TIEDON LAATU HOITOTYÖN JOHTAMISESSA

Tietojärjestelmien tarjoama tieto johtamisen tukena

Jukka Mielonen

Anna-Elina Ukkonen

Pro gradu -tutkielma

Sosiaali- ja terveydenhuollon

tietohallinnon maisteriohjelma

Itä-Suomen yliopisto

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Elokuu 2016

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali-ja terveydenhuollon tietohallinto

MIELONEN, JUKKA; UKKONEN, ANNA-ELINA: Tiedon laatu hoitotyön johtami-

sessa

Pro Gradu tutkielma, 101 sivua, 6 liitettä (20 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori Kaija Saranto

Ylihoitaja Minna Mykkänen

Dosentti Jari Heikkinen

Elokuu 2016

_______________________________________________________

Avainsanat: Tietämyksenhallinta, tiedonhallinta, tietoperustainen johtaminen, hoitotyön

johtaminen, tietojärjestelmät

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millaista tietoa hoitotyön johtajat saavat tie-

tojärjestelmistä ja millaista saadun tiedon laatu on. Tutkimme myös, kuinka tietojohtami-

nen näyttäytyy hoitotyön johtamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa hoito-

työn johtamisen tueksi suunniteltujen tietojärjestelmien kehittämiseksi, sekä selvittää

mikä ja millainen tieto on tärkeää hoitotyön johtamisessa.

Tutkimusaineisto (N=119) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella hoitotyön johtajilta,

joihin kuuluivat Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n, Etelä-Savon

sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kun-

tayhtymän hoitotyön johtajia. Tutkimus oli metodiikaltaan pääosin määrällinen, sisältäen

laadullisia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin

SPSS tilastoanalyysiohjelmalla ja laadullinen aineisto induktiivisella sisällönanalyysillä.

Teoreettisena viitekehyksenä käytetiin Wang & Strongin tiedon laadun mallia.

Tulosten mukaan hoitotyön johtajat kokevat tietojärjestelmistä saamansa tiedon hyödyl-

liseksi ja johtamistyötä tukevaksi. Tietojärjestelmien optimaalinen hyödyntäminen hoito-

työn johtamisen tukena ei aina onnistu. Tiedon optimaalisen käytön esteeksi hoitotyön

johtajat kokevat tiedon reaaliaikaisuuteen, nopeaan saatavuuteen ja tietokokonaisuuksiin

liittyvät puutteet. Tiedon esittämisen laadun suhteen hoitotyön johtajat kaipaavat nykyistä

jäsennellympää ja loogisemmassa järjestyksessä esitettyä tietoa sekä suosivat graafista

esitystapaa. Tietojärjestelmät eivät myöskään tarjoa riittävän valmista tietoa, vaan enem-

män valmiita raportteja kaivataan. Tämä edellyttää myös hoitotyön johtamista tukevien

tietojärjestelmien parempaa integraatiota. Tutkimuksemme mukaan hoitotyön johtajat ar-

vostavat myös sitä, että heillä on mahdollisuus hakea juuri sitä tietoa mitä he tarvitsevat.

Hoitotyön johtajien muuttuva ja monialainen rooli vaatii kokonaisuuksien hallintaa ja he

kokevat, että tietojärjestelmistä saatavan tiedon tulee olla kokonaisvaltaista, eheää, kes-

kustelevaa ja ennustavaa.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business

Studies

Department of Health and Social Management, Health and Human Services Informatics

MIELONEN, JUKKA, UKKONEN, ANNA-ELINA: Quality of Information in Nursing

Management

Master's thesis, 101 pages, 6 appendices (20 pages)

Advisors: Professor Kaija Saranto

Director of Nursing Minna Mykkänen

Adjunct professor Jari Heikkinen

August 2016

_____________________________________________________

Keywords: Knowledge management, information management, knowledge-based man-

agement, nursing management, information systems

The purpose of this thesis was to study what kind of information managers of nursing get

from information systems and what kind of is the quality of the information. We also

studied how knowledge management appears in nursing management. The aim of this

thesis was to obtain information in order to support the development of nursing manage-

ment information systems as well as to find out which and what kind of information is

important in nursing management.

The data (N=119) was collected with an electronic questionnaire from nursing managers

in Finland. The Academic Leaders and Experts Association of Health Sciences, the South

Savo Social and Health Care Joint Authority (ESSOTE) and North Savo Hospital District

participated. The methodology applied in this thesis was mainly quantitative including

qualitative parts. The quantitative data was analyzed by using SPSS software and the

qualitative data by using inductive content analysis. The Wang & Strong data quality

model was used as the theoretical frame of reference.

According to the results, nursing leaders feel that the information they receive from in-

formation systems is useful and it supports their work. Information systems does not al-

ways support nursing leadership. The obstacles of optimal usage of information systems

often relates to the availability of information, real-time data and data sets. In terms of

the quality of the presentation of information, health care managers need more structured

information presented in a more logical order than nowadays, as well as they favor the

graphical representation. Information systems do not provide enough reports that are

ready to use. The data integration is required to guarantee the quality of data and infor-

mation systems must be more integrated. According to our research, nursing leaders also

appreciate the fact, that they have the opportunity to search for the kind of information

that they need. Nursing leaders’ changing and multi-disciplinary role requires an overall

management and they feel that the information obtained from the information systems

should be holistic, intact, conversational and predictive.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 7

2 HOITOTYÖ JA TIEDOLLA JOHTAMINEN ........................................................ 9

2.1 Tiedon määritelmä .......................................................................................... 9

2.2 Hoitotyön johtaminen ................................................................................... 10

2.3 Hoitotyön tiedolla johtaminen ..................................................................... 12

2.4 Tietojärjestelmät hoitotyön johtamisessa ................................................... 16

2.5 Tiedon laatu ................................................................................................... 19

2.6 Yhteenveto hoitotyön tiedolla johtamisesta ................................................ 24

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ..................... 26

4 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT ................................ 27

4.1 Metodiset valinnat ......................................................................................... 27

4.2 Kyselylomakkeen laadinta............................................................................ 29

4.3 Aineiston keräys ............................................................................................ 32

4.5 Aineiston analysointi ..................................................................................... 32

5 TULOKSET ............................................................................................................... 36

5.1 Tutkimusaineiston taustatiedot ................................................................... 36

5.2 Tietojärjestelmien käyttö ............................................................................. 38

5.3 Hoitotyön osa-alueet hoitotyön johtamisessa.............................................. 39

5.4 Tiedontarpeet hoitotyön johtamisen osa-alueiden näkökulmasta ............ 42

5.5 Tiedon sisäinen laatu .................................................................................... 43

5.6 Tiedon saatavuus ........................................................................................... 46

5.7 Tiedon kontekstuaalisuus ............................................................................. 49

5.8 Tiedon esittämisen laatu ............................................................................... 51

5.9 Tiedon laadun tärkeimmät ominaisuudet ................................................... 52

5.10 Tietojärjestelmät ja tiedon hyödyntäminen hoitotyön johtamisen tukena

............................................................................................................................... 53

5.10.1 Tietojärjestelmistä saatavan tiedon hyödyntäminen

johtamistyössä ............................................................................................ 54

5.10.2 Mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota, jotta ne tukevat

hoitotyön johtajan työtä? .......................................................................... 58

5.10.3 Kokemuksia nykyisistä, käytössä olevista tietojärjestelmistä .... 63

6 POHDINTA ................................................................................................................ 67

6.1 Eettiset kysymykset ....................................................................................... 67

6.2 Tutkimuksen validiteetti ............................................................................... 68

6.3 Tutkimuksen reliabiliteetti ........................................................................... 71

6.4 Pohdintaa tutkimustuloksista ...................................................................... 71

6.5 Jatkotutkimusaiheet ...................................................................................... 75

LÄHTEET ..................................................................................................................... 77

KUVIOT

KUVIO 1. Conceptual framework for data quality (Wang & Strong 1996.) 22

KUVIO 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (Saranto &

Kuusisto-Niemi 2011) mukaillen 28

KUVIO 3. Vastaajien ylin koulutusaste (n=117) 37

KUVIO 4. Työkokemus hoitotyön johtajana 37

KUVIO 5. Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden sijoittuminen eri toimialoille

(n=116) 38

KUVIO 6. Vastaajien käyttämät tietojärjestelmien määrä (n=119) 38

KUVIO 7. Vastaajien tietotekniset taidot (n=119) 39

KUVIO 8. Haettava tieto suhteessa johtamisen osa-alueisiin (n=119) 40

KUVIO 9. Hoitotyön osa-alueet tiedontarpeiden tärkeyden mukaan (n=119) 41

KUVIO 10. Hoitotyön osa-alueiden tiedon ajallinen tarve (n=119) 42

KUVIO 11. Tiedon sisäinen laatu tietojärjestelmissä, keskiarvojen jakaumat (n=119) 43

KUVIO 12. Vastausten jakaumat tiedon sisäisen laadun väittämiin (n=119) 44

KUVIO 13. Tietojen haku useasta lähteestä (n=119) 46

KUVIO 14. Tiedon nopean saatavuuden ja tietoteknisten taitojen yhteyden osalta

(n=119) 47

KUVIO 15. Tiedon saatavuuden vastausten jakaumat (n=119) 48

KUVIO 16. Tietojärjestelmistä saatavan tiedon reaaliaikaisuus (n=119) 49

KUVIO 17. Tiedon kontekstuaalisuus väittämien vastausten jakaumat (n=119) 50

KUVIO 18. Tiedon esittämisen laadun vastausten jakaumat (n=119) 51

KUVIO 19. Viisi tärkeintä tiedon laatua kuvaavaa käsitettä (n=118) 53

TAULUKOT

TAULUKKO 1. Tiedon laadun kategoriat ja dimensiot (Strong, Lee & Wang 1997) .. 22

TAULUKKO 2. Tiedon laadun dimensiot (Wang & Strong 1996) ............................... 24

TAULUKKO 3. Tutkimuskysymysten operationalisointi ............................................. 30

TAULUKKO 4. Taustamuuttujat kyselylomakkeessa ................................................... 31

TAULUKKO 5. Ammattinimikkeiden jakaantuminen otoksessa (n=119) .................... 36

TAULUKKO 6. Tietojärjestelmistä haettavat hoitotyön johtamisen osa-alueet. ........... 40

TAULUKKO 7. Yksikön erityispiirteiden huomiointi tietojärjestelmien tuottamassa

tiedossa toimialoittain (n=116) ............................................................................... 44

TAULUKKO 8. Miten vastaajat käyttävät tietojärjestelmistä saamaansa tietoa

johtamistyössään (n=85) ......................................................................................... 57

TAULUKKO 9. Vastaajien näkemykset siitä, mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota

(n=77) ..................................................................................................................... 61

LIITTEET

Liite 1. Saatekirje TAJA Ry.

Liite 2. Saatekirje ESSOTE ky. ja PSSHP ky.

Liite 3. Kyselylomake

Liite 4. Taulukot

Liite 5. Korrelaatiomatriisit

Liite 6. Merkittävät yhteydet

7

1 JOHDANTO

”Scientia potentia est”, eli tieto on valtaa, ja etenkin silloin kun sitä käytetään. Sosiaali-

ja terveydenhuollon kokonaisuus ja sen kompleksinen toimintaympäristö saattavat tuntua

usein hallitsemattomalta, suurelta laivalta. Tieto voidaan kuitenkin nähdä yhtenä väli-

neenä tuon suuren aluksen hallintaan ja kipparointiin. Johtaminen ja hoitotyön johtami-

nen vaativat harkittuja liikkeitä ja sujuvaa ohjausta. Tiedolla johtaminen onkin noussut

yhä merkittävämpään rooliin sosiaali- ja terveydenhuollossa, samalla kun digitaaliset tie-

donhallinnan ratkaisut ja potilastietojärjestelmät tarjoavat yhä parempia keinoja tiedon

hallintaan ja hyödyntämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön (2014) Sote-tieto hyötykäyttöön strategia 2020:ssa tode-

taan, että sähköisen tiedonhallinnan tarkoituksena on osaltaan mahdollistaa ajantasainen

tieto kansalaiselle, ammattilaiselle sekä johdolle arvioinnin ja päätöksenteon tueksi. Stra-

tegian tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja kansalaisten tuottamat tietoai-

neistot tukevat reaaliaikaisesti palvelujen johtamista ja yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Tavoitteisiin pääsemiseksi olennaisena nähdään sote-tiedon saaminen hyötykäyttöön ja

sen jalostaminen tietämykseksi, joka auttaa niin palvelujärjestelmää kuin yksittäistä kan-

salaistakin. Näiden suuntaviivojen jalkauttaminen on tärkeää myös hoitotyön johtamisen

näkökulmasta. Hoitotyön johtamisen eri osa-alueet synnyttävätkin monenlaisia tiedontar-

peita ja oikeanlainen tieto näyttelee merkittävää roolia johtamisen tukena. Kuitenkin, esi-

merkiksi Lammintakanen ym. (2010, 324-331) ovat todenneet tutkimuksessaan, että käy-

tössä olevat tietojärjestelmät eivät tarjoa validia ja tarkkaa informaatiota hoitotyön johta-

jille päivittäisen johtamisen tueksi.

Terveydenhuollossa tuotetaan valtavasti dataa jota ei kuitenkaan kyetä hyödyntämään op-

timaalisella tavalla. Muun muassa rakenteinen kirjaaminen on kuitenkin tuonut uusia

mahdollisuuksia tiedon hyödyntämiseen. Saranto ym. (2008, 180) toteavat, että aiemmin

terveydenhuollon toiminnasta dokumentoitua informaatiota ei ole juurikaan jalostettu

johtamisen tueksi, koska paperimuotoista tietoa on ollut varsin hankalaa analysoida ja

yhdistellä. Hoitotyön johtajat tarvitsevat kuitenkin tietoa päivittäiseen päätöksentekoon,

toiminnan suunnitteluun ja arviointiin.

8

Tutkimuksemme tarkoituksena on kartoittaa, minkälaista tietoa hoitotyön johtajat saavat

tietojärjestelmistä ja tukeeko saatu tieto hoitotyön johtamista. Näkökulmamme rajautuu

tietojärjestelmistä saatavan tiedon hyödyntämiseen; organisaation tietopääoman jalosta-

miseen. Minkälaista tietoa hoitotyön johtajat saavat tietojärjestelmistä? Onko tieto hyö-

dynnettävissä olevaa ja oikeanlaista?

Aiheemme elää vahvasti tässä ajassa, sillä muuttuvat terveydenhuollon toimintaympäris-

töt pakottavat organisaatiot mukautumaan muutokseen. Tieto ja tietojohtaminen ovat kes-

keisessä asemassa näissä muutoksissa. Myös kustannustehokkuus ja tuloksellisuus ovat

enenevässä määrin painottumassa terveydenhuollossa. Hoitotyön johtamisen valtakun-

nallisissa linjauksissa (2014) todetaan, että hoitotyön johtajia tarvitaan johtamaan hoito-

työn toimintaa, taloutta ja henkilöstöä ja varmistamaan asiakaslähtöiset, vaikuttavat, tur-

valliset ja kustannustehokkaat palvelut. Näiden osa-alueiden haltuun ottamiseksi on hoi-

totyön johtajalla oltava käytettävissään oikeanlaista ja oikea-aikaista tietoa. Kanste

(2014) toteaa, että osastonhoitajalle tietojärjestelmät ja informaatioteknologia ovat tär-

keitä johtamisen apuvälineitä esimerkiksi käyttöasteen, kuormituksen ja laadun seuran-

nan arvioinnissa.

Tutkimuksemme osaltaan vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon roolia

sillanrakentajana; edistää vuoropuhelua järjestelmätoimittajien ja hoitotyön substanssin

välillä. Tutkimuksemme tavoitteena on edistää tiedon käytettävyyttä ja tietopääoman

hyödyntämistä. Tarkastelemme tiedolla johtamista organisaation omien tietovarantojen

hyödyntämisen näkökulmasta. Tutkimuksemme ei käsittele tutkimustiedon hyödyntä-

mistä johtamistyössä, vaan tiedolla johtamista lähestytään tietojärjestelmistä saatavan tie-

don kautta.

9

2 HOITOTYÖ JA TIEDOLLA JOHTAMINEN

Tiedolla johtaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta ratkaise-

vassa roolissa. Sitra (2014, 6) linjaa tiedon hyödyntämisen edellytykseksi sille, että sosi-

aali- ja terveydenhuollon integraatio uudenlaisesta näkökulmasta voi toteutua. Tällä het-

kellä ongelmaksi koetaan se, että tieto ei tue strategista päätöksentekoa, koska se katsoo

liikaa taaksepäin. Strateginen päätöksenteko edellyttää tiedolla johtamisen jalkauttamista

kaikille johtamisen tasoille.

2.1 Tiedon määritelmä

Tieto voidaan määritellä arvoketjuksi jakamalla se dataksi – informaatioksi – tietä-

mykseksi - tiedoksi (Kaario & Peltola, 2008, 6-8). Arkikielessä dataa, informaatiota ja

tietoa käytetään sekaisin (Choo & Bontis 2002, 3-22). Ideana on, että data on jotain vä-

hemmän, kuin informaatio ja taas informaatio on vähemmän kuin tietämys. Ennen kuin

informaatiota syntyy, täytyy olla olemassa dataa. (Tuomi, 1999, 107-121). Kaarion ja

Peltolan (2008, 6) mukaan data voidaan määritellä pelkiksi luvuiksi ja sanoiksi. Jos näitä

ei tulkita, niillä ei ole laajempaa merkitystä. Samaa mieltä on myös Niiniluoto (1989, 29),

jonka mukaan tietokoneet käsittelevät datan pelkkänä merkkijonona, eikä tulkintaa tehdä.

Informaatio syntyy, kun viestiin lisätään merkitys (Kaario & Peltola, 2008, 6). Tuomi

(1999, 107-121) on samaa mieltä artikkelissaan. Hänen mukaansa data on yksittäisiä eril-

lisiä totuuden paloja ja kun nämä palat yhdistetään johonkin kontekstiin ja rakenteeseen,

syntyy informaatiota. Niiniluodon (1989, 41) mukaan informaatio voidaan jakaa ei-kie-

lelliseen informaatioon, informaatiota kantaviin merkkeihin ja merkkijonoihin sekä kie-

lelliseen informaatioon. Kielellinen informaatio on jaettu kolmeen osaan: syntaksiseen,

semanttiseen ja pragmaattiseen.

Tietämys on siis informaation tulkintaa, jossa henkilö käyttää hyväksi aikaisempaa koke-

musta asiasta (Kaario & Peltola, 2008, 6-7). Näin toteaa myös Tuomi (1999, 107-121),

jonka mukaan tässä vaiheessa faktat ovat rakenteeltaan mentaaleja, joita tietoisuutemme

10

voi käsitellä. Kun ihminen valitsee näiden vaihtoehtojen välillä, niin käyttäytymisestä tu-

lee älykästä. Niiniluoto (1989, 61) taas väittää, että tietämys on nimitys olemassa olevan

tiedon kokonaisuudelle. Se ei siis ole mikään erityinen tiedon laji.

Davenport & Prusak (1998, 2) sekä Tuomi (1999, 107-121) lisäävät tietämyksen jälkeen

älykkyyden, jonka jälkeen tulee tieto (tai viisaus). Tämä viisaus syntyy, kun arvot ja vel-

vollisuudet ohjaavat ihmistä. Kaarion ja Peltolan (2008, 6) mukaan tietoa syntyy, kun

informaatio sisäistetään ja tulkitaan. Niiniluodon (1989, 62) mukaan viisaus ei lisäänny,

vaikka tieto kasvaisikin. Viisauteen tarvitaan tiedon, nimenomaan luotettavan tiedon, li-

säksi kokonaisvaltaista ja tasapainoista maailmankatsomusta. Tuomen (1999, 107-121)

mukaan perinteisen tiedon arvoketju voidaan kääntää ympäri. Hänen mukaansa informaa-

tiota voi syntyä vasta sitten, kun on olemassa tietämystä ja data muodostuu sivutuotteena.

Yksilöön tai yhteisöön kerääntynyttä tietoa on kyettävä sekä siirtämään yksilöltä ja yh-

teisöltä toiselle, että tallentamaan sukupolvelta toiselle. Nonaka ja Takeuchi (1995) ovat

tarkastelleet uuden tiedon syntymistä organisaatioissa ja tuoneet esille hiljaisen (implicit)

ja rakenteellisen (explicit) tiedon akselin. Heidän mukaansa organisaatiossa tietoa syntyy

tiedon siirtymisistä tällä akselilla, hiljaisen- ja rakenteellisen tiedon vuorovaikutuksessa.

Yhä useammin tämäkin vuorovaikutus tapahtuu ihmisen ja tietotekniikan välillä. Tiedon

käsittelyssä vallitsevat tietyt lainalaisuudet. Voidaan esimerkiksi ajatella, että mitä raken-

teellisempaa tieto on, sitä helpommin se on varastoitavissa, löydettävissä ja liikuteltavissa

paikasta toiseen. Rakenteellisessa muodossa olevan tiedon liikkeiden kuvaaminen on hel-

pompaa kuin ei-rakenteellisen tiedon (hiljainen tieto, osaaminen) tai näiden muunnosta-

pahtuminen kuvaaminen. (Salmela 2008, 1-8.)

2.2 Hoitotyön johtaminen

Hoitotyön johtamisen valtakunnallisissa linjauksissa (2014) todetaan, että hoitotyön joh-

tamisen tehtävänä on luoda edellytykset potilas- ja asiakaskeskeiselle, vaikuttavalle, laa-

dukkaalle ja kustannustehokkaalle hoitotyölle. Hoitotyön johtajien tehtävänä on luoda

mahdollisuuksia laadukkaille palveluille ja tulokselliselle moniammatilliselle yhteis-

työlle. On huomattava, että hoitohenkilöstö on sosiaali - ja terveydenhuollon suurin hen-

11

kilöstöryhmä. Linjauksissa todetaan, että hoitotyön johtaminen perustuu hoitotyön ja joh-

tamisen asiantuntijuuteen, alan käytännön kokemukseen, tutkitun tiedon tuntemiseen ja

hyödyntämiseen sekä palvelujärjestelmän ja toimintaympäristön tuntemiseen.

Hoitotyön johtajalta edellytetään nykypäivänä kykyä kriittiseen tiedon arviointiin, koko-

naisuuksien hahmottamiseen sekä uuden tiedon luomiseen. Tarvitaan systemaattista tie-

donhankinta- ja tiedonkäsittelytaitoa päätöksenteon pohjaksi. Hoitotyön kehittäminen,

hoidon vaikuttavuuden arviointi ja työhyvinvoinnin edistäminen ovat keskeinen osa työn-

kuvaa. Esimiehiltä odotetaan myös muutosjohtajan ja valmentajan ominaisuuksia. Hoito-

työn johtajan työn luonne on muuttunut yhä enemmän verkostomaiseksi tiimityöksi.

(Lahti 2008, 90-92.) Hoitotyön johtajan osaamista on integroida eri palveluntarjoajien ja

osaajien osaaminen potilaan palveluprosessiin saumattomasti. Oikeiden asioiden tekemi-

nen oikein on noussut tehokkuus- ja vaikuttavuustarkastelun kohteeksi. (Surakka 2008,

43.)

Fruszard & Tilby (1989) ovat esittäneet, että hoitotyön johtajalla tulisi olla sekä tiedot

että taidot seuraavilta osa-alueilta: hallinto ja johtaminen, taloudellinen johtaminen ja

budjetointi, organisaatioteoriat, henkilöstön väliset suhteet ja ihmissuhteiden ylläpito,

johtajuuteen liittyvä poliittinen päätöksenteko sekä taloushallinto, tutkimustyö ja kliini-

sen hoitotyön hallinta. (Telaranta 1997, 135.) Samansuuntaisia teemoja nousi esiin Arja

Narisen (2000, 148) tekemässä osastonhoitajien työn sisältöä käsitelleessä väitöskirjassa,

jossa keskeisiksi osa-alueiksi mainittiin henkilöstö- ja taloushallinto, työnjohtotehtävät,

yhteistyö- ja kehittämistehtävät sekä kliininen osaaminen.

Uudemmat jaottelut näyttävät korostavan enemmän visioinnin ja verkostoitumisen mer-

kitystä, kliinisen hoitotyön osaamisen jäädessä vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi

Kanste (2014) näkee osastonhoitajien johtamisen haasteiden keskittyvän kuudelle osa-

alueelle: inhimillisten voimavarojen hallintaan, perustehtävän selkiyttämiseen ja visioin-

tiin, verkostoitumiseen ja yhteiskuntasuhteiden johtamiseen, terveyspalvelujen kehittä-

miseen, eettisyyteen sekä talouden hallintaan. AONE, American Organization of Nurse

Executives (2015) on nostanut hoitotyön johtajien keskeisiksi kompetensseiksi verkos-

tointi- viestintä- ja yhteistyötaidot, terveydenhuollon toimintaympäristön tuntemuksen,

12

ihmisten johtamisen, asiantuntijuuden ja henkilöstön osaamisen ylläpidon sekä liiketoi-

mintaosaaminen.

Scoble & Russell (2003, 328) loivat vuoteen 2020 ulottuvan vision hoitotyön johtajan

profiilista. He nostivat tuolloin tärkeimmiksi osaamisalueiksi ihmisten- ja asioiden johta-

misen, taloushallinnan osaamisen, liiketoimintaosaamisen, kommunikointitaidot, yhteis-

työtaidot sekä kliinisen tietotaidon. Nykyiset linjaukset vastaavat melko hyvin tätä vi-

siota, vaikka verkostoitumisen merkitystä ei tässä tulevaisuuskuvassa samalla tavoin ko-

rostettukaan.

Hoitotyön johtajan työnkuva on siis moninainen ja eri johtamisen osa-alueet synnyttävät

monenlaisia tiedon tarpeita. Terveydenhuollon organisaatioiden tiedontarpeiden voidaan-

kin todeta kasvavan jatkuvasti. Tietojärjestelmien tulisikin pystyä vastaamaan tähän tar-

peeseen tuottamalla ajankohtaista ja täsmällistä tietoa nopeasti ja vaivattomasti. Järjestel-

mät helpottavat muun muassa resurssien käytön seurantaa ja hoitotyön tehokkuuden, vai-

kuttavuuden ja taloudellisuuden arviointia. (Bose 2003, 59-61; Saranto 1999, 138-140.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa tietoa käytetään päätöksentekoon, suunnitte-

luun, toimeenpanoon, seurantaan ja raportointiin. Operatiiviseen johtamiseen tarvittava

tieto voidaan ryhmitellä esimerkiksi toimintatietoon, resurssitietoon, vertailutietoon ja ar-

viointitietoon. (Saranto & Kuusisto-Niemi 2015, 229.)

2.3 Hoitotyön tiedolla johtaminen

Tiedonhallinnan haasteet ovat alkaneet jo 1600- luvulta ja vielä tänä päivänä pohditaan

samoja asioita: kuinka muodostaa tietoa joka on yhtä aikaa laadukasta ja hyödyllistä ja

kuinka sitä jaetaan sekä päivitetään? Tietosanakirjat tarjosivat 1800 – luvulla keinon säi-

lyttää ja jakaa tietoa. Tiedon levittämisen haasteet ratkesivat myös painamisen kehittymi-

sen ansiosta, kansankielisten tekstien vaihtamisesta latinaksi sekä lukutaidon paranemi-

sella. Nykyisin tieto on olennaista organisaation selviämiselle ja tietoa on nykyisin kerätty

paljon ja on helposti saatavilla. Tietoa on saatavilla myös musertavan paljon ja ainoa tapa

selvitä tästä tiedon määrästä on karsia siitä tarvittava tieto nopeasti ja tehokkaammin.

(Choo & Bontis 2002, 3-22). Boisot (2002, 65-68) on kuvannut datan, tiedon ja tietämyk-

13

sen hankintaa ja jakamista. Hän toteaa, että tietojärjestelmät lisäävät saatavilla olevan da-

tan määrää, mutta muuttuakseen tiedoksi on jonkun toimijan siivilöitävä datamäärästä

oleellinen ja tarpeellinen tieto. Tiedon tulee myös olla jossain määrin artikuloitavissa,

jotta sitä voidaan jakaa.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan JHS 179-suosituksessa todetaan, että

julkisen hallinnon toiminta perustaa vahvasti tiedon hallintaan ja käsittelyyn; toimintaa

ohjaa tietointensiivisyys. Toimintaa tukevien tietojärjestelmien merkityksen lisääntyessä,

tulee entisestään korostumaan organisaatioiden kyky ja tapa varmistaa tiedon laatu, sen

saatavuus sekä tiedon hallinta. Suosituksessa todetaan, että nykyaikainen yhteiskunta oi-

keastaan perustuu tiedon jäsentyneeseen hallintaan, eikä yksikään organisaatio voi toimia

tehokkaasti ilman laadukasta tietoa ja informaatiota. (JUHTA 2011.) Tietointensiivi-

syyttä pidetäänkin kehittyneiden yhteiskuntien tunnuspiirteenä. Tietointensiivisyyden

kasvu on tuonut mukanaan tarpeen ymmärtää informaatioon ja tietoon liittyviä erityis-

piirteitä erityisesti johtamisen näkökulmasta. Informaation (information) ja tietämyksen

(knowledge) välinen suhde on moniselitteinen ja tulkinnanvarainen ja tämä näkyykin ter-

meissä ja käsitteissä, joilla kuvataan organisaatioiden informaation ja tiedon hallintaa.

Osittain määrittelyongelman voidaan nähdä johtuvan informaation ja tiedon merkitys-

eroista eri kielissä. (Jalonen ym. 2012.)

Knowledge management on käsite, jonka tulkinnasta ei olla yksimielisiä. Ongelmana on

käsitteen “knowledge” monitulkintaisuus ja määrittelemisen vaikeus sekä sen suhde in-

formaation käsitteeseen. Suomen kielessä määrittelyn vaikeus voidaan nähdä vielä haas-

tavampana, sillä käsitteiden “tieto” ja “informaatio” välinen suhde ei ole yksiselitteinen.

(Huotari & Savolainen 2003, 17-18.) Jalosen ym. (2012) mielestä termi “knowledge ma-

nagement” voidaan kääntää osaamisen johtamiseksi, tietojohtamiseksi, tiedolla johta-

miseksi, tietämyksen johtamiseksi, tietämyksen hallinnaksi ja tietämyshallinnaksi. Ter-

min “information management” he mieltävät informaation hallinnaksi, tiedonhallinnaksi

ja tietohallinnoksi. Chun Wei Choo (1995) tuo esiin käsitteen “knowing organization”,

jolla hän tarkoittaa organisaatiota jolle on ominaista tiedon prosessoinnin hallinta, joka

tukee päätöksentekoa ja tiedon rakentamista. Tiedon käytön kolme ulottuvuutta sense ma-

king (informaation käsittely), knowledge creation (tietämyksen luonti/hallinta) ja de-

cision making (päätöksenteko) ovat tällaisessa organisaatiossa integroituneet tehokkaalla

14

tavalla jatkumoksi. Organisaatiolla on hallussaan jaettua tietoa, joka auttaa sitä mukautu-

maan oikea-aikaisesti ympäristön tarpeisiin ja muutoksiin, pitämään yllä jatkuvaa oppi-

mista ja keskittymään olennaisiin toimintoihin.

Tietojohtaminen ja tietohallinto eivät merkitse samaa asiaa. Tietohallinnossa on kyse in-

formaation hallinnasta, kun tietojohtamisessa taas on kyse tietoon, osaamiseen ja johta-

miseen kytkeytyvien seikkojen muodostaman kokonaisuuden johtamisesta. Tietohallin-

nolla on kuitenkin merkittävä rooli tiedolla johtamisessa, sen tehtävänä on tarjota infor-

maatiota tiedon käyttäjille. (Hintsa 2011.) Toisinaan puhutaan myös osaamisen johtami-

sesta. Osaamisen johtamisen ja tietojohtamisen eriytyminen voidaan nähdä tietyllä tapaa

suomalaisena, osittain kielen tuottaman ilmiönä. Englanninkielinen termi “knowledge

management” voi viitata sekä tietoon että osaamiseen, eikä tiedolla johtamisen ja osaa-

misen johtamisen välillä ole välttämättä eroa. (Hyrkäs 2009.)

Iivonen & Huotari (2003, 17-18) määrittelevät tiedolla johtamisen organisaation sisäisen

ja ulkoisen tiedon ja informaation hankkimiseen, luomiseen, tallentamiseen, välittämi-

seen, käyttöön ja poistoon liittyvien toimintojen johtamiseksi ja hallinnaksi. Jalonen

(2015, 139) toteaa, että tiedolla johtamisella pyritään sekä informaation puutteesta johtu-

van epävarmuuden vähentämiseen sekä informaation runsaudesta ja/tai toimintatilanteen

monimutkaisuudesta syntyvän monitulkintaisuuden hallintaan. Tiedolla johtamisen on

tarkoitus vaikuttaa toimintaa parantavasti. Ideaalina on relevantin tiedon erottaminen epä-

olennaisesta informaatiosta. Tiedolla johtaminen on myös tiedon yhdistämistä. Organi-

saation toiminnasta itsestään syntyvää tietoa (esimerkiksi tuotantokustannukset) ja toi-

mintaan vaikuttavaa ulkoista tietoa (esimerkiksi palvelukysyntä) toimintatilanteessa (esi-

merkiksi päätöksenteko resurssien kohdentamisesta) yhdistämällä voidaan viedä toimin-

taa toivottuun suuntaan.

Tietoa voidaan pitää johtajien tärkeimpänä resurssina. Ilman tietoa työtä ei voisi tehdä,

koska yhteydet kollegoihin ja verkostoihin ovat tiedon varassa. Johtamiseen tarvittava

tieto on saatu, kollegoiden lisäksi, tietojärjestelmistä kuitenkaan miettimättä tarkemmin

mitä tietoja tarvitaan. Tietojärjestelmien tuottajat sekä IT-asiantuntijat ovat saattaneet

tehdä nämä päätökset johtajien puolesta. Nämä toimijat eivät voi kuitenkaan tietää johta-

miseen tarvittavia tiedon tarpeita. Johtajien täytyy itse miettiä mitä tietoja tarvitaan jakaa

15

eteenpäin esimerkiksi alaisille, mitä tietoja hän tarvitsee itse ja miten tiedot pitää organi-

soida. Näitä tietoja johtajien täytyy osata myös tulkita ja soveltaa, jotta ne voivat johtaa

toimenpiteisiin. (Drucker 2000, 117-146). Ritvanen & Sinipuro (2013, 21) muistuttavat,

että liian teknologialähtöinen ajattelu saattaa ajaa ajattelemaan, että uusi tieto lisää auto-

maattisesti laatua. Tiedon tulee kuitenkin olla vertailukelpoista ja sisällöllisesti laadu-

kasta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tiedolla johtamisessa korostuu laajojen väestöpoh-

jaisten tarveanalyysien ja toimenpiteiden ja resursoinnin suunnittelu analysoitujen tieto-

varantojen avulla. Intuitio ja analytiikka täydentävät toisiaan. Voidaan ajatella, että ide-

aalimaailmassa intuitio ja päätökset perustuvat toiminnasta saatavaan, mahdollisimman

laadukkaaseen ja kattavaan informaatioon.

Terveydenhuollon arjessa hoitotyön johtaja tarvitsee tietoa läpinäkyvän, tasa-arvoisen ja

oikeudenmukaisen toiminnan johtamiseksi. Tämän edellytyksenä on, että hoitotyön joh-

tajalla on käytettävissä asianmukaista tietoa. Tietojärjestelmistä saatavan tiedon on tuet-

tava organisaation strategian jalkauttamisessa ja tuettava päivittäistä päätöksentekoa.

Terveydenhuollon suuret tietomassat (Big data), joiden ensisijainen käyttötarkoitus on

asiakkaan tai potilaan hoidon tai palvelun toteuttaminen, on yleensä esitetty vapaamuo-

toisena tekstinä tai pelkistettynä tai koodattuna numerotietona. Yhdessä henkilöstö-, ta-

lous- ja materiaalihallinnon tietojen kanssa, ne muodostavat tiedot joita tarvitaan johta-

misessa. Tietokokonaisuus pitää sisällään runsaasti johtamisen kannalta merkityksellistä

tietoa, jonka jalostaminen päätöksentekoon ja johtamiseen on tärkeää. (Saranto & Kuu-

sisto-Niemi 2015, 217.) Työyksiköissä on usein omat, tietyn aikavälin kattavat, toimintaa

kuvaavat tilastoinnit, joita seurataan ja arvioidaan. Yleensä osastonhoitaja kokoaa tilastot

ja raportoi niistä eteenpäin. Usein seurataan esimerkiksi hoitoaikoja, hoitoonpääsyaikoja,

erilaisia odotusaikoja ja viiveitä, komplikaatioita, infektiotilannetta ja erilaisia potilas-, ja

asiakaspalautteita. Lisäksi käytössä ovat muun muassa erilaiset mittarit, kuten potilaiden

hoitoisuutta kuvaavat tunnusluvut. Henkilöstön hyvinvoinnin osalta tehdään myös seu-

rantaa muun muassa työolobarometrikyselyin. Lisäksi kartoitetaan sairauspoissaoloja ja

koulutuspäivien määriä. Seuratuilla tiedoilla on hyvä olla sovitut seurantakriteerit ja poik-

keamiin tulee reagoida nopeasti. Talouden johtamista hoitotyön johtaja toteuttaa muun

muassa budjettia seuraamalla. Työyksikön menoja ja tuloja tulee myös seurata ja kartoit-

taa millaisia kuluja liittyy esimerkiksi materiaalihankintoihin. (Surakka ym. 2008, 89.)

16

2.4 Tietojärjestelmät hoitotyön johtamisessa

Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat tärkeitä työvälineitä hoitotyön tukemisen ja hoi-

totyön päätöksenteon kannalta. Jotta organisaation toiminta olisi läpinäkyvää, tasa-ar-

voista ja oikeudenmukaista, tarvitaan tietojärjestelmistä saatavaa tietoa (Pitkäaho 2012,

40). Organisaation johto ei tarvitse pelkästään dataa, vaan tietojärjestelmistä saatava tieto

tulee määrittää. Tietojärjestelmien tuottamat tiedot pitää siis kyetä seulomaan ja käsitte-

lemään, jotta niitä voidaan hyödyntää. (Drucker 2000,117-146; Sund ym. 2004, 374.)

Johtamiseen tarvittavaa tietoa syntyy terveydenhuollossa jokaisella osa-alueella; vastaan-

otoilla avohoidossa, laitoshoidossa vuodeosastoilla sekä kuntoutuksessa. Jokaisen lääkä-

rin tai hoitotyöntekijän tekemät yksilölliset valinnat ja päätökset päivittäisessä työssä

tuottavat tietoa, joita voidaan hyödyntää johtamisessa. Nämä tiedot tallentuvat potilas-

tieto- ja muihin järjestelmiin, joista ne ovat poimittavissa johtamisen tueksi suunniteltui-

hin tietojärjestelmiin. Järjestelmien avulla saadaan helposti aikaan informaatiotulva, eikä

olennaiseen tietoon osata välttämättä reagoida. (Lauharanta & Kekomäki 1999, 297-305.)

Lammintakanen ym. (2010, 324-331) olivat tutkineet hoitotyön johtajien tietojärjestel-

mien käyttöä heidän päivittäisessä työssään. Tutkimuksessa todetaan, että tietojärjestel-

mät eivät tarjoa validia ja tarkkaa tietoa hoitotyön päivittäisen johtamisen tueksi, joten

hoitotyön johtajien tiedon tarpeet eivät täyty. Hoitotyön johtajat tarvitsevat kuitenkin

näitä tietoja päätöksenteon tueksi. Myös tietojärjestelmien keskeneräisyys sekä paperis-

ten ja sähköisten järjestelmien rinnakkainen käyttö tekee työskentelystä tehotonta. Tutki-

muksen mukaan hoitotyön johtajat joutuvat käyttämään useaa järjestelmään työssään, esi-

merkiksi henkilöstöhallinnon- ja talousjärjestelmiä. Tietojärjestelmien käyttötaitoja oli

myös tutkittu tässä tutkimuksessa. Hoitotyön johtajat eivät olleet huolissaan omista tai-

doistaan, vaan lähinnä henkilökunnan taidoista.

Häyrinen ym. (2008, 291-304) kirjoittavat kirjallisuuskatsauksessaan tiedon laadusta säh-

köisessä potilaskertomuksessa ja tarkastelevat sen hyödynnettävyyttä johtamisen näkö-

kulmasta. Tutkijoiden mukaan potilastietojärjestelmään kirjattua tietoa voidaan hyödyn-

tää tilastollisessa ja hallinnollisissa tarkoituksissa. Tiedon laadulla tarkoitetaan tutkijoi-

den mukaan tietojärjestelmiin syötetyn tai saadun tiedon laatua. Keskeisimpinä tutkimus-

tuloksina oli, että tietojärjestelmistä saatavan tiedon tulee olla validia, koska esimerkiksi

17

hoitopäätökset ja henkilökunnan resursointi perustuvat näihin tietoihin. Kirjallisuuskat-

sauksen mukaan tiedon laatua analysoidaan pääasiassa täydellisyyden (completeness) ja

virheettömyyden (accuracy) näkökulmasta. Tutkimuksessa todetaan, että hyödynnettä-

vyyden näkökulmasta, tietojärjestelmiin kirjatun tiedon tulee olla strukturoitua.

Suomen terveydenhuoltohenkilökunnalla on keskeinen osa palvelutuotannon johtami-

sessa. Tästä seurauksena on, että vaikka hallintorakenteet pysyvät kevyinä, johtamistai-

tojen vähäisyys saattaa estää organisaatiota toimimasta tehokkaimmalla tavalla. Pelkäs-

tään terveydenhuollon johtamistaitojen kehittäminen ja tietotekniikan hyödyntämisen ke-

hittäminen tehostaisi palveluntuotantoa, enemmän kuin muut. (Lauharanta & Kekomäki

1999, 297-305.) Jotta palveluketjut ja palvelukokonaisuudet saataisiin saumattomiksi,

tarvitaan myös oikeanlaisia tietoteknisiä ratkaisuja sekä tietoteknistä osaamista (Hänni-

nen 2005, 32-37). Palvelujärjestelmää voidaan arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon tie-

tojärjestelmien avulla hyvin, ainakin periaatteessa. Analysointia edistää yhtenäisen hen-

kilötunnuksen käyttö, henkilötunnisteisen materiaalin kerääminen pitkällä aikavälillä

sekä tietojärjestelmien pitkäaikainen hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Analysoinnin haasteeksi on kuitenkin muodostunut tietojärjestelmien pirstaleisuus. Tie-

tojärjestelmät ovat suunniteltu palvelemaan organisaatioita perustasolla, esimerkiksi asia-

kas- ja potilastyössä. Puuttuu siis kokonaisvaltaiseen, valtakunnalliseen arviontiin kyke-

nevät tietojärjestelmät. (Sund ym. 2004, 373.)

Johdon tietojärjestelmät koostavat tiedot talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmistä

sekä potilastietojärjestelmästä. Hoitotyön johtajille tarjottava näkymä käyttöliittymässä

on koostettu näistä tiedoista erilaisten raporttien muodossa. (Lauharanta & Kekomäki

1999, 297-305.) Henkilöstöjärjestelmistä kerätyn tiedon avulla voidaan tarkastella henki-

löstön määrää, poissaoloja ja osaamista. Henkilöstökulut muodostavat 60 % terveyden-

huollon menoista (Rytilä 2011, 94). Henkilöstö voidaan kuitenkin nähdä arvoa tuovana

organisaatiolle, sen tärkeimpänä voimavarana. Rissasen ym. (2011) mukaan yksi henki-

löstövoimavarojen johtamisen keino on suunnitelmallinen henkilöstön määrän säätely

rekrytoinnin avulla. Henkilöstöraporttien avulla, hoitotyön johtajat näkevät ajantasaisen

tiedon henkilöstön määrästä. Myös henkilöstön koulutuspäivät ovat tarkistettavissa hen-

kilöstöraporteista. Henkilöstön osaamisen kehittämien on keino edistää tuloksellista työ-

18

ilmapiiriä (Rissanen ym. 2011, 229). Hoitotyön päivittäisen ja pidemmän aikavälin hen-

kilöstömitoituksen suunnitteluun tietojärjestelmiltä tulisi edellyttää tunnuslukujen saata-

vuutta graafisina aikasarjoina halutuilla aikaintervaleilla. (Pitkäaho ym. 2012, 37-43).

Taloushallinnon tietojärjestelmät sisältävät tietoja esimerkiksi potilaalle tehdyistä perus-

suoritteista (esimerkiksi röntgenkuvaus) ja laskutukseen liittyvistä tuotetiedoista tai kun-

talaskutuksesta (Tolppanen 1999, 250). Hoitotyön johtaja saa raportointijärjestelmän

kautta näistä tiedon koostetusti, esimerkiksi potilasryhmittäin. Taloushallinnon tietoja

voidaan käyttää kokonaiskustannusten hallintaan sekä kustannusten ja tulojen tasapainon

seurantaan (Lauharanta & Kekomäki 1999, 297-305). Julkisen rahoituksen varassa toi-

mivat sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden on osattava suunnitella toimintansa siten,

että tarve, tarjonta ja resurssit yhdistyvät. Kysyntää saattaa olla vaikea ennustaa ja siksi

on käytettävä esimerkiksi potilasryhmiä suunnittelun pohjaksi. Toiminnan tuotteistami-

nen voi olla myös haastavaa ja tähän on tarjolla erilaisia luokittelujärjestelmiä, esimer-

kiksi NordDRG- ja pDRG-potilasluokittelujärjestelmät. (Sitra 2014, 11).

Johdon tietojärjestelmän avulla voidaan myös seurata suoritetietoja, kuten potilaan hoitoa

tai terveydenhuollon yksikön toimintaa. Näitä ovat esimerkiksi käyntitilastot tai hoitotyön

toimenpiteet. Suoritetietoja seuraamalla hoitotyön esimiehet voivat saada tietoa esimer-

kiksi toiminnan vaikuttavuudesta, tehokkuudesta ja hoitoprosessien sujuvuudesta (Lau-

haranta & Kekomäki 1999, 297-305). Tilastomatemaattisien mallien liittäminen johdon

tietojärjestelmään tuo lisäarvoa toiminnan seuraamiseen. Näiden mallien avulla voidaan

analysoida toiminnan poikkeamia tai tehdä tilastollisia ennusteita, joiden avulla voidaan

suunnitella tehokkaampia palveluketjuja tai tehdä henkilöstöhallinnollisia ratkaisuja

(Lauharanta & Kekomäki 1999, 297-305). Henkilöstöhallinnollisia ratkaisuja ovat esi-

merkiksi henkilöstön määrän ja rakenteen mitoittaminen sopimaan linjauksiin, jotka ovat

määritelty palvelujen ja tuotantotapojen perusteella.

19

2.5 Tiedon laatu

Terveydenhuollon organisaatiot ovat yhä riippuvaisempia tiedosta. Tieto itsessään ei kui-

tenkaan anna lisäarvoa toimintaan, jos se ei ole oikeanlaista. Laadukas tieto näyttelee

merkittävää roolia organisaation operatiivisessa toiminnassa, johtamisessa ja päätöksen-

tekoprosesseissa. Tietojärjestelmien tarjoaman tiedon laatua ei kuitenkaan aina seurata

systemaattisesti, vaikka huonolaatuisen tiedon tiedetäänkin aiheuttavan paitsi taloudelli-

sia menetyksiä, myös henkilöstöresurssien haaskausta. (Parssian ym. 2004, 967, 980-981;

Wang & Strong 1996; Ballou ym. 2004, 9-11.) Tiedon laatu ja siihen liittyvät ongelmat

ovat olleet ajankohtaisia kautta historian, mutta se mikä on uutta, on viime vuosikym-

menten aikana tapahtunut tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu ja useiden sektoreiden

kasvanut riippuvuus itse tiedosta. (Ballou ym. 2004, 9-11.)

Miettinen (2009) oli tutkinut tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielmassaan tiedon laa-

tua sähköisissä potilastietojärjestelmissä verrattuna päätöksenteon tukijärjestelmän tie-

don laadun kriteereihin. Tutkimus keskittyi diabetespotilaan hoitokokonaisuudesta kirjat-

tuihin tietoihin. Miettisen mukaan päätöksenteon tukijärjestelmän on saatava relevanttia

ja rakenteisten tietomääritysten mukaista tietoa. Tutkielman tulosten mukaan tiedon laa-

dun kriteerit eivät täyttyneet, koska tieto ei ole riittävän rakenteista, tietosisällöt eivät

siirry kontekstista toiseen samana tai ongelmia on tietojen tuotannon prosessissa.

Tieto voi olla virheellistä, huonosti määriteltyä ja siten käyttäjän vaikeasti ymmärrettä-

vissä tai huonosti sovellettavissa käyttöympäristöönsä. Käytettävissämme oleva tieto vai-

kuttaa päätöksiin ja suunnitelmiin joita teemme. Huonolaatuisen tiedon voidaan ajatella

johtavan myös huonoihin päätöksiin. (Redman 2004.) Tiedon etuja organisaation johta-

misen kannalta ovat sen tietyt ominaisuudet, kuten helppo jaettavuus, kopioitavuus ja

siirreltävyys. Nämä aiheuttavat kuitenkin riskin, jos tiedon laatuun ei kiinnitetä huomiota.

Virheellinen tieto voi nopeasti levitä kuin virus ja saada aikaan odottamattomia vaikutuk-

sia. (Levitin & Redman 1998.) Näin ollen jo tietojärjestelmää suunniteltaessa on kiinni-

tettävä huomiota tiedon laatuun, sillä tiedon merkitys näkyy vasta tietoa hyödynnettäessä.

Tietoarkkitehtuuria määritettäessä on kiinnitettävä huomiota myös tiedon laadun hallin-

taan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luoki-

tusten ja mittareiden yhdenmukaistamista. (Oksanen 2009, 15; STM 2014.)

20

Laadukas tieto ei kuitenkaan synny vain tietojärjestelmien kautta, on muistettava myös

tiedon alkulähteen, järjestelmään tietoa syöttävän ihmisen osuus. (Oksanen 2009, 15.)

Voidaan myös puhua niin sanotusta semanttisesti virheellisestä datasta, kun todellinen

tallennettu tieto ja “oikea” tieto eivät kohtaa. Esimerkiksi kuumemittarin ollessa viallinen,

mitattu arvo on kirjattu oikein mutta todellinen arvo jää kirjaamatta. Myös yksilöiden

väliset käsityserot voivat aiheuttaa semanttista ristiriitaa. (Bertossi ym. 2011, 52.) Michel-

Verkerken (2012, 662-673) potilastietojärjestelmien tiedon laatua hoitajien näkökulmasta

tarkastelleessa tutkimuksessa todetaan, että tiedon laatuun vaikuttavat myös hoitajat itse

kirjaamisellaan. Tutkimuksessa kartoitettiin kokemuksia potilastiedon laadusta sekä sille

asetettuja vaatimuksia. Hoitajille suunnatun kyselytutkimuksen ja haastattelujen perus-

teella todettiin, että hoitajat odottavat ehjää, kokonaisvaltaista, ajantasaista ja helposti

saatavilla olevaa tietoa työnsä tueksi. Tutkimuksessa todetaan, että sähköiset potilastieto-

järjestelmät ovat osaltaan edistämässä tietojen tarkempaa kirjaamista. Tiedon parempaa

laatua tukee myös hoitotyön prosessien huomiointi tietojärjestelmiä suunniteltaessa.

Strong, Lee & Wang (1997) ovat nimenneet kolme tiedon tuottamiseen liittyvää toimijaa

ja roolia: datan tuottajat (ihmiset, ryhmät ja muut tietoa tuottavat lähteet), datan hoitajat

(henkilöt jotka tarjoavat ja hoitavat datan tuottamiseen, säilyttämiseen ja prosessointiin

tarvittavia resursseja) ja datan kuluttajat (henkilöt jotka käyttävät dataa). Jokaiseen näistä

rooleista liittyy tehtävä tai prosessi, datan tuottajat liittyvät datan tuottamisen prosessiin,

datan hoitajat datan säilyttämiseen, ylläpitoon ja turvallisuuteen liittyviin prosesseihin ja

datan kuluttajat datan käytön ja tiedon tuottamisen prosesseihin, joihin voi liittyä erilaista

datan yhdistämistä ja integrointia.

Tiedon laatua tulee lähestyä kontekstisidonnaisesti. Bertossi ym. (2011, 52) muistuttavat,

että tietoa käyttävien henkilöiden erilaisista tiedon tarpeista johtuen “hyvää” tai “huonoa”

tietoa on hankala määritellä. Se mikä palvelee toista, ei riitä toiselle. Hoitotyön johtami-

sessa tiedon tarpeet vaihtelevat osastosta ja yksiköstä riippuen ja näin ollen tiedon laatua

arvotetaan eri tavalla. Tiedon laadulle ei myöskään ole löydettävissä yhtä ja yksiselitteistä

määrittelyä. On kuitenkin löydettävissä joitakin yleisesti käytettyjä malleja, kuten esimer-

kiksi "fitness for use", joka korostaa tiedon käyttäjän näkökulmaa. Tieto voidaan nähdä

laadukkaana, kun siitä on hyötyä käyttäjälleen. (Tayi & Ballou 1998; Wang & Strong

21

1996) Kun laadukas tieto nähdään juurikin työvälineenä, sen voidaan ajatella olevan “oi-

keaa ja täsmällistä tietoa, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, jotta työ saadaan tehdyksi”.

(Redman 2004.)

Tiedon laatua on luokiteltu eri tavoin. Tiedon laatuun liitettyjä määreitä ovat muun mu-

assa täsmällisyys (accuracy), johdonmukaisuus (consistency), tavoitettavuus (accessibi-

lity), ymmärrettävyys (interpretability), täydellisyys (completeness), oikea-aikaisuus (ti-

meliness/currency). Tiedon laadun eri dimensiot tulee huomioida, jotta tiedon laatuun

liittyviä ongelmia voidaan ymmärtää. (Tayi & Ballou 1998; Wang & Strong 1996.) Tie-

tojärjestelmätieteen alalla informaation laatu ja käyttäjätyytyväisyys ovat kaksi merkittä-

vää seikkaa arvioitaessa tietojärjestelmien menestystekijöitä. (Wang & Strong 1996) Esi-

merkiksi terveydenhuollossa paljon käytetyssä DeLone & McLeanin (2003, 12) käyttöön-

oton menestystä kuvaavassa mallissakin tiedon laatu on yksi tarkasteltava osa-alue.

Wang & Strong (1996) ovat lähestyneet tiedon laatua käsitteellisessä ja hierakisessa mal-

lissaan tiedon käyttäjän näkökulmasta. Tämä näkökulma palvelee myös meidän tutkimus-

tehtäväämme, sillä haluamme selvittää tiedon kuluttajan, hoitotyön johtajan näkemyksiä

tiedon laadusta ja hyödynnettävyydestä. Hierarkkisessa tiedon laadun viitekehyksessä

tieto voidaan nähdä tuotteena. Tietojärjestelmä on tiedon valmistusväline, joka käsittelee

raakadatan käytettävään muotoon. Wang & Strongin tiedon laadun mallissa luotu hierark-

kinen viitekehys pohjautuu käyttäjien tiedon tarpeiden kartoitukseen, mitkä tiedon omi-

naisuudet ovat tärkeitä tietoa käyttäville, kuinka he arvottavat ne? He toteavat, että pa-

rantaaksemme tiedon laatua on meillä oltava käsitys siitä mitä tiedon laatu merkitsee ja

mitä ominaisuuksia se pitää sisällään tietoa käyttävien näkökulmasta. Alkuperäisessä,

englanninkielisessä mallissa käytetään käsitettä data. Me puhumme kuitenkin tiedosta,

sillä koemme sen olevan suomen kielessä kuvaavampi käsite. Kuten aiemmin todettiin,

käsitteiden data, informaatio ja tieto käyttö on kirjavaa ja tulkinnat vaihtelevat.

Wang & Strongin (1996) hierarkkinen tiedon laadun malli on jaettu neljään tiedon laatua

kuvaavaan kategoriaan (Taulukko 1.), joita ovat tiedon sisäinen laatu, tiedon saatavuus,

tiedon kontekstuaalisuus ja tiedon esittämisen laatu. Näitä kategorioita on kuvattu 15:ta

22

eri laadukkaan tiedon ominaisuudella (Taulukko 2.). Mallissa oli aiemmin 20 eri dimen-

siota eli tiedon laatua kuvaavaa ominaisuutta, viisi dimensiota jäi kuitenkin pois lopulli-

sesta mallista (Kuvio 1.).

KUVIO 1. Conceptual framework for data quality (Wang & Strong 1996.)

TAULUKKO 1. Tiedon laadun kategoriat ja dimensiot (Strong, Lee & Wang 1997)

Tiedon laatu, kategoria Tiedon laatu, ominaisuudet

Tiedon sisäinen laatu Tarkkuus, objektiivisuus, uskottavuus, maine

Tiedon saatavuus Saatavuus, turvallisuus

Tiedon kontekstuaalisuus Merkityksellisyys, hyödyllisyys, ajantasaisuus,

täydellisyys, tiedon määrä

Tiedon esittämisen laatu Tulkittavuus, ymmärrettävyys, tiivis esitystapa,

johdonmukainen esitystapa

Tiedon sisäinen laatu (intrinsic data quality)

Sisäinen tiedon laatu käsittää tiedon täsmällisyyden, uskottavuuden, objektiivisuuden ja

maineen. Tiedon käyttäjät siis näkevät, että ollakseen korkealaatuista, tiedon tulee myös

täsmällisyyden ja objektiivisuuden lisäksi olla myös uskottavaa ja maineikasta. Epäsuhta

saman tiedon eri lähteiden välillä heikentää tiedon uskottavuutta. Tämä johtaa käyttäjän

arvioimaan eri tietolähteiden tarkkuutta. Tämä taas saattaa johtaa epätarkkojen tietoläh-

teiden uskottavuuden heikkenemiseen ja sitä kautta huonoon maineeseen. Huonon mai-

neen omaavan tietolähteen tuottaman tiedon hyödyllisyyttä aletaan epäillä ja käyttöä vä-

hentää. Toinen käyttöä vähentävä tekijä voi olla datan tuotantoprosessiin liittyvän objek-

tiivisuuden kyseenalaistaminen. (Strong ym. 1997.)

23

Kontekstuaalinen tiedon laatu (contextual data quality)

Tiedon kontekstuaaliseen laatuun liittyviä tiedon ominaisuuksia ovat merkityksellisyys,

hyödyllisyys, ajantasaisuus, täydellisyys, ja tiedon määrä. Wang & Strong (1997) koros-

tavat, että tiedon laatua tulee arvioida kontekstisidonnaisesti. He ovat tunnistaneet kolme

keskeistä tekijää jotka vaikuttavat siihen, että tieto ei tue käyttäjänsä työtehtävää: 1. tietoa

puuttuu tai se on epätäydellistä 2. tieto on mitattu tai määritelty epätarkasti 3. data ei ole

helposti koostettavissa. Koska datan käyttäjillä on erilaisia työtehtäviä ja tiedon tarpeet

vaihtelevat sen mukaan, kontekstuaalinen tiedon laatu tarkoittaa muutakin kuin vain hy-

vää tietovaatimusten määrittelyä, myös tietojärjestelmien on oltava joustavia ja tarjottava

mahdollisuuksia tiedon sulavaan yhdistämiseen ja käsittelyyn sekä elettävä käyttötarpei-

den mukaan.

Tiedon esittämisen laatu (representational data quality)

Tämä kategoria kattaa seuraavat tiedon laatua kuvaavat ominaisuudet: tulkittavuus, ym-

märrettävyys, tiivis esitystapa, johdonmukainen esitystapa. Tiedon esitystapa voi olla este

datan käytölle. Tieto voi olla koodattu hankalaan muotoon tai sisältää hankalaa käsitteis-

töä. Tiedon syntaksi ja semantiikka ovat merkittävässä roolissa myös tietokantojen yh-

disteltävyyttä kehitettäessä. (Strong ym. 1997.)

Tiedon saatavuuden laatu (accessibility data quality)

Tiedon saatavuuteen liittyviä piirteitä ovat tiedon saatavuus ja turvallinen saanti. Suuret

tietomäärät voivat osaltaan hidastaa oikean ja tarpeellisen tiedon löytämistä. Riittämätön

järjestelmäkapasiteetti ja huonot verkkoyhteydet ovat myös tiedonsaantia haittaavia teki-

jöitä. Tietoturva on tärkeä osa tietojärjestelmiä, mutta toisinaan se saattaa olla esteenä

tiedon saannille. Tiedon tulee olla saatavissa, mutta järjestelmän tulee olla myös turvalli-

nen. (Strong ym. 1997.)

24

TAULUKKO 2. Tiedon laadun dimensiot (Wang & Strong 1996)

Dimensio Selitys/Määritelmä

Tarkkuus (accuracy) Tieto on virheetöntä, tarkkaa, oikein, luotettavaa

ja ehyttä. Mahdolliset virheet ovat helposti havait-

tavissa.

Objektiivisuus (objectivity) Tieto on puolueetonta ja objektiivista

Uskottavuus (believability) Tieto on uskottavaa

Maine (reputation) Tiedonlähteen maine, tiedon maine

Saatavuus (accessibility) Tieto on saatavilla, haettavissa, nopeasti saatavilla

ja ajan tasalla

Turvallisuus (access security) Kilpailijoiden ei ole mahdollista päästä käsiksi

tietoon, tiedon saavutettavuus on rajoitettua, tur-

vallisuus

Merkityksellisyys (relevancy) Tieto on sovellettavissa, relevanttia, kiinnostavaa

ja käytettävää

Hyödyllisyys (value-added) Tieto tarjoaa kilpailuetua, tuo lisäarvoa toimin-

taan

Ajantasaisuus (timeliness) Tiedon ikä

Täydellisyys (completeness) Tiedon laajuus ja syvyys. Tietojen tiedot, meta-

data

Tiedon määrä (amount of data) Sopiva tiedon määrä

Tulkittavuus (interpretability) Tieto on tulkittavissa

Ymmärrettävyys (ease of understanding) Tieto on selkeää ja luettavaa, helposti ymmärret-

tävissä

Tiivis esitystapa (concise representation) Tiedon esitystapa on hyvä, tiivis ja kompakti.

Tieto on hyvin jäsenneltyä, esteettisesti miellyttä-

vää, hyvin muotoiltua ja sopivassa formaatissa.

Johdonmukainen esitystapa

(consistent representation)

Tieto on jatkuvasti esitetty samassa muodossa,

johdonmukaisesti esitetty ja verrattavissa aiem-

piin tietoihin.

2.6 Yhteenveto hoitotyön tiedolla johtamisesta

Junttila ym. (2007, 155-161) toteavat tutkimuksessaan, että nopeasti muuntuvan tervey-

denhuollon ympäristö on tuonut uusia haasteita hoitotyön johtamiseen. Haasteista selviä-

minen vaatii asianmukaista, tarkkaa ja oikea-aikaista tietoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin

tietovarastojen käyttöä hoitotyön johtamista tukevien tietojärjestelmien suunnittelun ke-

hittämisessä. Tutkijat ehdottavat, että hoitotyön johtamisen tietojärjestelmät tulisivat ra-

kentaa tietovarastoja hyödyntäen. Tietovarastojen etuna olisi esimerkiksi tiedon virheiden

tunnistaminen. Tutkimus johti myös tiedon laadun parantamisohjelmaan eräässä sairaa-

lassa, jonka tarkoituksena oli poistaa syyt, jotka tuottavat huonolaatuista tietoa.

Organisaatio tarvitsee strategisen päätöksenteon tueksi tietoa. Ongelmaksi on kuitenkin

koettu, että tietojärjestelmistä saatu tieto ei tätä tue, vaikka organisaatio tuottavat valtavan

25

määrän tietoa ja myös varastoivat sitä. Tietojen varastointia ei ole vielä organisoitu kun-

nolla ja siten tieto voi olla pirstaleista tai huonolaatuista. Hoitotyön johtajan tuleekin pys-

tyä kriittiseen arviointiin saamistaan tiedoista. Organisaatioissa on myös paljon hiljaista

tietoa, joka on muokkautunut jokaisen työntekijän mielessä. Hiljainen tieto on kokemuk-

seen perustuvaa ja myös tunneperäistä. Hiljaisen tiedon tallentaminen työntekijöiltä tie-

tojärjestelmiin ei ole yksinkertaista ja se voi olla jopa mahdotonta. Rakenteellisen tiedon

tallentaminen onkin siis helpompi vaihtoehto, kun tallennettuja tietoja halutaan tehok-

kaasti hyödyntää.

Hoitotyön johtajan työnkuva on moninainen ja heidän tulee hallita laaja-alaisesti tietojär-

jestelmiä. Tietojärjestelmien avulla voidaan hallita esimerkiksi henkilöstöä, taloutta, ter-

veyspolitiikan toteuttamista, henkilöstön kliinistä osaamista ja perustehtävän toteutu-

mista. Johtamisen tueksi onkin toteutettu erilaisia tietojärjestelmiä. Tietojärjestelmistä

saatu tieto ei kuitenkaan itsessään riitä eikä tieto itsessään anna lisäarvoa toiminnalle, jos

se ei ole oikeanlaista. Tiedon tulee siis olla määritettyä ja laadukasta. Tiedon laatu on

kriittisessä osassa organisaation kannalta. Huonolaatuinen tieto voi levitessään aiheuttaa

organisaatiossa vakavia seuraamuksia. Vaikka tietojärjestelmien suunnittelussa onnistut-

taisiinkin varmistamaan tuotettavan tiedon laatu, tulee ottaa huomioon myös tiedon alku-

lähteen virheettömyys. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hoitotyön tiedolla johtamista

tietojärjestelmistä saadun tiedon laadun valossa.

26

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa minkälaista tietoa hoitotyön johtajat saavat tie-

tojärjestelmistä ja miten oleva tieto on hyödynnettävissä olevaa ja oikeanlaista. Toisin

sanoen haluamme tietää, miten laadukasta hoitotyön johtajien tietojärjestelmistä saama

tieto on ja minkälaista sen tulee olla, jotta se palvelee johtamistyötä ja päätöksentekoa.

Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa hoitotyön johtamisen tueksi suunniteltujen tie-

tojärjestelmien kehittämiseksi, sekä selvittää mikä ja millainen tieto on tärkeää hoitotyön

johtamisessa. Rajasimme tutkimustehtävämme koskemaan hoitotyön johtajia. Tämä ra-

jaus nousi käytännön tarpeista sekä tutkimustulosten viitoittama (Lammintakanen ym.

2010, 327; Pitkäaho ym. 2012; Kivinen & Lammintakanen 2013), sillä on havaittu, että

tietojärjestelmistä saatava tietoa ei hyödynnetä riittävästi hoitotyön johtamisessa.

Tutkimuksella etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

Minkä laatuista tietoa hoitotyön johtaja saa tietojärjestelmistä?

Minkälaista tiedon tulee olla hoitotyön johtajien näkökulmasta, jotta se toimii joh-

tamisen ja päätöksenteon tukena?

27

4 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT

4.1 Metodiset valinnat

Tutkimukselle on luotu hyvä pohja, kun tutkijan valinnat neljällä tasolla - ongelmanaset-

telun, tieteenfilosofian, tutkimusstrategian ja teoreettisen ymmärtämisen tasolla ovat yh-

teensopivia eli koherentteja. Teoreettisen ymmärtämisen tasolla on pohdittava mitkä teo-

riat liittyvät tutkimuksen aiheeseen? Mikä suhde tutkimuksella on teoriaan? Mitkä ovat

tutkimuksen avainkäsitteet ja miten ne määrittelen? Miten asetan mahdolliset hypoteesit?

Tutkijan tulee pohtia, mikä menettely parhaiten tuo selvyyttä käsiteltäviin ongelmiin, ja

valita vakuuttavin lähestymistapa ja metodi. (Hirsjärvi ym. 2009, 124, 137.)

Valitsimme tutkimuksemme lähestymistavaksi kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän,

sillä totesimme sen palvelevan tutkimusongelmaamme. Tiedon laadun tarkastelumme

pohjautuu teoriaan. Tarkastelemamme ilmiö, tiedon laatu ei ole uusi ilmiö. Teoria loi

esiymmärrystä tutkimuskohteestamme ja näin ollen olemme tietoisia siitä, mitkä tekijät

voivat vaikuttaa ilmiöön. Kananen (2011, 12) toteaakin, että tekijöiden tunteminen on

määrällisen tutkimuksen edellytys, sillä jos ei tiedetä mitä mitataan, on mittaaminen mah-

dotonta. Käyttämämme Wang & Strongin (1996) tiedon laadun teoria näyttäytyy tutki-

muksessamme kuitenkin hieman uudessa yhteydessä, sillä sen soveltaminen hoitotyön

tiedolla johtamiseen on uudempi tulokulma.

Pyrimme tutkimuksessamme selvittämään tietojärjestelmistä saatavan tiedon laadun ja

hoitotyön tiedolla johtamisen välisiä yhteyksiä. Tutkimuksemme tarkoituksena on luoda

yleistettävää kuvaa tietojärjestelmistä saatavan tiedon laadusta ja kyselytutkimuksen

avulla on mahdollista tavoittaa riittävä vastaajajoukko. Hirsjärvi ym. (2009, 195) kirjoit-

tavat, että kyselytutkimuksen etuna voidaan pitää sitä, että sen avulla on mahdollista saa-

vuttaa laaja tutkimusaineisto: tutkimukseen voidaan saada paljon ihmisiä ja voidaan myös

kysyä monia asioita. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa ovat keskeisiä muun muassa aiem-

mat teoriat, käsitteiden määrittely, tutkittavien valinta sekä päätelmien teko havaintoai-

neisto tilastolliseen analysointiin perustuen. (Hirsjärvi ym. 2009, 140).

28

KUVIO 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (Saranto & Kuusisto-Niemi

2011) mukaillen

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon paradigman ytimen muodostavat keskeiset

käsitteet: Tieto, toiminta, menetelmä ja toimijat (Kuvio 2.). Tieto ymmärretään hierark-

kisena jatkumona datasta viisauteen eli tiedon arvoketjuna, jossa kompleksisuus ja ver-

kostomaisuus lisääntyvät aina siirryttäessä yhä jalostetumpaan tietomuotoon. Toimin-

nalla tarkoitetaan palvelujen suunnittelua, toteutusta käyttöä sekä arviointia. Menetelmät

ymmärretään toiminnassa syntyneiden tietojen käsittelyyn, tallentamiseen ja välittämi-

seen liittyviksi teknisiksi ja sosiaalisiksi toimintatavoiksi. Toimijat nähdään sosiaali- ja

terveydenhuollon palveluja käyttävinä tai tuottavina henkilöinä tai yhteisöinä. (Saranto

& Kuusisto-Niemi 2012, 141-142.)

Tutkimuksemme asemoituu tietohallinnon paradigmassa tiedonhallinnan osaamisen ja

tiedolla johtamisen maastoon. Tähän liittyvinä tutkittavina ilmiöinä tutkimuksessamme

esiintyy johtaminen ja päätöksenteko. Sivuamme myös toimintaprosessien tiedonhallin-

nan ohjauksen ja organisoinnin aluetta. Tältä alueelta nousevia tutkittavia ilmiöitä ja kä-

sitteitä ovat tiedon tarpeet, jakelu ja käyttö. Tutkimme toimijoita (hoitotyön johtajat), tie-

toa (tiedon laatu) ja toimintaa (tiedon käyttö).

29

4.2 Kyselylomakkeen laadinta

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tiedot kerätään usein kysymysten avulla. Kysymyksistä

siis riippuu tutkimuksen luotettavuus ja laatu. Kysymysten toimivuus ja hyvyys tiedon

kerääjänä riippuu muun muassa seuraavanlaisista seikoista: vastaaja ymmärtää kysymyk-

set oikein, vastaajalla on kysymysten edellyttämä tieto, vastaaja haluaa antaa kysymyk-

siin liittyvän tiedon ja kysymykset ovat yksiselitteisiä. (Kananen 2011, 25.)

Kyselytutkimus on varsin suora tapa kerätä informaatiota. Se on myös edullinen, nopea

ja luotettava tapa. (Waltz ym. 2010, 287-308). Riskinä on tosin että, vastaajat voivat ym-

märtää kysymykset väärin, tai eivät ymmärrä tutkimuksen tarkoitusta tai vastaukset an-

netaan siten, että tutkijat eivät ymmärrä niitä. Tämä heikentää kerätyn aineiston laatua.

Ongelmana voi olla myös se, että kysymysten väärin ymmärrystä ei huomata ennen kuin

koko aineisto on kerätty. Tämä voidaan välttää kuitenkin esitestaamalla kyselylomake.

(Järvinen & Järvinen 2004, 147-154; Waltz ym. 2010, 287-308.)

Kyselytutkimuksissa aineiston keruu tapahtuu joko postissa lähetettävillä tai jaettavilla

kyselylomakkeilla. Nykyisin suurin osa kyselyistä tapahtuu verkon välityksellä, sähkö-

postitse tai www-sivuilla. Näissä vastaaja pysyy anonyyminä ja vaikuttaa siten aineiston

laatuun parantavasti. Toisaalta kyselytutkimuksessa ongelmana voi olla, että aineistosta

puuttuu paljon vastauksia eli aineistossa on katoa. Vaikka vastauksissa olisikin katoa,

kyselytutkimuksella (varsinkin verkonvälitteisillä) on helppo kerätä isoja aineistoja

(Waltz ym. 2010, 287-308). Suurien aineistojen etuna on se, että aineiston koon kasvaessa

normaalijakautuneisuus kasvaa. Tarkemmin, otoskeskiarvojen jakauma alkaa muistuttaa

normaalijakaumaa, kun otoskoko kasvaa. Normaalijakautunutta aineistoa voidaan käsi-

tellä kvantitatiivisin menetelmin parametrisilla testeillä, jotka ovat voimakkaampia, kuin

epäparametriset testit (Nummenmaa 2004, 153).

Tutkimustamme varten muodostimme strukturoidun kyselylomakkeen. Lomakkeen ky-

symykset muodostettiin Wang & Strongin (1996) tiedon laadun viitekehyksen pohjalta,

tutkimuskysymyksemme mielessä pitäen. Kyselylomake on strukturoitu Likert-asteikol-

linen sähköinen kyselylomake, joka sisältää neljä avointa kysymystä sekä monivalinta-

30

kysymyksiä. Kysymykset ovat jaettu neljään teemaan (tiedon sisäinen laatu, tiedon saa-

tavuus, tiedon kontekstuaalisuus ja tiedon esittämisen laatu), jotka perustuvat edellä mai-

nittuun teoriaan. Wang & Strong (1996) toteavatkin että heidän viitekehyksensä on tar-

koitus toimia kyselyiden kehittämisen pohjana ja tiedon laadun analysoinnin apuna.

TAULUKKO 3. Tutkimuskysymysten operationalisointi

Tutkimuskysymys: Kyselylomakkeen kysymykset:

* Minkä laatuista tietoa

hoitotyön johtaja saa tie-

tojärjestelmistä?

15. Tiedon laatu

16. Tiedon saatavuus

17. Tiedon kontekstuaalisuus

18. Tiedon esittämisen laatu

* Minkälaista tiedon tu-

lee olla hoitotyön johta-

jien näkökulmasta, jotta

se toimii johtamisen ja

päätöksenteon tukena?

19. Valitse seuraavista tiedon laatua kuvaavista käsitteistä mielestäsi viisi

tärkeintä.

20. Miten käytät tietojärjestelmistä saamaasi tietoa hyödyksi johtamistyös-

säsi?

21. Mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota, jotta ne tukevat työtäsi hoi-

totyön johtajana?

* Mitä tietoa tarvitaan

hoitotyön johtamiseen?

12. Mitä hoitotyön johtamiseen liittyviä tietoja haet tietojärjestelmistä?

Valitse seuraavista hoitotyön johtamisen osa-alueita kuvaavista vaihtoeh-

doista.

13. Mikä tieto on tärkeää? Pohdi seuraavia hoitotyön osa-alueita tiedontar-

peiden näkökulmasta.

14. Kuinka usein tarvitset tietoa seuraavista hoitotyön johtamisen osa-alu-

eista?

22. Millaiseksi koet käytössäsi olevat tietojärjestelmät hoitotyön johtami-

sen näkökulmasta?

a) Mainitse kolme hyvää asiaa

b) Mainitse kolme huonoa asiaa

Kyselylomakkeessa käytimme yksinkertaisia ilmaisuja ja selkeää yleiskieltä, näin py-

rimme varmistamaan, että kysymykset tulevat oikein ymmärretyksi. Kananen (2011, 43)

muistuttaa, että kysymykset eivät myöskään saa olla johdattelevia tai liian pitkiä. Pää-

dyimmekin käyttämään matriisimuotoista kyselylomaketta, jolloin kysymykset tulee esi-

tettyä tiiviissä muodossa ja näin vastaajat jaksavat paneutua niihin. Matriisipohja on myös

visuaalisesti selkeä ja janamaisesti esitetyt väittämät auttavat hahmottamaan oman näke-

myksen sijoittumista vaihtoehtojen välillä. Tutkimuskysymykset operationalisoitiin ky-

selylomakkeen kysymyksiksi (Taulukko 3.). Kysymykseen ”Minkä laatuista tietoa hoito-

31

työn johtaja saa tietojärjestelmistä?” haettiin vastauksia kysymyksillä 15-18 ja kysymyk-

seen ”Minkälaista tiedon tulee olla hoitotyön johtajien näkökulmasta, jotta se toimii joh-

tamisen ja päätöksenteon tukena?” kysymyksillä 19-21. Hoitotyön johtamiseen tarvitta-

via tietoja selvitettiin kysymyksillä 12,13,14 sekä 22a ja 22b. Teemakysymysten lisäksi

kyselylomakkeella selvitettiin vastaajien demografiset tiedot sekä taustamuuttujat. (Tau-

lukko 4.).

TAULUKKO 4. Taustamuuttujat kyselylomakkeessa

Taustamuuttuja kysymys nro

Koulutusaste 2

Työkokemus 3

Sukupuoli 4

Ikä 5

Työskentely 6

Organisaatio 7

Tietojen haku 8

Järjestelmien määrä 9

Atk-taidot 10

32

4.3 Aineiston keräys

Kyselylomakkeen esitestaus suoritettiin tammikuussa 2016 Etelä-Savon sosiaali- ja ter-

veyspalveluiden kuntayhtymän hoitotyönesimiehillä (N=54). Vastauksia saatiin 21 kap-

paletta, vastausprosentin ollessa 38.9. Esitestauksen avulla saimme arvokasta tietoa ja

huomioita lomakkeen parantamiseksi. Tutkimuksen aineiston kerättiin maalis- ja touko-

kuussa 2016. Kysely tehtiin sähköisellä Webropol - kyselylomakkeella kahdessa vai-

heessa.

Ensimmäisessä vaiheessa kysely jaettiin Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asian-

tuntijat ry:n jäsenille jäsenkirjeessä. Jäsenkirjeessä oli saatekirje (Liite 1.), jossa kerrottiin

lyhyesti tutkimuksen tavoite ja linkki kyselylomakkeeseen. Tutkimuksesta lähetettiin

muistutus puolessa välissä aineiston keräystä Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asi-

antuntijat ry:n jäsenkirjeessä. Vastausaikaa kyselyyn oli noin kuukausi.

Toisessa vaiheessa aineiston kysely jaettiin Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden

kuntayhtymässä ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Tällä haluttiin laa-

jentaa kyselyyn osallistumista. Tutkimusluvat haettiin erikseen molemmista organisaa-

tioista. Aineiston keräyksen toinen vaihe toteutettiin huhti- toukokuussa 2016. Saatekirje

(Liite 2.) lähetettiin sähköpostilla molemmissa organisaatioissa hoitotyön johtajille. Säh-

köpostissa oli myös linkki kyselylomakkeeseen. Vastausaikaa oli kaksi viikkoa.

4.5 Aineiston analysointi

Tutkimusaineisto (N=119) siirrettiin Webropol- ohjelmasta SPSS:n tiedostoksi. Tämän

jälkeen aineisto tarkastettiin puuttuvien havaintojen ja virheiden varalta. Virheitä ei löy-

detty ja puuttuvia havaintoja oli vain vähän, joten ne hyväksyttiin mukaan aineistoon.

Aineistoon tehtiin muuttujamuunnoksia siten, että alkuperäiset arvot jäivät ennalleen.

Seuraavissa kappaleissa on kerrottu muuttujamuunnoksista.

Aineistosta saatiin taustamuuttujat kyselylomakkeen demografisten kysymysten perus-

teella. Taustamuuttujien normaalijakaumat tarkistettiin Kolmogorov-Smirnovin testillä

sekä tarkastelemalla muuttujien vinoutta. Muuttujien vinous tarkistettiin vielä jakamalla

33

vinouden arvo sen keskivirheellä. Jos jakolaskun tulos on välillä -1.96 - +1.96, voidaan

jakaumaa pitää normaalina. Normaalisti jakautuneita muuttujia analysoitiin yksisuuntai-

sella varianssianalyysilla (ANOVA). Varianssianalyysi tuottaa tulokseksi p-arvon. Tä-

män ollessa < 0.05, on ryhmien välillä tilastollinen merkitsevyys. Jotta p-arvoa voidaan

tulkita, pitää ryhmien välisten varianssien olla yhtä suuret. Ryhmien välisten varianssien

yhtäsuuruutta testataan Levene-testillä. Testin 0-hypoteesi on, että varianssit ovat yhtä

suuret, jos Levene-testin p> 0.05. Jos 0-hypoteesi hylättiin, käytettiin varianssianalyysin

sijasta Kruskal-Wallis-testiä. Kruskal-Wallis-testin 0-hypoteesina on, että analysoitavien

muuttujien välillä ei ole eroa. Tilastollisesti toisistaan poikkeavia muuttujia tutkittiin vielä

parivertailulla, ryhmien välisten erojen havaitsemiseksi. Parivertailu tehtiin SPSS:n vari-

anssianalyysin Post Hoc- toiminnolla, Bonferroni-menetelmällä.

Muita, ei normaalisti jakautuneita muuttujia, analysoitiin epäparametrisella testillä. Pää-

timme käyttää testinä Kruskall-Wallisin testiä, joka on yksisuuntaisen varianssianalyysin

vastine muuttujille, jotka eivät ole normaalisti jakautuneita. (Nummenmaa 2009, 266.)

Summamuuttujat tehtiin tiedon laatua tutkivista kysymysosioista, joissa kysyttiin vastaa-

jien mielipidettä väittämiin asteikolla 1-5, vaihtoehto yhden (1) tarkoittaen ”täysin samaa

mieltä” ja vaihtoehdon viisi (5) ”täysin eri mieltä”. Kysymysosioiden muuttujat muutet-

tiin 3-portaisiksi, yhdistämällä arvot 1-2 1, 32 ja 4-5 3 (1 = samaa mieltä, 2 = ei

osaa sanoa, 3 = eri mieltä). Summamuuttuja muodostettiin SPSS:n Compute variable toi-

minnolla, luomalla apumuuttuja. Tämä apumuuttuja jaettiin muuttujien määrällä ja pyö-

ristettiin RND1-funktiolla.

Summamuuttujien luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimien avulla. Kertoi-

men tulisi olla suurempi kuin 0.6, jotta sitä voidaan pitää hyvänä. Myös korrelaatioarvot

tarkastettiin summamuuttujan muuttujien sisällä. Korrelaatioarvojen tulee olla positiivi-

sia. Myös Cronbachin alfa if item deleted- osio tarkastettiin. Tämä testaa alfan arvon

muutosta, jos yksi summamuuttujan muuttujista poistetaan. (Nummenmaa, 2009, 356–

360.)

34

Summamuuttujan tiedon sisäinen laatu Chronbachin alfa arvo oli 0.834 eikä muuttujien

poistaminen (alfa if item deleted) olisi nostanut alfan arvoa, joten tätä voitiin pitää luo-

tettavana. Tiedon kontekstuaalisuus- summamuuttujan alfan arvo oli 0.702 ja korrelaatio-

kertoimet olivat positiivisia, mutta yhden muuttujan poistaminen nosti alfan arvoa. Tämä

muuttuja (väittämä 19) päätettiin jättää pois. Summamuuttujaa voitiin pitää luotettavana.

Myös tiedon esittämisen laatu- summamuuttujan yksi muuttujista (väittämä 24) poiste-

tiin, koska se nosti alfan (0.777) arvoa. Korrelaatiomatriisin arvot olivat positiivisia, joten

summamuuttujaa voitiin pitää luotettavana. Sen sijaan tiedon saatavuus kysymysosiosta

ei voitu muodostaa summamuuttujaa, koska Cronbachin alfan arvo oli 0.352 ja korre-

laatiomatriisissa oli negatiivisia arvoja. Tästä kysymysosiosta päätettiin analysoida yksit-

täisiä muuttujia.

Taustatiedot laskettiin SPSS:n descriptive statistics työkalun avulla. Osa taulukoista teh-

tiin Word- tekstinkäsittelyohjelman taulukko-työkalulla ja osa Excel- taulukkolaskenta

ohjelman taulukko- työkalulla. Kyselylomakkeen ammattinimike-kenttä oli vapaata teks-

tiä, joten vastaukset luokiteltiin manuaalisesti Excel- taulukkolaskenta ohjelmalla. Piirak-

kakuviot ja diagrammit tehtiin SPSS:n grafiikka- työkalulla sekä Ecxel- ohjelman kaavio-

työkalulla. Käytettävien tietojärjestelmien määrät laskettiin SPSS:n Descriptives- toimin-

nolla, josta valittiin vielä nouseva- (Ascending) tai laskeva- (Descending) toiminnolla.

Osaan taulukoista laskettiin vastausten keskiarvot ja osaan pelkästään summat. Hoitotyön

johtamisen osa-alueiden tunnusluvut laskettiin SPSS:n Frequencies – toiminnolla ja tau-

lukoitiin manuaalisesti Wordilla. Ristiintaulukoinnit muuttujien välillä tehtiin SPSS:n

Crosstabs-toiminnolla. Prosenttitaulukko laskettiin manuaalisesti erikseen Excel - ohjel-

malla.

Aineistoa analysoitiin korrelaatiokertoimien avulla. Korrelaatiokertoimen avulla voidaan

selvittää muuttujien välisiä riippuvuuksia (Heikkilä, 2004, s.90). Analysoitavat muuttujat

olivat järjestysasteikollisia, joten käytimme Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa.

Nummenmaan (2009, 283) mukaan järjestysasteikollisten muuttujien korrelaatioiden las-

kemiseksi on käytettävä epäparametrista menetelmää. Spearmanin korrelaatiokertoimen

laskemiseksi käytetään järjestyslukuja, havaittujen x- ja y-muuttujien arvojen sijaan

(Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerroin).

35

Järjestyskorrelaatio mittaa havaintojen järjestystä muuttujien välillä ja sen arvo vaihtelee

-1:n ja +1:n välillä. Varsinaista mittayksikköä korrelaatiokertoimella ei ole. Jos kerroin

on lähellä +1:tä, niin muuttujien välillä on voimakas positiivinen yhteys. Tämä tarkoittaa

sitä, että jos toinen muuttujan arvot kasvavat, kasvaa myös toisen muuttujan arvot. Kor-

relaatiokertoimen ollessa lähellä -1:tä on kyseessä voimakas negatiivinen yhteys, jolloin

toisen muuttujan arvojen pienentyessä myös toisen muuttujan arvot pienenevät. Kertoi-

men ollessa nolla, muuttujien välillä ei ole yhteyttä. (Nummenmaa 2009, 280.)

Avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuomi & Sara-

järvi (2009, 108) kuvaavat aineistolähtöisen eli induktiivisen aineiston analyysin kolmi-

vaiheiseksi prosessiksi: 1. aineisto redusoidaan eli pelkistetään, 2. aineisto klusteroidaan

eli ryhmitellään ja 3. aineisto abstrahoidaan eli luodaan teoreettisia käsitteitä. Redusointi-

eli pelkistämisvaiheessa avointen kysymysten vastauksista karsittiin epäolennaiset pois

tutkimustehtävää kuunnellen. Aineistosta etsittiin kuvaavia ilmaisuja, analyysiyksiköksi

valittiin sana tai lyhyt lauseen osa. Klusterointi- eli ryhmittelyvaiheessa avointen kysy-

mysten vastausaineistosta käytiin läpi valitut, pelkistetyt ilmaisut ja niistä etsittiin saman-

kaltaisuuksia. Käsitteitä ryhmiteltiin ja yhdisteltiin luokiksi, jotka muodostivat alaluokat.

Näiden pohjalta rakennettiin yläluokat ja lopulta pääluokat.

36

5 TULOKSET

5.1 Tutkimusaineiston taustatiedot

Tutkimuksemme perusjoukkona eli populaationa olivat kaikki Suomen hoitotyön esimie-

het. Populaatiolla tarkoitetaan tutkittavan ilmiön kohderyhmää. Otos kuvastaa tutkittavaa

perusjoukkoa ja sen avulla tuloksia voidaan yleistää koskemaan koko populaatiota. (Ka-

nanen, 2011, 65). Käytimme harkittua otantaa ammattiliiton jäsenrekisteriä sekä sairaan-

hoitopiirien sähköpostiryhmiä hyödyntäen otoksen muodostamiseksi. Kohdistimme ky-

selyn kaikille hoitotyön johtajille, jotka työskentelivät Etelä- Savon sosiaali- ja terveys-

palvelujen tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella tai olivat Terveystieteiden aka-

teemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n (TAJA ry.) jäseniä. Näin ollen otos edustaa hyvin

perusjoukkoa. Tutkimukseen osallistui 119 hoitotyön johtajaa (Taulukko 5.), joista 116

oli naisia ja 3 miehiä. Naisten osuus oli 96.6 % ja miesten 2.5 %. Vastaajista osastonhoi-

tajina työskenteli 37.0 % (n=44), ylihoitajina 21.8 % (n=26). Vastaajista 19.3 % (n=23)

ilmoitti työskentelevänsä esimiehenä, päällikkönä tai johtajana sekä apulaisosastonhoita-

jan ammattinimikkeellä 12.6 % (n=15). Loput 9.3 % (n=11) ammattinimikkeistä koostui

muun muassa laboratorionhoitajasta, sairaanhoitajista ja vastaavista hoitajista.

TAULUKKO 5. Ammattinimikkeiden jakaantuminen otoksessa (n=119)

Ammattinimike Määrä (n) Prosenttiosuus

osastonhoitaja 44 37.0 %

ylihoitaja 26 21.8 %

johtaja, päällikkö tai esimies 23 19.3 %

apulaisosastonhoitaja 15 12.6 %

muu ammattinimike 11 9.3 %

Ylimmäksi koulutusasteekseen vastaajista 66.7 % (n=78) ilmoitti yliopiston, 12.0 %

(n=14) ammattikorkeakoulun, 10.3 % (n=12) opistoasteen, 6.0 % (n=7) ylemmän ammat-

tikorkeakoulun ja loput 5.1 % (n=6) muun (Kuvio 3.).

37

KUVIO 3. Vastaajien ylin koulutusaste (n=117)

Työkokemus hoitotyön johtamisesta jakaantui seuraavasti; vastaajista 28.6 % (n=34) il-

moitti työkokemuksekseen 6–10 vuotta, 23.5 % (n=28) oli työskennellyt hoitotyön johta-

jana 0-5 vuotta, 22.7 % (n=27) 11–15 vuotta, 13.4 % (n=16) 16–20 vuotta ja yli 20 vuoden

työkokemuksen omasi 11.8 % (n=14) vastaajista (Kuvio 4.).

KUVIO 4. Työkokemus hoitotyön johtajana

Vastaajista suurin osa 42.9 % (n=51) sijoittui ikäluokkaan 46–55 vuotta, molempiin ikä-

luokkiin 36–45 vuotta ja 56–65 vuotta sijoittui 25.2 % (n=30) vastaajista. Loput vastaa-

jista 5 % (n=6) sijoittui ikäluokkaan 26–35 vuotta ja 1.7 % (n=2) ikäluokkaan 18–25

vuotta.

38

Suurin osa vastaajista työskenteli julkisella sektorilla 94 % (n=110) ja loput 6 % (n=7)

yksityisellä sektorilla. Tutkittavien organisaatioista 75 % (n=87) kuului erikoissairaan-

hoitoon ja 14.7 % (n=17) perusterveydenhuoltoon ja 10.3 % (n=12) sosiaalihuoltoon (Ku-

vio 5.).

KUVIO 5. Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden sijoittuminen eri toimialoille (n=116)

5.2 Tietojärjestelmien käyttö

Tutkittavilta kysyttiin heidän omaa arviota tietoteknisistä taidoista, käytettävien tietojär-

jestelmien ja ohjelmien määrää sekä hoitotyön johtamiseen tarvittavien tietojen hakemi-

sesta. Vastaajista 39.5 % (n=47) arvioi käyttävänsä yli kymmentä tietojärjestelmää työs-

sänsä (Kuvio 6.).

KUVIO 6. Vastaajien käyttämät tietojärjestelmien määrä (n=119)

39

Tietotekniset taidot arvioitiin asteikolla 1-5 seuraavasti. Asteikolla yksi (1) tarkoitti heik-

koa osaamista ja viisi (5) erinomaista tietoteknistä osaamista. Vastaajista 10.1 % (n=12)

arvioi omaavansa erinomaiset taidot. Suurin osa, 54.6 % (n=65) arvioi taitonsa lähes erin-

omaisiksi (asteikon arvosana 4) ja heikoksi (arvosana 1) taitojansa ei ollut arvioinut ku-

kaan (Kuvio 7.).

KUVIO 7. Vastaajien tietotekniset taidot (n=119)

Kaikki vastaajat hakivat hoitotyön johtamiseen tarvittavat tiedot kokonaan tai osittain

itse, 62.2 % (n=74) haki hoitotyön johtamiseen tarvittavat tiedot itse ja 37.8 % (n=45)

haki tiedot hoitotyön johtamiseen osittain itse. Osittain tai ei lainkaan tietoja itse hake-

neilta kysyttiin lisäkysymys, kuka hakee tiedot. Vastauksia saatiin 43 kappaletta ja niiden

vastaukset luokiteltiin seuraavasti: vastauksissa 24 (57.1 %) oli mainittu sihteeri (esimer-

kiksi hallintosihteeri), vastauksissa 7 (16.7 %) oli mainittu tietohallinto ja loput vastauk-

set jakautuivat muun muassa taloushallinnon, alaisten ja muiden toimijoiden kesken.

5.3 Hoitotyön osa-alueet hoitotyön johtamisessa

Tutkimuksessamme selvittiin mitä hoitotyön johtamisen osa-alueisiin liittyvää tietoa tut-

kittavat hakevat tietojärjestelmistä. Kysymykseen vastaaja saattoi valita useamman vaih-

toehdon. Vastaajat pitivät tärkeimpänä osa-alueena henkilöstöjohtamista. Tämä vaihto-

ehto oli valittu 114 kertaa (95.8 %). Toiseksi eniten tietoa haettiin talouden hallintaan,

40

106 valintaa (89.1 %), kolmanneksi eniten yksikön kehittämiseen ja potilas- ja asiakas-

lähtöisyyteen liittyvää tietoa, 98 valintaa (82.4 %). Tehokkuus oli valittu 73 kertaa (61.3

%). Vaikuttavuus ja verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö sai molemmat 60

valintaa (50.4 %). Toiseksi vähiten valintoja (n=48) sai eettisyys (40.3 %) ja vähiten yk-

sikön yhteiskunnallisen perustehtävän toteutuminen (n=41, 34.5 %) (Taulukko 6.).

TAULUKKO 6. Tietojärjestelmistä haettavat hoitotyön johtamisen osa-alueet.

Hoitotyön johtamisen osa-alue n Prosenttiosuus (N=119)

Henkilöstöjohtaminen 114 95.8

Talouden hallinta 106 89.1

Yksikön kehittäminen ja potilas- ja asiakaslähtöisyys 98 82.4

Tehokkuus 73 61.3

Vaikuttavuus 60 50.4

Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö 60 50.4

Eettisyys (mm. päätöksenteon läpinäkyvyys ja perustelemi-

nen luotettavalla tiedolla)

48 40.3

Yksikön yhteiskunnallisen perustehtävän toteutuminen (mm.

kuntalaisten terveystarpeet ja terveyspoliittiset linjaukset)

41 34.5

Työkokemusta verrattiin haettuihin hoitotyön johtamisen osa-alueisiin. Kaikissa muissa

työkokemusluokissa henkilöstöjohtaminen oli eniten haettu osa-alue, paitsi yli 20 vuotta

työskennelleet hakivat eniten talouden hallintaan liittyvää tietoa (16.9 %, n=14). Työko-

kemusluokkien prosenttiosuuksia (laskettu vastaajaryhmien suhteellisista osuuksista)

verrattiin myös hoitotyön johtamisen osa-alueisiin. Tässä vertailussa korostui henkilöstö-

johtamisen tärkeys työkokemusta hoitotyön johtamisesta vähiten omaavilla (0-5 v: 20.4

%, n=28), kuin yli 20 vuotta työkokemusta omaavilla (14.5 %, n=12). Eniten yksikön

yhteiskunnallisen perustehtävän toteutumiseen liittyvää tietoa hakivat yli 20 vuotta työ-

kokemusta hoitotyön johtamisesta omaavat vastaajat (10.8 %, n=9), kun taas vähiten ko-

kemusta omaavista hoitotyön johtajista haki 5.1 % (n=7) näitä tietoja (Kuvio 8.).

KUVIO 8. Haettava tieto suhteessa johtamisen osa-alueisiin (n=119)

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Henkilöstöjohtaminen

Talouden hallinta

Yksikön kehittäminen ja potilas- ja asiakaslähtöisyys

Tehokkuus

Vaikuttavuus

Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö

Eettisyys (mm. päätöksenteon läpinäkyvyys ja…

Yksikön yhteiskunnallisen perustehtävän…

0-5 v 6-10 v 11-15   v 16 – 20 v yli 20 v

41

Henkilöstöjohtamiseen liittyvät tiedot nähtiin tärkeimpänä (63.1 %, n=75), vaikka toi-

saalta vähemmän tärkeäkin sai arvokseen 43 (36.1 %). Talouden hallinta (61.5 %, n=72)

sekä vaikuttavuus (60.2 %, n=71) olivat seuraavaksi tärkeimmiksi koetut tiedontarpeiden

osa-alueet hoitotyön johtamisen näkökulmasta. Vähemmän tärkeä- vaihtoehdon näke-

mykset jakautuivat tasaisesti eri vaihtoehdoille (Kuvio 9.).

KUVIO 9. Hoitotyön osa-alueet tiedontarpeiden tärkeyden mukaan (n=119)

0 10 20 30 40 50 60 70 80

1. Henkilöstöjohtaminen

6. Talouden hallinta

8. Vaikuttavuus

4. Yksikön kehittäminen ja potilas- ja asiakaslähtöisyys

7. Tehokkuus

3. Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö

5. Eettisyys (mm. päätöksenteon läpinäkyvyys japerusteleminen luotettavalla tiedolla)

2. Yksikön yhteiskunnallisen perustehtäväntoteutuminen (mm.kuntalaisten terveystarpeet ja…

tärkeä neutraali vähemmän tärkeä

42

5.4 Tiedontarpeet hoitotyön johtamisen osa-alueiden näkökulmasta

Vastaajia pyydettiin arvioimaan, mikä tieto on tärkeää hoitotyön johtamisen osa-alueiden

näkökulmasta. Henkilöstöjohtaminen (58.0 %, n=69) nousi kyselyssämme useimmin tar-

vituksi hoitotyön johtamisen tiedoksi. En koskaan-vaihtoehto ei saanut henkilöstöjohta-

misen osalta yhtään pistettä. Muut osa-alueet eivät olleet samalla tavoin yhtä tarpeellisia

päivittäisen tiedontarpeen kannalta tarkasteltuna. Viikkotasolla yksikön kehittäminen ja

potilas- ja asiakaslähtöisyys (44.9 %, n=53) nähtiin tärkeimmäksi, myös talouden hallin-

taan (35.9 %, n=42), tehokkuuteen (30.8 %, n=36) sekä vaikuttavuuteen (25.6 %, n=30)

liittyvää tietoa tarvittiin viikoittain. Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö

(kuukausittain 40.2 %, n=47) sekä eettisyys (40.2 %, n=47) painottuivat kuukausitasolla

tarkasteltaviksi tiedoiksi. Yksikön yhteiskunnallisen perustehtävän toteutuminen taas ja-

kautui kuukausi-, kvartaali- ja vuositasolla tarkasteltavaksi asiaksi tiedontarpeiden näkö-

kulmasta (kuukausittain 31.9 %, n=37, kvartaaleittain 20.7 % n=24, vuosittain 20.7 % n=

24), en koskaan- vaihtoehto oli saanut tässä kohtaa myös eniten valintoja, 9.5 % (n=11)

(Kuvio 10.).

KUVIO 10. Hoitotyön osa-alueiden tiedon ajallinen tarve (n=119)

0 10 20 30 40 50 60 70 80

1. Henkilöstöjohtaminen

6. Talouden hallinta

4. Yksikön kehittäminen ja potilas- ja asiakaslähtöisyys

7. Tehokkuus

8. Vaikuttavuus

5. Eettisyys (mm. päätöksenteon läpinäkyvyys japerusteleminen tiedolla)

3. Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö

2. Yksikön yhteiskunnallisen perustehtäväntoteutuminen (mm. kuntalaisten terveystarpeet ja…

Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Kvartaaleittain Vuosittain En koskaan

43

5.5 Tiedon sisäinen laatu

Tutkittavilta kysyttiin väittämien avulla hoitotyön johtamisen tueksi suunniteltujen tieto-

järjestelmien tiedon sisäisestä laadusta. Väittämiä oli neljä ja tutkittavat vastasivat niihin

asteikolla: ”Täysin samaa mieltä”…”Täysin eri mieltä”. Jakaumat koodattiin siten, että

arvo 1 vastasi väittämää ”Täysin samaa mieltä” ja 5 ”Täysin eri mieltä”. Vastauksista

laskettiin keskiarvot, joita verrattiin keskenään (Kuvio 11.). Pienimmän keskiarvon (2.4)

sai väittämä yksi (1), ”tietojärjestelmistä saamani tieto kuvaa yksikön todellista tilan-

netta/vastaa todellisuutta”. Vastaajien mielestä toisena jakaumassa oli tiedon ajantasai-

suus (keskiarvo 2.7), kolmantena virheettömyys (keskiarvo 2.9). Vastaajien mielestä tie-

tojärjestelmät kuvasivat huonoiten yksikön erityispiirteitä (keskiarvo 3.2).

KUVIO 11. Tiedon sisäinen laatu tietojärjestelmissä, keskiarvojen jakaumat (n=119)

Tarkastelimme vielä organisaatio- taustamuuttujan suhdetta väittämään; ”tietojärjestel-

mistä saamani tieto huomioi johtamani yksikön erityispiirteet”. Perusterveydenhuollossa

(n=17) oltiin tyytymättömimpiä sen suhteen, kuinka hyvin tietojärjestelmien tuottama

tieto huomioi yksikön erityispiirteet, vastaajista osittain eri mieltä oli 52.9 % (n=9) ja

täysin eri mieltä 17.6 % (n=3). Erikoissairaanhoidossa (n=87) vastaukset jakautuivat

44

melko tasaisesti “osittain samaa mieltä” ja “osittain eri mieltä”-vaihtoehtojen välille. So-

siaalihuollossa (n=12) painottui enemmän näkemys, että tietojärjestelmät eivät huomioi

yksikön erityispiirteitä tuottamassaan tiedossa. (Taulukko 7.).

TAULUKKO 7. Yksikön erityispiirteiden huomiointi tietojärjestelmien tuottamassa tiedossa

toimialoittain (n=116)

Täysin sa-

maa mieltä

Osittain sa-

maa mieltä

En osaa

sanoa

Osittain

eri mieltä

Täysin eri

mieltä

Organ-

isaationi

kuuluu:

erikois-

sairaanhoito 3,4% 40,2% 3,4% 44,8% 8,0% 100,0%

perustervey-

denhuolto 5,9% 17,6% 5,9% 52,9% 17,6% 100,0%

sosiaalihuolto 8,3% 33,3% 41,7% 16,7% 100,0%

Total 4,3% 36,2% 3,4% 45,7% 10,3% 100,0%

Seuraavaksi vastauksia tarkasteltiin uudelleen koodauksen jälkeen kolmeportaisella as-

teikolla: samaa mieltä, ei osaa sanoa ja eri mieltä. Tutkittavat olivat pääosin samaa mieltä

väittämien kanssa. Vastaajista 75.6 % (n=90) oli samaa mieltä siitä, että tietojärjestelmistä

saatava tieto kuvaa johdettavan yksikön todellista tilannetta tai se vastaa todellisuutta,

tietojärjestelmistä saatava tieto on ajantasaista (60.5 %, n=72), ja virheetöntä (52.1 %,

n=62). Ainoastaan väittämässä ”huomioiko tietojärjestelmistä saatu tieto yksikön erityis-

piirteet” oli enemmistö vastaajista sitä mieltä, että ei huomioi (56.3 %, n=67) (Kuvio 12.).

KUVIO 12. Vastausten jakaumat tiedon sisäisen laadun väittämiin (n=119)

75.6

52.1

60.5

40.3

2.5

5.9

3.4

21.8

42

39.5

56.3

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Tietojärjestelmistä saamani tieto kuvaa yksikkönitodellista tilannetta/vastaa todellisuutta

Tietojärjestelmistä saamani tieto on virheetöntä

Tietojärjestelmistä saamani tieto on ajantasaista

Tietojärjestelmistä saamani tieto huomioijohtamani yksikön erityispiirteet (esim. tuovatkotietojärjestelmät juuri sitä tietoa, mitä johtamani…

Samaa mieltä Ei osaa sanoa Eri mieltä

45

Kysymyksestä 15, tiedon sisäinen laatu, muodostettiin summamuuttuja, jota verrattiin

vastaajien koulutusastetta Kruskal-Wallis -testillä. Myöskään koulutusaste-muuttuja ei

ollut normaalisti jakautunut, joten epäparametrinen Kruskal-Wallisin testi oli soveltuva

menetelmä. Kruskal-Wallisin testin mukaan koulutusasteiden välillä on eroja tiedon si-

säisen laadun väittämien jakaumassa (p=.033) (Liite 4.).

Myös ikä, työskentely, organisaatio ja tietojen haku taustamuuttujia verrattiin tiedon si-

säisen laadun- summamuuttujaan Kruskal-Wallisin-testillä, koska taustamuuttujat eivät

olleet normaalisti jakautuneita, joten yksisuuntainen varianssimenetelmä ei ollut mahdol-

linen. Testin mukaan taustamuuttujien luokkien ja tiedon sisäinen laatu- summamuuttu-

jan välillä ei ollut tilastollisia eroja.

Vastaajien työkokemusta hoitotyön johtajana, tietoteknisiä taitoja ja vastaajien käyttä-

mien tietojärjestelmien määrää verrattiin tiedon sisäinen laatu- summamuuttujaan yksi-

suuntaisella varianssianalyysillä. Muuttujien ja summamuuttujan välillä ei ollut tilastol-

lisia eroja (työkokemus p=0.683, atk-taidot p=0.192). Vastaajien käyttämien tietojärjes-

telmien määrä tutkittiin Kruskal-Wallis -testillä, koska varianssi ryhmien välillä ei ollut

yhtä suuret. Testin p-arvo (p=0.143) oli suurempi kuin 0.05, joten nollahypoteesi jäi voi-

maan (Kruskal-Wallisin-testin nollahypoteesi on, että luokkien välillä ei ole eroa). Vas-

taajien käyttämien tietojärjestelmien määrän ja tiedon sisäinen laatu- summamuuttujan

välillä ei siis ole tilastollisia eroja. Tarkastelimme korrelaatiota tiedon sisäisen laadun-

summamuuttujan ja taustamuuttujien välillä. Havaitsimme, että tiedon sisäisen laadun ja

taustamuuttujien välillä ei ollut merkittäviä korrelaatiokertoimia.

Tiedon sisäistä laatua mittaavia väittämien ja taustamuuttujien välisiä korrelaatiokertoi-

mia tarkasteltiin vielä erikseen. Havaitsimme, että väittämän "tietojärjestelmistä saamani

tieto on ajantasaista" ja atk-taidot muuttujan välillä oli heikko positiivinen korrelaatio (r

= 0.209, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05). Väittämän "tietojärjestelmistä saamani tieto

huomioi johtamani erityispiirteet" (esim. tuovatko tietojärjestelmät juuri sitä tietoa, mitä

johtamani yksikkö tarvitsee) ja koulutusaste muuttujan välillä oli heikko positiivinen kor-

relaatio (r = 0.226, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05) (Liite 5 & 6.). Nummenmaan (2009,

291) mukaan alle 0.5 suuruisten korrelaatioiden tulkitsemisessa pitää olla varovainen,

vaikka nämä olisivatkin tilastollisesti merkitseviä.

46

5.6 Tiedon saatavuus

Tiedon saatavuuden laatua selvitettiin tutkittavilta seitsemän väittämän avulla. Tutkitta-

vat vastasivat väittämiin asteikolla: ”Täysin samaa mieltä”…”Täysin eri mieltä”. Ja-

kaumat koodattiin siten, että arvo 1 vastasi väittämää ”Täysin samaa mieltä” ja 5 ”Täysin

eri mieltä”. Suurin osa vastaajista koki joutuvansa hakemaan johtamiseen tarvitsemansa

tiedot monesta eri tietolähteestä. 71.4 % (n=85) vastaajista oli täysin samaa mieltä väittä-

mästä ja osittain samaa mieltä 26.9 % (n=32) (Kuvio 13.).

KUVIO 13. Tietojen haku useasta lähteestä (n=119)

Taustamuuttujia vertailtaessa väittämiin havaitsimme, että tietotekniset taitonsa erin-

omaisiksi arvioineet kokivat saavansa melko nopeasti tiedot tietojärjestelmistä, osittain

samaa mieltä oli 42.9 % (n=36). Toisaalta samat tietotekniset taidot omaavista 41.2 %

(n=30) oli osittain eri mieltä. Hyväksi tietotekniset taitonsa kokeneet kokivat hieman use-

ammin, että tietojärjestelmistä tiedot eivät ole aina nopeasti saatavilla, osittain eri mieltä

oli 46.3 %. (n=19) Heikoksi/tyydyttäväksi taitonsa oli arvioinut vain yksi vastaaja, joka

ei osannut sanoa saako hän tarvitsemansa tiedot nopeasti tietojärjestelmistä (Kuvio 14.).

47

KUVIO 14. Tiedon nopean saatavuuden ja tietoteknisten taitojen yhteyden osalta (n=119)

Sekä itse tietonsa tietojärjestelmistä hakevat, että vain osittain itse tarvitsemansa tiedot

hakevat kokivat varsin yhteneväisesti joutuvansa hakemaan tietoa monesta eri lähteestä.

Itse tiedot hakevista 73.0 % (n=54) oli väittämästä täysin samaa mieltä ja osittain samaa

mieltä 27.0 % (n=20). Tämän ryhmän kaikki vastaajat siis kokivat, että joutuvat hake-

maan tarvitsemansa tiedot monesta eri tietolähteestä. Osin itse tietonsa hakevat olivat

68.9 % (n=31) samaa mieltä väittämästä ja osittain samaa mieltä oli 26.7 % (n=12). Vain

2.2 % (n=1) oli osittain eri mieltä väittämästä. (Liite 5.).

Vastaukset luokiteltiin uudelleen kolmeportaiseksi. Vastaajista lähes kaikki (98.3 %,

n=117) olivat sitä mieltä, että he joutuvat hakemaan johtamiseen tarvittavat tiedot mo-

nesta eri tietolähteestä. Lievä enemmistö (50.4 %, n=60) oli sitä mieltä, että he eivät voi

luottaa siihen, että tarvittavat tiedot ovat aina saatavilla. Myöskin tietoja löytämistä joh-

tamiseen pidettiin vaikeana enemmistön mielestä (58.0 %, n=69). Yli puolet vastaajista

kokivat, että tietoja ei saa riittävän nopeasti tietojärjestelmistä (52.9 %, n=63). Tietojär-

jestelmien tarjoaman tiedon määrä – väittämissä vastaukset jakautuivat lähes tasan. 45.4

% (n=54) vastaajista oli sitä mieltä, että he saavat tietoa liian vähän ja 37.0 % (n=44) taas

saavat sitä liian paljon. Väittämä oli asetettu myös toisinpäin eli tarjoavatko tietojärjes-

telmät tietoa liian paljon. Vastaajista 37.8 % (n=45) kokivat, että tietojärjestelmät tarjoa-

vat tietoa liikaa ja 43.7 % (n=52) vastaajista oli väittämään eri mieltä. Ainoa positiivinen

tulos tiedon saatavuuden osiossa oli tietojen turvallinen säilyttäminen. 87.4 % (n=104)

vastaajista luotti siihen, että yksikön tiedot ovat turvallisesti säilytettyjä (Kuvio 15.).

0 20 40 60 80 100 120 140 160 180

heikko/tyydyttävä

hyvä

erinomainen

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä En osaa sanoa

Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä Täysin eri mieltä

48

KUVIO 15. Tiedon saatavuuden vastausten jakaumat (n=119)

Tiedon saatavuuden summamuuttujan Cronbachin alfa oli < .06 ja korrelaatiomatriisissa

oli negatiivisia arvoja väittämien välillä, joten summamuuttujaa ei voitu muodostaa. Pää-

timme tulkita yksittäisiä väittämiä taustamuuttujiin.

Tiedon saatavuutta mittaavia väittämiä verrattiin taustamuuttujiin korrelaatiokertoimien

avulla. Havaittiin, että väittämän ”joudun hakemaan johtamiseen tarvitsemani tiedot mo-

nesta eri tietolähteestä” ja työskentely taustamuuttujan välillä oli heikko positiivinen kor-

relaatio (r = 0.228, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05). Myös järjestelmien määrä – taus-

tamuuttuja korreloi heikosti (negatiivisesti) edellä mainitun väittämän kanssa (r = -0.261,

2-suuntaisen testin p-arvo < 0.01). Järjestelmien määrä – taustamuuttujan ja väittämän

”saan tarvitsemani tiedot nopeasti tietojärjestelmistä” välillä oli heikko positiivinen kor-

relaatio (r = 0.223, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05) (Liite 5 & 6.).

98.3

43.7

37.8

45.4

87.4

39.5

44.5

0.8

3.4

18.5

17.6

5

2.5

5

0.8

52.9

43.7

37

7.6

58

50.4

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Joudun hakemaan johtamiseen tarvitsemani tiedotmonesta eri tietolähteestä

Saan tarvitsemani tiedot nopeasti tietojärjestelmistä

Tietojärjestelmät tarjoavat tietoa liian paljon

Tietojärjestelmät tarjoavat tietoa liian vähän

Voin luottaa siihen, että yksikköni tiedot ovatturvallisesti säilytettyjä

Tietojärjestelmistä on helppo löytää johtamiseentarvittavaa tietoa

Voin luottaa siihen, että tarvitsemani tiedot ovat ainasaatavilla

Samaa mieltä Ei osaa sanoa Eri mieltä

49

5.7 Tiedon kontekstuaalisuus

Tietojärjestelmien tuottamaa tietoa tutkittiin tiedon kontekstuaalisuuden näkökulmasta,

viiden väittämän avulla. Väittämiin vastattiin asteikolla: 1 ”Täysin samaa mieltä”…5

”Täysin eri mieltä”. Vastausten mukaan tietojärjestelmistä saatavaa tietoa ei pidetty täy-

sin reaaliaikaisena (kuvio 16.). Vastaajista 39.5 % (n=47) oli osittain samaa mieltä siitä,

että tietojärjestelmät tarjoavat reaaliaikaista tietoa ja osittain eri mieltä oli 44.5 % (n=53)

vastaajista. Täysin samaa mieltä oli 7.6 % (n=9) vastaajista ja täysin eri mieltä saman

verran.

KUVIO 16. Tietojärjestelmistä saatavan tiedon reaaliaikaisuus (n=119)

Vastaukset luokiteltiin vielä viisiportaisesta mielipideasteikosta kolmeportaisiksi. Tässä

osiossa vastaukset olivat myönteisempiä, kuin tiedon saatavuuden mittareissa. Lähes

kaikki vastaajat (92.4 %, n=110) pitivät tietojärjestelmistä saatua tietoa hyödyllisenä yk-

sikön kehittämisen kannalta. Vastaajista 80.7 % (n=96) ymmärsi mistä saadut tiedot muo-

dostuvat ja mihin ne perustuvat. Tutkittavista 77.3 % (n=92) pystyi muodostamaan saa-

miensa tietojen perusteella kokonaiskuvan johtamansa yksikön toiminasta. Tietojen riit-

tävyydestä yksikön johtamisen kannalta vastaukset jakautuivat tasan, 49.6 % (n=59) oli

samaa mieltä, että tiedot ovat riittäviä ja 49.6 % (n=59) eri mieltä. Tietojen reaaliaikai-

suus koettiin negatiivisena, 52.1 % (n=62) vastasi olevansa eri mieltä väittämään, että

tietojärjestelmistä saatava tieto on reaaliaikaista (Kuvio 17.).

50

KUVIO 17. Tiedon kontekstuaalisuus väittämien vastausten jakaumat (n=119)

Tiedon kontekstuaalisuus summamuuttuja muodostettiin tiedon kontekstuaalisuutta kä-

sittelevistä viidestä kysymyksestä (Liite 4.). Summamuuttujan reliabiliteetti on melko

korkea (α=0.70) Itemit korreloivat hyvin keskenään (0.268, 0.619). Summamuuttujaa

verrattiin järjestelmien määrä, työkokemus ja atk-taidot -muuttujiin yksisuuntaisella va-

rianssianalyysillä. Havaittiin, että nämä taustamuuttujat eivät vaikuta tiedon kontekstuaa-

lisuuteen tilastollisesti (käytettävien järjestelmien määrä (F=1.589, p=0.196)), työkoke-

mus (F=0.487, p=0.745) ja atk-taidot (F=0.902, p=0.443).

Taustamuuttujia ikä, työskentely, organisaatio sekä tietojen haku testattiin tiedon kon-

tekstuaalisuus- summamuuttujaan Kruskal-Wallisin-testillä. Tilastollisia eroja ei tullut

esille. Taustamuuttujien ja summamuuttujan välisiä korrelaatiokertoimia tutkittaessa, ha-

vaitsimme, että koulutusasteella ja summamuuttujalla oli heikko positiivinen korrelaatio

(r = 0.241, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.01). Tarkastelimme myös taustamuuttujien sekä

tiedon kontekstuaalisuuteen liittyvien väittämien välisiä korrelaatiokertoimia. Havaittiin,

että ”ymmärrän mistä tietojärjestelmistä saamani tiedot muodostuvat, mihin ne perustu-

vat” – väittämän ja organisaation välillä oli heikko negatiivinen korrelaatio (r = -0.261,

2-suuntaisen testin p-arvo < 0.01). Myös atk-taidoilla ja edellä mainitulla väittämällä oli

heikko negatiivinen korrelaatio (r = -0.273, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.01). Väittämän

”tietojärjestelmistä saamani tieto on reaaliaikaista” ja koulutusasteen välillä oli heikko

positiivinen korrelaatio (r = 0.223, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05) (Liite 5 & 6.).

92.4

77.3

47.1

49.6

80.7

0.8

0.8

2.5

7.6

22.7

52.1

49.6

16.8

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Tietojärjestelmistä saamani tieto on hyödyllistäyksikköni kehittämisessä

Pystyn muodostamaan saamani tiedon perusteellakokonaiskuvan johtamani yksikön toiminnasta

Tietojärjestelmistä saamani tieto on reaaliaikaista

Tietojärjestelmistä saamani tiedot ovat riittäviäyksikköni johtamiseen

Ymmärrän mistä tietojärjestelmistä saamani tiedotmuodostuvat, mihin ne perustuvat

Samaa mieltä Ei osaa sanoa Eri mieltä

51

5.8 Tiedon esittämisen laatu

Tarkastelimme tiedon esittämisen laatua yhdeksällä väittämällä. Väittämät käsittelivät

tietojärjestelmistä saatavien tietojen soveltamista käytännön johtamiseen, tietojen visuaa-

lista esittämistä, loogisuutta, tiiviyttä, vertailtavuutta, hyödynnettävyyttä, tulkittavuutta ja

ymmärrettävyyttä. Suurin osa vastaajista (68.9 %, n=82) kokivat, että tiedot olivat ym-

märrettävässä muodossa sekä helposti tulkittavissa (60.5 %, n=72). Graafinen esitystapa

koettiin myös positiivisena asiana. Tutkittavista 66.4 % (n=79) vastasi olevansa samaa

mieltä siitä, että graafisesti esitetty tieto on ymmärrettävämpää, kuin numerotieto. Hie-

man yli puolet tutkittavista (53.8 %, n=64) kokivat, että tieto on esitetty riittävän tiiviisti.

Noin puolet (47.9 %, n=57) kokivat, että tietojärjestelmistä saadut tiedot ovat helposti

sovellettavissa käytännön johtamiseen. Myös vastaukset tietojen vertailu aiempiin tietoi-

hin- väittämään jakautui lähes tasan. Samaa mieltä oli 47.9 %:a (n=57) ja eri mieltä 47.1

%:a (n=56). Seuraavissa väittämissä tutkittavat olivat enemmän eri mieltä, kuin samaa

mieltä väittämien kanssa. Enemmistö (65.5 %, n=78) koki, että tietojärjestelmistä saatu

tieto ei ole hyvin jäsenneltyä eikä loogisessa järjestyksessä. Tietojen esitystapaan, jotta

ne olisivat hyödynnettävässä muodossa, ei myöskään oltu tyytyväisiä. Vastaajista 60.5 %

(n=72) oli väittämään eri mieltä. Lievä enemmistö (47.9 %, n=57) oli sen kannalla, että

tietojärjestelmät eivät tarjoa tietoa aina samassa muodossa (Kuvio 18.).

KUVIO 18. Tiedon esittämisen laadun vastausten jakaumat (n=119)

68.9

60.5

66.4

53.8

47.9

43.7

34.5

28.6

47.9

1.7

2.5

13.4

10.9

5.0

8.4

5.0

5.9

3.4

29.4

37.0

20.2

35.3

47.1

47.9

60.5

65.5

48.7

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Tietojärjestelmistä saamani tieto onymmärrettävässä muodossa

Saamani tiedot ovat helposti tulkittavissa

Graafisesti (esim. piirakkakuvio) esitetty tieto onymmärettävämpää kuin numerotieto

Tietojärjestelmistä saamani tieto on esitetty riittäväntiiviisti

Tietojärjestelmistä saamiani tietoja on helppoavertailla aiempiin tietoihin

Tietojärjestelmät tarjoavat tiedon aina samassamuodossa

Tietojärjestelmistä saamani tieto on esitettyhyödynnettävässä muodossa, esim. valmiina…

Tietojärjestelmistä saamani tieto on hyvinjäsenneltyä ja loogisessa järjestyksessä

Tietojärjestelmistä saamani tieto on helpostisovellettavissa käytännön johtamiseen

Samaa mieltä Ei osaa sanoa Eri mieltä

52

Tiedon esittämisen laadun- summamuuttujaa verrattiin muuttujiin järjestelmien määrä,

työkokemus ja atk-taidot yksisuuntaisella varianssianalyysillä (Liite 4.) ja havaittiin, että

tietojärjestelmien määrä vaikuttaa tiedon esittämisen laatuun (F=2.839, p=0.041). Sen si-

jaan työkokemus muuttujalla (p=0.694) eikä atk-taidolla (p=0.710) ollut tilastollisia

eroja. Luokkien välisiä eroja tarkasteltiin parivertailuna ja todettiin, että erot ovat merkit-

seviä luokkien 1-3 järjestelmää ja 4-6 järjestelmää (p=0.038), 1-3 järjestelmää ja 7-9 jär-

jestelmää (p=0.039), 1-3 järjestelmää ja >10 järjestelmää (p=0.026) välillä.

Loput taustamuuttujat testattiin tiedon esittämisen laadun- summamuuttujaan Kruskal-

Wallisin-testillä. Tilastollisia eroja ei tullut esille. Tarkastelimme korrelaatiota tiedon

esittämisen laadun - summamuuttujan ja taustamuuttujien välillä. Havaitsimme, että sum-

mamuuttujan ja taustamuuttujien välillä ei ollut merkittäviä korrelaatiokertoimia. Taus-

tamuuttujien ja tiedon esittämisen laadun väittämien välisten korrelaatiokertoimien tar-

kastelussa havaittiin, että välittämän ”graafisesti esitetty tieto on ymmärrettävämpää, kuin

numerotieto” ja organisaatio taustamuuttujan välillä oli heikko negatiivinen korrelaatio (r

= -0.297, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.01). Väittämän ”tietojärjestelmistä saamiani tie-

toja on helppoa vertailla aiempiin tietotoihin” ja koulutusaste taustamuuttujan välillä oli

heikko positiivinen korrelaatio (r = 0.210, 2-suuntaisen testin p-arvo < 0.05) (Liite 5 &

6.).

5.9 Tiedon laadun tärkeimmät ominaisuudet

Kysymystä 19, (Valitse seuraavista tiedon laatua kuvaavista käsitteistä mielestäsi viisi

tärkeintä) tarkasteltiin jakaumina. Kysymyksessä vastaajia pyydettiin valitsemaan tiedon

laatua kuvaavista käsitteistä viisi tärkeintä (1. tärkein...5. vähiten tärkeä). Vastausluokat

yhdistettiin viisiportaisesta kolmeportaiseksi, yhdistäen tärkeimmän ja jokseenkin tär-

keän sekä vähän tärkeän ja vähiten tärkeän. Vaihtoehto kolme, "Ei osaa sanoa" jätettiin

sellaisekseen. Eniten vastauksia käsitteistä sai "saatavuus (accessibility)", 81 kappaletta

ja vähiten "maine (reputation)", 2 kappaletta. Myös "ajantasaisuus (timeliness)" (n=77),

"hyödyllisyys (value-added)" (n=68) ja "tarkkuus (accuracy)" (n=61) saivat valintoja.

Yllä mainitun lisäksi, vähiten vastauksia saivat käsitteet "täydellisyys (completeness)"

(n=5), "tiedon määrä (amount of data)" (n=11) sekä "tiivis esitystapa (concise represen-

tation)" (n=12).

53

Vastaajien mielestä tärkeimmät tiedon laatua kuvaavista käsitteitä olivat; "tarkkuus (ac-

curacy)" (14.1 %, n=33), "saatavuus (accessibility)" (13.7 %, n=32), "ajantasaisuus (ti-

meliness)" (12.8 %, n=30), "hyödyllisyys (value-added)" (12.0 %, n=28) sekä ”uskotta-

vuus” (9.8 %, n=23) (Kuvio 19.). ”Saatavuus (accessibility)” (13.3 %, n=31) ” jakoi vas-

taajien näkemyksiä, sillä vaikka moni koki sen tärkeäksi, lähes yhtä moni vastaajista ar-

votti sen vähiten tärkeäksi. Ei tärkeäksi koettiin myös "ymmärrettävyys (ease of unders-

tanding)" (12.0 %, n=28) sekä "hyödyllisyys (value-added)" (10.7 %, n=25).

KUVIO 19. Viisi tärkeintä tiedon laatua kuvaavaa käsitettä (n=118)

5.10 Tietojärjestelmät ja tiedon hyödyntäminen hoitotyön johtamisen tukena

Kokemuksia tietojärjestelmistä ja tiedon hyödyntämistä hoitotyön johtamisen näkökul-

masta kartoitimme avoimien kysymysten kautta. Kysely sisälsi kolme avointa kysymystä,

joiden avulla saimme arvokasta tietoa ja monipuolisia näkemyksiä tietojärjestelmien roo-

lista hoitotyön johtamisessa sekä siitä mitä tietoa tietojärjestelmien tulee tarjota ja mil-

laiseksi ne koetaan tällä hetkellä. Avoimissa kysymyksissä painottui tiedon laadun sisäl-

löllinen dimensio. Seuraavassa on käsiteltynä avointen kysymysten tuloksia kysymyksit-

täin.

9.8

12.0

12.8

13.7

14.1

0 2 4 6 8 10 12 14 16

Uskottavuus (believability)

Hyödyllisyys (value-added)

Ajantasaisuus (timeliness)

Saatavuus (accessibility)

Tarkkuus (accuracy)

54

5.10.1 Tietojärjestelmistä saatavan tiedon hyödyntäminen johtamistyössä

Miten käytät tietojärjestelmistä saamaasi tietoa hyödyksi johtamistyössäsi?

Tähän kysymykseen vastasi yhteensä 85 vastaajaa. Henkilöstöjohtaminen nousi avoi-

missa vastauksissa selkeästi esiin. Myös ilmaus “väline” toistui vastauksissa, tieto nähtiin

usein välineenä esimerkiksi päätöksenteossa, toiminnan suunnittelussa ja seurannassa

sekä muutostarpeiden perustelemisessa. Vastausten perusteella muodostui kolme pää-

luokkaa kuvaamaan tietojärjestelmistä saatavan tiedon hyödyntämistä: toiminnan suun-

nittelu ja seuranta, päivittäisjohtamisen työkalu sekä hoitotyön kehittäminen (Taulukko

8.).

Toiminnan suunnitteluun ja seurantaan liittyi vahvasti henkilöstöjohtamiseen, talou-

den hallintaan ja yksikön kehittämiseen liittyviä teemoja. Näiltä osin tietojärjestelmistä

saatavaa tietoa käytettiin monin tavoin. Henkilöstöjohtamisen osalta korostui erityisesti

resursoinnin suunnittelu:

”Kaikkein eniten resursoinnissa, suunnittelussa ja hankinnoissa.”

”Henkilöstöresurssien laskentaan sovittujen mittareiden mukaisesti ja sitä kautta oikean

henkilöstömitoituksen turvaamiseen eri yksiköissä (sovittu malli) - toiminnan ja talouden

seurantaan ja mitä nyt, mitä jatkossa - uuden toiminnan suunnittelussa.”

”Yksiköiden toiminnan tarkastelussa (kuormitus, käynnit, osastojaksot jne.), talouden

seurannassa, henkilöstöhallinnossa, resursoinnissa, poissaolojen/läsnäolojen hallin-

nassa, potilaiden hoitoisuudessa jne.”

Talousnäkökulman osalta vastauksissa nousivat esiin kulujen seuranta ja budjetin laa-

dinta:

”mm. henkilöstösuunnittelussa siten, että voin ohjata resursseja oikeaan aikaan oikeaan

paikkaan. taloustietoja, hankintojen ohjaamisessa ja budjetin laadinnassa.

55

”Teen sen perusteella johtopäätökset ja tarvittavat toimenpiteet. Esim. jos ostopalvelut

näyttää menevän yli, niin niitä rajoitetaan jne.”

Yksikön toiminnan kehittäminen piti sisällään muun muassa laatuun ja turvallisuuteen

liittyviä asioita:

”Koulutusten tarpeen arvioinnissa, resurssien suunnittelussa, työhyvinvoinnin arvioin-

nissa, työ- ja potilasturvallisuuden seurannassa ja käsittelyssä ja arvioinnissa, toiminta-

ym. suunnitelmien ja strategioiden laadinnassa ja seurannassa.”

”Seuraan kuukausittain laatu-, turvallisuus- ja toimintalukuja ja tarkastelen niitä suh-

teessa keskimääräiseen kuukausittaiseen ja vuosittaiseen keskiarvoon. Tarkastelen lukuja

ja selitän raporttiin mitä toimintaa on niiden taustalla. Tarvittaessa mietin korjausliik-

keitä toimintaan ja ohjaan resursseja.”

”Seuraan yksikön toimintaa, tarvittaessa korjaan asioita, tosin aina viiveellä ja jälkiju-

nassa, koska tieto ei ole ajantasaista...”

Toisessa pääluokassa, päivittäisjohtamisen työkaluna tieto nähtiin erityisesti päätök-

senteon tukena sekä asioiden perustelun apuna. Myös sisäisen ja ulkoisen viestinnän, esi-

merkiksi tiedottamisen tukena tieto koettiin tärkeänä. Päätöksenteossa teossa ja asioiden

perustelun välineenä tietoa käytettiin muun muassa seuraavin tavoin:

”Päivittäisjohtaminen perustuu tietojärjestelmistä saatavaan tietoon.”

”Perustelemalla toiminnan muutoksia (esim. työalueiden/työmäärien jakamisessa tai uu-

den toiminnan aloittamisessa/aiemman toiminnan vähentämisessä/muuttamisessa), kiin-

nittämällä toimijoiden huomion tiedoista saataviin tuloksiin (esim. hyvin tehdyn työn nä-

kymisenä).”

”Analysoimalla ja tulkitsemalla tietoa sekä vertailemalla samaa tietoa aikaisemmin saa-

tuun tietoon--->johtopäätökset--->päätöksenteko. Tärkeää on perustella päätöksiä tieto-

järjestelmistä saatuun tietoon pohjaten esim. henkilöstölle (yhdessä analysoiminen).”

56

”Ohjaa päätöksentekoa. Ohjaa oikeudenmukaisuuteen. Resurssien kohdentaminen hel-

pompaa. Laadun ja potilasturvallisuuden kehittämiseen.”

Sisäisen ja ulkoisen viestinnän välineenä tietoa käytettiin asioiden esittelyyn ja tehdyn

työn näkyväksi tekemiseen:

”Aika monella tavalla. Teen yhteenvetoja, grafiikkaa, yhdistelen asioita, joita haluan

esittää muille. Teen myös päätöksiä.”

”…perustelut päätöksille ja edistää niiden mukaista toimintaa. Tuoda näkyväksi tehty

työ.”

Kolmannessa pääluokassa, hoitotyön kehittämisessä painottui asiakas- ja potilaslähtöi-

syyden huomiointi ja kehittäminen. Tietojärjestelmistä saatavaa tietoa käytettiin potilas-

turvallisuuden ja asiakaslähtöisyyden edistämiseen muun muassa potilasturvallisuutta il-

mentäviä tilastoja seuraamalla:

”Toiminnan kehittämisessä, asiakaslähtöisyyden edistämisessä.”

”…potilasturvallisuuden kehittäminen/parantaminen, laadun varmistaminen.”

”Asiakaslähtöisyyden kehittäminen”

”HaiPro-potilas- ja työturvallisuusasioihin nopean puuttumisen mahdollisuus. ”

”…työ- ja potilasturvallisuuden seurannassa ja käsittelyssä ja arvioinnissa.”

”Potilasturvallisuuteen liittyvät tilastot.”

57

TAULUKKO 8. Miten vastaajat käyttävät tietojärjestelmistä saamaansa tietoa johtamistyössään

(n=85)

Hoitotyön johtajat hyödynsivät tietojärjestelmien tarjoamaa tietoa monilla johtamisen

osa-alueilla. Toiminnan suunnittelu ja seuranta painottuivat vastauksissa, ja siltä osin eri-

58

tyisesti henkilöstöjohtamisen tietotarpeet. Tiedon pohjalta tehdään päätöksiä ja perustel-

laan asioita. Tietoa käytetään asiakas- ja potilaslähtöisyyden edistämiseen ja hoitotyön

kehittämiseen. Yksikön toiminnan sujuvuutta arvioidaan tietojärjestelmien tuottaman tie-

don pohjalta. Toimintaa ohjataan ja seurataan tietojärjestelmien tarjoaman tiedon turvin.

Suunnitelmiakin tehdään, mutta vastauksista välittyi, että tulevaisuuteen katsominen

edellyttäisi ennustettavuutta paremmin tukevaa tietoa.

5.10.2 Mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota, jotta ne tukevat hoitotyön johta-

jan työtä?

Mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota, jotta ne tukevat työtäsi hoitotyön johtajana?

Tähän kysymykseen oli vastannut yhteensä 77 vastaajaa. Vastausten pohjalta oli mahdol-

lista muodostaa viisi keskeistä pääteemaa tiedontarpeiden osalta: potilaisiin/asiakkaisiin

liittyvä tieto, toiminnan ohjaukseen, suunnitteluun ja seurantaan liittyvä tieto, henkilös-

töjohtamiseen liittyvä tieto, toimintaympäristöön liittyvä tieto sekä toiminnan arviointiin

liittyvä tieto (Taulukko 9.).

Potilaisiin/ asiakkaisiin liittyvän tiedon osalta vastaajat kokivat tärkeäksi muun muassa

hoitoisuuteen, asiakastyytyväisyyteen sekä potilaan terveyspalveluiden käyttöön liittyvät

tiedot.

”Potilaan hoitoisuus, terveyspalveluiden käyttö (mahdollinen pyöröovi-efekti?), potilas-

kohtaiset kustannukset…”

”Ajantasaista tietoa asiakastyytyväisyydestä.”

”Asiakkaiden/potilaiden käyttökokemuksia palvelun laadusta ja asiakaskokemuksesta”

Toiminnan ohjauksen, suunnittelun ja seurannan osalta tietoa kaivattiin toiminnan suju-

vuutta kuvaamaan sekä päivittäistä toimintaa tukemaan. Näitä tietoja olivat muun muassa

käyntimääriin, potilaskohtaisiin kustannuksiin, läpimenoaikoihin ja kustannuksiin liitty-

vät tiedot.

59

”Lukuja toiminnasta ja taloudesta, asiakaspalautteet, käyntimäärät ja –huiput, kuormit-

tavuus.”

”Keskeiset suoritteet, henkilöstöjohtamiseen liittyvät mittarit, reaaliaikaiset talouslu-

vut.”

”Kustannukset, henkilöstön käyttö, kuormittavuus.”

”Tietoa prosessien virtaustehokkuudesta, toiminnan ohjausmittareita.”

Henkilöstöjohtamiseen liittyvä tieto nähtiin tärkeänä paitsi työn organisointia, mutta

myös työhyvinvointia ja osaamisen kehittämistä tukemaan.

”Tieto työhyvinvoinnista, henkilöstön vaihtuvuus, paikallaolo, sairauspäivät, koulutus-

päivät reaaliaikaisesti. Tieto mitä porukka on tehnyt ja kuinka paljon suoritteita.”

”Henkilöstön hyvinvointiin liittyvät tunnusluvut.”

”Tietoa henkilökunnan osaamisesta ja riittävyydestä suhteessa potilaiden hoitoisuu-

teen.”

”Henkilökunnan työn kohdentuminen potilastyöhön/välilliseen työhön.”

Toimintaympäristöön liittyvän tiedon osalta vastaajat kokivat tarvitsevansa muun muassa

lakeihin, asetuksiin ja ohjeistuksiin liittyvää tietoa sekä väestötietoa.

”Myös lait ja asetukset pitää olla helposti saatavilla.”

”…Viimeisimmät lait, asetukset, suositukset, hyvät käytännöt sekä asiatietoa eri ai-

heista.”

60

Toiminnan arvioinnin ja siihen liittyvän tiedon osalta erityisesti vaikuttavuutta ilmentäviä

tietoja pidettiin merkityksellisinä. Tietojärjestelmiltä odotettiin myös kokonaiskuvan

hahmottamista helpottavaa tietoa.

”Vaikuttavuustiedon saaminen nykyisistä tietojärjestelmistä on haasteellisinta.”

”Hoitotyön vaikuttavuutta.”

”Tarkempaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa hoidon vaikuttavuudesta ja sen talous-

vaikutuksista.”

”Loistavaa olisi, jos pystyisin osoittamaan yhden yksikön tulosten vaikutusten merkityk-

sen kokonaisuuden kustannuksiin.”

" Toimintalukuja, talouslukuja, henkilöstölukuja, vaikuttavuus ja tehokkuustietoja, poti-

laan hoidon tarpeeseen pohjautuvia tietoja ja sitä kautta myös hoitotyön vaikuttavuustie-

toja suhteessa henkilöstöresursseihin.”

61

TAULUKKO 9. Vastaajien näkemykset siitä, mitä tietoja tietojärjestelmien tulee tarjota (n=77)

Vastaajat toivat esiin paitsi tiedon sisältöön, mutta myös tiedon ominaisuuksiin liittyviä

asioita. Vastauksissa toistuivat ilmaisut reaaliaikaisuus, luotettavuus, ajantasaisuus,

helppo ymmärrettävyys, helppokäyttöisyys ja yhdisteltävyys. Erityisesti tiedon reaaliai-

kaisuus korostui vastaajien toiveissa. 45 % vastaajista (n=35) mainitsi käsitteen reaaliai-

kaisuus tai ajantasaisuus tämän kysymyksen vastauksessaan.

62

”Ajantasaisuutta pitäisi parantaa. Nyt järjestelmät kertovat miten asiat ovat olleet. En-

nakoitavuus heikkoa.”

”Ajantasainen tieto yksikön senhetkisestä tilanteesta kokonaisuutena”

Myös koostetumpaa tietoa ja tietokokonaisuuksia kaivattiin. Yhdisteltävyys nousi vah-

vasti esiin vastauksissa.

”Enemmän valmiita tietokokonaisuuksia tai mahdollisuuksia luoda nopeita yhteenve-

toja”

”Tulee tarjota koostettu yhteenveto niistä tiedoista mitä organisaatiossa on linjattu seu-

rattavaksi”

”Riittävää integraatiota, hyviä raportteja eri muodossa”

"Henkilöstötiedot, potilasmäärät ajanfunktiona ja näiden kahden kokonaisuuden yhdis-

täminen paikkaan ja kellonaikaan olisi mahtavaa…”

”Pitäisi olla muokattavissa erilaisia kokonaisuuksia, jotka olisivat yksikkökohtaisia. Tie-

dot pitäisi saada yhdestä järjestelmästä, nyt haen tiedot kuukausiraporttiin ainakin kuu-

desta järjestelmästä. Osa tiedoista ei edes kerro totuutta toiminnasta, esimerkiksi kuor-

mitusprosentti.”

Lisäksi tuotiin esiin, että tietojärjestelmistä saatavan tiedon tulee olla yhteiskunnallisen,

laajemman näkökulman huomioivaa.

”Tällä hetkellä on saatavilla vain tilastotietoja. Hoidon laadusta, vaikuttavuudesta, ter-

veyspoliittisten linjausten toimeenpanosta, väestön tarpeisiin perustuvista palveluista tai

siitä, ketkä jäävät hoitamatta, ei ole minkäänlaista tilastotietoa. Tietojärjestelmät tarjoa-

vat suppeasti lähinnä taloudellista tietoa ja laajempi yhteiskunnallinen viitekehys jää

hahmottumatta tietojärjestelmien puitteissa.”

63

”Tulisi (ei nykyisellään toteudu) saada tietoa asukkaiden hyvinvoinnista, terveystottu-

muksista...”

5.10.3 Kokemuksia nykyisistä, käytössä olevista tietojärjestelmistä

Millaiseksi koet käytössäsi olevat tietojärjestelmät hoitotyön johtamisen näkökulmasta?

Tämän kysymyksen avulla haimme tietoa siitä, millaiseksi vastaajat kokevat tämänhetki-

set tietojärjestelmät hoitotyön johtamisen näkökulmasta. Vastaajat saivat mainita kolme

hyvää ja kolme huonoa asiaa. Kaikki vastaajat eivät olleet maininneet kolmea asiaa mo-

lempiin kysymyksiin, mutta kaikkiaan sekä hyviä että huonoja puolia tuotiin esiin. Vas-

tauksissa oli sekä teknisiä että sisällöllisiä näkökulmia tietojärjestelmiin. Tähän kysymyk-

seen vastasi 80 vastaajaa.

Mainitse kolme hyvää asiaa:

Vastaajat nimesivät nykyisten, käytössä olevien tietojärjestelmien hyviksi puoliksi mo-

nenlaisia asioita. Keskeiseksi nousi kuitenkin tiedon saatavuuden teema. Hoitotyön joh-

tajat kokivat, että tietoa on saatavilla paljon ja kattavasti. Koettiin, että tietojärjestelmät

mahdollistavat tiedon käytön joustavasti ja tarpeen mukaan.

”Saa valmiina tietoa”

”Tiedon saatavuus on kohtuullisen hyvä”

”Tarjoaa tietoa, jota pystyy hyödyntämään”

”Tilastoja on saatavana silloin, kun haluat niitä tarkastella”

”Tietojärjestelmiä voi käyttää missä vain, ei ole sidottu työpisteeseen”

64

Tietojärjestelmien hyviksi puoliksi mainittiin myös niiden tuottaman tiedon antama apu

johtamistyölle. Vastaajat kokivat voivansa hahmottaa yksikön kokonaistilannetta hyvin

tietojärjestelmistä saatavan tiedon turvin.

”Helpottaa arjen työtä”

”Saa nopeasti tietoa”

”Seurantatietoa saatavilla luotettavasti”

”Auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia”

”Ajantasainen tieto esim. toiminnasta ja taloudesta konkretisoituu myös henkilökun-

nalle”

Tiedon vertailtavuus mainittiin myös usein. Vertailtavuutta edellisiin vuosiin ja muihin

yksiköihin arvostettiin.

”Vertailu edellisiin vuosiin on helppoa”

”Vertailtavuus muihin yksiköihin...”

Mainitse kolme huonoa asiaa:

Hoitotyön johtajat kokivat käytössään olevien tietojärjestelmien osalta eniten kehittämis-

tarpeita tiedon hajanaisuuden, useiden järjestelmien ja puutteellisen integraation suhteen.

Lähes 66 % vastaajista koki, että tietojärjestelmissä tieto on liian hajanaista, tieto on liian

monessa paikassa tai että tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään.

”Monta eri järjestelmää ja hajanaista tietoa”

”Monimutkaisuus, tietoa monessa paikassa”

65

”Eri organisaatioiden tietojärjestelmien yhteen toimimattomuus”

”Liian paljon erilaisia ohjelmia, joihin täytyy kirjautua erikseen”

”Tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, liian monta eri ohjelmaa, päällekkäisisä

ohjelmia”

”järjestelmien yhteensopimattomuus ja toimittajalähtöisyys on käsittämätöntä”

Myös monet salasanat ja tekniset ongelmat tuotiin esille. Teknisten ongelmien osalta vas-

taajat kokivat ongelmiksi muun muassa hitauden ja yhteysongelmat.

”Nykyisin paljon verkko-ongelmia”

”Salasanaviidakko ihan kamala”

”Joidenkin ohjelmien yhtäaikainen käyttö tökkii tai ei toimi”

”Järjestelmän hitaus”

”Järjestelmät eivät palvele, aikasyöppöjä”

Tiedon laatu koettiin myös ongelmaksi. Tietojärjestelmistä saatavaa tietoa saatettiin pitää

vanhentuneena tai sen luotettavuutta epäiltiin. Tiedon sisällön suhteen kaivattiin muun

muassa paremmin eri näkökulmien huomioimista.

”Osittain kerätään väärää tietoa, tieto on ns. ”eilistä ja osittain vaikeaselkoista.”

”Työntekijöiden tilastointivirheet-luotettavuus”

”Joskus tieto ei ole luotettavaa”

”Kaikista tiedoista ei tiedä kuinka se on tuotettu”

66

”Kuormittavuus-lukemat epäluotettavia”

”Kaikki näkökulmat eivät ole huomioituina”

”Tilastot kuvaavat vain suoritteiden määrää, ne eivät kuvaa hoidon laatua tai vaikutta-

vuutta”

Vastauksissa ei syytetty huonoista asioista vain tietojärjestelmiä, vaan esimerkiksi omaan

aktiivisuuteen ja käyttöönottoprosesseihin liittyvät tekijät mainittiin myös.

”Oma ammattitaito ei aina riitä. Pitäisi kehittää omaa ammattitaitoa, mutta jostakin

syystä en ole siihen kovin halukas.”

”Tietojärjestelmät vievät aikaa ja vaativat osaamista.”

”Heikohko koulutus käyttöönotossa.”

”Perehdytystä ei saa aina edes pyytämällä – käytön opastus tapahtuu omalla yrityksen

ja erehdyksen menetelmällä”

Hoitotyön johtajien kokemukset käytössä olevista tietojärjestelmistä sisälsivät niin kii-

tosta kuin kehitystarpeitakin. Hyväksi koettiin se, että tietoa on saatavilla ja sitä voi hyö-

dyntää joustavasti, ajasta ja paikasta riippumatta. Hyvinä asioina mainittiin nimenomaan

itse tietoon liittyviä asioita, kun taas huonoissa asioissa korostuivat enemmän tekniset

ominaisuudet. Käytössä olevien tietojärjestelmien huonoiksi puoliksi koettiin erityisesti

tiedon hajanaisuus ja järjestelmien yhteensopimattomuus. Käytettävyyteen liittyviä asi-

oita, kuten järjestelmän hitaus tai salasanojen moninaisuus mainittiin myös. Tiedon laa-

dun osalta huonoksi koettiin tiedon luotettavuuteen liittyvät asiat.

67

6 POHDINTA

6.1 Eettiset kysymykset

Tutkijoiden tulisi tehdä tutkimuksessaan tietoisia ja eettisesti perusteltuja ratkaisuja. Eet-

tiset ratkaisut on aloitettava jo tutkimusaiheen valinnasta jatkuen tutkimuksen raportoin-

tiin. (Hirsjärvi ym. 2009, 24-26.) Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2014) on jakanut

tutkimusta koskevat periaatteet kolmeen osaan: tutkittavien itsemääräämisoikeuden kun-

nioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja.

Tutkittavien itsemääräämiseen liittyviin eettisten ohjeiden mukaan tutkimukseen osallis-

tuminen tulee olla vapaaehtoista ja perustua riittävään tietoon sekä tutkittavan on annet-

tava suostumus (informed consent) kirjallisesti tai suullisesti. Myös tutkittavan käyttäy-

tymisestä voidaan tulkita hänen ilmaisseen suostumuksen tutkimukseen. (Tutkimuseetti-

nen neuvottelukunta 2014.) Tässä tutkimuksessa tutkittavat ovat saaneet informaation

saatekirjeessä ja tutkimukseen osallistuminen on ollut vapaaehtoista. Saatekirjeessä oli

tutkijoiden yhteystiedot, tutkimuksen aihe, kuvattu aineistonkeruun toteutustapa ja sen

säilytys ja jatkokäyttö sekä osallistumisen vapaaehtoisuus. Kyselytutkimukseen (kuten

tässä tutkimuksessa) osallistuminen voidaan tulkita siis suostumuksesi ilman erillistä kir-

jallista tai suullista suostumusta. Tämän tutkimuksen tutkittavat olivat myös täysi-ikäisiä

eikä heidän fyysiseen koskemattomuuteen puututtu, jolloin kirjallista suostumusta ei tar-

vita.

Vahingoittamisen välttämisellä tutkimuseettinen toimikunta (2014) tarkoittaa henkisten

haittojen välttämistä, taloudellisten ja sosiaalisten haittojen välttämistä sekä haittariskejä

sisältäviä tutkimuksia. Tutkimuksessamme tutkittavat vastasivat nimettömänä eikä hei-

dän työpaikkansa käynyt ilmi. Tutkimuksesta ei koitunut taloudellisia kustannuksia tut-

kittaville. Tutkimuksemme ei myöskään aiheuttanut minkäänlaisia haittariskejä tutkitta-

ville, heidän fyysiseen koskemattomuuteen ei puututtu eikä tutkittaville esitetty minkään-

laisia voimakkaita ärsykkeitä.

Yksityisyys ja tietosuoja on laissa suojattu ja tutkimuseettisesti tärkeä. Tutkimusaineisto

on suojattava ja sen on pysyttävä luottamuksellisena. Tutkimusaineistoa on säilytettävä

68

huolellisesti ja hävitettävä tutkimuksen päätyttyä (pois lukien historiallisesti ainutkertai-

nen ja arvokas aineisto). (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014.) Tutkimusaineis-

tomme ei sisältänyt arkaluonteista tietoa, kuten henkilötunnuksia. Emme myöskään tie-

dustelleet tutkimuksemme kannalta epäolennaisia kysymyksiä tai esimerkiksi tarkkoja

syntymäaikoja. Tutkimusaineistoa säilytettiin sähköisesti tutkijoiden työasemilla, jotka

olivat henkilökohtaisilla salasanoilla suojattuja.

Kyselylomakkeessa tutkittavilla oli mahdollisuus jättää vastaamatta tiettyihin kohtiin ja

valintakysymyksissä tarjosimme myös vastausvaihtoehdon ”en osaa sanoa”. Näin vas-

taaja ei ollut pakotettu muodostamaan mielipidettä. Tutkittavilla oli myös tiedossa, että

heillä oli mahdollisuus olla vastaamatta kyselyyn tai keskeyttää kyselylomakkeen täyttä-

minen koska tahansa. Kiinnitimme myös huomiota aineiston anonymiteettiin raportoides-

samme tuloksia. Tarvittaessa luokittelimme aineistoa uudelleen. Kuten (Kuula 2006, 211)

toteaa, anonymisoinnin kannalta taustamuuttujien arvioinnissa olennaista on se, millä

tarkkuustasolla muuttujat ovat. Varmistimme, että esimerkiksi taustamuuttujasta ammat-

tinimike ei ole mahdollista tunnistaa yksittäistä henkilöä, sillä saman ammattinimikkeen

omaavia oli useampia.

Tutkimuksen aineiston keräystä päätettiin jatkaa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelui-

den kuntayhtymästä ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymästä, poiketen ensi-

sijaisesta suunnitelmasta. Laajemmalla aineistolla halusimme turvata tutkimustulosten

anonymiteettiä, luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Haimme näistä organisaatioista tutki-

musluvat toimipaikkojen protokallan mukaan.

6.2 Tutkimuksen validiteetti

Validiteetilla tarkastellaan mittarin ja mitattavan ominaisuuden välistä suhdetta (Num-

menmaa 2009, 346). Tutkimusta voidaan siis arvioida sen pätevyydellä eli validiteetilla,

joka tarkoittaa mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä, mitä on tarkoitus mi-

tata. Todellisuudessa kyselylomake ei aina mittaa sitä, mitä sen tulisi mitata jolloin mit-

tarin validiteetti on huono. Heikentäviä tekijöitä voi olla myös vastaajissa ja vastauksissa.

Vastaajat eivät ymmärrä kysymystä tai muistavat vastauksensa väärin. Vastaajat eivät ole

69

vastauksissaan rehellisiä tai vastaukset vaihtelevat satunnaisten tekijöiden mukaan. Vas-

tauksia saatetaan myös kirjata väärin tutkijan toimesta. (Hirsjärvi ym. 2009, 231-233.)

Tässä tutkimuksessa mittari esitestattiin, jonka jälkeen siihen tehtiin palautteiden perus-

teella muutoksia. Tämä parantaa siis mittarin validiteettia. Kyselylomakkeen täyttö oh-

jeistettiin huolella ja määrittelimme mitä tarkoitamme esimerkiksi sen mitä tarkoitamme

käsitteillä (esim. tietojärjestelmä) tämän tutkimuksen yhteydessä. Käytimme selkeää

yleiskieltä ja vältimme alakohtaisia ilmaisuja. Halusimme näin taata, että kysymykset

ymmärretään mahdollisimman samalla tavoin vastaajien kesken.

Tässä tutkimuksessa vastaajakato ei ole täysin tiedossa, sillä ei ollut mahdollista erotella

hoitotyön johtajia TAJA ry:n jäsenistä, joille kyselylinkki välitettiin. Tämä vuoksi emme

pysty laskemaan kokonaisvastausprosenttia tutkimuksellemme. ESSOTE:n osalta vas-

tausprosentti oli 30.9 % ja PSSHP:n 24.5 %. Mielestämme vastausprosentit ovat tyypilli-

siä ja melko hyviä, vaikka Kananen (2011, 73) toteaa, että tilastotieteen kannalta 20-30

%:n vastausprosentit voivat olla riittämättömiä antamaan luotettavaa tietoa tutkimuson-

gelmasta.

Tässä tutkimuksessa avoimet vastaukset käsiteltiin laadullisin menetelmin. Morsen

(2012, 81, 104) mukaan laadullisen tutkimuksen validiteetti määritellään eri tavoin, kuin

määrällisen tutkimuksen. Laadullisen tutkimuksen validiteetin uhkana on tutkimuksen

heikkous, joka voi johtua pienestä otoksen koosta, aineisto on ohut tai analyysi on itses-

tään selvää ja pelkistettyä. Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisesti. Induktiivi-

sessa analyysissä tutkija lähestyy teoriaa aineistolähtöisesti (Morse 2012, 18). Aineisto-

lähtöinen sisällönanalyysi perustuu tulkintaan ja päättelyyn, jossa edetään empiirisestä

aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä. Johtopäätöksiä tehdessään tutkija pyrkii

ymmärtämään, mitä asiat merkitsevät tutkittaville. Tutkija pyrkii toisin sanoen ymmärtä-

mään tutkittavia heidän omasta näkökulmastaan. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 112.) Kyse-

lymme avointen kysymysten avulla halusimme antaa vastaajille enemmän vapautta il-

maista näkemyksiään ja kokemuksiaan. Halusimme esimerkiksi tietää mitä tietoja tieto-

järjestelmien tulee tarjota, jotta ne tukevat hoitotyön johtajan työtä. Avoimen vastaus-

muodon avulla pyrimme turvaamaan myös yllättävämpienkin näkökulmien ilmenemisen,

kun vastausvaihtoehdot eivät olleet rajattuja. Hirsjärvi ym. (2009, 164) muistuttavat, että

aineistolähtöisessä tarkastelussa sitä, mikä on tärkeää, ei määrää tutkija.

70

Tulososiossa rikastutimme avointen kysymysten selostusta otteilla vastaajien vastauk-

sista. Hirsjärvi ym. (2009, 232) toteavat, että laadullisen analyysin validiteettia lisää myös

lainausten käyttäminen tuloksien esittämisessä. Lukijan on näin helpompi jäljittää, mihin

päätelmät perustuvat. Lisäksi kuvasimme aineistolähtöisen luokittelun etenemisen tau-

lukkomuodossa, jolloin päättelyprosessi on nähtävissä.

Käsitteiden määrittely ja teoriataustan sisäistäminen ohjasivat ymmärtämään tutkittavaa

ilmiötä ja näin tekemään tutkimustehtävää palvelevia päätöksiä ja mittareita. Tutkimuk-

sen kulkua on raportoitu myös lukijalle, mikä osaltaan lisää tutkimuksemme validiteettia

ja toistettavuutta. Pohdimme tarkoin, millä menetelmillä saavutamme parhaan mahdolli-

sen tiedon. Kyselytutkimuksen etuna voidaan pitää sitä, että sen avulla on mahdollista

kerätä laaja tutkimusaineisto. Perusjoukon ja otoksen vastaavuus pyrittiin turvaamaan

sillä, että valitsimme vastaajiksi eri organisaatioiden, toimialojen ja eri toimenkuvissa

toimivia hoitotyön johtajia. Emme siis rajanneet kyselyä millekään tietylle ammattiryh-

mälle- tai nimikkeelle, vaan hoitotyön johtaminen toimi määrittelevänä tekijänä. Vastaa-

jissa oli niin osastonhoitajia, ylihoitajia kuin esimerkiksi päällikkö- tai johtaja-nimik-

keellä toimivia henkilöitä. Sairaanhoitopiirien lisäksi ammattiliitto TAJA ry:n kautta ja-

ettu kysely tavoitti useiden eri organisaatioiden ja toimialojen vastaajia. Otokseen vali-

koitui siis meistä riippumatta laaja-alaisesti eri organisaatioita ja toimialoja ympäri Suo-

men. Halusimme näin saavuttaa monipuolisen ja luotettavamman kuvan tutkittavasta il-

miöstä. Tulosten yleistettävyyttä lisännee myös se seikka, että emme tutkineet mitään

tiettyä tietojärjestelmää, vaan lähestyimme asiaa yleisesti.

Tutkimuksemme validiteetti lisääntyy yhdistämällä metodeja (mixing methods). Tässä

tutkimuksessa aineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Hirsjärven ym.

(2009, 233) mukaan tutkimuksen validius tarkentuu metodeja yhdistämällä.

71

6.3 Tutkimuksen reliabiliteetti

Nummenmaan (2009, 346) mukaan reliabiliteetti tarkoittaa virheettömyyttä. Tutkimus on

reliaabeli, kun sen tulokset ovat sellaisia, jotka eivät ole sattumanvaraisia (Hirsjärvi ym.

2009, 231-233). Tutkimuksen ja sen mittarin luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että jos

tutkimusta toistettaisiin samalla mittarilla, niin tulokset olisivat lähes samanlaisia (Met-

sämuuronen 2011, 74). Toisin sanoen tutkimus olisi vahvistettavissa ja että tulokset ovat

johdettu ja tulkittu aineiston perusteella, eikä tutkijan omasta päästä (Järvinen & Järvinen,

2004, s.147-154).

Testasimme mittareiden sisäistä johdonmukaisuutta kvantitatiivisin keinoin laskemalla

Cronbachin alfa-kertoimia. Kertoimet olivat yhtä mittaria lukuun ottamatta hyviä, joka

päätettiin analysoida yksittäisinä väittäminä, summamuuttujan sijasta. Cronbachin alfa-

kerroin on tilastollinen keino ilmaista mittarin reliabiliteettia (Järvinen & Järvinen, 2004,

147-154).

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa reliabiliteettia voidaan todentaa myös siten, että tutki-

muksen vaiheet on dokumentoitu riittävän tarkasti (Kananen 2011, 123). Tutkimukses-

samme aineiston tuottamisen lähtökohdat on pyritty kuvaamaan tarkoin ja tuloksia on

ilmennetty taulukoiden ja kuvioiden avulla. Koko tutkimusprosessin ajan pidettiin päivä-

kirjaa ja valintoja reflektoitiin pitkin matkaa.

6.4 Pohdintaa tutkimustuloksista

Terveydenhuollon toimintayksiköt toimivat valtaisan paineen alla tulevien yhteiskunnal-

listen muutosten keskellä. Poliittiset ratkaisut pakottavat organisaatiot muutokseen, toi-

mintaympäristöjen ja toimintamallien muuttuessa tarvitaan uusia näkökulmia johtami-

seen. Tieto ja tiedolla johtaminen ovat keskeisessä asemassa muutosten läpi viemisessä.

Hoitotyön valtakunnallisten (2014) linjausten mukaan hoitotyön johtajien tulee johtaa toi-

mintaa, taloutta ja henkilöstöä sekä varmistamaan toiminnan asiakaslähtöiset, vaikutta-

vat, turvalliset ja kustannustehokkaat palvelut. Tarvitaan siis oikeanlaista ja oikea-ai-

kaista tietoa päätösten tueksi.

72

Tutkimuksemme osoitti, että hoitotyön johtajat hyödyntävät monipuolisesti tietojärjestel-

mien tarjoamaa tietoa. Vastauksista välittyi, että tiedolla johtaminen on omaksuttu ja tie-

dostettu toimintatapa, ja tietojärjestelmien tarjoamaa tietoa haluttaisiin hyödyntää ny-

kyistä paremmin. Tarve laadukkaaseen tietoon on ilmeinen ja käyttäjien kehitystarpeita-

ja toiveita tulee kuunnella herkin korvin yhtenäisten tietorakenteiden ja vertailukelpoisen

tiedon turvaamiseksi.

Terveydenhuollossa tuotetaan jatkuvasti valtaisa määrä dataa, jota ei saada hyödynnettyä

optimaalisesti. Tietojärjestelmät tallentavat lähes jokaisen hoitohenkilökunnan tekemän

klikkauksen dataksi tietokantoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien avulla

tämä data voidaan jalostaa tiedon arvoketjun mukaisesti organisaation tietopääomaa ker-

ryttäväksi viisaudeksi. Sosiaali- ja terveysministeriön Sote-tieto hyötykäyttöön 2020-

strategiassa keskeistä on kehittämistyön painopisteen siirtäminen tiedon keräämisestä ja

siirtämisestä tiedon hyödynnettävyyteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotettua tietoa

tulee hyödyntää monipuolisesti potilas- ja asiakastyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuol-

lon johtamisessa. Tämä tarkoittaa tietovarannoissa olevan tiedon analysointia, tulkintaa

ja jalostamista. Strategiassa todetaan että, jotta tietoa voidaan hyödyntää ja jalostaa, sen

tulee olla läpinäkyvää, yhteismitallista ja vertailukelpoista, ja että se on ajan tasalla ja sitä

on helposti saatavilla. Tutkimuksessamme ilmeni, että tällä hetkellä tiedon hyödyntämi-

sen haasteena on kuitenkin tiedon sirpaleisuus, tietojärjestelmien heikko integraatio sekä

tiedon reaaliaikaisuuden ja yksikkökohtaisten erityispiirteiden huomioimisen puute.

Tutkimuksessamme vahvistui se käsitys, että hoitotyön johtajan työssä painottuu vahvasti

henkilöstöjohtaminen. Henkilöstöjohtamiseen liittyvää tietoa haettiin ja sitä kaivattiin.

Talousnäkökulma nousi myös esiin. Narisen (2000, 148) väitöskirjassa osastonhoitajan

yhdeksi keskeisiksi työn sisällöiksi olikin määritetty henkilöstö- ja taloushallinto. Myös

AONE:n (2015) määritelmässä liiketoimintaosaaminen ja ihmisten johtaminen ovat olen-

naisia. Sen sijaan tämän uudemman määritelmän painottamat verkostointi- viestintä- ja

yhteistyötaidot eivät niinkään näkyneet tuloksissamme, tietojärjestelmät nähtiin enem-

män yksikkökohtaisen tiedon tuottaja. Vastaajat kuitenkin kokivat että, nykyiset tietojär-

jestelmät eivät huomioi riittävästi työyksikön erityispiirteitä. Esimerkiksi perustervey-

denhuollossa koettiin, ettei saatu tieto palvele aina yksilöllisiä tarpeita. Vaikuttavuus on

nouseva trendi sosiaali- ja terveydenhuollossa ja se näkyi myös avoimissa vastauksissa.

73

Vaikuttavuutta ilmentäviä tietoja pidettiin merkityksellisenä ja niiden parempaa saata-

vuutta toivottiin.

Häyrinen ym. (2008, 291-304) toteavat kirjallisuuskatsauksessaan, että tiedon laatua ana-

lysoidaan usein täydellisyyden ja virheettömyyden näkökulmasta. Wang & Strongin

(1996) hierarkkisessa tiedon laadun teoriassa tärkeimmiksi tiedon laatua kuvaaviksi mää-

reiksi nousevat uskottavuus, hyödyllisyys, merkityksellisyys, tarkkuus ja tulkittavuus.

Tässä tutkimuksessa tärkeimmät teemat olivat samansuuntaisia. Kysyimme vastaajilta

mitkä tiedon laatua kuvaavista käsitteistä ovat heidän mielestä tärkeimpiä. Tässä tutki-

muksessa vastausten perusteella tiedon laadun käsitteistä tärkeimmiksi nousivat tarkkuus,

saatavuus, ajantasaisuus, hyödyllisyys ja uskottavuus. Käsitteistä saatavuus ja ajantasai-

suus nähtiin tärkeämmäksi, kuin mitä Wang & Strong (1996) mallissaan esittävät. Ajan-

tasaisuuden merkitys nousi tutkimuksessamme vahvasti esiin. Tiedon hyödynnettävyy-

den näkökulmasta tämä on varsin ymmärrettävää, sillä ajantasainen tieto auttaa tekemään

oikeampia päätöksiä ja ennakoimaan ajoissa muutoksiin. Kompleksinen toimintaympä-

ristö ei aina kuitenkaan mahdollista tiedon tallentamista, siten että se olisi hyödynnettä-

vissä välittömästi. Esimerkiksi eri toimialoilla käytettävät tietojärjestelmät eivät ole in-

tegroitavissa tai niitä ei ole integroitu. Tämä saattaa estää myös tietojen vertailtavuuden

toimijoiden kesken. On hyvä muistaa, kuten Ritvanen & Sinipuro (2013, 21) toteavat, että

pelkkä tekninen integraatio ei takaa tiedon laatua. Tietosisältöjen ja tiedon tuottamispro-

sessien tulee olla yhtenäisiä, jotta vertailtavuus olisi luotettavaa ja antaisi lisäarvoa hoi-

totyön johtamiseen. Tutkimuksessamme ilmeni vahvasti se, että kehitystyötä yhteen toi-

mivien ja toistensa kanssa keskustelevien tietojärjestelmien osalta vielä tarvitaan. Vastaa-

jat toivat selkeästi esiin avoimissa vastauksissaan tietojärjestelmien hajanaisuuden, myös

tilastolliset analyysit tukivat sitä käsitystä, että tietoa joudutaan hakemaan liian monesta

eri lähteestä (98.3 % vastaajista).

Lammintakasen ym. (2010, 324-331) tutkivat hoitotyön johtajien tietoteknisiä taitoja.

Tutkimuksen mukaan hoitotyön johtajat eivät olleet huolissaan omista taidoistaan, vaan

lähinnä henkilökunnan taidoista. Tässä tutkimuksessa hoitotyön johtajat kokivat tietotek-

niset taitonsa hyviksi ja osa koki tietotekniset taitonsa lähes erinomaisiksi. Samassa tut-

kimuksessa todettiin, että hoitotyön johtajat joutuvat käyttämään useaa tietojärjestelmää

työssään. Tutkimuksemme vahvistaa tätä. Tutkimuksemme mukaan hoitotyön johtajista

74

yli puolet käyttivät neljästä kymmeneen järjestelmää ja 40 prosenttia yli kymmentä tieto-

järjestelmää. Lammintakanen ym. (2010, 324-331) toteavat myös, että hoitotyön johtajat

eivät saa tarkkaa ja validia tietoa tietojärjestelmistä hoitotyön johtamiseksi. Tutkimuk-

semme mukaan puolet vastaajista kokevat, että tietojärjestelmistä saatava tieto on virhee-

töntä ja yli puolet kokevat, että saatava tieto on ajantasaista. Tietoteknisten taitojen ja

tietojen ajantasaisuuden kokemuksella oli tutkimuksemme mukaan heikko positiivinen

korrelaatio.

Tutkimuksemme mukaan tietojärjestelmistä saatava tieto on ymmärrettävämpää, jos se

on esitetty graafisesti, esimerkiksi piirakkakuviona. Myös käytettävien tietojärjestelmien

määrä vaikutti tilastollisesti tiedon esittämisen laatuun, kun taas työkokemus ja tietotek-

nisillä taidoilla ei ollut tilastollista vaikuttavuutta. Tietojärjestelmistä saatava tieto on ym-

märrettävässä muodossa ja helposti tulkittavissa sekä tiiviisti esitettyä. Tutkittavien mie-

lestä tieto ei ole kuitenkaan jäsennelty riittävän hyvin eivätkä tiedot ole välttämättä loo-

gisessa järjestyksessä. Tietojen hyödynnettävyys ei ollut tutkimuksemme tulosten mu-

kaan myöskään riittävää.

Tutkimuksemme osoitti, että hoitotyön johtajat tarvitsevat työssään tietoa henkilöstöjoh-

tamiseen, talouden hallintaan sekä yksikön kehittämiseen ja potilas- ja asiakaslähtöisyy-

teen. Erityisesti avoimista vastauksista sai vaikutelman, että hoitotyön johtajat käyttävät

tietojärjestelmien tarjoamaa tietoa eritasoisesti. Osa seurasi talous- ja toimintalukuja hy-

vin tarkasti ja suunnitelmallisesti, osa taas hyödynsi saatavia tietoja suppeammin ja yk-

sittäisiä asioita tarkastellen. Häyrisen ym. (2008) tutkimuksen mukaan potilastietojärjes-

telmiin kirjattuja tietoja voidaan hyödyntää tilastollisessa ja hallinnollisissa tarkoituk-

sissa.

Wang & Strongin (1996) tiedon laadun mallissa korostetaan, että tiedon laatua tulee ar-

vioida kontekstisidonnaisesti. Parhaillaan käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon

integraatio asettaa omat haasteensa johtamista tukeville tietojärjestelmille. Yhtenäisillä

tietojärjestelmillä voidaan turvata tiedon liikkuvuutta ja eheyttä, mutta erilaiset käyttötar-

peet tulee huomioida. Tutkimuksessamme oli nähtävissä eroja esimerkiksi perustervey-

denhuollon ja erikoissairaanhoidon suhteen muun muassa sen suhteen, kuinka hyvin tie-

tojärjestelmien tarjoaman tiedon koettiin huomioivan yksikön erityispiirteet.

75

Tutkimuksemme vahvistaa sitä yleistä käsitystä, että tietojärjestelmien käyttäjät tulee

huomioida ja ottaa mukaan jo tietojärjestelmien suunnitteluvaiheessa. DeLone &

McLean:n (2003) tietojärjestelmien onnistumisen mallissa yhtenä vaikuttavana tekijänä

nähdään informaation laatu. Mikäli tiedolla johtamista halutaan edistää, on tietojärjestel-

mien tuettava käyttäjiä tarjoamalla oikeanlaista tietoa. Tiedon mielekkään käytön esteenä

ovat paitsi tietojärjestelmät ja niistä saatavan tiedon laatu, myös käytettävyys, käyttäjään

liittyvät tekijät ja toimintaympäristöön liittyvät tekijät. Tässä tutkimuksessa nousi esiin

kehitystoiveita esimerkiksi lukuisten salasanojen sekä käyttöönottoprosessien suhteen.

Hoitotyön johtajat kokevat tietojärjestelmistä saamansa tiedon hyödylliseksi ja johtamis-

työtä tukevaksi, kuitenkin tiedon optimaalisen käytön esteeksi hoitotyön johtajat kokevat

tiedon reaaliaikaisuuteen, nopeaan saatavuuteen ja tietokokonaisuuksiin liittyvät puutteet.

Tiedon esittämisen laadun suhteen hoitotyön johtajat kaipaavat nykyistä jäsennellympää

ja loogisemmassa järjestyksessä esitettyä tietoa sekä suosivat graafista esitystapaa. Tie-

tojärjestelmät eivät tarjoa riittävän valmista tietoa, vaan enemmän valmiita raportteja kai-

vataan. Hoitotyön johtajat arvostavat myös sitä, että heillä on mahdollisuus hakea juuri

sitä tietoa mitä he tarvitsevat. Suurin osa vastaajista hakikin tarvittavat tiedot hoitotyön

johtamiseen itse. Hoitotyön johtajista valtaosa koki, että yksikön tiedot ovat turvallisesti

säilytettyjä ja he ymmärtävät miten tietojärjestelmistä saatava tieto muodostuu ja mihin

se perustuu. Hoitotyön johtajien muuttuva ja monialainen rooli vaatii kokonaisuuksien

hallintaa ja he kokevat, että tietojärjestelmistä saatavan tiedon tulee olla kokonaisval-

taista, eheää, keskustelevaa ja ennustavaa.

6.5 Jatkotutkimusaiheet

Tutkimuksessamme keskityttiin tiedon laatuun melko laajasti, mutta olisi varmasti tär-

keää tarkastella myös hoitotyön johtajien saamien tietosisältöjen laatua tarkemmin. Tässä

tutkimuksessa keskityttiin pelkästään hoitotyön johtajiin. Tutkimuksen aikana heräsikin

mielenkiinto siitä, millaiseksi tutkittujen organisaatioiden muut johtajat kokevat tietojär-

jestelmistä saadun tiedon laadun ja kuinka he hyödyntävät sitä työssään. Tutkimusta voisi

laajentaa myös koskemaan pelkästään tietojärjestelmistä saatua tiedon hyödynnettävyyttä

sekä tiedon implementointia henkilökunnalle.

76

Digitalisaation näkökulmasta tutkimustamme voisi tarkastella tarkemmin, mihin hoito-

työn johtajat käyttävät saatua tietoa ja perustuuko päätöksenteko saatuun tietoon luottaen

ja ovatko tietojärjestelmät ensisijainen päätöksenteon väline. Kuinka intuitio näyttäytyy

tiedon rinnalla?

Mielenkiintoista olisi myös tutkia kuinka tietojärjestelmistä saatu tieto vaikuttaa hoidon

vaikuttavuuteen tai hoidon saatavuuteen ja aina laajentaen tutkimusta tietojärjestelmistä

saadun tiedon vaikutuksesta kansanterveyteen. Myös sosiaali- ja terveyden huollon asi-

akkaan ja potilaan näkökulmaa voisi tutkia, saavatko he riittävästi tietoa esimerkiksi

Kanta-arkistoon tallennetuista tiedoista tai kuinka he kokevat saatavan tiedon laadun ja

miten se vaikuttaa esimerkiksi terveyskäyttäytymiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmista uutisoidaan mediassa aika

ajoin, joten tutkimusta potilastietojärjestelmien välisestä interaktioista sekä niiden ongel-

mien vaikutuksesta tietojohtamiseen olisi tärkeää.

77

LÄHTEET

AONE, The American Organization of Nurse Executives. Nurse Executive Competen-

cies. Saatavissa: http://www.aone.org/resources/nec.pdf. (Luettu 10.2.2015).

Ballou Donald, Madnick Stuart & Wang Richard 2004. Special section: Assuring Infor-

mation Quality. Journal of Management Information Systems, 20 (3), 9-11.

Bertossi Leopoldo, Rizzolo Flavio & Jiang Lei 2011. Data Quality is Context Dependent.

Lecture Notes in Business Information Processing, 84, 52.

Boisot Max 2002. The creation and sharing of knowledge. Teoksessa Choo Chun Wei &

Bontis Nick (toim.). The strategic management of intellectual capital and organizational

knowledge. Oxford University Press.

Bose Rajat 2003. Knowledge management-enabled health care management systems: ca-

pabilities, infrastructure and decision support. Expert Systems with Applications, 24 (1),

59-71

Choo Chun Wei & Bontis Nick 2002. Knowledge, Intellectual Capital and Strategy:

Themes and Tensions. Teoksessa Choo Chun Wei & Bontis Nick (toim.). The Strategic

Management of Intellectual Capital and Organizational Knowledge. Oxford University

Press.

Choo Chun Wei 1995. Information management for the intelligent organization: Roles

and implications for the information prosessions. Digital Libraries Conference (March

27-30) Singapore. Saatavissa: http://choo.fis.utoronto.ca/fis/respub/dlc95.html. (Luettu

2.11.2015).

Davenport Thomas & Prusak Laurence 1998. Working Knowledge: How Organizations

Manage What They Know. Harvard Business Scholl Press, Boston.

DeLone William & McLean Ephraim 2003. The DeLone & McLean Model of Infor-

mation System Success: A Ten-Year Update. Journal of management information sys-

tems. 19 (4), 12, 24-25

Drucker Peter F. 2000. Johtamisen haasteet. WS Bookwell Oy, Juva.

Hintsa Reino 2011. Hyvä hallinto ja uusi julkisjohtaminen kunnallisen tietojohtamisen

lähtökohtina. Vaasan yliopisto, Teknillinen tiedekunta. Saatavissa:

http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-362-2.pdf. (Luettu 22.10.2015).

Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula 2009. Tutki ja kirjoita. Kustannusosa-

keyhtiö Tammi, Helsinki.

Hoitotyön johtamisen valtakunnalliset linjaukset 2014. TAJA. Saatavissa:

http://www.taja.fi/client-data/file/Hoitotyon-johtamisen-valtakunnalliset-linjauk-

set_2014_1_1_1_1_1.pdf. (Luettu 3.11.2015).

78

Huotari Marja-Leena & Savolainen Reijo 2003. Tietohallintoa vai tietojohtamista? Tut-

kimusalan identiteettiä etsimässä. Informaatiotutkimus 22 (1), 17-18

Hyrkäs Elina 2009. Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Väitöskirja. Lappeenran-

nan teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/han-

dle/10024/43678/isbn9789522147172.pdf. (Luettu 23.10.2015).

Hänninen Esko 2005. Welfare mix tulevaisuuden palvelutuotannossa. Teoksessa Vuoren-

koski Lauri, Wiman Ronald & Sinkkonen Minna (toim.) Signaaleja. Stakesin tulevaisuus-

raportti 2005. Saatavissa: http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/muut/Aiheita1-2005.pdf.

(Luettu 6.1.2016).

Häyrinen Kristiina, Saranto Kaija & Nykänen Pirkko 2008. Definition, Structure, Con-

tent, Use and Impacts of Electronic Health Records: A Review of the Research Literature.

International Journal of Medical Informatics. 77 (5), 291-304.

Jalonen Harri, Laihonen Harri & Lönnqvist Antti 2012. Tietojohtaminen osaksi kunnan

strategista johtamista. Hallinnon tutkimus 2/2012. Saatavissa: http://elektra.hel-

sinki.fi.ezproxy.uef.fi:2048/se/h/0359-6680/31/2/tietojoh.pdf. (Luettu 22.10.2015).

Jalonen Harri 2015. Tiedolla johtamisen näyttämö ja kulissit. Teoksessa Virtanen Petri,

Stenvall Jari & Rannisto Pasi-Heikki (toim.) Tiedolla johtaminen- teoriaa ja käytäntöjä.

Tampereen yliopistopaino Oy.

JUHTA-julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. JHS 179_liite7. Master Data

Management. Saatavissa: http://docs.jhs-suositukset.fi/jhs-suosituk-

set/JHS179_liite7/JHS179_liite7.html. (Luettu 4.11.2015).

Junttila Kristiina, Meretoja Riitta, Seppälä Anja, Tolppanen Esa-Matti, Ala-Nikkola

Taina & Silvennoinen Leena 2007. Data Warehouse Approach to Nursing Management.

Journal of Nursing Management 15 (2), 155-161.

Järvinen Pertti & Järvinen Annikki 2004. Tutkimustyön metodeista. Opinpajan kirja,

Tampere.

Kaario Kimmo & Peltola Tuomo 2008. Tiedonhallinta: Avain tietotyön tuottavuuteen.

WSOYpro/Docendo-tuotteet, Jyväskylä.

Kananen Jorma 2011. Kvanti – kvantitatiivisen opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön

opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja-sarja. Tampereen yliopistopaino Oy.

Kanste Outi 2014. Johtamisen haasteet osastonhoitajan työssä. Sairaanhoitaja-lehti 6-

7/2014. Saatavissa: https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/johtamisen-haasteet-osastonhoita-

jan-tyossa/. (Luettu 12.9.2015).

Kivinen Tuula & Lammintakanen Johanna 2013. The Success of a Management Infor-

mation System in Health Care: A Case Study from Finland. International Journal of Med-

ical Informatics 82 (2), 90-97.

79

Klemola Katja, Uusi-Illikainen Jussi & Askola Tero 2014. Sosiaali- ja terveyspalveluiden

tietojohtamisen käsikirja. Sitra. Saatavissa: http://www.sitra.fi/julkaisu/2014/sosiaali-ja-

terveyspalveluiden-tietojohtamisen-kasikirja. (Luettu 11.11.2015).

Kuula Arja 2006. Tutkimusetiikka – aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Gummerus

Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Lahti Tuula 2008. Johtamisen käytäntöjä. Teoksessa Surakka Tiina, Kiikkala Irma, Lahti

Tuula, Laitinen Heleena & Rantala Tuula. Osastonhoitaja ja johtaminen. Tammi, Hel-

sinki.

Lammitakanen Johanna, Saranto Kaija & Kivinen Tuula 2010. Use of Electronic Infor-

mation Systems in Nursing Management. International Journal of Medical Informatics 79

(5), 324-331.

Lauharanta Jorma & Kekomäki Martti 1999. Tietojärjestelmien käyttö terveyspalvelui-

den johtamisessa. Teoksessa Saranto Kaija & Korpela Mikko (toim.) Tietotekniikka ja

tiedonhallinta sosiaali - ja terveydenhuollossa. WSOY, Porvoo.

Levitin Anany & Redman Thomas C. 1998. Data as Resource: Properties, Implications

and Prescriptions. Management Review. 10/1998. Saatavissa: http://sloanre-

view.mit.edu/article/data-as-a-resource-properties-implications-and-prescriptions/. (Lu-

ettu 24.10.2015).

Michel-Verkerke Margreet 2012. Information Quality of a Nursing Information System

depends on the nurses: A combined quantitative and qualitative evaluation. International

Journal of Medical Informatics 81 (10), 662-673.

Miettinen Merja 2009. Tiedon laatu terveydenhuollon sähköisissä potilastietojärjestel-

missä: esimerkkitapauksena päätöksenteon tukijärjestelmän vaatimukset. Pro gradu -tut-

kielma. Jyväskylän yliopisto, tietojenkäsittelytieteen laitos. Saatavissa:

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200905041532

Metsämuuronen Jari 2011. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. e-Kirja, Tut-

kijalaitos. International Methelp Oy, Helsinki, 74.

Morse Janice M. 2012. Qualitative Health Research. Creating a New Discipline. Left

Coast Press, California.

Narinen Arja 2000. Terveydenhuollon osastonhoitajan työn sisältö tällä hetkellä ja tule-

vaisuudessa – tutkimus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osastonhoitajien

sekä ylihoitajien mielipiteistä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, yleislääketieteen ja perus-

terveydenhuollon osasto.

Niiniluoto Ilkka 1989. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Val-

tion painatuskeskus, Helsinki.

Nummenmaa Lauri 2009. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi, Keu-

ruu.

80

Oksanen Minna 2009. Tietojärjestelmien laadun ratkaisevat tietosisällön oikeellisuus ja

merkitys. Systeemityö 2/2009, 15.

Parssian Amir, Sarkar Sumit & Varghese S. Jacob 2004. Assessing Data Quality for In-

formation Products: Impact of Selection, Projection and Cartesian Product. Management

Science 50 (7), 967, 980-981.

Pitkäaho Taina, Partanen Pirjo, Vehviläinen-Julkunen Katri & Miettinen Merja 2012. Eri-

koissairaanhoidon tietojärjestelmien ja rekisterien hyödyntäminen hoitotyön henkilöstö-

voimavarojen suunnittelussa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 4(1), 37-43.

Redman Thomas C. 2004. Data: An Unfolding Quality Disaster. DM Review 08/2004.

Saatavissa: http://license.icopyright.net/user/viewCon-

tent.act?tag=3.7732%3Ficx_id%3D1007211. (Luettu 28.10.2015).

Ritvanen Hannu & Sinipuro Jaana 2013. Tiedolla johtaminen toimialan murroksessa –

malli sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. BoD, Saksa.

Rytilä Maari 2011. Tietoperustainen johtaminen palvelutoiminnan suunnittelussa julki-

sella terveydenhuoltoalalla. Väitöskirja. Lapin yliopisto.

Salmela Pentti 2008. Hiljainen ja rakenteellistettu tieto asiantuntijaorganisaation toimin-

nan kehittämisessä. Informaatiotutkimus 27 (2), 2008, 1-8.

Saranto Kaija 1999. Tietojärjestelmien haasteet hoitotyön johtamiselle. Teoksessa Si-

moila Riitta, Kangas Riitta & Ranta Jouko (toim.) Hoitotyötä johtamaan. Tammer-Paino

Oy, Tampere.

Saranto Kaija & Kuusisto-Niemi Sirpa 2015. Tiedon hallinta johtamisessa. Teoksessa

Rissanen Sari & Lammintakanen Johanna (toim.) Sosiaali- ja terveysjohtaminen. Sanoma

Pro Oy, Helsinki.

Saranto Kaija & Kuusisto-Niemi Sirpa 2012. Tiedonhallinnan koulutusohjelma arvioita-

vana – kokemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista Finnish Journal of eHealth and

eWelfare 4 (2), 141-142.

Saranto Kaija, Ensio Anneli, Tanttu Kaarina & Sonninen Liisa. Hoitotietojen systemaat-

tinen kirjaaminen. WSOY Oppimateriaali Oy, Helsinki.

Scobble Kathleen & Russell Gail 2003. Vision 2020, Part I. Profile of the Future Nurse

Leader. Journal of Nursing Administration 33 (6), 324-330.

Sitra 2014. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojohtamisen käsikirja. Erweko, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena.

Sote-tieto hyötykäyttöön strategia 2020. Suomen yliopistopaino Oy, Tampere.

Strong Diane M., Lee YangW. & Wang Richard Y. 1997. Data Quality in Context. Com-

munications of the ACM 40 (5). Saatavissa: http://web.mit.edu/tdqm/www/win-

ter/StrongLeeWangCACMMay97.pdf. (Luettu 15.10.2015).

81

Sund Reijo, Nylander Olli, Palonen Tuula 2004. Raa’asta rekisteriaineistosta terveyspo-

liittisesti relevanttiin informaatioon. Yhteiskuntapolitiikka 69 (4), 372-379.

Surakka Tiina 2008. Terveydenhuollon johtaminen. Teoksessa Surakka Tiina, Kiikkala

Irma, Lahti Tuula, Laitinen Heleena & Rantala Tuula. Osastonhoitaja ja johtaminen.

Tammi, Helsinki.

Tayi Giri K & Ballou Donald 1998. Examining Data Quality. Communications of the

ACM 41 (2). Saatavissa: http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/down-

load?doi=10.1.1.141.7860&rep=rep1&type=pdf. (Luettu 15.10.2015).

Telaranta Seija 1997. Hoitotyön hallinto. Kirjayhtymä Oy, Helsinki.

Tolppanen Esa-Matti 1999. Elektroninen potilaskertomus. Teoksessa Saranto Kaija &

Korpela Mikko (toim.) Tietotekniikka ja tiedonhallinta sosiaali - ja terveydenhuollossa.

WSOY, Porvoo.

Tuomi Ilkka 1999. Data is More Than Knowledge: Implications of the Reversed

Knowledge Hierarchy for Knowledge Management and Organizational Memory. Journal

of Management Information Systems 16 (3), 107-121.

Tuomi Jouni & Sarajärvi Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi,

Helsinki.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimat

eettiset periaatteet. Ihmistieteisiin luettavien tutkimusalojen eettiset periaatteet. Saata-

vissa: http://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteiss%C3%A4/eettiset-pe-

riaatteet. (Luettu 5.6.2016).

Waltz Carolyn, Strickland Ora & Lenz Elizabeth (2010). Measurement in Nursing and

Health Research. Springer Publishing Company, New York.

Wang Richard Y. & Strong Diane M. 1996. Beyond Accuracy: What data quality means

to data consumers? Journal of Management Information Systems 12 (4). Saatavissa:

http://courses.washington.edu/geog482/resource/14_Beyond_Accuracy.pdf. (Luettu

15.10.2015).

LIITE 1. Saatekirje TAJA RY.

Arvoisa hoitotyön johtaja,

Pyydämme Sinua osallistumaan Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon tie-

tohallinnon maisteriohjelman pro gradu - tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituk-

sena on tutkia millaista tietoa hoitotyön johtajat saavat tietojärjestelmistä ja millaista saa-

dun tiedon laatu on. Tutkimme myös, kuinka tietojohtaminen näyttäytyy hoitotyön johta-

misessa.

Terveydenhuollon toimintayksiköt toimivat valtaisan paineen alla tulevien yhteiskunnan

muutosten keskellä. Poliittiset ratkaisut pakottavat organisaatiot muutokseen. Tieto ja tie-

dolla johtaminen ovat keskeisessä asemassa muutosten läpi viemisessä. Hoitotyön valta-

kunnallisten linjausten mukaan hoitotyön johtajien tulee johtaa toimintaa, taloutta ja hen-

kilöstöä sekä varmistamaan toiminnan asiakaslähtöiset, vaikuttavat, turvalliset ja kustan-

nustehokkaat palvelut. Tarvitaan siis oikeanlaista ja oikea-aikaista tietoa päätösten tueksi.

Pyydämme Sinua ystävällisesti vastaamaan oheisen kyselyn kysymyksiin omien koke-

mustesi pohjalta. Vastauksia käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti eikä henkilölli-

syytesi tai toimintayksikkösi ilmene tutkimuksen missään vaiheessa. Tutkimuksen vas-

tausaineisto on vain tutkijoiden käytössä tämän tutkimuksen ajan. Osallistuminen tutki-

mukseen on vapaaehtoista, mutta vastaukset ovat tärkeitä ja arvokkaita tutkimuksemme

onnistumisen sekä hoitotyön johtamisen tueksi suunniteltujen tietojärjestelmien kehittä-

misen kannalta.

Vastaaminen vie noin 10 minuuttia. Linkki kyselyyn: https://www.webropolsur-

veys.com/S/793928ACB11A145E.par

Toivomme, että vastaat kyselyyn viimeistään 31.03.2016 mennessä.

Kiitos ajastasi!

Yhteistyöstä kiittäen,

Anna Ukkonen

opiskelija

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Kuopio

annauk@uef.fi

Jukka Mielonen

opiskelija

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Kuopio

jukmi@uef.fi

Tutkielman ohjaajat:

Kaija Saranto, Professori, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Minna Mykkänen, Ylihoitaja, KYS

Jari Heikkinen, Ylifyysikko, dosentti, MKS

LIITE 2. Saatekirje KYS ja ESSOTE

Arvoisa hoitotyön johtaja,

Pyydämme Sinua osallistumaan Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon tie-

tohallinnon maisteriohjelman pro gradu - tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituk-

sena on tutkia millaista tietoa hoitotyön johtajat saavat tietojärjestelmistä ja millaista saa-

dun tiedon laatu on. Tutkimme myös kuinka tietojohtaminen näyttäytyy hoitotyön johta-

misessa. Mikäli olet vastannut jo kyselyyn TAJA ry:n lähettämän jäsenkirjeen kautta, voit

poistaa viestin. Tutkimus toteutetaan valtakunnallisesti TAJA ry:n kautta, Etelä-Savon

sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kun-

tayhtymässä.

Terveydenhuollon toimintayksiköt toimivat valtaisan paineen alla tulevien yhteiskunnan

muutosten keskellä. Poliittiset ratkaisut pakottavat organisaatiot muutokseen. Tieto ja tie-

dolla johtaminen ovat keskeisessä asemassa muutosten läpi viemisessä. Hoitotyön valta-

kunnallisten linjausten mukaan hoitotyön johtajien tulee johtaa toimintaa, taloutta ja hen-

kilöstöä sekä varmistamaan toiminnan asiakaslähtöiset, vaikuttavat, turvalliset ja kustan-

nustehokkaat palvelut. Tarvitaan siis oikeanlaista ja oikea-aikaista tietoa päätösten tueksi.

Tutkimuksen kohderyhmänä ovat hoitotyön esimiehet.

Pyydämme Sinua ystävällisesti vastaamaan oheisen kyselyn kysymyksiin omien koke-

mustesi pohjalta. Vastauksia käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti eikä henkilölli-

syytesi tai toimintayksikkösi ilmene tutkimuksen missään vaiheessa. Tutkimuksen vas-

tausaineisto on vain tutkijoiden käytössä tämän tutkimuksen ajan. Osallistuminen tutki-

mukseen on vapaaehtoista, mutta vastaukset ovat tärkeitä ja arvokkaita tutkimuksemme

onnistumisen sekä hoitotyön johtamisen tueksi suunniteltujen tietojärjestelmien kehittä-

misen kannalta.

Vastaaminen vie noin 10 minuuttia. Linkki kyselyyn:

https://www.webropolsurveys.com/S/81C8CF6D31115129.par

Toivomme, että vastaat kyselyyn viimeistään 5.5.2016 mennessä.

Kiitos ajastasi!

Yhteistyöstä kiittäen,

Anna Ukkonen

opiskelija

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Itä-Suomen yliopisto

annauk@uef.fi

Jukka Mielonen

opiskelija

Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Itä-Suomen yliopisto

jukmi@uef.fi

Tutkielman ohjaajat:

Kaija Saranto, Professori, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Minna Mykkänen, Ylihoitaja, KYS

Jari Heikkinen, Ylifyysikko, dosentti, MKS

LIITE 3. Kyselylomake

LIITE 4. Taulukot

Tiedon laatu summamuuttujan vaihtelu ylimmän koulutusasteen luokissa

Tiedon saatavuus:6. Joudun hakemaan

johtamiseen tarvitsemani tiedot monesta

eri tietolähteestä

Total

Täysin

samaa

mieltä

Osittain

samaa

mieltä

En osaa

sanoa

Osittain

eri

mieltä

Haetko hoitotyön

johtamisessa tar-

vitsemasi tiedot

tietojärjestelmistä

itse?

kyllä Count 54 20 0 0 74

% within Haetko

hoitotyön johtami-

sessa tarvitsemasi

tiedot tietojärjestel-

mistä itse?

73,0% 27,0% 0,0% 0,0% 100,0%

osit-

tain

Count 31 12 1 1 45

% within Haetko

hoitotyön johtami-

sessa tarvitsemasi

tiedot tietojärjestel-

mistä itse?

68,9% 26,7% 2,2% 2,2% 100,0%

Total Count 85 32 1 1 119

% within Haetko

hoitotyön johtami-

sessa tarvitsemasi

tiedot tietojärjestel-

mistä itse?

71,4% 26,9% 0,8% 0,8% 100,0%

Joudun hakemaan johtamiseen tarvitsemani tiedot monesta eri tietolähteestä-väittämä

vs. hakeeko tiedot tietojärjestelmistä itse

Tiedon kontekstuaalisuus- summamuuttuja (n=119)

Tiedon esittämisen laadun ja käytettyjen tietojärjestelmien määrien yksisuuntainen vari-

anssianalyysi (n=118)

LIITE 5. Korrelaatiomatriisit

Tiedon sisäinen laatu

Tiedon saatavuus

Tiedon esittämisen laatu

Tiedon kontekstuaalisuuden laatu

LIITE 6. Merkittävät yhteydet

atk-tai-

dot

koulu-

tusaste

työs-

ken-

tely

järjes-

telmien

määrä

orga-

nisaa-

tio

"tietojärjestelmistä saamani tieto on ajantasaista" 0.209

"tietojärjestelmistä saamani tieto huomioi johta-

mani erityispiirteet" 0.226

”joudun hakemaan johtamiseen tarvitsemani tiedot

monesta eri tietolähteestä” 0.228

”saan tarvitsemani tiedot nopeasti tietojärjestel-

mistä” 0.223

tiedon kontekstuaalisuus 0.241

”ymmärrän mistä tietojärjestelmistä saamani tiedot

muodostuvat, mihin ne perustuvat” -0.273 -0.261

”tietojärjestelmistä saamani tieto on reaaliaikaista” -0.223

”graafisesti esitetty tieto on ymmärrettävämpää,

kuin numerotieto” -0.297

”tietojärjestelmistä saamiani tietoja on helppoa

vertailla aiempiin tietotoihin” 0.210