työmaana maailma (1/2012)

1/2012 • AJATELTAVAA KAIKEN MAAILMAN POMOILLE JA DUUNAREILLE SASK – SUOMEN AMMATTILIITTOJEN SOLIDAARISUUSKESKUS

1/2012 • AJATELTAVAA KAIKEN MAAILMAN POMOILLE JA DUUNAREILLE SASK – SUOMEN AMMATTILIITTOJEN SOLIDAARISUUSKESKUS

IRANSASK ja Amnesty kampanjoivat

ay-oikeuksien puolesta

KOTIAPULAISENA INTIASSA

TURKKI KIELSI HIEKKAPUHALLUKSEN

THAI-NAISEN ELÄMÄÄ

Toukokuu 2012

ToimitusJukka Pääkkönen

vastaava päätoimittaja

Aleksi Vienonen Toimitussihteeri

ulkoasuIiro Törmä

kannen kuvaSara Estiri

kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2012

Painos 26 000

Julkaisija

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry,

Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinkip. 0207 6998 20fax 0207 6998 21

[email protected]

ISSn 1456-2030

Työmaana Maailma postitetaan SASkin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille,

jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton.

Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Sisältö1/2012 3 Pääkirjoitus: Kepillä vai porkkanalla?

JukkA Pääkkönen

6 Maa vailla logiikkaaAnnA BergHäLL

8 Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksiaAnnA BergHäLL

9 Kolumni: Kannustaa kollegaa!AnnA BergHäLL

10 Turkki kielsi farkkujen hiekkapuhalluksenJAAkko TAkALAinen

13 Hiekkapuhallus siirtyi BangladeshiinALekSi Vienonen

14 Rajaseudulla laittomat siirtolaiset ovat arkipäivääHiLkkA JukArAinen

16 Ei koskaan kiitostaTArun kAnTi BoSe

18 ”Kieltäydyin äitiyslomasta”Ari SArdAr

20 Työtä myötäjäisiä vastaanMAiPPi TAPAnAinen

22 Kritiikki kohentaa kiinalaiskaivosten työoloja SambiassaHAnnA koiViSTo

23 Malawi saa lahjoja ja lainoja – Kiina tukijan YK:ssaouTi MääTTänen

24 Epäreilua peliäMAiPPi TAPAnAinen

26 Fifa kääri MM-kisojen suurimmat voitotHAnnA koiViSTo

28 Koukussa kehitysmaihinMikA PeLTonen

30 Pro kantaa kansainvälistä vastuutakAri LePPänen

31 Järjestöjen kiinnitettävä enemmän huomiota eettisyyteenALekSi Vienonen

Pääkirjoitus /// jukka pääkkönen

Kepillävaiporkkanalla?

Sähköpostiin ilmestyi peräjälkeen kaksi viestiä, jotka molem-mat koskivat samaa, tunnettua suuryhtiötä. Ensimmäinen viesti kertoi, että monikansallinen ruokajätti Nestlé on tois-taiseksi ainoana ruokayhtiönä maailmassa päässyt kestävän

kehityksen raportoinnissaan vaativalle A+ -tasolle. Veden käytön, ravitsemuksen ja maaseutukehityksen lisäksi uusin raportti on nyt laajentunut koskemaan myös ihmisoikeuksia ja inhimillistä mo-nimuotoisuutta, ilmastomuutosta, biodiversiteettiä ja korruption torjuntaa.

Kuulostaa vaikuttavalta. Raportointi siis paranee paranemistaan, mutta kuinka on toiminnan laita?

Vastaus on heti siinä seuraavassa viestissä. Allekirjoittaja on kan-sainvälinen elintarviketyöläisten liitto IUF, joka pyytää lähettämään Nestlén yhtiökokoukselle pakistanilaisia työntekijöitä tukevan vetoo-muksen. Nestlén maitotehdas Kabirwalassa Pakistanissa on antanut laittomat potkut ammattiliiton puheenjohtajalle ja uhmaa oikeuden määräystä peruuttaa irtisanominen. Samainen tehdas on jo vuosia käyttänyt tuotantolinjoillaan satoja ala-arvoisilla työehdoilla ahkeroi-via pätkätyöläisiä, jotka se on vuokrannut hämäräperäiseltä, pidätys-määräystä pakoilevalta työvoimajobbarilta. Ammattiliiton mukaan vuokratyöjobbarien käyttö ei ole poikkeustapaus, vaan oleellinen osa Nestlén tuotantoketjua.

Kuulostaa irvokkaalta ja samalla niin masentavan tutulta. Eikö sa-mainen yhtiö ollutkin vielä äskettäin kansainvälisen kampanjoinnin kohteena siksi, että sen Panjangissa, Indonesiassa toimiva kahviteh-das ei tunnustanut ammattiliiton toimintaoikeuksia eikä suostunut neuvottelemaan liiton kanssa työehtosopimuksesta? Ja eikö näitä tapauksia löydy uuvuksiin asti, aivan lähivuosilta, ja muidenkin hie-noja raportteja tekevien yhtiöiden kuin Nestlén toiminnasta?

Yritysten yhteiskuntavastuuta tuupitaan juuri nyt eteenpäin monilla foorumeilla. Se on näkyvä elementti myös Suomen hallituksen uudessa kehityspoliittisessa toimintaohjelmas-sa, joka on nostanut sen osaksi ”osallistavaa ja työllistävää

vihreää taloutta”. Ajatus on rohkaista yrityksiä parantamaan toimin-tansa ja tuotantoketjunsa eettistä laatua vapaaehtoisesti, suositusten tai korkeintaan väljästi sitovien ohjeistusten voimin, rakentavassa yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa.

Myös ammattiyhdistysliike on ollut mukana yhteisten pelisään-töjen kehittelyssä. Se on kuitenkin suhtautunut epäilevästi vapaa-ehtoisuuden voimaan ja vaatinut sitovuutta yrityksiä koskevaan sääntelyyn. Syy on selvä: ammattiliitot tuntevat tehdassalien, kaup-pakeskusten ja plantaasiviljelmien todellisuuden. Eikä se todellisuus useinkaan vastaa palkituissa raporteissa tai eettisissä julistuksissa piirrettyä kuvaa suuryhtiön toiminnasta.

Mikä saa yrityksen tekemään aitoja, kouraantuntuvia muutoksia

tuotantoketjunsa työolojen valvontaan ja omiin hankintakäytäntöi-hinsä? Vapaaehtoisuusko, sosiaalinen vastuuntunto tai usko eetti-syyden markkinointivoimaan? Ei siltä näytä.

Huipputuloksia tahkoava elektroniikkajätti Apple pelas-tautui vast’ikään yritysvetoisen eettisyysverkoston FLA:n suojelukseen, kun toistuvat paljastukset sen sopimusval-mistajien kehnoista työoloista havahduttivat jo brändius-

kovaisetkin kyselemään kiusallisia. Tommy Hilfigerin, Calvin Kleinin ja useiden muiden luksusmerkkien vaatteita Bangladeshissa tuottava suuryhtiö PVH Corporation taipui sekin vasta äänekkään kampan-joinnin ja järkyttävien paljastusten jälkeen solmimaan tehtaiden paloturvallisuutta edistävän sopimuksen ammattiliittojen ja kam-panjaverkostojen kanssa. Entäpä hengenvaarallinen hiekkapuhallus farkkujen tuotannossa, nälkäpalkat urheiluvaateteollisuudessa, lapsi-työläiset suklaafirmoille tuottavilla kaakaoplantaaseilla? Mihin nois-ta ongelmista yhtiöt olisivat kunnolla puuttuneet ilman ay-liikkeen ja kampanjaverkostojen jatkuvaa ahdistelua?

Tuoreiden esimerkkien valossa näyttää vahvasti siltä, että vapaa-ehtoisen porkkanan sijasta yhtiöiden käytökseen vaikuttaa käytän-nössä keppi: pelko pitkäaikaisesta maineen menetyksestä, kuluttajien kaikkoamisesta, työrauhan katoamisesta ja tuloksen notkahduksesta. Ammattiliitoillehan tämä päätelmä tuskin on uutinen.

pS. Jos mietit, miksi tämä lehti

lähetettiin sinulle, syy on yksi

seuraavista: olet tilannut

tämän lehden maksutta kotiisi.

Ammattiliittosi on tilannut leh-

den tämän numeron sinulle.

olet SASkin kannatusjäsen.

olet osallistunut SASkin solidaa-

risuuspäiville, talkoomatkalle tai

muuhun koulutustapahtumaan.

olet vastannut SASkin kyse-

lyyn messuilla tai muussa

yleisötapahtumassa. olet

toimittaja, kansanedustaja

tai muu yhteiskunnallinen

vaikuttaja, jolle lehti lähe-

tetään ihan pyytämättä.

Hyvää kesän alkua!

TyöMAAnA MAAiLMA 1/2012 3

MA

ur

icio

du

en

AS

/ e

Fe

/ L

eH

Tik

uV

A

Kolumbialainen Carlos Castañeda sai työnantajaltaan potkut, koska oli lähettänyt työsähköpostissaan poliittisen viestin. Irtisanomisesta on käynnissä oikeustaistelu, joka

kertoo paljon myös Kolumbian ay-oikeuksista: Carlos Castañeda sattuu olemaan julkisen alan työntekijöitä edustavan ammattiliiton puheen-johtaja.

Carlosin työnantaja on Cundinamarcan läänissä sosiaalipalveluista vastaava julkinen laitos, jonka toiminta-alue kattaa koko Bo-gotán pääkaupunkiseudun. Beneficiencia de Cundinamarca –laitoksen johto on nostanut Carlos Castañedaa vastaan kanteen, jonka pe-rusteella hänet voidaan irtisanoa ja kieltää hä-

neltä kymmeneksi vuodeksi toiminta missään julkisissa viroissa.

Perusteena kanteelle on se, että Kolumbian lainsäädäntö kieltää julkisten laitosten henkilö-kunnalta osallistumisen politiikkaan. Tulkin-nanvaraista on se, mikä katsotaan poliittiseksi osallistumiseksi. Carlos Castañedan tapauksessa kanteen perusteeksi riitti yksi sähköpostiviesti.

Todellisena syynä pidetään sitä, että laitok-sen äärikonservatiivinen johto haluaa eroon näkyvästä ay-aktiivista. Carlos Castañeda on valtion työntekijöitä edustavan ammattiliiton SUNETin puheenjohtaja ja toimii aktiivisesti myös maan keskusammattijärjestö CUTissa. Hän kuuluu myös julkisten alojen kansainvä-lisen ammattiliiton PSI:n kansalliseen koordi-

naatioelimeen. Se hallinnoi mm. Kolumbiassa erittäin suosittua nettisivustoa, joka raportoi julkisesti maan työpaikoilla tapahtuvista ay-oikeuksien ja työlainsäädännön loukkauksista.

SASKin Latinalaisen Amerikan aluekoordi-naattorin Vicente Carreran tekemässä haastat-telussa Castañeda kertoo, että keskeneräinen oikeusprosessi on herättänyt suurta kansain-välistä huomiota ja kerännyt tuen ilmauksia ulkomaisilta veljesjärjestöiltä.

Mikä on tämän tapauksen merkitys Kolum-bian ay-liikkeelle?

– Jo kaksi vuosikymmentä kestänyt ay-liik-keen ankara vaino on saanut aikaan sen, että liikkeen jäljellä oleva voima on suuresti riip-puvainen julkisen alan järjestäytyneistä työn-tekijöistä. Ja poliittisten kansalaisvapauksien toteutuminen on julkisen alan työntekijöiden tärkein tavoite, koska vain niiden avulla he voivat puolustaa paitsi omia oikeuksiaan myös vaatia parempia hyvinvointipalveluita muille kansalaisille. Epäonnistuminen tässä merkitsisi vakavaa takaiskua työntekijöiden tavoitteille.

Mitä positiivisia seurauksia on odotetta-vissa, jos voitatte jutun ja saatte pitää työ-paikkanne?

– Tämä voisi avata väylän muutokselle. Julki-sen alan ammattiliitot ja niiden jäsenet voisivat käyttää tätä juttua ennakkotapauksena ja vaatia oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen keskus-teluun, asettaa myös poliittisia tavoitteita sekä esittää muutoksia nykyiseen epäinhimilliseen talousmalliin.

Nythän Kolumbiassa julkisen alan työnteki-jöiltä on evätty kaksi tärkeätä oikeutta: oikeus neuvotella työehtosopimuksistaan sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan esi-merkiksi asettumalla ehdolle vaaleissa.

Ay-oikeuksien loukkauksista raportoiva sivusto ja tietokanta ovat osa SASKin ja JHL:n Kolumbiassa

vuosina 2009-2011 toteuttamaa hanketta. Linkki järjestöjen yhteiselle sivustolle:

www.estatalescolombiaisp.org.co

Ay-johtajankovakohtaloKolumbiassaPotkut ja kymmenen vuoden virkakielto uhkaavat.

Julkisten palvelujen alasajo Kolumbiassa on suututtanut työntekijöiden ohella myös maan kansalaiset. Maan pääkaupungissa Bogotassa puhkesi maaliskuussa mellakka bussiliikenteen yksityistämistä ja palvelun heikentymistä vastaan. Bussipysäkkejä lyötiin säpäleiksi.

///////////////////////////////////////”Liikkeen jäljellä oleva voima on suuresti riippuvainen julkisen alan järjestäytyneistä työntekijöistä.

TyöMAAnA MAAiLMA 1/20124

SASKin hALLituS hyväksyi helmikuussa yhteensä 16 SASKin jäsenliittojen ja Suomen ulkoministeriön rahoittamaa hanketta.

Kolmella maailman mantereella tapahtu-vissa hankkeissa pyritään pääsääntöisesti edis-tämään työntekijöiden asemaa ammattiliittoja vahvistamalla, tukemalla peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tarjoamista ja kou-luttamalla ay-aktiiveja.

Pääosa SASKin henkilökunnasta Suomessa ja SASKin aluetoimistoissa maailmalla työskentelee hanketoiminnan parissa: uusia hankkeita ideoi-daan, käynnistetään, niitä monitoroidaan, niistä raportoidaan ja rahankäyttöä valvotaan. Hankkeet tapahtuvat yhteistoiminnassa kohdemaiden ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Usein mukana on myös muita ay-liikkeen kansainvälisiä toimijoita kuten eri ammattiliit-tojen kansainvälisiä kattojärjestöjä ja SASKin eurooppalaisia sisarjärjestöjä.

naiset avainasemassa

Yksi esimerkki SASKin hankkeista on Haitis-sa vuonna 2006 käynnistynyt projekti, jolla pyritään edistämään Haitin naisten asemaa ja irtautumista köyhyydestä. Haiti on Latinalaisen Amerikan köyhin maa. Yli puolet aikuisista ei osaa lukea.

Haitilaisten tilanne muuttui entistä vaikeam-

maksi reilu kaksi vuotta sitten tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen myötä.

Haitin naisverkostoon (RENAFANM) kuuluu 15 000 naista, joista suurin osa työskentelee niin sanotulla epävirallisella sektorilla eli hankkii toimeentulonsa satunnaistöillä, kaupustelulla tai käsitöillä. Naisverkoston ja SASKin välisen hankkeen ensimmäisen kaksivuotiskauden ai-kana 33 lukutaitopiirissä koulutettiin yhteensä 1 685 lukutaidotonta.

Toisella hankekaudella haitilaisten lukuope-tusta keskitettiin selvemmin nuorille ja lisäksi uutena osana aloitettiin perustason ammatilli-nen koulutus. Koulutusaloiksi valittiin ompelu, muuraus ja putkityöt, jotka Haitin naisverkos-to katsoi kaikkein tarpeellisimmiksi ja eniten työllistymistä tukeviksi aloiksi.

Nyt hyväksytyn jatkokauden 2012-2014 aikana on tarkoitus jatkaa erityisesti naisille suunnat-tua lukutaito- ja ammatillista koulutusta sekä vahvistaa naisverkoston toimintaa ja omava-raisuutta. Vastuu hankkeen koordinoinnista ja toiminnasta siirtyy jatkossa voimakkaammin verkostolle itselleen.

Helmikuun kokouksessaan SASKin hallitus hyväksyi myös 15 muuta hanketta, joiden han-kekuvaukset on luettavissa SASKin internet-sivuilla osoitteessa www.sask.fi/hankkeet.

ALEKSI VIEnOnEn

Applen alihankkijoiden työoloissa puutteita

KAnSAinväLiSet ammattijärjestöt ja kam-

panjaverkostot esittivät maaliskuussa poik-

keuksellisen kovaa kritiikkiä Applen alihank-

kijoiden työolojen valvontaa kohtaan. Järjes-

töt huomauttivat, että tarkastajien käväisyt

eivät riitä korjaamaan kehnoja työoloja App-

len tuotteita valmistavilla tehtailla.

kannanoton taustalla on sarja riippumat-

tomia tutkimusraportteja, joiden perusteella

laittomat ja pakotetut ylityöt, minimitason

alittavat palkat, työturvallisuusongelmat sekä

työntekijöiden painostus ovat useilla Applen

tuotteita valmistavilla tehtailla pikemmin

sääntö kuin poikkeus.

kun epämiellyttävät paljastukset seurasi-

vat toistaan ja levisivät laajalti julkisuuteen,

Apple ilmoitti tammikuussa liittyneensä työ-

oloja valvovan Fair Labor Associationin FLA:n

jäseneksi. FLA on Bill Clintonin hallinnon

aloitteesta vuonna 1999 perustettu yritys-

vetoinen verkosto, joka alun perin keskittyi

vaatetus- ja jalkineteollisuuden työoloihin

suurten merkkiyhtiöiden tuotantoketjussa.

Apple on ensimmäinen FLA:n jäseneksi liitty-

nyt teknologiayhtiö.

Yhdessä SASKin hankkeista tuetaan haitilaisten toipumista kaksi vuotta sitten tapahtuneesta maanjäristyksestä. Kuva on tämän vuoden tammikuulta Port-au-Princestä, missä arviolta puolet tuhoista on edelleen siivoamatta.

Kuudellatoistahankkeellaköyhyyttävastaan

TH

on

y B

eL

izA

ire

/AF

P/L

eH

Tik

uV

A

Maailma käy taas kylässä

SASK on jäLLeen tänä keväänä mukana

Maailma kylässä –festivaaleilla. kaukomaiden

karnevaaliksi kutsuttu tapahtuma tuo väriä ja

elämää Helsingin keskustaan toukokuun vii-

meisenä viikonloppuna eli 26.–27.5.

Ammattiliitot ja SASk esittelevät festi-

vaaleilla kansainvälistä toimintaansa, yhteis-

työhankkeitaan sekä kertovat työelämän

perusoikeuksiin liittyvistä ongelmista eri puo-

lilla maailmaa. Ammattiliitot ja SASk kampan-

joivat messuilla myös eettisen kuluttamisen

puolesta.

SASk ja mukana olevat ammattiliitot löy-

tyvät tänäkin vuonna kunnon työn teltasta

rautatientorilta. Sanoma on selkeä: paras

tapa torjua köyhyyttä on kunnon työ, josta

saa elämiseen riittävän palkan.

SASk rekrytoi vapaaehtoisia auttamaan

käytännön järjestelyissä sekä avustamaan

lentolehtisten jakamisessa festivaalialueella.

Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua nettisivulla

www.sask.fi/mukaan.


Iranin ydinasehippa länsimaiden kanssa on savuverho ihmisoikeusloukkausten peittämiseksi.

– Ydinasekiistaan saadaan uppoamaan loputtomasti aikaa, niin että kansainväli-

nen yhteisö ei ikinä tule kiinnittämään huomiota siihen, miten katastrofaalinen Iranin ihmisoi-keustilanne on, uskoo Majid Allahyari.

33-vuotias ”Yari” lähti kotimaastaan kymme-nen vuotta sitten, koska hänen oli mahdotonta elää järjestelmässä, millainen Iran on nyt. Suo-messa Allahyari on asunut kahdeksan vuotta.

Metalliliittoon hän liittyi heti opiskelijana, ja on nyt ollut liiton täysjäsen neljä vuotta.

Allahyari on täsmälleen samanikäinen kuin Iranin vallankumous.

Iranissa vapaa ay-liike on kielletty, mutta

vallankumouksen ensimmäisessä vaiheessa mu-kana olleiden vasemmistolaisten ihanteiden mu-kaisesti perustettiin jonkinlainen työväenliike.

Takana olivat vallankumoukselle uskolli-set voimat eli uskonnolliset. Työntekijöiden yhdistyminen ei lähtenyt työntekijöistä itses-tään. Islamilaisessa tasavallassa ay-liike on yksi valtion osa. Suomessa on vaikea kuvitella, mitä valtiosta tai työnantajista riippuvainen ay-liike voisi tarkoittaa.

Allahyari kertoo muutamia esimerkkejä. Kuten kaikissa muissakin vaaleissa, myös luot-tamusmiesvaaleissa joku päättää etukäteen, kuka saa asettua ehdokkaaksi. Työpaikkojen ollessa kyseessä, ennakkokarsinnan suorittavat työnantaja ja valtio.

Presidentinvaalien alla valinnat tekee hen-

gellinen johto. Niinpä esimerkiksi viime presi-dentinvaalien alla halukkaita ehdokkaita oli sata. Ennakkokarsinnan heistä läpäisi neljä. Kaksi kandidaattia ei hyväksynyt vaalien lopputulosta, mistä seurasi ”Twitter-vallankumouksena” tai ”vihreänä aaltona” tunnettu protestiaalto. Nämä opposition ehdokkaat joutuivat vaalien jälkeen puoleksi vuodeksi kotiarestiin.

Palkat maksuun ja työttömyysturvaa

Iranissa työnantajalla on laajat oikeudet määri-tellä työsuhteiden laatu. Erilaisia työsuhteiden prekaarimuotoja on siellä lukematon määrä. Työntekijä voidaan myös velvoittaa allekir-joittamaan niin sanottu blanco-työsopimus, valkoinen, tyhjä työsopimus.

maa vailla logiikkaaTyöntekijöiden oikeuksien tilaa Iranissa kuvaavat monet hyytävät seikat, mutta ehkä parhaiten pieni absurdi yksityiskohta: valkoinen työsopimus.ANNA BERGHÄLL


Sopimuspaperi on kirjaimellisesti valkoi-nen, mutta työntekijän on laitettava nimi alle. Työnantaja täyttää siihen myöhemmin, mitä haluaa. Jos sopimusta ei allekirjoita, työpaikka menee sivu suun.

– Kun työnantaja kyllästyy, hän voi kirjoit-taa sopimukseen päivämäärän, jolloin lähdet, Allahyari kuvailee.

Allahyari on penkonut iranilaisten ammatti-liittojen nettisivuilta tietoja SASKin ja Amnestyn kampanjaa varten. Järjestöt vaativat itsenäis-ten ammattiliittojen toiminnan sallimista ja vangittujen ay-aktiivien vapauttamista sekä ylipäätään ay-aktiivien häirinnän lopettamista.

Iranin itsenäiset liitot vaativat, että pal-kankorotukset aletaan sopia ay-liikkeen kanssa ja että maksamatta jääneet palkat maksetaan.

Ne vaativat kokonaan uuden työlainsäädännön kirjoittamista ja palkansaajakeskusjärjestön kaltaista elintä sitä laatimaan.

Liitot haluavat työttömyysturvan, ja että lais-sa taataan periaatteessa sallittu oikeus marssia ja lakkoilla. Nyt osallistumisesta rangaistaan. Lapsityövoiman käyttö pitäisi liittojen mukaan kieltää.

Laajempina kuin pelkästään työväestöä kos-kevina kysymyksinä liitot näkevät kuolemanran-gaistuksen poistamisen, naisten oikeudet sekä maksuttomat terveyspalvelut lapsille.

Sen jälkeen kun uudistusmielinen presi-dentti Mohammad Khatami valittiin toiselle kaudelle 2001, ay-liikkeessäkin alkoi viritä lievää toivoa muutoksesta, ja työntekijät perustivat joitakin liittoja. Opetusala, kuljetustyöntekijät, sokeritehdas, sähkö- ja metalliala, maalarit sekä Teheranin kaupungin työntekijät olivat näitä uskalikkoja. Viimeksi mainittuun voi liittyä työntekijöitä kaikilta aloilta.

Uudistusten hinta on kallis

Iran, aiemmin Persia, on vanha sivistysmaa, jonka kansalaisten koulutustaso on korkea. Tun-tuu vaikealta hyväksyä, että iranilaiset sietävät tällaista järjestelmää. Allahyari muistuttaa, että kolme miljoonaa iranilaista ei ole sietänytkään: he ovat muuttaneet ulkomaille. Ulkomaisen op-position rivit ovat kuitenkin täysin hajallaan, eikä mitään todellista vastavoimaa voi syntyä.

Syrjäytetyn shaahin vanhin poika Reza Pah-lavi II asuu Yhdysvalloissa, ja on sieltä arvostellut islamilaista tasavaltaa, sen ihmisoikeustilannetta ja Iranin johtoa. Pahlavi on toimittanut YK:n turvallisuusneuvostolle raportin, jossa hänen tiiminsä on selvittänyt hengellisen johtajan Ali Khamenein tekemiä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Reza Pahlavi II on ilmoittanut, ettei tavoittele virallisesti Iranin valtaistuinta, mutta eipä kansa sitä kyllä hänelle olisi antamassakaan.

Allahyarin käsityksen mukaan ilmapiiri Iranissa on nyt valmiimpi muutokselle kuin kymmenen vuotta sitten, kun hän lähti maas-ta. Ihmiset hankkivat ja saavat tietoa, vaikka internet on hidas ja esimerkiksi Facebook sekä ulkomaalaiset uutissivustot on kielletty.

Muutoksen hinta on silti korkea, kuten Egyp-

Iranissa työntekijöiden järjestäytymisvapautta rajoitetaan rajusti ja työlainsäädäntö on puutteellista.

///////////////////////////////////////”Kun työnantaja kyllästyy, hän voi kirjoittaa sopimukseen päivämäärän, jolloin lähdet.

tissä ja muissa arabimaissa on kuluneen vuoden aikana saatu nähdä. Ilmeisesti iranilaiset eivät vielä ole valmiita sitä maksamaan.

– Riskinotto ei haittaa, mutta se haittaa, että ottaa riskin turhaan. Esimerkiksi Egyptissä jotkut kuolivat, mutta he eivät kuolleet turhaan. Muutos tuli.

Ulkomaat eivät myöskään vaikuta järin kiinnostuneilta Iranin ihmisoikeustilanteesta. Allahyari sanoo itse olleensa ”niin ärsyyntynyt” muun muassa Suomen presidentinvaalikeskus-teluista, joissa Iran nousi esiin, kuten yleensä, kauppasaarron ja ydinohjelman vuoksi.

– Keskusteluun ei nostettu yhtäkään ihmisoi-keusasiaa, vaikka 20 vuotta sitten tapetut ihmiset ovat edelleen kadoksissa. Kolmenkymmenen-kolmen vuoden tasavalta-aikana on tapettu kymmeniätuhansia ihmisiä.

Allahyari ei ole kokeillut palata maahan, jossa hänen perheensä asuu. Se saattaisi kuitenkin jopa onnistua, hän arvelee, koska Iranissa ”ei ole mitään logiikkaa”.

– Iranissa laki on henkilökohtainen. Voi olla, että maahan pääsyni menisikin ihan hyvin. Riip-puu niin paljon siitä, kuka siellä olisi vastassa, hän sanoo.

Suomessa ollessaan Allahyari haluaa tehdä kaikkensa Iranin ay-oikeustilanteen paranta-miseksi.

– On raskasta mennä vankilaan muiden oi-keuksien puolesta ja istua siellä ilman mitään kontakteja. Saattaa tulla sellainen olo, että on lakannut olemasta ja että ei tässä ole mitään järkeä. Toivon, että Amnestyn ja SASKin kam-panja toisi ennen kaikkea henkistä tukea Iranin ay-aktiiveille.

Suomessa asuva ja työskentelevä iranilainen Majid Allahyari on Metalliliiton jäsen ja avustanut SASKin ja Amnestyn yhteisen Iran-kampanjan taustamateriaalin hankkimisessa.

KielletäänjasallitaanteherAnin kirjapainon työntekijät

perustivat iranin ensimmäisen ammat-

tiliiton 1905.

Työväen nousu tapahtui 1921-1925.

Silloin järjestäytyneitä työntekijöitä oli

noin 30 000. Työntekijät saivat ensim-

mäistä kertaa järjestää isoja lakkoja.

Muita saavutuksia olivat kahdeksan-

tuntinen työpäivä sekä marssioikeus.

Ay-liikkeen toiminta kuitenkin kiellet-

tiin vuonna 1931.

Liitot lähtivät uuteen nousuun 1941.

Hallitus hyväksyi ay-toiminnan 1946,

mutta kielsi sen taas 1948.

Vuoden 1979 vallankumouksessa

työväenliikkeellä oli iso rooli, mutta

nykyisin itsenäinen järjestäytyminen

on kielletty. Muutamat ammattiryhmät

kuten opettajat, kuljetustyöntekijät ja

elintarviketyöläiset uhmaavat kieltoa.

AnnA BERGHÄLL

Jyr

ki

Lu

uk

ko

ne

n

JAV

Ad

M. P

Ar

SA


Globaali finanssikriisi on vaikutta-nut rajusti Iranin työntekijöihin. Noin 230 euron kuukausitulon tuovan vähimmäispalkkatason ostovoima pienenee koko ajan

kaksinumeroisen inflaation vuoksi. Viime vuoden maaliskuussa alkaneen

hallitusohjelman mukaisesti veden, sähkön, bensiinin, maakaasun ja palveluiden hintaa on nostettu. Sadat yritykset ovat lykänneet palkan-maksua ja tuhannet työntekijät ovat jääneet ilman palkkaa.

Tilanne on vaikea erityisesti rakennus- ja sesonkityöläisille sekä määräaikaisille. Hanka-lassa asemassa ovat myös työssä käyvät naiset,

joiden osuus työvoimasta on noin neljännes ja jotka yleensä menettävät työpaikkansa ensim-mäisenä, kun taantuma iskee.

Vankeustuomiot mielivaltaisia

Nyt enemmän kuin koskaan Iranin työntekijät tarvitsevat itsenäisiä ammattiliittoja, jotka pys-tyvät puolustamaan työntekijöiden oikeuksia.

Viime vuosina liittoon kuuluvia on irtisa-nottu, viranomaiset ovat ahdistelleet heitä ja poliisit pahoinpidelleet. Vankeustuomio saattaa tulla rikosnimikkeistä kuten ”kokoontuminen ja salaliittojen solmiminen kansallisen turval-lisuuden vaarantamiseksi” tai ”järjestelmän vastaisen propagandan levittäminen”.

Muun muassa sokeriyritys Haft Tapehin lii-ton puheenjohtajaa Reza Rakshania syytettiin 2010 järjestelmän vastaisen propagandan levittä-misestä. Vuotta myöhemmin Rakshan vangittiin puoleksi vuodeksi ”valheiden levittämisestä”.

Sokeritehtaan työntekijöillä on silti ollut oma itsenäinen liitto vuodesta 2008. Elintar-viketyöläisten lisäksi työolojen parantamista jaksavat ajaa kuljetustyöläisten sekä opettajien liitot. Muut on vaiennettu kokonaan.

Vetoa iranilaisten puolesta

Amnesty muistuttaa, että ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja vangitut ay-aktiivit ovat mielipidevankeja. Amnesty International on

Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksiairanissa laki kieltää vapaan ja riippumattoman järjestäytymisen. Amnesty ja SASk tuovat iranin työntekijöiden ääntä kuuluviin taistelussa kohtuullisten palkkojen, parempien työehtojen ja työttömyysturvan puolesta.

AnnA BergHäLL

SA

rA

eS

Tir

i

Iranin työntekijät tarvitsevat itsenäisiä ammattiliittoja, jotka pystyvät puolustamaan heidän oikeuksiaan.


Missä menee raja, kuinka paljon olisit valmis tekemään ay-oikeuksi-en puolesta? Omiesi tai muiden? Menisitkö lakkoon, entä putkaan? Lähettäisitkö tekstiviestin? Olisitko valmis kuolemaan?

Iranissa vapaa ammattiyhdistysliike on kielletty, mutta se ei estä iranilaisia perustamasta riippumattomia ammattiliittoja, lakkoilemasta ja osoittamasta mieltään. Aktiivit vangitaan, heidän perheitään kiusataan ja jopa pahoinpidellään.

Kun nämä vangitut ja pahoinpidellyt ihmiset makaavat yksin telkien takana, he luulevat, että he ovat lakanneet olemasta. Solidaarisuusviestit pohjoisesta antavat valtavasti henkistä tukea. Ne palauttavat uskon siihen, että taistelussa muiden puolesta on jotain järkeä.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin sekä ihmisoi-keusjärjestö Amnestyn yhteinen kampanja Iranin ay-aktiivien puolesta alkoi maaliskuussa. Kannusta kollegaa -kampanjan vetoomukset toimi-tetaan ajatollah Sadegh Larjanille. Vetoomuksessa vaaditaan vapaan

ay-liikkeen sallimista ja ay-aktiivien häirinnän sekä vangitsemisten lopettamista. Iranilaisten liittojen vaatimukset ovat pienempiä: jopa puolen vuoden mak-

samatta jääneet palkkasaatavat, uusi työlainsäädäntö, työttömyysturva, lakkoja marssioikeuksien turvaaminen sekä niin sanotuista valkoisista työsopimuk-sista eroon pääseminen. Valkoinen työsopimus on kuin avoin shekki: paperi, jossa ei lue mitään, mutta joka työntekijän pitää allekirjoittaa. Työnantaja täyt-tää siihen myöhemmin haluamansa asiat.

Vaikka toiset ovat valmiimpia äärimmäisiin keinoihin kuin toiset, kaik-ki teot työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi ovat yhtä arvokkaita. Tapasin helmikuussa Jyväskylässä suomeniranilaisen Majid Allahya-rin, joka auttaa kampanjaa muun muassa hankkimaan

tietoa farsinkielisistä lähteistä. Hän sanoi jotain, joka auttoi ymmärtämään,

miksi ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa hen-kensä edestä.

”Riskinotto ei haittaa. Mutta se haittaa, että ottaa riskin turhaan. Egyptissäkin jotkut kuoli-vat (kansannousussa), mutta he eivät kuolleet turhaan: muutos saatiin aikaan”, Allahyari sanoi.

Meidän ei tarvitse (enää) mennä barrika-deille kuolemaan, mutta me voimme kui-tenkin lähettää ainakin sen tekstiviestin tai käydä allekirjoittamassa vetoomuksen inter-netissä osoitteessa www.ay-oikeudet.fi .

Kirjoittaja on SASKin toimittaja.

perustamisestaan lähtien kampanjoinut sen puolesta, että hallitukset kunnioittaisivat työn-tekijöiden perusoikeuksia: muodostaa ammatti-liittoja, liittyä niihin, neuvotella kollektiivisesti sekä käyttää lakko-oikeutta.

Amnesty ja Suomen Ammattiliittojen So-lidaarisuuskeskus SASK yhdistivät voimansa tämän kevään jatkuvassa kampanjassa, jonka kohteena on Iran.

Kolme kuukautta kestävän kampanjan ai-kana kerätään vetoomuksia, jotka lähetetään Iranin oikeuslaitoksen korkeimmalle tuomarille ajatollah Sadegh Larijanille. Vetoomuksessa vaaditaan Iranin lainsäädäntöön muutoksia, jotta itsenäisten liittojen muodostaminen olisi mahdollista, sekä ay-aktiivien sorron, syrjinnän ja häirinnän lopettamista. Irania myös muistu-tetaan, että se on liittynyt kansainvälisiin sopi-muksiin, jotka takaavat yhdistymisvapauden.

Kampanjaan osallistuville lähetetään ke-sän päättyessä tieto siitä, mitä kampanjalla on saatu aikaan. Amnestyn ja SASKin yhteistyö ei kuitenkaan siihen pääty, vaan syksymmällä otetaan kohteeksi jokin toinen maa, mahdol-lisesti Zimbabwe.

Voit lähettää oman vetoomuksesi ajatollah Sadegh Larijanille nettisivulta www.ay-oikeudet.fi.

Jokainen allekirjoitus on tärkeä.

///////////////////////////////////////”Kolmen kuukauden ajan kerätään vetoomuksia, jotka lähetetään Iranin oikeuslaitoksen korkeimmalle tuomarille.

AM

NE

ST

Y I

NT

ER

NA

TIO

NA

L

Kolumni /// Anna Berghäll

Kannusta kollegaa!Iranissa ay-liikkeen kokoontumisvapautta on rajoitettu.

9

Herkästi hymyilevällä Abdulha-lim Demirillä on tulevaisuuden-haaveita. Aina ei ole ollut näin.

Vuonna 1996 hän tuli Istan-buliin Bingölin maakunnasta

Itä-Turkista. Puistonpenkillä vietettyjen öiden jälkeen ainoaksi työksi löytyi farkkujen hiek-kapuhallus. Turkissa, joka on yksi maailman suurimpia farkkujen tuottaja- ja vientimaita, kauhtunut farkkumuoti lisäsi hiekkapuhalta-mista vuodesta 2000 eteenpäin.

Vuonna 2003 Demir meni armeijaan, jossa

syytä hänen huonoon kuntoonsa ei löydetty. Hän hakeutui siviililääkärille, ja kuukauden tutkimusten jälkeen syy heikkoon terveyteen selvisi. Demirillä oli silikoosi, kivipölykeuhko, perinteinen kaivosmiesten sairaus.

Vajaan viiden vuoden työ farkkujen hiek-kapuhaltajana oli tuhonnut keuhkoista 48 prosenttia ja aiheuttanut kuolemaan johtavan sairauden, johon ei ole hoitokeinoa.

Vuosi ympäri maata bussilla

Vuosina 2004–2006 erzurumilaisessa yliopis-

tosairaalassa lääkäri Metin Akgunin johdolla tehdyissä tutkimuksissa pystyttiin osoittamaan hiekkapuhalluksen ja silikoosin yhteys.

Demir perusti vuonna 2008 yhdessä viiden muun henkilön kanssa Hiekkapuhaltajien so-lidaarisuuskomitean (Solidarity Committee of Sandblasting Laborers).

Hän kiersi Turkin heikommin kehittyneitä alueita kuukauden bussilla ja keräsi valtakirjoja oikeusjuttua varten. Vain puolisen tusinaa sili-koosiin sairastunutta hiekkapuhaltajaa halusi viedä asiaa eteenpäin.

turkki kielsi farkkujen hiekkapuhalluksenAbdulhalim demirillä, 30, on nyt asiat hyvin. Todetusta kivipölykeuhkosta huolimatta hänen terveydentilansa on olosuhteisiin nähden kunnossa ja eläke saavutettu.

TekSTi: JAAkko TAkALAinen kuVAT: iLkkA Heino


– Aioimme haastaa valtion oikeuteen työ-turvallisuuslainsäädännön noudattamatta jättä-misestä, kertoo Demir.

Julkisuus antoi siivet

Yhden hengen bussikampanja oli vielä pientä. Solidaarisuuskomitean työlle antoi siivet jul-kisuus sekä se, että yhä useammalla ihmisellä todettiin silikoosi.

Ensin vuonna 2008 lehtijuttu, joka käännet-tiin englanniksi, ja sitä seurannut television keskusteluohjelma nostivat asian yleiseen tie-toisuuteen. Vapaaehtoisia ilmoittautui komite-an työhön, muusikot pitivät tukikonsertteja ja lakimiehiä löytyi valmistelemaan oikeusjuttuja.

Farkkujen hiekkapuhallus kiellettiin Turkis-sa vuonna 2009, mutta laki kohdistuu vain suu-riin yrityksiin. Alihankintaketjun pienemmät osat, jotka ovat syrjäseuduilla tai ulkomailla, jäivät edelleen valvonnan ulkopuolelle. Lisäksi laki koskee vain vakituisia työntekijöitä, vuok-ratyöntekijät jäävät suojaa vaille.

– Ensimmäinen oikeusjuttu Turkin valtiota vastaan nostettiin 9. syyskuuta 2009. Sen jäl-keen poliitikot eivät voineet jättää hiekkapu-halluksessa sairastuneiden asiaa huomiotta, Demir toteaa.

Oikeusjutun lisäksi solidaarisuuskomitea järjesti useita tilaisuuksia, joissa hiekkapu-haltajien asiaa tuotiin esille. Esimerkiksi 500 ihmistä istui parlamentin viereisessä puistossa ja osoitti rauhallisesti mieltään median ja ih-misten seuratessa tapahtumaa.

Tempauksia yhdisti maksimaalisen julki-suuden lisäksi se, että ne toteutettiin epävi-rallisesti, verkostoitumalla. Keskusjohtoisessa ja virkavaltaisessa Turkissa tällainen oli uutta ja tehoavaa.

Myös asian saama kansainvälinen julkisuus vaikutti. Ensimmäisenä farkkujen suuryhtiö Levi’s sekä kauppaketju Hennes & Mauritz kiel-sivät hiekkapuhalluksen kaikessa vaatetuotan-nossaan viime vuoden alusta alkaen. Turkkilaiset suuret farkkumerkit kuten Mavi Jeans ja Defacto ovat pitäneet matalampaa profiilia.

Ensin pääministerin luo

Vaikka solidaarisuuskomitealla ei ollut virallista asemaa, Abdulhalim Demir ja neljä muuta pää-

Ainakin 54 kuolluttaSilikooSiin on Turkissa tähän men-

nessä kuollut 54 ihmistä, kaikki nuoria

miehiä. Bingölissä maakunnan kurdialu-

eella peräti 80 Abdulhalim Demirin suku-

laista on sairastunut tautiin.

– Kaksi viikkoa sitten ystäväni kuoli

silikoosiin. Lisää suruviestejä on odotetta-

vissa. Minä olen onnekas.

Demirin nykyistä kuntoa eräs hänet

tunteva kuvailee ”hämmentävän hyväksi”

verrattuna parin vuoden takaiseen. Kunnon

paranemisesta kertoo sekin, että neljän

lapsen isällä on tulevaisuudensuunnitelmia.

Englantia pitää opetella, jotta voi kam-

panjoida tehokkaammin sairastuneiden tai

sairaudelle altistuneiden hiekkapuhaltajien

oikeuksien puolesta. Ja vielä haave: hän

tahtoo oppia verkkosivujen suunnittelijaksi.

sivät tapaamaan sairastuneiden hiekanpuhalta-jien korvausten tiimoilta pääministeriä Recep Tayyip Erdogania. Kun asia eteni nihkeästi, he päättivät nousta porrasta ylemmäs ja haki-vat audienssia presidentti Abdullah Güliltä. Ehkä solidaarisuuskomitealaisten omaksikin yllätykseksi tapaaminen järjestyi.

Valtion päämiehen arvovallalla saatiin vuonna 2010 työturvallisuuslakiin lisäpykälä, joka antoi silikoosiin sairastuneille mahdollisuuden hakea korvauksia ja eläkettä. Hyvältä kuulostavassa uu-dessa laissa on kuitenkin yksi kummallisuus: se on määräaikainen. Silikoosiin sairastuneet saavat hakea korvausta vain kahden kuukauden aikana tänä keväänä. Määräajan jälkeen tulleita hake-muksia ei käsitellä.

– Laki on hyvä alku, mutta määräaikaisuus on kansainvälisen lainsäädännön vastaista. Miten käy niiden altistuneiden, joiden sairaus puhkeaa myöhemmin, kysyy Demir.

Tappajafarkut –kampanjan nettisivusto löytyy osoitteesta www.killerjeans.org

///////////////////////////////////////”Demirillä oli silikoosi, perinteinen kaivos-miesten sairaus.

Neljän lapsen isällä Abdulhalim Demirillä on puolet keuhkoista tuhoutunut, mutta kunto on olosuhteisiin nähden hyvä.


ParinkuukaudenaltistusriittäähieKKApuhALtAjien solidaarisuuskomite-aan kuuluvan kansanterveystyön asiantunti-jan Yesim Yasinin mukaan kivipölykeuhkon toteaminen oli aluksi vaikeaa.

– Aikaisemmin silikoosia on esiintynyt 15-20 vuotta kaivoksissa tai vastaavissa olosuhteissa työskennelleillä. Nuorilla miehillä muutaman vuoden, tai vain kuukausien, hiekkapuhalluk-sessa työskentelyn jälkeen se ei tuntunut mah-dolliselta, Yasin toteaa.

Lääkäri Metin Akgunin johtamassa hank-keessa, jossa tutkittiin 16:ta silikoosiin sairas-tunutta erzurumilaisessa yliopistosairaalassa, havaittiin sairauden voivan puhjeta jo muuta-man vuoden työskentelyn jälkeen. Pahimmillaan nuoret hyväkuntoiset miehet saavat tappavan sairauden alle vuodessa.

Silikoosi voidaan jakaa kolmeen vaikeusas-teeseen. Akuutissa silikoosissa altistus saadaan kuukausista viiteen vuoteen. Toisessa asteessa tauti kehittyy hitaammin, 5–10 vuoden altis-tuksessa. Krooninen silikoosi kehittyy yli 10 vuoden altistuksen jälkeen. Parhaassa tapa-uksessa sairaus koteloituu keuhkoihin, eikä vaikuta ratkaisevasti elinikään.

– Eriasteiset silikoosit voivat muuttua pa-hemmiksi ennustamattomasti, eikä sairauteen ole varsinaista parannuskeinoa. Mutta olennais-ta on pitää potilaat hyvässä yleiskunnossa. Siksi lain tarjoamat korvaukset ja lääkkeet ovat niin tärkeät. Taloudellisesti hyötynyt farkkuteolli-suus ja välinpitämätön Turkin valtio ovat sen velkaa hiekkapuhalluksessa terveytensä menet-täneille työläisille, sanoo Yesim Yasin.

”Aluksi oli vaikea uskoa, että vanhojen kaivosmiesten tauti, kivipölykeuhko, olisi nuorilla vain lyhyen aikaa työskennelleillä farkkutyöläisillä.”

KivipölyaiheuttaamyöskeuhkosyöpääKivipöLyKeuhKo eli silikoosi on kiteisen

piidioksidin aiheuttama keuhkosairaus. kivi-

pölykeuhko on vanhimpia tunnettuja ammat-

titauteja. Siitä on kuvauksia jo 1500-luvulta.

Suomessa silikoositapaukset ovat vähenty-

neet 1980- ja 1990-luvuilla, ja nykyään niitä

on alle 15 vuodessa.

kivipölykeuhko vaatii yleensä yli kym-

menen vuoden merkittävän altistumisen

kvartsille. Lyhyempikin altistuminen voi olla

merkittävä, jos altistuminen on ollut poikke-

uksellisen voimakasta kuten hiekkapuhalluk-

sessa. Tavallisimmat alat, joissa on todettu

kivipölykeuhkoa, ovat rauta- ja teräsvalimo-

työ, malmikaivostyö, maa- ja talonrakennus-

työ, kivityö, keraaminen teollisuus, hiekkapu-

hallustyö ja metallinhionta.

kivipölykeuhkopotilas on yleensä tau-

din aiheuttamiin keuhkomuutoksiin nähden

yllättävän vähäoireinen. ensimmäinen oire

on rasituksessa esiintyvä hengenahdistus.

Tärkeimmät sairaudet, joihin silikoosi voi-

daan sekoittaa, ovat sarkoidoosi ja tuber-

kuloosi.

Pesäketyyppinen kivipölykeuhko pysyy

usein muuttumattomana vuosia. Se saattaa

myös edetä. Pahenemiseen vaikuttavat teki-

jät tunnetaan huonosti. Hoitoa kivipölykeuh-

koon ei ole.

Lähde: THL

Suuret valmistajat olivat Turkissa ensimmäisten joukossa kieltämässä hiekkapuhalluksen tuotannossaan.

iLk

kA

He

ino

iLk

kA

He

ino


Farkkujen hiekkapuhallus jatkuu edelleen, kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan tuore raportti paljastaa.

HiekkapuhallussiirtyiBangladeshiintAiSteLu hieKKApuhALLuStA vastaan jat-kuu. Vaikka se on Turkissa saatu kielletyksi, laitteet ja tuotanto on siirretty maihin, joissa työsuojelulainsäädäntö on löysä tai sitä ei ole lainkaan.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuus-keskuksen SASKin hankekoordinaattori Seppo Karppinen havaitsi omin silmin, kuinka farkku-ja hiekkapuhalletaan Bangladeshin hikipajoissa. Hän vieraili Dhakan kaupungin Keranigonjin slummissa viime syksynä. Mukana tutustu-massa oli myös Matti Koskinen Ammattiliitto Prosta.

– Minulle oli suorastaan järkytys todeta ja

nähdä omin silmin, että 10-12 ihmisen työtilassa oli hiekkapuhalluslaite, Karppinen sanoo.

Hänen mukaansa laite koostui metallimuo-tista, jonka päälle vedetään joko farkut tai t-paita, sekä hiekkapuhaltimesta.

– Hiekkapuhallusta tehneellä nuorella miehel-lä ei ollut kunnon suojavarusteita. Hänellä oli vain t-paita ja housut päällä. Hengitysteiden suojana oli hyvin kevyt ja heppoinen hengityssuoja. Ei ol-lut silmäsuojia eikä päähinettä. Samassa pölyssä oli kuusi muuta ihmistä tekemässä ompelutyötä. Tätä pölyä ei otettu mitenkään talteen.

Karppinen ei kuitenkaan havainnut, että hänen vierailemissaan hikipajoissa farkkuja olisi

valmistettu suurille valmistajille tai vientiin. Pahimmat hikipajat tekevät tuotteita paikal-lisille markkinoille tai piraattimarkkinoille.

– Näitä myytiin basaarimaisiin tehtaan-myymälöihin. Siellä farkkuja sai jopa yhdellä eurolla. Totesimme, että arviolta 90 prosent-tia näillä basaareilla myytävistä tuotteista oli hiekkapuhallettuja. Tämä tuntui aivan käsittä-mättömältä. Oli mahdotonta löytää tummasta farkkukankaasta tehtyjä farkkutuotteita. Niitä ei ollut ollenkaan.

Hiekkapuhallettuja tuotteita menee myös vientiin

Kansainvälisen Clean Clothes –kampanjan tuore raportti ”Deadly Denim” kuitenkin paljastaa, että Bangladeshissa hiekkapuhallettuja fark-kuja menee myös vientiin – ja myös suurille länsimaisille merkeille.

Sen mukaan riippumatta siitä, onko tuottaja tai tuotemerkki kieltänyt hiekkapuhalluksen käytön tuotannossaan, menetelmä on yleisesti käytössä Bangladeshissa. Käytössä on sekä koneellisesti että käsityönä tapahtuva hiekkapuhallus.

Tutkimus osoittaa selvästi, että kumpikin hiekkapuhallusmenetelmä aiheuttaa hengen-vaaran Bangladeshin tekstiilityöntekijöille.

Eräs raporttia varten haastateltu alihank-kija totesi, että on mahdotonta tuottaa tiettyjä malleja ilman hiekkapuhallusta. Työntekijät puolestaan kertoivat, että heitä on käsketty käyttämään hiekkapuhallusta, vaikka tilaaja onkin ilmoittanut, että menetelmä on kielletty.

Työntekijöiden esimiehet ovat perustelleet käskyjään sillä, että ilman kiellettyjä menetel-miä he eivät pystyisi tuottamaan tilattua erää määräajassa. Osa haastatelluista työntekijöistä kertoi, että farkkuja hiekkapuhalletaan usein öisin, jotta kielletty toiminta ei paljastuisi.

Deadly Denim -raportti julkaistiin lehdis-tötilaisuudessa Genevessä 29. maaliskuuta. Ra-portti on luettavissa Clean Clothes –kampanjan nettisivuilla www.cleanclothes.org.

ALEKSI VIEnOnEn

cL

eA

n c

LoT

He

S c

AM

PA

ign ///////////////////////////////////////

”hiekkapuhallusta tehneellä nuorella miehellä ei ollut kunnon suojavarusteita. hänellä oli vain t-paita ja housut päällä.


rajaseudulla laittomat siirtolaiset ovat arkipäivääedirnen maakunnan kautta onneaan eu:sta etsivät tuhannet laittomat siirtolaiset. Tänä vuonna määrän arvioidaan nousevan ennätykselliseen 20 000:een.

TekSTi JA kuVA: HiLkkA JukArAinen

Aurinko paahtaa Luoteis-Turkin ja Kreikan välisellä rajanylityspai-kalla. Keskipäivän hiljaisuudessa Turkista Kreikan puolelle tultaes-sa vain muutama koira tarkkailee

rauhallisesti kulkijoita. Kaikesta päätellen hyväkuntoiset ja vankat

eläimet vartioivat reviiriään ja vähän muutakin menoa alueella.

Hiljaisella rajalla mikään ei aluksi viittaa reittiin, jolla vaeltaa jatkuva laittomien siirto-laisten virta Turkin kautta Schengen-alueelle. Tänä vuonna arvellaan ylittyvän jopa 20 000 siirtolaisen määrä.

Siirtolaiset kulkevat ryhmissä

Kreikan puolella Kastaniesin pikkukylässä kaup-pias Evangelios Kivirtikis tuntee tilanteen.

– Minä näen heitä päivittäin. Siirtolaiset kulkevat usein ryhmissä. Heidät erottaa, koska usein he ovat meitä tummempia, ja mukana on perheitä, jopa pieniä lapsia.

Kivirtikis ei tuomitse ketään. Mies on näh-nyt maailmaa, työskennellyt suurkaupungin turistiravintolassa ja nyt palannut kauppiaaksi kotiseudulleen.

– Terve, hän huutaa suomeksi, kun kuulee mistä tulemme.

– Annan siirtolaisille leipää, jos he sitä tar-vitsevat. Heistä kyllä näkee, että usein takana on päivien paastoaminen. Annan myös vettä.

Kivirtikisin mielestä siirtolaiset eivät ole ongelma, hehän ovat läpikulkumatkalla.

– Ehkä Ateenassa tilanne on toinen. Siellä on monia muitakin ongelmia. Meillä on vain tämä siesta, hän nauraa kylän autiota raittia.

Turkin luoteisimman maakunnan Edirnen ja Kreikan välisellä rajalla virtaa Evros-joki haa-roineen. Matalahko joki ja laakea metsäinen maasto tekevät maailmankolkasta yhden lait-toman siirtolaisuuden valtaväylistä.

EU:n rajavalvontaviranomaisen Frontexin ja alueen yhteistoimin muuttoa on kuitenkin yritetty suitsia vuoden verran Rabit-projektilla, johon osallistui myös suomalaisia. Sen päätyttyä tilanne on kuitenkin nopeasti huonontunut. Tänä vuonna tehtäneen ennätys.

”EU:n osallistuttava kustannuksiin”

Edirnen alueen maaherran Gökhan Sözerin mielestä Turkki on tilanteen taloudellinen ja sosiaalinen uhri.

– EU patistaa meitä jatkuvasti tiukentamaan rajavalvontaa, mutta ei osallistu kovinkaan pal-joa kustannuksiin, hän puhisee.

– Rakenteilla on kuusi vastaanottokeskusta, mutta EU rahoittaa niistä vain kaksi, muut neljä jäävät meidän kontollemme.

Sözer katsoo, että Turkki on jo tehnyt paljon rajavalvonnassa asentamalla sinne lämpöka-meroita ja näkötorneja.

Valvontahenkilökuntaa on myös lisätty koko ajan, tällä hetkellä maiden välisellä 200 kilo-metrin rajalla työskentelee jo tuhansia ihmisiä eri tehtävissä.

Laittomista siirtolaisista vain 10-15 prosent-tia pystytään palauttamaan lähtömaihin. Sözer sanookin, että vastapuolta ei tietenkään ole, siksi luvut ovat näin alhaisia.

– Me tiedämme, että toimintaa pyörittävät rikollisliigat, sillä viime vuonnakin saimme kiinni 476 henkilöä, joiden tiedetään hoitelevan

ihmisiä rajan yli. Hinta on keskimäärin 5 000 Yhdysvaltain dollaria eli lähes 4 000 euroa

Eniten tullaan Myanmarista

Maaherra Sözer korostaa toistuvasti, että Turkin suhtautuminen laittomaan siirtolaisuuteen on ”inhimillinen”.

Kun tänä vuonna arvioidaan muuttajien määräksi 20 000, niin jopa neljäsosa tulee Myan-marista eli sotilasjuntan hallitsemasta entisestä Burmasta. Seuraavina tulevat Palestiina ja Erit-rea. Naapurimaat Afganistan ja Irak ovat vasta näiden jälkeen.

– Tulijoista valtaosa on siis muslimeja. Me emme koskaan käytä aseita heitä vastaan, sa-noo Sözer.

Kaikkein tärkeintä hänen mielestään olisi, että ongelmat ratkaistaisiin yhdessä ja tietenkin


ensisijaisesti lähtömaissa. Sözer haluaa tiukasti torjua ajatuksen, et-

tä siirtolaisiin kohdistuisi Turkissa fyysistä väkivaltaa. Rajajoesta on kuitenkin löydetty hukkuneita. Kerrotun mukaan Kreikka olisi estänyt heidän pääsynsä maahan.

Taksilla rajalle

Turkkilainen taksinkuljettaja Serkan Fidali on kuljettanut monia siirtolaisia Edirnen kaupun-gista Kreikan rajalle.

”Jos kulkijat eivät häiritse minua, tarjoilen heille tietenkin”, tarjoilija Stelios Kasparidis sanoo.

///////////////////////////////////////”emme koskaan käytä aseita siirtolaisia vastaan.

Yli200miljoonaaasuukotimaansaulkopuolella

GLobAALien maahanmuuttotilasto-

jen mukaan maailmassa on reilu parisataa

miljoonaa siirtolaista.

Tilastot ovat kuitenkin puutteellisia:

arviolta joka kolmas kehitysmaasta läh-

tevä jää kirjaamatta tilastoihin.

ihmiset lähtevät yleensä työn ja

paremman elintason perässä, vähem-

mistö lähtee vainon tai sodan takia. Sodat,

konfliktit ja ympäristökatastrofit voivat

kuitenkin kääntää siirtolaisvirrat hetkessä.

Aasia on muuttotappioaluetta

Suurin osa maailman siirtolaisista tulee

Aasiasta. Maailmassa eniten siirtolaisia

on lähtenyt intiasta, Bangladeshista ja kii-

nasta.

Samalla kun Aasian maista virtaa

väkeä ulos, niihin myös muutetaan paljon.

Suhteellisesti eniten Aasian sisäisiä siirto-

laisia houkuttelevat kiinan erityishallinto-

alueet Macao ja Hong kong.

Aasiassa myös Persianlahden vauraat

öljyntuottajamaat houkuttelevat paljon

maahanmuuttajia. näissä maissa suurim-

man osan suorittavasta työstä tekevät

siirtolaiset. esimerkiksi Qatarin asukkaista

lähes 90 prosenttia on maahanmuuttajia.

intian ja Arabiemiirikuntien välillä

kulkeva ihmisvirta kuuluu maailman vuo-

laimpiin. intiasta on muuttanut maahan

arviolta yli kaksi miljoonaa työläistä.

Afrikassa muutokset nopeita

nopeat muutokset ovat afrikkalaisen siir-

tolaisuuden erityispiirre. esimerkiksi viime

vuoden kansannousut Pohjois-Afrikassa

muuttivat hetkessä siirtolaisvirtojen suun-

tia. kansannousua ennen muun muassa

Libya veti puoleensa siirtolaisvirtoja ete-

lästä.

Afrikassa kuten muuallakin suurin osa

siirtolaisista muuttaa lähimaihin. itä-Afri-

kassa monet hakeutuvat keniaan. Saharan

etelänpuoleisessa Afrikassa suosituin

kohdemaa on lähes kahden miljoonan

siirtolaisen etelä-Afrikka. (AV)

Lähde: World Migration Report 2010.

Hän kyllä ottaa heitä kyytiinsä, mutta ongel-mia tuottaa poliisille ilmoittaminen.

– Mielestäni laittomista siirtolaisista on il-moitettava, mutta kuulusteluista seuraa pitkä prosessi. Se taas tarkoittaa sitä, että olen pois tienestistä jopa muutamia päiviä. Menetän palk-kaa, mihin minulla ei olisi varaa, hän pohtii.

Rajan takana Kreikan puolella tarjoilija Ste-lios Kasparidis on mielestään joustava:

– Jos kulkijat eivät häiritse minua, tarjoilen heille tietenkin. Yleensä minulla ei ole ollutkaan ongelmia.

Helteisenä päivänä Kasparidis vie kylmää juotavaa kahdelle kauempana istuvalle miehel-le. Kysyttäessä nämä sanovat olevansa Isosta- Britanniasta. Puhetapa ei kuitenkaan viittaa sinne päinkään. Miehet katoavat nopeasti, kun huomaavat kiinnostuksemme.


EläkettäeitunnetaKun työKyKy heikkenee vanhuuden myötä, kotiapulaisena työskennelleet

joutuvat heitteille.

60-vuotias Kela Devi tuntee ilmiön. Hän kokee ikäsyrjintää ja pelkää menettä-

vänsä työpaikkansa nuoremmille.

– olen jo aika vanha. kuntoni ei ole enää entisellään, mutta pystyn vielä työs-

kentelemään. en tiedä, kuinka pitkään saan pitää työni. kotiapulaisia palkkaavat

perheet ottavat mieluummin nuoria kuin vanhoja, hän sanoo.

Jos hän menettää työpaikkansa, hän jää ilman toimeentuloa.

– Minulla ei ole lasta, joka voisi elättää minut sitten, kun en enää kelpaa kotiapu-

laiseksi.

intiassa on ollut tapana, että aikuistuttuaan perheen pojat pitävät huolta ikään-

tyneistä vanhemmistaan. Tapa on murenemassa.

– Lapset eivät enää suostu huolehtimaan vanhemmistaan, kela devi valittaa.

Ainoa ratkaisu olisi hänen mielestään valtion maksama vanhuuseläke.

– Miksei valtio voisi maksaa edes jonkinlaista vanhuuseläkettä? kotiapulaisten ja

piikojen asema on heikko, mutta vielä heikommassa asemassa ovat vanhukset. Me

emme ole ansainneet näin huonoa kohtelua.

Kela Devi, 60, joutui hakeutumaan kodinhoitajan tehtäviin, koska hänen miehensä invalidisoitui rakennustöissä.


Ei koskaan kiitostaHe lakaisevat, he kuuraavat, he pesevät, he keittävät, he huolehtivat lapsista ja lemmikkieläimistä. Heitä on Intiassa kaikkialla. Kuitenkin he ovat näkymättömiä.

TeKsTI: Tarun KanTI Bose KuvaT: r B Jadav

Intiassa miljoonien naisten, miesten ja lasten muodostama kotiapulaisten armeija py-syy näkymättömissä, vähäteltynä ja heidät rajataan työntekijöiden perusoikeuksien ulkopuolelle.

Pelkästään Delhin alueella on yli puoli mil-joonaa kotiapulaista, jotka joutuvat työskente-lemään orjuutta lähentelevissä olosuhteissa ja kituuttamaan vajaan parinkymmenen euron suuruisella kuukausipalkalla. Heidän köyhyys-kokemustaan vahvistaa entisestään, että he näkevät ympärillään varallisuutta ja luksusta, mihin heillä itsellään ei ole mahdollisuuksia.

Ammattiyhdistysliike ja eri kansalaisjär-jestöt ovat yrittäneet saada tätä näkymätöntä työntekijöiden joukkoa vähimmäistyöehtojen ja -palkkojen piiriin. Tulokset ovat olleet laihoja. Vuonna 2008 astui voimaan laki, joka suositte-lee kotiapulaisille, piioille ja muille vastaaville työntekijäryhmille samoja vähimmäistyöeh-toja kuin muille palkansaajille. Tällä lailla ei ole käytännön merkitystä. Kotiapulaiset ovat edelleen työnantajiensa armoilla.

Asuvat slummeissa

Intian kotiapulaiset eivät tyypillisesti asu isän-täperheidensä luona, vaan slummeissa.

Moni joutuu työskentelemään usealle per-heelle. Delhin slummeissa asuva 26-vuotias Guddi on työskennellyt kolmelle perheelle 13 vuoden ajan. Hän ansaitsee 2 200 rupiaa eli noin 33 euroa kuukaudessa.

– Työssämme on kaikkein raskainta, että emme koskaan saa kiitosta tai tunnustusta työs-tämme. Meille kiroillaan, meitä syytetään ja meitä ruokitaan tähteillä, Guddi sanoo.

Hänen vierellään seisoo 28-vuotias Sunita. Hänen on ansaittava perheensä koko elanto kotitöillä.

– Minun on elätettävä kuusi lasta. Vastuu perheestäni on kokonaan harteillani, Sunita sanoo.

Eliitin etuoikeus

Kotiapulaisten alistajat ovat usein vaikutusval-taisia, ja heillä on suorat yhteydet politiikkaan. Siksi aihe on Intiassa arka.

– Vaikka olisin tehnyt työni hyvin ja vaikka olisin kuinka ahkera, silti minun työtäni ali-arvioidaan ja mitätöidään. Pienistä puutteista ja virheistä nostetaan kova meteli, 18-vuotias Anita sanoo.

Henkisen pahoinpitelyn ohella kotiapulaiset joutuvat kokemaan fyysistä väkivaltaa. Rikos-ilmoituksia väkivallanteoista ei tehdä.

Kampanjointi jatkuu

Intian kotiapulaisten tilanne ei ole toivoton. Asiasta on alettu vähitellen puhua, ja heidän asemaansa yritetään kohentaa.

Koulutuksen kautta kotiapulaisen tehtävistä pois päässeet ovat avainasemassa. Yksi tällainen on nuori nainen Poonam, 22, joka työskenteli aikaisemmin kotiapulaisena äitinsä kanssa. Poo-nam on nyt suorittanut 10-vuotisen peruskoulun loppuun ja suorittanut tietotekniikkakurssin.

Juuri Poonamin kaltaiset nuoret motivoivat Intian ay-aktiiveja jatkamaan kampanjointia. Heitä halutaan rekrytoida mukaan projektei-hin, joilla kotiapulaisten asemaa kohennetaan.

Poonam on lähtenyt aktiiviksi: hän kam-panjoi kotiapulaisten asian puolesta ja yrittää rohkaista heitä vaatimaan oikeuksiaan sekä yhdistämään voimansa.

Kotiapualaisilla on oma etujärjestönsä: Ur-ban Domestic Workers Union.

– Poonam on esimerkki siitä, että kotiapu-laiset voivat parantaa asemaansa, jos heille annetaan siihen mahdollisuus, Anita Kapur kotiapulaisten etujärjestöstä sanoo.

Kolmelle perheelle työskentelevä Guddi, 26, ansaitsee 2 200 rupiaa eli noin 30 euroa kuussa.

Delhin slummissa asuva 28-vuotias Sunita elättää kotiapulaisen töillä kuusi lastaan. Lasten alkoholiongelmainen isä ei elatukseen osallistu.

Työmaana maaIlma 1/2012 17

”Kieltäydyin äitiyslomasta” Thaimaassa naisten työt ovat tyypillises-ti siivousta, ravintolatyötä tai seksityötä. naisten asema työmarkkinoilla on kova: vapaa-aikaa on vähän tai ei lainkaan.

TekSTi: Ari SArdAr kuVAT: JAAkko JASkAri

Phu Noi on poikkeuksellinen kylä Thaimaassa. Siellä on turismia, mutta suurin osa kyläläisistä on kalastajia, ja kylän tuloista yli puolet tulee yhä kalastuksesta.

Phu Noissa on useita luksushuviloita. Mo-nista niistä vastaa Oi. Hän on hyvin tehokas työssään. Hän saa kuukaudessa 20 000 bahtia palkkaa eli noin 500 euroa.

Oin työmoraalista kertoo kuinka hän vastoin sveitsiläisen työantajan määräystä salaa kiel-täytyi pitämästä äitiyslomaa. Hän esimerkiksi sanoi yhdelle huvilan asiakkaalleen, ettei voi vastata kahden päivän päästä puhelimeen, koska

silloin hän synnyttää ensimmäisen lapsensa keisarinleikkauksella. Mutta hän lupasi vastata tekstiviesteihin.

Phu Noin kylästä kotoisin Kay työskente-lee samoissa huviloissa kuin Oi siivojana. Kay ei ainoastaan siivoa päivittäin huviloita, vaan pitää myös puutarhaa kunnossa ja puhdistaa uima-altaan. Kay saa kuukaudessa 6 000 bahtia (n. 140 euroa).

Sekä Oi että Kay sanovat mieluummin työs-kentelevänsä Phu Noin kylässä kuin esimerkiksi Pattayalla tai Phuketissa. Heidän mielestään Phu Noissa yhdistyy sulassa sovussa aito thai-maalainen kulttuuri ja turismi.

– Kyläläisille heidän pitämänsä kojut ja kau-pat ovat lähinnä harrastus, Oi toteaa.

Niissä hinnat ovat supermarkettien hinto-ja vain muutaman bahtia korkeampi. Yhdessä kioskissa, jota pitää kalastajaperheen isoäiti, turistit viettävät iltaa silloin tällöin ja juttelevat kioskin omistaman perheen kanssa.

Baarityttöjä Pohjois-Vietnamista

Jack-baari on Hua Hinissä Etelä-Thaimaassa sijaitsevassa turistien suosimassa kaupungissa. Baarin ravintolapäällikkö on Baa. Hän on baarin hollantilaisen omistajan vaimon sisko. Baan apuna toimii baarimikko Sara.


– Baarityttöjä tulee paljon köyhästä Pohjois-Thaimaasta, varsinkin Surinin alueelta. Surinin alueen tytöillä on ruskea iho ja asiakkaat pitävät siitä, selittää Nida.

Nida on Jack-baarin bändin laulaja. Hän saa yhdestä illasta 500 bahtia eli noin 12 euroa. Hän on hyvin kaunis ja usein asiakkaat haluavat ostaa hänet mukaansa. Sen takia Nidalla on sormus vasemmassa nimettömässä karkottamassa liian innokkaat asiakkaat.

Sara työskentelee Jack-baarissa seitsemänä päivänä viikossa kuten kaikki muutkin. Hän saa 4 000 bahtin kuukausipalkkaa, joka on vähän alle 100 euroa. Hänellä on hyvin temperament-

tinen luonne. Kerran asiakas yritti lähteä maksamatta

laskua. Sara ja kaksi baarityttöä hyökkäsivät asiakkaan kimppuun, vaikka hän oli erittäin isokokoinen. Tytöt pahoinpitelivät asiakasta, kunnes poliisi tuli paikalle.

Näyttelemistä ja teatteria

Jack-baarin terassilla istuva Pu alkaa olla huma-lassa. Hän vitsailee asiakkaansa kanssa. Asiakas on noin kolmekymmentä ja urheilullisen nä-köinen farange eli eurooppalainen. Hän ei sel-västikään ole ensimmäistä kertaa tyttöbaarissa.

Yhtäkkiä Pu haluaakin lähteä toiseen baariin.

Tämä on poikkeuksellista, koska tytöt pyrkivät saamaan rahaa baariin, jossa ovat töissä. Asiakas näyttää hetken hämmentyneeltä, mutta lähtee Pun kanssa kävelemään katua eteenpäin.

Kun Pu ja asiakas ovat lähteneet, selviää syy. Yksi Pun pitkäaikaisista vakioasiakkais-ta, eläkkeellä oleva rikas saksalainen farange on tullut yllätysvierailulle Thaimaahan. Yksi baaritytöistä teatraalisesti alkaa hakata päätään terassin pylvääseen.

Vakioasiakkaiden yllätysvierailut aiheuttavat ongelmia baaritytöille, sillä osa tytöistä uskot-telee asiakkaille, että he eivät enää työskentele baarissa. Todellinen kaaos syntyy, jos useampi vakioasiakas tulee samaan aikaan Thaimaahan.

Pun rikas asiakas ei maksa ainoastaan nor-maalia kuukausimaksua eli kahtakymmentä-tuhatta bahtia hänelle, vaan paljon enemmän, kun on Thaimaassa hänen kanssaan. Hän ostaa hänelle myös kalliita merkkituotteita, joista Pu pitää suuresti. Pu ei pidä seksistä hänen kans-saan. Kun tämä rikas farange on Thaimaassa, Pu juo joka päivä itsensä humalaan.

– Kun Pu tulee vakioasiakkaansa kanssa hotelille yöllä, hän tekee töitä, Pun kollega Damni sanoo.

Hän näyttelee tilannetta, jossa Pu katsoo inhoten poispäin asiakkaasta ja samalla mas-turboi häntä.

Haastateltujen sekä ravintolan nimet on muutettu.

”Sara” työskentelee tyttöbaarissa baarimikkona. Hän on myös ravintolan järjestyksenvalvoja.

////////////////////////////”Vakio- asiakkaiden yllätysvierailut aiheuttavat ongelmia baaritytöille.

”Oi” vastaa lukuisista loistohuviloista. Hänen eurooppalaiset työnantajat arvostavat häntä suuresti.

työmaana maailma 1/2012 19

niin kastiin perustuva syrjintä kuin myötäjäisetkin kiellettiin intiassa jo vuosikymmeniä sitten. Lakiin kirjatuista kielloista huolimatta kummankin käytännön noudattaminen on edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Kansakunnan köyhälistössä kastit-tomilla on selvä yliedustus ja myö-täjäiset kaatavat tyttöjään naittavia vanhempia kurjuuteen. Ikään kuin molemmat yksinään eivät riittäi-

si, eteläintialaisessa Tamil Nadun osavaltiossa vaate- ja tekstiiliteollisuus on kytkenyt kastit-tomien köyhyyden ja myötäjäisrahojen tarpeen katalaksi sumangali-järjestelmäksi.

Siinä köyhät, yleensä ”alakastiset” tai ”kas-tittomat” nuoret tytöt ja naiset huijataan töihin tehtaisiin. Heille luvataan hyvät työolot ja siisti asunto, kohtuullinen palkka ja ennen kaikkea kolmen vuoden työskentelyn jälkeen könttä-summa, jonka turvin varaton neito voi maksaa myötäjäisensä ja pääsee naimisiin.

Intiassa naiset todellakin pääsevät – eivät siis mene – naimisiin. Myötäjäisittä ei naimisiin pääse, ja ilman miestä ja lapsia elävän köyhän naisen elämä on karua ja vanhuus turvaton. Niinpä mahdollisuus myötäjäisten tienaami-seen ymmärrettävästi houkuttelee rutiköyhien vanhempien tyttäriä.

Allekirjoita tyhjä paperi

Sumangali on riiston synonyymi alusta loppuun. Ennen kuin naiset saavat työn, heidän on alle-

kirjoitettava niin sanottu valkoinen työsopimus eli paperi, jonka sisällön työnantaja määrittelee, miten ja milloin parhaaksi näkee. Käytännössä työntekijät eivät siis tiedä, mihin sitoutuvat.

Aloittelijan päiväpalkka on noin 60 rupiaa eli 88 senttiä. Se nousee puolivuosittain niin, että korkeimmillaan työntekijä voi tienata 110 rupiaa eli 1,60 euroa päivässä. Siitä työnantaja tosin pidättää 22 senttiä asumis- ja ruokakuluja.

Sumangali-työläisen ”myötäjäisrahaston” luvataan kasvavan sopimuskauden aikana 30 000–50 000 rupiaan eli noin 440–735 euroon.

Yhdessä käteen saadun palkan, asumisen ja ruuan kanssa se tarkoittaa, että hän ansaitsee kolmessa vuodessa noin 1500–1800 euroa. Nor-maalissa työsuhteessa, jossa hänelle maksettai-siin kuukausittain minimipalkkaa, tienestiä kertyisi samassa ajassa noin 2 900 euroa.

Eikä työnantajan pidättämien rahojen ta-kaisin saaminen ole edes varmaa. Työläinen, joka lähtee kesken kolmivuotisen kauden, jää yleensä ilman työnantajan hänen palkastaan siihen saakka pidättämiä rahoja.

Joiltain on vaadittu jopa 1500–3000 rupian eli 22–44 euron sakko. Tylyin kohtalo on ollut niillä työntekijöillä, jotka työnantaja on irtisa-nonut hatarin perustein juuri ennen määräajan

///////////////////////////////////////”Aloittelijan päiväpalkka on noin 60 rupiaa eli 88 senttiä.

työtä myötäjäisiä vastaanTekSTi: MAiPPi TAPAnAinen PiirroS: LAuri VouTiLAinen


täyttymistä – ja luonnollisesti jättänyt kertyneet varat maksamatta.

Valtaosa kesken sopimuskauden lähtevistä joutuu jättämään työnsä sairastuttuaan – usein heikkojen työolojen ja kehnon ravinnon vuoksi. Naiset tekevät työtä säännöllisesti puolitoista vuoroa kerrallaan. Työviikko on kuusipäiväinen, joten työtunteja kertyy 72. Huippukausina töitä on sunnuntaisinkin.

Lain mukaan ylitöistä pitäisi maksaa korva-us, mutta ne jäävät useimmiten maksamatta. Ylitöistä kieltäytyminen puolestaan johtaa vaikeuksiin – tavallista on, että esimies uh-kailee kieltäytyjää koko kuukauden palkan pidättämisellä.

Tehdasalueen vangit

Ylipitkiä työviikkoja raata-vat naiset sairastelevat usein: päänsärkyä, vatsakipuja ja unettomuutta potee iso osa työläisistä. Koska pereh-dytystä ei harrasteta eikä koneiden käyttöä opeteta, onnettomuudet ovat yleisiä.

Kuumuus, kosteus ja pöly tekevät tehdashalleista vaarallisia terveimmällekin työntekijälle. Sumangali-työläisiltä puuttuu työ-terveyshuolto ja – koska työnantaja ei tilitä omia tai työntekijöiden sosiaaliva-kuutusmaksuja – he eivät kuulu sosiaalivakuutus- tai eläkejärjestelmän piiriin.

Työelämän perusoi-keuksista tai kansainväli-sistä sopimuksista eivät jää loukkaamatta ylei-simmin kunnioitetutkaan.

Sumangali-työläisen suhdetta työnantajaansa on verrattu sekä orjuuteen että velkaorjuuteen. Lapsityö on yleistä. Tutkijat arvioivat, että 10–20 prosenttia sumangali-työläisistä on 11–14-vuotiaita tyttöjä.

Sitotuessaan sumangali-järjestelmään naiset asettuvat yleensä asumaan työnantajien teh-dasalueelta tarjoamaan asuntoon. Poistuminen aidatulta alueelta on luvanvaraista, ja joidenkin tiedetään paenneen orjuuttavia oloja kiipeä-mällä aidan yli.

Työntekijöiden mielestä esimiehet koh-televat heitä huonosti, mikä onkin helppoa, koska valituskeinoja ei ole. Ammattiliitoilla ei tehtaisiin ole asiaa. Toisaalta, koska työntekijä tietää joka tapauksessa saavansa lähtöpassit kolmen vuoden kuluttua, työolojen kehittä-minen ei motivoi.

BrändiyhtiötasiakkainaSumAnGALi-järjeSteLmää

tutkineet SoMo (centre for rese-

arch on Multinational corporations)

ja icn (india committee of the net-

herlands) julkaisivat toukokuussa

2011 raportin captured by cotton.

raporttia varten tutkittiin neljä

suurta Tamil nadussa toimivaa val-

mistajaa: eastman global clothing

exports, kPr Mill, Bannari Amman

ja SSM india. niiden tilaajia ovat

Bestseller (only, Jack & Jones), c&A,

gAP, diesel, inditex (zara), Marks &

Spencer, Primark, Tommy Hilfiger

ja useat muut eurooppalaiset ja

yhdysvaltalaiset vaatemyyjät.

raportin jälkeen järjestöt ovat

kampanjoineet sumangali-järjestel-

män lopettamiseksi. Myöhemmin

keväällä 2012 ilmestyvästä seuran-

tatutkimuksesta annettujen ennak-

kotietojen mukaan hienoista paran-

nusta työoloissa on tapahtunut,

mutta pääongelma, itse järjestelmä

lieveilmiöineen, on ennallaan.

Tamil nadun osavaltio on

puuvillaa raaka-aineena käyttävä

tekstiiliteollisuuden intian keskus.

Siellä sijaitsee 43 prosenttia suurista

tekstiilitehtaista ja 80 prosenttia

pienemmistä. yhteensä tekstiili- ja

vaatetusalan yrityksiä on 1685.

SoMo:n ja icn:n mukaan koko

intiasta on käytännössä mahdo-

tonta hankkia kutomateollisuuden

tuotteita, joiden valmistukseen

sumangali-työläiset eivät olisi aina-

kin jollain tavalla osallistuneet.

/////////////////////////////”Kansainvälisistä sopimuksista eivät jää loukkaamatta yleisimmin kunnioi-tetutkaan.


Kritiikki kohentaakiinalaiskaivosten työoloja SambiassaSambian kiinalaiskaivokset on tunnettu työturvallisuus-rikkomuksista ja siitä, etteivät ne noudata työlakeja.TekSTi JA kuVA: HAnnA koiViSTo

Sambian uusi hallitus on ottanut tiu-kemman linjan kiinalaisinvestoijia kohtaan.

Yksi Sambian ongelmallisimmis-ta kaivoksista on ollut Collum Coal

Mine. Räikein tapaus kaivoksella tapahtui pari vuotta sitten, kun kiinalaiset työnjohtajat am-puivat työntekijöitä heidän osoittaessaan miel-tään huonoista työoloista ja palkoista. Miehet joutuivat oikeuden eteen, mutta pääsivät kuin koira veräjästä luvattuaan korvauksia.

Viime vuoden lopulla kiinalaisten omistami-en kaivosten ongelmat nousivat taas tapetille, kun Human Rights Watch (HRW) julkaisi tut-kimuksen niiden ihmisoikeusrikkomuksista. ”You'll be fired if you refuse” –tutkimuksen mukaan kaivokset muun muassa laiminlyövät terveys- ja turvallisuusmääräyksiä, teetättävät ylipitkiä päiviä ja kieltävät liittoihin kuulu-misen.

Samanlaisista ongelmista kertoi pari vuotta sitten African Labour Research Networkin tut-kimus Chinese Investments in Africa.

- Vaikka HRW:n raportti ei kaikilta osiltaan pitänytkään paikkaansa, se sai laajalti julki-

suutta. Julkaisemisen jälkeen kiinalaisyritysten hallinto on pehmentynyt ja me rekrytoimme nyt jäseniä ongelmakaivoksilta, joiden työntekijöil-tä on aiemmin kielletty liittoon kuuluminen, kertoo Sambian suurimman kaivostyöläisten liiton Mine Workers Union of Zambian (MUZ) tutkimusjohtaja Charles Muchimba.

Suurempi vaikutus kiinalaiskaivosten asennemuutokseen on Muchimban mukaan kuitenkin ollut syyskuun vaaleissa valtaan nousseella, populistiksi kuvatulla presidentti Michael Satalla ja uudella hallituksella.

- Aiempi hallitus katsoi laittomuuksia sor-mien läpi. Uusi hallitus vaatii kaikkia yrityksiä kunnioittamaan työläisten oikeuksia ja noudat-tamaan Sambian lakeja.

Myös kouluja ja sairaaloita

Sambian kaivokset yksityistettiin 1990-luvulla, ja sen jälkeen alaan ovat sijoittaneet kiinalaisten lisäksi ainakin eteläafrikkalaiset, sveitsiläiset, kanadalaiset ja intialaiset.

Muchimban mukaan työolo-ongelmia on koko alalla, ei pelkästään kiinalaiskaivoksissa.

Esimerkiksi sveitsiläisen Glencore Resourcesin

///////////////////////////////////////” eivät kaikki kiinalaiset kaivokset ole sinällään pahoja.

omistamalla Mopani Copper Minella sattui maa-liskuussa kaasuonnettomuus, jonka seurauksena maan alla työskennelleet yli 170 työntekijää vietiin sairaalaan. Yritystä syytetään myös ympäristön saastuttamisesta ja verojen kierrosta.

Kaikkia kiinalaisiakaan ei Muchimban mu-kaan pidä tuomita suoraan.

– Eivät kaikki kiinalaiset kaivokset ole sinäl-lään pahoja, mutta ne ovat hyvin byrokraattisia. Sambian hallituksella on tärkeä rooli siinä, että ne alkavat noudattaa työlakeja.

Muchimba myös muistuttaa, että kaivoste-ollisuuden lisäksi kiinalaisvaroin rakennetaan teitä, kouluja, sairaaloita ja erityisiä talousalu-eita. Kiinalaiset ovat luoneet Sambiaan myös tuhansia työpaikkoja.

Kuparin hinta on ollut pari vuotta korkealla. Myös työläiset toivoisivat saavansa suuremman osan kupariyhtiöiden voitosta, sanoo MUZ:n tutkimusjohtaja Charles Muchimba kuparialueen keskuksessa Kitwessä.


AfrikassaKiinanystävyysohittaalännen

KiinA tArjoAA Afrikan maille uuden kehi-

tysmallin: lahjoja ja korottomia lainoja yhdis-

tettynä lupaukseen siitä, ettei avunsaajamaan

sisäisiin asioihin puututa. Afrikan valtaa pitä-

ville presidenteille tämä on parasta musiik-

kia aikoihin. enää ei pokkailla nöyrästi lännen

suuntaan.

idän ja lännen arvot kolahtavat pahasti rut-

tuun eteläisessä Afrikassa. kiinan ystävyyden

voimistamat, usein diktaattorin ottein hallit-

sevat afrikkalaiset johtajat kyseenalaistavat

yhä useammin perinteisten läntisten kumppa-

nimaiden kuten uSA:n, eu-maiden ja Japanin

vuosikymmeniä antaman avun.

omille kansalaisille suihkutetaan kiinalais-

ten kekseliäisyyttä, ahkeruutta ja kovaa työ-

moraalia esimerkkinä siitä, mihin Afrikankin

pitäisi pystyä.

ASenteet näKyvät Afrikan maissa jo dip-

lomatiankin tasolla. esimerkiksi Malawissa

läntisiä kumppanimaita kehotettiin äskettäin

presidentin pitämässä puheessa ”painumaan

helvettiin”, kun taas kiinaa ylistettiin tosi ystä-

väksi, jonka avulla ei ole ehtoja.

kiinan Malawin suurlähettiläs lisäsi lehti-

haastattelussa, että lännen epäluulo kiinaa

kohtaan johtuu siitä, että koventunut kilpailu

Afrikassa vahingoittaa länsimaiden kaupalli-

sia etuja.

Suurlähettilään mukaan kiina ei ole otta-

nut Afrikasta mitään sellaista, mitä länsi ei

olisi jo aiemmin hyödyntänyt. Hän vastasi

näin kiinan Afrikan politiikan arvostelijoille,

joiden mielestä kiina on tullut Afrikkaan vain

hyödyntämään luonnonvaroja ja valtaamaan

maata.

kiinan ja Afrikan välistä sympatiaa lisää se,

että kiina ei ole ollut siirtomaaisäntä ja se että

kiinassakin on köyhyyttä.

Maakohtaisia lukuja ei kerrota

KiinAn hALLituS juLKiSti kiinan kehi-

tysavun perusperiaatteet 2011. Se kertoi, että

46 prosenttia avusta menee Afrikkaan, 33 pro-

senttia Aasiaan ja 13 prosenttia Latinalaiseen

Amerikkaan ja karibian maihin.

Vuonna 2009 kiinan antama kehitysapu

oli yhteensä noin 39 miljardia uSA:n dollaria,

Afrikka mukaan lukien.

OUTI MÄÄTTÄnEn

///////////////////////////////////////” malawissa parlamentissa enemmistönä olevan Democratic progressive partyn (Dpp) ja Kiinan kommunistisen puolueen edustajat tapaavat säännöllisesti toisiaan.

Malawisaalahjojajalainoja–KiinatukijanYK:ssa

Malawi liittyi Kiinan ”Afrikka-talliin” myöhään verrattuna naapurimaihin. Kun Sambian suhteet Kiinaan avautuivat jo 1964, Malawi sementoi ystä-

vyyden vasta joulukuussa 2007, kun suhteet Taiwanin kanssa kariutuivat.

Malawi hyötyy Kiinan avusta monin kerroin. Sen sijaan voidaan kysyä, mitä Kiina hakee maalta, jolla ei ole öljyä eikä merkittäviä mi-neraalivaroja? Riittääkö pelkkä ääni YK:ssa?

Malawin ja Kiinan diplomaattisuhteet vahvistettiin sopimuksella vuonna 2008, jos-sa Kiina lupautui rakennusurakoiden ohella auttamaan puuvillan viljelyn ja kaivostoiminnan kehittämisessä sekä perustamaan aurinko- ja biokaasuprojekteja.

Sittemmin yhteistyö on laajentunut monen-kirjavaksi ja kaiken kattavaksi. Suhteet toimivat paitsi hallitusten tasolla myös poliittisen yh-teistyön merkeissä. Malawissa parlamentissa enemmistönä olevan Democratic Progressive Partyn (DPP) ja Kiinan kommunistisen puolu-een edustajat tapaavat säännöllisesti toisiaan.

Halpakin laina pitää maksaa takaisin

Malawin ja Kiinan uutta ystävyyttä ja yhteisym-märrystä hehkutettiin diplomaattisen taipaleen alkumetreillä siinä määrin, että suuren yleisön mielissä hämärtyi täysin Kiinan avun luonne.

Se, että rakennusprojekteista lankeaa suuri lainalasku vuosien päästä, on alkanut tulla esille julkisuudessa vasta äskettäin. Vaikka lainojen takaisinmaksuaika onkin yleensä hyvin pitkä ja ehdot helliä, niin Malawin taloutta ne kuitenkin tulevat rasittamaan vielä vuosien päästä.

Mikä on siis saatu lahjana ja mistä kaikesta Malawi maksaa itse?

Vuoden 2007 jälkeen taiwanilaisten aloit-tamat rakennustyöt siirtyivät diplomaattisuh-teiden rauettua sujuvasti kiinalaisille. Uuden ystävyyden merkiksi kiinalaiset lahjoittivat har-taasti odotetun parlamenttirakennuksen, joka avattiin pääkaupunki Lilongwen keskustassa 2009. Niin ikään keskeneräiseksi taiwanilaisilta jäänyt Pohjois-Malawissa kunnostettu, sadan kilometrin pituinen Karonga-Chitipa maantie

valmistunee kiinalaisten lahjana joulukuussa 2012.

Sen sijaan viiden tähden hotelli- ja konfe-renssikeskus nousi 93 miljoonan USA:n dollarin lainalla. Etelä-Malawiin, Thyoloon, rakennetta-va teknologia- ja tiedeyliopisto rahoitetaan 70 miljoonan dollarin lainalla. Ultranykyaikaisen urheilustadionin rakentamiseen Kiinalta irtosi 65 miljoonaa.

Uusimpia hankkeita edustaa Malawiin tule-vaisuudessa perustettava teollisuusalue, jonka rakentamiseen ja kehittämiseen Kiina aikoo antaa lainaa sekä asiantuntemusta.

Kiinalainen tavara haastaa paikallisen

Kiinalaisten ja malawilaisten suhteet eivät ole pelkkää silkkiä.

Etenkin maaseudulla kiinalaiset kauppi-aat koetaan uhkana paikalliselle yrittäjyydelle. Halvat kiinalaiset tavarat, tekstiilit, kengät ja laukut sopivat monen malawilaisen kukkarolle.

Kilpailu on synnyttänyt soraääniä. Malawi-laisten räätäleiden yhdistys valitti äskettäin, että halvat kiinalaiset tuontitekstiilit vievät leipää malawilaisilta räätäleiltä, kun ihmiset eivät enää teetä vaatteita paikallisista materiaaleista.

OUTI MÄÄTTÄnEn


epäreilua peliäolympiahuumassa uhotaan reilusta pelistä. kun srilankalaistyöläinen ompelee urheiluasuihin olympialogoja 58 euron kuukausipalkalla, siitä on reilu peli kaukana. kohtuulliseen toimeentuloon Sri Lankassa riittäisi 260 euron kuukausiansio.

TekSTi: MAiPPi TAPAnAinen

Play fair -verkoston toimeksiannosta viime vuoden lopulla tehty tutkimus osoitti, että monen brändiyhtiön lupaukset kunnioittaa työoikeuksia ovat jääneet täyttymättä. Varsinai-

seksi mustaksi lampaaksi osoittautui Adidas. Kiinassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa haas-

tateltujen työntekijöiden kertomukset muistut-tavat toisiaan. Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset eivät menoa hidasta, kun tavoitteena on tehdä rahaa.

Porttien takana yötä päivää

Haastatteluihin valittiin työntekijöitä yhdestä kiinalaisesta, viidestä filippiiniläisestä ja neljäs-tä srilankalaisesta tehtaasta. Moni tutkimukseen mukaan pyydetty kiinalaistyöläinen kieltäytyi, koska pelkäsi työnantajaansa. Pelkoon oli syytä, sillä tiedossa on, että aiemmin ulkopuoliselle työoloista puhuneita on rangaistu.

Työläisten tavoittamista hankaloitti sekin, että Aasian tekstiili- ja vaatetehtaille on tyypil-listä huolehtia työntekijöidensä asumisesta. Kiinassa tutkijat eivät päässeet edes tehdas-alueelle, jossa työläiset asuivat.

Filippiineillä tehtaat ja työntekijöiden asunnot sijaitsivat tarkoin vartioidulla Mac-tan vapaatuotantoalueella, jonne tutkijoilla ei niin ikään ollut asiaa. Valvontaa perustellaan salakuljetuksen estämisellä, mutta sen avulla on aitojen ulkopuolella pidetty myös ammat-tiyhdistysliike.

Yksipuolista yhteistyötä

Kiinassa vapaa ammattiyhdistysliike on koko-naan kielletty, ja kaikki työläisten järjestäytymis-yritykset johtavat rangaistukseen. Srilankalais-

työläiset kertoivat saaneensa moneen kertaan kuulla, että ammattiliiton perustaminen tai sellaiseen liittyminen johtaa potkuihin.

Sri Lanka on ratifioinut ILO:n järjestäytymis-oikeuksia ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat sopimukset. Siitä huolimatta vapaatuotanto-alueiden 250 tehtaasta vain viidessä sovelletaan kollektiivisesti neuvoteltua sopimusta.

Ammattiliittoja korvaamaan työantajat kai-kissa kolmessa maassa tarjoavat omia yhteistyö-elimiään. Näihin toimikuntiin ja komiteoihin esimerkiksi Adidas viittaa, kun siltä perätään ay-oikeuksista huolehtimista.

Tyypillistä on, että työnantaja valitsee toi-mielimiin jäsenet, jotka usein kuuluvat keski-johtoon. Kiinalaistyöntekijän sanoin:

”Toimikunnan ainoa tarkoitus on tukah-duttaa työläisten tyytymättömyys.”

Sri Lankassa – jossa Adidaksen mukaan toimii työntekijöiden ja työnantajan yhteis-työelin – suurin osa työläisistä ei tiennyt koko komitean olemassaolosta tai sen käsittelemistä asioista. Ne, jotka tiesivät, pitivät sitä työnan-tajien perustamana ja miehittämänä.

Työaikalaeista viis

Kiinassa kaikki haastatellut kertoivat tekevänsä ylitöitä säännöllisesti yli lain salliman määrän, myös sesonkiajan ulkopuolella. Tavallinen työ-päivä kestää aamukahdeksasta iltakymmeneen tai yhteentoista, väliin mahtuu pari tunnin ruokataukoa.

Amerseas Enterprises Ltd majoittaa työläiset kahteen tehdasalueella sijaitsevaan rakennuk-seen. Näin johto voi kontrolloida ja ohjata heidän elämäänsä: suihkuunkin voi mennä vasta yli-työvuoron jälkeen, sillä kuumaa vettä työläisten

huoneisiin ei sitä ennen jaella. Työpaikkaruokailu – jota työntekijät ku-

vaavat sekä mauttomaksi että vähäravinteisek-si – maksaa 24 euroa kuukaudessa, majoitus kahdeksan hengen, eli neljän kerrossängyn, huoneessa kuusi euroa. Sähköstä ja kuumasta vedestä peritään erillinen maksu.

Filippiinien työlainsäädännössä työpäivän pituudeksi säädetään kahdeksan tuntia. Sintexin tehtaalla laittomia ylitöitä perusteltiin sillä, että Adidaksen standardit sallivat säännölliset 60 tunnin työviikot.

Kohtuuttoman pitkiin työpäiviin nähden työntekijät valittavat hämmästyttävän vähän. Yksi ja kenties tärkein syy on se, että yhdes-säkään kolmesta maasta peruspalkka ei riitä säälliseen elämään. Samasta syystä työntekijät hyväksyvät sen, että työantaja ei maksa heidän

Le

wiS

wH

yL

d, P

A P

Ho

To

S/L

eH

Tik

uV

A


Eettisyydelläreiluksipelaajaksi

eläkevakuutuksiaan: silloin he joutuisivat pie-nestä palkastaan maksamaan oman osuutensa vakuutuksesta.

Työsuojelu on lastenkengissä. Tarkastus-käyntejä tehtaissa järjestetään, mutta niihin työntekijät suhtautuvat kriittisesti. Amerseas Enterprises Ltd:n työntekijät kertoivat, että johto valmentaa työntekijät tulossa oleviin tutkimuksiin. Tärkein ohje on olla valittamatta.

– Me emme edes tiedä, tulevatko auditoijat tehtaaseen valvomaan meidän työolosuhtei-tamme vai ainoastaan tarkastamaan tuotteiden laatua tai tilausten aikataulussa pysymistä, ki-teyttää fi lippiiniläinen Metrowearin työntekijä.

pLAyFAir -verKoSton tavoitteena

ovat paremmat työolot ja työntekijöiden

oikeudet urheiluvaate- ja -välineteollisuu-

dessa. Play Fair at the olympics -verkosto

kiinnittää huomiota sosiaaliseen vastuulli-

suuteen urheilun sponsoroinnissa ja kisa-

paikkojen valinnassa.

Play Fair -verkosto vaatii kansainvä-

listä olympiakomiteaa edellyttämään,

että kisoihin lisensoidussa tuotannossa

noudatetaan kansainvälisiä työelämän

vähimmäisoikeuksia. Lisäksi vaaditaan,

että komitea itse sitoutuu julkisesti edis-

tämään urheiluvaate- ja urheilujalkine-

teollisuudessa esiintyvän hyväksikäytön

lopettamista.

kansallisilta olympiakomiteoilta vaadi-

taan samaa. Lontoon olympialaisten järjes-

telykomitea on sitoutunut noudattamaan

”eTi Base codea” eli hankintojen perusoh-

jeistusta, jolla pyritään turvaamaan työnteki-

jöiden oikeuksien toteutuminen.

eTi-sopimus perustuu kansainvälisen

työjärjestön iLo:n sopimuksiin. Siinä lue-

tellaan työntekijän oikeuksia, joiden vähin-

tään on toteuduttava, jotta hankintaa voi

kutsua eettiseksi. yhdeksänkohtaisessa

perusohjeistossa muun muassa luvataan

taata työntekijöille turvalliset työolot ja ay-

oikeudet, kohtuulliset työajat ja elämiseen

riittävä palkka.

MAIPPI TAPAnAInEn

Kisamaskottien armeija odottaa matkailijoiden vyöryä Lontoon turistikauppojen hyllyillä.

Mitä tutkittiin?• Tutkimukseen haastateltiin loka-joulukuussa 2011 yhteensä 175 työläistä

Kiinassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa.

• Tutkitut edustivat 10 tehtaan 32 750 työläistä.

• Työntekijöiden lisäksi haastateltiin tehtaiden johtoa ja esimiehiä, työvi-

ranomaisia, sekä talousalueen ja ay-liikkeen toimitsijoita.

• Kiinassa haastattelut suoritti SACOM (Students and Scholars Against Cor-

porate Misbehavior), Filippiineillä ITGLWF:n (tekstiili-, vaate- ja nahkatyö-

läisten ammattiliittojen kansainvälinen järjestön) kansallinen toimikunta

ja Sri Lankassa FTZ&GSEU (vapaatuotantoalueiden ja yleisten palveluiden

työntekijöiden ammattiliitto).


Fifa kääri mm-kisojen suurimmat voitotkesän 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskisat etelä-Afrikassa olivat menestys kansainväliselle jalkapallon kattojärjestölle Fifalle ja suurille rakennusyhtiöille. Fifa sanoo tehneensä kisoissa kaikkien aikojen mittavimmat voittonsa.HAnnA koiViSTo

Suuret rakennusyritykset ja erityisesti niiden johtajat takoivat rakennus-hankkeissa sellaisia summia, että nyt monia niistä epäillään hintojen tahallisesta nostamisesta MM-ura-

koiden aikana. Isäntämaa Etelä-Afrikalle ei kuitenkaan

jäänyt suurista odotuksista huolimatta käteen paljon muuta kuin velkaa. Kisat maksoivat Ete-lä-Afrikalle ja sen veronmaksajille alun perin budjetoidun noin 220 miljoonan euron sijaan lopulta noin 3,9 miljardia euroa.

Budjetista yli puolet haukkasi kymmenen stadionia ja niihin liittyvä infrastruktuuri. Nyt vuvuzelojen vaiettua ja kisakansan kaikottua vii-si uutta stadionia seisoo lähes käyttämättöminä.

Niiden vuokrat ovat korkeita ja ne ovat liian suuria tai muuten soveltumattomia paikallis-ten jalkapallo-, rugby- tai krikettijoukkueiden käyttöön. Jopa purkamista on mietitty, sillä ylläpitoon vuosittain kuluville miljoonille olisi käyttöä esimerkiksi maan miljoonien köyhien asunto-ongelmien ratkaisussa.

Katukauppiaat saivat väistyä Fifan tieltä

Vaikka konsulttiyritys Grant Thornton lupai-likin ennen kisoja Etelä-Afrikan hallitukselle muun muassa turismin ja verotulojen kasvua sekä uusia työpaikkoja, eteläafrikkalaisille Fi-fan historiallisista voitoista ei paljoa tihkunut.

Suuri osa työpaikoista on rakennushank-keiden valmistuttua kadonnut, turisteja tuli

kisavuonna odotettua vähemmän ja verotuloja ei juuri kilissyt valtion kassaan, sillä Fifa ja sen kumppanit eivät maksa veroja.

Fifa sai isäntämaalta myös muun muassa ilmaiset toimistotilat, turvallisuus- ja ter-veyspalvelut sekä vapaat kädet tuoda ja viedä ulkomaista valuuttaa Etelä-Afrikkaan ja sieltä pois. Lisäksi sillä oli monopoli lipunmyyntiin.

Fifalle ja sen virallisille kumppaneille, kuten Coca Colalle, Adidakselle, Visalle ja McDonald’sille, luovutettiin myös parhaat kaup-papaikat kisapaikkojen läheisyydestä. Paikalliset katukauppiaat saivat väistyä niiden tieltä. Katu-kauppiaiden liittouma StreetNet International arvioi, että noin 100 000 eteläafrikkalaista me-netti kisojen ajaksi toimeentulonsa Fifan tiuk-kojen sääntöjen ja omien etujen suojelun takia.

Rakennusliitot yhtenä rintamana

Vaikka MM-kisojen hyödyt näyttävät jääneen lähinnä herrojen kukkaroihin, eivät kisat olleet parin euron tuntipalkalla rehkiville rakennus-työläisillekään pettymys.

Kansainvälisen rakennusliiton BWI:n ma-sinoima kisakampanja ”Decent Work Towards and Beyond 2010” toi kaikki maan kolme suurta liittoa ensimmäistä kertaa yhteen.

Liittojen yhteistyöllä, kansainvälisellä tuel-la ja lähes 30 lakolla stadionien rakennustyö-läiset saavuttivat muun muassa 12 prosentin palkankorotuksen, työmatkakorvauksia ja projektibonuksia. Myös työmaaturvallisuutta

parannettiin, ja liitot saivat kampanjan aikana kaikkiaan 27 000 uutta jäsentä.

Vahvimpana osoituksena yhteistyöstä oli 70 000 rakennustyöläisen lakko, joka oli Etelä-Afrikan historian ensimmäinen, koko maan kattava lakko.

– Se oli shokkiherätys hallitukselle, sanoo BWI:n Afrikan ja Lähi-idän johtaja Crecentia Mofokeng.

Hänen mukaansa kampanja oli BWI:n kaik-kien aikojen onnistunein.

– Monien työläisten elämä muuttui stadio-nien rakentamisen myötä. Voitto on myös se, ettei saavutettuja työolojen standardeja voi enää tiputtaa, Mofokeng sanoo.

Fifa antoi periksi rakennusliitoille

Etelä-Afrikan MM-kisat olivat myös ensimmäi-set, joiden valmisteluiden aikana Fifa salli liit-

Etelä-Afrikassa kaksi vuotta sitten pelatut jalkapallon MM-kisat muistetaan äänekkäistä vuvuzela-torvista.

Fe

rn

An

do

Ve

rg

Ar

A/A

P/L

eH

Tik

uV

A


tojen osallistua työmaiden tarkastuskäynneille. Lisäksi se tarjosi otteluliput kaikille 22 000 sta-dionin rakentajalle, ensimmäistä kertaa kisojen historiassa.

– Fifa on aina ollut nenäkäs kumppani. Kun ensimmäistä kertaa yritimme tavata Fifan pai-kallisen edustajan, hän ei viitsinyt vaivautua edes paikalle, tapasimme vain turvamiehen. Etelä-Afrikassa Fifa kuitenkin kohtasi hyvin vahvan liittojen rintaman, Mofokeng myhäilee.

Hän uskoo, että kampanja näytti, ettei työ-läisten oikeuksia voi suurten urheilutapahtu-mien luomisessa unohtaa.

– Toivon, että Etelä-Afrikan näyttämä suunta jatkuu muissakin suurissa urheilutapahtumissa.

Artikkeli perustuu eteläafrikkalaisen Eddie Cottlen toimittamaan kirjaan

South Africa's World Cup: A Legacy for Whom?

TaistelujatkuuBrasilianstadioneilla

SeurAAvAt jalkapallon MM-kilpailut jär-

jestetään kahden vuoden päästä Brasi-

liassa, ja vuonna 2016 rio isännöi olym-

pialaisia. kunnon työ -kampanja sysäis-

tiin Brasiliassa käyntiin vuosi sitten, jonka

jälkeen stadiontyömailla on järjestetty jo

parikymmentä lakkoa.

Bwi:n Brasilian kampanjakoordinaatto-

rin Mauricio Rombaldin mukaan tärkein

saavutus on kuitenkin ollut parinkymme-

nen eri osavaltioissa toimivan ja erillään

olevan ammattiliiton yhteen saaminen.

Maaliskuussa ne luovuttivat Brasilian

hallitukselle ja rakennusalan työnantaja-

liitolle yhteisen julkilausuman, jossa ne

vaativat muun muassa yhtenäisiä etuja

ja minimipalkkaa koko maahan. kansalli-

sesta sopimuksesta hyötyisi ainakin neljä

miljoonaa rakennustyöläistä.

– Stadionien rakennushankkeita pyö-

rittää lähinnä viisi suurta brasilialaista

yritystä. ne ovat maksaneet erisuuruista

palkkaa eri kaupungeissa. Minimipalkan

ero voi olla eri alueilla jopa 20 prosenttia,

rombaldi kertoo.

Tärkeää olisi saada myös Fifa ja sen

kumppanit neuvottelupöytään.

– Toistaiseksi Brasiliassa toimiva MM-

kisaorganisaatio ei neuvottele kansa-

laisyhteiskunnan kanssa. yritämme saada

Fifalta apua, mutta se on ollut erittäin

kylmä. Mikään ei siis ole muuttunut, rom-

baldi toteaa.

HAnnA KOIVISTO

///////////////////////////////////////”Kampanja näytti, ettei työläisten oikeuksia voi suurten urheilutapahtumien luomisessa unohtaa.


KoukussakehitysmaihinMilla Leppäsen mielestä ammattiliittojen kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska ”maailmasta on tullut aika rankka”.

TEKSTI: MIKA PELTONEN KUvA: PEKKA SIPOLA


Nokia Siemens Networksilla Espoos-sa työskentelevä Milla Leppänen touhusi jo nuorena aktiivisesti Metallityöväen liiton nuoriso-puolella.

– Silloin en tiennyt, että Metalliliitolla edes on kansainvälistä toimintaa. Kun luin Ahjo-lehdestä liiton yhteistyöstä SASKin kanssa, ajattelin, että tässä on minun mahdollisuuteni, koska olin kiinnostunut kehitysyhteistyöstä.

Vuonna 2009 Leppänen päätti hakea SASKin talkoomatkalle ja päätyi Namibiaan.

– Se oli mieltä avartava ja rikastuttava reissu. Kehitysmaissahan on pelottavaa kuulua liittoon tai olla liiton tyyppi.

Leppäsellä oli jo aiemmin ajatus, että hän voisi itse tehdä jotakin kehitysmaiden hyväksi.

– Kehitysmaat ovat lähellä sydäntä, sanoo Leppänen, jolla on myös World Vision -kum-milapsia.

Tarjolla suomalainen malli

Namibiassa Leppänen oppi, että ay-toiminta ja liitto-organisaatiot ovat kehitysmaissa lap-senkengissä. Matkalla vietiin Namibiaan suo-malaista liittotietoutta ja neuvottelutaitoja.

– Minä olin paikallisen Metalliliiton mukana. Näytin heille mustaa valkoisella, minkälainen organisaatio meillä on ja mitä me teemme. He voivat kenties saada siitä ideoita omaan toimintaansa.

Talkooryhmä pääsi Namibiassa myös työpaikkakierrokselle sairaalaan, kouluun ja uraanikaivokselle.

Kehitysmaissa ei ole yleissitovia työehto-sopimuksia ja palkat ja työsuojelu ovat vähän mitä ovat. Matkalaiset esittelivät namibialaisille suomalaista mallia.

– Yritimme tukea namibialaisia, jotta he pystyisivät rakentamaan oman organisaationsa edes vähän samanlaiseksi kuin meillä on.

näkyvyys viestinä työnantajille

Suomalainen talkooporukka sai paljon näky-vyyttä paikallisessa mediassa.

– Näkyvyys lehdissä ja televisiossa herättelee kansaa ja kertoo työnantajille, että työntekijöi-den toimintaa seurataan ja tuetaan ulkomailla-kin. Se kertoo myös, että palkansaajat aikovat

tehdä toiminnastaan entistä vahvempaa. Kehitysmaiden ay-toiminnassa on Leppäsen

mukaan nähtävissä passiivisuutta. Kaikki eivät edes tiedä ammattiliitoista.

– Medianäkyvyyden ansiosta ihmiset tuli-vat selkeästi tietoisiksi, että heillä on tällainen organisaatio ja joukkovoimaa.

Talkoomatkalaiset kouluttavat paikallisia ay-aktiiveja muun muassa neuvottelutaidossa, jotta näillä olisi neuvottelupöydässä jotakin ”tikkua pitempää”.

Monet SASKin yhteistyöhankkeet kestävät vuosia.

– Kun olemme varmoja, että yhteistyökump-pani pystyy jatkamaan itse, annamme vähän potkua pyllylle, että kyllä te itsekin pärjäätte.

Nuoren aktiivin mielestä ammattiliittojen kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska ”maailmasta on tullut aika rankka”. Häntä itseään kiinnostaa, mitä ja miten hänen oma työnantajansa, monikansallinen Nokia Siemens Networks oikein Kiinassa tekee.

– Ay-liike on vahvistunut niin Kiinassa kuin muuallakin. Sillä on iso vaikutus myös työnantajiin.

Kentän ihmiset maailmalla

Myöhemmin Leppänen on työskennellyt Maail-ma kylässä – festivaaleilla SASKin tapahtumissa.

– Olen puhunut myös nuorisokursseilla pal-jon kansainvälisestä yhteistyöstä, tiedottamises-ta ja siitä, mitä Metalliliitto tekee maailmalla.

Hän on kertonut myös uusille talkoomatka-laisille omasta Namibian reissustaan.

– Muutaman lehtijutunkin olen siitä tehnyt. Leppäsen mielestä on tärkeää, että talkoo-

matkoille osallistuvat suomalaiset kentän ih-miset, eivät vain ”isot herrat”.

Haluaisitkotukeakehitysmaidenay-liikettä?

Suomen Ammattiliittojen Solidaa-

risuuskeskus SASk on järjestänyt

talkoomatkoja kehitysmaihin jo yli

20 vuotta.

Matkat ovat yhdistelmä maa-

han, kulttuuriin ja paikalliseen työ-

elämään sekä ay-liikkeen ihmisiin

tutustumista. Matkoilla jaetaan

kokemuksia ja tuetaan eri tavoin

paikallista ammattiyhdistysliikettä.

SASk järjestää matkaan kuulu-

vat lennot ja sopii matkaohjelmasta

ja majoituksesta isäntäjärjestöjen

kanssa. Matkaan kuuluu pakollinen

viikonloppuvalmennus Helsingissä

ennen lähtöä.

Matkojen ohjelma sisältää

isäntämaahan ja paikallisiin kump-

paneihin tutustumista sekä mahdol-

lisuuksien mukaan pienimuotoista

remonttityöskentelyä

Matkat on tarkoitettu suoma-

laisen ammattiyhdistysliikkeen

aktiiveille ja rivijäsenille. etusija

valinnassa on SASkin kannatus-

jäsenillä. kuhunkin joukkueeseen

valitaan eri-ikäisiä naisia ja miehiä

eri ammattiliitoista eri puolilta

Suomea.

Matkoja on tehty muun muassa

nicaraguaan, dominikaaniseen

tasavaltaan, Tansaniaan, namibiaan,

ghanaan ja Brasilian Amazonasille.

Tänä vuonna SASk tekee kaksi

talkoomatkaa, kohteina nepal ja

uruguay. Valinnat tehtiin huhtikuun

alussa ja matkalle lähdetään loppu-

vuodesta.

SASk järjestää talkoomatkan

myös ensi vuonna, ja valinnat teh-

dään keväällä. Hakukelpoisia ovat

jälleen kannatusjäsenet ja SASkiin

kuuluvien ammattiliittojen jäsenet.

katso lisätietoja SASkin nettisivuilta

osoitteesta www.sask.fi.

MIKA PELTOnEn

Kannatusjäsen osallistuu• SASKin kannatusjäsen osoittaa solidaarisuutta

kehitysmaiden ay-liikkeelle, sen aktiiveille ja haluaa tukea heikompia ammattiyhdistysliik-keen verkostojen kautta.

• Kannatusjäsenenä saat tietoa kehitysmaiden ay-tilanteesta Työmaana maailma -lehdestä ja muista julkaisuista. Olet etusijalla valittaessa osallistujia SASKin talkoomatkoille.

• Kannatusjäseneksi voi liittyä sekä yksityishen-kilö että ammattiosasto. Henkilöjäsenen kan-natusjäsenmaksu on 20 euroa ja osaston 25 senttiä per jäsen per vuosi. Kannatusjäsenmak-sut käytetään lyhentämättömänä ay-liikettä tukevaan hanketoimintaan eri kehitysmaissa.

Lisätietoja: www.sask.fi.

///////////////////////////////////////”on tärkeää, että kentän ihmiset osallistuvat talkoomatkoille.


Prokantaakansainvälistävastuuta

Miksi suomalaisen ammattiliiton tai sen jäsenen tulisi olla kiin-nostunut kiinalaisen metalli-työläisen hengenvaalillisista työoloista tai siitä, riittääkö

bangladeshilaisen pankkitoimihenkilön palk-ka elämiseen? Ammattiliitto Prossa asiasta ei vallitse epäselvyyttä.

– Prossa on vahva käsitys ay-liikkeen pe-rusarvoista. Niihin kuuluvat solidaarisuus ja heikompien auttaminen, sanoo liiton kansain-välisten asioiden päällikkö Matti Koskinen.

Sen vuoksi toimihenkilöammattiliitto laittaa pienen siivun jäsenmaksutuloistaan kansain-väliseen solidaarisuustoimintaan.

Liiton jäsenistön keskuudessa perustelut hyväksytään Koskisen mukaan oikein hyvin.

– Globaalissa pelikentässä ei saa jäädä si-vustakatsojaksi, sanoo Pron kansainvälisten asioiden asiantuntija Rauni Söderlund.

Asiantuntemusta tarvitaan

Kansainvälinen toiminta on parin prosentin luokkaa Pron budjetista. Osa käytetään SASKin kautta toteutettaviin hankkeisiin.

Pro haluaa olla mukana kehittämässä ay-liikettä konkreettisilla hankkeilla. Tässä SASK

Ammattiliitto Pron Rauni Söderlund ja Matti Koskinen kehuvat SASKin asiantuntemusta hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

50 000 euroa vuodessa. Hankkeilla edistetään esimerkiksi yritystason

järjestäytymistä Kiinassa, ay-liikkeen voimien yh-distämistä Filippiineillä ja vahvistetaan ay-liikettä rahoitussektorilla Bangladeshissa ja Nepalissa.

Latinalaisessa Amerikassa edistetään nuor-ten järjestäytymistä ja osallistumista sekä ay-liikkeen yhteistyön kehittämistä neljän valtion muodostamalla Mercosur-talousalueella.

Globalisaation myötä ay-liikkeen kansain-välinen toiminta on saanut lisää painoa. Eu-rooppalaisilla ammattiliitoilla voi olla sanansa sanottavana siihen, mitä eurooppalaiset kan-sainväliset yhtiöt touhuavat kehittyvissä maissa.

Sama pätee myös Suomeen. Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan Mercosur-talousalueella merkittäviä toimijoita ovat muiden joukossa UPM Kymmene ja Stora Enso.

Turkin ay-liikkeelle annetaan painostusapua, kun Nokian kännykkäkoteloita valmistava ali-hankkija ei salli työntekijöidensä järjestäytyvän.

Koskinen ja Söderlund tietävät, ettei maa-ilma tule valmiiksi päivässä eikä viikossakaan, tuskin koskaan.

– Asiat etenevät hyvin hitaasti, koska ongel-mat ovat suuria. Joka tapauksessa ne etenevät.

KARI LEPPÄnEn

Pe

kk

A S

iPo

LA

on Koskisen mukaan korvaamaton kumppani. Se takaa, että hankkeet valitaan ja toteutetaan asiantuntemuksella ja tehokkaasti.

– SASK kokoaa suomalaiset ammattiliitot yhteistyöhön kansainvälisessä solidaarisuus-toiminnassa. Ei yksittäisellä ammattiliitolla ole mitään järkeä eikä varaakaan palkata omia hanketoiminnan ammattilaisia, Koskinen sanoo.

Myös Rauni Söderlund pitää SASKia mai-niona resurssina ammattiliittojen yhteistyössä.

– SASKin ammattitaito on huippuluokkaa, joten hankkeisiin on helppo mennä mukaan. Yksin ja erikseen toimimalla ammattiliitot pyörittäisivät vastaavalla rahalla pelkkää by-rokratiaa ilman vaikutuksia.

Rahasta riittää moneen

Prolla on SASKin kanssa meneillään alun tois-takymmentä hanketta Aasiassa, Latinalaises-sa Amerikassa ja Afrikassa. Niihin käytetään

///////////////////////////////////////”Globaalissa peli-kentässä ei saa jäädä sivustakatsojaksi.


Järjestöjen kiinnitettävä enemmän huomiota eettisyyteen

Hankintojen nyrkkisäännöt• Selvitä, tarvitaanko ostettavaa tuotetta

lainkaan.

• Selvitä, missä tuote on valmistettu.

• Selvitä, missä tuotteen raaka-aineet on

valmistettu.

• Selvitä, miten tuotetta markkinoiva tai

valmistava yritys varmistaa riskimaista

tuotavan tuotteen tai sen raaka-aineiden

vastuullisuuden. Vaadi yrityksen oman

vakuutuksen tueksi riittäviä puolueettomia

varmennuskeinoja.

• Varmista, ettei palveluntarjoajalla ole

yhteyksiä veroparatiiseihin, ettei se omista

finanssiparatiisitytäryhtiöitä ja ettei se kierrä

tai välttele verojen maksua missään

toimimaassaan.

Lähde: Finnwatch

Julkisten hankintojen eettisyyden puut-teista on pidetty viime aikoina meteliä. Järjestöjen julkiset hankinnat ovat jää-neet pienemmälle huomiolle, vaikka järjestöt tekevät usein merkittäviä

hankintoja.Suomalaisten yritysten vastuullisuutta

tutkiva Finnwatch on laatinut raportin, jossa järjestöjen hankintojen eettisyyttä on pyritty selvittämään. Siinä annetaan yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten ja missä asioissa järjestö-jen tulisi kiinnittää huomiota hankintojensa eettisyyteen.

Järjestöt eivät aina hahmota itseään mer-kittävinä hankintojen tekijöinä. Lähes jokai-nen järjestö tekee kuitenkin ostoja: hankkii mainoskyniä, liikelahjoja, messurekvisiittaa, hotelli- ja ravintolapalveluja, matkoja, toimis-totarvikkeita, kännyköitä, älypuhelimia, huone-kaluja, tekstiilejä, ohjelmistoja ja tietokoneita.

Huomiota paperin valintaan

Yksi keskeisimmistä hankinnoista järjestöis-sä liittyy julkaisutoimintaan. Järjestölehden, esitteiden ja muiden painotuotteiden paperin ja painopaikan valinnassa tulisi pitää mielessä eettisen kuluttamisen ulottuvuus.

Myös it-hankinnoissa tulisi Finnwatchin

mukaan pitää eettisyys mielessä: tekstiilite-ollisuuden ohella it-teollisuus on eettisyyden kannalta ongelmallisimpia teollisuuden aloja. Esimerkiksi älypuhelinten valmistuksessa saa-tetaan käyttää epäilyttävissä työoloissa louhit-tuja mineraaleja ja puhelinten komponentteja saatetaan valmistaa tehtaissa, joiden työolot eivät vastaa vähimmäisstandardeja.

Väyrysen kampanjamukit halpamaasta

Etenkin erilaisiin kampanjatuotteisiin liittyy ongelmia. Tämä näkyi muun muassa viime presidentinvaalien kampanjatavaroissa. Vaa-likampanjoissa hankinnat tehdään kiireellä ja sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Esimerkiksi vaalien hittituotteiksi nousseet Paavo Väyrysen ”Paavo & Vuokko” -kampanjamukit tuotettiin Teollisuusalojen ammattiliiton TEAMin selvi-tyksen mukaan epäselvissä olosuhteissa.

Moni muukin ehdokas oli tilannut tai teettä-nyt osan tuotteistaan niin kutsutuissa riskimais-sa. Väyrysen lisäksi myös Sauli Niinistön, Timo Soinin ja Eva Biaudetin kampanjatuotteiden joukosta löytyi kehitysmaista tulleita tuotteita kuten pinssejä ja suklaata.

Finnwatchin raportti antaa selkeät suosituk-set, miten järjestön tai yhdistyksen kannattaa toimia, kun se päättää hankkia kampanjamateri-

aalia. Ensin on pohdittava, tarvitaanko kyseistä kampanjatuotetta lainkaan. Jos tavara kuitenkin päätetään hankkia, tuotteen toimittajaksi tai hankkijaksi tulee valita sellainen yritys, joka pystyy tarjoamaan tarkat tiedot tuotteen val-mistajasta.

Ostajan ei pidä tyytyä pelkkään tietoon siitä, missä tuote on koottu. Lisäksi tulee vaatia tietoa tuotteen osien alkuperistä. On kysyttävä, millä tavalla tuotannon vastuullisuus on varmistettu tuotteen ja sen osien valmistuksessa.

Periaatepäätös auttaa paljon

Järjestöissä ja yhdistyksissä toimintaa ohjaa ja valvoo hallitus ja tämän yläpuolella vuosikoko-us, valtuusto tai edustajisto. Finnwatchin rapor-tissa ehdotetaan, että järjestön tai yhdistyksen päättävän elimen kannattaisi tehdä kirjallinen linjaus eettisistä hankinnoista ja tiedottaa siitä hankintoja tekeville työntekijöille.

Näin hankintojen eettisyys muodostuu osak-si järjestön arkirutiineja. Finnwatchin raportissa on valmis tekstipohja, jota järjestö voi käyttää periaatepäätöksen laatimisessa.

Raportti järjestöjen hankinnoista julkais-taan SASKin kevätseminaarin yhteydessä 14. kesäkuuta.

aleksi Vienonen

Järjestöt tuottavat suuren määrän esitteitä, lehtiä ja kirjoja. Nämäkin ovat hankintoja, joiden eettisyyteen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

aL

ek

Si V

ien

on

en

työmaana maaiLma 1/2012 31

Inhimilliset työolot ja elämiseen riittävä palkka – itsestäänselvyys monille suomalaisille, kaukainen haave maailman ihmisten enemmistölle.

Kunnon työn teltalla näet ja kuulet, mitkä ovat työntekijän oikeudet globaalissa tuotantoketjussa ja miksi ammattiyhdistysliikettä tarvitaan niitä parantamaan.

SASK ja yhteistyökumppanit Maailma kylässä -festivaaleilla: AKAVA, Ammattiliitto PRO, Finnwatch, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty, Make IT Fair -kampanja, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Puhtaat vaatteet -kampanja, SAK, STTK, Uusi Insinööriliitto UIL, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL.

26.–27.5. 2012

Vauhtia festareille perjantaina Decent Work -klubilta! Kuukumina

Komea Seppo & Rytmiorkesteri Yllätysesiintyjäpe 25.5. klo 20-02Ravintolalaiva Wäiski, Hakaniemenranta 11

Decent Work -telttaRautatientorilla (R530)la 26.5. klo 11–20 ja su 27.5. klo 11–18

Ohjelmassa

Kunnon työKunnon työkaukomaidenkarnevaali

sask_mk_215x279+3.indd 1 26.4.2012 10.00

työmaana maailma (1/2012)

Documents