3 27 kesäkuuta 2012 - kairatemppeli · pua sellaisesta entiseen elämään kuuluvasta, joka sitoo...

Zelenoborskissa irti riippuvuuk-sistaUseimmat hoitoon hakeutu-vista ovat nuoria narkomaa-neja.

2 Elämäni paras valintaJumalalle kukaan ei ole toivo-ton tapaus

4 Etelän mies kotiu-tui Lapin poro-mailleLuonnossa pääsee lähelle Jumalaa joka hetki

6

Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 3 27. kesäkuuta 2012

Kantalahden eteläpuolella sijaitseva Askel askeleelta -kuntoutuskeskus on toi-minut Zelenoborskin taajamassa yhdeksän vuotta. Toiminnan tulok-sena noin sata Murmanskin alueen asukasta on pääs-syt irti huumeista tai alkoholiriippuvuudesta.

Teksti: Riitta Tolonen Kuvat: Jorma Lappalainen

Keskus perustettiin neuvos-toaikaisen, vuosia tyhjil-lään seisoneen sanatori-

on tiloihin. Rakennuksen kunto ei tuolloin ollut häävi, ja kaikki irtain oli sähköjohtoja myöten kadonnut.

Ensimmäiset kuntoutujat aloit-tivat rakentamisen ja remontoi-misen, jota riittää työterapiaksi vielä vuosiksi eteenpäin. Navetta ja puutarha ovat viime vuosien työn tulosta.

Tanja ja BorisKeskuksen toimintaa ylläpitävät useat Murmanskin alueen kris-tilliset seurakunnat. Niiden valit-sema hallitus vastaa taloudesta ja

hengellisestä opetuksesta. Käytän-nön asioita hoitavat Boris ja Tanja Jakubov.

Useimmat hoitoon hakeutu-vista ovat nuoria narkomaaneja. Jakubovit tietävät kokemuksesta, miltä tulijasta tuntuu.

Boris jäi itse kiinni huumeisiin aikana, jolloin aineita alkoi olla helposti saatavilla 1990-luvulla. Huumevalistus oli vasta tulossa eikä lähipiirissä ollut esimerkkejä

huumeiden tuhoamasta elämästä. Boriksen elämässä ensimmäisinä sortuivat haaveet jääpalloilijan uras-ta, joka jo oli ollut hyvässä alussa.

Boris toivoi, että kaksivuotisen armeijan aikana pääsisi irti huu-meista. Kun niin ei käynyt, hän etsi apua huumeklinikalta. Kierre jatkui ja vuonna 2003 hän makasi kaksi kuukautta sairaalan teho-osastolla heroiinin yliannostuk-sen takia.

Tanjaan Boris tutustui osta-essaan tältä huumeita. Kaunis huumekauppias rahoitti omaa

käyttöään myymällä aineita.

Yksinkertaiset lääkkeetTanjan ystävä vaati Borista ja Tan-jaa kokeilemaan Zelenoborskia, koska oli itse saanut siellä avun.

Alku oli vaikeaa. Vierotusvaihe käytiin läpi ilman lääkitystä. Kiinteä päivärytmi ja fyysinen työ eivät innostaneet. Rukous ja Raamatun lukeminen tuntuivat kummalli-silta. Tanja valitti, että paikka oli pahempi kuin vankila, jossa sen-tään sai tupakoida ja kiroilla. Myös haisevien kotieläinten hoitaminen

kävi hänen hermoilleen.Vähitellen vertaistuki, toisten

esimerkki ja rukous alkoivat vai-kuttaa. Toisistaan tietämättä Tanja ja Boris päätyivät samaan tulok-seen: vain Jumala voi auttaa.

Vuoden kuntoutusjakso on maksuton. Sen voi keskeyttää ilmoittamalla kolme päivää ennen lähtöä. Monet lähtevät, toiset palaavat yrittämään uudestaan.

Yhteiskunta ei tue keskusta talo-udellisesti, mutta Boris Jakubovin mukaan suhteet viranomaisiin ovat hyvät.

Kylvötyötä ja kasvun ihmettäPÄÄKIRJOITUS

Zelenoborskissa irti riippuvuuksista

Kuva: Dimitri Castrique / sxC.hu

Askel Askeleelta -kuntoutuskodin työnjohtaja pariskunta Boris ja Tanja Jakubov.

Kevät on meillä Lapissakin kylvötöiden aikaa ihan pohjoisinta myöten. Kasvun ihmettä odotellaan sitten kesän aikana.Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä

leikkaaminen, vakuuttaa Raamattu. Sadon saaminen maasta tulee siis loppuun saakka olemaan ihmisen elinkeinona.

Raamattu puhuu myös sanojen kylvämisestä. Evan-keliumin sanoma pitää ’kylvää’ kaikkeen maail-maan ja vain siten sieltä on odotettavissa kas-vua ja satoa.

Sanan kylvön tuomaa kasvua ja satoa ei kui-tenkaan tarvitse odottaa vain maailman ääris-tä, vaan on hyvä muistaa, että on ainakin kaksi muutakin tärkeää kylvöalaa, joista mei-dän on huolehdittava.

Ensimmäinen ja kaikkein lähinnä oleva pelto, joka odottaa hyvää siementä, on meidän oma sisimpämme. Yleensä odotamme elämästäm-me leikattavana satona seitsemää hyvää ja kah-deksaa kaunista. Sellaista satoa saadaksemme on muistettava kylvää omaan elämäänsä Jumalan Sanan hyvää siementä. Tehtävämme on kylvää ja sit-ten Jumala kyllä aikanaan antaa kylvetylle siemenelle sopivasti kosteutta, lämpöä ja kaikkea mitä se kasvaak-seen ja satoa tuottaakseen tarvitsee.

Toinen tärkeä kylvöala ovat läheiset ihmisemme kotona, työpaikoilla ja kaikkialla siellä minne vaikutuksemme yltää. Siinä tarvitaan vii-

sautta kylvön oikea-aikaiseen tekemiseen. Lähellä läheisiämme eläen varmaan huomaamme ne Jumalan meille kylvötyöhön

valmistamat hetket. Muistetaan, että Jumalan sana on voimallinen ja Raamatun mukaan se saa aikaan sen

mitä varten se on tänne lähetettykin – kylvetään siis rohkeasti ja satoa odottaen!

Hyvä on muistaa sekin, että sanamme ovat aina kylvösiementä, vaikka emme niitä koko aikaa Jumalan sanalla höystäisikään. Hyvät sanat toisillemme ovat sellaisia hyviä sanoja, että niistäkin saa odottaa satoa. Meidän jokaisen ympärillä on aina ihmisiä, jotka ovat vailla rohkaisevia ja kannustavia sanoja. Kylvetään siis niitä runsaasti!

Yhtä lailla pitkävaikutteisia ovat pahat sanam-me. Aivan liian paljon kylvämme mitätöiviä,

masentavia, loukkaavia sanoja. Nekin tuottavat oman satonsa, mutta se sato ei ole hyvä.

Rukoillaanko, että tulisimme oikein tunnetuiksi lähi-piirissämme ja seurakunnassakin siitä, että olemme

hyvien sanojen kylväjiä? Niille sanoilla kun on tarvetta jat-kuvasti. Olkoon tämän kesä meille runsaan kylvötyön aikaa!

Esa Pikkumäki

Kuntoutuskoti talvisena päivänä

2 27. kesäkuuta 2012

Iiris Talka

S ari ja Miika Alatalo sekä heidän parivuotias Adira-tyttärensä asuvat Pellon Matinlompolos-sa. Päällimmäisenä molempien ajatuksista nousee rukous, että

Jumala johdattaisi. ”Että Jumala johdattaisi tällä hetkellä erityisesti työasioissa”, kiteyttää Miika, jonka pesti KAN-yhdistyksen palk-kalistoilla on hiljattain loppunut.

Kauhufilmejä ja okkultismiaJumalan johdatus, uskonasiat ja rukoilemi-nen olivat molemmille vieraita vielä reilut 10 vuotta sitten. Sari oli tuolloin erittäin kiinnostunut noituudesta sekä okkultis-mista, ja hankki niistä tietoa kirjoista ja elokuvista. Myös erilaiset kauhufilmit kiin-nostivat kovasti. Kertomansa mukaan hän ei ymmärtänyt eikä käsittänyt, että niissä olisi jotain todella pahaa ja vaarallista.

— Jostain syystä yliluonnollisuus kiehtoi minua kovasti. Muistan, kuinka kerran olin lukemassa jotain noitakirjaa, kun huomioni kiinnittyi kirjahyllyssäni olevaan pieneen Uuteen Testamenttiin. Aivan kuin jonkin voiman pakottamana, otin kirjan käteeni ja luin kertomuksia Jeesuksesta. Alleviivasin monia paikkoja ja ihmettelin, miten tuo kirja veti minua puoleensa.

— Muistan myös tilanteen, kun olin kir-jastossa tutkimassa noituutta. Luin eräästä kirjasta, miten noidan on myytävä sielunsa paholaiselle. Tuossa tilanteessa koin hyvin voimakkaasti, että Jumala puhui sisimpääni ja vakuutti minulle, että Hän on olemassa.

Jumalan puhe ja vetovoima Sarin

elämässä oli alkanut, hän ei tosin itse sitä vielä käsittänyt. Pelloon muutettuaan Sari tutustui uusiin ihmisiin ja heidän keho-tuksestaan lähti seurakunnan tilaisuuksiin. Sarin tieto hengellisistä asioista oli hyvin vähäistä. Hän ihmetteli kovasti seurakun-nassa kuulemaansa kielilläpuhumista.

— Ajattelin, että ovatko ne ulkomaalai-sia tai jotenkin höpsähtäneitä, Sari kuvailee kokemuksiaan.

— En tiennyt, mitä uskoontulo tarkoit-taa, mutta kun kysyttiin, haluanko antaa elä-mäni Jeesukselle, niin vastasin myöntävästi ja puolestani rukoiltiin. Vasta muutaman

päivän kuluttua sain sisimpääni rauhan ja ilon ja tiesin, että olen uskossa.

Uskossa ollessaan Sari on huomannut, miten helposti olosuhteet vaikuttavat tuntei-siin, ja saattaa tulla epäilyksiä ja kiusauksia. Noissa tilanteissa rukous, Raamatun luke-minen ja uskovien yhteys ovat vahvistaneet. Sari on kokenut myös, miten tärkeää on luo-pua sellaisesta entiseen elämään kuuluvasta, joka sitoo ja jonka kokee houkutukseksi.

— Olen konkreettisesti muutaman ker-ran kokenut, miten Jumala on kehottanut luopumaan kuvista, videoista ja musiikista, jotka kuuluivat elämääni ennen uskoontu-loa. Kun Jumala puhuu, niin saa voiman ja

on helppo luopua vääristä asioista ja tottu-muksista. Siitä tulee ilo sydämen.

Miikan elämänmuutosMiika puolestaan sanoo muistavansa jo rippikoulusta sen, miten hän sydämessään uskoi, että asiat Jumalasta ja Jeesuksesta ovat totta. Jos joku tuolloin olisi johdattanut hänet uskontielle, ehkä elämä olisi mennyt toisin, eikä olisi tarvinnut kokea viinan ja huumeiden tuomaa sekoilua. Parin kaverin uskoontulo kuitenkin herätti Miikan.

— Kai sitä jotakin alkoi miettimään, kun kaverit olivat selvinpäin ja alkoivat puhua

uskonasioista. Lähettivät minulle tekstivies-tinä raamatunpaikkoja ja kehottivat luke-maan Raamattua ja pyysivät kokouksiin.

— Ajattelin, että parempi lukea koko kirja, ettei kavereiden tarvitse koko ajan patistella. Aloitin Raamatun alusta. Kun pääsin III Mooseksen kirjaan, niin kai se oli Jumalan pyhyys, joka veti polvilumpiot lattiaan, Miika muistelee.

— Vakuutuin Jumalan olemassaolosta ja siitä, että muutos on mahdollista. Olin nähnyt kavereiden myös lankeavan uudel-leen päihteisiin ja toivoin Jumalalta omalle kohdalleni erilaista. Pyysin Jumalalta vapau-tusta päihteistä ja se toimi.

Yhteinen onniTänään Miika myhäilee onnellisen näköi-senä Saria katsoessaan, ja kertoo kuinka he tapasivat toisensa teetuvalla. Molem-mat olivat tuolloin vasta tulleet uskoon ja huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa. Sari sanoo hyvin pian tunteneensa sisim-mässään, että Miika olisi se oikea. Miikakin mietti asiaa rukoillen Jumalan edessä ja niin löytyi yhteinen sävel rakkauteen.

Sarilla ja Miikalla on vähän yli 2-vuoti-as, reipas ja terve Adira-tyttö. Adira -nimi tulee hepreankielestä ja tarkoittaa älykästä, valtavaa ja voimakasta. Sarille ja Miikalle oli raskauden alussa koettelevaa, kun lääkäri kertoi, että ultrassa sikiöllä näkyy niska-poimu. Lääkärin mukaan se mahdollises-ti viittaa kehitysvammaan. Nuoripari teki kuitenkin päätöksen, että mitään lisätutki-muksia ei tehdä, vaan he haluavat luottaa Jumalaan ja vaikka lapsi olisi sairaskin, he ottaisivat hänet vastaan. Vauvaa kannettiin yhdessä seurakunnan kanssa rukouksin Herran eteen ja Sari kertoo, miten sisimpään tuli usko ja luottamus Herran huolenpitoon. Adira syntyi täysin terveenä ja on ihana ja iloinen lapsi.

Tärkeänä harrastuksena Miikalla on moottoripyöräily. Jo 12-vuotiaana hän alkoi haaveilla omasta harrikasta ja unelma toteu-tui noin 10 vuotta sitten. Nyt Miika kuuluu suomalaiseen Preacher MC moottoripyö-räkerhoon, jonka jäsenet ovat motoristeja ja Jeesukseen uskovia kristittyjä.

— Muiden motoristien keskuudessa olemme varmasti myös voineet jonkin verran oikoa vääriä mielikuvia uskovista, pohtii Miika.

Sarin ja Miikan elämä muuttui hyvään suuntaan

Aivan kuin jonkin voiman pakot-tamana, otin kirjan käteeni ja luin kertomuksia Jeesuksesta.

Sari Alatalo

Kuva: mauno alatalo

327. kesäkuuta 2012

Elämäni paras valinta

Teksti: Liisa Vähälassi Kuvat ja kuvatekstit:

Laura Häkkinen

Joonas Pehkonen, 22, syntyi Juukassa, Pohjois-Karjalassa, uskovaan perheeseen. Joonak-

sen ollessa 6-vuotias perhe muutti Tornioon isän saadessa työpaikan Outokummun terästehtaalta. Muu-tamaa vuotta myöhemmin isän päihderiippuvuus aiheutti perheen hajoamisen. Lapsenuskosta huo-limatta Joonaksen elämän alamä-ki alkoi vanhempien avioerosta. Hänen elämänsä oli kovin rauha-tonta ja hän ajautui vaikeuksiin. Urheilullisen pojan paini- ja jalka-palloharrastuksetkin jäivät. Äidillä ei ollut helppoa arjessa nelilapsisen perheen kanssa, eikä Joonas halun-nut taakoittaa häntä. Kotona Joo-nas yritti olla ihmisiksi, sillä hän ei edes kiroillut äidin kuullen, saati sitten polttanut tai juonut.

— Koulu meni ihan hyvin, olin tukioppilas ja kuuluin oppilaskun-taan”, kertoo Joonas.

Maailman tarjoamaa elämääEnnen asepalvelukseen astumista

Joonas oli jäänyt kiinni kanna-biksen kasvatuksesta. Asia ahdis-ti kovasti hänen mieltään. Lomien aikana Joonas kuitenkin poltteli kannabista ja käytti psilosybiinisie-niä. Nämä rauhoittivat mieltä ja hän sai nukuttua paremmin. Palat-tuaan kerran viikonloppulomalta armeijaan hän koki unihalvauksen. Hän oli täysin tietoinen ympäris-töstään, mutta ei itse pystynyt liik-kumaan lainkaan. Tilan aikana hän näki hallusinaation, kun kuolleet vierailivat. Tämä säikäytti nuo-ren miehen karmeudellaan. Hän ymmärsi, että Jumala puhuttelee häntä. Hän tiesi, että elämä voi lop-pua yllättäen ja hän ei ollut valmis kohtaamaan Jumalaa.

Jeesus vai …?Armeija loppui ja rajajääkärin elämä siviilissä palasi entisiin uomiinsa, elämänsisältönä olivat alkoholi, kannabis ja muut rau-hoittavat mömmöt. Usein pilves-sä ollessaan hän pohti maailman pahuutta ja elämän tarkoitusta. Joonas tiedosti, mihin Jumalasta piittaamaton elämäntapa johtaa ja hän janosi muutosta. Joonaksella

oli kaipuu Jumalan puoleen, sillä hän tiesi, että kun ihminen elää erossa Jumalasta ja Jeesuksesta, heijastuu se elämän tyhjyytenä ja tarkoituksettomuutena. Saman-aikaisesti kaukoidän filosofia veti häntä puoleensa. Hänen haa-veenaan oli matkustaa Intiaan, löytää rauha sieluunsa ja elää Jumalan kanssa sopusoinnussa alkuperäiskulttuurissa.

Käännekohta tapahtuuMuuttaessaan takaisin äitinsä luo asumaan Joonaksen elämä rauhoit-tui ja Jumala kutsui tuhlaajapoikaa luokseen. Hengelliset asiat vetivät häntä puoleensa toden teolla. Hän alkoi lukea Raamattua ja sen kautta Jumalan Pyhä Henki puhui hänel-le ja teki Sanan eläväksi. Eräänä päivänä kaksi uskovaa tuli yllätys-vierailulle Jumalan lähettäminä. Yliluonnollisen voimakas voima veti Joonasta mukaan keskuste-luun. Ystävät puhuivat Jeesukses-ta, pelastuksesta ja iäisyysasioista. Tuossa juttutuokiossa Joonakselle esitettiin kysymys: haluatko sinä, Joonas, ottaa vastaan Jeesuksen sydämeesi? Valinnan kynnyksellä

Joonaksen päässä käytiin ikui-suustaistelu: muutamassa sekun-nissa hän oli hahmottanut, mitä hän menettäisi ja mitä hänelle olisi tarjolla ratkaisun myötä. Joonas oli valmis jättämään elämänsä Jeesuk-selle. Ystävät rukoilivat Joonaksen puolesta ja julistivat hänelle synnit anteeksi.

— Tuossa hetkessä ei tapahtu-nut mitään järisyttävää. Sisimpäni täyttyi ihmeellisellä rauhalla ja hyvällä ololla, Joonas muistelee.

Elämä hymyileeÄiti oli pitkään rukoillut

Joonaksen puolesta ja pyytänyt, että Jumala jollain tavoin pysäyttäi-si perheen esikoisen. Äiti sai iloita rukousvastauksista, kun Joonas tuli uskoon ja pian löytyi vielä hyvä työpaikka metallikoneistajak-si opiskelleelle pojalle. Jumalan johdatus on näkynyt selkeästi myös jokapäiväisessä elämässä. Joonas rukoili hengellistä kotia ja omaa palvelutehtäväänsä seura-kunnassa ennen kasteella käyntiä vuonna 2010. Hän pitää yhteyttä seurakuntaan erittäin tärkeänä, sillä se auttaa kasvamaan uskossa

ja kokemaan yhteyttä Jumalaan sekä hänen omiinsa. Nykyisin Joonas hoitaa Tornion helluntai-seurakunnan talonmiehen tehtävät asuen rukoushuoneen yläkerrassa yhdessä uskossa uudistuneen isän-sä kanssa.

— On todella hienoa, että meillä on rukouksia kuuleva Jumala, pai-nottaa Joonas.

Jumala johdattaaKodin perintöä vastaan kapinoi-nut Joonas löysi siis relluvuosien jälkeen uskosta pohjan elämälleen.

— Jumalalle kukaan ei ole toivo-ton tapaus. Uskoontulo on parasta, mitä minulle on tapahtunut, iloit-see Joonas. Eikä hän ole arkail-lut kertoa uskostaan kavereilleen. Hänellä on uskovia ja ei-uskovia kavereita. Myös työpaikalla asiaan on suhtauduttu myönteisesti.

— Usko on tuonut elämääni turvan ja levollisuuden. Saan jättää kaikki asiani Jumalan hoitoon ja Hän huolehtii niistä. Haluan kul-kea Jumalan johdatuksessa ja tehdä oikeita valintoja elämässäni, Joonas sanoo lopuksi.

Joonas pitää yhteyttä seurakuntaan erittäin tärkeänä. Hän hoitaa seurakuntansa talonmiehen tehtävät asuen rukoushuoneen yläkerrassa.


Pirjo Konttinen

Eräs Ivalon koillisimmassa kulmassa, Näätämössä, elä-mänsä viimeiset vuosikym-

menet elänyt uskova kertoi, että kerran pimeällä Ivaloon lentoko-neella laskeutuessaan hän katseli kylien valoja ikkunasta. Tuolloin hän oli ymmärtänyt, että uskovat – vaikka vain siellä täällä hajallaan-kin olevat – ovat kuin valontuik-kuja siellä täällä.

Utsjoen kylällä olemme kokoontuneet Raamatun sanan valon ääreen kotiini tänä talvena noin joka toinen keskiviikko. Pieni raamattupiirimme on eräänlainen seurakuntarajat ylittävä solu. Itse kuulun lähimpään helluntaiseura-kuntaan, Ivaloon. Pääosa utsjoke-laisista ja myös raamattupiiriläisis-tämme ovat luterilaisia, keskeisenä innostajana toiminnassa on vapaa-seurakuntalainen…Lisäksi osa porukkaa pitää yllä yhteyksiä usko-viin Norjan puolella; edes ajoit-tain on vahvistavaa kokoontua rakentumaan yhteisestä uskosta. Virallisten hengellisten kokoontu-misten ollessa vähäisiä muistutam-me toisillemme, ettemme ole yksin.

Varsinkin rukoillessa ei kielitaidon vajavuuskaan ole haitallinen.

Kuluneena talvena koimme, että on tärkeää keskittyä nimen-omaan Raamatun lukemiseen. Piiriläisistä Suvilla oli ajatus raa-matunlukutavasta, jossa rukoil-len erityisesti pyydetään Pyhää Henkeä nostamaan esille ne jakeet, joita Pyhä Henki haluaa painot-taa. Kukin kuulostelee, mitkä sanat tuntuvat puhuvan ja tarkastellaan niitä keskustellen. Näin elävä Sana koskettaa tavallisten maallikkojen pienimuotoista arki-iltaa. Talven mittaan luimme Heprealaiskirjeen.

Vastattain kuulin erään usko-van saaneen tänä keväänä val-veilla ollessaan näyn. Näyssä oli avoimia Raamattuja ja kuhunkin niistä lankesi valo taivaasta. Kun vielä Rovaniemellä Lapin hellun-taiseurakuntien Maakuntajuhlilla Markku Tuppurainen puhui Sanan totuudesta valheen henkeä vas-taan, olen todella kiitollinen, että piirimme on elähdyttänyt omaa osin väljähtynyttä, rutiininomaista Raamatun lukemistani.

Ylipäätään koen, että Taivaan Isä on siunannut Utsjoen uskovia sopuisuudella ja toinen toistemme

kunnioittamisella. Alueella on mm. parikymmentä vuotta toi-minut epävirallisesti kokoontu-va yhteiskristillinen naisryhmä. Tämä värikäs porukka kokoontuu

hengellisten laulujen yhteislaulan-nan tiimoilla sallien hulluttelun ja epäsovinnaisuudenkin rankkoja rukousaiheita kaihtamatta.

Saamme täällä saamelaisalueella

elää elämäämme eri värien koko kirjossa uskovina Jumalan kunniaksi!

Yhteyttä yli monien rajojen Utsjoella

Utsjokelaiset Suvi ja Pirjo toimivat laajasti yli valtakuntien rajojen. Alkukesällä Suvi on töissä Norjan saamelaisessa päiväkodissa, osallistuu norjalaiseen rukouskonferenssiin ja siirtyy sitten tulkiksi lastenleireille Venäjän Karjalaan.

Geert Laevens

Sunnuntai 27. toukokuuta oli jo itsestään juhlapäivä koko maailman helluntaiseura-

kunnille, koska oli Helluntaipäi-vä, mutta Kittilässä paikallisella seurakunnalla oli ainakin yksi syy lisää juhlaan. Sinä päivänä vihittiin nimittäin helluntaiseurakunnan

uudet toimitilat. Tilat olivat olleet jo pari kuukautta käytössä, ja nyt oli tullut virallinen avaamishetki.

Iltapäivällä aurinko paistoi komeasti, kun reippaat nuoret mie-het olivat vastaanottamassa kutsu-vieraita ja seurakuntalaisia oven edessä. Parkkipaikka oli koristeltu tuoreilla koivuoksilla. Sisälläkin ter-vehdittiin tulijoita ja sitten, pikku

hiljaa, jokainen löysi istumapaikan, josta voi ihailla uusia tiloja.

Kello 14 Geert Laevens lausui tervetuliaissanat ja teki sitten tilaa Saila Seurujärvelle, Kittilän omalle tytölle. Hän lauloi laulut ”Iisakin kirkko” ja ”Hiljainen mies”. Sen jäl-keen Tapani Rantajääskö luki his-toriikin Kittilän helluntaiseura-kunnan eri vaiheista,

alkaen vuodesta 1925. Uskovat oli-vat koko tämän ajan kokoontuneet taloissa tai teltoissa, joskus vuokran-neet kokouspaikkoja. Nyt he sai-vat oman rukoushuoneen ja vielä kahvion kaupan päälle. Kiinteistöt ostettiin viime vuonna, mutta vasta tammikuussa 2012 alkoi tapahtua. Avainhenkilöitä remontissa olivat

ivalolaiset Esa Taipalus ja hänen vaimonsa Liisa.

Historiikin jälkeen saamelaiset vieraat Övre Sopperosta Ruotsista lauloivat kaksi laulua, yhden ruot-siksi ja yhden saamen kielellä. Kun he kertoivat tervehdyksensä, meni-vät kielet vähän sekaisin. Pääasia tuli kuitenkin kaikille selväksi: kris-tittyjen yhteys.

Jorma Halonen Pellosta käsit-teli juhlapuheessaan ensimmäi-sen Helluntaipäivän tapahtumia ja hän vakuutti, että sama Pyhä Henki vielä tänäänkin tekee työ-tänsä. Yhteislaulun jälkeen oli Esa Taipaluksen vuoro. Molemmat vanhimmistoveljet seisovat hänen vieressään. Rukoillen Esa vihki Kittilän rukoushuoneen paikaksi, johon ihmiset voivat tulla kuunte-lemaan Jumalan sanaa ja kokemaan Jumalan voimaa.

Saila Seurajärvi säesti sitten Pekka Vaattovaaraa Sieppijärveltä, joka lauloi kaksi laulua. Toinen laulu oli hänen lempilaulunsa: ”Oi, katsohan lintua oksalla puun!”.

Lopuksi ihmiset siirtyivät kahvi-on puolelle, jossa jo varhain aamulla emännät olivat ahkeroineet ja val-mistelleet tarjoilua. Monet jäivät vielä pitkäksi aikaa keskustelemaan. Oli ollut juhlallinen päivä, joka jäi varmasti pitkäksi aikaa ihmisten mieleen.

Juhlallinen päivä Kittilässä

Kuva: Pent ti ranta jääsKö

Saila säestää ja Pekka laulaa ”Oi, katsohan lintua oksalla puun!”


Jos etelän ihminen aikoo asettua pysyvästi Lappiin, hänen on pystyttävä ole-maan ihmisenä ihmisten keskellä ja sinut luonnon kanssa. Tähän tulokseen on tullut Jukka Pöyry, joka on kotiutunut tunturimaise-miin poromiesten joukkoon.

Teksti: Sirpa Juvonen Kuvat: Tapio Huttunen

Poroelinkeinon har-joittaminen on niin oma maailmansa, ettei ulkopuolelta tul-leen ole helppo pääs-

tä siihen sisään. Ei siis ole ihan tavallista, että Lapin poromiehet ottavat joukkoonsa etelästä tulleen ihmisen. Heinolasta Enontekiölle muuttanut Jukka Pöyry on kui-tenkin löytänyt paikkansa Lapin ihmisten joukossa ja liikkuu tun-turissa kuin kotonaan.

Jukka ei ole muutenkaan arkail-lut mennä paikkoihin ja porukoi-hin, jotka eivät yleensä avaudu kenelle tahansa. Hänellä on aivan erityinen lahja luoda kontakteja erilaisiin ihmisiin ja saavuttaa hei-dän luottamuksensa.

Takavuosina Jukka hakeutui raviharrastuksensa yhteydessä

raviratojen varikoille, jonne taval-lisella rivikatsojalla ei yleensä ole asiaa.

— Minulle ovat ihmeellisesti avautuneet ovet paikkoihin, joihin useimpien olisi hankala päästä, hän toteaa vaatimattomasti.

Missä sitten liikkuukin, Jukka Pöyryn harras toive on saada viedä eteenpäin sitä valoa, joka hänen omaan sydämeensä syttyi jo vuo-sikymmeniä sitten.

Jotain täytyy tapahtuaPertunmaalta Savosta lähtöisin oleva Jukka Pöyry kertoo elä-neensä varsin vauhdikkaan nuo-ruuden. Siihen kuuluivat erilaiset päihteet huumeita myöten. Hän vaihtoi asuinpaikkaa useaan ker-taan. Elanto tuli metsätöistä tai rakennuksilta.

1970-luvun lopulla Jukka tapasi Lahdessa uskovia ihmisiä. Heidän vakaumuksensa teki sellaisen vai-kutuksen, että hän alkoi pohtia taivasasioita. Oma elämä oli rem-pallaan, eikä mies pystynyt itse aut-tamaan itseään.

Jukka palasi sitten kotipaikal-leen Pertunmaalle. Pää oli jatku-vasti sekaisin päihteistä, mutta töis-sä hän pystyi kuitenkin käymään.

— Ymmärsin, ettei elämäni ollut oikealla mallilla. Tiesin, että jotain täytyi tapahtua, muuten minun kävisi huonosti, Jukka kertoo.

Helluntaiseurakuntalaiset pys-tyttivät kesällä kokousteltan, jossa pidettiin hengellisiä tilaisuuksia. Eräänä iltana töistä kotiin ajaes-saan Jukka huomasi teltan. Hänen mieleensä tuli Tauno Salmikunnas, tuttu uskovainen mies tuosta

samasta seurakunnasta. Jukka roh-kaisi mielensä ja soitti Taunolle. Sisintä poltti pakottava tarve saada puhua uskonasioista. Tauno tuli, ja siitä se sitten lähti.

Jukka luovutti elämänsä ristin miehelle Jeesukselle. Olo keveni huomattavasti, kun syntisäkki ei enää painanut hartioita.

— Kertaakaan en ole katunut sitä ratkaisuani, vaikka ei uskovai-sen elämä ole aina höyhenpatjalla loikoilua, mies toteaa.

Uskonelämän alkutaipaleella hän joutui käymään läpi kovat tais-telut päästäkseen irti entisistä kuvi-oista. Suurena tukena olivat uudet uskonystävät, jotka ottivat hänet mukaan seurakunnan toimintaan. Aivan erityisellä lämmöllä Jukka muistelee Fabian Ahvenaista. Täysin uusi voima elämään tuli,

Etelän mies kotiutui Lapin poromaille


kun Jukka täyttyi Pyhällä Hengellä.— Yksinään en olisi pärjännyt

pitkään, mies sanoo.

Ketään ei pelasteta väkisinAlkuun kukaan ei ottanut usko-akseen, että Jukka pystyisi todella olemaan erossa viinasta ja huu-meista. Jukan isä lupasi maksaa tuhat silloista Suomen markkaa, jos poika olisi vuoden juomatta ja tupakoimatta. Poika pysyi raittiina. Isä piti sanansa ja maksoi lupaa-mansa rahat.

— Se taisi olla isäukolta pientä porkkanan viskaamista, että katso-taan nyt, miten pojan käy.

Jukka kertoi uskoontulos-taan työtovereilleen ja kavereil-leen. Elämässä tapahtunut muu-tos oli niin selkeä, ettei sitä käynyt

kieltäminen. Monet totesivat-kin, että mies oli tehnyt oikean ratkaisun.

— Tietenkin sitä toivoisi, että muutkin löytäisivät uskon elä-määnsä, mutta eihän se aina niin mene. Ketään kun ei voi väkisin pelastaa. On vain koetettava elää ja olla niin, että oma esimerkki puhuisi siitä, mitä Jeesus voi ihmi-sen elämässä tehdä.

Jukka avioitui ja muutti vai-monsa kanssa kotikylästään

Ruorasmäestä Kuorttiin. Siellä he asuivat vuoteen 1999 saakka. Seuraavaksi muutettiin Heinolaan töiden perässä ja perheeseen synty-neen pojan koulunkäynnin vuoksi.

Lappi veti puoleensaSyksyllä seitsemän vuotta sitten Jukka lähti miniänsä isän kanssa Enontekiölle metsäreissulle. Sillä matkalla hän tutustui paikallisiin poromiehiin. Jukka palasi poh-joiseen pari kertaa vuodessa, ja

tuttavuus paikallisten ihmisten kanssa kehittyi vähän kerrassaan. Siinä sivussa etelän mies pääsi mukaan erilaisiin töihin, mitä nyt milloinkin eteen tuli.

Talvi joulukuun 2009 alusta toukokuuhun 2010 kului koko-naan Enontekiön maisemissa. Tätä nykyä Jukka asuu Enontekiöllä vakituisesti. Hän on aktiivises-ti mukana paikallisen helluntai-seurakunnan toiminnassa. Paljon aikaa kuluu tunturissa porojen ja poromiesten seurassa.

— Teen vähän kaikkea, mitä eteen tulee niin seurakunnassa kuin muutenkin.

Elämä ei ole silitellyt miestä pel-kästään myötäkarvaan. Avioliiton päätyttyä eroon muutama vuosi sitten Jukka elelee nyt itsekseen. Hänen poikansa asuu perhei-neen Jyväskylässä. Kaksivuotias pojanpoika Aatu on usein isoisän mielessä.

Ihmisenä ihmiselleKun Jukka Pöyryltä kysyy, miten poromiehet ovat ottaneet hänet joukkoonsa, hän vastaa, että hyvin ovat ottaneet.

— Eiväthän nuo ole poroero-tuksesta poiskaan heittäneet, eivät-kä porot ole nälkään kuolleet, kun olen käynyt niitä hoitamassa.

Jukka sanoo, että poromiesten joukkoon päästäkseen on vain olta-va oma itsensä, ihminen ihmiselle. Toista parempana ei pidä esiintyä, ja kuunteleminen on erittäin tär-keä taito. Näin syntyy keskinäinen luottamus. Siinä ilmapiirissä voi-daan jutustella hyvinkin syvällisistä asioista, istuttiinpa sitten metsässä nuotion äärellä tai kalassa vesistö-jen varrella.

Jukka on mies, joka ei pelkää tarttua työhön, kun sellainen eteen tulee. Lapissa askareet ovat yleensä myös hyvin mieluisia.

— Työ on omalla taval-laan vapaata, ja samalla saa olla luonnossa.

Jukan mukaan Lappi on paikka, jossa pärjätäkseen täytyy olla sinut luonnon kanssa.

— Joskus täällä joutuu ole-maan yksin huonollakin säällä. Ongelmatilanteessa sormi ei saa

mennä suuhun; on vain selvittä-vä omin avuin eteenpäin. Mutta noin ylipäätään Lapissa ihmisil-lä on sellainen mentaliteetti, että kaveria ei jätetä. Täällä autetaan toinen toistaan.

Puhdas luonto ja vapaus liikkua merkitsevät Jukalle paljon.

— Luonnossa pääsee lähelle Jumalaa joka hetki.

Sieltä Jukka on saanut myös aja-tuksia puheisiin, joita hän pitää seurakunnan parissa. Ja aina ne samat ajatukset ovat löytyneet myös Raamatusta. Näin on vah-vistunut tietoisuus siitä, että luonto on kokonaan Jumalan suurta tekoa.

Eikä Lapissa Jukan mukaan ole edes kaamosaikaan niin pimeää kuin etelässä luullaan.

— Täällä on kuitenkin aina se Lapin oma valo.

Paljosta kiitollinenSanoma maailmaan syntyneestä Vapahtajasta on Jukalle asia, jonka edelle ei mene mikään muu. Ilman Jeesusta miehen elämäntarinas-ta olisi tullut tyystin toisenlainen.

— Vain Hänen kauttaan meil-le avautuu mahdollisuus päästä taivastielle, emmekä me jaksaisi vaeltaa täällä ilman Hänen anta-maansa voimaa.

Jukka sanoo olevansa Jeesukselle paljosta kiitollinen. Vaikka vastoin-käymisiä on ollut, niin Herra on pitänyt huolta, ja elämässä on ollut johdatuksen makua. Romanityö, evankeliumin kertominen hen-kilökohtaisten kontaktien kaut-ta, sielunhoito sekä alkoholisti- ja narkomaanityö ovat kaikki asioita, joita ei Jukan mukaan oteta itse.

— Ne annetaan ylhäältä silloin, kun Jumala hyväksi näkee.

Oma kiitosaiheensa on myös kohentunut terveys.

— Olen parantunut vaikeista-kin sairauksista. Sen todistavat lää-kärintodistukset. Jopa kakkostyy-pin diabetes on hävinnyt. Nykyään minulla ei ole muuta vaivaa kuin kulumaviat. Tämä kaikki on aivan Jumalan työtä. Hänelle ei mikään ole mahdotonta.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Hyvä Sanoma –lehdessä.

Olen parantunut vaikeistakin sairauksista. Sen todistavat lääkä-rintodistukset.

Jukka Pöyry

Minulle ovat ihmeel-lisesti avautuneet ovet paikkoihin, joi-hin useimpien olisi hankala päästä

Jukka Pöyry


Lapin helluntaiseurakuntien yhteystiedotEnontekiön Helluntaiseurakunta99440 LeppäjärviYhteyshenkilö Tapio HuttunenTapio 050 400 6377www.lapinhelluntaiseurakunnat.�

Ivalon HelluntaiseurakuntaMetsätie 2, 99801 Ivalo Yhteyshenkilö Eero ValtialaEero 040 825 2918www.ivalonhelluntaisrk.�

Kemin HelluntaiseurakuntaKoulukatu 5, 94100 Kemi Yhteyshenkilö Eero PeteriEero 0400 293 684

Kemijärven HelluntaiseurakuntaPelkosenniementie 24, 98120 Kemijärvi Yhteyshenkilö Heikki KorppiHeikki 040 518 7477www.taivaantuli.�

Kittilän HelluntaiseurakuntaValtatie 43 A 5, 99100 Kittilä Yhteyshenkilö Geert LaevensGeert 040 732 3932www.kittilanhelluntaiseurakunta.auttaa.�

Kolarin HelluntaiseurakuntaLukkarintie 11, 95900 Kolari Yhteyshenkilö Jorma LappalainenJorma 050 526 1895www.kolarinhelluntaiseurakunta.�

Muonion HelluntaiseurakuntaTorniontie 4417, 95950 KihlankiYhteyshenkilö Ilmari KurkiIlmari 0400 567 192

Pellon HelluntaiseurakuntaKauppatie 19, 95700 Pello Yhteyshenkilö Ilpo TalkaIlpo 0440 611 214www.pellonhelluntaiseurakunta.�

Posion HelluntaiseurakuntaPosiontie 35, 97900 PosioYhteyshenkilö Erkki KarjalainenErkki 040 596 5168

Rovaniemen HelluntaiseurakuntaKairatie 37, 96100 RovaniemiYhteyshenkilö Esa PikkumäkiEsa 040 7368 579www.kairatemppeli.�

Sallan HelluntaiseurakuntaTasalantie 12, 98900 Salla Yhteyshenkilö Olli TeukkuOlli 050 356 3946www.lapinhelluntaiseurakunnat.� /salla

Sodankylän HelluntaiseurakuntaLapintie 12, 99600 Sodankylä Yhteyshenkilö Kari KielinenKari 040 578 1456www.sodankylanhelluntaiseurakunta.�

Tornion HelluntaiseurakuntaKeskikatu 21, 95400 TornioYhteyshenkilö Juha JuolaJuha 040 593 9844www.tornionhelluntaiseurakunta.�

Ylitornion HelluntaiseurakuntaAlkkulanraitti 57, 95600 Ylitornio Yhteyshenkilö Pertti KeisuPertti 0400 692 627www.lapinhelluntaiseurakunnat.�

1 Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisesta. Raamat-tu kertoo, että kukaan ei voi tulla Jumalan luokse muutoin kuin Jeesuksen kautta. Puhu siis asia-

si rukouksessa Jeesukselle ja kerro hänelle, että haluat tulla uskoon.

2 Raamatun mukaan jokainen ihminen on syntinen ja tarvitsee anteeksiantamusta Jumalalta. Tunnus-ta siis syntisyytesi hänelle vaikka näin rukoillen:

Taivaallinen Isä, minä olen syntinen ihminen ja olen paljon rikkonut sinua vastaan. Uskon, että Jeesus on kuollut syntieni tähden ja siksi pyydän, anna minulle minun syntini anteeksi. Tahdon antaa elämäni sinulle ja tulla uskoon. Tahdon elää yhteydessä sinuun ja haluan oppia sinua tuntemaan. Aamen.

3 Raamattu sanoo, että uskomalla Jeesukseen ihminen saa syntinsä anteeksi. Siellä on myös kehotus tunnus-taa uskonsa: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus

on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.”

4 ”Haluan oppia tuntemaan Jumalan”, rukoilit hetki sit-ten. Käytännössä se pyyntö vie sinut raamatun äärelle; raamattu on varma tietolähde siitä millainen Juma-

la on. Hyvä on myös mennä toisten uskovien keskuuteen seurakuntaan. Seurakunnasta voi parhaimmillaan muodos-tua sinulle kuin hengellinen koti, jossa saa yhdessä toisten kanssa kasvaa uskossa ja oppia tuntemaan pelastajaansa Jeesusta paremmin.

Lapin Helluntaiseurakunnissa järjestetään tänäkin kesänä leirejä lapsille. Jokainen leiri on sisällöltään erilainen, mutta jos ohjelmaan listaa pelit ja leikit, laulut ja musiikin, uimisen ja yhteiset raamattuhetket, niin ollaan jokaisen leirin ohjelmassa jo pitkällä. Leirien ideana on, että se olisi lapsille kesän kohokohta.

Tässä lista muutamista Helluntaiseurakuntien järjestämästä leiristä. Yleensä leireille otetaan myös muiden kuin vain jär-jestävän paikkakunnan lapsia mukaan. Otahan siis yhteyttä rohkeasti ja kysy vapaita leiripaikkoja… Leireistä on tietoa myös seurakuntien omilla nettisivuilla.

Rovaniemen leiritTänä kesänä Rovaniemen seurakunta järjestää kaksi leiriä saman viikon ajalle, koska yhteen leiriin eivät kaikki haluk-kaat ole oikein tahtoneet mahtua. Rovaniemen ensimmäinen leiri on 2.7.–5.7. ja toinen 5.7.–8.7. Leirille ilmoittautuminen tapahtuu internetin kautta osoitteessa www.kairatemppeli.fi .

Tornion–Kemin leiriTorniossa Antinsaaren leirikeskuksessa, Antinsaarentie 65, järjestetään 16.–20.7.12 lasten kesäleiri 6–12-vuotiaille. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Juha 040 593 9844 (Tornio) tai Ossi 044 257 4135 (Kemi).

Kolarin leiri Kolarin helluntaiseurakunta järjestää lasten ja nuorten kesäleirin Kolarin Tirroniemessä 4.–8.7.2012. Ilmoittau-tuminen ja lisätiedot Jorma Lappalainen 050 526 1895 tai Ilkka Mäki 040 565 2573.

Ivalon leiriIvalossa järjestetään Mix-kesäleiri 10.–13.7. iältään 6–13-vuotiaille lapsille. Leiri on Ukontuvan leirikeskuk-sessa. Lisätietoja ja ilmoittautuminen puhelimella 040 825 2918 (Ivalon helluntaisrk, E.Valtiala).

Kittilän leiriKittilässä järjestetään leiri lapsille ja nuorille, 6–15-vuotiaille 2.–5.7. Ilmoittautuminen Ulla Rantajääskö 040 963 3276.

Mietitkö sitä, että miten voisit tulla uskoon?Uskoontulo on jokaisella yksilöllinen tapahtuma, mutta tietyt perusasiat siitä aina löytyvät. Tässä sinulle neljä perusasiaa oppaaksi uskoontuloon.

PitkospuutIlmestyy RV-lehden liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina Pitkospuita rakentamassa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kitti-län, Kolarin, Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen helluntaiseurakunnat.

Toimituksen postiosoite:Rovaniemen Helluntaiseurakunta/PitkospuutKairatie 3796100 Rovaniemi

Sähköpostiosoite:[email protected]

Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa yhteyttä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin.

PäätoimittajaEsa Pikkumäkip. 040 7368 579

Graafi nen suunnitteluKai Karkulahti

Kannen kuvaTapio Huttunen

Kesäleirien riemua

Tästä lehdestä löydät Helluntaiseurakuntien osoitteita — mene rohkeasti mukaan niiden tilaisuuksiin.

Toni hoitaa kaikki hautajaisiin liittyvät käytännön järjestelyt. Tarvittaessa

hän vastaa myös musiikkiesityksistä.Lähteentien pirtti on tunnelmallinen

paikka muistotilaisuuksille. Pirtin pitopalvelu on tunnetusti hyvää.

Mikäli omaiset haluavat, Maarit lukee adressit.

Muisto kaunis voimaa antaasurun raskaan hiljaa kantaa

Lähteentien pirttiMaarit Simoska

044-200 6880

Hautaustoimisto KarilahtiToni Karilahti 040-448 6086

Myymälä

uudistuuAsusteitakoko

perheelle

Ruokasenkatu 15, puh. 016-344 045

Seppo LuiroRAKENNUSSANEERAUSPIENURAKOINTITYÖTRovaniemiPuh. 040 522 [email protected]

ARCTIC-SANEERAUS


3 27 kesäkuuta 2012 - kairatemppeli · pua sellaisesta entiseen elämään kuuluvasta, joka sitoo...

Documents