1

VENÄJÄ, TYÖMARKKINAT JA PALKANSAAJAT

2

Sisällys:Tiivistelmä ........................................................................................................... 4Yleistietoa ........................................................................................................... 4• Järjestäytyminen ............................................................................................ 4• Kolmikanta ja työehtosopimukset .................................................................. 5• Venäjä ja maailma ........................................................................................... 5• Suomen ja Venäjän välinen ay-yhteistyö ....................................................... 6

Johdanto ............................................................................................................. 7

I Perustietoja ................................................................................... 8Työvoima ............................................................................................................. 8Palkat ja eläkkeet ................................................................................................ 9Työntekijöiden liikkuvuus ................................................................................. 10Talous ................................................................................................................. 11

II Venäjän koulutusjärjestelmä ...................................................... 13Peruskoulu ja toinen aste ................................................................................. 13Ammatillinen koulutus ...................................................................................... 13Korkeakouluun hakeutuminen ......................................................................... 14Korkea-asteen koulutus ................................................................................... 14Opiskelijavaihto ................................................................................................ 16

III Järjestäytyminen Venäjällä ........................................................ 17Perusjärjestöt .................................................................................................... 17Alueelliset keskusjärjestöt ............................................................................... 18Liitot ................................................................................................................... 18Korkeasti koulutettujen järjestäytyminen ....................................................... 19Esimerkkejä: ...................................................................................................... 19Opettajat ........................................................................................................... 19Insinöörit ........................................................................................................... 20Lääkärit ............................................................................................................. 20Sosiaalityöntekijät ............................................................................................ 21Opiskelijatoiminta ............................................................................................. 21

IV Venäjän keskusjärjestöt ............................................................ 22FNPR .................................................................................................................. 22VKT ja KTR ........................................................................................................ 23Sotsprof ............................................................................................................. 24

V Työnantajapuoli ja muut elimet ................................................ 24Työnantajapuoli ................................................................................................ 24Venäjän talous- ja sosiaalikamari .................................................................... 25

3

VI Venäjän työmarkkinat ja työehtosopimustoiminta .................. 26Työlainsäädäntö ja ay-toiminta ....................................................................... 26Kaksi- ja kolmikanta .......................................................................................... 26Kolmikantaneuvosto ......................................................................................... 26Keskustason sopimukset .................................................................................. 27Alakohtaiset sopimukset .................................................................................. 27Alueelliset sopimukset ..................................................................................... 28Paikallinen sopiminen ....................................................................................... 28

VII Ay-oikeudet käytännössä ja työtaistelutoimet ......................... 29Työtaistelutoimet .............................................................................................. 29

VIII Ay-tilanne ja toiminta Pietarin alueella, Karjalassa jaMurmanskissa ............................................................................... 31Karjala ............................................................................................................... 31Murmanskin alue .............................................................................................. 32

IX Venäjä ja maailma .................................................................... 33ILO ...................................................................................................................... 33WTO-jäsenyys .................................................................................................. 33ITUC ................................................................................................................... 34

X Venäjä ja EU ............................................................................. 34

XI Itämeri ja Pohjola .................................................................... 36Pohjoinen ulottuvuus ........................................................................................ 36BASTUN ............................................................................................................ 37PERC .................................................................................................................. 37

XII Suomen ja Venäjän tähänastinen kahdenvälinen ay-yhteistyö 38Liitot ................................................................................................................... 39

XIII Tulevaisuuden näkymiä ja johtopäätöksiä ............................. 40Suositukset ........................................................................................................ 41

Lyhenteet .......................................................................................................... 42Lähdeluettelo: ................................................................................................... 43Kirjalliset lähteet: .............................................................................................. 43Muuta tietoa: ..................................................................................................... 43Lehdet: .............................................................................................................. 44www-sivuja: ...................................................................................................... 44Venäläisten liittojen sivuja ja yhteystietoja: .................................................... 44

ISBN 978-952-5628-15-9

helmikuu 2009 (sähköinen)

4

Selvityksessä Venäjän työmarkkinoista ja työmarkki-noiden järjestökentästä käsitellään muun muassa Ve-näjän kolmikantaa, työntekijä- ja palkansaajajärjestöjä,ammatillisia järjestöjä, Venäjän koulutusjärjestelmää,neuvottelu- ja sopimustoimintaa, Suomen ja Venäjänpalkansaajayhteistyötä sekä Suomen ja Venäjän välistätyöntekijöiden liikkuvuutta.

YleistietoaVenäjän työllisyysaste (52 %) selvästi alhaisempi kuinSuomessa (69 %) tai EU:ssa (64 %). Naisista vain 48prosenttia on työmarkkinoilla. Työttömyys laski ennentalouskriisiä 7,5 prosenttia, mutta on edelleen ongel-ma erityisesti maaseudulla. Keskipalkka nousi talous-kriisiin asti ja on noin 500 euroa kuussa. Palkkojen alu-eellinen vaihtelu on suurta. Julkisen puolen palkat ovatkeskimäärin hyvin matalia, samoin eläkkeet ja työttö-myysturva. Niin työttömyyden, työllisyysasteen kuintaloudenkin kehitystä on vaikea ennustaa vallitsevanmaailmanlaajuisen talouskriisin oloissa.

Talouskriisi on vaikuttanut vahvasti Venäjällä. Talou-den rakenteita ei ole kyetty muuttamaan ja Venäjä onpitkälti ja haavoittuvaisesti riippuvainen raaka-aineis-ta. Maan vaurastumisesta huolimatta sen osuus maail-man bruttokansantuotteesta on pieni (2,8 %), kun taasesimerkiksi EU-maiden osuus on yli 30 prosenttia.Koska Venäjä on kuitenkin Suomen tärkein kauppa-kumppani, maan kehityksellä on merkittävät heijas-tusvaikutukset myös Suomen työmarkkinoille.

Suomessa asuu nykyisin noin 50 000 Venäjän ja enti-sen Neuvostoliiton alueella syntynyttä henkilöä. Suo-messa asuvista työvoimaan kuuluvista venäläisistä 34prosenttia on työttömiä. Suomalaisten omistamissa,Venäjällä sijaitsevissa yrityksissä työskentelee noin30 000 henkilöä. Venäjälle puolestaan saapui vuonna2008 yli miljoona laillista maahanmuuttajaa lähinnäKeski-Aasiasta. Laittomia maahanmuuttajia arvellaansaapuneen jopa neljä miljoonaa.

Venäjän koulutusjärjestelmässä on edelleen neuvosto-aikaisia rakenteita, kun toisaalta maa on sitoutunutkorkeakoulutuksen rakenteita Euroopassa harmonisoi-vaan Bolognan prosessiin. Suurin osa opiskelijoistasuorittaa edelleen perinteisen viisivuotisen tutkinnon.Suomeen verrattavaa ammattikorkeakoulujärjestelmääei ole. Yliopisto-opinnot ovat suosittuja, mutta amma-

Tiivistelmä

tillisen koulutuksen tarve olisi suuri. Suomen ja Venä-jän välinen opiskelija- ja opettajaliikkuvuus on edelleenvähäistä verrattuna vaihtoon läntisen Euroopan taiPohjoismaiden kanssa.

JärjestäytyminenTyöntekijöiden todellisesta järjestäytymisasteesta pal-kansaajajärjestöissä vaikeaa on saada täsmällistä tietoa,mutta nykyisin alle puolet järjestäytyy. Osuus on las-kenut, mutta ammattiyhdistyksien asema joukkoliik-keenä on säilynyt. Järjestäytyminen on erityisen heik-koa palvelualoilla ja nuorten keskuudessa, ja korkeintapuolestaan perinteisessä raskaassa teollisuudessa sekäosassa julkista sektoria.

Ay-järjestäytymisen peruste on työpaikkakohtainenperusjärjestö, joka voi solmia työehtosopimuksia (pai-kallinen sopiminen) ja jakaa sosiaalietuuksia. Suurinosa palkansaajajärjestöjen voimavaroista käytetään tällätasolla alueellisen, liitto- ja keskusjärjestötason sijasta.Asetelma on osin ongelmallinen, sillä suurin osa jäsen-maksuista kuluu “kädestä-suuhun” palvelutoimintaanpitkäjänteisemmän edunvalvonnan sijaan. Erot perus-järjestöjen resursseissa ovat lisäksi huomattavia.

Ay-järjestäytymisen peruste ei ole tutkintopohjainen.Sen sijaan maassa on monia tutkintopohjaisia ammatil-lisia järjestöjä, jotka ovat harvoin samalla palkansaaja-järjestöjä, kuten Pohjoismaissa yleisesti. Ay-liittojenperustana ovat ministeriöiden hallinnonalat. Täten sa-man ammattikunnan edustajia voi olla useissa eri lii-toissa. Monet ay-liitoista muistuttavat toiminnaltaanenemmän ammatillisia järjestöjä kuin edunvalvontaa jatyöehtosopimustoimintaa harjoittavia ammattiyhdis-tyksiä. Liittojen rooli työehtosopimustoiminnassa eiole keskimäärin suuri eikä niillä ole myöskään paikallis-ten perusjärjestöjen kaltaista sosiaalietuuksien jakoteh-tävää.

Opettajilla, terveydenhoidon ammattilaisilla ja valtionvirkamiehillä on suurimmat akavalaisia ryhmiä sisältä-vät liitot. Insinöörejä kuuluu useaan eri liittoon, pel-kästään Maailman metallityöntekijöiden liitto IMF:nkuuluu kahdeksan eri venäläistä metallialan liittoa.Lääkärit kuuluvat samaan liittoon koko sairaalan hen-kilökunnan kanssa. Ammattiyhdistyksen jäsenyydenrinnalla työntekijä voi olla mukana ammatillisessa jär-jestössä.

5

Venäjällä keskusjärjestöjä on käytännössä kolme. Suu-rin ja lähellä Venäjän valtaa pitäviä voimia on FNPR,jolla on muun muassa yhteistyösopimus YhtenäinenVenäjä-puolueen kanssa. Pienemmät ja riippumatto-mammat ovat VKT ja KTR. Lisäksi on oikeisto-opposi-tiota edustava Sotsprof. Palkansaajien keskusjärjestötkuvaavat yleisemminkin kansalaisyhteiskunnan tilaaVenäjällä. Valtaosa on kytketty valtaa pitäviin poliitti-siin tahoihin, mutta toisaalta edelleen on riippuma-tontakin toimintaa.

Työnantajista suurin osa ei ole järjestäytynyt, muttakeskusjärjestönä on CCEUR, jolla on 29 jäsenliittoa.Se vastaa lähinnä Suomen Elinkeinoelämän keskusliit-toa. Tärkein CCEUR:n jäsenliitto on Russian Union ofIndustrialists and Entrepreneurs RUIE.

Kolmikanta jatyöehtosopimuksetKolmikantaisia rakenteita on keskus- ja aluetasolla sekäsuurimmissa kaupungeissa. Työehtosopimuksista mer-kittävimmät solmitaan yksityisellä puolella paikallises-ti. Julkisen puolen palkat määritellään valtion palkka-taulukoissa aloittain ja muun muassa kokemuksen jakoulutuksen mukaan. Lähtösummista pyritään neu-vottelemaan vaihtelevalla menestyksellä. Alueet voivatmaksaa erilaisia lisiä peruspalkan päälle kykynsä ja ha-lunsa mukaan.

Lisäksi on olemassa kolmikantaisia kehyssopimuksianiin alueellisesti, aloittain kuin valtakunnallisesti. Neovat kuitenkin lähinnä suosituksia vähimmäistasosta janiiden käytännön merkitys on usein pieni. Kuitenkinerityisesti jotkut alueellisista sopimuksista ovat merkit-täviäkin. Vaikka työehtosopimustoiminta ei ole Poh-joismaiden tasoista, se on Venäjällä silti kehittyneem-pää kuin monissa EU:n uusissa itäisissä jäsenvaltioissa.

Pietarin alueella on erityisen paljon ruohonjuuritasonay-toimintaa ja myös työehtosopimustoiminta on suh-teellisen vankkaa. Karjalassakin ay-toiminta on koh-tuullisella tasolla, mutta alueen vaikean tilanteen vuok-si esimerkiksi kolmikantasopimuksessa käsitellään jopaelinikää. Murmanskin aluetta vaivaa jäsenmäärien vä-heneminen lähinnä muuttoliikkeen vuoksi.

Venäjällä esiintyy usein ammattiyhdistysoikeuksien jaKansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimusten loukka-uksia. Tyypillisissä ongelmatilanteissa viranomaiset ei-vät rekisteröi ammattijärjestöjä, työnantajat eivät tun-nusta niitä neuvotteluosapuoliksi tai jäsenmaksuja eivälitetä.

Virallisia lakkoja on vähän, koska niiden järjestäminenon tehty lainsäädännöllisesti lähes mahdottomaksi.Laittomia lakkoja ja erilaisia työntekijöiden mielenil-maisuja on kuitenkin paljon ja niiden määrä on lisään-tynyt. Työntekijöiden toiminta on tullut paikoitellenaloitteellisemmaksi erityisesti ruohonjuuritasolla pel-kän puolustautumisen sijaan. Alkaneiden talousvaike-uksien vaikutusta työntekijöiden aloitteellisuuteen onvielä vaikea ennustaa. Heikkenevä tilanne saattaa niinlamauttaa kuin vahvistaa toimintaa.

Venäjä ja maailmaVenäjän hallituksella on Kansainvälisen työjärjestöILO:n hallitusneuvostossa yhtenä kymmenestä mer-kittävästä teollisuusmaasta pysyvä jäsenyys. Arvioidenmukaan työntekijäpuoli on ollut ILO:ssa aktiivinen.Venäjän kolme keskusjärjestöä ovat palkansaajien maa-ilman kattojärjestön ITUC:n jäseniä. Suurin palkan-saajakeskusjärjestö FNPR antaa paljon arvoa ITUC:n ja(läntisen) Euroopan palkansaajien keskusjärjestöETUC:n yhteistyöelin PERC:lle.

Venäjän palkansaajakeskusjärjestö FNPR:ssä ei nähdäWTO-jäsenyyttä mahdollisuutena monipuolistaa jauudistaa taloutta tai luoda työtä ja hyvinvointia lisään-tyneenä kaupankäynnin myötä. Sen sijaan palkansaaja-järjestössä on perusasenteena puolustuksellisuus pro-tektionismina ja esiin tuodaan lähinnä WTO:hon liit-tyviä uhkakuvia.

EU-kysymyksissäkin FNPR:n asenne heijastaa Venä-jän poliittisten vallanpitäjien mielipidettä. Arvojen si-jasta Venäjää ja EU:ta yhdistävät etenkin taloudellisetedut. Talouskriisin myötä Venäjällekin on paljastunutsen riippuvuus länsimaista ja suurimmasta kauppa-kumppanistaan EU:sta. Venäjän palkansaajajärjestöttukevat EU:n kanssa tehtävästä yhteistyöstä puuttuvi-en työmarkkina-asioiden saamista esityslistoille.

6

Pohjoinen ulottuvuus ei ole yleisesti saanut vahvaa ja-lansijaa, mutta Itämeren maiden palkansaajajärjestötovat pyrkineet saamaan siihen mukaan työmarkkina-näkökulmaa. Tällä hetkellä yritetään vaikuttaa vah-vemman aseman saaneen Itämeren yhteistyön muutta-miseksi paremmin toimivaksi työmarkkinanäkökul-masta.

Suomen ja Venäjän välinenay-yhteistyöSuomen ja Venäjän palkansaajakeskusjärjestöjen yh-teistyöllä on pitkät perinteet neuvostoajoilta. Venäjänaikana on ollut jonkin verran hankeyhteistyötä ja tieto-jen vaihtoa. Lisäksi Venäjän palkansaajajärjestöjen liit-tyminen maailman ja Euroopan tason yhteistyöraken-teisiin on tuonut yhden uuden ulottuvuuden maidenay-suhteisiin.

Liittotasolla yhteistyösuhteiden taso tai ylipäänsä ole-massa olo on varsin vaihtelevaa. Joillain on yhteyksiä jayhteistyötä, mutta monilla ei ole ollut mitään vuosiin.Toisaalta venäläisten tulo joihinkin ammatti- tai ala-kohtaisiin eurooppalaisiin ja maailman järjestöihin onsäilyttänyt yhteyden.

Kaiken kaikkiaan Suomen ja Venäjän palkansaajajärjes-töjen yhteydet ovat vain pieni murto-osa siitä mitä neovat esimerkiksi Suomen ja Pohjoismaiden välillä. Pää-syitä lienee kolme. Pohjoismaiden ay-järjestöjen kanssavoidaan harjoittaa omaa toimintaa kehittävää tietojen-vaihtoa, EU-maiden kanssa direktiivi- ja muuhun pää-töksentekoon liittyvää edunvalvontaa. Toisaalta Suo-men ja Venäjän välinen työntekijöiden liikkuvuus onainakin vielä varsin rajallista.

Venäjä on kuitenkin suuri naapuri, ykkösluokan vienti-maa, ay-liikkeen kansainvälisten järjestöjen yksi vahvatekijä ja Suomeen suuntautuvan työvoimasiirtolaisuu-den lähtömaa. Venäjän kehitykseen kannattaa yrittäävaikuttaa ja myös palkansaajajärjestöjen kannattaa ollamukana tässä. Avoin, demokraattinen, kansalais- sekäay-vapauksia kunnioittava Venäjä, jossa markkinatalo-us toimii, on jokaisen suomalaisen työntekijän etu.Toisaalta Venäjä on myös haasteellinen yhteistyökoh-

de. Kielitaito puuttuu usein molemmilta puolilta jajärjestörakenteissa ja toimintatavoissa on suuria eroja.Osa Venäjän järjestökentästä noudattaa suoraan Krem-lin näkemyksiä sekä on lisääntyvästi suurvalta-ajatte-lun vaivaama. Lisäksi yhteisiä varsinaisia edunvalvonta-asioita on palkansaajamielessä edelleen varsin rajallises-ti.

Ongelmista ja haasteista huolimatta Suomen palkan-saajajärjestöjen pitäisi olla yhteyksissä Venäjälle vähin-tään tietojen- ja näkemyksienvaihtomielessä. Tämä on-nistuu vain, jos Venäjälle on toimivia yhteyksiä. Onsuuriakin liittoja, jotka eivät ole olleet aikoihin yhteyk-sissä Venäjälle.

Palkansaajakeskusjärjestöjen säännöllistä ja sinänsä toi-mivaa yhteistyötä olisi saatava edunvalvonnallisem-paan suuntaan. Yhteyksistä ja yhteistyöstä voi olla hyö-tyä vain, jos vaikeistakin aiheista puhutaan. Yhteyksiätulee olla koko järjestökenttään, myös valtakoneistostariippumattomaan. Euroopan aluejärjestö PERC:nkautta “vaikeita” aiheita voidaan käsitellä lisääntyvästi,sillä venäläiset arvostavat järjestöä. Suhteita lähialueillekuten Karjalaan ja Murmanskiin olisi hyvä luoda lisää.

Mahdollisessa hanketoiminnassa korostuvat järjestäy-tymisen ja nuorten saaminen mukaan ay-toimintaan.Lisäksi esimerkiksi yritysten yhteiskuntavastuu ja suo-malaisyritysten toiminta Venäjällä olisivat käytännön-läheisiä yhteistyöalueita.

7

Venäjä on alueena Suomelle tärkeä, mutta kuitenkin monin paikoin tuntematon. Erityisesti Neu-vostoliiton hajottua muutokset Venäjällä ovat olleet suuria. Politiikka, talous ja rikollisuus ovat tär-keimmät uutisaiheet, mutta yhtä lailla tärkeistä työmarkkinoiden muutoksista uutisoidaan har-vemmin.

Tämän selvityksen tarkoituksena on antaa perustietoja Venäjän työmarkkinoista, ammattiyhdis-tyskentästä ja toiminnasta erityisesti akavalaisilla aloilla. Tarkoituksena ei ole esittää laajaa histori-allista katsausta tai antaa täysin kattavaa kuvaa kaikista asioista. Painopiste on nykypäivässä ja pai-koin esimerkeissä. Näin avautuu mahdollisuus arvioida tulevaisuutta sekä kokonaisuuksia. Tiedotaihepiiristä ovat monesti hajanaisia ja ristiriitaisia. Selvityksen lähtökohtana oli kerätä tietoja yh-teen kokonaisuuteen. On kuitenkin huomioitava, että yksiselitteistä tietoa Venäjästä on vaikea saa-da. Selvitystä ei tule ottaa lopullisena totuutena vaan kyseessä on katsaus ja tekijän yhteenveto Ve-näjän tilanteesta tällä aihealueella.

Selvityksen alussa käydään lyhyesti läpi perustietoja Venäjän poliittisesta ja taloudellisesta tilan-teesta. Toisessa osiossa esitellään Venäjän koulutusjärjestelmä, jolla on vaikutuksensa myös järjes-täytymiseen. Kolmannessa osiossa kerrotaan järjestäytymisestä yleensä ja neljännessä Venäjän kes-kusjärjestöistä. Viidennessä osiossa esitellään muita tahoja kuten työnantajapuoli. Kuudennessakäydään läpi Venäjän työmarkkinajärjestelmä. Seitsemännessä kerrotaan ay-oikeuksista käytän-nössä ja kahdeksannessa ay-tilanteesta Luoteis-Venäjällä. Yhdeksännessä kerrotaan Venäjän ay-liikkeen suhteesta muuhun maailmaan. Kymmenennessä luvussa aiheena on Venäjä ja EU, ja yh-dennessätoista Itämeri ja Pohjola. Tämän jälkeen kerrotaan maittemme välisestä ay-yhteistyöstä.Lopuksi esitellään tulevaisuuden näkymiä ja johtopäätöksiä.

Liisa FolkersmaAkavan kansainvälisten asioiden asiamies

Johdanto

8

Venäjä on puolipresidentillinen liittovaltio, joka koos-tuu 83 hallinnollisesta alueesta. Venäjä on maailmansuurin maa pinta-alaltaan. Maan hallinnollisilla alueil-la on tasavertainen edustus Venäjän parlamentin ylä-huoneessa - kaksi edustajaa kustakin. Alueet kuitenkineroavat toisistaan siinä, kuinka paljon autonomiaa niil-lä on. Yleisin hallintotyyppi on oblasti eli provinssi,joita on 46 kappaletta. Lisäksi on tasavaltoja, aluepiire-jä sekä kaksi liittokaupunkia, Moskova ja Pietari. Parla-mentin ylähuone koostuu 178:sta alueiden edustajastaja alahuone eli duuma 450 edustajasta. Vuonna 2006voimaan tulleen vaalilain mukaan duuman edustajatvalitaan valtakunnallisilta puoluelistoilta. Duumanvaaleissa joulukuussa 2007 enemmistöpuolue yhtenäi-nen Venäjä saavutti aiemman duuman tapaan enem-mistön saaden 64,3 prosenttia äänistä ja enemmistön(315/450) paikoista. Kommunistinen puolue sai ää-nistä 11,6 prosenttia, Liberaali- Demokraattinen puo-lue 8,1 prosenttia ja Oikeudenmukainen Venäjä 7,7prosenttia. Vaaliliitot on kielletty. Seuraavat parla-menttivaalit järjestetään vuonna 2011 ja presidentinvaalit 2012.

Venäjä on inhimillisen kehityksen indeksin listalla nu-mero 67. Suomi on sijalla 11. Venäjän väkiluku on las-kenut 10 vuodessa noin 148 miljoonasta 142 miljoo-naan. Väestötiheys on 8,5 asukasta neliökilometrillä ja73 prosenttia väestöstä asuu kaupunkialueilla. 80 pro-senttia väestöstä on etnisiä venäläisiä, 4 prosenttia ta-

I Perustietoja

taareja ja 2 prosenttia ukrainalaisia. Lisäksi maassa onyli 100 etnistä ryhmää. Väestön kasvu on ollut negatii-vista vuodesta 1992. Osasyynä on korkea kuolleisuus,joka on työikäisellä väestöllä 2,5 kertaa suurempi kuinteollisuusmaissa keskimäärin. Viime vuosina syntyvyyson hieman kasvanut ja kuolleisuus vastaavasti laskenut.Venäjän terveysministeriö ennustaakin, että luvut koh-taavat vuonna 2011. Odotettavissa oleva elinikä onhuomattavan alhainen erityisesti miehillä ja jää 59 vuo-teen. Naisilla vastaava luku on 72 vuotta.

TyövoimaVenäjällä työvoimaan kuului vuonna 2006 74,3 mil-joonaa henkilöä ja koko väestön työllisyysaste oli 52prosenttia. Suomessa työllisyysaste oli samana vuonna69 prosenttia ja EU:ssa 64 prosenttia. Venäjällä mie-histä työvoimaan kuului 57 prosenttia ja naisista 48prosenttia. Työssäkäyviä oli Venäjällä 68,7 miljoonaa jatyöttömyys laski vuoteen 2008 asti 10 vuodessa yli 13prosentista 7,5 prosenttiin. Työttömyys kasvoi talous-kriisin myötä loppuvuodesta 2008 ennen muuta pank-ki- ja vakuutusalalla sekä metalli- ja koneenrakennus-alalla. Irtisanotut ovat olleet pääasiassa toimihenkilöitäja keskijohtoa, sen sijaan ammattitaitoisista tuotanto-työntekijöistä on edelleen ollut pulaa. Työttömyys onyleisintä naisten ja nuorten keskuudessa. Työttömänäoli joulukuussa 2008 noin 5,5-6 miljoonaa henkilöä.Työttömyysturvan suurin korvaussumma nousi vuo-den 2009 alussa 89 eurosta kuukaudessa noin 110 eu-roon. Pienin korvaussumma on noin 29 euroa kuukau-dessa. Korvausaikaa myös pidennettiin kuudesta kuu-kaudesta 12 kuukauteen.

Vuonna 2007 hieman yli 60 prosenttia työntekijöistätyöskenteli palvelualalla, vajaa 30 prosenttia teollisuu-den alalla ja hieman yli 10 prosenttia maataloudessa.1

Luvut eivät ole juuri muuttuneet viimeisen 10 vuodenaikana.

Venäjällä on ollut tietyillä aloilla kasvava työvoimapu-la. Pienentyvän väestön johdosta työvoima supistuu lä-hes 800 000 henkilöllä vuodessa. Pulaa on ollut erityi-sesti ammattitaitoisista työntekijöistä. Maahanmuut-toa on paljon Keski-Aasian maista. Virallisella työluval-la maahan saapui vuonna 2008 ainakin 1,3 miljoonaahenkilöä. Laittomat siirtolaiset mukaan lukien maa-

1 BOFIT Venäjä-tilastot ja www.ilo.org, ladattu 6.8.2008

Taulukko 1. Väestö ikäryhmittäin, 2006

Ikä (vuotta)

Koko väestö Miehet Naiset

0–14 21 063 10 783 10 280

15–72 112 000 52 661 59 339 73– 9 424 2 562 6862 Yhteensä 142 487 66 006 76 481

Lähde: ILO labour force survey

9

Taulukko 2. Työvoima, 2006

hanmuuttajien tulovirran arvioidaan olevan vuonna2008 jopa 4–5 miljoonaa.

Korkea työttömyys on ongelma erityisesti maaseudul-la. Vuonna 2007 työttömistä asui maaseudulla eri ti-lastojen mukaan 41–53 prosenttia, vaikka väestöstäasuu maaseudulla vain 27 prosenttia. Vuonna 1992työttömistä asui maaseudulla 16–17 prosenttia.Internettiheys oli 18 prosenttia vuonna 2007 ja matka-puhelintiheys aktiivisten käyttäjien mukaan 70–75prosenttia.

Palkat ja eläkkeetVuonna 2007 yksityinen kulutus kasvoi 13 prosenttiaja reaaliset keskipalkat 16 prosenttia. Keskipalkka olivuoden 2008 alussa noin 500 euroa kuussa. Lainmu-kainen minimipalkka on ollut syyskuusta 2007 alkaennoin 65 euroa kuussa. Elintasominimiä alhaisemmillatuloilla toimeentulevien osuus väestöstä oli 14 prosent-tia vuoden 2008 alussa. Matalimmat palkat ovat julki-sella sektorilla sekä hotelli- ja ravintola-alalla, akavalai-sista erityisesti opettajilla ja lääkäreillä. Korkeimmatpalkat ovat pankkisektorilla sekä koulutetuilla työnte-kijöillä teollisuustuotannossa. Alueelliset vaihtelutovat suuria, noin 250 eurosta yli 2000 euroon. Suurissakaupungeissa palkat ovat keskimäärin korkeampia,Moskovassa keskipalkka on 800 euroa ja Pietarissa 600

euroa kuussa. Etelä-Venäjällä palkat ovat vain 250–300 euroa kuussa.

Venäjällä tulovero on tasavero eli kaikille sama 13 pro-senttia vuoden 2001 alusta alkaen. Peruspalkan päällemaksetaan usein erilaisia bonuksia tai palkkiota esimer-kiksi tuotannon mukaan. Jos yritys ei tee tulosta, niinbonuksia ei tarvitse maksaa ja työntekijöiden tulot tip-puvat huomattavasti. Työntekijät joutuvat usein kanta-maan liiketoiminnan riskit. Talouskriisin myötä myöstyöpaikkansa säilyttäneiden työllisyystilanne on huo-nontunut. Monet suuret teollisuusyritykset ovat il-moittaneet lyhentävänsä työviikkoa.

Tällä hetkellä ennusteet palkoista ovat hyvin epävar-moja. Pörssikurssien laskun seurauksena etenkin huip-pujohtajien palkkojen ennustetaan laskevan. Työttö-myyden nousu on jo supistanut syksyn 2008 aikana ve-näläisten reaalituloja noin 0,5 prosenttia. Asiantunti-jat olivat ennen talouskriisiä sitä mieltä, että palkka-markkinat olivat Venäjällä ylikuumentuneet. Maail-manpankin mukaan työn tuottavuus on Venäjällä suu-ri ongelma, sillä se kasvaa keskimäärin kaksi kertaa hi-taammin kuin palkat. Se aiheuttaa inflaatiota, muttamyös vähentää Venäjän talouden kilpailukykyä maail-manmarkkinoilla.

Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohtivuonna 2007 oli noin 14 700 dollaria. Muutokset ovat

N= 74 261 000 Lukumäärä Prosenttia (%) Työssäkäyvät 68 719 000 92,5 % Vakituinen ja

säännöllinen Kokoaikainen

63 425 000 85,4 %

Määräaikainen 1 308 000 1,7 % Ei-vakituinen

ja epätyypillinen

Ei tietoa

Ei tietoa

Itsenäinen yrittäjä

3 986 000 5,4 %

Työttömät 5 542 000 7,5 % Työvoima 74 261 000 100,0 % Lähde: ILO labour force survey

10

olleet suuria, sillä vuonna 1992 vastaava luku oli noin7900 dollaria ja alimmillaan vuonna 1996 vain 6300dollaria. Tuloerot alueiden ja väestöryhmien välillä ovatkuitenkin Venäjällä valtavat ja kasvavat jatkuvasti. Tu-loerot ovat erityisen suuria rikkaimpien alueiden sisäl-lä. Koko maassa rikkain 10 prosenttia tienasi vuonna2007 noin 30 prosenttia maan tuloista ja köyhin 10prosenttia vain hieman alle kaksi prosenttia. Kulutustarahoitetaan lainarahalla ja yksityiset luotot ovat lisään-tyneet nopeasti. Samalla kun parantuneet kulutus-mahdollisuudet ovat pitäneet syksyyn 2008 asti yllätalouskasvua, inflaatio on ollut ongelmana. Vuonna2007 kuluttajahinnat nousivat 11,9 prosenttia. Tämätuntuu palkansaajien lisäksi erityisen paljon esimerkik-si eläkeläisten ja työttömien tuloissa. 2

Eläkkeet ovat Venäjällä keskimäärin hyvin matalat.Eläkeikä naisilla on 55 vuotta ja miehillä 60 vuotta,mutta monet eläkeiän saavuttaneet jatkavat työntekoa.Venäjä ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestöILO:n sopimusta numero 128, joka koskee työkyvyttö-myys-, vanhuus- ja vajaakuntoisten etuuksia. Sopi-muksen mukaan eläkkeiden ei tulisi olla alle 40 % pal-kasta. Venäjällä eläkkeet ovat nyt noin 10–15 prosent-tia palkasta, joka on usein alle virallisen toimeentulo-minimin. Tämä kasvattaa osaltaan harmaata taloutta,sillä työeläkemaksujen hyöty on vanhuuden turvaa aja-tellen hyvin pieni.

Työntekijöiden liikkuvuusSuomessa venäläiset ovat suurin ulkomaalaisryhmä,noin 26 000 henkeä. Kun mukaan otetaan Suomenkansalaiset ja toisen polven maahanmuuttajat kasvaaluku merkittävästi. Venäjän ja entisen Neuvostoliitonalueella syntyneitä on Suomessa lähes 50 000 ja venä-jää äidinkielenään puhuvia on noin 45 0003. Väestöke-hitys Suomessa lisännee siirtolaisuutta, mutta suurinosa maahanmuuttajista saapunee Suomen lähialueilta.Suurimittaista muuttoliikettä ei ilmeisesti ole odotet-tavissa. Palkat Venäjällä ovat nousseet tasaisesti vuoteen2008 asti ja kieli sekä perhesyyt rajoittavat monienmuuttohaluja. Venäläiset kuitenkin muodostavat sel-keästi Suomen suurimman työperäisistä maahan-muuttajista koostuvan ulkomaalaisryhmän. Lokakuu-hun 2008 mennessä ensimmäistä kertaa työntekijänoleskelulupaa haki 2172 Venäjän Federaation kansa-

laista, kun vielä vuonna 2006 vastaava luku oli 1617.

Suomen ja Venäjän väliset investoinnit ja kauppa vauh-dittavat siirtolaisuutta. Venäjän WTO-jäsenyys hel-pottaisi työvoiman liikkuvuutta ja viisumipakon pois-toakin on esitetty. Yhteistyö ay-liikkeiden välillä olisi-kin tässä asiassa tärkeää. Suomessa asuvista venäläisistätyövoimaan kuuluvista on työttömänä 34 prosenttia.Ongelmana on usein heikko kielitaito sekä työllistymi-nen koulutusta vastaaviin tehtäviin. Monet korkeakou-lutetut maahanmuuttajat eivät löydä oman alansa töi-tä. Venäläisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kasvaaSuomessa jatkuvasti. Osa oppilaitoksista suorastaanvärvää heitä. Monet heistä työskentelevät jo opiskeluai-kanaan. Useat haluavat ja myös jäävät Suomeen pysy-västi töihin.

Arviolta 2000 suomalaista työskentelee Luoteis-Venä-jällä erityisesti rakennus- ja hotellialoilla. Yleensä hekuitenkin ovat ulkomaisten yritysten palveluksessa.Noin 30 000 tuhatta henkilöä puolestaan työskenteleeVenäjällä suomalaisten omistamissa yrityksissä. Elinta-soero Suomen ja Venäjän välillä on edelleen suuri, vaik-ka keskiluokka Venäjällä kasvaa. Vaarana on työvoimanväärinkäyttö. Tällä hetkellä projekteja työvoiman jayritysten liikkuvuuteen liittyen ei käytännössä ole.

On hyvä muistaa, että Venäjä on merkittävä maahan-muuttajien kohdemaa. Venäjän kautta kulkee myöskaksi viidestä kanavasta, joiden kautta Euroopan mai-hin saapuu laittomia maahanmuuttajia. Suurin osa Ve-näjälle saapuvista maahanmuuttajista tulee Keski-Aa-sian maista ja tekee töitä matalapalkka-aloilla. Laillis-tenkin ulkomaisten työntekijöiden palkka on esimer-kiksi Pietarissa 30–40 prosenttia matalampi kuin sa-maa työtä tekevien paikallisten. Työlupia on myönnet-ty Venäjän suurimman palkansaajakeskusjärjestönFNPR:n mukaan vuonna 2008 noin 1,3 miljoonaa,mutta laittomat siirtolaiset mukaan lukien määrä arvi-oidaan olevan vuonna 2008 4-5 miljoonaa. FNPR tu-kee laillisia maahanmuuttajia työehto- ja palkka-asiois-sa. Laiton maahanmuutto on kuitenkin suuri ongelma,sillä laittomat työntekijät ovat lähes orjasuhteessatyönantajaan. Vuosittain maasta poistetaan noin 150000 laittomasti maassa oleskelevaa. Harmaa talous ai-heuttaa myös epäreilua kilpailua työnantajien välillä.Toiminta on muutenkin tuottoisaa, sillä kaksi kolmas-osaa huumebisneksessä liikkuvista rahoista on peräisin

1 BOFIT (www.bof.fi/bofit), Federal State Statistic Service (www.gks.ru), International Monetary Fund (www.imf.org).2 Tilastokeskus: Tilastokeskuksen Väestö/Väestörakenne tietokanta. Tilastoaineiston viimeisin päivitys 28. maaliskuuta 2008. Viitattu 28.toukokuuta 2008.

11

laittomien maahanmuuttajien kuljetuksesta saatavistarahoista.

Vuodelle 2009 vahvistetun 3,9 miljoonan työluvankiintiötä tullaan Putinin mukaan supistamaan talous-kriisin myötä.

Venäjän maahanmuuttolakeja on uusittu viime vuosi-na ja erityisesti monien entisten neuvostotasavaltojenmaiden kansalaisten maahantuloa on helpotettu. Työ-luville on asetettu vuosittaiset alueelliset kiintiöt jatyölupia onkin myönnetty yhä enemmän. Myös har-maa työlupatalous toimii laajalti. Työnantajan rangais-tuksia laittoman työvoiman käytöstä on kovennettu.Sakkoa määrätään yli 2000 euroa työntekijää kohden jatuotanto voidaan keskeyttää kolmeksi kuukaudeksi.

Maan sisäinen siirtolaisuus on monin paikoin hidastu-nut, sillä ihmisillä ei ole varaa muuttaa suuriin kaupun-keihin asuntojen hintojen noustessa. Alkeellisissaoloissa asuvat siirtolaiset paikkaavat osin tästä johtuvaatyövoimapulaa. Infrastruktuuri aiheuttaa omat vaikeu-tensa. Edelleen noin kolme miljoonaa venäläistä asuupaikoissa, joihin ei ole tietä ympäri vuoden. Työvoima-pula aiheutti osaltaan myös sen, että työpaikkaa vaih-dettiin hyvin herkästi.

TalousVenäjän talous on kasvanut viime vuosina nopeasti jasitä on pidetty lupaavana kasvumarkkinana. Vuonna2007 maan BKT kasvoi 8,1 prosenttia. Kasvuennusteoli vielä elokuussa 2008 lähivuosille 6-8 prosenttia,mutta ennustetta vuodelle 2009 on talouskriisin myö-tä huomattavasti.

Jopa talouden täydellinen romahdus on mahdollinen.Nopeaa talouskasvua tuki öljyn korkea hinta ja kulu-tuksen nopea kasvu. Moskovan pörssi on kuitenkin me-nettänyt toukokuun 2008 jälkeen 75 prosenttia arvos-taan. Aluksi Georgian kriisin lisäksi syynä olivat kan-sainvälisten yhtiöiden erilaiset ongelmat viranomais-ten kanssa, jotka saivat sijoittajat arvioimaan Venäjä-riskiä uudelleen. Merkittävin tekijä on kuitenkin syk-syn 2008 talouskriisi, joka on vaikuttanut voimakkaas-ti Moskovan pörssiin. Tämä johtuu pitkälti Venäjän ta-louden haavoittuvuudesta, sillä se ei tuota monia asioi-

ta ja on riippuvainen raaka-aineista. Venäjän talous onmonella tapaa tyypillinen kehitysmaan talous, sillä seon riippuvainen yhdestä päätuotteesta, jonka hintavaihtelee maailmanmarkkinoilla voimakkaasti. Viime-aikaisten tapahtumien vaikutus, mukaan lukien öljynhinnan romahdus, laskevat vienti- ja verotuloja. Vaih-totaseen ylijäämä voi sulaa kokonaan pois ja luottojensaaminen on vaikeutunut. Ruplan arvon puolustami-nen on ollut syksyn 2008 mittaan kallista. Maan pank-kijärjestelmä on suhteellisen pieni talouden kokoonnähden, mutta rahoitusmarkkinoiden kriisi on jo joh-tanut ongelmiin. Venäjän talouden tulevaisuus on kai-ken kaikkiaan epävarma.

Venäjän vienti koostuu yksipuolisesti energiasta ja ke-mian- ja metalliteollisuuden välituotteista. Vienti jajulkisista tuloista yli 60 prosenttia riippuu jollain laillaenergiatuotteiden myynnistä. Energiasektori on hie-man alle 30 prosenttia BKT:sta, mutta se työllistää vainkaksi prosenttia työvoimasta. Energiatuotteiden vien-nin volyymit eivät ole muuttuneet, sillä putkistojen ka-pasiteetti on jo kokonaan käytössä. Tuotantojen volyy-mit ovat jopa laskeneet käytössä olevien öljykenttienvarojen ehtyessä. Uusia putkistoja ja satamia on kuiten-kin rakenteilla, mutta valmistumisaikatauluja on vai-kea ennustaa. Kaivosteollisuus on puolestaan noin 20prosenttia maan BKT:sta. Ulkomaan kaupan rakenneon täysin samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Taloudenkehityksen ongelmana on investointien vähyys, sillä ul-komaiset yritykset eivät ole saaneet tai uskaltaneet si-joittaa maahan riittävästi tuotantoaan ja venäläisetpuolestaan eivät luota riittävästi omaan talouteensa jasen oikeudelliseen perustaan. Päivittäinen toiminta-ympäristö tai viranomaisten toiminta ei monesti oleennustettavaa tai läpinäkyvää. Aivan viime aikoihin astiinvestoinnit kuitenkin kasvoivat, mutta ne ovat talous-kriisin myötä vähentyneet. Venäjälle pitäisi kehittääkaasu- ja energia-alan klustereita. Kehitettäviä alojaovat myös maa- ja metsätalous sekä palvelusektori. Val-mistavan teollisuuden tulevaisuus on suuri kysymys-merkki.

EU-maat ovat Venäjän selvästi tärkeimpiä kauppa-kumppaneita ja niiden yhteenlaskettu osuus Venäjänkauppavaihdosta on yli 50 prosenttia. Venäjä oli maail-man 11. suurin kansantalous vuonna 2007 ja sen BKToli noin 2, 8 prosenttia koko maailman BKT:sta. EU-27 talous on puolestaan toiseksi suurin ja sen BKT on

12

yli 30 prosenttia koko maailman BKT:sta. Venäjä ei siisole globaalissa taloudessa keskeisin tekijä, mutta suo-malaisille pk-yrityksille, palvelualalle ja matkailualalletärkeä. Suomen ja Venäjän välisen kaupan kasvu on ol-lut erittäin nopeaa erityisesti 2000-luvulla ja Venäjästäon tullut Suomen tärkein kauppakumppani. Suomipuolestaan on Venäjän 12. tärkein kauppakumppani.Venäjän osuus Suomen ulkomaan kaupasta tuskin kas-vaa yhtä suureksi kuin aiemmin, sillä monet suomalais-yrityksistä toimivat nykyisin globaalisti. Yli puoletSuomen Venäjän-viennistä koostuu teollisuuden ko-neista, laitteista ja kuljetusvälineistä. Ongelmina kau-pankäynnissä ovat kuitenkin Venäjän byrokratia ja kor-ruptio. Puutulliongelmat ovat herättäneet huomiota,sillä käytännössä pyöreän puun vienti Venäjältä halu-taan lopettaa ja jalostusastetta nostaa. Pelkkä vienninlopettaminen ei kuitenkaan automaattisesti johda teol-lisuuden kehittämiseen. Venäjän mahdollisen WTO-jäsenyyden voi toivoa muuttavan asioita parempaan.

Venäjän tuonnin arvioidaan kasvavan edelleen huo-mattavasti nopeammin kuin viennin, yksipuolisestaviennistä ja yksipuolisesta kotimaisesta tuotannostajohtuen. Vaihtotaseen ylijäämän arvioitiin aiemminsulavan pois vuoteen 2011 mennessä, mutta talouskrii-sin myötä ja öljyn hinnan laskiessa saattaa tämä tapah-tua jo paljon nopeammin. Inflaatio oli vuonna 2007lähes 12 prosenttia. Maan kehysbudjetti vuosille2008–2010 lupaa julkisiin menoihin 18–19 prosent-tia BKT:stä. Julkiset menot kasvoivat viime vuonna viisiprosenttia. Venäjällä sosiaaliturvamaksu on regressiivi-nen, vaihdellen 2–22 prosentin välillä. Osakkeidenmyyntivoitto on vuoden verran verotonta.

Venäjällä julkinen sektori on vahvasti läsnä yrityssekto-rilla. Valtiolla on esimerkiksi enemmistö maan kolmes-sa suurimmassa pankissa. Valtion rooli myös energia-sektorilla on huomattava. Valtion omistama Gazpromtuottaa yli 80 prosenttia maakaasusta ja sillä on vienti-monopoli. Valtion kontrolloimat yhtiöt tuottavat noin40 prosenttia öljystä ja valtiolla on monopoli öljynvientiputkistoon.Vientiverot ovat hyvin korkeat. Toinen tyypillinen piir-re maan taloudessa on korruption yleisyys ja julkisensektorin toiminnan heikko ennustettavuus. Korruptioon arvioiden mukaan vain lisääntynyt. Joidenkin arvi-

oiden mukaan jopa puolet Venäjän taloudesta on kyt-keytynyt rikollisuuteen. Transparency Internationalinkorruptioindeksissä Venäjä on sijalla 147 yhdessä Syy-rian, Kenian ja Bangladeshin kanssa. Venäjän sijoituslaski edellisvuodesta sijalta 143. Tilastoinnissa on mu-kana 180 maata; Suomi on listan sijalla viisi.

13

Neuvostotasavalloissa oli yhtenäinen koulutusjärjes-telmä vuoteen 1991 asti. Monet entisistä neuvostota-savalloista ovat pyrkineet uudistamaan koulutusjärjes-telmäänsä erityisesti Bolognan prosessin myötä. Venä-jällä vanha neuvostoaikainen koulutusjärjestelmä onedelleen olemassa uusien rakenteiden rinnalla. Venäjäon kuitenkin sitoutunut Bolognan prosessiin ja erilai-sia uudistuksia on käynnissä. Uusista rakenteista tär-kein on korkeakoulun tutkintorakenteen uusiminenkaksiportaiseksi kandidaatin (bakalavr) ja maisterin(magistr) tutkinnoiksi. Suurin osa opiskelijoista suorit-taa kuitenkin edelleen perinteisen spetsialist-tutkin-non. Tarkoituksena on kuitenkin valmistella myösECTS-opintopisteiden käyttöönottoa. Muutokset onkirjattu vuonna 2000 hyväksyttyyn Venäjän federaati-on koulutuksen kansalliseen konseptiin, jossa esitetäänkoulutuksen suunta ja päämäärät vuoteen 2025 asti.

Arvioiden mukaan koulutus Venäjällä on suhteellisenkattavaa, joskin erot oppilaitosten välillä saattavat ollasuuria. Eliittikouluissa ja yliopistoissa taso on hyvä,mutta sisältö ja menetelmät vanhanaikaisia. Korrup-tiota esiintyy jonkin verran. Ammatillisen koulutuksenpuute on huutava yliopistojen kasvattaessa suosiotaan.

Peruskoulu ja toinen asteKoulunkäynti aloitetaan Venäjällä 6–7-vuotiaana jayleinen oppivelvollisuus päättyy 15-vuotiaana. Ennenoppivelvollisuuden alkamista on mahdollista osallistua3–6-vuotiaille suunnattuun esikouluopetukseen. Täy-den yleissivistävän koulutusmäärän kesto on 11 vuotta.Oppivelvollisuuteen kuuluvat ala-asteen luokat 1–4 japeruskoulutuksen luokat 5–9. Yhdeksänvuotisen pe-ruskoulun päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen lop-pukoe ja vain sen läpäisseet saavat todistuksen perus-koulun suorittamisesta ja mahdollisuuden jatkaa opin-toja.

Opintoja voi jatkaa suorittaen yleissivistävän toisen as-teen täyteen koulutukseen kuuluvat luokat 10–11 taiammatillisen peruskoulutuksen tai opistoasteen am-matillisen koulutuksen. Tällä hetkellä suurin osa kou-lunsa päättävistä on 17-vuotiaita. Ennen vuotta 1989täysi yleissivistävä koulutus kesti 10 vuotta nykyisen11 sijaan. Viime vuosina on toteutettu asteittaista uu-distusta pidentää yleissivistävä koulutus 12 vuoteen.

II Venäjän koulutusjärjestelmä

Uudistus on kuitenkin kohdannut vastustusta lähinnätaloudellisista seikoista johtuen ja sen tulevaisuus onepävarma. Tällä hetkellä luokan 11 suorittaneet ovatkorkeakoulukelpoisia.

Toisen asteen täyden koulutuksen voi suorittaa myösosana ammatillista koulutusta. Tämä mahdollisuuskoskee opiskelijoita, jotka aloittavat ammatillisen kou-lutuksen 9. luokan jälkeen. Eri aloja painottavan ope-tus on otettu muutaman viime vuoden aikana käyttöönyleissivistävässä koulutuksessa luokilla 10 ja 11.

Vuodesta 1993 Venäjällä on ollut myös yksityisiä yleis-sivistävää koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Venäjänopetusministeriön mukaan vuoteen 2003 mennessä jo85 prosenttia kaikista valtiollisista ja yksityisistä oppi-laitoksista oli saanut luvan periä toiminnastaan maksu-ja.

Ammatillinen koulutusVenäjällä ammatillista koulutusta järjestetään kahdellaeri tasolla, ammatillista peruskoulutusta ja opistoas-teen ammatillista koulutusta. Ammatillinen perus-koulutuksen ohjelmien kesto riippuu aloitustasosta. 9-vuotisen peruskoulun jälkeen ohjelma kestää 1–2,5vuotta tai vaihtoehtoisesti ammatillisen ja lukiota vas-taavan ohjelman yhdistelmä 3–4 vuotta. 11-vuotisenkoulun eli peruskoulun ja niin sanotun lukion jälkeenaloitettuna ammatillinen ohjelma kestää 1–1,5 vuotta.

Opistoasteen ammatillinen koulutus puolestaan ontoiselta nimeltään keskiasteen ammatillinen koulutus.Kyseessä on ylempi toisen asteen koulutus. Näidentutkintojen on katsottu vastaavan lähinnä Suomesta jokäytöstä poistuneita opistotason tutkintoja. Yhdek-sänvuotisen peruskoulun jälkeen ohjelma kestää 3–5-vuotta ja 11-vuotisen koulun jälkeen 2–3 vuotta. Tä-män päälle on myös vuoden lisäopintokokonaisuuksia,joita tarjoavat oppilaitokset voivat käyttää arvostettuacollege-nimitystä. Lisäopintoja suorittaneet voivatkäyttää lisämainintaa “vanhempi” ammattinimikkees-sään. Vuonna 2002 Venäjän työvoimasta 31 prosentil-la oli opistoasteen ammatillinen tutkinto ja opiskelijoi-den määrä on ollut kasvussa. Opistoasteen ammatilli-sen koulutuksen suorittaneilla on Venäjällä korkea-koulukelpoisuus. Opintoja voidaan hyväksyä korkea-

14

koulussa noin yhden vuoden opintoja vastaava määrä.Venäjällä ei ole suoraan Suomeen verrattavaa ammatti-korkeakoulujärjestelmää.

Korkeakouluun hakeutuminenVuonna 2001 Venäjällä aloitettiin toisen asteen koulu-tuksen valtakunnallisen standardoidun päättökokeenkokeilu. Tällä hetkellä päättökokeen tekee jo reilusti ylipuolet oppilaista. Yhtenäisen päättökokeen valtakun-nallisen käyttöönoton takarajaksi on asetettu vuosi2009 ja kokeilu jatkuu siihen asti. Voimaan astuessaankoe korvaisi yliopistojen valintakokeet koko federaationalueella. Koulunsa päättävät saavat yleissivistävän toi-sen asteen täydestä koulutuksesta annetun päättöto-distuksen ja uuden järjestelmän mukaisen todistuksenyhtenäisen valtakunnallisen päättötutkinnon tuloksis-ta. Näiden kahden todistuksen perusteella koulunsapäättäneet voivat hakea useisiin eri yliopistoihin ja am-matillisiin oppilaitoksiin samanaikaisesti. Osa korkea-kouluista järjestää edelleen omia pääsykokeitaan, jotkasisältävät usein sekä suullisen että kirjallisen pääsyko-keen. Opiskelijat, jotka eivät pääse valtion rahoittamil-le opiskelijapaikoille voivat tulla hyväksytyksi koulu-tusohjelmaan maksavina opiskelijoina. Kaikki korkea-asteen koulutusta järjestävät oppilaitokset voivat ottaaopiskelijoikseen tietyn määrän maksavia opiskelijoita.

Korkea-asteen koulutusVenäjän koulutusjärjestelmä oli aiemmin hallinnolli-sesti keskitetty, mutta uudistukset antavat oppilaitok-sille enemmän päätösvaltaa ja kasvattavat akateemistavapautta. Tärkein rakenteellinen muutos on monita-soisen tutkintojärjestelmän käyttöönotto vanhan yksi-tasoisen spetsialist-tutkintojärjestelmän rinnalle.

Vuonna 2004 Venäjällä oli noin 655 valtiollista kor-keakoulua ja noin 530 yksityistä korkeakoulua, joista364 oli saanut valtion akkreditoinnin. Suuri enemmis-tö opiskelee kuitenkin valtiollisissa korkeakouluissa.Pääsykokeissa opiskelijoiksi hyväksytyt opiskelevatusein maksutta ja saavat valtion apurahaa. Opintomak-sua maksavien ei välttämättä tarvitse aina osallistua var-sinaisiin sisäänpääsykokeisiin, vaan haastattelu tai koevalitulta erikoistumisalalta saattaa riittää. Vuonna2004 noin 35 prosenttia valtiollisissa korkeakouluissaopiskelevista maksoi täyttä opintomaksua. Yksityisissäkorkeakouluissa kaikki opiskelijat maksavat opinto-

maksua, sillä ne eivät joitakin tutkimusapurahoja lu-kuun ottamatta saa lainkaan valtion tukea. Vuonna2004 yhden lukuvuoden opintomaksu yksityisessäkorkeakoulussa oli keskimäärin 2500 dollaria. Suurinosa yksityisistä korkeakouluista sijaitsee Pietarissa jasuosituimmat opiskelualat ovat oikeustiede ja kaupalli-nen ala. Niiden suurimmat haasteet liittyvät henkilö-kunnan koulutustasoon.

Korkeakoulut jaetaan yliopistoihin, akatemioihin jainstituutteihin. Yliopistot tarjoavat laaja-alaista koulu-tusta humanististen tieteiden, yhteiskuntatieteiden jaluonnontieteiden aloilla. Akatemiat tarjoavat koulu-tusta yhdellä pääasiallisella alalla kuten taiteessa taimusiikissa. Instituutit ovat itsenäisiä oppilaitoksia taiyliopiston tai akatemian osastoja, jotka tarjoavat koulu-tusta useilla eri aloilla. Näitä korkeakouluja pidetääntasoltaan vastaavina ja luokittelu liittyy ennemmin op-pilaitosten toimintaan ja koulutustarjontaan kuin hie-rarkiaan. Vuodesta 1992 koulutusjärjestelmään ovatkuuluneet välitutkinto, alempi korkeakoulututkintobakalavr, ylemmät korkeakoulututkinnot spetsialist jamagistr sekä tieteelliset jatkotutkinnot kandidat naukja doktor nauk. Välitutkinto annetaan vähintään kaksi-vuotisista opinnoista, jotka johtaisivat bakalavr- taispetsialist-tutkintoon. Välitodistusta voi hyödyntääsiirryttäessä työelämään tai oppilaitosta vaihtaessa. Ba-kalavr on alin korkeakoulun loppututkinto. Se on neli-vuotinen ja sen voi suorittaa kaikilla muilla aloilla paitsilääketieteessä. Sitä pidetään enemmän akateemisenakuin ammatillisena, mutta todistuksesta ilmenee myösammatillinen kelpoisuus.

Perinteinen spetsialist-tutkinto edellyttää 5-6 vuodenopinnot. Se on suunnattu ammatillisten valmiuksientuottamiseen, mutta antaa myös kelpoisuuden tieteel-lisiin jatko-opintoihin. Tutkinnon voi suorittaa kaikillaaloilla ja lopputodistuksesta ilmenee ammatillinen kel-poisuus kyseisellä alalla. Magistr-tutkinto edellyttääkuuden vuoden opintoja eli kaksi vuotta lisäopintojabakalavr-tutkinnon jälkeen. Magistr suuntautuuenemmän tutkimukseen kuin spetsialist ja antaa kel-poisuuden jatko-opintoihin. Oppilaitokset päättävätitse valintamenettelyistään. Kandidat nauk on alempitieteellinen jatkotutkinto ja edellyttää vähintään kol-men vuoden opintoja spetsialist- tai magistr-tutkin-non jälkeen. Kandidat nauk-tutkintoon kuuluu väitös-työ, jonka jälkeen on julkinen väitöstilaisuus. Lisäksi

15

16

tutkinto sisältää muun muassa tentin omalta erikoistu-misalalta, vieraan kielen tentin (ulkomaisilla venäjänkielen tentti) ja filosofian tentin. Doktor nauk on ylem-pi tieteellinen jatkotutkinto ja korkein oppiarvo. Sii-hen vaaditaan 5-15 vuoden opinnot saman alan kandi-dat nauk-tutkinnon jälkeen sekä tieteellisiä saavutuksiaja kirjoituksia. Päätyö on väitöskirja, joka pitää väitellämenestyksekkäästi väitöstilaisuudessa.

Vaikka bakalavr- ja magistr-tutkinnot tulivat käyttöönjo 1992, spetsialist-tutkinto on edelleen ylivoimaisestiyleisin venäläisissä korkeakouluissa suoritettava tutkin-to. Vuonna 2004 opiskelevista sen suoritti 92,4 pro-senttia. Magistr-tutkinnon ajatellaan suuntautuvan lä-hinnä tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin. Vanhanyksiportaisen ja uuden kaksiportaisen tutkintoraken-teen välillä on jonkin verran liikkuvuutta. Bakalavr-tut-kinnon suorittaneet opiskelijat voivat tehdä spetsialist-tutkinnon vuoden lisäopinnoilla, ja spetsialist-tutkin-non tehneet vastaavasti magistr-tutkinnon vuoden lisä-opinnoilla. Yleisempää on kuitenkin ollut suorittaatoinen tutkinto aiemman tutkinnon alaa sivuavallaalalla, johon valtio ei kuitenkaan myönnä tukea. Monettekevätkin toisen spetsialist-tutkinnon osa-aikaisenatöiden ohella. Aiemmalla tutkinnolla voi myös saadaluettua hyväksi osan toiseen tutkintoon kuuluvistaopinnoista.

Kaikki valtion akkreditoimat korkeakoulut noudatta-vat samaa valtakunnallista käytäntöä loppuarvioinninsuhteen, joka koostuu yhdestä tai useammasta osasta.Kirjallisen loppututkielma tai projekti on pakollinenosa loppuarviointia. Sen arvostelee loppuarviointilau-takunta. Lisäksi saatetaan vaatia esimerkiksi loppukuu-lustelu joko yksittäisessä aiheessa tai monitieteellisessäaihekokonaisuudessa.

OpiskelijavaihtoKansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO aloittivuonna 2000 FIRST-ohjelman, jolla tuetaan Suomenja Venäjän lähialueiden korkeakoulujen verkosto-oh-jelmaa. Ohjelma sisältää muun muassa opiskelija- jaopettajaliikkuvuutta sekä intensiivikursseja. Vuonna2008 hakemuksia tuli ennätysmäärä ja ohjelma kattaakoko Suomen korkeakouluverkoston muutamaa am-mattikorkeakoulua ja yliopistoa lukuun ottamatta.

Luoteis-Venäjältä ohjelmaan osallistuu 45 korkeakou-lua. Toiminta on kuitenkin edelleen vaatimatonta ver-rattuna eurooppalaisiin tai pohjoismaisiin yhteistyö-ohjelmiin. Lukuvuonna 2008–2009 tuetaan 93 opet-tajan ja 192 opiskelijan vastavuoroista liikkuvuutta.Vaihdon kesto on yleensä 3–9 kuukautta. University ofthe Arctic-verkoston järjestämä North to north -vaih-to-ohjelma kattaa puolestaan Pohjois-Amerikan ja Poh-jois-Euroopan. Vaihdon pituus on 3–12 kuukautta.Vuonna 2005 vaihtoon osallistui yhteensä 101 opiske-lijaa. Kuitenkin vain kaksi suomalaista opiskeli Venä-jällä ja kahdeksan venäläistä Suomessa. Lisäksi korkea-kouluilla on kahdenvälisiä vaihto-ohjelmia ja opiskeli-jat lähtevät matkaan myös omatoimisesti.

Erilaisiin lyhytaikaisiin vaihtoihin tai kielikursseilleosallistuvien suomalaisten määrää on vaikea arvioida.Venäjällä on myös koko tutkintoa suorittavia suoma-laisopiskelijoita, joita opiskelee runsaasti erityisestiPietarin yliopistoissa. Tuorein tieto opiskelijoidenmäärästä, 56 henkeä, on arvio tiedustelun pohjalta,jonka Suomen pääkonsulaatti lähetti Pietarin korkea-kouluihin syyskuussa 2004. Poikkeuksellisen paljonsuomalaisia opiskelee Pietarissa yliopistojen historialli-sessa tiedekunnassa ja teatterikorkeakoulussa. Opinto-tukikeskuksen tilastojen mukaan puolestaan luku-vuonna 2002–2003 koko tutkintoa Venäjällä suoritti57 suomalaista opiskelijaa ja määräaikaisesti 158 opis-kelijaa. Vieraskielisiä ohjelmia ei vielä juuri ole, jotenperusedellytyksenä on venäjän kielen taito. Opiskelija-vaihdon lisäksi Venäjälle on mahdollista lähteä esimer-kiksi CIMO:n tukemaan työharjoitteluun.

Uuden suomalais-venäläisen innovaatioyliopistonaiesopimus allekirjoitettiin Pietarissa lokakuussa2008. Lappeenrannan teknillinen yliopisto solmiiopetusministeriön tukemana aiesopimuksen viidenpietarilaisyliopiston kanssa. Uutta verkostoa aiotaanjatkossa laajentaa myös muiden kansainvälisten yli-opistojen kanssa.

“Yhteistyö on hyvin laajaa sisältäen tutkimuksen, ope-tuksen ja kaksoistutkinnot”, kertoo Lappeenrannanteknillisen yliopiston rehtori Ilkka Pöyhönen. Hänenmukaansa tarkoituksena on kehittää innovaatioita, joil-la vastataan etenkin elinkeinoelämän tarpeisiin. Konk-reettisina keinoja ovat esimerkiksi tutkija- ja opiskelija-vaihdot.

17

Neuvostoliiton ammattiyhdistysliike oli valjastettukommunistisen puolueen tavoitteiden edistämiseen.Sen pääasiallisena tehtävänä oli tuotantosuunnitelmi-en täyttäminen, sosiaaliturvan jakaminen, ihmistenkulttuuri- ja urheilupalvelujen sekä lomavieton järjes-täminen. Länsimaiseen edunvalvonta-ajatteluun suh-tauduttiin epäilevästi ja muutos oli vaikea kapitalismintullessa maahan. Ay-liike on tästä huolimatta ainoaneuvostoajan poliittinen rakenne, joka on kyennyt säi-lymään vaikkakin osittain uudistuneena.

Yksityistämisen myötä ja markkinatalouteen siirtymi-sen jälkeen sairausvakuutuksen ja ay-jäsenmaksun väli-nen linkki poistettiin. Järjestäytymisprosentti laskipaikoitellen jopa yli puolella. Paljonkin eroavien arvioi-den mukaan venäläisistä palkansaajista on tällä hetkelläjärjestäytynyt 25–50 prosenttia. Vaihtelut järjestäyty-misasteessa ovat suuria. Järjestäytyminen on suhteelli-sen korkeaa työpaikoissa, joissa rakenteet eivät ole juurimuuttuneet. Mitä uudempi, pienempi ja yksityisempiyritys, sitä todennäköisemmin ay-toimintaa ei ole. Jär-jestäytyminen on erityisen heikkoa palvelualoilla januorten keskuudessa kun taas perinteisessä teollisuu-dessa toimii edelleen vahvoja liittoja. Vanha ay-liike eiole juuri kyennyt laajentamaan toimintaansa uusilletyöpaikoille. Lisäksi omistajan vaihtuessa ay-liikettä eiaina suvaita, mutta ajan myötä tilanne saattaa helpot-tua ja ay-järjestöt hyväksytään uudelleen osaksi työyh-teisöä. Ratkaisevaa on, kykenevätkö aktiivijäsenet uu-den johdon paineista huolimatta jatkamaan toimintaa.Monien mukaan työnantajien asenne on viime vuosinamuuttunut ja painostus ay-aktiiveja kohtaa kasvaa.

III Järjestäytyminen Venäjällä

PerusjärjestötVenäjällä järjestäydytään niin kutsuttuihin perusjär-jestöihin (“pervitshnaja organizatsija”, “pervitshka”).Ne ovat työpaikka- tai yrityskohtaisia työntekijöidenperustamia rekisteröityjä, itsenäisiä yhdistyksiä. Rekis-teröintiä tarvitaan jäsenmaksuperintää ja taloudellistatoimintaa varten ja yhdistyksien perustaminen onkinperiaatteessa melko yksinkertaista. Rekisteröity perus-järjestö voi solmia työpaikkakohtaisen työehtosopi-muksen, joka rekisteröidään työmarkkinoista vastaavanministeriön järjestelmässä.

Työpaikkatasolla perusjärjestöt toimivat perinteisestierilaisten etujen jakajana ja välit yrityksen johdon kans-sa ovat hyvät. Työnantajalla on monesti edelleen perus-järjestössä omat edustajansa. Aiemmin myös työnteki-jät ovat monesti mieltäneet olevansa “samassa veneessä,meidän yrityksessä”. Ongelmia on ilmennyt erityisestiuusissa yrityksissä ja ulkomaalaisomistuksessa olevissayrityksissä, jotka eivät ole tottuneita ay-liikkeen läsnä-oloon. Johtoportaan asenne näyttää monin paikoinmuuttuneen vastuuttomammaksi eikä työntekijöidenhyvinvoinnista juuri huolehdita. Toisaalta eri tahojenmukaan ulkomaalaiset yritykset noudattavat tarkem-min lakia ja tästä johtuen ay-toiminta on niissä hedel-mällisempää. Venäläinen johto saattaa paikoitellenturvautua laittomaan uhkailuun ja häirintään, mitäpuolestaan ulkomaisissa yrityksissä ei juuri tapahdu.

Perusjärjestöillä on lain puolesta kohtalaiset mahdolli-suudet toimintansa ylläpitoon. Niiden asema perus-tuu lakiin ja taloudellinen asema puolestaan jäsenmak-

TYÖPAIKKAKOHTAISET PERUSJÄRJESTÖT

ALUEELLISET KESKUSJÄRJESTÖT

LIITOT

KESKUSJÄRJESTÖT

AMMATILLISET JÄRJESTÖT

18

suihin, joista valtaosa jää niiden omaan käyttöön. Pe-rusjärjestöt ovat lähes poikkeuksetta hyvin riippuvaisiajäsenmaksuistaan. Hyvä puoli asiassa on riippumatto-muus ulkopuolisista, huonona puolena taas suuri haa-voittuvuus jäsenmäärän vaihteluille. Ammattiliittojenjäsenmaksu on noin prosentti palkasta. Tästä yhdestäprosentista noin 65 prosenttia jää paikalliselle tasolle,25 prosenttia menee aluejärjestölle, kuusi prosenttiakansalliselle liitolle, joka jakaa sen eri liitoille tai käyt-tää neuvotteluihin ja kampanjoihin. Viimeiset neljäprosenttia summasta menee keskusjärjestölle. Pienem-missä keskusjärjestöissä VKT:ssa ja KTR:ssa paikallis-tasolta eteenpäin tilitettävä osuus vaihtelee lisäksi sek-torin mukaan, autoteollisuudessa se on 40 prosenttia jakaivosteollisuudessa 12 prosenttia.

Eri tasojen toiminnassa perusjärjestöjen merkitys ko-rostuu erityisesti entisen mallin sosiaalipoliittisen teh-tävän täyttäjänä. Yhteistyössä yritysten kanssa perus-osastot jakavat jäsenille yhä erilaisia etuuksia ja odotuk-set tämän roolin lisääntymisestä kasvavat sitä mukaakun valtion mahdollisuudet sosiaalipolitiikan kehittä-miseen heikkenevät. Vanhan keskitetyn järjestelmänhajotessa Neuvostoliiton mukana haluttiin uusissasäännöissä korostaa työpaikkojen valtaa ja toiminta-mahdollisuuksia.

Ay-liikkeen tämän hetkinen taloudellinen rakennenähdään kuitenkin yhtenä sen keskeisimmistä haas-teista. Samalla alallakin toimivien perusjärjestöjen ta-loudellisissa resursseissa on huomattavia eroja ja sitämyöten niiden kyvyssä toimeenpanna ammattikoh-taisten liittojen neuvottelutuloksia. Lisäksi on ongel-mallista, että nykyisin yli kaksi kolmasosaa jäsenmak-suista jää perusjärjestöihin työpaikkatasolle ja kuluutoimitsijoiden palkkoihin, viihdetoimintaan sekä jä-senten aineelliseen tukemiseen. Suurin osa jäsenmak-suista kuluu siis kädestä suuhun palvelutoimintaanpitkäjänteisemmän edunvalvonnan sijaan. Useimmillaliitoilla sekä alueellisilla ja keskusjärjestöillä on tästäjohtuen niukat resurssit edunvalvontaan, neuvottelui-hin, koulutustoimintaan ja toiminnan levittämiseenuusille työpaikoille.

Osasyynä rahojen pitämiseen alatasolla on luottamus-pula ylemmän tason järjestöihin. On myös epäilty, ettäkaikki järjestöt eivät ilmoita todellisia jäsenmääriääneteenpäin. Kilpailu vallasta ja taloudellisista varoista

eri tason järjestöjen välillä heikentää koko ay-liikkeenasemaa ja kykyä toimia yhtenäisesti. Perusjärjestöt väit-tävät, että aluetason ja keskusjärjestöt eivät tee käytän-nössä mitään, johon keskusjärjestöt puolestaan vastaa-vat, että heillä ei ole rahaa tehdä mitään. Onkin ehdo-tettu, että omaisuuden ja jäsenmaksutulojen hallinnantulisi olla avoimempaa ja jäsenten vaikutusvaltaa tulo-jen käyttöön tulisi kasvattaa. Kriteerinä olisi kuitenkinhyvä käyttää ay-toiminnan tehokkuutta ja palkkatyö-läisten aseman parantamista kuten palkkojen nousua,jäsenmäärän kasvua, tuloksellisten tempausten mää-rää, taloudellisten toimintatulojen kasvua ja ay-edus-tajien määrää valtuustoissa. Jos suurempi osa varoistaohjautuisi keskusjärjestölle, voitaisiin rahoilla järjestääkollektiivista toimintaa vaatimusten tueksi ja tehostaavalistustyötä. Myös ay-lehtien, kuten monien kiittele-män Solidarnostin, levikkiä voisi kasvattaa.

Alueelliset keskusjärjestötTyöpaikka- ja yrityskohtaisia perusjärjestöjä yhdistävätalueelliset keskusjärjestöt, jotka myötäilevät Venäjänhallinnollista jakoa. Alueelliset keskusjärjestöt saavattulonsa pitkälti liiketoiminnasta. Niiden omaisuudenyhteisarvon arvellaan olevan jopa 5,7 miljardia euroa.Omaisuus koostuu lähinnä jäsenten käyttöön tarkoite-tuista lomakiinteistöistä, joita ay-järjestöt pyörittävät.Lain mukaan ay-järjestöjen tulee rekisteröidä omai-suutensa, jotta niitä voidaan käyttää. Rekisteröijänätoimii tasavallan kuvernööri, joka on nykyisin presi-dentin valitsema. Tämän vuoksi alueelliset ay-federaa-tiot haluavat olla kuvernöörin kanssa hyvissä väleissä,joka puolestaan haluaa alueensa pysyvän rauhallisena.Kuvernöörin vaalien lopettamisen myötä lakot ovat vä-hentyneet.

LiitotVenäjällä järjestäydytään ammattiyhdistyksiin useim-miten työpaikkakohtaisesti ja aloittain, ei tutkinnonmukaan. Akateemiset kuuluvat ensisijaisesti omaantyöpaikkakohtaiseen perusjärjestöönsä. Perusjärjestötpuolestaan kuuluvat aina sektorikohtaisiin liittoihin.Nämä taas kuuluvat alueelliseen keskusjärjestöön taiovat itsenäisiä. Sektorikohtaisten liittojen jako ja tehtä-vät eivät aina ole vastaavia kuin Suomessa. Liitot koos-

19

tuvat pääosin yhden hallinnonalan työntekijöistä sa-maan tapaan kuin neuvostoaikana, jolloin yrityksetkuuluivat tietyn ministeriön alaisuuteen. Tästä johtu-en saman ammattikunnan edustajia on monesti use-ammassa eri liitossa. Tämän lisäksi on puhtaasti amma-tillisia järjestöjä, jotka eivät harjoita varsinaista ay-toi-mintaa.

Venäjällä myös monet liitoista muistuttavat enemmänammatillisia järjestöjä kuin jäsentensä etuja ajavia jatyöehtosopimustoimintaa harjoittavia ammattiyhdis-tyksiä. Useat liitot lähinnä kouluttavat jäseniään am-matin harjoittamiseen liittyen kuten lääkäreitä am-mattietiikasta ja juristeja lainopillisista käytännöistä.Varsinaista ammattiyhdistystoimintaa kuitenkin löy-tyy, mutta vaihtelut eri liittojen ja sektoreiden välilläovat suuria. Liitot ovat uudistaneet toimintaansa eritahtiin ja eroavat luonteeltaan paljon. Niiden edusta-vuutta ja itsenäisyyttä on vaikea arvioida. Liittojen työ-ehtosopimuspoliittinen rooli ei yleensä ole kovin mer-kittävä, kun taas alueorganisaatioilla erityisesti suurissakaupungeissa on usein enemmän vaikutusmahdolli-suuksia ja valtaa. Liitoilla ei myöskään ole perusjärjes-töjen kaltaista sosiaalipoliittista tehtävää.

Korkeasti koulutettujenjärjestäytyminenSuurimmat liitot, joiden jäsenet muistuttavat suoma-laisia akateemisia aloja, ovat opettajilla, terveydenhoi-don ammattilaisilla ja valtion virkamiehillä. Insinööre-jä kuuluu useaan eri liittoon ja lääkäreillä on ainakinkaksi kilpailevaa liittoa. Lisäksi monissa alemman kou-lutustason akateemisissa liitoissa johtoporras on kor-keasti koulutettu.

Esimerkkejä:

OpettajatOpettajien ammattiliitto ESEUR on keskusjärjestöFNPR:n suurin liitto. Opettajien ammattiliitolla on3–5 miljoonaa jäsentä laskutavasta riippuen. Reilutkolme miljoonaa jäsenistä on töissä ja loput ovat eläke-läisiä tai opiskelijoita. Opettajat ovat yksi järjestäyty-neimmistä ammattiryhmistä Venäjällä, sillä yli 80 pro-

senttia opettajista kuuluu liittoon. Liiton suurin haasteon saada uusia nuoria jäseniä, vaikka se ei olekaan me-nettänyt jäseniä yhtä paljon kuin monet muut liitot.Joidenkin arvioiden mukaan opettajien ammattiliittoon onnistunut muuttamaan toimintaansa jähmeästäpuoluekoneiston osasta kohti todellisempaa ammatti-liittoa. Yhteys jäseniin on viime vuosina parantunut,mutta sitä vastoin suhde työnantajapuoleen eli valti-oon on heikentynyt. Tiedonvälityksen ja koulutuksenmerkitys liiton toiminnassa on kasvanut, mutta jäsenetpitävät liiton tehtävää sosiaalipalvelujen ja materiaali-sen avun jakajana edelleen tärkeänä. Suhteellisen suuriosa opettajien ammattiliiton jäsenmaksuista jää edel-leen koulutasolle, jossa se käytetään lähinnä näidenpalveluiden tarjoamiseen. Osa syynä ovat 90-luvunkriisit, jolloin sosiaalipalveluilla oli jäsenille keskeinenmerkitys.

Neuvostoaikana koulut olivat valtiollisia. Kun kunnatsaivat vastuun kouluista, palkkoja ei saatu maksettua jakoulusysteemi rappeutui. Nykyisin koulut ovat alueel-lisen kuvernöörin vastuulla ja tilanne on parantunut.Venäjällä julkisen puolen palkat määritellään pitkältivaltion budjetissa ja ne ovat yleensä huomattavasti ma-talammat kuin yksityisellä puolella. Palkkataulukonlähtösummista neuvotellaan, mutta eri asia on kuinkapaljon liitot pystyvät niihin todellisuudessa vaikutta-maan. Erilaiset lisät muodostavat kuitenkin merkittä-vän osan palkasta. Opettajien palkkaerot saattavat ollahuomattavia eri alueilla ja kouluissa. Jos koulussa toi-mii ammattiyhdistys, on koulussa myös työehtosopi-mus. Rehtoreilla on Venäjällä suuri valta ja he palkkaa-vat muut työntekijät.

Opettajien suurin haaste Venäjällä onkin palkka.Opettajien palkat ovat keskimäärin niin alhaiset, ettäsillä toimeentulo on todella vaikeaa. Keskipalkka on 5500 ruplaa eli alle 150 euroa kuukaudessa. Opettajathankkivatkin monesti lisäansioita sivutöillä ja yksityis-opetuksella. Venäjällä yksityisiä kouluja ei juuri ole, lu-kuun ottamatta muutamia hyvätuloisten kouluja Mos-kovassa ja Pietarissa. Yliopistoissa ilmaiset opiskelupai-kat ovat vähentyneet huomattavasti ja yksityinen puolion kasvanut. Yksityisissä oppilaitoksissa on järjestäyty-minen huomattavasti heikompaa.

Kuten monet muutkin liitot, opettajien ammattiliittoon hyvin Moskova-johtoinen ja lähialueilta on ollut

20

vaikea löytää yhteyksiä. Opettajien ammattiliitto onmyös jäsenenä opetusalan maailman kattojärjestössäEducation Internationalissa, jossa sen jäsenyys on he-rättänyt osittain ristiriitaisia tunteita. Venäjän opetta-jien ammattiliitto on lukumääräisesti niin suuri, ettäsillä on suhteellisen suuri painoarvo.

InsinööritInsinöörejä on useissa eri ammattijärjestöissä, sillä insi-nöörejä työskentelee useammalla eri sektorilla kuin esi-merkiksi opettajia. Insinöörit eivät Venäjällä juuriidentifioidu ammattiryhmänä. Pelkästään Maailmanmetallityöntekijöiden liitto IMF:n kuuluu kahdeksaneri venäläistä metallialan liittoa, joissa osa jäsenistä oninsinöörejä. Seistämän näistä liitoista kuuluu keskus-järjestö FNPR:ään ja yksi VKT:hon. Näistä liitoistasuurimmassa on noin miljoona jäsentä.

IMF:n mukaan metallisektorin tilanne Venäjällä ei oleerityisen hyvä. Sektorikohtainen puitesopimus onheikko ja työnantajat yrittävät pitää paikalliset järjestöterillään. Palkkatietoja pidetään liikesalaisuutena japalkkausjärjestelmien välillä onkin alalla suuria eroja.Insinöörien palkkausjärjestelmät eroavat luultavastiuseimmiten muiden työntekijöiden palkkausjärjestel-mistä, mutta tästä ei ole kattavaa tietoa. EsimerkiksiFordin tehtaalla väännettiin kättä siitä maksetaankotyöntekijöille tuntipalkkaa vai tuotannon mukaan. Pe-ruspalkka on usein vain 30–50 prosenttia ansioista jaerilaiset bonukset muodostavat loppuosan palkasta.

IMF järjestää Venäjällä seminaareja ja alueellisia tapaa-misia. Tavoitteena on myös solmia suhteita eri sidos-ryhmiin ja edistää niiden keskinäistä yhteistyötä. Kan-sainvälistä yhteistyötä tehdään ennen muuta tiedon-vaihtamiseksi ja konkreettisten päämäärien edistämi-seksi esimerkiksi työturvallisuudessa, palkoissa ja neu-votteluissa.

Venäjällä toimii myös Russian Union of Scientific andEngineering Associations RUSEA. RUSEA on insinöö-rien ammatillinen järjestö, johon kuuluu myös tieteen-tekijöitä. Liitto hyväksyttiin jäseneksi Euroopan in-sinöörijärjestö FEANI:in syksyllä 2008. RUSEA onkeskusjärjestö, johon kuuluu 45 eri teollisuuden alaninsinöörijärjestöä. Alueellisia organisaatioita on 87. Jä-senmääräksi on ilmoitettu nettisivuilla 110 000, mut-

ta haastattelussa sitä ei suostuttu kertomaan. Järjestöon ainoastaan ammatillinen eikä minkäänlaista yhteis-kunnallista edunvalvontaa tai työehtosopimustoimin-taa ole. Tavoitteena on “edistää insinöörien intressejä”.RUSEA:lla on julkaisutoimintaa ja se järjestää esimer-kiksi konferensseja ja insinöörikilpailuja. Puhtaasti am-matillisen luonteen vuoksi järjestö ei kuulu mihinkäänkeskusjärjestöön. Ilmeisesti siihen kuitenkin kuuluumyös samoja jäseniä kuin työnantajapuolen RussianUnion of Industrialists and Entrepreneurs:iin.

LääkäritLääkäreiden palkkataso on Venäjällä perinteisesti alhai-nen. Autonomiaa ei käytännössä ole, sillä toimiluvansaaminen on sidoksissa työantajaan eikä henkilöön.Työantajana toimii valtio, sillä useimmat sairaalat ovatvaltion omistuksessa. Opettajien tapaan palkat määri-tellään valtion budjetissa eikä neuvotteluvaraa juuriole. Palkat ovat keskimäärin noin 300–400 euroa kuus-sa, parhaimmillaan 700–800 euroa kuussa. Pimeä työon yleistä. Lääkäreitä on myös jonkin verran töissä yksi-tyisillä klinikoilla erityisesti suurimmissa kaupungeis-sa, joissa löytyy maksukykyisiä asiakkaita. Yksityiselläpuolella palkat neuvotellaan henkilökohtaisesti.

Lääkärit kuuluvat pitkälti FNPR:läiseen terveydenhoi-don työntekijöiden ammattiliittoon. Tarkkoja lukujaliittoon kuuluvista lääkäreistä ei ole saatavilla. Samaanliittoon kuuluvat kaikki sairaalan työntekijät siivoojistalääkäreihin. Asetelma helpottaa joidenkin työpaikka-kohtaisten asioiden järjestelyä, mutta esimerkiksi pal-koista neuvottelu on vaikeaa. Lääkäreitä kuuluu myösammatillisiin Russian Medical Society -järjestöön jaRussian Medical Association -järjestöön. Järjestöjenedustavuudesta on vaikea saada selvyyttä. Neuvottelu-mandaattia ei näillä järjestöillä ilmeisesti ole.

Maailman lääkäriliittoon kuuluu venäläisistä järjes-töistä Russian Medical Society, joka kuitenkin onenemmän ammatillinen järjestö. Järjestön tavoitteenaon edistää hoidon laatua, ammattietiikkaa ja lääkärei-den sekä potilaiden oikeuksia. Järjestö ei aktiivisestirekrytoi uusia jäseniä, mutta sillä on alueelliset järjestötuseimmissa osavaltioissa. Suomen lääkäriliiton ja Rus-sian Medical Societyn välisiä varsinaisia yhteistyöpro-jekteja ei ole ollut, vaikka suhteet ovat hyvät. Yksittäi-sillä sairaaloilla sen sijaan on ollut yhteistyötä maiden

21

välillä. Terveysministeriön yhteydessä toimii toinenjärjestö, Russian Medical Association, joka ilmoittaajäsenmääräkseen 297 000. Yhteensä lääkäreitä onmaassa vajaa 700 000.

SosiaalityöntekijätVenäjällä on arviolta 500 000 sosiaalityöntekijää. Yli-voimaisesti suurin osa heistä on julkisella sektorillatöissä. Vastuuministeriönä oli aiemmin työn ja sosiaali-sen kehityksen ministeriö, joka kuitenkin liitettiinmuutama vuosi sitten suurempaan terveyden ja sosiaa-lisen kehityksen ministeriöön. Tämä muutos on koettuongelmallisena, sillä sosiaalisektori on uudessa minis-teriössä hyvin pieni. Alan koulutusta tarjotaan nykyi-sin kymmenissä oppilaitoksissa. Sosiaalityöstä voi teh-dä edelleen yleisimmän viiden vuoden spetsialist-tut-kinnon tai neljän vuoden bakalavr-tutkinnon ja kah-den vuoden maisterin tutkinnon. Suurimmalla osallasosiaalityöntekijöistä ei kuitenkaan ole alan koulutus-ta. Tärkein syy on matala palkkaus, joka ei houkuttelenuoria. Minimipalkka on 100 euroa kuukaudessa,mikä on suunnilleen sama kuin sairaanhoitajilla ja noin2/3 opettajien palkoista. Ala kuuluu niin sanotullebudjettisektorille eli valtio päättää minimipalkoista.Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria, sillä noin neljäs-osa osavaltioista maksaa minimipalkan päälle lisäosaa.Parhaat palkat Moskovassa saattavat olla jopa 2000 eu-roa, kun taas maaseudulla palkat ovat lähellä minimiä.

Sosiaalityöntekijöitä on ainakin Association of SocialPedagogues and Social Workers of Russian Federation -järjestössä, johon kuuluu noin 50 000 jäsentä. Järjestöon itsenäinen ja ennen muuta ammatillinen. Sen ta-voitteena on nostaa sosiaalityöntekijöiden arvovaltaa jaammattitaitoa Venäjällä. Järjestö on kuitenkin muunmuassa kampanjoinut ministeriöiden liitosta vastaan.Järjestöllä on toimintaa noin 48 osavaltiossa ja alueelli-sen järjestöjen välillä aktiivisuudessa on suuria eroja.Murmanskin ja Karjalan osastoilla on ollut Pohjoismai-den kanssa useita yhteistyöprojekteja. Moskovan toi-miston mukaan ongelma on, että alueelliset järjestöt ei-vät usein jaa kokemuksiaan ja osa Venäjän alueista jäätäysin syrjään. Järjestö on luonut aktiivisesti suhteitaulkomaisiin järjestöihin ja on toiminut aktiivisesti so-siaalityöntekijöiden kansainvälisessä liitossa IFSW:ssä.

OpiskelijatoimintaUseimmat liittyvät ammattiliittojen jäseniksi tulles-saan uuteen työpaikkaan allekirjoittamalla paperinmuiden työsopimuspaperien joukossa. Monissa kor-keakouluissa opiskelijat myös kuuluvat opiskelijoidenammattijärjestöihin. Käytännössä opiskelijoiden jär-jestöt hoitavat opiskeluun liittyviä asioita kuten luok-kien tai opiskelija-asuntoloiden kuntoa ja järjestävätvapaa-ajan toimintaa. Suurin osa korkeakouluopiskeli-joiden järjestöistä kuuluu opettajien ammattiliittoonopiskeltavasta alasta riippumatta. Ongelmana on, ettätoimivia siirtymämekanismeja valmistumisen jälkeenvarsinaiseen jäsenyyteen oman alan liitossa ei ole opet-tajiksi valmistuvia lukuun ottamatta.

Suurimmalla keskusjärjestöllä FNPR:llä on olemassamyös nuorisoneuvosto, joka perustettiin vuonna 2002.Nuorisoneuvosto on järjestänyt ainakin seminaareja,mutta mitään systemaattisia jäsenrekrytointikampan-joita ei ilmeisesti ole. Jotkut sektorikohtaiset liitot rek-rytoivat uusia jäseniä aktiivisesti, mutta suurin osa ei.Ammatillisissa oppilaitoksissa toimii toisinaan opiskel-tavien alojen ammattiliittoja. Näin on erityisesti josoppilaitos toimii jonkin yrityksen yhteydessä. Tällöinjäsenyys myös siirtyy melkein automaattisesti opiskeli-jajärjestön jäsenyydestä varsinaiseen jäsenyyteen.

22

Palkansaajajärjestöjen maailmantason kattojärjestönITUC:iin4 kuuluu kolme venäläistä keskusjärjestöä,FNPR, VKT ja KTR. Myös Suomen palkansaajakes-kusjärjestöt ovat ITUC:n jäseniä. Venäläisistä keskus-järjestöistä FNPR on selvästi suurin. Ennen kuinITUC hyväksyi kolme edellä mainittua keskusjärjestöäjäsenikseen vuonna 2000, järjestöstä tehtiin selvitys-matka Venäjälle. Selvitysryhmän mukaan Venäjän ay-liikkeellä on kaksi eri puolta. Yhtäällä on keskusjärjes-töjen ulospäin antama kuva ja toisaalla paikoitellen hy-vin erilainen todellisuus työpaikkakohtaisissa perusjär-jestöissä. Näistä jälkimmäinen on sikäli ratkaiseva, ettätyöpaikoilla olevat perusjärjestöt ovat muodostaneet jamuodostavat yhä Venäjän ay-liikkeen toimintaperus-tan. Keskusjärjestöillä ja liitoilla on kuitenkin venäläi-sessä ay-kulttuurissa tärkeä merkitys, joka usein näkyyjohtajien aseman ja mielipiteiden kautta.

FNPR painii jäsenmääränsä, poliittisen vaikutuksensaja voimavarojen osalta toisessa sarjassa kuin VKT jaKTR. Vaihtoehtoisten ay-järjestöjen asema on vaikeaaerityisesti perusjärjestötyöskentelyn saralla. VKT:n jaKTR:n ongelmana on pienuuden ohella vakiintunei-den valtakunnallisten ja toimialoittaisten rakenteidenpuuttuminen. Työpaikoilla saattaa myös toimia rin-nakkain eri keskusjärjestöihin kuuluvia perusjärjestöjä.

Ay-liikkeen joukkoluonne on kaikesta huolimatta säi-lynyt. Osa liitoista on onnistunut uusimaan toimin-taansa. Osa on kokonaan uusia vaihtoehtoisia järjestö-jä, jotka ovat onnistuneet toimimaan aktiivisesti.Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan yhä use-ampi työntekijä uskoo, että paikallinen perusjärjestötekee paljon heidän tilanteensa parantamiseksi. Lukuon kasvanut 13,5 prosentista 19,6 prosenttiin vuodes-ta 2004 vuoteen 2007. FNPR:läisten liittojen arvostuson sen sijaan vakaasti negatiivinen.

Venäjän keskusjärjestöjen yhteydenpidosta muunmaalaisiin järjestöihin kertoo paljon se, että kaikkienjärjestöjen sivut toimivat ainoastaan venäjäksi. Osasyy-nä on varmasi kielitaito, sillä kaikista järjestöistä ja lii-toista ei löydy englannin kielen taitajia. Monesti kan-sainvälisten asioiden hoitajat ovat olleet erilaisissa kan-sainvälisissä tehtävissä jo neuvostoaikana. Järjestöt ovatperinteisesti olleet keskusjohtoisia ja esimerkiksi suo-raan Pietarin osastoihin on toisinaan ollut vaikea olla

IV Venäjän keskusjärjestöt

yhteydessä. Henkilövaihdosten myötä tilanne on kui-tenkin muuttumassa ja yhteydet alueellisiin järjestöi-hin ovat paikoin helpottuneet.

FNPRFNPR perustettiin virallisesti vuonna 1990, mutta senvoi katsoa olevan Neuvostoliiton aikaisen ay-liikkeenseuraaja. Siihen kuuluu 42 alakohtaista ja 79 alueellistaammattiliittoa. Suurimpia liittoja ovat Opettajien am-mattiliitto ja Maatalousteollisen kompleksin ammatti-liitto, johon kuuluu noin neljä miljoonaa jäsentä. Mui-ta suuria liittoja, joiden jäsenistä ainakin osa on kor-keasti koulutettuja, ovat Terveydenhoidon työntekijöi-den ammattiliitto ja Valtiollisten laitosten ja yhteis-kunnallisten palveluiden työntekijöiden ammattiliit-to. Kumpaankin kuuluu yli miljoona jäsentä. MuitaFNPR:n suuria, yli miljoonan jäsenen liittoja ovatmuun muassa rautateiden, kaasualan ja metallurgiantyöntekijöiden liitot.

FNPR5 ilmoittaa jäsenmääräkseen vajaat 28 miljoonaajäsentä6, mutta luvun todenperäisyyttä on vaikea tar-kistaa. Se edustaisi vajaata 50 prosenttia maan työvoi-masta ja 90 prosenttia maan järjestäytyneestä työvoi-masta. FNPR:n jäsenmäärä on laskenut jyrkästi Neu-vostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuonna 1999 se oli vie-lä 37 miljoonaa. Jäsenkadosta huolimatta FNPR:n ta-loudelliset ja poliittiset suhteet ovat edelleen eri tasollakuin muiden keskusjärjestöjen. Järjestön huippujohtotukee pitkälti valtaa pitävien linjaa ja Yhtenäinen Venä-jä-puolueen kanssa on tehty yhteistyösopimus. Lähei-siä suhteita kuvaa, että esimerkiksi Pietarin FNPR:njohtaja siirtyi Putinin hallintoon. Hallituksen jaFNPR:n suhde ei kuitenkaan ole yksiselitteinen.FNPR:n ja ay-liikkeen tilanne ylipäätänsä ei ole helppojäsenten puolelta tulevien vaatimusten ja valtaa pitävi-en välissä. Ay-liike voi vaatia asioita tehtäväksi, muttaon aivan eri asia saada ne oikeasti läpi. FNPR saattaaneuvotella ja kun jotain saadaan läpi, kunnia voi hyvin-kin mennä hallitukselle. Viime aikoina Venäjän vallan-pitäjän ovat myös ilmaisseet tyytymättömyytensä ay-liikkeen nykytilaan ja tahtovat sen modernisointia.

FNPR on jakautunut osittain sisäisesti, sillä kaikki ei-vät ole tyytyväisiä järjestön linjauksiin ja erilaisia aloit-teita esiintyy. Keskusjärjestön laskevat jäsenmäärätjohtuvat osaltaan jäsenten tyytymättömyydestä siihen,

1ITUC, International Trade Union Confederation (www.ituc-csi.org)

23

että talous kasvaa, mutta tulot eivät. Tyytymättömyyt-tä on esitetty myös heikentyneestä lainsäädännöstäjohtuen. Eri asia on, voisiko uusi puheenjohtajakaannäitä asioita kovin nopeasti muuttaa. Tämän hetkinenFNPR:n liittokokouskausi on järjestön sääntöjen mu-kaan nykyisen puheenjohtaja viimeinen. Toiminta-ai-kaa on jäljellä korkeintaan reilut kolme vuotta. Speku-lointi ja kilpailu uuden puheenjohtajan paikasta on joalkanut. Eri arvioiden mukaan nykyinen puheenjohta-ja on näyttänyt suoriutuvan tehtävästään kohtuullisenhyvin. Nykyisen puheenjohtajan kaudella järjestö onkorostanut sosiaalista kumppanuutta, sovittelua ja vai-kuttamista laillisten kanavien kautta. Huhujen mu-kaan edellinen puheenjohtaja vaihtui, kun välit halli-tukseen olivat huonot.

FNPR on arvioiden mukaan puutteistaan huolimattaparempi vaihtoehto kuin laajapohjaisen keskusjärjes-tön puuttuminen kokonaan. Järjestön hyvänä puolenaon, että se on jo tunnustettu olemassa oleva organisaa-tio. Vaikka edistystä on paikoitellen tapahtunut,FNPR:n toiminta kaipaa edelleen muutoksia. Tärkeääolisi työskennellä enemmän alhaalta ylöspäin. FNPRon melko hierarkkinen ja auktoriteettiin perustava eikänuorille tulokkaille anneta juuri tilaa. Sanotaan, että seajaa usein aivan liian passiivisesti työntekijöiden asiaaosallistuen usein vain muodollisesti ongelmien ja kiis-tojen ratkaisemiseen. Esimerkiksi eläkekampanjoissaay-liike on loistanut poissaolollaan. Nuorisotoimintaja pienten- ja keskisuurten yritysten järjestäytymineneivät käytännössä monin paikoin toimi.

FNPR:n suuruus vaikeuttaa paikoitellen päätöksente-koa. 42 alakohtaista ja 79 alueellista järjestöä ovat jär-jestössä samanarvoisia jäseniä. Käytännössä tämä tar-koittaa, että alueelliset järjestöt ovat enemmistönä japäätökset saadaan läpi vain niiden hyväksynnällä. Alu-eellisilla järjestöillä on myös suurin osa omaisuudestaeivätkä ne tähän mennessä ole suostuneet luopumaantai jakamaan siitä saatavia hyötyjä tasaisemmin.FNPR:n alueosastojen toimintakyvyssä on suuria ero-ja. Järjestö on hyvin Moskova-johtoinen. Pietarin osas-to on viime aikoina jonkin verran herännyt, sillä projek-tien ja rahoituksen hyötyjä on vähitellen alettu ymmär-tää. Itä-Suomen liitoista on jonkin verran ollut yhteyk-siä Pietariin, jossa tiedonhalu on kasvava. Käytännönyhteistyössä on kuitenkin usein ongelmia, sillä venäläi-set ja suomalaiset organisaatiot ovat hyvin erilaisia.

VKT ja KTRVKT7 ilmoittaa jäsenmääräkseen 1,3 miljoonaa jäsen-tä. Maksavia jäseniä on kuitenkin puheenjohtajan arvi-on mukaan vain noin 400 000. VKT perustettiinvuonna 1995 ja sen suurimmat jäsenryhmät ovat kai-vos- ja metallityöntekijät sekä julkisella sektorilla työs-kentelevät. Viime aikoina jäseniä on tullut autonraken-nus- sekä elintarvikesektoreilla ja erityisesti yrityksissä,joissa on ulkomaista pääomaa. Korkeaa koulutusta vaa-tivia sektoreita ei juuri ole. Keskustoimistolla on 15henkilöä töissä ja lisäksi muutama projektityöntekijä.Tavoitteena on luoda nyt myös organisaattoreita alu-eelliselle tasolle. KTR8 on hieman pienempi kuin VKTja ilmoittaa jäsenmääräkseen 1,25 miljoonaa jäsentä.Myös KTR perustettiin vuonna 1995 ja se kokoaa eri-tyisesti kuljetussektorin liittoja. Siihen kuuluu muunmuassa merimiesten, pilottien, junankuljettajien jaahtaajien liittoja. Joidenkin arvioiden mukaan KTR:ntoiminta on hiipumassa.

VKT ja KTR ovat suunnitelleet yhdistyvänsä jo usei-den vuosien ajan, mutta se ei ole vielä onnistunut. Osaongelmaa on Venäjän yhdistyslainsäädäntö, sillä järjes-töt pelkäävät ettei niitä rekisteröitäisi yhdistymisenmyötä. Toisten arvioiden mukaan rekisteröiminen eiole todellinen ongelma, vaan kyseessä on ennemminjärjestöpoliittinen valtapeli. Käytännössä järjestöt kui-tenkin toimivat paikoitellen yhdessä. VKT ja KTRnäyttävät usein toimivan paikoissa, joissa on mahdolli-suus saada strategisesti tärkeitä ryhmiä mukaan toi-mintaan. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi satamat jaFordin tehdas Pietarin lähellä. Joidenkin arvioiden mu-kaan erityisesti VKT toimii paikoissa, joissa taloudelli-nen tilanne on hyvä ja on järjestönä kohtalaisen popu-listinen.

Nämä kaksi keskusjärjestöä ovat usein radikaalimpiatoimissaan kuin FNPR. Asiantuntemusta on erityisestiVKT:ssä, jonka johtoportaassa on paljon akateemisiamukana. VKT:n mukaan järjestöllä ei ole erityisiä suh-teita tiettyihin poliitikkoihin tai puolueisiin. VKT eiomien sanojensa mukaan myöskään kilpaile FNPR:nkanssa, vaan järjestää työpaikkoja, joissa ay-toimintaaei ole ollut. Kansainväliset ammattisihteeristöt ja ulko-maiset järjestöt tekevät monesti yhteistyötä molempi-en kanssa. Toisaalta VKT:n mukaan suhteet FNPR:nkanssa eivät myöskään ole kovin lämpimät. Molemmat

5FNPR, Venäjän riippumattomien ammattiliittojen federaatio, Federation of Independent Trade Unions of Russia (www.fnpr.ru)6www.ituc-csi.org7VKT, Yleisvenäläinen työn konfederaatio, All-Russian Confederation of Labour (www.vkt.org.ru)8KTR, Venäjän työn konfederaatio , Confederation of Labour of Russia (www.ktr.su)

24

järjestöt puhuivat toisistaan kriittisesti erillisten tapaa-misten yhteydessä. Suhde lainsäädäntöön on järjestöil-lä myös erilainen. Ongelmana on VKT:n pienten pai-kallisten perusjärjestöjen rekisteröinti ja niiden oikeusosallistua tes-neuvotteluihin. Lisäksi ongelmanaVKT:ssä ja KTR:ssä on kenttärakenteen puuttumi-nen. Ulkomaiset kontaktit ovat näille järjestöille tärkei-tä. Muita tärkeitä toimenpiteitä ovat avainryhmiin kes-kittyminen, tiedottaminen ja organisointi.

SotsprofSotsprof9 ilmoittaa jäsenmääräkseen 450 000 jäsentä.Se on maan ensimmäinen vaihtoehtoinen ammattijär-jestö vuodelta 1991. Suurimmat jäsenliitot ovat julki-sen puolen palvelualat sekä metallialan liitot. Sotsprofon hakenut myös ITUC:n jäsenyyttä, mutta ei ole tois-taiseksi sitä saanut. Ilmeisesti syynä on riittämätönedustuksellisuus. Sotsprofin jäsenistä osa on siirtynytVKT:hen. Sotsprof edustaa oikeisto-oppositiota ay-kentän sisällä ja aluksi se profiloitui Boris Jeltsinin tu-kijana. Myöhemmin järjestön maine on tahraantunutmuun muassa sen otettua vastaan tukea fasistisilta am-mattiliitoilta Italiassa. Osa venäläisistä toimijoista sa-noi koko järjestön olevan lumetta. Monien mukaan sentoiminta muistuttaa nykyisin enemmän kaupallistatyönvälitystoimistoa kuin ammattiyhdistystä. Ilmei-sesti järjestö on perustanut Pietariin jonkinlaisen maa-hanmuuttajien työnvälitystoimiston. Toisten arvioi-den mukaan Sotsprofilla on suorat yhteydet Kremliin.Itsenäisiä ammattiliittoja pyritään ilmeisesti saamaanSotsprofin alle ja täten valtion valvontaan.

TyönantajapuoliTyönantajapuolen järjestäytymisestä on vaihtelevia ar-viota. Ulkomaan yhteyksissä työnantajapuoli on ilmei-sen hyvin edustettuna. Toisaalta maan sisällä useimmattyönantajat eivät ole järjestäytyneitä. Ongelmia on eri-tyisesti aluetasolla, jossa sopimuksia ei usein voida teh-dä työnantajapuolen järjestöjen puuttumisen vuoksi.Sopimukset eivät sido työnantajia, jotka eivät kuulutyönantajien liittoon.

The Coordinating Council of Employers’ Unions ofRussia CCEUR10 on nimensä mukaisesti työnantaja-puolen koordinaatioelin, johon kuuluu 29 erikokoistatyöantajien liittoa. CCEUR on keskusjärjestö, jokaedustaa työnantajapuolta eri kolmi- ja kaksikantaisissayhteyksissä ja on lähinnä Suomen Elinkeinoelämänkeskusliittoa vastaava elin. CCEUR muun muassa neu-vottelee palkkaratkaisuista ja tulopolitiikasta sekä toi-mii lobbaajana erityisesti sosiaali- ja talouspolitiikassa.CCEUR:n edeltäjä perustettiin 1994 ja nykyisessämuodossaan järjestö on toiminut vuodesta 2000. Vuo-sittaisessa yleiskokouksessa valitaan nelivuotiskaudeksipuheenjohtaja ja pääjohtaja. Työ- ja asiantuntijaryh-miä asetetaan tarpeen mukaan. Järjestöllä ei ole alueel-lisia osastoja, vaan sen jäsenliitot hoitavat alueellisentoiminnan. Eri liittojen toimia koordinoivia alueellisiaosastoja kuitenkin suunnitellaan. CCEUR on mukanaerilaisia työmarkkina- ja tulopoliittisia sopimuksia sol-mittaessa. Venäjällä nämä sopimukset ovat kuitenkinlähinnä suhteellisen väljiä raamisopimuksia ja yksityis-kohdat sovitaan useimmiten työpaikkakohtaisesti.CCEUR edustaa työnantajapuolta Kansainvälisessätyöjärjestö ILO:ssa.

Yksityisellä puolella on useita eri työnantajien liittoja.Suurin ja tärkein on Russian Union of Industrialistsand Entrepreneurs RUIE11, joka kuuluu myösCCEUR:ään. RUIE perustettiin vuonna 1991 ja silläon 328 000 jäsentä eri sektoreilta. Jäseninä on niin yk-sityishenkilöitä kuin koko yritystä edustavia tahoja. Lä-hes kaikkien tärkeimpien yritysten johtajat ja talous-elämässä vaikutusvaltaiset henkilöt kuuluvat liittoon.Puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2005 Alexan-der Shokhin, joka on jäsen myös Venäjän talous- ja sosi-aalikamarissa ja on toiminut aiemmin kansanedustaja-na duumassa. RUIE:n rakenne on monimutkainen si-sältäen muun muassa eri alojen ja alueiden komiteoita.

V Työnantajapuoli ja muut elimet

9Sotsprof, ,Venäläisten ammattiliittojen yhtymä, Association of Trade Unions10www.ksorr.ru/eng11www.rspp.org

25

Eräiden arvioiden mukaan liiton jäsenten aktiviteetitkoostavat jopa 85 prosenttia Venäjän bruttokansan-tuotteesta. Liitto on mukana kolmikantayhteistyössäerityisen vahvasti paikallisella tasolla, jossa CCEUR:llaei ole toistaiseksi omia osastojaan. 12 CCEUR:n keskit-tyessä lähinnä Venäjän sisäisiin asioihin, RUIE:lla onmyös vahvat kansainväliset yhteydet.

Julkisella puolella keskustasolla työmarkkinakysymyk-siä hallinnoi pääasiallisesti terveyden ja sosiaalisen ke-hityksen ministeriö. Aiemmin työmarkkinakysymyk-sistä vastannut työministeriö sulautettiin tähän isom-paan ministeriöön muutama vuosi sitten. Useimmatvenäläiset toimijat ovat sitä mieltä, että työmarkkina-kysymykset hukkuvat isompaan ministeriöön ja työ-ministeriötä kaivataan takaisin. Tietyt sektorikohtaisetministeriöt, kuten opetusministeriö, vastaavat myösoman sektorinsa työpaikoista. Venäjän eri hallinnolli-silla alueilla puolestaan ylin päättäjä on kuvernööri,jonka vastuulla ovat esimerkiksi koulut. Kuvernööritvalitsee nykyisin käytännössä presidentti – aiemminkuvernöörit valittiin demokraattisesti vaaleilla.

Venäjän talous- ja sosiaalikamariVenäjän talous- ja sosiaalikamari13 on valtion neuvoa-antava toimielin, joka perustettiin vuonna 2005 presi-dentti Putinin aloitteesta. Kamari avaa periaatteessatyömarkkinajärjestöille lisävaikuttamiskanavan valtio-valtaan nähden. Sen tehtävänä on antaa lausunnot laki-ehdotuksista ja tarkkailla duuman, hallituksen ja mui-den valtion elinten toimintaa. Venäjän talous- ja sosiaa-likamari vastaa lähinnä Suomen talousneuvostoa ja Eu-roopan talous- ja sosiaalikomiteaa. Sillä on myös vuon-na 2008 allekirjoitettu yhteisymmärrysmuistio Eu-roopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa.

Kamarissa on 126 jäsentä, jotka valitaan kahdeksi vuo-deksi kerrallaan. Kamarin toinen kokoonpano aloittitoimintansa alkuvuodesta 2008. Presidentti Putin va-litsi kamarin 42 ensimmäistä “yhteiskunnallisesti javaltiollisesti ansioitunutta” jäsentä, jotka puolestaanvalitsivat 42 edustajaa lisää venäläisistä rekisteröity-neistä järjestöistä. Nämä 82 jäsentä valitsivat vielä vii-meiset 42 jäsentä alueellisista järjestöistä. SekäFNPR:n puheenjohtaja Mikhail Shmakov ja RUIE:npuheenjohtaja Alexander Shokhin tulivat valituiksi

presidentti Putinin toimesta. Jäsenistä 102 on miehiäja 24 naisia. Kamarissa on 17 eri aihepiireihin keskitty-vää komiteaa ja neljä työryhmää.

Kriitikoiden mukaan kamari syö pohjaa aiemmin mer-kittävältä kolmikantakomissiolta. Vaikka ay-liikkeelläon kamarissa muutama edustaja, sen jäsenpohja ja asia-lista ovat täysin erilaiset. Kamarin toiminnasta ei olejulkisuudessa juuri kuultu viime aikoina.

12eng.icie.ru/association/europe/europe_17.html

26

Työlainsäädäntö ja ay-toimintaVenäjän ay-liikkeen rakenne, talous ja neuvottelutoi-minta ovat pitkälti lain määräämiä. Venäjän työlainsää-däntö uudistettiin vuonna 2002 lähes kokonaan, silläaiempi laki periytyi neuvostoajoilta. Uutta lakia onkuitenkin arvosteltu palkansaajien vaikutusmahdolli-suuksien heikentämisestä. Laki muun muassa rajoittaatyöehtosopimusneuvotteluja, lakko-oikeutta ja määrääammattiliittojen organisaationrakenteen. Venäjän ay-liike ja Kansainvälinen työjärjestö ILO vetosivat kan-sainvälisiin sopimuksiin ja lakia on muutettu useaankertaan, viimeksi laajalti kesällä 2006. Kuitenkin vainyksi ILO:n asiantuntijakomitean huomautuksistaotettiin huomioon, muilta osin lakimuutokset tekivätay-aktiviteetit entistä monimutkaisemmiksi. Ay-liik-keen edustajien mukaan nopeasti vaihtuvat lait vai-keuttavat toimintaa. Suuri haaste on myös opettaa pai-kalliset järjestöt käyttämään lainmukaisia oikeuksiaan.

Työlainsäädännön mukaan vain järjestöt, jotka ovatsuoraan yhteydessä työntekijöihin, saavat edustaatyöntekijöitä työehtosopimusneuvotteluissa työnanta-jan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa työpaikkakoh-taisia perusjärjestöjä. Useammalla kuin yhdellä työpai-kalla toimivat järjestöt eivät näin ollen voi edustaatyöntekijöitä työehtosopimusneuvotteluissa. Lisäksivain yksi työehtosopimus organisaatiota kohden salli-taan.

Vuonna 2006 tehtyjen lisäyksien mukaan työntekijätvoivat valita toisen edustuksellisen elimen, vaikka orga-nisaatiossa olisi jo enemmistöä edustava ammattijärjes-tö, jos tämä ammattijärjestö ei kuulu ylemmän tasonorganisaatioon. Kaikkia työntekijöitä voi edustaa jokoyrityksessä toimivien eri ammattijärjestöjen yhteinenelin tai järjestö johon kuuluu yli puolet työntekijöistä,ilman pienempien järjestöjen tukea. Tämä tekee pien-ten sekä itsenäisten ammattijärjestöjen osallistumisenneuvotteluihin lähes mahdottomaksi. ErityisestiVKT:n uusilla pienillä ammattijärjestöillä on ollut täs-sä suhteessa ongelmia.

Venäjällä yksityisen puolen merkittävimmät työehto-sopimukset solmitaan lähes poikkeuksetta paikallisestieli työpaikkakohtaisesti. Työpaikkakohtaiset sopimuk-set ovat yleissitovia. Valtakunnalliset, alueelliset ja sek-torikohtaiset sopimukset ovat lähinnä puitesopimuk-

VI Venäjän työmarkkinat ja työehtosopimustoiminta

sia ja suosituksia. Julkisen puolen palkat määritelläänvaltion budjetissa. Eri aloille luodaan omat palkkatau-lukkonsa, joiden mukaan palkka määräytyy. Liitot pyr-kivät neuvottelemaan näitä summia korkeammaksivaihtelevalla menestyksellä. Eri alueet voivat korottaavaltakunnallisia minimejä kykynsä ja halunsa mukaan.Esimerkiksi Karjalassa ja Kuolan alueella on lakiin pe-rustuva pohjoisen alueen palkanlisä. Alueellisilla sopi-muksilla voi paikoitellen olla merkitystä samoin kuinsektorikohtaisilla sopimuksilla. Vaihtelut ovat huo-mattavia.

Kaksi- ja kolmikantaKolmikanta toimii Venäjällä keskus- ja aluetasolla sekäsuurimmissa kaupungeissa. Venäjällä neuvotteluyhte-ys työnantajiin näyttää ensisijaisesti perustuvan lain-säädäntöön. Venäjän lain mukaan neuvotteluja on käy-tävä, jos työehtosopimuskiista on olemassa. Lisäksi pe-rinteillä saattaa olla merkityksensä ainakin perintei-semmissä työpaikoissa. Ay-liike nähdään osana Venä-jän yhteiskunnallisia rakenteita. Sopimussuhteet ovatolemassa, mikä on jo itsessään tärkeää.

Kaksikanta toimii kohtuullisesti työpaikoissa, joissaneuvotteluyhteys on olemassa. Uusissa työpaikoissanäin ei usein ole, vaan johto saattaa kieltäytyä tunnus-tamasta ay-liikettä ja sen asemaa neuvottelukumppa-nina. Toinen yleinen ongelma on työnantajien virallis-ten järjestöjen puuttuminen monilta sektoreilta, sillätyönantajat eivät usein kuulu mihinkään keskusjärjes-töön. Tämä vaikeuttaa työehtosopimusten toteutta-mista, sillä jos työnantajat eivät ole olleet niitä sopimas-sa eivät he myöskään kuulu niiden piiriin. Työnantajatvoivat lisäksi kieltäytyä toteuttamasta ylemmillä tasoil-la sovittuja puitesopimuksia.

KolmikantaneuvostoKeskustasolla toimii kolmikantaneuvosto, jonka pitäähyväksyä kaikki työvoimaa ja työoloja koskevat lainsää-däntöehdotukset ennen kuin ne viedään duuman kä-sittelyyn. Kolmikantaneuvostossa on myös työryhmiä,jotka tekevät lakiesityksiä. Kolmikantaneuvostoonkuuluu 30 työnantajien, 30 ay-liikkeen ja 30 hallituk-sen edustajaa. Ay-liikettä edustavat keskustasolla kes-

14www.lotcobistand.org/pdf/Kollektivavtal_Ryssland.pdf

27

kusjärjestöt, joista FNPR nimittää 25 jäsentä neuvos-toon ja VKT ja KTR yhteensä viisi jäsentä.14 Työnanta-jien puolella on muun muassa CCEUR sekä eri työnan-tajien liittoja. Valtiota edusti aiemmin työministeriö,nykyisin terveyden ja sosiaalisen kehityksen ministe-riö, johon työministeriö sulautettiin.

Kolmikantaneuvosto on paikoitellen ollut tärkeä vai-kutuskanava, vaikka palkansaajapuolella on ollut vaike-uksia saada kantojaan läpi. Työnantaja- ja viranomais-puoli ovat sitä vastoin onnistuneet saamaan läpi useitatyöntekijän oikeuksia heikentäviä lakiehdotuksia. Ylei-sesti monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että kolmikanta-neuvosto on hyvä virallinen tapa olla selvillä ja vaikuttaaduumassa hyväksyttäviin lakiehdotuksiin. Ongelmanaon tällä hetkellä työntekijäpuolen ja erityisestiFNPR:n pula henkilöstöstä ja resursseista panostaakolmikantaneuvostoon. Toisaalta VKT:n mukaan kol-mikantakomitealla ei enää ole kansallisella tasolla suur-ta merkitystä eikä siellä käsitellä vakavasti otettavia asi-oita. Viime aikoina on myös huhuttu, että kolmikanta-neuvosto on lakkautusuhan alla tehtävien siirtyessämahdollisesti Venäjän talous- ja sosiaalikamarille. Täl-löin ay-liikkeen vaikutusmahdollisuudet heikkenisivätselvästi, sillä talous- ja sosiaalikamarissa on paljon mui-takin kuin työmarkkinajärjestöjä.

Keskustason sopimuksetKeskustasolla luodaan kolmikantainen yleissopimus,josta FNPR ja muut keskusjärjestöt neuvottelevat hal-lituksen tai kolmikantakomission kanssa. Sopimukses-sa määritellään minimipalkka, joka luo pohjatasonmuille neuvotteluille. Keskustason yleissopimuksillaon kuitenkin vähän konkreettisia seuraamuksia, silläsen standardit ovat vain suosituksia. Eri alojen ja aluei-den palkkoja ei keskustason sopimuksessa määritellä,mutta sen pohjalta tehdään alakohtaisia tariffisopi-muksia, joista liitot neuvottelevat. Liitot voivat neuvot-teluissaan päätyä matalampiin tai korkeampiin mini-mistandardeihin kuin keskustason yleissopimuksessa.Keskustasolla määritellyt minimistandardit ovatuseimmiten jo niin matalia, ettei niistä ole juuri hyötyäliitoille.

Keskustason yleissopimusta voidaan soveltaa myös yk-sityiselle sektorille, mutta se ei ole sitova. Tällä hetkellä

minimipalkan ylimenevä osa maksetaan monesti yksi-tyisellä sektorilla pimeänä. Harmaa talous on kokomaassa merkittävä.

Alakohtaiset sopimuksetAla- ja sektorikohtaiset liitot ja keskusjärjestöt neuvot-televat sopimusten vähimmäistason ja paikallisen sopi-misen reunaehdot. Useimmat paikalliset liitot kuulu-vat tiettyyn sektorikohtaiseen liittoon. Tämän tasonay-liittojen edustajat tapaavat sektorin ministeriöidensekä työnantajien edustajia. Tarkoituksena on sopiasektorikohtaisista minimistandardeista, jotka tulisi to-teuttaa tai neuvotella ylöspäin alueellisilla ja paikallisil-la tasoilla. Minimipalkka voidaan määritellä sitomallase aluekohtaiseen toimeentulominimiin, esimerkiksivähintään viisi kertaa aluekohtainen toimeentulomini-mi.

Alakohtaiset työehtosopimukset voivat olla yleissitoviayksityisellä tai julkisella sektorilla tai molemmilla. Työ-antaja voi kuitenkin 30 päivän kuluttua sopimuksenjulkistamisesta hakea terveyden ja sosiaalisen kehityk-sen ministeriöltä lupaa olla noudattamatta sitä. Hake-mus täytyy kuitenkin perustella. Ministeriö voi suos-tua alentamaan minimistandardeja tietylle toimialalletai työnantajalle konsultoimatta ay-järjestöjä. Sektori-kohtaisissa sopimuksissa on huomattavia eroja ja neovat yleensä merkittävämpiä julkisella sektorilla kuinyksityisellä. Esimerkiksi opetus- ja metallialalla onsuhteellisen merkittävät sektorikohtaiset sopimukset.Vuonna 2008 solmittiin ensi kertaa valtakunnallinentyöehtosopimus rakennusalalla, joka koskee sekä julki-tuista että yksityistä puolta.

Julkisella puolella on olemassa eri alojen palkkataulu-kot, joiden lähtösummista väännettään kättä. Esimer-kiksi opettajat tekevät ehdotuksen valtion budjetistatulevista palkoistaan. Peruspalkat ovat edelleen hyvinalhaiset, eikä minimipalkka yleensä riitä elämiseen.Erilaiset lisät muodostavat suuren osuuden palkasta.Vaikka varsinaisesta palkasta ei monesti pystytä kun-nolla neuvottelemaan, käydään ryhmien ja henkilö-kohtaisista lisistä eri neuvottelutasoilla kovaakin vään-töä.

28

Alueelliset sopimuksetAlueittain Venäjällä tehdään pääsopimus, jossa ovatmukana kyseisen alueen ammattikeskusjärjestöt, työn-antajat ja alueen paikallishallinto. Aluetasolla on kol-mikantaneuvostoja, jotka ilmeisesti ovat rakenteeltaankeskustason neuvoston kaltaisia. Aluetason ay-järjestötneuvottelevat vastaavan tason työnantajajärjestöjen taipaikallishallinnon kanssa yrittäen nostaa keskustasonyleissopimuksen tai alakohtaisten sopimusten mini-mejä. Alueellisten ay-järjestöjen neuvottelukyvyn vä-lillä on suuria eroja. Neuvotteluvoima riippuu järjes-täytyneiden alojen taloudellisesta merkityksestä alu-eella. Haastattelujen mukaan tällä tasolla saadut sopi-mukset ovat olleet paikoitellen merkittäviä. Jos työnan-taja ei ole neuvotellut sopimuksesta, työpaikka eimyöskään kuulu sen piiriin.

Paikallinen sopiminenYksityisellä sektorilla merkittävimmät työehtosopi-mukset solmitaan työpaikkatasolla, mutta erot aluei-den, ammattien ja yritysten välillä ovat merkittäviä.Lähtökohtana periaatteessa on, että keskus- tai alueta-solla sovittuja työehtoja voidaan parantaa, muttei huo-nontaa. Työpaikkatason sopimukset ovat yleissitovia.Tästä huolimatta keskustason sopimusten toimeenpa-no yritys- ja työpaikkatasolla riippuu pitkälti paikalli-sen järjestön eli perusjärjestön voimavaroista. Jos pe-rusjärjestö on heikko, sopimuksia ei välttämättä toi-meenpanna lainkaan. Jos taas perusjärjestö on voima-kas, se voi parantaa yleissopimuksia huomattavasti.Monien mukaan perusjärjestön vahvuus riippuuenemminkin yksittäisistä henkilöistä kuin rakenteelli-sista seikoista.

Venäjän ammattiliittojen rakenne korostaa paikallis-järjestöjen valtaa erityisesti taloudellisten resurssienhallinnassa. Tästä johtuen paikallisten ay-toimitsijoi-den kyvyt ja suhteet määrittävät pitkälti perusjärjestö-jen toimintakyvyn. Saman alan yritysten välillä voi ollahuomattavia eroja ylätasolla määriteltyjen standardientoteutumisessa varsinkin, jos alueella ei ole kattavaaalueellista sopimusta. Paikallisen ay-järjestön tunnus-tamisesta sekä oikeudesta käydä palkkaneuvottelujakäydään usein kovaakin vääntöä. Eräissä isoissa yrityk-

sissä johtajat ovat sanoneet, ettei yrityksessä ole ikinäollut ay-liikettä eikä palkoista neuvotella missään,mikä ei usein pidä paikkaansa. Kansainväliset sihteeris-töt ovat rakentaneet verkostoja saman yrityksen eri toi-mipisteiden välille ja näin paikoitellen onnistuneetpainostamaan johdon neuvotteluihin.

29

Palkansaajajärjestöjen maailmantason kattojärjestöITUC:in mukaan ammattiyhdistysoikeuksia louka-taan Venäjällä usein. Työnantaja ja viranomaiset eivätaina tunnusta paikallista järjestöä neuvotteluosapuo-leksi eikä laillista oikeutta kollektiivisiin neuvottelui-hin kunnioiteta. Yleisin laittomuus työnantajan puo-lelta on ay-jäsenmaksujen välityksestä kieltäytyminen.Toinen suuri ongelma on ammattiliittojen rekisteröi-minen. Käytännössä viranomaiset pompottelevat am-mattiliittoja rekisteröimisen yhteydessä huomattavastienemmän kuin kaupallisia järjestöjä. Vuosina 2005 ja2006 viranomaiset muun muassa kieltäytyivät rekiste-röimästä keskusjärjestöistä eronneita ammattiliittoja.Viranomaiset ovat myös vaatineet mitä erilaisimpia to-distuksia siitä, että ammattiliitot todella edustavattyöntekijöitä eivätkä kunnioita järjestöjen sisällä tehty-jä demokraattisia päätöksiä. Tämä kaikki on vastoinILO:n sopimusta numero 87 ammatillisesta järjestäy-tymisvapaudesta, jonka jo Neuvostoliitto ratifioi vuon-na 1956.

ITUC listaa myös useita laittomuuksia viime vuosilta,jolloin ay-aktiiveja on estetty pääsemästä työpaikalle,irtisanottu tai siirretty vastoin tahtoaan muihin tehtä-viin. Työntekijöitä on myös painostettu irtisanoutu-maan ammattiliitoista. Ammattiliiton toimisto saate-taan siirtää tiloihin ilman puhelinyhteyksiä tai jäsen-ten pitää vuosittain uusia jäsensopimuksensa. Lisäksisähköposti- ja puhelinliikennettä on häiritty. Joissakintapauksissa liiton jäsenien palkkoja on laskettu ja heitävastaan on nostettu syytteitä. Ay-aktiiveja on myös pa-hoinpidelty ja uhkailtu. Useita tapauksia on viety oi-keuteen ristiriitaisin tuloksin. Ruotsalaiset keskusjär-jestöt LO ja TCO ovat tukeneet FNPR:ää lainsäädän-töön vaikuttamisessa ja antaneet asiantuntija-apua työ-tuomioistuimeen viedyissä tapauksissa. Neuvontaa onannettu myös kansainvälisten työsopimusten sovelta-misessa kansallisessa lainsäädännössä. Viranomaistenon myös epäilty kiristäneen suhtautumistaan ay-liik-keeseen talouskriisin myötä, sillä mielenosoituksia jamuuta liikehdintää pelätään.

Esimerkkitapauksena voi mainita monikansallisenCepruss ltd-yhtiön, joka keskeytti yksipuolisesti työ-ehtosopimusneuvottelut ja painosti paikallisen am-mattiyhdistyksen jäseniä syrjimällä heitä palkkaukses-sa ja etuuksissa. Ammattiyhdistyksen jäsenten syrjimi-nen kielletään yksiselitteisesti ILO:n sopimuksessa 98.

VII Ay-oikeudet käytännössä ja työtaistelutoimet

ILO:n mukaan osapuolten tulee myös neuvotella “vil-pittömin mielin”. Venäjän lain mukaan neuvottelujaon käytävä ja ilmeisesti niitä ei myöskään voi yksipuoli-sesti keskeyttää.15

Tällä hetkellä omistajavastuu ei ole Venäjällä lakisäätei-nen. Tämä tarkoittaa, että omistajaa ei voi saada vastuu-seen sellaisista laittomuuksista kuten palkkarästit jakirjekuoripalkat. Sairaus-, sosiaali- ja eläkevakuutusra-hastot tulisi saada tehokkaiksi ja niiden toiminta läpi-näkyvämmäksi.

Toisaalta viime aikoina alueelliset syyttäjänvirastotovat ilmeisesti aktivoituneet työlain valvonnassa. Suu-rilta yrityksiltä on pyydetty tietoja ja niitä on tarkastet-tu koskien työntekijöiden irtisanomisia ja palkkaräste-jä. Myös työntekijät ovat saaneet ilmoittaa työlain rik-komisesta syyttäjävirastoille. Yrityksillä on myös vel-voite julkistaa vähintään kolmea kuukautta aiemminmahdolliset joukkoirtisanomiset.

TyötaistelutoimetUuden työlainsäädännön epäedullisista olosuhteistahuolimatta kollektiiviset työkonfliktit vaikuttavatyleistyvän. Virallisia lakkoja ei juuri ole, sillä niiden jär-jestäminen on lähes mahdotonta. Lakkoja voi järjestääainoastaan työehtosopimuskiistan ratkaisemiseksi.Lain mukaan lakossa täytyy olla vastapuoli, jonka kans-sa on työehtosopimus, joten lakot esimerkiksi keskus-järjestötasolla ovat mahdottomia. Laki ei tunnusta soli-daarisuuslakkoja, ammattiliiton tunnustamista vaati-via tai hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa kritisoi-via lakkoja. Lisäksi oikeuslaitos on yhä useammin otta-nut työantajien puolen ja lakot on julistettu laittomik-si. Laillisissakin lakoissa lakon kesto on ilmoitettavaetukäteen, työnantaja saa hankkia korvaavia työnteki-jöitä ja monet ammattikunnat kuten valtion virkamie-het eivät saa lakkoilla lainkaan. Oikeudessa voidaanmyös määrätä ammattiliittojen omaisuutta takavari-koitavaksi, jotta työnantajalle aiheutetut kulut laitto-masta lakosta saadaan korvattua. Lain mukaan lakkovoidaan järjestää vain jos kaikki työntekijät kannattavatsitä, riippumatta siitä kuuluvatko nämä liittoon vai ei-vät. Tämä kaikki on vastoin ILO:n suosituksia.16

Venäjän virallisten tilastojen mukaan lakkoja järjestivuonna 2007 ainoastaan seitsemän organisaatiota. Vie-

15 International Human Rights Standards,16 www.ilsbu.co1 www.ituc-csi.org -> Annual Survey of Trade Union Rights 2007

30

lä vuonna 2004 järjestävien organisaatioiden määrä olisaman tilaston mukaan 5933. Osallistuvien henkilöi-den määrä on laskenut vastaavasti 195 500 henkilöstä2 900 henkilöön.

Laittomia lakkoja on kuitenkin eri arvioiden mukaansatoja. Niitä ei käytännössä kirjata ja monesti ne loppu-vat nopeasti. Työtaistelutoimia on hyvinkin erilaisia.Italialainen eli hidastuslakko on yleistynyt, lisäksi käy-tetään joukkokokouksia, mielenosoituksia ja kollektii-visia vetoomuksia. Laittomat lakot ovat antaneet osit-tain palkan korotuksia ja lisäetuja, mutta toisaalta pai-koitellen myös menetyksiä ja irtisanomisia. Pienem-mät keskusjärjestöt kuten VKT ja KTR järjestävät use-ammin laittomia lakkoja, sillä ne eivät monesti pääseneuvottelemaan. Ne myös panostavat työpaikkatoi-mintaan ja tulokset ovatkin konkreettisia joskin useinainoastaan työpaikkakohtaisia. Tästä hyvä esimerkki onpaljon julkisuutta saanut menestyksellinen lakko For-din Vsevolozhskin tehtaalla Pietarin lähellä vuonna2007. Fordin tehtaan työntekijät protestoivat palkko-jen pienuutta verrattuna yhtiön massiivisiin voittoihinVenäjällä. Itsenäisen liiton perusti nuorehko aktiivi,joka sai taakseen kaksi kolmasosaa tehtaan työntekijöis-tä. Se innosti monien muiden yritysten työntekijöitäerilaisiin protesteihin. Eri arvioiden mukaan lakot ovatmenestyksekkäimpiä ulkomaisissa yrityksissä, jotkanoudattavat lainsäädäntöä muutenkin paremmin. Var-sinkin uudet venäläiset työnantajat ovat usein kovem-pia ay-aktiivisuuden vastaisissa otteissaan.

FNPR:n roolista esiintyy ristiriitaisia arvioita. Osanmielestä järjestö on aktivoitunut ja puolustaa työnteki-jöiden oikeuksia neuvotteluteitse. Se on lisäksi luvan-nut tukea joitakin lakkoja kuten Nestlén Permissä toi-mivan makeistehtaan työntekijöiden kamppailua pa-rempien työehtojen puolesta.17 Toisten arvioiden mu-kaan FNPR on usein työnantajan puolella eikä suhtau-du myönteisesti työntekijöiden ruohonjuuritason ak-tiivisuuteen tai liikaan oma-aloitteisuuteen erityisestilakkojen suhteen. 18 VKT on perustamassa lakkorahas-toa, johon on tarkoitus saada lisää rahaa jäsenjärjestöil-tä. Lakkojen järjestäminen tulee usein kalliiksi, esimer-kiksi Fordin tehtaalla järjestetty lakko maksoi 12 000dollaria vuorokaudessa. Myös FNPR osallistui tuolloinlakon kustannuksiin.Työtaistelutoimenpiteet ovat kuitenkin usein tuotta-

neet vaikeuksia. Näistä ovat esimerkkinä ay-aktiivienirtisanomiset, painostaminen, syrjiminen ja jopa pidä-tykset. Muun muassa autotehdas AvtoVAZ ja öljy-yh-tiö Surgutneftegaz ovat antaneet potkuja ay-aktiiveillesyyttäen näitä töiden laiminlyömisestä. Toinen esi-merkki on Maailman elintarviketyöläisten IUF:n orga-nisoimaan solidaarisuusmielenosoitukseen osallistu-neen viiden henkilön pidätys Moskovassa maaliskuussa2008. Heitä syytettiin julkisen kokoontumislain rik-komisesta. Venäjä on kuitenkin ratifioinut ILO:n sopi-muksen 87, jonka mukaan ay-aktiviteeteista pidättä-minen rikkoo raskaasti yhdistymisvapautta sekä uni-versaaleja kokoontumis-, ja sananvapauksia.19

Lakkoa ei Venäjällä yleensä nähdä normaalina laillisenakeinona edunvalvonnassa ja riitojen ratkaisussa. Neu-vottelut eivät kuitenkaan tuota tulosta, jos ay-liikkeelläei ole kollektiivisten toimien mahdollisuutta. Ay-liik-keen asenteessa on kuitenkin tapahtunut muutosta.Viimeisten vuosien kamppailut eroavat 1990-luvun ja2000-luvun alkupuolen toiminnasta. Kyse on monienmukaan laadullisesta muutoksesta, sillä toiminta ontullut aloitteellisemmaksi erityisesti ruohonjuuritasol-la pelkän puolustautumisen sijaan. Palkankorotuksiavaaditaan ja työoloihin sekä työnormien noudattami-seen kiinnitetään enemmän huomiota. Muutostensyynä ovat ainakin kansainväliset kontaktit, talouskas-vun luomat odotukset ja uusi sukupolvi, joka ei pidätyönantajaa ja valtiota holhoavina hyväntekijöinä.

17RIA Novosti 25.3.2008, www.maailma.net18www.ikd.ru/node/351019www.ictur.org -> Trade Union Violations

31

Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen väkiluku onnoin 6,5 miljoonaa ja alueen talous on suhteellisen dy-naaminen. Pietarin teollisuustuotanto kasvoi 4,6 pro-senttia alkuvuonna 2008 verrattuna edellisvuoteenmuun muassa Toyotan tehtaan avaamisen ja sotilasteol-lisuuden tilausten kasvun ansiosta. Virallinen työttö-myysaste oli vain 2,1 prosenttia ja alueella oli arviolta300 000 maahanmuuttajaa töissä erityisesti rakennus-sektorilla. Luoteis-Venäjän sisällä on sekä työvoimapu-lasta että työttömyydestä kärsiviä alueita. Pulaa on ol-lut erityisesti Pietarin alueella muun muassa insinöö-reistä, koulutetuista työntekijöistä ja sairaanhoitajista.

Pietarin ja Leningradin alueella FNPR:llä on 42 sekto-riliittoa ja noin 800 000 jäsentä. Sitä pidetään alueellahallitusmyönteisenä kattojärjestönä. Järjestäytymisas-te on noin 40 prosenttia, mutta luku tarkoittaa sekto-reita, jotka ylipäätänsä ovat järjestäytyneitä. Järjestäy-tymisprosentti on niin sanotuilla strategisilla aloillakuten satamissa erityisen korkea. Venäjällä tietyt alatovat nousseet talouden avautumisen sekä ulkomaankaupan myötä ja niillä on monesti kohtuullista ay-toi-mintaa. Pietarin alue kuuluu Venäjän kasvualueisiin jaalueella on paljon uutta ruohonjuuritason toimintaa.Alueella on kolmikantasopimuksen lisäksi useita toi-mialakohtaisia sopimuksia sekä tietysti työpaikkakoh-taisia sopimuksia. Pienemmät keskusjärjestöt VKT,KTR ja Sotsprof toimivat siellä aktiivisesti. Pietariin ol-laan esimerkiksi perustamassa ensimmäistä riippuma-tonta kaupan- ja palvelujen alan ammattiliittoa. Kau-pungin työikäisistä 10 prosenttia työskentelee alalla.

Vuonna 2007 Pietarissa oli ainakin kymmenen mitta-vaa lakkoa. Kuuluisin esimerkki lienee menestykselli-nen lakko Fordin Vsevolozhskin tehtaalla Pietarin lä-hellä. Vuoden 2007 lopussa avatulle Toyotan Pietarintehtaalle perustettiin ammattijärjestö, joka liittyi alu-een koneenrakentajien ammattiliittoon, joka puoles-taan kuuluu alueen FNPR:n. Sen sijaan Fordin auto-tehtaan ammattijärjestö kuuluu eri liittoon. On esitet-ty, että Toyotan työntekijöiden järjestäytyminen onohjattu ylhäältä päin Fordin tehtaiden kaltaisten lak-kojen ja konfliktien välttämiseksi.

Pietarin ympäristössä toimii paljon ulkomaisen pää-oman hallinnassa olevia yrityksiä. Ulkomaille tuottei-taan myyvät yritykset pyrkivät usein noudattamaankansainvälisiä laatuvaatimuksia. Samalla myös työnte-

VIII Ay-tilanne ja toiminta Pietarin alueella, Karjalassa ja Murmanskissa

kijöiden etuihin on alettu kiinnittää vähitellen huo-miota. Kehitys on kuitenkin hidasta ja tehtävää riittää.Ongelmia on ollut myös suomalaisomistuksessa olevi-en yritysten kanssa. Suomen ja Pietarin kauppavaihtoon kasvanut kovaa vauhtia. Suomi on kolmen tärkeim-män investoijan joukossa Pietarin ja Luoteis-Venäjänalueella. Aloista tärkeimpiä ovat telekommunikaatio-,metsä- ja puunjalostus- sekä energia- ja pankkisektorit.

KarjalaKarjalan tasavallassa on hieman yli 700 000 asukasta,joista reilu kolmas osa asuu pääkaupunki Petroskoissa.Asukasluku on vakaassa laskussa. Suomen ja Venäjänrajalla on Karjalan tasavallan kohdalla erittäin suuretelintaso- ja terveyserot. Yksi ay-liikkeen tavoitteista tu-lisi Venäjällä yleisemminkin olla elämänlaadun paran-taminen ja eliniän pidentäminen. Alkoholismi on mer-kittävä sosiaalinen ongelma, joka lyhentää elinikää.Odotettavissa oleva keski-ikä on Karjalassa kuvaavastialle Venäjän keskiarvon; miehillä vain 54 vuotta ja nai-silla 69 vuotta. Vuonna 1996 sydän- ja verisuonitauditolivat kuolinsyynä 55 prosentilla. Esimerkiksi Kostro-massa on alueellisen kolmikantasopimuksen kriteeriksiotettu elinikä ja elämisen laatu.

Karjalan tasavallassa ensimmäinen varsinainen kolmi-kantasopimus solmittiin vuonna 1998, johon ay-liikeoli pääosin tyytyväinen. Ay-liikkeen neuvotteluasemahallinnon kanssa on ollut kohtuullinen. Karjalan tasa-vallassa ei juuri ole monikansallisia yrityksiä ja julkinensektori on merkittävä työnantaja. Talouskriisin myötäKarjalan hallitus on päättänyt leikata ministeriöidenvirkamiesten palkkoja viisi prosenttia vuonna 2009.Puualan yrityksiä on menetetty huomattavan paljon japääoman puute on alueella huomattava. Tuotannonkasvuvauhti on myös hidastunut.

Karjalassa paikalliset järjestöt neuvottelevat viran-omaisten kanssa ja valtakunnalliset liitot ovat olleetmelko syrjässä. Opettajat ovat Karjalassa suuri ammat-tiryhmä, mutta budjetissa ahtaalla. Aiemmin alueelli-sella järjestöllä oli myös jonkinlainen yhteistyösopi-mus Yhtenäisen Venäjän kanssa, joka sanottiin ay-puo-lelta myöhemmin irti erimielisyyksien takia. Ay-liikeon ilmeisesti yrittänyt sittemmin välttää suoria linkke-jä puolueisiin.

32

Itä-Suomen ja Lapin ay-järjestöillä on monesti yhteyk-siä rajan toiselle puolelle ainakin tietojenvaihto mieles-sä. Erilaisten usein EU-rahoitteisten hankkeiden japrojektien piirissä on kanssakäymistä paljonkin.

Erilaisia projekteja Karjalassa alettiin toteuttaa 90-lu-vun alun mullistusten myötä. Suomen ammattiliitto-jen solidaarisuuskeskus SASK toimi toteuttajana EU-rahoitteisissa palkansaajien keskusjärjestöjen yhteisissähankkeissa Venäjän Karjalassa 1997–98 ja 2002–03,joissa myös Akava oli mukana. Ay-toiminta oli tuolloinKarjalassa vielä lähes olematonta ja tästä johtuen pro-jektit koskivat ay-oikeuksista kouluttamista. Tavoittee-na oli edistää ay-liikkeen aktiivista osallistumista kan-salaisyhteiskunnan rakentamiseen. Ay-ihmisiä koulu-tettiin muun muassa oikeuksista ja edunvalvonnasta.Erityisesti paikalliset opettajajärjestöt olivat aktiivisia.Tavoitteena oli myös kouluttaa tulevia kouluttajia, jot-ka jatkaisivat työtä varsinaisen hankkeen päätyttyä. Ai-nakin toistaiseksi koulutustoiminta on jatkunut itse-näisesti Karjalan tasavallassa.

Suomella on Luoteis-Venäjällä lähialueyhteistyöhank-keita. Vuonna 2008 käynnissä on noin 200 hanketta.Lähinnä ay-kenttää oleva hanke koskee työturvallisuus-ja työterveysjärjestelmien kehittämistä Luoteis-Venä-jällä, joka on myös osa Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali-ja terveysalan kumppanuutta. Toteuttajana toimiiILO:n Moskovan toimisto. Lisäksi Suomella on muu-tama korkeakoulutukseen liittyvä hanke.

Murmanskin alueMurmanskin alue on hallinnollinen alue, joka käsittäämuun muassa Kuolan niemimaan. Alueen väkiluku on850 000. Suurimmassa kaupungissa Murmanskissaasuu 336 000 henkilöä. Alueen väestönkasvu ja muut-toluvut ovat negatiivisia. Useita tuhansia on muutta-nut Norjaan työpaikan saatuaan. Työpaikkoja on siirty-nyt pois myös muualle maan sisällä ja ay-järjestöjen jä-senmäärät vähenevät muutaman prosentin vuodessa.Työttömyys alueella on kuitenkin laskenut ja oli vuon-na 2008 vain 2,1 prosenttia. Murmanskissa panoste-taan nyt muun muassa turismin kehittämiseen ja kai-vos- metalli- öljy- sekä kaasuteollisuuteen, sillä alueellaon runsaasti luonnonvaroja. Suunnitteilla on myös vii-sumivapaus Norjan ja Venäjän raja-alueella. Palkat ovat

jonkin verran nousseet, mutta Murmanskin alueen si-sällä on palkoissa valtavia alueellisia eroja. Alue on kui-tenkin Venäjän kymmenen rikkaimman alueen joukos-sa. Alueellisessa kolmikantasopimuksessa on minimi-palkaksi sovittu vajaat 150 euroa. Norjan LO:n (lähin-nä SAK:ta vastaava) mukaan sektorikohtaisilla sopi-muksilla ei ole alueella juuri merkitystä kun taas yritys-kohtaiset sopimukset voi tarpeen vaatiessa viedä oikeu-teen saakka.

Norjan LO on ollut aktiivisin Murmanskin alueella.LO:lla on ollut toimintaa alueella 90-luvun alusta ja seon rohkaissut erityisesti Pohjois-Norjan jäseniä aktivoi-tumaan yhteistyössä. Murmanskin ja Arkangelin alu-een järjestöt ovat saaneet määritellä prioriteettinsa japrojekteja on ollut esimerkiksi jäsenhankintaan, tasa-arvoon ja nuoriin liittyen. Useimmat toteutetaan jär-jestämällä kursseja ja seminaareja. Ongelmana on toisi-naan ollut korruptio ja rahojen käyttöä onkin valvotta-va tarkasti. Yhteistyötä on ollut vain FNPR:n kuuluvi-en järjestöjen kanssa, vaikka myös VKT ja KTR ovat ak-tiivisia alueella. Alueella on suhteellisen paljon ulko-maisia ay-toimijoita.

Pohjoiskalotin alueella on jonkin verran muutakin rajatylittävää ay-yhteistyötä. Työmarkkinat ovat osittainyhteiset. Hankkeita on ollut jonkin verran, mutta mm.kielitaito aiheuttaa haasteita.

33

ILOKansainvälisellä työjärjestö ILO:lla on Moskovassaoma toimisto. Vuonna 1959 perustettu toimisto hoi-taa Venäjän ja Valko-Venäjän lisäksi kahdeksan Keski-Aasian maan asioita. ILO on yrittänyt vaikuttaa erityi-sesti työlainsäädännön uudistamiseen yhdessä Euroo-pan unionin kanssa. Myös työsuojelukysymykset ovatolleet paljon esillä.

Venäjä on varsin kattavasti edustettu tämän hetkisessäILO:n hallintoneuvostossa. Venäjän hallituksella onyhtenä kymmenestä merkittävästä teollisuusmaastahallitusneuvostossa pysyvä jäsenyys. Työnantajapuo-lella on varajäsen 2008–2011 Venäjän työantajajärjes-töstä (Coordinating Council of Employers Unions ofRussia CCEUR). Venäjän työntekijäpuolta edustaavuosina 2008–2011 varsinaisena jäsenenä FNPR:nkansainvälisten asioiden sihteeri. Arvioiden mukaanVenäjän työntekijäpuoli on ollut ILO:ssa aktiivinen jaajanut hyvin työntekijöiden etua.

FNPR:llä on merkittävä rooli Valko-Venäjän ay-liik-keen tuntijana. Valko-Venäjän tapausta käsiteltiin vii-meksi ILO:n työkonferenssissa 2008. FNPR pitää yh-teyttä sekä Lukashenkon viralliseen että Valko-Venäjänitsenäiseen vapaaseen ay-liikkeeseen.

WTO-jäsenyysVenäjä on viimeinen suuri markkinatalousmaa Maail-man kauppajärjestö WTO:n ulkopuolella. Venäjän ul-komaankauppa on kasvanut nopeaa vauhtia. Sen vientiperustuu kuitenkin pitkälti raaka-aineille ja vaikka sepyrkii olemaan merkittävämpi toimija kansainvälisessätaloudessa, tekevät kilpailukyvyn puutteet monillasektoreilla integroitumisen peruslähtökohdan puolus-tukselliseksi. Monenkeskiset ja muutaman kahdenkes-kiset neuvottelut ovat vielä kesken. Venäjä ei ole osoit-tanut sitoutumistaan pysähdys- eli standstill-periaat-teeseen, jonka mukaan maan tulisi pidättäytyä uusienvapaalle kaupalle haitallisten käytäntöjen säätämisestä.Venäjä on ottanut käyttöön esimerkiksi uusia viljan jalannoitteiden vientitulleja. Suunnitelmissa olluttapyöreän puun vientitullia lykätään näillä tietoa vuoden2009 loppuun.

IX Venäjä ja maailma

Venäjä on ilmoittanut jäseneksi päästyään pyrkivänsäWTO:n toiminnan muuttamiseen ja liittyvänsä järjes-töön arvonsa tuntevana suurvaltana. WTO-jäsenyyttäei Venäjällä yleisesti nähdä osana kilpailukyvyn nosta-mista. Venäjä on lisäksi aloittanut neuvottelut myösOECD:n liittymisestä, mutta tässäkään tapauksessakilpailukyvyn nostaminen ei ole päätavoite. FNPR tu-kee OECD-jäsenyyttä, sillä se heidän mukaansa antaisitarkempia ennusteita maan talouden kehityksestä.FNPR on jo tehnyt yhteistyötä OECD:n neuvoa-anta-van ay-komitea TUAC:n kanssa ja siitä on suhteellisenhyviä tuloksia. Georgian kriisi ja talouskriisi ovat kui-tenkin lisänneet epävarmuutta molempien jäsenneu-votteluiden lopputuloksista. Venäjä on alkusyksystä2008 muun muassa antanut ymmärtää, ettei WTO-jä-senyys oikeastaan kiinnosta. Kahdenväliset WTO-neuvottelut ovat kesken Georgian ja Ukrainan kanssa,jotka voivat halutessaan käyttää veto-oikeutta Venäjänsuhteen.

Venäjän WTO-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista onesitetty vaihtelevia arvioita. Venäjän talous on vanhan-aikainen ja myös julkista keskustelua leimaa ajatus sii-tä, että kaikki pitäisi tehdä itse. WTO-keskustelua onVenäjällä käyty lähinnä tullien merkityksestä. Jäsenyy-den suurimmat hyödyt kuten talouden monipuolistu-minen ja modernisointi ovat jääneet paljolti huomiot-ta. Läpinäkyvyydestä, kilpailukyvystä ja tehokkuudes-ta ei juuri muutenkaan puhuta. Jäsenyys olisi Venäjällehyödyllinen erityisesti investointien houkuttelemisek-si. Niitä tarvitaan kipeästi palvelusektorin modernisoi-miseksi. Kilpailukyky ja työllisyys palvelusektorillaheijastuisivat myös muille sektoreille.

Venäjän WTO-jäsenyys korvaisi suuren osan EU:n jaVenäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksentaloudellisen yhteistyön osiosta. Jäsenyys selkiyttäisikaupankäynnin sääntöjä ja edistäisi investointeja jatyövoiman liikkuvuutta rajan molemmilla puolilla. Ve-näjän talous avautuisi enemmän korkeiden tuontitulli-en laskiessa ja erinäisten sektoreiden avautuessa ulko-maalaisille. Myös toimintaympäristösäädökset maansisällä helpottuisivat. Venäjän valtio sen sijaan menet-täisi tullituloja ja venäläiset tuottajat tuotantonsa tulli-suojan. Venäjän WTO-jäsenyys on myös käytännössäedellytys EU:n ja Venäjän välisten vapaakauppasopi-musneuvottelujen käynnistämiselle.

34

Ay-liike tulisi ottaa neuvotteluissa paremmin huomi-oon. FNPR on jättänyt muistion hallitukselle ja jäse-nyys on ollut myös kolmikantaneuvostossa esillä. Ay-liikkeellä on osittain ollut protektionistisia vaatimuksiasekä vaatimus, ettei sääntöjä vapautettaisi kertarysäyk-sellä. FNPR on sitä mieltä, että Venäjä ei vielä ole val-mis jäseneksi. Sen mukaan osa Venäjän teollisuudestakuolisi ja sen myötä työpaikkoja lähtisi. Hallitus onvastannut vaatimuksiin laatimalla eri teollisuudenaloille kehittämissuunnitelmat.

ITUCFNPR, VKT ja KTR ovat olleet ITUC:in jäseniä vuo-desta 2000. ITUC:lla on oma aluetoimisto Moskovas-sa, joka hoitaa erityisesti Venäjän ja Keski-Aasian asioi-ta. ITUC:n Moskovan toimisto sekä FNPR ovat mo-lemmat hyvin aktiivisia yleiseurooppalaisessa alueneu-vosto PERC:ssä. ITUC:n Moskovan toimisto vaikuttaaantavan hyvinkin tasapainoista tietoa ay-liikkeen to-dellisesta tilasta Venäjällä.

EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa on monia ristiriitai-suuksia. Investoinnit ja kauppa kasvavat kun taas de-mokratia ja ihmisoikeudet Venäjällä näyttävät heikke-nevän. Yhteistyön edut ymmärretään, mutta Venäjä onpalaamassa perinteiseen ulkopolitiikkaan, jossa suojel-laan ensisijaisesti kansallista etua ja tehdään samallaniin paljon yhteistyötä kuin voidaan. Ajatusmalli poh-jautuu aikaan, jolloin maa ja myös sen eri alueet olivatkäytännössä suljettuja. Muu maailma ja erityisesti län-simaat esitetään usein edelleen uhkana. EU on kuiten-kin Venäjän tärkein kauppakumppani ja vastaavasti Ve-näjä on EU:n kolmanneksi tärkein kauppakumppani.Kaupankäynti on hyvin keskittynyt energiasektorille.

Venäjä haluaa olla erikoisasemassa ja yhteistyö tiivisty-nee. EU:n ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteis-työsopimuksen (Partnership and Cooperation Agree-ment) kymmenvuotinen voimassaoloaika päättyivuonna 2007. Sopimuksen voimassaoloaika jatkuu au-tomaattisesti vuosi kerrallaan, ellei sitä irtisanota. Yh-teistyöalueet ovat talous, oikeus- ja sisäasiat, turvalli-suus sekä tutkimus, koulutus ja kulttuuri. Sopimus si-sältää suosituimmuusperiaatteeseen perustuvan kau-pan vapauttamisen, määrällisten rajoitusten poistami-sen ja lainsäädännön harmonisoinnin. Tavoitteena onVenäjän WTO-jäsenyyden myötä luoda yhteinen EU-Venäjä-talousalue ja pidemmällä tähtäimellä myös vii-sumiton alue.

Viimeisimmässä EU-Venäjä -huippukokouksessa kesä-kuussa 2008 tehtiin päätös aloittaa neuvottelut uudes-ta yhteistyösopimuksesta. Uusi sopimus tulee olemaanlaillisesti sitova ja rakentaa aiempien neljän yhteistyö-alueen päälle. Tiedotteissa on maininnat muun muassapoliittisesta yhteistyöstä, talouden integraatiosta jaenergiapolitiikasta. Sopimuksen kattamista alueistamerkittävin lienee energiapolitiikka, jolta kumpikinosapuoli odottaa tuloksia.

Georgian kriisin myötä EU päätti ottaa aikalisän neu-votteluissa, jotka ehdittiin jo aloittaa heinäkuussa2008. EU on Venäjän suhteen jakautunut tiukempaalinjaa ajavien ja yhteistyötä korostavien maiden kesken.Eurooppa-neuvoston kokouksessa syyskuun alussakuitenkin päätettiin, että kumppanuudelle ei ole vaih-toehtoja. Pakotteiden arveltiin myös aiheuttavan vasta-toimien kierteen. Venäjä on vetäytynyt lupaustensamukaan muualta paitsi separatistimaakunnista, joiden

X Venäjä ja EU

35

tulevaisuus on avoin. EU vaikuttaa suosivan Georgianpalkitsemista Venäjän rankaisemisen sijaan.

EU päätti kuitenkin arvioida uudelleen suhteitaan Ve-näjään ja selvittää mahdollisuuksia tuoda energiaa use-ammasta eri lähteestä. Tällä hetkellä EU:ssa käytetystäöljystä kolmannes tulee Venäjältä ja maakaasusta yli 40prosenttia. Venäjän kaupankäynnistä yli 50 prosenttiaon EU-maiden kanssa. Alueellinen kauppa on siis mo-lemmille tärkeä mahdollisuus. Aika ajoin on puhuttuVenäjän lähenevistä suhteista Kiinaan, mutta todelli-suudessa maiden välillä on monia ongelmia. Kiinalleykkösprioriteetit vaikuttavat olevan Yhdysvallat ja Ja-pani.

Venäjän asenteessa on tapahtunut syksyn 2008 myötämuutoksia. Asenne on vähitellen lientynyt finanssi-kriisin myötä. Moskovan pörssi on menettänyt kaksikolmasosaa arvostaan alle puolessa vuodessa ja pääoma-markkinat ovat käytännössä kariutuneet. Kriisi on pal-jastanut Venäjän taloudellisen riippuvuuden länsi-maista ja mitä luultavimmin mahdollistaa samallahuonontuneiden poliittisten suhteiden elvyttämisen.Venäjän hallituksen lokakuussa hyväksymä taloudenkasvusuunnitelma edellyttää tiivistä taloudellista yh-teistyötä länsimaiden kanssa, mikä puolestaan sopiihuonosti yhteen muuten kiristyneiden suhteidenkanssa. Venäjä vaikuttaa vähitellen ymmärtävän, ettätiiviimpi yhteistyö länsimaiden kanssa on sen kansalli-sen edun mukaista.

EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa on keskitytty paljol-ti taloudellisen yhteistyön tiivistämiseen. EU:n laajen-tuminen on kasvattanut poliittista kuilua Euroopan jaVenäjän välillä. Yhteiskunnallinen kehitys uusissa EU-maissa on ollut nopeaa ja ay-liikekin on muuttanut no-peasti toimintatapojaan ja ajatteluaan. Venäjällä ei oleollut näkyvissä yhtä nopeaa kehitystä.

Palkansaajien Euroopan kattojärjestö ETUC ja Venä-jän suurin keskusjärjestö FNPR ovat tehneet aloitteensosiaalisen vuoropuhelun saamiseksi mukaan Euroo-pan unionin ja Venäjän suhteisiin. Päämääränä onpäästä tuomaan näkemyksiä esiin niissä kysymyksissä,joilla on taloudellista ja sosiaalista merkitystä. Tällähetkellä työelämän asiat eivät ole esillä EU:n ja Venäjänvälisessä yhteistyössä. Asian edistämiseksi järjestettiinHelsingissä EU-Venäjä foorumi marraskuussa 2006.

Asia ei edennyt toivotulla tavalla, mutta EU:sta on vies-titetty periaatteellista kannatusta hankkeelle.

FNPR totesi viimeisen Suomen keskusjärjestöjen ta-paamisen yhteydessä, että yhteistyö EU-maiden kans-sa kiinnostaa. Puheissa kuitenkin kuulsi vahvasti Venä-jän johdon kaiku. Kaikki maat eivät FNPR:n mukaanhalua EU:hun eivätkä halua sen talousjärjestelmää vaanoman kansallisen talousjärjestelmän. Venäjä ja EU ovatsuhteiden lähentämisestä yhtä kiinnostuneita, muttaFNPR:n mukaan EU:n sisäiset ongelmat estävät lä-hemmän integroitumisen. Lisäksi FNPR korosti, ettäVenäjä ei saa olla vain raaka-aineen toimittaja vaan ta-voitteena on kehittää omaa jalostusteollisuutta. UudenEU-Venäjä -yhteistyösopimuksen tulee myös heijastaaVenäjän vahvistunutta asemaa.

FNPR:n mukaan yhteistyö turvallisuuden saralla kiin-nostaa, mutta monet venäläiset ovat huolissaan Puo-laan sijoitettavista ohjuksista. Kaikki Venäjän vastatoi-met eivät heidän mukaansa ole asianmukaisia, muttaviimeinen toivottava asia on sotilaallinen kilpavaruste-lu. Ekologinen turvallisuus on myös tärkeä. Venäjä onallekirjoittanut Kioton sopimuksen, jota se ei kuiten-kaan ole ratifioinut. FNPR:n mielestä päästöjen myyn-ti ei ole oikea tapa. FNPR sen sijaan tukee kaikkea pääs-tötöntä energiaa mukaan lukien ydinvoimaa. Huomat-tavaa on, että FNPR myös korosti, että kaikki tiedemie-het eivät usko ilmastonmuutokseen. Akselin vaihdotvoivat heidän mukaansa yhtä hyvin aiheuttaa lämpöti-lan nousun.

FNPR kannattaa vahvasti sosiaalisen vuoropuhelunmukaan saamista EU-Venäjä -suhteisiin. Asia vaatiivielä paljon työtä ja ay-liikkeen on yritettävä osallistuaaktiivisesti EU-Venäjä -yhteistyöfoorumien toimin-taan ja kannanottojen valmisteluun. EU:n ja Venäjänylätason poliittisten suhteiden viileys on osaltaan vai-kuttanut asiaan ja myös komissiolta vaaditaan aktiivi-sempaa otetta. Aloitteen tulisi olla sellainen, että ny-kyisestä neljästä yhteistyöalueesta laajennuttaisiin uu-siin. Tällä hetkellä alueista ainoastaan koulutus onkunnolla aktiivinen, joten myös muut kolme yhteis-työaluetta tulisi aktivoida uudelleen. Yksi uusi aluevoisi olla työmarkkinakysymykset.

Työnantajapuolella EU:n ja Venäjän yritysjohtajienkeskeisin yhteistyöfoorumi on EU-Russia Industria-

36

lists’ Round Table. Lisäksi eurooppalaisten elinkeino-elämän keskusjärjestöjen keskeinen yhteisten Venäjä-linjausten muodostaja on Business Europen Venäjä-verkko. Suomalais-venäläisen kauppakamariyhdistyk-sen missiona on edistää yritysten liiketoimintaa ja kil-pailukykyä sekä maiden välisiä taloussuhteita Venäjälläja Suomessa. Nämä tahot kuitenkin keskittyvät elin-keinopoliittisiin kysymyksiin eikä sosiaalista ulottu-vuutta ja ay-puolta näissä yhteyksissä käsitellä käytän-nössä lainkaan.

EU:n komissiolla on valmisteilla Itämeren toimintaoh-jelma. Tavoitteena on luoda kehykset tasapainoisellekehitykselle. Toimintaohjelmalla on neljä päätavoitet-ta: ympäristön ja Itämeren tilan parantaminen, talou-dellinen kehitys, turvallisuuden parantaminen ja alu-een tekeminen helposti lähestyttäväksi ja kiinnostavak-si niin asukkaille, pätevälle työvoimalle kuin turisteille-kin. Ay-liike on yrittänyt saada ohjelmaan myös silletärkeitä asioita. Ensimmäinen luonnos ohjelmasta val-mistuu tämän hetkisten tietojen mukaan keväällä2009 ja Eurooppa-neuvostolle se esitellään kesäkuussa2009. Itämeri on yksi Ruotsin puheenjohtajakaudenprioriteeteista vuoden 2009 toisella puoliskolla.

Pohjoinen ulottuvuusPohjoinen ulottuvuus on EU:n, Venäjän, Norjan ja Is-lannin yhteistä politiikkaa. Aloitteen teki Suomi vuon-na 1997 Euroopan unionin ulkosuhteiden ja alueelli-sen yhteistyön kehittämiseksi. Kohdealueita ovat Luo-teis-Venäjä, Itämeri, Kaliningrad ja arktiset alueet. Ve-näjä on ollut toiminnassa mukana. Toistaiseksi voimas-sa olevat perusasiakirjat hyväksyttiin huippukokouk-sessa 2006. Pohjoinen ulottuvuus kytketään EU:n jaVenäjän välisiin yhteistyöalueisiin. Lisäksi säilytetäännykyiset vahvuusalat eli ympäristö- ja sosiaali- sekä ter-veysasiat. Liikenne- ja kuljetuspuolen kumppanuusso-pimuksesta sovittiin lokakuussa 2008 ja kulttuuri-kumppanuuden toteuttamismahdollisuuksia selvite-tään. Tähän asti pohjoinen ulottuvuus on ollut pitkältiviranomaistoimintaa. Ay-puoli ei ole ollut paljoa mu-kana. Itämeren alueen ay-liike on vaikuttanut viimei-sen pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman sisäl-töön, mutta lisättävää riittää vielä paljon. FNPR on ol-lut melko aktiivisesti mukana vaikuttamassa pohjoisenulottuvuuden toimintaohjelman sisältöön niin EU:ssakuin Itämerineuvosto CBSS:ssäkin20. Se on myös vai-kuttanut asiassa omiin päättäjiinsä Moskovassa.

Ay-liike ei saanut toimintaohjelmaan haluamaansakappaletta työmarkkinoista, mutta mukaan tulivatmaininnat demokratiasta, hyvästä hallinnosta, läpinä-kyvyydestä, kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta jaoikeudenmukaisista työoloista. Nämä asiat ovat hei-kolla mallilla monilla pohjoisen ulottuvuuden alueillaja siksi työmarkkina-asiat tarvitsisivat oman kappaleen-sa toimintaohjelmassa. Jatkossa olisi tärkeää saada sekä

XI Itämeri ja Pohjola

37

pohjoisen ulottuvuuden että komission Itämeren toi-mintaohjelmiin kirjatuksi kunnioitus ILO:n työelä-män perusoikeuksia kohtaan. Yritysten yhteiskunta-vastuuta tulisi korostaa ja OECD:n monikansallisiayrityksiä koskevien periaatteiden noudattamisen tulisiolla itsestään selvää yrityksissä, joiden pääkonttori onVenäjällä tai EU-maissa. Sosiaalisen polkumyynnin jakaksien työmarkkinoiden syntyminen tulisi kaikin kei-noin estää, sillä ne eivät palvele kenenkään etua.

BASTUNItämeren ay-liike perusti yhteistyöverkostoBASTUN:in21 vuonna 1999. Verkoston päätavoittee-na on ollut yhteisten koulutushankkeiden toteuttami-nen ja vaikuttaminen Itämeren alueen poliittisessa yh-teistyöelimessä Itämerineuvostossa CBSS:ssä.BASTUN:illa on toistaiseksi osallistumisoikeus Itäme-rineuvoston taloustyöryhmään sekä virkamieskomite-aan. BASTUN:ille yritetään saada vastaavaa asemaa Itä-merineuvostossa kuin työnantajaosapuolella on. Ta-voitteena on perustaa Itämerineuvostoon ay-liikkeenneuvoa antava komitea työmarkkinakysymyksissä. Asiaon edennyt hyvin ja päätös tehtäneen vuonna 2009.Itämerineuvoston huippukokouksessa 4. kesäkuuta2008 kirjattiinkin maininta hyvin toimivien työmark-kinoiden tärkeydestä alueella. Myös neuvoston refor-mia koskevan päätöslauselman prioriteetteihin kirjat-tiin työmarkkinoiden toimivuus yhtenä talouden kehi-tyksen osa-alueena. Työmarkkinoiden esille tuominenerillisenä kokonaisuutena on neuvostossa uutta ja joh-tunee ay-liikkeen aktiivisuudesta asiassa viime aikoina.

Venäjän osalta koordinaatiota hoidetaan Moskovastakäsin, koska lähialueilla ei ole ollut sopivia englannin-kielentaitoisia ay-asiamiehiä. Vaikka keskusjärjestöFNPR:n kansainvälisten asioiden sihteerin mukaanjärjestö kaipaisi suoria vaikutuskanavia, he eivät ole ol-leet aktiivisia Itämerineuvoston lobbaamisessa. MyösVenäjän hallituksen lobbaus Itämeriprojekteissa onhoidettu muualta käsin eikä kansallisesti kuten asiantulisi toimia. Keskusjärjestöä tuleekin herätellä Itäme-riyhteistyöhön. Olisi hyödyllistä saada mukaan aktiivi-nen edustaja lähialueilta, lähinnä Pietarista. PietarinFNPR ei ole vaikuttanut kovin kiinnostuneelta kysei-sestä yhteistyöstä, vaikka kansainvälisessä yksikössä on-kin tätä nykyä englanninkielentaitoiset asiantuntijat.

Yhteydenpidossa onkin heräteltävä erityisesti Pietarintoimistoa.BASTUN on aloittanut lokakuussa 2008 kolmivuoti-sen EU-rahoitteisen hankkeen “Baltic Sea Labour Net-work”. Tavoitteena on ay-liikkeen tehokkaampi poliit-tinen vaikuttaminen sekä Itämeren ay-liikkeen keski-näisen yhteistyön ja osaamisen vahvistaminen. Poliitti-sen vaikuttamisen lisäksi järjestetään seminaareja sekäpalkataan vahvistusta Baltian maihin, Puolaan ja Venä-jälle.

PERCYleiseurooppalainen alueneuvosto PERC22 on Euroo-pan ammatillisen yhteisjärjestö ETUC:n ja palkansaa-jien maailmantason kattojärjestö ITUC:n yhteinenEuroopan alueverkosto. ETUC:n pääsihteeri toimiimyös PERC:n pääsihteerinä. FNPR:n puheenjohtajaMikhail Shmakov valittiin maaliskuussa 2007PERC:n puheenjohtajaksi. FNPR:lle oli hyvin tärkeää,että kaikki Euroopan maat ovat mukana PERC:ssa sensijaan, että olisi perustettu yksi järjestö EU-maille jatoinen muiden Euroopan maiden ay-keskusjärjestöil-le. FNPR on ollut PERC:ssa erittäin aktiivinen ja tärke-ää oli myös saada FNPR:lle puheenjohtajuus. Varapu-heenjohtajat ovat Ruotsista, Puolasta ja Kroatiasta. Pie-nemmät keskusjärjestöt eri maissa, kuten VKT Venä-jällä, ovat paikoin kritisoineet PERC:a pienempien jär-jestöjen unohtamisesta.

Vuonna 2007 perustetun PERC:n työlista on haastavaja vaatii vielä priorisointia ja koordinointia. Yhdeksiydintehtäväksi muodostunee järjestäytymisen edistä-minen. Toimintasuunnitelmaan on listattu paljon eri-laisia toimintoja, mutta PERC ei toimi kaikissa pääte-kijänä vaan enemmänkin sateenvarjona ja välittäjänä.Konkreettiset saavutukset jäävät nähtäväksi, mutta jär-jestöllä on hyvä potentiaali toimia ainakin tietojenvaihdon areenana.

20Council of Blatic Sea States CBSS, Itämerineuvosto (Itämeren maiden poliittinen yhteistyöelin)21Baltic Sea Trade Union Network BASTUN, johon kuuluu 19 ay-keskusjärjestöä kaikista Itämeren maista (Pohjoismaat, Saksa, Puola, Venäjä ja Baltian maat) www.bastun.nu22Pan-European Regional Council PERC (perc.ituc.csi.org)

38

Suomen ja Venäjän suhteet ovat muuttuneet paljonniin ay-liikkeiden välillä kuin muutenkin. Suomen jaVenäjän ay-liikkeillä on pitkät yhteistyösuhteet liitto-ja keskusjärjestötasolla. Neuvostoaikana suhteidenhoito oli laajaa ja aktiivista, mutta lähinnä osa ulkopoli-tiikkaa. Nyt valtuuskunnat ovat vähentyneet, muttalaadussa ja aiheissa on tapahtunut parannuksia. Osal-taan se on ollut Venäjän puolelta edunvalvonnan opet-telua markkinataloudessa, mutta muutoin yhteistyöon hitaasti lähentynyt sisällöltään lännen ay-järjestö-jen välistä yhteistyötä.

Suomen ja Venäjän ay-liikkeillä on monivuotiset yh-teistyösuhteet keskusjärjestötasolla. Akava, SAK jaSTTK ovat tehneet yhteistyötä Venäjän ay-keskusjär-jestö FNPR:n ja sen edeltäjien kanssa jo ainakin 1970-luvulta lähtien, SAK jo vuodesta 1945 lähtien. Neu-vostoliiton hajottua yhteistyötä tehdään yhä useam-min sellaisten kansainvälisten järjestöjen kautta kutenBASTUN, ITUC, PERC, ILO, EU ja ItämerineuvostoCBSS.

Akava, STTK ja SAK hoitavat nykyisin pääasiassa yh-dessä suhteitaan Venäjän ay-liikkeeseen. Aiempinavuosina on järjestetty kahdenvälisiä tapaamisia, koulu-tusprojekteja ja yhteistä vaikuttamista Venäjän ja EU:nvälisessä yhteistyössä, kansainvälisissä järjestöissä jaItämeren alueella. Kahdenvälisen yhteistyön tärkeim-mät muodot ovat tällä hetkellä keskusjärjestöjen pu-heenjohtaja- ja asiantuntijatapaamiset. Järjestöjen pu-heenjohtajat tapaavat FNPR:n johtoa muutaman vuo-den välein. Tapaamisen päätarkoituksena on keskustel-la ajankohtaisista kiinnostavista asioista. Suomalaisillaon Moskovan lisäksi ollut jonkin verran yhteyksiä Pie-tariin.

Viimeisin keskusjärjestöjen tapaaminen järjestettiinMoskovassa syyskuussa 2008. Agendalla olivat muunmuassa EU-Venäjä -suhteet, toiminta kansainvälisissäjärjestöissä, Valko-Venäjä, siirtolaisuus, WTO-jäse-nyys sekä ajankohtaista tietoa Suomen ja Venäjän työ-markkinatilanteesta. Yhteisiä kannanottoja ei päätettytehdä, mutta oli hyödyllistä päivittää tiedot Venäjäntyömarkkinoista ja ay-liikkeen tilasta sekä mielipiteis-tä. Jonkinlainen asennemuutos oli havaittavissa ja kan-sallismielisyys on kasvanut myös ay-liikkeen piirissä.Jos vain mahdollista, jatkossa olisi hyödyllistä käydä

XII Suomen ja Venäjän tähänastinen kahdenvälinen ay-yhteistyö

enemmän läpi käytännön edunvalvonta-asioita. Suo-malaisten yritysten käyttäytyminen Venäjällä ja venä-läisten yritysten käyttäytyminen Suomessa voisi ollakäytännön läheinen yhteistyöalue. Yritysten toimintaaja yhteiskuntavastuun kantamista olisi hyvä selvittää.

Moskovassa tavattiin nyt myös ensimmäistä kertaa toi-nen ITUC:in kuuluva Venäjän ay-keskusjärjestö VKT.VKT:n ja KTR:n merkittävyyden kasvamisen takia oli-si suorien yhteyksien vahvistamien suositeltavaa.VKT:n Pietarin osasto on toisinaan käynyt Suomessa,viime aikoina ainakin Kemianliiton vieraana.

FNPR:n johdon vieraillessa Suomessa talvella 2006 so-vittiin, että selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa yri-tyskohtaisia hankkeita Karjalassa ja Pietarissa tai sen lä-hialueilla. Venäläisten toiveina oli saada oppia työehto-sopimusten solmimisesta ja edunvalvonnasta suoma-laisten omistamissa yrityksissä, joissa työskenteleenoin 30 000 venäläistä. Toistaiseksi projekteja ei olealoitettu. EU-rahoitteisten hankkeiden byrokratia jahallinnointi on monesti vaikeaa erityisesti pienemmilleprojekteille, jollaisia maiden ay-liikkeiden väliset pro-jektit ovat perinteisesti olleet.

SAK:lla ja STTK:lla on ollut tällä vuosikymmenellä yh-teistyösuunnitelmia Kaliningradin ay-liikkeen kanssa.SASK teki muutama vuosi sitten Kaliningradiin selvi-tysmatkan. Silloin todettiin, että järkevintä olisi panos-taa nuorten kouluttamiseen ja tiedonkulun parantami-seen. EU-rahaa haettiin, mutta siinä ei onnistuttu.

Kaliningradissa on käynnissä Tanskan LO:n ja STTK:nhanke, jonka tiimoilta on järjestetty muun muassa se-minaareja. Tarkoituksena on kouluttaa ay-johtajia uu-den tyyppisistä työtyyleistä ja edunvalvonnasta. ITUCkoordinoi hanketta. ITUC/PERC on muutenkin tär-keä toimija alueella ja yhteistyötä on tehty vuodesta2003.

Kaiken kaikkiaan Suomen ja Venäjän palkansaajajärjes-töjen yhteydet ovat vain pieni murto-osa siitä, mitä neovat esimerkiksi Suomen ja Pohjoismaiden välillä. Pää-syitä lienee kolme. Pohjoismaiden ay-järjestöjen kanssavoidaan harjoittaa omaa toimintaa kehittävää tietojen-vaihtoa, EU-maiden kanssa direktiivi- ja muuhun pää-töksentekoon liittyvää edunvalvontaa. Toisaalta Suo-men ja Venäjän välinen työntekijöiden liikkuvuus onainakin vielä varsin rajallista.

39

LiitotMonien eri alojen liitoilla on perinteisesti ollut yhteyk-siä aiemmin Neuvostoliittoon ja nyt Venäjälle. Yhtey-det ovat sisällöltään ja aktiivisuudeltaan vaihtelevia;tietojen vaihdosta projekteihin.

Akavalaisilla liitoilla ei poikkeuksia lukuun ottamattaole suoria aktiivisia yhteyksiä Venäjän liittoihin. Yhte-ydet toimivat lähinnä kansainvälisten järjestöjen kaut-ta. Sopivien kumppaneiden ja toimintatapojen löytä-minen on usein haastavaa. Vaikeutena on myös selvit-tää venäläisten järjestöjen edustavuutta. Kiinnostustayhteistyöhön kuitenkin on periaatteessa molemminpuolin. OAJ oli aiemmin mukana SASK:in koordinoi-massa koulutusprojektissa Karjalassa, mutta tällä het-kellä projekteja on vain Liikunnanopettajilla. Muunmuassa OAJ, Lääkäriliitto, Psykologiliitto, Lakimies-liitto ja TEK ovat tavanneet venäläisiä liittoja kansain-välisissä alakohtaisissa järjestöissä.

Liikunnan- ja terveystiedon opettajilla on ollut hankePetroskoin alueen kouluissa, jossa edistetään terveyttäliikunnan ja terveystiedon avulla vuosina 2007–2008.Vastapuolena on ministeriötä, yliopisto, opettajia jakouluja. Hankkeessa on tuotettu opetusmateriaaliasekä aktivoitu eri kansalaisjärjestöjä. Hanke on ollutyhteydessä laajempaan terveyttä edistävään Pitkäranta-projektiin, josta on otettu mallia koko Karjalan tasaval-taan sekä muualle Venäjälle. Projekti ottaa mallia kuu-luisasta Suomen Pohjois-Karjala-projektista.

Psykologiliitto on yhteyksissä venäläisen psykologijär-jestöön, johon kuuluu noin 10 000 jäsentä. Järjestöliittyy mahdollisesti Euroopan psykologijärjestöEFPA:n jäseneksi. Myös Lakimiesliittoon on oltu yhte-ydessä Union of Jurists of Republic of Karelia -nimises-tä järjestöstä ja ehdotettu yhteistyötä. Omien sanojen-sa mukaan järjestössä on jäsenenä noin 100 korkeissaasemissa toimivaa lakimiestä. Yksi tärkeimmistä tavoit-teista on kouluttaa juristeja lakiasioissa. He ovat myösauttaneet oikeuslaitosta kansainvälisissä yhteyksissä jaesimerkiksi toimeenpanemaan lakimuutoksen, jokamahdollistaa ilmaisen oikeusavun varattomille Suo-men mallin mukaan. Kysymyksessä on kuitenkin en-nen muuta oikeudellinen koulutus eikä varsinainen ay-toiminta.

Muista kuin akavalaisista liitoista yhteyksiä on ainakinMetalliliitolla, Rakennusliitolla, Puu- ja Erityisalojenliitolla, Kemianliitolla, JHL:llä, SEL:llä, PAM:lla jaAKT:llä. Esimerkiksi Paperiliitto ja AKT ovat tehneetyhteistyötä KTR:n kanssa. Metalliliitolla on ollut työ-suojeluhankkeita eri tehtaissa. Työntekijöiden osallis-tuminen puuttui aiemmin lähes kokonaan eivätkä työ-suojeluvaltuutetut tienneet mitä heidän tulisi tehdä.Tehtaille tuotiin hankkeessa vähitellen havainnointi-järjestelmä, jonka asiantuntijat olivat todenneet sovel-tuvaksi.

Sosiaalisen kumppanuuden kehittäminen ja työsuoje-lu voivat olla alkuun sopivia yhteistyöalueita, kun taasesimerkiksi lakkotoiminnan levitys on sen verran han-kalampaa, että yhteistyö voi kariutua kokonaan.

40

Venäjän ay-liikkeellä riittää haasteita. Sen arvostus, vai-kutusvalta ja jäsenmäärä ovat vähentyneet merkittäväs-ti. Monet yhdistävät ay-liikkeen vanhaan neuvostosys-teemiin. Rivijäsenten silmissä ay-liike on pikemmin-kin sosiaalietujen jakaja kuin aktiivinen edunvalvoja.Vanhojen järjestöjen sisäinen rakenne tuottaa omat on-gelmansa. Jakautuminen kilpaileviin järjestöihin tuosekä etuja että ongelmia.

Venäjän ay-liikkeen kohtalonkysymys on, kykeneeköse uudistumaan. Laajentuminen uusille työpaikoille januorien jäsenten saaminen on välttämätöntä. Työnte-kijät eivät usein osaa, eivät ole valmiita eivätkä edes ha-lua puolustaa oikeuksiaan. He eivät yleensä usko kol-lektiiviseen toimintaan eivätkä ammattiliittoihin. Uu-det jäsenet ovat liitoilla ja keskusjärjestöillä ainakinsuunnitelmissa. Käytännön toimenpiteitä ei toistai-seksi ainakaan FNPR:ssä ole juuri tehty ja liittojen toi-mintakyvyssä on suuria vaihteluita eri alueiden ja alo-jen välillä. Jäsenmäärät pienenevät työpaikkojen siirty-essä suurista tehtaista uusiin ja usein myös pienempiinyrityksiin. Toisaalta uusi ruohonjuuritason aktiivisuuson paikoitellen lisääntynyt. PK-yritykset ja nuorisotoi-minta olisi hyvä ottaa erityiseksi painopisteeksi.

Perusjärjestöjen voittopuolinen keskittyminen loma-ja huvipalvelujen tarjoamiseen on nähty ongelmallise-na. Niiden olisi kyettävä työpaikkatasolla osoittamaantarpeellisuutensa muutenkin kuin lomaetuja jakamal-la. Ay-liikkeen pitäisi muuttua aktiiviseksi edunvalvo-jaksi niin rivijäsenten kuin neuvottelukumppanienkinsilmissä. Toimintaa ja toimintatapoja olisi hyvä uudis-taa niin, että ay-liike kykenee aidosti puolustamaantyöntekijöiden etuja ja neuvottelemaan niin paikalli-sesti, alueellisesti kuin kansallisestikin. Sen tulisi kyetäajamaan sosiaaliturvaa ja eläketurvaa sekä työttömien jamuiden marginalisoitujen asiaa.

Jakautuminen kilpaileviin järjestöihin sekä vanhojenjärjestöjen sisäinen rakenne ovat paikoitellen ongel-mallisia. Kollektiivisista sopimuksista merkittävimmätsolmitaan työpaikkatasolla, jossa suurin osa jäsenmak-suista kerätään. Perusjärjestöt toimivat useimmitenvanhoissa suurissa yrityksissä, jotka ovat rakennemuu-toksessa. Työpaikat siirtyvät pienyrityksiin, joka vai-keuttaa uusien jäsenten rekrytointia entisestään. Ay-liikkeen toiminnan ulottaminen uusille työpaikoille

XIII Tulevaisuuden näkymiä ja johtopäätöksiä

on vaikeaa resurssien jäädessä vanhojen perusosastojenkäyttöön. Vanhoista tehtävistä pidetään kiinni eikä uu-sia ole juuri löydetty.

Yritystason ay-liikkeeltä puuttuu monesti tehokas joh-to, joka olisi riippumaton yritysjohdosta. Vanhan aja-tusmallin mukaan työntekijät mieltävät olevansa sa-massa veneessä johdon kanssa, kyseessä on “meidän yri-tys”. Yhteistyö on hyvää, mutta usein ei osata ottaa etäi-syyttä kiistakysymyksissä. Ay-liikkeen organisaatiotaon uudistettava laajemminkin. Pienten yritysten ay-organisaatioille voisi nimetä yhteisen johtajan, joka onkiinnostunut jäsenmaksukertymästä. Aluejärjestöntyöntekijän tehtävänä voisi olla ammattiosastojen pe-rustaminen eri alojen pk-yrityksiin. Alueiden välinenintegrointi on myös tärkeää.

Venäjällä talouspolitiikka on ollut pitkälti uusliberalis-tista ja poliittisella puolella kansallismielisyys on nos-tanut päätään. Yhteiskunnallinen avoin keskustelu onmelko olematonta ja monet päätökset tehdään Mosko-vassa suljettujen ovien takana. Vallanpitäjien ja kansanvälinen juopa on edelleen suuri. Poliittista johtoa eikuitenkaan yleensä nähdä syypäänä ongelmiin. Puti-nin suuri suosio pohjaa 2000-luvun valtavaan talous-kasvuun ja yleiseen vakauteen. Yleinen talouskasvu jasitä myötä yritysten kasvavat voitot kasvattivat palkan-saajien odotuksia 1990-luvun mullistusten jälkeen.Talouskriisi on kuitenkin vaikeuttanut kansalaisjärjes-töjen toimintaa laajemminkin, joten tulevaisuutta onvaikea ennustaa.

Avoinna on pystyykö ay-liike kokoamaan jäsenet, us-kaltaako se asettua hetkittäin hallitusta vastaa ja tulee-ko valtapuolue lainkaan vastaan. Tällä hetkellä ay-liik-keen sisällä myös kommunistisella puolueella on kan-natusta. On toivottavaa ja tärkeää, että ay-liike kykeneevähitellen ottamaan etäisyyttä valtapuolueeseen niin,että siitä muodostuisi ajan myötä normaali ay-liike,jonka päätehtävä on jäsenten etujen valvonta. Uutta lii-kehdintää on ilmennyt, mutta vasta myöhemmin nä-kee, onko vaikutus merkittävä ja kykenevätkö järjestötlaajentamaan toimintaansa sinne, missä on tarve. Pysy-vyyttä on uusissa järjestöissä vaikea saada aikaan. Vaik-ka uudet järjestöt ovat vielä suhteellisen heikkoja, neluovat kuitenkin paineita vanhalle ay-liikkeelle.

41

SuosituksetVenäjä on suuri naapuri, ykkösluokan vientimaa, ay-liikkeen kansainvälisten järjestöjen yksi vahva tekijä jaSuomeen suuntautuvan työvoimasiirtolaisuuden läh-tömaa. Suomalaisten palkansaajajärjestöjen on hyvätietää Venäjän kehityksestä. Venäjän ay-liikkeen tuke-minen ja toimivien yhteistyösuhteiden syventäminenon tärkeää. Yhteisellä ay-työlistalla ovat muun muassatyöntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu alkuperästä riip-pumatta, reilu kilpailu yritysten välillä ja työehtosopi-mustoiminnan vapaus. Kansainvälisen työjärjestöILO:n työelämän oikeudet ovat hyvä perusta yhteis-työlle rakentaa toimivia ja reiluja työmarkkinoita.

Suomen ja Venäjän ay-liikkeiden välinen yhteistyö onpitkälti keskusjärjestöjen johtoportaan tapaamisia jakansainvälisten järjestöjen kautta tapahtuvaa toimin-taa. Dialogi on tärkeää, mutta tarvitaan myös lisääkonkreettisia yhteistyöalueita. Palkansaajakeskusjär-jestöjen säännöllistä ja sinänsä toimivaa yhteistyötä oli-si vähitellen muutettava edunvalvonnallisempaansuuntaan. Monenlaisia toimia tarvitaan: tapaamisia,koulutusprojekteja, Venäjän ja EU:n välistä yhteistyö-tä, yhteistä vaikuttamista kansainvälisissä järjestöissä jaItämeren alueella. Yhteyksiä on oltava koko järjestö-kenttään, myös valtakoneistosta riippumattomaan.Yhteyksistä ja yhteistyöstä voi olla hyötyä vain, jos vai-keistakin aiheista puhutaan. Esimerkiksi yleiseuroop-palaisen alueneuvosto PERC:n kautta niin sanottujavaikeita aiheita voidaan käsitellä entistä enemmän, silläjärjestö on venäläisten palkansaajien arvostama.

Mahdollisessa hanketoiminnassa järjestäytymisen januorten saaminen mukaan ay-toimintaan korostuvat.Tärkeitä ay-liikkeen edunvalvonta-asioita ovat muunmuassa työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu, reilu kil-pailu yritysten välillä sekä työehtosopimustoiminnanvapaus ja selkiyttäminen. Myös Suomen ja Venäjän vä-linen liikkuvuus kasvaa jatkuvasti eikä projekteja tähänliittyen ole ollut käytännössä lainkaan.

Venäjän puolelta on toivottu neuvoja suomalaistyyli-sestä edunvalvonnasta erityisesti kansainvälisissä yri-tyksissä. Yritysten yhteiskuntavastuu ja suomalaisyri-tysten toiminta Venäjällä voisi olla käytännön läheinenyhteistyöalue. Työsuojelu ja ay-aktiivien kouluttami-nen edunvalvontaan ja jäsenhankintaan ovat esimerk-

kejä käytännön projekteista, joita Venäjällä voisi to-teuttaa.

Sitra toteutti vuosina 2004–2007 Venäjä-ohjelman,jossa työmarkkina-asioita käsiteltiin varsin vähän ja var-sinaisia ay-asioita ei käytännössä lainkaan. Ay-liikkeenolisi hyvä olla jatkossa edustettuna vastaavissa yhteyk-sissä. Suomen ja Venäjän rajalla on ollut useita ja on täl-lä hetkellä ainakin yksi EU:n Interreg-rahoitettukumppanuusohjelma Kaakkois-Suomen ja Leningra-din alueen välillä. 23 Olisi hyvä tutkia mahdollisuuttaosallistua vastaaviin ohjelmiin.

Toisaalta Venäjä kilpailee samoista voimavaroista pal-kansaajien muiden kansainvälisten yhteistyökohteidenkanssa. EU:ssa tehdään yhä enemmän suoraan suoma-laisia työntekijöitä sitovia päätöksiä ja suomalaistyön-tekijöiden toimintaympäristöön ja elinehtoihin vai-kuttava globalisaatio voimistuu edelleen. Vaikka poh-joismainen ay-yhteistyö kaipaisi rohkeata uudistamis-ta, se pysyy tärkeänä yhteiskuntien ja työmarkkinajär-jestelmien samankaltaisuuden vuoksi.

Venäjä on myös haasteellinen yhteistyökohde. Kielitai-to puuttuu usein molemmilta puolilta. Järjestöraken-teissa ja toimintatavoissa on suuria eroja. Henkilökoh-taisilla suhteilla on suuri merkitys, joten vaihtuvuusjärjestöissä tuottaa ongelmia. Osa Venäjän järjestöken-tästä noudattaa suoraan Kremlin näkemyksiä sekä onlisääntyvästi suurvalta-ajattelun vaivaama. Lisäksi yh-teisiä varsinaisia edunvalvonta-asioita on palkansaaja-mielessä edelleen varsin rajallisesti. Suomen palkansaa-jakeskusjärjestöjen Venäjä-yhteistyö on keskittynytPietariin ja Moskovaan Karjalan ja Kuolan jäädessäsuhteellisesti vähemmälle. Yhteyksiä lähialueille olisihyvä kasvattaa.

Ongelmista ja haasteista huolimatta Suomen palkan-saajajärjestöjen pitäisi olla yhteyksissä Venäjälle vähin-tään tietojen- ja näkemyksienvaihtomielessä. Tämä on-nistuu vain, jos Venäjälle on toimivia yhteyksiä. Onsuuriakin liittoja, jotka eivät ole olleet aikoihin yhteyk-sissä Venäjälle. Pitkäjänteinen yhteistyö tuottaa par-haat tulokset. Venäjän kehitykseen kannattaa yrittäävaikuttaa ja myös palkansaajajärjestöjen olla mukanatässä. Avoin, demokraattinen, kansalais- sekä ay-vapa-uksia kunnioittava Venäjä toimivalla markkinatalou-della on jokaisen suomalaisen työntekijän etu.

23www.southeastfinrusnpi.fi

42

BASTUN - Baltic Sea Trade Union Network - Itämeren ay-liikkeen yhteistyöverkosto

CBSS – Council of Baltic Sea States - Itämerineuvosto

CCEUR – Coordinating Council of Employers’ Unions of Russia

EI – Education International – Opetusalan kansainvälinen järjestö

ESEUR – Education and Science Employees’ Union of Russia

ETSK – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

ETUC – Europen Trade Union Confederation – Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö

ETUCE – European Trade Union Committee for Education

FEANI –European Federation of National Engineering Associations

FNPR – Federation of Independent Trade Unions of Russia -Venäjän riippumattomien ammattiliittojen federaatio

IFSW – International Federation of Social Workers – Sosiaalityöntekijöiden kansainvälinen liitto

ILO – International Labour Organization – Kansainvälinen työjärjestö

IMF – International Metalworkers´ Federation - Maailman metallityöntekijöiden liitto

ITUC – International Trade Union Confederation – Palkansaajajärjestöjen maailmantason kattojärjestö

KTR – Confederation of Labour of Russia – Venäjän työn konfederaatio

PERC – Pan-European Regional Council – Yleiseurooppalainen alueneuvosto

RUIE/RSPP – Russian Unions of Industrialists and Entrepreneurs

RUSEA - Russian Union of Scientific and Engineering Associations

SASK – Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus

VKP – General Confederation for Trade Unions

VKT – All-Russian Confederation of Labour – Yleisvenäläinen työn konfederaatio

WFTU – World Federation of Trade Unions

WMA – World Medical Association – Maailman lääkärijärjestö

WTO – World Trade Organization – Maailman kauppajärjestö

Lyhenteet

43

Kirjalliset lähteet:

Ashwin Sarah ja Clarke Simon: Russian Trade Unions and Industrial Relations in Transition. Basingstoke and NewYork: Palgrave 2002.

Borgnäs Kajsa: Centralisation and collective bargaining in Russia – the effectiveness of trade unions in ten different sectors.Department of Economics at Uppsala University. Ladattu 29.7.2008 www.lotcobistand.org -> Facket i världen ->Europa -> Ryssland -> Sammanfattning om facket i Ryssland.

Business Week 29.11.2007. Bush, Jason: Russian Labour Raises its Voice. Ladattu 14.8.2008.www.businessweek.com/magazine/content/07_50/b4062034782073.htm?chan=magazine+channel_news

CIMO, toim. Asta Hämäläinen: Suuntana Venäjä. 2004. Ladattu 18.8.2008 http://home.cimo.fi/oppaat/perus-tieto/venaja.pdf

Eurooppalaisen Suomen raportti 1/2008, Hiski Haukkala, Simon-Erik Ollus ja Lauri Tierala: Aika toimia. EU-Ve-näjä-suhteen kylmäkäynnistys. Eurooppalainen Suomi ry, 2008.

Finpro, Seija Spiridovitsh: Maaraportti. Venäjä. Syyskuu 2008.

Iarskaia E., P. Romanov and N.Lovtsova: Professional development of social work in Russia. Social Work&Society 1/2004. Ladattu 28.10.2008 http://www.socwork.net/2004/1/countrynotes/441/SWS-1-CN-2.pdf

Kleman Karin: Työväen- ja ay-liikkeen nousu (epävirallinen suomennos). alkuperäinen www.ikd.ru/node/3510

Rodikova Maria: Ryssland. Vid ett vägskäl. LO-TCO Biståndsnämnd 2006.

Ruusunen Aimo ja Saarinen Juha: Venäjän ay-liike - puolueen ohjauksesta markkinoiden pyörteeseen. Suomen Ammat-tiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry 1999.

ITUC: Annual Survey of Violations of Trade Union Rights 2007. Ladattu 4.8.2008 www.ituc-csi.org

ICFTU: Annual Survey of Violations of Trade Union Rights 2006. Ladattu 4.8.2008 www.ituc-csi.org

Opetushallitus, toim. Pauliina Savola: Venäjän koulutusjärjestelmä. Ladattu 8.8.2008 www.oph.fi -> koulutusjär-jestelmä-> Tutkintojen tunnustaminen ja kansainvälinen vertailu -> Julkaisu Venäjän koulutusjärjestelmästä.

Sitra, toim. Simon-Erik Ollus ja Nils Torvalds: Kaupasta Kumppanuuten. Suomen Venäjä-talousstrategia. 2005. La-dattu 4.6.2008 www.sitra.fi -> Julkaisut -> Venäjä.

Solanko Laura: Essays on Russia’s Economic Transition. Suomen Pankki 2006. Ladattu 5.6.2008 www.bof.fi/bofit.

Suomen Pankki, BOFIT – Siirtymätalouksien tutmuslaitos, BOFIT Venäjä-ryhmä: BOFIT Venäjä-ennuste 2008-2010. 14.2.2008 ja 11.9.2008.

Suomen Pääkonsulaatti, Pietari: Luoteis-Venäjän uutiskirje. 3.4.2008, 9.4.2008, 23.4.2008, 15.5.2008,13.8.2008, 26.8.2008, 17.9.2008, 23.9.2008, 2.10.2008, 15.10.2008, 5.11.2008.

Ulkoasiainministeriö: Kauppapoliittinen katsaus 1/2008. Ladattu 1.9.2008 http://formin.finland.fi/kauppapoli-tiikka/katsaus

Lähdeluettelo:

44

Muuta tietoa:

Useita venäläisten, suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten työmarkkina- ja ammatillisten järjestöjen edustajienhaastatteluja.

Ilkka Korhonen/Suomen Pankki: Venäjän talouden näkymät. Palkansaajien tutkimuslaitoksen seminaari23.10.2008

Lehdet:

Financial Times 19.9.2008, 27.10.2008

Helsingin Sanomat 26.11.2007, 2.9.2008, 3.9.2008, 5.9.2008, 9.9.2008, 10.9.2008, 18.9.2008, 19.9.2008,

13.11.2008

Hufvudstadsbladet 21.11.2008

International Herald Tribune 14.10.2008

Kansanuutiset 30.10.2008

Kauppalehti 25.11.2008, 27.11.2008

Kauppapolitiikka 1/2008, 4/2008

Moscow Times 19.-21.9.2008, 23.9.2008

Ria Novosti 25.3.2008

Talouselämä 17.8.2007

Uutispäivä Demari 28.11.2008, 8.12.2008

www-sivuja:

Suomalais-Venäläinen kauppakamari: www.finruscc.fi

Elinkeinoelämän keskusliitto EK: www.ek.fi

Federal State Statistic Service: www.gks.ru

International Centre for Trade Union Rights: www.ictur.labournet.org

Kaakkois-Suomi -Venäjä ENPI CBC 2007-2013: www.southeastfinrusnpi.fi

Kansainvälinen metallityöväen liitto IMF: www.imfmetal.org

Kansainvälinen työjärjestö ILO: www.ilo.org

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO: www.cimo.fi

Kauppapolitiikka-lehti: www.kauppapolitiikka.fi

Lappeenrannan teknillinen yliopisto: www.lut.fi

Liikunnan ja terveystiedon opettajien etujärjestö: www.liitto.fi/toiminta/karjala

LO Norge: www.lo.no

45

Maailman lääkäriliitto – WMA: www.wma.net

Maailman metallityöntekijöiden liitto – IMF: www.imfmetal.org

Maailma.net: www.maailma.net -> ay-uutiset maailmalta

Maailman valuuttarahasto – International Monetary Fund: www.imf.org

Palkansaajajärjestöjen maailmantason kattojärjestö – ITUC: www.ituc-csi.org

Rauhanpuolustajat: www.rauhanpuolustajat.fi/rauhanpaivat/rauhanpaivat_2006/kooste/

venajan_ay_liikkeen.html

Siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT: www.bof.fi/BOFIT

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK: www.sak.fi

Suomen suurlähetystö, Moskova: www.finland.org.ru

Tilastokeskus: Väestörakenne tietokanta: www.stat.fi/tup/vaestorakenne

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK: www.sttk.fi

Transparency International: www.transparency.org

University of the Arctic: www.uarctic.org

Ulkoasiainministeriö: formin.finland.fi

Yleiseurooppalainen alueneuvosto PERC: perc.ituc-csi.org

Venäläisten liittojen sivuja ja yhteystietoja:

FNPR: www.fnpr.ru

VKT: www.vkt.org.ru

KTR: www.ktr.su

Russian Medical Society: www.russmed.ru

United Nations in the Russian Federation: www.unrussia.ru

ILO Subregional Office for Eastern Europe and Central Asia: www.ilo.ru

46

Rautatieläisenkatu 600520 Helsinki

Puhelin 020 7489 400www.akava.fi