LUKIOLAISTEN

HYVINVOINTITUKIMUS

2007

L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

LUKIOLAISTEN HYVINVOINTITUTKIMUS

2007

Suomen Lukiolaisten liitto on toteuttanut tutkimuksen yhteistyössä Opiskelijajär-jestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa.

Tutkimuksen aineistona ovat pääosin olleet Stakesin toteuttamat vuosien 2005

ja 2006 Kouluterveyskyselyt.

Tutkija: Maija Merimaa

Taitto: Topi Matikainen

Paino: Ykkös-O2set Oy 2008

S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe

1 Johdanto 71.1 Kasvava nuori ja lukio 71.2 Tutkimuksessa käytetty näkemys hyvinvoinnista 81.3 Tutkimuksen aineisto ja tutkimusmenetelmät 9

2 Lukion fyysiset olosuhteet 11

3 Lukiolaisten fyysiset oireet 15

4 Lukiolaisten psyykkinen oireilu 184.1 Lukiolaisten masennusoireet 184.2 Masentuneisuutta oirehtivien nuorten kokema avuntarve 204.3 Avun hakeminen pahaan oloon puhumalla 22

5 Lukion opiskelijahuolto 295.1 Lukiolaisten arvio terveydenhuollosta 295.2 Opiskeluhuolto psyykkisen hyvinvoinnin tukena 32

6 Lukio sosiaalisena ympäristönä 366.1 Lukion ilmapiiri 366.2 Opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet lukiossa 386.3 Lukiolaisten näkemykset opettajista 406.4 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet lukion yhteisiin asioihin 43

7 Opiskelu lukiossa 477.1 Lukio-opiskelun vaikeudet ja niihin saatu tuki 477.2 Jaksaminen koulutyössä 527.3 Opinto-ohjaaja lukiossa 58

L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

8 Koulujen kokoluokittainen tarkastelu 618.1 Keskustelu lukioiden eriytymisestä 618.2 Lukioiden jako kokoluokkiin 618.3 Opiskelijoiden terveydentila ja suhtautuminen koulunkäyntiin koulukoon mukaan 628.4 Lukiolaisten hyvinvointia tukevat taustatekijät 648.5 Lukioilmapiiri ja opiskelijoiden väliset suhteet 668.6 Sosiaalinen tuki opettajalta ja vaikutusmahdollisuudet koulussa 678.7 Opiskelu erikokoissa lukioissa 698.8 Yhteenveto lukiokokokohtaisen tarkastelun tuloksista 70

9 Yhteenveto ja johtopäätökset 73

Lähteet 77 Liitetaulukko 82 Liite 83

S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

ESIPUHE

Opiskelijoiden ja erityisesti lukiolaisten hyvinvointi on noussut erityiseen kes-kusteluun vuoden 2007 loppuvuoden tapahtumien myötä. Suomen Lukiolaisten Liitto käynnisti vuoden 2007 alussa tutkimusprojektin selvittääkseen lukiolaisten hyvinvoinnin ajankohtaisen tilanteen.

Tutkimuksen tiimoilta on ollut mielenkiintoista huomata, että lukiolaisten oma arvio terveydentilastaan on parantunut, mutta varsinainen oireilu on kuiten-kin lisääntynyt. Opiskelijat käyttävät yhtä paljon terveydenhuoltopalveluita kuin muutkin väestöryhmät. Opiskelijoille tarjolla oleviin palveluihin on kyettävä re-sursoimaan riittävästi.

Tämän tutkimuksen mukaan lukiolaisten terveydentila ei ole viime vuosien aikana huonontunut, mutta ei myöskään merkittävästi parantunut. Luokattomassa lukiossa on huomattu jo kymmenen vuotta sitten, että lukiossa tarjottavat ohjaus-palvelut eivät ole riittäviä. Tämäkin tutkimus valottaa osaltaan ohjaus- ja neuvon-tapalveluiden suurta merkitystä lukiolaisille. Samoin tutkimus kertoo opettajan keskeisestä merkityksestä koulun työilmapiiriin ja sitä kautta myös opiskelijoiden mahdollisuuksiin oppia erilaisia tietoja ja taitoja.

Lukiossa kasvava valinnaisuus on johtanut kasvaneeseen ohjauspalveluiden tarpeeseen. Kuitenkin jopa kolmannes lukioista jättää pakollisen opintojen ohja-uksen kurssin toteuttamatta tai käytännössä toteuttaa kurssin itseopiskeluna. Oh-jauksen puutteen ratkaisemiseksi olisi jokaiseen lukioon perustettava pakollinen opinto-ohjaajan virka.

Nyt viimeistään on myös kouluissa herättävä pohtimaan oppilaskuntien roo-lia koko kouluyhteisön kehittäjänä ja hyvän koulu- ja työilmapiirin sekä yhteis-hengen luojana. Koulun oppilaat ja opiskelijat on otettava mukaan koulun kehit-tämistyöhön. He tuntevat parhaiten koulun arjen ja heillä on myös lainmukainen oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja päätöksissä.

Hoidon saamisen edellytys on ongelmien tunnistaminen. Oirehtivat lukio-laiset kokevat, että heidän terveydenhuoltopalvelunsa ovat vaikeasti saatavilla. Jokaiselle lukiolaiselle olisi tehtävä heidän aloittaessaan opiskelunsa fyysisen ja psyykkisen terveydentilan kartoitus ja tarjottava tarkastuksen tulosten perusteella asianmukaista hoitoa. Ongelmien tunnistamisen on johdettava ratkaisuun.

L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Valitettavasti tämänkin tutkimuksen valossa pahoinvointi näyttää kasaantu-van tietylle pienelle pahoinvoivalle joukolle. Yli puolet masentuneesti oirehtivista lukiolaisista kärsii päivittäin vähintään kahdesta fyysisestä oireesta, kuten niska- ja hartiakivuista tai päänsärystä. On huolestuttavaa jos tälle niin fyysisistä kuin psyykkisistä oireistakin kärsivälle lukiolaisjoukolle ei ole tarjolla palveluita tai että he eivät ole tietoisia tarjolla olevista palveluista.

Antti Melander Niklas Huotaripuheenjohtaja 2007 puheenjohtaja 2008

Tutkimuksen teettäneenä tahona Suomen Lukiolaisten Liitto tekee nämä toimen-pide-ehdotukset nykyisen tilanteen parantamiseksi:

• Jokaiseen lukiokoulutusta tarjoavaan oppilaitokseen säädetään lailla pakolliseksi pätevän ja täysipäiväisen opinto-ohjaajan virka kahtasataa opiskelijaa kohden

• Jokaiselle lukiolaiselle tehdään opiskelun alussa kokonaisvaltainen niin fyysisen kuin psyykkisen terveydentilan kartoitus, jonka jälkeen tarjo-taan tarpeita vastaavaa hoitoa välittömästi

• Opiskelijat otetaan mukaan kouluyhteisön kehittämistyöhön täysivaltai-sina edustajina

• Syrjäytymiseen puututaan jo varhaisessa vaiheessa ongelmien kasautu-misen estämiseksi

• Jokaisessa Suomen lukiossa oppilaskunnalle annetaan mahdollisuudet lisätä koko koulun yhteishenkeä järjestämällä esimerkiksi yhteisiä ta-pahtumia

7S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

1 JOHDANTO

Käsissäsi olevan tutkimuksen kohteena on lukiolaisten hyvinvointi kouluympä-ristössään. Vaikka nuorten hyvinvointia on tutkittu kohtuullisen paljon, on lu-kiolaisiin keskittynyttä tutkimusta melko vähän. Viime aikoina sitä on käsitelty kuitenkin muun muassa Sirpa Vahteran väitöskirjassa (2007) sekä Kirsi Klemelän ym. (2007) toimittamassa kokoelmateoksessa.

Tämä tutkimus on eräänlainen päivitys Anni Ojajärven vuonna 2003 julkais-tusta tutkimuksesta ”Kestääkö kaverisi”. Kuten Ojajärven tutkimus, myös tämä perustuu pääosin Stakesin Kouluterveyskyselyllä kerättyyn aineistoon, jonka tu-loksia raportoidaan indikaattori- ja kysymyskohtaisina tietoina (Luopa ym. 2006, http://info.stakes.3/kouluterveyskysely/FI/tulokset/valtak.htm). Tilastollista ai-neistoa on Ojajärven tutkimuksen tapaan täydennetty muutamilla haastatteluilla. Kuten Ojajärvellä, myös tässä tutkimuksessa on löyhänä teoreettisena kehikkona Anne Konun Erik Allardtin pohjalta muokkaama hyvinvointikäsitys.

Tutkimuksen tavoitteena on:

1. Antaa Kouluterveyskyselyn tuloksia hyödyntäen syventävän kuvan siitä, millä tasolla lukiolaisten hyvinvointi tällä hetkellä on ja missä ovat suurim-mat siihen liittyvät ongelmat

2. Hahmottaa lukiolaisten hyvinvoinnin mahdollisia muutoksia vuosina 2001–2006

1.1 K!"#!#! $%&'( )! *%+(&

Lukiolaiset ovat pääsääntöisesti 15–19-vuotiaita nuoria ja enemmistö heistä on tullut lukioon suoraan peruskoulusta. Ikävaihe on voimakkaan itsenäistymisen aikaa. Vaikka nuoret asuvat pääasiassa vielä huoltajansa kanssa, he itsenäistyvät ja kaveripiirin merkitys kasvaa. Koulua pidetään yhtenä nuorten keskeisistä elä-mänsfääreistä, ja se on paitsi oppilaitos myös sosiaalinen kasvuympäristö, joka vaikuttaa nuoren hyvinvointiin.

1990-luvun puolivälissä suomalaista lukiojärjestelmää uudistettiin siirtymällä luokattomaan opetukseen. Käytännössä luokattomuus tarkoittaa sitä, että opiske-lijat saavat itse tehdä omat lukujärjestyksensä, heidän opiskeluaikansa voi vaihdel-la eikä lukiossa enää ole pysyviä opetusryhmiä. Lähtökohtana luokattomuudessa on ollut opiskelijoiden yksilöllisyys. Luokaton lukio on lisännyt opiskelijoiden vapautta päättää opinnoistaan ja mahdollistanut yksilölliset opintosuunnitelmat. (Mehtäläinen 1998, 16–18.)

8 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Vapauden myötä kasvaa myös vastuu ja julkisessa keskustelussa luokattoman lukion on pelätty tuottavan ongelmia niille opiskelijoille, jotka eivät ole peruskou-lussa tottuneet kantamaan vastuuta omasta opiskelustaan. Lisäksi luokattomuu-teen siirtyminen on herättänyt keskustelua lukioiden sosiaalisesta ilmapiiristä. (Klemelä ym. 2007.) Tässä tutkimuksessa lukioiden luokattomuudesta käyty kes-kustelu muodostaa kontekstin, jota vasten tutkimuksen tuloksia peilataan.

Suomalaista koulujärjestelmää on perinteisesti pidetty melko tasapuolisena, mutta viime aikoina on keskusteltu etenkin lukioiden jakautumisesta hyviin ja huonoihin. Opiskelijoille laajempia valinnanmahdollisuuksia tarjoavien suurten keskustalukioiden sekä erityislukioiden on pelätty eriytyvän eliittikouluiksi sa-malla kun pienet syrjäiset koulut näivettyvät. (Järvinen 2003.) Tässä tutkimukses-sa eriytymiskeskustelua lähestytään vertaamalla nuorten hyvinvoinnin kokemus-ta erikokoisissa kouluissa.

1.2 T%,+(-%+".""! +/0,.,,0 $/+.-0" 10#($#&($$(",!

Tässä tutkimuksessa käytetty näkemys hyvinvoinnista perustuu löyhästi Anne Ko-nun Erik Allardtin pohjalta muokkaamaan hyvinvointikäsitykseen. Konu (2002) käsittää hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena, ihmisen eri elämänalueet sisältävänä kokonaisuutena. Sen mukaisesti tutkimuksessa hyvinvointia tarkastellaan fyysise-nä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena.

Erik Allardt (1998) ymmärtää hyvinvoinnin koostuvan elintason lisäksi myös elämänlaadusta, minkä hän on puolestaan jakanut kolmeen eri osa-alueeseen: ha-ving, being ja loving. Nämä kolme osa-aluetta kuvastavat yksilöiden tyytyväisyyt-tä heidän aineellisiin resursseihinsa (having), sosiaalisiin suhteisiinsa (loving) ja itsensä toteuttamiseen (being). Anne Konu (2002) on täydentänyt Allardtin mää-rittelyä lisäämällä joukkoon terveydentilan (health).

Kokonaisvaltainen näkemys hyvinvoinnista korostaa yksilön omaa kokemus-ta. Lääketieteellisen terveydentilan rinnalle nousevat sosiaaliset suhteet ja tunne oman elämän hallinnasta. Kysymykset sekä nuorten vaikutusmahdollisuuksista omaan tilanteeseensa että nuorten sosiaalisista suhteista ovat olleet keskeisellä si-jalla myös luokattomasta lukiosta käydyssä keskustelussa.

Tutkimuksessa tarkastellaan lukiolaisten hyvinvointia yhdistelemällä tilasto- ja haastatteluaineistoa. Tutkimuksessa pyritään näiden aineistojen sekä aiempien tutkimusten pohjalta pohtimaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:

– kouluterveydenhuollon resurssien riittävyys– koulukuraattorin ja -psykologin palvelujen taso Suomen lukioissa– opinto-ohjauksen riittävyys ja luokattoman lukion toimivuus

9S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

– lukiolaisten opiskeluympäristön taso– ryhmänohjaajan rooli ja oppilaskunnan asema– opiskelijoiden kannustaminen ja ohjaaminen itsenäiseen suorittamiseen– erot hyvinvoinnissa erikokoisten koulujen välillä.

2.3 T%,+(-%+".$ !($.(",& )! ,%,+(-%"-.$.,.*-/,

Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on Stakesin Kouluterveyskysely valituilta osin. Kouluterveyskysely on laajasti hyvinvointia kartoittava peruskoulun 8–9-luokkalaisille ja lukion 1.–2. vuosikurssin opiskelijoille suunnattu lomakepohjai-nen kysely. Ensimmäistä kertaa Kouluterveyskysely tehtiin vuonna 1995 ja valta-kunnallisena sitä on toteutettu vuodesta 1996 lähtien.

Kouluterveyskyselyn täyttämiseen varataan oppitunti ja se täytetään luokassa opettajan tai muun valvojan ohjauksessa. Kouluterveyskysely tehdään parillisina vuosina Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja parittomina Länsi-Suo-men ja Oulun lääneissä sekä Ahvenanmaalla. Kyselyyn vastaa vuosittain noin 80 000 nuorta. (Rimpelä ym. 2005, 7.) Vastausprosentti kyselyyn osallistuvissa kunnissa on lukioiden osalta keskimäärin 60.

Tämä tutkimus perustuu pääosin vuosien 2005 ja 2006 Kouluterveyskyselyi-hin. Näinä vuosina kyselyihin on vastannut yhteensä 53 306 lukiolaista. Tämä vastaa noin puolta lukiokoulutukseen osallistuneista, sillä tutkintotavoitteisessa lukiokoulutuksessa oli vuonna 2006 yhteensä 117 300 opiskelijaa (http://www.ti-lastokeskus.3/).

Poika Tyttö Yhteensä1. vuosikurssi 12272 16065 283372. vuosikurssi 10677 16065 24969Yhteensä 22949 16065 53306

Taulukko 1. Aineiston jakautuminen sukupuolen ja vuosikurssin mu-kaan

Tutkimusaineistoa on tarkasteltu SPSS-tilasto-ohjelmalla. Tarkastelun kohteena ovat vuosien 2005 ja 2006 aineistot, mikäli toisin ei ole mainittu. Analyysissa on käytetty ristiintaulukointia ja tulosten tilastollinen merkittävyyttä on tarkasteltu. Tuloksia on verrattu muihin nuorten hyvinvointia koskevien tutkimusten tulok-siin ja aiempien tutkimusten johtopäätöksiä on käytetty apuna tulosten tulkinnas-sa.

10 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Osaa nuorten vastauksista on tarkasteltu tutkimuksessa sellaisinaan, toisis-ta on puolestaan muodostettu summamuuttujia. Summamuuttujalla tarkoitetaan useammasta eri kysymyksestä yhdistettyä laajempaa kokonaisuutta kuvaavaa mittaria. Esimerkiksi nuorten masennusoireita arvioidaan useasta kysymyksestä koostuvan Raimo Raitasalon Suomen oloihin muokkaaman Beckin masennus-mittarin avulla. Tutkimuksessa käytetyt summamuuttujat ovat samoja mitä Stakes käyttää omissa Kouluterveyskyselyistä tekemissään raporteissa (summamuuttujat ks. liite).

Hyvinvoinnissa tapahtuvien muutosten analysointia varten tutkimuksessa on käytetty vertailuaineistona vuosien 2001–2004 Kouluterveyskyselyjen aineistoja. Koska Kouluterveyskysely tehdään eri lääneissä parillisina ja parittomina vuosina, on ajallisessa vertailussa verrattu parittomia vuosia toisiinsa ja parillisia toisiinsa. Ajallisessa vertailussa ovat mukana vain ne koulut, jotka ovat osallistuneet Koulu-terveyskyselyyn kaikkina tarkastelun kohteina olevina vuosina.

Tutkimuksessa tehdyissä ajallisissa ja koulukokokohtaisissa vertailuissa on huomioitu, että vastaajien sukupuoli- ja luokka-astejakaumat eroavat hieman vuodesta toiseen sekä erikokoisten koulujen välillä. Tämän eroavaisuuden mah-dollinen vaikutus tuloksiin on häivytetty vakioinnilla. Vakiointi on tilastollinen toimenpide, jonka avulla voidaan häivyttää valittujen muuttujien – tässä tapauk-sessa sukupuolen ja luokka-asteen – vaikutus tuloksiin. Vakiointia käytetään, kun halutaan parantaa jakaumiltaan erilaisten aineistojen vertailukelpoisuutta.

Kouluterveyskyselyn kvantitatiivista aineistoa on täydennetty tekemällä kaksi neljän hengen ryhmähaastattelua lukiolaisille. Haastattelut olivat väljästi struk-turoituja teemahaastatteluja, joissa käytiin läpi tutkimuksen aihepiirejä opiske-lijoiden näkökulmasta. Haastattelut tehtiin kahdessa kohtuullisen suuressa pää-kaupunkiseudun lukiossa. Ne kestivät noin tunnin ja molempiin haastatteluihin osallistui kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Toiseen haastatteluun osallistuneet olivat lukion toisella vuosikurssilla ja toiseen haastattelun osallistuneet neljännellä vuo-sikurssilla. Haastattelut toimivat täydentävänä aineistona ja ne litteroitiin analyy-sia varten.

Kun Kouluterveyskyselyä tehtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1995, oli lukiois-sa jo siirrytty luokattomuuteen. Siten sillä ei voi tutkia luokattomuuden mahdol-lisesti aiheuttamia muutoksia lukiolaisten kokemassa hyvinvoinnissa. Myöskään haastatellut lukiolaiset, jotka opiskelevat luokattomassa lukiossa, eivät voi verratta nykytilannetta luokattomuutta edeltävään tilanteeseen. Silti, koska kysymykset opintojensa hallinnasta ja opiskelijoiden sosiaalisista suhteista liittyvät keskeises-ti luokattoman lukion toimivuuteen, tutkimuksessa peilataan tuloksia luokatto-muudesta käytyyn keskusteluun.

11S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

2 LUKION FYYSISET OLOSUHTEET

Koulu on nuoren ”työpaikka”, jossa nuori viettää useita tunteja päivässä. Lukiolais-ten terveydellisistä olosuhteista säädetään laissa. Vastuu lukioiden terveydellisten olojen valvomisesta kuuluu kansanterveyslain (66/1972) perusteella opiskeluter-veydenhuollolle. Kouluissa ja oppilaitoksissa terveydensuojelulakia sovelletaan ensisijaisesti oppilaiden ja opiskelijoiden terveydensuojeluun. Lisäksi työturval-lisuuslain säädöksiä sovelletaan henkilökunnan ohella myös koskemaan opiskeli-joiden työtä. (STM 2006, 46.)

Koulujen ja oppilaitosten terveydellisten olosuhteiden vaatimukset perustuvat puolestaan terveydensuojelulakiin (763/1994). Vuosikymmenten saatossa muo-dostunut koulurakennuskanta on kuitenkin kirjava (Nuikkinen 2005, 15). Lisäksi lukion opetussuunnitelmien kuvaukset fyysisestä työympäristöstä näyttäytyivät Opetushallituksen selvityksessä (2007b, 7) varsin ylimalkaisina eikä niissä pohdi-ta, mitä vaatimuksia opiskelulle asetetuista tavoitteista aiheutuu työympäristölle.

Opiskelijoiden hyvinvointia tukevat ratkaisut eivät aina ole suoranaisesti olleet koulurakennusten suunnittelun ohjenuorana (Nuikkinen 2005, 15). Edeltävässä lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa havaittiin, että lukiolaiset kokevat työolo-suhteissaan ongelmia erityisesti ilmanlaatuun, lämpötilaan työtuolien ja -pöytien ergonomiaan sekä työympäristön kiireisyyteen liittyvissä asioissa (Ojajärvi 2003, 16–17). Vuosien 2005 ja 2006 Kouluterveyskyselyjen perusteella nämä seikat häi-ritsevät edelleen noin joka toisen lukiolaisen työskentelyä koulussa.

12 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

2

3

2

3

3

3

4

7

8

13

15

17

4

5

11

12

14

15

17

18

34

29

35

40

20

15

45

45

51

55

54

42

44

43

38

35

74

77

42

40

33

27

25

33

14

15

13

9

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Tapaturmavaara

Väkivaltatilanteet

Valaistus

Likaisuus

Ahtaus

Rauhattomuus

Melu

Sosiaalitilat

Kiireisyys

Työtuolit tai -pöydät

Ilmanlaatu

Lämpötila

Erittäin paljon

Melko paljon

Melko vähän

Ei lainkaan

Kuvio 1 Koulun fyysisten olosuhteiden kokeminen työskentelyä häiritse-väksi, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Kokemukset fyysisten olosuhteiden puutteista ovat sukupuolittuneita. Tytöt ko-kevat poikia useammin työympäristön kiireisyyden (45 / 38 %), rauhattomuuden (20 / 17 %), ilmanlaadun (64 / 44 %) sekä lämpötilan (67 / 41 %) häiritsevän työskentelyä koulussa. Lämpötilaan liittyvät tekijät häiritsivät melko tai erittäin paljon jopa kahta kolmasosaa tytöistä (67 %). Pojista puolestaan lähes puolet (45 %, tytöistä 40 %) koki työtuolien tai pöytien sopimattomuuden häiritsevän työs-kentelyä koulussa joko melko tai erittäin paljon.

Vaikka koulujen työoloissa koetaan runsaasti puutteita, on tyytymättömyys koulun fyysisiin olosuhteisiin vähentynyt. Siinä missä vuosina 2001 ja 2002 yli 40 %:a lukiolaisista koki erittäin häiritseväksi jonkin lukion fyysisiin olosuhteisiin liittyvän piirteen, niin vuosina 2005 ja 2006 näin koki enää 36 % lukiolaisista.

13S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

30 28 2631 29 26

1311

10

1311

10

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

2001 2003 2005 2002 2004 2006

3 tai useampia erittäin paljonhäiritsevää tekijää

1-2 erittäin paljon häiritseväätekijää

Kuvio 2. Koulun fyysisten olosuhteiden kokeminen erittäin paljon työskentelyä häiritseväksi vuosina 2001–2006, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Yksittäisistä olosuhteista selkein parannus oli ilmanlaadun saamissa arvioissa. Vuosina 2001 ja 2002 huonon ilmanlaadun koki haittaavan työskentelyä erittäin paljon 20 % vastanneista, mutta vuosina 2005 ja 2006 näin koki enää 15 %. Häirit-sevyyden kokemuksen vähentymisestä huolimatta edelleen puolet (50 %) lukio-laisista kokee koulunsa ilmanlaadun häiritsevän työskentelyä melko tai erittäin paljon. Vuosina 2005 ja 2006 lämpötilan koki työskentelyä melko tai erittäin pal-jon häiritseväksi yli puolet (57 %) vastanneista lukiolaisista.

40 41 40 39 38 35 31 30 2936 36 34

20 18 17 20 1715

17 14 1310 9 8

0

10

20

30

40

50

60

70

2001-2002

2003-2004

2005-2006

2001-2002

2003-2004

2005-2006

2001-2002

2003-2004

2005-2006

2001-2002

2003-2004

2005-2006

Lämpötila Ilmanlaatu Työtuolit tai -pöydät Kiireisyys

Häiritsee erittäin paljon

Häiritsee melko paljon

Kuvio 3. Häiritsevimmiksi koettujen fyysisten olosuhteiden häiritsevyys vuosina 2001–2006 (%), sukupuoli ja luokka-aste vakioitu

Nykyistä koulurakentamista ohjaa uudisrakentamista koskeva laajahko lainsää-däntö sekä koululainsäädäntö (Nuikkinen 2005, 101). Osittain lasku nuorten

14 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

tyytymättömyydessä lukioiden fyysisiin olosuhteisiin johtunee siitä, että uusissa lukiorakennuksissa koulutyöskentelyn fyysiset edellytykset on ehkä osattu huo-mioida aiempaa paremmin. Uudisrakentamiseen kohdistetut ilmanlaadun stan-dardit ovat tiukentuneet ja osassa lukioista on käytössä säädeltäviä työtuoleja ja -pöytiä. Vanhoissa koulurakennuksissa puutteet esimerkiksi ilmanvaihdossa tu-lisikin huomioida määritettäessä niiden opiskelijakapasiteettia (mt., 112–116). Ilmanvaihtoa voi parantaa myös remontein.

15S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

3 LUKIOLAISTEN FYYSISET OIREET

Huonot työasennot heijastuvat selkävaivoina, heikko ilmanlaatu väsymyksenä ja päänsärkynä. Fyysinen oireilu heijastuu koulutyöskentelyyn ja keskittymiseen. Nuorten oireiden ehkäisemisellä on kauaskantoisia vaikutuksia, sillä esimerkiksi niska- ja hartiaoireiden esiintyminen nuoruudessa on yhteydessä samoihin oirei-siin myöhemmin (Siivola 2003, 64).

Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisista hieman aiempaa harvempi ko-kee koulunsa työolosuhteissa puutteita. Myös pitkään jatkunut päivittäisten fyy-sisten oireiden yleistyminen vaikuttaa lähes pysähtyneen, mutta viikoittain oireita kokevien määrä on kasvanut (http://info.stakes.3/kouluterveyskysely/FI/tulok-set). Nuorten oireilu on varsin runsasta. Noin kolmannes (36 %) lukiolaisista kär-sii päivittäin vähintään yhdestä fyysisestä oireesta. Tytöt ilmoittavat kokevansa päivittäisiä oireita lähes kaksi kertaa useammin kuin pojat (42 % /22 %). Pojista lähes joka kymmenes (9 %) ja tytöistä runsas viidennes (21 %) kärsii päivittäin vähintään kahdesta fyysisestä oireesta.

Väsymys, niska- ja hartiakivut sekä univaikeudet ovat jo pitkään olleet lukio-laisten tyypillisimpiä fyysisiä oireita. Vaikka pojat kokevat koulupöytien ja tuolien ergonomian häiritsevämmäksi tyttöjä useammin, kärsivät tytöt selvästi useam-min niska- tai hartiakivuista (17 % / 5 %).

Huono ergonomia vaikuttaa niska- ja hartiaoireiden syntyyn, muttei selitä sitä yksin. Oireet voivat johtua paitsi fyysisestä sairaudesta myös opiskelijan psyykki-sestä kuormittuneisuudesta (Siivola 2003, 64). Kouluterveyskyselyn perusteella tytöt oirehtivat masentuneisuutta poikia enemmän ja tämä saattaa selittää tyttöjen suurempaa fyysistä oireilua. (masentuneisuudesta ks. luku 4)

16 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

9

22

1

4

5

2

4

7

5

10

21

42

3

6

8

9

9

12

17

19

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45

Väh. 2 päivitäistä oiretta

Väh. yksi päivittäinen oire

Vatsakipuja

Selän alaosan kipuja

Jännittyneisyyttä

Päänsärkyä

Ärtyneisyyttä

Univaikeuksia

Niska- tai hartiakipuja

Väsymystä tai heikotusta

Tyttö

Poika

Kuvio 4. Lukiolaisten ilmoittama päivittäinen fyysinen oireilu sukupuo-len mukaan (%)

Kouluterveyskyselyllä kerätty tieto nuorten oireilusta ei perustu lääkärien diag-nooseihin vaan opiskelijoiden omiin kokemuksiin. Aiemmin on havaittu, että vaikka nuorten oireilu on lisääntynyt, nuorten fyysisten oireiden takaa löytyy vain harvoin fyysisesti havaittavaa syytä taikka epäterveellisiä elämäntapoja (STM 2006, 69). Siten vaikuttaa mahdolliselta, että osa nuorten oireilusta saattaa johtua psyykkisestä pahoinvoinnista, joka purkautuu fyysisinä oireina (ks. Karlsson & Marttunen 2007).

Koettujen oireiden tarkasteleminen on terveydentutkimuksellisena lähesty-mistapana sairautta korostava. 1960-luvun alussa WHO:n määritelmä terveydestä muutti luonnontieteellistä terveyskäsitystä laajempaan suuntaan. WHO määritte-li terveyden täydelliseksi psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. (http://www.ttl.3/.) Tämän käsityksen mukaan terveys ei ole vain sairauden puut-tumista, vaan siihen liittyy yksilön kokonaisvaltainen käsitys omasta hyvinvoin-nistaan.

Koettu terveydentila on subjektiivinen terveyden mittari. Sen etuja ovat ih-misen intuitiivisten tuntemusten pääseminen esille sekä mahdollisuus tarkastella terveydentilan positiivista puolta, hyvän terveyden kokemusta. (STM 2006, 67.) Omaa kokemusta korostavan lähestymistavan katsotaan sopivan erityisesti nuor-ten terveydentilan tutkimiseen, sillä vakavat pitkäaikaissairaudet ovat heillä har-vinaisia (Kunttu & Huttunen 2001, 19). Tosin on huomattava, että yksilö voi kokea terveydentilansa myös huonoksi, vaikka varsinaisia oireita ei olisikaan.

Kouluterveyskyselyn perusteella neljä viidestä (82 %) lukiolaisesta kokee ter-veydentilansa erittäin tai melko hyväksi. Huonoksi terveydentilansa arvioi 2 %

17S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

lukiolaisista, mikä on vastaava osuus kuin ammattikoulu-, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa (STM 2006, 67).

Poika Tyttö YhteensäErittäin hyvä 36 21 28Melko hyvä 48 58 54Keskinkertainen 14 19 17Melko tai erittäin huono 2 2 2Yhteensä 100 100 100(N) 22810 30230 53040

Taulukko 2. Itsearvioitu terveydentila sukupuolen mukaan (%)

Nuorten arvio omasta terveydentilastaan on pysynyt käytännössä samana vii-meisten kahdenkymmenen vuoden ajan (ks. Välimaa 2000, 30). Tasaisena pysy-neen terveydentilan arvion ja lisääntyneen oireiden kokemisen välillä vallitsee myös aiemmissa tutkimuksissa havaittu erikoinen ristiriita (ks. esim. Kunttu & Huttunen 2001).

18 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

4 LUKIOLAISTEN PSYYKKINEN OIREILU

4.2 L%+(&*!(",.$ -!".$$%"&('..,

Psyykkinen oireilu yleistyy nuoruudessa ja psykiatristen häiriöiden esiintyvyys nuorilla on lapsiin verrattuna kaksinkertaista (Marttunen & Pelkonen 1998, 3387). Terhi Aalto-Setälän (2002) mukaan vähintään lievästä masennuksesta kärsii arvi-olta neljännes suomalaisista nuorista. Masennus on hänen mukaansa myös yksi harvoista nuorten piirissä selvästi lisääntyvistä ongelmista.

Suurin osa (90–95 %) nuorista paranee masennuksestaan vuoden aikana, mutta masennuksen uusiutuminen on yleistä (Karlsson ym. 2005). Nuorilla, joilla oli lukioaikana pitkäaikaisia tai toistuvia masennusoireita, todettiin nuorina ai-kuisina muita useammin mielenterveyshäiriöitä, samanaikaissairastamista, huo-noa toimintakykyä ja alkoholiongelmia (Aalto-Setälä 2002, 85). Siten nuoruuden masennukseen olisi tärkeää puuttua jo mahdollisimman varhain.

Aikuisten voi olla vaikea havainnoida nuorten mielialoja, joten nuorilta itsel-tään kysyminen on todettu parhaaksi tavaksi havainnoida nuorten masentunei-suutta (Kaltiala-Heino ym. 1998, 3891). Kouluterveyskyselyssä nuorten psyykkis-tä hyvinvointia on kartoitettu vuodesta 1997 lähtien Raimo Raitasalon Suomen oloihin soveltamalla versiolla Beckin depressiokyselystä. Käytännössä Kouluter-veyskyselyssä on kaksitoista mielialaa mittaavaa kysymystä, joista muodostetaan mittari masentuneisuuden arviointiin. Raitasalon mukaan mielialakysely on ns. oiremittari, joka mittaa masentunutta mielialaa. Kyselyä käytetään depressiivisyy-den seulonnan työkaluna, mutta se ei sellaisenaan sovellu diagnoosien antami-seen. (mt., 3893.)

Masentuneisuusmittari luokittelee nuoret neljään ryhmään masentuneisuu-den asteen mukaan. 0–4 pistettä kyselystä tulkitaan tarkoittavan, että masentunei-suutta ei ole, 5–7 tarkoittaa lievää masentuneisuutta, 8–15 pistettä keskivaikeaa masentuneisuutta ja 16+ pistettä vaikeaa masentuneisuutta. Tässä tutkimuksessa masentuneisuutta oirehtivilla nuorilla viitataan keskivaikeaa ja vaikeaa masentu-neisuutta oirehtiviin.

Kouluterveyskyselyn perusteella noin joka kymmenes lukiolainen kärsii ma-sentuneisuudesta. Oireilu on kaksi kertaa yleisempää tytöillä kuin pojilla (14 % / 7 %). Sukupuolten välinen ero masentuneisuuden kokemisessa on havaittu myös ai-emmissa tutkimuksissa (esim. Aalto-Setälä 2002, Real 1997). Selitystä huomatta-valle erolle on etsitty niin poikien ja tyttöjen erilaisista kulttuureista kuin tyttöjen varhaisemmasta aikuistumisesta ja tyttöihin kohdistuvista suuremmista paineista. Toisaalta tiedostamattoman piilomasennuksen eli masennuksen, jossa yksilö ei tunnista omia masennusoireitaan, on esitetty olevan yleistä miehillä (Real 1997).

19S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

J.P. Roosin (1999) mukaan piilomasennuksen käsite soveltuu hyvin kuvaamaan myös suomalaisten miesten masennusta.

7,3

7,4

7,0

6,7

6,1

6,9

13,9

12,6

12,8

13,5

12,3

11,4

0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0

2006

2004

2002

2005

2003

2001

tyttö

poika

Kuvio 5. Masentuneisuus sukupuolen mukaan vuosina 2001–2006 (%)

Sukupuolten välisen eron takia masentuneisuuden kasvua on tarkasteltava erik-seen tytöillä ja pojilla. Poikien masentuneisuus ei ole Kouluterveyskyselyn pe-rusteella yleistynyt viime vuosina, mutta tyttöjen masentuneisuus on koko ajan hieman lisääntynyt.

Psyykkinen oireilu saattaa heijastua fyysisenä oireiluna. Jatkuvat ruumiilliset oireet (esim. vatsakivut, päänsärky, lihasjännitys), joille ei ole tutkimuksissa löy-tynyt muuta syytä, voivat liittyä masennustilaan (Karlsson & Marttunen 2007, 6). Aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että fyysinen oireilu voi nuorilla ennakoida psyykkistä oireilua (Härmä ym. 2002). Kouluterveyskyselyn perusteel-la lukiolaisten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuutta oirehtivista tytöistä yli puolet (59 %, muista 15 %) ja pojista lähes puolet (45 %, muista 6 %) ilmoitti kärsivänsä päivittäin vähintään kahdesta fyysisestä oireesta. Masentuneisuutta oirehtivista nuorista muita useam-pi myös arvioi oman terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

20 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

1417

6

15

52 54

45

59

0

10

20

30

40

50

60

70

Poika Tyttö Poika Tyttö

Itsearvioitu terveydentilakeskinkertainen tai huono

Päivittäin vähintään kaksi fyysistäoiretta

Muut

Keskivaikea/vaikea masentuneisuus

Kuvio 6. Lukiolaisten kokema fyysinen hyvinvointi masentuneisuuden ja sukupuolen mukaan (%)

4.5 M!".$,%$.("%%,,! &('.1,(#(.$ $%&',.$ +&+.-! !#%$,!'#.

Paitsi fyysiseen hyvinvointiin masentuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä myös nuorten sosiaalisiin suhteisiin. Masentuneisuus ja yksinäisyys vaikuttavat kulkevan käsi kädessä, vaikka niiden syy–seuraus-suhdetta on vaikea nimetä (El-lonen 2005). Masentuneesti oirehtivalle nuorelle vanhempien, muiden aikuisten ja ystävien tarjoama tuki olisi kuitenkin tärkeää (Karlsson & Marttunen 2007). Nuoret eivät aina välttämättä tunnista oireitaan, eivätkä siksi osaa hakea apua ma-sentuneisuuteensa (Laine 2004). Siten masentunut nuori voi jäädä yksin ongelmi-ensa kanssa.

Nuoren kokemuksen sosiaalisesta tuesta on esitetty olevan yhteydessä ma-sentuneisuuteen. Nuorilla, jotka kokevat sosiaalisen tukensa hyväksi on havaittu oirehtivan vähemmän masentuneisuutta kuin nuorten, jotka kokevat puutteita sosiaalisessa tuessa. (Kaltiala-Heino ym. 2001.) Aiempien tutkimusten perusteel-la vaikuttaa selvästi siltä, että ne nuoret, joilla on läheisiä ihmissuhteita, kärsivät vähemmän ongelmia aikuistumisprosessissaan (Kauppinen 2002, 24).

Sosiaalinen tuki on moniselitteinen termi, jolla viitataan niin emotionaali-sen välittämisen ilmaisuihin kuin informaatioon, joka luo tunnetta sosiaaliseen verkostoon kuulumisesta ja muiden osoittamasta arvostuksesta (Kaltiala-Heino ym. 2001, 157). Opiskelija voi saada sosiaalista tukea niin perheestä, ystäviltä kuin koulustakin (Ojajärvi 2003).

21S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Kouluterveyskyselyssä on kolme kysymystä, joiden kautta on aiemmissa tut-kimuksissa arvioitu nuoren kokemusta saamastaan sosiaalisesta tuesta (ks. Kalti-ala-Heino ym. 2001, Ojajärvi 2003). Kysymykset käsittelevät nuoren kokemusta siitä, onko hänellä mielestään läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi keskustella luot-tamuksellisesti, kokeeko hän kykenevänsä keskustelemaan vanhempiensa kanssa ja kokeeko hän opettajansa olevan kiinnostunut hänen henkilökohtaisista kuulu-misistaan.

Edeltävässä lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa havaittiin selkeä ero ma-sentuneisuutta oirehtivien ja muiden nuorten kokemuksessa sosiaalisesta tuesta (Ojajärvi 2003). Tämä ero on pysynyt ennallaan. Masentuneisuutta oirehtivista pojista jopa kolmannes (33 %) ja tytöistä 15 % kokee, ettei heillä ole yhtään läheis-tä ystävää, jolle he voisivat puhua luottamuksellisesti lähes kaikista omista asiois-taan. Runsas neljännes (25 %) masentuneisuutta oirehtivista tytöistä sekä noin kolmannes (31 %) masentuneisuutta oirehtivista pojista ei myöskään keskustele omista asioistaan juuri koskaan vanhempiensa kanssa. Masentuneisuutta oirehti-vat kokivat myös hieman muita harvemmin opettajien olevan kiinnostuneita hei-dän henkilökohtaisista asioistaan.

6 11

64

7 4

65

31 33

78

2716

79

0102030405060708090

Kes

kust

eluv

aike

uksi

ava

nhem

pien

kan

ssa

Ei y

htää

n lä

heis

täys

tävä

ä

Kok

ee, e

ttei o

petta

jaol

e ki

inno

stun

ut

Kes

kust

eluv

aike

ksia

vanh

empi

en k

anss

a

Ei y

htää

n lä

heis

täys

tävä

ä

Kok

ee, e

ttei o

petta

jaol

e ki

inno

stun

ut

Poika Tyttö

Muut

Masentuneisuutta oirehtivat

Kuvio 7. Kokemus sosiaalisesta tuesta masentuneisuuden ja sukupuolen mukaan (%)

Vain kolmesta väittämästä koostuva tarkastelu on liian suppea kattavaksi tarkaste-luksi nuoren kokemasta sosiaalisesta tuesta. Siten tuloksiin täytyy suhtautua suun-taa-antavina. Silti tulosten perusteella vaikuttaa selkeältä, että masentuneisuutta oirehtivat nuoret kokevat sosiaalisen tukensa muita huonommaksi.

22 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat kokevat selvästi useammin kuin muut tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan. Erot ovat selkeitä tyttöjen ja poikien välillä. Masentuneesti oirehtivissa tytöissä oli runsas neljännes (27 %) niitä, jotka kokivat tarvitsevansa apua ja neljännes niitä (25 %), jotka eivät kokeneet apua tarvitsevansa. Masentuneesti oirehtivista pojista puo-lestaan vain 16 % koki tarvitsevansa apua ja 40 % ei sitä mielestään tarvinnut. Huomattava osa masentuneisuutta oirehtivista (47 % tytöistä ja 44 % pojista) ei osannut arvioida omaa avuntarvettaan.

1

16

3

27

10

44

18

47

89

40

79

25

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Muut

Masentuneisuuttaoirehtivat

Muut

Masentuneisuuttaoirehtivat

Poi

kaTy

ttö

Kyllä

Ei osaa sanoa

Ei

Kuvio 8. Kokee tarvitsevansa apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen mielialaan, masentuneisuuden ja sukupuolen mukaan (%)

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että masentuneisuutta oirehtivat nuoret ko-kevat ympäristöltään saamansa sosiaalisen tuen muita heikommaksi. Heidän on myös vaikea arvioida omaa avuntarvettaan suhteessa masentuneeseen mielialaan. Lisäksi erot sukupuolten kokemuksessa sosiaalisesta tuesta ja avuntarpeesta ovat selkeät. Pojat kokivat sosiaalisen tukensa tyttöjä heikommaksi ja masentuneisuut-ta oirehtivista pojista jopa kaksi viidennestä (40 %) oli sitä mieltä, etteivät he tar-vitse apua masentuneeseen mielialaan.

4.3 A#%$ 1!+.-($.$ 6!1!!$ &*&&$ 6%1%-!**!

Ongelmista puhuminen voi ehkäistä depression puhkeamista taikka nopeuttaa paranemista masennuksesta (Karlsson & Marttunen 2007). Oirehtivalle avun ha-keminen voi kuitenkin olla vaikeaa, vaikka hän itse tiedostaisikin masentuneisuu-tensa. Masennukseen liittyy häpeää ja masentuneilla on usein tarve pyrkiä pitä-mään yllä kuvaa siitä, että heillä menee hyvin. (Laine 2006.)

23S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Kouluterveyskyselyn perusteella nuoret hakevat apua masentuneeseen mieli-alaan useammin ystäviltään tai muilta nuorilta kuin vanhemmiltaan tai muilta ai-kuisilta. Sekä masentuneisuutta oirehtivista että muista tytöistä noin kolme neljäs-tä (75 % / 76 %) oli hakenut apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen mielialaan puhumalla siitä ystävilleen tai muille nuorille. Pojat puhuivat ystävilleen tyttöjä harvemmin. Silti masentuneisuutta oirehtivista pojistakin lähes puolet (47 %) oli hakenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä ystävilleen. Muista po-jista vastaava osuus oli 37 %.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että siinä missä nuoret normaalisti luottavat suuremmissa huolissaan vanhempiin, opettajiin tai muuhun aikuiseen, tukeutuvat masentuneesti oirehtivat enemmän ikätovereihinsa (Karlsson & Mart-tunen 2007, 11). Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat oli-vat hakeneet muita useammin apua masentuneeseen mielialaan ystäviltään sekä muilta aikuisilta, mutta muita harvemmin vanhemmiltaan.

37

27

10

75

46

24

47

2316

76

3934

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Yst

ävill

e,m

uille

nuo

rille

Van

hem

mill

e

Mui

lleai

kuis

ille,

suku

lais

ille

tai y

stäv

ille

Yst

ävill

e,m

uille

nuo

rille

Van

hem

mill

e

Mui

lleai

kuis

ille,

suku

lais

ille

tai y

stäv

ille

Poika Tyttö

Muut

Keskivaikeaa tai vaikeaamasentuneisuutta oirehtivat

Kuvio 9. Hakenut apua masentuneeseen tai ahdistuneeseen mielialaan puhumalla siitä ystäville, vanhemmille tai muille aikuisille, sukupuolen ja masentuneisuuden mukaan (%)

Vaikka enemmistö masentuneesti oirehtivista (tytöistä 90 %, pojista 60 %) oli ha-kenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä jollekin kouluterveysky-selyssä mainitulle taholle, eivät kaikki nuoret puhu masentuneisuudestaan. Vuo-sien 2005 ja 2006 aineistoista ilmeni, että masentuneisuutta oirehtivista tytöistä joka kymmenes (13 %) ja pojista jopa 40 % ei ollut hakenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla kenellekään Kouluterveyskyselyssä mainitulle taholle.

24 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Masentuneisuutta oirehtivat nuoret ovat löytäneet Kouluterveyskyselyn pe-rusteella ammattiavun piiriin hieman aiempaa paremmin. Silti vain viidennes (20 %) masentuneisuutta potevista pojista ja kaksi viidennestä (42 %) masentunei-suutta potevista tytöistä oli hakenut apua puhumalla ammattilaiselle. Ne nuoret, jotka kokivat tarvitsevansa apua masentuneen tai ahdistuneen mielialan takia, olivat turvautuneet ammattilaisten apuun selvästi useammin kuin ne, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa apua. (pojista 42 % / 6 %, tytöistä 59 % / 18 %).

42

59

6

18

0

10

20

30

40

50

60

70

Poika Tyttö

Kokee tarvitsevansa apuamasenuneeseen mielialaan

Ei koe tarvitsevansa apuamasentuneeseen mielialaan

Kuvio 10. Hakenut apua ammattiauttajalta masentuneeseen mielialaan, masentuneisuutta oirehtivat nuoret sukupuolen ja koetun avuntarpeen mukaan (%)

Masentuneisuutta oirehtivista nuorista sekä tytöt että pojat olivat turvautuneet ammattilaisista useimmiten psykologin apuun. Seuraavaksi eniten apua masentu-neeseen tai ahdistuneeseen mielialaan oli haettu terveydenhoitajalta ja lääkäriltä. Avun hakeminen opettajalta osoittautui varsin harvinaiseksi – opettajan apuun oli turvautunut vain 5 % masentuneisuutta oirehtivista pojista ja 6 % masentunei-suutta oirehtivista tytöistä.

25S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

79

13

5 4 5 5

13

24

28

108

68

0

5

10

15

20

25

30

Lääkäri Terveydenhoitaja Psykologi Koulukuraattori Muultaterveydenhuollon

ammattilainen

Opettaja Muun alanammattiauttaja

Poika

Tyttö

Kuvio 11. Avun hakeminen masentuneeseen mielialaan eri ammattilai-silta, masentuneisuutta oirehtivat nuoret sukupuolen mukaan (%)

Ammattilaiselle puhuminen on masentuneesti oirehtivien nuorten keskuudessa yhä melko harvinaista, mutta se on myös huono mittari nuorten hyvin- tai pa-hoinvointiin. Ohimenevät masennuksen tunteet ovat useimmille ihmisille tuttuja ja niistä puhuminen vanhempien tai ystävien kanssa voi jo helpottaa tilannetta (Karlsson & Marttunen 2007). Myös Kouluterveyskyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että jos nuori voi puhua läheisilleen, vähentää se nuoren kokemusta avun-tarpeesta. Masentuneisuutta oirehtivista nuorista ne, jotka olivat hakeneet apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä jollekin Kouluterveyskyselyssä mai-nitulle taholle, arvioivat tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan selkeästi harvemmin kuin ne, jotka eivät olleet puhuneet siitä yhdellekään kyselyssä mai-nitulle taholle.

26 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

8

22

14

29

39

47

45

48

52

32

42

23

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Puhunut jollekinmasennuksesta

Ei puhunut kenellekään

Puhunut jollekinmasennuksesta

Ei puhunut kenellekään

Poi

kaTy

ttö

Kyllä

Ei osaa sanoa

Ei

Kuvio 12. Koettu avun tarve masentuneeseen mielialaan, masentunei-suutta oirehtivat nuoret sukupuolen ja masentuneesta mielialasta puhu-misen mukaan (%)

Tilannetta on kiinnostava tarkastella myös toisinpäin – eli miten nuoren kokema avuntarve on yhteydessä siihen hakeeko hän apua masentuneeseen mielialaan. Kouluterveyskyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että ne nuoret, jotka kokivat tar-vitsevansa apua masentuneeseen mielialaan, myös hakivat apua useammin kuin ne, jotka eivät kokeneet apua tarvitsevansa. Huomattavaa silti on, että masentu-neisuudesta kärsivistä ja pahaan oloonsa avuntarvetta kokevista pojista jopa vii-dennes ja vastaavista tytöistä 6 % ei ollut puhunut pahasta olostaan kenellekään tutkimuksessa mainitulle taholle.

27S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

80

64

48

9388

78

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Kokee tarvitsevansa apuamasentuneeseen mielialaan

Ei osaa sanoa Ei koe tarvitsevansa apuamasentuneeseen mielialaan

Poika

Tyttö

Kuvio 13. Hakenut apua masentuneeseen mielialaan puhumalla siitä jollekin Kouluterveyskyselyssä mainitulle taholle, masentuneisuutta oirehtivat nuoret sukupuolen ja masentuneeseen mielialaan koetun avun tarpeen mukaan (%)

Kouluterveyskyselyn perusteella masentuneisuutta oirehtivat nuoret voi jakaa neljään pääryhmään. Yhtäältä on nuoria, jotka kokevat pärjäävänsä masentuneen mielialansa kanssa puhumalla pahasta olostaan läheisille. Usein, jos masentunei-suus ei ole vakavaa, tämä voikin riittää tueksi. Toiseksi on niitä nuoria, jotka ko-kevat tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan ja jotka myös hakevat apua oloonsa puhumalla.

Kolmanneksi on nuoria, jotka eivät puhu pahasta olostaan muille eivätkä koe myöskään tarvitsevansa apua masentuneeseen mielialaan. Nämä nuoret eivät ehkä tunnista itse omaa pahaa oloaan tai he saattavat kuvitella, että ongelmien kanssa pitää jaksaa yksin. Neljännen ryhmän muodostavat ne nuoret, jotka koke-vat tarvitsevansa apua, mutteivät ole hakeneet keneltäkään Kouluterveyskyselyssä mainitulta taholta apua masentuneeseen mielialaan.

Oheisessa taulukossa näkyy kunkin ryhmän suhteellinen osuus masentunei-suutta oirehtivien tyttöjen ja poikien keskuudessa.

28 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Poika Ei ole puhunut Puhunut jollekinKokee avuntarvetta 4 13Ei osaa sanoa 15 29Ei koe avuntarvetta 20 19

Tyttö Ei ole puhunut Puhunut jollekinKokee avuntarvetta 2 26Ei osaa sanoa 6 42Ei koe avuntarvetta 5 19

Taulukko 3. Masentuneisuutta oirehtivien nuorten jakautuminen ma-sentuneeseen mielialaan koetun avun tarpeen sekä masentuneisuudesta Kouluterveyskyselyssä mainituille tahoille puhumisen mukaan sukupuo-littain (%)

Kuvion perusteella poikien keskuudessa näyttää korostuvan enemmän yksin pär-jääminen ja tyttöjen keskuudessa puhuminen, vaikka myös masentuneisuutta oi-rehtivista pojista enemmistö (60 %) oli puhunut jollekin Kouluterveyskyselyssä mainitulle taholle. Masentuneesti oirehtivista pojista kuitenkin jopa viidennes (20 %) oli sellaisia, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa apua eivätkä olleet sitä myös-kään hakeneet (vrt. tytöistä 5 %). Masentuneisuutta oirehtivista tytöistä sen sijaan noin neljännes (26 %) koki tarvitsevansa apua masennukseensa ja myös haki sitä puhumalla. Pojista näin koki 13 %. Kyvyttömyys hakea apua pahaan oloon – vaik-ka sitä kokisi tarvitsevansa – näyttäytyi molempien sukupuolten ongelmana. Ma-sentuneisuutta oirehtivista tytöistä 2 % ja pojista 4 % koki tarvitsevansa apua ma-sentuneisuuteensa, muttei ollut sitä keneltäkään Kouluterveyskyselyssä mainitulta taholta hakenut.

29S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

5 LUKION OPISKELIJAHUOLTO

Lukion opiskelijahuollon keskeisenä tehtävänä on opiskelijan terveyden, hyvin-voinnin ja opiskelukykyisyyden edistäminen (STM 2006, 21–22). Opiskelijahuol-lon tavoitteet ja toimintaperiaatteet laaditaan sekä yksilöllisen että yhteisöllisen tuen näkökulmasta (Peltonen 2003, 64). Terveydenhuollon palvelut ovat keskei-nen osa lukioiden opiskelijahuoltoa.

Opiskeluterveydenhuollosta säädetään kansanterveyslaissa. Kansanterveys-lain (66/1972, muut, mm. 928/2005 ja 626/2007) 14 §:n mukaan kunnan tulee yl-läpitää alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille kotipaikasta riippumatta opiskeluterveydenhuoltoa. Lukiolain säännös puolestaan velvoittaa koulutuksen järjestäjän on huolehtimaan siitä, että erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle an-netaan tieto hänen käytettävissään olevista terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista ja hänet ohjataan hakeutumaan näihin palveluihin. Lukiolaki ei kui-tenkaan velvoita koulutuksen järjestäjää järjestämään itse kyseisiä palveluita.

Lukioiden terveydenhuollon lainsäädännöllinen asema muuttui 1.7.2007, kun lukiolaisten terveydenhuolto siirtyi kouluterveydenhuollon piiristä opiskeluter-veydenhuollon piiriin. Lukiolaisia koskevat nyt samat säädökset kuin ammattiin opiskelevia ja korkeakouluopiskelijoita. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että lukiolaisten kouluissa toimineet terveydenhuollon palvelut – kuten tervey-denhoitajan ja lääkärin vastaanotto – voidaan siirtää kouluista terveyskeskuksiin muiden opiskeluterveydenhuollon palveluiden yhteyteen.

7.2 L%+(&*!(",.$ !'#(& ,.'#.08.$1%&**&",!

Opiskelijoiden lähin terveydenhuollon edustaja on terveydenhoitaja. Terveyden-hoitajan tehtävänä on paitsi terveystarkastusten tekeminen myös toimia henki-lönä, johon opiskelijat voivat ottaa yhteyttä heitä askarruttavissa asioissa. Tarvit-taessa terveydenhoitaja opastaa opiskelijoita eteenpäin lääkärin tai psykologin vastaanotolle. Laatusuosituksen mukaan kokopäiväistä kouluterveydenhoitajaa kohden saisi olla enintään 600 ja koululääkäriä kohden 2100 opiskelijaa. Suosituk-sia ei kuitenkaan noudateta läheskään kaikissa kunnissa (Rimpelä ym. 2005, 41).

Kouluterveyskyselyssä lukiolaisia pyydettiin arvioimaan miten helpoksi he kokevat pääsyn kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin vastaanotolle. Tervey-denhoitajan vastaanotolle pääsyn koki melko tai erittäin vaikeaksi 17 % ja lääkärin vastaanotolle pääsyn lähes puolet (46 %) kaikista vastanneista.

Kaikilla lukiolaisilla tuskin on ollut tarvetta opiskeluterveydenhuollon palve-luihin, joten saadut prosentit mittaavat käsitystä siitä, miten helpoksi lukiolaiset uskovat palveluiden saatavuuden. Tästä näkökulmasta on huomionarvoista, että

30 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi kokevien – ja siten oletettavasti palveluita enemmän kaipaavien – arvio lukion terveydenhuollon palveluiden saa-vutettavuudesta on selvästi muita kriittisempi. Palvelut myös näyttävät tavoittavan heidät puutteellisesti: terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi arvioivista tytöistä runsas neljännes (28 %) ja pojista lähes puolet (45 %) ei ollut käynyt kulu-neen lukuvuoden aikana kertaakaan kouluterveydenhoitajan vastaanotolla.

16

21

44

55

0

10

20

30

40

50

60

Muut Terveydentilansa huonoksi taikeskinkertaiseksi arvioivat

Kouluterveydenhoitaja

Koululääkäri

Kuvio 14. Kokee kouluterveydenhoitajan/lääkärin vastaanotolle pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi, sukupuolen ja itsearvioidun terveydentilan mukaan (%)

Saavutettavuuden lisäksi lukiolaisia pyydettiin arvioimaan kuinka hyvin kou-luterveydenhuolto heidän mielestään toimii, jos opiskelijat haluavat keskustella henkilökohtaisista asioistaan. Vastausten perusteella toimivuuteen melko tai erit-täin tyytyväisiä oli noin neljä viidennestä ja melko tai erittäin tyytymättömiä vii-dennes vastanneista. Kuten kokemukseen opiskelijaterveydenhuollon saatavuu-desta, myös arvioon sen toimivuudesta vaikuttaa opiskelijan henkilökohtainen arvio omasta terveydentilastaan: terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi arvioivista lukiolaisista reilu neljännes (28 %) oli tyytymätön opiskelijaterveyden-huoltoon mitä tulee mahdollisuuksiin keskustella henkilökohtaisista asioista.

31S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

19

13

63

59

14

21

4

7

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Muut

Terveydentilansa huonoksi taikeskinkertaiseksi arvioivat Erittäin tyytyväinen

Melko tyytyväinenMelko tyytymätönErittäin tyytymätön

Kuvio 15. Tyytyväisyys lukion terveydenhuollon toimivuuteen opiske-lijoiden halutessa keskustella henkilökohtaisista asioista, itsearvioidun terveydentilan mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Tyytymättömyys kouluterveydenhuoltoon ja kokemus palvelun vaikeasta saavu-tettavuudesta ovat yhteydessä toisiinsa. Lukion terveydenhuoltoon erittäin tyy-tymättömistä opiskelijoista yli 40 % koki terveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn vaikeaksi. Sen sijaan opiskelijat, joilla oli toistuvia käyntejä terveydenhoitajalla kuluvan lukuvuoden aikana, antoivat muita positiivisemman arvion terveyden-huollon toimivuudesta. Kriittisyys terveydenhuoltoa kohtaan ei siten ehkä koh-distu niinkään palvelun laatuun kuin sen saavutettavuuteen.

Kaiken kaikkiaan Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisten terveyden-huollossa vaikuttaa olevan puutteita. Kolmannes (33 %) terveydentilansa heikoksi tai keskinkertaiseksi arvioivista opiskelijoista ei ollut käynyt terveydenhoitajalla kertaakaan kuluvan lukuvuoden aikana ja lähes puolet kaikista vastanneista koki koululääkärin vastaanotolle pääsyn vaikeaksi.

Tosin tuloksiin pitää suhtautua kriittisesti: ensinnäkään kyselyssä ei tiedus-teltu, onko opiskelija yrittänyt päästä terveydenhuoltohenkilön vastaanotolle. Si-ten tuloksista ei voi päätellä, johtuuko kokemus vastaanotolle pääsyn vaikeudesta opiskelijoiden kokemasta psykologisesta kynnyksestä vai konkreettisesta resurs-sipulasta. Tämä olisi keskeinen selvitettävä asia: lukion opiskeluterveydenhuollon mahdollinen sijoittaminen terveyskeskuksiin tulevaisuudessa saattaa käytännössä lisätä lääkärin vastaanottotunteja, mutta toisaalta tarve lähteä koulun ulkopuolelle voi nostaa kynnystä hakea apua.

Toiseksi opiskelijaterveydenhuollon sisältö sekä toteuttamistavat vaihtelevat kunnittain ja palveluiden saatavuudessa on suuria eroja eri paikkakuntien välillä. Tässä yhteydessä tuloksista ei ole tehty kuntakohtaista tarkastelua, mutta aiem-missa tutkimuksissa on havaittu, ettei kunnilla ei näytä olevan yhteistä näkemystä siitä, mitä opiskelijaterveydenhuollon pitäisi sisältää. (STM 2002, Rimpelä ym.

32 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

2005.) Siten tuloksissa täytyy huomioida, että erot kuntien välillä voivat olla var-sin huomattavia.

7.5 O6("+.*%1%&*,& 6"00++(".$ 10#($#&($$($ ,%+.$!

Varhaista puuttumista pidetään tärkeänä masentuneen nuoren paranemisen kan-nalta. On todettu, että useampia masennusjaksoja sairastaneiden nuorten psyko-sosiaalinen selviytyminen toipumisen jälkeen on huonompaa kuin vain yhden masennusjakson sairastaneiden. Varhainen tunnistaminen ja hoito lyhentävät masennusjakson kestoa ja voivat ehkäistä uusia masennusjaksoja. Nuoren voi itse olla vaikea tunnistaa masennustaan ja siten mielialahäiriöiden varhaisessa tun-nistamisessa ja nuorten hoitoon ohjaamisessa perusterveydenhuollon, erityises-ti kouluterveydenhuollon, sekä opiskelijahuollon ja opetuksen piirissä kouluis-sa työskentelevien aikuisten kyky tunnistaa masennuksen oireita on keskeinen. (Karlsson & Marttunen 2007, 5.)

Avun hakeminen voi olla masentuneelle nuorelle vaikeaa, vaikka nuori tun-nistaisikin oireensa (Laine 2006, Karlsson & Marttunen 2007). Siten olisi tärkeää, että nuoret kokisivat opiskelijahuollon helposti lähestyttäväksi. Kuitenkin koulu-lääkärin ja terveydenhoitajan vastaanottojen saavutettavuus sai masentuneisuutta oirehtivilta melko kriittisen arvion: lääkärille pääsyn arvioi melko tai erittäin vai-keaksi heistä yli puolet (61 %) ja terveydenhoitajankin vastaanotolle pääsemisen koki vaikeaksi neljännes (25 %).

16

45

38

46

25

61

54

62

0

10

20

30

40

50

60

70

Terveydenhoitaja Lääkäri Kuraattori Psykologi

Muut

Keskivaikea/vaikea masentuneisuus

Kuvio 16. Kokee terveydenhuoltohenkilökunnan vastaanotolle pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi, masentuneisuuden mukaan (%)

33S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Myös psykologin ja kuraattorin vastaanotolle pääsyn koki melko tai erittäin vai-keaksi yli puolet masentuneisuutta oirehtivista. Heistä vain noin joka kymmenes oli käyttänyt koulukuraattorin ja joka neljäs (24 %) psykologin palveluja.

Aineiston perusteella on myös havaittavissa, että masentuneisuutta oirehti-vien käsitys kouluterveydenhuollon toimivuudesta henkilökohtaisista asioista puhumisessa on selvästi huonompi kuin opiskelijoilla keskimäärin. Jopa 40 % masentuneisuutta oirehtivista lukiolaisista, jotka kokivat tarvitsevansa apua ma-sentuneeseen mielialaan, oli melko tai erittäin tyytymättömiä koulunsa opiskelu-terveydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioista puhumisessa.

Lähes puolet masentuneisuutta oirehtivista lukiolaisista kokee saavansa kou-lulääkäriltä tai terveydenhoitajalta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa. Kuraattorin ja psykologien kohdalla avun saantiin tyytymättömien osuus nousi lähes kahteen kolmasosaan. Myös muista kuin masentuneisuutta oirehtivista 40 % koki saavansa kuraattorilta tai psykolo-gilta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyviin on-gelmiin.

31

24 27

40 40

59

4548

65 63

0

10

20

30

40

50

60

70

Opettaja Terveydenhoitaja Lääkäri Kuraattori Psykologi

Muut

Keskivaikea/vaikeamasentuneisuus

Kuvio 17. Kokee saavansa seuraavilta ammattilaisilta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa, ma-sentuneisuuden mukaan (%)

Varsin kielteinen arvio voi johtua kuraattori- ja psykologipalveluiden puutteelli-suudesta lukioissa. Aiemmissa selvityksissä on käynyt ilmi, että koulukuraattorin palvelut ovat keskittyneet yläasteille ja koulupsykologin ala-asteille lukiolaisten jäädessä lähes kokonaan ilman näitä palveluita (Opetusministeriö 2005).

Vastuu opiskelijoiden hyvinvoinnista kuuluu myös muille koulussa työs-kenteleville aikuisille, ei vain terveydenhoitajalle (Opetusministeriö 2005, 19).

34 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Kouluhenkilökunnasta opettaja on lukiolaisen lähin kontakti, mutta aiemmassa tarkastelussa (ks. kuvio 11) kävi ilmi, että masentuneisuutta oirehtivat lukiolaiset turvautuvat vain harvoin opettajan apuun.

Havaintoa melko etäisestä opettajasuhteesta vahvistaa se, että jopa kolmannes kaikista lukiolaisista kokee saavansa opettajilta melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa. Masentuneisuutta oirehtivien arvio on vielä selkeästi kielteisempi: heistä lähes 60 % koki saavansa opettajilta huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Masentuneisuutta oirehtivilla on tosin havaittu pyrkimystä pitää yllä paremmin pärjäävää julkisivua (esim. Laine 2005). Siten oirehtivat opiskelijat eivät välttämättä myöskään halua tukeutua opettajiinsa.

Lisäksi ajatus siitä, että koulusta voisi hakea tukea psyykkisiin ongelmiin, saattaa ylipäänsä olla monelle opiskelijalle vieras. Haastattelemani lukiolaiset mielsivät terveydenhoitajan ensisijaisesti henkilöksi, jonka luona käydään pyytä-mässä poissaolotodistusta joko oikeaan tai kuviteltuun pääkipuun. Ajatus siitä, että terveydenhoitaja voisi tarvittaessa ohjata psyykkisten palveluiden pariin, vai-kutti vieraalta.

”No mun mielipide on, että jotkut käy siellä vähän liiankin usein, että ne haluaa vaan lintsata, että mulla on pää vähän kipeä, että mä meen terk-karille. Tai siis mä itse käyn terkkarilla yleensä vaan sillon, jos mulla on oikeasti paha olo tai kuumetta tai.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

”Mä muistan, että yläasteella meillä oli joku koulupsykologi, joku nainen, mutta lukiossa, mä en ees muista että semmosta olis olemassa.” (poika, 4. vuosikurssi)

Opettaja koettiin vielä etäisemmäksi. Ensimmäinen aikuinen, jolle ongelmista puhuisi, oli haastateltaville selkeästi omat vanhemmat. Jos vanhemmille ei haluai-si puhua, tuumattiin että ehkäpä sopiva aikuinen löytyisi esimerkiksi harrastusten parista. Jos opettaja katsottiin luottoaikuiseksi, kyseessä oli pikemminkin poik-keuksellinen tapaus. Tosin huomattavaa on, etteivät haastattelemani opiskelijat ilmoittaneet heillä olevan ongelmia keskustella vanhempiensa kanssa. Haastatte-luissa pikemminkin hämmästeltiin, että mikä olisi sellainen asia, josta ei vanhem-millekaan voisi puhua.

”Jos olis semmosta asiaa, mitä ei haluais vanhempien tietävän, niin kyl varmaan jokasel meistä on elämässään semmonen aikuinen jostain, jonka tietää ja ja joka voi auttaa semmoses tilanteessa… … Mut emmä puhu

35S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

kenenkään puolesta, mut mulla koulu on ainakin lukioaikana se viimesin paikka.” (poika, 4. vuosikurssi)

”Mä oon kuullut, et tääl koulussa on yks opettaja. jolle aika moni menee kertoon kaikkia juttuja. Se on kuulemma auttanut tosi monia. Emmä kyl itse meni.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

Haastatteluista piirtyvän kuvan perusteella lukiota ei koeta paikaksi, josta haettai-siin tukea oman elämän vaikeuksiin. Samaten masentuneisuutta oirehtivien lukio-laisten arvio koulun opiskelijahuollosta ei ole mairitteleva. Noin 60 % heistä kokee saavansa melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä asioissa niin opettajilta, koulupsykologilta kuin koulukuraattoriltakin. Lisäksi nel-jännes masentuneista kokee kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi ja 40 % heistä on melko tai erittäin tyytymättömiä kouluter-veydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioista puhumisen suhteen.

36 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

6 LUKIO SOSIAALISENA YMPÄRISTÖNÄ

9.2 L%+(&$ (*-!6(('(

Koulussa viihtyminen vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Sirpa Vahtera (2007, 54–55) esittää pitkittäistutkimuksessaan nuorten hyvinvoinnista, että koulus-sa viihtyvyydellä ensimmäisen lukiovuoden aikana on vaikutusta hyvinvointiin abivuonna. Kouluviihtyvyys oli hänen mukaansa myös käänteisessä yhteydessä masentuneisuuteen.

Kouluterveyskyselyyn vastanneista pojista vain 3 % sekä tytöistä 2 % kokee, ettei pidä koulunkäynnistä lainkaan. Tosin melko vähän koulunkäynnistä pitää kolmannes lukiolaisista, minkä lisäksi suhtautuminen koulunkäyntiin muuttuu selvästi kielteisemmäksi lukion toisella luokalla. Suhtautuminen koulunkäyntiin on kuitenkin kehittynyt hieman positiivisempaan suuntaan 2000-luvulla (ks. lii-tetaulukko).

Pitää koulunkäynnistä 1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt YhteensäHyvin paljon 6 8 5 6 6Melko paljon 58 64 50 58 58Melko vähän 33 26 41 35 33Ei lainkaan 3 2 3 2 2Yhteensä 100 100 100 100 100N 12247 16038 10656 14266 53207

Taulukko 4. Koulunkäynnistä pitäminen sukupuolen ja vuosikurssin mukaan (%)

Koulun työilmapiiri vaikuttaa viihtyvyyteen koulussa. Lukiolaisten käsitystä koulun työilmapiiristä tarkasteltiin opettajasuhteita, työolosuhteita ja vuorovai-kutusta kuvaavista väittämistä muodostetulla summamuuttujalla (ks. tarkemmin liite). Näin mitattuna työilmapiiri saa opiskelijoilta melko positiivisen arvion. To-sin lukion toisella luokalla tyttöjen arvio koulun työilmapiiristä heikkenee ja toi-sen vuosikurssin tytöistä jopa 16 % kokee koulun työilmapiirissä ongelmia.

1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt YhteensäKokee työilmapiirissä ongelmia 10 12 11 16 88Ei koe työilmapiirissä ongelmia 90 88 89 84 12Yhteensä 100 100 100 100 100N 12051 15761 10486 14053 52351

Taulukko 5. Ongelmien kokeminen koulun työilmapiirissä sukupuolen ja vuosikurssin mukaan (%)

37S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Haastatteluissa työilmapiiriin keskeisimmin vaikuttaviksi tekijöiksi mainittiin ryhmäkoko sekä opettaja. Keskittyminen koettiin helpommaksi, jos ryhmä ei ole kovin iso. Samaten opettaja, joka kuunteli ja suhtautui kunnioittavasti opiskelijoi-den kysymyksiin ja kommentteihin koettiin keskeiseksi ilmapiirin kannalta.

”Vähän riippuu.. Mun mielestä sellaset ryhmät on kivoja, joissa on aika vähän ihmisiä, ehkä joku 15 tyyppiä. Olen käynyt ryhmässä, jossa on joku 30 tyyppiä, niin se on semmosta, ehkä vähän levotonta välillä. Tai siis se riippuu siitä, opettajan auktoriteetista.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

”No se riippuu siitä opettajasta aika paljon, et minkä tyylinen se on. Mutta että se on kuitenkin jollakin tavalla mukava ja kiinnostava se sen opetus-tyyli. Vain parilla kurssilla on ollut että jatkuva mölinä häiritsi. Ei se yleen-sä häiritse, mut muutaman kerran on.” (poika, 4. vuosikurssi)

Ryhmäkoon ja opettajan ohella myös opiskelijoiden välisten sosiaalisten suhtei-den koettiin vaikuttavan työilmapiiriin. Työskentelyn kannalta parhaaksi koettiin tunnit, joilla on pari kaveria. Kaverit auttavat jaksamaan ja motivoitumaan kurs-sista, mutta liian monen kaverin kanssa samalla tunnilla olon koettiin häiritsevän keskittymistä.

”Et sillon kun on yksin, niin se on sillon ihan ok. mut jos on kauheasti pa-ritehtäviä ja siellä on ihan tuntemattomia, niin sit se on vähän outoa tehdä niiden kans. Jos siel on yks kaveri niin kyl se sit, mut jos on monta sit saattaa mennä se koko kurssi pilalle, kun ei välttämättä keskity ollenkaan. Menee vaan höpöttelyyn aikaa. Ja sitten ei osaa kokeessa mitään.” (tyttö, 2. vuosi-kurssi)

Lisäksi nostettiin esille, että harjoitustöiden tekeminen tuntemattomien kanssa voi olla outoa, vaikka toisaalta myös todettiin, että aina sitä tunnilla vähän tutus-tuu. Samaten luokka-asteiden väliset erot saattavat vaikuttaa työilmapiiriin – en-simmäistä vuosikurssia käyvä saattaa arastella joutuessaan abien kanssa samaan luokkaan, abivuotta oleva puolestaan voi kokea nuorempien seurassa istumisen turhauttavaksi.

Kokemus koulun työilmapiiristä ja koulunkäynnistä pitäminen ovat abstrak-teja tapoja arvioida kouluviihtyvyyttä. Tuntemusten ohella viihtymättömyys saat-taa ilmetä myös konkreettisesti luvattomina poissaoloina. Kouluterveyskyselyn perusteella lukion ensimmäistä vuosikurssia käyvistä 10 % ja toista vuosikurssia käyvistä 15 % oli ollut luvattomasti poissa vähintään kaksi päivää viimeisen kuu-

38 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

kauden aikana. Luvattomat poissaolot ovat lievästi vähentyneet 2000-luvulla, eikä niissä ole eroja sukupuolten välillä.

Lukiolaisten käsitys koulun työilmapiiristä samoin kuin heidän suhtautumi-sensa koulunkäyntiin on parantunut hieman 2000-luvulla. Silti noin kolmannes (35 %) lukiolaisista pitää koulunkäynnistä vain vähän tai ei lainkaan ja suunnil-leen joka kymmenes (12 %) kokee koulunsa työilmapiirissä ongelmia. Tarkastelun perusteella kouluviihtyvyyden ongelmat vaikuttavat lievästi sukupuolittuneilta: pojat pitävät koulunkäynnistä tyttöjä vähemmän, mutta tytöt kokevat ilmapiirissä ongelmia poikia useammin. Sekä kouluviihtyvyys että koulunkäynnistä pitämi-nen heikkenevät ja luvattomat poissaolot ovat selvästi yleisempiä niin tytöillä kuin pojilla lukion toisella vuosikurssilla.

9.5 O6("+.*()&(8.$ #/*("., "&"(!!*("., "%1,.., *%+(&""!

Koulua on useissa tutkimuksissa pidetty nuorten yhtenä tärkeänä sosiaalisena elä-mänsfäärinä perheen, kavereiden ja vapaa-ajan ohella (esim. Kestilä 2003). Tähän liittyen julkisessa keskustelussa on tuotu esiin luokattoman lukion riskinä se, että opiskelijaryhmien vaihtuessa lukiolaisten on vaikea muodostaa kestäviä ja myön-teisiä sosiaalisia suhteita opiskelutovereihinsa ja opettajiinsa. (ks. esim. Klemelä ym. 2007.)

Opiskelijoiden kokemusta lukion sosiaalisesta ympäristöstä selvitettiin turku-laisissa lukioissa vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä. Kyselyssä lukiolaisia pyydettiin avovastauksilla kuvaamaan, mitä luokattomuus opiskelijoiden mielestä tarkoittaa. Mainintoja tuli yhteensä 838. Yleisimmin luokattomuuden koettiin niissä tarkoit-tavan vaihtuvia ryhmiä (43 %) ja mahdollisuutta hallita omaa opiskelua (28 %). Viidessä prosentissa vastauksista kuvattiin luokattomuutta sosiaalisten verkosto-jen laajenemisena. Kahdessa prosentissa luokattomuuden koettiin tarkoittavan ryhmähengen puuttumista ja yhdessä prosentissa epätietoisuutta, yksinäisyyttä sekä pohjattomuutta. (Olkinuora ym. 2007, 64–66.)

Samassa Turussa tehdyssä kyselyssä tiedusteltiin luokattomuuden parhaita ja huonoimpia puolia. Parhaita puolia kuvasi 809 opiskelijaa. Yleisimmin vastauk-sissa mainittiin vaihtelevuus (49 %) ja toiseksi yleisimmin vapaus valita (33 %). (Olkinuora ym. 2007, 69.) Yhteensä 598 opiskelijaa toi esille myös huonompia puolia. Ryhmähengen puute ja sosiaalisten suhteiden vähäisyys sai selvästi eniten mainintoja luokattomuuden huonona puolena (44 %). Toiseksi yleisimmin luo-kattomuuden huonona puolena koettiin vaikeudet opinnoissa ja vastuun ottami-sen vaikeus, mikä mainittiin vain 8 % vastauksista. (mt., 71.)

Turun tutkimuksessa saaduista vastauksista piirtyy siten kahtia jakautunut kuva: samat asiat nähdään sekä luokattomuuden parhaina että huonompina puo-

39S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

lina. Samainen ristiriita oli nähtävissä Opetushallituksen (2006) selvityksessä, jossa selvitettiin oppilaskuntien ja rehtorien näkemyksiä luokattomasta lukiosta. Sekä rehtorien että oppilaskuntien näkemyksistä ilmeni samalla sekä positiivinen kanta sosiaalisuuden laajenemiseen että pelko ryhmähengen puutteesta ja arkojen oppilaiden syrjäytymisestä. Selvityksessä ilmeni myös, että oppilaskunnat koros-tavat rehtoreita enemmän luokattomuuden positiivisia puolia, kun taas rehtorit ovat oppilaskuntia enemmän huolissaan opiskelijoiden syrjäytymisestä ja yksinäi-syydestä pysyvän ryhmän puuttuessa.

Luokaton lukio näyttäytyy siten sekä sosiaalisena mahdollisuutena että suden-kuoppana. Huolta ryhmähengen puutteesta kantavat niin rehtorit, oppilaskunnat kuin ”riviopiskelijatkin”. Kouluterveyskyselyn antama kuva on tähän nähden va-loisa: sen perusteella 80 % lukiolaisista oli samaa mieltä väittämästä ”luokkani oppilaat viihtyvät hyvin yhdessä”. Toista vuosikurssia käyvistä tytöistä eri mieltä väittämästä oli kuitenkin jopa neljännes.

Arvio koulun työilmapiiristä oli positiivisempi kuin arvio oman luokan opis-kelijoiden viihtymisestä yhdessä. Tämä mahdollisesti viittaa siihen, että osa kiel-teisistä vastauksista johtuu käsitteen ”luokka” hämärtymisestä. Luokattomuuden vaikutusta nuorten kokemukseen luokkansa opiskelijoiden viihtymisestä yhdessä ei kuitenkaan voi tutkia Kouluterveyskyselyllä. Kun Kouluterveyskyselyä alettiin tehdä vuonna 1995, oli luokattomuuteen jo siirrytty.

Luokkani opiskelijat viihtyvät hyvin yhdessä 1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt YhteensäTäysin samaa mieltä 20 13 20 11 14Samaa mieltä 69 66 66 63 65Eri mieltä 10 19 12 23 18Täysin eri mieltä 1 2 2 3 2Yhteensä 100 100 100 100 100(N) 12206 31962 10615 28428 83211

Taulukko 6. Näkemys luokan opiskelijoiden viihtymisestä yhdessä suku-puolen ja vuosikurssin mukaan (%)

Toinen tapa tutkia opiskelijoiden keskinäisiä välejä on tarkastella kiusaamista opiskelijoiden huonojen välien konkreettisena ilmentymänä. Kouluterveyskyse-lyn perusteella vähintään kerran viikossa kiusatuksi joutui kaksi prosenttia lukiota käyvistä pojista ja prosentti tytöistä. Vaikka arvio opiskelijoiden viihtymisestä yh-dessä heikkenee hieman toisella luokalla, vähenee kiusaamisen määrä verrattuna ensimmäiseen luokkaan. Kaiken kaikkiaan kiusaaminen on lukioissa harvinaista, muttei olematonta.

Haastattelemani lukiolaiset jakoivat kavereitaan selvästi koulukavereihin ja vapaa-ajan kavereihin, mutta nämä piirit eivät välttämättä olleet täysin erillään toisistaan. Kaiken kaikkiaan haastattelujen perusteella piirtyi kuva, että lukiossa

40 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

voi syntyä uusia läheisiäkin kaverisuhteita, mutta niitä ei synny väistämättä. Lä-heisimmät koulukaverit olivat useimmiten olleet kavereita jo ennen lukiota, tosin joitain uusia henkilöitä kaveriporukoihin oli lukiosta saattanut tulla. Vähiten uu-sien läheisiä ystäviä kokivat saaneensa ne, joilla ei ollut entuudestaan ollut lukios-sa ketään tuttua.

”Mulla ei sinänsä oo mitään suurta kaveripiirin vaihdosta ollut, oikeastaan kaikki hyvät kaverit on joko täällä tai amiksessa. Tos on sellanen kaveripii-ri, mihin on tullut kolme tai neljä uutta tyyppiä.” (poika, 2. vuosikurssi)

”No on tää sellanen, että vapaa-ajan kaverit, joiden kanssa viettää aikaa niin ne on ja sitten on tullut semmosia uusia koulukavereita ja niiden kans-sa on tunnilla.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Haastatteluiden perusteella luokattomuus ei kuitenkaan tarkoita totaalista yksi-näisyyttä:

päinvastoin, todettiin, että vaihtelevissa ryhmissä tutustuu, kun joutuu välillä tekemään paritöitä yllättävien ihmisten kanssa. Toisaalta, haastatteluissa ilmeni myös, että luokattoman lukion kaverisuhteet ovat helposti vain ”koulukavereita”, vapaa-ajan kaverisuhteiden joko ulottuessa pidemmälle historiaan taikka löytyes-sä harrastusten parista.

”Sit jos on kaikilla kursseilla tiettyjen kavereiden kanssa, niin sit on tosi pal-jon vaikeampaa tutustua uusiin, et jos on aina ne samat vanhat ympärillä. Mut sit jos menee vaikka yksin johonki kurssille niin kyllä siinä yleensä vieruskaverin kanssa tulee jotain juteltua ainakin.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

9.3 L%+(&*!(",.$ $/+.-0+"., &6.,,!)(",!

Koulun ilmapiiriin ja kouluviihtyvyyteen vaikuttaa opiskelijoiden välisten suhtei-den lisäksi myös opiskelijan opettajasuhde. Opettajalla on ristiriitainen rooli: yh-täältä opettajan tulee pitää yllä järjestystä ja toimia auktoriteettina, toisaalta opet-tajan tulisi olla lähestyttävä aikuinen. Lukioiden siirtyminen luokattomuuteen on myös muuttanut opettajasuhdetta. Siinä missä ennen sama opettaja opetti opiske-lijaa usein koko kolmen vuoden ajan, saattaa opettaja vaihtua nyt joka kurssilla. Tämä on antanut lukiolaisille – tosin lukion koosta riippuen – mahdollisuuksia valikoida opettajiaan. Samalla se on saattanut heikentää henkilökohtaisen opetta-jasuhteen syntyä, kun opettajat eivät enää välttämättä tunne jaksosta toiseen vaih-tuvia opiskelijoitaan.

41S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Opetushallituksen (2006, 37) tekemän selvityksen mukaan lukioiden oppi-laskunnat suhtautuvat opettajien vaihtumiseen jaksosta toiseen selvästi rehtoreita positiivisemmin. Oppilaskunnista puolet kokee opettajien vaihtumisen positiivi-sena ja neljännes negatiivisena asiana, kun taas rehtorien kohdalla osuudet olivat päinvastaiset. Turun lukio-opiskelijoille tehdyn tutkimuksen mukaan vain 17 % opiskelijoista koki, että opettajien vaihtuminen häiritsee opiskelua (Olkinuora ym. 2007, 67). Siten aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että opetta-jat kokevat vaihtuvuuden ongelmaksi opiskelijoita useammin. Tosin tässä voi olla suuriakin eroja opiskelijoiden välillä.

Kouluterveyskyselyn perusteella enemmistö (80 %) lukiolaisista koki opetta-jien kohtelevan opiskelijoita oikeudenmukaisesti. Runsas neljännes lukiolaisista (27 %) kuitenkin kokee opettajien odottavan heiltä liikaa koulussa ja miltei kol-mannes (31 %) kokee, ettei opettaja rohkaise heitä ilmaisemaan omia mielipitei-tään oppitunneilla. Lisäksi vain kolmannes (34 %) opiskelijoista kokee opettajan olevan kiinnostunut heidän henkilökohtaisista asioistaan. Myös masentuneisuut-ta tarkasteltaessa ilmeni, vain 5 % masentuneisuutta oirehtivista opiskelijoista on hakenut opettajaltaan apua masentuneisuuteen (ks. kuvio 11).

6

2

6

10

62

32

67

70

29

56

24

17

2

10

3

2

0 % 10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Opettajat rohkaisevat ilmaisemaan mielipiteitä

Opettajat ovat kiinnostuneita henkilökohtaisistakuulumisista

Opettajat eivät odota liikaa koulussa

Opettajat kohtelevat opiskelijoita oikeudenmukaisesti

Täysin samaa mieltä

Samaa mieltä

Eri mieltä

Täysin eri mieltä

Kuvio 18. Lukiolaisten näkemykset opettajista, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Kouluterveyskyselyn kautta piirtyy kuva opiskelijoiden kokemuksesta opettajista etäisinä ja melko vaativina, mutta oikeudenmukaisina aikuisina. Tulos kuvastaa myös aiemmissa tutkimuksissa havaittua suomalaiselle opettajasuhteelle tyypillis-tä muodollisuutta (ks. Kosonen 1991). Kouluterveyskyselyn avulla ei voi päätellä onko luokattomuus vaikuttanut opettajasuhteeseen taikka kaipaisivatko opiskeli-jat läheisempää opettajasuhdetta.

42 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Haastattelut vahvistivat kuvaa etäisestä ja asiallisesta opettajasuhteesta, mikä ei näyttäytynyt ongelmana, vaan pikemminkin toivottavana asianlaitana. Hyviksi koettiin opettajat, jotka valmistelevat tunnit kunnolla ja keskittyvät olennaiseen. Opettajan kyvyt opettaa sekä suhtautuminen opiskelijoihin ja opettajan vaatimuk-set vaikuttivat keskeisesti kurssivalintoihin. Opettajaan ei haastateltavien suun-nasta kohdistettu ”tukiaikuisen” tarvetta, vaan asiallisuus ja opetustaidot nousivat keskeisiksi ominaisuuksiksi.

”Semmonen on hyvä, joka suunnittelee sen kurssin, silleen että mitä asioita siellä käydään sillä ja sillä tunnilla. Et mun mielestä tommonen, että onks sulla takki päällä vai ei, se ei vaikuta siihen menestykseen mitä saat kokees-ta. Se on oikeasti kiinni ihan susta itsestä.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

”Sellasia opettajia, mitkä ei oo kovin tarkkoja, että joustaa palautuspäi-vämäärissä ja et niillä on pinnaa. Ettei ne räjähdä ihan pienimmästäkin hommasta. Ja sit sellast joilla on yleensäki rento ote siihen opetukseen, et ketkä saa tehtyä siitä opetuksesta mielenkiintoista.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

Kouluterveyskyselyssä mitattiin opettajasuhdetta koskevista kysymyksistä muo-katulla mittarilla lukiolaisten kokemusta kuulluksi tulemisesta. Mittari muodos-tettiin kolmesta kouluissa tapahtuvaa vuorovaikutusta kuvavasta väittämästä (ks. tarkemmin liite). Muodostetun indikaattorin perusteella viidennes (21 %) lukio-laisista ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Erot luokka-asteiden ja sukupuolten välillä ovat pieniä. Tuloksissa ei myöskään ole tapahtunut muutosta 2000-luvulla.

1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt YhteensäEi koe tulevansa kuulluksi 21 19 22 21 79Muut 79 81 78 79 21Yhteensä 100 100 100 100 100N 85127 127304 95049 142090 449570

Taulukko 7. Kokemus kuulluksi tulemisesta koulussa sukupuolen ja luokka-asteen mukaan (%)

Kouluterveyskyselyn perusteella vain kolmannes lukiolaisista koki opettajan ole-van kiinnostunut heidän henkilökohtaisista asioistaan (34 %), mutta silti selvä enemmistö (79 %) opiskelijoista kokee, että heitä kuullaan koulussa. Verrattaessa kuulluksi tulemista tuloksiin opettajasuhteesta, vaikuttaa siltä, että lukiolaisten kokemuksessa opettajasuhteesta korostuu asiallisuus: opiskelijoita kuunnellaan ja heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, mutta heidän henkilökohtaiset kuulumi-

43S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

sensa eivät kuulu koulun sfääriin. Haastattelujen perusteella etäinen asiallisuus on myös se, mitä lukiolaiset opettajasuhteeltaan kaipaavat.

9.4 O6("+.*()&(8.$ #!(+%,%"-!18&**("%%8., *%+(&$ 01,.("(($ !"(&(-1($

Konun (2002) ja Allardtin (1998) hyvinvointikäsityksen mukaan kokemus omis-ta vaikutusmahdollisuuksista vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Lukioissa pyrittiin lisäämään opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia siirtymällä luokattomaan opis-keluun 1990-luvun puolivälissä. Opiskelijat voivat – koulun tarjonnan puitteissa – valita itse kurssejaan sekä rytmittää opintojaan. Luokattomuuden myötä yhte-näisestä lukion oppisisällöstä on siirrytty kohti yksilöllisempiä tutkintoja (Järvi-nen 2003, 20).

Sekä rehtorit että oppilaskunnat kokevat lukio-opiskelijoiden voivan vaikuttaa omiin opintoihinsa (Opetushallitus 2006, 37). Myös Turussa tehdyssä tutkimuk-sessa luokattoman lukion positiivisia puolia kysyttäessä vapaus valita kurssejaan mainittiin kolmanneksessa (33 %) luokattoman lukion hyviä puolia kuvaavista avovastauksista. Luokattomuus näyttäytyy siten yksilön kasvaneina mahdolli-suuksina vaikuttaa omiin opintoihinsa.

Vaikutusmahdollisuudet voi toisaalta ymmärtää myös laajemmin opiskeli-joiden mahdollisuuksina vaikuttaa koulunsa asioihin ja opetustapahtumien kul-kuun. Kouluterveyskyselyssä käytetty kuulluksi tulemista arvioiva mittari (ks. liite) edustaa tätä kokonaisvaltaista näkemystä vaikutusmahdollisuuksista. Tässä suhteessa Suomi ei ole ollut edelläkävijä: suomalaiset opiskelijat ovat kansainvä-lisissä vertailuissa arvioineet mahdollisuutensa mielipiteidensä ilmaisuun sekä koulun päätöksen tekoon osallistumiseen keskimääräistä heikommiksi (Opetus-ministeriö 2005, 35).

Lukiouudistuksen myötä lukioissa on paitsi kasvatettu opiskelijoiden mah-dollisuuksia muovata omaa tutkintoaan, myös pyritty vahvistamaan lukioiden oppilaskuntien asemaa. Lukiolain (629/1998) 31 §:n mukaan kaikissa lukioissa on oltava opiskelijoista muodostuva oppilaskunta, jonka tehtävä on edistää opis-kelijoiden yhteistoimintaa ja koulutyötä. Oppilaskuntaa tulee lukiolain mukaan kuulla koulun asioita koskevassa päätöksenteossa.

Tavoite on toteutunut ainakin muodollisesti, sillä Opetushallituksen (2007) selvityksen mukaan lähes kaikissa lukioissa (94 %) on nykyään lukion oman il-moituksen mukaisesti aktiivisesti toimiva oppilaskunta. Opetushallituksen selvi-tyksen mukaan enemmistö oppilaskunnista kokee voivansa vaikuttaa oppilaitok-sen ympäristöön sekä tapahtumien järjestämiseen. Lisäksi puolet oppilaskunnista kokee myös voivansa vaikuttaa oppilaitoksen järjestyssääntöihin sekä lukion

44 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

markkinointiin ja esittelyyn. Selvityksessä tosin todetaan myös, että opetussuun-nitelman laadinnassa oppilaskuntia voisi kuulla nykyistä enemmän. Yleiskuva oppilaskuntien näkemyksestä omista vaikutusmahdollisuuksista on selvityksen perusteella silti melko positiivinen. (Opetushallitus 2007.) Tulosten yleistäminen opiskelijoita laajemmin koskevaksi on kuitenkin ongelmallista, eikä selvitys kerro miten oppilaskunta-aktiiveihin lukeutumattomat opiskelijat asian kokevat.

Kouluterveyskyselyssä ei ole yhtään kysymystä, joka suoraan käsittelisi oppi-laskuntien asemaa. Sen sijaan kyselyssä tiedustellaan opiskelijoiden mielipidettä väittämään ”oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä”. Kouluterveyskyselyyn vastanneista lukiolaisista 39 % oli eri mieltä kyseisestä väit-tämästä. Eri mieltä oleminen oli hieman yleisempää poikien ja toista vuosikurssia käyvien keskuudessa. Näkemys opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksista koulun yleisiin asioihin on selvästi kriittisempi kuin opiskelijoiden henkilökohtainen ko-kemus kuulluksi tulemisesta lukiossa (ks. taulukko 7).

5

6

4

5

55

60

53

55

33

31

36

36

7

3

7

5

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

1.lk Pojat

1.lk Tytöt

2.lk Pojat

2.lk Tytöt

Täysin samaa mieltä

Samaa mieltä

Eri mieltä

Täysin eri mieltä

Kuvio 19. Suhtautuminen väittämään ”opiskelijoiden mielipiteet ote-taan huomioon koulutyön kehittämisessä” sukupuolen ja luokka-asteen mukaan (%)

Aiempien tutkimusten perusteella opiskelijat kokevat voivansa vaikuttaa omaan opiskeluunsa luokattomassa lukiossa. Kouluterveyskyselyn perusteella enemmis-tö (80 %) opiskelijoista myös kokee tulevansa kuulluksi lukiossa. Silti opiskeli-joiden näkemys lukiolaisten vaikutusmahdollisuuksista koulutyön kehittämisessä on varsin heikko.

Kouluterveyskyselyn perusteella yli kolmannes (36 %) lukiolaisista ei tiennyt miten voi vaikuttaa koulunsa asioihin. Käsitys opiskelijoiden vaikutusmahdolli-suuksista on ymmärrettävästi heikompaa sellaisilla opiskelijoilla, jotka eivät tiedä, miten voisivat vaikuttaa koulun asioihin, kuin niillä, joille vaikutuskanavat ovat tuttuja.

45S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Tosin se, ettei opiskelija tiedä, miten voisi vaikuttaa koulunsa asioihin, voi johtua joko siitä, ettei opiskelijoiden mielipiteitä kuunnella tai siitä, ettei opiskelija tunne mahdollisia vaikutuskanavia. Se, että oppilaskunnat arvioivat vaikutusmah-dollisuudet selvästi keskiverto-opiskelijoita positiivisemmin, viittaisi siihen, että kyse on osittain jälkimmäisestä (vrt. Opetushallitus 2007).

10

11

10

10

50

55

51

56

33

31

33

30

7

3

6

4

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

1.lk Pojat

1.lk Tytöt

2.lk Pojat

2.lk Tytöt

Täysin samaa mieltä

Samaa mieltä

Eri mieltä

Täysin eri mieltä

Kuvio 20. Suhtautuminen väittämään ”tiedän, miten koulussani voin vaikuttaa asioihin”, sukupuolen ja luokka-asteen mukaa (%)

On myös mahdollista, ettei koulun asioihin vaikuttaminen kiinnosta kaikkia lu-kiolaisia. Haastatteluihini valittiin tietoisesti sellaisia lukiolaisia, jotka eivät olleet oppilaskunta-aktiiveja. Opiskelijoiden kuva oppilaskunnan toiminnasta oli hämä-rä ja poissaolokäytäntöjä lukuun ottamatta heidän oli myös vaikea keksiä koulusta yhteisiä asioita joihin he olisivat halunneet vaikuttaa.

”No lähinnä se, et mistä kuulee aina, et oppilaskunta voi vaikuttaa, oppilas-kunta on saanut meille nämä sohvat ja automaatit ja tämmöset, mut ei se näy juurikaan.” (poika, 4. vuosikurssi)

”Emmä oo huomannu. Mutta kyllä ne vissiin tekee, oli meillä jotkut oppi-laskunnan järjestämät bileet.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Koetuilla vaikutusmahdollisuuksilla on nykyisen käsityksen mukaan keskeinen merkitys yksilön hyvinvointiin (ks. esim. Konu 2002). Kouluterveyskyselynkin valossa hyvinvointinsa heikoksi kokevat ja masentuneisuutta oirehtivat arvioivat vaikutusmahdollisuutensa muita huonommiksi. Samoin koulunkäynnistä vä-hemmän pitävät ja kouluilmapiirissä ongelmia kokevat arvioivat vaikutusmah-dollisuudet muita kielteisemmin.

46 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Lukioissa nuorten vaikutusmahdollisuuksia on pyritty lisäämään ja lukiolais-ten mahdollisuudet vaikuttaa oman tutkintonsa sisältöön ovat kasvaneet huomat-tavasti luokattoman lukion myötä (ks. esim. Järvinen 2003, Olkinuora ym. 2007). Haastatteluissa tämä korostuikin opiskelijoille keskeisempänä vaikuttamisen areenana kuin koulun yhteiset asiat. Omaan tutkintoon vaikuttaminen kiinnos-ti ja mahdollisuuksiin säädellä sitä itselle kiinnostavammaksi oltiin myös melko tyytyväisiä.

”No oli aika selkeetä, et miten valitaan. Että mahdollisimman paljon pakol-lisia alkuun, että sit sai nyt käytyä tän tokan vuoden aikana kaikki. Mutta kyllä niitä olisi voinut ehkä enemmän silleen opastaa siinä, että saa kaikki valittua, että mitkä on just niitä kaikkein tärkeimpiä.” (tyttö, 2. vuosikurs-si)

”Se on kyl hyvä sit kun saa ite rakentaa noita, niin oppii vähän et mitkä yh-distelmät sopii itselleen paremmin, miten se toimii hyvin… Mut sit musta ei oo ihan tarpeeks tiedotettu siitä, et pystyy valitsemaan ihan mitä haluaa kunhan vaan suorittaa ne pakolliset kurssit. Et mullakin oli vähän epäsel-vyyttä, piti käydä kyselemässä, että voinko ottaa uskonnon ja et:n kursseja molempia. Niin tulihan se sit selville, et sitä voi ottaa mitä haluaa.” (poika, 4. vuosikurssi)

Kouluterveyskysely jättää avoimeksi johtuvatko puutteet koetuissa vaikutusmah-dollisuuksissa siitä, että lukiolaisille luodut vaikutuskanavat eivät toimi vai siitä, että vaikutuskanavia ei tunneta vai siitä, etteivät ne kiinnosta. Haastattelemani lukiolaiset vaikuttivat melko tyytyväisiltä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihin koulussa, mutta he ymmärsivät vaikuttamisen lähinnä omiin kurssivalintoihin liittyvänä. Tilastollisen tarkastelun luoman kuvan perusteella puolestaan lukio-laisten kokemus vaikuttamisesta koulutyön kehittämiseen on heikohko. Tosin haastateltavilla ei vaikuttanut olevan myöskään kovin suurta kiinnostusta vaikut-taa yleisiin asioihin.

47S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

7 OPISKELU LUKIOSSA

:.2 L%+(&-&6("+.*%$ #!(+.%8., )! $((1($ "!!,% ,%+(

Lukioiden siirtyminen luokattomaan opetukseen 1990-luvulla lisäsi lukiolaisten vapautta päättää itse omista opinnoistaan, mutta toi samalla nuorille myös lisää vastuuta. Vastuun opinnoista siirtyessä kasvavassa määrin opiskelijan omille har-tioille on heikompien opiskelijoiden pelätty putoavan tahdista. Tämä on herättä-nyt huolta eriarvoistumisen kasvusta lukiossa ja lukiokoulutuksen muutoksia on ajoittain kritisoitu siirtymisestä menestyjäpolitiikkaan. (Järvinen 2003.)

Toinen opetusjärjestelmän muutos on oppimaan oppimisen käsitteen ilmaan-tuminen suomalaiseen koulutuspolitiikkaan 1990-luvun lopulla. Suomalainen koulujärjestelmä ja sen arviointi on perinteisesti korostanut sitä, kuinka hyvin opiskelijat hallitsevat oppiaineiden oppisisällöt. Oppimaan oppimista korosta-malla on haluttu siirtää opiskelun painopiste konkreettisista sisällöistä opiskeli-jan oppimista ohjaaviin yleisempiin osaamis- ja uskomustekijöihin. Oppimaan oppimisen painottaminen tarkoittaa sitä, että opetuksessa pyritään opettamaan valmiuksia soveltaa jo opittua uusiin tehtäviin ja uuden oppimiseen. (Hautamäki ym. 2005, 8–9.)

Turussa tehdyn tutkimuksen perusteella lähes kolme neljännestä (73 %) lukio-laisista vastustaa ja vain 7 % kannattaa luokattomuudesta luopumista. (Olkinuora yms. 2007, 66–68.) Kuitenkin tiedusteltaessa lukiolaisten mielipidettä väittämään ”luokattomuus sopii vain hyvin menestyville opiskelijoille” oli siitä samaa mieltä 8 % vastanneista ja kolmannes (33 %) ei osannut ilmaista kantaansa. Koulume-nestys vaikutti opiskelijan suhtautumiseen luokattomuuteen: hyvin menestyvistä opiskelijoista 67 % koki luokattomuudessa olevan enemmän hyötyjä kuin haittoja, kun taas heikosti menestyvistä tätä mieltä oli 43 %. Eri mieltä väittämästä ”luokat-tomuudesta on enemmän hyötyä kuin haittoja” oli 12 % kaikista opiskelijoista ja 30 % ei osannut ilmaista kantaansa. (mt.)

Turun tutkimuksen perusteella lukiolaiset pitävät luokattomuutta positiivise-na, mutta suhtautuvat hieman kriittisesti luokattoman lukion kykyyn tukea opin-noissaan heikommin menestyviä opiskelijoita. Yksi selitys tälle voi olla se, ettei opiskelija saa tarpeeksi tukea kokemiinsa vaikeuksiin luokattomassa lukiossa.

Kouluterveyskyselyssä lukio-opiskelun haasteita lähestyttiin pyytämällä lu-kiolaisia arvioimaan kymmenestä eri opiskeluihin liittyvästä osa-alueesta, koke-vatko he niissä vaikeuksia. Tulokset kertovat vain siitä, missä asioissa opiskelijat kokevat tällä hetkellä vaikeuksia, eivätkä siitä, onko luokattomuus muuttanut sitä mikä koetaan vaikeaksi.

Kouluterveyskyselyn tarjoamien vaihtoehtojen valossa lukiolaisten opiske-luissa kokemissa vaikeuksissa ei ole tapahtunut muutoksia 2000-luvulla. Ero su-

48 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

kupuolten kokemuksessa opiskeluun liittyvistä vaikeuksista näkyi lähinnä koke-muksessa läksyihin sekä kirjoitus- ja lukutehtäviin liittyvistä vaikeuksissa, joita pojat kokivat selvästi tyttöjä useammin. Pojista melko tai erittäin paljon vaike-uksia koki läksyissä 40 % (tytöt 30 %), kirjoitustehtävissä 25 % (tytöt 19 %) ja lukutehtävissä 24 % (tytöt 19 %). Sen sijaan esimerkiksi kokeet ja omatoimisuutta edellyttävät tehtävät vaikeiksi kokevia oli kummassakin sukupuolessa suunnilleen yhtä paljon.

Huolimatta siitä, että koulutuspoliittisessa keskustelussa korostetaan oppi-maan oppimista, koki Kouluterveyskyselyn perusteella noin kolmannes lukiolai-sista vaikeuksia itsenäistä työskentelyä vaativissa asioissa kuten läksyissä, kokeissa ja itselle sopivan opiskelutavan löytämisessä. Tämä vahvistaa aiempia tutkimustu-loksia, joiden mukaan lukiosta saadaan vain heikosti itsenäisen opiskelun taitoja (Numminen ym. 2002). Tämä tulos oli havaittavissa myös edeltävässä lukiolaisten hyvinvointitutkimuksessa (ks. Ojajärvi 2003).

Vaikeuksia opiskelukavereiden ja opettajien kanssa toimeen tulemisessa tai ryhmissä työskentelemisessä kokee sen sijaan vain harva (3 %). Siten luokatto-muus ei vaikuta heijastuvan opiskelijoiden huonoina väleinä tai vaikeutena ryh-mätyöskentelyssä.

30 28 27 2618 17

126 4 2

6 75 7

3 4

1

11 1

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Koke

et

Om

atoi

mis

uutta

vaat

ivat

teht

ävät

Sopi

van

opis

kelu

tava

nlö

ytäm

inen

Läks

yt

Kirj

oitta

mis

teht

ävät

Luke

mis

teht

ävät

Ope

tuks

ense

uraa

min

en

Ryh

mät

yösk

ente

ly

Ope

ttajie

n ka

nssa

toim

eent

ulem

inen

Kou

luka

vere

iden

kans

sato

imee

ntul

emin

enKokee erittäin paljon vaikeuksia

Kokee melko paljon vaikeuksia

Kuvio 21. Vaikeuksin kokeminen opiskelun eri osa-alueissa, sukupuoli ja luokka-astevakioitu (%)

Haastatteluissa opiskelijat mielsivät kysymyksen vaikeista asioista eri tavalla: opis-keluihin liittyvät vaikeudet yhdistyvät ensisijaisesti vaikeaksi tai työläiksi koettui-hin aineisiin sekä huonoiksi koettuihin opettajiin. Työskentelytavoista esseetehtä-vät mainittiin erikseen vaikeina ja työläinä. Samaten hankaluuksia koettiin itsensä kurissapitämisessä, etenkin jos henkilökohtainen mielenkiinto aihetta kohtaan puuttui.

49S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

”Siinäkin on vähän silleen, että jättääkö kurssin kesken ja käy sen sit jol-lakin muulla opettajalla. Kun vaikeakin kurssi, tai vaikeana pidetty kurssi, pystyy olemaan mielenkiintoinen tai ainakin jonkun verran helpompi jos on hyvä opettaja. Ja sit kans semmonen vähän helpompi kurssi pystyy ole-maan mahdoton, jos on sellanen opettaja, joka ei kerta kaikkiaan pysty selittämään niitä asioita mielenkiintoisella tavalla.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

”Mun mielestä yhdessä jaksossa on liikaa opittavia asioita, etten mä aina-kaan.. on aika kova työ pysyä perässä.” (poika, 2. vuosikurssi)

Samaten itsensä motivoiminen etenkin koulutuntien ulkopuolella koettiin haasta-vaksi. Siten opiskeluihin liittyvät vaikeudet vaikuttivat myös haastatteluissa liitty-vän eniten itsenäiseen työskentelyyn ja oman kiinnostuksen löytämiseen. Vaikka opettajan opetustaidot vaikuttivatkin selvästi siihen, mitkä kurssit koettiin vai-keiksi, mielsivät opiskelijat vastuun opinnoista ja niiden sujumisesta silti vahvasti itselleen kuuluvaksi, ja vaikeudet enemmän omasta saamattomuudesta johtuvik-si.

”Se riippuu aika paljon itsestään, että kuinka paljon on valmis uhraamaan vapaa-aikaa siihen. Ainakin äidinkielen kursseilla on tosi paljon liikaa kaikkea, mikä pitäisi tehdä itse. Monta kirjaa pitäisi lukea ja sitten kaiken maailman esseitä ja tämmösiä. Se aina vähän riippuu.” (tyttö, 4. vuosikurs-si)

”Yhdessä kurssissa on aika paljon opittavaa, että saa tehdä töitä, että oppii kaikki. Että siinä on aika vähän aikaa ja sitten kaikki läksyt päälle.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Se, että opiskelija kokee melko paljon ongelmia yksittäisessä opiskelun osa-aluees-sa, ei todennäköisesti muodostu pullonkaulaksi opiskelulle. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa on tarkasteltu erikseen sitä, moniko opiskelija kokee joko erittäin paljon ongelmia vähintään yhdessä tai melko paljon ongelmia vähintään kolmes-sa opiskelun osa-alueessa. Nämä opiskelijat on tässä tutkimuksessa luokiteltu vai-keuksia opiskeluissa kokeviksi opiskelijoiksi.

Kolmannes tytöistä ja noin 40 % pojista kokee joko erittäin paljon vaikeuksia vähintään yhdessä tai melko paljon vähintään kolmessa opiskelun osa-alueessa. Vaikka tytöt ja pojat kokevat vaikeuksia samoissa asioissa, on vaikeuksien koke-minen pojilla yleisempää. Opiskelun ongelmat vaikuttavat siten jossain määrin

50 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

sukupuolittuneilta, vaikkakin ero vaikeuksien kokemisessa opiskeluissa on hie-man kaventunut 2000-luvulla.

39 40 3942 41 41

3133 33

36 35 36

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

2001 2003 2005 2002 2004 2006

Poika

Tyttö

Kuvio 22. Vaikeuksia opiskeluissa kokevat opiskelijat sukupuolen mu-kaan (%)

Kuvion tulkinnassa on tosin huomioitava, että on opiskelijakohtaista, minkä asian luokittelee vaikeudeksi. Edeltävä lukiolaisten hyvinvointitutkimus osoitti, että hy-vin menestyvät opiskelijat kokevat lähes yhtä paljon vaikeuksia opiskelussa kuin huonosti menestyvät (Ojajärvi 2003). Siten vaikeuksien kokeminen opiskelussa ei suoraan tarkoita sitä, ettei opiskelija pärjää opiskelussa, vaan opiskelijan koke-musta siitä, ettei pärjää omien tavoitteidensa edellyttämällä tavalla.

Vaikka opiskeluvaikeuksien kokeminen on subjektiivista, lukioissa on myös opiskelijoita, jotka eivät selviydy opinnoistaan ilman erityistä tukea ja ovat sen vuoksi vaarassa keskeyttää opintonsa (STM 2006). Myös niille, jotka pärjäävät, tunne siitä, että saa tarvittaessa apua on tärkeää jaksamisen kannalta. Apua voivat lukiolaisille antaa niin kaverit, vanhemmat kuin opettajakin. Kouluterveyskyselyn perusteella apua niin kotoa kuin koulusta arvioi saavansa noin neljä viidestä (78 %) opiskelijasta.

51S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

30

46

23

41

49

33

54

35

16

13

18

16

5

8

5

8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Kokee saavansa apuaopiskeluun koulusta

Kokee saavansa apuaopiskeluun kotoa

Kokee saavansa apuaopiskeluun koulusta

Kokee saavansa apuaopiskeluun koulusta

Poi

kaTy

ttö

Aina

Usein

Harvoin

Ei Koskaan

Kuvio 23. Kokemus avun saannista opiskeluissa sukupuolen mukaan (%)

Enemmistö opiskelijoista kokee tarvittaessa saavansa tukea opiskelussa kokemiin-sa vaikeuksiin. Silti noin joka kymmenes (10 %) lukiolainen koki jäävänsä vaille kodin ja koulun tukea. Huomattavaa on, että opiskeluissa vaikeuksia kokevat arvi-oivat jäävänsä ilman apua selkeästi muita useammin. He arvioivat sekä kotoa että koulusta opiskeluun saadun tuen muita heikommaksi.

1315 14

17

5 6

33

38

31

36

1719

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Poika Tyttö Poika Tyttö Poika Tyttö

Saa apua koulusta harvoin tai eilainkaan

Saa apua kotoa harvoin tai eilainkaan

Ei saa apua koulusta eikä kotoa

Muut

Vaikeuksiaopiskelussakokevat

Kuvio 24. Kokee saavansa vain harvoin tai ei lainkaan apua opiskeluihin koulusta taikka kotoa, sukupuolen ja opiskeluissa koettujen vaikeuksien mukaan (%)

Haastattelujen perustella se, kysytäänkö opettajalta apua vaikeisiin asioihin, riip-puu keskeisesti opettajan asenteesta. Opiskelijoiden kokemuksen perusteella on

52 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

niitä opettajia, jotka auttavat ja vastaavat että niitä, jotka pitävät kyselijöitä tyh-minä. Opiskelijat kertoivat toisinaan keskustelevansa opinnoistaan kavereidensa kanssa, mutta tilannetta pidettiin hieman ei-toivottavana – opiskelijat haluaisivat pitää koulun kouluna ja vapaa-ajan vapaa-aikana.

”Jotkut maikat on vähän silleen, että ne vähän niinku suuttuu, jos ei oo ym-märtänyt ja sit ne selittää uudestaan nopeesti, ja jos ei vieläkään tajuu, niin sit ne vähän suuttuu eikä niiltä uskalla kysyä.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

”Joskus välil vapaa-ajallakin, viikonloppuisin aletaan puhuun jostain kou-lusta. Sit se on vähän, että onks täs ollenkaan mitään elämää, muut ku koulu.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Opiskeluvaikeuksien ja opiskeluissa saadun tuen tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka koulutuskeskustelussa puhutaan keskittymisestä oppimaan oppi-miseen, ovat vaikeudet itsenäistä työskentelyä vaativissa tehtävissä melko yleisiä lukiolaisten keskuudessa. Lisäksi vaikeuksia opiskeluissaan kokevat opiskelijat pi-tävät myös saamaansa tukea puutteellisena. Myös haastattelujen perusteella itsen-sä kurissa pitäminen ja kotona tehtävät esseet koettiin haastaviksi, vaikka muuten vaikeudet yhdistettiin pikemminkin vaikeisiin aineisiin taikka huonoihin opetta-jiin kuin opiskelujen osa-alueisiin. Haastattelujen perusteella tukea ja apua opin-toihin haetaan vanhemmilta ja kavereilta, mikäli jaksetaan. Lisäksi tukea kysytään niiltä opettajilta, jotka suhtautuvat kysymyksiin ymmärtävästi.

:.5 J!+"!-($.$ +&%*%,0;""/

Luokattomalla lukiolla pyrittiin lisäämään opiskelijoiden mahdollisuuksia säädel-lä oman työnsä määrää ja rytmittää opintojaan itselleen sopivaan tahtiin (Klemelä ym. 2007). Tavoite on mielekäs, sillä koulutyön määrän liian suureksi kokeminen on kouluilmapiirin ja koulusta pitämisen ohella yksi keskeisistä nuorten hyvin-vointia selittävistä tekijöistä (Savolainen 2001). Koulutyön määrällä ja kouluil-mapiirillä on havaittu olevan suurempi vaikutus opiskelijan hyvinvointiin kuin koulun fyysisillä olosuhteilla (Konu 1999, Savolainen 2001).

Kouluterveyskyselyssä lukiolaisilta tiedusteltiin heidän kokemustaan kiireestä ja koulutyön määrästä. Edeltävinä vuosina koulutyön määrän liian suureksi ar-vioivien määrä on ollut kasvussa. Kasvu vaikuttaa kuitenkin 2000-luvulla tait-tuneen. Silti edelleen lähes puolet (49 %) lukiolaisista kokee koulutyön määrän melko usein tai jatkuvasti liian suureksi. Koulutyön määrän liian suureksi kokevi-en osuus on korkeampi tyttöjen kuin poikien joukossa. Lisäksi kokemus liian suu-

53S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

resta työnmäärästä on yleisempi toista vuosikurssia käyvien keskuudessa. Toisella luokalla olevista tytöistä jopa 60 % koki koulutyön määrän liian suureksi, kun ensimmäistä vuosikurssia käyvistä tytöistä näin koki 52 %.

45 46 4248 48 44

5 64

7 65

0

10

20

30

40

50

60

2001 2003 2005 2002 2004 2006

Jatkuvasti liian suuri

Melko usein liian suuri

Kuvio 25. Koulutyön määrän melko usein tai jatkuvasti liian suureksi kokevat vuosina 2001–2006, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Haastattelemani opiskelijat kokivat lukion yläastetta työläämmäksi, mutteivät kuitenkaan liian työlääksi. Etenkin neljättä vuotta käyvät korostivat, että vaikka ero yläasteeseen vaatimustasoon olikin selkeä, ei työn määrä lukiossa ollut koh-tuuton, kunhan siihen ensin vain tottui. Lisäksi tavoitetason asettaminen itselleen sopivaksi koettiin helpottavan opiskelun raskautta.

”No kyl se ekana vuonna tuntu paljonkin, et tää on nyt ihan erilaista (kuin yläaste). mut sit se on lopultm, suurennellaan ihan liikaa. Nyt sitä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei täällä varsinaisesti täydy kauheesti lukea mutta täytyy vaan kirjoitella muutamia esseitä.” (poika, 4. vuosikurssi)

”Se on tääl vaan silleen et pitää hoitaa itse omat asiansa. Oppii silleen vä-hän vastuullisuutta kun omat teot vaikuttaa.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

”Yläasteella ei tarvinnu lukea periaatteessa melkein yhtään, että pääsi ko-keesta läpi, mutta niinhän se on vähän täälläkin. Mut jos haluaa hyvän numeron, niin sit pitää lukea tosi paljon enemmän kun yläasteella.” (poika, 2. vuosikurssi)

54 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Luokattomassa lukiossa opiskelija pystyy periaatteessa säätelemään koulutyön määrää omilla valinnoillaan. Haastatteluissa ilmeni kuitenkin, että jaksojen ta-sapainottaminen voi olla hankalaa. Joistain jaksoista tulee tarpeettoman raskaita, etenkin jos jaksossa olevat kurssit ovat liian täyteen ahdettuja. Lisäksi isot työt ja sanakokeet saattavat sattua samoille päiville ja tällöin riippuu opettajasta suos-tuuko hän muuttamaan aikataulua. Haastateltavien mielestä jaksojen suunnitte-lua vaikeuttaa se, ettei kursseilla annettavista, oppilaiden työteliäiksi kokemista esseetehtävistä saa tietoa ennakkoon.

”Mulla kävi tänä vuonna vähän silleen, että nyt jaksossa on seitsemän kurs-sia. Ja sit ens jaksossa on neljä. Mulla menee silleen vähän vuorottain. On niitä joissa on paljon ja niitä, joissa on vähän.” (poika, 2. vuosikurssi)

”Kyllä aika monesti jossain aineessa sanotaan, että tässä on nyt ihan lii-kaa, että toisessakin on tota ja samana päivänä saattaa olla sanakokeita ja esseepalautuksia ja muita. Jotkut opettajat saattaa kuunnella ja siirtää parilla päivällä eteenpäin tollasia.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

Lukiolaisten kokemus koulutyötä haittaavasta kiireestä on vähentynyt 2000-lu-vulla. Kuten koulutyön määrän liian suureksi arvioivia, myös kiireisyyden haittaa-vaksi kokevia oli eniten toista vuosikurssia käyvien tyttöjen keskuudessa. Heistä lähes puolet (47 %) koki kiireisyyden haittaavan. Tosin tuloksia tulkittaessa on pidettävä mielessä, ettei kiire välttämättä johdu vain koulusta, vaan myös vapaa-aika on useilla nuorilla varsin täynnä erilaisia harrastuksia (Keskinen 2003). Tämä puolestaan voi aiheuttaa tunnetta kiireestä, kun aikaa ei riitä läksyihin ja kokeisiin valmistautumiseen.

55S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

36 35 3336 37 35

10 98

10 109

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

2001 2003 2005 2002 2004 2006

Kiireisyys häritseetyöskentelyä erittäinpaljon

Kiireisyys häiritseetyöskntelyä melkopaljon

Kuvio 26. Kiireisyyden koulutyöskentelyä erittäin tai melko paljon hait-taavaksi kokevat vuosina 2001–2006, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Kokemus kiireestä ja liian suuri työmäärä väsyttävät nuoria siinä missä aikuisia-kin. Opintojen aiheuttaman stressin tutkimiseen on kehitetty koulu-uupumuksen käsite, joka kuvaa koulunkäyntiin liittyvästä pitkittyneestä stressistä aiheutunutta stressioireyhtymää. Koulu-uupumus koostuu kolmesta osa-alueesta: emotionaa-lisesta väsymyksestä, kyynisyydestä koulunkäyntiä kohtaan sekä riittämättömyy-den tunteesta. Emotionaalinen väsymys ilmenee väsymyksenä, joka ei katoa nuk-kumalla, kyyninen suhtautuminen mielekkyyden katoamisena koulunkäynnistä ja riittämättömyyden tunne tunteena, ettei selviä koulutyöstä niin hyvin kuin pi-täisi. (Salmela-Aro & Näätänen 2005.)

Koulu-uupumus on pitkäkestoinen tila, ei nopeasti ohimenevä tilapäinen ti-lanne (Salmela-Aro & Näätänen 2005). Uupumusta Turun lukiolaisten keskuu-dessa tutkinut Marjaana Korppas (2007, 175–176) havaitsi, ettei koulu-uupumus vaikuta vain koulunkäyntiin, vaan se heijastuu myös fyysiseen hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Siten sen vaikutusta nuoren hyvinvointiin voi pitää kokonaisval-taisena.

Kouluterveyskyselyssä otettiin vuonna 2006 käyttöön koulu-uupumusta ku-vaava mittari. Mittari muodostuu kolmesta väittämästä, joista yksi kuvaa emotio-naalista väsymystä, toinen kyynisyyttä ja kolmas riittämättömyyden tunnetta (ks. tarkemmin liite). Mittarin perusteella koulu-uupumusta oirehtii 13 %:a Kouluter-veyskyselyyn vastanneista lukiolaisista. Tytöissä on uupuneita hieman enemmän kuin pojissa. Uupumuksen kokemus myös yleistyy toisella vuosikurssilla.

56 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

1.lk Pojat 1.lk Tytöt 2.lk Pojat 2.lk Tytöt YhteensäUupuneet 9 13 11 16 12Muut 9 13 11 16 12Yhteensä 100 100 100 100 100N 6925 8691 5970 7916 29502

Taulukko 8. Koulu-uupumuksen oirehtiminen sukupuolen ja vuosikurs-sin mukaan (%)

Koulu-uupumuksen ja masentuneisuuden välillä on selvä yhteys. Masentunei-suutta oirehtivista opiskelijoista lähes puolet (47 %) koki koulu-uupumusta ja koulu-uupumusta kokevista 42 % oirehti masentuneisuutta.

Uupumus mittaa koulutyöstä aiheutunutta pitkittynyttä stressiä. Siten on ym-märrettävää, että uupuneiden näkemykset koulutyön määrästä ja haasteellisuudes-ta erosivat voimakkaasti muiden näkemyksistä. Neljä viidestä (81 %) uupumusta potevasta nuoresta arvioi koulutyön määrän liian suureksi, ja kolme neljäsosaa (76 %) koki vaikeuksia opiskelussa. Runsas neljännes (27 %) koulu-uupumusta oirehtivista koki myös, ettei saa tukea opintoihinsa koulusta eikä kotoa. Varsin ymmärrettävästi koulu-uupumusta oirehtivat myös pitävät koulunkäynnistä mui-ta vähemmän.

36

27

38

49

3730

9 8

74

64

75

84 8173

28 26

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Poika Tyttö Poika Tyttö Poika Tyttö Poika Tyttö

Pitää koulunkäynnistävähän tai ei lainkaan

Kouluntyönmäärä useintai jatkuvasti liian suuri

Vaikeuksia opiskelussa Ei saa apua opiskeluunkoulusta eikä kotoa

Muut

Uupuneet

Kuvio 27. Koulu-uupumuksen yhteys kokemukseen koulutyöstä suku-puolen mukaan (%)

Kouluterveyskyselystä on selvästi havaittavissa, että koulu-uupumus on yhteydes-sä siihen miten kokee koulunkäynnin. Uupumus ei kuitenkaan johdu ainoastaan koulutyön määrästä. Turun lukioissa enemmän kursseja suoritettavaksi valinneet

57S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

oirehtivat vähemmän uupumusta kuin vain minimimäärän suorittavat. Uupu-mukseen ovat yhteydessä kouluun liittyvien seikkojen ohella myös nuoren muut kiireet sekä vanhempien sosioekonominen asema. (Korppas 2007, 175.)

Myös haastatteluissa lukiolaiset tuovat koulun ulkopuoliset aktiviteetit esiin yhtenä väsyttävänä tekijänä – jos on paljon harrastuksia niin aika läksyille tuppaa jäämään vähäiseksi. Toisaalta sosiaalinen elämä auttaa myös jaksamaan, ja kou-lunkäynnin raskaudessa tukevat kaverit.

”Se, että täällä on kavereita, se auttaa yleensä. Jos ne on samalla kurssilla, ehkä on parempi. Jos mä oon yksin on vähän tylsää. Tai liian laimea selit-tään sitä. Kaverit auttaa jaksaan.” (poika, 2. vuosikurssi)

”Mulla kanssa kaverit. Ja sit tosiaan jatkotavoitteet ja se, että menestyy li-sää potkua jaksamaan. Sellanen, että hei mä osaankin tän jutun, että mun pitääkin vaan tehdä tätä.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Toinen opiskeluissa jaksamiseen vaikuttava asia oli oma motivaatio. Toista vuo-sikurssia käyvät haastateltavat kertoivat jatkosuunnitelmien auttavan opintojen suunnittelussa ja niihin keskittymisessä. Neljättä vuosikurssia käyvät haastatelta-vat puolestaan toivat enemmän esiin jatkosuunnitelmiensa epämääräisyyden, ja keskeiseksi motivoivaksi tekijäksi nousi vain halu päästä vihdoin pois lukiosta.

”Mä oon käynyt täällä niin kauan, että mun on vaan pakko päästä täältä pois. En mä jaksa olla täällä enää kauempaa.” (tyttö, 4. vuosikurssi)

”No ei se paljoa oo auttanut, kun on vasta tässä neljännen vuoden alulla ruvennut tulemaan vähän sitä, että mitä vois haluta opiskella, niin ehkä sii-nä ei enää paljoa kerkeä ruveta vaikuttamaan. Tietenkin, jotain ylimääräs-tä voi kirjottaa, joka ehkä auttaa siinä. Muttei nyt enää paljoa kun opinnot on niin loppusuoralla.” (poika, 4. vuosikurssi)

Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisten kokemus opiskelua häiritsevästä kii-reestä ja liian suuresta koulutyön määrästä on laskenut 2000-luvulla. Liiasta työstä ja kiireestä kärsivien osuus on silti huomattava etenkin lukion toista vuosikurs-sia käyvien tyttöjen keskuudessa. Lisäksi koulu-uupumusta oirehtii useampi kuin joka kymmenes opiskelija. Uupumusta ei voi selittää suoraviivaisesti koulutyön määrällä.

Haastattelujen perusteella kaverit sekä oma motivaatio nousivat keskeisik-si jaksamisessa auttaviksi tekijöiksi. Jos jatkosuunnitelmat ovat epäselviä eikä koulussa ole kavereita, saattaa koulunkäynti tuntua vähemmän palkitsevalta ja

58 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

raskaammalta. Kaiken kaikkiaan lukio-opiskelun ongelmat vaikuttavat Koulu-terveyskyselyn valossa hieman sukupuolittuneilta: pojat kokevat enemmän vaike-uksia koulutehtävistä selviytymisessä, mutta tytöt uupuvat poikia useammin.

:.3 O6($,&-&1)!!)! *%+(&""!

Lukioissa työskentelee opettajien ja opiskelijahuollon edustajien ohella myös opinto-ohjaajia. Opinto-ohjaus on palvelujärjestelmä, jonka avulla edistetään opiskelijan opiskeluvalmiuksia ja sosiaalista kypsymistä, kehitetään ura- ja elä-mänsuunnittelun kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja, edistetään koulutyön vai-kuttavuutta, ehkäistään syrjäytymiskehitystä sekä lisätään hyvinvointia koulussa. (Kasurinen & Merimaa 2003, 37.) Lainsäädännöllisesti opinto-ohjaus on määri-telty opiskelijan subjektiiviseksi oikeudeksi (Merimaa 2002, 100).

Opinto-ohjaajan palvelut ovat myös osittain opiskelijahuoltotyötä, sillä ohja-ukseen liittyy seuranta ja oppilaan ongelmien varhainen tunnistaminen (Kasuri-nen 2004, 42). Se on myös kasvavassa määrin asiantuntijatyötä (Merimaa 2004). Toisaalta, samalla kun opinto-ohjauksesta on haettu apua niin opintojen sisällölli-siin valintoihin, opiskelijoiden mielenterveydellisiin ongelmiin kuin koulu-uupu-mukseenkin, on keskustelussa todettu myös, ettei pelkän ohjauksen itsessään voi-da uskoa ratkaisevan kaikkia koulutuspolitiikan ongelmia (esim. Välijärvi 2004, 22).

Opinto-ohjauksen tarve lisääntyy opiskelijoiden siirtyessä yläasteelta luki-oon ja valinnaisuuden kasvaessa. Tosin kun opiskelijat valitsevat itse kurssejaan on myös huolestuttu siitä kutistuuko opinto-ohjaajan toimenkuva pelkäksi luku-järjestyksien laadinnaksi. Opinto-ohjauksen tila -raportissa todettiin, että opin-to-ohjaajalta saa tietoa jatko-opintomahdollisuuksista, mutta opiskelutaitojen tukemisessa ja opiskelijoiden seurannassa on isoja puutteita. Samassa raportissa opinto-ohjaajien palveluiden saatavuuden ja laadun todettiin vaihtelevan huo-mattavasti kouluittain. (Numminen ym. 2002.)

Käytännössä lukiolainen ei välttämättä tapaa opinto-ohjaajaansa kovin usein. Turussa tehdyn tutkimukseen vastanneista lukiolaisista 48 % ei ollut käynyt hen-kilökohtaisessa ohjauksessa kertaakaan ja 32 % vain kerran. Alhaisuutta tosin selittänee osittain, se että tutkimusta tehdessä lukion ensimmäistä vuotta käyvät olivat olleet lukiossa vasta muutaman kuukauden. (Tuijula 2007, 137–138.)

Turun tutkimuksessa ilmeni myös, että vaikka 70 % opiskelijoista puhuu vain harvoin tai ei lainkaan opiskeluvaikeuksistaan opinto-ohjaajan kanssa, oli heistä 83 % melko tai erittäin tyytyväisiä saamaansa opintojen ohjaukseen. Silti tyytyväi-syyteen vaikutti myös opinto-ohjauksen pitkäjänteisyys. Henkilökohtaisen ohja-uksen riittävyyteen oli Turun tutkimuksen mukaan erittäin tai melko tyytyväisiä

59S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

60 % opiskelijoista niissä lukioissa, joissa oli ollut päätoiminen opinto-ohjaaja vähintään vuoden. Muissa lukioissa henkilökohtaiseen ohjauksen riittävyyteen tyytyväisiä oli 45 % opiskelijoista. (Tuijula 2007, 136–141.)

Lukiolaisten tyytyväisyys opinto-ohjaajan palveluihin vaikuttaa siten kohtuul-lisen hyvältä, vaikka palveluita käytetään melko vähän. Toisaalta luvuissa voi olla kyse myös siitä, että mikäli opinnot sujuvat pääpiirteissään eikä mitään suurempia ongelmia ole, ohjaukselle ei välttämättä olisi juuri tarvetta. Tähän viittaisi myös se, että opinnoissaan uupuneet käyttivät opinto-ohjaajan palveluita keskimäärin huomattavasti muita useammin. (Tuijula 2007, 139.)

Haastatteluissa tarve opinto-ohjaajan palveluille erosi selvästi kahden haasta-teltavan ryhmän välillä. Toisen vuosikurssin opiskelijat kertoivat käyvänsä opin-to-ohjaajan puheilla melko harvoin, vain kerran kaksi lukuvuodessa ja silloinkin lähinnä lukujärjestyksen järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä.

”Siis mä kävin kerran viime vuonna. Se oli vähän turha. Ei se osannut mi-tään sanoa.” (poika, 2. vuosikurssi)

”Opo järjesti ainakin mulle kurssit silleen, että pystyn kirjottaan jo syksyllä. En mä olisi itse niitä saanut laitettua. Mun mielestä kyllä auttoi.” (tyttö, 2. vuosikurssi)

Neljännen vuosikurssin opiskelijat, joille omat tavoitteet olivat olleet epäselvem-piä ja motivaatio lukio-opiskeluun ehkä hieman vähäisempi, opinto-ohjaajan merkitys oli tärkeämpi: he sanoivat käyvänsä opinto-ohjaajan luona pari kertaa jaksossa. Kysyttäessä mistä opinto-ohjaajalle puhuvat he vastasivat että ”ihan mitä vaan”, ja vertasivat opinto-ohjaajaa Dr. Philiin, jolta saa avun kaikkeen.

– Sit toi opokin on, se on jos tarvii jotain niin se osaa aina auttaa. En oo kyllä ikinä lähtenyt opon huoneesta silleen, että en olisi saanut selville mitä tulin kysymään (poika, 4. vuosikurssi)– Kuinka usein te muuten käytte opolla?– Pari kertaa jaksossa (tyttö, 4. vuosikurssi)– Mitä kaikkea opon kanssa puhtaan?– Ihan mistä haluaa, siltä saa vastauksen kaikkeen (tyttö, 4. vuosikurssi)

Sekä Turun tutkimuksen että tekemistäni haastatteluista syntyneen kuvan perus-teella tarve opintojen ohjaukselle voi vaihdella opiskelijakohtaisesti hyvinkin pal-jon. Mikäli lukiolaisen tulevaisuuden suunnitelmat ovat kohtuullisen selkeitä ja koulu sujuu omien tavoitteiden mukaisesti, ei ohjaukseen välttämättä kohdistu kovin suurta tarvetta. Sen sijaan opiskeluissaan väsyneille ja opintojensa suun-

60 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

nasta epävarmoille opiskelijoille hyvä ohjaus voi olla erittäin tärkeää itselle oikean suunnan ja opiskelutavan löytämiseksi.

61S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

8 KOULUJEN KOKOLUOKITTAINEN TARKASTELU

<.2 K."+%",.*% *%+(&(8.$ .'(0,0-(".",/

Viime vuosina viittaukset lukioiden eriytymiseen koulutuksen markkinavaltaistu-misen johdosta ovat yleistyneet. Koulutuksen markkinavaltaistumisella viitataan tilanteeseen, jossa asiakkaat valinnoillaan ja kilpailijat toiminnallaan ohjaavat koulutusta järjestävien tahojen toimintaa. Tilanne ei täysin päde Suomeen, jossa julkinen valta kantaa rahoitusvastuun. Markkinaohjaus näkyy kuitenkin julkisten oppilaitosten kilpailuttamisena ja pro3loitumisena sekä koulujen välisenä kilpai-luna motivoituneista opiskelijoita. (Järvinen 2003, 10–11.)

Valtion kontrollia lukioita kohtaan on vähennetty ja lukioilla on nykyään ai-empaa paremmat mahdollisuudet kilpailla hyvistä opiskelijoista valitsemalla pai-notuksia (Järvinen 2003). Esimerkiksi Turussa lukiot eriytyvät niin opiskelijoiden opiskelumenestyksen kuin perhetaustojenkin perusteella tarkasteltuna (Olkinuo-ra ym. 2007). Havaittu kehitys on herättänyt keskustelua etenkin pienten lukioi-den aseman heikkenemisestä. Pienissä kunnissa ja syrjäseuduilla sijaitsevat lukiot ovat usein heikoimmassa asemassa kilpailussa opiskelijoista, sillä niiden niukat resurssit eivät mahdollista pro3loitumista taikka laajaa kurssitarjontaa. (Järvinen 2003, 75.)

Turun lukioissa tehdyn tutkimuksen perusteella kurssitarjonnan määrä taik-ka erikoistuminen vaikuttaa sijainnin ja maineen ohella lukioiden haluttavuuteen opiskelupaikkoina. Kurssitarjonnaltaan laajoissa lukioissa oli myös muita enem-män toiselta paikkakunnalta kouluun hakeutuneita opiskelijoita, mikä viittaisi siihen, että isommat lukiot houkuttelevat motivoituneita ja koulussa menestyviä opiskelijoita syrjäseutujen kouluista (Olkinuora ym. 327). Koska lukioihin hae-taan koulumenestyksen perusteella, on opiskelija-aineksessa havaittavissa eriyty-mistä siten, että halutumpien lukioiden opiskelijat ovat keskimäärin paremmin koulussa pärjänneitä, opintoihin vahvemmin motivoituneita ja jatkosuunnitel-mistaan tietoisempia (Olkinuora ym. 2007).

<.5 L%+(&(8.$ )!+& +&+&*%&++(($

Lukioiden eriytymisestä ja pienten lukioiden aseman heikkenemisestä on herännyt huoli, minkä tähden on relevanttia tarkastella lukioiden koon ja opis-kelijoiden hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Tässä tutkimuksessa on lukiokoon ja hy-vinvoinnin välisen yhteyden tarkastelussa käytetty viisiportaista kokoluokitusta. Luokittelun perusteena on ollut opiskelijamäärien suhteellisen tasainen jakautu-minen luokkien välille. Sukupuoli- ja luokka-astejakaumat ovat hieman erilaisia

62 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

erikokoisissa kouluissa. Tästä mahdollisesti aiheutuvat tulosten erot on korjattu vakioimalla tarkastelussa sukupuoli ja luokka-aste.

alle 200 200-299 300-399 400-599 600 tai yli Yhteensä1.lk Pojat 24 24 23 23 21 231.lk Tytöt 30 29 31 30 31 302.lk Pojat 21 21 20 20 19 202.lk Tytöt 26 26 26 27 29 27Yhteensä 100 100 100 100 100 100N 11392 9375 10724 11826 9965 53282

Taulukko 9. Aineiston jakautuminen koulukokoluokkiin

Tarkastelussa on siten katsottu viittä suunnilleen yhtä suurta kokoluokkaa. Tulos-ten raportoinnissa keskitytään kolmeen kokoluokkaan: pieniin, alle 200 opiskeli-jan lukioihin, keskikokoisiin, 300–399 opiskelijan lukioihin ja suuriin yli 600 opis-kelijan lukioihin. Tähän ratkaisuun on päädytty raportoinnin selkeyden vuoksi. Kaksi muuta kokoluokkaa toimivat analyysiin tukena, joiden avulla tarkastellaan lukiokoon ja tarkastelun kohtaan olevien seikkojen välisen yhteyden systemaatti-suutta.

<.3 O6("+.*()&(8.$ ,.'#.08.$,(*! )! "%1,!%,%-($.$ +&%*%$+/0$,(($ +&%*%+&&$ -%+!!$

Opiskelijoiden fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ei Kouluterveyskyselyn perus-teella vaikuta eroavan koulukoon mukaan, vaan sekä fyysinen että psyykkinen oireilu on suunnilleen yhtä yleistä kaiken kokoisissa kouluissa. Alle 200 opiskeli-jan lukioissa on tosin hieman muita enemmän terveydentilansa heikoksi arvioivia opiskelijoita.

63S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

16

12

20

16

11

19

16

10

1816

11

19

16

11

17

0

5

10

15

20

25

Päivittäin vähintään kaksifyysistä oiretta

Keskivaikea tai vaikeamasentuneisuus

Itsearvioitu terveydentilakeskinkertainen tai huono

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 28. Lukiolaisten psyykkinen ja fyysinen oireilu sekä itsearvioitu terveydyentila koulukoon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Koulukoon perusteella on sen sijaan havaittavissa hieman eroja opiskelijoiden suhtautumisessa koulunkäyntiin. Koulunkäyntiin kielteisesti suhtautuvien määrä laskee koulukoon kasvun myötä ja koulunkäynnistä ei lainkaan tai melko vähän pitäviä opiskelijoita oli eniten pienissä, alle 200 opiskelijan lukioissa. Koulu-uu-pumusta oirehtivia opiskelijoita on puolestaan suunnilleen yhtä paljon kaiken ko-koisissa lukioissa.

38

14

37

13

36

12

35

13

33

12

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Pitää koulunkäynnistä vähän tai eilainkaan

Koulu-uupumusta

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 29. Lukiolaisten suhtautuminen koulunkäyntiin sekä koulu-uu-pumuksen kokeminen koulukoon mukaan. Sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

64 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Tarkasteltaessa koulukoon mukaisesti lukiolaisten hyvinvointia ja suhtautumis-ta koulunkäyntiin, vaikuttaa siltä, että pienet koulut ovat hieman heikommilla. Koulunkäyntiin kielteisesti suhtautuvien osuus kasvaa lukion koon pienentyes-sä, mikä viittaa siihen, että opiskelijoiden opiskelumotivaatio eroaa koulukoon mukaan. Pienissä lukioissa on myös hieman muita enemmän terveydentilansa heikoksi kokevia opiskelijoita. Merkittävää kuitenkin on, ettei pienissä lukioissa havaittu kielteisempi suhtautuminen kouluun tai heikommaksi arvioitu tervey-dentila heijastu suurempana psyykkisenä tai fyysisenä oireiluna taikka koulu-uu-pumusta oirehtivien osuudessa.

<.4 L%+(&*!(",.$ 10#($#&($,(! ,%+.#!, ,!%",!,.+()/,

Koulun fyysiset olosuhteet vaikuttavat opiskelijan hyvinvointiin. Lisäksi olen-naista hyvinvoinnin kannalta ovat myös opiskeluterveydenhuollon palvelut. Siten koulua voi tarkastella myös eräänlaisena hyvinvoinnin puitteena.

Yli 600 opiskelijan lukioissa fyysisten olosuhteiden koettiin häiritsevän työs-kentelyä vähemmän kuin muissa lukioissa. Tämä luultavasti johtuu siitä, että suu-rimmat lukiot toimivat yleensä melko uusissa rakennuksissa, joiden rakentami-sessa on osattu huomioida vanhoja rakennuksia paremmin fyysisten olosuhteiden vaatimukset.

27 27 27 2623

10 11 11 10

8

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Alle 200 200-299 300-399 400-599 600 tai yli

Useita häiritseviä fyysisiäolosuhteita

Yksi häiritsevä fyysinen olosuhde

Kuvio 30. Fyysisten olosuhteiden kokeminen työskentelyä erittäin paljon häiritseväksi koulukoon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

65S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisessä on havaittu olevan suuria eroja kunnittain (STM 2005). Kunnissa ole yhteneviä käytäntöjä siitä, miten opiskeli-joiden terveydenhuolto tulisi järjestää (Rimpelä ym. 2005). Kouluterveyskyselyn perusteella lukiolaisten terveydenhuoltopalvelujen saatavuus vaikuttaa eroavan hieman myös koulukoon mukaan. Terveydenhoitohenkilökunnan – eli koulu-terveydenhoitajan ja koululääkärin – vastaanotolle pääsy koettiin vaikeimmaksi keskikokoisissa, 300–399 opiskelijan kouluissa.

Kuraattorille pääsy arvioitiin koulukoosta riippumatta suunnilleen yhtä vai-keaksi, kun taas koulupsykologille pääsyn arvioi vaikeaksi sitä useampi mitä pie-nempi koulu oli. Tosin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei lukiolaisille juurikaan ole erillisiä koulupsykologeja (Opetusministeriö 2005). Siten tulos saat-taa tulos kertoa pikemminkin kuntakohtaisista eroista kuin erikokoisten koulujen välillä vallitsevista eroista palvelun saavutettavuudessa. Kuraattorin palvelujen saama tasainen arvio saattaa kertoa yhtä paljon palvelun vieraudesta – eli siitä, että opiskelijoilla on heikko käsitys siitä, mikä kuraattori ylipäänsä on – kuin siitä, että palvelu olisi tasaisesti saavutettavissa.

16

45

56

42

14

4449

38

22

52 4941

15

45 4842

18

4842

38

0

10

20

30

40

50

60

Koulut

ervey

denho

itaja

Koulul

ääkä

ri

Koulup

syko

logi

Koluku

raatto

ri

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 31. Kokee terveydenhuoltohenkilökunnan vastaanotolle pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi, koulukoon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Tyytymättömimpiä kouluterveydenhuollon toimivuuteen ovat pienten ja keskiko-koisten lukioiden opiskelijat, kun tarkastellaan henkilökohtaisista asioista puhu-misen tarpeita. Keskisuurissa lukioissa tämä johtunee siitä, että jo vastaanotolle pääsy koetaan vaikeammaksi kuin muissa. Pienissä lukioissa vastaanotolle pääsy arvioitiin keskimääräistä helpommaksi, joten niiden osalta suurempi tyytymättö-myys ei selity palvelun huonommaksi koetulla saavutettavuudella.

66 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

23

1922

18 18

0

5

10

15

20

25

Alle 200 200-299 300-399 400-599 600 tai yli

Kuvio 32. Lukion terveydenhuoltoon henkilökohtaisista asioista puhu-misen suhteen melko tai erittäin tyytymättömät, koulukoon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Tulokset koulujen opiskelijahuollosta erosivat hieman koulukoon mukaan. Vas-taanotolle pääsyä koskevien arvioiden perusteella vaikuttaa siltä, että terveyden-huollon peruspalvelujen saatavuudessa on eniten puutteita 300–399 opiskelijan lukioissa. Tämä heijastuu luultavasti myös keskimääräistä kielteisempään koke-mukseen terveydenhuoltopalvelujen toimivuudesta silloin, kun opiskelijalla on tarvetta puhua henkilökohtaisista asioista. Opiskelijoiden mielenterveyspalveluis-sa puolestaan heikoimmilla näyttävät olevan pienet lukiot. Niissä paitsi koetaan psykologille pääsy muita kouluja vaikeammaksi, myös ollaan keskimääräistä tyy-tymättömämpiä kouluterveydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioista puhumisen tukena. Psykologipalvelujen saavutettavuudessa koettu ero ei välttä-mättä liity koulukokoon, vaan se saattaa selittyä kuntien välisillä eroilla.

<.7 L%+(&(*-!6(('( )! &6("+.*()&(8.$ #/*("., "%1,..,

Lukion opiskelijamäärä vaikuttaa monella tavalla lukioon sosiaalisena ympäristö-nä. Pienten koulujen opetusryhmissä on vähemmän vaihtuvuutta kuin suurten. Vaihtuvien opetusryhmien on arveltu aiheuttavan yksinäisyyttä ja turvattomuut-ta, mutta myös laajentavan opiskelijoiden sosiaalista piiriä (Olkinuora ym. 2007).

Kouluterveyskyselyssä heikoimman arvion koulun työilmapiiristä saivat alle 200 opiskelijan lukiot. Niissä myös rauhattomuuden koetaan häiritsevän työs-kentelyä hieman useammin kuin muissa. Sen sijaan arvio luokan opiskelijoiden viihtymisestä yhdessä heikkenee hieman koulukoon kasvaessa. Tämä saattaa to-

67S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

sin johtua paitsi ongelmista opiskelijoiden keskinäisessä kanssakäymisessä myös käsitteen ”luokka” hälvenemisestä suurissa lukioissa.

14

2018

10

13

18 18

911

1819

8

12

1820

8

12

17

22

8

0

5

10

15

20

25

Kouluntyöilmapiirissä

ongelmia

Työympäristö onrauhaton

Luokkani oppilaateivät viihdy hyvin

yhdessä

Ei yhtään läheistäystävää

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 33. Kokemus koulun työilmapiiristä sekä opiskelijoiden välisistä suhteista koulukoon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Kiusatuksi joutuvia oli eniten pienten lukioiden opiskelijoissa, mutta kiusaaminen oli silti lukioissa varsin vähäistä. Pienissä lukioissa oli myös eniten opiskelijoita, jotka kokivat, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Kyselyssä ei tosin kysytty, onko ystävä koulusta vai jostain muualta. Pienimmät lukiot sijaitsevat usein pie-nillä paikkakunnilla. Havaittu ero saattaa siten heijastella pikemminkin mahdolli-sia eroja nuorten sosiaalisissa piireissä pienten ja isojen paikkakuntien kuin pien-ten ja isojen koulujen välillä.

Koulujen kokoluokittainen tarkastelu ei paljastanut yksiselitteisiä eroja kou-lujen sosiaalisessa ympäristössä koulukoon mukaan. Työilmapiiri sai pienissä lu-kioissa hieman muita kielteisemmän ja luokan opiskelijoiden viihtyminen keske-nään hieman positiivisemman arvion. Kouluterveyskyselyn perusteella on tosin vaikea arvioida opiskelijoiden keskinäisiä suhteita koulussa, sillä luokattomuuden takia kysymys luokan oppilaiden viihtymisestä keskenään ei sovellu kovin hyvin lukioihin, joissa opetusryhmät vaihtuvat tunnista toiseen.

<.9 S&"(!!*($.$ ,%+( &6.,,!)!*,! )! #!(+%,%"-!18&**("%%8., +&%-*%""!

Luokattomuuteen siirtyminen on muuttanut opettajan ja oppilaan välistä suhdet-ta. Ennen sama opettaja opetti usein koko kolmen vuoden ajan. Nykyään sen si-jaan saman aineen opettaja saattaa vaihtua jaksosta toiseen. Tilanne on kuitenkin

68 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

varsin erilainen isoissa kouluissa, joissa voi olla useitakin saman aineen opettajia. Pienissä lukioissa puolestaan yhtä ainetta kohden saattaa olla vain yksi opettaja.

Opettajasuhdetta kuvaaviin väittämiin suhtauduttiin hieman eri tavoin eriko-koisissa kouluissa. Pienissä alle 200 opiskelijan kouluissa opettajien koetaan ole-van kiinnostuneita opiskelijoiden henkilökohtaisista asioista hieman useammin kuin muissa. Kokemus kuulluksi tulemisesta on päinvastainen, ja opiskelijat koke-vat tulevansa sitä paremmin kuulluiksi mitä suuremmasta koulusta on kyse.

Keskikokoisten koulujen opiskelijat kokivat saavansa apua muihin kuin opis-keluun liittyvissä asioissa niin opettajilta kuin koko koulun henkilökunnalta hie-man muita heikommin. Erot tässä suhteessa ovat kuitenkin varsin pieniä.

22

3735

11

21

34 35

10

21

3437

12

20

3134

10

18

34 33

10

0

5

10

15

20

25

30

35

40

Ei koe tulevansakuulluksi koulussa

Opettaja ovatkiinnostuneita

henkilökohtaisistakuulumisista

Ei saa apua opettajaltamuihin kuin

koulunkäyntiinliittyvissä asioissa

Ei saa apua koulustamuihin kuin koulunkäyntiin liittyvissä

asioissa

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 34. Kokemus koulusta saadusta tuesta sekä kuulluksi tulemisesta koulussa koulukoon mukaan, Sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

Lukiolaisten kokemus opiskelijoiden mielipiteiden huomioimisesta koulutyön ke-hittämisessä kasvoi lukion koon myötä. Suuremmissa lukioissa opiskelijat olivat myös paremmin tietoisia siitä, miten he halutessaan voisivat vaikuttaa koulun asi-oihin. Tulokset olivat samansuuntaisia kuin Opetushallituksen teettämässä oppi-laskuntakyselyssä, jossa ilmeni että alle sadan opiskelijan lukioissa oli muita har-vemmin aktiivisia oppilaskuntia, ja oppilaskuntien koettiin myös voivan vaikuttaa yhteisiin asioihin vähemmän kuin suuremmissa kouluissa. Tosin Opetushallituk-sen kyselyssä arvio vaikuttamismahdollisuuksista ei kasvanut systemaattisesti koulukoon myötä, vaan parhaat arviot saivat yli 500:n sekä 100–299 opiskelijan lukiot. (OPH 2007.)

69S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

433839 3940 3838 3634 32

05

1015202530354045

Oppilaiden mielipiteitä ei huomioidakoulutyön kehittämisessä

Ei tiedä miten voi vaikuttaa koulun asioihin

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 35. Kokemus vaikutusmahdollisuuksista koulun asioihin koulu-koon mukaan, sukupuoli ja luokka-aste vakioitu (%)

<.: O6("+.*% .'(+&+&(""! *%+(&(""!

Lukiolaisten valinnanvapauden lisäämisellä on pyritty siihen, että opiskelijat pystyisivät löytämään itselleen sopivan opiskelurytmin. Suuremmissa kouluissa valinnanvapaus on suurempi, ja opiskelijan mahdollisuus rytmittää opintojaan parempi. Onkin kiintoisaa tarkastella, heijastuuko suurempi valinnanvapaus ko-kemukseen koulutyön määrästä.

Tarkasteltaessa opiskelijoiden kokemuksia kiireestä ja koulutyön määrästä on havaittavissa, että kiireen koetaan häiritsevän työskentelyä eniten yli 400 opiske-lijan kouluissa. Koulutyön määrä puolestaan koetaan liian suureksi useimmiten alle 200 ja yli 600 opiskelijan kouluissa. Koulutyön määrään saattavat vaikuttaa päinvastaiset ilmiöt – isoissa kouluissa suuri valinnaisuus saattaa mahdollistaa lii-an täyden lukujärjestyksen haalimisen, pienissä valinnaisuuden vähäisyys ehkä vähentää mahdollisuuksia säädellä työmäärää itselle sopivaksi.

Erot erikokoisten koulujen opiskelijoiden kokemuksissa kiireestä ja työmää-rästä eivät heijastu opiskeluissa koettuihin vaikeuksiin. Opiskeluissaan vaikeuksia kokevien osuus on lähes yhtenevä kaikissa kouluissa. Kiintoisasti opiskeluvaike-uksia koetaan jopa hieman vähemmän pienissä lukioissa, joissa oli kuitenkin mui-ta enemmän koulu-uupuneita ja joissa koulutyön määrä arvioidaan myös usein liian suureksi. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä. Koulukoko ei myöskään näytä vaikuttavan siihen, kuinka hyvin opiskelijat kokevat saavansa koulusta apua opis-keluunsa.

70 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

36

21

50

4136

22

4742

38

23

4641

38

23

4744

37

22

50

44

0

10

20

30

40

50

60

Vaikeuksiaopiskelussa

Ei saa apuaopiskeluun koulusta

Koulutyön määräusein tai jatkuvasti

liian suuri

Kiire häiritseetyöskentlyäkoulussa

Alle 200

200-299

300-399

400-599

600 tai yli

Kuvio 36. Kokemus koulutyöstä koulukoon mukaan, sukupuoli ja luok-ka-aste vakioitu (%)

Suurten lukioiden mahdollistama suurempi valinnanvapaus ei näyttäydy koulu-kokokohtaisessa tarkastelussa apuvälineenä liian suureksi kasaantuvan työmäärän estämiseksi. Päinvastoin, tarkastelu piirtää suurimmissa kouluissa työskentelystä kiireisen ja kuormittavan kuvan. Tämä viittaa siihen, ettei lukiolaisten kasvanut valinnanvapaus automaattisesti johda siihen, että he osaisivat säätää työmääränsä itselleen sopivaksi.

<.< Y1,..$#.,& *%+(&+&+&+&1,!(".$ ,!'+!",.*%$ ,%*&+"(",!

Koulukoosta riippumatta lukiolaiset oireilevat samoissa määrin niin psyykkisis-tä kuin fyysisistä ongelmista ja kokevat myös samoissa määrin vaikeuksia opis-keluissaan. Siten hyvinvoinnin ongelmat koskettavat kaikkia kouluja. Sen sijaan opiskelijoiden suhtautuminen kouluun sekä koulujen resurssit tukea opiskelijoita vaikuttivat eroavan hieman koulukoon mukaan.

Suurten lukioiden vahvuutena näyttäytyi koulukokokohtaisessa tarkastelussa opiskelijoiden hyväksi kokemat vaikutusmahdollisuudet. Myös koulujen fyysisiin olosuhteisiin ollaan suurissa lukioissa tyytyväisempiä kuin muualla, mikä johtu-nee siitä, että monet suuret lukiot toimivat uusissa rakennuksissa. Toisaalta kiire ja koulutyön määrä koetaan niissä muita lukioita useammin liian suureksi. Silti suurten koulujen opiskelijat suhtautuvat koulunkäyntiin kaikkein positiivisim-min eikä heissä ole erityisen paljoa opiskeluissa vaikeuksia kokevia taikka koulu-uupuneita.

71S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Keskikokoisten koulujen oppilaskohtaiset resurssit vaikuttavat Kouluterveys-kyselyn perusteella hieman muita pienemmiltä. Pääsy terveydenhuollon vastaan-otolle arvioidaan niissä selvästi muita vaikeammaksi. Myös opettajilta saatu apu – niin opiskeluihin liittyvää kuin muukin – arvioitiin hieman vähäisemmäksi. Vaikka opettajilta saadussa tuessa oli kyse erittäin pienistä eroista, saattavat kes-kikokoiset koulut olla lievästi väliinputoajia opiskelijakohtaisten resurssien riit-tävyydessä. Kuitenkin keskikokoisten koulujen opiskelijoissa oli vähiten koulun työilmapiirissä ongelmia kokevia taikka koulutyön määrän liian suureksi arvioi-via opiskelijoita.

Pienissä lukioissa oli jonkin verran muita enemmän koulusta vähän pitäviä ja terveydentilansa heikoksi taikka keskinkertaiseksi arvioivia. Pienten lukioiden työilmapiiri arvioitiin myös hieman heikommaksi ja rauhattomammaksi kuin suuremmissa lukioissa ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet selvästi muita kouluja heikommiksi. Toisaalta opettajien koettiin olevan kiinnostuneempia hen-kilökohtaisista asioista suurempia kouluja useammin ja kouluterveydenhoitajalle sekä lääkärille pääsy koettiin keskimääräistä helpommaksi. Tosin pienten lukioi-den opiskelijat olivat terveydenhuollon toimivuuteen henkilökohtaisista asioissa puhumisen suhteen kriittisempiä kuin saavutettavuuden perusteella olisi voinut olettaa, ja psykologille pääsy koetaan pienissä kouluissa kaikkein vaikeimmaksi. Huomattavaa on, että vaikka pienissä kouluissa on muita enemmän koulunkäyn-tiin kielteisesti suhtautuvia ja terveydentilansa huonoksi kokevia, ei tämä heijastu suurempana masentuneisuuden tai koulu-uupumuksen oirehtimisena taikka vai-keuksien kokemisena opiskeluissa.

Kouluterveyskyselyn perusteella koulusta pitäminen kasvaa koulukoon myö-tä ja pienten koulujen työilmapiiri koetaan rauhattomammaksi kuin suurten. Kouluterveyskysely ei paljasta sitä, johtuvatko nämä erot opiskelija-aineksen eriy-tymisestä vai koulujen arkeen – kuten esimerkiksi valinnaisuuteen ja fyysiseen kouluympäristöön – liittyvistä seikoista. Huomattavaa on, etteivät erot koulu-myönteisyydessä ja kouluilmapiirissä heijastuneet erikokoisten koulujen opiske-lijoiden psyykkiseen tai fyysiseen oireiluun. Myös erot vaikeuksien kokemisessa opiskeluissa olivat hyvin vähäisiä.

Kouluterveyskyselyn perusteella suurimmat erot erikokoisten koulujen välillä liittyivät koulujen toiminnallisiin puitteisiin eli koulujen fyysisiin olosuhteisiin, opiskelijahuollon saavutettavuuteen ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksiin. Sen sijaan, vaikka kokemus opettajien osoittamasta henkilökohtaisesta kiinnos-tuksesta vaihteli koulukoon myötä, koettiin koulukoosta riippumatta opettajilta saatavan lähes yhtä hyvin tukea niin opiskeluun liittyvissä kuin muissakin asiois-sa.

72 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Kaiken kaikkiaan erot erikokoisten koulujen välillä näyttävät Kouluterveys-kyselyn valossa hyvin pieniltä eikä huomattavasta lukiokokoon liittyvästä opiske-lijoiden hyvinvoinnin eriytymisestä voi aineiston perusteella puhua.

73S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tämä tutkimus käsitteli lukiolaisten hyvinvointia sellaisena kuin se hahmottuu Stakesin Kouluterveyskyselyn valossa. Tutkimusta voi pitää eräänlaisena toisinto-na Anni Ojajärven vuonna 2003 tekemästä lukiolaisten hyvinvointitutkimukses-ta. Ojajärven tutkimuksen tapaan myös tässä tutkimuksessa tilastollista aineistoa on täydennetty haastatteluilla. Tämän tutkimuksen erityisinä painopisteinä olivat opiskeluympäristön taso, lukiolaisten psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin muu-tos, lukioiden opiskelijahuollon riittävyys, opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ja koulun sosiaalinen ympäristö, opiskelijoiden saaman ohjauksen riittävyys sekä lukiolaisten opiskeluissa kokemat vaikeudet ja niihin saatu tuki. Lisäksi tutkimuk-sessa on vertailtu hyvinvoinnin eroja erikokoisissa lukioissa.

Keskeisin tulos edeltävään lukiolaisten hyvinvointitutkimukseen verrattuna on, ettei lukiolaisten hyvinvoinnissa ole tapahtunut kovinkaan suurta muutosta sitten vuoden 2003. Suurin osa lukiolaisista voi aineiston perusteella kohtuullisen hyvin, eivätkä he myöskään koe suuria vaikeuksia opiskeluissaan, vaikka lähes puolet opiskelijoista kokeekin koulutyön määrän melko usein liian suureksi.

Edeltävässä tutkimuksessa havaittu lukiolaisten päivittäisten fyysisten oirei-den yleistyminen on viime vuosina pysähtynyt, mutta viikoittain fyysisistä oireis-ta kärsii kuitenkin aiempaa useampi. Lisäksi edelleenkin kolmannes lukiolaisista kärsii päivittäin jostakin fyysisestä oireesta. Vuosien 2005 ja 2006 Kouluterveysky-selyn perusteella masentuneisuutta oirehtii 14 % lukiolaistytöistä ja 7 % lukiolais-pojista. Poikien masentuneisuudessa ei ole tapahtunut muutosta, mutta tyttöjen masentuneisuus on yleistynyt hieman koko 2000-luvun ajan. Opiskelijoiden oma arvio terveydentilastaan on pysynyt ennallaan ja vain 2 % Kouluterveyskyselyyn vastanneista lukiolaisista arvioi terveydentilansa huonoksi.

Varsinaista hyvinvointia selkeämpi muutos on tapahtunut lukiolaisten tyyty-väisyydessä opiskeluympäristöönsä. Tämä on selvästi parantunut kaikilla omaa työskentelyä eniten häiritseviksi koetuilla opiskeluympäristön osa-alueilla (ilma-laatu, lämpötila, työtuolit ja -pöydät, kiireisyys). Parantunut arvio saattaa joh-tua siitä, että uusissa koulurakennuksissa opiskelijoiden fyysiset tarpeet osataan huomioida aiempaa paremmin. Tilanteen paranemisesta huolimatta kolmannes (36 %) lukiolaisista koki vähintään yhden fyysiseen ympäristöön liittyvän teki-jän häiritsevän melko tai erittäin paljon työskentelyä koulussa. Melko tai erittäin paljon puutteita koulun lämpötilassa koki runsas puolet (57 %) opiskelijoista ja ilmanlaadussa puolet (50 %).

Tilastollisen tarkastelun perusteella lukiolaiset suhtautuvat koulunkäyntiin hieman aiempaa positiivisemmin ja koulutyön koki liian kuormittavaksi hieman harvempi kuin edeltävän tutkimuksen aikaan. Melko tai erittäin paljon koulun-käynnistä pitää lukiolaisista kaksi kolmasosaa (64 %). Tosin edelleen noin puolet

74 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

lukiolaisista arvelee koulutyön määrän melko usein tai jatkuvasti liian suureksi. Suhtautumisessa koulunkäyntiin on havaittavissa eroja ensimmäisen ja toisen vuosikurssin välillä. Toisella vuosikurssilla koulunkäyntiin kielteisesti suhtautu-minen yleistyy ja kokemus koulutyön liiallisesta kuormittavuudesta kasvaa. Kou-lu-uupumusta, eli pitkäkestoisesta rasituksesta aiheutuvaa stressioireyhtymää, oi-rehtii runsas kymmenesosa lukiolaisista.

Tutkimuksen valossa lukiolaisten suhtautumisen koulukäyntiin näyttää ke-hittyneen lievästi positiivisempaan suuntaan. Sen sijaan opiskelijoiden fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa on havaittavissa pientä heikkenemistä. Kummas-sakaan tapauksessa muutokset eivät kuitenkaan ole suuria. Tutkimuksen toinen keskeinen havainto on silti se, että lukiolaisten ongelmat ovat keskittyneet. Hyvin-voivien opiskelijoiden rinnalla on joukko opiskelijoita, jotka sekä oirehtivat ma-sentuneisuutta että kokevat fyysisen terveytensä muita heikommaksi.

Masentuneisuutta oirehtivat suhtautuvat koulunkäyntiin muita kielteisem-min ja heillä on myös muita harvemmin läheisiä ystäviä; he keskustelevat omista asioistaan muita harvemmin vanhempiensa kanssa ja kokevat muita harvemmin opettajien olevan kiinnostuneita heidän henkilökohtaisista kuulumisistaan. Ma-sentuneisuutta oirehtivat opiskelijat kokevat myös muita useammin koulu-uupu-musta, joka puolestaan on yhteydessä opiskelussa koettuihin vaikeuksiin.

Opiskelussaan ja jaksamisessaan ongelmia kokevien opiskelijoiden näkemyk-set koulun heille tarjoamasta tuesta ovat systemaattisesti kielteisempiä kuin mui-den. He kokevat opiskeluterveydenhuollon palvelut muita vaikeammin saavutet-taviksi ja kokevat myös muita huonommin tulevansa kuulluksi koulussa. Lisäksi he arvioivat opintoihinsa sekä kotoa että koulusta saadun tuen muita vähäisem-mäksi. Tutkimuksen perusteella melko hyvinvoivien opiskelijoiden rinnalla näyt-tää siten olevan opiskelijoiden joukko, jolla on monella alueella vaikeaa ja joka myös kokee koulun ja sen tukijärjestelmän muita opiskelijoita kielteisemmin.

Tulos oli sikäli odotettavissa, etteivät hyvinvoinnin osa-alueet ole erillisiä. Myös huomio siitä, että ne, jotka apua tarvitsisivat – oli kyse sitten opiskeluihin liittyvistä vaikeuksista, opiskelijahuollon palveluista taikka keskusteluyhteydestä vanhempiin – kokevat avunsaannin vaikeammaksi kuin muut, ei varsinaisesti ole yllättävä. Yhtäältä lienee niin, että jos ei apua ole tarvinnut, ei siihen myöskään ole tyytymätön. Toisaalta tulos ei ole niin suoraviivainen. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa yksilön omaan aktiivisuuteen ja kokemukseen ympäröivästä maailmas-ta. Siten huonommissa arvioissa voi osittain olla kyse siitä, että masentuneisuutta oirehtivat saattavat kokea avun piirin hakeutumisen vaikeaksi. Voi myös olla, ett-eivät he tunnista saamaansa tukea. Silti vaikuttaa siltä, ettei lukio onnistu täysin vastaamaan masentuneisuutta oirehtivien lukiolaisten tuen tarpeeseen.

Lukiolaisten kokemus koulusta sosiaalisena ympäristönä on kvantitatiivisen tarkastelun perusteella pysynyt samanlaisena koko vuosituhannen alun. Enemmis-

75S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

tö (80 %) lukiolaisista kokee luokkansa opiskelijoiden viihtyvän hyvin keskenään ja suurin osa (88 %) on myös tyytyväisiä koulunsa työilmapiiriin. Kiusaaminen on lukiossa harvinaista. Opettajat puolestaan arvioitiin suomalaiselle opettajasuh-teelle tyypilliseen tapaan asiallisiksi ja etäisiksi. Lukiolaiset pääosin myös kokivat opettajien kuuntelevan heitä lukiossa, vaikkakaan opiskelijoiden mielipiteitä ei heidän mielestään kovin hyvin huomioida koulutyön kehittämisessä.

Haastattelut toivat lisävalaistusta lukiolaisten kokemukselle lukiosta sosiaali-sena ympäristönä. Niiden perusteella lukio koetaan sosiaalisesti ihan kelvolliseksi paikaksi, josta vapaa-ajan sfääri on kuitenkin melko erillinen. Haastattelemieni lukiolaisten ystävät jakautuivat koulukavereihin ja vapaa-ajan kavereihin, vaik-keivät piirit olleetkaan täysin erillisiä. Lisäksi koulutyön ei toivottu ulottuvan va-paa-ajalle ja raskaiksi koettiin erityisesti kotona tehtävät läksyt ja esseet. Myös tilastollisen tarkastelun perusteella lukiolaiset kokevat eniten vaikeuksia itsenäistä otetta vaativissa opiskelun osa-alueissa (läksyt, kokeet, oman opiskeluntavan löy-täminen).

Opettajilta haastateltavani toivoivat hyvää opetusta sekä opiskelijoiden kun-nioitusta. Tukiaikuista he eivät koulun piiristä etsineet. Vaikutusmahdollisuuksi-en osalta haastattelemiani opiskelijoita kiinnostivat lähinnä mahdollisuudet vai-kuttaa opettajavalintoihinsa, opintojensa rytmittämiseen sekä kurssivalintoihin. Poissaolokäytäntöjä lukuun ottamatta heillä ei oikein ollut edes käsitystä siitä, mitä sellaiset koulun yhteiset asiat olisivat, mihin he ehkä voisivat haluta vaikut-taa. Oppilaskunnan he kokivat etäiseksi.

Haastatteluissa piirtyi kaiken kaikkiaan kuva lukiosta paikkana, jossa jokainen ottaa vastuun itsestään ja omien opintojensa etenemisestä. Itsenäisyyttä – kuten oman lukujärjestyksen laatimista – ei sinällään koettu vaikeaksi, mutta työmäärän tasapainottaminen jaksojen välillä oli haastateltavien mielestä hankalaa. Opinto-ohjaajan palvelut saivat kiitosta, etenkin niiltä, joille itsensä niskasta kiinni ot-taminen oli ollut hieman vaikeampaa. Päävastuu koulunkäynnistä koettiin silti kuuluvan vain itselle. Itsenäisyys korostui siten haastattelemieni opiskelijoiden kokemuksissa vahvasti.

Koulujen kokoluokittaisen tarkastelun mukaan opiskelijoiden hyvinvoinnis-sa ei käytännössä ole eroja erikokoisissa kouluissa. Tosin pienimmissä lukioissa opiskeluympäristön rauhattomuus koettiin hieman useammin häiritseväksi kuin suuremmissa ja myös suhtautuminen koulunkäyntiin oli lievästi kielteisempää. Tämä voi tosin kertoa paitsi opiskelija-aineksen valikoitumisesta, myös siitä, että suurten koulujen suurempi valinnaisuus motivoi opiskelijoita enemmän. Rauhat-tomuus saattaa selittyä paitsi opiskelija-aineksen eroilla, myös koulujen erilaisilla fyysisillä puitteilla – suuremmat lukiot toimivat uudemmissa rakennuksissa ja nii-den fyysinen ympäristö arvioitiin selkeästi pienempiä paremmaksi.

76 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Tutkimuksen perusteella kriittisyys kouluterveydenhuollon palveluja koh-taan vaikutti liittyvän enemmän vastanotolle pääsyn vaikeuteen kuin tyytymät-tömyyteen varsinaista palvelua kohtaan. Lisäksi koulukoon mukainen tarkastelu paljasti myös eroja opiskelijahuollon resursseissa. Lukiolaisten arvioiden perus-teella keskikokoiset koulut vaikuttavat lievästi väliinputoajilta niin opettajien kuin kouluterveydenhuoltohenkilökunnan opiskelijakohtaisten resurssien riittävyyden näkökulmasta. Pienemmissä kouluissa puolestaan psykologien vastaanotolle pää-sy koettiin muita vaikeammaksi. Tosin 40 % kaikista lukiolaisista arvioi psykolo-gipalvelujen saatavuuden vaikeaksi. Siten lukioiden psykologipalvelujen heikkoa saavutettavuutta ei voi pitää vain pienten koulujen puutteena.

Tämän tutkimuksen keskeinen tulos on, ettei lukiolaisten hyvinvoinnissa ole tapahtunut kovin suurta muutosta 2000-luvulla. Eroja hyvinvoinnissa ei myös-kään näytä syntyvän erikokoisten koulujen välille. Sen sijaan hyvinvointi erottaa lukiolaisten hyvinvoivan enemmistön, joka jaksaa suurehkoksikin koetun työmää-rän, sekä pahoinvoivan vähemmistön, jolla on ongelmia useilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Koulujen opiskelijahuollon palvelut ja sosiaalinen ympäristö vaikuttivat tukevan kohtuullisen riittävästi hyvinvoivaa enemmistöä. Sen sijaan pahoinvoiva vähemmistö saattaa jäädä lukioissa melko yksin oman jaksamisensa kanssa.

77S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

L/1,..,

Aalto-Setälä, Terhi (2002). Depressive disorders among young adults. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Allardt, Erik (1998). Hyvinvointitutkimus ja elämänpolitiikka. Teoksessa Roos, J. P. & Hoikkala, Tommi (toim.). Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus.

Ellonen, Noora (2005). Paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitys nuorten masentuneisuudessa ja riskikäyttäytymisessä. Nuorisotutkimus 23 (2), 32–46.

Hautamäki, Jarkko & Kupiainen, Sirkku & Arinen, Pekka & Hautamäki, Airi & Niemivirta, Markku & Rantanen, Pekka & Ruuth, Mari & Scheinin, Patrik (2005). Oppimaan oppiminen ala-asteella 2. Tilanne vuodesta 2003 ja muutokset vuodes-ta 1996. Opetushallitus 2005:1.

Härmä, Ann-Mari & Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Rimpelä, Matti & Rantanen, Päivi (2002). Are adolescents with frequent pain symptoms more depressed? Scandinavian Journal of Primary Helath Care 2002:20, 92–96.

Järvinen, Tero (2003). Urheilijoita, taiteilijoita ja IB-nuoria. Lukioiden erikoistu-misen ja koulukasvatuksen muutos. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimus-seura, julkaisuja 37.

Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Rimpelä, Matti & Rantanen, Päivi (1998). Nuorten mielialan mittaaminen. Suomen lääkärilehti 1998:34, 3891–3898.

Kaltiala-Heino, Riittakerttu & Rimpelä, Matti & Rantanen, Päivi & Laippala, Pek-ka (2001). Adolescent depression: the role of discontinuities in life course and social support. Journal of A2ective Disorders 2001 (64), 155–166.

Kauppinen, Tuula (2002). Koulun yhteisöllisyys ja nuorten kasvuverkosto. Kuopi-on yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 267.

Kasurinen, Helena (2004). Ohjauksen järjestäminen oppilaitoksessa. Teoksessa: Kasurinen, Helena (toim.) (2004). Ohjausta opintoihin ja elämään. Opintojen oh-jaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus.

Kasurinen, Helena (toim.) (2004). Ohjausta opintoihin ja elämään. Opintojen oh-jaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus.

78 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Karlsson, Linnea & Marttunen, Mauri (2007). Nuorten depressio. Tietoa nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B10/2007.

Keskinen, Vesa (2003). Kiirettä pitää. Helsingin kaupungin tietokeskus: Tutki-muksia 2001:10.

Kestilä, Laura (2003). Helsingin ruotsinkieliset nuoret. Myönteisen poikkeavuu-den analyysi. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuskatsauksia 2003:1.

Klemelä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhempien ja opettajien silmin 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekun-nan julkaisuja A:206.

Klemelä, Kirsi & Tuittu, Anne & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Leppänen, Riina & Aro, Kati (2007). Muuttuva lukio tutkimuskohteena. Teoksessa: Kleme-lä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhempien ja opetta-jien silmin 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:206.

Konu, Anne (2002). Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Tampereen yliopisto: Tam-pere.

Korppas, Marjaana (2007). Opintojen kuormittavuus ja nuorten koulu-uupumus. Teoksessa: Klemelä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhem-pien ja opettajien silmin 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:206.

Kosonen, Pekka (1991). Opiskelun mielekkyys ja opintomotivaatiot lukiossa. Kas-vatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A:44. Kasvatustieteiden tutkimus-laitos: Jyväskylä.

Kunttu, Kristiina & Huttunen, Teppo (2001). Korkeakouluopiskelijoiden terveys-tutkimus 2000. KELA: Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 45.

79S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Laine, So3a (2006). Nuorten salattu masennus. Teoksessa Puuronen, Anne (toim.) Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotut-kimusseura: Julkaisuja 63.

Luopa, Pauliina & Pietikäinen, Minna & Jokela, Jukka (2006). Nuorten elinolot, koulutyö, terveys ja terveystottumukset 1996-2005. Helsinki: Stakes työpapereita 25/2006.

Marttunen, Mauri & Pelkonen, Mirjami (1998). Nuorten masennustilat – vaka-vampia kuin uskottu. Suomen lääkärilehti 1998:30.3387-92.

Mehtäläinen, Jouko (1998). Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä. Luo-kattomuus lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Jyväskylä: Koulutuksen tut-kimuslaitos.

Merimaa, Erkki (2004). Oppilaan ja opiskelijan ohjaus perusopetuksen ja lukio-koulutuksen opetussuunnitelmassa. Teoksessa: Kasurinen, Helena (toim.). Ohja-usta opintoihin ja elämään. Opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetus-hallitus.

Merimaa, Erkki & Kasurinen, Helena (2003). Ohjaustyön suunnittelu. Teokses-sa Kauppinen, Jorma & Jääskeläinen, Liisa & Montonen, Marja & Anneli, Tella (toim.). Lukion opetussuunnitelma -opas. Helsinki: Opetushallitus.

Nukkinen, Kaisa (2005). Terveellinen ja turvallinen koulurakennus. Helsinki: Opetushallitus.

Numminen, U. & Jankko, T. & Lyra-Katz, A. & Nyholm, N. & Siniharju, M. & Svedlin, R. 2002. Opinto-ohjauksen tila 2002. Opinto-ohjauksen arviointi perus-opetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Arviointi 8/2002. Helsinki: Opetushallitus.

Ojajärvi, Anni (2003). Kestääkö kaverisi. Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2003. Suomen Lukiolaisten liitto ry.

Olkinuora, Erkki & Tuittu, Anne & Klemelä, Kirsi & Leppänen, Riina & Aro, Kati (2007). Lukiossa opiskelu opiskelijoiden näkökulmasta. Teoksessa: Klemelä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhempien ja opettajien silmin

80 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:206.

Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Klemelä, Kirsi & Virta, Arja (2007). Yhteen-vetoja. Teoksessa: Klemelä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhempien ja opettajien silmin 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustie-teiden tiedekunnan julkaisuja A:206.

Opetushallitus (2006). Luokattoman lukion toimivuus 2005. Opetushallitus: Mo-niste 20/2005.

Opetushallitus (2007a). Lukion ja ammatillisien peruskoulutuksen oppilaskunta-toiminnan kartoitus, 2006. Opetushallitus: moniste 23/2006.

Opetushallitus (2007)b. Lukion opetussuunnitelma-analyysi 2006. Helsinki: Ope-tushallituksen moniste 6/2007.

Opetusministeriö (2005). Kouluhyvinvointityöryhmän muistio. Opetusministeri-ön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:27.

Peltonen, Heidi (2003). Opiskelijahuolto.Teoksessa: Kauppinen, Jorma & Jääske-läinen, Liisa & Montonen, Marja & Anneli, Tella (toim.). Lukion opetussuunnitel-ma-opas. Helsinki: Opetushallitus.

Rimpelä, Matti & Ojajärvi, Anni & Luopa, Pauliina & Kivimäki, Hanne (2005). Kouluterveyskysely, kouluterveydenhuolto ja terveystieto. Perusraportti kyselystä yläkouluille ja terveyskeskuksille. Stakes: Työpapereita 1/2005.

Roos, J.P. (1999). Masennus – naisten tauti, miesten ongelma. Teoksessa Näre, Sari (toim.). Tunteiden sosiologiaa I. Elämyksiä ja läheisyyttä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Real, Terrence (1997). I don’t want to talk about it. Overcoming the secret legacy of male depression. Fireside: Simon & Schuster.

Salmela-Aro, K. & Näätänen P (2005). Nuorten koulu-uupumusmittari. BBI-10. Helsinki: Edita.

81S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Savolainen, Annikki (2001). Koulu työpaikkana. Työolojen itsearviointi ja kehit-tämistarpeet oppilaiden ja henkilöstön näkökulmasta. Tampere: Tampereen yli-opisto.

Siivola, Sari (2003). Neck and shoulder pain in a young population: prevalence and etiological factors. Oulu: Oulu University Press.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2006). Opiskeluterveydenhuollon opas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:12.

Tuijula, Tuija (2004). Opintojen ohjaus opiskelijoiden kokemana. Teoksessa: Kle-melä, Kirsi & Olkinuora, Erkki & Rinne, Risto & Virta, Arja (toim.) (2007). Lukio nuorten opiskelutienä. Turkulainen lukio opiskelijoiden, vanhempien ja opetta-jien silmin 2000-luvun alussa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:206.

Vahtera, Sirpa (2007). Optimistit opintiellä. Opinnoissaan menestyvien nuorten hyvinvointi lukiosta jatko-opintoihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Välijärvi, Jouni (2004). Opinto-ohjaus tasa-arvoisen osaamisen mahdollistajana. Teoksessa: Kasurinen, Helena (toim.) (2004). Ohjausta opintoihin ja elämään. Opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus.

Välimaa, Raili (2000). Nuorten koettu terveys kyselyaineistojen ja ryhmähaastat-telujen valossa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Lait:

Kansanterveyslaki 28.1.1972/66.

Lukiolaki 629/1998.

Terveydensuojelulaki 763/1994.

Internet-aineisto:

http : / / i n fo. s t a ke s . f i /N R / rd on ly re s / 0 4 2 2 E 3 E 0 - 0 C 9 2 - 4 9 7 1 - BF E C -3A93A1F32FFF/0/kokoaineisto2007.ppt

82 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

http://www.tilastokeskus.fi/til/lop/2006/lop_2006_2007-06-15_tie_001.html (3.12.2007.)

http://www.ttl.3/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2002-04/02.htm (3.12.2007)

L((,.,!%*%++&

Pojat 2001 2003 2005 2002 2004 2006 YhteensäHyvin paljon 5 6 5 6 6 6 6Melko paljon 49 53 55 53 52 55 53Melko vähän 41 37 37 37 37 36 38Ei lainkaan 5 4 3 5 4 3 4Yhteensä 100 100 100 100 100 100 57570(N) 7763 7555 7331 11630 11609 11682 100

Tytöt 2001 2003 2005 2002 2004 2006 YhteensäHyvin paljon 6 7 7 7 8 7 7Melko paljon 58 61 61 59 60 61 60Melko vähän 33 30 31 32 30 30 31Ei lainkaan 3 2 2 2 2 2 2Yhteensä 100 100 100 100 100 100 77526(N) 11185 10432 10100 15745 15131 14933 100

Liitetaulukko 1 Koulunkäynnistä pitäminen vuosina 2001–2006 suku-puolen mukaan (%)

83S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

L((,.Indikaattoreiden muodostaminen

Kuvaukset Stakesin vuoden 2006 Kouluterveyskyselyn lääniraporteista. Kysymys-numerot viittaavat vuoden 2006 Kouluterveyskyselyyn. (http://info.stakes.3/kou-luterveyskysely/FI/index.htm)

Elinolot

Keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilas ei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kans-sa omista asioistaan.Indikaattorin muodostus:96. Pysytkö keskustelemaan vanhempiesi kanssa omista asioistasi? (Pisteytys: En juuri koskaan=1; Silloin tällöin, Melko usein, Usein=0). Mukaanotettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Ei yhtään läheistä ystävää, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilaalla ei ole yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa voi keskustel-la luottamuksellisesti omista asioista.Indikaattorin muodostus:93. Onko Sinulla tällä hetkellä todella läheistä ystävää, jonka kanssa voit keskus-tella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioistasi? (Pisteytys:Ei ole läheisiä ystäviä=1; On yksi läheinen ystävä, On kaksi läheistä ystävää, On useampia läheisiä ystäviä=0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneetvastaajat.

Kouluolot

Koulun fyysisissä työoloissa puutteita, % (tieto saatavilla vuodesta 1997)Lyhyt kuvaus: Työskentelyä haittaavat tekijät ovat opiskelutilojen ahtaus, melu, so-pimaton valaistus, huono ilmanvaihto,lämpötila, likaisuus, epämukavat työtuolit tai -pöydät, huonot sosiaalitilat, tapa-turmavaara.Indikaattorin muodostus:8. Haittaavatko seuraavat seikat työskentelyäsi koulussa?- Opiskelutilojen ahtaus (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko pal-jon=2; Erittäin paljon=3)- Melu, kaiku (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)

84 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

- Sopimaton valaistus (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Huono ilmanvaihto tai huoneilma (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Lämpötila (kuumuus, kylmyys, veto) (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Likaisuus, pölyisyys (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Epämukavat työtuolit tai -pöydät (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Huonot sosiaalitilat (WC, pukeutumis- ja peseytymistilat) (Pisteytys: Ei lain-kaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Tapaturmavaara (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3). Mukaan otettiin 10-27 pistettä saaneet vastaajat

Koulun työilmapiirissä ongelmia, % (tieto saatavilla vuodesta 1998)Lyhyt kuvaus: Muodostuu neljästä opettajasuhteeseen ja luokan ilmapiiriin liitty-västä väittämästä (Opettajani odottavatminulta liikaa koulussa, Opettajat kohtelevat meitä oppilaita oikeudenmukaisesti, Luokkani oppilaat viihtyvät hyvinyhdessä, Luokassani on hyvä työrauha), kahdesta työympäristöön liittyvästä hait-tatekijästä (Työympäristön rauhattomuus,Kiireisyys) sekä kolmesta vuorovaikutukseen liittyvästä opiskeluvaikeuksia kar-toittavasta kysymyksestä (Työskentelyryhmissä, Koulukavereiden kanssa toimeentuleminen, Opettajien kanssa toi-meentuleminen).Indikaattorin muodostus:7. Opettajani odottavat minulta liikaa koulussa (Pisteytys: Täysin samaa mieltä=3; Samaa mieltä=2; Eri mieltä, Täysin eri mieltä=0)7. Opettajat kohtelevat meitä oppilaita oikeudenmukaisesti (Pisteytys: Täysin sa-maa mieltä, Samaa mieltä=0; Eri mieltä=2; Täysin eri mieltä=3)7. Luokkani oppilaat viihtyvät hyvin yhdessä (Pisteytys: Täysin samaa mieltä, Sa-maa mieltä=0; Eri mieltä=2; Täysin eri mieltä=3)7. Luokassani on hyvä työrauha (Pisteytys: Täysin samaa mieltä, Samaa mieltä=0; Eri mieltä=2; Täysin eri mieltä=3)8. Haittaavatko seuraavat seikat työskentelyäsi?- Työympäristön rauhattomuus (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Kiireisyys (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)

85S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

9. Miten koulunkäyntisi sujuu? Onko sinulla vaikeuksia seuraavissa asioissa?- Työskentely ryhmissä (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko pal-jon=2; Erittäin paljon=3)- Koulukavereiden kanssa toimeentuleminen (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vä-hän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3)- Opettajien kanssa toimeentuleminen (Pisteytys: Ei lainkaan=0; Melko vähän=1; Melko paljon=2; Erittäin paljon=3). Mukaan otettiin 10-27pistettä saaneet vastaajat.

Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa, % (tieto saatavilla vuodesta 1998)Lyhyt kuvaus: Muodostuu kolmesta opettajien ja oppilaiden vuorovaikutusta ku-vaavasta väittämästä (Opettajatrohkaisevat minua ilmaisemaan oman mielipiteeni tunnilla, Opettajat ovat kiin-nostuneita siitä, mitä minulle kuuluu,Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä).Indikaattorin muodostus:7. Opettajat rohkaisevat minua ilmaisemaan oman mielipiteeni oppitunneilla (Pisteytys: Täysin samaa mieltä, Samaa mieltä=0; Eri mieltä=1; Täysineri mieltä=2)7. Opettajat ovat kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu (Pisteytys: Täysin sa-maa mieltä, Samaa mieltä=0; Eri mieltä=1; Täysin eri mieltä=2)7. Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä (Pisteytys: Täysin samaa mieltä, Samaa mieltä=0; Eri mieltä=1; Täysin erimieltä=2). Mukaan otettiin 3-6 pistettä saaneet vastaajat.

Koulutyöhön liittyvä työmäärä liian suuri, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Koulutyöhön liittyvä työmäärä on ollut lukuvuoden aikana jatku-vasti tai melko usein liian suuri.Indikaattorin muodostus:5. Millaiseksi olet kokenut koulutyöhön liittyvän työmääräsi tämän lukuvuoden aikana? (Pisteytys: Jatkuvasti liian suuri, Melko usein liian suuri=1;Sopiva, Melko usein liian vähäinen, Jatkuvasti liian vähäinen=0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Vaikeuksia opiskelussa, % (tieto saatavilla vuodesta 1998)Lyhyt kuvaus: Vaikeuksia opiskelussa mitattiin seuraavien asioiden avulla: läksy-jen tekeminen, kokeisiinvalmistautuminen, parhaan opiskelutavan löytäminen, omatoimisuutta vaativien tehtävien hoitaminen,

86 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

kirjoittamistehtävien tekeminen, lukemistehtävien tekeminen, opetuksen seuraa-minen.Indikaattorin muodostus:9. Miten koulunkäyntisi sujuu? Onko sinulla vaikeuksia seuraavissa asioissa?- Opetuksen seuraaminen oppitunneilla (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko paljon=1; Erittäin paljon=3)- Läksyjen tai muiden vastaavien tehtävien tekeminen (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko paljon=1; Erittäin paljon=3)- Kokeisiin valmistautuminen (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko pal-jon=1; Erittäin paljon=3)- Itselleni parhaiten sopivan opiskelutavan löytäminen (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko paljon=1; Erittäin paljon=3)- Omatoimisuutta vaativien tehtävien aloittaminen tai valmiiksi hoitaminen (Pis-teytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko paljon=1; Erittäinpaljon=3)- Kirjoittamista vaativien tehtävien tekeminen (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vä-hän=0; Melko paljon=1; Erittäin paljon=3)- Lukemista (esim. kirjasta) vaativien tehtävien tekeminen (Pisteytys: Ei lainkaan; Melko vähän=0; Melko paljon=1; Erittäin paljon=3). Mukaanotettiin 3-21 pistettä saaneet vastaajat.Huomautus: Indikaattorin pisteytystä muutettiin v. 2006. Tämän muutoksen vuoksi indikaattorin prosenttiosuudet eivätole vertailukelpoisia vuosien 1998–2005 raporteissa ilmoitettujen prosenttiosuuk-sien kanssa.

Koulunkäynnissä ja opiskelussa avun puutetta, % (tieto saatavilla vuodesta 2002)Lyhyt kuvaus: Oppilas saa apua koulusta tai kotoa koulunkäynnin tai opiskelun vaikeuksiin harvoin tai ei juuri koskaan.Indikaattorin muodostus:10. Jos sinulla on vaikeuksia koulunkäynnissä ja opiskelussa, kuinka usein saat apua?- Koulussa (Pisteytys: Aina kun tarvitsen, Useimmiten=0; Harvoin, En juuri kos-kaan=1)- Kotona (Pisteytys: Aina kun tarvitsen, Useimmiten=0; Harvoin, En juuri kos-kaan=1). Mukaan otettiin 2 pistettä saaneet vastaajat.Huomautus: Indikaattorin pisteytystä muutettiin v. 2004 niin, että indikaattoriin otettiin mukaan ne vastaajat, jotka eivätsaaneet apua koulusta eivätkä kotoa. Tämän muutoksen vuoksi indikaattorin pro-senttiosuudet eivät ole vertailukelpoisia

87S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

vuosien 1998–2003 raporteissa ilmoitettujen prosenttiosuuksien kanssa.

Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilas joutunut kiusaamisen kohteeksi koulussa noin kerran vii-kossa tai useammin lukukauden aikana.Indikaattorin muodostus:14. Kuinka usein Sinua on kiusattu koulussa tämän lukukauden aikana? (Pistey-tys: Useita kertoja viikossa, Noin kerran viikossa=1; Harvemmin, Eilainkaan=0). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Lintsannut ainakin 2 päivää kuukauden aikana, % (tieto saatavilla vuodesta 2002)Lyhyt kuvaus: Oppilas pinnannut ainakin kaksi kokonaista koulupäivää kuukau-den aikana.Indikaattorin muodostus:12. Kuinka monta kokonaista koulupäivää olet ollut seuraavien syiden takia pois-sa viimeisten 30 päivän aikana?- Pinnaamisen tai lintsauksen takia (Pisteytys: En yhtään, Yhden päivän=0; 2-3 päivää, Yli 3 päivää=1). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.Huomautus: Vuonna 2002 lisättiin poissaolokysymyksiin alakohta ”Muiden syi-den takia, minkä?”, joka muutettiinedelleen v. 2004 muotoon ”Muista syistä”. Näiden muutosten vuoksi indikaattorin prosenttiosuudet eivät olevertailukelpoisia vuosien 1996–2001 raporteissa ilmoitettujen prosenttiosuuksien kanssa.

Ei pidä lainkaan koulunkäynnistä, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilas ei pidä tällä hetkellä lainkaan koulunkäynnistä.Indikaattorin muodostus:4. Mitä pidät koulunkäynnistä tällä hetkellä? Pidän koulunkäynnistä (Pisteytys: Hyvin paljon, Melko paljon, Melko vähän=0; En lainkaan=1). Mukaanotettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa, % (tieto saatavilla vuodesta 1998)Lyhyt kuvaus: Muodostuu kolmesta opettajien ja oppilaiden vuorovaikutusta ku-vaavasta väittämästä. Erimieltä olleet saivat 1 pisteen ja täysin eri mieltä olleet 2 pistettä. Indikaattoriin on otettu mukaan nevastaajat, jotka saivat summamuuttujasta enemmän kuin kolmasosan maksimi-pisteistä.

88 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

Indikaattorin muodostus:Opettajat rohkaisevat minua ilmaisemaan oman mielipiteeni tunnilla (Pisteytys: Täysin samaa mieltä,Samaa mieltä=0; Eri mieltä=1; Täysin eri mieltä=2)Opettajat ovat kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu (Pisteytys: Täysin samaa mieltä, Samaamieltä=0; Eri mieltä=1; Täysin eri mieltä=2)Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä (Pisteytys: Täysin samaa mieltä,Samaa mieltä=0; Eri mieltä=1; Täysin eri mieltä=2). Mukaan otettiin 3-6 pistettä saaneet vastaajat

Terveys

Terveydentila keskinkertainen tai huono, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilaan kokema terveydentila on keskinkertainen, melko huono tai erittäin huono.Indikaattorin muodostus:17. Mitä mieltä olet terveydentilastasi? Onko se (Pisteytys: Erittäin hyvä, Melko hyvä=0; Keskinkertainen, Melko tai erittäin huono=1). Mukaanotettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Päivittäin vähintään kaksi oiretta, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilaalla on ollut lähes päivittäin vähintään kaksi seuraavista oi-reista puolen vuoden aikana: niska- taihartiakipuja, selän alaosan kipuja, vatsakipuja, jännittyneisyyttä tai hermostunei-suutta, ärtyneisyyttä tai kiukunpurkauksia,vaikeuksia päästä uneen tai heräilemistä öisin, päänsärkyä, väsymystä tai heiko-tusta.Indikaattorin muodostus:18. Onko Sinulla viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana ollut jotakin seuraavis-ta oireista ja kuinka usein?- Niska- tai hartiakipuja (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)- Selän alaosan kipuja (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)- Vatsakipuja (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)- Jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)

89S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

- Ärtyneisyyttä tai kiukunpurkauksia (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)- Vaikeuksia päästä uneen tai heräilemistä öisin (Pisteytys: Harvoin tai ei lain-kaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes jokapäivä=1)- Päänsärkyä (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1)- Väsymystä tai heikotusta (Pisteytys: Harvoin tai ei lainkaan, Noin kerran kuussa, Noin kerran viikossa=0; Lähes joka päivä=1). Mukaan otettiin 2-8 pistettä saaneet vastaajat.Huomautus: Vuonna 2004 poistettiin astman ja allergisen nuhan oireiden kysy-mykset. Tämän muutoksen vuoksiindikaattorin prosenttiosuudet eivät ole vertailukelpoisia vuosien 1997–2003 ra-porteissa ilmoitettujen prosenttiosuuksienkanssa.

Keskivaikea tai vaikea masentuneisuus, % (tieto saatavilla vuodesta 1997)Lyhyt kuvaus: Masentuneisuutta mitataan 12 kysymyksellä Raitasalon mielialaky-selystä, joka perustuu Beckin depressiomittariin.Indikaattorin muodostus:Seuraavat kysymykset käsittelevät mielialan erilaisia piirteitä. Vastaa kuhunkin kysymykseen siten, millaiseksi tunnet itsesi tänään.24. Minkälainen on mielialasi?25. Miten suhtaudut tulevaisuuteen?26. Miten katsot elämäsi sujuneen?27. Miten tyytyväiseksi tai tyytymättömäksi tunnet itsesi?28. Minkälaisena pidät itseäsi?29. Onko Sinulla pettymyksen tunteita?30. Miten suhtaudut vieraitten ihmisten tapaamiseen?31. Miten koet päätösten tekemisen?32. Minkälaisena pidät olemustasi ja ulkonäköäsi?33. Minkälaista nukkumisesi on?34. Tunnetko väsymystä ja uupumusta?35. Minkälainen ruokahalusi on?(Pisteytys: vaihtoehdot 1,2=0; vaihtoehto 3=1; vaihtoehto 4=2; vaihtoehto 5=3). Mukaan otettiin 8-36 pistettä saaneet vastaajat.

Koulu-uupumusta, % (tieto saatavilla vuodesta 2006)Lyhyt kuvaus: Koulu-uupumusta mitataan kolmella kysymyksellä, jotka perustu-vat Salmela-Aron ja Näätäsen kouluuupumusmittariin

90 L!"#$%&#'()*+,-#*-$#*(#(!("#.!' /001

BBI-10. Koulu-uupumus koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisestä asenteesta työhön jaopintojen merkityksen vähentymisestä sekä kyvyttömyyden ja riittämättömyyden tunteesta opiskelijana.Indikaattorin muodostus:13. Oletko kokenut seuraavanlaisia tunteita koulutyöhösi liittyen?- Tunnen hukkuvani koulutyöhön (Pisteytys: Ei juuri koskaan, Muutaman kerran kuussa=0; Muutamana päivänä viikossa=1; Lähes päivittäin=2)- Tuntuu, ettei opinnoillani ole enää merkitystä (Pisteytys: Ei juuri koskaan, Muu-taman kerran kuussa=0; Muutamana päivänä viikossa=1; Lähespäivittäin=2)- Minulla on riittämättömyyden tunteita opinnoissani (Pisteytys: Ei juuri koskaan, Muutaman kerran kuussa=0; Muutamana päivänä viikossa=1;Lähes päivittäin=2). Mukaan otettiin 3-6 pistettä saaneet vastaajat.

Terveysosaaminen ja oppilashuolto

Avun puutetta muissa kuin koulunkäyntiin liittyvissä asioissa, % (tieto saata-villa vuodesta 2006)Lyhyt kuvaus: Oppilas saa melko tai erittäin huonosti apua muihin kuin koulun-käyntiin liittyviin ongelmiinterveydenhoitajalta, lääkäriltä, koulupsykologilta, kuraattorilta ja opettajalta.Indikaattorin muodostus:11. Jos Sinulla on muita kuin koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, kuinka hyvin saat niihin apua seuraavilta henkilöiltä?- Terveydenhoitajalta (Pisteytys: Erittäin hyvin, Melko hyvin=0; Melko huonosti, Erittäin huonosti=1)- Lääkäriltä (Pisteytys: Erittäin hyvin, Melko hyvin=0; Melko huonosti, Erittäin huonosti=1)- Koulupsykologilta (Pisteytys: Erittäin hyvin, Melko hyvin=0; Melko huonosti, Erittäin huonosti=1)- Koulukuraattorilta (Pisteytys: Erittäin hyvin, Melko hyvin=0; Melko huonosti, Erittäin huonosti=1)- Opettajalta (Pisteytys: Erittäin hyvin, Melko hyvin=0; Melko huonosti, Erittäin huonosti=1). Mukaan otettiin 5 pistettä saaneet vastaajat.

Vaikea päästä kouluterveydenhoitajan vastaanotolle, % (tieto saatavilla vuodes-ta 2006)

91S!$.)* L!"#$%&#'()* L##(($

Lyhyt kuvaus: Oppilas kokee kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn melko tai erittäin vaikeaksi.Indikaattorin muodostus:23. Jos jostakin syystä haluaisit mennä koulusi terveydenhoitajan vastaanotolle, miten helppo sinne on mielestäsi päästä? (Pisteytys: Erittäin helppo,Melko helppo=0; Melko vaikea, Erittäin vaikea=1). Mukaan otettiin 1 pistettä saa-neet vastaajat.

Vaikea päästä koululääkärin vastaanotolle, % (tieto saatavilla vuodesta 2006)Lyhyt kuvaus: Oppilas kokee koululääkärin vastaanotolle pääsyn on melko tai erit-täin vaikeaksi.Indikaattorin muodostus:23. Jos jostakin syystä haluaisit mennä koulusi lääkärin vastaanotolle, miten help-po sinne on mielestäsi päästä? (Pisteytys: Erittäin helppo, Melkohelppo=0; Melko vaikea, Erittäin vaikea=1). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat.

Tyytymätön kouluterveydenhuoltoon henk.koht. asioissa, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Oppilas on melko tai erittäin tyytymätön koulun terveydenhuollon toimivuuteen keskusteltaessahenkilökohtaisista asioista, kuten seksi tai masennus.Indikaattorin muodostus:22. Kuinka hyvin koulusi terveydenhuolto toimii silloin, kun oppilaat haluavat keskustella henkilökohtaisista asioistaan (esim. seksi, masennus)?Oletko siihen (Pisteytys: Erittäin tyytyväinen, Melko tyytyväinen=0; Melko tyyty-mätön, Erittäin tyytymätön=1). Mukaan otettiin 1 pistettä saaneetvastaajat.

Toistuvia käyntejä kouluterveydenhoitajan vastaanotolla, % (tieto saatavilla vuodesta 1996)Lyhyt kuvaus: Vähintään kolme käyntiä koulun terveydenhoitajan vastaanotolla lukuvuoden aikana.Indikaattorin muodostus:Kuinka monta kertaa olet tämän lukuvuoden aikana käynyt koulusi terveydenhoi-tajan vastaanotolla?(Pisteytys: En lainkaan, Kerran, Kaksi kertaa=0; 3 kertaa tai useammin =1). Mu-kaan otettiin 1 pistettä saaneet vastaajat