taku-lehti 3/2013

40

Upload: taku-ry

Post on 28-Mar-2016

254 views

Category:

Documents


12 download

DESCRIPTION

TAKU-lehti 3/2013

TRANSCRIPT

Page 1: TAKU-lehti 3/2013
Page 2: TAKU-lehti 3/2013

2 T A K U

T ä s s ä n u m e r o s s a

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200email: [email protected]. Mari Lankinen, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittavatoimituskunnan kanssa.

Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehdenkuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mieli-piteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

Puheenjohtajalta ......................................................................... 3

Yleisön kehittämisestä yhteistyöhön ............................................ 4JohAnnA LindsTedT

Taiteen tekeminen lähtee kommunikaatiohalusta ja toisen ihmisen kohtaamisen halusta ........................................ 7JohAnnA LindsTedT

Tiedetori: Kulttuuripolitiikan tutkimus vakiintuu– mutta sen tutkimuskohde pysyy ............................................... 9sAKAriAs soKKA

Luo – edistä – Vie ...................................................................... 10MerJA isoTALo

Koneen säätiö etsii Kolumbusta .................................................. 12rAisA nieMi

Tasan käyvät perheen lahjat ........................................................ 14LAUrA LähTeenMäKi

Kolea elämä ............................................................................... 15PAnU häMeenAho

Kuvituksia maailmalla ................................................................ 16heLi hALMe

nuorten maahanmuuttajien digitaalinen matka maailman ympäri ........................................... 19KAroLiinA LeisTi

new Yorkin Graffittimekka ........................................................... 21sAnnA PosTi sJöMAn

Peliteollisuusmessiaat ................................................................ 24MATTi isoTALo suomi teemamaana Frankfurtin kirjamessuilla 2014 .................... 26siLJA hAKULinen

hatunnosto kääntäjille ................................................................ 28LAri KoTiLAinen

Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu pysäytettävä .............. 29JAAnA PArKKoLA, AKAVA

Projekteja Pilvestä ...................................................................... 30TUoMAs KorKALAinen

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit ................................................ 32MerJA isoTALo

Luostarimatkalla Venäjällä- novgorodista Pskoviin ...................... 33MerJA isoTALo

”KUTU YAMK kannattaa!” .......................................................... 36LeenA BJörKVisT Jäsensivut

Kansikuvan suunnitellut Outi Heiskasen työn ’Sisäpiiri’ pohjalta Tiina Jaanu /Hoop

Page 3: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 3Kuva: Markku Ojala

P U h e e n J o h T A J A LT A

Kesälomalta töihin paluu herättää minussa nykyisin saman tunteen kuin uuden penaalin ja kynien osta-minen joskus muinoin kouluaikoina. Syksyisin maa-ilma näyttäytyy täynnä mahdollisuuksia olevalta: voi aloittaa kieliopinnot kansalaisopistossa, syventää ammatillista osaamista, ryhtyä kohottamaan kuntoa jonkun ihan uuden urheilulajin parissa tai tehdä hen-kilökohtaisen kulttuurikasvatussuunnitelman, jossa perehtyy itselle vieraammaksi jääneeseen taidelajiin. Täytyy vain tehdä helpohkoja yksilötason valintoja.

Syksy on myös yhteisesti tärkeiden päätösten val-mistelun aikaa, jolloin keskustellaan sellaisista asi-oista kuin rakennepoliittiset ohjelmat, työllisyys- ja kasvusopimukset, budjetit tai toimintasuunnitelmat. Kuitenkin juuri tänä syksynä päättämättömyys on noussut puheenvuoroissa esiin. Hampaattomuudes-ta on syytetty työmarkkinajärjestöjä, maan hallitus-ta, eduskuntaa ja eurooppalaista päätöksentekoa, ja sen lamaannuttavasta vaikutuksesta on maalailtu tuhoon vievää tietä.

Pysähdyin pitkäksi toviksi miettimään vallitsevaa päätöksentekokulttuuria. Onko se nopeasti havait-tuihin epäkohtiin reagoivaa, itseään hyvin arvioivaa ja perustuvatko valinnat riittävän kattavasti asiantun-temukseen? Onko toiminnan yhtenä jarruna pelko päätösten peruttamattomuudesta? Kerran menetetty on ainiaaksi menetetty, jos uudet tavoiteltavat hyö-dyt eivät täytä odotuksia? Leimaako jokaista tehtyä päätöstä lopullisuus siksi, että uuden tekeminen on niin vaikeaa ja suunnan muutos vie todennäköisesti piinallisen pitkään? Ja entäpä sitten ne rohkeat ko-keilut ja uudet toimintamallit?

Luulen, että voisin luetella aika yleisestikin havaittu-ja megatrendejä ja hiljaisia signaaleja pitkän listan vain huomatakseni niihin kätkeytyvän paradoksaali-suuden. Muutossyklien nopeus ja vaikkapa ansain-talogiikan trendien vaikeasti ennustettavuus ajallises-ti tai sisällöllisesti tuntuu kiihtyvän. Asiat ovat tietysti useimmiten jälkikäteen nähtävissä selkeästi piirtyvi-nä kehityskulkuina, mutta valinnat tehdään nyt. Näillä tiedoin ja käytettävissä olevin keinoin.

Kiertyykö oma ajatuskehäni päätöksenteosta lopul-ta ajatukseen jonkinlaisesta molemminpuolisesta luottamuksesta? Siihen, että olemme perusasioista riittävän yksimielisiä ja näkemykset siitä, mitä tavoit-telemme perustuvat riittävän laajaan kannanmuo-dostukseen? Onko käytössämme mahdollisimman paljon suoraa tietoa, kokemusta, asiantuntemusta ja ideoita omalta jäsenistöltämme? Kuuluuko sinun äänesi?

Tällä pohdinnalla toivotan kaikki lämpimästi terve-tulleeksi TAKUn syysvuosikokoukseen Turkuun. Tule kuulemaan, keskustelemaan ja päättämään tulevis-ta linjauksista!

Mari Lankinen

T A K U 3

Page 4: TAKU-lehti 3/2013

4 T A K U

Kehittääkö yleisöä? Eikö se ole arroganttia? Eikö jokai-sella ole oikeus pitää oma makunsa? Eikö pikemmin-kin pitäisi kehittää taidetta ja taidelaitoksia ja osallistaa yleisöä? Audiences Norway -järjestön johtaja ja musiik-kitalolla elokuun lopulla pi-detyn konferenssin emäntä Ingrid E. Handeland johdat-teli noin 250-päisen kansain-välisen joukon pohtimaan taideorganisaatioiden tä-män hetken polttavinta kysy-mystä: yhteyttä yleisöönsä.

Bergenissä kotiaan pitä-vä Audiences Norway järjesti konferenssin yhdessä tämänkertai-sen isäntäkaupungin

Helsingin ja sen kulttuurikeskuksen sekä Kulttuuria kaikille -järjestön, Helsingin juhlaviikkojen ja Musiik-kitalon osallistavan KUULE! -ohjel-man kanssa yhteistyössä. Bergenissä oli aloitettu kaksi vuotta sitten, Tuk-holmassa jatkettu viime vuonna ja nyt oli vuorossa Helsinki ja teemana Engaging new audiences - bridging gaps, removing obstacles, creating opportunities. Kukin kokoontumi-nen tuotti seuraavalle vuodelle ylei-sötyölle tai yleisön kanssa tehtäväl-le yhteistyölle strategiset tavoitteet, jotka osallistujat parhaassa tapauk-sessa vievät työpaikalleen ja oman työyhteisönsä tiedoksi.

Tukholman strategiset terveiset vuo-delle 2013 painottivat pitkän tähtäi-men suunnittelua, osallistavan työn määrittelyä omassa työyhteisössä ja itse kulttuuritilojen muuttamista ti-

Yleisön kehittämisestä yhteistyöhön

J o h a n n a L i n d s t e d t

K u v a t : A l e j a n d r o L o r e n z o

loiksi, joilla on merkitystä ja sosi-aalista arvoa kävijöille.

Nyt Helsingin Musiikkitalolta läh-dettiin taas evästysten kanssa, jotka kaikki toivat haastetta erityisesti johtavissa tehtävissä oleville. Yk-köseksi nousi ”Koko työyhteisön sitouttaminen yleisötyöhön”. Se että sama tavoite oli kirjattu jo Bergenin konferenssissa, kertoo, että tehtä-vä ei ole ihan helppo. Lähes samaa asiaa talouden näkökulmasta viestii toiseksi tullut käytännön ohje: Älä odota lisärahoitusta, vaan tee ylei-sötyöstä osa budjettia! Ja kolman-neksi kehotettiin liittoutumaan ylei-sön kanssa!

Todettiin, että näillä mennään Reyk-javikiin, jonne kaupungin kulttuu-ri- ja matkailujohtaja Svanhildur Kondradsdottír kutsui ”yleisötyöläi-set” jatkokeskusteluun vuonna 2014.

Musiikkitalolla haettiin vastausta siihen, miten osallistaa ja tavoittaa uusia yleisöjä, rakentaa siltoja, pois-

Vas. Audiences Norwayn johtaja Ingrid E. Handeland, Stoan vs. johtaja Tuula Yrjö-Koskinen Helsingin kulttuurikeskuksesta ja selin Reykjavikin kaupungin kulttuuri- ja matkailujohtaja Svanhildur Konradsdottír, joka kutsui joukon jatkamaan keskuste-luja ensi vuonna Islantiin Yleisötyössä ojennetaan avaimia, joiden kautta kokemus voi avautua mahdollisimman moniulotteiseksi, sanoo Helsingin juhlaviikkojen joh-taja Erik Söderblom.

Page 5: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 5

taa esteitä ja luoda mahdollisuuksia.Pohdittiin taiteen ja sen yleisön koh-taamisen tapoja ja kysyttiin kuinka luodaan suhde yleisön ja instituution välille. Lopulta tultiin ydinkysymyk-seen itse taide- ja kulttuurilaitosten uudistumisen välttämättömyydestä. Tuo aika on ohi kun sanottiin: Tulkaa katsomaan minua! Taidelaitokset tar-vitsevat nyt muutosta.

Ensimmäisenä päivänä heti aamusta, kun olimme orientoituneet lisää kuu-lemalla konferenssia tukeneen Poh-joismaisen kulttuuripisteen johtajan Per Voetmanin ja vs. Stoan johtajan Tuula Yrjö-Koskisen puheenvuo-rot, saimme sympaattisen esimerkin rohkaisevasta ja osallistavasta mu-siikkikasvatuksesta. Jon Deak, New Yorkin filharmonikkojen säveltäjä-pedagogiguru esitteli sympaattisesti työtään nuorten säveltäjien kanssa. Sibelius-Akatemian opiskelijat soit-tivat Kaapo Ijäksen johdolla KUULE, minä sävellän -ohjelmassa syntynei-tä amerikkalaisten lasten sävellyksiä. Jon Deak kiinnostui aikanaan siitä, mitä olisi lasten oma musiikki. On tavallista, että sävelletään lapsille, mutta mitä syntyisi, jos lähtisimme liikkeelle lapsista tai lasten kanssa? Sitä kukaan ei tiennyt. Kun Jon Deak antautui etsimään, hän sai uskomat-tomia tuloksia mm. Koreassa ja Ve-nezuelassa, mutta parasta on kuiten-kin ollut tämä pitkä ja hedelmällinen yhteistyö täällä Helsingissä.

Sävellystyön ohjaamisessa ovat aina mukana alan parhaat ammattilai-set niin säveltäjät kuin muusikotkin, jotka mm. opastavat sormituksisa ja instrumentoinnissa. Suomessa lap-set saivat inspiraatiota tutustuimalla mm. Jukka Tiensuun sävellykseen.

Kun konferenssin ammattilaisyleisö oli näin ammattimaisesti herkistetty vastaanottavaiseksi, päällemme vyö-ryikin varsinainen runsauden sarvi niin pohdintaa kuin käytännön ko-kemustakin. Hyvien konferenssijär-jestelyjen ansiosta Taku-lehden luki-jakin voi tutustua ohjelmaan elävästi kokonaisuutena suoraan Musiikkita-lon pienestä salista käymällä sivuilla www.artsandaudiences.com.

Chris Torch Intercult Swedenistä joh-datteli meidät intensiivisessä ottees-saan tunnistamaan työmme haasteet. Miten kulttuuri ja taide vastaa ym-päristönmuutoksiin, islamofobiaan, maahanmuuttoon, vähentyneeseen demokraattiseen osallistumiseen ja globalisaatioon? – Jos yleisö ei ole meidän kans-samme, me olemme vaarassa! Ennen oltiin lavallakin yhdessä ja samassa ympyrässä. Nyt ollaan puoliympy-rässä. Voidaanko ympyrä rakentaa uudelleen kulttuurilla ja taiteella, harjoittaa demokratiaa osallistavilla toimilla myös taiteessa?

Koulutusta toimintaan yleisön kanssa tarvitaan

Projektiesittelyissä oli heti alkuun vapauttavaa kuulla paitsi menestys-tarinoita myös yleisötyössä koetuista vaikeuksista ja esteistä, joita Hilde Ostergaard Tanskan Nikolaj Kuns-thallista rohkeasti toi esiin. Ongel-maksi voi esimerkiksi nousta se, että näyttelykuraattorilla ei ole tarvitta-vaa koulutusta yleisön kanssa teh-tävään laajaan hankkeeseen. Taide-museon kuraattorit eivät tavallisesti ole koulutettuja yleisötyöhön. Kou-lutusasiaan kiinnitettiin seminaarissa muuten aika vähän huomiota. Esille tuli myös, että yleisötyöhön ei insti-tuutioissa usein ole varattu tarpeeksi aikaa eikä siihen sitouteta työyhtei-söä heti hankkeen alussa. Yleisötyö-hanke tehdään liian usein irrallisena projektina.

Antamisen rituaali tekee jokaisesta voimakkaan

Yleisö voi olla monikielinen, kai-kenikäinen ja se voi olla itse to-teuttamassa ohjelmaa. Siitä yhtenä esimerkkinä kuultiin norjalaisen Ole Hamren kertomus Fargespill -pro-jektista, jonka puitteissa on luotu monikulttuurisia esityksiä yhdessä emigrantti- tai pakolaistaustaisten lasten ja nuorten kanssa. Esitykset sisältävät tanssia ja musiikkia näi-den maiden kulttuureista.

– Fargesspill on taideprojekti, ei so-siaalinen projekti. Lähtökohdat ovat puhtaasti taiteelliset. Emme tee tätä auttaaksemme ketään. Teemme tätä näiden lasten ja nuorten kanssa, kos-ka kukaan muu ei osaisi tehdä tätä. Me hyvin koulutetut taiteen kulutta-jat tarvitsemme näiden ihmisten tari-naa, vaikka he eivät aina tiedä, että heitä tarvitaan. Syvästi subjektiivi-nen tarina muuttuu näin yhteiseksi. Kun kerrot ihmisille, että he ovat re-surssi, heistä tulee resurssi!

– Tärkeä asia on, että tilanteessa on mahdollisuus antaa. Fargespill perustuu vanhaan ja koettuun ritu-aaliin lahjojen antamisesta ja lahjo-jen saamisesta. Antamisen teko te-kee jokaisesta voimakkaan. Ja kun tunnemme itsemme voimakkaaksi voimme antaa edelleen itsestämme laulun ja soiton kautta.

Jon Deak New Yorkin filharmonikoista kuuntelee kouluttamiensa amerikkalais-ten lasten teosten herkkää tulkintaa, jon-ka tarjoilevat Sibelius-Akatemian opiske-lijat Kaapo Ijäksen johdolla.

Page 6: TAKU-lehti 3/2013

6 T A K U

Ole Hamre kehotti myös hankki-maan vaikeuksia: – Jos sinulla ei ole yleisöyhteis-työssä ongelmia, tee niitä! Mitä vai-keampaa sen parempi! Erilaisuuden kohtaaminen on paras tapa oppia! Erilaisuus on voimaa.

Yhteinen yleisötyönäkökulma kaikilla lipunmyyjästä lavastajaan

Monissa eri yhteyksissä tuli esille kuinka välttämätöntä on, että työ-yhteisössä ollaan tietoisia yleisön kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kaik-ki alkaa oikeastaan hyvästä johtajuu-desta. Koko henkilökunta on saatava tietoiseksi yhteisestä näkökulmasta ja lipunmyyjästä ja lavastajasta al-kaen osallistumaan yleisötyöhön.

– Kaikki työntekijät ovat teatterim-me lähettiläitä. Tutkimme koko or-ganisaation jokaisen työntekijän kohdalta sen, miten yleisö koskettaa kunkin työtä. Ratkaisu prioriteeteista on meillä. Olemmeko relevantteja siinä ympä-ristössä, jossa toimimme? Kuka kai-paa meitä, jos meitä ei ole? Malmön kaupunginteatterin johtaja Jesper Larsson kysyi.

Projektityön vaikutusten arviointi ongelmallista

Tutkimustyön tarpeellisuutta yleisö-työsektorilla korosti Kathrine Win-kelhorn, tutkija Malmön yliopistos-ta, jonka julkaisu Publik i perspektiv on yksi alan tärkeitä perusteoksia. Johtajien paneelin keskustelun aihe Yleisön kehittäminen vaiko taiteen kehittäminen? on yksi kirjankin tee-moista, jota Kathrine Winkelhorn nyt avasi kysymällä, ovatko insti-tuutiot merkityksellisiä murroksessa olevassa yhteiskunnassamme, jolle on ominaista liikkuvuus ja vauhti.-Ihmiset eivät ole juurtuneita sa-moin kuin ennen ja elävät naapu-reista erillään. Olemmeko elävöit-tämässä yhteiskuntaa? Antavatko kulttuuri-instituutiot yleisölle mah-dollisuuden nähdä tämä aika taiteen prisman läpi?

Tutkimuksen näkökulmasta hän toi esiin huolen siitä, että vaikka kult-tuurin projektityötä esim. Ruotsissa tehdään runsaasti, on sen pitkäkes-toisen vaikutusten mittaaminen on-gelmallista. Uusien yleisösuhteiden rakentamisessa tarvittaisiin nimen-omaan pitkäkestoista toimintaa, jon-ka vaikutusten seuraaminenkin on helpompaa.

Yleisöyhteistyön haasteita Suomessa

Tuula Yrjö-Koskinen oli kokenee-na yleisötyön tekijänä aktiviisessa roolissa paikallisessa työryhmässä, ohjelmatoimikunnassa ja Helsin-gin kulttuurikeskuksen edustajana. Hän oli iloinen suomalaisten pro-jektiesittelyjen hyvästä edustukses-ta seminaarissa. Haasteita Suomes-sa tehtävässä yleisöyhteistyössä hän näki erityisesti vielä moninaisuuden kohtaamisessa. Kehittämiskohde on myös yleisön osallistaminen itse te-kemiseen, johon voisimme hakea kokemusta muualta. – Tarjolla pitäisi olla eri syvyisiä ja erilaisia tapoja osallistua ja ko-kea. Helsingin kulttuurikeskukses-sa panostetaan nyt erityisesti sek-torit ylittävään yhteistyöhön. Myös Itä-Helsingin yläkoululaisille suun-natussa ITU-hankkeessa yhteistyö-ajatusta pyritään konkreettisesti to-teuttamaan. Siinä haetaan pysyvää toimintamallia alueen kulttuuritoi-mijoille ja nuorille, joita innostetaan taiteen tekemiseen omien ideoiden pohjalta.Teemana on monikielisyys, jota lähestytään musiikin ja kuvatai-teen keinoin. Yhteistyökumppaneita on kattavasti peruskoulusta, taideop-pilaitoksista ja Suomen Säveltäjistä alkaen. Tiimivetäjien koulutuksesta huolehtii Sibelius-Akatemian Luo-mus-koulutus Elina Stirkkisen ja Riitta Tikkasen luotettavin voimin.Tuottaja Katja Thompson kertoo, että rahoituskin on kahdeksi vuo-deksi kunnossa kiitos Koneen sääti-

ön Monikielisyys ja taide -rahaston.Mitä opimme tästä? Huomiota rek-rytointiin! Lisää kitkaa keskuste-luun!

– Henkilökunnan rekrytointiin pi-täisi kulttuuriorganisaatioissa kiin-nittää nyt huomiota ja diversiteet-tiin siinä, pohdiskeli Lea Halttunen OKM:sta kuunneltuaan tiiviisti se-minaarin antia kahden päivän ajan. Samaa painotti myös Niels Righold (Danish Centre for Arts and Intercul-ture) loppuyhteenvedossaan.-Minkälaisia ihmisiä haluatte organi-saatioonne? Kyseenalaistavia alaisia ei pidä pelätä. Meidän täytyy löytää tie muutokseen.

Hän halusi myös, kuten niin moni muukin, heittää roskakoppaan käsit-teen ”Yleisön kehittäminen”, koska kyse on yleisön ja taidetoimijoiden välisestä suhteesta, sen luomisesta ja kehittämisestä. Hän vaati myös selkeämmin artikuloitua dialogia vasemman ja oikean aivolohkon toi-mijoiden välille, selkeätä argumen-toivaa keskustelua kulttuuritoimijoi-den ja poliitikkojen, ekonomistien ja lakimiesten välille.

- Lisää kitkaa myös näihin seminaa-reihin! Tarvitsemme näitä kokoontu-misia, mutta voisimme olla enem-män eri mieltä ja artikuloida sen selvemmin. Ja ohjelmaan voimme sisällyttää vielä haastavampia pu-heenvuoroja. Meidän on päästävä eteenpäin tässä työssä!

Konferenssin antia kuunnellessa saa-tiin seurata ajatusten kulkua myös vi-suaalisesti, kun taiteilija Anna Lena Schiller purki teemoja ja ajatuksia seinäpiirroksiin.

Page 7: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 7

Johanna Lindstedt haastatteli Helsingin juhlaviikkojen johta-jaa Erik Söderblomia, joka on aktiivinen yleisötyömies. Hän on osallistunut Audiences Norway -järjestön yhteistyössä monien toimijoiden kanssa järjestämiin konferensseihin Bergenissä, Tuk-holmassa ja nyt elokuun lopulla Helsingin musiikkitalolla.

Lasipalatsin toimistossa istui maanantaina 2.9.2013 väsynyt, mutta hyväntuulinen mies. Taka-na oli eilen päättynyt ”yleisön ja kaupunkilaisen oma juhla, johon taiteilijat kutsutaan mukaan.”

JOHANNA LINDSTEDT: Tuo ei ole ihan tavallinen festivaalikonsepti. Avaisitko asiaa?

ERIK SÖDERBLOM: Yleisöyhte-ys on hirveän tärkeä. Ilman yleisöä koko touhu on ihan turhaa. Tieten-kään ei voi ajatella, että mitäköhän yleisö nyt haluaa. Taiteen tekemi-sen prosessi menee toisentyyppises-ti, vaistonvaraisesti, ei laskelmoida mistä yleisö tykkää ja mistä ei tyk-kää. Toisaalta tässähän tehtävässäni minulla on nyt tuottajannäkökulma eikä taiteilijan ja roolini on olla mu-kana kaikenlaisen taiteen mahdol-listamisessa, enkä ole omaa elämän projektiani tekemässä. Mutta ehkä uskallan puhua tämän asian tärke-ydestä siksi, että itse olen taiteilija.

”VAPAUTTA EI OLE ILMAN VAPAUDEN RAJOITETTA”

JOHANNA: Audience Development or Arts Development? kysyitte pa-neelissa. Uskalsit väittää, että vapaa-ta taidetta ei ole olemassa!

ERIK: Juu, nykyään elää vielä ro-manttinen käsitys siitä, että taiteel-la on joku itseisarvo. En usko, että vapaata taidetta on. Tai sitten ollaan jossain ulkoavaruudessa, jossa sii-hen ei vaikuta mikään eikä se itse vaikuta mihinkään. Taide riippuu olosuhteista, jotka ovat. Taide tutkii vapauden käsitettä sitä kautta, että se itse ei ole vapaa. Se tutkii vapaut-ta tilanteessa, jossa ulkoista vapaut-ta ei ole. Meillähän menevät vapau-den käsitteet sekaisin. Kuvitellaan

että vapaus olisi sama kuin valinnan vapaus tai joku vapaa-aika. Mut-ta eihän se niin ole. Vapaus on sen hakemista, että osaa olla myöskin tiukassa paikassa. Se on vapautta. Sanotaan nyt vaikka Bach. Fuu-gissaan hän tutkii vapautta. Hän järjestää niinkuin mahdollisimman vaikeat oltavat. Uskonnollisen jär-jestelmän sisällä fuugilla on joku yhteys uskonnolliseen tematiik-kaan. Askeesia! Fuugan säveltämi-sen säännöstö on mahdollisimman tiukka, ja jos sen sisällä voi saada aikaan vapaan virtauksen, niin kuin Bach pystyy, niin se on vapautta. Sil-loin tietää vapaudesta jotakin. Samoin 1900-luvun alussa ta-pahtui hyvin mielenkiintoisia kään-teitä, kun romanttisen taiteen vapaus oli johtanut tilanteeseen, jonka virta-uksissa lähes kaikki oli mahdollista! Pystyit moduloimaan mistä tahansa sävellajista mihin tahansa, sävel-lajin horisontti tai painovoima oli hämärtynyt ja siinä tilanteessa oli mahdotonta jatkaa. Niinpä Schön-berg kääntyi 12-säveljärjestelmään ja päätti sitten syödä vain näkkilei-pää, koska se kaikenlainen pulla-mössö alkoi ällöttää. 12-säveljärjes-telmä vaikeuttaa ja ohjaa, ja jos sen sisällä pystyy tekemään jotain uutta, niin se on vapautta. Vapautta ei ole ilman vapauden rajoitetta.

JOHANNA: Miten olet saanut kaik-kien näiden konkreettisten vapauden rajoitusten keskellä tämän ideasi osallisuudesta Helsingin juhlavii-koilla toimimaan?

ERIK: Festivaali on merkittävä yh-teiskunnallisen integraation väline kaupungissa. On bileet, joihin kaikki ovat tervetulleita ! Pyritään yhdessä osaavan henkilökunnan kanssa luo-maan tunne siitä, että yhteiset juhlat paranevat, mitä enemmän erilaisia ihmisiä on mukana. Mutta työ ylei-sön kanssa ei lopu koskaan. Jos totta puhutaan, niin vaikka helsinkiläisistä nyt yli 200000 otti osaa festivaaliin, on edelleen aivan turhan suuri jouk-ko niitä, jotka eivät edes tienneet, että juhlaviikot on käynnissä. Kun olem-me tällaisia kulttuuripullukoita, niin me emme ymmärrä sitä. Yhteiskun-nassa, jossa äänestyprosentti laskee, olisi tärkeää, jos voitaisiin kokea, että on jokin yhteinen asia.

JOHANNA: Arts and Audiences -konferenssissa kuulimme ja näim-me, kuinka Helsingin tokaluokka-laiset tulivat taideretkelle Musiik-kitalolle Kinokonsertti Fantasiaan Helsingin Kaupunginorkesterin Walt Disney-tapahtumaan ja sen jälkeen Kiasmaan Taikasana-työpajaan. Pro-jekti oli iso panostus Helsingin pe-ruskoulujen kulttuurisuunnitelman sisältöihin!

ERIK: Kyllä. Ja tämä oli jo toinen kerta. Alkuperäinen ajatus oli, että helsinkiläisten lasten koulu alkaisi aina jollain karnevaalilla ja lop-puisi aikanaan penkkareihin, mut-ta pragmaattisista syistä taideretki siirtyi kakkosluokkalaisille. Tuo mie-lestäni kaunis metafora ei siinä siis ihan täydellisenä toteutunut! Mutta

TAITEEN TEKEMINEN LÄHTEE KOMMUNIKAATIOSTA JA TOISEN IHMISEN KOHTAAMISEN HALUSTA”

Page 8: TAKU-lehti 3/2013

8 T A K U

hyvä näin. Ryhmäytyminen on kak-kosilla jo tapahtunut ja järjestelyt ovat yksinkertaisempia. On mahta-vaa, että lapsen taideretken kautta tavoitetaan samalla kuusi aikuista, vanhemmat ja kahdet isovanhem-mat parhaimmillaan. Saadaan näin kosketus lapsiin, jotka eivät ehkä koskaan aikaisemmin ole käyneet Helsingin keskustassa ja myös per-heet parhaassa tapauksessa saadaan kiinnostumaan tästä lapsille koulun kautta tarjotusta ohjelmasta. Ongelmana on Helsingissä ol-lut, että koululaisille suunnattuun yleisötyöhön osallistuvat usein vain ne samat koulut ja ne samat aktii-viset opettajat. Opetusviraston pai-menkirje oli nyt aika painava kutsu tai kehote, ja toimi hyvin. Jatketaan, jos resurssit riittävät. Monen tuhan-nen koululaisen matkalippukustan-nus ei ole ihan pikkujuttu!!!!!

”OLEMME HEIMOELÄIMIÄ !”

JOHANNA: Suomessa on tietääk-seni kaupunkeja ja kuntia, joiden liikennelaitokset ovat tulleet mu-kaan projektiin ilman laskutuksia tai ainakin helpottavin käytännöin järjestelyin. Samalla liikennelaitos-kin on ollut mukana osallistamassa lapsia oman paikkakunnan kulttuu-rielämään.

ERIK: Hyvä, jos yhteiskunnassa ko-konaisvaltaisesti nähdään tärkeänä, että taide voi olla avainasemassa kulttuurikompetenssin kehittämises-sä. Yleisötyön tarpeellisuus liittyy yh-teiskunnan muutokseen ja koululai-toksen kriisiin. Ennenhän yleisötyötä tehtiin perheissä. Kulttuurikompe-tenssi siirtyi lapsille, kun vanhemmat hoitivat taidekasvatuksen, musiikki-kasvatuksen, keskustelutaitokasva-tuksen ym., ja ylipäätään kasvatuk-sen kautta. Nykyisessa murroksessa vanhemmilla ei ole enää nuoren nä-kökulmasta ole jaettavanaan mitään edes vähäisessä määrin käyttökel-poista tietoa, ja sen kautta arvoval-taa, niinkuin edellisillä sukupolvilla aikanaan ilmeisesti vielä oli. Sama pätee nyt myös kouluun. Kulttuurikompetenssin siirtäminen seuraaville sukupolville voisikin olla nyt taiteen tehtävä. Kulttuurikompe-tenssi tuli ennen kodeista ja koulusta ja nyt ne ovat menettäneet otteen-sa. Kulttuuri ja taide yhteiskun-nassa liittyy menneisiin ja pitkään muistoon! Se joka pystyy näkemään taaksepäin, näkee myös uskottavas-ti eteenpäin! Mitä pidemmälle näet taaksepäin, sitä paremmin pystyt nä-kemään eteenpäin!

Olemme heimoeläimiä! Ennen heimo tai ryhmä haki oman ryhmän vainajilta tietoa, jotta voisi pärjätä paremmin tilanteessa jossa olosuh-teet vaihtuvat. Nykytilanteessa on paljon uusia, uudenlaisia heimoja, ja heimo muodostuu niistä, jotka us-kovat samaan asiaan. Ja tämä me-nee kaikkien ikäryhmien läpi. Osal-lisuutta ja osallistumista on kovin erilaista. Tunteeko jutun omakseen, siitä on kyse. Yleisö keskiössä ja tuottaja hyväksyy, että yleisö voi olla aktiivista vaikka ei näpertelisikään mitään ulkoisesti yhteistä. On eri-laisia osallistumisen tapoja. Lasten tapa kokea on hurjan kineettinen ja liittyy tuntoaistiin ja vanhemmat taas istuvat penkissä. Yleisötyössä ojennetaan avaimia, joiden kautta kokemus voi avautua mahdollisim-man moniulotteiseksi.

”TAIDE ANTAA TILAA JA OIKEUTUKSEN KOKEA, MISSÄ KUNNOSSA SIELU ON”

JOHANNA: Joudut argumentoi-maan työsi ja taiteen puolesta ja näyttää, että olisit porukkasi kanssa onnistunutkin siinä, kun Jäänmurtaja Urho, armeija ja ilmalaivatkin lähte-vät liikkeelle1

ERIK: Tilastokeskushan on tässä avainasemassa. Kulttuurin kerran-naisvaikutukset pitäisi saada tutki-muksen kautta tuotettuna esitettyä poliitikoille selkeässä muodossa. Hyvinvointi-indeksi pitäisi saada mukaan argumentointiin, vaikka hy-vinvoinnin vaikutusten mittaaminen onkin hankalaa. Koko tässä työssä ajatellaan helposti kahtiajakautuneesti. Työn-tekijät ja työ jaetaan keinotekoisesti markkinointiosastoon ja yleisötyö-osastoon Minä en näe mitään eroa markkinoinnin ja yleisötyön välil-lä. Jako perustuu siihen, että ylei-sötyöntekijät käyvät tietyntyyppistä opintoputkea ja markkinoijat toista putkea, mutta päämäärät eivät juu-rikaan eroa toisistaan. Kummankin työssä tavoitteena on, että saadaan osallistujat kokemaan tapahtuma omakseen, ja keinot ovat monet. Hyvinvointi-indeksistä puheen ollen taide ottaa kuitenkin tosissaan sen, että ihmisellä on sielu, sisäinen hahmo ja oman itsensä kuuntele-minen on terveellistä. Uskonto (ei välttämättä kirkko), uskominen ja rituaalit ovat samasta syystä yhtä terveellisiä kuin kulttuurikin. Ne hoi-tavat. Voit oivaltaa jotain psykiatril-la, mutta saman voit oivaltaa taulun edessä! Ylipäätään kun kuuntelee si-

säistä ääntään niin se vahvistaa it-seä korjaavia prosesseja, haava um-peutuu. Keho korjaa haavat ja sama koskee sielua. Taide antaa tilaa ja oikeutuksen kokea, missä kunnossa sielu on. Tämä on ihan yksityisfilo-fiaa, mutta en tiedä, miten se tutki-malla ja tieteen avulla voisi muuttua joiksikin määreiksi.

°TAIDE ON YHTEISKUNNAN KEHITYSOSASTO”

JOHANNA: .. mutta käytännössä?

ERIK: Kyllähän se on niin, että tar-peeksi hullut ja rohkeat ideat toteu-tuvat paremmin kuin pienet ja pe-lokkaat! Hei, me mennään kuuhun! Mutta totta on myös se, että usein demokratia johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei uskalla tehdä selkeitä stra-tegisia ratkaisuja. Olemassa olevat resurssit emulgoidaan moneen osaan niin, ettei sillä saa muuta kuin puu-hastelua aikaiseksi. Ja toisaalta juus-tohöylätyyppinen tasapäistäminen johtaa usein siihen, että suuret ide-at höylätään pois jo alkuvaiheessa. Mutta kyllä ihmisillä nyt tun-tuu olevan aito halu muuttumiseen. Esimerkiksi ravintolapäivä tai sii-vouspäivä kertoo siitä, että osataan taas leikkiä! Aina hoetaan, että ol-laan pahassa kriisissä ja yhteiskunta joutuu aina sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Tässä muutoksessa taide voi auttaa meitä esittämään tulevaisuuden hypoteeseja. Taide on yhteiskunnan kehitysosasto. Taiteen tehtävä on tuottaa prototyyppejä, tu-levaisuuden arvomalleja, joista tai-teen vastaanottamisen ja yhteiskun-nallisen sisäistämisen prosessissa, johon osallistuvat yleisö, kriitikot ja julkisuus, valikoituvat sopivimmat ja toimivimmat.

JOHANNA: Mitä odotat seuraaval-ta pohjoismaiselta yleisötyöhön pa-neutuvalta konferenssilta Islannissa?

ERIK: Best practises - hyvät käytän-nöt jakoon! Pohjoismainen konteksti on luonteva ja kulttuuris-taloudel-linen yhteiskunta on niissä saman-tyyppinen. Asiat ovat näin siirret-tävissä maasta toiseen suhteellisen helposti. Konferensseissa nyt tulee aina pallottelua siitä, mistä viimeksi keskusteltiin ja mistä nyt pitäisi kes-kustella. Joskus voisi kokeilla uutta formaattia! Viimevuotisessa Lapin-lahden KOULU-hankkeessa kuka tahansa sai ilmoittautua opettamaan porukalle jotain asiaa, josta intohi-moisesti piti tai jota harrasti. Se toi-mi hyvin ja oli tuhansia kuulijoita.

Page 9: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 9

Tiedetorilla

Kulttuuripolitiikan tutki-muksen kotimainen kon-ferenssi järjestettiin tou-kokuussa Helsingissä ja pohjoismainen konferenssi elokuussa Kööpenhaminas-sa. Ajankohtaisimmat tut-kimuskeskustelut liittyvät yhtäältä tutkimusalan mo-nialaiseen luonteeseen ja toi-saalta institutionalisoidun kulttuuripolitiikan kykyyn tunnistaa toimintaympäris-tön muutoksia.

Toukokuisten kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivien teemana Hel-singin yliopiston Metsätalolla oli kulttuuripolitiikan tutkimuksen tila ja laajuus Suomessa. Kyseessä oli ensimmäinen tapahtuma, jonka alan tutkijoiden vuonna 2012 perustama kulttuuripolitiikan tutkimuksen seu-ra organisoi. Tieteen sisäiset keskus-telut ovat myös humanistisilla, tai-teellisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla yhä kansainvälisempiä. Silti juuri kotimaisten päivien järjestämi-nen istuu napakasti uuden ja perus-taltaan monialaisen tutkimusseuran toimintaan, sillä kulttuuripolitiikkaan keskittyviltä tutkimuskeskusteluilta on puuttunut kotimainen foorumi. Kotimaisen kanssakäymisen arvo tulisikin tunnustaa ja muistaa edel-leen, vaikka ministeriö jatkuvasti oh-jaa tutkijoita yhä kansainvälisempiin keskusteluympäristöihin. Kulttuuripolitiikan tutkimus on perustaltaan monialaista. Juuri siksi tieteenaloittaisissa konferensseissa kulttuuripolitiikkaan keskittyvät kes-kustelut helposti hukkuvat eri alojen perinteisempien tutkimusaiheiden

Kulttuuripolitiikan tutkimus vakiintuu – mutta sen tutkimuskohde pysyy liikkeessä

s a k a r i a s s o k k a

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

alle. Sekä uuden tieteellisen seuran että kotimaisen konferenssin kautta kulttuuripolitiikka pysynee aiempaa paremmin esillä eri tieteenalojen jou-kossa. Tavoitteena on näin myös li-sätä kulttuuripolitiikan tutkimuksen tuntemusta konkreettisissa tiede- ja kulttuuripoliittisissa yhteyksissä. Keväällä järjestetty konferenssi oli ensimmäinen sitten Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan yksi-kön vuonna 2004 järjestämien koti-maisten tutkimuspäivien. Tutkimus-seura järjestää konferenssin jälleen ensi keväänä, joten enää ei tarvitse odottaa miltei kymmentä vuotta seu-raavaa kertaa. Tänä vuonna tapahtu-ma houkutteli Helsinkiin lähes sata osallistujaa eri yliopistoista ja tutki-muslaitoksista. Keskustelut liikkui-vat kulttuuripolitiikan tutkimuksen politiikkakäsityksestä kansallisuus- ja vähemmistökysymyksiin, kol-mannen sektorin rooliin, kulttuurin talouteen, kulttuuripalveluihin, tai-teilijoiden asemaan, osallistumista koskeviin kysymyksiin ja kulttuu-rin arvoihin.

Pohjoismainen kanssakäyminen on vakiintunut

Pohjoismaisella tasolla kulttuuri-politiikan tutkimuksen konferenssit ovat vakiintuneet joka toisena vuon-na järjestettäviksi kokoontumisiksi. Nordic Conference on Cultural Po-licy Research (NCCPR) järjestetään vuorovuosina maailmanlaajuisesti tutkijoita houkuttelevan kansainvä-lisen konferenssin (ICCPR) kanssa. Molemmat tapahtumat on järjestet-ty myös Suomessa: pohjoismainen konferenssi organisoitiin Jyväsky-lässä vuonna 2009 ja kansainväli-nen konferenssi samoin Jyväskylässä vuonna 2010. Tänä vuonna NCCPR -konfe-renssi järjestettiin elokuisessa Köö-penhaminassa. Kyseessä oli järjes-tyksessään kuudes pohjoismaisten tutkijoiden tapaaminen. Päivien tee-ma keskittyi kulttuuripolitiikkaan

”muuttuvassa kulttuurimaisemassa” (Kulturpolitik i et forandret kultur-landskab). Sillä järjestäjät tarkoitti-vat esimerkiksi erilaisten tiedonväli-tyksen kanavien yhä perustavampaa vaikutusta ihmisten elämänpiirei-hin, kulttuurituotteiden tekijyyden hämärtymistä, uudentyyppisen tai-teilijuuden kehitystä ja uusien tai-demuotojen syntyä – sekä tietysti kaiken tämän vaikutuksia kulttuu-ripolitiikassa, erilaisten kulttuuri- ja taidelaitosten toiminnassa ja näin ollen myös kulttuuripolitiikan tut-kimuksen kohteissa. Konferenssin avaustilaisuuden paneelissa toimin-taympäristön muutokset tiivistyivät kysymyksiin, jotka ovat relevantteja jokaiselle kulttuurialalla työskentele-välle: kuinka perinteinen kulttuuripo-litiikka ja uudet kulttuurin muodot kohtaavat toisensa ja mitä niin kult-tuurityöläisten kuin kulttuuripoliitik-kojenkin tulisi tietää – ja mielellään myös ymmärtää – kyetäkseen vas-taamaan ajankohtaisiin haasteisiin?

KULTTUURIPOLITIIKAN TUTKIMUKSEN SEURAN SIVUT: http://www.kulttuuripolitiikantutkimus.fi/POHJOISMAISEN KONFERENSSIN SIVUT: http://www.nccpr2013.dk/

Page 10: TAKU-lehti 3/2013

10 T A K U

Luovien alojen yrittäjyyden edistäminen on myös Akavan tavoitteena. Vai onko? Akavan viime keväänä hyväksytyssä elinkeinopoliittisessa ohjel-massa ei mainita sanoja luovat alat tai luovuus. EU-vaalitavoit-teisiin on päässyt sana luovuus yhdessä osaamisen ja innovaa-tion kanssa ja eduskuntavaalei-hin 2011 tehdyn hallitusohjel-man tavoitteissa luovat alat ja luovuus on mainittu elinkei-nopolitiikan kohdalla. Koulu-tus- ja työllisyyspolitiikan oh-jelmasta sekä veropoliittisesta ohjelmasta luova ala löytyy myös, mutta ei Suomen työn

linja 2019 ohjelmasta.

LUO - EDISTÄ - VIE

Kulttuuripolitiikka Akavassa

Akavalla on kuitenkin kulttuuripo-liittinen ohjelma. Se puuttuu mui-den keskusjärjestöjen poliittisten ohjelmien listalta eivätkä luovat alat ja luovuus ole päässeet myös-kään SAK:n ja STTK:n elinkeino-poliittisiin tai koulutuspoliittisiin ohjelmiin.

Akavan mukaan kulttuurin ja luo-vuuden vahvistaminen on suomalai-sen yhteiskunnan kehittämistä. Sen vuoksi kulttuuripoliittisessa ohjel-massa tuodaan esille tavoitteita ja näkemyksiä kulttuurin ja luovien alojen merkityksestä, tulevaisuu-desta ja kehittämistarpeista. Luo-vuus kuuluu joka tapauksessa moni-en akavalaisten alojen toimintaan ja onkin tarpeen, että keskusjärjestöllä on kulttuuripoliittinen ohjelma, jota voidaan käyttää edunvalvonnassa sekä vaikuttamisessa että kehittä-misessä.

Kulttuuripoliittisen ohjelman seu-rantaryhmän puheenjohtajana on TAKUn entinen puheenjohtaja Su-sanna Tommila. Ohjelman laati-minen sai alkunsa nimenomaan TAKUn ehdotuksesta ja sen toteutu-

miseen järjestömme on osallistunut kaikissa vaiheissa erittäin aktiivises-ti. TAKU on luonteva jäsenjärjestö kaikille luovan alan ammattilaisille, myös yrittäjille.

Luovan alan vientiä: arkkitehtuuri

Akavan kulttuuripoliittisen ohjel-man tavoitteita on esitelty ja kä-sitelty jo kolmessa ohjelman seu-rantaryhmän seminaarissa, kuten Susanna Tommila totesi avatessaan Luo - Edistä - Vie -seminaarin Yh-dysvaltain suurlähetystön innovaa-tiokeskuksessa elokuun lopulla. Tällä kertaa seurantaryhmän kump-panina oli Suomen arkkitehtiliitto SAFA suurlähetystön lisäksi.

Seminaarin painopisteenä oli arkki-tehtuuri ja luovan alan vienti. Suo-men Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste taustoitti aihetta ja ker-toi museon olevan aktiivinen kump-pani kansainvälisessä yhteistyössä osallistumalla esimerkiksi palkitse-misiin ja kongressien järjestämiseen. Maailmalla tunnetaan hyvin monia suomalaisia arkkitehteja ja suoma-laiset ovat menestyneet myös viime vuosien kansainvälisissä arkkiteh-tuurikilpailuissa.

M e r j a i s o t a l o

Kuva: Tuomas Hellman

Page 11: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 11

Yleisiin kilpailuihin osallistumi-nen on haastavaa, kutsukilpailuihin pääseminen taas edellyttää jo hyvää tunnettuutta, mutta menestyminen kilpailuissa on tie kansainvälisty-miseen. Suomen Arkkitehtitoimisto-jen liiton lakimies Kalle Kärkkäinen muistutti, että riskejäkin on. Kilpailu voi näyttää oikealta, mutta suunnit-telija on valittu jo etukäteen. Tai jär-jestäjällä ei ole aikomustakaan tehdä voittajan tai kenenkään osallistujan kanssa sopimusta, vaan tarkoitus on vain varastaa parhaat ideat. Tilaaja voi myös järjestää ”työpajoja” arkki-tehdeille ja varastaa ideat sitä kautta.

Kärkkäinen kertoi myös, että pelk-kä kilpailun voittaminen ei riitä, vaan sen jälkeen on edessä paljon työtä paikallisten kumppaneiden ja virkamiesten kanssa ennen kuin varsinainen sopimus tehdään ja ra-kentaminen käynnistyy. On haettava paikallinen toimija avuksi, on arvioi-tava luotettavuutta, selvitettävä va-luutat, verot ja vakuutukset. Tähän tarvittaisiin arkkitehdeille nykyistä enemmän käytännönläheistä vienti-apua ja -tukea, samalla tavalla kuin monille muillekin luovien alojen ammattilaisille.

Tukea yrittämiseen Helsingissä ja muualla

Yritysasiamies Taina Seitsara Hel-singin kaupungin Talous- ja suun-nittelukeskuksesta totesi omassa puheenvuorossaan, että esimerkiksi juuri arkkitehteja ei ole käynyt heil-lä esittäytymässä. Helsingin kau-pungilla on kuitenkin monia ohjel-mia ja hankkeita, joiden tavoitteena on yritysten viennin edistäminen. Elinvoimainen Metropoli 2025 -stra-tegia sisältää maininnan myös luo-vista aloista. Seitsara kertoi esimer-kiksi Innovatiiviset kaupungit eli INKA-ohjelmista, joita toteutetaan viidessä kaupungissa, Oulussa, Jo-ensuussa, Vaasassa, Jyväskylässä ja Tampereella, teemoina mm. tulevai-suuden terveys, biotalous ja älykäs kaupunki. Tosin kaikissa näissäkään ei suunnittelussa ollut mukana luo-vien alojen edustajia.

Hankkeita on ollut ja on edelleen monenlaisia. Seitsara luetteli mm. seuraavia: Sillanrakentajat - luo-van alan agenteille ja managereille (päättynyt), Tapahtumatuotannon johtajaosaamisen kehittämishanke JOHDE (2010–2013, päättymässä), Kolmas Tie - uudenlainen palvelu-malli yrittäjyyteen ja työllisyyteen (2011-2014) sekä Luova Suomi. Hän

tiedotti myös uudesta Pasilan Studi-ot -projektista, joka on luovan alan keskuksen kehittämishanke. Loft Helsinki@PasilanStudiot käynnis-tyy vuodenvaihteessa.

Ja käytännön esimerkki

Kuopiolaisen Fantasiarakenteen toi-mitusjohtaja Jere Ruotsalainen va-kuutti, että tarina on kaiken ydin. Hekin lähtevät liikkeelle tarinasta rakentaessaan elämyksellisiä tiloja ja maailmoja. Vuonna 2000 perus-tetussa yrityksessä on 10 henkilöä töissä ja liikevaihto on 1,5 miljoo-naa euroa.

Prosessi etenee niin, että tarinasta siirrytään teemaan, teeman mukaan rakentuu visuaalinen ilme ja draa-man kaaren mukaan edetään. Mieli-kuvitusta on käytettävä, muovisuut-ta vältettävä ja aitouteen pyrittävä, vaikka sen määrittäminen onkin hankalaa. Fantasiarakenne on mm. rakentanut joulupukille paikallis-konttoreita kauppakeskuksiin ja jos ei satu pukki olemaan paikalla, niin hänet näkee monitorista.

Fantasiarakenne on ollut mukana toteuttamassa Luontokeskus Hal-tiaa Nuuksioon ja lasten kaivosta Outokumpuun, mutta vienyt myös esimerkiksi joulupukin Kiinaan. Yh-teistä on se, että tavoitteena on ollut aina monimuotoinen ja moniaistinen tunnelma ja toiminta. Älypuhelimia hyödynnetään ennen, aikana ja jäl-keen, mutta tekniikka ei ole lähtö-kohta, vaan tarina.

Aluksi ja lopuksi

Seminaarin aluksi suurlähettiläs Bruce J. Oreck esitteli uuden, vielä viimeisteltävänä olevan innovaa-tiokeskuksen syntyhistoriaa ja tar-

koitusta amerikkalaisen rennosti ja innostavasti. Vain ulkoseinät ovat jäljellä vuonna 1914 rakennetusta talosta, joka oli 1960-luvulle saak-ka yliopiston käytössä. ”This was junk”, sanoi suurlähettiläs. Hän tote-si myös, että USAlla on miljoona ra-kennusta maailmalla ja kun hän esitti hallitukselleen innovaatiokeskuksen rakentamista, vastaus oli usein kuul-tu - ei ole rahaa.

Yhdysvaltain Suomen suurlähetys-tön innovaatiokeskus on ensimmäi-nen laatuaan. Suurlähettiläs Oreck totesi, että se on Suomessa, kos-ka täällä on mahdollisuus ajatella muutakin kuin katastrofeja, Suomi toimii hyvin eikä lähetystön tarvit-se kantaa huolta väestön koulutuk-sesta tai puhtaasta vedestä. Näin on mahdollisuus ajatella tulevaisuutta. Suurlähettilään mukaan taiteilijat lukevat tulevaisuutta ja poliitikot te-kevät päätöksiä ympäristössä, jonka taiteilijat ovat luoneet. Hän kohdis-ti sanansa painavasti läsnä oleville: ”Teillä on suuri vastuu.”

Lopuksi oli tilaisuus seurustella ja verkostoitua innovaatiokeskuksen aurinkoisilla ylimmän kerroksen terasseilla ja ihailla Helsingin me-rinäkymiä. Yhteistyömahdollisuuk-sien idut jäivät hautumaan eikä ku-kaan epäillyt, etteikö arkkitehtuurin ja muiden luovien alojen vienti oli-si Suomelle edelleen erinomainen mahdollisuus, yhteistyössä eri ta-hojen kanssa.

Merja Isotalo on kulttuurialan yrit-täjä/Tmi Kulttuuripajasto, tieto- ja näytelmäkirjailija, Akavan Erityis-alojen ammatinharjoittajien toimi-kunnan puheenjohtaja sekä Akavan ammatinharjoittajien ja yrittäjien työryhmän varapuheenjohtaja.

http://www.yrityshelsinki.fi/fi/opas-yrittajyyteen- mm. 64-sivuinen opas yrittäjyyteen, yrityksen perustamisesta kasvuyritykseen

http://www.siba.fi/web/taydennyskoulutus/hankkeet/johde-2010-2013/esittely

http://pienyrityskeskus.aalto.fi/fi/eu-projektit/kansalliset/kolmas_tie/

http://www.luovasuomi.fi/- mm. ajankohtaiset seminaarit ja koulutustilaisuudet

http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/pasilan-studiot-ylen-hanke-tuo-helsinkiin-luovan-alan-keskuksen

http://skabasaitti.worspress.com/- resursseja kääntämiseen, taustojen selvittämiseen jne.

LINKKEJÄ:

Page 12: TAKU-lehti 3/2013

12 T A K U

”Säätiö perus-t e t t i i n j o 1950-luvulla, mutta silloin toiminta oli hyvin pieni-

muotoista”, kertoo Koneen Säätiön asiamies ja hallituksen puheenjohta-ja Hanna Nurminen. Säätiö tuki tie-teellisiä tutkimuksia ja julkaisuja sekä myönsi pieniä apurahoja. 1980-luvul-ta lähtien Kone Oyj:n liiketoiminnan kasvaessa myös säätiön toiminta kas-voi ja ammattimaistui. ”Kahdeksan-kymmentäluvulla apurahoja jaettiin yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimukseen. 1990-luvulla mukaan tuli myös ympäristöntutki-mus”, kertoo Nurminen. Kun varal-lisuuden tuotto kasvoi edelleen, oli säätiössä pakko alkaa miettiä, mihin suuntaan toimintaa laajennettaisiin. ”Yksi syy kulttuurin ja taiteen puo-lelle laajentamiseen oli se, että väi-töskirjojen rahoitustarve väheni, kun niitä ryhdyttiin tekemään tohtorikou-luissa ja lisäksi useat säätiöt rahoit-tivat juuri väitöskirjatyötä”, kertoo Nurminen. Vapautuneella rahalla läh-dettiin tukemaan määrätietoisemmin taidetta ja kulttuuria. Samalla perus-tettiin myös Saaren kartano.

L´ART POUR L´ART

”Varsinkin julkisella sektorilla on nykyisin usein tapana perustella tai-teen tukemista taiteen ulkopuolisin syin”, sanoo Hanna Nurminen, ja mainitsee esimerkiksi alueen elin-voiman lisäämisen tai taiteen sovel-tavan käytön. ”Sitä tärkeämpänä me pidämme sitä, että rahoittamme taidetta taiteen vuoksi”, hän linjaa.

Koneen Säätiö toimii kuin Espanjan hallitsijapari Ferdinand ja Isabella. He tukivat avokätisesti Kolumbus-ta, tietämättä sen tarkemmin, mitä löytöretkeilijä matkoillaan löytäisi - vai löytäisikö mitään. ”Määritte-lemme vuosittain painopisteet, mutta periaatteessa etsimme vähän riskaa-

Koneen säätiö etsii Kolumbustar a i s a n i e m i

Microsoft osti Nokian puhelimet, paperiteollisuus yskii, mutta yksi kotimainen yhtiö tekee tulosta vuodesta toiseen. Hissejä ja liukuportaita valmistavan Kone Oyj:n voittokulku maailmalla valuu myös taiteen ja kulttuurin hyödyksi, sillä apu-rahoja jakavan Koneen säätiön omaisuus on Kone Oyj:n osakkeissa.

beleja projekteja, josta ei olla ihan varmoja, mikä on se lopputulos” Nurminen kertoo. Hankkeet voivat olla taiteiden välisiä tai edustaa mar-ginaalisia aloja, jotka ovat vasta tu-lossa esiin. ”Tosin, jos on tarpeeksi marginaalinen, ei aina halua rahaa tai ei edes tiedä meistä” hän nauraa. ”Mutta on hauskaa etsiä niitä vähän oudompia.”

SUBJEKTIIVISIA VALINTOJA

Koneen Säätiön avustuksista päät-tävät asiantuntijat, joista yleensä vain yksi lukee kunkin hakemuksen. ”Päätös on tällöin toki aina subjektii-vinen”, Nurminen myöntää, ”mutta näin vältetään kompromissit.” Jos kyseessä on monitaiteellinen tai tie-teen ja taiteen välinen hanke, hake-muksen saattaa lukea useampikin arvioija. Eri vuosina käytetään eri asiantuntijoita, näin saadaan vaih-telua valintoihin. Arvostelijoiden ni-met pidetään visusti salassa - vähän kuin Michelin-tähtiä jakavat ravin-tola-arvostelijat. Nurminen perus-telee käytäntöä sillä, että Suomi on niin pieni maa, että voisi olla vaikeaa saada asiantuntijoita, jos he joutuisi-vat selittämään valintojaan julkisuu-dessa. ”Samalla he voivat olla roh-keampia ratkaisuissaan”, hän toteaa.

TAITEILIJAT TEKEVÄT MITÄ LUPAAVAT

Taide-elämässä kuulee silloin täl-löin vinoilua taiteen ammattilaisha-kijoista. Hanna Nurminen näkee te-hokkaan hakemisen osana tutkijan tai taiteilijan ammattitaitoa. Koneen Säätiö jopa neuvoo hakijoita, kuin-ka tehdä hakemuksesta mahdolli-simman pätevä. ”Meillä on hyvät ohjeet nettisivuillamme, mutta nyt hakijoiden on mahdollista hakeutua myös henkilökohtaiseen neuvon-taan”, Nurminen kertoo. Kyse on myös tasa-arvosta ja saavutettavuu-desta. Näin palvellaan esimerkik-si maahanmuuttajataustaisia sekä muita hakijoita, joiden on vaikeaa

kieli- ja kulttuurierojen tai muiden syiden vuoksi selvitä hakemuskaa-vakerumbasta.

”Emme harrasta valvontaa, vaan pikemminkin fasilitointia”, toteaa Nurminen myönnettyjen apurahojen seurantapolitiikasta. Raportti toki täytyy tehdä, mutta asiamiehiltä saa siihenkin apua. He myös kiertävät tutustumassa hankkeisiin - ei ky-tätäkseen virheitä, vaan ollakseen avuksi. ”Hirveän harvoin on käynyt niin, että rahat olisi käytetty joten-kin väärin. Kyllä taiteilijat yleensä tekevät sen mitä lupaavat”, sanoo Hanna Nurminen.

Koneen Säätiö tukee tiedettä ja kult-tuuria jopa 15 miljoonalla eurolla vuo-sittain, kertoo säätiön hallituksen pu-heenjohtaja Hanna Nurminen. Kuva Pia Bartsch.

Page 13: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 13

Koneen Säätiö osti Turun pohjois-puolella Mynämäellä sijaitsevan Saaren kartanon päärakennuk-sen ja sitä ympäröivän puisto-alueen rakennuksineen syksyllä 2006. Kartanosta tehtiin taitei-lijaresidenssi sekä kotimaisille että ulkomaalaisille taiteilijoille ja tutkijoille. ”Kartano on erään-lainen Koneen Säätiön lippulaiva. Se näkyvin osa säätiön toimintaa, vaikka apurahojen jakaminen on taloudellisesti huomattavasti suu-rempi panostus taiteeseen ja tut-kimukseen”, kertoo Saaren karta-non toiminnasta vastaava Hanna Nurminen.

Kesän ajan kartanon valtaavat tai-teilijatyöryhmät. Syyskuusta huhti-kuuhun kartano on varattu yksittäi-sille tutkijoille ja taiteilijoille, jotka

voivat hakea työskentelemään sinne kahden kuukauden residenssijaksoi-hin. Kartanoon mahtuu kerralla yh-deksän taiteilijaa. ”Kaikki tulevat toki tekemään tänne omaa taiteel-lista työtään, mutta taiteilijat kyllä löytävät aika nopeasti myös toisen-sa”, kertoo Nurminen. Kartanossa taiteilijoiden välistä vuorovaikutusta kutsutaan Kaivo-toiminnaksi On sinällään arvokas-ta jakaa omia ajatuksiaan, kohdata toisia, ylittää tieteen ja taiteen rajo-ja, mutta residensseissä on syntynyt myös ihan uusia hankkeita. Lontoo-lainen performanssitaiteilija Oreet Ashrey tapasi Saaren kartanossa tal-vella 2012 suomalaisen säveltäjän Timo-Juhani Kyllösen. Tästä alkoi kahden taiteilijan yhteistyö. Kyllö-nen sävelsi musiikin Ashreyn eloku-vaan ”Party for Freedom”, joka on

jo nähty jopa live-musiikin säestyk-sellä Lontoossa. Helsingissä Party for Freedom nähdään lokakuussa galleria Hippolytessa. Saaren kartanossa toimii myös yhteisötaiteilija, jonka tarkoitus on luoda siltaa paikallisen yhteisön ja kartanon välille. Tällä hetkellä yh-teisötaiteilijana toimii Pia Bartsch, Koneen säätiö on sijoittanut myös kartanon historian tutkimi-seen. Kahdeksan asiantuntijaa sy-ventyi Saaren kartanon vaiheisiin. ja tutkimusten tuloksena julkaistiin syksyllä 2008 teos ”Saaren kartano Mynämäellä”. Kartanomiljöön vai-heita voidaan asiakirjojen avulla seurata aina 1200-luvulle asti, jol-loin se oli Turun piispan omaisuut-ta. Kartanon historiaan liittyvät mm. maineikkaat Fleming-, Aminoff- ja Ehrensvärd-suvut.

Saaren kartanossa käydään Kaivolla

Idyllinen Saaren kartano tarjoaa residenssitoimintaa taiteilijoille ja tutkijoille. Kuva Pirre Naukkarinen.

Yhteisötaiteilija Pia Bartsch seireenien ympäröimänä. Kuva Stefan Crämer.

Page 14: TAKU-lehti 3/2013

14 T A K U

Lapsuudenkodissani kannustettiin harrastamaan taidetta. Hurjimmas-sa vaiheessa minulla saattoi olla harrastus per päivä ja parhaimpina pari. Vanhempani antoivat meidän harrastaa niin paljon kuin sielu sie-ti, kunhan kuljimme harrastuksiim-me itse. Yhdessä asiassa kuitenkin oli ra-joja: taiteenaloissa. Siskolle oli va-rattu tanssi ja teatteri, veljelle mu-siikki, minulle loput. Silloin tällöin olemme harmitelleet asiaa ja miet-tineet, miksi emme uhmanneet kar-sinoitamme. Tasan eivät kai käyneet lasten lahjat. Musiikkia me kuitenkin harras-timme kaikki. Äidistä se oli tärkeää, ja niinpä minutkin vietiin kolmevuo-tiaana Suzuki-tunneille, missä istuin vuoden verran flyygelin alla. Rava-sin vuosia soittotunneilla, teoriassa ja kuorossa, mutta kun kuulin ai-kuisten kehuvan veljeä, lopetin heti. Vanhemmat ohjailevat paljon las-tensa harrastusvalintoja. Pienten lasten kohdalla vanhemmat tieten-kin tekevät kaikki harrastuspäätök-set – vauvauinnista muskariin, satu-jumpasta soittotunnille. Mutta ehkä pikkulapsivaiheen jälkeen perheis-sä voisi pysähtyä miettimään, mik-si meidän perhe harrastaa sitä mitä harrastaa.

Tasan käyvät perheen lahjat

L a u r a L ä h t e e n m ä k i

Kir ja i l i jan havainto ja

Kuva: Liisa Takala

Vaikka yritän olla ohjailemat-ta lasten harrastuksia, saan vähän väliä itseni kiinni sanomasta, miten kuopus on fyysinen tai esikoinen tai-teilijasielu. Tällaisilla lipsahduksil-la ohjaan heidän käsityksiään heis-tä itsestään harrastajina, osaajina ja ihmisinä. Lapset oppivat vanhemmiltaan kaiken: ruokailutottumukset, liiken-nekäyttäytymisen, liikkumisen tavan ja määrän sekä myös taiteen har-rastamisen. Sitä mitä kotona arvos-tetaan, sitä lapsikin arvostaa. Yhtä lailla lapsi ymmärtää pienestäkin vihjeestä, jos hän ei ole muka taita-va jossakin tai ettei naapurin pojan harrastus jostakin syystä sovi itselle. Haluaisin, että meillä harrastet-taisiin sekä taideaineita että liikun-taa. Mutta esikoisen valittua kolme eri taideharrastusta iltoja ei jää enää liikunnalle. Mitä tehdä? Pi-täisikö lapsi patistella telinevoimis-teluun arjen ruuhkautumisen uhalla vai täytyisikö itse kaahata jumppaan esimerkin vuoksi? Toisessa perheessä lapset harras-tavat vain liikuntaa, koska sitä per-heen vanhemmatkin harrastavat ja harrastivat jo lapsina. Ja kolman-nessa perheessä lapsi treenaa niin hulluna, että kaksikymmentä treeni-tuntia viikossa on minimi. Huh huh!

Lapsuudenkodissani soi. Toiselta puolta kantautui klarinetti, toiselta poikkihuilu. Niinpä haluaisin, että meilläkin soisi, mutta ei vain soi. Yhdeksänvuotias ei osaa soittaa pianoa, tuskin hän tuntee kaikkia nuottejakaan. En syytä häntä vaan itseäni. Koska itse koin lapsena mu-siikin harrastamisen ahdistavana, skippasin lapsen kohdalla muska-rin enkä etsinyt hänelle sittemmin soitonopettajaa. Perheen vaikutus on suuri, van-hempien kokemukset, esimerkit ja kommentit vaikuttavat. Niiden pe-rusteella lapsi luo käsitystään siitä, mitä hän osaa ja mitä perheessä pi-detään tärkeänä. Kun esikoista haastateltiin sana-taideharrastuksesta radioon, hän jännitti kamalasti, mutta sai kerrot-tua, miksi harrastaa kirjoittamista: ”No kun mun äiti ja isä on alalla ja opettaja on meidän tuttu.” Minä kat-soin miestäni ja hän minua, ja tie-simme tarkkaan, mitä toinen ajatteli.

**

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspääl-likkö.

Page 15: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 15

P a n u h ä m e e n a h o

Page 16: TAKU-lehti 3/2013

16 T A K U

h e l i h a l m e

Kuvituksia

maailmalla

Kuvalla ei ole kansallisia ra-joja. Kuvituksen käyttöä ra-joittaa toisinaan kulttuu-risidonnaisuus. Esimerkiksi kuvakirjojen markkinoinnis-sa täytyy huomioida maan ta-vat ja kulttuuriset erityispiirteet.

Suomalainen ruumiillinen estottomuus näkyy kuva-kirjoissamme, joten alastomina kirmailevat pikku-lapset täytyy sensuroida kuvakirjoista useimmiten jo Keski-Euroopassa. Tove Jansson on tunnetuin suomalainen kuvit-taja maailmalla. Nykyään suomalaista kuvitusta nä-kee maailmalla monissa muissakin yhteyksissä kuin vain käännetyissä lastenkuvakirjoissa. Laura Laine on valloittanut muotikuvi-tuksillaan merkittävimpiä kansainvä-lisiä muotilehtiä, Lotta Nieminen kuvittaa tärkeimpiä amerikkalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä ja Klaus Haapaniemen kuvitukset ovat tul-leet tutuksi maailma kansainvälisen ornamentti- ja retrobuumin myötä. Monet muutkin vähemmän jul-kisuudessa esiintyneet kuvittajat to-teuttavat kuvituksia kansainvälisiin julkaisuihin. Useat kuvittajat ovat pyrkineet itsenäisesti kansainväli-sen kuvitusagentuurin listoille. Kui-tenkin kansainvälisen agentuurin lis-toille päätyminen on harvoin mikään kultakaivos. Kansainvälisillä mark-kinoilla kilpailu on kovaa.

Kuvalla ei ole kansallisia rajoja.Julia Vuori kertoo kansainvälisistä suhteistaan.

Suru valkoisessa sadetakissa. Julia Vuori”

Page 17: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 17

Julia Vuori on kuvakirjantekijä, jonka kuvitetut Sika-kirjat ovat me-nestyneet varsin hyvin Japanissa. Li-säksi Sika-kirjoja on käännetty myös kiinaksi ja koreaksi.

Fanikuvituskulttuuria ja Sika-puuteripaperia

Lehti- ja mainoskuvituksessa saralla on vaikea nimetä maata, jossa suo-malainen tyyli uppoaisi aivan erityi-sesti, mutta kirjankuvituksessa löy-tyy maa, jossa suomalaiset kuvittajat ovat herättäneet kiinnostusta jo vuo-sikymmeniä. Julia Vuori uskoo, että syynä menestykseemme Japanissa on muo-tokielemme puhuttelevuus: suoma-lainen luonto ja materiaalit puhutte-levat japanilaisia. Vuori päätyi Japaniin kansain-välisten kuvitusnäyttelyiden kautta, ensimmäinen suuri yksityisnäyttely hänellä oli Kiotossa 2008. Aiemmin Vuori oli osallistunut yhteisteisnäyt-telyihin sekä vuonna 1997 hän oli pi-tänyt pienen kuvitusnäyttelyn isänsä Pekka Vuoren laajan jouluaiheisen katselmuksen yhteydessä Sendaissa. Pekka Vuori on yksi merkittävim-mistä tahoista, joka on kuvituksillaan luonut käsityksen Suomesta ”sinä ainoana oikeana” joulumaana. 2011 avattiin Julia Vuoren ja tunnetun ja-panilaisen kuvittajan Yuka Shima-dan yhteisnäyttely Tokiossa. Näyt-tely kiersi Japanissa kahden vuoden ajan. Shimada onkin eräs avainhen-kilö Vuoren tunnetuksi tulemisessa Japanissa. Hän esitteli Julian albumin kustantajalleen ja nyt koko Sika-tuo-tanto on käännetty japaniksi. Japanissa näyttelyt ovat usein tavarataloissa ja niiden ympärille luodaan valtavasti oheistuotteita. Ju-lia Vuoren kuvituksia on esiintynyt sadoista tuotteissa aina pahvisista pop-up -puuteripaperipakkauksista ja matkapuhelinten kuorista aina me-tallisiin keksilaatikoihin. Vuoren toi-veissa olisi saada markkinoille myös Sika-hajuvesi. Vuori on saanut maistaa myös japanilaista fanikulttuuria. Ihailijat tuovat lahjoja ja tahtovat kuvata it-sensä taiteilijan kanssa. Suomessa Vuoren kuvitettujen teosten pääkoh-deryhminä voisi ajatella olevan lap-set ja nuoret. Japanissa kohderyh-miksi on mainittu lasten ja nuorten ohella taas aikuiset naiset.

Kuvitusagentuurit toimivat vä-liportaana kuvittajan ja tilaajan välillä. Parhaimmillaan yhteis-työllä voidaan saavuttaa se, että kuvittaja voi keskittyä sii-hen mihin parhaiten osaa eli kuvittamiseen myyntityön ja sopimusneuvotteluiden jää-dessä alan ammattilaiselle eli kuvitusagentille. Agentuurien tyypillisimpiä asiakkaita ovat mainostoimistot, suuret yri-tykset ja mediatalot. Tyypilliset tilaajat ovat sen verran suu-ria tahoja, että neuvottelut on usein vaivattomampi käydä kahden yrityksen välillä.

Moni kuvittaja toivoisi pääsevänsä agentuurin listoille. Omien töiden markkinointi ei välttämättä ole help-poa luovan alan tekijälle. Mutta tai-tavakaan tekijä ei välttämättä pääse agentin listoille, jos tekijä ei jostain syystä sovi agentuurin yrityskuvaan.

Suomessa on tällä hetkellä kaksi ku-vitusagentuuria. Kotimaisten agen-tuurien yritysprofiili on hieman toi-sistaan poikkeava. Osana agentuurin profiloitumista on, että se valitsee yrityskuvaansa sopivat kuvittajat. Kuvitusagentuurit ovat yrityksiä joiden tavoitteena on tuottaa voit-toa, mutta kuitenkin Napa illustrati-on -agentuurilla on ollut myös mer-kittäviä kulttuurihankkeita osana markkinointistrategiaansa. Nyky-aikana luovan alan yritysten täytyy tehdä luovia markkinointiratkaisuja kaupallisen toiminnan ja kulttuuri-toiminnan rajapinnassa. Helsingin WDC-vuonna he esimerkiksi toteut-tivat Keltainen kaupunki -hankkeen, joka sisälsi kuvitetun teoksen lisäksi laajan näyttely- ja tapahtumasarjan.

Kansainvälisesti agenttitoiminnalla on jo melko pitkät perinteet. Kiin-nostavat kuvittajat päätyvät myös kansainvälisten agenttien listoille. Kilpailu kansainvälisesti saattaa olla varsin kovaa ja kansainvälinen agentti ei takaa välttämättä merkit-tävissä määrin uusia työtehtäviä. Kotimaassa alalle saattaisi vielä hy-

Agentti ja kuvittaja

keltainen pingviini. Julia Vuori”

Page 18: TAKU-lehti 3/2013

18 T A K U

vinkin mahtua muita ammattilaistoi-mijoita. Näin on ainakin tekijöiden näkökulmasta.

Kuvittaja myy kertajulkaisuoikeuksia

Kuvittajat myyvät kuvien julkaisuoi-keuksia. Julkaisuoikeuksien myynti riippuu tilaajan tarpeista, mutta tyy-pillisesti myydään edelleen kertajul-kaisuoikeuksia, koska laajemmilla käyttöoikeuksilla on tietenkin korke-ampi hinta. Useimpien asiakkaiden ei kannata yleensä maksaa kovin laa-joista käyttöoikeuksista vaan miettiä käyttö omien tarpeidensa mukaan.

Viime vuosina ovat mediatalojen huonot sopimukset ovat olleet tape-tilla. Kuvittajien ansainta on kiris-tynyt, koska monet tahot olettavat nykyään sopivansa kertajulkaisuoi-keuksien hinnalla kaikki kaupalliset oikeudet. Edes kaikkien oikeuksien luovuttaminen ei sisällä automaatti-sesti kuitenkaan teosten muunteluoi-keutta tai edelleenluovutusoikeutta. Joskus vaaditaan sopimusehdotuk-sissa myös näitä oikeuksia, jopa si-ten, että juridinen vastuu mahdolli-sista seurauksista jätetään tekijälle. Moni tekijä on tällaisen sopimuk-sen eteensä saadessaan ollut valmis vaihtamaan alaa. Tekijällä on usein vaativa työ saada asiakas ymmärtä-mään miksi hän ei myy ”kahta lei-pää yhden hinnalla”. Yksittäinen te-kijä saattaa olla tiukan paikan edessä neuvotellessaan oikeuksistaan suu-ren konsernin kanssa.

Graafisen suunnittelijan koulutuk-sesta on monelle tekijälle huomat-tavaa hyötyä ammatissa, jos kuvit-taja voi itse toteuttaa työn taiton. Kuitenkin monet kovat kuvitusam-mattilaiset jättävät taittotyön toisille ammattilaisille keskittyen itse vah-vimpaan ammatilliseen osaamiseen eli kuvittamisen.

Graafisen alan opinnoissa kuvitus on usein vain sivuroolissa. Monessa oppilaitoksessa on mahdollista saa-da kuvitusopintoja vain muutaman kurssin verran. Kuvittajaksi pääty-minen edellyttääkin omaa kiinnos-tusta ja harrastuneisuutta. Kuvitus on viime vuosina noussut suosioon ja visuaalisen alan opiskelijat ovat jälleen kiinnostuneita kuvituksesta. Useimmat kuvittajaksi aikovat haali-vat kuvitustyötä jo opiskeluaikoina. Verkostojen luominen onkin välttä-mätöntä ammattiin aikoville.

Kuvitusalan koulutuksen kehittämi-nen kehittäisi myös kotimaista kuvi-tustaidetta sekä muuta ammatillista osaamista, kuten markkinointi- ja neuvottelutaitoja. Monesti tekijä urautuu tiettyyn tekniikoihin tai toi-mintamalleihin siksi, että taustatie-dot ovat puutteelliset ja koska uusi-en tekniikoiden omaksuminen vie kallista työaikaa. Opiskeluaika on kokeiluaikaa ja itsensä löytämistä. Nämä lähtökohdat huomioiden mi-kään ihme, että tässä maassa hyviksi kuvittajiksi kypsytään melko usein vasta lähempänä keski-ikää.

Kustannusalalla kuvitusten kertajul-kaisukorvaukset ovat varsin pieniä. Tästä seuraa, että kuvittajien oman ansaintansa takia oltava entistä tar-kempi oikeuksistaan. Kirjankuvit-tajat ovat nykyään palkkioiden suu-ruuden takia apurahataiteilijoiden asemassa. Uudet mediat mm. sähkö-kirjat ovat huomaamatta kiristämäs-sä tekijänoikeuksia. Usein sähkökir-jojen oikeudet vaaditaan samalla, kun ostetaan kertajulkaisuoikeuksia. Sähkökirjassa ongelmana on tietys-ti rajaton käyttö, jos sopimuksessa ei ole määritelty käytön rajoituksia.

Ihan kaikkia oikeuksia tekijä ei voi kuitenkaan myydä. Taloudelliset oikeudet ovat myytävissä, mutta tekijän moraaliset oikeudet, kuten oikeus tekijän nimen mainintaan teoksen yhteydessä, eivät ole myy-tävissä. Tekijänoikeudet säilyvät te-kijällä 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, jolloin tekijänoikeuksia hal-linnoi useimmiten tekijän perikunta.

Kuka kouluttaisi kuvittajia?

Suomessa ei ole kuvitusalan oppilai-toksia. Suomalaiset ammattilaisku-vittajat ovat usein koulutukseltaan graafisia suunnittelijoita tai taide-kasvattajia. Joukossa on myös ku-vataiteilijoita sekä itseoppineita te-kijöitä. Jotkut tekijät ovat hakeneet oppinsa kuvitusoppilaitoksista ulko-mailta. Muun muassa Yhdysvallois-sa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa on eri kuvituksen osa-alueille erikoistu-neita oppilaitoksia: esimerkiksi kir-jankuvitukseen tai kaupallisempaan kuvitukseen painottuneita kouluja.

kateellinen sika ja lelut. Julia Vuori”

18 T A K U

Page 19: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 19

kateellinen sika ja lelut. Julia Vuori

NuorteN mAAhANmuuttAjieN digitAAliNeN mAtkA mAAilmAN ympäri

Suomeen muualta muuttaneet nuoret katselevat kuvia vihreästä merestä, dyy-neistä, valoa siivilöivästä metsästä, miljoonakaupungeista ja vuoristokylistä. Sanoja liittyen maisemiin muistellaan yhdessä. Joku muistaa sanan kallio, toi-nen sanan taivas. Kun maisemakuvat loppuvat, on nuorten aika miettiä omaa maisemaansa. Uusia ja tuttuja suomalaisia sanoja liittyen maisemiin on ker-tynyt enemmän: hiekka, aalto, pilvi, pelto, kerrostalo. Nuorten omat maisemat voivat olla mitä vain, mutta useimmissa maalauksissa kuvataan vuoristokyliä, metsää tai peltoja riippuen siitä, mistä nuori on muuttanut Suomeen.

19 T A K U

K a r o l i i n a L e i s t i

19 T A K U

Maiseman val-mistuttua ky-sytään kysy-myksiä: Missä olet maisemas-sa? Kerro mitä

näet? Miltä maisemassa tuoksuu? Oletko yksin vain ystävien kanssa? Kysymysten pohjalta nuoret kirjoit-tavat omat tarinansa maisemasta. Tarinat kertovat esimerkiksi siitä, kuinka nuori afgaaninainen suunnit-telee lastensairaalaa lapsilähtöisesti tai miten rakkaan kanssa kohdataan Lontoossa maailmanpyörässä.

Maailmanpiiri – maahanmuuttaji-en digitarinat -työpajoissa nuoret maalaavat omat maisemansa ja kir-joittavat tarinat maisemien pohjalta. Tarinat äänitetään ja lisäksi nuoret valomaalaavat maisemaan liitty-en oman animaationsa ja piirtävät kahdellatoista kuvalla mustavalkoi-sen piirrosanimaation. Nämä kaikki eri tarinanteon vaiheet yhdistetään editoimalla ja niistä syntyy nuoren digitarina. Yhden tarinan kesto on noin puoli minuuttia. Kun Maail-manpiirin kaikki digitarinat ovat val-miita, on nuorten tarinoita yhteensä noin tunti.

Masumen valopiirroksissa on sydämiä ja tarinassa haaveillaan maailman ihanim-masta kaupungista Pariisista.

Zahra Nazari, Masume Hossaini ja Nasima Hossaini kukitettiin keväällä kulttuuri-keskus Vuotalon ensinäytöksessä. Nuoret olivat ylpeitä digitarinoistaan.

Page 20: TAKU-lehti 3/2013

20 T A K U

Maailmanpiiri osana lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa

Nuorten digitarinat eli Maailman-piirin toiminnan rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Toiminnalla toteutetaan käytännössä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisoh-jelmaa 2012–2015. Mediakasva-tuskeskus Metkan hallinnoiman hankkeen avulla nuoret vahvistavat taitojaan mediaosaamisessa, oppi-vat mediakriittisyyttä, keskinäistä yhteistyötä ja hyödyntävät toisilta oppimisen taitoa. Työpajamallin on suunnitellut Maailmanpiirin ohjaaja Karoliina Leisti, ja malli perustuu vuosien yhteistyöhön maahanmuut-tajanuorten kanssa. Vaikka digitarinan tekemiseen tar-vitaan paljon työtä, on työpajan ol-tava tarpeeksi tiivis, jotta sen pystyy toteuttamaan neljän tapaamiskerran aikana. Omassa digitarinassa pitää olla myös hieman haastetta, jotta se valmistuttuaan antaa onnistumi-sen tunteen sekä itseluottamusta ja voimaa tekijöille. Työpajan ohjaaja vastaa siitä, että nuoret saavat tari-nansa valmiiksi, vaikka esteenä oli-si yhteisen kielen puuttuminen ja aikataulun tiukkuus. Työpajoja jär-jestetään Helsingissä, Tampereel-la, Turussa, Kotkassa ja Vantaalla ja Espoossa. Osallistuvia nuoria on muuttanut Suomeen hyvin eri puo-lilta maailmaa, noin kolmestakym-menestä eri maasta, muun muassa Afganistanista, Kongosta, Iranista, Espanjasta, Meksikosta, Kosovosta ja Itävallasta. Osallistujat osaavat vaihdellen suomea, ja jotta työpaja tukisi myös kielen oppimista, teh-dään tarinat pääasiassa suomeksi. Kevääseen 2013 mennessä 66 nuorta ovat saaneet digitarinansa valmiiksi, ja noin kaksikymmentä osallistuu vielä syksyn aikana työpa-joihin. Kevään digitarinoiden ensi-esitys järjestettiin yhteistyössä Stoan ja Vuotalon kulttuurikeskusten kans-sa. Vuotalo tarjosi myös työpajatilan yhdelle Maailmanpiiri-ryhmälle.

Nuoret ylpeitä omista tarinoistaan

Vuotalolla pidettyyn työpajaan osal-listui afganistanilaisia nuoria ja he näkivät tarinansa ensimmäistä ker-taa valmiina kevään ensinäytökses-sä. Oman tarinan näkeminen yhdessä yleisön kanssa tuntui hyvältä. – Olen ylpeä, että sain tarinan valmiiksi, Nasima Hossaini kertoo. Hänen tarinansa tapahtuu Afganista-nin pyhällä alueella, jonne ainoas-

taan miehet saavat mennä. Tarinassa kertoja miettii maisemaa, kuuntelee lintujen laulua ja on onnellinen. Zahra Nazarin mielestä digita-rinan tekeminen oli hauskaa. Hänen tarinassaan seikkaillaan Lontoossa kihlatun kanssa maailmanpyörän pyöriessä heidän vierellään. Nasima Hossaini kertoo kuinka hänelle on ollut koulussa hyötyä digitarinatyö-pajasta sekä aikaisemmin tehdyistä animaatiopajoista. Hän on voinut neuvoa toisia miten hahmoja liikute-taan ja tiennyt miten kuvataan. – Koulussa on ollut hyötyä, kun olen osannut käyttää kameraa hyvin, Nasima sanoo. Tyttöjen kanssa samaan työpa-jaan osallistunut Masume Hossaini miettii myös miltä tuntui nähdä oma digitarina valmiina. Vaikka Masu-mea nolotti kuulla oma äänensä, hän oli tyytyväinen omaan digitarinaan-sa. Masume kertoo tarinassaan kuin-ka hän retkeilee Pariisissa, maailman ihanimmassa kaupungissa, jonne hän haaveilee isona muuttavansa. Kaikki kolme Afganistanista Suomeen muuttanutta tyttöä suun-nittelevat myös uutta elokuvallista projektia, jonka he tekevät omille äi-deilleen. Elokuvassa Nasima kuvaa, Zahra puvustaa ja Masume näytte-lee. Heidän lisäkseen elokuvan te-kemiseen osallistuu neljä muuta af-gaaninuorta. – Tarina kertoo afgaaninaises-ta, joka muuttaa Suomeen, Zahra kertoo. – Ja minkälaisia vaikeuksia hän ja hänen lapsenlapsensa kohtaavat suomalaisessa yhteiskunnassa, Na-sima täydentää. Noin kymmenenminuuttisen elo-kuvan on tarkoitus valmistua kevään 2014 aikana. – Lyhytleffa halutaan tehdä kun-nolla, Nasima pohtii. Lyhytelokuvaprojektia rahoittaa EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in Action, jota koordinoi kansain-välisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Maailmanpiirin työpajat pyörivät vielä vuoden 2013 loppuun saakka. Sen jälkeen materiaalista ja menetel-mistä on tarkoitus työstää oppima-teriaalia maahanmuuttajien kanssa työskenteleville ja muillekin. Sekä afgaaninuorten että muiden Maailmanpiiriin osallistuneiden nuorten digitarinat ovat katsottavissa Mediakasvatuskeskus Metkan netti-sivuilla osoitteessa www.mediamet-ka.fi/maailmanpiiri.

Mediakasvatuskeskus Metka ry on valtakunnallinen mediakasvatuk-seen erikoistunut järjestö, joka on pedagogisesti suuntautunut. Metka tekee lasten ja nuorten kanssa eloku-vatyöpajoja ja muun liikkuvan kuvan pajoja. Aikuisille Metka tarjoaa me-diakasvatukseen liittyvää koulutusta. Työtä tehdään sekä lasten ja nuorten kanssa että opettajien, kirjastoalan- ja nuorisoalan toimijoiden kanssa. Metka löytyy netistä osoitteesta: www.mediametka.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja nuorisopolitiikan kehit-tämisohjelma:http://www.minedu.fi/OPM/Nuori-so/nuorisopolitiikka/Kehittxmisoh-jelma_2012-2015/

EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in ActionEuroopan unionin Youth in Action -ohjelmasta myönnetään kolme kertaa vuodessa tukea eurooppa-laisille nuorisoalan hankkeille. Oh-jelma on suunnattu 13–30-vuotiail-le nuorille, kaiken ikäisille nuorten parissa toimiville sekä yleishyödyl-lisille organisaatioille. Ohjelman yleisiin tavoitteisiin kuuluu muun muassa edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, kehittää nuorten yhteisvastuullisuutta ja edistää su-vaitsevuutta sekä myötävaikuttaa nuorten toimintaa tukevien järjes-telmien laadun kehittämiseen. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO toimii Youth in Action -ohjelman kansalli-sena toimistona Suomessa.http://www.cimo.fi/youth-in-action

Nasima Hossainin omakuva valolla väritettynä ja pitkällä valotusajalla kuvattuna.

Page 21: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 21

Nasima Hossainin omakuva valolla väritettynä ja pitkällä valotusajalla kuvattuna.

New Yorkissa sijait-seva 5Pointz on ehkä maailman suurin gal-leria. Vanhan tehdas-rakennuksen seinät ovat esitelleet tuhan-sien graffitimaalajien ja katutaiteilijoiden taidetta jo kahden-kymmenen vuoden ajan. Mutta nyt graffi-tin mekka elää viimei-siä hetkiään.

New Yorkin Long Island City ter-vehtii tulijoita taiteella. Kolise-van metrojunan

ikkunasta näen majesteetti-sen 5Pointzin, satoine maa-lauksineen. Kun lähestyn tätä – lähes 20 tuhatta neliö-tä – suurta tehdasrakennusta, ilma alkaa tuoksua maalille. Tänä aurinkoisena lauantai-na paikalla on sekä paikallisia, että kansainvälisiä maalaajia. 5Pointz saa niin Bronxilaista, kuin japanilaista ja italialaista taidetta seinilleen.

5Pointzin nimi viittaa New Yorkin viiteen kuntaan (Man-hattan, The Bronx, Brooklyn, Queens ja Staten Island) ja alu-eelle maalattiin ensimmäiset teokset vuonna 1993. Projek-tin laittoi alulle ”Phun Phacto-ry”- nimellä Pat DiLillo, joka oli saanut tehtäväksi järjestää laittomalle katutaiteelle lail-liset seinät, ”vandalisoinnin” vähentämiseksi.

NEW YORKIN

Teksti: SANNA POSTI SJÖMAN Valokuvat: TONY SJÖMAN

Page 22: TAKU-lehti 3/2013

22 T A K U

www.5ptz.com

Seinät ovat houkutelleet luok-sensa graffitin ja katutaiteen huip-puosaajia kaikista maan kolkista ja alue on monen nykiläisen maalaa-jan ja ”crewin” (kuten Cope2, Part ja TATS cru) kotikenttä. Vaikka 5Pointz kantaa vah-vaa katutaiteen kulttuuriperinnet-tä, se on ollut kiistanalainen. Teh-dasrakennuksessa on ollut (nykin hintoihin nähden) hyvin edullisia taiteilijastudioita ja asuntoja, mut-ta rakennus on huonon ylläpidon seurauksesta heikossa kunnossa. Vuonna 2009 korusuunnittelija Ni-cole Gagne loukkaantui pahasti lahossa portaikossa, seurauksena se, että kaikki rakennuksessa ole-vat artistit joutuivat muuttamaan. 5Pointzia on siitä huolimatta pyö-ritetty kuin taidegalleriaa. Kuraat-torina toimii taiteilija ”Meres”, joka ohjaa graffarit rakennuksen seinille. Meres on viime vuosien aikana yrittänyt saada kaupungin nimittämään uhanalaisen alueen

museoksi. Hankkeen ympärille on rakennettu 5Pointz Collective-ni-minen organisaatio Mereksen joh-dolla. Hänen mielestään rakennuk-sen purkaminen olisi kaupungin taidehistorialle suuri menetys: ”5Pointzin purkamista voisi verrata MOMA-museon tai Guggenheimin purkamiseen” hän kertoo organisaa-tion kotisivuilla.

Rakennuksen omistaja, David Wol-koff ei ole samaa mieltä. Wolkof-fin ehdotus alueen uudelleenraken-tamisesta hyväksyttiin hiljattain kaupunginsuunnittelun lautakun-nassa ja Wolkoff tulee todennäköi-sesti purkamaan 5Pointizin vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen arvokkaalle tontille rakennetaan noin tuhat uutta luksusasuntoa. Alueella on suunnitteella mielen-osoituksia Mereksen johdolla. Netti-sivuilla hän kannustaa muistamaan, että ”5Pointz ei ole pelkkä rakennus jossa on graffitia, se on koko maa-ilman graffititaiteilijoiden mekka”.

Page 23: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 23

SANNAN KATUTAIDEVINKIT ULKOILMAGALLERIAT:

KarkkipussiKävelen rosoisella Bushwickin teollisuusalueella. Vain kymme-nen vuotta sitten näitä katuja pitkin täytyi kulkea varovasti, mutta alue on kokenut viime vuosien aikana taiteellisen renessanssin. Tehdas-rakennusten tiiliseiniä peittää tätä nykyä korkealaatuinen graffiti ja katutaide. Tämä ulkoilmagalleria, nimeltä Bushwick Collective on aina auki eikä keneltäkään vaadita sisäänpääsymaksua.

Bushwick collective-projektin saattoi alulle Joseph Ficalora. Hänen isänsä, Ignazio Fi-calora tapettiin tällä samalla alueella vuon-na 1991 ja Joseph halusi vaihtaa katuihin liittyneet surulliset muistot positiiviseen tai-teeseen. Bushwick Collective sai alkunsa hä-nen perheensä omistamasta GCM Steel-ra-kennuksesta. Joseph (joka ei ole itse koskaan harrastanut taidetta) otti yhteyttä graffiti-maalaajiin ja pyysi heitä maalaamaan raken-nuksen seinät. New Yorkin maalausseinien puutteen tiimoilta kiinnostusta riitti. Maala-uksen valmistuttua yhä useampi Bushwickin yritys tahtoi seinilleen taidetta ja Josephista tuli yhtäkkiä New Yorkin – ehkä kiinnostavim-man katutaideprojektin – kuraattori.

Pysähdyn lounaalle Starr-streetin kulmaan. Meksikolainen Tortilleria Mexicana Los Hermanos-ravintola on ollut alueella vuo-sikymmenien ajan. Autotalliin rakennetussa ja hyvin vaatimattomasti kalustetussa ravin-tolassa on pitkä hipstereiden jono. Henkilö-kunta ei puhu englantia ja tilaus kirjoitetaan pienelle lappuselle. Istuudun ikkunapöytään odottamaan tacoja. Ravintolan vastapäinen, noin viisikymmentä metriä pitkä tiiliseinä on ruotsalaisen graffititaiteilijan käsittelyssä. – Nice graffiti, yes? kysyy ravintolaneiti tuodessaan tacolautastani. Nyökkään vastaukseksi ja käyn – elämä-ni ehkä maukkaampien – tacojen kimppuun. Ulkoilmagalleriasta on vielä puolet näke-mättä ja taide luo nälkää. SANNA POSTI SJöMAN

SYYSTERKUT BROOKLYNISTA!

THE BUSHWICK COLLECTIVEThe Bushwick Collective-alueella on tällä hetkellä lähes sata maala-usta. Taidealue laajenee päivä päivältä ja Bushwickin seiniä koristelee monen graffiti- ja katutaiteen huippunimen teokset. facebook.com/TheBushwickCollective

GRAFFITI- JA KATUTAIDEBLOGIT:SPRAYBEASTSpraybeast tuo päivittäin esille graffitia ja katutaidetta kaikista maailman kolkista. Blogi perustuu paljolti korkealaatuisiin va-lokuviin. spraybeast.com

GRAFFUTURISMGraffuturism nostaa esille futuristisen, abstraktin, geometrisen ja progressiivisen graffitin ja katutaiteen. Blogi sisältää va-lokuvia, reportaaseja sekä taitelijahaas-tatteluita. graffuturism.com

EKOSYSTEMEkosystem kuuluu katutaideblogien di-nosaurusten riveihin. Sivusto on ollut toiminnassa 1999-vuodesta lähtien ja si-sältää kuvien lisäksi myös taiteilijahaas-tatteluita. ekosystem.org

WELLING COURT MURAL PROJECTTaideprojekti Welling Court mural project sai alkunsa 2009 kun kunta pyysi Ad Hoc Art- yh-distyksen suorittamaan harmaalle alueelle tai-teellinen kasvonkoho-tus. Ad Hoc kutsui ri-veihinsä katutaiteen suurnimiä, jotka vuorostaan loivat viikon aikana Welling Courtin seinille yli viisikymmentä teosta. Projektista tuli niin suuri menestys, että se ollaan uusittu toistamiseen. adhocart.com

T A K U 23

Page 24: TAKU-lehti 3/2013

24 T A K U

otetaanpa heti tylsät numerot esil-le ja pois alta. Peliteollisuus on val-tava bisnes suomelle esimerkiksi elokuvateollisuuteen verrattuna. Aivan viimeaikaista tilastointia en löytänyt, mutta esimerkiksi Aku Ala-sen Tieto&trendit 3/2008 selvitys ”There’s no business like…” laskee suomalaisen elokuvateollisuuden liikevaihdoksi 149 miljoonaa euroa vuonna 2006. summa on pääsään-töisesti hieman nousujohteinen, jo-ten näin 2010-luvulla se lienee jos-sain 200 miljoonan paikkeilla.

M a t t i i s o t a l o

Peliteollisuus taas teki TE-KESin mukaan vuonna 2012 noin 250 miljoonan liikevaihdon, eikä siinä ole mukana meidän uutta jät-

tiläistämme. Sen räjähdysmäinen nousu on mennyt Rovion vihaisten lintujen ohi heittämällä nousten lii-kevaihdoltaan Forbesin arvion mu-kaan 2013 nohevaan 550 miljoo-naan. Siis yksin. Meillä on siis yritys, joka tekee yli kaksinkertaista liikevaihtoa koko suomalaiseen elokuvateollisuuteen verrattuna. Luvut saattavat jonkun

verran heilahdella tarkemmassa tar-kastelussa, mutta mittaluokka lie-nee selkeä. Peliteollisuus on valta-van merkittävä tekijä suomalaiselle vientiteollisuudelle. Ja se on vasta lähdössä kunnolla liikkeelle. Pelipuolella eletään tällä hetkellä monien muiden liiketoiminta-alojen tavoin turbulenttia aikaa. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat nopeammin ja voimakkaammin kuin kukaan oike-astaan haluaisi. Viisi vuotta sitten uusinta huutoa oleva laitteisto on lähes antiikkia. Muutaman vuoden maailman katolla tuuletellut peli-

Kuvassa pelit Angry Birds (Rovio), Clash of the Clans (Supercell), Hayday (Supercell) ja Trials Evolution (Red-Lynx).

Peli-teollisuus-

messiaat

Page 25: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 25

tyyppi voi olla aikansa elänyt. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että pe-lialalle päätyvät kykenevät uudis-tumaan ja päivittämään sekä itse-ään että osaamistaan säännöllisesti. Paikalleen jämähdys ei pelasta edes Nokian kokoista yritystä, kuten tänä syksynä on saatu havaita. Yritysten koko on myös poikke-uksellisen pieni, kun otetaan huo-mioon liikevaihto. Supercell kuu-luu Suomen suurimpiin pelialan yrityksiin, mutta sillä on vain noin 140 työntekijää. Pelialasta ei siis ole suoraan vanhan piipputeollisuuden korvaajaksi, sillä osaajia on vähän, yksiköt pieniä ja fragmentoituneita. Pikkufirmoilla selkeänä tekemisen esteenä on se, että kovasti kilpail-luilla markkinoilla sen monta muuta peliä rahoittavan hitin aikaansaami-nen on koko ajan vaikeampaa. Tämä taas pakottaa monet tekemään sivu-hommina ohjelmointia, nettisivuja, palvelutuotantoa sun muuta samal-

set saataisiin kasaan mahdollisim-man nopeasti. Pelialan koulutusta on jo olemassa, muttei lähellekään tarvetta vastaavaa määrää. Ala voisi olla vieläkin suurempaa, mikäli meiltä löytyisi nyt heti muu-taman tuhannen osaajan piilotettu reservi kasvuyrityksiä paisuttamaan ja uusia perustamaan. Se kuitenkin edellyttää panostuksia niin koulu-tukseen, rahoitukseen kuin markki-nointiinkin. Ilman osaajia ei synny pelejä. Ilman rahoitusta moni jää tekemään perusinsinöörin tai web-suunnittelijan hommia. Ilman mark-kinointia hyväkään peli ei päädy tarpeeksi monen tutkalle, että siitä saaduilla voitoilla voisi pyörittää yritystä ja maksaa palkkaa. Etenkin viimeksi mainittu on perisuomalai-nen ongelma, joka kiteytyy hyvin virheelliseen lauseeseen ”kyllä hyvä tuote itsensä myy”. Pelialan kohdalla taivasta olisi helppo aloittaa maalaamaan ja visi-oimaan mitä ruusuisimpia tulevai-suudennäkymiä kohti sekä tekijöille että koko Suomelle. Miten ala pelas-taa Suomen tuhansilla työpaikoil-laan ja valtavilla voittomarginaaleil-laan? Tai kuinka Roviosta tehdään viennin keihäänkärki, jonka vanave-dessä maailma muistaa taas Suomen olevan olemassa ja teknologiakuk-kulan huipulla? Käytännössä visiot pitää kuitenkin runtata realiteeteiksi tinkimällä palkasta, tekemällä pitkää päivää, jaksamalla yrittää lukuisten epäonnistumisien jälkeen ja niin edelleen, ihan niin kuin monessa muussakin luovan alan työpaikas-sa. Etenkin yrityksiä pyörittäviltä vaaditaan pitkää pinnaa, sillä harva pomppaa myriadien pelien valtame-restä pinnalle ensimmäisellä yrittä-mällä. Esimerkiksi mediassa pitkään paistatellut Rovio teki 33 peliä en-nen pankin räjäyttänyttä Angry Birds -sarjaansa. Menestys ei siis tullut yhdessä yössä eikä sattumalta, vaan pitkällisen työn ja osaamisen kasva-misen tuloksena. Uusien rovioiden ja supercellien luominen on kyllä mahdollista, mutta ei väkisin vaan luomalla mahdollisuuksia kaikille alan vakavasti ottaville halukkaille.

la, kun sitä pääpointtia eli peliä yri-tetään pakertaa valmiiksi. Rahaa kun ei tule ennen kuin koko homma on valmis ja markkinoilla, ja silloinkin tuotto saattaa jäädä minimaaliseksi. Suomessa tilannetta voisi parantaa mahdollisimman vähällä byrokra-tialla toimiva läpinäkyvä rahoitus-kanava hieman TEKESin tapaan, joka kuitenkin painottuisi nimen-omaan sisällöntuotantoon eikä tek-nologiaan. Peliala voi kaikista sen kasvuki-vuista huolimatta nousta todella tär-keäksi osaksi vientiteollisuutta sekä taloudellisesti että imagollisesti. Sen lisäksi, että peliteollisuus on osaa-mis- eikä raaka-aineintensiivistä, sillä on maine modernina ja medi-aseksikkäänä alana (mikä lienee to-dellisuutta vain median eikä asiaan oikeasti tutustuneiden silmissä). Korkeasti koulutettuun Suomeen se sopisi kuin nenä naamaan, kunhan koulutuksen osa-alueet ja suuntauk-

Play

high scores

Matti Isotalo ei ole tutkija tai talous-tieteilijä, vaan pelialaa niin Suomes-sa kuin ulkomailla pitkään seuran-nut yrittäjä, pelikriitikko ja pelaaja.

Page 26: TAKU-lehti 3/2013

26 T A K U

Suomi teemamaana FrankFurtin kirjameSSuilla 2014

s i l j a h a k u l i n e n

Frankfurtin kirjamessut voi Suomes-ta käsin kuulostaa etäiseltä tapahtu-malta, jonka merkitystä yksittäiselle maalle on vaikea hahmottaa. Monel-le lähin vertailukohta ovat ehkä Hel-singin kirjamessut, jotka kyllä ovatkin poikkeuksellisen vilkkaat lukijames-sut. Frankfurtin kirjamessujen luon-ne on kuitenkin aivan toinen. Ne ovat ammattilaismessut: viisipäiväiset messut ovat keskiviikosta perjantai-hin auki vain ammattilaisille, perjan-tai-illasta sunnuntaihin ne muuttuvat koko perheen tapahtumaksi.

Kävijämäärä ammattilaispäivi-nä on noin 170 000 henkeä ja viikonloppunakin yli 100 000 kävijää. Pelkästään yleisö-

määrän kannalta messut ovat val-tava tapahtuma – eivätkä siis vain Saksassa, sillä kyseessä on maail-man suurin ja merkittävin kirja-alan tapahtuma. Näyttelytilaa on 170 000 neliötä ja eri messuhallien välillä on bussikuljetus.

Mitä messuilla tapahtuu?

Helsingin kirjamessuista Frankfurtin messut poikkeavat erityisesti siinä, että siellä ei myydä kirjoja. Ammat-tilaispäivinä oikeudet – niin kään-nös- kuin enenevässä määrin oheis-tuotteidenkin oikeudet – vaihtavat omistajaa. Viikonloppuna yleisö tu-lee kuulemaan kirjailijoita, osallistu-maan seminaareihin ja lapsiperheille tarkoitettuihin tapahtumiin. Saksan kirjakauppaliitto omistaa messut, joten kirjat ostetaan paikal-lisista kirjakaupoista, jotka osallistu-vat omalla panoksellaan messuihin: ikkunasomistuksia, messutarjouksia ja muita tempauksia on luonnollises-

ti kaupungin kaikissa kirjakaupoissa ja muuallakin Saksassa. Vuodesta toiseen – tarkalleen ot-taen Frankfurtin messut on perustet-tu vuonna 1949 – messujen konsepti on sama. Se, millä tapahtumaan saa-daan vaihtelua, on vuosittain vaih-tuva teemamaa. Se on ollut mukana jo 1980-luvulta saakka. Juuri teema-maa omalla strategiallaan tuo tapah-tumaan vaihtelua, oman ilmeensä, kirjailijansa ja kirjallisuutensa.

Suomen valmistautuminen

Suomi – tarkalleen ottaen Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura – alle-kirjoitti sopimuksen teemamaasta-

Logomme suunnittelijatiimi poseeraa logon edessä viime vuoden messuilla. Anssi Kokkonen, Jinhee Kim ja Tommi Leskinen. Kuva Tarja Petrell

Kuva: Frankfurtin kirjamessut

26 T A K U

Page 27: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 27

tuksesta jo vuonna 2009 Frankfurtin kirjamessujen kanssa. Hanketta koordinoi SKS:n osasto FILI – Fin-nish Literature Exchange , joka on Suomen kirjallisuuden asiantuntija- ja vientiorganisaatio. Kyseessä on Suomessa siis nimenomaan kansa-laisyhteiskuntahanke, jota valtio toki tukee mittavalla panoksella.

Matka vuoteen 2014 on pit-kä, mutta pieni maa on tarvinnut koko tämän ajan valmistautumi-seen. Laadukas ja kiinnostava kir-jallisuuskenttä ei riitä, vaan pienen kielialueen kohdalla haasteena ovat kirjallisuutemme käännökset. Juu-ri kääntäjät ovat ratkaisevassa ase-massa saattamassa kirjallisuuttam-me maailmalle. FILI on systemaattisesti koulut-tanut uusia kääntäjiä alalle, järjes-tänyt kursseja ja erillisiä seminaa-reja esimerkiksi samaa suomalaista kirjaa eri maissa kääntäville kään-täjille. Kesän 2012 kohokohta oli Kääntäjän sana – översättarens ord -konferenssi, johon kokoontui n. 120 Suomen kirjallisuuden kääntä-jää ympäri maailman. Saksaksi on perinteisesti käännet-ty paljon suomalaista kirjallisuut-ta. Se on vuodesta toiseen kolmen kärjessä maamme kirjallisuuden kohdekielissä. Frankfurt-hankkee-seen valmistautuessa olemme saa-neet huomata, että kiinnostus on li-sääntynyt entisestään: liki jokainen saksalainen kustantamo haluaa oh-jelmaansa jonkun suomalaisen kään-nöksen. Paitsi että Saksan kirjamark-kinat kuuluvat maailman suurimpiin, ne toimivat myös ponnahduslautana muille kielialueille. Pienelle maalle Frankfurtin mes-sujen teemamaastatus on ainutlaatui-nen tilaisuus, jollaista tuskin omalle kohdallemme tulee toiste. Islanti oli messujen teemamaana vuonna 2011. Seurasimme Islannin hanketta silmä kovana ja olemme saaneet pohjoisil-ta kollegoiltamme paljon hyviä neu-voja heidän omiin kokemuksiinsa perustuen.

Finnland. Cool.

Suomen slogan teemamaana on Finnland. Cool. Adjektiivina ”cool” tarkoittaa viileän lisäksi mageeta, miksei myös hienostunutta ja katu-uskottavaakin. Suomi haluaa esit-täytyä raikkaana, iloisena, helpos-ti lähestyttävänä ja mutkattomana. Tavoitteemme on, että teemamaa-vuosi nostaa maamme kirjallisuuden ja oppimisratkaisujen viennin uu-delle tasolle Saksassa, Euroopassa ja monissa muissa maissa. Suomen kirjallisuuden viime vuosien me-nestykset osoittavat, että pieneltäkin kielialueelta voi nousta kansainväli-siä menestyjiä. Myös suomalainen koulutus- ja oppimateriaaliosaami-nen on kansainvälisesti tunnustet-tua ja Frankfurt 2014 -hanke antaa mahdollisuuden esitellä tätä osaa-mista keskitetysti ja laajasti. Korkea lukutaito, maailman huippua olevat PISA-tulokset ja lukemisen kulttuu-ri ovat seikkoja, jotka kiinnostavat ulkomailla. Tänä vuonna messut järjestetään 9.–13.10.2013. Messusunnuntaina järjestetään nk. ”kapulanvaihtotilai-suus”, jossa Suomi ottaa teemamaas-tatuksen vastaan tämänvuotiselta teemamaalta Brasilialta. Tällöin valokeilat kohdistuvat meihin ja Suomen vuosi alkaa. Varsinainen kirjallisuusohjelmamme Saksas-sa käynnistyy Leipzigin messuista maaliskuussa 2014 ja ohjelma ra-kennetaan tiiviissä yhteistyössä sak-salaisten kustantajien, festivaalien ja kirjallisuustahojen kanssa.

Kuva: Frankfurtin kirjamessut

Kuva: Frankfurtin kirjamessut

T A K U 27

Page 28: TAKU-lehti 3/2013

28 T A K U

Olen sivuammatiltani lasten-muusikko. Aloitin leikki-ikäis-ten tenavien laulattamisen ja hypyttämisen yli viisitoista vuotta sitten, ja siitä asti olen kulkenut pitkin Suomea ”jytä-jyrsijänä”.

Hatunnosto kääntäjille

Kuva: Saša Tkalčan

L a r i K o t i l a i n e n

Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

SUOMEA RAKKAUDELLA

n oin neljä vuotta sitten minulle tehtiin tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Haluaisinko, että laulujamme käännettäisiin

uudelle kielelle, venäjäksi? Halu-sin totta kai. Käännökset veivät minut muka-naan keikkailemaan Venäjällä. Siel-lä olen saanut huomata kielen voi-man. Kyllä, kyllä, musiikki on toki universaalia. Sen avulla saa lapset taputtamaan ja vaikka riehumaan. Mutta jos haluaa todella saada hei-dät mukaansa matkalle, saada heihin kosketuksen, on puhuttava heidän kieltään. Ja silloin tarvitaan avuksi hyvä kääntäjä. Lastenmuusikko ei ole yksin riip-puvainen kääntäjistä. Esimerkiksi runot, novellit ja romaanit jäisivät vain yksittäisten kielialueiden ilok-si ilman heitä. Kukaan ei lue kirjoja kielillä, joita ei osaa. Sofi Oksanen ei räväyttelisi mie-lipiteitään kirjailijahaastatteluissa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa il-man kääntäjiä. Puhdistus on kään-netty 29 kielelle. Arto Paasilinna ei olisi keskieurooppalaisten palvoma satiirikko ilman kääntäjiä. Jäniksen vuosi on käännetty 26 kielelle. Käännösluvut tarkoittavat, että kymmenet Puhdistukseen tai Jänik-sen vuoteen hurahtaneet ihmiset ovat olleet valmiita käyttämään kuukau-sia ajastaan välittääkseen kirjailijan ajatukset omalle kielelleen. Heidän ansiostaan esimerkiksi kiinan-, slo-veenin-, bulgarian- ja koreankieliset voivat tutustua suomalaiseen kirjal-lisuuteen. Kokonaisen kirjan kääntäminen on valtava urakka, sillä työ ei ole mekaanista kirjailijan lauseiden siir-tämistä uuteen kieleen. Yksinkertai-

sen esimerkin tarjoaa usein jo pelkkä kirjan nimi. Otetaan vaikkapa Rimmisen Pus-sikaljaromaani. Pussikalja on suo-malaiseen kulttuuriin ankkuroitunut käsite, joka pitää sisällään muutakin kuin pussissa olevan oluen. Se tuo mukanaan mielikuvia puistoista, ys-tävistä ja lämpimistä kesäpäivistä. Siksi sana pitää kääntääkin muuten kuin kirjaimellisesti. Näin on myös tehty. Esimerkiksi ruotsintaja Camilla Frostell on an-tanut romaanille nimen öl, vänskap och tärningsspel. Hollanninkielinen nimi on Lieven Ameelin käsissä muuttunut muotoon Drinkebroers-roman. Kirjaimellisesti Juomaveli-romaani, paremmin ehkä Juomari-romaani. Venäjällä kirja tunnetaan Anna Sidorovan kääntämänä kak-situlkintaisessa muodossa Roman s pivom. Romaani oluen kanssa. Tai romanssi oluen kanssa. Jokainen Rimmisen mainion kir-jan lukenut voi itse arvioida, kuin-ka hyvin käännetyt nimet vastaavat kirjan henkeä. Selvä on kuitenkin, ettei tällaisiin ratkaisuihin Googlen kääntökoneen avulla päästä. Kään-täminen on pikkutarkkaa puuhaa, todellista aivojen käsityötä. Moni on kuitenkin ollut valmis tehtävään. Yllä esittämäni kään-nöstiedot ovat peräisin internetistä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uudistetusta Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokannasta. Tietokanta on hengästyttävä osoi-tus kääntäjien urakasta. Tietokannas-sa on tiedot yli 7 500 suomalaisen kirjallisuuden käännöksestä.

Page 29: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 29

J a a n a P a r k k o l a , A k a v a

Vastavalmistuneiden kor-keasti koulutettujen työt-tömyys kasvaa hälyttäväl-lä vauhdilla. Huhtikuussa kasvua vuoden takaisesta tilanteesta oli 35 prosent-tia. Vuoden alussa voimaan tulleesta nuorisotakuusta ei ole ollut apua korkeasti kou-lutetuille.

– Nuorisotakuun piiriin kuuluvista 25–29-vuotiaista noin 60 prosen-tilla on korkeakoulututkinto, mut-ta heidän tilanteensa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Edistysaskelia on toki otettu, mutta työllistämistoi-mista puuttuvat yhä korkeasti kou-lutetuille räätälöidyt palvelut, sanoo Akavan asiantuntija Miika Sahamies. Hän pitää erityisen huolestuttava-na ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyyttä, joka on lisääntynyt vuodessa 45 prosentilla. – On sanomattakin selvää, etteivät peruskoulun päättäneen 16-vuotiaan nuoren ja yliopistosta valmistuneen 29-vuotiaan aikuisen uraohjauspal-velut voi olla samanlaisia. Nuorisotakuu lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, työ-kokeilu-, työpaja- tai työpaikan kol-men kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Tästä huolimatta nuorisotakuun palveluvalikoimasta ei löydy riittävästi työkaluja nuor-ten korkeasti koulutettujen työllis-tämiseksi. Akavan asiantuntijan Ida Mieli-tyisen mukaan yksi olennaisimmis-ta epäkohdista ovat TE-toimistojen heikot palvelut korkeasti koulute-tuille. – TE-toimistoissa korkeasti kou-lutettujen työmarkkinoita ja erilai-sia työllistymismahdollisuuksia tun-netaan huonosti. Lisäksi korkeasti koulutetuille räätälöityjä työvoima-palveluja on vähennetty, esimerkik-si Helsingistä Kluuvin palvelupiste lakkautettiin, Mielityinen huomaut-taa.

Opinto- ja uraohjaukseen resursseja

Työttömyys kohtelee eri aloja kovin eri tavoin. – Työttömyyden korkea taso tietyillä koulutusaloilla suhdan-teista riippumatta kertoo siitä, että koulutusmääriä tulee näillä aloil-la maltillisesti vähentää ja huoleh-tia sisäänotettujen mahdollisimman laadukkaasta koulutuksesta ja oh-jauksesta. Korkeakouluilla pitäisi Mieli-tyisen mielestä olla enemmän vas-tuuta kasvateistaan. Opiskelijoiden siirtyminen työelämään helpottui-si huomattavasti, jos korkeakoulut ja TE-toimistot tekisivät tiiviimpää yhteistyötä. – Opinto- ja uraohjauksen pitäi-si limittyä toisiinsa läpi opintojen. Ammatti-identiteetin kehittyminen on hidas prosessi ja sitä tulee tukea tavoitteellisesti opintojen ensimet-reistä asti. Korkeakouluopintojen tavoite on aina päästä työmarkki-noille hyödyntämään tietoja, taitoja ja sivistystä. Sen sijaan erityisesti opintojen loppupuolella ura- ja rekrypalvelui-den sekä työvoimatoimiston palve-luiden pitäisi Mielityisen mukaan linkittyä saumattomasti toisiinsa. – Uran alkuvaihe ja työmarkki-noille kiinnittyminen on kriittinen kohta koko työuran kannalta. Vas-tavalmistuneiden työttömyyteen on tarttuva kaikin mahdollisin keinoin erityisesti nyt, kun työvoiman ko-konaiskysyntä laskee, Mielityinen sanoo. Koulutuksen tarjottava työllistymisen eväät

Vastavalmistuneiden työllisyyteen voidaan Mielityisen mukaan vaikut-taa kustannustehokkaasti ja nopeas-ti kehittämällä opintoja, opetusta ja opiskeluympäristöjä. – Korkeakoulutuksen on reagoita-va voimakkaammin siihen kehityk-seen, että tulevaisuudessa suuri osa korkeasti koulutettujen työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityk-

siin. Vastavalmistuneet tarvitsevat työllistyäkseen erilaisia valmiuksia kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Mielityisen mielestä suomalai-sopiskelijat kiinnittyvät työmark-kinoille hyvin jo opiskeluaikana pitkälti omaehtoisen työssäkäynnin ansiosta. – Tosin tätä halutaan hiukan suit-sia, jotta opiskelijat keskittyisivät enemmän opiskeluun ja opintoajat lyhentyisivät. Lyhyemmät opiskelu-ajat eivät saa kuitenkaan johtaa sii-hen, että vastavalmistuneiden työl-lisyys heikkenee. Silloin joudumme ojasta allikkoon. Opintoja ja koulu-tusta kehittämällä voidaan ratkaista tätä yhtälöä. Kehitystyöhön tarvi-taan kuitenkin enemmän resursse-ja ja sitä on arvostettava enemmän korkeakouluissa. Yrittäjävalmiuksia korkeakoulun penkiltä

Yhä useampi tarvitsee työllisty-äkseen yrittäjämäistä asennetta tai muita yrittäjävalmiuksia. Tämä on otettava huomioon korkeakoulu-opintojen sisällössä. Mielityinen ei sysäisi vastuuta yleisten työelämävalmiuksien, työ-elämätietouden ja yrittäjyystaitojen lisäämisestä erillisille kursseille. – Jok’ikisellä kurssilla on oltava omat tavoitteensa ja menetelmänsä. Jokaiseen korkeakoulututkintoon on lisäksi kuuluttava hyvin ohjat-tu, tavoitteellinen ja laadukas työ-elämäjakso. Korkeakouluissa on jo nyt Mie-lityisen mukaan lukuisia hyviä käy-tänteitä, asenteita ja osaamista näi-den valmiuksien edistämiseksi. – Tällaisia ovat esimerkiksi pro-jektipohjaiset opetussuunnitelmat, työelämän toimijoiden haastattelut, työelämässä olevien vierailut, tavoit-teelliset ja monipuolista ryhmätyös-kentelyt, sosiaalisen median käytän-nöt sekä yritysten tai muiden alojen opiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutetut kurssit.

Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu pysäytettäväNuorisotakuun toimet on räätälöitävä korkeasti koulutettujen tarpeisiin

Page 30: TAKU-lehti 3/2013

30 T A K U

diginaativeja ja heidän kokemuk-sensa ja osaamisensa ovat työ-elämässä erityisen haluttu lisä-resurssi.” Yleinen ja helposti annettava aihe opiskelijaprojektille tai kokonai-selle opinnäytetyölle on verkko-sivuihin liittyvä toteutus. Ammatti-korkeakoulujen koulutustarjontaa tutkimalla käy kuitenkin ilmi, että mahdollisuudet ovat lähes rajat-tomat - myös kulttuurialalla. Opinnäytetyö on opiskelijalle koko tutkinnon suurin ponnistus ja osaamisen näyte, josta voi olla isokin apu järjestölle tai yrityksel-le. Erityisesti kulttuurin ja luovan alan töissä näkyy myös opiskeli-jan harrastuneisuus ja jo vuosien ajan kasvanut asiantuntijuus. Ei ole harvinaista, että hyvin tehdyn työelämälähtöisen opinnäytteen jälkeen on opiskelija saanut töitä samasta yrityksestä. Verkossa hel-posti löydettävistä opinnäytteistä

ja sen ympärille rakentuvasta kes-kustelusta halutaan tehdä uuden-lainen valtti rekrytointiin. Kulttuurin ja luovan alan opiskelijat ovat toimineet uudenlaisen, avoi-men työskentelytavan pilottivai-heessa ja mitä erilaisimpiin työelä-män toimeksiantoihin on tartuttu. Yleisötutkimus, sisustussuunnitte-lu ja esittelyvideo ovat esimerkkejä projektiehdotuksista, joita on jätet-ty PROksin aihepankkiin. Monissa organisaatioissa ei vält-tämättä löydy omasta takaa tarvit-tavaa spesifiä osaamista. Lisäksi nuorten osaajien tuomat raikkaat ideat otetaan monessa paikassa riemulla vastaan. "PROksi-alustan kautta löysimme nuoret opiskelijat

Projekteja pilvestä

T u o m a s K o r k a l a i n e n

30 T A K U

Kukahan tämänkin tekisi? Sama kysymys puhuttaa erilaisis-sa työyhteisöissä pienistä jär-jestöistä suuryrityksiin. Moni projekti roikkuu mukana ke-hityspäivien ja tiimipalaverien agendoilla, mutta ratkaiseva en-siaskel jää ottamatta. Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tulisi olla työ-elämälähtöisiä. Näin ei kuiten-kaan valitettavan usein ole.

Tarvetta kehittää työ-elämän ja ammat-t ikorkeakoulujen vuoropuhelua on korostettu useaan otteeseen. Uutta

keinoa tämän päämäärän täyttä-miseksi on pilotoitu kulttuurialalla, jossa työnkuvat ja organisaatiot ovat monenkirjavia.

Reititin - opinnoista työelämään -hankkeen tarkoituksena on ol-lut parantaa työelämän mahdol-lisuuksia tarjota projekteja osaksi opintoja. Nelivuotisen hankkeen kolme tasa-arvoista kohderyh-mää ovat opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat. Eri toi-mijat on tuotu yhteen sosiaali-sen median ja pilvipalveluiden avulla. ”Teknologia mahdollis-taa monen eri tahon yhtäaikai-sen työskentelyn”, taustoittaa PROksi-alustan kehittäjä Mark-ku Tähtinen Metropolia Ammat-tikorkeakoulusta. Digitaalisen viestinnän lehtori Mari Silver on ryhmänsä kans-sa tarttunut useisiin aihepankista löytyneisiin projekteihin. ”Opis-kelijamme ovat pääsääntöisesti

Page 31: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 31

suunnittelemaan uuden sisustuk-sen toimistoomme", kertoo Nuor-ten Akatemian toiminnanjohtaja Heikki Vuojakoski. Järjestö on yksi lukuisista PROksin aihepan-kin käyttäjistä. ”PROksi on uudenlainen tapa op-pia”, kertoo Tähtinen. Alusta yh-distelee suosittuja pilvipalveluja, kuten Google Drive ja Dropbox. Projektia tai siitä muodostuvaa opinnäytetyötä lähdetään alusta asti työstämään julkisessa verk-koympäristössä. Avoimuus hirvit-tää aluksi, mutta sen ansiosta ei projektin työstäminen ja kommen-tointi jää vain opiskelijan ja ohjaa-van opettajan väliseksi sähköpos-tin vaihdoksi. Ideaalitapauksessa projektin tilaajasta tulee yksi opis-kelijoiden ohjaajista tai mentori. ”Alusta on toteutettu kokonaan hankerahalla, joten ammattikor-keakoulu ei ole tekemässä voit-toa palvelun avulla”, korostaa Tähtinen. Rahallisen hyödyn si-jaan Metropoliassa toivotaan, että työelämän edustajat osallistuisivat yhä enemmän koulutuksen sisäl-lön kehittämiseen. Koska merkittä-vä osa tulevaisuuden työvoimasta valmistuu ammattikorkeakouluis-ta, on myös työelämäkumppa-neiden intressissä kehittää ope-tuksen sisältöjä. Korkeakoulut pyrkivät aktiivisesti luomaan yh-teyttä työelämän suuntaan. PROk-sista kaavaillaan uudenlaista mo-nisuuntaisen oppimisen kanavaa, jossa eri toimijat kohtaavat. Kaikki ideat, isot ja pienet, alas-ta riippumatta ovat tervetulleita. Tutustu palvelun ja jätä oma eh-dotuksesi projektisi osoitteessa: proksi.metropolia.fi

eu:n kulttuuri-ohjelma päättyy - luova eurooppa -ohjelma alkaa tammikuussa 2014

Vuoden 2013 lopussa päättyvä Kulttuuri-ohjelma on tuke-nut viimeisen 7 vuoden aikana yli 120 suomalaisväritteis-tä hanketta noin 45 miljoonalla eurolla. Vähintään kolmen maan välisissä yhteistyöhankkeissa on toteutettu esimerkik-si kiertonäyttelyitä, yhteistuotantoja, työpajoja sekä tiedon- ja kokemusten vaihtoa alan ammattilaisten kesken. Ohjelma on tukenut kulttuurialan yhteistyöhankkeiden ohella myös mm. kaunokirjallisuuden kääntämistä sekä eurooppalaisia kulttuurifestivaaleja. Hankkeissa on ollut mukana ja niitä on vetänyt myös iso joukko suomalaisia kulttuurialan toimijoita.

Vuonna 2014 käynnistyvä Luova Eurooppa -ohjelma yh-distää EU:n nykyiset kulttuuri- ja av-alan ohjelmat yhden katto-ohjelman alle. Yhteisen ohjelman tavoitteena on alan kilpailukyvyn vahvistaminen sekä osaamisen ja uusien toi-mintamallien kehittäminen. Nykyiset Kulttuuri- ja Media -oh-jelmat säilyvät kuitenkin edelleen omina alaohjelminaan. Ohjelman tarkkoja suuntaviivoja määritellään vielä, mutta loppusyksystä tiedetään jo enemmän ohjelman sisällöstä, budjetista ja aikataulusta. Tavoitteena on, että uuden oh-jelman ensimmäiset haut julkaistaisiin vielä vuoden 2013 puolella. Varmaa on se, että kulttuurin alaohjelmasta voi jatkossakin hakea tukea eurooppalaisille usean maan välisille yhteistyö-hankkeille. Ohjelman painotuksissa on kuitenkin muutoksia aiempaan verrattuna. Kulttuurin alaohjelmassa korostetaan rajat ylittävän liikkuvuuden ohella mm. yleisötyötä ja uusien yleisöjen tavoittamista, osaamisen kehittämistä sekä digi-taalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä.

CIMOn Kulttuurin yhteyspiste tiedottaa ohjelmasta ja neu-voo suomalaisia kulttuurialan hakijoita.

CIMOn Kulttuurin yhteyspiste Riikka Koivula puh. 0295 338 509 ja Aarne Toivonen puh. 0295 338 540 [email protected] www.cimo.fi/kulttuuri-ohjelma

Luova Eurooppa -ohjelma Euroopan komission sivuillahttp://ec.europa.eu/culture/creative-europe/

Page 32: TAKU-lehti 3/2013

32 T A K U

TAPAHTUMIA SUOMESSA

Vuosi 2013

Tämän vuoden Forssan Mykkäelo-kuvafestivaalit ovat onnellisesti ohi. Ajankohta on vakiintunut elo-syys-kuun vaihteeseen ja esittämispaikak-si Elävienkuvien Teatteri Loimijoen rannalla. Teemaksi oli valittu ”my-kän ajan jumalaiset naiset”, kuten festivaalipäällikkö Ville Koivisto asian määrittelee. Tarjolla oli hieno kokoelma myk-käfilmin suuria naisnäyttelijöitä: Mary Pickford, Gloria Swanson, Pola Negri, Asta Nielsen, Louise Brooks, Karin Molander, Tove Tell-back, sekä harvinaisempi tähti Kii-

M e r j a i s o t a l o

FOrSSaN

nasta Ruan Lingyu. Samalla tavalla aikansa tunnetuimpia ja mykkäelo-kuvan historian keskeisiä tekijöitä olivat myös nähtyjen filmien ohjaa-jat, kuten Ernst Lubitsch, Maurice Tourneur, Mauritz Stiller, Wancang Bu ja G.W. Pabst. Näiden XIV mykkäelokuvafes-tivaalien kiintoisimpia katsottavia olivat kiinalaiset elokuvat, joissa pääosaa esittää näyttelijä Ruan Lin-gyu. Elokuva Tao Hua Qi Xue ji eli The Peach Girl on vuodelta 1931 ja elokuva Shen Nu eli The Goddess vuodelta 1934. Ruan Lingyun oma elämä ei ollut helppoa, yksityiselä-män murheet ja julkisuuden pai-neet ajoivat hänet itsemurhaan jo 24-vuotiaana.

Ensin oli Elävienkuvien Teatteri, teltta ja työväentalon sali, ilmassa oli pikkukaupungissa sekä innostus-ta että ihmetystä. Vanhin Suomessa maaseudulle rakennettu elokuvateatteri oli lopultakin uudelleen alkuperäisessä tehtävässään ja valmiina ottamaan vastaan mykän elokuvan ystävät.

32 T A K U

Page 33: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 33

Mykkäelokuvafestivaaleilla saa yhdellä lipulla tavallaan kaksi kult-tuuritapahtumaa: elokuvaesityksen ja konsertin. Kaikissa elokuvissa on elävä musiikki osana kokonaisuutta ja joka vuosi saa ihmetellä, miten muusikot pystyvät tuottamaan sa-manaikaisesti täysipainoisesti mu-siikkia ja olemaan mukana elokuvan tapahtumissa. Monet muusikoista tulevat joka vuosi uudelleen. Heihin kuuluvat mm. Hillel Tokazier, Kari Mäkirannan orkesteri, Trio Mutual ja Heikki Elo orkestereineen, jossa soi muiden soittimien lisäksi myös koto. Suomalaisen mykkäelokuvan perusteoksen Anna-Liisan (1922) esityksessä kuultiin tänä vuonna Mikko-Ville Luolajan-Mikkolaa, Eero Ojasta ja Teemu Hauta-Ahoa. Ennen varsinaisia festivaalipäiviä esitettiin Elävienkuvien teatterissa elokuvia The Artist (Michel Haza-navicius 2011) ja Juha (Aki Kauris-mäki 1999), jotka molemmat sopi-vat erittäin hyvin koko tapahtuman avauselokuviksi. Tunnelma oli taas jännittyneen leppoisa. Elokuvat herättivät meis-sä katsojissa monenlaisia mietteitä ja tunteita. Pieni elokuvateatteri oli täynnä lähes jokaisessa näytökses-sä ja telttakin on mutta ei enää elo-kuva-areenana, vaan lipunmyynti-kojuna, festivaalipaitakauppana ja virvokepaikkana. Teatterin lisäksi myös muut joenrannan talot kerto-vat vanhasta Vorssasta ja ovat osa tunnelmaa.

Vuodet 2001-2012

Kuluneiden vuosien aikana Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla on eri teemojen alla esitetty yhteensä 155 mykkäelokuvaa tai lyhytelokuvien koostetta. Monet niistä ovat tuttuja klassikoita, mutta yhtä lailla on kat-sottu varsin harvinaisia ja tuntemat-tomampia elokuvia. Ohjelmassa on eri vuosina ollut myös esityksiä esimerkiksi päivä-kotilapsille ja koululaisille. Koska ensin mainituista eivät kaikki vielä osaa lukea, on elokuvien välitekstit simultaanitulkattu. Se saattaa joskus olla haasteellista, kun esimerkiksi Chaplinin pojan herkimmissä koh-dissa tulkkaaja tahtoo unohtua vain katsomaan elokuvaa. Vuosien kuluessa on kuultu myös monia kiinnostavia mykkäeloku-van suomalaisten ja kansainvälis-ten asiantuntijoiden luentoja. Oma erikoisuutensa ovat olleet erillise-nä ohjelmana suomalaiset sota-ajan propagandafilmit. Niitä aikanaan

tehtiin nimenomaan Forssassa, joten on ollut luontevaa niitä myös esittää festivaalien yhteydessä. Alusta saakka festivaalipäällikkö-nä on toiminut elokuvia ja televisio-sarjoja käsikirjoittanut ja ohjannut forssalainen Ville Koivisto. Tapah-tuman käynnistäminen ja toteutta-minen vaatii saman kuin niin monet muutkin suomalaiset kulttuurita-pahtumat: innostuneen, innostavan ja osaavan vetäjän sekä ne monet talkoolaiset, jotka tuovat mukaan omat erilaiset osaamisensa. Teknii-kan kehittyminen on helpottanut elo-kuvakoneen käyttäjän työtä, vaikka toisaalta jotkut yleisöstä ovat kaivan-neetkin niitä kelojen vaihtotaukoja.

Elävienkuvien Teatteri 1906-2013

Maaseudun ensimmäisen elävien kuvien teatterin perustivat Forssaan vuonna 1906 forssalaiset taidemaa-lari Albert Lindfors ja kartanonomis-taja Carl Meyer. Heidän toimestaan se toimi aina vuoteen 1921, jolloin se muutettiin Forssan Kinoksi ja sillä nimellä se toimi vuoteen 1927 saakka. Tuolta ajalta ei kuitenkaan tiedetä, kuka teatterin omisti. Seu-raava omistaja Aleks Anttila Uudes-takaarlepyystä nimesi teatterin Elo-kuvateatteri Suomeksi, mutta lopetti toiminnan jo seuraavana vuonna. Elokuvateatterin saliin mahtui tuolloin noin 200 katsojaa, kun käy-täväpaikatkin otettiin käyttöön. Sa-lissa oli 3 x 4 metrin kokoinen val-kokangas ja pitkät lautapenkit. Salin perällä sijaitsi projektio- eli aparaat-tihuone. Koska paikkakunnalla ei ollut tarjolla sähköä elokuvateatte-riin, hankittiin sinne tasavirtagene-raattori, joka kuitenkin muutaman kuukauden käytön jälkeen korvat-tiin Voima-merkkisellä lokomobiili-höyrykoneella. Höyrykoneen mete-lin johdosta elokuvateatteri ristittiin kansanomaisesti ”pirunmyllyksi”. Elokuvateatterin lautaseinästä löytyi ensimmäisestä näytöksestä mainio dokumentti. Sen oli raapus-tanut vasta 12-vuotias koneenkäyttä-jä Väinö Vallenius: ”Toiminta alkoi vuonna 1906 elokuvalla Ylioppi-laan kosto”. Vuoden 1944 Kinolehti kirjoitti Forssan Elävienkuvien Teatterin al-kuvaikeuksista: ”Milloin keskeytyi näytös sen vuoksi, että rotta juoksi remmin väliin kuten yleisö sanoi, eli todellisuudessa moottorin kaasutta-ja kronasi. Milloin taas kaarilam-pun sammuessa liian pitkän hiilivä-lin vuoksi myös valoitussulakkeet

paloivat äkillisen jännitteennousun vuoksi.” Vuoden 1930 jälkeen seuraavat elokuvat näytettiin Forssan Elävien-kuvien Teatterissa vuonna 2001. Välivuosina teatterirakennuksessa toimi mm. kauppa, valokuvaamo ja lelukauppa. Kylmillään rakennus oli 1990-luvun lopulla ja huolestut-ti monia paikallisen kulttuuriperin-nön ystäviä. Rakennus siirtyi onnek-si Forssan kaupungin omistukseen, ja kaupunki antoi Forssa Eläväksi ja kauniiksi -yhdistykselle vuonna 1999 luvan sen korjaamiseen. Yh-distys sai tukea eri tahoilta, mm. pai-kallisilta yrityksiltä, Museovirastolta ja Suomen Elokuvasäätiöltä. Talkoo-tunteja tehtiin paljon. Teatterisali restauroitiin alkupe-räiseen malliin, ja sekä ulko- että sisäseinästä jätettiin pieni osa res-tauroimatta yleisön nähtäväksi. En-simmäiset penkit olivat hyvin yk-sinkertaiset eivätkä nykyistuimiin tottuneiden katsojien mielestä ko-vin mukavat. Penkkipaikat myytiin yrityksille ja muille kiinnostuneille ja sitäkin kautta saatiin kunnostuk-seen rahaa. Vuonna 2007 teatterin hoito siirtyi Forssa Eläväksi ja kauniiksi -yhdis-tykseltä vasta perustetulle Forssan mykkäelokuvayhdistykselle, joka sittemmin toteutti teatterin digita-lisoinnin. Teatteriin tulee myös uu-det mukavat istuimet, koska siellä esitetään mykkäelokuvafestivaalien lisäksi uuttakin elokuvatuotantoa. Salia voi myös vuokrata juhliin ja muihin tilaisuuksiin.

Forssa edelläkävijänä

Forssan historiasta löytyy paljon edelläkävijöitä, joista paras esimerk-ki on patruuna Axel Wilhelm Wah-ren. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta hänen syntymästään ja varmasti juhlavuoden aikana nou-see esille hänen ratkaiseva merki-tyksensä yhden aikanaan Suomen tärkeimmän teollisen keskuksen perustajana. Forssan Mykkäelokuvafestivaalit on myös edelläkävijä, maailmanlaa-juisestikin. Tunnetuimpiin ja van-himpiin kuuluvat Italian Pordeno-den (1981 alkaen) ja San Fransiscon (1992 alkaen) festivaalit. Niiden li-säksi on muitakin tunnettuja myk-käelokuvatapahtumia, mutta ne ovat nuorempia kuin Forssan tapahtuma.

Page 34: TAKU-lehti 3/2013

34 T A K U

Matkalla

Matkanjohtajamme Lisa on syntynyt Kazakstanissa, naimisissa Suomes-sa ja tekee väitöskirjaa ikoneista Jy-väskylän yliopistoon. Kuulostaa sil-tä, että hän tietää ikoneista kaiken. Lisa osaa paljon muutakin, myös sen miten pitkä ajo läpi tasaisen maise-man saadaan kulumaan mukavasti tarinoiden, kertoen, laulaen. Lisalla on mukana muutakin kuin tarinat. Hän nostaa esiin kasseja, joissa on kankaita, nauhoja, lankoja ja alkaa kertoa sielunukesta, vanhas-ta karjalais-venäläisestä perinteestä. Sen mukaan äiti tekee ensimmäisen nuken raskaana ollessaan syntymät-tömälle lapselleen omista ja lapsen

Luostarimatkalla Venäjällä - Novgorodista Pskoviin

M e r j a i s o t a l o

isän vanhoista vaatteista. Hän ei käy-tä neulaa, koska se voisi vahingoittaa lapsen sielua. Nuken esiliina on tär-keä, se suojelee lasta. Nukke seuraa lapsen mukana elämän eri vaiheissa aikuisuuteen ja vanhuuteen. Lopulta se laitetaan mukaan arkkuun. Nukkeja tekevät myös yli 10-vuo-tiaat tytöt, usein yhdessä ja osoit-taakseen osaamistaan ja naiseksi kasvamistaan. Nuken tekemises-sä käytetään punaista lankaa, kos-ka punainen väri suojelee. Nukelle tehdään isot rinnat hedelmällisyyden merkiksi. Kasvoja nukelle ei laiteta, koska silmän kautta pahat voimat voivat päästä sieluun. Meistä kahdestatoista matkalai-sesta muutamat alkavat penkoa kan-

34 T A K U

Page 35: TAKU-lehti 3/2013

T A K U 35

Luostarimatkalla Venäjällä - Novgorodista Pskoviin

kaita ja nauhoja ja seurata tarkkaa-vaisesti Lisan ohjeita. Nukentekijät asettuvat pikkubussin takaosaan. Laulamme yhdessä. Metsät ja laajat peltoaukeat vi-lahtavat ohi, sitten olemme Pietarin iltapäiväruuhkassa, rekkoja, kuor-ma-autoja, jokunen Ladakin vielä jonossa. Ikkunasta näkyvät valta-vat tornitalotyömaat ja saman ai-kaan monet hylätyt harmaatiiliset kerrostalot. Pietari ohitetaan. Matka jatkuu, pakolliset pysähtymiset kuljettajan taukojen vuoksi ovat virkistäviä myös matkustajille. Henkilöautot ohittelevat hurjalla vauhdilla.

Novgorodissa

Vanha kaupunki toivottaa matkus-tavaiset tervetulleiksi. Hotellimme on ykkösluokkaa, keskustassa vas-tapäätä Novgorodin Kremliä, puisto vain välissä. Palvelu sujuu hyvin ja hymyillen englanniksi. Illallinen on venäläisen runsas ja hyvä, juomme vain vettä eikä kukaan tilaa viiniä eikä vodkaa. Hämärtyvässä illassa lähdemme yhdessä toisen matkalaisen, uuden tuttavuuden kanssa Kremliin. Puis-tossa seisoo Lenin korkealla jalustal-la. Kremlin keskellä on vuonna 1862 pystytetty Venäjän tuhatvuotisjuhlan muistomerkkipatsas, johon on muo-toiltu Novgorodin ja Venäjän koko historia. Pyhän Sofian kirkon kupolit toistavat auringonlaskun värejä. On hiljaista ja rauhallista, matkailijoita ja kaupungin asukkaita kulkee puis-tomaisen muurien ympäröimän alu-een käytävillä. Ortodoksinen kirkko ja uskonto ovat läsnä. Aamulla lähdetään kierroksel-le historiaan. Nestorin kronikan mukaan Novgorod oli olemassa jo vuonna 859. Se sijaitsi viikinkien idäntien ja Volgan risteyksessä, mikä loi hyvät edellytykset kaupankäyn-nille. Paikalle tuli myös käsityöläisiä ja seutukunta vaurastui. Kaupunki oli Novgorodin tasa-vallan pääkaupunki vuosina 1136-1478. Novgorodin historiassa on merkittäviä menestyksen kausia ja suurten tuhojen aikoja. Ruotsalaiset joukot miehittivät kaupunkia seitse-män vuoden ajan 1600-luvun alus-sa, miehityksen jälkeen asukasluku alkoi taas nopeasti kasvaa ja elämä asettui entiseen malliin. Saksalaisten miehitys toisen maailmansodan ai-kaan hävitti jälleen kaupungin, mutta Neuvostoliiton aikana Novgorodista kehittyi kuitenkin merkittävä teolli-suuskaupunki

T A K U 35

Kävelemme historiassa, ympärillä näkyvät kaupungin monet vaiheet, tuhot ja jälleenrakentamiset. Kir-koissa kuulemme tarinoita ihmeitä tekevistä ikoneista ja pyhimyksis-tä ja heidän reliikeistään, kirkkojen moninaisista käyttötarkoituksista neuvostovallan aikana ja uskovais-ten ahkerasta vapaaehtoistyöstä, jotta kirkot saataisiin takaisin enti-seen loistoonsa. Jokaisessa kirkos-sa näkyvät mummot, jotka siivoavat lattioita ja korjailevat pois puoliksi palaneita tuohuksia. Ikonostaase-ja ihailevat ja ihmettelevät turistit, jotka näyttävät enimmäkseen olevan eurooppalaisia. Monenikäiset pai-kalliset asukkaat tulevat kirkkoon, tekevät ristinmerkin, suutelevat iko-neita, rukoilevat ja sytyttävät pyhi-myksille tuohuksia. Novgorodissa on kymmeniä kirk-koja, runsaasti merkittäviä histori-allisia kohteita, mutta se on myös moderni yli 200 000 asukkaan kau-punki. Keskustan kaupunkikuva voisi olla mistä tahansa Euroopas-ta, älypuhelimet ovat yhtä ahkeras-sa käytössä kuin muuallakin, vaat-teet tulevat samoilta ylikansallisilta muotijäteiltä kuin muuallakin. Kir-

Page 36: TAKU-lehti 3/2013

kon sipulikupolia korkeammalle nousevat puhelinmastot. Varlaam Hutinin nunnaluostariin kutsu-vat luostarialueen pääportin tornissa soi-vat kirkonkellot. Piha on upea kukkatarha ja ryhmän puutarhurit jäävät muista jälkeen ihastelemaan ja kuvaamaan ruusuja, liljoja ja moniaita perennoja. Puutarhaa hoitavat mummot peittävät kasvonsa kuvaajilta niin kuin lähes kaikki luostareiden papit, munkit ja nunnat. Niin kuin kirkotkin luostarit ovat saaneet kunnostuksensa yksittäisten orto-doksien lahjoituksina, kolikoina keräyslip-paisiin ja useina huomattavina testament-tilahjoituksina. Ennen kuin siirrymme portista luostarin pihalle, naiset peittävät päänsä liinalla riip-pumatta omasta uskontokunnastaan. Kenel-läkään meistä ei ole shortseja tai avonaisia toppeja, vaikka aurinko helottaa kuumas-ti heinäkuiselta taivaalta. Luostarikirkossa hiljennymme kuuntelemaan oppaan kerto-muksia ikoneista, jotka ovat uskonnollisen merkityksensä lisäksi todellisia taideaarteita. Kilvoittelijamunkin erakkomaja on pie-nellä mäellä, jonka hän itse rakensi kanta-malla maata uutterasti lapiolla. Mäen juurella kulkee polku, joka on kuljettu paljon. Nuo-ri perhe kulkee mäen ympäri monta kertaa saadakseen tulevaisuudelleen siunauksen.

Pihkovassa

Luostarimatkamme toinen kohde on Pskov, Pihkova. Matka Novgorodista ei ole pitkä, mutta sitäkin kuoppaisempi. Pikkubussin vauhti on pahimmalla osuudella 20 km/t. Aika kuluu kuitenkin mukavasti, teen sielu-nukkea ja laulan muiden mukana. Petserin luostari on hyvä esimerkki kau-niisti korjatusta, venäläisen värikkäästä luos-tarista. Ikoneita on rakennusten ulkoseinillä, kirkkotilojen sisäseinät ovat lattiasta kat-toon niiden peittämiä ja kallioon hakatuis-sa munkkien kammioissa niitä on myös, suuria ja pieniä, maalauksina ja painoku-vina. Yhteen kilvoittelukammioon eli kel-jaan pääsemme sisälle, siellä on täydellinen hiljaisuus ja kylmä hellepäivänäkin. Nuori munkki Andrei johdattaa meitä luostarialu-eella paikasta toiseen. Mieleen jäävät Juma-lanäidin aina niin surulliset silmät. Palaamme kaupungin vilinään, katsomme nähtävyyksiä, varomme vauhdilla ajavia au-toja. Palaamme hotelliin, joka on sijoitettu kauppiaskortteliin, vanhoihin kauppiasta-loihin ja ravintola entiseen varastoraken-nukseen. Kokonaisuus on viehättävä, päära-kennuksessa vietetään venäläistä hääjuhlaa, iltapuvut ja korkeat korot sopivat ylellisiin tiloihin hyvin. Korttelin toisella puolella on kolmikerrok-sinen vanha kivitalo, josta kuuluvat elämisen äänet. Seinät ovat rapistuneet, portaan vie-ressä kasvavat ohdakkeet, parveke on puto-amaisillaan. Venäjä on monenlainen.

36 T A K U

Page 37: TAKU-lehti 3/2013

Fak

ta

a

Kulttuurituotanto, ylempi (aMK)Tutkinnon nimi: Kulttuurituottaja (ylempi AMK), Master of Culture and ArtsTutkinnon laajuus ja kesto: 60 op / 1 vuottaKoulutuspaikka: HelsinkiOpetusmuoto: Monimuoto-opetusAloituspaikkoja: 20Syksyn yhteishaku: 16.9.-1.10.2013Yhteistyössä: Humanistinen Ammattikorkeakoulu HUMAK ja Metropolia AmmattikorkeakouluOpinnot alkaat Kulttuurituotannon ylempi AMK-tutkinto eli tuttavallisesti Kutu YAMK on antanut tuottajille uutta osaamista ja avannut ovia ke-hittämistehtäviin. Kulttuurituottajille tämä Master-tason tutkinto on ollut tarjolla vuodesta 2009. Suomessa suoritetaan vuosit-tain yli 1500 ylempää AMK-tutkintoa, joista 20 on kulttuurituot-tajia. Määrä ei ole suuri, mutta koulutus on lisännyt huomatta-vasti osaamista alalla.

”kutu YaMk kannattaa!”

Tämä artikkeli perustuu keväällä 2012 valmistuneiden kulttuurituot-tajille (YAMK) tehtyyn kyselyyn. Tarkoituksena oli kuulostella, mi-ten opintojen merkitys koetaan rei-lun vuoden jälkeen valmistumisesta.

Päällimmäiseksi vastanneille nou-si tietoisuus omasta erikoisosaami-sesta ja mahdollisuus lähteä tavoit-telemaan haastavampia työtehtäviä. Kouluttajien näkökulmasta opiske-lijoita yhdistää kulttuurialalle tyy-pillinen vahva sisäinen motivaatio, eikä kukaan vaikuttanut tekevän tutkintoa vain sen antaman statuk-sen vuoksi.

Tutkinnon tavoitteena on kouluttaa sellaisia alan asiantuntijoita, joilla on kyky kehittää omaa toimintaan-sa osana laajempaa kokonaisuutta. Eräs kulttuurituottaja YAMK kuvaa omaa tilannettaan näin:

”Siirryin yksittäisten tapahtumien järjestäjästä laajempien kokonai-suuksien tekijäksi. AMK-opinnot ja työkokemus toivat vahvan osaami-sen tuotantoprosessien hallinnassa ja YAMK- tutkinnon myötä linkityin koko kulttuurikenttään. Nyt istun kaupungin strategiapalavereissa ja olen mukana vaikuttamassa tulevai-suuden tapahtumiin.”

Siirtymisen ammattilaisesta asian-tuntijaksi kiteytyy hyvin myös tässä vastauksessa:

”Kulttuurituottajuus alkaa olla jo jonkun verran tunnettu asia, jonka myötä kentällä ymmärretään työm-me sisältöjä. Ylempi tutkinto tuo sil-le selkeästi lisää asiantuntijuuspai-noarvoa, jolla taas pääsee mukaan kehittämistehtäviin ja vaikuttamaan omaan työhön, kulttuurin kenttään ja edelleen ammattikunnan arvos-tukseen ja koko alan rakenteisiin.”

Nouseeko palkka YAMK-tutkinnon myötä?

- esimieheni ehdotti ja sainkin pal-kankorotuksen- esimieheni mietti, miten voidaan jatkaa toimenkuvani kehittämistä haluamaani suuntaan- sain uuden työtarjouksen, johon myös tartuin. Neuvottelutilanteeni oli hyvä ja sain sovittua asiat halua-mallani tavalla.

Kuulostaako liian hyvältä ollak-seen totta? Näin kuitenkin kävi ja kyseinen henkilö ei ollut ainoa, joka uuden työn palkkausta sopies-saan kokee olevansa aikaisempaa vahvemmassa asemassa. TAKU:n vähimmäispalkkasuositukset mai-

nittiin hyväksi tueksi palkkaneuvot-teluille. Moni arveleekin tutkinnon merkityksen korostuvan aina näissä uusissa käänteissä: työpaikan tai toi-menkuvan muutoksissa.

Verkostosta vahvistusta ammatti-identiteetille

Opiskelukaverit ovat tietenkin opintojen suola. 20 henkilön ryhmä on sopivan kokoinen ja siinä ehtii tu-tustua hyvin toisiinsa. Yhteiset poh-dinnat ja vertaisarvioinnit auttavat jäsentämään omaa osaamista suh-teessa muiden osaamiseen ja yhteis-kunnan tarpeisiin.

”Ai niin ja kaiken tuon lisäksi tietysti parasta on ollut meidän ihana ver-kosto! Kaikki mahtavat uudet kolle-gat niin opiskelijat ja opettajat. Se on iso osa ammatti-identiteettiä!”

Kulttuurituotannon YAMK-tutkinto on tiukka vuosi, jonka aikana oma työ muuttuu oppimisympäristöksi ja vapaa-aika täyttyy strategisesta johtajuudesta, palvelujen tuotteista-misesta ja oman kehittämishankeen tekemisestä. Kysely todistaa, että aika kultaa muistot ja auttaa näke-mään työn ohessa tehtyjen intensii-visen opintojen merkityksen. Ryhmä kannattelee ja valmistumisprosentti on lähes 100%.

”Kutu yamk kannattaa. Voin suosi-tella!” toteaa Anna Vesén, joka on vt. palvelujohtajana / kulttuurituotta-jana Riihimäen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikakeskuksessa.

Mikä vaikutus Kulttuurituotannon ylemmällä AMK-tutkinnolla on tuottajien työtilanteeseen?

L e e n a B j ö r k q v i s t

K u l t t u u r i t u o t a n n o n l e h t o r i M e t r o p o l i a n A m m a t t i k o r k e a k o u l u

T A K U 37

Page 38: TAKU-lehti 3/2013

TYöTTö

MYYsKAssA

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 helsinki

Toimisto on avoinna 9.00-15.00Palvelunumero (09) 7206 4343

faksi (09) 272 1212

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00

sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköposti-

kyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden

hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa.

Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT

ratavartijankatu 2 B, 00520 heLsinKi maksuton palvelunumero 0800 9 0888

ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti [email protected]

J ä s e n s i V U T

PäIvITä jäSEnTIETOSIovatko jäsentietosi muuttuneet?

ilmoitathan näistä muutoksista meille:

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedotl valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutosl äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apuraha-

työskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/

yrittäjäksi

TIEdOT On hELPOInTA ILMOITTAA SähKöISESTI jäSEnSIvUILLA:

www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminentai [email protected]

vIITEnUMErOT hUKASSA? Tilaa uudet jäsensivujen kautta

www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

inFoA

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Puhelinaika: klo 9 – 15S-postit: [email protected]

l JäSENSiHTEEriTPuh. 0201 235 370Puhelinaika: klo 9 – [email protected]

LAKiMiESTEN palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l YKSiTYiS- JA JärJESTöSEKToriN TYöSUHdENEUVoNTAEskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunval-vonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen juho-heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvontaPuhelin 0201 235 365, 040 582 5052 Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvontaAmmatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävätPerhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356, 0400 871 381

l KUnTAseKTorin TYösUhdeneUVonTAIkonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l VALTioSEKToriN TYöSUHdENEUVoNTAIkonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KorKEAKoULUSEKToriN TYöSUHdENEUVoNTAEskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvotte-lutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke)Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Ikonen harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984

l KirKoN SEKToriN TYöSUHdENEUVoNTAjuntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351, 040 582 2780

Page 39: TAKU-lehti 3/2013

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l snellmaninkatu 19-21 e 15, 00170 helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti [email protected]

T A K U n h A L L i T U K s e n J ä s e n T e n Y h T e Y s T i e d o T 2 012

Petri KatajarinneHautomopäällikköLuovien alojen yrityshautomo Crevegsm 040 164 [email protected]

Arja LaitinenAluepäällikköTaiteen Edistämiskeskuspuh. (09) 1607 7067gsm 0400 798 [email protected]

Kirsi Lajunentuottajagsm 050 340 [email protected]

Veera LampiToiminnanohjaajaEtelän-SYLi rygsm 0400 861 [email protected]

Anna VesénKulttuurituottajariihimäen kaupunkigsm 040 822 [email protected]

hALLiTUKsen PUheenJohTAJA Mari LankinenTuottajaJyväskylän kesäSnellmaninkatu 19-21 E 1500170 Helsinkigsm 050 5363 [email protected]

hALLiTUKsen VArAPUheenJohTAJA Ville niutanenTuottajagsm 040 841 [email protected]

hALLiTUKsen JäseneT Varsinaiset jäsenetJuha isotaloKoulutuspoliittinen sihteeriAalto-yliopiston ylioppilaskuntapuh. 050 531 [email protected]

Matti KarhosKulttuuriasiainpäällikköLahden kaupungin kulttuurikeskuspuh. 050 387 [email protected]

VArAJäseneT elise PedersenJohtava koordinaattoriTampereen kaupunkipuh. 050 553 [email protected]

Pauli rautiainenJulkisoikeuden yliopisto-opettajaTampereen [email protected]

riikka [email protected]

opiskelija-asioiden asiantuntijaSusanna KoskimaaKirjallisuuden opiskelijaTampereen [email protected]

ToiMinnAnJohTAJA Kirsi heralagsm 040 511 [email protected]

JärJesTö- JA KehiTYsVAsTAAVAriina Virkkunengsm 0440 664 [email protected]

J ä s e n s i V U T

Page 40: TAKU-lehti 3/2013

318