www.pasikallio.fipasinpalstat.blogspot.fiwww.seinajoenhelluntaiseurakunta.fiwww.facebook.com/groups/pasinpalstat

Sivu 1

423 - Nettijulkaisu 30.12.2015 - Tulostettava versio:

Näin uudenvuodenvaihteessa useimmat meistä tekevät lupauksia, joita sitten tavoitellaan alkavan vuoden aikana. Toiselle on tavoit-teena laihtuminen, liikunnan lisääminen, toiselle lupaukset saat-tavat liittyä hengellisiin kokemuksiin, rukoilemiseen, sanan tutkimi-seen ja seurakunnan ohjelmiin osallistumisiin. Sinänsä siinä ei ole mitään väärää, että asettaa itselle päämääriä, joita kohti kulkea. Onhan se ilo jonain päivänä todeta onnistuneensa jossain lupauk-sessaan ja saavuttaneensa sen tuoman hyvän palkinnon. – Tänään katsahdamme hiukan Raamatun lupauksiin. Lähdetään liikkeelle Jaakobin tekemästä lupauksesta, jonka hän teki tietyssä hetkessä elämänsä vaiheessa.

"Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: 'Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan Sinulle kymmenykset'." 1.Moos.28:20-22

Lukemamme esimerkkitapaus Raamatun lehdiltä osoittaa, millai-sella kunnioituksella Jaakob suhtautuu Jumalaan, - ja myös paik-kaan, jossa Hän kohtasi Jumalan. Jumala oli luvannut hänelle menestymistä ja, että hänen sukunsa tulisi olemaan hyvin suuri. Jopa maa-alue, jossa hän seisoi, luvattiin hänelle ja hänen jälke-läisilleen.

Tuossa vaiheessa Jaakobin elämä näytti inhimillisesti epävarmalta. Varmasti hän ymmärsi, että ilman Jumalan siunausta hänen elä-mänsä tulisi olemaan vain pieni pyrähdys - vailla sen suurempaa päämäärää. Nyt hänelle oli kuitenkin annettu ihmeellinen viesti, että hänessä tulisi jopa kaikki kansakunnat siunatuiksi!

Sivu 2

Jumalan kohtaaminen ja tulevaisuuden näkymien vaihtuminen val-tavan suuriin mittasuhteisiin, synnytti Jaakobissa pyhän pelon. Hän päätti antaa tulevasta menestymisestään kymmenykset Jumalalle!

Voisimmeko me, tämän päivän kristityt tehdä samanlaisia päätök-siä? Antaisimmeko tulevasta menestymisestämme kymmenykset Jumalalle? Tekisimmekö lupauksia Hänelle, joka kuitenkin on elä-män antaja - Hän, joka lopulta kuitenkin omistaa kaikki rikkaudet ja taivaallisetkin aarteet?

Haluan kiinnittää vielä yhteen sanaan huomiota, jota Jaakob käytti. Hän sanoi "jos." – Toisin sanoen, hän ei täysin tiennyt, millainen hänen tuleva menestyminen tulisi olemaan, siksi hän lupausta tehdessään käyttää sanaa "jos." – Hän sanoi: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni..." – Tämä antaa meille myös hyvän viitteen siihen, että voimme huolehtia perheestämme odottaen Jumalan johtavan askeleitamme. Saamme työtä tehtäväksemme, elättääksemme perhettämme ja maksaak-semme muut pakolliset velvoitteet. Jos Jumala suo enemmän, eli niin paljon, että voimme antaa omastamme muillekin, siihen on hyvä antaa lupaus kymmenyksistä. Ei kaiketi kukaan pysty maksa-maan tyhjästä pussista kymmenyksiä tai avustuksia? Itsekin saatan rukoilla; "Jumala, anna minulle niin paljon, että minulla on antaa Sinulle"! – Tiedän, että jos Jumala haluaa minulta jotain, kyllä Hän antaa sen ensin minulle. Tosin joudun rukoilemaan samaan hen-genvetoon myös, että "anna minulle viisautta käyttää varallisuutta niin, että voisin kaikella palvella Sinun hyviä tarkoituksiasi." (1.Kor.4:2)

Mistä syntyy sisäinen halu antaa suuri osa tuloista Jumalan käyt-töön? Ei varmastikaan toisen ihmisen pyynnöstä tai käskystä. Se ei synny mahtipontisen saarnan vaikutuksesta, vaan niin kuin Jaako-bin kohdalla, se halu syttyi Jumalan kohtaamisessa!

En itsekään tahtoisi vähäisestä omastani antaa toisille. En edes pysty siihen, mutta Jumalan kohtaamiset ovat muuttaneet mieltäni! Erään kerran, kun pelko työpaikan menettämisestä oli suuri, ja tu-levaisuus näytti täysin epätoivoiselta, eteeni tuli Jumalan sanan lupaus;

"Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie Hänelle kel-paa." Ps.37:23

– Tuossa hetkessä sisimpääni laski yliluonnollinen rauha ja tietoi-suus, että olen Hänen käsissään ja Hän pitää minusta huolen.

Sivu 3

Jumalan läsnäolossa tein päätöksen, että jos työsuhteeni jatkuu ja tällä tavoin pärjään, haluan antaa osan tuloistani Jumalalle. Nyt vuosia tuon hetken jälkeen, olen huomannut, miten Herra on pitänyt kaikesta huolen - siitä huolimatta, että joka tilistä annan osan Hänen valtakuntansa työlle. Tiedän, etten pysty antamaan, el-len itse saa. Mutta haluan pysyä päätöksessäni ja lupauksessani antaa Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Uskon, että Jumala auttaa meitä, kun ojentaudumme Häntä kohti uskossa ja kuuliai-suudessa.

Vapauttavan ja lohdullisen linjauksen voimme nähdä myös Paavalin opetuksesta. Näemme, miten myös hän kytkee antamisen hengelli-syyteen - kertoen Jumalan rakkauden olevan sytykkeenä aidolle antamisen halulle. Hänhän on itse rakkaus – ja täyttyessämme Pyhällä Hengellä, Hänen rakkautensa vaatii meitä elämään tahtonsa mukaisesti. (2.Kor.5:14)

"Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeil-len eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Juma-la on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niin kuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, Hän antaa köyhille, Hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti". Ja Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kai-kessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle." 2.Kor.9:7-11

Näihin sanoihin on hyvä päättää - ajatellen niitä kaikkia lupauksia, mitä Taivaallinen Isämme on meille sanassaan antanut. Voimme luottaa Hänen huolenpitoonsa, onhan Hän rikas antaja. Kulke-kaamme siis kohti lupausten täyttymyksiä, niin Jumalan lupauk-sissa, kuin omien lupaustemme kanssa. Olkoon tuleva vuosi siunattu Jeesuksen haavoitetuissa käsissä!

Sivu 4

422 - Nettijulkaisu 23.12.2015 - Tulostettava versio:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi Hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Sivu 5

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.

Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. – Luuk.2:1-20

Sivu 6

421 - Nettijulkaisu 16.12.2015 - Tulostettava versio:

Haluan kirjoittaa tänään muutaman rivin pettymyksistä - niistä tun-temuksista, joita kohtaamme suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja jopa Jumalaamme kohtaan silloin, kun ajattelemme olevamme oikeutettuja muuhun, kuin vallitsevaan olotilaan.

Toisinaan meidän on vaikea ymmärtää ja luottaa Jumalan tarkoi-tuksiin, siinä, että Hän johtaa meidät myös pimeän laakson halki. Ihmisinä olemme lyhytnäköisiä, emmekä jaksa odottaa sitä hetkeä, jolloin kaikki olisi taas hyvin. Elämäni kipeimmät menetykset ja nöyryyttävimmät hetket ovat kyllä satuttaneet, mutta nyt vuosien takaa niistäkin tilanteista on paljastunut selkeä tarkoituksellisuus. Jumala on hyväksi havainnut kurittaa ja kasvattaa minua ja se on hyvä! Usein itse olisin valinnut ja päättänyt toisin, mutta Jumalan tahto on ollut kuitenkin parasta. Kiitän tänään Jeesusta koko sydämestäni, että Hän toteuttaa armossaan taivaallisen Isän tahtoa myös minussa. En ansaitse sitä, en ole arvollinen, mutta Hänen rakkautensa ja armonsa riittää.

Usein olen löytänyt itseni valinnan paikalta. Kipeä sieluni on huuta-nut katkeruutta, mutta uudestisyntynyt henkeni on janonnut elä-mää ja yltäkylläisyyttä Jeesuksen armon ja anteeksiannon saatte-lemana. Vaikka usein olen vaipunut nurjuuteen ja jopa uskonut Saatanan valheen vääryyksistä, mitä minua kohtaan on tehty, jostain kuitenkin Jumalan Henki on muistuttanut, ettei Hän tahtoisi minun hukkaavan elämääni nurjuuteen ja katkeruuteen.

"Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armos-ta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja teke-mään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi." Hebr.12:15

Jumalisen suunnitelman hyväksyminen kipeiden ja vaikeiden asioi-den edessä on pienelle ihmiselle suuri haaste. Luottamuksen Jee-sukseen asettaminen - niin lankeemuksissa kuin toisten haavoit-tavissa miekanpistoissa - ottaa usein lujille, mutta on kyllä sen ar-voista.

Sivu 7

Mitä olisinkaan menettänyt, ellen olisi irrottanut ja väkisin vääntä-nyt itseäni irti nurjista ajatuksistani ja toisten pahoista tekemisistä? Katsellessani tänään seurakuntaani Pyhän Hengen virvoittavien tuulien keskellä, omaa perhettäni ja muitakin yhteisöjä, tiedän että kilvoittelu on ollut sen arvoista.

"Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää." Ps.101:4

Anteeksianto Jeesuksen hyvyyden tähden kannattaa. Toisinaan on hyvä heittää kaikki pahat teot, sanat ja asenteet olan yli pois! Kuinka monia vuosia elämästämme valuukaan hukkaan vain siksi, että suljemme sydämemme katkeruuteen. Olen siihen kyllä täysin oikeutettu, mutta sen hinta on kuolema ja kurjuus. Pahan täytyy heittää tietoisesti pois. Siitä on luovuttava, koskipa se sitten omaa turmeltuneisuutta tai toisen heikkoutta. Pahuus sydämissämme synnyttää vain vihaa ja kovuutta, joka tekee tämän maailman kovin raskaaksi paikaksi elää. Kysymys ei siis ole niinkään siitä, kuka on tehnyt mitä, vaan siitä, mitä kannamme sydämessämme elämäm-me aineksina.

Oletko ajautunut seurakunnasta sivuun? Tiesitkö, että irronnut kä-tesi ei eläisi kauaakaan ilman ruumista? Samoin sinunkin tulisi olla seurakuntaruumiissa yhdessä veljien ja sisarien kanssa - saman armon perillisinä ja Jeesukselle rakkaina ihmisinä. Olemmehan Jumalan lapsia, ja olemme saaneet paljon itse anteeksi. Emmekö me voisi unohtaa menneet myös toistemme kohdalla? Voisimmeko antaa anteeksi ja jatkaa matkaa yhdessä eteenpäin? Usein olemme valinnan paikalla, seuraammeko mieluummin epäpyhäin ämmäin juoruja, kuin Jeesuksen Kristuksen viitoittamaa Jumalan lasten tietä? Voisimmeko ihastellen sanoa, kuullessamme toisten teke-mistä virheistä tai lankeemuksista; "mahtava ja valloittava juttu! Nämäkin synnit Jeesus sovitti ja kantoi ristille"!

Onko Jeesus saanut ottaa pois maailman synnin sydämestämme - niin omien, kuin toisten tekemien syntien? Oletko antanut puh-distaa sydämesi maailman hengestä ja pahuudessa mässäilystä? Voi, kun osaisin yhä enemmän täyttyä Kristuksen mielellä ja kirk-kaudella! Jeesuksen armollinen ja hoitava hyvyys saa meidät hylkäämään maailmallisen pahuuden ja se saa meidät rakastamaan ja näkemään jumalista hyvyyttä siellä, missä ihminen ei sitä näe. Ajattelepa Jeesuksen kohtaamisia. Nuo monet ihmiset olivat toi-vottomia, alas painettuja ja joitain oltiin jo kivittämässä kuoliaaksi, - mutta mitä teki Jeesuksen rakkaus? Miten Hän näkikään toivoa toivottomuudessa ja mahdollisuuksia mahdottomuudessa!

Sivu 8

Olkoon meillä se mieli, mikä Kristuksella oli. Oppikaamme Hänestä – Hänen armollisuudestaan ja rakkaudestaan, silloin voimme tulla yhteen seurakunnan keskelle - ilman vihaa ja epäilyksiä. Muista, että seurakunnassa ei ole kysymys sinun ymmärryksestäsi, näke-misestäsi ja kuulemisestasi. Seurakunta perustuu uskolle, joka lepää Jeesuksessa Kristuksessa. Tullessasi Jumalan lasten yhtey-teen, tulet Jeesukseen! Olet Hänessä joka on itse armo ja anteek-sianto. Olet Hänessä, joka on itse rakkaus.

Tule takaisin, vaikka sieluusi sattuu. Tule Jeesuksen läsnäoloon us-koen Häneen. Siirrä katseesi pois ihmisten inhimillisestä heikkou-desta ja surkeudesta ja USKO! Ajattele, että juuri heidän heikkou-tensa kautta Jumala on väkevä! Ymmärrä, että ihmisten ollessa heikkouden vallassa, Jumalan voima ei näyttäisi tulevan heistä, vaan Jumalasta itsestään!

Olen oivaltanut seurakunnan keskellä sitä, että ei ole niin väliä – kuka tekee ja mitä, - vaan se että saamme olla Jeesuksen läsnä-olossa ja oppia Hänestä! Juuri Häneen meidän tulee kiinnittää katseemme - silloin kun kysymys on omasta heikkoudestamme, mutta erityisesti myös silloin, kun näemme veljen ja sisaren olevan heikkoja. Tämä on ainut mieli, jolla kykenet olemaan seura-kunnan keskellä. Vain Jeesuksen rakkaudella, armollisuudella ja hyvyydellä täytettynä kykenet kulkemaan samaa matkaa toisten vajavaisten kristittyjen kanssa. Tarvitset vain ehyen ja puhtaan uskon Jeesukseen Kristukseen. Olkoon se johtotähti ja elämäm-me kirkkaus! Tule, elä ja koe - elämä - Jeesuksen läsnäolossa kaikesta heikkoudestamme huolimatta. Vielä tänään Jeesus sytyt-tää seurakuntiaan Pyhän Hengen tuleen. Juuri silloin sinua tarvi-taan! Oletko sinä se, joka sytytät, vai se, joka palaa ja levittää Ju-malan tulta? Oletko sinä se, joka huolehtii pyhien tarpeista - Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä pyhitetyistä Jumalan lapsista?

”Tulta Minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka Minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt”! Luuk.12:49

Sivu 9

420 - Nettijulkaisu 9.12.2015 - Tulostettava versio:

Saatamme muistaa Raamatun kertovan, että itsensä hillitseminen on Hengen hedelmä. (Gal.5:22) Se siis tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki vaikuttaa tämän piirteen toteutumista ihmisessä ja se on myös voima, jossa pystymme siihen.

Miten on, tarvitseeko meidän itse yrittää hillitä itseämme, jos se on kerran Pyhän Hengen työ meissä? Uskon, että tähän oikea vastaus on ojentautuminen ja myötäeläminen Pyhän Hengen tahdon mukaan. Käytännössä niin, että asetamme itsellemme samat päämäärät, mitä Pyhä Henki tahtoo - kulkien sitä kohti - ja samalla täytymme Pyhällä Hengellä täysin tietoisena riippuvaisuudestamme Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimasta.

On hyvin nöyryyttävää huomata lihallista heikkoutta ja vajavai-suutta. Se, ettemme kykene saavuttamaan itsessämme jumalisia hyveitä, pitäisi ajaa meitä kuitenkin ristin juurelle ja ammentamaan Jumalan voimaa. Toisinaan ihmisyyden keskellä on vaikea ymmärtää, ettei heikkoutemme ole Jumalalle mikään ongelma. Päinvastoin, Hän tahtoo, että toisimme heikkoutemme Hänen eteensä - voidakseen olla heikossa väkevä. (2.Kor.12:10, 13:3,4)

Yleensä saatetaan ymmärtää myös, että rauhallinen ja maltillinen ihminen hiljaisena hissukkana on hurskauden perikuva, mutta tutkiessamme Raamatun henkilöitä saatamme hyvin havaita, että heissä oli mitä erilaisimpia persoonia. Kuinka kiivas ja äkkipikainen olikaan Pietari - sanoja heittelemässä ja toisinaan miekkaa heilut-tamassa! Yhtäkkiä hän löytää itsensä kiroamasta Jeesusta ja väittämästä, ettei tunne koko miestä! – Silti tuo epävakaalta vaikuttava mies kulki Jumalan suunnitelmissa. Häntä valmistettiin

Sivu 10

alkuseurakunnan johtajaksi, joka eräänä päivänä avasi suunsa - sillä seurauksella, että tuhansia ihmisiä tuli uskoon!

Ylipäätään, kun katselee Pietaria - kaikesta heikkoudesta huoli-matta - voimme nähdä hänessä miehen, jossa Jumala vaikutti eri-tyisellä tavalla. Hän oli juuri se opetuslapsi, joka sai ottaa askeleita veden päällä Jeesuksen kanssa, hän oli se, jonka varjonkin osuessa sairaaseen ihmiseen, tuli terveeksi, hänen edessään vankilan lukittu ovet avautuivat itsestään ja hänen käsistään kahleet kirposivat. Pietari oli kuitenkin se opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä tunnusta-massa Jeesuksen Herrautta ja että Hän on Messias. Vaikka opetus-lasten joukossa oli useita hurskauden perikuvia, ei Jeesus valinnut heitä tärkeimpiä asioita varten. Sen sijaan Hän valitsi heikkoutta, että Hänen ihmeellinen voimansa tulisi näkyviin heikkouden kautta.

”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2.Kor.4:7

Vaikka meidän tulee harjoittaa itsensä hillitsemistä, tulee meidän siinäkin luottaa Pyhän Hengen voimaan enemmän kuin oman yrittämisen tuloksiin. Hengellisyyden harjoittaminen tulee meihin itsemme ulkopuolelta - lahjana Jeesukseen uskoville ihmisille. Osamme siinä on vain elää todeksi lupauksia, joita saamme lukea sanasta. Haluan muistuttaa meitä erityisesti Jeesuksen sanoista, lupauksesta, että paljoa ennemmin taivaallinen Isämme antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat! (Luuk.11:13) Lisäksi Raa-mattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä (Ef.5:18) - niin voimme aivan varmasti luottaa siihen, että on ensinnäkin mahdollista, mut-ta myös luvallista täyttyä Pyhällä Hengellä. Oikeutus Hengen täyteyteen tulee - ja myös Jeesuksen Herrauden tunnustamisesta, Jeesuksen sovitustyön kautta - uskoessamme Häneen.

”Kukaan ei voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.” 1.Kor.12:3.

Rohkaisen sinua tarttumaan sanan lupauksiin! Ruoki uskoasi niillä ja ojentaudu niitä kohti. Mitä Jumala on luvannut, sen Hän voi myös täyttää! Yksi tällainen ihmeellinen lupaus on;

”Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.” Fil.4:13

Ymmärräthän, ettei sinun itsessäsi edes tarvitse pystyä jumalisiin päämääriin! Sinäkin saat tulla vahvistumaan Hänen väkevyytensä voimassa! Juuri sinulla on oikeus pukea jumalinen sota-asu - ei taistellaksesi omien etujen ja päämäärien vuoksi, vaan ollaksesi

Sivu 11

aina valmiina Hyviä töitä varten ja kulkemaan kaikessa, ja aina Jumalan tahdossa.

”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maail-manvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuk-sissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliu-mille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväi-syydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta.” Ef.6:10-18

Itsensä hillitseminen - monen muun asian rinnalla - kuuluu siis ju-maliseen elämään Kristuksen kanssa. Tarvitsemme siinä - niin kuin kaikessa muussakin - Kristuksen armahtavaista laupeutta. Mutta kun näin on, tulee meidän muistaa Jumalan armo ja laupeus myös toinen toisemme kanssa. Mikä onkaan heikkoutesi ja vajavai-suutesi, osoita kanssamatkaajalle samaa ansaitsematonta armoa, mitä saat osaksesi Kristuksessa.

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, Hänen tuntemi-sensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyy-dellään, joiden kautta Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden val-litsee, niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsen-ne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudes-sa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. 2.Piet.1:2-8

Sivu 12

419 - Nettijulkaisu 2.12.2015 - Tulostettava versio:

"Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää." Job.9:10

Toisinaan on hyvä havahtua sen todellisuuden keskelle, että me ihmiset ja koko luomakuntakin on suuri ihme. Pienintä yksityiskohtaa myöden, niin täydellisesti toimivaa kokonaisuutta ei voi kuin ihastella! Ilman ihmisen turmeltuneisuutta ja lankeemusta syntiin, tämän maailman elämä kirkastaisi täydellistä Jumalan ihmettä.

Pelkästään ihmiskeho on valtava taidonnäyte jumalisesta viisau-desta. Miten onkaan mahdollista, että kykenemme liikkumaan, tahtomaan, ajattelemaan, tuntemaan, kommunikoimaan, rakenta-maan, luomaan kulttuureja ja toimintatapoja, miten ja mistä tämä kaikki on tullut? Miten opimmekaan erilaisia asioita ja pystym-mekään tekemään käsillämme mitä monimuotoisempia asioita?! Olemme ihmeellisesti luotuja! – Kiitos Herralle!

"Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, Sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, Sinä sen tiedät; Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, Sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat Sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota Sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei Sinun Henkesi olisi, minne paeta Sinun kasvo-

Sivu 13

jesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin Sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, Sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin Sinun kätesi minua taluttaisi, Sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: ’Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi’, niin ei pimeyskään olisi Sinulle pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus. Sillä Sinä olet luonut minun munaskuuni, Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat Sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet Sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle Sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.” Ps.139:1-18

Rakastan tämän psalmin sanoja! Ne innoittavat kerta toisensa jälkeen ajattelemaan, miten ihmeellinen meidän Jumalamme on, ja miten Hän on kaiken saattanut valmiiksi tahtonsa nojalla! Kiitetty olkoon Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus!

Ihmeitä toki tapahtuu myös yliluonnollisella tavalla. Ne ovat koke-muksia parantumisina tai muunlaisina rukousvastauksina, jotka eivät tapahtuisi ilman luonnollista ihmettä. Monet ovat saaneet kokea näitä elämää muuttavia kokemuksia, joilla Jumala rohkaisee pientä ihmistä uskossa ja kuuliaisuudessa eteenpäin. Onkin nähtä-vä, että ihmeet ja merkit, mitkä tapahtuvat Jeesuksen nimen voimasta, tapahtuvat aina Jumalan kunniaksi.

Raamattu kertoo jumalisista ihmeistä, mutta usein löytyy myös niitä, jotka eivät hyväksy Jumalan tekoja. Yllättävää on, että tällaiset ihmiset löytyvät usein uskonnollisista järjestöistä! Juuri heidän odottaisi ilolla iloitsevan ja riemulla kiittävän taivaallista Isää Hänen voimansa ilmenemisestä, mutta ei - he ovat vain täynnä omaa mieltään, eivätkä voi ottaa vastaan sitä hyvää, mitä Jumala tarjoaa meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Voit miettiä omaa asemaasi, kumpaan joukkoon kuulut, apostoliseen Hengen voiteluun, vai uskonnolliseen nurjuuteen?!

”Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: ’Päättäkää itse, onko oikein

Sivu 14

Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli. Sillä sivu neljänkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ’Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.' Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.’ Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuk-sesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla." Apt.4:18-33

Katsellessa apostolien motiiveja toimintansa keskellä alkuseurakun-nan aikoina, voimme nähdä yksinkertaisen ja puhtaan uskon Her-raan Jeesukseen Kristukseen. Heille ei ollut tärkeää oma kunnia tai yhteisönkään etu, vaan Jumalan tahto. Heidän tekonsa ja voimansa eivät perustuneet omaan viisauteen ja voimaan, vaan yksinomaan Pyhän Hengen täyteyteen. Tuossa voimassa he saivat kokea Juma-lan läsnäolon, eikä heidän tarvinnut pelätä vastustajiaan. He julis-tivat kaikkialla rohkeasti evankeliumia ja ihmeet ja merkit seura-sivat heitä!Lopunaikoja eläessämme, meidän on huomioitava myös eksyttävät ja valheelliset voimat. Raamattu kyllä neuvoo, että pitäytyessämme Jeesuksessa, emme eksy. Onhan niin, ettei meidän tarvitse etsiä ihmeitä ja tunnustekoja - ne seuraavat kyllä meitä Uskoessamme Jeesukseen puhtaasta sydämestämme.

Sivu 15

”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” 2.Kor.11:13-15

On hyvä muistaa Raamatun neuvot silloin, kun epäilemme jonkin ihmisen kautta tapahtuvia ihmeitä. "Hedelmistään puu tunnetaan" - ja se, että ihmisiä kääntyy joukoittain Jeesuksen seuraajiksi ja uskoon, tekevät parannuksen luopuen jumalattomuudesta, - anta-vat kastaa itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja vael-tavat seurakunnassa puhtain mielin - sellainen toiminta ei milloin-kaan ole paholaisen mieleen! Mitä näet, tai kuuletkin, seuraa sinä Jeesusta! Hän on uskomme kohde! Hän on tie, totuus ja elämä!

”Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä Hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrel-lansa. Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, Hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä. Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelas-tusteot. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasuunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot Herran edessä; sillä Hän tulee tuomit-semaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.” Ps.98:1-9

Sivu 16

418 - Nettijulkaisu 25.11.2015 - Tulostettava versio:

Minua innoitti valtavasti vanhan laulun sanoma, jota en ollut pysähtynyt niin syvästi ennemmin ajattelemaan. Useinhan saatam-me laulaa lauluja läpi, emmekä huomaa lainkaan, miten syvällistä sisältöä niissä on.

Tuossa laulussa lauletaan; "Niin kuin lähde taivahainen, valtava ja pohjaton. On se rakkaus ja armo, joka Jeesuksessa on." – Tämän laulun valitsi erään kerran mies, joka ei olisi ansainnut niin tehdä. Ei hän olisi saanut sitä laulaa, hänhän oli toisten silmissä se huonoin ja surkein luuseri ja epäonnistuja. Laulu jäi jopa kesken, johtuen terävästä ja kärkevästä huomautuksesta tuon miehen menneisyydestä.

Kuitenkin tuo laulu sisälsi juuri sen keskeisimmän sanoman, mitä Jeesus oli tullut tuomaan maanpäälle. Siksi halusin osoittaa sanat hänelle, - sanat, jotka Jeesus eräänä päivänä lausui: "Sitä hyvää osaa, minkä hän on valinnut, ei oteta häneltä pois." (Luuk.10:42)

Tuo mies oli valinnut osakseen taivaallisen lähteen, joka on ylen-palttinen armo Jeesuksessa Kristuksessa. Pienellä tarkastelulla havaitsemme kyllä, että jokainen meistä – vieläpä joka hetki - tarvitsemme samaa armoa. Asenteemme, ajatuksemme ja tekojemme puolesta ei ole niin täydellisiä, että voisimme osoittaa kovuutta, kylmyyttä ja vihamielisyyttä epäonnistunutta kohtaan. Ylpeytemme ja omahyväisyytemme monen muun väärämielisyyden ja himojemme kanssa tekevät meistä jokaisesta syntisiä.

”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpaltti-seksi.” Room.5:20

Sivu 17

Siksi tarvitaan ylenpalttista armoa, josta Raamatussa opetetaan niin, että syntisen kohdalla se on tullut suureksi. Niin kuin Jeesus jakoi laupeutta ja armoa jokaiselle katuvalle, niin tulee meidänkin tehdä. Tulee antaa tilaa tehdä parannusta - niin kuin taivaallinen Isämmekin on meitä kohtaan pitkämielinen. Jos meitäkään ei tuomita langettuamme tai epäonnistuttuamme, on meidänkin syytä oppia ajattelemaan armollisesti toinen toisistamme.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nyky-ajassa, sitä, että Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” Room.3:23-26

Syyttelyn sijaan, tulisi kehottaa valitsemaan osakseen sen hyvän osan, minkä eräänä päivänä Maria valitsi osakseen Jeesuksen jalkojen juuressa. Hänen läheisyydessään saamme kokea, miten sydämemme puhdistuu ja saamme voimaa elää tätä elämää. Voisimmeko valita osaksemme tuon valtavan lähteen, joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään?

Valtava ja pohjaton on se armon lähde, jota Jeesuksessa tarjotaan meille. Tämä on vain syytä muistaa myös silloin, kun kohtaamme toisen ihmisen syntisyyttä tai heikkoutta. Olethan sinä silloin se, joka lausuu hänelle sanat; "Sitä hyvää osaa, minkä hän on valinnut, ei oteta häneltä pois"!

Monet Raamatun kertomukset osoittavat Jeesuksen pohjatonta rakkautta Hänen kohdatessaan syntisiä ihmisiä. On täysin käsittämätöntä, että nainen, jonka elämä oli haureuden harjoittamista, sai olla Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän vuodattaa kyyneleitä Jeesuksen jaloille ja kuivasi niitä hiuksillaan. Tuossa hetkessä pyhyys ja moraaliton saastaisuus kohtaavat sillä seurauksella, että tuo nainen kokee jumalisen valon tulevan sydämeensä. Hän saa kaikki syntinsä anteeksi.

Mitä ajattelet, olisiko tuo nainen löytänyt elämänsä kääntymyksen ja muutoksen, jos Jeesus olisi potkinut hänet pois luotansa? Miten meistä, tämän päivän Jeesukseen uskovista voisi näkyä tämän-kaltaista rakkautta syntiselle ja elämänsä otteen menettäneen kohdalla? Voisimmeko osoittaa valtavaa ja pohjatonta rakkautta

Sivu 18

jokaista kohtaan - myötäeläen ja hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on? Olemmehan nähneet, miten Jeesuksen läsnäolo muuttaa niitä, jotka Hänen tykönsä tulevat! Jospa Jumalan oma voima saisi aikaan muutoksen ja halun elää puhdasta ja pyhää elämää. Uskon, että meidän tehtävä on viedä ihmisten luokse valtava ja pohjaton jumalinen armo ja rakkaus.

”Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos.” Joh.6:37

Jeesuksen elämää tarkastellessa, voi hyvinkin havaita, ettei Hän ol-lut kiinnostunut ihmisten synneistä. Hän välitti sielusta, joka oli kulkemassa kohti ikuista tuhoa ja kadotusta. Hän tahtoi pelastaa syntisen, parantaa sairaan ja lohduttaa murheellisia. Hän oli vastaus todelliseen sielun hätään ja sitä Hän on vielä tänäänkin.

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Mark.2:17

Mikä on vastuumme Jumalisuuden eteenpäin viemisessä? Ymmär-rämmekö, että tehtävämme on viedä Jeesuksen luonteenpiirteitä ihmisten luokse, - sen sijaan, että moralisoimme ja huo-mauttelemme ihmisten synneistä! Entäpä, jos eräänä päivänä joudumme vastaamaan Jumalamme edessä Hänelle, miksi kan-noimme Hänen nimeään, mutta teoillamme kielsimme Hänet?! Miksi emme oppineet Hänestä ja toimineet, niin kuin oli Hänen toimintaperiaatteensa? Mitä vastaamme silloin Jumalalle? Entä ne monet, jotka joutuivat kadotukseen sen tähden, että potkimme heidät pois - nälvien heitä heidän heikkouksistaan ja synneistään?!

Saadessamme jumalista armoa ja rakkautta valtavasti ja pohjat-tomasti sydämiimme, sen tulee heijastua sieltä ulospäin toisillekin. Se on vastuumme ja se saa Pyhän Hengen voitelussa aikaan sen, että kuva Kristuksesta saa oikean muodon ihmisten edessä. Silloin ihmiset ymmärtävät, että heidän sydämensä kaipausten täyttymys on juuri tuollaisessa jumalisuuden osallisuudessa. He kaipaavat päästä myös valtavan ja pohjattoman armon ja rakkauden syleilyyn Jeesuksessa Kristuksessa!

Pyydä rukoillen, että Jumala saisi vallata sydämesi Pyhän Hengen läsnäoloon ja tuleen. Kuinka Hän toivookaan, että se olisi jo syttynyt! Anna Hänen sytyttää sydämesi Jeesuksen rakkauden tuleen! Anna Hänen valloittaa sydämesi pohjattomalla ja valtavalla hyvyydellä. Muistathan, että sinulla on lupa ja oikeus täyttyä Pyhäl-lä Hengellä! Hän on itse luvannut sen sinulle! Jeesuksen sovitus-työn ja lunastuksen kautta saat olla osallinen Pyhään Henkeen. "Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen

Sivu 19

niille, jotka sitä anovat" - Tartu tähän lupaukseen ja ano Hengen täyteyttä! Tule kokemaan ja maistamaan yhä uudelleen ja uudelleen valtavaa ja pohjatonta armoa ja rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa!

417 - Nettijulkaisu 18.11.2015 - Tulostettava versio:

Raamatun sanoman vaikutus Pyhän Hengen eläväksi tekevän voiman saattamana avaa silmiemme eteen äärettömän rikkaan ja hyvyyden maailman.

”Rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhtei-nen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.” Filem.1:6

Mitä tarkoittaa "kaiken hyvän tunteminen Kristuksessa"? – Se on liittoon astumista Jumalan kanssa - uskoen Jeesuksen tuomaan lunastukseen, jonka varassa pääsemme irti synnistä ja lain tuo-masta kirouksesta. Tullessamme Kristuksen kautta jumalisuuteen, astumme hyvyyteen, jota tämä maailma ei voi käsittää.

”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Gal.3:13-14

Vaikka laki on sinänsä hyvä järjestyksen luojana, on se kuitenkin orjuuttavana tekijänä raskas taakka ihmiselle, - joka ei kykene

Sivu 20

kuitenkaan lakia noudattamaan kaikessa. Siksi tarvitaan armo ja anteeksianto - siksi tarvitaan Jumalan rakkautta ja laupeutta.

Miten pääsemme jumaliseen hyvyyteen? – Luimme äsken; "uskon kautta saisimme luvatun Hengen." – Se onkin ainoa keino jumalisuuteen pääsemiseksi. Usko Jeesukseen Kristukseen puhdis-taa meidät kaikesta synnistä ja saattaa meidät lapseuden asemaan, jossa saamme kokea taivaallisen Isän täydellistä huolenpitoa. Jeesuksen Herrauden alla - saamme täyttyä Pyhän Hengen voimas-ta. Tuon voiman läheisyydessä myös Daavid sai elää. Katsopa, miten hän luonnehti Jumalan läsnäoloa elämänsä keskellä:

"Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps.23:6

Sulaa hyvyyttä! – Voisiko nuo sanat olla sinun sanojasi? Voisinko minä kokea Jumalassani näitä tuntoja? Olen varma, että myös me voimme kokea ja elää todeksi nämä ihmeelliset ajatukset. Eihän Daavidinkaan elämä ollut helppoa. Hän joutui tosissaan taiste-lemaan - milloin villipetoja vastaan ja milloin vihollisiaan vastaan, jotka yrittivät saada hänet hengiltä. Miksi kuitenkin hän kokee näitä valtaisia tuntemuksia? Miten vankityrmässä istuvat Paavali ja Silas ylistävät Jumalaa kiittäen ja laulaen? Kysymys on Pyhän Hengen vaikuttamasta työstä heidän sydämissään. Vaikeuksien keskellä he ymmärtävät, että heidän kanssaan on ikiaikojen Jumala! Heidän auttajansa ja armahtajansa oli joka hetki heidän kanssaan – pimeissä laaksoissakin. Paavali muistuttaa tästä hyvyydestä, että se on niin ikään Hengen Hedelmä - eli Pyhän Hengen työ sydä-missämme. Sulaan hyvyyteen pääsemiseksi on tultava Jumalan tuntemukseen ja Hengen täyteyteen.

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitse-minen.” Gal.5:22

Hengen hedelmä on siis hyvyys, jota saamme elää todeksi - niin sydämen tuntoina, kuin asenteina lähimpiämme ja myös itseäm-mekin kohtaan. Hyvyys, joka on Jeesuksesta lähtöisin, saa meidät näkemään toivoa toivottomuudessa, vapautta ahdistuksissa ja parantumista sairauksien keskellä. Hyvyys ja laupeus ovat osamme Jeesuksessa Kristuksessa.

”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä” Ef.5:8-9

Sivu 21

Ymmärrämme, että hyvyys ei ole meistä itsestämme lähtöisin olevaa. Se annetaan erityisenä lahjana Jeesukseen uskoville, Py-hällä Hengellä täytetyille ihmisille! Saatamme puristaa, pinnistellä ja ponnistella, mutta inhimillisin voimin emme saavuta hyvyyttä ja laupeutta. Ne löytyvät Jeesuksen jalkojen juuressa, nöyrästä mielestä ja jumalisuuden täyttymyksestä. Valkeuden hedelmä tarkoittaa Kristuksen kirkkautta, joka valollaan häivyttää pimeyden ja pahuuden. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää ruokkia sisintään Hänen sanoillaan ja Pyhän Hengen täyteydellä.

”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä Hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Jes.61:10

Hyvyys perustuu siis Jumalan rakkauteen. Hän on itse rakkaus (1.Joh.4:8) ja hyvyydessään Hän tahtoo armahtaa jokaista ihmistä. Jumala rakasti niin paljon maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poi-kansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16)

”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrak-kaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa teke-miemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudesti-syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hä-nen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.” Tiit.3:4-8

Lukemastamme voimme poimia hyvin tärkeitä sanoja ja ajatuksia. Ensinnäkin Raamatun korostama pelastus Jeesuksen tuomassa armossa - ilman tekoja, ja sitten luemme Pyhän Hengen uudistuk-sen kautta tapahtuvasta muutoksesta. Puhuttiin myös vanhurs-kautumisesta Hänen armonsa kautta ja kuinka me siinä tulemme iankaikkisen elämän perillisiksi. Ja lopuksi kehotetaan ahkeroimaan hyvien tekojen harjoittamisessa. Voimme tehdä hyviä tekoja lain voimasta, sen tuoman pakotteen ja orjuuden alla, tai yksin-kertaisesti Jeesuksen tuoman sulan hyvyyden ja laupeuden val-taamina. Voit vain kuvitella, kumpi näistä on se vaihtoehto, jolla jaksat kauemmin ja innokkaammin tehdä kaikkinaisia hyviä tekoja!

Sivu 22

Mutta Minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa nii-den puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Matt.5:44-47

Tiedämme, miten voimattomia olemme näiden Jeesuksen sanojen äärellä. Emme kykene itsessämme tällaiseen hyvyyteen, että rakastaisimme meitä kiusaavia ihmisiä. Vain Pyhän Hengen voimassa, mekin saamme antaa aurinkomme loistaa - niin hyville, kuin pahoillekin. Jeesuksen tähden voimme rakastaa jokaista ihmistä, sillä Hänessä ymmärryksemme lisääntyy. Tarvitsemmehan itsekin joka hetki armoa, laupeutta ja anteeksiantoa. Emmekö voisi osoittaa sitä myös lähimmäisillemme? Uskon, että näillä alueilla meillä on paljon kasvunvaraa. Tulkoon sula hyvyys ja laupeus meidän kaikkien osaksi Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen Henkensä täyteydessä.

”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keske-nänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet omi-nanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itse-mielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room.12:9-18

Sivu 23

416 - Nettijulkaisu 11.11.2015 - Tulostettava versio:

"Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kris-tukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." 2.Kor.1:21-22

Paavali kirjoitti nämä sanat suuren ahdingon keskellä. Hän kertoi, miten Jumala oli pelastanut heidät suuresta kuolemanvaarasta ja miten monet ahdistukset olivat koetelleet heitä.

Paavalilla oli kuitenkin jotain, jota suuresti ihailen. Kaiken kärsi-myksen keskellä hän puhuu lohdutuksesta. Kuinka Jumalan Henki olikaan saanut vallata Paavalin sydämen ylistyksellä ja kiitoksella! Hän ei taipunut nurjuuteen, vaan tahtoi nähdä jumalisen lohdu-tuksen, toivon ja sen täyttymyksen, mikä on Kristuksessa.

Miten me kestäisimme vainoissa ja kuoleman vaaroissa? Voisim-meko mekin löytää lohdutuksen ja toivon siitä, miten runsaana kirkkaus tulee osaksemme siinä, missä Kristuksen kanssa kärsi-minen? Muistatko, miten erään kerran Paavali ja Silas ylistivät laulaen Jumalaa vankityrmässä? Siellä raskaitten kahleiden, kylmän kivilattian ja kirvelevien haavojen keskeltä kuuluu "kiitos Jeesus"! - Olisiko minusta siihen?

Miten voisimme iloita kärsimysten keskellä? Kuinka voisimme virit-tää ylistyslaulun - silloin, kun kaikki on inhimillisesti mennyttä ja rikkoontunutta? - Paavalilla oli sydämessään sinetti, joka oli tietoisuutta jostain, joka on enemmän kuin inhimilliset ajatuk-semme. Kun ajattelen uskoa Jeesukseen ja sen tuomaa kirkkauden toivoa, voin ymmärtää, että Jumala antoi uuden liiton sinetiksi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Tuo kallisarvoinen veren sinetti on luja ja pysyvä sinetti. Sitä ei murra synnin ja kuoleman valta. Se on ylitse kaiken! Se on toivo, joka kestää ikuisesta ikuiseen! Siksi

Sivu 24

tämän ajan lyhyt kärsimys ei ole mitään sen kirkkauden rinnalla, mikä meitä odottaa.

Sitten Paavali puhui Hengen vakuudesta. Toisaalla hän kirjoittaa, miten Jumala todistaa meissä Henkensä kautta, että olemme Hänen lapsiaan:

"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssa-perillisiä, jos kerran yhdessä Hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." Room.8:16-17

Näitä asioita on hyvä muistaa kärsimysten ja koettelemusten aikoina. Koko Raamatun opetushan tähtää siihen, että turvau-tuisimme ja uskoisimme Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hän on luvannut pitää meistä huolen ja siksi voimme luottaa Hänen lupauksiinsa. On totta, että mikään muu ei voisi varjella ja siunata meitä niin kuin Jumala sen tekee. Hän, joka on varsinkin uskovien vapahtaja, johtaa meidät ahdingosta vapauteen.

Luimme alussa Jumalasta, joka "on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." Tästä voimme ymmärtää myös, että sinetti ja vakuus sydämissämme ei ole meistä itsestään tulevaa, ponnisteluiden ja ajatusten voimalla syntyvää olotilaa. "Hän antaa" - toistuu usein Raamatun lehdillä. Hän antaa kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. Hän puettaa vanhurskauteen, eli pelastukseen ja Hän antaa armon lunastuksen ja sovituksen kautta. Hän on itse maksanut ylen kalliin hinnan, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh.10:10) On lohdullista tietää ja elää todeksi se tosiasia, että Hän on elämän antaja, sen ylläpitäjä, sen sisällön tuoja ja Hänessä on myös ainut toivo tulevaisuudesta ja toivosta!

Kun siis saamme Jeesuksessa tämän kaiken, asettakaamme koko elämämme Hänen varaansa. Hän on tie, totuus ja elämä - siis kaikki, mitä tarvitsemme! On suurenmoista nöyrtyä ja tulla Hänen alamaisuuteensa, hyljätä omia mielihaluja ja katsella Hänen kasvojensa kirkkautta. Mitä enemmän olemme Hänessä, ja mitä enemmän Hän saa kasvaa meissä, sitä enemmän koemme Paavalin tavoin iloa ja riemua elämämme keskellä. Opimme näkemään asioita oikeassa valossa ja ennen kaikkea Jumalan näkökulmasta. – Kyllä Hän luojanamme täysin tietää, mitä elämäämme tarvit-semme.

Sivu 25

"Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultu-anne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katselta-vina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskal-lustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestä-väisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei Minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr.10:32-39

Poimin Lukemastamme sanat: "teillä on parempi tavara, joka pysyy." - On lohdullista omistaa sydämessä aarre, jota mikään mahti ei voi ryöstää sieltä pois. Jeesus sanoi: "Sinä olet valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta sinulta pois." (Luuk.10:42) - toisaalla Jeesus opetti aarteesta, jota koi ja ruoste ei raiskaa. (Matt.6:20) - "Missä on sydämesi" -ajatus auttaa meitä kiinnittämään katseemme pysyvämpiin ja kestävämpiin asioihin.

”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Matt.6:21

Tämä maailma katoaa ja tuhoutuu, mutta uskovat saavat nostaa katseensa, sillä meitä odottaa kirkkauden toivo! - "Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri"!

”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Ef.4:30-32

Pyhä Henki on siis annettu sinetiksi sydämiimme Jeesuksen tuomasta pelastuksesta. Jeesuksen sovitustyön kautta meillä on oikeus tulla Jumalan lapsiksi ja lupauksen mukaan Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat. (Luuk.11:13)

”Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ymp-ärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanomme-

Sivu 26

han: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympäri-leikkaamatonna. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympäri-leikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ym-pärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin.” Room.4:9-11

Tässä puhuttiin "uskonvanhurskauden sinetistä," joka luettiin Aab-rahamille pelastukseksi. On ilo tietää, että sydämen usko Jeesuk-seen on se sinetti, jonka Pyhä Henki vahvistaa meissä. Ei siis ulkoiset teot, ympärileikkaukset, kasteet, (Gal.3:26-27) sakra-mentit yms. ole pelastuksen ytimessä, vaan sydämen usko Herraan Jeesukseen Kristukseen! Vaikka uskonvaellukseen sitten kuuluvatkin kuuliaisuuden askeleet, ne ovat kuitenkin vain vaatteita, jotka puetaan uskolle. Uskonnolliset rituaalit ovatkin kuin esille laitettuja vaatteita, kauniita kyllä katsella, mutta taistelun ja kilvoituksen päivänä pelkät vaatteet ja kulissit eivät riitä. Tarvitaan ruumis, eli sisältö vaatteisiin. Tarvitaan uskonelämä, joka on syntynyt Jumalan Pojan sanoista.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room.10:17

Sinetti ja vakuus sydämissämme on se kokonaisuus, minkä Juma-lan tunteminen ja usko Jeesukseen tuo sydämiimme. Jumala kyllä osoittaa ja vahvistaa sitä uskoa ja tietoisuutta, että olemme Hänen lapsiaan. Yksi lohdullisia ja rohkaisevia asioita on kokea ihmeellinen johdatus elämän asioiden keskellä, joka vahvistaa ja kertoo meille Jumalan lapseuden asemaa.

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." Room.8:14.

Halutessamme todistuksen siitä, että olemme Hänen lapsiaan, voimme rukoillen pyytää johdatusta matkamme varrella. Onhan lupaus myös siitä, että kulkiessamme rukoillen, Hän johtaa meitä. (Jer.31:9) - Johdatuksen ja ihmeellisen Jumalan avun kohtaaminen elämän keskellä, rohkaisee ja kasvattaa uskoa ja luottamusta. Täs-sä uskossa on hyvä ojentautua kuuliaisuutta kohti, luottaen yhä enemmän huolenpitoon, minkä Hän on luvannut.

Sivu 27

~ Kiitos Jeesus, että Sinä olet pelastajani ja lunastajani!

Kiitos syntien anteeksiannosta ja suuresta armostasi!

Jeesus, puhdista sydämeni, anna Pyhän Hengen täyttää minut!

Johdata tänään askeleitani! Auta minua, niin olen autettu.

Paranna minut, niin olen parannettu!Kiitos Jeesus, että elämäni saa olla

Sinun käsissäsi ja Sinä pidät minusta huolen. ~

- Aamen –

Sivu 28

415 - Nettijulkaisu 4.11.2015 - Tulostettava versio:

Millainen Jumala sydämessäsi on? Tunnetko Hänet ja tiedätkö mitä Jumala - taivaan ja maan Luoja - todellisuudessa on? – Näyttää siltä, että muovaamme usein mielemme maailmassa oman mielei-sen Jumalan, jota sitten rakastamme ja palvomme. Saatamme määritellä ominaisuuksia ja kuvitelmia, millainen Jumala on, ja toisinaan selitämme myös toinen toisillemmekin näitä ”usko-muksia.”

Viime vuosina olen kohdannut ihmisten jumalia, joista toiset ovat läpeensä ja pelkästään armoa, toisen jumala ei voisi koskaan satut-taa ja jonkun jumala vaatii jatkuvaa ja piinallista yhteyden pitoa, yrittämistä, pinnistämistä ja ponnisteluja. Joidenkin Jumala näyttäisi olevan seurakuntakulttuuri, kokoukset, ulkoiset puitteet ja osallistumiset.

Muistanet, miten Raamatun sana kieltää tekemästä minkäänlaista jumalankuvaa, jota sitten palvoisi jumalana. (2.Moos.20:4) On hämmentävää, miten lähellä meitä jokaista on unohtaa elävän Jumalan tunteminen ja lähdemme vaeltamaan oman mielemme ja halujemme mukaan - palvellen usein ja ennemmin omia mielihaluja ja himojamme. Saatamme jopa kuvitella, että oma järkimaail-mamme tai tunteemme on Jumalan tahto. Toisinaan ihminen omassa tyhmyydessään saattaa luulla, että kaikki ihmiset ja Jumalakin elää jonkin ihmisen oman pään ajatuksien kautta! Sellainen on ihmeellistä ja omahyväistä ylpeyttä!

Eräänä päivänä israelilaiset elivät samanlaista odotuksen aikaa, kuin me tämän päivän kristityt odottaessamme Herraamme Jeesusta Kristusta takaisin palaavaksi maanpäälle. Israelilaiset olivat Hoorebin juurella - vuoren, joka oli Jumalan kohtaamisen vuori. Mooses - tuon kansan johtaja oli mennyt vuorelle kohtaa-

Sivu 29

maan elävää ja totista Jumalaa - joka antoi hänelle myös ne kymmenen käskyn taulut, joiden sisältö on kantautunut vuosi-tuhansien takaa myös meille tärkeiksi elämänohjeiksi. Mooseksen viipyessä vuorella, kansa, joka tiesi Mooseksen vanhaksi mieheksi, alkoi epäillä. Heidät valtasi inhimilliset ajatukset siitä, että Mooses ei tulisikaan takaisin. "Ehkä hän oli kuollut."

Israelilaisten usko nojasi kansan johtajaan, eli hyvin inhimillisiin perusteisiin. Tämä osoittautui kestämättömäksi juuri sillä hetkellä, kun luottamusta olisi kipeinten tarvinnut. Jos he olisivat uskoneet Jumalaan, he olisivat luottaneet siihen, ettei Jumala jättäisi heitä ilman vastausta - niin kuin ei jättänytkään. Mooseksen tultua alas vuorelta, häntä kohtasi sydäntäraastava näky. Kansakunta oli koonnut ison määrän kultaisia koruja, valanut niistä kultaisen vasikan, jota he nyt ryhtyisivät palvomaan.

Odottaessamme Herramme paluuta, saatamme huomata korumme ja rikkautemme. Saatamme kiinnittää katseemme aineelliseen ja onnistumisiimme tehden niistä jumalkuvia palvottaviksemme. Olkoon se sitten näkyvää, tai näkymätöntä, sen ei pitäisi tulla esteeksi todellisen Jumalan tuntemiselle. Jumala nimittäin tahtoo, että oppisimme tuntemaan Hänet itsensä.

"Sillä laupeutta Minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." Hoos.6:6

Eläessämme uudentestamentin aikakautta, voimme huomata, ettei Raamatun opetus poikkea tästä ajatuksesta. Paavali jatkoi samoilla linjoilla tietäen, että ainut ihmistä ja koko ihmiskuntaa auttava tekijä on Jumalan tunteminen.

"Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tunte-mista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä." Apt.28:29-30

Paavalille oli äärimmäisen tärkeää, että seurakunta pysyy uskon ytimessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Niin hän usein kehotti seurakuntaa ja opettajia kiinnittämään katsetta uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan, Jeesukseen Kristukseen:

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varus-tuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangit-semme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2.Kor.10:5

Sivu 30

Paavalin oma usko oli myös kohdentunut Kristukseen miltei radikaalilla tavalla. Hänhän oli aikansa miltei koulutetuimpia juutalaisuuden ja jumalisuuden opin tuntijoita. Hän, fariseus - oli lukenut ja tiesi kaikki vanhantestamentin säädökset, mutta kohdatessaan Jeesuksen Kristuksen tuntemuksen, katsopa hänen mietteitään Jeesuksen läsnäolossa:

"Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurs-kautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta." Fil.3:7-10

"Älä tee mitään jumalankuvaa" - sisältää myös viestin siitä, ettei meidän tulisi kehittää edes mielikuvaa, joka olisi vain meidän oman päämme tuotoksia. Ei turhaan Raamattu kehota meitä tutkimaan uskomme laatua, sillä emme kestä koetusta, mikäli uskomme ei ole aitoa uskoa Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.

"Sillä vaikka Hänet ristiinnaulittiin, kun Hän oli heikko, elää Hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin Hänessä heikot, mutta me elämme Hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä." 2.Kor.13:4-6

Taas toisaalla myös psalmin kirjoittaja rukoilee Jumalan edessä sanoja, joita tahdon usein käyttää omassa rukouksessani, sillä tiedän, että Jumala ainoastaan voi vaikuttaa minussa Pyhän Hengen kautta aitoa ja oikeaa uskoa:

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps.139:23-24

Jeesus opetti myös, millä asenteella pääsemme vanhurskau-tukseen, eli kohti Jumalan tuntemusta. Nuo kaksi ihmistä rukoilivat, mutta toinen omisti hyvin nöyrän ja myös itsensä tuntevan mielen. Ehkä hän oli ymmärtänyt, mitä hän on ihmisenä Jumalansa edessä:

Sivu 31

"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaam-pana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk.18:10-14

Joskus onkin niin, että tietyt sanat toimivat ikään kuin avaimena jumalisuuden sisälle pääsyyn. Usein saamme lukea pelastuneiden ihmisten kysymyksiä, kuten: "mitä minun pitää tekemän," ja "kuinka voisin ymmärtää"? ja "auta minua epäuskossani." Tällaiset asenteet johtavat juuri oikeaan asenteeseen, kohdataksemme Jumalan armoa elämämme keskellä. Jumalahan laittoi yhdeksi vaatimukseksi nöyryyden saadaksemme osaksemme armon.

"Pilkkaajille Hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille Hän antaa armon." Snl.3:34

Tämä armon ominaisuus onkin ainoa tekijä Jumalassa, joka pelas-taa meidät. On ymmärrettävä, että tekomme, olemisemme ja omat ajatuksemme ei voi pelastaa ketään.

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef.2:8-10

Samantapaista nöyryyttä voimme havaita, kun Paavali opetti Jumalan kirkkauden tuntemisesta, että Jumala on antanut sen meihin - heikkoihin saviastioihin. Kysymys ei siis ole ihmisestä, joka tekee ja toimii, vaan Jumalasta, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, johon uskomme perustuu.

"Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

Sivu 32

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 2.Kor.4:5-7

Raamattu opettaa selkeällä tapaa millainen Jumala on. Siksi Hänen sanaansa kannattaa lukea ja antaa sen ohjata käsitystämme Jumalasta. Voimme nähdä toisinaan, miten Jumala oli kiivas uppiniskaista kansaansa kohtaan, samoin kuin monia Israelin vihollisiakin kohtaan. Niin usein ihminen on suututtanut Jumalan jumalattomuudellaan ja rakastaessaan pahuutta.

"Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskut-telijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." Room.1:28-32

Jumalan tuntemiseen pääseminen on siis ensisijaisen tärkeää oman ja myös toisten ihmisten pelastumisen tähden. Emmehän tahtoisi tulla Jumalan hylkäämiksi siksi, ettei meidän kelpaa pitää kiinni Hänen tuntemisestaan?

Minua ilahduttaa suuresti Jumalassa se piirre, että kuitenkin lopulta Hän ennalleen asettaa kaikki - olemaan juuri niin kuin pitääkin. Hän on tehnyt ihmisen kanssa liiton ja Hän tulee uudistamaan sen! Tulee päivä tässä maailmassa, jona kaikki ihmiset - pienimmästä suurimpaan - tuntevat Herran! Voi, kuinka odotankaan tämän maailman pahuuden päättymistä ja sitä hetkeä, jolloin Jumalan kirkkaus ja voima saa vallita koko maailmaa!

"Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä Hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se, jonka Minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun Minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka Minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen

Sivu 33

lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat Minut. Sillä Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr.8:7-12

Näitä pimeyden vuosia eläessä, toisinaan tuntuu, että ainoa ilo on todella Herran tunteminen, Hänen läsnäolonsa ja Pyhän Hengen täyteys. Maailman pahuus vyöryy joka paikkaan, ja sen tuomat seuraukset ovat nähtävissä kaikkialla. On kuitenkin valloittavaa tuntea Hänet, johon saamme joka hetki nostaa katseemme. Hän on tulevaisuuden ja toivon tuoja! Kun kaikki horjuu ja maahan sortuu, niin sana Herran kestää ikuisesti! Hän on kanssamme loppuun saakka!

Tahtoisitko sinä tulla täytetyksi Jumalan Hengellä? Tiesitkö, että juuri se tuo elämäsi keskelle kaipaamasi täyttymyksen ja tyydy-tyksen? Sinulla on lupa rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä Jumalalta. Jeesus itse on luvannut, että "paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat”! (Luuk.11:13) Tämä voitelu ja voima johtaa sinut koko totuuteen ja Pyhän Hengen valtaamana saat omistaa rauhan, joka varjelee sinut Jeesuksessa Kristuksessa! (Fil.4:7, 2.Tess.3:3)

Pyhän Hengen täyteyteen pääsemiseen sinun tulee tunnustaa sydä-messäsi täysi Jeesuksen Herraus. Raamattu nimittäin opettaa pääsyn Pyhään Henkeen tunnustamalla, että Jeesus on Herra!

"Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä." 1.Kor.12:3

Tämä toimii siis Jumalan antamana avaimena Pyhän Hengen osal-lisuuteen pääsemisessä. Uskosi kohde tulee siis olla Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ja sinun tulee tunnustaa, että Hän on Herra! Tuon Pyhän Hengen virvoittavan vaikutuksen alaisuudessa saat anoa viisautta, pyytää silmävoidetta, kuulevia korvia ja ymmärtäväistä sydäntä - Häneltä, joka on sinun Luojasi. Tahtoisithan sinäkin syventää Jumalan tuntemustasi?

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja käsittämättömät Hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran

Sivu 34

mielen? Tai kuka on ollut Hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut Hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä Hänestä ja Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki; Hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen." Room.11:32-36

414 - Nettijulkaisu 28.10.2015 - Tulostettava versio:

Synti sanana ei ole tämän päivän muotisana. Se haluttaisiin vesittää ja poistaa, niin että lopulta ihmiset saisivat elää täysin luvallisesti mielihalujensa mukaan. Tosiasia on kuitenkin, että synti on olemassa. Se vaikuttaa ruumiissamme ja elämässämme. Jumala on itse määrittänyt synnin ja on jopa sulkenut ihmisyyden synnin vankilaan. (Room.11:32, Gal.3:22) Kun jokin asia on vääryyttä ja pahuutta, se ei muutu sillä, että alamme väittämään asian olevan muuta. Eräänä päivänä joudumme vastaamaan teoistamme. (Hepr.9:27)

Kun kaikki ihmiset ovat syntisiä - pelkästään jo Raamatun sanan ilmoituksen perusteella - niin mistä uskossa ja pelastumisessa sitten on kysymys? Emme voi sille mitään, että syntiä on - jokaisessa uskovaisessakin. Jokainen lankeaa ja poikkeaa oman ruumiinsa heikkouden tähden - toiset ylpeyteen, toiset kateuteen, vihaan, valheeseen, pahanpuhumisiin, moraalittomuuteen, jne... Mikä vain onkaan heikkoutemme, se tekee meistä syntisiä. – Raamattua tuntevat ovat ymmärtäneet, että pelastuksessa on kysymys suhteesta Jumalaan, Hänen Poikaansa Jeesukseen Kris-tukseen, lunastukseen ja armolahjaan - uskon kautta. Tämä uskon suhde määrittelee myös suhdettamme syntiin ja pahuuteen. Jokainen Jeesusta rakastava ihminen alkaa vihata ja karttaa pahuutta. Se on

Sivu 35

parannuksen tekemistä, jossa asenne syntisyyttä kohtaan muuttuu inhoksi ja syntiä karttavaksi.

Toisin sanoen on kahdenlaisia syntisiä: Niitä, jotka elävät ja rakastavat syntielämää, ja niitä, jotka pyrkivät elämään erossa synnistä turvautuen Jumalan Pojan ikuiseen sovitusuhriin ja ottaen siinä armon avuksi oikeaan aikaan. Toiset eivät siis kuulu synnille - synnin olemassaolosta huolimatta. He ovat ymmärtäneet, että ainoa synnistä vapauttava ja puhdistava lähde on Jeesuksen Kristuksen Pyhä Sovintoveri. Tuo avoin lähde on jokapäiväistä puhdistumista varten, niin kuin ruumiimmekin pesemme likaannut-tuamme, samoin saamme huutoa sielumme synneistämme.

”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sak.13:1

Mikä sitten on vanhurskautta, jos me kaikki olemme syntisiä? – Se onkin jotain, joka annetaan meille meidän ulkopuolelta - lahjaksi ja ansiotta! Se on Jumalan lupaus jokaiselle, joka uskoo Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen!

Mitä hyötyä sitten parannuksen tekemisestä on, jos kuitenkin ruumiissamme asuu synti? Parannuksen tekeminen on enemmän asenne, kuin jokin yksittäinen teko. Se on luja päätös kuulua Jeesukselle, joka on voittanut synnin vallan. Paavali opetti uskovia, etteivät he antaisi synnin hallita kuolevaisessa ruumiissaan. Miksi hän näin opetti USKOVIA? Juuri siksi, että synti asuu yhä edelleen uskovien ruumiissa!

”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliai-suuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Room.6:11-18

Sivu 36

Synnin hallintavaltaa katsellessa, voi ymmärtää sen pahan merkitystä elämälle. Syntihän pyrkii hallitsemaan ja sitomaan meidän sieluamme, omaatuntoamme, henkeämme, asenteitamme, tottumuksiamme, järkimaailmaamme, ystävyys-suhteitamme, ja ennen kaikkea jumalsuhdettamme. Synti siis vaikuttaa aivan kaikkeen - rappeuttaen ja vieden pohjaa pois hyvältä elämältä. Tähän kaikkeen Paavali sanoi: "ÄLKÄÄ ANTAKO SYNNIN HALLITA"! – Juuri siitä on kysymys parannuksen tekemisessä. Se on asenne ja tietoisuus synnin vallan kukistamisesta - Jeesuksen ikuisen nimen ja Veren tähden!

Tämän oivaltaminen helpottaa myös toisten syntisten uskovien kohtaamisissa. On huomattavasti helpompi suhtautua armon työ-välineillä toisiin, kun huomaa, miten paljon itse saa Jumalalta armoa - joka päivä! Meidän tulee oppia antamaan anteeksi toistenkin rikkomukset, ettei synti pääse sitä kautta hallitsemaan meitä. Pahan juoni on näet se, ettei ole väliä, millä olet sidottu ja synnin vallassa, kunhan se vain pitää sinut otteessaan!

Synnin hallintavaltaa käsitellessä, on ymmärrettävä, että sanoutuu synnistä eroon - ennen syntiä, synnissä ja sen jälkeen. Missä vaiheessa vain pystyy tai kykenee, aina kannattaa vastustaa syntiä. Meitä ei vanhurskauta meidän lankeamattomuus ja kiusausten voittaminen, vaan se, että sanoudumme synnistä eroon Jeesuksen Sovintovereen turvautuen.

Voit olla varma, ettei yksikään meistä selviäisi taivaaseen, tai Ju-malan lapsena omin ponnistuksin ja teoin. Tarvitsemme Jeesuksen lahjoittamaa armoa, jonka varassa saamme sanoutua synnin kuolettavasta vallasta irti.

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef.2:8-10

Nähdessäsi siis syntisyyttäsi, nosta katseesi armahtajaan, sinun pelastajasi. Tunnusta ja hylkää synti - tietoisena siitä, että se ei saa enää vaikuttaa sinuun - Jeesuksen lunastuksen ja sovitustyön tähden! Elä tässä armossa ja puhtaudessa - Jeesuksen ihmeel-lisessä läsnäolossa. Hän antaa sinulle kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan!

”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo,

Sivu 37

olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan Hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomit-semaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kaut-tansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh.3:14-18

On siis kahdenlaisia syntisiä - niitä, jotka hyväksyvät syntisyytensä eläen siinä, ja sitten niitä, jotka sanoutuvat irti synnin hallin-tavallasta Jeesuksen nimessä, - uskoen Häneen, joka on varsinkin uskovien vapahtaja!

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta." 1.Tim.4:9-11

Sivu 38

413 - Nettijulkaisu 21.10.2015 - Tulostettava versio:

Muukalaiset ja kärsivät ihmiset ovat tämän päivän arkea. Olemme kohdanneet valtavan ja maailmanlaajuisen pakolaisongelman, joka tulee kuormittamaan yhteiskuntaa niin taloudellisesti kuin myös levottomuuksien kautta. Lisäksi pakolaisjärjestelmää käytetään räikeästi hyväksi niin sanotusti elinkeinopakolaisuutena. Miten ja ketä autamme - antaudummeko hyväksikäytölle vai autammeko todellisia kärsiviä ihmisiä? Miten voisimme olla edesauttamassa terrorismin kitkennässä sen sijaan, että autamme heitä levittämään väkivaltaisuutensa koko maailmaan? Maailma ei hoida mätäpaisetta ja me kiinnitämme katseemme vain sen aiheuttamiin oireisiin - ja tämä terrorismin mätäpaise saa vain kasvaa.

Entä sitten, kun kohtaamme henkilökohtaisesti niitä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet jättämään kotimaansa? Minun sisintäni koskettivat Jeesuksen sanat, jossa Hän ilmaisee lempeää ja rakastavaa tahtoaan:

"Sillä Minun oli nälkä, ja te annoitte Minulle syödä; Minun oli jano, ja te annoitte Minulle juoda; Minä olin outo, ja te otitte Minut huoneeseenne; Minä olin alaston, ja te vaatetitte Minut; Minä sairastin, ja te kävitte Minua katsomassa; Minä olin vankeudessa, ja te tulitte Minun tyköni” Matt.25:35-36

Oletko miettinyt sitä, että Jeesukseen uskovien ydintehtävä on viedä evankeliumi kaikille luoduille. Tiedämme, että Jeesus on todellinen vastaus myös heille. Jeesuksen rakkautta, armoa ja hyvyyttä he kipeiten tarvitsevat - ja silloin me, jotka Hänet tun-nemme, olemme avainasemassa sanoman kertomisessa.

Rukoile viisautta, Hengen täyteyttä ja johdatusta, että voisit kanssani voittaa näitä pakolaisia Jeesuksen tuntemiseen. Kuinka valloittavaa olisikaan - että Jeesuksen evankeliumi sydämessään - he eräänä päivänä palaisivat kotimaahansa ja veisivät silloin sinne Jeesuksen Kristuksen lempeän ja armollisen evankeliumin! Näh-

Sivu 39

käämme näissäkin tilanteissa Jumalan Voiman mahdollisuudet muuttaa kansakuntien kohtaloja ja yksilöihmisten elämää.

Nyt - jos koska, on aika tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä. Ilman tuota voimaa emme osaa rakastaa muukalaisia, emmekä löydä syvää tahtoa auttaa heitä. Jeesuksen rakkaus sydämissämme antaessamme heillä aineellista hyvää ja rukoillessamme heidän puolestaan, heidät saavuttaa myös Jeesuksen evankeliumi. He tarvitsevat Jeesusta, mutta sen näkemiseen tarvitaan silmien ja ymmärryksen aukenemista. Sen voi tehdä ainoastaan Pyhä Henki. Jospa sinä ja minäkin - saisimme olla juuri siinä tehtävässä muka-na, kun Jumalan voima ilmestyy lopunaikoina!

Uskothan sinä Jeesuksen mahdollisuuksiin voittaa nuo pimeyden vallat?! Inhimillisesti tiedostamme sen, ettei meidän työmme ja aikaansaannokset riitä, mutta Jumalan voima saa monin verroin aikaan! Raamattu ja oma elämämme on täynnä esimerkkejä Jumalan ihmeitä tekevästä voimasta! Muutos ja kääntyminen on mahdollista, kun itse Jumala lähettää Pyhän Hengen väkevän kutsun kadotetulle ihmiselle!

Rukoile kanssani uskon rukouksia näiden ihmisten puolesta! Rukoile viisautta ja ymmärrystä, näkeviä silmiä ja kuulevia korvia, että osaisimme oikeaan aikaan ja oikealla tavalla olla viemässä heille evankeliumin voitokasta ilosanomaa! Eikö juuri tämä tehtävä ole parempi, kuin ne loputtomat vihapuheet pakolaisista ja terrorismia sisältävistä uskonnoista?

On totta, että tulemme kärsimään menetyksiä ja saatamme kohdata suurta kipua - kun itse, tai perheemme jäsen joutuu terro-ristisen mielivallan kohteeksi. Silloin ei ole helppo rakastaa muuka-laista ja outoa ihmistä. Olemmehan niin kauan saaneet elää rau-hassa täällä pohjolassa - mutta nyt edessämme on peljättävä uhka. Turvallisuus ja taloudellinenkin vakaus horjuu, emmekä voi enää sinisin silmin luottaa huomiseen. Nyt onkin mietittävä, mikä on todellisesti sydämemme suhde Jeesukseen? Rakastammeko Häntä - kuuluen Hänelle kokosydämisesti?

"Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto." Fil.1:21

Voisimmeko näin syvästi ja tulisesti rakastua Jeesukseen? Hän on antanut meille elämän, hengen ja kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. Hän itse on kärsinyt puolestamme hirvit-tävän ristinkuoleman, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Kuitenkin mekin olemme osallisia Hänen kärsimyksiinsä ja siinä myös voittoihin.

Sivu 40

”Koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyk-sistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.” 2.Kor.1:7

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsi-myksistä, että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. 1.Piet.4:12-14

Näitä aikoja eläessämme, joudumme valitsemaan ”nurjan mielen” ja ”kirkkauden Hengen” väliltä. Millä täytämme sydämemme tä-nään? Ketä palvomme ja kenelle annamme sydämemme? – Kuitenkin, ajan kuluessa, saamme kokea ja ymmärtää, että Hänen tiensä on parhain! Hän pitää meistä huolen ja Hänen kanssaan voitamme edessämme olevat taistelut ja kilvoitukset. Eihän meidän tarvitse omin voimin ja viisauksin taistella! Saamme joka hetki luottaa siihen, että Jeesus auttaa ja lohduttaa meitä! Hänen kanssaan ja Hänen voimassaan suoritamme sen tehtävän, johon Hän meitä on kutsunut! – Siksi, valvokaamme ja täyttykäämme Py-hällä Hengellä, vaeltakaamme nöyrin mielin Jeesuksen kirkkauden edessä, Hänen armonsa ja rakkautensa hoivassa.

~ Kiitos Jeesus Pyhän Hengen uudistavasta ja muuttavasta voimas-ta! Anna sen vallata sydämemme ilolla ja riemulla!

Jeesus, täytä rakkaudella, Sinun mielenlaadullasi! Tulkoon lempey-temme kaikkien ihmisten tietoon, sillä se on työsi tulos sydä-missämme!

Kiitos Jeesus, että saamme rakastaa jokaista luotuasi niin, kuin Sinä rakastit! Jeesus auta, anna Hengen voima! – Väistyköön pi-meys ja pahuus edessämme – Jeesuksen pyhän ja rakkaan nimen tähden! ~

Sivu 41

412 - Nettijulkaisu 14.10.2015 - Tulostettava versio:

Katsellessa uutisvirtoja ja sosiaalisen median syötteitä, päällimmäiseksi ajatukseksi nousee tyytymättömyys. "Raha ei riitä ja sekin vähä, mitä on jäljellä, annetaan maahan tuleville pakolaisille ja Kreikan velkakriisiin." Kuinka masentavia keskus-telujen aiheita tänään kuulemmekaan, emmekä muista edes uskovina, että meillä on sydämissämme paljon parempaa.

Kautta aikojen ihmiset ovat purnanneet ja valittaneet olojaan mil-loin Jumalalle, milloin hallituksille ja valloille. Tämä elämän muoto saa tuntemaan itsensä entistä kurjemmaksi. - "Millaista ravintoa syöt, sen vaikutukset näet elämässäsi." -

Paavali opetti seurakuntaa iloitsemaan ja rukoillen saattamaan kii-toksen kanssa asiat Jumalalle tiettäväksi. Oman mielensä voit-taminen onkin suuri haaste tällaisina aikoina, kun valoa ei tunnu olevan edes tunnelin päässä. Uskovina meidän on kuitenkin lupa nostaa katseemme taivaallisiin ja kaikkinaisiin jumalisiin ihmeisiin, mitä Hän tekee keskuudessamme. Jumalan Sana antaa kuin ison avain-nipun ovea varten, jonka takana on suuri tyytyväisyys:

"Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaat-teet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rak-kautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." 1.Tim.6:6-12

Sivu 42

Tiedämme, ettei tämä maailma tyydytä meitä. Rahan paljous ei tuo onnea, eikä rikkauksien määrä tyytyväisyyttä. Päinvastoin - ne synnyttävät vain menettämisen pelkoa ja kiintymystä tähän katoa-vaan maailmaan. Saamme siis ymmärtää, että onnemme ja tyyty-väisyytemme salaisuus on elämää yhdessä jumalisuuden kanssa. Toteaahan Raamatun sana; "minun onneni on olla Herraa lähellä." (Ps.73:28)

Aina on köyhyyttä ja kurjuutta. Aina tehdään vääriä poliittisia valin-toja ja aina joku lankeaa, kiusaa, tai toimii väärin. Kuitenkin samaan aikaan pienellä tarkastelulla voimme havaita, miten monet asiat ovat hyvin, ja miten monesta saisimme olla kiitolliset! Miksi kuitenkin puhumme vain nurjasti - tarttuen vain epäkohtiin?

"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"! (Neh.8:10) - Tämä Raama-tun tekstin lainaus ei tarkoita ainoastaan elämän iloisia ja menes-tyksen päiviä. On suuri voitto - voittaa mielensä kiusausten, surujen ja ahdistusten keskellä - ymmärtäen siinä, että Jumalan ihmeellinen armo ja huolenpito on jatkuvasti voimassa!

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuk-sessa." Fil.4:6-7

Nämä, ja monet muut valtavat Raamatun lupaukset antavat uskoa siihen, että meistä todellakin pidetään huoli. On vain usein niin, että ymmärrämme rukoilla vasta sitten, kun vaellamme pimeässä laaksossa tai suurten vaikeuksien keskellä. Tiedän, että Jumala tahtoisi olla joka päivä yhteydessä kanssamme. Hän tahtoisi meidän kiittävän ja rukoilevan Häntä silloinkin, kun kaikki on hyvin. Se on, kuin rakastavaiset ihmisetkin - he haluavat aina olla toistensa kanssa tekemisissä, kuulla ja nähdä, mitä toiselle kuuluu. Samoin - ja vielä enemmänkin - taivaallinen Isämme rakastaa meitä, tahtoo olla kanssamme armahtaen, lohduttaen ja auttaen kaikessa.

Jumalisuudessa on kysymys uskosta. Jumalan tykö ei ole muuta polkua, kuin "usko ainoastaan." Se usko perustuu Jumalan määrit-tämään aivoitukseen - Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja lunastushinnasta, jolla Hän liittää ihmisen takaisin siihen liittoon, jossa kuulumme Jumalalle. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. (Hepr.11:6) Siksi meidän tulee harjoittaa uskoa ja siinä rukoillen kiittää Häntä, joka on antanut elämän, Hengen ja kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan.

Sivu 43

Uskon varassa ja silmin - voimme nähdä asioita, joita emme näkisi ilman uskoa. Uskoessamme luotamme Jumalan mahdollisuuksiin ja Jumala näkee sen ojentaen auttavan kätensä. Meidän ei siis tarvitse pelätä, mikä maanpiiriä kohtaa, vaan saamme nostaa kat-seemme Häneen, joka on uskomme alkaja ja täyttäjä. (Hepr.12:2)

Paljonko sitten uskoa tarvitaan? Saatammehan kuulla toisinaan ihmisten sanovan, ettei osaa uskoa. Jeesus opetti sinapin-siemenestä - tuosta hyvin pienestä siemenestä, josta kuitenkin kasvaa jotain tavattoman suurta.

"Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: 'Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.'" Matt.13:31-32

Tuo kielikuva kertoo meidän uskomme vähäisyydestä ja mitättö-myydestä. Ei tarvitse, kuin tunnustaa: "minä uskon" - Se on ojen-tautumista uskoa ja jumalisuutta kohti, jolloin Jumala itse antaa uskolle kasvun. Uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kris-tuksen sanan kautta. (Room.10:17) Siihen tarttuen usko alkaa elää ja sykkiä yhä enemmän sydämessä.

"Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 1.Kor.3:7

Ihminen ei siis kykene puristamaan itsestään uskoa, mutta hän voi ojentautua sitä kohti - tarttuakseen sen mahdollisuuksiin. Usko on lahja jokaiselle, joka nostaa katseensa Jeesukseen ja ottaa Hänet vastaan!

"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh.1:12

Tarkempi käännös puhuu "oikeudesta" sanan "voiman" -tilalla. Ajattelepa, että jokainen ihminen, joka vain ottaa vastaan Jee-suksen, saa oikeuden tulla Jumalan lapseksi! Hyväksythän sinäkin Jeesuksen sydämeesi - ottaen Hänet vastaan pelastajana ja vapah-tajana! Toimiessasi niin, huomaat pian, miten uskosi sykkii - ja jopa arkipäivän keskellä näet, miten uskon kautta Jumala vaikuttaa rohkaisevasti.

Sivu 44

Uskossa Jeesukseen saamme siis kurottautua kohti tyytyväisyyttä ja kiitollista mieltä. Miten valtavan ilon ja riemun se synnyttääkään, kun saa täyttyä Pyhällä Hengellä, saa luottaa elämänsä elämän antajan käsiin ja tuntea, miten suuresti Hän rakastaakaan jokaista Häneen uskovaa lastaan! Toivon, että ajattelen tänään ja tulevina aikoina näitä uskonhenkisiä ajatuksia ja käännät katseesi pois maailman turhuutta katselemasta. Elä Jeesuksen ihmeellisessä läsnäolossa todeksi jumalista tyytyväisyyttä joka päivä - se on suuri voitto!

411 - Nettijulkaisu 7.10.2015 - Tulostettava versio:

Haluan tänään lohduttaa meitä ajatuksella, joka liittyy Jumalan an-tamaan johdatukseen uskovaisen elämässä. Jumalahan on luvannut johdattaa vaikuttaen tahtoaan asioiden kulkuun. Hän johdattaa jokaista Häneen uskovaa lastaan!

“Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14

Kokemus ihmeellisistä Jumalan johdatuksista elämän aikana vah-vistaa ja lujittaa uskoa. On lohdullista, että juuri johdatuksen kautta Jumala kertoo meille, että olemme Hänen rakkaita lapsiaan! Toisinaan asiat ovat pienempiä, joissa näkee ja kokee Jumalan tarkan suunnitelman, mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin havaitsee Jumalan suunnitelmien toteutuvan koko elämään nähden. Nuo hetket synnyttävät syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan!

Pyhällä Hengellä täyttyminen on ensisijaisen tärkeää uskovan elä-mässä. Meillähän on täysi lupa ja pääsy Pyhän Hengen kosketuksiin Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta ja siksi, että Hän on lu-vannut antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat! (Luuk.11:13) Toisaalla myös luvataan johdatusta niille, jotka rukoillen kulkevat

Sivu 45

(Jer.31:9) Ja näin rukoillessamme hartaasti ja täyttyessämme Pyhällä Hengellä, Jumala antaa henkeemme todistuksen itsestään:

“Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olem-me Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperilli-siä, jos kerran yhdessä Hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” Room.8:16-17

Toisaalta meidän on ymmärrettävä myös oma asemamme Juma-lamme edessä. Olemmehan syntisiä ihmisiä. Nöyryys onkin yksi avainsanoista Jumalan tuntemiseen ja läheisyyteen pääsemisessä. Hän opettaa ja johdattaa nöyriä siihen, mikä on oikein.

“Hän johdattaa nöyriä oikein, Hän opettaa nöyrille tiensä.” Ps.25:9

Samoin, kuin nuhteettomuus, eli kuuliaisuuteen pyrkiminen Juma-lan ja Hänen Sanansa edessä:

“Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.” Snl.10:29

Näitä lupauksia on suuri ilo elää todeksi jokapäiväisessä elämässä! Uskothan kanssani Jeesukseen Kristukseen - ja siihen, että Hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan! Hänen suuri rakkautensa etsii ihmistä, joka uskoo Häneen ja pitää Hänen nimeään rakkaana - antaakseen hänen kokea sulan hyvyytensä ja laupeutensa! Katso-pa, miten tämäkin lupaus osoitetaan meille uskoessamme Häneen:

“Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.” Ps.23:2-3

Usko Jeesukseen vie meitä siis poluille, joissa saamme kokea täy-dellistä huolenpitoa ja johdatusta. Vaikka polkumme viekin toi-sinaan pimeän laakson ja vaikeuksien halki, voimme lopulta nähdä niissäkin tilanteissa Jumalan viisaan johdatuksen! Hän opettaa ja kasvattaa lapsiaan, tehdäkseen niistä uskollisia palvelijoitaan. Vaikka elämäsi olisi tänään murheen saartama ja kokisit moniakin kahleita, tiedäthän sen, että Hän on varsinkin uskovien vapahtaja! Uskothan Häneen?! Luotathan siihen, että Hän kyllä kykenee anta-maan sinulle onnen ja vapautuksen viipyessäsi Hänen kasvojensa edessä?

Sivu 46

“Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edes-sä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen.” Ps.68:5-7

Oma rukoukseni Jumalani edessä on, että Hän saisi johdattaa mi-nun elämääni kokonaisuutena. Pyydän usein, että Hän vaikuttaisi minun mieleeni, henkeeni ja jopa tunnemaailmaani Hänen pyhää ja hyvää tahtoaan! Tiedän, etten kykene, enkä osaa vaeltaa Hänen tahdossaan oman mieleni ja yrittämiseni turvin. Tarvitsen Jumalani armollista johdatusta joka hetki! Tarvitsen viisautta ja ymmärrystä palvellakseni Hänen hyvää tahtoaan ja tehdäkseni kaiken sen, mitä hän on osalleni varannut.

“Opeta minut tekemään sitä, mikä Sinulle kelpaa, sillä Sinä olet minun Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua ta-saista maata.” Ps.143:10

“Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele mi-nua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Ps.139:23-24

“Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut Sinun pyhälle vuorellesi, Sinun asuntoihisi, että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla Sinua, Jumala, minun Jumalani. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää Häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.”

Ps.43:3-5

Lupaukset johdatuksesta yltävät aina loppuun saakka! Jeesus itse elää rukoillakseen puolestamme (Hepr.7:25) ja Hän on luvannut olla kanssamme aina maailman loppuun saakka! (Matt.28:20, Joh.14:16)

“Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja ian-kaikkisesti; Hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” Ps.48:15

Tiedämme myös pieninä ihmisinä, ettemme tiedä vielä, niin kuin tietää tulee. Tietomme on vajavaista ja ymmärryksemme heikkoa, mutta Jumala on luvannut ihmeellisen avun meille Henkensä kaut-ta! Ajattele, sinäkin - Häneen uskovana voit rukoilla viisautta ja ymmärrystä ja Hän antaa soimaamatta! (Jaak.1:5-6) Hän on itse luvannut johdattaa sinut kaikkeen totuuteen!

Sivu 47

"Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa." Joh.16:13

Elämää ja sen tarkoitusta ajateltaessa, on hyvä tutkia Jumalan ihmeellistä ja luotettavaa Sanaa. Sen valossa näemme, miten Hän johtaa meitä tahtonsa polkuja tässä ajassa, kunnes saavutamme sen päämäärän, jolloin saamme siirtyä ajasta iäisyyteen. Ilmes-tyskirjassa on kuitenkin vielä yksi lupaus johdatukseen liittyen, joka saa ainakin minut toiveikkaalle ja iloiselle mielelle! Tiedän, että edessä on parempaa! Saamme ammentaa vettä elävästä lähteestä ikuisesti!

"Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sat-tuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valta-istuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyy-neleet heidän silmistänsä." Ilm.7:16-17

Sivu 48

410 - Nettijulkaisu 30.9.2015 - Tulostettava versio:

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa." Ilm.19:11

Uskollisuus on yksi Raamatun tärkeistä teemoista. Tuon sanan merkitys on myös tärkeä ajallisessa elämässämme - niin perheinä, kuin isompinakin yhteisöinä. Uskolliset jäsenet seurakunnissa mah-dollistavat hengellisen työn jatkuvuuden ja tuovat osaltaan pysyvyyden elementin evankeliumille ja seurakunnalle.

Uskollisuus sanana tarkoittaa jossakin pysymistä, johonkin kuulumista poikkeuksetta, pettämättömyyttä ja omistautunei-suutta. Uskollisuudessa on myös vivahde hyvin suoritettuun tai toimivaan asiaan. (Room.12:4-8) "Uskollisen palvelijan" palvelus on hyvää, jatkuvaa ja luotettavaa, - se on myös palvelunsa kohteen edun tärkeimpänä pitämistä. Sanaan uskollinen voidaan liittää myös totuudessa pysymisen. (Snl.14:5)

”Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1.Kor.4:1-2

Jo Psalmin kirjoittaja oli oivaltanut, että Jumalan hyvyys vaikuttaa uskollisuutta ja kaikkinaista hyvää niille, jotka turvautuvat Herraan:

”Totisesti, Hänen apunsa on lähellä niitä, jotka Häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.” Ps.85:10-13

Sivu 49

Samansuuntaisia ajatuksia voimme lukea Pyhän Hengen vaikut-tamasta hedelmästä. Jumala siis tahtoo vaikuttaa uskolli-suudenmieltä Henkensä kautta meihin:

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitsemi-nen.” Gal.5:22

Raamattu ilmoittaa meille myös, että Jumala itsekin on uskollinen. Hänen uskollisuutensa on ennen kaikkea pysyvää:

”Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää Häntä, kaikki kansat. Sillä Hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti.” Halleluja! Ps.117:1-2

Jeesus osoitti myös äärettömän suurta uskollisuutta suorittaessaan lunastuksen kertakaikkisena uhrina puolestamme, että me saisim-me syntimme anteeksi:

"Sen tähden piti Hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että Hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit." Hebr.2:17

Raamattu vakuuttaa edelleen, että Kristus on uskollinen Jumalan huoneenhaltija:

"Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huonees-sansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen." Hebr.3:5-6

Näin mekin saamme pysyä tässä toivon tunnustuksessa ja uskollis-uudessa:

"Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä Hän, jo-ka antoi lupauksen, on uskollinen." Hebr.10:23

Saamme kohdata Jumalamme suuren uskollisuuden nöyryyden ja oman syntisyytemme tunnustamisen kautta:

"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeu-dessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kris-tuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme

Sivu 50

itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryy-destä." 1.Joh.1:7-9

Lisäksi vanha viisaus kertoo kaksi asiaa, jotka takaavat menes-ymistä niin Jumalan, kuin ihmistenkin edessä:

”Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmär-ryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.” Snl.3:3-4

Jeesus opetti myös uskollisuuden palkasta, kertoen sen tien johta-van lopulta ikuiseen elämään:

Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Matt.25:20-21

Myös ilmestyskirja kertoo uskollisuuden johtavan siihen, että saam-me kerran elämän kruunun:

"Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskolli-nen kuolemaan asti, niin Minä annan sinulle elämän kruunun." Ilm.2:10.

Uskollisuus ei tarkoita pelkästään hengellisiä ulottuvuuksia, vaan jokaisen ihmisen tulee osoittaa uskollisuutta myös kaikessa muus-sakin vaelluksessa. Emme siis voi jättää laskuja maksamatta, käyt-tää hyväksi toisten luottamusta vääryyttä tehden - ja sitten esittää hengellisiä uskollisuuden elementtejä. Kaiken tulee siis tehdä, kuin tekisi Herralle.

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on? Luuk.16:10-12

Sivu 51

”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säily-köön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja Hän on sen myös tekevä.” 1.Tess.5:23-24

409 - Nettijulkaisu 23.9.2015 - Tulostettava versio:

Elämme suurten vaikeuksien kynnyksellä - niin hengellisesti, kuin ajallisestikin ajatellen. Kaikki merkit, profetiat, ja aikamme tavat toimia viittaavat siihen, ettei kristityillä tule olemaan helppoa tässä maailmassa. Meitä koetellaan ja saatamme joutua kärsimään uskomme tähden. Kun lait ja asetukset muutetaan, kaikki rivous tehdään lainvoimalla sallituiksi, ei ole enää montakaan askelta suoranaiseen uskovien vainoon myös länsimaissa.

On varustautumisen aika! On ymmärrettävä, että "leikin aika" on ohi. Ellemme vahvistu Hänen väkevyytensä voimassa, me emme kestä koetusta. Ensitöikseen on yksinkertaisesti kiinnitettävä katse Jeesukseen Kristukseen ja hyljättävä maailmallinen meno. Viihdettä on tarjolla yllin kyllin - joka tuutista, mutta se sumu ja vaahto huuhtoutuu pois ensimmäisten tuulten saapuessa. Sitten paljastuu se, mitä pimeys on pitkään juonitellut hukuttaakseen ihmiset epätoivoon.

Aloitin teemalla: "Nostakaa päänne" - Se on suora lainaus Raa-matusta. Se innoittaa uskovia kohti tulevaisuuden toivoa ja kirkkautta! Vaikka maailma pimenee hulluutensa kanssa, usko Jeesukseen kirkastuu aina sydänpäivään saakka!

Sivu 52

Nähdessämme kaiken tapahtuvan ympärillämme, saamme siis nostaa katseemme pois pahuudesta, tulla Voiman äärelle ja vah-vistua siinä Jeesuksen huolenpidon alla. Raamatun yksi selkeistä uskonohjeista onkin odottaminen. Se on lupaus voimasta etsiessämme Herraa!

"Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes.40:31

Vielä hetki taistellaan, ja sitten koittaa vapautuksemme hetki! Tehtävämme on kyllä ylläpitää vanhurskautta voimassa - siitäkin huolimatta, että maailman pimeys ja hulluus lisääntyy lisääntymis-tään. Tehtävämme on huolehtia rohkaisten sisaria ja veljiä uskossa eteenpäin. Meidän on maalattava näkökulmia toistemme eteen, joista näkyy kirkkauden toivo ja vapautuksemme hetki! – On nähtävä, että työ kestää loppuun saakka ja jokaista tarvitaan elopellolla!

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk.21:28

Suurin uhka meitä kohtaan ei ole maailman pimeys ja hulluus, vaan oma uneliaisuutemme. Se, ettemme valvo, ja olemme mielistyneet maailman menoon, tekee meidät heikoiksi. Kun emme turvaudu koko sydämestämme Jumalaan ja Hänen Poikansa lunastukseen, alamme luisua kohti maailmallisuutta, sen himoja ja hulluutta.

Katseen nostaminen tarkoittaa sitä, että kiinnittäisimme katseem-me Jumalaan - kaikkeen siihen, mitä Hän on. Toisin sanoen, on nähtävä, että Jumala on rakkaus. Hän on armollinen ja pitkä-mielinen. Hän on kyllä kiivas, mutta tekee laupeuden niille, jotka Hänen nimeään rakastavat. On nähtävä, että Hän itse vastaa sa-nastaan ja lupauksistaan! Siitä syntyy se etu, että meidän ei tarvitsekaan kiihkoilla ja yrittää inhimillisin keinoin ylläpitää Hänen kunniaansa. Hän on itse kunnia! Hän on kirkkaus, tie toivo ja tulevaisuus! Olemme, kuin työsuhteessa Hänen kanssaan, jossa Hän itse kyllä vastaa vaatimuksistaan.

Nostaessamme ja kiinnittäessämme katseemme uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan, voimme Hänessä kokea uudistuksen ja voimaantumisen - sellaisen, että jaksamme kilvoitella loppuun saakka! Se on, että pysymme uskossa Jeesukseen - tuli, mitä tuli!

"Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi Minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt.10:22

Sivu 53

Vahvistu Hänen väkevyytensä voimassa - on yksi Raamatun rohkai-sevista teksteistä. Miten tämä käytännössä tapahtuu? – On ym-märrettävä, että väkevyytensä voima on HÄNEN - ei siis meistä itsestämme, tai inhimillisyydestä puristettua aikaansaannosta. Niin kuin autoa tankatessamme, meidän on tultava tankkausasemalle ja tehtävä tietyt toimet saadaksemme polttoainetta auton tankkiin - samoin uskovaisen on tultava sille paikalle, jossa hän voi ammentaa vettä elävästä lähteestä. Usein se on muuttumista hengeltä ja mieleltä nöyräksi, pieneksi Jumalaa ja Hänen armoaan tarvitsevaksi ihmiseksi. Se on juuri sitä, että itse vähenisimme ja Hän saisi kasvaa meissä. (Joh.3:30) Jeesukseen - sydämessään us-kova ammentaa elävää vettä Hänen ikuisista sanoistaan - rukoillen ja antaen Hänen Henkensä valloittaa sydäntä. Se on luottamuksen varaan heittäytymistä - tietoisena siitä, että Hän kyllä kykenee varjelemaan meidät omanaan.

"Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varje-leva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuk-sessa." Fil.4:7

Tiesitkö, että yhteytemme Jumalaan on ainoastaan usko? Juuri sitä kanavaa Hän käyttää, antaessaan meille voimaansa. Autoa tankatessa, ei riitä, että menet asemalle. Sinun on yhdistettävä tankkausletku saadaksesi polttoainetta autoosi. Samoin meidän tulee olla yhteydessä Jumalaan, saadaksemme Hänen voimaansa. Kun Jumala näkee sinun vilpittömän uskosi Jeesukseen, Hän antaa voiman sinulle - niin kuin on päiväsikin oleva!

"Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä." Joh.1:12

Usko Jeesukseen Kristukseen on myös ainoa tekijä, joka saattaa meidät puhtaiksi synneistämme Jumalamme edessä. Uskoessamme siihen, mitä Jumalan ainokainen Poika teki puolestamme, saamme syntimme anteeksi. Se on Jumalan tahto meihin nähden ja siinä suuren Jumalan armon varassa saamme tehdä päivittäin paran-nusta, saamme täyttyä Pyhällä Hengellä ja tulla tietoiseksi siitä, että Hänessä ja Hänen kauttaan olemme pelastetut.

"Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne Hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, Hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjah-tamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota

Sivu 54

on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut." Kol.1:21-23

"Pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina" - Nämä sanat ovat lopunajan voimaannuttavat tekijät. Pysyä uskossa Jeesukseen - katsella sitä kirkkautta ja toivoa, mitä Hänessä on. Se on toivom-me ja Hänessä pelastumme! Hänen armonsa varassa jaksat tais-tella, uskossa Häneen saat uutta voimaa, etkä väsy!

"Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on Sinun kätesi, ko-rotettu Sinun oikea kätesi. Vanhurskaus ja oikeus on Sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy Sinun kasvojesi edellä. Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vael-tavat Sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! He riemuitsevat Sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja Sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan. Sillä Sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja Sinä armossasi kohotat meidän sarvemme. Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kunin-kaamme on Israelin Pyhän huomassa. Silloin Sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni: minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni. Minun käteni on lujasti tukeva häntä, Minun käsivarteni on häntä vahvistava." Ps.89:14-22

Sivu 55

408 - Nettijulkaisu 16.9.2015 - Tulostettava versio:

Raamattua tuntevat tietävät, mitä eräänä päivänä tapahtui Hoo-rebin juurella Israelin kansan keskellä. He olivat päässeet pakoon Egyptin orjuudesta ja heidän päämääränsä oli luvattu ja ihmeel-linen maa, mutta jokin hyvin inhimillinen ajatus oli vallannut heidät. Vain muutaman päivän Mooses oli ollut vuorella, poissa heidän silmistään, niin heidän sydämensä valtasi epäusko. Heidän uskonsa kohde oli enemmän Mooses, kuin kaikkivaltias Jumala. He kokivat olonsa epätoivoiseksi ja alkoivat esittää hyvin inhimillisiä mieli-piteitään seurakunnan keskellä. Tarvittiin kiinnekohta, johon he voisivat katsoa ja todeta; "tämä on jumalamme ja auttajamme."

”Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: ’Nouse, tee meille Jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.’ Niin Aaron sanoi heille: ’Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.’ Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille; ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: ’Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: ’Huomenna on Herran juhla.’ Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.” 2.Moos.32:1-6

Kuinka lähellä tällainen epäjumalanpalvelus onkaan meitä, tämän päivän kristittyjä. Huomaatko, miten usein palvot omaa mieltäsi ja halujasi? – Kuinka usein omat näkemyksemme ovatkaan tärkeäm-piä, kuin Jumalan tahto! Saatamme pitää rukouksia, tilaisuuksia ja kiertää maat ja mannut, saatamme jopa kysyä Jumalan tahtoa, mutta jo seuraavalla askeleella unohdamme uskomme Jeesukseen

Sivu 56

ja Hänen jumalisen voimansa. Tarkastellessamme seurakuntaamme ja eri toimintoja, lakkaamme näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tehdä ihmeitä ilman määrää. Emme käsitä, että Hänen seurakun-nassaan me emme ole jumalia, vaan meidän tulisi jokaisen asian ja henkilön kohdalla luoda katseemme Jeesukseen - luottaen, että Hän kyllä auttaa ja johtaa jokaista lastaan. Hän pitää meistä huolen lupauksensa mukaan.

”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä, juurtuneina Häneen ja Hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileik-kauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina Hänen kanssaan kas-teessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaa-mattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kans-saan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol.2:7-15

– Miksi me niin helposti luulemme omaa mieltämme Jumalan tahdoksi? Miksi olemme ylpeytemme tähden niin sokeita, että saatamme vuosikaudet tehdä erilaisia toimia, jotka perustuvat vain inhimillisiin käsityksiimme ja perinnäissääntöihimme? Emmekö voisi tutkia, ovatko toimemme ja tekemisemme Hänen tahtonsa mukai-sia? Voisinko minäkin, omaa näkyäni toteuttaessani nöyrästi rukoil-la Jumalani edessä; ”anna minun nähdä tahtosi ja auta minua taipumaan sen mukaan”?

Millainen on sinun kultainen vasikkasi? Mikä on esine, asia tai asen-ne, joka on enemmän, kuin Jumala ja Hänen tahtonsa? Uskallatko avoimin mielin tarkastella uskosi laatua ja elämäsi intressejä? Mikä voisi olla asia, joka estäisi luvattuun maahan pääsemisen? Mikä voisi olla sellainen, vaikka taivaaseen pääsisit, mutta monen muun pelastuminen voisi estyä kultaisen vasikkamme tähden? Onko oma

Sivu 57

uskontomme tullut meille ylpeyden aiheeksi, ja tärkeämmäksi kuin itse Jumala? Viestittääkö elämämme hedelmä enemmän omahyväi-syyttä, kuin Jumalan armoa, laupeutta ja lempeyttä? Mikä on se kuva evankeliumista, mitä näytämme maailmalle? Uskommeko Jeesukseen enemmän, kuin ympäröiviin asioihin tai tilanteisiin?

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varas-tavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Matt.6:19-21

Näitä pohtien on hyvä rukoilla nöyrää rukousta Jumalan edessä. - Anna minulle näkevät silmät, kuulevat korvat, ymmärtäväinen sy-dän ja rohkeutta elää katse luotuna uskon alkajaan ja sen täydel-liseksi saattajaan - Jeesukseen Kristukseen. Herra, ole armollinen minulle syntiselle. Kiitos Jeesus, että sinä voit varjella ja pyhittää totuudessasi! – Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki!

Sivu 58

407 - Nettijulkaisu 9.9.2015 - Tulostettava versio:

"Niin noudattakaa siis tarkoin niitä, niin kuin Herra, teidän Juma-lanne, on teitä käskenyt; älkää poiketko oikealle älkääkä vasem-malle, vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Juma-lanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäi-vänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne." 5.Moos.5:32-33

Lukiessani Raamatun kertomusta siitä, miten Paavali kohtasi Jee-suksen, minua innosti ajatus siitä, miten hän kuvasi Jeesukseen uskovia ”tietynlaista tietä kulkeviksi” ihmisiksi. Se onkin oiva ilmaisu asialle, jolla on selkeä päämäärä ja tarkoituksellisuus koko elämän ajan.

"Ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin." Apt.9:2

On siis kysymys ”tiestä,” jolle konkreettisesti tullaan ja sitä kuljetaan eteenpäin. On harhaa luulla, ettei tarvitse astua tielle ja ottaa siinä askeleita päästäkseen perille tai haluttuun suuntaan. Uskovaisuus on siis tie, jonka Jumala on viitoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." (Joh.14:6) Tämä lyhyt lause sisältää koko maailmankaik-keuden tärkeimmän kokonaisuuden. Se näyttää meille pienille ja sokeille ihmisille tien jota kulkea. Se kertoo suunnan ja auttaa ymmärtämään oman menneisyyden, mutta myös tulevaisuuden ja toivon Jumalan antamana. Tuo lause johdattaa meidät myös niin paljon kaivatun elämänlähteen luokse. Edessämme on siis tie, totuus ja elämä, johon saamme astua, jota saamme maistaa ja jossa saamme vaeltaa hyvillä ja kiitollisin mielin.

Eräs piirre tuon tien vaeltajista on hyvin tärkeä. Nimittäin Paavali opetti, että tuolla tiellä tulisi vaeltaa Hengessä. Se onkin ainut voi-

Sivu 59

ma, jolla voisimme vastustaa omia lihallisia pyrkimyksiämme ja maailmallisia himojamme.

"Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sil-lä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomin-git, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme." Gal.5:16-26

"Sen tien vaeltamiseen" siis liittyy olennaisia seikkoja, joita meidän tulee ottaa huomioon - säilyttääksemme kulkumme suunnan kohti kirkkautta. On ymmärrettävä, että sille tielle astuminen on oma prosessi, lujan valinnan ja päätöksen tekemisen hetki, - ja sitten sillä tiellä eteenpäin kulkeminen on oma lukunsa - onpa se sitten nopeaa etenemistä, tai sitten hyvin hidasta kulkua. Kasvaminen ja oppiminen vaativat oman aikansa - jossa meidän ylpeä mielemme ja omat käsityksemme hidastavat aivan liian paljon matkamme tekoa. Tulisikin nöyrästi punnita aina jokaisen ajatuksen ja päähän-pinttymän - kyseenalaistaen, olenko käsittänyt oikein - ja miettiä, että jos Jumala onkin eri mieltä?!

Tämän päivän jumalattomuutta ja luopumusta katsellessa, jälleen Jeremian kirjoittamat sanat ovat hyvin osuvat ja tärkeät. On tullut aika kysyä, mikä on se hyvä tie, joka johtaa onnellisuuteen ja lo-pulta iankaikkiseen elämään:

"Näin on Herra sanonut: 'Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne'." Jer.6:16

Muistanet Jeesuksen sanoista myös sanat "löydätte levon sielul-lenne." Tulkaa Minun tyköni - Tulkaa Jeesus tielle! (Matt.11:28-29) Seuraavassa voimme lukea ja nähdä, että tuon tien kulkeminen on vaeltamista myös rakkaudessa. Tämä onkin syytä muistaa, kun

Sivu 60

kohtaamme toinen toisiamme elämämme keskellä. Miten voisimme rakastaa ja osoittaa jumalista hyvyyttä ja rakkautta jokaiselle lähimmäisellemme?

"Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vael-takaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloi-seksi tuoksuksi". Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureel-lisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Juma-lan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelematto-muuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä." Ef.5:1-11

Lukemastamme voimme ymmärtää myös sen, ettei meidän tule olla osallisia tottelemattomuuden lapsiin ja heidän tekoihinsa. Toisin sanoen tien suunta on pimeydestä valkeuteen, ja tiellä ei poiketa oikeaan, eikä vasempaan - puhumattakaan, että välillä kääntyisim-me kulkemaan takaisin maailman pimeyttä kohti.

Taivastien kulkemiseen liittyy osaltaan myös meidän heikkou-temme. Siitä syystä kulkumme on usein kompastelevaa ja saatamme jopa langeta tekemään syntiä. Jokaiselle uskoon tulleelle ihmiselle on käynyt niin. Kaikki tekevät syntiä, erehtyvät ja oma turmiollinen lihan mieli saattaa vallata sydämemme ja silloin lankeamme tekemään asioita, jotka eivät ole Jumalamme mieleen. Siksi joudumme tekemään parannusta ja kompastellessamme, meidän tulee nousta ylös ja jatkaa matkaa. Vaikka se onkin nöyryyttävää huomata oman heikkoutensa, sen ei tarvitse antaa estää kuitenkaan tiellä vaeltamista.

Paavali opettikin, ettei meidän tule antaa synnin hallita ja vallita meitä (Room.6:12-17, 1.Kor.6:12, 2.Kor.4:11) Se tarkoittaa yksin-kertaisesti sitä, että kompuroinneista ja lankeemuksista huolimatta toteaa, ettei kuulu synnille ja sen himoille.

Sivu 61

”Mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room.7:23-25

Minä kuulun Jeesukselle ja Hän on ostanut minut vapaaksi kalliilla verensä hinnalla. Teen siis parannusta Jumalan armon varassa - ottaen armon avuksi oikeaan aikaan (Hepr.4:16) - eli silloin, kun huomaan tarvitsevani sitä. Uskovaisuuden tien etuna on se, että sillä tiellä saa tehdä parannusta! Jos vaate on likaantunut, se pestään - samoin kuin pesemme likaantuneet kädet ja jalat. Kun vaatteet repeytyvät ne korjataan tai vaihdetaan uuteen ja matka jatkuu! – Kuka meistä on sellainen, että kävellessä tietä pitkin ja siinä kompastuessaan ei nousisi ja jatkaisi matkaansa? Häpeästä huolimatta, on noustava ja pyrittävä eteenpäin. Psalmin kirjoittaja avaa meille näkymää kokemuksestaan, miten hän näki juma-lattoman menestyvän, mutta miten Jumala sitten avasi hänen silmänsä näkemään, millainen kohtalo lopulta jumalattomalla on:

"Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä. Sen tähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa... ...Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, Sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon Sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. Niin kuin unen käy herätessä, niin Sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin Sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi, Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun Sinä olet minun kanssani, en minä

Sivu 62

mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka Sinusta eriävät, ne hukkuvat, Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia Sinun tekojasi." Ps.73:2-6, 12-28

Näillä sanoilla haluan muistuttaa meitä "sen tien vaeltamisesta" - että me saavuttaisimme kerran päämäärän ja saisimme jo tässä ajassa tuntea rauhaa, iloa ja riemua Pyhässä hengessä. Tulkoon Jumala meille elämäksi, että me Hänessä vaeltaisimme ja saisimme kokea, miten Hän siunaa ja johdattaa meitä. Onhan lohdullista tietää, että rukoillessamme uskossa, hengessä ja totuudessa, Hän johdattaa lupauksensa mukaan jokaista meitä!

”Minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En Minä jätä teitä orvoiksi; Minä tulen teidän tykönne.” (Joh.14:16-18)

Sivu 63

406 - Nettijulkaisu 2.9.2015 - Tulostettava versio:

”Rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.” Filem.1:6

Vahva usko on sitä, että lakkaa puhumasta vähäisestä uskosta - ja uskoo, että Jeesus Kristus on jo täyttänyt ja sovittanut kaiken. Vahva usko irrottaa synnin otteen - Jeesuksen tähden. Vahva usko piirtää eteemme toisenlaiset näkymät, mitä inhimillisinä ihmisinä katselisimme ja vahva usko lepää Jeesuksessa - syyttävätpä ihmiset, sielujemme vihollinen, tai oma sydämemmekin meitä. Lisäksi vahva usko auttaa pääsemään irti turhista katumusharjoi-tuksista. Katumisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta katu-minen ei vanhurskauta ketään. Ainoastaan uskomme Jeesukseen Kristukseen vanhurskauttaa meidät, ja tämä Jeesuksesta lähtöisin oleva vanhurskaus säteilee elämäämme tekoina, asenteina ja aja-tuksina. Jeesuksen vanhurskautus meissä saa aikaan Kristuksen luonteenpiirteitä ja tahtoa jumaliseen hyvään. Sen vaikuttaa Pyhä Henki Hengen hedelmänä. Jeesuksen olemuksesta voimme oppia lempeyttä, laupeutta, pitkämielisyyttä, armahtamista, rakkautta ym. jumalisia vaikutuksia. Itsessämme emme kykene niitä esittämään, kuin korkeintaan hetken, mutta todellisuus kyllä tulee vastaan hyvin pian. Jeesuksen Henkeä täynnä oleva ihminen taas vaeltaa hengessä, eikä etsi omaansa. Vahva usko on myös lujaa luottamusta Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa - myös lähimmäisten kohdalla. On ymmär-rettävä, että jumal-yhteytemme toimii ainoastaan uskon kautta, ja harjoittaen uskoa, saamme kyllä nähdä, miten Jumala vaikuttaa voimassaan elämämme keskellä. Uskohan on sen näkemistä, mitä ei vielä inhimillisesti näe. Toisin sanoen se on luottamusta Jumalaan silloinkin, kun inhimillisesti näyttäisi olevan täysin mahdoton tilanne. Onpa kyseessä heikkoutemme alkoholismin, tupakan, sek-suaalisten, vallanhimon, sanomisentarpeentyydyttämisen, ylpey-

Sivu 64

den, kateuden, tai jonkin vastaavan asian edessä - niin itsessäm-me, kuin toisissammekin - meidän tulee nähdä lempeästi Jumalan suuret mahdollisuudet olla heikkoudessamme väkevä!"Ja Hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heik-kouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kris-tuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2.Kor.12:9-10

Voimme luottaa ja uskoa lapsenomaisella uskolla, että Jumala kyllä kykenee luonteeni heikkoudet kääntämään myös evankeliumin par-haaksi. Hän kyllä luojanamme tietää, mitä on meihin luonut ja siksi Hänen vaikuttaessa tahtomista ja tekemistä meissä - lopulta toteu-tuu Hänen pyhä ja hyvä tahtonsa.Usko Jeesukseen on siis luottamusta Jumalaan yli inhimillisten nä-kymien. Se on luottamista Jumalan voimaan ja kaikkivaltiuteen siinä, että Hän kyllä kykenee pelastamaan jokaisen ihmisen - lupauksensa mukaan - joka vain uskoo Jeesukseen Kristukseen. Onkin lohdullista tietää, ettei meidän tarvitse uskoa itseemme ja omiin mahdollisuuksiimme. Vaikka teemmekin parannusta ja taistelemme syntiä vastaan, se ei vanhurskauta meitä. Se tapahtuu ainoastaan yksinkertaisen ja ehyen uskon kautta Jeesukseen. Se on vahvaa uskoa. Se on katseensa kiinnittämistä uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan. Vahvuus ja voima ei siis ole lähtöisin meistä, vaan se on kaikin puolin Jumalalta tulevaa armolahjaa. Vahva usko on siis Jumalan lahja - yhteydeksi Jumalaan – Jeesuk-sen - ainoan välimiehen kautta. Kun nyt tuo välimies poisti ongel-man nimeltä synti - "ottaen pois maailman synnin" - mekin saam-me lähestyä Jumalaa rohkein mielin, luottavaisesti täysin tietoisena siitä, että Kristus on kantanut kaikki syntimme Golgatan ristille. Vahvan uskon ydin onkin ainoastaan Jeesuksen suorittamassa lunastustyössä. Tuosta ytimestä kumpuaa voimaa ja elämän-veden virtoja, joissa meistä jokainen saa elää todeksi vahvaa uskoa! Se ei siis ole omia ponnisteluja, uusien ajatusten puser-tamista, vaan se on ainoastaan ehyt usko Jeesukseen.

Vahvistu siis Hänen väkevyytensä voimassa - siinä voimassa, joka saatettiin täydellisesti ja ikuisiksi ajoiksi, voimaan Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessa Jumalan herättäessä Hänet kolmantena päivänä. Tartu siis heikoilla voimillasi vahvaan uskoon, jonka ydin on itse Jumalan Poika! Omista se sydämeesi - uskoen kaikki syntisi anteeksi saaduiksi Jeesuksen maahan vuodatetun Pyhän veren

Sivu 65

kautta. Se usko riittää ja kantaa aina kuoleman rajan yli - ja eräänä päivänä Jumalasi edessä saat kuulla tuomiosi, joka on vapauttava ja voiton tuomio sen tähden, että uskoit Herraan Jeesukseen Kristukseen - Jumalan ainokaiseen Poikaan.

"Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmi-sen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." Joh.3:14-18

”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää per-keleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimey-dessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henki-olentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa pääl-lenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurs-kauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evanke-liumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä var-ten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien py-hien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliu-min salaisuutta, jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, et-tä minä siitä rohkeasti puhuisin, niin kuin minun puhua tulee. Ef.6:10-20

Sivu 66

405 - Nettijulkaisu 26.8.2015 - Tulostettava versio:

Ajattele, mikä toivo ja suuri kirkkaus tässä lupauksessa on: "me muutumme." – Poimin ajatuksen Paavalin kirjeestä ajatellen sitä hetkeä, jolloin tämä ajallinen vajavaisuus päättyy ja alkaa uusi ikuinen elämä!

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. 1.Kor.15:51-58

"Pasuuna soi"! – Luimme tekstistä. Millainen tuo viimeinen pasuuna on - se jää nähtäväksi. Näemmekö ja kuulemmeko sen tässä fyysisessä maailmassa, vai tapahtuuko se hengellisessä ulottuvuudessa? Vai onko se kenties vertauskuvallinen ilmaisu jostain järisyttävästä tapahtumasta? – Mutta Jumala tietää, ja on ilmoittanut meille sanansa kautta, että tuo päivä tulee!

Paavali puhuu paljon synnistä ja sen lain voimasta. Syntihän on juuri se, mikä tekee maanpäällisen elämän "helvetiksi." Joudumme kohtaamaan täällä vihaa, katkeruutta, väkivaltaa ja monentasoisia juonitteluja. Myös itsessämme piilee suuri heikkous ja synnin kirous.

Sivu 67

Vanha luontomme pyrkii aina kulkemaan vääryyttä ja pahuutta kohti. Tämä osa-alue muuttuu erityisesti. Tiedämme uskovina sen, että lähtömme päivänä taistelut päättyvät ja silloin alkaa aika, jolloin synti ei enää houkuta ja kiusaa meitä. Ajattele, millainen muutos! Tämä koko maailma perustuu synnissä elämiseen ja synnin harjoittamiseen ja se muuttuu kertaheitolla! Sinne jäävät taipumukset ahneuteen, ylpeyteen, omahyväisyyteen, valehteluun, varasteluun, hyväksikäyttöön, kiusaamisiin jne. Tulee aika, jolloin minäkään en tee enää ainoakaan syntiä! Kiitos Herralle!

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta"! – Lukemastamme löydämme sanat "antaa meille" - viittaa siihen, että saavuttamamme voitto annetaan meille itsemme ulkopuolelta. Tämäkin on lohdullista meille, jotka emme kykene vaeltamaan kaikessa täydellisesti ja olemme heikkoja ja lankeavaisia ihmisiä. Itsessämme emme koskaan kykenisi saavuttamaan jaloa ja suurta puhtautta ja pyhyyttä, mutta kiitos Jumalan - Hän antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta!

Mitä syvemmin elämää tarkastelee, ja mitä enemmän näkee Jumalan kirkkauden alla omaa syntisyyttään, sitä enemmän tulee riippuvaiseksi Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Usein jällelle jää ainoastaan usko. – Kovin pieneltä ja vähäpätöiseltä tuntuu mennä Jumalansa eteen ansiottomana ja täysin epäonnistuneena, mukanaan ainoastaan usko Jeesukseen - Jumalan Poikaan. Toisinaan näyttääkin siltä, että Jumala on sallinut meidän tulla niin heikoiksi, että olisimme alati riippuvaiset Hänen armostaan ja Jeesuksen lunastustyöstä Golgatalla puolestamme. Tässä riippuvuus-suhteessa olemme pelastetut, nimittäin Raamattu ei kerro meidän pelastuvan synnittömällä vaelluksellamme, vaan uskolla Jeesukseen Kristukseen. Lainaankin jälleen Niilo Yli-Vainion opetusta: "Kukaan ei joudu kadotukseen heikkoutensa tähden, vaan siksi, ettei ole uskonut Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen nimeen." – Ajattele, miten yksinkertaisen selkeää ja kaikkien ulottuvilla olevaa pelastusta tarjotaan meille jokaiselle!

Raamattu puhuu myös muutoksesta, jota voimme harjoittaa jo nyt elämämme aikana. Tämä muutos liittyy mielemme maailmaan ja henkeemme - ja me tiedämme kyllä, miten paljon mieli vaikuttaa eri asioihin ja olotilaamme. Asiat näyttävät niin erilaisilta kiitollisen ja tyytyväisen silmin, - verrattuna katkeraan, nurjaan ja alakuloiseen mielialaan. Tähän muutokseen Paavali kehotti sanoen:

Sivu 68

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:2

"Muuttua mielen uudistuksen kautta" - sisältää siis yhden taivaallisista salaisuuksista. Muuttuminenhan ei yleensä ole kovin mieluisa prosessi, mutta taivuttelun jälkeen alamme taipua Jumalamme auttamana siihen suuntaan, mikä on Hänen tahtonsa. Luemmekin seuraavassa muutoksen voimasta ja lähteestä, jossa tulemme tietoiseksi, ettemme kykene omin voimin muuttumaan toisenlaiseksi.

"Sen tähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niin kuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa". Hebr.3:1-2

Onkin niin, että mielen ja hengen uudistuksessa tarvitsemme erityisesti Jumalan armoa. Itse asiassa juuri Jumalan armo on se muutos, joka synnyttää meissä Jeesuksen mielenmukaista vapautta ja iloa. Jeesus on tullut, antaakseen meille elämän ja yltäkylläisyyden, ja onpa Hän luvannut antaa iankaikkisenkin elämän. Hänessä ja Hänen armossaan on siis toivo muuttumisesta jo tässä ajassa! Sinäkin voit kokea tulevan maailman voimia Hänessä, joka voi tehdä monin verroin enemmän!

Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä". Ja jos te Isänänne huudatte avuksi Häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, Hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka Hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti Hänet kuolleista ja antoi Hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään

Sivu 69

veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. 1.Piet.1:13-25

404 - Nettijulkaisu 19.8.2015 - Tulostettava versio:

Kuka tulikaan taas - repien riekaleiksi sielusi? Kuka haavoitti ja löi niin, että olet musertua maahan tuskasi alla? – Toisinaan tuntuu siltä, että joidenkin ihmisten elämäntehtävänä on kiusata ja koetella toisia kanssamatkaajia. Tämä ominaisuus periytyy - ikävä kyllä - mukaamme uskoon tultuamme. Ellemme opi valvomaan ja vaeltamaan Kristuksen rakkaudessa, saatamme kasvaa julmiksi vihan ja ilkeyksien lietsojiksi.

”Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäis-lampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” 1.Kor.5:7-8

Raamatun sana kertoo meille, että Jeesus joutui ihmisten hylkää-mäksi ja monen vihamielisen ihmisen kiusattavaksi. Vaikka Hän teki hyvää ja ihmiset riemuiten ylistivät suurta Jumalaa Hänen läheisyydessään, silti nuo sokeat fariseukset ja kirjanoppineet vain piikittelivät julmasti Jeesuksen tapaa toimia.

”Sillä sen tähden, että Hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi Hän kiusattuja auttaa.” Hebr.2:18

Sivu 70

Oli totta, että sapatin laki velvoitti voimallisesti tuon ajan juutalaisia, mutta silti Jeesus toi uutta näkökulmaa tuohon raskauttavaan kahleeseen. Hän opetti, että sapattina on lupa tehdä hyvää. (Matt.12:11-12) Lisäksi Hän jumalisessa auktoriteetissaan teki selväksi, että ihmisen poika on sapatin herra! (Matt.12:8) - Juuri nämä Jeesuksen opetukset pitäisi antaa viitteitä myös tämän päivän kristityille monen uskonnollisenkin lain ja asetuksen kohdalla. Vaikka noudatamme Raamatun tuomia normeja, meidän on ymmärrettävä, ettei niiden nojalla saa tehdä pahaa, - tai jättää tekemättä hyvää lähimmäisillemme.

Kiusattuna ja heikkoutta kokiessamme kiusausten keskellä, voimme luottaa siihen, että Jeesus tietää, mistä niissä hetkissä on kysymys. Hän säälii vajavaisuuksiamme ja on valmistanut omalla sovitustyöllään meille pääsyn Isän tykö, että me rohkeasti saisimme turvautua joka hetki Jumalaan.

”Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnus-tuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” Hebr.4:14-16

Jumalan armon osallisuus onkin lääke haavoitetulle sielullemme. Armon läsnäolo antaa voimaa anteeksiantoon niitäkin kohtaan, jotka ruoskivat sielumme vereslihalle. Kun Pietari oli nähnyt, miten paljon Jeesuksen piti kärsimän ihmisten syntivelan tähden, Hän iloitsi saadessaan ruoskaniskuja Jeesuksen nimen tähden! (Apt. 5:41) Jospa Pyhä Henki innoittaisi meitäkin iloitsemaan kärsimys-temme keskellä - olemmehan me osallisia siinä Kristuksen kärsimyksiin, mutta myös Hänen voittoonsa ja ylösnousemuk-seensa! Myös Paavali oli löytänyt Jeesuksessa Kristuksessa - uskoessaan Häneen - sen mielen, jossa hän toteaa Elämän olevan Kristus ja kuoleman olevan vain suuri voitto! (Fil.1:21)

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanouse-misen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoa-mattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sen tähden te

Sivu 71

riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisar-voisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jee-suksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” 1.Piet.1:3-9

- "Vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa" - Mieti, miten lyhyt on elämämme verrattuna iankaikkisuuteen! Mitä pieni hetki onkaan ikuisuuden rinnalla? – Jospa muistaisin kiu-sattuna aina nostaa katseeni ikuisuuteen ja perintöosaan, joka minua odottaa hyvin pian! Jospa pukisin vain huulilleni sydämeni toiveen sanoiksi: "Tule, Herra Jeesus! Tulethan pian”!

”Niin kuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuk-sessa, meidän Herrassamme. Room. 8 : 36-39

Ajattelethan, miten uskonhenkisiä ajatuksia Pietari ja Paavali kirjoittivat - kaiken vainon ja kiusojen keskellä! Miten yksinäisiä ja turvattomia he olivatkaan inhimillisesti katsoen. Mutta heillä oli jotain enemmän! He täyttyivät Pyhällä Hengellä, veisasivat ylistys-lauluja Herralle, valoivat itseensä uskoa, toivoa ja rakkautta jumalisesta maailmasta - sillä seurauksella, että he mitään pelkäämättä julistivat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta - olipa vastassa sitten herra tai tavallinen polkujen tallaaja!

"Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen. Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi." Ps.119:107-108

Kun tämän päivän kiusoja ja koettelemuksia ajattelee, huomaa, että meidän kärsimyksemme ovat kovin erilaisia, kuin apostolien kokemat raipaniskut ja kahleet kylmässä vankityrmässä. Me olemme myös unohtaneet tehtävämme evankeliumin eteen. Saa-tamme kyllä puhua, että ”se henkilö ei tee mitään, se seurakunta on kuollut eikä toimi, eivätkä eri-ikäiset enää lähde evankelioimaan Herran tuli rinnassa. - Huomaammeko kuitenkaan esittää näitä

Sivu 72

kysymyksiä itsellemme? Mitä me teemme sen eteen, että Jumalan Sana menestyisi ja ihmiset löytäisivät pelastuksen sielullensa? – En nyt tarkoita, että sinun tulisi lähteä sönköttämään ihmisille farisealaisia fraasejasi, tai omahyvyyttäsi korostavia piirteitä, - vaan sitä, missä ja miten voisit aidosti kohdata ihmisten hätää? – Missä on se paikka ja hetki, jossa minä osoittaisin lempeää Kristuk-sen rakkautta nääntyneelle ihmiselle? Missä ja miten voisin luoda ympärilleni Pyhän Hengen ilmapiiriä niin, että tilanteiden tullen ihmiset uskaltautuisivat tulla myös minun luokseni, ja voisin ammentaa heille elävää vettä? Minunhan tulisi tulla juuri sen elä-mänveden lähteeksi, joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään.

Toisinaan meidän tulisi nostaa päämme ja katseemme - Pietarin, Paavalin ja Silaksen tavoin - omasta surkeasta inhimillisestä tilan-teesta pois ja tehdä jotain järisyttävää. Ei se sovi tämän maailman korville, että kesken arkipäivän alkaisi ylistää! Ei maailmanmieli-syys sitä hyväksy, mutta tiesitkö, että Kristuksen mielenlaatuun liittyvät sanat: "YLISTÄMINEN ON SULOISTA"! – Inhimillisesti se ei ole suloista - silloin kun haavat kirvelee ja on todella paha olla, mutta jospa siinä hetkessä voisi alkaa vaeltamaan hengessä. (Gal.5:16) Inhimillisesti rakkaat apostoliveljemme olisivat nurisseet ja voivotelleet kohtaloaan ja kipeitä haavojaan kaiken häpeän lisäksi, mitä heidän osakseen oli tullut. Ihmisethän olivat nähneet, miten heitä ruoskittiin - kuin häjypäisiä kersoja! Jotenkin he löy-sivät tien mielen ja hengen uudistukseen - juuri silloin, kun kaikki oli toivottomimmillaan! – Olisiko tässä minulla opittavaa? Voisinko jo etukäteen valmistella itseäni tulevia taisteluja varten, täyttyen Pyhällä Hengellä ja jumalisella viisaudella? Nehän kaikki ovat ulottuvillani Jeesuksessa Kristuksessa - aivan samoin, kuin sinunkin kohdallasi! Juuri oikeaan aikaan tulisi turvautua Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa - ja ymmärtää Hänen kauttaan anteeksi-annon voimaa – ”sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”

”Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.” Ps.147:1

Tiedän, ettei tähän riitä inhimillinen ponnistelumme. Apostolisiin tekoihin tarvitaankin uskoa - juuri sitä uskoa, minkä kohtasimme antaessamme elämämme Jeesukselle. (Ps.116:10) Yhä edelleen Hän, Jeesus Kristus on uskomme kohde - ei uskovaisuutemme teot ja toimet, onnistumiset tai epäonnistumiset. Uskoamme ei määrittele toiset ihmiset, eivät kiusaavat, eivätkä myötäkarvaan silittelevät ja niin vuolaasti kehuvat. Uskomme on uskoa Jeesukseen - hyljäten kaiken muun - niin kuin Paavali luki kaiken muun tappioksi Kristuksen tuntemisen rinnalla! (Fil.3:8) Huoma-sithan sanan "tuntemisen"? Paavali siis uskoi Häneen, jonka Hän myös

Sivu 73

tunsi! Entäpä me, tämän päivän Kristityt - tunnemmeko me Jeesuksen, Hänen läsnäolonsa, tahtonsa, kirkkautensa toivon, pyhyyden ja puhtauden lähteen, synnistä erottavan voiman, ja kuulumisen Jumalalle Hänessä ja Hänen kauttaan? – Viimepäivien rukouksiini on kuulunut sanat, "en kuulu synnille, tälle maailmalle, omalle mielelle, heikkoudelle, tämän maailman rikkauksille - en, vaan kuulun Sinulle JEESUS!"! – Näin rukoillen ja ylistellen Jumalaa kiitollisin mielin, sain jälleen tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä. Sain kokea, miten ylistyslaulun sanat alkoivat elämään Jumalan voimasta - ja se sai murtaa miehen sydämen! Kyyneleet virtasivat ylistyslaulun saattelemina:

"Sillä Sinua tahdon palvella! Sinun tahtoasi tehdä ilolla! - Herrani Jeesus - Oot elämäni! - Herrani Jeesus - oot rakkautein! - Sä valtasit, mun sydämeni, kun synneistäni mut vapautit! - Siks riemuiten soi säveleni, ja mielelläni mä Sua ylistän - mä Sua ylistän, - mä Sua ylistän"!

Saatat ehkä ajatella, että tuo vanha kymmeniä vuosia vanha oleva laulu on puhki laulettu, aivan kyllästymiseen saakka. Niinhän se minullekin oli, mutta jostain syystä Pyhä Henki sytytti sen alku-peräiseen "roihuunsa" - sellaiseen, joka on enemmän, kuin tunne-kuohu nostalgisen laulun äärellä. Herran hyvyyttä maistaneena - tiedän, ja vaistoan sen, milloin Jumalan Henki on erityisesti läsnä ja koskettaa juuri oikealla tavalla ihmis-sydäntä. – Uskallankin väittää, että ylistäminen on suloista, kiitollinen mieli tuntuu hyvältä ja rakkautta pursuava sisin ja Jumalan hyvyydestä ylivuotava sydän on parasta, mitä ihminen voi kokea vaikeuksiensa keskellä.

"Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minus-sa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan." Ps. 103 : 1-5

Sivu 74

403 - Nettijulkaisu 12.8.2015 - Tulostettava versio:

Raamattu ylistää viisautta ja ymmärrystä. Viisauden ulottuvuudet käsittävät tätä aikaa, mutta myös tulevaa - ja viisaus rakentuukin inhimillisellä tasolla tietotaidosta ja erilaisten kokonaisuuksien ym-märtämisestä. Viisautta on ymmärtää, miten asiat liittyvät toisiinsa, mistä ne ovat tulleet ja mikä on niiden tarkoitus. Viisautta on myös käsittää sitä, ettei itse vielä tiedä ja ymmärrä kaikkea.

”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee.” 1.Kor.8:1-3

Kohtaammekin viisautta tai tyhmyyttä monissa ulottuvuuksissa - niin ajallisissa asioissa, kuin hengellisissäkin piireissä. Sanonta - "joukossa tyhmyys tiivistyy" - pitänee hyvin paikkansa. Toisinaan lahkolaisten saarnoja kuunnellessa, tuntuu, että jotkut kiihko-mieliset ihmiset ovat unohtaneet Jumalan olevan viisas ja että Hän tahtoo myös ihmisten viisastuvan. Viisautta on eri lähteestä kumpuavaa ja näillä on eronsa vaikutuksissa ja päämäärissä. Viisauden ytimessä onkin "tarkoituksellisuus" ja selkeä erottelukyky vaikuttimista - mikä on tunnetta, opittua, tähän ulottuvuuteen sidottua, yhteisöjen- tai yhteiskunnan käsitteitä ja mikä on oman minuuden tai esimerkiksi ylpeyden tai erilaisten tunnetilojen vaikutuksia.

Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni. Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut. Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta. Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus, niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi. Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä

Sivu 75

loukkaa jalkaasi. Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea. Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää. Sillä sinä saat luottaa Herraan, Hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni. Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on. Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu. Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt. Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille Hän on tuttava. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa Hän siunaa. Pilkkaajille Hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille Hän antaa armon. Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä. Snl.3:13-32

Viisaus Raamatussa

Jumalan sana on kaikin puolin vastaanottamisen arvoista. Miten ih-meellisiä viisauksia eri Raamatun kertomukset ja opetukset tuovatkaan elämäämme!

”Kuinka Sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen Sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin Sinun asetuksistasi. Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni Sinun sanaasi. Minä en poikkea Sinun oikeuksistasi, sillä Sinä neuvot minua. Kuinka makeat ovat minulle Sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Ps.119:97-105

Jumalan viisaus

Kaikkivaltias, Luoja Jumala on viisas. Hän tietää, mitä tekoa olemme ja mitä tarvitsemme. Hän on kätkenyt viisauden ja koko totuuden yhteen persoonaan, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kulmakivi. Häneen kulminoituu ylin viisaus. Jeesuksessa sovi-tettiin menneisyys, annettiin rauha nykyisyyteen ja Hänessä on tulevaisuuden toivo.

”Että heidän sydämensä, yhteen liittyneinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3

Sivu 76

Ihmisten viisaus

Jumala on määritellyt asumisemme ja olemisemme rajat. (Apt.17:26) Oma viisautemme ei kykene käsittämään todellista viisautta, mikä jumalisuudessa on. Ylpeytemme ja omahyväi-syytemme rajaavat meitä tyhmyyteen, joka estää oppimisen ja kasvamisen. Samoin katkeruus, mustasukkaisuus ja vihan tuntemukset hyvin usein ajaa meitä tyhmyyden tietä. Mikä onkaan elämässämme tekijä, joka saa järjen ja viisauden äänen sammumaan - meidän tulee hakeutua Jumalan ihmeellisen viisau-den lähteen luokse ammentamaan elävää vettä.

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaak-sensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhi-tykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra." 1.Kor.1:26-31

Ihminen saa kokea myös ihmeellisiä kokemuksia Jumalansa seu-rassa uskoessaan Häneen. Yksi niistä on "viisauden sanat" jotka toimivat Hengen vaikutuksesta. (1.Kor.12:5-11, 2:12-16) Niiden sanojen merkitys toiselle on tavattoman suuri. Jumalan lähettäessä sanansa ja puhuessaan sen palvelijansa lautta, pääsemme koke-maan viisauden ulottuvuuksia, jota tämän maailman inhimilli-syydestä ei löydy.

”Laupeus ja uskollisuus älkööt luopuko sinusta. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän tasoittaa sinun polkusi. Älä luulottele olevasi viisas. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää luillesi. Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin jyväaittasi täyttyvät runsaudella ja viini pursuu kuurnistasi. Poikani, älä pidä halpana Herran varoitusta äläkä kyllästy Hänen nuhteeseensa. Jota näet Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa kuin isä poikaa, joka on Hänelle rakas.” Snl.3:3-12

Sivu 77

Omassa viisaudessaan ja ylpeydessään ihminen sokeutuu viisau-delle. Paavali opetti, kuinka Kehuessaan viisaita olevansa, ovat tyhmiksi tulleet:

”Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sen tähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruu-miinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihta-neet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuo-letkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. Room.1:21-32

Riivaajien viisaus

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak.3:13-18

Henkivallat ja pahan voimat ovat Raamatun mukaan todellisia. Paha osaa juonitella ja jopa jäljitellä hyvää, päästäkseen itsekkäi-siin

Sivu 78

päämääriinsä. Nuo juonet eivät ole meille kuitenkaan tuntemattomia (2.Kor.2:11, Ef.6:11) vaan me vastustamme pahuutta lujina uskossa ja näemme, kuinka se pakenee.

”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.” Jaak.4:7-8

”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.” 1.Piet.5:8-11

”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” Jaak.2:19

Onkin viisautta tutkia tarkoin, mistä lähteestä ammentaa viisautta. Siksi Jumalan Sana – puhtaana ja väärentämättömänä – on paras paikka ammentaa oikeaa ja pysyvää viisautta.

Viisautta voisi luonnehtia oikeaksi viisaudeksi silloin, kun se sisältää riittävän laajat ulottuvuudet - aina historiasta tulevaan ja ikuiseen elämään. Viisaus ymmärtää myös olemassa olevaa hetkeä – unoh-tamatta pohtia kuitenkaan, mitkä vaikutukset tulevalle on tämän hetken valinnoilla ja asenteilla.

Viisauden mittareita on myös useita. Ehkä toimimattomin, tai sokein mittari on aina ollut oma mieli. Useathan saattavat olla omasta mielestään hyvinkin viisaita, mutta toiset saattavat nähdä, miten tyhmiä he kuitenkin todellisuudessa ovat. Joskus myös toinen ihminen, tai jokin yhteisö saattaa olla hyvinkin väärä mittari viisaudelle. Sokean taluttaessa toista sokeaa, he molemmat kompastuvat kuoppaan. (Matt.15:14) Saatamme nähdä myös uskonnollisia ryhmittymiä, joiden joukot saattavat painostaa tai ohjailla ihmisiä todella typerällä tavalla. Niitä olivat Jeesuksen aikana fariseukset, jotka kyllä olivat oppineita, mutta heidän oma mieli ja yhteisön muodostuneet säännöt koituivat heille typeryy-deksi. He olivat sokeita jumaliselle viisaudelle, joka oli kätkettynä Jeesukseen Kristukseen.

Kun ajattelemme Jumalan viisautta, voimme nähdä sen ulottuvan pahankin aikeisiin. Onhan niin, että kertakaikkista uhria puolestam-

Sivu 79

me ei olisi milloinkaan uhrattu, ellei Israel olisi ollut niin syvässä paatumuksen tilassa. (Room.11:25) Herramme Jeesuksen Kristuk-sen piti kärsimän, että meillä olisi iankaikkisen elämän toivo. (Matt.16:21, Mark.8:31, Luuk.9:22, 17:25, 24:26, Apt.3:18, 17:3, 26:23)

”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.” Jaak.1:5-6

Sivu 80

402 - Nettijulkaisu 5.8.2015 - Tulostettava versio:

”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” Matt.13:15

Tämän Raamatunjakeen voisi liittää tämän päivän Suomeen, sen Jumalan hylkäämiseen ja pahuuteen, mutta paatuneisuus koskettaa myös Herraan uskovia.

Kun Jeesus huomasi sen, sanoi Hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun Minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". "Ja kun Minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". Niin Hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?" Mark.8:17-21

Tässä Jeesus antaa ymmärtää, mistä paatumuksessa on todelli-suudessa kysymys. Se on uskon puutetta ja sitä, ettei osaa nähdä asioita Jumalan valtakunnan vaikutusmahdollisuuksista. Opetus-lapsethan olivat kerta toisensa jälkeen nähneet ihmeitä ja sen hetkinen tilanne liittyi juuri tapahtuneeseen ihmeeseen. Mutta opetuslapset eivät osanneet ajatella, että Jeesus voisi murtaa ja siunata sen ainoan leivän, mikä oli jäljellä - samoin seurauksin, että siitä olisi jäänyt jopa tähteeksikin. En tiedä, johtuiko tilanne siitä, että leipiä oli vain yksi, vai kenties siitä, ettei ympärillä ollut hälisevää nälkäistä yleisöä, joille usein Jeesus näytti ihmeet ja merkit?

”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin

Sivu 81

kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Mark.16:17-18

Näemme kertomuksesta myös sen, että Jeesus tahtoo meidän elävän uskoa todeksi toinen toistemme kanssa sisarina ja veljinä. Surkuttelun sijaan meidän tulisi valaa uskonhenkisiä sanoja toisillemme ja rohkaista kannustaen kanssamatkaajaa - täysin tietoisena, että Herra pitää kuitenkin meistä huolen! Niin monta ihmettä opetuslapset olivat nähneet, mutta edessä olevaan ongel-maan he eivät osanneet kokemaansa liittää. Kuinka usein Jeesus sanoisikaan meillekin sanat; "Ettekö vieläkään ymmärrä?" – Vaikka saatamme kiitellä Herraa siitä, miten Hän on kaikessa auttanut tähän asti ja lopuksi kaikki on päättynyt hyvin, kun Herran ihmeellinen apu on tullut elämämme ylle, emmekö voisi luottaa myös edessämme olevissa tilanteissa myös Herran apuun?

”Heitä murheesi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen, ei Hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” Ps.55:23

"Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen." 1.Piet.5:7

Paatunut sydän näkee siis tilanteita aina inhimillisestä näkökul-masta. Ajattelemmepa sitten seurakuntaa, läheisiämme, työtämme ja kohtaamiamme ihmisiä, paatuneisuus saa meidät olemaan kaikkia kohtaan nurjia ja epäuskoisia. Jumala, joka kansakuntia liikuttaa, voi kyllä muuttaa tilanteita ja parantaa epäkohtia tahto-mallaan tavalla. Ei meidän tarvitse olla niissä kiinni. Paatunei-suuden sijaan minun tulee ajatella uskonhenkisesti, luottaen ja uskoen ehyellä sydämellä Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiinsa. Toisinaan meidän uskovien tulisi oikeasti uskoa siihen, mistä puhumme. Harjoittaessamme uskoa, saamme nähdä ihmeiden ja merkkien seuraavan meitä sillä seurauksella, että oma uskomme yhä edelleen vahvistuu.

”Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’" Jaak.2:22

Uskon todellinen luonne onkin sen suuntauksessa tulevaisuuteen, eikä vain uskoen historiassa tapahtuneisiin asioihin. Uskohan on sen näkemistä, mitä ei vielä inhimillisesti näe. Juuri tällaisen uskon tulisi ottaa asenteeksi silloinkin, kun ei ole enää kuin yksi leipä jällellä.

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojen-tautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hepr.11:1

Sivu 82

Mitä ajattelen omista vähäisistä resursseistani, osaamisistani ja aikaansaannoksistani? Usein tuntuu, että jäljellä on vain yksi leipä, eikä silläkään pitkälle eletä elämän asioissa ja tilanteissa. Lukiessa Raamatun kertomusta opetuslasten tilanteista, voisi ymmärtää, että he olisivat voineet yksinkertaisesti antaa ongelman Jeesukselle - täysin tietoisena siitä, että Jeesuksen käsissä kaikki muuttuu yllättäen riittäväksi!

Ajattelepa, että Jeesus ottaisi vähäiset lahjamme käsiinsä, kiittäisi Taivaallista Isää ja murtaisi siitä kymmenille, sadoille ja jopa tuhan-sille elävää ruokaa syötäväksi! On ehkä aika nostaa katse pois omasta paatuneisuuden tilasta, vähäisestä uskosta, vähäisistä sanoista, vähäisistä voitoista, uroteoista, saavutuksista ja muusta, minkä lopulta näemme vain riittämättömyytenä. Katse on suun-nattava uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan. Silloin usko Jeesukseen saa voittaa sydämemme paatuneisuuden ja tilalla sykkii elävä ja voimallinen sydän!

”Ja Minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen Minä annan teidän sisimpäänne, ja Minä poistan kivisydämen heidän ruumiis-tansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat Minun käskyjeni mukaan ja noudattavat Minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat Minun kansani, ja Minä olen heidän Jumalansa.” Hes.11:19-20

Mikä onkaan elämäsi tilanne, mitä kohtaatkaan seurakunnassa, ympäröivien ihmisten kanssa, tai oman elämäsi ongelmissa, Muista, että Jeesuksella on varattuna sinuakin varten taivaallisia aarteita! Älä anna paatuneisuuden vaikuttaa epäuskoisia ajatuksia, vaan nosta katseesi uskoen ja luottaen, että elämäsi tulee olemaan täynnä yltäkylläisyyttä - sitähän Jeesus on tullut tuomaan sinulle!

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Joh.10:10

Sivu 83

401 - Nettijulkaisu 29.7.2015 - Tulostettava versio:

Kaikki valokuvausta harrastavat tietävät, että läheskään kaikki kuvat eivät onnistu parhaalla toivotulla tavalla. Itse asiassa voisi sanoa, että yksi tuhannesta luontokuvasta on täydellinen. Sehän vaatii parhaimman taustan, upeimman kohteen ja vieläpä hetken, jossa tapahtuu jotain erityistä. Lisäksi luonnon valo ja oma asema suhteessa kohteeseen ovat erittäin ratkaisevassa asemassa. Toisi-naan hyvänkin kuvan saa tehtyä paljon loisteliaammaksi ja tilannetta esittäväksi pienellä valotuksen tai kontrastisuhteen korjauksella.

Haluan käyttää edellä lukemaamme vertauskuvana sille, mitä Ju-mala tekee ihmiselle. Mehän olemme Luojan kuvana tässä ajassa, mutta oma turmeltuneisuutemme on sotkenut tämän kuvan kerta toisensa jälkeen. Luodessaan koko maailmankaikkeuden, Jumala näki, että "se oli hyvä." – Hän loi siis kaikki hyväksi ja tarkoitti, että se myös säilyisi sellaisena. Pahan houkuttelemana ihminen lankesi syntiin ja siitä seurasi piinallinen odotus, milloin Luojan kuva jälleen kirkastettaisiin.

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” 1.Moos.1:27

Jumalalla oli suunnitelma, aivan, kuten itsellänikin on kuvankäsit-telyohjelma sen varalle, että jotain kuvaa tarvitsisi hieman paran-taa - sen ollakseen täydellinen esitys kohteestaan. Tähän Jumalan suunnitelmaan sisältyi sovitus ja lunastustyö. Jumala oli päättänyt poistaa pahuuden maailmasta lähettämällä oman Poikansa Jee-suksen Kristuksen korjaamaan sen, mikä oli pahasti pilalle mennyt.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kal-taisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18

Sivu 84

Valokuvaamisessa on suuri joukko kuvaajia, jotka eivät hyväksy kuvan jälkikäsittelyä lainkaan. He ovat niitä "täydellisiä" jotka eivät tarvitse muutosta tai apua. Samoin ihmisten suhteessa Jumalan pelastus-suunnitelmaan näemme, miten useimmat ihmiset eivät ota vastaan Luojansa suurta suunnitelmaa muuttaa ja parantaa heitä. He eivät hyväksy Jeesuksen tuomaa pelastusta helvetin kauhuilta ja sitä jumalista hyvyyttä ja rakkautta, mitä Jumala Hänen kauttaan osoittaisi heille jo tätä nykyistäkin aikaa varten.

”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:3-4

Fanaattinen oman mielen palvonta voikin koitua pahaksi turmioksi. Voimakkaan mielipiteen tähden ei kannattaisi joutua helvettiin. Ku-va saattaa tarvita toisinaan lisää valotusta ja onpa joskus niinkin, että joistain kuvista täytyy poistaa kokonaan niihin sopimattomia elementtejä. Tehdessämme kuvataidetta, joskus on turvauduttava keinoihin, joissa kuvasta rajataan ulkopuolelle siihen kuulumatto-mia alueita. Lopulta täydellinen kuva edustaa hienolla tapaa juuri alkuperäisen kuvauspaikan olotilaa. Silti joku sanoo: "Väärin kuvattua, väärin tehty"!

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta Hän myös on maailman luonut ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin Hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” Hepr.1:1-4

Kun tekijä päättää toteuttaa työlleen tarvittavat korjaukset, mitä siihen on ulkopuolisten paljoakaan sanomista. Jumala näki, miten ihminen oli likaantunut synneissään ja joutunut pimeyden keskelle. Luojan kuva oli himmentynyt väkivallan ja irstauden keskellä. Tuli aika, jolloin Jumala alkoi käsitellä tuota kuvaa puhdistaen ja poistaen siitä ominaisuuksia, jotka evät alun perin siihen kuuluneet. Lisäksi Jumala näki, että joudumme elämään likaisen ja pimeän maailman ja synnin alaisuudessa. Niinpä kuvat tahriintuvat, haa-listuvat ja pölyyntyvät jatkuvasti vaikka kuinka niitä varjelisimme. Siksi sovitusuhri ja vapautus koskee jatkuvasti - varsinkin uskovia! (1.Tim.4:10)

Sivu 85

”Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.” 1.Kor.15:49

Tämän puhdistuslähteen luokse haluan kutsua sinuakin tänään! Meillä Jumalaan uskovina on oikeus viipyä jatkuvasti avoimen puhdistuslähteen luona! Se puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja saastasta - antaen meille joka päivä mahdollisuuden olla kirkastet-tuina ja puhdistettuina Jumalan kuvina, niin kuin on Hänen tah-tonsa. (Kol.1:22, Sak.13:1)

”Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympäri-leikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyytta-laista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.” Kol.3:8-15

Emme osaa, emmekä kykene ottamaan kuvia, jotka aina olisivat täydellisiä. Siksi kuvankäsittelyohjelmalla saa parannettua kuvaa siten, että se näyttää juuri siltä, miltä kohdekin on kuvaus-tilanteessa näyttänyt. Jumala tahtoo meidän näyttävän Hänen kaltaiseltaan. Emme itsessämme kykene siihen - ei yksikään meistä. Siksi tarvitsemme kuvankäsittelyohjelmaa Jumalan Pojan maahan vuodatetussa veressä. Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi! Ota vastaan sovitus ja lunastus! Elä kirkastettua elämää Hänessä, joka tekee elämästäsi täydellistä ja yltäkylläistä!

Sen tähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Ef.5:14

Sivu 86

400 - Nettijulkaisu 22.7.2015 - Tulostettava versio:

"…ja uhrasivat Jumalan temppelin vihkiäisissä sata härkää, kaksisataa oinasta ja neljäsataa karitsaa sekä syntiuhriksi koko Israelin puolesta kaksitoista kaurista, Israelin sukukuntien luvun mukaan." Esra 6:17

Tämän Raamatun katkelman otin lähtökohdaksi tekstiini lähinnä sen luvun "neljäsataa" -tähden. Olemmehan lukemassa tänään neljättäsadatta palstakirjoitustani! Muistan tämän työni alku-vaiheet, kun jouduin toimimaan täysin uskon varassa. Tiesin, ettei minusta olisi tähän ja nolaisin vain itseni huonon äidinkielentaitoni ja oppimattomuuteni tähden. Jouduin vertaamaan itseäni Jeesuk-sen opetuslapsiin, joista suuri osa oli köyhiä ja oppimattomia kalastajia. Tänään koen yhä olevani köyhä kalastaja, Jumalan suuresta armosta ja - Hänen ihmeellisellä avullaan tähän asti on tultu! Edelleen uskon varassa kirjoitan tätäkin tekstiäni, tietoisena siitä, että minut on kutsuttu palvelemaan juuri tällä tavalla. Huomisesta en tiedä, se on Herran käsissä. Mutta tänään kiitän Herraani Jeesusta Kristusta näistä kuluneista vuosista!

Alussa lainaamani Raamatun jae oli katkelma uhrimenoista van-hantestamentin Israelissa. Valtava työ oli saatu päätökseen ja oli aika viettää Herran juhlaa! – Varmaan mielessäsi pyörii ajatus suuresta teurasuhrien määrästä, - miksi niin paljon piti uhrata Jumalalle? Miksi syntien sovitus ja Jumalan miellyttäminen vaati niin suuret valmistelut ja raskaat uhrimenot?

Raamatun kokonaisuutta ymmärtävät tietävät vanhantestamentin uhrien kertovan sen suuruutta ja merkitystä, mitä lopullinen ja kertakaikkinen uhri Jeesuksessa Kristuksessa tulisi aikanaan ole-maan. Kun Hän kuoli ristillä ja Jumala Hänet kolmantena päivänä herätti, oli toteutunut kaikkien aikojen suurin ja kallein uhraus. Vuosituhanten ajan ihmiset olivat uhranneet satojatuhansia eläimiä, päästäkseen Jumalansa edessä vanhurskauteen, ja nyt tämä yksi uhri on enemmän, kuin nämä kaikki entiset uhrit yhteensä! Se

Sivu 87

kertoo rakkaan Vapahtajamme työn suuruudesta ja arvosta Juma-lamme edessä!

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin Hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vih-mottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sen tähden Hän on uuden liiton välimies, että, koska Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä. Hebr.9:11-17

Huomaatko, millainen suunnitelma Jumalalla oli varattuna ihmis-kuntaa varten? Hän viisaudessaan näytti, miten suuri on ihmi-syyden syntivelka sovitettavaksi, mutta Hän antoi sellaisen uhrin, joka kattaisi kaiken niiden osalta, jotka ottaisivat vastaan annetun pelastuslahjan. Emme ole siis tekemisissä Jumalan kanssa, jonka ajatukset harhailisivat sinne ja tänne. Päinvastoin, Hänellä on selkeä suunnitelma ja päämäärä, johon koko luomakunta tähtää. Jumalaton ihminen on sokea sen näkemiselle, sillä ihminen tahtoo omassa viisaudessaan ja ylpeydessään olla itse se, joka hallitsee ja tietää kaiken. On kuitenkin suurta typeryyttä kuvitella, että ihminen itsessään pystyisi käsittämään ne viisaudet ja syvyydet, mitä hän voisi kokea Jumalan kanssa. – Uhrien esiku-vallisuus paljastuu Raamatun loppupuolella. On syytä huomata, että Jumala on kätkenyt kaikki tiedon ja viisauden aarteet omaan Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. (Kol.2:2-3) Hän on edelleen tie, totuus ja elämä! Tuo jumalinen viisaus on jotain, mitä kohti kannattaa tavoitella!

"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sen tähden Hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia Sinä et tahtonut, mutta ruumiin Sinä Minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin Sinä et mielistynyt. Silloin Minä sanoin: 'Katso, Minä tulen - kirjakääröön on Minusta kirjoitettu - tekemään Sinun tahtosi, Jumala.’ Kun Hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja Sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo Hän sitten: ’Katso, Minä tulen tekemään Sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja

Sivu 88

tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes Hänen vihollisensa pannaan Hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhi-tetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ’Tämä on se liitto, jonka Minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: ’Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kir-joitan ne heidän mieleensä’; ja: ’heidän syntejänsä ja laitto-muuksiansa en Minä enää muista’. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita." Hebr.10:4-18

Miten toivotonta tosiaan olisi, jos tänäänkin tarvitsisi raahata nel-jäsataa eläintä uhrattavaksi uhripaikalle! Se olisi käsittämättömän suuri operaatio, mutta onneksemme näitä uhreja ei enää tarvitse suorittaa! Kertakaikkinen uhri on uhrattu - ja jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, on pelastuva! Syvä haaveeni on, että yhä edelleen saisin julistaa Jumalan suuren armon avulla Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, Hänen ihmeel-lisistä vaikutuksistaan ja Hänen hyvästä tahdostaan armahtavassa laupeudessaan!

Olkoon Jeesus kanssamme, johdattakoon Hän meitä tahtonsa tietä niin, että teemme ansiottomina palvelijoina sen, mihin Hän on mei-dät kutsunut!

"Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'." Luuk.17:10

Sivu 89

399 - Nettijulkaisu 15.7.2015 - Tulostettava versio:

Raamattu kutsuu tietoista pahuutta synniksi, joka turmelee maailmaa ja saa maistumaan tämän maanpäällisen elämän todella surkealta. Synti on luonteeltaan moniulotteinen käsite. Sen vaiku-tukset voivat olla hitaasti vaikuttavan myrkyn kaltaista, tai toisi-naan heti näkyviin tulevaa pahuuden aikaansaannosta. Usein meiltä jää huomaamatta esimerkiksi oma ylpeytemme ja vallanhimomme. Samoin katkeruuden juuret ja rahan himo voivat vähitellen muuttaa sydäntämme kylmäksi ja vihamieliseksi.

Kasvaneet kristityt tunnistavat syyllisyyttään ja heikkouttaan. Kun Paavali opettaa syntisyydestä, hän tunnistaa myös itsestään nämä piirteet. Hän nimittää itseään jopa suurimmaksi syntiseksi.

”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim.1:15

Uskon, että tämä toteamus Paavalilta ei ollut vain hurskasteleva sivulause, vaan hän tiedosti sydämessään oman lihallisen kelvotto-muutensa. Hänhän usein kertoi siitä, miten Jumala on sulkenut ihmisen tottelemattomuuteen ja synnin vankilaan.

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja käsittämättömät Hänen tiensä! Room.11:32-33

Tämä kuvastaa sitä, miten Paavali suhtautui Jumalaan ja Hänen kaikkivaltiuttaan kohtaan. Mitäpä muuta pieni ihminen voisi, kuin lopulta alistua Jumalan väkevän käden alle. Itse asiassa se onkin paras olotila, missä ihminen voisi olla. Luojansa kanssa, Hänen tahdossaan on kuitenkin hyvä olla. Syntisyydestä ja heikkoudesta huolimatta, meillä on kirkkauden toivo Kristuksen haavojen tähden. Ihmisyyden suuri ongelma on vain siinä, ettemme tahtoisi ottaa

Sivu 90

vastaan täysin ilmaista, ansiotonta ja Jumalan lahjaksi antamaa sovitusta ja anteeksiantoa. Se on voimassa joka hetki Kristuksessa, Jumalan Pojassa Jeesuksessa, niille, jotka uskovat Häneen!

"Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."

Gal.3:22-26

Oletko yhtä suuri syntinen, kuin Paavali? Mikä onkaan heikkoutesi luonteessa tai käytöksessäsi? Joka hetki Jumala ojentaa käsiään sinuakin kohti armahtaakseen sinua. Se ei tarkoita, ettemmekö tekisi parannusta pyrkien parempaan elämään. Totta kai elämme niin hyvin, kuin mahdollista, mutta siltä osin, mihin emme kykene, meidän tulee ottaa vastaan Jumalan armo niin, ettei se jäisi turhaksi kohdallamme.

Tunnustan olevani syntinen ihminen. Jumalan armon avulla uskallan katsoa syntisen sydämeni sisälle ja taas toisaalta sekin tietoisuus, että olemme kaikki syyllisiä ja syntisiä, vie meidät tasa-arvoiseen asemaan ilman paremmuustaistelua. Kun meille jokaiselle kuitenkin on annettu riittävän paljon heikkoutta ja synti-syyttä, miksi hurskastelisimme ja esittäisimme toinen toisillemme olevamme jotain parempaa?

Tulemme siihen, että synnistä huolimatta - emme kuulu synnille emmekä tälle maailmalle. Paavali ikään kuin erotti itsestään nämä alueet Kristuksen tähden, todeten, että synti tekee hänen ruumiis-saan näitä tekoja.

”Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Room.7:17

Ulkoistaessa itsestä nämä alueet, niiden käsittelykin hoituu ilman valtavia katumusharjoituksia tai syyllisyys-syövereitä. Eihän paho-laiselle ole mitään väliä, mitä teet tai olet, kunhan koet vain valtavaa syyllisyyttä ja ahdistusta. Juuri siitä Jeesus on tullut vapauttamaan meidät!

Sivu 91

”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen’." Luuk.5:31-32

Mikä on siis meidän osuutemme syntisinä ja syyllisinä ihmisinä? – Meillä ei ole muuta kuin kirkkauden toivo Jeesuksessa Kristuksessa. Emme voi muuta, kuin ottaa Häneltä vastaan täydellisen puhdistuksen ja anteeksiannon. Ilman sitä olisimme kadotettuja. Tarvitsemme Jeesusta saadaksemme kaikki syntimme anteeksi. Vain Hänellä on valta armahtaa ja antaa syntimme anteeksi.

Tarvitsemme oikean ja nöyrän mielen saadaksemme osaksemme anteeksiannon ja armon. Voimme lukea Jeesuksen kertomuksen syntisestä miehestä, joka rukouksensa jälkeen lähti vanhurskaana Jumalansa edestä - syyllisyydestään huolimatta.

”Niin Hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän ver-tauksen: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toi-nen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk.18:9-14

Tästä meidän on syytä oppia, millainen asenne on Jumalan mie-leen. Nyt, kun kertakaikkinen uhri on uhrattu syntiemme tähden, meidän on otettava tämä armo avuksemme pelastuksemme päivänä. Saamme nöyrästi rukoilla Jumalamme kasvojen edessä, turvaten Jeesuksen sovitustyöhön ja saamme tehdä parannusta Hänen kasvojensa edessä. Kaikesta heikkoudesta ja vajavaisuudesta huolimatta, kuulumme Hänelle, ja Hän kyllä antaa meille voiman elää juuri sellaista elämää, kuin sen kuuluukin olla. Minun on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että Jumala on sulkenut minutkin synninvankilaan - näin tehden minustakin täysin riippuvaisen Hänen armostaan. Olen, mitä olen, mutta olen sitä Jumalani käsissä! Kun Hän vapauttaa minut synnistä, olen silloin todellisesti vapaa!

Sivu 92

”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh.8:36

Voinko siis syntisyydestäni ja heikkoudestani huolimatta täyttyä Hengellä, ylistää Jumalaa, palvella seurakuntaa ja elää elämääni Jumalan lapseuden asemassa? – Kyllä voin, ja ellen minä, niin kuka sitten?! Jos joku saa synnit anteeksi Jeesuksen kautta, niin minäkin! Samoin tehdessämme parannusta, se oikeus kuuluu minullekin - Jeesuksen kautta! Haluan sanoa tällä sitä, että jokainen, joka uskoo Häneen, pelastuu, sillä Jumala on osoittanut suuren rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan lähettämällä meille ainoan pelastajan, Jeesuksen Kristuksen!

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, huk-kuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska Hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." Joh.3:16-18

398 - Nettijulkaisu 8.7.2015 - Tulostettava versio:

Esikuvana oleminen ei tarkoita teeskentelyä tai jonkin esittämistä, vaan sen totista olemista, minkä vakaumusta sydämessä kantaa. Paavali kehotti nuorta Timoteusta olemaan esikuvana puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta. Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa,

Sivu 93

vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." 1.Tim.4:9-16

Paavali vakuutti Jumalan sanan olevan kaikin puolin vastaanottamisen arvoista. Vielä tänäänkin nykyisessä ajassa voimme nähdä, miten Jumalan sana olisi vastaus kaikkiin ympäröiviin ongelmiin. Miten hyvä paikka maailma olisikaan elää, jos jokainen ihminen ottaisi Jumalan sanat elämänsä ohjeiksi!

Paavali jatkaa muistuttaen: "Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan" - tätäkin ajatellen, ei voi olla innostumatta! Meillä on elävä ja totinen Jumala - Häntä me rakastamme, palvomme, kunnioitamme, kiitämme ja ylistämme! Hän on suuri Jumala, joka kykenee muuttamaan tilanteita - Hän, joka kansakuntia liikuttaa, kykenee auttamaan myös pienen elämämme asioissa. Miten ihmeellistä onkaan, että suuri Jumala niin rakastaa pientä ihmistä, että on valmis pelastamaan ja auttamaan juuri oikeaan aikaan!

Paavali oli ymmärtänyt myös evankeliumin vapauttavan merkityksen. Hän tiesi, ettei ihmistä vapauteta synneistä vain uskoon tulemisessa, vaan hän toteaa Jumalan olevan "kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien"! - "Kaikkien ihmisten" tarkoittaa myös sinua, ja jos uskot Herraan Jeesukseen, niin vieläpä hyvin erityisesti silloin sinua! Saat uskoa ja täysin nojata siihen, että Jeesus on sinunkin täydellinen vapahtajasi! "Vapauteen Hän on meidät vapauttanut! (Gal.5:1)

On ilo yhtyä Paavalin sanoihin riemullisesta vapaudesta, joka koskettaa jokaista. Paavali teroitti vielä sanoen; "Tätä käske ja opeta." - näin monin sanoin ja kehotuksin, kun tällaista aihealuetta julistetaan, sen täytyy olla suuresti merkityksellinen. Ajattelepa, millainen hinta on jo maksettu täydellisestä vapautuksestasi! Kun Jeesus sovitti kaiken ja lunasti sinut kalliilla verellään, mikä mahti voisi kumota tuon pyhän ja puhtaan Karitsan voitokkaan työn Golgatalla? - Mikään ei voi erottaa sinuakaan Kristuksen rakkaudesta! (Room.8:35-39)

"Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen" - ajatus kertoo myös Paavalin asenteesta nuorta ja innokasta Timoteusta kohtaan. Hän tahtoi tehdä toisillekin selväksi, ettei Jumalan valtakunta ole inhimillisessä muodossa sama, kuin hengellisessä. Muistammehan, miten Jumala otti käyttöönsä Daavidin - tuon nuoren ja hontelon paimenpojan, jolla oli kuitenkin uskoa elävään ja voimalliseen Jumalaan. Usein juuri vähäinen, ja inhimillisesti heikko, on ollut

Sivu 94

Jumalan valitsema voimansa ilmestymisen kanava. Siksi mekin saamme vähäisyydestämme ja nuoruudestamme huolimatta rohkeasti palvella Herraa!

"Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa." – Paavali liitti siis vaelluksen hyvin voimakkaasti julistettuun opetukseen. Pelkät sanat eivät riitä, vaan tarvitaan myös esikuvia. Ne puhuvat usein paljon enemmän kuin saarnamme. Kysymys onkin enemmän kokonaisuudesta, kuin pelkästään mahtipontisista puheista. Niinpä Paavali lopettaa sanoen; "Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." – Tämä tuokin merkitystä ja tarkoitusta valvomiselle ja parannuksen tekemiselle. Kuinka moni pelastuukaan kadotukselta, nähdessään ja kuullessaan evankeliumin voiman vaikutukset.

Tässä kaikessa meidän on opittava luottamaan Jumalan voimaan, Hänen vapauttavaan armoonsa, ja siitä käsin vaellettava uskossa ja kuuliaisuudessa. Se tekeekin meistä nöyrempiä, sillä emme voi luottaa itseemme ja omiin onnistumisiin. Vain Jumalamme auttamana vaelluksemme onnistuu - niin kuin Hän tahtoo.

Paavali kehotti Timoteusta myös ahkeruuteen, sanoen; "Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen." – Vaikka hengellinen työ onkin Jumalan voiman ilmenemistä, on se sen lisäksi myös inhimillisiä tekoja. Se on usein monenlaista vaivannäköä ja puurtamista kutsumuksen ja näyn parissa. (2.Kor.4:7) Se saattaa olla lukemista, opettelua, tai käytännönelämän avustamisia siellä, missä apua tarvitaan. Työ on siis hyvin monimuotoista ja paljon muutakin, kuin pelkkää puhetta.

Jumalisen suunnitelman mukaan Pyhä Henki jakaa lahjoja, jotka rakentavat yliluonnollisella tapaa seurakuntaa. Niinpä Paavali muistutti Timoteusta sanoen; "Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi." – Niin paljon, kun Raamattu puhuukin armolahjoista, niitä tulee meidänkin käyttää. Älkäämme laiminlyökö armolahjojamme, vaan olkaamme rohkeita ja uskollisia - nöyriä Herran palvelijoita!

Menestyminen saattaa pelästyttää monen uskovaisen sydämen, onhan jossain valloillaan oppia menestysteologiasta, jossa väitetään kaikkien murheiden ja sairauksien väistyvän uskoessamme Jumalaan. Menestyminen on kyllä raamatullinen sana ja sen tulee hyväksyä sille mitoitetulle alueelle. Itse asiassa kaikki Raamatun opetukset tähtäävät siihen, että Jumalan suunnitelmat ja myös Hänen luotunsa menestyisivät ja voisivat hyvin. Jumala on viisas ja suuri, ja Hänellä on

Sivu 95

selkeät päämäärät, mihin Hän johtaa koko maailmankaikkeutta. Myös seurakunnan menestyminen on Jumalan tahto ja sen työn eteenpäin viemisen Hän on uskonut minulle ja sinulle. Raamatun sanat kehottavat meitä toimimaan, elämään ja julistamaan seurakunnan menestymiseksi ja valittujen ihmisten pelastumiseksi.

Ajattelepa, että sinäkin voisit olla osaltasi vaikuttamassa paikkakuntasi parhaaksi, sielujen pelastumiseksi - vaikka vain pienen ja vähäisen osuutesi. Osallistuessamme ja antaen sydämemme ja elämämme Jeesuksen käyttöön, saamme olla mukana ihmeellisissä Jumalan suunnitelmissa! – Vuosien kuluttua, saatat tulla hetkeen, jossa katselet Paavalin kuvaamaa näkymää; "Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä."

397 - Nettijulkaisu 1.7.2015 - Tulostettava versio:

"Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä Minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina Minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Mitä arvelette? Jos jollakin ihmi-sellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksy-nyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen." Matt.18:10-13

"Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä" - kuulostaa vakavalta sanomalta. Jeesus tahtoi korostaa tiettyä jumalista piir-rettä ja periaatetta, joka osoittaa Hänen suurta rakkauttaan vähäistä ja pientä ihmistä kohtaan. Keitä sitten ovat nämä "pienet

Sivu 96

ja vähäiset"? – Luetaanpa muutama jae asiayhteydestä, eli siitä, mitä Jeesus opetti juuri ennen lukemaamme:

ja sanoi: "Totisesti Minä sanon teille: ellette käänny ja tule las-ten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lap-sen Minun nimeeni, se ottaa tykönsä Minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upote-ttaisiin meren syvyyteen. Matt.18:3-6

Tästä voimme ymmärtää, että Jeesus puhui niistä, ”jotka nöyrtyvät lapsen kaltaiseksi." Se ei ole sitä, että meistä tulisi lapsellisia ja kasvamattomia, vaan ymmärtäisimme omaa asemaamme jumal-suhteessamme. Jos me olemme Jumalan lapsia, meillä on myös oikeus lapseuden asemaan - niin perillisinä, kuin oikeus Isän rak-kauteen ja huolenpitoon. Saamme myös lapsen tavoin uskoa ja oppia uutta Taivaallisen Isän hellässä ohjauksessa.

Nähdessämme eri kirkkokuntien ja ryhmittymien uskovia, saatam-me unohtaa juuri nämä sanat: "Katsokaa, ettette halveksu yhtä-kään näistä pienistä"! Niin kuin pienet lapset eivät ole vielä kaikkea sisäistäneet ja oppineet, meidän on ymmärrettävä myös hengellistä lapseutta. On niitä, jotka ovat päässeet mahtaviin virkoihin kirkoissamme jo nelivuotiaan tasolla uskossaan - ja heidän opetuksensahan on silloin sen tasoista! Valitettavaa on, että sellaisia taitamattomia opetuksia seurataan, mutta siitä huolimatta meidän tulee luottaa ja uskoa Jumalaan siinä, että Hän kykenee johtamaan asiat oikeille urille jokaisen uskovan kohdalla. Ei siis pidä lähteä halveksumaan heikompaa ja osaamatonta, vaan häntä tulee kunnioittaa Jumalan lapsena. Raamattua tutkiessa, voimme havaita, että itse Jumala johtaa Henkensä kautta meidät tuntemaan koko totuuden. (Joh.14:16-17, 15:26, 16:13-15, 2.Tim.2:7 , Hepr. 13:20-21) Sen tekee siis Jumala sen kasvun myötä, mitä Hän armossaan suo. Näin tapahtuu meidän jokaisen kohdalla Jumalan lapsina. Saamme kasvaa ja oppia uutta, mutta meidän tulee antaa myös lähimmäisellemme kasvun tilaa niin totuudessa, kuin armos-sakin.

Jumala valvoo! - "Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa." – Miltä arvelet Isän kasvojen ilmeen näyttävän silloin, kun Hän näkee omiensa sortavan ja pai-navan alas toinen toisiaan? Luulenpa, että Isän kasvot ovat su-rulliset silloin, kun emme tahdo ojentautua Hänen hyvyyttään kohti ja emmekä tahtoisi rakastaa toinen toistamme - niin kuin Hän on meitä rakastanut.

Sivu 97

Mitä sitten voimme tehdä "vääräoppisten" ja omasta mielestämme väärin toimivien kohdalla? – Kun emme saa heitäkään halveksua, voimme osoittaa heille kunnioitusta - pitäen heitä jopa parempina, kuin itse olemme! Samalla voimme siunaten rukoilla heidän puo-lestaan, että totuus ja Jumalan tahto saisi kirkastua kenties meille molemmille! Emmehän mekään tiedä vielä, niin kuin tietää tulee! (1.Kor.8:2)

”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Fil.2:3-5

Toisin sanoen, kysymys on nöyryydestä joka asettaa myös itseämme oikeanlaiseen lapseuden asemaan Jumalamme edessä. Tällöin myös meidän ojentamisemme ja opettamisemme voi saa-vuttaa riittävän nöyrää sävyä, jolloin pystymme opettamaan "sävyisästi" toinen toisiamme. Juuri se on Jumalan tahto - liittyen ihmistenvälisiin suhteisiin. (2.Tim.2:25, Gal.6:1)

Tiedämme, että Jeesus - Jumalan Poikana - on se Hyvä Paimen, joka on seurakunnan pää. Hän hallitsee ja kyllä kykenee ohjaa-maan hairahtuneen takaisin tielle. Hän voi ohjata meitä elämäs-sämme tilanteisiin, jotka valaisevat meille Hänen hyvää tahtoaan. Sitähän Jeesus opetti kertoessaan: "Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksy-nyttä"? (Matt.18:12) – Voinhan minäkin luottaa siihen, että Isä etsii kadonneen ja hairahtuneen. Hän kyllä voi lähettää jonkun, jolla on oikea ja muutosta vaikuttava sana Jumalan sydämeltä! – Voimme-han lukea tämän Raamatun kertomuksista, miten uskoon tullut opetti väkevän voitelun alla Jumalan sanaa - mutta sitten tuli joku, joka opetti Hänelle tarkemmin Jumalan tien! Juuri tällaisiin tilanteisiin tulemme nykyisessäkin ajassamme:

"Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja

Sivu 98

sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus." Apt.18:24-28

Ajatellessamme evankeliumin kannalta, miten meidän toisia halveksuva asenteemme vaikuttaa, ymmärrämme, ettei juuri ke-tään kiinnosta tulla mukaan sellaiseen lahkoon tai kirkkoon, jotka osoittavat toisia kohtaan syvää halveksuntaa. Olemme kristittyinä tehneet tässä suuren virheen ja siksi nyt olisi aika korjata muurinaukkoja. Onkin pöyristyttävää nähdä, miten kaksi Jeesukseen Kristukseen uskovaa ihmistä taistelevat miltei verissä päin oman oikeaoppisuutensa puolesta! Eivät kaikki tuntemani uskovaiset ajattele kaikista hengellisistä asioista samalla tavoin kuin minä. Vaikka usein mielessäni surkuttelenkin toisen sokeutta, pyrin palauttamaan mieleeni sen, että myös minäkin voin olla sokea! Vaikka luulen oppineeni ja ymmärtäneeni totuuden Kristuksessa, minun täytyy kuitenkin nöyrästi tarkastella, mihin ajatusmallini perustuvat. Se on ainut tie uuden oppimiseen ja rakentumiseen pyhimmälle perustukselle.

”Minun tulee vähetä” - Johannes julisti erään kerran Jeesuksesta. "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." Joh.3:30

Johannes oli ymmärtänyt suuren salaisuuden Messiaasta ja Hänen vaikutusmahdollisuuksistaan. Johannes sanoikin aiemmin: "Ei ihmi-nen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. (Joh.3:27) Ja myöhemmin Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanat:

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5

Nämä ja monet muut Raamatun kertomukset osoittavat myös meidän omien kokemustemme kanssa sen, että omat yrityksemme ovat turhia, ellemme toimi Jumalamme valtuuttamina ja ennen kaikkea oikealla mielenlaadulla Hänen edessään. Oppiessamme Kristuksen mielenlaadusta, ymmärrämme, ettei tehtävämme ole halveksua yhtäkään vähäisistä ihmislapsista. Sen sijaan, meidän tulee rakastaa ja kärsivällisesti rukouksin ja siunaten kantaa heitä Jumalan eteen.

Jumala ei tahdo yhdenkään joutuvan kadotukseen - siksi saamme rukoilla pelastusta ja totuuden ymmärtämistä jokaiselle. Kun Juma-la avaa sokeain silmät, vasta silloin hän näkee avoimin silmin, mitä hänen tulee nähdä.

Sivu 99

– Kuuntelin erään ihmisen vuodatusta elämästään ja siitä, kuinka hän lopulta oli päässyt ymmärtämään Jumalan ihmeellisen armon. En voinut olla ajattelematta ja ihmettelemättä sitä, että juuri armon ja jumalisen rakkauden merkitystä on julistettu yhdessä totuuden kanssa vuosikymmenet seurakuntamme keskellä - juuri sillä tavoin, kuin ystäväni koki sen löytäneensä. Miksi vasta nyt - kymmenien vuosien jälkeen hän näkee julistetun sanan totuuden?

Usein oma mielemme tekee tepposet meille juuri siinä, ettei kuule-mamme sana saa uskossa sulautua meihin, sen sijaan kuunte-lemme enemmän omia tunteitamme, käsityksiämme ja tah-tojamme. Kun emme luota Jumalan sanaan ja Häneen itseensä, elämäämme alkaa tulla mutkia ja monenlaisia vaikeuksia.

Ehyellä uskolla, yksinkertaisesti vain luottaen siihen, mitä Jumala on sanonut, saamme kohdata Hänen armoaan ja hyvyyttään. Sokeutemme tässä ajassa saattaa sumentaa ja hämärtää meille Jumalan viitoittamaa tietä ja ainut tie sieltä ylös on lukea sanasta - esimerkiksi sanan opetukset "etsikää"-aiheesta. Luottaessani lupauksiin etsivälle, elämäni helpottuu kummasti. Löydän etsiessäni Jumalan tahtoa ja valtakuntaa – ja siinä ohessa saan kaiken muun-kin! Jeesus itse on niin luvannut ja siksi lapsen tavoin voin heittäytyä sen varaan - silloinkin, kun tuntuu pahalta tai mieli on surullinen. Jos Hän on sanonut, että kirkastuu sydän päivään saakka, niin se on totta minunkin kohdalla! Minun on avattava silmäni ja katsottava, miten ihmeellisesti Hän kirkastaakaan polkuaan edessäni!

”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Snl.4:18

Sinä vähäinen maan tomu - heikko ja huono - siirrä katseesi Jeesukseen! Hän on ollut aina heikoissa väkevä! -Sinä olet sankari ja voittaja! Vaikka et ole sitä itsessäsi, niin voittajan kanssa - Jeesuksessa Kristuksessa olet! Hän on luvannut pelastaa sinut, Hän on luvannut vahvistaa ja antaa voimaa sinulle, ja Hän on kanssasi aina maailman loppuun saakka! Ole rohkea ja iloitse siitä, että Hän johtaa sinutkin koko totuuteen! Hänen ihmeellisessä armossaan on sinullekin kyllin!

”Ja Hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” 2. Kor. 12:9

Sivu 100

396 - Nettijulkaisu 24.6.2015 - Tulostettava versio:

Oletko käynyt elämässäsi läpi pimeitä laaksoja ja vaikeita aikoja? Oletko ajatellut, että nekin voisivat lopulta koitua siunauksiksi ja hyviksi asioiksi? Onhan Jumalalla toisinaan tapana kääntää pahankin palvelemaan hyviä tarkoituksia. Niinhän kävi myös Herramme kuolemassa ja ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Viha ja pahuus saivat aikaan sen, että todellinen ja kertakaikkinen uhri uhrattiin meidän kaikkien puolesta. He eivät tienneet, eivät osanneet edes aavistaa, mitä he olivat vihansa sokaisemina tekemässä. Kuitenkin tuo hetki on koko maailman historian siunatuin hetki! Ilman tuota pimeyden kuilua ja kuoleman varjoa Herramme Jeesuksen Kristuksen yllä tuona aikana, meillä ei olisi mitään toivoa, lohtua ja valoa.

Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion, isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta. Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle. 1.Moos.49.24-26

Katsellessa jumalisia siunauksia, sen ulottuvuuksia, ei voi olla ihas-telematta sen laajuutta ja suuruutta! Herran siunaus elämän keskellä on jotain, jonka vaikutuspiiriin kannattaa tähdätä ja hakeutua. Siunaus tekee elämän mieluisaksi ja menestyväksi. Siunaus ulottuu aina ikuisuuteen saakka. Jeesuksessa tarjotaan jokaiselle mahdol-lisuuksia nauttia kaikista taivaallisista aarteista! Onhan meille luvattu kaikki, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. Usko Jeesukseen avaa siis

Sivu 101

meille pääsyn perintöoikeuteen, joka tuli voimaan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

”Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 3.Joh.1:2

Siunaus ei siis tarkoita aina helppoa ja hulppeaa elämää mahtavien rikkauksien keskellä. Kärsimykset ja koettelemukset muuttuvat siu-nauksiksi Jumalan käsissä, kun Hän armossaan kasvattaa meitä.

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuk-sen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Room.5.1-6

Paavali oli siis ymmärtänyt heikkouden ja kärsimyksen merkityksen elämässä. Kaiken keskellä - meillä on lupa elää todeksi rakkautta, armoa, rauhaa ja toivoa. Kristuksessa omistaen nämä jumaliset piir-teet, elämä maistuu jo paremmalta kaiken tuskan ja ahdistuksenkin keskellä. Saamme lohduttautua ja ravita sieluamme uskonhenkisillä Jumalan lupauksilla. Onhan Jeesus luvannut olla kanssamme aina maailman loppuun saakka - Hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä! Hän on sinunkin kanssasi! Ole turvallisella mielellä ja lohduttaudu Hänen armonsa osallisuudessa!

Toisinaan kurituksen hetket tuntuvat äärimmäisen pahalta. Jumala kyllä tietää, mitä tarvitsemme elämässämme, ja siksi voimme luottaa siihen, että Hänen salliessaan meille koettelemuksia, nekin ovat lopul-ta parhaaksemme. Tunnemmehan Raamatusta sanan siitä, että sitä jota Isä rakastaa, sitä Hän myös kurittaa. (Hepr.12:6)

”Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi par-haaksemme, että me pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhan-hedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Hepr.12:10-11

Sivu 102

Emme ole siis hylättyjä silloin, kun käymme elämämme vaikeita kohtaloja läpi. Kaiken tuskan keskellä, olemme Hänen suunnitel-missaan ja käsissään. Paljon suurempi suru olisi, jos taivas olisi hiljaa, eikä Jumalakaan välittäisi harhapoluistamme. Voimme iloita Jumalan puheesta, kun Hän puhuu ja johdattaa meitä tavalla ja toisella. (Job.33:14)

Toisinaan yksinjääminen myös juurruttaa ja syventää omaa uskoa. Kun kaverit ja uskonystävät ovat kaikonneet, se tilanne realisoi to-dellista uskomme pohjaa. Uskomme Jeesukseen ei ole kaveripiirien toimintaa, jossa toinen toisillemme vain uskottelisimme jonkun olemassaoloa! - ei, vaan kysymys on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalan kanssa. On parempi tuntea itse Jumalansa, kuin uskoa kavereiden Jumalaan.

Saatamme toisinaan tuntea kirjoitukset - kaiken siitä, mitä Raamattu opettaa Jumalasta, mutta tunnemmeko kuitenkaan sitä Jumalaa, mis-tä tuo kirja kertoo? Ei riitä, että osaat ulkoa "Paimenpsalmin," on tunnettava se Paimen, josta tuo Psalmi kertoo!

Iloitse kanssani siunauksista! Uskalla katsella elämääsi Jumalan joh-datuksena, Hänhän on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. (Jer.31:9) Älä siis pyri pois elämäsi tilanteista, vaan elä jokainen hetki kiitollisena ja iloiten Jumalan suunnitelmien toteu-tumisista! Kiitä Herraa siitä, että Hän kuitenkin pitää sinusta huolen! Sinun kanssasi on ikiaikojen Jumala, ja sinua kannattelevat iankaik-kiset käsivarret! (5.Moos.33:27)

Ole siis siunattu kaikilla elämäsi alueilla. Ota vastaan siunaukset ylhäältä ja syvyyksistä! Katso, miten Hän siunaa sinua runsain mitoin! Mihin Hän vielä johtaakaan, ja millaisiin palvelustehtäviin Hän sinut asettaa! Niin ihmeellinen on Jeesus ja Hänen tuoma siunauksensa! Iloitse uskossa ja luottamuksessa, siinä koet valtavaa ja innoittavaa siunausta matkasi varrella! Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus on kanssamme nyt ja aina! Tulkoon Hänen siunauksensa ylitsevuotavina elämämme ylle! (Joh.10:10)

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoa-maan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkyl-läisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” Joh.10:10-11

Sivu 103

395 - Nettijulkaisu 17.6.2015 - Tulostettava versio:

Raamattu määrittelee tämän maailman pahaksi sen turmel-tuneisuuden tähden. Syntisyys ja maailman pahuus ei sovi Jumalan kanssa yhteen ja siksi Raamattu toteaa rakkautemme maailmal-lisuutta kohtaan olevan vihollisuutta Jumalaa vastaan.

”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sen tähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jaak.4:1-4

Toisaalla Raamattu tekee selväksi myös sen, että joudumme valit-semaan, palvommeko tätä maailmaa ja sen ruhtinasta, vai tah-dommeko palvella Jumalaa.

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt.6:24

Juuri tämän valinnan ja päätöksen maailma ja jopa monet uskonnot tahtovat hämärryttää. Päätös, joka johtaisi parannukseen ja hyvään elämään, lujittaisi uskoamme Jumalaamme kohtaan - jostain ihmeen syystä siihen ei saisi tarttua. Ihminen valitsee aina mieluummin omia järkeilyjään ja oppejaan, sen sijaan, että uskoisi Jeesukseen puhtaas-ta sydämestä.

Sivu 104

”Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos.24:15

Ethän tahtoisi olla Jumalan vihollinen? Joudumme elämään kyllä tässä maailmassa tehden paljon asioita, mitkä ovat tämän maailman lain alaisuuksia. Teemme työtä, nukumme, syömme ja hoidamme monenlaisia asioita, mutta mistä maailman ystävyydessä on kysymys? – Se tarkoittaa rakkautemme kohdetta ja asennemaailmaamme. Mitä pidämme rakkaana ylitse muiden, mitä kiihkeästi haluamme ja millaisella mielellä ja asenteella elämme? Rahan himo, vallan halu, ylpeys ja anteeksiantamattomuus valtaavat ihmismielen herkästi. Maailma rakastaa tuomiota ja syyllisen kiduttamista. – Ovatko nämä maalliset asioiden käsittelytavat ja asenteet meille rakkaampia, kuin Jumalan Pojan evankeliumi?

Olemmeko valmiita luopumaan käsityksistämme ja mielipiteistämme? Voimmeko ojentautua evankeliumin mukaan armahtaen ja anteeksi antaen - niin kuin Kristus on meille anteeksi antanut? Toisinaan olemme selkeällä valinnan paikalla, jossa valitsemme maailman-mielisyyden ja jumalisuuden välillä. Onhan se oudon tuntuista, jos emme vaadikaan tuomiota syylliselle, vaan annamme anteeksi. Se kuitenkin on ainut asia, mikä tuo hyvyyttä tämän pahan ja turmeltuneen maailman keskelle.

Mistä sitten saamme voiman elää jumalista elämää - toteuttamatta tämän maailman mieltymyksiä? – Se on mahdollista ainoastaan Pyhän Hengen täyteydessä. Hänen voimassaan tulemme Jumalan lapsiksi ja Hänen voimassaan kykenemme vaeltamaan Hänen tahtonsa mukai-sesti. Tarvitsemme siis täyttymystä Jumalan Hengestä. – Tiesithän, että jokaisella Jeesukseen uskovalla on oikeus ja lupa tulla Hengen täyteyteen? Se on sinullekin varattu perintöoikeus Jumalassa, jonka saat omistaa uskossa itsellesi. Jos uskot sydämessäsi Herraan Jeesukseen, ja tunnustat suullasi Hänet Herraksesi, saat kokea, miten Hänen hyvä Henkensä valloittaa sydämesi. Jeesuksen Herraushan sydämessä tarkoittaa sitä, että olemme valmiita antamaan Hänelle kaiken vallan ajatuksiimme, asenteisiimme, valintoihimme, tekoi-himme, syyllisyyteemme, menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevai-suuteen nähden. Uskallatko antautua kaikessa Jeesukselle heittäytyen Hänen käsivarsilleen? Se olisi parasta, mitä elämälläsi voisit tehdä! Hänessä olet monin verroin enemmän - hyödyksi niin itsellesi, kuin toisillekin ja ennen kaikkea Jumalan hyvälle tahdolle.

Älä rakasta tätä maailmaa niin, että hukut sen mukana. Hyviä esimerkkejä tämän ajan maailmasta ja sen tavoista on valloillaan

Sivu 105

olevat puheet tasa-arvosta ja suvaitsevuudesta. Niiden varjolla kään-netään kaikki pahuuskin luvallisiksi, - ja nyt, kun ovat alkuun päässeet homouksineen, niin seuraavaksi ajetaan läpi moniavioisuus ja lapsiin sekaantuminen. Puhutaanpa jossain jo, että myös eläimien kanssa pitäisi saada harjoittaa yhteyttä. Olemmeko kristittyinä mukana kaikessa tässä? Nyökytteletkö hyväksyen päätäsi, mukautuen tämän maailman ajatuksiin? Nyt olisi korkea aika herätä näyttämään Jeesuksen Kristuksen pyhän evankeliumin todellinen tarkoitus! Ei tarvitse riidellä tai provosoida tarpeettomia ja mihinkään johta-mattomia väittelyjä, mutta tilaisuuden tullen, tuo selkeästi Raamatun kanta asioihin. Nyt olisi oiva hetki osallistua vastustamaan homo-avioliittoja ja käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite kyseisestä aiheesta! Sinun ääntäsi tarvitaan! Herää ja vaikuta!! www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175 -Tee tämä rakastaen Jumalaa ja Hänen Sanaansa! – Vetoan sinun puhtaaseen mieleesi, anna äänesi hyvän asian puolesta - tulevaisuuden lapsien vuoksi!

Jumalan vihollinen hyväksyy hiljaisesti kaiken pahuuden. Uneliai-suuden henki on myös tästä maailmasta. Se sokaisee näkemästä, innostumasta ja tahtomasta muuttaa asioita. Muutu mielen uudis-tuksen kautta. Rakasta tulisesti Jeesusta ja toimi sen eteen, että mahdollisimman moni voisi löytää Jeesuksen. Tee se osallistuen ja antaen varallisuutta seurakunnan toimintoihin. Tartu tilaisuuksiin, joissa voit pitää yllä vanhurskautta. Näet kyllä, että Jumala on kanssasi, kun vaellat nöyrällä mielellä Hänen tahdossaan.

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” Room.12:2

Ole Jumalan ystävä! Ystäväkseen Hän kutsuu sinua, kun kuulut Hänelle Jeesuksen kautta! (Joh.15:15) Miten suloista onkaan tietää, että Jumala katselee meitä hyväksyen ja rakastaen, kuin parasta ystävää! (Saarn.9:7) Se, mitä kannamme sydämemme asenteina, ratkaisee, olemmeko Jumalan ystäviä vai vihollisia. Älä rakasta maailmaa ja sen himoa. Täyty Jumalan hyvillä ajatuksilla, uskolla ja puhtaalla rakkaudella. Elä todeksi Jeesuksen tuoman armon osallisuus ja vapautus kaikesta synnistä. Olet Jumalan ystävä, jota Hän suuresti siunaten rakastaa!

Sivu 106

394 - Nettijulkaisu 10.6.2015 - Tulostettava versio:

"Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoi-tuksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus". Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaa-pelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset. Apt.17:2-4

Raamatussa toistuvat tämän tuosta evankeliumien jälkeen sanat: "tulivat uskoon" - tai "tulivat uskolle kuuliaisiksi." (Apt.15:5, 18:27, 19:2, 18, 21:20,25, Room.1:17, 13:11, 1.Kor.15:11, Gal.3:7,9, 1.Tim.1:4, Hepr.4:4...) Tämä uskoon tuleminen onkin kompas-tuskivi monelle, sillä toiset saattavat sanoa uskovansa Jumalaan, mutta ei "sillä tavalla"! – Kyllä, voimme uskoa, että Jumala on - niin uskovat riivaajahengetkin - mutta on eriasia omistaa usko ja pelastus sielulle uudestisyntymisen kautta. Jumalattomat papit yrit-tävät sokeudessaan selittää tätäkin, että uudestisyntyminen tapah-tuisi lapsikasteessa tai jossain muussa rituaalissa. – Raamatun mukaan kysymys on kuitenkin sydämen kääntymisestä pimeydestä valkeuteen, saatanan vallassa Jumalan puoleen, ja myös tietoinen päätös lähteä seuraamaan Herraa.

”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton”? Jaak.2:19-20

Luonteeltaan oikea ja aito usko syntyy Jumalasta lähtöisin olevasta voimasta. Kysymys ei ole siis ihmismielen tuotoksesta ja yksistään

Sivu 107

järkimaailman päätöksestä. Uskoon tuleminen on jumalinen kokemus sen kutsun perusteella, millä Hän kutsuu luotujaan luokseen. Ilman sitä, että taivaallinen Isä vetäisi ihmistä luokseen, ei kukaan voisi tulla Hänen tykönsä. (Joh.6:44) - Miten siis usko todellisuudessa syntyy - että se olisi aitoa ja pelastavaa uskoa? Raamatun mukaan "usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta" (Room.10:17) - Eli heti alkuun tulem-me pelastuksemme kohteeseen - Jeesukseen Kristukseen. Jeesus on uskomme alkaja ja sen täydelliseksi saattaja. (Hepr.12:2) Hän on ainut välimies meidän ja Jumalamme välillä! (1.Tim.2:5) - Ihminen yrittää saavuttaa pelastuksen aina jollain inhimillisellä tavalla tai teolla. Olisi helppo kiinnittää katse konkreettiseen te-koon, kasteeseen, kädennostoon, katumusharjoitukseen, ankaraan lahkoon kuulumiseen, tai jonkin muun teon palvomiseen - sen sijaan, että sydämessämme olisi vain ehyt usko Herraan Jeesuk-seen Kristukseen.

”Mutta koska sinä turvauduit Herraan, antoi hän heidät sinun käsiisi. Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että Hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antau-tuneet Hänelle.” 2.Aik.16:8-9

Olet kadotettu, ellet ole tullut uskoon. – Ellei Jeesus asu sydämes-säsi, et tule pääsemään taivastenvaltakuntaan. Mutta mitä usko to-dellisuudessa on? – Raamattu antaa vastausta kysymykseen, että se on asennetta, jossa luotamme täysin Jumalan antamaan pelas-tus-suunnitelmaan, Hänen tahtoonsa ja turvaudumme Häneen. Se on lujaa luottamusta siihen, mikä ei inhimillisin silmin vielä näy. (Hepr.11:1) Juuri tämäkin Raamatunjae poistaa uskoon tulemisesta näkyvät rituaalit tai teot pois. Usko kuitenkin tulee näkymään elämässä vaikuttavana tekijänä ajatuksiimme, asenteisiimme, tekoihimme ja olemiseemme, mutta sen suuntaus on sisältä ulospäin. Sydämen usko tulee näkymään parannuksen tekona ja jumalisena hyvänä elämässä siksi, että tullessamme uskoon, saamme voiman tulla Jumalan lapsiksi! (Matt.5:9, Luuk.6:35, Joh.1:12, Room.9:26, 1.Joh.3:1) - Tämä voima on Pyhän Hengen työtä sydämissämme ja Jumala, joka on hyvä, rakastava ja armollinen, vaikuttaa myös uskoon tulleissa ihmisissä näitä ominaisuuksia. Tosin prosessi voi olla pitkän kasvun tulos siinä, että Jumalan sana ja Henkensä vaikutukset saavat uskossa sulautua meihin - niin, että Hänen tahtonsa saisi virrata sydämestämme omaan käytännön elämäämme.

Uskoa ei ole, ellei sitä ole sydämissämme. Voimme yrittää jälji-tellä sitä erilaisilla muotomenoilla ja kokouskulttuureilla, ruokaru-kouksilla, kristillisillä teoilla ja toimilla, kasteilla ja sakramenteilla,

Sivu 108

mutta aito ja elävä usko sykkii ainoastaan sydämessä Jeesuksen kautta, mikäli olemme antautuneita Hänelle. Usein suurin este uskolle ja sen kasvulle onkin meidän omat mieli-piteemme ja näkemyksemme. Saatamme vankasti pitää kiinni isiltä perityistä opeista ja käsityksistä, saatamme olla kiinni lahkoissa ja opeissa, jotka eivät liity juuri lainkaan evankeliumiin ja Jeesukseen Kristukseen. Uskon jäljitteleminen jollain muulla, kuin aidolla ja puhtaalla uskolla Jeesukseen, tulee ennen pitkää kyllä näkyviin sen kantaman hedelmän vuoksi. Yleensä sellainen usko on niin kuollutta, ettei se kanna minkäänlaista jumalista hedelmää - päinvastoin, se on aina vastustamassa hengellistä toimintaa! Epäusko turvautuu aina omaan ymmärrykseen etsien niitä kohtia, miksemme voisi toimia ja tehdä tiettyjä asioita. Raha on yksi oiva epäuskon suuri keino! "Emme voi, kun ei ole rahaa"! - Ikään kuin Jumalan toiminta olisi rahasta kiinni! Kyllä Jumala voi! Hän voi järjestää tarvittavan rahoituksen - silloin, kun rahaa tarvitaan ja Hän kyllä kykenee toimimaan ilman tämän maailman näkyviä elementtejä. Jumala voi antaa myös uskovilleen mielenlaadun muutosta siinä, että opimme antamaan omastamme hengellistä työtä varten. Sellaisenkin tarpeen edessä voimme rukoilla uskon rukouksia ja antaa ensin itsekin omastamme!

Usko on siis luonteeltaan sydämen asennetta tai asennoitumista. Se on ojentautumista ja kuuliaisuutta - joka tulee näkyvään muotoon sitten elämämme kautta. Uskon mekanismia Raamattu kehottaa harjoittamaan - uskoen sydämessä ja tunnustaen suulla. Tosiasia on, että sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk.6:45) ja siksi sydä-messä on viljeltävä uskonhenkisiä ajatuksia ja ennen kaikkea Uskoa Jeesukseen Kristukseen. Sehän ei tarkoita, ettemme mistään muusta osaisi keskustellakaan, kuin Jeesuksesta, vaan opimme ymmärtämään, missä on se maaperä, minne voi kylvää Jumalan Sanan siementä.

”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskauteen, ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen. Room.10:9-10[*JKR]

Käsityksiä uskosta ja sen luonteesta jouduttiin käsittelemään jo alkuseurakunnan päivinä. Vanhat hapatukset ja väärät opit tulisikin juurineen repiä pois sydämestä, niin että Jumalan lasten vapaus, ilo ja riemu olisi täydellistä synneistä vapautetun elämässä:

"Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia". Niin apostolit ja

Sivu 109

vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetus-lasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen Minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; Minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat Minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Sen tähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Apt.15:5-20

Usko ei tarvitse olla myöskään oman hurskauden esilläpitoa. Usko, joka sydämessämme sykkii, tulee kyllä pinnalle ja näkyviin luonnollisella tavalla. Vaikka kannamme voimallista uskoa sydä-missämme, meidän on oltava silti riittävän nöyriä nähdäksemme sen tosiasian, että koko inhimillisen vaelluksemme ajan, eli tämän elämämme ajan - mukanamme seuraa myös vanha lihallinen luontomme. Meidän ruumiimme himoineen ja haluineen ei katoa minnekään tullessamme uskoon. Juuri siksi Raamattu opettaa "lihansa ristiinnaulitsemisesta" joka päivä. (Gal.5:24, Luuk.9:23) - Se puolestaan ei tarkoita vasaraa tai nauloja, ristinmuotoon naulattua puuta, vaan itsensä hillitsemistä Jumalan Hengen voi-massa. "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä." (Gal.5:16,25) - Toisin sanoen tämä on sitä, että Jeesuksen nimen ja evankeliumin arvon tähden pyrin vaeltamaan uskossa ja Hänen voimassaan siten, etten toteuttaisi lihallisia halujani ja himojani millään osa-alueilla. Minun on valvottava omahyväisiä valtapyrki-myksiäni,

Sivu 110

kunnianhimoani, ylpeyteni pyrkimyksiä, nurjuuteni vaiku-tuksia, rahan himoani ja kaikkia moraalisia alueita, joilla palvelisin syntistä luontoani. Uskossa Jeesukseen, täytettynä Pyhällä Hengellä, ja raviten itseäni Hänen Sanallaan, minussa kasvaa jumalisuuden voima ja vanha olemukseni saa vähetä. Tämä maailma tahtoo vahvistaa ihmisyyden olemusta, mutta Raamattu tuo siihen päinvastaisen näkökulman! Saamme itse vähetä, ja Kristus saa kasvaa meissä!

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; Hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.” Joh.3:30

Halusin kertoa näistä alueista, että tietäisit, millaiseen uskoon olet kenties tulemassa. Siinä ei ole kysymys siitä, mitä olet ollut, tai mitä tulet olemaan, vaan siitä, mitä vastaanotat ja omistat sydämeesi. Jos avaat ovet Hänelle - Jeesukselle Kristukselle - saat elämän, joka tyydyttää sinun elämäsi kaipuun! Se ei löydy inhi-millisessä suoritteessa, rituaaleissa ja esittämisissä, vaan se löytyy sydämen ehyessä ja puhtaassa uskossa Jeesukseen Kristukseen! Tule tänään uskoon! Anna elämäsi Hänelle ehdoitta! Älä turvaa ihmisten oppeihin, kirkkojen käsikirjoihin tai sakramentteihin - turvaa yksin Herraan Jeesukseen Kristukseen! Hän on sinun pelastajasi! Ainoastaan Hän kykenee pelastamaan sinut kadotuksen kauhuilta. Hänessä saat ikuisen elämän, ja onpa Hän luvannut tämän maallisen elämämmekin ajalle - antaa meille kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (2.Piet.1:3)

”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.” Apt.6:7

Jeesus rakastaa sinua, ja siksi Hän tarjoaa sinulle pelastusta! Yh-teytesi Häneen - toimii uskon kautta, koska Jumala on niin säätänyt. Tartu siihen kiinni! Anna Jeesuksen pelastaa kadotettu sielusi! Tee se nyt! Juuri nyt! - Jeesuksen maahan vuotanut Veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä ja saastasta ja saat tulla Jumalan lapseksi! Olet uskossa Häneen ja saat kiittää Häntä kaikesta siitä, mitä Hän on puolestasi tehnyt! – Hän otti päällensä rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille, Hän kantoi sen ristin puulle ja kuoli tähtemme, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja Hän elää! Hän on voimallinen pelas-tamaan ja varjelemaan sinut kaikilla teilläsi, että eräänä päivänä saat astella kirkkauteen Isän tykö!

Sivu 111

"Varokaamme siis, koska lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niin kuin Hän on sanonut: "Ja niin Minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse Minun lepooni'", vaikka Hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. Hebr.4:1-3

393 - Nettijulkaisu 3.6.2015 - Tulostettava versio:

Olen kiitollinen ja iloinen saadessani olla seurakunnan keskellä, jos-sa jokainen voi osallistua tai aktivoitua erilaisissa palvelutehtävissä. Samoin opetus keskinäisestä rakkaudesta ja sen osoittamisesta käytännön tasolla tuntuu sulautuvan seurakuntalaisten sydämiin.

Raamattu puhuu rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta ja siitä, että usko ilman tekoja on turhaa ja kuollutta. Uskonteothan eivät rajoitu ainoastaan seurakunnassa tapahtuviin palvelutehtäviin, vaan uskon tulisi olla arkipäivän uskoa siellä, missä liikumme ja olemme.

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ym-pärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”

Gal.5:6

Miten usko voisi aktivoitua arjen keskellä? – On muistettava, että usko on sen näkemistä, joka ei vielä näy. Aktiivinen usko kykenee siis näkemään toivoa ja mahdollisuuksia jokaisessa kohtaa-massamme henkilöissä ja tilanteessa. Inhimillisesti surkeimman ja

Sivu 112

avuttomimmankin huomioiminen tai auttaminen uskon kautta, voi lopulta johtaa siihen, että tuo avuton rääpäle saa otetta elämästään ja hänenkin sisimpään voi syntyä innostavaa uskoa ja elämän halua.

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentau-tuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Hepr. 11:1

Myös usko omiin mahdollisuuksiin Jumalan kanssa, on syytä akti-voida omassa sydämessä. Uskoessamme johdatukseen kulki-essamme rukoillen, saamme nähdä sen toimivan ihmeellisellä ta-valla! Jumala vastaa lupauksistaan ja siihen voi lujasti luottaa. Kuinka Hän johtaakaan juuri oikeisiin kohtaamisiin - ja usein jopa ajallisissa asioissa saamme kokea siunattua johdatusta! Sitä on niin suloista elää todeksi armollisen ja rakastavan Jumalan kanssa!

Kristus asukoon uskon kautta sydämissänne, että te rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsit-tää, mikä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tunte-maan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Siten te tulette osallisiksi Jumalan kaikesta täyteydestä. Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, mikä meissä vaikuttaa. Hän saakoon kunnian seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iäti. Aamen. Ef.3:17-21

Usko on myös asennetta, joka on kiinnostunut Jumalan tahdosta. Emme useinkaan tiedä, miten ja missä tulee toimia, mutta etsies-sämme Jumalan tahtoa ja Hänen valtakuntaansa, Hän kyllä johtaa meidät tahtoonsa. Monet Raamatun lupaukset osoittavat tämän ja siihen voimme varmasti luottaa. Yksi tällainen liittyy rukoilemiseen - emmehän aina tiedä, miten tulisi rukoilla. Silloin Henki auttaa heikkouttamme rukoillen puolestamme sanomattomin huokauksin. (Room.8:26)

”Itkien he tulevat, ja Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä Minä olen Israelin isä, ja Efraim on Minun esikoiseni.” Jer.31:9

On syytä huomioida myös uskomme kohde. Hän on Jeesus, joka on myös uskomme alkaja ja myös sen täydelliseksi saattaja. Usko syntyy Jumalan sanan kautta (Room.10:17) mutta Hän voi tehdä meidät myös eläviksi. Hän on lähettänyt eläväksi tekevän Hengen,

Sivu 113

että täytyttyämme Pyhällä Hengellä, voimistumme ja palvelemme kaikessa ja kaikella rohkeudella Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa.

”Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa Häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” Hepr.12:1-3

Missä voisi olla paikkamme aktivoitua uskossa elämiseen? Ne ovat yllättävän pieniä tilanteita, joissa voimme kylvää uskoa toisinaan vain "sinapinsiemenenkin verran." Uskon sanat kyllä jäävät vaikut-tamaan kohtaamisien jälkeen. Ne voivat olla rohkaisuja, kannustamista ja innostavia sanoja. Se voi olla myös kykyä auttaa toisen ahdingossa tai pelkästään myötäelämistä toisen kanssa.

”Niin on myös Minun sanani, joka Minun suustani lähtee: ei se Minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten Minä sen lähetin.” Jes.55:11

Usko on myös itsensä ylittämistä Jumalaan luottaen. Astuessamme tehtäviin ja tilanteisiin, joista tiedämme, ettei meistä ole inhi-millisesti niiden onnistumisiin, saamme usein nähdä Jumalamme avulla, että selviydymme niistä aivan ihmeellisellä tavalla. Itsekin kannan sisäisessä maailmassani kutsumusta, joka tuntuu mahdot-tomalta inhimillisesti, mutta kuljen sitä kohti täysin tietoisena siitä, että Hän kyllä varustaa, vahvistaa ja auttaa - niin kuin Hän on tehnyt tähänkin asti! Hänen avullaan palvelen vielä alueilla, jotka tänään tuntuvat etäisiltä haaveilta.

”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen Hän voi myös täyttää. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme Häneen,

Sivu 114

joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Room.4:18-25

Haluan tällä kannustaa sinuakin harjoittamaan uskoa käytännön tasolla. Usko ei ole kuin pieni tulitikkuaski sydämessä, vaan se saa olla roihuava nuotio, joka lämmittää ja valaisee myös muita. Usko ei ole pelkästään sanoja, vaan se on myös tekoja ja ojentautumista kuuliaisuutta kohti. Ole rohkea, ja anna uskosi kasvaa! Harjoita sitä eläen todeksi jumalisia mahdollisuuksia, niin huomaat, miten itse vähenet (omat mielipiteet, asenteet ja ajatukset) ja Kristus saa kasvaa sinussa! (Joh.3:30)

”Harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydä-mestä.” 2.Tim.2:22

392 - Nettijulkaisu 27.5.2015 - Tulostettava versio:

Tänään saamme lukea Jeesuksen sanoja tulemuksensa hetkestä. Onkin hyvä, että perustamme tietomme Hänen sanoihinsa lopun-ajoista, sillä niin monenlaisia selityksiä saamme näinä aikoina kuulla. Vaikka me kaikkea näitä toisinaan tutkimmekin, sitäkin tärkeämpää on Jeesuksen opetus valvomisesta. Emme tiedä aikaa, emmekä hetkeä, mutta meidän on valvottava joka hetki, että olisimme valmiina Hänen saapuessaan.

Sivu 115

"Ja kun Hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen Hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on Sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee Minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäris-tyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi Minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tä-män lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä pro-feettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, Minä olen sen teille edeltä sanonut. Sen tähden, jos teille sanotaan: 'Katso, Hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, Hän on kammiossa', niin älkää uskoko.

Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat tai-vaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat

Sivu 116

parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja Hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat Hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.

Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmi-sen Pojan tulemus oleva.

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheen-isäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväes-tään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoita-jaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herra-ni viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Matt.24:3-51

Varmaan huomasit monia asioita, jotka sopivat tähän aikaamme hyvin. Jeesus puhui Nooan päivistä, kuinka irstasta elämää he viet-tivät silloin. Aikamme moraalikäsitykset ja väkivaltaisuudet alkavat olla sitä luokkaa, ettei ihme, jos loppu lähestyy. Kauanko Jumala vielä katselee meidän jumalattomuuttamme?

Sivu 117

”Toinen otetaan ja toinen jätetään” - kuulostaa kovin julmalta, mutta tähän liittyy voimallisesti ihmisen oma valinta, - kuuluuko hän voittajien joukkoon, vai kadotukseen kulkevien? Jumala kyllä kutsuu, antaa mahdollisuuden tulla pelastetuksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, mutta otatko sinä Hänet vastaan? Hän on kyllä heittänyt pelastusrenkaan, mutta tartummeko siihen ja pysymmekö siinä?

"Joka vahvana pysyy loppuun asti" - ei tarkoita fyysistä lihas-kuntoa tai edes henkistä vireyttä. Raamatullisena terminä vahvana pysyminen tarkoittaa Jeesuksessa Kristuksessa pysymistä. Se on, että meidät on oksastettu tuohon jaloon viinipuuhun, ja jos me siinä pysymme, saamme kantaa hedelmää. – Katsellessamme rehevää ja viheriöivää puuta, ymmärrämme, että oksat saavat rungon kautta juuresta tulevaa ravintoa. Samoin uskomme pysyy vahvana, ollessamme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on uskomme alkaja ja sen täydelliseksi saattaja. Hänessä ymmärrämme syvyyk-siä ja leveyksiä, Hänessä saamme kokea päivittäin uutta voimaa. Hänen kanssaan jaksamme myös ahdingon aikoina, joita tulemme kohtaamaan lopunaikoina.

Pysy vahvana loppuun asti! – Etsi vahvistavia tekijöitä, virvoitu ja uudistu! "Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman"! (Jes.40:31) Vahvistu, ole luja ja rohkea - näitä sanoja saamme lukea Raamatun lehdiltä rohkaistuen ja luottaen, että Jeesuksen kautta, se on myös meidän osamme. Vahvistuminen ei ole omaa oikeassa olemista, itsetuntonsa lujaa pönkittämistä tai asemansa ihmisten edessä suureksi saattamista. Vahvistuminen tarkoittaa lujittautumista Kristukseen, eli itsensä Hänen varaansa asetta-mista. Uskoa seuraa ihmeet ja merkit - Hän vahvistaa ja näyttää meille olevan Jumala, joka on todellinen ja ihmeellinen neuvon-antaja! Hän, kaiken lohdutuksen Jumala, on jo edeltäkäsin ilmaissut meille, mitä tulee tapahtumaan, ja että Hän pelastaa ne, jotka Häneen luottavat! Siksi mekin saamme nostaa katseemme, kun näemme kaiken tämän tapahtuvan! (Luuk.21:28) On kysymys toivosta ja lohdutuksesta, jonka Jumala on tuonut tähän maail-maan Jeesuksen kautta. Tartu siihen koko sydämestäsi, vahvistu Hänen väkevyytensä voimassa ja valvo! Tutki vaellustasi, asenteitasi ja tekojasi. Tutki, oletko uskossa, ellet ole, et koetusta kestä. (2.Kor.13:5) Tee parannusta Jeesuksen sovitustyöhön ja lunastukseen turvaten, luota siihen, että Hän kantoi syntisi ja siksi sinulla on täysi etuoikeus hylätä ja heittää pois kaikki pahat tekosi, ajatuksesi ja asenteesi.

Sivu 118

Uudistu myös hengeltä ja mieleltä. Se tarkoittaa, että olisit valmis luopumaan omista vankoista käsityksistäsi ja ajatuksistasi Jumalan edessä.

”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Ef.4:22-24

Usein olen huomannut, että minun ajatukseni ovat kaukana Jumalan ajatuksista. (Jes.55:9) Siksi saan jättää omia käsityksiäni taka-alalle ja etsiä sitä, mikä on aitoa ylhäältä tulevaa puhdasta viisautta. Minäkin tarvitsen tämän pimeän maailman keskellä Kris-tuksen tuomaa kirkkautta ja toivoa!

Saamme laittaa Häneen toivomme ja tutkia, mikä on Hänen tahtonsa tämän pienen elämämme aikana. Onkin valloittava lupaus, että etsiessämme Hänen tahtoaan ja Hänen valtakuntaansa, siinä ohessa saamme kaiken muunkin! (Matt.6:33) Uskon, että juuri siinä saamme vahvistua ja rohkaistua, uskomme kasvaa ja saamme kokea, että meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret! – Henki itse todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. (Room.8:16)

391 - Nettijulkaisu 20.5.2015 - Tulostettava versio:

Voimme lukea Raamatusta useita opetuksia, joista käy ilmi se, että Jumalan syvä tahto on tehdä muutoksia ihmisen sydämessä. Saattaa olla, että elämämme on ulkonaisesti kohdillaan ja kulissit kunnossa, mutta sisimmässämme saatamme kantaa katkeruutta, kaunaa ja anteeksiantamattomuutta. Jeesus kertoi vertauksen, josta

Sivu 119

voimme ymmärtää, miten meitä on armahdettu ja kuinka meidän tulee armahtaa myös toinen toistamme:

”Sen tähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenen-tuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi." Matt.18:22-34

Tästä kertomuksesta näemme, miten vajavaista oma ajattelu-tapamme on. Unohdamme niin herkästi sen, miten paljon itse olemme saaneet armoa osaksemme syytellessämme toisiamme. Onkin paikallaan lukea sananlaskujen viisaus:

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi." San.3:5

Mitä siis sydämessämme ajattelemme? Nämä neuvot Raamatussa antavat ymmärtää, että voimme itse vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia viljelemme sydämessämme. Tämä kehotus on kokonais-valtainen. Se tarkoittaa, ettei muulle jätetä sijaa - vaan koko sydämestämme turvaudumme Herraan. Vaikka itse olisin mielestäni oikeutettu kostoon tai muihin toimenpiteisiin, minun on hyljättävä sellaiset ajatukset ja turvauduttava kokosydämisesti Herraan. Hän antaa viisaat neuvot, voiman ja rohkeuden anteeksiantoon - niin,

Sivu 120

että voin koko sydämestäni antaa anteeksi niille, jotka minua vastaan ovat rikkoneet. Se on ensisijaisesti luja päätös ojentautua Jumalan tahdon mukaan, vaikka inhimillisesti ja kipeän sielun tähden ei kykenekään vielä unohtamaan ja ohittamaan asioita olankohautuksin. Sielu tuntee tuskaa, järki pyytää kostoa, mutta sydän voi rakastaa, etsiä vapautusta, armahdusta, hyvyyttä ja puhtautta. Sydän kuitenkin pohjimmiltaan kaipaa Jumalan lasten vapautta, ehyttä uskoa ja jumalista rauhaa. Ilman sydämen tyydytystä emme koskaan elä tasapainossa, hyvinvoinnissa ja sopusoinnussa myöskään toinen toistemme kanssa. Raamatun ilmoituksen mukaan "elämä lähtee sydämestä" - siksi sydämen on oltava puhdas nurjuudesta, katkeruudesta ja vihasta.

Onko sydämemme kiinni toisen ihmisen teoissa? Ratsastammeko vihan aalloilla ajatellen päivittäin sitä kaikkea pahaa, mitä olemme joutuneet kärsimään tässä maailmassa? Ovatko toisten ilkityöt niitä sydämemme aarteita, joita rakastaen ja hellien vaalimme - siitä huolimatta, miten tuskalliseksi ne saattavat tehdä elämämme?

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." Matt.6:19-21

Saatamme ymmärtää, että nämä aarteet tarkoittavat vain materiaa ja rikkauksia, mutta uskon, että kysymys on kaikesta muustakin, mitä himoitsemme elämässämme. On ikävää todeta, että joillakin ihmisillä on syvä tarve vihaan. He vain etsivät aina jonkin kohteen, jota saavat vihata ja ellei heillä ole kohdetta, heidän elämänsä on täysin sekaisin. Sanotaankin, että vihan voimalla moni jaksaa elää, mutta heidän elämänsä hedelmä on todella kitkerää.

Kokosydäminen anteeksianto tarkoittaa ojentautumista uskossa ja kuuliaisuudessa sydämen puhtaaseen ja jumaliseen ajattelutapaan anteeksiannosta ja armahtamisesta. Sydän on paikka, jossa ajattelemme. Nämä ajatukset - tavalla tai toisella - tulevat ennen pitkää meidän omaksi elämäksi, eli vaikuttavaksi tekijäksi matkamme varrella. Ei siis ole ollenkaan vähäpätöistä se, mitä sydämessämme ajattelemme ja millaisia asenteita siellä vilje-lemme. Meillä kenelläkään ei ole oikeutta vihaan ja katkeruuteen. Vaikka se on niin luontaista ihmisyydelle, mutta sitä vastaan on taisteltava Jumalan antamin työkaluin. Hän antaa kyllä viisautta, voimaa, rohkeutta ja taitoa - kun vain tahdomme olla puhtaat Hänen edessään Jeesuksen Veren kautta. Nämä koetukset toisten

Sivu 121

tahoilta ovat usein vain mittaamassa sitä, olemmeko sisäistäneet jumalista rakkautta, armoa ja anteeksiantoa.

Anteeksiannossa kysymys ei ole siitä, mihin me kykenemme ja pystymme. Me kaikki, jotka olemme tulleet pahoin haavoitetuiksi, tiedämme, ettemme kykene itsessämme suorittamaan anteek-siantoa - juuri kipeän ja tulehtuneen sielumme vuoksi. Siksi tarvit-semme uskoa ja luottamusta Jumalaan. On turvauduttava Herraan - siihen, että Hän antaa voiman ja irrottaa meidät tällaisista vihan kahleista. Oleellista on se, että tunnustamme Jumalamme edessä katkeran ja kipeästi tuntevan sielumme tilan. Hänelle voimme kertoa asiamme salatuimpaankin saakka. Hän, joka kyllä tietää jo etukäteen, mitä sydämessämme on, Hän voi antaa lääkkeet, jotka auttavat meitä parantumaan sisäisistä kivuistamme.

Vertaan usein anteeksiannossa tarvittavaa jumalista armoa puudu-tusaineeseen, jota lääkärit käyttävät leikkauksissa operoidessaan ruumiimme vammoja. Samoin armo toimii, kuin puudutteena - tehdessämme parannusta. Ilman armon läsnäoloa, emme uskaltaisi mennä edes koskemaan kipupisteisiin, tulehtunei-siin haavoihin, emmekä uskaltaisi tulla haavojemme kanssa lääkärin korjattaviksi. Armon avulla uskallan tunnustaa syylli-syyteni, taipumukseni nurjuuteen ja anteeksiantamattomuuteen. Uskallan käsitellä Jumalani edessä asioita, jotka tiedän olevan sovitetut Jeesuksen haavojen kautta. Niinpä taivaallinen ylilääkäri voi operoida sydämessäni - irrottaen katkeruuden juuria, poistaen vihan paiseita, pettymyksen murtumia ja anteeksiantamattomuu-desta johtuvia vertavaluvia haavoja.

Sanotaan, että anteeksianto on prosessi. Se onkin sitä, mutta vasta oikeilla työkaluilla saavutamme voiton. Jeesuksen sovitustyön kautta voimme nähdä, miten paljon meitä itseämme on armahdettu, ja siitä tajuten, voimme ymmärtää, että myös meidän tulee jakaa armollisuutta ympärillemme. Toinen äärimmäisen tärkeä osa-alue on tulla täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Tuo voiteluvoima avartaa näkökantaa jumaliseen perspektiiviin, eli siihen, mitkä ovat asioittemme todelliset mittasuhteet maailman murheiden ja Jumalan hyvän tahdon rinnalla. Tiedän, että Pyhä Henki muistuttaa minussa anteeksiannosta Jumalan sanan pohjalta. Ajautuessani kohti nurjuutta, katkeruutta ja syytösmieltä, Pyhä Henki välittömästi alkaa murehtia minussa. Saadessani maistaa taivaallista hyvää Pyhän läsnäolossa, se jättää sydämeeni sellaiset jäljet, että hetkenkin ollessani etäämpänä - jo sydämeni huutaa ikävästä ja kaipauksesta päästä Herran syleilyyn! Olenhan Jumalan lapsi Jeesuksen kautta ja siksi tiedän, että Isän syli on paras paikka minulle! Rakastavan Isän suojeluksessa saan minäkin jakaa toisille

Sivu 122

Hänen mielenlaatuaan - kaikesta kivusta ja tuskasta huolimatta, mitä olen joutunut käymään elämässäni läpi.

Anteeksiannossa on kysymys myös irtipäästämisestä. On ymmär-rettävä, että tehtäväni ja elämäni tarkoitus ei ole kantaa sydä-messäni toisten ihmisten tekoja. Miten vapauttavaa onkaan päästää irti ja jättää asioita Jumalan käsiin. Eihän se sitä tarkoita, että tahallani etsin tieni uudelleen ja uudelleen mestauslavalle - toisten kidutettavaksi - Ei, vaan pyrin elämään elämää rauhassa kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. En esimerkiksi hakeudu tietoisesti niiden ihmisten äärelle, jotka saavat aikaan isoja riitoja ja pahaa mieltä. Mikäli mahdollista, kierrän heidän laisiaan kaukaa, että saisin itse elää elämääni rauhassa ja pääsisin eheytymään kaikista sieluni haavoista. – Tiedän siitä huolimatta omistavani sydämessäni anteeksiantavan mielen. En kanna heidän tekojaan tarkoituksellisesti sydämessäni - siitä huolimatta, vaikka en annakaan heidän uusia rikoksiaan. Kun elämä on näyttänyt, että tietyt kiusaavat ihmiset eivät lopeta kiusaamistaan ja toisen häiritsemistä, jo itsesuojeluvaistokin sanoo, ettei sellaisten parissa pidä viihtyä.

Anteeksiantaminen on myös vapauttava kokemus. Katkeruus ja nurjuus sulkevat ennen kaikkea oman elämän mahdollisuuksia. Ja sehän on sielunvihollisen tahto! - Mitä väliä, onko edes aihetta, kunhan vain eläisimme syyllisyydessä ja syytöksissä - sidottuina ja ahdistettuina! Sitä Saatana on tullut tekemään, mutta ymmär-räthän Jeesuksen sanat, Hänen sanoessaan: "En Minä anna niin kuin maailma antaa." (Joh.14:27) - Kun tämä maailma janoaa kostoa, tuomiota ja vihanpitoa sensaatiomaisten juorujen levit-tämisissä, - Jumala sen sijaan tuo lopun vihanpidolle ja tuomiolle Jeesuksen Kristuksen lunastuksen ja sovituksen kautta! Ymmärräthän, että se syyllinen ystäväsi on myös armon peril-linen? Hänkin voi saada syntinsä anteeksi ja Jumalan ihmeellisestä armosta Hän voi olla puhdas ja vapautettu kaikesta pahuudesta? Jeesuksen haavojen tähden - Hänen, joka pois otti maailman synnin - on minunkin annettava lähimmäisilleni sydämestäni anteeksi. Raamatun opetuksen mukaan siis Jumala otti syyt-täjältä aseet pois! Maailman ja jumalisuuden ero on siinä, että toinen pitää kiinni kynsin hampain syyllisyydestä, ja toinen on tuonut täyden vapautuksen kaikesta synnistä ja saastasta. Siitä saamme valita, kumpaa palvelemme, rakastammeko maailmaa, vai Jumalaa?!

”Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." Luuk.16:13

Sivu 123

Anteeksianto ja armo eivät oikeuta synnintekoon uudelleen. Raamattu tuo sen erittäin selkeästi esille - "Pois se meistä"! – Mutta sen sijaan Armo ja anteeksianto tuovat täyden mahdollisuuden yrittää uudelleen, nousta lankeemuksen jälkeen, ja silloin heik-koutemme ja vajavaisuutemme eivät pääse hukuttamaan meitä helvetin tuleen. Kun Saatana tulee syyttämään, on meillä puolustaja Isän tykönä! (1.Joh.2:1) Voin tunnustaa: on totta, että olen syntinen, olen tehnyt syntiä ja erehtynyt, mutta Jeesus on ostanut minut vapaaksi!

Lunastus on voimassa, eikä sitä osaa voi kukaan riistää sinulta pois, jos vain sinäkin annat lähimmäisillesi anteeksi. – Niin kuin alussa olevasta vertauksesta voimme päätellä, ellemme me anna sydämestämme anteeksi, emme mekään saa rikoksiamme anteeksi. Siksi tämä alue Jumalan sanan opetuksista on syytä pitää mielessä ja pyytää siinä kaikessa armoa, viisautta ja ymmärrystä - ja jopa rohkeutta toimia oikein. Aina voimme rukoilla Jumalamme edessä nöyrästi - "Jeesus auta"! - rukouksia! Kun huudamme Häntä avuksemme hädän päivänä, Hän kuulee ja auttaa. Samoin, jos meiltä puuttuu viisautta, saamme sitäkin rukoilla, ja näin saamme lupauksen mukaan ymmärrystä näillä kaikilla alueilla. Tehtävämme on siis uskossa ja kuuliaisuudessa ojentautua, kilvoitella ja etsiä Jumalan syvää ja hyvää tahtoa näillä alueilla. Hänen avullaan ja armon varassa, saamme vaeltaa Hänen lapsinaan - tuntien ja tietäen, että Hän pitää meistä huolen!

Sivu 124

390 - Nettijulkaisu 13.5.2015 - Tulostettava versio:

Jumalan tahto on aina ollut se, että ihminen saisi elää vapaata ja onnellista elämää. Jostain syystä - niin kuin Raamatunkin päivinä - joillekin ihmisille tulee voimallinen tarve kyykyttää toisia ihmisiä itse keksityillä säännöillä. Tällaisista Jeesus opetti, ettei meidän tule vaeltaa heidän näyttämän esimerkin mukaan.

"He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatun-lausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakas-tavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia syna-googissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreil-la, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'." Matt.23:4-7

Kuinka lähellä tällainen farisealaisuus onkaan myös meitä! Juuri sen tähden nämä kirjoitukset ovat kirjoitetut, että me niistä havaittaisiin oikea ja väärä vanhurskaus - ja myös oikea ja väärä suhtautuminen lähimmäisiimme.

Hurskauden täyttämisen ulottuvuudet onkin selvennettävä itselle siinä, että pyrkiessämme vanhurskauteen teoillamme ja asen-teillamme, erehdymme ja vain sotkemme asioita. Ihmismieli ei kykene jäljittelemään jumalisuuden voimaa ja siksi hurskautemme olisi vain ulkoista - toisille esittämistä. Tämä omahyväisyys ja itseriittoisuus ei ole Jumalan tahto ihmisten kesken. Sen sijaan Raamatun Sana opettaa, että Hän itse pukee yllemme vanhurskauden viitan! Hän - Jumala - siis vanhurskauttaa meidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen iankaikkisen lunastuksen ja sovituksen kautta. Minun vanhurskauteni lepää

Sivu 125

siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani, ei erinomaisessa vaelluksessani - jossa kyllä voi näkyä viitteitä Jeesuksen tuomasta vanhurskaudesta.

”Minä iloitsen suuresti Herrassa, sieluni riemuitsee Jumalassani. Hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka kantaa päässään seppelettä, kuin morsian, joka on koruillaan kaunistettu.” Jes.61:10[*JKR]

Jumala on kutsunut meidät julistamaan vangituille vapautusta - ei sitomaan raskaasti kannettavia taakkoja! On ymmärrettävä, että Jumala tahtoo vapauttaa ihmisen synnin kahleista, lain orjuudesta ja ihmispelosta. Siksi Paavali opettaa, ”älkää antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen”! (Gal.5:1) - Niin helposti ajaudumme suorittamaan mitä merkillisimpiä rituaaleja, kokouskulttuureja, katumusharjoituksia ja monia pakotteita, jotka eivät liity millään tavoin Jumalan armahtavaiseen laupeuteen ja Hänen vaikutta-maansa elämään. ”Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”! (Joh.10:10) Älä anna toisten riistää vapauttasi elää todeksi Jumalan lasten iloa ja riemua!

”Luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” Room.8:21

Raamatun sana opettaa selkeästi Jeesuksen sanoin, millaisia olivat tuon ajan fariseukset. Hän sanoikin: "Kavahtakaa fariseusten oppia"! (Matt.16:11) Haluankin meidän tutkivan, miten paljon meissä itsessämme on farisealaisia ajattelumalleja. Älkäämme kootko toinen toistemme päälle raskaasti kannettavia taakkoja - sellaisia, joita itse emme tahtoisi edes sormellamme koskettaa!

”Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion." Luuk.20:46-47

Sitten Jeesus jatkaa opetusta ulkokultaisuudesta ja ihmismielen palveluksen tuloksesta. Tästä erityisesti näemme, mitä eroa on Jumalan aidolla tuntemisella ja ihmiskeskeisillä toimintatavoilla:

"Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte

Sivu 126

meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'! Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää? Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'! Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun

Sivu 127

tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." Matt.23:13-38

Emmehän me tahtoisi olla niitä, joista Jeesus sanoisi - "voi teitä"! - Jeesuksen sanat fariseuksia kohtaan kuulostavat kovin ankarilta, mutta tuon pirullisen asenteensa ja suhtautumisiensa toisia kohtaan - vuoksi he ansaitsivat jokaisen Jeesuksen sanan. Miten järkyttävää toimintaa fariseuksilla olikaan, eivätkä he edes ymmär-täneet katsoa sen verran jälkeensä, että olisivat siitä huomanneet oman vääryytensä. Valitettavasti tänäänkin saamme toisinaan havaita ihmisiä, jotka ovat täysin sokeita omille teoilleen ja sanoilleen. Heidän elämänasenteensa musertaa toisia ihmisiä täysin riekaleiksi ja silti he vain porskuttavat täysillä eteenpäin.

Mitä siis voimme tehdä, ettemme olisi kuin tuon ajan fariseukset? Ensimmäinen asia on nöyrtyminen Jumalan edessä - sen tunnustaminen, että tarvitsee viisautta ja näkökykyä näillä alueilla. Rukoillessamme viisautta, varmasti sitä saamme ja Jumala ohjaa nöyrtyvän ihmisen oikealle tielle. (Jaak.1:5) Myös alati valvominen ja asioiden tutkistelu osaltaan avaavat ymmärrystä, millainen sydämen tila on, ja mitä voisi korjata parannusta tehden.

”Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon Minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Luuk.13:3-5

Juuri parannuksen tekeminen on hyvää vaellusta ja olemista aina valmiina hyviä töitä varten. Vaikka väillä hyvillä teoillakaan emme osta pelastusta, tai vanhurskaampaa asemaa Jumalamme edessä, se kuitenkin kuuluu velvollisuutena Herraan uskoville ihmisille. Meidän tulee valvoa - sen uskon ja armon määrän mukaan, mitä Herra on meille suonut. Uskoessamme Jumalaan, turvautuessamme Häneen ja eläessämme elämäämme Hänen varassaan, Hän kyllä auttaa meitä elämään vanhurskaudessa evankeliumin arvon mukaisesti. (Fil.1:27) Siinä kykenemme rakastamaan toinen toistamme, voimme julistaa vapautuksen sanomaa raskaitten kuormien sijaan, ja voimme välittää ympäristöömme aitoa ja jumalista rakkautta - kaikille luoduille.

Sivu 128

389 - Nettijulkaisu 6.5.2015 - Tulostettava versio:

Millainen Jumala ja Hänen valmistama pelastuksensa on? Kirjoi-tuksia tutkiessa, erääseen Raamatunjakeeseen on kiteytettynä syvällisesti luonteenpiirrettä, mistä koko jumalisuudessa on kyse. Sanat, "armahtava laupeus" liitetään Jumalaan, joka niin on ra-kastanut maailmaa, että joka uskoo Jumalan ainokaiseen Poikaan, ei joutuisi kadotetuksi, vaan saisi iankaikkisen elämän! (Joh.3:16)

Erään kerran Paavali vetosi erityisesti juuri tähän Jumalan ominaisuuteen, kehottaessaan meitä antautumaan kokonaan Jumalalle ja Hänen käyttöönsä:

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalan-palveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:1-2

Kun siis Jumala on meitä laupiaasti armahtanut Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta, me taas vastavuoroisesti saamme antaa elämämme Hänen käyttöönsä. Sana - "elävä uhri" - ei tarkoita, että hankkiutuisimme tapettaviksi tai tietoiseen kuolemanvaaraan, vaan sitä, että olisimme valmiita uhraamaan elämämme asioita sen eteen, että mahdollisimman monet saisivat kuulla evankeliumia. Pelkästään se rahamäärä, minkä itsekin olen

Sivu 129

saanut antaa seurakunnalle ja tietyille hengellisille järjestöille, sillä olisin voinut ostaa kenties uuden moottoripyörän tai jotain muuta kallisarvoista elämäni viihdykettä. Kuitenkin haluan antaa osan taloudestani juuri tähän tärkeään osa-alueeseen - sen lisäksi, että käytän runsaasti aikaa hengelliseen palvelukseen seurakunnassa ja oman elämäni keskellä. Kaikki puheiden ja tilaisuuksien valmistelut, ihmisten kohtaamiset ja erilaiset tilanteet, haluan nähdä Jumalani johdatuksena juuri evankeliumin eduksi. Miten voisimme antaa elämäämme Jumalan käyttöön eläväksi uhriksi - kuitenkin eläen myös ajallisen elämämme? Yhtäkaikki - meidän on huolehdittava perheistämme ja läheisistämme, ja itsekin täytyy syödä - ja onpa hyväksi sekin, että hoidamme omaa terveyttämme ja kuntoamme niin, että jaksamme selviytyä jokapäiväisistä askareistamme ja myös hengellisistä töistämme.

"Pyhä ja otollinen uhri" taasen tarkoittaa Jumalan puhdistamaa - Herralle erityisesti erotettua ja otollinen sanana tarkoittaa kelpaavaa - eli toisin sanoen Jumalan hyväksynnän sisäpuolella olevaa asiaa. Omalle kohdalleni näen, että elämäni on siinä määrin erotettu tästä maailmasta, että elämäni perusrakenteet ja turva perustuu Jumalaan, Hänen Sanaansa, Pyhän Hengen johdatukseen ja tietysti ennen kaikkea Jeesuksen Kristuksen lunastustyöhön Golgatalla. En elä maailmasta, vaikka elän maailmassa. (Joh.15:19, 17:6,14-16) Pyhitys on taasen Jumalan armotekoa ja aikaansaannosta sydämessäni. Se ei ole sitä, että onnistun elämään pyhästi ja puhtaasti jokaisessa käänteessä, vaan sitä, että olen alati Jeesuksessa Kristuksessa - riippuvainen Hänen armostaan ja laupeudestaan. Olen täysin tietoinen siitä, että Vain Jeesuksen Kristuksen Veri voi puhdistaa minut kaikesta synnistä - ja vain Hänen armonsa kautta minä olen pelastettu. Tällaisena saan antautua Hänen palvelukseensa - uhraten elämääni, aikaani, varallisuuttani ja mitä vain elämässäni on. Näinä kymmeninä vuosina olen kyllä jo saanut kokea, miten Hän pitää minusta huolen, kun vain etsin Hänen valtakuntaansa ja Hänen tahtoaan. (Matt.6:33)

Paavali siis kehotti meitä "antamaan" - jatkaen, että se olisi meidän järjellinen jumalanpalveluksemme. Hengellisyys ei siis ole pelkäs-tään henkimaailmassa tapahtuvaa, vaan se ulottuu myös järkimaailmassamme tehtäviin päätöksiin ja tekoihin. Pidänkin erityisesti siitä, että Raamattu kehottaa meitä ajattelemaan ja käyttämään järkeämme, jonka olemme saaneet luomistyössä lahjaksi elämäämme varten. Vain sellaiset järjenpäätelmät meidän tulee heittää pois, jotka "nousevat Jumalan tuntemista vastaan."

Sivu 130

”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” 2.Kor.10:5

Toisessa kohden Paavali opetti uskovia palvelemaan Jumalaa esimerkiksi käymällä katsomassa orpoja ja leskiä. Toisin sanoen, voimme palvella Jumalaa tehdessämme palveluksia tai hyviä asioita toinen toisillemme ja erityisesti yksinäisille ja sitä tarvitseville ihmisille. (Jaak.1:27) Näin jumalanpalvelus saa paljon laajemman merkityksen ulottuen aina meidän arkielämämme keskelle. Eikö olekin suurenmoista, että Jumalamme on kanssamme myös arkipäivisin kaiken työn ja touhun keskellä! Saamme siellä rukoilla ja tuntea, miten Hän ihmeellisellä tavalla johdattaa askeleitamme Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti.

Sitten Paavali jatkaa sanoen: "Älkää mukautuko tämän maail-manajan mukaan." Tämä sanoma koskettaa erityisesti aikaamme, joka on lopunaikoja tässä maailmanajassa. Kirkkokunnat ja uskovaiset alkavat lipsua sanan totuudesta, ottavat tilalle viihdettä ja maailmallisia tapoja ja nautintoja. Vähitellen ajaudumme tilaan, jossa moraaliset käsityksemme ovat päinvastaisia Jumalan sanan opetukseen nähden ja jumalanpalveluksemmekin ovat vain viihdyttäviä muotomenoja, jotka lopulta eivät kiinnosta ketään. Mukautuminen maailman kanssa ei tuo jumalattomalle ihmiselle sitä, mitä hän todellisuudessa kaipaa. Jeesus itse sanoi: "En Minä anna, niin kuin maailma antaa" - ja siksi suunta on väärä, jos olemme liiaksi kallellaan maailmaan päin. Olen nähnyt, että yksi ainoa on se, mikä herättää ihmisen kiinnostuksen ja halun tulla seurakuntaan ja Jumalan tuntemukseen: Se on, että uskovista näkyy aito, vilpitön rakkaus ja puhdas Jeesuksen läsnäolo Pyhän Hengen ihmeellisessä vaikutuksessa. Täyttymys Hänestä on siis avain herätykselle ja sille, että ympärillämme olevat ihmiset havahtuvat etsimään Jumalan kirkkautta.

Sitten Paavali lopettaa: "Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." – Puhuimme juuri Pyhän Hengen täyteydestä ja siitä, miten tärkeää on olla osallisena siihen. Hänen tahtonsa Sanan mukaan on se, että "täytymme Hengellä" (Ef.5:18) Se on juuri se voima, jonka tunteminen vaikuttaa ympäristössämme kaikkinaista hyvää. Ilman Häntä emme voi mitään tehdä (Joh.15:5) ja omat esityksemme ja voimainponnistelut raukeavat tyhjiin. Ainoastaan pieninä, nöyrinä Jumalan lapsina - vieläpä heikkoina - Hän tulee olemaan heikoissa väkevä (2.Kor.12:10, 13:3-4) ja saamme siinä

Sivu 131

nähdä, miten Hän antaa näkyjä, uskoa, luottamusta, rohkeutta ja voimaa kulkea tietä, mitä Hän tahtoo meidän kulkevan.

"Muuttukaa" on niin ikään sana, jota tässä maailmassa ei enää saisi lausua. Muutos ahdistaa ja painostaa silloin, kun ei näe sen hyvää tarkoitusta. Ei Jumala johdata meitä muutoksen paikalle kiusatakseen meitä, vaan Hän tekee sen meidän parhaaksemme. Niin kuin alun perin kymmenen käskyä, niin myös muutkin kehotukset ja opetukset ovat ihmiskunnalle hyödyksi. Jos vain tyytyisimme koko ihmiskuntana elämään todeksi Raamatun neuvoja ja lupauksia, tämä maailma olisi suloinen paikka elää jokaiselle luodulle!

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. 1.Joh.2:15-17

"Mielenne uudistuksen kautta" - muuttuminen on parannuksen tekemistä asioista, jotka eivät ole hyvin ja taas selkeää ojentautumista sitä hyvää kohti, mitä Jumala meille tarjoaa Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen seurakunnassaan. Mietin, voisinko uudistaa mieltäni suhteessa lähimpiäni kohtaan? Voisinko ajatella paremmin työkavereistani, seurakuntalaisista, uskosta osattomista, mukavista ja kilteistä ihmisistä, - ja sitten heistä, jotka ovat minua kohtaan katkeria tai pahoja? Haluan ojentaa mieleni maailmaa Jumalan käsittelyyn ja pyytää uudistusta, joka saattaisi Jumalan läsnäolon tuntuun kaikkien ihmisten kesken, joiden kanssa olen tekemisissä. Tiedän tähän kaikkeen olevan apuna ainoastaan Jumalan armahtava laupeus! Juuri tämä ominaisuus Jumalan maailmasta on sinuakin varten. – Siksi, että Jumala on pitkä-mielinen, armahtava ja laupias, sinäkin voit tulla Hänen eteensä - Jeesukseen turvaten - ja kokea mielenmuutoksen ja ennen kaikkea Hänen pelastuksensa Jeesuksessa Kristuksessa!

Jumala on osoittanut Raamatun Sanassa useaan otteeseen olevan meitä kohtaan armahtava ja laupias.

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos Hän on mur-heelliseksi saattanut, Hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Valit.3:31-32

Myös Jeesus opetti laupeuden olevan Jumalan tahdonmukaista:

Sivu 132

Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta Minä tahdon enkä uhria.' Sillä en Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Matt.9:13

Raamatun profeetat myös julistivat laupeuden puolesta. Armahtava laupeus onkin ihmiselämälle suuri apu.

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miika 6:8

Saamme tehdä laupeuden työtä iloiten Herrassa. Se onkin asennoitumista, joka kuvastaa Jumalan tahtoa ja todellisuutta ihmisten kesken.

Joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Room.12:8

Myös jumalinen viisaus sisältää laupeutta yhdessä muiden hyvien Jumalan piirteiden kanssa. Ylhäältä tulevaa viisautta kannattaakin pyytää, sillä anova saa!

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rau-haisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak.3:17-18

Näin saamme siis olla osallisina Jumalan armahtavaiseen laupeuteen Jeesuksen Kristuksen kautta. – Se on meille iankaikkiseksi elämäksi!

Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herram-me Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Juud.1:20-21

Sivu 133

388 - Nettijulkaisu 29.4.2015 - Tulostettava versio:

"Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; SE ON SE USKON SANA, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Room.10:8-17

Tämänkertainen tekstini liittyy siis "uskon sanaan," jolla on suuri merkitys ihmisen elämässä. Lukemastamme ymmärrämme, että Sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa (Joh.1:14) ja Hän on uskomme alkaja ja sen täydelliseksi saattaja. (Hepr.12:2) Vaikka Sana Jeesuksesta Kristuksesta on hullutus maailmalle, se on pelastus meille, jotka uskomme Häneen. (1.Kor.1:18)

Sana on "lähellä," "suussasi" ja "sydämessäsi." Kuullessasi siis ju-listusta Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, sana tulee sinua lähelle. Jos annat tuon ilosanoman uskossa sulautua (Hepr.4:2)

Sivu 134

sydämeesi ja tunnustat sen suullasi, olet pelastettu. Se on, kuin tunnustautumista niin sisäisessä, kuin ulkoisessakin maailmassamme Jeesuksen Kristuksen omaksi, joka lujittaa myös omalta puoleltamme liittoamme Kristuksen ja Taivaallisen Isämme kanssa. (2.Piet.1:10-11)

– ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” –

Laitan omasta elämästäni merkille, että Jeesuksen kutsu sai tulla sanan ja Pyhän Hengen kautta lähelleni kuullessani evankeliumia Hänestä. Annoin tuon opetuksen uskossa sulautua sydämeeni ja tein tietoisia valintoja lähteä seuraamaan niitä askeleita, joita Jeesus jo edeltä viitoitti. Ajan myötä yhä enemmän sydämessäni oleva usko on saanut nousta huulilleni sanoiksi Hänestä.

Ollessani siis sisäisesti Kristuksen tuntemuksessa ja myös ulkoisesti Hänen omansa - esimerkiksi kuuluen paikalliseen Herraan uskovien seurakuntaan - se kaikki lujittaa liittoani Jeesuksen kanssa! Haluan pysyä Hänessä (Joh.6:56, 15:5) ja nämä kaikki elementit auttavat ja tukevat minua pysymään tiukasti Jeesuksen ristin juurella. Sana on sinuakin lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi!

"Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa." Gal.3:26.

"Se on se uskon sana" - Kysymys on siis uskosta. – Ymmärräthän, että kaikki Raamatun urotyöt ja profeettojen ja hallitsijoiden toimet tapahtuivat uskosta käsin? Voimme laittaa merkille, miten he luottivat Jumalaan ja mahdollisuuksiinsa Hänen kanssaan mitä vaikeimmissakin tilanteissa! Tänään on meidän vuoromme harjoittaa uskoa juuri sen sanan kautta, mitä saamme Jeesuksessa Kristuksessa.

"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät." Hebr.11:6

Sitten poimin lukemastamme sanat: "Tässä ei ole erotusta." – Raamattua tuntevina käsitämme, että Jumala ei katso henkilöön, hänen syntiensä paljouteen, osaamisiin, aikaansaannoksiin, titteleihin, asemaan, tai vastaaviin seikkoihin. Hän on armollinen tasapuolisesti jokaiselle, joka tulee nöyrtyen Hänen eteensä ja taipuen Hänen tahtoonsa uskossa Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Kuuluitpa mihin hyvänsä, oletpa tehnyt mitä tahansa, oli ihon värisi mitä väriä, sukupuolesi tai terveydentilasi millainen

Sivu 135

tahansa, olet kaikkien ihmisten tavoin kelvollinen tulemaan Luojasi eteen - kun vain otat sovituksen vastaan Jeesuksessa Kris-tuksessa. (2.Kor.5:20) Mikään ei voi siis erottaa sinuakaan Kristuksen rakkaudesta! (Room.8:34-39) - "Sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

"Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa"? – Tämä on minun tehtäväni - sen uskon ja armon määrän mukaan, mikä on minulle suotu. Tehtäväni osaltani on julistaa ja julkituoda evankeliumin salaisuutta, että syntyisi uskon kuuliaisuutta. (Room.1:5) - Sinä, Herraan uskova kristitty, sinäkin voit tehdä osuutesi. Ellet ole julistaja, puhuja tai tekstien kirjoittaja, voit olla edesauttamassa niitä, jotka työtä tekevät. Rukoile heidän puolestaan ja joskus voit jopa ojentaa kätesi antaen heille esimerkiksi taloudellista tukea, tai mitä sitten he tarvitsevatkaan. – niin monella tapaa voit olla tukemassa evankeliumin työtä!

Valitettavasti "kaikki eivät ole olleet kuuliaisia evankeliumille." Ihmisinä emme voi sille mitään, mutta tehtävämme on pitää tarjolla elämän sanaa niiden valittujen tähden. Panostakaamme elämässämme siihen, että seurakunta ja työntekijät voisivat julistaa rohkeasti ja pelkäämättä "sitä uskon sanaa, jota saarnaamme." Juuri sinäkin osaltasi voit edesauttaa sen totuuden sanan levittämisessä, jonka kenties sinä olet sydämeesi löytänyt. Tehtävämme on julistaa: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

Sivu 136

387 - Nettijulkaisu 22.4.2015 - Tulostettava versio:

Seurakunnan yksi syvä merkitys - Raamatun mukaan - liittyy Sanan opetuksessa pysymiseen. Sen lisäksi, että luemme Raamattua, rukoilemme ja pyrimme vaeltamaan hengessä, meidän on tultava seurakunnan keskelle, yhteyteen toinen toistemme kanssa ja otettava vastaan Sanan opetusta. Hengellinen elämä ei ole tasapainoista ilman seurakuntaa ja siellä tapahtuvaa Sanan opetusta.

"Jotka nyt ottivat Hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." Apt.2:41-42

Alkuseurakunnassa uskovat siis elivät voimallisesti yhteyttä ja olivat Sanan opetuksessa. Vaikka itsekin olen jo yli kolmekymmentä vuotta saanut olla seurakunnan tilaisuuksissa - uskossa Herraan, vieläkin tiedän, että Jumala opettaa ja puhuu saarnatun sanansa kautta. Monet Raamatunjakeet ja ajatukset ovat jo entuudestaan tuttuja, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan, miten Jumala rohkaisee minua seurakunnan keskellä. Toisinaan minun on otettava vastaan rohkaisun sanaa, ja taas toisinaan minun tulee rohkaista veljeäni tai jotakuta sisartani seurakunnan tilaisuuden lomassa. Se on yksi palvelus, jota saan suorittaa Jumalani läsnäolossa Seurakuntani keskellä.

Seurakunta on suuri salaisuus (Ef.5:32) ja siihen on hyvä tutustua - katsellen ja oppien, millaisia salaisuuksia Jumala onkaan kätkenyt tuohon olemukseen. Aluksi on ymmärrettävä, että seurakunta on Jumalan silmissä Jeesuksen Kristuksen ruumis, ja siinä

Sivu 137

osallisuudessa me saamme olla yhteydessä Häneen. Ajatus siitä, että seurakuntaa ei olisi ja uskovat samoilisivat vain yksikseen, kuka mitäkin polkua, aiheuttaisi sen, että totuuden pylväs (1.Tim.3:15) ei olisi näyttämässä tien suuntaa. Kaikki villitsevät harhaopit saisivat valloillaan rehottaa ja totuus hämärtyisi hämärtymistään. Seurakunta on siis olemus, joka osaltaan ylläpitää evankeliumin näkyvää muotoa.

Raamatun ennussanat seurakuntahankkeen kaatumisesta on näyttänyt ilmi sen, että Jumala on kaikkien - vuosituhansien vainojen ja alasajoyritystenkin jälkeen - säilyttänyt seurakuntaolemuksen voimakkaan olemassaolon. Olihan niin, että, "jos tämä hanke ei ole Jumalasta, se raukeaa tyhjiin" (Apt.5:38-39)

Miten näet seurakuntasi tänään? Katseletko sitä inhimillisin silmin - sen surkeutta, huonoa ohjelmistoa, narisevia opetuksia ja valittavia iänikuisia virsiä? Vai kykenetkö näkemään jumalisen salaisuuden seurakunnassa Jeesuksen Kristuksen kautta? Voitko nähdä hengen silmin armahdettujen joukon, joka kaikesta heikkoudestaan ja vähäisyydestään on kuitenkin osa Jeesuksen ruumiin osallisuutta?

Tiesitkö, että seurakunta perustuu ainoastaan uskoon? Se on uskovien yhteisö, jotka eivät usko toisiinsa, eivät omiin mahdollisuuksiinsa, eivät edes yhteisön voimaan, vaan heidän uskonsa alkaja ja täydelliseksi saattaja on Jeesus Kristus. (Hepr.12:2) Tämän näkeminen olisi ensisijaisen tärkeää. Ihmisten heikkous on sinänsä vain hyvä asia. Se nimittäin Raamatun mukaan estää sen, ettei voima näyttäisi tulevan meistä itsestämme. (2.Kor.4:7) Jumala on ollut aina heikoissa väkevä (2.Kor.11:29, 12:10, 13:3) ja siksi pyydän sinuakin näkemään seurakuntasi heikkouden ja vähäisyyden Jumalan mahdollisuutena sytyttää siellä väkevän ja voimallisen Pyhän Hengen tulen! Katsellessa Raamatunajan profeettoja, hallitsijoita, pappeja ja Jumalan valitsemia työmiehiä - he kaikki operoivat uskossa! Katsopa, miten heprealaiskirje käy valloittavasti läpi juuri tätä teemaa: (Hepr.11:1-40) - Tahtoisitko seurakuntasi syttyvän Jumalan tulesta? Tahtoisitko, että seurakuntasi uudistuisi hengeltä ja mieleltä, syttyisi evankelioimaan, julistamaan totuutta, hoitamaan rääkkääntyneitä, rukoilemaan ja siunaamaan sitä tarvitsevien puolesta? Pyydän, lähesty näitä asioita Raamatun profeettojen tavoin uskossa ja luottamuksessa - täysin tietoisena siitä, että Jumala voi vaikuttaa suuressa voimassan ja armossaan kaikkinaista hyvää tahtoaan ja sen tekemistä. Hän, joka on luonut koko kaikkeuden, pystyy kyllä herättämään kuolleen tai nukkuvan seurakunnan.

Sivu 138

Muista myös, että ensisijainen tehtävämme uskovina ei ole katsella sitä, miksi kukaan toinen ei tee mitään. Sen sijaan kysymys on kohdistettava omaan itseemme - miksi minä en tekisi mitään, miksi en tarttuisi toimeen, rukoilisi toisten puolesta, rohkaisisi, kannustaisi, auttaisi ja antaisi omaa panostani seurakuntani toiminnan hyväksi - niin taloudellisesti, kuin antaen osaamiseni ja taitoni Herran käyttöön Kristus-ruumiissa?

Tiedän usein olevani valinnan paikalla. Yhdynkö valittajien nurjaan kuoroon, vai olenko valmis tekemään jotain hyödyllistä uskoen Jumalaan ja Hänen mahdollisuuksiinsa? Nurjuuteen on helppo lähteä mukaan juuri turmeltuneen luontomme tähden. Taipumuksemme nähdä asiat surkeina ja nurjasti johtuu paholaisen aikaansaannoksista lihallisessa olemuksessamme. Ei suotta Psalmin kirjoittaja rukoile: "Nurja mieli väistyköön minusta, pahasta en tahdo tietää." (Ps.101:4) - Voisinko valita katsella seurakuntaani hengellisenä ja Jumalan asettamana olemuksena? Jospa uskossa ja luottamuksessa jättäisin Jumalan haltuun kaikki aihe-alueet, jotka minua kiusaavat, ja sen sijaan keskittyisin Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa?

Rukoile kanssani Pyhän Hengen vaikuttamaa näkyä seurakunnasta ja Jumalan Sanan menestymisestä tässä ajassa, missä elämme. Inhimillisesti näkisimme vain kaiken surkeuden ja osaamattomuuden, mutta Jumalan voimassa uskallamme kurottautua uutta kohti. Jeesuksen läsnäolossa ja Hänen armossaan mekin saamme palvella seurakuntaruumista ja tuoda sen keskelle hoitavia ja muuttavia elementtejä. Nähdessämme kipeän paiseen tai haavan, emme tarvitse pappia ja pitkiä puheita. Tarvitsemme hoitavia käsiä, jotka puhdistavat, sitovat ja huolehtivat siitä, että saadaan riittävää hoitoa. Papit kyllä saarnaavat ja tekevät osuutensa siinä, missä heidät on kutsuttu opettajiksi, mutta teenkö minä sen osuuden, mihin minut on kutsuttu? Ajattelenko lainkaan niitä, joita voisin auttaa, kannustaa ja rohkaista seurakuntani keskellä? On niin helppo tulla kuuntelemaan puheita, arvostella niitä ja takanapäin puhua, missä meni vikaan. En kuitenkaan usko sillä tekeväni suurtakaan palvelusta evankeliumille. Minun tulee olla itsekin sanan tekijä, etten pettäisi itseäni. (Jaak.1:22-23)

Älkäämme jättäkö siis OMAA seurakuntamme kokousta, - voimme lukea Raamatusta. (Hepr.10:25) Voinko uskossa tarttua tähän, täysin tietoisena siitä, että Jumala voi ravita seurakuntani keskellä minutkin? Ja, entäpä ne pienet kohtaamiset ihmisten kanssa - voisinko minäkin olla Jumalan johdatuksessa ja vaikuttaa yhdessä toisten kanssa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat? (Room.8:28)

Sivu 139

Ojentaudu hengelliseen kasvuun. Huomaat pian, ettet olekaan riippuvainen siitä, että sinulle syötetään lusikalla suuhun juuri oikeanlaista ravintoa, vaan, - että osaat itsekin syödä. Kun syöt itse, voit seuraavaksi miettiä, miten voisit osaltasi olla valmistamassa ateriaa, tai huolehtia siitä, että myös toiset pääsevät syömään hengellistä ruokaa? Missä olisi se nälkäinen tai janoava ihminen, joka tarvitsisi kipeästi jotain hengellistä hyvää? Miten voisimme ammentaa rakkautta, iloa, rauhaa, levollisuutta, pyhyyttä, puhtautta, rohkeutta, lempeyttä, hyväsydämisyyttä ja kaikkea muuta hyvää, mihin Raamatun ja evankeliumin sanat tähtäävät?

Kädenojennus, läsnäolo ja hetken kuunteleminen saattaa olla todella suuri ja merkityksellinen asia yksinäiselle ihmiselle. Toisinaan sielunsa repineelle ihmiselle täytyisi löytyä tilaa, jossa hän voisi kaikessa rauhassa käydä läpi niitä tuntoja ja tilanteita, mitkä ovat saaneet hänen sielunsa riekaleiksi. Ehkäpä juuri sinä olet se, joka ymmärrät, mistä siinä on kysymys. Omien kokemuksiesi kautta olet päässyt tajuamaan, mitä on sielun kipu ja kuinka se lukitsee ihmisen vuosikymmeniksi pieneen myttyyn ja nurkkaan nyhjöttämään. Ota oma paikkasi, ja kuuntele, ymmärrä ja ole läsnä. Mene ja rohkaise lämpimästi ja vala toisen sydämeen uskoa sanoen, "minäkin olen käynyt tuon läpi ja tiedän, että tästä selvitään"!

Nurjuuden ja seurakunnan opetuksen yhteydestä poisjäämisen sijaan meidän tulisi olla etsimässä omaa paikkaamme ja tehtäväämme seurakuntaruumiissa. Vaikka meistä ei tulisi puhujia tai laulajia, jotka inhimillisesti näyttävät hoitelevan seurakunnan toimet ja tilaisuudet, on meidän nähtävä niitäkin tärkeämmät tehtävät toinen toistemme tukemisessa. Vaikka minua ei paljoakaan ole autettu juuri silloin, kun kipeästi sitä olisin tarvinnut, tehtäväni on tänään itse asettautua sille paikalle, että nähdessäni asian, minä myös hoidan sen tehtävän. - Olenpa yllättynyt, miten toisetkin tarttuvat toimeen ja rohkaistuvat juuri siitä, kun joku lähtee liikkeelle ja alkaa toimia.

Pyydän vielä sinua, usko hyvyyteen ja Jumalan mahdollisuuksiin seurakuntasi keskellä! Usko, toivo ja rakasta! Koen, että Jeesuksen Henki vaatii julistamaan tätä sanomaa! Elä uskoen Jumalaan ja unelmoi suurista toivon rohkaisemana ja RAKASTA! – Rakkaus on Jumalasta ja kaikki pahuus ja vääryys - jopa synti - on voitettavissa RAKKAUDELLA! Emme milloinkaan rakasta liikaa, osoita hyvyyttä, jaloutta, myötäelämistä ja toisen täydellistä hyväksyntää! - Tiedä se, että kerran taivaassa kohtaat nämä täydelliset hyvyyden piirteet, siksi jo täällä ajassa - Jumalan seurakunnan keskellä - voit

Sivu 140

elää niitä todeksi! Muista päämäärä, mitä kohti olemme kulkemassa. Se on kirkkauden toivo Kristuksen kautta, sinulle ja vierellä olevalle veljellesi ja sisarellesi! Tulethan armahdettujen joukkoon seurakunnan keskelle - tarvitsethan sinäkin suurta Jeesuksen Kristuksen armoa joka päivä ja joka hetki.

386 - Nettijulkaisu 15.4.2015 - Tulostettava versio:

Toisinaan Jeesus käytti hyvinkin voimakkaita ilmaisuja opettaes-saan opetuslapsilleen Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Tämän päivän teksti - "Varokaa ja kavahtakaa" - liittyi uskonnollisiin järjestöihin ja heidän vääristyneisiin asenteisiin. Sama opetus on paikallaan vielä nykyisessäkin ajassamme.

"Ja Jeesus sanoi heille: 'Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta'. Niin he puhuivat keskenään sanoen: 'Emme ottaneet leipää mukaamme'. Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi Hän: "Te vähäuskoiset, mitä puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne? Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen, ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen? Kuinka te ette käsitä, etten Minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta. Silloin he ymmärsivät, ettei Hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia. Matt.16:6-12

Sivu 141

Millaisina me tunnemme tuon ajan fariseusten ja saddukeusten opit? He kyllä tiesivät totuuden ja lait, mutta heidän sydämensä ei ollut avautunut uskolle. Huulillaan he kunnioittavat Jumalaa, mutta heidän sydämensä oli kaukana Herrasta.

"Tämä kansa kunnioittaa Minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on Minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat Minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä." Matt.15:8-9

Eräs tilanne kuvaa erityisesti fariseusten asennetta ja heidän sydämensä olotilaa, kun Jeesus kertoo fariseuksen rukoilevan seuraavasti:

"Niin Hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauk-sen: 'Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taaempana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk.18:9-14

”Varokaa ja kavahtakaa”! – Nyt ymmärrämme, että heidän oppinsa ja sydämen asenteensa on juuri se, mitä tulee varoa ja kavahtaa. Kuinka kitkerää ja inhottavaa onkaan tuollainen omahyväisyys ja itseriittoisuus, joka niin helposti pesiytyy uskovankin sydämeen. Lihamme puolesta olemme alttiita juuri tällaiselle käytökselle, ja siksi tarvitsemme alati valvomista ja kilvoittelua näillä alueilla.

fariseukset ja saddukeukset tunsivat kyllä tarkoin, mitä laissa oli kirjoitettu. Tämä on sinänsä hyvä, ja niin meidänkin tulisi tuntea kirjoitukset - mutta se, mihin ja miten opittua sanan tuntemusta käytetään, on ratkaisevaa. Meidän on opittava tuntemaan myös Jumala, eikä vain sitä, mitä Hänestä kirjoitetaan!

"Jeesus sanoi heille: 'Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa'?" Mark.12:24

Nämä kaksi siis yhdessä pitävät meidät kaidalla tiellä. Onhan eri asia tuntea Psalmi 23 - jota kutsutaan "Paimenpsalmiksi" - kuin

Sivu 142

tuntea se Paimen, josta tuossa Psalmissa kerrotaan. – Jeesus on se hyvä Paimen (Joh.10:11) - ja Hänen mielenlaadustaan tulee meidänkin oppia. Tuntiessamme kirjoituksia, meidän on hyvä tuntea myös Jumalan muuttava voima. Saatamme ajatella, miten Jumala voimassaan vapauttaa alkoholistin tai vastaavanlaisen synnin orjan ja kiittelemme siinä Jumalan ihmeellistä voimaa! Havaitsemmeko kuitenkaan, että myös meidän tulee tuntea omassa sydämessä Jumalan voimaa ja vaikutuksia? (Luuk.13:1-5) Voisimmeko oppia kuulemaan Jumalan ääntä siinä, missä Hän ohjaa meitä pois ylpeydestämme ja omahyväisyydestämme? Itsessämme emme välttämättä edes tunne, emmekä näe vallanhimoamme, itsensä parempana pitämistä, toisia halveksuvaa asennettamme ym. negatiivisia asenteitamme. Jospa Pyhä Henki saisi tulla ja näyttää todeksi sydämissämme totuuden synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. (Joh.16:8) Meidän on nöyrryttävä lastenkaltaisuuteen, (Matt.18:3-6) jossa ymmärrämme, ettemme vielä tiedä kaikkea - niin kuin tietää tulee. (1.Kor.8:2) Vain Jumalamme edessä nöyrästi sanaa tutkien - Hänen Voimansa osoittaa sen toimivan käytännössä Hänen tahtonsa mukaisesti.

"Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä Minun ikeeni on sovelias, ja Minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30

"Hiljainen ja nöyrä" - ja toisia kohtaan taakoittamaton - sellainen on meidän Herramme. Hänen mielenlaatunsa tulisi olla jokaisen uskovaisen sydämenasenteena.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:5-11

Niin kuin varmaan huomaatkin, Jeesuksen opeissa ei ole lainkaan lahkolaismaisuutta ja kiihkomielistä ylpeän omahyväistä ja oikeaoppisuutensa erinomaista korottamista. Toisin sanoen, meidän tulee karttaa uskonnollista fanaattisuutta ja sellaista kiihkomieltä,

Sivu 143

joka perustuu vain omahyväisyyteen ja omien lihallisten päämäärien tyydyttämiseen.

"Varokaa, kavahtakaa ja karttakaa" - ilmaisut toistuvat muutaman kerran Raamatun lehdillä. Hengellisen opetuksen kannalta juuri nämä aihealueet on syytä ottaa vakavan tarkastelun alle. Joskus jopa tietyntyyppisiä ihmisiäkin on syytä karttaa - juuri siksi, ettemme samastuisi heidän pahoihin tekoihin tai elämäänsä. Esimerkiksi alinomaisissa riitelyissä saattaa olla erittäin tervehdyttävää ottaa ainakin jonkinasteista etäisyyttä sellaiseen, ettei tietyt "ärsykkeet" kohtaa synnyttäen aina vain uusia riitoja.

"Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut." Tiit.3:9-11

Edelleen Paavali varottaa meitä lopunajan ilmiöistä, jolloin ihmiset ovat hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Kaikkea sitä tulee myös tietoisesti karttaa.

"Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. 2.Tim.3:2-5

Niin, kuin vain ymmärrämme, Raamatun sana opastaa meitä karttamaan kaikkea pahuutta ja tarttumaan hyvään kiinni. Kuinka hyvää juuri nämä opetukset tekevätkään ihmiselämälle! Saatamme havaita, miten seurakunnan keskelle tietynlainen maailmallinen "hekuma" pyrkii ja saatamme erehtyä ajattelemaan, että sitten ihmiset viihtyvät seurakunnan keskellä! Painopisteiden hallinta seurakunnan keskellä tulisi olla Jeesuksessa ja Hänen kunnioittamisessaan. Hänen läsnäoloonsa tähtäävät jumalanpalvelukset tuo ympärillemme Pyhän Hengenvaikutukset, jotka saavat ihmisiä kiinnostumaan aidosti Jumalasta. Ethän tahtoisi ihmisten vain tulevan viihtymään ja ihastelemaan seurakuntasi keskelle? Eikö heidän olisi parempi tulla synnintuntoon, tehdä parannusta, löytää Jeesus ja pelastus sielullensa?

Sivu 144

Seurakunta ei siis tarvitse olla viihdekeskus, jossa vain toisiamme viihdyttelemme, vaan se voi olla tilaisuus aitoa Jumalan kohtaamista varten. Hienoa tietää se, että missä kaksi on kokoontuneena Jeesuksen nimeen, siellä Hän on heidän keskellään. Toisinaan parhaimpia ja aidoimpia jumalanpalveluksia ovatkin ne hetket, joissa kohtaamme toinen toisiamme - kuunnellen, kantaen ja käydessämme katsomassa esimerkiksi yksinäisiä ihmisiä. (Jaak.1:27)

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi." Sananl.3:5-8

Juuri näistä inhimillisistä piirteistä Paavali usein opetti. Kunpa sisäistäisimme nämä sanat ja osaisimme elää niitä todeksi toinen toistemme kanssa. Ajattelepa, miten rakkaudellinen ja hyvyyteen tähtäävä Jumalan Sana on! – Nöyryys, toisten huomioiminen ja jumalisen viisauden etsiminen on "terveellistä ruumiille ja virkistävää myös luillesi."

"Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. " 1.Tim.4:7

Tämä Paavalin opetus auttaa käsittämään, miten pahaa aikaansaavia ovat juorupuheet seurakunnan keskellä. Juorut ja pahanpuhumiset saattavat olla, kuin myrkkyä, joka saastuttaa jokaisen, joka joutuu sitä kuuntelemaan. Seurakuntahan ei ole paikka, jossa kytätään, kuka mitä tekee ja, - että toisen epäonnistumisesta sitten puhuttaisiin ja leviteltäisiin makeita kertomuksia. Saatana olisi siitä kovin mielissään, sillä se tukahduttaa todellisen näyn evankeliumin ja ilosanoman julistustehtävästä. Pahat puheet hämärryttävät näyn seurakunnan todellisesta ja oikeasta tehtävästä olla maanpäällä Jeesuksen Kristuksen ruumiin osallisuutena Hänen ihmeellisen armonsa kautta.

Ja vielä lopuksi saamme lukea viisaita sanoja, jotka ovat kirjoitetut tuhansia vuosia sitten. Miten valtava ja suuri asia sekin on, että nämä kirjoitukset ovat säilyneet meille - näihin päiviin asti!

"Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä

Sivu 145

sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta." Sananl.4:20-27

Millä siis täytämme sydämemme? Mitkä asiat saavat olla elämämme ainesta? – Vaikka olisimme mieltyneet lihamme puolesta pahanpuhumisiin, juoruihin ja toisten halveksuntaan, voimme tehdä parannusta ja oppia siitä rakastavasta mielen-laadusta, mikä Jeesuksella Kristuksella oli. Kiinnittäkäämme Häneen katseemme ja säilyttäkäämme näkymme kirkkaana niin seurakunnasta, kuin evankeliumin ilosanomasta!

Sivu 146

385 - Nettijulkaisu 8.4.2015 - Tulostettava versio:

Toisinaan ihmisinä kaipaamme lohdutusta. Omat tilanteemme, ja joskus toiset ihmiset saattavat aiheuttaa huolia ja murheita ja silloin on paikallaan hyvä lohdutus. Raamattu sisältää paljon lohdullisia lupauksia, joista mekin saamme ammentaa lohtua elämämme keskelle.

"Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että Sinun lupauksesi minua virvoittaa." Ps.119:50

Psalmin kirjoittaja oli ymmärtänyt, että Hänen lupauksillaan on virvoittava merkitys. Kun Jumala jotain lupaa, sen Hän myös täyttää. Häneen voi aina luottaa ja kyllä se virkistää masentunutta mieltä, kun saa kuulla lupauksen sanoja, jotka sitten aikanaan toteutuvat. Ajattelepa esimerkiksi Jeesuksen sanoja siitä, että jos vain etsisimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin siinä ohessa saamme kaiken muunkin! (Matt.6:33, Luuk.12:31)

"Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin Sinä olet palvelijallesi luvannut." Ps.119:76

Jokainen meistä tarvitsee Jumalan armoa. Se onkin yksi lohdullisimmista asioista Raamatun lehdillä, että Jumala tahtoo armahtaa jokaista joka Hänen puoleensa nöyränä kääntyy. Onhan niin, että Jumala on tehnyt meistä riippuvaisia Hänen omasta armostaan, sillä Hän on sulkenut meidät tottelemattomuuteen ja synnin vankilaan, että Hän meitä armahtaisi. (Room.11:32, Gal.3:22) Tarvitsemme siis armoa ja se on lohdullista tietää, että Jumala tahtoo armahtaa. Hän vain odottaa, että saisi armahtaa. (Jes.30:18) Hänen tykönään asuu paljon anteeksiantamusta, (Jes.55:7) ja siksi voit tulla Hänen eteensä puhdistautumaan

Sivu 147

kaikesta synnistä ja saastasta. Jeesuksen Veri on voimallinen ja puhdistaa sinutkin synneistäsi. (Apt.5:31)

”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16

Saamme lukea seuraavaksi, miten apostolisena aikana lohduttava armo Jeesuksessa tuli myös pakanakansojen osaksi, eli meidän, jotka emme ole juutalaisia.

"Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia". Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.

Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.

Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."

Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.

Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.

Sen tähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien

Sivu 148

saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Apt.15:5-20

Poimin äskeisestä tärkeimmät ja lohdulliset sanat: "Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." – Jumala ei siis tehnyt mitään erotusta juutalaisten ja pakanakansojen välillä pelastaessaan ja täyttäessään Pyhällä Hengellä heitä. Raamattu kertookin lohdullisesti siitä, miten meidät on oksastettu tuohon puuhun. (Room.11:17,14)

Toisen tärkeän poiminnan lukemastamme otan: "Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla." – Tähän ajatukseen on tiivistettynä juuri olennainen osa meidän osuudestamme. Se on, että otamme vastaan tämän sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa uskoen Häneen. On tärkeää huomata, että uskomme tulee perustua Vapahtajaamme, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Vain tämä usko tekee meidät puhtaiksi Isän edessä. Hänen Sanojensa tähden olemme puhtaat, kun olemme Hänessä! (Joh.15:3-9)

Lopuksi haluan vielä poimia sanat, jotka ovat erityisesti osoitetut meille. Kuinka lohdullista onkaan tietää, että meidän ei tarvitse edes oksastettuina tähän viinipuuhun, orjallisesti noudattaa juutalaisuuteen liittyviä säädöksiä: - "Olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta."

Tarkastellessa juutalaisuuden lakia, voimme ymmärtää niiden olevan merkiksi muille kansakunnille. (1.Moos.17:2-14, 2.Moos.31:13, 34:10, Jes.49:8) Nuo säädökset eivät siis koske meitä samalla tavalla, mutta joitain asioita meidän tulee huomioida - sen lisäksi, että pyrimme noudattamaan oman maamme maallista lakia. On tärkeää, että kartamme kaikkea pahuutta, ja pahoja henkiä, heille uhrattua - eli heihin liittyvää. Emme saa siis osallistua pimeyden tekoihin. Samoin haureutta ja veren syömistä tulee karttaa. Se on selkeä Raamatun opetus niin vanhan, kuin uuden testamentinkin puolella. Nämä siis koskevat meitä, eikä tämän noudattaminen ole kovinkaan raskasta! (1.Joh.5:3)

Vielä tänäänkin saatamme kohdata lahkoja ja seurakuntia, jotka sälyttävät ihmisten päälle raskaita ihmisoppeja - luullen, että niitä noudattamalla saavutettaisiin onni ja autuus. - "Tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa"? – Esimerkiksi voimme tehdä sapatin vietosta lainomaisen pakotteen, joka ahdistaa ja kurjistaa ihmisen

Sivu 149

elämää aina tiettynä päivänä. Sehän ei ollut Jumalan tarkoitus, vaan se, että ymmärtäisimme, että ihminen tarvitsee myös lepoa. Onkin paikallaan kysyä, olemmeko me sapattia varten, vai onko sapatti meitä varten? – Jeesus antoi tähän selkeitä viitteitä siitä, että sapattina on lupa tehdä hyvää! (Matt.12:12-13) - Tästä huolimatta, vielä nykyäänkin kyseisestä aiheesta kiihkotaan ja tehdään raskaasti kannettavia perinnäis-sääntöjä. Toisinaan ihmettelen, miten sokeita olemme uskovaisina Jeesuksen opetuksille!

On lohdullista kuitenkin tietää, että Jeesuksen kautta tuotiin maailmaan pelastus, rauha, levollisuus, yltäkylläisyys ja kaikkinainen hyvyys - jokaiselle, joka ottaa Hänet uskoen vastaan. Tämä vapaus ja rakkaus on sinuakin varten, jos vain tartut siihen kiinni, uskot sydämessäsi ja tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi!

384 - Nettijulkaisu 1.4.2015 - Tulostettava versio:

"Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka Minä olen teille puhunut. Pysykää Minussa, niin Minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy Minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:3-5

Luimme juuri jotain mielenkiintoista ja hyvin tärkeää! Jeesus opettaa tässä, mikä todellisuudessa tekee meidät kelvolliseksi Jumalan edessä. Puhtaus hengellisessä mielessä tarkoittaa synnittömyyttä tai syyttömyyt-tä ja samalla olemme kelvollisia astumaan taivaan porteista sisälle. Ihmisyyttä tuntien, tiedämme, että kukaan meistä itsessään ei ole kelvollinen Jumalan edessä. Kukaan meistä ei pääsisi taivaaseen omin voimin, sillä oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate Hänen edessään. (Jes.64:6) Tällaista kielikuvaa Raamattu käyttää meidän omista pyrkimyksistämme täyttää Jumalan laki ja puhtausopit. Jeesuk-

Sivu 150

sen opetuksen mukaan siis olemme puhtaat Hänen Sanansa kautta. Itse asiassa Hänessä Jumalan sana tuli lihaksi, eli konkretisoitui ihmis-silmälle näkyväiseen muotoon. Hänestä Jumala on säätänyt, että joka uskoo Häneen, saa syntinsä anteeksi.

Sana, joka tuli Jeesuksessa luoksemme, tekee siis meidät puhtaiksi ja kelvollisiksi Jumalan edessä. Vain ”sen Sanan tähden” olemme mekin puhtaat. Käytännössä siten, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta, ja tässä Jumala pelastaa Jeesuksen kautta jokaisen, joka uskoo.

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1.Tim.2:5

Me emme siis voi lisätä mitään pelastukseemme. Emme millään teoillam-me, ajatuksilla tai edes asenteillamme. Olemme puhtaat ainoastaan ”sen Sanan tähden,” mikä tuli lähellemme Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän osuudeksemme jäi vain kuulla sana ja uskoa, ja tämän jälkeen meidän tulee pysyä Hänessä.

Miten käytännössä elän elämääni, että pysyisin alati Hänessä? – Se on jotain samankaltaista, kuin avioliiton solmiminen. Vaikka en joka hetki ajattelekaan pinnistellen ja ponnistellen olevani naimisissa, olen sitä sen solmitun liiton vuoksi, jonka olen tehnyt vaimoni kanssa. Samoin olen tehnyt Jumalani kanssa liiton, antaessani Hänen sovittaa itseni Hänen kanssaan - Jeesuksen Kristuksen kautta. Näin ollen molemminpuolinen sopimus on jatkuvana voimassa. Jumalan Sanasta näemme kyllä senkin, että meidän tulee vaeltaa tässä uudessa elämässä tiettyjen pelisääntöjen mukaan. Mikäli toimimme tahallamme ja jatkuvasti vastoin Jumalamme tahtoa, lopulta liittomme rikkoutuu - aivan, kuten avioliitollenikin kävisi, ellen kunnioittaisi, rakastaisi ja ottaisi huomioon myös puolisoni tarpeita. Jos antautuisin ilkeydelle ja tekisin kaikenlaista pahaa jatkuvasti vaimoani kohtaan, ennen pitkää hän ilmoittaisi liittomme olevan loppu. Minun on siis huolehdittava omalta osaltani siitä, että avioliittomme voi hyvin ja voisi siten jatkua - "kunnes kuolema erottaa meidät" - asti. Samoin minun tulee pitää hengellisessä mielessä Herraa rakkaana. (1.Kor.16:22) - Ellen tee parannusta, uudistu hengeltä ja mieleltä ja seuraa Jeesusta Kristusta siinä, missä ymmärrän - sen uskon ja armon määrän mukaan, mikä on minulle suotu - lopulta saattaisin menettää uskoni Jumalaan.

Jeesuksen sanojen tähden saan siis olla pyhä ja puhdas, jos vain pysyn Hänessä. Tämä saa aikaan myös hedelmän kantamista, mikä ilmenee Jumalan tahdon ja Hänen vaikutuksensa ilmenemisenä, yhä enenevässä määrin kaikissa elämän valinnoissa ja asenteissa.

Lopuksi lukemassamme Raamatun tekstissä luimme jotain hyvin ehdo-tonta. Tämä Jeesuksen sana on syytä muistaa - varsinkin hengellistä työtä tehdessä: "Ilman Minua te ette voi mitään tehdä." – On

Sivu 151

ymmärrettävä, että Jeesus Kristus on ainut välimies meidän ja Jumalamme välillä. Kaikki, missä olemme yhteydessä Jumalaan, Hänen voimaansa ja tahtoonsa, tulee siis perustua Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. Tämä johtuu siitä, että kuolevaisessa ruumiis-samme asuu synti. (Room.7:17) Tarvitsemme alati yhteyttä Jeesukseen, että olisimme Hänen Sanansa kautta puhtaat ja kelvolliset Jumalalle. Jopa niin pitkälle Raamatun ilmoitus on tässä mennyt, että lange-tessamme syntiin heikkouttamme, Jeesus on Isän tykönä puolus-taakseen meitä. (1.Joh.2:1) Hän elää rukoillakseen puolestamme (Hepr.7:25) ja siksi Hän, joka eli ihmisenä tässä maailmassa, tietää kyllä, mitä ihmisyys on ja näin Hän on puolustamassa meitä joka hetki. Juuri tämä antaa meille jatkuvan parannuksenteon mahdollisuuden. Hänen armonsa ja Sanansa julistavat meidän päällemme vapautusta kaikesta synnistä ja saastasta, että me voisimme joka hetki yrittää uudelleen ja uudelleen. Meidän ei tarvitse antaa ruumiissamme asuvan synnin hallita ja vallita kuolevaisessa ruumiissamme (Room.6:12) vaan sen sijaan kaikessa ja koko ajan saamme turvautua Jeesuksen Kristuksen sovintovereen. Tässä saamme osaksemme pelastuksen Hänen kauttaan, sillä Hänen armossaan on meille kyllin. (2.Kor.12:9)

”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sak.13:1

Niin kuin toimiva ja hyvinvoiva avioliitto tarvitsee yhteyttä miehen ja vaimon välillä, samoin hengellisen elämämme hyvinvointi riippuu siitä, että pysymme Hänessä. Yhteys Jumalan kanssa tapahtuu uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja tätä yhteyttä voimme harjoittaa rukouksen, Sanan tutkimisen kautta ja tietysti osaltaan seurakuntayhteyden kautta. Nämä kaikki vahvistavat meidän hengellistä identiteettiämme, eli uskoamme Jumalaamme kohtaan. Sanan kuuleminen ja ymmärtäminen uskon kautta saa sen sulautumaan ja juurtumaan meihin niin, ettei mikään voi horjuttaa uskoamme ja luottamustamme Jumalaan.

Lopuksi voimme todeta, että meidän tulee siis kuulla Sanaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka saa uskon kautta meidät puhtaiksi. Sitten pysyen Hänessä, saamme mekin osallisena Hänen hyvään työhönsä kantaa hedelmää, joka on Hänen tahtonsa mukaista elämää. Käytännössä, jos olet antanut elämäsi Jeesukselle Kristukselle - eli tullut uskoon - nyt vain luotat siihen, että tämä työ on voimassa - kuten solmittu avioliittokin. Siinä eläen ja toimien sen armon ja uskon määrän mukaan, mitä Herra itse osaksesi suo, kaikki on hyvin ja saat toteuttaa Hänen hyvää tahtoaan elämäsi keskellä. Voit jopa luottaa siihen, että pysyen Hänessä, Hän vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta sinussa tahtomisen ja myös sen tekemisen. (Fil.2:13) Hän on luvannut vuodattaa Henkensä ja vaikuttaa sen, että vaellamme Hänen lakiensa ja säädöksiensä mukaan. (Hes.36:27) Saamme siis kaikessa olla levollisin mielin, Hänen vaikutusalansa ulottuvilla. – Emme me voi ilman Häntä mitään tehdä, siksi voimme jättää kaiken, mitä tapahtuu, tai jää tapahtumatta Hänen

Sivu 152

huolekseen. Toteuttakoon Hän hyvää tahtoaan elämämme keskellä niin, että kantaisimme paljon hedelmää.

383 - Nettijulkaisu 25.3.2015 - Tulostettava versio:

"Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä"? 1.Kor.4:21

Uskovaisina ihmisinä meidän ei pitäisi unohtaa Raamatussa usein toistuvaa "sävyisä" sanaa. Sana korostuu usein Raamatun opetuksissa, kuinka meidän tulisi suhtautua toinen toisiimme ja kuinka esimerkiksi opettajan tulee opettaa sävyisästi kuulijoitaan. Sävyisyys on asenne, joka tuottaa ajallaan hyvää hedelmää. Menneiden vuosikymmenten kuva kiihkouskosta ja lahkomai-suuksista eivät ole sisältäneet paljoakaan sävyisyyden luonteen-piirteitä. Jälki onkin sitten sen näköistä ja kylvettyä hedelmää saamme niittää monilta osin.

Tutustutaan ensin hieman sävyisyyteen, miten sanakirja mää-rittelee sanan "sävyisä":

"hyväntahtoinen, tyyni, nöyrä, laatuisa, lupsakka, ystävällinen, lauhkea, lempeä, leppoisa, maltillinen, rauhallinen, sopuisa, kiltti, sulava."

Jo vuosituhansia sitten - Raamattuun on kirjoitettu suuria viisauk-sia, kuinka juuri nämä asenteet tuovat ihmiselle elämää. Kuinka totta ovatkaan nämä sanat:

Sivu 153

"Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa." Sananl.14:30

Ja taasen toisaalla Sananlaskuissa annetaan ymmärtää, miten sävyisyyden puute haavoittaa ihmistä.

"Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen." Sananl.15:4

Erityisesti sävyisyyttä tarvitaan tilanteissa, joissa tulee puuttua toisen ihmisen yksityisyyteen ja ojentaa häntä esimerkiksi hänen syntisyydestään. Jeesus itse näytti usein esimerkillään mallia, miten meidänkin tulisi suhtautua vajavaisiin ja heikkoihin ihmisiin. Jeesus oli aina valmis armahtamaan, lohduttamaan ja vapautta-maan syntisen ihmisen - piinaajiensa käsistä. ”Joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, ja mene, äläkä tästedes syntiä tee” - Muistamme Jeesuksen opetuksista.

"Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain." Gal.6:1-2

Lukemastamme on hyvä huomioida erityisesti muutamat sanat: "ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä" - Ketkä siis ojentavat? - HENGELLISET ja kuinka? - SÄVYISYYDEN HENGESSÄ. Hengellinenhän on Pyhällä Hengellä täytetty ihminen, joka ei toimi lihallisen tuomiomielen vallassa. Hän on myös täynnä armoa ja jumalista totuutta - eli Jumalan Sanaa. Jos siis tehtäväksemme tulee ojentaa jotakuta jostain aiheesta, sen on siis tehtävä ajatellen omaa asennettamme näiden käsitteiden edessä: "hyväntahtoinen, tyyni, nöyrä, laatuisa, lupsakka, ystävällinen, lauhkea, lempeä, leppoisa, maltillinen, rauhallinen, sopuisa, kiltti, sulava." – Näillä Raamatullisilla neuvoilla lopputuloskin on parempi, kuin inhimillisen vihan ja pahansuopaisuuden vallassa pidetyillä nuhdesaarnoilla. Jos ojentamisiasi ei kuunnella, tai et saa vastakaikua sanoillesi, syy voi olla juuri tässä sävyisyyden unohtamisessa.

Tiesitkö, että sävyisyys on myös yksi osa-alue, jota Pyhä Henki tahtoo kasvattaa meissä? Raamattu tuo selkeästi tämän esille ja siksi voimme täydellä sydämellä todeta Raamatun olevan kaikkeen hyvyyteen johtava kirja. Kristinuskon täyttymys uskossa Jeesukseen jalostaa siis ihmistä kulkemaan yhä syvemmissä hyvyyden vesissä. Lihan mieli ei sitä omahyväisyydessään haluaisi, mutta Hengen

Sivu 154

mieli on elämä! Täyttyessämme siis Pyhällä Hengellä, meissä alkaa kasvamaan myös sävyisyyden hedelmää:

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitsemi-nen." Gal.5:22

Niin ikään Raamattu opettaa kaikkia, jotka ovat Herran palve-luksessa, että heidän tulisi huomioida sävyisyyden merkitystä. Riitojen lietsominen ja kaikkinaisen pahuuden mässäilyt ja juoruilut eivät johda ennen pitkää hyvään. Lempeyden harjoittaminen sävyisyyden hengessä - sen sijaan saa aikaan paljon parempaa.

"Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden." 2.Tim.2:24-25

Halutessamme siis toimia Kristuksen seurakunnan parhaaksi, meidän tulee julistaa evankeliumia sävyisyyden hengessä. Samoin vaelluksemme ja asenteemme muita kohtaan tulee sisältää näitä Hengen kasvattamia hyviä hedelmiä. Uskossa Jeesukseen, voit olla varma, että Hänen läsnäolossaan vähitellen sinussakin kasvaa nämä jumaliset hyvät piirteet. Epäonnistuttuamme, meillä on apuna ihmeellinen Kristuksen armo, että saisimme nousta ja yrittää jälleen uudelleen. Suunta vain tulee olla kohti Kristuksen mielialaa ja jumalista hyvyyttä. Saakoon se yhä runsaammin vaikuttaa keskuudessamme Pyhän Hengen voiman kautta.

"Niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Fil.2:2-5

Sivu 155

382 - Nettijulkaisu 18.3.2015 - Tulostettava versio:

Jeesus opetti ihmisiä kertoen heille vertauskuvia. Nämä ilmaisivat tarkasti sanomaa, mitä Hän oli tullut julistamaan, mutta useat ihmi-set olivat täysin sokeita kuulemalleen ja he olivat myös ymmärtä-mättömiä näkemälleen. (Matt.13:14) Tässä mielessä ihminen ei ole muuttunut juurikaan, sillä näemme ympärillämme paljon ihmisiä, jotka kulkevat kohti kadotusta vailla ymmärrystä.

Kylväjävertauksella Jeesus antoi ymmärtää, ettei Hänen Sanansa pääse juurtumaan jokaiseen ihmiseen. Vaikka Hänen hyvät tekonsa ja vaikutuksensa ympäristöön todistavat Hänen hyvyydestään, monet haluavat kulkea omaa tietään synnissä. Ilman juurtumista olisimme liian heikkoja, emmekä kestäisi uskon tiellä vaikeuksien tullen. (2.Kor.13:5)

"Ja Hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat sie-menet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat koh-ta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon." Matt.13:3-9

Opetuslapsilleen Jeesus selitti kuitenkin vertauksen tarkoituksen. Juuri tämä osoittaa Sanan opettamisessa selittämisen tärkey-den. Usein emme mekään uskovina ymmärrä kaikkea, tai koko

Sivu 156

syvyyttä Raamatun tekstistä, mutta kun puhuja opettaa Jumalan antamalla viisaudella selittäen kirjoitukset, ymmärrys lisääntyy. (1.Kor.2:13) Siksi opettaminen ja kokemusten jakaminen on tärkeää seurakunnan keskellä. Juuri se on yhteisestä uskosta virkistymistä. (Room.1:12)

"Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itses-sään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kyl-vettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuot-taa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." Matt.13:18-23

Tämä vertaus siis osoittaa meille, että evankeliumin siemenen täy-tyy saavuttaa hyvää maaperää, tuottaakseen runsasta satoa. Ihmi-sinä me emme toki aina tiedä etukäteen, mikä kylvö kannattaa ja siksi on tärkeää, että joka tapauksessa kylvämme sanan siementä. (Saarn.11:6) Sana lupaa, että "joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää." (2.Kor.9:6)

"Kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän" - sanottiin "hyvästä kylvömaasta." Toisin sanoen myös ymmärryk-sellä ojentautuminen ja tarttuminen sanaan on tärkeä osa-alue. Raamattua tuntevat tietävät, että sydämen asenne, usko, Sanan lupaukset ja Jumalan Hengen läsnäolo, yhdessä inhimillisen sitou-tumisen kanssa, ja vielä lisäksi rakentavan seurakuntayhteyden tuki - kasvattavat vahvan ja kestävän uskon. On siis useita teki-jöitä, jotka vaikuttavat uskon kasvuun ja rakentumiseen - ja par-haimmillaan siinä sisimpään syntynyt Jumalan tahdonmukainen usko kantaa paljon hedelmää.

Tarkastellessa, millaisesta hedelmästä tässä on kyse, voimme näh-dä ensisijaisesti sielujen pelastumisen, mutta sitten myös muille alueille vaikuttavia asioita. Jeesus eräänä päivänä sanoi; ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!” Matt.3:8[-92] - Taasen Pyhä Henki ohjaa ja kasvattaa meissä hyviä luonteenpiirteitä ja elämänasenteita, kuten "rakkaus, ilo rauha, pitkämielisyys, itsen-sähillitseminen..." (Gal.5:22) Nämä kaikki vaikuttavat niiden par-haaksi, jotka Jumalaa rakastavat. (Room.8:28)

Sivu 157

Uskon siihen, että me voimme itse vaikuttaa jonkin verran, mil-laista hedelmää elämässämme kasvaa. On, kuin omistaisimme hienon puutarhan, johon voimme istuttaa erilaisia kasveja, voimme hoitaa ja hoivata niitä haluamallamme tavalla ja samalla voimme perata pois rikkakasveja, jotka turmelisivat koko puutarhan. Varmasti jokaiselle ajan myötä kehittyy näkökykyä siitä, mitkä osa-alueet kaipaavat hoitoa ja huomiota omassa sisimpämme puutarhassa. Lisäksi voimme luottaa myös siihen, että Jumala antaa meille viisautta, että Hänen armonsa ja sanomansa voisi loistaa kauttamme Hänen tahtomallaan tavalla. (Jaak.1:5)

On tärkeää, että annamme Sanan juurtua meihin, ettemme ole niitä, joita kaikkien oppien tuulet heittelevät. Jos tunnistit itsesi kylväjävertauksesta, tiedät, miten sinun tulee jatkaa eteenpäin. (Hebr.4:2) Anna Jumalan pehmittää sydämesi maaperää, poista sieltä kaikki myrkyttävät tekijät ja viljele sydämeesi "sanan väärentämätöntä maitoa." Hoivaa, kastele, anna riittävästi lämpöä ja valoa. Pyhän Hengen läsnäolossa saat nähdä, miten Hän antaa kasvaa sinussa mahtavaa ja ravitsevaa hedelmää. Hänen avullaan tulet vielä ravitsemaan monia ja Sana, joka on Jumalan suusta lähtenyt saa virrata myös kauttasi kylvönä toisten sydämiin. Näin myös sinä saat kantaa paljon hedelmää. (Joh.15:16)

"Pysykää Minussa, niin Minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy Minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy Minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte Minussa ja Minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä Minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni." Joh.15:4-8

Sivu 158

381 - Nettijulkaisu 11.3.2015 - Tulostettava versio:

"Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja Hänen kävi heitä sääliksi, ja Hän paransi heidän sairaansa. Mutta kun ilta tuli, menivät Hänen opetuslapsensa Hänen tykönsä ja sanoivat: 'Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa'. Mutta Jeesus sanoi heille: 'Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä'. He sanoivat Hänelle: 'Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa'. Mutta Hän sanoi: 'Tuokaa ne tänne minulle'. Ja Hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansal-le. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia. Ja kohta Hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin Hän laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan Hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoile-maan. Ja kun ilta tuli, oli Hän siellä yksinänsä." Matt.14:14-23

Tämä on tuttuakin tutumpi kertomus Raamatun lehdiltä jo pyhä-kouluajoilta, mutta mitä tämä kertomus todellisuudessa pitää sisällään? Miksi Raamattuun on meitä varten kirjoitettu näin ih-meellinen tapaus Jeesuksen ja opetuslasten elämästä?

Toki pääpointti on Jumalan valtasuuruuden ja kunnian esille tule-misessa, mutta tämä kertomus pitää sisällään myös kertomuksen tavallisen ihmisen roolista uskovaisena. Opetuslapsethan saivat olla

Sivu 159

maailman parhaimman Opettajan seurassa ja opissa, mutta silti-kään he eivät olleet sisäistäneet kaikkia Jumalan valtakunnan salai-suuksia. He kohtasivat kerta toisensa jälkeen oman inhimillisen epäuskonsa. Jos Jeesuksen - Jumalan Pojan opetuslapset tuona ai-kana kokivat epäuskon hetkiä, ei ole lainkaan ihme, jos me joudumme samankaltaisiin tilanteisiin tämän tuosta. Oma uskomme ei vain usein riitä ja joudumme kääntymään uskomme alkajan ja sen täydelliseksi saattajan puoleen - anoen, kuten eräs Raamatun henkilö: "Herra auta epäuskoani." Mark.9:24

Tuossa tilanteessa Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen: "antakaa te heidän syödä." Inhimillisesti näytti siltä, että heillä ei olisi juuri mitään annettavaa, mutta siihen Jeesus sanoi: "Tuokaa ne tänne Minulle." – Tässä onkin suuri salaisuus, olipa omat evääsi kuinka vähäiset. Voitko uskoa, että Jeesuksen siunaavissa käsissä sinunkin työsi, toimesi tai palvelustehtäväsi saisi mittasuhteet, joita et edes kykene käsittämään! Nämä muutama kala ja leipä eivät olleet juuri mitään tuon kansanpaljouden edessä, mutta kuten luit, Jeesuksen siunaavien käsien kautta kaikki tulivat ravituiksi! Niin käy tänäänkin kauttasi, jos rohkenet ojentaa vähäiset kalasi ja leipäsi Jeesukselle siunattaviksi.

"Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista." – Tämän jumalisen ja käsittämättömän asian edessä voimme nähdä uskon ja kuuliaisuuden tuottaman hedelmän. Tarvittiin vain pieni pinnistys - yli oman epäuskon. Olisivathan opetuslapset voineet vain itse maistella kaloja ja leipiä - olisihan siitä riittänyt heille vähän maistaa ja mutustella, mutta leivät ja kala tuli ojentaa Jeesukselle! En tiedä, millaisia ajatuksia opetuslapsilla ja lähellä olevilla ihmisillä tuossa hetkessä oli, mutta sen he tiesivät, että ruokaa heillä ei ollut kansan ruokkimiseen. Kuitenkin he toivat nämä vähäiset eväät Jeesukselle. Hän siunasi ne, mursi leipää ja antoi kansalle jaettavaksi ja syötäväksi.

Jumalalle on kaikki mahdollista. Tänäänkin voimme uskoa Hänen mahdollisuuksiin - niin seurakunnan keskellä, kuin evankeliumin julistamisessa jumalattomien keskellä. Eväämme ja inhimilliset mahdollisuutemme ovat hyvin rajallisia ja onnettomia, mutta tuodessamme tämän kaiken Jeesuksen eteen, voi tapahtua ihme, jota kansat tulevat ihmettelemään! – Mitä arvelet tapahtuneen, jos opetuslapset olisivat jaanneet nuo vähäiset ruokansa lähimmille ihmisille, antaneen heidän syödä ja tulla ravituiksi? Loput olisivat jääneet ilman, eikä tänään meillä olisi tätä valloittavaa kertomusta Raamatussamme. Näin käy meidänkin kohdallamme. Meidän on annettava eväämme Jumalan käsiin - Hänen siunattaviksi. Meidän on mentävä "yläsaliin odottamaan sitä, mikä luvattu oli" (Apt.1:4) -

Sivu 160

ennen, kuin lähdemme jakamaan leipäämme maailman ihmisille. Meidän on ensin tultava itse kosketetuiksi taivaallisella voitelulla, ennen kuin lähdemme tekemään työtä elovainioilla. On tärkeää ru-koilla; ”täytä minut Pyhällä Hengellä ja tulella”!

Sen lisäksi, että oli tapahtunut "megaluokan" ihme ja ruokaa riitti kaikille, huomaathan yhden tärkeän sanan: "Kaikki tulivat ravituiksi." Tämä kertoo meille jumalisuuden valloittavasta vaiku-tuksesta! Aina kun Hän operoi, se on merkityksellistä ja siinä on jatkuvuuden elementti mukana. Vaikutus ihmisjoukolle oli varmasti mieliinpainuva. Uskon, että he tulivat ravituksi niin ruumiillisesti, kuin myös hengellisesti. Nuo ihmiset saivat olla todistamassa jotain sellaista, mistä ei osattu edes uneksua! Ehkä toiset eivät siinä syödessään osanneet ihmetellä, kuin että "onpa taivaallisen hyvää leipää ja kalaa"! Sitten he kuulivat, mistä ruoka oli peräisin ja ettei sitä pitänyt olla edes olemassa, he vieläkin ihmettelivät kylläistä oloaan. Kuinka suloinen se tunne onkaan, kun pitkän päivän jälkeen saa syödä ja tuntea itsensä ravituksi!

Vuosien päästä he saattoivat kuulla kerrottavan tarinaa, kuinka Jeesus oli tällaisen ihmeen tehnyt. Varmasti joku heistä sanoi: "Mi-nä sain olla silloin paikanpäällä ja sain syödä sitä leipää ja kalaa"! - Uteliaat ympärillä alkoivat innosta hehkuen kyselemään, "miltä se maistui ja miltä tuntui syödä noin ihmeellistä leipää"? Joku toinen saattoi sanoa, "olisinpa minäkin saanut olla siellä mukana"!

Tuo kokemus jäi ruokkimaan vuosikausiksi monen ihmisen uskoa Jumalaan. Hän oli vihdoinkin lähettänyt keskuuteemme luvatun Messiaan ja Vapahtajan! Kaiken arkisen elämän keskellä yksi ja toinen nosti katseensa, ensimmäistä kertaa silmäkulmassa toivon-pilkahdusta. Odotus oli täyttänyt koko Jerusalemin!

Nyt tänään, kun saamme syödä samaa Sanan leipää, voimme ko-kea, kuinka tulemme ravituiksi Hänen läsnäolostaan ja sanansa ihmeellisestä vaikutuksesta. Saamme kokea, miten Sanansa sulau-tuu uskossa meihin ja muuttuu sellaiseksi elämää tekeväksi ravin-noksi, että jaksamme taas elää ja olla osallisina kaikkeen siihen hyvään, mihin Hänen hyvä Henkensä meitä johtaa.

Oletko miettinyt, missä sinä voisit antaa toisille syödä? Missä on sinun muutamat kalasi ja leivät, tai oletko kenties sinä juuri sel-lainen henkilö, joka kantaa toisen eväät Jeesuksen eteen, sanoen, "katso, tässä on muutama pala leipää ja kalaa"! Antaessasi ne Jeesuksen siunaaviin käsiin, voit olla todistamassa jälleen suurta ihmettä, jonka Jumala tulee tekemään monien uskon vahvista-miseksi. Eihän ole tärkeää, kenen leipä tai kala on? Tärkeämpää on

Sivu 161

se, että Jumala saa siunata ne ja, että ne saavat ravita jokaisen, joka ottaa vastaan Jumalan ihmeellisen lahjan.

Mitä tahansa teetkin, missä käytät leiviskää, palvelustehtävää, osallistumista ja antautumista Herran työssä, muista viedä leipäsi ensi Jeesuksen käsiin siunattaviksi. Työn tulokset eivät ole meis-tä kiinni, vaan siitä, että Herra antaa kasvun kylvetylle sie-menelle. Jokainen kerta, kun kasvua tapahtuu, se on Jumalan suuri ihme! Siemenen pudotessa mustaan multaan, sen täytyy kuolla, että siitä voisi nousta uusi elämä. Jumalan ihmeellisen eläväksi tekevän voiman alla, saat vielä todistaa tämän tapahtuvaksi, kun Jeesus siunaa askeleesi ja kaiken, mihin ryhdyt.

Inhimillinen ajatus on usein se, että olisimme opetuslasten tavoin valmiita lähettämään ihmisiä pois, ostamaan lähikylistä ruokaa, mutta Jeesus tahtoo tänäänkin tehdä vielä suurempiakin ihmeitä. (Joh.14:12) - Missä on ne vähäiset eväät, kaksi kalaa ja viisi leipää? Tuokaa ne Jeesuksen eteen ja saamme nähdä Hänen valtasuuruutensa voiman ja ihmeen, joista monet tulevat ravituiksi.

Sivu 162

380 - Nettijulkaisu 4.3.2015 - Tulostettava versio:

"Ei ole ketään, ei yhden yhtäkään, joka etsii Jumalaa..." - Nämä sa-nat kaikuvat Raamatun lehdiltä osuvasti tähän pimentyvään aika-kauteen. Suurin osa ihmisistä elää täysin piittaamatta Jumalasta ja Hänen tahdostaan.

"Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ke-tään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa." Ps.53:3

Otsikkoni ajatus - "tapahtukoon Sinun tahtosi" - on suora poiminta "Isä meidän rukouksesta." Siinä Jeesus opettaa meitä huomioimaan myös rukouksessamme taivaallisen Isämme tahtoa. Rukouksemme saakin aivan erilaisen sävyn ja tarkoituksellisuuden, kun alamme rukoilla Hänen tahtoman laisiaan rukouksia. Minkä kaltaisia siis ovat rukoukset, jotka ovat Jumalalle mieleen?

"Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh.4:23-24

Miten voimme siis ymmärtää tämän osa-alueen Jumalan tahdosta? – Näemme, että rukous tulee olla sidoksissa totuuteen, eli yhtä-pitävä totuuden kanssa ja tämä totuus on luonnollisestikin Jumalan sana. Sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, ja Hän on tie, to-tuus ja elämä. Siksi rukouksemme on oikeutetusti Jeesus-keskeistä rukousta.

Jumalan tahto tulisi kiinnostaa jokaista uskovaista erityisellä in-nolla. Se toimii myös hyvin paljon elämää tasapainottavana

Sivu 163

tekijänä, koska siinä asettaa koko elämäänsä ja ympäröivää maa-ilmaa Hänen tahtonsa alaisuuteen. Hän Kaikkivaltiaana kyllä ky-kenee muuttamaan tilanteita tahtomallaan tavalla. Hän liikuttaa kansakuntia, tyynnyttää raivoavan myrskyn ja Hän on se, jolla on valta antaa anteeksi ihmisen syntivelan.

Rukoillessamme Jumalan tahtoa tapahtuvaksi omassa elämässäm-me, olemmeko myös valmiit kuuntelemaan ja tottelemaan Hänen tahtonsa ääntä? On niin paljon helpompi luetella toiselle ihmiselle Jumalan tahdon alaisuuksia, mutta, entä omalla kohdalla? Olem-meko me valmiita astumaan alamaisuuteen, johon Jumalan Sana meitä johtaa? Pystyisimmekö kääntämään toisenkin posken, silloin, kun joku lyö ja haavoittaa meitä? Entä, miten suhtaudumme pahimpaan vihamieheen, joka kerta toisensa jälkeen on sivaltanut ja repinyt maahan kauniit unelmamme? – Tarvitsemme siihen toki Jumalan armoa ja voimaa, mutta mikään ei estä meitä ojen-tautumasta Hänen hyvää tahtoaan kohti.

”Jumalan valtakunnan ja Hänen tahtonsa etsimisen” - myös Jeesus esitti ydinkohteeksi omilleen. Murehtiessamme monista elämääm-me liittyvistä asioista - meidän tulisi sen sijaan etsiä Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Jeesus on luvannut siinä ohessa pitää meistä huolen. Hän antaa kaiken, mitä tarvitsemme. (Matt.6:33) Kunpa vain muistaisimme alati tämän, niin elämämme olisi suotuisaa ja yltäkylläistä hyvää elämää. Jokainen kyllä kykenee etsimään ja kysymään Jumalan tahtoa. Kun taivaallinen Isämme näkee asen-teemme ja kiinnostuksemme Hänen tahdostaan, Hän kyllä siunaa sellaisen ihmisen.

Entä sitten, kun kohtaamme koettelemuksia, menetyksiä ja tilan-teita, joissa elämä potkii päähän? – Siinäkin on parasta rukoilla Jumalan tahtoa tapahtuvaksi. Hän tietää kuitenkin, mikä meille on parhaaksi ja mikä parhaiten rakentaa Hänen tahtonsa tuntemista elämämme ympäristössä. Aina emme välttämättä käsitä ja jaksa uskoa, että jotkut asiat olisivat Jumalan tahdon mukaisia, mutta sil-loinkin on hyvä luottaa ja uskoa Jumalaan. Hän totisesti tietää, mitä on tekemässä ja se koituu lopulta kaikkien parhaaksi. Toisinaan meidän ylpeälle olemukselle on vain hyväksi, että meitä jonkin verran nöyryytetään. Vaikka näyttäisi, että se koituisi Jumalallekin häpeäksi, lopulta tilanne nöyrtymisen jälkeen voi olla paljon parempi.

Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka puhuvat aina Jumalan tahdosta, mutta eivät tee koskaan oikeastaan yhtään mitään. Saattaa olla, että he eivät uskalla, sen tähden, etteivät ole varmoja asiasta, ja taas toiset saattavat kysellä mitä olemattomimpiin asioihin Jumalan

Sivu 164

tahtoa. Emme me tarvitse paljoakaan ponnisteluja, paastoamisia ja mietintöjä sukkien vaihtoon. Sitä varten meille on annettu järki, joka kertoo kyllä, että likaiset vaatteet on vaihdettava, huonon auton kannattaa vaihtaa parempaan ja että menen tiettyyn kouluun vain siksi, että ylipäätään pääsin sinne. Voin täysin luottaa Juma-laan siinä, etten edes pääsisi paikkoihin, mihin minun ei olisi määrä mennä.

Toisinaan saatan rukoilla, että Jumala vaikuttaisi Pyhän Henkensä kautta tuntooni, että osaisin toimia luonnostaan Hänen tahtonsa mukaisesti. Pyydän, että innostuisin sellaisista asioista, mihin Hän tahtoo johtaa, samoin kuin valinnat, joihin joudun jokapäiväisissä tilanteissa, että Jumala vain johtaisi tunteen, järjen ja oman tahtoni muuttumista niin, että kuljen sinne, minne pitääkin. Kysymys on uskosta ja luottamuksesta, että Jumala voi niin tehdä elä-mässämme ja olen laittanut merkille, että juuri näin tapahtuu. Minun ei tarvitsekaan hirveästi ponnistella, saavuttaakseni jotain, tai päästäkseni päämääriin, jotka olisivat sitten eduksi Jumalalle ja itselleni, vaan saan elää tyynen rauhallisesti omaa elämääni luot-taen Hänen johdatukseensa. Asenne tulee vain olla uskonhenkinen, elämänmyönteinen ja Jumalan tahdosta kiinnostunut.

”Ja Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen Minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun käskyjeni mukaan, noudatatte Minun oikeuksiani ja pidätte ne.” Hes.36:26-27

Sivu 165

379 - Nettijulkaisu 25.2.2015 - Tulostettava versio:

"Vapaana on synnistä ja maasta joukko tää mi taivaltaa..." - lauletaan jossain vanhassa laulussa. Kuitenkin lähempi tarkastelu osoittaa, että parhaimmatkin pyhistä tekevät syntiä - tahtoivatpa he sitä tai ei. Missä sitten on vapaus ja mikä on tämän uskovaisuuden todellinen tarkoitus?

On ymmärrettävä kaksi ulottuvuutta, joissa uskovaisina elämme. Näkyvän maailman lainalaisuus on toisenlaista, mitä on hengellinen uudestisyntynyt olemuksemme. Vaikka ruumiissamme asuu synti - sen himo ja halu, (Room.7:17) sen ei tarvitse hallita ja vallita hengellistä minuuttamme.

"Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille." Room.6:12

Mihin synti tai lankeemus pyrkii siis vaikuttamaan ja hallitsemaan? - erehdyttyämme tekemään syntiä, se pyrkii vaikuttamaan omaan-tuntoomme, tunteisiimme, järkeemme, hengellisyyteemme, valin-toihimme, asenteisiimme - eli käytännössä koko elämäämme. Luontainen käytöksemme vaatii katumusharjoituksia, ja vähintään jonkin ajan kulumista synnistä, ennenkö voisi toimia esimerkiksi jossain hengellisessä tehtävässä. Katuva mieli tosin osoittaa parannuksen tekemisen kaipuuta, mutta mikä on todellinen hinta, tai pääsy vapauteen synnin vaikutuksesta?

Ainut, jolla on valta antaa syntejä anteeksi, on yhä edelleen Jeesus Kristus. Sanan selkeä opetus on, että usko Jeesukseen

Sivu 166

vapauttaa meidät kuoleman laista ja synnistä. Se ei tee synnin tekemistä luvalliseksi, vaan takaa jatkuvan mahdollisuuden tehdä parannusta ja yrittää kilvoitella tarttuen enemmän hyvään ja vastustaa kaikkea pahaa.

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kris-tuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuk-sessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room.8:1-2

Mitä me siis voitamme kilvoittelemisella ja parannuksen tekemi-sellä? Käytännössä emme muuta, kuin että meidän ajallinen elä-mämme on parempaa suhteessa niin itseemme, kuin elämässä toisten kanssa. Hinta on täysin maksettu Golgatalla - ja se riittää, kun uskomme Jeesukseen.

Huomioitavaa on tosin se, että ilman parannuksen hedelmää, uskomme käy turhaksi. (Matt.3:8, 4:17, 7:12, 12:33, Luuk.6:35, 7:30, Apt.3:19-20, 2.Tim.3:5, Tit.1:16, 2.Kor.6:1, 2.Piet.2:1-4, Juud.1:4…) - Selkeyttävä ja yksinkertainen ajatusmalli on, että "Jumala armos-saan erottaa meidät Syntisyydestä, mutta synnissä eläminen erottaa meidät armollisesta Jumalasta." – Kysymys on siis enemmän asenteesta, kuin yksittäisestä teosta. Synnissä elämistähän voi karttaa sillä, että toteaa yksikantaan, että en kuulu synnille - Jeesuksen nimessä! En siis pidä syntiä elämää tuottavana ainesosana, vaan hylkään sen - niin hengellisenä ihmisenä, kuin järkiymmärryksellänikin. Se on tietoinen päätös ja valinta; kuulun Jeesukselle, en synnille.

Synnin valta minuun ei siis tule kukistetuksi sillä, että en tee enää koskaan syntiä, vaan sillä, että Jeesus on lunastanut minut täysin vapaaksi kaikesta synnistä. Se on kallis hinta, joka on edestämme maksettu ja ainoastaan siihen tarttumalla uskossa, saamme nähdä sielumme pelastuksen.

Käytännön mekanismina, aihealue toimii siten, että syntiä kyllä on, mutta mitä me teemme sille? Jos me tunnustaen nöyrästi hylkääm-me synnin, saamme osaksemme pelastavan armon. (San.28:13) Asenteena käännämme siis katseemme pois synnistä ja kiin-nitämme huomion todellisen, ja yltäkylläisen elämän antajaan, Jeesukseen Kristukseen. Hänhän on ainut, joka kykenee tekemään meistä Jumalan lapsia! Hän on luvannut antaa voiman siihen.

Sivu 167

”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh.1:12

Voit siis elää elämäsi niska kumarassa, hartiat alas painettuina, ilme surusta synkkänä ja sielusi täynnä epätoivon ajatuksia, koska kuitenkin teet syntiä, - tai vastaavasti voisit vain iloita Jeesuksen lunastuksen tuomasta täydestä vapautuksesta kaikesta synnistä! Jos uskot, saat olla täysin vapaa elämään täyttä elämää ja Jumalan lasten iloa ja vapautta! (Room.8:21)

Etkö tahtoisi jättää kaikki syntisi Jeesuksen huoleksi? Hänhän on ottanut jo syntisi pois! (Joh.1:29) - Mikäli vain uskot Jeesukseen, se poistaa sinun syntisyytesi vaikutuksen. Sielunvihollisellehan ei ole väliä, mistä koet syyllisyyttä tai pahaa oloa, kunhan vain olet sidottu, etkä pääse elämään Jumalan lasten vapautta. Kysynkin nyt suoraan - haluatko olla Saatanan sitomana synneissäsi, vai Jee-suksen vapauttamana kaikesta synnistä? – Minä kyllä valitsen Jeesuksen tuoman valloittavan ja suloisen vapauden!

Emme saa siis pienintäkään rikettä anteeksi suorittamalla katumus-harjoituksia, pitkiä rukouksia tai muitakaan ”temppuja.” Ainut anteeksiannon lähde on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kun Pyhä Henki paljastaa meidän syyllisyyttämme ja syntejämme, on vain myönnettävä, että se on totta, ja sitten on hyljättävä koko asia Jeesuksen nimessä. (San.28:13) Näin nöyrä saa armon ja Jumala on jälleen - Poikansa Jeesuksen kalliin työn tähden – pois-tanut syntisi ja antanut sinulle täyden vapauden ja mahdollisuuden yrittää uudelleen.

Vielä kiteytettynä: Vapauden hinta:

- myönnä syyllisyytesi

- hylkää syntisi

- usko Jeesukseen, joka on Lunastajasi ja puolustajasi Isän tykönä. (1.Joh.2:1)

Nyt voitkin jo iloiten rukoilla, että Pyhä Henki osoittaisi sinulle selvästi, mikä on syntiä. Tämän jumalisen armon kanssa pystyt kohtaamaan syyllisyytesi ja kun näet kipeän paiseen, tiedät siihen ainoan ja hyvän lääkkeen. Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä.

Sivu 168

”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanom-me, ettei meissä ole syntiä, me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettem-me ole tehneet syntiä, me teemme Hänestä valehtelijan, eikä Hänen sanansa ole meissä.” 1.Joh.1:7-10[*JKR]

Vaikka on kuinka nöyryyttävää - yhä uudelleen - tulla syyllisen pai-kalle, se pelastaa sielumme. Synti on kuin rutto tai virus, johon on saatava vasta-ainetta. Emme voita syntiä itsessämme tai omin voimin. Tarvitsemme katsekontaktin auttajaan, niin kuin oivallinen Raamatun esikuva kertookin verraten syntiä kuolettavaan käär-meen myrkkyyn:

”Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmi-sen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Joh.3:14-15 (4.Moos.21:9)

Katso siis tänään vapautuksesi hintaa - ristillä riippuvaa Vapah-tajaa! Hän otti synnin kirouksen päällensä, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. – Saako synti hallita vielä sinua, vai onko Jeesuksella kaikki valta sydämessäsi antaa anteeksi ja puhdistaa salaisim-matkin syntisi? Ota vastaan Hänen anteeksiantonsa ja iloitse siitä, että nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan! – Tämä Jeesus, joka pois-taa kaikki syntisi, on kanssasi aina päivien loppuun saakka!

Sivu 169

378 - Nettijulkaisu 18.2.2015 - Tulostettava versio:

Tiesitkö, että sinun henkesi halajaa pohjimmiltaan juuri ”uskon, innostumisen ja rohkaisun” kokemusta! Uudestisyntynyt olemuksesi elää uskosta, haluaa innostua ja tahtoo myös rohkaista kans-samatkaajaa. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi, kuin se, että saan elää uskoani todeksi ja saan myös innostaa muitakin taivastiellä iloiten jatkamaan matkaansa!

Hengellisessä mielessä usko on kaiken ydin. Elävä usko kohdistuu Jumalaan ja Jeesukseen, ja siitä kajastaa uskonhenkisiä ajatuksia myös elämän muille alueille. Inhimillisesti alkaisimme purnata - milloin mistäkin - ja saatamme nähdä asioita pelkästään ihmisten tavoin. Uskovaisella on kuitenkin erityinen lahja, joka tuo kaiken keskelle aina uutta toivoa ja valoa.

Mitä enemmän harjoitamme uskoa, sitä enemmän vapaudumme nurjasta ja synkästä epäilevästä mielestä. Jopa ahdistuksen ylle voimme julistaa Jeesuksen muuttavaa voimaa. Ajattelepa, että rukouksesikin täyttyisi kiitoksen sanoilla nurjan valittamisen sijaan. – Siksi ylistäminen on soveliasta ja suloista! (Ps.33:1, 147:1) Siinä ei ole kysymys toistuvasta mantrasta tai itsensä psyykkaamisesta jollekin tasolle, vaan yksinkertaisesta uskosta ja luottamuksesta Jumalaa kohtaan. Se on elämää Jumalan varassa - luottamuksessa siihen, että mitä tapahtuukin, se on Hänen hyvän tahtonsa mukaista.

Erään kerran kaksi ihmistä sai tietämättään kuulla Jumalan puhetta. Kuinka tarkoin heille selitettiinkään kaikki kirjoitukset ja niiden merkitykset, mutta nuo kaksi miestä eivät vain huomanneet, kuka heitä todellisuudessa opetti. Heti tilanteen jälkeen he kysyivät toisiltaan, "eikö sydämemme innosta hehkunut, kun Hän meitä

Sivu 170

opetti"? (Luuk.24:32) He eivät olleet nähneet tilannetta uskon silmin, kunnes heille valkeni, että Jeesus oli kulkenut matkan heidän kanssaan ja oli opettanut heitä. – Näetkö sinä, kuinka Jeesus kulkee vierelläsi ja monin tavoin opettaa sinua? Voit uskossa katsoa ja innostua, sillä Hän on luvannut olla kanssasi aina maailman loppuun saakka.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat Minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:19-20

Usein Raamattua lukiessani, sydämeni hehkuu innosta ja puhun kielillä. Nuo hetket ravitsevat minua enemmän, kuin mikään muu tässä maailmassa. Hänen sanansa ja Henkensä läsnäolo saavat kerta toisensa jälkeen innostumaan ja riemuitsemaan Jumalamme suuruudesta!

Monesti Sanan ja Hengen läsnäolo innoittaa sisintä myös etsimään, missä voisi rohkaista toista ihmistä. Rohkaiseminen onkin hyvin tärkeää, sillä usein hauras ihminen vaipuu epätoivoon tai murhee-seen. Usein elämän huolet painavat, mutta kuinka hyvältä tuntuukaan silloin kuulla uskonveljen tai sisaren rohkaisevat sanat siitä, että Hän pitää kyllä meistä huolen!

”He auttoivat toinen toistaan ja sanoivat toisillensa: "Ole luja!" Valaja rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroitsija alasimen iskijää; hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä", ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei se horju. Jes.41:6-7

Kun täytyt Pyhällä Hengellä ja sydämesi hehkuu innosta, suuntaa sitä voimaa rohkaisuksi myös muille. Anna Jumalan voiman vaikuttaa sisäisessä maailmassa lempeyttä, laupeutta, rakkautta, hyvyyttä, puhtautta, helläsydämisyyttä, armollisuutta, totuudelli-suutta, pyhyyttä, jaloutta jne... Vie niitä lahjaksi lähimmäisillesi ja anna kauttasi virrata elävän veden virtoja. Huomaathan, että siinä ei ole kysymys oman hurskauden esille tuomisesta, oman hyvyyden ja pyhyyden loisteesta, vaan Jumalasta lähtöisin olevasta ravitsevasta hedelmästä!

”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystä-vällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Gal.5:22

Sivu 171

Näillä Hengen synnyttämillä hedelmillä voimme rohkaista toinen toistamme. Haluankin, että uskallat ojentaa uskossa kätesi Jumalan puoleen - pyytäen Pyhän Hengen täyteyttä. - "Kuinka paljoa ennemmin Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat"! (Luuk.11:13)

Mutta huomaathan myös, että Jumalan Henki paljastaa myös kaikki syntisi. "Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion." (Joh.16:8) Onkin niin, että mitä lähempänä olet Jumalaasi, sitä syyllisempänä näet itsesi. Jumalan läpitunkeva pyhyys paljastaa salatuimmatkin syntisi. Siksi et tunne Jumalaa, ellet tunne syyllisyyttäsi. Vain syvästi syyllisenä ja nöyränä voit tulla Jumalan tuntemukseen. Jumala on näet sulkenut meidät synnin vankilaan, siksi, että Hän meitä armahtaisi. (Room.11:32, Gal.3:22) Jumala on kuitenkin armollinen, pitkämielinen ja laupias. Halutessasi oppia tuntemaan Jumalasta nämä ominaisuudet, tule, tunnusta ja hylkää syntisi. Tule Hänen eteensä nöyränä, niin saat lahjaksi armoa, että pelastuisit!

”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16

Usko, innostu ja rohkaise Jumalan hyvyydessä! Uskalla elää todeksi Hänen armonsa osallisuutta ja anna kasvoistasi, asenteistasi valinnoistasi, sanoistasi ja teoistasi näkyä Kristuksen lempeää ja armollista rakkautta. - Niin kuin valo voittaa pimeän, voittaa hyvyyskin pahuuden. Rakkaus voittaa vihan ja lempeys kovuuden. Löydä Jumalan tahdossa ja Hänen Sanassaan nämä ihmeelliset hyvyydet, jotka tekevät elämästäsi kaikin puolin elämisen arvoista. Nosta katseesi pois omasta surkeudestasi ja vähäisyydestäsi ja kiinnitä katseesi "uskon alkajaan ja sen täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen." - Innoittakoon nämä sanat sinuakin vaeltamaan rohkeasti uskossa ja kuuliaisuudessa elämääsi eteenpäin - Jeesuksen hellässä huolenpidossa.

Sivu 172

377 - Nettijulkaisu 11.2.2015 - Tulostettava versio:

Tahtoisitko tuntea Jumalaa paremmin ja enemmän? Siihen on ainut keino, että vietät enemmän aikaa Hänen kanssaan. Jumalan läsnä-olonhan voit tuntea Sanassa ja rukouksessa. Toisinaan jopa ylistäen ja laulaen saattaa tuntea Pyhän läsnäolon.

"Sillä laupeutta Minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." Hoos.6:6.

Jumala siis tahtoo tulla tunnetuksi ihmisten keskellä. Juuri tähän Raamatun opetukset tähtäävät. Myös Paavalin julisti Jumalan valta-kuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä." Apt.28:30 - Hän teki selväksi, että "hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2.Kor.10:5

Eräs Psalmi kuvaa varteenotettavasti, millainen, ja kuinka suuri Jumala on. Pysähdypä jokaisen jakeen kohdalla mutustelemaan ja pohtimaan, mitä Psalmin kirjoittaja todella kirjoitti. Ylen ihmeellisiä ajatuksia voimme nähdä seuraavasta:

"Herra, Sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, Sinä sen tiedät; Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, Sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat Sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota Sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeel-linen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei Sinun Henkesi olisi, minne paeta Sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin Sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, Sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin

Sivu 173

Sinun kätesi minua taluttaisi, Sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi Sinulle pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus. Sillä Sinä olet luonut minun munaskuuni, Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat Sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet Sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun Minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle Sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä Sinun tykönäsi." Ps.139:1-18

Jumala siis tietää kaiken ja jopa ajatuksemmekin Hän edeltä tietää! Minua lohduttaa suuresti se, että on todella yksi taho, joka tuntee minut läpikotaisin, jopa paremmin, kuin itse tunnen itseäni. Jakeessa neljä, luettiin; "Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." – Mietipä, että Jumala tuntee syvimmätkin vaikuttimet ja tunnot jokaisesta sanastamme! Kun toinen ihminen ei ymmärrä käytöstämme ja sanojemme painoarvoja, on ilo tietää, että Hän, joka lopulta meidät tuomitsee, tietää tarkoin kaikki taustatekijät sanoihimme. Siksi Jumalan tuomio tulee olemaan oikea! Hänen edessään sinäkin saat kerran oikeutta, jossa ei vääristellä sanojasi ja todellisia tarkoitusperiä!

On myös ilo tietää, ettei ihminen mene hukkaan, tai niin eksyksiin, ettei Jumala voisi Häntä löytää. Vaikka menisimme minne tahansa, "Hänen kätensä taluttaisi meitä, Hänen oikea kätensä tarttuisi minuun." Miten turvallista onkaan tämän tietäminen! Hän on Kaikkivaltias ja Hän suu-resti rakastaa ihmislasta! "Hänelle ei pimeyskään olisi pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus."

Jakeet 14-16 kuvastavat Jumalan ylivertaisuutta siinäkin, kun Hän on luonut ylen ihmeellisen ihmisen! Hän on tuntenut sinutkin jo idussasi!

"Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat Sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."

Kun kerran näin olemme Jumalan käsissä ja Hänen ihmeellisen viisautensa ja huolenpitonsa alla, miksi murehtisimme ja olisimme huolissamme mistään? Hän kykenee varjelemaan jokaisen askeleen - Hän, joka on niin ihmeellisesti meidät tehnyt!

Sivu 174

Onkin hyvä ymmärtää, että Jumala on viisas. Hänen ajatuksensa ovat ylivertaiset ja niitä tulisi pitää suuressa arvossa tänäänkin. Vaikka aikamme on paha, ja ihminen on omissa silmissään viisas, tulisi Psalmin kirjoittajan tavoin ymmärtää, miten paljon enemmän ovat Jumalan ajatukset! Jakeet 17 ja 18 kertoivat: "Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. – Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." – Miten suurenmoista onkaan nukahtaa ajatuksiin Jumalasta! Hänen ravitseva läsnäolo on parasta, mitä ihminen voi kokea. Vieläpä herätessämme uuteen aamuun, Hän on läsnä! Iloitse kanssani suuren Jumalamme ylivertaisesta viisaudesta ja läsnäolosta!

Lopulta tämä ihmeellinen Psalmi päättyy hyvin tärkeään rukoukseen jakeissa 23 ja 24:

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."

Miten nöyrällä mielellä Psalmin kirjoittaja kirjoittikaan ajatuksia Jumalasta! Kenelle voisit sanoa ehdoitta: "tutki minut, tutki läpikotaisin ja tunne ajatuksenikin"? Luottamus Jumalaan voi olla tämänkaltaista. Hänen armollisissa käsissä paljastuu synti, väärä ja nurja asenne. Vain Hän voi pelastaa meidät vaivaan johtavalta tieltä. Hänellä on iankaikkisen elämän sanat, ja Hänen läpivalaisunsa alla on hyvä tehdä parannusta. Rukoilethan kanssani Jumalan edessä - Jeesuksen nimessä - "tutki minua" - rukouksia. Vain Hänessä saamme elämän ja yltäkylläisyyden! Vain Hän voi sielumme pelastaa!

Sivu 175

376 - Nettijulkaisu 4.2.2015 - Tulostettava versio:

Lukiessani psalmia 119, iloitsin suuresti hengessäni niistä ajatuksis-ta, mitä kirjoittaja oli Jumalan Hengen vaikutuksesta kirjoittanut. Ajatukset toisensa jälkeen kirvoittivat kieleni puhumaan uusin kielin ja ylistämään suurta jumalista viisautta. Jotain samaa tunsin, mitä psalmin kirjoittaja mainitsi jakeessa 131;

"Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan Sinun käskyjäsi." Ps.119:131

Toisinaan ajattelen sitä tyhjyyttä, mitä jumalattomassa maailmassa on, sillä he eivät pääse tuntemaan Pyhän Hengen läpitunkevaa läsnäoloa - sitä täydellisen tyyntä ja rauhaisaa tunnetta Pyhyyden läsnäolossa. Juuri se on arvokkainta, mitä minulla on koskaan ollut. Psalmin kirjoittaja tunsi tämän Hengen, ja siksi hän rukoili lankee-muksensa hetkellä: "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi"! Varmastikin hän ymmärsi, ettei hänen elämällään olisi mitään merkitystä enää ilman Pyhää Henkeä.

Jo vuosituhansia sitten, Herraan uskovat ihmiset olivat ymmär-täneet Jumalan Sanan ja Hänen ikuisen armonsa merkityksen. Kerta toisensa jälkeen psalmin kirjoittaja palaa ylistämään Jumalan sanan ylivertaista viisautta ja Hänen käskyjensä suloisuutta! Hän oli ymmärtänyt, miten, ja vain pelkästään hyvää vaikuttavat Hänen säädöksensä ja käskynsä! Haluaisin tänään virittää uudelleen ajatusta siitä, että myös tänä pimeänä maailman aikana Jumala on muuttumattomuudessaan sama. Hänen viisautensa on enemmän, kuin kaikki maailman viisaus yhteensä. Hänen edessään oma viisautemme on tyhmyyttä ja lyhytnäköisyyttä - ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää kurottautua siihen viisauteen, joka on lähtöi-sin Jumalan maailmasta. Voisitko sinäkin kanssani iloita Jumalassa Psalmin kirjoittajan sanoin:

Sivu 176

"Minä iloitsen Sinun todistustesi tiestä, niin kuin kaikkinaisesta rikkaudesta. Minä tutkistelen Sinun asetuksiasi ja katselen Sinun polkujasi. Minä iloitsen Sinun käskyistäsi enkä Sinun sanaasi unhota. Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin Sinun sanaasi. Avaa minun silmäni näkemään Sinun lakisi ihmeitä. Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi. Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati Sinun oikeuksiasi." Ps.119:14-20

Jumalan sanan laki ja vaatimukset saattavat kuulostaa miltei kauheilta jumalattomien korvissa, ja joskus jopa uskovainenkin saattaa ajatella, miten raskaita vaatimuksia ne olisivat. Kuitenkin, ymmärtäessä, mihin Jumala pyrkii asetuksillaan ja määräyk-sillään, löytää sen ilon, mitä kirjoittaja niin suuresti iloitsi. On hyvä käsittää, että, jokaisen ihminen maanpäällä noudattaessa tarkoin Jumalan sanaa, tämä maailma olisi ihana paikka elää! Täällä ei olisi kenelläkään puutetta ja murhetta, vaan jokainen saisi iloita Herran laista ja sen tuomista hedelmistä.

"Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni Sinun oikeutesi. Minä riipun kiinni Sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. Minä juoksen Sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni Sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. Anna minun vaeltaa Sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. Anna minun sydämeni taipua Sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen." Ps.119:29-36

”Käännä minusta pois valheen tie,” - ja seuraava jakeemme jatkaa samalla ajatuksella sanoen; "Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta." - Nämä ajatukset antavat ymmärtää, kuinka paljon ylempiä ja parempia onkaan Jumalan ajatukset. Omassa ymmär-ryksessämme saatamme kuvitella olevamme jotain suureellista, mutta Jumalan edessä se ei ole vielä mitään. Miten nöyrää rukousta Psalmin kirjoittaja rukoilikaan Jumalan edessä sanoessaan; "Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen." - Olkoon tämä myös meidän rukouksemme tänään.

"Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus Sinun teilläsi. Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu Sinua pelkääville. Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä Sinun oikeutesi ovat hyvät. Katso, minä ikävöitsen Sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurs-

Sivu 177

kaudellasi. Tulkoon minulle Sinun armosi, Herra, Sinun apusi, Sinun lupauksesi jälkeen, että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä Sinun sanaasi minä turvaan. Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä Sinun oikeuteesi minä panen toivoni. Minä tahdon alati noudattaa Sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä Sinun asetuksiasi minä kysyn." Ps.119:37-45

Jälleen kirjoittaja vuodattaa syviä sydämensä tuntoja Jumalansa edessä, sanoen; - "Katso, minä ikävöitsen Sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi." – Mikä valtava tunnustus ja ylistys Jumalalle! Voisimmepa mekin sanoa täydestä sydämes-tämme Jumalallemme näitä sanoja! Kunpa Jumalan tahto olisi meille näin rakas, että kaikessa pyrkisimme elämään sitä todeksi elämässämme ja saisimme Jeesuksen lupauksen mukaan siinä ohessa kaiken muunkin! (Matt.6:33) Hänen tahtonsa, minkä Hän on sanassaan ilmaissut ja vanhurskautensa ovat mittaamattoman arvokkaita asioita. Voi, jospa ihminen voisi edes vähän käsittää sen suuruutta!

Sitten voimme nähdä, miten kirjoittaja vetoaa rukouksessaan Jumalan omaan sanaansa. Hän pyytää Jumalaa muistamaan lupaukset ja kertoo sen olevan ainut lohdutus inhimillisen surkeu-den keskellä.

"Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä Sinä olet antanut minulle toivon. Se on minun lohdutukseni kurjuudes-sani, että Sinun lupauksesi minua virvoittaa." Ps.119:49-50

Toivon meidän ajattelevan samalla tavoin tänään. Jumala on antanut meille tulevaisuuden ja toivon Jeesuksessa Kristuksessa. Olkoon se lohdutuksena tänään meillä ja virvoittakoon Hänen lupauksensa sydämiämme. – Kun Jumalan laki, asetukset ja säädökset ovat ehdotonta totuutta, voimme nähdä lain täytty-myksen Jeesuksen Kristuksessa kohdallamme. Jeesus itse sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." (Joh.14:6) - Juuri tästä totuudesta Jumalan laki ja profeetat todistavat. (Apt.10:43, Room.3:21)

Seuraavasta Psalmin ajatuksesta näemme, miten kirjoittaja oli kiitollinen osastaan, mikä oli hänelle suotu rakastaessaan Jumalan lakia. Niinpä hän oli päättänyt noudattaa Jumalan sanaa elämänsä ohjeina. Tahtoisin haastaa sinua myös tänään teroittamaan ajatuk-siasi Jumalamme puoleen, että tarkoin vaeltaisimme sen mukaan, mikä on Hänen tahtonsa.

Sivu 178

"Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. Yöllä minä ajattelen Sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan Sinun lakiasi. Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin Sinun asetuksistasi. Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa Sinun sanojasi. Ps.119:54-57

Oletko milloinkaan ajatellut, että ihminen voisi päästä erityiseen mielisuosioon Jumalan edessä? – Siihen pääseminen ei ole erityisen vaikeaa, mutta se vaatii kuitenkin jotain. Raamattu puhuu muuta-maan otteeseen mielisuosiosta, ja sekin on tavoittelemisen arvoi-nen asia. Seuraavasta tekstistä kajastaa yksi tärkeimmistä piirteis-tä, hapuillessamme mielisuosiota Jumalan edessä. Psalmin kirjoit-taja oli erityisen nöyrä, rukoillessaan armollisuutta Jumalalta:

"Minä etsin Sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni Sinun todistustesi puoleen. Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan Sinun käskyjäsi." Ps.119 :58-60

Minä "tutkin, käännän ja riennän" - ovat avain ajatuksia äskeisestä. Kuinka hyvää tekeekään meillekin tutkia sydämemme ajatuksia, asenteita ja tekoja - ja kääntää niitä Jumalan mieleisiksi paran-nusta tehden. Haluathan sinäkin kanssani rientää Jeesuksen jalko-jen juureen - ottamaan vastaan kaiken sen armon ja hyvyyden, mitä Hän sovitustyönsä kautta tarjoaa?

Katsopa, millaisella tarmolla Psalmin kirjoittaja tarttuu Jumalaan ja Hänen sanaansa:

"En minä ikinä unhota Sinun asetuksiasi, sillä niillä Sinä minua virvoitat. Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä Sinun asetuksiasi minä kysyn." Ps.119:93-94

Olkoon meidän sydämemme palava ja tulinen into myös tällaista tarttumista jumalisiin päämääriin. Saamme sanoa tänään Jeesukselle: "SINUN OMASI MINÄ OLEN"! - Mikä voisi olla suurem-paa, kuin kuulua täysin ja kokonaan Jeesukselle!

"Minun kieleni veisatkoon Sinun lupauksistasi, sillä kaikki Sinun käskysi ovat vanhurskaat. Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut Sinun asetuksesi. Minä ikävöitsen pelastusta Sinulta, Herra, ja Sinun lakisi on minun iloni. Saakoon minun sieluni elää ja ylistää Sinua, ja Sinun oikeutesi minua auttakoot. Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota Sinun käskyjäsi." Ps.119:172-176

Sivu 179

Näiden sanojen saattelemina päättyy lopulta Raamatun pisin luku. Uuden testamentin aikakautta elävinä kristittyinä tiedämme, että Jeesus Kristus tuli täyttämään puolestamme lain vaatimukset. Ainoa, mitä meiltä vaaditaan, on, että uskoisimme Häneen ja pyrkisimme Hänen armonsa ja voimansa kautta elämään kaikessa Jumalan tahdon mukaista elämää.

”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti…” Fil.1:27

Jeesuksen haavojen tähden, sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä ja nauttia Psalmin kirjoittajan tavoin kaikesta, mitä Jumala on osaksemme suonut. Ole siunattu Jeesuksessa Kristuksessa - Hän on ainut pääsy taivaallisen Isämme suloiseen mielisuosioon.

375 - Nettijulkaisu 28.1.2015 - Tulostettava versio: ”Sillä Hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.” Ps.107:9

Tämä lohdullinen Raamatun ajatus paljastaa jotain erityistä meidän Jumalastamme. Hän on hyvä ja Hänellä on hyvä tahto ihmisiä koh-taan.

Tarkastellessa Israelin kansan vaellusta, voimme nähdä, miten usein Jumala vihastui valitsemaansa kansaan - heidän jumalatto-muutensa tähden. Mutta aina, kun israelilaiset nöyrtyivät ja huu-sivat avukseen Herran nimeä, Hän armahti heitä - kerta toisensa jälkeen.

Sivu 180

Nyt, kun kaikki Raamatun kirjoitukset ovat kirjoitetut meille hyö-dyksi ja opiksi, (Room.15:4) voimme tästäkin oppia sen, että voim-me aina kääntyä Jumalamme puoleen, pyytää apua ja anoa armoa. Vaikka olisimme omaa tyhmyyttämme eksyneet Hänestä kauaksi, ja vaikka Hän olisi jo antanut vihansa leimahtaa meitä kohti, meillä on oikeus tehdä parannusta. Itse asiassa se onkin Jumalan kuri-tuksen tarkoitus. Hän herättää meitä kääntymään pois pimeydestä, synnistä ja pahuudesta. Hän herättää tarpeen olla yhteydessä itsensä kanssa, koska vain Hänen läheisyytensä ja Sanansa pitää meidät oikealla ja hyvällä polulla.

Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Matt.22:29

Epäuskon tilanteisiin, silloin, kun oma inhimillisyytemme estää mei-tä uskomasta ja luottamasta Jumalan huolenpitoon, Hän itse tulee ja ravitsee meitä hyvyydellään. Ehkä sinäkin olet kokenut, miten vaikeassa ja mahdottomassa tilanteessa Jumala on auttanut sinua konkreettisesti ja juuri oikeaan aikaan niin, että olet saanut kokea pelastuksen.

Tällaisessa tilanteessa eräänä päivänä opetuslapset olivat ven-heessä Jeesuksen kanssa. Jeesus oli sanonut heille: "menkäämme vastarannalle" - ja matkalla sinne, he kohtasivat raivokkaan myrs-kyn. Tilanteen dramaattisuutta kuvaa se, että kokenut veneen kä-sittelijä ja kalastaja menee herättämään "puusepän poikaa" että Hän auttaisi tuossa tilanteessa. Pietari tiesi jo siinä vaiheessa, että Hän on paljon enemmän, kuin vain "puusepän poika." – Muistam-me, miten kertomus lopulta päättyy myrskyn tyyntymiseen ja sii-hen, että he pääsivät vastarannalle - kuten Jeesus oli sanonut. Katsopa, miten tuhansia vuosia aiemmin tämäkin oli jo kirjoitettuna Psalmin tekstiin:

”Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja Hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa Hänen armostansa ja Hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. Kunnioit-takoot Häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa Häntä ylis-täkööt. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, hedel-mällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.” Ps.107:29-35

Raamattua tuntevat tietävät, että juuri Jeesuksen kautta puh-kaistiin virrat erämaahan, eli nääntyvät ihmiset saavat elävää vettä juodakseen. Miljoonat ihmiset, kautta historian, ovat saaneet am-mentaa vettä tuosta ihmeellisestä pelastuksen lähteestä!

Sivu 181

"Joka juo sitä vettä, jota Minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka Minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh.4:14, 6:35

Jumala haluaa ravita sinutkin hyvyydellään! Hän on valmistanut si-nua varten pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, että saisit tässä ajassa Hänen apunsa, mutta saisit myös Hänessä ikuisen elämän ja onnen. Hän on valtansa nojalla niin päättänyt, ja olet viisas, jos otat Hänen tarjoamansa armolahjan vastaan.

”Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armo-tekoja.” Ps.107:43

Hyvyydessään Hän antaa kaiken, mitä tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen. (2.Piet.1:3) Tartu tähänkin lupaukseen uskossa ja luottamuksessa! Onhan Hän luvannut yltäkylläisen elämän omil-leen.

Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Joh.10:10-11

Hän on sanonut myös antavan voiman tulla Jumalan lapseksi – jo-kaiselle, joka uskoo! (Joh.1:12)

Mitä valtavia lupauksia nämä ovatkaan! - Hän antaa Pyhän Hen-kensä niille, jotka sitä anovat (Luuk.11:13) ja kun saatte Pyhän Hengen, tulette Jeesuksen todistajiksi aina maan ääriin saakka! (Apt.1:8) Sinusta ei siis itsessäsi tarvitse tulla jotain suureellista, vaan saat elää täyttä elämää sen kautta, että Hän ravitsee sinua hyvyydellään! Hän tekee sinusta palvelijansa, rohkean ja voittoisan, juuri sille paikalle, mille Hän on sinut kutsunut.

”Niin on myös minun sanani, joka Minun suustani lähtee: ei se Minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Minulle otollista on, ja saa menes-tymään sen, mitä varten Minä sen lähetin. Jes.55:11.

Ajattele, että kysymys on ainoastaan Hänen hyvyydestään. Eihän ole oleellista ja tärkeää se, mitä ihminen ehtii lyhyen elämänsä aikana vaan se, mitä Herra vaikuttaa!

“Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Room.9:16. [*-92]

Armollisen Jumalamme läsnäolossa saamme lukea vielä, miten Psalmin kirjoittaja johtaa meitä ylistykseen – pelastuksemme Ju-malan nimen kunnian ja kiitoksen tähden.

Sivu 182

”Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni. Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamu-ruskon. Herra, Sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan Sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. Sillä suuri on Sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja Sinun totuutesi hamaan pilviin asti. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön Sinun kunniasi yli kaiken maan. Että Sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle. Ps.108:2-7

374 - Nettijulkaisu 21.1.2015 - Tulostettava versio:

Raamatun yksi tärkeimmistä hengellisistä opetuksista on oppi us-kosta. – Onkin niin, että usko on ainut yhteytemme Jumalan kans-sa. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle.

”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hepr.11:6

Yhteys jumalisiin tekoihin ja Hänen voimaansa tapahtuu myös us-kon kautta. Katsellessamme Raamatun profeettoja ja Israelin kan-san johtajia ja heidän urotekojaan, voimme nähdä heidän toi-mineen uskossa ja luottamuksessa Jumalaan:

"Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta

Sivu 183

rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sen tähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sen tähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä Hän on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen", sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin. Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin. Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten. Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa. Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti. Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sitten kuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa. Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman

Sivu 184

ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen." Hebr.11:3-40

Suuresti iloitsin hengessäni - lukiessani näitä Raamatun jakeita. Uskoni sykähti jälleen sen toivon puolesta, minkä Jumala on antanut omilleen! Raamatun monet henkilöt olivat hyvin saman-kaltaisia kuin sinä ja minäkin. Yhtä lailla meillä on Jumalan lapsina – Jeesuksen kautta – oikeus saada kokea uskossa mitä ihmeel-lisimpiä asioita! Haluan rohkaista sinua harjoittamaan uskoa! (2.Tim.2:22)

Uskossa operoiminen on tietoista Hengen toimintaa. Se ei ole sitä, että odotamme tiettyä fiilistä tai kokemusta, jossa sitten pää-sisimme tietylle hengellisyyden tasolle, vaan se on ojentautumista sen mukaan, mikä ei vielä näy. (Hepr.11:1)

Tarkastellessamme, mitä tapahtuu, kun uskomme, näemme sanas-ta ihmeet ja merkit. (Mark.16:17) - Muistan, kun jossain vaiheessa elämääni harjoitin erityisesti uskoa, mitä erilaisimpien asioiden parissa. Sain kohdata toki niissäkin Jumalan armoa ja apua, mutta jälkeenpäin näen myös tuon ajan sisältäneen erityisesti mitä ih-meellisimpiä merkkejä ja ihmeitä. Eräässä hengellisessä tilai-suudessa jalkani kasvoi puolitoista senttiä rukouksen kautta! - Olin syntymästäni saakka kärsinyt eripituisista raajoista, mutta yhdessä hetkessä se oli pyyhkäisty pois elämästäni. En enää tarvitse koro-kepaloja toisessa kengässä! Monia muitakin asioita tapahtui, jotka yhä edelleen innoittavat uskoani Jumalaa kohtaan.

Uskossa eläen - se tasapainottaa myös elämää jokaisella alueella. Nähdessämme kerta toisensa jälkeen Jumalan huolenpitoa ja sitä, että Hän kuulee hartaita ja innokkaita rukouksiamme, uskallamme yhä syvemmin luottaa Hänen hyvyyteensä ja armoonsa.

Toisinaan usko on lapsenomaista ojentautumista. Taivasten valta-kunta on lasten kaltaista ja katsellessa lasten edesottamuksia lupa-usten edessä, saatamme nähdä, miten nuo pienokaiset jo edel-täkäsin iloitsevat heille luvatuista asioista. Palaan itsekin yhä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen antamaan ihmeelliseen lupauk-seen siitä, että etsiessämme Hänen valtakuntaansa ja Hänen van-hurskasta tahtoaan, siinä ohessa saamme kaiken muunkin! (Matt.6:33) Kolmenkymmenenvuoden kokemuksesta jo tiedän, että

Sivu 185

Jeesus seisoo kyllä sanojensa takana. Mitä Hän on luvannut, sen myös Hän täyttää! Aina, kun olen jättänyt kaiken muun - anomukset ja omien tarpeitteni esittämiset rukouksissani - ja olen keskittynyt koko olemuksellani Hänen tahtoonsa ja kaikki-valtiuteensa, olen saanut nähdä, miten Herra on johtanut ja anta-nut siinä kaiken muunkin, mitä tarvitsen. (Ps.23)

- Tahtoisitko vahvemman uskon? Sitä voit rukoilla opetuslasten tavoin: "auta minua epäuskossani"! (Mark.9:24) Usko on myös ver-rattavissa lihaskuntoharjoitteluun. Mitä enemmän nostelee punt-teja, sitä enemmän voima kasvaa. Näin käy myös uskoa harjoittavalle. Se on myös Raamatun opetus, joka puolestaan kehottaa elämään uskoa todeksi teoissa.

"Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle van-hurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." Jaak.2:20-26

Voimme siis kirjoitusten perusteella nähdä, ettei usko ole vain ”hieno koriste kirjahyllyssä.” Se on tarkoitettu työkaluksi, jonka avulla - yhteydessä Jumalamme kanssa - voimme tehdä suurem-piakin tekoja. Tänä aikana saatamme kuulla opetusta siitä, "ettei uskovaisen tarvitse tehdä mitään. Kaikki on vain armoa ja se riittää." Sanan perusteella voimme kuitenkin nähdä sellaisen uskon olevan kuollutta ja turhaa uskoa. (Jaak.2:14-26) - Voi, kun ymmär-täisimme, miten suuren lahjan Jumala on tarjonnut omilleen! Ota rohkeasti uskon työkalu käyttöön, harjoita sitä ja tule näkemään millaisia tekoja ja ihmeitä Jumala pääsee uskon kautta tekemään elämässäsi. Älä enää murehdi Jumalan osuutta, vaan keskity us-koon ja siinä Herraan Jeesukseen!

Raamattu opettaa myös uskon lahjasta, joka on jokaisen ulottuvilla. Tämä usko on erityisesti pelastumiseemme liittyvä lahjausko, joka on voimassa Jumalan asettaman liiton kautta Jeesuksessa jokaisen kohdalla, joka on ottanut sen vastaan. Samaa ilmaisu tarkoittaa "antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" - kehotus.(2.Kor.5:20)

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme

Sivu 186

hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltai-simme." Ef.2:8-10

Lisäksi on myös erityinen uskon lahja tehdä tekoja ja ihmeitä. Tä-mäkin toimii jossakin määrin jokaisessa uskovaisessa, joka sitä harjoittaa, mutta joillekin ihmisille Jumala on uskonut erityisen lahjan näillä alueilla. (1.Kor.13:2)

"Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. " Room.12:3-8

Näiden sanojen saattelemina tahdon meidän ojentuvan uskoa ja kuuliaisuutta kohti - siinä armossa, minkä Jumala meille kullekin on suonut. Nöyrästi ja vakaasti, koettele uskoasi Jumalasi edessä. Il-man sitä et tule näkemään kaikkea sitä, mitä Jumala olisi varannut elämäsi osalle. Mikään ei ole suurenmoisempaa, kuin levätä alati Kristuksen varassa, uskossa ja luottamuksessa - ja siitä käsin saa tarttua toimeen, vain nähdäkseen Herran hyvyyttä elävien maassa!

”Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.” Ps.27:13-14

373 - Nettijulkaisu 14.1.2015 - Tulostettava versio: Sivu 187

Olemme saaneet kuulla kauhistuttavia asioita monelta suuntaa viimeaikoina. Meidän rakkaan kotimaamme Suomen moraali on rappeutumassa ennennäkemätöntä vauhtia ja kaikki se, mikä ennen oli kunniallista, poljetaan syvään suohon. Merkillinen muutos on tapahtunut ihmisissä aivan lyhyen ajan sisällä. Useat, jopa kristittyinä itseään pitävät ihmiset ovat alkaneet puolustaa Herralle kauhistuksena olevia homoliittoja ja ovatpa valmiita antamaan omat lapsensakin tällaisille adoptoitaviksi!

Mikä maanpiiriä kohtaa? Miksi pahuus saa näin kiihtyvällä vauhdilla sijaa maailmasta? – Se johtuu ainoastaan siitä, että Saatanalla on kiire tehdä tekosiaan, sillä Herran tulemuksen päivä lähestyy. Kaikki aikojen merkit viittaavat siihen, ettei enää kestä kovinkaan kauaa, kun Jeesus tulee takaisin.

Kun Jeesus puhui tulemuksestaan, Hän sanoi, "löytäneekö Ihmisen Poika uskoa maanpäältä, kun Hän tulee"? – Meidän sukupolvi on saanut vielä kristillisen kasvatuksen ja selkeät moraaliopit, mutta entä meidän lapsemme? Miten heidän käy tulevina aikoina? Vuosien ajan olen kiitellyt Herraa siitä, miten uskovaisuus on ollut miltei kunniakasta jumalattomienkin silmissä, mutta nyt olemme astumassa aikakauteen, jolloin ei enää ole niin. Homokäsitykset monen muun moraalikysymysten kanssa synnyttävät suuret ja erottavat tekijä jumalattoman ja uskovan välille. Jumalattomat eivät tule enää hyväksymään Raamatun ja kristittyjen opetusta homokielteisyydestä ja tulee jopa käymään niin, että homouden synniksi julistavia tullaan rankaisemaan ja vangitsemaan, kun he eivät hyväksy synnin palvontaa. Maailman pahuus menee aina vain pidemmälle, ja voi sitä sukukuntaa, joka joutuu elämään sen keskellä!

Uutisista voimme nähdä, miten sotaa, nälänhätää ja maanjäristyksiä on monin paikoin. On tapahtumassa pahuuden suuri ryntäys ja he muuttavat lait ja asetukset, saadakseen harjoittaa vapaasti syntistä tahtoaan. Vaatimukset vain lisääntyvät aina moniavioisuuksiin ja pedofilien oikeuksiin. Paha ei tunne rajoja, vaan vähitellen kaikki ajetaan kohti turmiota.

Mitä me uskovaiset voimme tehdä? Raamattu kehottaa meitä lohduttamaan toisiamme tietyillä sanoilla. Ne kuuluvat näin:

"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä Hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. 1.Tess.4:13.-18

Edelleen voimme lukea Jeesuksen opetusta paluustaan maanpäälle, kun Hän kertoo, millaista aikaa silloin eletään. Raamattua tuntevana voimme havaita juuri tämän ajan kuvaavan seuraavaa:

Sivu 188

"Sillä niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti Minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Matt.24:37-51

"Valvokaa siis" - kajastaa Jeesuksen sanoista. Emme tiedä aikaa ja hetkeä, mutta näemme aikojen merkit. Tiesithän, että on äärimmäisen tärkeää myös odottaa Hänen paluutaan?

”Olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he Hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat Hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti Minä sanon teille: Hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.” Luuk.12:36-37

Myös muita lupauksia saamme lukea Herran odottamisesta. Tahtoisithan sinäkin saada voimaa, että jaksaisit valvoa ja voittaa sieluja Herralle?

"Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes.40:31.

Hyvä ystäväni, ole kärsivällinen, odota Herraa ja Hänen voimaansa. Vahvista sydämesi Jeesuksen läsnäolossa ja Hänen sanansa lupauksilla. Harjoita uskoasi ja voimistu Hänen väkevyytensä voimassa.

"Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä." Jaak.5:7-8

Näillä sanoilla haluan lohduttaa sinua tänään. Jeesus tulee pian! Valvo kanssani, odota Häntä rukoillen ja etsien Hänen valtakuntaansa ja vanhurskasta tahtoaan -

Sivu 189

"Hän, joka näitä todistaa, sanoo: 'Totisesti, Minä tulen pian". Aamen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Aamen.'" Ilm.22:20-21

Sivu 190

372 - Nettijulkaisu 7.1.2015 - Tulostettava versio:

"Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä." Ps.51:11-14

Oletko koskaan taistellut ihmisen vierellä, joka ei vain saa otetta elämästään? Jokin riippuvuus tai himo saa vain aina yliotteen, eikä hän voi mitään heikkoutensa edessä. Ehkä sinullakin on jokin piirre, ominaisuus tai taipumus, jota saatat hävetä, etkä mitenkään tah-toisi kyseisen asian vaikuttavan elämässäsi.

Kautta historian, ihminen on joutunut taistelemaan turmeltuneen luontonsa viheliäisiä ominaisuuksia vastaan ja usein on tuntenut sen edessä toivottomuutta. Psalmin kirjoittaja rukoilee vuosi-tuhansia sitten otsikkomme sanat - "anna minulle uusi vahva henki" - hänen käsitellessään omaa syntisyyttään.

Ihmisinä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa - halutessamme vapautua pahasta himosta - kuin rukoilla Jumalalta uutta ja vahvaa henkeä. Psalmin kirjoittaja tiesi, että Jumala voi vahvistaa ihmisen askeleet. Hän vain voi antaa sen hengen, jossa vaeltaen, emme enää lihan himoa täytä. (Gal.5:16)

Tämä rukous tulisi olla huulillamme, olivatpa kyseessä näkyvät syntimme tai sitten sellaiset, jotka tapahtuvat salassa tai mielem-me maailmassa. Saatamme nähdä juoppouden, haureellisuudet, valehtelemiset, varastamiset, tappamiset ja kaikkia sen kaltaisia syntejä, mutta osaammeko käsitellä niitä alueita, jotka todelli-suudessa lopulta synnyttävät kaikkea tällaista? - Viha, katkeruus, kateus, ylpeys, omahyväisyys ja vastaavat ominaisuudet ovat sydä-men salattuja syntejä, joiden hedelmä aikanaan paljastuu avio-

Sivu 191

eroina, välirikkoina, kovuutena, kylmyytenä ja usein väkivaltai-suuksina.

Uusi vahva henki voittaa sydämemme asenteet, sielun kivut ja niis-tä johtuvat reaktiot. Kun Jumala sen antaa, se antaa meille voiman armahtamiseen ja suhtautumaan lempeämmin toinen toisiimme. Saatan toisinaan kysyäkin Jumalaltani, mihin Hän tarvitsee heik-kouttani? Hän on luonut minut sisintäni myöden, ja Hän voisi muuttaa minut toisenlaiseksi. Mutta Hän on nähnyt näin hyväksi ja siksi haluan olla nöyrin ja avoimin mielin Hänen edessään. Vain Hän voi antaa minulle uuden ja vahvan hengen, jonka vaikutuksessa vaellan uskossa ja kuuliaisuudessa.

Raamattu antaa usein ymmärtää, että Hän on heikoissa väkevä. Juuri tässä piilee voimallinen salaisuus - nimittäin ihminen, joka on löytänyt heikkoutensa ja näkee oman avuttomuutensa - voi rukoilla oikealla mielellä rukouksen "anna minulle uusi vahva henki." - Jumala näkee tuon murtuneen sydämen, ja lupauksensa mukaan Hän ei hylkää sellaista. (Ps.51:19) - Tiedän, että heikkona olen pal-jon nöyrempi - niin Jumalan, kuin ihmistenkin edessä.

Inhimillisen heikkouden ja oman vähäisyytensä tulisikin osata erot-taa Jumalan mahdollisuuksista - niin suhteessa itseensä, kuin kanssaihmisiin. Jumala ei katso henkilöön, ja samoin ei meidänkään pitäisi tehdä. Emme näe mahdollisuuksia inhimillisin silmin sellais-ten kohdalla, joka näyttävät meistä kovin vähäisiltä. Ennen kuin sanomme mielipiteemme ja näkemyksemme toisesta, meidän olisi hyvä tarkastella tilanteita Jumalan näkökulmasta. Olisi hyvä nähdä, mitä Hän saa aikaan kyseisen ihmisen elämässä omilla työ-kaluillaan, kuten armo, rakkaus, pitkämielisyys, laupeus, Pyhän Hengen voitelu, Sanansa muuttava voima jne. Hänen viisautensa ja taitonsa pystyy kyllä tekemään sadattelevasta, uskottomasta, yli-innokkaasta ja omapäisestä Pietarista alkuseurakunnan johtajan - sillä seurauksella, että yli kolmetuhatta ihmistä tuli uskoon yhdessä kokouksessa! Haluan meidän näkevän Jumalan kokonais-valtaisen suunnitelman viedä meitä heikkoutemme kautta voitollisiin tehtäviin! Älä siis lannistu, vaikka olisit sukeltanut syvälle heikkoutesi suohon - Sinä nouset sieltä - vain ja ainoastaan rakastaen Jeesusta Kristusta! Sehän oli ainut kysymys, minkä Jeesus esitti Pietarille ”kaiken kohelluksen” jälkeen! (Joh.21:15-18)

Heikkous ei siis ole ongelma! Saamme olla turvallisesti Jumalamme käsissä, sellaisina, kuin olemme. Sitten, kun tulee Hänen aikansa, Hän antaa uuden ja vahvan hengen! Siinä voimassa emme enää kompuroi, vaan vaellamme hengessä - siinä voittosaatossa, jossa

Sivu 192

Hän toteuttaa suurta unelmaa pelastaa vielä tuhansia ihmisiä ka-dotuksen kauhuilta.

”Ollessaan apostolien kanssa Jeesus käski heitä ja sanoi: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, minkä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamia päiviä tämän jälkeen.’" Apt.1:4-5

Uusi vahva henki on myös voiman ja rohkeuden henki. Jumalamme Voimassa voimme kulkea vastavirtaan maailman kanssa tässä pi-meässä ajassa - tekemättä ainoakaan kompromissia. Kun Hän antaa Voimansa, meistä tulee Hänen todistajiansa!

”Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt.1:8

Älä ajattele, että olet arka ja vähäinen! Vaikka vielä olisit sitä, sinusta TULEE Hänen todistaja! Uusi vahva henki muuttaa sinutkin rohkeaksi ja voitokkaaksi sankariksi! Se ei tarkoita yltiöpäistä kiihkosekoilua, vaan yksinkertaisen evankeliumin esilletuomista sanoin ja elämässä eletyin laupeudenteoin.

Raamatun ihmeellisiä lupauksia lukiessa, voimme luottaa siihen, että Jumalan tahto toteutuu meissä. Tällainen lupaus annettiin Hen-gestä, jonka Jumala vuodattaa ihmisten päälle, että he siinä voimassa vaeltaisivat Jumalan tahdossa - tahtovat, ja myös noudattavat Jumalan antamia säätämyksiä:

"Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun käskyjeni mukaan, noudatatte Minun oikeuksiani ja pidätte ne." Hes.36:27

Näemme tästäkin, että Jumala antaa uuden hengen ja uutta voimaa tiettyä tarkoitusta varten. Hän tahtoo vahvistaa meitä - kasvaaksemme Hänen lapsinaan olemaan aina valmiina kaikkia hyviä töitä varten.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmi-sille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.” Tit.2:11-12

Sivu 193

Tähän liittyen, erään kerran Raamattu mainitsee seikan, miksi Ju-mala toisinaan ei anna voimaansa meille, vaikka kuinka sitä anoisimme.

"Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoit-sette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sen tähden ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avion-rikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Jaak.4:1-4

Tämä Raamatun paikka saattaa tuntua ankaralta tässä ajassa, jos-sa kaikki ihmisen haluihin viittaava tehdään jopa lain voimalla sallituiksi. Itsensä kieltäminen ja parannuksen tekeminen tuntuvat koko ajan vieraammilta käsitteiltä ajassamme. Jumalan sana on kokonaisuus, emmekä voi valikoida sieltä, mikä meille itsellemme sopii. On tutkittava kirjoituksia ja tehtävä parannus silloin, kun sille on tarvetta.

Tahtoessasi siis kokea Jumalan voimaa ja saadaksesi uuden ja vahvan hengen, sinun on tultava jumaliseen vaikutuspiiriin hyväk-syen ”Jumalan pelisäännöt,” eli Hänen sanansa ilmoitukset. Meidän on opittava kunnioittamaan toista, arvostaen ja rakastaen, mutta pitäen kiinni kuitenkin sanan totuudesta. En minäkään voi sille mitään, että jumalattomat valitsevat kohtalokseen jumalatto-muuden sääntöinensä – hukuttaen siinä sielunsa, mutta omalle kohdalleni voin lukea Jumalan hyvää, kirkasta ja puhdasta ”lakia.” Voin pyrkiä elämään kaikessa Hänen tahtonsa mukaisesti - niin itseäni, kuin kanssaihmisiä ja Jumalaa itseäänkin kohtaan. Siihen pyrkien, tiedän, että saan uuden voiman! Enhän silloin ano kelvot-tomasti, vaan elääkseni todeksi Jumalan ihmeellistä ja hyvää tahtoa!

Mieti kanssani, millaisia päämääriä ja tarkoituksia kannamme elä-mässämme? Onko meille tärkeää, että voitamme väittelyt, saamme omistaa parhaimmat ja kunniakkaimmat asemat yhteisöissä? Pidämmekö tärkeänä, että voitamme riitatilanteet eduksemme? Tästä kaikesta on hyvä luopua, ja asettaa ensimmäiselle sijalle Jumalan tahdon toteutumisen. Kuitenkin ainoa lääke riitaisuuksia ja valtataisteluja vastaan on keskittyä Jeesukseen Kristukseen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä. Olen nähnyt elämässäni, että mitä enemmän panostan Jumaliseen tahtoon Jeesuksen kautta - kaikessa, mitä elämässäni on ja kohtaan, sitä enemmän lisään-tyvät

Sivu 194

Hänen hyvät vaikutuksensa niidenkin ihmisten keskellä, joi-den parissa liikun. Voin siis vaikuttaa hyvää kaikkialla, kun minussa on Jeesuksen Kristuksen uusi ja vahva henki! Tiedän, että kaikki, millä on jumalista alkuperää, vaikuttaa pelkästään hyvää kaikkien ihmisten keskellä.

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden par-haaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituk-sensa mukaan ovat kutsutut.” Room.8:28

- Rukoile vielä kanssani:

Herra, anna meille uusi ja vahva henki, elääksemme kai-kessa pyhää ja hurskasta elämää Sinun tahdossasi.

Anna voimasi vaikuttaa rakkautta, lempeyttä ja pitkä-mielisyyttä.

Anna sen vaikuttaa viisautta ja ymmärrystä, näkökykyä ja kuulevia korvia!

Jeesus, kiitos, että saamme nähdä vielä Herran hyvyyttä elävien maassa!

Nöyrästi pyydämme tätä taivaallisen Isämme edessä, Jee-suksen rakkaan nimen ja kunnian tähden.

- Aamen -

Sivu 195

Sivu 196

- Lue lisää palstatekstejä: http://pasinpalstat.blogspot.fi/

Sivu 197

Olen Pasi Kallio ja toimin Seinäjoen helluntaiseurakunnan netti-työntekijänä. Kirjoittelen tekstejä kerran viikossa – aiheinani Raamatun kertomukset ja opetukset. Haluan mielelläni löytää myös yhtymäkohtia, Joissa Jumalan sana kohtaa elämäämme erilaisissa tilanteissa. Aloitin nettityön vuonna 2007 ja koen olevani tässä kutsumukseni äärellä.

Voit tilata palstakirjoitukseni myös suoraan sähköpostiisi! (http://www.pasikallio.fi/palautteet.htm)- Käsittelen niiden mukana myös rukousaiheita, joita minulle voi lähettää esimerkiksi vastaamalla lähetettyyn E-kirjeeseen - tai suoraan sähköpostiosoitteeseeni: nettityontekijasjkhlsrk@ovi.com

Lue edellisiä palstakirjoituksiani vuosien varrelta osoitteessa: http://www.pasikallio.fi/PDF

Sivu 198