TEATTERINTEHTÄVÄ-PAKETTI

OPETTAJILLE JA KASVATTAJILLE

TEATTERI ON LEIKKIÄ

Tämä tehtäväpaketti on tarkoitettu apuvälineeksi opettajille ja kasvattajille, jotka haluavat purkaa katsomiskokemusta yhdessä oppilaiden kanssa. Teatteriesitys on ainutkertainen tapahtuma, jota on mahdotonta jälkeenpäin katsoa uudestaan. Jokainen esitys vaikuttaa sekä tekijöihinsä että katsojiinsa, niin että esitys jää elämään erilaisina tulkintoina.

Materiaalia on runsaasti eikä sitä ole valmiiksi ryhmitelty ikä- tai luokkatasojen mukaan. Toivomme, että opettajat löytävät tehtävien joukosta omansa ja soveltavat niitä omien tarpeittensa mukaan. Osa tehtävistä on toteutettavissa keskustelemalla tai kirjoittamalla. Osa taas on toiminnallisia tehtäviä, joiden teettäminen saattaa vaatia hitusen enemmän valmistelua ja uskallusta.

Näytelmä (englanniksi ”play”) pohjautuu pitkälti leikkimiseen: mitä jos olisi tällainen henkilö, joka joutuisi tällaiseen tilanteeseen… Siksi haluamme rohkaista eri aineiden opettajia ja kaikenikäisiä oppilaita siirtämään pulpetit hetkeksi sivuun ja tarttumaan myös toiminnallisiin tehtäviin.

Tehtäväpaketin ovat tuottaneet teatterin kummikoulu – Myllytullin koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorit Irene Härkönen ja Saara HIntsala sekä ohjaaja Heta Haanperä ja dramaturgi Jukka Heinänen.

1. NÄYTELMÄ JA ESITYSNäytelmäteksti erottuu muista kirjallisuuden lajeista siinä, että se on kirjoitettu esi-tettäväksi – näyttämöä varten. Näytelmäkirjailija kirjoittaa, mutta toisin kuin vaikka-pa proosakirjailijalla, tavoite ei ole ensisijaisesti tehdä lukijaan vaikutusta vaan tuot-taa materiaalia näyttämöä varten.

Näytelmäteksti näyttää ensisilmäyksellä koostuvan pääosin vuorosanoista eli sii-tä, mitä henkilöt sanovat ja missä järjestyksessä. Pelkkä vuorosanojen ymmärtämi-nen ei kuitenkaan riitä näytelmän ymmärtämiseksi. Olennaista on ymmärtää, mihin henkilöt pyrkivät puhuessaan juuri niin kuin puhuvat. Silloin pääsee käsiksi näytel-män varsinaiseen rakennusaineeseen eli henkilöiden toimintaan.

Näytelmät rakentuvat lähes poikkeuksetta sille, että tietyssä tilanteessa olevat henkilöt toimivat tietyllä tavalla saavuttaakseen jotakin. Matkan varrella henkilöt kohtaavat esteitä, ja me katsojina seuraamme, kuin-ka heidän käy. Tätä matkaa näytelmäkirjailija jäsentää juoneksi ja pilkkoo kohtauksiksi, joista jokainen kuljet-taa juonta eteenpäin, herättää kysymyksiä tulevasta ja tuo henkilöiden tielle uusia haasteita.

Kohtaus vaihtuu, kun sen kuvaama toiminta on saa-tettu loppuun ja paikka, aika tai suurin osa henkilöistä vaihtuu. Näytelmäkirjailija pyrkii sommittelemaan toiminnan niin, että se säilyttää jännitteensä eli pitää katsojan otteessaan loppuun saakka. Tämä tarkoittaa usein sitä, että vain juonen kuljettamisen kannalta olennainen toiminta otetaan mukaan ja henkilöiden kohtaamat haasteet kasvavat näytelmän loppua kohti. Vasta aivan lähel-lä näytelmän loppua saamme tietää, saavuttiko henkilö päämääränsä vai ei.

Näytelmissä on usein selkeästi yksi päähenkilö. Päähenkilö on se, jonka toiminta kuljettaa tarinaa eteenpäin. Päähenkilön ympärillä on usein joukko sivuhenkilöitä, jotka liittyvät näytelmän juoneen ja aiheeseen eri tavoin.

”Mihin henkilöt pyrkivät? Kuinka heidän käy?”

notes Ketkä ovat pää- ja sivuhenkilöitä? Millaisia

he ovat luonteeltaan ja miten se näkyy heidän toiminnassaan?

Kerro näytelmän juoni. Mieti, kuka oli päähenkilö, mihin hän pyrki ja minkälaisia esteitä kohtasi. Pyri kertomaan vain olennaisimmat asiat: mistä lähdettiin liikkeelle, mihin

päädyttiin ja minkälaisten käänteiden kautta?

Valitse jokin näytelmän kohtauksista. Kerro, mitä siinä tapahtui, mistä se alkoi ja mihin loppui. Mikä kohtaus jäi parhaiten mieleesi? Miksi?

Synnyttikö esitys jännitettä eli pitikö se otteessaan? Missä kohdassa huomasit putoavasi kärryiltä tai tylsistyväsi? Pohdi mistä se saattoi johtua.

Valitse jokin sivuhenkilöistä ja yritä hahmottaa hänen tarinansa: mistä se alkoi ja mihin päättyi? Miksi sinusta juuri tuollainen sivuhenkilö tarvittiin kertomaan tämä tarina?

Mieti, minkälaisia henkilöitä juuri tässä näytelmässä on. Löydätkö yhdistäviä piirteitä tai ominaisuuksia? Millaisen

ihmiskuvan näytelmä antaa katsojalle?

Oliko henkilöihin helppo samaistua? Mikä niissä tuntui tutulta, mikä jäi oudoksi ja vieraaksi? Tuliko näytelmää katsoessa tai jälkeenpäin miettiessä mieleen jokin

oma ominaisuutesi tai joku tuttu ihminen?

Pohdiskele...

notesToiminnallisia tehtäviäKuka? Mitä? Missä?

Näytelmän tai yksittäisen kohtauksen tilanteen voi ajatella koostuvan vastauksista kolmeen kysymykseen? Kuka tekee? Mitä tekee? Missä tekee?

1. Leikatkaa kolmesta erivärisestä kartongista noin pelikortin kokoisia lappuja. 2. Kirjoittakaa yhteen värisarjaan henkilöitä siten, että jokaisessa lapussa on

yksi henkilö, toiselle värille verbejä ja kolmanteen paikkoja. 3. Sekoittakaa pakat ja ottakaa sitten jokaisesta satunnaisesti yksi kortti niin,

että saatte korteista vastauksen jokaiseen kysymykseen: kuka, mitä, missä? 4. Keksikää, kuinka tapahtumat voisivat edetä, esim. kuka tulee paikalle? Voitte

vastata tähän myös korttien avulla nostamalla yhden kuka-kortin. 5. Erivärisiä kortteja voi keksiä myös lisää: yhdessä pakassa voi olla vaikkapa

esineitä, yhdessä repliikkejä.

Juoni

Keksikää henkilöitä, joilla on jokin selkeä tahdon suunta: esimerkiksi 5-vuotias poi-ka, joka haluaa jäätelöä tai yläasteikäinen poika, joka haluaa tehdä vaikutuksen sa-manikäiseen tyttöön.

1. Valitkaa yksi henkilö ja keksikää esteitä, jotka ovat henkilön ja tämän tahto-man asian välissä.

2. Keksikää myös, miten henkilö selviää tielleen asetetuista esteistä ja saako hän lopulta haluamansa. Sommitelkaa esteet peräkkäin niin, että helpoin on ensimmäisenä ja vaikein viimeisenä.

Henkilö

Yksinkertaiset eleet ovat hyvä lähtökohta henkilöiden kehittämiseen ja tutkimiseen. Mieti jonkun tuntemasi tai tietämäsi ihmisen ele, jota hänellä on tapana toistaa: kuin-ka hän aina siirtää hiuksiaan korvan taakse, raapii päätään, elehtii käsillä puhuessaan tai nyökkäilee kuunnellessaan… Eleeseen voi liittyä myös jokin repliikki tai äännähdys.

1. Toistakaa tätä elettä itse, niin että se tulee sinulle niin tutuksi, että voit opet-taa sen muille.

2. Näyttäkää löytämänne eleet toisillenne ja opetelkaa niitä yhdessä.3. Tutkikaa, miltä eleen toistaminen tuntuu: minkälainen henkilö tekee näin? Mi-

ten hän kävelee? Miten suhtautuu vastaantulijoihin? Minne hän on menossa? Missä käy töissä?

4. Kun eleitä ja niiden synnyttämiä henkilöitä on tutkittu, voitte jatkaa kokeile-malla, mitä tapahtuu, kun omia eleitään toistavat henkilöt tapaavat toisensa. Minkälaisia vaatteita he käyttävät, missä asuvat, minkälaisia ongelmia ja on-nen aiheita hänellä on?

5. Minkälaisia eleitä löydät näkemäsi näytelmän henkilöiltä, ja mitä ne kertovat henkilöstä?

2. ESITYKSEN MAAILMAEsityksen voi ajatella muodostavan oman pienoistodellisuutensa, joka voi poiketa hyvinkin paljon omasta arjestamme. Esitys on kuin leikki, joka noudattaa omia sopi-muksiaan ja sääntöjään. Esityksen harjoitteleminen on leikin sääntöjen kehittelyä ja löytämistä. Näytelmä voi sijoittua menneeseen aikaan tai tulevaisuuteen tai hyvinkin mielikuvituksellisiin paikkoihin. Näyttämö itsessään on todellinen paikka, mutta teat-terin keinoja käyttämällä ja katsojan mielikuvituksen avulla näytelmän maailmassa voivat myös vallita hyvin erilaiset säännöt ja lainalaisuudet kuin omassa arkitodelli-suudessamme.

Miettikää ja vertailkaa pelimaailmojen, eri urheilulajien ja vaikkapa animaatioeloku-vien omia sisäisiä lainalaisuuksia: mikä missäkin on mahdollista ja sallittua? Keskus-telkaa näkemänne esityksen maailmasta – löytyykö siitä omia ”sääntöjä”?

”Esitys on kuin leikki tai peli, joka noudattaa omia sopimuksiaan ja sääntöjään.”

notes

Toiminnallinen tehtävä

Uudet säännötMuodostakaa kolmen hengen ryhmä, joka toimii seuraavilla säännöillä: yhden heistä on aina istuttava, yhden oltava seisaallaan ja yhden makuullaan. Eli kun yksi nousee vaikkapa istumasta seisomaan, on yhden mentävä makuulleen ja yhden istuttava. Kun harjoitus on saatu toimimaan, lisätkää tähän ulkoiseen toimintaan jokin syy toimia juuri näin: kun menet maahan, teet sen esimerkiksi siksi, että etsit kadonnutta avain-ta, istumaan meneminen voi syntyä vaikkapa äkillisestä huimauksesta. Kun tätä on kokeiltu, päättäkää tilanne, jossa sääntöä toteutetaan: perhe kodin keittiössä, potilaat lääkärin odotushuoneessa, oppilaat koulun luokassa, opettajat opettajainhuoneessa…

Keksikää omia toimintaa ohjaavia säännöstöjä ja tilanteita, joissa niitä voi kokeilla.

Mihin aikakauteen tapahtumat sijoittuvat? Millä keinoin aikakausi oli tuotu näkyviin esityksessä?

Millaisiin tapahtumapaikkoihin esityksen tapahtumat sijoittuvat?

Millainen tunnelma esityksen maailmassa on? Miten se on saatu aikaan?

Kuinka esityksen maailma eroaa säännöiltään jokapäiväisestä maailmastasi? Entä mitä yhtymäkohtia löydät omaan arkitodellisuuteesi?

Pohtikaa, miksi esityksen tekijät ovat halunneet luoda juuri tällaisen pienoismaailman ja kutsua katsojat osallistumaan siihen.

Kirjatkaa yhdessä koulupihan kirjoittamattomia sääntöjä. Miettikää, millä erilaisilla tavoilla niistä voisi poiketa ja minkälaisia tilanteita näin syntyisi.

Pohdiskele...

”Teatteriesityksessä useat eri taiteenlajit kohtaavat ryhmätyönä.”

3. ESITYKSEN OSATEKIJÄTTeatteriesityksen rakentaminen on ryhmätyötä. Tekemiseen osallistuu usean alan osaajia, joista jokainen antaa luovan panoksensa lopputulokseen. Ohjaaja johtaa työryhmää ja huolehtii kokonaisuuden toiminnasta. Lavastaja vastaa esityksen ti-laratkaisuista usein yhdessä valosuunnittelijan kanssa. Pukusuunnittelija vastaa pu-vustuksesta yhdessä pukujen toteuttajien kanssa, äänisuunnittelija äänimaailmasta, koreografi on erikoistunut liikemateriaalin suunnitteluun ja harjoituttamiseen ja niin edelleen. Jokainen työryhmä ei tietenkään ole aina näin suuri, mutta usean eri tai-teenlajin kohtaamisesta teatteriesityksessä on aina kysymys.

notesPUVUSTUS ja MASKEERAUSMillaiset roolivaatteet ja maskit näyttelijöillä on?Mitä niillä viestitetään? (vuodenaikaa, ikää, sukupuolta, varallisuutta jne.)Vaihtuvatko vaatteet ja muuttuvatko kampaukset – jos, niin miksi? Kenen puku on erityisen hieno/ruma?

Mitä vaatteet kertovat roolihahmosta?

LAVASTUSMillaisia lavastuselementtejä käytetään? Ovatko ne esittäviä vai abstrakteja?Vaihtuvatko lavasteet? Miksi vaihtuvat, miksi eivät vaihdu?Millaista tunnetilaa ne luovat?

Mikä on lavasteiden merkitys?

REKVISIITTAMitä esineitä näytelmässä on?Mihin tarkoitukseen niitä käytetään?Viedäänkö esineitä pois, tuodaanko jotain kesken esityksen?

Käytetäänkö esineitä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla?

MUSIIKKI ja ÄÄNITEHOSTEETMitä ja millaista musiikkia näytelmässä on?Entäpä henkilöhahmojen teemamusiikki?Mihin tarkoitukseen ja missä kohtaa musiikkia käytetään?Mikä merkitys kokonaisuuden kannalta musiikilla on?Millaisia muita ääniä kuuluu ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään?Mitä soittimia tunnistit?

Mitä musiikin tyylilajeja tunnistit?Millainen oli äänen voimakkuus?

Milloin soi kovalla/hiljaa ja miksi?

VALAISTUSMillaisia valoja käytetään? Miten ja millaista tunnelmaa valoilla luodaan?Miten musiikki ja valaistus liittyvät yhteen?

NÄYTTELIJÖIDEN TAPA TYÖSKENNELLÄ Onko suoritus tyyliteltyä? Ovatko tyylitellyt kohdat voimakkaita?Kenen suoritus teki sinuun vaikutuksen? Miksi?Miten muuten kuin puhumalla asiat ilmaistiin?

Miksi tietty näyttelijä on valittu tiettyyn rooliin?Katsokaa käsiohjelmasta tai netistä (teatteri.ouka.fi)

kyseisten näyttelijöiden omat ja roolinimet eli kuka näytteli ketäkin.

Pohdiskele...

notesToiminnallisia tehtäviä

Juoni

Etsikää esimerkiksi lehdistä, kirjoista ja netistä kuvia, joissa on paikkoja, mutta ei ihmisiä. Valitkaa kuva ja puhukaa sen herättämistä tunnelmista ja ajatuksista. Keksikää, minkälaisia henkilöitä kuvaan voisi tulla, millainen näytelmä kyseisessä paikassa voisi tapahtua.

Ääni

Etsikää ja yhdistäkää erilaisia musiikkila-jeja samaan kuvaan: miten musiikin vaih-taminen vaikuttaa tulkintaan kuvasta? Voitte myös kuvata kännykkäkameralla lyhyen videon ja yhdistää siihen erilaista taustamusiikkia ja tutkia, kuinka musiikin vaihtaminen vaikuttaa katsojan tulkin-taan videosta.

Rekvisiitta

Tuokaa jokainen mukananne arkinen esine, vaikkapa hiusharja tai tennismai-la ja näyttäkää muille yksinkertaisella, helposti toistettavalla liikkeellä, miten sitä käytetään. Muut opettelevat liik-keen. Esineet asetetaan tilaan ja niitä saa käydä kokeilemassa. Seuraavaksi vaihdatte esinettä, mutta yritätte käyt-tää sitä mahdollisimman samaan tapaan kuin toista esinettä: esimerkiksi harjaat-te hiuksia kynällä. Osa porukasta katsoo, osa tekee. Huomatkaa, kuinka vaihta-malla totunnaisia tapoja käyttää esineitä saadaan aikaan yllättäviä yhdistelmiä.

Pukusuunnittelu

Leikatkaa lehdistä erilaisia ihmishahmo-ja. Valitkaa hahmo ja miettikää, mitä hän haluaa pukeutumisellaan viestittää ja kenelle, mihin joukkoon hän haluaa kuu-lua. Kokeilkaa asettaa eri hahmoja sa-maan kuvaan: mitä heidän välillään voisi tapahtua, mitä he sanoisivat toisilleen? Lisätkää kuviin puhekuplia.

Valaistus

Etsikää kuvia, joissa on teidän mielestän-ne mielenkiintoinen valaistus. Vertailkaa erilaisia kuvia ja miettikää, mikä kuvan valaistuksessa luo juuri sen tunnelman, joka siinä on. Onko valo kylmää vai läm-mintä, värillistä vai väritöntä, onko sitä paljon vai vähän, tuleeko se useasta pie-nestä lähteestä vai yhdestä suuresta, yl-häältä vai alhaalta?

Rajaaminen

Keksikää jokin helposti toistettava, yk-sinkertainen toiminta ja esittäkää se sitten toisillenne. Esittäkää sitten sama toiminta niin, että olette vain osittain nä-kyvissä (pelkät jalat, pelkkä pää, pelkät kädet tms.). Kuinka katsomiskokemus muuttuu? Kuinka peittäminen vaikuttaa?

”Tärkein tapahtuma esityksessä on se, joka tapahtuu katsojassa.”

4. KATSOMISKOKEMUSLoppujen lopuksi tärkein tapahtuma esityksessä on aina se, joka tapahtuu katso-jassa. Katsojan luova mielikuvitus on se, joka lopulta solmii esityksen osatekijät yh-teen. Hyvälle esitykselle ei tietenkään voi olla yleispäteviä kriteereitä, sillä taiteen ominaislaatuun kuuluu uusiutuminen ja joskus myös omien rajojensa koetteleminen. Oma tausta, omat odotukset ja ennakkoluulot vaikuttavat aina siihen, miten esitys koetaan.

notesPohdiskele...

Omat kokemukset ja tuntemukset:Tunsitko tempautuvasi mukaan esitykseen vai tunsitko olevasi ulkopuolinen? Missä kohtaa erityisesti? Mistä se saattoi johtua?

Minkälaisia tunteita koit esityksen aikana? Naurattiko? Tulitko surulliseksi? Minkälaisia tuntemuksia eri hahmot aiheuttivat? Mikä heistä jäi erityisesti mieleen?

Mistä esityksessä oli sinun mielestäsi kysymys? Mikä oli sen viesti? Tämän pohtimisessa auttaa se, että keskittyy ennen kaikkea esityksen päähenkilön

kohtalon ja loppuratkaisun palauttamiseen mieleen.

Miksi oli hyvä asia, että näit tämän näytelmän?

notesToiminnallinen tehtävä

kohtaussuunnitelmaLaatikaa näkemäänne esitykseen yksi kohtaus lisää. Käyttäkää näytelmän hahmoja ja laittakaa heidät uuteen tilanteeseen – sellaiseen, jota näytelmässä ei ollut, mutta jossa haluaisitte heidät nähdä. Antakaa itsellenne täydet vapaudet leikkiä näytelmän henkilöillä, mutta koettakaa säilyttää niistä jotakin olennaista: kuinka juuri tämä hen-kilö toimisi tässä aivan uudessa tilanteessa?

Palauttakaa mieleenne sellainen tilanne näytelmästä, jossa (pää)henkilö teki jonkin ratkaisevan valinnan. Miettikää, mitä olisi tapahtunut, jos henkilö olisi tehnyt tuossa tilanteessa jonkin aivan toisenlaisen valinnan? Suunnitelkaa kohtaus ja tapah-tumien jatko uudelleen tältä pohjalta.

Kohtaussuunnitelma tehdään usein myös piirtämällä kohtaukset. Voitte piirtää oman kohtaussuunnitelmanne tähän.

Alku esittelee tilanteen ja hahmot.

Minne sopisi käännekohta tai huippukohta?

Millaiseen tilanteeseen lopetetaan?

Tämän tehtäväpaketin ovat tuottaneet  Oulun kaupunginteatteri ja Myllytullin yhtenäinen peruskoulu

 Otamme vastaan palautetta ja ideoita teatteri@ouka.fi.

Tässä palanen dialogia Jukka Heinäsen

näytelmästä Koulupihan tarinoita, jota

esitettiin Oulun kaupunginteatterissa

vuonna 2010. Siitä vaan kokeilemaan!

(Oppilaita luokassa. Yrittävät kirjoittaa. Kukaan ei saa kirjoitettua mitään.)

POIKA2Mikä tässä nyt on niin vaikeeta? Kirjoitetaan vaikka omasta elämästä.

POIKA1Ei siinä ole mitään kirjoittamista. Mä herään. Puen päälle. Meen kouluun. Tuun koulusta…Liikuntatunnilta. Ouluhallilta. Mä olen hiestä liti-märkä, päällä on villapaita ja paksu takki vaikka ulkona ei ole edes kylmä - äiti pakotti laittamaan, koska aamulla oli miinuksen puolella - lisäksi kou-lulaukussa on 10 kirjaa olkapään varassa. Bussipy-säkille on matkaa. Bussi tulee. Mp3-soitin esiin, kuulokkeet korviin, jotain hyvää musaa ja silmät kiinni.

(Poika kuuntelee musiikkia kuulokkeilla. MUMMELI rynkää viereen istumaan. Juputtaa ja mulkoilee.)

MUMMELIKrhm… KRHM!

POIKA1ANTEEKS.

MUMMELIJa pipo päässä sisällä…

(MUMMELI menee.)

POIKA1Okei. Miks tää on aina tällästä?

TYTTÖ 1Millasta?

POIKA1Tämmöstä noloo. Miks tää ei vois mennä jotenkin toisella lailla?

TYTTÖ 2Miten?

POIKA 1No niinkun leffoissa. Se olis siistii.

POIKA 2Niin!

TYTÖTOikeesti! No hoh hoijaa!