TOTTA VAI TARUA?

10 väitettä Porin seudun kuntajakoselvitykseen liittyen

Timo Aro ja Jarmo Asikainen Helmikuu 2015

VÄITE 1: Kuntaliitoksista ei ole mitään hyötyä eivätkä ne tuo edes säästöjä

Kuntaliitosten hyödyllisyydestä tai haitoista ei ole yhtenäistä

tutkimuksellista näyttöä suuntaan tai toiseen. Tulkinnat ovat täysin

riippuvaisia valitusta näkö-kulmasta tai millä aikavälillä asiaa tarkastellaan.

Lyhyellä aikavälillä kuntaliitoksista ei ole yleensä taloudellista hyötyä

fuusiokustannusten jne. vuoksi. Kuntaliitoksella tavoitellaan tulevaisuuden

kehitystä mahdollistavia vaikutuksia alueen elinvoimaisuuteen ja

kilpailukykyyn sekä palvelujärjestelmän kokonaiskehittämiseen. Nykyisen

toimintaympäristön muutospaineissa ei ole perusteita puhua juurikaan

varsinaisista kuntaliitoksen säästöistä, vaan kyse on pikemminkin

mahdollisuuksista siirtää vapautuvia resursseja uusiin kasvaviin tarpeisiin.

Hyödyt tulevat esiin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun voidaan keskittyä

henkilöstön käyttöön, palveluiden järjestämiseen, toimivaan palveluverkkoon

ja vahvaan elinvoimapolitiikkaan.

Kuntien optimikoosta ei ole myöskään tutkimuksellista näyttöä, vaan

optimaalinen väestömäärä riippuu siitä, mistä palvelusta on kyse ja onko

palvelu työvoima- vai pääomavaltainen.

Useilla toteutuneilla kuntaliitoksilla on negatiivinen kaiku ja epäonnistumisen

leima: huonot kokemukset ylikorostuvat ja onnistuneista kuntaliitoksista

yleensä vaietaan. Hyvä esimerkki onnistuneesta kuntaliitoksesta on

esimerkiksi Porin ja Noormarkun kuntaliitos.

VÄITE 2: Pieniä kuntia tarvitaan Porin suurten velkojen maksajiksi

Kolikolla on kaksi puolta: velkojen ja varallisuuden määrä. Yhtä ei voi

tarkastella ilman toista.

Porilla on selvitysalueen kunnista eniten kunta- ja konsernilainaa

asukasta kohden, mutta myös eniten varallisuus- ja

sijoitusomaisuutta.

Porin nettovarallisuuden ja sijoitusten määrä on keskimäärin kolme

kertaa suurempi kuin muissa selvitysalueen kunnissa.

Porin velkamäärä on kaikkien Manner-Suomen kuntien keskitasoa ja

suurten kaupunkien joukossa keskitason alapuolella. Porin konser-

nivelat ovat 15 suurimpaan kaupunkiin verrattuna neljänneksi

alhaisimmat, konsernin rahavarat 6:nneksi korkeimmat ja

konserninkertynyt ylijäämä 7:nneksi korkein asukasta kohden

laskettuna vuoden 2013 tilinpäätöksen perusteella.

Väestömäärältään ja taloudeltaan pieni kunta on ”yliherkkä” muu-

toksille. Kokonaistaloudellisesti vahvemman kunnan talous kestää

paremmin äkilliset ja ennakoimattomat kustannuserät (esim.

lastensuojelu, sisäilmaongelmat, suuret työpaikkamenetykset jne.).

VÄITE 3: Porin seudun kunnat eivät muodosta toimin-nallisesti yhtenäistä eikä kiinteää aluetta

Yhdistymisen perusedellytykset ovat pääasiassa alueellisia ja

toiminnallisia reunaehtoja, kuten alueen sijainti ja alueen kasvu-

potentiaali, kuntien toiminnallinen suuntautuminen, luontaisen

pääkeskuksen olemassaolo, aika- ja matkaetäisyydet pääkeskukseen

ja kuntien taloudellinen tilanne. Porin seutu on aika- ja

matkaetäisyyden sekä asutuksen, työpaikkojen ja palveluiden

sijainnin näkökulmasta yksi kiinteimmistä ja tiiviimmistä

kaupunkiseuduista koko maassa. Alue muodostaa luontevan

asukkaiden elämänpiirin

Noin 30 kilometrin kehällä Porin torilta asuu noin 120 000 ihmistä ja

sijaitsee yli puolet koko maakunnan työpaikoista ja yrityksistä. Porin

seutu muodostaa Porin ja Kokemäen välillä yhdyskuntarakenteen

näkökulmasta lähes yhtenäisen taajama-alueen. Luvia ja Pomarkku

muodostavat rusetin yhtenäisen asutus- ja työpaikkakäytävän

ympärille.

Alue muodostaa toisiin vahvassa riippuvuudessa olevat yhteiset työ-,

asiointi-, palvelu-, asunto- ja vetovoimamarkkinat. Esimerkiksi

enemmän kuin joka toinen ulvilalainen tai luvialainen pendelöi

päivittäin Poriin. Suurin osa muutoista tapahtuu selvitysalueen

kuntien välillä. Alueen kuntien välillä on vahva keskinäisriippuvuus,

joka perustuu historialliseen kehitykseen, seutua halkoviin liikenne-

käytäviin ja alueen laaja-alaisiin sopimus- ja yhteistyöjärjestelyihin.

VÄITE 4: Palvelut lopetetaan pienistä kunnista ja ne karkaavat Porin keskustaan

Uuden kunnan pinta-alan kasvaessa syntyy ristiriitoja palveluiden tehokkuus-

ja tasaisuustavoitteiden välillä. Jos tehokkuustavoitteita korostetaan liiaksi, on

vaarana, että lähipalveluihin ei panosteta riittävästi. Erityisesti uuden kunnan

reuna-alueiden asukkailla on perusteltu huoli heidän lähipalveluidensa

säilymisestä. Palveluja ei kuitenkaan lopeteta ”piruuttaan” ja keskitetä Porin

keskustaan.

Keskeiset lähipalvelut eivät karkaa mihinkään. Lähipalvelut keskitetään

aluekeskuksiin eli nykyisten kuntakeskusten alueelle Ulvilaan, Nakkilaan,

Kokemäelle, Luvialle, Pomarkkuun ja Poriin. Porissa on useampia

aluekeskuksia keskustassa, Meri-Porissa ja Noormarkussa. Aluekeskuksissa

tuotetaan kaikki keskeiset lähipalvelut ihmisen sujuvan arjen näkökulmasta.

Noormarkku on hyvä esimerkki kuntaliitoskunnasta ja aluekeskuksesta, jossa

palvelutarjonta on säilynyt ennallaan tai jopa parantunut resurssien kasvaessa.

Uuden kunnan alueelle muodostetaan lähipalvelualueet, joiden tarjonta

määritellään vuosittain palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä.

Vaikeasti hallittavien seudullisten yhteistyörakenteiden ja –järjestelmien

byrokratia poistuu ja ”himmeleiden” määrä vähenee eikä niitä tarvita, kun

palveluverkko on kaikille yhteinen. Kunnilla on mahdollisuus purkaa osa

hallinnon päällekkäisyyksistä ja siirtää näin vapautuvia resursseja esimerkiksi

hoiva- ja hoitopalveluihin, joissa palvelutarpeet kasvavat väestön ikääntymisen

myötä.

VÄITE 5: Pori lopettaa ensimmäiseksi pienet kyläkoulut ja lukiot

Jokainen kunta sitoutuu yhdistymissopimuksen hyväksyessään

viemään loppuun omaa kouluverkkoa koskevat suunnitelmansa

ennen uuden kunnan käynnistymistä 1.1.2017. Osa selvitysalueen

kunnista on tehnyt kouluverkkoa koskevat ratkaisut ja osa siirtänyt

päätöksiä. Jokaisen kunnan alueella on paras tietämys ja

asiantunte-mus omasta kouluverkostaan.

Yhteisenä tavoitteena on edistää yhtenäiskouluratkaisuja.

Lukioverkkoa koskevat päätökset riippuvat opetus- ja kulttuuri-

ministeriön päätöksistä järjestämislupia koskevan ratkaisun jälkeen.

Yksi vastuullinen järjestäjä voi tarkastella lukioita koko alueella

opetuksen ja oppilaiden etujen näkökulmasta. Tulevasta

päätöksestä riippumatta lukiokoulutusta toteutetaan ensisijaisesti

lähiopetuksena ja sitä täydennetään etäopetusta kehittämällä.

Porin selvitysalueen kuntien asukkaiden aika- ja matkaetäisyys

paikasta toiseen on alhainen, joka mahdollistaa toimivan

tulevaisuuden toisen asteen koulutusverkon luomisen alueelle.

VÄITE 6: Kuntien henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja estää merkittävien talous-hyötyjen saamisen

Kuntien vakinaisen henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja perustuu

kuntarakennelakiin. Irtisanomissuoja vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta

verrattuna avoimen sektorin käytäntöihin, mutta ei ole käytännössä oikea

ongelma henkilöstötarpeen suuren muutoksen ja eläköitymisen suuruuden

vuoksi usealla toimialalla ja ammattiryhmässä. Tehdyissä kuntaliitoksissa

on voitu henkilöstön, erityisesti hallinnon henkilöstön, eläke- ja muuta

poistumaa hyödyntää merkittävästi enemmän kuin ei-kuntaliitoskunnissa.

Porin selvitysalueella on vakinaista henkilöstöä tällä hetkellä noin 8600.

Näistä eläköityy noin 3700 henkilöä eli enemmän kuin neljä kymmenestä

siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Useissa ammattiryhmissä noin

puolet nykyisestä henkilöstöstä poistuu kymmenen vuoden sisällä.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteihin kohdistuu päinvastoin

suuri rekrytointitarve löytää uutta henkilöstöä.

Jatkossa huolet henkilöstön paisumisen sijaan liittyvät pikemmin

henkilöstön saatavuuteen eli mistä saadaan riittävästi osaavaa,

ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilöstöä kuntasektorille. Kilpailu

ammattitaitoisesta työvoimasta kiristyy

Uudesta kunnasta ei ole tulossa myöskään ”herrojen paratiisia”, sillä suuri

osa johtavista viranhaltijoista on eläkeiässä. Jokaisessa nykyisissä kunnassa

tarvitaan oma hallinto ja ilman liitosta ei eläköitymistä voida

täysimääräisesti hyödyntää.

VÄITE 7: Pienen kunnan identiteetti ja vaikutusmahdollisuudet katoavat kuntien yhdistyessä

Omaan kotipaikkaan liittyvä identiteetti on tunneperäinen asia eikä se katoa

mihinkään. Omaan kotikuntaan, kaupunginosaan tai kylään liittyvä

identiteetti päinvastoin usein vahvistuu muutostilanteissa. Identiteetti ei

ole sidottu kuntien hallinnollisiin rajoihin.

Kuntaliitoksiin liittyvissä tutkimuksissa on osoitettu, että esimerkiksi

äänestysaktiivisuus laskee kuntakoon suurentuessa ja varsinkin monikunta-

liitosten yhteydessä. Jos kuntalaiset kokevat, että heillä ei ole riittävästi

mahdollisuuksia vaikuttaa, on todellisena vaarana vieraantuminen uudesta

kunnasta. Vieraantumisen pelko on suurin uuden kunnan reuna-alueiden

kylissä. Demokratia ei kuitenkaan katoa yhdessä yössä.

Osallisuus- ja vaikutusmahdollisuuksien koetaan heikentyvän, koska päättäjät

tai päätöksentekoelimet eivät ole tuttuja ja turvallisia ”oman kylän” naisia ja

miehiä. Vaikka luottamushenkilöiden ”läheisyys” ja ”tuttuus” vähenee, usein

edustuksellisen demokratian laatu paranee, kun poliittisten ryhmien määrä

monipuolistuu. Luottamushenkilöpaikkojen määrän väheneminen on fakta,

mutta se ei tarkoita demokratiavajetta tai päätösvallan vähenemistä.

Porin selvitysalueella asukkaiden osallisuus- ja lähivaikuttamismahdol-

lisuuksia vahvistetaan mm. asukas- ja palveluraadeille. Aluekeskusten

aktiivista toimintaa tuetaan toiminta-avustuksilla ja muilla tavoin niin kuin

tähänkin saakka. Aluekeskuksiin tulee lisäksi uutena toimintamuotona ns.

aluevastaavat, jotka toimivat välittäjinä ja yhteystahoina uuden kunnan

sisällä.

VÄITE 8: Alueen johtavan keskus-kaupungin Porin päätöksen-tekokulttuuriin tai johtami-

seen ei voi luottaa

Pienten ja isojen kuntien päätöksentekokulttuurit poikkeavat merkittävästi

toisistaan. Porin päätöksentekokulttuurille on ominaista voimakas

vastakkainasettelu. Poliittisten ryhmien ja erilaisten ideologioiden määrä on suuri,

jonka seurauksen valtaa tavoitellaan aktiivisesti sekä julkisuudessa että

kulisseissa. Jokaisella toimialalla on pienistä kunnista poiketen vahva

viranhaltijakoneisto ja ammattijohtajia.

Pienemmissä kunnissa poliittista valtaa käyttää usein yksi tai harvemmat

poliittiset ryhmittymät. Päättäjien vaihtuvuus on vähäinen. Päätöksenteko säilyy

pitkään jonkun ryhmittymän tai yksittäisten henkilöiden käsissä, joka tuo

ennakoitavuutta toimintaan ja muutokset ovat vähäisiä. Pienissä kunnissa

viranhaltijoiden määrä on vähäinen ja toimenkuvat laajoja erikoistumisen sijaan.

Suuret kunnat koetaan usein pienissä kunnissa raskasliikkeisiksi, joustamattomiksi

ja byrokraattiseksi, vaikka tutkimus- ja kehitystyötä tehdään paljon enemmän

uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämiseksi. Todellisuudessa esimerkiksi

palvelu-tuotannon kustannukset ovat usein asukasta kohden alhaisemmat kuin

pienissä.

Uusi kunta ei ole nykyinen Pori ja sen johtamistapa, vaan uuden

toimintakulttuurin muodostumiseen vaikuttavat kaikkien kuntien johtamis- ja

päätöksentekokulttuurit ja myös uuden kunnan oma organisaatiokulttuuri.

VÄITE 9: Suuri kaupunki lisää sosiaalisia ongelmia, juuret-tomuutta ja turvattomuutta

Suuren pelko on yleensä suuri asiassa kuin asiassa.

Kaikilla kaupunkiseuduilla alueen suurin kaupunki on aina suurennuslasin

alla, jolloin siihen kohdistuu perusteltuja ja perusteettomia väitteitä. Usein

negatiiviset väitteet perustuvat menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin,

jotka toistuvat uudelleen ja uudelleen alkuperäisestä asiasta poiketen.

Kaupungeissa on tutkitusti enemmän sosiaalisten ongelmien kasautumista ja

huono-osaisuutta. Kaupungin osa-alueiden väliset taloudelliset, sosiaaliset

ja terveydelliset erot ovat yleensä suuremmat kuin enemmän yhtenäis-

kulttuuria edustavissa pienissä kunnissa.

Muutostilanteissa usein kielteiset asiat ylikorostuvat myönteisten sijaan.

Negatiivisia menneisyyden tai nykyhetken asioita paisutellaan, mutta hyvistä

kokemuksista ja yhteisistä onnistumisista vaietaan.

Maantiede ei kuntaliitoksissa muutu, ei myöskään lyhyellä aikavälillä

olemassa oleva asutus. Asukaslukuun ja asutuksen sijoittumiseen

vaikutetaan vetovoimatekijöillä. Monimuotoiset asumismuodot vahvistavat

hyvän elämän edellytyksiä. Suuri kunta ei ole vain yksi , vaan se muodostuu

keskusta-alueesta, erilaisista lähiöistä, taajamista ja kylistä. Samoin uusi

kunta on alueiden koostuma ja jokainen aluekeskus on myös kuntalaisten

hyvinvoinnin edistämisestä vastuussa.

VÄITE 10: Kuntien yhdistymisen sijaan on parempi lisätä ja tiivistää kuntien välistä yhteistyötä

Porin selvitysalueen kuntien välillä on lukemattomia erilaisia

yhteistyö- ja sopimusjärjestelyjä. Sosiaali- ja terveyspalveluihin,

toisen asteen koulutukseen, hankintatoimeen, elinkeinopolitiikkaan,

teknisiin palve-luihin, kaavoitukseen, jätevesien käsittelyyn,

ympäristöterveydenhuol-toon jne. liittyviä asioita toteutetaan joko

sopimusten tai yhteistoimin-ta-alueiden avulla. Seudullisten

”himmelien” hallinta ja omistajuus on haastavaa. Lisäksi jokainen

yhteistyömuoto vaatii erillisen hallinnon ja hallinnon työtä. Kun

korostetaan yhteistyön lisäämistä tai tiivistämistä, niin se

päinvastoin korostaa sitä, että ei haluta tehdä yhteistyötä

Yksi vahva alueellinen kunta on vahvempi, elinvoimaisempi ja

toimintakykyisempi kuin nykyiset kunnat erikseen. Merkittäviä

muutospaineita aiheuttavat jatkossa erityisesti väestön

eläköityminen ja ikääntyminen, palvelutarpeiden kasvaminen,

kuntien talouden heikkeneminen, kuntien henkilöstöpulan

lisääntyminen ja käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Usean kunnan yhdistyminen antaa mahdollisuuden suuren

kertamuutoksen tekemiseen. On parempi tehdä kerralla riittävän

suuri muutos kuin monta pientä muutosta peräkkäin.

Parhaimmillaan uusi kunta vastaa kokonaista työssäkäyntialuetta

Viime kädessä kyse on TAHTOTILASTA ja LUOTTAMUKSESTA!

YHDISTYMISEN TAHTOTILA

1. Yhteinen vastuu koko

alueesta

2. Yhteiseksi koetut mah-

dollisuudet ja uhat

3. Luottamus toisia kohtaan

4. Tahto osallistua

uuden kunnan valmisteluun

5. Valmius unohtaa vanha

asiat ja kuntarajat

6. Kyky sopeutua

päätökseen

Lähde: mukaillen Arto Koski 2007

”Tulevaisuudesta on puhuttava. On kysytty, kuinka moni oikeasti uskoo, että kunta selviää esimerkiksi investoinneistaan vielä viisitoista vuotta. On harvoja käsiä siinä noussut. Sitten voidaan ruveta puhumaan, että kannattaisko edetä nyt kun voi vielä vaikuttaa?”