toiminta- valmiusohje...tampereen aluepelastuslaitoksen, helsingin kaupungin pelastuskoulun,...

41

Irtonumero 8 € | 31.8.2011 |

Erhehälytykset • Mervi Parviainen • Spekulointia III

Toiminta-valmiusohje• esitys tarkastelussa

Palokuntalainen • 41 3

TILAA OMA LEHTESI NYT!

Palokuntalainen on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu. Pelastusalan erikoislehti • 10. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus [email protected] • Päätoimittaja Pekka Koivunen,

puh. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt, Isto Kujala ja Marko Partanen • Ohjeistamispäällikkö H. Ollikainen • Ilmoitukset [email protected], Maria Salo, puh. 0400 504 678 • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Kannen kuva Pekka Koivunen • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. rek. • www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse [email protected]

Päätoimittaja Pekka Koivunen

Toimittaja Isto Kujala

Toimittaja Silvio Hjelt

Toimittaja Marko Partanen

Toimitussihteeri Anne Mallius

Taitto Anna Broholm

Ilmoitukset Maria Salo

No. 41 • 31.8.2011 ISSN 1798-2685

Vuosikerta: kuusi numeroa 36 €www.palokuntalainen.fi tai tekstiviestillä 050 355 0991

Palokuntalainen on myös facebookissa. Liity faniksi ja lue uusimmat tiedotteet.

32

Suojaparit Pentti Partanen Päijät-Häme Moottorikelkka Tulimeri

Irtonumero 8 € | 26.2.2010 |

Apua

myös siviileille NH90:

34

FSB • Kevytyksiköt • Persoona Simo Tarvainen • Temperamenttia

Irtonumero 8 € | 30.6.2010 |

Tilannekeskuspaikkaa häken aukot

37

Persoona Paavo Tiitta • Magirus, katastrofiauto

Irtonumero 8 € | 30.12.2010 |

Riskinäkemikaalit

1844

5724

PÄÄKIRJOITUS 5

PÄIVÄN POLTTAVAT 6• Uudet tunnukset epäilyttävät• Neljä maailmaa

KIPINÄT 8• Uusi ajokorttilaki• Kosken VPK 115 vuotta• Liesivahti tuo lisäturvaa• SSPL vaatii palokuntakoulutuksen uudistamista

ERHEHÄLYTYKSET 18

TOIMINTAVALMIUSOHJE• Esitys tarkastelussa 24

PERSOONA 32• Mervi Parviainen

LÄMPÖKAMERAMIES 35

PUNAINEN TORI 36

SPEKULOINTIA III 39

KALUSTOKULMA 44

KUNNOSSA 48• Kateus kalvaa

PALOKUNTA JA LIIKENNE 3/6 50• Hälytysajo säädösten valossa

LEIRIELÄMÄÄ 54

VILLIMIES 56

ITÄ-UUSIMAA ALOITTI KARSINNAN 57

PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA 60

BRANDKÅRISTEN 63

LETKUT SOLMUSSA 68

ENSI NUMEROSSA 69

MARKO PARTASENPALOPUHE 70

HNE HiPressVario 10

Samassa laitteessa sekäkorkeapainevesisuihku

että paineilmavaahdotus!

kevyt ja monipuolinenalkusammutuslaite paloautoon

EN 3-7 hyväksytty!paloluokka jopa 55paloluokka jopa 55 A / 233 B

Lue lisää osoitteessa:

tai soita (02) 273 1800

www.rauplan.com

PIENPISARA-SAMMUTIN-UUTUUS!

9

Nykyisen Palokuntalainen-lehden

edeltäjä Sopimuspalokuntalainen

perustettiin vuoden 2001 mar-

raskuussa täyttämään sitä aukkoa

pelastusalan viestinnässä, joka koski

suoranaisesti sopimuspalokuntien

etujen valvontaa. Alan viestimet

eivät edes halunneet käyttää sanaa

edunvalvonta, kun kyseessä oli sopi-

muspalokuntajärjestelmä. Pelättiin

leimautumista. Uuden järjestön uusi

lehti ei pelännyt.

– Teiltä loppuvat juttuaiheet paris-

sa vuodessa ja lehti kuolee, ennusti

tunnettu alan vaikuttaja. Kysymme

häneltä asiaa uudelleen tänä syksynä

ja kerromme vastauksesta juhlaleh-

dessämme, joka ilmestyy joulukuun

30. päivänä.

Tänään Palokuntalainen on

yksityinen, itsenäinen ja järjestöistä

riippumaton lehti, vaikkakin tunnustaa

ylpeänä lähtökohtansa. Juttuaiheet

eivät tältä alalta lopu. Siitä pitävät

huolen alamme vaikuttajat – nuo toi-

sinaan harhaankin osuvat visionäärit

– mutta myös koko pelastusala, niin

ammatti- kuin sopimushenkilöt.

10 vuotta – juhlalehti joulukuussa

Palokuntalainen • 41 5 4 Palokuntalainen • 41

Päätoimittaja Pekka Koivunen

Johtaminen remonttiinUusi toimintavalmiusohje lähtee lausunto-

kierrokselle näinä päivinä. Sanansa saavat

sanoa kaikki, joita asia vähänkin koskee. Näin

ainakin voi päätellä pelastusylijohtaja Pentti

Partasen lausunnoista viime vuoden aikana.

Uuden ohjeen vaikutukset yltävät esimerkiksi

johtamiseen, viestiliikenteeseen, vastesuunnit-

teluun ja – mikä on valmistelussa ollut vähän

esillä – koko pelastusalan doktriiniin (= oppi-

järjestelmä, toimintatapa) ja sen kautta muun

muassa koulutukseen. Siksi lausuntojen tulee

olla mahdollisimman pitkälle mietittyjä.

Yksikön määritelmän muuttaminen kos-

kemaan kaluston ja henkilön (tai henkilöiden)

kokonaisuutta ilman etukäteen määriteltyä

minivahvuutta on suuri muutos.

Vielä merkittävämpi muutos on tulossa

muodostelmarakenteeseen uuden ryhmäläh-

dön vuoksi. Yksikkölähtö on tulevaisuudessa

yhden ajoneuvon ja henkilön (tai henkilöiden)

muodostelma ja sen johtaminen on sel-

vää – yksikön esimies johtaa. Ryhmälähdön

johtaminen on mutkikkaampi asia. Uusi muo-

dostelmatyyppi vaatii johtamisohjeen välitöntä

muokkausta.

Ehdotus: Otetaan käyttöön termi RYH-

MÄNJOHTAJA, joka tarkoittaa pelastustoi-

minnan johtajaa kohteessa. Ryhmälähdön ti-

lannetta johtaa päivystävä palomestari, vaikka

asemapaikaltaan tai ajoneuvostaan, kunnes

ryhmänjohtaja eli ensimmäisenä kohteeseen

saapuvan yksikön esimies, on perillä ja jatkaa

käytännön tilannejohtamista. Tarvittaessa

johtovastuu siirtyy paikalle mahdollisesti saa-

puvalle mestarille hänen tahdostaan. Muutoin

ryhmänjohtaja hoitaa tilanteen loppuun.

Käytännön pelastustoimintaa kohteessa

johtavalle tulee antaa oma kutsutunnus

(=tilannejohtaja), joka on kerrallaan vain

yhdellä henkilöllä. Johtajan määrää päivystävä

palomestari lähdön alkuvaiheessa.

Tällä hetkellä johtaja voi olla minkä tahan-

sa paikalle hälytetyn yksikön esimies, eikä aina

ole selvää, johtaako tilannetta tosiasiassa

yksikön esimies (tulevaisuudessa ryhmänjoh-

taja) vai paikalle matkalla oleva palomestari?

Käytännöt vaihtelevat laitosten sisällä ja saat-

tavat vaihdella jopa henkilöittäin, kun yksi pa-

lomestari on aktiivinen heti hälytyksen tultua,

mutta toinen saattaa olla hiljaa tapahtuman

loppuun saakka. Ehdotus selkiyttäisi tilannetta

erityisesti harvaan asutulla alueella.

Tilannejohtajuuden ja erityisesti ryhmän-

johtajan määrittely tulee saada saman kaavan

mukaiseksi kaikkialla. Tässä on ministeriön

pelastusosastolla tekemisen paikka – ja

nopeasti.

Viimeinen ehdotus: Otetaan uusi toiminta-

valmiusohje käyttöön vasta, kun johtamisohje

on uudistunut vastaamaan uuden toimintaval-

miusohjeen sisältöä. Realistinen päivämäärä

uudelle upealle doktriinille olisi 1.1.2013.

JKTehokkaan pelastustoiminnan alkamisen

määrittely niin teoriassa kuin käytännössä on

useiden vuosien urakka. Nykyisten statuksien

painaminen on kymmenen vuoden opettelun

jälkeenkin yhä vähän niin ja näin. Uusi status

otettaneen käyttöön tehokkaan toiminnan al-

kamisen tilastoimiseksi. Sen antanee pelastus-

toimintaa kohteessa johtava ryhmänjohtaja.

Realistinen

päivämäärä uudelle

upealle doktriinille

olisi 1.1.2013.

PALOKUNTASI OMA LEHTI VOI ILMESTYÄ LIITTEENÄ PALOKUNTALAINEN -LEHDEN VÄLISSÄ TAI OMANA JULKAISUNAAN. ME HUOLEHDIMME ULKOASUN SUUNNITTELUSTA JA PAINATUKSESTA. TARJOAMME MYÖS TOIMITUKSELLISEN TYÖN.

KERRO LUKIJOILLE:• palokuntasi historia• hälytysosaston toiminta tänään• kalusto• nuoriso-osasto toimii• naistoiminta• veteraanitoiminta• miten mukaan palokuntaan• palokuntasi tapahtumista

LEHTIOMAPalokuntasiJuhlista

palokuntasi vuosipäivää!

Hoida suhteita päättäjiin ja alueesi asukkaisiin!

Kutsu vieraita palokuntasi tapahtumiin!

KYSY LISÄÄ: [email protected] tai soita 0400 504 678

UUTISETJAKELU

JOKA KOTIIN

tm. tekstiä

PÄIVÄMÄÄRÄ JA MUUTA TEKSTIÄ

LOREM IPSUM

DOLOR SIT AMET

NONQUONSOS

JYVÄSKYLÄN VPK ESITTÄYTYY • KUTSU TAPAHTUMAAN

LOREM IPSUM DOLOR

NONQUONSOS

Jyväskylän VPK

vuotta135

PALOKUNTA

OMA LEHTI ON MYÖS KÄTEVÄ VARAINHANKINTAKEINO


”Siirryttäessä pelkkiin numeroihin menetetään paljon

informaatiota.”

Hän kertoi ongelmista, joita tulee erityisesti pelastustoiminnan

johtajalle, mutta myös muulle henkilöstölle. Kunnan tai paloase-

man nimi tai nimilyhenne on aiemmin kertonut kuulijoille jo paljon.

Siitä pystyi jo päättelemään muun muassa yksikön toimintakyvys-

tä. Palokuntien toimintakykyhän vaihtelee merkittävästi. Se vain on

tunnustettava tosiasia.

”Uskomaton määrä numeroita.”

Palomestari ottaa esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan.

Molempien laitosten alueilla on yli viisikymmentä paloasemaa. Nyt

kaikille asemille ja yksiköille tulee persoonaton numero, joka on

opeteltava ulkoa. Helsinki tai muutama suuri kaupunki, jossa on

käytössä pelkkä asemanumero ovat tietysti asia erikseen. Uuden

opettelua ei käytännössä tarvita lainkaan.

”Viiden vuoden hässäkkä tulossa.”

Pelastuslaitokset siirtyvät uuteen järjestelmään eri aikoina. Erityi-

sesti laitosten raja-alueilla tullee esiintymään ongelmia. Samoin

myös pelastuslaitosten sisällä.

”Keitä varten uudistus on tehty?”

Kokenut palomestari on nähnyt monia pelastusalan uudistuksia,

jotka ovat myöhemmin paljastuneet arkipäivän toimintaa hanka-

loittaviksi tai ainakin pitkää opettelu- ja siirtymäaikaa vaativiksi.

Hänen epäilynsä on, että uudistus palvelee aivan muuta kuin kent-

tätasoa. Ei siis niitä, jotka hoitavat jokapäiväiset tehtävät kentällä.

”Puuttuuko kukaan peliin ennen kuin se pelattu?”,

kysyy nimetön palomestari.

”Uusi tunnusjärjestelmä on hanurista.”

Näin kuuluu kokeneen ammattilaisen lyhyt kommentti ky-

syttäessa mielipidettä pelastustoimen (tai oikeammin koko

turvallisuussektorin) uudesta tunnusjärjestelmästä. Jatkossa

kommunikointi kentällä tapahtuu numerotunnusten avulla.

Uuden järjestelmän viranomaistahoa tarkoittavat Ärrät, Peet

ja muut kirjaimet jäänevät pois pelastustoimen sisäisessä

liikenteessä. Nykyisen järjestelmän kuntalyhenteet korvataan

asemien numeroilla.

Nyt kaikille asemille

ja yksiköille tulee

persoonaton numero, joka

on opeteltava ulkoa.

epäi lyt tävät

Uudet tunnukset

• Suomen pelastustoimen kehittämisessä on yksinkertaisesti

tunnustettava se tosiasia, että ne asiat, jotka toimivat Helsin-

gissä, eivät välttämättä toimi edes Oulussa tai Tampereella.

Kuopion ja Vaasan käytännöt eivät todennäköisesti toimi Jout-

senossa tai Haapajärvellä. Kankaanpään ja Ilomantsin tapa

toimia ei ehkä ole sopiva Kivijärvellä tai Taivassalossa.

Suomen suuri koko, pääosin harva asutus ja muut olosuhteet

vaikuttavat siihen, että tuo yli kaksikymmentä vuotta käytössä

ollut jäykkä operatiivisen pelastustoimen doktriini, jossa mallit

ovat kaikille samat – yksikkö, joukkue, komppania – on kaa-

tumassa omaan mahdottomuuteensa. Jopa kahdeksankym-

mentäluvun tuotteen, standardipaloauton valta-asema alkaa

järkkyä. Mitä järkeä on varustaa harva-alueen pieni taajama

kuuden hengen raskaalla Scanialla, jos kolmen hengen ketteräl-

lä Ivecolla tai Sprinterillä pärjätään?

Pelastusalaa ovat järisyttäneet viimeiset kaksikymmentä

vuotta lähinnä lukuisat hallinnolliset muutokset. Nyt on vihdoin

operatiivisten uudistusten aika. Helsinki on ja tulee olemaan

omansa. Se hoitaa pelastustoimensa omien malliensa mukaan

muista huolimatta. Muut ”suuret” kaupungit rakentavat toisi-

aan muistuttavat käytännöt. Niin sanotut maaseutukaupungit

ovat oma maailmansa ja lopuksi tuo paljon puhuttu harva-alue

saanee uudenlaisia ratkaisuja pelastustoiminnan hoitamiseksi.

Uusi toimintavalmiusohje antaa aiempaa enemmän mahdol-

lisuuksia käyttää luovuutta ja myös sovittaa pelastustoimen

järjestelmä kuhunkin alueeseen sopivaksi. Pelastustoimi on

tässä asiassa sirpaloitumassa positiivisella tavalla.

Pelastustoimen muutokset sen kun jatkuvat. Toimintavalmiusohje tuo mukanaan uusia asioita, jotka vaikuttavat muun muassa johtamiseen ja viestiliikenteeseen. Uudenlainen muodostelma-ajattelu vaikuttanee ennen pitkää myös paloasemien sijoitteluun. Koulutustakin ollaan uudistamassa. Hätäkeskusuudistus vaikuttaa kentälle ainakin kolmen neljän seuraavan vuoden ajan.

871 93 52

4 Neljä maailmaa


KIPINÄT

• SSPL:n aloitteesta sisäministeriön pelastusosasto ja siellä

erityisesti lainsäädäntöneuvos Mika Kättö saivat neuvoteltua

uuteen ajokorttilakiin ja -asetukseen pelastusalan opiskelijoiden

ja sopimuspalokuntalaisten kannalta tärkeän poikkeussäännön.

– Olisi ollut aika omituinen juttu, jos nuori pelastajaoppilas

ei olisi voinut saada koulutusta ja kokemusta raskaan kaluston

ajamiseen opiskeluaikanaan, sanoo SSPL:n toiminnanjohtaja

Isto Kujala.

– Ilman nyt saatua poikkeusta sopimuspalokuntien nuoret oli-

sivat olleet kaksi motivaation kannalta merkittävää vuotta ilman

mahdollisuutta perehtyä raskaan kaluston ajamiseen.

Pelastusalalle poikkeusUusi ajokorttilaki muuttaa erityisesti kuorma-auton (C-luokka) ajoluvan saantiperusteita siten, että vuoden 2013 alusta kuorma-autokortin voi pääsääntöisesti saada vasta 21 vuotta täyttänyt. Poikkeuksena ovat ammattipätevyyslain mukaisen koulutuksen saaneet sekä 18–20-vuotiaat pelastajaopiskelijat ja kuorma-autokorttia palokuntatoiminnassa tarvitsevat alle 21-vuotiaat sopimuspalokuntalaiset. Poikkeussäännön mukaan myönnetyllä C-kortilla voi ennen 21-vuotispäivää ajaa vain pelastusalan ajoja.

Lainauksia säädöksistäVähimmäisikä ajokortin saamiseksi on uuden ajokorttilain

(5 §) mukaan 19.1.2013 alkaen:

6) C1- ja C1E-luokassa 18 vuotta;

7) C- ja CE-luokassa 21 vuotta tai, jos henkilöllä on kuorma-

auton kuljettajan perustason ammattipätevyys, 18 vuotta;

8) D1- ja D1E-luokassa 21 vuotta;

9) D- ja DE-luokassa:

a) 24 vuotta tai, jos henkilöllä on nopeutetusti

suoritettu linja-auton kuljettajan perustason ammat-

tipätevyys, 23 vuotta taikka, jos henkilöllä on muu

kuin nopeutetusti suoritettu linja-auton kuljettajan

perustason ammattipätevyys, 21 vuotta; tai

b) D-luokassa 18 vuotta, jos henkilö on suorittanut

linja-auton kuljettajan ammatillisen perustutkinnon

ja hänellä on muu kuin nopeutetusti suoritettu linja-

auton kuljettajan perustason ammattipätevyys;

10) T-luokassa 15 vuotta ja LT-luokassa 18 vuotta.

(5 § 4) Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen C-luokan

ajokortin vähimmäisikä on kuitenkin 18 vuotta ja D-luokan

ajokortin 21 vuotta, jos kysymyksessä on ajoneuvon

kuljettaminen ammattipätevyyslain 2 §:n 3 momentin

2 tai 3 kohdan tarkoituksessa pois lukien ajoneuvojen

katsastamiseen liittyvät koeajot. Ajokortti on voimassa vain

tässä momentissa mainituissa ajoissa Suomessa. Rajoitus

merkitään ajokorttiin, ja se on voimassa siihen saakka, kun-

nes ajokortin luokkaa vastaavat vähimmäisikävaatimukset

muuten täyttyvät.

Ajokorttiasetuksessa määritellään ajokorttitarvetta koskeva selvitys seuraavasti:

Ajokortin saamiseksi ajokorttilain 5 §:n 4 momentissa

tarkoitettuja ajoja varten hakijan on mainitun lain 10 §:n 1

momentin 5 kohdassa tarkoitettuna selvityksenä esitettävä:

1) pelastusalan oppilaitoksen antama todistus siitä, että haki-

ja on hyväksytty pelastusalan koulutukseen, jossa edellytetään

C-luokan ajokorttia, tai pelastuslaitoksen antamaa todistusta

siitä, että sopimuspalokuntaan kuuluva henkilö tarvitsee tässä

tehtävässään mainitun luokan ajokorttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun selvityksen antajan on

viipymättä ilmoitettava poliisille, jos selvityksessä tarkoitettu

henkilö ei enää toimi tehtävässä tai selvityksessä tarkoitettu

ajo-oikeus ei jostain muusta syystä ole enää tarpeen.

• Hanke on Palosuojelurahaston

rahoittama ja Suomen Palopäällystölii-

ton toteuttama. Hankkeen ohjausryh-

mään kuuluvat Hätäkeskuslaitoksen,

Tampereen aluepelastuslaitoksen,

Helsingin kaupungin pelastuskoulun,

sisäasiainministeriön pelastusosas-

ton, Suomen Palopäällystöliiton

SPPL:n ja Suomen Pelastusalan

Keskusjärjestön SPEKin edustajat.

Hanketta varten on perustettu oma

hankesivusto osoitteeseen:

www.sosiaaliseenmediaan.fi. Sivus-

toon voivat kaikki pelastustoimen

edustajat tutustua ja tulla kehittä-

mään, kommentoimaan ja osallistu-

maan. Toiveena on mahdollisimman

laajamittainen osallistuminen. Sivus-

tolta löytyy muun muassa esittelyt

hankkeeseen liittyvistä sosiaalisen

median palveluista, aikataulusta sekä

hankkeessa syntyneestä kirjallisesta

materiaalista, esimerkiksi aikaisempi

tutkimus aiheesta.

Suomen metsiin paloherkkyys-luokitus• Metsäntutkimuslaitos on julkaissut

”Suomen metsien paloainekset – kohti

parempaa tulen hallintaa” -kirjan yhteis-

työssä sisäasiainministeriön pelastus-

osaston kanssa ja Palosuojelurahaston

tuella. Kirjan tavoitteena on edistää

metsäpalontorjuntaa ja kulotuksien

toteuttamista.

Viimeisin tutkimustieto on koottu käy-

täntöä palvelevaksi kirjaksi niin pelastus-

kuin metsäorganisaatioiden käyttöön.

Kirjassa metsät luokitellaan paloaines-

tyyppeihin, joiden tunnukset vastaavat

metsätalouden ja metsäsuunnittelun

luokituksia. Paloainestyypit esitellään

lyhyen sanallisen kuvauksen sekä valo-

kuvien avulla. Metsäpalosanaston avulla

pyritään yhtenäistämään suomenkielistä

paloterminologiaa.

Suomen metsien paloainekset on

tarkoitettu niin pelastusviranomaisille,

metsäammattilaisille kuin kaikille tulen

käyttäytymisestä kiinnostuneille. Kirjan

tavoitteena on edistää metsäpalontor-

juntaa sekä kulotuksien toteuttamista

Suomessa.

Pelastustoimi sosiaaliseen mediaan -hanke on käynnistynyt ajalle 1.4.2011—31.12.2012. Hankkeessa rakennetaan työkalut pelastustoimen sosiaalisen median

käyttöön sekä määritellään pelastustoimelle yhteiset pelisäännöt sosiaalisessa mediassa toimimiseksi.

Pelastustoimi sosiaalisessa mediassa

LISÄTIETOJA: Hankkeen vetäjä SPPL,

ICT- kehityspäällikkö Janne Leinonen,

[email protected], puh. 0400 350 112

Kuorma-autokortti vasta 21-vuotiaille 2013 alkaen

Kirja on ladattavissa myös

Metsäntutkimuslaitoksen

verkkosivuilta sähköisenä

versiona.

ISBN 978-951-40-2294-4

10 Palokuntalainen • 41

KIPINÄT

• Perjantai-iltana alkanut tapahtuma

jatkui aina sunnuntai-iltaan asti. Tapah-

tuma näkyy ja kuuluu Hämeenkosken

kunnan keskustassa ja palokunta oli

monella tavalla myönteisesti esillä.

Viikonloppu huipentui sunnuntaina

palokunnan paraatiin ja varsinaiseen

juhlaan palokuntalaisten palkitsemisi-

neen. Paraatia ja juhlaa oli tällä kertaa

seuraamassa yli tuhat ihmistä.

Oman vakavan lisänsä toi tänä

vuonna Norjan tragedia. Liput laskettiin

puolitankoon Valtioneuvoston suosituk-

sen mukaisesti. Palokunta ja juhlaväki pi-

tivät hiljaisen hetken Norjan traagisessa

tapahtumassa menehtyneiden ihmisten

muiston kunnioittamiseksi.

Hämeenkoskella kuntalaiset ja

kesäasukkaat tietävät, mitä sopimus-

palokuntatoiminta on. Palokunnassa

on riittävästi hälytyskelpoista väkeä niin

päivällä kuin yöllä - erityisiin rekrytoin-

tikampanjoihin ei ole ollut tarvetta.

Vuosijuhlan yhteydessä ei rekrytoinnista

puhuttu mitään – sen sijaan kerrottiin

ja näytettiin mitä palokunnan toiminta

parhaimmillaan on. Ohjelman yhteydes-

sä annettiin myös turvallisuuskoulutusta.

Erilaisilla vuosijuhlaan liittyvillä tilai-

suuksilla yhdistys hankkii myös varoja

toimintaansa.

Hämeenkoski sijaitsee noin 20 kilo-

metriä Lahdesta Hämeenlinnaan päin.

Kunnassa on 2 145 asukasta. Kosken

VPK on Päijät-Hämeen pelastuslaitok-

sen sopimuspalokunta.

P.S. Kosken VPK:n esimerkkiä

voisivat noudattaa myös ne palokunnat,

jotka tarvitsevat näkyvyyttä toimintansa

tehostamiseksi.

• Kotien keittiöihin tarkoitettu liesivahti pysäyttää vaaratilanteet

katkaisemalla liedestä sähköt ja tarvittaessa myös sammuttaa

syttyneen liesipalon. Lisäksi liesituulettimessa sijaitseva lieden

lapsilukko estää lieden valvomattoman käytön.

Liesivahti ennaltaehkäisee liesipaloja, jotka ovat yksi yleisim-

mistä asuntopaloista Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismais-

sa. Liesiturvajärjestelmän avulla asiakas voi käyttää vanhaa ja

tuttua liettään kuten ennenkin, mutta jos liedellä tapahtuu vaarati-

lanne, liesivahti hälyttää ja katkaisee liedestä sähköt. Se voi myös

sammuttaa nopeasti syttyvän liesipalon kohdistetulla sammutuk-

sella eli liesituulettimeen asennetulla sammutuspatruunalla.

– Liesivahtimme on suunniteltu sekä ennaltaehkäisemään

vaaratilanteita että mahdollistamaan ikäihmisten turvallista

ruoan valmistusta. Tämän vuoksi laitteisto tukee asiakkaan

toimintakykyä ja pidempään kotona asumista, kertoo liesivahdin

valmistajan, Safera Oy:n toimitusjohtaja Henri Andell.

Heinäkuun alussa voimaan tullut uusi pelastuslaki korostaa

aiempaa enemmän ikääntyneiden ja muiden erityisryhmien

asumisturvallisuutta.

– Kaikki uudet tekniset ratkaisut, jotka tukevat ihmisten turval-

lista asumista, ovat tervetulleita. Tekniikassa on kuitenkin tärkeää

aina huomioida toimintavarmuus ja käyttäjän mahdollisuudet sen

hyödyntämiseen, sanoo Satakunnan pelastuslaitoksen pelastus-

päällikkö Jyri Leppäkoski.

Ylimaakunnallinen hanke toteutetaan yhdessä Etelä-Pohjan-

maan Terveysteknologian Kehittämiskeskuksen EPTEK ry:n ja

Tampereen ammattikorkeakoulu TAMKin kanssa. Porin Seudun

Kehittämiskeskus Oy POSEK on osallistunut projektiin tarjoamalla

tuotetestausta todellisilla käyttäjillä aidoissa ympäristöissä. Han-

ketta rahoittaa on Satakuntaliitto EAKR-rahoituksella.

Kosken VPK

Juhlat joka vuosi

Liesivahti myös sammuttaa

Lisäturvaa koteihin

Hämeenkoskelainen Kosken VPK viettää vuosijuhlia joka vuosi. Palokunnan juhlasta on vuosien varrella muodostunut koko paikkakuntaa yhdistävä monipuolinen heinäkuinen kesätapahtuma. Tänä vuonna juhlaa vietettiin VPK:n 115-vuotisen taipaleen kunniaksi.

Hyvän tapahtuman koskelainen resepti: • musiikillinen ilta

• palokuntanaisten kahvila

ja ravintola

• markkinat keskustassa

• sormikoukun MM-kisat

• markkinatanssit

• tivolipelit (useiden kymmenien

vuosien perinne)

• ohjelmaa urheilukentällä

(palokunnan kaluston ja

toiminnan esittely)

• Kosken VPK:n viihdeorkesterin

konsertti

• ohjelmalliset iltamat

• Letku-Pubi

Teksti Isto Kujala Kuvat Timo Saarinen


KIPINÄT

• Triatlonin 28. SM-kisat (1/ 4 ja 1/8

henkilökohtaiset ja joukkueet) järjestet-

tiin heinäkuussa Kiskossa 30 asteen

paahtavassa helteessä. Osanottaja-

määrä kilpailuihin oli ennätysmäinen,

noin 350 kilpailijaa. ”Pojan” vei kotiin

Kuoreveden VPK:n joukkue.

Palokuntien SM-triathlonkilpailut

käytiin samaan aikaan muun kisan

yhteydessä. Kuoreveden VPK:n joukkue

vei voiton viiden vuoden tauon jälkeen.

Joukkue voitti toiseksi tulleen Leppälah-

den VPK:n noin10 minuutin aikaerolla.

Kuoreveden joukkueessa olivat

mestaruutta hakemassa Matti Sou-

tua, joka ui 500 metrin uintiosuuden

aikaan 13.53. Noin 22 kilometrin

pyöräilyosuuden ajoi Jani Westerholm

aikaan 43.01. Ankkurina toiminut

Kimmo Kuusi suoriutui viiden kilomet-

rin juoksuosuudesta aikaan 21.18.

Joukkueen yhteisaika oli 1.18.12 ja se

riitti Triathlon 1/8-joukkueiden Suomen

mestaruuteen.

– Matkalla vitsailtiin että eikö-

hän tuoda ”poika” kotiin, sillä onhan

edestakaista noin 700 kilometrin

matkaa turha ajaa, jos ei ole tavoittei-

ta miksi lähteä kisailemaan. Vuoden

päästä yritetään lähteä puolustamaan

mestaruutta, näin alustavasti sovittiin

tulomatkalla, kertoo Matti Soutua.

Kuoreveden VPK joukkue. Vasemmalta Jani Westerholm, Matti Soutua ja Kimmo Kuusi.

Palokuntien SM Kuorevedelle

Triathlonissa 350 osanottajaaTeksti Matti Soutua Kuva Veera Nousiainen

• Vuonna 1886 perustettu Paimion VPK

vietti 13.8.2011 125-vuotisjuhlaansa

Paimion kaupungin talolla. Juhlapuheen

piti Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen

pelastuspäällikkö Mika Kontio. Aluehal-

lintoviraston tervehdyksen esitti johtaja

Ilkka Horelli.

Juhlan yhteyteen kaupungin talolle oli

koottu näyttely, joka kertoi onnistuneella

tavalla Paimion VPK:n historiasta men-

neiltä ajoilta aina nykypäivään asti. Kau-

pungin talon piha-alueella oli palokunnan

kaluston ja toiminnan esittely. Mukana

esittelyssä olivat hälytys-, nuoriso-, nais- ja

veteraaniosastot.

Aktiivista pelastustoimintaa Paimiossa 125 vuotta

Paimion VPK:n käy-tössä oleva kalusto oli hyvin esillä juhlan yhteydessä.

Turun VPK:n puheenjohtaja Kari Suominen (oik.) keskustelemassa pelastuspäällikkö Mika Kontion (vas.) ja johtaja Ilkka Horellin kanssa.

• SSPL:n toimistoon tuli puhelin-

soitto Brysselistä. Naishenkilö oli

työmatkalla ja halusi tauolla hoitaa

tärkeän asian ja etsiä Sarvsalö

FBK:n yhteystiedot. Palokunta oli

osallistunut hänen miehensä et-

sintään. Mies oli uimareissulla ka-

donnut. Apua lähdettiin hakemaan

lähellä olevalta paloasemalta.

Tiedon saatuaan Sarvsalö FBK:n

väki lähti heti etsimään miestä

kolmella veneellä – hätäkeskuksen

hälyttämistä ei jääty odottele-

maan. Mies löytyi hengissä.

Naishenkilö halusi henkilö-

kohtaisesti kiittää palokunnan

väkeä tällaisen pelastusvalmiuden

ylläpidosta ja osallistumisesta

etsintään.

–Tällaista palautetta palo-

kuntatoiminnasta kuuntelee

mielellään – onnea reippaasta

toiminnasta Sarvsalö FBK:lle ja

sen henkilöstölle!, toivottaa toimin-

nanjohtaja Isto Kujala.

Sarvsalö FBK on Itä-Uuden-

maan pelastuslaitoksen sopimus-

palokunta, joka on ollut pelastus-

laitoksen lakkautuslistalla, mutta

saanut vielä armonaikaa jatkaa

toimintaansa.

• Palokunnan henkilöstö muodostuu

kolmesta päätoimisesta ammattihenkilös-

tä ja 32 sopimuspalokuntalaisesta. Tällä

henkilöstöllä hoidetaan vuodessa 180–250

kiireellistä hälytystehtävää. Palokunnan

ensisijainen toiminta-alue on Kauhavan kau-

punki, jossa on noin 17 300 asukasta.

Valintaa SSPL perustelee palokunnan

henkilöstöryhmien – ammattihenkilöstön ja

sopimuspalokuntalaisten – hyvällä yhteis-

työllä ja hyvällä hengellä. Koko palokunnan

henkilöstö on korkealle koulutettua. Taitoja

pidetään yllä jatkuvalla harjoittelulla, ja lähes

kaikki jäsenet ovat savusukelluskelpoisia.

Operatiivinen toiminta on liiton saaman

tiedon mukaan hoidettu kiitettävästi.

Operatiivisten tehtävien lisäksi palokunnas-

sa tehdään turvallisuuskoulutusta. Tähän

toimintaan on aktivoitu myös operatiivi-

sesta toiminnasta iän vuoksi pois jääneitä

henkilöitä.

Palokunnan yhteydessä toimii aktiivinen

naisosasto, joka muun henkilöstön ohessa

kerää varoja erilaiseen hyväntekeväisyyteen.

Vuosien saatossa ovat lahjoituksia saaneet

niin lapset kuin vanhuksetkin. Osa keräys-

rahoista on mennyt katastrofitilille, jonka

varoilla autetaan alkuun tulipalossa kaiken

menettäneitä. Naisosasto järjestää tarvitta-

essa myös hälytysmuonitusta.

Kauhavan paloaseman henkilöstö

järjestää joka kevät yhteistyössä Etelä-

Pohjanmaan pelastuslaitoksen kanssa

lapsiperheille suunnatun lastenjuhlan

Kauhavan paloasemalla. Juhla on turvalli-

suustapahtuma, johon osallistuu vuosittain

yli 600 henkilöä.

– SSPL:n mielestä tällaisen toiminnan to-

teuttaminen vaatii palokunnan henkilöstöltä

yhteen hiileen puhaltamista. Huomionosoi-

tus on tunnustus koko palokunnan henkilös-

tölle, niin ammattilaisille, sopimuspalokun-

talaisille ja yhdistystoimintaan osallistuville,

sanoo SSPL:n toiminnajohtaja Isto Kujala.

Vuoden sopimuspalokunta KauhavallaSuomen Sopimuspalokuntien Liitto on nimennyt Kauhavan palomiesyhdistyksen jäsenten muodostaman Kauhavan palokunnan vuoden 2011 sopimuspalokunnaksi. Huomionosoitukset palokunnalle luovutettiin 27.8.2011 Kauhavalla.

Sarvsalö FBK:lle tunnustus

Tällaista palautetta

palokuntatoiminnasta

kuuntelee mielellään.


KIPINÄT

• Antin nuorena alkaneeseen palokuntaharras-

tukseen tuli lyhyt tauko paikkakunnalta muuton

takia, mutta vuonna 1978 tapahtuneesta

paluumuutosta lähtien Antti on ollut aktiivi-

nen sopimuspalokuntalainen. Kullaan VPK:n

päällikkönä hän toimi 1986—2004 ja edelleen

vuodesta 2006 lähtien. Päällikkökurssin Antti

Gustafsson suoritti vuonna 1989 ja pelastus-

joukkueiden johtajakurssin 1995.

Päällikkyyden ohella Antilla on ollut keskeinen

rooli ajoneuvoja palokaluston huoltajana ja

kunnostajana. Toiminnan jatkuvuutta Antti on

varmistanut innostamalla henkilökohtaisesti

useita kullaalaisia henkilöitä lähtemään mukaan

toimintaan. Kullaan VPK:n aloitettua ensivas-

tetoiminnan kymmenen vuotta sitten, Antti piti

luonnollisena, että se on eräs palokunnan keino

auttaa avun tarpeessa olevia kuntalaisia.

Kuva Porin VPK:n kokoelmat

Teksti Sakari Aalto

• Lukuisten palokuntatehtävien jäl-

keen Martti Laippala toimi Porin VPK:n

hallituksen puheenjohtajana 18 vuotta

ja sitä ennen varapuheenjohtajana 11

vuotta. Hänet kutsuttiin Porin VPK:n

kunniajäseneksi vuonna 1978 ja kun-

niapuheenjohtajaksi 1989. Hänet on

palkittu lukuisilla paloalan kunniamer-

keillä. Talonomistaja Serafiina Lammi-

sen säätiössä hän oli yli parikymmentä

vuotta VPK:n edustajana toimien

sihteerinä ja taloudenhoitajana.

Makena tunnettu Laippala teki

uskomattoman työn myös urheilun

piirissä niin seura-, paikallis-, maakun-

ta- kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Hän oli monen urheiluseuran ja -jär-

jestön perustajajäsen ja toimi niiden

hallitusten eri tehtävissä. Ansioistaan

hänet aikaa myöten kutsuttiin monen

Antti Gustafsson 60 v

Ensimmäinen keikka 12-vuotiaana

Vanha Fargo on viettänyt eläkepäiviä jo vuoden 2005 museokatsas-tuksesta lähtien, mutta kesäkuun 17. päivä vuonna 1951 syntynyt Antti Gustafsson on edelleen aktii-visesti mukana sopimuspalokun-tatoiminnassa.

Kullaan kunta hankki vuonna 1963 uuden paloauton. Eräs ensimmäisistä tehtävistä, joka hoidettiin Fargolla, oli kaksitoistavuotiaan Antti Gustafssonin ensimmäinen hälytys, pienehkö maastopalo. 1960-luvulle oli tyypillistä, että etenkin maaseudulla lapset osallistuivat aikuisten töihin heti, kun vain pystyivät. Myös palohälytyksiin.

Porilaisen Martti Laippalan (s. 20.7.1914) ainutlaatuisen mittava palokuntaura alkoi vuonna 1927, kun hänet hyväksyttiin Porin VPK:n harjoituskomppaniaan vain 12-vuotiaana. Ammatiltaan hän oli sähköasentaja ja virtaa riitti töissäkin: Hän oli 22 vuotta ammattiosastonsa pääluottamusmies ja 12 vuotta puheenjohtaja.

Make on poissa

Kunniapuheenjohtaja Martti Laippalalle ojennettiin harvinainen 80-vuotispalvelu- merkki vuonna 2007.

yhteisön kunniajäseneksi, kunniapuheenjohtajaksi tai ainaisjä-

seneksi, ja palkittiin useilla korkean tason ansio- ja kunniamer-

keillä. Aktiiviurheiluvuosinaan hän saavutti piirinmestaruuksia

jalka- ja koripallossa. Ensimmäisen luokan koripallotuomarina

hän toimi 13 vuotta.

Seuraava luettelo kuvaa osittain Maken urheilujärjestö-

työn kattavuutta: Porin Palloilijat, Suomen Palloliitto ja SPL:n

Satakunnan piiri, Porin Karhut, Porin Ässät, Suomen Jääkiekko-

liitto, SVUL:n Satakunnan piiri, Porin Urheilutoimittajain Kerho,

Suomen Koripalloliitto, Yyteri Säätiö ja Satakunnan Urheilutuki.

Satakunnan Kansan urheilusivuilta saatiin pitkään lukea hänen

asiantuntevia otteluselostuksiaan. Porin Urheilutoimittajain

kerho jakaa vuosittain Martti Laippala -palkinnon Porin urheilun

hyväksi tehdystä työstä.

Martti Laippala oli molempien sotien veteraani. Hän toimi

viestitehtävissä ja oli sotilasarvoltaan ylivääpeli. Martti Laippala

poistui keskuudestamme 16.7.2011. Hänet siunattiin Porin

Isossa kappelissa 27.7. juhlallisin palokuntamenoin.

Perhe- ja sukulaispiirin Masa ja järjestöelämän Make on

poissa. Porin VPK kunnioittaa kunniapuheenjohtajansa muistoa.

Matti Kraapo

Porin VPK:n kunniapäällikkö

ALALLA TAPAHTUU

KIPINÄT

Kaikki tiedot kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelas-tusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen [email protected].

Syyskuu

5.9. Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumi

Helsinki

7.–8.9. SPPL: Tulitöiden kurssinjohta-jakoulutus

Vantaa

8.9. Helsingin pelastuslaitos 150 vuotta: Suuri palokunta- ja turvallisuuspäivä

Helsinki

9.–11.9. SPEK: Palokuntanuorten ja -naisten opintopäivät

Pudasjärvi

13.9. Valtakunnallinen tapaturmien ehkäisyn seminaari

Seinäjoki

13.9. Palomiesurheilu: Suunnistus Pietarsaari

14.9. Helsingin pelastuslaitos 150 vuotta: 2000-luvun uhkat ja väestön suojaaminen Helsingissä

Helsingin yliopisto

17.9. SPEK: Palokuntanaisten SM-kilpailut

Kotka

17.–18.9. SPEK: Yleinen palokuntakokous Kotka

21.9. SPPL: Kurssinjohtajien täydenny-skoulutus

Jyväskylä

21.–22.9. SPPL: Onnettomuuksista oppi-misen opintopäivät

Vantaa

30.9. Helsingin pelastuslaitos 150 vuotta: Juhlaseminaari kaupungin-talolla (kutsuvierastilaisuus)

Helsinki

1.9.–31.10. FirePoker 2011

Lokakuu

1.–2.10. FSB mästerskapstävlingar 2011 Itä-Uusimaa

5.10. SPPL: Kurssinjohtajien täydennyskoulutus

Vantaa

5.–6.10 SPPL: Seminariedagar för heltidspersonal

Åbo

11.-.12.10. Helsingin pelastuslaitos 150 vuotta: Kansainvälinen turval-lisuusviestinnän seminaari, Finnsec-messut (pelastustoimen viestintähenkilöille)

Helsinki

11.–12.10. SPPL: Kansainvälinen turvallisuus-viestinnän seminaari

Helsinki

12.10. SPPL: Syysopintopäivät Helsinki

12.–13.10. SPPL: Turvallisuusviestinnän opintopäivät, Tahallisten palojen ehkäisy-opintopäivät

Helsinki

12.–14.10. Finnsec-messut

14.10. SPPL: Turvakorttikoulutus seminaari

Helsinki

19.10. SPPL: Ajankohtaispäivät automaattisista sammutus-laitteistoista

Vantaa

19.10. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuollon turvakortin kurssinjohtajakoulutus

Helsinki, Pelastuskoulu


Oulu

1.–31.10. Palomiesurheilu: Uinti Äänekoski

31.10. Palokuntalainen ilmestyy

Marraskuu

1.–2.11 SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät

Tampere

2.–3.11 SPPL: Yritysturvallisuuden opintopäivät

Tampere

3.–4.11. Palomiesurheilu: FirePoker 2011 Tallinna

5.11. SSPL: Juhlakokous ja -seminaari Forssa

9.11. Helsingin pelastuslaitos 150 vuotta: Pelastustoiminta nyt ja huomenna

Helsinki


Vantaa

18.–19.11 SPPL: Svenskspråkiga studiedagar

Raseborg

22.–23.11. SPPL: Tulitöiden kurssinjohtajakoulutus

Vantaa

22.–24.11. SPPL: Vesisukellusseminaari m/s Gabriella

26.11. Päivä paloasemalla! Palokunnat kautta maan

30.11. SPAL: Liittokokous 2011 Kuopio

1.–30.11. Palomiesurheilu: Voimailu/soutu Riihimäki

1.–30.11. Palomiesurheilu: Salibandy Rauma

Joulukuu


Vantaa


2012Tammikuu

Helmikuu

1.2–31.3. Palomiesurheilu: Hiihto Pohjois-Karjala


Maaliskuu

1.3.–30.4. Palomiesurheilu: Pilkki Vaasa

1.3.–30.4. Palomiesurheilu: Kaukalopallo Turku

14.–15.3. Palomiesurheilu: Slalom Ruka (Porvoo/Kuusamo)

22.–24.3 SPPL: Palopäällystöpäivät Hämeenlinna

Huhtikuu

1.–30.4. Palomiesurheilu: Keilailu Raisio

NIMITYKSIÄ

VALMISTUNEET

Suomen Palopäällystöliitto

ICT-kehityspäällikkö Janne Leinonen

Pelastuskoulun valmistuneetPK 34Anunti Mikko HelsinkiForsblom Ilmari HelsinkiHendry Robin HelsinkiKauppi Jesse HelsinkiLaurila Mikko HelsinkiLempinen Lauri HelsinkiLounes Karim HelsinkiMattsson Henri HelsinkiPartanen Juha-Matti VantaaPesonen Juha EspooPulkkinen Arttu HelsinkiSakko Marko KeravaToiviainen Teemu HelsinkiTuominen Teemu HelsinkiTurkia Mikko Helsinki

• Suomen Sopimuspalokuntien Liitto esittää sopimus-

palohenkilöstön koulutusjärjestelmän uudistamista.

– Nykyinen koulutusjärjestelmä on hajanainen ja laadul-

taan vaihteleva, sanoo SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Ku-

jala. Koulutuksesta vastaavat Kujalan mukaan paikoin

pelastuslaitokset, paikoin alueelliset pelastusliitot.

SSPL:n mukaan Suomeen olisi syytä perustaa

Valtion palokoulu vastaamaan sopimuspalohenkilöstön

perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen suunnittelusta ja

koordinoinnista.

– Koulun tulisi järjestää varsinaiset kurssit alueel-

lisina lähellä sopimuspalokuntia, Kujala huomauttaa.

Käytännön koulutuksen oppilaitos voisi toteuttaa

yhteistyössä nykyisten alueellisten pelastusliittojen,

pelastuslaitosten ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjes-

tön kanssa.

Joitakin kursseja tulisi järjestää valtakunnallisesti,

kuten sopimuspalokunnan päällikkökurssi. Palokoulun

olisi luontevaa edistää myös sopimuspalokuntiin liittyvää

tutkimus- ja kehitystoimintaa.

Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo

Kietäväinen esitti viime keväänä koko palohenkilöstön

koulutuksen siirtämistä valtion vastuulle. Samalla alan

peruskoulutusta voitaisiin Kietäväisen mielestä lisätä

niin, että koulutus tukisi myös pelastustoimen sopimus-

sektorin tarpeita.

SSPL:n puheenjohtajan, kansanedustaja Antti Ran-

takankaan mielestä koulutusuudistukset on saatava

monen vuoden odottelun jälkeen ripeästi käyntiin.

Hajanainen palokuntakoulutus on uudistettava

SSPL vaatii


Teksti Marko Partanen Kuvat Päivi Aravuori, Marja Siltala, Osmo Varpila ja Marko Partanen


saa maksaaViime vuoden 22 989 automaattihälytyksestä oli erheitä 96,5 prosenttia. Erheiden määrä lisääntyi edellisvuodesta, vaikka niihin on yritetty puuttua sisäasiainministeriön hankkeilla jo 1990-luvulta lähtien. Heinäkuun alussa

voimaan tullut laki antaa mahdollisuuden laskuttaa laitteen haltijaa toistuvista erhehälytyksistä. – Tämä on se viimeinen keino, jolla asia voidaan saada kuntoon,

rahaa yleensä kaikki ymmärtävät, palomestari Mikael Siitonen muotoilee.

Erheestä Maksu ei ole sanktio,

vaan todellisiin kuluihin

perustuva maksu.

Heinäkuussa voimaan tullut pelastuslaki antaa pelas-tuslaitoksille mahdollisuuden laskuttaa toistuvista automaattisten paloilmoittimien erhehälytyksistä. Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Mikael Sii-

tonen uskoo, että erheiden maksullisuus vähentää erhehälytyksiä ainakin niiden osalta, joiden laitteet hälyttävät usein erheellisesti. Nykyään ahkerimmin hälyttävien automaattikohteiden isännät voivat joutua maksamaan jopa 20 000 euroa erhemaksuja vuodes-sa, mikäli erheet säilyvät entisellään.

– Toistuvaksi katsotaan, kun automaatti hälyttää kolmannen kerran erheellisesti 12 kuukauden sisällä. Toisesta erhehälytykses-tä kiinteistön omistajalle lähtee kirjallinen huomautus ja varoitus maksusta, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen riskienhallinta-päällikkö Jussi Rahikainen sanoo.

Hän on ollut Erhe-työryhmän puheenjohtaja ja laatimassa kustannusperusteita erhehälytysmaksulle.

– Maksu ei ole sanktio, vaan todellisiin kuluihin perustuva maksu, Rahikainen painottaa.

Yrityksistäkin löytyy asialle ymmärrystä, sellaisissakin, joissa erhehälytykset ovat ongelma.

– Ymmärrän maksun täysin. Ei ole oikein, jos tontillemme tullaan monta kertaa turhan takia. Olkoon maksu nyt piiskana, että meidän pitää saada laite toimimaan, Vantaan HK Ruokatalon kunnossapitovastaava Marko Kuurne sanoo.

Tuntuuko maksu kuitenkin sanktiolta?

– Olipa maksu sanktio tai ei, niin se ohjaa aivan oikeaan suun-taan. Olisi harmi, jos yk-sikkö olisi täällä turhaan ja toisaalla olisikin oikea tarve.

Suurin osa laitteista toimii Viime vuonna enemmän kuin joka viides tehtävä oli automaattikeikka. Er-heellisiä keikoista on 96,5 prosenttia. Maamme 16 424 automaatista lähes puolet ei aiheuttanut yh-tään erheellistä paloilmoi-tusta.

– Jos tarkastelemme asiaa tulevan laskutuksen näkökulmasta, niin viime vuonna 83,5 prosenttia automaattikohteista olisi sel-vinnyt ilman maksua, Rahikainen sanoo.

Loput 16,5 prosenttia automaateista aiheuttivat kaksi kolmas-osaa kaikista erhetehtävistä.

Yleisimmin erhehälytykset johtuvat Pronton mukaan tunte-mattomasta syystä (29 %), ruoan valmistuksesta (14 %), savusta tai pölystä (13 %), kosteudesta tai vedestä (10 %) sekä huolimat-

Mikael Siitonen halusi eroon erhehälytyk-

sistä. Hän sai Helsingin pelas-

tuslaitoksella muutkin mukaan

työhön.

Marko Kuurne


Epävarma Erhe-lomake

Erhe- eli selvityspyyntölomake on ollut pelastuslai-

tosten työväline, jolla molemmat osapuolet pääsevät

ongelmiin kiinni helpommin.

Ajatus on, että erhehälytyksellä käynyt yksikkö jät-

tää kiinteistön edustajalle selvityspyyntölomakkeen,

joka palautetaan pelastuslaitokselle. Lomake voidaan

myös täyttää yhdessä keikan yhteydessä, jolloin se

myös palautuu varmemmin.

Vuonna 2008 käyttöönotettua selvityspyyntölo-

maketta jätettiin vaihtelevasti, laiskin laitos jätti 4

prosentissa ja ahkerin 74 prosentissa tapauksista.

Trendi oli kuitenkin se, että mitä ahkerammin loma-

ketta jätettiin, sitä vähemmän tuli erheitä. Erhelo-

makkeiden palautumisprosentti vaihteli 50—70 pro-

sentin välillä. Pelastustoimen edustajat epäilivät lo-

makkeiden päätymistä kohteissa oikeille pöydille, jos

ne jätettiin esimerkiksi huoltomiehelle yöaikaan. Mo-

net pelastuslaitokset aikovat luopua lomakkeesta. Se

korvataan kirjallisella huomautuksella toisen erhehä-

lytyksen jälkeen.

Vuosi 2004 2010

Automaatteja 14 100 16 400

Hälytyksiä 18 608 22 989

Hälytystä/laite 1,3 1,4

Erheprosentti 98,4 96,5

Vuonna 2010Automaatit kaikista tehtävistä 21 %.

Edellisestä vuodesta keikat lisääntyivät 15 %.

Arkipäivinä erheitä eniten 7.30–18.00.

Viikonloppuisin erheitä eniten 9.30–21.30.

Tammi-, heinä- ja elokuu kiireisimmät.

Erheiden lisääntymisen syyksi arvioidaan sääilmiöitä.

Yleisimmät erhekohteet

• Myymälä-, ravitsemis-, majoitus- ja liikerakennukset 21 %

• Hoitoalanrakennukset 21 %

• Teollisuusrakennukset 19 %

• Toimisto- ja työpaikkatilat 10 %

• Kokoontumisrakennukset 9 %.

tomuudesta kiinteistön korjaus-, asennus- tai huoltotyössä (10 %).– Tyypillisesti remontinaikaiset irtikytkennät ovat jääneet te-

kemättä. Osa remonttimiehistä on sellaisia, ettei viitsi odottaa puolta tuntia irtikytkentää, vaan pölyävä työ aloitetaan heti. Osa remonttimiehistä sanoo huomautettaessa, että ei hälytyksistä en-nenkään ole laskutettu, Siitonen kertoo.

Kohta laskutetaan. Siitonen uskoo, että kiinteistöissä tulee var-masti remonttiporukoiden kanssa vääntöä, kuka laskun maksaa. Prontot täytettävä kunnolla Helsinki siirtynee laskutukseen ensimmäisenä. Maksun suuruu-deksi esitetään 690 euroa / erhehälytys alkaen kolmannesta häly-tyksestä. Pelastuslautakunta hyväksyy maksun, kuten muutkin lai-toksen taksat. Laskuttaminen alkanee Helsingissä syyskuussa.

– Meillä 13 kiinteistöä olisi saanut maksun ensimmäisen kuu-kauden aikana, jos laskuttaminen olisi aloitettu heti lain voimaan tulon jälkeen, Siitonen kertoo.

Maksut lähetetään keskitetysti pelastuslaitoksen hallinnosta, missä työkaluna on Pronto-tietokanta. Siihen tulee valtakunnalli-sesti kohteiden etsimistä helpottava päivitys. Keikkaa hoitaneen henkilön ei tarvitse miettiä aiempien keikkojen lukumäärää.

– On vain muistettava, että Prontot täytetään huolellisesti, niin että siitä saa tolkun. Jos selosteessa lukee vain, että ”automaatti hä-lytti ja että laite kuitattiin”, niin sellaisella selosteella ei tee mitään. Sillä ei voi laskuttaa eikä lähettää korjauskehotusta, Siitonen sanoo.

Kun pelastuslautakunta hyväksyy Helsingissä taksan, niin lasku läh-tee kolmannesta erhehälytyksestä. Palotarkastushuomioilla ja nii-den korjausvaatimuksilla ei ole maksua kumoavaa merkitystä. Hel-sinki lopetti heinäkuussa selvityspyyntölomakkeiden jättämisen.

– Niitä on jätetty noin tuhat vuodessa ja niistä on palautunut 76 prosenttia. Lomakkeiden kulkeutuminen kiinteistössä oikeille henkilöille oli liian useassa tapauksessa epävarmaa, joten niistä päätettiin luopua, Siitonen kertoo.

Perusteena tarkka kuluselvitysErhemaksun suuruus on pelastuslaitoskohtainen. Lakia varten maksun perusteet on kaivettu juuria myöten. Erhetehtäviin kulu-nut työaika määritellään toimijan mukaan. Pelastuslaitoksissa sii-hen lasketaan 24/7 -tyskentelevien palomiesten palkkaaminen li-sineen, lomineen ja sairauspoissaoloineen. Esimerkiksi Keski-Uu-dellamaalla yhden palomiehen pitäminen työvuorossa ympäri vuoden maksaa 198,70 € tunnissa.

Ajoneuvokulut lasketaan alkaen alustan- ja korityön hinnasta sekä uutena varustuksena hankittavien työvälineiden osuudesta. Maksuun huomioidaan, mitä auto maksaa vuodessa, kun siitä poistetaan valtion-osuus. Sitten päästään siihen, kuinka usein auto uusitaan ja hi-dastaisiko erhekeik-kojen väheneminen auton uusimisen tar-vetta.

Polttoainekuluissa huomioidaan kuinka pitkiä matkoja ajetaan ja kuinka monta yk-sikköä keskimäärin keikalla käy, näin pää-dytään hintaan 116,20 euroa / tunti. Keikan kesto on keskimäärin 46 minuuttia. Kokonaishinnaksi on laskettu 880 euroa / erhe.

– Maksu tuntuu pienelle kohteelle varmasti kovemmalta kuin isolle kohteelle, mutta mak-sun on perustuttava kuluihin, jotta se voitiin hyväksyä lakiin, Rahikainen sanoo.

Hän uskoo, että maksun kanssa joudutaan vielä hallinto-oikeuteen, mutta hän uskoo myös, että perusteet kestävät oikeuskäsittelyn.

Pelastuslaitokset eivät tule rikastumaan erhemaksuista, sillä kunnat huomioivat er-hemaksuista lisääntyneen rahavirran kun-taosuuksissa.– Erhemaksu ohjaa pelastustoimen kuluja enemmän yrityksille ja vähentää veron-maksajan osuutta, mikä on oikeudenmu-kaista, Rahikainen arvioi.

Tilastoja:

Jussi Rahikainen

Myös poik-keuksellisten sääilmiöiden

arvellaan lau-kaisevan ilmai-simia turhaan.

22 Palokuntalainen • 41 Palokuntalainen • 40 23

Maksuista keskustellaanJussi Rahikainen arvelee, että yritykset alkavat budjetoida erhehä-lytyksiin rahaa, sillä kokonaan niitä ei saada pois.

– Maksun suuruus on kiinnostanut laitteiden omistajia, on myös keskusteltu siitä, että kuka laskun maksaa, jos yksikkö on iso. Keskushallinnot eivät suostu maksuja maksamaan, Siitonen kertoo.

Maksuista on keskusteltu HK:llakin. – Ensimmäinen keskusteltava aihe on, että laite saadaan jaloilleen, Marko Kuurne sanoo.

Vantaan HK Ruokatalon paloilmoittimet ovat siirtyneet hänen vastuulleen.

Kuurnen mukaan HK:lla on ollut liikaa erhehälytyksiä.Uusi ja vanha laitekanta, jonka pitäisi toimia yhteen, ei toimi

toivotulla tavalla.– Uuden laitteiston rinnalle tuonnissa yritettiin käyttää hyö-

dyksi vanhaa johdotusta, mikä on osoittautunut virhearvioksi, olisi pitänyt vetää uudet johdot.Tehtaan ongelmana ovat kylmät tilat, joita pestään öisin. Kosteus nousee ilmaisimiin ja aiheuttaa hälytyksen. Ilmaisimien irtikytke-minen pesun ajaksi ei aina riitä, sillä kosteus on olemassa vielä

pesun jälkeenkin, ja se voi aiheuttaa hälytyksen myös takaisin kyt-kennän jälkeen. Joskus toki irtikytkentäkin unohtuu.

– Laite on meidän turvamme, joten se on saatava kuntoon. Ih-misluonto on sellainen, että kun monta kertaa keskeytetään työt ja mennään ulos turhan takia, niin kohta hälytyksistä ei välitetä, Kuurne sanoo.

Hänen tuoreessa muistissaan on paloilmoittimen hälyttämä ai-heellinenkin tehtävä. Koko suomessa automaatit hälyttävät oikeal-le tehtävälle noin 800 kertaa vuodessa. Voi erhe! Useat peräkkäiset erhehälytykset syövät motivaatiota myös sopi-muspalokunnissa, sillä keikka keskeyttää aina päätyön tai vapaa-ajan.

– Jos samaan kohteeseen tulee useita keikkoja lyhyellä ajalla, niin voi olla, että viimeisellä kerralla vain P5 käy paikalla katso-massa. Joskus huomaa, että keikoille lähtö on hieman valikoivaa ja väkeä täytyy vähän patistella, Mäntän VPK:n päällikkö Jani Pelto-nen sanoo.Automaatteja on 50–60 vuodessa. Kolme neljästä automaatista tu-lee teollisuuteen, muut ovat kouluja ja hoitolaitoksia.– Jos tiedossamme on remonttikohde, joka hälyttää useasti, niin

viitsimisen kanssa on ongelmia. Hoitolaitoksiin motivaatio säilyy.

Tietoisuus automaattien tarpeellisuudesta on kuitenkin lä-himuistissa. Viimeksi heinäkuussa automaatti ilmoitti ensim-mäisenä oikeasta palosta.

Mäntän VPK:n tapaan Pioneerien VPK Korialla on ensi-lähdön palokunta. Keikkoja on vuodessa noin 120, joista arvi-olta 20 automaattia; hoitolaitoksia ja tehtaita.

– Meillä viisi kahdestakymmenestä automaattikeikasta on aiheettomia. Tosin en laske aiheettomaksi sitä, jos ra-joittuneen toimintakyvyn omaavalla vanhuksella ruoka käryää hellalla, palokunnan päällikkö Timo Nieminen sanoo.

Hän ymmärtää laskutuksen tietyissä kohteissa, mutta esimerkiksi hoitolaitoksissa hän ei aina sitä allekirjoita.

Viivästetty hälytys avuksi Paljon hälyttävien kohteiden avuksi on mahdollista rakentaa viivästetty paloil-moitus.

– Siinä automaatti tekee hälytyk-sen ensin kohteen omalle henkilö-kunnalle, joka kytkee viiveen päälle, jonka jälkeen heillä on muutama minuutti aikaa tar-kistaa tilat ja kuitata hälytys. Jos hälytystä ei kuitata ajois-sa, hälytys lähtee hätäkes-kukseen. Paloilmoitinpai-nikkeesta hälytys lähtee il-man viivettä, jos tilanne on todellinen, Siitonen kertoo.

Paloilmoitinjärjestelmien suunnit-telussa on kuitenkin vielä ongelma.

– Laitteiden suunnittelijoilla ei ole mitään päte-vyysvaatimuksia. Ilmaisimia lätkitään vanhaan tapaan katso-malla vanhoista piirustuksista mallia. Tai voi olla, että raken-nuttaja heiluttaa punakynää, kun laitteet alkavat maksaa. Toi-saalta joku urakoitsija saattaa paremmat katteet saadakseen valita halvemmat laitteet, Siitonen kertoo.

Erhemaksu ohjaa pelastustoimen

kuluja enemmän yrityksille ja

vähentää veronmaksajan osuutta.

Koko suomessa automaatit hälyttävät

oikealle tehtävälle noin 800 kertaa vuodessa.

Viivästetyssäkin paloilmoituksessa

painonapista hälytys lähtee heti.

Operatiiviseen toimintaan muutoksia

Toimintavalmius -käsitteen laajentamisel-la työryhmä tuo esille sen tosiasian, että toimintavalmius on paljon muutakin kuin keskustelun päärooliin tuodut 1+3 -minimi-

vahvuus ja 13 minuutin tavoiteaika ykkösalueella. Työryhmän esityksen mukaan pelastustoiminnan toi-

mintavalmius muodostuu viidestä osatekijästä: henkilös-tön määrästä ja laadusta, kaluston määrästä ja laadusta, ennakkoon laadituista toiminnallisista suunnitelmista, johtamisen organisoinnista sekä paloasemaverkon katta-vuudesta eli pelastustoiminnan toimintavalmiusajasta.

Sanalle ”yksikkö” uusi merkitysRyhmä esittää, että julkiselle paineelle annetaan periksi ja aletaan nimittää mitä tahansa henkilöstöstä, kul-kuneuvosta ja kalustosta muodostuvaa kokonaisuutta yksiköksi. Näin esimerkiksi sanonta tikasyksikkö tulee ”viralliseksi” – tähän saakka sana ”yksikkö” on varattu vain vähintään määrävahvuiselle sammutus-/pelastusyk-sikölle. Muut ovat olleet virallisesti vain ajoneuvoja.

Yksikkö on henkilön tai henkilöstön, kulkuneuvon ja kaluston muodostama toimintakokonaisuus, joka kykenee itsenäiseen toimintaan. Yksiköllä on johtaja. Yksiköitä ovat esim. pelastusyksikkö, sammutusyksikkö, raivausyksikkö, säiliöyksikkö, tikasyksikkö.”

Jokaisella yksiköllä tulee jatkossa olla johtaja. Yhden hengen yksikön johtajana toimii aina tämä henkilö ja useamman henkilön yksikönjohtajana toimii vanhin tai ennalta määrätty henkilö.

Käytännön esimerkki sopimuspalokunnissa: säiliö-autolla lähtee kolme henkeä. Yhden heistä on jatkossa oltava säiliöyksikön esimies.

Se, missä tilanteessa yksikön johtajana pitää olla yksikönjohtajakoulutuksen tai esimieskoulutuksen saanut henkilö, ratkennee todennäköisesti (ja toivotta-vasti toim. huom!) remonttiin menevän johtamisohjeen myötä.

Puolitoista vuotta valmisteltu uusi toimintavalmiusohjeluonnos kiertää kentän arvioitavana lähiviikot. Keskitymme tässä artikkelissa luonnoksen keskeisiin, päivittäisen operatiivisen toiminnan kannalta tärkeiden kohtien käsittelyyn ja arviointiin. Riskitasojen, -luokkien ja

-alueiden määrittely jätetään lukijan omaehtoisen perehtymisen varaan. Ohjeluonnos on kokonaisuudessaan saatavilla sisäministeriön pelastusosaston sivuilta. Tämän artikkelin pohjana on käytetty toimintavalmiusohjetyöryhmän 23.8.2011 aikaansaamaa versiota.

Artikkelissa esitetyt kommentit ja mielipiteet edustavat kirjoittajan näkemyksiä.

Faktaa ja ajatuksia toimintavalmiusohjeluonnoksesta

Kirjoittajan kommentti

Suora lainaus toimintavalmiusohjeluonnoksesta

Kuvat Pekka Koivunen Helsingin pelastuslaitoksen toiminnasta hälytystilanteessa. Kuvat eivät liity juttuun.

Muutos nykyiseen: Aiemmin pelastusyksikön minimivahvuus oli 1+3, nyt yksikön minimivahvuus on 1+1–5. Yksikkö ei periaattees-sa voi tehdä kiireellistä keikkaa, ellei sen vahvuus ole vähintään 1+3. Yksikkölähtö onkin jatkossa vain kiireettömien tehtävien hoitamista varten.

Pelastusryhmä tekee jatkossa valtaosan keikoista

Varsinaisia pelastustoiminnan muodostelmia jatkossa ovat pelastusryhmä, pelastusjoukkue, pelastuskomppania ja pelastusyhty-mä. Ne hälytetään A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin.”

Pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneu-voista ja kalustosta.”

Muutos nykyiseen: Aiemmin ryhmä ei ole ollut muodostelma. Tehokkaaseen pelastustoimintaan kelpoinen muodostelma eli pelastusryhmä – vahvuus vähintään 1+3 – on oltava koossa ennen kuin tehokas toiminta voi alkaa.


Käytännön esimerkki: Kahden hengen sammutusyksik-

kö tulee kohteeseen, tiedustelee ja tekee selvityksen ja

mahdolliset muut ensitoimet valmiiksi. Tehokas toimin-

ta (esimerkiksi tunkeutuminen palavaan tilaan) voi alkaa

vasta kun ryhmän minimivahvuus 1+3 on koossa.

Käytännön esimerkki: Uusi ohje ”virallistaa” monissa

sopimuspalokunnissa käytössä olevan ”liikenneonnet-

tomuusmuodostelman”. Tällöin kyseessä on pelas-

tusryhmä, joka koostuu pelastusautosta esimerkiksi

vahvuudella 1+4 ja kahdesta miehistöautosta vahvuuksilla 1+n

(esimerkiksi liikenteenohjaus, tukevat toimenpiteet).

Kiireellisiin tehtäviin hälytetään siis aina pelastusryhmä. Huomattava on, että minimissään 1+3 -vahvuinen pelastusyksikkö voi yksinään muodostaa toimintakelpoisen pelastusryhmän.

Pelastusjoukkue koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään viidestä pelastusryhmästä.”

Pelastuskomppania koostuu johtajasta, pelastustoiminnan johtajaa avustavasta esikunnasta, vähintään kolmesta ja enintään viidestä pelastusjoukkueesta.”

Pelastusyhtymä koostuu johtajasta, johtokeskuksesta ja vähin-tään kolmesta pelastuskomppaniasta tukimuodostelmineen.”

Toimintavalmiusaika -käsite uusiksiKoko toimintavalmius -käsitteen uudelleenarviointia työryhmä perustelee asiakaslähtöisyydellä. Koska pelastustoimi on kansa-laista eikä alan toimijaa varten, on mitoitusvälineet ja -käsitteet tehtävä asiakasta ajatellen. Hädässä olevaa asiakasta kiinnostaa järjestäytyneen avun nopea saapuminen kohteeseen, ei se, tuleeko apu yhdeltä tai kolmelta asemalta ja montako miestä istuu autossa, tai se, ovatko auttajat sopimushenkiöitä vai ammattilaisia.

Pelastustoiminnan toimintavalmiusaika alkaa siitä, kun hätä-puhelu otetaan teknisesti vastaan hätä-keskuksessa ja loppuu siihen, kun tehokas sammutus- tai pelastustoiminta alkaa. Tehokkaan toiminnan aloittamisella tarkoitetaan sitä, että ensitoimenpiteet on tehty ja tehokas toiminta on mahdollista aloittaa.”

Ensitoimenpiteisiin kuluvalla ajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu tiedusteluun ja sellaiseen ensimmäiseen kalustoselvitykseen, joka mahdollistaa tehokkaaseen pelastustoimintaan ryhtymisen.”

Tähän saakka on puhuttu toimintavalmiusajasta, joka on ollut aika hälyttämisestä kohteen tavoittamiseen. Nyt kyse on ajasta häly-tyksen teknisestä vastaanottamisesta hätäkeskuksessa aina siihen saakka, kun tehokas pelastustoiminta alkaa kohteessa vähintään 1+3 miehityksellä.

Kolmosalueella lyhin laskennallinen selvitysaika!

Suunnittelussa käytetään viiden minuutin laskennallista aikaa I riskialueella, neljän minuutin laskennallista aikaa II riskialueella ja kahden minuutin laskennallista aikaa III riskialueella, jollei luotettavaa tietoa toteutuneista ajoista ole saatavilla onnettomuus-tietokanta Prontosta.”

Työryhmän ehdotus laskennallisesta selvitysajasta

saattaa ensilukemalla tuntua todella erikoiselta. Sen

perusteella voisi olettaa, että Savonrannalla paikallinen

VPK tekee selvityksen kolme minuuttia nopeammin kuin

Helsingin Kallion pääaseman yksykkösen ammattilaiset.

Logiikka avautuu, kun muistetaan, että kyseessä on keskimää-

räinen laskennallinen aika. Kallion porukalla on melkein päivittäin

selvityksiä kerroksiin, suurten teollisuuslaitosten uumeniin, aluk-

siin, metro- ja muihin tunneleihin etc. Savonrannalla keskimääräi-

nen selvitys vain sattuu olemaan merkittävästi helpompi. Tätä ei

käy kiistäminen.

Kiireellisyysluokat käyttöönEnsihoidosta tutut hälytystehtävien kiireellisyysluokat tulevat uuden ohjeen myötä myös pelastuspuolelle. Nämä selkiyttävät nykyistä tilannetta.

A – kiireellisyysluokan tehtävä vaatii välitöntä ihmisen tai suurien omaisuusarvojen pelastamista. Tehtävässä on pelastettava tai pelastettavan olemassaolo on erittäin todennäköistä tai pelastet-tavana ovat suuret omaisuusarvot. Siirtyminen onnettomuuspaikalle tapahtuu hälytysajona.”

B – kiireellisyysluokan tehtävä on varmentamaton, mahdol-lisesti henkeä pelastava tai suuria lisävahinkoja estävä tehtävä. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi tavanomaiset onnettomuu-det ja tulipalot, tuntemattoman riskin tehtävät, ilmoitinlaiteilmoi-tukset kohteesta ja olosuhteista riippuen sekä kiireellinen virka-apu toiselle viranomaiselle. Siirtyminen onnettomuuspaikalle tapahtuu hälytysajona.”

C – kiireellisyysluokan tehtäviä ovat staattiset onnettomuudet, joissa ei ole todennäköistä, että tapahtuu välittömästi merkittäviä lisävahinkoja. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi ilmoitinlai-teilmoitukset kohteesta ja olosuhteista riippuen, savuava tolpparos-kis, kytevä maastopalo, vähäinen öljyvahinko ja kiireetön virka-apu toiselle viranomaiselle. Siirtyminen onnettomuuspaikalle ei tapahdu hälytysajona, ellei pelastustoiminnan johtaja katso sitä saamiensa tietojen perusteella tarpeelliseksi.”

D – kiireellisyysluokan tehtävä ei edellytä välittömiä toimia, mutta se on hoidettava toiminnallisesti sopivana tai asiakkaan kanssa erikseen sovittuna ajankohtana. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi pieneläintehtävät ja lisävahinkoja estävät raivaus- tai jälkivahinkojen torjuntatehtävät. Siirtyminen onnettomuuspaikalle ei tapahdu hälytysajona.”

Pelastuslaitoksella on

oltava suunnitelmat

harvaan asuttujen alueiden

hoitamiseksi.


Hälyttämiseen ei suuria muutoksiaJatkossakin pelastuslaitoksen vastuulla on tehdä ohje pelastustoi-minnassa tarvittavien voimavarojen hälyttämisestä. Hälytysohjeessa tulee ottaa huomioon myös pelastuslaitosten yhteistoiminta ja avunanto.

Hälytysohje on laadittava siten, että hätäkeskus voi hälyttää pe-lastustoimintaan lähimmät tarkoituksenmukaiset yksiköt riippumatta siitä, miltä alueelta ne ovat.”

Pelastustoiminnan muodostelmien hälyttäminen tapahtuu häly-tysohjeen perusteella. Hälytysohjeessa on määriteltävä perusteet tehtävien jakamiseksi kiireellisyysluokkiin A, B, C ja D.

A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin hälytetään pelastusryhmä tai sitä suurempi muodostelma.

Valistunut arvio

Tällä hetkellä sadasta pelastustoimen hälytyksestä

karkeasti 90 on ”entisiä” yksikkölähtöjä, 9 joukkuelähtöjä

ja yksi komppanialähtö. Yhtymälähdöt ovat hyvin harvi-

naisia. Uuden ohjeen myötä yksikkölähtöjä tulee erilaisten kentältä

saatujen ”valistuneiden” arvioiden perusteella 20, ryhmälähtöjä 75,

joukkuelähtöjä 4 ja komppanialähtöjä 1.

Toimintavalmiusohje on saanut jo nyt paljon huomiota julkisuudessa. Leikkeet poimittu Turun Sanomista.

Hädässä olevaa asiakasta

kiinnostaa järjestäytyneen

avun nopea saapuminen

kohteeseen, ei se, tuleeko

apu yhdeltä tai kolmelta

asemalta ja montako miestä

istuu autossa, tai se, ovatko

auttajat sopimushenkilöitä

vai ammattilaisia.

Johtaminen muuttunee käytännössä Ryhmälähdön tuleminen valtamuodostelmaksi aiheuttaa muu-toksia johtamiseen. Ohjeluonnos perustelee johtamista vain viittauksilla suoraan lakiin.

Pelastuslain 34 §:n mukaan pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Pelastustoimintaa voi tilapäisesti johtaa muu pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokun-taan kuuluva siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviran-omainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen.

Kaikilla pelastustoimen muodostelmilla tulee olla johta-ja. Yleisperiaatteena on, että jokaisen muodostelman johtaja kykenee tarvittaessa johtamaan seuraavaksi suurempaa uutta johtamisporrasta edellyttävää muodostelmaa.”

Uusi muodostelmarakenne antaa uusia mahdollisuuk-

sia vasteiden suunnitteluun ja uusia haasteita erityi-

sesti johtamiseen. Siksi johtamiseen onkin jatkossa

pureuduttava tarmolla kaikilla tasoilla. Pelastusopiston suunnalta

kuuluneet epäilevät kommentit on syytä ottaa vakavasti, mutta

toisaalta opistonkin on kyettävä olemaan mukana kehityksessä.

Pelastusopiston opettajille nykyisen johtamisjärjestelmän ja koko

doktriinin ehdoton kaavamaisuus on tietenkin helppo tie. Luovuu-

delle ja uusille ajatuksille on kuitenkin annettava tilaa. Maailma

on muutakin kuin yksi pelastusyksikkö, kolme pelastusyksikköä tai

yhdeksän pelastusyksikköä.

Johtovastuun tulee olla kaikissa tilanteissa yksiselitteinen. Johtovastuun siirtyminen tulee välittömästi ilmoittaa kaikille, joita asia suoranaisesti koskee.”

Tämä asia pitäisi ohjeen myötä olla selvä kaikille.



Ne ajatPelastuslaitoksen ylläpitäjä joutuu jatkossakin tekemään merkittä-viä ratkaisuja päättäessään alueensa palvelutasosta. Toimintaval-miusohjetta valmistellut työryhmä esittää, että tehokas pelastustoi-minta tulisi aloittaa eri riskiluokkien alueilla seuraavasti:

I riskiluokassa tavoitteena on, että tehokas pelastustoiminta pelastusryhmällä alkaisi 13 minuutin kuluessa siitä, kun hätäilmoi-tus on teknisesti otettu vastaan hätäkeskuksessa. Pelastusryhmässä tulisi olla vähintään neljä savusukelluskelpoista henkilöä. Pelas-tusjoukkueen tulisi olla kokonaisuudessaan paikalla 20 minuutin kuluessa hätäilmoituksesta.”

Muutos nykyiseen: Vaatimus vähintään neljästä savusukeltajasta! Aikamuutos on käytännössä laskennallisesti +-0.

II riskiluokassa tavoitteena on, että tehokas pelastustoiminta pelastusryhmällä alkaisi 15 minuutin kuluessa siitä, kun hätäilmoi-tus on teknisesti otettu vastaan hätäkeskuksessa. Pelastusryhmässä tulisi olla vähintään kaksi savusukelluskelpoista jäsentä. Pelas-tusjoukkueen tulisi olla kokonaisuudessaan paikalla 30 minuutin kuluessa hätäilmoituksesta.”

Muutos nykyiseen: Vaatimus vähintään kahdesta savusukeltajasta!

III riskiluokassa tavoitteena on, että tehokas pelastustoiminta pelastusryhmällä alkaisi 20 minuutin kuluessa siitä, kun hätäil-moitus on teknisesti otettu vastaan hätäkeskuksessa. Pelastusjouk-kueen tulisi olla kokonaisuudessaan paikalla 30 minuutin kuluessa hätäilmoituksesta.”

Muutos nykyiseen: Toiminta-aikavaatimus tiukkenee, koska las-kennallinen selvitysaika on nyt mukana kokonaisajassa!

IV riskiluokan asutuilla alueilla tehokas pelastustoiminta voi alkaa pidemmänkin ajan kuluessa kuin I—III -riskiluokissa. Jos pe-lastustoimintaa ei kyetä aloittamaan alle 40 minuutissa, on kyseisille alueille suunniteltava tarvittavat korvaavat järjestelyt.”

Muutos nykyiseen: Pelastuslaitoksella on oltava suunnitelmat harvaan asuttujen alueiden hoitamiseksi.

Hyvin tärkeä periaatteellinen muutos

Enää ei ole ”tarvetta” lähettää ammattilaisilla miehi-

tettyä pelastusyksikköä kauas asemasta raivaamaan

puita tai tyhjentämään kellareita vedestä vain siitä

syystä, että joku on joskus keksinyt sen, että yksikössä pitää olla

vähintään 1+3 henkilöä..

Jos riskiarvion perusteella on arvioitavissa, että onnettomuus-tilanteesta kyetään selviytymään pelastusryhmää pienemmällä kokoonpanolla, voidaan tilanteeseen hälyttää pelastusryhmää vähemmän voimavaroja. Tällaisia tilanteita ovat esim. avunantoteh-tävät sekä tarkistus- ja varmistustehtävät.”

Selvennys kokoonpanojen muodostamiseen

Työryhmän ehdotuksista eniten kritiikkiä toimintaval-

miusaika-käsitteen lisäksi on herättänyt muodostelmi-

en rakentuminen. Uudessa ohjeluonnoksessa esitetään

selvemmin mahdollisuus rakentaa kokoonpanoja arkipäivän tehtä-

viin riippumatta siitä, mistä henkilöt onnettomuspaikalle tulevat.

Kaikki pelastustoiminnan muodostelmat voidaan koota tarkoituksenmukaisella tavalla riippumatta siitä, mistä henkilöt onnettomuuspaikalle tulevat. Olennaista on, että muodostelma kykenee aloittamaan tehokkaan pelastustoiminnan riskiluokittain määritetyssä ajassa.

Edellä mainitut ajat ovat suunnittelun perusteena ja niiden toteutumista tilastojen avulla. Samanaikaiset onnettomuudet, ää-rimmäiset sääolot tms. voivat kuitenkin aiheuttaa tilanteita, jolloin edellä mainittuja aikoja ei tavoiteta. ”

Käytännön esimerkki:

Nopea yhden tai kahden hengen yksikkö lähetetään

kohteeseen kevyellä, ketterällä ja nopealla ajoneuvolla

tekemään tiedustelu ja ensitoimet. Paikalle raskailla ajoneuvoilla

hitaammin saapuva henkilöstö saa ajantasaista tietoa tehtävästä

ja pystyy valmistautumaan siihen aivan eri tavalla kuin tänään.

Mitä kauemmas kaupungin keskustasta mennään, sitä suurempi

on järjestelyn tuoma hyöty erityisesti asiakkaan kannalta. Järjes-

täytynyt apu saapuu paikalle nopeammin ja ensitoimet voidaan

aloittaa nopeammin kuin ennen.

Pelastushenkilökunnan kannalta uudella toimintamallilla on

hyötynä saatu tiedustelutieto (tilannekuva kohteessa, ajoneuvojen

ryhmitys, hyökkäystiet…) sekä ensitoimien (esimerkiksi selvitys

valmiina) antama etu pelastustehtävän suorittamiseen.

Helsingin tai muiden suomalaisten ”suurkaupunkien” tyyppises-

sä, tiheästi asutussa taajamassa kokonaishyöty on suhteessa

pienempi kuin pitempien etäisyyksien alueilla.

Käytännön esimerkki:

Sopimuspalokunnalla ei ole savusukeltajia. Kuitenkin

sillä on koulutettuna ja varustettuna kaikki valmiudet

tehdä koko paletti valmiiksi kauempaa keskuksesta tulevalle

savusukellusryhmälle.

Toiminta-aikavaatimus

tiukkenee, koska

laskennallinen selvitysaika on

nyt mukana kokonaisajassa.

Osallistu

keskusteluun!

Lähetä mielipiteesi

osoitteeseen toimitus@

palokuntalainen.fi.


Valkealalaissyntyisen Mervi Parviaisen tie on kulkenut Espoon ja Muuramen kautta Pohjois-Karjalaan Vii-nijärvelle, jossa hän on asunut viimeiset 11 vuotta. Mervillä on plakkarissaan kolme terveydenhuollon

tutkintoa 1980-luvulta: lastenhoitaja, sairaanhoitaja ja kätilö. Hallintotieteiden maisterin paperit hän sai 2002 ja väitteli lopulta tohtoriksi vuonna 2006.

Samana vuonna Mervi Parviainen siirtyi Pelastusopistolle hallin-non yliopettajaksi. Päällystöopetusyksikön yksikönpäälliköksi hänet nimitettiin pari vuotta myöhemmin.

Mervillä on ”perikunta” eli kolme poikaa, joista kaksi on jo täysi-ikäistä sekä elämänkumppani Pohjois-Karjalan pelastusjohtaja Jorma Parviainen. Polttopuiden teolla ja villasukkien neulomisella rentoutu-va Mervi harrastaa myös avantouintia ja vanhoja moottoripyöriä.

Työkokemusta pelastustoimesta ei ole, mutta ala on tuttu jo pi-demmältä ajalta. Suvussa on vpk-harrastusta ja aikanaan isoisä toimi palopäällikkönä luovutetun Karjalan alueella.

Valtio vs. kunnat?– On jo nähty, kuinka alueellinen järjestelmä on entistä yksittäisten kuntien toimintaa tehokkaampaa, esimerkkinä resurssien tehok-kaampi ja tarkoituksenmukaisempi käyttö. Valtiollisessa järjestelmäs-sä etuna saattaisi olla yhtenäisemmät toimintamallit, mutta vastaisiko se sitten niihin paikallisiin tarpeisiin. Uskoisin, että pelastustoimen siirtyminen valtiolle aiheuttaisi ainakin aluksi kustannusten nousun, pitäisihän esimerkiksi palkat harmonisoida, eikä kenenkään palkkoja lähtökohtaisesti voisi alentaa. Muutenkin epäilyttää, vaikuttaako isäntä tässä asiassa ratkaisevasti kustannuksiin. Iso kysymys on, mitä tapahtuisi sopimuspalokuntajärjestelmälle valtioversiossa.

Alueellistaminen vuosikymmenen projektina?– Alueellistaminen on mielestäni onnistunut uudistus. Resurssit ovat järkevämmin ja tehokkaammin käytettävissä ja asioita tarkastellaan muutenkin laajemmassa kokonaisuudessa eikä vain yhden kunnan näkökulmasta.

Mikä on seuraava askel? Laitosten yhdistäminenkö?– En pitäisi mahdottomana, etteikö laitostenkin yhdistämisiä nähtäi-si. Yhdistämisen lähtökohtana pitää olla toiminnan tarkoituksenmu-kaisuus ja tehokkuus, yhdistäminen ei saa olla itsetarkoitus.

Rehtori Mervi Parviainen, PeO:n ”First Lady” linjaa:

Pelastusalan arvot korostetusti esiin

Hätäkeskusuudistus – kahdenkymmenen vuoden suuri munausko?– En tiedä, onko munaus ja kuinka suuri, mutta uudistus valmiste-luineen ja poliittisine kuvioineen on aiheuttanut epävarmuutta ja huolta, jotka heijastuvat luonnollisesti suoraan opiston toimintaan. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta tilanne on ollut ja on haasteel-linen. Alueelliset kurssit vaativat voimavaroja yllättävänkin paljon, jo pelkkien olosuhteiden järjestäminen on vaativaa ja kallista. Tosiasia on, että aivan samantasoisia olosuhteita ei saada järjestettyä opiston ulkopuolella. Tämän vuoksi tietyt opintojaksot on toteuttava täällä, mikä tietää opiskelijoille reissupäiviä.

Ulkopuolisen tarkastelijan silmissä vauhti on ollut välillä vähintäänkin huimaa ja joitakin ratkaisuja voi pitää perusteluiltaan yllättävinä. Olennaista on, että apua tarvitseva kansalainen saa sen viivytyksettä.

Pelastustoimi – turvallisuuden tavaratalo, tietotoimisto tai joku muu?– Mielestäni pelastustoimesta voidaan puhua turvallisuuden tavara-talona tai tietotoimistona, miten vaan. Perinteisesti pelastustoimi on nähty tulipalojen sammuttajana, mutta se on vain yksi osa tehtä-vistä. Näen pelastustoimen laaja-alaisena turvallisuuden osaajana. Luonnollisesti hälytystehtävät tulevat jatkossakin olemaan keskiössä, mutta jo koulutuksen aikana pitää luoda uudenlaista asennetta. Tulevaisuudessa korostuvat uudenlaiset tehtävät sekä viranomaisten yhteistyö, mikä täällä opistolla on tiedostettu.

Käsityksesi Suomen pelastustoimen toimintavalmiudesta.– Toimintavalmius kestää mielestäni kansainvälisen tarkastelun. Kaikki tiedämme maantieteelliset ja väestölliset haasteet. Jokainen saa jo perustuslain turvaamana asettautua pitämään majaa halua-maansa korpeen, mutta jokaisen takapihalla ei voi olla yksikköä päivystysvalmiudessa. Toimintavalmiudesta puhuttaessa nousee ainakin itselleni mieleen myös kysymys ihmisten omasta vastuusta ja asenteesta, miten turvallisuusasioihin suhtaudutaan ja varaudutaan.

Miten valmisteiilla oleva ohje (siitä tihkuneiden tietojen perusteella) muuttaa tilannetta?– Asiantuntemukseni ja perehtyneisyyteni eivät riitä kommentoi-maan asiaa, joka on vielä keskeneräinen. Luotan siihen, että parhaim-mat asiantuntijat ovat ohjetta laatimassa. Toivon, että toteutetaan

laaja lausuntokierros, jotta eri näkemykset tulevat huomioiduksi.

Pelastustoimen tuottavuuden mittaaminen?– Nyt mittaaminen painottuu määrälliseen mittaukseen, laatu on sivuroolissa. Laatumittareiden laadinta on vaativa tehtävä. Esimer-kiksi onnettomuuksien ehkäisyn vaikuttavuuden mittaaminen on vaikea, koska kärjistettynä ilmaisten kukaan ei laske palamattomia taloja, ja tuloksia voidaan usein tarkastella vasta pitkän ajan kuluessa. Tässä tulee vahva mielleyhtymä entiseen elämään terveydenhuollon puolelle. Sielläkin on perinteisesti puhuttu laajasti ennaltaehkäisyn merkityksestä, mutta kuitenkin tilastoidaan ennen kaikkea asioita, jotka tapahtuvat ihmisen sairastuttua.

Minne menee sopimuspalokuntajärjestelmä? – Sopimuspalokunnat ovat elimellinen osa nykyistä järjestelmääm-me. Varsinkin harvaanasutuilla alueilla sopimuspalokunnat osallistu-vat tai hoitavat itsenäisesti koko joukon tehtäviä. Uskon, että tilanne ei ratkaisevasti muutu, ei ainakaan siihen suuntaan, että sopimuspa-lokuntien tarve tai merkitys vähenisi. Mistäpä saataisiin palkkarahat sopimuspalokuntalaiset korvaavaan määrään viranhaltijoita?

Voidaanko sopimuspalokunnat laittaa yhteiseen muottiin? Entä kahteen, tai jopa viiteen?– Pelastustoimen alueet ovat erilaisia, mikä aiheuttaa sen, että sopimuspalokunnat ja niiden toiminta on erilaista. Yhteen muottiin laittaminen ei ole mahdollista, vaikkakin tietyt yhteiset pelisäännöt on tietenkin oltava.

Mikä on mielipiteesi pelastusalan ammattikoulutuksen tilasta Suomessa?– Pidän tilannetta varsin hyvänä. Haasteita on erityisesti alipäällys-tökoulutuksen osalta. Saamme jatkuvasti kuulla valmistuvilta, että koulutus ei vastaa kentän tarpeita, vaikka kentän edustajat ovat olleet aktiivisesti mukana opetussuunnitelman kehittämistyössä. Tänä syk-synä aloittanut AP-kurssi on saanut uudistetun opetussuunnitelman-sa. Voi tietenkin virittää kysymyksen, ovatko opiskelijoiden toiveet ja odotukset oikeassa suhteessa alipäällystön voimakkaasti kehittyvään ja monipuolistuvaan toimenkuvaan.

Mitkä ovat omat toiveesi koulutusuudistuksen suhteen?– Koulutustoiminnassa pitää lähtökohtana olla käytännön toimijoi-den tarve. Koulutuksen sisältöjen ja koulutusaikojen pituuksien tulee perustua käytännön työelämän tarpeisiin. Tämä puolestaan vaatii saumatonta yhteistyötä työelämän ja kouluttavan tahon välillä. Mo-lemmilla pitää olla toisiaan tukevaa kaukonäköisyyttä. Koulutus on kuin laiva, joka ei käänny välittömästi, uudistuksen tulokset mitataan vuosissa, ei kuukausissa.

Vuosia on keskusteltu jatkokoulutusmahdollisuuksista eikä val-mista ole tullut. Nyt ”putki” katkeaa tavallaan kesken ja pelastusalan tutkintoja suorittaneet jatkavat ylempien amk-tutkintojen suoritta-mista tai yliopisto-opintoja kuka missäkin oppilaitoksessa. Korkea-koulukysymys pitäisi ratkaista yhteistuumin mitä pikimmin – josko aika olisi jo kypsä?


Hälytysajo säädösten valossaLÄMPÖKAMERAMIES

Postia lämpökameramiehelle

Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen [email protected].

Masentavaa tietoa

Pitäisikö PeO ja PeKo yhdistää?– Pelastuskoulu täydentää Pelastusopiston koulutusta. Kiitos vaan Helsingin kaupungille tärkeästä panoksesta. Pelastuskoulun toiminnas-sa korostuu vastaaminen paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin. Ottaen huomioon yhdenvertaisuuden, voisi olla vaikea perustella ainoastaan helsinkiläisten ottamista pelastuskoulun oppilaiksi, jos se olisi osa valtakunnallista valtion ylläpitämää oppilaitosta. En siis välttämättä näe lisäarvoa oppilaitosten yhdistämisellä.

Ajatukset pelastusalan koulutuksen (lähinnä Opiston) siirrosta pois SM:n alaisuudesta?– Odottelen ministeriön asettaman työryhmän tuloksia. On hyvä aika ajoin tarkastella tilannetta, maailma ympärillä on muuttunut sitten viime katsauksen. Tässäkin yhteydessä haluan korostaa työelämän tarvetta, se on koulutuksen lähtökohta.

Alan tutkimuksen järjestämisvastuu ja rahoitus jatkossa?– Tutkimus ja opetus kuuluvat luonnikkaasti yhteen saman katon alle. Tutkimustoiminnan rahoitus kuuluu lähtökohtaisesti valtiolle, mutta voisi olla tutkimushankkeita, joiden kustannuksiin pelastuslaitokset ja muut alan toimijat voisivat osallistua. Lisäksi pitäisi olla mahdollisuus hankkia ulkopuolista rahoitusta. Ei kuitenkaan siten, että rahoituksen hankkimisesta tulee suurempi posti kuin varsinaisesta tutkimustyöstä.

Miten sopimushenkilöstön koulutus tulisi hoitaa?– Mielestäni nykyinen järjestelmä on toimiva.

Opiston ongelmat?– Puhun mieluummin haasteista, jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin muissakin organisaatioissa. Meillä on talossa paljon hiljaista tietoa: kuinka se saadaan siirrettyä eteenpäin. Haasteena on myös, mistä saadaan asiantuntijat tulevaisuudessa. Opettajakuntakin vanhenee ja meilläkin on ratkaistava, miten opettaja pystyy jatkamaan tehtävässään ja miten suunnitella urakehitys, jos ja kun opettaja ei enää pystykään suoriutumaan tehtävästään. Yksi suuri haaste on oppilaitoksen säilyt-täminen vetovoimaisena. Tällä hetkellä hakijalukumme ovat valta-kunnallisesti huippuja, mutta entäpä kun ikäluokat pienenevät. Oma roolinsa tässä on myös pelastustoimella, pysyykö ala houkuttelevana. On mietittävä tarkkaan, mikä on ydintehtävämme ja miten asioita tehdään.

Opiston vahvuudet?– Opiston vahvuutena on erityisesti osaava, motivoitunut ja sitoutunut henkilökunta. Meillä on tunnustettu asiantuntija-asema, jota luon-nollisesti on vaalittava ja ylläpidettävä. Meillä on tarjota opiskelijoille upeat olosuhteet; harjoitusalue on poikkeuksellinen jopa Euroopan mittakaavassa.

Oppilasmateriaali tänään?– Pääsykoejärjestelmämme osaltaan varmistaa, että oppilasaines on va-likoitunutta ja tietyt osaamisvaatimukset täyttävää. Huolestuttavana pi-dän tietoja siitä, että kädentaidot eivät enää ole entisen tapaan hallussa. Maailma on tässäkin suhteessa muuttunut, harvapa kaupunkilainen on tullut moottorisahojen ja muiden työvälineiden kanssa sinuiksi. Toinen

huolenaiheeni ovat atk-taidot. Meillä on hieman sitä harhaa, että oppi-laamme ovat diginatiiveja. Tietokoneen hyötykäyttö ja perusohjelmien hallinta saattavat ontua, vaikka pelit olisivatkin suvereenisti hallussa.

Pelastustoimen tärkeimmät kehittämisalueet tänään?– Voimavarojen oikea kohdentaminen, jotta saadaan tehtävät hoidettua ja henkilöstö jaksamaan on varmaan yksi keskeisimmistä kehittämis-alueista. Kehittämiskohteena pidän myös viranomaisyhteistyön kehit-tämistä ja opettelua maailman monimutkaistuessa ja useamman tahon osallistuessa tehtävien hoitamiseen omalla tontillaan. Kehittämisalueis-ta nousee mieleen myös tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Pelastusalan nimikkeet, käsitteistö ja tunnukset – hepreaa jopa omalle väelle. Mitä pitäisi tehdä?– Sopimuspalomies, puolivakinainen, toimenpidepalkkainen, sivutoi-minen, johtokeskus, tilannekeskus, valvomo jne. jne.…Eihän näistä ota kukaan selvää, ei edes se kuuluisa ”erkki”. Heitän palloa tässä asiassa pe-lastusosastolle. Sieltä pitäisi tulla yhteiset termit ja käsitteet, joita kaikki käyttävät. Jopa saman pelastustoimen alueen sisällä puhutaan samasta ja kuitenkin eri asiasta. Kun toimijoilla olisi yhtenäinen ymmärrys, mistä puhutaan, olisi helpompi yrittää viedä asioita eteenpäin suurem-milla estradeilla. Terveydenhuoltolain kautta tulee vielä lisää termistöä – ja soppa sen kun sakenee.

Missä ovat alamme visionäärit ja/tai voimakkaat persoonat? Tarvitseeko ala heitä?– Pelastustoimessa asiantuntijuus on pirstaloitunut, koska toiminta on monimutkaistunut. On useita tietyn sektorin ja aihealueen osaajia, mutta jotenkin kuvasta puuttuvat laaja-alaiset yleisosaajat ja rohkeat visionäärit. Tottakai alalla tarvittaisiin heitä, näkyville puolestapuhujille on tilausta.

Pelastustoimi nauttii kansalaisten luottamusta, mutta hyvän olon tunteeseen ei saa tuudittautua. Myönteisen imagon puolesta on tehtävä jatkuvasti töitä, ja näkyvät ja vaikuttavat hahmot ovat keskeisiä tässä työssä. Kun lisäksi lommo kilpeen voi tulla äärettömän helposti ja lommon suoristus voi olla vaikeaa.

Nainen miehisellä alalla. Tuntemuksia?– Tottakai valintani oli joillekin henkilöille tosi iso ”paukku”, ja onnit-telujen lisäksi on tullut myös muutamia kitkeriä palautteita: ”Ei ole enää mitään pyhää”, ”Nyt meni sitten yksi viimeisistä maskuliinisuuden linnakkeista”. Itse korostan yhteistyötä, johtajuutta ja asiantuntemusta, en sukupuoltani. Toki toisaalta toivon, että valintani rohkaisi naisia hakeutumaan pelastusalan koulutukseen – mutta samoin pelisäännöin kuin miehiäkin.

Pelastustoimen arvot?– Johtamassani Pelastusopistossa haluan tuoda pelastustoimen arvot korostetusti esille. Jokaiseen pelastustoimen alalle opiskelevaan ja työskentelevään tulee voida luottaa ehdottomasti kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Opiskelun aikana meidän tulee saada opiskelijat oivalta-maan, mitä tämä tarkoittaa ja sitoutumaan tähän. Arvokeskustelu on mielestäni viime vuosina jotenkin häipynyt taka-alalle. Ei kuitenkaan riitä, että arvoista puhutaan, vaan niiden mukaan on elettävä.

Lämpökameramies käytti kesän loma-

ajan tarkasti hyväkseen seuraamalla

pelastusalan uutisointia eri tiedotusväli-

neissä. Mitä jäi haaviin? Eipä paljon muuta

kuin telkkarin ja radioiden uutisissa lyhyitä

juttuja uuden lain vaikutuksista. Niin, olihan

sanomalehdissäkin paneuduttu ainakin

siihen, että automaattikeikoista saattaapi

tulla lasku. Ja vaatimukset väestönsuojien

rakentamisesta helpottuvat. Ja muutama

muu maininta. Joissakin mainittiin jopa

sopimuspalokuntien toiminnan turvaami-

nen. Niinpä.

Pelastusalan tiedotussisältököyhyyttä ih-

mettelevänä Lämpökameramies päättikin

jututtaa Palokuntalainen-lehden päätoimit-

tajaa paikallisessa pubissa. Oliko hiostavan

kesäillan vai minkä syy, mutta päätoimit-

taja oli silmin nähden pettynyt muutamien

pelastusalan vaikuttajien ylimieliseen

suhtautumiseen julkiseen keskusteluun.

Neuvostoaikainen tai jopa tsaarinaikainen

virkamiesmentaliteetti näytti hänen mu-

kaansa olevan muutamalle pelastusjohta-

jalle erinomaisen tunnusmerkillistä. Hänen

mukaansa pelastusalan onni on, että näitä

virkatoimissaan sisäänpäin kääntyneitä

johtajia on vain kourallinen.

Päätoimittaja yritti illan aikana runsaan

virvoittavan mallasjuoman avulla unohtaa

nämä herrat, jotka sopisivat paremmin

vaikka jonkin entisen suuren ja mahtavan

naapurimaan kuvernementin pelastusyli-

palopäällikköjohtajiksi. Pettynyt päätoimit-

taja lupasi kuitenkin pitää näiden herrojen

asioita esillä, koska kyllä yli viisi tonnia

kuukaudessa veronmaksajien varoilla

”johtamistyötä” tekevä on hänen mieles-

tään velvollinen vastaamaan kysymyksiin,

tulevat ne sitten alan virallista linjaa

edustavalta tiedotusvälineeltä tai hänen

häirikkölehtensä taholta.

Valtion suuntaan pitää nostaa hattua.

Niin tuo syvään masennukseen vaipu-

nut päätoimittaja kuin muutama muu

tiedottamisen kanssa tekemisissä oleva

on maininnut moneen otteeseen valtion

virkamiesten olevan tiedotuksessa jo jopa

jonkinasteisia ammattilaisia. Pelastusosas-

tolle aivan ylijohtajaa myöten kymmenen

pistettä ja papukaijamerkki! Kuntapuolella

eli pelastuslaitoksissa tiedottaminen on

järkyttävän kirjavaa. ”En lue juttuja ja lehtiä,

enkä nettikirjoituksia, joissa kirjoitetaan ne-

gatiivisesti minusta tai pelastuslaitokses-

ta.”, sanoi vuosia sitten eräs pelastusjoh-

tajana tänäkin päivänä toimiva. Mistähän

tämä hermanni sitten onkii tietoja? Entäpä

jos lehtijutuissa onkin joskus jotain perää,

kysyy Lämpökameramies.


Punainen tori

www.punainentori.fi

Punainen tori

www.punainentori.fi

Torilla sinut huomataanAjoneuvot

VV-Auto Group Oy Tikkurilantie 123 01530 Vantaa 0105338300 www.volkswagen-hyötyautot.fi

Ajoneuvovarustelu

Verhoomo Sorsa Oy Ormuspellontie 9 00700 Helsinki 020 755 8810 [email protected] www.verhoomosorsa.fi

Hälyttäminen ja viestiliikenne

Elektro-Arola Oy Leppäkuja 2 14200 Turenki 03 630 830 [email protected] www.elektro-arola.fi

Santa Margarita SA Oy Laserkatu 6 53850 Lappeen-ranta

05 6243120 [email protected] www.santamargarita.fi

Visi-Systems Vasaratie 2 48400 Kotka 05 225 5000 [email protected] www.visisystems.fi

Hälytyslaitteet

Tammivilkut Virusmäentie 47 20300 Turku 0400 520 596 [email protected] www.tammivilkut.com


Jalkineet

Turvata Oy Ab Läntinen teollisuuskatu 2 02920 Espoo 010 569 4700 [email protected] www.turvata.fi

Korkeanpaikan työskentely

Mountain Shop Finland Hämeentie 40 00500 Helsinki 050 501 7157 [email protected] www.mountainshop.fi

Koulutus


Käsineet


Messut, näyttelyt

Tampereen Messut Oy PL 163 33901 Tampere 0207 701 212 [email protected]

www.turvallisuusmessut.fi

FinnSec-messut / Suomen Messut

Helsingin messukeskus Messuaukio 1

00510 Helsinki 09 150 9446 [email protected] www.finnsec.fi

Paineilmalaitteet


Paineilmalaitteiden täyttöjärjestelmät

Colly Company Oy PL 103, Hankasuontie 3 00391 Helsinki 029 006 150 [email protected] www.colly.fi

Paloilmoittimet

Schneider-Electric Buildings Finland Oy

Kalkkipellontie 6 02650 Espoo 010 446 511 [email protected] www.pelco.fi

Oy Hedengren Security Ab Lauttasaarentie 50 00200 Helsinki 09 682 81 [email protected] www.hedengrensecurity.fi

Palokalusto

Fin-Alert Electronics Oy Kylvöpolku 6 00680 Helsinki 010 832 8200 [email protected] www.finalert.fi

Savon Palokalusto Ky Liipasintie 8 70460 Kuopio 017 264 7220 [email protected] www.savonpalokalusto.com


Pumput

ITT Suomi Oy Mestarintie 8 01730 Vantaa 09 849 4111 [email protected] www.itt.fi

Puvut: virka- ja palokunta-

Heijastinasu Sahaajankatu 49 00880 Helsinki 09 664 639 [email protected] www.heijastinasu.com

Pajunen Oy Toimenkatu 2 38700 Kankaanpää 02 572 1082 [email protected] www.pajunen.fi

Rahastot

Palosuojelurahasto PL 26 00023 Valtio-neuvosto

071 878 8461 [email protected] www.psr.fi

Sukellustarvikkeet ja -laitteet

Arwell-Tekniikka Oy Kiurunkuja 5 21210 Raisio 020 719 9900 [email protected] www.arwell.fi

Valvontatekniikka

Santa Margarita SA Oy Laserkatu 6 53850 Lappeen-ranta

05 6243120 [email protected] www.santamargarita.fi

Virve päätelaitteiden ja tarvikkeiden myynti ja huolto


VIRVE Tuotteet ja palvelut Oy Pyhäranta 4 33230 Tampere 020 740 0640 [email protected] www.virve.com


Huolena resurssien suuntaaminen

• Vapaaehtoisen palokunta-

toiminnan juuret ulottuvat

Suomessa jo yli 170

vuoden taakse. Sitä varten

aloitettiin jo yli 100 vuotta

sitten valtakunnallinen

järjestötoiminta. Tätä

toimintaa on erilaisten

järjestövaiheiden jälkeen

jatkanut SPEK.

Palokuntatoimintaan

osallistuu meillä erilais-

ten arvioiden mukaan

muutamia kymmeniä

tuhansia ihmisiä. Kyse

on merkittävästä,

mutta väestömäärääm-

me suhteutettuna kuitenkin varsin pienestä

toiminnasta.

Esi-isät pyrkivät rakentamaan palokuntatoiminnasta

yhtenäistä toimintaa, mutta nykypolvet ovat olleet toista

mieltä. Elämme järjestöviidakossa. Pohtia sopisi, saataisiinko

yhtenäisempinä ääni paremmin kuuluviin?

SPEK on järjestöjen järjestö, niin valtakunnallisten kuin

alueellisten. Esimerkiksi palokuntajärjestöjen kautta niiden

jäsenet ovat myös osa SPEKin toimintaa.

SPEKin yksi tärkeistä tehtävistä on kertoa muulle yh-

teiskunnalle mikä on ajankohtaisinta palokuntatoiminnassa.

SPEKin pitäisi olla kuin Liikenneturva tai Suomen Uimaopetus-

ja Hengenpelastusliitto. Sen tulisi olla keskeisin turvallisuus-

alan vaikuttaja. Siksi tiedotustoiminnan pitää olla terävää ja

näkyvää. Siinä pitää olla myös sopivasti aktiivinen ja etsittävä

erilaisia toimintamuotoja, joilla houkutella saamaan omat

tiedot ja ääni kuuluvaksi. Sen, mitä SPEKin asiantuntijat saavat

aikaan, pitää tiedotusosaston kyetä markkinoimaan mahdolli-

simman laajasti ulos.

Teksti Esa Aalto, Pelastustieto

Teksti Antti Ali-Raatikainen, L-SPel

Medianäkyvyyteen terävyyttä

• Ajatusta pelastusliittojen ajamisesta yhden työnanta-

jan alueyksikkömalliin, SPEK-Suomeen, pidetään edelleen

esillä luonnoksessa SPEKin strategiaksi. Sitä yritetään

perustella tarpeella nykyistä parempaan alueelliseen

palvelukykyyn mm. pelastuslaitosten suuntaan. Useimmat

pelastusliitot kuitenkin hoitavat palvelunhankintasopimus-

tensa tehtävät mallikkaasti. Liitot ovat selkeästi tuoneet

julki näkemyksensä toimia jatkossakin itsenäisinä. Myös-

kään aihetta käsitellyt valtakunnallinen työryhmä ei pitänyt

alueyksikkömallia yleispätevänä ratkaisuna.

Toisena huolenaiheena kentällä on valtakunnallisten

resurssien suuntaaminen, joka tuntuu palokuntakou-

lutuksen lisäksi varsinkin järjestötoiminnassa. Yhteisiä

järjestötyön tilaisuuksia ja tapahtumia on vähennetty ja

julkaisuja ym. materiaalia karsittu. Uusimpana on esille

noussut kysymys palokuntanaistyön valtakunnallisesta

koordinoinnin tulevaisuudesta.

SpekulointiaPalokuntalainen-lehti pyysi 20 alan vaikuttajalta heidän

näkemyksiään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

Tarkoituksena oli herättää rakentavaa keskustelua suo-

malaisten arkipäivän turvallisuutta eri keinoin edistävän

yhteisön tilasta ja tulevaisuudesta.

Aiheeksi annoimme ”Ajatuksiani SPEKistä”. Kyseeseen

saattoi tulla esimerkiksi järjestön yksi osa-alue tai koko-

naisuus, toimintatavat, tulevaisuus, rahoitus… ylipäätään

mikä tahansa asia – pieni tai suuri, positiivinen tai

negatiivinen – josta olisi syytä keskustella. Lupasimme,

että toimituksen puolesta emme kommentoi mitään

yksittäistä kirjoitusta.

Kahdestakymmenestä vaikuttajasta yksi halusi

lisäaikaa yli lehden ilmestymisajankohdan, yksi ilmoitti

sairaslomansa vuoksi jättävänsä vastaamisen, kaksi

pelastusjohtajaa kieltäytyi kirjallisesti vastaamasta,

yksi pelastusjohtaja ei edes vaivautunut kieltäytymään,

neljästä vaikuttajasta ei kuulunut mitään ja yksitoista

vastasi. Kiitokset heille! Arvostamme avoimen keskuste-

luun osallistujia. Nyt ja jatkossa.

III


Etäinen järjestö

Kissanhännänvetoja

Vieläkin vanha kenkä puristaa

SPEKistä turvallisuusalan keskusjärjestö

• Järjestö aloitti tai-

paleensa pakkoliitto-

na, huonojen tähtien

merkeissä, eikä se

ole siitä koskaan

kunnolla toipunut.

Sääli, koska järjes-

tön eräs missio on

olla vapaaehtoistoiminnalle

keskeinen tekijä.

Palokuntien koulutusjärjestelmän perusremonttia on

kaivattu jo yli 15 vuotta. Koulutusjärjestelmästähän vastaa

SPEK. Keskusjärjestö on kuitenkin hidasliikkeinen kuin iso

laiva. Matka aloitteesta toteutukseen on pitkä, kivinen ja

osittain mustan aukon kautta kulkeva. Syynä ei ole järjestön

valtava koko, koska ei se valtava ole, vaikka jäsenistörakenne

onkin riekaleinen. Mutta SPEKiin näyttää ihan alusta alkaen

juurtuneen hallintokulttuuri, joka ruokkii vääntöjä ja hidastaa

tuloksien aikaansaamista. Estämättä kuitenkaan pikaisia ja

joskus outojakin vetoja. Ongelma ei ole ihmisissä. Eikä ole

oikeastaan resurssien puutettakaan. Itse olen aikojen saa-

tossa yrittänyt eri näköalapaikoilta ongelman ydintä hahmot-

taa, mutta se ei ole vaan auennut. SPEKiä vaivaa joku, mutta

en tiedä mikä. Tietääkö kukaan? Kun perusteita ei tiedetä,

ovat lääkkeetkin vähissä. Sääli, sillä pelastusalalla tarvittaisiin

tehokkaita tekijöitä. Vapaaehtoistoiminta olisi sen arvoista.

Teksti Silvio Hjelt, SPEKissä mm. hallituksen varapuheenjohtaja 2000—2008, VPK-työryh-män/järjestötoimikunnan puheenjohtaja 1996—2009, eri työryhmissä edelleen

Teksti Isto Kujala, SSPL

Teksti Antero Liukkonen, HPL”eräs Mannerheimin aikalainen”

Teksti Auvo Koskialho, JHL:n paloalan unioni

• Ammattipalomiesten näkökul-

masta katsottuna SPEK on jäänyt

etäiseksi järjestöksi. Suomen

Pelastusalan Keskusjärjestö on

nimestään huolimatta profiloitunut

lähinnä vapaaehtoissektorin järjes-

töksi huolimatta siitä, että järjestön

johdossa on toiminut paloalan

ammattijohtajiakin.

SPEKin ansioksi on luettava

koulutusmateriaalin valmistaminen,

jota paloalan päätoiminen henki-

löstö käyttää hyväkseen omassa

valistustyössään. SPEKin tuottamat

tietoiskut suurta yleisöä varten,

joita tuodaan eri medioissa julki,

puoltavat paikkaansa ansioitu-

neesti. Juuri tästä johtuen SPEK

koetaan merkittävän valistustyön

tuottajaksi.

Edunvalvontajärjestön kannalta

yhteistyö SPEKin kanssa on lähinnä

mielipiteiden vaihtoa alan kehittämi-

sestä ja kehittymisestä.

• Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kehitys Suomen

Pelastusalan Keskusjärjestöksi on meidän vapaaehtoispa-

lokuntalaisten kannalta ollut huono. Asteittainen kehitys

vuosien ja vuosikymmenten kuluessa on johtanut siihen,

ettei meillä ole juuri mitään sananvaltaa keskusjärjestön

asioihin. Miten tähän on tultu, on pitkän kehityksen tulos.

Pitäisikö palokuntalaisilla olla sananvaltaa SPEKissä?

Pitäisikö sitä olla nykyistä paljon enemmän? Ei välttämät-

tä – jatketaan SPEKin kehittämistä TURVALLISUUSALAN

KESKUSJÄRJESTÖKSI: hankitaan lisää pelastusalan ulko-

puolisia jäsenjärjestöjä mukaan, keskitytään turvallisuus-

alan strategioihin ja mikä tärkeintä, jätetään palokuntien

järjestötoiminta ja palokuntakoulutus kokonaan SPEKin

toiminnasta pois.

Koulutuksen osalta nykyjärjestelmä ei toimi. Sellainen

yhtälö, jossa yksi vastaa koulutusjärjestelmästä (SPEK),

toinen taho hyväksyy koulutussuunnitelmat (Pelastusopis-

to), yksittäiset pelastusalan virkamiehet suunnittelevat

yksittäisiä kursseja ja niiden opetusmateriaalia ja toiset

yksittäiset kurssinjohtajat ja kouluttajat huolehtivat kou-

lutuksesta, on kerta kaikkiaan toimimaton. Tuloksena on,

että opetuksen pedagoginen taso ja sitä kautta opetuksen

tulos, oppiminen, jää vaatimattomaksi. Koulutusjärjes-

telmään tarvittavat välttämättömät ja pelastustoimen ken-

tän tiedostamat muutokset ”makaavat” vuosia kehittymät-

tömässä tilassa vaikeuttaen palokuntien jäsenhankintaa,

laadukasta opetusta ja koko pelastustoimea.

Sopimuspalokuntalaisten koulutus tulee jatkossakin

toteuttaa lähellä sopimuspalokuntalaisia pelastustoimen

alueilla ja lähellä paloasemia. Koulutuksen vastuutahoksi

tulisi perustaa Valtion Palokoulu, joka vastaa alusta loppuun

saakka alueilla tapahtuvasta koulutuksesta yhteistyössä

pelastuslaitosten ja alueellisten pelastusliittojen kanssa.

Palokuntien järjestötoiminta voidaan kokonaan hoitaa

lähellä palokuntia alueel-

listen pelastusliittojen

toimesta. Silloin myös

palokuntalaisilla on pa-

remmin mahdollisuus vai-

kuttaa rahan käyttöön.

Ei ole mitenkään kiveen

kirjoitettu, että vapaaeh-

toispalokuntatoiminnan

tukemiseen tarkoitetut

rahat tulee – jonkun

historiallisen jäänteen

perusteella – käyttää

Ratamestarinkadulla.

• Romuhan minä kohta jo alan olla,

mutta en sentään vielä raato. Olen

ollut pelastusalalla sen eri toiminnois-

sa mukana yli neljäkymmentä vuotta.

Veparina, vakkarina, virkamiehenä,

luottamushenkilönä – maalla, merellä

ja ilmassa – sekä pelastusliiton työn-

tekijänä. Olen ollut mukana jo SPEKin

edeltäjän, Suomen Palontorjuntaliiton

aikana, sekä päätöksenteossa, kun

SPEKiä perustettiin liittojen omaksi

keskusjärjestöksi. Paljon on vettä

Vuoksessa virrannut näinä vuosikym-

meninä ja usein tuntuu siltä, että men-

neisyyden opetukset tahtovat unohtua.

Suomen Palontorjuntaliiton ja Suomen

Väestönsuojelujärjestön yhdistämi-

nenkään ei kaikilta osin tuottanut sitä

tulosta, johon sen uskottiin johtavan.

Sitä tuskaa puretaan edelleenkin.

Maailma muuttuu ja järjestöken-

tänkin on muututtava sen mukana,

mutta pelkästään suuruuden tavoit-

telu ei useinkaan johda hyvään loppu-

tulokseen. Viimeisin SPEKin sääntö-

uudistus vei keskusjärjestön entistä

kauemmaksi pelastusliitoista ja niiden

jäsen-vpk:ista. Päätöksenteosta SPE-

Kin sisällä on tullut kovaa, kylmää ja

kaukana jäsenkentästä olevaa. Kentän

ääni ei kuulu ja vaikutusmahdollisuu-

det päätöksenteossa ovat entisestään

kaventuneet.

Omakohtaisena kokemuksenani

voin mainita, miten taannoin entiset

toimitusjohtajat kutsuivat meitä kentän

miehiä ja naisia ”kulmahuoneeseen

kuultaviksi” varsinkin silloin, kun vaikeita

asioita valmisteltiin. Keskustelut olivat

tietenkin luottamuksellisia, avoimia

puolin ja toisin, mutta niillä osaltaan

luotiin luottamuksellinen suhde kentän

ja keskusjärjestön välille. Toivoisin

luottamuksen ja yhteistoiminnan pa-

lauttamista tälle tasolle. Nyt on menty

joskus jopa täysin tarkoitushakuiselta

tuntuviin ”kissanhännän vetoihin”.

Mielipiteeni ovat täysin omiani

yksityishenkilönä ja ne perustuvat

itse elettyyn, koettuun sekä kirjalli-

sesti dokumentoituun arkisto- yms.

materiaaliin.

Pelkästään suuruudentavoittelu ei useinkaan johda hyvään lopputulokseen.– Antero Liukkonen


Laatu varmistettava

Enemmän yhteistyötä

Yhteistyömekanismeja vahvistettava

Toimintapolitiikkaa selkiytettävä

• Järjestöillä ja vapaaehtoisella

kansalaistoiminnalla on pelastusalalla

jatkossakin poikkeuksellisen suuri mer-

kitys, vaikka viranomaisresurssit ovat

vuosikymmenten myötä merkittävästi

lisääntyneet. Viranomaistehtävissä jär-

jestöjen panosta tai tukea ei entisessä

määrin enää tarvita. Järjestöjen –

myös SPEKin – tulee etsiä olemas-

saolon oikeutuksensa ja roolinsa

sääntöjensä tarkoituspykälästä.

Keskeinen käytännön vastuu

SPEKin toiminnan suuntaamisessa on

sen jäsenjärjestöillä. Jäsenjärjestöjen

tulee kunkin osaltaan määrittää ja

SPEKin päätöksenteko- ja toimielimis-

sä ilmaista, mitä ne keskusjärjestöl-

tään haluavat. SPEKin johdon tärkeänä

tehtävänä on edistää yhteistyötä ja

mielekästä työnjakoa jäsenjärjestöjen

kanssa.

Silloin kun toimintaa rahoittaa ulko-

puolinen taho – Palosuojelurahasto tai

RAY – rahoittaja määrittää ja valvoo

varojen käyttöä ja niiden suunnitel-

man- ja hakemuksenmukaisuutta.

Sisäasiainministeriö ja rahasto ovat

hyvässä yhteistoiminnassa keskenään

ja SPEKin kanssa asioidessaan huoleh-

tineet siitä, että rahaston rahoittama

toiminta tukee pelastustoimen yleistä

strategiaa.

SPEKin toiminnassa haluaisin

painotettavan asiantuntijuutta ja

aloitteellisuutta, palokuntakoulutuk-

sen ja yleisemminkin vapaaehtoisen

ja sivutoimisen palokuntatoiminnan

edellytyksien tukemista ja erityisesti

väestön turvallisuustietoisuuden ja

-osaamisen edistämistä, poikkeusoloi-

hin varautumista unohtamatta.

Toimintaympäristö muuttuu ja pe-

lastuslaitokset vahvistunevat ja lisän-

nevät keskinäistä yhteistyötään. Siksi

korostan SPEKin ja alueliittojen toimin-

nan suunnittelussa valtakunnallista ja

alueellista yhteistyötä pelastuslaitos-

ten kanssa. Myös Sisäasiainministeriö,

Pelastusopisto ja aluehallintovirastot

ovat luonnollisesti halukkaita hyvään

yhteistyöhön SPEKin kanssa.

Teksti Pentti Partanen, pelastusylijohtaja, SM

Teksti Ari Keijonen, SPPL

Teksti Markku Leinonen, KaSPel

Teksti Sirpa Suomalainen, SPEK, aluejohtaja

• SPEKin tehtävä on pitää jäse-

nistönsä ajan tasalla yhteiskun-

nan ja alan jatkuvasta muutok-

sesta. Tehtävä ei ole helppo,

määrittäväthän sen työtä monet

tekijät: jäsenet, yhteistyökumppa-

nit, rahoittajat, viranomaiset ja

lainsäätäjät. Toiminnan suunnit-

telee vuosittain sen jäsenistö: 22

valtakunnallista ja 13 alueellista

jäsentä, pelastusliittoa. SPEKin

toiminnan kehittämiseen sitoutu-

nut ja aktiivinen jäsenistö onkin

siksi tärkeä voimavara. Miten

nuo yhdessä tehdyt suunnitelmat

sitten jalkautuvat koko SPEK-

ryhmässä käytännön tasalle, on

haaste.

On hyvä muistaa, että SPEKin

jäsenistöllä on myös omat

jäsenensä joita lähellä niiden tulee

olla. Esimerkiksi pelastusliitoilla on

jäseninään kuntia, pelastuslaitok-

sia, palokuntia, yrityksiä ja laitok-

sia. Työsarkaa riittää siinä, miten

SPEK-ryhmän toiminnan laatu

varmistetaan valtakunnallisesti.

SPEKillä on haaste yhteensovit-

taa toimintaansa, jota määrittää

niin monet tekijät ja jota tekevät

erilaiset ihmiset. Osa leipätyönään

ja osa harrastuksenaan.

SPEKin johdon tärkeänä tehtävänä on edistää yhteistyötä ja mielekästä työnjakoa jäsenjärjestöjen kanssa. – Pentti Partanen

• Palopäällystöliitto tekee varsin paljon

yhteistyötä SPEKin kanssa. Yhteistyötä

kannattaa kehittää niillä osa-alueilla,

joilla se on tarkoituksenmukaista ja joilla

se tuottaa lisäarvoa niin kummallekin

järjestölle kuin ulospäinkin. Keskusjär-

jestön tehtävänä on palvella jäseniään,

siis olla jäseniään varten eikä jäsenten

keskusjärjestöä varten. Yhtälö on haas-

teellinen, mutta avointen ja pyyteettömi-

en yhteistoimintamekanismien ollessa

voimassa kuitenkin mahdollinen.

Näkisin mielelläni SPEKillä kaksi

keskeistä tehtävää yli muiden. Toinen

on vapaaehtoisen palokuntajärjestel-

män, mukaan lukien väestönsuojelu,

ylläpitäminen ja kehittäminen, ja siihen

kuuluvat olennaisena osana osaamista

edistävä koulutusjärjestelmä ja erilaiset

yhteisöllisyyttä ja motivaatiota ylläpitä-

vät aktiviteetit. Toinen kärkitehtävä on

kansalaisiin kohdistuva turvallisuusvies-

tintä, ja siinä tehtävässä SPEK onkin

parantanut jatkuvasti osaamistaan ja

näkyvyyttään. Keskeiset toiminnan koh-

deryhmät ovat siis palokunta- ja väes-

tönsuojeluväki sekä kansalaiset, ja sen

on näyttävä myös toiminnan sisäisessä

ja ulkoisessa kohdentamisessa.

SPEK on yhteisöjäsenjärjestö ja

Palopäällystöliitto henkilöjäsenjärjestö,

joten toiminnan fokuksemme on jo

sitä kautta erilainen. Aika harvoin olen

kokenut päällekkäisyyttä tai kilpailuase-

telmaa, päinvastoin tehtävänämme on

tukea ja kannustaa toinen toisiamme.

Reilu vuosi sitten tehty selvitystyökin

osoitti tehtäviemme erilaisuuden ja

kummankin

vahvuudet toimissaan.

Tulevaisuudessa odotan kumpaakin

osapuolta hyödyntävien yhteistyöme-

kanismien vahvistumista, niin että

voimme palvella jäseniämme, kenttää

ja sitä kautta perimmäisiä tarkoituspe-

riämme – turvallisuuden edistämistä

– paremmin.

• SPEKillä näyttää olevan kova halu laajentaa toi-

mintaansa ja ottaa haltuunsa myös pelastusliittojen

toimintoja sekä siirtää toimihenkilöitä omaan orga-

nisaatioon. Toimintojen haaliminen siipensä

suojaan ei voi olla oikeaa toimintapolitiikkaa.

Alueelliset pelastusliitot ovat keskusjär-

jestön voimavara, joiden toimintaa tulee

tukea. Pelastusliiton hallinnolla on käytän-

nön tuntemus niistä erityispiirteistä, joita

alueella on ja hallinnon moottorina toimii

kunkin pelastusliiton toiminnanjohtaja ja

muut toimihenkilöt. Toimiviin järjestelmiin

ei tarvita mutkia. Keskusjärjestön tulee

myös selkeyttää toimintapolitiikkaansa

niin, että alueelliset toimijat olivat ne pe-

lastuslaitoksia, vapaaehtoisia palokunta

tai muita saavutetaan pelastusliitojen

kautta, eikä suoraan keskusjärjestön

taholta toimien.

Keskusjärjestön tehtävänä on palvella jäseniään, siis olla jäseniään varten eikä jäsenten keskusjärjestöä varten. – Ari Keijonen


• Iisalmelaisen J5L -production Oy:n valmistama johtokeskus-

auto luovutettiin Varsinais-Suomen pelastuslaitokselle keväällä.

Auto on rakennettu Mercedes Benz Sprinter 591CDI -alustalle.

Alusta on pitkä ja puolikorkea.

Johtokeskusauto Varsinais-Suomeen

Ohjaamossa on kääntyvät istuimet.

Takaovien luona on kalustotila, jossa on

raivausvälineitä, tuulimittarit ja kamera.

Auton

varustukseen

kuuluvat myös

multimedia-

laitteisto ja

yhteysväline-

varustus.

Takaosassa on viiden henkilön neuvottelutila.

Johtotilassa on kaksi

kappaletta kääntyviä

istuimia ja johtopöytä.

Lisätietoja autosta:Markku Andersson, Veho tai Jani Järvelä, J5L -production Oy

• Rauplan Oy on tuonut Suomen

markkinoille saksalainen HNE Techno-

logy AG:n pienpisarasammuttimet.

Yrityksen kaksi päätuoteryhmää ovat

HiPress ja HiCAFS, joista molemmista

löytyvät säiliön koot 6, 10 sekä 50

litraa. HiCAFS-laitteissa vaahtonesteen

sekaan syötetään myös paineilmaa, jol-

loin vaahdosta saadaan hyvin tarttuvaa

ja vähemmän leviävää.

10 litran sammutuslaite sopii

mitoiltaan paloautoon käsisammutti-

men sijaan. 34 barin työpaineella ja

Uusi pienpisarasammutinerikoissuuttimella saavutettu pieni

pisarakoko aikaansaa tarkan ja

tehokkaan sammutussuihkun.

Valikoiman uutuus on HiPress Vario

10, johon on yhdistetty molem-

mat tuotteet. Käyttötapa on vipua

kääntämällä vaihdettavissa vaikka

kesken sammutustyön. Sammutus-

suihkun muoto on säädettävissä

tarkasta pitkän kantaman suorasta

suihkusta leveämpään. Suoralla

suihkulla sammutteen kantama

on 16 metriä eteen- ja 10 metriä

ylöspäin. Hajasuihkulla saavutetaan

jopa 63 sekunnin toiminta-aika.

Laite on EN3-hyväksytty useilla

eri nestevaihtoehdoilla, kuten pelkkä

vesi, vesi + kalvovaahtoneste tai

valmiit vaahtonestesekoitukset.

Parhaimmillaan saavutetaan jopa

paloluokka 55 A / 233 B. Säiliön

uudelleentäyttö vie noin kaksi

minuuttia. Laitteella voidaan

sammuttaa myös

sähköpaloja 1000

voltiin asti ilman

suuttimen vaihtoa.

Alin käyttölämpötila

on -25 astetta.

Lisätietoa: maahantuoja Rauplan Oy www.rauplan.com.


Uusi harjoitus-sammutin• Presto Paloturvallisuus Oy

esittelee ja myy uutta vedellä

täytettävää tehdasvalmisteista

harjoitussammutinta. Sammutin

on ympäristöystävällinen eikä sen

käytöstä aiheudu ylimääräistä sot-

kua. Sammutinta voidaan käyttää

esimerkiksi alkusammutusharjoi-

tuksissa.

• Ajoneuvojen hälytyslaitteiden val-

mistajien Premier Hazardin ja Code3:n

fuusion myötä Tammivilkut Oy:llä on nyt

Suomessa virallinen Code3:n tuot-

teiden edustus. Yhdistymisen myötä

valikoimaan on tullut monia uusia ja

korkealaatuisia tuotteita, esimerkkinä

matalaprofiilinen Defender led-paneeli

varustettuna Tricore-ledeillä. Paneeli

on saatavana myös keltaisena. Mo-

lempien valmistajien tuotteet myydään

edelleen kuitenkin omilla merkeillään.

Code3-edustus Tammivilkuille

• Elektro-Arola Oy tuo markkinoille Juluen

Enterprisen valmistaman, erittäin tehok-

kaan ja hinnaltaan kilpailukykyisen ECE

R65 hyväksytyn Legion LED-vilkkupaneeli-

malliston.

Legion LED-vilkkupaneeleita on saatavil-

la useassa eri pituusluokassa monipuolisin

lisäoptioin.

• Hochiki UK:n FIREscape-järjestelmä on

palkittu parhaana evakuointipuolen uutuus-

ratkaisuna

Birminghamin kansainvälisillä FIREX-

turvallisuusmessuilla 16.—19.5.2011.

FIREscape pohjautuu

Hedengren Securityn kehittämään

PRODEX FireLux -paloilmoitin- ja turvavalo-

järjestelmään.

Hochiki Corporation on yksi maailman

johtavista paloilmaisimien valmistajista.

Hochiki ja Hedengren Security ovat tehneet

yhteistyötä jo usean vuoden ajan paloilmoi-

tin- ja turvavalojärjestelmien osalta. Heden-

gren Security tarjoaa ainoana maailmassa

evakuointijärjestelmän, jossa on EN54- ja

EN50172- hyväksytyt turvavalotuotteet.

PRODEX FireLux -evakuointijärjestelmässä

paloilmoitin- ja turvavalojärjestelmä on

integroitu yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhdellä

keskuksella ja yhdellä kaapeloinnilla hallitaan

kiinteistön kahta keskeisintä turvallisuusjär-

jestelmää. Kansainvälinen tunnustus kertoo,

että uuden sukupolven PRODEX FireLux

-järjestelmä on myös kansainvälisesti mer-

kittävä ja markkinoita kiinnostava tuote.

Firescape palkittiin

Legion LED -vilkkupaneeli-mallisto

Lisätietoja:Markkinointijohtaja Kalle ArolaPuh. 03 630 [email protected]


KUNNOSSA

Kateus kalvaa

Työterveyspsykologi Anne Mallius

Kateus on toisen paremmuuden, varallisuuden,

menestyksen tai muun sellaisen aiheuttama vihan- ja

harmin sekainen tunne.”– Kielitoimiston sanakirja

Lähde Susanna Lundell: Kateus työyhteisössä. Työterveyslaitos 2008.Kuvitus Anna Broholm

Naisille on tyypillisempää kadehtia sosiaalisia suhteita, miesten kateus kohdistuu useammin ulkoiseen menestykseen ja valtaan. Naisille kateuden kohteena oleminen voi olla hanka-

lampaa kuin miehille, jotka helpommin kilpailevat avoimes-ti ja tulkitsevat kateuden kohteena olemisen todisteeksi nauttimastaan arvostuksesta. Naisille kateuden kohteena oleminen voi tuottaa pelkoa yhteisön ulkopuolelle joutumi-sesta ja hylkäämisestä. Miesten on taas vaikeampaa olla ka-dehtijan roolissa ja he voivat myös ”rehvastella” torjuakseen omia kateuden tunteitaan.

Terve itsearvostus vähentää kadehtimistaPaljon puhutulla narsistisella häiriöllä ja sairaalloisella kate-udella on yhteiset juuret. Narsistisen ihmisen itsetunto on hauras ja hänen on vaikea kestää omaa epätäydellisyyttään,

Oletko koskaan ollut kateellinen? Lievästi, jäytävästi, kestämättömästi? Kun tunne riistäytyy käsistä, siihen liittyy halua mitätöidä tai tuhota toisen hyvä, minkä vuoksi kateutta pidetään monissa kulttuureissa moraalisesti tuomittavana, pahana ja häpeällisenä. Toisaalta kateus kannustaa ihmisiä valvomaan omia etujaan ja tietoisuus toisten kateellisuudesta hillitsee omien etujen suhteetonta tavoittelua muiden kustannuksella.

jolloin toisen paremmuus aiheuttaa helposti kateutta. Narsistiselle persoonallisuushäiriölle altistavat synnynnäisten persoonallisuu-den piirteiden lisäksi vanhempien kyvyttömyys ottaa huomioon lapsen tarpeita ja lapsen hyväksikäyttö omien tarpeiden tyydyttäjä-nä. Yhtä haitallista on lapsen täydellinen suojeleminen normaaleil-ta pettymyksiltä. Vahvaan itsetuntoon kuuluu myös vastoinkäymis-ten sietäminen, nöyryys ja sen ymmärtäminen, ettei kaikki ole vain itseä varten ja omassa vallassa.

Myös terveen itsetunnon omaava voi kokea ajoittaista epävar-muutta omasta kelpaavuudestaan. Itsearvostus voi myös vaihdella eri elämän alueilla. Itseään arvostavan ihmisen on helppo arvostaa myös muita, tunnustaa toisen saavutukset tai paremmuus suhteessa itseen ilman mieltä jäytävää kateutta. Kun hyväksyy itsensä omine hyvine ja huonoine puolineen, on helpompi suhtautua samoin toi-siinkin.

Kateutta on kaikkiallaKateutta omitaan milloin minnekin. Satakuntaan muutettuani mi-nulle opetettiin, että tietää tulleensa aidoksi satakuntalaiseksi, kun kateus ylittää kiiman. Pohjanmaalla kuulee kerrottavan edistystä eteenpäin vieviä tarinoita: Jos huomaa naapurin hankkineen jota-kin komiaa, ei puhuta mitään, vaan hankitaan itselle vielä komi-ampi. Tätä voidaan kutsua myös hyväksi kateudeksi. Kateus ei kui-tenkaan rajoitu vain jonnekin, vaan on yleismaailmallista. Kateus ilmiönä on erottamaton osa ihmisen sosiaalista luontoa. Asiaa on käsitelty eri kulttuurien mytologioissa, uskonnoissa, kaunokirjalli-suudessa ja saduissa.

Kateus saa alkunsa siitä, että vertaa itseään toiseen ja tehdyt huomiot uhkaavat itsearvostusta. Kateutta herättää usein sellainen, joka olisi mahdollisuuksien rajoissa omallakin kohdalla. Tavallisia vertailukohteita ovat sisarukset, naapurit, ystävät ja työtoverit. Sis-arkateus on usein huipussaan perinnönjakotilaisuudessa.

Taipumus vertaillaHenkilöt, joilla on tavallista voimakkaampi taipumus vertailla itse-ään toisiin, ovat myös tyytymättömämpiä itseensä ja elämäänsä ja joutuvat kamppailemaan enemmän kateuden tunteen kanssa. Tyy-tyväinen ihminen osaa nähdä hyvän omassa elämässään ja omissa saavutuksissaan. Tyytyväisyys elämään ei riipu ulkoisista olosuh-teista. Hyvinkin vaatimatonta elämää viettävä ihminen voi elää on-nellisena kadehtimatta ketään. Tyytyväisyys elämään edellyttää ta-sapainoa omien päämäärien ja mahdollisuuksien välillä sekä realis-tista käsitystä siitä, mikä itselle todella on mahdollista. Pettymykset

ja katkeroituminen altistavat kadehtimiselle, vastalääkettä on kii-tollisuus hyvistä asioista. Omaa mieltään voi harjoittaa vähemmän kateelliseksi esimerkiksi pohtimalla päivittäin kiitollisuuden aihei-ta, pieniä arkisia iloja ja onnistumisen hetkiä omassa elämässä.

Yhteistyön esteKateus on yksi niistä tuntemuksista, jotka voivat hankaloittaa yh-teistä tekemistä työssä ja elämässä. Kateuden kasvualustaa on kes-kinäinen kilpailu, epävarmuus ja turvattomuus, tasapäistäminen ja eriarvoinen kohtelu. Kadehtiminen on sairaalloista, kun se hal-litsee ihmisen tunne-elämää, aiheuttaa tavan takaa ongelmia ih-missuhteissa ja estää suuntautumasta asioihin, joista voisi saada iloa ja tyydytystä. Hallitsematon kateus on vahingollista myös yh-teisön toimivuudelle, sillä se on omiaan ehkäisemään rakentavaa yhteistyötä, kehittymistä ja yhdessä oppimista.

Palokunnissakaan kateus ei ole vierasta. Nettisurffailu tuotti tulokseksi kateellista keskustelua ammattilaisten työaikamallista ja helpoista ansioista. Sopimuspalokunnat kadehtivat ammatti-laisten osaamista, parempaa kalustoa tai kiinnostavampia keikko-ja. Ammattilaiset kadehtivat sopimuspalokuntalaisten tekemää työtä ilman samaa koulutusta. Alan yhteistyötä ja sopimista vai-keuttavia kateuden aiheita riittää.

Oikeudenmukainen johtaminen tärkeääPelastusalallakin johtajat ja esimiehet ovat avainasemassa tukies-saan pelastuslaitosten alaisuudessa toimivien erilaisten palokunti-en ja niiden henkilöstön toimintaa kohti myönteistä työkulttuuria ja yhteistyötä. Oikeudenmukainen ja ennakoitava johtaminen luo turvallisuuden tunnetta ja edistää työrauhaa. Työntekijät voivat keskittyä omiin tehtäviinsä eikä voimia tarvitse haaskata omien oikeuksien vahtimiseen ja puolustamiseen.

Kateutta hillitsee hyvän jakamiseen kannustava yhteisö, jonka perustana on erilaisuutta arvostava yhteisöllisyys. Kun ihminen kokee, että hänen kykyjään ja työpanostaan arvostetaan yhteisös-sä, hän voi tuntea itsensä tasavertaiseksi yhteisön jäseneksi. Kate-utta vähentää myös se, että kaikilla on mahdollisuus käyttää omia kykyjään ja saada sitä kautta arvostusta. Itseään ja muita arvosta-va sekä tasavertaiseksi itsensä kokeva pystyy vastavuoroiseen toi-mintaan toisten kanssa. Tämä edistää sujuvaa yhteistyötä, yhdessä oppimista ja keskinäistä tukea. Kaikenlaisen hyvän jakaminen toisten kanssa, vastavuoroinen antaminen ja saaminen, positiivi-sen palautteen ja kiitoksen jakaminen toimivat kateuden vasta-lääkkeinä.


PALOKUNTA JA LIIKENNE 3/6 Hälytysajo säädösten valossa

Esteetön kulku annettava hälytysajossa olevalle Säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle sekä sanottuja merkkejä antavan poliisiajoneuvon vetämälle saattueelle on liikenteen ohjauslaitteilla annetuista ohjeista riippumatta annettava esteetön kulku. Tällöin on tarvittaessa väistyttävä syrjään ja pysähdyttävä. (TLL 6:1)

Hallinta säilytettävä kaikissa olosuhteissaHälytysajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin lii-kenneturvallisuus edellyttää. On otettava huomioon tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolot. Hälytysajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Nopeus on pidettävä sellaisena, että hälytysajoneuvon kuljettaja säilyttää aina ajoneuvonsa hallinnan. (TLL 23)

Kuljettajalla huolellisuus- ja varovaisuusvelvoiteHälytysajoneuvon kuljettajaa koskevat yleiset huolellisuus- ja varovaisuusvelvoitteet edellyttävät, että hän varmistaa mui-den tienkäyttäjien mahdollisuuden väistää hälytysajoneuvoa. Kuljettaja itse on velvollinen väistämään muita tienkäyttäjiä, mikäli nämä eivät pysty noudattamaan hälytysajoneuvon väistämisvelvollisuutta. (TLL 3)

Lainlaatijat ovat antaneet hälytysajoneuvolle ja sen kuljettajalle tiettyjä erivapauksia, joita käyttämällä apu voidaan saada kohteeseen tai kiireellistä hoitoa vaativa potilas sairaalaan normaaliajoa nopeammin. Hälytysajoneuvolla on muutamia etuoikeuksia myös tavallisessa

ajossa. Poliisin ajoneuvoilla erivapaudet ovat laajimmat.

säädösten valossaHälytysajo

Palokunta ja liikenne -artikkelisarjan osat1. Pelastusajoneuvo – ei mikä tahansa auto2. Pelastusajoneuvoja moneen lähtöön3. Hälytysajo säädösten valossa4. Hälytysajo5. Liikenteenohjaus6. Ajoneuvojen hankinta ja ylläpito

Suomen lainsäädännössä ei ole erityistä säädöstä hälytys-ajokelpoisuudesta. Itsestään selvänä kelpoisuusehtona pi-detään kuitenkin hälytysajoneuvon ajoneuvoluokan kul-jettamiseen oikeuttavan ajoluvan omistamista, hälytysajoa

koskevien säännösten tuntemista sekä riittävää ajokoulutusta. Ajo-neuvoluokkaa vastaavan ajoluvan vaatimus ei ole aivan ehdoton. Pelastusalaa koskeva lainsäädännön erikoisuus löytyykin ajokortti-asetuksesta. Poikkeussäännöstä pelastusauton kuljettamisessa sää-detään 5.5.2011 voimaan tulleessa asetuksessa (7 Ajo-oikeuden laa-juus) sanatarkasti:

Tämä artikkelisarja taustoittaa pa-lokunnan ajoneuvokalustoa, sen käyt-töä ja palokunnan toimintaa liiken-teessä. Sarja käsittelee tieliikenteeseen tarkoitettuja moottorikäyttöisiä, pelas-tustoimessa käytettäviä ajoneuvoja. Maastoajoneuvot, alukset, lentokoneet ja helikopterit sekä erilaiset perävau-nut ja kontit ynnä muut sellaiset eivät kuulu tämän artikkelisarjan aihepii-riin.

”Pelastusauton kuljettaja, jolla on C-luokan ajo-oikeus, saa tässä tehtävässä toimiessaan kuljettaa D- ja D1-luokan ajoneuvoa (esi-merkiksi bussit) sekä E-luokan ajoneuvoyhdistelmää hälytystehtävän hoitamiseen sekä pelastustoimen tehtävien harjoitteluun ja koulu-tukseen liittyvässä ajossa ja E-luokan ajoneuvoyhdistelmää tehtä-vään liittyvän kaluston huoltoon ja korjaukseen liittyvässä siirto-ajossa.”

Vastaavantyyppisiä erivapauksia on annettu myös tehtävissään toimiville poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehille. Koska kyseessä on uusi asetus, on vaikea sanoa rajatapausten tulkinnasta vielä mi-tään.

Kysymyksiä:Voiko C-kortilla kuljettaa D-luokan ajoneuvoa, kun kyseessä on palokunnan henkilöstön vienti vaikkapa Pelastusopistolle? Entä palokunnan joukkueen vienti alan kisoihin? Mitä ovat harjoit-telu ja koulutus? Entä pitääkö hälytystehtävän olla kiireellinen vai voiko kiireettömäänkin tehtävään ajaa vaikka täysperävaunurekalla C-kortilla? Näi-hin kysymyksiin tultaneen saamaan tulkintoja lä-hitulevaisuudessa.

Aiemman lainsäädännön voimassa ollessa tul-kinnat ”palomies saa tehtävässään kuljettaa ajolu-pansa ajoneuvoluokkaa ylempää ajoneuvoa” -sää-döksestä vaihtelivat poliisipiireittäin.


PALOKUNTA JA LIIKENNE 3/6

NormaaliajoHälytysajoneuvon erivapaudet kun varoitusvalot ja ääni-merkki eivät ole käytössä:• oikeus käyttää linja-autoille ja raitiovaunuille varattua kaistaa (TLA 3:18)• oikeus käyttää nastarenkaita kautta vuoden (AAKT 2:17)• oikeus päästä lautalle ennen muita ajoneuvoja (TLL 2:39)• oikeus liikkua maastossa paloja pelastustoimen tehtävis-sä (MLL 4 :1)Lisäksi hälytysajoneuvo voi kiireellisessä tehtävässä poiketa joutokäyntikiellosta (AAKT 2:5) ja rikkoa nopeusrajoituk-sia. Tilannenopeus on kuitenkin otettava huomioon. (TLL 2:25, 3)

Ajaminen pelkät varoitusvalot kytkettynäHälytysajoneuvon erivapaudet pelkkien varoitusvalojen ol-lessa kytkettynä ovat aiempien lisäksi:• oikeus kuljettaa sellaisella tiellä, tien osalla tai alueella, jol-la ajaminen muutoin on kielletty (TLL 2:48, 2)

Hälytysajoneuvon (pelastusajoneuvo) erivapaudet

Edellä mainittujen erivapauksien lisäksi muilla kuin pelastustoimen hälytysajoneuvoilla on tiettyjä erityissäännöksiä. Näistä esimerkkinä poliisiauto: Tehtävän kiireellisyyden sitä välttämättä edellyttäessä saa poliisin virkatehtävään käytettävän ajoneu-von kuljettaja poiketa seuraavista nopeusrajoituksista: yleinen nopeusrajoitus, tiekohtainen tai paikallinen nopeusrajoitus ja ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus. Poliisi voi ylittää nopeusrajoituksia ilman ääni- ja valomerkkejä, pelastusajoneuvo ei.

• oikeus poiketa moottoritiesäännöksistä: saa hinata, poistua ja tulla muistakin kuin virallisista liittymistä, poiketa kiihdy-tys- ja hidastuskaistojen käytöstä, ajaa ajoratoja erottavalla keskikaistalla ja niitä yhdistävällä poikittaistiellä, kääntää ja peruuttaa, ohittaa myös oikealta, ajaa muullakin kuin eniten oikealla vapaana olevalla kaistalla (TLA 2:9)

Kiireellinen hälytysajo ääni- ja valomerkit kyt-kettynäHälytysajoneuvolla, joka antaa ääni- ja valomerkkejä on edellisten lisäksi, jos kiireellisyys sitä edellyttää:• oikeus poiketa liikennesäännöistä, jotka eivät erityisesti koske kuljettajaa (muun muassa ajokorttisäännökset ja ajoky-ky) (TLL 2:48, 1), poliisin tai muun liikenteenohjaajan merk-kiä on kuitenkin noudatettava.Myös käytettäessä ääni- ja valomerkkejä kuljettajan on nou-datettava tarpeellista varovaisuutta. Esteetön kulku on kui-tenkin annettava junalle ja muulle rautatiekiskoilla kulkevalle laitteelle.

Kuvat Pekka Koivunen

Teksti Silvio Hjelt

Pelastushenkilöstön saatavuus on kai rahasta kiinni. Jos tarvetta on ja riittävästi rahaa, niin palkataan vakinaista henkilöstöä, viidessä vuorossa. Ellei ole rahaa, niin pesta-taan sopimuspalokuntalaisia. Siis, jos tarvetta on, muuten

ei. Asia on pelastusjohtajan päätettävissä, koska kunnanisännät tie-tenkin mielellään maksavat hyvin perustellut määrärahat.

Pelastusjohtaja on kansalaisten tasapuolisen siviiliturvallisuuden järjestämisestä päävastuussa. Osan omista velvoitteistaan hän on saattanut lain perusteella ulkoistaa sopimuspalokunnilleen. Jos jol-lain niistä on käytännön ongelmia esimerkiksi määrävahvuuden saa-vuttamiseksi, se on sopimuspalokunnan oma asia, ei pelastusjohta-jan. Eikä tietenkään pelastusosaston. Olisiko edes Kuntaliiton?

Entäs jos nykytrendi jatkuu ja vapaaehtoinen pelastustyökin ja-kautuu yhä harvempien harteille? Jospa sopimuspalokuntia ei saada-kaan lupaamaan riittävästi vahvuuksia ja vielä puoli-ilmaiseksi? Se on sitten lähinnä pelastusjohtajan ongelma, mikä kai johtaa lisäre-surssien tarpeen perusteluun ja sitä kautta suurempiin määrärahoi-hin. Jos puoli-ilmaisia vapaaehtoisresursseja ei sitten saada riittäväs-ti, asiahan aina korjaantuu palkkatyövoimalla. Ja se kai on sitten jo Kuntaliiton ongelma, vaikka yksittäiset kunnat tietenkin yhteisesti näistä asioista päättävät. Ja maksavat. Vallitsee siis eräänlainen ideaa-limarkkinoiden tasapaino, jossa ei tarvita ulkopuolista ohjausta.

Vapaaehtoistoiminnan jatkuvuus ja henkilöstön saatavuus eivät ole mitään oikeita ongelmia – riittävän ylhäältä katsottuna. Jos oi-keata tarvetta on, niin resursseja varmaan myös löytyy. Ja päinvas-toin: ellei resursseja löydy, se on vain osoituksena siitä, että oikeata tarvettakaan ei ole. Tai sellaista ei nähdä, ei ainakaan myönnetä. Pe-lastusjohtajat ja viisaat kunnanisännät tarkkailevat jatkuvasti tilan-netta ja huolehtivat resurssien riittävyydestä. Sitä varten heille on an-nettu valta päättää, joten se on heidän tehtävä. Riittäviähän resurssit ovat, koska kukaan ei valita. Eikö olekin ihanan yksinkertaista?

Valtakunnallista kriisiä ei ole näkyvissä, koska sellainen on hyvin järjestetyssä Suomessa virallisesti mahdoton. Mutta, jos sellainen

jostain syystä tulisi, niin kai on olemassa jotain piilossa olevia lisäre-sursseja, joita voidaan hätätilanteessa hyödyntää. On VaPePaa ja on MPK:ta. Jos palokuntasopimus sanoo 1+3 kymmenessä minuutissa, niin sehän on aina käytettävissä, koska niin on sovittu. Jos keikka sit-ten kestääkin tunnista toiseen, yhtäjaksoisesti viikon tai pari, niin se on sopimuspalokunnan sisäinen ongelma, eikä missään tapauksessa sisäasiainministeriön pelastusosaston ongelma, johon pitäisi valmis-tautua jo etukäteen. Eihän?

Mikä sitten voisi olla sisäasiainministeriön pelastusosaston rat-kaistava ongelma? Mitä pitää vielä valvoa ja ohjata, jos kaikki toimii vallan mainiosti ja itsestään? Miksi ja mitä varten pelastusosasto on olemassa? Nykyisen kaltaisessa hyvin toimivassa resurssien tasapai-nossa osastolle ei oikein tahdo löytyä missiota. Voitaisiinko se lak-kauttaa? Turhaa on pitää verovaroin yllä sellaista, jolle ei ole välitön-tä tarvetta!

Samalla tavalla kuin on turha pitää yllä päivittäisiin minimiläh-töihin nähden ”ylimitoitettua” sopimuspalokuntajärjestelmää. Tur-hat rönsyt pitää lopettaa! Jos sitten tarvetta ilmenisi, niin voidaanhan aina perustaa uudelleen. Siis pelastusosastoja. Sopimuspalokuntia sen sijaan ehkä ei perustetakaan ihan noin vaan.

Pitää vain toivoa, että mahdolliset suuronnettomuudet, poik-keukselliset luonnontapahtumat ja muut ikävyydet ilmoittavat tulos-taan riittävän aikaisin. Sellainen kai myös kuuluu hyvin järjestetyn yhteiskunnan pelisääntöihin. Ellei vielä kuulu, niin pitää säätää siitä laki, ja sitten varmasti kuuluu. Kai?

Mutta, mutta. Entäs jos ruohonjuuritason tuntuma osuukin edes vähäsen oikeaan? Jos optimistit ovat jossain hiemankin väärässä eikä maassamme olekaan muutaman vuoden päästä maailman tehokkain pelastustoimi, kuten taisi olla sen alueellistamisen lähtökohta? Miten käy, jos silloin yllättäen sattuu jotain kauppakeskuksen roskispaloa vakavampaa? Siinä tilanteessa syyllisten etsiminen ei enää auta. Puutteita ja niistä vastuullisia olisi avoimesti pitänyt etsiä aikaisem-min, paljon aikaisemmin!

Valtio:Henkilöstöä on riittävästi

– entä sitten?Pelastusylijohtaja Pentti Partasen mukaan on pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien asia huolehtia siitä, että pelastushenkilöstöä

on riittävästi kaikkia mahdollisia tarpeita varten. Mahdolliset ongelmat eivät ole pelastustointa valvovan ja ohjaavan

sisäasiainministeriön pelastusosaston asia vaan kuntien.


Valtakunnallisen palokuntanuorten suurleirin 2014 valmistelut on aloitettu • Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön hal-

litus on esityksen mukaisesti kokouksessaan

23.5.2011 päättänyt Valtakunnallisen Palokunta-

nuorisoleirin 2014 pääjärjestäjäksi Länsi-Suomen

Pelastusalan Liitto ry:n. Leiri tullaan järjestämään

Porissa.

Vaikka päätöksen saamisesta ei ole kulunut

vielä kuukauttakaan, leirin valmistelut on jo aloi-

tettu. Projektivastaavaksi on valittu Länsi-Suomen

Pelastusalan Liiton koulutuspäällikkö Terhi Kivijärvi

ja leirityöryhmän kokoaminen on aloitettu valtakun-

nallisella haulla.

Toimialoja leirillä on 11. Liiton sivuilla täytet-

tävällä lomakkeella pystyy hakemaan niin leirin

johdon, koulutuksen, järjestelyn, turvan, huollon,

muonituksen, kanttiinin, ohjelman, viestinnän,

toimiston kuin kansainvälisen toiminnan toimi-

alavastaavaksi tai varavastaavaksi. Vastauksia

toivotaan kaikista pelastusliitoista, jotta koko Suo-

men näkemys hyvästä ja mielenkiintoisesta leiristä

tulisi otetuksi huomioon. Haku toimialavastaaviksi

loppuu 4.9.2011.

Alkuvaiheessa, ennen leirityöryhmän järjestäy-

tymistä, leiriä suunnittelee projektihenkilön ohella

ohjausryhmä, johon kuuluu liiton työntekijöistä

järjestöpäällikkö Anssi Lamminen ja toiminnanjoh-

taja Antti Ali-Raatikainen. Muut jäsenet ovat liiton

luottamushenkilöitä. Liiton nuorisotyövaliokunnasta

ryhmään on valittu Esko Lehtonen ja Juho Ansio

sekä liiton hallituksen puheenjohtaja Kai Vainio.

• Tänä kesänä lähes 2 500 nuor-

ta osallistui pelastusliittojen ja pa-

lokuntien järjestämille leireille eri

puolilla Suomea. Leirien ohjelma-

tarjonta on perinteisesti runsas:

harjoitellaan alkusammutusta,

opitaan ensiaputaitoja, kilpaillaan,

ratkotaan erilaisia tehtäviä ja

opitaan ryhmänjohtajataitoja.

Alkuvuodesta julkaistussa

tutkimuksessa pelastusalan

vapaaehtoistyön arvoksi Suomes-

sa arvioitiin lähes 80 miljoonaa

euroa vuodessa. Tässä luvussa on

mukana myös leirien aiheuttama

vapaaehtoistyö. Koska vapaaeh-

toisten palokuntien tulevaisuus on

pitkälti riippuvaista osaavista ja

motivoituneista palokuntanuorista,

leireillä tehtävällä vapaaehtoistyöl-

lä on hyvin tärkeä osuus pelastus-

alan huomisen rakentamisessa.

• Savuraja 2011 -leirillä sammutettiin tuli-

paloja, opittiin ensiaputaitoja ja tanssittiin

leiridiskossa. Tarusjärven rannalla leireili

550 nuorta ja vapaaehtoista aikuista 47

palokunnasta. Viikon mittaisella leirillä

7–17-vuotiaat tytöt ja pojat nukkuivat

teltoissa ja oppivat tasokurssijärjestel-

mässä omalle ikäluokalleen räätälöityjä

taitoja, kuten alkusammutusta, elvytystä ja

ryhmänjohtajataitoja.

Usein leiriläiset palaavat leireille aina

kesästä toiseen. Samoin on käynyt Riikka

Viitaselle Haagan VPK:sta. Viitanen on

leireillyt jo yli kymmenen vuoden ajan.

Savuraja 2011 -leirillä hän toimi alku-

kurssin kouluttajana. Kurssilla 9–10-vuo-

tiaat lapset harjoittelivat muun muassa

palokunnan käyttämiä solmuja, tutustuivat

• Tuliriihi -leirille ilmoittautuneita oli kaiken kaikkiaan 994, joista noin kaksi

kolmasosaa nuoria. Jokaisella leirin aikuisella oli jokin tehtävä, esimerkiksi

auttaa omaan ammattiinsa liittyvissä askareissa. Ennen sunnuntain avajais-

päivää, perjantaina, leirillä alkoi etukäteen pari kurssia ja palokuntarippileiri.

Loput leiriläiset saapuivat paikan päälle sunnuntain aikana.

Alaikärajaa ei Tuliriihi-leirillä ollut. Nuorin, vanhemman seurassa saapuva

leiriläinen, oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Leirillä olikin osallistujia jopa

kolmessa sukupolvessa. Se, että palokuntatoiminta on usein koko perheen

harrastus, näkyi hyvin Riihikoskella. Riihikosken leiri oli järjestyksessään jo 65.

Vastaava leiri järjestetään Länsi-Suomessa vuosittain.

• Palonaru 2011 -nuorten koulutusleirille osallistui yli 300 nuorta ja ohjaa-

jaa Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan alueella toimivista sopi-

muspalokunnista. Leirin aikana jokainen leiriläinen suoritti oman ikäryhmän-

sä mukaisen kurssin palokunta- ja ensiaputaidoissa. Koulutuksen ohessa oli

runsaasti ohjattua vapaa-aikaa, erilaisia kilpailuja ja tehtäviä.

Palokuntanuorisotyötä ja siihen liittyvää harjoitus-, kilpailuja leiritoimintaa

pidetään Hämeen pelastusliitossakin tärkeänä reittinä saada uusia palokun-

talaisia mukaan toimintaan. Padasjoen leirillä käytössä ollut kalusto saatiin

lainaksi vapaaehtoispalokunnista sekä Hämeen ja Tampereen pelastuslaitok-

silta.

• Luhanka Liekeissä -leiri järjestettiin Tammijärven pienellä

kyläkoululla, joka sijaitsee sivussa kaupungin vilinästä ja

vilkkaasti liikennöidyistä teistä, joten ulkopuolisia riskejä leirin

turvallisuudelle ei juuri ollut. Leirille osallistui kaikkiaan noin

sata palokuntalaista, joista leiriläisiä 78 ja kouluttajia/ohjaa-

jia loput noin 30.

Koulu ja sen suuri piha-alue tarjosivat puitteet koulutuk-

sen järjestämiseen. Sisätiloissa vuoroteltiin oppituntien pitoa

kahdessa eri luokassa. Piha-alueella oli iso urheilukenttä

ja lukuisia nurmialueita, joissa oli hyvä harjoitella erilaisia

palokuntalaisten käytännön taitoja.

Perinteisesti palokunnat toimittivat leirille kalustoa

nuoriso-osastojensa mukana. Kalustoa oli leirille saatu mo-

Tuliriihi Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto ja Pöytyän VPK3.—8.7.2011, Riihikoski

Leiri-

Leireille kesästä toiseen

jokamiehen oikeuksiin ja avasivat leirin

suurimman ihmissolmun.

– Onhan tämä erilaista treenaamista

kuin normaaleissa viikkoharjoituksissa.

Leireillä tapahtuu aina kaikkea hauskaa

ja pääsee opettamaan itselleen tärkeitä

asioita, Viitanen kertoo.

– Moni kouluttaja on leirillä jakamassa

eteenpäin samoja hienoja kokemuksia,

joita on itse saanut kokea nuorena palo-

kuntalaisena.

Leirit syntyvät vapaaehtois- voimin

2 500 nuorta alan leireillä

Savuraja 2011Uudenmaan ja Helsingin pelastusliitto16.—22.7.2011Padasjoki

Saksalaisvieraita leirillä

Luhanka Liekeissä Palokuntanuortenleiri 2011Keski-Suomen Pelastusalan Liitto ry1.—7.7.2011, Luhanka

Osallistujia kolmessa sukupolvessa

Palonaru 2011, Hämeen pelastusliitto

3.—8.7.2011, Padasjoki

Nuoria yli 30 palokunnasta

elämää

Teksti Piatta Rulja

Teksti Jari Wilén, Irma ReiniKuva Kirsi Hämäläinen

nipuolisesti, mutta niukasti. Kaikki suunnitellut kurssit saatiin

kuitenkin pidettyä aikataulun mukaisesti vaihtamalla kalustoa

”lennossa” kurssilta toiselle. Peruskaluston lisäksi leirillä olisi

hyvä olla myös erikoiskalustoa, kuten hydrauliset pelastusväli-

neet, nostotyynyjä yms.

Perinteistä vapaa-ajan ohjelmaa olivat leiriläiset vastaan

ohjaajat potkupallo-ottelu ja viimeisen illan disko. Saarijärvel-

lä yhteisleirillä olleet saksalaiset palokuntanuoret vierailivat

Luhangan leirillä. Saksalaiset olivat hämmästyneet leirin koulu-

tuspainotteisuudesta.


VILLIMIES

VillimiesIsto Kujala

STT:n kesäkuun lopun juttu, joka antaa

virheellisesti ymmärtää, etteivät sopi-

muspalokunnat huolehtisi velvollisuuk-

sistaan kesäaikana, on hämmästyttänyt

monia palokuntalaisia. Toimittaja oli

yhteydessä liittoon ennakkoon, mutta

saamistaan tiedoista huolimatta teki ju-

tun haluamallaan tavalla. Kerroin hänelle,

että sopimuspalokunnat pitävät sopimuk-

sensa mukaista valmiutta ympäri vuoden

ja sopimuksensa mukaisesti pääsään-

töisesti 24 h/vrk. Ylimääräistä väkeä ei

yleensä kesäaikana ole, mutta sellaisesta

ei ole sovittukaan. Sopimuspalokunta-

laisilla on tietysti lomaa kuten muillakin

ihmisillä – silti palokunnat huolehtivat so-

pimuksen mukaisista lähdöistä. Toiseksi

yritin kertoa, etteivät vapaaehtoiset käy

pelastustoimen hälytystehtävissä vaan

sopimuspalokuntalaiset.

Toimittaja ihmetteli myös, johtuuko

kohteen hitaampi tavoittaminen kesä-

aikana siitä, että väkeä ei ole. Vastasin,

ettei johdu, vaan syynä on useiden

kesäajan onnettomuuskohteiden sijainti

kauempana paloasemista, esimerkiksi

vapaa-ajan asunnoilla tai on maasto- ja

metsäpaloja.

Laki edellyttää työterveyshuol-losta sopimistaUusi pelastuslaki astui voimaan

1.7.2011. Lain 53 § edellyttää, että

sopimuspalokuntalaisten työterveyshuol-

losta sovitaan sopimuksella. Sopimusten

selvittämishankkeen yhteydessä ilmeni,

että on alueita, joissa sopimista tästä

asiasta ei ole hoidettu tai sopiminen on

tehty liian kevyesti. 30.6.2012 men-

nessä asian on oltava lain mukaisessa

kunnossa – eli kirjattuna palokunta- tai

aluesopimukseen. Tämä vaatii aktiivi-

suutta myös palokunnilta ja palokuntien

alueosastoilta.

Hälytystehtävistä huolehditaan

Vuoden 2011 sopimuspalokuntaSSPL on nimennyt elokuun viimeisen

lauantain Vapaaehtoispalokuntatyön päi-

väksi. Päivän tärkein asia on ollut Vuoden

Vapaaehtoispalokunnan valitseminen jo

monen vuoden ajan. Olemme alusta lähti-

en halunneet korostaa valitun palokunnan

kykyä huolehtia hälytystehtävistä. Toisaalta

painokasta arvoa olemme antaneet ja

tulemme antamaan sille työlle, mitä palo-

kuntayhdistys tekee vapaaehtoisesti. Huo-

mion osoituksen nimityksen olemme nyt

muuttaneet Vuoden Sopimuspalokunnaksi.

Ensimmäinen uuden nimityksen kohteena

oleva palokunta, Kauhavan palokunta, on

vahvaa jatkoa aiemmille Vuoden Vapaaeh-

toispalokunnille – samaa sarjaa.

Harvaan asuttu alue”Erityisesti Suomen harvaan asutulla

alueella sopimuspalokunnat ovat tärkeitä”

kuulee usein sanottavan. Tämä antaa hel-

posti sellaisen kuvan, että harvaan asuttu

alue on jossain kaukana Lapin tai Kainuun

perukoilla. Näin asia ei kuitenkaan ole –

Suomi on suurimmalta osaltaan har-

vaan asuttua. Tätä aluetta on peräti 80

prosenttia maan pinta-alasta. Helsingin

keskustasta ei tarvitse mennä kuin 10

kilometrin päähän ja kas kummaa, ollaan

jo harvaan asutulla alueella.

Sopimuspalokuntien resursseja tarvi-

taan myös isoissa kaupungeissa; sopimus-

palokunnat ovat tärkeitä koko maassa.

Valmiuspalokunta BKaikista harvimpaan asuttua aluetta

uhkaa palokuntien toiminnan ja pelas-

tustoimen palvelujen loppuminen. Yksi

ongelmaa helpottava ja palokuntatoimin-

taa mahdollistava keino on tarkastella

harvimpaan asuttujen alueiden toiminta-

tapaa: Palokuntaluokkia voitaisiin muuttaa

siten, että valmiuspalokuntaluokka jaetaan

kahteen osaan, valmiuspalokunta A ja

valmiuspalokunta B.

Valmiuspalokunta B olisi harvimpaan

asutun alueen valmiuspalokunta. Se toimi-

si hälytystehtävissä esimerkiksi vahvuu-

della 1+1. Autona tällä olisi kevytyksikkö,

joka olisi varustettu mahdollisimman

tehokkaaksi erilaisiin pelastustehtäviin.

Tilanteen vaatiessa yksikön toinen henkilö

voisi ajaa kohteelle säiliöauton. Tämän

palokunnan henkilöstö ei savusukeltaisi

muuta kun äärimmäisessä hädässä –

ihmishenkiä pelastaakseen.

Monella alueella on perusteltua, että

palokunnan toiminta mahdollistetaan lä-

hes keinolla millä hyvänsä. Tällainen B-val-

miuspalokunta toimii ja hillitsee vahinkojen

syntymistä ennen kuin lisävoimia paikalle

saadaan. Joudumme myös hyväksymään,

että näillä alueilla palokuntalainen voi olla

jopa eläkeläinen.

Teksti ja kuvat Silvio Hjelt

Useimmilla pelastuslaitoksilla on tarvetta karsia käyt-tökustannuksia. Tavanomaisesta liiketalousajattelus-ta poiketen Itä-Uudellamaalla kuitenkin karsitaan toimintaa kustannustehokkaimmasta päästä eli sa-

nomalla irti sopimuspalokuntien sopimuksia. Pitkän hallinnollisen väännön jälkeen on neljän pienen VPK:n lopettaminen tuottanut muutamia tonneja säästöä, ja samalla on päästy eroon muutamasta

Säästöjen nimissä:

Itä-Uusimaa aloitti sopimuspalokuntien karsinnan

kymmenestä aktiivipalokuntalaisestakin. Verukkeena on tässä vaiheessa käytetty sopimuksien pienen präntin jyrkän yksisilmäistä tulkintaa. Onko tämä sopimuspalokuntien laajemman karsimisen alku vai loppu, se jää vielä nähtäväksi, samoin kuin karsimisen lo-pullinen tavoite. Palokuntalainen-Brandkåristen seuraa tilannetta ja kuvaa seuraavassa muutaman irtisanotun vapaaehtoispalokun-nan samoin kuin jonkun valistuneen kansalaisen tunnelmia.

Vasemmalta

Kimmo

Stengård,

Mikael

Stengård,

Ralf Lindén

ja Tommi

Stengård.

Sammutta-

jista kyläyh-

distyksen

puuhamie-

hiksi?


jolloin varsinainen yksikönjohtajuus lähinnä rajoittuu hälytysajon aikaiseen viestintään.

Joukkoirtisanominen jäi tällä kertaa toteutumattaItä-Uudenmaan palokuntien yhteisessä kokouksessa päädyttiin ai-noastaan seuraamaan tilannetta, koska on vaikeata ryhtyä tukitoi-menpiteisiin, jos jokin palokunta ei muodollisesti täytä yhteisesti sovittuja kriteerejä. Nämä taas perustuvat laitoksen näkemykseen, että jos hälytysosaston kokonaisvahvuus on alle yhdeksän henki-löä, joista vain kaksi katsotaan muodollisesti päteviksi yksikönjoh-tajiksi, palokunta ei laskennallisesti pysty lähtemään vahvuudella 1+2. Kyseessä on siis pelkkä matemaattinen olettamus, jolle ei ole asiallista perustetta. Todettakoon historian ironisena sivujuonena, että laskennallinen ”hälytykseen osallistumissuhde 1:3” on tämän tekstin laatijan aikoinaan lanseeraama luku, joka henkilöhakulait-teiden tarpeen perustelemiseksi kuvasi sireenihälytyksen tehotto-muutta. Sen jälkeen kyseinen, aivan toista aikaa ja toisia olosuh-teita kuvaava luku, on noussut viranomaispuolella jonkinlaiseksi absoluuttisesti totuudeksi, joka on löytänyt tiensä jopa joihinkin palokuntasopimuksiin. Todellisuudessa sopimuspalokunnan läh-tövalmius on kiinni monista järjestelykysymyksistä. Teoreettista suhdelukua on kuitenkin Itä-Uudellamaalla käytetty sopimuspalo-kuntarakenteen karsimisen työkaluna. Mikään asiahan ei ole sel-lainen, ettei sitä pystytä myös käyttämään tavoitteellisesti väärin.

Entäs nyt?Irtisanottujen palokuntien lopullinen kohtalo on vielä auki. Sarvlax FBK olisi mielellään jatkanut sopimuspalokuntana, mutta

Aika näyttää, mitä muuta on irtisanomisilla saatu aikaan.

Tuskin ainakaan kansalaisten turvallisuuden taikka

yhteiskunnan kokonaisedun parantamista.

Näinkö kaukaisille palokunnille ei löytynyt tarvetta?

Pitkä ja joskus värikäskin vääntö juontaa virallisesti juurensa Por-voon kaupungin heikosta rahatilanteesta. Muita perusteita ei ole esitetty, ainakaan julkisesti. Kun Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselle asetettiin säästötavoite, niin laitoksen katseet eivät kääntyneetkään ensisijaisesti sisäänpäin, vaan ryhdyttiin tarkastelemaan kumppa-nuuksia. Syksyllä liikkui erilaisia listoja, joissa oli esitetty joukko lakkautettavia sopimuspalokuntia ja asia on havainnollistettu viralliseen kuvaankin. Ympyröillä merkittyjä yksiköitä katsottiin esityksen mukaan ”tarpeettomiksi”, joten niitä tulisi lakkauttaa. Asia nousi kuitenkin poliittiseen tietoisuuteen ja kun alueen so-pimuspalokunnat lisäksi astuivat julkisuuteen yhteisen irtisano-misuhan muodossa, niin pelastuslaitos joutui ainakin tilapäisesti osittain perumaan aikeitaan.

Väännön lopputuloksena neljälle pienelle, mutta toimivalle so-pimuspalokunnalle ilmoitettiin, että sopimussuhde loppuu kesällä 2011. Perusteluna oli väittämä, että kyseiset sopimuspalokunnat eivät täyttäneet laitoksen asettamia muodollisia vaatimuksia henki-löstön määrän ja/tai muodollisen pätevyyden suhteen. Karsimalla muutaman kymmenen neliön lämmityksiä ja joitakin vaatimat-tomia sopimuskorvauksia pelastuslaitos katsoo tehostaneensa alueen pelastustoimea. Samalla on päästy eroon muutamasta kymmenestä koulutetusta ja kokeneesta palokuntalaisesta. Sekö oli perimmäinen tavoite? Aika näyttää, mitä muuta on irtisanomisilla saatu aikaan. Tuskin ainakaan kansalaisten turvallisuuden taikka yhteiskunnan kokonaisedun parantamista.

Sarvlax FBK:n kohtaloPalokuntalainen kävi haastattelemassa irtisanotun Sarvlax FBK:n väkeä kaksi viikkoa sopimussuhteen loppumisen jälkeen. Sarvlax FBK on tyypillinen alun perin kartanon liepeille ja turvaksi vuon-na 1936 perustettu yhden ajoneuvon palokuntayhdistys. Palo-asemarakennus on samaten tyypillinen eli suurin piirtein metrin verran paloautoa laajempi. Tontti on yhdistyksen oma. Jäseniä on kymmenkunta ja viikkoharjoitukset on pidetty yhdessä kahden muun palokunnan kanssa. Palokunnat ovat olleet vuorotellen harjoitusten vetovastuussa. Hälytyksiä on vuositasolla ollut 5–10, jolloin palokunta on lähinnä avustanut muita palokuntia miehis-töllä, kalustolla ja paikallistuntemuksella. Tämä apu jää irtisanomi-sen myötä pois. Yhteisissä kokouksissa vahvatkin palokunnat ovat esittäneet huolestumisensa työtaakan kasvamisesta, jos jokseenkin tiheästä ja hyvin toimivasta vapaaehtoispalokuntaverkostosta pudotetaan palokuntia pois. Jokainen mies ei näytä olevan tälle alueelle arvokas.

IrtisanomisprosessiIrtisanomisprosessi oli varsin tyly. Irtisanomisen syyksi ilmoitet-tiin, että hälytysosaston pätevyys ei riitä, koska ei ole riittävästi muodollisesti päteviä yksikönjohtajia. Asian tekee Sarvlaxin osalta varsin oudoksi se, että 30 vuotta virassa ollutta ammattipalomiestä ei katsota Itä-Uudellamaalla kelvolliseksi sopimuspalokunnan yksikönjohtajaksi eikä savusukeltajaksikaan. Viis pelastusase-tuksen 7 §:stä. Toinen irtisanottu palokunta Malmgård FBK taas sai vastauksen, että vanhoja pätevyyksiä ei lasketa vaikka SM:n päätös 1074/719/87 nimenomaan määrää toisin. Pelastuslaitos viittaa kintaalla sekä kokemukselle että muodolliselle pätevyydelle. Kun kurssitarjontakin on alueella ollut varsin vaatimaton, niin ei jäänyt enää mahdollisuutta pätevöityä sen jälkeen kun tilanteen koko karmeus valkeni. Viittaus yksikönjohtajan pätevyyteen on muutenkin kaukaa haettu, koska pelastuslaitoksen tapaan kuuluu usean vakinaisen yksikön lähettäminen myös kaukaisiin kohteisiin,

pohtii nyt muuttumista kyläyhdistykseksi, koska sellaiselle on yhteisöllinen tilaus. Jokseenkin samoilla perusteilla irtisanottu Malmgård FBK taas aikoo jatkaa palokuntatoimintaa Sävträsk FBK:n alaosastona ja on lunastanut pelastuslaitoksen omistaman Sisun omakseen. Laitoksen sopimuskorvaus sen sijaan jää pois, joten palokunta joutuu jatkossa itse kustantamaan käyttökulunsa. Irtisanottu Svartbäck - Spjutsundin FBK:n kohtalo on auki. Itse asi-assa useimpien sopimuspalokuntien kohtalo on alueella epävarma.

Irtisanotun Kabböle FBK:n osalta lehti suoritti haastattelun paikallisessa rantakahvilassa. Kansalaisten tuomio oli tyrmää-vä: hölmöläisten hommaa tämä irtisanomispuuha. On säästetty aivan väärästä päästä. Jostain syystä matka Porvoosta kaukaiselle Kabbölen rannalle on ambulanssille käytännössä tunnin luokkaa, ja kun suurin osa kesäasukkaista kaiken lisäksi asuu saaristossa, niin paloveneen siirtäminen muualle on ollut todella tyhmää. Joku soisi päättäjien kokevan ulkona saaristossa äkillisen avun tarvetta, jolloin ehkä huomaisivat hölmöilynsä. Samassa yhteydessä hätäkes-kuskin sai kansalaisilta kyytiä, koska siellä ei näytetä ymmärtävän vanhenevan väestön avuntarpeita.

Soitto Pernå Kyrkoby FBK:lle taas vahvisti, että kyseinen palokunta on saanut toistaiseksi vuoden verran armonaikaa, mutta sekään ei takaa mitään. Kun muualla maassa puhutaan siitä, kuinka toimivia vapaaehtoispalokuntia arvostetaan – ja uusi pelastuslaki-kin edellyttää niiden tukemista – Itä-Uudenmaan pelastuslaitos sen sijaan huonoin perustein määrätietoisesti jyrää niitä. Tämäkö oli pelastustoimen alueellistamisen tarkoitus? Toisaalta, Itä-Uusimaa poikkeaa monessa muussakin suhteessa, kuten ilmenee mm. SSPL:n tekemästä sopimusselvityksestä. Alueella odotetaan nyt huolestuneesti ja jännityksellä laitoksen seuraavaa vetoa.

Jokainen mies ei

näytä olevan tälle

alueelle arvokas.

Tämä säilynee ”yksityisenä” palokuntana.

Kartta paljastaa yksiköiden sijaintipaikat ja ympyrät kuvaavat laitoksen mielestä ”tarpeettomia yksiköitä.


Adejen kunta arvostaa kovasti omaa palokuntaansa. Kunta onnitteli kolmella puolen sivun lehti-ilmoituk-sella palokuntaansa. Se teetätti juhlasta myös videon.

Juhlaillalliselle oli kutsuttu 200 henkilöä: Espan-jan valtion korkeimpia virkamiehiä Teneriffalta, Adejen kunnan johtaja ja Adejen keskeisimmät kuntapoliitikot, kirkkoherra, pelastusjohtaja, eteläisen sairaalan johtaja jne. Ystävyyspalokunnat Saksasta (Unterhaching) ja Itävallasta (Bischofshofen) olivat myös hyvin edustettuna.

Lähtövalmius juhlasta huolimattaPalokunnalla oli tietysti täysi lähtövalmius juhlasta huolimatta. Kun paloaseman talli toimi juhlahuoneena, ajoneuvot ja tarvittavat varusteet olivat ulkona lähtövalmiina. Juhlan aikana ei hälytystä tullut.

Hälytys 195/2011Päivystin yhden yön, 13.—14.7.2011, Adejen paloasemalla Tene-riffalla ja olin myös hälytystehtävässä. Hälytys tuli rakennuspalona ja joukkuelähtönä Los Christianoksen alueelle. Vasteena oli kaksi

meidän yksikköä ja San Miguelin ammattipalokunnan yksikkö ja tikasnostolava-auto. Palo osoittautui kuitenkin lähtötietoa vaati-mattomammaksi. Ilmeisesti läheisestä ravintolasta oli tullut reipas-ta palaneen tuoksua ja siitä ulkopuolinen oli vetänyt johtopäätökset viereisen kerrostalon palamisesta. Mikä parasta, olimme kohteessa ensimmäisenä ja paikalle kerääntyi myös runsaasti turisteja ihaile-maan meitä palomiehiä :).

Tänä vuonna on palokunnalla ollut vähän hälytystehtäviä. Tämä hälytys oli vasta 195:s. Normaalisti vuodessa on yhteensä noin 450 hälytystehtävää.

BRIFOR organisaatioTeneriffalla toimii Espanjan valtion BRIFOR-organisaatio. Se ei ole palokunta, vaikka päätehtävä onkin maastopalojen sammuttami-nen. BRIFORilla on Teneriffalla seitsemän asemaa. Puolet vuodes-ta, maastopaloille otollisen ajan, asemat ovat 24 tuntia miehitettyjä ja lopun vuotta vain päiväsaikaan. He tiedustelevat päivittäin aktii-visesti maastoa ja etsivät maastopaloja. Kun palo löydetään tai siitä tulee ulkopuolinen ilmoitus, he ryhtyvät paloa sammuttamaan. Jos BRIFOR-voimat eivät riitä, apuun hälytetään palokuntia.

Adejen VPK 25 vuotta

Tutustuin palokuntatoimintaan myös Manner-Espanjassa. Kuva on Barcelonan keskustan uudelta paloasemalta. Siellä

yksikkölähdön tehtäviin lähdetään vah-vuudella 1+3 ja ajoneuvona on 1 000 litran vesisäiliöllä varustettu Mercedes-Bentz. Ajoneuvo on monipuolisesti varustettu niin sammutus- kuin pelastustehtäviin.

Andorran pääkaupungin Andorra la Vellan eteläpuo-lella on melko uusi paloasema. Samassa raken-nuksessa sijaitsi myös Andorran pelastustoimen hätäkeskus.

La Vellan paloasema on valtion pääpaloasema. Kalustoa: yksi johtoauto (mha), pelastusauto, säiliäauto ja vaihtolava-auto, kaksi ambulanssia, vuoristopaloautoa ja peruspaloautoa sekä kolme nostolavatikasautoa (max 27–35 m). Asemalla päivystivät päällik-kö, palomestari, yksikönjohtaja ja neljä miestä.

Tämän aseman lisäksi Andorrassa on kolme pientä paloase-maa, joissa on ympärivuorokautinen päivystys vahvuudella: 1 + 2–3 henkilöä.

Hälytyksiä on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen vähän: koko Andorrassa vain 1400 hälytystä heinäkuun puoliväliin mennessä. Yleensä koko vuoden hälytysten määrä on vaihdellut 4000–5000:een.

Hankaliin paikkoihin hälytystehtäviin mennään helikopterilla. Pääaseman katolla kuudennessa kerroksessa oli helikopterikenttä. Helikopterilla saavutetaan kaikki maan kohteet 5—10 minuutissa.

Andorran pinta-ala on 460 neliökilometriä ja asukkaita on noin 85 000. La Vellassa on 22 000 asukasta. Andorra on korkeim-malla sijaitseva Euroopan maa, keskikorkeus merenpinnasta on noin 2000 metriä. Matalin kohta on Espanjan rajalla, noin 800 metriä. La Vella sijaitsee tuhannen metrin korkeudessa. Korkein kohta on Coma Pedrosa, vuoren huippu nousee 2 946 metriin.

Teneriffalainen Adejen VPK täytti 8.7.2011 25 vuotta. Juhlivan palokunnan edustajille – palokunnanpäällikkö Carlos Paulsenille ja puheenjohtaja Carlos Barreralle

– luovutettiin SSPL:n standaari.

Principat d`Andorra

Teksti ja kuvat Isto Kujala

PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA

Adejen VPK:n puheen-johtaja Carlos Barrera (vas.) ja palokunnan-päällikkö Carlos Paulsen ottamassa vastaan SSPL:n stan-daaria.

Adejen VPK:n juhlan aikana palokunnalla oli täysi lähtövalmius. Kuvassa varusteet ja paloautot juhlan aikana paloaseman pihalla.

Barcelona

Barcelonan keskustan paloaseman henkilöstö lähdössä hälytystehtävään.

Kuvassa Andorran ruhtinaskunnan (Principat d`Andorra) pääpaloasema Andorra la Vellassa.


BRANDKÅRISTENLEDARE

ChefredaktörPekka Koivunen

I dessa dagar går den nya aktionsbered-

skapsinstruktionen ut på utlåtanderunda.

Alla som saken angår ens på något vis skall

få säga sitt. Så åtminstone om man får dra

slutsatser av räddningsöverdirektör Pentti

Partanens utlåtanden under det senaste

året. Den nya instruktionen inverkar på t.ex.

ledningsverksamheten, signaltrafiken, re-

sponsplaneringen samt - vilket inte har varit

särskilt mycket uppe vid beredningen - på

räddningsbranschens hela doktrin (= sätt

att fungera) och därigenom bl.a. på utbild-

ningen. Därför bör utlåtandena vara så väl

genomtänkta som det bara låter sig göras.

En stor förändring är bl.a. att definitio-

nen ”enhet” ändras att beskriva en helhet

bestående av redskap och person (eller

personer), utan att på förhand bestämma

någon minimistyrka.

I formationsstrukturen är en ännu

mera betydande förändring på kommande

som en följd av den nya grupputryckningen.

I framtiden utgör enhetsutryckning en for-

mation bestående av ett fordon och en (el-

ler flera) personer och det är klart hur den

skall ledas - det gör enhetens förman. Led-

ningen av en grupputryckning är en mera

komplicerad sak. Den nya formationstypen

kräver en omedelbar omarbetning av led-

ningsinstruktionen.

Förslag: Man kunde ta i bruk termen

GRUPPCHEF, vilket betyder den som leder

räddningsarbetet på platsen. Grupputryck-

ningsläget leds av en dejourerande brand-

mästare, från sin stationeringsplats eller

sitt fordon, tills dess att gruppchefen, dvs.

förmannen för den första enheten som

kommer till platsen, är framme och fortsät-

ter den praktiska ledningen av läget. Vid be-

hov överförs ledningsansvaret till den mäs-

tare som eventuellt kommer till platsen, ifall

han så önskar. I annat fall sköter gruppche-

fen läget till slut.

Den som leder det praktiska räddningsar-

betet på olycksplatsen (= lägesledaren) bör

anvisas ett eget anrop som innehas av en

endast person i taget. Den dejourerande

brandmästaren bestämmer i början av ut-

ryckningen vem som är lägesledare.

För tillfället kan förmannen för vilken

som helst enhet som alarmerats till platsen

vara ledare, och det är inte alltid klart om

situationen i verkligheten leds av enhetens

chef (i framtiden gruppchefen) eller av en

brandmästare som är på väg till olycksplat-

sen. Praxis varierar inom verken och kan till

och med variera beroende på person, efter-

som någon brandmästare kan vara aktiv

genast då alarmet kommit medan en annan

kan vara tyst ända tills läget är över. Sär-

skilt inom glest bebodda omåden skulle för-

slaget reda ut saken.

Schemat för ledningen av läget och

särtskilt definitionen av gruppchefen bör

vara detsamma överallt. Här måste minis-

teriets räddningsavdelning agera - och det

snabbt.

Ett sista förslag: Man tar inte i bruk

den nya aktionsberedskapsinstruktionen

förrän ledningsinstruktionen har förnyats

att motsvara innehållet i den nya aktionsbe-

redskapsinstruktionen. Ett realistiskt datum

för den nya doktrinen skulle vara 1.1.2013.

PSDet tar flera år av arbete att såväl i teorin

som i praktiken definiera när det effektiva

räddningsarbetet inleds. Efter tio år av

knapptryckning är det fortfarande lite si och

så med de nuvarande statusmeddelandena.

Man torde ta i bruk ett nytt status för att

statistikföra tidpunkten då det effektiva

räddningsarbetet skall anses vara inlett.

Detta statusmeddelande torde ges av den

gruppchef som leder räddningsarbetet på

platsen.

Ledningsverksamheten förnyas

Ett realistiskt

datum för den

nya doktrinen

skulle vara

1.1.2013.


BRANDKÅRISTEN

Inom de flesta räddningsverk finns det behov att ompröva funktioner och minska driftsutgifter. Avvikande från gängse affärsekonomiskt tänkande sker detta i Östra Nyland dock så att man gallrar i verksamhetens mest kostnadseffektiva

ände: man säger upp brandkårsavtal. Via en seg och envis för-valtningsprocess har man nu slopat avtalen för fyra små frivilliga brandkårer och därigenom sparat några tusen euro. Samtidigt har man även gjort sig av med några tiotal aktiva frivilliga brandkå-

görs för de första intrycken hos några av de uppsagda brandkå-rerna och samt hur någon upplyst medborgare ser på saken.

Officiellt är den långa och i viss mån färgstarka processen en kortsiktig följd av Borgå stads skrala ekonomi. Åtminstone har man inte på officiellt håll anfört andra motiv, även om sådana förstås diskuterats man och man emellan. Att säga upp några billiga brandkårsavtal löser knappast de omfattande ekonomiska problemen, så vad är egentligen meningen? En lekman kunde ju tro att lösningen skulle ligga i en strukturell omprövning av den interna verksamheten. Då Östra Nylands räddningsverk ställdes inför krav på inbesparingar så vändes blickarna dock inte i första hand inåt utan man började granska sina såkallade kompanjoner. Genom att kalla avtalsbrandkårerna för externa tjänsteproducenter trodde man sig kanske kunna dölja sakens egentliga natur. Räddningsnämnden drog dock öronen åt sig, så det hela gick inte så diskret som man tänkt sig. På hösten cirku-lerade olika mer eller mindre officiella listor på avtalsbrandkårer som kunde elimineras, och saken har även åskådliggjorts i en officiell bild där de inringade brandkårsenheterna anses vara ”överflödiga”. Frågan nådde dock det politiska medvetandet, och då regionens avtalsbrandkårer gemensamt svarade med var-sel om massuppsägning måste räddningsverket dra sig aningen tillbaka. Åtminstone tillfälligt. En ändring av räddningslagen kanske kan inverka på beslutsfattandet, eftersom räddnings-verken numera enligt lag är förpliktigade att understöda den frivilliga verksamheten. Kanske det biter, kanske inte. Befintliga stadganden tycks inte i regionen ha haft den den verkan de avsetts ha.

Tills vidare har fyra brandkårsavtal sagts uppSom ett resultat av den sega processen meddelades fyra små fungerande avtalsbrandkårer vid årsskiftet att de kunde sätta lapp på luckan. Samhället behövde inte mera deras tjänster. Sommaren 2011 upphörde avtalen att gälla. Som formell grund angavs att dessa brandkårer inte uppfyllde de formella krav räddningsverket ställt beträffande personalens styrka och/eller formella behörighet.

Genom att upphöra att betala för uppvärmningen av några små branddepåer och slopa några anspråkslösa avtalsersätt-ningar tror sig Östra Nylands räddningsverk kunna effektivera regionens räddningsväsende. Samtidigt har man även blivit kvitt några tiotal utbildade och erfarna brandkårister. Kanske har detta varit det egentliga målet? Tiden kommer att utvisa vad annat man uppnått genom uppsägningarna. Knappast har man dock genom dem lyckats märkbart förbättra Borgå stads finan-ser, och knappast har man heller ökat medborgarnas trygghet eller gynnat samhällsnyttan som helhet. Att slopa en mer eller mindre ”gratis extern funktion” och kanske försöka ersätta den med tillfälliga interna arrangemang är närmast som att kissa ner sig när det är kallt - det värmer lite, en stund. I dethär fallet är även den värmen marginell. Att med hänvisning till det akuta behovet minska antalet frivilliga kan knappast vara klokt, inte på sikt och säkert inte med tanke på samhällets beredskap mot större olyckor från vilka Östra Nyland tills vidare besparats.

I Östra Nyland har man inlett slaktningen av avtalsbrandkårer

De östnyländska brandkårsresurserna är tillräckliga - till den grad att man har råd att minska dem i den billigaste änden

Text Silvio Hjelt

rister. I detta skede har man som svepskäl utnyttjat en enögd och formalistisk tolkning av några finstilta formaliteter i brandkårs-avtalen. Är detta början till en mera omfattande gallring bland avtalsbrandkårerna? Det återstår ännu att se. Inte heller vet man ju någonting om gallringens egentliga motiv. Palokuntalainen-Brandkåristen följer med läget, eftersom frågan har ett allmänt intresse. Förbättrar uppsägningarna faktiskt medborgarnas trygghet, på lång sikt och i alla delar av regionen? Härnedan redo-

Sarvlas FBK:s ödeBrandkåristen besökte Sarvlax FBK för intervju två veckor efter att avtalsförhållandet upphört. Sarvlax FBK är en typisk ettfor-dons brandkårsförening som år 1936 grundats i anslutning till en herrgård för att svara för bysamhällets trygghet. Även brandkårens depåbyggnad är typisk, dvs. den är någon knapp meter större än brandbilens yttermått. Brandkåren äger sin tomt, adress Krog-vägen 112, och har ett tiotal medlemmar. Veckoövningarna har hållits som ett samarbete med två andra frivilliga brandkårer, och ansvaret för övningarna har cirkulerat. På årsbasis har det varit 5-10 utryckningar varvid Sarvlax FBK närmast har understött andra brandkårer med manskap, redskap och lokalkännedom. I och med att avtalet uppsagts faller de stödet bort, och då ökar trycket givetvis på dem som blir kvar. Vid gemensamma möten har även många starka frivilliga brandkårer uttryckt oro för den ökande arbetsbördan då det relativt täta och välfungerande nätet av frivilligbrandkårer naggas i kanterna genom att man dödar en del av dem. Sett med officiella ögon tycks dock inte varje man vara värdefull i Östra Nyland. Mycket säreget, sett ur ett mera riksomfattande perspektiv. Å andra sidan visar samma perspektiv även på andra säregna drag i regionen, vilket bl.a. kan utläsas ur den utredning som Finlands Avtalsbrandkårers Förbund gjort beträffande brandkårsavtalen i Finland.

UppsägningsprocessenI slutänden har processen varit mycket brysk. Som grund för uppsägningen meddelades att alarmavdelningens kompetens inte var tillräcklig eftersom det inte fanns ett tillräckligt antal formellt behöriga enhetschefer. I fråga om Sarvlax FBK är den tolkningen alldeles särskilt besynnerlig, eftersom man i Östra Nyland inte tycks anse att en ordinarie brandman med 30 års yrkeserfarenhet duger att fungera som enhetschef i en avtalsbrandkår, och han duger där inte heller som rökdykare. Märkligt, i skenet av vad som stipuleras i Räddningsförordningens 7 §.

En annan uppsagd brandkår, Malmgård FBK, fick åter svaret att ”gamla” kompetenser inte räknas i Östra Nyland, och detta trots att inrikesministeriets beslut 1074/719/87 uttryckligen stipulerar annat. Så mycket ger alltså det lokala räddningsverket för erfaren-het och formell behörighet så som den fastställs på riksnivå. Då kursutbudet i regionen dessutom har varit rätt anspråkslöst fanns det inte mera möjlighet att bygga upp den formella kompeten-sen då man insåg situationens fulla allvar. Hela hänvisningen till enhetschefskompetensen är även i övrigt långsökt eftersom man inom räddningsverket har som praxis att sända ett flertal ordinarie enheter även till mycket avlägsna små objekt, och då omfattar enhetschefskapet närmast radiokommmunikationen under ut-ryckningskörningen.

Denna gång förverkligades inte massuppsägningenVid ett gemensamt möte beslöt brandkårerna i Östra Nyland att endast följa med situationen, eftersom det är svårt att vidtaga stödåtgärder om någon brandkår inte uppfyller de kriterier man

Sarvlax FBK,

med Kimmo

Stengård,

Mikael

Stengård,

Ralf Lindén

och Tommi

Stengård

framför

brandbilen.

Skall de vara

bya-aktiva

och inte

brandkårister?


VILDMANNEN

VildmannenIsto Kujala

BRANDKÅRISTEN

gemensamt kommit överens om. Dessa baserar sig åter på rädd-ningsverkets uppfattning att en brandkår inte förmår rycka ut med en styrka på 1+2 om alarmavdelningens styrka är under 9 man eller om endast två enhetschefer anses ha formell behörighet. Det är alltså fråga om ett rent matematiskt antagande, inte om faktiskt inträffade avtalsbrott.

Som en historiens ironi kan i förbigående nämnas att det ma-tematiska förhållandet 1:3 för deltagande på basen av alarmering är ett tal som undertecknad i tiderna presenterade för att beskriva sirenalarmeringens ineffektivitet. Efter detta har dock detta förhål-lande inom vissa myndighetskretsar upphöjts till absolut faktum, trots att det alltså handlade om en annan tid, ett alldeles annat sammanhang och under helt andra förhållanden. Dessvärre har antagandet dock även funnit sin väg in i diverse brandkårsavtal. I verkligheten är en brandkårs faktiska utryckningsstyrka givetvis inte matematik utan en fråga om ett flertal praktiska arrangemang, vilket dock inte har hindrat Östra Nylands räddningsverk från att utnyttja den fiktiva matematiken som verktyg för att gallra bland frivilligkårerna. Detta torde knappast ha varit utredningsman Pekka Myllyniemis avsikt då han motiverade regionaliseringen av räddningsväsendet bl.a. genom att konstatera att de enskilda brandkårerna traditionellt befinner sig på ändamålsenliga platser där de skall förbli. Enligt hans uppfattning skulle regionaliseringen endast öka möjligheterna att utnyttja de befintliga resurserna och sålunda öka effektiviteten. Men förstås, inget system är ju sådant att man inte med lite uppfinningsrikedom kan missbruka det även för att uppnå andra målsättningar.

Och nu?De uppsagda brandkårernas slutliga öde är ännu ovisst. Sarvlax FBK skulle gärna ha fortsatt som avtalsbrandkår, men funderar nu på en omvandling till byaförening, eftersom det finns social beställning för en sådan. Malmgård FBK som uppsagts på ungefär samma grunder ämnar fortsätta brandkårsverksamheten som en underavdelning till Sävträsk FBK, och har inlöst den Sisu som räddningverket ägde. Däremot faller ju räddningsverkets ersätt-ning bort, så brandkåren är i fortsättningen tvungen att själv stå för sina driftskostnader. Ännu alltså ett steg i riktning mot det som i tiderna ibland kallades fribrandkårer, dvs. att byn själv var tvungen att bekosta sin egen trygghet, men idag alltså trots att man dessutom betalar skatt till samhället även för det ändamålet. Cirkeln håller på att sluta sig, i och med att utvecklingen går 100 år tillbaka.

Även för Svartbäck-Spjutsund FBK är framtiden öppen. I själ-va verket är framtiden för de flesta av regionens avtalsbrandkårer osäker. Det är så samhället idag belönar de frivilligas själuppoff-rande arbete. Hur samma samhälle skall klara av sådant som t.ex. en mycket sannolik stor oljekatastrof, för att inte tala om andra storolyckor, det får beslutsfattarna fundera på i nästa steg, som troligen blir ännu dyrare. De resurser man dödat, dem får man inte tillbaka.

Beträffande Kabböle FBK som även drabbats av uppsägning gjorde tidningen en intervju i det lokala strandkaféet. Medbor-garnas dom var hård: hela uppsägningsruljansen luktar bembö-

lingskap. Man har sparat på alldeles fel ställe. Av någon orsak tycks vägen från Borgå ut till den avlägsna stranden i Kabböle ta närmare en timme för ambulansen, och eftersom den största delen av sommargästerna dessutom bor ute i skärgården är förflyttnin-gen av brandbåten bort från Kabböle helt huvudlös. Någon tyckte att beslutsfattarna kanske måste få ett eget akut behov av hjälp ute bland holmarna för att inse stolligheten i beslutet. I sammanhanget fick även nödcentralen en släng av sleven, eftersom man där enligt lokal uppfattning inte heller tycks begripa behovet av hjälp till den åldrande befolkningen. Å andra sidan försöker ju nödcentralen handla efter givna direktiv. Räddningsverket styr förstås även alar-meringen av avtalsbrandkårerna, så genom att hålla tillbaka alarm kan man ju enkelt påvisa att någon inte behövs. Hur samhällsnyt-tan som helhet påverkas, för att inte tala om enskilda medborgares trygghet, det kanske man inte anser sig behöva fundera över.

Ett samtal till Pernå Kyrkoby FBK bekräftade att den brand-kåren tills vidare fått en ettårig nådetid, vilket inte heller det garanterar någonting. Då man i resten av republiken talar om hur man värderar den frivilliga brandkårsverksamheten, och trots att den nya Räddningslagen uttryckligen påbjuder ett stöd till den, så tycks Östra Nylands räddningsverk tvärtom envist och kraftfullt köra över den. Månne detta var avsikten med regionaliseringen av räddningsväsendet? Är det faktiskt så medborgarnas samhällets trygghet skall befrämjas? Vad månne ännu följer, och varför? I regionen väntar man på frivilligfältet med oro på vad verkets nästa drag skall föra med sig.

Det finns tydligen inget behov av brandkårer som ligger såhär långt borta?

I Östra Nyland är enheterna belägna

såhär - de med ring anses ”onödiga”

FNB hade i slutet av juni en notis som fel-

aktigt kunde underförstås så att avtals-

brandkårerna inte sommartid skulle sva-

ra för sina åtaganden, vilket har förvånat

en del brandkårister. Förbundet kontakta-

des på förhand av redaktören som trots

det skrev notisen på eget sätt. Jag berät-

tade att avtalsbrandkårerna upprätthål-

ler avtalsenlig beredskap året om och en-

ligt avtalen i regel dygnet runt. Sommar-

tid finns det i allmänhet inte extra folk,

men om sådant har man heller inte avta-

lat. Även avtalsbrandkårister har semest-

rar alldeles på samma sätt som andra

människor - men trots det rycker brand-

kårerna ut så som man kommit överens

om. Jag försökte vidare berätta att de

som rycker ut på räddningsväsendets

alarmuppdrag inte är frivilliga utan avtals-

brandkårister.

Redaktören undrade även om det är

brist på folk som gör att det sommartid

tar längre tid att nå olycksplatserna. Jag

svarade att så är det inte, utan att orsa-

ken ligger i att olycksplatserna sommar-

tid är belägna längre borta från brand-

stationerna, t.ex. fritidsbostäder eller

mark- och skogsbränder.

Lagen förutsätter att man avtalar om

arbetshälsovården

Den nya räddningslagen trädde i kraft

1.7.2011. Lagens 53 § förutsätter att

man medelst avtal kommer överens om

avtalsbrandkåristernas arbetshälsovård.

I samband med projektet som redde ut

avtalen kom det fram att det finns regio-

ner där detta inte har avtalats eller att

saken skötts alltför lättvindigt. Senast

30.6.2012 måste frågan vara skött så

som lagen föreskriver – alltså inskriven i

brandkårs- eller regionalavtalen. Detta

kräver aktivitet även från brandkårernas

eller deras regionalavdelningars sida.

Alarmuppgifterna blir skötta

Årets avtalsbrandkår 2011Sista lördagen i augusti har utsetts till

det Frivilliga Brandkårsarbetets Dag. Da-

gens viktigaste enskilda fråga har redan

under många år varit valet av Årets Fri-

villigbrandkår. Vi har redan från första

början önskat betona den valda brandkå-

rens förmåga att sköta om alarmuppdra-

gen. Å andra sidan har vi lagt stor vikt vid

det arbete brandkårsföreningen utför fri-

villigt, och det kommer vi att fortsätta

med. Vi har nu ändrat utmärkelsens be-

nämning till Årets Avtalsbrandkår. Den

första brandkår som erhåller den nya ut-

märkelsen, Kauhava brandkår, utgör en

stark fortsättning på tidigare Årets Frivil-

ligbrandkårer – i samma serie.

GlesbygdenMan hör ofta sägas att ”avtalsbrandkå-

rerna är viktiga särskilt i Finlands glesbyg-

der”. Detta ger lätt en bild av att dessa

glesbygder befinner sig någonstans långt

borta i utkanterna av Lappland eller Kaja-

naland. Detta är emellertid inte sanning-

en – Finland består till största delen av

just sådan glesbygd. Hela 80 % av lan-

dets yta är sådan. Man behöver inte bege

sig längre bort från Helsingfors centrum

än 10 kilometer och, hör och häpna, man

befinner sig redan i glesbygden.

Även i de stora städerna behöver man

avtalsbrandkårernas resurser; avtals-

brandkårerna är viktiga i hela landet.

Beredskapsbrandkår BI de mest glesbebodda områdena finns

hotet att brandkårsverksamheten och

räddningsväsendets tjänster helt skall

upphöra. Ett sätt att underlätta proble-

met och möjliggöra brandkårsverksam-

het är att granska verksamhetsmodeller-

na inom de mest glesbebygda områdena:

Man kunde ändra brandkårsklassifice-

ringen så att beredskapsbrandkårerna

indelas i två klasser, beredskapsbrandkår

A och beredskapsbrandkår B.

En beredskapsbrandkår B skulle vara

beredskapsbrandkår i det mest glestbe-

bodda området. I alarmuppdrag skulle

den verka t.ex. med en styrka om 1+1.

Fordonet skulle vara en lätt enhet som

skulle vara utrustad för olika räddnings-

uppgifter och så effektivt som möjligt. Vid

behov skulle enhetens ena person köra

en tankbil till olycksplatsen. Personalen i

en sådan brandkår skulle inte rökdyka an-

nat än i yttersta nödfall – för att rädda

människoliv.

Inom många områden är det motive-

rat att man tar till nästan vilka medel

som helst för att möjliggöra brandkårs-

verksamhet. En sådan beredskapsbrand-

kår B fungerar och verkar för att begrän-

sa uppkomsten av skador tills dess att yt-

terligare krafter hinner fram. Vi måste

också vara beredda att godkänna att

brandkåristerna på sådana områden

även kan vara pensionärer.


PEKKO VARAS

VESA PARKKOANNAS KING RATTAAT

ANTTI RANTAKANGAS

ONPA KARVAAN HANKALAA

HANNA PAAKKOLANVAARA

KESKIOLUT POMONA

MAUNO PELTOKOSKI

NURMES ALASTI

TANELI RASMUS

N. TENTTIREPPANA

PENTTI PARTANENMIUN LAKKI

KIM NIKULA

SALO HIIVAPÄÄ

PIIA VÄHÄSALO

Anagrammikisassa yksi oikea vastaus Sammutustyökurssia odotellessa...

ENSI NUMEROSSA:

www.palokuntalainen.fiTILAA PALOKUNTALAINEN!

Palokuntalainen numero 42 ilmestyy 31.10.2011.

Hankinnat

AATE SALO

ESA AALTO

PELKOJEN KOLINAA

OLLI-PEKKA OJANEN

• Kahdessa aiemmassa lehdessämme ilmes-

tynyt anagrammikisa on saatu päätökseen.

Vastausten määrä ei todellakaan täyttänyt

lehden postilaatikkoa. Sen verran vaikeita teh-

tävät olivat. Yksi ainut täysin oikea vastaus kui-

tenkin saapui – ja sen mukana vielä huomau-

tus toimitukselle. Tarkkasilmäinen ratkojam-

me palopäällikkö Jukka Valtoaho Etelä-Karja-

lan pelastuslaitokselta huomasi, että anag-

rammista ”kiljusota” uupuu yksi A-kirjain, jolloin

angrammista paljastuu palokuntavaikuttaja

Isto Kujala.

Tässä muut oikeat vastaukset:

Kuva-arvoitus• Kuka on virkapukuinen henkilö pienoismallin takana? Vastaukset osoitteeseen:[email protected]

Hälytyslähtökisa on ratkennut. Kisaan sai

osallistua niin ammattilaiset kuin sopimus-

henkilöstökin. Tulokseksi hyväksyttiin yhden

kalenterivuoden aikana (2009 tai 2010)

hälytystehtävät, joissa henkilö on vähin-

tään saapunut asemalle ja valmiina tehtä-

Onnittelut Kuoreveden VPK:n

joukkueelle SM-triathlonkilpai-

lun voitosta.

vään. Hälytyslähdöiksi laskettiin kaikki pe-

lastuspuolen kiireelliset ja kiireettömät läh-

döt sekä ensivastelähdöt – ei sairaankulje-

tuksia. Voittajaksi kisassa tuli Lempäälän

VPK:n Patrik Saren 165 hälytyslähdöl-

lään. 2009—2010 Saren on osallistunut

Patrikilla 165 hälytyslähtöä

“Musta tulee isona ensivaste-kurssin opettaja. Vitsi, vitsi, vitsi.”

Turvallisuusmessut Tampereella 5.—7.9.2012

Vasemmalta Patrik, Jani ja Timo.

yhteensä 301 hälytyslähtöön. Lempäälän

VPK:ssa hälytyksiä kertyi vuonna 2009

248 ja vuonna 2010 246. Vielä 2006 hä-

lytyksiä Lempäälän VPK:lle kertyi vuodessa

405, mutta vastemuutoksien myötä häly-

tysmäärät ovat pienentyneet.

Vsm. Patrik Saren 165 lähtöä (2010)

ja 136 lähtöä (2009), Lempäälän VPK

Pp. Timo Tuominen 142 lähtöä (2010)

ja 129 lähtöä (2009), Lempäälän VPK

Yj. Jani Huurne 138 lähtöä (2010) ja

141 lähtöä (2009), Lempäälän VPK

Yj. Mirkka Kivimäki 112 lähtöä (2010),

Pornaisten VPK

Palokunta ja liikenne, osa 4

• Hälytysajo käytännössä

Vuoden sopimuspalokunta; Kauhava

Kauhavan palokuntalaisille Vuoden Sopimuspalo-

kunta -kunniamaininta! Palokuntalainen onnittelee!

Onnittelut Antti Gustafssonille

60-vuotismerkkipäivästä!

?


HätätilareportteriMarko Partanen

Pidetään kiinni automaattikeikoistaPelastuslaitokset ryssivät hankkeen, joka

tähtäsi erheellisten paloilmoitusten vähen-

tämiseen. Toki oli hyvin toimineitakin laitok-

sia ja niillä erhehälytykset vähenivät jo

hankkeen aikana. Kokonaissaavutus on

kuitenkin käsittämättömän huono. Viimei-

seen hankevuoteen asti automaattihälytys-

ten erheprosentti oli ollut viiden vuoden

ajan laskeva. Mutta viimeisenä hankevuo-

tena pelastuslaitokset saivat kuin saivatkin

prosentin nousuun. Onneksi olkoon, opera-

tiiviset osaajat!

On helppo osoittaa sormella automaat-

tikohteita turhista hälytyksistä, mutta pei-

liinkin saa katsoa. Pelastuslaitoksen pitää

jättää erhetehtävällä kohteeseen erhelo-

make. Sen avulla palotarkastajat ja auto-

maattikohteiden johto alkavat käydä kes-

kustelua erhehälytysten syistä ja toimia nii-

den vähentämiseksi.

Hankkeessa haluttiin, että erhetehtä-

vällä täytettäisiin tai edes jätettäisiin täy-

tettäväksi erhelomake, joka palautuisi

myöhemmin palotarkastajille. Näin vaativa

työ – kuin lomakkeen jättäminen – oli ope-

ratiiviselle pelastustoimelle liikaa. Kohdetta

pyydettiin täyttämään erhelomake vain alle

kolmanneksessa erhehälytyksistä.

Pelätäänkö operatiivisella puolella auto-

maattikeikkojen vähenemistä, vai missä on

syy, ettei A4-paperia viitsitä repäistä nipus-

ta ja jättää laitteenhoitajalle? Nyt tarkoi-

tuksena oli vähentää turhia keikkoja, joista

syntyy asemilla jossain määrin itkua ja

hammastenkiristelyäkin. Mutta ei. No, aje-

taan sitten automaattikeikkaa, kun siitä pi-

detään niin tiukasti kiinni.

Prosenteilla laskien Keski-Suomen pe-

lastuslaitos oli ahkerin ja paras erhelo-

makkeen jättäjä (74 %), palkintopallille

pääsivät myös Helsinki ja Pohjois-Savo, jot-

ka molemmat jättivät lomakkeita reiluun

puoleen (56 %) erhehälytyskohteista.

Itä-Uudenmaan suoritus on aivan pas-

ka, kun sen jättöprosentiksi kirjattiin 4,

suhteellisen paskaksi voi laskea myös tu-

loksen, jossa lappu jätetään korkein-

taan yhdelle kymmenestä keikasta. Tä-

hän arvokkaaseen porukaan ylsivät Ky-

menlaakso (7 %), Länsi-Uusimaa (7 %),

Satakunta (8 %) ja Keski-Uusimaa (10

%). Näille ylväille paloratsuille auto-

maattikeikkojen vähentäminen tuntui

vastenmieliseltä ajatukselta.

Jo tästä otannasta on nähtävissä,

että lomakkeiden jättämisaktiivisuus ei

johdu siitä, onko laitoksella keikkaa pal-

jon vai vähän. Helsinkikin pääsi kakkosti-

lalle, vaikka valistunut arvaukseni uskoo,

että he ajavat näitä keikkoja eniten. Hel-

sinki jätti hankkeen aikana noin 1 000

lomaketta per vuosi.

Monessa paikassa tultaneen luopu-

maan erhelomakkeesta. On syytäkin,

sillä sitä ei osata käyttää. Erhehälytys-

ten vähentämiseksi on saatu kenties

tehokkaampi ratkaisu: maksu. Heinä-

kuussa tullut laki antaa pelastuslaitok-

sille mahdollisuuden laskuttaa firmoja

toistuvista erhekeikoista. Maksu voi

tuoda toivotun tuloksen, mutta ei välttä-

mättä, sillä senkin operatiivinen pelas-

tustoimi voi ryssiä. Ja ikävä kyllä ryssi-

minen on vieläpä todennäköistä.

Todennäköinen riski piilee siinä, että

maksun lähettäminen perustuu siihen,

että erhetehtävän Pronto täytetään huo-

lellisesti. Prontoa pidetään täyttäjien kes-

kuudessa jossain määrin välttämättömä-

nä pahana ja se vie enemmän aikaa kuin

paperin repäisy. Vaara piilee.

Joskus Prontosta täytellään vain vält-

tämättömät kohdat, jolloin tehtävä saa-

daan suoritetuksi. Valitettavasti laskutta-

misen perusteeksi se ei riitä. Prontossa

on luettava muutakin kuin, että automaatti

hälytti ja että se kuitattiin.

Yksinkertaisimpienkin Pronton täyttäji-

en on nyt ymmärrettävä, että maksuja ei

lähetetä siksi, että palokunta saisi lisää ra-

haa, vaan siksi, että automaattikohteet

laittaisivat laitteensa kuntoon, etteivät ne

enää hälyttäisi turhaan.

Iso kysymys kuuluukin: Halutaanko ope-

ratiivisella puolella oikeasti vähentää auto-

maattikeikkoja, vai ovatko ne sittenkin toi-

vottu lisä hälytystiheyteen?

Prontossa on luettava muutakin kuin, että automaatti hälytti ja että se kuitattiin.

Perävaunutalo Viitala KyTehtaantie 12, 29630 Pomarkku • Puh. 02 634 3800www.peravaunutaloviitala.fi • [email protected]

Perävaunuja joka lähtöön

vv-auto_group_palokuntalainen 12.8.2011 12:14 Page 1

toiminta- valmiusohje...tampereen aluepelastuslaitoksen, helsingin kaupungin pelastuskoulun,...

Documents