, että mi-käli meillä olisi hyvä menetelmä ja unien jakamisen elävä perinne, unien jakaminen voisi olla luonte-vampaa.

Unen yhteiskunnallinen ulottuvuu-den tarkastelun voidaan nähdä poh-jautuvan toisaalta unien yhteisölli-seen luonteeseen ja toisaalta unien sosiologiaan. Suuntaviivat unien sosiologialle loi ranskalainen so-siologi ja antropologi Roger Bas-tide julkaistessaan artikkelin The Sociology of the Dream teoksessa The Dream and Human Societies (1966). Bastide jakoi unien sosio-logian kiinnostuksen kahtaalle: toisaalta unien yhteiskunnalliseen funktioon ja toisaalta unien sisäl-tämiin yhteiskunnallisiin viittauk-siin. Bastide kysyy artikkelissaan:

Kuinka perin juurin syvälle poh-jautuu tämä radikaali jaottelu psyykkiseen ja sosiaaliseen - - - eikö ole jo aika uudistaa kommu-nikaation väyliä näiden kahden maailman välillä? Näkisimme kuinka tämä puolihämärä tilamme, pimeä ja omituinen puoli ihmisessä laajentaa sosiaalista puoltamme ai-van kuten sosiaalinen puoli ruokkii uniamme? Lyhyesti: eikö ole aika yrittää luoda unien sosiologiaa?

Bastiden mukaan sosiologia on si-vuuttaessaan unet tutkimuskohtee-na jättänyt samalla puolet ihmisen elämästä tutkimatta . Unien sosio-logia näkee, että toistuvana ilmiönä

unien näkeminen on osa sosiaalista järjestelmää. Unia jaetaan sosiaali-sessa tilassa ja niitä voidaan tulkita yhdessä. Unet tulisi ottaa sosiolo-gian tutkimuskohteeksi myös sii-tä syystä, että ne syntyvät usein vuorovaikutuksen syynä tai seu-rauksena. Yleisesti ottaen unien sosiologinen funktio on hyväksyt-ty sillä perusteella, että kun yksilö tekee itsetuntemusta lisäävää uni-työtä, leviää tämä henkinen kasvu automaattisesti myös ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea siitä, millä tavalla unien tutkimus voi vaikuttaa yh-teiskuntaan. Unet voivat myös olla tukena erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyrityksissä ja toimia työkaluna yhteiskunnallis-ten asioiden käsittelyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi monikulttuurisuu-den esiin nostamat ongelmat, jossa unet toimivat yhdistävänä tekijänä ja ymmärryksen lisääjänä. Unia on hyödynnetty myös vankiloissa (esim. Koet 2009, Ehlert 1996) ja kouluissa (esim. Bulkeley, King & Welt, 2011, White-Lewis 2009). Aineettomana ja sosiaalisena kult-tuuriperintönämme unet ovat il-miönä vielä laajalti tutkimatta. Minkälaisia ovat unen jättämät jäljet? Kuinka nämä jäljet vaikut-tavat elämäämme? Tätä kysymystä on avattu lähinnä antropologisissa tutkimuksissa, jotka ovat toden-neet, että unet vaikuttavat historian tapahtumiin, kun ihmiset uskovat unien sisällön olevan arvokasta ja olennaista valve-elämän kannalta (esim. Lohmann 2010).

Yhdenlaisen työkalun unien yh-teiskunnallisen käsittelyn tueksi on kehittänyt brittiläinen sosiologi W. Gordon Lawrence, joka Sosiaa-linen unennäkö -menetelmällään on tutkinut yhteisön tiedostamat-tomia valtarakenteita ja teemoja. Menetelmä lähestyy yhteisön to-

16

Kulma Ry

dellisuutta unien ja niiden assosi-aatioiden kautta. Lawrencen mu-kaan unien kautta voimme saada tietoa myös ympäröivästä todelli-suudestamme, ei ainoastaan unen näkijästä ja hänen suhtautumises-taan ympäröivään todellisuuteen. Myös uniryhmätyöskentelyn eri muodot saattavat osoittaa meille tapoja, joilla löytää tarttumapin-taa ympäröivään yhteisöön. Ull-manilainen uniryhmämenetelmä pyrkii pois unien tulkitsemisesta ja yhden auktoriteetin näkemys-vallasta – eli pois psykoanalyytti-sestä unien tulkinnan perinteestä. Se tarjoaa vaiheidensa kautta ete-nevän mallin, jossa ryhmä tarjoaa unennäkijälle omia näkemyksiään ja kokemuksiaan unesta, ottaen en-sin unen omaksi unekseen. Koke-muksellisuus ja kehollisuus onkin unien avaamisessa olennaista, sillä vaikka unet tuntuvatkin tapahtuvat päässä, osallistuu koko olemuk-semme öisiin seikkailuihin. ”My point is not that dream work will save the world, but that dreams can be a reminder that it needs sa-ving.”, totesi psykiatri, uniryhmä-ohjaaja Montague Ullman. Kun ensi kerralla näet unen, kirjoita se ylös ja pohdi sen teemoja ja kuvia. Mitä ne kertovat maailmasta jossa elät?

Viitteet: Alperstein, Neil & Vann, Barbara: Dream Sharing as Social Interaction. Dreaming, 10 (2): 111-119, 2000. Bastide, Roger: The Sociology fo the Dream. Dream and Human Societies. Edited von Grunebaum G.E & Cail-lois, Roger. University fo Calfornia Press, USA, 1966. Bulkeley, Kelly: Introduction. Among All These Dreamers: Essays on Drea-ming and Modern Society. State Uni-versity of New York Press, 1996. Bulkeley, Kelly: Dream content and political ideology. Dreaming, 12 (2): 61-77, 2002. Bulkeley, Kelly: Sleep and dream pat-terns of political liberals and conser-vatives. Dreaming. 16 (3): 223-235, 2006. Bulkeley, Kelly, King Philip & Welt, Bernard: Dreaming in the Classroom. Practices, Methods, and Resources in Dream Education. State University of New York, USA, 2011. Ehlert, Bette: Healing Crimes: Drea-ming Up the Solution to the Criminal Justice Mess. Among All These Drea-mers: Essays on Dreaming and Mo-dern Society. State University of New York Press, 1996. Erlacher, Daniel, Ehrlenspiel Frans & Schredl, Michael: Frequency of night-mares and gender significantly predict distressing dreams of German athletes before competitions or games. Jour-nal of Psychology, 145 (4): 331-42, 2011. Fine, Gary Alan & Fischer Leighton, Laura: Nocturnal Omissions: Steps to-ward a Sociology of Dreams. Symbo-lic Interaction, 16 (2): 95-104, 1993. Freud, Sigmund: Unien tulkinta. Ensi-painos 1900. Suomentanut Erkki Pu-ranen. Gummerus, Jyväskylä, 1968. Hughes, J. Donald: Dream interpre-tation in Ancient Civilizations. Drea-ming, 16 (1): 7-18, 2000.

Kaivola-Bregenhøj, Annikki: Kerrotut ja tulkitut unet. Kulttuurinen näkökul-ma uniin. SKS, Porvoo, 2010. Koet, Bart J.: Discussing Dreams in a Prison in Amsterdam. Dreaming in Christianity and Islam: culture, con-flict, and creativity. Edited: Bulkeley, Kelly, Adams, Kate & Davis, Patricia M. Rutgers, The State University, 2009. Lohmann, Roger Ivar: How Evaluat-ing Dreams Make History? History & Anthropology, 21 (3): 227-249, 2010. Shulman, David & Stroumsa, Guy G.: Introduction. Dream Cultures. Explorations in the Comparative His-tory of Dreaming. Edited Shulman, David & Stroumsa, Guy G. Oxford University Press, 1999. Siivola, Markku: Unien opissa. Unet itseymmärryksen palveluksessa. Kirjapaja, Gummerus Kirjapaino Oy., Jyväskylä, 2008. Taylor, Jeremy: Traversing the Living Labyrinth. Among All These Dream-ers: Essays on Dreaming and Modern Society. Edited Bulkeley, Kelly. State University of New York Press, 1996. Tedlock, Barbara: Dreaming and dream research. Dreaming. Athro-pological and Psychological Inter-pretations. Edited Tedlock, Barbara. School of American Research Press. Santa Fe, New Mexico, 1992. Van de Castle, Robert L: Our Dream-ing Mind. Ballantine Books, New York, 1994. Virtanen, Leea: Unien kerronta nykyaikana. Kalevala-seuran vu-osikirja 60, SKS. Helsinki, 1980. White-Lewis, Jane: Teaching a Dream Course in the Inner City. Among All These Dreamers: Essays on Dreaming and Modern Society. State University of New York Press, 1996.

1716

Kulma Ry

Teksti: No Princess

Piirrettyjen kätketyt viestit

Seuraavan kirjoituksen tar-koituksena on olla ajatuksia herättävä – humoristises-sa mielessä. Kirjoittaja itse katselee paljon piirrettyjä ja seuraa niiden omituisia, lä-hinnä aikuisille suunnattuja vihjauksia. Jos joku suhtau-tuu piirrettyihin vakavasti, suosittelen jättämään tämän tekstin lukemisen väliin.

Tämä on erittäin mukava satu siitä, kuinka passiivinen nainen voi olla. Neitokainen leijailee onnellisesti metsässä, kunnes saatuaan kuulla olevansa prinsessa pistää sormensa värttinään ja nukahtaa kesken juhlien. Klassinen naisen sammuminen bi-leissä on tapahtunut jo ennen kello yhdeksää illalla. Puhumattakaan siitä, että ikäero neidolla ja prinssillä on valtaisa: vähintään 100 vuotta! Prinsessa nukahtaa murrosikäisenä ja kuorsaa 100 vuotta, kunnes prinssi saapuu paikalle. Prinssihän on parikymppinen, kun hän pelastaa Ruususen, eli ikäeroa heille tulisi se noin sata vuotta. Naisen parhaiden päivien pitäisi olla jo ohi, mutta ilmeisesti hyvillä unen-lahjoilla heilan voi löytää vielä silloinkin, kun on toinen jalka haudassa.

Seitsemän ahkeraa, timantteja kaivavaa pikkumiestä ei Lumikille kelpaa. Ja naisen työ on siivota, oli hän sitten prinsessa tai ei. Kuitenkin Lumikin pääpointti menee selvästi nek-rofilian puolelle. Lumikinhan luullaan olevan kuollut omenan palan syönnin jälkeen, joten kääpiöt valmistavat hänelle lasiarkun. Tämän jälkeen prinssi saapuu paikalle ja antaa neitokaiselle vielä jäähyväispusun! Nekrofilia on oikeasti vakava, laissa tuomittava rikos, joten en voi käsittää, mitä romanttista on siinä, että prinssi suutelee kuolleeksi oletettua prinsessaa.

Periaatteessa tämäkään elokuva ei ole järin turvallinen, koska se paljastelee liikaa Jasminen vartaloa ja kohta kaikki olettavat sen vuoksi, että idässä naiset pukeutu-vat paljastavasti. Kontekstia ei ole mietitty oikein, mutta pääongelma tässä on Jafar, joka päästyään Akrabassa valtaan, muuttaa Jasminen vaatteet vähän liian seksik-käiksi – tai sitten se on se punainen väri, joka tekee asusta liian häiritsevän. Puhumattakaan siitä, millainen keskustelu Jasminen ja Jafarin välillä käydään ennen lo-pun toimintakohtauksia. Ei sovi alle 14-vuotiaille.

Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Aladdin

Prinsessa Ruusunen

18

Kulma Ry

Tämähän on oikeastaan yksi jännittävimmistä Muumi-jaksoista, sillä siinä Muumipeikko ys-tävineen kulkee Noitametsän halki. Kuitenkin jo jakson alkupuolella jännitys vähän tyssää, kun Muumipeikko osoittaa sovinistisuutensa ja tahdittomuutensa naisten kanssa toteamalla Niiskuneidin mukaan lähdöstä retkelle näin: ”Naisilla on noita päähänpistoja.” Höh, it-sepähän sait moisen päähänpiston lähteä jahtaamaan Kultakalaa, joten kai sitä saa mukaan lähteä Niiskuneitikin hakemaan jän-nitystä! Muumipeikon pitäisi mielestäni lait-taa naisille paremmin hanttiin, jos hän tahtoo viettää laatuaikaa vain Nuuskamuikkusen kanssa.

Satu, jossa on kaunis ajatus siitä, että rakastutaan toiseen ulkonäöstä huolimatta. Kaunis ajatus ei kuitenkaan ole se, että rakastutaan kidnappaajaan. Vaikka Kaunotar kai jää-kin hirviön vangiksi vapaaehtoisesti, se on silti hämmentävää katsottavaa – eikä tällaisen Tukholma-syndrooman esittä-minen ole täysin eettistäkään, jos minulta kysytään. Tosin sopii pohtia Bellen mielenterveyttä, kun kosijoina ovat vain omistushaluinen Gaston ja ruma sieppaajahirviö. Olettekos muuten katsoneet Bellen keltaista mekkoa siinä tanssikohta-uksessa? Melkein putoaa päältä pois!

Muumilaakson tarinoitaKultakala-jakso

Kaunotar & Hirviö

18 19

Kulma Ry

Kulma Ry

90°

Kulma ry ja 90°:n toimitus kiittää ja toivottaa rentouttavaa joulunaikaa!

Haluatko mukaan 90°:n toimitukseen?Lähetä vapaa hakemus sähköpostiin:

kulmahallitus@utu.fi