100juhlavuosi 2016

Väinö Tuomaala

Väinö Tuomaala 100 v2

Väinö Tuomaala 100 v 3

K otiseutuneuvos Väinö Tuomaalan syntymästä tulee 100 vuotta 30.8.2016. Tuomaa-la oli tunnettu kansanperinteen kerääjä ja tallentaja, jonka muistomerkkinä Evijär-vellä on hänen perustamansa Suomen suurin talonpoikaismuseo Väinöntalo. Museo

on nykyään Evijärven kunnan omistuksessa. Lisäksi paikkakunnalla toimii edelleen Väinö Tuomaalan nimeä kantava museosäätiö.

Väinö Tuomaalan juuret olivat vahvasti synnyinpitäjässään Evijärvellä ja Järviseudulla, mutta hänen elämäntyönsä vaikutti koko maakunnan ja valtakunnankin kotiseututyöhön. Maakuntamuseossa oleva Väinö Tuomaalan arkisto on mittava osoitus yhden miehen innos-ta historiaan, kansanperinteeseen ja sukututkimukseen. Työssään maakuntaliitossa, nuo-risoseurapiirin kotiseutusihteerinä ja kulttuurirahaston asiamiehenä hän oli perustamas-sa lukuisia kotiseutuyhdistyksiä ja seuroja maakuntaan ja oli samalla näin kannustamassa maakunnan väestöä oman kotiseutunsa arvostamiseen.

Kipinän kansanperinteen vaalimisesta ja sen kunnioittamisesta Väinö Tuomaala sai jo nuorukaisena kodin perintönä johon suuresti vaikutti hänen isoisänsä Matti Lahden eli Keski-Matin esimerkki. Jo alle kaksikymppisenä Tuomaala kartutti alan arkistoja lukumää-rältään useilla tuhansilla keräämillään sanaparsilla ja tarinoilla esim. Helsingin yliopiston Pohjalaisen osakunnan ja Kalevalan riemuvuoden järjestämässä keruukilpailussa. Sen ohella hän jo vuodesta 1934 alkaen kartutti mm. Suomalaisen kirjallisuuden seuran, ja Sanakirja-säätiön kokoelmia. Kaiken kaikkiaan monet arkistot ja museot sekä kotimaakunnassa, että koko maassa ovat tallentaneet lukuisia hyllymetrejä Väinö Tuomaalan keräämää perinneai-neistoa. Myös jatkosodan aikana 1941–44 hän keräsi Itä-karjalasta runsaasti, sekä suoma-laista, että venäläistä esineistöä Kansallismuseolle.

Evijärven Väinöntalon syntyhistoria alkaa vuodesta 1955 kun Väinö Tuomaala osti noin hehtaarin maa-alueen kotitalonsa vierestä jolle vuosien kuluessa nousi monipuolinen mu-seokartano esineistöineen. Väinöntalo oli alusta lähtien elävä museo joka palveli myös mat-kailua ja matkailijoita.

Merkillepantavaa on, että museon isäntä ja rakentaja Väinö Tuomaala oli usein itse pai-kalla ja esitteli kävijöille museon kokoelmia. Hän tunsi jokaisen esineen taustan tarinoineen ja tiesi myös miten ja mihin esinettä oli aikanaan käytetty. Hänen kauttaan museon vieras sai persoonallisen selostuksen ja tietopaketin menneitten sukupolvien olosta ja jokapäiväi-sestä elämästä johon sisältyi paljon työtä, mutta toki myös pieniä ilonhetkiäkin.

Väinö Tuomaala oli itseoppinut kansantieteilijä. Vuosien aikana käytännössä hankittu asiantuntemus ja tietomäärä kansanperinteestä teki hänestä tasavertaisen keskustelijan alan etevimpien asiantuntijoiden kanssa.

Suomen ensimmäinen kotiseutuneuvos Väinö Tuomaala oli kotiseututyön suurmies. Hän oli synnyinlahjaksi saanut valtavan kiinnostuksen kansanperinteen keräilyyn ja tallentami-seen. Tästä harrastuksesta hänelle tuli vuosien kuluessa intohimoinen elämäntyö jonka mer-kitys jälkipolville on mittaamaton.

Mauno PuotinenVäino Tuomaalan museosäätiön puheenjohtaja

Väinö Oskari Tuomaala 1916–1975

Väinö Tuomaala 100 v4

V äinö Tuomaalalla oli merkittävä rooli perinteen vaalimisen elvyttämisessä Etelä-Poh-janmaalla. Hänet valittiin kesällä 1945 silloisen maakuntaliiton kotiseutusihteeriksi. Tätä tehtävää Tuomaala hoiti antaumuksella yli kahden vuosikymmenen ajan, välillä

myös vt. toiminnanjohtajana. Sitä ennen hän ehti toimia kuuden vuoden ajan juuri ennen talvisotaa perustetun maakuntaliiton hallituksen jäsenenä.

Tuomaalan sielu paloi kotiseututyölle. Jo vuonna 1933 Tuomaala oli 17-vuotiaana kerän-nyt Etelä-Pohjalaista Osakuntaa varten yli 3.000 sananpartta, mikä antoi hänelle kakkossi-jan keruukilpailussa. Monia näistä sananparsista olen itsekin ahkerasti hyödyntänyt nyky-päivän eteläpohjalaisuutta kuvaillessani.

Kansantietouden kerääjänä Tuomaala tunnettiin koko maakunnassa. Hänen työnsä kattaa kymmeniätuhansia tallenteita, mi-kä nostaa hänet maamme kansanpe-rinteen kerääjien kärkikastiin. Moni pitäjäseura on perustettu Tuomaa-lan innoittamana. Sukututkimukses-ta kiinnostuneena hän ehti elinaika-naan laatia satoja sukutilakunniakir-jojen hakemuksia.

Tuomaala oli myös ahkera kirjoit-taja. Hänen sujuvan kynänsä jälki näkyi lehdissä, pöytäkirjoissa, vuo-sikertomuksissa ja monissa histori-oissa. Maakuntaliiton askareiden ja kirjoitustöiden ohella hän ehti mu-kaan moniin muihin maakunnalli-siin ja paikallisiin vastuutehtäviin, kuten nuorisoseuraan ja kulttuuri-rahastoon.

Laajan toimeliaisuutensa ja uutte-ruutensa avittamana Väinö Tuomaa-la oli eittämättä yksi niistä henkilöis-tä, joiden myötä Etelä-Pohjanmaa omana alueenaan nousi suomalais-ten maakuntien joukkoon. On sik-sikin perusteltua ja tärkeää, että ny-kypäivän eteläpohjalaiset muistavat kunnioittaen hänen elämäntyötään.

Asko PeltolaMaakuntajohtaja

Eteläpohjalaisen kotiseututyön idearikas puurtaja

Väinö Tuomaala 100 v 5

K un minulta kysyttiin, kirjoittaisinko kotiseutuneuvos Väinö Tuomaalasta näytel-män, mietin, mitä hänestä kertoisin. Tuli tyhjä olo, vaikka tunsin hänet joskus hen-kilökohtaisesti.

Kuuluisana henkilönä hän oli aikanaan kaikkien tuntema, samoin hänen saavutuksensa Jär-viseudun museon eli Väinöntalon perustajana. Väinö ja museo, siitä oli aikaa myöten muo-dostunut käsite, myytti. Ymmärsin, että yksin noilla aineksilla en saisi aikaan kiinnostavaa näytelmää. Kehyksinä ne toki olisivat paikallaan.

Jotta draamaa syntyisi, minun tehtäväni olisi kaivaa ja kääntää, päästä Väinöstä kasva-neen myytin sisään ja sen taakse. Tein niin ja yllätyin penkoessani hänen arkistojaan Evi-järven kunnantalon kellarissa ja Seinäjoella Lotta Svärd-museolla.

Kaksi päivää luin Seinäjoella pelkästään hänen henkilökohtaista kirjeenvaihtoaan vuo-desta 1935 lähtien. Löysin samalla myös muutamia nuoruuden aikaisia lyijykynällä kirjoi-tettuja puheita, joista lyhyen ja hellyttävän uudenvuoden vastaanoton puheen lainasin suo-raan näytelmään ja pienen raittiuspuheen mukailin taustatietojen perusteella itse.

Väinö oli koko elämänsä ajan ahkera kirjeiden kirjoittaja, kuten ihmiset siihen aikaan olivat.

Vuosia kestäneestä kirjeenvaihdosta löysin hänet ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Mais-sin, sellaisena kuin he rakastavaisina sodan melskeissä olivat ja myöhemmin perheen kesken iloineen, huolineen ja suruineen, kunnes vaikea avioero erotti heidät toisistaan.

Kirjeet korvasivat upeasti aikalaisten ja naapureiden muistelmien vähyyden. Niistä muis-titiedoista, mitä sain koottua, olen tietysti suuresti kiitollinen. Jokaiselle muistelmalle on löytynyt käyttöä näytelmässä.

Toisen vaimon ja Väinön välisiä kirjeitä ei ollut. Niitä heidän ei tarvinnut kirjoittaa, koska he kumpikin asuivat Seinäjoella. Kirjeiden puutteessa olen joutunut rakentamaan Karjalas-ta kotoisin olleen Lean henkilökuvan hänen lastensa ja naapureiden kertomusten pohjalta.

Fiktiollekin olen löytänyt käyttöä. Käsikirjoittajan oikeudella olen mielikuvituksella-ni paikkaillut faktassa olleita aukkoja läpi näytelmän unohtamatta sen tarinaa ja henkeä.

Väinö Tuomaalan syntymän 100-vuotisjuhlan merkeissä toivon, että olen onnistunut löy-tämään aidon Väinön myytin takaa ja tuomaan hänet sellaisena myös näyttämölle yleisön nähtäväksi ja kuultavaksi. Aila Järvelä

Väinö, mies myytin takana

Väinö Tuomaala 100 v6

Väinö Tuomaala 100 vuottaKeskiviikko 17.2. klo 18 Väinönpäivän juhlaseminaariEvijärven koulukeskuksen auditoriossa, Voltintie 6 Kahvitus klo 17.30 alkaenMaakunnan pitäjäseurojen tapaaminen, teemana perinnetyö ja -rakentaminen.Alustukset Juhani Tuomaala, Tuija Ahola ja Matti Mäkelä. Musiikki Satu Lumiaho.

Maaliskuussa Kansanmusiikkinäyttely Evijärven kunnantalolla.Koonnut Tiia Vartio.

Pe–la 22.–23.4. pe 17.00–20.45 ja la 10.00–15.30, Perinneleluja puustaKurssi Evijärven kirkonkylän koululla  Voltintie 6, opettajana Olli Kangas. Tehdään aikamatka menneeseen ja valmistetaan perinteisiä puuleluja omaksi, lasten tai lastenlasten iloksi. Voit toteuttaa lelun opettajan ohjeiden mukaan tai tuoda mu-kanasi oman idean! Materiaalit osin ostettavissa opettajalta (esim.puupyöriä, puupal-loja, pyörökeppejä esim. keppihevoseen, nahkaa ym.) Ota mukaan ainakin hiomapa-peria ja liimaa, voit tuoda myös muita omia materiaaleja. Muutamasta laudanpätkästä saa jo monenlaista aikaan! Ilmoittaudu 15.4. mennessä soittamalla 06–2412 3520 tai www.jlakeus.fi. Kurssinumero 1104291, kurssimaksu 15 €. Järvilakeuden kansalais-opisto.

Pihaleikkipäivät toukokuussa alakouluillaJärj. Evijärven 4H ja MLL Evijärvi.

Lauantai 14.5. klo 10 Väinöntalon museon kevättalkootEnnen museokauden avausta pidetään talolla museoviikon merkeissä talkoot, joihin kutsutaan mukaan paikallisia yhdistyksiä, kyläläisiä, muita aktiiveja ja kaikkia asiasta kiinnostuneita. Omat haravat ym. työkaluja mukaan. Lisätietoa p. 044 7699 113.Tervetuloa! Tarjoilua.

Maanantai 16.5. klo 10 Museon kesäkausi alkaa Väinöntalon museo avoinna 16.–31.5. ma–pe klo 10–16 ja 1.6.–31.8. ti–su klo 11–18.

Keskiviikko 1.6. Museon kesänäyttelyn avajaisetVäinö Tuomaala 100 vuotta -juhlanäyttelyn avajaiset. Näyttelyn on koonnut Tuija Ahola

Ma–ke 6.–8.6. klo 10.00–13.30 Helppoja perinnepuutöitä lapsille, Kurssi Evijärven kirkonkylän koululla  Voltintie 6, opettajana Olli  Kangas.Kurssimaksu 35 €, materiaalit sisältyvät kurssimaksuun. Opetellaan turvallista puukon käyttöä ja vuollaan vaikka kaarnaveneitä ja puu-ukkoja. Tehdään helppoja puuleluja kuten autoja tai puujalkoja. Kurssi soveltuu n. 8–13-vuotiaille lapsille. Omat eväät mu-kaan! Ilmoittautumiset soittamalla 30.5. mennessä 06–2412 3520 tai www.jlakeus.fi, kurssinumero 1104290. Järvilakeuden kansalaisopisto.

Väinö Tuomaala 100 v 7

-juhlavuoden ohjelmaPe–la 10.–11.6. Kehrää villat langaksiKurssi Väinöntalon museolla  pe 17.00–21.30 ja la 9.30–14.00, opettajana Sini Hakomä-ki. Käydään läpi kehräyksen perusteet: säikeen kehrääminen ja kertaaminen langaksi rukilla ja värttinällä. Opetus lähtee aivan perusteista, et tarvitse aiempaa kokemusta kehräämisestä. Ennen kurssin alkua lähetetään tarvikelista. Kurssinumero 1198216, kurssimaksu 17 € . Ilmoittaudu 3.6. mennessä p. 06–2412 3520 tai www.jlakeus.fi.

Pe–la 1.–2.7. Villalankojen perinnevärjäystä kasveillaKurssi Väinöntalon museolla pe 18–21 ja la 10 –13.30, opettajana Aana Vainio  Nokkonen, lupiini, pietaryrtti, kanerva, raparperin ja eri puiden ja pensaiden leh-det... kaikki antavat oman pehmeän sävynsä villalankoihin. Kurssilla voi kokeilla myös krappijuurella saatavia punaisia sävyjä tai kuivatuilla kilpikirvoilla tehtävää kokenilli-värjäystä. Värjäämme ulkona nuotiolla, joten varaudu säänmukaisilla, li-kaantumisen sietävillä vaatetuksella sekä nuotioeväillä! Tarvikkeet ja langat (150 g 100 % villaa) sisältyvät kurssimaksuun. Voit tuoda mukanasi myös omia lankoja tai värjäämiseen sopivia kasveja. Jos varastoistasi löytyy 10 litran avotulen kestävä kattila, voit ottaa sen mukaan. Kurssinumero 1198215, kurssimaksu 30 €. Ilmoittaudu 28.6. mennessä soittamalla 06–2412 3520 tai www.jlakeus.fi.

Lauantai 9.7. klo 19 Museon kesäteatterin ensi-iltaEvijärven harrastajateatteri esittää Aila Järvelän kirjoittaman näytelmän. Ohjaus Katja Kujala. Yhteistyössä Järvilakeuden kansalaisopisto. Kahvio väliajalla museon päära-kennuksessa. Muut esityspäivät katso www.vainontalo.blogspot.fi

Sunnuntai 31.7. klo 19 Museon kesäseurat. Kirkkoherra Aki Paavola, Arja Niemelä-Kaski. Kahvitus klo 18.30 alkaen.

Sunnuntai 14.8. klo 10 Pitti-pojan muistopäivä Evijärven kirkossaEvijärveläinen itseoppinut kuvanveistäjä Erkki Lahti eli Pitti-poika syntyi 10.8.1816 Evijärvellä ja kuoli 23.2.1858 Oulussa. Hän on veistänyt muun muassa Evijärven kirkon alttaritaulun ja vaivaisukon. Mauno Puotinen kertoo Pitti-pojan tarinan. Kirkkomuseossa Pitti-pojan elämästä kertova näyttely, koonnut Tuija Ahola.

Torstai 18.8. klo 20 Tarinailta museolla, sään salliessa pihanuotiolla.Muistellaan Väinöä ja kerrotaan kummitustarinoita illan hämärtyessä.

Sunnuntai 28.8. klo 13 Väinö Tuomaalan juhlavuoden pääjuhla Alapään nuorisoseuralla. Juhlapuhe Suomen Kotiseutuliiton valtuuston puheen-johtaja Janne Vilkuna. Seppelpartio, musiikkia, Tuomaalan suvun puheenvuoro ym.

Ohjelman muutokset mahdollisia – seuraa tiedotusta kotisivulla www.vainontalo.blogspot.fi, facebookissa ja paikallislehdessä. Tervetuloa museolle ja juhlavuoden muihin tilaisuuksiin!

Väinö Tuomaala 100 v8

Kotiseutuneuvos Väinö Oskari Tuomaalan syn-tymästä tulee 30.8.2016 kuluneeksi 100 vuot-ta. Sen kunniaksi muistelemme häntä monin

eri tavoin tänä juhlavuonna.Kun mietimme Väinön saavutuksia, näkyvimpä-

nä niistä nousee esiin Evijärven Kerttuankylässä sijait-seva Väinöntalo, Suomen suurin talonpoikaismuseo.

Väinön tie kohti suurta unelmaa museon perusta-jaksi ja talonpoikaisen kansankulttuurin tallentajak-si alkoi jo hyvin nuorena. Sille tielle häntä oli ohjaa-massa ja tukemassa taitava tarinankertoja ja perintei-tä kunnioittava äidinisä, Matti Lahti, jota myös Keski-Matiksi kutsuttiin.

Vuonna 1933 ollessaan vasta 17- vuotias Väinö oli ehtinyt ahkeroida henkisen kansanperinteen parissa palkitsemisen arvoisesti. Hän oli kirjoittanut muistiin Evijärveltä ja lähipitäjistä niin paljon sananparsia, et-tä hän ylsi kokoelmallaan toiselle sijalle suuressa val-takunnallisessa kilpailussa.

Seuraavana vuonna hän lähetti palkitsemisen arvoi-sia perinnekeräyksiään Sanakirjasäätiölle, jolta sai lu-kuisia palkintoja myöhemminkin.

Samana vuonna hän kartutti en-simmäisen kerran myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmia.

Vuonna 1935 Kalevalan 100-vuo-tisjuhlan tarinankeruukilpailussa hän voitti kokoamillaan tarinoilla jälleen toisen sijan. Tämän jälkeen nuori Tuo-maala luettiin jo Elias Lönnrotin ja Sa-muli Paulaharjun jälkeen Suomen kol-men ansioituneimman perinnekeräi-lijän joukkoon.

Tuohon aikaan, jolloin ruumiillis-ta työtä arvostettiin yli kaiken, mo-net naureskelivat Väinön touhuille. Vähättelyä esiintyi myös kotipiirissä. Väinö oli nollapoika ja viisi vuotta van-hempi Niilo-veli oli paras-mies.

Vastavoimista huolimatta isoisä us-koi Väinön tekemisiin. Hän oli nuoren

Väinö 100 vuotta

Nuori Väinö kotitalonsa edustalla.

”Luttinuohooja”.

Väinö Tuomaala 100 v 9

miehen innoittaja ja vankkumaton tuki aina kuolemaansa, vuoteen 1939 asti.Henkisen kansankulttuurin keräämisen rinnalla Väinö kasvatti esinekokoelmaansa koti-

talonsa aitassa Evijärven Kerttuankylässä. Nuohottuaan kotinurkat hän siirtyi naapureihin ja polki pyörällään toisiin kyliin asti.

Kun nuoret miehet kulkivat aitoissa tyttöjen takia, Väinö etsi niistä vanhoja, käytöstä pois-tettuja esineitä. Väinön vanhimman pojan, Juhani Tuomaalan, kertoman mukaan Ilkka-lehden toimittaja oli artikkelissaan antanut siitä syystä tälle nuorelle keräilijälle nimen ”Luttinuohooja”.

Saatuaan kahden vuoden kaupalliset opintonsa Vaasassa päätökseen vuonna 1938 eteen tuli työn hakeminen. Työpaikat kaupan alalta löytyivät vuorollaan Virroilta, Lappajärveltä ja Evijärveltä.

Siitä alkoi rahan säästäminen unelmia varten. Mutta opintojen takia lykkääntynyt armeija oli hoidettava myös. Asepalveluksen suoritettuaan Väinö joutui pian jatkosotaan. Sinne hän lähti alikersanttina. Omat suunnitelmat ja haaveet piti jättää. Mutta keräilyinto ei suostunut jättämään Väinöä. Hän ei päässyt siitä eroon edes sodan melskeissä.

Jatkosodan vuosina 1941-1944 Väinö onnistui pelastamaan ja lähettämään Karjalasta Suo-men Kansallismuseolle suuren määrän hävityksen jalkoihin jäänyttä kansatieteellisesti arvo-kasta esineistöä. Kansallismuseon antaman palautteen mukaan hän oli kansankulttuurin tun-tijana Suomen parhaimmistoon kuuluva, vaikka oli vain itsekseen opiskellut alaa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon hän lähetti Äänislinnasta tal-teen ottamiaan, jonkun aikaisemmin keräämiä, runoja. Samoin hän lähetti vepsäläisiltä kerää-miään lauluja. Näin myös henkisen kansanperinteen kerääminen jatkui sodasta huolimatta.

Pelastustyön mahdollisti se, että Väinö toimi joukkueenjohtajana ja liikkui pioneerikomp-panian kanssa laajalla alueella. Ja varsinkin myöhemmin, kun hänet siirrettiin komppanian lääkärin aliupseeriksi, kirjuriksi ja varastonhoitajaksi, hänellä oli lupa kulkea vapaammin ja laajemmin.

Samaan aikaan sotilaiden keskuudessa riehui punatauti, joka vei lopulta Väinönkin sairaa-laan. Vaikeiden jälkitautien vuoksi hänen sairaalahoitonsa venyi vuoden 1943 marraskuusta aina elokuulle 1944 asti. Keräilytyö sota-alueella ei enää ollut mahdollista.

Kuten ketä tahansa taiteilijaa; maalaria tai kirjailijaa, myös Väinöä ajoi eteenpäin palava ha-lu. Hän tahtoi kertoa rakennusten ja esineiden avulla Järviseudun talonpoikien entisaikojen

Alperin tuvan kattotalkoot.

Väinö Tuomaala 100 v10

elämänmenosta, vangita heidän arkensa ja sunnuntainsa suuren talon sisään ja moniin piha-piirin rakennuksiin.

Joidenkin ihmisten pilkka ja vähättely eivät onnistuneet lannistamaan häntä. Joskus nuo-rena, kun vaikeita hetkiä tuli, hänellä oli tukenaan kannustavia ihmisiä. Monta heitä ei alkuun löytynyt, mutta he olivatkin sitten yhtä vahvoja kuin isoisä oli ollut.

Myöhemmin, kun Väinön avioliitto joutui koetukselle hänen valtavan keräilyharrastuksen-sa takia, edessä oli valinnan paikka. Kahden pojan isänä häneltä odotettiin perheenisän roo-lia. Mutta keräilyinnostus ei hellittänyt. Vaimolle se oli liikaa. Vuoden 1944 helmikuussa sol-mittu avioliitto Maissi Wilenin kanssa päättyi virallisesti eroon v. 1960.

Väinö jätti liike-elämän pian sodan jälkeen saatuaan kotiseutusihteerin viran Etelä-Poh-janmaan Maakuntaliitossa. Samanlaisessa työssä hän toimi myös Etelä-Pohjanmaan Nuori-soseurassa neljänä vuonna. Näissä viroissa hän joutui kiertämään maakuntaa ja pitämään pu-heita eri tilaisuuksissa. Hän sai samalla tilaisuuden sekä tutkia, kerätä että levittää vanhaa ta-lonpoikaista kansankulttuuria niin vanhojen kuin nuorten ihmisten parissa. Myös hänen kir-jallinen tuotantonsa kansankulttuurin opettamisessa ja tunnetuksi tekemisessä oli mittavaa.

Tunnustuksena suurista kulttuuriteoistaan, museo niistä suurimpana, hänet palkittiin vuon-na 1969 ensimmäisenä maassamme kotiseutuneuvoksen arvonimellä.

Museokartanon rakentaminen alkoi, kun Väinö osti v. 1954 kotitalonsa vierestä noin heh-taarin suuruisen maapalan. Alkukesästä seuraavana vuonna paikalle tuotiin museota varten ensimmäinen rakennus. Se oli Kortesjärven Ylikylän Tepon talosta peräisin oleva 1700-luvun luhtiaitta. Se haettiin sieltä koko perheen voimin. Samoin tuotiin Kortesjärveltä pieni sulka-nurkkainen aitta, jossa oli vuosiluku 1707.

Vuonna 1956 siirrettiin komea tuulimylly Lappajärven Itäkylän Keski-Kujalasta. Näin ra-kennukset lisääntyivät vähitellen, vuosi vuodelta. Tuli esimerkiksi savutupa Alajärven Men-kijärven Seppälästä ja kirkkoaitta vuodelta 1684 Evijärven Särkikylästä. Ruotsalaiselta alueel-ta siirrettiin vain kaksi rakennusta; vuodelta 1619 oleva riihi Teerijärveltä ja liiteri-talli Ähtä-vältä vuonna 1975.

Väinöntalon museon vihkiäisjuhla 24.7.1960.

Väinö Tuomaala 100 v 11Nykyään rakennuksia on kaikkiaan 20 kpl ja luetteloitujen esineiden lukumäärä lähente-

lee 20.000 kappaletta.Keväällä 1957 Väinö osti maanviljelijä Vilpas Saarelta Vetelistä, äidinäitinsä syntymäpitä-

jästä, Alperin mestarin komean kaksikerroksisen talon. Talossa oli neljä isoa tupaa, 10 kama-ria ja kaksi porstuaa.

Jo saman vuoden syksyllä kuortanelaiset muurarit pystyttivät talolle luonnonkivistä pe-rustuksen. Yksistään kivien ajaminen vaati jo valtavasti työtä. Lähinnä hevospelillä ja muu-taman traktorin voimin Lahden Erkin ja Miinan pitkä pellonympärysaita vaihtoi maisemaa. Seuraavana keväänä, kun Alperin mestarin talo oli saatu purettua Vetelissä, se ajettiin uudel-leen rakennettavaksi Evijärven Kerttuankylään. Tavaraa oli paljon, peräti 22 autokuormallista.

Kylän oma kirvesmiesmestari, Felix Ahto, oli johtamassa varsinaisen rakennuksen pystyt-tämistä, mikä alkoi keväällä 1958.

Talkootyön voima osoitti Alperintuvankin kohdalla jälleen mahtinsa ja joudutti työtä. Val-tava urakka saatiin läpi kahdessa vuodessa.

Talo vihittiin juhlavin menoin museokäyttöön heinäkuun 24. päivänä 1960. Samassa juh-lassa Väinö ilmoitti omassa puheenvuorossaan luovuttavansa museokartanon kaikki 7 raken-nusta sekä niihin keräämänsä esineet nimeään kantavalle säätiölle, jonka tehtävänä oli jatkossa huolehtia Järviseudun Museon eli Väinöntalon ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Omistaman-sa tontin hän vuokrasi säätiölle 50 vuodeksi yhden markan vuosivuokraa vastaan.

Väinöstä on valokuva, jossa hän seisoo portaalla museotalon komean ulko-oven edessä. Tavallisen näköinen kuva, mutta se kertoo joillekin katsojille paljon. Sopii miettiä, tahtoiko Väinö puukaiverruksin koristellun oven avulla kertoa jotain. Jos näin oli, hänen sanomansa olisi melko varmasti ollut tällainen: ”Tämä kaunis ja vah-va ovi tuolla takanani on kuin minun isoisäni; avattuasi sen pääset matkalle suureen seikkailuun”.

Väinö teki keräystyötään ja museonsa vaalimista sää-tiömuotoisenakin innostuneena ja rakkaudella. Toisen vaimonsa Lean kanssa hän onnistui työssään hienos-ti, kunnes surullisella tavalla huhtikuun 2. päivän ilta-na v. 1975 vain 59- vuotiaana menehtyi autokolarissa Kurikassa.

Kotiseutuneuvos Väinö Tuomaalaa oli saattamassa hä-nen viimeisellä matkallaan synnyinseudun multiin per-heen ja suvun ohella valtava joukko ihmisiä maakunnas-ta ja pääkaupunkiseudulta.

Hänen arkkunsa oli ensimmäinen, jolle Evijärven kir-kossa on laskettu myös tasavallan presidentin seppele. Se kertoo miehestä paljon. Se kertoo jopa sen, että Väinö oli 59-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin sen unelman, jota kohti hän nuorena lähti kulkemaan.

Väinöntalo oli säätiön hoidossa vuoteen 1989 saakka, jolloin se siirtyi Evijärven kunnan omistukseen. Kunta on kehittänyt ja vaalinut Väinön elämäntyötä kauniilla tavalla.

Museossa käydessämme voimme hyvillä mielin tode-ta, että Väinö Oskari Tuomaala elää.

Aila Järvelä

"Tämä kaunis ja vahva ovi tuolla takanani on kuin minun isoisäni; avattuasi sen pääset matkalle suu-reen seikkailuun".

19

20 16 7 6

5

13

4

9

13 8

215

1817

1410

11

12

Peränkäynti-osasto

kesäteatteri

vinttikaivo

Pitti-pojan patsas

1. Luhti 1700-luvulta, Kortesjärveltä2. Viina-aitta, vl. 1707, Kortesjärveltä3. Tuulimylly Lappajärveltä4. Alperintupa Vetelin Räyringistä, 1700-luvulta5. Savupirtti-hollitupa Alajärveltä, vl. 17046. Lehtilato Evijärven Sauna-ahosta, vl. 18147. Sikastiiju Evijärven Sauna-ahosta, vl. 17898. Kirkkoaitta Evijärven Särkikylästä, vl. 16849. Pikkutupa, museon toimisto10. Ruumisaitta Lappajärveltä, 1730-luvulta

Järviseudun museon – Evijärven Väinöntalon museon rakennukset ja pihapiiri

11. Savusauna12. Pistekota13. Tyttöjen aitta Kortesjärveltä, 1700-luvulta14. Paja Evijärven Kankkosesta, vl. 184515. Aitta Evijärveltä, 1700-luvulta16. Aitta Kortesjärven Ylikylästä, 1700-luvulta17. Suupielilato Kannuksesta, vl. 169718. Niittylato Evijärven Särkikylästä, vl. 162419. Riihi Teerijärveltä, vl. 161920 Liiterirati-talli Ähtävältä.