virtuaalinen taitokoulu · 2017. 3. 1. · johdanto ja projektin esittely 7 2. tietoyhteiskunnan...

Leena VainioKirsi Laaksonen

Markku KuivalahtiSeija Mahlamäki-Kultanen

Jarmo Viteli

Virtuaalinen taitokoulu

eLearning, osa oppimistapäivittäisessä työssä

Sitran raportteja 5Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisu A:13

Tampereen yliopisto

2 VIRTUAALINEN TAITOKOULU

© kirjoittajat ja Sitra

Graafinen suunnittelu: Leena Seppänen

Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisu A:13ISSN 1237-0533

Hämeen ammattikorkeakouluPL 230, 13101 Hämeenlinnapuhelin (03) 6461faksi (03) 646 [email protected]/julkaisut

Sitran raportteja 5ISBN 951-563-380-X (nid.)ISSN 1457-571X (nid.)

ISBN 951-563-000-0 (URL: http://www.sitra.fi/)ISSN 1457-5728 (URL: http://www.sitra.fi/)

Sitran raportteja -sarjassa julkaistaan tutkimusten, selvitysten ja arviointien tuloksia erityisestiasiantuntijoiden käyttöön. Raportteja voi tilata Sitrasta, puhelin (09) 618 991, sähkö[email protected].

Painopaikka:Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2001

3SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

1. JOHDANTO JA PROJEKTIN ESITTELY 7

2. TIETOYHTEISKUNNAN STRATEGISIA SUUNTIA 11

2.1 Elinikäisen oppimisen toimet 112.2 Kansalliset strategiat 12

2.2.1 Hallitusohjelma 12

2.2.2 Suomen tietoyhteiskuntastrategia 13

2.2.3 Ministeriöiden toteuttamia hankkeita 14

2.3 Kansainväliset trendit 172.3.1 Mitä eOppiminen on kansainvälisillä markkinoilla? 17

2.3.2 Mitä ovat eOppimisen liiketoimintamallit? 21

eOppimisalustojen agentit 21

Oppisisältöjen tarjoajat 21

Portaalit 22

2.3.3 eOppimisen markkinasegmentit 23

Koti 23

Peruskoulutus 23

Yliopistot/korkeakoulut 24

Yritykset 24

3. VIRTUAALISEN TAITOKOULUN LÄHTÖKOHTIA JA KÄSITTEISTÖ 27

3.1 Koulutusjärjestelmä ammattitaidon tuottajana 273.1.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus 27

3.1.2 Ammattikorkeakoulut ja yliopistot 29

3.1.3 Ammatillinen aikuiskoulutus - näyttötutkinnot 30

3.1.4 Oppisopimuskoulutus 31

3.1.5 Työvoimapoliittinen koulutus 32

3.1.6 Henkilöstön koulutus 32

3.2 Oppiminen ja taidot 343.3 Virtuaalisuus ja ammattitaito 35


4. TILANNEKATSAUS ERI ORGANISAATIOIDEN NÄKEMYKSISTÄ 38

4.1 Haastatteluiden toteutus ja arviointi 384.2 Tieto- ja viestintätekniikan kokemukset ja virtuaalitoteutukset 394.3 Työelämän osaamistarpeet 454.4 Virtuaaliopiskelun lähtökohdat 474.5 Mitä virtuaalinen taitokoulu yrityksille merkitsee? 504.6 Kokemuksia ja näkemyksiä virtuaaliopiskelusta 514.7 Case Häme: eLearning –osaamisen nykytila Hämeessä 54

5. EHDOTUKSET VIRTUAALISEN TAITOKOULUN KEHITTÄMISEKSI 62

5.1 Virtuaalisen taitokoulun SWOT-analyysi 625.2 Mitkä ovat keskeisiä haasteita eOppimisen leviämiselle? 635.3 Hyväksytäänkö eOppiminen laaja-alaisesti? 645.4 Loppupäätelmät ja toimenpidesuositukset 65

5.4.1 Virtuaalisen taitokoulun visioita 65

5.4.2 Toimenpidesuositukset 69

5.4.3 Ehdotukset mahdollisista toteuttajista 71

Lähteet

Liitteet

5JOHDANTO JA PROJEKTIN ESITTELY

TIIVISTELMÄ

Virtuaaliopetus, verkko-opetus, eOppiminen - sanoja, jotka viime aikoina ovatpaljon käytettyjä mietittäessä yritysten henkilöstön koulutusta. Formaalissa koulu-järjestelmässä ollaan kehittämässä virtuaalikoulua, virtuaaliyliopistoa ja virtuaa-liammattikorkeakoulua. Näiden jatkoksi sopisi hyvin virtuaalinen taitokoulu, jokasuuntautuisi henkilöstön koulutukseen ja työssäoppimiseen. Tämä raportti on Sit-ran tilaama selvitys virtuaalisesta taitokoulusta, jonka tarkoitus on olla pohjanataitokoulun ensimmäisille pilottihankkeille. Hankkeen tavoitteena oli selvittää työ-elämän tarpeiden näkökulmasta virtuaaliseen taitokouluun liittyvää käsitteistöä,tehdä tilannekatsaus suomalaisista toimijoista ja heidän virtuaalitoteutuksista sekäkoota yhteen ehdotukset ja ideat virtuaalisesta taitokoulusta.

Selvitys toteutettiin käyttämällä soveltuvaa kirjallisuutta, tietoverkkohakuja,vapaamuotoisia ja strukturoituja haastatteluja sekä asiantuntijaseminaareja. Han-ke on toteutettu konsortiona, johon kuuluvat Hämeen ammattikorkeakoulu, Tam-pereen yliopiston Hypermedialaboratorio ja Tampereen yliopiston ammattikasva-tuksen tutkimuskeskus.

Kansalliset strategiat ja kehittämishankkeet tukevat henkilöstön koulutuksenvirtuaalitoteutusten kehittämistä. Eri ministeriöiden koordinoimat hankkeet tuot-tavat jo erilaisia teknisiä innovaatioita ja palvelutuotteita sekä myös sisältöjä hen-kilöstön koulutukseen ja työssäoppimiseen. Kansainvälisen katsauksen mukaan näyt-tää, että erityisesti Pohjois-Amerikassa henkilöstön koulutuksen virtuaaliratkaisujakehitetään voimakkaasti ja alue on voimakkaimmin kasvava eOppimisen alue. Suo-malaisilla on paljon opittavaa muilta alueen kehittäjiltä, mutta samalla myös an-nettavaa omista kokemuksista, esim. mobiletekniikan mahdollistamat koulutus-ratkaisut. Virtuaalisen taitokoulun ratkaisuihin valtakunnalliset strategiat ja kan-sainväliset kokemukset antavat virikkeitä ja kehittämisideoita.

Työelämässä tarvittavia yleisiä valmiuksia ovat ainakin elämähallintavalmiudet,kommunikointivalmiudet, ihmisten ja tehtävien johtaminen sekä innovaatioiden jamuutosten vauhdittaminen. Näiden yleisten taitojen lisäksi tarvitaan ammattiala-kohtaista ydinosaamista ja erityistaitoja sekä yleissivistystä. Formaali koulutus tuot-taa erityisesti ammattialakohtaista osaamista ja yleissivistystä, mutta yleisten työ-elämässä tarvittavien taitojen osalta on ilmennyt puutteita. Virtuaalisen taitokou-lun pyrkimyksenä onkin täyttää osaamisaukkoja.


Yritysten haastatteluissa yleisimmin mainitut osaamistarpeet olivat muun mu-assa tiedonhaku- ja käsittely, tiedonhallinta, kielitaito, langattomuus, projektin-hallinta, markkinointiosaaminen, muutoksen hallinta, vuorovaikutusosaaminen jaammattialan erityisosaaminen. Tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittämiseenkaivattiin eniten virtuaaliaineistoja, vaikka tälle alueelle on jo runsaasti tarjollaerilaista verkkomateriaalia. Yllättävää oli, että vain muutamat haastatelluista kai-pasivat virtuaalitoteutuksia oppimaan oppimisen taitoihin, monet kyllä toivoivatvirtuaalioppimisympäristöihin pedagogista osaamista.

Haastateltavat ideoivat virtuaalisen taitokoulun mahdollisuuksia. Toisaalta vir-tuaalinen taitokoulu nähtiin oppimisympäristönä, jossa organisaation henkilöstörakentaa tietämystä ja osaamista erilaisissa tiimeissä. Tällöin taitokoulu on oppijoi-den omista tarpeista rakennettava foorumi, jossa muiden toimijoiden ja ohjaajienkanssa rakennetaan yhteistä tietämystä. Lähtökohtana ovat aina omasta työstätulleet sisällöt ja ongelmat. Toisaalta taitokoulu nähtiin enemmänkin tietopankki-na, josta on saatavilla erilaista oppimateriaalia itsenäiseen opiskeluun.

Haastattelujen mukaan virtuaalisen taitokoulun ei tulisi sisältää liian yleiselletasolle jääneitä kokonaisuuksia vaan pikemminkin ammattiryhmäkohtaista koulu-tustarjontaa. Taitokoulun tulisi myös olla konkreettinen, ammattiin läheisesti liit-tyvä, mielenkiintoinen ja jopa jännittävä. Verkkomateriaalin luomisessa tärkeääolisi laajan osaamisen yhteensaattaminen, jossa kustantajat, teknologia-asiantun-tijat, multimediaymmärrys ja pedagogiset näkemykset toimisivat yhdessä. Virtuaa-lisen taitokoulun tulisi tarjota opiskelumahdollisuus erilaisille oppijoille. Simulaati-ot, animaatiot, ääni, kuva ja teksti yhdistettynä antavat uusien asioiden oppijoillemonipuolisen mahdollisuudet ymmärtää uusia asioita. Kaikki opetusteknologianmuodot on hyödynnettävä: mobilejärjestelmät ja digitaalinen televisio ym. uudenajan menetelmät.

Virtuaalisen taitokoulun toimenpidesuosituksina esitetään, että olemassa ole-vaa laadukasta henkilöstön koulutusmateriaalia kootaan portaaleihin, joista se onhelposti tarvitsevien löydettävissä ja käytettävissä ja jonne myös uudet tuotteetsaadaan esille. Tämän lisäksi tulisi aloittaa erilaisia virtuaalisen taitokoulun pilotti-hankkeita, joissa kehitetään innovatiivisia oppimisympäristöjä henkilöstön koulu-tuksen ja työssäoppimisen tarpeisiin. Kehittämispiloteissa on löydettävä uusia lä-hestymistapoja ja huomioitava eri ammattialojen ja erilaisten taitojen vaatimattarpeet. Esimerkkejä pilottien sisällöistä voisivat olla työn mallintamisen menetel-mät, metataitojen oppiminen (esim oppimaan oppiminen) ja kädentaitojen kehit-täminen. Eri ikäryhmien tarpeet on otettava huomioon.

Virtuaalisen taitokoulun pilotit toteutetaan verkosto-organisaatioissa niin, ettäkehittämisessä on mukana henkilöstöä, opetuksen asiantuntijoita, tutkijoita, sisäl-lön asiantuntijoita ja multimedian tuottamisen asiantuntijoita.


1 JOHDANTO JA PROJEKTINESITTELY

Elinikäinen oppiminen on perustana kaikkien työntekijöiden ja sitä kautta jokaisenyrityksen ja yhteisön menestymiselle. Yritysten ja yhteisöjen työtapojen ja –pro-sessien jatkuva kehittäminen on työntekijöiden itsensä vastuulla tai ainakin hei-dän tulee osallistua tähän prosessiin aktiivisesti. Tekniikan ja menetelmien kehitty-minen ei auta toimintayksikköä, jos työntekijät eivät osaa soveltaa uusia innovaa-tioita omaan työhönsä. Menestyvä yritys ja yhteisö investoi tuotekehitykseen. Tämäpuolestaan edellyttää henkilöresurssien kehittämistä ja kouluttamista. Nopeastimuuttuvassa toimintaympäristössä ei enää riitä pelkkä peruskoulutus, vaan tarvi-taan jatkuvaa oppimista omassa työssä tuotantofilosofioiden muuttuessa ja tuot-teiden uusiutuessa.

Tiukka työtahti estää usein henkilöstön kouluttamisen perinteisillä menetelmil-lä. Kurssipäivän bruttohinnaksi matkoineen, majoituksineen ja menetettynä työ-aikana saattaa tulla 5 000 - 8 000 mk. Uuden tietoja viestintätekniikan tuomatopiskelun mahdollisuudet onkin nähty yhtenä mahdollisuutena tuoda henkilöstönkoulutus tiivisti työpaikalle ja työprosesseihin. Verkko-opetuksen suunnittelussa jakehittämisessä tulee ottaa huomioon kustannus/hyöty–näkökulmat ja erityisestiaikuisten oppimiseen liittyvät tekijät.

Perinteinen koulutus ja työnopetus ei ehdi reagoida nopeisiin toimintaympäris-tön muutoksiin. Otetaan esimerkiksi elektroniikkaa myyvä liike. Tuotteiden elin-kaari saattaa olla vain muutamia kuukausia, ja uusia malleja tulee myyntiin kokoajan. Myyjän tulee tuntea tuote jo ennen kauppaan tuloa. Jos valmistaja tai maa-hantuoja toimittaa virtuaalisen oppimisympäristön verkkoon, siitä on hyötyä paitsijälleenmyyjille niin myös huoltajille, markkinoijille, viranomaisille ja jopa asiakkail-le. Sama materiaali voi toimia sekä tiedotus- että koulutusaineistona.

Ongelmien ratkaiseminen ja uuden oppiminen tapahtuu työpaikkojen ja mark-kinoiden rajapinnassa. Yhteisten ja toimialoittain eriytyneiden ammatillisten oppi-misympäristöjen avulla voidaan työkokemuksesta syntynyttä hiljaista tietoa ja osaa-mista käsitteellistää ja välittää oppimisfoorumeilla muidenkin käyttöön. Lisäksivoimavaroja voidaan keskittää sisältöjen syventämiseen, kun olemassa olevat hy-vät hankkeet saadaan useamman käyttöön.


Verkko-opetuksen kautta on mahdollista tarjota joustavasti palveluita yritystenja yhteisöjen koulutustarpeisiin tasapuolisesti koko maahan. Tämä mahdollistaaammatilliseen kasvuun tarvittavien oppimisympäristöjen ja materiaalien tarjonnanisojen yritysten lisäksi myös yrittäjille, pk-yrityksille ja esimerkiksi lakisääteisestikoulutettaville julkishallinnon työntekijöille, kuten lähihoitajille, kiinteistönhoita-jille, ruokatuotannon ja siivousalan työntekijöille. Suunnittelussa on tärkeää ottaahuomioon näiden käyttäjäryhmien näkökulma niin sisältöjen, käytettävyyden kuinkäyttöönoton kannalta. Parhaaseen tulokseen päästään laatimalla pilottituotteitayhteistyössä näiden sidosryhmien kanssa.

Tämä raportti on Sitran tilaama selvitys virtuaalisesta taitokoulusta1 , jonkatarkoitus on olla pohjana taitokoulun ensimmäisille pilottihankkeille. Selvityksessäon koottu tietoa tämänhetkisistä virtuaalista toteutuksista: oppimisympäristöistä,olemassa olevista oppimateriaaleista ja virtuaaliopetuksen käytänteistä.

Hankkeen tavoitteena oli selvittää työelämän tarpeiden näkökulmasta seuraaviaasioita:

Orientaatio ja käsitteet

• kuvata erot ja yhtäläisyydet työssäoppimisen, ammatillisen peruskoulutuksen,oppisopimuskoulutuksen, perinteisen henkilöstökoulutuksen ja työvoimapoliit-tisen koulutuksen välillä

• tehdä käsiteanalyysi virtuaaliseen taitokouluun liittyvistä termeistä, selvittäätaito-käsitettä sekä taidon ja teoreettisen osaamisen suhdetta eri koulutus-muodoissa.

Tilannekatsaus

• selvittää nykyiset suomalaiset toimijat (yliopistot, korkeakoulut, ammattikor-keakoulut, 2. asteen oppilaitokset, aikuiskoulutuskeskukset, ammattiliitot, kau-palliset yritykset) ja heidän virtuaalitarjontansa työssäoppimisen tarpeita aja-tellen

• selvittää meneillään olevat virtuaalitoteutusten yhteistyöhankkeet (virtuaali-yliopisto ja virtuaaliamk, tutkimuskeskukset, muutamat kaupalliset yritykset),niiden aikataulut ja tila

• laatia yleiskatsaus alan kansainväliseen kehitykseen.

1 Virtuaalinen taitokoulu –käsite on Sitran antama työnimike hankkeelle. Tätä nimitystä onkäytetty systemaattisesti tässä raportissa, kun tarkoitetaan työssäoppimisen ja henkilöstönkoulutuksen kehittämistä virtuaaliympäristöissä. Kaiken kaikkiaan käsitteistö tieto- javiestintätekniikan opetuskäytön alueella on moninaista. Suomessa tässä yhteydessä onyleisesti otettu käyttöön käsite virtuaaliopetus ja -opiskelu, mutta tämän rinnalla puhutaanmyös verkko-opetuksesta ja verkko-oppimisesta sekä eOppimisesta. Kansainvälisissä yhteyk-sissä näitä termejä vastaa yleisesti eLearning –käsite.


Käytännön kokemukset

• tehdä haastattelu erilaisille koulutusorganisaatiolle ja heidän palveluitansakäyttäville yrityksille ja henkilöille virtuaalisten oppimisympäristöjen käyttöko-kemuksista ja koota arviointi niiden soveltuvuudesta erilaiseen henkilöstönkoulutukseen

• tehdä ongelma-analyysi edellisen perusteella sekä kuvata tavoiteanalyysinavulla niitä pedagogisia periaatteita, joita tulisi noudattaa työssäoppimista tu-kevien aineistojen laatimisessa.

Eri sidosryhmien näkökulmat

• selvittää yritysten, ammattiliittojen ja koulutuksen tarjoajien suhtautuminenvirtuaaliseen taitokouluun, mahdolliset tavoitteet ja ydin sisältöalueet taito-koululle.

Ideat ja ehdotukset

• koota yhteen ehdotukset ja ideat virtuaalista taitokoulua varten• laatia ehdotus taitokoulupilotista ja siihen osallistuvista.

Selvitys toteutettiin käyttämällä soveltuvaa kirjallisuutta, tietoverkkohakuja, va-paamuotoisia ja strukturoituja haastatteluja sekä asiantuntijaseminaareja. Liittees-sä 1 on mainittu haastatellut yhteisöt. Projekti käynnistettiin marraskuussa 2000,ja se loppui helmikuun lopussa 2001. Haastattelut toteutettiin pääasiassa henkilö-kohtaisina haastatteluina työpaikoilla vieraillen joulu-tammikuun aikana. Muuta-mat haastattelut tehtiin puhelimitse ja sähköpostitse. Selvitystyön työmääräksiarvioitiin kuusi tehollista henkilötyökuukautta.

Hanke on toteutettu konsortiona, johon kuuluvat Hämeen ammattikorkea-koulu, Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorio ja Tampereen yliopiston am-mattikasvatuksen tutkimuskeskus. Tutkimuksen vastuullisena johtajana on toimi-nut koulutusohjelmajohtaja Markku Kuivalahti Hämeen ammattikorkeakoulusta.Hankkeen tutkijoina ja raportin toimittajina ovat olleet projektipäällikkö LeenaVainio Hämeen ammattikorkeakoulusta, projektitutkija Kirsi Laaksonen Hyperme-dialaboratoriosta ja dosentti Seija Mahlamäki-Kultanen Karkun kotitalous- ja sosi-aalialan oppilaitoksesta. Lisäksi professori Jarmo Viteli ja opiskelija Taina Vepsäläi-nen ovat tuottaneet osia raporttiin.

Projektin ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Juhani Honka, professoriPekka Ruohotie, professori Tapio Varis, professori Jarmo Viteli, dosentti Seija Mah-lamäki-Kultanen, FT Helena Aarnio, FT Jouni Enqvist ja FT Markku Kuivalahti.Ohjausryhmä on antanut oman merkittävän panoksensa sisältöihin ohjaamallahankkeen edistymistä seminaareissa ja yhteisissä keskusteluissa sekä antamallapalautetta raportista. Sitran tutkimuspäällikkö Pia Meron kommentit ja palautteet


hankkeen eri vaiheissa ovat olleet arvokkaita oikeiden sisällöllisten painotustenlöytämiseksi.

Raportin luvussa kaksi on käsitelty valtakunnallisia ja kansainvälisiä virtuaali-opetuksen näkemyksiä ja kokemuksia. Esitykset eivät ole tyhjentäviä, vaan niidentarkoitus on enemmänkin antaa esimerkkejä vallitsevista trendeistä. Kansainväli-nen katsaus perustuu lähinnä pohjoisamerikkalaisiin tietoihin. Jonkin verran mu-kana on yleisiä esimerkkejä Australiasta ja Euroopasta.

Luvussa kolme on määritelty alueeseen liittyvää termistöä. Termistö jo virtuaa-liopetukseen liittyen on vakiintumatonta, ja tämän lisäksi taitokäsitteen ympärilleliittyy monenlaista termistöä. Luvussa onkin lähinnä kuvattu tätä termistön moni-naisuutta, joka tuo omat haasteensa virtuaalisen taitokoulun kehittämiseen. Lu-vussa neljä on koottu haastattelujen tärkeimpiä löydöksiä. Viidennessä luvussa onesitetty ehdotuksia virtuaalisen taitokoulun kehittämisestä.

11TIETOYHTEISKUNNAN STRATEGISIA SUUNTIA

TIETOYHTEISKUNNANSTRATEGISIA SUUNTIA

2.1 Elinikäisen oppimisen toimet

Eurooppa on siirtynyt kohti osaamisyhteiskuntaa ja –taloutta. Euroopan yhteisöjenkomission valmisteluasiakirjan (2000) mukaan onnistunut siirtyminen tietopohjai-seen talouteen ja yhteiskuntaan edellyttää elinikäistä oppimista. Niinpä elinikäi-nen oppiminen ei ole enää vain yksi yleissivistäjän ja ammatillisen koulutuksenosa-alue, vaan siitä on tultava opetuksen antamisen ja opetukseen osallistumisenkantava periaate kaikissa oppimisympäristöissä. Tämän vision tulee toteutua tule-vana vuosikymmenenä. Euroopan komissio on tuonut esiin kuusi keskeistä aihetta,jotka koskevat elinikäisen oppimisen käytännön toteuttamista. Elinikäistä oppimis-ta koskevan ja yhtenäisen eurooppalaisen strategian tavoitteena on

1. taata yleiset ja jatkuvat oppimismahdollisuudet niiden taitojen hankkimiseksi jakohentamiseksi, joita tarvitaan oppimisyhteiskunnan toimintaa osallistumiseksi

2. lisätä huomattavasti investointeja henkilöresursseihin, jotta Euroopan tärkeinvoimavara – ihmiset – saadaan asetettua etusijalle

3. kehittää tehokkaita opetus- ja oppimismenetelmiä elinikäistä ja elämänlaajuis-ta oppimista varten

4. parantaa merkittävästi tapoja, joilla varsinkin epäviralliseen ja arkioppimiseenosallistumista ja niistä saatuja oppimistuloksia ymmärretään ja arvostetaan

5. varmistaa, että kaikki saavat helposti korkealaatuisia tietoja ja neuvoja opiske-lumahdollisuuksista kaikkialla Euroopassa ja kaikissa elämänvaiheissa

6. tarjota mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen mahdollisimman lähellä oppijaa,omassa yhteisössä, mitä tuetaan tarvittaessa tietoteknisillä välineillä.

Euroopan komission mukaan elinikäisen oppimisen onnistumiseksi on yhteistyönkautta luotava tunne, että vastuu elinikäisestä oppimisesta jakaantuu kaikkientärkeimpien toimijoiden kesken, joita ovat jäsenvaltiot, toimielimet, työmarkkina-osapuolet, yritysmaailma, alue- ja paikallisviranomaiset, kaikki yleissivistäjän jaammatillisen koulutuksen alalla toimivat, kansalaisjärjestöt, yhdistykset ja ryhmit-tyvät sekä tietenkin itse kansalaiset.

2


Euroopan komission eLearning–aloite (2000) pyrkii puolestaan aktivoimaan eu-rooppalaiset koulutus- ja kulttuuriyhteisöt sekä taloudelliset ja yhteiskunnallisettoimijat edistämään toiminnallaan koulutusjärjestelmien kehittymistä sekä Euroo-pan siirtymistä osaamisyhteiskuntaa. Tässä on keskeistä taata kaikille Euroopankansalaisille digitaalinen lukutaito ja perusvalmiudet toimia digitaalisen viestinnänmaailmassa. eLearning –aloitteella on neljä seuraavaa toimintalinjaa:

1. Laitteistojen hankinta2. Koulutusta kaikille tasoille3. Laadukkaiden multimediapalvelujen ja –sisältöjen kehittäminen4. Oppimiskeskusten muodostaminen ja verkottaminen

Eurooppa-neuvosto on korostanut tietoja viestintäteknologian onnistunutta liit-tämistä koulutusjärjestelmiin ja eLearning–aloite vastaa tähän kunnianhimoiseenhaasteeseen omalta osaltaan.

2.2 Kansalliset strategiat

Suomessa on jo vuosia tehty valtakunnallisella tasolla laajasti strategiatyötä tieto-yhteiskunnan kehittämiseksi. Yhteiskunnan eri vaikuttavat tahot ovat laatineetstrategioita, visioita ja missioita tietoja viestintäteknologian mahdollisuuksienparantamiseksi. Tietoyhteiskunnan kansallisen strategisen kehittämisen lähtökoh-dista ja päämääristä on seuraavassa koottu esimerkkejä.

2.2.1 Hallitusohjelma

Hallitus toteuttaa laajaa tietoyhteiskuntaohjelmaa kaikilla hallinnonaloilla. Päämi-nisteri Lipposen II hallituksen hallitusohjelmassa tietoyhteiskuntakehityksellä onkeskeinen merkitys talouden uudistamisessa, sisältöteollisuuden vahvistamisessa jajulkisten palvelujen tehostamisessa. Huhtikuussa 1999 hyväksytyssä hallitusohjel-massa korostetaan osaamista ja tietoa, joka hyödyttää maan kaikkia alueita tasa-puolisesti. Tietoyhteiskunnasta ja sitä koskevista yleisistä tavoitteista todetaan muunmuassa seuraavaa:

”Suomesta rakennetaan tietoyhteiskunta, jossa tieto ja osaaminen ovat osasivistystä ja keskeisin tuotannontekijä. Suomen on oltava teknologiapolitii-kassaan eturivin kansakunta.”

”Suomi haluaa olla edelläkävijä ihmisystävällisen ja kestävän tietoyhteiskun-nan toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sähköisten palvelujen sekä


kulttuuri- ja tietosisältöjen kehittämistä helppokäyttöisiksi ja turvallisiksikaikkien ihmisten käyttöön yhtälailla mikrotietokoneen, digitaalisen televisi-on ja matkaviestimen avulla.”

2.2.2 Suomen tietoyhteiskuntastrategia

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, SITRAn vuonna 1998 julkaisema asiakirja”Elämän laatu, osaaminen ja kilpailukyky” käsittelee tietoyhteiskunnan strategisenkehittämisen lähtökohtia ja päämääriä. Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia hah-mottaa kansallisen toimintaympäristömme muutoksia ja uusia linjauksia koko suo-malaisen tietoyhteiskunnan kehitykselle. Sitran julkaisussa kuvataan tietoyhteis-kuntastrategian lähtökohtia seuraavasti:

”Suomi kulkee kohti tiedon ja osaamisen yhteiskuntaa. Tietoyhteiskunnassatieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä.Tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muidenyhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekäpalveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista.”

Strategiassa kuvataan kansallinen visio, jonka mukaan:

”Suomalainen yhteiskunta kehittää ja soveltaa esimerkillisesti, monipuolisestija kestävällä tavalla tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia elämänlaadun,osaamisen, kansainvälisen kilpailukyvyn ja vuorovaikutuksen parantamises-sa.”

Sitran nimeämien kärkihankkeiden ja niihin liittyvien kehittämisverkostojen ta-voitteena on lisätä osaamisen ja tiedon siirtoa sekä kehitettävien palveluiden yh-teen toimivuutta olemassa olevien ja käynnistyvien hankkeiden välille. Seuraavatkärkihankkeet käynnistetään hankkeiden ja voimavarojen kokoamiseksi:

I. Kulttuuri- ja tietotuotteet ja palvelutII. Sähköinen asiointi ja palvelutIII. Henkilökohtainen navigointiIV. Tietoverkkojen oppimisympäristötV. Tietointensiivinen työVI. Yritysten verkostoituminen ja etätyöVII.Paikallinen tietoyhteiskunta


2.2.3 Ministeriöiden toteuttamia hankkeita

Opetusministeriön vuonna 1995 laatimassa ensimmäisessä koulutuksen ja tutki-muksen tietostrategiassa luotiin koulutuksen ja tutkimuksen tietoja viestintäpo-litiikan suuntaviivat vuosituhannen taitteeseen saakka. Opetusministeriö on jatka-nut strategiatyötä laatimalla Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000 -2004. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian yleisenä tavoitteena on, ettäSuomi on maailman kärkimaita osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskuntana. Tavoit-teeseen pyritään kehittämällä suomalaisten osaamista ja oppimisympäristöjä. Läh-tökohtana ovat ’oppiva kansalaisyhteiskunta’ -käsite ja seuraavat periaatteet:

I. koko väestön osaamisesta ja sivistyksestä huolehtiminenII. sosiaalisen koheesion vahvistaminen ja syrjäytymiskehityksen vastustaminenIII. omaehtoisen aikuisopiskelun idean soveltaminen.

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa esitetään seuraava visio:

”Vuoteen 2004 mennessä Suomi on maailman kärkimaiden joukossa olevaosaamis- ja vuorovaikutusyhteiskunta. Menestys perustuu kansalaisten tasa-arvoiseen mahdollisuuteen opiskella ja kehittää omaa osaamistaan sekäkäyttää laajasti tietovarantoja ja koulutuspalveluja. Tasokas, eettisesti jataloudellisesti kestävä verkostopohjaisen opetuksen ja tutkimuksen toiminta-tapa on vakiintunut.”

Vision toteuttamiseksi strategiassa hahmotellaan runsaasti toimia, joita toteute-taan osana opetuksen ja tutkimuksen normaalia kehittämistyötä. Niistä on seulot-tu opetusministeriön tietoyhteiskuntaohjelmaan neljä seuraavaa painopistealuettaerityisten resurssien kohdentamiseksi:

I. Tietoyhteiskuntavalmiudet kaikilleII. Verkko opiskeluympäristöksiIII. Digitaalisen tietopääoman kartuttaminenIV. Tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen koulutuksen ja tutkimuksen alu-

eella

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian painopistealueet toteutuvat seuraavis-sa osahankkeissa:

• Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot• Opetushenkilöstön koulutus• Tietoteollisuuden ja digitaalisen viestinnän ammattilaisten koulutus• Suomen virtuaaliyliopiston hankesuunnitelma


• Virtuaalikouluhanke• Tietoverkkojen oppimisympäristöt –hanke• Tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistamiseen liittyvät hankkeet

Kulttuurisen tietoyhteiskuntastrategian toteutuksia ovat seuraavat osahankkeet:

• Tekijänoikeudet• Kulttuuriperinteen digitointi• Digitaalinen sisältötuotanto• Liikunnan sisältötuotanto• Digitaalinen tietohuolto• Kulttuuri- ja luontomatkailun verkkopalvelut• Verkkodemokratiapalveluiden kehittäminen

Opetusministeriö koordinoi myös Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunnan jaok-sen sisältötuotantotyöryhmää. Työryhmän toiminnan tavoitteena on Lipposen IIhallituksen hankesalkun mukaisesti luoda edellytykset Suomen nousemiselle tieto-teknologian ohella merkittäväksi sisältöteollisuusmaaksi. Sisältö- ja kulttuuriteolli-suuden toimintaedellytysten kehittämisen tavoitteena on rakentaa suomalaisellekulttuurille mahdollisimman suuri osuus kotimaan markkinoista sekä merkittävä jakasvuhakuinen rooli kansainvälisillä markkinoilla. (OPM 2001)

Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla on monia tietoyhteiskunnan ke-hitykseen vaikuttavia kokonaisuuksia, joiden tavoitteena on yritysten kilpailuky-vyn ja kuluttajien hyvinvoinnin parantaminen. Tavoitteena on, että kaikki yrityk-set voisivat oman tilanteensa pohjalta hyödyntää uusimpia mahdollisuuksia. Tie-toyhteiskuntakehitykseen vaikuttavia kokonaisuuksia ovat innovaatioympäristönkehittäminen, infrastruktuurin kehittäminen, markkinoiden toimivuuden edistä-minen, sähköiset julkispalvelut ja sähköinen viranomaisasiointi, kuluttajien jakäyttäjien luottamuksen lisääminen tietoyhteiskunnan välineisiin ja menettelyi-hin ja alueellisen yritystoiminnan ja yrittäjyyden tukeminen. (Opetusministeriö2001)

Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on edistää sähköisen viestinnänverkoissa harjoitettavaa liiketoimintaa ja uusien teknologioiden käyttöönottoa.Toimenpiteet tähtäävät viestintäinfrastruktuurin kehittämiseen sekä käyttäjien jatoimijoiden luottamuksen lisäämiseen.

Työministeriö näkee digitaalisen sisällön tuottamisen konseptien, palveluiden jatuotteiden tuottamiseksi. Näiden ilmiöiden takana on innovaatioiden tuottami-nen. Työelämän kehittämistä ja osaamispääomaa (Intellectual Capital) ja tiedonluomista koskeva teoria perustuu työministeriössä sellaisen ympäristön rakenta-miseen, jossa informaatio ja hiljainen tieto voi muuttua näkyväksi tiedoksi, joka


edelleen generoi hiljaista ja näkyvää tietoa. Lähtökohtana on, että organisaatioi-den henkilöstön yksilöllisen koulutuksen lisäksi kiinnitetään huomiota organisaa-tioiden ja niiden toimintatapojen kehittämiseen oppiviksi ja osaamisen suhteenjoustaviksi organisaatioiksi. Työvoimavajausta ei voida eri syistä (aika, raha, pe-rusjoukko, kysyntä kasvualoilla) peittää koulutuksen ulkopuolisen koulutuksenkeinoin. Siihen tarvitaan henkilöstöpolitiikkaa, joka pitää henkilöstön liiketoimin-nan kehityksen moottorina. Tällöin ei tapahdu syrjäytymistä työttömyyden, hei-kon tuottavuuden tai henkilökohtaisen ammattitaidon vanhenemisen kautta. Täl-löin on mahdollisuus generoida tarvittavaa osaamista. Se voidaan lisäksi tehdäeettisesti huolehtimalla - myös ikääntyvistä - henkilöistä. Kehittämisen keinoiksion asetettava sekä koulutus että oppiminen, elinikäinen oppiminen, oppivan or-ganisaation tavoittelu ja organisaation kehittämistoiminta. (Opetusministeriö2001.)

Tiedon ja innovaation tuottaminen sisältötuotantoalueella on prosessina yhtäläi-nen tiedon ja innovaation tuottamisessa työelämässä yleensä. Sitä koskeva arvi-oinnin ja kehittämisen metodologia on yhtäläinen muun työorganisaation kehittä-misen kanssa. Harkittaessa käytännössä toteutettavia tutkimus- ja kehittämistoi-menpiteitä niihin tulisi sisällyttää koko työyhteisöön kohdistuvat kehittämishank-keet, jotka käyttävät sekä yksilöihin että organisaatioihin liittyvät menetelmät.

Sisäasiainministeriön toimintakenttään kuuluvat sähköisen asioinnin parantami-nen. Toimenpiteet tähtäävät julkisten verkkopalveluiden kehittämiseen ja julkisenasioinnin helpottumiseen. Julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke, JUN@, onkoordinointi- ja tukihanke, joka vastaa julkisen hallinnon siirtymisestä verkkoasi-ointiin, -palveluihin ja -kulttuuriin. Hallintopalveluverkkohankkeessa rakenne-taan ministeriöiden välille yhteistyönä joukko Internetin päällä toimivia sähköi-sen asioinnin peruspalveluita. Kansalaisten verkkolomakepalvelu tuottaa, ylläpi-tää ja jakaa valtion ja kuntien lomakkeita kansalaisten ja muiden palveluidentarvitsijoiden tarpeisiin. Lisäksi kehitteillä on henkilön sähköinen tunnistaminenja sähköiseen asiointiin liittyvä lainsäädäntö. (Opetusministeriö 2001.)

Sosiaali- ja terveysministeriö kehittää palvelujärjestelmää ottamalla käyttöönuusia toimintamalleja, joissa hyödynnetään uuden teknologian mahdollisuuksia.Määrärahat suunnataan erityisesti1. sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun ja sitä tukevan tieto-teknologian edistämiseen2. sosiaalihuollon konsultaatiopalvelujärjestelmän luomiseen3. vanhusten ja vammaisten itsenäisen suoriutumisen edistämiseen.

Keskeinen haaste on löytää ne alueelliset toimijat, joiden varaan tietoteknologinenkehittämistyö voitaisiin rakentaa. Ministeriön tietoteknologian hyödyntämisstrate-gian keskeiseksi tavoitteeksi asettaman saumattoman palvelujärjestelmän rakenta-


minen edellyttää alueellisen yhteistyön parantamista, mutta myös sosiaali- ja ter-veydenhuollon syvempää integraatioita. (Opetusministeriö 2001.)

Oikeusministeriössä on valmisteilla hallituksen esitys laiksi sananvapauden käyt-tämisestä joukkoviestinnässä. Lakiehdotuksen lähtökohtana on, että sananva-pauden käyttämistä joukkoviestimissä koskevat säännökset kootaan yhteen.

Valtiovarainministeriö kehittää sähköistä asiointia ja omaan toimialaansa kuu-luvaa säädöstyötä. Julkisen tiedon saatavuuden parantamiseksi toteutetaan jul-kishallinnon Suomi.fi-portaali, joka kokoaa julkishallinnon tiedotus- ja asiointi-palveluja.

2.3 Kansainväliset trendit

2.3.1 Mitä eOppiminen on kansainvälisillä markkinoilla?

Opetus on mammuttimaista liiketoimintaa. Vuonna 1999 opetukseen käytettiinmaailman laajuisesti 2 triljoonaa dollaria. Opetuksen osuus useimpien maiden bud-jettimenoista on edelleenkin kasvamassa. USA:ssa ja Kanadassa ennustettiin ope-tusalan kasvuprosentin olevan noin 10 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2000.eOppimisen katsotaan olevan dynaamisin, nopeimmin kasvava markkina-alue, jakaikissa teollistuneissa maissa tämä osuus on kasvamassa. Kasvun oletetaan olevan80 prosenttia lähimmän viiden vuoden aikana. Kasvualueita ovat erityisesti perus-koulutus (englanninkielisessä kirjallisuudessa tästä käytetään nimitystä K-12), kor-keakouluopetus, yritysten henkilöstön koulutus ja kotona käytettävät opetusohjel-mat (kuva 1).

eOppiminen on tällä hetkellä vakiintunut termi puhuttaessa oppimisen jaopetuksen toteuttamisen mahdollisuuksista monimuotoisen tietoja viestintätek-niikan keinoin. Termi kattaa laidasta laitaan erilaisia Inter- ja intranet-sovelluksia,kuten verkkopohjaisia oppimisympäristöjä, tietojärjestelmien Internet-sovelluksia,mutta myös entistä enemmän erilaisia oppimissisältöjä verkoissa ja näihin liittyväätutkimus- ja kehittämistyötä.

eOppimisen rinnalla käytetään termiä virtuaaliopetus. Monissa maissa (esim.USA, Kanada, Australia, Meksiko ja Englanti) toimii useita virtuaaliyliopistoja, joi-den opetus tapahtuu tietoja viestintätekniikan keinoin, erilaisina yhdistelminäsähköpostista sateliittikanaviin. Sisällöllisesti tarjonta vaihtelee ammatillisista opin-noista tieteellisiin opintoihin, ja osallistujat voivat suorittaa yksittäisiä kursseja taikokonaisia korkeakoulututkintoja. Opiskelijoina on satoja tuhansia nuoria ja aikui-


sia. Myös Suomessa virtuaaliopetuksen kehittäminen on tärkeä painopistealue kai-killa koulutustasoilla ja niihin ollaan rakentamassa omia sovelluksia: virtuaalikoulu(sisältää peruskoulutuksen, etälukion ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen),virtuaaliyliopisto ja virtuaaliammattikorkeakoulu.

Viimeisen vuoden aikana edellisten termien lisäksi on käyttöön otettu mLear-ning eli mobileLearning, joka sisältää langattoman tekniikan hyödyntämisen ope-tuksessa ja oppimisessa. On syytä huomata, että myös termit open ja distancelearning, distributed learning ja advanced distributed learning saattavat tarkoittaatietoverkkopohjaista oppimista ja opiskelua. Uudella alueella käsitteenmäärittelyon kirjavaa ja lisäksi eri osissa maapalloa käytetään hieman eri käsitteitä.

Kuva 1. eOppimisen eri segmentit (Pererson et al 1999)

Adve

rtisin

g

SponsorshipASP

Transaction/B2BConsumereCommer

ce

Subs

crip

tion HomeK-12

HigherEducation

Corporate

eLearning


eOppimisen tunnusmerkkejä näyttävät olevan mm:

1 mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta, 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänpäivää viikossa (24/7)

2 oppijakeskeistä3 opintojenohjaus verkon kautta4 erilaisten opetusmenetelmien sekoitusta: virtuaaliluokka, simulaatioita, yhteis-

työtä, opettajajohtoista, yksilötyöskentelyä5 sisältää oppimisprosessin kokonaisuudessaan: sisällöt, tehtävät, arvioinnin eri-

laisten testien avulla ja joskus jopa todistukset6 sisältää myös oppilashallinnoinnin; rekisteröinti, maksut ja opiskelijan etenemi-

sen seuraamisen7 tarjoaa kaikille tasapuolisesti mahdollisuuden opiskeluun iästä, sukupuolesta,

asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta.

Kaikilla koulutuksen tasoilla verkko-opetuksen osuutta kasvatetaan ja Internet-yhteyksien lisääntyessä entistä suuremmalla joukolla on mahdollisuus valita tämäopiskelumuoto. Useimmat koulutusorganisaatiot ovat ymmärtäneet, että perintei-nen opetustarjonta ei enää riitä palvelemaan kaikkia asiakkaita ja erityisesti yri-tykset ovat havainneet verkko-opetuksen edut henkilöstönkoulutuksen yhtenä vaih-toehtona.

Internetin rinnalla edelleenkin puhutaan CD-ROM-tuotannosta ja opettajakes-keistä opetusta tukevasta erilaisesta digitaalisesta materiaalista. Kaikkia osa-aluei-ta kehitetään, niiden hyödyistä ja mahdollisuuksista keskustellaan ja erilaisia vaih-toehtoja pyritään kehittämään. Viteli ja Levonen (2000) ovat artikkelissaan pohti-neet näiden menetelmien ominaisuuksia, joita on kuvattu alla olevassa luettelos-sa (mukaellen Perersonia et al 1999).

Webbipohjaisessa tai webbituetussa oppimisessa seuraavat seikat ovat optimaalisia: - kurssien saavutettavuus (Access) - kustannukset - dynaaminen ja ajankohtainen sisältö - skaalattavuus - kurssin päivitysten välitön saatavuus - suoritusten/ tulosten seuranta - säilyvyys (Consistency) (ohjaus ja formaatti) - säilyttäminen (Retention) - joustavuus oppijalle (aika jne.) - yksilöinti.

Opettajajohtoisessa oppimisessa on vuorostaan optimaalista: - “Hardware” ja “Software” vaatimukset - ohjaajan vuorovaikutus - vuorovaikutus toisten oppijoiden kanssa - sisällön määrä.


CD-rom pohjaisessa oppimisessa optimaalista ovat: - säilyvyys (Consistency) (ohjaus ja formaatti) - joustavuus oppijalle (aika, jne.).

Kun luettelon teemoihin lisätään vielä sateliittitelevision erityisesti digitaalistenlähetysten ja mobileratkaisujen tuomat uudet opetukselliset ratkaisut, ollaan koottutällä hetkellä tärkeimmät eOppimisen alueella käytävät keskustelut. Näihin sisäl-töihin on myös kiinteästi kytkettävä erilaiset pedagogiset ja oppimispsykologisetkehittämishankkeet. Uusi teknologia tuo parhaimmat hyödyt, jos samalla myöslöydetään uusia oppimista helpottavia työskentelytapoja. Monissa oppimispsyko-logisissa tutkimuksissa uuden teknologian odotetaan hyppäyksenomaisesti kasvat-tavan osaamista, koska lukemisen lisäksi tietokone-, televisio- ja Internet-ajannäkijät ja kokijat lisäävät ainakin tietyntyyppisissä oppimistehtävissä oppimisnope-utta kuvan ja äänen avulla.

Laajasti nähtynä eOppimisen alue ei rajoitu pelkästään digitaalisiin toteutuksiinja teknisiin ratkaisuihin. Ratkaisujen lähtökohtana ovat yhteiskunnalliset arvot,väestöpoliittiset ja taloudelliset tekijät ja alueelliset painotukset unohtamatta yk-silöllisiä tarpeita. Tätä lähestymistapaa on kuvattu (kuva 2) kanadalaisessa eOppi-minen selvityksessä (Canaccord Capital, June 2000). Näitä tekijöitä on myös tässäraportissa ja virtuaalisen taitokoulun kehittämisesityksissä pyritty nostamaan esiin.

Kuva 2. eOppimisen sisältöihin vaikuttavia tekijöitä

Politiikka

Makrotalous

Yhteiskunta

Väestö

IHMISET

eLearning

PROSESSI TEKNOLOGIALuotettavatekniikka

Yhteistyönkulttuuri

Viestinnäntehokkuus


2.3.2 Mitä ovat eOppimisen liiketoimintamallit?

eOppimisen sisällöntuotanto on tällä hetkellä kasvava alue kaikissa teollisuus-maissa. Näissä maissa markkinat ovat valmiina käyttämään tuotteita: tekniset olo-suhteet mahdollistavat jakelun ja käytön ja suurin osa varsinkin nuorista hallitseemyös uuden teknologian sovellukset ja pystyy käyttämään tuotteita hyväkseen(vrt. Internet-yhteydet kuva 3).

Kuva 3. Internetin käyttäjämäärät vuosina 1998 - 2003 (Pererson et al 1999)

Markkinoiden laajentuessa tietoja viestintätekniikan sovellukset opetuksen alallakiinnostavat laajasti muitakin kuin koulutuksen edustajia. Digitaalinen oppimiste-ollisuus on kasvava alue kaikkialla ja erityisesti englanninkielisellä alueella onsyntymässä vahvoja tuottajia markkina-alueiden ollessa riittävän laajoja. Liiketoi-mintamallit voivat olla erilaisia, ja niitä voi jaotella kolmella seuraavalla tavalla.

eOppimisalustojen agentit

Näitä tuotteita tarjoavat yritykset myyvät yritysten omille palvelimille tai vuokraa-vat omilta palvelimiltaan tarvittavat ohjelmistot ja laitteet organisaation käyt-töön. Suomessa esim. Sonera, Elisa ja R5Vision ovat alan johtavia toimijoita. Maa-ilmalla esim. Blackboard, WebCT ja LotusNotes tarjoavat näitä palveluja. Lukuisiamuitakin oppimisalustoja on tarjolla ja esim. suomalaiset yliopistot rakentavatomia tuotteitaan.

Oppisisältöjen tarjoajat

Oppisisältöjen tarjoajat myyvät joko omia sisältöjään ja/tai välittävät myös muidensisältöjä. Perinteisesti kirjakustantajat ovat huolehtineet formaalin koulutuksen

1998

350

250

150

50

Miljoonaa

95,4

1999 2000 2001 2002 2003

130,3172,0

223,0

282,0

350,0


sisällöistä, mutta nyt tilanne on uusi. Kustantajilla on tässä mahdollisuus integroi-da vanhaa ja uutta (kuten WSOY tekee Suomessa), mutta samalla kokonaan uusilletoimijoille on tullut mahdollisuus toimia opetuksen kentällä.

Portaalit

Portaalit ovat ovia Internetiin ja toimivat sekä filttereinä informaation lähteille japalveluihin että eri sisältöjen ja palveluiden kokoajina. Vertaalit ovat portaaleita,jotka on tarkoitettu tietylle erityisryhmille kuten K-12. Tällä alueella on paljonerilaisia uusia mahdollisuuksia, kun loppukäyttäjät haluavat vain heille kiinnosta-via asioita informaatiotulvan keskeltä. Vertaalien ideaa toteutetaan osittain laajo-jen portaalien profiloinnin kautta.

Liiketoimintamallit vaikuttavat oleellisesti eOpetuksen laatuun. Viteli ja Lavo-nen (2000) nostivat esiin kysymyksen pedagogisesta kehittämisestä todetessaan,että digitaalisen oppimisteollisuuden laajentuessa globaalisesti uhkana saattavatolla mekanistinen oppimiskäsitys ja uusien oppimisympäristöjen “tehokkaat stan-dardiratkaisut”, jotka eivät yleisyyden, yksinkertaisuuden yms. johdosta sovellukorkeatasoisen opetuksen ja syvällisen oppimisen toteuttamiseen. Tätä samaa prob-lematiikkaa pohditaan eri puolilla ja yritetään löytää ratkaisuja, joissa tulokselli-suus- ja vaikuttavuuskriteerit yhdentyvät.

Tuloksekas liiketoiminta edellyttää markkinoiden ymmärtämistä ja omien eri-tyisosaamisalueiden löytämistä. eOppimisen liiketoiminta edellyttää tulevaisuu-den ennakointia, asiakassegmentointia, markkinatutkimuksia, erityisosaamista javahvaa strategista suunnittelua. Laadukkaiden oppimisalustojen ja oppimateriaali-en tuottaminen edellyttää myös kytkentää tutkimus- ja kehittämistyöhön ja sopi-vien yhteistyökonsortioiden löytämistä.

Alalle tarvitaan liiketoimintamalleja, jotka ovat olleet tuntemattomia oppimis-teollisuuden alueella: kokonaisvaltaisia oppimispalvelutuotteita, ei vain yksittäisiäkursseja tai tutkintoja, oppimisportaaleja ja ekaupan järjestelmiä. Nämä vaativatomaa palkanmaksu- ja palkitsemisjärjestelmää ja myös jakelujärjestelmää, joihinperinteiset koulutusorganisaatiot eivät tällä hetkellä pysty vastaamaan. Muutamiamalleja tällaisista kokonaispalvelumalleista löytyy esim. Kanadasta, Australiasta jaUSA:sta, mutta näissäkin edelläkävijäorganisaatioissa edelleen etsitään toimivam-pia ratkaisuja ja tuotteita.

Suuret yritykset kuten Cisco ja Intel ovat rakentaneet oman organisaationsasisälle myös koulutuspalvelut. Myös nämä “mallien rakentajat” odottavat, ettävoisivat ostaa ulkopuolelta toimivat palvelut omalle koulutusjärjestelmälleen.


2.3.3 eOppimisen eri markkinasegmentit

eOppimisen tämän hetkiset kehittämisalueet kohdistuvat lähinnä neljään osa-alu-eeseen: koti, peruskoulutus, yliopistot/korkeakoulut ja yritykset (Canaccord Capi-tal, June 2000).

Koti

Aikuisväestö opiskelee entistä enemmän itsenäisesti työn ohella erilaisia asioita.Opiskelu voi olla joko systemaattista tutkinnon suorittamista tai harrastuspohjais-ta. Myös lasten ja nuorten tarpeisiin entistä enemmän tarvitaan erilaista digitaa-lista opiskelumateriaalia. Monet vanhemmat eivät ole esimerkiksi tyytyväisiä kou-lujen tarjoamiin opetussisältöihin ja etsivät tätä kautta uusia tapoja edistää las-tensa oppimista. Toisaalta erityiset rajoitukset koulutukseen osallistumiseen lisää-vät kysyntää. Perinteisesti tälle kohderyhmälle on julkaistu paljon CD-ROM-mate-riaalia ja tällä hetkellä digitaalisen oppimateriaalin tuottajat laajentavat tarjonta-ansa Internetin ja television kautta.

Peruskoulutus (K-12)

Lähes kaikissa teollistuneissa maissa on viimeisen viiden vuoden aikana kirjoitettuvaltakunnallinen tietoja viestintätekniikan strategia. Kehittämisstrategioissa onerityisesti keskitytty opetushenkilöstön osaamistason nostamiseen, oppimateriaa-lin tuottamiseen, teknisen saatavuuden varmistamiseen ja erilaisten portaalienrakentamiseen, joilla varmistetaan tiedottaminen ja aineistojen saatavuus. Näidenhankkeiden kautta on syntynyt useissa maissa erilaisia koulutusmateriaaleja sisäl-täviä sivustoja (www.edu.fi, www.schoolnet.ca, www.en.eun.org, www.skolverket.se).

Useimmissa maissa on todettu, että suurin puute tällä hetkellä on laadukkaistasisällöistä ja toisaalta pedagogisista toimintamalleista, joilla saataisiin aitoa lisäar-voa opetukseen. Hyviä tuloksia tuottaneita tietoja viestintätekniikan käytön ko-keiluja on monissa maissa, mutta ne eivät ole tuottaneet malleja, joilla kaikillemahdollistettaisiin tasavertaisesti uuden teknologian keinoin uusia oppimiskoke-muksia. Useimpien sisältöjen ja toimintatapojen yhteydessä ongelmaksi muotou-tuu skaalausongelma. Pienillä ryhmillä kokeilut onnistuvat, mutta laajennettaessatoimintaa tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa opetuksen järjestelyihin.

Tällä hetkellä eOppimisen kehittämiseen on paineita sekä oppilaitosten sisältäettä ulkoa. Tällä alueella palvelujen tuottamista säätelee hyvin paljon julkinenrahoitus ja hallitusten erilaiset ohjeet ja kehittämissuuntaukset.

Suomessa Opetushallitus on rakentamassa virtuaalikoulua peruskoulun, lukionja toisen asteen ammatillisen koulutuksen tarpeisiin. Erityisesti etälukiotoiminnallaon jo vakiintunut jalansija suomalaisessa koulutusverkossa ja toteutukset vaihtele-vat puhtaista Internet-kursseista televisio- ja radiototeutuksiin. Etälukion kauttaopiskelee vuosittain tuhansia opiskelijoita. Nämä kurssit ovat erittäin suosittujaaikuisopiskelijoiden piirissä.


Yliopistot/korkeakoulut

Eripuolilla tehdyt väestötieteelliset ennusteet kertovat, että entistä enemmän tar-vitaan hyviä asiantuntijoita, jotka vastaavat tietoyhteiskunnan haasteisiin. Yliopis-tollinen peruskoulutus ei anna vielä valmiuksia näihin taitoihin. Katsotaankin,että eOppimisen järjestelmien avulla saadaan nopeasti tuotettua näihin tarpeisiinkoulutusta. Perinteisen virtuaaliopetuksen rinnalle on siis kehittymässä aivan uu-denlaisia oppimistuotteita.

Erityisesti USA:ssa tähän alueeseen ollaan satsaamassa hyvinkin paljon voima-varoja. Vuonna 1999 siellä käytettiin 305 milj. USA:n dollaria etäopetuksen kehit-tämiseen, ja vuonna 2000 summaa lisättiin 70 miljoonalla dollarilla. Tänä vuonnamääräraha on kaksinkertaistettu edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2000 58prosenttia yliopistoista käytti etäopetusta yhtenä opetuksen muotona ja vuonna2002 yli 90 prosenttia yliopistoista pitää tätä merkittävänä opetusmuotona. Jou-kossa on runsaasti puhtaasti virtuaaliopetusta tarjoavia campuksia. On ennustettu,että kolmannes opiskelijoista vuonna 2003 opiskelee verkkokursseja.

Tähän asti tärkein sisältötuotantoalue Pohjois-Amerikassa on ollut tietotekniik-ka. Kuvassa 4 on kuvattu alueet, joiden sisältötuotantoon erityisesti ollaan panos-tamassa.

Kuva 4. Aihealueet, joille virtuaaliopetusmateriaalia erityisesti tuotetaan, osuus tuotannostaprosentteina (Cannacord Capital, 2000)

Myös Suomessa virtuaaliyliopiston ja virtuaaliammattikorkeakoulun rakentamiseenon sidottu runsaasti aineellisia ja henkisiä voimavaroja. Tavoitteet ovat hyvin sa-mansuuntaisia kuin USA:ssa, mutta muutamat tavoitteet ovat jopa kunnianhimoi-sempia, koska kaikkien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi tarjota opiske-lijoilleen vaihtoehtoisesti myös virtuaaliopintoja. Suomessa virtuaalitoteutukset ovattoimivien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tarjontaa, meille ei perusteta eril-lisiä virtuaalisia korkeakouluja.

Sosiologia

Englanti

Psykologia

Tekniikka

Luonnontieteet

Terveydenhoito

Matematiikka

Tietotekniikka

Pedagogiikka

Liiketoiminta

0 5 10 15 20 25 %


Yritykset

Monissa yrityksissä erityisesti tietoja viestintätekniikan taitojen puuttuminen onlisännyt eOppimisen menetelmien käyttämistä henkilöstökoulutuksessa. Myös glo-baali kilpailu ja taloudelliset seikat ja www-pohjaisten ratkaisujen houkuttelevuusovat viime vuosina juuri tällä asiakassegmentillä lisänneet koulutustarjontaa jakysyntää. Mukavuus, taloudellinen tehokkuus ja vaikuttavuus ovat kolme tärkeintäsyytä kehittää henkilöstökoulutuksen sisältöjä ja palveluja. Lisäksi langaton aika-kausi ja laajakaistayhteyksien käyttö ovat nykyaikaa, jolloin sekä yksilöt että orga-nisaatiot voivat merkittävästi laajentuneiden yhteyksien kautta päästä informaati-on lähteille kotoa, työpaikoilta, kouluista – kaikkialta. Useat henkilöstön koulutta-jat ja teknologian asiantuntijat työskentelevät yhdessä luodakseen eOppimisenmenetelmiä ja standardeja, jotka tekevät mahdolliseksi sisällön helpon uudelleenkäytön, yhdistelemisen ja siirtämisen yksilöiden, instituutioiden ja maiden välillä.

Kanadassa tehdyssä yritystutkimuksessa (Bloom 2000) todettiin, että 91 pro-senttia haastatelluista yrityksistä pitivät eOppimisen menetelmiä tehokkaina javain kolme prosenttia suhtautuivat kielteisesti menetelmään. Samassa tutkimuk-sessa selvitettiin työnantajien ja työntekijöiden suhtautumista eOppimiseen. Tutki-muksessa havaittiin seuraavia etuja ja haasteita:

Työnantajien näkökulmia:1. syntyy kustannussäästöjä (mm. matkakustannukset, ajansäästö)2. luo joustavuutta (räätälöityä sisältöjä, nopeasti ja helposti toteutettavia)3. linkittyy työtehtäviin (oppimistehtävät lähtevät työpaikan ongelmista, työpai-

kan koneet ja ohjelmat käytössä)4. parantaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä (joustavat opetus- ja oppimisjärjestelyt

rohkaisevat tiedon jakamiseen ja kokemusten vaihtoon)5. yhdessäoppiminen pakottaa kunkin osallistujan arvioimaan omaa osaamistaan

ja miettimään lisäopiskelutarpeita suhteessa yrityksessä vaadittavaan osaami-seen

6. motivoi opiskelijaa7. lisää oppimistehokkuutta (opitut asiat siirtyvät työkäytänteiksi).

Työntekijöiden näkökulmia:1. luova kontrolli oppimiseen (yksilöllinen etenemismahdollisuus ja yksilöllinen

palaute)2. oppimisalueet fokusoituivat (sisällön voi valita henkilökohtaisista tarpeista läh-

tien ja itse pystyi määrittelemään ajan, minkä käyttää kunkin sisällön opiske-luun)

3. oman osaamisen arvo nousee (työnantajat palkitsevat osaamisen lisäansioilla)4. lisää itsetuntemusta ja työtyytyväisyyttä5. lisää työn tuottavuutta6. saavutukset opitaan tunnistamaan7. lisää työturvallisuutta8. lisää eOsaamista.


Ongelmia, joihin on vastattava jatkokehittämisessä1. ajan, rahan ja tuen puute (yksilöllinen eteneminen vaatii tukea opiskelulle, kai-

kissa organisaatioissa ei ole riittävästi resursseja henkilöstön koulutukseen eikämyöskään teknisiä valmiuksia)

2. teknologiset ja systemaattiset rajoitukset (tarvitaan yhteensopivia koneita jaohjelmia sekä riittävästi ihmisiä, jotka pitävät opiskeluaineistot ajan tasalla)

3. monille tietokoneet ja oppimisympäristöt ovat vielä liian vaikeita käyttää4. oppimistuloksia ei ole arvioitu riittävästi (vertailut muihin opetusmenetelmiin

puuttuvat)5. muutosvastarinta (kokemukset ristiriitaisia, hyötyä ei heti nähdä eikä investoi-

da riittävästi kehitykseen)6. suunnittelun puute (strateginen suunnittelu puuttuu, yhteistyö ja sitoutumi-

nen eri vaikuttajien välillä puutteellista - koulutus ei kohdistukaan juuri oikei-siin kohteisiin)

7. kommunikaation puute (työantajat ja työntekijät eivät tarpeeksi mieti yhdessäratkaisuja)

8. johtamisen puute (hyvät esimerkit ja johdon sitoutuminen puuttuvat)9. oppijoiden vastustus (aikuiset vastustavat uusia menetelmiä, pelätään muutos-

ta työssä).

eOppiminen on voimakkaassa murroksessa kaikissa teollisissa maissa. Oppimisenmaailmassa kohtaavat tänään vanhat traditiot ja uudet teknologiat, edellinen jaseuraava sukupolvi sekä yhteiskunnan perusarvot ja uudet tuulet. Tietoverkot sekäkiinteät että langattomat mahdollistavat informaation välittämisen yhä kasvavillanopeuksilla. Mutta informaatiolla ei ole merkitystä, jollei sitä kohdata, jollei silleanneta merkitystä. Uusi teknologia mahdollistaa informaation tavoittamisen en-tistä moninaisemmassa muodossa (näkö, kuulo, tunto), mutta kuinka hyvin tekno-logia mahdollistaa yhteistoiminnan ihmisten välillä yhteisen informaatiomateriaa-lin kanssa Mitä oppimisen osa-alueita on järkevää toteuttaa ajasta ja paikastariippumatta? Miten se tulisi tapahtua? Millainen virtuaalimateriaali ja virtuaaliym-päristö parantaa oppimista ja lisää taitoja? Millaisilla toiminnan muodoilla todel-lista oppimista tapahtuu? Millaisilla virtuaaliratkaisuilla oppija todella käsittelee jamuokkaa tietoa niin, että tieto saa dynaamisen, tekemistä ja toimintaa ilmentävänluonteen?

Ihmisen luontainen uteliaisuus etsii noihin kysymyksiin vastauksia ja varmaantulee löytämään monia eri vaihtoehtoja aikojen kuluessa. Varmalta näyttää se, ettäkeskustelu e- ja mOppimisen ympärillä ei tule vähenemään, sillä ne ovat osananiitä perusprosesseja, joita tarvitsemme uuden oppimiseen ja sen siirtämiseen seu-raaville sukupolville.

27VIRTUAALISEN TAITOKOULUN LÄHTÖKOHTIA JA KÄSITTEISTÖÄ

3

3.1 Koulutusjärjestelmäammattitaidon tuottajana

Ammatillinen kasvu ja taitojen kehittyminen on jatkuvaa oppimisprosessia. Yksilöhankkii elämänuransa aikana tietoja, taitoja ja kykyjä, joilla hän voi vastata am-mattitaitovaatimuksiin. Ajalle on tunnusomaista elinikäinen oppiminen ja ihmiset,jotka ovat sitoutuneet jatkuvaan oppimiseen, ennakoivat jo ajoissa osaamistarpeetja välttävät osaamisaukkoja opiskelemalla koko ajan uusia tietoja ja taitoja.

3.1.1 Toisen asteen ammatillinen koulutus

Laissa on määritelty ammatilliselle koulutukselle seuraavat tavoitteet:

“Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammatti-taidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäi-sen ammatin harjoittamiseen. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukeaopiskelijoiden kehittymistä hyviksi ja tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksisekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten ja persoonallisuudenmonipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukeaelinikäistä oppimista” (Laki 630/1998 ammatillisesta koulutuksesta.)

Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ammatillisten perustutkintojen ontuotettava ammattialalla toimimisen kannalta riittävä, laaja-alainen osaaminen,tiedot ja taidot sekä erikoistava ammattitaito yhdellä tutkinnon tarkoittamallaerikoistumisalalla. Toisen asteen ammatillinen koulutus sisältää seitsemän eri kou-lutusalaa (luonnonvara-ala, tekniikan ja liikenteen ala, kaupan ja hallinnon ala,matkailu, ravitsemus- ja talousala, sosiaali- ja terveysala, kulttuuriala ja vapaa-aika ja liikunta-ala). Ammatillisia perustutkintoja on eri koulutusaloilla yhteensä75.

VIRTUAALISEN TAITOKOULUNLÄHTÖKOHTIAJA KÄSITTEISTÖÄ


Opetussuunnitelman perusteissa ilmaistaan tutkinnon saamiseksi edellytettä-vä osaaminen niin, että tieto näkyy osaamisena, toimintana. Kannanotto eroaaaikaisemmasta käytännöstä ja korostaa toimintaa, työprosessin kokonaisuuden hal-lintaa ja työn kehittämisen taitoa. Ammattitaidon erottamattomina osina, tilanne-ja ammattispesifisti on osattava myös ns. kaikille aloille yhteiset painotukset jaydinosaamisen alueet, joita kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa ja eri maiden kou-lutuspoliittisissa kannanotoissa nimitetään tavallisesti avain- tai ydintaidoiksi sekämetataidoiksi. Kyse on yleisistä ajattelun taidoista, jotka ovat periaatteessa siirret-tävissä muihinkin työtehtäviin, mutta joita kuitenkin opitaan luontevimmin kussa-kin kontekstissa ja situaatiossa (esimerkiksi ongelmanratkaisu, luovuus, vuorovai-kutus).

Uutta opetussuunnitelmissa on, että kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin onsisällytetty 20 opintoviikon laajuinen työssäoppimisen jakso. Aikaisemmin tämäosio kuului vain muutamiin perustutkintoihin ja jaksosta käytettiin nimitystä työ-harjoittelu. Muuttamalla työharjoittelu työssäoppimiseksi on haluttu kuvata, ettätyöpaikoilla tapahtuva oppiminen on kiinteä osa ammatillista koulutusta ja senjärjestäminen toteuttaminen vaatii aivan uudenlaista vuoropuhelua koulutuksenjärjestäjien, oppilaitosten ja työpaikkojen välillä sekä panostusta opettajien ja työ-paikkaohjaajien koulutukseen.

Miten virtuaaliset ratkaisut soveltuvat nuorten toisen asteen ammatillisen kou-lutuksen toteutukseen? Opetushallituksen koordinoimassa virtuaalikoulu projektis-sa (http://www.edu.fi) yhtenä osa-alueena on ammatillisen koulutuksen virtuaali-ratkaisujen kehittäminen. Meneillään on useita eri ammattialoille liittyviä kehittä-mishankkeita ja monissa luodaan toimintamalleja erityisesti työssäoppimisen alu-eelle. Myös etälukion käyttöön valmistettu virtuaalinen oppimateriaali soveltuuammattiin opiskeleville.

Opetushallituksen rahoittamassa ja Tampereen yliopiston ja Hämeen ammatti-korkeakoulun VETO–projektissa teemana on ammatillisen koulutuksen verkkope-dagogiikka ja työssäoppiminen. Projektin väliraportissa tutkijat ovat todenneet,että keskeinen ongelma ammatillisen koulutuksen virtuaalitoteutuksissa on tieto-ja viestintätekniikan soveltaminen oppimisprosessin tukemiseen ja edistämiseen.Opettajat ilmoittavat keskeisiksi syiksi tietoja viestintätekniikan vähäiselle ope-tuskäytölle ajan puutteen, pedagogisen tuen puutteen sekä verkkopedagogisten jatieto- ja viestintäteknisten taitojen vähäisyyden. Usein tähän yhdistyvät opetusra-kenteelliset ongelmat, kuten opetustilojen soveltumattomuus virtuaaliopetuksentoteutukseen ja opiskelijaryhmien heterogeenisuus.

Ammatillisen koulutuksen osalta opetuksen järjestäminen on yleiskoulua jakorkeakouluja monimuotoisempi. Ammatillisesta koulutuksesta on sen koulutus-alojen moninaisuuden vuoksi vaikea luoda yleiskuvaa ja esittää yhteenvetoja.Laajoissakin kansallisissa ja kansainvälisissä tietoja viestintätekniikan opetuskäyt-töselvityksissä on ammatillinen koulutus jäänyt vähemmälle huomiolle. Yleisenähavaintona on esitetty (Sinko & Lehtinen 1998), että määrällisesti ammatillisessakoulutuksessa on laitteita ja teknologiaa usein riittävästi, mutta niiden käyttöammatillisten tietojen ja taitojen kehittämisen ja työelämässä menestymisen kan-


nalta on puutteellista. Opettajien osaamistaso vaihtelee myös huomattavasti jasuhtautuminen tietoja viestintätekniikan opetuskäyttöön on usein varauksellista.Paljon on myös hyviä toimintatapoja ja kokeiluja, jotka kuitenkin usein jäävätpaikallisiksi, eivätkä skaalaudu ammatillisen koulutuksen koko kentälle. Tarve verk-kopedagogiikan kehittämiselle ammatillisessa koulutuksessa on ilmeinen.

3.1.2 Ammattikorkeakoulut ja yliopistot

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa ylintä opetusta Suo-messa.

“Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä jataiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekäkasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa” (Yliopistolaki(645/97.)

“Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena ontyöelämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaatarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijateh-tävissä toimimista varten” (Laki ammattikorkeakouluopinnoista 255/1995.)

Useimpiin yliopistotutkintoihin ja kaikkiin ammattikorkeakoulututkintoihin osanakuuluvat työharjoittelujaksot. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen täydennys-koulutuslaitoksilla on erittäin merkittävä rooli yritysten henkilöstön jatko- ja täy-dennyskoulutuksen tarjoajina.

Virtuaaliopetus on yksi tärkeimmistä kehittämisalueista sekä yliopistoissa ettäammattikorkeakouluissa. Kummallekin alueelle kehitetään virtuaalitoteutuksia jakehittämishankkeiden välillä on myös paljon yhteistyötä. Tavoitteena on monipuo-listaa ja monimuotoistaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoja tekemällä mah-dolliseksi opiskelu myös tietoverkkojen välityksellä. Ajan ja paikan rajoitusten lie-ventyessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on kyettävä muokkaamaan toi-mintatapojaan ja opintotarjontaansa sellaiseksi, että joustavat opiskeluratkaisut jauseankin tarjoajan opinnoista koostuvat opintokokonaisuudet käyvät mahdollisik-si. Siten voidaan paremmin sovittaa yhteen opiskelijan, akateemisen maailman jatyöelämän tarpeita. Opetusta uusimalla vastataan kansallisiin ja kansainvälisiinosaamisen haasteisiin. Lisätietoja hankkeista löytyy osoitteista http://www.virtuaaliyliopisto.fi, http://www.tpu.fi/virtuaaliamk.

Virtuaaliopetusta on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa kehitetty jo useam-man vuoden ajan. Seuraavassa muutamia osoitteita, joilta löytyy virtuaaliopetus-tarjontaa:• Helsingin yliopiston avoin yliopisto (http://www.avoinyliopisto.fi/)• Avoin ammattikorkeakoulu AVERKO (http://averko.cop.fi)


• Luotsihanke (http://www.palmenia.helsinki.fi/opintoluotsi/index.html). Tässähankkeessa kehitetään kaikkien suomalaisten käyttöön tarkoitettua opiskeluntieto- ja neuvontapalvelua. Opintoluotsi tukee kansalaisten koulutusratkaisujaja madaltaa kynnystä opiskeluun tarjoamalla helposti saavutettavaa, luotetta-vaa ja kattavaa koulutustietoa ja -neuvontaa.

3.1.3 Ammatillinen aikuiskoulutus - näyttötutkinnot

Näyttökokeilla suoritettavat tutkinnot ovat lähteneet aikuisväestön tarpeista. Ai-kuisten ammatillisessa lisäkoulutuksessa on tapahtunut kaksi merkittävää muutos-ta: ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen valikoima on nopeasti kasva-nut, ja ne kiinnostavat työelämässä toimivia. Työssä opittua voidaan suorittaanäyttöinä ja näin saada tutkinto.

“Ammatillisella aikuiskoulutuksella tarkoitetaan ammattitaidon hankkimis-tavasta riippumattomia, näyttötutkintoina suoritettavia ammatillisia perus-tutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja samoin kuin niihinvalmistavaa koulutusta sekä muuta kuin näyttötutkintoon valmistavaaammatillista lisäkoulutusta” (630/1998 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuk-sesta.)

Näyttökokeilla suoritetut tutkinnot vastaavat senhetkistä työelämän osaamisenvaatimustasoa. Näyttötutkintoihin ei ole ikä-, pohjakoulutus- tai työkokemusvaa-timuksia. Tutkintoihin voivat osallistua kaikki ammattitaitoiset henkilöt, joilla ontutkintovaatimusten mukainen ammattitaito. Ammatilliset oppilaitokset ja aikuis-koulutuskeskukset järjestävät näyttökokeisiin valmentavaa koulutusta. Useimmatkokeiden suorittajat osallistuvat tutkintoon valmentavaan koulutukseen, koska kir-jallisesti mitattavat tietopuoliset osiot edellyttävät yleensä ohjattua valmentautu-mista. Varsinainen näyttökoe muodostuu useammasta osasuorituksesta ja niihinliittyvistä kirjallisista osioista. Näyttökokeet pyritään suorittamaan työelämässätodellisissa tilanteissa, mutta aina kaikille ei ole mahdollista järjestää todellistatyösuoritusta ja kokeet järjestetään oppilaitoksissa. kokeita valvovat ja järjestävätniitä varten nimetyt alakohtaiset tutkintotoimikunnat. Toimikuntiin kuuluu sekätyöelämän edustajia että opettajia. Näyttötutkintojen määrä on lisääntymässä jatoiminta sitoo entistä enemmän työelämän edustajia ja opettajia tutkintojen jär-jestämiseen, mutta näyttökokeet mahdollistavat näin myös vuorovaikutuksen kou-lutuksen ja työelämän välillä.

Virtuaalitoteutusten kehittämisessä ollaan samassa tilanteessa kuin nuortenammatillisessa koulutuksessa. Alueella on monia mielenkiintoisia kokeiluja ja esim.AEL kokeilee näyttötutkintojen suorittamista verkossa. Virtuaalitoteutukset antai-sivat opiskelijoille mahdollisuuden valmentavaan koulutukseen ajasta ja paikastariippumattomasti ja erilaisilla työnkuvauksilla multimedian avulla saataisiin au-tenttisia malleja erilaisista työssä tarvittavista taidoista.


3.1.4 Oppisopimuskoulutus

Oppisopimuskoulutus lienee vanhin ammatillisen koulutuksen muoto: oppipoika-,kisälli- ja mestarijärjestelmä. Nykyinen oppisopimuskoulutus on sekä nuorille ettäaikuisille soveltuva tapa hankkia ammattitaito ja suorittaa perus-, ammatti- taierikoisammattitutkinto työn ohessa. Periaatteessa kaikki ammatilliset perustutkin-not voidaan suorittaa oppisopimuskoulutuksina. Kaupan ja hallinnon ja sosiaali- jaterveysalan tutkinnot ovat yleisimpiä oppisopimustutkintoja.

“Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan välillä tehtyynkirjalliseen oppisopimukseen. Koulutuksen järjestäjä päättää järjestetäänköoppisopimuskoulutus tutkintoon johtavana vai näyttötutkinnon suorittami-seen valmistavana koulutuksena. Oppisopimuksesta tulee käydä ilmi sopi-muksen voimassaoloaika, koeajan pituus, tutkinto, joka oppisopimuskoulu-tuksena suoritetaan tai johon oppisopimuskoulutus valmistaa sekä opiskeli-jan palkkauksen perusteet.

Oppisopimukseen tulee liittää opiskelijan henkilökohtainen opiskeluohjelma, jostailmenevät:

1) suoritettava tutkinto, opetuksessa noudatettava opetussuunnitelman tai näyt-tötutkinnon peruste sekä tutkinnon laajuus

2) keskeiset työtehtävät3) koulutukseen sisältyvä tietopuolinen opetus4) tietopuolisten opintojen ajoittuminen koulutusajalle5) vastuulliset kouluttajat sekä6) muut opintojen järjestämisen kannalta tarpeelliset seikat

Opiskeluohjelmassa on otettava huomioon ja luettava hyväksi opiskelijan aikai-sempi koulutus ja työkokemus. Opiskeluohjelman laativat yhdessä opiskelija, työn-antaja ja koulutuksen järjestäjä siten, että se on liitettävissä oppisopimukseensopimusta hyväksyttäessä.Oppisopimuskoulutuksessa työnantajalle maksetaan työpaikalla tapahtuvan koulu-tuksen järjestämistä varten korvausta sen mukaan mitä koulutuksesta arvioidaantyönantajalle aiheutuvan kustannuksia. Kustannuksia arvioitaessa otetaan huomi-oon koulutusala, suoritettava tutkinto sekä opiskelijan kokemus ja opintojen vaihe.(Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998.)

Aikuisten oppisopimuskoulutus on lisännyt suosiotaan erityisesti työelämässätoimivien aikuisten ammattitaidon päivittämisen muotona. Tietokone on ajatuk-sellisesti hyvin sopiva väline yhteydenpitoon ja on erittäin hyvä menetelmä, jollavoidaan tukea pk-yrityksiä virtuaalisen työssä oppimisen ohjaamisen järjestämi-sessä. Virtuaalisten sovellusten mahdollisuuksia - virtuaalista oppisopimuskoulu-tusta - on varmaankin tarpeen kehittää eri ammattiryhmien ja erityisesti pk-yritysten kannalta. Nykyään yrittäjä voi myös itse solmia oppisopimuksen, jolla


halutaan tukea erityisen hankalasti täydennyskoulutettavan ryhmän, yksinään yrit-tävän tai ammattia harjoittavan ihmisen koulutukseen pääsyä.

3.1.5 Työvoimapoliittinen koulutus

Työvoimapoliittinen koulutus on työhallinnon rahoittamaa koulutusta, joka onopiskelijoille maksutonta. Työvoimakoulutus on ensi sijassa suunniteltu työttömilletyönhakijoille sekä työttömiksi joutuville 20 vuotta täyttäneille henkilöille. Koulu-tuksen tavoitteena on tuottaa ammattitaito työelämän tehtäviin. Siksi se on mo-nipuolista ja käytännönläheistä ja siihen sisältyy useimmiten työharjoittelua. Työ-voimakoulutusta järjestetään ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa, muissa am-matillisissa oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Sitä voivat järjestää myös yksityisetkoulutuksen järjestäjät.

Työvoimakoulutukseen haetaan aina työvoimatoimiston kautta, joten työvoi-matoimisto tekee opiskelijavalinnat. Opiskelijat voivat saada koulutuksen ajaltatyöttömyysturvaa vastaavaa päivärahaa. Työvoimakoulutukseen suunnatut määrä-rahat ovat vähentyneet, ja koulutus on entistä enemmän kytketty työnantajienkanssa yhteistyössä järjestettävään koulutukseen niin, että koulutukseen osallistu-valla on jo tiedossa työpaikka, jonne hän koulutuksen jälkeen sijoittuu töihin jamissä hän voi myös suorittaa opiskeluajan harjoittelun.

Työvoimapoliittista koulutusta on myös osittain järjestetty virtuaalitoteutuksi-na. Kokemukset ja tulokset ovat hyvin vaihtelevia. Työvoimapoliittiseen koulutuk-seen osallistuvien elämänkokemukset ja oppimiskokemukset ovat hyvin vaihtele-via. Opetusmenetelmien tulisi olla itsetuntoa kohottavia ja oppimismotivaatiotalisääviä. Tieto- ja viestintätekniikan sovellukset mahdollistavat uudenlaisia lähes-tymistapoja opettamiseen. Tällä alueella on vain tehty hyvin vähän innovaatioitatähän asti.

3.1.6 Henkilöstön koulutus

Yhteiskunnan ammatilliseen lisäkoulutukseen ohjattu raha ja muut resurssit onlähivuosina suunnattu pääasiassa vain tutkintotavoitteiseen koulutuksiin ja näyt-tötutkintoihin. Muu yritysten henkilöstökoulutuksen tukeminen on ollut olennai-sesti vähäisempää. Tämä jääkin kunkin yrityksen tehtäväksi.

Suurten yritysten ostama täydennyskoulutus palvelee yrityksen välittömämpääintressiä ja on useimmiten täsmäkoulutusta tiettyyn tarpeeseen ja tehtävään. Sil-loin tiedon ja taidon saavuttamiseen sopivan ajan ja hinnan määrittelee maksaja,ei koulutuspoliittinen, hitaammin liikkuva instrumentti. Tutkintoon johtavan kou-lutuksen keskeisiä piirteitä ovat pitkäkestoisuus ja tavoitteellisuus, jolloin yrityksenhenkilöstön samanaikaista tutkintojen suorittamista voidaan parhaimmillaan tu-kea virtuaalisesti sekä yksilön että työyhteisön tavoitteiden kannalta. Tärkeänähaasteena on järjestää oppiminen niin että se samalla liittyy työhön, työn todelli-siin ongelmiin (Problem Based Learning, Tutkiva oppiminen), työn tavoitteisiin ja


tuloksiin sekä työssä kehittymiseen. Esimerkiksi kokemukset keinotekoisista tiimi-työn simulaatio-ohjelmista eivät ole kovin hyviä: opiskelu on luontevinta ja opittusiirtyy parhaiten, kun se tapahtuu todellisessa tilanteessaan.

Ruohotie (2000) on kuvannut työn rakennetta ja todennut, että nykyisissätyöyhteisöissä työryhmät muodostuvat entistä enemmän prosessin (esim. tuoteke-hittelyn) ympärille, eikä niinkään spesifien tehtävien ympärille. Prosessitiimit edel-lyttävät monipuolista osaamista ja taitopohjan laajentamista. Näissä monitaitoisis-sa ryhmissä on toisiaan täydentävää ja päällekkäistä osaamista. Työ ei enää myös-kään ei tapahdu vain organisaation sisällä, vaan prosessiin voidaan ottaa jäseniäulkopuolelta, esimerkiksi asiakkaita ja alihankkijoita. Tällainen toiminta muuttaaperinteisiä toimenkuvia ja vaatii myös henkilöstön täydennyskoulutukselta uuden-laisia toimintamuotoja. Työhön integroituvan oppimisen muodot voidaan tiivistääkuuteen luokkaan:

1) oppiminen tarkkailemalla tekemistä ja analysoimalla virheitä2) oppiminen vuorovaikutuksessa muiden kanssa3) oppiminen muodollisessa koulutuksessa4) oppiminen muita kouluttamalla ja opastamalla5) oppiminen tasavertaiseen suunnitteluun osallistumalla6) oppimalla laadunvarmistuksen yhteydessä (Ruohotie 2000, Vaherva 1998).

Näitä oppimismuotoja on jo nyt muutettu henkilöstönkoulutuksen alueella virtu-aalimuotoon. Muodollisen koulutuksen toteutukset lienevät yleisimpiä, joissa verk-kokursseina toteutetaan tiettyjä kokonaisuuksia oppimistehtäviä läpikäyden. Esi-merkiksi Masa-Yardsin telakalla Turussa on virtuaalitoteutuksena yhdistetty edellämainittuja kuutta oppimisen muotoa. Työprosesseja on lähdetty mallintamaan ku-vaamalla työsuorituksia digitaalikameralla. Samalla on työ myös kuvattu vaihevaiheelta kirjallisena työprosessina.

Dokumenttien avulla työsuoritusta on tehty näkyväksi ja samalla on mahdollis-tettu keskustelu eri työnvaiheista. Keskustelua ovat käyneet prosessiin osallistuvatkokeneemmat työntekijät ja vasta työtään aloittavat “oppipojat”. Kuvat ja työpro-sessin kirjallinen selvitys ovat auttaneet löytämään virhesuoritukset työstä, etsi-mään uusia toimintamuotoja ja tuoneet tullessaan jopa aivan uusia innovaatioita.Kehittämistyön tuloksena työ on tullut mielekkäämmäksi, työolosuhteet ovat pa-rantuneet fyysisesti ja henkisesti ja työntekijöiden ammatillinen arvostus on ko-honnut. Tulokset syntyvät tiimin toiminnan kautta eivätkä yksilösuorituksina. Työmyös toteutetaan kokonaisvaltaisesti eikä ositettuna. Hankkeen lähtökohtana onollut työstä ja sen tekemisestä liikkeelle lähteminen ja tätä kautta tietoteknisten javirtuaaliratkaisujen kehittäminen. Virtuaalitoteutus ei ole ollut itsetarkoitus, päin-vastoin se toimii apuvälineenä työtä kuvattaessa ja kehitettäessä.

Virtuaalisen taitokoulun rajausta tehtäessä onkin huomioitava sekä yhteiskun-tapoliittinen tasa-arvoisen ja humaanin työelämän ihanne että yritysten ensisijai-nen pyrkimys kannattavaan toimintaan osaavan ja ammattitaitoaan jatkuvastipäivittävän henkilöstön avulla. Tekniikka ei saisi olla kehittämisen ensisijainenlähtökohta.


3.2 Oppiminen ja taidot

Ruohotie (2000) on käynyt läpi erilaisia tutkimuksia, joissa on selvitetty työelä-mässä tarvittavia valmiuksia. Työelämässä tarvittavia yleisiä valmiuksia (liite 2)ovat seuraavat:

1. elämänhallintavalmiudet2. kommunikointivalmiudet3. ihmisten ja tehtävien johtaminen4. innovaatioiden ja muutosten vauhdittaminen.

Koulutuksen tuottamien taitojen ja työllistymisen edellytysten välillä on havaitta-vissa selvä kuilu, ja edellä mainituista välttämättömimmistä taidoista on enitenpuutetta. Kommunikointitaito ja elämänhallintataito ovat edellytyksiä taidolle johtaaihmisiä/tehtäviä ja taidolle vauhdittaa innovaatiotoimintaa ja muutosta. Jokainenon vastuussa omien ammattitaitojen ja osaamisen jatkuvasta kehittämisestä. Ih-misten tulee soveltaa joustavasti osaamistaan ja kyetä yhteistyöhön, jossa voisyntyä uusia osaamisen yhdistelmiä, so. kollektiivista osaamista.

Koulutuksen keskeisen tehtävän tulisi olla itsearvostuksen ja itsetuntemuksenkehittäminen. Monia taitoja ei opeteta – ne kehittyvät siinä määrin kuin oppimis-ympäristö antaa siihen mahdollisuuden ja palkitsee niiden harjoittelusta. Oppimis-ympäristöjä kehittämällä voidaan edistää myös spesifisten työtaitojen oppimista.Naisten ja miesten välillä näyttää olevan eroja taitojen kehittymisessä.

Ihmiset oppivat suurimman osan osaamisvarannostaan arkielämän tilanteissa,kuten vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, tarkkailemalla toimintaansa ja analy-soimalla virheitä, osallistumalla yhteistoiminnalliseen suunnitteluun ja laadunke-hittämiseen sekä ohjaamalla ja kouluttamalla toisia. Ammatillista kehittymistä voi-daan kuvata kehämallilla: kriittinen reflektio, itseohjautuva ja uudistuva oppimi-nen, jotka seuraavat syklisesti toisiaan. Tästä syklistä puolestaan seuraa yksilönmuutos, organisaatiotason muutos ja pidemmällä aikavälillä koko työelämän muu-tos. Oppimiskäsitykseen liittyy tällöin seuraavat elementit:

• konstruktiivisuus (osaamisen rakentuminen vanhan tietämyksen varaan)• opiskelijan aktiivisuus ja sitoutuminen oppimiseen• yhteistoiminnallisuus (sosiaalisella vuorovaikutuksella on oleellinen osa oppi-

misessa)• intentionaalisuus (tavoitteellinen toiminta)• kontekstuaalisuus (työpaikan tilanteisiin liittyvät oppimistapahtumat)• siirtovaikutus (opitun soveltamisvalmiudet myös muihin tilanteisiin)• reflektiivisyys (jatkuva itsensä tarkkailu oppijana).

Taito-käsitteen määrittely mahdollistaa myös sukupuolittain eriytyneen tarkaste-lun. Yhä useammassa ammatissa välttämätöntä osaamista ovat vuorovaikutus, arvo-


ja tunneosaaminen, sosiaaliset taidot, jotka muutama vuosikymmen sitten tulkit-tiin vähempiarvoisiksi varsinaisen ammattitaidon rinnalla. Tällä hetkellä ammatilli-set opettajat ja työhönottajat käyvät kiinnostavaa keskustelua siitä, ovatko työ-hönottoilmoituksissa kuulutetut sosiaaliset taiturit sittenkään halukkaita tekemäänammattien kovan ytimen edellyttämää käytännön työtä ja ollaanko metataitojenliialla korostamisella jo hukkaamassa todellista käytännön osaamista ja siihenkouluttamista. Viimeisin terävä kannanotto otettiin Säätytalolla työministeriöntietoyhteiskuntaseminaarissa. Teknistä ammattikorkeakoulukoulusta johtava reh-tori kysyi, kuinka moni yleisöstä ottaisi kotiinsa tuntitaksalla remonttimiehen, jollaon loistavat vuorovaikutustaidot, vaikka käytännön työtaidoissa on merkittäviäpuutteita. Yhtään kättä ei noussut. Esimerkki voi naurattaa, vaikka tarkoitus onmuistuttaa virtuaalisen taitokoulun keskeisimmästä tehtävästä, substanssiosaami-sen päivittämisestä osittain tai kokonaan virtuaalisen opetuksen avulla. Tämä eikuitenkaan ole joko tai asia, vaan tarvitaan eri taitojen monipuolista oppimista.Parhaimmillaan virtuaalitoteutuksiin on sisäänrakennettu oppimistehtäviä, palau-tejärjestelmiä ja työskentelytapoja, jotka koko ajan kehittävät työelämässä tarvit-tavia yleisiä valmiuksia.

3.3 Virtuaalisuus ja ammattitaito

Tietokone oli alun perin on/ei-muotoista dataa, “tietoa” ja sen tehokasta levittä-mistä varten. Taito, osaaminen on tekemistä, aikaan saamista, teoreettisen tiedonkäyttöä käytännön toiminnassa. Taidon teoriapitoisuus vaihtelee, ja siihen liittyymyös taitavuuden paradoksi. Taitava, rutinoitunut työntekijä ei enää osaa välttä-mättä itse eritellä toimintaansa ja sen taustalla olevaa ajattelua; hiljaisen tiedontekee näkyväksi vasta sen jäsentäminen toiselle ihmiselle puheessa tai esimerkiksityöpäiväkirjan pito. Sen jälkeen ammattitaidosta voidaan keskustella, sitä voidaanreflektoida ja se voidaan siirtää toiselle ihmiselle. Tietokone mahdollistaa työstäkirjoittamisen, työsuorituksen kuvaamisen ja välittämisen toisille. Mikä saisi tämäntapahtumaan oppimisen reaalimaailmassa? Miksi mestari haluaisi opettaa käytän-nön ammattitaitonsa virtuaalisen keskustelupalstan kautta kisällilleen työelämäs-sä, jos eivät esimerkiksi kaikki tutkijakoulutuspilottien akateemiset jäsenet välitäviestejä sen välityksellä ilman jatkuvaa ohjausta? Onko virtuaalisuus oikea vaihto-ehto nykyisille toimintatavoille vai pitäisikö virtuaalimaailman tuottaa uusia toi-mintamuotoja, uusia innovatiivisia oppimisen menetelmiä, jotka vauhdittaisivatinnovaatioita ja oppimista?

Käytännön ammatit, ammattikasvatus ja taito-käsitteen tulkinta elävät kiin-nostavaa aikaa. Ammattien sisältö muuttuu tietotekniikan tulon myötä niin, ettäyhä suurempi monista käytännön ammateistakin suunnitellaan tai myös toteute-taan tietotekniikan avulla. Työhön liittyvä viestintä ja kommunikaatio siirtyvät


tietotekniseksi. Tietotekniikan ja muun korkean teknologian tulo työelämään onvaikuttanut ammattien ja työn ammattitaito- ja osaamisvaatimuksiin, mutta vai-kutus ei ole yksiselitteinen eikä yksinkertaistettavissa vain vaatimustason nousuksi.Pikemminkin on kyse ammattien ammattitaitovaatimusten polarisaatiosta ja vä-häistä ammattitaitoa vaativien tehtävien vähenemisestä.

Onko näissä tehtävissä toiminut työvoima uudelleenkoulutettavissa vaativam-piin työtehtäviin? Mitä lisäarvoa virtuaalisuudella tähän on? Suhtautuminen eOp-pimisen mahdollisuuteen vaihtelee varmasti myös sen mukaan, miten suuren osantyön sisällöstä tietotekniikan sovellukset muodostavat. Jos työ jo suurimaksi osaksitehdään tietokoneella, onko mahdollisuus päivittää ammattitaitoaan sen avullaluontevaa vai pikemminkin vastenmielistä ja muodostaa jo työsuojelullisen ongel-man. Jos taas ammattilaiselle ei voida selvästi osoittaa tietotekniikan välitöntähyötyä kuten ihmisen perushoidossa tai siivoustyössä, miksi vaivautua tutustu-maan tietokoneen mahdollisuuksiin oppimisen mahdollistajana.

Virtuaalinen taitokoulu on ilmauksena metaforinen ja sisältää kiintoisan tutki-muksellisen jännitteen. Virtuaalisuus mahdollistaa avoimet oppimisympäristöt, riip-pumattomuuden ajasta ja paikasta. Koulu on instituutiona suljettu, sidottu aikaan,paikkaan, opettajaan ja omaan luokkaan. Suomalaisen virtuaalisen taitokoulunkohderyhmästä, työelämässä toimivasta väestöstä suurin osa on käynyt kansakou-lun ja osa on edelleen vailla ammatillista peruskoulusta. Avoimen, konstruktivisti-sen virtuaalisen taitokoulun on huomioitava oppijan tausta. Koulu sisältää myösmyönteisiä elementtejä, joista oppijat tuskin ovat halukkaita kokonaan luopu-maan.

Nuorten ikäluokat pienenevät jatkuvasti ja vanhempien ikäryhmien poistumi-nen eläkkeelle on ollut huolestuttavan nopeaa. Poistumaa on syytä tarkastellamyös virtuaalisen taitokoulun kannalta. Voiko virtuaalinen taitokoulu tarjota mah-dolliselta tuntuvan vaihtoehdon päivittää 50 - 60 -vuotiaiden ammattitaito niin,että sillä on relevanssia työelämälle lakisääteiseen eläkeikään asti? Minkälainen onikääntyvän työntekijän virtuaalinen ammattikoulu? Sopivatko siihen samat peda-gogiset ratkaisut ja viestinnälliset keinot kuin nuorille tai keski-ikäisille? Kysymyskoskee yli 200 000 ihmistä, joista noin 70 000 tällä hetkellä kuuluu vielä työttömi-en joukkoon. Lisäksi se koskee ikäluokkaa, joka on vähiten koulutettu joukko maas-samme.

Työelämää, tietotekniikkaa ja sen tuomaa ammattitaidon muutosta koskevassayhteiskunnallisessa keskustelussa ja tutkimuksessa on nähtävänä jyrkkiä kärjistyk-siä, suurta mielipiteiden ja ihanteiden eroa. Osa keskustelusta on pelkkää retoriik-kaa, joskin puheella myös ohjataan ajattelua ja toimintaa. Kiinnostava havaintotietohakuja tehdessä oli, ettei virtuaalisten hankkeiden tai opetusohjelmien epä-onnistumisesta, ongelmista tai muutosvastarinnasta löydy juuri tutkimustietoa alantiedelehdistä, vaikka ilman tietotekniikkaa toimivien ja siitä toisin ajattelevienmielipiteiden tunteminen ja muutosvastarinnan analyysi on välttämätön virtuaa-listen sovellusten kehittämisessä.

Tietotekniikka on tehnyt monia entisiä ammattiryhmiä tai niiden osaamisenkeskeisiä alueita kokonaan tarpeettomiksi ja yksinkertaistanut joidenkin ammatti-


en osaamisvaatimuksen varsin mekaaniseksi suorittamiseksi. Tietotekniikka mah-dollistaa luovan työn suunnittelun, mutta esimerkiksi CAD/CAM-ammattilaistenmukaan myös tappaa todellisen inhimillisen luovuuden. On ammatteja, joissa tie-totekniikka toimii niin kuin ihanne oli: se vapauttaa rutiineista ja mahdollistaaajan käyttämisen älyllisesti vaativampiin suorituksiin. Toisaalla tietotekniikan pelä-tään ja todella nähdään nopeuttavan ihmisten ja ammattien eriarvoistumista jaammattien osaamisvaatimuksen polarisoitumista. Pelätään, että se tuo takaisinjyrkän yhteiskuntaluokkajaon. Sen toisena ääripäänä ovat kokonaan työelämänulkopuolella olevat.

Työelämässä toimivista ryhmistä osa tekee varsin yksinkertaista ja mekaanistatyötä, vaikkakin tietokoneella. Toisaalta ylimmissä asemissa olevat etäännyttävättiedon ja vallan yhä syvemmälle tietokoneen ja monimutkaisten toimintojen uu-meniin, tavallisten ihmisen ulottumattomiin. Keskijohdossa ja johtavissa asemissaolevat ovat aikaisempaa useammin verkostoyhteiskunnan osaamisvaatimukset täyt-täviä naisia. On syntymässä uusi kiinnostava yhteiskuntaluokka valko- ja sinikau-lustyöläisten jälkeen, heillä on valkoisen ja sinisen sijasta vaaleanpunainen kaulus,pink collar. Puhutaan taylorismin modernista takaisintulemisesta samanaikaisestijoustavan tuotannon ja solutyöskentelyn rinnalla. Mitä tämä tarkoittaa oppimisenkannalta?


4

4.1 Haastatteluidentoteutus ja arviointi

Käsillä olevan Virtuaalisen taitokoulun esiselvityshankkeen yhtenä tavoitteena oliselvittää nykyiset suomalaiset toimijat ja heidän virtuaalitarjontansa työssäoppi-misen tarpeista lähtien. Tähän tilannekatsaukseen olemme tiivistetysti koonneettekemiemme haastatteluiden keskeisimmät ja mielenkiintoisimmat löydökset. Haas-tatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta, joista valtaosa toteutettiin henkilökoh-taisina kasvokkainhaastatteluina. Loput haastateltiin puhelimitse ja sähköpostitse.Haastattelut kestivät keskimäärin tunnista kahteen tuntiin, joista osa myös nau-hoitettiin. Haastatteluiden apuna ja keskustelun runkona käytettiin kyselyloma-ketta (liite 3). Haastateltavat olivat yleisimmin vastuutehtävissä organisaatioidenhenkilöstöosastoilla, koulutusyksiköissä tai esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittä-misyksiköissä.

Todettakoon tässä yhteydessä, että haastateltavien suhtautuminen esiselvitys-hankkeeseen osallistumiseen oli varsin myönteistä. Henkilökohtainen haastattelu-pyyntö ja verkko-oppimisen aiheen ajankohtaisuus vaikuttivat varmasti osaltaansiihen, ettei kieltäytymisiä juurikaan tullut. Ainoastaan yhden toimijan osalta kiin-nostusta haastatteluun ei ollut, eikä virtuaaliset opetusmuodot henkilöstön koulu-tuksessa ja työssäoppimisessa heidän mukaansa koskettaneet heidän organisaatio-taan. Lisäksi yksi työnantajajärjestö ilmoitti, että koko organisaation henkilöstön jajäsenistön koulutus on ulkoistettu muutamalle koulutusinstituutille, jotka itsenäi-sesti vastaavat tämän toimijan koulutuskäytänteistä.

Yhtenä vaikeutena haastatteluiden toteuttamisessa ja analysoinnissa mainitta-koon se, että eri toimijat ovat hyvin eri vaiheissa ja eri osaamistasolla verkko-

TILANNEKATSAUS ERIORGANISAATIOIDENNÄKEMYKSISTÄ

39TILANNEKATSAUS ERI ORGANISAATIOIDEN NÄKEMYKSISTÄ

oppimisen kentällä. Jotkut toimijat ovat olleet tekemisissä eOppimisen käytäntei-den kanssa jo useampia vuosia ja miettivät parhaillaan yhä kehittyneitä mahdolli-suuksia koko henkilöstön kattavaan koulutukseen. Toisaalla alaan liittyvä käsitteis-tö ja toteuttamismahdollisuudet ovat vasta hahmottumassa lähinnä henkilöstöl-tään pienempien toimijoiden kohdalla. Vakiintuneita ja toimivia eOppimisen muo-toja ei ole vielä useiden haastatteluiden mukaan yleisesti tiedossa, joten informaa-tion laajempaa levitystä kaivattiin. Monet haastateltavat olivat myös kiinnostunei-ta tämän esiselvityksen tuloksista, joten yleisesti oltiin kiinnostuneita myös siitä,miten muut toimijat kokevat virtuaalitoteutukset henkilöstön koulutuksessa jatyössäoppimisessa. Yleisesti ottaen eri toimijat näkivät lähes yksimielisesti eOppi-misen alueen merkityksen laajentuvan tulevaisuudessa myös omalla kohdallaan.

Tilannekatsaukseen olemme aluksi yhteenvedon tapaisesti keränneet esimerk-kejä haastatteluissa esille tulleista virtuaalihankkeista Suomessa. Samoin olemmekoonneet haastatteluissa esille tulleita näkemyksiä työelämän osaamistarpeistatieto- ja osaamisyhteiskunnassa, virtuaaliopiskelun lähtökohdista sekä virtuaalisentaitokoulun merkityksestä. Tilannekatsaukseen loppuosaan olemme myös sisällyt-täneet joidenkin yksittäisten työntekijöiden kokemuksia ja tuntemuksia virtuaali-opiskelusta. Tämä aineisto on kerätty tätä selvitystä varten ja keskitytty erityisestityöntekijän ja virtuaaliopiskelijan näkökulmaan. Lisäksi esittelemme tässä yhtey-dessä alueellisen näkökulman esittelemällä keskeiset tulokset Hämeen alueen eLear-ning–selvityksestä.

4.2 Tieto- ja viestintätekniikankokemukset sekä virtuaalitoteutukset

Haastatteluissa mukana olleet organisaatiot (liite 1) ja heidän edustajansa kuului-vat hyvin erilaisiin toimijaryhmiin tietoja viestintätekniikan alalla. Esille tulleitatoimijaryhmiä olivat mm. loppukäyttäjä, tutkimus- ja opetustyön toteuttaja, tie-donhakija, virtuaaliopiskelija, asiantuntija, rahoittaja, informoija, kustantaja, rat-kaisutoimittaja ja markkinoija.

Useimmille haastatelluille tietotekniikka on jo kauan ollut olennainen osa omaatyötä ja tietokone päivittäinen työntekemisen väline. Useimmat ovat myös työs-kennelleet tietotekniikan parissa merkittävän osan työurastaan. Sähköpostin rooliakorostettiin työn järjestämisen ja tiedon jakamisen helppona ja nopeana työkalu-na. Samoin tiedonhaku Internetistä oli noussut tärkeäksi uuden informaation etsi-misen kanavaksi perinteisten tiedonhaun lähteiden rinnalle tai osittain jo ohitse.Osalla haastatelluista oli myös omakohtaisia kokemuksia verkko-opiskelusta taiverkkokeskusteluista tai he olivat olleet suunnittelemassa ja kehittämässä erilaisiaopetus- tai koulutusratkaisuja verkko-oppimisympäristöihin. Useilla haastatelluistaoli kokemuksia myös kansainvälisestä työskentelystä verkkoympäristöissä. Mones-


sa suhteessa kohdejoukko on toiminut edelläkävijöinä ja asenteiden muokkaajinatieto- ja viestintätekniikan hyväksikäytössä omalla työn sarallaan.

Seuraavassa on kerätty esimerkkejä haastatteluissa esille tulleista virtuaalitoteu-tushankkeita organisaatioittain.

Aike

Aikuiskoulutuksen kehittämisyhtiö Aike Oy palvelee ammatillisia aikuiskoulutus-keskuksia ja etsii uusia kehittämiskohteita, joiden avulla ammatillisen aikuiskoulu-tuksen osaamista tuetaan. Virtuaaliopetuksen kehittäminen on yksi painoalue jasen puitteissa on useita kehittämishankkeita. Yksi merkittävimmistä projekteistaon ollut virtuaalisen multimediatehtaan tuottaminen. Projektin tarkoituksena oliparantaa multimedian käyttöä, kehittämistä ja tuottamista ammatillisessa koulu-tuksessa.

Averko

Averko tarjoaa avoimia ammattikorkeakouluopintoja lähes yksinomaan Internetinvälityksellä. Kurssit on tuotettu yhteistyössä usean ammattikorkeakoulun kanssa.Opintoja suorittavat ovat pääasiassa eri yritysten työntekijöitä. Lisätietoja osoit-teesta http://averko.cop.fi/.

Edita

Edita on keskittynyt tietotekniikka-aiheisten julkaisujen verkkoversioiden tuotta-miseen. Heillä on oppikirjoja ja lehtiä, jotka ovat tietokantoina hankittavissa orga-nisaatioiden käyttöön. Erilaisilla hakusanoilla opettaja saa ajankohtaisen aineistonkäyttöönsä suoraan omalle koneelleen ja voi käyttää materiaaleja opetuksen tuke-na.

Case Häme: eLearning –osaamisen nykytila Hämeessä

Kanta-Hämeen useita toimialoja koskevassa tutkimuksessa selvitettiin yritystennykyistä eOsaamisen tilaa (107 yritysten ja oppilaitosten edustajaa) sekä myösvalmiuksia käyttää eOppimista omassa toiminnassaan.

eWSOY

eWSOY on keskittynyt virtuaalisen oppimateriaalin tuotantoon. Oppimateriaali tar-jotaan oppimisympäristön kautta ja yhtenä kantavana teemana on erilaisten oppi-misaihioiden rakentaminen. Virtuaalimateriaalin tehtävä on antaa lisäarvoa jo pe-rinteiselle oppikirjojen kustannustoiminnalle, ei niinkään korvata sitä. eWSOY kes-kittyy pääasiassa peruskoulun oppimateriaalin tuottamiseen.


Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos, 2.asten koulutus

Parhaillaan on käynnissä kolmevuotinen Avoimet oppimisympäristöt ja työssäop-pimisen ohjaus tietoteknisesti -hanke, joka on aloitettu yhteistyössä Hämeen am-mattikorkeakoulun kanssa lokakuussa 2000. Yhteistoiminnallisessa hankkeessa ovatmukana oppilaitos, opiskelijat sekä työssäoppimisen ohjaajat. Ohjelmistohankintasekä työssäoppimisen ohjaajien koulutus ovat nyt käynnissä. Innopaja-projekti onkeskittynyt syrjäytymisen ehkäisyyn tarjoten mahdollisuuksia opiskelijoiden pois-saolojen korvaamiseksi verkko-opiskelun kautta. Lisäksi käynnissä on HAMKin kanssanäyttöprojekteja, joissa tarjotaan nuorten ammatillisen koulutuksen näyttöön liit-tyviä tietoteknisiä osioita verkossa.

Masa-Yards, Turun telakka

Telakalla on käynnistetty hanke: Telakkaympäristön turvallisuuden, terveyden jatehokkuuden edistäminen työoppimisen ja systemaattisen työnkehittämisen avul-la. Projektissa käytetään virtuaalisia ympäristöjä työn mallintamiseen. Työprosessittallennetaan digitaalikuviksi. Kuvat liitetään työvaiheita kuvaaviin teksteihin. Ku-vien avulla työtä opiskelevat “oppipojat” pääsevät vanhemman mestarin avullaparemmin keskustelemaan työvaiheista. Työn mallintaminen auttaa myös jo tottu-neita tekijöitä arvioimaan, suunnittelemaan ja kehittämään omia työmenetelmi-ään. Projekti on konkreettisena tuloksena vähentänyt työtapaturmia telakalla jamyös innostanut työntekijöitä kehittämään omaa työtään.

Merita

Merita on henkilöstön koulutukseen kehittänyt toimivan intranet-järjestelmän.Intranetissä on erilaisia koulutuskokonaisuuksia joko itsenäiseen opiskeluun taierilaisiin ryhmäprosesseihin. Henkilöstön omaehtoiseen kouluttautumiseen on va-rattu työajasta noin 2 - 4 tuntiin viikossa.

Osuuspankki

Osuuspankki on kouluttanut Tieturin verkkokursseilla jo noin 1 000 toimihenkilöä.Yhteensä koulutusputkeen osallistuu 1 500 ihmistä. Osallistujien keski-ikä 45 vuotta,ja pankkikokemusta heillä on keskimäärin 20 vuotta. Aiheina ovat olleet käyttöjär-jestelmät, Internet, intranet, sähköposti, Wordin perusteet. Excel ja PowerPointtulevat lisämoduuleina. Opiskelussa on ensin 1 lähipäivä orientaationa ja sen jäl-keen opiskelua verkossa 2 - 5 tuntia/viikko. Aikaa yhteensä 5 viikkoa + 6. viikollatesti. Pankkikohtaisesti on sovittu käytännön järjestelyistä. Opiskelu on suoritettuosittain työaikana, mutta myös omalla ajalla työpaikalla. Sisällöt on mietitty yh-dessä Tieturin kanssa.


Rautaruukki Steel

Henkilöstölle on tarjolla virtuaalinen opiskelumahdollisuus erityisosaamista vaati-vissa aiheissa yrityksen omassa intranetissä. Suunnitteilla on toteuttaa kaikillemahdollinen kielikoulutus verkko-opiskelun avulla.

Sonera

Soneran henkilöstön koulutuksessa on toteutettu erilaisia verkko-oppimisen rat-kaisuja. Esim. Sonera Business Schoolissa tarjotaan tällä hetkellä johtamis- ja liike-talouskoulutusta sekä tietoteknisten järjestelmien käyttöön liittyvää koulutusta.Koko ajan käydään kehittämisneuvotteluja uusista verkko-oppimisen sisällöistä hen-kilöstölle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, SAK

Uusille ammattiyhdistysliikkeen jäsenille tarkoitettu ”Uuden ajan ay-koulun” verk-koversion toinen pilotti on päättymäisillään ja saatujen kokemusten perusteellakoulun on tarkoitus ottaa käyttöön ja käynnistää siten opiskelevia ryhmiä. Am-mattiyhdistysopistojen (Kiljavan opisto, Aktiivi-instituutti, Murikka-opisto, Kunta-alan opisto ja Siikaranta-opisto) yhteinen tietoyhteiskuntaohjelmaan kuuluva tie-toverkkopohjainen opetuksen kehittämishanke, ”virtuaalikoulu”-hanke on alkanutsyksyllä 2000 ja kestää vuoden 2001 loppuun opetushallituksen avustamana. Hank-keen tavoitteena on luottamusmieskoulutuksen tietoverkkopohjaisen oppimisym-päristön ja pedagogisten menetelmien kehittäminen. Sen tarkoituksen on myöskokeilla uusia opiskelumuotoja ja kehittää Internetiin luottamusmieskoulutukseentarkoitettua oppimisympäristöä.

Talent Code

Parhaillaan Talen Codessa on kehitteillä web-pohjainen rekrytointiprosessi ja pe-rehdyttämiskoulutus sisäiseen käyttöön vastaamaan suuria rekrytointitarpeita. Ta-lent Codella on lisäksi useita asiakashankkeita ja tuotekehityshankkeita eOppimi-sesta.

Tekniikan Akateemisten Liitto, TEK

TEK edistää omalta osaltaan tekniikan mahdollisuuksia ihmisten hyvinvoinnin li-säämiseksi. Parhaillaan käynnissä mm. eurooppalainen yhteistyöprojekti Eurorecor-di, sähköinen työkalu, jonka tarkoituksena on oman osaamisen ja työssäoppimisendokumentoinnin kehittäminen ja osaamistarpeiden kartoitus. TEK on tiiviisti mu-kana kehittämässä verkkoyliopiston toteutumista, täydennyskoulutuksissa ja ver-kon hyödyntämisessä jäsenistölle etäoppimisen eri mahdollisuuksissa.


Teknologian kehittämiskeskus, TEKES

TEKESillä on käynnissä erilaisia yrityshankkeita, joissa kehitetään esimerkiksi oppi-misympäristön alustaa, matkaviestimen ajokorttia (Tieke) ja kielen opetuksen verk-ko-ohjelmia. TEKES toteuttaa myös tutkimusohjelmia kuten USIX-teknologiaohjel-maa (Uusi käyttäjäkeskeinen tietoteknikka), Avoimet oppimisympäristöt –hankettayhdessä Tampereen teknillisen korkeakoulun kanssa sekä Kauko – suomalainennettipulpetti –hanke Jyväskylän yliopiston kanssa. TEKES on tiiviissä yhteistyössäverkko-oppimisen alueella eri oppilaitosten, yritysten, opetusministeriön ja Sitrankanssa.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, TT

Teollisuuden visio elinikäisestä oppimisesta jäsenyritysten näkökulmasta on otta-nut huomioon teknologian tuomat mahdollisuudet ja muutokset koulutuksen alu-eelle yleensä ja erityisesti virtuaaliopetukselle. TT:n yhteistyöorganisaatiot jäsen-liittojen koulutuksessa kuten Johtamistaidon Opisto, Fintra ja Ammatinedistämis-laitos vastaavat omista verkko-opetuksen hankkeistaan.

Tietotekniikan kehittämiskeskus, TIEKE

TIEKE toteuttaa Tietokoneen käyttäjän AB-korttiin liittyvän vastuuhenkilöiden kou-lutuksen Sonera eXperience -oppimisympäristössä. Koulutusta järjestetään kysyn-nän mukaan, ja se kestää kolme viikkoa. Verkkoympäristössä ovat mm. koulutuk-sen ohjeisto, koejärjestelyt, aikataulu sekä koulutettavien omien ideoiden luomi-seen liittyvät tehtävät.

Tieturi

Tieturilla on verkko-opetuksesta kolmen vuoden kokemus ja melko kattava tarjon-ta. Tarjolla on sekä puhtaita verkkokursseja että monimuotokursseja. Yleensä pyrit-ty järjestämään vähintään puolen päivän kokoontuminen ennen kurssi alkua, jon-ka jälkeen on helpompi lähteä toimimaan verkossa. Kuitenkin esim. XML- ja Java-script–kurssit ovat toteutuneet hyvin ilman lähiopetusta.

Virtuaaliammattikorkeakouluprojekti

Virtuaaliammattikorkeakoulu suunnittelu aloitettiin keväällä 2000, ja marraskuus-sa projektille palkattiin kokopäiväinen projektipäällikkö. Hankkeessa on valmisteltutoimintamallia, järjestetty rahoitusta ammattikorkeakoulujen yhteisille tuottaja-renkaille ja etsitty muotoa yhteiselle opetuksen portaalille. Projektin tärkeimpiätehtäviä on tuottaa yhteistä opetustarjontaa, löytää uusia ammatillisen korkea-asteen opetuksen muotoja ja kehittää yhteistyöverkostoja. Henkilöstön osaamista-son kohottaminen on myös tärkeä tavoite. Ammattikorkeakoulun virtuaaliopetuk-


sen kehittäminen koskettaa paitsi nuorten ammattiinsa opiskelevien koulutustamyös yritysten henkilöstön koulutusta. Useimmat suunnitteilla olevat opetuskoko-naisuudet ovat sellaisenaan käytettävissä aikuisten täydennys- ja jatkokoulutus-opintoihin. Useissa ammattikorkeakouluissa nyt tarjolla olevat virtuaaliopinnot onalunperinkin olleet enemmän suunnattuja aikuisopiskelijoille.

Virtuaaliyliopiston kehittämisyksikkö

Virtuaaliyliopiston kehittämisyksikkö aloitti toimintansa syksyllä 2000. Ensimmäi-siä tehtäviä ovat olleet konsortion perustamisen valmistelu, toimintamallin raken-taminen, toiminnan suunnittelu, yhteyksien rakentaminen yliopistoihin ja eri osa-hankkeisiin sekä portaalin ideointi ja rahoituksen järjestäminen. Kehittämisyksikkötoimii läheisessä yhteistyössä opetusministeriön virtuaaliyliopistotyöryhmän ja mui-den keskeisten sidosryhmien kanssa.

Virtuaaliyliopiston tärkeimpiä tehtäviä on yliopistohenkilöstön koulutuksen ra-kentaminen (Tie vie -projekti, Ope.fi ja IT-peda). Opiskelijoille palvelut ovat tarjollalaajemmalti vuoden päästä, sillä palvelukonseptin suunnittelu on vielä kesken.Enimmäkseen yliopistot tulevat kuitenkin itse vastaamaan verkko-opintotarjon-nastaan.

VETO–projekti

Verkkopedagogiikan kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa ja työssäoppimi-sessa eli VETO–hanke käynnistyi vuoden 2000 alussa, ja se päättyy vuoden 2001lopussa. Opetushallituksen rahoittama yhteishanke toteutetaan Hämeen ammatti-korkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Tampereen yliopiston hyper-mediaboratorion kesken. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ammatilliseen kou-lutukseen verkko-oppimisen pedagoginen toimintamalli sekä kehittää verkko-ope-tukseen ja –oppimiseen soveltuva arviointityökalu. Projektin tavoitteena on myöstukea käynnistyviä ammatillisen koulutuksen ja työssäoppimisen hankkeita, joissakehitetään verkkopedagogiikan käyttöä osana ammatillista koulutusta ja oppimis-ta. Hankkeista saatu tieto pyritään siirtämään koko ammatillisen koulutuksen sek-torille opettajankoulutuksen, seminaarien ja konferenssien avulla sekä muita tie-dotusvälineitä hyväksikäyttäen.


4.3 Työelämän osaamistarpeet

Nykypäivän tietoja osaamisyhteiskunnan työelämän osaamistarpeiden kirjo onhaastateltavien mukaan yhä laajempi. Seuraavassa luettelossa on yleisimmin mai-nitut sisällöt osaamistarpeista, joihin myös virtuaalitoteutuksia odotetaan.

I. tiedonhaku- ja käsittely, tiedonhallintaII. kielitaitoIII. langattomuusIV. projektinhallintaV. markkinointiosaaminenVI. muutoksen hallintaVII. vuorovaikutusosaaminenVIII. ammattialan erityisosaaminenIX. työssäoppimisen taidotX. tietotekniset yleistaidot, myös erityisryhmilleXI. aktiivisuus oman ammattitaidon kehittämisessä ja toiminnan arvioinnissaXII. muut mainitut osaamistarpeet

• pedagoginen taituruus• tiimityötaidot• liikkeenjohto ja markkinointi• sähköinen kaupankäynti• verkko-oppimisen taidot• emotionaaliset taidot.

Työelämässä vaaditaan siis yhä enemmän, että jokainen on itse aktiivinen omanammattitaidon päivittämisessä. Jatkuva oppiminen, työssäoppiminen ja kyky seu-rata aikaansa korostuu entisestään. Uusia osaamistarpeita ovat myös muutoksenhallinta, tiedon haun ja tiedon käsittelyn ja soveltamisen hallinta sekä kielitaito.Samoin tulevaisuuden osaamistarpeisiin voidaan liittää verkko-oppiminen ja näke-mys siitä, että Internet on osa oppimista. Etätyön lisääntymiseen liittyvä iso muu-tos vaatii uutta osaamista, sillä tulevaisuudessa ollaan yhä vähemmän aikaa itsetyöpaikalla. Työtä tehdään nykypäivänä yhdessä eli kukaan ei enää käytännössätyöskentele yksin. Puhutaan tiimityöstä, yhteistyöprojekteista jne. Tiedon tuotta-minen yhdessä ja vuorovaikutusosaaminen ovat merkittäviä taitoja työyhteisöissä.

Yritysten edustajat mainitsivat tärkeiksi uusiksi osaamisen sisällöiksi mm. toi-mialan, liikkeenjohdon ja markkinoinnin osaamisen, projektienhallinnan, kielitai-don sekä vuorovaikutuksen eri kulttuureissa. Tulevia osaamisen kilpailutekijöitäovat myös metakognitiiviset taidot (oman ajattelun ja oppimisen arviointi), am-matillinen substanssiosaaminen ja arvo-osaaminen (oman toiminnan arviointisuhteessa kokonaisuuteen, mistä tekemisen onnistuminen on kiinni, miten luovakapasiteetti saadaan käyttöön).


Oppilaitoksissa tietotekniikan käyttö opetuksessa ja oppimisessa sekä koko hen-kilöstön ammattitaidon päivittäminen tuntuvat vaativan paljon työtä ja ponnis-tusta, yhteisiä keskusteluja ja projekteja. Opetushenkilöstön tulevaisuuden osaa-mistarpeita ovat kriittinen tietotekniikan arviointitaito ja pedagoginen “taituruus”,ei niinkään esim. ohjelmistotaituruus.

Tietotekniset valmiudet ovat sidoksissa alaan ja työprosesseihin. Langattomuu-teen liittyvä muutoksen hallinta sekä sähköinen kaupankäynti vaativat henkilös-tön keskuudessa uutta osaamista. Tekninen osaaminen verkko-oppimisen alueellaei niinkään ole ongelma, koska oppimisalustat kehittyvät helppokäyttöisiksi. Inter-net, html, sähköposti, tekstinkäsittely jne. uppoavat systeemeihin. Edelleen tarvi-taan kuitenkin teknistä ylläpitohenkilöstöä.

Erään haastateltavan mukaan puhuttaessa kovan tason asiantuntijoista tieto-tekniikan osalta, osaamistarpeita voidaan kuvata kolmella termillä: Osaaminen,Sitoutuminen ja Innostuminen (OSI). Osaamisessa on kyse siitä, että opetetaanoikeita asioita laadukkaasti. Sitoutumisessa lähdetään siitä, että tietotekniikan osa-ajat joutuvat tekemään työssään myös hankalia asioita ja tarvittaessa korjaamaanmuiden virheitä. Tällöin päällimmäiseksi nousee oma halu paneutua kyseisiin asioi-hin. Innostuminen viittaa uusien positiivisten mahdollisuuksien etsimiseen ja uusi-en toimintatapojen kehittämiseen. Koulutuksessa on puutteita erityisesti sitoutu-misen ja innostumisen osa-alueilla. Tietotekniikan osaamistarpeet ovat räjähtä-neet. Tärkeintä olisi luoda osaamisprofiileja kuten peruskäyttäjät, ylläpitäjät, koko-naisuuksien rakentajat, business-osaajat ja tukihenkilöt. Monissa haastatteluissamyös muun ammattitaidon osalta peräänkuulutettiin samoja asioita.

Teollisuuden ja Työnantajien keskusliiton julkaisemassa tutkimuksessa (2000)Henkilöstön kehittäminen ja osaamistarpeet teollisuudessa 1998 - 2002 kartoitet-tiin teollisuuden jäsenyritysten osaamistarpeiden kehityssuuntia. Suurimmat osaa-misaukot esiintyivät pienten ja keskisuurten teollisuusyritysten osalta seuraavillaosa-alueilla:

• elinikäisen oppimisen merkitys mm. muutoksen hallinnassa ja kilpailukyvyn yl-läpitämisessä

• tietotekniset taidot• kielitaito• vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot• johtamis- ja esimiestaidot• sisäinen yrittäjyys.


4.4 Virtuaaliopiskelun lähtökohdat

Virtuaalisuus ei ole koulutuksessa mikään itseisarvo, mutta sillä on suuri merkitys,kun koulutus on saatavissa helposti verkon välityksellä. On hyvä pohtia, mitälisäarvoa virtuaalisuus tuo? Verkko-oppiminen ei ole vain verkossa tapahtuvaatoimintaa, vaan se väline, joka liittää yhteen eri muotoista oppimista.

Verkko-oppiminen on yksi etäoppimisen merkittävä lisä, jolla voidaan toteuttaakoulutuksellisia ratkaisuja etäopetuksen näkökulmasta. Kiinnostavaa on pohtia,mitä verkko-opiskelu tarjoaa lisää niihin tilanteisiin, jotka voitaisiin järjestää pe-rinteisen luokkaopetuksen mukaisesti. Verkko-opiskelua ei tulisi kuitenkaan to-teuttaa sen itsensä vuoksi. Verkko-opiskelu on kiinnostava asia, mikäli se järjeste-tään niin mielenkiintoiseksi, että sen avulla työntekijät ja organisaatio savuttavatjotakin arvokasta.

Yhteisöllisen oppimisen idea on vahvasti verkko-oppimisen taustalla. Verkkomahdollistaa ryhmän yhdessä tekemisen ja oppimisen yhteisen dialogin avullamuiden oppijoiden sekä ohjaajien kanssa. Opettajan/tutorin/mentorin/ohjaajan pe-dagogisena tehtävänä on muodostaa verkkoon mielekkäitä oppimisprosesseja si-ten, että ne sisältävät todellisen elämän ongelmia. Opettajan/tutorin/mentorin/ohjaajan tukeva ja ohjaava rooli vie oppimista eteenpäin. On suuri haaste, mitenyhteisöllisyys, autenttisuus ja ohjaus saadaan toimimaan verkko-opiskelussa. On-gelmiksi voivat nousta ihmisten ja yleisemmin organisaatioiden vaikea orientoitu-minen muutoksiin ja uusiin toimintatapoihin. Vuorovaikutteisuus sekä oppimisenmotiivin ja ”rytmin” synnyttäminen tulee ottaa huomioon, kun luodaan verkko-pohjaista oppimateriaalia.

Verkko-opiskelu sopii useimpien taitojen oppimiseen apuvälineenä ja tukevanatoimintona ja on erinomainen välinetaitojen opiskelussa. Samalla se tukee erityi-sesti itseohjautuvaan opiskeluun kykeneviä oppijoita. Verkko-opiskelu–hankkeetvaativat aikaa, hieman investointeja ja sitoutumista uuden kokeilemiseen. Emotio-naalisten taitojen kehittyminen ja tunneosaaminen ovat tärkeitä asioita verkossatoimiessa. Se, miten verkkokeskustelussa valitaan kommunikoinnin tyyli ja kieli,vaikuttaa siihen, miten virtuaalisuuden tuoma arvo nähdään.

Puhdas virtuaaliopiskelusta, joka ei sisällä kasvokkaintapaamisia, vaatii opiske-lijalta vahvaa sitoutumista, motivaatiota ja päättäväisyyttä. Verkko-opiskelun haas-teena on yksilöllisyyden mahdollistaminen, kun verkkomateriaali perinteisesti teh-dään isolle joukolle. Verkkomateriaalin tulisi olla pienemmistä, visuaalisesti tai-dokkaista osista koottu innostava oppimiskokonaisuus. Mielekkäät omaa työhönliittyvät oppimistehtävät parantavat aineiston käytettävyyttä.

Verkko-oppimisessa on suuri haaste myös siinä, miten oppijat saadaan motivoi-tua itse välineen ääreen eli miten saadaan luoduksi ”sytyttävä startti”. Esimerkiksipelejä, joita on perinteisesti käytetty lapsille ja nuorille, voitaisiin soveltaa myösaikuisten käyttöön. Verkossa tapahtuvien tehtävien tulisi olla ongelmaratkaisuläh-töisiä, jolloin itse oppija tuottaa vastauksen. Ihmisillä on usein myös tarve tavatakanssaihmisiä. Verkko-oppimisessakin voidaan ajatella, että kun saadaan osallistu-


jille yhteinen nimittäjä, vasta sen jälkeen syntyy hehku tehdä työtä yhdessä. Par-haimmat kokemukset on saatu opiskelutiimeissä, joissa on säännöllisesti yhteisiätapaamisia, mutta verkkoaineisto on yhteinen “muisti” yhdessä tehdyille asioille javerkkoon saadaan myös näkyviin yhteinen etenemisprosessi. Tapaamisten välilläkeskustelua voidaan jatkaa verkon välityksellä.

Tietotekniikka ja sen tuomat mahdollisuudet tulisi nähdä ennen kaikkea hel-pottavana asiana. Tärkeää on, että tietotekniikasta pystytään tekemään tarpeeksiyksinkertaista. Verkko-oppimisessa tulee yhdistää tekniikka, suunnittelu (design) japedagogiikka. Pedagogisia periaatteita pohdittaessa tulee lähteä siitä, minkälainenoppimiskäsitys oppijoilla on nyt. Ennen kaikkea verkko-opiskelun tulisi olla haus-kaa, innostavaa ja haastavaa, jossa tekniikka mahdollistaa villeimmätkin ideat.

Osaamisen ja koulutuksen merkitys kasvaa väistämättä yhä entisestään tulevai-suudessa. Suomessa tulee olla kunnianhimoinen tavoite verkko-oppimisen suh-teen, sillä USA:ssa ei olla oppimisen alueella edempänä. Monien taitojen oppimi-nen sopii erinomaisesti verkossa toteutettavaksi ainakin osatoimintona niin, ettäverkko-oppimisen ratkaisuja käytetään harkiten. Oppimisen yleiset lainalaisuudetpätevät verkko-oppimisessakin: tavoitteena on oppia tiedon soveltaminen.

Virtuaaliopiskelu edellyttää työkalun hallintaa, joka voi olla monelle ensimmäi-nen kynnys. Oppimisprosessista pitää saada luotua positiivinen tilanne, jotta oppi-mista tapahtuu. Ryhmän tuki ja keskustelut luovat usein positiivisia mahdollisuuk-sia itsensä ja organisaation kehittämiseen. Verkko-oppimisessa, niin kuin oppimi-sessa yleensäkin keskeistä on tavoitteellisuus ja reflektointi: mitä opimme ja mitentähän ollaan päästy. Virtuaalisuus tarjoaa oppimiseen monimuotoisia mahdolli-suuksia, sillä ihminen on moni aistiva olio, jolloin äänen, kuvan, liikkeen jne.merkitys on suuri. Interaktiivisuus mahdollistaa usein palautteen saamisen nope-ammin. Henkilökohtaisten kontaktien tarve on edelleen suuri, sillä inhimillisyys eisaa kadota oppimisenkaan eri muodoista.

Virtuaaliopiskelu lähiopetuksen ja etätyön kombinaationa, jota ennen kutsut-tiin monimuoto-opetukseksi soveltuu hyvin monelle alalle, sillä opiskelussa ja op-pimisessa yleensäkin on paljon elementtejä, jotka eivät vaadi kasvokkainoloa. Yksi-löidyn palautteen antaminen ja saaminen, samoin kuin tiedon luokittelu on haas-tavaa verkossa. Nykyään opiskelu on muuttunut yhä enemmän suunnitelmalliseksituottavaksi toiminnaksi, jossa pyritään yksilöllistämään palveluja opiskelijoiden tar-peiden mukaan. Yksilöllinen vastuu oppimisesta kasvaa.

Verkko on todennäköisesti lisännyt kommunikaation määrää, muttei toki syr-jäyttänyt lähitapaamisen merkitystä. Verkkokommunikaatiotaidot vaativat hyviäyleisiä sosiaalisia taitoja ja ymmärtämystä, mitä verkossa kommunikointi vaatii eriosapuolilta. Verkon eri mahdollisuudet ovat helpottaneet ammattiverkostoitumistakansallisella ja kansainväliselläkin tasolla huomattavasti. Verkkokeskustelu auttaapaljon esimerkiksi noviisin kehittymisessä ja oppiessa ammattiin liittyvää diskurs-sia. Kysymyksessä on suuri kulttuurinen muutos, kun puhutaan verkostotyyppises-tä toimintatavasta. Saman alan asioista kiinnostuneet jakavat kokemuksia, kehit-tävät käytäntöjä ja muokkaavat perinteitä erinomaisesti verkon välityksellä.


Verkko-oppimisessa tulee olla selvillä verkon tuomasta lisäarvosta. Monimuo-to-opetusratkaisut ovat edelleen hyvin hyödyllisiä. Verkko-oppimisympäristöt mah-dollistavat parhaimmillaan keskinäisen vuorovaikutuksen, jossa oppijat oppivat toi-siltaan. Virtuaaliyhteisöjä tulisi kehittää ja toteuttaa laajemmin, sillä yhä paljonverkko-oppimisesta tapahtuu itsenäisesti. Ongelmana verkko-opiskelun suhteenovat sisällöt. Sisällöntuotanto tuli muokata suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi.Markkinat suomen kielellä ovat pienet, jolloin kielitaidon osaamisen merkitys ko-rostuu entisestään.

eOppimisen alueella tutkimusta on tehty jo vuosia, mutta yritysintressit ovatnousseet viimeisen vuoden aikana merkittävästi, sillä eOppiminen on tällä hetkelläyrityksissä erityinen kilpailuvaltti. Myös pääomasijoitusyhtiöt ovat kiinnostuneitauusista eOppimisen ratkaisuja toteuttavista organisaatioista.

Virtuaaliympäristöissä työprosessin kuvaaminen ja mallintaminen on myös mah-dollista. Monilla aloilla lähivuosina on jäämässä eläkkeelle suuria osaajajoukkoja(esim. telakkateollisuus, metalliteollisuus). Näillä eläkkeelle jäävillä asiantuntijoillaon paljon piilevää tietoa työprosessista, jota nuoremmat työntekijät eivät osaa. Josemme nopeasti kehitä muotoja, vaikka virtuaaliopetuksen keinoin, joilla tallen-namme tuon osaamisen, osaaminen häviää. Mestari-kisälli-oppipoikajärjestelmäävoisi virtuaaliopetuksen muodoin tehdä läpinäkyväksi.

“Tärkeintä olisi katsoa työssäoppimisesta puhuttaessa työprosesseja: mitäsiellä on, mihin tämä soveltuu. Verkko-opetus on selvästi tähän asti ollutteoreettista opetusta. Suuret hyödyt tulevat olemaan taitojen opettamisessa,mutta silloin ratkaisut eivät ole perinteisiä verkkokurssiratkaisuja vaansimulaatioita, animaatioita. Esim. pelimaailmassa tehdään verkotettujaratkaisuja, simuloituja tilanteita. Näitäkin on tehty jo kymmeniä vuosia:Valmetin prosessiohjausjärjestelmä paperikonetehtaaseen, sehän on ympäris-tö, jossa kuivaharjoitellaan paperikoneen käyttöä niin, ettei tartte tehdämiljoonatappioita oikeassa ympäristössä. Muitakin on: Oulun yritystehdas,ydinvoimaloiden koulutusympäristöt, Finnairin lentosimulaattorit, laivasimu-laattorit, sotatarviketeknologian koulutusympäristöt...”


4.5 Mitä virtuaalinen taitokouluyrityksille merkitsee?

Virtuaalisen taitokoulun tulisi ottaa huomioon, että Suomessa on koulutusjärjes-telmä, valtava määrä tutkintoja sekä koulutusta tarjoavia organisaatioita. Virtuaa-lisen taitokoulun näkökulma tulisi olla käyttäjien, ei tuottajien näkökulma. Virtu-aalinen taitokoulu voisi myös tarjota uusia mahdollisuuksia monipuolistaa ja ke-hittää henkilöstön koulutusta.

Taitokoulun tulisi lähteä opiskelijoiden omista tarpeista käsin, jossa muidenoppijoiden kanssa, ohjaajan avustuksella rakennetaan yhteistä päämäärää. Siinätulisi integroida sekä tieteellisiä että käytännönläheisiä elementtejä niin, että syn-tyisi yhdessä työstämisen toteutuksia yksin suoritettavien tehtäväantojen sijaan.Verkko-opiskelu mahdollistaa kehittävät oppimisprosessit, joissa ihmiset kehittyvätvuorovaikutuksessa toisten kanssa oman toimintansa arvioijiksi ja ohjaajiksi.

Virtuaaliopiskelun tarjoamia mahdollisuuksia on tarjolla valtavasti miltei jokai-selle ammattialalle. Taitokoulun tulisi arvioida markkinoita ja tarjontaa virtuaali-sen ammattitaidon päivittämisen osalta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä keski-ikäisiin, jotta he eivät syrjäytyisi ammattitaidon päivitysjärjestelmästä, mikäli toi-mitaan nuorten osaajien ehdoilla. Ammattitaidon päivittämisessä tarvitaan oppi-laitosta, ihmistä, käytännön työsuoritusta ja tekemistä toinen toistemme kanssa.Eräs hyvä tapa päivittää ammattitaitoa ja auttaa oman toiminnan jäsentämistäovat sähköpostiviestien välittäminen sekä verkkokeskustelun käyminen.

Virtuaalisen taitokoulun tulisi sisältää kytkentä reaalimaailmaan, sillä harvattaidot ovat puhtaasti ns. verkkotaitoja. Eri ammatit ovat käymässä läpi metamor-foosiota eli murrosvaihetta siitä, miten eri ammatit sopeutuvat tietoverkkojenmaailmaan. Taitokoulusta tulisi kehittää tutor-intensiivinen, jossa vanhemmillaeksperteillä on jo muodostunut ammatti-identiteetti ja hiljaiset taidot oman am-mattinsa toimintatavoista. Noviiseille olisi tästä näkökulmasta paljon hyötyä. Vir-tuaalinen taitokoulu olisi paikka, jossa voisi sekä oppia taitoja että näyttää taitojaverkossa. Tärkeää on saada mukaan innostuneita toteuttajia, jotka toimivat yhteis-työssä eri alojen ammattipiirien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa.

Virtuaalisen taitokoulun ei tulisi sisältää liian yleiselle tasolle jääneitä kokonai-suuksia vaan pikemminkin ammattiryhmäkohtaista koulutustarjontaa. Tärkeintäolisi tavoitteellisuus, loppukokeet ja oppimistulosten testaaminen. Taitokouluntulisi myös olla konkreettinen, ammattiin läheisesti liittyvä, mielenkiintoinen jajopa jännittävä. Ei niin, että siirretään oppikirja verkkoon, vaan pikemminkin mie-lekkäitä oppimiskokonaisuuksia rakentaen. Henkilökohtainen osaamispankki –ideavoisi olla taustalla ja käyttäjän identiteetti tulisi säilyä verkkoympäristössä. Lisäksiinteraktiivisuus, palautteen antaminen ja ajan hyödyntäminen tulisi huomioidaverkko-oppimisympäristöissä.

Verkkomateriaalin luomisessa tärkeää olisi laajan osaamisen yhteensaattami-nen, jossa kustantajat, teknologia-asiantuntijat, multimediaymmärrys ja pedagogi-


set näkemykset toimisivat yhdessä. Pääomasijoitusyhtiössä virtuaalisesti toteutetutyrityspelit, joissa voidaan testata yritysostoja ja fuusioita ilman rahan käyttöä ovatosoittautuneet mielenkiintoisiksi ja käyttökelpoisiksi ratkaisuiksi.

Virtuaalisen taitokoulun tulisi tarjota opiskelumahdollisuus erilaisille oppijoille.Simulaatiot, animaatiot, ääni, kuva ja teksti yhdistettynä antavat uusien asioidenoppijoille monipuolisen mahdollisuudet ymmärtää uusia asioita.

Virtuaalinen taitokoulu ei saa olla vain tietokoneen kautta tapahtuvaa opetuk-sen jakamista. Kaikki opetusteknologian muodot on hyödynnettävä: mobiilijärjes-telmät, digitaalinen televisio, radio ym. uuden ajan menetelmät.

4.6 Kokemuksia ja näkemyksiävirtuaaliopiskelusta

Seuraavassa on muutamia koottuja ajatuksia ja ideoita verkko-oppimisesta ja vir-tuaalisesta taitokoulusta.

• CNC-sorvaaja; käyttänyt tietokonetta tiedonhakuvälineenä vähäisessämäärin, ei kokemusta verkko-opetuksesta

Oman alansa teorian sorvaaja ajattelisi olevan helppoa opettaa ver-kossa; materiaalit, työmenetelmät, työkalut. Käytäntöä mahdotontaopettaa hänen mukaansa simuloinninkaan kautta. Tulevaisuudessatarvitaan metallialalla monitaitoisia, monialaisia henkilöitä, joita voi-daan kierrättää ”avainkoneelta” toiselle (tietokoneohjatut koneet, joissavälineet, materiaalit ja ohjelmointikieli vaihtelevat koneittain).

Verkosta löytyy helposti tietoa uusista työvälineistä ja menetel-mistä. Samoin ongelmanratkaisutaitojen opiskeluun verkko on sopi-va; näkee miten asiat toisilla firmoilla on tehty. Sisältötietoa omallealalle on kuitenkin vaikea löytää, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Sosi-aaliset taitot, ryhmätyötaidot eivät sovi verkon kautta opetettaviksi:Vuorovaikutusta on silloin, kun on vastakkain kaksi ihmistä. Sub-stanssitaidot vaativat käsin tekemistä, ennen kuin tulee tietynlainenvarmuus ja rutiini. Niiden asioiden tekniikan oppimiseen, joita eivoida kirjallisesti ilmaista, verkko soveltuisi hyvin, esim. kehräys. Taijos on uusi asia, mitä ei ole nähnyt kenenkään koskaan tekevän.

Virtuaalinen taitokoulu merkitsee esim. lyhyitä videonpätkiä, joil-la voisi näyttää erilaisia menetelmiä, materiaaleista esitettyjä läpi-leikkauskuvia ja molekyylirakenteita.


• Marketpäällikkö, S-market; osallistuu parhaillaan esimiehille tarkoitettuunverkkokoulutukseen (Jollas Instituutti)

Marketpäällikkö kokee oppineensa tietotekniikan ”kantapään kautta”.Omassa verkko-opiskelussaan ongelmana on vähäinen keskustelu ver-kossa, sillä läheskään kaikki eivät osallistu. Hän peräänkuuluttaa po-sitiivista asennetta koneen käyttöön; jos se on, kaikki muu on voitet-tavissa: ”Ai kun jännää, mitä uutta?” ”Jokainen, joka osaa lukea,oppii, jos haluaa.”

Ammatillinen kovien asioiden opiskelu ja tiedon välittäminen so-veltuu verkon kautta oppimiseen. Virtuaaliopiskelua voisi käyttää yri-tyksessä käytännön työtehtävien opiskeluun: se on kustannusteho-kasta, ajankäytöllisesti perusteltua, saadaan tasalaatuisesti kaikillesamanlaisena, mahdollisimman monelle reaaliajassa perustietopaket-ti. Palautteen voi saada heti ja verkko mahdollistaa seurannan. Opis-kelijoiden motivaatio on parempi, kun voi itse päättää opiskeluajan-kohdan. Ongelmia ovat tekniset ongelmat sekä asennoituminen verk-ko-opiskeluun. Pehmeitä arvoja ei tule unohtaa, sillä niitä kone eikorvaa. Luovaa ajattelua kone rajoittaa. Tietokone on vain kone, eiinnosta; ”nokakkain” parempi tapa.

Virtuaalisen taitokoulu on tämän hetken oppimis- ja koulutta-miskeino, jota jo nyt hyödynnetään. Viestintä tapahtuu yhä enem-män koneella, tapaamiset jääneet harvemmiksi. Muilta oppimista kai-vataan, sillä inhimillisen kontaktin tarve on olemassa alan kollegoi-hin.

Visiona tulevaisuudesta marketpäällikkö näkee laajenevassa mää-rin yrityksiä syntyvän sisällöntuotantoon. Oma näkemys on myös,että työnantaja tulee ottamaan osaa tiedonsiirto- ja linjakustannuk-siin verkko-opiskelussa. Käyttäjäkunnan taso tulee verkko-opiskelus-sa ottaa huomioon. Koulutusohjelmissa tulee olla huumoria, ei liianpuisevaa. Materiaalin tulee olla kiinnostavaa ja pitää yllä mielenkiin-toa (ääni, kuva, musiikki).

• Asiakasneuvoja, Finpro ry; hankkinut tietokone-taitokortin verkon kautta.Työssään on interaktiivisesti yhteydessä asiakkaisiin mm. chatin, sähköpostinvälityksellä.

Asiakasneuvojan mielestä ihmistä kaivataan palvelujen taakse, pelkkäverkko ei riitä omien taitojen loppuessa. Ammatin substanssitaitojaei opita verkon kautta, vaan tarvitaan paperi käteen. Virtuaaliopiske-lun avulla opiskeltavia asioita ovat kielet ja atk-taidot. Virtuaalinentaitokoulu on hänelle interaktiivista opiskelua verkossa: nykyaikaa jatulevaisuutta.

Verkko-opiskelun tavoitteena on, että henkilö voi omassa työs-sään omassa tahdissaan kehittää itseään ja omien yksilöllisten kyky-


jensä mukaan toteuttaa elinikäistä oppimista. Verkkomateriaalin pi-tää antaa haasteita, opetuksen tulee olla selkeää ja yksinkertaista,jotta mattimeikäläinen ymmärtää. Yhteiskunnan tulisi antaa väli-neet. Opetusohjelmiin mukaan lisää huumoria, sillä se helpottaa ”ko-nekammoa”.

• Graafikko/lähetystarkkailija, TV Tampere

Verkossa ”oppii erottamaan mielipiteet eksaktista tiedosta… oppii vi-suaalisesti erottelemaan, huuhaasivut erinäköisiä.” Verkko on hyvätapa levittää visioita isolle alueelle eri ihmisille, kommunikoida näistäja kehittää edelleen. Suunnittelu etätyönä helpompaa kuin suuressajoukossa, varsinkin isoissa asioissa pohjatyöt yksin hedelmällisempiäennen ryhmätyöskentelyyn siirtymistä. Lähiverkot ovat ryhmätyöllehyvä mahdollisuus. Verkko ei kehitä sosiaalisia taitoja; verkossa onhelppo olla joku muu kuin on. Kirjallisia viestintätaitoja verkkotoi-minta kehittää: Pääsee helpommalla kirjoittamalla kerralla kunnolla.Verkko on ihanteellinen tapa oppia uutta kieltä harrastusmielessä jatäydentää osaamistaan. Tulevaisuudessa kaupunki voisi esim. tiedot-taa verkon kautta asioista asukkailleen.

Välinetaitoja kuten myös kädentaitoja opittaessa täytyy olla pe-rustaidot hallussa, ennen kuin opetus viedään verkkoon. Verkko-opis-kelun ongelmana on tarjonnan luotettavuus: onko oikeaa koulutustavai jonkun mielipiteitä; ”koulutusta valepuvussa”.

Graafikko ideoisi verkko-oppimiskeskuksia käyttäen hyväksi eri-koistuneita sisällöntuottajia, jotka kokoaisivat materiaalin, jonka op-pilaitokset tuottaisivat (myös kustantajat). Tuotettu sisältö kontrol-loitaisiin. Kustannuksia voitaisiin jakaa (valtio/yritykset/opiskelijat) jatoteuttaa avoimen yliopiston malliin. Olisiko mahdollista vuokratakone kurssin ajaksi, ellei jokaiselle halukkaalle omaa konetta?

• Mediaosaston työntekijä, Nuorten työpaja; toimii kuvankäsittelijänä, graafik-kona ja videoiden editoijana

Verkko on avoin tietolähde. Sähköpostin, chatin, irkin välityksellä voiopettaa asioita toiselle. Sosiaalisia taitoja ei voi oppia verkon välityk-sellä: ”Voi opetella kuinka puhuu; ei puhu, jos ei uskalla”. Epäileevirtuaalisen taitokoulun olevan enemmän tieto- kuin taitokoulun.Verkko soveltuu erityisesti tiedonhaun opettamiseen.

Hän ideoi sellaisen palvelun perustamista, joka keräisi tietoa muilta,jakaisi opiskelijoille, kertoisi mistä tietoa löytää. Olisi yksi yleinenpaikka, josta lähteä liikkeelle, ”tietäisi mitä saa”. Tieto on nyt usein”ollut oven takana, ovi lukossa”.


• Kaksi pankkitoimenhenkilöä, Osuuspankki; molemmat osallistuneet Tieturinverkkokoulutukseen

Verkko-opintoihin osallistuminen antoi onnistumisen elämyksiä ”Jip-pii, täältähän löytyy asioita”. Oli tiivis, hyvä kokonaisuus ja yksilölli-nen, palaute kannustavaa ja nopeaa. Sai tehdä omaan tahtiin, kui-tenkin huomioiden tietyt tehtävien palautuspäivät. Tieturin koulutusantoi uskalluksen tehdä asioita koneella. Itsellä nämä taidot olivat johallussa. Koulutus oli enemmänkin syventävää, ja käytetty aika tun-tui liian pitkältä.

Virtuaaliopiskelu on mahtava väline tulevaisuustietoisuuden op-pimiseen. ”Sosiaaliset taidot verkossa teoriaa”: Kone on pelkistettyväline, häiriötekijät puuttuvat, kuten myös pehmeät arvot. Oikeinkir-joitusta, kielioppia oppii koneelle kirjoitettaessa (vastaanottajan ase-maan asettuminen). Keskeisinä asioina verkko-opiskelussa ovat so-vellusohjelmat ja tiedonhaku.

Oppimaan oppimisessa tarvitaan innostusta, joka tulee hyvän opet-tajan kautta. Tiedonhankinnassa virtuaaliopiskelu säästää aikaa, ontehokasta ja nopeaa, sen kautta saa tietoa suunnitelmista ja strategi-oista (tulevaisuustietoisuus). Ideointia voi tehdä chatin kautta, josyksi keksii, se on kaikkien nähtävissä. Verkko-opiskelu mahdollistaaenemmän opiskelua määrällisesti, on helppoa järjestää, sallii muu-tokset (aikataulu), säästää aikaa ja poistaa turhat arkistoinnit.

Verkkomateriaalin laatimisessa tulisi panostaa mielenkiinnon yllä-pitämiseen; materiaalin tulisi olla vaihtelevaa (eri osiot). Ongelmanaopiskelussa aikapula. Materiaali tulisi olla tiivistetyssä muodossa. Tie-don lähteille pitäisi päästä nopeasti, ei monia linkkejä. Asiakkaanaikana helppo, kätevä hakea tarvittava tieto verkosta. Kun tieto tii-vistetysti verkossa, ei välttämättä tarvita paperille. Saadaan nopeastikorjattu versio tiedotteista.

Verkkomateriaalin visuaaliseen puoleen tulisi kiinnittää huomiotaeli satsata ulkonäköön. Lopputuloksen tulisi olla huolellinen ja vii-meistelty. Värien käyttö innostaisi opiskelijoita. Koulutuspakettien tulisimyös olla käytännössä kokeiltuja, erityisesti tehtävien. EnsimmäisetTieturin kouluttamat osuuspankkilaiset törmäsivät siihen, ettei kaik-kia tehtäviä voinut tehdä. Puutteet korjattiin niiden tultua tietoon.

Heidän mielestään virtuaalinen taitokoulu yksinkertaistaa, hel-pottaa ja nopeuttaa työtehtäviä sekä on tehokas ja säästää kustan-nuksia.


4.7 Case Häme: eLearning–osaamisen nykytila Hämeessä

Kanta-Hämeen useita toimialoja koskevassa tutkimuksessa (Saarinen ym. 2000)selvitettiin yritysten nykyistä eOsaamisen tilaa sekä myös valmiuksia käyttää eOp-pimista omassa toiminnassaan. Seuraavassa esitellään toimialoittain tiivistetystiniitä tuloksia, joita tutkimuksessa edellä mainitusta asiasta selvisi. Haastattelut onanalysoitu kvalitatiivisin menetelmin, kuvailevan tutkimuksen hengessä.

4.7.1 Pankit ja vakuutus

Haastateltuja yrityksiä: 4Keskiarvoinen henkilöstön määrä: 128

Haastatelluilla pankeilla on molemmilla käytössään organisaation sisäiset intrane-tit, joissa kummallakin on henkilöstön kouluttamiseen tarkoitettua materiaalia.Osa tästä materiaalista on tarkoitettu itseopiskelua varten, jotkut koulutussovel-lukset on suunniteltu pienryhmäopiskelun tarkoituksiin. Lisäksi pankit mainitsivatkäyttävänsä sisäisiä verkkojansa henkilöstön ATK-osaamistason kohottamiseen.

Vakuutusalan yrityksistäkin toisella on tällä hetkellä tietoverkkopohjainen kou-lutussovellus käytössään, mutta yleisesti ottaen tietokoneavusteisen koulutuksenmäärä on vähäisempää kuin pankeilla. Tietokoneavusteinen koulutus on tähänmennessä ollut lähiopetusmuotoista ja on fyysisesti tapahtunut joko yrityksenomissa tiloissa tai pääkaupunkiseudulla järjestetyissä koulutustilaisuuksissa.

eLearningin osuus henkilöstökoulutuksen kokonaisbudjetissa on vielä vähäinen.Toimialan yritykset arvioivat eLearningin osuuden henkilöstönsä kouluttamisessakasvavan tulevaisuudessa merkittävästi. Pankit alkavat enenevässä määrin siirtääomia palvelujaan verkkopohjaisiksi, jonka myötä tietoverkkojen osuus myös henki-löstön kouluttamisessa korostuu. Yritykset arvioivat muun muassa, että henkilös-tön koulutustarpeisiin tullaan tekemään verkkopohjaisia, kokonaisvaltaisia tutkin-topaketteja. Henkilöstön koulutustilannetta ja -tarvetta aletaan myös kartoitta-maan tietotekniikan avulla järjestelmällisemmin: Eräs yritys arvioi tulevaisuudessajokaisella henkilöstön jäsenellä olevan oman henkilökohtaisen, sähköisen “koulu-tuskortin”, jonka avulla yritys on selvillä kunkin työntekijänsä koulutustilanteesta.

Yrityksissä mainitaan, että eLearningin mahdollisuudet henkilöstön koulutta-miseen kasvavat sitä mukaan, kun koko henkilöstö tulee sinuiksi tietotekniikan(lähinnä intranetin ja Internetin) kanssa. Toki tietotekniikan käyttö on pankit javakuutus -toimialalla jo tällä hetkellä olennainen osa henkilöstön arkirutiineja.Edellä tarkoitetaankin lähinnä tietoteknisten taitojen ja rutiinien monipuolistu-mista sellaisille tietotekniikan saroille, jotka ovat edellytyksenä eLearningin tehok-kaalle ja tarkoituksenmukaiselle käytölle. Huomautettakoon tässä yhteydessä, ettätoimialan henkilöstön keski-ikä on 45 vuotta. On luonnollista, että vanhemman


henkilöstön orientoituminen eLearning-muotoiseen koulutukseen ei tapahdu sil-mänräpäyksessä.

Sekä pankit että vakuutusalan yritykset uskovat että yritysten keskitetyt, valta-kunnalliset henkilöstön kehittämisosastot ovat kiinnostuneita eOppimisalueen tuo-tekehitysyhteistyöstä tulevaisuudessa. Lisäksi alalla vallitsee usko yrityksen koulu-tustarpeisiin varta vasten räätälöityihin eOppimis-koulutuspaketteihin. Tässä toi-mialan yritykset katsovat pienempien alan yritysten verkottumisen olevan tärkeätekijä: syntyy kustannustehokasta yhteistyötä pankit ja vakuutus -toimialan yri-tysten ja eLearning-palveluja tuottavien yritysten kesken.

4.7.2 Kauppa


Kaupan alalla eLearning-muotoisen henkilöstön käyttö oli tutkimukseen osal-listuneilla yrityksillä yllättävän vähäistä. Valtaosalla yritysten henkilöstöä tiedon-haku Internetistä ja sähköpostin käyttö työhön liittyvän viestinnän välineenä olikuitenkin jokapäiväistä. Sen sijaan muita eLearningin sovelluksia kaupan alan yri-tysten henkilöstön koulutukseen ei tällä hetkellä Hämeen alueella käytetä kovin-kaan paljoa. Osalla yrityksistä on käytössään oma intranet, suuremman yritysket-jun ollessa kyseessä valtakunnallinen/kansainvälinen tietoverkko, joista henkilöstövoi hakea työssään tarvitsemia faktoja tai organisaation sisäisiä uutisia. Intranet-ratkaisuja käyttävät yritykset olivat kuitenkin tutkimusaineistossa vähemmistönä.

Henkilöstön koulutukseen kaupan alan yritykset käyttävät eLearningia huo-mattavan vähän. Alalla on havaittavissa käytäntö, jossa jokainen työntekijä oppiitarvitsemansa tiedot oman työnsä kautta hakien työssään tarvittavat tiedot joolemassa olevista tietolähteistä. Niissä yrityksissä, joille eLearning ei ole käsitteenäja koulutusmuotona tuttu, on havaittavissa jonkinasteisia epäilyjä eLearningin toi-mivuudesta. Juuri skeptisimmissä yrityksissä tietämys eLearningin sisällöstä ja senmahdollisuuksista on tällä hetkellä kaikkein vähäisintä.

4.7.3 Teollisuus


Teollisuuden toimialan suurista yrityksistä pieni osa käyttää eLearningia tällä het-kellä monipuolisesti henkilöstönsä koulutukseen. Käytettyjä koulutusmuotoja tut-kimuksen mukaan ovat muun muassa verkkopohjainen etäopiskelu, opetusohjel-mat intranetissä, multimedian käyttö yleisesti, videoneuvottelut ja cd-romit. Myössähköposti on vakiinnuttanut asemansa teollisuusyritysten tärkeänä viestintäväli-neenä niin yrityksen sisäisessä viestinnässä kuin yhteydenpidossa kotimaisiin jaulkomaisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin. Suurissakin teollisuusyrityksissä


on kuitenkin valtaosa niitä, jotka eivät hyödynnä eLearningin mahdollisuuksiakoulutuksessaan juuri lainkaan.

Myös pienet hämäläiset teollisuusyritykset käyttävät varsin vähän eLearningiahenkilöstönsä koulutukseen. Tyypillinen teollisuus-toimialan yritys on käyttänyttähän mennessä Internetin lisäksi ainoastaan CD-ROMeja, jotka voidaan lukeaeLearningin piiriin kuuluviksi. Useat pienet teollisuusyrittäjät mainitsivat pelkää-vänsä eLearning-muotoisen koulutuksen muodostuvan liian kalliiksi pieniin yrityk-siin sovellettavaksi. Teollisuuden toimialalla oli kartoituksessa yleisesti havaitta-vissa epäilyksiä siitä, voidaanko heidän alallansa toteuttaa eLearningia toimivastija tarkoituksenmukaisesti. Toisaalta yrityksillä, jotka esittivät suurimmat epäilyk-sensä, ei ollut eLearningista kokemuksia tai faktaa epäilystensä tueksi.

Haastateltujen esittämien arvioiden mukaan eLearning tulee tuomaan lukuisiamahdollisuuksia kouluttaa sellaista henkilöstöä, jonka on vaikeaa irrottautua työs-tään. Myös maailmalla työskenteleville henkilöstön jäsenille eLearning tulee ole-maan kallisarvoinen apukeino koulutuksessa. eLearningin kasvu tulee jo lähivuosi-na muuttamaan niin henkilöstökouluttajien kuin muidenkin työntekijöiden työn-kuvaa varsinkin suuremmissa teollisuusyrityksissä; kouluttajista tulee oppimiseenohjaajia ja muusta henkilöstöstä tulee aktiivisia uusien työmahdollisuuksien haki-joita. Yritykset eivät toisin sanoen halua pelkästään kehittää koulutusta verkossa,vaan yhtä tärkeänä tavoitteena nähdään näkymien tarjoaminen henkilöstölle, jokaosaa käyttää annetut mahdollisuudet hyväkseen. Oppivaan kykenevä, aktiivinenhenkilökunta on verkottuvassa oppimisessa siis avainasemassa.

Teollisuuden toimialan edustajat peräänkuuluttavat eLearning-yrityksiltä jous-tavuutta ja nopeaa sopeutumiskykyä alueella tapahtuviin muutoksiin. Tässä suh-teessa pienempien yritysten verkottuminen nähdään toimivana ratkaisuna. Toi-saalta teollisuusyritykset kaipaavat myös suurempien eLearningin palvelujen tarjo-ajien vakautta. Pienempien yritysten vankka yhteistyökeskittymä voisi olla tähänratkaisuna.

4.7.4 Palvelut


Palvelualan yritykset käyttävät tällä hetkellä eLearningin koulutusmahdollisuuksiavarsin yksipuolisesti hyväkseen. Käytännöllisesti katsoen kaikki haastatellut yrityk-set käyttävät päivittäin Internetiä tiedonlähteenään. Sähköposti on palveluja tar-joaville yrityksille elintärkeä sisäisen tietoliikenteen ja yrityksen ulkopuolisten kon-taktien ylläpitämisessä. Pieni osa yrityksistä mainitsi käyttävänsä myös CD-ROMejaja yrityksen sisäistä intranetiä henkilöstönsä koulutukseen.

Vaikka Hämeen tilanne palvelualalla eLearningin kannalta on lapsen kengis-sään, ja vaikka muutamat haastatellut yritykset suhtautuivatkin eLearningiin kiel-teisesti, on toimialalla kuitenkin yleisesti ottaen nähtävissä vahvaa potentiaalia jakiinnostusta eLearningin lanseeraamiseksi yhdeksi sektorin henkilöstökoulutuksenperuspilareista.


4.7.5 Rakentaminen ja urakointi


Toimialan yritykset käyttävät eLearning-muotoista henkilöstökoulutusta hyvin vä-hän tai eivät lainkaan. Haastatelluista yrityksistä vain kaksi katsoi voivansa sanoahyödyntävänsä tällä hetkellä eLearningin mahdollisuuksia henkilöstökoulutukses-saan. Useimmat yritykset mainitsivat kuitenkin käyttävänsä sähköpostia viestin-nässään sekä hakevansa tarvitsemiaan tietoja Internetistä. Yrityksillä on myös joi-takin kokemuksia CD-ROMien käytöstä, lähinnä tietokantamaisessa muodossa.

4.7.6 Julkiset organisaatiot, kehittämisyhtiöt, puhelin, lehdet

Haastateltuja organisaatioita: 11Keskiarvoinen henkilöstön määrä: 142

Julkisilla organisaatioilla, kehittämisyhtiöillä ja lehdillä eLearning-muotoinen hen-kilöstön koulutus on haastateltujen organisaatioiden edustajien mukaan tällä het-kellä vähäistä. Sähköpostin käyttö ja tiedonhaku Internetistä on tälläkin toimialal-la ne kaksi käytettyä oppimisen tai koulutuksen muotoa, jotka voidaan laajastiottaen lukea eLearningin piiriin kuuluviksi.

Haastatelluissa puhelinyhtiöissä ja it-alan julkisorganisaatiossa löytyy toimialansektoreista huomattavasti enemmän eLearning-koulutuskokemusta kuin julkisillaorganisaatioilla ja kehitysyhtiöillä. Alalla käytetään monia tietokoneavusteisia kou-lutuksen muotoja henkilöstön omatoimiseen, itseohjautuvaan kouluttautumiseen.Muiden alojen lailla on tälläkin sektorilla Internet tärkeässä osassa tiedonhaussasekä sähköposti vakiintuneessa asemassa viestinnässä. Myös Internetin välitykselläjärjestettyjä etäopiskelukursseja ja monimuotokursseja on käytössä. Osalla tämänsektorin organisaatioista on intranetissä tietokantoja, jotka ovat henkilöstön käy-tössä heidän jokapäiväisessä työssään.

Yleinen mielipide käsillä olevalla toimialalla on, että henkilöstökoulutus onluonteeltaan enemmänkin tiettyihin kapea-alaisiin tietoihin ja taitoihin suuntau-tuvaa. Koska räätälöityjä, spesifejä eLearning-ratkaisuja henkilöstökoulutukseen eiole tarjolla, on eLearningin osuus sektorilla kaiken kaikkiaan pieni. Vastaavastiorganisaatioiden asiakkailleen tuottama eLearning-materiaali on monesti luon-teeltaan yleisempää, joten sovelluksia tähän tarkoitukseen on voitu ottaa parem-min käyttöön.

Verkon merkitys tulee haastattelujen mukaan lisääntymään niin opiskelussa,kaupassa kuin asiakaspalvelussakin. Haastateltujen kaupunkien edustajat arvioivattietoverkkojen kehittymisen vaikuttavan muun muassa siten, että kuntien ja kou-lujen yhteistyö kasvaa; varsinkin pienet koulut alkavat tuottaa toisilleen materiaa-lia verkon kautta. Koulut alkavat myös tuottaa yhteistyössä verkkoon opiskeluma-teriaalien ”yhteistarjottimia”, jotka toimivat itsenäisen opiskelun tukena. Vanhem-


pien ja koulun välisen yhteydenpidon arvellaan näin ikään kasvavan ja monipuo-listuvan verkkoviestinnän ja eLearningin myötä. Horisontaalisen yhteistyön kas-vun lisäksi kehitystä arvellaan yhtä lailla tapahtuvan koulutuksessa vertikaalisesti:keskiasteen koulutus tulee lisäämään yhteistyötään yliopistojen kanssa esimerkiksiyhteisen kurssitarjonnan muodossa.

Haastatellut kehittämisyhtiöiden edustajat arvelevat, että tarjolla olevien eLear-ning-palvelujen määrä ja niiden käyttöaste tulevat kasvamaan erittäin voimak-kaasti. Tässä prosessissa tulee kuitenkin tapahtumaan karsiutumista: parhaat pal-velut lyövät itsensä läpi ja heikot palveluntarjoajat kuihtuvat kokoon. Kehittämis-yhtiöt arvelevat myös tulevien eLearning-palvelujen olevan suurelta osin mobiile-ja. Mobiililaitteiden kehitys on keskeistä eLearning-palvelujen laajenemiselle mo-biilipuolelle.

Toimialan yritykset katsovat tulevaisuuden yhteistyön olevan eLearning-hank-keessa kaikkein hedelmällisintä, mikäli eLearning-palvelujen tuottajat ovat pieniäverkostoituneita yrityksiä. Vaikka pienet yritykset olisivatkin verkostoituneita, syn-tyy alalle näin silti tervettä kilpailua, joka puolestaan takaa kehityksen jatkumisen.Toimialan yritykset uskovat myöskin eLearning-palvelujen loppukäyttäjien tarpeettulevan paremmin huomioiduksi, jos asialla ovat “asiakasta lähempänä olevat”pienet eLearning-yritykset. Isoissa eLearning-yrityksissä nähdään toki hyviä puo-liakin: niiltä esimerkiksi löytyy pääomaa, jota ne voivat nopeasti sijoittaa eteentuleviin suurempiin hankkeisiin.

4.7.7 Atk-alan tuotanto


Atk-alan yritysten eLearning-koulutuksen monipuolisuus on selvästi verrannolli-nen yritysten kokoon. Pienissä, muutaman henkilön yrityksissä eLearning rajoittuulähinnä Internetin, sähköpostin ja CD-ROMien käyttöön. Suuremmissa toimialanyrityksissä eLearning-kokemukset ovat pieniä yrityksiä monipuolisemmat. Suurem-missakin atk-alan yrityksissä käytetään edelleen hyvin paljon perinteisiä koulutus-muotoja, mutta koulutuksen rakennetta on yhä enemmän alettu painottaa eLear-ningiin suuntaan. eLearningin keinoin on toteutettu muun muassa kokonaisiahenkilöstön koulutusohjelmia, ohjeita ja ongelmanratkaisumalleja. Intranetin pal-velimilla on olemassa opiskelukokonaisuuksia, joiden avulla henkilöstö voi koulut-taa itseään parhaimmaksi katsomanaan aikana.

Atk-alan tuotannon yritykset näkevät tämänhetkisen eLearning-tarpeen kri-teerit omalla alallansa hieman eri tavalla kuin muiden toimialojen yritykset vas-taavat tarpeensa. Kun muilla toimialoilla korostetaan eLearning-materiaalin syväl-lisyyttä ja kapea-alaisuutta ainoastaan oman henkilöstönsä kouluttautumisen koh-dalla, mainitsevat atk-alan yritykset syvällisyyden ja kapea-alaisuuden myös asiak-kaille suunnattujen eLearning-sovellusten yhteydessä. Tietotekniikka-ala on jatku-vasti laajentuva ja erikoisosaamista painottava.


Vaikka eLearning on tällä hetkellä atk-alankin yrityksissä melko marginaalista,nähdään alalla yleisesti mahdollisuus sen kasvuun kiinteäksi osaksi yritysten arki-päivän toimintaa. Edellytyksenä on kuitenkin, että teknologisen kehityksen onjatkuttava, jotta se avaisi eLearningille uusia mahdollisuuksia. Toisaalta työnteki-jöiden ja opiskelijoiden on sisäistettävä eLearningin erityispiirteet oppimisproses-sissa. Myös eLearningiin liittyvien laitteiden ja ohjelmistojen on oltava käyttäjilleperin pohjin tuttuja, jotta opiskeluprosessi olisi tarkoituksenmukainen. Kouluttaja-puolella on ymmärrettävä kehittää eLearningin ominaisuuksia huomioida opiskeli-jan yksilöllisyys.

4.7.8 Oppilaitokset

Haastateltuja oppilaitoksia: 13Keskiarvoinen henkilöstön määrä: 110

Oppilaitosten kokemusten laajuus eLearningista on jossain määrin sidoksissa kun-kin oppilaitoksen koulutuksen alaan. On luonnollista, että mediatekniikan ja tieto-jenkäsittelyn koulutusohjelmia tai suuntautumisvaihtoehtoja sisältävillä oppilai-toksilla on laajempia ja monipuolisempia kokemuksia eLearningin eri muodoista.Huomautettakoon kuitenkin, että eLearningin mahdollisuuksia monipuolisesti käyt-tävät oppilaitokset ovat tutkimusaineistossa selvänä vähemmistönä. Näissäkin op-pilaitoksissa eLearningin mielekkääseen ja tehokkaaseen käyttöön ottamiseen onolemassa kynnys: opettajan täytyy osata sekä tietotekniikan käyttö että osattavatietämyksen ja kokemuksen kautta määrittää, millainen eLearning-oppiminen ja -opetus on tehokasta. Lisäksi haastatteluissa todettiin, että eLearningin hyödyntä-minen on oppilaitoksissa vielä alussa; edistyksellisimmät opettajat kokeilevat eLear-ningin mahdollisuuksia, mutta laajaa tietoutta siitä, mihin sitä voisi käyttää, ei ole.

Sellaisissa oppilaitoksissa, joissa tieto- tai viestintätekniikka ei ole itsessäänkoulutuksen kohteena, kokemukset eLearningista ovat hyvinkin vaihtelevia. Ylei-sesti ottaen on eLearningin osuus näiden oppilaitosten koulutuksessa pieni. Vähi-ten eLearningia hyödyntävät oppilaitokset käyttävät eLearningiksi luettavista so-velluksista ainoastaan sähköpostia tai Internetiä tiedonlähteenä. Joillakin oppilai-toksilla on kuitenkin kokemuksia opiskelijoille suunnatuista verkkokursseista taiainakin suunnitelmia verkon hyväksikäyttämisestä tulevaisuudessa.

Kokoavasti voidaan oppilaitoksista todeta, että eLearning painottuu koulutuk-sellisesti opiskelijoihin, ei niinkään opettajiin. Sellaisissa oppilaitoksissa, joissa eLear-ningin mahdollisuuksia on opiskelijoilla jo päästy hieman toteuttamaan käytän-nössä, on monesti se tilanne, että eLearning materiaalia ei ole lainkaan käytettyopettajien koulutukseen. Lisäksi varsinkin vähemmän teknisillä aloilla opettajattarvitsisivat nyt ja tulevaisuudessa koulutusta, jotta he osaisivat käyttää eLearnin-gia oman opetusprosessinsa osana. Pelkästään opettajakunnan tietoteknisen osaa-mistason kohottaminen ei toisaalta riitä: eteen tulee pulma siitä miten nivoaverkkopedagogiikka omiin pedagogisiin käytänteihinsä. Tarvitaan henkilöstöä, joka


osaa seuloa sellaisen tiedon, joka on eLearningin keinoin tarkoituksenmukaistaesittää. eLearningin haasteet ovat tällä hetkellä myös yleisessä opiskelijoiden kes-kinäisessä vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Opettajilta vaaditaan vankkaaammattitaitoa, jotta he pystyisivät työssään käyttämään eLearningin mahdollisuu-det hyväkseen.

Varsinkin tietotekniikka-alalla nähdään, että opettajan rooli on muuttumassakonsultin ja menetelmä-/materiaalintuottajan suuntaan. Todellinen oppiminen tu-lee tapahtumaan entistä enemmän työssä oppimisen kautta, oppilaitos on oppi-materiaalin tuotantoyksikkö, jonka tehtävänä on edesauttaa tätä oppimisprosessia.

Haastatteluissa korostettiin, että teknisten mahdollisuuksien kasvun lisäksi erit-täin tärkeää on löytää eLearningille ominaiset oikeat esitystavat ja sisällöt Jos jakun eLearningin (tällä hetkellä vielä hajanaisesta) kentästä saadaan seulottua toi-mivimmat ja tehokkaimmat toimintamallit, arvioi rohkeimmin eLearningiin suun-tautuva oppilaitos antavansa jopa puolet viiden vuoden päästä tapahtuvasta kou-lutuksesta eLearningin avulla. Osa oppilaitoksista uskoi kehitystä eLearningin sa-ralla kyllä tapahtuvan, mutta hieman edellistä rauhallisemmassa tempossa. Löytyijoukosta muutama sellainenkin, joka ei osannut arvioida eLearningin tulevaa mer-kitystä, tai epäili sen soveltuvuutta omalle alalleen.

Yhtenä suurimpana esteenä eLearningin käytön kasvulle peruskoulutuspuolellanähdään opettajiston kielteinen tai välinpitämätön asenne sitä kohtaan. Opettajis-ton on esimerkiksi hyväksyttävä, että oppilaat eivät olekaan aina läsnä. Oppimis-prosessi on pystyttävä hahmottamaan uudella tavalla. Opettajien on omaksuttavauudet, eLearningille ominaiset pedagogiset piirteet, jotta opiskelu olisi tarkoituk-senmukaista ja tehokasta.


EHDOTUKSET VIRTUAALISENTAITOKOULUN KEHITTÄMISEKSI5

5.1 Virtuaalisen taitokoulunSWOT-analyysi(laadittu haastatteluaineiston perusteella)

VAHVUUDET

• kehittämiseen ja käyttämiseen innostusta jamotivaatioita

• virtuaaliopetuksen kehittämiseen olemassa valmiitamalleja

• “virtuaalituotteita” paljon jo saatavilla• monilla aloilla myönteisiä kokemuksia virtuaalitoteu-

tuksista• kehitetty uudenlaisia yhteistyömuotoja• kehittämisideoita runsaasti

HEIKKOUDET

• puuttuu tekijöitä ja toteuttajia• yhteistyö tällä hetkellä liian vähäistä• virtuaalinen taitokoulu koetaan liian abstraktina• vaatii runsaasti resursseja• aitoa verkostoitumista voimavarojen yhdistämiseksi tehty

vielä vähän• ei ole löytynyt tärkeitä kehittämisalueita, vähäiset

voimavarat levitetään liian laajalle alueelle• elinikäisen oppimisen ajatus hukassa yrityksiltä• tietoja viestintätekniikan käyttötaito vaihteleva• pedagogiset ratkaisut kehittymättömiä• tekniikka ei vielä mahdollista monipuolisesti äänen ja

kuvan käyttöä• ollaan kiinni tekniikassa (ajasta ja paikasta riippuvaisia)

MAHDOLLISUUDET

• myönteinen asenne eOppimiseen• teknistä infrastruktuuria olemassa (Internet- yhteydet

lähes kaikilla)• uusia teknisiä ratkaisuja kehitetään jatkuvasti

(langattomien tuomat mahdollisuudet)• tietoja viestintätekniikan osaamiseen panostetaan

yrityksissä• markkinointi ja tiedottaminen herättävät positiivista

attraktiota ja luovat kysyntää• kasvumahdollisuudet suuret• kansallisesti luotu yhtenevät strategiat tietoyhteiskun-

nan kehittämiselle• kansallisesti rakennetaan erilaisia yhteisiä palveluja• tarjoaa kaikille tasapuoliset mahdollisuudet itsensä

kehittämiseen (avoimet järjestelmät)

UHAT

• motivaation lasku, jos konkreettisia tuloksia eisynny

• edetään tekniikan ehdoilla ja sisällöt eivät kehity• tekniikka ei kehity riittävän nopeasti aidon paikasta

ja ajasta riippumattoman oppimisen toteuttamiseen• tasa-arvokysymykset - syrjäyttääkö virtuaaliopetus

tiettyjä ikäryhmiä, ammattialoja, alueita, sosiaali-ryhmiä? (suljettuja järjestelmiä)

• erilaisten oppijoiden huomioon ottaminen• kaikkien taitojen oppiminen virtuaalisesti• tekniikka sitoo innovaatiot, innovointi uusiin

asioihin

63EHDOTUKSET VIRTUAALISEN TAITOKOULUN KEHITTÄMISEKSI

5.2 Mitkä ovat keskeisiä haasteitaeOppimisen leviämiselle?

Virtuaalisen taitokoulun on vastattava eOppimisen yleisiin haasteisiin. Ratkaisuissaon priorisoitava, mihin haasteisiin ensisijaisesti lähdetään vastaamaan vai onkokaikkiin haasteisiin ainakin jossain muodossa vastattava.

Standardoinnin haaste

Digitaalinen oppimisteollisuus pyrkii muodostamaan vahvoja standardeja eri digi-taalisten toimijoiden välillä. Kehitys digitaalisen teollisuuden alueella on osoitta-nut, että standardien kehittämisen kautta on mahdollista kullekin toimijalle kes-kittyä lähemmin oman erityisosaamisen kehittämiseen ja luoda synergiaa usean eritoimijan erityisosaamisesta.

Keskittymisen haaste

Digitaalisen oppimisteollisuuden tavoitteena on toimia globaalisesti. Tällöin onodotettavissa, että kilpailun, synergiaetujen, yhteenliittymien yms. vuoksi vain to-delliset globaalit toimijat tulevat selviytymään. Keskittymisestä seuraa nopea ta-loudellinen hyöty: yhteiset rajapinnat eri sisällöntuottajien, pedagogisten ja orga-nisaatioiden toiminnallisten mallien luojien ja oppimisympäristöihin erityispiirteitäsisältävien ohjelmamodulien toimittajien (esim. virtuaalitodellisuuskäyttöliittymä)välillä kehittävät edelleen digitaalisen oppimisteollisuuden laajentumista. Pitkällätähtäimellä keskitetyt ratkaisumallit koulutusympäristöjen standardoinnissa voijohtaa innovaatioiden köyhtymiseen ja kehityksen hidastumiseen.

Perinteisen koulutuksen haaste

Perinteistä (lähi)koulutusta toteuttavat organisaatiot pyrkivät digitaalisen oppi-misteollisuuden tuotteiden (esim. verkkopohjaiset oppimisympäristöt) avulla te-hostamaan omaa toimintaansa. Erityiseksi haasteeksi muodostunee kehityksen no-peus ja intensiteetti, miten esimerkiksi perinteiset koulutusorganisaatiot kykenevättarvittaessa nopeasti muuttamaan toimintastrategioita ja kohdentamaan riittäväs-ti resursseja uusille alueilla. Toisaalta, kehitys luo pohjaa uusien koulutusorgani-saatioiden ja koulutusmallien muodostumiselle. Tällainen kehitys on ollut nähtä-vissä jo kansallisesti, esimerkiksi Seinäjoella, jossa esim. täydennys-, lisä- ja jatko-koulutustarve on johtanut uusien yksiköiden muodostamiseen alueen ulkopuolel-la toimivien korkeakoulujen toimesta (Helsingin, Tampereen ja Vaasan yliopisto jaSibelius Akatemia).


Oppimisen haaste

eOppiminen mahdollistaa uudenlaisia toteutuksia ja materiaalin tuottamistapoja.Onko riittävästi aikaa ja yhteistä tahtoa miettiä ja toteuttaa näitä mahdollisuuk-sia? Erityisesti näiden asioiden pohtiminen on tärkeää asiantuntijuuden kehittämi-sen alueella - miten syvällistä osaamista, sanatonta tietoa saadaan näkyviin uudenteknologian mahdollistamin keinoin. Erilaisten oppijoiden huomioiminen ja erilais-ten oppimistyylien toteuttaminen on mahdollista, mutta se vaatii uudenlaista lä-hestymistapaa ja myös enemmän investointeja. Lyhyellä tähtäimellä näiden uu-denlaisten tuotteiden tuottaminen on kallista ja vaatii monipuolista osaamista,mutta pidemmällä tähtäimellä esim. erilaiset simulaatiot ja pelit tuovat oppimi-seen aivan uusia mahdollisuuksia ja myös ovat kannattavia. Pelimaailmat kiehto-vat varsinkin nuorempia käyttäjiä. Viimeaikaiset uutiset kertovat, että elokuvatkinmuuttuvat tietokonepelien tyyppisiksi ja kiehtovat erityisesti naisia. Olisiko uusientaitojen oppiminen tehokkaampaa peliympäristöissä?

“Aikaisten ostajien” odotusten täyttämisen haaste

eOppimistuotteiden kysyntä on tällä hetkellä jo korkeaa. Nyt saadut kokemuksetvaikuttavat tulevaisuuden kysyntään. Eletään herkkää aikaa: jos ensimmäisten in-nokkaiden asiakkaiden odotuksia ei pystytä täyttämään, kestää taas aikansa ennenkuin seuraavat innokkaat kokeilijat ja tuotteiden käyttäjät saadaan asiakkaiksi. Onsiis alusta lähtien mietittävä tuotteiden laatua ja satsattava kehittämiseen ja jake-lujärjestelmiin.

5.3 Hyväksytäänkö eOppiminenlaaja-alaisesti?

Internet- ja web–huuman ensimmäinen erä on ohitse, ja jatkossa kaikkeen uudenteknologian avulla kehitettävään liiketoimintaan suhtaudutaan paljon kriittisem-min kuin muutama vuosi sitten. Tämä nostaa myös eOppimis-yritysten aloittami-sen kynnystä ja hiljentää markkinoiden kehittymistä. Lopulta asian ratkaisee yksin-kertaisesti se, että kykeneekö eOppimisen konseptit tarjoamaan lisäarvoa vallitse-ville koulutus- ja informaatiopalveluille siten, että asiakkaat ovat niistä halukkaitamaksamaan riittävästi. eOppimisen liiketoimintamalleja on useita. Kuitenkin yksiasia näyttää selkeältä – sisältö ja toimintamallit ratkaisevat. Viime kädessa eOppi-misen toimijat tarjoavat mahdollisuuden informaatiorikkaaseen oppimisympäris-töön, ja ne yritykset, jotka panostavat käyttäjäystävällisiin oppimisalustoihin, vuo-rovaikutusmahdollisuuksiin ja laadukkaisiin sisältöihin, tulevat olemaan vahvoilla.


Tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja - opetuksen palvelujärjestelmä, jonka avullapystytään joustavasti tuottamaan organisaatioin tarpeisiin ratkaisuja.

eOppiminen on nopeasti noussut yhdeksi keskeisistä puheenaiheista. Tarjolla onyhä enemmän alan toimijoita, joten asiakkaalla on vaikeuksia erottaa palveluntar-joajia toisistaan. Toimijoiden haasteena on, että asiakkaalle saadaan luotua tunneyrityksen palveluiden korkeasta laadusta ja omaperäisyydestä niin, että asiakasmuistaa ja palaa uudestaan palveluiden pariin. Tämän lisäksi tarvitaan joustaviapalveluja, jotka on nopeasti otettavissa käyttöön yrityksen eri tarpeisiin. Jousta-vuus, kokonaisvaltainen tuote ja laadukkaat sisällöt ovat varmasti kilpailuvaltteja.

Toistaiseksi eOppi on ollut hyvin PC-keskeistä. eOppi alkoi off-line-tuotteillakuten levykkeillä ja CD-ROMeilla ja nykyään yhä enemmän eOppia tarjotaan we-bin kautta. Päätelaite näissä kummassakin tapauksessa on ollut ja on PC. Tilanneon mielenkiintoisella tavalla muuttumassa ja ainakin kaksi keskeistä uutta tekno-logista jakelutietä ja niiden mukanan useita eri päätelaitetyyppejä tulee tarjolle:

• mOppi eli mobiilioppiminen tulee olemaan mielenkiintoinen lisä eOppi konsep-tiin. Mitä mobiilit laitteet mahdollistavat oppimisen maailmassa. Missä niitäkannattaa soveltaa ja miten? Jo nyt kännyköitä on monessa maassa huomatta-vasti enemmän kuin PC:tä. Mutta onko sisällöt siinä muodossa, että ne palvele-vat myös oppimista. Useimpien kännyköiden kautta saadaan säätiedot ja osak-keiden arvotiedot, mutta millaisilla tuotantomalleilla tuodaan työntekijälle tie-to esimerkiksi viimeisimmistä rakennuspiirrustuksista suoraan tehtäväpaikalle.Vai voiko rakennuspaikalle tilata suoraan kännykän kautta sopivan mittaisenmuotoon leikatun osan, jota juuri siihen paikkaan tarvittiin. Olisiko suomalai-nen osaaminen juuri tuomassa näitä palveluja online?

• DigitaaliTV tulee tarjoamaan vuorovaikutuksellisia mahdollisuuksia opiskeluun.Mitkä ovat sen yhteydet webiin ja miten PC-, mobiili- ja DigiTV-maailma kon-vergoituvat jatkossa eOppimisen maailmassa?

5.4 Loppupäätelmät jatoimenpidesuositukset

5.4.1 Virtuaalisen taitokoulun visioita

Sitran Suomi 2015 -ohjelmassa (2000) on todettu, että tieto ja osaaminen ovatkansallisen menestyksen perusta. Koulutuksella on keskeinen asema osaamisensaavuttamisessa. Tieto ja osaaminenkaan eivät riitä, vaan vasta edellisten taitavahyödyntäminen tuottaa tuloksia. Inhimillistä pääomaa on kasvatettava kaikin käy-tettävissä olevin keinoin. Koulutuksen on tuotettava yhä enemmän ominaisuuksia,


jotka mahdollistavat työskentelyn eri aloilla, eri ammateissa ja erilaisissa tiimeissä.Elinikäisestä oppimisesta on tullut jokaisen kansalaisvelvollisuus - on luotava puit-teet, joissa tämä oppimisyhteiskunnan toimintaan osallistuminen on mieluisa vel-vollisuus. Virtuaalinen taitokoulu on varteenotettava vaihtoehto elinikäisen oppi-misen toteuttamiselle.

Koulutus on keino organisaatioiden työntekijöiden osaamisen uudistamiseen janäin koulutuksen rooli ja merkitys ei tule ainakaan vähenemään tulevina vuosina.Koulutuksen muodot sen sijaan vaativat paljonkin muutoksia, koska formaalit kou-lutusmuodot eivät pysty vastaamaan nopeisiin muutostarpeisiin. Tähänastiset kou-lutusteknologiset ja sisällölliset ratkaisut eivät monenkaan mielestä tunnu vieläolevan virtuaaliopetusta parhaimmillaan. Odotetaan uutta ja parempaa. Mitä tuouusi ja parempi sitten on?

Virtuaalisen taitokoulun ratkaisuja etsittäessä on mietittävä, kenen lähtökoh-dista järjestelmää rakennetaan. Kehittämisessä lähtökohtana voi olla yksilö taityöyhteisö. Ratkaisuilla voidaan hakea valtakunnallista osaamista tai alueellistaosaamista. Toiminta voidaan keskittää alueille, joissa jo tapahtuu paljon ja kehittäänäitä alueita entistä paremmiksi tai kohteena voivat olla ryhmät, jotka eivät olevielä mukana missään.

Virtuaalitoteutuksetkaan eivät poista sitä tosiasiaa, että oppiminen vaatii yksi-lön panostamista oppimiseen. Uusi teknologia ei sinällään muuta oppimisprosessia,teknologia antaa vain välineitä, joilla oppimisprosesssia voidaan muuttaa interak-tiivisemmaksi, tehdä oppimisprosessia näkyväksi, antaa palautetta heti ja pitääyhteyttä opettajaan/tutoriin eri vuorokauden aikoina. Oppimateriaali voidaan myösrakentaa niin, että se pitää sisällään arvioinnin ja palautteen antamisen niin, ettäopettajaa ei varsinaisesti tarvita.

Lähivuosina yksi virtuaalisen taitokoulun merkittäviä tehtäviä on erilaistenoppimisstrategioiden kehittäminen ja oppimismotivaation lisääminen. Koulutuksentulisi taata yleiset ja jatkuvat oppimismahdollisuudet niiden taitojen hankkimiseksija kohentamiseksi, joita tarvitaan oppimisyhteiskunnan toimintaan osallistumisek-si. Virtuaalinen taitokoulu voisi tarjota foorumin, jossa yritysten työntekijät voivatarvioida omia oppimisyhteiskunnan vaatimia metataitoja ja löytää sopivia koulu-tusratkaisuja tietojen ja taitojen hankkimiseen.

Virtuaaliratkaisujen avulla informaatio on kaikkien saatavilla, mutta runsas-kaan informaatio ja teknisetkään ratkaisut eivät takaa oppimista. Oppiminen vaatiioppimisstrategioita ja itsesäätelykykyä. Ruohotie (2000) on kuvannut oppimistasosiaalisen oppimisen teoriaan pohjautuen (kuva 5). Itsesäätely on oleellinen osaoppimisprosessia. Sitä voidaan kuvata syklisenä prosessina: aiemmasta suoritukses-ta saatu palaute ohjaa uusia oppimistilanteita. Itsesäätely on sidoksissa oppijanpersoonaan, toimintaan ja ympäristöön. Oppimista ei voi erottaa kontekstistaan.Virtuaaliopetusta kehitettäessä nämä lainalaisuudet on otettava huomioon.


Kuva 5. Itsesäätelyn kolme muotoa

Monet asiat vaikuttavat itsesäätelyn tehokkuuteen. Viivästetty palaute estää yksi-löä ryhtymästä korjaaviin toimiin ajoissa: oppija tarkastelee suoritustaan jälkikä-teen, jolloin palaute ei enää vaikuta hänen suoritukseensa. Monet verkkoaineistoton rakennettu niin, että niissä ei ole sisäistä palautejärjestelmää ja siksi ne eivättue oppimisprosessia ja motivoi oppimiseen.

Työyhteisöjen näkökulmasta yksittäisen työntekijän ammattitaidon kehittämi-nen ei kuitenkaan riitä. Yksilökohtaisten oppimissisältöjen lisäksi tarvitaan oppi-missisältöjä myös erikokoisten tiimien, koko työyhteisön ja monien yritysten jaasiakkaiden sekä sidosryhmien yhteistyön kehittämiseen. Viime aikoina on paljonkirjoitettu ja puhuttu verkosto-organisaatioista. Yritysten välisellä verkostoitumi-sella ja vuorovaikutuksella nähdään olevan keskeinen osa tietoyhteiskunnan ar-vonlisäyksessä (Juuti 2001). Verkosto-organisaatiot nähdään abstrakteina käsit-teellisinä viitekehyksinä, joiden avulla organisaatioiden jäsenet voivat ymmärtääja tulkita uudella tavalla entistä monimutkaisempia ongelmia. Verkosto-organisaa-tiot tarjoavat keskustelufoorumin uusien ongelmanratkaisutapojen kehittymiselleja kykenevät entistä paremmin ratkaisemaan monimutkaisia ja vaikeasti määritel-täviä ongelmia. Uusi teknologia pystyy tuottamaan tällaisille verkosto-organisaati-oille puitteet yhä monipuolisemmalle yhteistoiminnalle.

Yksilön ja työyhteisön näkökulman lisäksi virtuaalisen taitokoulun sisällöissä ontarkasteltava myös taitoja, joilla uutta tekniikka voidaan systemaattisesti ja inno-vatiivisesti työssäoppimisessa hyödyntää. Uusi tietoja viestintätekniikkaa muut-tavat perustaitoihin liittyviä käsitteitä. Tähän asti on puhuttu luku-, kirjoitus- ja

Oppija

Ympäristö Toiminta

”Näkymätön”

itsesäätely

Ympäristöön vaikuttava

itsesäätely


laskutaidoista merkittävinä taitoina. Nyt puhutaan medialukutaidosta. Mutta me-dialukutaito ei riitä, tarvitaan myös mediakirjoitustaitoa, kykyä tuottaa omiaverbaalisia, auditiivisia ja visuaalisia tuotteita multimediaympäristöihin. Vasta nämätaidot antavat täyden vapauden toimia uuden teknologian mahdollistamassa maa-ilmassa. Tämä muuttaa merkittävästi koulutusjärjestelmää. Virtuaalinen taitokouluei ole rakennelma, jossa käytetään valmiita sisältöjä. Opiskelija on tuottajan roolis-sa. Tutkimalla, analysoimalla, mallintamalla ja synteesejä tekemällä oppija tuottaakoko ajan omaa aineistoa virtuaaliympäristöihin. Tämä antaa jokaiselle toimijallamahdollisuuden tehdä omaa osaamistaan näkyväksi. Medialukutaito puuttuu vieläsuurimmalta osalta kansalaisilta, puhumattakaan mediakirjoitustaidoista. Näidentaitojen kehittämiseksi tarvitaan pikaisesti myös virtuaalisen taitokoulun tarjon-taa.

Virtuaalisen taitokoulun yksityiskohtaisista sisällöistä on vaikea tehdä päätök-siä, koska mahdollisuuksien kirjo on suuri. Keskitytäänkö metataitoihin, suuntau-dutaanko joihinkin ammatillisiin erityisalueisiin vai otetaanko mielenkiintoisia ko-keilukohteita sieltä täältä? Pitäisikö sisällön kehittely kohdistaa johonkin suoma-laiseen erityisosaamiseen vai alalle, jolla on suurin pelko osaavan työvoiman saa-misesta, esim. metalli- tai tietoteollisuus? Onko lähtökohtana esim. tasa-arvoonliittyvät lähtökohdat, jolloin eri ikäryhmille, sukupuolille, ammattialoille ja aluillepitäisi saada omia kehittämishankkeita?

Sisältöjen lisäksi myös toimintakonseptit tekniset ratkaisut vaativat omia ko-keiluja ja kehittämistyötä. Erityisesti pienille yrityksille tarvitaan toimintakonsep-teja, jotka ovat helposti räätälöitävissä yrityksen erityistarpeisiin. Monimutkaisetoppimisympäristöt estävät itse oppimisen ja teknisten ratkaisujen ei pitäisi oppijal-le näkyä ollenkaan. Laaja virtuaalisten ratkaisujen käyttöönotto edellyttää teknis-ten ratkaisujen, koulutusmenetelmien, sisältötuotannon ja yleisten toimintatapo-jen vakiinnuttamista. Näitä ratkaisuja ei vielä löydy kokonaispalveluina markki-noilta. Standardoimista ollaan tekemässä valtakunnallisesti ja EU:n tasolla, muttaon vielä monia asioita, joita joudutaan ratkomaan organisaatiotasolla. Organisaa-tioissa, joissa virtuaalisia menetelmiä halutaan käyttää yhteisessä oppimis- ja tie-dontuottamisprosessissa, tarvitaan myös resursseja ympäristöjen rakentamiseen jahenkilöstön osaamisen kehittämiseen.

Virtuaalioppimista kuvataan ajasta ja paikasta riippumattomaksi opiskeluksi.Ajasta riippumattomuus ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö asioiden ja taitojenoppimiseen tarvita aikaa ja paneutumista. Tutkimukset osoittavat, että parhaitaoppimistuloksia saadaan yhteisöissä, joissa on konkreettisesti varattu tietty tunti-määrä viikosta omaehtoiseen tai tiimien opiskeluun. Uusien työskentelymenetel-mien käyttöönottamien vaatii jo oman aikansa ennen kuin toiminta vakiintuu.Virtuaaliset ratkaisut mahdollistavat sen, että yhteisön oppimisprosessista jää “yh-teinen muisti” kaikille. Välttämättömät yhteiset oppimateriaalit ovat kaikkien saa-tavilla samanlaisena, oppimisympäristöissä käydyt keskustelut ja kehittämisideatovat jälkikäteenkin saatavilla.


5.4.2 Toimenpidesuositukset

Virtuaalisen taitokoulun pilotit tulisi rakentaa kohderyhmäspesifisti. On huomioi-tava varsin täsmällisesti keskeisten ammattiryhmien laajuus, merkitys ja tietotek-niikan kehityksen tuoma ammattitaitovaatimuksen muutos, jotta virtuaalisen tai-tokoulun mahdollistama lisäarvo osataan kohdentaa oikein ja piloteilla on todel-lista relevanssia. Virtuaalisen taitokoulun on huomioitava myös tietoyhteiskunnanongelmalliset ammattiryhmät, joiden osaamisen työmarkkina-arvon heikkenemi-nen ei ole pk-yritysten liiketoiminnan intressi, vaan on lähinnä yhteiskunnan huo-lena. Täsmennettyä kohderyhmäajattelua on eriytettävä työelämän sukupolviin jatarkasteltava, miten eri ikäiset eri ammattialojen edustajat ovat omaksuneet tieto-tekniikan työhön ja osaamistaan täydentävään opiskeluun.

Virtuaalisen taitokoulun haaste on nimenomaan käytännön ammattitaidon päi-vittämisessä välineellä, joka alun perin on kehitetty tiedon välittämiseen ja jonkahankaluudesta ja hyödyttömyydestä todelliselle työlle ja käytännön tekemisellevarsinkin vanhempien työelämässä toimivien ihmisten mielissä on edelleen vahvo-ja ennakkoluuloja.

Virtuaalitaitokoulua rakennettaessa pitäisi lähteä liikkeelle sekä pienimuotoisil-la pilottihankkeilla että muutamalla laajalla hankkeella, joilla kehitetään kokomaan kattavasti jotain sisältö- tai taitoaluetta.

Esiselvityksen aineistosta, kommenteista ja keskusteluista on noussut esiin ide-oita ja ehdotuksia virtuaalisen taitokoulun sisältöalueiden kehittämiseksi.

Valtakunnalliset kehittämispilotit

1. Kootaan hyvät aineistot portaaleihin, joista ne on helposti löydettävissä.

Omaa portaalia virtuaalitaitokoululle ei ole välttämätöntä rakentaa. Yritysten hen-kilöstölle sopivat aineistot voidaan tarjota jo olemassa olevien tai tekeillä olevienportaalien kautta (esim. virtuaaliyliopisto, virtuaaliammattikorkeakoulu, kauppa-ja teollisuusministeriön yrittäjyysaineiston portaali tai vastaavat). Tärkeintä on,että hyvät aineistot on helposti löydettävissä tarvitsevien käyttöön.

2. Oppimisympäristöjä kehitetään yhä monipuolisemmiksi. Lähtökohtana voisivatolla jo olemassa olevat oppimisalustat. Näistä tulisi kehittää muutamia malleja,joiden varaan yritykset voivat helposti räätälöidä omia kehittämisprosesseja.Tällä hetkellä monet yritykset käyttävät aikaa liian paljon teknisten toiminta-mallien löytämiseen.

3. Kehitetään mentor- ja tutortoimintaa virtuaalioppimisympäristöihin. Kehittä-minen liitetään virtuaalisen taitokoulun pilotteihin ja siihen kytketään kiinteäs-ti työssäoppimisen ohjaajien ja opettajien koulutus


4. Erityislahjakkuuksiin liittyvät virtuaaliset toteutukset - valmistellaan pilotti/pi-lotteja erityisten kädentaitojen ja taidelajien ympärille

Työyhteisöjen kehittämiseen liittyvät pilotit

5. Käynnistetään hankkeita, joissa luodaan monipuolisia aineistoja henkilöstönyleisten valmiuksien arvioimiseen ja tunnistamiseen. Sisältöinä voisivat ollaesim.

• oppimisen taidot• organisoinnin ja ajankäytön taidot• ongelmaratkaisutaidot• vuorovaikutustaidot• päätöksentekotaito• luovuus, innovatiivisuus, muutosherkkyys.

Näistä sisällöistä tuotetaan oppimisaihioita, jotka ovat siirrettävissä mihin tahansavirtuaalitoteutukseen. Nämä yleiset valmiudet eivät synny irrallisena, vaan liittyvätpäivittäisiin työtehtäviin ja työssäoppimiseen. Yleisten valmiuksien tunnistaminenon kuitenkin tärkeää ja niiden kehittämiseen on myös tuotettava systemaattisiamalleja.

6. Työprosessien kuvaaminen ja mallintaminen

Pilotteja työn mallintamisesta, esimerkkinä Masa-Yardsin telakan tyyppinen toi-mintamalli (ks. 31). Mallinnettuja työnkuvauksia voidaan käyttää perehdytettäessäuusia työntekijöitä, opetettaessa työn sisältöjä, kehitettäessä omaa työtä ja tutkit-taessa ekspertin osaamista. Uusi teknologia mahdollistaa monipuolisen työn mal-lintamisen. Monilla aloilla tämä auttaa säilyttämään osaamista, joka poistuu eläk-keelle jäävien työntekijöiden myötä.

Työn mallintamiseen liitetään ammattialaan liittyvien oppimisaihioiden tuotta-mista. Oppimisaihiot sopivat käytettäviksi laajemminkin erilaisissa ympäristöissä.Esim. oppisopimuskoulutus voidaan rakentaa yhdistelemällä aitoa työssäoppimistaja erilaisia virtuaalitoteutuksia hyödyntämällä.

7. Syrjäytymässä olevien ryhmien erityistarpeet tulee selvittää; miten nämä eri-tyisryhmät viritetään uuden teknologian tuomin mahdollisuuksien avulla oppi-maan uusia taitoja (esim ikääntyvät, oppimisvaikeuksista ja keskittymisestä kär-sivät)


Teknologiaan liittyvät pilotit

8. Mobiiliteknologian innovatiivinen käyttökonsepti yhteistyössä vahvojen tieto-tekniikkayritysten ja oppimisalustayritysten kanssa. Tällä alueella on vielä tilaaja vahvan teknologisen osaamisen integrointi innovatiivisin sisältöihin ja help-poon käytettävyyteen voisi avata uusia mahdollisuuksia.. Tietyillä osa-alueillakuten langattomien teknologioiden kehittämisessä olemme maailman kärkeä.Saisiko näistä yhdessä alan yritysten kanssa luotua kursseja ja opintokokonai-suuksia, jotka sekä olisivat kaupallisia menestystarinoita että auttaisivat suo-malaisia yrityksiä löytämään uutta osaavaa työvoimaa?

Ehdotukset mahdollisista toteuttajista

Kehitettäessä ja toteutettaessa virtuaalista taitokoulua lähtökohtana tulisi ollamonialainen osaaminen. Pilottihankkeisiin tulisi rakentaa verkosto-organisaatioita,joissa on mukana työyhteisön laaja edustus, oppimisen, tutkimuksen ja multimedi-an osaajia sekä lisäksi teknisten sovellusten tuottajia. Toteutuksia voisi liittää esi-merkiksi alueellisiin osaamiskeskittymiin ja virtuaaliopetuksen konsortioihin. Näinjo olemassa olevat innovaatiot tulisivat hyödynnettyä.


Lähteet

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998.

Bloom, M. (2000) Deploing Learning Technology in the Workplace: CurrentPractice and the Future Directions. Konferenssiesitys 5.11.2000.

Canaccord Capital (2000) eLearning - Special Industry Report.

EU:n komissio (2000) eLearning – katse huomispäivän koulutukseen. Komissiontiedonanto. KOM (2000) 318. Bryssel. Verkossa http://europa.eu.int/comm/education/elearning/comfi.pdf

EU:n komissio (2000) Elinikäinen oppiminen. Komission yksiköiden valmisteluasia-kirja. SEK (2000)1832. Bryssel. Verkossa http://europa.eu.int/comm/education/life/memofi.pdf

Laki ammattikorkeakouluopinnoista 1995. 3.3.1995/225.

Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 630/1998

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998

Opetusministeriö (1999) Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004.Helsinki: Opetusministeriö. Verkossa http://www.minedu.fi/toim/koul_tutk_tietostrat/welcome.html

Opetusministeriö (1999) Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004.Hankesuunnitelmat. Verkossa http://www.minedu.fi/opm/koulutus/tietoyhteis-kunta/hankesuunnitelmat.pdf

Opetusministeriö (2000) Opetusministeriön tietoyhteiskuntaohjelma 2000.Helsinki: Opetusministeriö. ks. myös http://www.minedu.fi/opm/hankkeet/maararahakooste.html

Opetusministeriö (2001) Sisältötuotanto - työryhmän väliraportti 1, isbn 952-442-382-0, 16.2.2001

Verkossa http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/tyoryhmamuistiot.html

Pererson, R.W. & Marostica, M. A. & Callaham, L. M. (1999) eLearning. EquityResearch. Helping Investor Climb The e-Learning Curve. US bancorp. PiperJaffary.

73LÄHTEET

Ruohotie, P. (2000) Oppiminen ja ammatillinen kasvu. WSOY.

Saarinen, J. ym. eLearning toimiala 2001-2006. Selvitys Hämeen alueen eLearningosaamisesta ja toimialueen kehittämismahdollisuuksista. HAMK ja Hämeenliitto 2001 (painossa)

Sinko, M. & Lehtinen, E. (toim.) (1998) Bitit ja pedagogiikka: Tieto- ja viestintä-tekniikka opetuksessa ja oppimisessa. Sitra 194. Jyväskylä: Atena

Sitra (1998) Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnan strategi-sen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät. Helsinki: Sitra 206.

Verkossa http://www.sitra.fi/tietoyhteiskunta/suomi/st21/sitra2062b.html

Sitra (2000) Suomi 2015. Suomen tulevaisuuden menestystekijät ja haasteet.Suomi 2015 kurssin 1. loppuraportti. Helsinki. Verkossa http://www.sitra.fi/suomi2015

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (2000) Henkilöstön kehittäminen jaosaamistarpeet teollisuudessa 1998-2000. Teollisuus investoi ihmisiin.

Vaherva, T. (1998) Informaali ja satunnainen oppiminen työpaikalla. teoksessa P.Sallila & T. Vaherva (toim.), Arkipäivän oppiminen. Saarijärvi: Gummerus.

Valtioneuvosto (1999) Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4. Helsinki:Valtioneuvosto. ks. myös http://www.vn.fi/

Yliopistolaki 645/1997

Valtiovarainministeriö (2000) Suomi tietoyhteiskuntana. Tietoyhteiskunta-asiainneuvottelukunnan raportti hallitukselle 14.6.2000. Helsinki: Valtiovarainminis-teriö. Verkossa http://www.vn.fi/vm/kehittaminen/tietoyhteiskunnan_kehittaminen/raportti/raportti14062000.pdf

Viteli, J. & Levonen, J. (2000) Kohti digitaalista oppimisteollisuutta - ketä varten,kenen ehdoilla? Aikuiskasvatuslehti. Verkossa http://www.orivedenopisto.fi/kvs/kansanvalistusseura/ak/teema/ak200art.html

74 LIITE 1

Haastatellut toimijat:

AikeAVERKOCapman CapitalEditaFinpro ry.Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitosMasa-YardsMeritaNuorten työpajaOsuuspankkikeskusRautaruukki SteelSampoSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, SAKSitraS-market KoskikaraSoneraTalent CodeTeknologian kehittämiskekus, TEKESTeollisuuden ja työnantajien keskusliitto, TTTietotekniikan kehittämiskeskus, TIEKETieturiTV-TampereValkeakosken osuuspankkiVETO-projektiVirtuaaliamkVirtuaaliyliopiston kehittämisyksikköWsoy

Lisäksi eLearning selvitys Hämeen alueelta tuo sisältöön noin 107 yrityksennäkemyksen

75LIITE 2Yl

eise

tty

öelä

mäv

alm

iude

t

Eläm

änha

llint

a

Kom

mun

ikoi

nti-

tait

oIh

mis

ten

ja t

ehtä

vien

joht

amin

en

Inno

vaat

ioid

en ja

muu

tost

enva

uhdi

ttam

inen

Opp

imis

enta

ito

Kyky

org

anio

soid

aja

hal

lita

ajak

äytt

öä

Hen

kilö

koht

aise

tva

hvuu

det

Ong

elm

anra

tkai

su-

tait

o ja

anal

yytt

isyy

s

Vuor

ovai

kutu

s-ta

ito

Kuun

telu

tait

o

Suul

linen

vies

tint

ätai

to

Kirja

lline

nvi

esti

ntät

aito

Koor

dino

inti

kyky

Päät

ökse

ntek

o-ta

ito

Joht

amis

tait

o

Tait

o ha

llita

konf

likte

ja

Hah

mot

tam

is-

kyky

Luov

uus,

inno

vati

ivis

uus,

muu

tosh

erkk

yys

Risk

inot

to-

kyky

Visi

oint

ikyk

y

Suun

nitt

elu-

ja orga

niso

inti

tait

o

Ylei

set

työe

läm

äval

miu

det

ja n

iiden

jäse

ntym

inen

eril

lisik

si t

aido

iksi

ja k

yvyi

ksi (

Ruoh

otie

199

9 ja

200

0).

76 LIITE 3

77LIITE 3

virtuaalinen taitokoulu · 2017. 3. 1. · johdanto ja projektin esittely 7 2. tietoyhteiskunnan...

Documents