TERVEYS- JA PELASTUSALAN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISESTA SIMULAATIO-OPETUKSESTA KUOPIOSSA

Hanna Peltoniemi Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Terveystieteiden opettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Toukokuu 2016

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ....................................................................................................... 1

2 SIMULAATIO-OPETUS JA -OPPIMINEN TERVEYSALALLA .......................... 4 2.1 Kirjallisuushaun toteuttaminen ..................................................................... 4

2.2 Terveysalan moniammatillinen opetusyhteistyö .......................................... 5

2.2.1 Moniammatillisen yhteistyön perusta ....................................................... 5

2.2.2 Moniammatillinen opetus eli Interprofessional education (IPE) ja

oppiminen ................................................................................................ 9

2.3 Terveysalan simulaatio opetusmenetelmänä ............................................ 12

2.4 Moniammatillisen oppimisen sekä terveysalan simulaation taustalla olevat oppimisnäkemykset ................................................................................... 13

2.5 Tutkimustietoa moniammatillisesta simulaatio-opetuksesta ja -oppimisesta ................................................................................................................... 15

2.6 Terveysalanorganisaatioiden toteuttama pilottihanke Kuopiossa .............. 16

2.7 Terveys- ja pelastusalan opiskelijat pilottiprojektissa ................................ 17

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ....... 20

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT .............................................. 21 4.1 Tieteenfilosofiset menetelmälliset lähtökohdat .......................................... 21

4.2 Mittari ......................................................................................................... 21

4.3 Aineisto ja aineiston keruu ......................................................................... 22

4.4 Aineiston analyysi ...................................................................................... 23

5 TUTKIMUSTULOKSET .................................................................................... 27 5.1 Opiskelijoiden taustatiedot ......................................................................... 27

5.2 Opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteista ja sisällöstä .............................................................................. 29

5.4 Opiskelijoiden kokemukset moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkityksestä oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä ................. 33

5.5 Opiskelijoiden taustatekijöiden yhteys heidän arviointeihinsa moniammatillisista simulaatioharjoituksista ................................................ 34

5.5 Moniammatillisen simulaatioperusteisen opetusyhteistyön tulevaisuuden kehittämiskohteet ....................................................................................... 42

5.5.1 Moniammatillisten simulaatio-opetusten organisoinnin kehittämiskohteet

.............................................................................................................. 42

5.5.2 Moniammatillisten simulaatio-opetustapahtumien kehittämiskohteet .... 44

5.6 Yhteenveto tutkimustuloksista ................................................................... 48

6 POHDINTA ....................................................................................................... 50 6.1 Tulosten tarkastelu .................................................................................... 50

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ....................................................... 56

6.3 Tutkimuksen johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ........................... 61

LÄHTEET ................................................................................................................. 64 LIITTEET Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista. Liite 2. Keskeisimmät moniammatilliset simulaatio-opetusta kuvaavat tutkimukset. Liite 3. Muuttujaluettelo. Liite 4. Kyselylomake opiskelijoille. Liite 5. Terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemuksia moniammatillisesta simu-

laatioharjoituksesta mittaavien summamuuttujien rakenne, sisäinen johdon-mukaisuus ja jakaumien muoto.

Liite 6. Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisista simu-laatioharjoituksista kuvaavien summamuuttujien jakaumien minimit, maksimit ja keskiluvut.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Terveystieteiden opettajakoulutus Peltoniemi Hanna Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia

moniammatillisesta simulaatio-opetuksesta Kuopiossa Pro gradu -tutkielma, 72 sivua, 6 liitettä (22 sivua) Ohjaajat: Dosentti, yliopistonlehtori, TtT Terhi Saaranen, tutkija-

tohtori, TtT Marjorita Sormunen ja kouluttajalääkäri, LL Kirsimarja Metsävainio

Toukokuu 2016_______________________________________________________

Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan hoitotieteen ja lääketieteen laitos-ten, Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksikön, Savon ammatti- ja aikuisopis-ton sosiaali-, terveys ja liikunta-alan yksikön ja Pelastusopiston ensihoito- ja pelastus-toimintakoulutusyksikön yhteistyönä toteutettiin keväällä 2015 moniammatillisen simu-laatio-opetuksen pilottihanke Kuopiossa. Hankkeen tavoitteena oli pilotoida uutta si-mulaatioperusteista moniammatillista yhteistyötoimintaa edellä mainittujen koulutusor-ganisaatioiden kesken ja tämä tutkimus on osa tätä hanketta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuk-sia moniammatillisista simulaatioharjoituksista sekä niiden merkitystä tulevalle toimin-nalle työelämässä. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää moniamma-tillisen simulaatio-opetuksen ja koulutusyhteistyön edelleen kehittämisessä. Tutkimuk-seen osallistui opiskelijoita sairaanhoitajista, pelastajista, ensihoitajista, lähihoitajista, lääkäreistä, terveydenhoitajista ja fysioterapeuteista (n=123). Määrällinen poikkileikkaustutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka laadittiin pilotti-hanketta varten. Mittari jakautui viiteen osa-alueeseen:1) opiskelijoiden taustatiedot, 2) moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteet ja sisältö, 3) moniammatillisten simulaatioharjoitusten toteutuminen, 4) moniammatillisen simulaatioharjoittelun merki-tys oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä sekä 5) moniammatillisten simu-laatio-perusteisten yhteistyöopetusten tulevaisuuden kehittämiskohteet. Opiskelijat vastasivat kysymyksiin käyttäen 5-portaista Likert-asteikkoa. Määrällinen aineisto ana-lysoitiin kuvailevilla ja monimuuttujamenetelmillä ja avoin kysymys induktiivisella sisäl-lönanalyysillä. Opiskelijoiden kokemukset olivat myönteisiä ja rohkaisevat moniammatillisten simu-laatioharjoitusten toteuttamiseen myös jatkossa. Opiskelijoista suurin osa koki mo-niammatillisten simulaatioharjoitusten olleen hyödyllisiä ja kehittäneen heidän ammat-titaitoaan sekä lisänneen tietoa toisten ammattiryhmien toiminnasta ja arvostusta toista ammattiryhmää kohtaan. Moniammatillinen simulaatioharjoitus tarjoaa tuleville sosi-aali- ja terveysalan ammattilaisille hyvät mahdollisuudet harjoitella työelämässä tarvit-tavia tietoja ja taitoja todellisuutta vastaavissa tilanteissa. Jatkotutkimushaasteina näh-dään moniammatillisen simulaatiokoulutuksen vaikuttavuuden todentaminen.

Asiasanat: Moniammatillinen koulutus, terveysalan simulaatio, koulutusyhteistyö ja ter-veysalan opiskelijat.

UNIVERSITY OF EASTER FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Nurse Teacher Education Peltoniemi Hanna Experiences of health care and rescue service students on

interprofessional simulation-based education in Kuopio Master’s thesis, 72 pages, 6 appendices (22 pages)

Supervisors: Docent, University Lecturer Terhi Saaranen, PhD, Post-doctoral researcher Marjorita Sormunen, PhD, and Medi-cal Instructor, Physician, Kirsimarja Metsävainio, MD

May 2016____________________________________________________________

An interprofessional simulation-based education pilot project was conducted in Kuopio at the spring of 2015 in cooperation between the university, polytechnic and vocational institutions. The project aimed to pilot new interprofessional cooperation activities among the participating education organizations, and this study is part of the project. The purpose of this master’s thesis was to describe health and rescue service students' experiences of interprofessional simulation-based education, as well as its significance for future activities in the workplace. The aim was to produce information that can be utilized in the further development of interprofessional simulation-based education and training cooperation. The participants of this study comprised of nurse, rescuer, para-medic, practical nurse, medical, public health nurse and physiotherapist students (n=123). This quantitative cross-sectional study was conducted with a questionnaire, which was prepared for a pilot project. The questionnaire was divided into five themes: 1) The

background information on the participants, 2) The objectives and content of the inter-professional simulation-based exercises,3) The implementation of the interprofes-sional simulation-based exercises, 4) The importance of interprofessional simulation-based practicing for learning and future activities in the workplace, and 5) Future de-velopment targets for interprofessional simulation-based education on cooperation. The participants responded to questions on a 5-point Likert scale (5=strongly agree). The quantitative data were analyzed with descriptive and multivariate methods and an open-ended question with inductive content analysis. The results indicate that the students' experiences of interprofessional simulation were mainly positive and also encourage the implementation of interprofessional simulation-based exercises in the future. The majority of the students considered the simulation-based exercises as very useful, allowing them to develop their skills as well as increase their knowledge about and appreciation of the activities of the other professional groups. Interprofessional simulation-based education provides future health care pro-fessionals with a good opportunity to practice the knowledge and skills needed at work under conditions similar to reality. Verifying the effectiveness of interprofessional sim-ulation-based education is a challenge for further research. Keywords: Interprofessional education (IPE), simulation in the field of health, cooper-ation in education and training and students in health care

1 JOHDANTO

Sosiaali- ja terveyshuollon työntekijöiltä odotetaan entistä tiiviimpää, eri ammattiryh-

mien välistä yhteistyötä asiakas- ja potilastyössä (Cahill ym. 2013), koska asiakkaiden

ja potilaiden terveysongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja ammattilaiset ovat toisis-

taan riippuvaisia niiden ratkaisemiseksi (Wager ym. 2011). Sosiaali- ja terveydenhuol-

lon työntekijöille asetetaan vaativat odotukset (STM 2009, Kirkman 2013): heidän täy-

tyy osata työskennellä moniammatillisissa tiimeissä koordinoiden potilaan hoitoa ja eh-

käisten haittatapahtumien syntymistä (Zhang ym. 2011, Gough ym. 2012, Deckler ym.

2015). Tarvitaan rajojen ylittämistä, rajapinnoilla toimimista, sekä moniammatillisuutta.

(Zhang ym. 2011, Gough ym. 2012, Deckler ym. 2015). Suomessa väestö ikääntyy ja

työvoiman tarve sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvaa (STM 2012). Samaan aikaan

työikäisten määrä vähenee (Tilastokeskus 2012). WHOn (2013) mukaan terveyden-

huollon henkilöstöpula on maailmanlaajuinen. Tämän vuoksi kilpailu vähistä ammatti-

taitoisista työntekijöistä on kovaa. Näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden vuoksi

moniammatilliseen simulaatioon perustuva opetus on tullut maailmanlaajuisesti suosi-

tuksi opetusstrategiaksi terveysalan koulutuksessa ja opetussuunnitelmissa (Fung ym.

2011, Paige 2015).

Nykyaikaisessa terveysalan simulaatioharjoittelemisessa perusperiaatteena on: ”Ei

ensimmäistä kertaa elävillä potilailla”. Rall ym. (2010, viitattu teoksessa Miller ym.

2010) ja Dicter ym. (2014) mukaan potilasvahingoilta voidaan välttyä lähes kokonaan,

mikäli opetuksessa, työharjoittelussa tai kliinisten käytänteiden harjoittelemisessa,

käytetään simulaatio-opetusmenetelmää, silloin kun osallistujat ovat kokemattomia tai

käytännöt puuttuvat. Näin tilanteista voidaan oppia ennen kuin simulaatioharjoitukseen

osallistujat joutuvat aitoihin tilanteisiin, jossa ei ole varaa tehdä vääriä toimintoja tai

päätöksiä, joilla voi olla hyvinkin vakavia seurauksia (Rall ym. 2010, viitattu teoksessa

Miller ym. 2010, Dicter ym. 2014). Esimerkiksi ilmailualan lento-simulaatiot (Zhang ym.

2011) tai lääketieteen kirurgiset toimenpidesimulaatiot (Paige ym. 2015) ovat hyvä esi-

merkki tilanteista, joita ei voida harjoitella aidoissa tilanteissa, koska virheillä saattaisi

olla peruuttamattomat seuraukset.

2

Kaikkeen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen (perus-, jatko- ja täydennyskou-

lutus) tulee sisällyttää potilasturvallisuus (STM 2009). Kuitenkin yhä tiukkenevassa ta-

loustilanteessa koulutukselta vaaditaan yhä tehokkaampia uudistuksia ja seurantaa

toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Korkeakoulutuksen laadun ja tehokkuuden li-

säämiseksi vaaditaan myös rajoja ylittäviä tilojen, tukipalveluiden ja opettajaresurssien

yhteiskäyttöä. (Opetus-ja kulttuuriministeriö 2011.) Simulaatio-opetus ja moniammatil-

linen yhteistyö tarjoavat keinoja uusien käytänteiden ja toiminnan kehittämiseksi

(McClelland 2012, Rosenberg ym. 2013), mikä vahvistaa eettiseen ja potilasturvalli-

suuden periaatteen ”potilailla ei pidä harjoitella” -toteutumista. Kuitenkin kirjallisuuden

mukaan moniammatillisen simulaation käytöstä on raportoitu vielä varsin vähän (Pa-

tient Safty Education Group 2009, Gough ym. 2011).

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmät ovat saaneet koulutuksensa pääasiassa

ilman muiden ammattiryhmien kanssa järjestettyjä koulutusohjelmia. Tästä huolimatta

koulutuksen päätyttyä työelämässä edellytetään, että eri sosiaali- ja terveysalan am-

mattiryhmät pystyisivät työskentelemään yhdessä potilasturvallisuutta vaarantamatta.

Moniammatillisuus voi kuitenkin olla haastavaa, koska välttämättä ei tunnisteta toisten

ammattiryhmien toimintatapoja. Tämän vuoksi eri alojen asiantuntijoilla voi olla täysin

erilainen käsitys potilaan tilasta. (Reeves ym. 2013.) Scherer ym. (2013) ovat toden-

neet kommunikaatio- ja yhteistyötaidoissa olevan puutteita, koska opiskelijoita koulu-

tetaan eri opetusstrategioilla (Reeves ym. 2013, Rosenberg ym. 2013). Selvää on,

että hyvin toimiva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä vaatii kommunikointia, yhteistyö-

ja tiimityötaitoja (Poore ym. 2014) sekä tietoa toisten ammattiryhmien kompetens-

seista. Titzeri ym. (2012) mukaan merkitystä on myös samanlaisilla arvoilla ja asen-

teilla, jotta voidaan tehdä tehokasta yhteistyötä potilaiden ja heidän omaisten hyväksi.

Terveysalan ammattilaisen taitojen kehitys on yhdistetty juuri kommunikoimiseen ja

yhteistyötaitoihin (Poore ym. 2014). Myers ym. (2013) toteavat, että eri ammateissa

vuorovaikutusosaamiselle kohdistuvat erilaiset odotukset ja kommunikointia toteute-

taan varsin monimuotoisilla tavoilla eri professioissa ja työympäristöissä (Myers ym.

2013). Mikäli terveysalan opiskelijat opiskelevat yhdessä koulutuksen aikana, heille

annetaan paremmat valmiudet toimia moniammatillisen tiimin jäsenenä työelämässä

(Paff 2014). Yksi tapa oppia toimimaan yhdessä perusopetusvaiheessa on hyödyntää

ammatillista yhteisoppimismenetelmää (Interprofessional education=IPE) (WHO

3

2010), johon simulaatio on yksi soveltuva työkalu. WHO (2010, 2013) on linjannut, että

terveysalan kouluttajien tulisi käyttää simulaatio-opetusta kouluttaessaan sosiaali- ja

terveysalan ammattilaisia.

Terveydenhuollon koulutus ja opetus ovat muuttuneet viime vuosina nopeasti. Tähän

ovat vaikuttaneet informaatio- ja viestintäteknologian nopeasti kehittyvät innovaatiot.

(Rosenberg ym. 2013.) Simulaatiokeskuksia on alettu rakentaa yliopistoihin, ammatti-

korkeakouluihin ja sairaaloihin (Hoppu ym. 2014, Metropolia 2014, Pelastusopisto

2014, Silvennonen 2014, Savonia 2015, Thomas Jefferson University 2015). Simulaa-

tio-opetus on Suomessa varsin uutta, joka on tuo mukanaan kehittämistarpeita koh-

distuen opettamiseen ja oppimiseen (Rosenberg ym. 2013).

Kuopiossa on terveysalan moniammatillinen yhteistyöverkosto, jonka muodostavat Itä-

Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta hoitotieteen ja lääketieteen laitokset,

Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksikkö, Savon ammatti- ja aikuisopiston

sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan yksikkö ja Pelastusopiston ensihoito- ja pelastustoi-

mintakoulutusyksikkö. Kaikissa näissä yksiköissä annetaan simulaatio-opetusta. Ky-

seisten organisaatioiden yhteistyössä kehittämä ja toteuttama pilottihake moniamma-

tillisesta simulaatiokoulutuksesta pyrkii osaltaan vastaamaan kehittämistarpeisiin ja

muutokseen.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata terveys- ja pelastusalan opiske-

lijoiden (N=145) kokemuksia moniammatillisista simulaatioharjoituksista. Tarkoituk-

sena on myös kuvata opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten simulaatioharjoi-

tusten merkityksestä tulevalle toiminnalle työelämässä. Moniammatilliset simulaatio-

harjoitukset toteutettiin pilottihankkeessa terveys- ja pelastusalan oppilaitosten yhteis-

työnä Kuopiossa ja tutkimus on osa tätä pilottihanketta. Tavoitteena on saada opiske-

lijoilta palautetta moniammatillisen simulaatio-opetuksen ja koulutusyhteistyön kehittä-

miseksi tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa terveysalan opiskelijalla tarkoitetaan 1)

terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa, jonka pääaine on

hoitotyö, terveydenhoitotyö, ensihoito tai fysioterapia, 2) yliopistotutkintoa suorittavaa

lääketieteen opiskelijaa, 3) toiseen asteen sosiaali- ja terveysalan lähihoitajan perus-

tutkintoa suorittavaa opiskelijaa ja 4) pelastusalan opiskelijaa, joka suorittaa valtakun-

nallista turvallisuusalan koulutuskeskuksen pelastajatutkintoa.

4

2 SIMULAATIO-OPETUS JA -OPPIMINEN TERVEYSALALLA

2.1 Kirjallisuushaun toteuttaminen

Moniammatillisesta simulaatio-opetusmenetelmän käytöstä terveysalalla on varsin vä-

hän tutkimuksia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Erityisesti kansallisesti mo-

niammatillisen simulaatio-opetusmenetelmän vaikuttavuudesta käsittelevää tutkimus-

tietoa on niukasti. Tähän pro gradu -tutkielmaan haettiin tutkimuksia kansallisista ja

kansainvälisistä tietokannoista vuosilta 2010–2015 (liite 1). Kirjallisuuskatsauksen

haut tehtiin elektronisista tietokannoista Cinahl, Scopus, PubMed ja Medic, jotka ovat

päteviä hoitotieteellisen tiedonhankinnan kanavia (Kääriäinen & Lahtinen 2006, Pölkki

ym. 2012). Hakusanoina käytettiin simulat* AND interprofessional OR interdiscplinary

OR multidiscplinary OR multiprofessional AND Education; simulat* AND interprofes-

sional OR interdiscplinary OR multidiscplinary OR multiprofessional AND student*

AND experience*. Hakuprosessissa käytettiin informaatikon asiantuntemusta.

Ensin hakutuloksista valittiin artikkelit otsikon perusteella. Tämän jälkeen valituista ar-

tikkeleista luettiin tiivistelmät, joiden perusteella tehtiin valinta joko artikkelin mukaan

ottamisesta tai sen pois jättämisestä. Tähän kirjallisuuskatsaukseen mukaanottokritee-

reitä olivat: artikkeli käsitteli ammatillista yhteisoppimismenetelmää (Interprofessional

education eli IPE), simulaatiota, terveysalan koulutusta ja terveysalan opiskelijoiden

kokemuksia moniammatillisesta simulaatio-opetusmenetelmästä. Tekstin tuli olla tie-

teellinen vertaisarvioitu artikkeli, koska monilla aloilla vain vertaisarvioinnin läpikäy-

neitä julkaisuja pidetään tieteellisesti varteenotettavina (Tuomi 2007). Haku rajattiin

vuosiin 2010-2015 ja aineiston tuli olla kirjoitettu englanniksi tai suomeksi. Aineiston

tuli vastata tutkimuskysymyksiin ja sen tuli olla kerättynä henkilöiltä, jotka olivat osal-

listuneet moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin. Tietokantojen hakua täydennettiin

manuaalisella haulla. Manuaaliseen hakuun käytiin läpi jo löydettyjen julkaisujen läh-

deluetteloita tai niihin viitanneita julkaisuja sekä aiheen kannalta tärkeiden lehtien si-

sällysluettelot. (Tuomi 2007, Salminen 2011, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen

2013.) Keskeisimmät moniammatilliset simulaatio-opetusta kuvaavat tutkimusartikkelit

on koottu liitteeseen 2.

5

2.2 Terveysalan moniammatillinen opetusyhteistyö

2.2.1 Moniammatillisen yhteistyön perusta

Sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmat ovat nykyään yhä moninaisempia ja kie-

toutuvat toisiinsa yhä tiiviimmin (Wagner ym. 2011), joten terveysalan asiantuntijalta

edellytetään tiivistä yhteistyötä sekä tietämystä, joka ei välttämättä sijoitu omalle pe-

rinteiselle tieteenalakohtaiselle osaamisalueelle (Eloranta & Kuusela 2011, Cahill ym.

2013). Myös tiedon määrä ja ammatilliset osaamisvaatimukset ovat kasvaneet niin pal-

jon, että yksi asiantuntija ei voi enää yksin hallita koko kokonaisuutta. Terveydenhuol-

lon asiakkaat haluavat valinnanvapautta ja osaavat vaatia mahdollisuutta osallistua

hoitoonsa liittyvään päätöksentekoon (Tingle 2012, van Weert ym. 2016). Tässä yh-

teydessä moniammatillinen yhteistyö ajatellaan olevan ratkaisukeino, jossa asiakas-

keskisesti kootaan yhteen eri asiantuntijoiden tieto ja taito sekä asetetaan yhteinen

tavoite. Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikassa keskiössä ovat asiakaslähtöisesti tuo-

tetut palvelut ja hoito eri ammattiryhmien välisenä yhteistyönä (STM 2015). Tämä on

myös globaali ilmiö (Tingle 2012, van Weert ym. 2016).

Jo 1980-luvun jälkipuoliskolla moniammatillisen yhteistyön käsite alkoi esiintyä eri am-

mattiryhmien ja asiantuntijoiden kuvauksissa. Moniammatillisuuden käsite vakiintui

Suomeen 1990-luvulla. Kuitenkaan moniammatilliselle yhteistyölle ei ole olemassa va-

kiintunutta määritelmää ja sitä käytetäänkin varsin monimerkityksellisesti. Moniamma-

tillisuutta on tutkittu ja kehitetty useissa eri teoreettisissa viitekehyksissä. Näitä ovat

organisaatioteoriat, sosiaalisen vaihdon teoriat, tiimien ja ryhmien kehitykseen liittyvät

teoriat ja Schönin (1991) reflektiivisen toiminnan käsite (Isoherranen 2012). Moniam-

matillisuuden käsite on siis sateenvarjokäsite pitäen sisällään erilaisia määritelmiä ja

viitekehyksiä riippuen tutkijan teoreettisesta taustasta ja tutkimusorientaatiosta

(D’Amour ym. 2005, Katajamäki 2010, Isoherranen 2012). Moniammatilliseksi yhteis-

työksi kutsutaan sosiaali- ja terveysalalla asiakaslähtöistä, tiimiperusteista ja yhteisöl-

listä asiantuntijatyötä ja sitä voidaan toteuttaa usealla eri tasolla. Moniammatillista yh-

teistyötä toteuttaessa, yhteisen kielen, käsitteiden ja vuorovaikutukseen liittyvien sään-

töjen merkitys kasvavat, mitä haasteellisempia asioita joudutaan käsittelemään. (Iso-

herranen 2012.)

6

Suomen kielessä moniammatillisesta yhteistyöstä käytetään termejä monialainen yh-

teistyö, asiantuntijuus, moniasiantuntijuus, moniammatilliset tiimit ja verkostot sekä tii-

mityö. Käytännössä moniammatillisuudella viitataan eri ammattiryhmiin kuuluvien am-

mattilaisten yhteistyöhön ja monialaisuudella taas eri koulutustaustaltaan olevien am-

mattilaisten yhteistyöhön. (Nummenmaa 2004, Katajamäki 2010.) Yhteistyötä on tut-

kittu useilla eri tieteenaloilla ja monenlaisista näkökulmista. Yhteistyö on käsitteenä ja

ilmiönä vaativa ja usealla eri tavalla ymmärretty. Lewisin (2006) mukaan yhteistyöllä

voidaan tarkoittaa tiedon tai materiaalien jakamista, yhteisten tavoitteiden toteutta-

mista, yhdessä työskentelyä, konfliktin- tai ongelmanratkaisutapaa tai pitempään jat-

kuvaa vuorovaikutusta. Yhteistyötä on siis prosessi, joka tapahtuu yksilöiden välillä.

Yhteistyössä kunnioitetaan eri ammattiryhmien yksilöllisiä kykyjä ja taitoja ja se katso-

taan olevan tehokkaan tiimin toimintatapa. Tiimityöllä tarkoitetaan työntekijöiden työs-

kentelyä yhteisen päämäärän eteen. (Aira 2012.) Katzenbach ja Smith (1993) ovat

määritelleet tiimin pieneksi joukoksi yksilöitä, jotka omaavat toisiaan täydentäviä tai-

toja. Heillä on sitoumus yhteiseen tavoitteeseen, toimintamalliin ja yhteisvastuulliseen

suorittamiseen (Kazenbach & Smith 1993).

Englanninkielisessä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa käytetään useita termejä, joilla

kuvataan moniammatillista yhteistyötä. Moniammatillisesta yhteistyöstä puhuttaessa,

puhutaan yhteistyön tasosta, joka on englannin kielellä interprofessional. Muita termejä

joita käytetään, ovat multi-, trans- ja crossprofessional. Moninaisuudesta käytetään ter-

miä ”multifield”, kun taas ”multidisciplinary” ja ”interdisciplinary” tarkoittavat monitietei-

syyttä. (Isoherranen 2012, OPH 2014.) Termi ”professional” viittaa siis pätevään tietyn

ammattiryhmän edustajaan, kun taas ”disciplinary” yhdistetään tieteenalaan. (Oan-

dasan & Reeves 2005). Etuliite multi viittaa kahden tai useamman eri koulutusalan tai

ammattiryhmän asiantuntijan työskentelyyn pyrkien samaan päämäärää rinnakkain it-

senäisin tavoittein ja menettelytavoin. Inter-etuliite merkitsee taas tilannetta, jossa kah-

den tai useamman eri koulutusalan tai ammattiryhmän asiantuntijat työskentelevät

kohti samaa päämäärää yhteisin tavoittein ja menettelytavoin. Tällöin yksilöt jakavat

tietojaan, taitojaan ja ideoitaan keskenään. (Margalit ym. 2009.) Trans- tai cross-etu-

liitteet taas merkitsevät yhteistyötä, jossa rikotaan ammatillisia rajoja. Termi voidaan

suomentaa sanalla poikki- eli poikkiammatillinen ja poikkitieteinen yhteistyö. Toisin sa-

noen englannin kielessä multi-, inter-, trans- ja cross-etuliitteet kuvaavat yhteistyön

7

voimakkuutta. Suomen kielen käsitettä moniammatillinen yhteistyö lähimpänä ovat

englanninkieliset käsitteet interprofessional tai interdisciplinary collaboration. Collabo-

ration-sanan tilalla voi myös esiintyä sanat co-operation, team tai teamwork. (Isoher-

ranen 2012.)

Moniammatillisuus tunnetaan laajalti eri ammattiryhmien asiantuntijoiden järjestelmäl-

lisenä tavoitteellisena yhteistoimintana, jossa sovitetaan yhteen toisiaan täydentävät

tiedot ja taidot. Yhteisessä toiminnassa päätöksistä keskustellaan yhdessä niihin si-

toutuen ja pyritään tavoitteelliseen järjestelmälliseen yhteistoimintaan. Luottamus toi-

seen osapuoleen, yhteiset tavoitteet, toisiaan täydentävät taidot ja tiedot, yhteinen toi-

minta sekä kokemukset yhteisvastuusta liittyvät keskeisesti moniammatillisen yhteis-

työn käsitteeseen. (Pärnä 2012, Failla & Macauley 2014.) Monialaisuudella voidaan

tarkoittaa myös koulutusalojen ylittämistä ja erilaisten osaamisten nivoutumista yh-

teen, jotta voidaan saavuttaa yhteinen päämäärä. Monialaisuus sisältää myös yksilöi-

den pätevyyden. (OPH 2014.) Näitä edellisiä englanninkielisiä termejä on käytetty kir-

jallisuushaun toteutuksessa teoreettista viitekehystä varten (Liite 1).

D’Amour ja Ondansat (2005) ovat kehittäneet käsitteellis-teoreettisen moniammatilli-

sen yhteistyön rakennemallin (Structuration Model of In terprofessional Collaboration).

Heidän rakennemallissa havainnollistetaan moniammatillista yhteistyötä erilaisina ta-

soina, jotka kohdistuvat prosessiin, systeemiin ja organisaatioiden rakenteisiin. Paikal-

linen toiminta syntyy eri toimijoiden käyttämistä toimintalinjauksista, jotka virallistetaan

käytännöksi. Yhteistyön rakentuminen on eteenpäin pyrkivä ja aktiivisesti kehittyvä

prosessimainen kokonaisuus. Se etenee eri vaiheiden kautta. (D’Amour & Ondansat

2005.) Kyseistä prosessia on havainnollistettu kuviossa 1.

8

Kuvio 1. Yhteistyöprosessin rakennemalli ja vaiheittainen eteneminen (D’Amour & Ondansat 2005).

D’Amour ja Ondansat (2005) identifioivat käsitteen moniammatillisuus sijoittaen sen

prosessiin, jossa terveysalan ammattilaiset reflektoivat ja kehittävät toimintatapoja,

jolla voidaan harjoitella ja tarvittaessa muuttaa käytänteitä yhteneväisiksi, joilla voidaan

taata asiakkaiden, potilaiden, omaisten ja ihmisjoukon tarpeita vastaava hoito ja huo-

lenpito. D’Amour ja Ondansatin (2005) rakennemallissa yhteistyö nähdään kokonai-

suutena. Se nähdään yhteisenä toimintana, joka koostuu konkreettisista asioista. Näitä

konkreettisia asioita voivat olla yhdessä suunnittelu, päätöksenteko ja toteutus. Mal-

lissa nähdään myös mahdollisuus ammattirajojen ylittämiseen.

Moniammatillisuudesta puhutaan paljon sosiaali- ja terveysalalla, koska sen avulla aja-

tellaan voitavan edistää yhä haastavampien sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ja po-

tilaiden hyvinvointia ja terveyttä sekä terveyspalveluita eri ammattialojen yhteistyönä.

Moniammatillisuutta on siis eri ammattialojen yhteistyö potilaan hoidon laadun paran-

tamiseksi. (Berridge ym. 2010, Reeves ym. 2010, Suter ym. 2012.) Tässä Pro gradu -

tutkielmassa käytän suomen kielen vakiintunutta termiä moniammatillinen yhteistyö,

joka sisältää kaikki yhteistyön intensiteetin muodot. Käyttäessäni termiä moniammatil-

linen yhteistyö, tarkoitan sillä sekä interprofessional (ammattien välistä) että trans- ja

crossprofessional (poikkiammatillista) yhteistyötä.

1. Toiminnan sisällöstä ja menettelytavoista sopiminen

2. Toiminnan ja tavotteiden

sisäistäminen

3. Toiminnan virallistaminen

4. Hallinnointi

9

2.2.2 Moniammatillinen opetus eli Interprofessional education (IPE) ja oppiminen

Moniammatillisen opetuksen pääkäsite on Interprofessional education (IPE). Sillä on

useita rinnakkaiskäsitteitä: interprofessional learning, multiprofessional learning,

transprofessional learning, shared learning, combined learning, interprofessional

teamwork ja interprofessional practice (Olenick ym. 2010, Aase ym. 2013). Moniam-

matillisuutta koulutuksessa kuvataan myös englanninkielisillä käsitteillä interprofessi-

onal collaboration, interprofessional training, multiprofessional co-operation, multipro-

fessional collaboration ja multiprofessional education (Pecukonis ym. 2008, Aase ym.

2013). Moniammatillista koulutusta parhaiten vastaa englannin kielen käsite interpro-

fessional education (Olenick ym. 2010).

Kuitenkaan englannin kielessä ei ole vakiintunutta määritelmää moniammatilliselle

koulutukselle (interprofessiona education eli IPE). Se liitetään potilasturvallisuuteen ja

hoidon laatuun liittyviin kysymyksiin. (Olenick ym. 2010.) Maailman terveysjärjestö

(WHO) alkoi puhua moniammatillisesta koulutuksesta jo 1970- luvulla. Vuonna 1988

WHO identifioi moniammatillisen terveysalankoulutuksen, koska näki sen olevan olen-

nainen osa tehokasta ja turvallista terveydenhuoltoa. Viime vuosina WHO on arvioinut

moniammatillisen koulutuksen kehitystä, pyrkinyt tunnistamaan moniammatillisen kou-

lutuksen haasteita, moniammatillisen koulutuksen organisaatioita ja kartoittanut mo-

niammatilliseen koulutukseen kohdistunutta tutkimusta. Tämän perusteella vuonna

2007 WHO julkaisi moniammatillisen koulutuksen käytäntöä koskevat suositukset,

koska tutkimusten mukaan moniammatillisella koulutuksella annetaan parhaimmat val-

miudet moniammatilliseen yhteistyöhön (WHO 2010, Zhang ym. 2011, Paige ym.

2015).

WHO (2008, 2010) antoi lausunnon, jossa IPEllä tarkoitetaan sellaisia oppimistilan-

teita, joissa osallistujat kahdesta tai useammasta ammattiryhmästä oppivat yhdessä ja

toisiltaan. Tarkoituksena on, että osallistujat perehtyvät toisten ammattiryhmien edus-

tajien työhön voidakseen parantaa yhteistyötä, potilasturvallisuutta ja hoidon laatua.

Tärkeänä päämääränä on potilasturvallisuuden ja hoidon laadun parantaminen anta-

malla valmiuksia ja oikeita asenteita ryhmälle, joka tekee tai tulee tekemään yhteis-

työtä potilaiden hoidossa. (WHO 2010, Reeves ym. 2013, Scherer ym. 2013, Paige

ym. 2015.)

10

The Center for Advancement of IPE (CAIPE) (2002, 2013) määrittelee IPEn olevan

opetus- ja oppimisprosessi, johon osallistuu vähintään kahden tai useamman ammat-

tialan edustajaa tavoitteena edistää yhteistyötä ja parantaa hoidon laatua. IPE toteu-

tuu, kun opiskelijat oppivat yhdessä, toisiltaan ja toistensa kanssa. Sana ”yhdessä”

edellyttää opiskelijoiden aktiivista sitoutumista, vuorovaikutusta ja yhdenvertaista ar-

vostusta. Sana ”toisiltaan” edellyttää opiskelijoilta luottamusta, kunnioitusta ja toisen

osaamisen identifioimista. Sana ”toisistaan” viittaa opiskelijoiden tietämykseen ja ym-

märrykseen toisen ammatillisesta roolista ja vastuista. Canadian Interprofessionel

Health Collaborative (CIHC) on myös ottanut tämän määritelmän käyttöönsä ja se

näyttää olevan laajimmin hyväksytty (Paige ym. 2015) IPEn määritelmä. CIHC lisää

kuitenkin, että IPE ilmenee, kun terveydenhuollon ammattilaiset oppivat yhteisöllisesti

ja poikkiammatillisesti rajoja rikkoen saadakseen tarvittavia tietoja, taitoja ja kokemusta

toimia moniammatillisessa tiimissä (CICH 2008). Poikkiammatillinen yhteistyö tarkoit-

taa ammatillista rajoja rikkovaa yhteistyötä (Isoherranen 2012).

The interprofessional Education for Collaborative Patient-Centered Practice (IECPCP)

määrittelee IPEn olevan yhdessä oppimista, jonka tavoitteena on edistää yhteistyötä

ja täsmentää IPEen kuuluvia osatekijöitä, jotka ovat 1) sosiaalistaa terveysalan am-

mattilaiset työskentelemään yhdessä, 2) lisätä keskinäistä ymmärtämystä ja kunnioi-

tusta eri tieteenalojen edustajien välillä ja 3) lisätä tietoutta käytännössä tarvittavista

kompetensseista. (The Interprofessional Education Collaborative 2011, Paige ym.

2015.)

Vuonna 2011 The interprofessional Education Collaborative Expert Panel määritteli

raportissaan moniammatillisen yhteistyön osaamisalueet, joilla voidaan toteuttaa käy-

tännössä tehokasta moniammatillista toimintaa. Nämä osaamisalueet ovat: 1) arvot ja

keskinäinen kunnioitus, 2) ammattialojen roolit ja vastuu, 3) moniammatillinen kommu-

nikaatio sekä 4) tiimi ja tiimitoiminta. Kuvioon 2 on koottu moniammatillisen yhteistyön

ydinosaamiseen yleisesti tarvittavat käytännöntaidot.

11

Kuvio 2. Moniammatillisen yhteistyön ydinosaamisen yleiset käytännöntaidot (Interpro-fessional Education Collaborative 2011).

Moniammatilliseen koulutukseen liittyy myös haasteita. Tutkimusten mukaan nämä

haasteet liittyvät logistiikkaan ja resursseihin (Wanger ym. 2011, Decker ym.2015,

Paige ym. 2015) opetussuunnitelmiin (Gough ym. 2012, Sigalet ym. 2012 ym, Bolesta

& Chimil ym. 2014, Paige ym. 2015), aikatauluihin (Luctkar-Fludee ym. 2010, Wagner

ym. 2011, Gough ym. 2012, Reeves ym. 2013, Bolesta & Chimil ym. 2014, Paige ym.

2015), koulutuskumppanuuteen (Sigalet ym. 2012, Paige ym. 2015), asenteisiin ja ste-

reotypioihin (Sigalet ym. 2012, Paige ym. 2015), IPE konseptiin (Paige ym. 2015) ja

opettamiseen (Gough ym. 2012, Paige ym. 2015). Esimerkiksi opiskelijoita usealta eri

tieteenalalta on vaikea saada aikataulullisesti yhteen. Harjoituspaikkojen etäisyys tai

infrastruktuuri voivat olla moniammatillisen koulutuksen haasteena. Toista tieteenalaa

tai opiskelijoita kohtaan voi esiintyä negatiivisia asenteita, jotka voivat rajoittaa mo-

niammatillisen koulutuksen onnistumista.

•3. osatekijä Moniammatillinen kommunikaatio

•4. Osatekijä Tiimit ja tiimityö

•2. OsatekijäRoolit ja vastuu

•1.Osatekijä Moniammatillisen harjoittelun keskinäinen kunnioitus ja arvostus

Työskennellään toisen profession edustajan kanssa

säilyttäen keskinäinen kunnioitus ja

arvostus

Käytetään kaikkien professioiden tietoa,

taitoa sekä asiantuntemusta terveyden huollon

vaatimusten mukaan. Pyritään löytämään tasapaino erilaisten

osaamisalueiden välillä.

Kommunikoidaan kaikkien tiimin

jäsenten kanssa ymmärrettävästi ja vastuullisesti toteutettaessa

hoitoa

Rakennetaan tiimin yhteistyö sellaisille

arvoille ja periaatteille, joissa sitoudutaan

yhteiseen päämäärään. Jokaisen

tiimin jäsenen roolia tarvitaan, jotta voidaan

toteuttaa tehokasta tiimityötä ja potilaan

parasta hoitoa.

12

Pro gradu -tutkielmassa käytän suomen kielen termiä moniammatillinen koulutus.

Määrittelyn taustalla on CAIPEN määritelmä moniammatillisesta koulutuksesta. Mää-

ritellessäni moniammatillista koulutusta viittaan yleisesti terveydenhuollon eri ammat-

tiryhmien väliseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja koulutukseen.

Moniammatillinen oppiminen on ilmiönä sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Siinä on

kyse ammatillisesta kasvusta, työidentiteetin muutoksesta, erilaisten yhteisöllisten tai-

tojen oppimisesta ja niissä kehittymisestä sekä jatkuvasta oppimisesta ihmisten hyvin-

voinnin ja terveyden turvaamiseksi. Sen taustalla vaikuttavat useat erilaiset teoriat.

Moniammatillinen oppiminen rakentuu motivaatiolle, yhteisöllisen oppimisen mahdolli-

suuksille, erilaisuuden kunnioittamiselle, moniammatillisen pätevyyden oppimiselle

sekä ohjaukselle ja arvioinnille. (Katajamäki 2010, Reeves ym. 2010.)

2.3 Terveysalan simulaatio opetusmenetelmänä

Simulaatioita käytetään monin tavoin tieteessä, koulutuksessa ja työssä. Niiden avulla

pyritään jäljentämään ja mallintamaan monimutkaisia systeemejä ja ilmiöitä. Simulaa-

tiosta on varsin runsaasti olemassa erilaisia määrittelyitä. Käytän tässä pro gradu -

tutkielmassa yhden merkittävimmistä simulaatiokoulutuksen uranuurtajasta, Stanfor-

din yliopiston professori David Gaban määrittelyä simulaatiosta.

Gaba kumppaneineen (2010) määrittelee simulaation olevan riittävä jäljitelmä todelli-

suudesta tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Se mahdollistaa käytännön taitojen har-

joittelun ja oppimisen aidon tuntuisessa ympäristössä ilman, että virheistä koituu fyy-

sistä tai taloudellista haittaa (Rall ym. 2010, viitattu teoksessa Miller ym. 2010). Pää-

määränä voi olla esimerkiksi jonkin asian parempi ymmärtäminen, työntekijöiden har-

joittelu toiminnan hallitsemiseksi tai heidän työkykynsä testaaminen (Rall ym. 2010,

viitattu teoksessa Miller ym. 2010). Salakarin (2010) mukaan käytännön toimintaa ja

työntekoa tulee oppia aitoa työympäristöä muistuttavissa ympäristöissä. Tällöin oppi-

misprosessissa taidot ovat helpommin siirrettävissä varsinaiseen työympäristöön ja

hyödynnettävissä tehokkaammin (Salakari 2010). Aina kuitenkaan ei ole mahdolli-

suutta harjoitella aidoissa ympäristöissä, jolloin teknologian avulla voidaan luoda mah-

dollisimman aidontuntuisia ja työelämää lähellä olevia tilanteita. Tämä mahdollistaa

sekä tyypillisten ja jokapäiväisten, että tuntemattomien ja harvinaisten odotettavissa

13

olevien tilanteiden ja vaikeimpien tapausten harjoittelemisen systemaattisesti ja rutii-

ninomaisesti. (Rosenberg ym. 2013.)

Simulaatio-opetus kehittyy terveysalalla useasta eri syystä. Tärkein niistä on potilas-

turvallisuus. Muita syitä ovat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelupaikkojen

vähäisyys ja työelämässä olevien ohjaajien puute opiskelijoiden käytännön harjoittelun

aikana. Simulaatio-opetusta on integroitu systemaattisesti terveysalan koulutukseen

niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ja osaltaan se korvaa työpaikalla tapahtuvaa

käytännön harjoittelua. (Reeves ym. 2013, Schatz ym. 2013, Joyal 2015.)

Simulaatiolla voidaan opetella useita erilaisia taitoja. Näitä ovat tekniset ja ei-tekniset

taidot. Teknisiksi taidoiksi kuuluvat esimerkiksi kliininen osaaminen ja käden taidot. Ei-

teknisiin taitoihin kuululuvat esimerkiksi ajanhallinta-, vuorovaikutus-, kommunikaatio,

päätöksenteko-, johtamis-, havainnointi- ja ongelmanratkaisu- sekä sosiaaliset taidot.

(Soeren ym. 2011, Meurling 2013) Simulaatioharjoituksessa osallistujan on mahdol-

lista testata omia toimintamallejaan ja reaktioitaan aidontuntuisissa tilanteissa sekä

ympäristöissä täysin turvallisesti (Salakari 2010, Meurling 2013, Rosenberg ym. 2013).

2.4 Moniammatillisen oppimisen sekä terveysalan simulaation taustalla olevat oppi-

misnäkemykset

Oppimisen luonne vaihtelee paitsi oppijan kehitystason myös oppimisen kohteen mu-

kaan. Oppimisen monitahoisesta luonteesta johtuen, sitä kuvaavat teoriat ja mallit ovat

monimuotoisia sekä osin myös kiistanalaisia. Yksimielisyys vallitsee siitä, että oppimi-

sen ymmärtämiseksi ei ole yhtä ja ainoaa teoriaa tai mallia, jonka mukainen oppiminen

tuottaisi aina kaikille oppijoille hyviä tuloksia. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että simu-

laatio-ohjaajat ja opettajat tuntevat erilaisia oppimisteorioita, joiden pohjalta voivat ra-

kentaa itselleen parhaan mahdollisen mallin ohjaamaan omaa toimintaansa. (Etelä-

pelto ym. 2013, viitattu lähteessä Rosenberg ym. 2013.) Oppimismallit ovat siis simu-

laatio-ohjaajan työvälineitä. Kuitenkin ne toimivat myös simulaatiotutkimuksen ja simu-

laatioissa tapahtuvan oppimisen kompleksisuuden havainnollistajina ja tiedollisina vä-

lineinä. (Knuutila 2011.)

14

Simulaatio-opetuksen taustalla olevien mallien teoreettinen tausta on laaja ja niihin

vaikuttavat erilaiset oppimiskäsitykset (Teräs ym. 2013). Oppimiskäsityksiä käytetään

luovasti simulaatiosta ja sen tarkoituksesta riippuen. Simulaatio ei siis ole minkään tie-

tyn oppimiskäsityksen mukaisesti rakennettu, koska siihen kuuluu useita erilaisia op-

pimisteorioita. (Poore ym. 2010.) Mukana on sekä kognitiivisia että konstruktivistisia

lähestymistapoja (Teräs ym. 2013).

Simulaatio- ja moniammatilliseen oppimiseen on vahvasti yhdistetty Kolbin (1984) ko-

kemuksellisen oppimisen teoria (Experiential learning) (Kolb 1984, Poore ym. 2014),

jonka keskeisiä periaatteita ovat aikaisempaan tietoon ja kokemukseen pohjautuva ak-

tiivinen oppiminen, omatoimisuus ja itsenäinen päätöksenteko, palaute, opiskelijan ja

opettajan vuorovaikutus sekä yhdessä oppiminen (Salakari 2010, Poore ym. 2014).

Barrowsin ja Tamblyn (1980) kehittämää ongelmaperusteista oppimista (Problem ba-

sed learning= PBL), on käytetty yhtenä simulaation taustateoriana. Se edustaa tutki-

vaa oppimista. Ongelmaperusteisessa oppimisessa oppiminen lähtee ongelmasta ja

sen ratkaisemisesta. Muita taustalla vaikuttavia oppimisteorioita ovat Bennerin (1984)

teoria noviisista asiantuntijaksi. Benner (1984) on kehittänyt viisiportaisen mallin yksi-

lön ammatillisesta kasvusta. Teoria keskittyy työelämässä kertyvään kokemukseen ja

ammatillisuuden kehittymiseen. Kokemuksen ja tekemisen kautta yksilön ammattitaito

kehittyy (Titzer ym. 2012).

Moniammatilliseen oppimiseen kuuluvat yksilön ammatillinen kehittyminen ja kasvu,

jossa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää yksilöiden työidenti-

teetin muuttumista sekä jatkuvaa yhteisöllisten tietojen ja taitojen oppimista. (Kataja-

mäki 2010). Moniammatillista oppimista voidaan tarkastella sosiaalisen konstruktivis-

min viitekehyksestä, jolloin oppija nähdään itsenäisenä, rationaalisena yksilönä, joka

on aktiivisessa vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa (Piaget 1985, Tynjälä 1999). Mo-

niammatilliseen simulaatioharjoitteluun peilaten se tarkoittaa jokaisen ryhmän jäsenen

sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, prosessiin ja arviointiin (Judd ym. 2010). Näin ryh-

mätyöskentelyn avulla voidaan päästä lopputulokseen, joka ryhmän yksittäisen jäse-

nen toimesta jäisi saavuttamatta (Judd ym. 2010). Sosiaalisessa konstruktivismissa

tieto rakentuu sosiaalisessa kontekstissa ja yhteistoiminnassa on päämääränä yhtei-

sesti jaetut merkitykset (Tynjälä 1999). Yhteisöllinen oppiminen tarkoittaakin proses-

sia, jossa aktiivinen tiedonrakentaminen tapahtuu ryhmässä. Kyseisessä prosessissa

15

oppijoiden tiedonrakentamiskyvylle on opettajan luottamuksella merkitystä. (Scarda-

malia & Bereiter 2006.)

2.5 Tutkimustietoa moniammatillisesta simulaatio-opetuksesta ja -oppimisesta

Moniammatillinen simulaatio on ehdottomasti haastavaa ja monisäikeistä. Moniamma-

tillinen simulaatio-opetus on todettu olevan hyvä opetusmenetelmä ja sillä on saatu

positiivisia oppimistuloksia aikaiseksi (Gough ym. 2012, Decker ym. 2015, Piage ym.

2015, Aase ym. 2016, Furseth ym. 2016). Ne tarjoavat terveysalan opiskelijoille arvok-

kaita oppimiskokemuksia (Buckley ym. 2012). Kansainvälisissä tutkimuksissa on to-

dettu, että terveysalan opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä moniammatillisiin simulaatio-

harjoituksiin (Liaw ym. 2014a, Liaw ym. 2014b).

Shin ym. (2014) tekemässä meta-analyysissä johtopäätöksenä oli, että simulaatio-op-

piminen on mahdollisesti tehokkaampaa, kuin tavanomaiset opetusmetodit. Titzer ym.

(2012) ja Fung ym. (2015) osoittivat, että simulaatio on tehokas opetusmenetelmä

opettaa yhteistyö- sekä ongelmanratkaisutaitoja. Se antaa mahdollisuuden harjoitella

moniammatillista yhteistyötä ja sen avulla voidaan jakaa tietoperustaa osallistujien

kesken (Joyal ym. 2015). Garrido ym. (2014) totesivat, että moniammatillinen simulaa-

tio on myös oiva väline arvioida opiskelijoita ennen oikeaan työelämään siirtymistä ja

opiskelijat arvostivat moniammatillista simulaatiokokemusta ennen työelämään siirty-

mistä (Joyal ym. 2015).

Opiskelijoita tulee rohkaista osallistumaan moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin,

koska ne lisäävät opiskelijoiden tietoutta tehokkaan tiimin toiminnasta ja lisäävät luot-

tamusta muita ammattiryhmiä kohtaan (Buckley ym. 2012). Reeves ym. 2013 ja Joyal

ym. 2015 totesivat, että simulaatioharjoituksilla on useita myönteisiä vaikutuksia ter-

veysalan työntekijöiden ammattitaitoon sekä tiimin toimintaan. Tutkimusten mukaan

opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioharjoitusten antavan paremman käsi-

tyksen toisen ammattialan roolista ja työnkuvasta (Titzer ym. 2012, Reeves ym. 2013,

Liaw ym. 2014b, Joyal ym. 2015). Ne auttavat ymmärtämään ammattien välisen kom-

munikaation merkitystä (Joyal ym. 2015). Kuitenkin Luctkar-Fludee ym. (2010) teke-

mässä tutkimuksessa 1/3 opiskelijoista raportoivat tunteneensa olonsa epämiellyttä-

väksi ilmaistessaan omia mielipiteitä tai ottaessaan johtovastuuta moniammatillisissa

16

tiimeissä. Kuitenkin King ym. (2014) mukaan jo yksi moniammatillinen simulaatiokoke-

mus voi parantaa merkittävästi opiskelijoiden kommunikaatio- ja tiimityötaitoja. Mo-

niammatillisella tiimi- ja yhteistyöllä voidaan edistää turvallisempaa hoitoa ja päästä

parempiin hoitotuloksiin (Titzer ym. 2012, Reeves ym. 2013, Decker ym. 2015).

Moniammatilliset simulaatioharjoitukset muuttavat opiskelijoiden asenteita toista am-

mattiryhmää kohtaan (Bolesta & Cahmil ym. 2014), lisäävät opiskelijoiden itseluotta-

musta (Scherer ym. 2013, Liaw ym. 2014a, Liaw ym. 2014b) sekä vahvistavat ei tek-

nisiä (Brock ym. 2013, Bolesta & Chimil 2014, Liaw ym. 2014a, Fung ym. 2015) ja

teknisiä taitoja (Murphy & Nimmagadda 2015, Furseth ym 2016). Kuitenkin Lapkin ym.

(2013) mukaan positiivisista tutkimustuloksista huolimatta, ei ole vahvaa näyttöä, että

moniammatillisella koulutuksella voidaan ansiokkaasti opettaa kommunikaatio- ja klii-

nisiä taitoja.

Zhang ym. (2011) ja Reeves ym. 2013 raportoivat katsauksissaan, että tutkimusten

kurinalaisuuden puutteet kohdistuivat niiden suunnitteluun. Tutkimusten otoskoot oli-

vat pieniä ja tutkimusasetelmana oli käytetty vain ennen-asetelmaa (Zhang ym. 2011,

Reeves ym. 2013). Käytetyistä mittareista oli puuttunut psykometrinen arvioinnin ja

kehittämisen mittaaminen kokonaan (Zhang ym. 2011). Lisäksi käytetyt moniammatil-

lisen simulaatio-opetuksen menetelmät olivat monitahoisia. (Zhang ym. 2011.) Mo-

nessa tutkimuksessa todettiin, että moniammatillisesta simulaatio-opetuksesta ja sen

tehokkuudesta sekä vaikuttavuudesta oppimiseen ja oppimiskäsityksiin, tarvitaan lisää

korkealaatuisia tutkimuksia erityisesti suurilla otoksilla, jotta saadaan selville moniam-

matillisen simulaation todellinen teho ja hyöty verrattuna perinteisempiin opetusmene-

telmiin. Vaikka simulaatio opetusmenetelmä on todettu hyväksi, sen tehokkuudesta ei

ole riittävän vahvaa näyttöä. (Zhang ym. 2011, Lapkin ym. 2013, Reeves ym. 2013,

Shin ym. 2014, Fung ym. 2015, Furseth ym. 2016).

2.6 Terveysalanorganisaatioiden toteuttama pilottihanke Kuopiossa

Kuopiossa on erinomainen terveysalan moniammatillinen yhteistyöverkosto, jonka

muodostavat Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan hoitotieteen ja lääke-

tieteen laitokset, Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksikkö, Savon ammatti-

ja aikuisopiston sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan yksikkö ja Pelastusopiston ensihoito-

17

ja pelastustoimintakoulutusyksikkö. Jokaisessa yksikössä järjestetään simulaatio-ope-

tusta. Edellä mainittujen yksiköiden yhteistyönä aloitettiin syksyllä 2014 moniammatil-

lisen simulaatio-opetuksen pilottihanke.

Hankkeen päätavoitteena oli pilotoida uutta moniammatillista toimintaa, jossa simulaa-

tiopedagogiikkaa hyödyntämällä luodaan pohjaa uudenlaiselle yhteistyötoiminnalle eri

projektiorganisaatioiden toimijoiden kesken. Osatavoitteina oli kehittää ja oppia mo-

niammatillista simulaatiopedagogiikkaa, luoda asiantuntijaverkostoa terveydenhuollon

organisaatioiden välillä Itä-Suomessa, kehittää ja vahvistaa eri ammattialojen tiimityö-

taitoja sekä kommunikaatiotaitoja ja parantaa potilasturvallisuutta.

Koulutusyksiköiden johtajat hyväksyivät syksyllä 2014 koulutushankkeen. Tämän jäl-

keen jokaisesta yksiköstä nimettiin henkilö moniammatilliseen työryhmään. Työryhmä

analysoi koulutusorganisaatioiden opetussuunnitelmat sekä etsi moniammatillisen si-

mulaatio-opetuksen mahdollisuudet. Tämä moniammatillinen työryhmä valitsi myös si-

mulaatio-opeuksen aiheet ja suunnittelivat alustavasti käytännön järjestelyt. Harjoitus-

ten suunnittelu tapahtui pienryhmissä, jotka muodostuivat projektissa mukana olevien

organisaatioiden opettajista syksyllä 2014 ja keväällä 2015.

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten aiheiksi valittiin kotisairaanhoito, lasten ensi-

hoito, akuuttitilanteen hoito ja moniviranomaistilanne ensihoidossa. Jokaiselle harjoi-

tukselle määriteltiin erilliset harjoituskohtaiset tavoitteet. Harjoitukset toteutettiin ke-

väällä 2015. Jokaisen harjoituksen jälkeen osallistujilta kerättiin palaute kyselylomak-

keella (liite 4).

2.7 Terveys- ja pelastusalan opiskelijat pilottiprojektissa

Tässä tutkimuksessa käsitteellä terveysalan opiskelijalla tarkoitetaan terveysalan am-

mattikorkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa, jonka pääaine on hoitotyö, tervey-

denhoitotyö, ensihoito tai fysioterapia sekä yliopistotutkintoa suorittavaa lääketieteen

opiskelijaa, että toiseen asteen sosiaali- ja terveysalan lähihoitajan perustutkintoa suo-

rittavaa opiskelijaa. Käsitteellä pelastusalan opiskelija tarkoitetaan valtakunnallisen

turvallisuusalan koulutuskeskuksen pelastajatutkintoa suorittavaa opiskelijaa. Nämä

18

eri terveys- ja pelastusalan opiskelijat tulivat eri ammattiryhmistä simulaatioharjoituk-

siin ja heillä jokaisella oli oma asiantuntijuutensa.

Sairaanhoitajaopiskelijat opiskelivat Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksi-

kössä. Heidän tutkinto-ohjelmastaan valmistuu ammattitaitoisia hoitotyön asiantunti-

joita, joilla on laaja-alainen hoitotyön tuntemus omaten hoitotyön käsitteet sekä mene-

telmät ja tiedot, joiden avulla pystyy kriittisesti arvioimaan ja tekemään päätöksiä muut-

tuvissa ja ennakoimattomissa hoitotyön tilanteissa. Tutkintonimike on sairaanhoitaja

(AMK). Koulutus kestää 3,5 vuotta ja laajuudeltaan se on 210 opintopistettä. (Savonia

2016a.)

Ensihoitajaopiskelijat opiskelivat Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksi-

kössä. Heidän tutkinto-ohjelmastaan valmistuu ammattitaitoisia ensihoidon ja hoito-

työn asiantuntijoita, joilla on laaja‐alainen ensihoidon ja hoitotyön tuntemus. Tutkinto-

nimike on ensihoitaja (AMK). Ensihoitajat omaavat ammatissa tarvittavat tiedot ja tai-

dot, joiden avulla pystyy arvioimaan ja tekemään päätöksiä muuttuvissa ja ennakoi-

mattomissa ensihoitotyön tilanteissa. Koulutus kestää 4 vuotta ja laajuudeltaan se on

240 opintopistettä. (Savonia 2016b.)

Terveydenhoitajaopiskelijat opiskelivat Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yk-

sikössä. Heidän tutkinto-ohjelmastaan valmistuu ammattitaitoisia terveydenhoitotyön

asiantuntijoita, joilla on terveydenhoitotyön ja hoitotyön asiantuntemus. Koulutus sisäl-

tää sairaanhoitajatutkinnon. Tutkintonimike on terveydenhoitaja (AMK). Terveydenhoi-

tajat toimivat itsenäisesti asiantuntijana. He omaavat laaja-alaiset tiedot ja taidot ter-

veydenhoitotyön/hoitotyön asiantuntijatehtävissä toimimisesta. Koulutus kestää 4

vuotta ja laajuudeltaan se on 240 opintopistettä. (Savonia 2016c)

Fysioterapiaopiskelijat opiskelivat Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan yksi-

kössä. Heidän tutkinto-ohjelmastaan valmistuu ammattitaitoisia fysioterapian asiantun-

tijoita. Tutkintonimike on fysioterapeutti (AMK). Fysioterapian lähtökohtana on keskit-

tyä laaja-alaiseen kuntoutumiseen ja varhaiseen puuttumiseen terveyttä edistäen.

Koulutus kestää 3,5 vuotta ja laajuudeltaan se on 210 opintopistettä. (Savonia 2016d)

19

Lähihoitajaopiskelijat opiskelivat Savon ammatti- ja aikuisopiston sosiaali-, terveys- ja

liikunta-alan yksikössä. Tutkintonimike on lähihoitaja. Kyseinen tutkinto kuuluu toisen

asteen perustutkintoihin. Lähihoitajien tutkinto-ohjelmasta valmistuu ammattitaitoisia

perushoitotyön asiantuntijoita. Heidän pätevyyksiinsä kuuluu eri elämänvaiheissa ole-

vien asiakkaiden ja potilaiden yksilöllinen kohtaaminen. Toiminnallaan he pyrkivät

edistämään asiakkaisen ja potilaiden terveyttään ja hyvinvointiaan. Lähihoitajat voivat

työskennellä sosiaali- ja terveysalan hoito-, huolenpito-, kasvatus- ja kuntoutustehtä-

vissä. (OPH 2010.) Koulutus kestää 2 vuotta ja laajuudeltaan se on 180 osaamispis-

tettä (OPH 2010, Savon koulutusyhtymä 2015b).

Pelastajaopiskelijat opiskelevat Pelastusopiston ensihoito- ja pelastustoiminta koulu-

tusyksikössä. Pelastaja tutkinto-ohjelmasta valmistuu ammattitaitoisia pelastusalan

asiantuntijoita, joilla on tutkinnon suorittamisen jälkeen palomiehen tai palomies-sai-

raankuljettajan kelpoisuus. Pelastajaksi opiskellaan 3 lukukautta. Koulutusohjelman

tavoitteena on kouluttaa monitaitopelastajia, jotka omaavat vahvat tiedolliset ja taidol-

liset valmiudet pelastuslaitoksen strategisten linjausten mukaisiin tehtäviin. Koulutus

kestää 1,5 vuotta ja laajuudeltaan se on 90 opintopistettä. (Pelastusopisto 2016.)

Lääketieteen opiskelijat opiskelevat Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekun-

nassa. Lääketieteen tutkinto-ohjelmasta valmistuu ammattitaitoisia terveydenhuollon

asiantuntijoita vaativiin terveydenhuollon tehtäviin. Lääketieteen peruskoulutuksesta

valmistuu lääketieteen lisensiaatin tutkintoon (LL). Koulutus kestää noin 6 vuotta ja

laajuudeltaan se on 360 opintopistettä. (Itä-Suomen yliopisto 2015.)

20

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuk-

sia moniammatillisista simulaatioharjoituksista sekä tuodaan esille heidän kokemuksia

moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkityksestä tulevalle toiminnalle työelä-

mässä. Moniammatilliset simulaatioharjoitukset toteutettiin pilottihankkeessa terveys-

ja pelastusalan koulutusorganisaatioiden yhteistyönä Kuopiossa. Tämän tutkimuksen

tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää moniammatillisen simulaatio-ope-

tuksen ja koulutusyhteistyön kehittämisessä tulevaisuudessa terveysalalla.

Tutkimuskysymykset:

1. Millaisena terveys- ja pelastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisten simu-

laatioharjoitusten sisällön ja tavoitteet?

2. Millaisena terveys- ja pelastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisten simu-

laatioharjoitusten toteutumisen?

3. Millaisena terveys- ja pelastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisen simu-

laationharjoittelun merkityksen toiminnalle tulevassa työelämässä?

4. Mitkä opiskelijoiden taustatekijät (ikä, sukupuoli, opiskeltava ala, opiskelijan

vuosikurssi, työkokemus ja aikaisempi kokemus simulaatioharjoituksista) ovat

yhteydessä heidän kokemuksiinsa moniammatillisista simulaatioharjoituksista?

5. Mitkä ovat moniammatillisten simulaatio-opetustapahtumien tulevaisuuden ke-

hittämiskohteet terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kuvaamina?

21

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Tieteenfilosofiset menetelmälliset lähtökohdat

Tämä tutkimus on määrällinen poikkileikkauksena toteutettu kyselytutkimus, jossa filo-

sofisen tausta-ajattelun mukaan tarkoituksena on kuvata ja selvittää objektiivisesti ih-

misten näkemyksiä ja käsityksiä tilastotieteellisiä menetelmiä apuna käyttäen (Tuomi

2007, Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Määrällisten mene-

telmien lisäksi tutkimuksessa käytettiin myös laadullista menetelmää tavoitteena lisätä

ja saada yksityiskohtaisempaa tietoa moniammatillisten simulaatio-opetustapahtumien

tulevaisuuden kehittämiskohteista opiskelijoiden kuvaamina (Sormunen ym. 2013).

Moniammatillisesta simulaatio-opettamisesta ja -oppimisesta on olemassa varsin vä-

hän aiempaa tutkimustietoa. Määrällisen poikkileikkaustutkimuksen avulla, jota täy-

dennetty laadullisella tutkimusmenetelmällä (Sormunen ym. 2013), saadaan kattavaa

tietoa selvitettäessä ihmisryhmiin kohdentuvia tutkimuskysymyksiä, ei siis kattavaa tie-

toa yksittäisistä henkilöistä (Grove ym. 2013). Otoksena käytettiin kokonaisotantaa

(Kankkunen ym. 2013) eli tutkimukseen osallistujiksi valittiin tietoisesti kaikki ne opis-

kelijat, jotka osallistuivat pilottihankkeen moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin

(N=145).

4.2 Mittari

Tässä tutkimuksessa käytetty kyselylomake laadittiin yhteistyönä Itä-Suomen yliopis-

ton terveystieteiden tiedekunnan pilottihankkeessa olleiden yhteyshenkilöiden kanssa

(liite 4). Mittari kehitettiin tätä tutkimusta varten kirjallisuushaun ja aikaisempien tutki-

musten perusteella (liitteet 2-3). Ennen kyselyn toteutumista, asiantuntijapaneeli arvioi

kyselylomakkeen sisältö- ja näennäisvaliditeettia. Varsinaista kyselylomakkeen esites-

taamista ei toteutettu. Huolellisella kyselylomakkeen laatimisella pyrittiin siihen, että se

pystyy ”keskustelemaan” vastaajansa kanssa (Tuomi 2010). Oikein muotoillut kysy-

mykset loivat perustan tutkimuksen onnistumiselle, koska kysymysten muoto voi ai-

heuttaa virheitä tutkimustuloksiin. Tutkimuskysymyksiä rakennettiin tutkimuksen ta-

voitteiden ja tutkimusongelmia mukaillen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.)

22

Kyselylomake jakautui tutkimuskysymyksiä mukaillen viiteen osa-alueeseen, sisältäen

45 kysymystä. Osa-alueet olivat 1) osallistujien taustatiedot (8 kysymystä), 2) moniam-

matillisen simulaatioharjoituksien tavoitteet ja sisältö (16 kysymystä), 3) moniammatil-

lisen simulaatioharjoituksien toteutuminen (14 kysymystä), 4) moniammatillisen simu-

laatioharjoittelun merkitys oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä (6 kysy-

mystä) sekä 5) moniammatillisten simulaatio-perusteisten yhteistyöopetusten tulevai-

suuden kehittämiskohteet (1 avoin kysymys). Kysymyksistä 34 oli viisiportaisia Likert-

asteikollisia kysymyksiä, kahdeksan avoimia kysymyksiä, kaksi valintakysymystä ja

yksi monivalintakysymys. Likert-asteikollisten kysymysten osalta kyselylomakkeeseen

vastaajat esittivät kokemuksensa valiten yhden sopivan vaihtoehdon 1=täysin eri-

mieltä, 2=osittain eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=osittain samaa mieltä ja

5=täysin samaa mieltä.

4.3 Aineisto ja aineiston keruu

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena ovat Itä-Suomen yliopiston terveystie-

teiden tiedekunnan lääketieteen laitoksen, Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan

yksikön, Savon ammatti- ja aikuisopiston sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan yksikön ja

Pelastusopiston ensihoito- ja pelastustoimintakoulutusyksikön opiskelijoiden koke-

mukset moniammatillisista simulaatioharjoituksista. Kohdejoukkona on 145 terveys- ja

pelastusalan opiskelijaa (N=145). Terveysalan opiskelijalla tarkoitetaan 1) terveysalan

ammattikorkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa, jonka pääaine on hoitotyö, ter-

veydenhoitotyö, ensihoito tai fysioterapia, 2) yliopistotutkintoa suorittavaa lääketieteen

opiskelijaa, 3) toiseen asteen sosiaali- ja terveysalan lähihoitajan perustutkintoa suo-

rittavaa opiskelijaa ja 4) pelastusalan opiskelijaa, joka suorittaa valtakunnallista turval-

lisuusalan koulutuskeskuksen pelastajatutkintoa. Kyselyyn vastasi 123 opiskelijaa.

Tutkimusluvat hankittiin keväällä 2015 hankkeessa mukana olevilta pelastus- ja ter-

veysalan oppilaitoksilta. Kaikki hankkeessa mukana olevat pelastus- ja terveysalan

oppilaitokset myönsivät luvan tutkimuksen toteuttamiselle. Aineiston keruu tapahtui al-

kuvuodesta 2015 terveys- ja pelastusalan oppilaitosten yhteistyönä toteutetussa pilot-

tihankkeessa Kuopiossa kokonaisotantana. Kyselyyn vastaajilta kysyttiin kirjallinen

suostumus tutkimukseen osallistumisesta.

23

Aineiston keruumenetelmäksi valittiin strukturoitu paperinen kyselylomake (liite 4).

Näin pyrittiin saamaan tavoitettua mahdollisimman moni moniammatillisiin simulaatio-

harjoituksiin osallistunut terveys- ja pelastusalan opiskelija. Simulaatioharjoitusten jäl-

keen moniammatillisten simulaatioharjoitusten ohjaajat pyysivät täyttämään paperisen

kyselylomakkeen ja ne palautettiin myös ohjaajille.

Useimmiten tutkija kerää oman tutkimusaineistonsa (Tuomi 2007), kuitenkin tässä tut-

kimuksessa tutkija sai aineiston valmiina. Valmista tutkimusaineistoa käytettäessä

olennaista on arvioida aineiston syntymisen asiayhteys ja sen soveltuvuus omaan tut-

kimukseen (Hirsjärvi 2004). Kerätty aineisto todettiin hyvin soveltuvaksi tämän tutki-

muksen tutkimusintresseihin.

4.4 Aineiston analyysi

Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS (The Statistical Package for the Social Sciences)

21.0 -ohjelmalla. Aineiston luokittelu- ja järjestysasteikolliset muuttujat analysoitiin ku-

vailevilla tilastollisilla menetelmillä eli suoritettiin deskriptiivinen analyysi. Näin tehtiin

ensimmäinen katsaus aineistoon tilastollisilla tunnusluvuilla. Tässä vaiheessa ei kui-

tenkaan pyritty tekemään tutkittavasta aiheesta vielä mitään vaativia päätelmiä. Aineis-

toon käytettiin sellaista menetelmäjoukkoa, jonka avulla aineisto kuvattiin numeeri-

sessa muodossa. (Nummenmaa 2010, Metsämuuronen 2011a.) Tutkimuksessa ku-

vailevina tilastollisina tunnuslukuina käytetään frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoa ja

keskihajontaa.

Tulosten tulkinnan vuoksi aineiston kuvailussa on viisiportainen Likert -asteikko muu-

tettu kolmiportaiseksi asteikoksi, koska määrällisen aineiston tarkoituksena on antaa

tiivistettyä tietoa perusjoukon jakaumasta (Heikkilä 2010). Viisiportaisen Likert -as-

teikon vastaukset ’täysin samaa mieltä’ ja ’osittain samaa mieltä’ sekä ’täysin eri mieltä’

ja ’osittain eri mieltä’ ovat yhdistetty. Saatuja tuloksia kuvataan taulukoin.

Yhden yksittäisen muuttujan analysointi ei usein ole yhtä hedelmällistä kuin summa-

muuttujien analysointi, jossa saman aihealueen muuttujia on yhdistetty. Summamuut-

tujien muodostamisen pohjana voidaan käyttää pääkomponentti- tai faktorianalyysiä

24

(Valli 2015). Pääkomponenttianalyysin taustaoletukset eivät ole yhtä tiukat kuin fakto-

rianalyysin (Metsämuuronen 2011a, Grove ym. 2013). Ennen faktorianalyysin suorit-

tamista, muuttujien välisiä yhteyksiä voidaan tarkastella ristiintaulukoinnin, varianssi-

analyysin tai korrelaatiokertoimen avulla. Tässä tutkimuksessa käytettiin korrelaatio-

kertoimen tarkastelua. Faktorianalyysi kertoo, mitkä muuttujat ovat saman sisältöisiä

ja kannattaisi sen vuoksi yhdistää (Nummenmaa 2010, Metsämuuronen 2011a, Valli

2015). Faktorianalyysillä on mahdollista tiivistää useiden järjestysasteikollisten muut-

tujien, kuten Likert-asteikko, mitattujen muuttujien informaatio muutamaan keskeiseen

pääkomponenttiin (Nummenmaa 2010, Metsämuuronen 2011a). Tässä tutkimuksessa

käytettiin summamuuttujien muodostamiseksi faktorianalyysiä, jonka pohjalta muodos-

tui 9 summamuuttujaa, jotka nimettiin sisältönsä mukaan.

Faktorianalyysiä suoritettaessa rotaatiomenetelmän vaihtoehtoina ovat suorakulma-

tai vinokulmarotaatio. Tähän tutkimukseen valittiin rotaatiomenetelmäksi vinokulmaro-

taatio, koska se sallii korrelaation faktoreiden välille, joka monesti käytännössä on kaik-

kein realistisin vaihtoehto ja antaa yleensä myös tulkinnallisesti mielekkäimmät faktorit.

SPSS-ohjelmassa on valittavana kaksi eri vinokulmarotaatiomenetelmää: Direct Obli-

min ja Promax. (Jokivuori & Hietala 2007, Nummenmaa 2010, Metsämuuronen

2011a.) Tässä tutkimuksessa käytetiin Promax-rotaatiota, jonka latausrakenteen poh-

jalta muodostetiin summamuuttujat. Näille summamuuttujille faktorianalyysi laskee pis-

temäärän, joka kuvaa sitä, miten kukin vastaaja edustaa kutakin komponenttia tai fak-

toria. (Nummenmaa 2010, Metsämuuronen 2011a.) Tutkimuksen tavoitteena on ana-

lysoida aineiston erityispiirteet, joten pistemääräkertoimille muodostetut summamuut-

tujat ovat oikea ratkaisu. Summamuuttujiin hyväksyttiin muuttujat joiden faktorilataus

>0,30 (Nummenmaa 2010, Metsämuuronen 2011a).

Summamuuttujille laskettiin Cronbachin alpha arvot ja näin varmistettiin mittarin sisäi-

nen johdonmukaisuus. Jokaisen summamuuttujan Cronbachin alpha on >0,6, joka

osoittaa hyvää reliabiliteettia. Summamuuttujien jakaumia tarkasteltaessa, todettiin nii-

den olevan vasemmalle vinoja. Liitetaulukossa 4 on kuvattu terveys- ja pelastusalan

opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta mittaavien

summamuuttujien rakenne, sisäinen johdonmukaisuus ja jakaumien muoto (liite 5).

25

Summamuuttujien vinouden vuoksi päädyttiin tilastollisessa analyysissä käyttämään

Mann-Whitney U -testiä, jonka kohdalla ei tarvitse olettaa aineiston normaalijakautu-

neisuutta. Mann-Whitney U -testillä selvitetään kahden riippumattoman otoksen väli-

sen eron merkitsevyyttä ja se soveltuu hyvin mielipideasteikoille. (Nummenmaa 2010,

Metsämuuronen 2011a.) Tuloksissa raportoidaan ryhmittäiset keskiarvot (ka) ja keski-

hajonnat (sd). Summamuuttujien minimit, maksimit, mediaanit (md) ja kvartiilit (Q1-Q3)

löytyvät liitetaulukosta 5 (liite 6). Tilastolliseksi merkitsevyystasoksi asetettiin p< 0,05.

Jatkuvien taustamuuttujien yhteyttä (ikä, työkokemusvuodet ja aikaisempi kokemus si-

mulaatiosta) yhteyttä summamuuttujiin tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoi-

mella, jota tulkittiin seuraavasti: > 0,5 = voimakas korrelaatio, 0,3-0,5 = kohtalainen

korrelaatio, < 0,3 = heikko korrelaatio ja < 0,1 = ei korrelaatiota (Nummenmaa 2010,

Grove ym. 2013).

Määrällisten menetelmien lisäksi tutkimuksessa käytettiin myös laadullista menetel-

mää tavoitteena lisätä ja saada yksityiskohtaisempaa tietoa moniammatillisten simu-

laatio-opetustapahtumien tulevaisuuden kehittämiskohteista opiskelijoiden kuvaamina

(Sormunen ym. 2013). Laadullisella tutkimuksella tavoitellaan tutkittavan ilmiön ym-

märtämistä, selittämistä, tulkintaa ja soveltamista. Tarkoituksena on saada ilmiöstä tie-

toa kuvaamisen, jäsentämisen, tulkinnan, ymmärtämisen ja merkityksellistämisen kei-

noin. Tutkijan tehtävänä on tuottaa tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä sen ym-

märtämistä ja tulkintaa koskettavia tuloksia samalla kuitenkin säilyttäen kohteen ainut-

kertaisuus ja yksittäisyys. (Kylmä & Juvakka 2007, Metsämuuronen 2011b, Grove ym.

2013.)

Tutkimuksen laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Kaik-

kea kerättyä laadullista aineistoa ei aina voi käyttää tutkimuksessa. Tutkijan tuleekin

perustella, miksi juuri tietty osa laadullisesta aineistosta on analysoitu. (Metsä-

muuronen 2011b.) Kyselylomake sisälsi kahdeksan avointa kysymystä. Neljä avointa

kysymystä analysoitiin määrällisiä menetelmiä käyttäen, kolmen avoimen kysymyksen

vastaukset olivat niukkoja, jonka vuoksi vain yksi avoin kysymys (kysymys nro 45) ana-

lysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Sisällön analyysillä luodaan laadulliseen ai-

neistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Analyysillä pyritään

tiivistämään aineisto säilyttäen kuitenkin keskeinen informaatio. (Eskola & Suoranta

1998, Kylmä & Juvakka 2007, Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen

26

2013.) Analyysiprosessi etenee tiettyjä vaiheita mukaillen, alkaen aineiston reflektiivi-

sellä lukemisella edeten aineiston pelkistämiseen ja ryhmittelyyn sekä abstrahointiin

(Grove ym. 2013).

Tutkimuksen laadullinen aineisto koottiin Excel 2016 -ohjelmaan ja lukemalla muodos-

tettiin siitä kokonaiskäsitys. Ensin kyselylomakkeet numeroitiin. Tämän jälkeen nume-

roitiin tekstirivit ja vastaukset pelkistettiin ja koodattiin rivinumeron perusteella. Vas-

taukset olivat tyyliltään lyhyitä ja selkeitä, pelkistäminen oli vähäistä. Aineistoa pilkottiin

asiasisällön mukaisiin osiin. Pelkistyksiä kertyi aineistosta yhteensä 130 ja ne ryhmi-

teltiin samanlaisuuden ja erilaisuuden perusteella alaluokkiin. Alaluokkia syntyi yh-

teensä 28. Esimerkiksi opiskelijan antama kirjallinen vastaus ”Ottakaa opiskelijoita

HANKE-opintoja suorittamaan moniammatillisen simulaation pariin! Ennakkotiedotus

pitää hoitaa paremmin, samoin sairaanhoitajaopiskelijoiden rekrytointi. Tehkää esitte-

lyvideo”, pilkottiin kolmeksi pelkistykseksi: moniammatillisen simulaatio-opetuksen in-

tegroiminen opintoihin, simulaatioharjoituksista tiedottaminen ja opiskelijoiden rekry-

tointi. Ryhmittelyn jälkeen alaluokat nimettiin sisältöä kuvaaviksi siten, että nimi oli

abstraktimmalla tasolla ja kattoi kaikki pelkistykset. Tämän jälkeen abstrahointia jat-

kettiin siten, että etsittiin tekijöitä, jotka yhdistivät alaluokkia sisällön perusteella toi-

siinsa. Näin saatiin 8 yläluokkaa, jotka nimettiin kaikki alaluokat kattavilla abstrakteilla

käsitteillä. Yläluokista muodostettiin vielä kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat opiskelijoi-

den kokemuksia moniammatillisten simulaatioharjoitusten kehittämisestä tulevaisuu-

dessa.

27

5 TUTKIMUSTULOKSET

5.1 Opiskelijoiden taustatiedot

Tutkimuksen vastausprosentti oli 85 %. Moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin osal-

listuneiden terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden taustamuuttujia tarkasteltaessa suu-

rin osa kyselyyn vastanneista oli miehiä (63 %) (taulukko 1). Vastaajien iän keskiarvo

(ka) oli 23,3 vuotta ja keskihajonta (kh) 5,5 vuotta. Vastanneista 27 % oli 16-20-vuoti-

aita ja 29 % oli 21-25-vuotiaita.

Opiskelijoista 42 % opiskeli pelastajaksi, 34% lähihoitajaksi, 9 % sairaanhoitajaksi, 6

% ensihoitajaksi, 6 % lääkäriksi, 2 % fysioterapeutiksi ja 1 % terveydenhoitajaksi. Kol-

mannen vuosikurssin oppilaita oli 41 % kyselyyn vastanneista. Aikaisempaa työkoke-

musta sosiaali- ja terveysalalta oli vajaalla puolella (46 %) opiskelijoista. Sosiaali- ja

terveysalan työkokemuksen pituus vaihteli alle puolesta vuodesta melkein seitsemään

vuoteen (ka = 0,6).

Opiskelijoista 31 % oli osallistunut simulaatioharjoitukseen 5-9 kertaa ja 23 % alle viisi

kertaa. Opiskelijoista lähes kaikki (98 %) olivat osallistuneet moniammatilliseen simu-

laatioharjoitukseen alle viisi kertaa.

28

Taulukko 1. Moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin osallistuneiden terveys- ja pe-lastusalan opiskelijoiden taustamuuttujat (n=123).

Taustamuuttujat n %

Sukupuoli (n=123)

Mies 78 63

Nainen 45 37

Ikä (n=122)

- 20 33 27

21-25 35 29

26-30 20 16

31-35 25 21

36-40 5 4

41- 4 3

Opiskeltava ala (n=123)

Sairaanhoitaja 11 9

Terveydenhoitaja 1 1

Pelastaja 52 42

Ensihoitaja 8 6

Lähihoitaja 42 34

Lääkäri 7 6

Fysioterapeutti 2 2

Opiskelijan vuosikurssi (n=122)

Ensimmäinen 24 20

Toinen 33 27

Kolmas 51 41

Neljäs 8 7

Viides 6 5

Työkokemus (n=115)

Ei työkokemusta 62 54

alle vuosi 32 28

2 vuotta 15 13

Enemmän kuin 2 vuotta 6 5

Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen (tämä kerta mukaan lukien) (n=116)

Alle 5 kertaa 27 23

5-9 kertaa 36 31

10-14 kertaa 24 21

15-19 kertaa 9 8

yli 20 kertaa 20 17

Osallistumiskerrat moniammatilliseen simulaatioharjo-itukseen (tämä kerta mukaan lukien) (n=115)

Alle 5 kertaa 117 98

Yli 5 kertaa 2 2

29

5.2 Opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteista

ja sisällöstä

Keskiarvojen perusteella terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemukset moniam-

matillisten simulaatioharjoitusten tavoitteista ja sisällöistä olivat hyviä (taulukko 2).

Suurin osa opiskelijoista toi esille, että simulaatioharjoitusten tavoitteet oli selkeästi

määritelty ennen harjoitusta (85 %). Myös potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmär-

täminen kehittyi harjoitusten myötä (88 %). Opiskelijat kokivat, että moniammatilliset

simulaatioharjoitukset selkeyttivät, sekä tehtävänjakoa moniammatillisessa hoitotilan-

teessa (80 %), että eri ammattiryhmien tehtävänkuvia (89 %). Opiskelijoiden mielestä

simulaatioharjoitus lisäsi tietoa toisen ammattiryhmän toiminnasta (83 %) sekä arvos-

tusta toista ammattiryhmää kohtaan (87 %).

Opiskelijoiden mielestä moniammatillisten simulaatioharjoitusten myötä heidän kom-

munikaatiotaitonsa kehittyivät (85 %). Niiden todettiin vahvistavan päätöksenteko- (75

%) ja ryhmätyötaitoja (89 %), mutta ne lisäsivät vähemmän kliinistä osaamista ja kä-

dentaitoja (55 %). Opiskelijoista suurin osa koki, että simulaatioharjoituksessa kehitty-

nyt yhteinen moniammatillinen osaaminen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon (86

%). Opiskelijat totesivat simulaatioharjoitusten vahvistaneen potilaan kuuntelemista

paremmin (58 %), toisaalta hieman yli neljäsosa heistä ei ollut samaa mieltä eikä eri

mieltä (27 %) asiasta. Simulaatioharjoitusten todettiin vahvistaneen opiskelijoiden

kommunikaatiota potilaan kanssa (59 %), mutta neljäsosa opiskelijoista ei ollut samaa

mieltä eikä eri mieltä (25 %) asiasta. Opiskelijoiden mielestä, heidän ymmärrys poti-

laan havainnoinnista (73 %) lisääntyi, toisaalta pieni osa heistä oli eri mieltä (11 %).

Opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioharjoitusten vaikuttaneen potilaan nä-

kökulman ymmärtämiseen (67 %), mutta noin neljäsosa opiskelijoista ei ollut samaa

mieltä eikä eri mieltä (26 %) asiasta.

30

Taulukko 2. Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteista ja sisällöistä (n=123).

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen tavoit-teet ja sisältö

Eri mieltä %

Ei sa-maa

eikä eri mieltä

%

Samaa mieltä

%

Ka SD

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa tavoit-teet oli selkeästi määritetty ennen harjoitusta (n=123) 7 8 85 2,77 ,570

Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmärtäminen ke-hittyi moniammatillisen simulaatioharjoituksen myötä (n=123)

2 10 88 2,85 ,418

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa työn-jako potilaan hoidossa selkeytyi (n=123) 1 19 80 2,78 ,453

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa eri am-mattiryhmien tehtävänkuvat selkiytyivät (n=123) 4 7 89 2,85 ,462

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi tietoa tois-ten ammattiryhmien toiminnasta (n=123) 3 14 83 2,80 ,478

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi toisten ammattiryhmien arvostusta (n=123) 2 11 87 2,85 ,425

Kommunikaatiotaidot kehittyivät moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa (n=123) 5 10 85 2,80 ,507

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi kliinistä osaamista ja kädentaitoja (n=123) 16 29 55 2,38 ,752

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti ryhmä-työtaitoja (n=123) 3 8 89 2,85 ,438

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti päätök-sentekotaitoja (n=123) 4 21 75 2,71 ,539

Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi ymmärtä-mään potilaan näkökulmaa paremmin (n=123)

7

26

67

2,59

,625

Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi kuuntele-maan potilasta paremmin (n=121) 13 27 58 2,45 ,719

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmär-rystäni potilaan havainnoinnista (n=122) 11 16 73 2,63 ,671

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti kom-munikaatiota potilaan kanssa (n=123) 16 25 59 2,43 ,758

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa kehitty-nyt yhteinen moniammatillinen osaaminen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon (n=123)

3 11 86 2,82 ,462

Ka= Keskiarvo (asteikko: 1=Eri mieltä…3= Samaa mieltä), SD= Keskihajonta

31

5.3 Opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisen simulaatioharjoitusten toteutumi-

sesta

Keskiarvojen perusteella terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden mielestä moniamma-

tilliset simulaatioharjoitukset oli hyvin toteutettu (taulukko 3). Niiden todettiin olevan

hyödyllisiä (92 %). Opiskelijat toivat esille, että simulaatioharjoitukset olivat hyvin suun-

niteltu (85 %), simulaatioympäristö oli riittävän realistinen (88 %) ja simuloidut potilas-

tapaukset olivat riittävän opettavaisia (94 %). Opiskelijat kokivat ammattitaitonsa ke-

hittyneen simulaatioharjoituksien myötä (84 %) ja niiden todettiin olleen myönteisesti

haastavia (87 %). Opiskelijoiden mielestä simulaatioharjoituksessa syntyneet vuoro-

vaikutustilanteet olivat riittävän todentuntuisia (86 %).

Opiskelijoista hieman yli puolet toi esille, ettei moniammatillinen simulaatioharjoitus ol-

lut stressaava (69 %). Toisaalta stressaavaksi simulaatioharjoituksen kokivat noin

kymmenesosa opiskelijoista (9 %). Opiskelijoista 81 % oli sitä mieltä, että simulaatio-

harjoitukseen osallistuminen ja purkukeskustelu eivät nostaneet esiin tunteita tai pel-

koja omasta suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä. Vastaavasti 11 % opiske-

lijoista oli eri mieltä.

Opiskelijoiden mielestä he toteuttivat potilaan hoitoa riittävästi yhdessä (85 %). Heidän

yhdessä laatimansa hoitosuunnitelma oli edistänyt potilaan hyvää kokonaisvaltaista

hoitoa (74 %), mutta melkein neljäsosa opiskelijoista ei ollut samaa mieltä eikä eri

mieltä (22 %). Opiskelijat kokivat heidän yhteistyönsä lisänneen potilasturvallisuutta

(81 %), mutta vähän alta viidesosa opiskelijoista ei ollut samaa mieltä eikä eri mieltä

(16 %).

32

Taulukko 3. Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisen si-mulaatioharjoitusten toteutumisesta (n=123).

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutuminen Eri

mieltä

%

Ei samaa eikä eri mieltä

%

Samaa mieltä

%

Ka SD

Simulaatioympäristö oli riittävän realistinen (n=121) 6 5 88 2,83 ,506

Simuloitu potilastapaus oli riittävän opettavainen (n=121) 3 3 94 2,91 ,387

Simulaatioharjoitus oli hyvin suunniteltu (n=121) 7 8 85 2,79 ,551 Mielestäni vuorovaikutustilanteet olivat riittävän todentun-tuisia (n=121) 4 10 86 2,82 ,483

Moniammatillinen simulaatioharjoitus oli mielestäni myön-teisesti haastava (n=121) 1 12 87 2,85 ,401

Moniammatillinen simulaatioharjoitus ei ollut mielestäni stressaava (n=121) 9 22 69 2,60 ,652

Simulaatioon osallistuminen ja purkukeskustelu eivät nos-taneet esiin tunteita tai pelkoja omasta suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä (n=121)

11 8 81 2,70 ,654

Ammattitaitoni kehittyi moniammatillisen simulaatio-harjoi-tuksen myötä (n=120) 3 13 84 2,81 ,473

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijat to-teuttivat potilaan hoitoa riittävästi yhdessä (n=121) 4 11 85 2,81 ,488

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijoiden yhdessä laadittu hoitosuunnitelma edisti potilaan hyvää ko-konaisvaltaista hoitoa (n=121)

2 24 74 2,71 ,507

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijoiden yhteistyö lisäsi potilasturvallisuutta (n=121) 3 16 81 2,78 ,491

Moniammatillinen simulaatio-harjoitus oli hyvä opetus- ja oppimismenetelmä saada ymmärrystä potilaan hoitamista koskettavista arvoista (n=121)

1 12 86 2,84 ,408

Tästä simulaatioharjoituksesta oli minulle hyötyä (n=121) 1 7 92 2,91 ,316

Ka= Keskiarvo (asteikko: 1=Eri mieltä…3= Samaa mieltä), SD= Keskihajonta

33

5.4 Opiskelijoiden kokemukset moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkityk-

sestä oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä

Keskiarvojen perusteella terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemukset moniam-

matillisten simulaatioharjoitusten merkityksestä oppiselle ja tulevalle toiminnalle työ-

elämässä olivat hyviä (taulukko 4). Niiden todettiin lisäävän arvostusta toista ammatti-

ryhmää kohtaan (90 %). Opiskelijat toivat esille, että simulaatioharjoituksia kehittä-

mällä voidaan ehkäistä ennakkoluuloja toista ammattiryhmää kohtaan (89 %). Opiske-

lijat arvioivat, että simulaatioharjoittelulla lisätään tietoa toisen ammattiryhmän tie-

doista ja taidoista (92 %) sekä ymmärrystä työelämän todellisista tilanteista (90 %).

Opiskelijoista suurimman osan mielestä simulaatioharjoittelu lisää potilasturvallisuutta

(87 %). Lähes kaikki (93%) totesivat, että moniammatillinen simulaatioharjoittelu kan-

nustaa eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä myös koulutuksen jälkeen

työelämässä.

Taulukko 4. Terveysalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisen simulaatiohar-joitusten merkityksestä oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä (N=123).

Moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkitys op-pimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämälle

Eri

mieltä

%

Ei samaa eikä eri mieltä

%

Samaa

mieltä % Ka SD

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu lisää arvostusta toi-sia ammattiryhmiä kohtaan (n=122) 2 8 90 2,89 ,368

Moniammatillisia simulaatioharjoituksia kehittämällä eh-käistään ennakkoluuloja toisia ammattiryhmiä kohtaan (n=122)

3 8 89 2,87 ,406

Moniammatillisen simulaatioharjoittelun avulla lisätään tie-toa toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista (n=122) 1 7 92 2,91 ,315

Moniammatillinen simulaatio lisäsi ymmärrystäni työelä-män todellisista tilanteista (n=122) 2 8 90 2,89 ,368

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kehittää potilastur-vallisuutta (n=122) 1 12 87 2,86 ,371

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kannustaa eri am-mattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä myös koulu-tuksen jälkeen työelämässä (n=122)

0

7

93

2,93

,249

Ka= Keskiarvo (asteikko: 1=Eri mieltä…3= Samaa mieltä), SD= Keskihajonta)

34

5.5 Opiskelijoiden taustatekijöiden yhteys heidän arviointeihinsa moniammatillisista

simulaatioharjoituksista

Taulukossa 5 on kuvattu terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniam-

matillisista simulaatioharjoituksista kuvaavat summamuuttujat, niiden keskiarvot ja

keskihajonnat. Summamuuttujien muodostuminen on kuvattu tarkemmin liitteessä 5.

Opiskelijat arvoivat moniammatillisilla simulaatioharjoituksilla olevan eniten merkitystä

oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä (ka 4,43, SD 0,57) ja toiseksi eniten

merkitystä oli simulaatioharjoituksen vaikutuksella kokonaisvaltaisen yhteistoiminnan

(ryhmätyön osatekijöiden) ymmärtämiseen (ka 4,30, SD 0,56). Opiskelijat toivat esille,

että vähiten merkitystä oli simulaatioharjoituksen vaikutuksella potilaan ja opiskelijan

vuorovaikutussuhteeseen (ka 3,69, SD 0,79) sekä ammattien väliselle toiminnan ke-

hittymiselle ja kommunikaatiolle (ka 3,98, SD 0,69).

Taulukko 5. Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisista si-mulaatioharjoituksista kuvaavat summamuuttujat, niiden keskiarvot ja keskihajonnat. (n=123).

Muuttujat Ka SD

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten suunnittelu (Summa 1) 4,24 ,642

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkitys oppimiselle ja toiminnalle työelä-

mässä (Summa 2) 4,43 ,568

Moniammatillisten simulaatioharjoituksien vaikutus potilaan ja opiskelijan vuorovaiku-tussuhteeseen (Summa 3) 3,69 ,792

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen vaikutus kokonaisvaltaisen yhteistoiminnan (ryhmätyön osatekijöiden) ymmärtämiseen (Summa 4) 4,30 ,563

Ammattien välisen toiminnan kehittyminen ja kommunikaatio (Summa 5) 3,98 ,688

Potilaan hyvän kokonaisvaltaisen hoidon ja potilasturvallisuuden edistäminen (moniam-

matillisilla simulaatioharjoituksilla) (Summa 6) 4,13 ,644

Toisen ammattiryhmän arvostuksen lisääntyminen ja myönteinen vaikutus potilaan hoi-toon (Summa 7) 4,28 ,643

Yhteistoiminnan ja tehtäväkuvien selkiytyminen moniammatillisilla simulaatioharjoituk-silla (Summa 8) 4,16 ,620

Moniammatillisen jälkipuinnin vaikutus psyykelle (Summa 9) 4,12 ,926

Ka= Keskiarvo (asteikko: 1= Täysin erimieltä…5=Täysin samaa mieltä), SD= Keski-

hajonta

35

Taulukoissa 6, 7 ja 8 on tarkasteltu taustamuuttujien yhteyttä edellä esitettyihin sum-

mamuuttujiin siten, että taulukossa 6 ovat moniammatillisten simulaatioharjoitusten ta-

voitteisiin ja sisältöön liittyvät summamuuttujat, taulukossa 7 ovat moniammatillisten

simulaatioharjoitusten toteutumiseen liittyvät summamuuttujat ja taulukossa 8 ovat

moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkitys oppimiselle ja tulevalle toiminnalle

työelämässä liittyvät summamuuttujat.

Kun tarkastellaan moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteisiin ja sisältöön liit-

tyviä summamuuttujien yhteyksiä taustamuuttujiin (taulukko 6), voidaan todeta, että

ammattien välisen toiminnan kehittymisellä ja kommunikaatiolla (summa 5) sekä ter-

veys- ja pelastusalan opiskelijoiden iällä on tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,006).

Opiskelijoista 41-45 -vuotiaat (ka 4,88, SD 0,77) sekä yli 46 -vuotiaat (ka 4,25, SD

0,35) olivat tyytyväisempiä ammatillisen toiminnan ja kommunikaation kehittymiseen.

Vaikutuksella potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen (summa 3) (p=0,009) ja

ammattien välisen toiminnan kehittymisellä ja kommunikaatiolla (summa 5) (p=0,047)

on tilastollisesti merkitsevä yhteys opiskelijoiden sukupuoleen. Naiset olivat tyytyväi-

sempiä potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen (ka 3,87, SD 0,73) sekä am-

matillisen toiminnan ja kommunikaation kehittymiseen (ka 4,18, SD 0,66).

Vaikutuksella potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen (summa 3) (p=0,009) ja

ammattien välisen toiminnan kehittymisellä ja kommunikaatiolla (summa 5) (p=0,045)

on tilastollisesti merkitsevä yhteys terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden opiskelta-

vaan alaan. Fysioterapeutiksi (ka 4,25, SD 0,35) ja lähihoitajaksi (ka 3,98, SD 0,73)

opiskelevat olivat tyytyväisempiä potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen. Sai-

raanhoitajaksi (ka 4,36, SD 0,52) opiskelevat olivat tyytyväisempiä ammatillisen toi-

minnan ja kommunikaation kehittymiseen.

Vaikutuksella potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen (summa 3) (p=0,000) ja

yhteistoiminnan ja tehtävänkuvien selkiytymisellä (summa 8) (p=0,014) on tilastollisesti

merkitsevä yhteys terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden vuosikurssiin. Ensimmäisen

vuosikurssin opiskelijat (ka 4,27, SD 0,59) olivat tyytyväisempiä potilaan ja opiskelijan

vuorovaikutussuhteeseen. Ensimmäisen (ka 4,38, SD 0,43) ja toisen vuosikurssin

36

opiskelijat (ka 4,38, SD 0,47) olivat tyytyväisempiä yhteistoiminnan ja tehtävänkuvien

selkiytymiseen.

37

Taulukko 6. Moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteisiin ja sisältöön liittyvien summamuuttujien yhteys taustamuuttujiin.

Taustamuuttujat

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteisiin liittyvät summa-muuttujat

Vaikutus poti-laan ja opiskeli-jan vuorovaiku-tussuhteeseen (Summa 3)

Ammattienväli-sen toiminnan kehittyminen ja kommunikaatio (Summa 5)

Toisen ammatti-ryhmän arvos-tuksen lisäänty-minen ja myön-teinen vaikutus potilaan hoitoon (Summa 7)

Yhteistoiminnan ja tehtäväkuvien selkiytyminen (Summa 8)

Ka SD Ka SD Ka SD Ka SD

Ikä

- 20 4,16 0,632 4,12 0,616 4,49 0,494 4,27 0,490 21-25 3,59 0,812 3,96 0,619 4,06 0,747 4,01 0,748 26-30 3,43 0,927 3,96 0,731 4,32 0,798 4,20 0,476 31-35 3,45 0,690 3,76 0,831 4,29 0,539 4,09 0,742 36-40 3,60 0,675 3,85 0,720 4,33 0,471 4,20 0,380 41-45 4,50 0,707 4,88 0,770 4,50 0,707 4,50 0,707 46- - - 4,25 0,354 4,17 0,236 - - p-arvo 0,65 0,006* 0,097 0,917

Sukupuoli Mies 3,60 0,825 3,86 0,687 4,20 0,723 4,13 0,689 Nainen 3,87 0,730 4,18 0,664 4,44 0,448 4,05 0,489

p-arvo 0,009* 0,047* 0,077 0,711 Opiskeltava ala

Sairaanhoitaja 3,95 0,631 4,36 0,522 4,48 0,431 4,21 0,373 Terveydenhoitaja - - - - - - - - Pelastaja 3,44 0,821 3,76 0,713 4,06 0,796 4,04 0,776 Ensihoitaja 3,66 0,972 4,16 0,582 4,38 0,486 4,13 0,533 Lähihoitaja 3,98 0,733 4,16 0,604 4,49 0,442 4,23 0,447 Lääkäri 3,35 0,508 3,71 0,973 4,43 0,460 3,90 0,630

Fysioterapeutti 4,25 0,354 4,13 0,530 3,83 0,236 4,33 0,471 p-arvo 0,009* 0,047* 0,077 0,711 Opiskelijan vuosikurssi

Ensimmäinen 4,27 0,594 4,17 0,574 4,58 0,384 4,38 0,432 Toinen 3,40 0,837 3,89 0,491 4,17 0,693 4,38 0,469 Kolmas 3,77 0,747 4,00 0,802 4,22 0,715 3,99 0,721 Neljäs 3,15 0,671 4,00 0,641 4,33 0,436 4,00 0,398 Viides 3,29 0,534 3,75 1,061 4,39 0,491 3,89 0,689

p-arvo 0,000* 0,347 0,101 0,014* Sosiaali- ja terveysalan työkokemus vuodet

Ei työkokemusta 3,73 0,773 4,03 0,659 4,31 0,667 4,21 0,641 alle vuosi 3,76 0,654 3,90 0,698 4,40 0,425 4,12 0,581 2 vuotta 3,67 1,104 4,05 0,792 4,07 0,928 4,22 0,411 Enemmän kuin 2 vuotta

3,50 0,632 4,00 0,975 4,33 0,471 3,78 0,720

p-arvo 0,848 0,664 0,797 0,215 Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 3,76 0,708 4,18 0,552 4,39 0,497 4,21 0,584 5-9 kertaa 3,74 0,882 3,95 0,769 4,25 0,856 4,20 0,554 10-14 kertaa 3,77 0,814 4,08 0,747 4,31 0,547 4,25 0,558 15-19 kertaa 3,64 0,397 3,83 0,661 4,19 0,444 3,96 0,754 yli 20 kertaa 3,45 0,916 3,88 0,651 4,30 0,561 3,98 0,783

p-arvo 0,659 0,483 0,798 0,544 Osallistumiskerrat moniammatilliseen simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 3,70 0,814 4,02 0,671 4,31 0,641 4,18 0,600 Yli 5 kertaa 3,25 0,354 2,88 0,884 4,00 0,471 3,33 1,414

p-arvo 0,349 0,056 0,349 0,329

Ka=keskiarvo (asteikko: 1= Täysin erimieltä…5=Täysin samaa mieltä), SD=Keskihajonta, Mann-Whit-

ney U -testi, Kruskal-Wallis -testi (p-arvo),

*=Tilastollisesti merkitsevä, p-arvo alle 0,05

38

Kun tarkastellaan moniammatillisten simulaatioharjoitusten toteuttamiseen liittyviä

summamuuttujien yhteyksiä taustamuuttujiin (taulukko 7), voidaan todeta, että mo-

niammatillisten simulaatioharjoitusten suunnittelulla (summa 1) sekä terveys- ja pelas-

tusalan opiskelijoiden vuosikurssilla on tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,010). En-

simmäisen vuosikurssin opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioharjoitusten

suunnittelulla olleen eniten merkitystä (ka 4,53, SD 0,41) oppimiselle ja tulevalle toi-

minnalle työelämässä.

Tilastollisesti merkitsevä yhteys oli myös moniammatillisten simulaatioharjoitusten

suunnittelulla (summa 1) ja osallistumiskerroilla moniammatilliseen simulaatioharjoi-

tukseen (p=0,012). Opiskelijat, joilla oli kokemusta moniammatillisista simulaatiohar-

joituksista alle viisi kertaa, kokivat suunnittelulla olleen eniten merkitystä oppimiselle ja

tulevalle toiminnalle työelämässä (ka 4,25, SD 0,63).

39

Taulukko 7. Moniammatillisten simulaatioharjoitusten toteutumiseen liittyvien summa-muuttujien yhteys taustamuuttujiin.

Taustamuuttujat

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten toteutumiseen liittyvät summa-muuttujat

Suunnittelu (Summa 1)

Vaikutus koko-naisvaltaisen yhteistoiminnan (ryhmätyön osa-tekijöiden) ym-märtämiseen (Summa 4)

Potilaan hyvän kokonaisvaltai-sen hoidon ja potilasturvalli-suuden edistä-minen (Summa 6)

Jälkipuinnin vai-kutus psyykelle (Summa 9)

Ka SD Ka SD Ka SD Ka SD

Ikä

-20 4,50 0,407 4,39 0,544 4,30 0,342 4,13 0,813 21-25 4,18 0,531 4,22 0,619 4,02 0,593 4,14 0,929 26-30 4,16 0,824 4,40 0,498 4,20 0,781 3,80 1,152 31-35 4,20 0,753 4,32 0,594 4,03 0,693 4,20 0,753 36-40 3,50 0,771 4,04 0,574 3,85 0,224 3,50 0,771 41-45 4,00 0,354 4,20 0,566 3,50 0,707 4,00 0,354 46- - - 4,10 0,424 4,13 0,177 - -

p-arvo 0,843 0,210 0,113 0,320 Sukupuoli

Mies 4,21 0,696 4,26 0,597 4,40 0,682 4,28 0,774 Nainen 4,29 0,547 4,40 4,97 4,26 0,554 3,50 1,088

p-arvo 0,091 0,538 0,313 0,698 Opiskeltava ala

Sairaanhoitaja 4,09 0,718 4,36 0,543 4,11 0,585 3,91 1,114 Terveydenhoitaja - - - - - - - - Pelastaja 4,08 0,755 4,19 0,615 3,95 0,713 4,24 0,803 Ensihoitaja 4,34 0,442 4,40 0,385 4,09 0,399 3,88 1,026 Lähihoitaja 4,49 0,449 4,40 0,544 4,31 0,607 4,12 0,934 Lääkäri 4,11 0,556 4,34 0,538 4,32 0,554 3,71 1,350 Fysioterapeutti 4,25 0,354 4,40 0,283 4,13 0,177 4,50 0,707

p-arvo 0,091 0,538 0,313 0,698 Opiskelijan vuosikurssi

Ensimmäinen 4,53 0,413 4,46 0,480 4,41 0,504 4,25 0,766 Toinen 3,90 0,800 4,19 0,529 3,91 0,676 4,31 0,654 Kolmas 4,36 0,530 4,32 0,609 4,11 0,693 4,05 1,026 Neljäs 3,97 0,737 4,40 0,545 4,06 0,259 3,75 1,134 Viides 4,21 0,534 4,30 0,576 4,33 0,606 3,58 1,429

p-arvo 0,010* 0,392 0,101 0,611 Sosiaali- ja terveysalan työkokemus vuodet

Ei työkokemusta 4,24 0,608 4,33 0,552 4,17 0,627 4,18 0,813 alle vuosi 4,32 0,606 4,31 0,553 4,21 0,609 3,89 1,153 2 vuotta 4,22 0,834 4,36 0,479 3,88 0,778 4,07 0,889 Enemmän kuin 2 vuotta

3,71 0,741 4,17 0,731 3,88 0,411 4,17 0,931

p-arvo 0,322 0,948 0,351 0,886 Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 4,37 0,630 4,42 0,547 4,30 0,77 4,06 1,044 5-9 kertaa 4,15 0,580 4,18 0,610 4,08 0,768 4,07 0,927 10-14 kertaa 4,28 0,468 4,45 0,405 4,18 0,564 4,15 0,773 15-19 kertaa 4,00 0,760 4,18 0,724 3,83 0,515 4,33 0,750 yli 20 kertaa 4,26 0,510 3,45 0,916 4,00 0,602 4,05 1,063 p-arvo 0,628 0,659 0,194 0,963 Osallistumiskerrat moniammatilliseen simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 4,25 0,633 4,33 0,556 4,13 0,645 4,00 0,925 Yli 5 kertaa 3,00 0,354 3,70 0,990 3,63 0,530 4,75 0,354 p-arvo 0,012* 0,265 0,265 0,351

Ka=keskiarvo (asteikko: 1= Täysin erimieltä…5=Täysin samaa mieltä), SD=Keskihajonta, Mann-Whit-

ney U -testi, Kruskal-Wallis -testi (p-arvo),

*=Tilastollisesti merkitsevä, p-arvo alle 0,05

40

Tarkasteltaessa moniammatillisten simulaatioharjoitteluiden merkitystä oppimiselle ja

tulevalle toiminnalle työelämässä liittyvän summamuuttujan (summa 2) yhteyttä taus-

tamuuttujiin voidaan todeta (taulukko 8), että tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei

esiintynyt.

41

Taulukko 8. Moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkitys oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä liittyvän summamuuttujan yhteys taustamuuttujiin.

Taustamuuttujat Moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkitys oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä liittyvä summamuuttuja Merkitys oppimiselle ja toiminnalle työelämässä (Summa 2)

Ka SD

Ikä

- 20 4,51 0,607 21-25 4,36 0,549 26-30 4,47 0,585 31-35 4,42 0,700 36-40 4,32 0,593 41-45 4,90 0,141 46- 4,50 0,707

p-arvo 0,409 Sukupuoli

Mies 4,41 0,590 Nainen 4,49 0,528

p-arvo 0,230 Opiskeltava ala

Sairaanhoitaja 4,44 0,543 Terveydenhoitaja - - Pelastaja 4,28 0,623 Ensihoitaja 4,58 0,392 Lähihoitaja 4,59 0,522 Lääkäri 4,51 0,501 Fysioterapeutti - -

p-arvo 0,230 Opiskelijan vuosikurssi

Ensimmäinen 4,63 0,469 Toinen 4,34 0,580 Kolmas 4,43 0,611 Neljäs 4,45 0,542 Viides 4,43 0,497

p-arvo 0,306 Sosiaali- ja terveysalan työkokemus vuodet

Ei työkokemusta 4,48 0,545 alle vuosi 4,46 0,533 2 vuotta 4,41 0,682 Enemmän kuin 2 vuotta 4,33 0,653

p-arvo 0,959 Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 4,65 0,524 5-9 kertaa 4,42 0,631 10-14 kertaa 4,36 0,497 15-19 kertaa 4,27 0,663 yli 20 kertaa 4,44 0,475

p-arvo 0,313 Osallistumiskerrat moniammatilliseen simulaatioharjoitukseen

Alle 5 kertaa 4,46 0,555 Yli 5 kertaa 4,00 0,849

p-arvo 0,297

Ka=keskiarvo (asteikko: 1= Täysin erimieltä…5=Täysin samaa mieltä), SD=Keskihajonta, Mann-Whit-

ney U -testi, Kruskal-Wallis -testi (p-arvo),

*=Tilastollisesti merkitsevä, p-arvo alle 0,05

42

5.5 Moniammatillisen simulaatioperusteisen opetusyhteistyön tulevaisuuden kehittä-

miskohteet

Opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisen simulaatioperusteisen opetusyhteistyön

tulevaisuuden kehittämiskohteita selvitettiin yhdellä avoimella kysymyksellä. Opiskeli-

joista 58 % (n=71) vastasi avoimeen kysymykseen ”Kerro vapaamuotoisesti, miten

moniammatillista simulaatioharjoittelua tulisi kehittää tulevaisuudessa?” Terveys- ja

pelastusalan opiskelijoiden kuvaamat kehittämiskohteet sijoittuvat kahden pääluokan

alle, jotka ovat: 1) moniammatillisen simulaatio-opetuksen organisoinnin kehittämis-

kohteet ja 2) moniammatillisen simulaatio-opetustapahtuman kehittämiskohteet. Kuvi-

ossa 3 on esitetty moniammatillisen simulaatio-opetuksen organisoinnin kehittämis-

kohteiden osalta muodostuneet ylä- ja alaluokat ja kuviossa 4 on esitetty moniamma-

tillisen simulaatio-opetustapahtuman kehittämiskohteiden osalta muodostuneet ylä- ja

alaluokat.

5.5.1 Moniammatillisten simulaatio-opetusten organisoinnin kehittämiskohteet

Terveys- ja pelastusalan opiskelijat kuvasivat moniammatillisten simulaatioiden orga-

nisoinnin kehittämiskohteet liittyvän simulaatioympäristön realistisuuteen, aikatauluihin

ja ajankäyttöön sekä potilassimulaattoriin ja videolaitteiston käyttöön (kuvio 3).

43

Kuvio 3. Moniammatillisen simulaatio-opetuksen organisoinnin kehittämiskohteet.

Opiskelijat toivat esille, että simulaatioharjoitusten oppimisympäristön tuli olla mahdol-

lisimman aito. Heidän mielestään simulaatioharjoituksessa potilaan rooliin voisi laittaa

oikean ihmisen, ja erilaisten hoitotoimenpiteiden toteuttaminen, kuten esimerkiksi

kanyloiminen ja erilaisten parametrien otto, tapahtuisi realistisesti.

Moniammatillisen simulaatio-opetuksen

organisoinnin kehittämiskohteet

Simulaatioympäristön realistisuus

Mahdollisimman aito toimintaympäristö

Hoitotoimenpiteiden toteuttaminen

realistisesti

Roolissa oikea ihminen

Parametrien mittaaminen

Aikataulutus ja ajankäyttö

Tehokas ajankäyttö

Sujuva ja nopea aikataulu

Enemmän aikaa harjoituksten

toteuttamiselle

Potilassimulaattorit ja videolaitteiston käyttö

Laitteiston toimiminen

Videoinnin onnistuminen

Äänentoiston onnistuminen

44

”Tehdään keikat kuin oikeassa tilanteessa eli avataan oikeasti suoniyhteys, tehdään mittaukset oikeasti yms.”

Opiskelijoiden mielestä moniammatillisten simulaatioharjoitusten ajankäyttöä pitäisi te-

hostaa ja aikataulun toteuttamiseen saada sujuvuutta. Kuitenkin osa heistä totesi, että

aikaa tarvittaisiin enemmän simulaatioiden toteuttamiseen. He kuvasivat, että simulaa-

tioharjoitusten toteuttamiseen tarvittaisiin enemmän kokonaisia päiviä, näin simulaa-

tioharjoituksia saataisiin toteutettua enemmän ja oppiminen olisi parempaa.

”Hieman nopeampi aikataulu ja turhat odottelut pois.”

”Voisi olla pitempiä päiviä tai katkaista päivä kahteen eri päivään, ettei ole niin

kiire. Kaksi keikkaa päivässä. Yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, niin kere-

tään tekemään kunnolla ja palautteen anto kunnolla.”

Opiskelijat toivat esille, että potilassimulaattoriin ja videolaitteiston toimintaan liittyvät

ongelmat synnyttävät negatiivisia tunteita ja asettavat haasteita oppimiselle. Tärkeänä

nähtiin potilassimulaattoriin ja videolaitteiston toimiminen.

”Tällä kertaa ei valitettavasti toiminut videokuvaus, kun casen jälkeen olisi kat-

sottu tilanne uudelleen. Äänen toistossa oli myös ongelmaa. Tämä jäi vähän

harmittamaan. Onneksi toisessa casessa kaikki toimi.”

”Kamerat ja laitteet kuntoon!”

5.5.2 Moniammatillisten simulaatio-opetustapahtumien kehittämiskohteet

Terveys- ja pelastusalan opiskelijat kuvasivat moniammatillisten simulaatio-opetusta-

pahtumien kehittämiskohteiden liittyvän moniammatillisten simulaatioharjoitusten

suunnitteluun, opiskelijoiden taustoihin ja rooleihin, moniammatillisten simulaatiohar-

joitusten sekä jälkipuinnin toteutukseen ja opetussuunnitelmaan (kuvio 4).

45

Kuvio 4. Moniammatillisen simulaatio-opetustapahtuman kehittämiskohteet.

Moniammatillisen simulaatio-

opetustapahtuman kehittämiskohteet

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen

suunnittelu

Opiskelijoiden rekrytointi

Tavotteiden asettelu

Potilastapausten monipuolisuus

Potilastapausten riittävä haasteellisuus

Tasapuolisesti tekemistä harjoituksessa

Terveys- ja pelastulan opiskelijoiden taustat ja roolit

Kokemuksen määrä simulaatiosta

Opiskeluvaiheen huomioon ottaminen

Sopivasti toimijoiden määrä harjoituksessa

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutus

Eri ammattialojen tehtävänkuvien avaaminen

ennen harjoitusta

Selkeä ohjeistus

Selkeä työnjako

Hyvät alkuvalmistelut

Moniammatillisen jälkipuinnin toteutus

Jälkipuinnin kesto

Simulaatiotilanteen vaikutus jälkipuintiin

Jälkipuintiohjaajan taidot ja tapa toimia

Merkittävä oppimistilanne

Opetussuunnitelma

Moniammatillinen opetus myös muihin opintoihin

Opetuksen määrän lisääminen

46

Opiskelijat kokivat, että simulaatioharjoitusten suunnittelussa etukäteissuunnittelu on

tärkeää, esimerkiksi aikataulussa pysymisen kannalta.

”Alkuvalmistelut varmemmat, jotta ajan käyttö menee oikein”

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten tulee sisältää yksinkertaiset, realistiset ja

opiskelijoiden tavoitetasoon suhteutetut mitattavissa olevat tavoitteet, jotka käydään

läpi ennen harjoitusta selkeästi.

”Hyvät haastavat harjoitukset, paljon moniammatillista yhteistyön harjoitusta. ja tarvittaessa harjoitusta vaativien tilanteiden saman tien uudelleen läpikäyminen.” ”Tilanteen voisi suunnitella niin, että jokaiselle ammattikunnalle on paljon teke-mistä…” ”Voisi tulla selkeämmin esille, mikä harjoituksen tavoitteena on potilaan kan-nalta.”

Opiskelijat toivat esille, että potilastapausten monipuolisuus on tärkeää ja niiden tulee

olla riittävän haasteellisia. Lisäksi simulaatioharjoituksessa tulee sisältää riittävästi

sekä ei teknistä, että teknistä harjoittelemista kaikille ammattiryhmille. Osa mielestä,

moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat painottuneet vain tietylle ammattiryh-

mälle.

”...Myös tapaukset saisivat olla haastavia, jotta niitä pitäisi tosissaan pohdiskella

simulaation aikana moniammatillisesti…”

”Tuntui siltä, että harjoitus oli suunnattu enemmän ensihoitajille/hoitotasolle kuin

pelastajille, joiden tehtävät olivat hyvin yksinkertaisia ja rajallisia.”

Opiskelijat ehdottivat, että jatkossa moniammatillisia simulaatioharjoituksia suunnitel-

taessa, tulee huomioon ottaa opiskelijoiden kokemus simulaatiosta sekä opiskeluiden

vaihe. Simulaatioharjoituksiin ei myöskään saisi laittaa liikaa toimijoita yhdellä kerralla.

”Kaikkien osapuolten tasapuolinen tietotaito. Kaikkien osapuolten kokemus simu-

laatio-oppimista olisi hyödyllistä, jotta homman juju on kaikilla selvä.”

”Harjoitukseen olisi hyvä osallistua ns. saman tasoisia opiskelijoita esim. kaikki

valmistuvia tms.”

47

Moniammatillista simulaatioharjoitusta toteutettaessa, opiskelijat ehdottivat, että kaik-

kien ammattiryhmien edustajien tehtävänkuvat tulisi avata ennen harjoitusta. He koki-

vat, että moniammatilliset simulaatioharjoitukset tulee valmistella hyvin ennen harjoi-

tuksen alkua. Selkeää ohjeistusta ja työnjakoa pidettiin tärkeänä.

”…Aluksi voisi käydä läpi jokaisen ammattiryhmän toimenkuva kyseisessä tilan-

teessa esim. kotikäynti fysioterapeutti kertoo kodin apuvälineiden tarpeen, sai-

raanhoitaja tehtävän kuvaan kuuluu...jne.”

”Selkeä tieto etukäteen siitä, mitä odotetaan (esim. työnjako).”

Opiskelijoiden mielestä jälkipuintiin liittyvissä asioissa on kehitettävää. Heistä osa to-

tesi jälkipuintitilanteiden olleen liian pitkiä. Kuitenkin simulaatiotilanne, ohjaajan taidot

ja tapa toimia vaikuttavat oleellisesti jälkipuinnin toteuttamiseen.

”Palautetilaisuuksia tulisi kehittää, palautteet kestivät liian pitkään, että mielen-kiinto olisi säilynyt, vaikka palautekeskustelut ovat tärkeitä.”

Opiskelijoiden mielestä moniammatillinen simulaatioharjoitus on hyvä opetusmene-

telmä ja jatkossa he ehdottivat, että moniammatillista opetusta tulee lisätä myös muihin

opintoihin resurssien mukaan. Suurin osa vastanneista toivoi jatkossa lisää moniam-

matillisia harjoituksia.

”Mielestäni moniammatillista simulaatiota pitäisi tuoda enemmän esille opiskelu-aikana ja hyödyntää sitä.”

”Tätä mahdollisuutta tulisi mainostaa enemmän. Varmasti olisi mielenkiintoa.”

”Itseäni ajatellen simulaatio opetusmenetelmänä on oikea tapa oppia asioita. Opin hyvin virheistäni.”

”Minusta harjoitus oli hyvä ja haluaisin niitä lisää myös muihin opintoihin.”

48

5.6 Yhteenveto tutkimustuloksista

Terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemukset moniammatillisten simulaatiohar-

joitusten tavoitteista ja sisällöistä olivat hyviä. Opiskelijoiden mielestä simulaatioharjoi-

tusten tavoitteet oli selkeästi määritelty ennen harjoituksia ja potilaan kokonaisvaltai-

sen hoidon ymmärtäminen kehittyi. He totesivat simulaatioharjoitusten selkeyttäneen

tehtävänjakoa moniammatillisessa hoitotilanteessa ja eri ammattiryhmien tehtävänku-

via. Toisaalta simulaatioharjoitukset lisäsivät vähemmän kliinistä osaamista ja käden-

aitoja.

Opiskelijoiden mielestä moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat hyvin suunniteltu

ja toteutettu. Ne koettiin hyödyllisiksi ja heidän ammattitaitonsa oli kehittynyt simulaa-

tioharjoituksen myötä. Simulaatioympäristö oli riittävän realistinen ja simuloidut poti-

lastapaukset olivat olleet riittävän opettavaisia. Opiskelijoista suurin osa toi esille, että

simulaatioharjoituksessa syntyneet vuorovaikutustilanteet olivat olleet riittävän toden-

tuntuisia ja harjoitus oli ollut myönteisesti haastava. Pieni osa opiskelijoista koki simu-

laatiotilanteen olleen stressaavia ja purkukeskustelut nostaneen esiin tunteita tai pel-

koja omasta suoritumisesta moniammatillisessa ryhmässä. Neljäsosa opiskelijoista ei

ollut samaa eikä eri mieltä, että heidän yhdessä laatimansa hoitosuunnitelma oli edis-

tänyt potilaan hyvää kokonaisvaltaista hoitoa.

Kokemukset moniammatillisten merkityksestä oppiselle ja tulevalle toiminnalle työelä-

mässä ovat hyviä. Opiskelijoista suurin osa toi esille, että simulaatioharjoitukset lisäsi-

vät arvostusta toista ammattiryhmää kohtaan. Heidän mielestä simulaatioharjoittelun

avulla lisätään tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista sekä ymmärrystä työ-

elämän todellisista tilanteista. Opiskelijoista suurin osa totesi, että simulaatioharjoituk-

sia kehittämällä ehkäistään ennakkoluuloja toista ammattiryhmää kohtaan ja simulaa-

tioharjoittelulla voidaan lisätä potilasturvallisuutta.

Opiskelijoiden taustatekijöillä (ikä, sukupuoli, opiskeltava ala, opiskelijan vuosikurssi,

työkokemus ja aikaisempi kokemus simulaatioharjoituksista) on vain vähän tilastolli-

sesti merkitsevää yhteyttä heidän arviointeihinsa moniammatillisista simulaatioharjoi-

tuksista. Tarkasteltaessa simulaatioharjoituksen tavoitteisiin ja sisältöön liittyviä sum-

mamuuttujien yhteyttä taustamuuttujiin, voidaan todeta, että vaikutuksella potilaan ja

49

opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen on tilastollisesti merkitsevä yhteys sukupuolen,

opiskeltavaan alan sekä opiskelijan vuosikurssin kanssa. Ammattien välisen toiminnan

kehittymisellä ja kommunikaatiolla on tilastollisesti merkitsevä yhteys iän, sukupuolen,

opiskeltavan alan kanssa. Tarkasteltaessa moniammatillisten simulaatioharjoitusten

toteutumiseen liittyviä summamuuttujien yhteyttä taustamuuttujiin, voidaan todeta, että

moniammatillisten simulaatioharjoitusten suunnittelulla ja opiskelijoiden vuosikurssilla

sekä osallistumiskerroilla moniammatilliseen simulaatioharjoitukseen on tilastollisesti

merkitsevä yhteys. Tarkasteltaessa moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkitystä

oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä liittyvän summamuuttujan yhteyttä

taustamuuttujiin, voidaan todeta, että tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei ole.

Kehittämiskohteet sijoittuvat kahden pääluokan alle, jotka ovat moniammatillisen simu-

laatio-opetuksen organisoinnin ja moniammatillisen simulaatio-opetustapahtuman ke-

hittämiskohteet. Opiskelijat näkivät kehittämiskohteina simulaatioympäristön autentti-

suuden, aikataulut ja ajankäyttöön, potilassimulaattorin ja videolaitteiston toiminnan,

moniammatillisen simulaatioharjoituksen suunnittelun, opiskelijoiden taustojen huomi-

oon ottamisen sekä roolit, moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutukseen liitty-

vät käytännön asiat, jälkipuintiin kohdistuvat tekijät ja yleisesti moniammatillisen ope-

tuksen ja harjoitusten määrän lisäämisen opetussuunnitelmiin.

50

6 POHDINTA

6.1 Tulosten tarkastelu

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuk-

sia moniammatillisista simulaatioharjoituksista sekä tuoda esille heidän kokemuksia

moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkityksestä tulevalle toiminnalle työelä-

mässä. Moniammatilliset simulaatioharjoitukset toteutettiin pilottihankkeessa terveys-

ja pelastusalan koulutusorganisaatioiden yhteistyönä Kuopiossa. Tämän tutkimuksen

tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää moniammatillisen simulaatio-ope-

tuksen ja koulutusyhteistyön kehittämisessä tulevaisuudessa terveysalalla.

Tässä tutkimuksessa terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemukset moniammatil-

listen simulaatioharjoitusten tavoitteista ja sisällöistä olivat positiivisia. Opiskelijat ar-

vioivat, että simulaatioharjoitusten tavoitteet oli määritelty selkeästi ennen harjoituksia

ja ymmärrys potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta kehittyi. Opiskelijat kokivat simu-

laatioharjoitusten selkeyttäneen tehtävänjakoa moniammatillisessa hoitotilanteessa

sekä eri ammattiryhmien tehtävänkuvia. Tutkimustulokset moniammatillisista simulaa-

tioharjoitusten tavoitteista ja sisällöstä ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten

kanssa, joissa on tutkittu moniammatillista simulaatio-oppimista ja opettamista. (Wa-

ger ym. 2011, Zhang ym. 2011, Bucley ym. 2012, Scherere ym. 2013, Bolesta &

Cahmil ym. 2014, Failla & Mcauley 2014, Liaw ym.2014a, Paige ym. 2015, Aasa ym.

2016.)

Toisaalta moniammatilliseen simulaatioon pohjautuva opetusyhteistyö tarvitsee heti

alussa selkeästi määritellyt tavoitteet sekä toimintakäytänteiden suunnittelua (Failla &

Mcauley 2014, Liaw ym. 2014a, Decker ym. 2015, Paige ym. 2015). D’Amourin ja On-

dansatin (2005) rakennemallissa yhteistyö nähdään kokonaisuutena. Se nähdään yh-

teisenä toimintana, joka koostuu konkreettisista asioista. Näitä konkreettisia asioita

voivat olla esimerkiksi koulutusorganisaatioiden yhdessä suunnittelu, päätöksenteko

ja toteutus. Mallissa nähdään mahdollisuus ammattirajojen ylittämiseen (D’Amour &

Ondansatin 2005), joka tukee yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa pilottihank-

keen moniammatillisen opetusyhteistyön ajatusta. Moniammatilliselle simulaatioon pe-

51

rustuvalle opetusyhteistyölle tulee laatia suunnitelma, jota opettajat yhdessä oppilai-

den kanssa noudattavat sitoutuneesti, jotta päästään onnistuneeseen lopputulokseen

ja tuetaan opiskelijoiden ammatillista kasvua.

Opiskelijat toivat esille, että moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat hyvin suun-

niteltuja ja aikaisemmat tutkimukset tukevat tulosta (van Soeren ym. 2011, Bucley ym

2012, Brock ym. 2013). Simulaatioharjoitusten huolellinen suunnitteleminen on tär-

keää, koska sisällön pitäisi tukea oppimiselle asetettuja tavoitteita (Scherere ym. 2013,

Decker ym. 2015, Paige ym. 2015) Simulaatioharjoituksista saadaan paras hyöty, kun

kiinnitetään huomiota sekä yksittäisiin ammattialakohtaisiin oppimistavoitteisiin, koko

moniammatillisen ryhmän oppimistavoitteisiin ja huolelliseen jälkipuintiin (Buckley ym.

2012, Luctkar-Fludee ym. 2014, Paige ym. 2015). Van Soeren ja kumppaneiden

(2011) mukaan moniammatillisen simulaatio-opetuksen viisi avaintekijää ovat 1) innos-

tus ja motivaatio, 2) toimijoiden eläytyminen ammatilliseen rooliin, 3) skenaarioiden

todenmukaisuus, 4) ohjaajan tyyli ja ammatillinen tausta ja 5) simulaatioharjoituksen

ohjaaminen. Toisaalta Reeves kumppaneineen (2013) toteavat kirjallisuuskatsaukses-

saan, että moniammatillisen simulaatio-opettamisen avaintekijöistä ei voida tehdä

yleistettäviä päätelmiä, johtuen tutkimustulosten ja interventioiden heterogeenisyy-

destä sekä tutkimusten pienestä määrästä.

Simulaatioharjoituksen tulee aina perustua opiskelijoiden aikaisempiin tietoihin ja tai-

toihin (Decker ym. 2015), joita hyödyntämällä he selviytyvät tulevasta moniammatilli-

sesta harjoituksesta. Tähän tutkimukseen osallistuvien joukko oli heterogeeninen, jolla

on vaikutusta tutkimustuloksiin (Reeves ym. 2013). Heterogeenisyyden vuoksi on

haastavaa luoda simulaatiotilanne, joka on täysin relevantti kaikille harjoitukseen osal-

listuville (van Soeren ym. 2011). Tämän tulee koulutusorganisaatioiden huomioida si-

mulaatioharjoituksia suunniteltaessa. Myös opettajan tulee suunnitteluvaiheessa kiin-

nittää huomiota siihen, että opiskelijat oppivat tekemällä, eivät pelkästään tarkkaile-

malla. Ohjaajan tulee huolehtia siitä, että kaikki osallistujat saavat ottaa sekä havain-

noijan että toimijan roolin. Tämän tutkimuksen tuloksia yhdistettynä aikaisempaan tut-

kimustietoon (Luctkar-Fludee ym. 2010, van Soeren ym. 2011, Scherer ym. 2013,

Paige ym. 2015) voidaan hyödyntää moniammatillisten simulaatioharjoitusten suunnit-

telemisessa jatkossa.

52

Tutkimus osoittaa, että moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat hyödyllisiä ter-

veys- ja pelastusalan opiskelijoille. Simulaatioharjoitukset olivat hyvin toteutettu ja

opiskelijoiden ammattitaito kehittyi simulaatioharjoitusten myötä. Opiskelijat totesivat

simuloitujen potilastapausten olleen riittävän opettavaisia. Simulaatioharjoituksessa

syntyneet vuorovaikutustilanteet arvioitiin riittävän todentuntuisiksi ja harjoitukset olivat

myönteisesti ja sopivassa määrin haasteellisia. Tärkeä havainto oli, että opiskelijat ko-

kivat heidän ammattitaitonsa kehittyneen simulaatioharjoituksen myötä. Tutkimustu-

lokset ovat yhteneväisiä aikaisemman tutkimuksen kanssa (van Soeren ym. 2011, Wa-

ger ym. 2011, Zhang ym. 2011, Titzer ym. 2012, Bucley ym 2012, Bolesta & Chimil

2014, Failla & Macauley 2014, Liaw 2014b, Luctkar-Fludee ym. 2014, Aasa ym. 2016).

Moniammatillisen simulaatio-oppimismenetelmän arvioidaan parantavan terveyden-

huollon osaamista laajoilla osaamisalueilla. Tämä tukee ajatusta moniammatillisten si-

mulaatiokoulutuksien opetusyhteistyön jatkamisesta resurssien puitteissa (Zhang ym.

2011, Buckley ym. 2012). Toisaalta moniammatillisen koulutuksen vaikutuksesta poti-

laiden hoitotuloksiin on edelleen niukasti tutkimustietoa (Reeves ym. 2010).

Määrällisen tutkimusaineiston perusteella suurin osa terveys- ja pelastusalan opiskeli-

joista oli sitä mieltä, että moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat riittävän realis-

tisia. Kuitenkin laadullisen aineiston perusteella he näkivät myös, että simulaatioym-

päristöä tulee kehittää vielä autenttisempaan suuntaan tulevaisuudessa. Van Soeren

ja kumppanit (2011) totesivat skenaarion todenmukaisuuden olevan yksi onnistuneen

simulaation avaintekijöistä. Simulaatio-oppimisessa perusajatuksena on oppia sosi-

aali- ja terveysalalla tarvittavia taitoja aidoissa ympäristöissä (Gaba ym. 2010, Failla &

Macauley 2014, Decker ym. 2015, Paige ym. 2015). Kuitenkin simulaatioympäristön

autenttisuus riippuu moniammatillisille simulaatioharjoituksille laadituista tavoitteista eli

mitä harjoitusten aikana halutaan oppia (Decker ym. 2015). Tämän vuoksi huomiota

tulee kiinnittää siihen, että opintojen alkuvaiheessa olevien oppilaiden kohdalla simu-

laatioympäristön yksinkertaisuus voi lisätä oppimista. Simulaatio-opetuksen tavoit-

teista riippuvat hyvin pitkälle tarvittavat välineet, varusteet ja tilat.

Moniammatilliset simulaatioharjoitukset lisäsivät opiskelijoiden kliinistä osaamista ja

kädentaitoja sekä vahvistivat päätöksenteko- ja ryhmätyötaitoja. Opiskelijoiden mie-

lestä moniammatillisten simulaatioharjoitusten myötä heidän kommunikaatiotaitonsa

kehittyivät. Tutkimustulokset tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, joissa todettiin, että

53

moniammatilliset simulaatioharjoitukset vahvistavat ei teknisiä (Brock ym. 2013, Bo-

lesta & Chimil 2014, Liaw ym. 2014a, Fung ym. 2015) ja teknisiä taitoja (Murphy &

Nimmagadda 2015, Furseth ym 2016). Näin ollen on tärkeä tarjota opiskelijoille mah-

dollisuutta harjoitella näitä molempia taitoja. Toisaalta tässä tutkimuksessa kommuni-

kaatiotaitojen kehittymisestä neljäsosa opiskelijoista ei ollut samaa eikä eri mieltä ja

pieni osa oli täysin erimieltä. Syinä voivat olla ammattialojen erilaiset näkökulmat ja

kommunikointityylit (Aasa ym. 2016). Aasa ym. 2016 toteaa tutkimuksessaan, että toi-

miva kommunikaatio vaatii selkeitä ohjeita ja niihin reagoimista, moniammatillista kom-

munikaatiota tukevaa reflektiota ja synergiaa sekä yhteistä kieltä.

Opiskelijoiden kokemukset moniammatillisten simulaatioharjoitusten merkityksestä

oppiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä ovat hyviä. He totesivat simulaatioharjoi-

tusten lisänneen arvostusta toista ammattiryhmää kohtaan ja tietoa toisen ammattiryh-

män tiedoista ja taidoista sekä ymmärrystä työelämän todellisista tilanteista. Opiskeli-

joiden mielestä simulaatioharjoituksia kehittämällä ehkäistään ennakkoluuloja toista

ammattiryhmää kohtaan ja lisätään potilasturvallisuutta. Tulokset opiskelijoiden koke-

muksista simulaationharjoittelun merkityksestä toiminnalle tulevassa työelämässä ovat

samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa (van Soeren ym. 2011, Wager ym.

2011, Zhang ym. 2011, Gough ym. 2012, Sigalet ym. 2012, Titzer ym. 2012, Scherere

ym. 2013, Luctkar-Fludee ym. 2014, Joyal ym. 2015, Paige ym. 2015).

Kuitenkin terveydenhuolto on tiimityötä. Tämä asettaa haastetta sosiaali- ja terveys-

alan ammattilaiselle, koska yksittäisen työntekijän asiantuntemus harvoin riittää vas-

taamaan potilaan tai asiakkaan hoitoon tai tuen tarpeeseen sekä takamaan potilastur-

vallisuuden. Tarvitaan rajojen ylittämistä, rajapinnoilla toimimista, sekä moniammatilli-

suutta. (Zhang ym. 2011, Gough ym. 2012, Deckler ym. 2015.) Siksi moniammatilli-

seen simulaatioon perustuva opetus on tullut maailmanlaajuisesti suosituksi opetus-

strategiaksi terveysalan koulutuksessa ja opetussuunnitelmissa (Fung ym. 2011,

Paige 2015). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tulee koulutusorganisaatioiden

jatkaa opetusyhteistyötä sekä kehittää moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin perus-

tuvaa opetusstrategiaa Kuopion alueella.

54

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työympäristöissä näkyy vielä varsin voimakkaana pro-

fessioiden välinen hierarkia. Eri ammattiryhmien keskinäinen kanssakäyminen ja luon-

teva mielipiteenvaihto voi olla vähäistä. Kuitenkin moniammatillinen toiminta edellyttää

eri ammattialojen edustajilta uudenlaista asennoitumista yhdessä työskentelyyn.

Vaikka yhteistyö on moniammatillisessa työskentelyssä keskeinen osatekijä (Lewis

2006, Isoherranen 2012), moniammatillinen osaaminen ei synny itsekseen saattamalla

työntekijöitä yhteen, vaan sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Moniammatillinen yh-

teistyö on monisäikeistä ja haastavaa. Se edellyttää osallistujiltaan yhteistyö- ja vuo-

rovaikutustaitoja sekä kykyä ratkaista ongelmia yhdessä (Paige ym. 2015). Tämän

vuoksi yhteistyöhön osallistuvien työntekijöiden tulee saada koulutusta moniammatilli-

seen työtapaan, ja moniammatillinen simulaatio on yksi keino sen toteuttamiseen

(Decker ym. 2015, Paige ym. 2015). Moniammatillisessa yhteistyössä tiimin jäsenten

on mahdollista oppia rinnakkain, yhdessä ja toinen toisiltaan.

Tutkimustuloksia tarkasteltaessa huomattiin, että opiskelijoista vähän yli puolet koki,

ettei moniammatillinen simulaatioharjoitus aiheuttanut stressiä, mutta kuitenkin neljäs-

osa ei ollut samaa eikä eri mieltä ja kymmenesosa opiskelijoista oli kokenut moniam-

matillisen simulaatiotilanteen stressaavaksi. Suurin osa opiskelijoista toi esille, ettei si-

mulaatioharjoitukseen osallistuminen ja purkukeskustelu nostanut esiin tunteita tai pel-

koja omasta suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä. Toisaalta kymmenesosa

opiskelijoista tunsi pelkoa ja ahdistusta omasta suoriutumisestaan moniammatillisessa

ryhmässä. Bucleyn ym. (2012) tekemässä tutkimuksessa lääketieteen opiskelijat ar-

vioivat, että videoinnin käyttö jälkipuintitilanteessa aiheutti vähemmän positiivisia tun-

teita. Luctkar-Fludee kumppaneineen (2014) myös raportoi opiskelijoiden kokeneen

stressiä, jonka aiheutti uusi simulaatiomuoto eli moniammatillinen simulaatio. Aikai-

semmat tutkimustulokset tukevat tämän tutkimuksen tulosta siitä, että moniammatilli-

nen simulaatio saattaa aiheuttaa stressiä opiskelijoille. Toisaalta Demaria ym. (2010)

toteuttivat kohorttitutkimuksen, jossa he vertailivat stressiä aiheuttavan simulaatioske-

naarion, johon kuului perusteellinen jälkipuinti ja ei stressiä aiheuttavan simulaatioske-

naarion pitkäaikaisvaikutuksia lääketieteen opiskelijoiden tietojen säilymiseen ja hei-

dän taitoihinsa. Kuuden kuukauden kuluttua simulaatioharjoitusten toteuttamisesta,

ryhmiä vertaillessa saatiin tulokseksi, että ryhmä, joka osallistui stressiä aiheuttavaan

simulaatioharjoitukseen, osoitti parempaa suorituskykyä, tietojen ja taitojen säilymistä

ja ryhmän jäsenet toimivat rauhallisemmin verrattuna kollegoihinsa. (Demaria ym.

55

2010.) Samansuuntaisia tuloksia sai myös Litmanen (2015) tutkimuksessaan. Hyvä

simulaatioharjoitus ei aina ole hauskaa, mutta se voi olla hyvä oppimiskokemus (De-

maria ym. 2010, Murphy & Nimmagadda 2015). Kun simulaatio toimii opetusmenetel-

mänä, opiskelijat saattavat olla hiljaisia ja reflektiivisessä tilassa, jolloin heille esitetään

perusteltuja haasteita (Murphy & Nimmagadda 2015). Simulaatiotilanteessa osallistuja

saattaa harkita omia toimintatapojaan uudelleen, joita hän on voinut toteuttaa jo vuo-

sia. Reflektion kautta syntyy oivallus (Aasa ym. 2016), että omassa toimintatavassa

onkin ollut kehitettävää. Ei ole ihme, että tällaisessa tilanteessa saattaa esiintyä stres-

saavien tunteita. Stressin kokeminen on tärkeää ja tietorakenteiden konstruktio liittyy

olennaisesti muistin muodostumiseen, jonka olisi asianmukaista myös simulaatiokou-

luttajien muistaa (Sandi ym. 2007).

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kuvaamat

kehittämiskohteet sijoittuvat kahden pääluokan alle: 1) moniammatillisen simulaatio-

opetuksen organisointi ja 2) moniammatillisen simulaatio-opetustapahtuman kehittä-

miskohteet. Opiskelijat näkivät kehittämiskohteina simulaatioympäristön autenttisuu-

den, aikataulut ja ajankäytön, potilassimulaattorin sekä videolaitteiston toiminnan, mo-

niammatillisen simulaatioharjoituksen suunnittelun, opiskelijoiden taustojen huomioon

ottamisen sekä roolit, moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutukseen liittyvät

käytännön asiat, jälkipuintiin kohdistuvat tekijät sekä yleisesti moniammatillisen ope-

tuksen ja harjoitusten määrän lisäämisen opetussuunnitelmiin. Tulos on samansuun-

tainen aikaisempien tutkimusten mukaan (Luctkar-Fludee ym. 2010, Wager ym. 2011,

Bucley ym 2012, Titzer ym. 2012, Brock ym. 2013, Scherere ym. 2013, Bolesta &

Chimil 2014, Joyal ym. 2015, Paige ym. 2015, Aasa ym. 2016). Moniammatillisiin sim-

ulaatioharjoituksiin liittyy edellä mainittuja haasteita, joiden huomioon ottaminen jo

suunnitteluvaiheessa auttaa opiskelijoita saamaan paremman oppimiskokemuksen.

Murphyn ja Nimmagaddan (2015) mukaan koko päivän kestävät moniammatilliset sim-

ulaatioharjoitukset edistävät valmiutta oppia moniammatillisesti vaikuttaen positiivis-

esti oppijoiden moniammatilliseen yhteistyöhön, kommunikoimiseen toisen ammattiry-

hmän kanssa sekä yksilön ammatti-identiteettiin.

Moniammatillisella simulaatiokoulutuksella on valtava potentiaali mentoroida terveysa-

lan uuden sukupolven työntekijöitä, joilla on selkeä käsitys toisen ammattiryhmän

toimenkuvista ja jotka arvostavat toisen ammattiryhmän rooleja.

56

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tutkimusetiikka on tieteellisen toiminnan keskiössä. Se on hyvää tieteen harjoittamista

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013), joka tarkoittaa hyviä tieteellisiä käytäntöjä

ja tiedeyhteisön sisäistä itseohjausta (Turunen ym. 2011). Tässä tutkimuksessa nou-

datetaan hyvää tieteellistä käytäntöä, joka käsittää kaikki eettiset periaatteet, normit,

säännöt sekä arvot ja hyveet. Raportoitavat tutkimuseettiset kysymykset liittyvät koko

tutkimusprosessiin. Ne liittyvät tutkittavan ilmiön tunnistamiseen ja selkeään nimeämi-

seen, tutkimusaiheen valintaan, tiedon hankintaan ja sen käsittelyyn, tutkittavien koh-

teluun. Koko tutkimusprosessin ajan tutkija pyrki säilyttämään eettisen sidonnaisuu-

tensa pyrkien olemaan huolellinen kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa, toimimalla re-

hellisesti kunnioittaen ihmisarvoa ja olemalla aidosti kiinnostunut uuden informaation

hankkimisesta, jota hyvä tutkimusetiikka edellyttää (TENK 2012).

Tutkijan on tärkeä perustella tutkimusaiheensa tieteellistä, yhteiskunnallista ja tervey-

dellistä soveltuvuutta eettisestä näkökulmasta (Kylmä & Juvakka 2007, Grove ym.

2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013) eli on osoitettava tutkimuksen teke-

minen oikeutetuksi ja uuden näkökulman tarve aikaisempien tutkimustulosten perus-

teella. Tämän tutkimuksen tarve on perusteltu sisällöllisesti, menetelmällisesti ja eetti-

sesti aikaisemmalla tutkimustiedolla (liite 2). Tutkija uskoo, että tutkimuksesta saadun

tiedon avulla voidaan kehittää moniammatillista simulaatiokoulutusta jatkossa ja näin

sillä on myös yhteiskunnallisesti tärkeä merkitys. Tieteellisellä tiedolla pyritään kehit-

tämään yhteiskunnasta ja yksilöiden elämästä parempaa (Kylmä & Juvakka 2007), eli

moniammatillista koulutusta kehittämällä koulutusorganisaatioiden yhteistyönä voi-

daan saavuttaa terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden parempia oppimistuloksia ja

ammattitaitoisempia eri ammattiryhmien työntekijöitä työelämän tarpeisiin sekä anta-

maan parempaa hoitoa asiakkaille ja potilaille.

Tätä tutkimusta varten tutkimusluvat pyydettiin moniammatillisessa simulaatiohank-

keessa mukana olevilta koulutusorganisaatioilta. Tutkimuksessa tiedonantajina toimi-

vat terveys- ja pelastusalan opiskelijat. Tutkimuseettisen toimikunnan lupaa ei tarvittu,

koska tiedonantajina eivät olleet potilaat. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009.)

57

Tutkimukseen osallistuneille kerrottiin tutkimuksesta ennen kyselyyn vastaamista, sen

tarkoituksesta, toteutuksesta, vastaajien roolista sekä tutkimuksen käyttötarkoituk-

sesta. Heille myös ohjattiin kyselylomakkeen täyttöä. (Grove ym. 2013, Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2013.) Tutkimukseen osallistujilta kysyttiin suostumus kyselylo-

makkeessa (liite 4). Tutkimuksen osallistuminen oli vapaaehtoista ja sen saattoi kes-

keyttää ihan missä vaiheessa tahansa tutkimusprosessia. Haastateltaville koitui tutki-

mukseen osallistumisesta noin 15-30 minuutin ajan menetys. Tietoisen suostumuksen

avulla pyrittiin välttämään tutkimukseen osallistuneihin kohdistuvaa haittaa (Grove ym.

2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

Tutkimuksessa tutkimusaineistosta pyrittiin saamaan mahdollisimman laadukasta tut-

kimustietoa, sillä eettisesti korkeatasoisesti tehty tutkimus edistää tutkimustulosten

käyttöönottoa ja jatkotarkastelua (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tämän

tutkimuksen kyselylomake sekä kyselylomakkeen kysymysten ymmärrettävyyttä poh-

tivat yhteisesti kaikki pilottihankkeessa mukana olleet koulutusorganisaatioiden yh-

teyshenkilöt. Tutkimusaineistoa käsittelivät vain tutkija ja tutkijan ohjaajat. Analysoitu

aineisto raportoitiin tarkasti, koska se on keskeinen osa tutkimusprosessia ja tutkijan

yksi keskeinen velvollisuus (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutkimustulok-

sia raportoitaessa huomioitiin tutkimukseen vastaajien anonymiteetti. Raportoinnin

avulla tulokset saadaan julkiseen keskusteluun (Polit & Beck 2012, Kankkunen & Veh-

viläinen-Julkunen 2013).

Tutkimusprosessin aikana tutkija säilytti tutkimusaineistoa lukitussa tilassa. Tutkimuk-

sen valmistumisen jälkeen aineisto siirretään jatkosäilytykseen Itä-Suomen yliopistoon

lukolliseen tilaan mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Tutkija hävittää elektroniset ai-

neistot, kuten esimerkiksi Excel-tiedostot, tutkimuksen valmistumisen jälkeen asian-

mukaisesti. Tällä tavalla pyrittiin varmistamaan kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa

tutkimukseen osallistujien luottamuksellisuus, yksityisyys, vapaaehtoisuus ja negatii-

visten jälkivaikutusten välttäminen, mikä on oleellista tutkimuksen eettisyyden kannalta

(Grove ym. 2013).

Tieteellisen tutkimuksen keskeinen osa on luotettavuuden arviointi, sillä tutkimukselle

on asetettu tiettyjä normeja ja arvoja, joihin sen tulisi pyrkiä. Se on välttämätöntä tutki-

mustoiminnan, tieteellisen tiedon ja sen hyödyntämisen kannalta (Kylmä & Juvakka

58

2007). Tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti ovat luotettavuuskysymyksissä keskei-

siä käsitteitä, kun arvioidaan määrällisen tutkimuksen mittauksen luotettavuutta.

(Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Nämä muodostavat yh-

dessä mittarin kokonaisluotettavuuden (Tuomi 2007). Tutkimuksen luotettavuutta tulee

arvioida sekä mittaamisen, että tulosten luotettavuuden kannalta (Grove ym. 2013,

Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tämän tutkimuksen luotettavuuden arvi-

oinnissa käytetään Kylmän ja Juvakan (2007) teoksessa esiteltyjä tutkimuksen luotet-

tavuuden arvioinnin kriteereitä tutkimusprosessin eri vaiheita mukaillen.

Tässä tutkimuksessa tieto pyrittiin hankkimaan mahdollisimman objektiivisesti ja sitä

tehdessä pyrittiin tiukkaan tieteelliseen tutkimusprosessin etenemiseen. Tutkimusra-

portissa on pyritty kuvaamaan selkeästi ja systemaattisesti tutkimusprosessin kulku.

Tutkimusta varten on määritelty näkökulma, josta käsin moniammatillista simulaation

opettamista ja oppimista ensisijaisesti katsotaan. Tutkija on tunnistanut tutkittavan il-

miön ja pyrkinyt selkeästi nimeämään sen ajankohtaisen kirjallisuuskatsauksen perus-

teella. Tutkijalla on myös jonkin verran henkilökohtaista kokemusta simulaatio-opetta-

misesta, joka ehdottomasti auttoi ymmärtämään moniammatillista simulaatio-opetta-

mista ilmiönä paremmin.

Tieteellisen tiedon hakuun tarvitaan systemaattista ja kattavaa tiedonhakua tutkimus-

ten luotettavuuden lisäämiseksi. Systemaattista ja kattavaa tiedonhakua tarvitaan teo-

reettisen viitekehyksen rakentamiseen, jolla tutkija luo perustan tutkimuksen ongelman

asettelulle. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tässä tutkimuksessa luotetta-

vuutta lisää systemaattinen ja kattava ajankohtainen tiedonhaku, jota on käytetty teo-

reettisen viitekehyksen rakentamiseen sekä ongelman asetteluun. Tämän tutkimuksen

taustalle on tarkoituksella valittu ajankohtaisia kansainvälisiä tutkimuksia. Näiden tut-

kimusten kautta vertaillaan tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia moniammatillisesta

oppimisesta ja opettamisesta. Mukaan ei otettu vielä julkaisemattomia tutkimuksia.

Tätä tutkimusta varten on tarkasti kuvattu tutkimuksen tarkoitus ja tavoite sekä viisi

tutkimuskysymystä. Tutkimuskysymykset ovat täsmentyneet tutkimusprosessin ai-

kana. Määrällisen tutkimusmenetelmän käyttö on perusteltu.

59

Validiteetilla tarkoitetaan sitä, onko tutkimuksessa mitattu juuri sitä, mitä oli tarkoitus

mitata. Validiteetti kertoo siitä, onko tutkittava ilmiö pystytty operationalisoimaan muut-

tujiksi. Validi mittari on tulos onnistuneesta operationalisoinnista. (Grove ym. 2013,

Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Tässä tutkimuksessa aineiston keräämi-

seen on käytetty mittaria, joka luotiin tätä moniammatillista simulaatiohanketta varten

olemassa olevan kirjallisuuden perusteella. Mittari kuitenkin vaatii vielä jatkossa kehit-

tämistä ja sitä tulee muokata uuden tutkimustiedon avulla. Varsinaista mittarin esites-

taamista ei toteutettu, joka on luotettavuutta heikentävä tekijä. Ennen kyselyn toteutu-

mista asiantuntijapaneeli arvioi kyselylomakkeen sisältö- ja näennäisvaliditeettia, joka

osaltaan taas nostaa mittarin luotettavuutta. Tutkimuksen mittariston sisältövaliditeetti

perustuu siis aikaisempaan kirjallisuuteen sekä kokeneista asiantuntijoista sekä tutki-

joista koostuvaan asiantuntijaryhmän arviointeihin. Mittarin luotettavuutta lisää se, että

sen rakentamisessa on käytetty muuttujaluetteloa. Terveys- ja pelastusalan opiskeli-

joiden kokemusten tutkimiseen kehitetty paperinen kyselylomake on perusteltu, koska

sillä voidaan tavoittaa tutkittavat helposti. Lisäksi sen avulla saadaan kerättyä tietoa

isolta määrältä tutkittavia.

Cronbachin alfaa (α) käytetään reliabiliteetin mittaamiseen. Sen avulla selvitetään mit-

tarin yhtenäisyyttä eli mittarin kykyä tuottaa ei sattumanvaraisia tuloksia. Cronbachin

alfa lasketaan muuttujien välisten keskimääräisten korrelaatioiden ja väittämien luku-

määrän perusteella. Tutkimuksen reliabiliteetin tarkastelussa käytetiin Cronbachin al-

fakerrointa, otoksen ollessa riittävä tilastolliseen tarkasteluun (Grove ym. 2013, Kank-

kunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Cronbachin alfakerroin mittaa mittarin yhtenäi-

syyttä. Mitä suurempi alfan arvo on välillä 0–1, sitä yhtenäisempänä voidaan mittausta

pitää. (Metsämuuronen 2011.) Tässä tutkimuksessa kaikkien yhdeksän summamuut-

tujan Cronbachin alfa oli > 0,6 (liite 5), joka tukee hyvää reabiliteettiä eli mittarin kykyä

tuottaa ei sattumanvaraisia tuloksia.

Aineiston keruuprosessi on kuvattu selkeästi ja tarkasti. Tutkimukseen osallistujien

määrä pyrittiin saamaan mahdollisimman korkeaksi ja otantamenetelmänä käytettiin

kokonaisotantaa, jotta päästiin kattaviin yleistettäviin johtopäätöksiin tässä aineis-

tossa. Kuitenkaan tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä laajemmin, koska aineisto

on kerätty harkinnanvaraisesti sopivuuteen perustuvalta kohdejoukolta. Tutkimustulok-

sia voidaan toki soveltaa jatkossa.

60

Tutkimustulosten analyysiä varten tutkija tallensi itse koko määrällisen tutkimusaineis-

ton SPSS -ohjelmaan sekä laadullisen aineiston Excel-taulukkolaskentaohjelmaan.

Tallentamisen jälkeen tallennettu aineisto vielä tarkistettiin. Jokainen kyselylomake oli

numeroitu, jotta myöhemmin voitiin tarvittaessa palata alkuperäiseen kyselylomakkee-

seen. Määrällisessä aineistossa puuttuvat havainnot jätettiin tyhjäksi, koska vastaus-

ten kato oli vähäinen. Laadullisen aineiston kato oli suurempaa. Laadullisessa aineis-

tossa kolme tutkimuskysymystä jätettiin analysoimatta niukkojen vastausten vuoksi.

Laadullisen aineiston puuttuville vastauksille ei löytynyt selkeää selitystä kaavakkeen

ulkoasusta. Avoimet kysymykset sijaitsivat kyselykaavakkeen teemojen loppupuolella,

joten vastauksista voitiin päätellä vastausväsymistä. Kyselyyn vastaaminen tapahtui

moniammatillisten simulaatioharjoituspäivien jälkeen, joten osallistujien vastaamiseen

voi mahdollisesti vaikuttaa harjoituspäivien aiheuttaman rasitus.

Tutkimuksen vastausprosentti oli korkea (85 %), joka on tutkimustulosten luotetta-

vuutta lisäävä tekijä. Kyselyyn vastaamatta jättämisen syyt ovat voineet johtua opiske-

lijoiden kiireestä, paperisesta kyselystä tai tutkimuksen aiheesta. Tutkimukseen osal-

listuneet saattavat olla osittain myös valikoituneet kiinnostuksensa perusteella mukaan

moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin. Tutkimukseen osallistuneet muodostivat

taustamuuttujien perusteella heterogeenisen joukon, joka vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Tutkimustuloksia varten faktorianalyysillä muodostettiin kaikista muuttujista yhdeksän

summamuuttujaa, jotka selittivät 63 % koko aineiston varianssista. Tämän perusteella

voidaan todeta selitysosuuden olevan hyvä. ’Moniammatillisten simulaatioharjoitusten

suunnittelu’- summamuuttuja selitti noin 33 % varianssista, kun ’yhteistoiminnan ja teh-

täväkuvien selkiytyminen moniammatillisilla simulaatioharjoituksilla’ -summamuuttuja

selitti vain 2,3 %. (Metsämuuronen 2011.)

Uskottavuus tarkoittaa tutkimuksen ja sen tulosten uskottavuutta ja sen osoittamista

tutkimuksessa (Kylmä & Juvakka 2007). Tutkimustulokset on esitetty tutkimuskysy-

myksiä mukaillen tarkasti. Tutkimustulokset eivät ole sattuman aiheuttamia. Koko tut-

kimusprosessin ajan tutkija arvioi suunnittelua, arviointia sekä tutkimuksessa saatujen

61

tulosten pätevyyttä. Tulosten pysyvyyttä ja luotettavuutta tarkasteltaessa voidaan to-

deta tutkimustulosten kuvaavan tämänhetkistä moniammatillisen simulaatio-opettami-

sen ja oppimisen tilannetta.

6.3 Tutkimuksen johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset

Tutkimustulosten perusteella tutkittavasta ilmiöstä saatiin runsaasti terveys- ja pelas-

tusalan opiskelijoiden kokemuksiin perustuvaa tietoa. Opiskelijoiden kokemukset mo-

niammatillisten simulaatioharjoitusten tavoitteista ja sisällöstä, toteutumisesta sekä

merkityksestä oppimiselle ja tulevaisuuden kehittämiskohteista olivat melko saman-

suuntaisia tämän tutkimuksen ja kansainvälisen tutkimuksen kanssa. Tulosten perus-

teella voidaan päätellä, että eri opiskelualojen tiimityön simulaatioharjoittelu on arvo-

kasta. Moniammatillinen simulaatioon pohjautuva opetusyhteistyö tarvitsee jo heti

alussa selkeästi määritellyt tavoitteet sekä toimintakäytänteiden suunnittelua. Moniam-

matilliselle simulaatioon perustuvalle opetusyhteistyölle tulee laatia suunnitelma, jota

sekä opettajat yhdessä oppilaiden kanssa noudattavat sitoutuneesti, jotta päästään

onnistuneeseen lopputulokseen ja tuetaan opiskelijoiden ammatillista kasvua. Tutki-

mustuloksia voidaan käyttää perusteltaessa moniammatillista simulaatio-opetusta ter-

veys- ja pelastusalan opetukseen.

Moniammatillisen opetusyhteistyön toteuttaminen, kehittäminen ja jatkaminen ovat tär-

keitä, koska jo opiskeluaikana nähty ammattialoja ylittävä yhteistyö antaa hyvää esi-

merkkiä ja mallia oppilaille, jotta heillä olisi helpompi kohdata tutkinnon valmistumisen

jälkeen työelämän odotukset moniammatillista yhteistyöosaamista kohtaan. Koulutus-

organisaatioiden tulee jatkossa miettiä, miten moniammatillinen koulutus voidaan in-

tegroida entistä paremmin opetussuunnitelmiin.

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu on hyvä opetusmenetelmä sekä ammatillisen

oppimisen väline. Tutkimustulosten mukaan hyvin suunnitellulla sekä toteutetuilla mo-

niammatillisilla simulaatioharjoituksilla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia opiskelijoiden

oppimisessa kuten tiimityö-, kommunikaatio-, päätöksenteko- sekä kliinisten taitojen

kehittymisessä. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu tukee opiskelijoiden kasvua

kohti oman ammattialansa asiantuntijuutta.

62

Moniammatilliset simulaatioharjoitukset olivat onnistuneesti suunniteltu. Suunnittelutyö

tulee tehdä huolella, koska opetettavan asian sisältö pitäisi tukea oppimiselle asetet-

tuja tavoitteita. Simulaatioharjoituksen tavoitteet tulee määritellä selkeästi ennen har-

joitusta ja kohdentaa kyseessä olevan ryhmän mukaan, jotta opiskelijat tietävät, mitä

kyseisellä harjoituksella tavoitellaan oppimisen näkökulmasta. Tavoitteiden saavutta-

miseen vaikuttavat opiskelijoiden tietotaitotaso, opiskeluiden vaihe sekä motivaatio.

Hyvin suunniteltu koulutus voidaan pitää useita kertoja ja pitkällä aikavälillä: se maksaa

itsensä takaisin.

Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden mielestä moniammatilliset simulaatioharjoituk-

set olivat hyvin toteutettu. Kuitenkin simulaatioharjoituksiin tulee opiskelijoita saada

mukaan tasapuolisemmin eri ammattialoilta, jotta simulaatioharjoitukset voidaan to-

teuttaa mahdollisimman realistisesti, ammattialojen tehtävän kuvia voidaan selkeyttää

opiskelijoille, voidaan lisätä eri ammattialojen arvostusta, lisätä potilaan kokonaisval-

taisen hoidon ymmärtämistä sekä saadaan parannettua potilasturvallisuutta, joka on

sosiaali- ja terveysalan perusta. Koulutusorganisaatioiden tuleekin jatkossa kiinnittää

huomiota opiskelijoiden rekrytointiin.

Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden mielestä moniammatillinen simulaatioympä-

ristö oli riittävän realistinen, simuloidut potilastapaukset olivat riittävän opettavaisia

sekä moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa syntyneet vuorovaikutustilanteet

olivat olleet riittävän todentuntuisia ja harjoitus oli myönteisesti haastava. Moniamma-

tillisen simulaatioharjoituksen toteuttamisessa tulee huomioida simulaatioympäristön

todenmukaisuus ja potilastapausten riittävä haasteellisuus, jotta riittävän todenmukai-

sia vuorovaikutustilanteita pääsee syntymään. Vuorovaikutustaidot ovat tärkein osa

yhteistyötä terveysalalla.

Palautteen kerääminen moniammatillisista simulaatioharjoituksista on tarpeen ja sitä

tulee jatkossa myös kerätä harjoitusten puitteissa. Palautteen kerääminen on tärkeää,

koska sen kautta voidaan kehittää moniammatillista koulutusta tulevaisuudessa.

Tässä tutkimuksessa laadullinen aineisto toi esiin opiskelijoiden kuvaamia kehittämis-

kohteita, jotka olivat simulaatioympäristön autenttisuus, aikataulut ja ajankäyttö, poti-

lassimulaattori sekä videolaitteiston toiminta, moniammatillisen simulaatioharjoituksen

suunnittelu, opiskelijoiden taustojen huomioon ottaminen sekä roolit, moniammatillisen

63

simulaatioharjoituksen toteutukseen liittyvät käytännön asiat, jälkipuintiin kohdistuvat

tekijät sekä yleisesti moniammatillisen opetuksen ja harjoitusten määrän lisääminen

opetussuunnitelmiin.

Simulaatio-oppimista ja -opettamista on tutkittu kansainvälisesti paljon, mutta kansal-

lista tutkimusta on vielä niukasti. Eteenkin moniammatillisen simulaatio-oppimisen ja -

opettamisen tehokkuudesta ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Tämän perusteella tarvi-

taan lisää tutkimusta moniammatillisesta simulaatio-oppimisesta sekä -opettamisesta

niin perusopintovaiheesta kuin myös terveydenhuollon täydennyskoulutuksesta. Jat-

kossa on syytä tehdä tutkimusta, jolla pystytään todentamaan moniammatillisen simu-

laatiokoulutuksen vaikuttavuutta.

Jatkotutkimusaiheet:

1. Tutkia pitkittäisasetelmalla moniammatillisen opetusyhteistyön arviointia ja sen

vaikutusta terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden oppimiseen

2. Selvittää opettajien kokemuksia moniammatillisen simulaatiokoulutuksen

suunnittelusta, toteutuksesta ja tulevaisuuden kehittämistarpeista

3. Selvittää, kuinka moniammatillinen simulaatioharjoittelu voidaan tehokkaasti

integroida opetussuunnitelmiin

4. Tutkia, kuinka moniammatillista simulaatioharjoittelua voidaan käyttää mo-

niammatillisten kompetenssien kehittämiseen ja arvioimiseen

5. Selvittää moniammatillisen koulutuksen vaikuttavuutta jo työelämässä olevien

ammattilaisten näkökulmasta

6. Kuvata työelämän näkökulmasta moniammatillisen koulutuksen kehittämistar-

peita

7. Kehittää moniammatillisten simulaatioharjoitusten arviointimittari

8. Kehittää moniammatillisten simulaatioharjoitusten psykomotorisia ominaisuuk-

sia mittaava mittaristo tai mittariston osa

9. Selvittää moniammatillisen simulaatiokoulutuksen kustannustehokkuutta

64

LÄHTEET Aase I, Hansen B, Aase K & Reeves S. 2016. Interprofessionaltraining for nursing and medical students in Norway: Exploring different professionalperspectives. Jour-nal of Interprofessional Care 30(1), 109–115. Aase I, Aase K & Dieckmann P. 2013. Teaching interprofessional teamwork in medi-cal and nursing education in Norway: A content analysis. Journal of Interprofessional Care 27, 238–245. Aira A. 2012. Toimiva yhteistyö - työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Väitöskirja. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37743/9789513947088.pdf. Lu-ettu 1.4.2016. Barrows H & Tamblyn R. 1980. Problem-based Learning: An approach to medical education. Springer Publishing Company, New York. Benner P. 1984. From novice to expert, excellence and power in clinical nursing practice. Addison-Wesley Publishing Company, Menlo Park, CA. Berridge EJ, Mackintosh N & Freeth D. 2010. Supporting patient safety: Examining communication within delivery suite teams through contrasting approaches to re-search observation. Midwifery 2, 512–9. Bolesta S & Chmil J. 2014. Interprofessional education among student health profes-sionals using human patient simulaton. Article 94. American Journal of Pharmaceuti-cal Education 78(5),1–9. Buckley S, Hensman M, Thomas S, Dudley R, Nevin G & Coleman J. 2012. Develo-ping interprofessional simulation in the undergraduate setting: Experience with five different professional groups. Journal of Interprofessional Care 26, 362–369. Brock D, Abu-Rish E, Chiu C-R, Hammer D, Wilson S, Vorvick L, Blondon K, Schaad D, Liner D & Zierler B. 2013. Interprofessional education in team communication: Working together to improve patient safety. BMJQual and Safety 22(5), 414–423. Cahill M, O’Donell M, Warren A, Taylor A & Gowan O. 2013. Enchancing interprofes-sional student practice through a case-based model. Journal of Interprofessional Care 27, 333–335. Centre for the Advancement of Interprofessional Education (CAIPE). 2002. Centre for the Advancement of Interprofessional Edcation. Interprofessional education – A defi-nition. CAIPE: London. http://www.caipe.org.uk/resources/. Luettu 30.3.2016. Centre for the Advancement of Interprofessional Education (CAIPE). 2013. Introdu-cing interprofessional education. http://caipe.org.uk/silo/files/introducing-interprofessi-onal-education.pdf. Luettu 1.4.2016.

65

D’Amour D & Oandasan I. 2005. Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: An emerging concept. Journal of Interpro-fessional Care Supplement 1, 8–12. Decker S, Anderson M, Epps C, Motola C & Perry C. 2015. Standars of best practice: Simulation standard VIII: Simulation – Enhanced interprofessional education (Sim-IPE). Clinical simulation in Nursing 11, 293–297. Dicter D, Stielstra S & Linneberry M. 2015. Interrater realibility of sandardized actors versus nonactors in a simulation based assesment of interprofessional collaborati-ons. The Society for Simulation in Healthcare 10(4), 249–255. Demaria S, Bryson E, Mooney T, Silverstein J, Reich D, Bodian C. & Levine A. 2010. Adding emotional stressors to training in simulated cardiopulmonary arrest enhances participant performance. Medical Education 44(10), 1006-1015. Eloranta S & Kuusela M. 2011. Moniammatillinen yhteistyökatsaus suomalaisiin hoi-totieteellisiin opinnäytetöihin. Tutkiva hoitotyö 9(3), 4–13. Eteläpelto A, Collin A & Silvennoinen M. 2013. Simulaatiokoulutuksen pedagogiikka. Teoksessa Rosenberg P, Silvennoinen M, Mattila M-M, Jokela J & Ranta I. (toim.) Si-mulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Fioca, Otavan kirjapaino, Helsinki, 21-50. Failla K & Macauley K. 2014. Interprofessional simulation: A concept analysis. Clini-cal simulation in Nursing 10, 574–580. Fung L, Boet S, Bould D, Qosa H, Perrier L, Tricco A, Tavares W & Reeves S. 2015. Impact of crisis resource management simulation-based training for interprofessional and interdisciplinary teams: A systematic review. Journal of Interprofessional Care 29(5), 433–444. Furseth P, Taylor B & Kim SC. 2016. Impact of interprofessional education among nursing and paramedic students. Nurse Educator 41(2), 75–79. Garrido M, Dugasch L & Garber P. 2014. Integration of interprofessional education and culture into advanced practice simulations. Clinical Simulation in Nursing 10, 461–469. Gilbert J.H, Yan J & Hoffman S.J. 2010. A WHO report: Framework for action on in-terprofessional education and collaborative practice. Journal of Allied Health, 39(1), 196–197. http://www.who.int/hrh/resources/framework_action/en/ Luettu 18.9.2015. Gough S, Hellaby M, Jones N & MacKinnon R. 2012. A review of undergraduate in-terprofessional simulation-based education (IPSE). Collegian 19, 153–170. Grove S, Burns N, Gray J. 2013. The practice of nursing research. Appraisal, synthe-sis, and generation of evidence. Elsevier Saunders, Missouri. Heikkilä T. 2010. Tilastollinen tutkimus. Edita Publishing Oy. Helsinki.

66

Hoppu S, Niemi-Murola L & Handolin L. 2014. Simulaatiokoulutus potilasturvallisuu-den parantajana – oppia tiimityöstä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 130(17), 1744–1748. Interprofessional Education Collaborative Expert Panel. 2011. Core competencies for interprofessional collaborative practice: Report of an expert panel. Interprofessional Education Collaborative, Washington, D.C. Isoherranen K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – Moniammatillista yhteistyötä kehittä-mässä. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. 2015. Terveystieteiden tiedekunta. Opinto-opas 2015 - 2016. Lääketiede. www.uef.fi/documents/10184/67447/UEF_Laaketiede_Opinto-opas_netti.pdf/35e18fed-1109-48e3-a95a-f61cb7eea9bc. Luettu 4.5.2016. Joyal K, Katz C, Harder N & Dean H. 2015. Interprofessional education using simula-tion of an overnight inpatient ward shift. Journal of Interprofessional Care 29(3), 268–270. Judd T, Kennedy G & Cropper S. 2010. Using wikis for collaborative learning: As-sessing collaboration through contribution. Australasian Journal of Educational Tech-nology 26(3), 341–354. Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. uudistettu painos. Helsinki, Sanoma Pro Oy. Katzenbach J & Smith D. 1993. The wisdom of teams creating the high – Perfor-mance organization. Harvard Business School Press, Boston, Massachusetts. Katajamäki E. 2010. Moniammatillisuus ja sen oppiminen. Tapaustutkimus ammatti-korkeakoulun sosiaali- ja terveysalalta. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiede-kunta. Väitöskirja. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66639/978-951-44-8152-9.pdf?sequence=1. Luettu 1.12.2015. King S, Carbonaro M, Greidanus E, Ansell D, Foisy-Doll C & Magnus S. 2014. Dyna-mic and routine interprofessional simulation: Expanding the use of simulation to en-hance interprofessional competencies. Journal of Allied Health 43(3), 169–175. Kirkman T. 2013. High fidelity simulation effectiveness in nursing students’ transfer of learning. International Journal of Nursing Education Scholarship 10(1), 1–6. Knuuttila T. 2011. Modelling and representing: An artefactual approach to model-based representation. Studies in History and Philosophy of Science Part A, 42(2), 262–271. Kolb D. 1984. Experiental learning experience as asource of learning and develop-ment. Prentice Hall, New Jersey. Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki.

67

Kääriäinen M & Lahtinen M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18(1), 37–45. Lapkin S, Levett-Jones T & Gilligan C. 2013. A systematic review of the effectiveness of interprofessional education in health professional programs. Nurse Education To-day 33, 90–102. Lauri S. 2003. Näyttöön perustuva hoitotyö. WSOY, Helsinki. Lewis L. 2006. Collaborative interaction: Review of communication scholar- ship and a research agenda. Communication Yearbook 30, 197–247. Liaw SY, Zhou WT, Lau TC, Siau C & Wai-chi Chan S. 2014a. An interprofessional communication training using simulation to enhance safe carefor a deteriorating pa-tient. Nurse Education Today 34, 259–264. Liaw SY, Siau C, Zhou WT &Lau TC. 2014b. Interprofessional simulation-based edu-cation program: A promising approach for changing stereotypes and improving attitu-des toward nurse–physician collaboration. Applied Nursing Research 27, 258–260. Litmanen T. 2015. Stressful, important and rewarding: How higher education stu-dents experience learning in different environments. Helsingin yliopisto. Käyttäyty-mistieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. https://helda.helsinki.fi/bitstream/han-dle/10138/156059/litmanen_ethesis.pdf?sequence=1. Luettu 14.5.2015. Luctkar-Flude M, Baker C, Pulling C, Mcgraw R, Dagnone D, Medves J, Turner-Kelly C. 2010. Evaluating an undergraduate interprofessional simulation-based educational module: communication, teamwork, and confidence performing cardiac resuscitation skills. Advances in Medical Education and Practice 1, 59–66. Luctkar-Flude M, Baker C, Hopkins-Rosseel D, Pulling C, McGraw R, Medves J, Krause A, Brown C.A. 2014. Development and evaluation of an interprofessional si-mulation-based learning module on infection control skills for prelicensure health pro-fessional students. Clinical Simulation in Nursing 10, 395–405. McClelland H. 2012. The future of nursing for emergency care. International Emer-gency Nursing 20, 49-50. Metropolia. 2014. Simulaatioympäristö. http://www.metropolia.fi/koulutusohjelmat/ter-veys-ja-hoitoala/oppimisymparistot/simulaatio-oppimisymparisto/. Luettu 1.11.2015. Meurling L. 2013. Teamwork training using patient simulation. Karolinska institutet. Deparment of Clinical Science. Väitöskirja. https://openarchive.ki.se/xmlui/bits-tream/handle/10616/41477/Thesis_Meurling.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 30.8.2015. Metsämuuronen J. 2011a. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. e-kirja. Tutkijalaitos. International Methhelpo Oy.

68

Metsämuuronen J. 2011b. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. e-kirja. Tutkijalaitos. In-ternational Methhelpo Oy. Murphy J & Nimmagadda J. 2015. Partnering to provide simulated learning to address interprofessional education collaborative core competencies. Journal of In-terprofessional Care 29(3), 258–259. Nummenmaa A. 2004. Moniammatillisen ohjauskulttuurin kehittäminen. Teoksessa Kasurinen H. (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään – opintojen ohjaus oppilaitok-sessa. Opetushallitus. Nummenmaa L. 2010. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. 2.painos. Karis-ton kirjapaino, Tammi, Helsinki. Oandasan I & Reeves S. 2005. Key elements for interprofessional education. Part 1: The learner, the educator and the learning context. Journal of Interprofessional Care Supplement 1, 21–38. Olenick M, Allen L, Semego R. 2010. Interprofessional education: a concept analysis. Advances in Medical Education and Practice 25(1), 75–84. Opetus-ja kulttuuriministeriö. 2011. Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 - 2016. Kehit-tämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1. http://www.mi-nedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi. Luettu 1.9.2015. Opetushallitus (OPH). 2010. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja 2010. Ammatillisen tutkinnon perusteet. Määräys 17/011/2010. http://www.oph.fi/down-load/124811_SoTe.pdf. Luettu 4.5.2016. Opetushallitus (OPH). 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus-, ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja am-mattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallituksen raportit ja selvi-tykset 2014:2. Suomen yliopistopaino oy, Tampere. Paff M. 2014. Learning together: The image gently interprofessional simulation for nursing and allied health students. Teahing and Learning in Nursing 9, 108–114. Paige J, Garbee D, Brown K & Rojas J. 2015. Using simulation in interprofessional education. Surgical Clinics of North America 95(4), 751–766. Pelastusopisto. 2014. Pelastusopiston yleisesite. http://issuu.com/pelas-tusopisto/docs/39846_pelop_yleisesite_2013netti. Luettu 1.11.2015. Pelastusopisto. 2016. Pelastajatutkinto (90 op). http://www.pelastus-opisto.fi/fi/tule_opiskelemaan/tutkintoon_johtava_koulutus/pelastaja. Luettu 4.5.2016. Pecukonis E, Doyle O & Bliss D. 2008. Reducing barriers to interprofessional trai-ning: Promoting interprofessional cultural competence. Journal of Interprofessional Care 22(4), 417-428.

69

Piaget J. 1985. The equilibration of cognitive structures. The central problem of intel-lectual development. The University of Chicago Press, Chicago. Poore J, Deporah L & Schaar G. 2014. Simulation-Based Interprofessional Educati-on Guilded by Kolb’s Experiential Learning Theory. Clinical Simulation in Nursing 10, 241–247. Polit DF & Beck CT. 2012. Nursing research. Generating and assessing evidence for nursing practice. Ninth edition. Wolters Kluwer Health / Lippincot Williams & Wilkins, China. Pärnä K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyön prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Turun yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiede-kunta. Väitöskirja. Pölkki T, Kanste O, Elo S, Kääriäinen M & Kyngäs H. 2012. Järjestelmällisten kirjalli-suuskatsausten metodologinen laatu: Katsaus kansainvälisiin ja kansallisiin hoitotie-teen julkaisuihin. Hoitotiede 24(4), 335–348. Rall M, Gaba D, Dieckman P & Eich C. 2010. Patient simulation. Teoksessa Miller R, Eriksson L, Fleisher L, Wiener-Kronish J & Young W. (toim.) Miller´s Anesthesia. 7. painos. Churchill, Livingstone. Reeves S, Zwarenstein M, Goldman J, Barr H, Freeth D, Koppel I & Hammick M. 2010. The effectiveness of interprofessional education: Key findings from a new sys-tematic review. Journal of Interprofessional Care 24(3), 230–241. Reeves S, Lewin S, Espin S & Zwarenstein M. 2010. Interprofessional teamwork for health and social care. Blackwell-Wiley, London. Reeves S, Perrier L, Goldman J, Freeth D & Zwarenstein M. 2013. Interprofessional education: Effects on professional practice and healthcare outcomes (update)(Re-view). The Cochrane Collabration. The Cochrane Libyry 3,1–47. Rosenberg P, Silvennoinen M, Mattila M-M, Jokela J & Ranta I. 2013. Simulaatio-op-piminen terveydenhuollossa. Fioca, Otavan kirjapaino, Helsinki. Scandi C & Pinelo-Nava M. 2007. Stress and memory: Behavioral effects and neuro-biological mechanisms. Neural Plasticity 2007: 78970. Salakari H. 2010. Pedagogical Guidelines for Simulator Training. Eduskills Consul-ting. Verkkokirja. Salminen A. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjul-kaisuja 2, julkisjohtaminen 4. Vaasa. Savonia-ammattikorkeakoulu. 2015. Savonian simulaatiokeskus. http://www.savo-nia.fi/simulaatiokeskus/. Luettu 1.11.2015.

70

Savonia-ammattikorkeakoulu. 2016a. Sairaanhoitaja (AMK), päivätoteutus. http://por-tal.savonia.fi/amk/fi/hakijalle/koulutusohjelmat/kevaan-2016-yhteishaku/sairaanhoi-taja-amk-paivatoteutus-0. Luettu 4.5.2016. Savonia-ammattikorkeakoulu. 2016b. Ensihoitaja (AMK), päivätoteutus. http://por-tal.savonia.fi/amk/fi/hakijalle/koulutusohjelmat/kevaan-2016-yhteishaku/ensihoitaja-amk-paivatoteutus. Luettu 4.5.2016. Savonia-ammattikorkeakoulu. 2016c. Terveydenhoitotyön tutkinto-ohjelma. http://por-tal.savonia.fi/amk/fi/opiskelijalle/opetussuunnitelmat?yks=KS&krtid=998. Luettu 4.5.2016. Savonia-ammattikorkeakoulu. 2016d. Terveydenhoitotyön tutkinto-ohjelma. http://por-tal.savonia.fi/amk/fi/opiskelijalle/opetussuunnitelmat?yks=KS&krtid=1024. Luettu 4.5.2016. Scardmalia M & Bereiter C. 2006. Knowledge buildind: theory, pedagogy and tech-nology. www.http://ikit.org/fulltext/2006_KBTheory.pdf. Luettu 1.9.2015. Scherer Y, Myers J, O’Connor T & Haskins M. 2013. Interprofessional simulation to foster collaboration between nursing and medical students. Clinical Simulation in Nursing 9, e497–e505. Schatz S, Marraffino A, Allen C & Tanaka A.2013. Human-systems integration, simu-lation, and nursing shortage. Proceedings of the International Symposium of Human Factors and Ergonomics in Healthcare, 2(1), 135–142. Sigalet E, Donnon T & Grant Vincent. 2012. Undergraduate students’ perceptions of and attitudes toward a simulation-based interprofessional curriculum – The KidSIM ATTITUDES Questionare. Simulation in Healthcare 7(6), 353–358. Silvennoinen M. 2014. Training surgical skills in a simulated and authentic environ-ment: Expertise challenges in development of surgical laparoscopy practicing. Jyväs-kylän yliopisto. Informaatioteknologian tiedekunta. Väitöskirja. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44285. Luettu 1.11.2015. Sormunen M, Saaranen T, Tossavainen K & Turunen H. 2013. Monimenetelmätutki-mus terveystieteissä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 50, 312-321. STM. 2009. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvalli-suusstrategia 2009 - 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:3. Yliopisto-paino, Helsinki. STM. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012–2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&na-me=DLFE-18303.pdf. Luettu 1.9.2015.

71

STM. 2015. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015 – kohti sosiaalisesti kestä-vää ja taloudellista elinvoimaista yhteiskuntaa. http://julkaisut.valtioneu-vosto.fi/bitstream/handle/10024/73405/Julk_0614_strategiat_verkko.pdf?se-quence=1. Luettu 1.2.2016. Suter E, Deutschlander S, Mickelson G, Nurani Z, Lait J, Harrison L. 2012. Can inter-professional collaboration provide health human resources solutions? A knowledge synthesis. Journal of Interprofessional Care 26(4), 261–8. TENK. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkaus-epäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Helsinki. 4–15. Teräs M, Poikela P & Lahtela M. 2013. Avattaren avulla ammattilaiseksi? Simulaa-tiovälitteinen oppiminen terveysalalla. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. 11(3), 66–80. Thomas Jefferson University. 2015. Dr. Robert & Dorothy Rector Clinical Skills & Simulation Center. http://www.jefferson.edu/university/clinical_skills_simulation.html. Luettu 1.11.2015. Tingle J. 2012. Perspectives on shared decision making in health care. British journal of nursing 21(17), 1042–1043. Titzer J, Swenty C & Hoehn W. An interprofessional simulation promoting collabora-tion and problem solving among nursing and allied health professional students. Cli-nical Simulation in Nursing 8, e325–e333. Tuomi J. 2007. Tutki ja lue. Johdatus tieteellisen tekstin ymmärtämiseen. Gummerus kirjapaino oy, Tammi, Jyväskylä. Turunen H, Tossavainen K, Pietilä A-M & Vehviläinen-Julkunen K. 2011. Hoitotieteel-linen tutkimus Suomen yliopistoissa Forskning i vårdvetenskap vid universitet i Fin-land. Hoitotieteellinen tutkimus Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella. Hoito-tiede 23(4), 296–318. Tynjälä P.1999. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityk-sen perusteita. Kirjayhtymä Oy. Tampere. Valli R. 2015. Johdatus tilastolliseen tutkimiseen. 2. uudistettu painos. PS-kustannus, Jyväskylä. van Weert JC, van Munster BC, Sanders R, Spijker R, Hooft L & Jansen J. 2016. De-cision aids to help older people make health decisions: A systematic review and meta-analysis. BMC medical informatics and decision making 16(1), 45–45. van Soeren M, Devlin-Cop S, MacMillan K, Baker L, Egan-Lee E & Reeves S. 2011. Simulated interprofessional education: An analysis of teaching and learning proces-ses. Journal of Interprofessional Care 25(6), 434–440.

72

Wager J, Liston B & Miller J. 2011. Developing interprofessional communication skills. Teaching and Learning in Nursing 6, 97–101. World Health Organization (WHO). 2008. Learning together to work together for health. Report of a WHO study group on multiprofessional education for health per-sonnel: The team approach. Technical report series. Vol. 769. World Health Or-ganization, Geneva, Switzerland. World Health Organization (WHO). 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. http://apps.who.int/iris/bit-stream/10665/70185/1/WHO_HRH_HPN_10.3-_eng.pdf. Luettu 3.9.2015. World Health Organization (WHO). 2013. Transforming and scaling up health profes-sionals education and training. WHO Guidelines 2013. http://whoeducationguide-lines.org./sites/default/files/uploads/WHO_EduGuidelines_20131202_web.pdf. Luettu 3.9.2015. Zhang C, Thopson S & Miller C. 2011. A review of simulation-based interprofessional education. Clinical Simulation in Nursing 7, e117–e126. Yan J, Gilbert JHV, Hoffman SJ. 2008. WHO study group on interprofessional educa-tion and collaborative practice. World Health Organization, Geneva, Switzerland.

Liite 1. (1/2).

Liitetaulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista.

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutu-los (* , **)

Vali-tut

Cinahl simulat* AND interprofessional OR interdiscplinary OR multi-discplinary OR multiprofessional AND student* AND experience*

year 2010-2015

Peer reviewed

research article

194 7

Scopus simulat* AND interprofessional OR interdiscplinary OR multi-discplinary OR multiprofessional AND student* AND experience*

year 2010-2015

Peer reviewed

93 8

simulat* AND interprofessional student*

year 2010-2015

Peer reviewed

252 4

PubMed simulat* AND interprofessional OR interdiscplinary OR multi-discplinary OR multiprofessional AND student* AND experience*

year 2010-2015

Peer reviewed

68 2

Medic simulaa* vuosiväli 2005-2015

43 0

simula* AND moniammatil*

vuosiväli 2005-2015

2 0

Manuaali-nen haku

year 2010-2015

Peer reviewed

4

Yhteensä 25

Liite 1. (2/2).

(*) Tutkimussuunnitelman tiedonhakua varten määriteltiin seuraavat kriteerit

Teksti oli tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli, koska monilla aloilla vain ver-

taisarvioinnin läpikäyneitä julkaisuja pidetään tieteellisesti varteenotettavina.

Haku rajattiin vuosiin 2010-2015 kansainvälisissä tietokannoissa ja vuosiin

2005-2015 kansallisissa tietokannoissa vähäisen tutkimustiedon vuoksi.

Aineiston tuli olla kirjoitettu englanniksi tai suomeksi

Aineiston tuli vasta tutkimuskysymyksiin.

Aineiston tuli olla kerätty henkilöiltä, jotka olivat osallistuneet moniammatillisiin

simulaatioharjoituksiin.

(**) Tutkimussuunnitelmaan tehty tiedonhaku on toistettavissa oleva prosessi. Tie-

donhakuun vaikuttavat valitut kattavat hakusanat, tietokannat ja asetetut rajoitukset

moniammatillisista simulaatioharjoituksista. Tietokantojen hakua on pyritty täydentä-

mään manuaalisella haulla, käymällä läpi jo löydettyjen julkaisujen lähdeluetteloita tai

niihin viitanneita julkaisuja sekä aiheen kannalta tärkeiden lehtien sisällysluettelot.

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi 2007, Salminen 2011.)

Liite 2. (1/11).

Liitetaulukko 2. Keskeisimmät moniammatilliset simulaatio-opetusta kuvaavat tutki-

mukset.

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Aase ym., 2016, Norja

Tutkii relevanttien sidosryh-mien näkökulmia ammatilli-sesta yhteisoppimisesta (IPE) ja koulutuksesta Norjassa.

Laadullinen eksploratiivi-nen tapaustutkimus. Haastattelu- ja havainto-aineistot. Laadullinen si-sällön analyysi. Tutki-mukseen osallistujat oli-vat sairaanhoidon ja lää-ketieteen opiskelijoita (n=22) sekä yliopiston ja sairaalan henkilökuntaa (n=16).

Tutkimus paljastaa positiivi-sen asenteen IPEtä kohtaan. Esille nousi huolenaihe, siitä miten kommunikaatio-, yhteis-työtaidot, työnkulku ja ammat-tien roolit tulee sisällyttää mo-niammatilliseen koulutukseen. Lääketieteen ja sairaanhoita-jaopiskelijoiden onnistu-neessa moniammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa huomioon kolme teemaa: klii-ninen ammattitaito, ryhmän toimintakyky ja potilaskeskei-nen näkökulma. Koulutusta suunniteltaessa teemojen tu-lee olla tasapainossa opiskeli-joiden taustojen ja oppimista-voitteiden kanssa.

Buckley ym., 2012, Englanti

Tutkia opiskelijoiden käsityk-siä moniammatillisesta simu-laatiosta oppimismenetel-mänä. Kartoittaa heidän asen-teistaan moniammatillisesta oppimisesta ja tekijöitä, jotka muodostavat hyvän hoitoon. Tarkoituksena kuvata terveys-alan opiskelijoiden kokemuk-sia pilotoiduista moniammatil-lisista harjoituksista sekä si-mulaation kehittämis- ja pilo-tointiprosessia.

Määrällinen survey-tutki-mus. Tutkimukseen osallistujat olivat lääke-tieteen, sairaanhoidon ja fysioterapian ja radiolo-gian opiskelijoita. (N=191) Käytetty kysely-lomaketta, jossa 30 5-portaista Likert-asteikon kysymystä, VAS-as-teikko ja avoimia kysy-myksiä.

Tulosten mukaan mahdolli-simman todenmukaiset mo-niammatilliset simulaatioske-naariot tarjoavat terveysalan opiskelijoille arvokkaita oppi-miskokemuksia. Ne lisäsivät opiskelijoiden tietoisuutta te-hokkaan tiimin toiminnasta ja luottamusta muita ammatti-ryhmiä kohtaan. Moniammatil-lisista simulaatioharjoituksista saadaan paras hyöty, kun huomiota kiinnitetään sekä yksittäisten ammattien oppi-mistavoitteisiin, että myös koko ryhmän oppimistavoittei-siin sekä huolelliseen jälki-puintiin.

Liite 2. (2/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Me-netelmä

Päätulokset

Bolesta & Chmil, 2014, USA

Kuvata moniammatillisen koulutuksen simuloitujen klii-nisten harjoitusten suunnitte-lua, toteutusta ja tuloksia. Moniammatilliseen kliiniseen simulaatioon kehitettiin rea-listinen skenaario potilaasta, joka kärsii akuutista sydä-men vajaatoiminnasta. Ske-naario toteutettiin potilassi-mulaattorilla. Farmasian sekä hoitotyön opiskelijoille annettiin roolit skenaariota varten. Potilaan diagnosointi ja hoitaminen toteutettiin yh-teistyössä.

Määrällinen kyselytutki-mus. Ennen-jälkeen asetelma. Käytetty ’Readiness fof interpro-fessional learning scale (RIPLS) ’-mittaria, si-sälsi 19 muuttujaa, 5-portainen Likert-as-teikko. N=120, farmasi-anopiskelija (n=69), hoi-totyön opiskelija (n=51)

Opiskelijoiden asenteet ja valmiudet osallistua jatkossa moniammatilliseen simulaa-tiokoulutukseen paranivat koulutuksen myöstä. Opiske-lijat toivat esille, että suurin hyöty simulaatiosta oli heidän viestintätaidoilleen. On pe-rusteltua arvioida tulevaisuu-dessa moniammatillisen kou-lutuksen vaikuttavuutta opis-kelijoiden oppistuloksiin ja muutoksiin.

Brock ym., 2013, USA

Pyrki osoittamaan, että ter-veysalan opiskelijat (lääkärit, sairaanhoitajat, farmaseutit, fysioterapeutit), jotka ovat osallistuneet TeamSTEPPS-koulutusohjelmaan, ovat saa-neet valmiuksia toimia mo-niammatillisessa tiimissä, heidän motivaationsa on li-sääntynyt, asenteissa ja käy-tännöissä on tapahtunut po-sitiivisia muutoksia.

Määrällinen seuranta-tutkimus. Näennäisko-keellinen asetelma il-man vertailuryhmää. TeamSTEPP-koulutus-ohjelman vaikutusta op-pilaiden kokemuksiin, asenteisiin, motivaati-oon, tietoihin ja taitoi-hin, ymmärtämiseen mitattu viidellä eri mitta-rilla ennen ja jälkeen koulutusohjelmaan osallistumista. Terveys-alan opiskelijat neljältä koulutusalalta (lääkärit, sairaanhoitajat, farma-seutit ja fysioterapeutit) (N=306)

TeamSTEPPS koulutusmalli, joka perustuu moniammatilli-seen simulaatiokouluttami-seen, on tehokas mene-telmä, joka vaikuttaa positiivi-sesti opiskelijoiden asentei-siin, tietoihin ja taitoihin, am-matillisiin tiimityötaitoihin ja ymmärtämiseen. Opiskelijat arvostivat kokemusta mo-niammatillisesta koulutuk-sesta.

Decker ym., 2015, USA

Parhaat näyttöön perustuvat toimintaohjeet ja suositukset: simulaation standartit. Sisäl-tää 4 suositusta.

Suositukset perustuvat sekä määrälliseen että laadulliseen tutkimusai-neistoon.

1) Osallistuminen moniam-matillisiin simulaatioharjoituk-siin parantaa osallistujien ryhmätyötaitoja. 2) Jotta mo-niammatillisella simulaatiolla saavutetaan positiivisia oppi-mistuloksia, toiminta vaatii tu-ekseen parhaita käytännön suosituksia ja ohjeistusta, joka tukeutuu tutkimusnäyt-töön. 3) Moniammatillisen si-mulaation tehokuutta arvioi-taessa tarvitaan arviointi-suunnitelma.

Liite 2. (3/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Failla & Macauley, 2014, USA

Toiminnallisesti määritellä moniammatillinen simulaation käsite, sen ominaisuuksia ja ominaispiirteitä. Parantaa ter-veydenhuollon ammattilaisten käsitystä ja ymmärrystä tois-ten ammattialojen rooleista, näkökulmista ja edistää yh-teistä tavoitteiden asettelua.

Käsiteanalyysi, käsit-teestä moniammatillinen simulaatio

Terveysalan moniammatilli-nen simulaatio voi edistää yh-tenäisyyttä ja yhteistä tavoit-teiden asettamista. Sillä voi-daan mahdollisesti vasta haasteeseen parantaa tiimitoi-mintaa sekä potilasturvalli-suutta. Ammattilaiset, jotka ovat harjoitelleet moniamma-tillisen simulaation avulla tai-tojaan, omaavat paremmat valmiuden työskennellä te-hokkaana tiiminä. Heillä on kokonaisvaltaisempi lähesty-mistapa, jonka avulla voidaan päästä parempiin hoitotulok-siin.

Fung ym., 2015, Englanti

Tarkoituksena arvioida:1) mo-niammatillisen simulaation te-hokkuutta harjoiteltaessa poti-lasturvallisuutta edistäviä ei-teknisiä tai CRM-taitoja (CRM = Crisis resource manage-ment) verrattuna muihin kou-lutusinterventioihin, 2) ja joh-taako moniammatillinen CRM-taitojen simulaatioharjoittelu muutoksiin yksilön asen-teissa, taidoissa ja käyttäyty-misessä sekä potilaan hoito-tuloksissa.

Kirjallisuuskatsaus. Mu-kana 12:sta tutkimusta (n=12) vuosilta 2004-2013.

Potilasturvallisuutta edistäviä ei-teknisten tai CRM-taitojen harjoitteleminen moniammatil-lisen simulaatio-koulutuksella, lisäsi merkittävästi ammatil-lista osaamista verrattuna muihin opetusmenetelmiin kaikissa muissa paitsi kah-dessa kirjallisuuskatsaukseen valitussa tutkimuksessa. Yksi tutkimus ei osittanut tilastolli-sesti merkittäviä muutoksia oppimistuloksissa. Kyseisen tutkimuksen otoskoko oli pieni (n=4). CRM-taitojen harjoitte-leminen moniammatillisella si-mulaatiolla on lupaava ope-tusmetodi verrattuna tavan-omaisiin opetusmetodeihin. Tarvitaan enemmän tutki-musta, jolla osoitetaan imple-mentointia työpaikoilla sekä vaikutuksia potilaan hoitotu-loksiin.

Liite 2. (4/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Furseth ym., 2016, USA

Tavoitteena verrata kahden eri tyyppisen simulaation vai-kutuksia sairaanhoitaja- ja ensihoitajaopiskelijoiden asenteisiin IPE ja tiimityön näkökulmasta tarkasteltuna. Tavoitteena myös kuvata opiskelijoiden tyytyväisyyttä ja itseluottamusta.

Määrällinen kyselytutki-mus. Ennen- jälkeen mittaus. Terveysalan opiskelijoita kahdesta ammattialasta (N=189). Sairaanhoitajaopiskeli-joita (n=131), ensihoita-jaopiskelijoita (n=58)

Moniammatillinen simulaatio on hyödyllinen opetusmene-telmä, mutta ei ole selvää onko se tehokas opetusme-netelmä. Sairaanhoitajaopis-kelijoilla oli parempi suhtautu-minen moniammatilliseen si-mulaatiokoulutukseen. He oli-vat tyytyväisempiä ja amma-tillinen itseluottamus kasvoi enemmän verrattuna lääke-tieteenopiskelijoihin. Sairaan-hoitajaopiskelijoille näyttää olevan suurempi myönteinen vaikutus oppimiseen, kun he osallistuvat moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin, jossa harjoitellaan käytännössä tar-vittavia taitoja verrattaessa si-mulaatioharjoituksiin, jossa opetellaan vain ei teknisinä taitoja.

Gough ym., 2012, Englanti

Tutkia ja selvittää terveysalan moniammatillista simulaatio-koulutusta (Interprofessional simulation-based education, IPSE).

Integroitu kirjallisuuskat-saus. Mukana 18 tutki-musartikkelia. Simulaa-tiot vaihtelivat pituuden, sisällön ja osallistuvien ammattialojen mukaan. Käytetyt mittarit olivat suunniteltu kyseisiä tut-kimuksia varten. Mu-kana ei ollut psykomet-risiä mittareita.

Suurimmalla osalla artikke-leista oli yhteneväisiä tutki-mustuloksia moniammatilli-sesta simulaatiosta liittyen li-sääntyneeseen luottamuk-seen, parantuneisiin tietoihin, johtamis-, tiimityö- ja kommu-nikaatiotaitoihin.

Liite 2. (5/11). Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Joyal ym., 2015, Kanada

Tutkia miten opiskelijat ym-märtävät IPEn (Interprofessi-onal education) eli moniam-matillisen yhteisoppimismene-telmän, miten 12 tuntisen mo-niammatillisen yövuoron si-muloiminen vaikuttaa käsityk-siin toisesta ammattialasta ja miten opiskelijat työskenteli-vät yhdessä.

Määrällinen ei-kokeelli-nen seurantatutkimus. Toteutettu elektronisena kyselynä. Kyselyjen väli noin 1kk. Sairaanhoi-don, lääketieteen ja far-makologian opiskelijat. Opiskelijoista 995 (n=995) sai kutsun tutki-mukseen sähköpostitse ja 45 opiskelijoista vas-tasi tutkimuksen ensim-mäiseen osioon. 11 opiskelijaa vastasi toi-seen tutkimukseen.

Opiskelijat ovat innokkaita ja halukkaita oppimaan toisen ammattialan edustajalta, si-mulaatioympäristössä (eli muussa kuin tavallisessa luokkahuoneympäristössä) ja arvostavat kokemusta olla po-tilas. Moniammatillinen yhteis-oppimismenetelmää (IPE) käyttämällä voidaan vaikuttaa oppilaiden tietoperustaan, asenteisiin ja taitoihin. IPEllä voidaan parantaa tiimin yh-teisymmärrystä ja viestintää ammattialojen välillä. IPE ta-pahtumat ovat mahdollisuus oppia toisten ammattialojen roolista. Simulaatioharjoitusta edeltävä info on tärkeää, jotta perinteiset käsitykset eri am-mattialojen stereotypioista muuttuisivat.

King ym., 2014, Kanada

1)Kehittää ja antaa tutkittua relevanttia moniammatillista simulaatiokoulutusta terveys-alan opiskelijoille, 2) kuvata opiskelijoiden kokemia muu-toksista kommunikaatiossa, tiimityössä, toimijoiden väli-sissä suhteissa sekä tutkia opiskelijoiden kuvaamaa mo-niammatillista oppimista tutki-muksessa mukana olleissa koulutusohjelmissa, 3) määrit-tää psykometrisia ominai-suuksia käytetylle mittarille.

Määrällinen kvasikokeel-linen tutkimus. Terveys-alan opiskelijat (n=78). Käytetty ’The university of the west of England interprofessional questi-onare (UWE)’-mittaris-toa.

UWE-mittari testaa luotetta-vasti psykometrisia ominai-suuksia ja on validi mittari. Jo yksi moniammatillinen simu-laatiokokemus parantaa mer-kittävästi opiskelijan kommu-nikaatio- ja tiimityötaitoja. Si-mulaatioon osallistuva opiske-lijaryhmä, joka on muodos-tettu kliinisen käytännön nä-kökulmasta, antaa opiskeli-joille merkittävimmän positiivi-sen oppimiskokemuksen. Moniammatillinen simulaatio on tehokas opettamisen muoto, kun opetusta tarjoavat laitokset tekevät yhteistyötä, jakavat resursseja ja asian-tuntemuksensa.

Liite 2. (6/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Lapkin ym., 2013, Austraalia

Arvioida ja yhdistää paras käytettävissä oleva näyttö terveysalan opiskelijoille an-netun moniammatillisen koulutuksen tehokkuudesta.

Systemaattinen kirjalli-suuskatsaus (n=9). Kol-messa tutkimuksessa oli satunnaistettu en-nen-jälkeen asetelma, viidessä oli kontrolloitu ennen-jälkeen asetel-maa ja yhdessä pitkit-täistutkimusasetelma.

Moniammatillisella koulutuk-sella voi mahdollisesti paran-taa opiskelijoiden asenteita ja käsityksiä moniammatillisesta yhteistyöstä ja kliinisestä pää-töksenteosta. Kuitenkin ei ole vahvaa näyttöä siitä, että mo-niammatillisella koulutuksella voidaan opettaa ansiokkaasti kommunikaatio ja kliinisiä tai-toja. Tämä vaatii lisää tutki-musta.

Liaw ym., 2014a, Singapore

Tutkia paranevatko lääketie-teen ja sairaanhoitajaopiskeli-joiden moniammatillisen kom-munikaatiotaidot simulaatioharjoituksilla.

Prospektiivinen kvasiko-keellinen seurantatutki-mus. Ennen-jälkeen mittaus. Lääketieteen ja sairaan-hoidon opiskelijat (N=127)

Tutkimukseen osallistujat oli-vat tyytyväisiä simulaatiohar-joituksen oppimistuloksiin. Molempien opiskelijaryhmien taidot paranivat selvästi. Ryh-mien välillä ei ollut tilastolli-sesti merkitseviä eroja.

Liaw ym., 2014b, Singapore

Tarkoituksena selvittää muut-tuvatko moniammatilliset si-mulaatioharjoitukset lääketie-teen opiskelijoiden ja sairaan-hoitajaopiskelijoiden asen-teita moniammatillista yhteis-työtä ja toista ammattiryhmää kohtaan.

Prospektiivinen kvasiko-keellinen seurantatutki-mus. Ennen-jälkeen mittaus. Lääketieteen ja sairaanhoidon opiskeli-jat (N=96)

Simulaatioharjoituksessa käy-tetty avoin kommunikaatio, ja-ettu tiedonkulku ja päätök-senteko sekä keskinäinen kunnioitus ja luottamus saivat aikaan myönteisen kuvan syntymisen toisesta professi-osta. Ne paransivat asenteita moniammatillista yhteistyötä kohtaan.

Liite 2. (7/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Luctkar-Flu-

dee ym., 2010, Kanada

Arvioida innovatiivista simu-lointiin pohjautuvaa moniam-matillista koulutusmoduulia

Osatutkimus laajempaa multimetodologista-tut-kimusta: kyselytutkimus tutkimusprojektiin osal-listumisesta. Käytetty kolmea mittaria: 1) Viestintä ja ryhmä-työtä arvioitiin käyttä-mällä kyselylomaketta, joka perustuu aiemmin validoituun mittariin (West of England, ’Bris-tol entry level IP’ - kyse-lylomake) (Cronbachin alfa = 0,793) 2) Elvytyksen luottavuu-den arvioitiin kehitetty kyselylomake (Cronbachin alfa = 0,763) 3) Projektiryhmän suun-nittelemaa laadullinen kyselylomake, joka mit-taa moniammatillista oppimista. 4. vuosikurssin hoito-työn opiskelijat ja lääke-tieteen opiskelijat, (n=104).

Yleinen puute oli, että tilastol-lisesti merkitseviä havaintoja ei ollut. Kommunikaatioon ja tiimityöhön kohdistuvat tutki-mukset osoittivat sairaanhoi-don- ja lääketieteen opiskeli-joiden tunteneen olonsa mu-kavaksi kommunikoida ja toi-mia yhteistyössä potilassimu-laattorilla toteutetussa mo-niammatillisissa simulaati-oissa. Kuitenkin 1/3 opiskeli-joista raportoineen tunte-neensa olonsa epämiellyttä-väksi ilmaista omia mielipitei-tään tai ottaa johtovastuuta moniammatillisessa tiimissä. Tämä viittaa tarpeeseen, että simulaatiolla voidaan harjoi-tella moniammatillisessa tii-missä tarvittavia tietoja ja tai-toja. Skenaarioiden suunnitte-lussa tulee tämä huomioida. Aikataulut ja resurssit asetta-vat haasteita moniammatillis-ten simulaation toteuttami-selle.

Luctkar-Flude ym., 2014, Kanada

Tutkimuksessa arvioitiin si-mulaatioperusteista moniam-matillista infektiokoulutusta. Kyseinen infektiokoulutus on osa laajempaa tutkimushan-ketta.

Monimenetelmätutki-mus. Terveysalan opis-kelijat kolmelta koulu-tusalalta (lääkärit, sai-raanhoitajat ja fysiotera-peutit), (N=24)

Opiskelijat arvioivat moniam-matilliset simulaatioharjoituk-set hyödyllisiksi. Tarkkailijoi-den mukaan kaikissa tilan-teissa ei noudatettu hyviä hoi-tokäytänteitä, mutta tiimin vä-linen toiminta oli vahvaa ja yhteistyö sujui hyvin. Tulokset osoittavat moniammatillisten simulaatioharjoitusten vahvis-tavan infektioiden hallintatai-toja ja edistävän ammattien välistä viestintää ja tiimityötä. On olemassa tarve moniam-matillisille simulaatioharjoituk-sille, jossa harjoitellaan infek-tioiden hallintataitoja.

Liite 2. (8/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Mene-telmä

Päätulokset

Murphy & Nimma-gadda, 2015, USA

Kuvata, hoito- ja sosiaalityön opiskelijoiden käsityksiä sekä valmiuksia moniammatilli-sesta koulutuksesta, joka to-teutettu simulaatioympäris-tössä.

Kvasikokeellinen pilotti-tutkimus, ennen-jälkeen asetelma. Käytetty ’The interprofessional lear-ning scale (RIPS)’-mitta-ristoa sekä avoimia ky-symyksiä. Sairaanhoita-jaopiskelijat (n=43) ja sosiaalityön opiskelijat (n=45).

Tutkimus osoittaa, että mo-niammatillinen simulointi voi olla tehokas opetusmetodi in-tegroida moniammatillista koulutusta opetussuunnitel-maan.

Paige ym., 2015, USA

Kuvata mitä moniammatillinen simulaatio on ja miten sitä voidaan käyttää kirurgisten toimenpiteiden harjoittami-seen.

Tutkimusartikkeli Neljä tärkeintä moniammatil-lista kompetenssia ovat:1) moniammatillisen harjoittelun arvo ja etiikka, 2) roolit ja vas-tuu, 3) ammattien välinen kommunikaatio ja 4) tiimi ja tiimityö. Moniammatillisella koulutuksella on positiivisia vaikutuksia kliiniseen käytän-töön ja se antaa osallistujille kirurgista tietoa ja taitoa sekä asennetta toimia yhteistyöky-kyisesti. Haasteita, jota mo-niammatilliseen simulaatioon liittyy ovat: logistiikka, opetus-suunnitelmat, opettaminen, mutta ne ovat voitettavissa, joka johtaa menestykselliseen implementointiin.

Reeves ym., 2013, Cochrane

Tutkia moniammatillisten kou-lutusinterventioiden vaikutta-vuutta potilaiden hoitoon ja terveydenhuollon prosessei-hin verrattuna koulutuksiin, joissa on vain yhden ammatti-ryhmän opiskelijoita tai tilan-teisiin, jossa ammattiryhmä(t) ei(vät) saa lainkaan moniam-matillista koulutusta.

Systemaattinen kirjalli-suuskatsaus (n=15). Tutkimukset vuosilta 2008-2012. Kaikki tutki-mukset vertasivat mo-niammatillista interventi-oita tilanteeseen, jossa ei ollut moniammatillista koulutusta.

Seitsemässä tutkimuksessa tuli esille myönteisiä vaikutuk-sia, neljässä tutkimuksessa tuli esille myönteisiä sekä neutraaleja vaikutuksia ja nel-jässä tutkimuksessa interven-tioilla ei ollut vaikutusta. Tutki-mustuloksia ei voida yleistää, koska asetelmat ja mittarit oli-vat erilaisia ja otoskoot pieniä.

Liite 2. (9/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Me-netelmä

Päätulokset

Scherer ym., 2013, USA

Vertailla moniammatillisen si-mulaation ja yhdellä ammatti-ryhmällä toteutettuun simulaa-tion vaikutusta tietoon, luotta-mukseen, asenteisiin, IPEhen, tiimityöhön ja yhteistyöhön. Toisessa ryhmässä osallisena lääketieteen ja sairaanhoitaja-opiskelijat. Toisessa ryhmässä osallisena vain sairaanhoitaja-opiskelijat.

Määrällinen kvasiko-keellinen pilottitutki-mus. Koe- ja kontrolli-ryhmä. Mukana 84 sairaanhoidon opiske-lijoiden ja 23 lääketie-teen opiskelijaa (N= 107). Käytetty neljää mittaria.

Moniammatilliseen simulaatio-harjoitukseen osallistuneilla opiskelijoilla oli merkittävästi korkeammat pisteet simulaa-tion vaikutuksesta tietoon ver-rattuna yhden ammattiryhmän simulaatiossa olleiden vastauk-siin. Moniammatillinen simulaa-tioharjoituksella oli enemmän vaikutusta tiimityötaitoihin, yh-teistyöhön, ammatti-identiteetin kehittymiseen, rooleihin ja vas-tuuseen verrattuna kontrolliryh-mään.

Sigalet ym., 2012, Kanada

Tarkoituksena testa ’The Kid-SIM ATTITUDES’-mittarin ky-kyä mitata psykomotorisia omi-naisuuksia moniammatillisen simulaation kontekstissa. Kyselylomake on kehitetty mittaamaan käsityksiä ja asen-teita moniammatillisesta oppi-misesta ja tiimityöstä, sekä si-mulaatiota opetusmuotona.

Määrällinen kvasiko-keellinen tutkimus. Ennen-jälkeen-ase-telma. Käytetty ’The KidSIM ATTITUDES’-mittaria. Terveysalan opiskelijoita (lääkärit, sairaanhoitajat, fy-sioterapeutit) (n=196)

’The KidSIM ATTITUDES’-ky-selylomake tarjoaa luotettavan ja rakenteeltaan asianmukai-sen mittariston mitata opiskeli-jan käsityksiä ja asenteita mo-niammatillisesta oppimisesta ja tiimityöstä, sekä simulaatiota opetusmuotona. Analyysi osoitti kaikissa muuttujissa ti-lastollisesti merkitseviä muu-toksia kyselyjen välillä. Opiske-lijat kuvasivat asenteidensa pa-rantuneen simulaatioperus-teista moniammatillista koulu-tusta kohtaan.

Liite 2. (10/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Me-netelmä

Päätulokset

Titzer ym., 2012, USA

Kuvata toimialakohtaisten moniam-matillisten simulaatio harjoitusten toteutumista neljässä eri koulutus-ohjelmassa. Tutkimuksessa arvioi-tiin a) opiskelijoiden käsityksiä simu-laation käyttämisestä osana amma-tillista yhteisoppimismenetelmää, jonka opetusstrategia keskittyy yh-teistyöhön ja ongelmanratkaisuun ja b) opiskelijan käsityksiä simuloin-tiopetuksen merkityksestä yhteistyöhön ja on-gelmanratkaisuun c) opiskelijan käsityksiä kunkin tie-teenalan roolista terveydenhuol-lossa.

Määrällinen kyselytut-kimus. Käytetty Edu-cational practices si-mulation scale (EPSS)- ja Providers Priority survey (HPPS)-mittareita. Kyselyyn vastattu si-mulaatioharjoitusten jälkeen. Neljän eri tieteenalan opiskelijoita, (n=131)

Tutkimustulos tukee sitä, että simulaatio on tehokas opetusmenetelmä opettaa yhteistyö- ja ongelmaratkai-sutaitoja terveysalan opis-kelijoiden koulutuksessa. Simulointi tarjotaan opiske-lijoille mahdollisuuden ym-märtää muiden terveyden-huollon ammattilaisten roo-lia paremmin. Kerätyt tiedot osoittivat, että opiskelijat kokivat simulaatioympäris-tön tukeneen tiimityötä, yh-teistyötä ja ongelmanratkai-sua. Kuitenkin opiskelijat kokivat, että he eivät saa-neet riittävästi informaatiota simulaatioharjoitusten aluksi, joka nähdään kehit-tämiskohteena. Myös on-gelman kaikki ratkaisuvaih-toehdot ja kriittinen ajattelu tulisi ottaa huomioon.

van Soeren ym., 2011, Kanada

Kuvata moniammatillisen simulaa-tion opetus- ja oppimisprosessin luonnetta terveysalan ammattilais-ten, terveysalan opiskelijoiden ja si-mulaatio-ohjaajien näkökulmista.

Laadullinen, kollektii-vinen tapaustutkimus, Tutkimukseen osallis-tujia 262 (n=262), joista terveysalan am-mattilaisia 152, ter-veysalan opiskelijoita 101 ja simulaatio-oh-jaajia 9.

Moniammatillisen simulaa-tion viisi avaintekijää ovat: innostus ja motivaatio, toi-mijan eläytyminen ammatil-liseen rooliin, skenaarion todenmukaisuus, ohjaajan tyyli ja ammatillinen tausta sekä simulaation ohjaami-nen. Opettajan tai ohjaajan täytyy olla tietoinen näistä avaintekijöistä, kun käyte-tään moniammatillista simu-laatiota, jotta mahdollisesti päästään haluttuun oppi-mistulokseen.

Liite 2. (11/11).

Tekijä (t), lähde ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos & Me-netelmä

Päätulokset

Wager ym., 2011, USA

Kehittää ja toteuttaa moniam-matillinen pilotoitu simulaatio-harjoitus lääketieteen sekä hoi-totyön opiskelijoille, jolla pyri-tään edistämään tiimi- ja yhteis-työtä.

Monimenetelmätutki-mus. Terveysalan opiskelijoita, 10 tiimiä, johon satunnaisesti valittu 10 lääketieteen opiskelijaa ja 10 hoito-työn opiskelijaa (n=20) 1) Hoitotyön opiskeli-joille 5-portainen Li-kert-asteikollinen arvi-ointikysely. 2) Kaikilta kysyttiin laadullinen palaute moniammatilli-sesta simulaatioharjoi-tuksesta heti harjoituk-sen jälkeen. Jokaista opiskelijaa pyydettiin katsomaan video, ref-lektoimaan sitä ja an-tamaan palautetta ko-kemuksestaan.

Positiivinen kokemus kaikille opiskelijoille. Opiskelijat rapor-toivat suosittelevansa harjoi-tusta tuleville opiskelijoille. Opiskelijat arvioivat kommuni-kaatio- sekä tiimityötaitojen tai-tojen lisääntyneen moniamma-tillisten simulaatioharjoitusten myöstä. Heillä on paremmat valmiudet toimia moniammatilli-sessa tiimissä tulevaisuudessa. Haasteita moniammatilliselle si-mulaation toteuttamiselle asetti-vat: 1) Yhteinen aikataulutus, 2) Simulaatioiden kustannukset, 3) Simulaatio tilan kustannuk-set, 4) Opiskelijan ammatillista asenteet ja ennakkoluulot.

Zhang ym., 2011, USA

Tutkia simulaatioperusteista moniammatillista koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Tutkimuksia valittaessa on kiinnitetty huo-miota tutkimuksen suunnitte-luun ja strategioiden arviointiin.

Systemaattinen kirjalli-suuskatsaus ajankoh-taisiin, määrällisiä tut-kimusmenetelmiä käyttäneisiin, tutki-muksiin vuosilta 1999-2009 (n=25)

Vaikka positiivisia vaikutuksia simulaatioperusteisesta mo-niammatillisesta koulutuksesta paljastui, kuitenkin tutkimuk-sissa käytettyjen mittareiden psykometrisissa ominaisuuk-sissa oli puutteita. Näiden mit-tareiden psykometrisia ominai-suuksilla tarkoitetaan tietoja mittarin pätevyydestä, toistetta-vuudesta ja muutosherkkyy-destä. Ottaen huomioon nämä havainnot, kirjoittajat ehdottivat, että tutkittaessa simulaatiope-rusteista moniammatillisen kou-lutuksen vaikuttavuutta, inter-ventioiden testaaminen edellyt-tää tieteellistä pohjaa, kurin-alaista tutkimuksen suunnitte-lua ja arviointikehikon käyttöä.

Liite 3. (1/2). Liitetaulukko 3. Kyselylomakkeen muuttujaluettelo.

Tutkimuskysymykset Kyselylomakkeen ky-symykset

Kohdistuvat tutkimuksiin

Millaisena terveys- ja pe-lastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisten simulaatioharjoitusten sisällön ja tavoitteet?

9,10,11,12,13,14,15, 16,17,18,19,20,21,22,23

Aasa ym. 2016, Bucley ym 2012, Bolesta & Chimil 2014, Brock ym. 2013, Fung ym. 2015, Furseth ym. 2016, Gough ym. 2012, Joyal ym. 2015, Lapkin ym. 2013, Liaw ym 2014a, Luctkar-Fludee ym. 2010, Luctkar-Fludee ym. 2014, Murphy & Mimmagadda 2015, Paige ym. 2015, Wager ym. 2011, Zhang ym. 2011

Millaisena terveys- ja pe-lastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisten simulaatioharjoitusten to-teutumisen?

25,26,27,28,29,30,31, 32,33,34,35,36,37

Aasa ym. 2016, Bucley ym 2012, Bolesta & Chimil 2014, Failla & Macauley 2014, Furseth ym. 2016, Joyal ym. 2015, King ym. 2014, Liaw 2014b, Luctkar-Fludee ym. 2014, Titzer ym. 2012, van Soeren ym. 2011, Wager ym. 2011, Zhang ym. 2011

Millaisena terveys- ja pe-lastusalan opiskelijat kokevat moniammatillisen simulaationharjoittelun merkityksen toiminnalle tulevassa työelämässä?

39,40,41,42,43,44 Gough ym. 2012, Joyal ym. 2015, Luctkar-Fludee ym. 2014, Paige ym. 2015, Sche-rere ym. 2013, Sigalet ym. 2012, Titzer ym. 2012, van Soeren ym. 2011, Wager ym. 2011, Zhang ym. 2011

Liite 3. (2/2).

Mitkä opiskelijoiden taustatekijät (ikä, sukupuoli, opiskeltava ala, työkokemus ja aikaisempi kokemus simulaatioharjo-ituksista) ovat yhteydessä heidän arviointeihinsa moniammatillisista simu-laatioharjoituksista?

Taustamuuttujat: 1,2,3,4,5,6,7,8 Summamuuttujat muodostettu: 9,10,11,12,13,14,15, 16,17,18,19,20,21,22,23, 25,26,27,28,29,30,31, 32,33,34,35,36,37, 39,40,41,42,43,44

Aasa ym. 2016, Bucley ym 2012, Bolesta & Chimil 2014, Brock ym. 2013, Failla & Ma-cauley 2014, Fung ym. 2015, Furseth ym. 2016, Gough ym. 2012, Joyal ym. 2015, King ym. 2014, Lapkin ym. 2013, Liaw ym 2014a, Luctkar-Flu-dee ym. 2010, Luctkar-Fludee ym. 2014, Murphy & Mim-magadda 2015, Paige ym. 2015, Scherere ym. 2013, Sigalet ym. 2012, Titzer ym. 2012, van Soeren ym. 2011, Wager ym. 2011, Zhang ym. 2011

Mitkä ovat moniammatillis-ten simulaatioperusteisten yhteistyöopetusten tule-vaisuuden kehittämis-kohteet terveys- ja pelas-tusalan opiskelijoiden kuvaamana?

45 - avoin kysymys Aasa ym. 2016, Bucley ym 2012, Bolesta & Chimil 2014, Brock ym. 2013, Joyal ym. 2015, Paige ym. 2015, Luctkar-Fludee ym. 2010, Scherere ym. 2013, Titzer ym. 2012, Wager ym. 2011

Kyselylomakkeen laatimisessa on mukailtu seuraavia vaiheita (Heikkilä 2010): 1. tutkittavien asioiden nimeäminen 2. lomakkeen rakenteen suunnittelu 3. kysymysten muotoilu 4. asiantuntijaryhmän arvio 5. lomakkeen rakenteen ja kysymysten korjaaminen 6. lopullinen lomake

Liite 4. (1/4).

Liite 4. Kyselylomake terveys- ja pelastusalan opiskelijoille.

KYSELYLOMAKE MONIAMMATILLISESTA SIMULAATIOHARJOITUKSESTA Suostun, että vastaustani käytetään tutkimusaineistona □

En suostu, että vastauksiani käytetään tutkimusaineistona □

Taustatiedot

1. Sukupuoli: Mies □ Nainen □ 2. Ikä: _______ vuotta 3. Minkä alan opiskelija olet?

Sairaanhoitaja (AMK) □

Terveydenhoitaja (AMK) □

Pelastaja □

Ensihoitaja (AMK) □

Kätilö (AMK) □

Lähihoitaja □ Lääketiede □

Jokin muu ala, mikä_______________________________________________

4. Missä vaiheessa opintoja olet (vuosikurssi)? ____________________________

5. Työkokemuksesi sosiaali- ja terveysalalta? __________vuotta ______kuukautta

6. Oliko sinulla riittävästi tietoa mitä simulaatioharjoituksessa tehdään?

Kyllä □ Ei □

Perustele vastauksesi, esim. mistä sait tietoa harjoituksesta, millaisia etukäteisvalmisteluja sinua ke-

hotettiin itsenäisesti tekemään ja miten sinua opastettiin harjoitukseen?

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

______________________________

7. Kuinka monta kertaa olet osallistunut simulaatio-harjoitukseen (tämä kerta mukaan lu-kien)? _______________________ kertaa

8. Kuinka monta kertaa olet osallistunut moniammatilliseen simulaatio-harjoitukseen (tämä kerta mukaan lukien)? ______________________kertaa

AINA IHMINEN

Liite 4. (2/4).

Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoituksen tavoitteista ja sisällöstä

koskevia väittämiä. Rastita mielestäsi sopivin vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen tavoitteet

ja sisältö

MIELIPIDE

Täysin

eri mieltä

(=1)

Osittain

eri

mieltä

(=2)

Ei samaa

eikä eri

mieltä

(=3)

Osittain

samaa

mieltä

(=4)

Täysin

samaa

mieltä

(=5)

9. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa tavoit-teet oli selkeästi määritetty ennen harjoitusta

10. Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmärtäminen kehittyi moniammatillisen simulaatioharjoituksen myötä

11. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa työn-jako potilaan hoidossa selkeytyi

12. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa eri am-mattiryhmien tehtävänkuvat selkiytyivät

13. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi tietoa toisten ammattiryhmien toiminnasta

14. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi toisten ammattiryhmien arvostusta

15. Kommunikaatiotaidot kehittyivät moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa

16. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi kliinistä osaamista ja kädentaitoja

17. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti ryhmä-työtaitoja

18. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti pää-töksentekotaitoja

19. Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi ymmär-tämään potilaan näkökulmaa paremmin

20. Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi kuunte-lemaan potilasta paremmin

21. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmär-rystäni potilaan havainnoinista

22. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti kom-munikaatiota potilaan kanssa

23. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa kehit-tynyt yhteinen moniammatillinen osaaminen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon

24. Pohdi, mitä muita tavoitteita moniammatillisella simulaatioharjoituksella voisi olla? _________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

AINA IHMINEN

Liite 4. (3/4).

Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutumisesta. Rastita

mielestäsi sopivin vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen

toteutuminen

MIELIPIDE

Täysin

eri mieltä

(=1)

Osittain

eri

mieltä

(=2)

Ei sa-

maa

eikä eri

mieltä

(=3)

Osittain

samaa

mieltä

(=4)

Täysin

samaa

mieltä

(=5)

25. Simulaatioympäristö oli riittävän realisti-nen

26. Simuloitu potilastapaus oli riittävän opetta-vainen

27. Simulaatioharjoitus oli hyvin suunniteltu

28. Mielestäni vuorovaikutustilanteet olivat riit-tävän todentuntuisia

29. Moniammatillinen simulaatioharjoitus oli mielestäni myönteisesti haastava

30. Moniammatillinen simulaatioharjoitus ei ol-lut mielestäni stressaava

31. Simulaatioon osallistuminen ja purkukes-kustelu eivät nostaneet esiin tunteita tai pelkoja omasta suoriutumisesta moniam-matillisessa ryhmässä

32. Ammattitaitoni kehittyi moniammatillisen simulaatio-harjoituksen myötä

33. Moniammatillisessa simulaatioharjoituk-sessa opiskelijat toteuttivat potilaan hoitoa riittävästi yhdessä

34. Moniammatillisessa simulaatioharjoituk-sessa opiskelijoiden yhdessä laadittu hoi-tosuunnitelma edisti potilaan hyvää koko-naisvaltaista hoitoa

35. Moniammatillisessa simulaatioharjoituk-sessa opiskelijoiden yhteistyö lisäsi poti-lasturvallisuutta

36. Moniammatillinen simulaatio-harjoitus oli hyvä opetus- ja oppimismenetelmä saada ymmärrystä potilaan hoitamista kosketta-vista arvoista

37. Tästä simulaatioharjoituksesta oli minulle hyötyä

38. Pohdi miten onnistuit omassa roolissasi moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa?

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

__________________

AINA IHMINEN

Liite 4. (4/4).

Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkityksestä opiskelijan

oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä. Rastita mielestäsi sopivin vaihtoehto, joka kuvaa

parhaiten mielipidettäsi.

Moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkitys op-

pimiselle ja tulevalle

toiminnalle työelämälle

MIELIPIDE

Täysin

eri mieltä

(=1)

Osittain

eri

mieltä

(=2)

Ei samaa

eikä eri

mieltä

(=3)

Osittain

samaa

mieltä

(=4)

Täysin

samaa

mieltä

(=5)

39. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu lisää arvos-tusta toisia ammattiryhmiä kohtaan

40. Moniammatillisia simulaatioharjoituksia kehittämällä ehkäistään ennakkoluuloja toisia ammattiryhmiä kohtaan

41. Moniammatillisen simulaatioharjoittelun avulla lisä-tään tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja tai-doista

42. Moniammatillinen simulaatio lisäsi ymmärrystäni työ-elämän todellisista tilanteista

43. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kehittää poti-lasturvallisuutta

44. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kannustaa eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä myös koulutuksen jälkeen työelämässä

45. Kerro vapaamuotoisesti, miten moniammatillista simulaatioharjoittelua tulisi kehittää tule-vaisuudessa?

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________

KIITOS VASTAUKSESTASI!

AINA IHMINEN

Liite 5. (1/2). Liitetaulukko 4. Terveys- ja pelastusalanopiskelijoiden kokemuksia moniammatillisesta simu-laatioharjoituksesta mittaavien summamuuttujien rakenne, sisäinen johdonmukaisuus ja ja-kaumien muoto (n=123).

Muuttujat Faktorilataus

*

Selit-ysosuus %

Kolmo-gorov-Smirno

v

P

Cronbachin Alpha (α)

Muuttujien

määrä

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten suun-

nittelu (Summa 1) 32,9 0,146 0,000 0,820 4

Simulaatioympäristö oli riittävän realistinen 0,947

Simulaatioharjoitus oli hyvin suunniteltu 0,757

Simuloitu potilastapaus oli riittävän opettavainen 0,704

Mielestäni vuorovaikutustilanteet olivat riittävän todentuntuisia

0,537

Moniammatillisen simulaatioharjoitusten mer-kitys oppimiselle ja toiminnalle työelämässä

(Summa 2) 6,7 0,194 0,000 0,878 5

Moniammatillisia simulaatioharjoituksia kehit-tämällä ehkäistään ennakkoluuloja toisia ammat-tiryhmiä kohtaan

0,876

Moniammatillisen simulaatioharjoittelun avulla lisätään tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista

0,741

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kannustaa eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä myös koulutuksen jälkeen työelämässä

0,675

Moniammatillinen simulaatio lisäsi ymmärrystäni työelämän todellisista tilanteista

0,520

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kehittää potilasturvallisuutta

0,420

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen vaikutus potilaan ja opiskelijan vuorovai-

kutussuhteeseen (Summa 3) 5,4 0,145 0,000 0,841 4

Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi kuuntelemaan potilasta paremmin

0,940

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti kommunikaatiota potilaan kanssa

0,856

Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi ymmärtämään potilaan näkökulmaa paremmin

0,792

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmärrystäni potilaan havainnoinnista

0,588

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen vaikutus kokonaisvaltaisen yhteistoiminnan (ry-

hmätyön osatekijöiden) ymmärtämiseen (Summa 4)

4,2 0,139 0,000 0,801 5

Moniammatillinen simulaatioharjoitus oli mielestäni myönteisesti haastava

0,743

Tästä simulaatioharjoituksesta oli minulle hyötyä 0,693

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi tietoa toisten ammattiryhmien toiminnasta

0,641

Ammattitaitoni kehittyi moniammatillisen simu-laatio-harjoituksen myötä

0,627

Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmärtäminen kehittyi moniammatillisen simulaatioharjoituksen myötä

0,333

* = faktorianalyysi

Liite 5. (2/2).

Muuttujat Faktorilataus

*

Selit-ysosuus %

Kolmo-gorov-Smirno

v

P

Cronbachin Alpha (α)

Muuttujien

määrä

Ammattien välisen toiminnan kehittyminen ja

kommunikaatio (Summa 5) 3,9 0,126 0,000 0,802 4

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti ry-hmätyötaitoja

0,767

Kommunikaatiotaidot kehittyivät moniammatillis-essa simulaatioharjoituksessa

0,595

Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti päätöksentekotaitoja

0,540

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi kliinistä osaamista ja kädentaitoja

0,494

Potilaan hyvän kokonaisvaltaisen hoidon ja potilasturvallisuuden edistäminen (monia-

mmatillisilla simulaatioharjoituksilla) (Summa 6) 3,0 0,111 <0,001 0,824 4

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijoiden yhteistyö lisäsi potilasturvallisuutta

1,054

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijoiden yhdessä laadittu hoitosuunnitelma edisti potilaan hyvää kokonaisvaltaista hoitoa

0,719

Moniammatillinen simulaatio-harjoitus oli hyvä opetus- ja oppimismenetelmä saada ymmärrystä potilaan hoitamista koskettavista arvoista

0,553

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa opiskelijat toteuttivat potilaan hoitoa riittävästi yhdessä

0,389

Toisen ammattiryhmän arvostuksen lisäänty-minen ja myönteinen vaikutus potilaan hoitoon (Summa 7)

2,5 0,178 0,000 0,760 3

Moniammatillinen simulaatioharjoittelu lisää ar-vostusta toisia ammattiryhmiä kohtaan

0,783

Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi toisten ammattiryhmien arvostusta

0,660

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa ke-hittynyt yhteinen moniammatillinen osaaminen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon

0,342

Yhteistoiminnan ja tehtäväkuvien selkiytyminen moniammatillisen simulaatioharjoituksilla (Summa 8)

2,3 0,193 0,000 0,607 3

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa eri ammattiryhmien tehtävänkuvat selkiytyivät

0,713

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa työnjako potilaan hoidossa selkeytyi

0,472

Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa tavoitteet oli selkeästi määritetty ennen harjoitusta

0,426

Moniammatillisen jälkipuinnin vaikutus

psyykelle (Summa 9) 1,9 0,180 0,000 0,739 2

Simulaatioon osallistuminen ja purkukeskustelu eivät nostaneet esiin tunteita tai pelkoja omasta suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä

0,776

Moniammatillinen simulaatioharjoitus ei ollut mielestäni stressaava

0,703

* = faktorianalyysi

Liite 6.

Liitetaulukko 5. Terveys- ja pelastusalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisista simu-laatioharjoituksista kuvaavien summamuuttujien jakaumien minimit, maksimit ja keskiluvut (n=123).

Muuttujat min max md Q1-Q3 ka SD

Moniammatillisten simulaatioharjoitusten suunnittelu (Summa 1)

2 5 4,25 4,00-4,75

4,24 ,642

Moniammatillisen simulaatioharjoitusten merkitys op-pimiselle ja toiminnalle työelämässä (Summa 2)

3 5 4,60 4,00-5,00

4,43 ,568

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen vaikutus potilaan ja opiskelijan vuorovaikutussuhteeseen (Summa 3)

1 5 3,75 3,25-4,25

3,69 ,792

Moniammatillisen simulaatioharjoituksen vaikutus ko-konaisvaltaisen yhteistoiminnan (ryhmätyön osate-kijöiden) ymmärtämiseen (Summa 4)

2 5 4,40 4,00-4,80

4,30 ,563

Ammattien välisen toiminnan kehittyminen ja kommu-nikaatio (Summa 5)

2 5 4,40 3,50-4,50

3,98 ,688

Potilaan hyvän kokonaisvaltaisen hoidon ja potilastur-vallisuuden edistäminen (moniammatillisilla simulaatio-harjoituksilla) (Summa 6)

2 5 4,00 3,75-4,75

4,13 ,644

Toisen ammattiryhmän arvostuksen lisääntyminen ja myönteinen vaikutus potilaan hoitoon (Summa 7)

1 5 4,00 4,00-4,67

4,28 ,643

Yhteistoiminnan ja tehtäväkuvien selkiytyminen monia-mmatillisen simulaatioharjoituksilla (Summa 8)

2 5 4,33 4,00-4,67

4,16 ,620

Moniammatillisen jälkipuinnin vaikutus psyykelle (Summa 9)

1 5 4,50 3,50-5,00

4,12 ,926

min=minimi, max=maksimi, md= mediaani, ka= keskiarvo (asteikko: 1= Täysin eri-

mieltä…5=Täysin samaa mieltä), Q1= Alakvartiili, Q3=Yläkvartiili, SD=keskihajonta