Terveydenhuollon Verkkoneuvonta, laadun ja menetelmien kehittäminen

- sisältöä kansalaisille - työvälineitä ammattilaisille

PaKasteen perusterveydenhuollon työskentelyjakso 2010

Niska Sirpa Ukonaho Heidi Okkonen Janne 22.11.2010

Sisältö 1. Johdanto ....................................................................................................................... 3

2. Terveydenhuollon Verkkoneuvonta, laadun ja menetelmien kehittäminen

- sisältöä kansalaisille - työvälineitä ammattilaisille ................................................... 3

3. Tavoite ......................................................................................................................... 4

4. Sidosryhmähyötyjät ..................................................................................................... 4

5. Toteutus ....................................................................................................................... 4

6. Tulokset ja tuotokset .................................................................................................... 5

7. Arviointi ....................................................................................................................... 8

8. Pohdinta ....................................................................................................................... 8

9. LIITTEET .................................................................................................................... 9

1. Johdanto

Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut -hanke (http://www.sosiaalikollega.fi/kaste) on aloittanut 1.3.2009 ja kestää 31.10.2011 saakka. Hankkeelle on myönnetty valtionavustusta kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ke-hittämisohjelmasta (KASTE). Hanketta hallinnoi Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayh-tymä ja koordinoinnista vastaa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikkö. PaKasteen Lapin osiossa kehitetään perusterveyden huoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalityötä kuntalähtöisesti. Jokaiselle Lapin kunnalle on annettu mahdollisuus kehittää perusterveydenhuoltoa ja terveyden edistämistä PaKasteen rahoittamilla työskentelyjak-soilla. Kunnat ovat saaneet määritellä PaKasteen tavoitteita tukevat kehittämistyön koh-teet ja valita kehittäjätyöntekijät. PaKaste on tukenut kuntia kehittämistyössä järjestämäl-lä työkokouksia ja kehittämispäiviä. Lisäksi PaKasteen perusterveydenhuollon ja tervey-den edistämisen suunnittelijat ovat tarvittaessa olleet kuntien työntekijöiden tukena.

2. Terveydenhuollon Verkkoneuvonta, laadun ja menetel-mien kehittäminen - sisältöä kansalaisille - työvälineitä ammattilaisille

Lapin alueella on otettu tai ollaan ottamassa käyttöön terveydenhuoltoon Verkkoneuvon-ta-palvelua eri kuntien tai kaupunkien palvelutoiminnassa, yhteistyössä UULA-projektin kanssa. Terveydenhuollon Verkkoneuvonta-palvelu on jo käyttöönotettu Inarissa ja käyt-töönottoja tehdään Kemin ja Tornion kaupunkien sekä Muonio-Enontekiön kansanterve-yskuntayhtymän kanssa. Edellisten lisäksi myös Rovaniemi on ilmaissut halukkuutensa Verkkoneuvonta-palvelun käyttöönottamiseksi. Kehittämistehtävänä on sisällön- ja uudenlaisten työkalujen kehittäminen verkkoneuvon-nassa työskentelevien ammattilaisten käyttöön. Näillä toimenpiteillä helpotetaan vas-tauksen muodostamista, vahvistetaan ammatillista osaamista ja yhtenäistetään palvelun laadullista tasoa vastaajasta ja/tai asiointikunnasta riippumatta.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan antamisen suositusten mukaan verk-kopalvelu on oltava käyttäjälähtöinen ja hyvä käytettävyydeltään. JHS 129, Julkishallin-non verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet -suosituksen mukaisesti terveydenhuollon Verkkoneuvonta-palvelun tietosisältö pyritään muodostamaan sellai-seksi, että siitä hyötyvät kansalaiset sekä palveluntuottajan työntekijät.

3. Tavoite Kehittämistehtävän tavoitteena on luoda Virtuaaliseen sosiaali- ja terveyspalvelukes-kukseen

• kansalaisten saataville ns. FAQ (Frequently Asked Question)-lista useimmin kysytyistä terveydenhuollon verkkoneuvontaan tulleista kysymyksistä. Toteutettavalla listauksella voidaan palvella kansalaista siten, ettei hänen välttämättä tarvitse esittää asiaansa liittyvää kysymystään palveluun, vaan saa mahdollisesti avun ko. listauksesta. Lista muodostuu useimmin esitetyistä kysymyksistä ja niihin annetuista vastauksista. Toteutettavalla listauksella pyritään myös vähentämään palveluun saapuvien kysymysten määrää useimmin esitettyjen kysymysten osalta.

• Verkkoneuvonta-palvelussa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille luodaan käytettäväksi ns. mallivastausten ja -fraasien tietokanta. Toteutettavalla tietokannalla, helpotetaan ja nopeutetaan kysymyksiin annettavan vastauksen muodostamista, yhdenmukaistetaan vastausten sisältöä ja laadullista tasoa. Tietokanta muodostetaan hierarkkiseksi eli sisältö ryhmitetään erilaisten asia- ja palvelujen mukaiseen järjestykseen. Tällöin tarvittava tieto on nopeasti löydettävissä ja edelleen kansalaisen esittämään kysymykseen liitettävissä vastaukseksi ja/tai osaksi sitä. Ammattialinen voi muokata ja täydentää tietokannasta liitettyä vastausta/fraasia, tai muodostaa vastauksen useammasta vastauksesta/fraasista tai luoda koko vastauksen itse.

4. Sidosryhmähyötyjät

Kehitystyöstä hyötyvät • kaikki terveydenhuollon Verkkoneuvonta-palvelua käyttävät kansalaiset • kaikki ko. palvelussa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset

(teknologian hankinnan osalta myös sosiaalitoimen ammattilaiset) • kaikki terveydenhuollon Verkkoneuvonta-palvelun käyttöönottaneet ja

myöhemmin käyttöön ottavat organisaatiot (Lapin lääni)

5. Toteutus Kehittämistehtävässä työskentelevät henkilöt ja/tai muut tahot

• Kemistä, Heidi Ukonaho, terveydenhoitaja • Torniosta, Sirpa Niska, terveydenhoitaja • Työskentelyjaksolla ei ollut erillistä ohjausryhmää, vaan tarvittava työnohjaus

tuli UULA-projektista. • Yhteistyötahoina ovat toimineet Kemin ja Tornion kaupunkien

avoterveydenhoidon ammattilaiset. He ovat osallistuneet omalla työpanoksellaan työskentelyjakson kohteena olevan tuotoksen kommentointiin ja iterointiin.

Toteutusjakso • 1.-31.10.2010

Resursointi

• henkilöstö- ja matkakustannuksiin (yht. 7 000,00 eur), PaKaste-hanke • työtilat ja välineet, molemmat toteuttajakaupungit osaltaan • työnohjaus, UULA-projekti • tarvittavan teknologian hankinta, jolla voidaan kehitystyön tulokset julkaista

Virtuaalisessa sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksessa, UULA-projekti

Menetelmät ja toiminta • Taustatietona on käytetty valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia

tietovarantoja, sähköisiä asiointipalveluja ja niissä tuotettuja tietoja. • Palavereita on pidetty kaikkiaan neljä; aloitus 28.09., ohjaus- ja

seurantapalaverit 6. ja 25.10. sekä päätöspalaveri 29.10. Kehittäjätyöntekijät ovat tahoillaan käsitelleet ja esitelleet tuotosta sekä sen tietosisältöä kollegoilleen, joilta ovat saaneet myös palautetta että kehitysideoita.

Tiedotus

• Kehittämiskohteesta ja sen sisällöstä on tiedotettu toteuttajaorganisaatioiden osalta niitä tahoja ja toimijoita, joita se pääasiallisesti koskee eli Verkkoneuvonta-palvelussa työskenteleviä ammattilaisia. Lisäksi tietoa on jaettu eri toimijoille, jotka kehityskohteeseen ovat joko suoraan tai välillisesti liittyneet, kuten eri projektit, esimerkiksi PaKaste ja UULA.

• Kehittämistyön ja -kohteen tuloksista tullaan tiedottamaan eri toimijatahoille siinä vaiheessa, kun tuotos tullaan julkaisemaan Virtuaalisessa sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksessa. Julkaisusta vastaa UULA.

6. Tulokset ja tuotokset Kehittämistyöskentelyjaksolla tuotettiin tietovaranto, jota voivat hyödyntää ja käyttää Verkkoneuvonta-palvelun asiakkaat omaan asiaansa liittyen. Työskentelyjakson tu-loksena on FAQ (Frequently Asked Question)-lista, josta asiakkaalle on hyötyä, mi-käli hänen asiansa koskee sitä kysymysjoukkoa, josta eniten on esitetty kysymyksiä. Tällöin hänen ei tarvitse itse esittää kysymystä asiassaan, vaan saa tiedon ja mah-dollisesti myös avun ko. listaa hyödyntämällä. Verkkoneuvonta-palveluun tuotetun fraasi- ja vastaustietokannan tarkoituksena on helpottaa ammattilaisen työskentelyä ja nopeuttaa vastauksen muodostamista. Sa-malla pyritään varmistamaan vastausten yhdenmukaisuus ja tiedon tasapuolisuus. Lisäksi tarkoituksena on, että annettujen vastausten sisällöllinen laatu olisi eri vasta-usten välillä samanveroista, eikä muodostuisi suuria laatupoikkeamia palvelunlaa-dussa. Ts. vastaajasta riippumatta kysyjän tulisi saada tasalaatuista palvelua. Tietovarannon rakenne noudattaa valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tuo-tettujen, vastaavanlaisten verkkopalvelujen tietorakennetta.

Ihotaudit • Akne • Atooppinen iho • Huuliherpes • Psoriaasi • Sieni-ihottumat

o Jalkasilsa o Nivussilsa

Loistaudit

• Kihomato • Päätäit • Syyhy

Naistentaudit

• Ehkäisy o Ehkäisykapseli o Ehkäisylaastari o Ehkäisypillerit o Ehkäisyrengas o Hormonikierukka o Jälkiehkäisy o Kuparikierukka

• Kuukautiset • Papa-näyte eli gynekologinen irtosolunäyte • PMS-oireet • Vuotohäiriöt

Suolisto- ja vatsaoireet

• Keliakia • Laktoori-intoleranssi • Närästys • Ripuli • Ummetus • Ärtyvän suolen oireyhtymä

Tartuntataudit

• Märkärupi • Sukupuolitaudit

o HIV o Klamydia o Kondylooma o Sukuelinherpes o Tippuri

Terveydenylläpito

• Liikunta • Painonhallinta • Päihteet

• Ravitsemus • Tupakka • Verinäytteet

o Hemoglobiini o Kolesteroli o Verensokeri

Terveysongelmat

• Hengityselinten sairaudet o Astma o Flunssa o Influenssa o Keuhkokuume o Yskä

• Hermoston sairaudet • Korva-, nenä- ja kurkkutaudit

o Korvatulehdus o Nielutulehdus ja kurkkukipu o Poskiontelotulehdus

• Kuume • Munuaisten- ja virtsaelinten sairaudet

o Virtsatietulehdus • Psykiatria

o Anoreksia nervosa o Bulimia o Masennus o Paniikkihäiriö

• Rokkotaudit o Enterorokko o Parvorokko o Tuhkarokko o Tulirokko o Vauvarokko o Vesirokko o Vihurirokko o Vyöruusu

• Rokotukset o Erityisryhmien rokottaminen o HPV o Ikääntyneiden rokotukset o Kansallinen rokotusohjelma o Matkailijoiden rokotukset o Raskaus o Rokotukset

• Silmätaudit o Sidekalvon tulehdus

• Sydän- ja verisuonitaudit o Kolesteroli o Lihavuus ja ylipaino o Rytmihäiriöt

o Suonikohjut o Verenpaine

• Unettomuus • Ummetus

Tuki- ja liikuntaelimistö

• Niska-hartiaseutu • Selkä

7. Arviointi Työskentelyjakson arviointi

• Työskentelyjaksolle asetettu tavoite saavutettiin. • Tekemisen esteeksi muodostuivat aluksi tavoitteeseen ja tehtäväsisältöön

liittyvät epäselvyydet. Vaikeuksia tuotti erityisesti se, mikä on tuotokseen liittyvä ns. tulokulma, mistä näkökulmasta asioita tulisi katsoa ja tarkastella? Tavoitteen hahmottaminen oli edelliseen liittyen hieman ”hakusessa”, mutta kaikki selkeytyi jo toisessa palaverissa, jossa purettiin tilanne, tavoite ja kokonaisuuteen vaikuttavat tekijät pienempiin osiin.

• Työskentelyjakson tuloksena oleva tietokanta on tasoltaan hyvä ja täyttää työskentelylle asetetut tavoitteet.

• Ketä kehitetty toiminta hyödyttää kohdassa Kohderyhmähyötyjä mainittuja tahoja.

• Työskentelyjakson aikana tuotettua tietosisältöä tullaan jatkossa kehittämään ja päivittämään tarvittaessa ns. kehittäjätiimin toimesta. Tiimi tultaneen muodostamaan UULA-projektin toimesta vuoden 2011 Q1-2 aikana.

• Kehittämistyötä hyödynnettäväksi jää muille rekisterinpitäjille koko sisältö, mikäli heidän palvelutuotannossa on käytössä Verkkoneuvonta-palvelu tai tulevat käyttöönottamaan sen.

Työskentelyjakso kehittämistyön menetelmänä • Kehittämisen ja tuottamisen näkökulmasta toteutettu

kehittämistyöskentelyjakso ja toteutustapa ovat olleet välttämättömät tavoitteen kannalta. Ilman toteutettua kehitystyöskentelyjaksoa ei ko. tietovarantoa olisi voitu toteuttaa toteutuneessa aikataulussa ja sisällöllisessä laajuudessa.

8. Pohdinta Toteutettu kehitystyöskentelyjakso ja siinä tuotettu tietovaranto on jo toteutusvaiheessa otettu erittäin hyvin vastaan niiden toimijoiden tahoilta, jotka tietävät ja ymmärtävät sen merkityksen ja hyödyt kansalaisille, mutta eritoten ammattilaisille. Kiitosta on saanut myös se kuinka tietovarannon tuottaminen on saatu ajoitettua lähes samanaikaiseksi sen kanssa, miten laajalti Verkkoneuvonta-palvelua ollaan juuri nyt ottamassa käyttöön Lapissa eri rekisterinpitäjien palvelutuotannossa. Samanaikainen toteutus on hyödyttä-nyt käyttöönottoihin ja resursointiin liittyvien suunnitelmien tekoa, koska tietokannasta

tiedetään olevan hyötyä ja apua ammattilaisille, joten se on osaltaan auttanut toiminnan suunnittelussa ja käyttöönottovaiheen suunnittelun yhteydessä. Tietosisältö tullaan juurruttamaan osaksi Verkkoneuvonta-palvelua teknisten toteutusten avulla. Juurrutusta ei sinällään tarvitse tehdä erikseen, eikä tuotoksesta myöskään tiedottaa kuin ainoastaan Verkkoneuvonta-palvelun yhteydessä ja tähän liittyvien koulutusten toteutusten sisällössä ja yhteydessä. Tulevaisuudessa tietorakennetta tulee edelleen kehittää käyttökokemusten ja palautteen avulla paremmin käyttötarkoituksia palvelevaksi. Kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota myös tietosisältöön. Sisältö tulisi tulevaisuudessa saattaa kauttaaltaan kattamaan tietorakenteen kolmitasoisuus -periaate. Tällöin tieto olisi strukturoidumpaa. Samaan aikaan tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, etteivät niiden käytettävyys, saatavuus ja helppokäyttöisyys kärsi sisällön- ja rakenteenkehittämisen seurauksena. Mikäli tietovarannolla halutaan jatkossakin tuottaa lisäarvoa palveluun ja/tai sen sisältöön käyttäjästä riippumatta, on tiedon saatavuus, käytettävyys ja ajantasaisuus oltava kehityksessä kulmakivinä. Tällaisella kehitystyöllä voidaan saada isommatkin asiakokonaisuudet ”hajotettua” pienempiin osa-alueisiin, jolloin tarvittava/haettu tieto olisi täsmällistä ja palveluarvoltaan suurempaa. Tällöin palvelutuotannossa voitaisiin tältäkin osin toteuttaa palveluperiaatteita: Just-on-time eli juuri oikeaan aikaan sekä JOT – juuri oikeaan tarpeeseen.

9. LIITTEET LIITE 1: Niska, Sirpa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden verkkoneuvonta, Loppuraportti. 29.10.2010 LIITE 2: Ukonaho, Heidi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden verkkoneuvonta, Loppuraportti. 29.10.2010 LIITE 3: Mallivastaukset ja fraasit LIITE 4: Useimmin esitetyt kysymykset – FQA-lista

LIITE 1

LIITE 2

LIITE 3

Mallivastauksia ja fraaseja

14.2.2011

Projektikoodi A30387

Puhelinvaihde (016) 3281 Faksi (016) 328 2048

Sähköposti etunimi.sukunimi@lshp.fi www.lshp.fi/uula

Lapin sairaanhoitopiirin ky PL 8041 96101 Rovaniemi

Katuosoite Porokatu 39 D 96100 Rovaniemi

Y-tunnus 0819616-7

Sisällysluettelo

Sisältö Sisällysluettelo ...................................................................................................................... ............ 13

1 Ihotaudit ......................................................................................................................... ............ 17

1.1 Akne ........................................................................................................................................... 17

1.2 Atooppinen iho ........................................................................................................................... 17

1.3 Huuliherpes ................................................................................................................................ 19

1.4 Psoriaasi ..................................................................................................................................... 19

1.5 Sieni-ihottumat ........................................................................................................................... 20

2 Loistartunnat .................................................................................................................. ............ 21

2.1 Kihomato .................................................................................................................................... 21

2.2 Päätäit ........................................................................................................................................ 22

2.3 Syyhy .......................................................................................................................................... 23

3 Naistentaudit .................................................................................................................. ............ 25

3.1 Ehkäisy ....................................................................................................................................... 25

3.1.1 Ehkäisykapselit .................................................................................................................... 25

3.1.2 Ehkäisylaastari .................................................................................................................... 25

3.1.3 Ehkäisypillerit ...................................................................................................................... 25

3.1.4 Ehkäisyrengas ..................................................................................................................... 26

3.1.5 Hormonikierukka................................................................................................................. 27

3.1.6 Jälkiehkäisy ......................................................................................................................... 27

3.1.7 Kuparikierukka .................................................................................................................... 27

3.2 Kuukautiset ................................................................................................................................. 28

3.3 Papa-näyte ................................................................................................................................. 29

3.4 PMS-oireet.................................................................................................................................. 30

3.5 Vuotohäiriöt ............................................................................................................................... 30

4 Suolisto- ja vatsaoireet ................................................................................................... ............ 33

4.1 Keliakia ....................................................................................................................................... 33

4.2 Laktoosi-intoleranssi ................................................................................................................... 33

4.3 Närästys...................................................................................................................................... 34

4.4 Ripuli .......................................................................................................................................... 35

4.5 Ummetus .................................................................................................................................... 36

4.6 Ärtyvän suolen oireyhtymä ......................................................................................................... 36

5 Tartuntataudit ................................................................................................................. ............ 38

5.1 Märkärupi ................................................................................................................................... 38

5.2 Sukupuolitaudit .......................................................................................................................... 38

5.2.1 HIV ...................................................................................................................................... 38

5.2.2 Klamydia ............................................................................................................................. 39

5.2.3 Kondylooma ........................................................................................................................ 40

5.2.4 Sukuelinherpes .................................................................................................................. 40

5.2.5 Tippuri ................................................................................................................................ 41

6 Terveyden ylläpito ......................................................................................................... ............ 42

6.1 Liikunta ....................................................................................................................................... 42

6.2 Painonhallinta ............................................................................................................................. 46

6.3 Päihteet ...................................................................................................................................... 48

6.4 Ravitsemus ................................................................................................................................. 53

6.5 Tupakka ...................................................................................................................................... 55

6.6 Verinäytteet ............................................................................................................................... 56

6.6.1 Hemoglobiini (B-Hb) ................................................................................................................ 56

6.6.2 Kolesterooli ............................................................................................................................. 58

6.6.3 Verensokeri............................................................................................................................. 62

7 Terveysongelmat............................................................................................................ ............ 64

7.1 Hengityselinten sairaudet ........................................................................................................... 64

7.1.1 Astma ..................................................................................................................................... 64

7.1.2 Flunssa .................................................................................................................................... 72

7.1.3 Influenssa ............................................................................................................................... 76

7.1.4 Keuhkokuume (pneumonia) .................................................................................................... 79

7.1.5 Keuhkokuume lapsella ............................................................................................................ 82

7.1.6 Yskä ........................................................................................................................................ 82

7.2 Hermoston sairaudet (sis. päänsärky, migreeni) .......................................................................... 84

7.2.1 Päänkipu, migreeni ................................................................................................................. 84

7.2.2 Naisten migreeni (kuukautismigreeni) ..................................................................................... 87

7.2.3 Jännityspäänsärky ................................................................................................................... 89

7.2.4 Sarjoittainen päänsärky ........................................................................................................... 90

7.2.5 Särkylääkepäänsärky ja päänsärkylääkkeiden turvallinen käyttö.............................................. 93

7.3 Korva-, nenä- ja kurkkutaudit ...................................................................................................... 95

7.3.1 Korvatulehdus ......................................................................................................................... 95

7.3.2 Kurkkukipu .............................................................................................................................. 95

7.3.3 Nielutulehdus ja kurkkukipu .................................................................................................... 96

7.3.4 Poskiontelotulehdus ............................................................................................................. 100

7.3.5 Äänen käheys tai katoaminen ............................................................................................... 102

7.4 Kuume ...................................................................................................................................... 103

7.5 Munuaisten ja virtsaelinten sairaudet ....................................................................................... 104

7.6 Psykiatria .................................................................................................................................. 106

7.6.1 Anoreksia nervosa ................................................................................................................. 106

7.6.2 Bulimia .................................................................................................................................. 108

7.6.3 Masennus ............................................................................................................................. 111

7.6.4 Masentuneisuus .................................................................................................................... 115

7.6.5 Paniikkihäiriö ........................................................................................................................ 115

7.7 Rokkotaudit .............................................................................................................................. 117

7.7.1 Enterorokko .......................................................................................................................... 117

7.7.2 Porvorokko ........................................................................................................................... 118

7.7.3 Tuhkarokko ........................................................................................................................... 119

7.7.4 Tulirokko ............................................................................................................................... 119

7.7.5 Vauvarokko ........................................................................................................................... 120

7.7.6 Vesirokko .............................................................................................................................. 121

7.7.7 Vihurirokko ........................................................................................................................... 122

7.7.8 Vyöruusu (Herpes zoster) ...................................................................................................... 123

7.8 Silmätaudit ............................................................................................................................... 124

7.9 Sydän- ja verisuonitaudit........................................................................................................... 125

7.9.1 Kolesteroli ............................................................................................................................. 125

7.9.2 Lihavuus ................................................................................................................................ 129

7.9.3 Sydämen rytmihäiriöt ............................................................................................................ 134

7.9.4 Suonikohjut ........................................................................................................................... 135

7.9.5 Verenpaine ........................................................................................................................... 136

7.10 Unettomuus ............................................................................................................................. 139

8 Tuki- ja liikuntaelimistö ................................................................................................ .......... 146

8.1 Niska- ja hartiaseutu ................................................................................................................. 146

8.2 Selkä ......................................................................................................................................... 147

8.2.1 Skolioosi................................................................................................................................ 147

8.2.2 Selkäkipu .............................................................................................................................. 147

8.2.3 Iskias ..................................................................................................................................... 148

1 Ihotaudit

1.1 Akne Aknessa talirauhaset tulehtuvat, jolloin talirauhanen turpoaa ja sen päällä oleva iho punoittaa. Sitä ennen talirauhasen tiehyt on tukkeutunut. Tukosta sanotaan komedoksi, "ihomadoksi". Se koostuu talirauhasen tiehyen solujen erittämästä sarveisaineesta eli keratiinista ja talista. Komedossa on mukana myös bakteereita. Tulehduksen aiheuttaa bakteeri. Tavallisena aknena pidetään sekä suuria märkänäppylöitä (pusteleita) että akneonteloita, joista suurimmat ovat sormenpään kokoisia. Lievempi akne tunnetaan nimellä komedoakne. Tavallisen aknen mielipaikat ovat posket, otsa ja hartiat. Sitä voi olla myös alempana seläs-sä, olkavarsissa ja rinnassa. Märkäpäät ja ontelot ovat kivuliaita. Ne jättävät parantuessaan arpia. Tauti kestää yleensä joitakin vuosia, joskus yli kymmenen vuotta. Perushoitona on päivittäinen pesu vedellä ja (neste)saippualla. Meikit ja ihovoiteet poistetaan sitä ennen puhdistusvoiteella. Ruokavaliohoidoista, vitamiineista tai hivenaineista ei ole apua, ei myöskään puhdistusnesteistä. Tupakointi näyttää pahentavan tautia. Auringon ultraviolet-tisäteily rauhoittaa tulehdusta. Kosmeettinen solarium ei auta. Aknen voi halutessaan peittää meikillä, puuterilla tai peitepuikolla. Apteekista saatavia akneihon hoitoon tarkoitettuja puhdis-tusaineita voi kokeilla. Näppylöitä ei saisi puristella, sillä se voimistaa tulehdusta. Näppylöiden puristelu lisää myös arpeutumistaipumusta. Lääkärin apuun voi turvautua aina vaikeassa aknessa, sillä akneontelot ovat kipeitä ja tauti voi rajoittaa sosiaalisia suhteita arvaamattoman paljon. Kunnollinen hoito estää myös arpien muodostumista.

1.2 Atooppinen iho Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen, usein perinnöllinen ihosairaus, jonka taustalla on kui-va, helposti tulehtuva ja kutiava ihotyyppi sekä taipumus allergisiin reaktioihin. Sairaus alkaa tavallisimmin ensimmäisinä elinkuukausina. Oireet häviävät osalta potilaista 30 ikävuoteen mennessä. Joillakin potilailla sairauteen saattaa liittyä allerginen nuha tai astma. Atooppisen ihottuman vaikein ja kiusallisin oire on kutina. Iho on tulehtunut, punoittava ja sii-nä on havaittavissa raapimisjälkiä. Iholla saattaa olla vetistäviä alueita ja rakkuloita. Ärtyes-sään iho vetistyy ja kuivuttuaan karstoittuu. Raapimisen seurauksena iho paksunee. Atooppista ihottumaa esiintyy yleisimmin lapsilla kasvoissa, päänahassa sekä taipeissa ja vanhemmilla henkilöillä niskassa, ranteissa, kyynär- ja polvitaipeissa. Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen ihosairaus, jossa vaihtelevat paremmat ja huonommat vaiheet. Hoidolla pyritään estämään ihon kuivuminen, lisäämään joustavuutta ja hillitsemään kutinaa. Tavoitteena on, etteivät oireet häiritsisi jokapäiväistä elämää. •Vältä oireita pahenta-via tekijöitä.

• Käytä pesuun mietoa pesunestettä tai vesipitoista perusvoidetta. • Pesemistä tai uimista ei ole syytä rajoittaa. Mitä enemmän rupia ja ihoinfektion merk-

kejä on, sitä enemmän iho tulisi pestä. • Viileä, 15–20 minuutin kylpy helpottaa kutinaa. • Käytä rasvaista perusvoidetta pesun jälkeen. • Käytä myös muuten perusvoiteita useita kertoja päivässä. • Käytä puuvillaisia vaatteita. Vältä villaa ja karkeita kankaita. • Huuhtele pyykki huolella puhtaaksi pesuaineista. • Käytä auringonsuojavalmisteita välttääksesi ihon palamisen. • Käytä ihottuman pahentuessa hydrokortisonivoidetta. • Vältä herkistymisvaaran takia puudutteita tai antihistamiineja sisältäviä voiteita.

Atooppinen ekseema on yleinen, tulehduksellinen ja kutiava ihotauti, joka toistuu. Siihen voi liittyä myös punoitusta, tulehdusta, kutiavia papuloita, raapimajälkiä tai jäkälöitymistä. Atooppiseen ekseemaan yhdistetään myös nimitykset atooppinen ihottuma, atooppinen der-matiitti, atooppinen taiveihottuma, taiveihottuma ja maitorupi. Atooppinen iho viittaa kuitenkin pelkästään kuivaan ihoon, johon voi syntyä vasta vähitellen atooppinen ekseema. Atooppisen ekseeman luokittelu:

• Lievä: kuivia ihoalueita, kutinaa satunnaisesti ja punoitusta pienillä ihoalueilla. • Keskivaikea: kuivia ihoalueita, toistuvaa kutinaa, punoitusta sekä mahdollisesti rik-

koutunut ja paksuuntunut iho. • Vaikea: kuiva iho, jatkuvaa kutinaa, punoitus on laaja-alaista; lisäksi iho on rikkoutu-

nut, selkeästi paksuuntunut, ja siinä on myös verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pig-mentaatiohäiriöitä.

Atooppisen ihon hoidossa on tärkeintä käyttää runsaasti ja säännöllisesti perusvoidetta, sillä se vähentää oireita ja tarvetta käyttää vahvempia voiteita. Erityyppisten perusvoiteiden vaiku-tuksissa ei ole suuria eroja. Ihon voi pestä päivittäin vedellä ja pesuaineella, kunhan ihoa ei hankaa voimakkaasti. Auringonvalo vähentää ekseemaa, mutta iho on suojattava palamisel-ta. Jos perusvoiteella rasvaaminen ei riitä pitämään ihoa kunnossa, perusvoiteen lisäksi sivel-lään kortisonivoidetta 1–2 kertaa päivässä noin 1–2 viikon kuureina. Kuurin jälkeen sitä sivel-lään kaksi kertaa viikossa huonoimmin voiville ihoalueille. Näin voidaan estää atooppisen ek-seeman paheneminen, ilman että kortisoni ohentaa ihoa. Yleensä mieto kortikosteroidivoide auttaa, mutta aikuiset voivat käyttää vaikeahoitoisissa ihottumissa keskivahvoja tai vahvojakin paikalliskortikosteroideja muualle paitsi ohuille iho-alueille, kuten kasvoihin. Atooppisen ihon hoito on hyvä aloittaa keskirasvaisella perusvoiteella. Jos tunnin kuluttua pe-rusvoiteen levittämisestä tuntuu jo siltä, ettei ihoa olisi rasvattu lainkaan, ei voide ole riittävän tehokas; tällöin tulisi siirtyä rasvaisempaan voiteeseen. Jos taas voide tuntuu liian rasvaisel-ta, saattaa olla hyvä siirtyä kevyempään. Jos jokin voidetyyppi aiheuttaa kirvelyä, on hyvä vaihtaa rasvaisempaan voiteeseen. Voidetyypin tarve vaihtelee myös vuodenajan mukaan: kesällä kevyemmät ja talvella rasvaisemmat perusvoiteet – kesällä voi pärjätä jopa ilman ras-vaustakin. Talvijalalle tai kädelle tulisi valita rasvaisempi voidemuoto, kun taas karvaisille iho-alueille tulisi käyttää kevyempiä, vähemmän öljypitoisia voiteita. Lisätietoa perusvoiteiden ominaisuuksista ja käytöstä voi saada apteekin henkilökunnalta.

1.3 Huuliherpes Herpes simplex virusta eli HSVtä on kahta tyyppiä, HSV1 ja HSV2. HSV1 aiheuttaa tulehduk-sen yleensä kasvoissa, HSV2 sukuelimissä ja pakaroissa. HSV1-tartunta saadaan yleensä lapsuusiällä vesirokon seurauksena. Lähes jokainen on saa-nut HSV1-tartunnan ja kantaa virusta elimistössään ei- aktiivisena. Kun ihmisen elimistönpuo-lustus heikentyy esimerkiksi flunssan, auringon säteilyn tai vaikkapa stressin seurauksena voi virus aktivoitua ja aiheuttaa oireita. Huuliherpes, toiselta nimeltään yskänrokko uusiutuu vaih-televien aikojen kuluttua. Joillakin näkyvää herpestä ei ole koskaan, joillakin useammin kuin kerran kuukaudessa. Apteekista on saatavissa huuliherpeksen hoitoon asikloviiriä sekä pensikloviiria sisältäviä voi-teita, joilla oireita voi lievittää ja taudin kestoa jonkin verran lyhentää. Mikäli on syytä epäillä, että sairaus voi aiheuttaa merkittävämpiä ongelmia, voidaan huuliherpestäkin hoitaa tabletti-kuureilla. Rajuoireinen tai yli 10 kertaa vuodessa uusiutuva herpes ovat syitä lähteä lääkäriin. Uusiutuvan huuliherpeksen ensimmäinen oire on yleensä ihon tunnottomuus, sitten kirvely ja kutina. Tuntien kuluessa, ainakin seuraavaan päivään mennessä ilmestyvät herpekselle tyy-pilliset rakkulat. Niitä on useimmiten huulessa, sierainaukoissa tai muualla kasvoissa. Niitä voi ilmestyä myös suun tai nielun limakalvolle. Parantuminen vie muutamasta päivästä jopa 3–4 viikkoon. Herpes parantuu ilman hoitoa viimeistään kuukauden kuluessa. Apteekista voi hankkia re-septittä asikloviiriä sisältävää voidetta, joka voi nopeuttaa paranemista. Voidetta laitetaan vii-desti vuorokaudessa heti herpeksen ensi oireiden ilmestyttyä, ja hoitoa jatketaan noin viisi vuorokautta. Rupivaiheessa herpestä ei välttämättä tarvitse hoitaa muuta kuin pesemällä ve-dellä ja saippualla. Antibioottia sisältävä voide tai antiseptinen hydrokortisonivoide estävät bakteeri-infektion. Huuliherpeksen aikana on huolehdittava suuhygieniasta ja vältettävä alu-een turhaa koskettelua. Mikäli huulessa on herpes samaan aikaan kuin hammashoitolaan on varattu käyntiaika, on hammashoitokäynti syytä siirtää ajankohtaan, jolloin herpes on paran-tunut.

1.4 Psoriaasi Psoriaasi (psoriasis, psori, hilsetystauti) on ihon ja nivelten monimuotoinen krooninen tuleh-dustauti, joka voi puhjeta missä iässä tahansa. Hoidon tavoitteena on oireiden lievittäminen ja työkyvyn ylläpitäminen. Psoriaasille on myös tyypillistä se, että välillä on rauhallisempia kau-sia, ja taas välillä tauti oireilee voimakkaammin. Psoriaasin taustalla on usein perinnöllisiä alttiustekijöitä, ja etenkin alle 40 vuoden iässä puh-keavaan psoriaasiin liittyy usein vahva perinnöllinen alttius. Psoriaasi voi kuitenkin puhjeta missä iässä tahansa. Tunnetuin ihopsoriaasin laukaiseva tekijä on Streptococcus pyogenes -bakteerin aiheuttama nielutulehdus. Runsas alkoholinkäyttö, infektiot (kuten hammastuleh-dukset ja HIV), tupakointi ja stressi voivat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä, samoin kuin monet lääkkeet. Nivelpsoriaasin laukaisevana tekijänä saattaa olla infektio tai trauma. Ihopsoriaasia voi olla kaikilla ihoalueilla (taipeet, päänahka, kasvot, kämmenet ja jalkapohjat, sukupuolielimet) ja kynsissä. Ihottuman laajuus vaihtelee muutamasta pienestä pisarasta tai läiskästä lähes koko ihon peittävään muotoon. Useimmiten psoriaasi-ihottuma on melko lie-väoireinen, mutta ihottumaan saattaa liittyä kutinaa ja aristusta. Psoriaasiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta onneksi valtaosalla taudin oireet ovat lieviä ja hyvin hallittavissa säännöllisellä hoidolla ja elämäntavoilla. Lieväoireisen ihopsoriaasin hoidoksi riittää paikallishoito. Tavallisin psoriaasin paikallishoito on perusvoiteet, jotka vähentävät ihottuman kuivuutta, kutinaa ja hilseen määrää. Kun ihot-

tumaoireet pahenevat, ihoa hoidetaan kortisonivoidekuurilla. Käytettävä valmiste ja voidepoh-ja valitaan psoriaasin tyypin ja ihoalueen mukaan: paksuihin läiskiin vahvoja kortisonivoiteita ja ohuelle ihoalueelle mietoja valmisteita. Kortisonivoiteet eivät sovi pitkäaikaiseen säännölli-seen käyttöön haittavaikutustensa takia, joten niitä käytetään vain kuureina. Päänahan ja paksujen psoriplakkien hilseen irrottamiseen voidaan käyttää 5–10-prosenttista salisyylihappoa vesiliukoisessa voidepohjassa tai öljyssä. Hilseen poiston jälkeen käytetään päänahan hoidoksi kortisonilinimettejä. Ihoöljy ja korvahuuhtelu poistavat ja pehmittävät kor-vakäytävien hilsettä. Ultraviolettivalohoidosta on usein myös apua ihopsoriaasiksen hoidossa. Nivelpsoriaasi todetaan iho-oireiden ja niveltulehduksen perusteella, ja sitä tulee epäilläkin aina, jos niveltulehdus ja psoriaasi-ihottuma esiintyvät samanaikaisesti. Joskus harvoin iho-oireet ilmaantuvat vasta niveloireiden jälkeen. Nivelpsoriaasin oireita ovat nivelten arkuus ja aamujäykkyys, muutaman nivelen epäsymmetriset eli vain toisella kehonpuolella esiintyvät niveltulehdukset, sormien ja varpaiden kärkinivelten tulehdus ja muutokset kynsissä. Nive-loireiden perusteella nivelpsoriaasi jaetaan kolmeen vaikeusluokkaan: lievä, keskivaikea ja vaikea. Nivelpsoriaasin hoito suunnitellaan tulehtuneiden nivelten lukumäärän sekä lääkärin ja potilaan arvioiman oireiden vaikeuden mukaan. Jos ihosairaus pysyy hallinnassa paikallishoidolla ja nivelsairaus on vakaa, psoriaasia hoide-taan perusterveydenhuollossa. Erikoislääkäri vastaa hoidosta, jos ihottuma ei rauhoitu asianmukaisella paikallishoidolla, jos ihopsoriaasi laajenee nopeasti, on vaikea tai aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Lapsipotilaat kuuluvat myös erikoissairaanhoidon piiriin. Erikoislääkäriä tar-vitaan myös silloin, jos kyseessä on moniniveltulehdus, selkärankareumaa muistuttava tauti-muoto tai pitkittynyt niveltulehdus, johon tulehduskipulääkkeet ja paikalliset kortisoniruiskeet tehoavat huonosti. Kun hoitotasapaino on saavutettu, potilaan hoito ja seuranta siirtyvät pe-rusterveydenhuoltoon.

1.5 Sieni-ihottumat

1.5.1 Jalkasilsa Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa sanotaan jalkasilsaksi. Se tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai allashuoneesta. Jalkasilsa esiintyy tavallisesti punoituksena, kutinana, hilsei-lynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvis-sa, harvemmin kantaseudussa. Toinen muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole. Jos oireet ovat epämääräiset, sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pää-semiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla. Jalkasilsassa näkyy sienirihmoja. Sienivil-jely vie 4–6 viikkoa. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään 3–4 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista. Varvasvälisilsa parantuu yleensä 3–4 viikossa millä tahansa sienilääkevoiteella tai -pulverilla, joita saa reseptittä apteekista. Lamisil -sumutetta iholle, geeliä (Lamisil Derm-gel) tai emulsiovoidetta (useita kauppanimiä) käytetään paukkauksen ohjeen mukaan 1–2 viikkoa. Uusimpana tulokkaana itsehoitosienilääkkeiden joukossa on Lamisil Solo -liuos, jossa käyttöohjeen mukaan riittää kertakäsittely. Hoitoa kannattaa toistuvissa tapa-uksissa jatkaa kuukausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä laitetaan hoitokuurin jäl-keen varvasväleihin kerran tai kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen. Vanhimmat kengät kannattaa heittää pois ja uudempiin on hyvä laittaa jotakin sienilääke-

pulveria kerran viikossa noin kuukauden ajan. Jos jalkasienenhoito on epäonnistunut tai sieni on levinnyt kynsiin, voidaan oireita hoitaa ulkoisen hoidon lisäksi sisäisesti sienilääkkeellä 2–4 viikon ajan.

1.5.2 Nivussilsa

Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa sanotaan jalkasilsaksi. Se tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai allashuoneesta. Jalkasilsa esiintyy tavallisesti punoituksena, kutinana, hilsei-lynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvis-sa, harvemmin kantaseudussa. Toinen muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole. Jos oireet ovat epämääräiset, sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pää-semiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla. Jalkasilsassa näkyy sienirihmoja. Sienivil-jely vie 4–6 viikkoa. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään 3–4 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista. Varvasvälisilsa parantuu yleensä 3–4 viikossa millä tahansa sienilääkevoiteella tai -pulverilla, joita saa reseptittä apteekista. Lamisil -sumutetta iholle, geeliä (Lamisil Derm-gel) tai emulsiovoidetta (useita kauppanimiä) käytetään paukkauksen ohjeen mukaan 1–2 viikkoa. Uusimpana tulokkaana itsehoitosienilääkkeiden joukossa on Lamisil Solo -liuos, jossa käyttöohjeen mukaan riittää kertakäsittely. Hoitoa kannattaa toistuvissa tapa-uksissa jatkaa kuukausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä laitetaan hoitokuurin jäl-keen varvasväleihin kerran tai kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen. Vanhimmat kengät kannattaa heittää pois ja uudempiin on hyvä laittaa jotakin sienilääke-pulveria kerran viikossa noin kuukauden ajan. Jos jalkasienenhoito on epäonnistunut tai sieni on levinnyt kynsiin, voidaan oireita hoitaa ulkoisen hoidon lisäksi sisäisesti sienilääkkeellä 2–4 viikon ajan.

2 Loistartunnat

2.1 Kihomato Kihomato on Suomen tavallisin matotauti, ja sitä esiintyy erityisesti lapsilla. Tartunta saadaan nielemällä madon munia. Suolessa toukka kehittyy madoksi ja hakeutuu peräsuoleen, jossa se aiheuttaa peräaukon kutinaa ja munii muniaan. Kutinasta kärsivät varsinkin lapset, aikuisil-la tauti on usein oireeton. Paras keino taudin toteamiseksi on peräaukon ympäriltä otettu ma-donmunanäyte. Se tulee ottaa aamulla ennen ulostamista vaseliinilla käsitellyllä pumpuli-puikolla tai teipillä. Kihomatotartunnan yleisin oire on peräaukon kutina. Tytöillä/naisilla saattaa esiintyä myös ul-kosynnyttimien alueen kutinaa. Tämä saattaa joissakin tapauksissa altistaa mm. virtsaputken tulehdukselle. Kutinaa esiintyy etenkin iltaöiseen aikaan, jolloin se haittaa nukahtamista tai herättää kesken unien. Toisinaan ärsytys aiheuttaa peräaukon supistuksia, joka aistitaan pai-kallisena kovana kipuna, joskus vatsavaivoinakin. Kutinasta seuraa raapiminen. Alapää ärtyy ja voi aiheuttaa kirvelyä. Rikkoutuneella iholla ulosteen bakteerit leviävät helpommin johtaen

toisinaan bakteeritulehduksiin. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Aikuisilla ne puuttuvat usein kokonaan. Samoin kaikki lapsetkaan eivät aisti kutinaa yhtä helposti. Lapsilla oireina voivat olla myös yleinen levottomuus ja ruokahalun puute. Kihomatojen häätäminen vaatii aina lääkehoitoa. Koska madon munat tarttuvat helposti hen-kilöstä toiseen, perhepiirissä kaikki perheenjäsenet hoidetaan. Lääkevalmisteet eivät imeydy merkittävästi elimistöön, vaan ne kulkevat läpi suoliston. Tämän johdosta niiden mahdolliset haittavaikutuksetkin liittyvät lähinnä maha-suolistokanavaan (ripuli, ummetus, vatsakivut). Lääkkeet ovat kuitenkin hyvin siedettyjä, joten haittavaikutuksetkin ovat harvinaisia. Vaikutus-ta raskaana oleviin naisiin ei ole riittävästi tutkittu, joten heille lääkevalmisteiden käyttöä ei yleisesti ottaen suositella. Imetys ei kuitenkaan ole vasta-aihe. Lääkkeet eivät tapa ohutsuolessa mahdollisesti kehittymässä olevia kihomadon munia, joten lääkehoito on uusittava 10–14 vuorokauden kuluttua ennen kuin sillä välin munista kehitty-neet madot ehtivät tuottaa uusia munia. Kihomatojen poistaminen suolistosta saattaa olla ai-kaa vievä prosessi. Sitkeissä tapauksissa voidaan tarvita useampiakin kuureja. Kihomatotar-tuntaa voidaan hoitaa käsikauppavalmisteena myytävällä pyrviiniembolaatilla (kauppanimi: Pyrvin). Valmistetta myydään joko 6 tabletin tai 20 tabletin pakkauksissa. Pyrviiniembolaatti halvaannuttaa kihomatojen hermoston. Ne veltostuvat ja poistuvat (ulosteen mukana) suolis-tosta. Lääke värjää tavallisesti ulosteen punaiseksi. Tämä ei ole vaarallista. Värjäytymät läh-tevät pois vaatteista tavallisilla pesuaineilla. Lisäksi hyvä käsihygienia WC-käynnin jälkeen on tärkeä. Kynnet on myös hyvä pitää lyhyinä. Jos tauti uusii usein, koko perhe tulisi hoitaa yhtä aikaa. Tartunta on voitu saada myös leikki-tovereilta, ja siksi myös heidän vanhempien kanssa tulisi keskustella hoidosta. Hoitoannok-sen ottamisen jälkeisenä päivänä pestään vuodevaatteet, yöpuvut ja unilelu ja imuroidaan huoneet. Patjoista ja peitteistä munat saa tuhottua kuumakäsittelyllä saunassa tai talvella kunnon pakkasessa, mikäli tekstiilit kestävät käsittelyn.

2.2 Päätäit

Päätäi asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Muualla se ei pysty elä-mään, sillä se ei saa otetta ihokarvoista niiden paksuuden takia. Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa. Munat se kiinnittää hiuk-siin. Munat näkyvät vaaleina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Mu-nat kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin. Mitään alkukotia tai pesää ei päätäillä ole olemassa. Niitä kiertää ihmisten keskuudessa jat-kuvasti. Lapsiryhmässä epidemian käynnistävä lapsi on hänkin saanut tartunnan joltakin henkilöltä. Aivan kuten muitakin pienten lasten infektiotauteja, myös päätäitartuntoja todetaan enemmän lasten kokoontuessa yhteen esimerkiksi leireille, päivä-koteihin tai koululuokkiin. Ympäristön tai hiusten puhtaus tai hiusten väri eivät vaikuta tartunnan todennäköisyyteen. Vastuu lapsen hiusten tarkastamisesta ja mahdollisen päätäitartunnan hoitamisesta on lap-sen vanhemmilla. Lasten hiusten säännöllinen tarkastaminen on tärkeää etenkin epidemiati-lanteissa, mutta myös sellaisina vuodenaikoina, jolloin päätäitä muutenkin esiintyy tavallista enemmän. Mikäli lapsi on saanut päätäitartunnan, on tärkeää ilmoittaa asiasta lapsen leikki-tovereille sekä kouluun tai päivähoitoon. Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit

siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat, harjat ja korvakuulokkeet ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdol-lista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän. Päätäi puree hiuspohjaan ja puremat aiheuttavat kutinaa. Puremajäljet ovat pistemäisiä ja ne punoittavat selvästi. Raapiessa päänahkaan tulee helposti bakteeri-infektio, märkärupi. Päänahan kutina on merkki päätäin mahdollisuudesta. Kutina on yksilöllistä ja joillakin lapsilla kutina on vähäistä. Päätäitartunta todetaan varmimmin käyttämällä tähän tarkoitukseen suunniteltua täi-kampaa (saatavana apteekeista). Tavallisesta kammasta täit solahtavat läpi. Tarkastuksen tekeminen silmämääräisesti tai tavallista kampaa apuna käyttäen on hankalaa, koska noin 80 %:lla lapsista on tartunnan toteamishetkellä hiuksissaan vain muutama päätäi (1-10 täitä). Lisäksi täit liikkuvat hiusten lomassa melko nopeasti. Täikammalla tehtävä tar-kastus voidaan tehdä kuiviin hiuksiin, mutta kosteiden, hoitoaineella käsiteltyjen hiusten kam-paaminen on helpompaa. Lisätietoja täihiusten kampaamisesta voi saada internetsivuil-tawww.tartuntatautiliitto.fi. Täitartunta hoidetaan Permetriiniä (Nix®) tai malationia (Prioderm®) sisältävällä täisampool-la, joita saa ateekista ilman reseptiä. Sampoon annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia. Kä-sittely uusitaan viikon kuluttua. Permetriini sopii yli puolivuotiaiden ja malationi yli kaksivuoti-aiden lasten hoitoon. Saivareiden poistoon käytetään tiheäpiikkistä täikampaa. Päähineet ja vuodevaatteet pestään 60-asteisessa vedessä pyykinpesuaineella. Pesua kestämättömät vaatteet ja esineet suljetaan muovipussiin kahdeksi viikoksi. Täit kuolevat sinä aikana. Myös pakastaminen yön yli tappaa täit. Vaikka ihmistäit eivät viihdykään eläinten turkissa, perheen koira on kuitenkin pestävä koirien pesuun tarkoitetulla täisampoolla.

2.3 Syyhy

Syyhyn aiheuttaa syyhypunkki, joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta päiväkodeissa, kouluissa ja perheen sisällä sekä seksikontaktissa. Tartuntaan riittää yksikin punkkinaaras. Kättely tai muu lyhyt kosketus ei riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. On mahdollista, että syyhyn saa syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1 – 2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Syyhypunkit eivät tartu vaatteiden lä-pi. Syyhypunkit elävät kehon ulkopuolella vain rajallisen ajan. Syyhyn pääasiallisin oire on iholla tuntuva voimakas kutina. Kutinaa ilmenee etenkin iltaisin ja öisin. Oireita esiintyy sekä niillä vartalon alueilla, jonne syyhypunkit käytäviään kaivavat että muillakin vartalon alueilla allergisen reaktion seurauksena. Tavallisesti punkit hakeutuvat kar-vattomille tai vähäkarvaisille ihoalueille kuten sormien väleihin, käsiin, ranteisiin, rintakehän alueelle, pakaroihin, jalkaterään ja intiimialueille. Hoitamattomissa tapauksissa ihottuma ja kutina voivat kuitenkin levitä joka puolelle. Pienillä lapsilla oireita saattaa ilmetä myös kasvoil-la, kaulalla ja päänahassa. Jos lähiomaisilla, päiväkodissa tai koulussa on lääkärin toteamaa syyhyä ja oman perheen oi-reet sopivat tautiin, voidaan hoito aloittaa ilman lääkärissäkäyntiä. Apteekista saa reseptittä permetriiniä sisältävää voidetta (Nix®). 30 gramman tuubi riittää aikuisen kertakäsittelyyn. Al-le 10-vuotiaille riittää ½ tuubia. Voidetta levitetään illalla pesun jälkeen joka paikkaan kaulasta alaspäin unohtamatta genitaaleja tai sormi- ja varvasvälejä. Limakalvoille voidetta ei levitetä.

Iho pestään aamulla huolellisesti ja vaihdetaan alusvaatteet ja lakanat. Kutisevat perheenjä-senet hoidetaan toistamiseen viikon kuluttua. Oireettomien perheenjäsenten hoitoon riittää yksi käsittelykerta. On tärkeää hoitaa samassa taloudessa asuvat henkilöt samaan aikaan sii-tä riippumatta, kutiavatko he vai eivät. Niin estetään ns. pingpongsyyhy, jossa hoitamaton mutta oireeton henkilö tartuttaa punkin hoidetuille perheenjäsenille uudelleen muutaman vii-kon päästä. Syyhyn takia kodissa ei tarvitse ryhtyä perusteellisempiin siivous- tai desinfektio-toimenpiteisiin. Helposti pestävät vaatteet, esimerkiki lasten suojapuvut, on hyvä pestä nor-maalin pesuohjelman mukaan. Pikkutakkeja tai jakkuja ei tarvitse viedä pesulaan. Riittää, kun tavallisesti käytössä olevia vaatteita ei pidetä muutamaan päivään tai ne kuumakäsitellään lääkepakkauksen ohjeen mukaan. Lääkäriin on syytä mennä, jos diagnoosi on ainakin yhden perheenjäsenen kohdalla epävar-ma tai jos syyhyhoito ei lopeta kutinaa 2–3 viikossa tai kutina alkaa uudelleen muutaman vii-kon kuluttua. Diagnoosi on voinut olla väärä tai kyseessä on permetriinille vastustuskykyisek-si tullut punkkikanta. Sellainen punkkitartunta hoidetaan sisäisesti ivermektiini-nimisellä lääk-keellä.

3 Naistentaudit

3.1 Ehkäisy

3.1.1 Ehkäisykapselit

Ehkäisykapseli on minipilleriin verrattava ehkäisymuoto. Se vapauttaa elimistöön proges-tiini-hormonia. Ehkäisykapseli estää munasolun irtoamisen, eli ovulaatio estyy. Se myös paksuntaa kohdunkaulan limaa estäen siittiöiden pääsyn kohtuun. Ehkäisykapseli on pit-kävaikutteinen, sen kesto on merkistä riippuen 3-5 vuotta. Kapselin poiston jälkeen on heti mahdollista tulla raskaaksi. Lääkäri asettaa ehkäisykapselin eli implantin. Se asennetaan ihon alle olkavarren si-säsivulle siihen käteen joka ei ole hallitseva, eli oikeakätisillä kapseli asennetaan va-semmalle puolelle. Asennus tapahtuu paikallispuudutuksessa, asettamisen ei pitäisi tuot-taa kipua. Ehkäisykapseli on kooltaan hieman tulitikkua pienempi joustava sauva, pituudeltaan noin 2,5 cm. Kapselin tuntee sormilla ihon läpi, muuten se on huomaamaton. Ehkäisykapseli on erittäin tehokas raskauden ehkäisymenetelmä. Sitä ei kuitenkaan suositella mielellään yli 70 kiloa painaville, koska ehkäisyteho saattaa tällöin olla huonompi.

3.1.2 Ehkäisylaastari

Ehkäisylaastarin saa lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Laastaria harkitessasi, varaa aika ehkäisyneuvolaan tai lääkärin vastaanotolle. Ehkäisylaastaria käytettäessä siitä aiheutuvat sivuoireet ovat samat kuin e-pillereissä ja e-renkaassa, eli päänsärky, rintojen arkuus, mielialamuutokset, painonnousu. Näiden li-säksi se voi aiheuttaa paikallista ihon ärtymistä. Ehkäisylaastarin käyttöä pidetään oikein käytettynä yhtä luotettavana ehkäisynä kuin e-pillerit tai e-rengaskin. Sen vaikutus perustuu ihon kautta imeytyvään hormoniin. Laastari koko on 4,5 x 4,5 cm ja se vaihdetaan viikon välein.

3.1.3 Ehkäisypillerit

Yhdessä e-pilleripakkauksessa on 21 tablettia. Jokaisen tabletin kohdalle on merkitty se päivä, jolloin tabletti otetaan. Aloita tablettien käyttö kuukautisten ensimmäisenä vuoto-päivänä. Kun olet ottanut kaikki pakkauksen 21 tbl:tia, pidä 7 päivän tauko, jolloin kuu-kautisvuoto tulee. Aloita seuraava pakkaus 8:ntena päivänä. Aloittaessasi e-pillerit, voit myös tutustua pakkauksessa oleviin käyttöohjeisiin tai epäselvissä tapauksissa ota yhte-ys ehkäisyneuvolaan. Tavallisimmat ehkäisymenetelmät ovat kondomi, ehkäisypillerit, ehkäisyrengas ja ehkäi-sylaastari. Synnyttäneille naisille voidaan suositella myös joko hormoni- tai kuparikieruk-kaa. Harkitessasi ehkäisyn aloittamista, lisätietoa eri ehkäisymenetelmistä saat varaamal-

la ajan ehkäisyneuvolan terveydenhoitajalta. Aloittaessasi e-pillereiden käytön, saat ensimmäiset 3 kk:n ehkäisypillerit eli ns. aloitus-pakkauksen ilmaiseksi ehkäisyneuvolasta. Jatkossa saat lääkärin kirjoittaman e-pillerireseptin vuodeksi. Kaikki ehkäisytablettivalmisteet voivat aiheuttaa epäsäännöllistä verenvuotoa emättimes-tä (tiputtelu- tai läpäisyvuotoa), varsinkin ensimmäisten kuukausien aikana. Jos vuotohäi-riöt jatkuvat tai niitä ilmaantuu kiertojen oltua aiemmin säännölliset, kannattaa ottaa yhte-yttä joko e-neuvolaan tai lääkäriin. Ehkäisypilleri pitää ottaa joka päivä suunnilleen samaan aikaan, jotta ehkäisyteho pysyisi tasaisena. Jos epäilet, että edellisen pillerin ottamisesta on kulunut yli 12 tuntia, ehkäisy-teho voi olla heikentynyt ja lisäehkäisyn (kondomi) käyttö on tarpeen. Jos olet unohtanut enemmän kuin yhden e-pillerin pakkausta kohti, kysy neuvoa ehkäisyneuvolan tervey-denhoitajalta tai lääkäriltäsi. Tietyt e-pillerimerkit lievittävät akneihoa. E-pillereitä käytetään myös kuukautiskipujen lie-vittämiseen. Ehkäisypilleri ei suojaa sukupuolitaudeilta. Ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa suku-puolitaudeilta on kondomi. Kuukautisten siirtäminen on mahdollista e-pillereillä. Aloita uusi pakkaus heti edellisen lo-puttua ilman taukoa. Kuukautisia voi siirtää kuitenkin enintään toisen pakkauksen loppu-miseen saakka eli 3 viikkoa. Tänä aikana voi esiintyä tiputtelu- ja läpäisyvuotoa. Tabletti-en säännöllinen käyttö aloitetaan uudestaan enintään tavanomaisen 7 päivän tauon jäl-keen. Ehkäisyteho saattaa heikentyä, jos esim. on unohtanut ottaa pillerin tai on jokin ruoansu-latuselimistön häiriö (oksentelu/ripuli) tai on samanaikaisesti käytössä lääkitys, joka voi vaikuttaa e-pillereiden ehkäisytehoon. Tällöin suositellaan lisäehkäisyksi kondomia. Jos epäilet olevasi raskaana, e-pillereiden käyttö pitää keskeyttää. Ota tällöin myös yhteys ehkäisyneuvolan terveydenhoitajaan tai lääkäriisi. Tavallisimmat e-pillereistä aiheutuvat haittavaikutukset ovat päänsärky, mielialan muu-tokset, rintojen arkuus, painonnousu, vatsakivut. Nämä oireet yleensä lieventyvät n. 3 ensimmäisen käyttökuukauden aikana.

3.1.4 Ehkäisyrengas

Ehkäisyrenkaan ehkäisevä vaikutus perustuu samaan kuin e-pillereidenkin eli se on hor-monaalinen ehkäisymenetelmä. Sen luotettavuus on sama kuin e-pillereidenkin. Jos har-kitset ehkäisyksi e-rengasta, varaa aika lähimpään ehkäisyneuvolaan. Ehkäisyrengas asetetaan emättimeen ja sen annetaan olla paikoillaan 3 viikkoa. Seuraa-van viikon aikana tulee tyhjennysvuoto. E-renkaan käyttöohjeet löydät pakkauksesta. Li-sätietoja e-renkaan käytöstä saat ehkäisyneuvolan terveydenhoitajalta. Ehkäisyrenkaasta aiheutuvat tavallisimmat sivuoireet ovat samat kuin e-pillereistäkin tu-levat eli päänsärky, mielialan vaihtelut, rintojen arkuus, painonnousu. Kuukautisten siirtäminen e-renkaalla on mahdollista. Uusi e-rengas asetetaan emätti-meen ilman taukoviikkoa heti edellisen renkaan poistamisen jälkeen. Lisätietoja tästä

asiasta voit lukea pakkauksen käyttöohjeista tai voit ottaa yhteyttä ehkäisyneuvolan ter-veydenhoitajaan asian selvittämiseksi.

3.1.5 Hormonikierukka

Hormonikierukka on luotettava hormonaalinen ehkäisymenetelmä, jota suositellaan vain synnyttäneille naisille, poikkeustapauksissa synnyttämättömille. Hormonikierukan ehkäisyteho kestää 5 vuotta. Hormonikierukka asetetaan lääkärin vastaanotolla 7 päivän kuluessa kuukautisvuodon alkamisesta., sitä ennen asiakas ostaa kierukan apteekista. Harkitessasi ehkäisyksi hor-monikierukkaa, varaa ensin aika ehkäisyneuvolan terveydenhoitajalle. Hormonikierukan osittaisen tai täydellisen poistumisen oireita ovat vuoto ja kipu alavat-salla. Jos kierukka aiheuttaa alavatsakipuja, voimakasta vuotoa tai jos yhdyntä tuottaa kipua, ota yhteys lääkäriin. Myös jos sinulla on muita vaivoja, kuten toistuvaa, voimakasta päänsärkyä tai korkeaa verenpainetta tai jos poistolankoja ei voi enää tuntea sormin, on suositeltavaa ottaa yhteys lääkäriin. Hormonikierukan käyttäjillä voi esiintyä epäsäännöllistä vuotoa kolmen ensimmäisen käyttökuukauden aikana. Kierukan etuna on kuitenkin jatkossa kuukautisvuodon niukke-neminen, jopa loppuminen, sekä kuukautiskipujen lieventyminen. Sitä voidaan käyttää myös runsaiden kuukautisten hoitoon. Hormonikierukan haittavaikutuksia ovat alkuvaiheen mahdollisen tiputteluvuodon lisäksi samat kuin muissakin hormonaalisissa ehkäisymuodoissa eli päänsärky, mielialamuutok-set, rintojen arkuus, panonnousu. Nämä oireet pitäisi kuitenkin lieventyä kolmen en-simmäisen kuukauden jälkeen.

3.1.6 Jälkiehkäisy

Jälkiehkäisyä käytetään tilanteissa, joissa ehkäisymenetelmä on pettänyt, esim. kondomi on rikkoutunut tai yhdynnässä on oltu ilman ehkäisyä. Jos ehkäisymenetelmä on pettä-nyt, voit hankkia apteekista ilman reseptiä jälkiehkäisypillerit. Jälkiehkäisypillerin saa yli 15 -vuotias apteekista ilman reseptiä. Jälkiehkäisytabletti pitää ottaa mahdollisimman nopeasti, 12 t mutta viimeistään 72 t ku-luessa yhdynnästä. Voit kysyä jälkiehkäisypillerin käytöstä ohjeita apteekista tai ehkäisy-neuvolan terveydenhoitajalta. Jos epäilet jälkiehkäisytabletin tehoa, esim. jos kuukautisvuotoa ei tule ajallaan jälkieh-käisyn jälkeen, tee raskaustesti ja ota yhteys ehkäisyneuvolaan tai lääkärin vastaanotolle. Jälkiehkäisytabletti sisältää suuren määrän keltarauhashormonia, eikä sitä ole tarkoitettu käytettäväksi säännölliseen ehkäisyyn. Jos jälkiehkäisyn tarvetta on usein, kannattaa harkita säännöllistä hormonaalista ehkäisyä. Varaa silloin aika ehkäisyneuvolaan. Jälkiehkäisytabletista aiheutuvat sivuvaikutukset ovat tavallisimmin päänsärky, pahoin-vointi, väsymys, alavatsakipu, huimaus ja rintojen arkuus.

3.1.7 Kuparikierukka

Jos mietit kuparikierukan laittoa, varaa aika ehkäisyneuvolaan tai lääkärin vastaanotolle. Kierukka asetetaan lääkärin vastaanotolla 7 päivän kuluessa vuodon alkamisesta. Se voidaan asettaa myös heti synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen kuparikierukan saa ilmai-seksi terveyskeskuksesta. Kuparikierukkaa suositellaan vakisuhteessa oleville synnyttämättömille naisille. Kierukan ehkäisyteho on luotettava ja sen kesto on 5 vuotta. Se on ainoa ei-hormonaalinen ehkäi-symuoto. Sitä voi käyttää myös imetyksen aikana. Se ei kuitenkaan suojaa sukupuoli-taudeilta eikä myöskään synnytinelintulehduksilta. Kuparikierukka voi aiheuttaa kuukautisvuodon määrän ja keston lisääntymistä eli runsaita kuukautisia. Jos kärsit pitkään jatkuneista runsaista kuukautisista tai voimakkaista kuu-kautiskivuista ja käytössäsi on kuparikierukka, ota yhteys lääkäriin tai ehkäisyneuvolaan.

3.2 Kuukautiset

Kuukautiskierron normaali pituus on 23–35 vrk. Kierron pituus lasketaan vuodon alkupäivästä seuraavan vuodon alkuun. Useimmilla naisilla kuukautiskierron pituus vaihtelee muutamien päivien, jopa viikon puitteissa. Tämä on aivan normaalia. Normaali vuodon kesto on 2–8 vrk, keskimäärin 5 päivää. Kokonaisvuodon määrä on 20–80 millilitraa (0.2–0.8 dl), mutta määrää on aika vaikea mitata. Pienet hyytymät kuukautisvuodossa ovat normaaleja, ne ovat tavallisia varsinkin jos vuoto on runsas. Vuodon määrä voi myös vaihdella peräkkäisinä päivinä ja pe-räkkäisissä kierroissa. Kaikilla naisilla on ajoittain lieviä kuukautiskipuja, mutta 5–15 % kärsii voimakkaista kuukautiskivuista. Oireista tärkein on supistuksenomainen alavatsakipu ("kramppi"), joka alkaa vuodon alkaessa, joskus päivä pari aiemmin. Kipu voi säteillä selkään ja reisiin. Yleisoireina voi esiintyä pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, huimausta ja päänsärkyä. Kipu kestää yleensä 1–2 vrk vuodon alkamisesta. Nuorena alkaneet kuukautis-kivut helpottavat usein ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Jos kuukautiskipu on alkanut myö-hemmällä iällä ja se liittyy gynekologiseen sairauteen, kivut voivat alkaa jo ennen vuotoa ja ne voivat jatkua koko vuotojakson ajan. Kuparikierukka voi aiheuttaa kuukautiskipujen lisään-tymistä; hormonikierukka taas helpottaa vaivoja. Kuukautiskipuja voi lievittää monella tavalla. Oleellista on löytää tapa, joka toimii juuri sinun kohdallasi. Jos mahdollista, mene makuulle kun huomaat ensimmäisiä merkkejä kivusta ja aseta lämpötyyny vatsallesi. Voit ottaa kuuman kylvyn tai asettaa kuuman vesipullon vatsal-lesi. Kysy apteekista neuvoa sopivista särkylääkkeistä. Reseptittömistä lääkkeistä voi olla apua. Eniten helpotusta saat, kun otat särkylääkkeen ennen kivun yltymistä pahaksi. Hieronta voi lievittää kuukautiskipuja. Hiero hellästi vatsaasi tai pyydä kumppaniasi hieromaan selkää-si. Koko kuukautiskierron aikana harrastettu liikunta – erityisesti muutama päivä ennen kuu-kautisten alkamista – voi lievittää kipua. Liikunta helpottaa myös verenvirtausta lantiossa, mi-kä vähentää raskasta turvotuksen tunnetta. Parasta liikuntaa ovat harjoitukset, jotka venyttä-vät kehoasi, kuten pyöräilyliike jalat ylhäällä. Lääkärin tutkimus on aiheellinen, jos runsaat kuukautiset haittaavat normaalia elämää, työtä tai harrastuksia. Tutkimuksia tarvitaan myös, jos vaiva on ilmaantunut äkillisesti tai siihen liit-tyy vuotoja kuukautisten välillä tai hankalia kipuja. Runsaita kuukautisvuotoja voidaan hoitaa vuodon määrää hillitsevillä lääkehoidoilla. Myös yhdistelmäehkäisypillerit niukentavat kuukau-tisvuotoja. Erinomainen hoitotapa on keltarauhashormonia vapauttava kierukka, joka vähen-tää vuotoa yli 90 %. Samalla se vähentää myös kuukautiskipuja. Runsaille kuukautisille altistavia riskitekijöitä on useita, mutta toistaiseksi niitä on tutkittu vä-hän. Ikä on riskitekijöistä selkein. Myös synnytysten, painon, tupakoinnin ja perintötekijöiden arvellaan olevan yhteydessä runsaaseen kuukautisvuotoon. Noin puolella syynä on kohdun limakalvolla tai lihaskerroksessa oleva poikkeama. Alle 40-vuotiailla hyvänlaatuinen lihaskas-

vain eli myooma on tavallisin löydös, polyypit taas ovat yleisempiä yli 40-vuotiailla vuotohäi-riöpotilailla. E-pillerit ovat varsin hyvä vaihtoehto kuukautiskipujen hoitoon. E-pillerit voit saada joko omal-ta terveyskeskuslääkäriltä tai gynekologilta. Terveyden tilan kartoittaminen on aina tarpeen ennen e-pillereiden aloittamista. Epäsäännöllinen kuukautiskierto on aika tavallinen oire. Joillakin naisilla kuukautiset ovat epäsäännölliset koko hänen ikänsä, joillakin vain määrättyihin elämäntilanteisiin liittyen. Har-vat kuukautiset on kyseessä, mikäli kuukautiskierron pituus vaihtelee 5 viikon ja usean kuu-kauden välillä. Tiuhat kuukautiset tarkoittaa, että kierron pituus toistuvasti on alle 23 vrk. Tä-mä on tavallista ihan nuorilla tytöillä ja toisaalta taas yli 40–45-vuotiailla naisilla. Tähän ilmi-öön ei liity hormonaalista häiriötä. Mikäli kuukautiskierrot vaihtelevat vain vähän eivätkä vuo-dot ole pitkittyneitä, ei kyse ole sairaudesta tai sen oireesta. Jos aiemmin säännölliset kuukautiset jäävät pois, on tavallisin syy raskaus, ja raskaustesti on syytä tehdä. Nopea laihduttaminen, syömishäiriöt ja ylipaino sekoittavat kuukautiskiertoa, ta-vallisimmin epäsäännöllisenä kuukautiskiertona tai välivuotoina. Joskus ehkäisypillerin lopet-tamisen jälkeen voi kulua muutama kuukausi, ennen kuin kuukautiskierrot tasaantuvat. Jos kuukautisvuodon takana on jokin tiedossa oleva voimakas stressitilanne (työpaikan vaih-to, kotipaikan vaihto, läheisen vaikea sairaus), voi rauhassa odotella tilanteen tasoittumista. Jos kuukautishäiriön taustalla on yli- tai alipaino, syömishäiriö tai poikkeavan runsas liikunta, pitää pyrkiä ravitsemuksen ja liikunnan määrän normalisointiin. Epäsäännöllistä kuukautis-kiertoa ei tarvitse välttämättä hoitaa hormonilääkityksellä, mikäli kuukautisvuodot tulevat it-sestään muutaman kerran vuodessa. Jos kierto halutaan tasoittaa, voidaan käyttää hoitona keltarauhashormonia. Mikäli tarvitaan myös raskauden ehkäisyä, on yhdistelmäehkäisypilleri hyvä vaihtoehto. Tällöin tulee ottaa yhteys lääkäriin. Välivuodolla tarkoitetaan kuukautisten välillä ilmaantuvaa määrältään ja kestoltaan epäsään-nöllisesti vaihtelevaa välivuotoa. Välivuoto voi liittyä sekä säännölliseen että epäsäännölli-seen kuukautiskiertoon. Hormonihoidot, niin ehkäisypillerit kuin vaihdevuosien hormonihoito voivat sivuoireena aiheuttaa välivuotoja. Minipillereihin, hormonikapseleihin ja hormonikieruk-kaan liittyy ensimmäisinä kuukausina runsaasti vuotohäiriöitä, kun taas yhdistelmäpillereihin liittyvän vuotohäiriön taustalla on usein käyttöhäiriö. Välivuotojen taustalla voivat olla myös gynekologiset tulehdukset tai kohdun sairaudet, kuten myoomat Endometrioosi voi aiheuttaa kipujen lisäksi välivuotoja ja kuukautisiin liittyvää tiputteluvuotoa. Joskus välivuodot ovat merkki jostakin yleissairaudesta. Myös jotkut lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet ja epilep-sialääkkeet voivat aiheuttaa välivuotoja ja kiertojen epäsäännöllisyyttä. On hyvä tarkkailla vuotorytmiä ja kirjata oma kuukautistilanne. Useat vuotohäiriöt eivät tarvit-se hoitoa, kun oireen hyvänlaatuisuudesta ja vaarattomuudesta on varmistuttu. Kaikki perus-sairaudet on syytä hoitaa huolella. Jos ylimääräinen vuoto on uusi oire ja se toistuu useam-massa kierrossa, on syytä käydä gynekologisessa tutkimuksessa ja papa-näytteessä.

3.3 Papa-näyte

Papa-näytteen voi ottaa joko lääkäri tai näytteenottoon koulutettu hoitaja. Papa-näytettä otet-taessa nainen on gynekologisella tutkimuspöydällä ja tähystimen (spekulan) avulla kohdun-napukka täytyy saada hyvin näkyviin. Ensimmäinen näyte otetaan lastalla emättimen pohju-

kasta, toinen näyte otetaan lastalla kohdunnapukan pinnasta ja kolmas näyte pienellä harjalla kohdun kaulakanavasta harjaa hiukan pyöräyttäen. Näytteenotto ei ole kivulias, pientä nipis-tystä voi tuntua. Tutkimuksen jälkeen voi olla niukkaa rusehtavaa vuotoa. Kun tulos on normaali, seulontaväliksi riittää viisi vuotta. Jos Papa-kokeessa todetaan lieviä muutoksia tai HPV-testin tulos on positiivinen, uuteen seulontaan kutsutaan 1–2 vuoden ku-luttua. Seulonta- tai seurantanäytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana. Raskaus ei ole näytteenoton este. Kannattaa myös hakeutua oma-aloitteisesti papa-tutkimukseen. Ensimmäinen papa-näyte kannattaa ottaa muutaman vuoden kuluttua yhdyntöjen aloittamisesta. Papa-näytteen avulla voidaan jo varsin varhaisessa vaiheessa löytää solumuutoksia, jotka hoitamattomina voivat johtaa kohdunkaulan syöpään. Tämän lisäksi papa-näytteellä voidaan suoraan tai epäsuorasti osoittaa tiettyjä emättimessä ja kohdunkaulalla esiintyviä mikrobeja, esim. hiiva, kondyloomavirus ja herpes. Mikään sukupuolitautitesti Papa-näyte ei kuitenkaan ole. Papa-näyte kertoo myös karkeasti "hormonitasapainosta".

3.4 PMS-oireet

Kuukautisia edeltävä oireyhtymä eli premenstruaalioireyhtymä (PMS) tarkoittaa ennen kuu-kautisia esiintyviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haittaavat normaalia elämää. PMS:n syytä ei tiedetä, mutta se liittyy säännölliseen kuukautiskiertoon ja häviää vaihdevuosien alet-tua. Lieviä vaivoja ilmenee lähes kaikilla naisilla jossakin vaiheessa elämän varrella, vaikeas-ta oireilusta kärsii 4–10 % naisista. Tyypillisintä oireilu on 35–45-vuotiailla. PMS-oireet ilmestyvät kuukautiskierron loppupuolella, muutama päivä tai viikko ennen kuu-kautisvuodon alkua. Oireet helpottavat kolmen–neljän päivän kuluessa kuukautisten alkami-sesta. Tavallisimmat psyykkiset oireet ovat ärtyneisyys, masentuneisuus ja itkuherkkyys. Myös unettomuutta ja keskittymisvaikeutta voi esiintyä. Fyysisiä oireita ovat rintojen arkuus, rintojen turpoaminen, yleinen turvotus ja päänsärky. Oirekuva voi vaihdella kierrosta toiseen. Tärkeintä on tunnistaa oireet ja yhdistää ne kuukautiskierron vaiheeseen. Oireiden esiinty-mistä kannattaa tarkkailla useamman kuukautiskierron ajan ja kirjata ne ns. oirepäiväkirjaan. Koska PMS-oireiden syynä ei ole hormonaalinen häiriö, ei laboratoriotutkimuksia tarvita. On hyvä ymmärtää PMS-oireiden tausta ja normaalius. Asiasta on syytä puhua avoimesti perheen ja läheisten kanssa. Turvotuksia voi vähentää juomalla riittävästi nesteitä ja vähen-tämällä suolan käyttöä. Kahvin ja alkoholin välttäminen ennen kuukautisia on hyväksi. Liikun-ta auttaa monia. B6-vitamiini voi olla hyödyksi psyykkisten oireiden hoidossa, annos on 50–100 mg päivässä 1–2 viikon ajan ennen kuukautisia. Tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofee-ni) helpottavat päänsärkyä, lihassärkyjä ja rintojen arkuutta. Jos omat keinot eivät auta, kannattaa varata aika lääkärille. On hyvä kirjata eri oireiden esiin-tyvyys suhteessa kuukautisvuotoon ennen lääkärin vastaanotolle menoa. Oireet ja vuotopäi-vät kirjataan kuukauden päivien mukaisesti, Oirepäiväkirjaa kannattaa pitää vähintään kah-den kuukautiskierron ajan. Jos oireet eivät ole selvästi syklisiä ja ovat jotenkin epätyypillisiä, voidaan vielä varmistaa että taustalla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, anemiaa tai alka-vaa menopaussia.

3.5 Vuotohäiriöt

Hiivatulehduksen tyypillisiä oireita ovat voimakas kirvely, kutina tai ärsyttävä tunne sekä vaa-lea, tuoksuton vuoto. Valkovuoto on kokkaremaista, vaaleaa, seinämiin tarttuvaa. Ulkosynnyt-timien limakalvolla voi olla pieniä haavaumia ja punoitusta. Emättimen hiivatulehdukseen ei yleensä liity muita oireita, kuten kuumetta, alavatsakipuja tai virtsaamisvaikeuksia. Hiivatu-lehduksen aiheuttaja on lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -niminen hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdukselle altistavat esimerkiksi ras-kaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, liian tiukat vaatteet, hengittämättömät siteet tai suojat. Laukaisevaa tekijää ei aina tunnisteta. Hiivatulehdusoireiden uusiutumisen ehkäisemiseksi noudata hyvää henkilökohtaista hygieni-aa. Vältä liian tiheitä pesuja, saippuan käyttämistä ja suihkuttamista suoraan emättimeen. Vältä voimakkaasti hajustettujen hygieniatuotteiden käyttöä. Käytä ilmavia alusvaatteita. Tamponin käyttöä ei suositella eikä myöskään siteiden tai pikkuhoususuojien käyttöä. Vältä paljon sokeria sisältävää ravintoa. Hiivalla kohotettuja leivonnaisia ei tarvitse kuitenkaan vält-tää. WC:ssä käynnin jälkeen pyyhi alapää aina edestä taaksepäin, koska hiiva saattaa levitä peräsuolesta emättimeen. Hiivatulehdusoireisiin suositellaan kokeiltavaksi itsehoitolääkkeenä emätinpuikkoja, joita saa apteekista ilman reseptiä. Lisäksi voi käyttää emulsiovoiteita, jos ku-tina on voimakasta ulkosynnyttimien alueella. Jos hiivatulehdusoireita on usein, vuotoon liittyy pahaa hajua tai epäsäännöllistä, veristä vuo-toa tai oireisiin liittyy alavatsakipuja ja/tai kuumetta, sukupuolielimissä on rakkuloita tai sinulla on virtsaamisvaikeuksia, on syytä hakeutua tutkimuksiin. Myös, jos hiivatulehdusoireet eivät itselääkinnästä huolimatta lievene tai parane viikossa, suositellaan lisätutkimuksia, esim. omassa terveyskeskuksessa. Bakteerivaginoosi on yhtä yleinen emättimen tulehdus kuin hiivatulehdus. Bakteerivaginoosil-la tarkoitetaan emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa limakalvoa puolustavat laktobasillit (maitohappobasillit) korvaantuvat haitallisilla, hapettomassa ympäristössä viihtyvillä ns. anae-robisilla bakteereilla. Kyseessä ei ole vieraan bakteerin aiheuttama tulehdus, joten se voi myös parantua itsestään tai itsehoidolla. Bakteerivaginoosin tavallisin oire on pahanhajuinen runsas valkovuoto, joka on tasaista, jopa maitomaista tai harmahtavaa. Haju on tyypillisesti tympeä, kalamainen, ja se voi pahentua esimerkiksi yhdynnän jälkeen. Oireisiin voi liittyä lievä kutina. Bakteerivaginoosi voi löytyä oi-reettomalta naiselta sattumalta Papa-kokeessa, jolloin sitä ei tarvitse hoitaa. Yleensä oireelli-nen tulehdus hoidetaan reseptilääkkeillä. Lievä tulehdus voi hoitua itselääkinnällä.

• Noudata hyvää henkilökohtaista hygieniaa. Vältä kuitenkin liian tiheitä pesuja, saip-puan käyttämistä ja suihkuttamista suoraan emättimeen. Jos käytät pesuaineita, niiden pH:n tulee olla alle 7.

• Lievien oireiden yhteydessä paikallishoidossa kannattaa käyttää maitohappobaktee-rivalmisteita tukemaan emättimen maitohappobakteeriflooraa.

• Apteekissa on saatavilla useita valmisteita, jotka sisältävät maitohappobakteereita emättimeen annosteltavina kapseleina, joiden vaikutuksesta emättimen bakteerikanta norma-lisoituu ja vastustuskyky paranee. Hoitoja käytetään tyypillisesti noin viikon ajan.

Bakteerivaginoosin lääkehoidon onnistumiseksi kannattaa noudattaa seuraavia ohjeita.

• Bakteerivaginoosi hoidetaan joko suun kautta annosteltavalla lääkkeellä tai paikalli-sesti voiteella tai emätinpuikolla.

• Suun kautta hoitona käytetään metronidatsolia 5–7 vuorokauden kuurina. Paikal-lishoitona voidaan käyttää joko metronidatsolipuikkoja tai klindamysiinivoidetta, hoito kestää viikon.

• On tärkeää käyttää kuuri loppuun asti, vaikka oireet häviäisivätkin aiemmin.

• Hoidon yhteydessä ei saa nauttia alkoholia, koska alkoholin ja hoitona käytetyn lääk-keen yhteisvaikutus saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Kyseessä on antabus-tyyppinen reaktio.

• Seksipartnerin hoito ei ole tämän tulehduksen yhteydessä tarpeellista. • Bakteerivaginoosi voi raskauden aikana lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä, jo-

ten se hoidetaan oireettomaltakin. Raskaudenaikaisen tulehduksen hoito annetaan paikalli-shoitona emättimeen.

• Bakteerivaginoosi paranee yleensä hyvin. Jälkitarkastusta ei tarvita, ellei siihen ole muita syitä.

4 Suolisto- ja vatsaoireet

4.1 Keliakia

Keliakia on sairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine, gluteeni, aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Tällöin ravintoaineiden imeytymi-nen häiriintyy. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan tietty perinnöllinen alttius ja gluteeni. Lisäksi taudin puhkeamiseen vaikuttaa mah-dollisesti vielä jokin muu tekijä, jota ei vielä tunneta. Keliakia voi alkaa missä iässä tahansa, lapsena, työikäisenä tai vasta myöhemmällä iällä. Nykyisin suurin osa keliaakikoista diagno-soidaan aikuisiässä. Keliakian ja ihokeliakian ainoa hoito on elinikäinen ruokavalio. Keliakiaruokavalio sisältää glu-teenittomia elintarvikkeita, erittäin vähän gluteenia sisältäviä elintarvikkeita sekä ns. glu-teenitonta kauraa eli kauraa. Tavoitteena on ensisijaisesti korjata ohutsuolen limakalvovaurio ja estää välittömien, elämää haittaavien oireiden ilmaantuminen (vatsaoireet, ihottuma, huono ravitsemustila, painon lasku, alhainen hemoglobiini-arvo). Keliakiaan liittyvät oireet ovat monenlaisia ja hyvin yksilöllisiä. Tyypillisiä oireita ovat erilaiset suolistovaivat, kuten vatsakipu, ripuli ja löysät ulosteet, vatsan turvotus, suoliston kouristukset ja ilmavaivat. Oireita voivat olla myös pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja oksentelu sekä ane-mia ja väsymys. Keliaakikot voivat halutessaan käyttää kauraa ruokavaliossaan. Kaura saattaa aiheuttaa osal-le keliaakikoista oireita. Tämä ei kuitenkaan johdu todennäköisesti siitä, että kaura aiheuttaisi suolinukkavauriota. Pitkään sairastaneilla kauran käyttö on hyvä aloittaa vähitellen ja pieninä annoksina. Päivittäiselle käytölle ei ole ylärajaa. Keliaakikon on turvallista käyttää ns. puh-daskauratuotteita, joiden kaura on viljelty ja käsitelty siten, ettei siihen ole sekoittunut mis-sään tuotantoprosessin vaiheessa vehnää, ohraa ja/tai ruista. Keliaakikot voivat myös käyttää sellaisia kauratuotteita, joiden valmistajat takaavat tuotteidensa soveltuvuuden keliaakikoille. Terveellisen gluteenittoman ruokavalion perusta ovat gluteenittomat täysjyväviljavalmisteet sekä kasvikset, marjat ja hedelmät. Ne kuuluvat jokaiselle aterialle. Lisäksi ruokavalio sisäl-tää kohtuudella vähärasvaisia tai rasvattomia maitovalmisteita, kalaa sekä vähärasvaista li-haa sekä kasvirasvaa. Lisätietoja gluteiinittomasta ruokavaliosta saa esim. Keliakialiiton in-ternetsivuilta. Keliakia todetaan ohutsuolesta mahantähystyksellä otettavasta koepalasta, josta todetaan tu-lehdus ja suolinukan madaltuminen. Ihokeliakiassa koepala otetaan terveeltä iholta. Keliakiaa ja ihokeliakiaa voidaan alustavasti etsiä myös verestä mitattavien vasta-aineiden avulla.

4.2 Laktoosi-intoleranssi

Laktoosi-intoleranssissa maitosokeri ei imeydy ohutsuolessa. Syynä on maitosokeria pilkko-van ruoansulatusentsyymin laktaasin puute. Laktoosi-intoleranssissa maitotuotteiden jälkeen vatsaa turvottelee ja on ilmavaivoja. Usein esiintyy löysiä ulosteita ja epämääräisiä vatsakipu-ja. Oireet ilmaantuvat 1–3 tuntia maitosokeria sisältävän ruokailun jälkeen. Oireet johtuvat sii-tä, että maitosokeri kulkee ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravin-

nokseen. Tällöin syntyy kaasua ja ulosteen normaali kiinteytyminen häiriintyy. Kyseessä ei siis ole maitoallergia. Useimmat laktoosi-intoleranssia potevat pärjäävät, jos vähentävät normaaleja maitotuotteita, vaikka eivät lopettaisi niitä kokonaan. Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuottei-ta, se ei ole vaarallista. Seurauksena voivat olla ohimenevät vatsavaivat, mutta ei muita seu-raamuksia. Jos itse epäilee laktoosi-intoleranssia ja maidottomuuskokeilun jälkeen vaivat häviävät, lak-toosi-intoleranssi on todennäköinen. Tällöin diagnoosia ei tarvitse varmistaa laboratoriotutki-muksilla. Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos on vatsaoireita, joiden yhteys maito-tuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat. Tällöin varmistetaan tutkimuksilla, onko todella kyseessä laktoosi-intoleranssi. Tutkimusmenetelmänä on tähän asti ollut lak-toosirasituskoe, jossa nautitaan 50 g laktoosia sisältävää liuosta. Tehdyissä sokkotutkimuksissa on osoitettu, että suurin osa laktoosi-intoleranteista ihmisistä sietää haitatta noin maitolasillista vastaavan laktoosimäärän. Koska kyseessä ei ole mikään allergia eikä laktoosi siten ole intoleranssissakaan myrkyllistä, laktoosipitoisten elintarvikkei-den käyttöä ei pidäkään kokonaan lopettaa. Jos laktoosin imeytymisen todetaan häiriinty-neen, kannattaa kokeilemalla tutkia oma laktoosin sietonsa ja käyttää niin suuria lak-toosimääriä kuin vaikeuksitta sietää. Yleinen virhe on, että kun on todettu laktoosirasitusko-keessa poikkeava tulos, lopetetaan heti kaikkien maidosta peräisin olevien elintarvikkeiden käyttö. Näin yksipuolistetaan tarpeettomasti ruokavaliota ja rajoitetaan ainakin kalsiumin saantia. Parempi on vähentää maitovalmisteiden annoskokoja ja hakea sellaiset tuotteet ja sellaiset annokset, joiden nauttiminen on mahdollista ilman isompia oireita.

4.3 Närästys

Närästys on polttava tunne rintalastan takana. Useimmiten polte tuntuu rintalastan alaosan tienoilla, mutta se voi tuntua myös ylempänä. Joskus nieluun tuntuu nousevan hapanta. Nä-rästys liittyy yleensä ruokailuun: närästys voimistuu runsas syömisen ja mahaa ärsyttävien ruokien (happamat mehut, kahvi, alkoholi) jälkeen. Makuullaolo pahentaa närästystä, minkä vuoksi se vaivaa etenkin öisin. Samoin kumartelu, nostelu ja kiristävät vaatteet voivat lisätä närästystä. Runsas ruoka mahalaukussa lisää närästystä, minkä vuoksi on syytä välttää suuria aterioita 2–3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi kannattaa välttää syömästä mahaa ärsyttäviä ruokia, kuten sitrushedelmiä (happamuus), kahvia ja väkeviä alkoholeja, sekä rasvaisia ruo-kia, etenkin suklaata, koska ne heikentävät ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen toimintaa. Tupakointi kannattaa lopettaa, koska se lisää selvästi närästystä. Ylipaino lisää selvästi närästysoireita, minkä vuoksi laihduttamalla voidaan oireita ehkäistä ja vähentää. Yöllistä närästystä voidaan vähentää nostamalla vuoteen pääpuolta ylemmäksi. Tyynyjen li-sääminen ei auta, vaan vuoteen pääpuolen jalkojen alle pannaan 10–15 cm:n korotus. Ohimenevän lievityksen närästykseen saa ilman reseptiä saatavavilla lääkkeillä. Apteekista on saatavilla mahahappoa neutraloivia aineita, joita nautitaan nesteenä tai pureskelu- tai imeskelytabletteina lievittämään närästystä väliaikaisesti. Niiden vaikutus alkaa 10 - 15 mi-nuutissa ja kestää tunnin pari. Lääkettä voi ottaa useita kertoja päivässä. Suolahapon erityk-sen estäjät ovat taas lääkkeitä, jotka tehokkaasti estävät mahan limakalvon suolahappoa valmistavien solujen toiminnan. Niiden vaikutus on tehokas ja pitkäaikainen. Ilman reseptiä näitä lääkkeitä saa noin 10 tabletin pakkauksina. Niiden vaikutus alkaa noin tunnissa ja kes-tää annoksesta riippuen 12 - 24 tuntia. Lääkkeitä nautitaan 1–2 tablettia päivässä pakkauk-sen ohjeen mukaan. Voimakkaan närästyksen väistymiseen saattaa kulua muutama päivä. Itsehoitona lääkkeitä voi käyttää päivittäin kaksi viikkoa. Jos närästys vaivaa pitempään, on

syytä hakeutua lääkäriin. Jos närästysoire on selvä, lääkäri voi aloittaa lääkityksen ilman lisätutkimuksia. Jos närästys ei parane tai uusiutuu pian hoidon jälkeen, tehdään muita tutkimuksia. Perustutkimus on ma-halaukun tähystys eli gastroskopia, jossa nähdään mahalaukun ja ruokatorven tila.

4.4 Ripuli

Tavallisimpia suolistoinfektioita ovat talvisin ja keväisin liikkuvat virusten aiheuttamat ripuli- ja oksennustaudit. Virusripulit voivat lyhyestä päivän parin kestostaan huolimatta olla erittäin ra-juja. Kaikkien ripuli- ja oksennustautien hoidon kulmakivi on lepo ja nestehoito. Potilas voi tilan-teen mukaan nauttia mitä tahansa mietoja nesteitä alkoholijuomia lukuun ottamatta. Myös eri-tyistä ripulijuomaa voi käyttää, siinä ovat tarvittavat suolat ja sokeri oikeassa suhteessa. Val-miita ripulijuomia saa apteekeista. Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mu-kaan. Vanhuksilla janon tunne voi olla kadonnut, ja siksi heillä tulee juomisesta pitää erityistä huolta. Reseptittä apteekista saatavia ripulilääkkeitä kannattaa käyttää varoen, pienillä lapsil-la ei lainkaan. Ripulipotilaat voivat syödä ruokaa normaaliin tapaan ruokahalun mukaan. Jos ripuli on rajuoireinen tai siihen liittyy korkeahkoa kuumetta, on hakeuduttava hoitoon. Taudinaiheuttaja määritetään yleensä ulosteen bakteeriviljelyllä tai viruksen osoittamisella ulostenäytteestä. Matkustettaessa ulkomailla yleisimmin ripulin aiheuttaa ruoasta tai juomasta saatu bakteeri. Bakteerien tai virusten joutuminen uimavedestä suuhun voi myös aiheuttaa ripulin. Yleisim-mät turistiripulin aiheuttajat ovat kolibakteeri, kampylobakteerit, salmonella ja shigellabaktee-ri. Etenkin lapsilla viruksetkin (norovirus) ovat verraten yleisiä ”turistiripulin” aiheuttajia. Turis-tiripuli kestää keskimäärin pari päivää eikä sen hoidossa yleensä tarvita antibioottihoitoa. Ri-pulia hoidetaan ensisijaisesti runsaasti nesteitä, mieluiten ripulijuomia nauttimalla. Jos ripuli kestää useita päiviä, myös ravinnon saannista on huolehdittava. Vastoin yleistä uskomusta, syöminen ei pahenna ripulia (vaikka sen jälkeen voi tulla ylimääräinen ulostuskerta) ja ravinto imeytyy myös ripulin aikana. Ripulilääkkeitä voi myös käyttää ohjeiden mukaan. Alle 5-vuotiaille lapsille ja niille, joilla on veriripuli tai korkea kuume, tätä oirelääkettä ei suositella. Ripulilääke voi auttaa erityisesti matkapäivästä selviytymistä. Turistiripulin riski riippuu olennaisesti siitä, missä syö ja mitä syö. Käsien pesu tai desinfektio apteekista saatavalla käsidesinfektioaineella ennen ruokailua ei ole yhtä tehokas keino kuin turvallinen ruokailuvalinta. Desinfektioaine ei ole tehokkaampi kuin saippuapesu. Kuumaksi kypsennetyt ruoat ovat turvallisimpia. Vältettäviä ruokia ovat etenkin

• pullottamattomat juomat ja jääkuutiot • pakkaamaton maito, kerma ja jäätelö • kylmät tai puutteellisesti kuumennetut • liha-, kala-, äyriäis- ja munaruoat • majoneesipohjaiset salaatit • pesemättömät tai vesijohtovedellä pestyt hedelmät ja vihannekset.

4.5 Ummetus

Ihmisen suoli tyhjenee normaalisti 8–72 tunnin välein. Ummetus on kyseessä, kun suoli tyh-jenee harvemmin tai jos ulostus on niin kiinteää, että ulostaminen on vaikeaa. Ummetusta lisäävät vähäinen liikunta, ruoan vähäinen kuitupitoisuus ja ilmeisesti myös liian vähäinen nesteiden saanti. Toistuva ulostuksen pidättäminen saattaa myös johtaa ummetuk-seen siksi, että suoli "oppii" tyhjenemään harvoin. Monet lääkkeet aiheuttavat ummetusta. Voimakkaat kipulääkkeet kovettavat säännöllisesti vatsaa. Muita samantyyppisesti vaikuttavia lääkkeitä ovat monet psyyken lääkkeet, eräät Parkinsonin taudin lääkkeet, rautavalmisteet ja nesteenpoistolääkkeet. Suolen toimintaan voi vaikuttaa monella eri tavalla. Kuitujen ja liikunnan vaikutus ei näy välit-tömästi. Niiden vaikutuksen voi arvioida aikaisintaan 1–2 kuukauden kuluttua, joskus tarvi-taan vielä pitempi aika. Vaikutus pysyy vain, jos kuituja ja liikuntaa jatketaan, joten niistä on pyrittävä tekemään elinikäisiä tottumuksia. Ravinnon kuidut vähentävät ummetusta, koska ne lisäävät suolen sisältöä sekä sitovat suolessa vettä ja siten kuohkeuttavat ulostetta. Kaikissa kasvikunnan tuotteissa, viljassa, kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, on kuituja. Tehokkaimmin suolen sisältöä lisää viljan kuitu, jota on täysjyväleivissä ja -puuroissa. Ylimääräisiä kuituja saa vehnä- tai ruisleseistä tai pellavansiemenrouheista. Kuitulisä voi ai-heuttaa aluksi väliaikaisesti kaasunlisäystä ja vatsavaivoja, minkä vuoksi leseen käyttö kan-nattaa aloittaa vähitellen. Aluksi 1–2 teelusikallista päivässä, minkä jälkeen annosta lisätään päivittäin, kunnes lesemäärä on 3–6 ruokalusikallista päivässä. Leseen voi liuottaa veteen tai sekoittaa muuhun ruokaan. Apteekista saa erilaisia kuituja sisältäviä suolen sisältöä lisääviä ummetuslääkkeitä, joita voi vaaratta käyttää pitkiäkin aikoja. Paksusuolen nestettä lisääviä lääkkeitä voi käyttää sitkeään ummetukseen. Vaikutus alkaa yleensä muutaman tunnin kuluttua mutta näkyy joskus vasta 1–2 päivän kuluttua. Näitä lääkkeitä ei ole tarkoitettu säännölliseen käyttöön, mutta hanka-lassa ummetuksessa niitä voi käyttää pitkiäkin aikoja. Suolta stimuloivat lääkkeet on tarkoitet-tu vain tilapäiseen käyttöön. Niitä on tabletteina, peräpuikkoina tai pienoisperäruiskeina. Lisä-tietoja ummetuslääkkeistä ja niiden käytöstä saa apteekista. Käänny lääkärin puoleen, jos itsehoidosta huolimatta ummetus häiritsee jokapäiväistä elä-mää tai jos ummetuksen lisäksi on muita oireita, esimerkiksi jatkuvaa väsymystä tai outoja vatsakipuja tai jos vuosia jatkunut suolen normaali toiminta muuttuu suhteellisen nopeasti (muutamassa viikossa) ummetukseksi.

4.6 Ärtyvän suolen oireyhtymä

Ärtyneen suolen oireyhtymä on niin sanottu toiminnallinen suolistovaiva. Perusteellisissakaan tutkimuksissa suolessa ei löydy mitään nähtävää vikaa, mutta sen toiminta on häiriintynyt. Häiriintyneen toiminnan syytä ei tarkoin tiedetä. On kuitenkin todettu, että vaivasta kärsivillä suoli on herkempi supistelemaan ja reagoi muita voimakkaammin ärsytyksille, kuten suolen seinämän venytykseen. Psyykkisillä tekijöillä on vaikutusta oireisiin. Suoli reagoi jännittynei-syyteen ja hermostuneisuuteen. Myös masennus vaikuttaa suolen toimintaan. Ärtyvän suoli ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Usein kipu paikallistuu vasemmalle tai oikealle ylävatsan seutuun, jossa paksusuoli tekee jyrkän mutkan. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia: joillakin löysät ulosteet useita kertoja päivässä ja ummetus vuorottelevat eri päivinä, toisilla on pääasiassa jompaakumpaa. Ulosteet voivat olla papanamaisia tai pieniä ja limamaisia. Usein tuntuu siltä, että suoli ei tyhjene kunnolla ulos-taessa. Vatsakivut voivat helpottua ulostamisen yhteydessä. Oireille on tyypillistä vaihtelu.

Päivän kuluessa ne voivat olla välillä poissa, välillä vaivaavat tavallista enemmän. Joinakin viikkoina vaivat saattavat olla kiusallisia, muina aikoina niitä on huomattavasti vähemmän. Ärtyvä suoli on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus. Siihen ei ole parantavaa hoitoa. Hoidon tavoitteena on vähentää vaivoja siinä määrin, että elämä tulee siedettävämmäksi. Omin kon-stein on mahdollista vaikuttaa paljon oireisiin. Mitään yleistä kaikille sopivaa ruokavaliota ei ole. Ruokalajien suhteen kannattaa turvautua omaan kokemukseen. Jos jokin ruoka aiheut-taa toistuvasti vaivoja, sitä luonnollisesti vältetään. Jos suoli oirehtii, seuraavissa tilanteissa on syytä hakeutua tutkimuksiin:

• Esiintyy myös muita oireita, esimerkiksi laihtumista ja väsymystä. • Ulosteessa on verta • Suolen toiminta on hiljan muuttunut (ripulitaipumusta tai ummetusta) ja jatkunut usei-

ta viikkoja • Suvussa esiintyy paksusuolen tai munasarjojen syöpää • Vaivat jatkuvat hankalina omahoidosta huolimatta.

5 Tartuntataudit

5.1 Märkärupi

Märkärupi on stafylokokin tai streptokokin aiheuttama ihoinfektio, joka tarttuu erittäin helposti lapsesta toiseen, harvemmin aikuiseen. Märkärupea esiintyy pieninä epidemioina erityisesti loppukesällä mätäkuun aikana. Tavallisesti suupieleen tai sierainaukkoon ilmestyy ohutsei-näinen rakkula, joka tavallisesti ehtii puhjeta, ennen kuin rakkulaa ehditään huomata. Rakku-lan pohja erittää kudosnestettä, joka kuivuu kellertäväksi karstaksi tai ruveksi. Rakkulat ja ru-vet leviävät parissa päivässä laajalle. Pienialaisessa märkäruvessa riittää paikallishoito antibioottivoiteella (Bacibact®, Pimafu-cort®), jota laitetaan kahdesti päivässä saippuapesun jälkeen noin viikon ajan. Jos infektio uusiutuu, on infektiolähde yleensä omassa tai muiden perheenjäsenten nenässä tai lemmik-kieläimessä, erityisesti luppakorvaisen koiran korvissa. Silloin potilaan ja perheenjäsenten sieraimiin on hyvä laittaa jompaakumpaa mainittua voidetta viitenä iltana ja koiran korviin Ba-cibact® -pulveria. Jos märkärupi leviää yli kuuden neliösenttimetrin alueelle, lääkäriin on syytä mennä heti. Hoi-tona on antibioottivoiteen lisäksi 7–10 vrk kestävä, suun kautta annettava antibioottikuuri. Koska märkärupi tarttuu kosketustartuntana, bakteerien leviämisen ehkäisemiseksi on ennen kaikkea vältettävä infektoituneen ihoalueen raapimista. Etenkin perheen pienempien osalta asian tekee hankalaksi se, että märkärupi-ihottuma kutiaa. Avainsana ehkäisyssä on puhta-us. Erityisen huolellisesti puhdistetaan mahdolliset ihon vauriokohdat kuten naarmut, itikan puremat tai muut ihottumat (ne voi hoidon ajaksi peittää sidoksilla). Erityisesti kädet ja sor-menpäät tulee pitää puhtaina. Kädet on hyvä pestä usein – optimaalisesti aina, kun märkäru-pia on kosketeltu. Kynnet on pidettävä lyhyinä. Perheen sisällä vältetään yhteisten pyyhkei-den käyttöä. Lasten kohdalla hoidon antamisen aikana lapsen vuodevaatteet pestään. Vaat-teet vaihdetaan ja pestään päivittäin, kunnes vaiva on parantunut. Leikkikavereita ei pidä päästää kylään.

5.2 Sukupuolitaudit

5.2.1 HIV

HIV-infektion aiheuttaa suojaamattomassa seksissä tai likaisten huumeruiskujen välityk-sellä leviävä HI-virus. Virus tarttuu myös äidistä syntyvään lapseen. Itämisaika on 1–6 viikkoa. Taudin ensivaiheessa, 1–8 (tavallisesti 2–6) viikkoa tartunnasta, oireita ovat kuume, nielutulehdus, kipeät haavat suussa, päänsärky, imusolmuketurvotukset, ihottu-ma, nivelsäryt ja ripuli. Punaläiskäistä ihottumaa on pään alueella ja ylävartalossa, käm-menissä ja jalkapohjissa. Ensivaiheessa HIV-potilas on hyvin tartuttava, sillä viruksia on runsaasti koko elimistössä. Ensivaiheen jälkeen seuraa monen vuoden mittainen oireeton tai hyvin vähäoireinen vai-he. Sen aikana voi olla tavallista voimakkaampaa tali(köhnä)ihottumaa, ihon ja limakalvo-jen hiiva- ja sieni-infektioita, toistuva herpes tai runsaasti syyliä tai visvasyyliä. Vähäoirei-sen tai oireettoman kauden jälkeen alkaa AIDS-vaihe, jossa elimistön puolustuskyky ro-

mahtaa ja muuten vaarattomat bakteerit ja muut mikrobit aiheuttavat infektioita eri elimiin, esimerkiksi keuhkoihin, suuhun ja ihoon. HIV-infektio voidaan todeta tutkimalla HIV-vasta-aineet verestä 2–4 viikon kuluttua oirei-den alusta tai viimeistään 3 kk:n kuluttua tartunnasta. Positiivinen testitulos varmistetaan aina toisella verinäytteellä. Lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, kun on sukupuolitautiin viittaavia oireita tai epäi-lee saaneensa HIV:in. Suojaamaton seksisuhde prostituoidun kanssa on myös syy lähteä tutkimuksiin, vaikka sukupuolitaudin oireita ei olisikaan. Suurissa kaupungeissa on erityi-siä sukupuolitautipoliklinikoita. Tutkimukset voidaan tehdä myös normaalisti terveyskes-kuksissa. Niin halutessaan potilas voi hakeutua myös yksityislääkärin vastaanotolle. Sek-sikontakteista on pidättäydyttävä niin kauan, että varmuus asiasta on saatu.

5.2.2 Klamydia

Klamydia on yleisin seksitauteja aiheuttava bakteeri. Oireina voi esiintyä poikkeavaa val-kovuotoa, virtsakirvelyä ja ylimääräistä veristä tiputteluvuotoa. Jos klamydiatulehdus on levinnyt kohdun limakalvolle, voi esiintyä alavatsakipua ja epäsäännöllistä kuukautis-vuotoa. Miehillä oireena on virtsaputken tulehdus ja kirvelyä virtsatessa. Klamydia tarttuu yhdynnässä ja suuseksissä. Klamydian itämisaika on noin kaksi viikkoa, ja tauti on luonteeltaan usein piilevä ja oiree-ton. Klamydiatartunta voi olla vähäoireinen tai täysin oireeton, etenkin naisilla. Kuitenkin myös oireeton potilas tartuttaa tautia eteenpäin suojaamattoman seksin välityksellä. Klamydia voidaan todeta helposti ja kivuttomasti pelkästä ensivirtsanäytteestä. Kyseessä ei ole aamuvirtsanäyte, mutta ennen näytteenottoa on suositeltavaa olla virtsaamatta pari tuntia. Ensivirtsanäyte tarkoittaa virtsasuihkun alkuosaa, eikä mitään puhdistusta tarvita. Virtsanäytteenottoon tarvitaan lähete laboratorioon. Epäillessä klamydiatartuntaa, kannat-taa ottaa yhteys terveyskeskukseen tai omaan terveydenhoitajaan. Klamydia hoidetaan antibiooteilla. Kerta-annoslääkitys on syytä ottaa runsaan veden kanssa, ja usein siihen liittyy vatsavaivoja lääkkeen ottopäivän kuluessa. Jos pitempi an-tibioottikuuri on katsottu aiheelliseksi, esimerkiksi voimakkaiden oireiden vuoksi, on tär-keää syödä koko kuuri loppuun, vaikka oireet helpottaisivatkin. Kerta-annoslääkityksestä huolimatta tauti ei suinkaan heti parane, vaan potilas on vielä tartuttava. Selibaatti on suotavaa viikon ajan kertalääkityksestä tai koko antibioottikuurin ajan tartuttamisen estä-miseksi, ja kondomin käyttöä suositellaan jälkitarkastukseen asti. Klamydian tutkimus ja hoito ovat potilaalle maksuttomia terveyskeskuksessa. Klamydia varmistetaan uudella klamydianäytteellä yleensä neljän viikon kuluttua lääkityk-sen loppumisesta. Samalla käydään vielä läpi mahdolliset muiden kumppanien hoi-toonohjaukset. Jos vakituisella seksikumppanilla on todettu klamydiatartunta, molemmat tulee hoitaa samanaikaisesti riippumatta toisen laboratoriovastauksesta. Hoitamaton klamydia voi aiheuttaa miehille lisäkivestulehduksen ja naisille sisäsynnytin-tulehduksen ja sen seurauksena munatorviperäisen lapsettomuuden ja altistaa kohdunul-koiselle raskaudelle. Klamydian aiheuttama lapsettomuus todetaan useimmissa tapauk-sissa kuitenkin vasta 5–10 vuoden kuluttua sairastamisesta. Erityisesti toistuvat klamy-diatulehdukset moninkertaistavat jälkiseurausten esiintymistä. Klamydiatulehduksen voi välttää käyttämällä yhdynnässä kondomia. On hyvä muistaa,

että valtaosa naisista ja miehistä ei huomaa erityisiä ensioireita klamydiasta ja heistä moni jää oireettomaksi taudinkantajaksi. Mutta jos epäilee itsellään tai kumppanillaan olevan klamydiataudin oireita, tulisi aina ottaa yhteys terveyskeskukseen tai terveyden-hoitajaan asian tutkimiseksi.

5.2.3 Kondylooma

Kondylooman eli visvasyylän aiheuttaa tietty papilloomavirus –tyyppi, joka tarttuu pääasi-assa sukupuoliyhteydessä. Miehillä suurin osa kondyloomista näkyy vaaleanpunaisina pikku kasvaimina terskassa, siittimen varressa, kivespussissa, peräaukon seudussa tai perävaossa. Ne voivat muodostaa suuriakin rykelmiä. Kondyloomat voivat olla myös syy-lämäisiä, tummia, ihosta kohoavia kasvaimia. Kondyloomia voi olla myös virtsaputkessa, jolloin ne aiheuttavat kirvelyä virtsatessa. Naisilla vastaavia kasvaimia voi olla häpyhuu-lissa, emättimessä, peräaukon seudussa ja perävaossa. Muutamat virustyypit eivät tee näkyvää kasvainta, vaan ne voidaan todeta usein vasta mikroskooppinäytteestä eli Papa-näytteestä. Virukset voivat siis aiheuttaa naisille myös solumuutoksia kohdunkaulan alu-eella ja jopa altistaa hoitamattomana kohdunkaulan syövän synnylle. Osa virustartunnan saaneista on kuitenkin täysin oireettomia, eikä tällaista piilevää tartuntaa voida havaita. Itämisaika virustartunnasta oireiden puhkeamiseen voi vaihdella kuukausista jopa vuo-siin. Taudin ilmenemismuoto riippuu virustyypistä .Tuoreet, juuri ja juuri havaittavat kon-dyloomat häviävät itsekseen arviolta 10–30 %:ssa tapauksista. Näppyläiset ja kukkakaa-limaiset kondyloomat eivät häviä itsekseen, eivätkä niihin auta itsehoitokeinot. Myös li-makalvossa piileksivät virukset häviävät usein itsekseen ilman hoitoa. Jos sukuelimissä, välilihassa, perävaossa tai peräaukossa on vaaleanpunaisia pieniä kasvaimia tai kukkakaalimaisia rykelmiä, on aika hakeutua ensi tilassa lääkäriin. Naisilla emättimen ja kohdunsuun muutoksia seurataan Papa-kokeella. Kondyloomien hoitona käytetään penslausta 0,15 %:lla podofyllotoksiiniliuoksella, jäädytystä, sähköhyydytystä (polttoa) tai laserkäsittelyä.

5.2.4 Sukuelinherpes

Sukuelinherpes on yleisimmin Herpes simplex 2:n aiheuttama sukupuoliteitse leviävä tu-lehdus. Herpesoireet ilmestyvät keskimäärin 4–14 vrk tartunnan jälkeen. Alkuoireet ovat ulkosynnyttimien kirvely ja kutina. Ensimmäinen herpestulehdus on yleensä rajumpi, ja siihen liittyy usein virtsaamisvaikeuksia. Yleisoireina voi olla kuumeilua, päänsärkyä ja li-hassärkyä. Sukuelinten alueelle voi ilmaantua kivuliaita vesirakkuloita, jotka rikkoutuvat nopeasti ja aiheuttavat kirveleviä haavapintoja. Myös nivusalueen imurauhaset voivat suurentua ja olla kivuliaita. Oireet kestävät 2–3 viikkoa. Ensimmäinen herpestartunta voi olla myös oireeton tai vähäoireinen. Usein herpeksen oireet ovat niin tyypillisiä tai näkyviä, että lääkäri voi ne nähdessään to-deta kyseessä olevan herpestartunta. Epäselvissä tapauksissa voidaan rakkulasta tai haavasta ottaa vanutikulla näyte virusviljelyä varten. Etenkin jos kyseessä on jo muuta-man päivän ajan oireillut herpes, ei virusta enää välttämättä löydy. Jos herpesepäily on kuitenkin vahva, niin kannattaa hakeutua tutkimukseen mahdollisimman nopeasti, kun oi-reet seuraavan kerran ilmestyvät. Herpesvirusta tuhoavaa hoitoa ei ole olemassa, mutta nykyisillä viruslääkkeillä voidaan estää viruksen lisääntymistä. Viruslääkkeiden tarkoituksena on lyhentää oireisen vaiheen kestoa, nopeuttaa paranemista sekä myös estää herpeksen uusiutumista. Jos her-

pesoireet ovat lieviä ja lyhytkestoisia, ei välttämättä tarvita mitään lääkehoitoa. Herpes-alueen vesisuihkuttelu ehkäisee bakteeritulehduksia. Herpes on seksitauti, joka kulkee mukana ikuisesti, ja sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Jokaisella herpes on erilainen, sen hoidon suunnitteluun vaikuttavat muun mu-assa oireiden voimakkuus ja tiheys, senhetkinen elämäntilanne, onko kyseessä vakitui-nen parisuhde, onko partnerilla herpes, raskauden suunnittelu sekä taloudelliset mahdol-lisuudet hoidon toteutukseen. Kaikista näistä kysymyksistä tulisi keskustella oman lääkä-rin kanssa ja suunnitella yhdessä sopivin hoito. Herpeksen aktiivisuudella on taipumus ajan myötä vähentyä, josta seuraa yleensä oireisten vaiheiden harveneminen. Jos sukuelinherpeksen oireet ovat hankalat, niihin liittyy tulehduksia, yleisoireita tai virt-saamisvaikeuksia, tulisi varata aika lääkärille. Myös raskaana olevien tulee kertoa hoita-valle lääkärille, jos raskauden aikana tai ennen raskautta on esiintynyt genitaaliherpestä.

5.2.5 Tippuri

Tippuri eli gonorrea on nykyään Suomessa harvinainen sukupuolitauti. Tippurin aiheutta-ja on bakteeri, joka yleensä saadaan ulkomailta, esim. Thaimaasta. Naisilla tippuri on yleensä aluksi oireeton tai oireena on vähäisiä alavatsakipuja ja valkovuotoa. Myöhem-min oireena on ankaraa ylävatsakipua. Miehillä tippuri aiheuttaa voimakkaampia oireita, tavallisesti kovaa kirvelyä virtsatessa ja märkäistä, harmahtavaa eritettä virtsaputkesta. Tippuri todetaan laboratoriokokein, miehiltä otetaan viljelynäyte virtsaputkesta ja naisilta näyte kohdunsuulta ja kohdunkaulakanavasta. Tippuri hoidetaan aina antibiootein.

6 Terveyden ylläpito

6.1 Liikunta Liikunta ja kohonnut verenpaine Säännöllinen liikunta ehkäisee verenpaineen kohoamista, laskee sekä ylä- että alapainetta jopa neljä yksikköä eli lähes saman verran kuin yksi verenpainelääke, voi mahdollistaa verenpainelää-kityksen pienentämisen, jos verenpaine on lievästi koholla, ja voi yhdessä ravitsemusmuutosten kanssa (laihduttaminen, suolan ja alkoholin käytön vähentäminen) pitää lievästi kohonneen ve-renpaineen kurissa eikä verenpainelääkkeitä tarvita.

Liiku näin Huolehdi, että arkiliikuntaa tai kestävyysliikuntaa kertyy yhteensä 30 minuuttia päivittäin. Voit liik-kua puolituntisen vaikka 10 minuutin pätkissä, sillä lyhytkin liikuntatuokio alentaa verenpainet-ta.Suosi kestävyyslajeja, joissa kehon suuret lihasryhmät työskentelevät. Sopivia lajeja ovat esi-merkiksi kävelylenkkeily, sauvakävely, pyöräily, uinti, hiihto tai jumppa. Myös arkiliikunta alentaa verenpainetta. Liiku reippaasti niin, että hengitys kiihtyy. Lisäksi voit tehdä 1–2 lihasvoimaharjoitusta viikossa. Kuntopiirityyppinen lihasvoimaharjoitus kun-tosalilla tai kotona parantaa lihasvoimaa. Käytä melko kevyitä painoja, joilla jaksat tehdä helposti 20 toistoa. Tee 10–12 liikettä kehon suurille lihasryhmille: jaloille, käsille, selälle, vatsalle ja harti-oille. Harjoitus kestää 45–60 minuuttia. Liiku reippaasti niin, että harjoitus tuntuu kohtuullisen kuormittavalta. Kun lihaskunto paranee, sydän ja verisuonet kuormittuvat aikaisempaa vähem-män päivittäisissä voimanponnistuksissa, kuten tavaroiden nostamisessa ja kantamisessa.

Ohjeita liikunnan toteuttamiseksi Jos olet liikkunut tähän mennessä vähän, aloita lisäämällä kävelyä tai muuta arkiliikuntaa. Aloita harjoitus rauhallisesti alkulämmittelyllä ja hiljennä tahtia myös liikuntakerran lopussa. Verenpainelääkkeistä niin sanotut beetasalpaajat alentavat sykettä sekä levossa että rasitukses-sa. Tällä on merkitystä, jos käytät liikunnan tehon mittarina sykettä. Maksimisyke selviää rasitus-kokeessa. Vältä äkkinäisiä voimanponnistuksia esimerkiksi kuntosalilla, sillä pinnistykset ja hengi-tyksen pidättely kohottavat verenpainetta hetkellisesti hyvin korkeaksi. Liikunta ja painonhallinta Liikunta ei laihduta kovin tehokkaasti. Pelkkä liikuntaharrastuksen aloittaminen (esim. reipas kä-vely monta kertaa viikossa) pudottaa painoa keskimäärin 2 – 3 kiloa. Useampien kilojen vähen-tämiseen tarvitaan myös ruokavalion keventämistä. Liikunta on kuitenkin hyvä keino hallita pai-noa. Laihduttamalla pudotetut kilot myös pysyvät paremmin poissa, jos liikut säännöllisesti.

Miksi liikunta on hyödyllinen painonhallinnassa? Tärkein liikkumisen vaikutus on, että se kuluttaa energiaa. Energiaa kuluu sitä mitä rasittavampaa

liikunta on. Esimerkiksi 80-kiloinen henkilö kuluttaa tunnin aikana reippaassa kävelyssä 320, rau-hallisessa hölkässä (8 km tunnissa) 640 ja reippaammassa juoksussa (10 km tunnissa) 800 kilo-kaloria. Rasittava liikunta ei sovellu kaikille eikä se suinkaan ole välttämätöntä suurempien ener-giamäärien kuluttamiseksi. Pidentämällä liikunta-aikaa saadaan kohtuullisellakin liikunnalla paljon aikaan. Esimerkiksi tunnin reipas kävely kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin puolen tunnin hölkkä. Muita liikunnan hyötyjä on, että se parantaa rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa vaikka paino ei las-kisikaan. Liikkuminen myös ylläpitää lihaksia laihduttamisen aikana, mikä on terveyden ja energi-ankulutuksen kannalta edullista.

Kävely on perusliikuntaa Kaikenlainen omien lihasten käyttö kulutta kaloreita ja siksi auttaa painonhallinnassa. Kävely on painonhallitsijan peruslaji, koska se kuluttaa mukavasti energiaa ja sitä voi harrastaa missä vain. Terveysliikuntasuositus on reipasta kävelyä vähintään puoli tuntia useimpina päivinä viikossa. Se on vähimmäisvaatimus painonhallinnassa. Kävelyminuutit voi kerätä myös viiden ja kymmenen minuutin pätkissä. arkiliikunnasta, esimerkiksi kauppareissuilta ja työmatkoilta. Jos kävelet rau-hallisesti, kävele päivässä enemmän kuin puoli tuntia. Jos olet laihduttanut reilusti, 10–20 kiloa, painonhallinta vaatii yleensä enemmän liikuntaa: vähin-tään 45 – 60 minuuttia päivässä kohtalaisen reipasta kävelyä. Se vastaa energiankulutukseltaan 1,5 tunnin rauhallista kävelyä. Muut liikuntalajit Kaikenlainen liikuntaharrastus on mitä suositeltavinta painonhallinnassa. Liikuntaharrastuksen valinnassa tärkein peruste on siitä pitäminen. Liikunnan hyötyjä ei voi panna varastoon. Jotta lii-kunnasta olisi apua, sen pitää olla säännöllistä. Siksi pitää valita se liikuntamuoto, josta pitää niin paljon, että haluaa harrastaa sitä joka viikko vuosikausia. Arkiliikunta on tehokasta Jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota arkiliikuntaan, myös niiden, joilla on jokin liikuntaharras-tus. Arkiliikunnan tehokkuus perustuu siihen, että se vaikuttaa pitkin päivää. Lukuisista pienistä annoksista tulee yhteensä paljon. On laskettu että jos päivän jokaisena tuntina kävelee 3 minuut-tia, energiaa kuluu viikossa enemmän kuin kahdessa tunnin mittaisessa hikisessä liikuntaharras-tuksessa. Arjen rutiinit antavat kymmeniä mahdollisuuksia lisätä askeleita ja käyttää lihaksia: työmatkasta voi kävellä osan, jalkoja voi käyttää hissin ja rullaportaiden sijaan, työkaverin luona voi työpaikalla yhtä hyvin piipahtaa kävellen kuin asioida puhelimella soittaen. Askelmittarin käyttö Oman arkiliikunnan määrää on vaikea arvioida. Arkiliikunnan saa "näkyväksi" askelmittarilla. Mit-tarilla mitataan askelten määrää. Monet askelmittarit arvioivat myös kävelymatkaa ja energianku-lutusta, mutta siinä mittarit ovat paljon epätarkempia kuin askelten määrässä. Tutkimusten perus-teella on voitu antaa ohjeita päivittäisten askelten määrästä. Alle 5 000 askelta tarkoittaa, että henkilö on liikunnallisesti passiivinen, suomeksi "sohvaperuna". Kun askeleita on välillä 7 500 – 10 000 päivässä, henkilö liikkuu ihan mukavasti, silloin ollaan liikunnallisesti melko aktiivisia. Yli 10 000 askelta päivässä on jo paljon, henkilö on liikunnallisesti aktiivinen. Vielä pari kolmetuhatta askelta lisää, niin ollaan hyvin aktiivisia. Henkilöiden jotka ovat laihduttaneet runsaasti, kannattaa pyrkiä yli 10 000 askeleen päivätulokseen, jotta painon nousu takaisin estyisi. Liikunta ja tyypin 2 (aikuistyypin) diabetes Säännöllinen liikunta ehkäisee aikuistyypin diabetesta tehokkaasti ja hoitaa sitä hyvin. Säännölli-nen kävely ja nousujohteinen voimaharjoittelu parantavat ja lisäävät perusaineenvaihduntaa, pa-rantavat kehon koostumusta: rasvakudos pienenee ja lihasmassa suurenee, ja parantavat kudos-

ten kykyä käyttää sokeria ja siten sokeritasapainoa. Lisäksi ne laskevat verenpainetta, ja koko-naiskolesterolia, mutta nostavat hyvää HDL-kolesterolia. Liiku näin: Lihasvoimaharjoittelu hoitaa sairautta kaikkein tehokkaimmin. Jos mahdollista, harjoittele kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Tee 6–10 liikettä, jotka kohdistuvat selän, vatsan, käsien ja jalkojen isoihin lihaksiin. Tee samaa liikettä 8–12 toistoa, 2–3 sarjaa. Kuntosalin vaihtoehtona on kotijumppa, jossa käytät kevyitä kä-sipainoja tai kuminauhaa. Harjoittele nousujohteisesti siten, että lisäät vastusta ja muuntelet liik-keitä noin puolentoista kuukauden välein. Kuntosaliliikunta sopii useimmiten myös nivelkulumia saaneelle. Diabeteksen hoitona harrasta myös kestävyysliikuntaa, joka hengästyttää ja hikoilut-taa, 30–60 minuuttia päivässä. Kun esimerkiksi kävelet työmatkaliikuntana 15 minuuttia suun-taansa, saat kerätyksi puoli tuntia. Diabeetikolle sopivia kestävyyslajeja ovat kävely, sauvakävely, hiihto, hölkkä, uinti ja pyöräily. Liikunnan on oltava säännöllistä, teholtaan vähintään kohtuullisen rasittavaa ja pitkäkestoista. Diabeteksen puhkeamista ehkäisee paljon kevyempi liikunta ja pienemmät liikuntamäärät kuin mitä tarvitaan diabeteksen hoitoon. Kävele puoli tuntia päivässä useimpina päivinä viikossa, ja harrasta vähintään kerran viikossa liikuntaa, jossa hengästyt. Huomioitavaa ennen uuden liikuntaharrastuksen aloittamista

• Keskustele lääkärin kanssa, ennen kuin aloitat liikunnan. • Rasituskoe paljastaa myös mahdollisen oireettoman sepelvaltimotaudin. • Liikunta saattaa alentaa rajusti veren sokeriarvoja. Ennen liikuntasuoritusta voi olla

tarpeen vähentää lääkkeitä.

Terveysliikunta – kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua Liikunta on yksi tehokkaimmista ja miellyttävimmistä keinoista edistää terveyttä ja ylläpitää toimintakykyä. Se voi olla täsmäase, jolla ehkäistään tai hoidetaan tiettyä oiretta tai sairautta, mutta ennen kaikkea se on yleislääke, jolla oikein annosteltuna voidaan vaikuttaa edullisesti lähes kaikkiin elimistön toimintoihin.

Fyysinen kunto ja terveyskunto Liikunta-asiantuntijat puhuvat usein fyysisestä kunnosta ja terveyskunnosta. Fyysisellä kun-nolla tarkoitetaan hyvää suorituskykyä, erityisesti kestävyyttä ja lihasvoimaa. Terveyskunnon kannalta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi matala verenpaine ja veren kolesteroli, ihannepaino, tuki- ja liikuntaelimistön terveys ja nivelten liikkuvuus. Silloin kun liikunnan avulla tavoitellaan parempaa fyysistä kuntoa, on kyse kuntoliikunnasta, ja silloin kun ensisijaisena tavoitteena on terveyskunto, puhutaan terveysliikunnasta. Kuntoliikunta ja urheilu, mutta myös harrastuk-siin tai työhön liittyvä ripeä liikkuminen ja kodin ja kesämökin ruumiilliset työt ovat useimmiten hyvää terveysliikuntaa. Ehtona on, että liikunta toistuu riittävän usein ja pitkään ja että sen ai-heuttama elimistön kuormitus on vähintään kohtalainen mutta ei liiallinen. Hyvin kevyt liikun-ta, esimerkiksi hidas kävely, ei välttämättä täytä terveysliikunnan ehtoja.

Liikunnan vaikutukset terveyteen Terveysliikunnalla on kymmeniä suotuisia vaikutuksia elimistön toimintoihin. Se parantaa hei-kentynyttä sokeriaineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, helpottaa stressinhallintaa, alentaa kohonnutta verenpainetta ja korkeaa kolesterolia, ja pienentää liikapainoa. Se ehkäisee sy-dän- ja verisunisairauksia, tyypin 2 (aikuisiän) diabetesta ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Erityisen tärkeää terveysliikunta on iäkkäille. Se parantaa tasapainoa, vähentää kaatumista-paturmia, edistää toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä ja vähentää dementian ja Al-

zheimerin taudin todennäköisyyttä. Kohtuullisesti kuormittava liikunta tehostaa elimistön puo-lustusreaktioita ja näyttää estävän virustauteja, "flunssia". Säännöllisellä liikunnalla on suotuisia vaikutuksia mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvoin-tiin. Liikunnan puute on yhteydessä huonoon unen laatuun ja päiväaikaiseen väsymykseen. Fyysisesti aktiiviset ihmiset hallitsevat stressin paremmin kuin vähän liikkuvat. Liikunta paran-taa mielialaa ja torjuu masennusta. Liikunta, ravinto ja lihavuus kietoutuvat monella tavalla toisiinsa. On sanottu, että liikunta on osa ravitsemusta ja ravitsemus on osa liikuntaa. Liika-painosta pääsee eroon tehokkaimmin, kun liikkuu enemmän ja syö vähemmän. Jos laihdut-taminen ei syystä tai toisesta onnistu, voidaan lihavuuden aiheuttamia terveyshaittoja vähen-tää liikkumalla riittävästi. Vaihtokauppaakin voi käydä: runsaasti liikkuva voi syödä vapaam-min lihomatta.

Liikunnan määrä ja laatu Terveysliikunnan määräksi suositellaan energiakulutusta, jonka määrä on noin 1 000 kilokalo-ria (4,2 MJ) viikossa. Tämä tarkoittaa noin puolen tunnin kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa (esim. reipasta kävelyä) 5–7 päivänä viikossa tai kuormittavaa liikuntaa (esim. hölkkää) 20–60 minuuttia kolmasti viikossa. Päivittäisen liikunnan voi koota pienemmistä palasista, sillä kolme kertaa 10 minuuttia päivässä näyttää tuottavan terveyden kannalta saman hyödyn kuin kerran 30 minuuttia. Suurin mahdollinen terveysvaikutus saavutetaan varsin kohtuullisella lii-kunnalla. Sen jälkeen voidaan fyysistä kuntoa edelleen parantaa, mutta terveyshyöty kasvaa enää hitaasti jos lainkaan. Eri liikuntamuodoilla on hieman erilaisia vaikutuksia elimistön toimintoihin. Kestävyyslajit (kä-vely, hölkkä, hiihto, uinti ja pyöräily) kuluttavat energiaa, alentavat verenpainetta ja veren ko-lesterolia ja parantavat sokerinsietoa. Voima- ja kuntosaliharjoittelu vahvistaa erityisesti luus-toa ja tehostaa sokeriaineenvaihduntaa. Voimistelu, pallopelit ja aerobic vahvistavat luustoa ja parantavat tasapainoa. Erot ovat kuitenkin suhteellisen pieniä ja useimpien liikuntamuoto-jen avulla on helppo saavuttaa riittävä terveyskunto. Tärkeintä on valita sellainen liikuntamuo-to, josta itse pitää. Silloin liikunnasta tulee nautinto, positiivinen riippuvuus, jota ilman ei enää voi olla.

Viisas välttää haitat Kuten kaikkiin tehokkaisiin lääkkeisiin, voi myös liikuntaan liittyä haittoja, "sivuvaikutuksia". Liikuntatapaturmat ovat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Liian rasittava liikunta voi vau-rioittaa kudoksia ja aiheuttaa viikkoja ja kuukausia kestävän ylikuormitusoireiston ja joskus, onneksi hyvin harvoin, jopa äkkikuoleman. Siksi liikunnan kuormittavuutta tulee lisätä asteit-tain ja "yliannostusta" välttäen. Seniorikansalaisten ja ihmisten, joilla on huono peruskunto, kannattaa laatia yhdessä lääkärinsä kanssa terveysliikuntaohjelma, jotta hyödyt olisivat mah-dollisimman suuria ja riskit vastaavasti pieniä.

Estääkö sairaus liikunnan? Ani harva sairaus on este terveysliikunnalle. Kuumeisen flunssan jälkeen kannattaa pitää muutaman päivän tauko ja liikunnan määrää tulee vähentää, mikäli ilmenee sairauden tun-netta, poikkeavaa väsymystä tai huimausta. Sydänkohtauksen tai aivoverenkierron häiriön jälkeen on tärkeä löytää oikea tasapaino tehokkuuden ja turvallisuuden välillä. Tästä syystä kaikkien sydänpotilaiden tulisi saada perusteellista liikuntaneuvontaa ja mahdollisuus osallis-tua ohjattuun liikuntaan sopivan liikuntaohjelman laatimiseksi ja jatkuvaan liikuntaan kannus-tamiseksi. Terveysliikunta sopii oikein annosteltuna myös useimmille sydämen vajaatoimintaa ja sydämen rytmihäiriöitä sairastaville potilaille.

Liikunnan myönteiset vaikutukset ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, päiviä ja viikkoja kestäviä. Lii-kunnasta ei siksi ole hyötyä "kuureina" tai muuna satunnaisena toimintana. Terveyden ylläpi-tämiseksi liikunnan on oltava säännöllisesti toistuvaa, koko ihmisiän yli jatkuva elämäntapa.

6.2 Painonhallinta

Painonhallinta tarkoittaa, että estetään uhkaava painon nousu tai pidetään laihduttamalla hankittu laihtumistulos. Tällöin tarvitaan ruokaan ja syömiseen liittyviä muutoksista, joilla päi-vittäinen energiamäärä vähenee pysyvästi. Mikään dieetti ei toimi painonhallinnassa, koska kukaan ei voi olla jatkuvasti dieetillä. Painonhallinta ei myöskään onnistu, jos joka päivä ko-kee epämiellyttävää nälkää. Painonhallitsija syö joka päivä itsensä normaalin kylläiseksi ja käyttää normaalia ruokaa mutta saa ruoasta aikaisempaa vähemmän energiaa. Kasviksien, hedelmien tai marjojen käyttö Kasviksia, hedelmiä ja marjoja lisäämällä ruoasta saatu energiamäärä pienenee, koska nii-den energiapitoisuus on hyvin pieni. Sadassa grammassa kasviksia ja juureksia on energiaa vain 10–30 kilokaloria ja samassa määrässä hedelmiä ja marjoja tavallisesti 40–50 kilokalo-ria. Laihdutuskokeissa runsaasti kasviksia ja hedelmiä käyttävillä ylipainoisilla paino on mer-kittävästi laskenut, vaikka mitään muita muutoksia ei olisi tehty. Vaikutus perustuu siihen, että ihmisellä on taipumus syödä grammoissa tai litroissa mitaten sama määrä ruokaa joka päivä. Kun aiempaa suurempi osuus tästä on kasviksia ja hedelmiä, mukaan ei mahdu aikaisempia määriä energiapitoisempia ruokia. Lautasmalli on yksinkertainen tapa lisätä kasvisten käyttöä ja samalla pienentää lautasellisen energiamäärää: puolikas lautasesta täytetään kasviksilla ja juureksilla. Toiseen puoliskoon ladotaan muu osa ateriaa: perunaa, riisiä tai pastaa, lihaa tai kalaa ja kastikkeita. Lautasellisella on yhtä paljon ruokaa kuin aikaisemmin, mutta vähemmän energiaa.

Ruoan rasva Rasva on ylivoimaisesti energiapitoisin ravintoaine, siinä on 900 kilokaloria sadassa gram-massa. Rasvaa vähentämällä voidaan tehokkaasti vähentää aterioiden energiapitoisuutta. Rasvaa voidaan vähentää vaihtamalla rasvainen elintarvike vastaavaan vähempirasvaiseen: metvursti tavalliseen makkaraan, porsaankyljys vähärasvaisempaan lihaan, ranskalaiset pe-runat keitettyyn perunaan ja niin edelleen. Elintarvikkeista kannattaa valita vähärasvainen vaihtoehto. Lisäksi ruoanvalmistuksessa kannattaa käyttää niukasti rasvaa: suositaan uuni-ruokia, paistetaan teflonpannussa, käytetään vähempirasvaisia kermalaatuja. Terveyden kannalta kannattaa vähentää etenkin kovaa rasvaa, joka kohottaa veren kolesteroliarvoa. Kovaa rasvaa on eläinperäisissä tuotteissa, ja se vähenee esimerkiksi kun, maidot, jogurtit ja muut nestemäiset maitotuotteet ovat rasvattomia tai vähärasvaisia. Juustoista valitaan vähä-rasvaisia vaihtoehtoja, ja liharuoissa vältetään rasvaisia ruokalajeja. Täysjyvätuotteet Täysjyvästä valmistetut leivät, puurot ja aamiaishiutaleet sisältävät paljon kuituja. Ne lisäävät ruoan aiheuttamaa kylläisyyttä. Tutkimusten mukaan kuitua reilusti käyttävillä painonhallinta onnistuu muita paremmin. Sokeripitoiset juomat

Puoli litraa sokeripitoista limonadia tai kola-juomaa sisältää 50 grammaa sokeria ja 200 kilo-kaloria. Täysmehut ("tuoremehut") sisältävät vastaavan määrän sokeria ja energiaa. Kun käytetään sokeripitoisia juomia, saadaan päivän kuluessa enemmän energiaa kuin kalo-rittomia juomia nautittaessa. Siksi jano-, ateria- ja seurustelujuomana kannattaa käyttää so-kerittomia juomia, esimerkiksi mineraalivettä tai kevytlimonadeja, ja rasvatonta maitoa. Proteiinipitoiset ruoat Proteiinit eli valkuaisaineet ylläpitävät kylläisyyttä paremmin kuin muut ravintoaineet. Tutki-muksissa niiden on todettu jonkin verran edistävän painonhallintaa. Proteiineja on runsaasti lihassa, kalassa, munassa ja soijassa. Näitä sisältäviä ruokalajeja ei siis ole syytä vähentää, kunhan huolehtii, ettei niissä ole paljoa rasvaa. Montako kertaa syödään päivässä? Painonhallinta voi onnistua yhtä hyvin riippumatta siitä, syökö kolme tai kuusi kertaa päiväs-sä. Harvemmin kuin kolme kertaa päivässä syöminen johtaa helposti ongelmiin, koska silloin ateriavälit tulevat liian pitkiksi. Esimerkiksi lounaan väliin jättäminen johtaa usein illalla hallit-semattomaan syömiseen ja ahmimiseen. Kunnon aamupala edistää painonhallintaa, koska se johtaa hallitumpaan syömiseen päivän kuluessa. Välipaloja on syytä syödä silloin, kun nälkä herää ja seuraavaan ateriaan on vielä matkaa. Sen sijaan välipaloja ei pidä syödä il-man nälkää, sillä tällöin ne vain lisäävät päivän energiamäärää. Annoskoko Ihminen syö huomaamattaan isosta annoksesta enemmän kuin pienemmästä. Syömisko-keissa, joissa ihmiset syövät tavallisen ruokahalunsa mukaan, isoista annoksista saadaan huomaamatta 150–300 kilokaloria enemmän kuin normaaliannoksesta. Viime vuosina moni-en eri elintarvikkeiden pakkaus- ja annoskoot ovat kasvaneet. Näitä ovat esimerkiksi pikaruo-ka-annokset, pizzat, perunalastujen ja muiden naposteluruokien pussit, jäätelöannokset ja makeispussit. Valitsemalla sopivan pieniä annoksia ja pakkauksia energiansaanti itsellään pienenee. Suuret astiat vaikuttavat ihmisiin psykologisesti niin, että ruokaa otetaan tavallista enemmän. Isosta ruokakulhosta otetaan lautaselle automaattisesti enemmän kuin pienem-mästä. Vastaavasti isokokoiselle lautaselle otetaan enemmän kuin normaalikokoiselle. "Suu-ruuden psykologia" on syytä ottaa huomioon, kun pyrkii vähentämään energiansaantia. Ener-giapitoiset ruoat kannattaa tarjoilla pienikokoisista kulhoista tai kattiloista, ja kasvikset, he-delmät ja marjat, joiden runsas käyttö on hyödyllistä, tarjoillaan isoista kulhoista. Näläntunteen hallitseminen Runsaasti proteiineja, hiilihydraatteja ja kuitua sisältävä ruoka pitää nälän pisimpään poissa. Nälän tunne on luonnollinen signaali siitä, että maha on tyhjä ja elimistö kaipaa lisää energi-aa. Nälkä pysyy kurissa tai poissa, kun nautimme tavalliseen tapaan kohtalaisen säännölli-sesti useita päivittäisiä aterioita. Runsaasti proteiinia sisältävä ateria pitää nälän tunteen pi-simpään kurissa, eikä rasvan määrällä ole tähän kovinkaan suurta vaikutusta. Myös kuitupi-toisten hiilihydraattien kuten täysjyväleivän tai puuron nauttiminen torjuu nälkää hyvin, sa-moin keitetty peruna. Rasvainen ateria saattaa aiheuttaa voimakkaan välittömän kylläisyyden tunteen, mutta nälkä ilmaantuu ja houkuttelee syömään pikemmin uudelleen kuin yhtä paljon energiaa sisältävän proteiini- tai hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen. Hiilihydraateissa ja pro-teiineissa on vähemmän energiaa kuin rasvassa. Tämän takia laihduttajan kannattaa varoa ruoassaan erityisesti runsasta rasvaa. Runsaskuituinen kasvisvoittoinen ruoka on tilavaa,

täyttää vatsaa hyvin ja säilyttää vaikutuksensa pitkään. Proteiinien lähteitä valitessa on varot-tava rasvaa, joka vaanii erityisesti eläinproteiinien läheisyydessä. Nykyisin on kuitenkin saa-tavissa hyvä valikoima niukkarasvaisia meijerituotteita ja lihavalmisteita, joissa rasvan mää-rää on pienennetty. Nälän tunne on monilla ihmisillä häiriintynyt siten, ettei se kuvasta nor-maalilla tavalla energian tarvetta. Ruokailurytmistä on muodostunut opittu automaatti, jonka mukaan aterioidaan, olipa energian tarve suurempi tai pienempi. Runsaasti kuitua ja hiilihyd-raatteja sekä vähärasvaisia proteiinin lähteitä sisältävät ateriat ovat suositeltavia sekä kehon-painon että nälän tunteen hallinnan kannalta.

6.3 Päihteet Päihde- ja huumeriippuvuus Huume- ja päihderiippuvuudelle on alkoholismin tapaan ominaista päihteen jatkuva, usein toistu-va, tai pakonomainen käyttö, riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Suomessa eniten käytetyt huumeet ovat kannabistuotteet (marihuana ja hashis), heroiini ja muut opiaatit, kokaiini, amfetamiini ja muut psykostimulantit, hallusinogeenit (esimerkiksi fensyklidi eli "enkelipöly" ja lysergiinihapon dietyyliesteri eli LSD), erilaiset synteettiset päihteet (esim. hydrok-sivoihappo eli "gamma" ja sen esiaste gammabutyrolaktoni eli "lakka") sekä erilaiset hengitettävät tai impattavat inhalantit (mm. puhdistusaineet, spraymaalit). Päihde- ja huumeriippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henki-lön kyky sietää huumeen tai päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden tai huumeiden käyttöä. Huume- ja päihderiippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita, jolloin riippuvuus on luonteel-taan psykologista riippuvuutta ja perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa (euforiaa), mieltä kiihottavia aistiharhoja tai muita toivottuja psyykkisiä vaikutuksia. Eri päihteet ja huumeet eroavat toisistaan sekä psykogeenisilta vaikutuksiltaan että jatkuvan käytön aiheuttaman toleranssin ja vieroitusoireiden suhteen. Lisääntynyt sietokyky (toleranssi)

Opiaattien (mm. heroiini) ja keskushermostoa stimuloivien lääkkeiden (psykostimulanttien) jatku-va käyttö voi johtaa jopa kymmenkertaisen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen, jolloin henkilö voi käyttää annosta, joka voi olla tappava annos kyseistä ainetta vähemmän käyttäneelle. Krooni-set tupakoitsijat voivat polttaa päivittäin enemmän kuin 20 savuketta, joiden sisältämä nikotiini aiheuttaisi myrkytysoireita tupakoimattomalle. Myös alkoholin jatkuva käyttö johtaa toleranssin kehittymiseen, mutta toleranssin aste on kuitenkin selvästi pienempi kuin esimerkiksi amfetamii-nin käytön aiheuttama. Sen sijaan kannabistuotteiden ja fensyklidin käyttö ei johda ainakaan hel-posti selvän toleranssin kehittymiseen. Vieroitusoireet ovat merkittäviä tai hyvin voimakkaita alkoholin, heroiinin ja muiden opiaattien se-kä rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä. Vie-rotusoireet ovat sen sijaan yleensä jonkin verran lievempiä lopetettaessa psykostimulanttien (am-fetamiini, kokaiini) tai nikotiinin (tupakan) käyttö. Aistiharhoja aiheuttavien aineiden (hallusinogee-nien), fensyklidin tai kannabistuotteiden käytön jälkeiset vieroitusoireet ovat yleensä varsin lieviä tai voivat puuttua kokonaan. Päihde- ja huumeriippuvainen ei kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan ai-neen käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu aineen hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Päihde- tai lääkeriippuvuus on luonteeltaan addiktiivista, jos päivittäin käytetyn aineen määrä on suuri ja jos henkilöllä on pa-

konomainen tarve saada aineen päiväannos käyttöönsä lähes keinolla millä hyvänsä. Monet psykiatriset häiriöt lisäävät päihteiden ongelmakäyttöä ja huumeriippuvuuden kehittymis-riskiä, koska aineiden käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masen-nusoireiden lievittämiseksi. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seu-rauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Kannabistuotteiden käyttö lisää psykoosialttiutta, jonka vuoksi niiden käyttö skitsofreniasta ja muista psykoottisista sairaustiloista kärsivillä tai niihin alttiilla henkilöillä on erityisen ongelmallista. Kannabistuotteet ja muut huumeet heikentävät kykyä ajaa autolla. Päihteiden ja huumeiden jat-kuva käyttö saattaa aiheuttaa muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät huumeen käytön omaehtoisen lopettamisen hyvin vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi. Psykologi-sella tasolla addiktiivinen päihteiden käyttö on luonteeltaan pakonomainen keino paeta sietämä-töntä avuttomuuden tunnetta. Itsehoito Päihteiden ja huumeiden käytön välttäminen on parasta itsehoitoa sekä niiden käyttöön liittyvien terveydellisten haittojen vuoksi että niiden käytön laittomuuteen liittyvien erilaisten sosiaalisten seuraamusten vuoksi. Milloin hoitoon Päihde- tai huumeriippuvuuden synnyttyä on aina hyvä kääntyä lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään sekä erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja että lääkehoitoa. Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö Erilaisten päihdyttävien aineiden tai lääkkeiden väärinkäytölle on ominaista aineen toistuva käyttö tavalla, josta on erilaisia terveydellisiä tai sosiaalisia haittoja. Aineen käytön vuoksi henkilö louk-kaa itsensä, ei kykene tekemään vastuullisesti työtään, laiminlyö vastuunsa lasten vanhempana, ajautuu riitoihin puolisonsa kanssa, syyllistyy rattijuoppouteen, tappeluihin tai muihin lain rikko-muksiin jne. Silloin kun diagnoosina käytetään termiä "alkoholin tai muiden aineiden väärinkäyttö", päihteen käyttö ei ole vielä johtanut lisääntyneen sietokyvyn (toleranssin) kehittymiseen eikä aineen käytön lopettaminen aiheuta ohimenevää krapulaa voimakkaampia vierotusoireita. Pelkässä väärinkäy-tössä aineen käyttö ei myöskään ole välttämättä päivittäistä eikä henkilöllä ilmene pakonomaista ja addiktiivista tarvetta käyttää alkoholia tai päihdettä päivittäin. Vaikka alkoholin suurkulutukseen ei välttämättä liity erilaisia sosiaalisia haittoja, alkoholin suurku-lutukseen sisältyy pitkällä tähtäimellä sekä monia terveydellisiä riskejä että alkoholin väärinkäytön ja alkoholiriippuvuuden kehittymisen vaara. Alkoholin suurkulutuksen rajana pidetään miehillä 7:ää ja naisilla 5:tä tai useampaa ravintola-annosta kerralla tai viikossa miehillä yli 24 ravintola-annosta ja naisilla yli 16 ravintola-annosta. Suurkulutuksen ja siten alkoholin ongelmakäytön merkkinä ovat myös suuret kerta-annokset (miehillä yli 6-7 ja naisilla yli 4-5 ravintola-annosta il-lassa). Yksi ravintola-annos on 4 cl väkeviä, 12 cl viiniä tai 0,33 l keskiolutta, jotka kaikki sisältä-vät 12 grammaa puhdasta alkoholia. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan 300.000–500.000 henkilöä. Huomattava osa alkoholin tai päihteiden väärinkäyttäjistä ajautuu vähitellen alkoholi-, päihde- tai huumeriippuvaisiksi. Jotkut kuitenkin voivat käyttää vuosiakin ja tiheästi toistuen alkoholia tai päihteitä väärin ilman, että heille kehittyy varsinainen aineriippuvuus. Pakonomainen, jatkuva ja

humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin tai päihteiden käyttö eivät ole luonteeltaan tah-donalaista käytöstä ja vakava sairaustila. Pakonomaisen taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktii-visesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu kuitenkin hitaasti ja edellyttää 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestävä katkaisu tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jäl-keen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttämään alkoholia tai päihteitä. Itsehoito Alkoholin tai päihteiden väärinkäyttö liittyy käytetyn aineen humalluttavaan vaikutukseen, jonka seurauksena henkilön arvostelukyky ja kyky kontrolloida käytöstään heikkenevät. Jos henkilöllä on osin perinnölliseen rakenteeseen perustuva vaikeus tunnistaa humaltumistaan, hän on erityi-sen altis käyttämään päihdyttävää ainetta liiallisesti. Hyvään alkoholin sietokykyyn liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholiriippuvuuteen tai alkoholismiin. Myös vaikeuteen tunnistaa oman humalatilansa astetta ja siihen liittyvä alttius humaltua ja sammua liittyy selvästi kohonnut riski myöhemmin kehittyvään alkoholismiin. Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuutta on kysyä itseltään neljä ky-symystä:

1. Oletko yrittänyt vähentää alkoholin käyttöäsi ja epäonnistunut siinä? 2. Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholin käytöstäsi? 3. Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi? 4. Tunnetko syyllisyyttä alkoholin käytöstäsi?

Jos vastaat myöntävästi kahteen näistä kysymyksistä, sinun on syytä olla huolissasi alkoholin käytöstäsi ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudestasi. Omaa riippuvuutta alkoholin tai muun päihteen käytöstä voi myös arvioida kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko Sinusta tuntunut, että alkoholin käyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos Sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholin käytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholin käyttöäsi? Kuinka vaikealta Sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alko-holia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippu-vuudesta. Toistuvasta alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäytöstä kärsivien tulee pyrkiä kaikin käytettävissä olevien keinojen avulla opettelemaan hallittu alkoholin käyttö. Osalla tä-mä ei onnistu, jolloin täysraittius on ainoa keino välttää päihteiden käyttöön aiheuttamat on-gelmat. Päiväkirjan pitäminen alkoholin liikakäyttöön johtavista mielialoista ja niihin liittyvistä tapah-tumista voi auttaa vähentämään ongelmakäyttöä tai estää retkahduksia. Itsehoidossa kannat-taa kokeilla liikuntaa, rentoutusharjoituksia, mietiskelyä, noudattaa säännöllistä univalveryt-miä, syödä säännöllisesti ja välttää kofeiinipitoisia juomia ja tupakointia. Päätös olla täysin raitis ainakin yhtensä päivänä viikossa, yhden viikon kuukaudessa tai yhden kuukauden vuo-dessa on usein myös hyvä keino arvioida tai hallita alkoholin käyttöään. Osallistuminen AA-liikkeen toimintaan tai A-kiltoihin auttaa raittiuden saavuttamisessa tai on-gelmakäytön hallinnassa. Milloin hoitoon Mikäli henkilö ei omatoimisesti kykene oppimaan alkoholin tai päihteiden hallittua käyttöä tai lopettamaan niiden käyttöä, hänen kannattaa aina kääntyä lääkärin, A-klinikan tai muun

päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynne-tään erilaisia psykoterapeuttisia hoitomuotoja ja lääkehoitoa. Osalla paras tulos saavutetaan AA-liikkeen toveriryhmien tuella.

Alkoholiriippuvuus (alkoholismi) Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pa-konomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholismiin liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholin käytön lopettami-sen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jat-kamaan alkoholin haitallista käyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita. Alkoholiriippuvuuden kehityttyä henkilön alkoholin käytölle on ominaista se, että hän käyttää alkoholia suurempia määriä tai pitempään kuin hänen tarkoituksensa oli hänen aloittaessaan alkoholin käytön. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopetta-maan alkoholin käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Usein huomattava osa hen-kilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin käyttö ei ole luonteel-taan tahdonalaista käytöstä vaan on vakava sairaustila. Pakonomaisen alkoholin käytön taus-talla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaise-maan alkoholin käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisu-hoitoyksikössä. Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toiminnan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää yleensä ainakin 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestä-vä katkaisuhoito tai raittius eivät hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttämään alkoholia. Alkoholiriippuvuus on kaikkine seuraamuksineen keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Noin 10–15 % miehistä kärsii jossain elämänsä aikana alkoholiriippuvuudesta. Vaikka alko-holiriippuvuus onkin miesten parissa naisia yleisempää, on naisten kärsimä alkoholiriippu-vuus viime vuosina selvästi yleistynyt. Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeätä osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholismissa. Hyvä alkoholin sietokyky tai vaikeus tunnistaa hu-maltumisensa astetta tai kummatkin ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholi-riippuvuuden kehittymiselle. Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholin käyttöön turvaudutaan usein eriasteis-ten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Varsin usein etenkin jaksottaisen alkoholin käytön taustalla voi olla hoitamaton, vakava depressio tai kaksisuuntainen mieliala-häiriö. Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa, että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käy-tön lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino on usein täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi. Alkoholismiin liittyvä jatkuva ja suuriannoksinen alkoholin käyttö altistaa henkilöä tapaturmille ja monille hengenvaarallisillekin somaattisille sairauksille, joista tavallisimmat ovat haimatu-lehdukset ja maksakirroosi. Osa alkoholiriippuvuudesta kärsivistä voi oppia hallitsemaan alkoholin käyttöään. Jos olet huolissasi alkoholin käytöstäsi, vältä päivittäistä juomista. Käyttäessäsi alkoholia pyri rajaa-

maan juoma-annosten määrä korkeintaan 4–5 ravintola-annokseen. Pyri välttämään alkoho-lin käyttöä humaltuaksesi tai "lääkkeenä" ahdistuneisuuteen, unettomuuteen, häpeään, tyh-jyyden tunteeseen tai masentuneisuuteen. Pyri myös välttämään tilanteita, joissa aikaisem-man kokemuksesi valossa juot helposti enemmän kuin alun perin ajattelit. Opettele olemaan näissä tilanteissa joko täysin raitis, käyttämään ainakin osin alkoholittomia juomia tai käyttä-mään vain 3–4 ravintola-annosta alkoholia. Pyri löytämään harrastuksia tai toimintoja, joita voit käyttää "tyhjien" tai ahdistavien hetkien täyttämiseen. Stressitilanteet ja pitkäaikainen, jatkuva stressi, lisäävät alttiutta käyttää alkoholia keinona vähentää stressiin liittyvää ärtymystä ja unettomuutta. Tämän vuoksi kaikki stressiä vähentä-vät toimenpiteet ja muut itsehoidolliset keinot auttavat hallitsemaan alkoholin käyttöä. Stres-saavan työpäivän jälkeen reipas liikunta hävittää usein turhaksi tavaksi muodostuneen 2-3 oluen tai viinilasin käytön stressin tai siihen liittyvän unettomuuden hoidossa. Säännöllinen alkoholin käyttö unettomuuden hoidossa vähänkin pidempään käytettynä vain pahentaa unet-tomuutta. Alkoholiriippuvaisen kannattaa välttää niitä ärsykkeitä tai sosiaalisia tilanteita, jotka tuovat mieleen alkoholin käytön. Siten esimerkiksi kotimatkalla kannattaa välttää tuttuja kup-piloita tai ALKO:n liikkeitä. Jos sosiaalisissa tilanteissa tarjotaan alkoholia, on helpompaa ja viisaampaa olla täysin raitis, tai ottaa vain yksi alkoholipitoinen juoma. Monilla alkoholiongel-maisilla jo 3-4 oluen tai viinilasin ottaminen käynnistää humalatilaan johtavan juomisen. Jos alkoholin käyttö on johtanut jatkuvaan pakkoon käyttää humalahakuisesti alkoholia, on useimmille lähes mahdotonta siirtyä alkoholin hallittuun käyttöön ilman 3–6 kuukauden pituis-ta täysraittiutta. Osallistuminen AA-liikkeen toimintaan tai A-kiltoihin auttaa raittiuden saavut-tamisessa tai ongelmakäytön hallinnassa. Huomattavalle osalle, ja erityisesti vahvan perin-nöllisen alttiuden omaaville alkoholisteille, ainoa tehokas hoitokeino on pysyvä täysraittius. Milloin hoitoon Alkoholiriippuvaisen kannattaa aina kääntyä lääkärin, psykologin, mielenterveystoimiston tai A-klinikan puoleen, jos hän ei kykene omin avuin lopettamaan alkoholin ongelmakäyttöään. Osa alkoholiongelmaisista ei kykene sitoutumaan AA-ryhmiin. Ammatillinen hoito koostuu eri-tyyppisistä psykoterapioista sekä lääkehoidosta. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa mieli-alalääkkeitä, alkoholin käytön estävää disulfiraamia (Antabus) tai alkoholin humalluttavia vai-kutuksia ja siten joillakin retkahdusta estävää naltreksonia. Alkoholivieroitusoireyhtymä Alkoholin vieroitusoireyhtymällä tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pi-tempään käyttämänsä alkoholin päivittäisen käytön tai vähentäessään selvästi käyttämänsä alkoholin päivittäistä määrää. Vieroitusoireet ovat merkki yleensä fysiologisen alkoholiriippu-vuuden kehittymisestä. Voimakkaat vieroitusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan alko-holinkäyttöään. Yksinkertainen krapula on oirekuvaltaan lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire. Vieroitusoireiden voimakkuus ja kesto riippuvat osin alkoholin käytön määrästä ja kestoajas-ta, osin henkilön rakenteellisista ominaisuuksista. Alkoholin käytön jälkeisen vieroitusoireet ilmenevät yleensä 4–12 tunnin kuluessa alkoholin käytön lopettamisen tai käytön olennaisen vähentämisen jälkeen. Joskus harvoin oireet alkavat vasta muutaman päivän kuluttua alkoho-lin käytön lopettamisen jälkeen. Oireet ovat voimakkaammillaan 1–2 vuorokautta lopettami-sen jälkeen, minkä jälkeen ne asteittain lievenevät 4–5 vuorokauden kuluessa. Pitkään kes-täneen runsaan alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet – kuten ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys – voivat kestää jopa viikkoja alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen. Alkoholivieroitusoireyhtymän oireita ovat hikoilu ja pulssin kohoaminen (yli 100/min), käsien

vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, liikkeisiin liittyvä (motorinen) kiihtyneisyys, joskus hetkelliset näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset. Pienellä osalla alkoholin vierotusoireyhtymä etenee voimakkaan harhaiseksi ja hengenvaaral-liseksi juoppohulluudeksi eli delirium tremens -tilaksi.

Itsehoito Alkoholin vieroitusoireyhtymä on luonteensa vuoksi aina ohimenevä kestäen yleensä 2–7 vuorokautta alkoholinkäytön lopettamisesta. Etenkin pitempiaikaisen ja suuriannoksisemman alkoholinkäytön jälkeen ilmenevät ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys voivat kuitenkin jatkua alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen jopa useiden viikkojen ajan. Vähänkin tavanomaista krapulaa voimakkaampien vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä alkoholiriippuvuudesta. Oireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan säännöllinen alkoholinkäyttö ja pyrkiä vain satunnaiseen vähäiseen alkoholin käyttöön tai täysraittiuteen ainakin 3–6 kuukauden ajaksi. Milloin hoitoon Alkoholin vieroitusoireet voivat olla niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopet-tamaan alkoholinkäyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee aina kääntyä lääkärin tai päih-dehoitoyksikön puoleen. Vieroitusoireiden hoito perustuu ensi sijassa lääkehoitoon. Ahdistuk-sen hoidossa käytetyt pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diatsepaami) ovat ta-vallisimmat lääkkeet vierotusoireiden hoidossa, mutta myös muita lääkkeitä voidaan käyttää vierotusoireiden lieventämiseksi. Vierotusoireiden lääkkeellisen hoidon ei kuitenkaan tulisi johtaa päihteiden ja oireiden hoidossa käytettyjen ahdistuslääkkeiden sekakäyttöön.

6.4 Ravitsemus

Terveellinen ruoka Terveellinen ruokavalio on helppo koostaa, kunhan tietää ja muistaa joukon perusasioita. Ruokavaliossa on oltava riittävästi välttämättömiä suojaravintoaineita (vitamiineja ja hivenai-neita) ja sopivasti energiaa elimistön tarpeita varten. Kovan rasvan sijasta tulee käyttää peh-meitä ja juoksevia rasvoja. Puhdistettuja, nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja tulee välttää. Suolaa ja alkoholia ei saa nauttia liian runsaasti. Ravinto on kokonaisuus Ruoan painosta suurin osa on vettä, energiapitoisia ravintoaineita ja kuitua. Mukana on pie-ninä määrinä vitamiineja ja hivenaineita, joiden päivittäinen tarve ja saanti on milligrammoja ja niiden osia. Energiaravintoaineita on kolmenlaisia: hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Energiaa saadaan myös alkoholista. Useimmat ruoat sisältävät sekaisin energiaravintoainei-ta, vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta joissain elintarvikkeissa, kuten puhdistetussa soke-rissa ja rasvassa, on vain yhdentyyppistä ravintoainetta. Epäterveellinen ruoka on monen sairauden syy Epäterveellisen ravinnon aiheuttamat haitat syntyvät hitaasti, vuosien ja vuosikymmenien ku-luessa. Kovien rasvojen korvaaminen tyydyttämätöntä rasvaa sisältävillä pehmeillä rasvoilla

vähentää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa. Kasvisvoittoinen ruoka suojaa syövältä, mutta myös monilta muilta sairauksilta. Suolan vähentäminen alentaa verenpainetta. Alkoho-lilla voi pieninä annoksina (drinkki päivässä, korkeintaan kaksi) olla sydän- ja verisuonisaira-uksia ehkäisevää vaikutusta, mutta suuret annokset ja humalajuominen ovat aina terveydelle vaarallisia. Niukka suojaravinteiden saanti voi aiheuttaa puutostiloja, esimerkiksi D-vitamiinin niukka saanti voi aiheuttaa luiden haurastumista. Liikunta – osa ruokavaliota Terveellinen ruokavalio pitää painon kurissa. Ravinto ja liikunta kietoutuvat monilla tavoin toi-siinsa. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, seurauksena on lihominen ja siitä johtuvat monet ter-veysongelmat. Lihavuus aiheuttaa tyypin 2 diabetesta, sepelvaltimotautia, kohonnutta veren-painetta, nivelten kulumista ja syöpää. Hoikka ja kunnostaan huolehtiva voi syödä vapaam-min ja enemmän kuin vähän liikkuva löhöilijä, jolla on taipumusta lihavuuteen, kohonneeseen verenpaineeseen ja kolesterolihäiriöihin. Tärkeitä välineitä painon hallinnassa ovat säännölli-nen ja riittävä liikunta ja vaaka, joka armotta paljastaa, jos asiat ovat menossa huonoon suun-taan. Rasvan laatu on tärkeä asia Rasvan määrä ja laatu ovat terveellisen ruokavalion kulmakiviä. Rasva sisältää painoyksik-köä kohti enemmän energiaa kuin muut hiilihydraatit ja proteiinit, joten runsasrasvainen ruo-kavalio johtaa helposti painon nousuun. Näkyvän rasvan lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota piilorasvaan. Piilorasvan määrästä saa käsityksen elintarvikepakkausten myyntipäällyksistä, jotka sisältävä hyödyllistä tietoa muistakin tärkeistä asioista, kuten tuotteiden kokonaisener-giamäärästä. Rasvan laadulla on suuri merkitys erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien kannalta. Sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi ruoan rasvoista kaksi kolmannesta saisi olla pehmeitä ja kolmasosa kovia. Eniten pehmeitä rasvoja on kasviöljyissä. Maitotuotteiden ras-vat ovat pääosin kovia, tyydytettyjä rasvoja. Maidossa on toisaalta runsaasti terveyden kan-nalta hyödyllisiä ravintoaineita, kuten kalsiumia. Siksi rasvatonta tai vähärasvaista maitoa tai piimää kannattaa juoda päivittäin. Hiilihydraatteja kohtuullisesti Hiilihydraatit koostuvat sokeriyksiköistä, joiden lukumäärä vaihtelee yhdestä satoihin. Yksin-kertaisia hiilihydraatteja ovat tavallinen sokeri ja maitosokeri, joissa on kaksi sokeriyksikköä. Yleisin hiilihydraatti on tärkkelys, jonka ketjuissa on satoja sokerimolekyylejä. Tärkkelystä on runsaasti viljassa, perunassa ja juureksissa. Terveellisiä hiilihydraattien lähteitä ovat erityi-sesti täysviljatuotteet, kuten täysjyväleipä ja puurot, sekä kasvikset, hedelmät ja marjat. Ruo-kia, joista hiilihydraatti imeytyy nopeasti (sokeri, vaaleat vehnäleivät), kannattaa vältellä. Pe-runa sijoittuu ravitsemuksellisesti juuresten ja viljan välimaastoon. Uppopaistetut ranskalaiset perunat ja perunalastut ovat kuitenkin ongelmallisia niiden sisältämän rasvan takia. Kasviksia ja kalaa Kasvissyöjät elävät pitempään ja sairastuvat muita harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Kasvisvoittoinen ruokavalio auttaa pitämään veren kolesterolin ja verenpaineen ku-rissa. Vihannesten, marjojen, hedelmien, juuresten ja kokojyvätuotteiden terveellisyys näyttää johtuvan monista niiden sisältämistä ravintoaineista: kuidusta, vitamiineista ja hivenaineista, antioksidanteista jne. Hyvä tavoite on nauttia päivittäin puolisen kiloa kasviksia. Tähän ei sa-laatti yksin riitä, vaan lisäksi tarvitaan hedelmiä, marjoja, juureksia ja palkokasveja.

Liha, kala ja muna sisältävät runsaasti proteiinia, mutta myös rasvaa ja jonkun verran hiilihyd-raatteja. Punaisen lihan ja siitä valmistettujen elintarvikkeiden (esim. makkara) runsaaseen käyttöön saattaa liittyä ongelmia ja siksi niitä ei kannata nauttia päivittäin. Hyviä vaihtoehtoja ovat siipikarjan liha ja erityisesti kala. Kala sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja ja mah-dollisesti myös muita terveyden kannalta edullisia ravintoaineita, joten kalaa tulisi syödä aina-kin kahdesti viikossa. Suolaa mahdollisimman vähän Suolan käyttöä kannattaa rajoittaa niin paljon kuin mahdollista. Makuaisti tottuu vähäsuolai-seen ruokaan, mikä tekee suolan asteittaisen vähentämisen helpommaksi. Suuri osa suolas-ta saadaan tällä hetkellä "piilosuolana" teollisesti valmistetuista elintarvikkeista, kuten liha-valmisteista, leivästä, ravintorasvoista ja kalavalmisteista. Tietoa elintarvikkeiden suolamää-ristä saa myyntipäällyksistä. Sydänmerkki Sydänliiton ja Diabetesliiton sydänmerkkisymbolia saa käyttää sellaisissa elintarvikkeissa, joissa kovaa rasvaa ja suolaa on vähemmän kuin vastaavissa tavallisissa elintarvikkeissa. Terveellisen ruokavalion avaimet - yhteenveto

• Syö ja liiku niin, että paino ei nouse. • Korvaa kovia rasvoja pehmeillä. • Vältä nopeasti imeytyviä sokereita ja suosi kokojyvätuotteita, kuten puuroa ja ruislei-

pää. • Syö puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä päivittäin. • Vähennä suolan käyttöä • Käytä alkoholia enintään kohtuullisesti.

6.5 Tupakka

Nikotiiniriippuvuus ja nikotiinivieroitusoireyhtymä Jatkuvan tupakoinnin keskeinen syy on nikotiiniriippuvuus ja tupakoinnin lopettamisen jälkei-set vieroitusoireet. Säännöllinen tupakointi on suuri terveysriski aiheuttaessaan kroonista keuhkoputken tulehdusta, keuhkojen laajentumaa ja keuhkosyöpää. Joka kuudes vuosikau-sia tupakoinut sairastuu keuhkosyöpään, valtaosalla on vanhemmiten vaikeaa hengenahdis-tusta aiheuttava keuhkorakkuloiden laajentuma. Jatkuva tupakointi aiheuttaa sekä psykologisen että fysiologisen riippuvuuden. Fysiologisesta riippuvuudesta on merkkinä toleranssin (sietokyvyn lisääntymisen) kehittyminen nikotiinille. Pitkään tupakoinut saattaa polttaa päivässä 20–30 tupakkaa, jonka sisältämä nikotiiniannos aiheuttaisi tupakoimattomalle pahoinvointia ja muita nikotiinimyrkytyksen oireita. Psykologi-sesta riippuvuudesta on osoituksena pakonomainen tarve tupakoida ja varsin huomattavien rahasummien kuluttaminen savukkeiden hankkimiseen. Nikotiiniriippuvuutta voi testata yksinkertaisella Fagerströmin testillä.

Säännöllisen ja runsaan päivittäisen tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa jo vajaan vuorokau-den kuluessa erilaisia vierotusoireita, joista tavallisimmat ovat ärtyneisyys, masentuneisuus, unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, levottomuus, pulssin kiihtyminen ja ruo-kahalun lisääntyminen. Itsehoito Säännöllinen tupakointi kannattaa aina pyrkiä lopettamaan tupakointiin liittyvien huomattavien terveysriskien vuoksi. Nikotiiniriippuvuus on varsin vaikeahoitoinen. Yli 80 % tupakoitsijoista haluaisi lopettaa tupakoinnin, yli kolmasosa yrittää vuosittain lopettaa tupakoinnin ja vain va-jaa 5 % onnistuu omin avuin yrityksissään. Nikotiinipurukumit ja -laastarit auttavat lopetta-maan keuhkojen toiminnan kannalta haitallisen tupakoinnin mutta eivät ole ratkaisu itse niko-tiiniriippuvuuteen. Erilaiset itsehoitoryhmät ovat usein paras keino vapautua nikotiiniriippu-vuudesta. Milloin hoitoon Jos itsehoitokeinot eivät onnistu, kannattaa aina neuvotella lääkärin kanssa keinoista vapau-tua nikotiiniriippuvuudesta. Lääkehoidolla (mm. bupropioni ja varenikliini) on mahdollista lie-vittää nikotiinin vieroitusoireita ja siten helpottaa säännöllisen tupakoinnin lopettamista.

6.6 Verinäytteet

6.6.1 Hemoglobiini (B-Hb)

Viitearvot

• Miehet: 134–167 g/l • Naiset: 117–155 g/l

Hemoglobiiniarvo on alentunut anemioissa. Anemia eli verenvähyys voi syntyä monella tapaa. Yleisin syy on raudanpuute. Nykyään se ei juuri koskaan johdu yksipuolisesta ra-vinnosta, vaan yleensä pitkään jatkuneesta veren menetyksestä runsaiden kuukautisten tai suolistovuodon vuoksi. Muita syitä anemiaan ovat esimerkiksi punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia), krooninen tulehdus, munuaissairaus, ja B12- tai foo-lihappovitamiinien puute. Kun anemia todetaan, pyritään aina selvittämään sen syy lisä-tutkimuksilla. Hemoglobiini voi ylittää viitearvot, jos elimistön hapensaanti on pitkään tavallista vähäi-sempää. Näissä tilanteissa hemoglobiinin määrän suureneminen on reaktiota liian vähäi-seen hapen saantiin ja siten mielekästä. Siksi vuoristossa asuvilla on suurempi hemoglo-biiniarvo kuin muilla. Kroonisessa keuhkosairaudessa hapen kuljetus vereen on häiriinty-nyt, jolloin hemoglobiiniarvo saattaa suurentua. Tupakoitsijoilla hemoglobiini voi ylittää vii-tearvon, koska heillä tupakansavusta saatu häkä eli hiilimonoksidi vähentää veren nor-maalia hapettumista. Joskus hemoglobiini suurenee liikaa luuydinsairauden vuoksi. Sil-loin on kyseessä polysytemia (suomeksi "monisoluisuus") -niminen sairaus, jota hoide-taan ottamalla aika ajoin verta pois, tai käyttämällä luuytimeen vaikuttavia lääkkeitä. Myös joidenkin urheilijoiden dopingina käyttämä EPO-hormoni nostaa hemoglobiiniarvon yli normaalin.

Anemia (verenvähyys)

Anemiassa veren hemoglobiiniarvo on normaalia alhaisempi. Normaalin hemoglobiinin alaraja on miehillä 134 ja naisilla 117 g/l. Anemia johtuu veren punasolujen vähyydestä tai punasolujen sairaudesta. Anemian oireita ovat väsymys, huimauksen tunne, ja hen-genahdistus. Oireet ovat sitä voimakkaammat, mitä vaikeampi anemia on, ja mitä nope-ammin se on kehittynyt. Anemia on helppo todeta mittaamalla perusverenkuva, jolloin nähdään alentunut hemoglobiiniarvo, ja muita muutoksia punasoluissa. Punasolut muo-dostuvat luuytimessä, ja tarvittaessa tutkimuksia täydennetään luuydinnäytteellä ja muilla verikokeilla. Anemia ei ole varsinainen sairaus vaan oire tai tila, joka voi johtua monesta eri syystä. Kun anemia todetaan, sen syy pitää aina selvittää. Anemian hoito riippuu siitä, mikä on sen aiheuttaja. Raudanpuuteanemia Punasolujen hemoglobiinin muodostumiseen tarvitaan rautaa. Raudan puute on yleisin anemian syy. Aikaisemmin raudanpuutteen syynä oli usein yksipuolinen, vähän rautaa sisältävä ruokavalio. Nykyään ruokaperäinen raudanpuuteanemia on hyvin harvinainen, koska ravinto on monipuolistunut. Yleisin syy raudan puutteeseen on verenvuotoon liitty-vä suurentunut raudan menetys. Raudanpuute syntyy silloin, jos verta menetetään pitkien aikojen kuluessa. Runsaat kuukautiset 15–50-vuotiailla naisilla voivat johtaa raudan puut-teeseen. Muilla sen syynä on lähes aina verenvuoto ruoansulatuskanavassa, yleensä mahalaukussa tai suolistossa. B12-vitamiinin tai foolihapon puutos B12-vitamiini ja foolihappo osallistuvat punasolujen ja hemoglobiinin muodostumiseen, minkä takia niiden puute johtaa anemiaan. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo), minkä vuoksi sitä kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Foolihapon puute voi joh-tua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla, tai suoliston imeytymishäiriöstä. Raskauden aikana vitamiinin tarve on suurentunut, jolloin foolihapon puute syntyy her-kemmin. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa foolihapon puutetta. Sairaus todetaan mittaamalla verenkuva ja foolihap-popitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina. Punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia)

Punasolujen elinikä on 120 päivää, minkä jälkeen elimistö hajottaa vanhentuneet solut. Luuydin tuottaa jatkuvasti uusia soluja tilalle. Joskus punasolut hajoavat tavallista nope-ammin, jolloin tilaa kutsutaan hemolyysiksi. Jos hajoaminen on huomattavasti kiihtynyt, luudin ei pysty tuottamaan tarpeeksi punasoluja tilalle, ja syntyy hemolyyttinen anemia. Kaikista anemioista kaksi tai kolme sadasta johtuu hemolyysistä. Vuotoanemia Runsas verenvuoto johtaa nopeasti anemiaan. Silloin kun kiertävästä verimäärästä on menetetty viidesosa tai enemmän, uhkaa verenpaineen lasku ja sokki, mikä vaatii pikais-ta hoitoa. Hoitona on verensiirto, joka yleensä toteutetaan antamalla punasoluja laski-

moon. Pitkäaikaiseen sairauteen liittyvä anemia Hemoglobiiniarvo laskee monissa kroonisissa sairauksissa. Yleisimpiä ovat munuaisen vajaatoiminta, reumasairaudet ja erilaiset muut krooniset tulehdustilat, sekä monet syö-pämuodot. Näissä luuytimen kyky tuottaa punasoluja on häiriintynyt. Anemia on yleensä lievää, mutta joskus niin huomattavaa, että tarvitaan hoitoa. Rautalääkkeet ja vitamiinit eivät anemiaan auta. Munuaisen vajaatoimintaan liittyvään anemiaan käytetään kerran viikossa pistoksena annosteltua erytropoietiinia, joka aktivoi luuytimen punasolujen tuo-tantoa. Joskus tarvitaan verensiirtoja. Luuydinsairauteen liittyvä anemia Koska punasolut muodostuvat luuytimessä, on ymmärrettävää, että luuytimen sairaudet johtavat usein anemiaan. Leukemioissa eli veren valkosolujen syövässä, punasolujen tuotanto häiriintyy usein, jolloin seurauksena on myös anemia. Myelodysplastinen oireyh-tymä on luuytimen sairaus, jossa kaikkien verisolujen tuotanto on häiriintynyt, mikä johtaa anemiaan. Aplastisessa anemiassa luuytimen solukkuus vähenee siinä määrin, että pu-nasoluja pystytään tuottamaan vain vähän. Näiden tilojen aiheuttajaa ei tunneta. Hoitona on monimutkainen lääkehoito solusalpaajilla ja muilla lääkkeillä, minkä vuoksi sen suun-nitteluun tarvitaan veritautien erikoislääkäriä eli hematologia. Anemioiden ehkäisy Raudanpuuteanemiassa, johon liittyy runsaita kuukautisia, anemiaa voidaan ehkäistä ajoittain nautituilla rautalääkkeillä. Tulehduskipulääkkeiden järkevän käytön avulla voi-daan vähentää mahalaukun verenvuodon vaaraa. B12-vitamiinin puute tiukan kasviruo-kavalion yhteydessä voidaan estää käyttämällä B12-vitamiinitabletteja. Hemolyysiin ja luuydinperäisiin anemioihin ei tunneta ehkäisyä.

6.6.2 Kolesterooli

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Sen vuoksi vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Siksi veren kolesteroli mita-taan usein, ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään pienentämään. Veren kolesterolin mittaaminen Koska kolesteroli on rasva, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkierrossa, se täytyy pakata erityisien kuljetusproteiinien sisään. Näitä kolesterolin kuljetuspakkauksia on kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kuljetuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä. Koska LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan ”pahaksi” kolesteroliksi, ja hyödyl-listä HDL-kolesterolia kutsutaan ”hyväksi” kolesteroliksi.

Nykyään laboratoriossa mitataan kokonaiskolesteroli ja HDL-kolesteroli. Tuloksista labo-ratorio laskee automaattisesti tietyn kaavan avulla LDL-kolesterolin määrän. Koska kole-sterolista suurin osa on LDL-kolesterolia, kokonaiskolesteroliarvo kuvastaa melko tarkasti pahan kolesterolin määrää. Veren rasva-arvot mitataan yön paaston jälkeen. Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Siitä noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia, pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa etenkin ravinto, mutta myös perinnöl-lisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Ravinto ja veren kolesteroli Ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa ruuan sisältämä kolesteroli ja "kova", eli tyydyttynyt, rasva. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Kovia rasvo-ja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esimerkiksi voin ja juuston ras-vasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä kovia rasvoja on vähän. Erityisen edullinen on rypsiöljy, jossa kovaa rasvaa on vain 5 % ja jonka pehmeät rasvat vaikuttavat edullisesti veren kolesteroliin. Suomalaisten kovien rasvojen käyttö on selvästi vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Sen ansiosta väestön keskimääräinen kolesterolipitoisuus on pienentynyt arvosta yli 6,5 mmol/l nykyisen arvoon 5,3 mmol/l eli 20 prosenttia. Edelleenkin suomalaisten ruoasta peräisin olevista kaloreista keskimäärin14 % on peräisin kovasta rasvasta. Se merkitsee, että useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen 10 % ruoan kaloreista. Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen Veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta. Sen sijaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus pie-nentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin varaa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla. Ruokaohjeita Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipo-motuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä, on paljon kovaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä kovaa rasvaa on runsaasti. Kova rasva vähenee, kun siirtyy vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saatavissa suuri valikoima. Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita (Benecol ja ProActiv), jotka vähentävät ravinnon koleste-rolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan säännöllisesti, veren kolestero-liarvo pienenee keskimäärin 12–15 %. Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse paljoa kiinnittää huo-miota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä, vaikka sillä on pienempi vaikutus veren kole-steroliin kuin kovilla rasvoilla. Eniten kuitua saadaan kokojyväviljatuotteista. Kalaöljyt ei-vät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen, vaikka ne ovat muuten hyödyllisiä verisuonitau-tien kannalta (vähentävät veren hyytymistä ja pienentävät veren triglyseridirasvojen mää-rää).

Kohonneen veren kolesterolin hoito Ennen hoitoa veren kolesteroli tulisi mitata vähintään kahdesti, jotta hoitoratkaisu voi pe-rustua luotettaviin tuloksiin. Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät. Hoidon yleisenä tavoitteena on saada kokonaiskolestero-lin arvo alle 5 mmol/l (LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta). Siksi arvon 5.0 lievä tai kohtalainen ylittyminen on monilla muuten terveillä haitaton. Jos henkilöllä on jo todettu valtimosairaus, tai hänellä on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes, tavoite on tiukempi, kokonaiskolesteroli alle 4,5 mmol/l (LDL-kolesteroli alle 2,5). Jos terveellä ihmisellä ei ole muita riskitekijöitä, ja kolesteroliarvo on 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan tyytyä ruokavalion muutoksiin ja seurata tilannetta rauhassa, koska valtimotaudin riski ei ole paljoa suurentunut. Jos arvot ovat korkeammat, tällöinkin aina katsotaan, paljonko kolesteroliarvo pienenee ruokavalion muutoksilla. Uusi mittaus 3–6 kuukauden kuluttua kertoo, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut. Jos ruokavaliohoidolla kolesteroliarvo ei pienene riittävästi, harkitaan lääkehoitoa. Hoito-ratkaisu tehdään yksilöllisesti, ja siihen vaikuttaa kolesteroliarvon lisäksi valtimotaudin kokonaisriski, johon vaikuttavat muutkin valtimotaudin riskitekijät. Hoitona käytetään sta-tiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita eri-laisia, ja niillä on pieniä keskinäisiä eroja. Lääkkeitä nautitaan kerran päivässä, ja ne on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Lääkehoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota tarvittaessa suurennetaan. Statiinit pienentävät veren pahaa LDL-kolesterolia 30–40 prosenttia. Jos LDL-kolesteroli on 4,5 mmol/l, se saadaan keskimäärin pienenemään arvoon 2,9. Statiinit suurentavat hieman HDL-kolesterolia (5–10 prosenttia), mikä myös on hyödyllistä. Jos statiinilääk-keen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi-lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Nikotiinihappo on toinen lääke, jolla voidaan lisätä vaikutusta, jos pelkkä statiini ei riitä. FH-tauti FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suuren-tava sairaus. Se periytyy vallitsevasti, eli sitä sairastavien lapsista puolet perii taudin. Suomessa FH-tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä. FH-taudissa veren kolesteroli on usein yli 10 mmol/l. Hoitamattomana siihen liittyy aikainen sepelvaltimosairaus, miehillä yleensä 40–50 vuoden iässä, naisilla noin kymmentä vuotta myöhemmin. FH-taudissa ruokavalio ei vaikuta kolesteroliarvoon. Tarvitaan aina tehokas statiinilääkehoito, ja usein lisäksi etsetimibi-lääke, joilla kolesteroliarvo on mahdollista saada lähelle normaalia. Liian pieni hyvän HDL-kolesterolin määrä Pienentynyt hyvän HDL-kolesterolin määrä lisää valtimotaudin vaaraa. Hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä pienenee vyötärölihavuudessa. Laihduttaminen palauttaa määrän normaaliksi. Vähäinen liikunta pienentää HDL-määrää, ja vastaavasti liikunta suurentaa sitä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö voi hieman suurentaa määrää, mutta sen hoitamiseksi alkoholia ei suositella, koska runsaammassa käytössä haitat ovat suurem-mat kuin hyödyt. HDL-kolesteroliin ei ole tehokkaita lääkkeitä, mutta statiini-lääkkeet suurentavat jonkin verran sen määrää veressä. Anaboliset steroidit pienentävät erittäin voimakkaasti hyvän

kolesterolin määrää veressä. Koska samalla paha LDL-kolesteroli nousee selvästi, ana-boliset steroidit lisäävät huomattavasti valtimotaudin riskiä. Rasva-arvot palaavat asteit-tain normaaleiksi anabolisten steroidien käytön lopettamisen jälkeen.

Kolesteroli (fP-Kol) Tavoitearvo

• Alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa) • Sepelvaltimotaudissa ja aikuistyypin diabeteksessa alle 4,5 mmol/l

fP-Kol tutkimus tarkoittaa kokonaiskolesterolia. Tutkimus mittaa kaiken plasmasta löyty-vän kolesterolin, se ei mitenkään erittele hyvää ja pahaa kolesterolia. Kolesterolin koh-dalla ei käytetä tavanomaisia viitearvoja, vaan tavoitearvoja. Tämä johtuu siitä, että väes-tössä seerumin kolesteroliarvot olivat varsinkin parikymmentä vuotta sitten keskimäärin liian suuret. Monilla ihmisillä tavallisten viitearvojen sisällä kolesteroliarvo olisi ollut niin suuri, että heillä olisi huomattava vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Sittemmin suomalaisten veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt ravintotottumusten muutosten an-siosta, mutta edelleen se on keskimäärin suurempi kuin tavoitearvo 5,0 mmol/l. Suurentunut kolesteroliarvo lisää vaaraa sairastua valtimonkovettumatautiin eli ateroskle-roosiin. Kolesteroli kertyy vuosien kuluessa valtimon sisäkalvon alle ja ajan mittaan ah-tauttaa suonta. Herkimmin ahtautuvat sydämen sepelvaltimot, jonka seurauksena voi il-maantua rasitusrintakipua (angina pectoris) ja pahimmassa tapauksessa sydäninfarkti. Sepelvaltimotaudin vaaran suuruus riippuu myös muista riskitekijöistä. Koholla oleva ko-lesteroliarvon aiheuttama "kalkkeutumisen" riski tupakoitsijalla ja korkean verenpaineen omaavalla henkilöllä on huomattavasti suurempi kuin tupakoimattomalla, jolla on normaa-li verenpaine. Kohonnut kolesteroliarvo voi johtua ruokatottumuksista, etenkin runsaasta kovien eläinrasvojen käytöstä. Myös perintötekijät vaikuttavat veren kolesterolipitoisuu-teen. Kohonnutta veren kolesterolia voidaan alentaa ruokavalion muutoksilla ja tarvitta-essa kolesterolilääkkeillä. Liian alhaisista kolesteroliarvoista kiisteltiin aikaisemmin. Joissakin tutkimuksissa oli ha-vaittu hyvin alhaisten kolesteroliarvojen liittyvän joihin sairauksiin, mm. syöpäsairauksiin, mutta toisissa tutkimuksissa yhteyttä ei havaittu. Tutkimustulosten karttuessa on ilmen-nyt, että hyvin matalista kolesteroliarvoista ei terveillä ihmisillä ole haittaa vaan pikem-minkin hyötyä. Joskus tietyt sairaudet voivat alentaa kolesterolipitoisuutta. Näitä ovat vaikeat maksasairaudet ja suoliston imeytymishäiriöt. HDL-kolesteroli eli hyvä kolesteroli (fP-Kol-HDL) Tavoitearvo

• Yli 1,00 mmol/l (millimoolia litrassa)

HDL kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimoiden seinämästä. Tämä on luon-nollisesti hyödyllistä. Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus liittyy pienentyneeseen sydänsairauksien vaaraan. Jos pitoisuus on pieni, vaara suurenee. Naisten HDL-kolesterolin pitoisuus on yleensä suurempi kuin miehillä, mikä johtuu naissukuhormonista (estrogeenista). Vaihdevuosien jälkeen tämä sukupuoliero ta-soittuu.

HDL-tasoon määrään vaikuttaa osittain se perimä, jonka on sattunut isältään ja äidiltään saamaan. HDL-arvoon ravinnon laatu vaikuttaa vähemmän kuin LDL-kolesteroliin. Sen sijaan liikunta suurentaa HDL-arvoa, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus alentaa veren HDL-kolesterolipitoisuutta. Vatsaontelon sisälle kertynyt liiallinen rasvakudos vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan, jonka yksi seuraus on HDL-kolesterolin pienentyminen. Liikarasvan kertyminen vatsaonteloon johtaa yleistyneeseen aineenvaihdunnan häiriöön, mikä näkyy muissakin asioissa kuin pienentyneessä HDL-kolesterolin pitoisuudessa. Ve-ren triglyseridien määrä kasvaa, verenpaine nousee ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy ja voi ajan mittaan johtaa diabetekseen. Tätä valtimotaudin vaaratekijöiden kasaumaa nimi-tetään metaboliseksi oireyhtymäksi, johon veren rasvamuutosten lisäksi kuuluu kohonnut verenpaine. Laihduttaminen, joka poistaa tehokkaasti rasvaa myös vatsaontelosta, muut-taa HDL-kolesterolin määrää (ja muitakin häiriöitä) parempaan suuntaan. LDL-kolesteroli eli paha kolesteroli (fP-Kol-LDL) Tavoitearvot

• Alle 3,0 mmol/l (millimoolia litrassa) • Sepelvaltimotaudissa ja aikuistyypin diabeteksessa alle 2,5 mmol/l

LDL tulee englanninkielen sanoista low density lipoprotein. Nimi liittyy lipoproteiinien ana-lyysimenetelmään ultrasentrifugilla. Seerumia pyöritetään hurjaa vauhtia tuntikaupalla sentrifugissa, jolloin eripainoiset valkuaisaineet asettuvat eri kerroksiin painon mukaan. LDL on suhteellisen kevyt ja asettuu putkessa painavamman sisarensa HDL:n (high den-sity lipoprotein) yläpuolelle. LDL kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mitä suurempi LDL-kolesterolin määrä on, sitä enemmän kolesterolia kudoksiin kertyy. Siksi LDL-kolesteroli kuvastaa yleensä paremmin valtimokovettumataudin vaaraa kuin kokonaiskolesteroli. Samoin kuin kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolinkin kohdalla viitearvojen sijasta käy-tetään tavoitearvoja. LDL-kolesterolin haitallisuus on todettu erityisen suureksi ihmisillä, joilla on jo todettu sepelvaltimosairaus tai joilla on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes. Siksi heillä pyritään vielä matalampaan arvoon kuin muilla. Ruoan tyydyttyneet eli kovat (eläinperäiset) rasvat lisäävät LDL-kolesterolia. Vastaavasti tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat (kasvi- ja kalaöljyt) vähentävät sitä. Ruoan koleste-rolimäärällä on myös merkitystä, mutta vähäisemmässä määrin kuin rasvojen laadulla. Kolesterolilääkkeet, niin sanotut statiinit, vähentävät tehokkaasti LDL-kolesterolin mää-rää. Laboratoriossa LDL-kolesterolia ei mitata suoraan, vaan sen määrä lasketaan kokonais-kolesterolin, HDL-kolesterolin ja triglyseridien määrän perusteella käyttämällä erityistä laskukaavaa. Kaava toimii, kun triglyseridien arvo on alle 4, mutta jos se on suurempi, LDL-kolesterolin määrää ei voi laskea luotettavasti.

6.6.3 Verensokeri

Glukoosikoe ("sokerirasituskoe") (Pt-Gluk-R1) Tulosten tulkinta

• Normaali glukoosin paastoarvo (alle 6,1 mmol/l) ja kahden tunnin arvo alle 7,8 mmol/l

• Heikentynyt glukoosinsieto: kahden tunnin arvo 7,8–11,0 mmol/l • Diabetes: kahden tunnin arvo 11,1 mmol/l tai enemmä

Tunnetaan sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jossa elimistön kyky käsitellä ruoan mukana tulevaa sokerimäärää on heikentynyt, mutta paastotilassa sokeri pystyy normaalin rajois-sa. Tällaista tilaa nimitetään heikentyneeksi glukoosin siedoksi. Vaikka paastotilassa ve-ren glukoosi on normaali, ruoasta tuleva sokerilasti on elimistölle liikaa, ja verensokeri nousee liian korkealle. Tätä voidaan tutkia glukoosikokeella. Kokeessa otetaan paastoverinäyte glukoosin määritystä varten. Sitten potilas nauttii 75 g glukoosia mehuun sekoitettuna. Kahden tunnin kuluttua otetaan uusi glukoosiverinäyte. Normaalisti 2 tunnin plasman glukoosin arvo on alle 7,8 mmol/l. Jos sokerirasituskokeen 2 tunnin arvo on yli 7,8 mmol/l, on kyseessä heikentynyt glukoosin sieto. Tämä on merkit-tävä löydös siksi, että näillä henkilöillä on erittäin suuri vaara sairastua varsinaiseen dia-betekseen seuraavien vuosien kuluessa. Viime aikoina on ilmennyt, että tyypin 2 diabe-teksen tulo voidaan estää, jos heikentyneen glukoosin siedon vaiheessa laihdutetaan ja liikutaan enemmän. Glukoosikoetta käytetään tulevaisuudessa entistä herkemmin henki-löille, joilla on tavallista suurempi vaara sairastua sokeritautiin. Heitä ovat erityisesti yli-painoiset, joiden lähisuvussa on aikuistyypin (tyypin 2) diabetesta. Raskausdiabeteksen toteamisessa käytetään tavallista tiukempia verensokeriarvojen ra-joja: Jos plasman paastoverensokeri on yli 5,3, 1 tunnin arvo yli 10,0 tai 2 tunnin arvo 8,6 mmol/l, epäillään raskausdiabetestä ja äiti lähetetään lisätutkimuksiin. Nykyään viidellä sadasta (5 %:lla) suomalaisesta äidistä arvot ylittyvät.

7 Terveysongelmat

7.1 Hengityselinten sairaudet

7.1.1 Astma

Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus, johon liittyy keuhkoput-kien ahtautumista. Tyypillisiä oireita ovat yskä, limaneritys, hengityksen vinku-minen ja hengenahdistus. Astmaa sairastaa noin kuusi prosenttia väestöstä. Lisäksi väestössä on arviolta vii-si prosenttia sellaisia ihmisiä, joilla on ajoittain astman kaltaisia oireita. Suuri osa astmaatikoista on allergisia, jotka saavat oireita hengitysilman allergeeneista. Ai-kuisiässä allergian vaikutus vähenee. Astma on lääkehoitoa vaativista pitkäaikais-sairauksista toiseksi yleisin verenpainetaudin jälkeen. Yli 400 000 henkilöä saa vuosittain astmalääkkeistä sairausvakuutuskorvauksia. Astma on lasten yleisin pitkäaikaissairaus. Astma on tulehdussairaus Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehdussairaus. Limakalvon reagoinnin taustalla on tavallisesti allergian (allergeenien) tai mikrobien (virukset, bakteerit) aiheuttama tulehdusreaktio. Pitkään kestänyt ja toistuva astmatulehdus aiheuttaa keuhkojen toiminnan häiriöitä ja erityisesti keuhkoputkien ahtautumista. Keuhko-putkien ahtautuminen vaihtelee. Useilla astmaatikoilla on voimakas keuhkoputki-en supistumistaipumus, joka ilmenee oireiluna erilaisten ärsykkeiden yhteydessä. Vaikeassa ja pitkään jatkuneessa sairaudessa keuhkoputkiin voi kehittyä pysyviä rakenteellisia muutoksia, kuten sidekudoksen lisääntymistä limakalvossa ja keuh-koputkia ympäröivässä lihaskerroksessa. Sekä limakalvojen tulehdus että siitä seuraava keuhkoputkien ahtautuminen ovat puolustusreaktioita, jotka torjuvat hengitettäviä vieraita aineita. Astmassa hengitystiet puolustautuvat liian voimak-kaasti ja toistuvasti, vaikka elimistöä ei uhkaa todellinen vaara. Astman oireet ja aiheuttajat Tulehtuneet limakalvot erittävät limaa, jota potilas yskii. Kun keuhkoputket alka-vat ahtautua, limannousu ja yskä saavat seurakseen hengityksen vinkunaa ja hen-genahdistusta. Pitkäaikainen yskä, varsinkin öiseen aikaan, on usein astman en-sioire. Lapsilla oireet ovat samat, mutta lisäksi lapsen kasvu voi hidastua, hän voi olla väsynyt ja vetäytyä leikeistä ja liikunnasta. Elintoiminnoilla on vuorokautinen rytmi ja astmassa tämä korostuu: keuhkoputket ahtautuvat aamuyöllä. Kun astma hoidetaan, tilanne korjaantuu ja rytmi tasoittuu. Allergisille henkilöille oireita aiheuttavat monet hengitettävät pölyt, kuten siitepö-lyt ja eläinpölyt ja muut hengitysilman epäpuhtaudet. Hengitystieinfektiot, nuha-

kuumeet ja influenssa ovat kuitenkin ylivoimaisesti tärkein oireiden pahenemisen syy niin allergisilla kuin ei-allergisilla astmapotilailla. Useimmat astmaa sairasta-vat lapset ovat allergisia jollekin ympäristön hengitettävälle allergeenille. Aikui-silla ei-allerginen on astma yhtä yleinen kuin allerginen astma, eli allergeeneille herkistymisestä ei löydy merkkejä. Ulko- ja sisäilman merkitys Keväällä lepän ja koivun kukinta aiheuttaa Suomessa allergiaoireita noin miljoo-nalle ihmiselle, jotka kärsivät lähinnä nuha- ja silmäoireista, mutta myös astmasta. Keväällä hienojakoinen kaupunkipöly aiheuttaa nuha-silmäoireita ja pahentaa astmaa. Kaupunkien keskustoissa ongelmana ovat liikenteen saasteet ja erityisesti pienhiukkaset, jotka tunkeutuvat syvälle hengitysteihin. Kansainvälisessä vertai-lussa maamme yhdyskuntailman laatu on kuitenkin hyvä. Sisäilman pölyt ja saasteet ovat astman kannalta ulkoilman laatua merkittävämpiä. Sisäilmaa huonontavat siivouksen ja järjestyksen laiminlyöminen, tavarapaljous, sisällä tupakointi, lemmikkieläimet (allergisilla potilailla), kosteusvaurioituneiden materiaalien mikrobikasvu (bakteerit, homesienet) sekä joskus rakennus- ja sisus-tusmateriaalien kemikaalipäästöt. Huono ilmanvaihto on kaikkien sisäilmaongel-mien äiti. Rasitusastma Rasitusastma ei ole erillinen astman muoto. Ruumiillisessa rasituksessa hengitys kiihtyy ja hengitysteistä karkaa lämpöä ja kosteutta; tulehtuneet limakalvot ärty-vät ja keuhkoputket ahtautuvat. Oireita aiheuttaa erityisesti kasvojen kylmenemi-nen. Jos astma ei ole tasapainossa, rasitus aiheuttaa yskimistä, limaneritystä ja vinkumista. Kun astmatulehdus hoidetaan, potilas kestää myös rasitusta. Astman perinnöllisyys Astman taustalla on usein allergista taipumusta, joka on vahvasti perinnöllinen. Astmaa voi myös olla allergiasta riippumatta. Keuhkoputkiston voimakas ahtau-tumistaipumus on astmaan sairastumisen tärkein edellytys, ja myös siihen on pe-rinnöllistä taipumusta. Elintavat ja ympäristössä tapahtuva altistuminen määräävät sairauden puhkeamista ja pahenemista. Astman paraneminen Lapsuusiän astma paranee usein itsestään. Noin puolet lapsista tulee oireettomiksi viimeistään murrosiässä. Joissakin tapauksissa sairaus palaa aikuisiässä oireetto-man välivaiheen jälkeen. Aikuisiässä ennuste on hyvä, jos sairaus todetaan var-hain ja hoidetaan tehokkaasti. Astmaoireilu myös vaihtelee riippumatta siitä, hoidetaanko sitä vai ei. Itsellään korjautumista tapahtuu joskus, mutta taipumus astmaan ei häviä. Jos astmaa hoi-detaan asiallisesti, toiminta- ja työkyky on normaali eikä hengenvaaraa ole. Astma ja muut allergiat

Allerginen astma, allerginen nuha, silmäallergiat ja atooppinen ihottuma (maito-rupi, taiveihottuma, joskus nokkosihottuma) liittyvät toisiinsa, koska taustalla on elimistön ominaisuus herkistyä ympäristön allergeeneille. Valtaosalla astmaa sai-rastavista on myös allerginen nuha. Näiden aiheuttamien oireiden tehokas hoito on tärkeää myös astman hoitotasapainon kannalta. Lapsilla oireilu alkaa usein ihottumana ja ruoka-oireilla ja kehittyy myöhemmin hengitystieallergiaksi ja ast-maksi. Astma ei ole psyykkinen sairaus Astman syynä on keuhkoputkien tulehdus- ja ahtautumisherkkyys ja usein aller-ginen taipumus. Vaikka astman syy ei ole psyykkinen, stressi, masennus ja mieli-paha vaikuttavat sairauden puhkeamiseen, pahenemiseen ja kroonistumiseen. Jos sairaus on vaikea, heikentynyt toimintakyky voi aiheuttaa masennusta ja sosiaali-sia ongelmia. Työperäinen astma Monet työpaikalla käsiteltävät aineet – esimerkiksi eläinpölyt, jauhot, kemikaalit tai kampaamotuotteet – voivat aiheuttaa herkistymistä ja astmaa. Jos työntekijän astman syyksi osoitetaan työpaikan allergeeni tai kemikaali, kyseessä on ammatti-tauti ja lisäaltistumista on vältettävä. Monen astmapotilaan oireet pahenevat pö-lyisessä tai rasittavassa työssä, jolloin puhutaan työperäisestä astmasta. Se ei kui-tenkaan täytä ammattitautilain kriteereitä, jos allergeenille tai kemikaalille altis-tumisen ja astman välistä syy-yhteyttä ei ole osoitettu. Osoitus vaatii tavallisesti altistuskokeita paikallisessa keuhkosairauksien yksikössä tai Työterveyslaitokses-sa. Useimmat astmaatikot voivat jatkaa työssään, kunhan he huolehtivat järkeväs-tä suojautumisesta ja lääkehoidosta yhdessä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa. Astman ehkäisy Atooppista ihottumaa (maitorupi, taiveihottuma) ja ruoka-allergiaa sairastavilla pikkulapsilla on suurentunut riski sairastua hengitystieallergiaan. Riskiä ei voida poistaa, mutta sitä voidaan vähentää. Lasta tulisi ruokkia rintamaidolla, ja kiinteät ruuat aloitetaan 4–6 kuukauden ikäisenä. Vanhemmat eivät saisi tupakoida. Pie-nen lapsen allergian kehittymisen kannalta lemmikkieläinten välttämisestä ei ole hyötyä. Antibioottikuureja ei pidä käyttää alle vuoden ikäiselle lapselle muuta kuin todella tarpeeseen. Rokotukset tulee ottaa ohjelman mukaisesti. Niistä kiel-täytyminen ei estä astmaan sairastumista, mutta voi aiheuttaa hengenvaarallisen infektioriskin. Allerginen nuha on astman riskitekijä. Riskiä vähentävät nuhan hyvä hoito, vi-rusinfektioiden hyvä hoito, tupakoimattomuus, yleiskunnosta huolehtiminen ja lievienkin astmaan viittaavien oireiden aikainen hoito. Herkistymisen ehkäisy Herkistymistä ja astman puhkeamista voidaan vähentää seuraavilla toimenpiteillä: Tuetaan imetystä. Kiinteä ravinto aloitetaan 4–6 kuukauden iässä.

Ympäristön ja ravinnon altisteita ei vältetä perusteettomasti (esim. lemmik-kieläimiä ei tarvitse välttää varmuuden vuoksi ja kaikkia ruokia voi syödä, ellei nimenomaan jokin ruoka-aine aiheuta voimakkaita oireita ja sen välttämisestä on sovittu lääkärin kanssa). Luontaista immuniteettia vahvistetaan lisäämällä yhteyttä luontoon (esim. liikunta ja harrastukset erilaisissa luontoympäristöissä, leiritoiminta, puutarhanhoito). Säännöllinen liikunta vahvistaa immuniteettia. Kasvis-, juures-, hedelmä- ja marjapitoinen ravinto vahvistaa immuniteettia. Valtaosa mikrobeista on hyödyllisiä ja turvaa terveyttä. Antibiootteja käytetään vain hyvin perustein. Luontaista immuniteettia voi lievästi vahvistaa probioottisilla mikrobeilla (esim. maitohappobakteereita sisältävät elintarvikkeet ja muut valmisteet). Ei tupakoida (vanhempien tupakointi lisää lapsen astmariskiä). Astman pahenemisen ehkäisy ja oireiden hoito Säännöllinen liikunta on tärkeää niin lapsille kuin aikuisille ja erityisesti astmaa sairastaville. • Kasvis-, marja- ja hedelmäpitoinen ruokavalio parantaa astman hal-lintaa. Luontaista immuniteettia vahvistetaan probioottisilla mikrobeilla (ks. Herkistymi-sen ehkäisy). Allergeenispesifinen siedätyshoito: allergeeni sellaisenaan (ruoka-aineet), kie-lenalustabletit (timotei, jne.) tai ihonalainen pistossiedätys Limakalvojen ja ihon allerginen tulehdus (inflammaatio) hoidetaan ajoissa ja te-hokkaasti. Ei tupakoida (tupakointi huonontaa mm. astmalääkkeiden tehoa). Astman toteaminen Lääkäri haastattelee potilaan oirehistorian selvittämiseksi. Keuhkot, sydän, nenän limakalvo ja iho tarkistetaan. Potilas seuraa kotona 1–2 viikon ajan hengityksen toimintaa aamuin, illoin ja tuntiessaan oireita. Tähän hän käyttää uloshengityksen huippuvirtausmittaria (PEF-seuranta). Mukaan liitetään keuhkoputkien avautu-miskokeita niin, että potilas hengittää avaavaa lääkettä (tavallisesti salbutamoli) peruspuhallusten jälkeen ja mittaa PEF-arvot uudelleen 15 minuutin kuluttua. Tarkemmat keuhkotilavuudet mitataan spirometrian (hengitystilavuuksien mitta-uslaite) ja pienillä lapsilla oskillometrian (mittaa hengitysteiden virtausvastusta) avulla. Samalla tehdään myös keuhkoputkien avautumiskoe ja seurataan uloshen-gityksen sekuntivirtauksen muuttumista. Keuhkoputkiston ahtautumistaipumus tutkitaan histamiini- tai metakoliinialtistuskokeen avulla. Rasituskokeita tehdään tarvittaessa kuntopyörällä, juoksumatolla tai juoksuttamalla potilasta hengästymi-seen saakka ulkona tai sisällä. Erityisesti lapsilla vapaa juoksutesti on herkin tapa saada astma esiin. Allergiaa testataan ihopistokokein (prick-testit), määrittämällä verestä allergiavas-ta-aineita (IgE-vasta-aineet) ja tekemällä joskus altistuskokeita epäillyllä aller-geenilla.

Astmatulehdusta tutkitaan mittaamalla uloshengityksestä typpioksidia. Tulehduk-sen luonnetta voidaan myös tutkia verestä, ysköksestä tai nenälimasta. Kun astma on diagnosoitu ja hoito toimii, seurannasta huolehtivat esimerkiksi koulutetut astmahoitajat. Raskaus Astma ei ole este raskaudelle. Astmaoireet usein vähenevät raskauden aikana, mutta voivat joskus myös pahentua. Astmalääkkeitä (myös inhaloitavaa kortiso-nia) käytetään lääkärin ohjeiden mukaan, eivätkä ne ole vaaraksi sikiölle. Ammatinvalinta Astma tai allergia ei rajoita ammatinvalintaa kuin poikkeustapauksissa. Joissain työtehtävissä, kuten parturi-kampaajana, eläintenhoitajana, leipurina tai siivooja-na, voi altistua allergeeneille tai ärsykkeille, jotka aiheuttavat oireita. Monet aller-giset pärjäävät kuitenkin myös näissä töissä. Yhteiskunnan tuki Jos potilas on tarvinnut säännöllistä lääkehoitoa vähintään puoli vuotta ja hoidon tarve jatkuu, korvataan omavastuuosuuden ylittävästä osasta 72 prosenttia lääk-keen apteekkimyyntihinnasta. Alle viisivuotiailla lapsilla ei ole puolen vuoden ka-renssiaikaa. Jos astma uhkaa työkykyä, järjestetään kuntoutusta ja uudelleenkoulutusta. Lääkä-rinlausunto tarvitaan kaikkiin Kelan etuuksiin. Jos lääkityksen vuotuiset kustan-nukset ylittävät kulloinkin hyväksytyn rajan, Kela korvaa kaikki lääkekustannuk-set. Vaikeahoitoista astmaa sairastavien lasten vanhemmilla on joissakin tapauk-sissa oikeus korotettuun hoitotukeen. Astman hoito Astmaoireet hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä, jotka poistavat oireet usein koko-naan. Allergisessa astmassa vähennetään hengitettävän allergeenipölyn määrää kotona ja työpaikalla. Eräitä allergioita, kuten siitepöly- ja eläinallergioita sekä mehiläis- ja ampiaisallergioita, voidaan hoitaa siedätyksen avulla. Potilas totute-taan vähitellen allergeeniin pistämällä sitä pieniä määriä ihon alle. Heinien siite-pölylle (timotei) voidaan siedättää kielenalustablettien avulla. Ruoka-allergiaa hoidetaan välttämisellä, mutta entistä enemmän myös siedättämällä valvotusti ky-seisellä ruualla. Astman lääkitys Niin astman kuin allergisen nuhan ensi- ja perushoito ovat limakalvon tulehdusta hoitavat inhaloitavat (sisäänhengitettävät) kortisonilääkkeet. Keuhkoputkien ah-tautuminen korjautuu, kun tulehdus rauhoittuu. Tulehdushoito voi olla säännöllis-tä tai jaksoittaista. Jos potilas oireilee vain siitepölykauden aikana, saattaa tuleh-dushoito riittää. Tavallista kuitenkin on, että lääkitystä ei käytetä riittävän sään-nöllisesti ja potilas aliarvioi oireitaan.

Lievässä astmassa potilas inhaloi tulehdushoidon lisäksi satunnaisiin oireisiin keuhkoputkia nopeasti avaavaa lääkettä. Avaavan lääkkeen tarve kertoo tuleh-dushoidon onnistumisesta. Jos hoitotasapaino on hyvä, avaavaa lääkettä ei juuri tarvita. Jos potilas oireilee jatkuvasti huolimatta asiallisesta tulehduslääkityksestä, hän käyttää keuhkoputkia avaavaa lääkettä säännöllisesti. Silloin hän voi kokeilla niin sanottua kiinteää yhdistelmähoitoa, jossa on sekä tulehduslääkettä että keuh-koputkia avaavaa lääkettä. Suurin osa astmaatikoista käyttää kuitenkin joustavaa yhdistelmähoitoa eikä tarvitse päivittäin avaavaa lääkitystä. Astmalääkkeiden käytön jatkuvuus Limakalvojen tulehdusta hoitava peruslääke, yleensä inhaloitava kortisoni, vähen-tää oireita. Lääke ehkäisee astmakohtauksia, mutta vaikutus alkaa hitaasti. Inha-loitava kortisoni ei ole kohtauslääke samalla tavalla kuin avaava lääke. Kortisonia käytetään aluksi säännöllisesti päivittäin. Jos sairaus on pitkään oireeton, kortiso-nia vähennetään ja voidaan kokeilla jaksoittaista hoitoa. Kroonisessa astmassa in-haloitavaa kortisonia pitää käyttää päivittäin. Lievässä astmassa keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä hoidetaan ja ehkäistään ys-kää, hengityksen vinkumista, hengenahdistusta ja rasituksen aiheuttamia oireita. Lääkettä otetaan tarpeen mukaan, mutta säännöllistä käyttöä vältetään. Rasi-tusoireiden ehkäisemiseksi kannattaa ottaa ylimääräinen annos sekä avaavaa lää-kettä että kortisonia noin 15 minuuttia ennen rasitusta. Jos oireet tuntuvat rasituk-sen jälkeen, otetaan uudet annokset lääkkeitä. Pitkäaikaishoidossa on järkevää etsiä kortisonin ja avaavan lääkkeen pienimmät annostukset, joilla oireet pysyvät poissa. Turha lääkepelko, erityisesti kortisonipelko, voi johtaa hoidon laiminlyömiseen ja sairauden kroonistumiseen. Lääkkeet ovat aina pienempi paha kuin vaikea oireilu. Tärkeimmät astmalääkkeet, niin kortisonit kuin avaavat lääkkeet, on kehitetty li-sämunuaisten itsensä tuottamista aineista. Vaikka käytetyt annokset ovat pieniä, niillä on keuhkoputkissa hyvä teho. Astman ohjattu omahoito lääkkeillä Jokainen on oman vointinsa asiantuntija. Kun potilas ymmärtää, miten oireet syn-tyvät ja lääkkeet vaikuttavat, voi peruslääkityksen annostusta itse säätää lääkärin ohjeiden mukaan. Hyvä hoitotasapaino löytyy, kun seuraa avaavan lääkityksen tarvetta ja mittaa ajoittain uloshengityksen huippuvirtausta PEF-mittarin avulla. Astman ohjattu omahoito on tärkeä käytännön edistysaskel. Lääkäri ja hoitaja an-tavat siitä ohjeet. Potilaalle ei ainoastaan määrätä lääkkeitä vaan hänen kanssaan sovitaan kumppanuudesta: neuvotaan, miten astman kanssa voi elää sovussa. Astmatulehduksen paheneminen Astman pahenemisen tavallisin syy on virusten aiheuttama hengitystietulehdus. Pahenemisvaihe uhkaa, kun oireet lisääntyvät tai herättävät yöllä, rasituksensieto huononee, avaavan lääkkeen tarve lisääntyy tai se ei kunnolla auta, tai kun keuh-

kojen toiminta huononee. Jos astma on vaikeutumassa, kaksin- tai nelinkertaiste-taan inhaloitavien lääkkeiden annoksia ja ottokertoja. Avaavan lääkkeen suureneva tarve on yleensä merkki siitä, että astmatulehdusta hillitsevää lääkitystä on lisättävä (ks. alla). Jos lääkityksen lisäys ei saa oireita hal-lintaan 1–2 päivässä, potilas ottaa oma-aloitteisesti kortisonitablettikuurin (ks. al-la). Antibiootti ei auta nuhakuumeeseen tai flunssaan, joiden yleisin syy on rino-virus. Antibioottia saatetaan tarvita, jos sairautta pahentaa märkäinen keuhkoput-kitulehdus, nenän sivuonteloiden tulehdus tai keskikorvatulehdus. Jos astmakohtaus tulee, pysy rauhallisena. Inhaloi keuhkoihin 3–4 ylimääräistä annosta keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja rentoudu. Jatka hoitoa omahoito-ohjeiden mukaisesti ja ota yhteys hoitopaikkaan. Astman pahenemisvaiheen tunnistaminen Pahenemisen tunnistaa seuraavista oireista ja havainnoista: Avaavan oirelääkkeen tarve lisääntyy muutaman päivän kuluessa. Olo on flunssainen ja tukkoinen. Yskä lisääntyy, ja hengitys alkaa tuntua vaikealta. Rasituksensieto huononee. Aamujen PEF-arvo laskee. Hoitopaikasta kerrotaan, kuinka suuri PEF-arvon ale-neminen on merkittävä. Astman pahenemisen estäminen Kaksin- tai nelinkertaista inhaloitavan kortisonin annos 2 viikoks. Inhaloi avaavaa lääkettä aina ennen kortisonia 2 viikkoa. Jos inhaloitavan lääkityksen lisääminen ei auta 1–2 päivässä, aloita kortisonitable-tit (prednisolon) 20 mg päivässä 10 päivän kuurina. Jos käytät ylläpitohoitona säännöllisesti inhaloitavaa avaavan lääkkeen ja kortiso-nin yhdistelmävalmistetta, aloita pahenemisvaiheessa suoraan kortisonitabletit. Mene päivystykseen, jos yskä ja hengenahdistus pahenevat lääkityksen lisäämi-sestä huolimatta. Tarkista myöhemmin perushoito. Varottavia lääkkeitä Jotkut astmaatikot ovat yliherkkiä aspiriinille (asetyylisalisyylihappo) ja sen su-kuisille särkylääkkeille (esim. Burana®). Silloin näitä lääkkeitä ei saa käyttää. Kipulääkkeeksi voi useimmiten käyttää parasetamolia sisältäviä valmisteita. Sy-dän- ja verenpainelääkkeinä (ja silmänpaineen hoitoon) käytettävät beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa. Älä tupakoi! Tupakoivalla ei ole toivoa keuhko-oireiden korjaantumisesta. Tupakka aiheuttaa keuhkoahtaumatautia (kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkolaajentumaa) ja pahentaa astmaa. Monia vuosikymmeniä tupakoineilla on usein molemmat taudit. Tutkimusten mukaan astmalääkkeet eivät kunnolla auta tupakoitsijaa.

Nikotiiniin kehittyy melkein heroiinin veroinen riippuvuus. Käytössä on niko-tiinikorvaushoitoja (laastari, purukumi, inhalaattori ja tabletit), joita voi käyttää tupakoinnin lopettamisen tukena. Myös keskushermoston nikotiiniriippuvuutta vähentävää lääkitystä voi käyttää. Nämä ovat kuitenkin vain tukitoimia, eivätkä ne auta, jos tupakoinnin lopettamiseen ei ole todellista motivaatiota. Astma ja liikunta Säännöllinen liikunta on astmaa sairastavalle osa hoitoa. Liikuntamuoto valitaan mieltymyksen ja ympäristön mukaan. Sauvakävely, uinti, pyöräily, pallopelit, voimistelu ja voimailu sopivat hyvin. Hölkkä saattaa aiheuttaa rasitusastmaa, mut-ta jos astmatulehdus on hallinnassa, sekin sujuu. Hiihto kovassa pakkasessa rasit-taa hengityselimiä. Lievä astma ei tavallisesti estä edes huippu-urheilua. Astma ja ruokavalio Paino on pidettävä kurissa. Painon pudotus vähentää oireilua ja lääkkeiden tarvet-ta. Perinteinen välimerellinen ruokavalio (esim. kala, vihannekset, hedelmät, päh-kinät, oliiviöljy) lieventää astmaa. Saman asian ajaa perinteinen itämerellinen ruokavalio (kotimaiset marjat, kala, juurekset, vihannekset, hedelmät, ruis, kaura, rypsiöljy). Suolan käyttöä kannattaa vähentää. Mahdollinen ruokayliherkkyys pitää tutkia, koska turhia välttämisruokavalioita on liikaa. Ruokayliherkkyys vain harvoin pahentaa astmaa. Laktoosi-intoleranssi ei ole allergiaa vaan maitosokeria pilkkovan laktaasientsyymin puutos. Silloin käy-tetään vähälaktoosisia ruoka-aineita. Elintarvikkeiden lisäaineet ovat astmaatikol-le vaarattomia. Ilmankostuttimet ja ilmanpuhdistimet Ilmankostutin on harvoin tarpeen. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on talvel-la 25–45 prosenttia. Jos ilmankostutinta käytetään, kosteutta on hyvä seurata kos-teusmittarilla. Liikakosteus luo olosuhteet mikrobien (bakteerien ja homeiden) li-sääntymiselle. Huolehdi siivouksesta ja toimivasta ilmanvaihdosta. Ilmanpuhdis-tin ei hoida astmaa, mutta vähentää huoneilman pienhiukkasia. Tämä voi ehkäistä oireita, jos työssä tai harrastuksessa syntyy huoneeseen pölyä. Ilmanpuhdistin ei korvaa siivousta. Hengityksensuojaimet ja hengitysilman lämmittimet Kaikessa pölyävässä tai kemikaaleille altistavassa työssä ja harrastuksessa pitää käyttää hengityksensuojainta. Uloshengitysventtiilillä varustetut suojaimet ovat tehokkaita ja kohtuullisen mukavia käyttää. Jos astmaa sairastava rasittaa itseään kylmässä ulkoilmassa, hengitystiet jäähtyvät ja ärtyvät, mistä voi seurata astmaoi-reita. Suun eteen laitettavan hengitysilman lämmittimen avulla liikunta saattaa onnistua. Tärkeää on suojata kasvot kylmältä – se on astmassa yhtä tärkeää kuin hengitysteiden suojaaminen. Luonnonlääkkeet ja täydentävät hoidot

Antioksidatiivisilla vitamiineilla ja hivenaineilla voi olla merkitystä limakalvon terveydelle. Niitä saa yleensä riittävästi tavallisesta ravinnosta, etenkin kasviksis-ta, hedelmistä ja marjoista. Astman hoidossa täydentävien (vaihtoehtoisten) hoito-jen merkityksestä ei ole juuri näyttöä. Suolahuonehoidosta voi olla lievää apua, mutta huoneen suolapitoisuuden pitää olla sopiva. Liika suola ärsyttää. Luonnon-lääkkeet sisältävät yrttejä ja kasvien osia, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioi-ta. Näiden aineiden käytöstä on tärkeää mainita lääkärille. Akupunktiosta ei ole hyötyä astman hoidossa. Allergisen nuhan oireita se saattaa lievittää. Astma ja etelänmatkat Lämmin ja leppeä ilma helpottaa usein astmaa, mutta ilman on oltava myös puh-dasta. Monet potilaat voivat etelässä paremmin. Silti Etelä-Euroopan maissa on astmaa saman verran kuin Suomessa. Siitepölyallergisen kannattaa selvittää siite-pölytilanne matkakohteessa; myös paikallisille kasveille voi herkistyä. Välimeren maissa oliivipuun ja muuriyrtin (parietaria) ja Pohjois-Amerikassa tuoksukin (ragweed) siitepölyt ovat yleisiä allergian aiheuttajia.

7.1.2 Flunssa

Flunssa on virustauti Yleisin hengitystieinfektio on viruksen aiheuttama flunssa eli nuhakuume. Taval-linen flunssa on aina virusperäinen, ja se paranee itsestään ilman antibioottihoitoa. Hengitystieinfektioita esiintyy keskimäärin aikuisilla 2–3 kertaa vuodessa ja lap-silla 6–8 kertaa vuodessa. Flunssan aiheuttajia ovat kymmenet eri virukset. Joskus pitkittynyt flunssa johtuu siitä, että sama henkilö joutuu peräkkäin kahden tai useamman viruksen uhriksi. Flunssaa voi jonkin verran ehkäistä pesemällä usein käsiä flunssa-aikana. Toisia kohti ei pidä yskiä tai aivastaa. Höyryhengitystä vai nenätippoja? Höyryhengitys on flunssan oireiden, varsinkin nenän tukkoisuuden, perinteinen hoito, jonka tehokkuudesta on myös tutkittua tietoa. Tiedetään, että 40–44-asteisen höyryn toistuva, lyhytaikainen hengittäminen lievittää oireita jonkin ver-ran. Pitkään jatkuva, yli 30 min kestävä höyryhengitys ei sen sijaan näytä hyödyl-liseltä. Hoito on siis syytä lopettaa, kun se alkaa tuntua epämukavalta. Pikkulapsille ja myös aikuisille mukava tapa ottaa höyryhengitystä on suihkutella kylpyhuoneessa hetken lämpimällä vedellä lattiaa tai seiniä ja oleskella sitten huoneessa noin 10 minuutin ajan. Nenän limakalvoja supistavat lääkkeet joko suihkeena tai tippoina vähentävät tut-kitusti nenän tukkoisuutta ainakin vähän. Hyöty katoaa, kun lääkkeitä käytetään

pitkään. Näitä lääkkeitä kannattaakin flunssassa käyttää vain muutaman päivän ajan. Allergialääkkeet, antihistamiinit, yksin tai yhdessä limakalvoja supistavien lääk-keiden kanssa ovat hyödyllisiä allergisessa nuhassa. Viruksen aiheuttamassa flunssassa antihistamiineista ei ole juurikaan hyötyä. Yhdistelmälääkkeet, joissa on mukana nenän limakalvoa supistavaa ainetta, saattavat auttaa jonkin verran. Särkylääkkeitä Flunssaan liittyvän kuumeen ja lihassäryn hoidossa apteekista reseptittä saatavat särkylääkkeet ovat kohtalaisen tehokkaita. Lyhytaikaisessa käytössä kuume- ja särkylääkkeistä turvallisin ja yleensä tehol-taan riittävä on parasetamoli. Sitä kannattaa kokeilla ennen tulehduskipulääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa mahan limakalvoille haavaumia. Parasetamoli sopii hyvin myös astmapotilaille ja raskauden ja imetyksen aikana. Yskänlääkkeet ja C-vitamiini Yskänärsytystä hillitsevien lääkkeiden teho flunssasta tai keuhkoputkentulehduk-sesta johtuvaan yskään on rajallinen. Yöunta häiritsevään yskään niitä voi kuiten-kin kokeilla. Astmalääkkeistä on apua niille, joilla hengitystieinfektioon liittyy pitkittynyt yskä tai astmaoireiden pahenemista. Pitkittyneen tai haittaavan yskän tutkimus ja hoito kuuluvat lääkärille. Joskus toistuvat keuhkoputkitulehdukset osoittautuvat alka-vaksi astmaksi. Suurten C-vitamiiniannosten hyödyllisyydestä flunssan hoidossa on esitetty erilai-sia mielipiteitä. Kokoomatutkimuksessa, jossa oli mukana 13 hoitotutkimusta, C-vitamiini ei auttanut estämään flunssaa, mutta osassa tutkimuksista sen todettiin vähentävän hieman (keskimäärin 8–9 %) flunssaoireiden kestoa. Influenssa eroaa tavanomaisesta flunssasta Usein vuodenvaihteessa Suomessa alkaa influenssaepidemia, jota ei pidä sekoittaa tavalliseen flunssaan. Influenssaan kuuluu korkea kuume, lihassäryt ja yskä. Voi-makkaat oireet kestävät noin viikon. Influenssan aiheuttaa influenssa A tai B-virus, joita kumpaakin on useimpina talvina liikkeellä. Jälkitaudit, kuten keuhkokuume, ovat influenssassa yleisempiä kuin tavallisessa flunssassa. Influenssa A:n ehkäisykeinona rokote on tehokas ja suhteellisen haita-ton. Siksi se tarjotaan maksutta sydän- ja keuhkosairauden tai muun syyn takia yleiskunnoltaan tavallista heikommille ihmisille. Influenssarokotuksesta voi ky-syä omalta lääkäriltä. Influenssarokote ei suojaa lainkaan tavanomaiselta flunssalta, jota voivat aiheut-taa useat kymmenet eri virukset. Virusten suuren määrän ja muuntelukyvyn vuok-si näyttää mahdottomalta tuottaa rokotetta, joka suojaisi myös tavanomaiselta flunssalta.

Miksi antibiootteja kannattaa välttää flunssan hoidossa? Antibioottien antaminen varmuuden vuoksi kaikkiin hengitystieinfektioihin on haitallista kahdesta syystä. Antibiootit voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, esimerkiksi allergisia reaktioita tai vaikeaa ripulia. Antibioottien teho bakteereja vastaan heikkenee, jos runsaan käytön myötä bakteerien vastustuskyky, resistens-si, antibiooteille pääsee leviämään. Suomessa resistenttejä bakteerikantoja on ol-lut toistaiseksi vielä vähän, mutta tilanne on paljon vakavampi maissa, joissa anti-biootteja käytetään enemmän, esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa. Kohtuullisuus kaikessa Fyysinen rasitus saattaa virusinfektion aikana olla vaaraksi ja siksi sitä kannattaa aina välttää flunssaisena. Ulkoileminen kylmässä säässä ja saunassa käynti saat-tavat pahentaa flunssaoireita. Äkillisistä lämpötilan vaihteluista kärsii eniten ääni, joka puhetyöläisellä on flunssassa muutenkin uhattuna. Käheyden paras hoito on äänilepo, siis täysi puhumattomuus. Jos kuitenkin on pakko puhua, kannattaa mie-luummin yrittää puhua normaalisti hiljaa kuin tarkoituksellisesti kuiskata. Kuis-kaaminen rasittaa äänihuulia enemmän. Nuhakuume, flunssa Suomessa sairastetaan vuosittain arviolta 10–20 miljoonaa hengitystieinfektioita. Avohoidossa lääkärin potilaista kolme neljäsosaa sairastaa jotain hengitystieinfek-tiota. Näistä tavallisin on nuhakuume eli flunssa. Aikuinen suomalainen sairastaa vuosittain keskimäärin 1–5 ja lapsi 5–10 nuha-kuumetta. Sitä aiheuttavat sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset. Sen, onko jäätävä pois töistä taudin aikana, ratkaisee vain yleiskunto. Perussääntö on, että tartuttamisen välttämiseksi se ei ole tarpeellista, koska väestössä liikkuu koko ajan runsaasti nuhakuumeviruksia kantavia henkilöitä ja yksittäisen sairas-tuneen poistaminen joukosta ei vaikuta merkittävästi muiden riskiin sairastua. Flunssan oireet Nuhakuume alkaa tyypillisesti kurkkukivulla tai nenän kirvelyllä ja myöhemmin tulee nuha ja yskä. Aikuisilla on yleensä vain kuumeinen olo ("paikkoja särkee"), mutta lapsilla on usein korkeakin kuume (yli 38,5 astetta). Suurin osa nuhakuu-mepotilaista jatkaa päivittäisiä toimintojaan, vaikka yleiskunto onkin heikentynyt. Flunssan toteaminen Flunssa voidaan yleensä todeta pelkkien oireiden perusteella. Jos ei ole selvä, että kyseessä on virusflunssa voidaan tehdä nielun bakteeriviljely streptokokkiangii-nan toteamiseksi, poskionteloiden kaikututkimus poskiontelotulehduksen toteami-seksi ja CRP-verikoe erottamaan virus- ja bakteeritautia toisistaan. Flunssaan sai-rastuneilta ei yleensä pyritä tunnistamaan virusta, joka sen aiheuttaa, koska tämä tieto ei auta hoidossa. Flunssan itsehoito

Tavallisessa nuhakuumeessa antibiooteista ei ole lainkaan hyötyä. Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lievittää lääkkein. Oloa voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeenilla) tai kuumetta alentavilla kipulääkkeillä (esimerkiksi parasetamolilla tai asetyylisa-lisyylihapolla). Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat hel-pottaa hengitystä. Allergiseen nuhaan käytetyt tabletit tai kapselit eivät auta fluns-san aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen. Yskänlääkkeistä saatava apu on yleensä vähäinen. Yskänlääkkeet voivat olla avuksi erityisesti jos yskä vaikeuttaa nukahtamista. Reseptillä saatavat yskänlääk-keet eivät ole tehokkaampia kuin käsikauppalääkkeet. Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on puhumisen välttämi-nen. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhumi-nen. Höyryhengitys eli 40–44-asteisen höyryn toistuva ja lyhytaikainen hengittä-minen saattaa lievittää nuhakuumeen oireita. Jos hoito tuntuu epämukavalta, sitä ei tule jatkaa. Kuumeisen pikkulapsen ja vanhan ihmisen riittävästä juomisesta on syytä huolehtia. Ruumiillista ponnistelua tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaati-oiden kehittyminen. Kevyt liikkeillä olo ja puuhailu ei ole haitaksi. Kuntoilulii-kunta on turvallista aloittaa voimien rajoissa silloin kun yleisoireet (kuume ja yleiset säryt) ovat ohi. Tämä tarkoittaa yleensä 3 – 5 päivän taukoa. Milloin hoitoon? Flunssan takia on harvoin syytä mennä hoitoon, ellei työnantaja vaadi todistusta jo lyhyestäkin poissaolosta. Jos flunssan oirein alkaneeseen tautiin liittyy aikuisella korkea kuume ja voima-kas uupumus tai jos hengittäminen on selvästi raskasta kannattaa käydä lääkärissä varmistamassa ettei kyseessä ole alkava bakteerikeuhkokuume. Samoin jos tauti on jo ollut selvästi paranemassa, ja oireet uusivat viikon parin kuluessa, on var-mistettava ettei kyseessä ole bakteerijälkitauti (esimerkiksi keuhkokuume tai bak-teerin aiheuttama poskiontelotulehdus). Tavallisen virusnuhakuumeen aiheuttama yskä kestää puolella siihen sairastuneis-ta 2 viikkoa tai kauemmin. Antibiootit eivät auta pitempäänkään yskään. Jos yskä kestää yli 3 viikkoa häiritsevänä, on hyvä lähteä lääkäriin. Influenssaepidemian aikana influenssan riskiryhmään kuuluvien, joille tulee kuumeinen hengitystiein-fektio, on syytä mennä lääkäriin influenssalääkkeen tarpeen arvioon. Flunssan ehkäisy Nuhakuumetta voi ehkäistä pesemällä käsiä flunssa-aikana erityisesti kun on ollut kontaktissa ihmisiin. Nuhaisena kättelyä voi tilanteen mukaan välttää. C-vitamiinin nauttiminen ei estä nuhakuumeen puhkeamista. Se voi lyhentää taudin kestoa vähän (½-1 päivällä). Etenkään lapsille ei tule antaa suuria C-vitamiinimääriä.

7.1.3 Influenssa

Flunssa on virustauti Yleisin hengitystieinfektio on viruksen aiheuttama flunssa eli nuhakuume. Taval-linen flunssa on aina virusperäinen, ja se paranee itsestään ilman antibioottihoitoa. Hengitystieinfektioita esiintyy keskimäärin aikuisilla 2–3 kertaa vuodessa ja lap-silla 6–8 kertaa vuodessa. Flunssan aiheuttajia ovat kymmenet eri virukset. Joskus pitkittynyt flunssa johtuu siitä, että sama henkilö joutuu peräkkäin kahden tai useamman viruksen uhriksi. Flunssaa voi jonkin verran ehkäistä pesemällä usein käsiä flunssa-aikana. Toisia kohti ei pidä yskiä tai aivastaa. Höyryhengitystä vai nenätippoja? Höyryhengitys on flunssan oireiden, varsinkin nenän tukkoisuuden, perinteinen hoito, jonka tehokkuudesta on myös tutkittua tietoa. Tiedetään, että 40–44-asteisen höyryn toistuva, lyhytaikainen hengittäminen lievittää oireita jonkin ver-ran. Pitkään jatkuva, yli 30 min kestävä höyryhengitys ei sen sijaan näytä hyödyl-liseltä. Hoito on siis syytä lopettaa, kun se alkaa tuntua epämukavalta. Pikkulapsille ja myös aikuisille mukava tapa ottaa höyryhengitystä on suihkutella kylpyhuoneessa hetken lämpimällä vedellä lattiaa tai seiniä ja oleskella sitten huoneessa noin 10 minuutin ajan. Nenän limakalvoja supistavat lääkkeet joko suihkeena tai tippoina vähentävät tut-kitusti nenän tukkoisuutta ainakin vähän. Hyöty katoaa, kun lääkkeitä käytetään pitkään. Näitä lääkkeitä kannattaakin flunssassa käyttää vain muutaman päivän ajan. Allergialääkkeet, antihistamiinit, yksin tai yhdessä limakalvoja supistavien lääk-keiden kanssa ovat hyödyllisiä allergisessa nuhassa. Viruksen aiheuttamassa flunssassa antihistamiineista ei ole juurikaan hyötyä. Yhdistelmälääkkeet, joissa on mukana nenän limakalvoa supistavaa ainetta, saattavat auttaa jonkin verran. Särkylääkkeitä Flunssaan liittyvän kuumeen ja lihassäryn hoidossa apteekista reseptittä saatavat särkylääkkeet ovat kohtalaisen tehokkaita. Lyhytaikaisessa käytössä kuume- ja särkylääkkeistä turvallisin ja yleensä tehol-taan riittävä on parasetamoli. Sitä kannattaa kokeilla ennen tulehduskipulääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa mahan limakalvoille haavaumia. Parasetamoli sopii hyvin myös astmapotilaille ja raskauden ja imetyksen aikana. Yskänlääkkeet ja C-vitamiini

Yskänärsytystä hillitsevien lääkkeiden teho flunssasta tai keuhkoputkentulehduk-sesta johtuvaan yskään on rajallinen. Yöunta häiritsevään yskään niitä voi kuiten-kin kokeilla. Astmalääkkeistä on apua niille, joilla hengitystieinfektioon liittyy pitkittynyt yskä tai astmaoireiden pahenemista. Pitkittyneen tai haittaavan yskän tutkimus ja hoito kuuluvat lääkärille. Joskus toistuvat keuhkoputkitulehdukset osoittautuvat alka-vaksi astmaksi. Suurten C-vitamiiniannosten hyödyllisyydestä flunssan hoidossa on esitetty erilai-sia mielipiteitä. Kokoomatutkimuksessa, jossa oli mukana 13 hoitotutkimusta, C-vitamiini ei auttanut estämään flunssaa, mutta osassa tutkimuksista sen todettiin vähentävän hieman (keskimäärin 8–9 %) flunssaoireiden kestoa. Influenssa eroaa tavanomaisesta flunssasta Usein vuodenvaihteessa Suomessa alkaa influenssaepidemia, jota ei pidä sekoittaa tavalliseen flunssaan. Influenssaan kuuluu korkea kuume, lihassäryt ja yskä. Voi-makkaat oireet kestävät noin viikon. Influenssan aiheuttaa influenssa A tai B-virus, joita kumpaakin on useimpina talvina liikkeellä. Jälkitaudit, kuten keuhkokuume, ovat influenssassa yleisempiä kuin tavallisessa flunssassa. Influenssa A:n ehkäisykeinona rokote on tehokas ja suhteellisen haita-ton. Siksi se tarjotaan maksutta sydän- ja keuhkosairauden tai muun syyn takia yleiskunnoltaan tavallista heikommille ihmisille. Influenssarokotuksesta voi ky-syä omalta lääkäriltä. Influenssarokote ei suojaa lainkaan tavanomaiselta flunssalta, jota voivat aiheut-taa useat kymmenet eri virukset. Virusten suuren määrän ja muuntelukyvyn vuok-si näyttää mahdottomalta tuottaa rokotetta, joka suojaisi myös tavanomaiselta flunssalta. Miksi antibiootteja kannattaa välttää flunssan hoidossa? Antibioottien antaminen varmuuden vuoksi kaikkiin hengitystieinfektioihin on haitallista kahdesta syystä. Antibiootit voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, esimerkiksi allergisia reaktioita tai vaikeaa ripulia. Antibioottien teho bakteereja vastaan heikkenee, jos runsaan käytön myötä bakteerien vastustuskyky, resistens-si, antibiooteille pääsee leviämään. Suomessa resistenttejä bakteerikantoja on ol-lut toistaiseksi vielä vähän, mutta tilanne on paljon vakavampi maissa, joissa anti-biootteja käytetään enemmän, esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa. Kohtuullisuus kaikessa Fyysinen rasitus saattaa virusinfektion aikana olla vaaraksi ja siksi sitä kannattaa aina välttää flunssaisena. Ulkoileminen kylmässä säässä ja saunassa käynti saat-tavat pahentaa flunssaoireita. Äkillisistä lämpötilan vaihteluista kärsii eniten ääni, joka puhetyöläisellä on flunssassa muutenkin uhattuna. Käheyden paras hoito on äänilepo, siis täysi puhumattomuus. Jos kuitenkin on pakko puhua, kannattaa mie-

luummin yrittää puhua normaalisti hiljaa kuin tarkoituksellisesti kuiskata. Kuis-kaaminen rasittaa äänihuulia enemmän. Nuhakuume, flunssa Suomessa sairastetaan vuosittain arviolta 10–20 miljoonaa hengitystieinfektioita. Avohoidossa lääkärin potilaista kolme neljäsosaa sairastaa jotain hengitystieinfek-tiota. Näistä tavallisin on nuhakuume eli flunssa. Aikuinen suomalainen sairastaa vuosittain keskimäärin 1–5 ja lapsi 5–10 nuha-kuumetta. Sitä aiheuttavat sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset. Sen, onko jäätävä pois töistä taudin aikana, ratkaisee vain yleiskunto. Perussääntö on, että tartuttamisen välttämiseksi se ei ole tarpeellista, koska väestössä liikkuu koko ajan runsaasti nuhakuumeviruksia kantavia henkilöitä ja yksittäisen sairas-tuneen poistaminen joukosta ei vaikuta merkittävästi muiden riskiin sairastua. Flunssan oireet Nuhakuume alkaa tyypillisesti kurkkukivulla tai nenän kirvelyllä ja myöhemmin tulee nuha ja yskä. Aikuisilla on yleensä vain kuumeinen olo ("paikkoja särkee"), mutta lapsilla on usein korkeakin kuume (yli 38,5 astetta). Suurin osa nuhakuu-mepotilaista jatkaa päivittäisiä toimintojaan, vaikka yleiskunto onkin heikentynyt. Flunssan toteaminen Flunssa voidaan yleensä todeta pelkkien oireiden perusteella. Jos ei ole selvä, että kyseessä on virusflunssa voidaan tehdä nielun bakteeriviljely streptokokkiangii-nan toteamiseksi, poskionteloiden kaikututkimus poskiontelotulehduksen toteami-seksi ja CRP-verikoe erottamaan virus- ja bakteeritautia toisistaan. Flunssaan sai-rastuneilta ei yleensä pyritä tunnistamaan virusta, joka sen aiheuttaa, koska tämä tieto ei auta hoidossa. Flunssan itsehoito Tavallisessa nuhakuumeessa antibiooteista ei ole lainkaan hyötyä. Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista jouduttavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lievittää lääkkein. Oloa voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeenilla) tai kuumetta alentavilla kipulääkkeillä (esimerkiksi parasetamolilla tai asetyylisa-lisyylihapolla). Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat hel-pottaa hengitystä. Allergiseen nuhaan käytetyt tabletit tai kapselit eivät auta fluns-san aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen. Yskänlääkkeistä saatava apu on yleensä vähäinen. Yskänlääkkeet voivat olla avuksi erityisesti jos yskä vaikeuttaa nukahtamista. Reseptillä saatavat yskänlääk-keet eivät ole tehokkaampia kuin käsikauppalääkkeet. Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on puhumisen välttämi-nen. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhumi-nen. Höyryhengitys eli 40–44-asteisen höyryn toistuva ja lyhytaikainen hengittä-minen saattaa lievittää nuhakuumeen oireita. Jos hoito tuntuu epämukavalta, sitä

ei tule jatkaa. Kuumeisen pikkulapsen ja vanhan ihmisen riittävästä juomisesta on syytä huolehtia. Ruumiillista ponnistelua tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaati-oiden kehittyminen. Kevyt liikkeillä olo ja puuhailu ei ole haitaksi. Kuntoilulii-kunta on turvallista aloittaa voimien rajoissa silloin kun yleisoireet (kuume ja yleiset säryt) ovat ohi. Tämä tarkoittaa yleensä 3 – 5 päivän taukoa. Milloin hoitoon? Flunssan takia on harvoin syytä mennä hoitoon, ellei työnantaja vaadi todistusta jo lyhyestäkin poissaolosta. Jos flunssan oirein alkaneeseen tautiin liittyy aikuisella korkea kuume ja voima-kas uupumus tai jos hengittäminen on selvästi raskasta kannattaa käydä lääkärissä varmistamassa ettei kyseessä ole alkava bakteerikeuhkokuume. Samoin jos tauti on jo ollut selvästi paranemassa, ja oireet uusivat viikon parin kuluessa, on var-mistettava ettei kyseessä ole bakteerijälkitauti (esimerkiksi keuhkokuume tai bak-teerin aiheuttama poskiontelotulehdus). Tavallisen virusnuhakuumeen aiheuttama yskä kestää puolella siihen sairastuneis-ta 2 viikkoa tai kauemmin. Antibiootit eivät auta pitempäänkään yskään. Jos yskä kestää yli 3 viikkoa häiritsevänä, on hyvä lähteä lääkäriin. Influenssaepidemian aikana influenssan riskiryhmään kuuluvien, joille tulee kuumeinen hengitystiein-fektio, on syytä mennä lääkäriin influenssalääkkeen tarpeen arvioon. Flunssan ehkäisy Nuhakuumetta voi ehkäistä pesemällä käsiä flunssa-aikana erityisesti kun on ollut kontaktissa ihmisiin. Nuhaisena kättelyä voi tilanteen mukaan välttää. C-vitamiinin nauttiminen ei estä nuhakuumeen puhkeamista. Se voi lyhentää taudin kestoa vähän (½-1 päivällä). Etenkään lapsille ei tule antaa suuria C-vitamiinimääriä.

7.1.4 Keuhkokuume (pneumonia)

Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti. Koska keuhkokudoksessa on runsaasti verisuonia, erityisesti bakteerit leviävät keuhkoista helposti muualle elimistöön. Keuhkokuumetta on aina pidettävä vakavana yleisinfektiona. Suomes-sa on vuosittain 50 000–100 000 keuhkokuumepotilasta, joista suuri osa hoidetaan sairaalassa. Keuhkokuume on tavallisin pienillä lapsilla ja vanhuksilla. Sitä aiheuttavat sekä bakteerit että virukset. Lasten keuhkokuumeet ovat usein virusten aiheuttamia tai nk. sekainfektioita, jolloin aiheuttajana ovat sekä virukset että bakteerit. Aikuisilla keuhkokuume on useimmiten bakteerin aiheuttama. Aikuisilla tupakointi, keuhko- ja sydänsairaudet sekä pölyinen työ lisäävät taudin riskiä. Koska laboratoriotut-kimuksilla ei yleensä saada selville keuhkokuumeen aiheuttajaa, se hoidetaan aina antibiootilla.

Oireet Keuhkokuumeen tyypilliset oireet ovat nopeasti nouseva, korkea kuume, kylki- tai vatsakipu ja yskä. Poikkeuksellinen väsymys ja sairauden tunne ovat keuhko-kuumeelle tyypillisiä oireita. Yskä voi taudin alkuvaiheessa olla myös lievää. Vanhuksilla ei aina nouse korkeaa kuumetta. Hengitysvaikeudet ja tihentynyt hengitys ovat myös keuhkokuumeen oireita. Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki. Keuh-kokuume voi olla oireiltaan myös epätyypillinen. Kuume voi aluksi olla lievää, ja kuiva yskä on voinut jatkua pitkään. Taudin aiheuttajana voi tällöin olla myko-plasmabakteeri. Lapsilla keuhkokuumeen oireet ovat periaatteessa samat kuin muidenkin hengi-tystieinfektioiden, eli yskä ja kuume. Usein keuhkokuumetta aletaan epäillä sil-loin, kun kuumeinen lapsi vaikuttaa kohtuuttoman sairaalta ja väsyneeltä tai kun hänen tulehdusarvonsa ovat voimakkaasti suurentuneet. Kuumeen ja limaisen ys-kän jatkuminen normaalia pitempään voi myös viitata keuhkokuumeeseen. Niin ikään vatsakipu voi olla merkki alkavasta keuhkokuumeesta. Hoito Keuhkokuumetta epäiltäessä on aina hakeuduttava lääkärin hoitoon. Verikokeista tärkein on tulehdusarvo, joka antaa viitettä mahdollisesta bakteerin aiheuttamasta infektiotaudista. Keuhkojen kuuntelu paljastaa usein keuhkokuumeen, mutta ei suinkaan aina. Niinpä keuhkokuume varmistetaan yleensä keuhkojen röntgentut-kimuksella. Antibioottihoito aloitetaan heti taudin varmistuttua. Hyväkuntoisilla potilailla lie-vä keuhkokuume voidaan hoitaa suun kautta annettavalla lääkityksellä kotona. Avohoidossa antibioottihoidon kesto on yleensä 10–14 päivää. Huonokuntoisem-milla potilailla hoito aloitetaan sairaalassa, jolloin antibiootti annetaan suonen-sisäisesti. Lapset ja iäkkäät potilaat otetaan sairaalahoitoon työikäistä aikuista herkemmin. Vaikeissa tilanteissa potilas voi joutua tehohoitoon. Tavanomaisessakin tapauksessa toipuminen on hidasta ja vie yleensä pari viikkoa, joskus kauemminkin, ennen kuin potilas on työkuntoinen. Lapset ja yleensä aikui-setkin toipuvat keuhkokuumeesta hyvin ilman ongelmia. Ehkäisy Pneumokokkibakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan on olemassa rokote, jota on käytetty erityisesti kroonisia tauteja sairastavilla ja vanhuksilla. Rokotus annetaan 5 vuoden välein ja sen käyttöä voidaan harkita erityisesti immuunipuut-teisilla ja iäkkäillä potilailla. Vuosittain annettava kausi-influenssarokotus on myös suositeltava, sillä se vähentää iäkkäämpien ihmisten keuhkokuumeen riskiä.

Yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvat lasten kausi-influenssarokotukset alkoivat syksyllä 2007. Niiden toivotaan vähentävän lasten välikorvatulehdusten lisäksi myös lasten keuhkokuumetapauksia.

7.1.5 Keuhkokuume lapsella

Syyt Keuhkokuume on nykyisin melko harvinainen lasten sairaus. Keuhkokuumeessa (pneumonia) keuhkoon kertyy tulehdusnestettä paikallisesti tai laajemmin. Sen aiheuttajia ovat samat virukset ja bakteerit kuin ylähengitystietulehduksissa. Etenkin pienillä lapsilla keuhkokuume johtuu usein virusinfektiosta, mutta kou-luikäisillä keuhkokuume on useammin bakteeriperäinen. Tavallisin aiheuttajabak-teeri on pneumokokki, joka saa aikaan voimakasoireisen tulehduksen. Klamydia ja mykoplasma sen sijaan aiheuttavat lieväoireisia keuhkokuumeita. Myös virus-ten ja bakteerien aiheuttamat sekainfektiot lienevät tavallisia. Virusinfektiot (esim. influenssavirus) saavat aikaan hengitysteiden limakalvomuutoksia niin, että bakteerien on helpompi aiheuttaa keuhkokudoksen tulehdus. Oireet Keuhkokuumeen oireet ovat periaatteessa samat kuin muidenkin hengitystieinfek-tioiden: yskä ja kuume. Usein keuhkokuumetta aletaan epäillä silloin, kun kuu-meinen lapsi vaikuttaa kohtuuttoman sairaalta ja väsyneeltä, tai hänen tulehdusar-vonsa ovat voimakkaasti suurentuneet. Kuumeen ja limaisen yskän jatkuminen normaalia pitempään voi myös viitata keuhkokuumeeseen. Merkittävää on, että lapsilla keuhkokuumeen alkuvaiheessa oireena voi olla kuumetta ja vatsakipua ilman selviä hengitystieoireita. Sen sijaan rinnanpisto on harvoin merkki keuhko-kuumeesta, vaan useimmiten johtuu yskimisen aiheuttamasta rintakehän lihasten kipeytymisestä. Milloin hoitoon Keuhkokuumetta epäiltäessä on aina syytä hakeutua hoitoon. Se voidaan todeta keuhkoja kuuntelemalla tai röntgenkuvauksella. Tulehduksen voimakkuutta arvi-oidaan myös laboratoriokokeiden avulla. Hyväksi havaittu käytäntö on hoitaa las-ten keuhkokuume aina antibiootilla. Jos kyseessä on pieni lapsi, keuhkokuume on laaja-alainen, tai siihen liittyy korkeaa kuumetta ja väsymystä, lapsi otetaan yleensä sairaalahoitoon muutamaksi päiväksi. Tällöin antibioottilääkitys annetaan ensi päivinä suonensisäisesti. Lapset toipuvat keuhkokuumeesta hyvin ilman jäl-kitauteja. Pelottavasta maineestaan huolimatta lasten keuhkokuume on nykyisin hyvin hoidettavissa. Ehkäisy Lasten keuhkokuume kehittyy tavallisimmin ylähengitystietulehduksen jälkitauti-na, eikä sen ehkäisemiseksi ole paljon tehtävissä. Myöskään lapsilla, jotka ovat sairastaneet keuhkokuumeen, ei tarvita flunssan yhteydessä ennalta ehkäisevää antibioottilääkitystä tai muuta hoitoa. Pneumokokkia vastaan on viime vuosina kehitetty rokote ja sen laajamittainen käyttö vähentää keuhkokuumeen ilmaantu-vuutta entisestään.

7.1.6 Yskä

Yskä ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin sairaudesta. Koska yskä on ylä-hengitystietulehduksen eli flunssan yleinen oire, sitä esiintyy melkein jokaisella vuosittain. Flunssayskä paranee yleensä viikossa - parissa, mutta voi kestää pi-tempään. Jos yskä vaivaa pitempään kuin 4–8 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä ys-kästä. Pitkittyneen yskän syitä Pitkittyneeksi nimitetään yskää, joka kestää yli neljä viikkoa. Silloin kun yskä "jää päälle" flunssan tai keuhkoputkitulehduksen jälkeen, syynä on usein jokin vi-rustulehduksen jälkitauti. Niistä tavallisin on poskionteloiden tulehdus, joka yllä-pitää yskää. Toinen mahdollisuus on astma, joka usein alkaa infektion jälkeen pit-kään jatkuvalla yskällä. Jos pitkittynyt yskä on alkanut ilman edeltäviä virustulehduksen oireita, syynä on useimmiten jokin keuhkosairaus. Hyvin monenlaiset keuhkosairaudet aiheuttavat yskää. Niitä ovat sarkoidoosi, homepölykeuhko ja tupakoitsijoilla alkava keuhko-ahtaumatauti, keuhkoputkien laajentuma, keuhkojen sidekudoistuminen, tai keuh-kosyöpä. Jatkuvaa yskää voi esiintyä myös joissakin sydäntaudeissa. Yskä on joidenkin lääkkeiden haittavaikutus. Lääkkeistä tunnetuin esimerkki ovat ACE-estäjät, joita käytetään verenpaineen ja sydäntautien hoidossa. Lapsilla pit-kittyneen yskän syynä voi olla hinkuyskä. Milloin tutkimuksiin Jos pitkittyneen yskän syy ei ole tiedossa, on aina aiheellista hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Lyhyemmän aikaa kestäneessä yskässä hoitoon lähdön tarve mää-räytyy muiden oireiden mukaan. Jos yskään liittyy seuraavia oireita, on syytä ha-keutua hoitoon aikaisemmin: pitkittynyttä kuumetta veriyskää kellertäviä ysköksiä muita hälyttäviä oireita. Hinkuyskä Oireet ja löydökset Hinkuyskä on bakteerin aiheuttama keuhkoputkitulehdus, jolla on pelottava maine sen aiheuttaman hengitysvaikeuden vuoksi. Mikäli rokottamaton imeväinen saa tartunnan, seurauksena on ns. tyypillinen (vaikea) hinkuyskä, joka alkuvaihees-saan muistuttaa tavallista flunssaa. Päivien kuluessa yskiminen kuitenkin muuttuu puuskittaiseksi niin, että lapsen on yskänkohtauksen aikana vaikea saada henkeä, hänen ihonvärinsä muuttuu kohtauksen aikana sinertäväksi ja hengitys vinkuu. Yskänkohtaukset voivat vaihdella muutamasta useisiin kymmeniin päivässä. Hin-kuyskään voi joskus liittyä myös imeväisen hengityskatkoksia (apneoita). Tyypil-lisesti lapsi voi kohtausten välisen ajan hyvin ja on kuumeeton.

Hinkuyskärokotteen teho ei ole täydellinen ja rokotettukin lapsi tai aikuinen voi sairastua hinkuyskään, jolloin puhutaan nk. epätyypillisestä taudinmuodosta. Usein kyse on kouluikäisestä lapsesta, jolla ilmenee kuivaa tai limaista pitkitty-nyttä yskimistä. Se on usein puuskittaista ja voimakasta mutta ei aiheuta hengi-tysvaikeutta tai vinkumista. Yskä voi jatkua viikkojen ajan ja usein herättää epäi-lyn astman puhkeamisesta. Ehkäisy Suomalaiset lapset rokotetaan hinkuyskää vastaan. Ensimmäinen annos annetaan kolmen kuukauden iässä osana uutta yhdistelmärokotetta. Uusi rokote on nk. solu-ton hinkuyskärokote ja se on varsin turvallinen. Koska rokotteen teho ajan myötä heikkenee, annetaan tehosteannokset nykyisin neljän ja 14–15 vuoden iässä. Milloin hoitoon Mikäli pienellä imeväisellä esiintyy poikkeuksellisen voimakkaita yskänpuuskia, on aina syytä ottaa yhteys hoitoyksikköön. Koska lapsi on vastaanotolla usein hy-väkuntoinen, vanhempien on syytä kuvailla yskänkohtauksia tarkasti. Toisinaan yskänpuuskat voivat alkuvaiheessa olla niin lieviä, että hinkuyskän mahdollisuus jää huomaamatta. Oireiston jatkuessa ja pahetessa lääkärin puoleen on kuitenkin syytä kääntyä uudestaan. Hinkuyskää poteva imeväinen otetaan sairaalahoitoon hengityksen turvaamiseksi yskänkohtausten aikana. Sairaalahoito kestää yleensä pari viikkoa. Rokotettujen lasten pitkittynyttä yskää hoidetaan oireenmukaisesti yskänlääkkeil-lä. Ongelmana on, että pitkittyneeseen hinkuyskään eivät antibiootit juurikaan au-ta, ja taudin paranemista joudutaan odottamaan viikkojenkin ajan. Yskän syy voi-daan paljastaa verikokein, ja usein tieto siitä, että kyse on ohimenevästä yskästä, helpottaa sekä yskijää että perhettä.

7.2 Hermoston sairaudet (sis. päänsärky, migreeni)

7.2.1 Päänkipu, migreeni

Migreeni on kohtauksellista päänsärkyä aiheuttava sairaus, joka johtuu periyty-västä häiriöstä aivorungon hermotumakkeissa. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, enemmän naisilla kuin miehillä. Naisilla migreeni ilmenee usein kuukautisten yhteydessä ja joskus erilaisin oirein. Siksi puhutaan naisten migreenistä. Myös lapsilla ja nuorilla migreenin oireissa on omia piirteitään. Migreenin oireet Migreenikohtauksia aiheuttavat usein tietyt ulkoiset tekijät, jotka vaihtelevat ih-misestä toiseen. Kohtausta edeltävänä päivänä esiintyy usein edeltäviä oireita, esimerkiksi haukottelua, makeanhimoa, väsymystä, mielialan muutoksia. Osassa migreenikohtauksista kärsivistä (15:llä sadasta) esiintyy ennen päänsärkyä esioi-

reita eli aura. Useimmiten se on näköhäiriö: laajeneva häiriö näössä, kirkasreunai-nen värisevä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Esioireena voi esiintyä myös puheen häiriöitä tai halvausoire, joka kestää 5–60 minuuttia. Useimmiten päänsärky alkaa suoraan ilman esioireita: sykkivä, toispuoleinen ko-va tai kohtalainen pääkipu, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Siihen voi liittyä yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia. Migreenin itsehoito Osa migreenipotilaista tulee päänsäryn kanssa hyvin toimeen vähäisen särkylääki-tyksen avulla tai kokonaan ilman lääkkeitä. Oireita helpottavat viileä, pimeä, ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen, sekä kylmä kääre. Lääkkeenä voi käyt-tää parasetamolia tai tulehduskipulääkettä. Kerta-annoksen tulee olla melko suuri: parasetamolia 1 000 mg, ibuprofeenia 800 mg, tolfenaamihappoa 200 mg, nap-rokseenia 500–1 000 mg. Migreenin hoitoon kuuluu myös ärsyttävien tekijöiden välttäminen. Tavallisin on kirkas tai vilkkuva valo. Muita ovat kuumuus, suuret lämpötilanvaihtelut, hajut, alkoholi, valvominen ja jotkin ruoka-aineet. Milloin hoitoon Jos omahoito ei auta riittävästi, on syytä hakeutua lääkäriin. Sitä ei kannata lykä-tä, sillä yleensä migreeniin löytyy tehokasta apua. Migreenin hoito Osa migreenistä voidaan hoitaa edellä mainituilla kipulääkkeillä, varsinkin jos mukaan liitetään pahoinvointilääke (metoklopramidi). Kipulääkkeitä voidaan an-nostella poretabletteina, jolloin vaikutus alkaa nopeammin, tai peräpuikkoina, jos pahoinvointi estää suun kautta nauttimisen. Jos särkylääkkeiden teho ei riitä, voidaan käyttää migreeniin kehitettyjä "triptaa-ni"-lääkkeitä, joita on useita eri nimisiä. Lääke tehoaa runsaassa kahdessa kol-masosassa migreenikohtauksia. Lääke otetaan heti migreenipäänsäryn tai pahoin-voinnin alettua. Niitä voidaan nauttia suun kautta, käyttää nenäsuihkeena tai ottaa pistoksena. Jos lääke tehoaa, mutta oireet alkavat uudestaan, lääkeannos voidaan uusia kahden tunnin kuluttua. Jos migreeniä esiintyy kuukaudessa 4 kertaa tai useammin, harkitaan estolääkkeen käyttämistä. Tällöin lääkettä käytetään säännöllisesti. Lääkevaihtoehtoja on usei-ta. Mikään lääke ei pysty lopettamaan migreenikohtauksia kokonaan, mutta niillä kohtausten määrä voi vähentyä puoleen. Migreenin ehkäisy Migreenitaipumusta ei voida ehkäistä. Aikaisemmilla elämäntavoilla ei tiedetä olevan yhteyttä myöhempään taipumukseen saada migreenikohtauksia. Kohtaus-ten ilmaantumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota niitä laukaiseviin te-kijöihin. Kohtausten ehkäisyyn on kokeiltu erilaisia psykologisia hoitoja ja ren-toutushoitoja. Näillä kohtausten määrä voi vähentyä 40–50 prosenttia. Teho on

samaa luokkaa kuin estohoitoon käytettävillä lääkkeillä. Erilaiset fysikaaliset hoi-dot ja akupunktuuri saattavat auttaa hieman (noin 20 prosentin väheneminen), mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.

7.2.2 Naisten migreeni (kuukautismigreeni)

Mikä naisten migreeni on? Kuukautismigreeni määritellään aurattomaksi migreeniksi, jonka alkamisajankoh-ta vaihtelee ensimmäisestä vuotopäivästä kaksi vuorokautta taakse- tai eteenpäin. Käytännössä tiedetään, että kuukautisten aikana esiintyvät migreenikohtaukset ovat hankalimmin hoidettavia: kohtaushoito kipu- ja täsmälääkkeillä voi osoittau-tua tehottomaksi, vaikka se muina aikoina onnistuisikin. Kipu on voimakas ja kohtaus pitkittyy. Ketä kuukautismigreeni koskee? Yli puolella migreeniä potevista naisista kuukautiset laukaisevat kohtauksen. Useimmilla migreenikohtauksia on myös muissa kuukautiskierron vaiheissa, mut-ta noin 10 % potee pelkästään kuukautismigreeniä Miten kuukautismigreeni tunnistetaan? Migreeniä ei diagnosoida laboratoriomittauksilla, kuten veri- tai hormonikokeilla, vaan oireiden perusteella. Kuukautismigreenin olemassaolon voi päätellä seuraa-malla migreenin ja kuukautisten yhteyttä merkitsemällä päänsärkypäiväkirjaan käytössä olevan ehkäisymenetelmän, kuukautisten alkamispäivän, päänsärkypäi-vät, kohtausten keston sekä käytetyt lääkkeet, annosteluajankohdan ja vaikutuk-sen. Päiväkirja auttaa myös ennakoimaan seuraavaa kuukautisiin liittyvää mig-reeniä. Päänsärkypäiväkirja löytyy Internet-osoitteesta http://www.migreeni.org/julkaisut/paivakirjat.html. Mistä kuukautismigreeni johtuu? Todennäköisimpänä ja tärkeimpänä kuukautismigreeniä laukaisevana tekijänä pi-detään veren estrogeenitason laskua. Estrogeenitason laskun ohella kuukautismig-reenin syyksi arvellaan kohdun limakalvosta vapautuvia aineita. Niitä nimitetään prostaglandiineiksi, ja niiden synty liittyy elimistön tulehdusreaktioihin. Prosta-glandiinit säätelevät myös kipuaistimuksen kulkua ääreishermostosta keskusher-mostoon. Lisäksi kuukautisiin ja migreenin liittyvät stressi, kertyvä unen puute, lihasjänni-tysoireet ja veren sokeritason heittely. Migreeniin liittyy yksilöllisiä piirteitä ki-vussa ja muutoksia kipua aistivissa aivorakenteissa. Kuinka kuukautismigreeniä hoidetaan? Kuukautismigreenin pahimmillaan vuorokausia kestävä särky ja työkyvyn heik-keneminen tai menetys vaatii tehokasta hoitoa. Estohoidon tavoitteena on estää päänsäryn alkaminen tai uusiutuminen kuukautisten aikana, ja kohtaushoidolla pyritään katkaisemaan jo alkanut särky. Kohtaushoidon periaatteena on, että lääkettä otetaan tarpeeksi suuri annos heti, kun päänsärky on tunnistettu migreeniksi. Kohtauslääkkeenä käytetään muun mu-

assa tulehduskipulääkettä tai muuta kipulääkettä. Toinen vaihtoehto on migreenin täsmälääkkeen eli triptaanin käyttö. Näiden lääkkeiden yhteiskäyttö ja lääkityk-seen lisättävä pahoinvointilääke on usein tarpeellista. Migreenilääkityksestä on sovittava hoitavan lääkärin kanssa. Estohoito aloitetaan 1–2 päivää ennen odotettua särkyä, ja se jatkuu 3–5 vuoro-kautta. Estohoidon vaihtoehtoja ovat tulehduskipulääkkeet, triptaanit tai hor-monivalmisteet. Tulehduskipulääkettä (esimerkiksi ibuprofeeni) annostellaan kahdesta neljään ker-taan päivässä, erillisesti sovitun ohjeen mukaan. Tulehduskipulääkkeen etuna ovat kuukautiskipujen lievitys ja vuodon väheneminen. Tulehduskipulääkkeiden käyt-töä voivat rajoittaa allergiat, ruoansulatuskanavan oireet tai epäedulliset yhteis-vaikutukset verenpaineeseen ja veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden kans-sa. Pitkävaikutteisimpia triptaaneja (nara-ja frovatriptaania, vaikutusajat 6 ja 26 tun-tia), on käytetty myös kuukautisimigreenin estossa. Uudempaa tutkimustietoa on pitkävaikutteisimmasta frovatriptaanista, joka on osoittautunut sekä tehokkaaksi, hyvin siedetyksi, että turvalliseksi. Normaalissa ja säännöllisessä kuukautiskierrossa estrogeenilisän käyttö joko laas-tarin tai geelin muodossa estää estrogeenitason laskun kierron loppuvaiheessa. Hoitoaika on lyhyt, viikon pituinen, ja se alkaa 3 vuorokautta ennen odotettua vuodon alkua. Koska estrogeenin käyttöön liittyy rajoituksia, on hoidosta päätet-tävä gynekologin vastaanotolla. Ehkäisytabletit estävät munasolun irtoamista (ovulaatiota) ja niiden käyttöön liit-tyy tasainen estrogeenipitoisuus, joka joissain tapauksissa voi lievittää kuukau-tismigreeniä. Keltarauhashormonia (levonorgestreeliä) sisältävä hormonikierukka saattaa olla etenkin synnyttäneelle migreenipotilaalle sopiva ehkäisymenetelmä, jonka lisä-eduiksi on mainittu vuotojen niukkeneminen ja kuukautiskipujen väheneminen. Keltarauhashormonitablettien käytöllä tai kohdun poistolla ei ole vaikutusta kuu-kautismigreeniin. Päivittäin käytettävien migreenin estolääkkeiden, kuten beetasalpaajien, epilep-sialääkkeiden ja kipukynnystä nostavien mielialalääkkeiden käyttö ei ole miele-kästä, jos sairastaa ainoastaan kuukautismigreeniä. Päivittäisen estolääkityksen tiedetään vähentävän merkittävästi muita migreenejä kuin kuukautismigreeniä, joka jää yleensä viimeiseksi hoitohaasteeksi. Voiko kuukautismigreeniä ehkäistä tai hoitaa lääkkeettömästi? Migreenikohtauksia voi yrittää vähentää välttämällä tietämiään laukaisevia teki-jöitä. Säännöllinen uni- ja ruokailurytmi sekä liikunta ovat avuksi. Lääkkeettömis-tä hoidoista on kokemuksellista tietoa esimerkiksi akupunktiosta, kylmän tai kuuman helpottavista vaikutuksista, unen laadun parantamisesta ja ravitsemuk-

seen liittyvistä muutoksista. Kuukautisia edeltävien eli premenstruaalisten oirei-den ja stressin hallinnassa käyttäytymisterapiat, psykologinen tuki, ja rentou-tusharjoitukset auttavat useita. Migreeni on kuitenkin tahdosta riippumaton ilmiö, joka voi tulla laukaisevien tekijöiden tai altisteiden välttämisestä huolimatta. En-nalta ehkäisevät tai lääkkeettömät hoidot eivät aina auta riittävästi, vaikka ne lie-vittäisivätkin kipua ja monia liitännäisoireita.

7.2.3 Jännityspäänsärky

Jännityspäänsärky (tensiopäänsärky) on yleisin päänsäryn muoto. Se sisältää sekä lihasten jännityksestä, että henkisestä jännittyneisyydestä johtuvat päänsäryt. Yli puolet ihmisistä kokee jännityspäänsärkyä jossain vaiheessa elämää. Sitä esiintyy lapsillakin, mutta yleisin ikä on 40–50 vuotta. Miehillä ja naisilla jänni-tyspäänsärkyä esiintyy suunnilleen yhtä usein. Krooninen eli pitkäaikainen jännityspäänsärky vaivaa noin kolmea ihmistä sadas-ta. Osalla heistä särky on niin yleistä, että se vaivaa useimpina vuoden päivinä. Jännityspäänsäryn syyt Jännityspäänsäryn perimmäistä syytä ei tunneta. Niskan seudun lihasjännitys liit-tyy siihen, mutta tuskin on säryn alkusyy. Synnynnäinen taipumus jännityspään-särkyyn ilmeisesti vaihtelee eri ihmisillä. Jännityspäänsäryn oireet Yleisin oire on vähitellen iltaa kohti paheneva tasainen, puristava tai kiristävä sär-ky. Se tuntuu usein ohimoilla, myös päälaella tai takaraivon tienoilla. Särky on useimmiten molemmilla puolilla päätä, mutta voi olla toispuoleinen. Päälaella voi esiintyä vihlaisevia, repiviä kipuja. Joskus päänsärkyyn liittyy muitakin oireita: päänahka voi olla kosketusarka, yöllä kädet puutuvat, seisomaan noustessa on huimauksen tunnetta ja tasapaino tuntuu katoavan hetkeksi. Yleensä päänsärky ei ole jatkuvaa, mutta voi toistua useita kertoja kuukaudessa. Joskus päänsärky voi olla miltei jatkuvaa. Jos särkyä on useimpina päivinä kuukauden aikana, kyseessä on krooninen päänsärky. Jännityspäänsäryn itsehoito Ajoittain esiintyvää päänsärkyä voi hoitaa omin päin. Pääkipua voi lyhytaikaisesti (korkeintaan 5 päivää) lääkitä parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä (esimer-kiksi ibuprofeenilla). Kroonisen jännityspäänsäryn hoito päivittäisillä särkylääk-keillä ei kannata, sillä lääkkeet aiheuttavat usein haittavaikutuksia ja voivat jopa lisätä päänsärkyä. Milloin hoitoon Tarkkoja ohjeita hoitoon hakeutumisesta ei voida antaa. Ajoittaisessa jännitys-päänsäryssä pääperiaate on, että jos tilanne on omahoidolla hallinnassa, sitä voi

jatkaa. Jos omahoidosta huolimatta päänsärky haittaa liikaa elämää, on aika ha-keutua lääkäriin, jolta voi löytyä lisäapua. Kroonisessa jännityspäänsäryssä on ai-na parempi mennä lääkäriin kuin hoitaa oireita jatkuvasti särkylääkkeillä. Jännityspäänsäryn hoito Tyypillisessä jännityspäänsäryssä ei tarvita pään kuvauksia tai muita erityistutki-muksia. Kroonista jännityspäänsärkyä voidaan hoitaa monilla keinoilla. Niistä mikään ei ole parantava siinä mielessä, että särky nopeasti loppuisi kokonaan. Hoidon tarkoitus on lievittää päänsärkyä siinä määrin, että elämä muuttuu siedet-täväksi. Ajan mittaan päänsärystä on mahdollista päästä kokonaan eroon. Hoitokeinoina ovat niskan ja hartioiden seudun fysioterapia, akupunktio ja lääke-hoito. Lääkehoidossa lopetetaan jatkuva särkylääkkeiden käyttö ja niiden sijaan aloitetaan pieni annos pitkäaikaisen kivun hoidossa käytettyä masennuslääkettä, amitriptyliiniä tai titasnidiinia. Mukana voidaan käyttää myös lihaksia rentoutta-via lääkkeitä (lihasrelaksantteja). Lääkehoito kestää 1–6 kuukautta. Jännityspäänsäryn ennuste Monilla ihmisillä jännityspäänsärky vähenee ja loppuu vuosien mittaan. Erään tutkimuksen mukaan noin puolet siitä kärsivistä on oireettomia kolmen vuoden kuluttua. Jännityspäänsäryn ehkäisy Jännityspäänsäryn ehkäisyyn ei tunneta yleispäteviä keinoja. Ajoittaisesta jänni-tyspäänsärystä kärsivän kannattaa etsiä mahdollisia päänsärkyä lisääviä tekijöitä ja vaikuttaa niihin. Koska jännityspäänsärky voi johtua työhön liittyvistä seikois-ta, työasennon muuttamisella tai muilla ergonomisilla ratkaisuilla sitä on usein mahdollista vähentää. Myös henkisiin seikkoihin, kuten työpaineeseen ja muuhun stressiin, on syytä kiinnittää huomiota. Fyysisen kunnon parantaminen liikunnalla voi auttaa.

7.2.4 Sarjoittainen päänsärky

Sarjoittainen päänsärky on äärimmäisen kivulias päänsäryn muoto, joka esiintyy lyhytaikaisina sarjoina. Sarjoittaisessa päänsäryssä kipu on polttavaa, repivää ja läpitunkevaa. Ketä se koskee? Sarjoittainen päänsärky vaivaa kolmea henkilöä tuhannesta. Tauti saattaa tuntua harvinaiselta, mutta jo Suomessa sairastavien joukko on yli 15 000 henkilöä. Sar-joittainen päänsärky alkaa tavallisimmin 20–40 ikävuoden välillä, aktiivisten opiskelu- ja työvuosien aikaan, ja on miehillä viisi kertaa tavallisempi kuin naisil-la. Sarjoittaista päänsärkyä voi esiintyä myös lapsilla. Sarjoittaisen päänsäryn lajit

Episodisessa sarjoittaisessa päänsäryssä kipuja tulee päivittäin viikkojen tai kuu-kausien jaksoissa, usein samaan vuodenaikaan, joko syksyllä tai keväällä. Sarjaa seuraa usean kuukauden tauko. Joillakin sarjoja on tiheämmin, toisilla ei edes jo-ka vuosi. Kroonisessa sarjoittaisessa päänsäryssä kohtauksia on päivittäin. Noin joka kymmenes sarjoittainen päänsärky kroonistuu. Sarjoittaisen päänsäryn oireet Lyhytkestoiset kipukohtaukset sijoittuvat toiselle puolelle päätä, tavallisesti sil-män ympärille. Ne voivat heijastua myös päälaelle, poskeen tai kaulaan. Kivut il-mestyvät varoittamatta, kerran tai useammin vuorokaudessa, tavallisesti aina sa-maan aikaan. Usein ne herättävät kesken unien. Kohtauksen aikana on vaikea py-syä paikallaan. Kipu kestää hoitamattomana 15–180 minuuttia. Päänsärkyyn kuuluu lisäksi yksi tai useampi seuraavista oireista: silmän verestys, kyynelvuoto silmästä, nenän tukkoisuus, kirkas nenäerite, kasvojen hikoilu, kipe-än puolen mustuaisen pieneneminen, silmäluomen roikkuminen ja luomiturvotus. Kohtausten taajuus vaihtelee: niitä voi olla kahdeksan kohtausta päivässä tai vain joka toinen päivä. Kohtaukset esiintyvät 3–4 viikon jaksoina, joiden välillä voi ol-la muutaman kuukauden tai usean vuoden mittaisia oireettomia aikoja. Diagnoosi tehdään oirekuvan perusteella. Lisätutkimuksia tarvitaan, jos oireet ovat epätyypillisiä tai lääkkeet eivät auta. Mikä aiheuttaa sarjoittaisen päänsäryn? Säryn syy ja mekanismit ovat vielä osittain tuntemattomia. Tiedetään kuitenkin, että toiminnan häiriön keskus sijaitsee väliaivojen hypotalamuksessa, joka sääte-lee muiden muassa vuosi- ja vuorokausirytmejä (biologista kelloa) sekä hor-monieritystä. Kortisolihormonin, kasvuhormonin ja melatoniinin erityksessä on poikkeamia. Hypotalamuksen lisäksi myös kolmoishermon ylin, otsan-, silmän- ja nenänseutuun ulottuva haara, ja autonominen (tahdosta riippumaton) hermosto aktivoituvat poikkeavalla tavalla. Nämä paikallistavat kivun silmän seutuun ja ai-heuttavat liitännäisoireita, esimerkiksi kyynelvuotoa tai nenän tukkoisuutta. Mikä laukaisee kivun? Laukaisevia tekijöitä eli triggereitä ovat jakson aikana esimerkiksi alkoholi ja liu-otinaineet, joskus päiväunet tai uni-valverytmin muutos, liiallinen fyysinen rasi-tus, vihanpuuskat, ilmanpaineen muutokset esimerkiksi vuoristossa tai lentomat-kan aikana. Monet sarjoittaista päänsärkyä sairastavat tupakoivat, mutta ei tiedetä, onko näillä keskinäistä yhteyttä. Sarjoittaisen päänsäryn hoito Kohtaushoito katkaisee akuutin kivun. Estohoidolla pyritään ennakolta hillitse-mään kohtauksia ja lievittämään kipua. Kun sarja on saatu rauhoittumaan, esto-lääkitys puretaan vähitellen. Lääkitys tehoaa parhaiten sarjan alussa, joten lääkäriin on syytä hakeutua heti. Il-man reseptiä saatavat särkylääkkeet eivät ehdi pysäyttää kohtausta.

Kohtaushoidossa käytettäviä lääkkeitä: Happi: lääkkeellinen 100 % happi 7–10 litraa minuutissa (l/min) 15 min ajan* Migreenilääkkeet: sumatriptaani 6 mg, pistetään itse ihon alle** tai zolmitriptaani-nenäsuihke 5 mg Lidokaiini 10 %, puudute kivuliaan puolen sieraimeen* Särkyjakson nopeaan katkaisuun käytettäviä lääkkeitä: Kortisoni alkaen 60–80 mg/vrk 1–2 viikkoa Migreenilääkkeet ergotamiinitartraatti, naratriptaani tai frovatriptaani 2,5–5 mg/vrk Puudute-kortisonipistos takaraivohermon alueelle Koko särkyjakson ajan voidaan käyttää seuraavia estolääkkeitä: Verapamiili*, litium, natriumvalproaatti, topiramaatti, baklofeeni, melatoniini, metysergidi, indometasiini tai kapsaisiini sieraimeen. Myös näiden yhdistelmät ovat mahdolliset. Edellä mainittujen lääkkeiden käytön perusteet: ** Sarjoittainen päänsärky virallinen käyttöaihe. * Teho perustuu luotettaviin tutkimuksiin. Ei merkintää, tehosta ei luottavia tut-kimuksia, käyttö perustuu lääkäreiden kliiniseen kokemukseen. Muiden lääkkeiden tehosta ei ole luotettavia tutkimuksia, vaan niiden käyttö pe-rustuu kliiniseen kokemukseen. Hoitojen tehoa seurataan päänsärkypäiväkirjalla, jonka voi tulostaa Migreeniyhdistyksen sivuilta. Happihoito Happihoidon toteuttamiseen tarvitaan happipullo, virtaussäädin ja tiivis happi-maski. Usein kipu loppuu jo 5–7 minuutin happihengityksen aikana. Happihoi-toon ei liity sivuvaikutuksia eikä hoidolla ole vuorokautista annosylärajaa. Hoito toteutetaan yleensä kotona, mutta kevyitä kahden litran happipulloja voi kuljettaa repussa vaikkapa työpaikalle. Happihoidon ja sen annostelun määrää aina lääkäri reseptillä tai A-todistuksella. Lääkemääräys on voimassa vuoden. Happipullon ja siihen liittyvät lisälaitteet voi saada omasta terveyskeskuksesta tai keskussairaalasta, tai hoitava yksikkö täyttää hapen tilauslomakkeen yhdessä potilaan kanssa ja pyytää potilaalta luvan henkilö-tietojen ylläpitämiseen. Lääkkeellinen happi ja laitteiden vuokra ovat sairausvakuutuslain mukaisesti kor-vattavia. Kelan korvauksen saamiseksi sinne tulee toimittaa resepti tai A-todistus, sekä kuitit maksetusta happilaskusta ja niihin liittyvistä vuokralaskuista. Korvaus maksetaan kolmen kuukauden jaksolta. Neurokirurgiset hoidot Kirurginen hoito tulee kyseeseen vain niille, joilla kaikki lääkevaihtoehdot on käyty järjestelmällisesti läpi ja todettu tehottomiksi tai sopimattomiksi.

7.2.5 Särkylääkepäänsärky ja päänsärkylääkkeiden turvallinen

käyttö

Päänsärkylääkkeiden satunnainen käyttö on tehokasta ja turvallista. Lääkkeet no-peuttavat toimintakyvyn palautumista ja parantavat elämänlaatua. Päänsärkylääkkeitä voi kuitenkin käyttää vain rajallisen määrän ilman, että niistä seuraa vakavia haittavaikutuksia. Ensimmäiseksi kehittyvä haittavaikutus on päänsärky. Liikakäytön jatkuessa myös mahahaava tai maksa- tai munuaisvauriot ovat mahdollisia. Mitä tarkoittaa särkylääkepäänsärky? Särkylääkepäänsärky on päivittäistä tai lähes päivittäistä päänsärkyä. Se alkaa usein aamuyöllä, kun särkylääkkeen vaikutus loppuu. Särky on tylppää ja siihen voi liittyä pahoinvointia, ärtymystä ja univaikeuksia. Särky poikkeaa usein alku-peräisestä, hoitoa vaatineesta päänsärystä. Mistä särkylääkepäänsärky johtuu? Mikä tahansa päänsäryn hoitoon käytettävä lääke voi aiheuttaa päänsärkyä, jos si-tä otetaan liian usein tai liian pitkän aikaa. Kyseessä voi olla käsikauppalääke eli ilman reseptiä ostettava lääke, tai reseptillä ostettava tulehduskipulääke, triptaani (migreenin täsmälääke) tai ergotamiini. Eri lääkkeet aiheuttavat särkylääkepäänsärkyä erilaisilla mekanismeilla. Triptaanit ja ergotamiinit aiheuttavat ponnahdusvaikutuksen: särky alkaa, kun lääkkeen vai-kutus lakkaa. Tulehduskipulääkkeet luultavasti muuttavat aivoissa kipua välittä-vän hermojärjestelmän toimintaa. Kummassakin tapauksessa kivun lievittämiseen tarvittavan lääkeannoksen koko kasvaa lääkkeen käytön jatkuessa. Samanlainen särky voi tulla kahvin, teen, kolajuomien, tai kofeiinitablettien run-saasta käytöstä. Kuka voi saada särkylääkepäänsäryn? Kuka tahansa, joka käyttää tavallisia tulehduskipulääkkeitä useammin kuin kol-mena päivänä viikossa pitempään kuin kolmen kuukauden ajan yhtäjaksoisesti, voi saada päänsäryn jokapäiväiseksi harmikseen. Triptaaneilla, ergotamiinilla ja kodeiinia tai kofeiinia sisältävillä yhdistelmävalmisteilla raja on kaksi tai useampi käyttöpäivää viikossa. Alkuperäinen särky voi olla tensiosärky tai migreeni. Stressin, lihaskipujen, tai jonkin muun päänsärkyä ylläpitävän syyn lisääntyessä myös kivut tihenevät. Lääkkeen käyttökerrat lisääntyvät ja lopulta käyttötarve tulee jokapäiväiseksi. Yritys vähentää lääkkeen käyttöä johtaa päänsäryn voimistumiseen. Tätä syöksy-kierrettä on vaikea katkaista.

Särkylääkepäänsäryn kehittymiselle vaarallisinta on ottaa vaikka vain parikin sär-kylääkettä päivässä pitkän aikaa. Sen sijaan isotkin annokset kerralla viikon tai kahdenkin ajan ovat turvallisia. Millaisia tutkimuksia tarvitaan? Tärkeintä on tunnistaa, onko tavallinen päänsärky muuttunut särkylääkepäänsä-ryksi. Lääkärissä erottelu perustuu potilaan kertomukseen, muiden vakavampien sairauksien pois sulkemiseen, ja pääsärkypäiväkirjaan, sekä rehelliseen laskel-maan siitä, kuinka paljon ja kuinka usein lääkettä on käytetty. Aivojen kuvanta-mista tarvitaan vain harvoin, eikä se takaa parempaa hoitoa. Kuinka särkylääkepäänsärystä voi päästä eroon? Ainoa tapa katkaista lääkepäänsärky on lopettaa lääkkeiden ottaminen joksikin aikaa kokonaan. Se todella auttaa, mutta siihen voi mennä viikosta jopa kolmeen kuukauteen. Lääkkeen voi lopettaa kerralla tai vähitellen lääkeannosta pienentäen kahden tai kolmen viikon aikana. Vieroituskuurin aikana runsas kofeiinittoman nesteen käyt-tö on tarpeen. Lääkkeiden lopettaminen kerralla aiheuttaa varmasti vieroitusoirei-ta – pahenevaa päänsärkyä, pahoinvointia, ahdistusta ja univaikeuksia. Oireet il-mestyvät 48 tunnissa ja kestävät pahimmillaan kaksi viikkoa. Tämä on kuitenkin tehokkaampi tapa, sillä hidas vieroitus epäonnistuu useammin. Lääkäri voi antaa lääkekuurin vieroitusjakson ajaksi. Nämäkin lääkkeet täytyy lo-pettaa jossakin vaiheessa ja joistakin potilaista onkin parempi olla ilman tukilääki-tystä. Entä jos ei tehdä mitään? Jos särkylääke pitää yllä päänsärkyä, sen käytön jatkaminen ei ole järkevää. Pään-säryt tulevat pahemmiksi eivätkä enää mene ohi särkylääkkeillä tai estolääkkeillä. Lääkkeet voivat myös vaurioittaa maksaa tai munuaisia Miten vältetään uudelleen koukkuun jääminen? Vieroituksen jälkeen alkuperäinen särky (tensiopäänsärky tai migreeni) palaa to-dennäköisesti jossakin vaiheessa. Päänsäryn hoitoa on tällöin syytä miettiä yhdes-sä lääkärin kanssa. Särkylääkepäänsäryllä on taipumus uusia helposti. Tarvittaessa lääkkeet voi aloit-taa uudelleen, kuitenkin vasta useita viikkoja vieroituksen jälkeen. On vältettävä lääkkeiden ottamista pitempään kuin kolmena päivänä peräkkäin tai kolmena päi-vänä viikossa. Jos kipua lievittävät lääkkeet ovat tarpeen useampana kuin viitenä päivänä kuukaudessa, säännöllisesti käytettävä estolääke voi säästää uudelta sär-kylääkekierteeltä.

7.3 Korva-, nenä- ja kurkkutaudit

7.3.1 Korvatulehdus

Korvakipu ja vuoto korvakäytävästä aikuisilla Korvakivun syyt Yleisimpiä syitä aikuisten korvan kipuun on flunssan ja erityisesti niistämisen yh-teydessä välikorvaan joutunut lima ja ilmanpaine, jotka venyttävät tärykalvoa. Lapsilla yleinen välikorvan tulehdus on aikuisilla verraten harvinainen. Pitkitty-vän korvakivun syy on yleensä ulkokorvan tai korvakäytävän tulehdus tai muu är-sytys. Myös leukanivelen, nielun tai niskan vaivat voivat usein aiheuttaa korvaan säteilevän kivun. Ohimenevästi kipua voi aiheutua esimerkiksi kylmästä, jolloin kipu menee ohi lämpimään tultaessa. Äkilliset paineenvaihtelut voivat aiheuttaa ohimenevää kipua, ja mikäli tärykalvo vaurioituu, kipu voi kestää pidempäänkin. Korvakivun syynä voivat olla myös vaivat muualla kuin korvassa, esimerkiksi pu-rentaelimissä, korvasylkirauhasessa, kieli-kitahermossa, nielussa tai niskassa. Ki-vun ja tulehduksen estämiseksi korvaa ei tulisi koskaan kaivaa pumpulitikulla tai muullakaan korvakäytävän suuaukkoa pidemmälle yltävällä välineellä. Vuoto korvakäytävästä Verinen vuoto korvakäytävästä liittyy aina kudosvaurioon. Jos vuoto alkaa kovan päähän kohdistuneen iskun jälkeen, se voi olla merkki kallon luiden murtumasta. Kellanruskeaa vuotoa ilman korvan kipua voi syntyä pelkästään siksi, että kor-vaan päässyt vesi on liuottanut korvakäytävää suojaavaa vahaa, joka värjää ulos-valuvan nesteen. Jos vuoto on muun väristä ja etenkin jos siihen liittyy kipua, se on yleensä merkki korvakäytävän tulehduksesta. Milloin hoitoon? Jos korvan kipu ei mene ohi särkylääkkeellä 1–2 vuorokaudessa tai siihen liittyy kuumetta, korvalehden tai korvan seudun punoitusta tai korvan vuotoa, on syytä hakeutua lääkäriin vuorokauden sisällä. Verenvuoto korvasta on aina syy lähteä heti lääkäriin vuorokauden ajasta riippumatta. Kivun syy selviää usein korvan, nielun ja nenän tutkimisella. Hoito riippuu kivun tai vuodon syystä. Pelkän kor-vakäytävän tulehdus on yleensä hoidettavissa paikallishoidolla antibioottia sisäl-tävillä korvatipoilla.

7.3.2 Kurkkukipu

Kurkkukivulla tarkoitetaan yleensä nielun ja kaulan alueen kipuja. Koska alueella on monenlaisia kudoksia ja nielu osallistuu sekä hengitykseen että nielemistoi-mintaan, kivun syytkin ovat moninaiset. Kurkkukivun syitä

Yleisimpiä syitä ovat nielun tulehdukset ja nenän tukkoisuuden aiheuttama nielun kuivuminen. Nielun tai nielurisojen tulehdus voi olla bakteerin tai viruksen aihe-uttama. Tavallisin bakteeritulehdus on streptokokkibakteerin aiheuttama nielu-risatulehdus "angiina", mutta paljon yleisempiä ovat virusten aiheuttamat nielun tulehdus ja kipu. Tavallisen viruksen aiheuttaman nuhan tai muun nuhan yhteydessä nenä tukkeu-tuu, jolloin suun kautta tapahtuva hengitys kuivattaa kurkkua ja aiheuttaa kipua nielussa ja kurkussa. Kurkun kipua voi aiheuttaa mikä tahansa limakalvoja ärsyt-tävä tekijä, yleisimmin tupakka, mutta myös pölyt ja kemikaalit. Kilpirauhasen tu-lehdus voi tuntua pitkällisenä jomotuksena joko kilpirauhasen seudussa kaulan alaosassa, tai myös leukaperissä ja jopa korvan seudussa. Kurkunpään jännittämi-sestä johtuva lihasten jännittyminen aiheuttaa palan tunnetta ja mahdollisesti ki-pua kurkunpään seudussa. Nielemiseen liittyvä kipu, joka ei liity hengitystietu-lehdukseen, voi olla merkkinä limakalvovauriosta tai harvemmin kasvaimesta. Kurkun kipu säteilee usein korviin ilman, että korvissa on vikaa. Itsehoito Viruksen aiheuttama kurkkukipu on usein ensioire flunssasta, joka menee ohi it-sestään mutta voi haitata elämää aika paljon. Kipua voi hillitä tulehduskipulääk-keillä ja perinteisesti lämpimillä juomilla. Myös puudutteita sisältävät imeskely-tabletit voivat antaa tilapäistä helpotusta. Tupakan tai muun ärsytyksen aiheutta-maan kipuun auttaa ärsykkeen välttäminen. Milloin hoitoon Kurkkukivun pitkittyessä, ja milloin syynä ei ole ilmeinen, itsestään paraneva tai poistettava syy, on aihetta hakeutua tutkimuksiin 1–2 viikossa. Nopeammin on syytä hakeutua hoitoon, jos kurkkukipuun liittyy korkea kuume.

7.3.3 Nielutulehdus ja kurkkukipu

Kurkkukipu on lasten ja aikuisten yleinen lääkäriin hakeutumisen syy. Kipu joh-tuu yleensä nielutulehduksesta (Pharyngitis acuta eli faryngiitti), jonka aiheuttaja-na voi olla virus tai bakteeri. Nielutulehdus on usein osa muuta hengitystietuleh-dusta ja sillä on monia aiheuttajia. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan sil-loin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä hengitystie-oireita. Tärkein nielutulehduksen aiheuttaja on streptokokkibakteeri, joka aiheut-taa paitsi nielun myös nielurisan tulehduksen (Tonsillitis acuta eli tonsilliitti). Streptokokin aiheuttamaa tulehdusta hoidetaan antibioottilääkityksellä. Milloin epäillä nielutulehdusta? Nielutulehdus voi ilmetä jatkuvana kipuna tai kiputuntemuksina yskiessä ja niel-lessä. Nielutulehdukseen liittyy usein myös leukakulman imusolmukkeiden suu-reneminen, joka voi aiheuttaa turvottelua kaulassa ja aristusta pään kääntämisessä.

Miltä nielu näyttää? Nielutulehduksen tyyppilöydös on punoittava nielu. Joidenkin virusinfektioiden yhteydessä nielussa saattaa näkyä rakkuloitakin. Mikäli nielurisat ovat myös tu-lehtuneet, ne ovat turpeat ja pinnalla näkyy usein punoituksen lisäksi vaaleita kat-teita. Toisaalta angiinassa ei välttämättä näy vaaleita peitteitä, ainoastaan punoit-tava nielu. Viruksen aiheuttama nielutulehdus Virusten aiheuttamat nielutulehdukset ovat oireiltaan hyvin vaihtelevia. Ainoa vaiva voi olla lievä aristus niellessä. Toisaalta oireet ja löydökset voivat hyvin paljon muistuttaa streptokokki-infektiota. Esimerkiksi adenoviruksen aiheutta-massa infektiossa nielu on reilusti tulehtunut, nielurisoissa on katteita, leukakul-man imusolmukkeet ovat suurentuneet ja potilaalla on 5–6 vuorokautta kestävä korkea kuume. Joskus adenovirusinfektiossa on lisäksi todettavissa silmien punoi-tusta ja vatsaoireita. Mononukleoosi Epstein-Barrin virus (EBV) aiheuttaa erityistä nielutulehdusta, jota kutsutaan mo-nonukleoosiksi. Siinä on nieluoireiden lisäksi todettavissa voimakastakin imusol-mukkeiden suurenemista kaulalla ja toisinaan kainalokuopissa, maksan ja pernan suurentumista, silmäluomien turvottelua ja hentoista ihottumaa. Kuume kestää keskimäärin 8 vuorokautta ja saattaa pitkittyä 3 viikon mittaiseksikin. Kaulan imusolmukkeiden suurentuminen on usein helppoa nähdä etäämmältäkin. Mono-nukleoosia tavataan erityisesti murrosikäisillä ja taudilla onkin kansanomainen nimi, suutelutauti. Viime vuosina on kuitenkin opittu, että mononukleoosia esiin-tyy myös pienillä lapsilla, jolloin taudinkuva muistuttaa enemmän tavallista hen-gitystietulehdusta. Viruksen aiheuttaman nielutulehduksen hoito Antibiooteista ei ole hyötyä virusperäisen nielutulehduksen hoidossa, niinpä kurkkukipuun ei yleensä määrätä antibioottia. Tulehduskipulääkkeet helpottavat kurkkukipua, samoin lämmin juominen ja kurkkupastillit voivat auttaa. Valitetta-vasti kovin tehokkaita lääkkeitä ei lääkärinkään valikoimasta löydy. EB-viruksen aiheuttama mononukleoosi voi joskus pitkittyä ja vaikeutua niin, että komplikaa-tioiden estämiseksi potilaalle määrätään antibioottilääkitys. Streptokokin aiheuttama nielutulehdus Streptokokki-bakteerin aiheuttamaa nielutulehdusta kutsutaan usein angiinaksi. Sen tyypilliset löydökset ovat korkea kuume, kurkkukipu, leukakulman suurentu-neet imusolmukkeet, voimakas punoitus nielussa ja valkeat peitteet nielurisoissa. Lapsilla voi nielutulehdukseen liittyä myös vatsakipua ja oksentelua. Mikäli nie-lutulehdukseen liittyy ihottuma, kutsutaan tautia tulirokoksi. Streptokokin aiheut-tama nielutulehdus on harvinainen pienillä lapsilla, mutta yleinen kouluikäisillä. Pienellä lapsella streptokokki-infektion oireet voivat muistuttaa flunssan oireita eli nielutulehduksen lisäksi lapsella esiintyy yskää ja nuhaa. Streptokokki tarttuu

melko herkästi sisätiloissa, ja toisinaan kouluissa ja päivähoitopaikoissa esiintyy-kin angiinaepidemioita. Lapsen streptokokkitulehdus on aina syytä hoitaa tarkoin, mutta aihetta suurempaan huoleen ei ole. Streptokokkitulehduksen toteaminen Useimmiten diagnoosi edellyttää streptokokkibakteerin toteamista nielunäytteestä. Tällöin nielusta pyyhkäistään pumpulitikulla näyte joko bakteeriviljelyä tai nk. pikatestiä varten. Viljelytutkimuksen tulos saadaan seuraavana päivänä, mutta pi-katestin tulos on saatavissa 10 minuutissa, ja nykyisin pikatestiä käytetäänkin pal-jon. Bakteeriviljely on kuitenkin pikatestiä luotettavampi ja epäselvissä tilanteissa välttämätön. Streptokokkitulehduksen hoito Streptokokkitulehduksen hoito vaatii antibioottilääkityksen. Yleisimmin käytetään penisilliiniä, mutta lääkevaihtoehtoja on useita. Antibiootti tehoaa streptokokkitu-lehdukseen nopeasti: kuume ja kurkkukipu helpottavat parissa päivässä. Lääke-kuuri on kuitenkin aina syytä syödä loppuun, sillä antibioottihoidon keskeyttämi-nen johtaa helposti taudin uusimiseen. Miksi antibiootti ei tehoa? Jos antibioottilääkitys ei tehoa nielutulehdukseen, syynä on yleensä se, että ky-seessä onkin virustulehdus eikä streptokokki-infektio. Näin on erityisesti silloin, kun hoito aloitetaan ilman nielunäytteen tutkimista. Virusten ja streptokokin aihe-uttamat oireet ja löydökset voivat olla niin samankaltaisia, että virhearvio on mahdollinen. Joskus kuumeen ja nieluoireiden pitkittymisen syynä voi olla streptokokkibaktee-ri, joka on vastustuskykyinen käytetylle lääkkeelle. Tämä on kuitenkin Suomessa harvinaista. Joskus streptokokki aiheuttaa nielurisan taakse märkäpaiseen, jonka hoidoksi pelkkä antibioottilääkitys ei enää riitä. Kurkkupaiseen seurauksena puhe usein puuroutuu ja kipu pahenee entisestään. Streptokokin aiheuttama kurkkupaise vaa-tii lääkärin suorittaman paiseen tyhjentämisen. Miksi nielutulehdus uusii? Joskus voi esiintyä lyhyen ajan sisällä useita nielutulehduksia. Useimmiten kyse on sattumasta, eli potilas altistuu useammalle nielutulehdusta aiheuttavalle viruk-selle peräjälkeen. Joskus streptokokkitulehduksen jälkeistä virustulehdusta epäil-lään uusineeksi angiinaksi, vaikka kyse on eri taudista. On kuitenkin myös mahdollista, että todetaan toistuvia streptokokkitulehduksia. Nielutulehduksen uusimisen takana voi olla se, että antibioottilääkitys on jäänyt kesken. Toinen selitys voi olla se, että jokin tekijä potilaan ympäristössä aiheuttaa uusia tartuntoja. Muutama prosentti ihmisistä on streptokokin kantajia, eli heillä on nielussaan streptokokkia vaikka ovatkin itse oireettomia. Mikäli esiintyy tois-

tuvia angiinoita, tapana onkin tutkia kaikkien perheenjäsenten nielunäytteet bak-teeriviljelyllä. Usein myös kaikille perheenjäsenille annetaan samanaikaisesti an-tibioottilääkitys streptokokin kitkemiseksi. Milloin angiinapotilas voi mennä kouluun? Antibioottilääkitys tehoaa streptokokkitulehdukseen yleensä hyvin, ja oireet hä-viävät parissa päivässä. Streptokokki-infektio ei myöskään tartu 1–2 päivää anti-bioottihoidon aloittamisen jälkeen. Niinpä angiinapotilas voi yleensä palata kou-luun 3 päivää hoidon aloituksen jälkeen. Milloin nielurisaleikkaukseen? Toistuvien streptokokkitulehdusten hoitona voidaan käyttää nielurisojen poistoa. Yleensä leikkaushoito edellyttää useita streptokokkitulehduksia vuodessa. Joskus nielurisoissa on myös jatkuva tulehdus, joka voidaan hoitaa leikkauksella. Nielu-risojen koko on hyvin vaihteleva ja yleensä suuriakaan nielurisoja ei tarvitse pois-taa, mikäli infektio-ongelmia ei esiinny. Jos kuitenkin esiintyy toistuvia hengitys-tietulehduksia ja hengitysongelmaa yöaikaan (kuorsausta, yöheräilyä), voidaan nielurisojen poistoa harkita. Milloin lääkäriin? Mikäli on kurkkukivun lisäksi yskää ja nuhaa, on kyse lähes aina virusinfektiosta ja tilannetta voidaan rauhassa seurata muutama päivä. Seuraavanlaisissa tilanteissa on sen sijaan syytä ottaa yhteyttä lääkäriin: Korkea kuume ja voimakas kurkkukipu ilman muita oireita. Kurkkukipua, johon liittyy hengitysvaikeutta, puheen puuroutumista tai leukaluk-ko. Ilmaantuu kuumetta silloin, kun perheenjäsenellä on todettu streptokokkitulehdus. Kurkkukipuisella on hentoa punertavaa ihottumaa kasvoissa tai vartalolla. Streptokokkitulehdukseen aloitettu antibioottihoito ei vie kuumetta pois 3 vuoro-kaudessa. Suurentuneet risat (aikuiset) Risoilla tarkoitetaan nenäkäytävän takaosassa sijaitsevaa kitarisaa ja nielun si-vuseinillä sijaitsevia nielurisoja. Käytännössä kitarisa ei aikuisilla ole suurentunut eikä aiheuta vaivoja. Sen sijaan nielurisojen koko ja rakenne voivat vaihdella ja risat voivat liittyä sairauksiin, joiden vuoksi risojen poisto voi olla tarpeen. Pel-kästään risojen suuri koko ei ole haitallista, mikäli tästä ei aiheudu vaikeuksia pu-humiseen tai hengittämiseen. Tavallisin nielurisojen sairaus on niiden äkillinen tulehdus. Nielutulehdus voi olla virusten tai bakteerien aiheuttama ja hoito sen mukainen. Kookkaat nielurisat ei-vät välttämättä tulehdu sen herkemmin kuin pienetkään, mutta useasti toistuvat ja erityisesti streptokokkibakteerin aiheuttamat tulehdukset ("angiinat") voivat olla aiheena nielurisojen poistolle.

Toinen melko yleinen risoihin liittyvä sairaus on risakudoksen ympäryskudokseen kehittyvä kurkkupaise. Kurkkupaise voi kehittyä normaalinkin kokoisiin risoihin. Kurkkupaise aiheuttaa kuumetta ja nopeasti kehittyvän nielun toispuoleisen ahtau-tumisen. Nielurisojen "proput" Nielurisoissa on koloja ja onteloita, joihin kertyy limakalvolta poistuvaa kuollutta kudosta ja ruoan jätteitä. Isot proput näkyvät nielurisojen pinnalla kellertävinä läiskinä. Kun risoja painaa lastalla tai esimerkiksi lusikan varrella, proppu usein pullahtaa kolostaan pois. Nielurisojen kroonisessa tulehduksessa risojen koloja on tavallista runsaammin, mutta pelkät proput eivät merkitse sairautta ja ovat vaarattomia. Jos proppuja on paljon ja niihin liittyy hajuhaittoja, niitä voi poistaa puulastalla tai muulla sopival-la tylpällä esineellä nielurisaa vierestä painamalla. Proput kuitenkin pyrkivät uu-siutumaan hiljalleen. Hyvin hankalissa tapauksissa voidaan niiden vuoksi risat poistaa. Milloin hoitoon Suurentuneiden nielurisojen poisto voi olla aiheellista, jos risojen koko haittaa puhumista tai hengitystä. Kookkaat risat voivat myös olla edesauttamassa uniap-nean kehittymistä. Näissä tapauksissa risojen poisto voi olla tarpeen. Samoin se on aiheellista, jos esiintyy toistuvia streptokokkibakteerin aiheuttamia nielutuleh-duksia tai kookkaat ja kuoppaiset risat ylläpitävät bakteeritoimintaa ja pahanha-juista hengitystä. Tutkimusten perusteella risojen poistosta saatava hyöty on kui-tenkin vähäinen. Kurkkupaise kehittyy usein nopeasti, ja vaatii välitöntä hakeutumista hoitoon. Ehkäisy Risojen suurentumista ei voi omin toimenpitein ehkäistä.

7.3.4 Poskiontelotulehdus

Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus) Sivuontelotulehdus liittyy lähes aina nuhakuumeeseen. Flunssan aiheuttava virus leviää nenän limakalvoilla ja aiheuttaa tulehduksen myös poskionteloiden lima-kalvoilla. Varsinaiseen sinuiittiin liittyy aina bakteeritulehdus, joka kehittyy yleensä runsaan viikon kuluttua flunssan alkamisesta. Poskiontelot aukeavat vain yhdellä pienellä reiällä nenäonteloon, ja syntynyt tulehdus voi tukkia tämän reiän. Näin flunssaan liittyy hyvin usein myös kipuoireita tai painon tunnetta poskipäis-sä. Tällaista lievää oiretta ei hoideta antibiooteilla, vaan normaali flunssan oi-reenmukainen hoito riittää. Lievät oireet häviävät yleensä muutamassa päivässä. Poskiontelot kehittyvät hitaasti, eikä tulehdusta juurikaan esiinny alle kolmivuoti-ailla.

Sivuontelotulehdus voi joskus kehittyä myös ylähampaiden tulehduksen seurauk-sena. Tätä epäiltäessä tulisi hakeutua myös hammaslääkärin vastaanotolle. Pos-kiontelotulehdukselle altistavia tekijöitä ovat tupakansavu ja muut ilman epäpuh-taudet, nenän polyypit sekä allergiat. Ylempänä nenäontelon molemmin puolin on muitakin onteloita, seula- ja kitalo-kerostot sekä otsalla otsaontelot. Näistä viimeksi mainitut saattavat joskus kivuli-aasti tulehtua, ja hoito voi vaatia niiden avaamisen poraamalla. Milloin lääkäriin Hoitoa vaativa sivuontelotulehdus kehittyy yleensä aikaisintaan viikon kuluttua flunssan alusta. Alle viikon kestänyt lievä poskisärky ei vaadi lääkärin hoitoa ja sitä ei pidä turhaan hoitaa antibiootilla. Kipua lievittävät ja limakalvoja supistavat lääkkeet, kuten nenäsumutteet, ovat paikallaan. Lääkäriin voi hakeutua, jos särky on voimakasta, kuume nousee tai vointi heikkenee. Erityisesti jos särkyä esiintyy otsalla silmien välissä, on syytä hakeutua lääkäriin. Kyseessä voi olla hoitoa vaa-tiva otsaonteloiden tulehdus. Taudin toteaminen Pieni osa flunssapotilaista saa myöhemmin bakteerin aiheuttaman sivuontelotu-lehduksen. Sen oireita voivat olla runsas räkäisyys ja liman valuminen nieluun. Voimakas kipu ja painon tunne poskipäissä, erityisesti kumartuessa, on tyypilli-nen, joskaan ei välttämätön oire. Lapsilla pitkittynyt nuha ja nenän tukkoisuus se-kä yöyskä ovat tyypillisiä oireita. Ylähampaiden särkyä tai paineen tuntua sil-mänpohjassa voi myös esiintyä. Sivuontelotulehdus on usein pitkittyneen yskän syy. Poskionteloiden kaikututkimus on vakiintunut, joskaan ei aina helppo diagnosti-nen toimenpide. Röntgentutkimusta käytetään epäselvissä ja pitkittyneissä tapauk-sissa. Poskionteloiden tyhjentäminen huuhtelemalla on varmin tapa osoittaa mär-käinen infektio. Samalla se tyhjentää ontelot, mikä helpottaa välittömästi kipuoi-reita. Huuhtelueritteestä voidaan ottaa bakteeriviljely. Huuhtelu on aiheellista var-sinkin taudin pitkittyessä. Hoito Antibioottihoito aloitetaan vasta, kun oireet ovat jatkuneet noin viikon ajan, sillä suuri osa poskiontelotulehduksista paranee ilman antibioottihoitoa. Ensisijainen lääke on amoksisilliini -antibiootti. Nenän limakalvoa supistavat suihkeet ja anti-histamiinilääkkeet saattavat helpottaa oireita. Jos taustalla on allergia, tulisi sen oireet myös hoitaa. Toistuvissa tapauksissa poskionteloiden huuhtelu on hyödyllinen. Kroonisissa ti-lanteissa voidaan harkita onteloiden pysyvää avaamista leikkauksella tai ontelos-ton laajempaa saneerausta. Pitkäaikainen (krooninen) tai usein toistuva poskiontelotulehdus

Syyt ja oireet Pitkittyneestä poskiontelotulehduksesta puhutaan, kun tulehdus kestää yli 12 viik-koa. Poskiontelotulehduksen pitkittyessä, ontelon limakalvo vähitellen paksuun-tuu, ja tuottaa jatkuvasti oireita: nenän tukkoisuutta, limantuloa ja erilaisia hengi-tysteiden oireita. Ongelma jatkuu tavanomaisista poskiontelotulehduksen hoidois-ta (antibiootit, limakalvoja supistavat aineet, huuhtelut) huolimatta. Mitään yksit-täistä syytä pitkittymiselle ei ole läheskään aina osoitettavissa, mutta tilan kehit-tymiselle altistavat allergiat ja nenän polyypit. Joskus voi syynä olla myös sienen aiheuttama tulehdus. Usein toistuvana poskiontelotulehdusta voidaan pitää, jos äkillinen poskiontelotu-lehdus esiintyy vähintään kolme kertaa vuodessa. Milloin hoitoon Pitkittyneen tai usein toistuvan poskiontelotulehduksen vuoksi on aina syytä ha-keutua hoitoon. Kun tavallisten hoitojen polku on käyty loppuun ja varmistettu, että tulehdus ei johdu hampaistosta, selvitetään vielä mahdollisesti tulehdusta ai-heuttavat tai nenän sivuonteloiden ilmastointia haittaavat muut tekijät. Tulehduk-sen rauhoittamiseksi voidaan tarvita myös onteloihin kohdistuvia leikkaustoimia. Näiden tarkoituksena on taata eriteiden poistuminen poskionteloista luonnollisten tiehyeiden kautta näitä laajentamalla. Ehkäisy Hengitystietulehdusten pitkittymistä voi ehkäistä välttämällä tupakointia ja pölyi-siä olosuhteita sekä huolehtimalla asuin- ja työympäristön kosteusvaurioiden kor-jaamisesta.

7.3.5 Äänen käheys tai katoaminen

Mekanismi ja syyt Äänen käheys tai sen häviäminen kuiskaukseksi johtuu äänihuulten turpoamisesta tai niiden liikkuvuuden häiriöstä. Tämän seurauksena äänihuulten normaali avau-tuminen ja sulkeutuminen estyvät, ja ilmaa pääsee huulten välistä puheen kaikissa vaiheissa. Näin äänestä häviää sen normaali kirkkaus. Ylivoimaisesti yleisin – ja ohimenevä – syy on viruksen aiheuttama kurkunpäätu-lehdus. Tämä voi esiintyä joko pelkästään kurkunpäähän liittyvänä oireena ja siis äänen käheytenä tai osana tavallista flunssaoireistoa. Harvinaisempia syitä ovat kurkunpään kasvain tai äänihuulen tai -huulten halvaus. Myös pitkäaikainen ää-nen käyttö tai yskiminen voi aiheuttaa äänen väsymistä ja käheyttä. Aamuisen kä-heyden syynä voi olla yöllä mahalaukusta kurkunpäähän nousevien happojen är-sytys. Itsehoito

Viruksen aiheuttamalle kurkunpääntulehdukselle ei ole parantavaa hoitoa eikä te-hokkaita lääkkeitä, joilla tilaa voisi lievittää. Hoitona on äänen käytön säästämi-nen. Höyryhengityksestä saattaa olla apua flunssan oireiden lievittämisessä. Puhe-työläisillä tämä voi edellyttää usean päivän sairauslomaa. Lapsen hengitystä tukkeava äkillinen kurkunpäätulehdus on eri asia, ja voi vaatia kiireellistäkin hoitoa. Myös äänihuulten oheneminen ikääntymisen myötä voi aiheuttaa sen, että ääni-huulet sulkeutuvat epätäydellisesti ja ääni muuttuu käheäksi. Milloin lääkäriin Joskus äänen käheys syntyy pitkällisen yskimisen seurauksena. Yli viikon jatkuva flunssa ja äänen käheys voi olla merkkinä poskiontelotulehduksesta ja edellyttää lääkärin arviota. Jos äänen käheys ilman flunssaoireita kestää yli viikon, on syytä hakeutua lääkäriin äänihuulten tilan tarkistamiseksi. Tämä tehdään peilitutkimuk-sena. Jos syntyy epäilys äänihuuliin liittyvistä nystyistä tai kurkunpään seudun kasvaimesta potilas lähetetään tarkempiin kurkunpään mikroskooppitähystystut-kimuksiin. Pelkästään liian rasittavasta äänen käytöstä johtuvan käheyden yhteydessä ääni-huulissa ei havaita yleensä vikaa, mutta tilan korjaaminen voi vaatia äänihäiriöi-den erikoislääkärin (foniatrin) tutkimusta ja mahdollisesti puheterapiaa. Harvinainen syy äkilliseen äänen käheytymiseen on äänihuulten halvaus. Tämä voi johtua kaulan alueella suoritetusta kirurgisesta toimenpiteestä (esimerkiksi kilpirauhasleikkaus), keuhkojen tai kaulan alueen kasvaimesta tai hermoston sai-rauksista. Tilan luonne selviää peilitähystyksessä. Äänihuuli on tällöin liikkuma-ton, ja potilas lähetetään tarkempiin tutkimuksiin. Epäiltäessä mahalaukusta nousevien happojen ärsytystä kurkunpäässä, yleensä on tarpeen tehdä ruokatorven ja mahalaukun tähystystutkimus.

7.4 Kuume

Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin normaalisti. Nor-maali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran mittaustavasta ja vuorokau-denajasta. Kainalosta mitattu lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu, mutta hieman korkeampi kuin korvasta mitattu. Normaaliläm-mön yläraja on aamuisin noin 0,5 astetta 37 asteen molemmin puolin, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalistikin olla 0,5 astetta korkeampi. Melko vähäinenkin rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuotta-man lämmön vuoksi. Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuu-me, jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita päiviä. No-pea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin. Myös virusten

aiheuttamiin suolistotulehduksiin liittyy usein oksentelun ja ripulin lisäksi kuumetta. Paikallisissa tulehduksissa (esimerkiksi paise tai ihon ruusu), kuvaan kuuluu kuumeen lisäksi myös paikallisia tulehduksen oireita; kuumotusta ja punoitusta. Kuumetta voi esiintyä muissakin kuin virusten ja bakteerien aiheuttamissa infektiois-sa. Tällaisia sairauksia ovat sidekudossairaudet ja jotkin syöpämuodot, esimerkiksi imusolmukesyöpä. Tällöin kuume yleensä alkaa asteittain ja jatkuu pitkään. Jos kuu-me jatkuu 2–3 viikkoa ilman ilmeistä syytä, puhutaan pitkittyneestä kuumeilusta. Itsehoito Kun kyseessä on ilmeinen nuhakuume, kuumeen hoidoksi riittää, että juo riittävästi, koska lämmin keho haihduttaa normaalia enemmän nestettä. Korkean kuumeen (38–39 astetta) alentamiseksi ja olon parantamiseksi, voi käyttää käsikauppalääkkeinä saa-tavia parasetamoli- tai tulehduskipulääkevalmisteita. Ruumiillista rasitusta tulee vält-tää kuumeisena, eikä se tuoreen virustaudin yhteydessä ole hyväksi muutenkaan. Milloin hoitoon Kuumeilun vuoksi on tarpeen hakeutua tutkittavaksi vuorokauden sisällä, mikäli kuume on kestänyt 3–4 päivää eikä se ole selvästi tavallisen nuhakuumeen aiheuttama tai lämpö nousee uudelleen oltuaan jo pari päivää poissa. Välittömästi on syytä hakeutua lääkärin tutkittavaksi, mikäli kuumeeseen liittyy nopea yleiskunnon lasku niskakipua, pahoinvointia ja oksentelua tai yhden tai useamman nivelen punotusta ja kuumotusta. Pitkittynyt kuume Kun kuume on jatkunut vähintään 2–3 viikkoa eikä tavanomaisissa tutkimuksissa ole löytynyt syytä kuumeilulle, puhutaan selittämättömästä kuumeilusta. Tällöin selvite-tään taustatiedot ja tutkitaan potilas erityisen huolellisesti, ja tehdään yleensä lisää la-boratorio- ja muita tutkimuksia. Tärkein yksittäinen tutkimus on kuumeen säännölli-nen mittaus. Kuume varmistetaan käyttämällä toista lämpömittaria. Tavallisimmin epäselvän kuumeilun syitä voivat olla virusinfektiot, sydämen sisäkal-von tulehdus, tuberkuloosi, reumaattiset taudit, ja eräät kasvaimet, kuten lymfoomat. Myös eräät lääkeaineet voivat aiheuttaa haittavaikutuksena kuumeilua. Jos laajoista tutkimuksista huolimatta kuumeilulle ei löydy syytä, potilasta seurataan ja tutkitaan tarpeen mukaan uudelleen. Tarvittaessa voidaan tehdä hoitokokeilu anti-biootilla. Valtaosassa tapauksia kuumeilun syy selviää, tai kuume häviää itsestään joidenkin kuukausien kuluessa.

7.5 Munuaisten ja virtsaelinten sairaudet

VIRTSATIETULEHDUS AIKUISILLA Virtsatietulehdukset (virtsatieinfektiot) kuuluvat yleisimpiin infektioihin, ja niitä to-detaan Suomessa vuosittain muutamia satoja tuhansia. Yleisimmin virtsatieinfektioita

esiintyy naisilla ja iäkkäillä. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä virtsatieinfektio on harvinainen. Virtsatieinfektio syntyy tavallisesti siten, että taudinaiheuttamiskykyisiä bakteereita pääsee nousemaan virtsarakkoon virtsaputkea myöten. Naisilla on lyhyempi virtsa-putki kuin miehillä, ja se selittää naisten runsaamman sairastuvuuden. Virtsatieinfektio voi joskus syntyä myös veren välityksellä munuaisiin levinneen bak-teerin seurauksena. Sairaaloissa virtsatieinfektiot ovat yleisimpiä sairaalainfektioita. Infektioita edistää virtsakatetrin pitkäaikainen käyttö. Infektio rajoittuu yleensä virtsarakkoon, mutta voi myös edetä virtsajohtimia myöten munuaisiin asti. Tällöin taustalla voi olla jokin anatominen poikkeavuus, joka on hy-vä selvittää. Toistuvan virtsatieinfektion riskitekijöitä ovat vaihdevuosien heikentämät limakalvot, joskus sukupuoliyhdyntä sekä virtsateissä olevat virtausesteet. Oireet ja taudin toteaminen Tyypillisiä virtsatieinfektion oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely ja alaselän kipu. Virtsatieinfektiot tutkitaan yleensä huolellisesti käyttäen kliinisen ke-mian ja mikrobiologian tutkimuksia. Poikkeuksen tekevät toistuvia virtsatieinfektioita sairastava naiset, joilla ei ole perussairauksia tai muita riskitekijöitä ja tauti on lievä-oireinen. Tällöin lääkäri voi määrätä antibioottilääkityksen oireiden perusteella. Kuume ja kylki-selkäkipu voivat viitata munuaistason infektioon. Jos potilaana on lapsi, mies tai raskaana oleva nainen, potilaalta tutkitaan aina virtsa-näyte. Jos lisäksi on kuumetta tai heikentynyt yleiskunto, tehdään myös infektion vai-keusastetta ja munuaisten toimintaa mittaavia veritutkimuksia ja virtsateiden kuvauk-sia. Joskus rutiinisti otettavien virtsatutkimusten yhteydessä löydetään oireettomilta poti-lailta bakteereita virtsasta. Tätä ei tavallisesti kuitenkaan hoideta, sillä oireeton bak-teerivirtsaisuus muutoin terveillä ei aiheuta haittaa terveydelle. Hoito Äkillinen virtsatieinfektio hoidetaan aina antibiootilla, yleensä 3–5 päivän kuurilla. Jos infektiot uusiutuvat, antibioottivalmiste ja hoidon pituus valitaan bakteerilöydök-sen, ja antibioottien tehoa mittaavan bakteerien antibioottiherkkyystutkimuksen pe-rusteella. Jos infektio toistuu usein, voidaan aloittaa kolmesta kuukaudesta vuoteen kestävä an-tibioottiestolääkitys. Potilaalle, joka tuntee virtsatieinfektionsa ja sen oireet, voidaan myös antaa lääkekuu-ri varalle kotiin heti oireiden alkaessa aloitettavaksi.

Tavallisen rakkotulehduksen hoidon jälkeen virtsan kontrollinäyte on tarpeeton. Virt-sanäyte tutkitaan hoidon jälkeen vain raskaana olevilta naisilta, tai jos tulehdus on ulottunut munuaistasolle. Ehkäisy Normaali käsihygienia ja intiimihygienia riittävät, liiallinen pesu saattaa jopa edistää virtsatieinfektioita. Jos yhdyntä aiheuttaa toistuvasti infektioita, voidaan käyttää yh-dynnän jälkeen otettavaa antibiootin kerta-annosta. Vaihdevuosi-ikään liittyvien virt-satieinfektioiden syynä voi olla limakalvojen oheneminen, jota paikallinen estro-geenihoito voi lieventää. Raskaana olevilla oireeton bakteerivirtsaisuus lisää munuaistason virtsatietulehduk-sen, ja myös ennenaikaisen synnytyksen vaaraa. Siksi kaikilta raskaana olevilta tutki-taan virtsa raskauden aikana.

7.6 Psykiatria

7.6.1 Anoreksia nervosa

LAIHUUSHÄIRIÖ (ANOREXIA NERVOSA) Anoreksia (anorexia nervosa) eli laihuushäiriö on taustaltaan ja olemukseltaan moniulotteinen syömishäiriö, jota ilmenee ensisijassa nuorilla tytöillä ja nuorilla naisilla, mutta jota voi ilmetä myös pojilla. Anoreksiaan sairastuva nuori on usein hyvin menestyvä ja täydellisyyteen pyrkivä koululainen, joka harrastustensa vuoksi joutuu pitämään huolta painostaan. Laihuushäiriön oireet ovatkin tavallista yleisempiä sellaisten ihmisten joukossa, joiden harrastus tai ammatti vaatii lai-huutta, kuten malleilla, balettitanssijoilla tai taitoluistelijoilla. Perinnölliset tekijät ja traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta sairastua laihuushäiriöön. Vajaa 1 % 12–24-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista kärsii varsinaisesta lai-huushäiriöstä, mutta lievempioireisena häiriö on yleisempi. Häiriö alkaa yleensä nuoruusiässä. Häiriö on usein pitkäaikainen, sillä yli puolella siihen sairastuneista oireet kestävät vaihtelevassa määrin vuosikausia. Vain 5–10 % sairastuneista on miehiä. Oireet Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitse-mattomaksi syömättömyyskierteeksi. Laukaisijana on ruumiinkuvan häiriö, jonka seurauksena laihuushäiriöstä kärsivä pelkää paniikinomaisesti rasvakudoksen ker-tymistä ja lihavuutta. Tuloksena on pakonomainen ja salaileva laihduttaminen sai-raalloisen laihaksi. Laihduttamisen aiheuttama nälkiintyminen lisää noidankehä-mäisesti syömishäiriötä ylläpitävää masennusta ja ruokaa koskevia pakkoajatuk-sia.

Tyypillisiä oireita ovat rasvaisen ja kaloripitoisen ruoan välttäminen, usein ruoka-na ovat ainoastaan vihannekset ja hedelmät. Osalle laihuushäiriöstä kärsivistä on ominaista myös ahmimis- eli bulimiakohtaukset, ja niiden laukaisema itse aiheu-tettu oksentaminen. Monet häiriöstä kärsivät yrittävät hallita painonnousuaan pa-konomaisella liikunnalla, virtsan eritystä lisäävillä lääkkeillä (diureeteilla) tai ulostuslääkkeillä. Anoreksiassa paino on ainakin 15 % vähemmän kuin pituuden mukainen keski-paino. Alle 18-vuotiailla lapsilla painonlasku voidaan helposti todeta kasvu-käyrästä esimerkiksi kouluterveydenhoidossa. 18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla painon arviointiin käytetään painoindeksiä. Normaalipainon alaraja on painoin-deksi 18,5. Jos painoindeksi on alle 16, kyseessä on yleensä anoreksia. Vaikeim-missa muodoissa painoindeksi voi laskea alle 13:n, jolloin paino voi olla alle 30 kiloa. Laihtumiseen liittyy tytöillä kuukautisten poisjäänti. Laihtuminen ja hormonimuu-tokset aiheuttavat luun kalkkikatoa ja lisäävät osteoporoosin vaaraa. Voimakkaas-ti laihtuneella potilaalla todetaan myös monia fyysisiä löydöksiä, kuten hidas pulssi, matala verenpaine, tai ummetus. Sairauden kulku Laihuushäiriö on vakava sairaus, johon liittyy sekä kohonnut kuolleisuus että mo-nia vakavia ruumiillisia seurauksia. Vain noin puolet toipuu häiriöstä täysin, joka viides kärsii sairaudesta vuosikaudet ja joka kolmannella oireet jatkuvat lievem-pinä. Noin viisi sadasta laihuushäiriöön sairastuneesta potilaasta päätyy ennenai-kaiseen kuolemaan joko aliravitsemukseen liittyvien lisäsairauksien, tai masen-nuksen vuoksi tehdyn itsemurhan tuloksena. Laihuushäiriöstä kärsivillä ilmenee usein elämänsä aikana muita mielenterveydenhäiriöitä, kuten pakko-oireista häi-riötä, vakavaa masennusta, ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Itsehoito Laihuushäiriön voi tunnistaa itsessään, jos vastaa myöntävästi vähintään kolmeen seuraavista kysymyksistä: Yritätkö oksentaa, jos tunnet olevasi epämiellyttävän kylläinen? Huolestuttaako Sinua ajatus, että et pysty enää hallitsemaan syömisesi määrää? Uskotko olevasi lihava, vaikka olisit muiden mielestä laiha? Hallitseeko ruoan ajattelu Sinua? Nälkiintyminen ylläpitää pakonomaista ruoan ajattelua. Siksi laihuushäiriön kehit-tymisen estämisessä ja hoidossa on tärkeätä normalisoida ravitsemustila ja syö-miskäyttäytyminen. Tavoitepainoksi tulee asettaa vähintään 85–90 % normaali-painosta. Päämääränä on painonlaskun pysähtyminen ja painon nousu vähitellen normaaliin painoon. Ruoka annostellaan useina pieninä annoksina (5–6 ateriaa vuorokaudessa, 1500 kcal/vrk). Ruokavalion tulee olla normaalia monipuolista ruokaa. Hyvä itsehoitoväline on ruokapäiväkirjan pitäminen. Tällaisen pelkoja vähentävän täsmäsyömisen suunnittelussa auttaa neuvottelu ravitsemusterapeutin kanssa.

Ummetuslääkkeiden ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä tulee ehdottomasti vält-tää, koska ne vain pahentavat oireita ja voivat aiheuttaa vakaviakin haittavaiku-tuksia. Milloin hoitoon Jos painoindeksi on alle 85 % normaalista, ja siihen liittyy itsepäinen voimakas painon nousun, tai lihavaksi tulon pelko, eikä paino käänny omin avuin nousuun, on viisasta kääntyä lääkärin puoleen. Ummetuslääkkeiden tai nesteenpoistolääk-keiden pakonomainen käyttö edellyttää aina hakeutumista hoitoon. Jos painoin-deksi laskee alle 13 kg/m², nälkiintymisen aste on hengenvaarallinen ja edellyttää aina tarvittaessa tahdonvastaistakin sairaalahoitoa. Normaali BMI on 18.5–25 kg/m². Sairauden hoito Anoreksia on vakava mielenterveyshäiriö, ja tärkeätä olisi, että nuori saadaan hoi-toon mahdollisimman pian. Laihuushäiriön hoidon ongelma on usein se, että häi-riöstä kärsivä itse vastustaa sisäisen arvomaailmansa perusteella omaisten tai lää-käreiden kehotuksia huolehtia terveellä tavalla painostaan ja ruokavaliostaan. Kun häiriöstä kärsivä motivoituu hoitoon, hoito koostuu ravitsemusneuvonnasta, huo-lellisesta painon seurannasta ja potilaan tilanteen mukaan yksilöllisesti räätä-löidyistä psykoterapiasta tai perheterapioista. Lääkehoidosta ei yleensä ole hyö-tyä, ellei potilas kärsi samanaikaisesta vakavasta masennustilasta. Anoreksian hoito tapahtuu yleensä avohoidossa (potilas käy terapiassa kotoa kä-sin), mutta se toteutetaan tarvittaessa sairaalassa. Jos paino on hyvin alhainen tai laskee nopeasti (yli 25 % kolmessa kuukaudessa), sairaalahoito on toteutettava välittömästi, ja tarvittaessa myös tahdonvastaisesti.

7.6.2 Bulimia

AHMIMISHÄIRIÖ (BULIMIA) Bulimialla tarkoitetaan ruoan ahmintakohtauksia. Näille kohtauksille on ominaista tavallista suuremman runsasenergisen ruokamäärän syöminen lyhyessä ajassa, ja samanaikainen tunne syömisen hallinnan puutteesta. Ahminnan jälkeen yleensä aiheutetaan itse oksentaminen. Bulimia voi olla luonteeltaan satunnainen stressin tai tiettyjen mielialojen lau-kaisema kohtaus. Usein bulimia on kuitenkin oire syömishäiriöstä. Tällaisia syö-mishäiriöitä ovat taustaltaan monimuotoiset ahmimishäiriö (bulimia nervosa) tai ahmintahäiriö (binge eating disorder). Bulimiakohtauksia voi esiintyä myös lai-huushäiriön (anorexia nervosa) yhteydessä. Oirekuvat, esiintyminen ja kulku

Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja yleensä vähintään kahdesti viikossa toistuvat ahmimiskohtaukset, sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu, ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista. Häiriölle on ominaista voimakas liha-vuuden ja lihomisen pelko. Välttääkseen ahmimiskohtausten aiheuttamaa lihomis-ta ahmimishäiriöstä kärsivät oksentavat tahallisesti, käyttävät ylen määrin tai vää-rin ulostuslääkkeitä, virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä, peräruiskeita tai muita lääk-keitä. Muita keinoja painonnousun välttämiseksi voivat olla paastoaminen tai run-sas liikunta. Syömishäiriön taustalla on korostuneen ahdistunut huoli kehon pai-non merkityksestä itsekuvan kannalta. Ahmimishäiriö on viime vuosikymmenien aikana länsimaissa nopeasti yleistynyt syömishäiriö. Se on yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriö. Häi-riö alkaa useimmiten 15–25-vuotiaan nuoren naisen epäonnistuneen laihdutusyri-tyksen seurauksena. Vajaa 10 % nuorista naisista täyttää ahmimishäiriön diagnos-tiset kriteerit, mutta bulimiset oireet ovat yleisempiä. Eri tutkimusten mukaan naisopiskelijoista 20–40 % kärsii ajoittaisista bulimiaoireista. Pojilla ja nuorilla miehillä ahmimishäiriö on selvästi harvinaisempaa. Seurantatutkimusten valossa puolet ahmimishäiriöstä kärsivistä vapautuu vuosien myötä oireistaan, kolmanneksella ahmintakohtaukset harventuvat satunnaisiksi, mutta viidenneksellä oireet jatkuvat vuosikausia. Pelkässä ahmintahäiriöissä ahmimiskohtausiin ei varsinaisen ahmimishäiriön ta-voin liity pakotettua oksentelua tai lääkkeiden käyttöä. Ahmintakohtaukset voivat liittyä tiettyihin stressitilanteisiin tai mielentiloihin tai ennakoida ahmimishäiriön kehittymistä. Joskus ahmimiskohtaukset rajoittuvat kuukautisia edeltäviin päiviin tai ilmenevät vain yöaikaan. Tiheämmin tai säännöllisesti toistuvina tällaiset ah-mimiskohtaukset johtavat usein lihomiseen. Itsehoito Itsehoidossa keskeistä on pakonomaisen laihdutuksen lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi. Pysyvien ruokailumuutosten toteutta-mista vaikeuttaa pelko painon noususta. Laihduttamisyrityksiin liittyvä näläntun-ne lisää jatkuvaa ruoan ajattelua, jolloin ahmintakynnys madaltuu. Ahminta ja ok-sentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen. Tämän vuoksi terveellisen ruo-kavalion ja säännöllisen ruokailurytmin noudattaminen on keskeinen osa itsehoi-toa. Masennusoireiden tapaan ahmimiskohtaukset ovat usein keino laukaista eroihin, pettymyksiin ja riitoihin tai niiden pelkoon liittyviä tunnetiloja. Tämän vuoksi bu-limiakohtaukset lievittyvät itsetunnon vahvistumisen myötä. Vapautuminen hoik-kuuden idealisoinnista vapauttaa myös laihduttamisen ja bulimian pakonomaises-ta kierteestä. Milloin hoitoon

Ahmimiskohtausten muuttuessa säännöllisiksi ja erityisesti, jos niihin liittyy pa-konomainen oksentelu tai erilaisten lääkkeiden käyttö, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai psykiatrin puoleen. Jatkuva pakonomainen oksentelu tai oksennus-, ummetus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa erilaisia, ja joskus jopa hengenvaarallisia seurauksia. Jatkuva oksentelu voi vatsahappojen seurauk-sena johtaa hampaiden reikiintymiseen tai ruokatorven limakalvon vaurioitumi-seen. Oksennus- ja virtsaneritystä lisäävien ja ummetuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen, sydämen rytmihäiriöihin tai sydänlihaksen tulehtu-miseen. Hoito Ahmimishäiriön hoito koostuu ravintovalistuksesta ja erilaisista yksilöllisesti suunnitelluista psykoterapioista tai perheterapioista. Tietyt (serotoninergiset) ma-sennuslääkkeet (nk. SSRI-lääkkeet, esim. fluoksetiini) voivat vähentää ahmimis-kohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä. Lihavan ahmimishäiriö (BED) Lihavan ahmimishäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa, mutta siinä ei esiinny oksentelua tai uloste- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä. Ahmimishäiriötä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy enemmän. Ahmi-mishäiriötä tavataan useimmiten nuorilla aikuisilla, mutta myös varttuneemmilla henkilöillä. Ahmimishäiriön syyt Lihavien ahmimishäiriön perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan ta-vallista enemmän myös muita psyykkisiä oireita. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu, ja psyykkinen haavoittuvuus. Ahmimishäiriön oireet Ahmimisella tarkoitetaan, että kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti. Ahmiminen kohdistuu usein johonkin tiettyyn ruokalajiin, esi-merkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön. Ahmiessa syömisnopeus voi olla hyvin suuri. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin, muilta salassa. Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen ja vatsassa voi tuntua kipuja. Usein ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan "henkistä krapulaa", masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa. Ahmiminen johtaa liialliseen energiansaantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painon-nousuna. Ahmimishäiriön määrittely

Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmiton-ta. Varsinainen ahmimishäiriö on kyseessä vasta silloin, kun ahmintaa on vähin-tään kaksi kertaa viikossa, ja kun sitä on jatkunut useita kuukausia. Ahmimishäiriöön kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömis-tään. Lisäksi ahmimishäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: masentuneisuutta, itsensä halveksuntaa, ahminnan salaamista muilta, tai huomattavan suuri syömisnopeus. Ahmimishäiriön itsehoito Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, joihin liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Dieetillä olo ja aterioiden väliin jättämi-nen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan. Sekä ahmimishäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa, tärkein yksittäi-nen hoitotoimenpide on dieetillä olon lopettaminen, ja syömisrytmin säännöllis-täminen. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmiminen vähenee. Monissa tapauksissa ahmimishäiriö ajan mittaan lievittyy, ja saattaa parantua kokonaan. Ahmimishäiriön hoito Silloin, kun ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu, ja ahmimishäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Pääasiallinen hoitomuoto on psykoterapia, jossa käytetään kognitiivisen käyttäy-tymisterapian periaatteita. Sen on todettu auttavan monia ahmimishäiriöstä kärsi-viä. Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää.

7.6.3 Masennus

Masennustilan oireet Masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diag-nosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita. Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimatto-muus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai koh-tuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pet-tymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa

mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin. Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista va-jaa 1 % aikuisväestöstä. Erilaisia masennustiloja Oirekuvan vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset, ja psykoottiset masennustilat. Lievässä depressiossa oireet haittaavat vain hieman ammatillista tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita, vaikeassa muodos-sa oireita on runsaasti ja ne haittaavat merkittävästi toimintakykyä tai ihmissuhtei-ta. Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista. Joskus harvoin psykoottisissa masennustiloissa ilmenee myös skitsofrenialle, skit-soaffektiivisille häiriöille, ja harhaluuloisuushäiriöille tyypillisempiä harhaluuloja tai aistiharhoja, kuten harhaluulot ajatusten vastaanotosta tai lähettämisestä, erilai-set merkityselämykset ja vaikutusharhaluulot. Oirekuvan luonteen mukaan voidaan masennustiloista erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), ja epätyypilliset depressiot, sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus. Melankoliselle masennustilalle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kai-kissa toiminnoissa ja tilapäisenkin iloreaktion puuttuminen lähes kokonaan. Me-lankoliassa masentuneisuus on luonteeltaan selvästi erilaista kuin esimerkiksi pet-tymysten ja menetysten jälkeen; henkilö herää tavallista aikaisemmin aamulla, masentuneisuus on vaikeampaa aamuisin, henkilö laihtuu ja hänen ruokahalunsa on heikentynyt, hän on hidastunut tai kiihtynyt, ja kärsii suhteettomista syyllisyy-dentunteista. Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyy-pillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen, ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa. Ruokahalu, paino ja unen määrä ovat selvästi lisääntyneet. Usein henkilöllä on lyijynraskauden tuntemus käsissä ja jaloissa. Oirekuvan vakavuu-della ja luonteella on merkitystä hoidon ja erityisesti lääkehoidon suunnittelussa. Masennustilojen kulku Masennustiloilla on suuri alttius toistua. Toivuttuaan masennustilasta henkilöllä on noin 50 % mahdollisuus sairastua myöhemmin uuteen masennusjaksoon. Il-man hoitoa kahden sairastetun masennusjakson jälkeen kolmannen sairausjakson todennäköisyys kohoaa yli 70 %:iin, kolmannen sairausjakson jälkeen uusiutu-

misriski on jo yli 90 %. Asianmukaisella hoidolla masennusjaksojen uusiutumis-riskiä voidaan merkittävästi vähentää. Masennustilat ovat keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Erityisesti toistuvat masennustilat aiheuttavat luonteensa vuoksi luonnollisesti huomattavaa kärsimys-tä sekä sairaudesta kärsivälle, että hänen läheisilleen. Erilaiset masennustilat ovat keskeinen työkyvyttömyyden ja alentuneen työkykyisyyden syy. Masennustiloi-hin liittyy selvästi kohonnut itsemurhariski. Ehkä noin 5 % masennustiloista kär-sivistä päätyy lopulta itsemurhaan, vakava-asteisissa masennustiloissa itsemurha-riski on jopa 15–20 %. Masennustilojen syyt Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, joiden osuus vaihtelee eri yksilöillä ja erilaisissa masennustiloissa. Tutkimusten valossa masennusalttiutta voivat lisätä perinnöllinen ja hankittu biologinen alttius, synnynnäinen tempera-mentti ja kehityksen aikaisten kokemusten muovaama persoonallisuuden rakenne. Psykologisella tasolla itsetunnon hauraus, kehityksen aikana sisäistetyt negatiivi-set ajatusmallit, ja läheisyyden tarpeeseen perustuva alttius alistua lisäävät ma-sennusalttiutta. Masennus voi myös olla luonteeltaan keino paeta sitä laukaisevia tai ylläpitäviä pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Monesti masennustilan taustalla on pitkään tukahdutettu voimakas suru läheisen, ammatil-lisen aseman tai kyvyn menetyksestä, tai tunne-elämää tai ihmissuhteita kapeutta-va aikaisemman elämän traumaattinen kokemus. Masennustiloja laukaisevina tekijöinä ovat usein ajankohtaiset elämäntapahtumat, erilaiset pettymykset ja menetykset. Masennustilojen taustalla on usein läheisen kuolemaan tai menetykseen liittyvä surematon suru, itsetuntoa ja hyvinvointia uh-kaava muutos elämässä, parisuhteeseen tai työsuhteisiin liittyvä ristiriita tai sosi-aalista eristäytymistä ylläpitävä sosiaalinen arkuus. Toistuvat masennustilat ka-ventavat usein niistä kärsivien sosiaalista tukiverkkoa, joka on omiaan lisäämään masennusalttiutta ja masennustilojen pitkittymistä. Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauden sairausjakso. Tämä mahdollisuus on tärkeä pitää mieles-sä, koska kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen lääkehoidosta. Masennustilat ovat usein luonteeltaan myös aivojen toiminnanhäiriöitä. Masen-nustiloihin liittyvä pitkittynyt stressin ja sen aiheuttama lisämunuaisten kortisoli-hormonin erityksen nousun tiedetään vaikuttavan lamaannuttavasti muistin kan-nalta keskeisen aivojen osan (aivoturson) solumuodostukseen. Masennuslääkkei-den hoitovaikutus saattaa perustua niiden kykyyn stimuloida aivosolujen uudis-muodostuksen kannalta keskeisten kasvutekijöiden eritystä. Itsehoito

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa, on tärkeätä ym-märtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisen keinoin, vakavasti masentuneelle annetut keho-tukset "ryhdistäytyä" monesti vain pahentavat masennustiloista kärsivien syylli-syyden ja huonommuuden tunteita. Masentuneen ihmisen eristäytyminen ja passi-voituminen ovat kuitenkin omiaan sekä ylläpitämään että syventämään depressio-ta. Tämän vuoksi masennuksen itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaa-linen eristäytyminen ja pitää kiinni erilaisista päivärutiineista, liikunnasta ja muis-ta harrastuksista. Masennuksen luonnetta ymmärtävien läheisten ja ystävien tuki voi tällöin olla ensiarvoisen tärkeää. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa. Pessimistinen tapa suhtautua itseen on opittu tapa, josta voi pidemmällä aikavälil-lä vapautua. Masennusalttiin kannattaa oppia kyseenalaistamaan depressiivisiä uskomuksiaan. Olenko välttämättä huono, jos epäonnistun? Olenko todella varma, että en lopulta onnistu? Masennusaltis ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myös-kään voi odottaa toisten täyttävän hänen toiveitaan tai ymmärtävän hänen tuntei-taan. Loputon uhrautuminen uuvuttaa usein ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen. Masennusalttiille on usein ominaista tavallista voimakkaampi hylätyksi tai vähek-sytyksi tulemisen pelko. Tämän vuoksi heidän on vaikea pitää puoliaan, ja he liian helposti alistuvat toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puo-lustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä ja tukea. Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteis-ten masennustilojen keskeinen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sa-nat usein vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taus-talla on usein erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia. Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkehoitoa ei ole viisasta lopettaa heti masennusoireiden lievityttyä. Tällöin lääkehoitoa kannat-taa usein jatkaa 3–6 kuukauden ajan senkin jälkeen, kun masennustila on jo kor-jaantunut. Liian aikainen lääkehoidon lopettaminen saattaa johtaa masennustilan palautumisen. Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkkeen jatkuva käyttö saattaa estää masennustilojen toistumisen. Milloin hoitoon?

Masennuksen pitkittyessä tai syventyessä on aina viisasta kääntyä lääkärin, psyki-atrin tai psykoterapeutin puoleen. Depressioiden monimuotoisuuden vuoksi lää-kehoidon ja erilaisten psykoterapioiden osuus vaihtelee suurestikin eri henkilöillä ja eri tilanteissa. Etenkin vakava-asteisimmilla depressiotiloilla on huomattava alttius toistua, jonka vuoksi masennustilasta toipuneen on usein viisasta ylläpitää hyvinvoivanakin vä-hintään harvajaksoista hoitokontaktia omaan lääkäriin, psykiatriin tai psykotera-peuttiin. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että masennustilan mahdollisesti uusiutues-sa hoitoon hakeutuminen usein tarpeettomasti pitkittyy, ellei henkilö ylläpidä hoi-tokontaktia oireettomassakin vaiheessa. Toivuttuaan masennustilasta kannattaa aina myös harkita pitempiaikaisen tiiviin psykoterapian aloittamista, koska sen avulla masennusaltis voi vapautua depres-siota laukaisevista tai ylläpitävistä ajatusmalleista ja tunnemuistoista.

7.6.4 Masentuneisuus

Masentuneisuus tarkoittaa alentunutta mielialaa, joka ilmenee asteesta riippuen alakuloisuutena, surumielisyytenä, ärtyisyytenä, toivottomuutena tai merkitykset-tömyyden ja tyhjyyden tunteena. Ohimenevä masentuneisuus on erilaisiin petty-myksiin ja menetyksiin liittyvä luonnollinen tunnetila. Ohimenevää masentunei-suutta ei tarvitse hoitaa. Jos masentuneeseen mielialaan liittyy pidemmän aikaa unettomuutta, väsymystä, vähäenergisyyttä ja kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, kyse voi olla vakavasta ma-sennustilasta tai pitkäaikaisesta masentuneisuudesta. Masentuneen mielialan taustalla voi olla myös jokin sairaus, kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, krooni-set infektiot, sokeritauti, anemia tai erilaiset neurologiset sairaudet. Monet lääk-keet, alkoholin tai päihteiden käyttö voivat myös olla masentuneisuuden syy. Jos masentuneisuus jatkuu vähänkin pitempään, on luonteeltaan voimakasta, hei-kentää elämänlaatua tai kaventaa ihmissuhteita, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai psykoterapeutin puoleen masentuneisuuden syiden selvittämiseksi.

7.6.5 Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset, jatkuva huo-li niiden uusiutumisesta, tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Koh-tauksille on ominaista äkillisyys ja odottamattomuus. Jos kohtauksiin liittyy jul-kisten paikkojen pelko (esim. liikennevälineet, kauppa), tilaa kutsutaan myös ago-rafobiaksi.

Oirekuva, esiintyminen ja kulku Kohtauksen aikana ilmeneviä oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsa-vaivat, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Seurauksena oireista on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen me-netyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne tai itsensä vieraaksi tun-teminen. Sydänoireet ja pelot saavat kohtauksesta kärsivän pelkäämään äkillistä kuolemaa tai "hulluksi" tuloa. Kohtauksia voi ilmetä myös nukkuessa, mutta ne eivät liity unien näkemisvaiheeseen. Paniikkikohtausten tiheys vaihtelee, niitä voi ilmetä viikoittain tai harvemmin ja voimakkuudeltaan eriasteisina ryppäinä. Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan joko kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on joh-tanut paniikkia aiheuttavien tilanteiden välttämiseen, mikä kaventaa jokapäiväistä elämää. Tällöin henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin, tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin. Paniikkihäiriö on selvästi yleisempää naisilla. Noin 1–3 % aikuisista kärsii pa-niikkihäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa, suuri osa heistä kärsii myös paniikki-kohtausten pelon aiheuttamasta julkisten paikkojen pelosta. Yli puolella alttius eriasteisiin ja eri tiheydellä ilmeneviin kohtauksiin säilyy vuosia tai vuosikymme-niä. Kohtausten pelko, niihin liittyvä häpeä, ja niiden tuloksena kehittyvä sosiaa-linen eristäytyminen lisäävät alttiutta depressioihin, alkoholin ongelmakäyttöön, työkyvyttömyyteen ja itsetuhoisuuteen. Tausta ja syyt Paniikkikohtausten syy ja tausta on monisyinen ja osin tuntematon. Osa ihmisistä on keskimäärin selvästi herkempiä reagoimaan paniikkikohtauksella sekä pelko-reaktion laukaisemiin hengitystiheyden muutoksiin että ero- ja traumatilanteisiin. Lapsuuden ja muut aikaisemman elämän äkilliset traumaattiset kokemukset lisää-vät alttiutta paniikkikohtauksiin. Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoimin-ta, lisämunuaisen ytimen kasvain feokromosytooma, sisäkorvan toiminnan häiriö, tai tietyt sydämen rytmihäiriöt. Itsehoito Paniikkihäiriön itsehoidossa ja hoidossa on olennaista estää paniikkikohtausten aiheuttama jokapäiväistä elämää kaventava sosiaalisten tilanteiden, liikenneväli-neiden tms. välttäminen.

Tämä päämäärä on helpompi saavuttaa, jos lähi-ihmiset ymmärtävät odottamat-tomiin kohtauksiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Pelkojen väheksymi-nen tai mitätöinti heikentää niiden hallinnan oppimista. Paniikkikohtauksista ja -häiriöstä kärsiville on monilla paikkakunnilla järjestetty erilaisia oma apu- ja rentoutusryhmiä. Saatavilla on myös hyviä itsehoitokirjoja. Hoito Vaikka paniikkikohtaukset ovatkin sinänsä vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykote-rapiaa. Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennus-lääkkeitä tai bentsodiatsepiineja. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estä-minen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

7.7 Rokkotaudit

7.7.1 Enterorokko

Aiheuttajat ja löydökset Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla ilmenee kuumetautia, johon liittyy rakku-loita ja näppylöitä suussa, käsissä, ja jaloissa, sekä muuallakin iholla kuten paka-roissa. Lapsella voi ilmetä ennen suutulehdusta myös nielukipua ja vatsavaivoja. Suuoireet alkavat yleensä pari päivää ennen ihottumaa. Kyseessä on enterovirus-ten aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myös "käsi- ja suutaudik-si". Sen tavallisin aiheuttaja on coxsackie A16 -virus, mutta samantyyppistä oi-reistoa voivat aiheuttaa myös muut enterovirukset. Jos infektio ilmenee vain suutulehduksena, siitä käytetään nimeä herpangiina, ja tauti muistuttaakin herpesviruksen aiheuttamaa suutulehdusta. Enterorokon itä-misaika on 3–7 vrk tartunnasta. Virus tarttuu sekä hengitystie-eritteiden että ulos-teen välityksellä, joten käsien pesu on tärkeää taudin leviämisen ehkäisemisessä. Erotuksena vesirokkoon, enterorokko ei aiheuta yleensä kutinaa, ja rakkulat pai-nottuvat käsiin ja jalkoihin. Enteroviruksia on suuri joukko ja niiden aiheuttama tauti voi vaihdella. Tavallisin enterovirusinfektion muoto lienee tavallinen flunssa. Toisinaan enterovirusinfek-tioihin liittyy korkea kuume, voimakas päänsärky, sekä niskajäykkyys merkkinä aivokalvontulehduksesta. Tämä aivokalvontulehduksen muoto on kuitenkin vaa-raton, ja paranee itsestään. Oireet voivat olla kuitenkin niin voimakkaat, että ti-

lanne vaatii sairaalatutkimuksia, mm. selkäydinnestenäytteen ottoa lannepiston avulla. Viime aikoina huomiota on saanut enterovirus 71, joka on aiheuttanut vai-keitakin infektioita ulkomailla. Hoito Enterorokko on useimmiten melko lievä tauti. Se kestää yleensä alle viikon, para-nee itsestään, eikä aiheuta jälkitauteja. Suun rakkulat saattavat kuitenkin olla aris-tavia, ja niinpä syöminen voi olla hankalaa. Tällöin lapselle on hyvä antaa neste-mäistä ravintoa (mehua, vellejä, jäätelöä), jota ei tarvitse pureskella. Joskus jalois-sa ilmenevät rakkulat ovat kivuliaita ja häiritsevät esim. kävelyä. Varsinaista lää-kitystä enterorokon hoitoon ei tarvita. Tulehduskipulääkkeet helpottavat sekä päänsärkyä, että muita enterovirusinfektioon liittyviä kipuja.

7.7.2 Porvorokko

Oireet Parvorokko, eli ns. viidestauti, on parvoviruksen aiheuttama rokkotauti, jossa poskiin ilmaantuu aluksi voimakas punoitus. Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3–7 vrk, mutta voi hävitä ja il-maantua uudestaan viikkojenkin ajan. Lämpötilan vaihtelut, rasitus, auringonvalo, ja henkinen stressikin voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat useimmi-ten 5–15-vuotiaat, ja heidän yleisvointinsa on hyvä. Pienellä osalla potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä, ja yskää tai nuhaa. Nämä oireet edeltävät ihottu-man ilmaantumista. Joskus vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla esiintyy myös nivel-vaivoja ihottuman häviämisen jälkeenkin. Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Alkuraskauden infektio voi johtaa keskenmenoon, sen riski on noin 10 %. Raskausviikoilla 12-24 saatu tartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, joista voi seurata sikiön ku-dosten turvotusta. Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia. Mikäli perheessä todetaan parvorokkoa äidin ollessa raskaana, asia tulee ottaa esille neuvolakäynnillä. Äidin mahdollinen tartunta selvitetään verestä tehtävällä vasta-ainemäärityksellä, joka yleensä toistetaan muutaman viikon jälkeen tuoreen infektion poissulkemiseksi. Raskausviikon 24 jälkeen saatu tartunta ei aiheuta merkittävää vaaraa sikiölle, eikä tartuntaepäily yleensä ole aihe vasta-ainetutkimuksiin. Jos parvovirusinfektio on saatu raskauden alkupuolella, sikiön vointia seurataan yleensä UÄ –tutkimuksilla mahdollisen anemiaan liittyvän tur-votuksen toteamiseksi Tarvittaessa voidaan tutkia sikiön infektoituminen lapsi-vesinäytteestä. Ehkäisy

Parvorokkoon ei ole olemassa rokotusta. Virus tarttuu herkästi ihmisestä toiseen ja tartuttavuus on suurimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista. Niinpä tartun-nan ehkäisemiseksi ei perheissä tai päiväkodissa ole paljon tehtävissä. Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita. Taudin itämisaika tartunnasta on 4–28 vrk (keskimäärin 16 vrk). Aikuisikäisistä runsaat puolet (60%) on sairastanut parvo-rokon. Itsehoito Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja. Tauti on useimmiten niin lieväoireinen, että lääkityksiä ei tarvita.

7.7.3 Tuhkarokko

Tuhkarokko on edelleen kehitysmaissa merkittävä lasten sairastuvuuden ja kuol-leisuuden aiheuttaja. Tuhkarokkovirus kuuluu kaikkein tarttuvimpien virusten joukkoon; ennen rokotusten käyttöönottoa käytännössä kaikki sairastivat tuhkaro-kon. Sen itämisaika on 9–11 päivää. Oireet Ensioireita ovat kuume, nenän vuotaminen ja silmien punoitus, ja 3–5 päivän ku-luttua alkaa ihottumavaihe. Tuhkarokolle tyypillinen oire ovat suussa poskien li-makalvoilla olevat vaaleanpunaiset, keskeltä sinivalkoiset täplät, eli Koplikin täp-lät. Ihottuma on punaläiskäinen ja niiden ympäristö on kalpeahko. Se alkaa korvi-en seudusta ja kaulan sivuilta leviten kasvoihin ja etenee vartalolle ja raajoihin. Ihottuma kestää keskimäärin runsaan viikon ajan. Tauti todetaan sille ominaisen ihottuman perusteella ja varmistetaan veren vasta-ainetutkimuksella. Tuhkarokkovirus voi vahingoittaa keskushermostoa. Pelätyin komplikaatio on aivotulehdus. Tavallisimmat lisätaudit ovat kuitenkin välikorva-tulehdus ja keuhkokuume. Tuhkarokkoon ei ole olemassa lääkettä. Rokote on ol-lut laajassa käytössä Suomessa jo pari vuosikymmentä. Tuhkarokon sairastaminen antaa elinikäisen immuniteetin. Ehkäisy Tuhkarokko on maailmalla vielä varsin tavallinen lastentauti. Koska Suomessa si-tä on viime vuosien aikana tavattu vain muutamia tapauksia, altistuminen ulko-mailla on mahdollista. Siksi ulkomaille matkustavalle henkilölle, joka ei ole sai-rastanut tuhkarokkoa tai jota ei ole rokotettu, tulisi harkita rokotuksen antamista.

7.7.4 Tulirokko

Syyt ja löydökset Tulirokko (scarlatina) on streptokokkibakteerin (nk. ryhmän A beetahemolyytti-nen streptokokki) aiheuttama infektio, ja se on ainoa antibioottihoitoa vaativa rokkotauti. Tulirokko tarttuu melko helposti pisaratartuntana, ja itämisaika on 1–5

vuorokautta. Tulirokko voi esiintyä paikallisina epidemioina. Tulirokon oireita ovat kuume, päänsärky, nielutulehdus (angiina), oksentelu, punoittava ja turpea kieli (mansikkakieli), leukakulman suurentuneet imusolmukkeet, sekä ihottuma, joka ilmenee hentona punoituksena etenkin kasvoilla (ei suun ympäristössä) ja ylävartalolla. Punoitus näkyy parhaiten päivänvalossa rintakehällä, kainaloiden ympärillä ja vatsan alaosassa. Suun ympärillä näkyy vaaleampi vyöhyke. Ihottu-ma ilmestyy yleensä 1/2–2 päivän sisällä kuumeen noususta ja alkaa vähentyä 3–4 päivän kuluttua. Noin viikon kuluttua taudin alkamisesta iho alkaa yleensä hilseil-lä. Tulirokon ihottuma johtuu A-streptokokin erittämästä toksiinista ja on sinänsä vaaraton. Milloin hoitoon Tulirokkoepäily edellyttää aina lääkärissäkäyntiä. Tulirokko on usein oireiltaan niin tyypillinen, että antibioottihoito voidaan aloittaa taudinkuvan perusteella. Diagnoosi voidaan myös varmistaa nielun bakteeriviljelyllä tai pikakokeella. Tuli-rokko paranee hyvin antibiooteilla. Yleensä hoitona käytetään tavallista penisillii-niä 10 päivän ajan. Jälkitaudit, kuten munuaisten tai sydämen tulehdus, ovat ny-kyisin erittäin harvinaisia. Jos tulirokkopotilaan muut perheenjäsenet sairastuvat kurkkukipuun tai kuumeeseen, heidän on syytä hakeutua hoitoon. Ehkäisy Tulirokkoa vastaan ei ole rokotetta ja tautia esiintyy edelleen erityisesti kouluikäi-sillä ja myös päiväkodeissa. Tulirokko tarttuu kosketustartuntana, ja käsien pesu on tärkeää silloin kun perheessä tai muuten ympäristössä on tulirokkoa liikkeellä.

7.7.5 Vauvarokko

Löydökset Vauvarokko, eli "kolmen päivän kuume", on ½–2 -vuotiailla yleinen kuumetauti, jonka normaalisti aiheuttaa Herpes-6-virus, ja harvemmin Herpes-7-virus. Vauva-rokko alkaa 3-4 päivää kestävällä korkealla kuumeella, jonka aikana voi esiintyä ärtyisyyttä, lievää yskää, nuhaa, löysiä ulosteita, silmien punoitusta, ja imusolmu-kesuurentumia erityisesti takaraivolla ja korvien takana. Usein paikallisoireet ovat kuitenkin vaatimattomat. Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäistä tai -näppyläistä ihottumaa, joka alkaa usein korvien seudulta, ja leviää kasvoihin, nis-kaan ja vartalolle. Ihottuma vaihtelee voimakkuudeltaan ja kestoltaan muutamasta tunnista pariin päivään. Viime vuosina on opittu, että Herpes-6-viruksen aiheuttama infektio voi tyypilli-sen vauvarokon lisäksi ilmetä tavallisena kuumetautina ilman ihottumaa, tai toi-saalta kuume voi jäädä vähäiseksi ja oireina on ohimenevä ihottuma tai hengitys-tieinfektio. Vauvarokkoon liittyvä korkea kuume voi laukaista kuumekouristuksen, jolloin lapsen raajat nykivät, silmät katsovat sivuun eikä lapseen saa kontaktia. Kuume-

kouristus on sinänsä vaaraton ja laukeaa itsestään. Mikäli kyse on lapsen ensim-mäisestä kuumekouristuksesta, on hyvä ottaa yhteys hoitoyksikköön. Ehkäisy Vauvarokkoon ei ole olemassa rokotetta. Virus tarttuu herkästi perhepiirissä erit-teiden ja käsien välityksellä. Käytännössä Herpes-6-viruksen tarttumista on hyvin vaikea ehkäistä. Itämisaika tartunnasta oireisiin on 5–15 vrk. Milloin hoitoon Vauvarokko paranee itsestään eikä vaadi erityisempää hoitoa. Kuumeeseen ja är-tyisyyteen on hyvä antaa tulehduskipulääkkeitä. Kuumeen aikana taudin erotta-minen muista infektioista ei ole helppoa. Jos tässä vaiheessa hakeudutaan lääkä-riin, saatetaan lapsesta joutua ottamaan veri- ja virtsanäytteet muiden syiden, ku-ten virtsatieinfektion, poissulkemiseksi.

7.7.6 Vesirokko

Syyt Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan vesirokkoviruksen (varicella-zoster virus) aiheuttama kuumetauti. Suomessa ei toistaiseksi ole yleistä rokotusta vesirokkoa vastaan, ja niinpä tautia edelleen esiintyy etenkin lapsilla. Vesirokkovirus jää tau-din jälkeen asumaan elimistöön kuten muutkin herpesvirukset. Tämä voi myö-hemmin ilmetä vyöruusuna, eli pieninä ja kivuliaina ihottuma-alueina, joiden il-maantumiseen mm. stressi vaikuttaa. Löydökset Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikki sairastavat vesirokon. Aikuisväestössä on sairastamattomia vain 1–3 %. Valtaosa vesirokkotapauksista ilmaantuu ennen kouluikää, jolloin tauti on yleensä lievä. Vesirokon vakavuus nousee iän myötä. Vesirokko on erittäin tarttuva, ja oleskelu vesirokkopotilaan kanssa samassa huo-neessa riittää tartuntaan. Vesirokon itämisaika on 14–21 vuorokautta. Tauti alkaa yleensä ihottumalla, jolloin vartaloon ilmestyy punoittavia ja kutisevia paukamia. Osa niistä muuttuu nopeasti rakkuloiksi, jotka samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan, ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu yleensä noin 3–4 päivän ajan. Useimmilla lapsilla on yleisoireita, ku-ten kuumetta, yskää, ruokahaluttomuutta, ja väsymystä ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävänä päivänä. Vesirokon oireet voivat kuitenkin jäädä hyvin lie-viksi, eli tauti ilmenee vain muutamana ihorakkulana. Vesirokko ei käytännössä koskaan uusiudu. Vyöruusuepisodit ovat lapsilla harvinaisia, ja jos lapsella esiin-tyy ongelmaa toistuvasti, tästä on syytä keskustella lääkärin kanssa. Hoito Vesirokko paranee itsestään viikossa. Kutinaan voi tarvittaessa käyttää suun kaut-ta annettavaa antihistamiinivalmistetta. Myös mentolisprii voi viilentää kutiavaa ja kuumottavaa ihoa. Vesirokon jälkitaudit ovat harvinaisia. Yleisin ongelma on

rakkuloiden raapimisen seurauksena ilmaantuva ihon tulehtuminen. Tulehtunutta aluetta on syytä hoitaa antibioottivoiteella ja joskus myös suun kautta annettavalla antibiootilla. Myös korvatulehduksen tai harvemmin keuhkokuumeen ilmaantu-minen vesirokon yhteydessä on mahdollista. Erittäin harvinaisena ongelmana voi vesirokon jälkeen ilmaantua keskushermoston tulehtumista, mikä ilmenee lähinnä lapsen kompurointina. Vesirokkoon on olemassa kohtalaisen tehokas lääke (asi-kloviiri), jota käytetään silloin kun vesirokko ilmenee lapsella, jonka puolustusjär-jestelmässä on esim. lääkityksen vuoksi heikkoutta. Vastasyntyneen vesirokko Mikäli raskaana oleva nainen saa vesirokon, se voi siirtyä sikiöön ja aiheuttaa al-kuraskauden aikana epämuodostumia ja kehitysvammaisuutta. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Vaarallisena lapsen kannalta pidetään äidin sairastumista vesi-rokkoon muutaman päivän sisällä ennen tai jälkeen synnytyksen. Lapsen sairas-tumisriski on tällöin 50 %. Jos äidin vesirokko puhkeaa tänä aikana, lapselle anne-taan immunoglobuliinia heti syntymän jälkeen, tai jos äidille ilmaantuu oireita vasta synnytyksen jälkeen, heti oireiden ilmaantuessa. Oireiden ilmetessä vas-tasyntynyt hoidetaan asikloviiri -lääkkeellä. Vastasyntyneen ja juuri synnyttäneen äidin vesirokkoon suhtaudutaan siis vakavasti, ja tilanteessa tulee aina ottaa yhte-ys lääkäriin. Ehkäisy Vesirokon ehkäisemiseksi käytössä on tehokas rokote, joka ei kuitenkaan kuulu yleiseen rokotusohjelmaan. Rokote voidaan turvallisesti antaa yli 1-vuotiaille. Ve-sirokkorokotus suositellaan annettavaksi kaikille 13 vuotta täyttäneille taudille alt-tiille henkilöille. Tässä ikäryhmässä komplikaatiot ovat yleisempiä kuin nuorem-milla. Rokote on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi myös tässä ikäryhmäs-sä. Rokotusohjelma sisältää kaksi rokoteannosta, ja sitä haluavien on syytä kään-tyä lääkärin puoleen. Vesirokkorokote aiheuttaa vain vähän oireita. Yksittäisiä näppylöitä tai (harvoin) rakkuloita esiintyy 1–2 viikon kuluttua rokotuksesta noin viidellä prosentilla rokotetuista. Yleisoireet ovat erittäin harvinaisia.

7.7.7 Vihurirokko

Vihurirokko on lievä ja vaaraton virusinfektio sillä poikkeuksella, että se voi va-hingoittaa alkuraskaudessa sikiötä. Taudin seurauksena voi sikiölle tulla epämuo-dostumia. Tartuntatapa on pisaratartunta. Itämisaika on kahden viikon luokkaa. Oireet Vihurirokon oireita ovat suhteellisen lieviä; kuumetta, limakalvojen ärsytysoirei-ta, ja imusolmukkeiden turvotusta. Tyypillinen hento ihottuma alkaa pään alueelta ja leviää vartalolta raajoihin. Ihottuma häviää nopeasti, joskus jo samana päivänä kun on ilmestynytkin. Vihurirokon ja tuhkarokon erottaa siitä, että tuhkarokossa ihottumaläiskät yhdistyvät suuremmiksi alueiksi ja pysyvät pitempään. Kolmen päivän kuluttua uudelleen tutkittaessa vihurirokon ihottuma on usein jo kokonaan kadonnut. Tauti varmistetaan veren vasta-ainetutkimuksella.

Kun raskaana oleva äiti saa vihurirokon, virus kulkeutuu sikiöön. Virus lisääntyy sikiössä ja voi aiheuttaa kehittyvien elinten vaurioita. Sikiölle haitallisin aika on raskauden alkukolmannes, mutta vaurioita kehittyy joskus myös myöhemmin. Ehkäisy Vihurirokkoon on olemassa tehokas rokote, joka annetaan yleisen rokotusohjel-man osana. Vihurirokkoa esiintyy edelleen muualla maailmalla, joten raskaana olevilla rokottamattomilla on vaara saada tartunta matkailun yhteydessä.

7.7.8 Vyöruusu (Herpes zoster)

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama paikallinen infektio yleensä yhden, harvoin kahden tai useamman hermon hermottamalla alueella. Sitä on harvoin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Iän karttuessa vyöruusu yleistyy, ja yli 80-vuotiaista sellaisen voi saada jopa joka toinen. Jos elimistön vastustuskyky on voimakkaasti alentunut (esimerkiksi AIDS:in, muun kroonisen sairauden, solunsalpaajalääki-tyksen tai vastaavan muun syyn takia), tauti voi levitä koko kehoon. Vyöruusu voi uusiutua vuosienkin kuluttua. Virus jää vesirokon jälkeen piileksimään hermon juureen, josta se aktivoituu ja siirtyy hermoa pitkin ihoon. Oireet Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle toiselle puolelle kehoa. Yleisin se on vartalolla ja kasvoissa. Kasvohermojen alueella esiintyessään se saattaa infektoida silmän ja aiheuttaa rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoon. Neljällä viidestä potilaasta ensimmäinen oire on kipu ja särky. Ne alkavat 1–8 vuorokautta ennen kuin iho alkaa punoittaa ja siihen nousee muutaman millimet-rin läpimittaisia kirkkaita rakkuloita. Sairauden tunnetta ja lämmönnousua on useilla. Rakkulat lisääntyvät joitakin päiviä, jopa viikon ajan. Niiden määrä vaih-telee muutamasta satoihin. Rakkulat sameutuvat, rupeutuvat ja sitten parantuvat 4–6 viikon aikana. Joissakin tapauksissa rakkuloita ei ilmesty lainkaan. Vyö-ruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviä-misen jälkeen. Taudin toteaminen Tyypillisessä tapauksessa diagnoosin teossa ei ole vaikeuksia. Pakaran genitaali-herpes saattaa olla vyöruusun kaltainen. Silloin viruksen osoittaminen rakkula-näytteestä on aiheellista. Vasta-aineiden osoittamisesta verestä ei ole apua. Itsehoito Lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle so-pivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Ihoa hoidetaan pesuilla ja kylvyillä sekä antiseptisellä voiteella (esimerkiksi Sibicort®). Vyöruusurakkuloissa on eläviä vi-ruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa.

Milloin lääkäriin? Kova särky, laaja rakkulakylvö, ja vyöruusu silmän seudussa, sekä huono yleis-kunto ovat syitä hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, sillä varhainen virus-lääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoirei-ta ja kipua. Särkypotilaille on aiemmin ollut tapana antaa kohtalaisen suuria kor-tisonimääriä suun kautta niin pian oireiden alusta kuin mahdollista. Hoidon hyö-dystä ei kuitenkaan ole selvää näyttöä, ja sen takia tavasta on pääosin luovuttu. Ehkäisy Vyöruusun puhkeamista voi ehkäistä rokotteella (Zostavax), jota käytetään 60 vuotta täyttäneillä.

7.8 Silmätaudit

Sidekalvon tulehdus PUNAINEN SILMÄ Syyt Silmän tai silmien punoitus on varsin yleinen oire, jonka taustalla voi olla lukuisia syitä. Itse punoitus on seurausta verisuonten laajentumisesta tai verenvuodosta. Sil-män valkoista osaa suojaavan sidekalvon punoitus on yleisin oire, jonka syykin on usein melko ilmeinen. Pelkkä sidekalvon punoitus ilman ärsytystä tai kipua on monel-le tuttua valvomisen, pitkään jatkuneen lähityön tai alkoholin käytön jälkeen, tai sil-mien kuivumisen vuoksi. Sidekalvon punoituksen voi myös aiheuttaa viruksen tai bakteerin aiheuttama sidekalvon tulehdus, silmään joutunut rikka, joka ärsyttää side-kalvoa, allergia, ultraviolettivalo tai kemiallinen ärsytys. Tulehdukseen liittyy usein silmän kutinaa, vetistystä, kirvelyä tai roskantunnetta, ja silmä voi rähmiä. Tulehdus voi olla tois- tai molemminpuolinen. Allerginen sidekalvotulehdus on yleensä helpos-ti tunnistettavissa, jos se liittyy selvästi esimerkiksi siitepölyaikaan tai tiettyjen eläin-ten läheisyydessä oleskeluun. Toisenlainen punoitus liittyy sidekalvon alaiseen verenvuotoon (sugillaatio), jossa yleensä itsestään ja joskus ponnistelun, silmän hieromisen tai varsin olemattomankin vamman seurauksena sidekalvon alle valuu verta. Silmässä on tällöin nähtävissä kirk-kaanpunainen alue, joka kattaa osittain tai kokonaan silmän valkuaisen alueen. Jos verinen alue silmässä liittyy voimakkaampaan silmään osuneeseen iskuun, se voi olla merkki syvemmästä vauriosta. Silmän punoitus voi johtua myös silmän kovakalvoon (valkoiseen osaan) tai sarveis-kalvoon (kirkas osa) liittyvästä sairaudesta. Yleisimpiä ovat sarveiskalvon, kovakal-von, ja värikalvon tulehdukset. Punoitus on tällöin yleensä runsaimmillaan sarveis-kalvon ympärillä, ja silmässä on särkyä, ja se on valonarka. Näkökyky voi myös hei-kentyä.

Itsehoito Silloin, kun silmän punoituksen syy on ilmeinen (valvomisen, lähityön, lyhytaikaisen ärsytyksen tai alkoholin käytön aiheuttama), ei välttämättä tarvita hoitoa. Punoitusta voi vähentää apteekista saatavilla sidekalvon verisuonia supistavilla tipoilla, joita voi käyttää muutaman päivän ajan. Näitä tippoja ei kuitenkaan tule käyttää, jos punoituk-sen syynä on silmien kuivuminen. Ilmeisen allergisen sidekalvotulehduksen oireita voi hoitaa apteekista ilman reseptiä-kin saatavilla antihistamiinilääkkeillä. Sidekalvon alainen verenvuoto (sugillaatio) ei vaadi hoitoa, kun sen syntyyn ei liity silmään kohdistunutta vammaa, eikä silmä ole arka. Vuoto häviää itsestään muuta-massa viikossa. Milloin hoitoon Punoittava silmä edellyttää muissa kuin edellä kuvatuissa selvissä valvomisen, lyhyt-aikaisen ärsytyksen tai alkoholinkäytön aiheuttamissa tapauksissa aina lääkärin tut-kimusta syyn selvittämiseksi. Jos silmässä samalla näkö äkillisesti heikkenee, hoitoon on hakeuduttava välittömästi.

7.9 Sydän- ja verisuonitaudit

7.9.1 Kolesteroli

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Sen vuoksi vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Siksi veren kolesteroli mitataan usein, ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään pienentä-mään. Veren kolesterolin mittaaminen Koska kolesteroli on rasva, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkier-rossa, se täytyy pakata erityisien kuljetusproteiinien sisään. Näitä kolesterolin kul-jetuspakkauksia on kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kulje-tuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä. Koska LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan ”pahaksi” kolesteroliksi, ja hyö-dyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan ”hyväksi” kolesteroliksi. Nykyään laboratoriossa mitataan kokonaiskolesteroli ja HDL-kolesteroli. Tulok-sista laboratorio laskee automaattisesti tietyn kaavan avulla LDL-kolesterolin määrän. Koska kolesterolista suurin osa on LDL-kolesterolia, kokonaiskolestero-liarvo kuvastaa melko tarkasti pahan kolesterolin määrää. Veren rasva-arvot mita-taan yön paaston jälkeen. Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Siitä noin 70 % on pahaa kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia,

pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa eten-kin ravinto, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Ravinto ja veren kolesteroli Ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa ruuan sisältämä kolesteroli ja "kova", eli tyy-dyttynyt, rasva. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Kovia rasvoja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esimerkiksi voin ja juuston rasvasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä kovia rasvoja on vähän. Erityisen edullinen on rypsiöljy, jossa kovaa rasvaa on vain 5 % ja jonka pehmeät rasvat vaikuttavat edullisesti veren kolesteroliin. Suomalaisten kovien rasvojen käyttö on selvästi vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Sen ansiosta väestön keskimääräinen kolesterolipitoisuus on pienentynyt arvosta yli 6,5 mmol/l nykyisen arvoon 5,3 mmol/l eli 20 prosenttia. Edelleenkin suomalaisten ruoasta peräisin olevista kaloreista keskimäärin14 % on peräisin ko-vasta rasvasta. Se merkitsee, että useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen 10 % ruoan kaloreista. Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen Veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta. Sen si-jaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärö-lihavuus pienentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin varaa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla. Ruokaohjeita Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipomotuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä, on paljon ko-vaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä kovaa rasvaa on runsaasti. Kova rasva vähenee, kun siirtyy vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saata-vissa suuri valikoima. Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita (Benecol ja ProActiv), jotka vähentävät ravin-non kolesterolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan sään-nöllisesti, veren kolesteroliarvo pienenee keskimäärin 12–15 %. Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse paljoa kiinnit-tää huomiota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä, vaikka sillä on pienem-pi vaikutus veren kolesteroliin kuin kovilla rasvoilla. Eniten kuitua saadaan koko-jyväviljatuotteista. Kalaöljyt eivät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen, vaikka ne ovat muuten hyödyllisiä verisuonitautien kannalta (vähentävät veren hyytymistä ja pienentävät veren triglyseridirasvojen määrää).

Kohonneen veren kolesterolin hoito Ennen hoitoa veren kolesteroli tulisi mitata vähintään kahdesti, jotta hoitoratkaisu voi perustua luotettaviin tuloksiin. Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät. Hoidon yleisenä tavoitteena on saada kokonaiskolesterolin arvo alle 5 mmol/l (LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista ve-risuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta). Siksi arvon 5.0 lievä tai kohtalainen ylittyminen on monilla muuten terveillä haitaton. Jos henkilöllä on jo todettu valtimosairaus, tai hänellä on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes, tavoite on tiukempi, kokonaiskolesteroli alle 4,5 mmol/l (LDL-kolesteroli alle 2,5). Jos terveellä ihmisellä ei ole muita riskitekijöitä, ja kolesteroliarvo on 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan tyytyä ruokavalion muutoksiin ja seu-rata tilannetta rauhassa, koska valtimotaudin riski ei ole paljoa suurentunut. Jos arvot ovat korkeammat, tällöinkin aina katsotaan, paljonko kolesteroliarvo piene-nee ruokavalion muutoksilla. Uusi mittaus 3–6 kuukauden kuluttua kertoo, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut. Jos ruokavaliohoidolla kolesteroliarvo ei pienene riittävästi, harkitaan lääkehoi-toa. Hoitoratkaisu tehdään yksilöllisesti, ja siihen vaikuttaa kolesteroliarvon lisäk-si valtimotaudin kokonaisriski, johon vaikuttavat muutkin valtimotaudin riskiteki-jät. Hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita erilaisia, ja niillä on pieniä keskinäisiä eroja. Lääkkeitä nautitaan kerran päivässä, ja ne on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Lää-kehoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota tarvittaessa suurennetaan. Statiinit pienentävät veren pahaa LDL-kolesterolia 30–40 prosenttia. Jos LDL-kolesteroli on 4,5 mmol/l, se saadaan keskimäärin pienenemään arvoon 2,9. Sta-tiinit suurentavat hieman HDL-kolesterolia (5–10 prosenttia), mikä myös on hyö-dyllistä. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi-lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Nikotiinihappo on toinen lääke, jolla voidaan lisätä vaikutusta, jos pelkkä statiini ei riitä. FH-tauti FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus. Se periytyy vallitsevasti, eli sitä sairastavien lapsista puolet perii taudin. Suomessa FH-tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä. FH-taudissa veren kolesteroli on usein yli 10 mmol/l. Hoitamattomana siihen liit-tyy aikainen sepelvaltimosairaus, miehillä yleensä 40–50 vuoden iässä, naisilla noin kymmentä vuotta myöhemmin. FH-taudissa ruokavalio ei vaikuta kolestero-

liarvoon. Tarvitaan aina tehokas statiinilääkehoito, ja usein lisäksi etsetimibi-lääke, joilla kolesteroliarvo on mahdollista saada lähelle normaalia. Liian pieni hyvän HDL-kolesterolin määrä Pienentynyt hyvän HDL-kolesterolin määrä lisää valtimotaudin vaaraa. Hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä pienenee vyötärölihavuudessa. Laihduttaminen palauttaa määrän normaaliksi. Vähäinen liikunta pienentää HDL-määrää, ja vas-taavasti liikunta suurentaa sitä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö voi hieman suuren-taa määrää, mutta sen hoitamiseksi alkoholia ei suositella, koska runsaammassa käytössä haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. HDL-kolesteroliin ei ole tehokkaita lääkkeitä, mutta statiini-lääkkeet suurentavat jonkin verran sen määrää veressä. Anaboliset steroidit pienentävät erittäin voimakkaasti hyvän kolesterolin määrää veressä. Koska samalla paha LDL-kolesteroli nousee selvästi, anaboliset steroidit lisäävät huomattavasti valtimotaudin riskiä. Rasva-arvot palaavat asteittain nor-maaleiksi anabolisten steroidien käytön lopettamisen jälkeen. Kolesteroli fS-Kol Viitearvo < 5.0 mmol/l (tavoite) Rasva-aineenvaihdunnan seulonta. Ruokavalio- ja lääkehoidon seuranta. Korkea kolesterolipitoisuus on merkittävä verisuoni- ja sydäntautien riskitekijä. Lievästi kohonneita arvoja ei tule pitää vaarallisina ellei samanaikaisesti ole muita riskite-kijöitä, kuten sukurasitusta, sepelvaltimosairautta tai diabetesta. HDL-Kolesteroli fS-Kol-HDL Miehet: 0,95 mmol/l (tavoite) Naiset: 1,10 mmol/l (tavoite) Tutkitaan rasva-aineenvaihduntasairauksia epäiltäessä tai arvioidessa verisuoni-tautien riskitekijöitä. Kansankielessä ns. "hyvä kolesteroli". Otetaan paastonäyt-teestä. LDL-kolesteroli fS-Kol-LDL Viitearvo < 3.5 mmlo/l (tavoite) Määritellään yleensä laskennallisesti muiden veren rasva-arvojen perusteella. Kansankielessä ns. "paha kolesteroli". Mitataan tutkiessa riskiä sydän- ja ve-risuonisairauksiin, rasva-aineenvaihdunnan häiriössä, sekä seurattaessa dieetin ja lääkehoidon vaikuttavuutta. Kun käytettävissä on kolesteroli-, HDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot voidaan LDL-kolesteroli laskea Friedewaldin kaavalla: koko-naiskolesteroli (S-Kol) miinus HDL-kolesteroli (S-Kol-HDL) miinus triglyseridit (S-Trigly) kertaa 0.45. (S-LDL = S-Kol – S-HDL – (0.45×Trigly)). Tämä kaava toimii, jos triglyseridiarvo on alle 4 mmol/l.

7.9.2 Lihavuus

Ylipaino ja sairaudet Erityisesti vyötärön seudulle kertynyt liikarasva eli vyötärölihavuus aiheuttaa sai-rauksia. Ne ilmaantuvat hiljalleen vuosien mittaan. Aikuistyypin diabetes on tär-kein ylipainon aiheuttamista sairauksista. Kun ylipainoa on 15 kiloa, diabeteksen vaara on 10 – 20 kertaa suurempi kuin normaalipainoisilla. Verenpaine kohoaa ja veren rasvat muuttuvat aineenvaihduntamuutosten seurauksena. Veren hyvä kole-steroli vähenee ja veren muut rasvat lisääntyvät. Metabolinen oireyhtymä tarkoit-taa vyötärölihavuuteen liittyvää tilannetta, jossa samalla henkilöllä verenpaine on koholla, veren rasvat ovat muuttuneet, ja sokeriaineenvaihdunnassa on häiriöitä Tällöin vaara sairastua valtimosairauksiin (sydäninfarkti ja aivohalvaus) on sel-västi suurentunut. Uniapnea (unenaikaiset hengityskatkokset kuorsaajalla), polvi-en nivelrikko, maksan rasvoittuminen ja eräät muut sairaudet ovat yleisiä vyötärö-lihavuuden seurauksia. Painonhallinta vähentää merkittävästi vaaraa sairastua näihin sairauksiin. Sen jälkeen, kun sairaus on puhjennut, jo muutaman kilon laihduttaminen lievittää sitä. Reilummin laihduttamalla sairaudesta voi parantua. Laihtumistavoite ja painonhallinta Hyvä tavoite on pudottaa 5–10 prosenttia painosta pois. Viisi prosenttia on 120-kiloisella 6 kg, satakiloisella 5 kiloa ja 80-kiloisella 4 kg. Jo muutaman kilon vä-heneminen ehkäisee ja hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia. Sopiva laihtumis-vauhti on 250–500 grammaa viikossa. Kilo viikossa on ehdoton yläraja. Painonhallinta tarkoittaa, että pidetään laihduttamisen jälkeinen tulos. Painonhal-linta on välttämätöntä laihtumisen jälkeen. Pysyvä laihtumistulos edellyttää pysyviä muutoksia ruoka- tai liikuntatottumuk-sissa. Viiden kilon laihtumisen jälkeen ruoan energiamäärää on vähennettävä noin 200 kilokaloria päivää kohden, tai lisättävä saman verran liikuntaa päivittäin. Tä-män voi saavuttaa varsin kohtuullisilla muutoksilla. Ruuan energian vähentämisen periaatteita Ateriarytmi on riittävän säännöllinen. Vähintään kolme ateriaa päivässä (aamupa-la, lounas, päivällinen, iltapala). Mukana voi olla 1–3 välipalaa, jos nälkä ilmaan-tuu aterioiden välillä. Pitkät ateriavälit johtavat usein hallitsemattomaan syömi-seen illalla. Valitaan vähärasvaisempia ruokalajeja. Suurin osa rasvasta on piilorasvana eli se ei näy. Tuoteseloste tai ravintotaulukko kertoo rasvamääristä. Lisätään kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiä. Ne vievät tilaa energiapitoi-semmilta ruuilta. Tavoite voi olla 400–500 grammaa päivässä. Vältetään sokeripitoisten virvoitusjuomien, mehujen ja energiajuomien käyttöä. Niistä saa ylimääräisiä kaloreita. Oluen ja muun alkoholin käyttöä on aiheellista vähentää, jos niitä nautitaan enemmän kuin 1–2 ravintola-annosta päivässä.

Liikunnan periaatteita Vähimmäistavoite on vähintään puoli tuntia kävelyä tai muuta liikuntaa useimpi-na päivinä viikossa. Myös pätkäliikunta tehoaa. Puolen tunnin kokonaismäärän voi kerätä pienemmis-sä erissä. Askeleita lisätään arjen askareissa (hyötyliikunta, arkiliikunta). Askelmittarilla voi mitata liikuntansa määrää. Tavoite on vähintään 6 000–8 000 askelta päivässä; yli 10 000 askelta on jo varsin hyvä. Oman ylipainon arviointi Paino suhteutetaan pituuteen parhaiten painoindeksillä (BMI). Se saadaan, kun paino (kilogrammoina) jaetaan pituuden (metreinä) "neliöllä" eli pituus2 (=pituus x pituus). Painoindeksiä 25 vastaava paino saadaan osapuilleen, kun pituudesta vähennetään 100. Mitä enemmän 25 ylittyy, sitä enemmän ylipainoa. Lievän lihavuuden alueella (ylipainoa korkeintaan 15 kiloa) voidaan ylipainon terveydellistä merkitystä arvioida mittaamalla vyötärön ympärys. Mitä laajempi vyötärö, sitä suurempi sairastumisen vaara. Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus) Vyötärölihavuudessa ylipaino kertyy tavallista enemmän keskivartaloon. Suuri osa liikarasvasta kertyy vatsaontelon sisään suolten ja sisäelinten väliin. Tätä ras-vaa kutsutaan sisälmysrasvaksi eli viskeraaliseksi rasvaksi. Vatsaonteloon kertynyt liikarasva aiheuttaa monia sairauksia. Siksi vyötäröliha-vuus on tärkeä tunnistaa. Vyötärölihavuuden syyt Pääasiassa perimä säätelee sen, kertyykö lihoessa liikarasvaa runsaasti vatsaonte-lon sisään tai muualle. Miehillä taipumus on suurempi kuin naisilla, koska naissu-kuhormoni suojaa rasvan kertymiseltä vatsaonteloon. Kuitenkin vyötärölihavuutta esiintyy monilla naisilla. Vaihdevuosien jälkeen taipumus vyötärölihavuuteen on yhtä suuri kuin miehillä. Perimä ja elintavat vaikuttavat siihen, miten herkästi rasvaa kertyy vatsaonteloon. Tupakointi lisää rasvan kertymistä vatsaonteloon. Tupakoitsijoiden vaa´alla mitat-tu paino on keskimäärin kolme kiloa vähemmän kuin tupakoimattomilla. Siitä huolimatta tupakoitsijoilla on vatsaontelossaan rasvaa enemmän kuin tupakoimat-tomilla. Myös runsaasti alkoholia nauttivilla vatsaontelon sisäistä rasvaa on enemmän kuin kohtuukäyttäjillä. Alkoholin laadulla ei ilmeisesti ole merkitystä, joten sanan "kaljamaha" sijasta pitäisi puhua "alkomahasta". Vähäinen liikunta on myös riskitekijä. Liikuntaa harrastavilla ylipainoisilla sisälmysrasvaa on vähem-män kuin niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa.

Miksi vyötärölihavuus aiheuttaa sairauksia? Vatsaontelon sisällä sijaitsevien rasvasolujen toiminta on vilkkaampaa kuin ihon alla sijaitsevien. Soluista vapautuu verenkiertoon runsaasti monia aineenvaihdun-tatuotteita. Niiden joukossa on rasvahappoja ja niin sanottuja sytokiinejä, joiden vaikutukset elimistössä ovat haitalliset. Vatsaontelon sisältä laskimoveri kulkeutuu porttilaskimon kautta suoraan mak-saan, joka on ihmisen aineenvaihdunnan keskus. Rasvahapot ja sytokiinit aiheut-tavat maksan aineenvaihduntaan häiriöitä. Yksi seuraus on rasvan kertyminen maksasoluihin. Aineenvaihdunnan häiriöt heijastuvat kaikkialle elimistöön, minkä vuoksi vaara lukuisiin sairauksiin suurenee. Tärkeimmät vyötärölihavuuteen liittyvät sairaudet ovat: Aikuistyypin (tyypin 2) diabetes Verenpaineen kohoaminen Unihäiriöt, hengityskatkot nukkuessa Veren rasvahäiriöt Sydänsairaudet Naisilla kuukautiskierron häiriöt, liikakarvoitus ja hedelmällisyyden aleneminen Kihti Eräät syöpäsairaudet, esimerkiksi kohtusyöpä ja vaihdevuosien jälkeinen rin-tasyöpä Vyötärön mittaaminen Liikarasva vatsaontelossa pullistaa vyötäröä, minkä seurauksena vyötärön ympä-rysmitta suurenee. Vyötärölihavuus voidaan todeta mittanauhalla mittaamalla. Vyötärön mittaaminen on aiheellista silloin, kun ylipainoa on vähän tai kohtalai-sesti (painoindeksin alue 25–32). Jos todetaan vyötärölihavuus, siitä eroon pääsy on tärkeää, vaikka liikakiloja ei vielä olisi paljoa. Jos ylipainoa on useita kymme-niä kiloja, vyötärön mittaaminen ei tuo lisätietoa vaaroista, koska vaikeassa liha-vuudessa sairauksien vaara on aina suuri. Vyötärön mittauskohdan löydät seuraavasti: Ilman vaatteita tai pienissä alushousuissa seistessä tunnustele molempia kylkiä. Lonkkaluun ylin kohta tuntuu yleensä selvästi. Sen yläpuolella on kapea pehmeä alue, josta ylöspäin alimmat kylkiluut tuntuvat kiinteämpinä. Mittanauha asetetaan siten, että se kulkee molemmissa kyljissä lonkkaluiden ylä-puolella sijaitsevan pehmeän kohdan päältä. Mittauskohdassa ihon pitää olla paljas. Mittaus tehdään kevyen uloshengityksen aikana. Vyötärölihavuuden raja on naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. Näiden rajojen ylittyessä on järkevää ryhtyä vyötärön pienentämiseen, koska sai-rauksien vaara on selvästi suurentunut. Mitään äkillistä hyppäystä sairauksien vaarassa ei 90 ja 100 sentin kohdalla ole. Sairauksien vaarassa ei ole suurta eroa, jos naisen vyötärö on 91 cm tai 89 cm tai

miehen 101 cm tai 99 cm. Mitä enemmän 90 cm ja 100 cm ylittyvät, sitä enem-män sairauksien vaara suurenee. Vyötärölihavuutta voi olla normaalipainoisilla Joskus vatsaonteloon voi kertyä liikaa rasvaa, vaikka painoindeksi perusteella ol-laan vielä normaalipainon alueella (painoindeksi alle 25). Tällöinkin tutkimusten perusteella liikarasva vyötäröllä aiheuttaa sairauksia. Jos huomaa vyötärönsä kasvaneen, kannattaa mitata vyötärönympärys, vaikka vaa´an mukaan ei vielä olisi ylipainoinen. Jos vyötärönympärys osoittautuu liian suureksi, sen pienentäminen muutaman kilon laihduttamisella on aiheellista. Vyötärölihavuuden hoito Tavallinen laihduttaminen on vyötärölihavuuden täsmähoitoa. On nimittäin todet-tu, että laihduttamisen aikana rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelon sisältä kuin ihon alta. Vyötärölihavan kannattaa laihduttaa liikuntavoittoisesti, koska liikunta vähentää vatsaontelon rasvaa, vaikka paino ei laskekaan. Vatsalihasten treenaaminen ei eri-tyisemmin vaikuta, vaan tarvitaan pitkäkestoista kuntoa parantavaa liikuntaa, esi-merkiksi reipasta kävelyä. Painoindeksi (BMI) Pelkkä paino ei kerro, onko ylipainoa vai ei, koska ihmiset ovat eripituisia. Siksi paino pitää suhteuttaa pituuteen. Se tehdään painoindeksin avulla. Painoindeksistä käytetään lyhennystä BMI, joka tulee englannin kielen sanoista Body Mass Index. Painoindeksin laskeminen Painoindeksissä paino jaetaan pituuden "neliöllä" (pituus2 eli pituus x pituus). Painoa ei voi jakaa pelkällä pituudella, koska saatu tulos ei olisi tasapuolinen eri-pituisilla henkilöillä. Pituuden "neliöinti" tasoittaa tuloksen kaiken pituisille sopi-vaksi. Neliöinnissä eli toiseen potenssiin korottamisella luku kerrotaan itsellään, esimerkiksi 1,752 = 1,75 x 1,75. Painoindeksilaskussa paino ilmaistaan kiloina ja pituus metreinä. Esimerkiksi 175-senttisen ja 80 kiloa painavan henkilön painoindeksi lasketaan seuraavasti: 80 : 1,752 = 80 : 1,75 x 1,75 = 80 : 3,06 = 26,1. Painoindeksiä voidaan käyttää 18 vuodesta ylöspäin. Sitä nuoremmilla kehon suh-teet ovat erilaiset, minkä vuoksi painoindeksi ei sellaisenaan toimi. Normaalipainon määrittely painoindeksin avulla Normaaliksi on valittu se painoindeksin alue, jossa ihmisen terveys on parhaim-millaan. Normaali painoindeksin alue on välillä 18,5–25. Jos painoindeksi on pie-nempi kuin 18,5 tai suurempi kuin 25, sairauksien vaara suurenee. Painoindeksiä voidaan käyttää 18 vuoden iästä lähtien. Yli 70-vuotiailla painoindeksi voi olla yli 25 ilman että sairauksien vaara suurenee.

Normaalipainon alue on varsin laaja. Painoindeksien 18,5 ja 25 väli on parikym-mentä kiloa. Väljät normaalipainon rajat kuvastavat sitä, että ei ole olemassa tar-kasti määriteltävää ihannepainoa, vaan paino voi olla täysin sopiva laajemmissa rajoissa. Näihin rajoihin mahtuvat miehet ja naiset, tukevarakenteiset ja hoikkara-kenteiset. Lihavuuden luokittelu painoindeksin mukaan Kun painoindeksi ylittää 25, ollaan ylipainon eli lihavuuden puolella. Liikakilojen määrä voi vaihdella erittäin paljon, muutamasta kilosta moniin kymmeniin kiloi-hin. Siksi on hyödyllistä täsmentää, kuinka suuresta ylipainosta on kyse. Painoindeksin perusteella lihavuus luokitellaan vaikeusasteisiin seuraavasti: 25–30 Lievä lihavuus 30–35 Merkittävä lihavuus 35–40 Vaikea lihavuus Yli 40 Sairaalloinen lihavuus Painoindeksin ollessa 30 liikapainoa on pituuteen nähden 13–16 kiloa. Painoin-deksissä 40 ylipainoa on 38–49 kiloa. Painoindeksin virhelähteitä Painoindeksi kuvastaa hyvin rasvakudoksen määrää ja on siksi hyvä painon mitta-ri. Joissakin tilanteissa se ei kuitenkaan toimi hyvin. Joskus painoindeksi voi olla normaali, mutta vatsaontelon sisälle on kertynyt lii-kaa rasvaa. Tämä selviää mittaamalla vyötärön ympärysmitta. Jos mittauksen pe-rusteella vyötärönympärys viittaa vyötärölihavuuteen, on syytä laihduttaa muuta-ma kilo. Isot lihakset lisäävät ihmisen painoa, vaikka rasvakudosta ei olisi liikaa. Esimer-kiksi eräässä jääkiekon Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa pelaajien painoindeksi oli useimmilla yli 25 ja suurin painoindeksi oli 28,4. Kehonrakenta-jilla panoindeksi voi ylittää 30 ja silti rasvakudosta ei ole normaalia enempää. Li-haksikkuus ei tuota suuria ongelmia painoindeksin käytössä. Koska isot lihakset näkyvät, ne voidaan ottaa huomioon painoindeksiä käytettäessä. Toinen virhelähde voi olla nesteen kertyminen elimistöön. Kuitenkaan pelkkä "turvonnut olo" ilman että turvotukset selvästi näkyvät, ei vaikuta kovin paljoa painoindeksiin. Paino vaihtelee elimistön nestetilan mukaan kaikilla 0,5–1,0 kiloa päivittäin. Nestetilaan vaikuttaa muun muassa suolainen ateria, joka kerää elimis-töön nestettä. Joillakin henkilöillä nestetilan vaihtelu voi olla suurempi, mutta sil-lä voidaan selittää korkeintaan parin kolmen kilon painonvaihtelut. Liikanestettä pitää olla kilokaupalla ennen kuin se merkittävästi vaikuttaa pai-noindeksiin. Tällöin sen syynä on jokin sairaus, esimerkiksi sydänsairaus tai mu-nuaistauti. Tämän asteinen turvotus näkyy esimerkiksi paksuuntuneina säärinä ja nilkkoina.

Rasvaprosenttia ei tarvita Rasvaprosentin mittaus perustuu ihmisen sähkönjohtamiskykyyn eli biosähköi-seen impedanssiin. Sitä tehdään erilaisilla laitteilla kuntosaleilla, ja on myös koti-vaakoja, jotka ilmoittavat rasvaprosentin. On hyvä tietää, että rasvaprosentin mit-taus on altis monille virheille. Jos painoindeksi ja rasvaprosentin mittaustulos ovat ristiriidassa keskenään, kannattaa uskoa painoindeksiä.

7.9.3 Sydämen rytmihäiriöt

Rytmihäiriöissä sydämen sähköinen toiminta muuttuu niin, että rytmi kiihtyy tai hidastuu epätarkoituksenmukaisesti. Tämä johtaa häiriöihin sydämen toiminnassa. Sydänrytmin toiminta Sydän sykkii eli supistuu hallitusti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Sydämen eteisessä on kohta, joka tahdistaa sydämen. Se antaa sähköisen käskyn, joka levi-ää ensin sydämen eteisiin ja sitten kammioihin. Sähköimpulssi saa ensin eteisen seinämän lihakset supistumaan ja työntämään veren kammioihin. Parin sekunnin kymmenyksen jälkeen vahvat kammion lihakset supistuvat ja pumppaavat veren aorttaan. Sydämen oikean eteisen seinämässä oleva tahdistinsolmuke lähettää sähköimpuls-sin, jonka seurauksena ensin supistuvat eteiset ja työntävät veren kammioihin. Se-kunnin murto-osan kuluttua sähköimpulssi siirtyy kammion puolelle, jolloin ne supistuvat. Supistus työntää veren oikeasta sydämen puoliskosta keuhkoihin ja vasemmasta aortan kautta kaikkialle elimistöön. Tahdistinsolmuke kiihdyttää sykettä tarvittaessa esimerkiksi ruumiillisen rasituk-sen yhteydessä. Kovassa liikunnassa syke saattaa nousta kahteen sataan minuutis-sa. Tämä ei ole rytmihäiriö vaan tarkoituksenmukaista sykkeen kiihtymistä lii-kunnan aikana. Rytmihäiriöiden tutkiminen Eri rytmihäiriöt aiheuttavat hyvin erilaisia oireita. Potilaan kertomat oireet ja sy-dämen tutkiminen vastaanotolla kertovat lääkärille jo paljon. Tärkein tutkimus rytmihäiriön toteamiseksi on sydämen sähkökäyrä eli EKG. Jos EKG saadaan ote-tuksi rytmihäiriön aikana, sen avulla häiriön luonne yleensä selviää. Usein rytmihäiriöt ovat ajoittaisia. Tällöin rauhallisessa vaiheessa otettu EKG on usein normaali, eikä rytmihäiriön tyyppi selviä. Silloin on mahdollista käyttää EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä, jossa potilas kantaa mukanaan rekisteröintilaitet-ta kokonaisen vuorokauden. Kun rytmihäiriön laatu on selvillä, selvitetään erilaisilla sydäntutkimuksilla, onko sen takana muuta sydänsairautta. Hankalissa tapauksissa sydänlääkärit voivat sel-

vittää rytmihäiriön syytä tarkemmin laskimon kautta sydämeen vietyjen mittaus-johtojen avulla. Rytmihäiriöiden hoito Hoito riippuu kokonaan siitä, millainen rytmihäiriö on kyseessä, ja mistä se joh-tuu. Yleensä rytmihäiriöitä voidaan hoitaa lääkkeillä, eri rytmihäiriöihin on omat erityiset lääkkeet.

7.9.4 Suonikohjut

Syyt ja oireet Suonikohjuilla tarkoitetaan alaraajojen laskimoiden vajaatoimintaa. Vajaatoimin-taan johtavat laskimoiden seinämissä tapahtuvat rakenteelliset muutokset ja las-kimoiden läppien rappeutuminen. Tämän seurauksena pystyasennossa oltaessa paine laskimoissa nousee ja nestettä tihkuu verisuonten ulkopuolelle aiheuttaen jalkoihin turvotusta. Turvotus yleensä lisääntyy päivän mittaan ja on tyypillisesti pahimmillaan iltaisin. Turvotukseen liittyy usein kipua ja kiristävää tunnetta. Yöl-lä raajojen ollessa lepoasennossa, turvotus vähenee mutta voi esiintyä suonenve-toa, raajasärkyä tai jalkojen levottomuutta. Suonikohjujen syntyyn vaikuttanevat paljon perintötekijät, sekä naisilla synnytyk-set. Sen sijaan seisomatyön, sosiaaliryhmän, tupakoinnin, alkoholin käytön, um-metuksen ja lihavuuden yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole tieteelli-sesti osoitettu. Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa ihon kutinaa ja vähittäis-tä tummumista. Vajaatoimintaan liittyvä verenkierron häiriö voi myös aiheuttaa säären haavauman. Laajentuneet pinnalliset laskimot näkyvät sääressä ja joskus reidessäkin laajentu-neina röllyköinä. Aina ei laskimoiden vajaatoimintaan kuitenkaan liity pintalas-kimoiden laajeneminen, vaan oireita voi aiheutua myös syvemmällä lihasten sisäl-lä olevien laskimoiden ja syvien ja pinnallisten laskimoiden välillä olevien laski-moiden vajaatoiminnasta. Itsehoito Pelkät laajentuneet pinnalliset laskimot ilman kipu- tai turvotusoireita eivät tarvit-se hoitoa. Lievässä laskimoiden vajaatoiminnassa turvotuksia voi ehkäistä käve-lyllä, jolloin lihastoiminta jaloissa tehostaa nesteen poistumista. Pitkäaikaista sei-somista tulee välttää, ja istuessa jalat on hyvä laittaa koholle. Ylipainon vähentä-minen helpottaa laskimoveren paluuta alaraajoista. Ensisijainen turvotuksen ja muiden oireiden vähentämiseen käytettävä hoito on mitoitetut hoitosukat, jotka puristamalla estävät pinnallisten laskimoiden laajene-mista ja tehostavat lihasten avulla tapahtuvaa nesteen pumppaamista alaraajoista.

Milloin hoitoon Päivittäin kehittyvän ja yöllä poistuvan säärten ja jalkaterien turvotuksen vuoksi on syytä hakeutua hoitoon, jos hoitosukkien käytöstä ei ole oireeseen apua. Lää-kärin tutkimuksessa voidaan varmistua vaivan syystä. Suonikohjujen leikkaushoi-to on tarpeen, jos hoitosukka ei riitä pitämään oireita poissa, tai jos vajaatoimin-taisista laskimoista aiheutuu ihomuutoksia tai säären haavauma. Perinteisessä leikkauksessa laajentunut laskimo suljetaan ja vialliset sivuhaarat poistetaan. Uusia, säästävämpiä, laseria tai suonen tukkeavaa vaahtoa käyttäviä tekniikoita on kehitetty, mutta pitempiaikaiset kokemukset näiden tehosta puuttu-vat. Ehkäisy Suonikohjujen synty lienee paljolti perintötekijöistä riippuvainen, joten varsinai-sia ehkäisykeinoja ei ole. Ylipainon välttäminen on kuitenkin todennäköisesti myös suonikohjujen ehkäisemiseksi hyödyllistä.

7.9.5 Verenpaine

Verenpaine pähkinänkuoressa Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90 tai näitä korkeampi. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sy-däninfarkteja. Verenpainetta voi jokainen alentaa vähentämällä suolaa ja liikkumalla riittävästi, tupakoitsija lopettamalla ja ylipainoinen laihduttamalla. Jos omat keinot eivät laske verenpainetta riittävästi, tarvitaan verenpainelääkkeitä. Verenpainelääkkeet on tarkoitettu säännölliseen käyttöön. Johdanto Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg (millimetriä elohopeaa). Verenpainetaso on tyydyttävä välillä 130–139/85–89 ja koholla, kun paine on 140/90 tai enemmän. Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valti-mon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on diasto-linen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana. Verenpaineen kohoaminen on hyvin yleistä etenkin keski-iässä ja sitä vanhemmil-la. Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat kimmoisat, nousee en-simmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali mutta yläpaine kohoaa helposti liian korkeaksi. Suomessa noin puoli miljoonaa ihmistä käyttää verenpainelääkkeitä. Nuorilla ko-honnut verenpaine on harvinainen, iän mukana sen yleisyys lisääntyy varsinkin 40 ikävuodesta ylöspäin. Verenpaineen mittaaminen

Verenpaine vaihtelee eri tilanteissa. Satunnaisten muutosten vaikutusta mittaustu-loksiin vähennetään siten, että mittaus tehdään aina seuraavalla tavalla: Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta liikuntaa, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien nauttimista (kahvi, tee, kolajuomat). Mittaus tehdään tavallisesti potilaan istuessa. Mittauskäsi voi levätä pöydällä. Varmistetaan, että olkavarren ympärille kiedottava mittarin kumiosa (mansetti) on niin suuri, että se ympäröi olkavarren. Kun mittarin kumiosa (mansetti) on kiedottu olkavarren ympärille, istutaan rau-hassa 5 minuuttia. Verenpaine mitataan kaksi kertaa, ja lopullinen tulos on mittausten keskiarvo. Ennen kuin aikaisemmin terveellä henkilöllä tehdään kohonneen verenpaineen diagnoosi, tarvitaan vähintään neljä eri päivinä tehtyä mittausta. Verenpaine on yleensä korkeampi lääkärin, kuin muiden mittaamana jännityksen ja muiden syiden vuoksi ("valkotakkiverenpaine"). Siksi mittaukset tekee yleensä terveydenhoitaja tai potilas itse omalla tai terveyskeskuksen mittarilla. Oikein teh-tynä kotimittaus on hyvä apu verenpaineen seurannassa. Olkavarsimittarit ovat luotettavampia kuin rannemittarit. Jos käyttää rannemittaria, on huolehdittava, et-tä ranne ja mittari ovat sydämen tasolla, esimerkiksi istuttaessa ne lepäävät hie-man korotetulla pöydällä. Kohonneen verenpaineen syyt Suurin osa kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista, mutta syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Syitä, joihin voi itse vaikuttaa, ovat seuraavat: Tupakointi. Lihavuus, etenkin vyötärölle kertyvä liikapaino. Yli 15 kiloa ylipainoisten kes-kuudessa kohonnut verenpaine on kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainois-ten keskuudessa. Runsas suolan käyttö. Ruokasuola on natriumkloridia, jonka osista natrium vai-kuttaa verenpaineeseen. Lakritsituotteiden runsas käyttö. Liikunnan vähäinen määrä. Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö (tulehduskipulääkkeet ovat yleisimpiä sär-kylääkkeitä, esimerkiksi ibuprofeeni ja naprokseeni). Hormonien käyttö (ehkäisypillerit, vaihdevuosien hormonihoito). Alkoholin runsas käyttö. Stressi. Noin viisi prosenttia kohonneesta verenpaineesta on muun sairauden aiheuttamaa. Tällaista sanotaan sekundaariseksi verenpaineen kohoamiseksi, eli paineen nousu on toissijaista, muusta sairaudesta johtuvaa. Verenpainetta voivat nostaa munuais-sairaus ja munuaisvaltimoiden ahtautuminen. Lisämunuaisen kuorikerroksen hormonien, kortisolin ja suolahormonin (aldosteronin), liikatuotanto aiheuttavat verenpaineen nousua. Harvinainen lisämunaisen ydinosan kasvain feokromosy-tooma johtaa ajoittaiseen verenpaineen nousuun ja muihin oireisiin. Verenpaineen oireet ja seuraukset

Yleensä verenpaine ei "tunnu", se voidaan todeta vain verenpainemittarilla. Jos verenpaine on kohonnut hyvin paljon, yläpaine on yli 200 ja alapaine yli 130, voi tuntua päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Aina näin suuressakaan paineessa ei tunnu mitään oireita, joten verenpaine voi olla hyvin korkea ilman, että sitä tietää ilman mittausta. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan sen vuoksi, että se vuosien mittaan rasittaa valtimoita ja sydäntä. Seurauksena on valtimotauti, joka voi aiheuttaa sydänin-farktin tai aivohalvauksen. Kohonneen verenpaineen vaikutus näiden sairauksien vaaraan riippuu suuresti muista valtimotaudin riskitekijöistä. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien vaara lisääntyy jyrkästi, jos henkilö tupakoi, veren kolesteroliarvo on koholla, ja jos hä-nellä on diabetes, tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Esimerkiksi 60-vuotiaista miehistä, joilla verenpaineen yläpaine on 180 mmHg mutta ei muita riskitekijöitä, kahdeksan vuoden aikana kolme sadasta sairastuu aivohalvaukseen. Jos miehellä verenpaineen lisäksi on edellä mainitut riskitekijät, 16 sadasta sairas-tuu aivohalvaukseen. Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelemään jatkuvasti normaalia enemmän. Tällöin sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy, minkä seura-uksena syntyy sydämen vajaatoiminta. Verenpaineen itsehoito Koska kohonnut verenpaine liittyy useimmiten elintapoihin, sitä voidaan tehok-kaasti hoitaa niihin vaikuttamalla: Ylipainoisilla painon pudottaminen 4–8 prosenttia (satakiloisella 4–8 kiloa) vä-hentää sekä ylä- että alapainetta 3–4 "pykälää" (elohopeamillimetriä, mmHg). Tupakoivilla sauhuttelun lopettaminen on tärkein hoito, kun pyritään pienentä-mään kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää valtimotaudin riskiä. Suolan vähentäminen. Jos suolamäärä laskee 5 grammaan päivässä, verenpaineen yläarvo laskee keskimäärin 6 ja ala-arvo 4 pykälää. Suomalaiset miehet käyttävät suolaa keskimäärin 8,4 grammaa ja naiset 6,1 grammaa päivässä. Suomalaisten saamasta suolamäärästä 80 prosenttia tulee elintarvikkeisiin valmistusvaiheessa lisätystä suolasta. Ravintokuidun lisääminen täysjyväleivän, -murojen, -hiutaleiden ym. muodossa alentaa verenpaineen yläpainetta keskimäärin 6 ja alapainetta 3 mmHg verrattuna puhdistetuista valkoisista jauhoista valmistettuihin viljatuotteisiin. Kaliumin ja magnesiumin saannin lisääminen alentaa myös verenpainetta. Riittä-vä kaliumin saanti turvataan käyttämällä runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja kas-viksia. Vältetään lakritsituotteita. Liikunta vaikuttaa edullisesti verenpaineeseen. Minimitavoite on reipasta kävelyä (tai vastaavaa liikuntaa) vähintään 30 minuuttia päivässä useimpina päivinä vii-kossa. Runsaan alkoholin käytön vähentäminen.

Huom! Suolan vähentäminen ja muu itsehoito ovat tarpeen myös silloin, kun aloi-tetaan verenpaineen lääkehoito. Lääkkeiden verenpainetta laskeva teho selvästi paranee, jos samaan aikaan tekee muutoksia elintavoissa. Verenpaineen hoito Kun verenpaine on todettu pysyvästi kohonneeksi, lääkäri vielä selvittää, voiko se olla sekundaarinen, eli onko syynä muu sairaus. Tämän vuoksi tehdään yleensä joitakin laboratoriotutkimuksia. Jos kohonnut verenpaine johtuu sairaudesta, sen hoito usein normaalistaa verenpaineen, eikä jatkuvaa verenpainelääkettä tarvita. Lääkärin alkututkimuksiin kuuluu vielä sen arviointi, onko kohonnut verenpaine jo aiheuttanut valtimotautia ja sydämen lihaksen vaurioita. Verenpaineen hoidolla pyritään yläpaine saamaan alle 140 ja alapaine alle 85 elo-hopeamillimetriä (mmHg). Diabeetikoilla lievästikin kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisia, joten heillä pyritään vielä alhaisempiin arvoihin. Jos ve-renpaine ei ole hyvin korkea, katsotaan ensin, mitä elämäntapojen muutoksilla saadaan aikaan. Jos muutaman kuukauden aikana verenpaine ei ole laskenut riit-tävästi, aloitetaan lääkehoito. Verenpainelääkkeitä on useita erilaisia. Valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. Monilla verenpainelääkkeillä on edullisia vaikutuksia myös muihin sai-rauksiin. Joskus ne saattavat olla haitallisia muun sairauden yhteydessä; esimer-kiksi beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa. Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit sopivat ensilääkkeeksi etenkin iäkkäille poti-laille. Beetasalpaajia käytetään nuorille ja sepelvaltimosairautta poteville. ACE-estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat sopivat etenkin diabeetikoille ja sydä-men vajaatoimintaa sairastaville. Kalsiumkanavan salpaajat ovat hyödyllisiä angi-na pectoris -potilaille. Usein yksi lääke ei riitä palauttamaan verenpainetta normaaliksi, jolloin tarvitaan kaksi tai kolme lääkettä yhtä aikaa. Verenpainelääkkeet eivät paranna itse veren-painetautia, vaan alentavat painetta, ja sen avulla vähentävät kohonneen paineen aiheuttamien sairauksien vaaraa. Jos elintapojen muuttaminen ei riitä palauttaman verenpainetta normaaliksi, ja hoidoksi tarvitaan lääkkeitä, niitä joudutaan käyttä-mään vuosikausia, usein koko elämän. Verenpaineen kohoamisen ehkäisy Verenpaineen kohoamista voidaan tehokkaasti ehkäistä niillä elämäntapojen muu-toksilla, jotka on mainittu kohdassa "Itsehoito".

7.10 Unettomuus

Unettomuudella tarkoitetaan kyvyttömyyttä nukkua riittävästi. Se ilmenee joko vai-keutena nukahtaa iltaisin, vaikeutena pysyä unessa, tai liian aikaisena heräämisenä.

Normaalisti ihminen nukahtaa noin puolessa tunnissa ja on yön aikana hereillä vajaat puoli tuntia. Henkilön katsotaan kärsivän unettomuudesta, jos hän kärsii unen saami-sen tai unessa pysymisen vaikeudesta vähintään kolmena yönä viikossa. Unettomuus on hyvin tavallinen vaiva tai oire. Ainakin joka kolmas aikuinen kärsii vuoden aikana unettomuudesta ja joka kymmenes on kärsinyt unettomuudesta yhtä-jaksoisesti vähintään kuukauden ajan. Unettomuus on tavallisempaa naisilla ja iäk-käillä. Unettomuus on usein hyvin kiusallista aiheuttaen päiväväsymystä ja altistaen masen-nustiloille, ahdistushäiriöille ja alkoholin liikakäytölle. Terve uni Riittävän yöunen määrä vaihtelee eri ihmisillä ollen 6–9 tuntia. Terve ihminen nukah-taa yleensä vajaassa tunnissa ja on yön aikana hereillä puolisen tuntia. Yöuni kostuu vilkeunesta (REM-uni) ja perusunesta (NREM). Vilkeunen aikana silmissä ilmenee nopeaa värähtelyä (Rapid Eye Movement). Vilkeunen aikana aivojen sähköinen toi-minta on valvetilan tapaan vilkasta. Nukahtamista seuraa ensin perusunijakso ja sen jälkeen lyhyt vilkeunen jakso. Yön aikana perusunen ja vilkeunen jaksot vuorottele-vat noin 90 minuutin välein. Vilkeunijaksot pitenevät aamua kohden tultaessa 10 mi-nuutista 30 minuuttiin. Valtasoa unista nähdään vilkeunen aikana. Ruumiinlämpö ja sen vuorokausivaihtelu määräävät suurelta osin nukahtamisalttiutta ja unen pituutta. Nukahtamistaipumus on suurimmillaan aamuyöstä klo 2-6 aikaan, kun ruumiin lämpö on alhaisimmillaan. Yöunen määrä on pisimmillään, kun henkilön nukahtaminen tapahtuu ruumiin lämpötilan alkaessa laskea klo 22–24 välillä. Samasta syystä lämpimät sukat voivat helpottaa nukahtamista. Käsien ja jalkojen verenkierron vilkastuminen laskee muun elimistön ruumiinlämmön laskuun ja uneliaisuuden voi-mistumiseen. Makuuhuoneen viileys edesauttaa nukahtamista. Makuuhuoneen lämpö-tilan ja jalkojen pintalämmön välinen ero auttaa nukahtamista. Univaje ja univelka Univajeella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa edellyttää. Jatkuvan univajeen seurauksena syntyy univelka. Tavallisia univajeen syitä ovat vakava masennustila tai viivästynyt unijakso. Univaje ja univelka vaikuttavat monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihdun-taan. Univaje ja univelka lisäävät kortisolin illanaikaista eritystä lisämunuaisesta. Kilpirauhasen toiminta vilkastuu ja sydämen syke kasvaa. Samanaikaisesti ruokaha-lua säätelevien rasvasolujen erittämän leptiinin määrä pienenee ja mahalaukun solu-jen tuottaman greeliinin pitoisuus suurenee verenkierrossa. Tuloksena näistä univa-jeen aiheuttamista aineenvaihdunnallisista muutoksista on nälän tunne ja halu käyttää nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Tämän seurauksena jatkuva univaje ja univelka ovat eräs tärkeä syy lihomiseen.

Etenkin koululaisilla, mutta myös opiskelijoilla ja työssä käyvillä, univelan tuloksena on päiväväsymys ja sen aiheuttamat keskittymis- ja oppimisvaikeudet. Liian lyhyeksi jäänyt yöuni voidaan korvata päiväunilla. Puolen tunnin lepo päiväunineen riittää vir-kistämään univajeesta väsyneen ilman, että päiväunet vaikuttavat seuraavan yön uneen. Unettomuuden syitä Yksittäisinä öinä ilmenevä tilapäinen unettomuus on hyvin tavallista. Se voi johtua ohimenevästä stressistä tai tilapäisistä ristiriidoista, uni-valverytmin häiriöstä, aika-erorasituksesta. Lyhytaikaisen ja alle kuukauden kestävän unettomuusjakson syynä on usein rasittava elämäntilanne, suru tai sairaustila. Pitkäaikaisemman tai jatkuvan unettomuuden taustalla on jatkuvasti stressaava elä-mäntilanne, masennustila tai jokin muu psykiatrinen sairaus, alkoholin käyttö, demen-tia tai unilääkkeiden säännöllisen käytön seurauksena syntynyt lääkeriippuvuus. Jos-kus jatkuvan unettomuuden taustalla on jokin ruumiillinen sairaus, sydämen vajaa-toiminta, kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen sairauden ja veren kalsiumin vajauksesta johtuvat lihasnykäykset, hengitysteiden sairaudet, uniapnea, pitkäaikaiset kipu- tai särkytilat, levottomien jalkojen oireyhtymä, tai se on jonkin käytetyn lääk-keen sivuvaikutus. Säännöllinen alkoholin käyttö lisää vilkeunta (REM-unta), minkä seurauksena uni muuttuu katkonaiseksi osin ahdistavien unien vuoksi. Noin joka kuudennen jatkuvan unettomuuden taustalla on nk. primaarinen unetto-muus, joka on rakenteellinen ominaisuus ja ilmenee jo lapsuuden aikaisena unetto-muutena. Sen taustalla ei ole mitään psykiatrisia häiriöitä tai somaattisia sairauksia, mutta kiusallisena ominaisuutena lisää alttiutta käyttää ylimäärin unilääkkeitä tai päihteitä. Erilaiset itsehoidolliset keinot ovat tärkeä osa primaarisen unettomuuden hoitoa. Itsehoito Unettomuuden hoidossa kannattaa aina noudattaa hyvää unihygieniaa, mikä tarkoittaa erilaisia toimenpiteitä hyvän unen edistämiseksi. Unettomuudesta kärsivän kannattaa välttää alkoholin käyttöä pari tuntia ennen, ja kahvin tai kofeiinipitoisten juomien juontia tai tupakointia 4–5 tuntia ennen nukkumaan menoa. Hiilihydraattipitoinen ate-ria ennen nukkumaan menoa voi helpottaa nukahtamista. Alkuillasta klo 17–20 tapah-tuva liikunta edesauttaa nukahtamista, sen sijaan myöhemmin illalla tapahtuva liikun-ta voi vaikeuttaa unen saantia. Ärsykehallinnassa pyritään välttämään sellaisia ärsyk-keitä, jotka vaikeuttavat nukahtamista. Makuuhuone ei saisi olla liian kuuma, valoisa tai meluisa. Unen kannalta paras on viileähkö huone, lämpötila 17–21 astetta. Läm-pimät sukat voivat helpottaa nukahtamista lisätessään jalkojen pintaverenkiertoa ja laskiessaan siten elimistön sisäistä lämpötilaa. Unettomuudesta kärsivän ei kannata mennä vuoteeseen, ennen kuin hän on väsynyt tai unelias. Jos uni ei sänkyyn mentyä tule vajaassa puolessa tunnissa, hänen kannat-taa usein nousta joksikin aikaa lukemaan ja palata vuoteeseen vasta tuntiessaan itsen-sä väsyneeksi tai uneliaaksi. Fyysisesti ja psyykkisesti nautinnollinen seksi voi hel-pottaa nukahtamista.

Jokailtainen rentouttava rituaali ennen vuoteeseen menoa, kuten lämmin suihku tai kylpy, voivat auttaa rentoutumisessa. Television katsomista tai kirjan lukemista kan-nattaa välttää sängyssä, ellei tämä toiminta ole tapa rentoutua. Sopivan hiljaa soiva ja rauhoittava musiikki on hyvä keino laukaista lihasjännitykset tai katkaista kehäaja-tukset. Unen saannin kannalta voi tällöin olla tärkeätä, että musiikki saa jäädä soi-maan tai katkeaa ohjelmoidusti itsestään. Jos puolison tai asuinkumppanin kuorsaaminen tai kääntely häiritsee unta tai yöllistä nukahtamista, kannattaa kokeilla nukkumista erillisissä vuoteissa tai eri huoneissa. Korvatulpat tai silmälaput saattavat auttaa, jos äänet tai valot häiritsevät nukahtamista tai unta. Epämukava patja voi olla tärkeä syy unettomuuteen. Reseptivapaiden kipu-lääkkeiden käytöstä voi olla hyötyä, jos nivel- tai muut kivut häiritsevät unta. Erityisen tärkeää unettomuudesta kärsivälle on nouseminen aamulla sängystä aina säännölliseen aikaan riippumatta siitä, kuinka pitkään on yöllä nukkunut. Vähäunisen yön jälkeen nukkuminen aamulla myöhempään siirtää seuraavan illan nukahtamisai-kaa myöhäisemmäksi vaikeuttaen noidankehämäisesti jokailtaista nukahtamista. Unettomuudesta kärsivän kannattaa välttää päiväunia, koska ne vähentävät yöunen määrää. Unettomuuden itsehoidon kannalta on tärkeää, että ei pelkää unettomuutta. Mitä enemmän pelkää unettomuutta, sen vaikeampaa on saada unta tai nukahtaa uudelleen yöllisen heräämisen jälkeen. Jos yrittää pakottaa itsensä saamaan unta, sitä vaikeam-paa unen saanti on. Ajoittain unettomuudesta kärsivän kannattaa koettaa hyväksyä alttiutensa unettomuuteen, lyhyen ja katkonaisen unenkin jälkeen kykenee seuraavana päivänä hyvin toimimaan. Jokaöinen unettomuus on erittäin kuluttavaa. Tällöin hyväunisten kanssaihmisten neuvot unettomuuden hyväksymisestä ja heidän erilaiset ohjeensa ovat vain omiaan lisäämään unettomuudesta kärsivän huonommuuden tunteita ja unettomuutta. Milloin lääkäriin? Vähänkin itsepäisemmän tai kiusallisemman unettomuuden ilmetessä kannattaa kään-tyä lääkärin tai psykoterapeutin puoleen silloin, jos erilaiset itsehoidolliset keinot ei-vät korjaa unettomuutta. Jatkuva ja säännöllinen unettomuus on usein merkki ajankohtaiseen elämään liitty-västä stressistä, työuupumuksesta tai ristiriidoista. Lepo, loma, lyhyt sairasloma tai elämäntilanteeseen sopiva psyko- tai perheterapia voivat olla tällöin hyviä keinoja myös unettomuuden kannalta. Tilapäisen ja lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa käytetään erilaisia nukahtamis-lääkkeitä tai väsyttäviä masennuslääkkeitä. Nukahtamislääkkeiden käyttö tulisi kui-tenkin mahdollisuuksien mukaan rajoittaa tilapäiseen tai lyhytaikaiseen käyttöön. Osa jatkuvasta ja kiusallisesta unettomuudesta kärsivistä joutuu kuitenkin käyttämään nu-

kahtamislääkkeitä pidempään ja säännöllisesti. Pidempiaikaisen unettomuuden hoi-dossa väsyttävät masennuslääkkeet ovat usein tavanomaisia unilääkkeitä parempi vaihtoehto, koska säännöllinen nukahtamislääkkeiden käyttö johtaa joskus unetto-muutta ylläpitävään tai vaikeuttavaan lääkeriippuvuuteen, jonka oireena on lääkkei-den lopetus- tai vierotusoireena ilmenevä 1–4 viikkoa kestävä nukahtamisvaikeus tai yöllinen heräily. Unettomuus voi myös olla oire vakavasta masennustilasta, jonka hoito edellyttää usein sekä asianmukaista lääkehoitoa että sopivaa psykoterapiaa. Masennustilaan liit-tyvä unettomuus ei korjaannu pelkillä nukahtamislääkkeillä, päinvastoin ne saattavat joskus vaikeuttaa tai pitkittää unettomuuden taustalla olevaa depressiota. Unettomuus on tavallinen oire myös monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten esimerkiksi skitsofreniassa, hypomaniassa ja maniassa, ahdistuneisuushäiriöissä, traumaperäisissä häiriöissä tai päihderiippuvuuksissa. Univalverytmin häiriöt Univalverytmin häiriöissä nukahtamis- ja heräämisvaikeudet johtuvat henkilön sisäi-sen keskuskellon ja ympäristön vaatiman univalverytmin välisestä epäsuhdasta. Elimistön sisäinen keskuskello sijaitsee aivojen hypotalamuksen etuosassa. Elimistön keskuskellon sisäsyntyinen jakso on useimmilla ihmisillä jonkin verran yli 24 tuntia, keskimäärin 24 tuntia 10 minuuttia. Keskuskellon pysyminen vuorokauden mukaise-na edellyttää ympäristöstä saatavia säännöllisiä aikamerkkejä. Näistä keskuskelloa tahdistavia aikamerkkejä ovat valon ja pimeän vaihtelu, säännölliset aterioinnit, ja nukkumaan menon ja heräämisen aika. Ilman näitä ulkoisia tahdistimia keskuskello alkaa jätättää, nukahtaminen ja herääminen viivästyvät, ja yöunen laatu heikkenee. Tästä syystä säännöllinen aamuherääminen on tärkein yksittäinen keino välttää uni-valverytmin häiriöstä johtuvia unihäiriöitä. Uni-valverytmin häiriöitä on eri tyyppisiä. Viivästyneessä unijakso -tyypissä henkilön sisäisen kellon säätelemät nukahtamisen ja heräämisen ajat ovat siirtynyt eteenpäin. Henkilö saa unen päästä kiinni vasta keskiyön jälkeen tai aamuyöstä, jonka seurauk-sena hänen on vaikea herätä aamuisin tavalliseen tai työelämän vaatimaan aikaan. Viivästynyt univaihe on etenkin nuorilla varsin yleinen unihäiriö. Henkilö valvoo täl-löin virkeänä aamuyöhön asti, jonka jälkeen hän nukkuu tai nukkuisi pitkään aamu-päivään asti. Herääminen kouluun tai työhön on lyhyeksi jäävän yöunen vuoksi aa-mulla vaikeaa, ja tuloksena on jatkuva univaje ja väsymys. Aikaero -tyypissä ("jet-lag") nukahtamisen aikainen uneliaisuus ja päiväaikainen vir-keys ilmenevät paikalliseen aikaan nähden väärään aikaan, koska henkilö on matkus-tamisen vuoksi ylittänyt useita aikavyöhykkeitä. Itään päin matkustettaessa aika-erounettomuus on yleensä vaikeampaa kuin länteen päin matkustettaessa. Vuorotyö -tyypissä yövuorotyö tai usein vaihtuvat työvuorot ovat johtaneet nukkumisajan unet-tomuuteen ja valveen aikaiseen väsymykseen.

Aikaistunut univaihe on yleensä vanhoilla henkilöillä ilmenevä suhteellisen harvinai-nen unihäiriö. Tässä univalverytmin häiriössä yöuni päättyy liian aikaisin varhaisen nukkumaanmenon vuoksi. Tuloksena on pinnallinen ja katkeileva yöuni. Univalverytmin häiriöt ovat hyvin yleinen sekä ajoittaisen että pitkäaikaisen unetto-muuden syy. Noin joka kuudes aikuinen kärsii univalverytmin häiriöistä. Yli puolet vuorotyössä käyvistä aikuisista kärsii univalverytmin häiriintymisestä aiheutuvista univaikeuksista. Koululaisten unettomuuden ja päiväväsymyksen syy on hyvin usein jatkuvan iltavalvomisen seurauksena syntyvä univalverytmin häiriö. Iltatyössä olevil-la, eläkeläisillä, ja freelance-tyyppisessä työssä olevilla univalverytmin häiriöt ovat hyvin yleisiä. Itsehoito Viivästyneen unijakso -tyyppisen unettomuuden hoidossa on olennaista aamuherää-misen säännöllisyys ja turhan iltavalvomisen välttäminen. Henkilön sisäisen kellon määräämä nukahtamisaika siirtyy parissa viikossa toivottuun aikaisempaan aikaan, jos henkilö vain herättää itsensä joka aamu työn tai sosiaalisen elämän edellyttämään aikaan. Säännöllinen aamuherääminen myös viikonloppuisin on tehokkain keino myös estää ongelman toistumista. Aikaero -tyyppisen univalverytmin häiriö korjaantuu nopeimmin, jos henkilö pakot-taa itsensä heti matkalta tultuaan pysymään hereillä paikallisen ajan mukaisesti. Vuorotyö -tyyppinen univalverytmin häiriö on usein työhön liittyvä väistämätön on-gelma, jota kuitenkin voidaan lievittää vuorotyöjaksojen pituudella. Yhden yön pitui-set yövuorot, tai vaihtoehtoisesti selvästi pidemmät yhtäjaksoiset yövuorot, ovat uni-vaikeuksien kannalta edullisempia. Jos univaje johtuu viivästyneestä unijaksosta, kirkasvalohoito tai oleskelu kirkkaassa auringonvalossa puolen tunnin ajan aamulla klo 6–9 siirtävät sisäisen kellon ja nukah-tamisajan aikaisempaan ajankohtaan. Kirkasvalohoito 30–60 minuutin ajan varhain aamulla voi myös estää univalverytmin häiriöiden kehittymistä. Altistus voimakkaalle valolle (5 000–9 000 luksia) kolmen tunnin ajan, siirtää vuoro-kausirytmin vaihetta pari tuntia joko taaksepäin tai eteenpäin riippuen siitä, annetaan-ko valoaltistus ennen tai jälkeen elimistön lämpötilan alhaisinta ajankohtaa aamuyöllä noin puolitoista tuntia ennen luontaista heräämisaikaa. Toistamalla tämä kirkasvaloal-tistus kolmasti, ja lisäämällä valon kirkkautta voidaan saavuttaa jopa seitsemän tunnin siirtymä haluttuun suuntaan. Viivästyneessä unijakso -tyypissä tulee pyrkiä välttämään ainakin säännöllistä tai pi-tempään kestävää uni- ja nukahduslääkkeiden käyttöä, koska ne eivät korjaa nukah-tamisvaikeuden syytä, ja vain lisäävät päiväväsymystä. Milloin lääkäriin Univalverytmin häiriöt ovat hyvin yleinen unettomuuden ja päiväväsymyksen syy. Epäily univaikeuksien taustalla olevasta univalverytmin häiriöstä on aina syytä kertoa lääkärille, jotta univaikeutta ei hoidettaisi turhaan ongelmaa monesti vain ylläpitävillä

tai joskus pahentavilla nukahtamislääkkeillä. Aikaero- ja vuorotyö -tyyppisessä unet-tomuudessa lyhytvaikutteisten nukahtamislääkkeiden käyttö parin vuorokauden ajan voi olla perusteltua. Melatoniini voi joillakin helpottaa nukahtamista univalverytmin häiriöissä.

8 Tuki- ja liikuntaelimistö

8.1 Niska- ja hartiaseutu

Niskan ja hartioiden alueen kipu on yleinen vaiva, joka voi johtua työn fyysisestä kuormituksesta, työasennosta tai liian vähäisistä tauoista. Niskakivun riskiä lisäävät myös henkisesti raskas työ ja muu psyykkinen stressi, ikä, naissukupuoli ja ylipaino. Kolarissa syntynyt niskan retkahdusvamma aiheuttaa usein niskakipua, joka joskus pitkittyy. Työasento vaikuttaa niskakivun syntyyn: niska etukumarassa työskentely lisää kipu-riskiä, samoin käsien pitäminen jatkuvasti koholla ja olkavarren kohoasento. Myös runsaasti toistoliikkeitä tai tarkkuutta vaativa työ voi aiheuttaa niskakipua. Istumatyö-kin altistaa ajan myötä niska- ja hartiakivuille, samoin vartalon kiertynyt ja kumara asento. Tiedetään myös, että ikä, naissukupuoli, ylipaino ja tupakointi suurentavat vaaraa saada niskakipuja. Äkillinen paikallinen niskakipu paranee yleensä hyvin ilman erityistä hoitoa. Ensisi-jainen lääke kivun hoidossa on parasetamoli. Tulehduskipulääkettäkin voidaan käyt-tää, mutta on muistettava, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat monille maha-suolikanavan ärsytystä. Pitkäaikaiseksi kivuksi määritellään kipu, joka on kestänyt pidempään kuin kolme kuukautta. Sekään ei yleensä estä potilasta jatkamasta tavanomaisia toimiaan kivun asettamissa rajoissa. Ergonomiset seikat ja vapaa-aikaan liittyvät altistavat tekijät on mahdollisuuksien mukaan korjattava. Aktiivisesta lihasvoimaa tai kestävyyttä lisää-västä liikehoidosta saattaa olla hyötyä. Pitkäaikaiseksi kivuksi määritellään kipu, joka on kestänyt pidempään kuin kolme kuukautta. Sekään ei yleensä estä potilasta jatkamasta tavanomaisia toimiaan kivun asettamissa rajoissa. Ergonomiset seikat ja vapaa-aikaan liittyvät altistavat tekijät on mahdollisuuksien mukaan korjattava. Aktiivisesta lihasvoimaa tai kestävyyttä lisää-västä liikehoidosta saattaa olla hyötyä. Niskan alueen lihasjännityssäryn tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Työssä tai harras-tustoimissa kannattaa välttää pitkäaikaista niskan eteen tai taakse taipunutta taikka kiertynyttä asentoa, pitkäkestoista työskentelyä kädet koholla tai käsiin kohdistuvaa värinää. Myös pitkäaikainen istuma-asento sekä vartalon kiertynyt ja kumara asento lisäävät niskakipujen riskiä. Näihin tulisi vaikuttaa kohentamalla työasentoja ja oma-toimisilla harjoituksilla ja venytyksillä. Esimerkiksi näyttöpäätetyössä näytön tulee olla sijoitettu niin alas, että työskentely on mahdollista ilman pään taivuttamista taak-sepäin. Niskakivun vuoksi on välittömästi hakeuduttava lääkäriin, jos

kivun aiheuttajana on ilmeinen niskavamma tai kipuun liittyy säteilyoireita yläraajoi-hin, kipuun liittyy kuumetta ja oksentelua tai rintakipua. Syitä on tarpeen selvittää tarkemmin, jos kipu ei 1–2 kuukaudessa lievity omatoimi-sella liikunnalla, työasentoihin vaikuttamalla ja lievien kipulääkkeiden avulla. Tätä aikaisemmin on syytä hakeutua tutkimuksiin, jos kipu on hellittämätöntä eikä liity ra-situkseen. Lihasjännityksestä johtuvia niskan kipuja voi ehkäistä välttämällä pitkäaikaista niskan jännittämistä ja rasittumista töissä ja harrastuksissa. Säännöllinen liikunta, erityisesti sauvakävely ja kuntosaliharjoittelu, ilmeisesti vähentää niska- ja hartiaseudun lihasten jännitystiloja.

8.2 Selkä

8.2.1 Skolioosi

Lievässä skolioosissa ei useimmiten esiinny mitään oireita, jolloin ainoa merkki skolioosista on selän vinous. Tyypillisimmillään se alkaa murrosiän kasvupyräh-dyksen yhteydessä. Skolioosiepäily herää selkärangan tunnustelun tai niin kutsu-tun etutaivutustestin yhteydessä. Diagnoosi edellyttää röntgenkuvausta. Skolioo-sin taustalla voi myös olla alaraajojen pituusero tai välilevyn pullistuma. Skolioosi saadaan esille usein nuorten terveystarkastuksissa. Selän kierous sivu-suunnassa tulee esille hyvin ilman apuvälineitä tehdyssä pystyasennossa havain-noitavasta selän asennosta selkää takaapäin tarkastellessa. Huomiota kiinnitetään myös lantion asentoon ja alaraajojen pituuseroon, joiden merkittävillä poik-keamilla voi olla merkitystä skolioosin synnyssä. Valtaosassa tapauksista selkeää skolioosin ensisijaista aiheuttajaa ei voida kuitenkaan todentaa. Skolioosin vaike-usaste arvioidaan selän rtg-tutkimuksella. Lievänä skolioosia ei tarvitse erityisesti hoitaa, mutta merkittävä skolioositaipumus kuuluu lääkärin arvioida. Skolioosi havaitaan useimmiten esimurrosiässä, ja sitä voidaan hoitaa fysioterapi-alla, korsettihoidolla tai molemmilla, vaikeissa tapauksissa leikkauksella. Useim-milla skolioosista kärsivillä on vaivan lievä muoto.

8.2.2 Selkäkipu

Selän kivut esiintyvät yleisimmin alaselän alueella. Lähes joka kolmannella työ-ikäisellä suomalaisella on viimeksi kuluneen kuukauden aikana ollut alaselän ki-pua, ja joka kymmenes on tämän vuoksi ollut viimeisen vuoden sisällä lääkärin hoidossa. Yleisin alaselän vaiva on äkillinen kipu, joka johtuu pääasiassa lihasten jännittymisestä mutta johon voivat myötävaikuttaa selän nikamien ja pikkunivel-

ten kulumat. Tällainen selkäkipu on yleensä lyhytaikainen (muutamia päiviä – viikkoja), mutta se voi uusia. Yksi selkäkivun ja erityisesti iskiasoireen syy on fyysisesti kuormittava työ, johon sisältyy raskaita nostoja ja hankalia selän asentoja. Vähäinen liikunta, lihavuus ja tupakointi saattavat lisätä selkäkipuja. Myös stressi ja tyytymättömyys työhön ovat yhteydessä selkävaivoihin. Nykyään selkäkivun hoidoksi ei enää suositella vuodelepoa, vaikka selkäpotilas voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa vuoteessa. Perusohje on, että heti kun kivut hellittävät niin paljon, että liikkuminen onnistuu, vuoteesta on paras nousta ja pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia, voi harrastaa heti taudin alusta alka-en. Lisäksi lievään selkäkipuun riittää yleensä ilman reseptiä apteekista saatava parasetamoli. Jos selkäkipu on kestänyt yli 6 viikkoa ja se on heikentänyt merkittävästi toimin-takykyä, suositellaan ohjattua vartalo- ja jalkalihasten voimaa sekä yleistä fyysistä kuntoa asteittain lisääviä harjoituksia fysioterapeutin suosituksen mukaisesti. Li-säksi lääkärin määräämät tutkimukset voivat olla tarpeen. Hyvä tietää selkäkivusta: Äkillinen alaselkäkipu, jolle ei löydy selvää syytä Huoleen ei ole aihetta. Vaiva on tavallinen ja siitä toipumien vie yleensä vain päi-viä, enintään joitakin viikkoja. Ei ole merkkejä vakavasta vammasta tai sairaudesta. Uusiutuminen on tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on yleensä hyvä. Osalla potilaista oireet voivat kuitenkin pitkittyä. Tavallisten toimien jatkaminen on hyödyksi, lepo haitaksi. Kohtalainen kipu ei ole merkki haitallisuudesta. Iskiasoireyhtymä Vuodelepo ei nopeuta paranemista, vaan potilas voi liikkua heti, kun se vain on mahdollista. Täydellinen toipuminen on yleensä odotettavissa. Osalla potilaista oireet kuiten-kin pitkittyvät. Vaiva saattaa uusiutua, mutta paranee silloinkin yleensä ilman leikkausta.

8.2.3 Iskias

Yleisin iskiasoireen syy on nikamien välilevyn rappeutumisesta johtuva pullistu-ma (tyrä), joka mekaanisesti puristaa selkäydinhermoa tai aiheuttaa paikallisen re-aktion, joka saa hermon ärtymään. Tällöin kivun syy siis on lanneselässä, vaikka oireet tuntuvat sillä alueella, jota ärtynyt hermo hermottaa. Nikamavälilevyn rap-peutumista edesauttavat tupakointi ja liikapaino.

Iskiaksessa erona tavallisiin alaselän lihaskipuihin on juuri alaraajaan säteilevät oireet. Oireisiin voi kuulua alaraajan kipua, pistelyä, tunnottomuutta tai lihasheik-koutta, ja joskus itse selkä voi olla kivutonkin. Kipu voi olla erittäin tuskallista ja pahimmillaan estää potilaan liikkumisen. Pahimmillaan välilevytyrä voi aiheuttaa lihasten toimintakyvyttömyyden (lihasheikkous estää varpailla kävelyn tai kyy-kystä nousun) tai vaikeuksia virtsaamisessa tai ulosteen pidättämisessä. Suurin osa iskiasoireista paranee itsestään, joskin selvästi hitaammin kuin tavalli-nen selän lihaskipu. Noin puolella oireet häviävät neljän viikon sisällä, eikä itse pullistuman hoito vaadi erityisiä toimia. Kipua voi hallita tulehduskipulääkkeillä ja liikkua saa ja hoitaa päivittäisiä toimiaan sen mukaan kuin kivulta kykenee. Yleensä iskiasvaiva paranee kuukauden levolla hyvin, vaikkakin osalla ihmisistä oireet voivat kestää useamman kuukauden ajan. Kivun rajoissa normaali liikku-minen auttaa lihaskunnon ylläpidossa sairausjaksonkin aikana ja oireita voi lievit-tää kipulääkityksellä. Iskiaksen oireiden pahentuessa ja esiintyessä jalan pettämis-tä, virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn puutosta tai sietämätöntä kipua, on hyvä ha-keutua uudelleen lääkärin hoitoon.

LIITE 4

USEIMMIN ESITETYT KYSYMYKSET – FQA-LISTA 14.2.2011

Puhelinvaihde (016) 3281 Faksi (016) 328 2048

Sähköposti etunimi.sukunimi@lshp.fi www.lshp.fi/uula

Lapin sairaanhoitopiirin ky PL 8041 96101 Rovaniemi

Katuosoite Porokatu 39 D 96100 Rovaniemi

Y-tunnus 0819616-7

Projektikoodi A30387

Sisältö 1. Ihotaudit ................................................................................................................................................. 154

1.1 Akne ......................................................................................................................................................... 154

1.2 Atooppinen iho ......................................................................................................................................... 155

1.3 Huuliherpes ........................................................................................................................................ 158

1.4 Psoriaasi ................................................................................................................................................... 159

1.5 Sieni-ihottumat ................................................................................................................................... 161

Jalkasilsa ........................................................................................................................................................ 161

Nivussilsa ....................................................................................................................................................... 162

2. Loistartunnat .......................................................................................................................................... 164

2.1 Kihomato .................................................................................................................................................. 164

2.2 Päätäit ...................................................................................................................................................... 166

2.3 Syyhy ........................................................................................................................................................ 168

3. Naistentaudit .......................................................................................................................................... 170

3.1 Ehkäisy ..................................................................................................................................................... 170

Ehkäisykapseli ................................................................................................................................................ 170

Ehkäisylaastari ................................................................................................................................................ 171

Ehkäisypillerit ................................................................................................................................................. 173

Ehkäisyrengas................................................................................................................................................. 181

Hormonikierukka ............................................................................................................................................ 185

Jälkiehkäisy .................................................................................................................................................... 189

Kuparikierukka ............................................................................................................................................... 191

3.2 Kuukautiset .............................................................................................................................................. 193

3.3 Papa-näyte ............................................................................................................................................... 198

3.4 PMS-oireet ............................................................................................................................................... 201

3.5 Vuotohäiriöt ............................................................................................................................................. 202

4. Suolisto- ja vatsaoireet ........................................................................................................................... 206

4.1 Keliakia ..................................................................................................................................................... 206

4.2 Laktoori-intoleranssi ................................................................................................................................. 208

4.3 Närästys ................................................................................................................................................... 210

4.4 Ripuli ........................................................................................................................................................ 212

4.5 Ummetus.................................................................................................................................................. 215

4.6 Ärtyvän suolen oireyhtymä ....................................................................................................................... 218

5. Tartuntataudit ........................................................................................................................................ 220

5.1 Märkärupi................................................................................................................................................. 220

5.2 Sukupuolitaudit ........................................................................................................................................ 222

HIV ................................................................................................................................................................. 222

Klamydia ........................................................................................................................................................ 224

Kondylooma ................................................................................................................................................... 227

Sukuelinherpes ............................................................................................................................................... 230

Tippuri ........................................................................................................................................................... 232

6. Terveyden ylläpito .................................................................................................................................. 233

6.1 Liikunta..................................................................................................................................................... 233

6.2 Painonhallinta .......................................................................................................................................... 234

6.3 Päihteet .................................................................................................................................................... 239

6.4 Ravitsemus ............................................................................................................................................... 244

6.5 Tupakka .................................................................................................................................................... 247

7. Terveysongelmat .................................................................................................................................... 253

7.1 Hengityselimet......................................................................................................................................... 253

Astma ............................................................................................................................................................. 253

Flunssa ........................................................................................................................................................... 255

Influenssa ....................................................................................................................................................... 258

Keuhkokuume ................................................................................................................................................ 261

Yskä................................................................................................................................................................ 262

7.2 Hermosto ................................................................................................................................................ 264

7.3 Korva, nenä, kurkku .................................................................................................................................. 271

7.4 Kuume ..................................................................................................................................................... 274

7.6 Psykiatria .................................................................................................................................................. 276

7.7. Rokkotaudit ............................................................................................................................................. 283

Millaisia hoito-ohjeita suosittelet vesirokkoon? .......................................................................................... 288

7.10 Sydän- ja verisuonitaudit ........................................................................................................................ 295

7.11 Unettomuus ........................................................................................................................................... 297

8. Tuki- ja liikuntaelimistö ........................................................................................................................... 299

1.1 Niska- hartiaseutu ............................................................................................................................... 300

1.2 Selkä ................................................................................................................................................... 301

Ihotaudit

1.1 Akne

Kysymys: Mikä aknen aiheuttaa? Vastaus: Akne on yleinen ihosairaus, joka aiheutuu talirauhasten liiallisesta talin erityksestä tai esimerkiksi ihon päällimmäisen kerroksen sarveiskerroksen paksuuntumisesta. Yh-teistä kuitenkin on, että tali ei pääse erittymään vapaasti pois talirauhasesta, jolloin ta-lirauhanen tulehtuu. Syyt akneen voivat olla perinnöllisiä tai hormonaalisia. Aknen voivat aiheuttaa myös jotkin lääkkeet, kloori ja öljy. Kysymys: Miten aknea hoidetaan? Vastaus: Vaikeammassa aknessa on syytä käydä lääkärissä, mutta lievempää mustapääaknea voi hoitaa kotikonstein. Iho pestään päivittäin vedellä ja nestesaippualla tai akneiholle soveltuvilla pesuemulsioilla. Apteekista saatavia akneihon hoitoon tarkoitettuja käsi-kauppavalmisteita kannattaa kokeilla, jos iho niitä sietää. Käyttö kannattaa aloittaa varovaisesti. Lääkäri voi määrätä erilaisia reseptillä saatavia voiteita, jotka sisältävät antibiootteja ja talirauhasen kypsymistä sekä tukkeutumista ehkäisevää retinolia. Lääkäri voi mää-rätä myös suun kautta otettavaa antibioottia, tetrasykliiniä, joka voi rauhoittaa aknea joksikin aikaa. Kysymys: Mitkä asiat lisäävät aknea, mitkä sitä rauhoittavat? Vastaus: Ilman reseptiä saatavat geelit ja -voiteet rauhoittavat tulehdusta. Ne myös hillitsevät jonkin verran komedojen kehittymistä. Tulosta on turha odottaa vielä viikon tai kah-

den kuluttua. Se näkyy usein vasta 3–4 kuukauden päästä siitä, kun säännöllinen hoito aloitettiin. Kesäinen auringonvalo rauhoittaa aknea. Se myös valitettavasti kiihdyttää mustapäi-den muodostumista, joista myöhemmin 4–6 kuukauden kuluessa – siis keskitalvella – syntyy märkäpäitä. Kosmeettinen solarium ei auta. Suklaan, juustojen tai muiden ruokien välttäminen ei vähennä komedojen tai märkä-päiden muodostumista. Tupakointi näyttää lisäävän niitä. Meikkien, puuterin tai pei-tepuikon käyttö on turvallista. Märkäpäitä on varottava puristelemasta, sillä se lisää arpien syntyä. Kysymys: Miten atooppista ihoa hoidetaan? Vastaus: Tärkeintä on käyttää runsaasti ja säännöllisesti perusvoidetta, sillä se vähentää oireita ja tarvetta käyttää vahvempia voiteita. Erityyppisten perusvoiteiden vaikutuksissa ei ole suuria eroja. Ihon voi pestä päivittäin vedellä ja pesuaineella, kunhan ihoa ei han-kaa voimakkaasti. Auringonvalo vähentää ekseemaa, mutta iho on suojattava palami-selta. Jos perusvoiteella rasvaaminen ei riitä pitämään ihoa kunnossa, perusvoiteen lisäksi sivellään kortikosteroidivoidetta (kortisonivoidetta) 1–2 kertaa päivässä noin 1–2 vii-kon kuureina. Kuurin jälkeen sitä sivellään kaksi kertaa viikossa huonoimmin voiville ihoalueille. Näin voidaan estää atooppisen ekseeman paheneminen, ilman että kor-tisoni ohentaa ihoa. Yleensä mieto kortikosteroidivoide auttaa, mutta aikuiset voivat käyttää vaikeahoitoi-sissa ihottumissa keskivahvoja tai vahvojakin paikalliskortikosteroideja muualle pait-si ohuille ihoalueille, kuten kasvoihin. Alle kaksivuotiaalla voidaan käyttää 1-prosenttista hydrokortisonivoidetta 1–2 kertaa vuorokaudessa 1–2 viikon jaksoissa, jonka jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pi-tuinen tauko. 2–15-vuotiaalle voidaan käyttää mietoa tai keskivahvaa kortikosteroidi-voidetta kerran.

1.2 Atooppinen iho

Kysymys:

Mitä tarkoittaa atooppinen ekseema? Vastaus: Atooppinen ekseema on yleinen, tulehduksellinen ja kutiava ihotauti, joka toistuu. Siihen voi liittyä myös punoitusta, tulehdusta, kutiavia papuloita, raapimajälkiä tai jä-kälöitymistä. Atooppiseen ekseemaan yhdistetään myös nimitykset atooppinen ihottuma, atooppi-nen dermatiitti, atooppinen taiveihottuma, taiveihottuma ja maitorupi. Atooppinen iho viittaa kuitenkin pelkästään kuivaan ihoon, johon voi syntyä vasta vähitellen atooppi-nen ekseema. Atooppisen ekseeman luokittelu:

• Lievä: kuivia ihoalueita, kutinaa satunnaisesti ja punoitusta pienillä ihoalueil-la, esim.leikki-ikäisen lievä atooppinen ekseema.

• Keskivaikea: kuivia ihoalueita, toistuvaa kutinaa, punoitusta sekä mahdolli-sesti rikkoutunut ja paksuuntunut iho, esim. atooppinen ekseema nuoren mie-hen ranteessa.

• Vaikea: kuiva iho, jatkuvaa kutinaa, punoitus on laaja-alaista; lisäksi iho on rikkoutunut, selkeästi paksuuntunut, ja siinä on myös verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja pigmentaatiohäiriöitä.

Kysymys: Miten atooppista ihoa hoidetaan? Vastaus: Tärkeintä on käyttää runsaasti ja säännöllisesti perusvoidetta, sillä se vähentää oireita ja tarvetta käyttää vahvempia voiteita. Erityyppisten perusvoiteiden vaikutuksissa ei ole suuria eroja. Ihon voi pestä päivittäin vedellä ja pesuaineella, kunhan ihoa ei han-kaa voimakkaasti. Auringonvalo vähentää ekseemaa, mutta iho on suojattava palami-selta. Jos perusvoiteella rasvaaminen ei riitä pitämään ihoa kunnossa, perusvoiteen lisäksi sivellään kortikosteroidivoidetta (kortisonivoidetta) 1–2 kertaa päivässä noin 1–2 vii-kon kuureina. Kuurin jälkeen sitä sivellään kaksi kertaa viikossa huonoimmin voiville ihoalueille. Näin voidaan estää atooppisen ekseeman paheneminen, ilman että kor-tisoni ohentaa ihoa.

Yleensä mieto kortikosteroidivoide auttaa, mutta aikuiset voivat käyttää vaikeahoitoi-sissa ihottumissa keskivahvoja tai vahvojakin paikalliskortikosteroideja muualle pait-si ohuille ihoalueille, kuten kasvoihin. Alle kaksivuotiaalla voidaan käyttää 1-prosenttista hydrokortisonivoidetta 1–2 kertaa vuorokaudessa 1–2 viikon jaksoissa, jonka jälkeen pidetään vähintään hoitojakson pi-tuinen tauko. 2–15-vuotiaalle voidaan käyttää mietoa t vuorokaudessa 1–2 viikon jak-soina. Tauko on yhtä pitkä kuin hoitojakso. Antibiootin ja kortikosteroidin yhdistel-mää sisältävästä voiteesta on harvoin lisähyötyä. Kysymys: Voiko atooppista ihoa ehkäistä? Vastaus: Atooppisen ekseeman taustalla on perimän, ympäristön, ihon läpäisyesteen puutteelli-sen toiminnan ja immunologisten muutosten yhteisvaikutus. Niiden seurauksena iho kuivuu, kutisee ja tulehtuu. Suurimmalla osalla lapsista atooppinen ekseema paranee tai lievenee vuosien kulues-sa mutta voi pahentua uudelleen nuoruus- tai aikuisiässä. Lapsen riski sairastua atooppiseen ekseemaan ei vähene, vaikka äiti välttelisi raskauden tai imetyksen aika-na tiettyjä ruoka-aineita tai vaikka lapsen kiinteän ruuan syönnin aloittamista siirret-täisiin kuuden kuukauden ikään. Kokemus on osoittanut, että joillakin esimerkiksi hikoilu, liian rasvaiset voiteet, stres-si tai karheat vaatteet voivat pahentaa ekseemaa. Probiootti on elävä mikrobivalmiste, joka ilmeisesti vähentää atooppisen ekseeman syntyä. Kysymys: Milloin olisi syytä mennä lääkäriin atooppisen ihon tutkimiseksi? Vastaus: Yöunta häiritsevä kutina, verta vuotavat ruvet, kosmeettisesti ja sosiaalisesti häiritse-vä ihottuma sekä ruoka-allergiaepäilyt ovat syitä lähteä lääkäriin. Lääkärin hoitokei-noja ovat vahvemmat kortisonivoiteet, niin sanotut takrolimuusivoiteet, valohoidot sekä tarvittaessa sisäinen kortisoni- tai antibioottikuuri.

1.3 Huuliherpes

Kysymys: Mistä huuliherpes johtuu ja miten se oirehtii? Vastaus: Yskänrokkoviruksia (herpes simplex virus,)on kahta tyyppiä, HSV1 ja HSV2. HSV1 aiheuttaa infektion yleensä kasvoissa, HSV2 sukuelimissä (genitaaliherpes) ja paka-roissa. Joskus HSV2 on kasvoissa ja HSV1 sukuelimissä. HSV1-tartunta saadaan yleensä pienenä, jolloin se ei aiheuta mitään oireita. Mitä vanhempana tartunnan saa, sitä todennäköisemmin seurauksena on voimakas infektio. Lähes jokainen on saanut HSV1-tartunnan ja kantaa virusta elimistössään. Kun ihmisen immuunipuolustus hei-kentyy flunssan, auringon ultraviolettisäteilyn tai muun syyn seurauksena, virus akti-voituu ja siirtyy hermoa pitkin ihoon tai limakalvolle. Uusiutuvan herpeksen ensimmäinen oire on yleensä ihon tunnottomuus, sitten kirvely ja kutina. Tuntien kuluessa, ainakin seuraavaan päivään mennessä ilmestyvät herpek-selle tyypilliset rakkulat. Niitä on useimmiten huulessa, sierainaukoissa tai muualla kasvoissa. Niitä voi ilmestyä myös suun tai nielun limakalvolle, jopa ruokatorveen. Parantuminen vie muutamasta päivästä jopa 3–4 viikkoon. Kysymys: Miten huuliherpestä on paras hoitaa? Vastaus: Herpes parantuu ilman hoitoa 1,5–4 viikossa. Apteekista saa reseptittä asikloviiriä tai pensikloviiriä sisältävää voidetta. Asikloviirivoidetta aletaan laittaa viidesti ja pensi-kloviirivoidetta jopa kymmenen kertaa vuorokaudessa heti herpeksen ensi oireiden ilmestyessä ja hoitoa jatketaan noin viisi vuorokautta. Asikloviiri ja pensikloviiri es-tävät viruksen lisääntymistä ihosoluissa mutta eivät tapa sitä. Voide lyhentää hieman herpeksen kestoaikaa, mutta muut, esimerkiksi hunaja, lääkkeettömät voiteet, ja geelit ovat ilmeisesti lääkevoiteita tehokkaampia. Yleisen käsityksen mukaan asikloviirivoi-teen käyttö saattaa nopeuttaa herpeksen uusiutumista, sillä lääke menettää tehonsa, kun virus tulee sille vastustuskykyiseksi. Vastustuskyky voi kehittyä jo yhden viisi päivää kestävän hoitokuurin aikana.

Hunaja ja myös piihappoa tai mehiläisvahaa sisältävät voiteet saattavat lyhentää oire-aikaa. Rupivaiheessa herpestä ei välttämättä tarvitse hoitaa muuta kuin pesemällä ve-dellä ja saippualla. Kysymys: Miten huuliherpes tarttuu? Vastaus: Huuliherpes tarttuu pisara- tai kosketustartuntana. Noin 90 %:lla aikuisista on jossain vaiheessa elämää ollut yskänrokko. Yleisimmin tauti puhkeaa ensimmäisen kerran 3–5 vuoden iässä. Kun virus on kerran päässyt elimistöön, se jää sinne pysyvästi ja tauti voi helposti uu-siutua. Suurimman osan aikaa virus on oireeton, mutta se voi myös aktivoitua esimer-kiksi flunssan, auringonpaisteen tai stressin vuoksi.

1.4 Psoriaasi

Kysymys: Miten psoriaasis oirehtii? Vastaus: Tavallinen psoriaasi (Psoriasis vulgaris) tekee paksuja hilseläiskiä etenkin kyynärpäi-hin, polviin, ristiselkään ja päänahkaan, joskus ympäri kehoa , tavallisin muoto siitä on ns. pisarapsoriaasi. Kutinaa on 80 %:lla. Pisarapsoriaasissa (Psoriasis guttata) hilseläiskät ovat pieniä ja hentohilseisiä. Sitä on pääasiassa nuorilla tyypillisesti nielurisatulehduksen tai muun infektion laukaisema-na. Taivepsoriaasi (Psoriasis inversa) hakeutuu rintojen alle, nivustaipeisiin ja pakarava-koon, kainaloihin ja napaan. Diabetes ja lihavuus altistavat taivepsoriaasille. Märkärakkulainen psoriaasi (Psoriasis pustulosa) esiintyy kämmenissä ja jalkapohjis-sa sameina rakkuloina, joita on joskus muuallakin. Terskassa voi esiintyä rengasmais-ta hilseläiskiä.

Kaikkiin psoriaasimuotoihin liittyy kynsioireita (pieniä kuoppia, ns. öljyläiskiä, kyn-sien paksunemista), jotka usein muistuttavat kynsisientä. Vajaalla 10 %:lla psori-aasipotilaista on reumatyyppisiä niveloireita. Kysymys: Mistä psoriaasi johtuu? Vastaus: Psoriaasi (psoriasis, psori, hilsetystauti) on ihon ja nivelten monimuotoinen krooninen tulehdustauti, joka voi puhjeta missä iässä tahansa. Hoidon tavoitteena on oireiden lievittäminen ja työkyvyn ylläpitäminen. Psoriaasille on myös tyypillistä se, että välil-lä on rauhallisempia kausia, ja taas välillä tauti oireilee voimakkaammin. Alle 40-vuotiaana alkanut tauti on selvästi perinnöllinen, mutta yli 60-vuotiaana alka-neessa taudissa perinnöllisillä tekijöillä ei ilmeisesti ole osuutta. Jos toisella vanhem-mista on tauti, riski sairastua on noin 15 %. Molempien vanhempien psoriaasi nostaa riskin 65 %:iin. Kysymys: Mitkä asiat voivat aiheuttaa psoriasiksen puhkeamisen? Vastaus: Psoriaasin taustalla on usein perinnöllisiä alttiustekijöitä, ja etenkin alle 40 vuoden iässä puhkeavaan psoriaasiin liittyy usein vahva perinnöllinen alttius. Psoriaasi voi kuitenkin puhjeta missä iässä tahansa. Tunnetuin ihopsoriaasin laukaiseva tekijä on Streptococcus pyogenes -bakteerin aihe-uttama nielutulehdus. Runsas alkoholinkäyttö, infektiot (kuten hammastulehdukset ja HIV), tupakointi ja stressi voivat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä, samoin kuin monet lääkkeet. Nivelpsoriaasin laukaisevana tekijänä saattaa olla infektio tai trauma. Kysymys: Mikä on psoriasiksen hoito? Vastaus:

Tavallista ja pisarapsoriaasia sairastavan ystävät ovat vesi, auringon ultraviolettisätei-ly ja rasvaiset voiteet. Runsas alkoholin käyttö pahentaa psoriaasia. Voiteluun voi käyttää vaseliinia tai rasvaisia perusvoiteita . Taipeisiin niitä ei pidä laittaa; vähäras-vaiset voiteet sopivat taipeisiin paremmin. Hydrokortisonivoide rauhoittaa taivepsori-aasia, mutta muuhun psoriaasiin sen teho ei riitä. Lihaville suositellaan painon pudo-tusta. Päänahan psoriaasia tulisi pestä kerran päivässä. Ketokonatsoli-hiivalääkettä si-sältävää sampoota (reseptittä apteekista) olisi hyvä käyttää kerran tai kahdesti viikos-sa, muuten tavallista sampoota. Lääkäriin on aika lähteä, kun on nivelvaivoja tai kun psoriaasi alkaa vaikeuttaa työn-tekoa tai sosiaalisia suhteita. Pienialaisia ihottumia hoidetaan vahvoilla kortisoni- ja D-vitamiinivoiteilla, laajempia valohoidoilla (UVB tai PUVA), ilmastohoidolla ja si-säisillä lääkkeillä. Nivelpsoriaasiin tehoavat nivelreuman lääkkeet. Lääkäri toteaa ihopsoriaasin tutkimalla ihottumaa silmin eikä laboratoriokokeita tarvi-ta. Epäselvissä tapauksissa otetaan ihokoepala hoitamattomasta ihottumaläiskästä.

1.5 Sieni-ihottumat

Jalkasilsa

Kysymys: Miten jalkasieni tarttuu ja mitkä ovat sen oireet? Vastaus: Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai allashuoneesta. Jalkasilsa esiintyy tavallisesti punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä. Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakku-loina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvissa, harvemmin kan-taseudussa. Toinen muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole. Kysymys: Miten jalkasientä hoidetaan?

Vastaus: Varvasvälisilsa parantuu yleensä 3–4 viikossa millä tahansa ns. atsoleita sisältävällä sienilääkevoiteella tai -pulverilla, joita saa reseptittä apteekista. Lamisil -sumutetta iholle, geeliä (Lamisil Dermgel) tai emulsiovoidetta (useita kaup-panimiä) käytetään paukkauksen ohjeen mukaan 1–2 viikkoa. Uusimpana tulokkaana itsehoitosienilääkkeiden joukossa on Lamisil Solo -liuos, jos-sa käyttöohjeen mukaan riittää kertakäsittely. Tauti uusiutuu helposti. Sen takia hoitoa kannattaa toistuvissa tapauksissa jatkaa kuu-kausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä laitetaan hoitokuurin jälkeen varvasvälei-hin kerran tai kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen. Sienirihmat ja -itiöt jäävät elämään kenkiin. Vanhimmat kengät kannattaa heittää pois ja uudempiin on hyvä laittaa jotakin sienilääkepulveria kerran viikossa noin kuukau-den ajan. Jalkapohjan silsa ei yleensä parane ulkoisella hoidolla. Jalkapohjasilsaa voidaan hoitaa ulkoisen hoidon lisäksi myös sisäisesti sienilääkkeellä 2–4 viikon ajan. Kynsisienen hoito kestää paljon pitempään.

Nivussilsa

Kysymys: Miten syyhypunkit tarttuvat? Vastaus: Syyhypunkit tarttuvat suorassa ihokosketuksessa. Syyhypunkit ovat ihossa eläviä loi-sia, jotka liikkuvat hitaasti ryömien ja tarrautuvat lujasti kiinni ihoon yhden raajapa-rinsa imukupeilla. Hipaisu tai lyhytaikainen kosketus ei yleensä riitä syyhyn tarttumi-seen vaan tyypillisiä tartuntatilanteita ovat kädestä kiinni pitäminen, pienten lasten lähileikit, halaaminen ja seksi. Syyhypunkit säilyvät ympäristössä hengissä rajoitetun ajan. Tästä johtuen tartunnan voi saada myös välillisesti erilaisilta pinnoilta, joihin syyhypunkkeja on iholta päätynyt. Kysymys:

Voiko syyhypunkkitartunnan saada kotieläimistä? Vastaus: Voi. Syyhypunkkeja on tavattu lähes kaikissa maatalous- ja kotieläimissä (lehmät, hevoset, vuohet, lampaat, koirat, kissat jne.) sekä useissa villieläimissä. Nämä kaikki punkit voivat tarttua myös ihmiseen. Eläinten syyhypunkit eivät kuitenkaan kykene ihmises-sä lisääntymään ja tartunnat paranevat yleensä itsestään muutamassa viikossa. Poik-keuksena on kettu, jonka syyhypunkit voivat aiheuttaa ihmisessä pitkittyneitäkin syy-hytapauksia. Eläimet voivat tartuttaa myös toinen toisiaan. Niinpä ihminen voi saada ketun syyhypunkin esimerkiksi lemmikkikoiraltaan. Kysymys: Mitkä ovat syyhyn oireet ja miten sitä hoidetaan? Vastaus: Syyhyn pääasiallisin oire on iholla tuntuva voimakas kutina. Kutinaa ilmenee etenkin iltaisin ja öisin. Oireita esiintyy sekä niillä vartalon alueilla, jonne syyhypunkit käytä-viään kaivavat että muillakin vartalon alueilla allergisen reaktion seurauksena. Taval-lisesti punkit hakeutuvat karvattomille tai vähäkarvaisille ihoalueille kuten sormien väleihin, käsiin, ranteisiin, rintakehän alueelle, pakaroihin, jalkaterään ja intiimialu-eille. Hoitamattomissa tapauksissa ihottuma ja kutina voivat kuitenkin levitä joka puolelle. Pienillä lapsilla oireita saattaa ilmetä myös kasvoilla, kaulalla ja päänahassa. Suomessa käytössä ovat permetriinivoide (Nix), jota saa apteekista ilman reseptiä se-kä vain erityistapauksissa lääkärin määräyksellä käytettävä ivermektiini (Stromectol), jota voidaan käyttää täydentämään voidehoitoa. Voidehoito suoritetaan seuraavasti:

• Ennen hoitoa vuodevaatteiden vaihto, makuutilan lattian imurointi, patjan imu-

rointi ja tuuletus. • Päällä olevien vaatteiden pesu vähintään +60 C:eessa. Pyykin pesussa on tärkeää

pyykin käsittely suojakäsinein. Vettä kestämättömät vaatteet laitetaan suojapus-siin kahdeksi viikoksi.

• Koko vartalon suihkutus ja pesu. • Ihon huolellinen kuivaus ja NIX-voiteen levitys koko vartalolle varpaankärjistä

leuan päähän. Lapsilla ja vanhuksilla mahdollisesti päänahassa olevien punkkien hävittäminen NIX-shamppoolla.

• Ylle puhtaat vaatteet.

Hoitoajan päätyttyä päällä olevat vaatteet jälleen pyykkiin, ihon pesu vedellä ja saip-pualla. Paras hoitotulos saavutetaan siten, että voide levitetään iholle ennen nukku-maan menoa ja annetaan sen vaikuttaa iholla yön yli. Tällöin lakanoiden vaihto ja sii-vous tehdään aamulla hoitovoiteen poistamisen jälkeen. Kysymys: Mitkä ovat yleisimmät syyt syyhyhoidon epäonnistumiseen? Vastaus: Yleisimmät syyt liittyvät hoitovirheisiin. Näitä ovat muun muassa seuraavat: • Jokin ihoalue jää hoitamatta. • Vain osa ruokakunnasta hoidetaan. • Hoidetaan perheenjäsenet eri aikoina. • Pestään käsiä hoidon aikana. • Jätetään hoitamatta uudelleen viikon kuluttua (voidehoidon toisto tarpeen). • Alusvaatteiden/vuodevaatteiden vaihto unohtuu. • Hoidetaan uudelleen ja uudelleen, koska kutinaoireet jatkuvat. Syyhyn parantumi-

sen jälkeen kutina tavallisesti jatkuu lievempänä joitakin viikkoja. Usein käytetty-nä syyhyvoide voi ärsyttää ihoa. Näin tuloksena on noidankehä, missä toistuva syyhylääkitys alkaa jo itsessään aiheuttaa kutinaa, jota sitten hoidetaan uudella syyhylääkityksellä.

• Päiväkoti-ikäisillä lapsilla on hyvä muistaa myös uusintatartuntojen mahdollisuus.

Loistartunnat

2.1 Kihomato

Kysymys: Miten kihomato tarttuu? Vastaus: Kihomato on ihmisen loinen. Tartunnan voi siis saada vain toiselta ihmiseltä. Kiho-matotartunta saadaan nielemällä madon munia. Kihomadot aiheuttavat kutinaa, jota etenkin pienet lapset helpottavat sormillaan raapimalla. Näin madon munia takertuu helposti sormiin ja sormenpäihin. Sormista suuhun munat sitten päätyvät joko suo-

raan (esimerkiksi peukaloa imiessään lapsi voi tartuttaa itseään yhä uudelleen) tai epäsuorasti erilaisten esineitten ja materiaalien pinnoilta (lelut, tutit, vuodevaatteet, yöasut jne.). Unohtaa ei pidä myöskään sormin syötäviä ruokia ja välipaloja. Suolessa toukka kehittyy madoksi ja hakeutuu peräsuoleen, jossa se aiheuttaa peräaukon kuti-naa ja munii muniaan. Kutinasta kärsivät varsinkin lapset, aikuisilla tauti on usein oi-reeton. _________________________________________________________________________________________ Kysymys:

Milloin voi epäillä kihomatotartuntaa? Vastaus: Kihomatotartunnan mahdollisuus kannattaa aina ottaa huomioon silloin, kun lapsi va-littaa alapään kutinaa - etenkin iltaöiseen aikaan. Kaikki kutina ei suinkaan johdu ki-homadoista, mutta jos niitä näkyy luikertelemassa peräaukon iholla, on asia selvä. Jos kihomatoja on suolistossa paljon, niitä voi päätyä myös ulosteen pinnalle. Yksi tapa "houkutella" kihomadot esille on asettaa lapsi illalla nukkumaan ja sammuttaa valot. Tämän jälkeen odotellaan hetki ja mennään sitten taskulampun kanssa kurkistamaan lapsen peräaukkoon. Kihomatonaaraat ovat silloin laskeutuneet iholle munimaan. Jos kihomatoja ei löydy, mutta edellä kuvatut oireet viittaavat kuitenkin tartuntaan, voi-daan asia varmistaa etsimällä madon munia peräaukon ympäristön iholta. Munia ei näe paljaalla silmällä, joten tartunta todetaan ottamalla iholta näyte. Tätä tarkoitusta varten on syytä kääntyä ensin esimerkiksi oman asuinalueen terveyskeskuslääkärin puoleen. Kysymys: Mihin toimenpiteisiin on hyvä ryhtyä kotioloissa kihomatojen hävittämiseksi? Vastaus: Kihomatolääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan lakanat. Patjat, peitot ja tyynyt imuroidaan tai tuuletetaan. Samana päivänä tehdään normaali viikkosiivous: imuroidaan lattiat ja pyyhitään pinnat (kostealla rievulla). Vessan ja kylpyhuoneen hanat ja ovenkahvat tulee pyyhkiä tavallista useammin ja vuoteiden ympäristö imu-roida pari kertaa viikossa. Käsien pesun merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Kädet pestään aamuin illoin, ennen ja jälkeen ruokailun sekä ennen kaikkea WC-käynnin yhteydessä. Kynnet on hyvä pitää lyhyinä. Kaikkia sormin syötäviä ruokia ja välipa-loja tulee hoidon aikana välttää. Vaihdettaessa kihomatopotilaan lakanoita, niiden ra-vistelua ja leyhyttelyä tulee sisätiloissa välttää.

Ihmisten stressaantuminen ja ahdistuminen saavat helposti aikaan "siivousneuroosin" etenkin, jos infektio toistuu useita kertoja. Jatkuva koko huoneiston suursiivous ei kuitenkaan ole kihomatotaudin hoidossa olennaista. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miksi kihomadot eivät toistuvista lääkekuureista huolimatta tahdo millään häipyä? Vastaus: Tavallisin syy taudin pitkittymiselle on uusintatartunta: suvussa, päivähoitopaikassa tai koulussa on kenties lapsi, jonka kihomatotautia ei ole tunnistettu tai hoidettu, ja joka sen vuoksi tartuttaa tautinsa muihin lapsiin yhä uudelleen. Lapsi voi tartuttaa uu-delleen myös itseään. Kannattaa kiinnittää huomiota myös henkilökohtaiseen hy-gieniaan. Onko käsien pesusta huolehdittu? Onko WC-tilat pidetty riittävän puhtaina? Lääkehoidon osalta tavallisin virhe on jättää toinen kuuri ottamatta. Saatavilla olevat lääkkeet eivät tuhoa kihomadon munia, joten ohutsuoleen mahdollisesti jääneistä ma-don munista pääsee kuoriutumaan uusia kihomatoja. Ellei näitä kihomatoja tuhota uudella lääkekuurilla (10–14 vuorokauden kuluttua), kihomatotauti pitkittyy. Kaiken edellä mainitun jälkeen jäljelle jää sitten tapauksia, joissa matoja aina vaan löytyy kaikista syödyistä lääkekuureista, vaatteiden vaihdoista ja intohimoisesta sii-voamisesta huolimatta. Tällaisissa tilanteissa voi harkita lääkevalmisteen vaihtoa esimerkiksi Pyrvinistä Vermoxiin (Vermox on reseptilääke, joten valmisteen hankki-minen vaatii lääkärissä käyntiä). Lääkkeen annostelua voi myös tarvittaessa muutella esimerkiksi siten, että otetaan yksi tabletti (Vermoxia) kolmena peräkkäisenä päivänä ja sama uudelleen kahden viikon kuluttua. Toinen vaihtoehto on lisätä hoitokertoja. Yksi Vermox-tabletti otetaan esimerkiksi aikavälillä 0, 2-, 4- ja 6 viikkoa. Annoste-luohjeista poikkeamisista on kuitenkin syytä neuvotella ensin hoitavan lääkärin kans-sa. _________________________________________________________________________________________

2.2 Päätäit

Kysymys: Miten päätäit tarttuvat?

Vastaus: Ympäristön tai hiusten puhtaus tai hiusten väri eivät vaikuta tartunnan todennäköisyy-teen. Tartunnan lähteinä eivät toimi koti- tai villieläimet, vaan ainoastaan toinen tar-tunnan saanut ihminen. Lähes kaikki tartunnat tapahtuvat välittömässä kosketuksessa hiuksista toisiin. Päät saattavat olla vastakkain esimerkiksi halattaessa, lasta sylissä pidettäessä tai pienten lasten leikkien yhteydessä. Päätäitartunnat ovatkin lähinnä las-ten ongelma. Päätäitä todetaan enemmän tytöillä kuin pojilla. Lapsilla tämä selittyy ainakin osittain sillä, että tyttöjen leikeissä päät ovat poikia useammin lähellä toisi-aan. Päätäit eivät tarkoituksellisesti pudottaudu pois hiuksista. Niinpä esimerkiksi hat-tuihin, päällystakin kaulukseen, tyynyliinoihin, tuolin selkämykseen tai muihin kodin pintoihin pudonneet tai niitä vasten murskautuneet täit ovat usein joko kuolleita tai vahingoittuneita eivätkä siten aiheuta tartuntavaaraa. Päätäit saattavat tarttua yhtei-sessä käytössä olevien, hiusten kanssa kosketuksissa olevien materiaalien kuten kam-pojen, hiusharjojen, pyyheliinojen, hiusdonitsien, tukkalenkkien tai päähineiden kaut-ta, mikäli yhteiskäyttö tapahtuu yhden, korkeintaan kahden vuorokauden kuluessa. Välillisten tartuntojen merkitys on kuitenkin vähäinen suhteessa suorassa hiuskoske-tuksessa tapahtuviin tartuntoihin. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mistä voi epäillä, että kyseessä on täitartunta? Vastaus: Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana. Väritykseltään se on läpikuulta-van harmaa. Ravinnokseen päätäi imee verta päänahasta. Juuri imetty veri tummentaa päätäin punertavan ruskeaksi. Päätäiden munat eli saivareet ovat muodoltaan soikeita ja ne näkyvät hiuksissa tiukas-ti kiinni olevina, juuri ja juuri silmin havaittavina, noin 0,8 mm:n pituisina, manna-ryyniä muistuttavina vaaleina nystyinä, jotka ovat tiukasta kiinni hiuksessa toisin kuin helposti irtoavat hilsehiukkaset. Hilseestä munat erottuvat siten, että ne ovat kiinni hiuksissa. Päänahan kutina on merkki päätäin mahdollisuudesta. Kutina on yksilöllis-tä ja joillakin lapsilla kutina on vähäistä. Päätäitartunta todetaan varmimmin käyttä-mällä tähän tarkoitukseen suunniteltua täikampaa (saatavana apteekeista). Täikam-malla tehtävä tarkastus voidaan tehdä kuiviin hiuksiin, mutta kosteiden, hoitoaineella käsiteltyjen hiusten kampaaminen on helpompaa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys:

Miten päätäitartunta hoidetaan? Vastaus: Päätäitartunta ei hoidu itsekseen, vaan vaatii aina hoitoa. Vastuu lapsen hiusten tar-kastamisesta ja mahdollisen päätäitartunnan hoitamisesta on lapsen vanhemmilla. Lasten hiusten säännöllinen tarkastaminen on tärkeää etenkin epidemiatilanteissa, mutta myös sellaisina vuodenaikoina, jolloin päätäitä muutenkin esiintyy tavallista enemmän. Mikäli lapsi on saanut päätäitartunnan, on tärkeää ilmoittaa asiasta lapsen leikkitovereiden vanhemmille sekä kouluun tai päivähoitoon. Lasten vanhempia tulisi rohkaista suorittamaan omia täitarkastuksiaan edellä mainittuja ohjeita noudattaen. Päätäiden häätämiseksi on apteekeista saatavana useita valmisteita - hyönteismyrkkyä sisältäviä itsehoitovalmisteita. Valmisteet ovat joko liuoksia tai shampoomuotoisia. Kun lapsi saa päätäitartunnan, kaikille perheenjäsenille tehdään täitarkastus. Tarkas-tuksen jälkeen hoito tehdään niille, joilla tartunta todetaan. Jos tartunnan saaneita on perheessä useita, hoito tehdään heille samanaikaisesti ja mieluiten vielä saman päivän aikana. Hoito toistetaan valmisteesta riippumatta 7-10 vuorokauden kuluttua. _________________________________________________________________________________________

2.3 Syyhy

Kysymys: Miten syyhypunkit tarttuvat? Vastaus: Syyhypunkit tarttuvat suorassa ihokosketuksessa. Syyhypunkit ovat ihossa eläviä loi-sia, jotka liikkuvat hitaasti ryömien ja tarrautuvat lujasti kiinni ihoon yhden raajapa-rinsa imukupeilla. Hipaisu tai lyhytaikainen kosketus ei yleensä riitä syyhyn tarttumi-seen vaan tyypillisiä tartuntatilanteita ovat kädestä kiinni pitäminen, pienten lasten lähileikit, halaaminen ja seksi. Syyhypunkit säilyvät ympäristössä hengissä rajoitetun ajan. Tästä johtuen tartunnan voi saada myös välillisesti erilaisilta pinnoilta, joihin syyhypunkkeja on iholta päätynyt. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Voiko syyhypunkkitartunnan saada kotieläimistä?

Vastaus: Voi. Syyhypunkkeja on tavattu lähes kaikissa maatalous- ja kotieläimissä (lehmät, hevoset, vuohet, lampaat, koirat, kissat jne.) sekä useissa villieläimissä. Nämä kaikki punkit voivat tarttua myös ihmiseen. Eläinten syyhypunkit eivät kuitenkaan kykene ihmises-sä lisääntymään ja tartunnat paranevat yleensä itsestään muutamassa viikossa. Poik-keuksena on kettu, jonka syyhypunkit voivat aiheuttaa ihmisessä pitkittyneitäkin syy-hytapauksia. Eläimet voivat tartuttaa myös toinen toisiaan. Niinpä ihminen voi saada ketun syyhypunkin esimerkiksi lemmikkikoiraltaan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat syyhyn oireet ja miten sitä hoidetaan ? Vastaus: Syyhyn pääasiallisin oire on iholla tuntuva voimakas kutina. Kutinaa ilmenee etenkin iltaisin ja öisin. Oireita esiintyy sekä niillä vartalon alueilla, jonne syyhypunkit käytä-viään kaivavat että muillakin vartalon alueilla allergisen reaktion seurauksena. Taval-lisesti punkit hakeutuvat karvattomille tai vähäkarvaisille ihoalueille kuten sormien väleihin, käsiin, ranteisiin, rintakehän alueelle, pakaroihin, jalkaterään ja intiimialu-eille. Hoitamattomissa tapauksissa ihottuma ja kutina voivat kuitenkin levitä joka puolelle. Pienillä lapsilla oireita saattaa ilmetä myös kasvoilla, kaulalla ja päänahassa. Suomessa käytössä ovat permetriinivoide (Nix), jota saa apteekista ilman reseptiä se-kä vain erityistapauksissa lääkärin määräyksellä käytettävä ivermektiini (Stromectol), jota voidaan käyttää täydentämään voidehoitoa. Voidehoito suoritetaan seuraavasti: • Ennen hoitoa vuodevaatteiden vaihto, makuutilan lattian imurointi, patjan imu-

rointi ja tuuletus. • Päällä olevien vaatteiden pesu vähintään +60 C:eessa. Pyykin pesussa on tärkeää

pyykin käsittely suojakäsinein. Vettä kestämättömät vaatteet laitetaan suojapus-siin kahdeksi viikoksi.

• Koko vartalon suihkutus ja pesu. • Ihon huolellinen kuivaus ja NIX-voiteen levitys koko vartalolle varpaankärjistä

leuan päähän. Lapsilla ja vanhuksilla mahdollisesti päänahassa olevien punkkien hävittäminen NIX-shamppoolla.

• Ylle puhtaat vaatteet.

Hoitoajan päätyttyä päällä olevat vaatteet jälleen pyykkiin, ihon pesu vedellä ja saip-pualla. Paras hoitotulos saavutetaan siten, että voide levitetään iholle ennen nukku-maan menoa ja annetaan sen vaikuttaa iholla yön yli. Tällöin lakanoiden vaihto ja sii-vous tehdään aamulla hoitovoiteen poistamisen jälkeen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat yleisimmät syyt syyhyhoidon epäonnistumiseen? Vastaus: Yleisimmät syyt liittyvät hoitovirheisiin. Näitä ovat muun muassa seuraavat: • Jokin ihoalue jää hoitamatta. • Vain osa ruokakunnasta hoidetaan. • Hoidetaan perheenjäsenet eri aikoina. • Pestään käsiä hoidon aikana. • Jätetään hoitamatta uudelleen viikon kuluttua (voidehoidon toisto tarpeen). • Alusvaatteiden/vuodevaatteiden vaihto unohtuu. • Hoidetaan uudelleen ja uudelleen, koska kutinaoireet jatkuvat. Syyhyn parantumi-

sen jälkeen kutina tavallisesti jatkuu lievempänä joitakin viikkoja. Usein käytetty-nä syyhyvoide voi ärsyttää ihoa. Näin tuloksena on noidankehä, missä toistuva syyhylääkitys alkaa jo itsessään aiheuttaa kutinaa, jota sitten hoidetaan uudella syyhylääkityksellä.

• Päiväkoti-ikäisillä lapsilla on hyvä muistaa myös uusintatartuntojen mahdollisuus. _________________________________________________________________________________________

Naistentaudit

3.1 Ehkäisy

Ehkäisykapseli

Kysymys: Millainen ehkäisymuoto ehkäisykapseli on? Vastaus:

Ehkäisykapseli eli ehkäisyimplantaatti on ihon alle sijoitettava sauvamainen, hieman tulitikkua pienempi hormoniehkäisin. Suomessa myytävät ehkäisykapselit sisältävät vain keltarauhashormonia eivätkä ollenkaan estrogeenia. Ehkäisykapseli työnnetään olkavarren ihon alle paikallispuudutuksessa, oikeakätisille vasempaan, vasenkätisille oikeaan käteen. Toimenpiteen suorittaa lääkäri.. Kapseli ei näy, mutta sen tuntee koskettamalla. Ehkäisykapseleilla on tehoa 3–5 vuotta. Vanhan kapselin poiston yhteydessä tilalle voidaan saman tien asentaa uusi. Kapselin ehkäisyteho on vähintään 99,8 prosenttia. Ja näin ollen ehkäisykapseli on varmin tällä hetkellä tunnettu raskaudenehkäisymenetelmä. Naisen paino saattaa vai-kuttaa tehoon, minkä takia yli 70-kiloisten on syytä vaihtaa kapseli uuteen tavallista useammin. Kysymys: Mitä sivuvaikutuksia ehkäisykapselin käytöstä on? Vastaus: Sivuvaikutuksena kuukautiset saattavat tulla epäsäännöllisiksi ja tiputteluvuotoa esiintyä. Myös kuukautisvuotojen kokonaismäärä vähenee, ja viidesosalla naisista ne jäävät kokonaan pois. Yleisimpiä muita sivuoireita ovat akneihottuma, päänsärky, rintojen arkuus, painon-nousu, verenpaineen nousu, ihon rasvoittuminen. Kysymys: Mitä haittoja voi kapselin asettamisesta tulla? Vastaus: Asettamiskohtaan voi muodostua arpi tai paise. Tunnottomuutta tai tuntopuutoksia voi esiintyä asetuskohdassa. Implantaatin ulostyöntyminen tai liikkuminen asetus-kohdasta on mahdollista, jos sitä ei ole asetettu oikein. Implantaatin poisto voi joskus vaatia kirurgisen toimenpiteen.

Ehkäisylaastari

Kysymys: Millainen ehkäisymuoto ehkäisykapseli on?

Vastaus: Ehkäisykapseli eli ehkäisyimplantaatti on ihon alle sijoitettava sauvamainen, hieman tulitikkua pienempi hormoniehkäisin. Suomessa myytävät ehkäisykapselit sisältävät vain keltarauhashormonia eivätkä ollenkaan estrogeenia. Ehkäisykapseli työnnetään olkavarren ihon alle paikallispuudutuksessa, oikeakätisille vasempaan, vasenkätisille oikeaan käteen. Toimenpiteen suorittaa lääkäri.. Kapseli ei näy, mutta sen tuntee koskettamalla. Ehkäisykapseleilla on tehoa 3–5 vuotta. Vanhan kapselin poiston yhteydessä tilalle voidaan saman tien asentaa uusi. Kapselin ehkäisyteho on vähintään 99,8 prosenttia. Ja näin ollen ehkäisykapseli on varmin tällä hetkellä tunnettu raskaudenehkäisymenetelmä. Naisen paino saattaa vai-kuttaa tehoon, minkä takia yli 70-kiloisten on syytä vaihtaa kapseli uuteen tavallista useammin. Kysymys: Mitä sivuvaikutuksia ehkäisykapselin käytöstä on? Vastaus: Sivuvaikutuksena kuukautiset saattavat tulla epäsäännöllisiksi ja tiputteluvuotoa esiintyä. Myös kuukautisvuotojen kokonaismäärä vähenee, ja viidesosalla naisista ne jäävät kokonaan pois. Yleisimpiä muita sivuoireita ovat akneihottuma, päänsärky, rintojen arkuus, painon-nousu, verenpaineen nousu, ihon rasvoittuminen. Kysymys: Mitä haittoja voi kapselin asettamisesta tulla? Vastaus: Asettamiskohtaan voi muodostua arpi tai paise. Tunnottomuutta tai tuntopuutoksia voi esiintyä asetuskohdassa. Implantaatin ulostyöntyminen tai liikkuminen asetus-kohdasta on mahdollista, jos sitä ei ole asetettu oikein. Implantaatin poisto voi joskus vaatia kirurgisen toimenpiteen.

Ehkäisypillerit

Kysymys: Onko normaalia, että e-pillereitä käyttäessä välivuoto alkaa liian aikaisin?

Vastaus: Kaikki yhdistelmäehkäisytablettivalmisteet voivat aiheuttaa epäsäännöllistä veren-vuotoa emättimestä (tiputtelu- tai läpäisyvuotoa) etenkin ensimmäisten käyttökuukau-sien aikana. Siksi epäsäännöllistä vuotoa kannattaa alkaa tutkia vasta noin kolme kier-toa kestävän sopeutumisvaiheen jälkeen. Jos vuotohäiriöt jatkuvat tai niitä ilmaantuu kiertojen oltua aiemmin säännölliset, ei-hormonaaliset syyt on syytä ottaa huomioon. Tilannetta kannattaa seurata, jos välivuotoja alkaa tulla useammin ota yhteyttä lääkä-riin. Kysymys: Voiko e-pillereiden ottamista siirtää muutamalla tunnilla. Vastaus: Tärkeintä e-pillereiden ottamisessa on säännönmukaisuus. Ne suositellaan otettavaksi joka päivä suunnilleen samaan aikaan, jotta niiden ehkäisyteho pysyisi samana. Li-säksi on merkkikohtaisia eroja, toisissa suositellaan, että pilleri otetaan joka päivä samaan kellonaikaan ja toisissa esim. aamupäivän aikana. Yleensä e-pillerin tuo-teselosteessa mainitaan tästä suosituksesta ja nämä asiat käydään myös ehkäisyneuvo-lassa läpi sekä myös farmaseutti voi apteekissa vielä muistuttaa asiasta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Lopetin e-pillereiden syömisen liuskan loputtua, koska tarkoitukseni on yrittää ras-kautta. Viimeiset kuukautiseni ovat olleet pillereiden syönnin loppuvaiheessa ja nii-den alkamisesta on nyt 16 vuorokautta. Tänä aamuna on alkanut pieni tiputtelu-vuoto,onko mahdollista, että kuukautiskiertoni on näin lyhyt? Kuukautiseni ovat

normaalistikin alkaneet tiputteluvuodolla. Kuukautiskiertoni on ollut keskimäärin 28vrk. Vastaus: Raskaaksi tulemisen mahdollisuus alkaa heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Alkuras-kauteen voi liittyä tiputteluvuotoa, mutta vuoto voi liittyä myös pillereiden lopettami-seen. Voi kestää muutamia kuukausia ennenkuin hormoonitasapaino vakiintuu ja kuukauti-set säännöllistyy. Voit rauhassa seurailla tilannetta, mutta mahdollinen raskaus on hy-vä pitää mielessä. Jos vuotoon liittyy muita oireita, kuten alavatsakipuja, vuoto on runsasta, ota yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriisi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka todennäköistä on tulla raskaaksi, jos on ollut yhdynnässä ilman ehkäisyä e-pillereitä käytettäessä taukopäivien (7 vrk) aikana? Vastaus: E-pillereiden teho ei häviä tai ainakaan ei ole todennäköistä, että häviää taukopäivinä. Mikäli olet epätietoinen asiasta omien pillereidesi kohdalla, voit kysyä asiaa apteekis-ta tai ehkäisyneuvolan terveydenhoitajalta. Pillerit aloitetaan normaalisti taukopäivien jälkeen, mutta mikäli on epäily raskaudesta, suositellaan raskaustestiä tehtäväksi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka pian raskaustesti näyttää tuloksen? Vastaus Raskaustesti on varminta tehdä silloin, kun kuukautiset ovat jo muutaman päivän myöhässä ja epäilee raskautta. Testien herkkyyksissä on pientä eroa, mutta kaikki niistä ovat riittävän herkkiä, jos testi tehdään kuukautisten jo ollessa myöhässä. Testi-en sanotaan olevan myös niin herkkiä, että ne voi tehdä mihin aikaan päivästä hyvän-sä. Aamuvirtsan hormonipitoisuus on kuitenkin suurempi, jolloin ajankohta testille on parhain. Jos raskaus on alkanut, tulee ehkäisyvalmisteen käyttö lopettaa.

_________________________________________________________________________________________ Kysymys: Säilyykö e- pillereiden ehkäisyteho myös normaalin levyjen välisen tauon ajan? Vastaus Ehkäisytabletti otetaan läpipainopakkaukseen merkityssä järjestyksessä joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Tabletteja otetaan yksi päivässä 21 peräkkäisen päivän ajan. Ennen uuden pakkauksen aloittamista pidetään tablettien ottamisessa 7 päivän tauko, jonka aikana tulee tyhjennysvuoto. Vuoto alkaa yleensä 2-3 päivän kuluttua viimeisen tabletin ottamisesta ja saattaa kestää seuraavan pakkauksen aloittamiseen saakka. Jos valmistetta on käytetty annettujen ohjeiden mukaan ehkäisyteho säilyy tauonkin aika normaalisti. Ehkäisyteho saattaa heikentyä, jos esim. on unohtanut ottaa tabletin tai on jokin ruuansulatuselimistön häiriö (oksentelu / ripulointi) tai on samanaikaisesti käytössä lääkitys, joka voi vaikuttaa yhdistelmäehkäisytablettien ehkäisytehoon. Täl-löin suositellaan lisäehkäisyä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten ehkäisypilleri vaikuttaa? Vastaus: Yhdistelmä e-pillerit Näiden e-pillereiden pääasiallinen teho perustuu siihen, että ne estävät tehokkaasti munasolun kypsymisen ja irtoamisen munasarjasta. Tämän takia hedelmöittymistä ei pääse tapahtumaan. E-pillerit vaikuttavat kohdun kaulakanavan limaan siten, että siit-tiöiden on vaikeampi tunkeutua liman läpi kohtuun. Lisäksi mahdollisen alkion kiin-nittymiseen kohdun seinään vaikeutuu tai estyy kokonaan. Nämä vaikutukset häviävät ja tilanne palautuu takaisin "normaaliksi" kun pillereiden käyttö lopetetaan. Heti pil-lereiden lopettamisen jälkeinen ensimmäinen luontainen kierto on aivan normaalilla tavalla hedelmällinen ja raskaus voi turvallisesti alkaa ilman erityisiä varo-aikoja tai taukoja pillereiden lopettamisen jälkeen. Minipillerit

Ehkäisyteho perustuu pääasiassa siihen, että kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä lä-päisemättömäksi. Progestiinien ehkäisyteho perustuu osin myös vaikutuksiin mu-nasolun kypsymisen ja irtoamisen estossa. Kysymys: Miten toimin, jos unohdan ottaa pillerin? Vastaus: Yhdistelmä e-pillerit Ehkäisytehon kannalta on tärkeää, että pillereitä käytetään säännöllisesti; jo yksikin unohtunut tabletti voi aiheuttaa ehkäisytehon laskua ja mitä useamman peräkkäisen tabletin unohdat, sitä suurempi on ehkäisytehon heikkenemisen riski. Raskaaksi tule-misen riski on erityisen suuri, jos unohdat ottaa tabletteja pakkauksen alku- tai loppu-päästä. Jos unohtamisesta on kulunut vähemmän kuin 12 tuntia, tablettien ehkäisyteho on edelleen voimassa. Ota unohtunut tabletti välittömästi ja seuraava tavalliseen ai-kaan. Jos unohdus venyy yli 12 t eli edellisestä tabletin otosta on kulunut yli 36 tuntia, vaa-rantuu ehkäisyteho kyseisessä jaksossa ja raskauden ehkäisy sen jakson aikana ei enää ole varmaa. Jos näin sattuu käymään, ota yhteyttä omaan lääkäriisi, muuhun yleislääkäriin tai gynekologiin tai terveydenhoitajaan. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan yleensä aina pillerien lisäksi jotakin muuta ehkäisymenetelmää loppukierron ajan (käytännössä kondomia - varmat päivät ja peruslämmön mittaukseen perustuva mene-telmä eivät ole luotettavia). Lisäksi joissakin tilanteissa (riippuu pillerinunohduksen ajankohdasta/vaiheesta jaksoa) on huomioitava, että vielä seitsemänkin vuorokautta ennen unohdusta ollut yhdyntä voi altistaa riskiin raskaudesta. Minipillerit Minipillerien kohdalla on erityisen tärkeää, että ne otetaan hyvin säännöllisesti; jos tabletti myöhästyy normaalista ottoajasta yli 3 t, eli kahden peräkkäisen tabletin otta-misen väli on pidempi kuin 27 tuntia (poikkeus: Cerazette® minipillerin unohdusta koskee sama 12 h aikaraja kuin yhdistelmä e-pillereitä !), on riski ehkäisytehon pet-tämiseen olemassa ja lisäehkäisyä (kondomi) on käytettävä yhdynnöissä 7 vrk:n ajan. Lisäksi on huomioitava, että mikäli ajanjaksolla 7 vrk ennen unohdusta on ollut yh-dynnässä, niin riski raskauteen on olemassa. Kysymys: Mitä sivuvaikutuksia e-pillereiden käytöstä voi tulla?

Vastaus: E-pillereiden käytön yhteydessä saattaa joskus esiintyä päänsärkyä, mielialanmuutok-sia, pingotusta rinnoissa sekä painon ja sukupuolisen aktiivisuuden muutoksia. Nämä oireet ovat tavallisempia hoidon alussa ja häviävät yleensä muutaman kuukauden ku-luessa. Pahoinvointi on harvinainen sivuvaikutus. Mikäli sitä kuitenkin esiintyy, nauti tabletit heti aterian jälkeen. Tabletit voi ottaa myös illalla, jolloin lääkkeen (hormoni-en) huippupitoisuus tulee yöllä ja pahoinvointia ei esiinny. E-pillereiden käytön aika-na pienellä osalla käyttäjiä voi verenpaine nousta ja aiheuttaa siten uhan pillerin käy-tön turvalliselle jatkamiselle. Kysymys: Aiheuttavatko ehkäisypillerit painonnousua? Vastaus: Painonnousua pidetään yhä yleisempänä syynä e-pillereiden käytön lopettamiseen. Ehkäisyvalmisteet eivät lihota, mutta saattavat joskus lisätä ruokahalua ja näin aiheut-taa lievää painonousua. Yksi syy siihen, että joillakin naisilla paino nousee esim. eh-käisypillereitä käytettäessä, löytyy estrogeenin vaikutuksesta. Estrogeeni voi aiheut-taa joillakin naisilla nesteen kertymistä elimistöön ja näin aiheuttaa painonousua. Eh-käisypillereissä on kuitenkin eroja. Kysy lisää ehkäisyneuvolan terveydenhoitajalta tai lääkäriltäsi. Kysymys: Aiheuttavatko e-pillerit aknea? Vastaus: Jotkut hormonaaliset ehkäisyvalmisteet saattavat lisätä ihon rasvoittumista ja sitä kautta lisätä akneen taipuvaisuutta. Joillakin e-pillereillä ja niiden sisältämillä kelta-rauhashormoneilla on tutkitusti todettu suotuisia ihovaikutuksia akneen. Kysymys: Tuleeko ehkäisypillereiden käytössä pitää ylimääräisiä taukoja? Vastaus:

Joillakin ihmisillä on se käsitys, että hormonaalisen ehkäisyn käytön aikana tulisi pi-tää tauko, jotta nähtäisiin, että kuukautiset tulevat vielä takaisin. Ehkäisymenetelmien käytössä ei ole suositeltavaa pitää ylimääräisiä kuukausien pituisia taukoja. Kuukau-den tai useampien kuukausien taukojen pitäminen ja ehkäisyn käytön uudelleen aloit-taminen saattaa sotkea elimistön omaa hormonitasapainoa. Raskaaksi tulemisen riski lisääntyy, mikäli ehkäisymenetelmää käytetään epäsäännöllisesti. Kysymys: Mitkä asiat voivat vaikuttaa e-pillereiden ehkäisytehoon? Vastaus: Muut lääkkeet ja luontaistuotteet: Eräät lääkkeet, ennen kaikkea eräät epilepsialääkkeet, eräät antibiootit saattavat hei-kentää ehkäisypillerin vaikutusta, samoin hiilitabletit. Luontaislääkkeistä tiedetään, että ainakin mäkikuismauutetta sisältävät valmisteet voivat heikentää merkitsevästi e-pillereiden tehoa. Suurimmasta osasta luontaistuotteita ei valitettavasti ole olemassa tutkimustietoa niiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa. Jos sinulle määrätään antibioottikuuri, muista mainita e-pillereiden käytöstä. Suurinta osaa antibiootteja voi käyttää yhdessä e-pillereiden kanssa ilman riskiä ehkäisytehon laskusta. Mikäli antibioottikuuri sen sijaan aiheuttaa sivuvaikutuksenaan selkeän vesi-ripulin tai oksentelun, niin e-pillereiden imeytyminen maha-suolikanavasta verenkier-toon voi häiriintyä ja silloin on riski ehkäisytehon laskusta. Oksentelun ja ripulin yhteydessä mahdollinen pillereiden tehon heikkeneminen: Jos sinulla esiintyy neljän tunnin aikana tabletin ottamisesta oksentelua tai ripulia, on mahdollista etteivät tabletin sisältämät hormonit ehdi imeytyä elimistöösi. Jatka kui-tenkin tablettien ottamista normaaliin tapaan, mutta käytä samanaikaisesti muuta eh-käisyä (kondomia), siihen asti kunnes kuukautisesi alkavat. Kysymys: Voiko akne pahentua e-pillereiden lopettamisen jälkeen? Vastaus: Joillakin aiemmin esiintynyt akne pahenee e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Ak-neoireet näkee vasta sitten, kun jättää e-pillerit pois käytöstä seuraavan n. puolen

vuoden kuluessa. Akneen on olemassa erilaisia hoitokeinoja saatavilla, niistä voi kes-kustella lääkärin kanssa. Useimmat toimivat keinot vaativat reseptimääräyksen. Kysymys: Kannattaako aknepotilaan aloittaa ehkäisypillereiden käyttö? Vastaus: Ehkäisypillerit sisältävät sukupuolihormoneja ja siksi niillä on vaikutusta akneen. Tyypillistä on, että keltarauhashormonia sisältävät ns. minipillerit joko pahentavat aknea tai eivät vaikuta siihen, yhdistelmäehkäisyvalmisteet taas saattavat rauhoittaa aknea. Joillakin akne todella saattaa parantua kokonaan. Tunnettuja aknea rauhoitta-via ehkäisyvalmisteita ovat mm. Diane nova ja Cypretyl. Hoitovaste alkaa näkyä vas-ta muutaman kuukauden kuluttua aloituksesta. Kysymys: Käytän e-pillereitä ja haluaisin siirtää kuukautisiani, mitä teen? Vastaus: Jos haluat siirtää kuukautisia, aloita uusi pakkaus heti edellisen loputtua ilman taukoa. Voit siirtää kuukautisia jatkamalla tablettien ottamista ilman taukoa niin monta päivää kuin haluat, enintään kuitenkin toisen pakkauksen loppumiseen saakka eli 3 viikkoa. Tänä aikana voi esiintyä läpäisy- tai tiputteluvuotoa. E–tablettien säännöllinen käyttö aloitetaan uudestaan enintään tavanomaisen 7 päivän tablettitauon jälkeen. Kysymys: Käytän e-pillereitä ja haluaisin nyt muuttaa kuukautisten alkamispäivää, miten toi-min? Vastaus: Jos otat pillerit ohjeiden mukaan, kuukautisesi alkavat suunnilleen samana päivänä 4 viikon välein. Jos haluat muuttaa kuukautisesi alkamispäivää, lyhennä (älä koskaan pidennä) seuraavaa taukoa pakkausten välillä. Jos esim. kuukautiset alkavat yleensä perjantaina ja haluat niiden vastaisuudessa alkavan tiistaina (3 päivää aikaisemmin), sinun pitää aloittaa seuraava pakkaus 3 päivää tavallista aikaisemmin. Jos pidät hyvin

lyhyen tauon tablettien ottamisessa (esim. 3 päivää tai vähemmän) vuoto voi jäädä tu-lematta tulematta tauon aikana. Seuraavan pakkauksen käytön aikana voi esiintyä lä-päisyvuotoa tai tiputteluvuotoa Kysymys: Olen 16-vuotias ja vasta aloittanut e-pillereiden käytön. Onko epäsäännöllinen, pieni verenvuoto normaalia näin alussa? Vastaus: Kaikkien ehkäisytablettien käytön yhteydessä voi ensimmäisten kuukausien aikana esiintyä epäsäännöllistä verenvuotoa emättimestä (tiputteluvuotoa tai läpäisyvuotoa) kuukautisten välillä. Kuukautissuojien käyttö voi olla tarpeen, mutta jatka tablettien käyttöä normaalisti. Epäsäännölliset vuodot loppuvat yleensä, kun elimistö on tottu-nut e-pillereihin (tavallisesti n. kolmen tablettijakson jälkeen). Jos epäsäännölliset vuodot jatkuvat, muuttuvat runsaiksi tai alkavat uudelleen, ota yhteys terveydenhoita-jaan tai lääkäriisi. Kysymys: Olen käyttänyt e-pillereitä n. kaksi vuotta. Yleensä olen muistanut ottaa pillerin sään-nöllisesti. Nyt unohdin ottaa aamulla pillerin, otan pillerin aina aamupalan yhteydes-sä. Mitä teen? Vastaus: Jos yhden pillerin unohtamisesta on kulunut alle 12 tuntia, pillereiden ehkäisyteho ei ole heikentynyt. Ota unohtunut pilleri heti muistaessasi ja seuraavat pillerit tavan-omaiseen aikaan. Jos yhden pillerin unohtamisesta on kulunut yli 12 tuntia, pillereiden ehkäisyteho voi olla heikentynyt. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus on erityisen suuri, jos unohdat ot-taa pillereitä pakkauksen alku- ja loppupäästä. Kysy neuvoa terveydenhoitajaltasi tai lääkäriltä, jos olet unohtanut ottaa enemmän kuin yhden tabletin pakkausta kohti. Kysymys: Miten aloitan ehkäisypillereiden käytön?

Vastaus: Yhdessä e-pilleri pakkauksessa on 21 tablettia. Jokaisen tabletin kohdalle on merkitty se viikonpäivä, jolloin tabletti otetaan. Aloita tablettien käyttö kuukautisten ensim-mäisenä vuotopäivänä eli jos seuraavat kuukautisesi alkavat esim. tiistaina, ota en-simmäinen tabletti lokeron kohdalta, missä on merkintä TI ja jatka tablettien ottamista päivittäin nuolen osoittamaan suuntaan. Ota tabletti JOKA PÄIVÄ samaan aikaan. Tämä on tärkeää, jotta ehkäisyteho ei heikentyisi! Tarvittaessa voit ottaa tabletin ve-den kanssa. Jatka tablettien ottamista, kunnes olet ottanut kaikki 21 tablettia. Pidä sitten 7 päivän tauko tablettien ottamisessa. Kuukautisvuoto alkaa näiden 7 päi-vän sisällä, tavallisesti 2-3 päivän kuluttua viimeisen tabletin ottamisesta. Aloita seu-raava pakkaus 8:ntena päivänä, vaikka kuukautisesi vielä jatkuisivatkin. Näin aloitat uuden pakkauksen aina samana viikonpäivänä ja kuukautisvuoto tulee suunnilleen samaan aikaan joka kuukausi. Voit aina ottaa yhteyttä jatkossa myös terveydenhoitajaasi, jos tulee ongelmia e-pillereiden käytöstä. Kysymys: Mitä haittavaikutuksia e-pillereiden käytöstä voi tulla? Vastaus: Kuten kaikki lääkkeet, myös e-pillerit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia/sivuoireita. Kaikki eivät niitä kuitenkaan saa. Yleisimmät haittavaikutukset ovat: päänsärky, mielialanvaihtelut, ärtyneisyys, rinto-jen suureneminen ja arkuus, pahoinvointi, vatsakipu, painonnousu. Nämä oireet yleensä lieventyvät ja menevät ohi n. 3 kk:n kuluessa, kun elimistö on tottunut e-pillereihin. Melko harvinaisia haittavaikutuksia ovat: mm. hiivasienitulehdus, yskänrokko, aller-giset reaktiot, ripuli, huimaus, näköhäiriöt, masennus ym. Jos toteat e-pillereiden kui-tenkin aiheuttavan sinussa haittavaikutuksia, jotka eivät mene ohi tai ne pahenevat tai ovat voimakkaita, ota heti yhteys ehkäisyneuvolan terveydenhoitajaan tai lääkäriisi.

Ehkäisyrengas

Kysymys:

Miten Nuvaring e-rengasta käytetään? Vastaus: Nuvaring e-rengas asetetaan emättimeen. Voit itse asettaa NuvaRing-renkaan paikalleen emättimeen sekä poistaa sen. Lääkärisi tai ehkäisyneuvolan terveydenhoitaja kertoo sinulle, milloin voit aloittaa NuvaRing-renkaan käytön. Rengas tulee asettaa paikalleen oikeana päivänä ja se jätetään paikal-leen seuraaviksi 3 viikoksi. On hyvä säännöllisesti tarkistaa, että rengas on edelleen paikallaan emättimessä. Kolmannen käyttöviikon jälkeen NuvaRing poistetaan emät-timestä ja pidetään viikon tauko renkaan käytössä. Yleensä kuukautiset tulevat tämän taukoviikon aikana. Lisätietoja ehkäisyrenkaan käytöstä saat ehkäisyneuvolasta. Kysymys: Onko ehkäisyrenkaalla tai –laastarilla vähemmän sivuvaikutuksia kuin e-pillereillä? Vastaus: E-pillerien sivuvaikutukset johtuvat hormoneista. Ehkäisyrenkaan ja –laastarin teho perustuu samalla tavalla hormoneihin kuin e-pillerienkin, annostelumuoto on vain toinen. Siksi sivuvaikutukset ovat suurin piirtein samanlaisia. Hormonit kuitenkin imeytyvät tasaisemmin limakalvon tai ihon kautta annosteltuna verrattuna tablettiin Kysymys: Voiko ehkäisyrenkaan ehkäisyteho heikentyä, jos sen ottaa välillä pois emättimestä? Vastaus: Jos ehkäisyrengas on ollut tai sen epäillään olleen poissa emättimestä yli 3 tuntia ren-kaan ensimmäisen tai toisen käyttöviikon aikana, ehkäisyteho on voinut heikentyä. Eli rengasta ei tällöin voi laittaa uudelleen emättimeen. Kysymys: Olen alkanut käyttämään ehkäisyrengasta, mitä teen jos se tulee vahingossa pois emättimestä?

Vastaus: Ehkäisyrengas voi tulla ulos emättimestä esim. jos sitä ei ole asetettu oikein, tampo-nia poistettaessa, sukupuoliyhdynnän aikana, ummetuksen tai kohdun laskeuman yh-teydessä. Sinun tulee tarkistaa säännöllisesti, että rengas on paikoillaan emättimessä. Jos rengas on ollut pois emättimestä korkeintaan 3 tunnin ajan, ehkäisyteho ei ole heikentynyt. Voit huuhdella renkaan viileällä tai haalealla (ei kuumalla) vedellä ja asettaa sen uudelleen paikoilleen. Jos rengas on ollut pois emättimestä enemmän kuin 3 tuntia, ehkäisyteho saattaa olla heikentynyt. Tutustu pakkauksessa oleviin käyttö-ohjeisiin jos epäilet, että ehkäisyteho on heikentynyt tai ota yhteys ehkäisyneuvolaan. Kysymys: Mitä etuja ehkäisyrenkaan käytöstä on ? Vastaus: Ehkäisyrengas on yhtä luotettava kuin yhdistelmä e-pilleri. Se on muistettava asettaa vain kerran kuukaudessa ja vuotojen ajoittaminen on helppoa. E-rengas lievittää kuu-kautiskipuja, se vähentää kuukautisvuodon määrää ja pitää kierron säännöllisenä. E-renkaassa on tasainen ja matala hormonitaso. Oksentelu ja ripuli eivät vaikuta ehkäi-sytehoon. Kysymys: Miten kuukautisia voi siirtää e-rengasta käytettäessä? Vastaus: Vaikka siirtäminen ei ole suositeltavaa, on se mahdollista asettamalla uusi rengas emättimeen välittömästi ilman taukoviikkoa edellisen renkaan poistamisen jälkeen. Voit käyttää uutta rengasta enintään 3 viikkoa. Uuden renkaan käytön aikana voi esiintyä tiputtelu- tai läpäisyvuotoa. Kun haluat kuukautistesi alkavan, poista rengas. Pidä säännöllinen viikon tauko renkaan käytössä ja aseta uusi rengas tauon jälkeen. Voit kysyä neuvoa lääkäriltäsi tai terveydenhoitajaltasi, ennen kuin päätät siirtää kuu-kautisiasi. Kysymys:

Miten ehkäisyrengas asetetaan? Vastaus: Ehkäisyrengas on hyvin joustava ja sen laittaminen paikalleen on helppoa. Nainen pu-ristaa renkaan peukalonsa ja etusormensa väliin ja asettaa sen emättimeen. Renkaan tarkalla paikalla emättimessä ei ole merkitystä. Jos tunnet sen, niin se on todennäköi-sesti jäänyt emättimen alaosaan, eli voit sormellasi työntää renkaan syvemmälle emättimeen. Emättimessä rengas pyrkii takaisin muotoonsa, mikä pitää sen hyvin paikallaan. Paikoilleen asettamisen jälkeen renkaan annetaan olla emättimessä kolme viikkoa, minkä jälkeen seuraa viikon tauko. Tauon aikana tulee yleensä tyhjennys-vuoto. Kysymys: Voiko ehkäisyrengas luiskahtaa ulos? Vastaus: Ei yleensä. Rengas puristetaan kokoon sisään laitettaessa. Kun rengas vapautetaan pu-ristusotteesta, se avautuu ja mukautuu emättimeen paikoilleen. Rengas pysyy hyvin paikoillaan, sillä naisen emättimen yläosa on lähes vaakatasossa ja lisäksi emättimen alaosan lihakset auttavat sitä pysymään paikallaan. Mikäli rengas sattuisi luiskahta-maan, se yksinkertaisesti vain huuhdotaan (niin halutessa) haalealla vedellä ja asete-taan uudestaan paikoilleen. Rengas voi olla pois emättimestä enintään kolme tuntia vuorokaudessa, ilman että se vaikuttaa menetelmän luotettavuuteen. Jos rengas on ol-lut kauemmin pois paikoiltaan, on noudatettava pakkauksessa mahdollisen lisäeh-käisyn käyttämisestä annettuja ohjeita. Kysymys: Tuntuuko ehkäisyrengas emättimessä? Vastaus: Ei, ehkäisyrengas on suunniteltu asettumaan emättimen ylempään, avaraan osaan, jo-ka ei ole kovin tuntoherkkä, toisin kuin aivan emättimen ulkosuuta lähellä oleva alue. Siksi nainen ei tunne rengasta, jos se on asetettu tarpeeksi ylös emättimeen. Jos ren-kaan tuntee, se on todennäköisesti jäänyt liian alas. Siinä tapauksessa yleensä riittää, että työntää renkaan sormella ylemmäksi emättimeen.

Hormonikierukka

Kysymys: Mistä hormonikierukan voi saada? Vastaus: Jos harkitset ehkäisyksi hormonikierukkaa, varaa aika terveyskeskuksen ehkäisyneuvolaan tai lääkärin vastaanotolle. Kysymys: Miten hormonikierukka asetetaan ja kuka sen asettaa? Vastaus: Hormonikierukka asetetaan yleensä lääkärin vastaanotolla ilman puudutusta. Lääkäri tekee ensin gynekologisen tutkimuksen, jonka avulla hän varmistaa, ettei kierukan asettamiselle ole lääketieteellisiä esteitä. Hormonikierukka laitetaan paikalleen kohtuun asettimen avulla. Lääkäri vie asettimen emättimen kautta kohtuonteloon. Kun asetin poistetaan, hormonikierukan käsivarret aukeavat ja kierukka asettuu paikalleen kohdussa. Kierukan poistolangat lyhennetään sopivaan pituuteen. Kysymys: Terveydenhoitaja suositteli minulle hormonikierukkaa. Missä vaiheessa kierukka pitäisi laittaa? Vastaus: Hormonikierukka voidaan asettaa seitsemän päivän kuluessa kuukautisvuodon alkamisesta. Hormonikierukka voidaan myös asettaa heti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana tehdyn abortin jälkeen, jos ei ole synnytinelinten tulehduksia. Hormonikierukka pitäisi asettaa vasta sen jälkeen, kun kohtu on palautunut alkuperäiseen kokoonsa synnytyksen jälkeen, ja aikaisintaan kuuden viikon kuluttua synnytyksestä. Hormonikierukan tilalle voidaan ottaa käyttöön uusi kierukka missä tahansa kierron vaiheessa.

Kun hormonikierukkaa käytetään kohdun limakalvon suojaamiseen estrogeenikorvaushoidon aikana, se voidaan asettaa milloin tahansa naiselle, jolla ei ole kuukautisvuotoja, tai kuukautisvuodon viimeisinä päivinä tai taukovuodon aikana. Hormonikierukan saa asettaa ainoastaan lääkäri, jolla on kokemusta hormonikierukan asetuksista. Kysymys: Mitä mahdollisia haittavaikutuksia hormonikierukasta voi tulla? Vastaus: Kuten kaikista muistakin lääkkeistä, myös hormonikierukasta voi tulla haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa. Tässä on lueteltu osa haittavaikutuksista. • Hyvin yleiset: kohtu/emätinverenvuotoa (myös tiputteluvuotoa), epäsäännöllisiä

vuotoja ja vuotojen puuttumista. Laajentuneet munarakkulat. • Yleiset: mielialamuutokset, päänsärky, hermostuneisuus, libidon väheneminen,

vatsakipu, pahoinvointi, akne, selkäkipu, lantion alueen kipu, kivuliaat kuukautiset, valkovuoto, rintojen arkuus, painonnousu, hormonikierukan poistuminen.

• Melko harvinaisia: mielialan muutos, migreeni, vatsan turvotus, hiusten lähtö, hirsutismi (lisääntynyt karvoitus), voimakas kutina, ihotulehdus.

• Harvinaisia: ihottuma, urtikaria

Jos huomaat itsessäsi voimakkaita haittavaikutuksia tai haittavaikutuksia, jotka jatku-vat pitkään tai pahenevat, ota yhteys terveydenhoitajaan tai lääkäriisi. Kysymys: Voiko hormonikierukan käytön yhteydessä esiintyä epäsäännöllistä tiputteluvuotoa? Vastaus: Epäsäännöllisten vuotojen esiintymisestä hormonikierukkahoidon aikana on tehty tutkimuksia, joiden mukaan epäsäännöllistä vuotoa esiintyy noin kolmasosalla naisista. Puolen vuoden kuluttua hormonikierukkahoidosta 42 %:lla naisista oli epäsäännöllisiä vuotoja, vuo-den kuluttua 32 %:lla ja viiden vuoden kuluttua 19 %:lla. Epäsäännölliset vuodot ovat suurin syy hormonikierukan

poistoon. Ehkäisin voi luisua pois kohdusta potilaan huomaamatta. Kohdunsisäisen ehkäisimen osittaisen tai täydellisen poistumisen oireita ovat vuoto ja kipu. Normaalisti hor-monikierukka vähentää kuukautisvuodon määrää, joten vuodon määrän lisääntyminen saattaa olla merkki ehkäisimen poistumisesta. Suositeltavaa on, että hormonikierukan käyttöön liittyviä vuotohäiriöitä tutkitaan. Kysymys: Laskeeko hormonikierukan ehkäisyteho viiden vuoden määräajan lähestyessä miten voimallisesti? Missä vaiheessa olisi viisainta hakeutua vaihtamaan/poistamaan kierukka? Vastaus: Hormonikierukan teho kohdussa säilyy viisi vuotta, minkä jälkeen se pitää poistaa/vaihtaa. Neuvoisin ottamaan yhteyttä omaan gynekologiin tai hoitavaan lääkäriin. Kysymys: Onko migreeni este hormonikierukan laittamiselle? Lisääkö kierukka yleensä päänsärkyä/migreeniä? Vastaus: Aurallinen migreeni mainitaan hormonikierukan vasta-aiheissa. Tästä asiasta kannat-taa jutella tarkemmin joko terveyskeskuksen lääkärin tai perhesuunnitteluneuvolan hoitajan kanssa Kysymys: Voiko hormonikierukkaa käyttää imetyksen aikana? Vastaus: Hormonikierukkaa voi käyttää imetyksen aikana. Keltarauhashormonia sisältävä ehkäisy ei näytä vaikuttavan haitallisesti lapsen kehitykseen ja kasvuun. Pelkkää

keltarauhashormonia sisältäviä valmisteita pidetään kuitenkin toisena vaihtoehtona ei-hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden jälkeen. Kysymys: Olen käyttänyt ehkäisynä hormonikierukkaa, nyt haluaisin tulla raskaaksi. Miten toimin? Vastaus: Lääkärisi voi poistaa hormonikierukan helposti milloin tahansa, minkä jälkeen raskaus on mahdollista. Hormonikierukan poisto on yleensä kivuton toimenpide. Hedelmällisyys palaa entiselleen kierukan poiston jälkeen. Jos raskautta ei toivota, poiston tulisi tapahtua hedelmällisillä naisilla kuukautisten aikana sillä edellytyksellä, että heillä on kuukautiskierto. Muussa tapauksessa hedelmöittyminen on estettävä muilla ehkäisykeinoilla (esim. kondomit), joiden käyttö aloitetaan vähintään seitsemän päivää ennen poistoa. Kun naisella ei ole kuukautisia, kondomiehkäisyä pitäisi käyttää alkaen seitsemän päivää ennen hormonikierukan poistoa ja siihen saakka kunnes kuukautiset alkavat uudelleen. Uusi kierukka voidaan asettaa heti poiston jälkeen, jolloin lisäehkäisyä ei tarvita. Kysymys: Milloin pitäisi käydä lääkärissä hormonikierukan tarkistuksessa? Vastaus: Hormonikierukka on tarkistettava 4–12 viikkoa asetuksesta ja sen jälkeen säännöllisin, vähintään yhden vuoden väliajoin. Tämän lisäksi lääkäriin on otettava yhteyttä, jos ilmenee jokin seuraavista: • Poistolankoja ei voi enää tuntea sormin emättimen kautta • Hormonikierukan alaosan voi tuntea sormin • Epäilet olevasi raskaana • Sinulla on jatkuvaa vatsakipua, kuumetta tai epätavallista vuotoa emättimestä • Yhdyntä aiheuttaa sinulle tai kumppanillesi kipua tai epämukavuutta • Kuukautisvuotosi muuttuvat äkillisesti (esimerkiksi kuukautisvuoto ensin vähenee

tai häviää kokonaan, minkä jälkeen vuoto alkaa uudelleen jatkuvana tai sinulla on jatkuvia kipuja tai vuotosi muuttuu hyvin runsaaksi)

• Sinulla on muita vaivoja, kuten migreenipäänsärkyä tai toistuvaa voimakasta päänsärkyä, äkillisiä näköongelmia, keltatauti tai korkea verenpaine.

Kysymys: Mistä tietää että, hormonikierukka on paikallaan ja mitä tapahtuu, jos se tulee pois itsestään? Vastaus: Voit itse varmistaa kuukautisten jälkeen, että poistolangat ovat paikallaan. Työnnä varovasti sormi emättimeen kuukautisten jälkeen ja tunnustele poistolankoja emättimesi loppupäässä lähellä kohdunsuuta. Älä vedä langoista, koska voit vahingossa vetää kierukan ulos. Jos et pysty löytämään lankoja, ota yhteys lääkäriisi. On harvinaista mutta mahdollista, että kierukka tulee pois kuukautisvuodon aikana huomaamattasi. Kuukautisvuodon määrän epätavallinen lisääntyminen voi johtua siitä, että kierukka on tullut ulos emättimen kautta. On myös mahdollista, että kierukka tulee osittain ulos kohdusta (sinä ja kumppanisi voitte huomata tämän yhdynnän aikana). Jos kierukka tulee ulos kokonaan tai osittain, sinulla ei ole ehkäisysuojaa. Kysymys: Kuinka nopeasti kuukautiskierron pitäisi palautua normaaliksi hormonikierukan poiston jälkeen? Pitäisikö välittömästi poiston jälkeen alkaa vuoto? Vastaus: Hormonikierukan poiston jälkeen limakalvo palautuu ennalleen pian. Näin ollen kuukautisetkin alkavat melko pian. Noin 20%:lla naisista, jotka käyttävät hormonikierukkaa, vuodot jäävät kokonaan pois ensimmäisen vuoden käytön aikana ilman munasarjojen toimintahäiriötä. Näin ollen raskaaksi tulemiselle ei pitäisi olla estettä.

Jälkiehkäisy

Kysymys: Milloin jälkiehkäisytabletti tulisi ottaa? Vastaus:

Jälkiehkäisyä eli yhdynnän jälkeistä ehkäisyä tarvitaan tilanteissa, joissa ehkäisyme-netelmä on pettänyt, esimerkiksi kondomi rikkoutunut, tai yhdynnässä on oltu ilman ehkäisyä. Tabletit pitää ottaa mahdollisimman nopeasti, mielellään 12 tunnin mutta viimeistään 72 tunnin kuluessa yhdynnästä. Menetelmä on sitä tehokkaampi mitä aiemmin suo-jaamattoman yhdynnän jälkeen sitä käytetään. Kysymys: Onko jälkiehkäisytabletin käyttö luotettava oikein otettuna? Vastaus: Raskaus voi alkaa 1–5 %:ssa jälkiehkäisytabletin käyttäjistä, joten raskaustestin teko on tarpeen, mikäli kuukautisvuotoa ei tule ajallaan. Raskaustesti tehdään aina, jos kuukautiset myöhästyvät vähintään viikon. Myös kohdun ulkopuolisen raskauden mahdollisuus on huomioitava, joten testi kannattaa tehdä, jos vuoto on poikkeavan niukka tai kivulias. Kysymys: Mitkä ovat jälkiehkäisypillereiden sivuvaikutukset? Vastaus: Jälkiehkäisypillereiden tyypilliset, mutta vaarattomat sivuvaikutukset ovat päänsärky, pahoinvointi, alavatsakipu, väsymys, huimaus ja rintojen arkuus. Kysymys: Mitä riskejä on jälkiehkäisypillereistä usein käytettynä? Vastaus: Jälkiehkäisy on raskaudenehkäisyn varamenetelmä, jota käytetään varsinaisen ehkäi-syn epäonnistumisen tai suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Sitä ei ole tarkoitettu korvaamaan säännöllistä ehkäisyä.

Jälkiehkäisypillerit sisältävät suuren määrän keltarauhashormonia ja niiden tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Jälkiehkäisypillereiden ehkäisytehon tiedetään kui-tenkin olevan selvästi heikompi kuin säännöllisesti käytetyn ehkäisyn. Jälkiehkäisyn sivuvaikutuksena normaali kuukautiskierto saattaa häiriintyä, muita tavallisia sivu-vaikutuksia ovat pahoinvointi, alavatsakivut, päänsärky, huimaus ja rintojen arkuus. Usein toistuvan jälkiekäisyn käytön riskejä ei tunneta, eikä asiasta ole mahdollis-ta/eettistä tehdä tutkimuksia. Jos siis jälkiehkäisyn tarvetta on usein, kannattaa ehdottomasti harkita esim. säännöl-listä hormonaalista ehkäisyä, tällöin kannattaa ottaa yhteys ehkäisyneuvolaan.

Kuparikierukka

Kysymys: Kenelle kuparikierukka sopii, kenelle ei? Vastaus: Kierukkaa pidetään ennen kaikkea synnyttäneen, vakituisessa parisuhteessa elävän ja pitkäaikaista ehkäisyä tarvitsevan naisen ehkäisynä. Tilapäissuhteet lisäävät tulehdus- ja siten lapsettomuusriskiä, mitä kierukka ei estä. Tämän vuoksi kierukka ei ole nuo-ren, synnyttämättömän naisen ensisijainen menetelmä. Synnyttämättömyys sinänsä ei ole ehdoton este kierukan käytölle, vaan tärkeämpää kierukkaehkäisyä harkittaessa on se, onko nainen vakituisessa, uskollisessa parisuhteessa vai alttiina tulehduksille vaih-tuvien partnereiden myötä. Kierukkaa ei voi asettaa naiselle, jolla on kohdun epämuodostuma, kuten kohdun vä-liseinämä tai synnytinelintulehdus tai selvittämätön, epänormaali kohtuverenvuoto. Kuparikierukkaa ei suositella myöskään naisille, joilla on runsaat tai kivuliaat kuu-kautiset, koska ehkäisin saattaa jossain määrin pahentaa näitä. Kupariallergia on har-vinainen, mutta siitä kärsiville kuparikierukkaa ei luonnollisestikaan tule asentaa. Kuparissa on jonkin verran myös nikkeliä, joten paha nikkeliallergiakin voi aiheuttaa ongelmia. Kierukka ei ole ensisijainen synnyttämättömän, tilapäissuhteissa elävän naisen ehkäi-sy, koska ehkäisin ei suojaa synnytinelintulehduksilta. Tulehdukset voivat nousta kohdun kautta munatorviin ja aiheuttaa siellä kiinnikkeitä ja siten lapsettomuutta.

Kysymys:

Mistä kuparikierukan voi hankkia?

Vastaus:

Jos harkitsee kuparikierukkaa ehkäisyksi, sen voi saada varaamalla ajan ehkäisyneu-volaan tai lääkärin vastaanotolle. Asiakkaalle ensimmäinen kuparikierukka on ilmai-nen, jonka saa terveyskeskuksesta lääkärin vastaanoton yhteydessä. Kysymys: Mitä etua kuparikierukasta on? Entä mitä haittoja voi kuparikierukasta tulla? Vastaus: Kierukka on huoleton käyttää, kun ehkäisyä ei tarvitse muistaa päivittäin. Kierukan käyttäjillä on kohdunulkoisia raskauksia vähemmän kuin ehkäisyä käyttämättömillä. Kierukka voidaan asettaa paikalleen pian synnytyksen jälkeen ja sitä voidaan käyttää imetyksen aikana. Kierukka pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Hedelmällisyys palautuu välittömästi kierukan poiston jälkeen. Vastoin yleistä luuloa kierukka ei aiheuta sisäsynnytintulehduksia, mutta ei niiltä valitettavasti suojaakaan. Vaikka kuparikierukan voi ostaa apteekista ilman lääkärinmääräystä, kierukan asetus ja poisto vaativat lääkärissä käynnin. Kierukkaa ei pääsääntöisesti suositella synnyttämättömille naisille. Sitä ei pitäisi käyttää, jos on usein vaihtuvia seksikumppaneita, koska kierukka ei suojaa sukupuolitaudeilta. Kuparikierukan sivuvaikutuksiin voi kuulua alavatsan kouristuksia, ristiselkäkipua ja runsaita kuukautisia. Joidenkin naisten partnerit ovat kokeneet kierukan lankojen aiheuttavan tuntemuksia yhdynnän aikana. Tämä on korjattavissa vastaanotolla. Kierukka voi joskus poistua huomaamatta. Jos vielä mietit kierukan laittoa, ota uudelleen yhteys lääkäriisi tai perhesuunnitteluneuvolaan. Kysymys:

Mihin kuparikierukan ehkäisyteho perustuu? Vastaus: Kuparikierukka on muovista ja sen ympärille kiedotusta kuparilangasta valmistettu ehkäisin, jonka lääkäri asettaa kohtuonteloon. Kuparikierukan ehkäisyteho on viisi vuotta. Kuparikierukan tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta. Kierukassa olevan kuparin pinta-alan lisäämisen on todettu parantavan ehkäisytehoa. Kuparikierukka aiheuttaa kohdun limakalvolle steriilin tulehdusreaktion, joka heikentää siittiöiden hedelmöittämisky-kyä heikentämällä niiden kulkua munatorviin. Se muuttaa myös munatorvien eritteen sukusoluille epäedulliseksi ja häiritsee siten hedelmöittymistä. Useimmiten hedel-möittyminen estyykin kokonaan. Kierukan ehkäisyteho perustuu toissijaisesti siihen, että se estää munasolun kiinnittymisen kohdun limakalvolle. Munasolun irtoamiseen kierukka ei vaikuta, vaan munasarjat jatkavat toimintaansa normaalisti. Kysymys: Milloin kuparikierukka voidaan poistaa? Vastaus: Kierukka voidaan poistaa milloin vain jos syyt niin edellyttävät. Kuitenkin vältetään poistoa kuukautisten aikaan. Kohdun kaula on pehmeimmillään noin 10 vuorokautta kuukautisten alkamisen jälkeen joten se on myös paras paikka poistamiselle. Yleensä silloin laitetaan myös uusi kierukka, joko kupari- tai hormonikierukka. Kysymys: Voiko kuparikierukka lisätä syöpäriskiä? Vastaus: Kierukka ei lisää pahanlaatuisia muutoksia kohdussa eikä kohdunsuulla. Kuparikierukan käyttöön tosin voi liittyä joillakin käyttäjillä lisääntynyttä emätintulehdusriskiä. Kierukan käyttöikä on 5 vuotta.

3.2 Kuukautiset

Kysymys: Mikä on normaali kuukautiskierron pituus? Vastaus: Kuukautiskierron normaali pituus on 23–35 vrk. Kierron pituus lasketaan vuodon alkupäivästä seuraavan vuodon alkuun. Useimmilla naisilla kuukautiskierron pituus vaihtelee muutamien päivien, jopa viikon puitteissa. Tämä on aivan normaalia. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mikä on normaali vuodon kesto ja määrä? Vastaus: Normaali vuodon kesto on 2–8 vrk, keskimäärin 5 päivää. Kokonaisvuodon määrä on 20–80 millilitraa (0.2–0.8 dl), mutta määrää on aika vaikea mitata. Runsaan vuodon mittarina onkin usein naisen kokemus vuodon määrästä ja sen haittaavuudesta. Pienet hyytymät kuukautisvuodossa ovat normaaleja, ne ovat tavallisia varsinkin jos vuoto on runsas. Vuodon määrä voi myös vaihdella peräkkäisinä päivinä ja peräkkäisissä kierroissa. Monella naisella on pientä tiputusvuotoa yksi - kaksi päivää ennen varsinaisen kuukautisvuodon alkua tai heti kuukautisten jälkeen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä asiat voivat vaikuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyteen? Vastaus: Perussairaus, joka on huonossa hoitotasapainossa voi vaikuttaa kuukautiskiertoon. Stressi ja laihdutus sekä runsas liikunta voivat aiheuttaa kuukautiskiertoon epäsäännöllisyyttä. Epäsäännöllinen gynekologinen vuoto on erittäin yleinen. Nuorella naisella se on yleensä toiminnallinen, ellei kyseessä ole tulehdus. Asian selvittämiseksi kannattaa varata aika lääkärin vastaanotolle.

_________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka kauan pitää odottaa seuraavien kuukautisten alkamista e-pillereiden lopettamisen jälkeen? Vastaus: E- pillereiden lopettamisen jälkeen voi kulua muutama kuukausi, että kierto normalisoituu; varsinkin kun lopettaminen tapahtuu usean vuoden käytön jälkeen. Jos kuukautiset eivät ole normalisoituneet muutaman kuukauden jälkeen, ota yhteyttä joko terveyskeskuslääkäriin tai halutessasi gynekologiin. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä voivat olla pitkittyneen vuodon syyt? Vastaus: Kuukautisvuodon kesto on normaalisti 2–7 vrk. Pitkittyneeseen kuukautisvuotoon voi olla useita eri syitä. Pitkittyneen vuodon ja mahdollisten alavatsakipujen syiden selvittelemiseksi on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle joko terveyskeskukseen tai yksityissektorille. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin on käytävä gynekologisessa tarkastuksessa? Vastaus: Gynekologisessa tarkastuksessa on hyvä käydä säännöllisesti ainakin muutaman vuoden välein. Ensimmäinen gynekologinen tarkastus olisi hyvä tehdä suunnilleen samoihin aikoihin, kun on aloittanut yhdynnät. Ajan lääkärin tarkastukseen voi varata terveyskeskuksesta tai yksityiseltä sektorilta. _________________________________________________________________________________________

Kysymys: Onko päänsärky ja lämmönnousu normaaleja kuukautisiin liittyviä oireita? Vastaus: Päänsärkyä kuukautisten yhteydessä potee jopa puolet naisista; pahoinvointia, vatsan, reisien ja ristiselänalueen kipua vielä useammat naiset. Kipu kestää yleensä 1–2 vrk vuodon alkamisesta. Myös lämmönnousua saattaa liittyä kuukautisiin, joskin 38 asteeseen nouseva kehon lämpö (on jo kuumetta) on harvinaisempaa. Tulehduskipulääkkeet hoitavat tehokkaasti kuukautiskipuja ja alentavat myös kehon lämpötilaa Hyvä vaihtoehto on esim. ibuprofeeni. Annoksen on syytä olla riittävä (200–400 mg kerrallaan) ja annos voidaan uusia 6–8 tunnin kuluttua. Jos ilman reseptiä saatavat kipulääkkeet eivät auta riittävästi, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimukseen. Kysymys: Jos kuukautiset ovat myöhässä, eikä raskauden mahdollisuutta ole, milloin tulisi hakeutua lääkäriin? Vastaus: Kuukautiset voivat joskus olla myöhässä kaksi viikkoa. Joskus voi jäädä kokonaan yhdet vuodot tulematta. Mutta jos menee 2-3 kuukautta eikä vuotoja tule niin sitten on hyvä mennä lääkäriin. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka paljon menetän verta kuukautisten aikana? Vastaus: Kuukautisveren määrä riippuu kuukautiskierron päivästä. Toisilla naisilla on lisäksi niukemmat kuukautiset ja toisilla taas runsaammat. Kuukautisten loppupäivinä vuoto on yleensä melko niukkaa, sillä suurin osa vuodosta poistuu kuukautisten ensimmäisten päivien aikana. Kuukautisvuodon määrä on tavallisesti noin 80-85 ml, mutta kuukautiset voivat olla joillakin naisilla tätä hieman runsaammat.

Määrä voi tuntua suurelta, mutta itse asiassa se ei ole kovinkaan paljon. Ruumiissasi on yli 2 500 ml verta, joten näin pienen määrän menetys ei tunnu missään. Sitä paitsi elimistösi korvaa nopeasti puuttuvan määrän. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miksi kärsin kuukautiskivuista; miten voin lievittää niitä? Vastaus: Useimmilla naisilla on jonkin verran kuukautiskipuja jossakin elämänsä vaiheessa. Kuukautiskivut syntyvät kohdun lihasten supistuessa. Kohdun lihakset supistelevat pyrkiessään irrottamaan kohdun seinämän limakalvoa. Joillakin naisilla on enemmän kipuja kuin toisilla; joillakin on kipuja vain toisinaan ja jotkut eivät kärsi kuukautiskivuista koskaan. Tämän johtuu siitä, että kaikki naiset ovat erilaisia. Koska naiset ovat erilaisia, myös kuukautiset ovat erilaisia. Kuukautiskipuja voi yrittää lievittää seuraavasti: • hiero vastaa kevyesti kädellä • mene lämpimään kylpyyn • pistä kuumavesipullo alavatsalle • harrasta kevyttä liikuntaa • apteekista voi myös ostaa särkylääkkeitä, jotka lievittävät kipua. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin tulisi mennä lääkäriin, kun kyseessä on runsaat kuukautiset? Vastaus: Lääkärin tutkimus on aiheellinen, jos oire haittaa normaalia elämää, työtä tai harrastuksia. Tutkimuksia tarvitaan myös, jos vaiva on ilmaantunut äkillisesti tai siihen liittyy vuotoja kuukautisten välillä tai hankalia kipuja. Runsaita kuukautisvuotoja voidaan hoitaa vuodon määrää hillitsevillä lääkehoidoilla. Myös yhdistelmäehkäisypillerit niukentavat kuukautisvuotoja. Erinomainen hoitotapa on keltarauhashormonia vapauttava kierukka, joka vähentää vuotoa yli 90 %. Samalla se vähentää myös kuukautiskipuja. _________________________________________________________________________________________

Kysymys: Voiko e-pillereitä käyttää pelkästään kuukautiskipujen hoitoon? Vastaus: E-pillerit ovat varsin hyvä vaihtoehto kuukautiskipujen hoitoon. E-pillerit voit saada joko omalta terveyskeskuslääkäriltä tai gynekologilta tai ottamalla yhteys ehkäisyneuvolaan. Terveyden tilan kartoittaminen on aina tarpeen ennen e-pillereiden aloittamista. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä alavatsakipu suunnilleen kuukautisten puolessavälissä voisi olla? Vastaus: Jotkut naiset kokevat ovulaatiokipua suunnilleen kuukautiskierron puolivälissä - yleensä 12-16 päivää kuukautisten jälkeen. Terävä kipu tuntuu toisella puolella alavatsaa. Se voi kestää vain muutaman minuutin tai joskus harvoin useita tunteja. Kivun aiheuttaa munasolun irtoaminen munasarjasta. Tarpeen vaatiessa lievä särkylääke voi auttaa. Jos asia painaa mieltä, ota yhteys terveydenhoitajaasi. _________________________________________________________________________________________

3.3 Papa-näyte

Kysymys: Mikä on Papa-näyte? Vastaus: Papa-näyte eli irtosolukoe voidaan ottaa gynekologisen tutkimuksen yhteydessä kohdunkaulasta puulastalla ja pienellä harjalla. Se on kehitetty kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden tutkimiseksi. Lisäksi sen avulla voidaan saada tietoa valkovuodon syistä ja gynekologisista tulehduksista.

Ensimmäinen Papa-näyte kannattaa ottaa 2-3 vuoden kuluttua yhdyntöjen aloittamisesta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka pääsee papa-kokeeseen? Vastaus: Papa- koe voidaan ottaa esim. terveyskeskuksessa tai yksityislääkärillä. Aikaa varatessa voi ilmoittaa että kyseessä on papa näytteenotto. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä Papa-näytteestä tutkitaan ja milloin se on syytä ottaa? Vastaus: Papa-näytteen avulla voidaan jo varsin varhaisessa vaiheessa löytää solumuutoksia, jotka hoitamattomina voivat johtaa kohdunkaulan syöpään. Tämän lisäksi papa-näytteellä voidaan suoraan tai epäsuorasti osoittaa tiettyjä emättimessä ja kohdunkaulalla esiintyviä mikrobeja, kuten hiiva, gardnerella, HPV eli kondyloomavirus, herpes, trikomonas ja aktinomyces. Mikään sukupuolitautitesti Papa-näyte ei kuitenkaan ole. Papa-näyte kertoo myös karkeasti "hormonitasapainosta".Ensimmäinen papa-näyte on syytä ottaa 2-3 vuoden kuluttua ensimmäisestä yhdynnästä. Jatkossa sopiva papan ottoväli on 2-3 vuotta - yksilölliset riskitekijät huomioiden. Näihin riskitekijöihin kuuluvat mm. tupakointi, partnereiden määrä ja aiemmat sairastetut sukupuolitaudit. Myös kunnat järjestävät ns. joukkotutkimuksia eli ottavat papa-näytteitä 30-60 vuotiailta naisilta viiden vuoden välein. Tässä Suomen Syöpäyhdistyksen 60-luvulla alkuun panemassa ja nykyään asetuksella säädetyssä käytännössä on kuntakohtaisia poikkeamia. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mikä on paras ajankohta Papa-näytteen otossa?

Vastaus: Papa kokeen paras otto ajankohta on kuukautiskierron loppupuolella, mieluummin 20.-24. päivänä normaalissa 28 päivän kierrossa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä tarkoitetaan Papa-seulonnalla? Vastaus: Seulonnalla tarkoitetaan kunnan kustantamaa ja organisoimaa terveystarkastusta, johon kutsutaan aina tietyn ikäiset naiset. Papa-seulontaan kutsutaan naiset 30-vuotiaista alkaen. Rintasyöpää seulotaan mammografioilla jne. Seulonnat on järjestetty siksi että jotkut ihmiset eivät saa aikaiseksi lähteä oma-aloitteisesti terveystarkastuksiin. Seulontoihin kannattaa osallistua jos kutsu käy, koska ne ovat ilmaisia. Mutta muidenkin naisten kuin seulontaan kutsuttujen pitäisi käydä säännöllisesti papa-kokeessa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Voiko papa-koe laukaista kuukautiset? Vastaus: Kuukautisia papa-näytteenotto ei aiheuta, mutta verenvuoto on mahdollista 1-2 päivän ajan papa-kokeen jälkeen. Vuoto tulee limakalvoilta syvältä emättimestä, sieltä alueelta, mistä papa-näyte on rapsuteltu. Tilanne on täysin vaaraton. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten pääsee Papa-kokeeseen? Vastaus:

Papa-kokeeseen pääsee ottamalla yhteyttä oman paikkakunnan terveyskeskukseen ja pyytämällä lähetettä laboratorioon Papa-koetta varten. Jos on ehkäisyneuvolan asiakas, Papa-näyte otetaan sitä kautta säännöllisin väliajoin. Myös gynekologisten tarkastusten yhteydessä lääkärin vastaanotolla, lääkäri tarvittaessa ottaa Papa-näytteen. _________________________________________________________________________________________

3.4 PMS-oireet

Kysymys: Mitä tarkoittavat PMS –oireet? Vastaus: Kuukautisia edeltävä oireyhtymä eli premenstruaalioireyhtymä (PMS) tarkoittaa ennen kuukautisia esiintyviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka haittaavat normaalia elämää. PMS:n syytä ei tiedetä, mutta se liittyy säännölliseen kuukautiskiertoon ja häviää vaihdevuosien alettua. Perimmäinen syy on edelleen tuntematon. Ajatellaan, että normaali munasarjatoiminta ja normaalit hormonipitoisuudet jostain syystä aiheuttavat poikkeavan vasteen keskushermostossa. Keskushermoston välittäjäaineilla, mm. serotoniinilla ja GABA:lla uskotaan olevan osuutta syndrooman synnyssä. Lieviä vaivoja ilmenee lähes kaikilla naisilla jossakin vaiheessa elämän varrella, vaikeasta oireilusta kärsii 4–10 % naisista. Tyypillisintä oireilu on 35–45-vuotiailla. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat tyypilliset PMS –oireet ja miten niitä voi hoitaa? Vastaus: Oireet ilmestyvät kuukautiskierron loppupuolella, muutama päivä tai viikko ennen kuukautisvuodon alkua. Oireet helpottavat kolmen–neljän päivän kuluessa kuukautisten alkamisesta. Tavallisimmat psyykkiset oireet ovat ärtyneisyys, masentuneisuus ja itkuherkkyys. Myös unettomuutta ja keskittymisvaikutta voi esiintyä. Fyysisiä oireita ovat rintojen arkuus, rintojen turpoaminen, yleinen turvotus ja päänsärky. Oirekuva voi vaihdella kierrosta toiseen.

On hyvä ymmärtää ilmiön tausta ja normaalius. Asiasta on syytä puhua avoimesti perheen ja läheisten kanssa. Turvotuksia voi vähentää juomalla riittävästi nesteitä ja vähentämällä suolan käyttöä. Kahvin ja alkoholin välttäminen ennen kuukautisia on hyväksi. Liikunta auttaa monia. B6-vitamiini (pyridoksiini) voi olla hyödyksi psyykkisten oireiden hoidossa, annos on 50–100 mg päivässä 1–2 viikon ajan ennen kuukautisia. Tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) helpottavat päänsärkyä, lihassärkyjä ja rintojen arkuutta. _________________________________________________________________________________________

3.5 Vuotohäiriöt

Kysymys: Mistä voi johtua jatkuva, häiritsevä valkovuoto? Vastaus. Useimmiten pitkittynytkin valkovuoto on fysiologinen ilmiö, mikä syntyy normaalin hormonitoiminnan vaihtelun seurauksena. Emättimessä on aina periaatteessa hiukan miedon tuoksuista valkovuotoa, mutta sen lisääntyminen voi johtua useastakin syystä. Tavallisimpia niistä ovat stressitilojen laukaisemat hiiva-infektiot, erilaiset hygieeniset tekijät, paine, pitkään istuminen ym. arkipäiväiset tekijät. Valkovuoto voi joskus liittyä tulehdukseen tai harvemmin olla ensimmäinen oire kasvaimesta. Normaali valkovuoto on runsaslimaista ja usein miedon hajuista, miltei hajutonta. Tavallisin emättimen tulehdusta aiheuttava infektio on candida albicans sienen infektio, joka on tavallisin emättimen infektioista. Sen voi nykyisin hoitaa joko paikallisilla sienilääkkeillä tai jopa yhdellä suun kautta otettavalla sienilääkkeellä. Pistävä haju tai kupliminen viittaa puolestaan merkittävään bakteerikasvuun ja siten tulehdukseen. Tällaiseen tilanteeseen liittyvä valkovuoto alkaa usein äkillisesti ja runsaana niin, että alusvaatteet usein likaantuvat. Oireet ovat niin runsaat, että ne johtavat gynekologiseen selvittelyyn. Selvittelyn perusteella voidaan määrätä sopiva antibioottihoito. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat emätintulehduksen oireet?

Vastaus: Emätintulehduksen tyypillisiä oireita ovat voimakas kirvely, kutina tai ärsyttävä tunne sekä vaalea, tuoksuton vuoto. Vuoto on kokkaremaista ja vaaleaa. Ulkosynnyttimien alueella, limakalvoilla voi olla pieniä haavaumia ja punoitusta. Emättimen hiivatulehdukseen ei yleensä liity muita oireita, kuten kuumetta, alavatsakipuja tai virtsaamisvaikeuksia. Oireisiin voit hakea apteekista hiivatulehdukseen tarkoitettuja lääkkeitä, jotka ovat reseptivapaita. Yleensä hiivatulehduksiin käytetään lääkkeeksi emätinpuikkoja. Jos vaivat jatkuvat tai pahenevat ensihoidosta huolimatta, ota yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriisi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä itsehoito-ohjeita hiivatulehdusvaivoihin voisi olla? Vastaus: Noudata hyvää henkilökohtaista hygieniaa. Vältä kuitenkin liian tiheitä pesuja, saippuan käyttämistä ja suihkuttamista suoraan emättimeen. Liikahygienia saattaa aiheuttaa oireita. Jos käytät pesuaineita, niiden pH:n tulee olla alle 7. Vältä voimakkaasti hajustettujen hygieniatuotteiden käyttöä. Käytä ilmavia keinokuituisia, merseroidusta puuvillasta tai silkistä valmistettuja alusvaatteita. Vältä paljon sokeria sisältävää ravintoa. Sen sijaan hiivalla kohotettuja leivonnaisia ei tarvitse välttää. Laktobasillipitoisen maustamattoman jogurtin päivittäisestä syömisestä saattaa olla hyötyä toistuvista hiivatulehduksista kärsiville. WC:ssä käynnin jälkeen pyyhi alapää aina edestä taaksepäin. Hiiva saattaa levitä myös peräsuolesta emättimen puolelle. Joskus esitetään ohjeita jogurtin tai laimean etikkaliuoksen käytöstä hiivatulehduksen hoidossa. Tällaisten hoitojen tehoa ei ole osoitettu ja ne saattavat häiritä itsehoitolääkkeiden tehoa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten hiivatulehdusta voi itse lääkitä?

Vastaus: Jos olet aikaisemmin sairastanut emättimen hiivatulehduksen tai muuten tunnistat oireet, voit hoitaa tautia itselääkinnällä. Suositeltavia itsehoitolääkkeitä ovat emätinpuikot, joita saa apteekista ilman reseptiä. Lisäksi voidaan käyttää emulsiovoiteita, jos kutina ulkosynnytinelimissä on voimakasta. Suositeltavien kuurien pituudet vaihtelevat 1–6 päivään riippuen valmisteesta. Emätinpuikkoja käytetään ohjeen mukaan iltaisin. Hoitoa jatketaan myös kuukautisten aikana. Tamponien käyttöä ei suositella. Siteitä tai pikkuhousunsuojia voi käyttää. Allergiset- tai ärsytysreaktiot ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Ne ilmenevät ärsytyksenä ja kirvelynä hoidon aikana. Saattaa tuntua, että oireet pahenevat hoidosta huolimatta. Tällöin hoito on keskeytettävä ja suositellaan yhteydenottoa lääkäriin. Raskauden aikana itselääkintää ei suositella ilman yhteydenottoa lääkäriin tai neuvolaan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä bakteerivaginoosi tarkoittaa? Vastaus: Tavallisin oire bakteerivaginoosissa on pahanhajuinen runsas valkovuoto, joka on tasaista, jopa maitomaista tai harmahtavaa. Haju on tyypillisesti tympeä, kalamainen, ja se voi pahentua esimerkiksi yhdynnän jälkeen. Oireisiin voi liittyä lievä kutina. Bakteerivaginoosi voi löytyä oireettomalta naiselta sattumalta papa-kokeessa, jolloin sitä ei tarvitse hoitaa. Yleensä oireellinen tulehdus hoidetaan reseptilääkkeillä. Lievä tulehdus voi hoitua itselääkinnällä. Lievien oireiden hoitoon ja oireiden uusiutumisen ehkäisemiseksi: • Noudata hyvää henkilökohtaista hygieniaa. Vältä kuitenkin liian tiheitä pesuja,

saippuan käyttämistä ja suihkuttamista suoraan emättimeen. Jos käytät pesuaineita, niiden pH:n tulee olla alle 7.

• Lievien oireiden yhteydessä paikallishoidossa kannattaa käyttää maitohappobakteerivalmisteita tukemaan emättimen maitohappobakteeriflooraa.

• Apteekissa on saatavilla useita valmisteita, jotka sisältävät maitohappobakteereita emättimeen annosteltavina kapseleina, joiden vaikutuksesta emättimen bakteerikanta normalisoituu ja vastustuskyky paranee. Hoitoja käytetään tyypillisesti noin viikon ajan.

• Yksi apteekin valmisteista sisältää maitohappoa, joka alentaa emättimen pH-arvon normaaliksi, pH-tasapainon palautuessa paha haju häviää. Kyseinen emätingeeli sisältää myös glykogeenia, joka ravitsee maitohappobakteereita ja edistää niiden kasvua.

• Saatavana on myös C-vitamiinia (askorbiinihappoa) sisältäviä emätinkapseleita. Ne ylläpitävät emättimen luontaista happamuutta ja normalisoivat emättimen pH-arvoja. Silloin emättimen bakteeritulehdusta aiheuttavien haitallisten anaerobisten bakteerien kasvu estyy.

• Näistä valmisteista voi olla hyötyä naisille, joilla on toistuvia emätintulehduksia. • Jos oireesi pahenevat tai toistuvat reseptivapaista lääkkeistä huolimatta, ota yhteys

lääkäriisi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Onko kumppanin tutkiminen ja hoito tarpeen, jos itsellä on hiivatulehdus? Vastaus: Oireeton hiivatulehdus ei vaadi hoitoa. Kumppanin tutkiminen ja hoito on suositeltavaa niissä tilanteissa, joissa naisen hiivatulehdus toistuu useita kertoja. Jos kyseessä olisi Trikomonasin aiheuttama tulehdus niin partneri hoidetaan aina. Tarvittaessa ota yhteyttä hoitavaan lääkäriisi. _________________________________________________________________________________________

Suolisto- ja vatsaoireet

4.1 Keliakia

Kysymys: Millainen sairaus on keliakia? Vastaus: Keliakia on tauti, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa henkilöillä, joilla on perinnöllinen alttius taudille. Osalla potilaista on myös iho-oireita. Tuhannesta suomalaisesta suolen keliakiaa esiintyy 4 - 5:llä henkilöllä. Viimeisten väestötutkimusten mukaan jopa joka sadas suomalainen voi sairastaa sitä. Ihokeliakian yleisyys on noin neljäsosa suolen keliakian yleisyydestä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat keliakian oireet? Vastaus: Keliakia voi ilmetä erilaisina oireina missä iässä tahansa. Tyypillisimmät ovat ripuli, löysät ulosteet, ylävatsan turvotus, ilmavaivat, painon lasku ja lapsilla kasvun hidastuminen. Monilla oireet ovat lieviä, ja osalla niitä ei ole lainkaan. Sairauteen liittyy ravintoaineiden imeytymishäiriö, jonka seurauksena voi esiintyä joidenkin ravintoaineiden puutosta. Yleisimmät ovat raudanpuute, joka aiheuttaa anemiaa, ja D-vitamiinin puute, joka aiheuttaa kalsiumin aineenvaihdunnan häiriön ja osteoporoosia. Ihokeliakiassa esiintyy voimakkaasti kutisevia rakkuloita kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa. Melkein kaikilla ihokeliakiaa sairastavilla on myös "suolikeliakia", mutta se on usein lieväoireinen tai oireeton. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mistä keliakiaoireet voivat johtua?

Vastaus: Keliakian aiheuttaa vehnässä, rukiissa ja ohrassa esiintyvä valkuaisaine gluteeni. Perinnöllisesti alttiilla henkilöillä se vaurioittaa, ilmeisesti immunologisen reaktion kautta, ohutsuolen sisäpintaa verhoavan limakalvon soluja. Sen seurauksena limakalvon nukkakerros surkastuu, jolloin ravintoaineiden imeytyminen suolesta solujen kautta verenkiertoon häiriintyy. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin keliakia olisi hyvä tutkia? Vastaus: Keliakiatutkimukset ovat aiheelliset, jos esiintyy siihen sopivia vatsaoireita, ravinnon imeytymishäiriöitä tai ihokeliakiaa. Alkututkimuksena voidaan käyttää verikoetta, josta tutkitaan keliakiavasta-aineita. Verikokeet paljastavat suurimman osan keliakiasta, mutta ne eivät ole täysin luotettavia. Siksi keliakiadiagnoosi varmistetaan aina suolinäytteen mikroskooppisella tutkimuksella. Näyte otetaan mahalaukun tähystyksessä, jonka yhteydessä tähystin viedään ohutsuolen puolelle. Ihokeliakia varmistetaan terveeltä iholta otetun näytepalan perusteella. Kun keliakiaepäily herää, on syytä mennä heti tutkimuksiin, sillä sairaudesta on harmia sitä vähemmän, mitä pikemmin se saadaan hoitoon. Keliakiaa ei voi ehkäistä ennalta, mutta sen varhaisesta toteamisesta on paljon hyötyä. Tällöin tauti voidaan hoitaa oireettomaksi, ennen kuin imeytymishäiriön seuraukset alkavat näkyä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mikä on keliakian hoito? Vastaus: Hoitona on pysyvästi gluteeniton ruokavalio, jossa vältetään vehnää, ruista ja ohraa sisältäviä ruokia. Hoito on elinikäinen, ja siinä tulee pyrkiä mahdollisimman tiukasti karttamaan mainittuja viljoja. Kaura soveltuu keliakiaa sairastaville kohtuullisesti käytettynä.

Ihokeliakiaan on tehokas lääke, dapsoni, jota saa vain ihotautilääkärin määräyksellä. Lääkkeen ohella noudatetaan samaa ruokavaliota kuin suolistokeliakiassa. Ruokavalion avulla iho-oireet häviävät, mutta hitaasti, minkä vuoksi dapsoni-lääkettä voidaan tarvita 1–2 vuotta. _________________________________________________________________________________________

4.2 Laktoori-intoleranssi

Kysymys: Mistä laktoosi-intoleranssi johtuu? Vastaus: Laktoosi-intoleranssissa maitosokeri ei imeydy ohutsuolessa. Syynä on maitosokeria pilkkovan ruoansulatusentsyymin laktaasin puute. Sitä esiintyy noin 17 %:lla suomalaisista. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat laktoosi-intoleranssin oireet ja mistä ne johtuvat? Vastaus: Maitotuotteiden jälkeen vatsaa turvottelee ja on ilmavaivoja. Usein esiintyy löysiä ulosteita ja epämääräisiä vatsakipuja. Oireet ilmaantuvat 1–2 tuntia maitosokeria sisältävän ruokailun jälkeen. Oireet johtuvat siitä, että maitosokeri kulkee ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Tällöin syntyy kaasua ja ulosteen normaali kiinteytyminen häiriintyy. Kyseessä ei siis ole maitoallergia. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Minkä ikäisillä laktoosi-intoleranssia yleensä esiintyy?

Vastaus: Laktoosi-intoleranssi voi ilmetä lapsilla aikaisintaan kouluiästä lähtien. Usein tila kuitenkin todetaan vasta aikuisiällä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mikä on laktoosi-intoleranssin hoito ja voiko tavallisia maitotuotteita käyttää lainkaan? Vastaus: Hoitona on maitosokerin välttäminen. Useimmat pärjäävät, jos vähentävät normaaleja maitotuotteita, vaikka eivät lopettaisi niitä kokonaan. Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuotteita, se ei ole vaarallista. Seurauksena voivat olla ohimenevät vatsavaivat, mutta ei muita seuraamuksia. Useimmat käyttävät ruokavaliossaan hyla-tuotteita tai vastaavia, joissa on noin viidesosa normaalista maitosokerin määrästä. Hapanmaitotuotteissa laktoosipitoisuus on myös pienempi kuin maidossa, ja kypsytetyissä juustoissa sitä ei ole lainkaan. Tehdyissä sokkotutkimuksissa on osoitettu, että suurin osa laktoosi-intoleranteista ihmisistä sietää haitatta noin maitolasillista vastaavan laktoosimäärän. Koska kyseessä ei ole mikään allergia eikä laktoosi siten ole intoleranssissakaan myrkyllistä, laktoosipitoisten elintarvikkeiden käyttöä ei pidäkään kokonaan lopettaa. Jos laktoosin imeytymisen todetaan häiriintyneen, kannattaa kokeilemalla tutkia oma laktoosin sietonsa ja käyttää niin suuria laktoosimääriä kuin vaikeuksitta sietää. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Tarvitseeko laktoosi-intoleranssia tutkia? Vastaus: Jos itse epäilee laktoosi-intoleranssia ja maidottomuuskokeilun jälkeen vaivat häviävät, laktoosi-intoleranssi on todennäköinen. Tällöin diagnoosia ei tarvitse varmistaa laboratoriotutkimuksilla.

Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos on vatsaoireita, joiden yhteys maitotuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat. Tällöin varmistetaan tutkimuksilla, onko todella kyseessä laktoosi-intoleranssi. Tutkimusmenetelmänä on tähän asti ollut laktoosirasituskoe, jossa nautitaan 50 g laktoosia sisältävää liuosta ja mitataan sen jälkeen verensokeri verinäytteistä. Jos verensokeri nousee, se on normaalia ja merkki laktaasi-entsyymin toiminnasta. _________________________________________________________________________________________

4.3 Närästys

Kysymys: Miltä närästys tuntuu? Vastaus: Närästys on polttava tunne rintalastan takana. Useimmiten polte tuntuu rintalastan alaosan tienoilla, mutta se voi tuntua myös ylempänä. Joskus nieluun tuntuu nousevan hapanta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä asiat pahentavat närästystä? Vastaus: Närästys liittyy yleensä ruokailuun: närästys voimistuu runsas syömisen ja mahaa ärsyttävien ruokien (happamat mehut, kahvi, alkoholi) jälkeen. Makuulla olo pahentaa närästystä, minkä vuoksi se vaivaa etenkin öisin. Samoin kumartelu, nostelu ja kiristävät vaatteet voivat lisätä närästystä. Ylipaino lisää selvästi närästysoireita, minkä vuoksi laihduttamalla voidaan oireita ehkäistä ja vähentää. Runsas ruoka mahalaukussa lisää närästystä, minkä vuoksi on syytä välttää suuria aterioita 2–3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi kannattaa välttää syömästä mahaa ärsyttäviä ruokia, kuten sitrushedelmiä (happamuus), kahvia ja väkeviä alkoholeja, sekä rasvaisia ruokia, etenkin suklaata, koska ne heikentävät ruokatorven

alaosassa olevan sulkijalihaksen toimintaa. Tupakointi kannattaa lopettaa, koska se lisää selvästi närästystä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mistä närästysoireet johtuvat? Vastaus: Närästys on hyvin yleinen oire, enemmän kuin joka kymmenes ihminen kokee sitä viikoittain. Usein toistuvan närästyksen yleisin syy on refluksitauti, jossa mahanestettä nousee ruokatorveen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten närästystä voi hoitaa? Vastaus: Ohimenevän lievityksen närästykseen saa ilman reseptiä saatavavilla lääkkeillä. Antasidit ovat mahahappoa neutraloivia aineita, joita nautitaan nesteenä tai pureskelu- tai imeskelytabletteina lievittämään närästystä väliaikaisesti. Antasidien vaikutus alkaa 10 - 15 minuutissa ja kestää tunnin pari. Lääkettä voi ottaa useita kertoja päivässä. Suolahapon erityksen estäjät ovat lääkkeitä, jotka tehokkaasti estävät mahan limakalvon suolahappoa valmistavien solujen toimintaan. Niiden vaikutus on tehokkaampi ja pitkäaikaisempi kuin antasidien. Ilman reseptiä olevia lääkkeitä saa noin 10 tabletin pakkauksina. Niiden vaikutus alkaa noin tunnissa ja kestää annoksesta riippuen 12 - 24 tuntia. Lääkkeitä nautitaan 1–2 tablettia päivässä pakkauksen ohjeen mukaan. Voimakkaan närästyksen väistymiseen saattaa kulua muutama päivä. Itsehoitona lääkkeitä voi käyttää päivittäin kaksi viikkoa. Jos närästys vaivaa pitempään, on syytä hakeutua lääkäriin. _________________________________________________________________________________________ Kysymys:

Milloin tulisi hakeutua tutkimuksiin närästysoireiden vuoksi? Vastaus: Lääkärin tutkimukset ovat aiheelliset, jos: • närästystä esiintyy useita kertoja viikossa pitkiä aikoja • närästyksen ja rintalastan takaisen polttelun lisäksi ilmenee muunlaisia kipuja

vatsan tai rinnan alueella • ilmaantuu muita merkittäviä oireita, esimerkiksi oksenteluja, nielemisvaivoja tai

laihtumista. Vastaanotolla tehdyn haastattelun ja tutkimisen perusteella lääkäri arvioi, voidaanko närästystä hoitaa suoraan lääkkeillä vai onko syytä tehdä ensin mahalaukun tähystys, jonka yhteydessä samalla tutkitaan ruokatorven kunto. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten närästysoireita voisi lievittää? Vastaus: Lieviä oireita voi hoitaa ruokavaliolla ja elämäntapaohjeilla. Ruokavaliosta kannattaa karsia pois mm. rasvaiset ja käristetyt ruuat, sitrushedelmät, suklaa, kahvi, vahvat alkoholijuomat. Ateriointia kannattaa välttää parin tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa. Suosittelen pieniä aterioita sekä mahdollista tupakoinnin lopettamista. _________________________________________________________________________________________

4.4 Ripuli

Kysymys: Milloin voidaan puhua ripulioireista? Vastaus: Ripuliksi kutsutaan tautia, jossa on neljä vetisen löysää ulostusta vuorokaudessa tai kolme kahdeksan tunnin aikana. Leikillisesti ripuliulostetta on kuvattu ulostetta,

jonka koostumus noudattaa astian muotoa. Ripuliin liittyy usein mahan kouristelua, pahoinvointia ja oksentelua. Ripuliin voi joskus liittyä korkeaakin kuumetta. Suolistotulehdukset kuuluvat ihmisen yleisimpiin infektioihin. Suurin osa niistä ei kuitenkaan tarvitse lääkärin hoitoa. Tavallisimpia suolistoinfektioita ovat talvisin ja keväisin liikkuvat virusten aiheuttamat ripuli- ja oksennustaudit. Virusripulit voivat lyhyestä päivän parin kestostaan huolimatta olla erittäin rajuja. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä muut kuin virukset voivat aiheuttaa ripulioireita? Vastaus: Ripulia voivat aiheuttaa myös monet sairaudet. Toisaalta monet suolistoinfektiota aiheuttavat bakteerit kannattaa muistaa, vaikkei ripuli kuuluisikaan potilaan oireisiin. Aikuisten ripulin ja suolistovaivojen syitä voivat olla: suolistoinfektiot, laktoosi-intoleranssi, keliakia, kilpirauhasen liikatoiminta, tulehdukselliset suolistosairaudet, lääkeripuli, paksusuolen kasvain, ulostuslääkkeiden virheellinen käyttö. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mikä on tärkeää ripulin hoidossa? Vastaus: Kaikkien ripuli- ja oksennustautien hoidon kulmakivi on lepo ja nestehoito. Potilas voi tilanteen mukaan nauttia mitä tahansa mietoja nesteitä alkoholijuomia lukuun ottamatta. Myös erityistä ripulijuomaa voi käyttää, siinä ovat tarvittavat suolat ja sokeri oikeassa suhteessa. Valmiita ripulijuomia saa myös apteekeista. Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mukaan. Vanhuksilla janon tunne voi olla kadonnut, ja siksi heillä tulee juomisesta pitää erityistä huolta. Ripulipotilaat voivat syödä ruokaa normaaliin tapaan ruokahalun mukaan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Missä vaiheessa tulisi mennä hoitoon, jos on ripulioireita?

Vastaus: Jos ripuli on rajuoireinen tai siihen liittyy korkeahkoa kuumetta, on hakeuduttava hoitoon. Taudinaiheuttaja määritetään yleensä ulosteen tai viruksen osoittamisella ulostenäytteestä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä tarkoitetaan turistiripulilla ja miten sitä hoidetaan? Vastaus: Turistiripuli on tavallisin matkailijoiden terveysongelma. Yleisimmin ripulin aiheuttaa ruoasta tai juomasta saatu bakteeri. Bakteerien tai virusten joutuminen uimavedestä suuhun voi myös aiheuttaa ripulin. Yleisimmät turistiripulin aiheuttajat ovat kolibakteeri, kampylobakteerit, salmonella ja shigellabakteeri. Etenkin lapsilla viruksetkin (norovirus) ovat verraten yleisiä turistiripulin aiheuttajia. Ripulia hoidetaan ensisijaisesti runsaasti nesteitä, mieluiten ripulijuomia nauttimalla. Jos ripuli kestää useita päiviä, myös ravinnon saannista on huolehdittava. Vastoin yleistä uskomusta, syöminen ei pahenna ripulia (vaikka sen jälkeen voi tulla ylimääräinen ulostuskerta) ja ravinto imeytyy myös ripulin aikana. Ripulilääkkeitä voi myös käyttää ohjeiden mukaan. Aikuisille ripulilääkkeistä suositeltavin on ilman reseptiä saatava loperamidi, Alle 5-vuotiaille lapsille ja niille, joilla on veriripuli tai korkea kuume, tätä oirelääkettä ei suositella. Ripulilääke voi auttaa erityisesti matkapäivästä selviytymistä. Turistiripuli kestää keskimäärin pari päivää eikä sen hoidossa yleensä tarvita antibioottia. Ripulia aiheuttavat bakteerit ovat kuitenkin viime vuosien aikana muuttuneet yhä vastustuskykyisemmiksi antibiooteille. Antibioottihoidon tulisi aina perustua lääkärin neuvoihin tai olla lääkärin opastamaa. Lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä mukaan lyhyen antibioottikuurin niille, joilla on sellainen perussairaus joka voi tehdä ripulista vakavan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten turistiripulia voi ehkäistä matkustettaessa?

Vastaus: Turistiripulin riski riippuu olennaisesti siitä, missä syö ja mitä syö. Käsien pesu tai desinfektio apteekista saatavalla käsidesinfektioaineella ennen ruokailua ei ole yhtä tehokas keino kuin turvallinen ruokailuvalinta. Desinfektioaine ei ole tehokkaampi kuin saippuapesu. Kuumaksi kypsennetyt ruoat ovat turvallisimpia. Vältettäviä ruokia ovat etenkin • pullottamattomat juomat ja jääkuutiot • pakkaamaton maito, kerma ja jäätelö • kylmät tai puutteellisesti kuumennetut • liha-, kala-, äyriäis- ja munaruoat • majoneesipohjaiset salaatit • pesemättömät tai vesijohtovedellä pestyt hedelmät ja vihannekset. Todennäköisimmin turvallisia ovat • leipä ja muut kuivat viljatuotteet • kuumina tarjoiltavat keitot • vastavalmistetut, kuumat liha- ja kalaruoat • kuumina tarjottavat vihannekset • itse kuoritut hyvälaatuiset hedelmät • pullotetut, mieluiten hiilihappoa sisältävät juomat _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat turistiripulin tyypillisimpiä oireita? Vastaus: Useimmiten turistiripuli puhkeaa ensimmäisen matkaviikon lopulla. 15 % sairastuu vasta kotiin palattuaan. Nuoret aikuiset sairastuvat turistiripuliin useimmin, luultavasti siksi, että he ovat muita varomattomampia ruokansa suhteen. Turistiripulin tyypillisiä oireita ovat eriasteinen ripuli, vatsakouristukset ja pahoinvointi. Usein esiintyy myös alle vuorokauden kestävää kuumetta tai päänsärkyä. Vaikeammissa tautimuodoissa kuume voi olla korkea ja jatkua pidempään ja potilaalla voi olla verta ulosteessa. _________________________________________________________________________________________

4.5 Ummetus

Kysymys: Mitkä asiat voivat aiheuttaa ummetusta? Vastaus: Elämäntavat vaikuttavat ratkaisevasti suolen tyhjenemiseen. Ummetusta lisäävät vähäinen liikunta, ruoan vähäinen kuitupitoisuus ja ilmeisesti myös liian vähäinen nesteiden saanti. Toistuva ulostuksen pidättäminen saattaa myös johtaa ummetukseen siksi, että suoli "oppii" tyhjenemään harvoin. Monet lääkkeet aiheuttavat ummetusta. Voimakkaat kipulääkkeet kovettavat säännöllisesti vatsaa. Muita samantyyppisesti vaikuttavia lääkkeitä ovat monet psyyken lääkkeet, eräät Parkinsonin taudin lääkkeet, rautavalmisteet ja nesteenpoistolääkkeet (diureetit). Eräiden aineenvaihduntasairauksien, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, yhtenä oireena voi esiintyä ummetusta. Joissakin psyyken häiriöissä, kuten anoreksia nervosassa ja masennuksessa, vatsan toiminta on hidastunut. Ummetus on yksi oire toiminnallisissa vatsavaivoissa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin voidaan puhua ummetuksesta? Vastaus: Ihmisen suoli tyhjenee normaalisti 8–72 tunnin välein. Ummetus on kyseessä, kun suoli tyhjenee harvemmin tai jos ulostus on niin kiinteää, että ulostaminen on vaikeaa. Terveistä aikuisista ummetusta esiintyy 1–6:lla sadasta. Ummetusta on enemmän iäkkäillä, vähän liikkuvista vanhuksista jopa 8 kymmenestä kärsii ummetuksesta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten ummetukseen voi itse vaikuttaa? Vastaus:

Silloin kun ummetuksen syynä ei ole muuta sairautta, suolen toimintaan voi vaikuttaa monella eri tavalla. Kuitujen ja liikunnan vaikutus ei näy välittömästi. Niiden vaikutuksen voi arvioida aikaisintaan 1–2 kuukauden kuluttua, joskus tarvitaan vielä pitempi aika. Vaikutus pysyy vain, jos kuituja ja liikuntaa jatketaan, joten niistä on pyrittävä tekemään elinikäisiä tottumuksia. Ravinnon kuidut vähentävät ummetusta, koska ne lisäävät suolen sisältöä sekä sitovat suolessa vettä ja siten kuohkeuttavat ulostetta. Kuituja voi lisätä seuraavasti: Kaikissa kasvikunnan tuotteissa, viljassa, kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, on kuituja. Tehokkaimmin suolen sisältöä lisää viljan kuitu, jota on täysjyväleivissä ja -puuroissa. Tavoitteena on saada ruuasta 30–35 grammaa kuitua päivässä. Ylimääräisiä kuituja saa vehnä- tai ruisleseistä tai pellavansiemenrouheista. Kuitulisä voi aiheuttaa aluksi väliaikaisesti kaasunlisäystä ja vatsavaivoja, minkä vuoksi leseen käyttö kannattaa aloittaa vähitellen. Aluksi 1–2 teelusikallista päivässä, minkä jälkeen annosta lisätään päivittäin, kunnes lesemäärä on 3–6 ruokalusikallista päivässä. Leseen voi liuottaa veteen tai sekoittaa muuhun ruokaan. Luumut ja viikunat sisältävät kuitujen lisäksi suolen toimintaa lisääviä aineita. Sopiva annos on 6–7 vedessä liotettua luumua liotusvesineen aamulla. Nestettä juodaan runsaasti, vähintään kaksi litraa päivässä, etenkin jos käyttää kuitulisänä leseitä tai apteekkivalmisteita. Jos ihminen on laiska, suolikin toimii laiskasti. Siksi liikunnan lisääminen lieventää ummetusta. Liikunnan laadulla ei väliä, esimerkiksi reipas kävely sopii mainiosti joko erillisinä kävelylenkkeinä tai pienempinä annoksina hyötyliikuntana. Suolta voidaan opettaa säännöllisemmäksi: Aamulla juodaan lasi vettä (luumut voivat olla mukana) ja aamupalan jälkeen käydään "istunnolla". Harjoittelua jatketaan vähintään useita viikkoja, vaikka aluksi ulostusta ei tulisikaan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Onko olemassa lääkkeitä ummetuksen hoitoon? Vastaus: Apteekista saa erilaisia kuituja sisältäviä suolen sisältöä lisääviä ummetuslääkkeitä, joita voi vaaratta käyttää pitkiäkin aikoja. Saatavilla on paksusuolen nestettä lisääviä lääkkeitä, joita voi käyttää sitkeään ummetukseen. Vaikutus alkaa yleensä muutaman

tunnin kuluttua mutta näkyy joskus vasta 1–2 päivän kuluttua. Näitä lääkkeitä ei ole tarkoitettu säännölliseen käyttöön, mutta hankalassa ummetuksessa niitä voi käyttää pitkiäkin aikoja. Suolta stimuloivat lääkkeet on tarkoitettu vain tilapäiseen käyttöön. Niitä on tabletteina, peräpuikkoina tai pienoisperäruiskeina. Lisätietoja näistä lääkkeistä saa apteekista. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin tulisi mennä tutkimuksiin ummetuksen vuoksi? Vastaus: Jos itsehoidosta huolimatta ummetus häiritsee jokapäiväistä elämää. Jos ummetuksen lisäksi on muita oireita, esimerkiksi jatkuvaa väsymystä tai outoja vatsakipuja ja jos vuosia jatkunut suolen normaali toiminta muuttuu suhteellisen nopeasti (muutamassa viikossa) ummetukseksi. Lääkäri selvittää aluksi, onko ummetuksen syynä jokin muu sairaus tai käytetty lääke. Jos näitä ei löydy, voidaan ummetuksen lääkehoitoa tehostaa. Hankala ummetus voidaan laukaista peräruiskeella. _________________________________________________________________________________________

4.6 Ärtyvän suolen oireyhtymä

Kysymys: Miten ärtyvä suoli oirehtii ja miten yleinen vaiva on? Vastaus: Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen vaiva, sitä esiintyy 3–4 naisella ja 1–3 miehellä kymmenestä. Vaiva on monelle kiusallinen, mutta ei onneksi vaarallinen. Siihen ei liity vaikeita sairauksia, eikä se lyhennä elinikää. Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee vatsan turvotteluna ja eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Usein kipu paikallistuu vasemmalle tai oikealle ylävatsan seutuun, jossa paksusuoli tekee jyrkän mutkan. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia: joillakin löysät ulosteet useita kertoja päivässä ja ummetus vuorottelevat eri päivinä, toisilla on pääasiassa jompaakumpaa. Ulosteet voivat olla papanamaisia tai pieniä ja

limamaisia. Usein tuntuu siltä, että suoli ei tyhjene kunnolla ulostaessa. Vatsakivut voivat helpottua ulostamisen yhteydessä. Oireille on tyypillistä vaihtelu. Päivän kuluessa ne voivat olla välillä poissa, välillä vaivaavat tavallista enemmän. Joinakin viikkoina vaivat saattavat olla kiusallisia, muina aikoina niitä on huomattavasti vähemmän. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä voivat olla ärtyneen suolen oireiden syyt? Vastaus: Ärtyneen suolen oireyhtymä on niin sanottu toiminnallinen suolistovaiva. Ärtyvä suoli on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus. Perusteellisissakaan tutkimuksissa suolessa ei löydy mitään nähtävää vikaa, mutta sen toiminta on häiriintynyt. Häiriintyneen toiminnan syytä ei tarkoin tiedetä. On kuitenkin todettu, että vaivasta kärsivillä suoli on herkempi supistelemaan ja reagoi muita voimakkaammin ärsytyksille, kuten suolen seinämän venytykseen. Psyykkisillä tekijöillä on vaikutusta oireisiin. Suoli reagoi jännittyneisyyteen ja hermostuneisuuteen. Myös masennus vaikuttaa suolen toimintaan. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat ärtyneen suolen hoitokeinot? Vastaus: Siihen ei ole parantavaa hoitoa. Hoidon tavoitteena on vähentää vaivoja siinä määrin, että elämä tulee siedettävämmäksi. Omin konstein on mahdollista vaikuttaa paljon oireisiin. Mitään yleistä kaikille sopivaa ruokavaliota ei ole. Ruokalajien suhteen kannattaa turvautua omaan kokemukseen. Jos jokin ruoka aiheuttaa toistuvasti vaivoja, sitä luonnollisesti vältetään. Jos oireena on usein toistuva ripuli, on syytä tarkistaa ruokavalioon liittyviä seikkoja, jotka voivat aiheuttaa löysiä ulosteita. Ksylitolia tai sorbitolia sisältävien makeisten tai muiden tuotteiden nauttiminen voi aiheuttaa ripulia. Joskus ärtyvää suolta muistuttavien oireiden syynä voi olla laktoosi-intoleranssi. Selvään ummetukseen voidaan vaikuttaa kuitua lisäämällä. Kuitua on kokojyväviljatuotteissa ja kasviksissa. Kuidun määrää voidaan lisätä leseillä,

esimerkiksi vehnäleseitä 10–30 g päivässä runsaan veden kanssa. Leseitä on syytä lisätä vähitellen, että vatsa tottuu niihin. Voidaan käyttää myös ummetukseen tarkoitettuja apteekista hankittavia pellavan tai muiden kasvien siemeniä sisältäviä ummetuslääkkeitä. Kuitujen vaikutus ei näy heti, hoitokokeilun tulee kestää 2–3 kuukautta. Jos haittaavaa ummetusta ei ole, joidenkin tutkimusten mukaan runsas kuitu saattaa vain pahentaa oireita. Tällöin voi kokeilla, mitä kuidun vähentäminen vaikuttaa oireisiin. Turvotteluun ja ilmavaivoihin voi kokeilla ilman reseptiä saatavia lääkkeitä, jotka alentavat suolen nesteiden pintajännitystä, minkä seurauksen isot kaasukuplat pilkkoutuvat pienemmiksi. Ripulia hillitsemään voi käyttää väliaikaisesti loperamidi-lääkettä, jota saa pieniä määriä ilman reseptiä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Jos suoli on ärtynyt, milloin tulisi mennä tutkimuksiin? Vastaus: Tarkkoja ohjeita ei ole mahdollista antaa, mutta seuraavissa tilanteissa on syytä hakeutua tutkimuksiin: • Esiintyy myös muita oireita, esimerkiksi laihtumista ja väsymystä. • Ulosteessa on verta • Suolen toiminta on hiljan muuttunut (ripulitaipumusta tai ummetusta) ja jatkunut

useita viikkoja • Suvussa esiintyy paksusuolen tai munasarjojen syöpää • Vaivat jatkuvat hankalina omahoidosta huolimatta. Ärtyneen suolen oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään tutkimusta. Diagnoosi tehdään sen jälkeen, kun on varmistettu, että oireiden syynä ei ole muita sairauksia. Kun lääkäri haastattelee ja tutkii vatsavaivoja valittavan potilaan, hän käy mielessään läpi lukuisan joukon sairauksia, jotka voisivat aiheuttaa samantapaisia oireita. Diagnoosi voidaan tehdä ilman tähystys- tai ultraäänitutkimuksia. Epäselvissä tapauksissa tehdään laboratorio- tai muita tutkimuksia. Jos muuhun sairauteen viittaavaa ei todeta, ja oireet sopivat ärtyvän suolen oireyhtymään, tämä jää diagnoosiksi.

Tartuntataudit

5.1 Märkärupi

Kysymys: Mikä märkäruven aiheuttaja on ja mistä sen tunnistaa? Vastaus: Märkäruven – kuten useimpien ihon bakteeri-infektioiden – aiheuttajana on yleensä joko A-ryhmän streptokokki (Streptococcus pyogenes) tai Staphylococcus aureus tai molemmat yhdessä. Itämisaika, eli altistumishetkestä oireiden alkamiseen kuluva aika, vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen 1–10 päivän välillä. Märkäruven aiheuttavat bakteerit infektoivat ihon pintakerroksen, jonka seurauksena iho alkaa punoittaa ja sille nousee märkivää karstaa tai ohutseinäisiä, kellertävää nestettä sisältäviä rakkuloita. Tavallisesti rakkuloita esiintyy aikuisilla kasvoissa nenän ja suun ympärillä, mutta niitä voi ilmaantua myös hiusrajaan sekä käsiin. Lapsilla märkärupia on usein myös raajoissa ja vartalolla, erityisesti pakaroissa ja reisissä. Rakkuloiden koko vaihtelee suuresti. Pienimmät saattavat olla kooltaan nuppineulan pään kokoisia. Isoimpien läpimittaa taas voidaan arvioida senteissä. Rakkulat rikkoutuvat suhteellisen nopeasti (noin vuorokauden kuluessa) ja niistä esiin purskahtava neste kuivuu ja karstoittuu. Pinnallisia ihohaavaumia saattaa esiintyä. Kuumetta ei tavallisesti esiinny lainkaan tai sitten hyvin lievänä. Märkärupi aiheuttaa kutinaa, jonka intensiteetti vaihtelee. Raapimisen seurauksena infektio voi levitä helposti sormien kautta muualle ihoon. Erityisen alttiita märkärupitartunnalle ovat atooppista ihottumaa tai muuta kroonista ihottumaa sairastavat ihmiset. Märkärupi voi myös tarttua terveelle iholle. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Onko märkärupi tarttuvaa ja miten sitä voi ehkäistä? Vastaus: Märkärupi voi myös tarttua. Tartunta tapahtuu helposti henkilöstä toiseen kosketustartuntana. Märkärupi voi myös tarttua esimerkiksi vaatteiden, pyyhkeiden tai vuodevaatteiden kautta, jotka ovat olleet tekemisissä infektoituneen ihon kanssa. Märkärupea esiintyy lähinnä pienillä koululaisilla sekä leikkikouluikäisillä lapsilla. Yleensä tämän ikäisillä lapsilla todettavien tartuntatautien esiintyvyys lisääntyy syksyisin ja talvisin kokoonnuttaessa kesäloman jälkeen yhteen sisätiloihin. Märkärupea sen sijaan esiintyy erityisesti kesäaikaan, jolloin käytetään vähemmän ihoa peittäviä vaatteita. Kesän mukanaan tuomat naarmut ja hyttysenpuremien raapiminen myös rikkovat ihon ja tarjoavat portin märkärupea synnyttäville bakteereille.

Koska märkärupi tarttuu kosketustartuntana, bakteerien leviämisen ehkäisemiseksi on ennen kaikkea vältettävä infektoituneen ihoalueen raapimista. Etenkin perheen pienempien osalta asian tekee hankalaksi se, että märkärupi-ihottuma kutiaa. Avainsana ehkäisyssä on puhtaus. Tartunnan saanut lapsi viedään suihkuun päivittäin. Erityisen huolellisesti puhdistetaan mahdolliset ihon vauriokohdat kuten naarmut, itikan puremat tai muut ihottumat (ne voi hoidon ajaksi peittää sidoksilla). Erityisesti kädet ja sormenpäät tulee pitää puhtaina. Kädet on hyvä pestä usein – optimaalisesti aina, kun märkärupia on kosketeltu. Kynnet on pidettävä lyhyinä. Perheen sisällä vältetään yhteisten pyyhkeiden käyttöä. Hoidon antamisen aikana lapsen vuodevaatteet pestään. Vaatteet vaihdetaan ja pestään päivittäin, kunnes vaiva on parantunut. Leikkikavereita ei pidä päästää kylään. Kaikkea koskettelua on perhepiirissä tietenkin mahdotonta välttää ja siksi märkäruvesta tuleekin helposti koko perheen ongelma. Mitään helppoa ratkaisua tähän ei ole. Yhtenä keinona on märkivien ja karstaisten ihoalueiden peittäminen. Lapsilla tämä on välttämätöntä raapimisen estämiseksi. Lisätietoja märkäruven hoidosta saa internetsivuilta www.tartuntatautiliitto.fi. Kysymys: Kuinka pitkään märkärupi on tarttuvana? Vastaus: Tartunnan mahdollisuus on olemassa niin kauan, kun rakkulat märkivät ja iholle muodostuu karstaa. Tartuttavuus lakkaa yleensä parin-kolmen päivän kuluttua lääkehoidon aloittamisesta. Koska pienet lapset eivät vielä itse osaa huolehtia puhtaudestaan, ja koska he tahtomattaan koskettelevat märkärupia jatkuvasti, päivähoitoon heitä ei saa viedä niin kauan, kun tartunnan mahdollisuus on olemassa. Lasten kohdalla infektiotautien erikoislääkäreiden työryhmän antaman suosituksen mukaan lapsen voi viedä takaisin päivähoitoon, kun on kulunut vuorokausi suun kautta otettavan- ja kaksi vuorokautta paikallisen antibioottihoidon aloittamisesta. Koululaiset osaavat jo paremmin huolehtia puhtaudestaan, joten heidän kohdallaan eristämistarvetta ei yleensä ole, kunhan asianmukaisesta lääkehoidosta on huolehdittu. _________________________________________________________________________________________

5.2 Sukupuolitaudit

HIV

Kysymys: Miten HIV-tartunnan voi saada? Vastaus: HIV-infektion aiheuttaa HI-virus, joka leviää suojaamattoman seksin kautta tai likaisten huumeruiskujen ja veren välityksellä. Virus tarttuu myös äidistä syntyvään lapseen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat HIV:in oireet? Vastaus: Taudin ensivaiheessa eli 1-8 viikkoa tartunnasta oireita ovat kuume, nielutulehdus, kipeät haavat suussa, päänsärky, imusolmuketurvotukset, ihottuma, nivelsäryt ja ripuli. Punaläiskäistä ihottumaa pään alueella ja ylävatsalla, kämmenissä ja jalkapohjissa. Ensivaiheen jälkeen seuraa monen vuoden mittainen oireeton tai vähäoireinen vaihe. Tämän vaiheen jälkeen alkaa AIDS-vaihe, jossa elimistön puolustuskyky romahtaa ja muuten vaarattomat bakteerit ja mikrobit pääsevät aiheuttamaan infektioita. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten HIV todetaan ja mikä on sen hoito? Vastaus: HIV todetaan verinäytteellä tutkimalla HIV-vasta-aineet. Positiivinen tulos varmistetaan aina toisella verinäytteellä. HIV-infektiota hoidetaan viruslääkkeillä, jotka hidastavat AIDS-vaiheen tuloa, jopa voivat estää sen kokonaan. Virus ei kuitenkaan häviä elimistöstä eivätkä viruslääkkeet johda pysyvään paranemiseen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys:

Milloin on syytä hakeutua tutkimuksiin? Vastaus: Lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, kun on sukupuolitautiin viittaavia oireita. Suojaamaton seksisuhde prostituoidun kanssa on myös syy lähteä tutkimuksiin, vaikka oireita ei olisikaan. Seksikontakteista on pidättäydyttävä niin kauan, että varmuus asiasta on saatu. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten voi suojautua HIV-tartunnalta? Vastaus: Kondomi suojaa sukupuoliyhteydessä tarttuvalta HIV-infektiolta ja muilta seksitaudeilta. _________________________________________________________________________________________

Klamydia

Kysymys: Mitkä ovat klamydian oireet? Vastaus: Klamydiainfektio on usein oireeton. Naisilla saattaa olla lisääntynyttä valkovuotoa, ylimääräistä veristä vuotoa tai kirvelyä virtsatessa. Klamydia voi aiheuttaa munasarjatulehduksen, johon saattaa liittyä korkea kuume ja jopa märkäpesäkkeet lantiossa. Miehillä oireina on useimmiten kirvely virtsatessa ja erite siittimessä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten klamydia todetaan ja mikä on sen hoito?

Vastaus: Klamydia on luotettavasti todettavissa näytteestä, joka otetaan yleensä virtsasta tai kohdunkaulan kanavasta tai molemmista. Tauti hoidetaan antibiootein. Terveyskeskuksessa hoito on maksuton. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitä jälkiseurauksia klamydia voi aiheuttaa? Vastaus: Hoitamaton klamydia voi aiheuttaa miehille lisäkivestulehduksen ja naisille sisäsynnytintulehduksen ja sen seurauksena munatorviperäisen lapsettomuuden ja altistaa kohdunulkoiselle raskaudelle. Klamydian aiheuttama lapsettomuus todetaan useimmissa tapauksissa kuitenkin vasta 5–10 vuoden kuluttua sairastamisesta. Erityisesti toistuvat klamydiatulehdukset moninkertaistavat jälkiseurausten esiintymistä. Klamydia on usein myös reaktiivisen niveltulehduksen laukaisija. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten klamydiaa hoidetaan? Pitääkö kumppanikin hoitaa? Vastaus: Klamydia hoidetaan joko kerta-annosantibiootilla tai kymmenen päivän antibioottikuurilla. Kerta-annoslääkitys on syytä ottaa runsaan veden kanssa, ja usein siihen liittyy vatsavaivoja lääkkeen ottopäivän kuluessa. Jos pitempi antibioottikuuri on katsottu aiheelliseksi, esimerkiksi voimakkaiden oireiden vuoksi, on tärkeää syödä koko kuuri loppuun, vaikka oireet helpottaisivatkin. Kerta-annoslääkityksestä huolimatta tauti ei suinkaan heti parane, vaan potilas on vielä tartuttava. Selibaatti on suotavaa viikon ajan kertalääkityksestä tai koko antibioottikuurin ajan tartuttamisen estämiseksi, ja kondomin käyttöä suositellaan jälkitarkastukseen asti. Klamydian tutkimus ja hoito ovat potilaalle maksuttomia kunnallisissa hoitopaikoissa.

Klamydian paraneminen on syytä varmistaa uudella klamydianäytteellä yleensä neljän viikon kuluttua lääkityksen loppumisesta. Samalla käydään vielä läpi mahdolliset muiden kumppanien hoitoonohjauksen ongelmat. Jos vakituisella seksikumppanilla on todettu klamydiatartunta, molemmat tulee hoitaa samanaikaisesti riippumatta toisen laboratoriovastauksesta. Koska klamydia on usein pitkiäkin aikoja oireeton, on seksikumppaneiden informoiminen mahdollisesta tartunnasta tarpeellinen jopa puoli vuotta taaksepäin. Nykyaikana tiedetään ainakin toisen kännykkänumero, vaikka muita henkilötietoja ei olisikaan tiedossa, joten partnereiden tavoittaminen onnistuu vaikka tekstiviestillä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Onko klamydiatesti luotettava? Vastaus Klamydiatestin tulos on luotettava, jos se on ohjeen mukaan otettu (2 tuntia virtsaamatta, ei alapesua ja näyte alkuvirtsasta) ja kun kontrollinäyte on negatiivinen on infektiokin silloin hoitunut. Se ei voi jäädä piileskelemään elimistöön ja iskeä uudestaan hoidon jälkeen ellei uutta tartuntaa ole saanut. Klamydia voi olla myös oireeton, mutta tyypillistä oireilulle on se, että kun oireita tulee ne eivät tule ja mene, vaan paremminkin hankaloituvat päivä päivältä hoitamattomina. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen oireiden jatkoselvittelyjä varten. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka kauan aikaa on kuluttava tartunnasta jotta klamydia voidaan todeta virtsanäytteestä? Vastaus: Tartunnasta olisi hyvä olla kaksi viikkoa niin klamydia voidaan todeta virtsasta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten klamydia tarttuu?

Vastaus: Klamydia tarttuu suojaamattoman seksin välityksellä, myös suuseksissä. Klamydian aiheuttaa solunsisäinen Chlamydia trachomatis- bakteeri. Tartunta on usein oireeton tai vähäoireinen etenkin naisilla. Tyypillisinä oireina voi esiintyä virtsakirvelyä, alavatsakipua, miehillä harmahtavaa vuotoa virtsaputken suulta, naisilla vuotohäiriöitä tai lisääntynyttä valkovuotoa. Klamydiatartunta voidaan todeta ensivirtsanäytteestä ja hoitaa tehokkaasti antibiooteilla. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Millaisin kokein seksitaudit testataan? Mitkä verikokein, mitkä muilla tavoin? Vastaus: Seksitaudeista HIV, hepatiitti ja kuppa testataan verikokeella. Virtsanäytteestä voidaan selvittää klamydia. Paikallinen näyte, ns. tikkunäyte otetaan kun epäillään tippuria, herpestä, kondyloomaa eli visvasyylää ja trikomonastulehdusta. Tarvittaessa voit lukea lisää eri seksitaudeista ja niiden testaamisesta esimerkiksi netin kautta Väestöliiton sivuilta. Kysymys: Epäilen, että minulla on klamydia. Mihin voin ottaa yhteyttä? Vastaus: Jos epäilet klamydiaa, ota yhteys oman paikkakuntasi terveyskeskukseen, omaan terveydenhoitajaan tai ehkäisyneuvolaan.

Kondylooma

Kysymys: Mikä kondylooman eli visvasyylän aiheuttaja on?

Vastaus: Kondylooman eli visvasyylän aiheuttajina ovat syylä- eli papiloomaviruksista tietyt virustyypit. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten kondylooma tarttuu? Vastaus: Kondylooman aiheuttava papilloomavirus tarttuu pääasiassa sukupuoliyhteydessä. Äskettäin ilmestyneistä kondyloomista virukset tarttuvat erittäin helposti, pitkään olleistakin ainakin joka toisella yhdyntäkerralla. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Millaiset ovat kondylooman oireet miehillä? Vastaus: Miehillä suurin osa kondyloomista näkyy joko vaaleanpunaisina pikku kasvaimina tai syylämäisinä, tummina, ihosta kohoavina kasvaimina terskassa, siittimen varressa, kivespussissa, peräaukon seudussa tai perävaossa. Kondyloomasyylät voivat aiheuttaa kirvelyä virtsatessa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Millaisia oireita kondylooma aiheuttaa naisilla? Vastaus: Naisilla kondylooman aiheuttamia syylämäisiä kasvaimia voi olla häpyhuulissa, emättimessä, peräaukon seudulla ja perävaossa. _________________________________________________________________________________________

Kysymys: Näkyykö kondylooman aiheuttamat syylät selvästi, miten kondylooma todetaan? Vastaus: Muutamat virustyypit eivät tee näkyviä syyliä, kasvaimia, vaan ne voidaan todeta usein vain mikroskooppinäytteestä, esim. Papa-kokeessa. Miehillä riittää diagnoosin tekemiseen tavallisesti kliininen tutkimus. Naisillakin ihosta ja limakalvosta kohoavat kondyloomat on helppo tunnistaa katsomalla. Tarvittaessa otetaan koepala _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka pitkä on kondylooman itämisaika? Vastaus: Kondylooman itämisaika on pitkä. Se vaihtelee kuukausista jopa vuosiin. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten kondyloomaa hoidetaan? Vastaus: Tuoreet ja juuri havaittavat kondyloomat häviävät itsekseen arviolta 10 – 30 %:ssa tapauksista. Myös limakalvoissa piileksivät virukset häviävät usein itsekseen ilman hoitoa. Mutta jos iholla tai limakalvoilla on selviä syylämäisiä tai kukkakaalimaisia rykelmiä, ne hoidetaan penslauksella, jäädyttämisellä tai laserhoidolla. Kondylooman hoito vaatii lähes aina lääkärillä käyntiä. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Voiko kondylooma aiheuttaa syöpää?

Vastaus: Kondylooman aiheuttamat virustyypit voivat aiheuttaa naisille solumuutoksia kohdunkaulan alueella ja jopa altistaa hoitamattomana kohdunkaulan syövän synnylle. Osa virustartunnan saaneista on kuitenkin täysin oireettomia eikä tällaista piilevää tartuntaa voida havaita. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Onko kondylooma tarttuvaa? Vastaus; Kondylooma on kyllä tarttuva tauti, mutta saattaa olla piilevänä tartuntana jopa vuosia. Infektio esiintyy solumuutoksina, joita ei silmällä erota. Naisilla se löydetään yleisimmin Papa kokeen avulla. _________________________________________________________________________________________

Sukuelinherpes

Kysymys: Mikä aiheuttaa sukuelinherpeksen? Vastaus: Yleisimmin sukuelinherpeksen aiheuttaja on Herpes simplex 2 -virus. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat sukuelinherpeksen oireet? Vastaus:

Herpesoireet ilmestyvät n. 4 – 14 vrk tartunnan jälkeen. Alkuoireet ovat ulkosynnyttimien kutina ja kirvely. Oireisiin voi liittyä myös virtsaamisvaikeuksia. Yleisoireina voi olla kuumeilua, päänsärkyä ja lihassärkyä. Oireet kestävät 2 – 3 viikkoa. Ensimmäinen herpestartunta voi olla myös oireeton. Ulkosynnyttimissä voi akuutissa vaiheessa näkyä rakkuloita ja haavaumia. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten herpes todetaan ja mikä on sen hoito? Vastaus: Usein herpeksen oireet ovat niin tyypillisiä, että lääkäri voi ne nähdessään todeta herpestartunnan. Epäselvissä tapauksissa voidaan rakkulasta tai haavasta ottaa vanutikulla näyte virusviljelyä varten. Herpestä hoidetaan viruslääkkeillä, jotka lievittävät oireita ja vähentävät tartuttavuutta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Kuinka helposti herpes tarttuu? Vastaus: Herpesvirus tarttuu erityisesti oireisessa vaiheessa. Kuitenkin puolet tartunnoista tapahtuu oireettoman tai tartunnastaan tietämättömän kumppanin välityksellä. Tartuntariski miehestä naiseen on suurempi kuin naisesta mieheen. Kun henkilö on saanut herpesvirustartunnan, virus jää elimistöön pysyvästi. Kondomin käyttöä suositellaan herpeksen oireisessa vaiheessa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, jos epäilee herpestä? Vastaus:

Lääkäriin kannattaa olla yhteydessä, jos oireet ovat hankalat. Erityisesti tulehdukset, joihin liittyy yleisoireita ja virtsaamisvaikeuksia. Myös raskaana olevien tulee kertoa lääkärille, jos raskauden aikana tai ennen raskautta on esiintynyt genitaaliherpestä. _________________________________________________________________________________________

Tippuri

Kysymys: Esiintyykö tippuria Suomessa? Vastaus: Tippuri eli gonorrea on nykyään Suomessa harvinainen sukupuolitauti. Tippurin aiheuttaja on bakteeri, joka yleensä saadaan ulkomailta, esim. Thaimaasta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mitkä ovat tippurin oireet? Vastaus: Naisilla tippuri on yleensä aluksi oireeton tai oireena on vähäisiä alavatsakipuja ja valkovuotoa. Myöhemmin oireena on ankaraa ylävatsakipua. Miehillä tippuri aiheuttaa voimakkaampia oireita, tavallisesti kovaa kirvelyä virtsatessa ja märkäistä, harmahtavaa eritettä virtsaputkesta. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Miten tippuri todetaan ja hoidetaan? Vastaus:

Tippuri todetaan laboratoriokokein, miehiltä otetaan viljelynäyte virtsaputkesta ja naisilta näyte kohdunsuulta ja kohdunkaulakanavasta. Tippuri hoidetaan aina antibiootein. Lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, jos sukupuolitautiin viittaavia oireita esiintyy. _________________________________________________________________________________________

Terveyden ylläpito

6.1 Liikunta

Kysymys: Ajattelin kysyä täältä neuvoa laihduttamiseen. Minulla on muutama kilo liikaa vatsan seudulla. Mikä olisi tehokkain liikkumistapa polttaa rasvaa? Olen kuullut, että nopea kävely polttaisi rasvaa parhaiten, ja että se olisi tehokkaampaa kuin hölkkä. Minkä pituisia kävelylenkkejä olisi hyvä tehdä ja kuinka usein viikossa? Vastaus: Liikunta pelkästään ei laihduta kovin tehokkaasti. Kilojen vähentämiseen tarvitaan myös ruokavalion keventämistä. Liikunta on kuitenkin hyvä keino hallita painoa. Laihduttamalla pudotetut kilot myös pysyvät paremmin poissa, jos liikut säännöllisesti. Kaikenlainen omien lihasten käyttö auttaa painonhallinnassa. Kävely on painonhallitsijan peruslaji, koska se kuluttaa mukavasti energiaa, ja sitä voi harrastaa missä vain. Kävele vähintään puoli tuntia useimpina päivinä viikossa. Voi kerätä kävelyminuutit myös viiden ja kymmenen minuutin pätkissä arkiliikunnasta, esimerkiksi kauppareissuilta ja työmatkoilta. Jos kävelet rauhallisesti, kävele päivässä enemmän kuin puoli tuntia. Mitä pidempikestoinen liikuntasuoritus on, sitä enemmän energiaa kuluu. Kestävyystyyppiset liikuntamuodot ovat eniten energiaa kuluttavia. Liikunta on sopivaa, kun se tuntuu hieman rasittavalta ja aiheuttaa jonkun verran hikoilua ja hengästymistä. Voisit käydä tutustumassa Suomen liikuntaliiton tai UKK instituutin www-sivustoilla eri liikuntalajien tehokkuudesta tehtyihin tutkimuksiin. Aloita liikuntaharrastus kevyesti, kuunnellen omaa kehoasi ja tuntemuksiasi. _________________________________________________________________________________________

6.2 Painonhallinta

Kysymys: Olen ylipainoinen (painoindeksi 31) nainen. Olen yrittänyt laihduttaa useita kertoja. Ongelmani on se, että kun ensin onnistun jollain ”kaalisoppa –dieetillä” laihtumaan, kilot palaavat äkkiä takaisin. Haluaisin ohjeita laihtumiseen ja painonhallintaan. Vastaus: Painonhallinta tarkoittaa, että estetään uhkaava painon nousu tai pidetään laihduttamalla hankittu laihtumistulos. Tällöin tarvitaan ruokaan ja syömiseen liittyviä muutoksia, joilla päivittäinen energiamäärä vähenee pysyvästi. Mikään dieetti ei toimi painonhallinnassa, koska kukaan ei voi olla jatkuvasti dieetillä. Painonhallinta ei myöskään onnistu, jos joka päivä kokee epämiellyttävää nälkää. Painonhallitsija syö joka päivä itsensä normaalin kylläiseksi, ja käyttää normaalia ruokaa, mutta saa ruoasta aikaisempaa vähemmän energiaa.

• Lisätään kasviksien, hedelmien tai marjojen käyttöä

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja lisäämällä ruoasta saatu energiamäärä pienenee, koska niiden energiapitoisuus on hyvin pieni. Sadassa grammassa kasviksia ja juureksia on energiaa vain 10–30 kilokaloria ja samassa määrässä hedelmiä ja marjoja tavallisesti 40–50 kilokaloria. Laihdutuskokeissa runsaasti kasviksia ja hedelmiä käyttävillä ylipainoisilla paino on mer-kittävästi laskenut, vaikka mitään muita muutoksia ei olisi tehty. Vaikutus perustuu siihen, että ihmisellä on taipumus syödä grammoissa tai litroissa mitaten sama määrä ruokaa jo-ka päivä. Kun aiempaa suurempi osuus tästä on kasviksia ja hedelmiä, mukaan ei mahdu aikaisempia määriä energiapitoisempia ruokia. Esimerkiksi lautasmalli on yksinkertainen tapa lisätä kasvisten käyttöä ja samalla pienen-tää lautasellisen energiamäärää: Puolikas lautasesta täytetään kasviksilla ja juureksilla. Toiseen puoliskoon ladotaan muu osa ateriaa: perunaa, riisiä tai pastaa, lihaa tai kalaa ja kastikkeita. Lautasellisella on yhtä paljon ruokaa kuin aikaisemmin, mutta vähemmän energiaa.

• Vähennetään ruoan rasvaa

Rasva on ylivoimaisesti energiapitoisin ravintoaine, siinä on 900 kilokaloria sadassa grammassa. Rasvaa vähentämällä voidaan tehokkaasti vähentää aterioiden energiapitoi-suutta. Rasvaa voidaan vähentää eri tavoin:

• Vaihdetaan rasvainen elintarvike vastaavaan vähempirasvaiseen: metvursti ta-valliseen makkaraan, porsaankyljys vähärasvaisempaan lihaan, ranskalaiset perunat keitettyyn perunaan ja niin edelleen.

• Valitaan vähärasvainen vaihtoehto. Lähes kaikista elintarvikkeista löytyy vä-härasvaisempia tuotteita.

• Käytetään ruoanvalmistuksessa niukasti rasvaa: suositaan uuniruokia, paiste-taan teflonpannussa, käytetään vähempirasvaisia kermalaatuja.

Terveyden kannalta kannattaa vähentää etenkin kovaa rasvaa, joka kohottaa veren kolesteroliarvoa. Kovaa rasvaa on eläinperäisissä tuotteissa, ja se vähenee esimer-kiksi kun: • Maidot, jogurtit ja muut nestemäiset maitotuotteet ovat rasvattomia tai vähä-

rasvaisia. • Juustoista valitaan vähärasvaisia vaihtoehtoja. • Liharuoissa vältetään rasvaisia ruokalajeja

• Käytetään täysjyvätuotteita

Täysjyvästä valmistetut leivät, puurot ja aamiaishiutaleet sisältävät paljon kuituja. Ne lisäävät ruoan aiheuttamaa kylläisyyttä. Tutkimusten mukaan kuitua reilusti käyttävillä painonhallinta onnistuu muita paremmin.

• Ei käytetä sokeripitoisia juomia

Puoli litraa sokeripitoista limonadia tai kola-juomaa sisältää 50 grammaa sokeria ja 200 kilokaloria. Täysmehut ("tuoremehut") sisältävät vastaavan määrän sokeria ja energiaa. Kun käytetään sokeripitoisia juomia, saadaan päivän kuluessa enemmän energiaa kuin kalorittomia juomia nautittaessa. Siksi jano-, ateria- ja seurustelujuomana kannattaa käyt-tää sokerittomia juomia, esimerkiksi mineraalivettä tai kevytlimonadeja, ja rasvatonta mai-toa.

• Proteiinipitoisia ruokia entiseen tapaan tai enemmän

Proteiinit eli valkuaisaineet ylläpitävät kylläisyyttä paremmin kuin muut ravintoaineet. Tut-kimuksissa niiden on todettu jonkin verran edistävän painonhallintaa. Proteiineja on runsaasti lihassa, kalassa, munassa ja soijassa. Näitä sisältäviä ruokalaje-ja ei siis ole syytä vähentää, kunhan huolehtii, ettei niissä ole paljoa rasvaa.

• Montako kertaa syödään päivässä?

• Painonhallinta voi onnistua yhtä hyvin riippumatta siitä, syökö kolme tai kuu-si kertaa päivässä.

• Harvemmin kuin kolme kertaa päivässä syöminen johtaa helposti ongelmiin, koska silloin ateriavälit tulevat liian pitkiksi. Esimerkiksi lounaan väliin jät-täminen johtaa usein illalla hallitsemattomaan syömiseen ja ahmimiseen.

• Kunnon aamupala edistää painonhallintaa, koska se johtaa hallitumpaan syö-miseen päivän kuluessa.

• Välipaloja on syytä syödä silloin, kun nälkä herää ja seuraavaan ateriaan on vielä matkaa. Sen sijaan välipaloja ei pidä syödä ilman nälkää, sillä tällöin ne vain lisäävät päivän energiamäärää.

• Annoskoot pidetään kohtuullisina

Ihminen syö huomaamattaan isosta annoksesta enemmän kuin pienemmästä. Syömis-kokeissa, joissa ihmiset syövät tavallisen ruokahalunsa mukaan, isoista annoksista saa-daan huomaamatta 150–300 kilokaloria enemmän kuin normaaliannoksesta. Viime vuosina monien eri elintarvikkeiden pakkaus- ja annoskoot ovat kasvaneet. Näitä ovat esimerkiksi pikaruoka-annokset, pizzat, perunalastujen ja muiden naposteluruokien pussit, jäätelöannokset ja makeispussit. Valitsemalla sopivan pieniä annoksia ja pakka-uksia energiansaanti itsellään pienenee.

• Vältetään isokokoisia astioita

Suuret astiat vaikuttavat ihmisiin psykologisesti niin, että ruokaa otetaan tavallista enem-män. Isosta ruokakulhosta otetaan lautaselle automaattisesti enemmän kuin pienemmäs-tä. Vastaavasti isokokoiselle lautaselle otetaan enemmän kuin normaalikokoiselle. "Suu-ruuden psykologia" on syytä ottaa huomioon, kun pyrkii vähentämään energiansaantia: • Pienikokoisista kulhoista tai kattiloista tarjoillaan energiapitoisia ruokia, joi-

den käyttöä on tarpeen rajoittaa. • Kasvikset, hedelmät ja marjat, joiden runsas käyttö on hyödyllistä, tarjoillaan

isoista kulhoista.

____________________________________________________________________________________________

Kysymys: Mitkä ovat ne ”kriittiset” lukemat painoindeksin suhteen, jolloin tarvitsisi alkaa laihduttamaan? Vastaus: Elämäntapoja on syytä tarkistaa, kun painoindeksi on 30 tai vyötärönympärys miehellä 100 cm ja naisella 90 cm. Nämä luvut osoittavat ylipainoon liittyvien terveysriskien selvästi suurentuneen. Terveydentila kohentuu jo 5–10 kilon kevenemisestä. Painonpudotuksen tarpeellisuutta lisäävät kohonneet kolesteroliarvot, kohonnut verenpaine tai diabetes.

Jos painonpudotukseen on tarvetta, ryhdy toimeen harkiten. Maltillinen laihduttaminen ja jatkuva painonhallinta johtaa parempiin tuloksiin kuin suuria toiveita herättävät pikadieetit.

_____________________________________________________________________________________

Kysymys: Miksi laihtuminen on niin hirvittävän vaikeaa? Vastaus: Laihtumisen pääperiaate on yksinkertainen: vähennetään energiansaantia suhteessa kulutukseen. Yksinkertaista, mutta usein vaikea toteuttaa. Pikadieetit eivät sovi pysyväksi elintavaksi, koska niiden ruokavalio poikkeaa suuresti normaalista ja ennen pitkää laihdutuskuurilainen väistämättä palaa entisiin ruokatottumuksiinsa. Vain kuluttamalla sen energian, jonka on ruokana ja juomana nauttinut, voi pitää kilonsa kurissa. Laihduttamisessa on tärkeintä ja myös vaikeinta säilyttää saavutettu paino. Se on mahdollista vain muuttamalla pysyvästi ruokavaliota ja liikuntatottumuksia.

Kysymys: Olen päälle kolmekymppinen nainen. Olen reilusti ylipainoinen, painoindeksini on 35. Minulla on takana lukuisia laihdutusyrityksiä. Tällä hetkellä kerään motivaatiota uuteen laihdutusyritykseen. Kaipaisin jonkinlaista henkistä ”ravistelua”. Vastaus: Laihduttaa osaa kuka tahansa mutta lopputuloksen ratkaisee omaksuttu painonhallinta. Useimmilla ylipainoisilla on kokemuksia laihduttamisesta, jota usein kutsutaan laihdutuskuuriksi. Tarjolla on monenlaista ohjeistoa, järkeviä tapoja vähentää ruoan sisältämää energiaa ja kovin usein järjettömiä kaupallisia ohjelmia. Jos nauttii energiaa vähemmän kuin kuluttaa, paino laskee. Siksi laihduttaminen on periaatteessa helppoa. Käytännössä nimitys laihdutuskuuri paljastaa laihduttamisen suurimman heikkouden. Laihduttamista ajatellaan lyhytaikaisena ohimenevänä kuurina, jonka jälkeen ajatus ja käyttäytyminen palaavat entisille poluille. Painon alentamista yritetään liian nopeasti ja sellaisilla keinoilla, joita ei pysty jatkamaan pitempiaikaisesti.

Elimistö pyrkii aina vastustamaan muutoksia ja näin käy myös ylipainoon tottuneen aineenvaihdunnan kanssa. Laihtuminen vähentää energian kokonaiskulutusta. Niinpä painon lasku pysähtyy, ellei kyetä jatkuvasti sopeuttamaan energian saantia vähenevään kulutukseen. Tavallinen lopputulos on sellainen, jossa laihdutetaan jouluksi, keväällä ennen uimarantasesonkia ja sitten taas kesäloman jälkeen. Paino laskee aina aluksi, mutta nousee taas ennen seuraavaa yritystä. Tällainen jojolaihduttaminen on tehotonta ja se saattaa vaikeuttaa myöhempää painonhallintaa. Jo muutaman kilon painon laskusta voi olla merkittävää hyötyä häiriintyneen sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan tai kohonneen verenpaineen säätelyyn, jos muutos onnistutaan säilyttämään pysyvästi. Pitkäaikaiseen tulokseen tähtäävässä painonhallinnassa tottumusten pysyvä muuttaminen on tärkeämpää kuin ensimmäisten päivien painon lasku. Ruokavaliosta pyritään tunnistamaan pahimmat heikkoudet, ateriointi järjestetään säännölliseksi mutta hallituksi, ruoan hankinta tehdään huolellisesti ja suunnitelmallisesti ja huomio kiinnitetään syömisen lisäksi myös energian kulutukseen eli liikuntaan. Liikuntaa lisätään ja se omaksutaan päivittäiseksi elämäntavaksi. Se voi olla tavallisten toimien arkiliikuntaa tai harkittua lenkkeilyä, pallopelejä tai jumppaa. Kaikki liikunta kelpaa ja saldo voidaan kerätä päivän mittaan hyvinkin lyhyistä etapeista. Liikunta ei ole laihdutusvaiheessa erityisen tehokasta mutta myöhemmässä painonhallinnassa sen merkitys korostuu. Liikuntaa onkin alettu kutsua terveellisen ruokavalion tärkeäksi osaksi. Painon alentamisen kanssa ei tarvitse kiirehtiä. Alle puolen kilon laihtuminen viikossa riittää – puolessa vuodessa siitäkin kertyy kymmenen kilon hyöty. Pienten päivittäisten muutosten strategia voi tuntua tehottomalta ja toivottoman hitaalta. Kuitenkin vaikkapa kulutusmaidon vaihtaminen rasvattomaan maitoon ruokajuomana voi laihduttaa vuodessa 7–8 kiloa ja jokseenkin saman tuloksen antaa kolmen vartin reippaan kävelyn liittäminen päiväohjelmaan. Useimmat päivittäiset muutokset ovat sellaisia, ettei niiden vaikutuksia pysty erikseen havaitsemaan. Pitkällä aikavälillä pienistä puroista kuitenkin kasvaa suuri virta. Aikuisista suomalaisista runsas puolet on liikapainoisia ja viidennes niin lihavia, että ylipainoa on reilusti toistakymmentä kiloa. Painonhallintaan on yhä useamman meistä syytä kiinnittää huomiota terveyden ja hyvän toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Ajoissa omaksutulla painonhallinnalla ehkäistään ihannetilanteessa lihominen ja tehdään myöhemmät laihdutuskuurit tarpeettomiksi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Haluaisin laihduttaa, mutta kaipaisin tukea siihen. Olisiko ehdotuksia? Vastaus:

Vertaistuki on monelle tärkeää painonpudotuksessa. Monella paikkakunnalla toimii erilaisia painonhallintaan perehtyneitä ryhmiä, esimerkiksi kansalaisopiston ryhmät. Voit ottaa myös yhteyttä terveyskeskukseen, jonka kautta voi saada ajan asiaan perehtyneen ammattilaisen vastaanotolle. _________________________________________________________________________________________

6.3 Päihteet

Kysymys: Miten monta tuntia pitää olla imettämättä vauvaa, jos nauttii esim. yhden siiderin (saunan jälkeen)? Vauvani on 2vk:n ikäinen. Vastaus: Alkoholia ei tule käyttää imetyksen aikana. Alkoholi kulkeutuu rintamaidon kautta lapseen. Alkoholia rintamaidossa on lähes yhtä paljon kuin äidin veressä. Lapsi on herkkä alkoholin vaikutuksille, koska hänen maksansa kykenee hajottamaan alkoholia hyvin hitaasti. Vähäinen, satunnainen alkoholijuomien nauttiminen, kuten lasillinen viiniä tai pullo olutta, ei kuitenkaan estä imetystä. Parin tunnin odotus ennen imetystä on tällöin tarpeen. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Minulla on Voltaren retard -niminen lääkekuuri (75mg), jota minun tulee ottaa yksi tabletti kaksi kertaa vuorokaudessa. Voiko kuurin aikana juoda alkoholia, vai onko yhdistelmä vaarallinen? Mistä yleensäkään tietää, mitkä lääkkeet ja alkoholi eivät sovi keskenään? Vastaus: Alkoholin kohtuukäytöllä ei ole vaikutusta lääkkeiden tehoon. Alkoholi vahvistaa kaikkien keskushermostoa lamaavien lääkkeiden vaikutusta. Kipulääkkeen ja runsaan alkoholin käytön yhteydessä verenvuotoriski kasvaa. Lääkkeiden pakkausselosteet kannattaa lukea, sillä niissä on muun tärkeän tiedon lisäksi maininnat tärkeimmistä yhteisvaikutuksista. Lisäksi apteekin henkilökunnalta voi aina tarkistaa lääkitykseen liittyviä asioita _________________________________________________________________________________________

Kysymys: Sairastan tyypin 2 diabetesta. Voinko käyttää kohtuudella alkoholia? Vastaus: Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei yleensä aiheuta haittaa terveydelle, ja pieni annos alkoholia päivässä vähentää joidenkin epidemiologisten tutkimusten mukaan sepelvaltimotautia ja aivoverenkierron häiriöitä sekä lisää hyvän HDL-kolesterolin määrää. Monilta saattaa kuitenkin jäädä huomaamatta, miten pieni tämä ”hyödyllinen” alkoholiannos todellisuudessa on. Se on vain 5–15 grammaa puhdasta alkoholia päivässä. Terveelliseksi tarkoitetusta konjakkipaukusta tulee kotona helposti suurempi kuin 4 senttilitraa ja viinilasiin hulahtaa enemmän kuin 12 senttilitraa viiniä. Näin 15 gramman raja ylittyy. Alkoholin vähänkään runsaampi käyttö (yli 30 grammaa päivässä) kohottaa verenpainetta ja saattaa lisätä veren triglyseridipitoisuutta. Nämä muutokset lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa. Siksi diabeetikoille ei voida rutiininomaisesti suositella alkoholin käyttämistä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn. Alkoholi myös lihottaa herkästi suuren energiapitoisuutensa vuoksi. Alkoholi on lähes yhtä lihottavaa kuin rasva. ”Kohtuus kaikessa” on erityisen tärkeä viisaus alkoholin käytön yhteydessä. Diabetes ei ole yleensä este alkoholin kohtuulliselle käytölle. Alkoholin käyttöön liittyy kuitenkin vaaroja, joista diabeetikon on oltava tietoinen, jotta hän välttyisi ikäviltä tilanteilta. Suurin alkoholin käyttöön liittyvä vaara insuliinihoitoisilla diabeetikoilla on se, että verensokeri laskee liikaa, eli kehittyy hypoglykemia. Verensokeri voi laskea liian alas, koska alkoholi estää sokerin uudismuodostusta maksassa. Niin kauan kuin veressä on alkoholia, elimistö ei pysty itse korjaamaan liian matalaa verensokeria, koska sokerin vapautuminen maksasta on estynyt. Diabeetikon on alkoholia käyttäessään aina pidettävä huoli riittävästä hiilihydraattien saannista. Parasta olisi nauttia alkoholi aterian yhteydessä. Tyypin 2 diabeetikoilla runsaan alkoholin käytön suurimmat riskit liittyvät yleensä verenpaineen kohoamiseen, veren ja maksan rasvoittumiseen ja liikakilojen kertymiseen. Liian matala verensokeri voi kuitenkin vaania myös tablettihoitoista tyypin 2 diabeetikkoa. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on usein paljon muitakin lääkkeitä: omasta lääkeyhdistelmästä ja alkoholin käytöstä kannattaa keskustella lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa. Jos krapulan seurauksena diabeetikolla mikään ruoka ei pysy sisällä, pitää ottaa yhteys sairaalaan. Ja jos verensokeri vain laskee, ainoa keino on hakeutua ensiapuun. Hyvin matala verensokeri alkoholin nauttimisen yhteydessä on vaarallinen tila, josta ei kotikonstein selviä. Kun muistaa kohtuukäytön ja diabetekseen liittyvät riskit, alkoholin nauttimisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

_________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin voin imettää lastani turvallisesti, jos olen nauttinut alkoholia? Missä ajassa alkoholi siis poistuu elimistöstä, ja poistuuko se myös rinnassa jo olevasta maidosta, vai täytyykö se pumpata pois? Vastaus: Kun äiti juo alkoholia, niin alkoholi imeytyy maitoon samalla tavalla kuin vereenkin. Jos äiti on yhden promillen humalassa on maidossakin promille alkoholia. Teoriassa siis imettää voi, mutta suurempi vaara on se, kuinka hyvin enää voi humalassa käsitellä ja hoitaa lasta. Jos siis juo, niin on syytä hankkia vauvalle hoitaja ja lypsää vauvalle maitoa etukäteen, mutta tämähän on tietysti itsestään selvää. Alkoholi poistuu maidosta samaa tahtia kuin verestä. Alkolla on taulukoita, joista voi katsoa kuinka kauan palaminen kestää eri kokoisilla naisilla. Yksi ravintola-annos kestää palaa n. 2 tuntia. Maitoa ei siis tarvitse lypsää pois. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Milloin pitäisi olla huolissaan omasta päivittäisestä alkoholin käytöstään? Vastaus: Alkoholinkäytön päivittäiset määrät pitäisi pysyä pieninä. Terveellisyyteen vaikuttaa myös käyttötapa. Aterian yhteydessä nautittaessa pitoisuudet veressä ja aivoissa jäävät pienemmiksi kuin tyhjään mahaan juotaessa. Hyvässä seurassa alkoholi kohottaa mielialaa, yksin juotaessa se voi aiheuttaa ahdistusta. Jos oletetaan, että tutkimuksissa ilmoitetut alkoholinkulutustiedot ovat tosia elämänaikaisen kulutuksen keskiarvoja, voidaan esittää summittaisia haitattoman ja terveellisen juomisen ohjeita miehelle ja naiselle. Alkoholin käytön riskikulutus ylittyy, jos päivittäin juotu alkoholimäärä ylittää miehellä 40 g ja naisella noin 20 g. Ravintola-annoksiksi muutettuna nämä määrät ovat noin 3 ja 1,5 lasillista. Lasillinen tarkoittaa annosta, joka sisältää noin 11 grammaa alkoholia, esimerkiksi 33 cl keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkevää juomaa. Optimaalinen keskimääräinen alkoholimäärä terveelle aikuiselle olisi tutkimusten mukaan yksi lasillinen päivässä. Koska keskivertoihminen kuitenkin aliarvioi alkoholinkäyttöään, nämä määrät ovat todellisuudessa ilmeisesti suurempia.

Jos olet itse tai lähiomaisesi ovat huolissaan alkoholin käytöstäsi, voit ottaa yhteyttä oman paikkakuntasi A-klinikkaan, tai käydä tutustumassa asiaan liittyviin internet –sivuihin, esimerkiksi http://www.paihdelinkki.fi/testaa/sadd. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Mistä tietää, että on saanut alkoholimyrkytyksen? Vastaus: Alkoholimyrkytyksen tunnistaa siitä, että henkilöllä on myrkytyksen oireita (voimakas päihtymys, pahoinvointia, tajuttomuus), veressä on riittävästi alkoholia eikä tutkimuksissa löydy muita syitä oireille. Alkoholin vaikutus ihmiselimistöön on luonteeltaan lamauttava. Pieni määrä alkoholia lamaa alkuun estoja, mikä usein koetaan rentouttavana ja sosiaalisuutta helpottavana vaikutuksena. Suurempi määrä johtaa suurempaan lamaantuneisuuteen, mikä voi näkyä ajattelun, puheen, tasapainon ja liikkeiden hallinnan heikkenemisenä. Pahoinvointi ja oksentelu saattavat merkitä uhkaavaa alkoholimyrkytystä ja elimistön yritystä poistaa vatsalaukussa oleva alkoholi. Alkoholimyrkytyksessä lamaavat vaikutukset ovat niin suuria, että henkilö ei enää kykene huolehtimaan itsestään ja saattaa olla tajuton. Saman kaltaisia oireita voi esiintyä myös muun myrkytyksen, pään vamman, sokeritaudin ja vaikean tulehdustaudin yhteydessä. Mikäli epäilyn kohde on herätettävissä, kannattaa alkoholin käytöstä kysyä heti suoraan, mitä hän on nauttinut ja kuinka paljon. Joskus tiedot voi tarkistaa seuralaiselta tai läheiseltä. Pelkästään oireiden perusteella ei voi tietää, onko kyse "vain" alkoholimyrkytyksestä. Koska alkoholimyrkytys on hengenvaarallinen tila, on hyvä ottaa herkästi yhteyttä terveyskeskuspäivystykseen tai hätänumeroon tarvittavien toimenpiteiden selvittämiseksi. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Sain juuri tietää olevani raskaana. Nyt minua pelottaa olenko aiheuttanut lapselleni jotakin vahinkoa? Join ennen kun sain tietää raskaudesta parina iltana aika kunnolla, siis humalaan saakka. Olen myös joskus aikaisemmin, noin vuosi sitten, polttanut pari kertaa marihuanaa. Voiko siitä vielä olla jotakin haittaa tulevalle lapselleni? Olen kuullut, että kannabis poistuu elimistöstä tosi hitaasti. Olen todella huolissani.

Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Tuntuu hyvältä, että suhtaudut raskauteen ja lapsen saamiseen näin vastuullisesti. Raskaus ja äidiksi tuleminen tuo paljon uudenlaista vastuuta naisen elämään. Äitiys on kasvuprosessi, joka alkaa heti kun on saanut tietää olevansa raskaana. Parhaimmillaan siihen kuuluu niin iloa ja onnea kuin huolta ja murhettakin. Huoli oman käytöksen aiheuttamista seurauksista lapselle on terve ja elämää säilyttävä ominaisuus. On hyvä, että pohdit oman juomisesi vaikutuksia jo tässä vaiheessa. Olen iloinen voidessani hieman huojentaa pelkoasi, sillä tilapäinen alkoholinkäyttö ennen kuin äiti on tietoinen raskaudestaan, ei todennäköisesti aiheuta ongelmia. Normaaliinkin raskauteen - ilman sen kummempia altistavia tekijöitä - liittyy 2-3 %:n riski siitä, että sikiöllä on jotain poikkeavuuksia. Satunnainen alkoholinkäyttö, kun äiti ei vielä tiedä olevansa raskaana, ei oleellisesti lisää tätä riskiä. Myöskään aikaisemmasta, ennen raskauden alkua tapahtuneesta hasiksen tai marihuanan käytöstä ei aiheudu ongelmia. Sinun ei siis tarvitse olla asiasta enää huolissasi, vaan voit keskittyä nyt odotukseen. Ota yhteyttä neuvolaan, josta saat myös tietoa odotusajan ravinnosta. On kuitenkin tärkeää tiedostaa ne vakavat riskit, joita sikiölle voi koitua, jos alkoholin tai huumeiden käyttö jatkuu. Sikiön elimistö alkaa erilaistua ja kehittyä heti kuukautisten jäätyä pois, joten alkoholin käyttö on hyvä lopettaa viimeistään silloin kun epäilee raskautta. Koska turvallista rajaa alkoholin käytön suhteen ei tunneta, tulisi alkoholin käyttöä mieluiten välttää kokonaan raskauden aikana. Yleisesti ottaen alkoholin käyttöä olisi hyvä välttää jo raskauden suunnitteluvaiheessa, koska usein äiti ei vielä tiedä raskaudestaan ensimmäisten viikkojen aikana. Kohtuullinenkin alkoholinkäyttö voi vaikuttaa hedelmällisyyteen ja vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Alkoholi läpäisee helposti istukan ja siirtyy sikiöön. Sikiö ei kykene hajottamaan alkoholia samaa tahtia kuin aikuinen, ja siten alkoholipitoisuus sikiössä voi olla jopa korkeampi kuin äidissä. Runsas, toistuva alkoholin käyttö alkuraskaudessa lisää sikiön epämuodostuma- ja keskenmenoriskiä. Toistuva tai runsas ajoittainen alkoholinkäyttö raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön alkoholisyndrooman, johon kuuluu poikkeavien ulkonäköpiirteiden, pienikasvuisuuden ja pienipäisyyden lisäksi keskushermoston kehityshäiriö. Keskushermostovaurion vaikeusasteesta riippuen ongelmat voivat lapsuusiässä tulla esiin oppimisvaikeuksina, käytöshäiriöinä tai kehitysvammaisuutena. Aikaisemmin tapahtuneella marihuanan käytöllä ei ole vaikutusta myöhemmin alkaneeseen raskauteen. Raskauden aikainen marihuanan tai hasiksen poltto sen sijaan vähentää istukan verenvirtausta ja voi vähentää sikiön ravinnonsaantia johtaen kasvun hidastumiseen. Pitkäaikaisvaikutukset (myöhemmällä iällä esiin tulevat

mahdolliset vaikutukset esim. käyttäytymiseen) ovat mahdollisia, jos äiti käyttää näitä aineita raskauden aikana. Äidiksi tuleminen panee meidät pohtimaan suhtautumistamme moniin asioihin, muun muassa päihteisiin. Kehittyvä elämä tekee meistä uudella tavalla vastuullisia. Toivon sinulle rikasta ja eheyttävää raskausaikaa. _________________________________________________________________________________________ Kysymys: Voiko masennuslääkkeiden kanssa käyttää alkoholia? Vastaus: Masennuksen hoitoon on Suomessa käytettävissä useita eri lääkeaineita ja lääkeaineryhmiä. Osa näistä ei lainkaan sovi alkoholin kanssa. Toisia taas on jopa tutkittu alkoholiriippuvuuden hoidossa. Näiden tutkimusten perusteella alkoholia voi käyttää sellaisten masennuslääkkeiden kanssa, joiden sisältämä lääkeaine on fluoksetiini tai sitalopraami. Masennuksen hoidon yhteydessä alkoholia ei voi kuitenkaan suositella, koska alkoholin käyttö saattaa johtaa masennusoireiden ja paniikkioireiden pahentumiseen sekä itsemurhariskin kasvuun. _________________________________________________________________________________________

6.4 Ravitsemus

Kysymys: Joka paikassa kehotetaan syömään terveellisesti. Millainen se terveellinen ruokavalio sitten on? Vastaus: Hyvä ravinto edistää terveyttä. Fyysinen aktiivisuus yhdistettynä oikeisiin ruokatottumuksiin ehkäisee lihavuutta ja ylläpitää terveyttä. Hyvä ruoka on maukasta, monipuolista, värikästä ja vaihtelevaa. Hyvän ruokavalion perustana on kasviperäinen ruoka. Sopiva energiansaanti sekä oikea energiaravintoaineiden ja ruokaryhmien keskinäinen suhde (hiilihydraattien osuus 55–60 %, rasvan noin 30 % ja proteiinin 10–15 % kokonaisenergiasta) varmistavat, että myös kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan runsaasti. Yksittäinen elintarvike tai ravintotekijä ei yleensä sinällään selvästi heikennä tai paranna ruokavalion ravitsemuksellista laatua, vaan kokonaisuus ratkaisee.

Liikapainoisuus ei ole hyväksi, ei myöskään liiallinen laihuus. Paino on terveyden kannalta sopivin silloin, kun painoindeksi on 18,5–24,9. Ihanteellista olisi, ettei paino kovin paljon vaihtelisi aikuisena – eikä varsinkaan lisääntyisi jatkuvasti. Lihavuuden hoito on hankalaa, ja siksi painon nousuun tulisi puuttua jo ennen kuin painoa kertyy ylipainoisuuteen ja lihavuuteen asti. Syöpätautien, lihavuuden ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä käsittelevässä raportissa esitetään suositus, jonka mukaan aikuisiässä paino ei saisi nousta kuin korkeintaan viisi kiloa. Suomalaisten paino on kaukana suositusten mukaisesta hyvän painon ja painon pysyvyyden tavoitteesta, sillä vain noin puolet työikäisistä naisista ja runsas kolmannes miehistä on painoindeksiltään painon normaalirajoissa. Lisäksi suomalaisten paino nousee ikääntyessä nopeasti. Energian saannin ja kulutuksen tulisi pysyä tasapainossa. Ruokaa tulisi syödä sopivasti, niin että energiansaanti vastaa kulutusta. Fyysinen aktiivisuus lisää energiankulutusta. Liikunta niin töissä, arkiaskareissa kuin vapaa-ajan harrastuksissakin voi auttaa painonhallinnassa, ja kannattaa hyödyntää myös työmatkat. Viljavalmisteet ovat hyvän ruokavalion perusta. Ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä muita arvokkaita ravintotekijöitä. Viljavalmisteet ovat selvästi paras ravintokuitujen lähde. Runsaan kuidunsaannin on osoitettu suojaavan niin syöpätaudeilta (mm. paksusuolisyövältä), sydän- ja verisuonisairauksilta kuin diabetekseltakin. Viljavalmisteita kannattaa valita joka aterialle vaihdellen leipiä, puuroja, mysliä, riisiä ja pastoja sekä suosia täysjyväisiä vaihtoehtoja (täysviljavalmisteita). Mitä täysjyväisempi tuote on, sen paremmin viljan arvokkaat ravintotekijät ovat tallella. Kasvikset, marjat ja hedelmät kuuluvat kiistatta terveyttä edistävään ruokavalioon vähäisen energiasisällön, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden sekä muiden ravintotekijöiden ansiosta. Niitä tulisi syödä päivittäin runsaasti. Jotta kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö kasvaisi, niitä on syytä nauttia jokaisella aterialla niin, että puolet lautasesta varataan kasviksille. Osa kasviksista on hyvä syödä kypsentämättöminä. Paitsi salaatteina, kasviksia voi käyttää myös leivän päällä ja osana ruoanvalmistusta. Hedelmät ja marjat puolestaan sopivat jälkiruoiksi, välipaloiksi ja aamupalan täydentäjiksi. Maitovalmisteet ovat hyviä proteiininlähteitä ja sisältävät runsaasti mm. B-ryhmän vitamiineja ja kalsiumia. Proteiinia suomalainen ruokavalio tosin sisältää yleensä runsaasti yli tarpeen. Maitovalmisteet ovat parhaimmillaan rasvattomina ja vähärasvaisina. Kalsiumin saannin turvaamiseksi, mutta samalla kovan rasvan ja suolan saannin rajoittamiseksi, on parempi nauttia nestemäisiä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita kuin syödä pelkästään juustoja. Lihan käyttöä voidaan vähentää selvästi nykyisistä käyttömääristä. Lihasta ja lihavalmisteista tulisi suosia vähärasvaisia ja vähäsuolaisia vaihtoehtoja.

Liha tulisi korvata nykyistä useammin kalalla, jonka käyttöä on syytä lisätä vaihdellen eri kalalajeja. Hyvään ruokavalioon kuuluu ainakin kaksi kala-ateriaa viikossa, mikä takaa riittävän D-vitamiinin saannin myös pimeänä vuodenaikana. Kala sisältää myös arvokkaita monityydyttymättömiä rasvahappoja, jotka edistävät mm. sydämen ja verisuonten terveyttä. Hyvä ruokavalio ei ole rasvaton. Runsasrasvaisia elintarvikkeita tulee kuitenkin käyttää harkiten, koska niiden sisältämä piilorasva on useimmiten laadultaan erityisesti sydämen ja verisuonten terveydelle haitallista tyydyttynyttä, kovaa rasvaa. Sen sijaan tulisi suosia pehmeitä rasvoja. Kasviöljyt ja niistä valmistetut pehmeät ravintorasvat sisältävät välttämättömiä rasvahappoja. Rypsiöljyn koostumus on tässä suhteessa erityisen edullinen. Juoksevia ja pehmeitä ravintorasvoja voi käyttää leivonnassa ja ruoanlaitossa maltillisesti. Leivän päälle voi sipaista kasvimargariinia ja jättää mielellään kovaa rasvaa sisältävät leikkeleet vähemmälle. Myös öljypohjaiset salaatinkastikkeet tuovat ruokavalioon arvokkaita rasvahappoja, mutta niitäkin kannattaa annostella säästeliäästi. Ylipäätään rasvaa ja sokeria runsaasti sisältävien ruokien, kuten leivonnaisten, suklaan ja sokeroitujen virvoitusjuomien, käyttöä kannattaa rajoittaa. Ne sisältävät runsaasti energiaa mutta vain vähän suojaravintoaineita. Liian runsas suolan saanti mm. kohottaa verenpainetta, lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa sekä suurentaa mahasyövän riskiä. Suomalaisten suolan saanti on vähentynyt, mutta edelleen se on noin kaksinkertainen suositeltavaan viiden gramman päiväannokseen verrattuna. Suurin osa suolasta tulee piilosuolana esimerkiksi liha- ja kalavalmisteiden, einesten, leipien ja muiden viljavalmisteiden sekä juustojen mukana. Elintarvikkeita ostettaessa on hyvä tutkia pakkausmerkinnät ja pyrkiä valitsemaan vähäsuolaisia eli vähän natriumia sisältäviä vaihtoehtoja. Ruokaa maustaessa kannattaa suosia suolattomia mausteita, yrttejä ja kasviksia tai vähänatriumisia suolavalmisteita, jotta suolamäärä pienenisi. Tavoitteena on vähitellen totuttautua vähäisempään suolan makuun. Alkoholin osuus kokonaisenergian saannista tulisi rajoittaa 5 %:iin, mikä miehillä tarkoittaa 20 g:n ja naisilla 15 g:n alkoholimäärää päivässä. Yksi ravintola-annos sisältää 10–15 g alkoholia. Alkoholin runsaaseen käyttöön liittyy suurentunut syöpävaara, verenpaineen kohoaminen ja aivoverenvuodon vaara. Lisäksi alkoholi sisältää runsaasti energiaa ja vaikeuttaa siten painonhallintaa. Ruokaa kypsennettäessä pitäisi suosia vähärasvaisia ruoanvalmistusmenetelmiä. Terveellisimmin ruoka kypsyy keittämällä tai hauduttamalla, jolloin rasvaa ei välttämättä tarvitse lisätä lainkaan. Lihaa ja kalaa valmistettaessa tulisi käyttää matalia lämpötiloja. Savustettaessa, avotulella grillatessa ja rasvassa paistettaessa lihan pinnalle syntyy polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (ns. PAH-yhdisteet) ja korkeissa lämpötiloissa (yli 200°C) kypsennettäessä heterosyklisiä amiineja, jotka kummatkin saattavat lisätä ruuansulatuskanavan syöpien vaaraa. Rasvassa paistettaessa ja rasvassa keitettäessä (friteeraus) sekä yleensäkin korkeissa

lämpötiloissa tärkkelyspitoisiin ruokiin, kuten ranskanperunoihin, perunalastuihin ja muroihin, muodostuu akryyliamidia, joka niin ikään voi lisätä syöpävaaraa. Ruuan asianmukainen käsittely ja säilytys on tärkeää. Pilaantunut ruoka on terveysriski. Helposti pilaantuva ruoka pitäisi säilyttää jääkaapissa tai pakastaa. Pilaantuneeksi epäilemäänsä ruokaa ei pitäisi syödä. Kun eksoottisia elintarvikkeita, jotka ovat kulkeneet pitkän matkan ja varastoitu kauan, käytetään yhä enemmän, mm. homevaara lisääntyy. Homeiselta vaikuttavaa ruokaa ei pidä syödä. Mikroskooppisten sienien muodostamia myrkkyjä saattaa esiintyä mm. pähkinöissä. _________________________________________________________________________________________

6.5 Tupakka

Kysymys: Kysymykseni koskee tupakointia ja sen haittavaikutuksia. Onko tupakoinnilla yhteyttä siihen, että sairastan usein flunssaa? Ympäri vuoden on nuha ja pieni yskä. Olen kohta 27 -vuotias ja polttanut n.11 vuotta 8-15 savuketta päivässä. Lopettaminen on usein käynyt mielessä. Sairastaisinko vähemmän jos lopettaisin tupakoinnin? Vastaus: Kysyit tupakoinnin haittavaikutuksista. Tupakointi voi hyvinkin aiheuttaa sinulle kyseisiä oireita, joista kerroit. Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Tupakointi vaikuttaa koko elimistöön ja lisää vaaraa sairastua mm. sydän- ja verisuonitauteihin, keuhkoahtaumaan, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Joka toinen tupakoija kuolee ennenaikaisesti tupakan aiheuttamiin sairauksiin, ja kaikista kuolemista noin 14 % johtuu tupakasta. Tupakointi laskee odotettavissa olevaa keski-ikää jopa 10 vuodella. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen nikotiinin kohottama verenpaine ja sydämen syke al-kavat normaalistua nopeasti. Häkäkaasun hävittyä elimistöstä keuhkoputkien supistustila alkaa laueta muutamassa päivässä. Verenkierto alkaa parantua joidenkin viikkojen kulut-tua, ja yskä ja hengitysvaikeudet vähenevät 3–9 kuukauden kuluttua. Tupakoinnin lopet-taminen vähentää koettua stressiä, ja lopettamisen jälkeen unen laatu paranee ja määrä kasvaa. Sydänveritulpan vaara puolittuu vuodessa ja keuhkosyövän kymmenessä vuodes-sa lopettamisen jälkeen. Näiden faktojen valossa suosittelen lämpimästi tupakoinnin lopettamista. Hyvä kun olet harkinnutkin jo sitä. Tupakoinnin lopettaminen on usein vaikeaa, ja vain harva onnistuu siinä lopullisesti pelkästään lopettamalla kertaheitolla ilman tukea ja valmistautumista.

Valmistautumisvaiheeseen kuuluu lopettamisen perusteiden harkinta, päätöksenteon ja eteen tulevien vaikeuksien ennakointi, sekä itse lopettamispäätös ja sen ylläpito. Läheis-ten antama tuki lopettamiselle on hyödyksi. Lisäksi tukea saa mm. terveydenhuollon työntekijöiltä. Kysymys: Olen lähdössä illalla juhlimaan, joten milloin voin taas imettää normaalisti, jos olen polt-tanut edellisenä iltana alle kymmenen tupakkaa? Kuinka kauan pitää olla imettämättä yh-den tupakan jälkeen? Vastaus: Suosittelisin tupakoinnin lopettamista, jos se vain on mahdollista. Tupakoivan äidin rin-tamaidossa on nikotiinia viisinkertainen määrä veren pitoisuuksiin verrattuna. Vanhempi-en tupakointi kotona tarkoittaa lasten pakkotupakointia, ja altistaa lapsen hengitystiesai-rauksille ja äkillisille välikorvantulehduksille. Savu pahentaa myös lasten allergia- ja astmaoireita. Tupakoivien vanhempien lapset joutuvat keskimäärin puolta useammin sai-raalahoitoon keuhkoputkentulehdusten ja keuhkokuumeen takia kuin tupakoimattomien kotien lapset. Toistuvia välikorvantulehduksia joskus seuraava liimakorva on yhteydessä lapsen altistumiseen tupakansavulle. Savu altistaa lapsen äkillisille välikorvantulehduksil-le imetyksen kestosta riippumatta. Savukkeesta leviää ilmaan ja tupakoivan ihmisen suu-hun, nenään ja keuhkoihin savun sisältämiä palamistuotteita. Suoraan ilmaan tulee kolme ja puoli kertaa enemmän tervaa, ja lähes seitsemän kertaa enemmän häkää, kuin mitä on tupakoijan keuhkoihin vetämässä savussa. Jos äiti ei pysty lopettamaan tupakointia kokonaan tupakointia pitää välttää 2-3 tuntia en-nen imetystä ja sen aikana. Kysymys: Olen päässyt nikotiinipurukumin avulla eroon pitkäaikaisesta tupakoinnista, mutta nyt en pääse eroon itse purukumista. Tupakkaa ei tee mieli, mutta purukumia kyllä. Tätä on jat-kunut nyt yli vuoden. Onko siitä haittaa ja kuinka paljon "terveellisempää" on nauttia pu-rukumia kuin tupakoida?

Vastaus:

Onnittelut, että olet päässyt eroon tupakoinnista. Nikotiinikorvaushoidon tarkoitus on nikotiinista vieroittuminen. Nikotiinikorvaushoidosta vieroittautuminen tulee tehdä samoin kuin vieroittuisi tu-pakoinnista asteittain. Kun korvaushoidolla on saatu tupakointi loppumaan ja tupakointitavasta vieroittuminen on tapahtunut, tulee korvaushoitoa alkaa vähentää asteittain. Vähentäminen ta-pahtuu niin, että tuotteesta valitaan asteittain miedompia valmisteita ja käyttömäärää vähenne-tään myös asteittain.

Kysyt nimenomaan purukumista vieroittumista, ja siinä pätee samat ohjeet kuin kaikkiin muihinkin nikotiinikorvaushoitotuotteisiin. Ei siis kerralla lopettamista, vaan asteittain vähentäminen ja siir-tyminen miedompiin valmisteisiin, kunnes lopulta voi jättää koko valmisteen pois. Terveyden näkökulmasta katsottuna nikotiinikorvaushoito ei ole terveyshaitta, mutta sen pitkäai-kainen käyttö ei ole hoidon tarkoitus.

Kysymys: Haluaisin kovasti päästä eroon tupakoinnista. Olen tupakoinut n. 30 vuotta, ja lopetusyri-tyksiä on ainakin parikymmentä. Pisimmillään olen ollut polttamatta kolmisen kuukautta. Lopetusyritys kaatuu aina siihen, että läheiset joutuvat kärsimään hermoiluistani sekä sii-hen, että jo muutenkin ylipainoisena naisena liikakilojen kertyminen suututtaa. Olen jos-kus kokeillut nikotiinikorvaushoitoa, mutta se ei sovi minulle eikä myöskään auta asiassa. Suvussani on paljon sepelvaltimotauteja sekä ongelmia verensokerin kanssa, joten olisi kiire parantaa elintapojani, mikäli haluan elää suhteellisen terveen loppuelämän. Miten toimisin? Vastaus: Hienoa, että olet pyrkimässä eroon tupakasta. Tupakointi on keskeinen vaaratekijä sekä sydän- että verisuonitautien synnyssä. Tupakoiva nainen saa vaihdevuodet usein nope-ammin kuin tupakoimaton, ja tällöin vähentynyt estrogeenitaso ja mieshormonien ko-hoaminen huonontavat veren rasva-arvoja. Kerroit, että lopettamisyrityksiä on ollut aina-kin parikymmentä, mutta et kerro sitä, oletko yrittänyt yksin vai oletko ollut mukana jos-sakin ryhmässä. Nikotiinikorvaushoitoa olit jo kokeillutkin, mutta kerroit että se ei ole sinulle sopinut. On olemassa myös tablettimuotoinen lääke, josta lääkäri voi kirjoittaa sinulle reseptin tar-kemman tutkimuksen jälkeen. Kysymys: Olen ollut ilman tupakkaa nyt noin kuukauden. Sitä ennen poltin viiden vuoden ajan suunnilleen askin päivässä. Miksi vielä kuukauden tupakoimattomuuden jälkeen minun tekee yhä koko ajan ja jatkuvasti mieli tupakkaa? Milloin vieroitusoireet poistuvat? Kos-ka nikotiini on poistunut kehosta kokonaan?

Vastaus: Valitettavasti on niin, että kun on polttanut vuosia, niin kuukausi ilman on vielä aika ly-hyt aika. Se, miten vahvasti ihminen on koukussa ja miten paljon/kauan tekee mieli, on niin yksilöllistä, että mitään aikamääriä ei pysty antamaan. Voi olla, että vierotusoireet kestävät vielä kuukauden tai parikin. Tärkeintä on muistaa, että jokainen päivä ilman tu-pakkaa vie hommaa eteenpäin. Vierotusoireiden helpottamiseen voi saada apua erilaisista korvaushoitotuotteista, joita saa apteekista nykyisin ilman reseptiä. Tarjolla on laastareita, purukumia, inhalaattoreita, tabletteja ja ties mitä. Vaikka onkin parempi, jos pärjää ilman (koska nämäkin sisältävät nikotiinia ja siitä on kuitenkin joskus luovuttava), on parempi tupakanhimon käydessä ylivoimaiseksi ottaa purukumi tms. kuin sytyttää savuke. Lisäksi näistä korvaushoitotuot-teista voi luopua asteittain vähentämällä, joka taas ei onnistu tupakan kohdalla. Ehkä kannattaa ajatella niin, että viimeistään parin kuukauden päästä olo on aika tavalla helpompi kuin nyt. Viiden vuoden polttamisen rinnalla kolmekin kuukautta on lyhyt aika, kaikesta huolimatta! Kysymys: Onko tupakointi vaarallista? Kaverini polttavat enkä halua olla ulkopuolinen. Mitä teen? Vastaus: Monien tutkimusten mukaan tupakointi on vaarallista. Tupakkaan voi kehittyä samanlai-nen riippuvuus kuin esimerkiksi alkoholiin tai heroiiniin. Tupakoinnista on usein hyvin vaikea päästä eroon. Lisäksi tupakointi altistaa ihmisen monille sairauksille, kuten esi-merkiksi syöpäsairauksiin. Tupakointi vaikuttaa myös heikentävästi yleiskuntoon sekä yleiseen vireystilaan eli käytännössä jaksamiseen. Tupakoinnin aloittamisessa kaveriporukalla on usein suuri vaikutus. Nuoret ajattelevat herkästi, että koska kaverit polttavat minunkin täytyy polttaa. Tupakointi on usein hyvin sosiaalinen tapahtuma, mihin saattaa olla hankala mennä mukaan, jos ei itse polta. Tärke-ää on kuitenkin muistaa, että tupakointi on jokaisen ihmisen oma valinta. Ketään ei saa pakottaa tupakoimaan eikä kenenkään tarvitse tupakoida muiden takia.

Mielestäni sinun ei kannata aloittaa tupakointia. Tupakoivien kavereiden seuraan voi mennä vaikka ei itse tupakoi. Kysymys: Olen tupakoinut yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Edellisissä raskauksissani pystyin lopetta-maan tupakoinnin, mutta nyt olen raskausviikolla 16, enkä pysty lopettamaan. Vaikuttaa-ko sairastamani masennus tilanteeseen? Miten pystyn lopettamaan tupakoinnin? Voinko käyttää nikotiinilaastareita yms. apuna? Vastaus: Pahin haitta, joka tupakoinnista raskauden aikana voi seurata, on ilmeisesti sikiön kasvun hidastuminen. Raskaudenaikaisen tupakoinnin on osoitettu hidastavan sikiön kasvua niin, että tupakoivan äidin lapsi painaa syntyessään noin 200 grammaa vähemmän kuin tupa-koimattoman äidin lapsi. Painoero säilyy tiettävästi useita vuosia, mutta toistaiseksi ei tiedetä onko kasvun hidastumisella merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle. Nikotiinikorvaushoidon suositeltavuus riippuu siitä, miten paljon poltat. Periaatteessa ni-kotiinilaastareita tms. ei suositella raskauden ja imetyksen aikana, mutta vaikuttaa siltä, että korvaustuotteista on kuitenkin vähemmän haittaa kuin runsaasta tupakoinnista. Suo-men Lääkärilehdessä 1-2/2000 julkaistun artikkelin mukaan nikotiinikorvaushoito on ai-heellista, jos polttaa 10-15 savuketta päivässä eikä lopettaminen muuten onnistu. Tosin tällöinkin korvaushoitoa suositellaan raskauden alkuvaiheeseen, jolloin sikiön kasvu hi-dastuu vähemmän. Masennus saattaa vaikuttaa tilanteeseen ainakin sitä kautta, että tupakoinnin lopettaminen masentuneena saattaa olla vähän vaikeampaa. Joillekin ihmisille tupakointi tuottaa mieli-hyvää, joka osaltaan helpottaa masennusta. Myös vierotusoireet voi kokea voimakkaam-pana. Toisaalta, jos onnistuu lopettamaan, se saattaa tuoda mukanaan sellaisia onnistumi-sen kokemuksia, joilla on masennusta lievittävä vaikutus. Olisi varmaan erittäin tärkeää, että saisit masennukseesi apua. Kun lääkkeitä ei raskauden aikana suositella, keskustelu jonkun asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa olisi suositeltavaa. Asiasta kannattaa puhua äitiysneuvolan terveydenhoitajan kanssa. Kysymys: Puolisoni lopetti tupakoinnin, mutta alkoi käyttää nuuskaa. Haluaisin tietää kumpi on ter-veydellisesti haitallisempaa, tupakointi vai nuuskan käyttö?

Vastaus: Mitään sataprosenttisen varmaa vastausta kysymykseesi ei löydy. Jokainenhan on oma yksilönsä - jotkut sairastuvat herkästi, toiset selviävät ihmeen kaupalla. Paljon faktaa löy-tyy kuitenkin siitä, että nuuskan käyttö on vaarallista. Nuuskan avulla ei puolisosi ainakaan pääse eroon nikotiiniriippuvuudestaan. Nuuska kun ei ole tarkoitettu vieroitukseen. Nuuskatessa hankala tupakointirituaali jää tietysti pois, mutta tilalle tulee toinen yhtä paljon nikotiiniriippuvuutta ylläpitävä rituaali. Savuttomuus on tietysti aina hyvä asia (ympäristön, läheisten ei tarvitse enää kärsiä savu-haitoista). Kuntokin paranee ainakin jonkin verran, kun tupakka jää pois. Myös hengi-tyselimet kiittävät: mahdollisesti jo kehittynyt keuhkoputkentulehdus alkaa parantua. Tämä on hyvä juttu, koska pitkään jatkunut tupakointi aiheuttaa lopulta ikävän keuhko-laajentuman. Kaikki muut erittäin negatiiviset vaikutukset terveydelle jäävät. Yleisin syöpä nuuskaa käyttäville on suusyöpä. Syövän lisäksi muun muassa riski sairastua sydän- ja verisuoni-tauteihin on suuri. Seuraavaksi lainaan vähän tekstiä Tupakkaverkosta: "Nuuska sisältää jopa 20 kertaa enemmän nikotiinia kuin tupakka. Nuuska sisältää myös huomattavia määriä raskasmetalleja, kuten lyijyä ja kadmiumia sekä jäänteitä useista myrkyllisistä kasvinsuojeluaineista. Nuuskan nikotiini aiheuttaa samanlaisia haittoja kuin tupakan nikotiini: käsien ja jalkojen verisuonet supistuvat, sydämen lyöntitiheys kasvaa, verisuonet kalkkeutuvat vähitellen ja sydänveritulpan vaara kasvaa. Hermoston toiminta ja hormonitasapaino häiriintyvät, kun-to heikkenee asteittain ja nuuskaajalla ilmenee unettomuutta, päänsärkyä ja hikoilua. Osa nuuskasta tulee väistämättä niellyksi, joten monet sen sisältämät haitalliset aineet pääsevät mahalaukun kautta helposti imeytymään elimistöön. Nikotiini muuttaa jo pieni-nä annoksina sisäeritystoimintaa, rasittaa sydäntä ja häiritsee mahalaukun luonnollista toimintaa." (Ks. www.tupakka.org) Selvää on joka tapauksessa, että nuuskan käyttöön liittyy PALJON terveydellisiä (myös elämänlaadullisia) riskejä. Tupakointia paljon terveellisempää nuuskan käyttö ei tieten-kään voi olla. On tuhoisaa luulla, että nuuska jotenkin pelastaisi käyttäjän muista sairauk-sista. Kiinnostaisiko puolisoasi kuitenkin päästä kokonaan eroon nikotiinista? Mm. Nicorette- tai Zyban menetelmä on olemassa (sen lisäksi että voi myös lopettaa ”kerrasta poikki” menetelmällä). Näistä eri vaihtoehdoista keskustelaan vilkkaasti esimerkiksi seuraavassa linkissä: www.stumppi.fi, joten ohjaa hänet myös sinne!

Toivotaan, että puolisosi löytää menetelmän, joka tepsii juuri häneen. Sanomattakin on selvää, että hänen pitää olla itse motivoitunut siihen hankkeeseen. Mitään järkeähän ei ole jatkaa nuuskan käyttöä. Parempi lopettaa ajoissa, ennen kuin ter-veys on menetetty. Kukaan ei ole myöhemmin katunut lopetettuaan nikotiinituotteiden käytön. Terveysongelmat

7.1 Hengityselimet

Astma Kysymys: Minulla on ollut flunssaa noin viikon ajan, ja se on pahentanut astmaani. Olen joutunut ottamaan avaavaa lääkettäni (Ventoline) paljon, mutta siitä ei juurikaan ole ollut apua. Hengitys vinkuu ja on hankalaa, yskiminen sattuu ja puhuminen on vaikeaa. Miten toimi-sin? Vastaus: Nykyään astmapotilaita ohjataan lisäämään itse lääkitystään väliaikaisesti esimerkiksi flunssan yhteydessä Peff –mittausten tulosten perusteella. Näin olet tehnytkin, mutta lääkkeen lisäys ei ole lieventänyt hengitysvaikeuttasi. Oireiden perusteella aika lääkärin vastaanotolle on tarpeen. Kysymys: Mitkä ovat allergiaa ja astmaa sairastavien kannalta tärkeimmät terveelliseen sisäilmaan vaikuttavat tekijät? Vastaus: Tupakoinnin ja muiden ilmaa pilaavien toimintojen välttäminen sisätiloissa, ilmanvaih-don järjestäminen joka huoneeseen, oireita aiheuttavien tekijöiden välttäminen (esim. lemmikkieläimet, kasvit), hyväkuntoisten, 60 asteessa pestävien vuodevaatteiden käyttä-

minen, pahimpien pölylähteiden poistaminen (vanhat kokolattia- ja villamatot, sametti- ja laskosverhot, suuret määrät koriste-esineitä, paperi- ym. tavaraa), hyvien, pölyä sitovien siivousmenetelmien käyttäminen, siitepölyjen ja muiden pölyjen sisään tulemisen estä-minen (tuloilma- ja tuuletusikkuna, kosteus- ja homevaurioiden ehkäiseminen ja korjaa-minen, vähäpäästöisten rakennusmateriaalien käyttäminen (M1-luokan tuotteet), sopivan huonelämpötilan säätäminen (20-22 °C). Kysymys: Lapsellani epäillään astmaa, ja tutkimukset ovat vielä kesken. Millaisia ovat hyvät sii-vousmenetelmät astmaatikon kotona? Vastaus: Imuroinnissa on hyvä käyttää keskuspölynimuria tai imuria, jossa on Hepa-suodatin, jol-loin pienimmätkin pölyhiukkaset jäävät suodattimeen. Imuroinnin jälkeen pyyhitään nih-keällä kaikki nihkeäpyyhintää kestävät pinnat. Vesi ja mikrokuituliina tai öljytyt liinat ovat yleensä riittäviä puhdistusvälineitä. Jos siivousaineita käyttää, kannattaa siivousai-neiksi valita hajustamattomia tuotteita. Antibakteerisia tuotteita ei kodin siivouksessa tar-vita. Siivouksen aikana ja jälkeen asunnossa on hyvä käyttää ilmanvaihtoa tehostetusti ja tuulettaa asunto tehokkaasti. Kerran viikossa tapahtuva huolellinen siivous on yleensä riittävä. Kysymys: Mikä on astmaatikolle sopiva huoneilman lämpötila? Vastaus: Sopiva huoneilman lämpötila on lämmityskaudella 20-22 °C. Korkeampi lämpötila tun-tuu tunkkaisemmalta, pölyisemmältä ja kuivemmalta kuin hieman viileämpi ilma. Alhai-nen lämpötila puolestaan lisää vedon kokemista. Patteriverkoston perussäätö on tärkeä toimenpide, jolla voidaan samanaikaisesti parantaa lämpöoloja ja pienentää energiankulutusta. Kesäaikaan kannattaa estää auringonsäteilyn sisälle pääsyä ja käyttää ilmanvaihtojärjestelmää tehostetusti, ettei lämpötila nouse liian korkeaksi.

Flunssa

Kysymys: Haluaisin kysyä lapseni toistuvista flunssista. Minulla on 2-vuotias poika, joka on ollut nyt puoli vuotta päivähoidossa päiväkodissa. Päivähoidon aloittamisen jälkeen hänellä on ollut jo 3 flunssaa. Onko tämä normaalia? Voiko syynä olla runsas ulkoilu ja kylmetty-minen päiväkodin pihalla? Kiitos vastauksestanne! Vastaus:

Kiitos kysymyksestäsi. Lasten yleisin sairaus on flunssa eli nuhakuume. Lapset sairasta-vat flunssia useammin kuin aikuiset. Pienet lapset (1–3 v) sairastavat useita flunssia vuo-dessa ja erityisesti päivähoidon aloituksen yhteydessä lapsi potee herkästi monta episodia peräjälkeen, mikä johtuu kontaktien lisääntymisestä. Flunssa on virusperäinen ylähengi-tystieinfektio, jonka tärkeimmät aiheuttajat ovat rino- eli nuhavirukset, korona-, adeno-, influenssa- ja parainfluenssavirukset sekä "respiratory syncytial"-virus eli RS-virus. Flunssa on aina seurausta virustartunnasta, eikä johdu esim. kylmettymisestä. Syksy ja talvi ovat flunssan kulta-aikaa, mikä on seurausta virusten kausivaihtelusta.

Kysymys:

Olen kolmen lapsen äiti, ja näin flunssa-aikana mietin, miten kyseistä tautia voisi ehkäis-tä? Kiitos.

Vastaus:

Flunssavirukset leviävät ihmisestä toiseen useimmiten suorana kosketustartuntana käsien kautta tai epäsuorasti eritteisten lelujen tai muiden tavaroiden välityksellä. Nuhaerite si-sältää runsaasti virusta. Virus voi tarttua myös ilmateitse pisaratartuntana, kun flunssapo-tilas yskii vieressä. Huomattavaa on, että tartuttavuus on suurimmillaan aivan taudin alussa, kun potilaan oireet ovat vielä vähäiset. Tämä tarkoittaa, että flunssavirusten le-viämistä on käytännössä mahdotonta kokonaan ehkäistä esim. päivähoitoyksiköissä tai kouluissa. Tärkein ehkäisykeino on käsien pesu. Myös lelujen pesu päivähoitoyksiköissä on flunssakautena hyödyllistä.

Kysymys:

Haluaisin kysyä flunssa –rokotuksesta. Otin sen viime vuonna, mutta siitä huolimatta sai-rastin talvella flunssan. Onko rokote tehoton?

Vastaus:

Kiitos ajankohtaisesta kysymyksestäsi. Flunssavirusten suuren määrän ja muuntelukyvyn vuoksi näyttää mahdottomalta tuottaa rokotetta, joka suojaisi myös tavanomaiselta fluns-salta. Influenssarokote suojaa vain influenssaviruksen aiheuttamaa tautia vastaan, eikä siis suojaa yleisemmin flunssalta.

Kysymys:

Kysyisin flunssan tyypillisistä oireista ja itsehoidosta, etenkin lapsilla. Milloin on syytä lähteä lääkäriin?

Vastaus:

Flunssan oireet ovat kaikille tuttuja. Tauti alkaa tyypillisesti nenän tukkoisuutena ja nu-hana sekä melko usein kurkkukipuna. Yleisoireina ilmenee kuumetta ja vilunväristyksiä. Yskä seuraa tyypillisesti parin päivän sisällä. Flunssaan voi liittyä myös lievää silmän sidekalvon punoitusta. Hyvin tavallista on, että yskimistä ilmenee pitempään taudin mui-den oirein jo hävittyä. Flunssa kestää usein yli viikon, esimerkiksi rinovirusten aiheutta-ma tauti kestää lapsilla keskimäärin 7–12 vrk ja aikuisilla kaksi viikkoa.

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita alentamaan flunssaan liittyvää kuumetta ja huonoa vointia. Nuhan hoitoon on nenäliina paras lääke. Valitettavasti pienet lapset eivät osaa niistää, jolloin limaa ohjautuu nieluun, mikä aikaansaa yskimistä etenkin yöaikaan. Erite myös tukkii helposti sieraimet, jolloin lapsen hengitys kärsii ja hän heräilee yöaikaan. Hyvä lääke karstaiseen nenään ovat keittosuolatipat tai lääkeaineita sisältäviä nuhatipat. Flunssaisen lapsen pääpuolta on hyvä kohottaa esim. tyynyjen avulla. Yskän hoitoon voi-daan käyttää höyryhengitystä tai yskänlääkkeitä. Yskä- ja nuhalääkkeiden teho ei ole ko-vin hyvä tavallisessa flunssassa, ja antibiootit eivät auta virusinfektioissa, eikä niitä käy-tetä flunssan hoidossa.

Pienikin lapsi toipuu flunssasta yleensä hyvin. Lapsi on kuitenkin syytä viedä hoitoon, jos

• lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä • flunssa pitkittyy yli kahden viikon mittaiseksi • kuume kestää yli viisi vuorokautta • kuume laskee mutta nousee uudestaan

• lapsella on korkea kuume ja hän väsähtää • silmät alkavat rähmiä.

Tärkeää on lapsen yleisvointi. Mikäli lapsi vaikuttaa kohtuuttoman väsähtäneeltä, hänet voidaan aina tuoda arvioon.

Kysymys:

Sain pari päivää sitten flunssan. Kannattaisiko minun käydä pyytämässä lääkäriltä antibi-oottikuuri?

Vastaus:

Yleisin hengitystieinfektio on viruksen aiheuttama flunssa eli nuhakuume. Tavallinen flunssa on aina virusperäinen, ja se paranee itsest ään ilman antibioottihoitoa. Antibiootti-en antaminen varmuuden vuoksi kaikkiin hengitystiei nfektioihin on haitallista kahdesta syystä:

1. Antibiootit voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, esimerkiksi allergisia reaktioita tai vaikeaa ripulia.

2. Antibioottien teho bakteereja vastaan heikkenee, jos runsaan käytön myötä bakteerien vastustuskyky, resistenssi, antibiooteille pääsee leviämään. Suomessa resistenttejä bak-teerikantoja on ollut toistaiseksi vielä vähän, mutta tilanne on paljon vakavampi maissa, joissa antibiootteja käytetään enemmän, esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa.

Kysymys:

Miten hoidan flunssaa kotona?

Vastaus:

Flunssan eli nuhakuumeen hoito on oireenmukainen, lepo ja tarvittaessa tulehduskipulää-ke riittää. Kuumetta alentavista lääkkeistä tehokkaita ovat tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) sekä kuumetta alentavalta vaikutukseltaan tulehduskipulääkkeiden veroinen parasetamoli. Parasetamolia suositellaan erityisesti lapsille.

Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat helpottaa hengitystä. Fyysis-tä ja voimakasta psyykkistä rasitusta tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten kompli-kaatioiden kehittyminen. Myös ulkoileminen ja saunominen saattavat pahentaa oireita. Tavallisessa nuhakuumeessa antibiooteista ei ole lainkaan hyötyä.

Äänen käheyden paras hoito on puhumattomuus. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhuminen. Höyryhengitys eli 40–44-asteisen höyryn toistuva ja lyhytaikainen hengittäminen saattaa lievittää nuhakuumeen oireita. Jos hoito tuntuu epämukavalta, sitä ei tule jatkaa.

Nenän limakalvoja supistavia suihkeita voi käyttää muutaman päivän, enintään viikon, ajan. Allergialääkkeistä ei yleensä ole hyötyä. Tavallisten yskänlääkkeiden teho on huo-no. C-vitamiinin nauttiminen ei estä nuhakuumeen puhkeamista, joskin taudin kesto voi lyhentyä ½-1 päivällä.

Influenssa

Kysymys: Kysymykseni koskee influenssaa. Mikä sen aiheuttaa, ja miten se tarttuu? Vastaus:

Influenssa on virustauti, jonka aiheuttavat influenssa A-, B- tai C-virukset. A- ja B-virukset ovat tyypillisesti merkittävämpiä ja aiheuttavat vuosittain esiintyvät influenssa-epidemiat. Epidemiat esiintyvät Suomessa yleensä joulu-huhtikuun välisenä aikana.

Influenssa tarttuu sekä hengitysilman, että kosketuksen välityksellä. Taudin itämisaika vaihtelee ja on pisimmillään noin viikon, mutta tyypillisimmin ensioireet esiintyvät 3-4 päivän kuluttua tartunnasta. Influenssan taudinkuva vaihtelee oireettomasta infektiosta vaikeaan keuhkoinfektioon.

Kysymys:

Mitkä ovat influenssan oireet?

Vastaus:

Tyypillisiä influenssan oireita aikuisilla ovat

• nopeasti nouseva korkea kuume • lihaskivut • päänsärky • kuiva yskä • pahoinvointi • hikoilu • väsymys ja vilunväristykset

Lisäksi mahdollisesti voi esiintyä

• kurkkukipua • silmien valonarkuutta • nivelkipuja

Alkuvaiheessa nuha ei ole influenssalle tyypillinen oire.

Lapsilla oireet ovat pääasiassa samanlaisia, mutta lisäksi alkuvaiheessa esiintyy jo nuhaa ja mahdollisesti kuumekouristuksiakin. Influenssan alkuvaiheen rajumpi, oireinen ja kuumeinen vaihe kestää noin 3-8 vuorokaut-ta, mutta erityisesti yskä ja huonovointisuus jatkuvat pitempään ja täydelliseen toipumi-seen voi mennä jopa viikkoja.

Tavallisimpia influenssan komplikaatioita ovat aikuisilla keuhkokuume ja poskiontelotu-lehdus, sekä astman tai keuhkoahtaumataudin paheneminen, ja harvinaisena komplikaa-tiona sydänlihastulehdus.

Lapsilla yleisin komplikaatio on välikorvantulehdus. Jo valmiiksi heikkokuntoisilla tai sairailla henkilöillä komplikaatioiden riski kasvaa ja pahimmillaan tauti voi joskus aihe-uttaa vakavan monielinvaurion ja johtaa jopa kuolemaan. Perusterveille henkilöille in-fluenssa ei kuitenkaan ole vaarallinen tauti.

Kysymys:

Haluaisin tietoa influenssan hoidosta.

Vastaus:

Influenssan hoito on pääasiassa oireenmukaista. Kotiin voi siis varata kivun hoitoon ja kuumetta alentamaan parasetamoli- tai ibuprofeenivalmisteita. Erityisesti lapsilla pa-rasetamolivalmisteet ovat suositeltavia ensilinjan lääkkeitä. Asetyylisalisyylihappoa sisäl-täviä kipulääkkeitä ei tule influenssassa käyttää ja erityisesti lapsilla ja nuorilla niiden käytöstä on syytä pidättäytyä kokonaan, sillä yhdistettynä virusinfektioon asetyylisalisyy-lihappovalmisteiden käyttöön liittyy harvinainen Reyen -oireyhtymän vaara. Lisäksi omahoitoon kuuluu riittävän pitkä (vuode)lepo ja runsas nesteiden nauttiminen. Yskään voi hakea apteekista ilman reseptiä saatavia yskänlääkkeitä, jotka illalla ennen nukkumaanmenoa otettuna saattavat helpottaa yöunta. Varsinaista tutkittua näyttöä min-käänlaisten yskänlääkkeiden tehokkuudesta ei kuitenkaan juuri ole. Tarvittava sairauslo-man pituus on yleensä noin viikko.

Kysymys:

Ketkä voivat saada influenssarokotuksen?

Vastaus:

Influenssaa voidaan ehkäistä rokottamalla. Influenssarokote kuuluu Suomessa yleiseen rokote-ohjelmaan, ja sen mukaisesti yli 65-vuotiaat ja 6-35 kuukauden ikäiset lapset, sekä keuhko- tai sydänsairaat saavat rokotteen ilmaiseksi. Muut voivat pyytää reseptin lääkä-riltä ja ostaa rokotteen apteekista. Rokottamisen tulee tapahtua hyvissä ajoin ennen in-fluenssakauden alkamista, yleensä syys-lokakuussa. Influenssarokote suojaa vain in-fluenssaviruksilta ja sillä ei ole tehoa tavallisiin virusflunssiin.

Influenssarokotuksen kohderyhmät

• 65 vuotta täyttäneet henkilöt • Kroonisen sydänsairauden, keuhkosairaudet tai diabeteksen vuoksi säännöllisessä

lääkärin hoidossa olevat potilaat • Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat henkilöt • Potilaat, joiden sairastama tauti tai sen hoito heikentää vastustuskykyä • Potilaat, jotka saavat kortisonikorvaushoitoa tai sairastavat immuunivajavuutta • Pitkäkestoisessa salisylaattihoidossa olevat lapset ja nuoret • 6–35 kk ikäiset lapset

Keuhkokuume

Kysymys: Onko keuhkokuume tarttuva tauti? Olisiko lapsiperheen lomailusuunnitelmia syytä muut-taa jos kyläpaikassa on keuhkokuumepotilas? Vastaus:

Keuhkokuume on yleensä bakteerin tai viruksen aiheuttama keuhkotulehdus, joka saattaa tarttua pisaratartuntana potilaan yskiessä, niistäessä ja syljen välityksellä. Viruksen aihe-uttama keuhkokuume leviää helpommin kuin bakteerin aiheuttama. Se kummasta aiheut-tajasta on kyse, riippuu olennaisesti siitä, onko potilas saanut keuhkokuumeen sairaalassa ollessaan vai sairaalan ulkopuolella. Sairaalanulkopuolisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttaja on bakteeri (nimeltään pneu-mokokki). Pneumokokkikeuhkokuumeelle on tyypillistä oireiden nopea alku ja korkea kuume. Aikuisilla keuhkokuumeen aiheuttajabakteereita voivat olla myös mykoplasma ja klamydiabakteerit. Niissä oireet alkavat yleensä hitaammin ja tavallisesti ei esiinny kor-keaa kuumetta. Viruskeuhkokuumeita esiintyy lapsilla ja nuorilla talvisin influenssaepi-demioiden aikana. Sairaalassa keuhkokuumeen voi aiheuttaa useampi eri mikrobi. Keuhkokuumetta hoidetaan antibiootein; viruskeuhkokuumeeseen antibiootti ei tehoa. Eli vähän vaikea vastata kysymykseesi antamillasi tiedoilla. Keuhkokuume siis tarttuu, mutta tartuntaherkkyys riippuu mikrobilajista. Katsoisin, että jos kyläpaikassanne keuh-kokuumepotilas kuumeilee ja yskii, miettisitte kyläilyn siirtämistä. Harkintaan tulee vai-kuttaa myös lastenne ikä. Jos on kyse pienestä lapsesta, on syytä kyläilyyn suhtautua vie-lä harkitummin.

Kysymys:

Mitkä ovat keuhkokuumeen oireet?

Vastaus:

Keuhkokuumeen tyypilliset oireet ovat nopeasti nouseva, korkea kuume, kylki- tai vatsa-kipu ja yskä. Poikkeuksellinen väsymys ja sairauden tunne ovat keuhkokuumeelle tyypil-

lisiä oireita. Yskä voi taudin alkuvaiheessa olla myös lievää. Vanhuksilla ei aina nouse korkeaa kuumetta. Hengitysvaikeudet ja tihentynyt hengitys ovat myös keuhkokuumeen oireita.

Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki. Keuhkokuume voi olla oireiltaan myös epätyypillinen. Kuume voi aluksi olla lievää, ja kuiva yskä on voinut jatkua pitkään. Taudin aiheuttajana voi tällöin olla mykoplasmabakteeri.

Lapsilla keuhkokuumeen oireet ovat periaatteessa samat kuin muidenkin hengitystiein-fektioiden, eli yskä ja kuume. Usein keuhkokuumetta aletaan epäillä silloin, kun kuumei-nen lapsi vaikuttaa kohtuuttoman sairaalta ja väsyneeltä tai kun hänen tulehdusarvonsa ovat voimakkaasti suurentuneet. Kuumeen ja limaisen yskän jatkuminen normaalia pi-tempään voi myös viitata keuhkokuumeeseen. Niin ikään vatsakipu voi olla merkki alka-vasta keuhkokuumeesta.

Yskä

Kysymys: Sairastuin flunssaan yli viikko sitten, ja nyt minua vaivaa yskä. Onko minun syytä hakeu-tua lääkärin vastaanotolle? Vastaus:

Yskä on viidenneksi yleisin lääkärissä käynnin syy. Tavalliseen flunssaan liittyvän yskän vuoksi ei perusterveen ihmisen tarvitse lääkäriin hakeutua. Jos yskään kuitenkin liittyy selvä hengenahdistus, poikkeava rintakipu, korkea lämpö ja yleisvoinnin heikkous tai ve-risiä ysköksiä, on järkevää hakeutua päivystyksellisesti lääkäriin. Lääkärin suorittamat tutkimukset ovat perusteltuja myös yskän pitkittyessä yli kuukauden tai ollessa poikkeuk-sellisen vaikea.

Kysymys: Kysyisin yskän omahoito-ohjeita. Kiitos vastauksestanne! Vastaus:

Yskän taustalla on usein jokin hengitystieinfektio ja yskä loppuu itsestään infektion pa-rannuttua. Infektion yhteydessä esiintyvää yskää ei erikseen tarvitse hoitaa, mikäli se ei aiheuta muita vaivoja tai ole niin häiritsevä, että tilanteeseen halutaan välitön parannus. Jos yskä on kiusallinen tai ärsyttävä, sen hoitoon voidaan käyttää apteekista ilman resep-tiäkin saatavia yskänlääkkeitä, jotka rauhoittavat ja hillitsevät yskää. Yskänlääkkeitä käyttävät usein myös ne, joiden yskälle ei ole löydetty selvää elimellistä syytä. Myös höyryhengitystä voi yrittää käyttää, mutta ei kiehuvan veden äärellä vaikeiden palovam-mojen välttämiseksi. Höyryhengitys voi joskus pahentaa yskää tai jopa laukaista astma-kohtauksen. Mikäli yskä pahenee selvästi tietyissä tilanteissa tai ärsykkeille altistuessa (pakkasessa kävely, kukkien istutus, pöly, eläimet), kannattaa näitä tilanteita välttää. Syynä yskään voi tuolloin olla astman kaltainen tila tai lievä astma ja asia on syytä selvittää lääkärin vastaanotolla. Yöaikaista yskimistä usein helpottaa nukkumisasennon korjaus kohottamalla sängyn pää-tyä niin, että pää on jonkin verran muuta vartaloa korkeammalla. Yöyskä voi kuitenkin hankalana ja pitkittyneenä esiintyessään olla merkki esimerkiksi astmasta, refluksitaudis-ta tai sydänsairaudesta ja lääkärin tutkimukset ovat tarpeen. Tupakointi yleensä pahentaa yskää entisestään ja vaikeuttaa sen hoitoa, joten se olisi py-rittävä lopettamaan.

Kysymys:

Kannattaako yskää hoitaa yskänlääkkeellä?

Vastaus:

Yskän lääkehoito on yleensä yskän aiheuttajan hoitoa, ei niinkään itse yskän hoitoa. Bakteeriperäistä hengitystieinfektiota hoidettaessa on ensisijaisen tärkeää, että lääkärin määräämät lääkkeet syödään kuuriluontoisesti loppuun saakka lääkärin ohjeiden mukai-sesti. Jos lääkkeiden syöminen lopetetaan ennenaikaisesti, infektio voi uusia entistä pa-hempana ja yskä pahenee entisestään. Varsinaisia yskänlääkkeitä on kahdenlaisia: liman irtoamista edistäviä ja yskää hillitseviä valmisteita. Niitä käytetään yskän hoidossa silloin, kun yskälle ei ole löydetty syytä ja se edelleen jatkuu tai silloin, kun yskä on ärsyttävä ja häiritsee esimerkiksi työntekoa. Yskää hillitseviä valmisteita käytetään kivuliaaseen ja nukkumista häiritsevään yskään, liman irtoamista edistäviä valmisteita taas kroonisen hengityselinsairauden pahenemisvaihees-

sa. Yskänlääkkeiden teho on kliinisissä tutkimuksissa ollut huono, eivätkä ne käytännössä suinkaan aina tuo helpotusta oireeseen.

7.2 Hermosto Päänsärky, migreeni Kysymys: Olen 28-vuotias nainen. Sain kolme viikkoa sitten kohtauksen, joka piti sisällään näkö-häiriöitä (todellisuuden tajun hämärtyminen), oikean käden ja oikean suupielen sekä pos-ken tunnottomuutta, ja epäselvää puhetta (aluksi tuli sellaisia sanoja, joita ei ollut tarkoi-tus edes sanoa, ja myöhemmin puhe muuttui hyvin hitaaksi). Oireet kestivät yhteensä noin 40 min, jonka jälkeen alkoi hyvin lievä päänsärky. Sairaalassa tutkimuksien (mag-neettikuvat, tt, selkäydinneste jne.) jälkeen diagnoosi oli esioireellinen migreeni, kun ku-vista ei löytynyt tukkeutumia tms. Sen jälkeen olen kaksi kertaa huomannut, että olen tehnyt asioita, joita en muista myöhemmin. Mieheni on huomautellut minulle sen jälkeen, että sanon välillä asioita väärin tai oudosti. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että koh-taukseni oli esioireellinen migreeni eikä TIA, iästäni huolimatta. Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Kerrot saaneesi lääkärissä käynnin jälkeen diagnoosiksi esioireel-linen migreeni, mutta et ole oikein vakuuttunut diagnoosin paikkaansa pitävyydestä. Migreeni on hyvin monitekijäinen aivojen sairaus. Kaikki päänsäryt eivät ole migreeniä. Siksi säryn syy on ennen hoitopäätösten tekemistä tärkeää varmistaa, jotta hoito olisi oi-keanlaista. Näin sinun kohdallasi oli menetelty sairaalassa tehtyjen tutkimusten osalta. Migreenikohtaus alkaa aivojen pohjaosista. Siellä on migreenigeneraattoriksi sanottu alue, josta on ratayhteyksiä moniin aivojen eri osiin. Migreeniaivoissa tapahtuu ääriher-moston kipuherkistyminen, ja se hermo, joka siellä herkistyy on ns. kolmoishermo. Tä-män seurauksena verisuonen seinämästä alkaa vapautua tulehduksen välittäjäaineita, jot-ka aiheuttavat verisuonen laajenemisen, ja tämä laajeneminen aistitaan uudelleen kipuna. Sitten kun kohtaus etenee, niin alkaa tuntua pulssi, pulssi alkaa tuntua kipuna, jolloin siitä tulee jyskyttävä tunne. Migreeniä on kahta muotoa, esioireista eli aurallista ja auratonta, joka on huomattavasti aurallista tavallisempi. Tyypillisin aura on välkehtivä näköhäiriö, joka alkaa silmän toi-sesta kulmasta ja kulkee toiseen kulmaan. Usein migreeniin liittyy myös tuntoaura, joka tulee yleensä toispuoleisesti kasvoille tai käteen. Joillakin tahtoo helposti sanat mennä sekaisin, tai puhuu ihan "sammakoita", kuten kuvasit kysymyksessä asian, eli puhut ou-dosti tai väärin asioita. On myös olemassa erikseen eräs migreenin alatyyppi, ns. hemi-

pleginen migreeni, jossa tulee ihan toispuolihalvaus -oireita. Sitten on vielä olemassa ns. aivorunkomigreeni, jossa oireet ovat tyypillisesti molemminpuolisia, kun yleensä ne ovat vain toispuolisia. Ns. "ihanteellinen" aika, jolloin migreeni pitäisi hoitaa on ensimmäinen puoli tuntia, kos-ka sen jälkeen aktivoituu keskushermoston kautta tuleva kipuherkistyminen. Kahden tun-nin päästä tilanne alkaa jo olla menetetty, ja täsmälääkkeidenkin teho laskee lähes puo-leen. Sinun olisi nyt erittäin tärkeää tunnistaa ne seikat, mitkä laukaisevat kohtauksen tai pa-hentavat sitä. Tavallisin ärsyke lienee kirkas valo. Muita tavallisia ärsykkeitä ovat suuret lämpötilan vaihtelut, kuumuus, alkoholi tai vuorokausirytmin muutokset, kuten valvomi-nen tai nukkuminen aamulla normaalia pitempään. Myös hormonaalisilla seikoilla on vaikutusta migreenikohtauksen synnyssä. Vaikka kyseessä on aivosairaus, se ei ole sidoksissa muihin aivosairauksiin. Diagnosoi-dun migreenin hoito aloitetaan yleensä tulehduskipulääkkeillä. Jos ne eivät auta, siirry-tään täsmälääkkeisiin, joita kutsutaan triptaaneiksi. Hankalaoireisissa migreeneissä ko-keillaan myös estolääkkeitä kuten beetasalpaajia ja uuden polven mielialalääkkeitä pienil-lä annoksilla. Kysymys: Minulla on pääkipeä lähes joka päivä. Kipu on vanteen omaisena pään ympärillä. Olisiko hyvä mennä migreenitutkimuksiin? Vastaus: Pitkään jatkuneen päänsäryn syyn selvittämiseksi on syytä varata lääkärille aika. Päänsärky jatkuvana voi olla merkki myös mm. verenpaineen noususta, ja usein myös niska-hartiavaivat aiheuttavat jatkuviakin päänsärkyjä. Päänsärkyä esiintyy myös usein silmien näön heikentymisestä johtuen. Näöntarkastus optikolla tai silmälääkärillä on silloin tällöin paikallaan. Päänsärkyä voi olla myös esimerkiksi poskiontelotulehdusoireena, mikä on usein pitkit-tyneen flunssan jälkioire. Vaivanne tarkemman syyn selvittämiseksi suosittelen varaamaan aikaa lääkärille joko omalta terveysasemalta, omasta työterveyshuollosta tai yksityisiltä lääkäriasemilta. Kysymys:

Minulla on usein jännityspäänsärkyä. Niskat ovat jumissa jonkin verran. Eilen tuli näkö-häiriöitä ja tasapainossa tuntui olevan ongelmia. Tämä kesti noin 3 tuntia. Päätä ei eilen oikeastaan särkenyt. Tänään olo tuntuu vielä "oudolta", ja nyt särkee päätä jonkin verran. Onko kyseessä niskoista johtuva jännitys? Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Jännityspäänsärylle on luonteenomaista molemmin puolin päätä tuntuva lievä tai keskivaikea särky. Särky koetaan usein puristuksena, kiristyksenä tai viiltelyinä. Pantamainen tunne on tavallista. Liitännäisoireina voi esiintyä epämääräistä huimaavaa oloa (eli istuessa tai seisomaan noustessa voi huimata, kun tasapaino tuntuu katoavan hetkellisesti), niska- ja hartiakipuja, univaikeuksia, alavireisyyttä ja väsymystä. Niskalihasten kiinnityskohdat takaraivolle ovat usein aristavat. Niskalihasten kireys tai aristelu ei kuitenkaan ole usein jännityspäänsäryn syy vaan liitännäisilmiö. Säryn syitä voivat olla stressaava elämä, psyykkinen jännitystila, masennus sekä pään, niskan ja hartian lihasten jännitystilat johtuen purentaviasta, vääristä työasennoista ja jo-pa unen puutteesta. Hoitamattomana pitkittyneeksi muuttunut jännityspäänsärky voi lau-kaista migreenikohtauksen. Migreeniä ja jännityspäänsärkyä voikin esiintyä yhdessä, jol-loin ne helposti pahentavat toisiaan. Migreenin särky on usein toispuoleista, yleensä pään etuosissa ja silmänseudussa esiinty-vää jyskyttävää ja sykkivää päänsärkyä, joka selvästi pahenee liikkuessa ja ponnistelles-sa. Migreeni voi myös alkaa niskasta ja esiintyä takaraivolla. Migreeniin voi liittyä voi-makas väsyneisyys ja joskus ärtyneisyys päänsärkyä ennakoivasti. Lisäksi voi esiintyä huomattavaa pahoinvoinnin tunnetta ja oksentelua sekä herkkyyttä valolle, melulle ja voimakkaille hajuille. Osassa migreenikohtauksista kärsivistä esiintyy ennen päänsärkyä esioireita. Useimmiten se on näköhäiriö: laajeneva häiriö näössä, kirkasreunainen värise-vä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Esioireena voi esiintyä myös puheen häiriöitä tai halvausoire, joka kestää n. 5–60 minuuttia. Osa migreenipotilaista tulee päänsäryn kanssa hyvin toimeen vähäisen särkylääkityksen avulla. Oireita helpottavat viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä kylmä kääre. Lääkkeenä voi käyttää parasetamolia tai tulehduskipulääkettä. Toivottavasti olet muistanut juoda riittävästi nesteitä, sillä elimistön nestevajauskin voi aiheuttaa kuvailemiasi oireita. Jos omahoito ei auta riittävästi, on syytä hakeutua lääkä-riin. Sitä ei kannata lykätä, sillä yleensä migreeniin löytyy tehokasta apua.

Kysymys:

Haluan kysyä päänsärky –oireestani. Minulla on vasemmalla puolella päätäni, korvan ta-kana, kova, sykkivä, sähköiskun omainen kipu, joka on jatkunut yli vuorokauden. Burana 600 mg tai Panacod 500 mg vaimentaa kipua, mutta ei vie sitä pois. Kipu on kova, kun lääkkeen vaikutus loppuu. Mistä on kyse? Vastaus: Päänsärky tarkoittaa pään alueella tuntuvaa epämiellyttävää ja kivuliasta aistimusta, jo-hon voi liittyä muita oireita, esimerkiksi näköhäiriöitä ja pahoinvointia. Se on muun ki-vun tavoin hyvin henkilökohtainen kokemus, jonka voimakkuutta ulkopuolisen on vaikea arvioida. Päänsäryn syyt selviävät parhaiten lääkärin vastaanotolla. Päänsärkytilanteet, joissa on syytä ottaa välitön yhteys lääkäriin ovat seuraavat: - nopeasti alkanut kova päänsärky - päänsärky, johon liittyy tajunnan tason laskua, korkea kuume, niskajäykkyyttä, näköhäi-riöitä tai halvaantumisoireita - päänsärky, johon liittyy pahoinvointi ja oksennukset, jos teillä ei ole todettu migreeniä - päänsärky jota edeltää pään alueen tapaturma Päänsärkytilanteet, joissa on hyvä saada lääkärin arvio - rasituksen aikana tai sen jälkeen alkava päänsärky - äkillisesti alkava päänsärky ilman selvää syytä - usean päivän aikana paheneva päänsärky - keskeytymätön toispuoleinen päänsärky - päänsärky joka herättää yöllä tai aikaisin aamulla, jos teillä ei ole todettu migreeniä - päänsärky, johon liittyy muistamattomuutta, keskittymisvaikeuksia tai väsymystä - jos aiemmin lääkärin tutkima päänsärky, kuten migreeni, muuttuu oireiltaan - yli 45-vuotiaana alkanut päänsärky Oirekuvauksen perusteella suosittelen teitä varaamaan aikaa omalääkärin vastaanotolle.

Kysymys:

Mistä päänsärky johtuu, ja milloin olisi syytä hakeutua lääkäriin?

Vastaus:

Päänsärky on erittäin yleinen oire, jota liki jokainen ihminen tuntee jossakin elämänsä vaiheessa, naiset useammin kuin miehet. Pään alueen särky voi olla peräisin hyvin erilai-sista lähteistä; lihaksista, verisuonista, aivokalvoista, aivohermoista, luukalvoista, silmis-tä, poskionteloista, korvista tai hampaistosta joko hampaiden tai purennan vikana. Itse aivoissa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä.

Myös syyt, jotka ärsyttävät edellä mainittujen kudosten kipuhermopäätteitä päänsärkyä aiheuttaen, ovat moninaisia. Yleisimpiä syitä ovat migreenityyppiset säryt sekä lihaspe-räiset päänsäryt. Tulehdusperäisistä pään kiputiloista tavallisia ovat nenän sivuonteloiden, korvien ja hampaiden tulehdusten aiheuttamat säryt, harvinaisempia aivokalvojen tuleh-duskipu, joskin monet virussairaudet saattavat aiheuttaa kiusallisen, mutta itsestään para-nevan aivokalvoärsytyksen. Päähän kohdistuvista vammoista on usein seurauksena sär-kyä, jonka luonne, laajuus ja kesto riippuvat vamman laadusta. Verenkiertoperäinen sär-ky voi olla peräisin aivoverisuonten ahtautumisesta tai äkillinen voimakas päänsärky ai-voverenvuodosta. Hermorataperäisistä säryistä tavallisin on kolmoishermosärky, jossa on kipuja kasvojen alueella. Äkillinen voimakas päänsärky voi tulla myös orgasmin yhtey-dessä. Tämä on yleensä lyhytaikainen (15–20 minuuttia), ja jos oireet kestävät pidem-pään, on aihetta epäillä muita syitä.

Kallonsisäisen kasvaimen oireena voi esiintyä päänsärkyä. Yleensä siihen liittyy myös muita oireita, esimerkiksi puheen tai tunnon häiriöitä tai pahoinvointia.

Päänsärky voi liittyä yhtenä oireena yleisiin sairauksiin kuten tulehdussairauksiin, ai-neenvaihduntasairauksiin sekä myrkytyksiin. Viimeksi mainituista tavallisin on alkoholin käytön jälkeinen päänsärky. Myös päivittäinen särkylääkkeiden käyttö voi ylläpitää lääk-keistä johtuvaa päänsärkyä.

Huomattavaan osaan päänsärkyoireita ei löydetä mitään syytä.

Silloin tällöin esiintyvää lievää päänsärkyä, johon ei liity muita oireita, on turvallista seu-rata ja tarvittaessa hoitaa tulehduskipulääkkeillä. Sama pätee särkyyn, jolle on selvä mut-ta itsestään paraneva syy, esimerkiksi alkoholin käytön tai lievän päähän kohdistuneen iskun aiheuttama särky.

Jännityspäänsäryn hoidossa ovat tärkeitä potilaan omat toimet: rentouttava voimistelu ja liikunta (esimerkiksi sauvakävely), työasentojen muuttaminen, unirytmin korjaaminen, kipualueen hieronta ja lämmitys. Tarvittaessa myös tulehduskipulääkkeiden lyhytaikai-nen käyttö voi olla avuksi.

Migreenipotilaat voivat sen jälkeen, kun migreenidiagnoosi on asetettu, pääasiallisesti hoitaa kohtaukset omatoimisesti.

Hoitoon on syytä hakeutua välittömästi, jos päänsärky alkaa yhtäkkisesti voimakkaana tai siihen liittyy voimakkaita muita oireita, kuten oksentelua, tajunnanhäiriöitä tai kuumetta. Tilanteen kiireellinen selvittely on myös tarpeen silloin, kun pelkkä äkisti alkanut pään-särky kestää useita päiviä yhtä mittaa.

Tutkimuksiin on myös syytä hakeutua parin viikon sisällä, jos vähitellen kehittyneeseen tai silloin tällöin esiintyvään särkyyn liittyy aivotoiminnan häiriöiden oireita kuten tajun-nanhäiriöitä, näön tai kuulon häiriöitä, pahoinvointia, tunto- tai liikkumisen häiriöitä. Samoin pelkän päänsäryn kohtausten tiheneminen on syy ongelman selvittelyyn.

Kaikissa tapauksissa tutkimuksiin on aihetta hakeutua, jos pitkittyvä tai toistuva päänsär-ky haittaa elämää. Tutkimuksiin kuuluu päänsäryn luonteen, keston, sijainnin sekä mah-dollisten muiden oireiden selvittely, sekä potilaan tutkiminen lääkärin vastaanotolla. Tä-mä yhdistettynä yksinkertaisiin laboratoriokokeisiiin usein riittää päänsäryn syyn selvitte-lyyn. Lisätutkimuksia, esimerkiksi pään kuvantamistutkimuksia harkitaan, jos vastaan-otolla tehtävissä tutkimuksissa

Kysymys:

Minulla on usein päänsärkyä. Kävin sen vuoksi lääkärissä. Lääkäri kertoi minun kärsivän jännityspäänsärystä. Jostain syystä olen unohtanut, mitä lääkäri kertoi kyseisestä vaivasta. Kaipaisin nyt tietoa jännityspäänsärystä.

Vastaus:

Jännityspäänsärky (tensiopäänsärky) on yleisin päänsäryn muoto. Se sisältää sekä lihas-ten jännityksestä että henkisestä jännittyneisyydestä johtuvat päänsäryt.

Yli puolet ihmisistä kokee jännityspäänsärkyä jossain vaiheessa elämää. Sitä esiintyy lap-sillakin, mutta yleisin ikä on 40–50 vuotta. Miehillä ja naisilla jännityspäänsärkyä esiin-tyy suunnilleen yhtä usein.

Krooninen eli pitkäaikainen jännityspäänsärky vaivaa noin kolmea ihmistä sadasta. Osal-la heistä särky on niin yleistä, että se vaivaa useimpina vuoden päivinä.

Jännityspäänsäryn perimmäistä syytä ei tunneta. Niskan seudun lihasjännitys liittyy sii-hen, mutta tuskin on säryn alkusyy. Synnynnäinen taipumus jännityspäänsärkyyn ilmei-sesti vaihtelee eri ihmisillä.

Yleisin oire on vähitellen iltaa kohti paheneva tasainen, puristava tai kiristävä särky. Se tuntuu usein ohimoilla, myös päälaella tai takaraivon tienoilla. Särky on useimmiten mo-lemmilla puolilla päätä, mutta voi olla toispuoleinen. Päälaella voi esiintyä vihlaisevia, repiviä kipuja.

Joskus päänsärkyyn liittyy muitakin oireita: päänahka voi olla kosketusarka, yöllä kädet puutuvat, seisomaan noustessa on huimauksen tunnetta ja tasapaino tuntuu katoavan het-keksi.

Yleensä päänsärky ei ole jatkuvaa mutta voi toistua useita kertoja kuukaudessa. Joskus päänsärky voi olla miltei jatkuvaa. Jos särkyä on useimpina päivinä kuukauden aikana, kyseessä on krooninen päänsärky.

Ajoittain esiintyvää päänsärkyä voi hoitaa omin päin. Pääkipua voi lyhytaikaisesti (kor-keintaan 5 päivää) lääkitä parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibupro-

feenilla). Kroonisen jännityspäänsäryn hoito päivittäisillä särkylääkkeillä ei kannata, sillä lääkkeet aiheuttavat usein haittavaikutuksia ja voivat jopa lisätä päänsärkyä.

Tarkkoja ohjeita hoitoon hakeutumisesta ei voida antaa. Ajoittaisessa jännityspäänsäryssä pääperiaate on, että jos tilanne on omahoidolla hallinnassa, sitä voi jatkaa. Jos omahoi-dosta huolimatta päänsärky haittaa liikaa elämää, on aika hakeutua lääkäriin, jolta voi löytyä lisäapua. Kroonisessa jännityspäänsäryssä on aina parempi mennä lääkäriin kuin hoitaa oireita jatkuvasti särkylääkkeillä.

Lääkäri varmistaa aluksi, että kyseessä on jännityspäänsärky eikä muista syistä johtuva päänsärky. Tyypillisessä jännityspäänsäryssä ei tarvita pään kuvauksia tai muita erityis-tutkimuksia.

Kroonista jännityspäänsärkyä voidaan hoitaa monilla keinoilla. Niistä mikään ei ole pa-rantava siinä mielessä, että särky nopeasti loppuisi kokonaan. Hoidon tarkoitus on lievit-tää päänsärkyä siinä määrin, että elämä muuttuu siedettäväksi. Ajan mittaan päänsärystä on mahdollista päästä kokonaan eroon.

Hoitokeinoina ovat niskan ja hartioiden seudun fysioterapia, akupunktio ja lääkehoito.

Monilla ihmisillä jännityspäänsärky vähenee ja loppuu vuosien mittaan. Erään tutkimuk-sen mukaan noin puolet siitä kärsivistä on oireettomia kolmen vuoden kuluttua.

Jännityspäänsäryn ehkäisyyn ei tunneta yleispäteviä keinoja. Ajoittaisesta jännityspäänsä-rystä kärsivän kannattaa etsiä mahdollisia päänsärkyä lisääviä tekijöitä ja vaikuttaa niihin. Koska jännityspäänsärky voi johtua työhön liittyvistä seikoista, työasennon muuttamisel-la tai muilla ergonomisilla ratkaisuilla sitä on usein mahdollista vähentää. Myös henkisiin seikkoihin, kuten työpaineeseen ja muuhun stressiin, on syytä kiinnittää huomiota. Fyysi-sen kunnon parantaminen liikunnalla voi auttaa.

Kysymys:

Miten hoidan migreeniä?

Vastaus:

Seuraaviin asioihin tulisi kiinnittää huomiota migreenin hoidossa.

Elämäntapoihin liittyvät muutokset:

• Tunnista migreenisi laukaisevia tekijöitä ja pyri välttämään niitä. • Pidä päänsärkypäiväkirjaa. Se auttaa keskusteluissa lääkärisi kanssa.

• Pyri vähentämään stressiä. • Pidä huolta kunnostasi liikkumalla, syömällä ja nukkumalla säännöllisesti.

Jos lääkehoito kyseessä:

• Migreenikohtauksen lääkehoito heti kivun alussa. • Kohtauksen estolääkitys mikäli tarpeen. • Yllämainittujen lääkehoitojen yhdistelmät.

7.3 Korva, nenä, kurkku Korvatulehdus Kysymys: Minulla on n. kerran kuukaudessa korvakäytävän tulehdus. Mistä tämä voisi johtua? Vastaus: Altistavat tekijät korvakäytävän tulehdukselle: * Veden pääsy korvaan (akuutit korvakäytävän tulehdukset ovat tavallisia kesällä). * Kuuma ja kostea ilmanala (etelänmatkat). * Atopia ja muut allergiat, seborrooinen ekseema ym. ihosairaudet, diabetes ja jotkut psykososiaaliset ongelmat. * Krooninen tai joskus akuuttikin välikorvatulehdus. * Ruusuun ja vyöruusuun voi liittyä korvakäytävän tulehdus. Usein oireiden alkua edeltää omatoiminen korvakäytävän manipulaatio, muu trauma tai veden pääsy korvaan. Mahdollinen allergia ja muut ihosairaudet on syytä selvittää, sa-moin yleissairaudet. Korvaan tai sen lähialueelle levitetyt lääke- tai kosmeettiset aineet voivat vaikuttaa kor-vakäytävän tulehduksen syntyyn. Potilaalle on teroitettava pidättäytymistä korvan kaive-lusta. Stressitilanteissa ei välttämättä kiinnitä huomiota, miten esim. korviaan rappaa ja puhdistaa. Kutina hoidetaan kortikosteroidivoiteella tai -linimentillä. Veden pääsyä kor-vaan on varottava korvakäytävän tulehduksen yhteydessä. Taudille alttiiden potilaiden on aina varottava sitä.

Kysymys: Kun lapsi valittaa kipeää korvaa, mutta lääkkeillä (Pronaxen ja Pamol-F) kipu pysyy poissa, voiko lääkärissä käyntiä odottaa muutaman päivän? Eli voiko siis perjantai-iltana alkaneen kivun antaa odottaa lääkärireissua maanantaihin? Onko siitä jotain haittaa? Kuumetta on. Vastaus: Korvatulehdusta voi hoitaa ensimmäiset kolme vuorokautta kotona kipu/kuumelääkkeellä ja nenäsumutteella. Lääkäriin tulee hakeutua jos oireet eivät kolmen vrk:n jälkeen helpo-ta, tai jos korva vuotaa märkää. Voit siis odottaa lääkärissä käyntiä maanantaihin, jos kipu pysyy lääkkeillä pois. Kysymys: Lapsellani todettiin viikko sitten korvatulehdus, johon sai viikon antibioottikuurin. Nyt on kuuri syöty. Pitäisikö lapselle varata kontrolliaika? En muistanut kysyä lääkärissä käydessämme. Vastaus: On hyvä varata kontrolliaika lääkärille n. 4 viikon kuluttua tulehduksesta. Kurkku Kysymys: Minulla oli kolme viikkoa sitten keuhkoputken tulehdus. Siihen sain antibioottikuurin, jolla se vaiva asettui. Olo on ollut kovin tukkoinen kuitenkin sen jälkeen pari viikkoa. Muutama päivä sitten sain kurkkuni kipeäksi. Sitä kirvelee ja on nielaistessa arka, aivan kuin kurkku olisi rikki jostain. Mikä avuksi? Vastaus: Kerroit, että sinua on vaivannut kurkkukipu muutaman päivän ajan. Nielutulehduksen voi

aiheuttaa bakteerit tai virukset. Ainoa antibioottihoitoa vaativa nielutulehdus on strepto-kokki A:n aiheuttaman angiina. Sitä paljon yleisempi on tavalliseen flunssaan liittyvä vi-ruksen aiheuttama nielutulehdus, jota hoidetaan kipu- ja kuumelääkkeillä. Angiinalle on tyypillistä oireiden nopea alku, korkeahko kuume ( yli 38 astetta), nielu-risojen valkeat peitteet tai pilkut, kaulan aristavat ja turvonneet imusolmukkeet ja pään-särky. Angiinan aiheuttajan streptokokki A:n voi erottaa tavallisesta viruksesta nieluvilje-lyn tai pikanielunäytteen avulla. Kotikonstein voit lievittää nielutulehdusta kuumetta alentavilla lääkkeillä ja juomalla lämpimiä juomia. Jos oireesi viittaavat angiinaan, ota yhteyttä terveyskeskukseesi. Kysymys: Kurkkuni on kipeä. Kävin hoitajan vastaanotolla, ja minulle kerrottiin että minulla on nie-lutulehdus. En saanut antibioottikuuria. Miksi? Vastaus:

Antibiooteista ei ole hyötyä virusperäisen nielutulehduksen hoidossa, niinpä kurkkuki-puun ei yleensä määrätä antibioottia. Tulehduskipulääkkeet helpottavat kurkkukipua, sa-moin lämmin juominen ja kurkkupastillit voivat auttaa. Valitettavasti kovin tehokkaita lääkkeitä ei lääkärinkään valikoimasta löydy. EB-viruksen aiheuttama mononukleoosi voi joskus pitkittyä ja vaikeutua niin, että komplikaatioiden estämiseksi potilaalle määrätään antibioottilääkitys.

Kysymys:

Minulla on ollut parin päivän ajan nuhaa ja kurkku on kipeä. Onko syytä käydä lääkäris-sä?

Vastaus:

Mikäli on kurkkukivun lisäksi yskää ja nuhaa, on kyse lähes aina virusinfektiosta ja tilan-netta voidaan rauhassa seurata muutama päivä.

Seuraavanlaisissa tilanteissa on sen sijaan syytä ottaa yhteyttä lääkäriin:

• Korkea kuume ja voimakas kurkkukipu ilman muita oireita. • Kurkkukipua, johon liittyy hengitysvaikeutta, puheen puuroutumista tai leukaluk-

ko. • Ilmaantuu kuumetta silloin, kun perheenjäsenellä on todettu streptokokkitulehdus.

• Kurkkukipuisella on hentoa punertavaa ihottumaa kasvoissa tai vartalolla. • Streptokokkitulehdukseen aloitettu antibioottihoito ei vie kuumetta pois 3

vuorokaudessa.

Nenä Kysymys Missä vaiheessa pitäisi hakeutua poskiontelotulehduksen takia lääkäriin? Heti pienim-pienkin oireiden ilmestyttyä, vai kivun ollessa häiritsevää? Itselläni makuuasennossa il-maantuu kipu, muuten en edes huomaa mitään. Kosketusarka on kyllä poskionteloiden seutu, jos sormella kokeilee. Vastaus: Kun epäilee poskiontelotulehdusta, lääkäriin tulisi hakeutua, jos oireet kestävät yli vii-kon, nuha pitkittyy, vointi heikkenee, ja tulee kuumetta. Myös silloin, tulee hakeutua lää-käriin, jos oireet ovat voimakkaat ja selvät jo nuhan alkupäivinä.

7.4 Kuume Kysymys: Haluaisin kuumeen hoito-ohjeita. Milloin on syytä hakeutua lääkäriin? Vastaus:

Kun kyseessä on ilmeinen nuhakuume, kuumeen hoidoksi riittää, että juo riittävästi, kos-ka lämmin keho haihduttaa normaalia enemmän nestettä. Korkean kuumeen (38–39 astet-ta) alentamiseksi ja olon parantamiseksi, voi käyttää käsikauppalääkkeinä saatavia pa-rasetamoli- tai tulehduskipulääkevalmisteita. Ruumiillista rasitusta tulee välttää kuumei-sena, eikä se tuoreen virustaudin yhteydessä ole hyväksi muutenkaan.

Kuumeilun vuoksi on tarpeen hakeutua tutkittavaksi vuorokauden sisällä, mikäli

• kuume on kestänyt 3–4 päivää eikä se ole selvästi tavallisen nuhakuumeen aiheut-tama tai

• lämpö nousee uudelleen oltuaan jo pari päivää poissa.

Välittömästi on syytä hakeutua lääkärin tutkittavaksi, mikäli kuumeeseen liittyy

• nopea yleiskunnon lasku • niskakipua, pahoinvointia ja oksentelua tai • yhden tai useamman nivelen punotusta ja kuumotusta.

7.5 Munuaisten- ja virtsaelinten sairaudet Kysymys: Minulla on ollut virtsavaivaa. Koko ajan tarve virtsata. Mistä voisi johtua? Vastaus: Jatkuva virtsaamisen tarve voi olla virtsatietulehduksen oire. Virtsatietulehdukset tulisi hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Virtsatietulehdusoireiden alkuvaiheessa voi kokeilla C-vitamiinilisää ja riittävää nesteytystä, sekä esimerkiksi karpalo- tai puo-lukkamarjojen käyttöä oireiden lievittämiseen. Mikäli jatkuvaan virtsaamisen tarpeeseen liittyy alaselkä- tai alavatsakipuja tai verivirtsaisuutta, kovaa kipua tai kirvelyä virtsates-sa, taikka kuumetta, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin lääkityksen saamiseksi. Myös pitkitty-nyt, jatkuva virtsaamisen tarve tulee selvittää lääkärin vastaanotolla. Mikäli oireenne jatkuvat eikä kotihoito auta, voitte varata aikaa lääkärille. Kysymys: Voiko virtsatieinfektiossa olla oireena pelkkä tihentynyt virtsaamistarve? Olen 19-vuotias nainen, ja oireena on se, että koko ajan tuntuu siltä että on pissahätä, mutta kun käy virt-saamassa, sitä ei tule kerralla kuin ihan vähän. Mitään kirvelyä/polttelua ei ole virtsates-sa. Miten nopeasti antibiootit yleensä alkavat vaikuttaa kyseisessä vaivassa? Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Virtsatietulehdus syntyy, kun tulehdusta aiheuttava bakteeri pää-see virtsateihin tai munuaisiin. Virtsatietulehdusta on kahdenlaista; alempien virtsateiden eli virtsarakon ja virtsaputken tulehdusta, sekä ylempien virtsateiden eli munuaisaltaan tai munuaisen tulehdusta. Alempien virtsateiden tulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että sukupuolitaudit ja muut gynekologiset tuleh-dukset aiheuttavat samantapaisia oireita. Kerroit, että sinulla on ollut pelkästään tihenty-nyttä virtsaamistarvetta joka voi olla merkki siis alempien virtsateiden tulehduksesta.

Ylempien virtsateiden tulehdukset ovat salakavalampia, sillä virtsaamisvaivoja ei aina tule. Oireina saattavat olla kuume ja kylki- tai selkäkivut. Jos terve nainen saa äkillisen alempien virtsateiden tulehduksen, ei tarkempia laboratorio-tutkimuksia tarvita, vaan lääkäri voi määrätä antibioottihoidon pelkästään oireiden perus-teella. Lääkekuurin pituus vaihtelee kolmesta viiteen vuorokautta. Kaikissa muissa virtsa-tietulehdusepäilyissä otetaan virtsan bakteeriviljely, jolla tulehdus saadaan varmistettua ja bakteerin antibioottiherkkyys tarkistettua. Näiden kokeiden jälkeen lääke valitaan yksilöl-lisesti. Ylempien virtsateiden tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti kymmenen vuorokau-den kuurilla. Kehottaisin nyt sinua syömään aloitetun lääkekuurin loppuun ja jos oireita edelleenkin on niin sitten uusi yhteys lääkäriin. Kysymys: Olen 20-vuotias nainen. Onko virtsatietulehduksen yhteydessä ilmenevä verenvuoto virt-satessa normaalia? Mistä se mahtaa johtua? Vastaus: Virtsatieinfektion yhteydessä voi joskus olla hieman verta virtsatessa. Veri liittyy tuleh-dukseen, ärtyneeseen virtsateiden limakalvoon, josta irtoaa punasoluja. Kun virtsatiein-fektio hoidetaan, kyseinen oirekin väistyy.

7.6 Psykiatria Anoreksia nervosa Kysymys: Olen 16-vuotias tyttö. Kaveripiirissäni leviää anoreksian ihannointi. Miten tähän ”muoti-villitykseen” kannattaisi suhtautua? Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että kysyt mieltäsi askarruttavaa asiaa aikuiselta. Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on sekä ruumiin että psyyken sairaus, jossa sairastu-neen ruumiinkuva on vääristynyt. Anorektikko kuvittelee olevansa ylipainoinen, mikä

johtaa sairaalloiseen laihduttamiseen ja kohtuuttomaan painonlaskuun. Anorektikon risti-riita on se, että hän kokee tunnetasolla itsensä lihavaksi, vaikka samalla tietoisella tasolla hän käsittää olevansa liian laiha. Pitkälle edetessään tila on vakava, ja vaatii sairaalahoi-toa ja voi johtaa jopa kuolemaan. Jopa 75 %:lla anorektikoista on todettavissa muitakin psykiatrisia sairauksia, kuten ahdistuneisuushäiriöitä, masentuneisuutta, pakko-oireista häiriötä sekä vaativan persoonallisuuden piirteitä.

Anoreksia on taustaltaan ja olemukseltaan moniulotteinen syömishäiriö, jota ilmenee en-sisijassa nuorilla tytöillä ja nuorilla naisilla mutta jota voi ilmetä myös pojilla. Anoreksi-aan sairastuva nuori on usein hyvin menestyvä ja täydellisyyteen pyrkivä koululainen, joka harrastustensa vuoksi joutuu pitämään huolta painostaan. Laihuushäiriön oireet ovatkin tavallista yleisempiä sellaisten ihmisten joukossa, joiden harrastus tai ammatti vaatii laihuutta, kuten malleilla, balettitanssijoilla tai taitoluistelijoilla. Perinnölliset teki-jät ja traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta sairastua laihuushäiriöön.

Mielestäni tähän kavereidesi ”muotivillitykseen” pitää suhtautua erittäin vakavasti. Ano-reksiassa ei ole mitään hienoa, ihannoitavaa tai tavoiteltavaa; se on vakava mielentervey-den häiriö. Kehotankin sinua kääntymään koulusi terveydenhoitajan puoleen, ja keskuste-lemaan hänen kanssaan tästä vakavasta ilmiöstä.

Kysymys: Olen vajaa kolmekymppinen opiskelijanainen. Kärsin anoreksiasta (BMI 14) ja masen-nuksesta. Minua on hoidettu useaan otteeseen osastohoidossa, ilman kummempaa tulosta. Dilemma on se, etten halua lihota, mutta haluan toipua. Tuntuu ettei mikään hoito tehoa. Miksi anoreksiaan ei ole olemassa mitään yleispätevää hoitoa? Ovatko jotkin lääkkeet parempia hoidettaessa anoreksiaa? Vastaus: Tuo dilemma on minusta avain parantumiselle, joka ei voi kulkea muita teitä, kuin että itse hyväksyt sen, että saavutat normaalin painon. Kysymyksessä on vakava sairaus, joka vaatii hyvän hoitosuhteen, eikä ole ratkaistavissa näin verkkoneuvonnalla. Lääkettä joka yksin parantaa anoreksian, ei ole ainakaan toistaiseksi. Lääke ei voi olla ainoa hoitomuo-to, lääkitys voi vain tukea muuta hoitoa. Onko kysymyksessä psykiatrinen vai somaatti-nen sairaus, on vähän kuin kana ja muna kysymys; minusta molemmat komponentit ovat läsnä. Bulimia Kysymys:

Olen huolissani tyttärestäni. Hän on 20-vuotias, ja opiskelee ensimmäistä vuotta yliopis-tossa. Hänen käydessään kotona, minulla heräsi huoli hänen syömisestään. Epäilen hänen sairastuneen bulimiaan. Haluaisin tietoa kyseisestä sairaudesta. Vastaus:

Bulimialla tarkoitetaan ruoan ahmintakohtauksia. Näille kohtauksille on ominaista taval-lista suuremman runsasenergisen ruokamäärän syöminen lyhyessä ajassa ja samanaikai-nen tunne syömisen hallinnan puutteesta. Ahminnan jälkeen yleensä aiheutetaan itse ok-sentaminen.

Bulimia voi olla luonteeltaan satunnainen stressin tai tiettyjen mielialojen laukaisema kohtaus. Usein bulimia on kuitenkin oire syömishäiriöstä. Tällaisia syömishäiriöitä ovat taustaltaan monimuotoiset ahmimishäiriö (bulimia nervosa) tai ahmintahäiriö (binge ea-ting disorder). Bulimiakohtauksia voi esiintyä myös laihuushäiriön yhteydessä.

Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja vähintään kahdesti viikossa toistuvat ahmi-miskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista. Häiriölle on ominaista voimakas lihavuuden ja lihomisen pelko. Vält-tääkseen ahmimiskohtausten aiheuttamaa lihomista ahmimishäiriöstä kärsivät oksentavat tahallisesti, käyttävät ylen määrin tai väärin ulostuslääkkeitä, virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä, peräruiskeita tai muita lääkkeitä. Muita keinoja painonnousun välttämiseksi voivat olla paastoaminen tai runsas liikunta. Syömishäiriön taustalla on korostuneen ah-distunut huoli kehon painon merkityksestä itsekuvan kannalta.

Ahmimishäiriö on viime vuosikymmenien aikana länsimaissa nopeasti yleistynyt syö-mishäiriö. Se on yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriö. Häiriö alkaa useimmiten 15–25-vuotiaan nuoren naisen epäonnistuneen laihdutusyrityksen seuraukse-na. Vajaa 10 % nuorista naisista täyttää ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit, mutta bu-limiset oireet ovat yleisempiä. Eri tutkimusten mukaan naisopiskelijoista 20–40 % kärsii ajoittaisista bulimiaoireista. Pojilla ja nuorilla miehillä ahmimishäiriö on selvästi harvi-naisempaa.

Seurantatutkimusten valossa puolet ahmimishäiriöstä kärsivistä vapautuu vuosien myötä oireistaan, kolmanneksella ahmintakohtaukset harventuvat satunnaisiksi, mutta viiden-neksellä oireet jatkuvat vuosikausia.

Pelkässä ahmintahäiriöissä ahmimiskohtausiin ei varsinaisen ahmimishäiriön tavoin liity pakotettua oksentelua tai lääkkeiden käyttöä. Ahmintakohtaukset voivat liittyä tiettyihin stressitilanteisiin tai mielentiloihin tai ennakoida ahmimishäiriön kehittymistä. Joskus ahmimiskohtaukset rajoittuvat kuukautisia edeltäviin päiviin tai ilmenevät vain yöaikaan. Tiheämmin tai säännöllisesti toistuvina tällaiset ahmimiskohtaukset johtavat usein liho-miseen.

Itsehoidossa keskeistä on pakonomaisen laihdutuksen lopettaminen, terveellinen ruokava-lio ja säännöllinen ruokailurytmi. Pysyvien ruokailumuutosten toteuttamista vaikeuttaa pelko painon noususta. Laihduttamisyrityksiin liittyvä näläntunne lisää jatkuvaa ruoan ajattelua, jolloin ahmintakynnys madaltuu. Ahminta ja oksentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen. Tämän vuoksi terveellisen ruokavalion ja säännöllisen ruokailuryt-min noudattaminen on keskeinen osa itsehoitoa.

Masennusoireiden tapaan ahmimiskohtaukset ovat usein keino laukaista eroihin, petty-myksiin ja riitoihin tai niiden pelkoon liittyviä tunnetiloja. Tämän vuoksi bulimiakohta-ukset lievittyvät itsetunnon vahvistumisen myötä. Vapautuminen hoikkuuden idealisoin-nista vapauttaa myös laihduttamisen ja bulimian pakonomaisesta kierteestä.

Ahmimiskohtausten muuttuessa säännöllisiksi ja erityisesti, jos niihin liittyy pakonomai-nen oksentelu tai erilaisten lääkkeiden käyttö, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai psyki-atrin puoleen. Jatkuva pakonomainen oksentelu tai oksennus-, ummetus- ja nesteenpois-tolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa erilaisia ja joskus jopa hengenvaarallisia seurauksia. Jatkuva oksentelu voi vatsahappojen seurauksena johtaa hampaiden reikiintymiseen tai ruokatorven limakalvon vaurioitumiseen. Oksennus- ja virtsaneritystä lisäävien ja umme-tuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen, sydämen rytmihäiriöihin tai sydänlihaksen tulehtumiseen.

Ahmimishäiriön hoito koostuu ravintovalistuksesta ja erilaisista yksilöllisesti suunnitel-luista psykoterapioista tai perheterapioista. Tietyt masennuslääkkeet voivat vähentää ah-mimiskohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä.

Masennus Kysymys: Olen ollut viime aikoina hiukan alakuloinen. Onkohan tämä masennusta? Vastaus:

Masentuneisuus tarkoittaa alentunutta mielialaa, joka ilmenee asteesta riippuen alakuloi-suutena, surumielisyytenä, ärtyisyytenä, toivottomuutena tai merkityksettömyyden ja tyh-jyyden tunteena. Ohimenevä masentuneisuus on erilaisiin pettymyksiin ja menetyksiin liittyvä luonnollinen tunnetila. Ohimenevää masentuneisuutta ei tarvitse hoitaa.

Jos masentuneeseen mielialaan liittyy pidemmän aikaa unettomuutta, väsymystä, vähä-energisyyttä ja kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, kyse voi olla vakavasta masennustilasta tai pitkäaikaisesta masentuneisuudesta.

Masentuneen mielialan taustalla voi olla myös jokin sairaus, kuten esimerkiksi kilpi-rauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, krooniset infektiot, sokeritauti, anemia tai erilaiset neurologiset sairaudet. Monet lääkkeet, alkoholin tai päih-teiden käyttö voivat myös olla masentuneisuuden syy.

Jos masentuneisuus jatkuu vähänkin pitempään tai on luonteeltaan voimakasta, on aina viisasta kääntyä lääkärin puoleen masentuneisuuden syiden selvittämiseksi.

Kysymys: Olen miettinyt jo useamman viikon ajan, pitäisikö minun käydä lääkärissä. Lapseni sai-rastui vakavasti noin puoli vuotta sitten, eikä huonoille uutisille näy loppua. Nyt huomaan miettiväni päivittäin, miten jaksan iltaan. En saa töissä mitään aikaiseksi, ja mieluiten vietän vapaa-ajan kotona. Haaveilen tekeväni jotain hauskaa piristääkseni itseäni, mutta en koskaan toteuta sitä. Itken yksin, kun kukaan ei ole kuulemassa, mutta muulloin pys-tyn tsemppaamaan itseni suhteellisen normaaliin toimintaan (paitsi että en saa tehtyä töi-täni). Nukun yllättävän hyvin kuitenkin, vaikkakin minua väsyttää jatkuvasti. En näe mi-tään positiivista missään, ja huomaan töissä ärsyyntyväni työtovereistani. Onko minun syytä mennä lääkärille, vai meneekö tämä ohi? Ahdistava olotila on koko ajan mukana. Huomaan syöväni paljon, ja liikunta on jäänyt vähäiseksi, eli olen lihonutkin vähän. Vastaus: Kerrotte väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä, ahdistuksesta sekä lapsen vakavasta sairastumisesta. Kriisitilanne perheessä saattaa laukaista masennuk-sen/ahdistuneisuushäiriön. Tilanne on jatkunut jo useiden viikkojen ajan. Suosittelisin käyntiä työterveyslääkärillä, jonka kanssa voisitte keskustella tilanteestanne tarkemmin. Jos teillä ei ole työterveyshuoltoa niin voitte varata ajan omalta terveysasemalta. Paniikkihäiriö Kysymys: Mikä on paniikkihäiriö? Vastaus:

Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset, jatkuva huoli niiden uusiutumisesta tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtauksille on omi-naista äkillisyys ja odottamattomuus. Jos kohtauksiin liittyy julkisten paikkojen pelko (esim. liikennevälineet, kauppa), tilaa kutsutaan myös agorafobiaksi.

Kohtauksen aikana ilmeneviä oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Seurauksena oireista on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epä-todellisuuden tunne tai itsensä vieraaksi tunteminen. Sydänoireet ja pelot saavat kohtauk-sesta kärsivän pelkäämään äkillistä kuolemaa tai "hulluksi" tuloa. Kohtauksia voi ilmetä myös nukkuessa, mutta ne eivät liity unien näkemisvaiheeseen.

Paniikkikohtausten tiheys vaihtelee, niitä voi ilmetä viikoittain tai harvemmin ja voimak-kuudeltaan eriasteisina ryppäinä. Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan joko kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on johtanut paniikkia aihe-uttavien tilanteiden välttämiseen, mikä kaventaa jokapäiväistä elämää. Tällöin henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin tai muihin sosi-aalisiin tilanteisiin.

Paniikkihäiriö on selvästi yleisempää naisilla. Noin 1–3 % aikuisista kärsii paniikkihäiri-östä jossain elämänsä vaiheessa, suuri osa heistä kärsii myös paniikkikohtausten pelon aiheuttamasta julkisten paikkojen pelosta. Yli puolella alttius eriasteisiin ja eri tiheydellä ilmeneviin kohtauksiin säilyy vuosia tai vuosikymmeniä. Kohtausten pelko, niihin liitty-vä häpeä ja niiden tuloksena kehittyvä sosiaalinen eristäytyminen lisäävät alttiutta dep-ressioihin, alkoholin ongelmakäyttöön, työkyvyttömyyteen ja itsetuhoisuuteen.

Paniikkikohtausten syy ja tausta on monisyinen ja osin tuntematon. Osa ihmisistä on kes-kimäärin selvästi herkempiä reagoimaan paniikkikohtauksella sekä pelkoreaktion lau-kaisemiin hengitystiheyden muutoksiin että ero- ja traumatilanteisiin. Lapsuuden ja muut aikaisemman elämän äkilliset traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta paniikkikohta-uksiin.

Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, lisämunuaisen ytimen kasvain, sisäkorvan toiminnan häiriö, tai tietyt sydämen rytmihäiriöt.

Paniikkihäiriön itsehoidossa ja hoidossa on olennaista estää paniikkikohtausten aiheutta-ma jokapäiväistä elämää kaventava sosiaalisten tilanteiden, liikennevälineiden tms. vält-täminen.

Tämä päämäärä on helpompi saavuttaa, jos lähi-ihmiset ymmärtävät odottamattomiin kohtauksiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Pelkojen väheksyminen tai mitätöinti pahentaa niiden hallinnan oppimista.

Paniikkikohtauksista ja -häiriöstä kärsiville on monilla paikkakunnilla järjestetty erilaisia oma apu- ja rentoutusryhmiä. Saatavilla on myös hyviä itsehoitokirjoja.

Vaikka paniikkikohtaukset ovatkin sinänsä vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumi-sen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkei-den avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään jo-

ko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja. Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oirevalistus sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.

Kysymys: Luulen, että saan paniikkihäiriökohtauksia, etenkin kun joudun käymään ulkona (esim. kaupassa). Oireina kuumat aallot, pulssin tiheneminen, heikotus jne. Onko lääkettä jota voisi saada ilman reseptiä paniikkihäiriön hoitoon? Vastaus: Kiitos kysymyksestäsi liittyen paniikkihäiriön hoitoon. Paniikkihäiriö on psyykkinen oi-re, jolle ovat tyypillisiä toistuvat voimakkaat ahdistuneisuuskohtaukset. Vaiva on varsin yleinen. Paniikkioireet ilmaantuvat tavallisesti tungoksissa julkisilla paikoilla, kuten esi-merkiksi kaupan kassajonossa kuten kysymyksessäsi kerroit. Kohtaukseen liittyvät oireet ovat fyysisiä ja psyykkisiä: sydämentykytystä, rintakipua, vatsavaivoja, huimausta ja heikotusta. Joku voi tuntea kuumotusta, vilunväristyksiä, raa-jojen puutumista tai ilman loppumista hengittäessä. Olo tuntuu sumuisen epätodelliselta, mielessä aaltoilevat tunteet hallinnan menettämisestä aina kuolemanpelkoon asti. Oireet kestävät yleensä muutamista minuuteista 10-30 minuuttiin. Vaikka kohtaus on lyhytai-kainen, sen jälkeen jää yleensä ahdistunut olo, mikä saattaa kestää useita päiviä. Kun saat paniikkikohtauksen, voit antaa kehosi reagoida juuri sillä tavalla kuin se reagoi. Keskity siihen, mitä fyysisesti tunnet, älä siihen, mitä pelkäät seuraavaksi tapahtuvan. Nykyhetkessä pysymistä voi auttaa jokin konkreettinen tekeminen. Kaupan kassajonossa voit tarkastella muita ihmisiä, selailla lehtihyllyä, tai laskea taskussasi olevia kolikoita. Kaikki tekeminen, mikä katkaisee ajatusten kääntymistä hankalampaan suuntaan, on avuksi. Voit kertoa muille ihmisille, mistä on kysymys. Energiaa ei tarvitse sitoa oireiden torjuntaan tai salailuun. Ahdistuneisuus ja pelko häviävät itsestään hetken kuluttua. Kun kohtaus on ohi, voit jatkaa sitä mitä olit tekemässä. Jos kärsit satunnaisista paniikkikohtauksista, voit hoitaa niitä itsekin tutustumalla reak-tioihisi kohtauksen aikana. Apuna voit käyttää päiväkirjaa. Päiväkirjaan voit kuvailla, mitä kohtauksen aikana tapahtui, millaisessa tilanteessa kohtaus tuli ja mitä sitä ennen oli tapahtunut. Voit kirjata sinne myös kuinka usein kohtauksia on tullut ja ennustaa milloin seuraava tulee. Voit keksiä paniikkikohtauksillesi myös persoonallisen osuvan nimen. Kun pelko saa nimen ja kasvot, se samalla kutistuu. Myös omilla elämäntapavalinnoilla voit edistää toipumista. Riittävä lepo ja liikunta, kah-vin, alkoholin ja tupakoinnin välttäminen voivat vähentää oireita. Apua saa myös rentou-

tumisharjoituksista. Jos paniikkikohtauksia esiintyy toistuvasti ja niihin liittyy masennusta, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkärin kanssa on mahdollisuus selvittää kokonaistilanne ja hoitovaih-toehdot. Usein tällöin tarvitaan lääkehoitoa. Tavallisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat mie-lialalääkkeet. Mielialalääkkeiden vaikutus alkaa vasta muutaman viikon kuluttua, joten alkuvaiheessa lisänä voidaan käyttää ahdistusta lievittäviä lääkkeitä. Näitä reseptilääkkei-tä on apteekissa useilla eri kauppanimillä. Mitään ilman reseptiä saatavaa lääkitystä ei ole olemassa. Lääkehoidon avulla voidaan katkaista kohtausten noidankehä ja raivata tilaa omien sel-viytymiskeinojen löytämiseen. Lääkitystä jatketaan tavallisesti puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Lääkkeillä voi olla myös jonkun verran haittavaikutuksia. Hyviä tuloksia on saa-tu myös psykoterapian avulla. Paniikkihäiriö voi viestiä jotain hyvin tärkeää sisäisestä maailmastamme ja toimia väylänä syvempään itsetuntemukseen. Tunteiden kontrollointi voi vaihtua tunteiden tunnistamiseen ja hyväksymiseen. Terapian myötä oma turvallisuu-den ja elämänhallinnan tunne vahvistuvat. Jokainen voi löytää oman luovan tapansa elää tämän alkuun niin "kiusallisen seuralaisen" kanssa.

7.7. Rokkotaudit Enterorokko Kysymys: Millainen on enterorokko? Vastaus:

Etenkin loppukesällä ja syksyllä lapsilla ilmenee kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa, käsissä ja jaloissa sekä muuallakin iholla, kuten pakaroissa. Lapsella voi ilmetä ennen suutulehdusta myös nielukipua ja vatsavaivoja. Suuoireet alkavat yleen-sä pari päivää ennen ihottumaa. Kyseessä on enterovirusten aiheuttama rokkotauti, ente-rorokko, jota kutsutaan myös "käsi- ja suutaudiksi". Sen tavallisin aiheuttaja on coxsackie A16 -virus, mutta samantyyppistä oireistoa voivat aiheuttaa myös muut enterovirukset.

Jos infektio ilmenee vain suutulehduksena, siitä käytetään nimeä herpangiina, ja tauti muistuttaakin herpesviruksen aiheuttamaa suutulehdusta. Enterorokon itämisaika on 3–7 vrk tartunnasta. Virus tarttuu sekä hengitystie-eritteiden että ulosteen välityksellä, joten käsien pesu on tärkeää taudin leviämisen ehkäisemisessä. Erotuksena vesirokkoon, ente-rorokko ei aiheuta yleensä kutinaa, ja rakkulat painottuvat käsiin ja jalkoihin.

Enteroviruksia on suuri joukko ja niiden aiheuttama tauti voi vaihdella. Tavallisin entero-virusinfektion muoto lienee tavallinen flunssa. Toisinaan enterovirusinfektioihin liittyy korkea kuume, voimakas päänsärky, sekä niskajäykkyys merkkinä aivokalvontulehduk-sesta. Tämä aivokalvontulehduksen muoto on kuitenkin vaaraton ja paranee itsestään. Oireet voivat olla kuitenkin niin voimakkaat, että tilanne vaatii sairaalatutkimuksia.

Kysymys:

Miten enterorokkoa hoidetaan?

Vastaus:

Enterorokko on useimmiten melko lievä tauti. Se kestää yleensä alle viikon, paranee it-sestään, eikä aiheuta jälkitauteja. Suun rakkulat saattavat kuitenkin olla aristavia, ja niin-pä syöminen voi olla hankalaa. Tällöin lapselle on hyvä antaa nestemäistä ravintoa (me-hua, vellejä, jäätelöä), jota ei tarvitse pureskella. Joskus jaloissa ilmenevät rakkulat ovat kivuliaita ja häiritsevät esim. kävelyä. Varsinaista lääkitystä enterorokon hoitoon ei tarvi-ta. Tulehduskipulääkkeet helpottavat sekä päänsärkyä että muita enterovirusinfektioon liittyviä kipuja.

Parvorokko Kysymys: Mitä eroa on parvo- ja enterorokolla? Onko enterorokkoisia syytä vältellä, esim. kyläilyt?

Vastaus:

Parvorokon aiheuttaja on Parvovirus B 19. Itämisaika on 4-14 vrk (joskus 20 vrk). Virus tarttuu ilmeisesti hengitystie-eritteiden välityksellä. Parvorokko on tavallisin kouluikäisillä lapsilla, mutta myös nuoremmilla lapsilla ja aikui-silla, yleisesti 5-15 -vuotiailla. Oireina ovat lievä kuume, päänsärky, sekä lihassärkyä ja väsymystä ennen ihottuman alkua. Ihottuma alkaa symmetrisenä poskien punoituksena ja leviää myöhemmin alaspäin vartalolle, raajoihin ja pakaroihin. Ihottuma on monimuotoi-nen, ja voi vaihdella punaisista papuloista verkkomaiseen punoitukseen. Ihottuma kestää 1-3 viikkoa, voi mennä pois ja tulla uudelleen. Parvorokko ei yleensä vaadi hoitoa. Jos on kuumetta, kevyt vaatetus ja huoneen viilen-nys. Sairastettu infektio aiheuttaa elinikäisen immuniteetin.

Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos lapsella on kuumetta ja hän on vastahakoinen juo-maan. Jos lapsen yleiskunto on kovin huono. Jos lapsi on alle 2-vuotias ja hänellä on yli 39 astetta kuumetta. Jos olet raskaana ja olet ollut tekemisissä parvorokkoa sairastavan lapsen kanssa. Jos olet raskaana ja työpaikallasi on useampia parvorokkoon sairastuneita. Enterorokon aiheuttajina ovat Enterovirukset. Itämisaika on 4-6 vrk. Tauti on pitkään tarttuva, tartuttavuus alkaa ennen oireiden alkua ja kestää viikkoja. Potilaan eristämistä ei tarvita, kuitenkin tehokas käsienpesu saattaa rajoittaa virusten leviämistä. Enterorokon oireisiin kuuluvat kitakaaren, posken, kielen ja ikenien limakalvoille ilmaan-tuvat muutaman mm:n läpimittaiset punoittavat alueet, joiden keskustassa on alkuvai-heessa rakkula, ja sen puhjettua myöhemmin haavauma. Tavallisesti kahden vuorokauden kuluessa kämmeniin ja jalkapohjiin ilmaantuu rakkuloita ja etenkin pakaroihin voi kehit-tyä lievää ihottumaa. Tautiin voi liittyä kuumetta, hengitystieoireita ja ripulia. Komplikaatiot ovat harvinaisia. Virukset voivat aiheuttaa mm.sydän- ja aivokalvontuleh-duksia, sekä vastasyntyneelle verenmyrkytyksen kaltaisen taudin. Kotihoitona on oireenmukainen hoito. Tarvittaessa kuumetta alentava lääkitys ja nestey-tys. Vuodelepoa ei tarvita, jos kuumetta ei ole. Suuveden käyttö ei ole tarpeellista, vaikka rakkulat muuttuisivat kellertäviksi. Jos lapsella on kuumetta, kevyt vaatetus ja huoneen lämpötila pidetään viileänä. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos kuume nousee korkeaksi ja lapsi on huonokuntoi-nen, tai jos suussa olevat rakkulat aiheuttavat ongelmia, tai juominen ei onnistu. Tauti tarttuu pisaratartuntana. Se tarttuu erityisesti lapsen ulosteesta käsiin ja niistä mui-hin lapsiin, mutta se tarttuu myös ilman kautta. Taudin leviämistä ei voida estää päivähoitopaikoissa, koska tauti tarttuu suhteellisen hel-posti ja lapsi tartuttaa jo itämisaikana. Lapsen on oltava kotona, kunnes hän on kuumee-ton, ja kunnes hän voi osallistua hoitopaikan toimintaan ilman erikoishuomiota. Tuhkarokko Kysymys: Haluaisin tietoa tuhkarokosta. Kiitos. Vastaus:

Tuhkarokko on edelleen kehitysmaissa merkittävä lasten sairastuvuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja. Tuhkarokkovirus kuuluu kaikkein tarttuvimpien virusten joukkoon, ja ennen

rokotusten käyttöönottoa käytännössä kaikki sairastivat tuhkarokon. Sen itämisaika on 9–11 päivää.

Ensioireita ovat kuume, nenän vuotaminen ja silmien punoitus, ja 3–5 päivän kuluttua alkaa ihottumavaihe. Tuhkarokolle tyypillinen oire ovat suussa poskien limakalvoilla olevat vaaleanpunaiset, keskeltä sinivalkoiset täplät eli Koplikin täplät. Ihottuma on pu-naläiskäinen ja niiden ympäristö on kalpeahko. Se alkaa korvien seudusta ja kaulan si-vuilta leviten kasvoihin ja etenee vartalolle ja raajoihin. Ihottuma kestää keskimäärin run-saan viikon ajan.

Tauti todetaan sille ominaisen ihottuman perusteella ja varmistetaan veren vasta-ainetutkimuksella. Tuhkarokkovirus voi vahingoittaa keskushermostoa. Pelätyin kompli-kaatio on aivotulehdus. Tavallisimmat lisätaudit ovat kuitenkin välikorvatulehdus ja keuhkokuume. Tuhkarokkoon ei ole olemassa lääkettä. Rokote on ollut laajassa käytössä Suomessa jo pari vuosikymmentä. Tuhkarokon sairastaminen antaa elinikäisen immuni-teetin.

Tuhkarokko on maailmalla vielä varsin tavallinen lastentauti. Suomessa sitä on viime vuosien aikana tavattu vain muutamia tapauksia, mutta altistuminen ulkomailla on mah-dollista. Siksi ulkomaille matkustavalle henkilölle, joka ei ole sairastanut tuhkarokkoa tai jota ei ole rokotettu, tulisi harkita rokotuksen antamista.

Tulirokko Kysymys: Mitkä ovat tulirokon oireet? Epäilen saaneeni jonkin rokkotaudin… Vastaus:

Tulirokko (scarlatina) on melko harvinainen tulehdustauti, jonka aiheuttavat eräät A-streptokokin kannat. Tauti leviää pisaratartuntana. Yleensä tautia tavataan nielutulehdus-ten yhteydessä, ja vain harvoin A-streptokokin aiheuttamissa iho- tai haavainfektioissa. Tulirokko on yleisin lapsilla ja pieniä tulirokkoepidemioita esiintyy usein kylminä vuo-denaikoina esimerkiksi päiväkodeissa. Bakteeritautina tulirokko hoidetaan antibiooteilla.

Tulirokon itämisaika on 1-5 vuorokautta. Tauti alkaa yleensä kuumeen kohoamisena ja päänsär-kynä. Toisinaan esiintyy myös oksentelua. Toisena päivänä ilmaantuu tulirokolle tyypillinen man-sikkakieli, ja suun limakalvo punoittaa kauttaaltaan. Nielurisat punoittavat ja niiden päällä saattaa olla vaaleita peitteitä. Kurkkukipua voi esiintyä, ja suurentuneita sekä aristavia imusolmukkeita voidaan havaita erityisesti kaulalla. Tulirokolle tyypillinen ihottuma ilmaantuu 12-48 tunnin kuluessa oireiden alusta. Se on tavallisesti punoittava ja hiekkapaperimainen, ja lisäksi iholla on nähtävissä pieniä punaisia pilkkuja. Yleensä

ihottuma leviää koko vartalolle ja jalkapohjiin sekä kämmeniin, mutta niukemmin raajoihin. Otsa ja posket punoittavat, mutta suun ympärillä ihottumaa ei ole.

Lääkäriin on syytä hakeutua, kun oireet viittaavat A-streptokokin aiheuttamaan tautiin: * oireet alkavat nopeasti * korkea kuume * päänsärky ja toisinaan oksentelu * kurkkukipu ja suun sekä nielurisojen punoitus ja peitteisyys * aristavia ja turvonneita imusolmukkeita kaulalla * tulirokkoihottuma Jos oireet eivät helpota tai ne pahenevat muutaman päivän sisällä antibioottikuurin aloit-tamisesta, on myös hakeuduttava lääkäriin. Komplikaatioiden mahdollisuus on myös hy-vä pitää mielessä. Jos esiintyy kurkkupaiseeseen viittaavia oireita (kuten voimakasta kurkkukipua erityisesti sillä puolella, missä paise on, nielemisvaikeuksia, puuromaista puhetta, liman kertymistä kurkkuun, leukalukko, kuumetta, nielun alueen punoitusta ja turvotusta sekä kitakielekkeen siirtyminen toiselle puolelle), on syytä mennä lääkäriin.

Kysymys: Miten tulirokkoa hoidetaan? Vastaus: Tulirokko hoidetaan antibiooteilla. Hoitosuosituksen mukainen ensisijainen lääke on penisilliini tai penisilliiniallergisille jokin kefalosporiini. Koska turhia antibioottikuureja on vältettävä, tulee hoidon perustua A-streptokokin toteamiseen nielusta. Nieluviljelytulosten odottaminen ei lisää komplikaa-tioriskiä. Antibioottikuurin pituus on kymmenen päivää, ja se on otettava ohjeiden mukaan hoidon tehon varmistamiseksi. Myös oireenmukainen hoito, eli riittävä syöminen ja juominen sekä kipu-jen hoito, on muistettava taudin aikana. Antibioottihoidon saaneet kuumeettomat lapset voivat palata kouluun ja päivähoitoon 24 tunnin kuluttua hoidon alusta, jos kunto vain sallii. Vauvarokko Kysymys: Pojallani oli kuumetta 4vrk:tta, jonka jälkeen ilmestyi punoittavaa ihottumaa koko varta-loon. Ihottumaa on ollut jo 2-3 vuorokautta. Kuinka kauan ihottuma jatkuu? Vastaus: Vauvarokko on tyypillisesti ½–2-vuotiaiden tauti, joka alkaa 3–5 päivää jatkuvalla kor-kealla kuumeella, sitten ilmaantuu ihottuma. Pienelle osalle potilaista ihottuma tulee vielä

kuumeen kestäessä, ja samoin pienellä osalla ihottuman alku viivästyy päivän kuumeen laskemisesta. Ihottuma kestää muutamasta tunnista pariin päivään. Ihottuma alkaa korvi-en seudusta ja leviää kasvoihin, niskaan ja vartalolle. Jos lapsen ihottuma jatkuu edelleen neljättä-viidettä päivää tai hän on itkuinen, väsynyt, syöminen ja juominen sujuu huonosti, ohjaisin varaamaan aikaa lääkärille. Vesirokko Kysymys:

Millaisia hoito-ohjeita suosittelet vesirokkoon? Vastaus: Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan vesirokkoviruksen aiheuttama infektio. Vesirok-ko on helposti tarttuva, sen itämisaika on 14 - 21 vuorokautta. Yleensä vesirokkoon sai-rastutaan ennen kouluikää, jolloin tauti on yleensä lievä. Vesirokon vakavuus nousee iän myötä. Taudin ensimmäinen oire on yleensä vartalolle ilmestyvät punoittavat ja kutisevat pau-kamat. Osa niistä muuttuu nopeasti rakkuloiksi, jotka samenevat ja usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan. Arpeutuminen tapahtuu parin päivän kuluessa. Uusia paukamia muodostuu noin 3–4 päivän ajan. Useimmilla sairastuneilla on yleisoireita, kuten kuumet-ta, yskää, ruokahaluttomuutta ja väsymystä. Vesirokon oireet saattavat kuitenkin jäädä hyvin lieviksi jolloin tauti ilmenee vain muutamana rakkulana iholla. Vesirokko paranee yleensä noin viikossa. Vesirokossa esiintyvää ihon kutinaa voi lievittää apteekista saatavalla vesirokkovoiteella tai mentholspriillä. Kutinaa on hyvä lieventää, ettei ihoa vahingossa raavita rikki ja näin altisteta sitä tulehduksille. Kuumeisen kohdalla on huolehdittava riittävästä levosta, nes-teiden saannista ja tarvittaessa kuumetta alentavasta lääkityksestä. Vihurirokko Kysymys: Haluaisin tietoa vihurirokosta. Vastaus:

Vihurirokko (rubella) on virustauti, joka on rokotusten ansiosta saatu hävitettyä Suomesta käytännössä kokonaan. Vihurirokkorokote on nykyisin MPR-rokotteen yksi osa. Ennen rokotuksia tauti sairastettiin yleensä lapsuudessa. Tauti leviää hengitysteiden kautta. Vi-

hurirokko ei ole tautina kovin vakava, mutta äidin vihurirokko raskauden aikana on siki-ölle vaarallinen.

Vihurirokon itämisaika on 14-21 vuorokautta. Tautiin liittyy yleensä kuume, mutta se voi myös puuttua. Suurentuneita imusolmukkeita esiintyy yleensä jo ennen ihottuman puh-keamista erityisesti niskassa ja leukakulmissa. Vihurirokossa ihottuma on punaista, pieni-täpläistä ja iholta hieman koholla olevaa. Se alkaa kasvoilta ja leviää ylävartalolle sekä raajoihin. Ihottuman voimakkuus on hyvin vaihtelevaa. Usein ihottuma on vähäistä. Jos ihottumaa on runsaasti, voi myös suun limakalvoilla esiintyä limakalvoihottumaa. Ihot-tuma kestää yleensä 2-3 vuorokautta. Ihottuman kanssa voi samanaikaisesti esiintyä lieviä hengitystieoireita ja silmän sidekal-von tulehduksia. Naisilla esiintyy usein niveloireita erityisesti käsien sormien pikkunive-lissä. Vihurirokkoon voi liittyä myös komplikaatioita. Vihurirokkoon ei ole olemassa taudin aiheuttajaan kohdistuvaa lääkehoitoa. Hoito on siis oireenmukaista.

Suomesta vihurirokko on rokotusten ansiosta käytännössä hävinnyt. Tautia kuitenkin esiintyy runsaasti kehitysmaissa ja monissa Keski-, Etelä- ja Itä-Euroopan maissa. Rokot-tamattomien henkilöiden mukana se voi kantautua myös Suomeen.

Vihurirokon vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia ja näin ollen taudin ennuste on hyvä. Sikiön ennuste on kuitenkin huono, jos äiti sairastuu vihurirokkoon raskauden, erityisesti ensimmäisten 20 raskausviikon, aikana.

Vyöruusu Kysymys: Mikä on vyöruusu, ja miten sitä hoidetaan? Vastaus:

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama paikallinen infektio yleensä yhden, harvoin kahden tai useamman hermon hermottamalla alueella. Sitä on harvoin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Iän karttuessa vyöruusu yleistyy. Virus jää vesirokon jälkeen piileksimään hermon juureen, josta se aktivoituu ja siirtyy hermoa pitkin ihoon.

Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle toiselle puolelle kehoa. Yleisin se on vartalolla ja kasvoissa. Kasvohermojen alueella esiintyessään se saattaa infektoida silmän ja aiheuttaa rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoon. Neljäl-lä viidestä potilaasta ensimmäinen oire on kipu ja särky. Ne alkavat 1–8 vuorokautta en-nen kuin iho alkaa punoittaa ja siihen nousee muutaman millimetrin läpimittaisia kirkkai-ta rakkuloita. Sairauden tunnetta ja lämmönnousua on useilla. Rakkulat lisääntyvät joita-

kin päiviä, jopa viikon ajan. Niiden määrä vaihtelee muutamasta satoihin. Joissakin tapa-uksissa rakkuloita ei ilmesty lainkaan. Ne sameutuvat, rupeutuvat ja sitten parantuvat 4–6 viikon aikana. Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen.

Lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Ihoa hoidetaan pesuilla ja kylvyillä sekä antiseptisellä voiteella (esimerkiksi Sibicort®). Vyöruusurakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tart-tua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa.

Kova särky, laaja rakkulakylvö, vyöruusu silmän seudussa, sekä huono yleiskunto ovat syitä hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, sillä varhainen viruslääkehoito vähentää iho- ja silmäoireita ja kipua.

7.8 Rokotukset Kysymys: Löysin rokotuskorttini, jossa oli polion kohdalla vuosiluku 2004. Samassa yhteydessä oli jäykkäkouristusrokotteen kohdalla vuosiluku 2012. Tarkoittanee siis sitä, että minun olisi pitänyt uusia polio -rokotteeni jo vuonna 2004, enkä sitä tietääkseni ole tehnyt, ja aina-kaan sitä ei ole ko. korttiin merkitty. Miten toimin? Vastaus: Kaikkien aikuisten perussuojaan kuuluu vähintään kolme jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotusta. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset tehostetaan pääsääntöisesti kymmenen vuoden välein. Poliotehosteita ei tarvita oleskeltaessa alueilla, joilla polioon sairastumisen riski on vä-häinen. Polion endeemisille alueille matkustaville suositellaan tehostetta, jos edellisestä rokotuksesta on kulunut 5–10 vuotta. Jäykkäkouristusrokotteenne ilmeisesti vanhenee v. 2012, jolloin sen ottamisesta olisi pi-tänyt kulua 10 vuotta. Se on hyvä olla voimassa, joten v. 2012 menette kyseisen rokotus-kortin kanssa rokotuttamaan sen joko omalle terveysasemalle tai vaikka työterveyshuol-toon. Kysymys: Onko 2-vuotiaalla automaattisesti rokotusohjelmassa rokotus rabiesta vastaan? Pelottaa, kun kissa raapaisi aika pahasti…

Vastaus: Vesikauhu eli rabiesrokote ei sisälly yleiseen rokotusohjelmaan Suomessa, sillä rabies on Suomessa erittäin harvinainen tauti. Rabies on yleensä vain eläinkunnan tauti, joka poikkeustapauksissa tarttuu ihmiseen. Ih-misten rabiestartunnat ovat erittäin harvinaisia Suomessa. Vuodesta 1991 Suomi on julis-tettu rabieksesta vapaaksi. Vuonna 2003 todettiin yksittäinen rabiestartunta maahan-tuodulla hevosella. Vaikka varsinainen rabiesvirusvaranto on villieläimissä, virus tarttuu ihmiseen yleensä tartunnan saaneen kotieläimen puremasta. Terveesti käyttäytyvän koti-kissan raapaisu ei rabiesta aiheuta. Rokote rabiesta vastaan on olemassa, mutta rokote on tarkoitettu taudin ennaltaehkäisyyn taudin esiintymisalueilla työskenteleville ja heidän perheenjäsenilleen, etenkin perheen leikki-ikäisille lapsille. Lisäksi rokotus on aiheellinen rabiesviruksen infektoiman pure-man hoidossa.

Kysymys: Olen 31-vuotias nainen, enkä ole sairastanut vesirokkoa. Minulla on 2-vuotias lapsi ja mm. hoitopaikassa ja ystävien lapsilla on ollut vesirokkoa, mutta lapsenikaan ei ole vielä saanut tartuntaa. Kannattaisiko tässä tapauksessa minun ottaa vesirokkorokote? En halu-aisi enää tällä iällä sairastaa vesirokkoa. Olen kuullut, että tauti (tai jälkitauti) voi olla ra-jukin aikuisena. Lapselleni en rokotetta ole harkinnut. Mistä rokotteen saa? Vastaus: Rokote annetaan vain vesirokkoa sairastamattomille, joskaan vesirokon sairastaneen ro-kottamisesta ei ole haittaa. Useimmat aikuiset, jotka eivät tiedä vesirokkoa sairastaneen-sa, ovat todellisuudessa immuuneja taudille. Aikuisilta sairastamistieto voi olla epäluotet-tava, ja tuolloin vasta-aineiden tutkimista ennen rokottamista voidaan harkita turhien ro-kotusten välttämiseksi. Vesirokkorokote on erittäin turvallinen terveillä henkilöillä. Rokote aiheuttaa vain vähän rokotusreaktioita, joista tavallisimmat (noin 5 %:lla) ovat yksittäisiä näppylöitä tai rakku-loita. Yleisoireet ovat erittäin harvinaisia. Rokotetta varten tarvitset siis reseptin lääkäriltä. Ota yhteyttä esim. työterveyshuoltoon tai omaan terveyskeskukseen.

Kysymys: Onko turvallista ottaa kausi-influenssarokotus, kun siihen on liitetty sikainfluenssaroko-te? Vastaus: On turvallista. Kausi-influenssarokotetta on valmistettu samalla menetelmällä jo 70-luvulta lähtien. Rokotteita on käytetty miljoonia annoksia, eikä merkittäviä vakavia hait-tavaikutuksia ole ilmennyt. Rokotteeseen valitaan joka vuosi ne Maailman terveysjärjes-tön valitsemat viruskannat, jotka kunakin vuonna todennäköisimmin aiheuttavat influens-san. Tänä vuonna rokotteessa on myös sikainfluenssaviruskanta. Kausi-influenssarokotteessa ei ole tehosteainetta, eli adjuvanttia. Kausi-influenssarokotteen tyyppisiä sikainfluenssarokotteita annettiin Yhdysvalloissa kuluneena talvena 29 miljoonalle lapselle eikä narkolepsian lisääntymiseen viittaavia merkkejä ole ilmennyt. Kysymys: Saako Suomesta kausi-influenssarokotetta ilman sikainfluenssalta suojaavaa osaa? Vastaus: Ei saa. WHO määrittää vuosittain kausi-influenssarokotteissa käytettävät viruskannat, ja kaikki rokotevalmistajat noudattavat näitä WHO:n suosituksia. Tänä vuonna kaikissa kausi-influenssarokotteissa on mukana sikainfluenssaviruskanta. Kysymys: Kannattaako minun ottaa kausi-influenssarokote, kun olen jo ottanut sikainfluenssarokot-teen? Vastaus: Kannattaa. Kausi-influenssarokote suojaa myös sellaisilta viruskannoilta, joita ei sikain-fluenssarokotteessa ole. Kausi-influenssarokotteesta saat myös lisäsuojaa sikainfluenssaa vastaan. Yliannostuksen vaaraa ei ole, eikä ylimääräisiä haittoja ole odotettavissa. Kysymys:

Tarvitsenko kausi-influenssarokotteen, kun otin viime vuonna sekä kausi- että sikain-fluenssarokotteen? Vastaus: Kyllä. Influenssavirukset muuntuvat jatkuvasti, ja siksi viime vuoden kausi-influenssarokote ei suojaa tulossa olevalta kausi-influenssalta. Kysymys: Koska influenssarokote pitäisi ottaa? Kuinka nopeasti se alkaa vaikuttaa? Kuinka kauan suojaa? Vastaus: Influenssavirukset saapuvat Suomeen yleensä joulu-huhtikuussa. Rokote tulisi ottaa en-nen influenssakauden alkua, mielellään marras-joulukuussa. Rokotuksen voi hakea vuo-denvaihteen jälkeenkin, kunhan epidemia ei ole alkanut. Influenssaepidemian aikanakaan rokottamisesta ei ole haittaa. Rokotteen antaman suojan kehittymiseen menee kuitenkin pari viikkoa, joten rokote ei välttämättä ennätä estää sairastumista, jos epidemia on jo al-kanut. Influenssaviruksen jatkuvan muuntumisen vuoksi edellisenä vuonna annettu rokote tai sairastettu influenssa eivät useinkaan suojaa seuraavan talven influenssalta. Influenssaro-kotteiden suojatehon ylläpitämiseksi rokotteiden koostumus päivitetään vuosittain vas-taamaan kunakin vuonna odotettavissa olevaa epideemistä influenssavirustyyppiä. Roko-tuksen jälkeen vasta-ainetasojen arvioidaan pysyvän suojaavina korkeintaan noin vuoden verran. Rokote tulee siis ottaa vuosittain sekä suojan lyhytaikaisuuden että rokotteen koostumuksen vaihtelun vuoksi. Kysymys: Aiheuttaako rokotus lievän influenssan? Vastaus: Suomessa käytössä olevat influenssarokotteet ovat lihakseen annettavia rokotteita, jotka sisältävät inaktivoituja eli tapettuja viruksen osia. Ne eivät siis sisällä kokonaisia viruksia eivätkä siten voi aiheuttaa influenssaa.

Kysymys: Onko influenssarokotteella haittavaikutuksia? Vastaus: Rokotuksen jälkeen rokotuskohta saattaa punoittaa ja aristaa. Joskus rokotetuille tulee lihas- ja nivelkipua, päänsärkyä tai lämpöä. Nämä oireet menevät ohi parissa päivässä ja niitä voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeillä. Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia. Kliinisissä aikuistutkimuksissa nykyaikaisen influenssarokotteen ja lumerokotteen aiheut-tamat yleisoireet, esim. kuume, huonovointisuus, ja päänsärky eivät eroa määrältään ja laadultaan toisistaan. Kananmunalle erittäin allergiset voivat saada allergisia oireita. 7.9. Silmätaudit Sidekalvon tulehdus Kysymys: Lapsellani, 5v, alkoi toinen silmä rähmiä tänään iltapäivällä. Rähmää pyyhittiin ajoittain, mutta aina silmän sisänurkkaan kertyi uutta rähmää. Silmä kutisee vähän, ei punoita. Kuumetta ei ole, nuhaa kylläkin. Allergiaa ei pitäisi olla. Onko tämä silmätulehdusta ja voiko hänet viedä huomenna päiväkotiin? Vastaus: Vastaus ei ehdi antamaan ohjeistusta päiväkotiin menosta. Silmätulehduksethan ovat hy-vin tarttuvia, ja ohjeena onkin, jos kysymyksessä on kunnon tulehdus, että hoitoon vasta parin päivän päästä lääkehoidon aloituksesta. Silmätulehduksen oireita ovat: rähmän erittyminen, ja yleensä se on niin reilua, että sil-mät ovat muurautuneet umpeen aamulla. Rikan tunne silmässä ja kutina (enemmän aller-giassa), sekä kirvely ja punoitus. Alkuun, jos oireet ovat lievät, tilannetta voi hoitaa kotona ja puhdistaa silmiä usein keite-tyllä, haalealla vedellä. Molempiin silmiin omat puhtaat tupot tai taitokset .Pyyhintä ul-konurkasta sisänurkkaan päin. Jollei puhdistuksella vaikutusta, pitää lääkäriltä saada re-septi.

Kysymys: Minulla on ollut kaksi kertaa viime vuonna, ja nyt taas jälleen silmätulehdus. Miten hoi-dan, ja miksi se on tullut niin useasti?

Vastaus:

Kerroit, että sinulla on ollut useasti silmätulehdus. Tavallisimmat tulehdukset esiintyvät silmäluomissa, sidekalvolla, kyynelelimissä, silmämunan eri osissa, sekä näköhermossa. Tulehduksen aiheuttavat useimmiten bakteerit tai virukset, ja se voi olla myös erilaisten allergeenien aiheuttama. Tavallisesti tulehdukset ovat akuutteja, mutta voivat myös kroo-nistua eli muuttua pitkäaikaiseksi tai uusiutua toistuvasti. Silmätulehduksen hoidossa käsihygienia on erittäin tärkeää tulehduksen leviämisen eh-käisemiseksi. Kädet tulee pestä ennen ja jälkeen silmän hoitamisen. Tarvittaessa silmä-luomet puhdistetaan veteen kostutetulla vanulla tai vanupuikolla. Lääkintä tapahtuu vasta tämän jälkeen lääkärin määräyksen mukaan silmätipoilla tai -salvoilla. Silmätautien hoidossa käytetään sekä paikallisia että systeemisiä lääkkeitä. Paikallisia lääkkeitä ovat vesi- tai öljypohjaiset silmätipat ja -salvat, sekä silmäluomen alle sijoitet-tava pitkävaikutteinen lamelli, kiekkomainen levy. Silmälääkkeet ovat henkilökohtaisia ja laitetaan aina puhdistettuun silmään. Silmälääke säilyy avattuna ja oikein säilytettynä noin 1 kuukauden. Osa silmälääkkeistä säilytetään viileässä. Silmätulehdusongelmassa on syytä kääntyä lääkärin puoleen ja selvitellä tilannetta tarkemmin.

7.10 Sydän- ja verisuonitaudit Kolesterooli Lihavuus

Kysymys:

Jos hyvä kolesteroli on liian alhainen, mitä pitäisi tehdä? Mistä hyvää kolesterolia saa-daan? Vastaus:

Kolesteroli on tarpeellinen solun rakennusaine. Veressä kiertävää kolesterolia kutsutaan "hyväksi" tai "pahaksi" kolesteroliksi. Paha kolesteroli eli LDL-kolesteroli kulkeutuu ve-restä kudoksiin ja verisuoniin. Se takertuu helposti suonen seinämään ja muodostaa ah-taumaa, joka on suonenkovettumataudin eli ateroskleroosin alku. Tästä johtuu nimitys "paha" kolesteroli. Hyvä kolesteroli eli HDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia pois ku-doksista ja verisuonten seinämistä maksaan, jossa se hajoaa. Se on siis eduksi valtimoille ja estää sepelvaltimotaudin kehitystä ja siksi sitä sanotaan "hyväksi" kolesteroliksi. Tavoitteena on, että kokonaiskolesteroli olisi alle 5 mmol/l, LDL -kolesteroli alle 3 mmol/l ja HDL- kolesteroli yli 1 mmol/l. HDL-kolesterolia tulisi olla vähintään 20 pro-senttia kokonaiskolesterolista. Ruokaremontin avulla voi vaikuttaa keskimäärin 10-15 %, mutta jopa 40% veren kolesterolipitoisuuteen. Vaikutus on yksilöllinen, mutta aina teho-kas ja kannattava. Hyvää kolesterolia on pehmeissä rasvoissa, esimerkiksi kasviöljyissä, kasvimargariineissa ja kalassa. Liikunta vaikuttaa edullisesti veren kolesteroliarvoihin, joskin sen teho on pienempi kuin ruokavaliolla. Liikunta lisää "hyvän" eli HDL -kolesterolin pitoisuutta veressä. Liikunnan pitää olla kuitenkin riittävän rasittavaa ja kestää tarpeeksi kauan, ja sen pitää toistua tar-peeksi usein. Liikunnan tulisi kestää 30 minuuttia kerrallaan, toistua vähintään 2-3 kertaa viikossa ja liikunnan aikana tulee hengästyä, hikoilla ja sykkeen tulee nousta selvästi. Lihavuus lisää veren "pahan" eli LDL-kolesterolin pitoisuutta ja samalla vähentää "hy-vän" eli HDL-kolesterolin määrää. Lihavuuden vaikutus on yksilöllinen, mutta laihdut-taminen korjaa sekä LDL-kolesterolin että HDL-kolesterolin määrää veressä. Lyhyesti tiivistettynä:

• Pidä painosi kurissa ja liiku päivittäin • Laihduta, jos painoindeksisi (BMI) on yli 25 • Vähennä rasvaa, erityisesti piilorasvaa • Siirry käyttämään pehmeitä kasvirasvoja ja niitäkin kohtuudella • Vähennä suolaa • Käytä alkoholia kohtuudella • Älä tupakoi

Kysymys:

Kuinka laihdutusleikkaukseen pääsee? Vastaus: Laihdutusleikkauksia suoritetaan henkilöille jotka kärsivät sairaalloisesta ylipainosta (painoindeksi yli 40) ja joilla ruokavaliohoito ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen eivät ole tuottaneet haluttua vaikutusta ruumiinpainossa. Lisäksi tarvitaan lääkärin arvio siitä, että henkilö pystyy todennäköisesti noudattamaan toimenpiteen jälkeen välttämättömiä syömisrajoitteita. Ahmimishäiriöistä kärsiville leikkauksia ei suoriteta, sillä ylensyömi-nen toimenpiteen jälkeen voi aiheuttaa voimakkaita komplikaatioita. Leikkaukseen tarvi-

taan terveyskeskuslääkärin lähete erikoissairaalaan, jossa tehdään leikkauskelpoisuusar-vio. Kysymys:

Olen 165 cm pitkä nainen, ja painan 75 kg. Olenko ylipainoinen?

Vastaus:

Ylipainon mittana käytetään useimmiten painoindeksiä (body mass indexiä eli BMI:tä). BMI lasketaan kaavasta "paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä". Eli siis; 75 kg jaettuna 1.65 cm x 1.65 cm = 75 kg jaettuna 2,7225 = 27,5. Painoindeksisi on 27,5 eli olet ylipainoinen. Vyötärön ympärysmitalla saadaan lisätietoa siitä miten rasva on kertynyt elimistöön. Mit-ta otetaan seisten alemman kylkiluun ja suoliluun harjan puolivälistä. Valtimotaudin vaa-ra alkaa lisääntyä, kun miehen vyötärönympärysmitta ylittää 90 cm ja naisen 80 cm, var-sinkin, jos henkilöllä on myös muita riskitekijöitä, kuten kohonnut kolesteroli - tai veren-painetaso. Kun miehen vyötärömitta on 100 cm ja naisen 90 cm, valtimotaudin vaara on suurentunut ja näitä suuremmat mitat kertovat jo huomattavasti suurentuneesta sairastu-misriskistä. Ylipainon, lihavuuden ja vaikean lihavuuden BMI-raja-arvot vaihtelevat jonkin verran, mutta tässä yksi luokitus:

Luokka BMI

Alipaino 13 - 18

Ihannepaino 19 - 24

Ylipaino 25 - 30

Lihavuus 31 - 40

Vaikea lihavuus > 40

7.11 Unettomuus Kysymys:

Kärsin ajoittain unettomuudesta. Kaipaisin joitain kotihoito-ohjeita ongelmaani. Vastaus: Tässä olisi ohjeita hyvän unen saamiseksi.

• Mene vuoteeseen vasta, kun olet unelias ja sinua selvästi nukuttaa. Älä koskaan yritä nukahtaa väkisin.

• Pyri nousemaan vuoteesta säännöllisesti samaan aikaan aamuisin. Mikäli kärsit unettomuudesta, Sinun tulisi nousta suunnilleen samaan aikaan myös viikonlop-puisin.

• Syö vain kevyt lounas. Mikäli Sinun tulisi tehdä iltapäivällä töitä, on syytä välttää makeita jälkiruokia, sillä ne lisäävät iltapäiväväsymystä.

• Mikäli Sinulla on mahdollisuus, voit nukkua lounaan jälkeen lyhyet päiväunet. Vältä kuitenkin pitkien päiväunien nukkumista, paitsi jos Sinun täytyy valvoa seuraavana yönä.

• Varaa vuoteesi ja makuuhuoneesi vain nukkumiselle (seksielämää lukuun otta-matta). Älä vie työasioitasi vuoteeseen. Sen sijaan voit lukea esimerkiksi romaa-nia saadaksesi ajatukset pois työstä.

• Vältä runsasta alkoholin nauttimista ennen nukkumaanmenoa. Myös kahvi, vahva tee, kaakao ja tumma suklaa piristävät ja niiden nauttimista myöhään illalla tulee välttää.

• Liiku säännöllisesti päivisin mutta vältä voimakasta ruumiillista ponnistelua kello 21:n jälkeen. Rasittava liikunta häiritsee nukahtamista vielä noin kahden tunnin ajan.

• Harkitse illallisajankohdan siirtämistä myöhemmäksi. Illalla tulisi syödä päivän pääateria. Myös makeat jälkiruoat ovat silloin sallittuja. Sokeripitoiset ruuat aut-tavat nukahtamaan. Iltasyöminen ei lihota, jos syöt vain kevyen lounaan etkä lisää vuorokauden aikana nauttimaasi ruoan kokonaisenergiamäärää.

• Jos et saa unta tai jos heräät kesken unen, älä jää unettomana sänkyyn pitkiksi ajoiksi vaan nouse vuoteesta, lue, kirjoita tai askartele jotakin kevyttä, kunnes alat tuntea itsesi uneliaaksi ja tunnet nukahtavasi. Älä huolestu, vaikka joutuisit joskus valvomaan koko yön.

• Rentouta kehosi ja mielesi vuoteeseen menon jälkeen. Menetelmiä on monia. Le-vollisin mielin on helpompi nukahtaa.

Kysymys: Olen 32 -vuotias työssäkäyvä nainen. Jo jonkin aikaa olen kärsinyt siitä, etten tahdo kun-nolla saada unta ja heräilen öisin. Kun yöllä herään, ei uni tahdo tulla enää tai nukun vain varttitunteja tai puolisen tunnin pätkiä, jos nukun ollenkaan. Mitä tekisin?

Vastaus: Kerrot jonkin aikaa kestäneestä unettomuudesta ja unensaantivaikeudesta. Unettomuus on yleinen vaiva kaikenikäisillä aikuisilla. Tutkimuksien mukaan yli kaksi kolmasosaa kokee satunnaisesti unettomuutta, ja 4-10 %:lla aikuisista se on pitkäaikainen oire. Unet-tomuus lukeutuu yleisimpiin syihin hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Unettomuus on yleisin uneen liittyvä sairausoire, ja sillä tarkoitetaan nukahtamisvaikeut-ta, yöheräilyä ja liian varhaista aamuheräämistä. Unen määrän riittävyyttä ei voi arvioida millään selkeällä aikakriteerillä; uni on riittävää, jos olo tuntuu herätessä virkeältä ja päi-vän toimiin jaksaa tarttua. Tavallisin unen häiriö ja unettomuuden muoto on ns. toiminnallinen unettomuus. Sen taustalla ei ole varsinaista sairautta, vaan stressi, huolet, äkilliset elämänmuutokset tai ulkopuoliset häiriötekijät estävät nukahtamista tai herättävät liian varhain. Yhteiskunnan kiihtyvä muutostahti ja kovat suorituspaineet selviytyä opiskelusta, työstä, harrasteista ja ihmissuhteista tehokkaasti lisäävät riskiä toiminnalliseen unettomuuteen. Kysymyksestäsi ei tarkemmin käy ilmi vaikeuttavatko em. asiat nukkumistasi ja unensaantia. Elämänmuutoksiin tai stressiin liittyvä tilapäinen unettomuus on luonnollista, eikä siitä pidä huolestua. Se on elimistön yksi keino reagoida muutokseen ja se korjaantuu yleensä, kun muutostilanne rauhoittuu. Pitkään jatkuva unettomuus voi olla yksi oire taustalla ole-vasta sairaudesta, jonka diagnosointi ja hoito on välttämätöntä, jotta uneen voidaan vai-kuttaa. Unensaantia voi helpottaa ja lievää unettomuutta hoitaakin huolehtimalla siitä, että unen-saannin mahdollisuudet ovat tilanteeseen nähden mahdollisimman hyvät. Nukkumistot-tumuksiin on tärkeintä kiinnittää huomiota: Käytä vuodetta vain nukkumiseen, mene vuo-teeseen vasta, kun olet unelias. Pyri nousemaan aamuisin samaan aikaan, myös viikon-loppuisin. Vältä päiväunia. Ennen nukkumaan menoa on syytä välttää kahvia, vahvaa tee-tä, kolajuomia ja tupakkaa. Rauhoita itsesi, vältä rasittavaa ponnistelua, jännitystä, väki-valtaviihdettä ja melua. Tuuleta huoneilma. Kevyt hiilihydraattipitoinen iltapala voi olla avuksi. Nouse ylös, jos et pääse uneen alle puolessa tunnissa, tee jotain rauhoittavaa. Hetken lukuhetki tai rauhoittava hiljainen musiikki voi auttaa unensaannissa. Jos toiminnallinen unettomuus ei korjaannu itsekseen tai unettomuuden syyhyn et itse voi vaikuttaa, on perusteltua katkaista unettomuuden kierre lyhytaikaisella lääkehoidolla. Kehotan asian sinua haitatessa varaamaan lääkäriajan. Tuki- ja liikuntaelimistö

1.1 Niska- hartiaseutu

Kysymys: Mistä niska- ja hartiakipu voi johtua? Vastaus: Ylivoimaisesti yleisin niskakivun syy on niskan ja hartioiden lihasjännitys, jonka aiheut-tajia ovat fyysiset ja henkiset kuormitustekijät, erityisesti hankalat asennot töissä tai har-rastuksissa, mutta myös tupakointi ja ylipaino herkistävät kivuille. Harvinaisempia niskan kipujen syitä ovat vammat, erityisesti kolareihin liittyvä niskan retkahdusvamma,niskan alueen tulehdukselliset tilat sekä kaularangan kulumisesta ja juuriaukkojen ahtautuminen tai kaularangan välilevnpullistuma. Kysymys: Miten niska-hartiaseudun oireita kannattaa ehkäistä/hoitaa? Vastaus: Kivuliaan niskan ja hartian hoidossa auttaa kevyt liikunta. Sauvakävely on erityisen hyö-dyllistä, koska siinä liikuntaa saavat laajalti hartioiden ja niskan lihasryhmät. Myös aktii-visesta lihasvoimaa tai -kestävyyttä parantavasta liikehoidosta voi olla hyötyä. Tavalliset kipulääkkeet (esimerkiksi parasetamoli tai ibuprofeeni) vievät pois kipua ja voivat helpot-taa lihasjännityksen laukeamista. Kysymys: Milloin tulisi hakeutua tutkimuksiin niskakivun vuoksi? Vastaus: Niskakivun vuoksi on välittömästi hakeuduttava lääkäriin, jos •kivun aiheuttajana on ilmeinen niskavamma tai kipuun liittyy säteilyoireita yläraajoihin, •kipuun liittyy kuumetta ja oksentelua tai rintakipua.

Syitä on tarpeen selvittää tarkemmin, jos kipu ei 1–2 kuukaudessa lievity omatoimisella liikunnalla, työasentoihin vaikuttamalla ja lievien kipulääkkeiden avulla. Tätä aikaisem-min on syytä hakeutua tutkimuksiin, jos kipu on hellittämätöntä eikä liity rasitukseen.

1.2 Selkä

Skolioosi Kysymys: Mikä on skolioosi? Vastaus: Skolioosi tarkoittaa kieroselkäisyyttä, joka näkyy selkärangan kaareutumisena sivusuun-nassa (yleensä lapaluiden välissä) katsottaessa lasta takaapäin. Yleensä kyseessä on lievä toiminnallinen ryhtivirhe, joka ei vaadi hoitoa. Tyypillistä tällöin on, että lapsen kumar-tuessa eteenpäin kierous häviää ja lapsen hartiat ovat samalla tasolla. Jos alaraajat ovat hieman eripituiset, se saattaa näkyä lievänä skolioosina. Ongelmana voi kuitenkin joskus olla todellinen selkärangan kiertyminen, joka vaatii hoitoa. Sitä todetaan muutamalla pro-sentilla murrosikäisistä nuorista, valtaosin tytöillä. Todellinen rakenteellinen skolioosi edellyttää aina lääkärin kannanottoa ja usein myös tiivistä seurantaa. Merkittävä tai pahe-neva skolioosi hoidetaan yleensä korsetilla ja joskus leikkauksella. Kysymys: Miten skolioosia hoidetaan? Vastaus: Selvästi kehittynyttä skolioosin etenemistä ei pystytä itsehoidolla estämään. Selkävaivo-jen vähentämiseksi kehotetaan välttämään tupakointia (rappeuttaa nikamien välilevyjä) ja ylipainoa. Kaikille potilaille suositellaan vatsa- ja selkälihasten harjoittelua, joihin fy-sioterapeutti ohjaa. Tuntemattomasta syystä johtuvan (idiopaattisen) skolioosin hoito on tarpeen, jos kasva-valla lapsella todetaan röntgenkuvissa selän käyryyttä yli 25 astetta. Hoitona käytetään yleensä tukiliivi- eli korsettihoitoa. Korsettihoito ei varsinaisesti suorista jo syntynyttä virheasentoa mutta estää sen pahene-misen. Vaikean skolioosin hoito voi edellyttää leikkaushoitoa. Suomessa skolioosin leik-kaushoito on keskitetty Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistosairaaloihin. Selkäkipu Kysymys:

Miten äkillistä selkäkipua kannattaa hoitaa? Vastaus: Tavallisen äkillisen selkäkivun, jossa kipu ei säteile alaraajaan, hoitona on kipulääke. Tila paranee ensisijaisesti itsestään, eikä vuodelepo ole tarpeen. Sen sijaan on hyvä jatkaa ta-vanomaisia askareitaan. Joissakin töissä voi lyhyt sairausloma olla tarpeen. Pitkäaikaisen selkäkivun hoitona, jos vaivaan ei liity sairauksia, on hyötyä lihasharjoituk-sista sekä yleiskuntoa parantavista harjoituksista. Kysymys: Milloin tulee hakeutua tutkimuksiin selkäkivun vuoksi? Vastaus: Hoitoon tulee hakeutua välittömästi, jos selkäkipuun liittyy •ulosteen pidättämisen häiriö tai virtsaumpi, •nilkan ojentaja- tai koukistajalihasten nopea heikentyminen, •kova vatsakipu •tai jos kipu on sietämätön eikä hellitä missään asennossa Lähipäivinä on syytä hakeutua hoitoon jos kipuun liittyy selkeitä alaraajoihin säteileviä oireita, kuumetta tai yleiskunnon huononemista. Mikäli tutkimuksessa ei todeta muuta hoitoa vaativaa sairautta, selkäkivun hoitona on pääsääntöisesti kipulääke, ensisijaisesti parasetamoli, sekä pyrkimys jatkaa päivittisiä toimintoja tai palata niihin mahdollisim-man pian. Äkillisten selkäkipujen tutkimuksessa, mikäli kyseessä ei ole selkävamma, ei yleensä ole hyötyä röntgen- tai magneettitutkimuksista. Selkäkivun pitkittyessä useamman viikon mittaiseksi on syytä hakeutua lääkärin tutki-muksiin, jotta voidaan selvittää mahdolliset harvinaisemmat kivun syyt ja selvittää kun-toutuksen tarve. Kuntoutumisessa ja toimintakyvyn palauttamisessa potilaan omalla ak-tiivisuudella on keskeinen osuus. Selän yläosan ja lapaluun seudun lihaskipuihin pätevät paljolti samat ohjeet kuin alaselän lihakipujen hoidossa. Lääkäriin on kuitenkin syytä hakeutua herkästi, jos kipu ei vaikuta lihasperäiseltä. Kysymys: Mikä on yleisin syy äkilliseen selkäkipuun?

Vastaus: Tavallisin syy alaselkäkipuun on pieni kudosvaurio jossakin selän kipua aistivissa raken-teissa, kuten välilevyssä, nivelissä tai lihaksissa. Kivun täsmällistä sijaintia ei yleensä ole mahdollista varmentaa. Tällaiselle kivulle on tyypillistä selän liikkeisiin liittyvä mekaa-ninen kipu. Se tuntuu alaselässä ja voi säteillä pakaroihin ja reisiin. Potilaan yleistila on kuitenkin hyvä. Äkillisesti alkanut ns. noidannuolikipu paranee erittäin hyvin: noin 75 % potilaista pystyy palaamaan töihin kahden viikon sisällä oireiden alkamisesta. Kysymys: Mikä lääke on hyvä äkilliseen selkäkipuun? Vastaus: Lievään selkäkipuun riittää yleensä ilman reseptiä apteekista saatava parasetamoli. Tätä halpaa, hyvää ja vatsalle ystävällistä lääkettä käytetään Suomessa etupäässä lasten kipu- ja kuumelääkkeenä, mutta sen on todettu olevan selkäkivun hoidossa lähes tulehduskipu-lääkkeen veroinen. Kohtalaiseen tai voimakkaaseen kipuun saa yleensä apua tulehduski-pulääkkeistä, joista osa on reseptivapaita. Kysymys: Miten lieviä selkäoireita voi ehkäistä? Vastaus: Lihasperäisten ja lievästä selkärangan rappeutumisesta johtuvien alaselkäkipujen ennalta ehkäisemiseksi tulee harrastaa kevyttä kuntoliikuntaa, välttää tupakointia ja ylipainoa se-kä kiinnittää huomiota työ- ja erityisesti nostoasentoihin. Iskias Kysymys: Miten iskias oireilee?

Vastaus: Lannerangan välilevytyrä eli iskias on yleisimpiä rappeuman ja kuluman aiheuttavia kroonisia selkäsairauksia maassamme. Iskiasoire perustuu lannerangan välilevytyrästä aiheutuneeseen pullistumaan, joka painaa iskiashermojuuria eri tasoilla. Kun pullistuman paine on riittävän suuri, syntyvät tyypilliset heijasteoireet. Tyypillisesti iskiaskipu sätei-lee reittä pitkin sääreen ja jalkaterän alueelle. Lisäoireina on alaraajan puutumista, ihon tunnottomuutta ja lihasvoimien alenemista. Kysymys: Miten iskiasta hoidetaan? Vastaus: Yleensä iskiasvaiva paranee kuukauden levolla hyvin, vaikkakin osalla ihmisistä oireet voivat kestää useamman kuukauden ajan. Kivun rajoissa normaali liikkuminen auttaa li-haskunnon ylläpidossa sairausjaksonkin aikana ja oireita voi lievittää kipulääkityksellä. Iskiaksen oireiden pahentuessa ja esiintyessä jalan pettämistä, virtsan ja ulosteen pidätys-kyvyn puutosta tai sietämätöntä kipua, on hyvä hakeutua uudelleen lääkärin hoitoon. Kysymys: Auttaako leikkaushoito iskiakseen? Vastaus: Lanneselän välilevytyrän oireet ovat tyypilliset, toiseen tai joskus molempiin alaraajoihin säteilevät hermokivut, erilaisia tuntopuutoksia ja alaraajojen refleksien heikkenemistä. Oireiden kesto on lyhimmillään muutaman viikon, mutta usein saattaa kestää 2-3 kuu-kauttakin ennen paranemista. Kun alaraajaan säteilevä hermokipu on kestänyt n 2 kuukauden ajan, ajatellaan tilanteen olevan otollinen kirurgin tarkastukseen ja mahdollisiin tarkempiin tutkimuksiin välilevy-tyrän ongelmien määrittelemiseksi. Usein tämänkin jälkeen ei-leikkauksellista hoitoa py-ritään jatkamaan oireiden jatkumisesta huolimatta jos tilanne ei tulosten suhteen muutoin ole välttämätön leikata. Syynä leikkauksesta pidättäytymiseen on kaksinainen. Välilevytyrän leikkauksesta koitu-va leikkaushaavan arpeutuminen on sinällään toipumista pitkittävä tekijä ja jää pysyväk-si, pahimmassa tapauksessa kipua lisääväksi tekijäksi. Toiseksi leikkausten onnistumisen kokemukset menevät joskus ristiin potilaiden kokemusten kanssa. Jos kirurgi kokee leik-

kauksen onnistuneen sinänsä erinomaisesti, voi potilas sen jälkeen voida yhä huonom-min. Toisaalta ilman kunnon leikkauksessa todettua vaivaa potilas voi parantua leikkauk-sen ansiosta täysin oireettomaksi. Leikkaustulosten ristiriitaisuus osaltaan on vaikuttanut hoitolinjoihin. Sietämätön kipu ja pitkittynyt iskiastilanne saattavat vaikuttaa leikkauspäätökseen, jonka aina määrittelee leikkaava kirurgi kokemuksensa ja potilaalle mahdollisesti koituvan hyödyn perusteella. Selkäleikkaus iskiasoireeseen ei siis koskaan ole parantava ja ensisijainen hoitomuoto vaan yleensä toiseksi paras hoito, joka joudutaan yleensä valitsemaan sairauden pahene-miseen tai laatuun sisältyvien komplikaatioiden tai komplikaatiovaaran takia. Henkilö-kohtaisesti koetussa hankalassa tilanteessa on hyvä välillä keskustella hoitavan kirurgin kanssa tilanteestaan.