Ylijohtaja Elli Aaltonen

Vanhustyön keskusliiton uusi puheenjohtaja: Vanhuspoliittista strategiaa tarvitaan

SENIORARBETE

1 • 2013 Teema: Tutkittua vanhuutta

4

Suomalainen gerontologinen ja geriatrinen tutkimus on tasokasta. Se kestää kansainvälisen vertailun. Yliopis-toissa ja muissa korkeakouluissa pureudutaan aktiivi-

sesti ajankohtaisiin kysymyksiin. Tavoitteet ovat korkealla ja tutkijoissa on aitoa intohimoa.

Miksi tällainen omakehu? Siksi, että emme unohtaisi tut-kimuksen tärkeyttä ja että arvostaisimme sen tuloksia. Ilman tutkittua tietoa vanhusten terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja alan kaikkinainen ammattitaito olisivat paljon nykyistä hei-kommassa jamassa.

Samalla kuitenkin on kysymys siitä, millaista tutkimus-ta tehdään, miten se rahoitetaan ja miten sitä hyödynnetään. On kyse myös siitä, millaista tutkimusta yleensä arvostetaan. Lääketieteessä – näin karkeasti yleistäen - käytetään usein tutkimus- ja vertailuryhmä-asetelmaa. Sosiaalitieteissä usko-taan myös laadullisiin menetelmiin – taas yksinkertaistaen. Mikä on arvokkainta ja hyödyllisintä kenenkin katsannossa ja miten arvotetaan taloudellisesti vaikeasti mitattavat asiat?

Oma lukunsa ovat sitten erilaiset kehittämis- ja selvitys-hankkeet, joiden pohjalta niinikään tehdään päätöksiä ja ote-taan käyttöön toimintamalleja. Osassa tehdään tieteellisetkin kriteerit täyttävää tutkimusta – osassa luotetaan väljempään todistukseen. On myös aiheellista kysyä ikäihmisiltä itseltään, miltä elämä tuntuu ja mikä parantaisi tyytyväisyyttä omaan tilanteeseen. Sitäkään ei näet tule unohtaa, kuten kirjoitelman lopussa todistetaan.

Paljon kuulee murinaa siitä, että tutkittua tietoa ei käyte-tä riittävästi päätöksenteossa. Samoin ongelmoidaan sillä, tu-leeko kaiken toiminnan olla näyttöön perustuvaa ja millainen näyttö on riittävää. Tässä kohdassa tulee mielestäni peliin tuo ymmärrys. On paljon tilanteita, joihin voidaan ja pitää sovel-taa tutkittua tietoa, kunhan se oikein oivalletaan. Joskus taas pitkä kokemus ihmisten elämäntilanteista ja niiden ratkai-suista päihittää paksun pinkan tutkimustuloksia. Tutkimus-tiedon ymmärtämiseksi pitää myös joskus nähdä vähän vai-vaa. Varsinkin silloin, kun samaan kysymykseen saadaan ai-van erilaisia vastauksia.

Otetaanpa esimerkiksi kesällä voimaan tuleva vanhuspal-velulaki. Sen tavoitteena on tukea ikääntyneen väestön toi-mintakykyä ja turvata iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelut. Toimintakykyä on voitava luotettavasti arvioida, kun selvite-tään palvelutarpeita. Tässä kohdassa jo törmätäänkin keskus-teluun siitä, mikä on hyvä ja luotettava toimintakyvyn mittari. Niitähän on tutkimuksissa kehitetty ja testattu. Pitäisi myös päättää, millaiset palvelut ovat jollakin tavoin arvioiden vai-kuttavimpia ja taloudellisimpia erilaisissa tilanteissa, kun ta-voitteena on toimintakyvyn tukeminen.

Uudessa laissa painotetaan myös ennaltaehkäisyä. Ter-mi, joka alkaa kohta ärsyttää. Mitä oikein ehkäistään, millai-sin keinoin ja kenen toimesta. Vanhuus kun tulee päivä ker-rallaan. Tutkittua tietoa ja kehittämishankkeiden kokemuk-sia meillä kyllä on esimerkiksi siitä, millaisin toimin ihminen pysyy fyysisesti ja henkisesti vireänä ja miten vapaaehtoistoi-mintaa kannattaa toteuttaa. Mutta ilmeisesti puuttuu riittä-vää näyttöä siitä, millaisia ovat näiden toimien pitkän aika-välin vaikutukset ja taloudelliset säästöt verrattuna tilantee-seen, jossa ei tehdä yhtään mitään.

Omalla taipaleellani ns. tutkijanuran huipennus oli lisen-siaattityöksi hyväksytty tutkimus ”Vanhusten tyytyväisyy-destä ja sen mittaamisesta ”. Teos ilmestyi vuonna 1984 sosi-aali- ja terveysministeriön tutkimusosaston sarjassa sosiaali-sia erikoistutkimuksia. Mitäpä tuosta jäi käteen ja voisiko si-tä edelleen pitää jollain lailla ajankohtaisena?

Lievää myötähäpeää tuntien toistan seuraavassa tutkiel-man päätelmiä: ”Subjektiivisen terveydentilan (=henkilön oma arvio terveydentilastaan) merkitys tyytyväisyyden koke-miselle korostui. Yleinen tyytyväisyys eli koettu hyvinvointi ei (kuitenkaan) ole pelkästään subjektiivinen ilmiö, vaan siihen liittyy myös elinolosuhdetekijöitä (kuten kohtuullinen tulota-so ja hyvä asunto).” Rohkenen väittää, että tämä tutkittu tieto pätee edelleen, vaikka kohtalaisen yksinkertaiselta vaikuttaa-kin.

Tietoa on – onko ymmärrystä?

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 1•2013

Lehti 1/ 2013

Lukiolaiset innostuivat ideoimaan vanhustyön kehittämistäVanhustyön keskusliiton valtakunnalliseen Innolukio-kilpailuun antamat tehtävät herättivät nuo-rissa kiinnostusta. Lukiolaisille suunnattu innovaatiokilpailu käynnistettiin viime syksynä ja pal-kinnot jaettiin tammikuussa Helsingissä juhlavassa gaalassa pääministeri Jyrki Kataisen johdol-la. Kilpailuehdotuksia tuli yhteensä 246. Suosituimmat tehtävät olivat Vapaa sarja sekä Van-hustyön keskusliiton ja Pelialan tehtävät.

Innolukio on opetushallituksen rahoittama lukiolaisten op-pimisympäristö. Sen tavoitteena on havahduttaa lukiolaisia innovatiiviseen ajatteluun ja yrittäjyyteen.

Vanhustyön keskusliiton kilpailutehtävässä nuoria pyy-dettiin kehittämään uudenlainen toimintatapa tai ratkaisu, joka lisää nuorten ja ikäihmisten kohtaamista, yhdessäoloa ja yhteistä toimintaa. Vastauksia tehtävään tuli yhtensä 36. Liitto antoi kilpailuun myös viikkotehtävän, jossa kysyttiin, millä tavalla koulutyössä voidaan huomioida ikäihmisten osaaminen, voimavarat ja toisaalta avun tarve.

Valtakunnallisen Innolukio -kilpailun palkinnot jaettiin juhlavasti Helsingissä pääministeri Jyrki Kataisen johdolla. Myös vanhustyön innovaatioita palkittiin.

Hyvinvointia tukevaan vanhustyöhön on Etelä-Pohjanmaalla kehitetty lupaavia käytäntöjä Ai-jjoos-kumppanuushankkeessa vuosina 2008–2012. Toiminnan punaisena lankana oli voima-varalähtöisyys ja ikäihmisten osallisuus. Aijjoos-hankkeen toimintaa suunniteltaessa kysyttiin evijärveläisiltä, kauhavalaisilta ja lappajärveläisiltä ikäihmisiltä, mitä he toivoivat.

Aijjoos-hankkeessa kehitettiin hyvinvointia tukevan vanhustyön malli Kuntayhtymä Kaksineuvoisen alu-eelle. Se on luettavissa hankkeen nettisivuilta www.ai-

jjoos.fi.

Malli sisältää seuraavat osat:• Ikäihminen kehittäjänä • Ikäneuvola

• hyvinvointia edistävä kotikäynti• hyvinvointia tukeva päihdetyö• hyvinvointia tukeva ryhmätoiminta • vapaaehtoinen auttamistyö

Hyvinvointia tukevan vanhustyön mallia voi käyttää se-kä kokonaisuutena että osina. Seuraavassa kuvataan lyhyesti muutama mallin osa.

Lupaavia käytäntöjä

- Ota AIJJOOS onkeesi!

Vanhustyö 1•2013

Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja Elli Aaltonen:

Suomalaisesta vanhustenhuollosta puuttuu näkymä – vanhuspoliittista strategiaa tarvitaanVanhustyön keskusliiton uu-tena puheenjohtajana aloit-taa tämän vuoden alusta yh-teiskuntatieteiden tohtori, dosentti, Itä-Suomen alue-hallintoviraston ylijohtaja El-li Aaltonen. Hän kaipaa van-hustenhuoltoon selkeää stra-tegiaa siitä, mihin suuntaan palveluja tulisi kehittää sekä ikäihmisten tarpeiden huo-mioimista entistä yksilöllisem-min.

Lehdessä mm.:

• Mitä tutkimukset kertovat ikääntyvien terveydentilasta? Kysy&Vastaa • Neljän polven treffit -kampanjan vuosi • SOVE-hankkeen antia • Ota AIJJOOS onkeesi! • Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet hankintasopimuksiin ja omiin palveluihinsa • Ystäväpiiri tuo iloa elämään • Eläkeläiset ja alkoholi • Lisääkö sosiaalinen aktiivisuus ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia? • Mitkä seikat vaikuttavat ikääntyniden itsenäiseen selviytymiseen kotona • Oman elämäntavan jatkuminen tuo turvallisuutta • Tanskasta tuliaisena ”hyggeä” Eloisa ikä -ohjelmaan • Terveys 2011 -tutkimus • Silmänpohjan kostea ikärappeuma riski näkökyvylle • Kuopion vanhusneuvosto -aktiivista vaikuttamista • WeDo – Hyvinvointia ja arvokkuutta ikäihmisille• Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -hanke • Kolumni: Yhteiskunnallista pohdintaa ja käytännön kokemusta

SENIORARBETE

2 • 2013

Ikääntyneiden työllisyyden paraneminen riippuu teoista

Ikäjohtaminen koskee kaikkia

TEEMA: Ikääntyminen ja työ

4

Jaksanko työssä?

Näin kyselee ikääntynyt työntekijä itseltään aika usein. Työnantaja pohtii samaa: jaksaako työntekijä vastata työnsä haasteisiin. Hoitotyössä joukon ikääntyminen

näkyy erittäin selvästi samaan aikaan, kun hoivaa ja apua tar-vitsevien ikäihmisten määrä lisääntyy.

Ollaanko kuitenkin myöhässä työuran pidentämisjulistuk-sessa? Suuri joukko nuoria ei edes pääse työuran alkuun – ja suuri joukko ikääntyneitä on jo eläkkeellä. Monet liian var-hain alkaneella työkyvyttömyyseläkkeellä. Elintärkeää onkin kyetä ratkaisemaan, miten työtä järjestetään osatyökykyisille. Jatkossa kaikki työpanos on arvossaan!

Työelämän haasteet ovat monenlaisia ammatista ja kou-lutuksesta riippuen. Suurten ikäluokkien lapsena olen oma-kohtaisesti kokenut ja seurannut sitä, miten tasan eivät käy-neet onnen lahjat. Onnekkaimmat meistä saivat hyvän koulu-tuksen ja hyvän työpaikan, jossa jatkoivat ja jatkavat pitkään. Osalle arpa toi heikon koulutuksen ja raskaat ruumiilliset työt, joista ei kummoista eläkettä kertynyt. Samaa kierre uhkaa tä-nä päivänä elämästä syrjään putoavia nuoria.

Työ on ihmiselle tärkeää. Tietysti elannon ja myöhemmän eläketurvan tuojana, mutta yleensä myös muulla tavoin. Hy-vä työyhteisö, osaava johto, mukavat työkaverit. Niistä puhu-taan ja niitä halutaan. Hoitotyössä suuri osa työntekijöistä on naisia - joissakin muissa ammateissa työyhteisö on miesval-tainen. Joukossa on eri-ikäisiä ja erityyppisen ammatillisen koulutuksen saaneita.

Kesällä voimaan tulevassa ns. vanhuspalvelulaissa sääde-tään, että työyksiköissä ja kunnissa tulee olla riittävä määrä ammattitaitoista henkilökuntaa. Yksityiskohtaisia työntekijöi-den määrään liittyviä säädöksiä ei ole. Millainen ammatilli-nen osaaminen esimerkiksi vastuuhenkilöllä tulee olla? Oman näkemykseni mukaan tärkeätä on, että vastuuhenkilöllä on joko sosiaali- tai terveydenhuollon koulutus ja riittävästi työ-kokemusta sekä vankka osaaminen niin kunnan kuin mui-denkin toimijoiden palveluista ja muusta tuesta. Monista pa-lasista on osattava koota ikäihmiselle soveltuvin kokonaisuus.

Millaisissa töissä niin työ- kuin elämänkokemuksesta yli-päätään on hyötyä? Oikeastaan ihan kaikenlaisissa. Vaikka näyttääkin siltä, että superhieno tietotekniikka jopa ulkois-taa ajattelun, ei todellisuudessa niin voi käydä. Kone saattaa päihittää shakinpelaajan, mutta elämässä ja työelämässä on aina sellaisia inhimillisiä tekijöitä, joita tekniikka ei voi hoi-della. Silloin osaava, eri-ikäisistä ja muutoinkin erilaisista ih-misistä koostuva työyhteisö on arvossaan.

Tässä lehdessä kerrotaan myös eläkkeellä olevan erikois-sairaanhoitajan kokemuksista. Hän tekee osa-aikatyötä, jonka kokee monin tavoin omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi. Hoitotyössä ja kotipalvelussa onkin tarjolla osa-aikaista työ-tä osaaville ja työhaluisille ikääntyneille. Tämä potentiaali on jatkossa todella kullanarvoista.

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 2•2013

Lehti 2 / 2013

Ikäjohtaminen koskee kaikkiaTyöterveyslaitoksella on kehitetty Ikävoimaa työhön -konsepti, joka käsittää sekä valmennuso-hjelman että sitä tukevan tietopaketin, Ikävoimaa työhön -kirjan. Näiden tavoitteena on, että ikätietoutta voidaan hyödyntää työelämässä.

Vanhempi asiantuntija Eva Tuominen Työterveyslai-tokselta kertoo, että lähtökohtana valmennukselle ja samannimiselle kirjalle oli muokata työelämää koske-

va ikätietous sellaiseen muotoon, että se on käytettävissä ja hyödynnettävissä suomalaisessa työelämässä.

– Jotta tiedettäisiin, mitä tapahtuu kun ikääntyy, mitä ta-pahtuu osaamiselle ja oppimiselle, kognitiiviselle toiminta-kyvylle ja miten suhde työhön muuttuu, hän kertoo.

Työterveyslaitoksen tutkija Susanna Lundell toteaa, et-tä valmennusohjelman ja kirjan sisältö on jäsennetty Juha-ni Ilmarisen kehittämän Työkykytalo-mallin mukaan. Työ-kykytalo havainnollistaa monimutkaista kokonaisuutta nel-jän kerroksen avulla, jotka ovat terveys, osaaminen, arvot ja asenteet sekä työ.

Tärkeää on ymmärtää se, että Työkykytalon kerrokset eivät ole toisistaan erillisiä vaan vuorovaikutuksessa keske-nään. Keskeinen asia Työkykytalo-mallissa on juuri koko-naisvaltaisuus ja dynaamisuus. Ihmistä tarkastellaan koko-naisuutensa, johon kuuluvat fyysinen, psyykkinen ja sosiaa-linen ulottuvuus.

– Ideana on se, että Työkykytalon eri kerrokset kuvastavat työkyvyn eri ulottuvuuksia, selventää Lundell.

Työkykytalo -mallissa ihmisen työkykyä kuvataan sym-bolisesti talon muodossa. Perustan työkyvylle luovat terve-ys ja toimintakyky. Toiseen kerrokseen sisältyy ammatillinen osaaminen: peruskoulutus sekä ammatilliset tiedot ja taidot. Kolmas kerros sisältää arvot, asenteen ja motivaation.

Kuka illalla sänkyyn peittää, se aamulla puuron keittää. Kuopiolainen Sinikka Jussila työsken-teli tämän periaatteen mukaan 15 vuotta vanhusten perhehoitajana.

Kuin yhtä perhettä

Perhehoitoliiton arvion mukaan ikäihmisten per-hehoitajia on tällä hetkellä reilu 50 eri puolella Suomea. Ikäihmisiä jatkuvassa perhehoidossa on noin sata henkilöä. Kuvan Sanni asuu ään-ekoskelaisessa perhekodissa.

Kun Sinikka Jussila kerran kurkisti sairastuneen hoidettavansa huo-neeseen, hän kohtasi hellyttävän

näyn. Eräs toinen perhekodin asukkais-ta istui sängyn vieressä ja silitteli kipeä-nä olevaa mummoa.

Usein asukkaat myös vierailivat tois-tensa luona, istuivat kiikkutuolissa, pu-huivat ja nauroivat. Keskustelun osa-puolet saattoivat puhua aivan eri asi-oista, mutta tunnelma oli lämmin.

Kuopiolainen Sinikka Jussila, 62, ehti työskennellä viitisentoista vuotta ikäihmisten perhehoitajana ennen kuin hän jäi hiljattain eläkkeelle. Kipinä uu-den uran aloittamisesta syttyi vuonna 1995 kodinhoitajakoulutuksessa.

Se oli iso elämänmuutos. Ihan en-simmäiseksi piti ostaa talo, ja remon-

toida se kuntoon. Sopiva paikka löytyi Kuopiosta Särkiniemestä. Myös vaki-tuinen työ sairaala-apulaisena sai jäädä.

– Minua sanottiin rohkeaksi, kun tein nämä ratkaisut. Mutta ei siinä ol-lut mitään menetettävää, Sinikka nau-rahtaa.

Tärkeä päivärytmiSinikan pyörittämässä perhekodissa asui yleensä viisi ihmistä kerrallaan. Alkuun yksi heistä oli Sinikan nuorin poika, joka asui vielä kotona.

– Ilman hänen suostumustaan en oli-si lähtenyt tälle alalle. Perhehoitajaksi ryhtyminen on aina perheen yhteinen päätös, Sinikka sanoo napakasti.

Vanhustyö 2•2013

Lehdessä mm.:• Mistä työvoimaa sote-alalle? Kysy&Vastaa

• iAreenassa keskusteltiin hyvinvoinnista

• Hoiva-avustajakoulutus jakaa mielipiteitä

• Geronomit järjestäytyivät liitoksi

• Osteopaatti ennaltaehkäisee ja hoitaa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia

• Iäkäs omaishoitaja hyötyy kuntoutuksesta

• Köyhänä, nöyränä ja naimattomana. Armi Hirsimäen elämä vanhanajan diakonissana

• Hilkka Nenonen – Pitää mennä eteenpäin niin kauan kuin kuntoa riittää

• Riitta Sulander – työ pitää vireänä ja antaa sosiaalisia kontakteja eläkeläiselle

• Vanhuspalvelulaki vahvistaa vanhusneuvostojen asemaa

• Eläkkeelle valmentautuminen. Vanhustyön keskusliiton hankkeita vuosien takaa

• Sulon suihkeet

• Tilastot kertovat: Työurat pidentyneet Suomessa 2000-luvulla

• Käyttäjäpaneelissa kokeiltiin kosketusnäyttöpuhelimia

• Orkar jag med arbetet?

• Hur kan vi få arbetskraft till social-och hälsovårdstjänster? Frågor& Svar • Ikääntyneiden työllisyyden paraneminen riippuu teoista

Eloisa ikä -ohjelman hankkeiden esittelyn aloittavat Suomen Mielenterveysseuran käyn-nistämä kehittämishanke ”Mirakle – mielen hyvinvoinnin rakennuspuut ikääntyville” -kehittämishanke, Daisy Eläkeläiset ry:n ja Turun lähimmäispalveluyhdistys ry:n yh-

teinen Kota -hanke ja Setan Yhdenvertainen vanhuus-projekti. Eloisa ikä on RAY:n avustus-ohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön kes-kusliiton kanssa vuosina 2012–2017. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.�

Monikulttuurisuus lisääntyy hoitotyössäVantaalla toimiva Betesda-säätiön hoivako-ti Hopea on monikulttuurinen työyhteisö. Työntekijät edustavat kaikkiaan neljäätoista eri kansalaisuutta. Hopeassa monikulttuurisuutta pidetään rikkautena, eikä erilaista ihonväriä tai puhetapaa kummastella.

Kamerunista kotoisin oleva Victorine Akeme työs-kentelee Hopeassa sairaanhoitajana. Kotimaan korkea työttömyys pelotti ja hän halusi lähteä etsimään tule-

vaisuuttaan ulkomailta. Sairaanhoitajan ammatti kiinnosti ja hän etsi ensin opiskelupaikkaa Englannista.

– Englanti on virallinen äidinkieleni, mutta opiskelupaik-ka Englannissa olisi tullut kalliiksi. Sattumalta törmäsin hen-kilöön, joka opiskeli Suomessa ja kertoi, että täällä opiskelu on ilmaista. Hain Laureaan, pääsin sisään ja suoritin sairaan-hoitajan tutkinnon englanninkielisellä linjalla. Opiskeluaikana tein keikkaa eri puolilla pääkaupunkiseutua, myös Hopeas-sa. Pidin tästä paikasta ja olen iloinen, kun valmistuttuani pääsin tänne vakituiseen työhön.

Nasro Omar tuli Somaliasta Suomeen vuonna 1997 pakolaisten perheenyhdistämisen kautta. Hän on kouluttautunut lä-hihoitajaksi oppisopimuskoulutuksella.

– Oppisopimusaikana työskentelin mm. päiväkodissa avustajana sekä sairaalassa. Olen kokeillut myös siivousalaa. Maahanmuuttajana vakituisia töitä on vaikea löytää, muistan laittaneeni yhden yön aikana jopa kymmeniä työhakemuksia. Tärkeää maahanmuuttajalle työtä hakiessaan on, että osaa kieltä.

Omahoito- valmennuksesta apua muistisairaille ja heidän omaisilleen

80-vuotias Ritva Auvinen

konsertoi edelleen

SENIORARBETE

3-4 • 2013 Teema: Toimivatko vanhuspalvelut?

4

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Jotenkin näin kuuluu vanha kansanviisaus. Pitäneekö yhä paikkansa? Kyl-lä pitää – ja nyt entistäkin vankemmin. Säästöt sieltä,

leikkaukset täältä ja rahapula yltympäriinsä. Lopputuloksena halvalla hankittua sekundaa, joka repsottaa kohta kotiin kan-nettuna kuten erikoistarjouksessa ollut sohva. Ja tulee lopul-ta kalliiksi, kun reikiä ja puutoksia pitää paikkailla jatkuvasti.

En halua vaikuttaa kaikentietävältä kriitikolta, jolle mi-kään ei kelpaa. Mutta eihän vanhuspalveluiden kehittäminen näinkään voi mennä; eikä yleensä koko sote-uudistuskaan. Kaikenaikaa ollaan työryhmissä ja muutosryhmissä ja uudis-tustalkoissa. Hyvä tai yleensä kohtuullinen toiminta edellyt-tää sekä erilaisia aineellisia ja henkisiä resursseja (rahaa, ti-loja, laitteita ja osaavia ihmisiä) että järjellistä aikajännettä. Tarkoittaa sitä, että panostusten tuotoksia on ehkä odotelta-va jonkin aikaa. Kokoaikaista muutosta on hillittävä, jotta si-tä toteuttavat ihmiset jaksavat ja motivoituvat.

Sulon suihkeissa Sulo Aho ottaa viisaasti ja kokeneesti kantaa sote- ja kuntauudistusmenoon. Hän nostaa esille sen seikan, joka jokaista ikääntyvää ihmistä lopulta kiinnostaa: saanko apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsen. Perimmäl-tään kaikki riippuu siitä, onko palveluita tarjolla riittävästi ja onko niiden hinta järkevissä rajoissa. Ratkaisevaa ei ole se, missä organisaatiolaatikon kulmassa tai hallintohimmelissä toiminta tapahtuu. Tärkeämpää on, että todella tapahtuu ja että organisaatiomuoto ei sitä estä. Jotta tasapuolisuus turva-taan, on julkisen järjestämisvastuun oltava riittävän vahva.

Heinäkuun alussa voimaan astuvalle ”vanhuspalvelulail-le ” on asetettu suuria odotuksia. Samalla kuitenkin jo mie-titään, miten sitä pitää muuttaa kun sosiaalihuoltolain uu-distus, kun kuntalain uudistus, kun järjestämislain uudistus jne. astuu voimaan. Tässä ja nyt on kuitenkin hyödynnettävä vanhuspalvelulain mahdollisuudet ja velvoitteet. Tavoitteena on oltava hyvä vanhuus kaikille ja hyvät työolosuhteet van-hustyötä tekeville.

Kuka maksaa, mistä rahat? Helppohan sitä on vaatia ja edellyttää ja toivoa, jos on millä maksaa. Varmaan näin, mutta samalla rahalla saa kyllä hyvinkin erilaisen tuloksen. Riippuu siitä, mitä aineksia käytetään, kuinka paljon menee hukkaan erilaisia voimavaroja ja millaisissa olosuhteissa toimitaan. Näin käy niin kotipalvelussa, palvelutaloissa kuin laitoksissa – yhtä lailla julkisissa kuin yksityisissä palveluissa.

Vanhuspalvelulain 4 § velvoittaa kuntaa yhtestyöhön se-kä omien hallintokuntiensa välillä että erilaisten kunnassa (kuntayhtymässä, sote-alueella tms.) toimivien yhteisöjen ja yritysten kanssa. Ikäihmisten kuntoutuksessa ja virkistystoi-minnassa erilaiset luovat menetelmät ovat päivän sana. Luo-vuutta on rohjettava soveltaa myös paikalliseen vanhustyö-hön. Vaikka sana kumppanuus onkin jo kärsinyt inflaation, niin vanhustyössä sille on nyt oikea momentum, jos ja kun otetaan käyttöön kaikenlainen osaaminen ja toiminta.

Professori Jaakko Valvanne pohtii tässä lehdessä kyke-nemmekö kohtaamaan vanhuksen. Tässä kysymyksessä suo-rastaan kristallisoituu koko vanhustyön ja vanhuspalvelui-den ydin. On löydettävä oikea kohtaamisen hetki ja paikka, on osattava kuunnella ihmistä. Keiden siis on kohdattava ja kuunneltava ja tehtävä tarvittavat johtopäätökset. Lista onkin pitkä – lainsäätäjät, kuntien luottamushenkilöt ja viranhal-tijat, järjestöjen ja seurakuntien toimijat, ikäihmisten lähei-set ja omaiset. Jokaisella on oma osansa ja velvollisuutensa. Myös ikääntyvillä ja iäkkäillä tätä uutta terminologiaa mu-kaillen. Omavastuu ja yhteisvastuu tulee saamaan uudenlai-sia piirteitä sekä maksujen että läheisvastuun kannalta, jotta tasa-arvoisuus toteutuisi edes kohtuullisesti.

Vanhuspalvelut toimimaan!

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 3-4•2013

Lehti 3-4 / 2013

Omahoitovalmennuksesta apua muistisairaille ja heidän omaisilleen

Muistisairausdiagnoosin ymmärtäminen ja hyvä hoito edel-lyttää paljon tietoa. Muistisairaita on Suomessa noin 130 000 ja vuosittain arviolta 13 000 henkilöä sairastuu muistisairau-teen. Ryhmämuotoisesta omahoitovalmennuksesta on saa-tu alustavasti myönteisiä tuloksia muistisairaiden ja heidän omaistensa tilanteen tukemisessa.

Tutkijoiden mukaan muistisairausdiagnoosien määrä puolitoistakertautuu vuoteen 2040 mennessä, kun suuret ikäluokat tulevat muistisairausikään. Vanhustyön keskusliitto on koordinoinut tutkimusta, jossa selvitetään ryh-

mävalmennuksen vaikutuksia muistisairaiden ja heidän puolisoidensa ja elämän-laatuun. Tutkimukseen on osallistunut pääkaupunkiseudulta 136 pariskuntaa. Heistä toinen oli saanut tutkimusta edeltäväs-ti muistisairausdiagnoosin.

Omahoitovalmennustutkimuksessa muistisairaille sekä heidän puolisoilleen järjestettiin samanaikaisesti teemallisia ryh-mätapaamisia, jotka toimivat psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen ja omahoitoa tukevin periaattein. Mallina käytettiin Ys-täväpiiri-ryhmäkuntoutusmetodia, jossa korostuu tavoitteellisuus ja myönteinen kannustaminen.

Lähipalvelut takaisin - liikkuvat palvelut avuksi

Muuttuva väestörakenne ja sisäinen muuttoliike muokkaa-vat lähitulevaisuudessa alueellisia palveluntarpeita. Perinteinen fyysinen palveluverkosto kiinteine toimipisteineen harvenee. Asiakkaiden kuljettaminen palveluiden luo yleistyy yhä en-emmän. Käytössä on myös erilaisia liikkuvia palveluja, joiden avulla palvelut viedään asiakkaan luo.

Sodankylän kirjastoauto Aulis täytti tänä vuonna 20 vuotta.

Kuva

: Tiin

a He

inän

en

Harvaan asutussa Suomessa on mielestäni aivan liian vähän mietitty liikkuvia ratkaisuja palveluihin siihen nähden, mil-lainen potentiaali niissä on. Erityisesti silloin, kun mukaan valjastetaan tieto- ja viestintäteknologian ratkaisut, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Tanja Rantanen.

Näillä hän tarkoittaa esimerkiksi erilaisia logistiikkaratkaisuja, joilla voidaan suunnitella reittejä optimaalisesti sekä verk-kotilausratkaisuja, joilla on mahdollista yhdistää ja hallita monen toimijan tilauksia ja joissa asiakas voi itse toimia tilaajana.

Erilaisia ratkaisuja ja toteutuksia löytyy paljon kunnista ja yksityiseltä sektorilta, mutta paljon on jopa pilotoituja ideoita, joita ei ole pilottihankkeen rahoituksen loputtua otettu käyttöön. Rantasen mukaan tämä ei ole tapahtunut siksi, että hank-keessa olisi huomattu testattu liikkuva palvelu huonoksi, vaan hankkeessa on tehty yleinen ”hankemoka” eli käyttöönottoa ja ylläpitoa ei ole pohdittu ollenkaan.

Vanhustyö 3-4•2013

Lehdessä mm.:Vanhuspalvelut toimimaan!

Toimivatko vanhuspalvelut? Kysy&Vastaa

Kaste - Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma

SADe-ohjelmasta palveluja kaikille

Pukkilan Hyvinvointikeskus Onni – Kohtaamispaikka kaikenikäisille

Helsingin Alzheimer-yhdistys tukee ja kouluttaa

Suomen Osteoporoosiliitolta toimintamalli luustokuntoutukseen. Murtumat heikentävät elämänlaatua

MEMO-ohjelma tuo viittomakieliset muistisairaat eloisaan elämään

Turun Kaupunkilähetyksen IKÄTUKI-hanke tarjoaa tukea tarvitsevalle

Likioma-projekti rakentaa yhteisöllisyyttä tamperelaislähiöön

Kohtaamisia 2013 -hanke tuo teatterin keskelle vanhustyön arkea

Vanhustyön keskusliiton toimintakalenteri syksylle 2013

Oopperalaulaja Ritva Auvinen rakastaa laulamista

Kutsujoukkoliikenne palvelee yksilöllisesti Kouvolassa

Oulun vanhusneuvosto. Tavoitteena kaikille iäkkäille tasa-arvoiset palvelut

Kuntapäättäjä, professori Reijo Tilvis: Näin meillä Mäntsälässä

Keskustelualoitteita: Tulevaisuuden vanhuspalveluhaasteisiin arvoverko avulla

Matalan kynnyksen palveluja tarvitaan

Sulon Suihkeet

Suunnittelemassa apuvälinetiedon kohtauspaikkaa

Vanhustyön johtajat: Toimivatko vanhuspalvelut?

Yli sukupolvien

Keskusliitto tiedottaa

Ajan virrassa

Äldreservicen skall fungera!

Är vi i stånd att möta de äldre?

63 Kykenemmekö kohtaamaan vanhuksen?

Suomen Osteoporoosiliitolta toimintamalli luustokuntoutukseenMurtumat heikentävät elämänlaatua

Suomessa sattuu vuosittain noin 7300 lonkkamurtumaa sekä kymmeniä tuhansia muita murtu-mia, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Luustokuntoutujat jäävät kuitenkin usein yksin diagnoosinsa ja kysymyksiensä kanssa, vaikka kunnilla on eri sairausryhmien ohjaus- opetus- ja neuvontavastuu. Suomen Osteoporoosiliitto on kehittänyt avomuotoisen sopeutumisvalmen-nuksen mallin ns. Asko-kurssin terveydenhuollon tueksi.

Vanhustyö 5•2013

Etsivää työtä Pohjoisessa: Kittilän ihmiset ry hakee ikäihmisiä virkistäytymään

Vanhuspalvelulain toimeenpano käynnistynyt

SENIORARBETE

5 • 2013 TEEMA: Hyviä vuosia

Vanhustyö 5•2013

Lehti 5 / 2013

Niin paljon kuuluu elämään!

Kukapa meistä ei haluaisi elää hyvää elämää, viettää hy-viä vuosia. Lapsena toiveet ovat aika yksinkertaisia – iän karttuessa odotukset kasvavat. Mutta yhtä kaikki:

minä itse olen oman elämäni paras asiantuntija. Ulkopuoli-nen ”hyvän elämän personal trainer” voi olla joskus apuna, mutta eipä pääse pääni sisälle.

Mitä iäkkäät ihmiset itse pitävät tärkeänä? Eihän siihen ole yhtäläistä vastausta, mutta jonkinlaista linjausta kuiten-kin. Itsemääräämisoikeus, hyvä hoito ja huolenpito tarvitta-essa, kohtuullinen taloudellinen turva, sosiaaliset suhteet, ko-kemus arvostuksesta, mahdollisuus osallistua ja tehdä. Siinä-pä useimmin esille nousevia.

Julkisen talouden kestävyysvaje, suurten ikäluokkien mas-saeläköityminen, työurien jatkaminen, palveluiden järjestä-minen vastaamaan lisääntyvää hoivantarvetta. Kaikki kytkey-tyy väestön ikääntymiseen ainakin jollakin tavoin. Unohtuu-ko tässä sitten se, että ikäväki on jo nyt kovin monimuotoinen ja monenkuntoinen joukko? Ja miten sovittaa yhteen yhtei-nen hyvä sekä yksilön hyvä.

Oppia ikä kaikki, mutta vuosien aikana muotoutuneet tot-tumukset ja koko elinpiiri määrittelevät paljolti hyviä van-huudenvuosia. Halu asua omassa tutussa kodissaan elämän loppuun asti on vahva. Suru ikäkumppanien poistumisesta satuttaa – kenen kanssa jakaa yhteisiä kokemuksia. Kun tu-lee luopumisen aika, miten sen tehdä tulematta katkeraksi. Tässä lehdessä arkkiatri Risto Pelkonen pohtii hienosti ja vii-

saasti vastauksia hyvän ikääntymisen edellytyksistä. Hän sa-noo, että ” vanhuus ilman pilkettä silmäkulmassa on erehdys”. Tämä on hyvä pitää mielessä – oma mieliala ja pienienkin ilon hetkien löytyminen arjesta kantaa pitkälle.

Toinen puoli onkin meistä itsestä riippumatonta. Hyvät vuodet ovat mahdottomia, jos lähellämme oleva yhteisö ja ko-ko yhteiskunta ei pyri niitä eri tavoin mahdollistamaan. Tuore vanhuspalvelulaki sisältää paljon tätä mahdollistamista niin yhteisön (julkisen vallan) kuin yksilön kannalta. Nähtäväksi ja vaikutettavaksi jää, miten lain henki toteutuu, kuinka kir-jaimet luetaan. Taloudellinen turvallisuus tulee suurelta osin eläketurvan kautta, jonka tuleva taso askarruttaa.

Ei liene sellaista yhteiskuntaa tai perhekuntaa, jossa ei oli-si jonkinmoista sukupolvien kiistaa. Nuorten mielestä van-hemmat/vanhukset eivät ymmärrä oikein mitään ja ovat kai-ken uuden ja mukavan esteenä. Vanhempien/vanhusten mie-lestä joku tolkku ja järjestys pitää hommissa olla. Tähänhän se kehitys osaltaan perustuu – löydetään uusia ratkaisuja ja opetellaan sosiaalista kanssakäymistä.

Hyvät vuodet siintävät jokaisen ikääntyvän mielessä. Ja monille ne ovat sekä mahdollisia että todennäköisiä. Elämme pidempään ja ainakin tutkimusten mukaan myös pidempään ainakin kohtuullisen hyväkuntoisina. Maailma ympärillämme sisältää paljon mahdollisuuksia, joihin voi tarttua. Kaikesta ei voi itse päättää, mutta itsemääräämisoikeus on iäkkäänkin perusoikeus.

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 5•2013

Lehti 5 / 2013

Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman valmistelu loppusuoralla

Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma on vuosina 2014–2020 toteutettava ohjelma, jos-sa määritellään omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet sekä lainsäädännölliset ja muut kehittämistoimenpiteet. Kehittämistyöryhmän väliraportti oli lausuntokierroksella kesäkuussa ja ohjelman sekä lain viimeistely on käynnistetty.

Vanhuspalvelulain toimeenpano käynnistynyt

Sosiaalineuvos Päivi Voutilainen sosiaali- ja terveysministeriöstä on ollut tiiviisti mukana lain valmistelussa. Keskeisimmistä lain mukanaan tuomista muutoksista hän nostaa esiin kolme asiakokonaisuutta.

Ensimmäinen on se, että kuntien on varauduttava nykyistä huolellisemmin väestönsä ikära-kenteen muutokseen ja tehtävä suunnitelma, miten ne turvaavat ikääntyvälle väestölle oikea-ai-kaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut. Toinen keskeinen kokonaisuus on iäkkään henkilön pal-velutarpeiden selvittäminen ja kolmas keskeinen lain mukanaan tuoma muutos on, että iäkkäi-den ihmisten äänen on kuluttava paremmin kuin tällä hetkellä.

Sosiaali- ja terveysministeriö järjestää syksyn aikana aluekierroksen vanhuspalvelulain toi-meenpanosta yhteistyössä Kuntaliiton, THL:n, Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa. Päivän mittaiset tilaisuudet on tarkoitettu vanhuspalvelujen järjestäjille sekä julkisille ja yksityisille tuot-tajille, vanhusneuvostoille, järjestöille sekä koulutus- ja tutkimustahoja edustaville.

Niin sanottu vanhuspalvelulaki tuli voimaan heinäkuun alussa. Lain tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä ja tarpeidensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhden-vertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla. Lain toimeenpanoa tukevat heinäkuussa julkaistut uudistetut laatusuositukset, jotka korostavat iäkkäiden osallisuu-den vahvistamista.

Teksti: Leena Valkonen

Teksti: Elli Aaltonen

Kittilän Ihmiset kannustaa välittämään lähimmäisestä

Kittilän Ihmiset ry on noin viisi vuotta sitten perustettu kansalaisliike, joka vapaaeh-toistoiminnan, yritysyhteistyön ja hyväntekeväisyystempausten kautta pyrkii edesaut-

tamaan kunnassa asuvien ikäihmisten hyvinvointia ja osallistumisen mahdollisuuksia. Vä-limatkat sivukyliltä palveluiden äärelle ovat pitkiä ja yhdessä tekemisen mahdollisuudet vä-häisiä. Yksi yhdistyksen ydinideoista on, että ikäihmiset pääsisivät osaltaan hyötymään ja nauttimaan Leville rakennetuista lomapalveluista, joissa on sesonkien ulkopuolella käyt-tämätöntä kapasiteettia.

Eläkkeellä olevan yrittäjäpariskunnan Satu ja Kari Salosen alulle puhaltama Kittilän ih-misten yhdistystoiminta onkin saanut siivet alleen. Kittiläläisiä ja muita yrityksiä on lähte-nyt tukemaan toimintaa, yksityisiä henkilöitä sekä yhteisöjä on kannattajajäseninä ja lisäksi rahoitusta koottu jo perinteeksi muodostuneella hyväntekeväisyysgolf-kisalla.

Teksti: Leena Valkonen

Vanhustyö 5•2013

Mitä työelämän jälkeen?Erkki Laaksonen ja Vappu Alanne ovat Vanhustyön keskuslii-ton Senioritoiminnan vapaaehtoisia. He ovat esimerkiksi saat-toapuna lääkärissä käynnillä tai vierailevat vanhusten luona. Marja Irjala puolestaan sai kipinän opiskeluun pitkän työuran jälkeen Nuorten Ystävät ry:ssä.

Muistisairaiden kylässä eletään kuin kotonaKuulostaa unelmalta, että muistisairaat ihmiset saavat asua kodinomaisesti pienessä yh-teisössä ja elää normaalia arkea oman elämäntyylinsä mukaisesti loppuun asti ja jossa asuk-kaiden valinnan vapautta kunnioitetaan. Hollannissa unelma on toteutettu ensimmäisenä maail-massa. Muistisairaille on rakennettu oma kylä, Hogewey, Amsterdamin lähelle.

Hollannin kokemuksista tiedetään, että muistisairas käyttäytyy rauhallisesti, kun hän saa elää tutussa, tur-vallisessa ympäristössä. Hogewayssa asukkaat voivat

liikkua vapaasti, käydä kävelyllä, osallistua harrastuskerhoi-hin ja poiketa pubiin tai ravintolaan tarvittaessa avustajan

kanssa. Kylän pääkadun varrella asukkaita palvelevat kam-paamo-kauneushoitola, matkatoimisto ja fysioterapeutti, te-atterissa pidetään monenlaisia esityksiä ja erilaisia harrastus-kerhoja on musiikista leivontaan.

Hyviä vuosia – mitä tarvitaan? Kysy&Vastaa Vastaajana arkkiatri Risto Pelkonen

Porvoon vanhusneuvosto haluaa olla aktiivinen vaikuttaja Leena Valkonen

EETU ry eläkeläisten asialla Herttakaisa Kettunen

Onko suomalaiseläkeläisten elämä onnellisempaa Espanjassa? Minna Raivio

Kittilän Ihmiset kannustaa välittämään lähimmäisestä Leena Valkonen

Kokemuksia haja-asutusalueelta. Yhteistyöllä lähipalvelut kuntoon Herttakaisa Kettunen

Oululaisten uudenlainen ote innostaa muistikerholaisia Maaret Meriläinen

LÄHDE tuo esiin läheisverkoston merkitystä muistisairaan ja omaishoitaja hyvän arjen tukena Minna Heikkilä ja Kati Sankala

Kulttuurista muistoja – elämyksiä ja yhteisöllisyyttä Katja Kujala

Muittohallat – saamelaisen muistisairaan arjen apu Lydia Heikkilä

Sirpa Asko-Seljavaara peräänkuuluttaa ikäihmisten arvostusta Herttakaisa Kettunen

Sulon suihkeet

”Vanhat ketut” ilahduttavat ikäihmisiä sanoin ja sävelin Leena Valkonen

Iho muuttuu ikääntyessä Taina Raivio

Hyviä vuosia Lahden Diakonialaitoksella Maria Borg

Laulussa on elämän jano ja suola Vesa Toikka

Kätketyt äänet kampanjoi ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua vastaan Leena Valkonen

Så mycket hör till livet! Pirkko Karjalainen

Goda år – vad behövs? Frågor& Svar

Yli miljoona erilaista tarvetta Marjut Lindberg

Teksti: Pirjo Lääperi

Lehdessä mm.

Malleja ikäihmisten neuvontapalvelujen kehittämiseen

Vuoden vanhusteko palkittiin

SENIORARBETE

6 • 2013 TEEMA: Arki sujuvaksi

4

Otsasi hiessäkö arjessa aherrat?

Näin sitä ikäihminen joskus joutuu kysymään. Pitää-kö arkisen elämän olla niin hankalaa. Ei tietystikään pitäisi, mutta kun usein on. Selviytymistä kyllä edes-

auttaa lehtemme Sulo-pakinotsijan keräilijäluonne. Sekaan sopii monenlaista ja virkeänä pysyy, kun tarpeelliset erotte-lee tarpeettomista.

Nuorena on niin mukavaa, kun on viihtyisä koti – por-taat vievät ja tuovat viidenteen kerrokseen. On niin muka-vaa, kun on omakotitalo ja sen kanssa paljon puuhailtavaa. On niin mukavaa asua maalaistalossa ja soudella kesäsäässä kauppaan. Digitaalinen asiointi sujuu ongelmitta. Tässä näi-tä muutamia ”strömsöläisiä kotoiluesimerkkejä”.

Ja sitten – ei ole enää mukavaa eikä sujuvaa, jos jalka lakkaa kapsamasta. Kerrostalossa ei ole hissiä – miten raahaat vaivai-sin jaloin kauppakassin. Omakotitalon toimet käyvät liian ras-kaiksi eikä naapurikaan aina ennätä lumitöihin. Maaseudun rauhaan kuuluu se, että kauppaa ei ole lähimaillakaan, ilman autoa ei pärjää ja soutaminenkin käy raskaaksi.

Sujuva arki on tietysti eri ihmisille erilaista. Omien voi-mien puutteita voi korvata kekseliäisyydellä ja toisten anta-malla - vapaaehtoisella tai maksullisella - avulla. Paljon hy-vää saadaan aikaan asuntojen ja koko elinympäristön järke-vällä suunnittelulla. Sopimatonta ja esteellistä voidaan myös korjata soveltuvaksi ja esteettömäksi.

Tämä suuri onnemme eli tietotekniikka, digitaaliset pal-velut, yksinäisten halirobotit, interaktiiviset tv:t astuu myös avuksi. Toistaiseksi on vielä aika paljon ja monenlaista, jon-ka tulevasta käyttöajasta ei ole varmuutta. Käyttäjälle käte-

vää teknologiaa tarvitaan – ja käyttäjät ovat tarpeiltaan ja osaamiseltaan erilaisia. Haloo – maksavia asiakkaita kuiten-kin suuri osa!

Elämä on suurimmaksi osaksi arkea ja juuri siksi hyvä arki on suorastaan elintärkeää. Kun henkiset ja/tai ruumiinvoimat iän myötä jossain vaiheessa vähentyvät, on arjessa selviämi-nen entistä haasteellisempaa. Kyllä sen eteen itsekin voi yhtä ja toista tehdä, se kannattaa pitää mielessä. Ainakin voimis-taa kehoa ja mieltä. Mutta muutakin tarvitaan.

Kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Siinä on ikäihmisten yleisin toive ja yhteiskunnallisten päättäjien ta-voite. Toisilla syynä saada elää omillaan – toisilla myös talou-delliset paineet, kun laitoshoito on niin kallista. Kun näin yksi-mielisiä ollaan, on aika toimia tavoitteiden eteen kaikin tavoin.

Ei enää rakenneta taloja, joissa on mahdottoman monia ta-soja. Ei enää rakenneta kerrostaloja, joissa ei ole hissejä. Ker-rotaan kaikille ihmisille, miten nykyisen asunnon voi saada es-teettömäksi tai ainakin esteettömämmäksi. Huolehditaan, että vähävarainen voi saada korjaamiseen tukea. Päätetään kaikis-sa instansseissa, että rollaattorillakin pitää päästä kulkemaan katukäytävillä. Kannustetaan ihmisiä naapuriapuun niin kau-pungeissa kuin kylissä. Ihminen on yhä edelleen toisen ihmi-sen paras turva – ja tekniikka sitä täydentäköön. – Ehkä ar-ki ei vielä sittenkään ole yhtä juhlaa, mutta edes sujuvampaa.

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 6 •2013

Lehti 6 / 2013

Hyviä vuosia koko elämän ajanVanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Porvoossa käsiteltiin hy-vän elämän kysymyksiä. Hyvät vuodet syntyvät parhaiten oman asennoi-tumisen kautta, korostettiin juhlan puheissa.

Uhlan avasi Vanhustyön keskusliiton puheen-johtaja Elli Aaltonen,

joka luki Tasavallan presi-dentti Sauli Niinistön juhlaan lähettämän kirjallisen terveh-dyksen. Presidentti totesi, että Keskusliiton toimineen van-husten ja ikääntyvien hyvin-voinnin edistäjänä vuodes-ta 1949 valtakunnallisesti ja paikallisesti. Vanhustenpäivä ja -viikko sisältävät vuosi vuo-delta yhä enemmän tapahtu-mia ja osallistujia. Ikäihmis-ten oma teemapäivä yhdistää monia toimijoita ja tuo toi-vottua virkistystä ja toimin-

taa ikäihmisten elämään. Pre-sidentti lähetti lämpimän ter-vehdyksensä juhlaväelle toi-vottaen kaikille Hyviä vuosia!

Kuka on vanha? Sen tietää vain ihminen itse. Vanhuus ei ole syntymätodistukseen mer-kitty vuosiluku, vaan kulttuu-rinen käsite ja subjektiivinen kokemus. Eivätkä vanhat ih-miset ole mikään yhteinen joukko jotain toisia niin kuin lehtien otsikoista voisi pää-tellä. Vanhat ihmiset ovat eri-ikäisiä, erinäköisiä ja eriko-koisia ihmisiä, avasi vanhus-käsitettä arkkiatri Risto Pel-konen juhlapuheessaan.

Vuoden 2013 vanhusteko -palkinto ikäihmisten ulkoilutoiminnan toteuttamiselleUudenkaupungin Ikäihmistenneuvoston kehittämä toimintamalli Yhdistysten jäsenet ulkoiluys-tävinä ikääntyneille palkittiin sunnuntaina valtakunnallisessa vanhustenpäivän pääjuhlassa Por-voossa vuoden 2013 vanhustekona. Vanhustyön keskusliiton ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen myöntämä palkinto, suuruudeltaan 5000 euroa, jaettiin nyt kuudennen kerran.

Uudenkaupungin Ikäihmistenneuvosto halusi kehittää toimintamallin, jolla on mahdollisuus tavoittaa kau-pungin koko ikääntyvä väestö. Neuvosto teki ikäih-

misille kyselyn, jonka perusteella havaittiin, että heidän kes-kuudessaan on paljon yksinäisyyttä ja tarvetta saada vapaa-ehtoisena toimiva ystävä kuuntelijaksi, rinnalla kulkijaksi ja virikkeiden välittäjäksi. Kyselyssä nousi esille myös tarve säännölliseen liikuntaan ja ulkoiluun. Ulkoiluystäväkurssit ja -toiminta käynnistettiin näiden toiveiden pohjalta muu-tamia vuosia sitten.

Palkinnon vastaanottivat Uudenkaupungin Ikäihmistenneuvoston puheen-johtaja Anna-Liisa Nuutila ja varapuheenjohtaja Tauno Lehtonen.

Vanhustyö 6 •2013

Malleja ikäihmisten neuvontapalvelujen kehittämiseen

Länsi-Suomen kunnissa on kehitetty ikäihmisten neuvontapalveluja Toimintakykyisenä ikäänty-minen -hankkeessa. Hanketta hallinnoi Satakunnan sairaanhoitopiiri ja se on osa Kaste-ohjel-maa. Päätavoitteena oli tukea ikääntyneiden mahdollisuuksia asua omassa kodissa tai kodino-maisissa olosuhteissa mahdollisimman pitkään.

Hanke käynnistyi lokakuussa 2012 ja kesti loka-kuun loppuun 2013. Hankkeessa kokeiltiin uu-sia toimintatapoja asiakkaita ja heidän omai-

siaan osallistamalla, henkilökuntaa kouluttamalla ja uusia palvelumuotoja kehittämällä. Kuntien palvelu-rakenteita kehitettäessä otettiin kantaa siihen, että ter-veydenhuoltolain ja nk. vanhuspalvelulain terveyttä edistävät velvoitteet ja kansallisten strategisten linja-usten kuten ikäihmisten palvelujen laatusuositusten tavoitteet viedään käytäntöön. Hankkeen painopiste-alueena oli asiakaskehittäjien, omaisten, vapaaehtois-ten ja kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö.

Asuminen osana hyvinvointia Kysy&Vastaa

Vanhustenviikolla useita teematapahtumia Leena Valkonen

Kylässä hyvä – Kotona paras. Hanke aktivoi ja helpotti ikäihmisten arkielämää Lapin kylissä Leena Valkonen

Yksinäisyys luo turvattomuutta. Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä Eeva Vänskä

Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE – jokaisen asialla Herttakaisa Kettunen

Ikääntyminen on mahdollisuus – uusia malleja senioripalveluihin Euroopasta Tarja Heinonen

Ajatuksia ja alkuarvioita Eloisa ikä -avustusohjelmasta Tiina Hailla

Kalliosta parempi paikka vanheta Jaana Mäkelä

Kantti ry:n Jade-projekti. Kotoutumisesta voimaa Hanna Rantala

Malleja ikäihmisten neuvontapalvelujen kehittämiseen Tuula Ahtela, Katri Kulmala ja Tuula Cornu

Arjen keskellä on ikäihminen itse Sirpa Pietikäinen

Jyväskylän vanhusneuvosto ja vanhuspalveluiden raati – yhdessä ikäihmisten asialla Ulla Halonen

Ikääntyneiden terveyden edistäminen ylemmän ammattikorkeakoulu-tutkinnon tavoitteena Ritva Kangassalo

Elämäntaulussa muistot ja mielenmaisemat Tiina Huuhtanen

Sulon suihkeet

Seminaari tarjosi kokemuksia ja ideoita toimintaan. Miten tuoda yhteen ikäihmiset ja tietotekniikka? Hennariikka Intosalmi

Tukea asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen Jukka Laakso

Vanhustyön johtajat

Puheen ongelmat arjen haasteena. Kommunikoinnin apuvälineet auttavat Leena Valkonen

Zonta-järjestön kampanja yksinäisyyden lievittämiseksi jatkuu

Hyviä vuosia – kaiken ikäisenä! Leena Valkonen

Lisäksi:

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn tavoiteohjelma

Omaishoitoon investointi kannattaa!

SENIORARBETE

7• 2013 TEEMA: Omaishoito kuntoon!

4

Yhdessä vahvempia!

Tästähän omaishoidossa aina on kyse. Hoidettava ei yk-sin pärjää, mutta yhdessä omaishoitajan kanssa arki su-juu. Aika usein kohdataan myös tilanne, jossa läheis-

suhde muuttuukin hoitosuhteeksi, vaikka niin ei haluttaisi.Omaishoitajien ja hoidettavien joukko on hyvin moninai-

nen. On pienten lasten vanhempia, joiden perhe-elämä mul-listuu sairaan tai vammaisen lapsen syntymän myötä. On ai-kuisiässä vammautuneita ja heidän hoitajiaan. On iäkkäitä pariskuntia, jotka ovat aikoinaan luvanneet kestää niin myö-tä- kuin vastoinkäymiset yhdessä.

Omaishoitajuuden moninaisuus on itselleni kirkastunut vasta viimeisten parin vuoden aikana kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistelevan työryhmän myötä. On val-jennut myös se, miten monenlaista säädöstä, rajoitetta, huo-mioitavaa ja tulkittavaa juttua omaishoitajuuteen liittyy. Mi-ten vaikeaa on sovittaa kohtuullisen yhden- ja oikeudenmu-kaiseen muottiin erilaisiin perhe- ja elämäntilanteisiin sopi-vat tuen ja palveluiden muodot.

Omaishoidon tuen piirissä kunnan kanssa tehdyn omaishoitosopimuksen perusteella on tuoreimpien tietojen mukaan noin 40 000 omaishoitajaa. Heistä hiukan yli puolet on yli 65-vuotiaita ja hoidettavista noin 2/3 on yli 65-vuotiai-ta. Yleisin omaishoitotilanne on iäkäs omaishoitoperhe. Alle 18-vuotiaita omaishoidon tuella hoidettavista on vuoden 2012 tiedon mukaan 14 %. Muita omaisiaan eri tavoin auttavia on monin verroin. Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimukses-sa arvioitiin peräti noin 300 000 henkilön olevan omaisensa ns. pääasiallisia auttajia – osa enemmän, osa vähemmän sito-vasti. Näiden jo sinänsä suurien lukujen takana on yhtä suuri määrä yksilöllisiä elämäntilanteita, hyviä ja huonoja päiviä, riittävää ja riittämätöntä tukea ja apua.

Vanhustyön keskusliiton vajaat kymmenen vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa ”Omaishoito yhteistyönä” selvitet-tiin iäkkäiden muistisairasperheiden tukemista kokeilemal-la hyvin yksilöidysti räätälöityä tuen ja palveluiden kokonai-suutta. Tuloksena oli, että tällaiset perheet hyötyivät merkit-tävästi saadessaan omaishoidossa avukseen koordinaattorin, joka selvitti perheen elämäntilanteen, avun ja hoidon tarpeen sekä saatavissa olevat julkiset ja yksityiset sekä järjestöjen ja seurakuntien palvelut. Yksilöity tukikokonaisuuden kokoa-minen osoittautui myös taloudellisesti edullisemmaksi kuin tilanne, jossa perhe itse etsi apunsa ja tukensa.

Omaishoidosta kerrotaan oikeastaan kahdenlaisia tarinoi-ta: hienoja yhdessäselviämisen kokemuksia ja surullisia ras-kaan taakkansa alla ilman ulkopuolista riittävää tukea nään-tyvien ihmisten kokemuksia. Tämä on ehkä liian yksioikoinen päätelmä, mutta tältä keskustelu usein näyttäytyy. Kun perhe – kooltaan ja koostumukseltaan millainen tahansa – valitsee tai joutuu ottamaan omaishoidon omaksi ratkaisukseen, on lähtötilanne usein hyvin epäselvä. Millaisia valmiuksia hoita-jalla on oltava, voimmeko elää yhdessä, saanko taloudellista ja muuta tukea? Elämänmuutos on useimmiten todella suuri.

Parhaillaan valmisteltavassa kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa on näitä kaikki asioita – niin haasteita kuin mahdollisuuksia arvioitu monelta kannalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden strategioissa omaishoidon merkitystä korostetaan ja sen ennakoidaan olevan tulevaisuu-dessa aiempaa yleisempää. Jotta tämä todella olisi mahdol-lista, on omaishoidon erilaisista vaihtoehdoista luotava sel-lainen kokonaisuus, joka mukautuu omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa yksilöllisiin elämäntilanteisiin.

PäätoimittajaltaPirkko Karjalainen

Vanhustyö 7 •2013

Lehti 7 / 2013

Suomen Punainen Risti20 vuotta omaishoitajien rinnallaSuomen Punainen Risti aloitti omaishoitajien tukitoiminnan pienimuotoisena Kotimies -kokeilu-na 20 vuotta sitten. Kotimiestoiminnasta siirryttiin ammatilliseen lomitukseen, joka jatkui kuu-dentoista vuoden ajan. Kun lomitustoiminta päättyi, ei SPR unohtanut omaishoitajia vaan alkoi kehittää heidän tukemistaan vapaaehtoistensa avulla.

Laaja joukko omaishoitajia ja heidän tukijoitaan ko-koontui Suomen Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan 20-vuotisjuhlaseminaariin Helsin-

kiin 23. marraskuuta. Seminaarin avasi SPR:n pääsih-teeri Kristiina Kumpula.

Seminaarissa julkistettiin myös tulokset omaishoi-don kyselystä, jonka SPR teki 60 yhteistyökunnalleen tänä keväänä. Kyselyssä selvisi, että omaishoidon ti-lanne on yhteistyökunnissa keskimääräisesti hyvä ja omaishoitajien tekemää työtä arvostetaan. Monissa kunnissa on kuitenkin ongelmana määrärahojen riit-tävyys. Kaikki omaishoidon tuen piiriin kuuluvatkaan omaishoitajat eivät saa tukea. Ongelma on valtakun-nallinen. Samaan aikaan on valtakunnallisena tavoit-teena kuitenkin se, että jokainen voisi halutessaan elää omassa kodissaan huonokuntoisenakin. Paikalla juhlaseminaarissa oli niin omaishoitajia kuin omaishoitajien tukihen-

kilöitä. Musiikista vastasi Kaartin soittokunnan varusmiesyhtye.

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn tavoiteohjelma

Kaatumiset ja putoamiset yleisin kuoleman aiheuttanut tapaturma

Tapaturmat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy. Vuosittain noin 2 800 suomalaista kuolee tapaturmaisesti. Tapaturmakuolemista lähes 90 prosenttia ja vammaan johtavista tapaturmista yli 70 prosenttia sattuu kotona ja vapaa-ajalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama koti- ja vapaa-ajan ta-paturmien ehkäisyn koordinaa-

tioryhmä julkisti marraskuussa ehdo-tuksen kansalliseksi koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoite- ja toi-menpideohjelmaksi vuosille 2014–2020.

Ohjelma sisältää 92 toimenpidettä,

jolle kullekin koordinaatioryhmä on osoittanut vastuutahot.

Sosiaali- ja terveysministeriön stra-tegian mukaan koti- ja vapaa-ajan tapa-turmien aiheuttamia ongelmia on eh-käistävä nykyistä tehokkaammin. Uu-den kansallisen koti- ja vapaa-ajan ta-paturmien ehkäisyn ohjelman turvalli-

suusvisio on se, että kenenkään ei tar-vitse kuolla tai loukkaantua tapaturman seurauksena, sanoo työryhmän sihtee-rinä toiminut neuvotteleva virkamies Merja Söderholm sosiaali- ja terveys-ministeriöstä.

Vanhustyö 7 •2013

Lisäksi mm:

Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen

Uudessa muistisairaiden kuntoutusmallissa apu ja tuki tuodaan suoraan kotiin. Muistisairaan lisäksi panostetaan myös omaishoitajan jaksamiseen.

Viisi pariskuntaa ja yksi tytär. Kolme fysioterapeuttia. Puolipilvi-nen alkusyksyn perjantai Savonlinnan kupeessa sijaitsevalla Tan-huvaaran urheiluopistolla. Aimo annos intoa, iloa ja sisukkuutta.

Meneillään on uuden Limukutomo-hankkeen ensimmäinen testa-us- ja virkistyspäivä. Urheiluopistolle on kokoontunut pilottihankkeen viisi ensimmäistä asiakasta, jotka koostuvat tasaveroisista kaksikois-ta. Päinvastoin kuin useimmissa perinteisissä kuntoutusmalleissa, Li-mukutomossa kuntoutus kohdistuu sekä muistisairaaseen että hänen omaishoitajaansa.

Mikä parasta, kuntoutustoimet laitetaan pyörille, ne tehdään ihmis-ten kotona tutussa ympäristössä, juuri kotona tarvittavia taitoja harjoi-tellen. Tavoitteena on tukea muistisairaan kotona asumista ja säästää laitoshoitopaikkoja. Samalla säästetään myös yhteiskunnan varoja ja vaalitaan sairastuneen sekä hänen lähipiirinsä psyykkistä hyvinvointia.

Hankkeen työmyyrinä hääräävät fysioterapeutit Heikki Molari ja Mari Sihvonen Savonlinnan Seudun Muistiyhdistyksestä.

Opiskelija Riina Malmstedt opastaa Yrjö Heljastetta ennen käden puristusvoimaa mit-taavaa testiä Tanhuvaaran urheiluopistolla.

Omaishoitoon investointi kannattaa! Kysy&Vastaa Omaishoitajien lomat ja kuntoutus.

Omaishoitaja – tiedä oikeutesi

Leijonaemot toistensa turvaverkkona

Etäomaishoito mitä se on?

Tietoa teknologiasta omaishoitajille

etlementtityössä ikäihminen on oman elämänsä asiantuntija

AIJJOOS-hanke II. Ikäihmiset asiantuntijoina

Suomalainen Ikägallup selvitti: Vanhuuden ikäraja 72 vuotta

Iäkkäiden omaishoitajaperheiden voimavarat ovat yhteisen elämän perusta

Apuväline 2013 -messut. Ajankohtaista apuvälinealalta

Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa Kuulumisia EU:sta: Kaiken se kestää, kaiken se kärsii

Teknologian kehittäjien on ymmärrettävä vanhusten arkea

Kouvolan ikäihmisten neuvosto haastaa kaikki hyvään yhteistyöhön

Ikääntyneen hyvä arki kotona

Starkare tillsammans! Pirkko Karjalainen

Då är det bara att gå till kvällsträffen

Ei muuta kuin iltamiin