RYHMÄ KUUSAMON

veSillÄ

NÄKöKUlMA 3: OpettAjA KAlAStAjANA

Markku Heino

Opettaja kansalaisvaikuttajana

johanna Kuusamo

Yrittäjyys osana opettajan toimenkuvaa

Pekka Hatanpää

Monikulttuurisuus

Kirsi Liljeroos

On opittava sanomaan EI!

Verkot

Merja Rikala

Pedagoginen lähestymistapa kestävään kehitykseen

1/2013

SisällysKansalaisvaikuttaminen 3-5Markku Heino

Kestävä kehitys 6-8Merja Rikala

Yrittäjyys 9-11Johanna Kuusamo

Opettajan jaksaminen 12-14Kirsi Liljeroos

Monikulttuurisuus 15-16Pekka Hatanpää

11PoToA© Pienryhmä Kuusamo 2013

veSillÄVerkot

Markku Heino - KANSALAISVAIKUTTAMINEN ▪ 3

▪ Markku Heino

Marraskuun alussa tiedotusvä-lineissä julkaistiin uutinen,

jossa kerrottiin koraanikoulujen toimivan väkivallan kehtoina Pakistanissa. Väkivaltaisiksi päät-tyneissä uskonnollisen vihan innoittamissa mielenosoituksis-sa on pidätetty koraanikoulujen oppilaita. Mellakoissa pidäte-tyistä nuorista yli 60 prosenttia on opiskellut koraanikouluissa. Koulujen oppilaat tulevat pääosin köyhistä perheistä ja ovat yleensä lukutaidottomia. Koraanikouluja syytetään taleban-taistelijoiden kasvattamisesta. Uskonnolliset ryhmät hyödyntävät vihaa, jota länsimaissa esiintyvä profeetta Muhammedin pilkkaaminen he-rättää muslimeissa. Koraanikou-luissa opetetaan islamin todellista merkitystä. Perinteisiä oppiaineita ovat koraanin tulkinta ja islamin laki. Nyt Pakistanin valtio on alkanut nykyaikaistamaan koulu-

ja ja opetusohjelmaan on lisätty kirjallisuutta, kieliä, luonnontie-teitä ja matematiikkaa sekä myös ammatillisia aineita.

Suomessa perusopetuslain mukaan oppilaita kasvatetaan vastuullisuuteen ja yhteistyöhön sekä toimintaan, joka pyrkii ih-misryhmien, kansojen ja kulttuu-rien väliseen suvaitsevaisuuteen ja luottamukseen. Opetuksella tuetaan aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamista ja annetaan

valmiuksia tasa-arvoisessa yhteis-kunnassa toimimiseen.

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaa-vat hyvin sitä miten erilaisissa yhteiskunnissa opettajat toimivat ja kuinka tärkeä heidän roolinsa on yhteiskunnan kehittämisessä. Kaikkina aikoina on juuri vallitseva yhteiskunnan tila ja sivistyksen taso asettanut rajat opettajien mahdollisuudelle toimia kansa-laisvaikuttajina.

Suomessa on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana kansalais-ten ja varsinkin nuorten mie-lenkiinto kansalaisvaikuttamista kohtaan romahtanut. Nuorten ikäluokkien haluttomuus vaikuttaa äänestämällä huolestuttaa päät-täjiä. Jos päättäjien valitsemiseen osallistuu vajaa puolet äänestä-jäkunnasta, voidaanko heidän valtaansa pitää laillisena. Luotta-mus edustukselliseen demokra-tiaan ja kansalaisyhteiskunnassa toimimiseen ovat hyvän ja menes-tyvän yhteiskunnan edellytyksiä.

Opettaja kansalaisvaikuttajana

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana kansalaisten mielenkiinto kansalais-vaikuttamista kohtaan on romahtanut.

4 ▪ Markku Heino - KANSALAISVAIKUTTAMINEN

Nuorisotutkimus on osoittanut nuorison kiinnostuksen ja luotta-muksen edustukselliseen demo-kratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan vähäiseksi. Nuoret eivät koe pystyvänsä vaikuttamaan yhtei-siin asioihin. Enemmistö nuorista liittyy korkeintaan elämäntapa- tai harrasteyhdistyksiin. Ilmiön taka-

na on yhteiskunnassa tapahtunut muutos, jonka aikana 1970-luvun radikalismi on vaihtunut 2000-lu-vun ”ei voisi vähempää kiinnos-taa” asenteeksi.

Tilanteen muuttamiseksi on valtionhallinto käynnistänyt jo 1990-luvun lopulla erilaisia nuoril-le suunnattuja osallisuushankkei-ta. Vuonna 2003 hallitus käynnisti erityisen kansalaisvaikuttamisen politiikkahankkeen. Yhtenä hank-keen kohteena on koululaitos, jonka tulisi huolehtia edustukselli-sen demokratian uskottavuudesta suoran asennekasvatuksen ja koulujen osallistumiskulttuurin kehittämisen keinoin. Opettajien ollessa koulun avaintoimijoita, katsottiin koulun muutoksen tapahtuvan opettajankoulutuksen kautta. Tavoitteeksi asetettiin, että uudet opettajat olisivat kouluun mennessään hyviä kansalaisen malleja ja osaavia nuorten kansa-laisvaikuttamisen mentoreita.

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnalla tarkoite-taan yhteisön kykyä reagoida val-lanpitäjien välinpitämättömyyteen tai korruptoituneisuuteen. Kan-

salaisyhteiskunta on edustukselli-sessa demokratiassa välttämätön rakenne. Se vaatii valituilta edus-tajilta vastuuta ja pitää äänestäjät valppaina ajan tuomien uusien haasteiden suhteen. Edustuksel-linen demokratia ei toimi mikäli äänestäjät vetäytyvät omasta vastuustaan. Demokratiassa kaikki ovat jatkuvasti vastuullisia yhtei-sön jäseniä. Kansalaisyhteiskun-ta järjestyy erilaisia odotuksia, huolenaiheita ja aloitteita kannat-taviksi järjestöiksi, liikkeiksi ja ak-tioiksi. Kouluyhteisönkin on syytä olla avoin kansalaisyhteiskunnan toiminnalle. Sen erilaisten toimin-tamuotojen kautta opettajat ja oppilaat liittyvät ajan pyrkimyk-siin ja ottavat osavastuun niiden ajamisesta. Näin koulu toteuttaa yhteisvastuuta oman ajan ja tule-vaisuuden ongelmista.

Koulussa, kuten muissakin yhteiskunnan laitoksissa käyte-tään valtaa. Koulun valta jakaa tehtäviä, hyväksyä ja hylätä tekee mahdolliseksi koulun tehtävän täyttämisen. Samalla se aiheuttaa kohteissaan, useimmiten opiske-lijoissa, myös kokemuksia väärin kohdelluksi tulemisesta. Avoimen ja demokraattisen ympäristön mukaisiin käytäntöihin kuuluu kuitenkin, että vallankäytön kohde voi kysyä kohtelunsa oikeuden-mukaisuuden perusteita ja vaatia niiden toteuttamista.

Aktiivinen kansalainen

Suomessa on aktiivinen kansa-laisuus nostettu peruskoulun ja lukion keskeiseksi kasvatuksen päämääräksi. Tavoitteiksi on otet-tu kouluyhteisön, julkisen sekto-rin, elinkeinoelämän ja järjestöjen merkityksen ymmärtäminen, oman kriittisen mielipiteen muo-dostaminen sekä tarkoituksenmu-kainen osallistuminen ja vastuun-ottaminen yhteisten asioiden

hoidosta omassa kouluyhteisössä sekä paikallisyhteisössä. Lisäksi tavoitteena on lisätä demokraat-tisen yhteiskunnan toiminta-periaatteiden ymmärtämistä ja ihmisoikeuksien tuntemusta, kasvattaa halua osallistua lähiyh-teisön, yhteiskunnan ja elinympä-ristön yhteisen hyvän luomiseen sekä vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Aktiivinen kan-salainen tuntee myös kuluttajan vaikuttamiskeinot ja osaa käyttää niitä.

Puolesta vai vastaan

Aktiivinen vaikuttaminen nähdään usein asioiden vastustamisena. Adresseja ja mielipidekirjoituksia laaditaan silloin, kun halutaan vastustaa jotakin. Myös mielen-osoitukset ja mielenilmaukset yhdistyvät mielikuviin vastusta-misesta ja vastarinnasta. Monesti vaikuttamisella tarkoitetaan sitä, että esiin nostetaan ongelma, joka synnyttää reaktion ongelmaa vastaan. Sitä seuraa vastareak-

tio, ongelman tarkastelu toiselta kannalta. Tällainen keskustelu synnyttää parhaimmillaan moni-puolisesti ajatuksia yhteiskunnas-sa ja tarjoaa aineksia ongelman ratkaisuun.

Barrikadeille nouseminen ja ongelmien esille tuominen onkin usein välttämätöntä, jotta yhteis-kunnassa saataisiin aikaan muu-toksia. On tilanteita, joissa nopea toiminta ja epäkohtiin reagoimi-

Demokratiassa kaikki ovat jatkuvasti vastuullisia yhteisön jäseniä.

Positiivisten asioiden esiin tuominen on keino vahvistaa yhteiskunnan rakenteita.

Markku Heino - KANSALAISVAIKUTTAMINEN ▪ 5

nen ovat nostaneet keskusteluun ilmiöitä ja ongelmia, joihin ei olisi muuten tartuttu.

Toisaalta mielenilmaisu ja vaikuttaminen eivät aina edelly-tä ongelmaa tai epäkohtaa, jota vastaan reagoidaan. On yhtä tär-keää nostaa keskusteluun asioita, jotka ovat onnistuneet ja asioita, joita halutaan puolustaa. Tämä onkin vaikuttamisen toinen puoli, aktiivisten kansalaisten kasvatta-misessa tulisi kiinnittää huomiota hyvien asioiden huomaamiseen, niiden vahvistamiseen ja niistä iloitsemiseen. Positiivisten asioi-den esiin tuominen on keino vah-vistaa yhteiskunnan rakenteita.

Yleisessä kielenkäytössä ter-meillä aktiivinen kansalaisuus ja aktivismi on aika ajoin hyvin värittynyt leima. Opetussuunni-telmissa puhutaan aktiivisesta ja osallistuvasta kansalaisuudesta, jotka mielletään positiivisesti. Aktivismia pidetään taas monissa yhteyksissä negatiivisena asiana.

Se liitetään usein toimintaan, jo-hon kuuluvat mielenosoitukset ja epäkohtien ilmaiseminen. Monet yhdistävät aktivismin yhteiskun-nan kannalta kielteiseen toimin-taan. Onkin kiinnostavaa pohtia sitä, mikä on sallitun ja kielletyn toiminnan taustalla. Toimintaa oh-jaavat paitsi lait ja normit, myös

muut ohjauskeinot, kuten oman vertaisryhmän tuki tai yhteisön moraalisäännöt tai yhteinen etiikka. Esimerkiksi eläinoikeusky-symyksissä tai ääriuskonnollisten liikkeiden toiminnassa törmäävät voimassa oleva lainsäädäntö ja yhteiset eettiset tai moraaliset näkemykset. Yhteiskunnan on pohdittava ja otettava kantaa tällaisiin kysymyksiin. Myös kasva-tustyössä lasten ja nuorten kanssa on erilaisten ristiriitojen esiin nos-taminen välttämätöntä. Samalla on myös tärkeää pohtia asioita eri tahojen näkökulmista.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Yhteiskunnallista vaikuttamista voi toteuttaa monella tavalla. Mahdollisuuksia kansalaisvaikut-tamiseen tarjoutuu niin poliitti-sen vaikuttamisen kentällä kuin kansalaisjärjestöissäkin. Yhteis-kunnallista vaikuttamista on myös yhteisten asioiden hoitaminen ja niihin vaikuttaminen kouluissa ja oppilaitoksissa. Monelle nuo-relle kerhotoimintaa järjestävät järjestöt, kuntien nuorisotoimin-ta, seurakunnat ja urheiluseurat ovat ensimmäisiä osallistumisen ja vaikuttamisen väyliä. Näissä yhteisöissä saatuja osallisuuden kokemuksia voidaan pitää ponnis-tuslautana myöhempään yhteis-kunnalliseen vaikuttamiseen.

Poliittisen vaikuttamisen mie-lekkyys syntyy silloin, kun osal-listumisella ja vaikuttamisella on yhteys todellisiin päätöksiin ja muutoksiin yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Koulun tulee valmen-taa ja ohjata oppilaita poliittisen vaikuttamisen toimintakulttuuriin ja keinoihin senkin takia, että nuo-ret oppivat ymmärtämään omat kansalaisyhteiskunnan jäsenen oikeutensa ja mahdollisuutensa itseään koskevissa päätöksissä.

Avoin toimintakulttuuri

Yhteiskunnassa, erilaisissa sosi-aalisissa yhteisöissä, työpaikoilla ja kouluissa tarvitaan asioiden avointa hoitamista. Avoin kes-kustelukulttuuri lisää yhteisön sisäistä luottamusta ja vähentää ääri-ilmaisujen tarvetta. Koulussa

aktiivisen kansalaisuuden elinehto on se, että toimintakulttuurissa huomioidaan avoimuus ja tasa-vertainen mahdollisuus osallis-tua ja saada äänensä kuuluviin. Opettajat viestivät omalla toi-minnallaan oppilaille siitä, miten yhteiskunnassa toimitaan. Onkin tärkeää, että opettajien välinen vastuunjako, toisen työn arvostus ja valta ilmenevät koulukulttuuris-sa läpinäkyvästi ja toinen toistaan arvostavalla tavalla.

LähteetArtikkeli perustuu Kansalaisvai-kuttaminen opettajakoulutuksen haasteena – teoksessa (J. Rantala, A. Siikaneva, 2005) julkaistuihin artikkeleihin. Helsingin yliopiston professori Sirkka Ahonen käsitte-lee demokratian avainkäsitteitä ja pohtii, mitä valmiuksia kan-salaisvaikuttamiseen ohjaavalla opettajalla tulisi olla. Helsingin yliopiston lehtori Hannele Cantell pohtii artikkelissaan aktiivisen kansalaisen määritelmää ja aktii-visen kansalaisuuden tukemisen mahdollisuutta koulussa.

Aktiivisten kansalaisten kasvattamisessa tulisi kiinnittää huomiota hyvien asioiden huomaamiseen, niiden vahvistamiseen ja niistä iloitsemiseen.

Yhteiskunnallista vaikuttamista on myös yhteisten asioiden hoitaminen ja niihin vaikuttaminen kouluissa ja oppilaitoksissa.

6 ▪ Merja Rikala - KESTÄVÄ KEHITYS

▪ Merja Rikala

Kestävää kehitystä edistävälle koulutukselle ei ole olemassa

universaalia mallia. Seuraavassa artikkelissa käsittelen Suomessa toteutettua mallia ja ammatillisen opettajakoulutuksen edellytyksiä ohjata opiskelijoitaan niin, että tulevaisuudessa ”jokaisella on mahdollisuus saada korkealaa-tuista koulutusta ja oppia sellaisia arvoja, käyttäytymistä ja elämän-tapoja, joita tarvitaan kestävää tu-levaisuutta ja myönteistä yhteis-kunnallista muutosta varten.”

Määritelmä Kestävä kehitys

Kestävä kehitys jaetaan kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen, sosiaalis-kulttuurelliseen ja eko-logiseen kestävyyteen. Ympäristöministeriön määritelmän mukaan kestävä kehitys on ”maailmanlaajuises-ti, alueellisesti ja paikallisesti tapah-tuvaa, jatkuvaa ja ohjattua yhteiskun-nallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tu-leville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.”

Kestävää kehitystä on mää-ritelty ensimmäisen kerran näin Brundtlandin raportis-sa Yhteinen tulevaisuutemme (1988): ”kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä, joka tyydyttää nykyis-

ten sukupolvien tarpeet vaaranta-matta kuitenkaan tulevien suku-polvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”.

Tänä päivänä, puhuttaessa kestävänkehityksen ulottuvuuksis-ta esille nousee neljäskin käsite, inhimillisyys.

Kestävä kehitys koulutuksen päämääräksi

Yk on julistanut vuodet 2005-2014 kestävää kehitystä edistäväksi koulutuksen vuosikymmeneksi. Sen myötä YK:n ja sen jäsenvalti-oiden yhteisenä tavoitteena on,

että kestävän kehityksen periaat-teet sisällytetään kansallisiin ope-tussuunnitelmiin. Tavoitteet tulee asettaa alueen paikallisista oloista käsin, mutta on tärkeää huomioi-da myös globaalit ulottuvuudet.

Itämeren alueella eri maiden opetusministerit hyväksyivät vuonna 2002 kestävän kehityk-sen ohjelman ”An agenda21 for education in the Baltic sea region – Baltic 21E”, joka on maailman ensimmäinen alueellinen kestävää kehitystä edistävän koulutuksen toimintaohjelma.

Baltic 21E –ohjelmalla pyritään siihen, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu itäme-ren maiden koulutusjärjestelmiin

luonteva ja pysyvä osa. Ohjelma ei siis ole

lyhytkestoinen projekti, vaan

sitoumus muuttaa

koulu-tus-

jär-

Pedagoginen lähestymistapa kestävään kehitykseen

Merja Rikala - KESTÄVÄ KEHITYS ▪ 7

EkologinEn kEstävyys

• Ympäristöystävälliset hankinnat• Materiaalien, energian ja veden säästö• Uudelleenkäyttö, kierrätys ja lajittelu

• Säästävät ja vähäpäästöiset liikkumistavat•Turvallisuus vaarallisten aineiden käsittelyssä ja varastoinnissa

ARvOt jA KeStÄvÄ KeHitYS OppilAitOKSeN tOiMiNtAKUlttUURiSSA

Laininen, Manninen, Tenhunen, 2006, Okka-säätiö

TALOUDELLI-NEN

KESTÄVYYS• Taloudellisuus, ekotehokkuus ja

elinkaariajattelu, esim.- materiaalien ja energian kulutuksen vähentäminen

- hankinnat- tavaroiden uudelleenkäyttö, jakaminen, vuokraus ja lainaus- jätteiden lajittelu ja kierrätys

• Reilun kaupan tuotteet• Rakennusten korjaus ja

kunnossapito• Kuljetusten optimointi

tilojen käyttöaste ja monikäyttö

SoSIAALINEN KESTÄVYYS

• Työympäristön turvallisuus, terveellisyys, viihtyisyys ja esteettömyys

• Henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvointi,

terveys, jaksaminen ja tasa-arvoinen kohtelu

• Eettiset, turvalliset ja terveelliset hankinnat

• Syrjäytymisen, syrjinnän, fyysisen ja psyykkisen väkivallan ehkäisy

• Avoimuus, yhteistoiminta ja osallistumisen mahdollisuudet

• Verkottuminen ympäröivään

yhteiskuntaan

KULTTUURINEN KESTÄVYYS

• Paikallisten kulttuuristen perinteiden ja tapojen vaaliminen

• Kulttuuriympäristön säilyttäminen

• Monikulttuurisuus oppilaitoksen arjessa

ARVOT• Luonnon ja elämän

kunnioittaminen• Kohtuullisuus ja

taloudellisuus• Terveys ja henkinen hyvinvointi

• Globaali, kansallinen ja ylisukupolvinen

oikeudenmukaisuus• Yhdenvertaisuus ja

suvaitsevaisuus• Moniarvoisuus ja –

kulttuurisuusDemokratia

8 ▪ Merja Rikala - KESTÄVÄ KEHITYS

jestelmiä pysyvästi. (Rohved s. 20)

Koulutuksen tehtävät kestävänkehityksen näkökulmasta

Opetussuunnitelma ohjaa käy-tännön opetuksen asiasisältöjä ja pedagogisia ratkaisuja. Kestä-väkehitys voi näyttäytyä opetus-suunnitelmissa eri tavoin. Se voi olla opetussuunnitelmaan integ-roituna tai siitä voidaan järjestää erillisiä opintojaksoja tai toteuttaa tutkintoon johtavia kestävän kehi-tyksen koulutusohjelmia ja suun-tautumisvaihtoehtoja. (Virtanen A. Rohwed L. s. 44)

Kestävä kehitys voi saada mo-nenlaisia merkityksiä opetussuun-nitelmassa, riippuen siitä, kuinka opetussuunnitelmaa laativa ihminen kestävän kehityksen ymmärtää. joku voi nähdä kestä-vän kehityksen ympäristönäkö-kulmista, kun taas toinen henlkilö tarkastelee asiaa kestävän ta-louden näkökulmasta ja kolmas miettii asiaa ottamalla huomioon useita eri tekijöitä. Tulisikin olla selkeät ja yhdenmukaiset kriteerit ja ohjeistot kestävän kehityksen opettamisen arviointiin. (Virtanen A. Rohwed L. s. 46)

Tänä päivänä koulutuksessa korostuu tieto-osaaminen, sillä tietoyhteiskunnassa tiedon käyttä-minen, välittäminen ja rakentami-nen ovat olennaisia. Oppimisen peruskysymyksenä pelkkä tiedon tarkkailu ei kuitenkaan riitä, vaan meidän tulisi tarkastella oppimis-ta myös ammatillisen osaamisen edellyttämän teknisen taitamisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Nämä taidot ovat oleellisia kestä-vän kehityksen edistämisessä. Ei ainoastaan sanoina, vaan myös käytäntöinä. Asenteet ja motivaa-tio vaikuttavat siihen, kuinka hen-kilö käyttää ja hyödyntää osaami-aan tietoja ja taitoja tehtäviensä

hoitamiseen. Asenteet heijastavat yksilön arvostuksia ja muuttuvat hitaasti, sillä ne ovat melko pysy-viä ja sisäistettyjä ajattelumalleja.

Työelämä ja kestävä kehitys

Kouluttaessamme ihmisiä, meidän tulisi aina muistaa, että koulu-tuksen jälkeen näillä henkilöillä on tarkoitus päästä työelämään ja pärjätä siellä taidoilla, jotka olemme heille koulutuksen aikana antaneet. Työelämässä se tar-koittaa niin kutsuttuja kestäviä työpaikkoja ja säällistä työtä. Jos tämä sukupolvi ei suostu vähentä-mään maksimaalista hyötyä eikä vähentämään tai muuttamaan mitään, niin onko tämä se suku-polvi, jonka onnellisuuden eteen uhrataan kaikki muu?

Kirjassa Kohti kestävää työelä-mää Kestävän kehityksen neljää ulottuvuutta työelämässä tarkas-tellaan seuraavasti:

Ekologinen kestävyys: päätavoit-teeksi nousee kaikkien töiden or-ganisointi siten, että niiden suorit-taminen ei kuluta kohtuuttomasti rajallisia luonnonvaroja tai horjuta ympäröivän luonnon ekologista tasapainoa sen paremmin itse tuotannon kuin työn tuloksena olevien tavaroiden tai palveluiden välityksellä. (Kasvio&Räikkönen 2010)

Inhimillinen kestävyys: Tavoit-teena on, että ihmisillä on mah-dollisuus työskennellä elämän-arvojensa mukaan, tehokkaasti sekä terveytensä ja työkykynsä säilyttäen aina vapaaehtoiselle vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka. Samalla pitäisi pyrkiä varmistamaan töiden sisällöllinen mielekkyys niin, että ihmiset myös haluavat tehdä kyseistä työtä ja voivat saada siitä tarvitsemansa tyydytyksen. (Kasvio&Räikkönen 2010)

Sosiaalinen ulottuvuus: perusta-

voitteena on, että yhteiskunnassa olevat työt jakautuvat tasaisesti kaikkien työikäisten kesken ja että töiden edellyttämät uhraukset ja niistä saatavat palkinnot ovat oikeudenmukaisessa suhteessa keskenään. Heikoimmassa ase-massa olevat ihmiset eivät saa jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Taloudellinen ulottuvuus: Pe-rusvaatimuksena voidaan pitää sekä olemassa olevien että tule-vaisuudessa synnytettävien uusien työpaikkojen taloudellisen kilpailu-kyvyn varmistamista niin, että kysei-siin töihin sijoittuva ihmiset voivat luottaa työpaikkojensa säilyvän taloudellisten suhdanteiden vaih-teluista huolimatta. Toisena keskei-senä vaatimuksena on sellaisten tuottavuustasojen saavuttaminen, että ihmisillä on mahdollisuus säälliseen toimeentulon hankki-miseen työstä saatavilla tuloilla. (Kasvio&Räikkönen 2010)

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä muistuttaa meitä ko-lumnissaan hyvän ja huonon työn erot, että onnellinen on se työ-paikka, jossa eettiset periaatteet ohjaavat päivittäistä työtä ja jossa jokainen työntekijä saa tuntea työniloa ja arvostusta

LähteetKohti kestävää kehitystä Pedago-ginen lähestymistapa. Opetusmi-nisteriön julkaisuja 2008:8. toim.Rohweder Liisa. Virtanen Anne. Opetusministeriö. Koulutus ja tiedepolitiikan osasto. 2008Kohti kestävää työelämää. Kasvio Antti& Räikkönen Timo. työterve-yslaitos. 2010.Näkökulmia kestävään kehityk-seen oppilaitoksissa. Laininen, Manninen, Tenhunen. Okka-sää-tiö. 2006Telma, työelämän kehittämisen erikoislehti 3/2012.www.ympäristö.fi/Kestäväkehitys Ympäristöministeriö

Johanna Kuusamo - YRITTÄJYYS ▪ 9

▪ Johanna Kuusamo

Yrittäjyyskasvatus on yrit-täjyyttä ammatinharjoit-tamisena huomattavasti

laajempi käsite. Yrittäjyyskasvatus käsitteenä kattaa myös yrittäjyys-koulutuksen. Se pitää sisällään sekä aktiivisen ja oma-aloitteisen yksilön, yrittäjämäisen oppimis-ympäristön, koulutuksen ja yrittä-jyyttä tukevan toimintaverkoston yhteistyön että yhteiskunnan ak-tiivisen ja yrittäjämäistä toimintaa tukevan politiikan. Yrittäjyyskas-vatuksen tuloksena syntyy yrit-teliäisyyttä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja myös yritystoiminnan vahvistumista ja uutta yritystoi-mintaa.

Yrittäjyyskasvatus on osa elin-ikäistä oppimista, jossa ihmisen koulutus- ja oppimispolkujen eri vaiheissa yrittäjyyteen liittyvät val-miudet kehittyvät ja täydentyvät. Kyse on elämänhallinnan, vuoro-vaikutuksen ja itsensä johtamisen taidoista, kyvystä innovaatioihin ja muutosten kohtaamiseen. Kou-lutuksen ja kasvatuksen tehtävä on tukea yrittäjyyden kehittymistä toimintatavaksi, jossa asenne, tahto ja halu toimia yhdistyvät tietoihin ja korkeaan osaamiseen.

Yrittäjyyskasvatusta tekevät ja toimintaa tukevat myös useat työelämätahot ja järjestöt. Käy-tännön toimenpiteiden tavoittee-na ovat myönteisten asenteiden

lisääminen, yrittäjyyteen liittyvien tietojen ja taitojen kehittäminen, uuden yrittäjyyden aikaansaami-nen, yrittäjien ja yrityksissä olevan henkilöstön osaamisen kehittä-minen sekä yrittäjämäinen toi-mintatapa työpaikoilla ja kaikessa muussakin toiminnassa. Yrittä-jyyskasvatus perustuu elinikäiseen

oppimiseen ja verkostomaiseen toimintatapaan.

Remeksen väitöstutkimuksen keskeinen teesi on, että yrittäjyys-kasvatuksen oppimisjärjestelyjen on viestittävä yrittäjyydestä toi-mintatapana. Keskeisiksi näyttävät silloin nousevan keskusteleminen ja yhteistoiminta. Opetussuunni-telmissa toivotaan koulun kasvat-tavan sekä organisaatiotoimijoita että yritteliäästi toimivia kansa-laisia. Yrittäjyyskasvatus on tullut opetussuunnitelmiin 1990-luvun puolivälin molemmin puolin. Yrittäjyyskasvatuksen opettamisen ja yrittäjyyteen sosiaalistumisen onnistumiseen vaikuttaa se, miten hyvin yrittäjyyskasvatukseen osallistuvat opettajat, oppilaat,

Yrittäjyys osana opettajan toimenkuvaa

Yrittäjyyskasvatus on sosiaalista toimintaa, jonka keskiössä on oppija itse omine erityispiirteineen.

10 ▪ Johanna Kuusamo - YRITTÄJYYS

vanhemmat ja kunnallisten pää-töksentekoelinten jäsenet ovat tietoisia yrittäjyydelle ominaisesta tavasta oppia.

Yrittäjyyskasvatus on sosiaalista toimintaa, jonka keskiössä on op-pija itse omine erityispiirteineen. Hän on suuntautunut ympäris-töstään löytämänsä ongelman ratkaisemiseen ja käyttää tässä apunaan ympäristönsä resursse-ja. Yrittäjyyskasvatuksen sisältö voi siis olla muukin kuin yrittä-jyys, koska yrittäjyyskasvatus on toimimisen tapa, ei ainoastaan opeteltava asiasisältö. Oppijalla tulee olla tarvittaessa käytössään opastava tukihenkilö. Yrittäjyys-kasvatukselle ominaisiksi piirteiksi nousevat ohjaajien ja opettajien avoimuus, aito tieto ja neuvottele-vuus ympäristön kanssa.

Kotimaisessa kvalitatiivisessa tutkimuksessa (2006) haastateltiin 14 eteläkarjalaista perusasteen

ja lukion opettajaa, tarkoituksena kuvata opettajien yrittäjyysasen-

teita. Tutkimuksessa opettajat kertoivat asenteistaan yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Tutkimustulosten mukaan opet-tajilla on positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, mutta asen-

ne yrittäjyyskasvatusta kohtaan vaihtelee positiivisesta neutraaliin ja jopa negatiiviseen, riippuen siitä, onko opettaja osallistunut yrittäjyyskasvatusaiheisiin koulu-tuksiin vai ei. Voisiko opettajien asenteet olla hieman muuttuneet positiivisempaan suuntaan viime vuosien aikana?

Kotikaupungissani Ulvilassa toimii lukio, jossa mielestäni annetaan esimerkillistä yrittäjyys-kasvatusta ja yrittäjyyden oppeja opiskelijoille. Yrittäjyyden polut opintokokonaisuus jakaantuu kolmeen osaan: pakollisiin yrit-täjyysopintoihin, vaihtoehtoisiin polkuihin ja ulkopuolisiin opintoi-hin. Hyväksytyn opintokokonai-suuden minimilaajuus on kahdek-san kurssia. Kursseja voi suorittaa enemmänkin riippuen suunnitel-lun kokonaisuuden laajuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Lisäk-si opintoihin voi sisällyttää erillisiä

Ulvilan lukion yrittäjyyspolkupAKOlliSet YRittÄjYYSOpiNNOt

1. Luonto-liikunta 2. KV-polku 3. Kestävä

kehitys 4. Oma polku

UlKOpUOliSet OpiNNOt

Todistus suoritetusta

kokonaisuudesta

Yrittäjyysopintoja tukevat kurssit

Yrittäjyys-kasvatuksen sisältö voi siis olla muukin kuin yrittäjyys, koska yrittäjyyskasvatus on toimimisen tapa, ei ainoastaan opeteltava asiasisältö.

Johanna Kuusamo - YRITTÄJYYS ▪ 11

yrittäjyyttä tukevia kursseja.Ensiarvoisen tärkeää on opetta-

jan oma kiinnostus ja perehtynei-syys yrittäjyyskasvatukseen ja yrit-täjyyteen. Motivoitunut opettaja kykenee innostamaan opiskelijoi-ta aihepiirin pariin. Lukioaikaiset yrittäjyysopinnot saattavat antaa kipinän aikuisiän yrittäjyyteen; sisäinen yrittäjyys polttelee monia opiskelijoita ja näin he tulevat samalla valitsemaan oman työ- ja elämänuransa. Opettajalla ja hä-nen yrittäjyysasenteillaan saattaa siis olla merkittävä vaikutus yrittä-jäksi ryhtymiselle.

Ponnisteluja yrittäjyyskasva-tuksen eteen on tehty paljon sen liittämiseksi osaksi opettajien pe-ruskoulutusta. Yrittäjyyskasvatusta voi ammatillisissa opettajakorkea-kouluissa opiskella valinnaisina opintoina. Yhdessä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opetta-jankoulutusopinnot voi suorittaa yrittäjyyskasvatukseen painot-tuvina. Ammatillisiksi opettajiksi on pyritty rekrytoimaan entistä enemmän yrittäjätaustaisia hen-kilöitä, joilla on omakohtaista ko-kemusta yrittäjänä toimimisesta.

Avoimessa yliopistossa opintotar-jontaa on yrittäjyyden, yrittäjyys-kasvatuksen ja liiketoimintaosaa-misen nimikkeillä. Opinnot ovat

perus- ja aineopintotasoisia. Opintojärjestelyt mahdollistavat monimuoto-opinnot.

Opettajaksi opiskelevilla on mahdollisuus sisällyttää tutkin-toonsa valinnaisia yrittäjyyskas-vatuksen opintoja jokaisessa opettajankoulutusta antavassa yli-opistossa. Valinnaisten opintojen tarjoajina ovat useimmiten talous- ja hallintotieteiden tiedekunnat ja laitokset. Opintojen sisällöt ovat yrittäjyyteen ja liiketoimintaosaa-

miseen painottuneita. Opettajien peruskoulutukseen kuuluvassa ohjatussa harjoittelussa opiske-lijoiden mahdollisuudet saada erityistä ohjausta yrittäjyyskasva-tuksessa vaihtelevat, vaikka yrit-täjyyden aihekokonaisuus kuuluu perus- ja lukio-opetuksen opetus-suunnitelmaan. Huomionarvoista on, että suurin osa opettajaksi opiskelevista ei tutustu yrittäjyys-kasvatukseen missään opiskelu-vaiheessa, jos nämä opinnot eivät ole pakollisia tai opiskelija ei hyö-dynnä valinnaisopintotarjontaa.

LähteetUlvilan Lukion internetsivut http://www.ulvila.fi/edu/?s=Yritt%E4jyyskasvatuslinja&m=295Yrittäjyyskasvatuksen kolme diskurssia. L. Remes, väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, 2003Yrittäjyyskasvatuksen monia suun-tia. Toim. P. Kyrö, H. Lehtonen ja K. Ristimäki. Tampereen yliopisto-paino Oy - Juvenes Print. Tampere, 2007Yrittäjyyskasvatuksen suuntavii-vat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7

Yrittäjyyskasvatuksen esimerkkejäSuomessa on toteutettu 2000-luvulla useita yrittäjyyskasvatusta kehittäviä ja tukevia hankkeita. Eri hank-keiden sekä opetussuunnitelmien perusteiden uudistusten myötävaikutuksella on syntynyt hyviä käytän-töjä joihin voi tutustua seuraavien linkkien kautta:• Kerhokeskus – koulutyön tuki www.kerhokeskus.fi• Keskuskauppakamarin yrittäjyys http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/edunvalvonta/Elinkeinopo-

litiikka/fi_FI/Yrittajyys/• Nuorten Akatemia www.nuortenakatemia.fi• Nuori Yrittäjyys www.nuoriyrittajyys.fi• Opettajankoulutus www.enorssi.fi/hankkeet/yrittajyyskasvatus/• Opetushallitus www.edu.fi/yrittajyys• Rakennerahastokausi 2007–2013 www.rakennerahastot.fi• Suomalaisen yrittäjän päivä 5.9. www.yrittajanpaiva.fi• Suomen Yrittäjät www.yrittajat.fi/fi-FI/yritystoiminnanabc/koulutus/satamallia/• Suomen 4H -liitto www.4h.fi/top www.4h.fi/yritys• Taloudellinen Tiedotustoimisto (TAT) www.tat.fi/tat/fi/www/yritykset/hyvat_kaytannot/• Yes-keskukset www.yes-keskus.fi• Yritys-Suomi www.yrityssuomi.fi

Ensiarvoisen tärkeää on opettajan oma kiinnostus ja perehtyneisyys yrittäjyys-kasvatukseen ja yrittäjyyteen.

12 ▪ Kirsi Liljeroos - OPETTAJAN JAKSAMINEN

Jaksaminen on oman elämän hallintaa, kykyä selviytyä ar-jesta ilman kohtuutonta rasi-

tusta. Jaksaminen on myös taitoa hoitaa itseään ja voimaa kohdata eteen tulevat ongelmat.

Tärkeä edellytys opettajan työs-sä jaksamiselle on oman henki-sen tasapainon lisäksi hyvinvoiva työyhteisö.

Työyhteisö on voimavarojen läh-de, jonka kautta ihminen tuntee kuuluvansa suurempaan kokonai-suuteen. Hyvä työyhteisö on par-haimmillaan sosiaalisen identiet-tin tuki ja itsetunnon tehostaja.

Työyhteisön ja samalla työnte-kijän työhyvinvointi on yhteistyön tulosta. Siihen vaikuttavat työnte-kijän itsensä lisäksi työtöverit ja esimies.

Hyvä työyhteisö on Mielenter-veysseuran määrittelyn mukaan oikeudenmukainen yhteisö, joka kohtelee kaikkia jäseniään tasa-puolisesti ja toimii reiluilla peli-säännöillä. Tavoitteena on sovit-taa yhteen yksilön kyvyt ja työn vaatimukset niin, että työntekijä saa päteä osaamisalueellaan ja kehittyä siinä.

Hyvässä työyhteisössä ihmiset ovat sitoutuneita työhönsä ja suhteet johdon ja työntekijöiden välillä ovat hyvät. Merkittävä te-kijä on myös työsuhteen turvattu

jatkuvuus. Hyvä henki vähentää myös vaihtuvuutta ja poissaoloja.

Työhyvinvoinnin edellytys on myös oman rajallisuutensa tun-nustaminen ja saman rajallisuu-den hyväksyminen myös muissa.

Työpaikalta• Työterveyshuolto• Työnantaja• Esimies• Työtoverit• Tukihenkilö• Luottamusmies• Työsuojeluvaltuutettu

Ja työpaikan ulkopuolelta• Aluehallinnon työsuojelun

vastuualueelta• Kelalta• Työhallinnolta• Ammattiyhdistykseltä• Vammaisjärjestöiltä• Vakuutuslaitoksilta• Työeläkelaitoksilta• Hoitavalta lääkäriltä ja

kuntoutuslaitoksilta• Omalta sosiaaliselta

verkostolta

▪ Kirsi Liljeroos

”Ei ihminen väsy suureen työmäärään, vaan siihen että häneltä puuttuu sisäinen into” sanoi Helsingin Stockmann-auton johtaja Frederik Ek-lundh.

Koulumaailman jatkuva muu-tos ja epävarmuus luo melkoi-sen haasteen sisäisen innon hengissä pitämiselle. Sisäisen innon voivat tehokkaasti sammuttaa myös tuen puute ja vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen.

Vaikka opettajan työ on usein-miten melko itsenäistä ja jos-kus yksinäistäkin puurtamista, työyhteisö ja työkavereilta saatava vertaistuki on jaksami-sen kannalta elintärkeää.

Joskus on hyvä katsoa peliin ja Tuomo Vanhatalon sanoin ”miettiä omaa työyhteisöään vaikkapa niin, että olenko mi-nä se joka tuo aamulla töihin tullessaan iloa ja valoa, vai olenko minä se joka vasta pe-rävalojen vilkahtaessa tuo ilon pilkahduksen yhteisöön.”

Kiitän sosiaali- ja terveysalan opettaja Tuomo Vanhataloa haastattelusta. Vanhatalo toimii muun muassa työyhtei-sövalmentajana. Olen itsekin päässyt osallistumaan Tuomon innostavaan koulutukseen muutosturvavalmennuksen muodossa.

Tukea työssä jaksamiselle

Hyvinvoiva työyhteisö on jaksamisen perusta

LähteetTuomo Vanhatalon haastattelu.Hämäläinen, P: Jaksamisesta innostumiseen työssä ja elämässä. Tammi 2001.Heiskanen T., Salonen K., Sassi P.: Mielenterveyden ensiapukirja. Suomen Mielenterveysseura 2006.Palin E., Raivio M.: Elinvoimaa etsimässä – kirja työssä jaksamisesta. Gummerus kirjapaino 2005.Työterveyslaitos www.ttl.fiTakaisin toimeen –hanke http://www.takaisintoimeen.fi/

Ajatuksia opettajan jaksamisesta

Kirsi Liljeroos - OPETTAJAN JAKSAMINEN ▪ 13

Mitkä ovat aikuiskoulutuksen opettajan työssä suurimmat riskitekijät uupumiseen?

Yleisesti ottaen työuupumus syntyy yksinkertaisesti silloin, kun työtilanne jostain syystä ylittää ihmisen voimavarat. Syyt voivat olla joko ammatillisia tai työyhtei-sön sisäisiä muutostekijöitä (työn kuva, laadulliset ja määrälliset vaatimukset) tai laajempia työelä-mään liittyviä syitä. Työyhteisössä on sekä selviytyjiä että uupunei-ta, jotka eivät tahdo selviytyä työtaakastaan. Työuupumus on hidas, vuosien kuluessa kehittyvä prosessi, jonka aikana yksittäisiä syitä on vaikea erottaa monien tekijöiden muodostamasta koko-naisuudesta.

1. Liiallinen tiedon määräTietotekniikan nopean kehityksen myötä työn tietopainotteisuus on kasvanut merkittävästi ja tiedon hallinnasta tulee yksi selviytymi-sen avainsana opettajan selviyty-misessä. Opettajan työssä keskei-set raportointi- ja seurantatyöt ovat siirtyneet kaikki sähköisten tiedonhallintajärjestelmien piiriin. Työnkuvan muutokset aikuisopet-tajan työssä ovat jatkuvia, mm. suuri osa avustavista raportointi-/seurantatyöstä on siirtynyt sihtee-reiltä opettajan tehtäviksi.

2. Jatkuvat työn hallintaa hei-kentävät muutoksetTyön ja elämän hallinta ovat jaksamisessa avainasioita. Yleen-sä työn hallinnan menettäminen aiheuttaa myöhemmin vaikeuksia myös elämän hallinnassa ja päin-vastoin.

Hallinnan tunteessa on kolme osatekijää:

a) ymmärrettävyys, b) hallittavuus ja c) mielekkyys.

Elämänhallinta eli koherenssi on kykyä kohdata vaikeitakin muutos-tilanteita ja ehkäistä niihin liittyvää ahdistusta. Yhteisön koherenssi on yleensä huomattavasti alen-tunut, kun se on suurten muu-tosten kourissa. Organisaatioiden olisikin panostettava muutoksen ymmärrettävyyden prosessointiin, koska se vaikuttaisi positiivisesti ja suoraan yksilön kokemaan työn hallinnan tunteeseen, työn mie-lekkyyteen ja työkykyisyyteen. Kun ymmärtää, mitä muutoksessa tapahtuu, miksi tapahtuu ja millä aikataululla muutos tapahtuu, edesauttaisi jaksamista.

Miten työyhteisössä voidaan ennaltaehkäistä uupumista?

Puhuminen on prosessi, joka on tärkeää jaksamisessa. Työyhtei-sössä pitäisi olla sallittua jaksa-misesta ja kiireestä puhuminen,

koska sosiaalinen tuki on ensiar-voisen tärkeää.

Tärkeää ennaltaehkäisyssä on johtamisen oikeudenmukaisuus. Johtamisen oikeudenmukaisuu-den positiivinen kokeminen edis-tää työstä palautumista ja sillä on suora yhteys korostuneeseen per-soonan pätevyyskokemukseen. Epäoikeudenmukaisen johtamisen vaikutukset ovat päinvastaiset ja vaikuttavat vähentyneeseen per-soonan pätevyyskokemukseen.

Keskeinen työväline edellä mainitussa asiassa on toimiva kehityskeskustelukulttuuri. Par-haimmillaan kehityskeskustelu on luottamuksellinen tila, jossa opettaja kokee tulleensa kuul-luksi. Tila, jossa käsitellään mm. tehtäviä, jotka ovat voimaannut-tavia ja puhutaan myös tehtävistä, jotka ovat kuluttavia tai epäoikeu-denmukaisia. Jos työyhteisössä

Sosiaali- ja terveysalan opettaja Tuomo Vanhatalo:

On opittava sanomaan EI!

Minulle suurin voimavara on työni itsenäisyys, sanoo Tuomo Vanhatalo.

14 ▪ Kirsi Liljeroos - OPETTAJAN JAKSAMINEN

jonkun jaksaminen on alentunut, on se työyhteisön yhteinen asia.

Mitkä ovat opettajan suurimmat voimavarat?

Vähemmän sosiaalisena ihmi-senä koen tärkeäksi että saan toteuttaa itseäni ja kokea omat vaikutusmahdollisuudet työssäni. Minulle suurin voimavara on työni itsenäisyys. Tunne siitä, että voin itse vaikuttaa ja päättää jollakin tasolla tekemisistäni on minulle tärkeää. Omat kiksini työhöni antaa työn monipuolisuus. Huo-maan, että epämukavuusalueella toimiminen, mm. yrityskoulutus antaa aina enemmän kuin ottaa. Koen myös, että jatkuva itsensä kehittäminen ja uudistuminen ovat minulle tärkeä voimavara.

Yksinkertaiset selviytymiskeinot uupumuksesta?

Pitäisi oppia katsomaan rakenta-maansa oravanpyörää ikään kuin ulkopuolisen näkökulmasta. Pitäisi oppia pysähtymään ja tutustua omaan hiljaisuutensa. Missä kohtaa pyörää voisi himmata tai pysäyttää? Pitää oppia sanomaan EI! Pitäisi oppia säätelemään ja rajaamaan tehtäviään. Pitää oppia raivaamaan tilaa työpäiväänsä niin, että ehtii tehdä työaikana ns. myös avustavat tehtävät. Pitää oppia rajaamaan työaika ja vapaa-aika. Pitäisi oppia jättä-mään työkännykkä työpöydälle viikonloppujen ja lomien ajaksi.

Muutosprosesseissa on tärkeää työstä palautumiseen panosta-minen. Ihminen on fyysinen, so-siaalinen, psyykkinen, henkinen ja hengellinenkin kokonaisuus. On hy-vä pysähtyä ja miettiä, minkä verran ihan oikeasti panostan omaan hyvinvointiini. Usein kuulee, että viikonloppu meni pelkkään huilaamiseen, eikä se siltikään riittänyt palau-tumiseen. Voin tunnustaa, että

itselleni liikunta ja lapsenlapset menevät työn ohi.

Millaisista merkeistä työuupumuksen tunnistaa itsessään tai muissa?

Kriittinen kysymys kuuluu: missä vaiheessa työpaineet muodostu-vat liiallisiksi niin, että fyysinen ja psyykkinen työkykymme murtu-vat? Opettajille on perinteisesti kunnia-asia selviytyä saamastaan työstä. On häpeä mennä tunnus-tamaan, että kansankynttilä ei selviä tai jaksa työssään.

Unen ja muistamisen muutokset ovat monella ensimmäiset paineis-tumisen mittarit. Pysyvänluontoi-set muutokset unen ja muistami-sen laadussa kertovat jaksamiset muutoksesta. Myös vuorovaikutuk-sen havaittavat muutokset (esim. tunteiden hal-linta) toimivat jaksa-misen mittarina. Eristäytyminen, roolimuutokset (marttyyrisyys, kyynisyys, kielteisyys) ongelmakes-keisyyden korostuminen, suori-tuspaineet / ongelman peittely kuuluvat työuupumuksen kuvaan.

Mistä kannattaa hakea apua?Ensin pitää katsoa kriittisesti pei-liin. Työhyvinvoinnin vaaliminen on jokaisen omakin asia. On hyvä miettiä, miten minä voin itse omil-la ajatuksillani, asenteellani, valin-

noillani ja toiminnallani vaikuttaa omaan jaksamiseeni ja työyhtei-söni jaksamiseen. On hyvä miettiä omaa työyhteisöään vaikkapa niin, että olenko minä se joka tuo aamulla töihin tullessaan iloa ja valoa, vai olenko minä se joka vasta perävalojen vilkahtaessa tuo ilon pilkahduksen yhteisöön.

Hyvin järjestetty työterveyshuol-to on yleensä se ensimmäinen palon sammuttaja.

Mikä auttaa selviytymään nykyisinä jatkuvan epävarmuuden ja muutoksen aikoina?

Minulle oman perustehtäväni hoitaminen ja siitä selviäminen on tärkeätä. Siinä on tonttia riittämiin. Näin iäkkäämpänä säästän itseäni, enkä lähde mukaan muutosproses-sien yleiseen vouhkaamiseen.

Vaikka muutosprosessit ovat yleisesti ottaen kuluttavia tuovat ne aina mukanaan myös mielen-kiintoisia uusia haasteita. Selviyty-misen kannalta on oleellista työn ilo ja arvostuksen kokeminen. Näi-den tuntemusten herättämisessä ja ylläpitämisessä on työyhteisöllä iso merkitys. Meidän pitäisi elää rohkeammin: jaksamme parem-min, kun uskallamme rikkoa rajamme.

Omien rajojen tunteminenVain itse voi tietää, missä rajat kulkevat, ja jokainen voi vain itse päättää, missä haluaisi niiden kulkevan. Oleellista on hallinnan tun-ne: yksilöllinen tunne siitä, että oma elämä on hallinnassa.

On hyödyllistä pysähtyä ja kysyä itseltä: ”Miltä minusta tuntuu? Mil-lainen on vointini?” ”Miten jaksan itse? Miten olen hoitanut itseäni? Miten voisin jatkos-sakin huolehtia itsestäni? Mistä kaikkialta olen saanut voimia?” ”Missä kaikessa olen mukana? Millaisia odotuksia minuun kohdis-tuu? Milloin oli viimeksi jakso, jolloin olin vointiini erittäin tyytyväi-nen? Mitä silloin tein sellaista, jota voisin tehdä nytkin? Millaisista haasteista olen aikaisemmin selviytynyt? Mikä minua silloin auttoi?”

Pekka Hatanpää- MONIKULTTUURISUUS ▪ 15

▪ Pekka Hatanpää

Nuoriso, ystävyys ja ”omamaalaisuus”

Osa Suomessa synty-neistä tai pakolaisina Suomeen tulleet moni-/kaksoiskansalaiset seisoi-vat valkoisiin polvisukkiin, sinisiin sortseihin ja valkoisiin paitoihin pukeutuneet nuoret miehet kuuntelevat Maamme-laulua, paitojen rintamusta koris-tavat siniristiliput.

Pian nuoret miehet joutuvat tekemään lopullisen valinnan siitä, edustavatko he Suomea vai muuta maata, mikäli heillä on kaksoiskansalaisuus.

Nuorten muuttajien leimaaminen

Suomessa ”maahanmuuttaja” tarkoittaa yleensä henkilöä, joka on muuttanut Suomeen tai joka vanhemmat ovat maahanmuutta-jia tai jompikumpi vanhemmista on maahanmuuttajataustainen.Maahanmuuttajien tai vähemmis-tökansalaisten nuorten näkyvyys osana suomalaisen yhteiskunnan toimintoja on rajallinen. Myös-kään moninainen syrjintä ei ole tuntematon heille.

Tulokset kahdentoista maan maahanmuuttajien rasismi- ja muukalaisvihakokemuksista osoittavat selvästi, että maahan-muuttajat kaikkialla Euroopassa kokemat merkittävästi syrjintää. Samalla syrjinnän ilmoitus viran-omaisille jää vähäiseksi ja viran-omaisten toimet yksipuolisiksi.

Ystävyys monikulttuurisilla nuorilla

Nuorten arjessa ystävyys- ja kaverisuhteilla on vahva merkitys. Ystävien kanssa vietetään aikaa ja harrastetaan. Ilman kaveria ei oikein tule toimeen. Monikulttuu-risten nuorten ystävät ja kaverit tulevat usein eri kulttuureista ja maista, joissa ystävyyssuhteet ovat monelle heistä arkipäiväisiä.

Monikulttuuristen liikunta ja urheilu Suomessa

Urheilua ja liikuntaa harrastetaan suomalaisessa yhteiskunnassa mo-nilla tasoilla satujumpasta ja koulu-liikunnasta ammattiurheiluun.

Liikunta on monikulttuurisuuden näkyvin ja tunnistetuin muoto, tässä muunmaalaiset ovat saman-vertaisia suomalaisten kanssa.

Maahanmuuttajanuoret politiikassa

Suomen monikulttuuristumisesta huolimatta on maahanmuuttajien määrä EU-maiden pienimpiä, vain 3 % väestöstä.

Eduskunnassa on vain muutamia maahanmuuttajia, jotka ovat

jo hiukan vanhempia.Poliittisissa nuorisojär-

jestöissä on vain harvo-ja maahanmuuttajia. Ylemmillä tasoilla ei ole lainkaan maahanmuut-tajia vaikka heillä monel-

la on hyvä koulupohja ja kielitaito.

Monikulttuurisuus kohdataan nuorisotalolla

Tomivan nuorisotyön ulottami-nen maahanmuuttajanuoriin on edullinen täsmäsatsaus työhön, joka estää sosiaalisia ongelmia. Suurten kaupunkien eräillä nuori-sotaloilla maahanmuuttajanuoret muodostavat nykyisin asiakkaiden enemmistön. Sama keskittyminen etenee myös liikuntapaikolla.Uutta työtätekevää ja veroa mak-savaa väestöä tarvitaan ylläpitä-mään palveluiden ja eläkkeiden nykytasoa. Tosin esimerkiksi somalinuoret pyrkivät vain käyttä-mään sosiaalisia etuja.

Maahanmuuttajanuoret nuorisojärjestöissä

Suomalaisten nuorisojärjestöjen perustoimintaan monikulttuurisuus on vasta tulollaan. Järjestöjen hidas syttyminen vähemmistökysymyk-siin on ymmärrettävää. Suomalaiset nuorisojärjestöt ovat syntyneet yksikulttuurisella aikakaudella.

Lainsäädäntö

Myönteisen erityiskohtelun tarve tunnustetaan ja periaatteessa,

Monikulttuurisuus

yhä enemmän käytännössä. Ra-hoitusta myönnetään osana val-takunnallisten nuorisojärjestöjen tukea, nuorten työpajatoiminnan tekemiseen, nuorisokulttuurin tu-kemiseen, nuorisotiedotusta sekä läänien nuorisoelimen kautta.

tulevaisuus monikulttuurisuudessa

Onnistumiseen on varmaakin vai-kuttanut se, että muutto Suomeen on järjestäytynyttä ja ennakoita-vissa. Suomen maahanmuutta-jaryhmät ovat olleet laatunsa ja kokonsa puolesta melko helppoja hoitaa. Suurin osa muuttajista on Suomen lähialueilta eurooppa-laisesta kulttuurista. Tässä Suomi eroaa muista Euroopan maista eikä esim. islam ole Suomessa levinnyt.

Jos hallitus onnistuu työperus-taisissa hankkeissa nuorisotyöllä on edessä lähivuosina uusia ja laajempia tehtäviä monikulttuuri-suudessa.

Emme saa vain sairaanhoitajia, insinöörejä tai linja-autonkuljet-tajia vaan myös vaimoja ja lapsia. Tilaston mukaan Suomen väes-tölisäys 2008 oli n. 1 500 henkeä edellisvuotta suurempi ja oli n. 28 100 henkeä.

Nuorisopolitiikassa valtio, kunnat ja järjestöt ovat viime vuosina voineet harjoitella moni-kulttuurisuutta pienillä ryhmillä. Tällä kokemuksella on varmaan käyttöä, kun monikulttuurisuus todella alkaa.

Helsingin rautatieasemaa kutsu-taan Suomen suurimmaksi nuo-risokeskukseksi. Kaksoiskansalai-suus lisää aktiivisuutta. Aktiivisten ryhmässä kaksoiskansalaisia on 27 % ja muissa monikulttuurisissa ryhmissä 18 %.

puhuttaessa monikulttuuri-suudessa, on ensin määriteltävä mitä tarkoitetetaan kulttuurilla.

Määritelmän mukaan kulttuurilla tarkoitetaan tapojen, arvojen ja perinteiden muodostamaa ko-konaisuutta, jonka jäsenet ovat luoneet ajan myötä.Kulttuuri on ihmisen tapa elää ja toimia, siksi kulttuuri sisältää asi-oita, joita ihmiset ovat historiansa aikana oppineet arvostamaan. Kulttuurin jäseneksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan.

Nykyajan maailmassa käsite monikultturiuus on noussut usein otsikoihin mietittäessä eri maiden yhteiskuntarakenteita. Valtioiden rajat eivät enää pidä sisälläään vain kotimaansa kansalaisia, vaan uudistunut yhteiskunta koostuu eri kulttuureiden edustajista ym-päri maailmaa.

Perinteisen käsityksen mu-kaan monikulttuurisuudella tarkoitetaan useiden kulttuurien olemassaoloa samanaikaisesti. Ihmisen tulisi oppia hyväksymään erilaisuus kulttuurien ja ihmisten välillä. Tämä on mahdollista vain yhteisesti sovituin säännöin.

Nykyajan maailmassa käsite monikulttuurisuus on noussut usein otsikoihin mietittäessä eri maiden kulttuureita mietittäessä eri maiden kulttuureita, valtioiden rajat eivät enää pidä sisällään vain kotimaan kansalaisia, vaan yhteis-kunta koostuu eri kulttuureista.

Eläminen monikulttuurisessa yhteiskunnassa tarkoittaa, että ih-misten tulisi hyväksyä sellaisena, kuin ovat.

Monikulttuurisuuden edetes-sä, on kansainvälisyydestä tullut myös suomalaisten arkea. Kasva-va kansainvälisyys näkyy selvästi myös kaupunkien katukuvassa.

Maahanmuuttajat ovat hyvin usein suomalaisia paluumuuttajia. Maahanmuuttajat koostuvat työ-hön a opiskelemaan muuttaneista maahanmuuttajista tai avioliit-toon muuttaneista.

Työyhteisöjen on pohdittava esi-merkiksi, miten jokainen työnteki-

jä voisi käyttää omaa kieltään tai miten huomioitaisiin eri kulttuuri-en juhlapäivät.

Maahanmuuttajat ovat potenti-aalista työvoimaa tulevaisuudessa kasvavaan työvoimapulaan.

Tällä hetkellä EU:ssa 380 miljoo-nasta ihmisestä noin 20 miljoonaa on maahanmuuttajia.

Ulkomaalaisten märä kasvaa noin 11 000 henkilöllä vuodessa. Suomen suurin ulkomaalaisryhmä koostuu venäläisitä noin 26 000 henkilöä, virolaisia noin 20 000 henkilöä, ruotsalaisia noin 8 300 henkilöä ja somalialaisia 4 800 henkilöä 2008.

Kansainvälistymisen myötä on Suomi, useiden muiden maiden joukossa siirtymässä kohti moni-kulttuurista yhteiskuntaa. Tarkoi-tuksena on, että yhteiskunnan jäsenet pystyvät elämään eri äi-dinkielestä, uskonnosta ja tavoista riippumatta.

Monikulttuurisuus on rikkaus, jonka meidän pitää hyödyntää ja liike-elämässä paikallistuntemus ja hyvä kielitaito on ehdoton edellytys. Koska vain aito maan kansalainen pystyy luomaan hyvät ja uskottavat liikesuhteet. Uskot-tavuus on aivan eri luokkaa, kuin vierasmaalaisen.

LähteetPitkänen P.: Näkökulmia monikult-turiseen Suomeen. Helsinki. Oy Edita Ab. 2007.Räty M.: Maahanmuuttaja asiak-kaana. Tampere. Tammerpaino Oy. 2002.Salo-Lee, Malmberg R., Hallinoja R.: Me ja muut, kulttuurien väli-nen viestintä. 2. painos. Jyväskylä. Gummerus kirjapaino Oy. 1998.Martikainen T.: Ylirajainen kult-tuuri etnisyys Suomessa 2000-lu-vulla. Helsinki. Hakapaino Oy. 2006.Hartikainen, Honkasalo, Souto, Suurpää: Ovet auki. Nuorisotutki-musverkosto. 2009.

16 ▪ Pekka Hatanpää - MONIKULTTUURISUUS