Varhaiskasvatussuunnitelma

Sipoon kunta

"Tästä päivästä suunta tulevaan"

2019

1

SISÄLLYSLUETTELO

1. Katsaus Sipoon vasuun .............................................................................................................................................................................2

1.1 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ................................................................................................................................................3

1.2 Lapsen vasupolku kotoa kouluun .....................................................................................................................................................4

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet ....................................................................................................................................5

2.1 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot Sipoossa ...............................................................................................................................5

2.2 Lapsen kasvun ja oppimisen polku varhaiskasvatuksessa ..............................................................................................................7

2.3 Avaa aamusi metsäpolulla - arvoperusta ja Sipoon erityispiirteet .................................................................................................7

2.4 Oppimiskäsitys ............................................................................................................................................................................... 10

2.5 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus ............................................................................. 10

2.6 Laaja-alainen osaaminen ............................................................................................................................................................... 11

Ajattelu ja oppiminen ..................................................................................................................................................................... 12

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu ........................................................................................................................ 12

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ............................................................................................................................................. 13

Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen ......................................................................................................... 15

Osallistuminen ja vaikuttaminen .................................................................................................................................................... 16

3. Toimintakulttuuri ................................................................................................................................................................................... 17

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä ................................................................................................................................... 18

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö ........................................................................................................................ 19

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo........................................................................................................................................ 19

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus ................................................................................................................................... 22

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa ............................................................................................................................ 23

3.1 Oppimisympäristö .......................................................................................................................................................................... 25

3.2 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa..................................................................................................................................................... 27

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ............................................................................................................................................... 27

Monialainen yhteistyö .................................................................................................................................................................... 29

Tiedonsiirto eri toimijoiden välillä .................................................................................................................................................. 30

4. Pedagoginen toiminta ja työtavat ......................................................................................................................................................... 31

4.1 Pedagoginen dokumentointi ......................................................................................................................................................... 31

4.2 Monipuoliset työtavat ................................................................................................................................................................... 33

4.3 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä ............................................................................................................... 34

4.4 Oppimisen alueet ........................................................................................................................................................................... 35

Ilmaisun monet muodot ................................................................................................................................................................. 37

Minä ja meidän yhteisömme .......................................................................................................................................................... 38

Tutkin ja toimin ympäristössäni ...................................................................................................................................................... 40

Kasvan, liikun ja kehityn .................................................................................................................................................................. 42

4.5 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia ................................................................................................................. 45

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki .................................................................................................................................................... 47

6. Toiminnan arviointi ja kehittäminen ..................................................................................................................................................... 52

6.1 Henkilöstön ja lapsen välinen vuorovaikutus ............................................................................................................................... 52

6.2 Pedagogisen toiminnan suunnittelu, dokumentointi, arviointi ja kehittäminen........................................................................ 53

6.3 Pedagoginen oppimisympäristö .................................................................................................................................................... 54

6.4 Johtaminen pedagogisen toiminnan tasolla ................................................................................................................................. 54

6.5 Vertaisvuorovaikutus ja ryhmän ilmapiiri ..................................................................................................................................... 55

6.6 Henkilöstön keskinäinen vuorovaikutus ja monialainen yhteistyö ............................................................................................. 56

6.7 Henkilöstön ja huoltajien välinen vuorovaikutus ......................................................................................................................... 57

6.8 Vasun vuosikello............................................................................................................................................................................. 57

2

1. KATSAUS SIPOON VASUUN

”On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsilleen: juuret ja siivet!”

Hodding Carter Opetushallitus päättää varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Näiden pohjalta Sipooseen on laadittu yksi kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, joka sitoo kaikkia kunnallista varhaiskasvatustoimintaa tarjoavia toimijoita. Suunnitelma on hyväksytty sekä suomeksi että ruotsiksi. Se kattaa päiväkotitoiminnan, perhepäivähoidon, avoimen varhaiskasvatustoiminnan sekä vuorohoidon. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ja järjestäjät rakentavat yhdessä Sipoon lapsiperheiden kasvatusyhteisöjä ja verkostoitumista eri toimijoiden kesken. Sipoon varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa on otettu huomioon kaikki käytössä olevat suunnitelmat, kuten paikallinen esiopetussuunnitelma, yhtenäisen varhaiskasvatuksen aloituksen ohjeistus sekä varhaiserityiskasvatuksen ohjeistukset. Lasten kasvuympäristön ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset painottavat lapsen osallisuuden vahvistamista paitsi omassa lapsiryhmässään, myös kuntalaisena Sipoossa. Sipoon varhaiskasvatussuunnitelman tarkoituksena on konkretisoida valtakunnallisia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Sisennetyt tekstiosuudet on merkitty värillisin palkein, ja ne kertovat Sipoon paikallisista linjauksista erotuksena valtakunnallisista dokumenteista. Sipoon varhaiskasvatussuunnitelma toimii varhaiskasvatuksen arjen työtä ohjaavana perusasiakirjana sekä edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteutumista koko kunnassa. Varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa mm. varhaiskasvatuksessa toteutettavaa pedagogista toimintaa sekä sen suunnittelua, arviointia ja kehittämistä. Yksityistä toimintaa tarjoavat tahot huolehtivat itse siitä, että velvoittavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet huomioidaan toiminnassa. Paikallisen varhaiskasvatussuunitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan valvomaa yksityistä lasten varhaiskasvatustoimintaa. Kunnassa toimivat palvelusetelipäiväkodit noudattavat Sipoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tämä asiakirja suuntaa Sipoolaista varhaiskasvatusta tästä päivästä tulevaan! Sipoossa 3.6.2019 Mervi Keski-Oja, varhaiskasvatuspäällikkö Annette Lagerstam, varhaiskasvatuksen palveluesimies, vasu-vastaava Erja Hyyryläinen, varhaiskasvatuksen asiantuntija

3

1.1 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saada suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaan jokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on dokumentti, johon kirjataan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet ja toimenpiteet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa kuvataan lapsen osaaminen, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset tarpeet. On tärkeää, että lapsen huoltajan ja henkilöstön havainnot ja näkemykset lapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta yhdistyvät lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet. Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaan huomioon lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämisessä.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on prosessi, joka alkaa lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa ja päättyy hänen siirtyessään kouluun. Ryhmän toiminnan suunnittelun perustana ovat lasten varhaiskasvatusuunnitelmiin kirjatut pedagogiset tavoitteet. Toimintaa sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti suhteessa tavoitteisiin. Varhaiskasvatussuunnitelman työstämiseen sekä toiminnan havainnointiin, dokumentointiin ja arviointiin sekä lapsen kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden tunnistamiseen osallistuu moniammatillisesti koko lapsen kanssa toimiva kasvattajatiimi. Henkilöstö ja muut lapsen kanssa toimivat yhteistyötahot sekä huoltajat ovat tärkeässä roolissa lapsen hyvinvoinnin edistämisessä ja tavoitteellisen toiminnan toteuttamisessa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan liitteenä lapsen mahdollinen kehityksen ja

oppimisen tuki ja sen toteuttaminen. Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus, joka vaatii

lääkehoitoa, laaditaan hänelle lääkehoitosuunnitelma terveydenhuollossa. Siltä osin kuin

lääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen varhaiskasvatuksen

järjestämiseksi, kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Myös perhepäivähoidossa sekä avoimessa varhaiskasvatuksessa laaditaan lapsille yksilölliset varhaikasvatussuunnitelmat. Perhepäivähoidossa suunnitelman laatimiseen osallistuvat huoltajat, perhepäivähoitajat sekä tarpeen mukaan perhepäivähoidon esimies. Esiopetuksessa oleville lapsille laaditaan erikseen lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma, jonka lisäksi huolehditaan siitä, että lain edellyttämät tavoitteet kirjataan myös täydentävän varhaiskasvatuksen osalta.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on kokonaisuudessaan salassa pidettävä. Varhaiskasvatuslain mukaan lapsen varhaiskasvatuksesta vastaavilla henkilöillä ja tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin osallistuvilla henkilöillä on

4

kuitenkin salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle ja tuottajalle sellaiset tiedot, jotka ovat varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinnin kannalta välttämättömiä. Tiedonsiirron tavoitteena on turvata lapsen edun mukaisen varhaiskasvatuksen toteutuminen. Tietojen saamista ja luovuttamista koskeva säännös koskee myös tilanteita, joissa lapsi siirtyy kunnan tai yksityisen palveluntuottajan järjestämästä varhaiskasvatuksesta toisen kunnan tai palveluntuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen tai joissa varhaiskasvatuksesta siirrytään esiopetukseen tai perusopetukseen. Karvi: Laadun rakennetekijöiden indikattori nro 22 mukaan henkilöstö suunnittelee ja toteuttaa yhdessä lasten huoltajien kanssa toimivia, lasten turvallisuuden tunnetta ja oppimista tukevia käytäntöjä, kun lapsi siirtyy kotihoidosta varhaiskasvatukseen.

Sipoossa noudatetaan yhtenäisen aloituksen käytäntöä, jonka tarkoituksena on luoda sekä lapselle, perheelle että kasvattajille mahdollisimman sujuva varhaiskasvatuksen aloitus. Lapsen turvallisuuden tunne luo hyvät edellytykset oppimiselle lapsen siirtyessä kotoa varhaiskasvatukseen. Jokaisen lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet aloitukseen liittyen käydään läpi aloituskeskustelussa, joka pääsääntöisesti järjestetään lapsen kotona ns. tutustumiskäynnillä. Tutustumisjakso sekä aloituksen käytäntö suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä huoltajien kanssa.

1.2 Lapsen vasupolku kotoa kouluun

Perhe hakee varhaiskasvatuspaikkaa Sipoosta.

Varhaiskasvatuksen sijoituskoordinaattori ottaa yhteyttä perheeseen.

Päätös varhaiskasvatuspaikasta perheelle; Tervetuloa varhaiskasvatuksen piiriin-tiedote.

Perhe ottaa yhteyttä lapsen tulevaan varhaiskasvatusryhmään.

Ensimmäinen käynti ryhmässä; tutustuminen henkilökuntaan, tiloihin, sovitaan aloituskeskustelun ajankohdasta ja tutustumisen aikataulusta.

Huoltajille annetaan kotiin täytettäväksi Lapsen

varhaiskasvatussuunnitelman aloituskeskustelun osa, johon täytetään

etukäteen etusivun tiedot. Lisäksi huoltajat saavat täytettäväksi lupa-asiat ja

yhteystietojen päivitys lomakkeen.

Aloituskeskustelu pääsääntöisesti lapsen kotona ennen hoidon aloitusta (n. 1,5h). Huoltajat kertovat lapsestaan tärkeänä pitämiään asioita ja saavat

tietoa lapsiryhmästä ja sen toiminnasta. Hoitaja ja lapsi tutustuvat toisiinsa.

Perheen pyynnöstä keskustelu voidaan käydä myös varhaiskasvatus-

yksikössä.

Tutustuminen varhaiskasvatusryhmään yhdessä huoltajan kanssa 1-2vk aikana.

Varhaiskasvatuksen aloitus. Ensimmäisten viikkojen aikana lapsen kanssa toimiva henkilöstö tutustu lapseen, havainnoi hänen kiinnostuksen

kohteitaan, kaverisuhteitaan ja seuraa ryhmässä toimimisen ulottuvuuksia.

Henkilöstö kokoaa yhdessä huomioitaan, lapsen vahvuuksia sekä huoltajilta

saatuja näkökulmia.

Vasukeskustelu - täytetään Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Kirjataan sovitut tavoitteet ja kuinka niitä voidaan pedagogisesti ottaa huomioon

toiminnassa. Huomioidaan ja sovitaan huoltajien osallisuus.

Vasun arviointikeskustelu; suunnitelmaa tarkennetaan lapsen tarpeiden mukaan säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa.

Tiedonsiirto esiopetukseen

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Pe

da

go

gin

en

do

kum

en

toin

ti ja

arv

ioin

ti

5

2. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄ JA YLEISET TAVOITTEET Varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatus edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on:

edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia

tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista

toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset

varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatus-ympäristö

turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä

antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä

kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen

varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin

toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

2.1 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot Sipoossa

Sipoossa tarjotaan perheille monipuolisia vaihtoehtoja varhaiskasvatukseen sekä suomeksi että ruotsiksi. Jokainen perhe voi valita itselleen sopivimman varhaiskasvatuksen muodon, esimerkiksi kunnallisen päiväkodin, vuorohoidon, kielikylvyn tai perhepäivähoidon, avoimen varhaiskasvatuksen toiminnan, palvelusetelillä tuotetun varhaiskasvatuksen tai kotihoidon/yksityisen hoidon tuen tuottaman yksityisen varhaiskasvatuksen. Myös eri yhdistykset sekä seurakunta järjestävät kerho- ja leikkitoimintaa.

Karvi: Laadun rakennetekijöiden indikaattori nro 17 vaatii varhaiskasvatuksen järjestäjää informoimaan huoltajia eri toimintamuotojen ominaispiirteistä ja tehtävistä, sekä varmistamaan lapsen yhdenvertaisen oikeuden ja mahdollisuuden osallistua varhaiskasvatukseen.

6

Sipoossa panostetaan neuvontaan jo hakuprosessin yhteydessä, jolloin sijoituskoordinaattori on henkilökohtaisesti yhteydessä jokaiseen perheeseen. Huoltajan kanssa keskustellaan siitä, mikä varhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus parhaiten vastaavat lapsen sekä perheen tarpeita ja etua. Varhaiskasvatusta pyritään järjestämään lähellä perhettä ja perheen tarpeita vastaavina aikoina. Esiopetuksessa olevalla lapsella on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen lain oikeuttamalla tavalla. Neuvontaa ja ohjausta annetaan myös lapsen jo ollessa varhaiskasvatuspalvelujen piirissä.

Sekä kunnallista että yksityistä varhaiskasvatustoimintaa valvotaan. Yksityisiä palveluntuottajia valvotaan mm. kaksi kertaa vuodessa tehtävillä valvontakäynneillä. Valvontakäynnillä käytetään Kuuma kuntien yhteistä Yksityisen varhaiskasvatuksen ohjaus, neuvonta ja valvontakäsikirjaa. Yksityistä toimintaa tarjoavat yksiköt vastaavat omalla tahollaan siitä, että heidän toimintansa perustuu valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Yksityisten päiväkotien henkilöstölle tarjotaan mahdollisuus osallistua kunnan varhaiskasvatuksen järjestämiin koulutuksiin ja kehittämistilaisuuksiin.

KUNNALLISET TOIMINTAMUODOT SIPOOSSA

Kaikkia toimintamuotoja ohjaavat samat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma, arvoperusta ja oppimiskäsitys.

PÄIVÄKOTI

Päiväkodeissa toteutettava

varhaiskasvatus on yleisin toiminta-

muodoista. Lapsiryhmät

voidaan muodostaa eri tavoin ottaen

huomioon esimerkiksi lasten

ikä, sisarussuhteet tai

tuen tarve. Ryhmien tulee

olla pedagogisesti tarkoituksen-

mukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon

henkilöstön mitoitukseen ja

ryhmien enimmäiskokoon

liittyvät säännökset. Pedagogisen

toiminnan suunnittelusta ja organisoinnista vastaa varhais-

kasvatuksen opettaja.

VUORO-HOITO

Vuorohoitoa järjestetään

tarpeen mukaisessa laajuudessa lapselle, joka tarvitsee sitä

huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi.

Vuorohoitoa järjestetään

iltaisin, viikonloppuisin ja

öisin. Vuorohoidossa

lasten osallistuminen

varhais-kasvatukseen on

usein epäsäännöllistä.

Tämä huomioidaan pedagogisen

toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

AVOIN VARHAIS-

KASVATUS

Avoimen varhais-kasvatuksen tarjonnalla vastataan

kotona lapsiaan hoitavien perheiden

erilaisiin tarpeisiin ja toiveisiin, ja näin tuetaan

sekä lapsen että koko perheen hyvinvointia. Toiminta on

kaksikielistä ja sitä on jokaisena

arkipäivänä. Avoin

varhaiskasvatus tarjoaa kerho-toimintaa 2-5-

vuotiaille kotihoidossa

oleville lapsille sekä parkki-

toimintaa 0-5-vuotiaille lapsille.

Toiminnasta vastaavat varhais-

kasvatuksen ammattilaiset.

Avoimessa varhais-

kasvatuksessa käytetään samoja

toiminnan kehittämisen ja

arvioinnin työkaluja kuin

muussa varhais-kasvatuksessa.

PERHE-PÄIVÄHOITO

Perhepäivähoito

on pienessä ryhmässä

toteutettavaa varhais-

kasvatusta. Sitä voidaan järjestää

perhepäivä-hoitajan tai lapsen kotona tai ryhmä-

perhepäivä-hoitona. Kodeissa

työskentelevät perhepäivä-

hoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta ja pedagoginen

toiminta painottuu arjen tilanteissa

oppimiseen. Perhepäivähoidon

esimiehen pedagoginen johtaminen ja

toiminnan ohjaus tukevat

perhepäivä-hoitajien

tavoitteellista toiminnan

suunnittelua ja toteuttamista.

KIELIKYLPY

Kielikylpy on varhaiskasvatust

a jossa äidinkieleltään

suomenkielisten perheiden lasten hoito ja kasvatus

tapahtuvat johdon-

mukaisesti ruotsin kielellä.

Toiminta perustuu samoihin

tavotteisiin ja periaatteisiin kuin

muissakin päiväkodeissa. Ruotsinkielistä

kielikylpyvarhais-kasvatusta ja esiopetusta järjestetään

suomenkielisten perheiden 4-6

vuotiaille lapsille. Sipoon puhdas kielikylpypolku

jatkuu 6. luokalle asti omassa

kielikylpykoulussa, jonka jälkeen oppilaat jatkavat

kielikylvyssä yläasteelle suomen- ja

ruotsinkielisessä opetuksessa.

7

Perhepäivähoitajille on nimetty ns. yhteistyöpäiväkodit, joissa perhepäivähoidossa olevat lapset ovat varahoidossa tarvittaessa. Päiväkodit valitaan alueellisesti mahdollisimman läheltä perhepäivähoitopaikkaa, jotta matkat eivät olisi lasten huoltajille yhteistyön onnistumisen esteenä. Perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä tehdään yhteistyötä: yhteisiä juhlia, retkiä, vierailuja jne. Päivinä, jolloin perhepäivähoitajalle ei jostain syystä tule lapsia hoitoon hän voi siirtyä työskentelemään yhteistyöpäiväkotiin (tarpeen vaatiessa myös muualle). Yhteistyö perhepäivähoitajien välillä tapahtuu perhepäivähoidon esimiehen johdolla käytävissä tapaamisissa, joissa keskustellaan pedagogisista ja ammatillisista kysymyksistä sekä saadaan esimieheltä ohjausta ja informaatiota.

2.2 Lapsen kasvun ja oppimisen polku varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatus luo perustan elinikäiselle oppimiselle. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaan aiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannata johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle.

2.3 Avaa aamusi metsäpolulla - arvoperusta ja Sipoon erityispiirteet Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Vasu-perusteissa on määritelty seuraavat arvot:

Lapsuuden itseisarvo Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.

Ihmisenä kasvaminen Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään.

Lapsen oikeudet Lapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niillä ilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaan sekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa

8

mukaisesti. Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja ryhmään kuulumiseen. Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita.

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus Varhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaan ja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöön liittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri. Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa.

Perheiden monimuotoisuus Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.

Terveellinen ja kestävä elämäntapa Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyyden olevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Sipoon varhaiskasvatuksessa painotetaan yllä kuvatun valtakunnallisen arvoperustan lisäksi seuraavia henkilökunnan tärkeinä pitämiä arvoja:

Ainutkertainen aarre - jokainen lapsi on tärkeä, ja hänelle luodaan turvallinen ja arvostettu olo. Lapsi saa tuntea itsensä tervetulleeksi ja pidetyksi. Aikuinen asettuu lapsen asemaan, ja tarkastelee arkea lapsen silmin.

Aikaa ajatusten avaruudelle - arki rakennetaan niin, että aikuisella on aikaa kohdata lapsi sekä ihmetellä ympäröivää maailmaa yhdessä hänen kanssaan.

Yksilönä yhteisössä - lapset kasvatetaan pienestä pitäen arvostamaan toisiaan, ja luodaan tietoisesta positiivista yhteishenkeä kieli- ja kulttuurirajojen yli.

Lapsen leikki lähtökohtana - leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Aikuinen ymmärtää leikin itseisarvon sekä pedagogisen merkityksen oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

Sipoon vahvuudet ovat rauha, kehitys, yhdessä tekeminen, vihreys, susi sekä hyvinvointi. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt yllä mainitut ominaisuudet Brändikäsikirjassa 2018, ja niitä kuvataan seuraavanlaisesti:

9

Lintukodon rauhallisuus.

Sipooseen saapuessa pääset pois

kaupungin hälystä ja pölystä.

Tukea kasvuun.

Sipoo on lapsiystävällinen

ja yritysmyönteinen.

Kasvava kunta.

Kodikas kylämeininki.

Ystävälliset ihmiset ja yhteiset

tavoitteet.

Täällä tehdään tarinoita.

Sipoo on kasvumaa kaupungin

kupeessa.

Tänne on hyvä juurtua.

Kivenheiton päässä kaupunginsykkeestä

löydät metsää, merta, kalliota, laitumia

– raitista ilmaa.

Vahva, muttei vaarallinen.

Sipoolainen on laumaeläin,

mutta yksilönä kuitenkin vahva.

Täällä ollaan omistaan ylpeitä.

Avaa aamusi metsäpolulla.

Lukuisia kuntoreittejä,

joiden varrelta poimit

mustikat puuroosi ja

mielenrauhan päivääsi.

10

2.4 Oppimiskäsitys Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lasten havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivat myös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. Leikki on lapsen oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidän mielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteys lasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuritaustaan. Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivasti haastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana. Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

2.5 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat ja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaan eettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutukset toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekä käyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys. Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään, toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan ja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja. Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua. Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekä lasten yksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille, laaja-alaiselle osaamiselle ja pedagogiselle toiminnalle asetetut tavoitteet.

11

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteena on, että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessä toisiin ihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketus ja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen ovat keskeinen osa lapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- ja opetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajan hallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

2.6 Laaja-alainen osaaminen

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainen osaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla. Tietojen ja taitojen käyttämiseen vaikuttavat lasten omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisen kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin. Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten eri oppimisympäristöjä käytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta:

12

Ajattelu ja oppiminen

Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön

kanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.

Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonka

perustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun

ja oppimisen taitoja.

Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.

Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuus

käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lasten

taitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan lasten iän ja kehityksen

mukaisesti. Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaan

onnistumisista ja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen ja

olemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä

ohjataan suuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen

aktiivisuus tukee lasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi sekä

yhteinen pohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan.

Tämä vahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä.

Ohjaava vuorovaikutus on tärkeä osa lapsen oppimista. Lapsia kannustetaan itse kokeilemaan ja tekemään asioita omien kykyjensä mukaisesti. Sääntöjä ja rajoituksia ei laadita lapsen iän mukaisesti, vaan taitojen ja kehityksen mukaisesti. Aikuiset tutkivat asioita yhdessä lasten kanssa päivittäisissä arkitilanteissa, antaen lasten kysymyksille, oivaltamiselle ja oppimiselle aikaa. Valmiita vastauksia ei ole – lasten omalle ajattelulle ja päätöksenteolle annetaan tilaa. Tämä vaatii aikuisilta luovuutta ja mielikuvitusta, sekä rohkeutta heittäytyä lapsen maailmaan. Aikuinen vastaa siitä, että jokaisen lapsen ääni saadaan kuulumaan ja että lasten ideat oikeasti toteutetaan. Kun lasten ideoiden toteuttaminen tehdään näkyväksi esimerkiksi dokumentoinnin kautta, lapset kokevat itsensä tärkeäksi ja saavat kokemuksen siitä, että he pystyvät vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Jokaisen lapsen huomioiminen ja havainnoiminen sekä äänen kuuluviin saaminen edellyttävät paljon pienryhmätoimintaa. Oppimisympäristöjä hyödynnetään monipuolisesti sekä sisällä että ulkona.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu Lapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa.

Tämä korostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä.

Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoida

omia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita

on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus

erilaisista kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden

kulttuurin ja katsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen

tehtävä on edistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.

13

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallina

lapsille toisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden

myönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön

perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa

ja erilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan,

opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita

rakentavasti. Tämä vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuriidentiteettien

rakentamisessa. Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä

vahvistavat lapsen kykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit,

ruokailuhetket ja juhlat tarjoavat tilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista.

Lapsia tuetaan myönteisen suhteen luomisessa moninaiseen ympäristöön.

Sipoolaisella perinteellä ja suomalaisella kulttuuriperinnöllä on suuri merkitys varhaiskasvatuksessa. Voimme huomioida molempia kansalliskieliämme sekä alkuperäiskansaamme esimerkiksi Kalevalan päivän, Ruotsalaisuuden päivän ja Saamelaisten kansallispäivän yhteydessä. Silloin tutustutaan eri kulttuurien satuihin, tarinoihin, leikkeihin, juhlaperinteisiin, ruokailutapoihin ym. Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuureista tukevat lapsen myönteisen suhtautumisen syntymistä monialaiseen ympäristöön/maailmaan. Koska Sipoo on kaksikielinen kunta, jossa sekä suomi että ruotsi näkyvät jokapäiväisessä arjessa, myös varhaiskasvatuksessa vaalitaan molempien kieliryhmien perinteitä kuten esimerkiksi erilaisia perinteitä juhannukseen, pikkujouluun ja Lucian päivään liittyen.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Itsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä.

Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja

sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessa

tuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.

Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan ja heitä kannustetaan

pyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten

pukeutumista, ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista.

Lapsia ohjataan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen

oppimisympäristöissä, kuten lähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän

hyvinvointiaan edistäviä asioita kuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin

merkitystä. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot

vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään

tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa.

Pedagogisesti tavoitteelliset perustilanteet

Karvi: Laadun prosessitekijöiden indikaattori nro 11 mukaan ruokailu- tilanteet, lepohetket ja pukemistilanteet ja muut perustoiminnot toteutetaan pedagogisesti tavoitteellisena.

Ulkoilu ja liikunta ovat nostettu Sipoon varhaiskasvatussuunnitelmassa tärkeimpien alueiden joukkoon. Monipuolinen liikkuminen sekä retket ja liikuntaleikit kuuluvat varhaiskasvatuksen arkeen. Koti ja varhaiskasvatus edistävät yhdessä liikunnallista elämäntapaa, sekä vastaavat yhdessä siitä, että lapsi liikkuu valtakunnallisten suositusten mukaisesti. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset (OKM 2016) ovat pohjana liikunnan lisäämisen edistämiseen. Ruokailu perustuu valtakunnallisiin ravitsemussuosituksiin. Asiakaskyselyn mukaan huoltajat arvostavat terveellistä ja monipuolista ruokaa.

14

Varhaiskasvatuspalvelut tekevät yhteistyötä ruokapalveluiden kanssa, jotta nämä toiveet tulisivat huomioiduksi. Lapset opettelevat hyviä pöytätapoja, ruokailuvälineiden käyttöä sekä itsenäistä ruoan ottamista. Lapsia kannustetaan positiivisin keinoin maistamaan erilaisia ruokia.

Hiljainen hetki ja rauhoittuminen nähdään tärkeänä osana päivää, koska levolla tiedetään olevan positiivinen vaikutus lapsen oppimiseen ja kehitykseen. Päivittäinen lepohetki mahdollistetaan siis kaikille lapsille, kuitenkin niin että jokaisen lapsen yksilöllinen unentarve huomioidaan eikä kenenkään ole pakko nukkua.

Pukemistilanteet liittyvät lapsen arjen taitoihin. Lapsi opettelee huolehtimaan vaatteet ja varusteet paikoilleen sekä pukemaan ja riisumaan itsenäisesti.

Keho-, tunne- ja turvakasvatus Seksuaalikasvatus varhaiskasvatusiässä perustuu kolmeen asiaan: keho-, tunne- ja turvataitokasvatukseen. Lapsia ohjataan kunnioittamaan ja suojelemaan sekä omaa että toisten kehoa. Kehokasvatuksen tarkoituksena on vahvistaa lapsen osaamista ja tietoutta kehollisuudesta, kehoitsetunnosta, sukupuolisuudesta, kehon tuntemuksista sekä moninaisuudesta. Se on uteliaisuutta, leikillisyyttä, tutkimusta ja kysymyksiä, ylpeyttä omasta kehosta sekä myönteisen minäkuvan rakentamista. Lapselle on tärkeää oppia, että oma keho on arvokas, ainutlaatuinen ja tärkeä eikä siihen saa koskea ilman lupaa.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä sosiaalisen kanssakäymisen tukeminen on varhaiskasvatuksen keskeisimpiä tehtäviä. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Kasvattajien osaamiseen panostetaan, ja heitä kannustetaan osallistumaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja kehittäviin koulutuksiin. Lasten kaverisuhteita tuetaan joka päivä arkitilanteissa, ja lapset saavat harjoitella tunteiden tunnistamista ja käsittelemistä yhdessä kasvattajan kanssa. Nukketeatterin, satujen ja draamaleikkien menetelmät auttavat tunteiden sanoittamisessa. Myös aikuiset toimivat lapsille malleina tunteiden käsittelemisessä.

Turvataitokasvatus on osa tunnekasvatusta, jonka avulla lapsi oppii itsensä puolustamista sekä rajojen vetämistä. Varhaiskasvatusiässä keho-tunne-turvataitokasvatusta tapahtuu päivittäisten toimintojen, arjen

eri tilanteiden sekä tapakasvatuksen kautta. Tällöin seksuaalisuudesta puhuminen ja

seksuaalisuuden tukeminen tapahtuvat pienissä kohtaamisissa sekä vuorovaikutustilanteissa.

Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ja käsitteleminen edellyttävät aikuiselta sensitiivisyyttä,

erilaisuuden hyväksyntää ja ymmärrystä.

Väestöliitto on julkaissut lapsen seksuaalikasvatukseen liittyvän ohjekirjan kehotunnekasvatuksesta. Siinä tavoitteena on, että jo varhaiskasvatuksessa voidaan tasapuolisesti tukea kaikkien lasten seksuaaliterveyttä. Kasvattajille annetaan selkeät ohjeet ja tiedot asialliseen lasten kehotunnekasvatukseen sekä huoltajien tukemiseen. Näin lasten

15

oikeudet, turvataidot, tiedot ja myönteinen minäkuva sekä kehoitsetunto vahvistuvat varhaiskasvatuksessa ja kodeissa.

WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien mukaan tehty hyvän seksuaalikasvatuksen kahdeksan

aihealuetta. (WHO 2010; Ingman-Friberg & Cacciatore 2016, 12–13.)

Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen

Monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden

arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja

koulutuksellista tasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen

kehittymistä.

Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen

sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan

erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja

tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa,

audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten

kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy

kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä

opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsia innostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä

erilaisissa, myös digitaalisissa, ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset

tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä

lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekä

tutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalista

dokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessa

kokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä

muiden lasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan

ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja

viestintäteknologian monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen kehittymistä nykypäivän viestinnässä. Tvt-välineitä on lasten saatavilla jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä - käytössä on esimerkiksi tietokoneita sekä tabletteja. Lapsille luodaan oppimisympäristö, jossa he voivat tutustua tieto- ja viestintäteknologiaan ja rikastuttaa oppimistaan aikuisen ohjauksella. Heille tarjotaan mahdollisuuksia omaehtoiseen kokeiluun ja yhdessä tekemiseen. Lähtökohtana on lasten oma kokemusmaailma, mielenkiinnon kohteet ja toimintaympäristö välineineen ja sisältöineen. Oppimispelien rinnalla lapsia opastetaan erilaisten välineiden käyttömahdollisuuksiin, esimerkiksi oman arjen dokumentointiin. Lapset mm. arvioivat omaa oppimisympäristöänsä sekä osallistuvat itse sen muokkaamiseen ympäristöä valokuvaamalla. Tieto- ja viestintätekniikan monipuolisella hyödyntämisellä lisätään myös huoltajien tietoisuutta varhaiskasvatuksen toiminnasta.

•Keho, kehitys

•Läheisyys, nauttiminen ja itsetunto

•Tunteet

•Lisääntyminen

•Hyvinvointi, terveys

•Normit, tavat

•Oikeudet

•Moninaisuus ja ihmissuhteet

Seksuaalikasvatuksen aihealueet

16

Osallistuminen ja vaikuttaminen Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen. Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat. Osallisuuden näkökulmia on kuvattu laajemmin luvussa 3.

Osallisuuden lupaus

Kuuntelemme lapsia:

”Saat kertoa minulle ajatuksistasi. Lupaan pysähtyä ja kuunnella.”

Tuemme lapsia mielipiteiden ilmaisemisessa:

”Lupaan, että mahdollistan sinulle sopiva tavan ilmaista mielipiteesi,

ajatuksesi ja tunteesi. Lupaan tukea ja rohkaista sinua.”

Otamme lapset mukaan päätöksentekoon ja huomioimme

heidän näkemyksensä:

”Lupaan selittää asioita sinulle, jotta voit muodostaa asiasta oman

mielipiteen. Lupaan ottaa sinun näkemyksesi huomioon, ja

perustelen sinulle tehdyt ratkaisut. Kerron sinulle, miten sinun

näkemyksesi on vaikuttanut ratkaisuihin.”

Jaamme lasten kanssa valtaa ja vastuuta:

”Lupaan kohdella sinua kannustavasti, ja luottaa sinun kykyihisi ikä-

ja kehitystasosi mukaisesti. Autan sinua vaikuttamaan elämääsi. ”

3. TOIMINTAKULTTUURI Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kultuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuu yhteisön vuorovaikutuksessa. Sitä muovaavat tiedostetut, tiedostamattomat ja joskus tahattomat tekijät. Varhaiskasvatuksessa lapsuuden arvostaminen, lasten hyvinvointi ja perheiden muuttuviin tarpeisiin vastaaminen ovat toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohtina. Tavoitteena on yhteisöllisyyttä arvostava toiminta ja ilmapiiri, jossa lapset, huoltajat ja henkilökunta kokevat osallisuutta, turvallisuutta ja jatkuvuutta. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan erilaiset kulttuurit ja niiden monimuotoisuus. Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myös pystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja. Pedagogisen toimintakulttuurin osa-alueita ovat:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen. Toimintakulttuuri on vasun toteutumisen avainkäsite. Eri osa-alueet, kuten laaja-alainen osaaminen sekä oppimisen alueet, integroituvat pedagogiseen toimintakulttuuriin. Eritoten laaja-alaisen osaamisen teemojen on oltava läsnä kaikessa tavoitteellisessa toiminnassa: kasvattajan tavassa kohdata lapsi, kuulla lasta, asettaa kysymyksiä sekä kannustaa kohti onnistumista. Myös oppimisympäristöön liittyvät valinnat sekä oppimisen alueista rakentuvat ehyet toimintakokonaisuudet kytkeytyvät pedagogisen toimintakulttuurin kehykseen.

Jokaisella varhaiskasvatusta tarjoavalla yksiköllä on mahdollisuus yhteen kokonaiseen suunnittelupäivään vuosittain. Tällöin toimintaa arvioidaan ja kehitetään dokumentoinnin perusteella, ja päätetään yhteisistä linjauksista seuraavaa toimintakautta varten. Kasvattajat arvioivat toimintakulttuuriin liittyviä osa-alueita erillisen arviointityökalun avulla (katso osio 6, toiminnan arviointi ja kehittäminen).

Käytössä oleva arviointityökalu:

Suunnittelupäivää tärkeämpään rooliin nousevat kuitenkin säännölliset viikottaiset

tiimipalaverit, joissa tehdään välitöntä arviointia ja suunnitellun toiminnan

muokkaamista. Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja kasvattajien

toimintatapoja ja toiminnan organisointia käydään säännöllisesti läpi. Ei toivottujen

18

piirteiden tunnistaminen ja korjaaminen toimintakulttuurissa on tärkeää toiminnan

kehittämisen kannalta. Sipoossa käytetään suunnittelupäivien ja tiimipalavereiden

lisäksi myös muita itsearvioinnin menetelmiä, kuten pedagogisia palavereita,

tiimisopimuksia, tavoite- ja tukikeskusteluita sekä tarvittaessa työnohjausta.

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntää vahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä. Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn

19

säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen.

Sipoon kunnan varhaiskasvatuksen henkilöstöä koulutetaan sekä kunnan järjestämissä, että ulkopuolisissa koulutuksissa. Koulutusten anti jaetaan koko työyhteisölle. Varhaiskasvatusta kehitetään työyhteisöjen sisäisissä palavereissa, varhaiskasvatusyksikköjen välisissä pedagogisissa tapaamisissa ja esimiesten sekä erityisopettajien yhteisissä tapaamisissa. Sipoon varhaiskasvatuksessa arvostetaan kehittävää työotetta ja hyödynnetään oman henkilöstön asiantuntijuutta kehittämistyössä.

Esimies huolehtii siitä, että henkilöstön koulutustarpeet kirjataan koulutussuunnitelmaan. Koulutussuunnitelman painopistealueet määräytyvät kulloisenkin tarpeen mukaan. Sipoossa toimii myös koulutustyöryhmä, joka suunnittelee koko henkilöstöä koskevia koulutuskokonaisuuksia toimintavuosittain.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa.

Kasvattajat mahdollistavat sen, että lapset saavat mahdollisuuden leikkiä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Sanalliseen viestintään ja ohjeistukseen kiinnitetään huomiota, jotta aikuinen ei toimillaan rajaa leikin mahdollisuuksia. Omat käsitykset sukupuolirooleista ja stereotyypeistä tiedostetaan, oppimisympäristö rakennetaan sukupuolisensitiivisesti – ei ole tyttöjen ja poikien juttuja. Aikuiset ovat aidosti läsnä, havainnoivat lasten leikkejä sekä osallistuvat itse niihin tarpeen mukaan. Leikki on keskeinen ilmaisukanava lasten tunteille ja tärkeä hyvinvoinnin lähde. (Aiheesta lisää luvussa 4.3)

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin vahvistaa osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Karvi: Laadun rakennetekijöiden indikaattori nro 15 mukaan varhaiskasvatuksen

henkilöstön täydennyskoulutus ja muu ammatillisen osaamisen kehittäminen ovat

suunnitelmallisia ja perustuvat osaamisen todennettuihin kehittämistarpeisiin.

Täydennyskoulutukseen kannustetaan ja siihen luodaan mahdollisuuksia.

20

Lapsen osallisuuden määritelmä (Venninen, Leinonen & Ojala, 2011)

Lapsen oma kokemus osallisuudesta vaikuttaa vahvasti osallisuuden kokonaisuuteen, sillä lapsi kokee toiminnan merkityksellisenä juuri tunne-elämyksen kautta. Pelkkä lasten kuuleminen ja kuunteleminen eivät riitä, vaan lapselle pitää muodostua tunne siitä, että hän tulee kuulluksi ja että hän voi vaikuttaa omaan arkeensa. Osallistuminen on osallisuuden edellytys, mutta pelkkä osallistuminen ei takaa aitoa osallisuutta. Lapsi voi myös olla osallinen, vaikka hän ei osallistu toimintaan. Osallisuuden tunne ei synny yksin toimisessa, vaan siihen liittyy aina vuorovaikutusta toisten kanssa. Toimiessaan yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa lapsi oppii erilaisia yhteistyötaitoja kuten keskustelemista, neuvottelemista sekä kompromissien tekemistä. Nämä taidot auttavat häntä hänen pyrkiessään tuomaan omaa näkemystään kuuluviin, ja samalla hän oppii antamaan tilaa muiden näkemyksille. Jos lapsi kokee, että hänen mielipiteitään kunnioitetaan, hän oppii myös kunnioittamaan muiden mielipiteitä. Osallisuus tarkoittaa siis käytännössä sitä, että aikuiset ja lapset toimivat yhteistyössä toistensa kanssa sisältäen kuuntelemista, kuulluksi tulemista, yhteisiä ideoita, neuvotteluita sekä toiminnan suunnittelemista, toteuttamista ja arviointia.

Mukailtu Venninen & Leinonen, 2010

Lapsella on oikeus olla sellaisten

aikuisten kasvatettavana, jotka

kunnioittavat ja kuuntelevat

häntä ja jaksavat kiinnostua

lapsen maailmasta yhä uudelleen.

Lasten osallisuuden kulmakivet aikuisen toiminnassa (Lasten osallisuus tai sen puute ilmenee kaikissa päiväkodin toiminnoissa.)

Luodaan olosuhteet

ja ilmapiiri

osallisuudelle

myönteiseksi

Kyky kerätä lapsesta

eri tavoin tietoa ja

päästä sisälle lapsen

maailmaan

Aikuisen kyky

hyödyntää lapsilta

saatavaa tietoa

pohjaksi yhteiselle

toiminnalle

Aikuisen kiinnostus

kehittää osallisuutta

tukevia

toimintatapoja

omassa työssään

Oikeus iloita itsestään

Vastuuseen kasvaminen

Vaikuttamis-kokemukset

Oppiminen aikuisen turvassa

Tarpeiden täyttyminen

Oma-toimisuuden harjoittelu

Maailman yhteinen

tulkitseminenn

21

Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä. Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatuskentällä tehtävää tasa-arvotyötä ohjaa kolme perusperiaatetta:

Lisää tietoa aiheesta - Tasa-arvoinen varhaiskasvatus.fi - Minä ja kulttuuri - Kieli ja vuorovaikutus –

Toiminta ja arki – Tilat ja välineet – Kasvattajan muistilista sekä Tasa-arvo kasvatuksessa.fi.

•Sukupuoleen liitetyt oletukset saattavat rajoittaa lapsen itseilmaisua sekä kokemusta kaikkien samanarvoisuudesta. Epätasa-arvoinen kohtelu on vain harvoin tietoisen ja tarkoituksellisen toiminnan tulosta, vaan se on piiloista ja välillistä. Sen esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.

Sukupuoleen liittyvien yleistysten ja oletusten

tunnistaminen

•Kielteinen huomio kasautuu herkästi aina samoille lapsille, jolloin siitä voi tulla osa yksilön minäkuvaa. Siksi tasa-arvotyössä kiinnitetään huomiota niihin arjen tilanteisiin, joissa lapsi (tai aikuinen) tulee kohdatuksi kielteisen viestinnän kautta, ja tarjoamaan sille vaihtoehtoja. Lisäksi nostetaan esille myönteisiä ja tasa-arvoa tukevia käytäntöjä sekä kannustetaan jatkuvaan myönteisen palautteen antamiseen.

Kielteisen huomion korvaaminen myönteisellä

•Tasa-arvotyö kannustaa tekemään pieniä muutoksia rutiineihin ja arkisiin toimintoihin. Arjen ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet saattavat aikuisen näkökulmasta tuntua vähäpätöisiltä ja siksi merkityksettömiltä. Lapsen näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Ajatusmalli, jossa huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voi omalta osaltaan tukea isompia kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia. Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus, mutta myös velvollisuus, edistää tasa-arvoa.

Pienet asiat kannattelevat suuria rakenteita

22

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.

(Lähde: www.ouka.fi) https://www.ouka.fi/documents/1257266/16508809/toimintakulttuurin_kehittamista_ohjaavat_periaatteet.pd

f/88d285ac-182d-4222-b7de-4180dfba41b8

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

Kulttuurisesti moninaisessa ja kielitietoisessa toimintakulttuurissa toteutuvat arvoperustassa mainitut periaatteet yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, perheiden monimuotoisuudesta sekä Sipoossa tärkeänä koetusta yhteishengen luomisesta. Jokainen lapsi ja perhe kohdataan yksilöllisesti, huomioiden ja arvostaen perheen kieli- ja kulttuuritaustaa. Ammatillisuus on olennaisen tärkeää avoimessa ja rakentavassa keskustelussa, kun pohditaan moninaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Henkilöstö päivittää tietojaan ja kehittää toimintaansa täydennyskoulutuksen avulla.

http://www.ouka.fi/https://www.ouka.fi/documents/1257266/16508809/toimintakulttuurin_kehittamista_ohjaavat_periaatteet.pdf/88d285ac-182d-4222-b7de-4180dfba41b8https://www.ouka.fi/documents/1257266/16508809/toimintakulttuurin_kehittamista_ohjaavat_periaatteet.pdf/88d285ac-182d-4222-b7de-4180dfba41b8

23

Kielellinen, kulttuurinen sekä katsomuksellinen moninaisuus nähdään myönteisenä osana lapsiryhmän arkea. Lapsen omaa äidinkieltä arvostetaan. Lasten erilaiset kulttuuritaustat voivat näkyä varhaiskasvatuksen arjessa esimerkiksi eri leikkien, musiikin, ruoan, tarinoiden, tapojen ja juhlien kautta.

Vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen tukemiseksi on laadittu yhteinen ohjeistus, Suomi toisena kielenä -opetussuunnitelma (Katso tarkemmin osio 4.5, Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia).

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa

Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liiikunnallisia elämäntapoja. Lapsen hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yheisön hyvinvointia. Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalistenja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.

Kiusaamisen ehkäisyn toimintasuunnitelma Sipoon varhaiskasvatuksessa

Keskeisin arvo on lapsen oikeus hyvään lapsuuteen. Tämän arvopohjan mukaan jokaista lasta kohdellaan tasavertaisesti ja jokaisen lapsen persoonallisuutta kunnioitetaan. Lapsi hyväksytään omana itsenään, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja saa vahvistusta terveelle itsetunnolle. Lapsi voi luottaa aikuisiin ja tuntee olonsa turvalliseksi varhaisksvatuksessa ollessaan. Lapsella on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Henkilöstön, lasten ja huoltajien yhteistyössä tärkeää on rehellisyys ja avoimuus.

Oleellista kiusaamisen ehkäisyssä on huomioida oheiseen kuvaukseen sisältyvät

seikat:

Karvi: Laadun prosessitekijöiden nro 21 mukaan henkilöstö rakentaa ja ylläpitää

ryhmässä ilmapiiriä, joka perustuu lasten yksilöllisten erojen sekä erilaisten

kulttuurien, uskontojen ja katsomusten arvostamiselle. Henkilöstö tukee lasten

monikielisyyttä ryhmässä.

24

Mitä on kiusaaminen?

Kiusaamista on se, kun lapsi joutuu toistuvasti ja pidemmän aikaa yhden tai useamman henkilön kielteisten tekojen

kohteeksi. Kiusattu lapsi voi tuntea itsensä muita huonommaksi, uhatuksi, arvottomaksi tai torjutuksi.

Tunne kiusatuksi tulemisesta on yksilöllistä. Herkkä lapsi voi kokea jo yksittäisen tapahtuman kiusaamiseksi ja hän pelkää, että teko toistuu. Henkilökunnan on tärkeää suhtautua tällaisiin tapauksiin vakavasti. Yksittäiset teot eivät ole kiusaamista, mutta niiden seurauksena lapsi voi tuntea itsensä turvattomaksi. Kiusaamistilanteissa tulee aina huomioida lapsen oma kokemus kiusaamisesta ja tämän kokemuksen merkitys.

Miten kiusaamista ehkäistään?

Kiusaamisen ehkäisyssä on olennaista aikuisen omat asenteet sekä toiminnan kautta välittyvät mallit. Aikuisten

keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa siihen, miten lapsi oppii ihmisten välistä kunnioitusta.

Lapsiryhmän ryhmäyttäminen toimintakauden alussa on tärkeää yhteishengen ja vertaissuhteiden luomisessa.

Aikuinen toimii johdonmukaisesti kasvattajana, on valppaana ja tietoinen siitä, mitä lapsiryhmässä tapahtuu. Lasten

leikkiä ohjataan, havainnoidaan, tuetaan sekä turvataan. Lapsia kannustetaan selvittämään pienet ristiriitatilanteet ja

riidat itse tarvittaessa aikuisen avustuksella. Tilanteisiin puututaan heti.

Aikuisen tehtävänä on luoda lapsille avoin ja turvallinen ilmapiiri, jossa lapsi voi ja haluaa kertoa aikuiselle

mahdollisesta kiusaamisesta. Lapsen tulee saada luottaa siihen, että aikuinen on läsnä ja auttaa tarvittaessa. Lasten

kanssa keskustellaan kiusaamisesta ja siitä, miltä se tuntuu. Satukirjojen teemoja hyödynnetään, esim. ystävyyttä,

ulkopuolisuutta, anteeksi pyytämistä ja antamista. Toiminta toteutetaan pienryhmissä, jolloin on helpompi huomata, jos

kiusaamista esiintyy.

Miten kiusaaminen huomataan ja miten siihen puututaan?

Aikuinen puuttuu kiusaamistilanteisiin heti kiusaamisen ilmettyä. Aikuisen tehtävä on havainnoida lasten leikkejä ja

vuorovaikutussuhteita sekä tunnistaa kiusaamistilanteet mahdollisemman varhaisessa vaiheessa. Tapahtumat

selvitetään keskustelemalla lasten kanssa ottaen huomioon lasten ikätaso, ja puhutaan kiusaamistilanteen

herättämistä tunteista ja syy-seuraussuhteista. Aikuinen toimii puolueettomasti ja pyrkii havainnoimaan toiminnan

tarkoituksen.

Aikuisen on tiedettävä tapahtumien oikea kulku ennen kuin asetetaan seuraamuksia. Anteeksi pyydetään niin, että

lapsi ymmärtää, mitä hän pyytää anteeksi. Sovinnon sekä hyvityksen teot toteutetaan lasten omat näkemykset ja

ratkaisuehdotukset huomioiden. Henkilökunta seuraa tilannetta myös tapahtuman jälkeen. Tarvittaessa koko

henkilökuntaa sekä yksikön esimiestä informoidaan asiasta. Perheelle kerrotaan tapahtuneesta ja tarvittaessa

järjestetään palaverin, jossa kaikki asianomaiset, lapset ja heidän huoltajansa ovat paikalla.

Miten kiusaamisen ehkäisyn onnistumista arvioidaan?

Jatkuvaa arviointia kiusaamisen ehkäisystä, havaitsemisesta sekä siihen puuttumisesta käydään tiimi- ja

iltapalavereissa. Asiaa käydään läpi myös uusien työntekijöiden kanssa.

Kiusaamisen ehkäisy on vaikuttamista lapsiryhmän toimintaan, turvallisen ryhmän luomista sekä vuorovaikutustaitojen vahvistamista. Kiusaamisen ehkäisyssä oleellista on opettaa lapsille taitoja selvitä erilaisista sosiaalisista tilanteista. Kiusaamisen ehkäisy perustuu siihen, että kasvatushenkilöstö ymmärtää oman toimintansa merkityksen ilmiön olemassaoloon. Aikuisen tehtävänä on tunnistaa kiusaamistilanteet, kantaa vastuu niihin puuttumisesta sekä ennaltaehkäisystä. Lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja harjoitellaan mm. pedagogisesti suunnitellun pienryhmätoiminnan ja tuetun leikin avulla. Tukena voi käyttää erilaisia sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittämisohjelmia (esi. Askeleittain/Stegvis; Kompisväskän; Tunnemuksu ja Mututoukka). Toimintakulttuurin arvioinnin yhteydessä käsitellään myös kiusaamista.

25

3.1 Oppimisympäristö

Varhaiskasvatusympäristö voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ympäristöön:

Fyysiseen ympäristöön kuuluvat rakennetut tilat ja lähiympäristö sekä erilaiset materiaalit ja välineet.

Psyykkinen toiminta- ja oppimisympäristö muodostuu yleisestä ilmapiiristä, johon jokainen työntekijä vaikuttaa.

Sosiaalisessa ympäristössä korostuu jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyökyky. Lapsi kokee osallisuutta, jos hän saa omakohtaisen kokemuksen siitä, että hänellä on lupa vaikuttaa arkeen varhaiskasvatuksessa.

(Mukailtu: Isonkyrön varhaikasvatussuunnitelma)

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvat tarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidot ja tarpeet sekä osiossa Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen kuvatut varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan. Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

Psyykkinen ympäristö Annetaan aikaa

Kuunteleva Turvallinen

Kasvattajan aito läsnäolo Itsetunnon

vahvistaminen Tunteiden ilmaisu

Fyysinen ympäristö Tilojen

muunneltavuus eri käyttötarkoituksiin ja

toiminnan eriyttämiseen

Lapsen omaehtoinen

toiminta

Lapsen kehitystasoa vastaava

mielenkiintoinen ympäristö

Sosiaalinen ympäristö

Pienryhmätyöskentely Leikkitilojen

kehittyminen Yhteenkuuluvuuden

rakentaminen Leikkiin liittyminen

Avoin vuorovaikutus Erilaisuuden

hyväksyminen Yhteistyö

Huomaa hyvä!

https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwihp4KotbviAhXRxIsKHZPADPsQjRx6BAgBEAU&url=%2Furl%3Fsa%3Di%26rct%3Dj%26q%3D%26esrc%3Ds%26source%3Dimages%26cd%3D%26ved%3D%26url%3Dhttps%253A%252F%252Fpixabay.com%252Fimages%252Fsearch%252Ftraining%252F%26psig%3DAOvVaw0p28QLLYlNQoT8Ta0DeK_h%26ust%3D1559036302024357&psig=AOvVaw0p28QLLYlNQoT8Ta0DeK_h&ust=1559036302024357

26

Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Sipoon varhaiskasvatusyksiköihin on laadittu yksikkökohtaiset pelastussuunnitelmat, jotka sisältyvät kuntakohtaiseen turvallisuussuunnitelmaan. Varhaiskasvatuksella on oma Turvallisuuskansio, johon on kirjattu kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat. Tapaturma- ja ensiaputilanteisiin on laadittu Ensiapukansio. Päiväkodeille on painettu laminoidut ohjekortit tapaturma-, ensiapu- ja riskitilanteita varten. Retkiä varten täytetään erillinen Retken turvallisuussuunnitelma.

Oppimisympäristö suunnitellaan ja järjestetään yhdessä lasten kanssa. Tässä toteutuvat lapsen osallisuus, tilojen muunneltavuus sekä eri leikkien vaihtoehtoisuus. Lapsi on aktiivinen toimija. Sipoossa käytetään yhtenä arvioinnin työkaluna mosaiikkimenetelmään perustuvaa valokuvausmenetelmää, jonka kautta lapset saavat itse vaikuttaa oppimisympäristöönsä (Katso lisää osioissa 6, Toiminnan arviointi ja kehittäminen). Lasten itse ottamien kuvien lisäksi myös aikuiset dokumentoivat pedagogista toimintaa, jolloin aikuisten näkemykset täydentävät lasten mielipiteitä. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristöissä.

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Välineet pyritään pitämään lasten saatavilla. Tiloja mietitään mahdollisuuksien mukaan lasten näkökulmasta siten, ettei esimerkiksi kaikkia tavaroita aina tarvitsisi siivota käytön jälkeen paikoilleen. Tiloissa pyritään säilyttämään myös jonkin verran matalia tuoleja sekä pöytiä, jotta lapset ylettyvät itse näkemään mitä pöydällä on ja jotta he voivat halutessaan spontaanisti istuutua pöydän ääreen. Sääntöjä mietitään lasten näkökulmasta, ja turhat kiellot poistetaan.

Avoimen varhaiskasvatuksen toiminnassa tilat ovat yhteiskäytössä ja lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä vaihtelevia aikoja. Avoimessa varhaiskasvatuksessa toiminnan lähtökohtina ovat lasten mielenkiinnon kohteet, leikki sekä vertaissuhteet. Oppimisympäristössä huomioidaan nämä näkökulmat.

Perhepäivähoidossa oppimisympäristönä toimii hoitajan koti. Eri-ikäisten lasten tarpeet leikkivälineissä ja oppimisympäristön rakentamisessa otetaan huomioon. Perhepäivähoidossa käytetään suunnitelmallisesti lähiympäristöä oppimisympäristönä. Lähiretkillä käydään usein ja lapsille annetaan mahdollisuus vauhdikkaaseen liikkumiseen.

Karvi: Laadun prosessitekijöiden indikaattorin nro 13 mukaan henkilöstön tulee suunnitella ja rakentaa oppimisympäristö siten, että se kannustaa lapsia leikkimään, liikkumaan, tutkimaan, luomaan ja ilmaisemaan. Oppimisympäristöä tulee arvioida ja muokata säännöllisesti lasten tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaan siten, että se haastaa ja innostaa lapsia oppimaan.

27

Myös luontoa, lähiympäristöä sekä leikkipuistoja käytetään säännöllisesti mahdollisuuksien mukaan oppimisympäristönä. Niitä hyödynnetään sekä liikunta- ja luontoelämysten että oppimisen paikkoina. Esimerkiksi metsäretket, kävelyretket sekä lähiympäristössä leikkiminen rikastuttavat lasten arkea ja tuovat oppimisympäristöön uuden ulottuvuuden. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.

3.2 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa

Yhteistyöllä tuetaan lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyön toteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myös siitä, että yhteistyötä toteutetaan monialaisesti. Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat myös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja