työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja …työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja...

Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä


Julkaisija: Työturvallisuuskeskus TTKTyöryhmä: Tomi Haapman, Kerttuli Harjanne, Asta Koivikko,

Tanja Lehtoranta, Päivi Rauramo, Riikka Sipilä, Seija VirtaTeksti: Päivi Rauramo

Valokuvat: Kari Rissa, Jarkko Översti, Kinnarps Oy, Martela Oy, Pixmac, Rodeo, Suomen Kuvapalvelu Oy, 123RF

Taitto: Pen&Pen OyPaino: Kyriiri Oy1. painos 2012

ISBN 978-951-810-489-9

Sisältö

Johdanto .............................................................3

Työhyvinvointi ...................................................4Työhyvinvoinnin johtaminen, mittaaminen ja arviointi .................................4

Työsuojelun perusta, vastuut ja yhteistoiminta ...............................................7

Lainsäädännöllinen perusta ..........................7Työnantajan vastuu ........................................8Työntekijän velvollisuudet ..........................10Perehdytys ja työnopastus ..........................11Työsuojelun toimintaohjelma .....................12Työsuojelun yhteistoiminta ........................12

Työterveyshuolto ja työkykyä ylläpitävä toiminta ...........................19

Työterveyshuoltosopimus ..........................19Työterveyshuollon toimintamuodot ...........19Varhainen tuki työkyvyn edistämisessä........23

Työn vaarojen ja haittojen selvittäminen, riskien arviointi ...............................................26

Arvioinnin suunnittelu ................................27Vaarojen tunnistaminen ...............................27Riskien suuruuden määrittäminen ...............28Toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen ..............................................28Työtapaturmien ja vaaratilanteiden tutkinta .......................................................28

Työympäristö ...................................................30Toimisto työympäristönä .............................30Siisteys ja järjestys ........................................33Ääniolot .......................................................34Lämpöolot ....................................................36Valaistus ......................................................37Sisäilma .......................................................37Säteily ...........................................................38Tapaturmavaarat .........................................39Kemikaaliturvallisuus ...................................40Sähköturvallisuus .........................................40Palo- ja pelastustoiminta .............................41Ensiapu ........................................................41

Kuormittuminen työssä ...................................42Ergonomia....................................................42Tietotyö ja tietoergonomia ..........................43Fyysinen työkuormitus ................................43Psykososiaalinen työkuormitus ...................52Mobiili työ....................................................53Etätyö ...........................................................54Palautuminen ja työaika ...............................55Työyhteisön toiminta ja vuorovaikutus........56Väkivalta- ja uhkatilanteiden ennakointi ja hallinta ...................................58

Lisätietoa ..........................................................62

Työturvallisuuskeskus 3

Johdanto

Toimistomaisessa ympäristössä tehtävä, tieto-tekniikkaa työvälineenä käyttävä asiantun-tijatyö on yleistä lähes kaikilla toimialoilla Suomessa. Jopa 80 % työntekijöistä käyttää tietokonetta yli neljä tuntia päivässä. Tie-totekniikan käyttöön liittyy monenlaisia ympäristöjä sekä uusia käyttötilanteita ja käyttäjäryhmiä.

Toimistotyön ympäristöt, sisällöt ja toimin-tatavat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Hy-vin suunniteltu toimistotyöympäristö tukee organisaation perustehtävää ja työprosesseja sekä mahdollistaa osaltaan hyvän työilmapii-rin ja osaamisen kehittymisen. Tyytyväisyys työympäristöön vaikuttaa työhyvinvointiin ja sitä kautta yrityksen tulokseen.

Työhyvinvoinnin keskeiset haasteet liit-tyvät yksipuoliseen fyysiseen kuormittumi-seen ja tietointensiivisyyteen. Toimistotyö on fyysisesti kevyttä, mutta silti tietokonetta työvälineenään käyttävät oireilevat usein työ-päivän jälkeen. Vaivat voivat olla ohimeneviä mutta saattavat myös jäädä pysyvämmiksi. Yleisiä näyttöpäätetyöntekijän vaivoja ovat silmien kutina ja väsyminen sekä ristiselän, niska-hartiaseudun ja käsien rasitusoireet. Tuki- ja liikuntaelinoireiden välttämiseksi ja työvireyden ylläpitämiseksi työergonomiaa pitää parantaa sekä tauottaa työtä riittävästi sekä jaksottaa sitä liikkumisen mahdollis-taviin vaiheisiin. Henkistä kuormittumista aiheuttavat organisaatioiden ja toimintata-pojen toistuvat muutokset sekä tietojärjes-telmien nopea kehittyminen ja siten jatkuva uuden tiedon omaksuminen.

Tietotekniikka mahdollistaa yhä jousta-vamman työn tekemisen ajankohdan ja pai-kan valinnan. Asiantuntijatehtävissä toimivat työntekijät ovat yleensä vahvasti työhönsä sitoutuneita ja tekevät työtään usein toimis-ton lisäksi kotona tunteja laskematta. Toistu-vasti pitkittyvät työpäivät estävät riittävän palautumisen ja voivat vaarantaa terveyden. Unihäiriöt sekä työn ja yksityiselämän rajan hämärtyminen ovat merkkejä haitallisesta työstressistä.

Toimisto- ja asiantuntijatyötä tehdään entistä useammin ryhmätyömenetelmin, alihankintana, verkottuneina yrityksinä sekä virtuaaliyrityksinä ja -toimistoina. Monilla työpaikoilla työskentelee yhä enemmän liik-kuvaa ja monipaikkaista tietotyötä tekeviä eli mobiileja työntekijöitä.

Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää arvioida työntekijöiden fyysistä ja psyko-sosiaalista kuormittumista sekä työn tieto-intensiivisyyttä. Kuormittumisen hallinnan toimet kohdistetaan teknologian kehittämi-seen, organisaation toimintatapoihin sekä yksilöllisen työkyvyn tukemiseen. Työter-veyshuolto ja työsuojelun yhteistoiminta-henkilöstö ovat keskeisiä asiantuntijoita ja yhteistyötahoja työhyvinvointia edistettäessä.

Tämä opas on tarkoitettu toimistoym-päristössä työskenteleville eri toimialojen asiantuntijoille työsuojelun peruskoulu-tuksen tueksi sekä työhyvinvoinnin edis-tämiseksi. Esimerkkejä toimistomaisesta asiantuntijatyöympäristöstä ovat teollisuu-den, palvelualojen ja julkishallinnon toi-mistot ja palvelutyöpisteet, ICT-yritykset, pankki- ja vakuutusyhtiöt sekä call-centerit.

4 Työturvallisuuskeskus

Työhyvinvointi

Työhyvinvoinnin ydin on itse työssä. Par-haimmillaan työ on sujuvaa, tuottavaa ja tuloksellista sekä samalla henkilöstön hyvin-vointia tukevaa.

Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan tur-vallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työ-yhteisöt tekevät hyvin johdetussa orga-nisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkit-sevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.

(Lähde: Työhyvinvointi – uudistuksia ja hyviä käy-täntöjä, TTL/EU Progress -rahoitusohjelma.)

Yhteiskuntavastuulla on strategisesti tärkeä ja kasvava merkitys organisaatioissa. Työterveys ja työturvallisuus, laatu- ja ym-päristökysymykset sekä henkilöstön koko-naisvaltainen hyvinvointi ovat olennainen osa organisaation yhteiskuntavastuuta. Sen toteutumisen myötä organisaation imago kiinnostavana työpaikkana ja yhteistyö-kumppanina vahvistuu.

Hyvä työympäristö ja yrityksen tulos ovat sidoksissa toisiinsa. Työympäristön kehittä-miseen suuntaavat toimenpiteet vähentävät tapaturmista ja sairauspoissaoloista aiheu-tuvia kuluja ja vaikuttavat työn häiriöttö-myyteen. Työterveyden ja työturvallisuuden ongelmia ennalta ehkäisevä toiminta on kustannustehokkainta. Oikein kohdennettu työhyvinvointiin panostettu euro tuottaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Työhyvinvoinnin kehittämisen tulee työ-paikalla pohjautua työelämään liittyvään

• lainsäädäntöön ja sopimuksiin

• tieteelliseen tutkimukseen sekä ole-massa oleviin hyviin käytäntöihin

• eettisiin periaatteisiin.

Lainsäädännön velvoitteiden täyttämi-nen on merkittävä osa työnantajatoimintaa. Työhyvinvoinnin kannalta parhaat työpaikat ylittävät lainsäädännön vaatimukset.

Työhön liittyviä keskeisiä säädöksiä:

• laki nuorista työntekijöistä

• laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentä-miseksi

• laki työsuojelun valvonnasta ja työsuoje-lun yhteistoiminnasta

• laki yhteistoiminnasta yrityksissä

• opintovapaalaki

• oppisopimuslaki

• tasa-arvolaki

• työaikalaki

• työsopimuslaki

• työntekijöiden eläkelaki

• työturvallisuuslaki

• työterveyshuoltolaki

• vuosilomalaki, vuorotteluvapaalaki

• yhdenvertaisuuslaki

• yksityisyyden suoja työsuhteessa.

Valtion säädöstietopankki: www.finlex.fi

Työhyvinvoinnin johtaminen, mittaaminen ja arviointi

Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu jokai-selle työyhteisössä, mutta se on organisaa-tion ylimmän johdon vastuulla. Lähiesimies on työyksikkötasolla tärkein vaikuttaja. Työ-suojelun yhteistoimintahenkilöstö yhteis-työssä työterveyshuollon kanssa on myös keskeisessä roolissa. Vastuuta työhyvinvoin-nista ei voi ulkoistaa, mutta on tärkeää tun-nistaa organisaation ja yksilön kannalta ne keskeiset yhteistyökumppanit ja tukiverkos-tot, joista saa tarvittaessa asiantuntija-apua.

Työhyvinvoinnin johtaminen on kiinteä osa kokonaisjohtamista ja henkilöstöjohta-misen ydinasioita. Arvojen, henkilöstöstra-tegian ja johtamisen toimintakäytäntöjen linjaus on perusta, jolle työhyvinvoinnin johtaminen rakennetaan. Eettiset periaatteet ja moraaliset käytännöt ohjaavat työhyvin-voinnin kehittämistä. Työhyvinvoinnin johta-


Työhyvinvointi

minen on organisaation osaamispääomaa ja työyhteisön sosiaalista pääomaa sekä laaja-alaista yhteistyötä.

Jotta työhyvinvointia voidaan johtaa ja kehittää tuloksellisesti, sitä pitää voida mita-ta ja arvioida. Käytössä on hyvinkin laajasti erilaisia mittareita ja arviointimenetelmiä. Ennen arviointia on oltava määritettynä ja ymmärrettynä organisaation perustehtävä, päämäärä, arvot, tavoitteet sekä ne keinot, joilla tavoitteisiin pyritään. Tähän liittyy myös henkilöstön hyvinvointiin liittyvän toiminnan määrittely ja tavoitetila.

Työhyvinvointiin liittyvät mittarit voidaan jakaa taloudellisiin sekä yksilö-, työyhtei-sö- ja työympäristömittareihin. Henkilöstöä voidaan kuvata esimerkiksi ajankäytön, työ-suhteen, terveyden, turvallisuuden, yhtei-söllisyyden, osaamisen ja tuloksellisuuden mukaan. Kokoamalla tilastotiedot henkilös-tön tilasta ja kehityksestä mahdollistetaan järjestelmällinen henkilöstöpääoman kehit-täminen.

Hyvä mittaristo tukee organisaation ja toimialan tarpeita. Mittariston rakentamisen lähtökohtana tulee olla organisaation strate-gia ja riskienarviointi. Seurantaan tarvitaan erilaisia ennakoivia ja jälkikäteisiä sekä mää-rällisiä ja laadullisia mittareita. Työhyvinvoin-

nin parantaminen edellyttää johdon ja koko henkilöstön sitoutumista. Tunnuslukuja seu-rataan ja esille tulleet puutteet hoidetaan kuntoon. Myös arviointimenetelmiä itses-sään tulee arvioida ja kehittää.

Esimerkkejä työhyvinvoinnin mittaamis- ja arviointimenetelmistä

Terveys

• työterveyshuollon työpaikkaselvitys, kohdennettu ja erityisselvitys

• terveystarkastus

• kuormittumisen ja työkyvyn arviointi osana esimiestyötä

• työkykyarviot

• kuntoutustarpeen arviointi

• kuntotestit

• työstressikysely

• TIKKA – työkuormituksen kokonaisval-tainen arviointimenetelmä

• Bergen Burnout Index (Työuupumus-indeksi)

• poissaolo- ja työkyvyttömyyskustannukset

• sairasvastaanottokäynnit

• sairauspoissaolot ja ammattitaudit

Työpaikka

Johtoryhmä, hallitus

Työntekijä – esimies Työyhteisö

Työsuojelu Työterveyshuolto

Luottamusmiehet

Henkilöstöhallinto TYKY/TYHY -ryhmä

Työturvallisuuskeskus

Työterveyslaitos

Työmarkkinajärjestöt

Muut toimijat Esim. tutkimus-, koulutus-, konsultointi-, liikunta-, terveys- ja kuntoutuspal-veluiden tuottajat

Kela

Työeläkeyhtiö

Vakuutusyhtiö

Työsuojeluviranomaiset

Työvoimahallinto

Ulkoiset verkostot Esim. yhteistyökumppanit, sidosryhmät, alihankkijat

Työhyvinvointiverkosto, sisäinen ja ulkoinen


Turvallisuus

• turvallisuushavainnot (myös vaaratilanne- tai läheltä piti -ilmoitukset tai turvallisuus-poikkeamat)

• vaarojen kartoitus ja riskienarviointi

• työturvallisuustarkastukset ja -auditoinnit

• työturvallisuuskierrokset ja -keskustelut

• korjaavien toimenpiteiden määrä ja toteu-tumisaste

• työturvallisuuskoulutuspäivien määrä ja sisällöt

• järjestys- ja siisteysindeksi

• työturvallisuustason ja työturvallisuusjoh-tamisjärjestelmän tason arviointi

• tapaturmat: työpaikka- ja työmatkatapa-turmat

− tapaturmien määrä − tapaturmataajuus tai tapaturmaesiin-tyvyys

− tapaturmapoissaoloprosentti − tapaturmien tutkinta − tapaturmien vakavuus − tapaturmien aiheuttamat kustannukset − sopimuskumppaneiden tapaturmat

Työyhteisön toiminta ja johtaminen

• talouden tunnusluvut

• SWOT-analyysi (organisaation toimintaan liittyvät vahvuudet, heikkoudet, mahdolli-suudet ja uhat)

• johtamisen 360 asteen arviointi

• riskien arviointi

• työilmapiirikysely, työtyytyväisyyskysely

• kehityskeskustelut

• palaute- ja laatujärjestelmät

• asiakaspalautteet

• henkilöstön ikä, sukupuoli, vaihtuvuus

• työsuhteiden laatu

• henkilöstön osallistuminen

• lain ja työehtosopimusten noudattaminen

Osaaminen

• osaamiskartoitukset

• asiakaskyselyt ja -palautteet

• aloitteet, ideat ja innovaatiot

• koulutusten määrä ja laatu

• kehityskeskustelut

• palautejärjestelmät

• asiakaspalautteet

• laatujärjestelmät.

Työhyvinvoinnin kehittäminen työryhmässä

Työhyvinvoinnin portaat – viisi vaikuttavaa askelta, Edita, Työturvallisuuskeskus 2012.

Aloitus: työryhmän perustaminen Yhteistyö työyhteisön ja asiantuntijoiden kanssa, tiedottamisen käytännöstä sopiminen

Nykytilanteen kartoitus Taustatiedon keruu, mittareiden ja arviointimenetelmien valinta

Suunnittelu: tavoitteet, priorisointi Resurssointi, ulkopuolisen asiantuntemuksen tarpeen arviointi

Toteutus: mitä, kenelle, milloin, kuka vastaa?

Seuranta työryhmässä


Työsuojelun perusta, vastuut ja yhteistoiminta Työsuojelu on toimintaa, jolla ylläpidetään ja edistetään työpaikan työympäristön ja työ-olojen turvallisuutta ja terveellisyyttä sekä työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä työky-kyä sekä työhyvinvointia.

Työturvallisuus työsuojelun osana tarkas-telee työympäristöä – työtiloja, työvälineitä, koneita ja laitteita, työprosesseja sekä itse työtä – työntekijän terveyden ja turvalli-suuden kannalta. Tavoitteena on sellainen työympäristö, jossa ihmisten turvallisuus tai terveys ei vaarannu.

Työterveyden lähtökohtana on työnte-kijän terveys suhteessa työhön ja työympä-ristöön liittyviin tekijöihin. Tavoitteena on ylläpitää ihmisten työkykyä ja ehkäistä työ-peräisiä sairauksia.

Työsuojelutoiminnan lähtökohtana on parantaa työympäristöä ja työoloja jatkuvas-ti yhteistoiminnassa työpaikalla siten, että vaara- ja haittatekijöiden sekä vaaratilantei-den syntyminen estetään tai ne poistetaan. Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolojen paran-tamiseksi tarvittavat toimet. Toimenpiteet suhteutetaan vaarojen arvioinnissa esiin tul-leisiin riskeihin sekä työn, työolojen ja työ-ympäristön vaatimuksiin ja työntekijöiden henkilökohtaisiin edellytyksiin.

Työsuojelutoimenpiteille asetetaan ensisi-jaisuusperiaate seuraavasti:

• Estetään vaara- ja haittatekijöiden synty-minen.

• Poistetaan vaara- ja haittatekijät tai, jos tämä ei ole mahdollista, korvataan ne vä-hemmän vaarallisilla tai vähemmän haital-lisilla tekijöillä.

• Toteutetaan yleisesti vaikuttavat toimen-piteet ennen yksilöllisiä.

• Otetaan huomioon tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehitty-minen.

Työsuojelulla, sen organisoinnilla ja työ-suojeluhenkilöstön tehtävillä on yhtymäkoh-tia yritysturvallisuuden muihin osa-alueisiin,

kuten henkilöturvallisuuteen, pelastustoi-meen ja toimitilaturvallisuuteen. Hyvällä kokonaisvaltaisella turvallisuusjohtamisella vältytään päällekkäiseltä toiminnalta ja hyö-dynnetään työpaikan oman henkilöstön asiantuntemusta.

Kun työympäristöä ja työoloja paran-netaan, siten vähennetään työperäisten sairauksien ja työtapaturmien aiheuttamia kustannuksia. Samalla työn sujuvuus ja tuloksellisuus lisääntyvät työergonomian ja työpaikan siisteyden ja järjestyksen parantuessa. Sillä, että työturvallisuus ja työterveys huomioidaan johtamisessa, on merkittävä vaikutus henkilöstön työmoti-vaatioon ja työpaikkaan sitoutumiseen.

Lainsäädännöllinen perusta

Työturvallisuuslaki on työsuojelun pe-ruslaki. Laki määrittelee työnantajan ja työntekijöiden velvollisuudet työsuojelun toteuttamiseksi ja työsuojelun yhteistoimin-nan perusteet sekä käsittelee työpaikoilla esiintyviä haitta- ja vaaratekijöitä ja niiden torjuntatoimia. Lakia sovelletaan toisen pal-veluksessa tehtävään palkkatyöhön.

Lain tarkoituksena on parantaa työympä-ristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työ-kyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympä-ristöstä johtuvia työntekijöiden terveyden haittoja.

Työturvallisuuslain lähtökohtana on, että työpaikoilla kehitetään työturvallisuutta ja työterveyttä oma-aloitteisesti.

Työturvallisuuslain perusteella on annet-tu työympäristöä ja työolosuhteita koskevia säädöksiä esimerkiksi melusta, taakkojen käsittelystä ja näyttöpäätetyöstä.

Laissa työsuojelun valvonnasta ja työ-paikan työsuojeluyhteistoiminnasta ns. työsuojelun valvontalaissa säädetään työnantajan ja työntekijöiden välisen työ-suojelun yhteistoiminnan järjestämisestä


työpaikalla. Laki määrittelee yhteistoimin-nassa käsiteltävät asiat ja yhteistoiminta-asioiden käsittelyn. Lisäksi laissa säädetään työnantajan ja työntekijöiden välisten yh-teistoimintaelinten, työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoi-mikunnan asettamisesta ja tehtävistä työ-paikoilla. Yhteistoimintaelinten osalta laki koskee sellaisia työpaikkoja, joissa työsken-telee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää.

Työsuojelun valvontalaissa säädetään myös työsuojeluviranomaisen työpaikkaval-vonnan menettelytavoista.

Työterveyshuoltolaissa säädetään työnan-tajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisällöstä ja toteutta-misesta. Lain tarkoituksena on, että työnantaja ja työntekijät yhteistyössä työterveyshuollon ammattilaisten kanssa edistävät työhön liitty-vien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työ-ympäristön terveellisyyttä sekä työntekijöiden työkykyä ja työyhteisön toimintaa.

TyösuojeluhallintoTyösuojeluhallinto muodostuu sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastosta sekä viidestä aluehallintovirastojen työsuo-jeluvastuualueesta. Työsuojeluosasto ohjaa työsuojeluvastuualueita sekä valmistelee työsuojelun lainsäädäntöä. Työsuojeluvastuu-alueiden tehtävänä on valvoa viranomaisina työsuojelusäädösten noudattamista työpai-koilla sekä tutkia vakavat työtapaturmat. Vas-tuualueet antavat myös neuvoja ja ohjeita työsuojelusäädösten soveltamisesta.

Työturvallisuuslaki 738/2002.Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työ-suojeluyhteistoiminnasta 44/2006.Työterveyshuoltolaki 1383/2001.

Työnantajan vastuu

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan tarpeellisin toimenpitein työntekijöiden turvallisuudesta ja tervey-

destä työssä. Toimenpiteistä päättäessään työnantajan tulee ottaa huomioon työhön, työolosuhteisiin ja työympäristöön sekä työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.

Työsuojelutoiminnan tulee olla suunni-telmallista ja järjestelmällistä, ja työnantajan on oltava jatkuvasti tietoinen työpaikan sekä fyysisistä että psykososiaalisista haitta- ja vaaratekijöistä.

Käytännössä huolehtimisvelvoite toteu-tuu työturvallisuuslain edellyttämillä toimil-la, joita ovat

• työsuojelun toimintaohjelma, jossa määritellään työpaikan työolojen ja työntekijöiden työkykyä ylläpitävän toiminnan kehittämistavoitteet sekä toimintatavat

• haitta- ja vaaratekijöiden tunnistami-nen ja merkityksen arviointi eli riskien arviointi, havaittujen vaarojen poista-minen tai vaaran vähentäminen siten, ettei työntekijän terveys vaarannu

• työntekijöille annettava opetus ja oh-jaus työssä sattuvan tapaturman sekä työstä aiheutuvan sairastumisen vaaran välttämiseksi.

Lisäksi työtilojen ja tuotantomenetelmien suunnittelussa sekä työssä käytettävien konei-den, laitteiden, työvälineiden ja terveydelle vaarallisten aineiden käyttöönotossa tulee ar-vioida ja selvittää vaikutukset työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen.

Suunnittelijan, joka tekee työnantajan toimeksiannosta suunnitelman, tulee ottaa huomioon suunnitellun kohteen ilmoitetun käyttötarkoituksen edellyttämät työturvalli-suuslain säännökset.

Työterveyshuoltolaki velvoittaa työn-antajan järjestämään työntekijöilleen kustannuksellaan työterveyshuollon. Työter-veyshuollon tarkoituksena on torjua työstä ja työoloista johtuvat terveysvaarat ja eh-käistä haitat sekä suojella ja edistää työnteki-jöiden turvallisuutta, työkykyä ja terveyttä.


Työnantajan tulee vastata työntekijän tekemään ilmoitukseen työoloissa tai työ-menetelmissä havaitsemastaan terveys- tai turvallisuusvaarasta. Perustellun palautteen antaminen työolojen kehittämistä koskeviin ehdotuksiin lisää luottamusta työnantajan ja työntekijöiden välillä.

Oikeudellisesti työsuojelun toimintavel-voitteet kuuluvat työnantajille tai tämän edustajille.

Esimiesten vastuuTyönantaja vastaa työsuojelun toteuttamises-ta työpaikalla kaikissa toiminnoissa ja kaikil-la organisaatiotasoilla. Erilaiset vaarat, haitat ja kuormitustekijät tulee ottaa huomioon silloin, kun määritellään työsuojelun tavoit-teita ja toteutustapoja.

Käytännössä työantajan velvoitteet to-teutuvat siten, että työnantaja delegoi toi-mivaltaansa ja asettaa sijalleen henkilöitä hoitamaan määrättyjä tehtäviä. Työnantajan sijaisia ovat ne esimiesasemassa olevat hen-kilöt, joilla on työnjohdollista vastuuta. Työ-suojelupäällikön tehtävät sinällään eivät tuo tällaista asemaa ja vastuuta.

Tehtävät ja toimivaltuudet tulee määritel-lä ja rajata selvästi niin, että esimiesasemassa olevat tietävät työsuojelua koskevat velvolli-suutensa ja valtuutensa.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että esimiehillä on riittävä pätevyys, heidät on riittävästi perehdytetty tehtäviinsä ja heillä on asianmukaiset edellytykset ja toimival-tuudet tehtäviensä hoitamiseen.

Tiimimäisessä työskentelyssä sekä matrii-si- ja projektiorganisaatioissa esimiessuhteet ovat monimuotoisia. Yhdellä työntekijällä saattaa olla useampia esimiehiä. Tällöin työ-suojeluvastuun määrittely on erityisen tär-keää. Myös toimenkuvien muuttuessa on muistettava tarkistaa asemaan ja tehtävään kuuluvat työsuojeluvelvoitteet.

Työsuojeluvastuu esimiestehtävissä voi-daan määritellä esimerkiksi seuraavasti:

Ylin johto

• ne toimintatavat, joilla työsuojelua toteu-tetaan ja kehitetään

• turvallisuuden varmistaminen tuotantovä-lineiden ja -tilojen suunnittelussa ja han-kintapäätösten yhteydessä

• pätevien alaisten valinta ja tehtävänjako.

Keskijohto

• työturvallisuusohjeiden laatiminen

• koneiden, laitteiden ja työvälineiden hankinta

• työilmapiirin seuranta ja valvonta.

Työnjohto, lähiesimiehet

• koneiden, laitteiden ja työvälineiden kun-non valvonta

• työnopastus

• turvallisten työtapojen sekä annettujen ohjeiden noudattamisen valvonta

• työympäristön ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden seuranta ja valvonta.

Kun esimiesten toimenkuviin ja toimi-valtuuksiin liittyvät työsuojeluvastuut on määritelty selkeästi, vältytään työtehtävien organisoinnin epäselvyyksien aiheuttamilta vaara-, haitta- ja vahinkotilanteilta.


Yhteinen työpaikkaYhteiset työpaikat ovat entistä yleisempiä useilla toimialoilla ja toimialojen kesken. Yhteisellä työpaikalla toimivat työnantajat ja itsenäiset työnsuorittajat ovat velvollisia toimimaan yhteistyössä turvallisuuden to-teuttamiseksi. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävällä työnantajalla, esimerkiksi tilaajal-la tai päätoteuttajalla, on erityinen velvolli-suus sovittaa yhteen osapuolten tiedotus- ja yhteistoimintatehtävät. Lisäksi velvollisuudet koskevat kokonaisuuden hallintaan liittyviä turvallisuusvaatimuksia. Jokainen työnan-taja on kuitenkin vastuussa omien työn-tekijöidensä turvallisuudesta. Säännöksiä sovelletaan toimialasta riippumatta kaikilla yhteisillä työpaikoilla. Lisäksi velvoitetaan yhteistoimintaan teollisuus- ja liikehallissa tai vastaavassa yhtenäisessä tilassa, esimer-kiksi toimistohotellissa, toimivat työnantajat. Kun ostetaan alihankintatyötä tai teetetään töitä vuokratyönä, työsuojeluvastuuasiat on tärkeä selvittää sopimuksia tehtäessä.

Alihankintatilanteessa työnjohto-oikeus ja siihen liittyvä vastuu säilyvät alihankintaa tekevällä työnantajalla. Alihankintatyönantaja huolehtii valvontaan, työmenetelmiin ja työ-välineisiin liittyvistä velvoitteista.

Vuokratyövoimaa tarjoava työnantaja vastaa työnantajan perusvelvoitteista, kuten työterveyshuollon järjestämisestä työnteki-jöilleen. Vuokratyöntekijöitä vastaanottava työnantaja vastaa työn tekemisen edellytyk-sistä ja työturvallisuudesta omalla työpaikal-laan. Vuokratyönantaja huolehtii siitä, että hänen luovuttamansa työvoima vastaa am-mattitaitonsa puolesta sen työn vaatimuksia, jota vastaanottava työnantaja on ilmoittanut teettävänsä.

Työntekijän velvollisuudet

Työpaikan työturvallisuuden ja työter-veyden kehittämisessä on tärkeää, että työntekijät osallistuvat siihen aktiivisesti. Työntekijöillä on työsuojeluun liittyviä vel-vollisuuksia ja oikeuksia.

Velvollisuudet ja oikeudet työsuojelu-asioissa toteutuvat toisaalta edustajien kaut-ta yhteistoimintamenettelyssä, ja toisaalta työntekijöillä on yksilökohtaisia velvolli-suuksia ja oikeuksia. Yhteistoimintajärjestel-mien tarkoituksena on, että työntekijät joko suoraan tai edustajien välityksellä saavat riittävät tiedot työpaikan turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvistä asioista ja voivat neuvotella näistä työnantajan kanssa.

Työntekijän yksilökohtaiset velvollisuu-det työsuojeluasioissa:

• työnantajan ohjeiden ja määräysten nou-dattaminen

• omasta ja toisten turvallisuudesta huoleh-timinen

• muihin työntekijöihin kohdistuvan häirin-nän ja epäasiallisen kohtelun välttäminen

• havaitsemiensa vikojen ja puutteellisuuk-sien poistaminen ja niistä ilmoittaminen

• koneiden ja työvälineiden asianmukainen käyttö

• henkilönsuojainten ja turvalaitteiden asianmukainen käyttö.

Työntekijän on noudatettava työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita. Nämä voivat olla työpaikan yleisiä turvallisuusohjeita ja -määräyksiä tai työnjohdon työohjeita tai ohjeita koneiden ja työvälineiden tai henki-lönsuojainten käytöstä.

Työntekijän tulee huolehtia työssään omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuu-desta ja terveydestä kokemuksensa, saaman-sa opastuksen ja ammattitaitonsa mukaisesti. Samoin hänen on noudatettava huolellisuut-ta ja varovaisuutta sekä ylläpidettävä järjes-tystä ja siisteyttä työympäristön ja työolojen turvallisuuden ja terveellisyyden varmista-miseksi. Myös muihin työntekijöihin kohdis-tuvaa häirintää ja epäasiallista kohtelua on vältettävä.

Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työ-olosuhteissa ja työmenetelmissä, koneissa, työvälineissä tai henkilönsuojaimissa tai


muissa laitteissa havaitsemistaan sellaisista vioista tai puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa työntekijöiden turvalli-suudelle tai terveydelle. Mikäli työntekijän ammattitaito ja hänen saamansa opetus ja ohjaus riittävät, hänen on omatoimisesti poistettava epäkohta. Ilmoittaminen työnan-tajalle tarkoittaa lähintä esimiestä. Sellaisella työpaikalla, jossa ei ole työsuojeluvaltuutet-tua, riittää ilmoitus esimiehelle.

Oikeus työstä pidättäytymiseenTyöntekijällä on oikeus pidättäytyä työstä, jos siitä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Työstä pidättäytyminen on poikkeuksellinen toimenpide ja tulee kysy-mykseen vain silloin, jos vaara ei ole vältet-tävissä muilla välittömillä toimilla.

Perehdytys ja työnopastus

Perehdyttäminen ja työnopastus ovat tär-keä osa ennakoivaa työsuojelua. Puutteet työnopastuksessa ovat epäjärjestyksen ohella yleisiä tapaturman syitä. Opastus-suunnitelman tulee perustua työpaikan riskien arvioinnissa saatuihin tietoihin. Työnopastuksessa tulee ottaa huomioon opastettavan valmiudet, ja opastuksen tu-lee olla riittävän konkreettista.

Työnopastus on monivaiheinen opetus- ja oppimistapahtuma. Työtehtävän opettami-sen lisäksi tuetaan myönteistä asennoitumis-ta ja kannustetaan omatoimisuuteen.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä opastetaan riittävästi työhön, työpaikan oloihin, työpaikan käytäntöihin, työmenetelmiin, työssä käytettävien työvä-lineiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin.

Työnopastusta tarvitaan silloin, kun

• työ on tekijälleen uusi

• työtehtävät vaihtuvat

• työmenetelmät muuttuvat

• hankitaan ja otetaan käyttöön uusia konei-ta, laitteita, tietojärjestelmiä, työmenetelmiä

• työ toistuu harvoin.

Työnopastus on tarpeen myös silloin, kun työntekijä palaa töihin pitkän poissaolojak-son jälkeen, esimerkiksi sairauslomalta, van-hempainvapaalta tai vuorotteluvapaalta.

Työnopastusta tarvitaan myös silloin, kun työpaikalla laiminlyödään turvallisuus-ohjeita, sattuu työtapaturma tai havaitaan ammattitauti tai kun aiemmin annetussa työnopastuksessa havaitaan puutteita.

Nuorten työntekijöiden opetuksesta ja ohjauksesta on säädetty tarkemmin. Nuor-ten perehdyttämisessä on kiinnitettävä huomiota työpaikan työsuojelun menette-lytapoihin ja työturvallisuusohjeisiin. Nuori työntekijä on kunkin työvaiheen tai työme-netelmän omaksumisen ajaksi sijoitettava työskentelemään yhdessä kokeneen ja am-mattitaitoisen henkilön opastuksen ja val-vonnan alaisena.

Ulkomaalaisten opastuksessa on otettava huomioon mahdollinen kielitaidon puut-


teellisuus sekä erilainen kulttuuritausta ja aikaisemmat toimintaympäristöt. Työnopas-tuksessa tulee aina varmistaa, että opastuk-sessa annettu tieto ja työturvallisuusasiat on ymmärretty oikein.

Kun työnantaja käyttää vuokratyöntekijöi-tä, hänen on ennen työn aloittamista ilmoi-tettava riittävän tarkasti työn edellyttämät ammattitaitovaatimukset ja erityispiirteet vuokratyöntekijän työnantajalle. Tämän on kerrottava niistä edelleen työntekijälle ja varmistettava, että tällä on riittävä ammat-titaito, kokemus ja sopivuus suoritettavaan työhön. Työn vastaanottajan on huolehditta-va työntekijän perehdyttämisestä työhön ja työpaikan oloihin.

Opastussuunnitelmaan kuuluvat oleel-lisena osana seuranta ja arviointi, jotta tie-detään, miten tieto on omaksuttu, millaisia vaikutuksia perehdyttämisellä ja opastuk-sella on ollut ja miten onnistuneena sitä ylipäätään pidetään. Näitä asioita arvioimalla perehdyttämistä ja opastusta voidaan kehit-tää edelleen.

Työsuojelun toimintaohjelma

Työsuojelun toimintaohjelmassa asetetaan tavoitteet työpaikan työterveys- ja työturval-lisuustoiminnalle sekä työkykyä ylläpitävälle toiminnalle. Ohjelmassa selvitetään myös työsuojeluvastuut ja työsuojelutoiminnan to-teutustapa. Työsuojelun toimintaohjelma on työnantajakohtainen, ja sen laatimisvelvoite koskee kaikkia työnantajia.

Ohjelmassa esitetyt tavoitteet otetaan huomioon työpaikan kehittämistoiminnassa ja suunnittelussa ja niitä käsitellään yhteis-toiminnassa työntekijöiden tai heidän edus-tajiensa kanssa.

Toimintaohjelman sisältö, muoto, laajuus ja toteutustapa määräytyvät työpaikan toi-mialan, koon, tuotanto- tai palvelutavan sekä arvioitujen työympäristöriskien mukaan.

Työsuojelun toimintaohjelma voidaan laatia yritystasolla ja ohjelmassa määritellään yrityksen yleiset työsuojelun toimintalinjat

ja tavoitteet. Toimipistetasolla ohjelmaa tar-kennetaan ja otetaan huomioon toimipistei-den erityisolosuhteet. Toimipisteille voidaan myös laatia omat toimintaohjelmat. Toimin-taohjelmaan voidaan sisällyttää myös tasa-arvosuunnitelma.

Työsuojelun toimintaohjelmaan ei välttämättä kirjata konkreettisia turvalli-suustoimenpiteitä, vaan vuosittaiset toi-mintaperiaatteet ja toimintasuunnitelmat johdetaan toimintaohjelmasta. Toimenpitei-den valinnan tulee perustua tehtyyn riskien arviointiin. Seuraavalla sivulla on työsuoje-lun toimintaohjelman sisältöesimerkki.

Toimintaohjelman tulee olla ohjaava työ-kalu. Siksi sitä on seurattava ja päivitettävä muutostilanteissa.

Työsuojelun yhteistoiminta

Työsuojeluyhteistoiminnan tavoitteena on edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta sekä mahdollistaa se, että työntekijät osallistuvat ja vaikuttavat työpai-kan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin asioihin. Yhteistoiminnan osapuolia ovat työnantaja ja hänen palveluksessaan olevat työntekijät.

Yhteistoiminnan perustana oleva yhteis-toimintatyöpaikka määritellään ja rajataan siten, että yhteistoimintaa voidaan työnanta-jan ja työntekijöiden kannalta toteuttaa te-hokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Työsuojelun yhteistoiminta työpaikoilla perustuu työturvallisuuslakiin ja lakiin työ-suojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteis-toiminnasta sekä työmarkkinajärjestöjen sopimuksiin.

Yhteistoiminnassa käsiteltävistä asioista ja niiden käsittelystä työnantajan ja työn-tekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa säädetään laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta ns. työsuojelun valvontalaissa. Laissa säädetään myös työsuojelupäällikön ja työsuojeluval-tuutetun sekä yhteistoimintaelinten asetta-misesta ja tehtävistä.


Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön tehtävänä on tukea työyhteisön työsuoje-lutoimintaa osaamisellaan, aloitteillaan ja linjaorganisaatiota palvelevilla toiminnoil-laan. Toiminnan tulee tapahtua yhteistyössä esimiesten ja työntekijöiden sekä työter-veyshuollon kanssa. Työsuojeluvastuu ja pää-tösvalta toimenpiteistä on työnantajalla.

Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön keskeisiä tehtäviä on arvioida työympäris-töä, tunnistaa häiriöitä ja oireita sekä tehdä esimiehille ehdotuksia niiden poistamisek-si. Heidän tulee olla aloitteellisia vaarojen ennalta ehkäisemiseksi sekä ratkaisujen

kehittämiseksi. Onnistuakseen tässä työssä heidän pitää tuntea hyvin oma työpaikkansa ja sen työolot.

Työsuojelun yhteistoimintahenkilös-tö tarvitsee riittävät tiedot työsuojelusta voidakseen opastaa muuta henkilöstöä työsuojeluasioissa. Lisäksi heillä on oltava motivaatiota kehittää työpaikkansa työsuoje-lua sekä taito keskustella ja kuunnella toista osapuolta sekä perustella oma kantansa. Heille on annettava edellytykset tehtäviensä hoitamiseen, kuten aikaa sekä koulutusta ja tietoa työsuojeluun liittyvistä asioista.

Työsuojelun toimintaohjelman sisältöesimerkki

Työsuojeluvastuun jakautuminen• työtehtävien ja toimivaltuuksien

mukaisesti

Työsuojeluorganisaatio, nimet ja yhteystiedot• työsuojelupäällikkö

• työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut (mikäli valittu)

• työsuojeluasiamiehet tai muut työsuojelu-tehtävissä toimivat, esim. työsuojelutiimit tai -parit (mikäli valittu)

• työsuojelutoimikunnan kokoonpano (mikäli valittu)

Työterveyshuolto• järjestämistapa

• yhteyshenkilö

• lakisääteiset tehtävät

• muu mahdollinen sisältö

Työpaikan turvallisuusohjeet• palontorjunta

• turvaohjeet erityistilanteiden varalle

• mahdolliset yksintyöskentelyohjeet

• ensiapu

• työpaikan sisäiset liikenneohjeet

Työympäristön kuvaus ja kehittämistarpeet• työskentelyolot

• työtilat

• työkykyä ylläpitävä toiminta

Työolojen seurantakohteet• sairauspoissaolot

• työtapaturmat

• vaaratilanneraportointi

• kuormittumisen seuranta

• työilmapiiri

• työkyvyn arviointi

Työsuojeluasiat työpaikan toiminnassa• suunnittelu

• kehittäminen

• hankinta

• perehdyttäminen ja työnopastus

• tiedotus ja koulutus

Toimintaohjelman seuranta ja ylläpito• vastuuhenkilö(t) ja päivityksen päivämäärä.


Yhteistoiminnassa käsiteltävät asiatTyöpaikalla työsuojeluyhteistoiminnassa käsiteltäviä asioita ovat seuraavat:

• työntekijöiden fyysistä ja henkistä turval-lisuutta ja terveyttä koskevat seikat, ku-ten työpaikan tapaturmavaarat ja niiden torjunta, työn ergonomia, väkivallan uhka ja sen torjunta ja työn henkinen kuormit-tavuus

• työnantajan käyttämät työn ja työpaikan vaarojen ja riskien arvioinnin periaatteet ja menetelmät sekä riskien arvioinnissa ja työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä esille tulleet työntekijöiden turvallisuu-teen ja terveyteen yleisesti vaikuttavat seikat

• työkykyä ylläpitävään toimintaan liittyvät, työssä jatkamista tukevat ja muut työnte-kijöiden turvallisuuteen ja terveyteen vai-kuttavat kehittämistavoitteet ja -ohjelmat

• työntekijöiden turvallisuuteen, tervey-teen ja työkykyyn vaikuttavat työn jär-jestelyyn ja mitoitukseen liittyvät asiat, kuten muutokset työtehtävissä, työme-netelmissä ja töiden järjestelyssä sekä kone- ja laitehankinnat tai kysymykset organisaatiomuutoksen vaikutuksista työntekijöiden fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen

• työntekijöille annettavan opetuksen, oh-jauksen ja perehdyttämisen toteutustapa ja seuranta

• työhön, työympäristöön ja työyhteisön tilaan liittyvät, työn turvallisuutta ja ter-veysvaikutuksia kuvaavat tilastot ja muut seurantatiedot, kuten sattuneet tapatur-mat, vaaratilanteet, väkivalta- ja uhka-tilanteet, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä toimenpiteet näiden tilan-teiden ennalta ehkäisemiseksi.

Yhteistoiminnassa käsitellään myös edellä mainittujen asioiden toteutumisen ja vaiku-tuksen seuranta.

Työsuojelun yhteistoimintamenettelyyn kuuluvista asioista säädetään myös työter-veyshuoltolaissa. Työnantajan tulee valmis-tellessaan työterveyshuollon toteuttamista toimia yhteistoiminnassa työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa. Tähän kuuluvat työterveyshuollon sisältö ja laajuus sekä toimintasuunnitelma, toiminnan toteutus ja vaikutusten arviointi.

Työturvallisuuslaissa säädetyn työpaikan työsuojelun toimintaohjelman tavoitteet käsitellään työntekijöiden tai heidän edusta-jiensa kanssa.

Työpaikalla on tärkeää luoda edellytykset ja kehittää yhteistyötä myös henkilöstön edustajien, kuten luottamusmiesten, luotta-musvaltuutettujen ja muiden asiantuntijoi-den, kesken.

Yhteistoiminta-asioiden käsittelyYhteistoiminnassa käsiteltävien asioiden käsittelyyn on kaksi menettelytapaa:

• asia käsitellään työntekijän ja hänen esi-miehensä kesken ja tarvittaessa työsuoje-luvaltuutetun läsnä ollessa

• asia käsitellään työsuojelutoimikunnassa.

Yhteistoimintatehtäviä hoitavilla henki-löillä on salassapitovelvollisuus yksityiseen henkilöön ja työpaikkansa liike- tai ammat-tisalaisuuksiin liittyvistä tiedoista. Työpaikalle tulisi luoda yhteistoimintamenettelystä selkeät pelisäännöt, joista kaikki ovat tietoisia.

Käsittely esimiehen ja työntekijän keskenTyöntekijän turvallisuuteen ja terveyteen välittömästi vaikuttavat asiat käsitellään esi-miehen ja työntekijän kesken.

Työntekijällä on oikeus pyytää työsuoje-luvaltuutettu mukaan asian käsittelyyn. Työ-suojeluvaltuutetun osallistumista voi pyytää myös esimies tai työsuojeluvaltuutettu itse, jos hän katsoo siihen olevan tarvetta.

Käsittely esimiehen ja työntekijöiden kes-ken on tarkoituksenmukaista myös silloin,


kun esille otettava työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen liittyvä asia koskee useita työntekijöitä samalla tavalla välittömästi ja se on tehokkaasti ja nopeasti käsiteltävissä ja ratkaistavissa tällä menettelyllä.

Käsittely työsuojelutoimikunnassaTyöpaikkaa laajasti ja yleisesti koskevat yhteistoiminta-asiat käsitellään työsuojelu-toimikunnassa. Kun työntekijän turvallisuu-teen ja terveyteen välittömästi vaikuttava asia on työpaikkaa yleisesti koskeva, se käsi-tellään työsuojelutoimikunnassa.

Työsuojelutoimikunnan jäsenellä on oi-keus tehdä esityksiä työsuojelutoimikunnas-sa esille otettavista asioista.

Sellaisella työpaikalla, jossa ei ole työ-suojelutoimikuntaa, sille kuuluvat asiat käsitellään ensisijaisesti työnantajan ja työ-suojeluvaltuutetun kanssa. Jos työsuojelu-valtuutettuakaan ei ole, yhteistoiminta-asiat käsitellään yhdessä työntekijöiden kanssa työturvallisuuslainsäädösten mukaan.

Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö

TyösuojelupäällikköTyösuojelupäällikkö edustaa työnantajaa työpaikan työsuojeluyhteistoiminnassa. Työnantaja nimeää työsuojelupäällikön, ellei itse toimi työsuojelupäällikkönä.

Työsuojelupäällikön tulee olla työpai-kan ja työn luonne sekä työpaikan laajuus huomioon ottaen riittävän pätevä; tutkintoa tai muuta osoitettua pätevyyttä ei päälli-költä edellytetä. Työsuojelupäällikön tulee olla perehtynyt työpaikan olosuhteisiin ja työsuojelusäännöksiin, ja hänellä tulee olla edellytykset työsuojelun yhteistoiminta-asioiden käsittelyyn ja yhteistoiminnan jär-jestämiseen.

Työsuojelupäällikön koulutuksen ja pe-rehdytyksen tarve on yksilö- ja työpaikka-kohtaista. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työsuojelupäällikölle on järjestetty riittävät toimintaedellytykset tehtävien hoi-tamista varten.

Työsuojelupäällikön tehtävänä on

• avustaa työnantajaa työsuojeluasiantun-temuksen hankinnassa

• avustaa työnantajaa yhteistyössä työn-tekijöiden ja työsuojeluviranomaisten kanssa

• avustaa työnantajaa yhteistoiminnassa työterveyshuollon ja muiden työsuoje-lun asiantuntijatahojen kanssa

• toimia työnantajan ja työntekijöiden välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi

• kehittää työsuojelun yhteistoimintaa työpaikalla

• osallistua työsuojelutoimikunnan ko-kouksiin silloinkin, kun ei ole sen jäsen

• osallistua työsuojelutarkastuksiin.

Työsuojelupäälliköllä ei tässä päällikön ominaisuudessa ole oikeudellista työturvalli-suusvastuuta.

Jos työpaikalla on yritysturvallisuudesta, kuten pelastustoimesta, kiinteistöturvallisuu-desta tai ympäristöturvallisuudesta, vastaava henkilö, työsuojelupäällikön tehtävät on mahdollista ohjata hänelle.

Sama henkilö voidaan nimetä useamman työpaikan työsuojelupäälliköksi. Työsuojelu-päälliköt toimivat yhä useammin myös työ-paikkansa työhyvinvointipäällikköinä.

TyösuojeluvaltuutettuTyösuojeluvaltuutettu on työntekijöiden keskuudestaan valitsema henkilö, joka edustaa työntekijöitä työpaikan työsuojelu-yhteistoiminnassa sekä suhteessa työsuoje-luviranomaisiin.

Työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varaval-tuutettua tulee valita sellaisella työpai-kalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Pienem-milläkin työpaikoilla valtuutettu ja vara-valtuutetut voidaan valita, jos työntekijät pitävät sitä tarkoituksenmukaisena. Toimi-henkilöt ja ylemmät toimihenkilöt voivat


valita yhteisen valtuutetun ja kaksi vara-valtuutettua.

Työnantajan edellytetään antavan tarvit-taessa tietoa työntekijöille heidän oikeudes-taan valita työsuojeluvaltuutettu.

Työsuojeluvaltuutetun ja -varavaltuutetun toimikausi on kaksi kalenterivuotta, ellei alakohtaisella sopimuksella tai paikallisesti työpaikan työsuojelutoimikunnassa sovita pidemmästä toimikaudesta. Paikallisesti voi-daan sopia enintään neljän kalenterivuoden pituisesta toimikaudesta.

Työsuojeluvaltuutettu edustaa työnteki-jöitä, kun työpaikalla käsitellään työsuojelun yhteistoimintaan kuuluvia asioita työnanta-jan kanssa.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävänä on

• perehtyä oma-aloitteisesti työympä-ristöön ja työyhteisön tilaan liittyviin työntekijöiden turvallisuuteen ja ter-veyteen vaikuttaviin asioihin

• perehtyä työsuojelusäännöksiin

• kiinnittää edustamiensa työntekijöiden huomiota työn turvallisuuteen ja ter-veellisyyteen liittyviin asioihin.

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus

• saada nähtäväkseen työpaikan työym-päristön ja työyhteisön tilaan liittyvät turvallisuutta ja terveyttä koskevat tiedot, esimerkiksi riskien arviointiasia-kirjat

• saada nähtäväkseen työterveyshuolto-sopimus ja työterveyshuollon toiminta-suunnitelma

• pyytää työsuojeluviranomaiselta työ-suojelutarkastus työpaikalle

• olla läsnä työsuojelutarkastusta tai työ-suojeluun liittyviä asiantuntijan tutki-muksia tehtäessä

• saada tiedoksi työsuojelutarkastajan tekemä tarkastuskertomus ja asiantun-tijan tutkimus.

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla ja varavaltuutetuilla on mahdollisuus saada koulutusta työsuoje-lun säännöksistä ja ohjeista sekä muista yhteistoimintatehtävien hoitamiseen kuulu-vista asioista. Koulutuksesta ei saa aiheutua koulutettavalle kustannuksia eikä ansion menetyksiä.

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus keskeyt-tää sellainen työ, josta aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle ja tervey-delle. Keskeytyksestä on ilmoitettava välittö-mästi työnantajalle tai tämän edustajalle.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoita-mista varten tarvittavaa aikaa määrättäessä otetaan huomioon hänen edustamiensa työn-tekijöiden lukumäärä, työpaikan alueellinen laajuus sekä työn luonne. Laissa on säädetty yli kymmenen hengen työpaikan työsuoje-luvaltuutetun vähimmäisajaksi neljä tuntia neljän perättäisen kalenteriviikon ajan-jaksona. Työmarkkinajärjestöt ovat lisäksi sopineet valtuutettujen ajankäytöstä, ja se perustuu valtuutetun edustaman henkilös-tön lukumäärään. Työsuojeluvaltuutettu ei saa laiminlyödä muita työtehtäviään yhteis-toimintatehtävän vuoksi.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoita-misesta ei saa aiheutua ansion menetystä. Alakohtaisissa työehtosopimuksissa on määritelty mahdollisesta korvauksesta. Työ-suojeluvaltuutetulla on samanlainen työ-sopimuslain mukainen irtisanomissuoja kuin luottamusmiehellä.

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus käyt-tää työpaikalla yleisesti käytössä olevia ta-vanomaisia toimisto- ja viestintävälineitä tehtäviensä hoitamisessa. Työnantajan tulee myös osoittaa työsuojeluvaltuutetulle paikka tehtävien hoitamiseen ja asiakirjojen säilyt-tämiseen.

VaravaltuutettuVaravaltuutettu hoitaa työsuojeluvaltuutetun tehtäviä silloin, kun työsuojeluvaltuutettu on estynyt. Valtuutetun este voi olla pysyvä tai tilapäinen.


Pysyvän esteen sattuessa varavaltuutettu tulee työsuojeluvaltuutetun sijalle jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Pysyvä este voi olla työsuojeluvaltuutetun työsuhteen päättymi-nen tai ero valtuutetun tehtävästä kesken toimikauden. Työsuojeluvaltuutetun tilalle tulleella varavaltuutetulla on työsuojeluval-tuutetun asema.

Työsuojeluvaltuutetun tilapäisen esteen aikana varavaltuutettu hoitaa vain sellai-set välittömät tehtävät, joita ei voi siirtää odottamaan työsuojeluvaltuutetun esteen päättymistä. Välttämätön tehtävä voi olla esimerkiksi työsuojelutarkastukseen osallis-tuminen tai tapaturman tutkinta. Kun vara-valtuutettu hoitaa tilapäisesti valtuutetun tehtäviä, hänellä on oikeus kyseisten tehtä-vien edellyttämään tiedon saantiin ja ajan-käyttöön.

TyösuojeluasiamiesTyösuojeluasiamiehen valinta perustuu työmarkkinajärjestöjen välisiin sopimuk-siin, eikä asiaa ole käsitelty lainsäädännössä. Työsuojeluasiamies voidaan valita tietylle osastolle tai toimipisteeseen. Asiamiesten

valinnasta, lukumäärästä, tehtävistä ja toi-mialueesta sovitaan paikallisesti. Valintaan vaikuttavat työsuojelun vaatimukset ja työ-olot. Työsuojeluasiamiehen valitsevat työ-paikan työntekijät keskuudestaan. Hänen tehtäviinsä kuuluu osallistua toimialuettaan koskevien työsuojeluasioiden käsittelyyn ja toteutukseen. Työsuojeluasiamiehen ajan-käytöstä sovitaan paikallisesti.

TyösuojeluparikäytäntöLainsäädäntöön ja sopimuksiin perustuvien työsuojelun yhteistoimintahenkilöiden lisäksi hyvänä käytäntönä työpaikalla voidaan edis-tää osallistumista työsuojeluparikäytännön avulla. Työsuojeluparin voivat muodostaa esi-mies ja työntekijöiden keskuudestaan valitse-ma henkilö. Työsuojelupari osallistuu yhdessä työsuojelun yhteistoimintaan työpaikan toi-minnallisen osa-alueen, esimerkiksi osaston, työsuojelun erilliskysymyksissä. Työsuoje-luparissa työntekijöitä voi edustaa kyseisen alueen työsuojeluasiamies. Työsuojelupari-käytännöstä voidaan sopia työpaikalla.


TyösuojelutoimikuntaTyösuojelutoimikunta on perustettava työ-paikalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Työsuojelutoimi-kunnan jäsenmäärä on neljä, kahdeksan tai kaksitoista sen mukaan, kuin työn laatu, laajuus ja muut olosuhteet edellyttävät. Jäse-nistä neljännes edustaa työnantajaa, puolet edustaa työntekijöiden ja toimihenkilöase-massa olevien sitä ryhmää, joka on suurem-pi, ja neljännes sitä ryhmää, joka on näistä pienempi. Osapuolet voivat sopia toimikun-nan muunlaisestakin kokoonpanosta.

Työnantaja nimeää edustajansa työsuoje-lutoimikuntaan. Työnantajan edustajana työ-suojelutoimikunnassa on työnantaja itse tai sellainen edustaja, jonka tehtäviin toimikun-nassa käsiteltävien asioiden valmistelu kuuluu. Työsuojelupäällikkö osallistuu toimikunnan kokouksiin silloinkin, kun hän ei ole sen jäsen.

Työsuojeluvaltuutetut ovat työsuojelutoi-mikunnan jäseniä. Toimikunnan muut työn-tekijöitä edustavat jäsenet valitaan vaalilla samassa yhteydessä, kun valitaan työsuojelu-valtuutetut ja varavaltuutetut.

Työsuojelutoimikunnan sijasta voidaan sopia sitä korvaavasta yhteistoimintajärjes-telystä.

Työsuojelutoimikunnan työntekijöitä edustavilla jäsenillä on oikeus saada vapau-tusta säännöllisistä työtehtävistään välttä-mättömien työsuojelutehtävien hoitamista varten sekä saada korvaus toimikunnan jäsenen tehtävien vuoksi aiheutuneesta ansionmenetyksestä ja työajan ulkopuolella suoritetuista toimikunnan jäsenyyden edel-lyttämien tehtävien hoitamisesta.

Työsuojeluhenkilöstön valintaTyösuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut sekä työsuojelutoimikunnan lisäjäsenet va-litaan työntekijöiden järjestämällä vaalilla enintään neljä kalenterivuotta kestäväksi toimikaudeksi.

Toimihenkilöillä ja ylemmillä toimihenki-löillä on oikeus valita yhteinen valtuutettu ja kaksi varavaltuutettua.

Työsuojeluorganisaation muodostami-seksi ja työsuojeluvaalin toteuttamiseksi työsuojelupäällikön tehtävänä on ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseksi työpaikalla. Tässä yhteydes-sä sovitaan yhteistoimintatyöpaikka, jonka puitteissa työsuojelun yhteistoiminta toteu-tetaan. Yhteistoimintatyöpaikka voi käsittää saman työnantajan yhden tai useamman toimipisteen tai toimiyksikön. Lisätietoja työsuojeluvaalien järjestämisestä saa Työtur-vallisuuskeskuksen laatimista vaaliohjeista.

Ilmoitus työsuojeluhenkilörekisteriinTyönantaja on velvollinen ilmoittamaan työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen sekä toimikunnan jä-senten nimet ja yhteystiedot työsuojeluhen-kilörekisteriin. Rekisteriin ilmoitetaan myös työterveyshuoltopalvelujen tuottaja. Ilmoi-tusvelvollisuus perustuu lakiin työsuojelu-henkilörekisteristä.

Työsuojeluhenkilörekisteri on sosiaali- ja terveysministeriön rekisteri, jota Työtur-vallisuuskeskus ylläpitää yksityissektorin ja kunta-alan työpaikoista. Valtiosektorin työsuojeluhenkilöiden rekisteröinnistä huolehtii Valtiokonttori. Yksityissektorin ja kunta-alan työpaikat tekevät ilmoituksen Työturvallisuuskeskukselle. Ministeriöt, val-tion virastot, laitokset ja liikelaitokset teke-vät ilmoituksen Valtiokonttorille.

Työsuojeluhenkilörekisterin tarkoituk-sena on välittää rekisteröidyille henkilöille työsuojelutietoa ja tietoa tarjolla olevasta työsuojelukoulutuksesta. Rekisterissä olevil-le henkilöille lähetetään maksutta Työtur-vallisuuskeskuksen ja Työsuojelurahaston julkaisema Telma-lehti sekä Työterveyslaitok-sen Työ Terveys Turvallisuus -lehti.

Laki työsuojeluhenkilörekisteristä 1039/2001.

Työmarkkinajärjestöt ylläpitävät työsuoje-lun yhteistoimintatehtävissä toimivista jä-senistään rekisteriä, jonne tiedot voi myös ilmoittaa.


Työterveyshuolto ja työkykyä ylläpitävä toiminta

Työterveyshuollon tehtävänä on tarjota työpaikoille työterveyteen, työturvallisuu-teen ja työympäristöön liittyviä asiantun-tijapalveluja. Tavoitteena on yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa ehkäis-tä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, tukea työntekijöiden työkykyä sekä parantaa työn ja työympäristön terveellisyyttä ja tur-vallisuutta.

Työterveyshuoltolain mukaan työnan-tajan on kustannettava työntekijöilleen vähintään lakisääteiset työterveyshuoltopal-velut. Työterveyshuoltopalvelut voi hankkia kunnalliselta palvelun tuottajalta tai yksityi-seltä lääkäriasemalta. Työnantaja voi myös järjestää palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa. Toteutuksessa käyte-tään työterveyshuollon ammattihenkilöitä (työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat) sekä työterveyshuollon asiantuntijoita (esim. työfysioterapeutit, työpsykologit, työhygiee-nikot ja ravitsemusterapeutit).

Keskeistä työterveyshuollon järjestämi-sessä on, että hankittavat asiantuntijapalve-lut sovitaan työpaikan tarpeiden perusteella. Palvelut toteutetaan siinä laajuudessa kuin työstä, työjärjestelyistä, henkilöstöstä, työ-paikan oloista ja niiden muutoksista johtuva tarve edellyttää.

Työpaikalle kohdennettujen työterveys-huoltotoimien piiriin kuuluvat kaikki työn-tekijät mukaan lukien määräaikaisessa ja osa-aikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät. Työnantajien tulee kohdella työntekijöitä työ-terveyshuoltopalveluita järjestäessään tasa-arvoisesti kuten työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ssä ja sen perusteluissa todetaan.

Työnantajan tulee toimia yhteistyös-sä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa valmistellessaan työterveyshuollon toteuttamista, käsiteltäessä työterveyshuol-lon toimintasuunnitelmaa ja arvioitaessa vaikutuksia. Asiat käsitellään työsuojelutoi-mikunnassa tai, ellei sitä ole, yhdessä työsuo-jeluvaltuutetun kanssa. Asioiden käsittelyä varten työnantajan tulee antaa tarpeelliset tiedot riittävän ajoissa.

Työntekijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus tehdä ehdotuksia työterveyshuol-lon toiminnan kehittämiseksi. Työnantajalla, työpaikan työsuojelutoimikunnalla ja työ-suojeluvaltuutetulla on oikeus saada työ-terveyshenkilöstöltä sellaisia tietoja, joilla on merkitystä työntekijän terveyden sekä terveellisten työolojen kehittämiseksi. Yksit-täisen työntekijän terveydentilaa koskevissa asioissa terveydenhuollon ammattihenkilöil-lä on salassapitovelvollisuus.

Työterveyshuoltosopimus

Työnantajan ja työterveyshuollon palvelujen tuottajan tulee tehdä työterveyshuollon jär-jestämisestä kirjallinen sopimus, josta ilme-nevät työterveyshuollon yleiset järjestelyt, palvelujen sisältö ja laajuus sekä sopimuk-sen kesto. Laajuudessa on kyse siitä, hanki-taanko vain lakisääteiset palvelut vai niiden lisäksi myös muita terveydenhoito- tai sai-raanhoitopalveluja, kuten yleislääkäritasoista sairaanhoitoa.

Sopimusta tarkistetaan, jos työpaikan olo-suhteet muuttuvat olennaisesti.

Työterveyshuollon toimintamuodot

Lakisääteinen työterveyshuolto painottuu ennalta ehkäisevään toimintaan. Siihen sisältyvät työpaikan terveysvaarojen sel-vittäminen työpaikkaselvityksen avulla, työpaikan terveysriskeihin perustuvat ter-veystarkastukset, toimenpide-ehdotusten tekeminen työolojen kehittämisestä sekä tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työnte-kijän terveyttä koskevissa asioissa. Lisäksi työterveyshuollon lakisääteisiä tehtäviä ovat työkykyä ylläpitävään toimintaan osallistu-minen, työpaikan ensiapuvalmiuden ohjaus sekä työntekijöiden työssä selviytymisen seuranta ja tarvittaessa kuntoutukseen oh-jaaminen työkyvyn heikentyessä.


Lakisääteinen työterveyshuolto ei sisällä työntekijöiden sairaanhoitoa. Työnantaja voi sopia palvelun tuottajien kanssa lakisääteistä laajemmista palveluista, kuten yleislääkäri-tasoisesta sairaanhoidosta, erikoislääkäri- ja laboratoriopalveluista sekä ikäkausitarkas-tuksista.

TyöpaikkaselvitysTyöpaikkaselvitys on työterveyshuollon toi-minnan perusta ja keskeinen menetelmä sil-loin, kun määritetään työpaikan tarpeeseen perustuvaa lakisääteisen työterveyshuollon sisältöä. Työpaikkaselvityksessä muodoste-taan käsitys työpaikasta sekä tunnistetaan ja arvioidaan työstä, työympäristöstä ja työyh-teisöstä aiheutuvia terveysvaaroja, -haittoja ja kuormitustekijöitä. On tärkeää tunnistaa myös mahdolliset mobiilia eli liikkuvaa ja monipaikkaista työtä tekevät työntekijät. Työpaikkaselvityksessä tehdään johtopää-tökset työpaikan työolojen terveydellisestä merkityksestä ja toimenpide-ehdotukset työolojen kehittämisestä sekä työkyvyn edis-tämisestä.

Selvitystyössä otetaan huomioon työpai-kan altisteet, työjärjestelyt sekä tapaturma- ja väkivaltavaara. Työpaikkaselvitykseen liittyy tarvittaessa eri menetelmillä toteutettavia mittauksia, kartoituksia ja arviointeja, kuten työhygieenisiä mittauksia, fyysisen ja psyko-sosiaalisen kuormituksen tai työilmapiirin arviointia. Myös ensiapuvalmiuden tarpeen arviointi kuuluu työpaikkaselvitykseen.

Työntekijöille järjestetään tarvittaessa terveystarkastuksia sen mukaan, millaisia terveysvaaroja ja -haittoja työpaikalla on. Työterveyshuolto arvioi, aiheutuuko työym-päristöstä erityistä sairastumisen vaaraa ja tarvitaanko tällöin terveystarkastuksia työtä aloitettaessa ja jatkossa terveyden seuran-tatarkastuksia. Terveystarkastustarpeeseen voivat vaikuttaa myös työntekijöiden yksilöl-liset ominaisuudet.

Työpaikkaselvitys tehdään

• työterveyshuoltoa aloitettaessa toimin-tasuunnitelman laatimiseksi

• toimintasuunnitelman mukaisin määrä-ajoin (yleensä 3–5 vuotta)

• työpaikan olosuhteiden olennaisesti muuttuessa, esimerkiksi suunniteltaes-sa ja otettaessa käyttöön uusia työme-netelmiä ja työtiloja.

Työpaikan perusselvityksen lisäksi työ-paikalle tehdään tarvittaessa suunnattuja työpaikkaselvityksiä. Selvityskohteena voivat olla esimerkiksi fyysiset kuormitustekijät (ergonominen selvitys), psykososiaaliset kuormitustekijät tai kemikaaliriskit.

Työpaikkaselvitykseen liittyvillä työpaik-kakäynneillä on tärkeää, että niihin osallistu-vat työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin lisäksi esimiehet omilla vastuualueillaan ja työsuojeluvaltuutettu. Työpaikkaselvitysra-portit tulee käsitellä työpaikalla työsuojelu-yhteistoiminnassa ja asettaa työntekijöiden nähtäville.

Työnantajan velvoitteisiin kuuluvaa vaarojen selvitystä ja arviointia ja työter-veyshuollon työpaikkaselvityksiä tulee tar-kastella toisiaan täydentävinä tietolähteinä. Tällöin vaarojen arvioinnissa hyödynnetään työpaikkaselvityksiä ja vastaavasti työpaik-kaselvityksissä vaarojen arvioinnin tuloksia. Työterveyshuolto on ensisijainen asiantun-tija vaaratekijöiden terveydellisen merkityk-sen arvioinnissa.

Työterveyshuollon toimintasuunnitelmaTyönantajalla tulee olla kirjallinen työter-veyshuollon toimintasuunnitelma. Suun-nitelma sisältää työterveyshuollon yleiset tavoitteet sekä työpaikan oloihin perustuvat työterveyshuoltopalvelujen tarpeet ja niistä johtuvat toimet.


Hyvän toimintasuunnitelman tunnus-merkkejä:

• perustuu työpaikan tarpeisiin

• toimenpiteet perustellaan, niille asetetaan mitattavissa olevat tavoitteet sekä aika-taulut

• sisällöistä sovitaan yhdessä työpaikan ja työterveyshuollon edustajien kanssa

• tuodaan selvästi esille, mikä on lain edel-lyttämää toimintaa ja mikä vapaaehtoista terveyspalvelua.

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma voi olla osa työturvallisuuslaissa tarkoitet-tua työsuojelun toimintaohjelmaa tai muuta työnantajan laatimaa kehittämisohjelmaa tai suunnitelmaa.

Toimintasuunnitelma tarkistetaan vuosit-tain työpaikkakäyntien ja työterveyshuollon suorittamien selvitysten perusteella.

Toimenpide-ehdotukset, tietojen anta-minen, neuvonta ja ohjausTyöterveyshuollon on ehdotettava toimia, joilla parannetaan työn terveellisyyttä ja turvallisuutta, sopeutetaan työ tarvittaessa työntekijän edellytyksiin sekä ylläpidetään ja edistetään työntekijöiden työ- ja toimintaky-kyä. Toimenpide-ehdotukset perustuvat työ-paikkaselvitysten johtopäätöksiin tai muusta toiminnasta ja havainnoista saatuihin tietoi-hin työpaikan terveysvaaroista ja -haitoista. Työnantaja liittää toimenpide-ehdotukset osaksi työpaikan vaarojen arviointiin perus-tuvaa toimenpidesuunnittelua ja vastaa nii-den toteutuksesta. Työterveyshuolto seuraa osaltaan ehdotusten toteutumista.

Työterveyshuollon on annettava tietoja, neuvontaa ja ohjausta työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terve-yttä koskevissa asioissa sekä työnantajille että työntekijöille. Neuvonta kohdennetaan ennen kaikkea haittojen ja vaarojen ennal-taehkäisyyn, asianmukaiseen suojautumi-seen ja turvallisuuskäyttäytymiseen mutta myös työntekijän muihin terveystarpeisiin.

Työntekijälle annetaan selvitys hänen työ-kuormituksestaan, jos pyyntöön on perus-teltu syy.

Vajaakuntoisten työntekijöiden työssä selviytymistä seurataan ja edistetään ottaen huomioon työntekijöiden terveydelliset edel-lytykset. Tarvittaessa annetaan neuvontaa kuntoutuksesta ja ohjataan työntekijät lääkin-nälliseen tai ammatilliseen kuntoutukseen.

PäihdeohjelmaPäihdeohjelma sisältää työpaikalla nouda-tettavat käytännöt päihteiden käytön eh-käisemiseksi ja päihdeongelmaisten hoitoon ohjaamiseksi. Mikäli työpaikalla on perus-telluista syistä tarve teettää työntekijöille ja työnhakijoille huumausainetestejä, testien teettämisen edellytyksenä on, että työnanta-jalla on kirjallinen päihdeohjelma. Ohjelmas-sa kuvataan huumetestimenettelyn tarve ja toteutus. Päihdeohjelma voi sisältyä työter-veyshuollon toimintasuunnitelmaan.


Osallistuminen ensiavun järjestämiseen Työterveyshuolto osallistuu työturvallisuus-laissa tarkoitetun ensiavun järjestämiseen. Vastuu ensiaputoiminnan toteutuksesta on työnantajalla. Työntekijöille annetaan oh-jeet toimista, joihin on tapaturman tai sai-rastumisen sattuessa ryhdyttävä ensiavun saamiseksi. Työpaikalla on oltava ensiavun antamiseen soveltuva tila, jos työntekijöiden lukumäärä, työn luonne tai työolot niin vaa-tivat. Ensiapuvalmiuden tarve määritetään työpaikkaselvityksessä.

Osallistuminen työkykyä ylläpitävään toimintaanTyökykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoite-taan toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijät sekä työpaikan yhteistyöorganisaatiot yh-teistyössä pyrkivät edistämään ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työ- ja toimintakykyä hänen työuransa kaikissa vai-heissa. Käytännön toimenpiteiden keskeisiä kohteita on kehittää työtä ja työympäristöä, parantaa työyhteisön ja työorganisaation toi-mivuutta sekä edistää työntekijän terveyttä ja ammatillista osaamista.

Työterveyshuollon on omalta osaltaan suunniteltava ja toteutettava työkykyä ylläpi-täviä ja edistäviä toimia. Työkykyä ylläpitävä toiminta ei välttämättä muodosta erillisiä toimintoja työterveyshuollossa, vaan työter-veyshuollon eri selvityksiä ja toimenpiteitä suunniteltaessa sekä toteutettaessa työkyvyn tukeminen ja edistäminen otetaan huomioon. Työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan kirjataan työpaikan tarpeisiin perustuvat ta-voitteet työkykyä ylläpitävälle toiminnalle.

Työterveyshuollon asiantuntemusta tarvitaan työympäristön ja työyhteisön ke-hittämisessä sekä havaittujen epäkohtien poistamisessa. Yksilöön kohdistuvia toimia voivat olla ohjaus ja opastus, kuten terveelli-sen ravinnon ja liikunnan merkityksen esiin tuominen. Tarvittaessa selvitetään kuntou-tustarvetta.

Varhainen puuttuminen sairauspoissaoloi-hin, haitalliseen kuormittumiseen, päihdeon-

gelmiin tai muihin työkykyongelmiin on osa työkykyä ylläpitävää toimintaa, johon liittyy tärkeänä osana myös työterveyshuollon an-tama neuvonta ja ohjaus. Työterveyshuollon, työnantajan ja työntekijän yhteiset neuvot-telut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voivat ehkäistä työkykyongelmien muuttu-mista työkyvyttömyyden uhaksi.

Työterveyshuollon kustannusten korvaaminenTyönantajalla on oikeus saada korvausta järjestämänsä työterveyshuollon kustannuk-sista Kelalta.

Korvaukset jaetaan kahteen korvausluok-kaan:

• Korvausluokkaan I kuuluvat ehkäise-västä työterveyshuollosta aiheutuneet kustannukset.

• Korvausluokkaan II kuuluvat yleislää-käritasoisen sairaanhoidon ja muun ter-veydenhuollon kustannukset.Korvausluokkaan I kuuluvista kustan-

nuksista korvataan 60 prosenttia ja korvaus-luokkaan II kuuluvista kustannuksista 50 prosenttia.

Työnantaja hakee korvausta kirjanpitoon-sa perustuvista työpaikkaterveydenhuollon kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Työsuojeluvaltuu-tettu ja työsuojelutoimikunta tai sen tehtä-viä hoitava yhteistoimintaelin käsittelevät hakemuksen ennen korvauksen hakemista.

Työterveyshuoltolaki 1383/2001.Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuolto-käytännön periaatteista, työterveyshuollon sisäl-löstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 1484/2001.Valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä 1485/2001.Hyvä työterveyshuoltokäytäntö, Manninen P., Laine V., Leino T., Mukala K., Husman K. (toim.), Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos, Helsinki 2007. Tilaa taiten, Työterveyshuoltopalvelujen hankin-taopas, Marja Rautio, Työterveyslaitos, Helsinki 2009.


Varhainen tuki työkyvyn edistämisessä

Varhaisella tuella tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tuetaan henkilöstön työ-kykyä ja työhyvinvointia työpaikalla. Tuen toteuttaminen onnistuneesti edellyttää yh-teisesti sovittua toimintatapaa ja hyvää yh-teistyötä työnantajan, työsuojeluhenkilöstön ja työterveyshuollon välillä. Toimintamallista sovittaessa eri osapuolten näkemykset on otettava huomioon mahdollisuuksien mu-kaan.

Malli ja toiminta muotoutuvat työpaik-kakohtaisesti. Työsuojelutoimikunta tai vas-taava yhteistoimintaelin on usein luonteva foorumi mallin rakentamisessa. Varhaisen tuen mallissa on tärkeää kuvata eri yhteis-työtahojen tehtävät ja vastuut, jotta toimin-nasta tulee järjestelmällistä, pitkäjänteistä ja tuloksellista. Ennen mallin käyttöönottoa on tärkeää kouluttaa esimiehiä ja perehdyttää koko henkilöstö mallista ja sen sisällöstä. Sen toimivuudesta on hyvä pyytää palautet-ta edelleen kehittämisen pohjaksi.

Työkyvyn edistämisen tasot

Työkyvyn edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy

• koskee kaikkia työntekijöitä.

Varhainen tuki

• on tarkoitettu erityisesti oireileville ja sairastuneille työntekijöille.

Työhönpaluun tuki

• on tarkoitettu toipilaille ja tauon jäl-keen työhön palaaville.

Työkyvyn edistämisen kohteetTurvallinen terveellinen työ ja työym-päristö ja työkuormituksen hallinta mahdollistavat osaltaan tuloksellisen toi-minnan. Vaarojen tunnistamisen ja riskien arvioinnin, työpaikkaselvitysten, ergono-

miakartoitusten sekä niitä seuraavien pa-rannustoimenpiteiden avulla työympäristöä kehitetään jatkuvasti.

Johtamisella, työilmapiirillä sekä henkilöstöpolitiikalla on myös tärkeä merkitys. Työn sujuvuutta, ilmapiiriä ja yksi-löiden käyttäytymiseen liittyviä mahdollisia muutoksia on tärkeää seurata jatkuvasti. Ongelmiin on syytä puuttua ajoissa. Ilma-piirimittausten, kehityskeskusteluiden ja esimiestyön arvioinnin avulla seurataan joh-tamisen ja työyhteisön ilmapiirin tilaa sekä tehdään kehittämistoimenpiteitä.

Organisaation osaaminen ja yksilön ammattitaito luovat edellytykset hyvälle työlle. Ne vahvistavat kilpailukykyä ja aut-tavat työkuormituksen ja muutosten hallin-nassa. Osaamisen perusta ovat mielekkäät työtehtävät, hyvä perehdytys ja työnopastus sekä kannustus ja mahdollisuuksien turvaa-minen oman ammattitaidon ja työn kehittä-miseen.

Yksilöiden elämäntilanteiden ja terveydentilan sekä niihin liittyvien voimavarojen huomioon ottaminen työ-uran eri vaiheessa on tärkeää. Yksilön työky-kyä voidaan tukea työpaikalla monin tavoin. Työkyvyn heikennyttyä voidaan tehdä tila-päisiä tai pysyviä järjestelyjä ja muutoksia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Omasta terveydestä ja työkyvystä huoleh-timinen muodostaa henkilökohtaisen ter-veyden ja hyvinvoinnin perustan. Työkyky ja työstä suoriutuminen vaihtelevat pitkän työ-uran aikana. Työkykyä alentavia syitä voivat olla sairaudet, pitkäaikainen ja haitallinen henkinen tai fyysinen kuormittuminen työs-sä sekä yksityiselämään liittyvät elintavat ja elämäntilanteet.

Yhteistoiminnassa luotu ja sovittu työ-kyvyn varhaisen tuen malli auttaa vahvista-maan luottamusta ja avoimuutta työpaikalla. Myös työntekijälle on eduksi, että työhön liittyvät, terveyttä haittaavat ongelmat saa-daan ratkaistua mahdollisimman varhain ja toteutettua oikeat tukitoimenpiteet.


Työkyvyn aleneman syitä:

• fyysiset ja psyykkiset sairaudet

• haitallinen kuormittuminen työssä

• perehdytyksen ja koulutuksen puute

• osaamis- ja työnhallintaongelmat

• ikääntymiseen liittyvät asiat

• päihdeongelmat

• kuormittava elämäntilanne.

Esimerkkejä työkyvyn tukitoimen-piteistä:

• määräaikaiset tai pysyvät työjärjestelyt

• ergonomian parantaminen

• työn uudelleenorganisointi

• työkierto

• kuntoutus, työkokeilu

• osasairauspäivärahan käyttömahdolli-suus

• ammatinvalinta- ja urasuunnittelu

• kuntoutustutkimus

• ammatillinen kuntoutus, kuntoutustuki, uudelleenkoulutus

• osatyökyvyttömyys- ja osaeläkeratkaisut.

Työkykykeskustelut ja työterveysneu-vottelutEnsimmäiset merkit työkyvyn heikkene-misestä voivat tulla esiin henkilön omien havaintojen lisäksi työpaikalla esimiehen tai työtoverien havainnoimana, työter-veyshuollossa tai työsuojeluhenkilöstön taholta.

Työhön tai työyhteisöön liittyvän ongel-man laatua selvitetään työpaikalla esimie-hen ja työntekijän välisessä keskustelussa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Työ-hön liittyvät toimenpiteet ovat tällöin aina keskustelussa ensisijaisia. Esimies käy alai-sensa kanssa keskustelun tilanteesta ottaen huomioon, että työntekijän terveydentilaa koskevat tiedot ovat aina luottamuksellisia. Esimiehen on ryhdyttävä toimiin mahdolli-

simman pian, kun viitteitä työkyvyn heiken-tymisestä on havaittu.

Usein työkykyyn liittyvät ongelmat edellyttävät työntekijän, esimiehen ja työ-terveyshuollon yhteistyötä. Tätä yhteistyö-muotoa kutsutaan työterveysneuvotteluksi. Työterveyshuollon aloitteesta tapahtuvat neuvottelut voidaan käydä vain työntekijän suostumuksella ja tietosuojaa loukkaamatta. Työntekijän antamalla luvalla neuvotteluun voivat tarvittaessa osallistua työsuojeluval-tuutettu, luottamusmies tai henkilöstöhallin-non edustaja.

Sairauspoissaoloseuranta ja työhön-paluun tukiSairauspoissaolotilastojen seuranta on osa esimiestyötä ja auttaa havaitsemaan var-haisen tuen tarpeita ennen kuin vakavat työkykyongelmat pääsevät kehittymään. Hyvään sairauspoissaoloseurantaan kuuluu aina työkyvyn edistämisen näkökulma. Työ-paikalla tulee olla sovitut menettelytavat


sairaus- tai tapaturmatapauksien ilmoitta-miseen.

Yhteistoiminnassa sovitun mallin avulla voidaan sopia hälytysrajat, joiden ylityttyä käynnistetään tukitoimenpiteet. Viitteitä työkyvyn heikentymisestä voi tulla myös työstä selviytymisen ja työntekijän työhy-vinvoinnin seuraamisesta. Tässä esimies on avainasemassa.

Esimies on vastuussa työn resursoinnista sekä työntekijöiden työterveydestä ja tur-vallisuudesta. Sen vuoksi hänen tehtäviinsä kuuluu sairauspoissaolojen määrän ja keston seuranta sekä tarvittaessa puheeksi ottami-nen. Toimintamallissa sovittujen hälytysrajo-jen ylittyessä esimies ottaa sairauspoissaolot puheeksi työntekijän kanssa.

Työhönpaluu, varsinkin pidempikes-toisen (yli 20 pv) sairauspoissaolojakson jälkeen, edellyttää valmiuksia ja tukitoimia myös työpaikalta. Sairaus aiheuttaa usein toiminnanvajavuuden määräajaksi, joskus pysyvästi. Työn vaatimuksista riippuu, missä määrin toiminnan vajavuus vaikuttaa työ-kykyyn. Oireiden haittaavuutta, sairauden pahenemista ja työkyvyn heikentymistä voi-daan usein estää työoloja muokkaamalla.

Pitkissä sairauspoissaoloissa on hyvä säi-lyttää yhteys työpaikkaan. Yhteydenpito voi tapahtua kaksisuuntaisesti esimiehen ja alaisen välillä. Voidaan myös sopia, että työterveyshuolto arvioi yhteydenpidon ja tuen tarpeen. Yhteydenpidon tavoitteena on helpottaa työhönpaluuta, edistää työnte-kijän terveyttä sekä vähentää työkyvyn pit-käkestoisen heikkenemisen ja työelämästä syrjäytymisen uhkaa. Tehtäviä tulisi mahdol-lisuuksien mukaan järjestellä heikentynyttä tai muuttunutta työkykyä vastaavaksi.

Esimiehen kiinnostus työntekijän vointia kohtaan osoittaa välittämistä ja kiinnostusta hänen tilannettaan kohtaan. Huolenpidon ja välittämisen tunne madaltaa työhönpaluun kynnystä, ja tieto työpaikalla tapahtuvista asioista vähentää työosaamisen menettämi-sen pelkoa. Työntekijä pääsee myös vaikut-tamaan työhönpaluun suunnitteluun ja voi

valmistautua mahdollisiin muutostilanteisiin työpaikalla. Työhönpaluuta on hyvä suun-nitella jo hyvissä ajoin ennen sairausloman päättymistä.

Varhainen tuki työkyvyn edistämisessä, Mattila L., Rauramo P. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2010.

Sairausvakuutuslain ja työterveys-huoltolain velvoitteita: 30-60-90 päi-vän sääntö

• Tarvitaan työterveyshuollon ja työnan-tajan aktiivista tukea, kun työntekijän työkyvyttömyys alkaa pitkittyä.

• Työterveyshuolto koordinoi yhteistyö-tä, jolla selvitetään työntekijän mahdol-lisuudet jatkaa työssä.

• Tarvittavien tukitoimien käynnistä-miseksi työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työter-veyshuoltoon, kun poissaolo on jatku-nut vuoden aikana 30 päivän ajan.

• Työntekijän on haettava sairauspäivä-rahaa, kun sairausloma on jatkunut 60 päivää.

• Työterveyshuollon on arvioitava työntekijän jäljellä oleva työkyky vii-meistään silloin, kun työntekijälle on maksettu sairauspäivärahaa 90 arki-päivää.

• Työnantajan pitää selvittää yhdes-sä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa, voidaanko työntekijän paluuta työhön tukea joillakin toimenpiteil-lä, kuten työtehtävien muutoksilla tai joustavilla työaikajärjestelyillä.


Työn vaarojen ja haittojen selvittäminen, riskien arviointi Työn riskien arvioinnilla tarkoitetaan työssä esiintyvien vaara- ja haittatekijöiden tunnis-tamista, vaarojen aiheuttamien riskien suu-ruuden määrittämistä ja niiden merkityksen arviointia.

Riskien arvioinnin tavoitteena on kartoit-taa järjestelmällisesti työpaikan työterveys- ja työturvallisuusvaarat ja tehdä tarvittavat korjaavat ja ennakoivat toimenpiteet ase-tetun työturvallisuustason saavuttamiseksi. Turvallisuuden tavoitetaso voidaan kirjata esimerkiksi työsuojelun toimintaohjelmaan.

Vaaratekijöillä tarkoitetaan sellaisia työssä esiintyviä tekijöitä tai ilmiöitä, jotka voivat aiheuttaa haitallisen tapahtuman. Haitallinen tapahtuma voi olla tapaturma, ammattitauti, onnettomuus tai fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen kuormittuminen. Vaaratekijöitä

Seuranta ja palaute

Välittömät toimenpiteet

Arvioinnin suunnitteluLähtötiedot

Arviointikohteet

Toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen

Riskin merkittävyyden arviointi

Vaarojen tunnistaminen

VaaratekijätVaaratilanteet

Riskin suuruuden määrittäminen

Todennäköisyys SeurauksetRiskitaso

Toimenpide-ehdotukset

Riskienhallinnan osa-alueet

ovat esimerkiksi tien tai lattiapinnan liuk-kaus, jatkuva kiire, huono työasento ja liial-liset ylityöt.

Riski on vaaratekijän aiheuttaman haital-lisen tapahtuman todennäköisyyden ja vaka-vuuden yhdistelmä.

Riskienhallinnalla tarkoitetaan sellaista prosessia, joka sisältää vaarojen tunnista-misen, riskien suuruuden määrittämisen ja merkittävyyden arvioinnin sekä toimenpi-teet riskien poistamiseksi tai pienentämi-seksi.

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan selvittämään ja tunnistamaan työstä, työtilas-ta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteis-ta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät.


Työn vaarojen ja haittojen selvittäminen, riskien arviointi

Arvioinnin suunnittelu

Työpaikan turvallisuutta kuvaava tieto, kuten aiemmat riskien arvioinnit, turvallisuus-selvitykset, työterveyshuollon työpaikkasel-vitykset, työilmapiirikyselyt, tapaturma- ja poikkeamaraportit sekä työn kulkujen pro-sessikuvaukset, tukee riskien arvioinnin toteutusta.

ArviointikohteetTyöpaikka jaetaan vaaratekijöiden tunnista-misen kannalta sopiviin arviointikohteisiin. Arviointikohteiksi voidaan rajata esimerkiksi osastot, työpisteet, tiimit tai työtehtävät. Ra-jauksia mietittäessä apuna kannattaa käyttää organisaatiokaavioita, jolloin myös toimi-alueiden vastuusuhteet ovat selkeät.

Myös jaksottaiset tai satunnaiset toimin-not on otettava huomioon. Näitä ovat muun muassa siivous, huolto ja kunnossapito, lai-toksen ylös- ja alasajo sekä työpaikan var-sinaisten toimitilojen ulkopuolella tehtävä työ, esimerkiksi materiaalin hankkiminen tai asiakaskäynnit.

Vaarojen tunnistaminen

Vaarojen tunnistamisessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä:

• tarkistuslistat

• havainnot

• haastattelut.

Vaaratilanteiden lisäksi on tunnistettava vaaralle altistuvat henkilöt. Altistuvien hen-kilöiden lukumäärä vaikuttaa riskin suuruu-teen. Lisäksi tulee huomioida erityisryhmät, kuten nuoret, tehtävissään uudet työnteki-jät tai vammaiset työntekijät sekä sellaiset työntekijät, joilla on jokin sairaus tai lääkitys, joka vaikuttaa altistumiseen tai vaarantumi-seen. Työterveyshuollon asiantuntemus on tärkeää arvioitaessa näiden erityisryhmien riskejä.

Toteuttajat Riskien arvioinnille nimetään vastuuhenkilö, joka huolehtii prosessin etenemisestä. Vaara-tekijöiden tunnistuksessa tulee olla mukana työsuojelua tunteva henkilö, esimerkiksi työsuojeluvaltuutettu ja työsuojelupäällikkö. Lisäksi riskien arviointiin tulee osallistua henkilöitä, jotka

• tuntevat tarkasteltavan työn

• tuntevat työterveys- ja työturvallisuusvaa-timukset

• pystyvät tekemään päätöksiä toimenpi-teistä.

Koko henkilöstön osallistuminen vaara-tekijöiden ja -tilanteiden tunnistamiseen on tärkeää. Kun koko henkilöstö osallistuu vaarojen tunnistamiseen, välittyy työsuojelu-tietous koko henkilöstölle ja saadaan aikaan yhteistä oppimista.

TiedottaminenRiskien arvioinnin toteutuksesta ja henkilös-tön osallistumismahdollisuuksista kerrotaan koko henkilöstölle. Näin vältetään väärästä tiedosta johtuvaa epäluuloa arviointia koh-taan ja saadaan koko henkilöstö sitoutu-maan turvallisuuden kehittämiseen.

Arvioinnin tuloksena syntyneet toimen-pide-ehdotukset ja niiden pohjalta päätetyt toimenpiteet raportoidaan henkilöstölle. Tämä lisää luottamusta prosessin hyödyl-lisyyteen ja motivoi henkilöstöä tuomaan jatkossakin esille havaitsemiaan vaaroja.

DokumentointiDokumentointi antaa konkreettista tietoa työpaikan turvallisuustasosta ja sen kehitty-misestä sekä auttaa työnopastuksessa. Kun riskien arviointi on dokumentoitu, voidaan oman työpaikan riskejä ja turvallisuustasoa verrata muiden yksiköiden ja muiden yritys-ten riskien arviointiin, mikäli arviot on tehty vertailukelpoisilla menetelmillä.


Riskien suuruuden määrittäminen

Riskin suuruus määritellään arvioimalla vaa-ran todennäköisyys ja vaarasta aiheutuvien seurausten vakavuus. Riskien suuruus tulee määritellä työryhmässä, jossa on mukana esimiehiä, työsuojeluyhteistoimintahenkilöi-tä ja työtehtävät hyvin tuntevia henkilöitä sekä tarvittaessa työterveyshuollon edustaja asiantuntijana. Näin saadaan arvioitua objek-tiivisesti riskien merkittävyys ja korjaustoi-menpiteiden toteutusjärjestys.

Toimenpiteiden valinta ja toteuttaminen

Riskit poistetaan, mikäli se on mahdollista, tai pienennetään joko todennäköisyyteen tai seurauksiin vaikuttavilla toimenpiteillä. Toimenpiteitä valittaessa on otettava huo-mioon lainsäädännön asettamat vaatimuk-set ja varmistettava, että ne täyttyvät.

Yleisesti vaikuttavat toimenpiteet to-teutetaan ennen yksilöllisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi tuulettimen tai lisälämpöpatte-rin käyttöönotto on toissijainen vaihtoehto ilmastoinnin teknisiin ratkaisuihin nähden.

Toimenpide-ehdotuksia kannattaa kerätä vaaratekijöiden tunnistamisen yhteydessä työntekijöiltä, sillä he tuntevat työtehtävät ja heillä on usein valmiita ehdotuksia vaaran poistamiseksi tai sen riskitason pienentä-miseksi. Kun työntekijät otetaan mukaan toimenpide-ehdotusten käsittelyyn, he sitou-tuvat muutoksiin. Ennen kuin toimenpide-ehdotukset tuodaan yhteiseen käsittelyyn ja keskusteluun, on varmistettava edellytykset niiden toteutukselle. Toimenpidesuunnit-telussa tulee ottaa huomioon myös työter-veyshuollon työpaikkaselvityksessä esitetyt toimenpide-ehdotukset.

Valittujen toimenpiteiden toteuttamiselle asetetaan aikataulu ja vastuuhenkilö sekä varmistetaan toimenpiteen käytännön toteu-tus ja varataan tarvittavat resurssit. Sovituis-ta toimenpiteistä tiedotetaan henkilöstölle,

jotta saadaan palautetta riskien arvioinnin ja siihen liittyvien käytännön toimenpiteiden vaikutuksista.

Seuranta ja palauteRiskien arvioinnissa sovittujen toimenpi-teiden toteutumista seurataan. Seuranta voi olla esimerkiksi yksittäisen henkilön tehtävänä tai yhtenä asiana kokousten yh-teydessä. Myös toimenpiteiden vaikutusten seuranta on tärkeää, sillä vaikutus ei aina ole oletetun kaltainen. Lisäksi voi syntyä uusia vaaratilanteita, jos toimenpiteiden seurauk-sia ei ole pohdittu riittävästi.

Riskien arviointi on jatkuvaa toimintaa työpaikan turvallisuuden parantamiseksi. Riskien arviointi tulee tehdä aina, kun työ-paikalla tapahtuu muutoksia, kuten töiden uudelleenjärjestelyjä, otetaan käyttöön uusia työtiloja tai hankitaan uusia laitteita tai muu-tetaan työmenetelmiä.

Järjestelmällinen riskien arviointi tulee päivittää säännöllisin väliajoin. Näin saadaan vertailukelpoista tietoa turvallisuuden tasosta ja sen kehittymisestä.

Riski Arvi 3.0b, Työturvallisuuskeskus 2010.

Työtapaturmien ja vaaratilanteiden tutkinta

Sattuneiden tapaturmien tutkinnan tavoit-teena on löytää torjuntatoimenpiteet sa-mankaltaisten tapausten ehkäisemiseksi. Tapaturmien lisäksi on tärkeää tutkia sattu-neet vaaratilanteet ja läheltä piti -tilanteet. Työpaikalla tulee olla selkeä käytäntö tapa-turmien, vaaratilanteiden ja turvallisuusha-vaintojen ilmoittamisesta.

TyötapaturmavakuutusjärjestelmäTyötapaturmista ja ammattitaudeista makse-taan korvauksia lakisääteisestä työtapatur-mavakuutuksesta. Työnantaja on velvollinen ottamaan vakuutuksen työtapaturmien va-ralle tapaturmavakuutusyhtiöstä.


Tapaturmavakuutuksessa on kolme osa-puolta: työnantaja vakuutuksenottajana, vakuutusyhtiö vakuutuksenantajana ja työn-tekijä vakuutettuna.

Vakuutusmaksut ja työtapaturmien kus-tannukset ovat osa työpaikan tuotantokus-tannuksia.

Työtapaturmavakuutuksen vakuutus-maksut perustuvat työn aiheuttamaan tapa-turmariskiin. Pienellä työnantajalla maksu määräytyy toimialan yleisen tapaturmariskin mukaan, ja kustannukset tasoitetaan toimi-alan työnantajien kesken. Suurissa yrityksis-sä vakuutusmaksu määräytyy yksilöllisesti työnantajan työtapaturmariskin mukaan. Te-hokas työsuojelutyö ja työpaikan olosuhteet vaikuttavat keskisuurissa ja suurissa yrityk-sissä tapaturmavakuutusmaksuun.

Ilmoitukset vakuutusyhtiöön

Vakuutustodistus Vakuutustodistuksella työntekijä saa maksut-toman sairaanhoidon. Vakuutustodistuksen täyttää tapaturman satuttua työnantaja, joka antaa sen työntekijälle. Mikäli vakuutustodis-tusta ei ehditä antaa ensimmäistä hoitoker-taa varten, se voidaan toimittaa jälkikäteen hoitolaitokselle.

TapaturmailmoitusTapaturmavakuutuslain mukaan työtapatur-man sattumisesta tai ammattitaudin ilme-nemisestä on viipymättä tehtävä kirjallinen ilmoitus vakuutusyhtiölle. Ilmoitus tehdään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamalla lomakkeella.


Työympäristö

Työpaikan työympäristön rakenteiden ja toiminnallisten ratkaisujen tulee olla sellai-sia, että työntekijä voi työskennellä ja liik-kua työpaikalla turvallisesti. Työympäristön rakenteellisia seikkoja ovat kulkuteiden turvallisuus, työpaikan valaistus, ääniym-päristö sekä sisäilman laatu. Toiminnallisia tekijöitä ovat liikkumisen ja liikenteen jär-jestely sekä työ- ja toimitilojen järjestys ja siisteys.

Työpaikalla on huolehdittava siitä, että työympäristön fysikaaliset, kemialliset ja biologiset terveysvaarat on tunnistettu ja ne ovat hallinnassa. Lisäksi työpaikan ko-neiden, laitteiden ja työvälineiden tulee olla kunnossa ja niitä saa käyttää vain nii-hin töihin ja niissä olosuhteissa, joihin ne on tarkoitettu.

Suomessa sattuu vuosittain runsaat 50 000 vähintään neljän päivän työkyvyttö-myyteen johtavaa työpaikkatapaturmaa. Joka kolmanteen näistä työpaikalla sattuneista tapaturmista liittyy henkilön putoaminen, kaatuminen tai liukastuminen.

Työympäristön vaaratekijät voidaan vält-tää suunnittelemalla työtehtävät hyvin, huo-lehtimalla työntekijöiden opastuksesta ja työskentelemällä huolellisesti ja harkiten.

Työympäristöongelmien ratkaisuprosessit ovat usein monimutkaisia. Vaikka ongelmat saattavat johtua fyysisestä työympäristöstä, vaikuttavat psykososiaaliset tekijät siihen, millaisina työympäristöongelmat koetaan. Teknisten toimenpiteiden lisäksi ratkaisuissa

on huomioitava johtamiseen, työkulttuuriin ja motivaatioon liittyvät asiat.

Työsuojeluhenkilöstön rooli työympäris-töongelmien käsittelyssä on kerätä tilojen käyttäjien tuntemuksia ja mahdollisia vali-tuksia ja valmistella näiden pohjalta toimen-pide-ehdotuksia esimiehille tai tarvittaessa selvityspyyntöjä asiantuntijoille. Heidän tu-lee myös pitää käyttäjät ajan tasalla asioiden käsittelyvaiheista sekä antaa palautetta niistä päätöksistä, joita ongelmien korjaamiseksi on tehty.

Toimisto työympäristönä

Hyvin suunniteltu toimistotyöympäris-tö tukee organisaation perustehtävää ja työprosesseja sekä mahdollistaa osaltaan hyvän työilmapiirin sekä osaamisen kehit-tymisen. Toimistotyön sisällöt ja toimin-tatavat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Työn tekeminen ei ole välttämättä aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään entistä useammin ryhmätyömenetelmin, alihankin-tana, vuokratyönä, verkottuneina yrityksi-nä sekä virtuaaliyrityksinä ja -toimistoina. Verkostoituminen tuottaa toimistohotelleja korvaamaan perinteisiä toimistorakennuk-sia. Toiminnallisesti tarvittaessa joustava ja muuntuva tila on hyvä lähtökohta nyky-aikaiselle toimistoratkaisulle. Perinteiset suljetut työhuoneet ja kiinteät työpisteet eivät aina ole välttämättä paras vaihtoehto ja sovellu nykyvaatimusten mukaisiksi toi-


Työympäristö

mistotiloiksi eivätkä ruoki innovaatioita ja työntekijöiden kohtaamista.

Monitilatoimisto on tietotyön yleistyessä syntynyt joustava ja muunneltava tilakon-septi. Työkuormituksesta palauttavien ns. elvyttävien tilojen tarve korostuu moniti-latoimistoissa. Työtila valitaan kulloisenkin työtehtävän mukaan. Avoimella alueella teh-dään sellaisia työtehtäviä, jotka vaativat vuo-rovaikutusta ja/tai eivät ole häiriöherkkiä keskeytyksille. Lisäksi on rauhallisia työtiloja keskittymistä vaativille töille sekä ryhmä-työtiloja ja kohtaamispaikkoja erikokoisille ja -tyyppisille neuvotteluille ja yhteistyöti-lanteille. Hyvät taukotilat ovat yksi keino helpottaa työn sujumista ja edistää palautu-mista työpäivän aikana.

Asiakaslähtöisen toimintakulttuurin yleistyessä tuotanto, asiakaspalvelu ja hal-linto lomittuvat fyysisesti entistä voimak-kaammin tulevaisuuden rakentamisessa. Toimistorakennukset ja muut tietoja aja-tustyöpaikat suunnitellaan siten, että ne mahdollistavat runsaasti vapaaseen ja sat-tumanvaraiseen kohtaamiseen perustuvia paikkoja ja tiloja. Näin ajatukset ja ongel-

mat saavat yllättävänkin mahdollisuuden tulla ratkaistuiksi. Neuvottelutilat, aulat ja liikennetilat ovat työpaikoilla lähes yhtä tärkeitä työtiloja kuin varsinaiset toimisto-huonevyöhykkeet.

Työympäristön suunnittelussa tilasuun-nittelua, henkilöstökysymyksiä ja tietotek-niikkaa käsitellään kokonaisuutena ottaen huomioon

• tilojen toimivuus ja työkulttuuri

• työprosessit, työtehtävät, työn asettamat vaatimukset

• muuttuvat tilanteet ja yksilölliset erot

• käyttäjien toiveet

• työtehtäviin liittyvät sidonnaisuudet

• sosiaalisesti hallittavat kokonaisuudet

• tiloihin liittyvä viestintä: hiljaiset alueet ja meluisat alueet

• toimiston sijoittamisen tarve asiakkaiden ja/tai muun henkilöstön lähelle.

Toimistotyyppejä• Yhden tai kahden henkilön, joskus

muutaman henkilön huonetyötiloja

• Erillisiä muutaman henkilön huoneita − varsinkin vanhoissa rakennuksissa, kun asuntoja muutetaan toimistoiksi

− tiimityöratkaisu

• Avoin yhtenäinen tila − maisemakonttori, avokonttori − lähes kaikki toiminnot yhtenäisessä avoimessa tilassa

• Yhdistelmäkonttori − laajassa yhtenäisessä rakennusrun-gossa avointa toimitilaa ja erillis-huoneita.

AvokonttoriAvokonttori on toimistotila, jossa työskente-lee useita työntekijöitä väliseinin erotetuissa työpisteissä. Avokonttorit ovat toimisto-ympäristönä yleisiä. Avonaisia työtiloja perustellaan työn luonteella, yhteistyön ja tiedonkulun parantamisella sekä yhteisöl-


lisyyden lisääntymisellä. Haasteena on häi-ritsevä melu. Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja kärsivät äänistä eri tavoin, mutta keskimää-rin hälinä laskee työtehoa.

Melu ja työrauhan puute ovat voimak-kaimmin yhteydessä siihen, miten tyy-tyväisiä avotoimiston työntekijät ovat työympäristöönsä. Mitä vähemmän me-luhaittoja ja keskeytyksiä koetaan, sitä tyytyväisempiä työntekijät ovat työympäris-töönsä.

Työtilojen rauhoittamista voidaan edis-tää järkevällä tilasuunnittelulla, erilaisilla sermeillä ja akustisilla ratkaisuilla. Työtila voidaan tehdä kaikumattomaksi ja peh-meämmäksi, jolloin materiaalit syövät ääntä ja melua. On tärkeää, että on mahdollista erottaa myös soppia ja nurkkauksia tai eril-lisiä hiljaisia huoneita, joissa voidaan tehdä keskittymistä vaativaa työtä.

Keskittymisen kannalta pulmallisimpia ovat puheäänet. Selvästi kuuluvat sanat vai-kuttavat alitajuisesti: aivot alkavat tunnistaa sanoja ja aivokuori alkaa prosessoida niitä. Jos työkaveri puhuu lähietäisyydellä puheli-meen, työhön voi olla vaikea keskittyä kun-nolla. Se, miten altis kukin on ympäristön ärsykkeille, on pitkälti yksilöllistä.

Henkilöstö eli käyttäjät pitäisi ottaa mu-kaan tilojen suunnitteluun ja pyrkiä keskus-tellen löytämään paras mahdollinen ratkaisu, jossa sosiaalinen yhteisö voi toimia mutta jossa samalla kunnioitetaan yksilön rauhaa ja intimiteettisuojaa sekä tuetaan hyvinvoin-tia. Yhteiset käyttäytymissäännöt on hyvä sopia. Niissä voidaan määritellä esimerkiksi seuraavista asioista:

• työpisteen siisteys ja järjestys

• kommunikointi työyhteisössä

• radion, puhelimen ja äänellisten viesti-mien käyttö

• liikkuminen työtilassa

• hajuveden käyttö

• se, miten tiedotetaan keskittymistä vaati-vasta työtehtävästä.

Esimerkki toimistoetiketistä

• Puhu työpisteessä vierailevan kanssa normaalilla, ei korotetulla äänenvoi-makkuudella.

• Pidä neuvottelut neuvotteluhuoneessa (suljetuin ovin), ei työpisteissä.

• Juttele työpisteessä ja neuvotteluhuo-neessa äläkä käytävillä muiden työpis-teiden vieressä.

• Vaivaudu ottamaan muutama askel sen sijaan, että huutelet sermin yli naapuri-työpisteeseen.

• Puhu puhelimeen normaalilla äänen-voimakkuudella, sillä puhelin kyllä nappaa äänen.

• Valitse puhelimiin vaimeat soittoäänet.

• Säädä laitteiden merkki- ja varoitusään-ten voimakkuus vähäiseksi.

• Vastaa puhelimeen nopeasti.

• Ohjaa lankapuhelut kännykkään tai vaihteeseen poissa ollessasi.

• Säästä parhaat vitsit taukojen ajaksi.

• Soita radiota vaimeasti tai käytä korva-kuulokkeita.

• Pidä kopiointi/tulostinhuoneen tai kah-vion ovi kiinni.

• Vältä voimakkaiden hajusteiden käyt-töä työpaikalla.

• Käytä mieluummin pehmeäkantaisia kenkiä työpaikan kovilla käytävillä.

• Vältä kilisevien ja kalisevien lastien kuljetusta kovilla pyörillä epätasaisella kulkuväylällä.

• Huomauta kohteliaasti työtoverin me-luavasta työtavasta, sillä toisille keskit-tyminen on vaikeampaa.

Työterveyslaitos, www.ttl.fi / Ergonomiasivut.


Vaihtuva työympäristö, monipaikkai-nen työskentely Monet tilat, joita käytetään työskentelyyn, eivät ole alun perin suunniteltuja siihen tar-koitukseen. Tällaisia tiloja ovat muun muas-sa kahvilat, liikennevälineet, lentokentät ja hotellihuoneet. Myös asiakkaiden ja toimit-tajien luona työntekijä työskentelee usein pitkiäkin aikoja lyhytaikaiseen työskente-lyyn tarkoitetussa pistäytymistyöpisteissä tai vaihtoehtoisesti neuvottelutiloissa, jotka eivät ole suunniteltu tietokoneella työsken-telyyn vaan keskusteluja ja vapaata seuruste-lua sekä esitysten seuraamista varten.

Erilaisissa ympäristöissä työskentely ai-heuttaa työhön häiritseviä keskeytyksiä ja katkoksia. Ne lisääntyvät työskentelypaik-kojen määrän ja niiden välisen etäisyyden kasvaessa. Monissa työskentelyyn käytetyissä paikoissa, jotka eivät ole siihen tarkoituk-seen suunniteltu, saattaa esiintyä erilaisia häiriötekijöitä. Niitä voivat olla erilaiset äänet, muiden matkustajien tai henkilökun-nan liikkuminen tai yksinkertaisesti vaikeus löytää työskentelyyn sopivaa paikkaa.

Työtä tehdään ajoittain myös kotona etätyönä tai tilapäisesti. Usein työpisteen ergonomia ei ole kotona yhtä hyvä kuin työpaikalla, vaan työtä saatetaan tehdä esi-merkiksi sohvalla istuen tai keittiön pöydän ääressä. Työnantajan on mahdollista vaikut-taa hyvään työpiste-ergonomiaan neuvon-nalla ja kalustehankintaa tukemalla. Jotkut työntekijät kokevat kodin tehokkaaksi pai-kaksi tehdä keskittymistä vaativaa työtä, koska siellä voi olla vähemmän keskeytyksiä ja katkoksia aiheuttavia tekijöitä.

Työskentelyn hallinta monissa paikoissa on vaativaa, ja kuormitus syntyy seuraavista tekijöistä:

• työskentelypaikkojen määrä

• työskentelypaikkojen etäisyys toisistaan

• päätyöpaikan ergonomia ja työolot

• kodin ergonomia ja työolot

• toissijaisten työpaikkojen ergonomia ja työolot

• liikennevälineiden ergonomia ja työolot

• vapaa-ajantiloiksi tarkoitettujen mutta työskentelyyn käytettyjen paikkojen ergo-nomia ja työolot.

Hyvänä seikkana työskentelypaikkojen vaihtamisessa voidaan pitää sitä, että se kat-kaisee työskentelyjaksoja, vähentää monin tavoin epäterveellistä pitkään istumista ja tuo siihen vaihtelua. Monissa paikoissa työs-kentely kuitenkin edellyttää työntekijältä kykyä arvioida, missä paikoissa voi työsken-nellä ja mitä tehtäviä niissä voi turvallisesti, terveellisesti ja tuloksekkaasti tehdä.

Siisteys ja järjestys

Työpaikalla on huolehdittava turvallisuu-den ja terveellisyyden edellyttämästä jär-jestyksestä ja siisteydestä. Työtapaturmista huomattava osa on liukastumisia ja kompas-tumisia, ja niiden aiheuttajana on jokin työ-paikan epäjärjestyksestä tai epäsiisteydestä johtuva tekijä.


Hyvä järjestys ja siisteys työpaikalla helpot-taa ja nopeuttaa työskentelyä sekä lisää viih-tyvyyttä ja edistää paloturvallisuutta. Oman työpisteen järjestyksestä ja siisteydestä huo-lehtiminen on osa työtä ja kuuluu jokaiselle.

Hyvä järjestys on sitä, että työvälineille, laitteille, materiaaleille ja jätteille on varattu asianmukaiset sijoituspaikat ja että tavaroi-den käsittely, kuljetus ja varastointi on suun-niteltu ja toteutettu sujuvaksi. Siisteyttä on poistaa turvallisuudelle ja terveydelle hait-taa tai vaaraa aiheuttava lika, pöly ja roskat työtiloista ja kulkuväyliltä. Siisteys edellyttää myös työtilojen, henkilöstötilojen ja ulko-alueiden tarkoituksenmukaista siivousta.

Työvälineet ja muut työssä tarvittavat tarvikkeet on säilytettävä asianmukaisesti ja palautettava käytön jälkeen paikoilleen. Li-säksi on huolehdittava siitä, ettei käytäville, kulkuteille ja telineille jätetä tavaroita. Kul-kemisen tulee olla turvallista ja esteetöntä.

Sammutusvälineiden, varauloskäyntien tai sähkökaapin eteen asetetut tavarat hidastavat tulipalon syttyessä poistumista ja sammu-tusta sekä saattavat lisätä palon aiheuttamia vahinkoja.

Sähköjohdot ja kaapelit on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu kompastumisvaaraa. Lisäksi on huolehdittava, että ne on suojattu ulkoisilta mekaanisilta vaaroilta sekä tarvittaessa roiskeilta.

Syntyvien jätteiden asianmukainen lajit-telu, käsittely ja hävittäminen edistävät osal-taan järjestystä ja siisteyttä.

Perussäännöt siisteyden ja järjestyksen ylläpitoon• Sovitaan yhdessä toimintatavat.

• Palautetaan työkalut ja tarvikkeet käy-tön jälkeen omille paikoilleen asianmu-kaisessa kunnossa.

• Pidetään kulkutiet, käytävät ja por-taikot vapaina.

• Lajitellaan, käsitellään ja hävitetään jätteet asianmukaisesti.

• Jokainen kantaa oman vastuunsa.

Työterveyslaitos on kehittänyt järjestys-ohjelman nimeltä TUTTAVA®. Nimi tarkoittaa turvallisesti tuottavia työtapoja. Ohjelmassa asetetaan järjestykselle tavoitteet, poistetaan esteet ja annetaan myönteistä palautetta hyvästä järjestyksestä. Kokemuksen mukaan järjestyksen myötä myös työilmapiiri ja työ-paikan yhteistoiminta kehittyvät.

Ääniolot

Melu on merkittävä työympäristön haittateki-jä. Kuulovammojen lisäksi melun aiheuttamia haittoja ovat viestinnän ongelmat ja melun häi-ritsevyys. Melulle altistutaan myös vapaa-ajalla, mikä lisää kokonaismelualtistusta. Toimisto-maisissa ympäristöissä muut kuin kuulovaurio-riskit ovat keskeisiä melun haittoja.

Melulle altistumista ja siitä seuraavia kuu-lovammoja tai haittoja vähennetään me-luntorjunnalla, hallinnollisilla säännöksillä, suojaimilla sekä työmenetelmiä kehittämällä.

Meluntorjuntaa on koneiden ja laittei-den melupäästöjen hallinta, esimerkiksi kotelointi, ja tilojen rakenteelliset muutok-set äänen vaimentamiseksi, kuten ääntä absorboivien materiaalien käyttö seinä- ja kattopinnoissa tai äänen kulun estäminen seinäkkeillä.

Työpaikkamelulle altistumista säätelee Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suo-jelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006). Asetuksessa on määritelty toi-menpidearvot melualtistukselle:

• Alempi toiminta-arvo tasaiselle melulle on 80 dB(A). Äänenpainetason huippu-arvo (impulssimelu) on 135 dB(C). Tämän arvon ylittyessä työnantajan on varattava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet ja työntekijällä on oikeus päästä kuulontutkimukseen.

• Ylempi toiminta-arvo tasaiselle melulle on 85 dB(A) ja impulssimelulle äänenpai-netason huippuarvo on 137 dB(C). Tämän arvon ylittyessä työntekijän on käytettävä kuulonsuojaimia. Melun vaara-alueet on


merkittävä ja työnantajan on laadittava meluntorjuntaohjelma.

• Ehdoton raja-arvo melualtistukselle on 87 dB(A) ja impulssimelulle äänen-painetason huippuarvo on 140 dB(C). Raja-arvon ylittyessä työnantajan on ryh-dyttävä toimenpiteisiin altistuksen vähen-tämiseksi alle raja-arvon.

Alempi ja ylempi toiminta-arvo arvioi-daan ilman kuulonsuojaimia. Raja-arvo arvi-oidaan kuulonsuojainten kanssa.

Impulssimelu on nopeita äkillisiä iskuää-niä sisältävää melua, kuten esimerkiksi tako-misesta, ampumisesta tai sähköpurkauksista syntyviä painehuippuja. Puhutaan myös iskumelusta.

Toimistojen ääniympäristöMelu on keskeinen työympäristön haittate-kijä avotoimistoissa, vaikkakaan lainsäädän-nön asettamat toiminta-arvot eivät niissä yleensä ylity. Eniten avotoimistoissa häiritsee puhe ja seuraavina puhelinten soittoäänet ja käytävillä kävely. Huomattavasti vähemmän haittaavat koneiden tai liikenteen äänet.

Hyvän ääniympäristön tunnusmerkkejä ovat itselle tarkoitetun puheen hyvä ero-tettavuus ja epätarkoituksenmukaisten taustaäänten puuttuminen. Työpaikan ääni-ympäristö on asianmukainen silloin, kun se ei haittaa työtehtäviä.

Ääniympäristön häiritsevyys riippuu toimistomaisissa ympäristöissä enemmän tilannetekijöistä kuin melun fysikaalisista ominaisuuksista. Tilannetekijöitä ovat työ-tehtävän tyyppi, työn vaatima keskittymis-tarve, mieliala, väsymys ja ulkoiset paineet.

Melun häiritsevyyteen vaikuttavat myös yksilölliset ominaisuudet, kuten meluherk-kyys, kuulonheikkenemä tai jännitteisyys.

Puheen häiritsevyyttä ei lisää sen voimak-kuus vaan sen erotettavuus. Mitä parempi puheen erotettavuus työpisteiden välillä on, sitä häiritsevämmäksi puheäänet koetaan.

Työhön hyvin motivoituneet pystyvät pin-nistelemällä kompensoimaan meluhaittoja,

mutta seurauksena on haitallista kuormittu-mista. Melun vuoksi työntekijät saattavat esi-merkiksi siirtää vaativia töitä ylitöiksi tai kotiin.

Avotoimistoissa ääniolojen suunnittelun lähtökohtana on mahdollisimman vähäinen puheen erotettavuus työpisteiden välillä. Tavoitteena on saavuttaa häiriötön ääniym-päristö, jossa keskittyminen omaan työhön on helppoa. Keskittymistä vaativassa tietoin-tensiivisessä työssä oma työhuone on paras ratkaisu. Avotoimistossa olosuhteita voidaan parantaa puheen erotettavuutta vähentämäl-lä joko puheääntä vaimentamalla tai peiteää-nen avulla. Peiteääneksi suositellaan tasaista ääntä, kuten ilmanvaihdon suodatettua ko-hinaa. Peiteääneksi ei suositella musiikkia, etenkään laulettua.

Äänitilanteet vaikuttavat erityisesti teh-tävissä suoriutumiseen, lyhytkestoiseen muistiin sekä luetun tekstin prosessointiin. Pienimuotoinen keskustelu ei yleensä häirit-se kanssatyöntekijöitä.


• Ääniympäristö työpisteessä tulee olla miellyttävä eikä keskittymistä häiritsevää ääntä saa olla.

• Tavallisessa tietotyössä enimmäismeluta-so on 65 dB.

• Keskittymistä vaativassa näyttöpäätetyös-sä tavoitetaso on alle 45 dB.

• Melu koostuu toimistoissa pääosin ei-toi-votuista puheäänistä.

• Kuullulla puheella on voimakas häiriövai-kutus ajatustyölle.

• Puheen häiritsevyys kasvaa puheen ero-tettavuuden kasvaessa.

• Tasaisella kohinalla/taustamelulla ei ole vaikutuksia tehtäväsuoriutumiseen.

• Vähäinen puheen erotettavuus saavute-taan silloin, kun on

− sopivan korkea taustamelutaso − alhainen kaiunta ja hyvä puheen vai-mennus

− riittävä äänieristys.

Lämpöolot

Vetoisuus ja kylmän tai kuuman tuntemukset vaikuttavat työviihtyvyyteen ja sitä kautta vai-kutus työtehoon voi olla merkittävä.

Vedon tunnetta työkohteessa aiheut-tavat kylmän ilman virtaukset jalkoihin tai säteilyveto kylmistä pinnoista, kuten ikkunoista. Lämpötuntemukset ovat yksi-löllisiä ja ongelmatilanteissa yksilölliset ratkaisut ovat etusijalla. Ratkaisuja ovat työpisteiden sijoittaminen etäälle kyl-mistä pinnoista, tarkoituksenmukainen vaatetus tai tilapäisesti käytettävät lisä-lämmittimet.

Yksilöllisillä ratkaisuilla ei kuitenkaan pidä vältellä rakenteellisten puutteiden korjaamista, joilla pitkällä tähtäyksellä saadaan kestäviä ratkaisuja, vaikkakin kustannukset saattavat olla suuria kertain-vestointina. Rakenteelliset ratkaisut ovat kiinteistön omistajan vastuulla olevia asioita. Työntekijöiden työterveyteen ja

-turvallisuuteen liittyvät asiat ovat kuiten-kin työnantajan vastuulla. Hyvä yhteistyö on tärkeää.

Toimistojen lämpöoloista on annettu suosituksia lämpötiloista ja ilman kosteudes-ta. Lisäksi työilman lämpötila ei saisi ylittää +28 °C:ta, kun ulkolämpötila on alle +25 °C. Jos lämpötila helteen vuoksi ylittää +28 °C, työntekijöiden lämpörasituksen altistusaikaa tulee vähentää pitämällä tunnissa taukoa 10–15 minuuttia.

Työhuoneen ikkunoiden ja lasiseinien tulee olla ottaen työn luonne huomioon sellaisesta materiaalista tai siten suojattu, että työntekijä välttyy työssään terveydelle haitalliselta auringon aiheuttamalta lämpö-kuormitukselta.

Toimistojen lämpösuosituksia

Lämpötila

kevyt istumatyö +21–25 °C

muu kevyt työ +19–23 °C

Kosteus 30–45 %

Ilman nopeus kevyessä työssä

lämmityskaudella < 0,1,m/s

kesäkaudella < 0,15 m/s


Valaistus

Työpaikalla tulee olla työn edellyttämä ja työntekijöiden edellytysten mukainen so-piva ja riittävän tehokas valaistus. Suositel-tavaa on, että työtiloihin pääsee riittävästi luonnonvaloa.

Heikko valaistus ei aiheuta suoria terveys-vaikutuksia, mutta voi johtaa virheellisiin ja kiertyneisiin työasentoihin tai välillisiin oi-reisiin, kuten päänsärky. Puutteellinen valais-tus lisää työssä väsymistä ja tapaturmariskiä.

Ikääntyminen heikentää silmän mukautu-mis- ja toimintakykyä. Vanheneva työntekijä tarvitsee voimakkaamman valaistuksen kuin nuori erityisesti tarkassa työssä.

Pitkäaikainen lähikatselu tai katselu tie-tylle etäisyydelle väsyttää, koska silmää liikuttelevat lihakset ovat staattisessa kuor-mitustilassa. Silmien lepuuttaminen ja katse-leminen vaihteleville etäisyyksille auttaa.

Häikäisy on valaistuksen pahimpia epä-kohtia. Valaistuksen kannalta häikäisy on joko suoraa häikäisyä ja epäsuoraa häikäisyä, joka syntyy pinnan heijastamasta valosta. Silmä aistii häikäisyn joko näkemistä haittaa-vana kiusahäikäisynä tai näkemistä estävänä estohäikäisynä.

Avotoimistoissa yleisvalaistuksen lisäksi tärkeitä ovat valaistuksen muunneltavuus ja säädettävä kohdevalaistus.

Valaistustarvetta arvioitaessa valaistusvoi-makkuuden suureena käytetään luksia, joka on työtilan pinnoille lankeavan valovirran (lm) suhde pinnan alaan lx=lm/m2.

Toimistoissa työtiloihin suositellaan va-laistusvoimakkuudeksi 300–750 lx.

Halogeenivalaisimia käytettäessä tulee muistaa paloturvallisuusnäkökohdat. Halo-geenivalaisin tarvitsee esteettömän suoja-alueen, jonka mitat on ilmoitettu valmistajan asennus- ja käyttöohjeissa.

Valaistusvoimakkuudet heikkenevät käy-tössä valaisimien vanhenemisen ja likaantu-misen myötä. Tämän vuoksi valaistus tulisi suunnitella siten, että valaistusvoimakkuus on suositusarvoa suurempi.

Näyttöpäätetyöpisteessä ei saa olla häirit-seviä heijastuksia tai näyttöruudulla kiiltoa. Yleisvaloksi näyttöpäätetyöhön suositellaan epäsuoraa valaistusta, josta ei synny häikäi-syä eikä varjoja, ja työpisteisiin lisäksi tarvit-taessa riittävää kohdevaloa.

Valaistuksen laadun parantaminen on edullisimpia keinoja parantaa työympäristöä. Hyvä valaistus vaikuttaa positiivisesti työnte-kijän viihtyvyyteen ja työsuoritukseen.

Sisäilma

Työhuoneen ilmatilan tulee olla vähintään kymmenen kuutiometriä (10 m3) kutakin työntekijää kohden. Tätä laskettaessa ote-taan työhuoneen korkeudesta huomioon enintään kolme ja puoli metriä.

Jos työpaikalla käytetään koneellista ilmanvaihtoa, se on pidettävä toiminta-kunnossa. Laitteistossa oleva työntekijälle välitöntä terveyshaittaa aiheuttava lika ja muut epäpuhtaudet on puhdistettava. Lait-teiston on toimittava niin, että työntekijöi-den terveydelle ei aiheudu haittaa tai vaaraa.

Ilmanvaihdolla tarkoitetaan yleisesti huo-neilman laadun ylläpitämistä ja parantamista huoneen ilmaa vaihtamalla. Toimiva ilman-vaihto on hyvän sisäilman perusta.

Veto, kuiva ilma, tunkkainen ilma ja pöly ovat yleisimpiä sisäilmaongelmien aiheut-tajia toimistotyöpaikoilla. Huono sisäilma


haittaa viihtymistä. Pahimmillaan sisäilman epäpuhtaudet aiheuttavat terveydellisiä hait-toja ja työperäisiä sairauksia.

Sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa ärsytysoireita (haihtuvat orgaaniset yhdis-teet, pöly, mikrobit) tai allergioita (eläinepi-teeli, pölypunkki, home) ja vakavimmillaan syöpää (radon, asbesti, tupakansavu).

Tupakkalaki on oleellisesti vähentänyt altistumista tupakansavulle työssä. Sisätilois-sa sijaitsevien tupakkatilojen ilmanvaihdon tulee olla kunnossa, jotta savua ei kulkeudu muihin sisätiloihin. Ulkona sijaitsevat tu-pakkapaikat tulee sijoittaa siten, ettei niistä kulkeudu savua sisätiloihin ja ettei savusta ole haittaa ulkopuolisille henkilöille.

Uusien toimitilojen materiaaleista huo-neilmaan vapautuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (ns. VOC-yhdisteet) voivat aiheut-taa silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita. Materiaalipäästöjen terveyshaitat korostuvat, mikäli ilmanvaihtoa ei uusissa rakennuksissa tai korjauksen jälkeen pidetä riittävällä te-holla ja toiminnassa myös öisin.

Kopiokoneista voi vapautua huoneilmaan otsonia, mikäli laitteet ovat huonosti huol-lettuja, niissä on jokin tekninen vika tai niitä käytetään väärin.

Työpaikan radonpitoisuus sisäilmassa voi joillakin alueilla maassamme olla poikkeuk-sellisen korkea. Ongelmallisinta radon on silloin, kun rakennuksen ilmanvaihto toimii puutteellisesti ja radonkaasu pääsee kerty-mään sisätiloihin.

Sisäilmahaittaa voi epäillä, jos työpaikallasi on seuraavia epäkohtia:

• epämiellyttävä, esimerkiksi pistävä tai maakellarimainen haju

• tunkkainen ilma

• alhainen lämpötila (alle 20 °C) tai veto

• korkea lämpötila talvella (yli 23 °C)

• kosteusvauriojälkiä, esimerkiksi maalin tai tasoitteen hilseily, tapetin kupruilu, parketin tummuminen, muovimaton ir-toaminen alustasta tai maton saumojen aukeaminen

• työntekijöiden oireet, jotka helpottavat tai häviävät muualla, esimerkiksi nenän ja kurkun oireet silmien ja ihon ärsytys, päänsärky ja väsymys

• työntekijöiden usein toistuvat hengitys-tietulehdukset.

Työpaikalla on myös syytä huomioida hillitty hajusteiden käyttö. Hajusteet työpai-kalla voivat olla merkittävä kiusa yliherk-kyysoireista kärsiville. Tärkeää on tuoda asia esille omassa työyhteisössä ja löytää ratkaisu yhteisymmärryksessä.

Jos työpaikalla esimerkiksi työntekijöiden oireilun perusteella epäillään sisäilmaon-gelmaa, työnantajan tulee ryhtyä toimen-piteisiin ongelman selvittämiseksi. Kun työskennellään vuokrakiinteistöissä, selvitys tehdään yhteistyössä kiinteistönhaltijan kanssa. Ongelmatilanteen selvittämisessä keskeinen merkitys on teknisellä ja tervey-dellisellä asiantuntemuksella. Henkilöstö tulee pitää ajan tasalla selvitystyön kulusta ja tuloksista.

Säteily

Radiotaajuista säteilyä tuottavia laitteita on nykyään kaikkialla elin- ja työympäristössäm-me. Esimerkiksi matkapuhelimet, langattomat internetyhteydet, mikroaaltouunit, tutkat ja TV-lähetykset perustuvat radioaaltoihin.

Altistuminen riippuu eniten laitteen etäi-syydestä ihmiseen, mutta myös lähettimen teho, taajuus, antennin ominaisuudet ja muu ympäristö vaikuttavat altistumiseen.

Normaaliolosuhteissa suurimman altis-tumisen radiotaajuiselle säteilylle aiheutta-vat kehossa kiinni pidettävät laitteet, kuten matkapuhelimet ja muut langattomat pää-telaitteet. Kauempana ihmisistä olevien lähettimien, esimerkiksi matkapuhelintu-kiasemien tai yleisradiolähettimien, aiheut-tama altistuminen on tyypillisesti tuhansia kertoja vähäisempää. Matkapuhelimen lähe-tysteho määräytyy tukiasemayhteyden laa-


dun mukaan: mitä lähempänä tukiasema on, sitä pienempää tehoa puhelin käyttää.

Pitkäaikaisen altistumisen aiheuttamista terveyshaitoista ei ole tähän mennessä saatu pitävää tieteellistä näyttöä. Omaa altistumis-taan voi vähentää helposti seuraavilla keinoilla:

• välttämällä matkapuhelimen käyttöä huo-nossa kentässä ja käyttämällä handsfree-laitteita

• sijoittamalla WLAN-tukiaseman pienen matkan päähän ihmisistä, sillä jo metrin etäisyys riittää vaimentamaan säteilyn sadasosaan

• käyttämällä kannettavaa tietokonetta siten, ettei WLAN-kortin antenni kosketa kehoa; sisäisen antennin paikan voi kysyä laitteen myyjältä.

Tapaturmavaarat

Työtapaturmia ovat työpaikalla, työliikentees-sä tai työmatkalla sattuneet tapaturmat. Työn-antaja on velvollinen ottamaan vakuutuksen työntekijöilleen tapaturmavakuutusyhtiöstä. Lakisääteisestä työtapaturmavakuutuksesta maksetaan vahingoittuneille työtapaturmista ja ammattitaudeista korvaus.

Tyypillisiä työpaikkatapaturmia toimisto-työssä ovat liukastumiset ja kompastumiset, joista aiheutuu lieviä käsi- ja jalkavammoja. Siistit ja kuivat lattiat on paras keino estää

tapaturmat toimistoissa. Keskeisimmät ta-paturmien torjuntakeinot toimistoissa ovat asianmukaiset kuramatot sisäänkäyntien edessä, työ- ja taukotilojen siisteydestä huo-lehtiminen sekä työ- ja kokoustilojen laittei-den johdotusten turvallinen järjestely.

Työpaikkatapaturmien lisäksi työpai-kalla on tärkeää kiinnittää huomiota työ-matkatapaturmiin ja niiden aiheuttamiin sairauspoissaoloihin. On tärkeää tilastoida työmatkatapaturmat, jotta saadaan käsitys niiden syistä ja sen myötä päästään kiinni niihin syihin, joihin voidaan vaikuttaa, kuten liikennejärjestelyt työpaikan lähika-duilla, turvalliset työmatkapyöräilyreitit ja työntekijöille mahdollisesti tarjottavat turvavälineet, kuten liukuesteet.

Työ- ja työasiamatkojen kulkutapojen kartoituksella ja seurannalla saadaan tietoa työntekijöiden kulkutavoista ja muutoksista niissä. Kun sattuneita tapaturmia ja vaarati-lanteita analysoidaan yhdessä, opitaan tun-nistamaan ja hallitsemaan riskejä.

Työmatka on kodin ja työpaikan välinen matka. Työpaikan lähiympäristön tulee olla turvallinen niin autolla, kävellen, polkupyö-rällä kuin joukkoliikenteelläkin työmatko-jaan kulkeville.

Työasiamatka on työhön liittyvä työajalla tehty matka tai vapaa-ajalla tehty työnanta-jan korvaama matka. Työ- tai työasiamatkalla työntekijälle sattunut tapaturma korvataan työnantajan pakollisesta tapaturmavakuu-tuksesta.

Liikenne on monelle työpäivän vaaralli-sinta aikaa. Työpaikoilla on sovellettava nolla tapaturmaa -ajattelua myös liikenteeseen ja asetettava selkeät tavoitteet tapaturmien vähentämiseksi.

Valtaosa työmatkatapaturmista sattuu ke-vyessä liikenteessä. Suurin osa tapaturmista on kaatumisia, liukastumisia ja kompastumi-sia. Työasiamatkoilla sattuneet onnettomuu-det ovat useimmiten autokolareita.

Liikenteessä turvallisuusriskit liittyvät liik-kujiin, kulkuneuvoihin ja liikkumisympäris-töön. Työ- ja työasiamatkoilla vaara voi piillä


myös tiukoissa aikatauluissa, työtehtävien ai-heuttamissa paineissa ja matkan tuttuudessa.

Työasiointi- ja työmatkaliikenteen turval-lisuusnäkökohtia:

• liikkujan toiminta ja vireys: kiire, väsy-mys, lääkkeet, alkoholi

• liikkujan turvavarusteet: heijastin, kypä-rä, turvavyö, liukuesteet

• liikkumisolosuhteet: sää, keli, ruuhkat.

Vastuullisella työpaikalla kannustetaan ihmisiä turvallisiin toimintatapoihin ja sat-tuneiden vaaratilanteiden raportointiin. Liikenneriskien kartoitus voidaan liittää muuhun organisaation riskien arviointi-toimintaan. Kartoituksen jälkeen laaditaan kehityssuunnitelma, jonka tavoitteena tulee olla nolla tapaturmaa liikenteessä.

Työmatkaliikenteeseen liittyvistä ongel-mista keskusteleminen ja ratkaisujen etsimi-nen omassa työtiimissä on todettu hyväksi onnettomuuksien torjuntakeinoksi. Turval-lisuuden edistämiseen liittyvät hankkeet, kampanjat ja kilpailut sekä niihin liittyvä palkitseminen kannustavat työyhteisöä toi-mimaan tapaturmattomuuden hyväksi.

Työliikenneriskien ohella on tärkeää kiinnittää huomiota myös mahdolliseen vapaa-aikana tapahtuvaan työhön liittyvään matkustamiseen. Matkustaminen saattaa venyttää työpäivää ja siten kuormittaa haital-lisesti työntekijää fyysisesti ja psyykkisesti. Kuormituksen suuruuteen vaikuttavia teki-jöitä ovat matkaan käytettävän ajan pituus, ajoittuminen, yksilölliset ominaisuudet sekä elämäntilanne. Erityisen kuormittavaksi voi muodostua toistuva matkustaminen iltamyö-hällä, yöllä tai aamuvarhaisella.

Turvallisesti työliikenteessä, Työturvallisuuskes-kus 2009.

Kemikaaliturvallisuus

Vaarallisten kemikaalien käyttöönottoa ja käyttöä säätelee tiukka lainsäädäntö. Ilmoitusmenettelyllä valvotaan uusien, markkinoille tarjottavien kemikaalien tur-vallisuus- ja terveysvaikutuksia ja kemikaa-likohtaisilla käyttöturvallisuustiedotteilla ja turvamerkinnöillä varmistetaan kemikaalien turvallinen käyttö.

Vastuu kemikaalien turvallisuuden var-mistamisesta on valmistajilla, maahantuojilla ja toimittajilla. Tuotteen vastaanottajan tu-lee varmistaa hankintatilanteessa, että saa haltuunsa tarvittavat turvallisuusasiakirjat, ja huolehtia pakkausten turvamerkinnöistä etenkin, mikäli kemikaaleja siirretään alku-peräispakkauksista uusiin astioihin. Työpai-kalla tulee myös olla ajantasainen luettelo käytössä olevista vaarallisista kemikaaleista.

Vaarallisia kemikaaleja ovat

• terveydelle vaaralliset kemikaalit

• palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit

• ympäristölle vaaralliset kemikaalit.

Toimistotyöpaikoilla yleisimpiä terveydel-le haitallisia kemikaaleja ovat puhdistus- ja siivousaineet. Turvallisuuden varmistamisek-si tulee aineilla olla tarkoituksenmukaiset säilytystilat ja varmistaa niiden asianmukai-set varoitusmerkit.

Kemikaaliturvallisuutta valvova viran-omainen on Tukes (Turvallisuus- ja kemikaa-livirasto).

Sähköturvallisuus

Sähkölaitteiden suunnittelu, rakentaminen, korjaus ja huolto edellyttävät erityistä sähkö-alan asiantuntemusta. Näitä töitä saavat teh-dä vain Tukesin sähköurakoitsijarekisteriin rekisteröidyt sähköalan ammattilaiset.

Työnantajalla on vastuu sähköasennusten ja -laitteiden palo- ja henkilöturvallisuudesta.


Sähkölaitteistojen kuntoa on tarkkailtava, ja vioittuneeksi havaittu sähkölaite on kyt-kettävä jännitteettömäksi. Korjaus- ja muu-tostyöt on teetettävä mahdollisimman pian siihen oikeutetulla ammattihenkilöllä.

Sähköturvallisuuden kannalta on tärkeää, että työssä käytettävät sähkölaitteet ja -johdot sekä pistorasiat ovat ehjiä. Sähköjohtojen asettelussa ja järjestelyssä tulee huolehtia siitä, että johdot on suojattu mekaanisilta vaaroilta ja että ne eivät aiheuta haittaa työpaikalla liikkuville. Asettelussa tulee käyttää kaapelihyllyjä. Sähkökeskustilat on pidettävä siisteinä ja edustat vapaina. Sähkölaitteiden tulee sopia käyttötarkoi-tukseensa.

Silloin kun työskennellään kosteissa, räjähdysvaarallisissa tai ahtaissa johtavissa tiloissa, sähkölaitteilta ja sähkötyökaluilta edellytetään erityisvaatimuksia.

Turvallinen kone työpaikalla, Työturvallisuuskes-kus 2009.

Palo- ja pelastustoiminta

Paloturvallisuuteen on syytä kiinnittää huo-miota sellaisissa toimistotiloissa, joissa on käytössä paljon sähkökäyttöisiä toimistolait-teita, tietokoneita ja tulostimia. Laitteet tulee sijoittaa siten, että varmistetaan niiden tuu-letustoiminnan toimivuus ja vältetään siten ylikuumentumista. Lisäksi tulee huolehtia laitteiden huollosta ja puhtaudesta ja laittei-den ympäristön siisteydestä.

Paloturvallisuutta on myös riittävän alkusammutuskaluston, kuten käsisam-muttimien ja sammutinpeitteiden, tarkoi-tuksenmukainen sijoittaminen tiloihin. Tulipaloihin varautumista on huolehtia pois-tumisreittien opasteista ja valaistuksesta ja palonilmaisulaitteiden kunnosta. Hätäpoistu-misharjoitukset varmistavat turvallisen toi-minnan tosi tilanteessa.

Pelastuslaki (379/2011) edellyttää kiin-teistöjä laatimaan pelastussuunnitelman. Asetuksessa pelastustoimesta (379/2011)

annetaan tarkempia säännöksiä niistä kohteista, joihin pelastussuunnitelma on laadittava. Pelastussuunnitelma on laaditta-va muun muassa työpaikkatiloihin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 50.

Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa kiinteistön haltija. Kun kiinteistössä toimii useita organisaatioita, kiinteistön haltija laatii pelastussuunnitelman yhteistyössä niiden kanssa. Työnantajan tulee olla tie-toinen pelastussuunnitelmasta ja tiedottaa henkilöstölle suunnitelman sisällöstä, ja suunnitelmassa keskeistä on ohjeistus on-nettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnet-tomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi.

Ensiapu

Työpaikan ensiavun järjestämistapaan vai-kuttavat työntekijöiden lukumäärä, työn luonne ja työolosuhteet. Ensiavun järjestä-mistarvetta ja ensiapukoulutuksen tarvetta arvioitaessa on huomioitava työntekijöiden lisäksi myös muut työpaikalla olevat henki-löt, esimerkiksi asiakkaat. Vastuu työpaikan ensiavun järjestämisestä on työnantajalla. Ensiavun toimintatapojen suunnittelussa ja toteutuksessa käytetään työterveyshuollon asiantuntemusta.

Työntekijöillä tulee olla perustiedot työ-paikan ensiapujärjestelyistä ja avun hälyttä-misestä onnettomuustapauksissa. On hyvä muistaa, että esimerkiksi hälytyssoittokäy-täntö vaihtelee työpaikoittain.

Työpaikalle tulee hankkia asianmukaiset ensiapuvälineet, ja niiden sijainti on merkit-tävä selkeästi. Ensiapuvälineiden määrä ja laatu arvioidaan työntekijöiden lukumäärän, työpaikan laajuuden ja sijainnin sekä työn luonteen ja työolosuhteiden mukaan.

Työnantajan on nimettävä ne henkilöt, joiden tehtäviin kuuluu organisoida ja joh-taa ensiapu- ja pelastustehtäviä.


Kuormittuminen työssä

Suorituskyky vaihtelee paljon eri henkilöillä ja samallakin henkilöllä esimerkiksi iän ja har-jaantumisen mukaan. Tämä on otettava huo-mioon suunniteltaessa työtä ja työympäristöä.

Mielekäs työ, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä hyvä työyhteisön ilma-piiri heijastuvat myönteisesti ihmisen muille elämänalueille. Kyse on kokonaisuudesta, jossa mielekäs työ on tärkeä osa elämisen laatua. Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ on sopivan haastavaa ja tarjoaa oppimis- ja kehit-tymismahdollisuuksia.

Ergonomia

Ergonomian tavoitteena on poistaa kitkaa työn ja työntekijän väliltä, jolloin työ sujuu helpommin, nopeammin ja terveellisemmin. Ergonomista tietoa ja toimintaa tarvitaan sil-loin, kun työ, työpaikat, työvälineet, tuotteet ja työympäristö sovitetaan ihmisen edelly-tysten ja vaatimusten mukaisiksi.

Fyysisen ergonomian keskeisiä aiheita ovat fyysinen ja tekninen työympäristö, työn järjestelyt, työasennot ja -liikkeet sekä työpe-räiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Tietoergonomia tarkastelee psyykkisiä toimintoja, kuten havaintokykyä, muistia, päättelyä ja motorisia vasteita, sekä ihmisen

Työntekijän kannalta sopiva työkuormitus edistää terveyttä ja työkykyä. Kokonaiskuor-mitus muodostuu sekä fyysisestä että psyko-sosiaalisesta kuormituksesta ja lisäksi työn ja vapaa-ajan yhteisvaikutuksesta.

Kohtuullisesti kuormittava työ mahdollis-taa voimavarojen jakamisen työn ja vapaa-ajan kesken oikealla tavalla. Ihminen tarvitsee sopi-vassa suhteessa kuormitusta, haasteita ja lepoa.

Kuormitus on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Liiallisena tai liian vähäisenä se kuitenkin saattaa aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Työssä kuormittumiseen vaikuttavat työympäristö ja itse työ sekä yksilön psyyk-kiset ja fyysiset ominaisuudet. Kuormituk-sen suuruus riippuu eri kuormitustekijöiden laadusta, määrästä ja vaikutusajasta.

Kuorman kasautuminen eli kuormittu-neisuus aiheuttaa erilaisia hyvin yksilölli-siä oireita. Työn monipuolisuudella ja sen tauotuksella ja jaksotuksella vaativampiin ja helpompiin tehtäviin on tärkeä mer-kitys hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Näin pyritään ehkäisemään voimakas väsymys ja pitämään työvire hyvänä koko työpäivän.

Työn ja voimavarojen yhteensopivuus:

• Kuormitus on ihmiselle välttämätöntä.

• Liiallinen kuormitus aiheuttaa kuormit-tuneisuutta.

• Sopiva kuormitus mahdollistaa riittä-vän palautumisen.

• Terve ihminen kestää lyhytaikaisesti voimakkaitakin kuormitushuippuja.

• Pitkäaikainen tai liian voimakas kuor-mitus altistaa sairastumiselle.

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työym-päristöä ja työoloja on jatkuvasti tarkkailtava työntekijöiden haitallisen kuormittumisen ehkäisemiseksi. Työtä ja työoloja on kehitet-tävä työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Jokapäiväisen työnteon sujuvuutta edistävät hyvät ja tarkoituksen-mukaiset työvälineet sekä viihtyisä ja turval-linen työympäristö.


Kuormittuminen työssä

ja muun toimintajärjestelmän osien vuo-rovaikutusta. Keskeisiä aiheita tässä vuoro-vaikutuksessa ovat psyykkinen kuormitus, päätöksenteko, taitosuoritukset, ihminen-tie-tokone-vuorovaikutus, inhimillisen toimin-nan luotettavuus, työstressi ja koulutus.

Organisaatioergonomia tarkastelee sosioteknisen järjestelmän – mukaan lukien organisaatiorakenne, menettelytavat ja pro-sessit – optimaalista toimintaa. Keskeisiä ai-heita ovat viestintä, henkilöstöhallinto, työn muotoilu, työaikajärjestelyt, tiimityö, osallis-tuva suunnittelu, yhteistyö, uudet työmallit, organisaatiokulttuuri, virtuaaliorganisaatiot, etätyö ja laatujohtaminen.

Tietotyö ja tietoergonomia

Työelämän osaamisen vaatimuksiin ja tekno-logian kehittymiseen liittyvien muutosten myötä aivoihin kohdistuva monimuotoinen tietokuormitus on yleistä.

Tietointensiivisiä työtehtäviä kuvaavat vas-tuullisuus, haastavuus, projektikohtaisuus ja luovuus. Nämä tekijät yhdistettyinä tietotyötä tekevien vahvaan työhön sitoutumiseen saat-tavat johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy ja työpäivät veny-vät kohtuuttoman pitkiksi. Tällöin työntekijän hyvinvointi saattaa kärsiä.

Tietotyö on usein vaativaa ja ihmisen voi-mavaroja kuluttavaa. Työ vaatii jatkuvaa uusien haasteiden kohtaamista ja monen asian seuraa-mista samaan aikaan. Työ vaatii tekijältään paitsi kykyä työskennellä itsenäisesti ja hallita suuria-kin kokonaisuuksia myös hyviä yhteistyötaitoja, pitkäjänteisyyttä ja stressinsietokykyä.

Tietoergonomia tarkastelee ihmisen edellytyksiä havainnoida ja kontrolloida työssä tarvittavaa tietoa ja antaa tukea työn hyvään suunnitteluun. Tiedonkäsittelyjärjes-telmässä tulee koko ketjun olla kunnossa: tiedon vastaanotto, käsittely, johtopäätös ja toiminta. Käsiteltävän koneen, laitteen tai prosessin tulee myös antaa palautetietoa siitä, miten suoritus onnistui. Teknisen tuen saanti ongelmatilanteisiin on tärkeää.

Työn tai työprosessin häiriöt liittyvät usein tiedon käsittelyn ongelmiin; työssä tarvittava tieto on ollut riittämätöntä tai tul-kinnanvaraista. Suunnittelun virheet näkyvät työn laadun heikkenemisenä, virheinä, ta-paturmatilanteiden lisääntymisenä, psyykki-senä kuormittuneisuutena sekä usein myös fyysisen toiminnan hankaloitumisena.

Hyvin suunniteltu tietoympäristö tukee työsuoritusta ilman, että työntekijä sitä vält-tämättä edes itse huomaa. Tietojärjestelmän lisäksi myös itse tiedon käytettävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Jos järjestelmä tarjoaa liian paljon tai niin sekavasti jä-senneltyä tietoa, että käyttäjä ei löydä tar-vitsemaansa, tieto ja ymmärrys katoavat. Käytettävyyden lähtökohtana tulee olla käyttäjien työn tukeminen.

Fyysinen työkuormitus

Työn fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan liikuntaelimistöön sekä hengitys- ja veren-kiertoelimistöön kohdistuvaa kuormitusta. Työn ruumiillisia kuormitustekijöitä ovat työasennot, työliikkeet, liikkuminen ja fyy-sisen voiman käyttö. Työn ruumiillinen kuormitus on yhteydessä tuki- ja liikunta-elinoireisiin. Työn tulisi olla sopivasti kuor-mittavaa ihmisen terveys ja toimintakyky huomioon ottaen.


Työtehtäviin tarvitaan erilaisia fyysisiä ominaisuuksia ja taitoja, kuten lihasvoimaa, nopeutta, hallintaa ja tarkkuutta. Työkohteen koko, muoto, sijainti sekä valaistusolosuh-teet vaikuttavat niskan ja käsien liikkeisiin ja kuormittumiseen. Haitallisten työasentojen ohella myös ulkoiset olosuhteet, kuten veto ja kylmyys, vaikuttavat siihen, miten elimistö kuormittuu.

Työn fyysistä kuormittavuutta helpotta-vat tilojen ja työprosessien hyvä suunnittelu, tarpeellisten apuvälineiden hankkiminen ja niiden käytön opastaminen. Työvälineiden ja kalusteiden tulee olla säädettävissä erikokois-ten työntekijöiden tarpeiden mukaan. Pereh-dyttämisellä ja työnopastuksella edistetään oikeiden työasentojen ja -liikkeiden omaksu-mista. Töiden sisältöjä kehittämällä voidaan vaikuttaa toistuviin yksipuolisiin työliikkei-siin. Työn monipuolistaminen esimerkiksi työkierron avulla antaa vaihtelua työpäivään ja muutosta työn aiheuttamaan rasitukseen.

Dynaaminen ja staattinen lihastyöDynaamisessa lihastyössä lihas vuoroin su-pistuu ja rentoutuu. Rentoutumisen aikana lihakseen tulee uutta verta ja sen mukana happea ja ravintoaineita. Staattisessa lihas-työssä lihas joutuu olemaan jännittyneenä yhtäjaksoisesti pidempään. Tällöin lihaksen sisäinen paine hidastaa verenkiertoa, eikä lihas saa happea ja ravintoaineita riittävästi. Lihastyössä syntyneet aineenvaihdunnan tuotteet kertyvät lihakseen, ja lihas väsyy ennenaikaisesti.

Toistotyönä pidetään sellaista työtä, jossa lyhyet, samankaltaiset työvaiheet toistuvat yhä uudelleen. Näyttöpäätetyökin voi olla toisto-työtä. Sopiva määrä toistuvuutta on hyväksyt-tävissä, jos se ei vaadi liikaa voimankäyttöä. Toistotyötä pitää voida tauottaa riittävästi.

TauotusTauotuksella vähennetään työn kuormitta-vuutta. Tauotus on erityisen tärkeää sellai-sessa yksipuolisesti kuormittavassa työssä, joka sisältää jatkuvia toistoliikkeitä. Staatti-

nen lihastyö keskeytyy taukojen aikana ja edesauttaa liikuntaelimistön palautumista. Palautumisen kannalta on suositeltavaa pitää useita lyhyempiä taukoja työpäivän aikana yhden pidemmän asemasta.

Rasitussairauksien torjunnassa on saatu hyviä kokemuksia työpaikan oman henki-löstön ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Rat-kaisuna voi olla esimerkiksi työtehtävien uudelleen järjestäminen tai kalusteiden ja apuvälineiden hankinta.

Fyysisen kuormituksen arviointi Haitallinen kuormitus voi ilmetä työntekijän kielteisinä tuntemuksina, oireina tai sairauk-sina sekä ääritapauksissa ammattitauteina ja työkyvyttömyytenä. Työn fyysisen kuor-mittavuuden arviointi on työterveyshuollon työpaikkaselvityksen osa. Fyysistä kuor-mittumista voidaan arvioida myös erillisellä suunnatulla työpaikkaselvityksellä (ergono-minen selvitys).

Työn fyysistä kuormitusta tulisi arvioida uuden työtilan tai työpisteen suunnittelussa, työtekijöiden oireillessa tai sairastaessa sekä työpaikkaselvitysten ja -tarkastusten yhteydessä.

Työtehtävän fyysisen kuormituksen arvioinnin kohteita:

• työvaiheet

• lihastyön laatu ja määrä (dynaaminen, staattinen)

• työasennot ja liikkeet

• työssä käytettävät koneet ja laitteet ja muut työvälineet sekä kalusteet

• lämpöolosuhteet

• valaistus

• ääniolosuhteet

• työn organisointi

• tehtäväkokonaisuus

• työn jaksotus ja osatehtävät

• tauotus ja palautuminen

• työntekijän toimintakyky ja yksilölliset ominaisuudet.


Työterveyshuollon henkilöstö osallistuu kuormittavuuden arviointiin ja seuraa teh-tyjen toimien vaikutuksia työntekijöiden terveyteen. Myös työpaikan työsuojeluhenki-löstön asiantuntemusta tulee käyttää hyväksi.

Työn ja työympäristön suunnittelu Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa suunnittelemaan ennalta hyvän työympä-ristön ja työmenetelmät. Suunniteltaessa on otettava huomioon työntekijöiden turval-lisuuteen ja terveyteen vaikuttavat tekijät, kuten

• työympäristön rakenteet ja työtilat

• työmenetelmät

• työssä käytettävät koneet, työvälineet ja muut laitteet

• työntekijöiden työn suorittamistapa ja sen mitoitus.

Suunnittelussa tulee käyttää hyväksi työ-terveyshuollon ja käyttäjien asiantuntemusta, työn vaarojen arvioinnissa saatuja tuloksia ja poistaa ennalta mahdolliset epäkohdat.

Työtila koostuu koneista, laitteista, apuvä-lineistä ja kalusteista. Niiden hyvä sijoittelu ja mitoitus helpottavat ja tehostavat työn tekemis-tä. Ihmiselle on tärkeätä, että työtilan järjestelyt mahdollistavat hyvän työasennon, asennon vapaan vaihtamisen ja esteettömät työliikkeet.

Työasennot ja -liikkeetTyöasennot ovat ruumiin eri osien, niskan, ylä-raajojen, selän, lantion ja alaraajojen asentojen muodostama kokonaisuus työn aikana. Työliik-keet ovat työn suoritukseen tarvittavia liikkeitä. Nivelet, lihakset ja jänteet pysyvät paremmassa kunnossa, kun niitä kuormitetaan niille luonnol-lisessa asennossa. Myös työ sujuu tehokkaam-min, paremmin ja miellyttävämmin hyvässä asennossa.

Työasentoja ja -menetelmiä suunniteltaessa tulee välttää nivelten ääriasentoja sekä toispuo-lista ja yksipuolista kuormitusta. Nopeatahtinen toistotyö, johon liittyy ranteen ääriasentoja, voi aiheuttaa jännetupentulehduksen.

Pitkään samanlaisena jatkuva työasento voi aiheuttaa staattista, pysyvää lihasjännitys-tä ja sen seurauksena erilaisia oireita ja kipu-tiloja. Lisäksi nivelet ja selän välilevyt voivat kuormittua epäedullisesti. Työ on hyvä keskeyttää määräajoin ja käyttää muutama minuutti rentouttaviin, lihaksen aineenvaih-duntaa elvyttäviin venytyksiin. Säännöllinen taukoliikunta, omaehtoinen tai ohjattu, on tehokas ja halpa tapa torjua ennalta tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja.

Istumatyö Istumatyö kuormittaa elimistöä liian vähän ja yksipuolisesti. Istumatyössä kuormittu-vat selkä, niska ja kaularanka. Työtä on hyvä pyrkiä monipuolistamaan seisomista ja liik-kumista sisältävillä työtehtävillä. Paras tulos saavutetaan, kun työhön liittyy istumista, seisomista ja kävelyä ja työntekijä voi itse säädellä työtapojaan ja asentojaan. Myös tauoilla asennon vaihtaminen ja liikkuminen on suositeltavaa.


Istumatyö on energian kulutukseltaan kevyttä. Siihen liittyy kuitenkin monenlaisia ergonomisia ongelmia, esimerkiksi pitkään samassa asennossa tehtävä työ, yläraajojen yksipuoliset, nopeat liikkeet tai tarkan näke-misen vaatimukset.

Työn oikea mitoitus, työmäärän ja tauko-jen sekä työasentojen ja liikkeiden huolelli-nen suunnittelu ennalta ovat välttämättömiä toimia. Tarkoituksenmukainen työympäristö, hyvät työvälineet ja kalusteet, kuten säädet-tävä työpöytä ja työtuoli, ovat erityisen tär-keitä istumatyössä.

NäyttöpäätetyöNäyttöpäätetyötä arvioitaessa kalusteiden ja välittömän työympäristön lisäksi tarkastelun kohteena tulee olla myös oheislaitteet ja käy-tettävät ohjelmistot. Työpisteen ergonomiaa on arvioitava yksittäisen työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Näkövaatimukset sekä haitallinen fyysinen ja psykososiaalinen kuor-mitus tulee erityisesti ottaa huomioon. Työtä on tarpeen mukaan tauotettava. Jos epäkohtia havaitaan, työnantajan on ryhdyttävä tarvitta-viin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Toimet voivat koskea laitteiden ja välineiden mitoitusta, sijoittelua ja työjärjestelyjä.

Työnantajan tulee tarvittaessa käyttää apuna työterveyshuollon ammattilaisia, kun selvitetään näyttöpäätetyön aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Työterveyshenkilöstö kartoittaa yhteistyössä työsuojeluhenkilös-tön kanssa näyttöpäätetyöpisteet työpaik-kaselvitysten avulla ja esittää arvioinnin perusteella parannusehdotuksia.

Näyttöpäätetyöpisteen ergonomiaan vai-kutetaan parhaiten jo suunnitteluvaiheessa. Myös näyttöpäätetyötä tekevän henkilön oma aktiivisuus työpisteensä kehittämiseksi ja korjaamiseksi on tärkeää, jotta saataisiin aikaan paras mahdollinen tulos.

Näyttöpäätetyöhön on olemassa varta vasten suunniteltuja työpöytiä, joiden säätö-ominaisuudet mahdollistavat työskentelyn sekä istuen että seisten.

Ohjeita näyttöpäätetyöhön

• Säädetään − työtasot niin, että näppäimistö ja hiiri ovat vierekkäin samalla tasolla

− tuolin korkeus: kyynärpäät ovat n. 90 asteen kulmassa, hartiat rentoina kä-sien ollessa pöydällä ja jalat tukevasti lattialla tai jalkatuella

− selkänojan korkeus ja etäisyys siten, että se tukee hyvin selän

− tarvittaessa käsinojien asento siten, että kyynärvarren tukeminen on mahdollista

− näyttöruutu niin, että katseen suunta on n. 25 astetta alaviistoon.

• Usein tarvittavat työvälineet ja -tar-vikkeet sijoitetaan mahdollisimman lähelle, jotta voidaan välttää jatkuvaa kurkottelua, kumartelua ja kiertoliik-keitä.

• Yleisvalaistuksen olisi hyvä olla hieman hämärämpi ja kirkkaampi kohdevalo työtasolle; kirkas päivänvalo voidaan himmentää sälekaihtimilla.

• Apuvälineitä hankitaan tarvittaessa, esim. hiiri- ja rannetuki, aineistoteline sekä jalkatuki.

• Rentouttavat mikrotauot ja taukolii-kunta ovat tärkeitä, kuten myös silmien lepuuttaminen.

• Työntekijän on hyvä huolehtia siitä, että silmälasit ovat asianmukaiset; näöntarkastusta suositellaan riittävän usein.

• Mikäli työ sisältää yhtä aikaa näp-päimistö- ja hiirityöskentelyä sekä puhelimessa puhumista, suositellaan kuulokepuhelinta.

• Mikäli työ sisältää runsaasti hiirityös-kentelyä, suositellaan ergonomista hiiriohjainta tai muuten vuorottelua vasemman ja oikean käden työsken-telyssä. Hiiren sopivuus käyttäjälle on tärkeä.


Hiirellä työskentelyMonissa ohjelmissa käytetään paljon hiirtä. Tällöin pääasiallisesti hiirtä käyttävä yläraaja saattaa rasittua haitallisesti ja kipeytyä. Pe-rinteisen hiiren käyttö kuormittaa kättä sitä enemmän, mitä kauempana vartalosta sitä käytetään. Hiiren käyttö edellyttää myös etu- ja keskisormen staattista kannattelua, josta voi seurata lihas-jännejärjestelmän oireita. Näppäintyössä käsiin ei kohdistu yhtä hai-tallista rasitusta, koska ne ovat lähempänä keskiasentoa.

Niin sanotun hiirikäsivaivan oireita voi olla kipu kädessä, ranteessa ja/tai kyynär-varressa. Lisäksi voi esiintyä puutumista, pistelyä ja lihasheikkoutta. Vaiva voi kehittyä vasta vuosien rasituksen jälkeen, mutta ra-sittava työrupeama saattaa aiheuttaa vaivan myös äkillisesti. Työterveyslaitoksen selvi-tysten mukaan hiirikäsi saattaa syntyä, jos käyttää hiirtä yli 10 tuntia viikossa. Kiire, kireys ja huono ergonomia altistavat vaival-le. Oireita voi myös olla laajemmin niska-hartiaseudussa. Vaivojen ennaltaehkäisy ja varhaishoito ovat ensisijaisen tärkeät.

Valaistus- ei heijastuksia tai häikäisyä ikkunasta tai valaisimista Tauotus

- hyväkään ergonomia ei estä vaivoja syntymästä ellei työtä tauoteta sopivasti

Kyynärvarret tukevat pöytään tai istuimen käsinojiin

Työtuoli- selkätuki tukee

ristiselkää- säädöt kunnossa- säätöjen opastus

Hartiat rentoina ja niska suorassa

Jalkatila- jalat tukevasti lattialla tai

jalkatuella- ei sähköjohtoja jalkojen tiellä

Työtaso- kyynärvarret vaakatasossa- aineistolle tilaa- korkeuden säätö

Hiiri ja näppäimistö- samalla tasolla

lähekkäin- molempien käyttö

vaihdellen

Näyttö- pääte näkemisen kannalta sopivalla etäisyydellä,

suoraan edessä ja silmien/katseen vaakatason alapuolella

- säännöllinen puhdistus


Rentoudu työn lomassa

Haukottele ja venyttele samalla käsiä. Laita silmät hetkeksi kiinni.

”Lämmitä” silmiä asettamalla kädet kevyesti silmien päälle.

Katso alaspäin ja räpyttele silmiä.Katso välillä kaukaisuuteen.

Paina peukalolla ja etusormella kevyesti nenänvarren ja sisäkulman välissä olevaa kuoppaa.

Pyöritä olkapäitä muutaman kerran hitaasti ympäri: eteen, ylös, taakse, alas.

Kallista päätä muutaman kerran oikealle ja vasemmalle.

Tee taukoliikkeet 4–6 kertaa päivässä.


Hiirikäsivaivojen ennaltaehkäisy

• Pyritään rentoon työtapaan välttäen pitkiä, staattisesti kuormittavia työvai-heita.

• Näppäimistö ja hiiri sijoitetaan työ-pöydälle siten, että niitä käytettäessä kädet saavat tukea pöydästä. Pidetään hiiri näppäimistön vieressä.

• Hiiren vaihtoehtona voi käyttää oh-jainpalloa, hiirikynää tai ergonomisesti suunniteltuja erikoishiiriä.

• Erityisiä lisävälineitä ei välttämättä tar-vita. Monet hyötyvät kuitenkin ranne-tuesta tai tukikäsineistä.

• Hiirtä kannattaa opetella käyttämään molemmilla käsillä ja painamaan näp-päimiä eri sormilla.

• Näyttöpäätetyöskentelyn jaksotta-minen on tärkeää. Vähintään tunnin välein on hyvä pitää rentoutus- ja ve-nyttelytaukoja. Työasentoa on vaihdet-tava riittävän usein.

• Osan hiirikäskyistä voi korvata näp-päinkäskyillä. Hiiren herkkyys ja kur-sori säädetään sopivaksi. Liian herkäksi säädetty hiiri lisää tarpeettomasti jänni-tystä kädessä.

• Rentoutuminen ja rentouttava liikunta palauttavat työpäivän jälkeen elimistön kuormituksesta.

Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia Kannettavien tietokoneiden suosio on kas-vussa, ja niiden käytettävyys ja ergonomia eroavat perinteisestä pöytäkoneesta pienem-män koon ja kannettavuuden vuoksi. Koska näyttö on pienempi, myös ohjelmien ikkunat ovat pieniä, mikä vaikuttaa kirjainkorkeuteen. Pienempi kirjainkorkeus edellyttää lyhyem-pää lukuetäisyyttä, ja se taas rasittaa silmiä enemmän. Kirkkaassa valossa tai ulkoilmassa käytettävän kannettavan tietokoneen näyttö voi aiheuttaa häiritsevää heijastusta.

Mattapintainen näyttö vähentää heijas-tuksia ja sirottaa näytölle osuvan valon, mutta samalla se sumentaa näytöstä tulevaa valoa ja pienentää katselukulmaa. Mattapin-tainen näyttö soveltuu parhaiten useita va-lonlähteitä sisältävässä tilassa työskentelyyn, kuten avotoimistossa tai ulkoilmassa työs-kentelyyn. Kiiltopintainen näyttö suodattaa ulkopuolista valoa vähentäen heijastuksia. Kiiltopintainen näyttö mahdollistaa kirk-kaamman ja terävämmän kuvan, mutta se ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla liian kirkkaassa ympäristössä. Käyttöympäristö siis vaikuttaa näytön valintaan.

Kannettavan tietokoneen näppäimistö on pienempi kuin pöytäkoneen. Näppäi-met ovat lähempänä toisiaan, ja näppäinten painelusyvyys on pienempi. Kannettavissa tietokoneissa käytetään yleensä tasohiirtä eli kosketuslevyä tai tappihiirtä. Joissakin kannettavissa on myös sormella tai osoitin-kynällä käytettävä kosketusnäyttö. Tasohii-ren yhteydessä on valintapainikkeet, jotka vastaavat perinteisen hiiren näppäimiä. Ta-sohiiren käyttö voi kuitenkin olla vaikeata yhdellä kädellä esimerkiksi tekstiä valitessa, jolloin pitäisi painaa valintapainiketta ja samanaikaisesti liikuttaa sormea tasohiiren pinnalla.

Oikean työasennon löytäminen voi olla vaikeaa, koska kannettavien tietokoneiden näyttö ja näppäimistö ovat integroitu toisiin-sa. Kannettavaan tietokoneeseen on tarjol-la erilaisia rannetukia parantamaan käsien


asentoa. Erillisen näytön sekä näppäimistön liittäminen on myös mahdollista. Kannetta-vaa tietokonetta on myös englanninkielisen nimensä mukaisesti (laptop eli sylimikro) mahdollista pitää sylissä. Tätä tarkoitusta varten on olemassa alustoja, jotka helpotta-vat työskentelyä ja estävät koneen lämpene-mistä.

Tietokonetta käytettäessä syntyy lämpöä. Kannettavassa tietokoneessa etenkin pohja sekä näppäimistö ja rannetuki lämpenevät. Pöydällä pidettäessä kannettavan lämpe-nemisellä ei ole käyttäjän kannalta suurta merkitystä. Käyttömukavuuteen voi myös vaikuttaa tietokoneen jäähdyttämiseen tar-koitetun tuulettimen melu, sillä se kasvaa jäähdyttämistarpeen kasvaessa. Häiritsevää melua voi aiheuttaa myös kiintolevyn tai optisen levyaseman toiminta.

Kannettavien tietokoneiden kaiuttimet eivät ole erityisen laadukkaita. Yleensä kaiuttimet sijaitsevat näytön juuressa, mikä voi aiheuttaa ongelmia käyttäjän puhuessa internetpuhelua, ja kannettavan integroitu mikrofoni on näytön ylälaidassa. Kaiutti-mista tuleva ääni ohjautuu helposti suoraan mikrofoniin ja aiheuttaa puhelun vastaan-ottajan luona oman äänen kuulumisen kaikuna. Kannettavan tietokoneen käytettä-vyyteen vaikuttavat myös koneen ulkomuo-to ja -näkö. Eri valmistajilla on eri ratkaisut

joidenkin toimintojen toteuttamiseen, ja jokainen käyttäjä voi löytää mieleisensä ratkaisun.

Kun työhön sisältyy tietoteknisten lait-teiden, kuten kannettavan tietokoneen tai mobiililaitteen, avulla tehtävää työtä, työnte-kijöiden työhyvinvoinnin kannalta on hyvä arvioida, miten laitteet sopivat erilaisiin tehtäviin ja hallitsevatko työntekijät niiden käytön. Haitallisen kuormittumisen välttä-miseksi työn ja ajankäytön suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon, mitä työtä tehdään missäkin paikassa ja millä välineellä.

Välineiden, yhteyksien ja ohjelmien ra-kentama virtuaalinen yhteistyön tila hyvin toimiessaan edistää työn tuloksellisuutta ja työntekijän hyvinvointia. Huonojen lait-teiden, yhteyksien tai epäselvien viestien myötä siitä voi tulla myös haitallinen kuor-mitustekijä.

Arvioitavia kuormitustekijöitä:

• mukana kannettavan laitteen ergonomi-set ominaisuudet, kuten paino sekä näkö- ja kuulovaatimukset

• yhteyksien ja ohjelmien toimivuus

• virtuaalitilan psykososiaaliset tekijät, ku-ten läsnäolo, kuuluminen ja yhteisöllisyys, sekä eri tilanteisiin sopivan kommunikaa-tiokanavan valintaan liittyvät asiat.

Välineiden, yhteyksien ja ohjelmien ra-kentama virtuaalinen yhteistyön tila edistää hyvin toimiessaan työn tuloksellisuutta ja työntekijän hyvinvointia. Huonojen laittei-den, yhteyksien tai epäselvien viestien myö-tä siitä voi tulla myös kuormitustekijä.

TyönäkeminenTietokoneenkäyttäjät kokevat usein silmien rasittuvan, väsyvän ja ärtyvän. Toisinaan työntekijä joutuu pinnistelemään ja siriste-lemään silmiään nähdäkseen selvästi työnsä kohteen. Tämä ongelma korostuu kannet-tavien tietokoneiden ja mobiililaitteiden käytön yhteydessä. Silmäoireita voi aiheut-taa työympäristön sopimaton valaistus tai häikäisy, jatkuva tarkkuutta vaativa katselu


samalle etäisyydelle, kuiva sisäilma tai voi-makas ilmastointi. Paperipöly, tulostinten ja kopiokoneiden muste tai rakennusten sisäil-man epäpuhtaudet rasittavat myös silmiä.

Usein syy näkemisongelmiin löytyy työ-pisteen tai silmälasien sopimattomuudesta käyttäjälleen. Pitkäkestoinen lähityö voi ensin aiheuttaa silmien rasittumista ja sen seurauksena kipuja niska-hartiaseudussa. Työpisteen oikea mitoitus vähentää niska-hartialihasten kuormittumista ja helpottaa niskavaltimoiden verenkiertoa. Silmien seu-dussa tuntuva kipu voi olla heijastusta nis-kan ja kaulan syvien lihasten kireydestä ja kuormittuneisuudesta.

Silmien ja niskan työasennon helpotta-minen:

• Työpiste ja näköergonomia suunnitellaan tarkkuustyöhön sopivaksi.

• Työntekijä koulutetaan tietotekniikan, lait-teiden ja käytettävien ohjelmien hallintaan.

• Työ organisoidaan joustavaksi ja työtehtä-viä monipuolistetaan.

• Työn sisältö mitoitetaan kullekin työnte-kijälle sopivasti kuormittavaksi.

• Työ jaksotetaan: liikkeelle työtuolista ai-nakin kerran tunnissa.

• Tehdään elpymis-/rentouttamisliikkeitä sopivassa kohtaa työn lomassa.

• Tauoilla rentoutetaan aktiivisesti silmien lihakset katsomalla eri etäisyyksille ja eri suuntiin.

NäyttöpäätelasitIkääntyminen vaikuttaa lähinäköön yleensä yli 40 vuoden iässä: näkemisen tarkentumi-seen menee pidempi aika, ja silmät rasittuvat, kun linssin joustavuus vähenee. Silmälihas-ten rasittuminen aiheuttaa silmien väsymistä ja päänsärkyä. Vaikeus nähdä lähelle koros-tuu huonossa valaistuksessa ja usein myös työpäivän lopulla.

Työnantajan on kustannettava työnteki-jälle erityistyölasit (Valtioneuvoston päätös näyttöpäätetyöstä 1405/1993), jos asian-tuntijan (silmälääkäri) lausunnosta selvästi ilmenee, että tavanomaiset yleiskäyttöön tar-koitetut silmälasit eivät ole työhön sopivat.

Näyttöpäätelasien tarpeen arviointi ja hankinta:

• Omien silmälasien voimakkuuksien tar-kistaminen on ensin välttämätöntä.

• Työfysioterapeutti käy tarkastamassa työ-pisteen ergonomian: kalusteiden säädöt ja työasennon. Opastusta saa henkilökohtai-sesti myös ergonomiseen työtapaan.

• Näkemisen ongelmien edelleen jatkuessa tulee ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin, joka kirjoittaa lähetteen silmälääkäriin.

• Ennen silmälääkärin vastaanottoa työfy-sioterapeutti tai työterveyshoitaja käy mittaamassa työpisteessäsi tietyt etäisyy-det, joiden perusteella silmälääkäri työla-sit määrittelee.

• Työnantaja voi velvoittaa hankkimaan päätelasit tietystä paikasta sovitusta hin-taluokasta.

Käsin tehtävät nostot ja siirrotRaskaat käsin suoritetut nostot aiheutta-vat haitallista kuormittumista, ja se on yksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskitekijöistä. Työnantajan tulee etukäteen arvioida nos-


totyön turvallisuutta ja tehdä olosuhteet sellaisiksi, ettei taakkojen käsittely aiheuta vaaratilanteita tai terveyshaittoja.

Työperäisistä selkätapaturmista huomat-tava osa aiheutuu taakkojen käsittelyyn liit-tyvästä ylikuormituksesta. Kuormittavuus liittyy joko taakkaan ja työympäristöön tai nostajaan.

Taakan painon lisäksi kuormitukseen vai-kuttavat yksilölliset tekijät ja ympäristötekijät.

Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä 1409 /1993.

Psykososiaalinen työkuormitus

Psykososiaalinen työympäristö on työym-päristön osa, joka muodostuu

• työn johtamisesta

• työn organisoinnista

• yhteistyöstä

• viestinnästä ja vuorovaikutuksesta

• yksilöllisestä käyttäytymisestä työyh-teisössä.

Psykososiaaliseen työympäristöön vaikut-tavat sosiaalisiin kontakteihin, työyhteisön kulttuuriin, työilmapiiriin, arvoihin ja nor-meihin, vastuun jakoon sekä työn sisältöön liittyvät tekijät.

Sopivasti haasteellinen ja mielekäs työ motivoi ja palkitsee, eikä tilapäinen aikapaine haittaa, jos vastapainoksi on rauhallisempia hetkiä. Oleellista on palautuminen niin työ-päivän aikana kuin vapaa-ajallakin. Työelä-mään liittyvät jatkuvat muutokset ja ennen kaikkea niiden moninaisuus ja nopeus kuor-mittavat monia työntekijöitä ja heikentävät työn hallintaa. Tärkeää on kokemus riittävistä vaikutusmahdollisuuksista omaan työhön ja itseä koskeviin muutoksiin.

Työ voi olla voimavaroja kuluttavaa mutta myös äärimmäisen innostavaa. Työn myönteisten voimavaratekijöiden avulla on helpompi kohdata työn vaatimuksia. Voi-

mavaratekijät vaihtelevat eri ammateissa, työyhteisöissä ja yksilöiden välillä. Ne voi-vat liittyä itsenäiseen ja kehittävään työhön, sosiaaliseen tukeen ja työpaikan innovatiivi-seen ilmapiiriin. On tärkeää tunnistaa haastei-den ohella työn voimavaratekijöitä ja tukea niiden olemassaoloa.

Työperäisen stressin hallintaKeskeisiä toimenpiteitä psykososiaalisen hy-vinvoinnin edistämisessä ovat työn hallinta, työn mielekkyyden ja vaikutusmahdollisuuk-sien lisääminen sekä hyvän työilmapiirin vahvistaminen. Työn monipuolisuudella, tauotuksella ja jaksotuksella vaativampiin ja helpompiin tehtäviin on tärkeä merkitys hyvinvointiin ja jaksamiseen. Näin pyritään ehkäisemään voimakas väsymys ja pitämään työvire hyvänä koko työpäivän.

Toimenkuvien selkiyttämisen ja töiden organisoinnin ohessa on pohdittava, mikä on sellainen kohtuullinen työmäärä, josta henkilökunnan on mahdollista suoriutua. Vaikka normaalin työpäivän tehtävistä sel-viydyttäisiinkin hyvin, työtehtävien kasautu-mista aiheuttavat yllättävät tilanteet, kuten työntekijöiden sairastuminen, vaativa asiakas tai vaikkapa tavaratilauksen myöhästyminen. Tällaisten tilanteiden varalle on hyvä miettiä toimintaperiaatteet etukäteen.

Työpaikan esimiestehtävissä toimivat ovat avainasemassa havaitsemassa ongelmia ja pahoinvoinnin oireita työyhteisössä. Syyt pitäisi pyrkiä poistamaan mahdollisimman nopeasti ja ryhtyä toimiin työolojen paran-tamiseksi. Työpaikan työturvallisuuden ja työterveyshuollon asiantuntijoita kannattaa käyttää apuna. Myös työntekijä voi perus-tellusta syystä pyytää työterveyshuollolta arvion työkuormituksestaan.

Stressin oireet ja vaikutukset vaihtelevat eri ihmisillä. Kaikki työntekijöiden kokema stres-si ei ole työperäistä, mutta myös työpaikan ulkopuolinen stressi voi heijastua oireiluna työpaikalla. Työperäisen stressin hallinnassa keskeistä on ennaltaehkäisy. Kun haitalliseen kuormitukseen puututaan ajoissa, ongelmat


eivät muodostu ylivoimaisiksi. Hälytysmerk-kejä voivat olla esimerkiksi suuret poissa-olomäärät, työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja henkilöristiriidat. Yksilötasolla voidaan havaita käyttäytymiseen liittyviä muutoksia, kuten

• suorituskyvyn heikkeneminen, virhei-den lisääntyminen

• passiivisuus, aloitekyvyttömyys

• välinpitämättömyys

• muistivaikeudet

• alakuloisuus

• kivut ja säryt

• keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys

• univaikeudet

• herkkyys, itkuisuus, ristiriidat

• lisääntynyt tupakointi tai alkoholin käyttö.

Haitallisen työperäisen stressin tunnis-tamiseen, ehkäisemiseen ja hallitsemiseen pyritään myös Suomen työmarkkinakes-kusjärjestöjen vuonna 2008 julkistamalla, työperäistä stressiä koskevalla suosituksel-la. Tavoitteena on panna sillä täytäntöön EU:n työmarkkinakeskusjärjestöjen UNICE/UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n työperäistä stres-siä koskeva puitesopimus vuodelta 2004.

Työstressi hallintaan, Työturvallisuuskeskus 2008.

Kun työntekijät työskentelevät muina aikoina kuin perinteisen työajan puitteissa tai työ on vallannut huomattavan osan työn-tekijöiden vapaa-ajasta, on hyvä arvioida jokaisen mahdollisuus riittävään työstä pa-lautumiseen ja työajan uudenlaiseen rytmit-tämiseen.

Mobiili työ

Yritysten toiminnan laajentuessa ja kansain-välistyessä monilla työpaikoilla työskentelee yhä enemmän liikkuvaa ja monipaikkaista

tietotyötä tekeviä eli mobiileja työntekijöitä. Mobiililla työllä tarkoitetaan sähköisten vies-tintä- ja yhteistyövälineiden (ICT) tukemaa liikkuvaa työtä. Siihen liittyy työntekijän mahdollisuus tehdä työtään joustavasti lan-gattoman teknologian avulla missä ja milloin tahansa. Työtä tehdään esimerkiksi liikenne-välineissä, hotelleissa, kotona, kesämökillä ja asiakkaiden luona. Vaihtuviin toimintaympä-ristöihin liittyy sellaisia haasteita, joita sekä työnantajan, työterveyshuollon ja työsuoje-luhenkilöstön tulee ymmärtää voidakseen kehittää niihin sopivia toimintatapoja ja joi-ta työntekijän tulee hallita voidakseen hyvin.

Jatkuva liikkuminen saattaa myös kuor-mittaa haitallisesti synnyttäessään suuren fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen mää-rän. Eri paikoissa kohdattujen fyysisten työ-ympäristöjen ergonomia ei myöskään aina ole paras mahdollinen.

Mobiilissa työssä työaika leviää ja raken-tuu uudella tavalla. Monipaikkaisuuden vaatima siirtyminen eri paikkojen välillä ja työpisteiden perustaminen sekä purkami-nen useita kertoja päivän aikana, matkusta-miseen vaadittu aika, aikavyöhykkeiden yli työskentely, työntekijän tapa hoitaa teh-täviään sekä sähköisen tietoja viestintä-teknologian mahdollisuudet ovat tekijöitä, jotka voivat pidentää työpäivää. Yksilöiden väliset erot ovat suuria.


Esimiehen vastuulla on seurata työaikaa. Tähän kuuluu todellisten työtuntien rapor-tointi ja käytännöistä sopiminen.

Esimiehen roolissa korostuvat luotta-muksen synnyttäminen ja ylläpitäminen, pelisääntöjen luominen, tavoitteiden asetta-minen sekä tulosten seuraaminen. Tarvitaan keinoja seurata työntekijöiden kuormittu-mista sekä työilmapiiriä.

Etätyö

Etätyö on kotona tai muussa etätyöpisteessä tehtävää työtä, jonka sisällöstä ja toteuttami-sesta on sovittu työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella.

Etätyö on tunnettu ja jo pitkät perinteet omaava tapa tehdä työtä. Joskus termillä tarkoitetaan pelkästään kotona työnantajal-le tehtyä työtä ja joskus ylipäätään kaikkea varsinaisen päätyöpaikan ulkopuolella teh-tävää työtä. Käytännössä etätyön määreeksi on vakiintunut kotona tai muussa etätyöpis-teessä tehtävä sellainen työ, jonka sisällöstä ja toteuttamisesta on sovittu työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Mobii-lit työntekijät tekevät usein osan työstään myös kotona, mutta koti on heille vain yksi työskentelypaikka muiden joukossa.

Etätyön erityispiirteenä on, että aloite voi tulla joko työntekijältä tai työnantajalta mut-ta siihen ryhtymisen ja lopettamisen tulee perustua aina työntekijän tahdonilmaisuun.

EtätyösopimusYleisten pelisääntöjen lisäksi jokaisen varsinaiseen etätyöhön aikovan tulee teh-dä työnantajan kanssa sopimus etätyöhön ryhtymisestä. Sopimuksessa on sovittava yksilökohtaisesti etätyön säännöistä, mää-rästä, aikataulusta, kustannuksista, sopi-muksen kestosta sekä muista tarpeellisista seikoista. Sopimus on hyvä tehdä kirjalli-sena.

Silloin kun ryhdytään tekemään etätyö-sopimusta, olisi selvitettävä työntekijän kodin tai vapaa-ajan asunnon soveltumi-

nen etätyön tekemiseen. Aluksi on tar-peen myös selvittää, mitä kustannuksia ja mahdollisia hankintoja etätyöskentely aiheuttaa.

Hyvä menettelytapa etätyöskentelyn aloittamiseen yrityksessä on sopia esimer-kiksi työnantajan ja luottamushenkilöiden välillä etätyöskentelyyn liittyvistä yleisistä periaatteista. Nämä periaatteet ohjaavat esi-miestä ja alaista sopimaan yhtenevällä tavalla etätyön pelisäännöistä. Tavoitteena tulee olla etätyösäännöksien tasapuolisuus kaikkia työntekijöitä kohtaan.

Etätyön toimintaperiaatteista sopiminen:

• Minkälaista työtä voidaan tehdä etätyönä?

• Missä etätyötä voidaan tehdä?

• Minkälainen on työntekijän raportoin-tivelvoite?

• Miten työaikakirjaukset suoritetaan?

• Mitä kustannuksia etätyön tekemisestä aiheutuu ja miten ne korvataan (verkkoyhteys, tietoturva)?

• Mikä on vasteaika työpaikalta tuleviin yhteydenottoihin?

• Miten etätyöjärjestely voidaan aloittaa tai lopettaa?

• Miten työturvallisuus ja tietosuoja huomioidaan?

• Miten yksityiselämä ja etätyö erotetaan toisistaan?

• Mikä on etätyön enimmäismäärä?

• Mikä on prioriteettijärjestys, eli milloin etätyötä ei voida tehdä?

• Mikä on etätyöpäivien ilmoittamis-menettely?

Mobiili työ, työhyvinvointi liikkuvassa ja moni-paikkaisessa tietotyössä, Työturvallisuuskeskus 2011.


Palautuminen ja työaika

Palautuminen on ihmisen hyvinvointia yl-läpitävä prosessi, jonka aikana voimavarat täydentyvät. Palautuminen alkaa, kun stres-siä aiheuttavat tekijät poistuvat. Tätä proses-sia voidaan tarkastella sekä psykologisesta että fysiologisesta näkökulmasta. Palautumi-nen on työkuormituksen hallinnan kannalta oleellista.

Työaikaa on hyvä arvioida sekä viikko-tuntimäärän että palautumiselle jäävän ajan näkökulmasta. Työntekijät saattavat tinkiä omasta palautumis- ja lepoajastaan, jos työs-sä koetaan kiireen tunnetta tai työ kiinnosta-vuutensa ja haasteellisuutensa vuoksi johtaa toistuvasti pidentyneisiin työpäiviin.

Työaikalain mukaan vuotuinen enim-mäisylityötuntimäärä on 250 tuntia. Työn-antaja ja henkilöstön edustaja voivat sopia lisäylitöistä, mutta 330 tuntia ei saa ylittyä.

Jos työntekijälle ei jää riittävästi aikaa lepoon ja palautumiseen, se aiheuttaa kuor-mittuneisuuden kokemusta, tyytymättö-myyttä ja väsymystä. Pitkään jatkuessaan riittämätön palautuminen on tunnettu ter-veysriski. Esimiehen kanssa on syytä kes-kustella, miten työn sisältöön ja työaikaan voidaan vaikuttaa siten, että palautumisaika saadaan riittäväksi. Sekä esimiesten että työntekijöiden itsensä on hyvä huomioida, että palautumisen tarve lisääntyy myös ikääntymisen ja tehdyn työmäärän myötä.

Myös itse työssä on palauttavia tekijöitä, joita kutsutaan työn voimavaroiksi. Niistä tärkein on esimiehen toiminnan oikeu-denmukaisuus. Muita voimavaratekijöitä ovat työn vaikutusmahdollisuudet, esi-miehen tuki, työtovereiden tuki ja työn varmuus. Työpaikalla on hyvä keskustella, miten toimintatapoja voidaan kehittää pa-lautumista edistäväksi ja työn vaatimuksien pitämiseksi kohtuullisina.

Mobiilin työntekijän hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että hänellä on mah-dollisuus säädellä työaikaansa. Työpäivää voi tarvittaessa rytmittää eri tavalla. Palau-

tumisjaksoja voi lisätä työpäivän keskelle siten, että työntekijä huolehtii säännöllisestä kiireettömän lounastauon pitämisestä sekä työn jaksottamisesta esimerkiksi rentoutu-mis- tai liikuntatauoin.

Myös runsas matkustaminen kuormittaa työntekijää ja voi haitata palautumista. Työn-tekijöiden hyvinvoinnin kannalta on tärkeää arvioida mahdollisuus riittävään palautumi-seen ja lepoon, kun

• työhön liittyy matkustamista yli 50 päivänä vuodessa

• työmatkalle lähdetään tai siltä palataan yöaikaan (23–06) yli 20 kertaa vuodessa

• matkustamiseen liittyy usein monien aikavyöhykkeiden ylittäminen.

Matkapäivien määrä kuormittaa työn-tekijää, koska matkalla ollessa ollaan sa-malla poissa jostain muusta toiminnasta. Poissaolot aiheuttavat sekä työtehtävien että vapaa-ajan tehtävien järjestelyn tarvet-ta ja siten lisätyötä. Matkapäivät kuormit-tavat myös itsessään. Suoritetaan vaativia tehtäviä, kohdataan vieraita toimijoita ja tehdään ”pitkää päivää”.


Matkapäivän pituus tarkoittaa sitä ko-konaistuntimäärää, joka koostuu matkus-tamisesta ja työn tekemisestä. Tällä tavoin tarkasteltuna sellainen työ, johon kuuluu matkustamista, tarkoittaa usein ajallisesti pidempiä työpäiviä ja suurempia viikko-tuntimääriä, vaikka matka-aikaa ei yleensä työehtosopimusten mukaan lasketakaan työaikaan kuuluvaksi.

Matkalle lähtö tai matkalta paluu yöaikaan (23–06) edellyttää hereillä oloa yöaikaan, ja siksi se rikkoo elimistön vuoro-kausirytmejä yötyön lailla.

Työskentelyn aloittaminen heti mat-kan jälkeen on kuormitustekijä, jos työn-tekijä ei ole voinut matkustaessaan levätä normaalisti. Tällaisia tilanteita syntyy esimer-kiksi työkohteeseen suuntautuvan yölennon jälkeen tai vastaavasti matkalta palattaessa.

Toistuvat pitkään kestävät lennot ovat kuormitustekijä lentokoneen olosuhteiden (esim. matkustamon maanpintaa alhaisem-man paineen vuoksi, ahtaiden matkustustilo-jen ja paikallaan olon) vuoksi.

Terveys ja työkyky ovat voimavaroja, jota voi ja kannattaa vaalia. Pitkät työpäivät ja epäsäännölliset työajat ja matkustaminen te-kee säännöllisten ja terveellisten elintapojen ylläpitämisen vaikeammaksi. Niihin onkin tällaisissa töissä hyvä kiinnittää huomiota. Jokainen voi vaikuttaa omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa terveellisten elintapojen avulla. Terveelliset elämäntavat ovat koh-tuullinen ja säännöllinen liikunta, ter-veellinen ravinto, tupakoimattomuus, kohtuus alkoholin käytössä sekä riittä-vä lepo ja uni.

Mobiili työ, työhyvinvointi liikkuvassa ja moni-paikkaisessa tietotyössä, Työturvallisuuskeskus 2011.

Työyhteisön toiminta ja vuorovaikutus

Ilmapiiri muodostaa yhteyden yksilön ja organisaation välille. Hyvän psykososiaali-sen työympäristön piirteitä ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, nopea hyvä tiedonkul-ku, mielekkäät työtehtävät sekä positiivinen kannustus. Työyhteisössä autetaan ja tuetaan työtovereita tarpeen vaatiessa ja myös us-kalletaan pyytää apua. Tärkeää on, että erilai-suutta arvostetaan, ihminen kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään ja hänen ei tarvitse pelätä tekevänsä virheitä, vaan ne nähdään kehitysmahdollisuuksina ja hyö-dynnetään oppimistilanteissa. Hyvässä työ-yhteisössä myös uskalletaan ottaa ongelmat ajoissa esille ja havainnoidaan toinen toisen-sa jaksamista. Kehityskeskusteluja ja työilma-piirimittauksia voidaan käyttää työyhteisön kehittämisen apuna.

Psykososiaalisen työympäristön kehittä-minen:

• työilmapiirin seuranta ja kehittämistoi-menpiteet

• kuormittumisen seuranta ja toimenpi-teet

• osaamisen kehittäminen

• tiedottaminen ja viestintä

• palautejärjestelmät

• henkilöstön yhteiset tilaisuudet ja ko-kouskäytännöt.

Ristiriidat, työpaikkakiusaaminen, häirintä, epäasiallinen kohtelu ja syrjintäTyönantajalla on oikeus organisoida työ, sisäinen toiminta ja muut työjärjestelyt parhaaksi katsomallaan tavalla. Työnanta-jan edustajat huolehtivat toiminnan suju-misesta. Työyhteisön toiminnassa voi olla erilaisia häiriöitä ja ongelmia, ja niiden


selvittäminen ja ratkaiseminen ovat työn-antajan edustajien eli esimiesten vastuulla. Työnantajan onkin huolehdittava siitä, että esimiehillä on riittävät valmiudet selviytyä tehtävästään.

Kun työyhteisössä esiintyy ongelmia ja häiriöitä, ne voivat johtua monista tekijöistä: työn määrän, laadun ja aikataulun ongelmis-ta, tiedonkulun ja yhteistyön katkoksista, hävikistä, ylitöistä tai henkilö- ja osaamis-resurssien puutteista. Myös kulttuurien yhteentörmäykset ja erilaiset käsitykset huumorista voivat aiheuttaa ihmissuhdeon-gelmia ja loukkaantumisia työyhteisössä. On-gelmat eivät saisi henkilöityä. Häiriöitä tulee selvittää aina työn näkökulmasta.

Työntekijöillä voi olla erilaisia työtapoja tai näkemyksiä työhön liittyvistä asioista. Erimielisyystilanteissa esimiehen nopea puuttuminen asiaan on välttämätöntä, jotta ristiriita ei aiheuta toiminnalle häiriöitä tai yksilölle ongelmia.

Työturvallisuuslain (28 §) mukaan työn-antajan on ryhdyttävä toimiin terveyttä hait-taavan tai vaarantavan häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun poistamiseksi. Työn-

tekijän on työturvallisuuslain (18 § 3 mom.) mukaan vältettävä toiseen työntekijään koh-distuvaa terveyttä haittaavaa tai vaarantavaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua.

Epäasiallisena voidaan pitää kaikkea kielteistä käyttäytymistä työpaikalla, jota ei voida pitää yleisen hyvän tavan mukaisena. Kyse voi olla kertaluontoisesta tunteenpur-kauksesta tai jatkuvasta, systemaattisesta ja tahallisesta toiminnasta.

Työpaikkakiusaamisella ja henkisellä väkivallalla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa henkilö joutuu toistuvasti ja pitkään painostavan, loukkaavan tai alistavan käyt-täytymisen kohteeksi. Kyseessä on tapah-tumaketju, jonka kuluessa kiusattu ajautuu puolustuskyvyttömään tilanteeseen. Toimi-jana voi olla työtoveri, esimies, alainen tai ulkopuolinen henkilö, esimerkiksi asiakas. Kuka tahansa työyhteisön jäsen voi joutua kohteeksi.

Häirintänä pidetään työturvallisuus-lain 28 §:n mukaan sellaista epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle. Myös seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä kuuluu


työturvallisuuslain 28 §:n piiriin. Työnanta-jan velvollisuutena on puuttua ja lopettaa häirintä siitä tiedon saatuaan. Jos työnantaja ei ryhdy toimenpiteisiin häirinnän lopet-tamiseksi ja työntekijän terveys vaarantuu, työnantajaa voidaan syyttää työturvallisuu-den laiminlyömisestä, jopa työturvallisuus-rikoksesta. Mikäli kyseessä on seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva häirintä, kyse voi olla myös tasa-arvolain mukaan kielletys-tä syrjinnästä. Lieviä, satunnaisia tilanteita, joissa joku käyttäytyy epäasiallisesti, ei voida nimittää häirinnäksi.

Työsyrjinnällä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa työnantaja asettaa ilman hy-väksyttävää perustetta työnhakijan tai työn-tekijän epäedulliseen asemaan sellaisten seikkojen vuoksi, jotka liittyvät hänen hen-kilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, taustaan-sa tai yksityiselämäänsä. Työsyrjintään voi syyllistyä työnantaja tai työnantajan edus-taja. Syrjivä teko voi kohdistua työpaikasta ilmoittamiseen, työhönottoon, työtehtäviin tai työoloihin.

Toimivassa työyhteisössä osataan varau-tua häiriötilanteiden ratkaisemiseen. Käytös-sä voi olla esimerkiksi seuraavia menetelmiä:

• työkäyttäytymisen säännöt

• ristiriitojen käsittelyn ja palautteen anta-misen periaatteet

• toimintaohjeet häirinnän, epäasiallisen kohtelun, työpaikkakiusaamisen ja syrjin-nän varalle

• työyhteisösovittelu.

Epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisy ja käsittely työpaikalla, Työturvallisuuskeskus 2012.

Väkivalta- ja uhkatilanteiden ennakointi ja hallinta

Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan sellai-sia tilanteita, joissa työntekijöitä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään työhön liittyvissä oloissa ja jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat työntekijöiden

turvallisuuden, terveyden tai hyvinvoinnin. Työpaikkaväkivalta voi olla henkilöstön keskinäistä tai asiakkaiden tai muiden ulko-puolisten taholta esiintyvää väkivaltaista tai uhkaavaa käyttäytymistä työntekijöitä, hei-dän läheisiään tai muita asiakkaita kohtaan työpaikalla, työmatkalla tai työpaikkaan rin-nastettavassa paikassa, esimerkiksi asiakkaan luona. Työpaikkaväkivaltaa voi olla myös sellainen uhkaava tai loukkaava käyttäyty-minen, joka tapahtuu työpaikan ulkopuolel-la mutta on selvästi sidoksissa työntekijän työhön tai ammattiasemaan (esimerkiksi telehäirintä, kotirauhan häirintä).

Työpaikkaväkivalta voi ilmetä

• uhkaavana käytöksenä − eleillä ja sanoilla uhkailu, kiroilu, huutaminen ja metelöiminen, tava-roiden heittely, omaisuuden rikko-minen

• telehäiriköintinä − uhkailevat tai vihjailevat soitot, tekstiviestit, sähköpostiviestit

• ahdisteluna ja pelotteluna − henkilökohtaisen koskemattomuu-den loukkaukset, seksuaalinen lähentely ja ahdistelu, henkeen ja terveyteen kohdistuva uhkaaminen, läheisten uhkaaminen, julkinen nöy-ryyttäminen ja nolaaminen, oikeus-toimilla tai julkisuudella uhkaaminen

• fyysisenä väkivaltana − kiinni pitäminen, huitominen, sylke-minen, pureminen, raapiminen, lyö-minen, potkiminen, aseiden käyttö.

Ennakoivat toimet, turvajärjestelyt ja jälkihoitoVäkivalta tai sen uhka edellyttävät ennakoi-via toimenpiteitä ja riittäviä turvajärjestelyjä.

Uhka- tai väkivaltatilanne on aina sen kohteelle järkyttävä, pelottava ja ahdistusta herättävä. Seurauksena voi olla pitkäaikaisia pelko- ja ahdistustiloja. Vaikutukset voivat


ulottua uhrin työviihtyvyyteen, työmotivaa-tioon, työsuoritukseen ja työssä jaksamiseen. Turvattomuuden tunne heijastuu usein työ-paikan ilmapiiriin ja saattaa lisätä konflikteja ja häiriötilanteita. Myös toisen työpaikan väkivaltatilanteet voivat aiheuttaa pelkoa ja kuormitusriskiä, jos tunnetaan esimerkiksi sijainnin läheisyyden tai tilanneyhtäläisyy-den kautta samaistumista väkivaltaa kohdan-neeseen työpaikkaan.

Asiakaspalvelutyössä tulee toisinaan eteen vaikeita tilanteita. Hankalassa tilan-teessa omien tuntemuksien ja kiihtymyksen hallitseminen sekä asiakkaan rauhoittami-seen tähtäävä, määrätietoinen toiminta ovat osa ammattitaitoa. Väkivaltainen tapahtu-ma on aina äkillinen, arvaamaton ja pelot-tava kokemus. Jo pelkkä väkivallan uhkan mahdollisuus saattaa aiheuttaa pelkotiloja, turvattomuuden tunnetta ja haitallista hen-kistä kuormitusta.

Henkilöstön hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi on mietittävä keinoja, miten henkilö-kunnan kokemaa väkivallan uhkaa voidaan vähentää ja turvallisuuden tunnetta lisätä. Uhka- ja väkivaltatilanteiden ennalta ehkäi-semisessä on tärkeä kiinnittää huomiota työssä ja työympäristössä esiintyviin tekijöi-hin sekä yksilöiden käyttäytymiseen mah-dollisessa uhkatilanteessa.

Uhkatilanteen ennaltaehkäisylle luodaan perusta, kun toimipisteen sijoituspaikka pää-tetään. Suunnittelussa tulee huomioida hyvä näkyvyys, valaistus ja työntekijää suojaavat kalusteet sekä tekniset turvalaitteet. Väkival-tatilanteiden ehkäisyyn on myös mietittävä toimintaohjeet, jotka muokataan kullekin työpaikalle sopiviksi. Toimintaohjeet ovat työpaikan pelisäännöt, joita sekä johto että työntekijät noudattavat. Toimintaperiaatteissa kerrotaan, miten työpaikalla toimitaan väkival-taja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi. Vaarojen arvioinnilla selvitetään, millaisia väkivalta- ja uhkatilanteita työpaikalla esiintyy, miten yleisiä ne ovat ja kuinka tilanteisiin on varauduttu.

Henkilöstön koulutus on keskeinen osa va-rautumista. Koulutuksen avulla opitaan tunnis-

tamaan kehittymässä olevat väkivaltatilanteet ja löytämään menetelmät tilanteiden ratkai-semiseksi. Koulutuksen tulee kattaa hyvän asiakaspalvelun periaatteet, turvalliset toimin-tatavat eri tilanteisiin, työpaikan turvalaitteet ja niiden käyttö. Väkivaltatilanne on vuoro-vaikutustilanne, jossa kummankin osapuolen käyttäytyminen vaikuttaa lopputulokseen. Koulutuksessa voidaan harjoitella erilaisia käyttäytymis- ja toimintatapoja mahdollisiin uhkatilanteisiin.

Työyhteisössä on myös huolehdittava väkivaltatilanteisiin joutuneiden jälkihoidon järjestämisestä. Lisäksi tarvitaan väkivalta- ja uhkatilanteiden raportointijärjestelmä, jotta saadaan tietoa ehkäisytoimien suunnitteluun ja voidaan seurata turvallisuuden kehittymis-tä. Sattuneista tilanteista on myös hyvä kes-kustella yhdessä työpaikalla ja pohtia, miten tilanne voitaisiin vastaisuudessa välttää.

Toimintaohjeen tulee sisältää yhteiset toimintatavat sanallisen uhkailun hallintaan, fyysisen väkivallan torjumiseen ja tuntomerk-kien havainnointiin sekä ohjeet teknisten apuvälineiden käytöstä, tärkeät puhelinnume-rot, pakoreitit, tilajärjestelyt, ilmoitusmenette-lyt ja jälkihoidon mahdollisuudet.


Uhkaavia tilanteita voidaan ennalta eh-käistä mm. työvuorojen ajoittamisella niin, että yksintyöskentely minimoidaan. Uusien työntekijöiden perehdyttämisessä tulee ottaa esille uhkatilanteiden mahdollisuus ja menet-telytavat niiden varalle.

Työpaikan tilajärjestelyissä tulisi ottaa huo-mioon se, että työntekijät pystyvät havaitse-maan sekä tulevat, liikkeessä olevat ja lähtevät asiakkaat että työtoverit. Työpisteet järjeste-tään siten, että niistä on vapaat vetäytymisrei-tit uhkatilanteissa. Aktiivinen työympäristön havainnointi nopeuttaa uhkatilanteen tunnis-tamista ja toimintaa kriisitilanteissa.

Työntekijän pahoinpitelystä aiheutunut vamma luetaan tapaturmavakuutuslain mu-kaan työtapaturmaksi, josta tehdään ilmoitus vakuutuslaitokselle. Koska kyse on rikok-sesta, se ilmoitetaan aina poliisille. Vakavien vammojen sattuessa ilmoitus tehdään myös työsuojeluviranomaiselle.

Työpaikkaväkivallan ehkäisyyn ja hallintaan liittyviä toimenpiteitä• Organisatoriset toimenpiteet:

− turvallisuusvastuuhenkilön nimeämi-nen, tiedoksi kaikille

− riittävät henkilöstöresurssit − työjärjestelyt ja työtavat.

• Väkivaltavaarojen ja -riskien arviointi: − Millaisia väkivalta- ja uhkatilantei-ta on aiemmin esiintynyt ja kuinka usein?

− Millaisia väkivalta- ja uhkatilanteita voi esiintyä?

− Miten väkivalta- ja uhkatilanteisiin on varauduttu?

• Työympäristön tekniset ratkaisut sekä turva- ja valvontalaitteet:

− hätäpoistumisen mahdollisuus, hyvä näkyvyys ja valaistus

− kulun ohjaus ja tarvittaessa rajoitta-minen

− kulunvalvonta, TV- ja videovalvonta, vartiointi

− lukitus asiattomien pääsyn estämi-seksi tiloihin

− kestävät materiaalit, rakenteet, suo-jaavat kalusteet.

• Uhka- ja vaaratilanteisiin laaditaan me-nettelytapaohjeet.

• Kaikki työntekijät koulutetaan toimin-tatapoihin ja tilanteita harjoitellaan toistuvasti.

• Tuki ja jälkihoito on järjestetty.

• Väkivalta- ja uhkatilanteita varten on jatkuva raportointijärjestelmä.

Väkivalta pois palvelutyöstä, Työturvallisuuskes-kus 2008.

YksintyöskentelyYksintyöskentely luo osaltaan riskin uh-katilanteiden syntymiselle. Jos työntekijä työskentelee yksin, työnantajan on työn luonne, olosuhteet ja työskentelypaikka huomioon ottaen järjestettävä mahdolli-suus yhteydenpitoon työntekijän ja työn-antajan tai muiden työntekijöiden välillä. Lisäksi on varmistettava mahdollisuus avun hälyttämiseen.

Asiantuntija- ja toimistotyötä tehdään yksin työpaikalla ajoittain varsinaisen toimistoajan ulkopuolella myös omaeh-toisesti. Näihin tilanteisiin on hyvä sopia säännöt.

Haastavan asiakkaan kohtaaminen puhelinpalvelutyössäPuhelinpalvelutyö on vuorovaikutus- ja ih-missuhdetaitoja vaativaa työtä. Haitallinen stressi syntyy, kun ihminen kokee ympäristön esimerkiksi asiakkaan asettamat vaatimukset suuremmiksi kuin omat hallintakeinonsa. Kun tilanteiden koetaan olevan hallinnassa, ammattitaito ja hyvinvointi vahvistuvat.

Puhelinpalvelutyötä on monentyyppistä, esimerkiksi:

• yhteyskeskus (Call Center)

• asiakaspalvelu


• tilausten vastaanotto

• päivystyspalvelu

• kriisipalvelu

• telemarkkinointi

• neuvontapalvelu

• puhelinvaihde.

Onnistunut asiakaspalvelu on asiakastilan-teen hallintaa alkaen keskustelun aloittamisesta lopetukseen asti. Tämä edellyttää oikeanlais-ta palveluasennetta ja -viestinnän osaamista. Ammattitaidon lisäksi tarvitaan vastapuolen aktiivista kuuntelutaitoa ja ratkaisujen esit-tämiskykyä. Hyvä asiakaspalvelu vaatii työn-tekijän riittävää koulutusta ja perehdytystä tehtävään. Tärkeitä taustatekijöitä on myös työolojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen sekä työyhteisön tuki.

Hankalassa tilanteessa omien tuntemuk-sien ja kiihtymyksen hallitseminen sekä asiakkaan rauhoittamiseen tähtäävä, määrä-tietoinen toiminta ovat osa ammattitaitoa. Puhelinpalvelussa on kyse vuorovaikutus-tilanteesta, jossa kummankin osapuolen

käyttäytyminen vaikuttaa keskustelun etene-miseen ja sävyyn.

Työpaikalla tulee olla sovitut toiminta-tavat epäasiallisesti ja uhkaavasti käyttäyty-vän asiakkaan varalle. Hengen tai terveyden menettämisellä uhkailu on aina poliisille ilmoitettava asia.

TyönohjausTyönohjaus voi olla hyvä menetelmä puhe-linpalvelutyön henkisen kuormittavuuden hallintaan ja vaikeiden asiakastilanteiden käsittelyyn yhdessä. Työnohjaus on kes-kusteluun ja toiminnallisiin menetelmiin perustuvaa työn kehittämistä. Se on koulu-tetun työnohjaajan ohjaamaa tavoitteellista ja luottamuksellista yksilö-, pienryhmä- tai työyhteisötoimintaa. Tavoitteena on sekä ammatillisen osaamisen kehittäminen että työssä jaksamisen turvaaminen. Työnohjaus järjestetään joko sisäisenä tai ulkoisena pal-veluna.

Voi hyvin puhelinpalvelutyössä, Työturvallisuus-keskus 2008.


Työturvallisuuskeskuksen julkaisuja

Epäasiallisen kohtelun ehkäisy ja käsittely työpaikalla 2012

Henkilövuokraus ja työturvallisuus 2006

Huomio henkiseen työhyvinvointiin 2012

Hyvät kokouskäytännöt työpaikan arjessa 2008

Mentorointi työyhteisössä 2010

Mobiili työ 2011

Perehdyttämisen suunnittelu ja toteutus 2007

Turvallisesti työliikenteessä, Työturvallisuus-keskus ja Liikenneturva 2009

Turvallisesti työmatkalla ulkomailla 2009

Työhyvinvoinnin portaat – viisi vaikuttavaa askelta 2012

Työturvallisuuden perusasiat kuntoon 2011

Työturvallisuus ja työterveys työpaikalla 2011

Työturvallisuus työpaikalla -työkirja 2010

Työyhteisötaidoilla tulosta 2009

Varhainen tuki työkyvyn edistämisessä 2010

Voi hyvin puhelinpalvelutyössä 2008

Välitä työhyvinvointia 2010

Ääniergonomia, Työterveyslaitos ja Työtur-vallisuuskeskus 2011

Verkkosivuja

Työturvallisuuskeskus, www.ttk.fi

Työterveyslaitos, www.ttl.fi

Työsuojeluhallinto, www.tyosuojelu.fi

Aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue, www.avi.fi/tyosuojelu

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, www.tvl.fi

Työsuojelurahasto, www.tsr.fi

Tukes, www.tukes.fi

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, SPEK, www.spek.fi

Punainen Risti, www.punainenristi.fi

Säädöstietopankki, www.finlex.fi

Työhyvinvointikortti, www.tyohyvinvointikortti.fi

Sykettä työhön, palvelu työhyvinvoinnin kehittämiseen, www.sykettatyohon.fi

Työnäkeminen, www.ttk.fi/tyonakeminen

Terveellinen sisäilmasto, www.ttk.fi/sisailmasto (julkaistaan 2013)

Työhyvinvointifoorumi, www.tyohyvinvointifoorumi.fi

Tuottavuustyö, www.tuottavuustyo.fi

Telma–lehti, www.telma-lehti.fi

Työsuojeluhenkilörekisteri, www.ttk.fi/rekisteri, rekisteri-ilmoitukset www.ttkrekisteri.fi

Lisätietoa

Työturvallisuuskeskus, p. 09 616 261, www.ttk.fi

Kans

ikuv

a: K

inna

rps


Toimistomaisessa ympäristössä tehtävän, tieto-tekniikkaa työvälineenä käyttävän asiantuntija-työn työsuojelun ja -hyvinvoinnin keskeiset haasteet liittyvät yksipuoliseen fyysiseen kuormittumiseen ja tietointensiivisyyteen. Henkistä kuormittumista aiheuttavat orga-nisaatioiden ja toimintatapojen toistuvat muutokset sekä tietojärjestelmien jatkuvaan kehittymiseen liittyvä uuden tiedon omak-suminen. Unihäiriöt sekä työn ja yksityis-elämän rajan hämärtyminen ovat merkkejä haitallisesta työstressistä.

Opas on tarkoitettu toimistoympäristössä työskenteleville eri toimialojen asiantunti-joille työsuojelun peruskoulutuksen tueksi sekä työhyvinvoinnin edistämiseksi.

työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja …työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja...

Documents