t - varhaiskasvatuksen kehitys osaksi nykyperhe-elämää ja ... · lastentarhojen kehityslinjat...

Irma Alaranta

LAPSUUS EI KATOA KOSKAANTurun lastentarhan tarina 1868–2018

- varhaiskasvatuksen kehitys osaksi nykyperhe-elämää ja koulutusjärjestelmää

LAPSUUS EI KATOA KOSKAAN

Irma Alaranta

LAPSUUS EI KATOA KOSKAAN

Turun lastentarhan tarina 1868–2018- varhaiskasvatuksen kehitys osaksi

nykyperhe-elämää ja koulutusjärjestelmää

” Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, ei ymmärrä tätä päivää eikä näe sen tule-vaisuuttakaan” J.W. Snellman (1806–1881)

” Onko olemassa asiaa kypsyneen ihmi-sen ajatuksissa ja tunteissa, tiedoissa ja teoissa, jonka imujuuret eivät ulottuisi lap-suusvuosiin” Friedrich Fröbel (1782–1852)

” Minulla ei välttämättä ollut itselläni mi-tään muuta kuin syvään juurtunut aikomus, minussa itsessäni peruuttamaton päätös:MINÄ TAHDON ei minkään kokemuksen järkyttämä usko: MINÄ OSAAN nimetön, minussa elävä tunne: MINUN PITÄÄ. Minä tahdoin, uskoin, tein JA SE ONNISTUI” Pestalozzi (1746–1827)

Taitto: Teppo KosonenKannen kuvat: Teppo Kosonen ja Helsingin kaupunginmuseoCopyright © Sivistystoimiala, Turun kaupunki

ISBN 978-952-5991-52-9Turun ammatti-instituutti, painopalvelutTurku 2017

SisältöTietolaarit 10Yhteiskirjoittajat ja tietojen antajat 10

Johdanto 12Kiitokset 14

Toimialajohtajan kiitokset 17

Tervehdys 150-vuotiaalle Turun varhaiskasvatustoiminnalle 19

Osa 1

I Lastentarhatyön ensiaskeleita 1800-luvulta alkaen 23Lastentarhojen kehityslinjat 1800-luvun Euroopassa 24TIETOLAARI 1: Lastentarhapedagogiikan varhaiset ”isät” 24Englannissa syntyneet pikkulastenkoulut lastentarhojen edeltäjiä 29Suomi laajempaan eurooppalaiseen sosiaalitoiminnan ja pedagogian kehitykseen sekä hyvinvointiin 30Suomen lastentarhatyön kehityksen pääpiirteet 31TIETOLAARI 2: Muuttuvat pedagogiset tulkinnat ja varhaiskasvatus 40Turun ensimmäiset lastentarhat 1868 alkaen 43Turun ensimmäinen lastentarha 1868–1882 oli ruotsinkielinen 50Suoma Lehtisen muisteluja lastentarhan nro 1 toiminnasta 63

Kalevi Wiikin muisteluja vuodelta 1982 65Irma Alarannan muisteluja vanhan Puistolan ajalta 1960-luvulla 71

II Lastentarhat kouluylihallituksen alaisuuteen v. 1918 85Lastensuojelullisia toimintoja kansalaissodan 1917 seurauksena 86Lastentarhat kouluylihallituksen alaisuuteen 1918 87Lastensuojelulautakunta Turkuun 1923 92

III Lastentarhat sosiaaliministeriön alaisuuteen v. 1924 99Turun kansanlastentarhoista lastentarhoja 100

IV Turun lastentarhat vuosina v. 1937–1972 103Lastentarhat yksityisestä kunnalliseksi 1937 104Perhepäivähoito saa alkunsa 119Kokopäivätoiminnan kehittämisestä ja uudistuksista 1969 122

V Lastentarhoista päivä kodeiksi v. 1973–2002 125Laki ja asetus lastenpäivähoidosta vuonna 1973 126Pedagogiikan suunnittelun keskeiset vuosikymmenet 132Mukaan myös päivähoidon vaihtoehtoja 135Turun varhaiskasvatuspalvelujen siirtyminen atk-aikaan 1990-luvulta alkaen 140

VI Päiväkotitoiminnan moninaistuminen ja uudelleen orientoitumisen aika v. 2002–2018 143Paluu koulutuksen yhteyteen 144Turun päivähoidosta varhaiskasvatuspalvelut 2009 146

Osa 1I

I Lastentarhatyöstä varhaiskasvatukseen 155Varhaiskasvatus-käsitteen alkuperä Suomessa paikantuu 1970-luvun alkuun 156TIETOLAARI 3: Oppimisesta 160Kielikylpytoiminta 170

II Esiopetus osana varhaiskasvatusta 173Esiopetus- ja esikoulunimitykset käyttöön 1960-luvulla 174TIETOLAARI 4: Esiopetuksen suunnittelutyön painotukset 178Esiopetus ja opetussuunnitelmatyö Turussa 184Uittamon koulun ja Jalustinkadun päiväkodin yhteinen esiopetuskokeilu 1991–1993 188Ilpoisten koulukylä 192TIETOLAARI 5. Alkuluokka (0-luokka) koululykkäystä saaneiden lasten esiluokka 199

III Erityispäivähoidosta varhaiserityiskasvatukseen 201TIETOLAARI 6: Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä 207

IV Muut varhaiskasvatuksen toimintamuodot 219Yksityiset varhaiskasvatuspalvelut Turussa 220Avoimet varhaiskasvatuspalvelut Turussa 226Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta 235

V Monikulttuurisuuden ja -kielisyyden lisääntyminen Turussa 245TIETOLAARI 7: Mitä on monikulttuurisuus ja kulttuuri? 248Karhunaukion päiväkodin ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset lapset 249Monikulttuurisuus Turussa tänään 254

VI Varhaiskasvatuksen henkilöstö 259Lastentarhanopettajien koulutus saatiin Turkuun 1975 260Moniammatillisuusvaateet ja päiväkodin toimintakulttuurin muutos 269Lopuksi 278Tarina jatkuu 279Lähdeluettelo 282

10 LAPSUUS EI KATOA KOSKAAN

Tietolaarit

Soili Keskinen, Tervehdys 150-vuotiaalle Turun varhaiskasvatustoiminalle 1 Lastentarhapedagogiikan varhaiset ”isät”2 Muuttuvat pedagogiset tulkinnat ja varhaiskasvatus, Juhani Tähtinen3 Oppimisesta, Tuire Palonen & Jarmo Kinos4 Esiopetuksen suunnittelutyön painotukset, Tuulikki Rokka5 Alkuluokka (0-luokka) koululykkäystä saaneiden esiluokka, Sirkku Kinos6 Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä, Marita Neitola7 Mitä on monikulttuurisuus ja kulttuuri, Anu Warinowski

Yhteiskirjoittajat ja tietojen antajat

Ella Alaranta, lähihoitaja TurkuIkonen Kimmo, FT, Suomen historian dosentti, Turun YliopistoJalo Maarit, rehtori, Nummenpakan koulu Aurajoen yksikkö, TurkuJalonen, Pirkko, ulkomaalaistoimisto, TurkuJalonen Timo, toimialajohtaja, TurkuJokinen Pia, aluepäällikkö, Turku Jämsèn Anna-Kaisa, opettaja. TurkuJärvinen Torolf, arkistovastaava, TurkuGrönberg Kirsti, lto, esiopettaja, TurkuKallio Tarja, erityisopettaja, TurkuKanerva Tiina, konsultoiva erityislastentarhanopettaja, TurkuKariluoma Virpi, aluepäällikkö, TurkuKarlsson Hanna, ruots. kiel. palvelupäällikkö, TurkuKeskinen Soili KT, professori, Turun Yliopisto, PsTKillström Virpi, lto, päiväkodinjohtaja, TurkuKolistaja Hanna-Mari, vt. johtaja, Turun seudun tulkkikeskusKostiainen Anita, FM, VTL, (lto-koul. amanuenssi 1975–1998), TurkuKinos Sirkku, erityisopettaja, TurkuKinos Jarmo, lto, vtm, KT, professori, OKL, Rauma Koski Raili, lto, VTM, tulosaluejohtaja, TurkuKulmala Vesa, palvelualuejohtaja, TurkuLehti Leena, sovellusasiantuntija, TurkuLepola Janne, apulaisprofessori, Turun Yliopisto

11LAPSUUS EI KATOA KOSKAAN

Luoma Anne, erityispalvelupäällikkö, varhaiserityiskasvatus, TurkuMattinen Aino, lto, KT, erikoistutkija, Turun YliopistoMurtola Liisa, arkistovastaava, hyvinvointitoimiala, TurkuNeitola Marita, KT, erityispedagogiikan dosentti, OKL, RaumaNummila-Piispanen Sari, toiminnan johtaja perusopetuksen aamu- ja

iltapäivätoiminta, TurkuOrvasto Ritva-Liisa erit.lto, esiopettaja, kouluttaja, TurkuPalonen Tuire, lto,tutkija, KT, Turun YliopistoRantanen Maija-Liisa, KM, palvelualuejohtaja, TurkuRokka Tuulikki, lto, esiopettaja, TurkuRytöhonka Klaus, lto, päiväkodin johtaja, Turku Sabelström Marina, lto, TurkuSaralehto Leena, erityislastentarhanopettaja, Turku Saren Teija-Rita, päiväkodin johtaja, TurkuSillman Kristiina, lto, päivähoidon tarkastaja, TurkuSoukainen Ulla, palvelupäällikkö KT, TurkuStill Clary-Ann, lto, hum.kand., TurkuSvärd Pirjo-Liisa, erit.lto, FM, päivähoidon tarkastaja, TurkuTähtinen Juhani, kasvatustieteen lisensiaatti, erikoistutkija, Turun YliopistoUhmavaara Tuija, lto, päiväkodin johtaja, TurkuWarinowski Anu, lo, KT, yliopisto-opettaja, Turun YliopistoYrttiaho Kirsti, lto, aluepäällikkö, Turku


JohdantoTurun kaupungin varhaiskasvatuspal-veluiden historiikissa tarkasteluni läh-tökohta on lastentarha-aatteen synty eurooppalaisessa valistusfilosofiassa, jonka saksalaista valistusta luonneh-ti sen pedagogisuus. Lapsen erityis-luonteen kunnioittaminen muodostui vähitellen johtavaksi aatteeksi, johon sisältyi myös fröbeliläisyyden kristil-listen arvojen ohessa lastensuojelul-lisia näkökohtia. Vaikutteet ulottuivat myös autonomian ajan (1809–1917) Suomeen ja pitkälle 1900-luvulle. Tääl-lä usko tietoon ja osaamiseen perus-tuvaan edistykseen vaati uutta kasva-tus- ja koulutusjärjestelmää. Kun Cyg-naeuksen toimesta koulutus erotettiin kirkon ohjauksesta 1858, luotiin eril-linen valtiollinen ja kunnallinen kou-luhallinnon ja opetustoimen hallin-non ala. Suomessa lastentarha-aate sai laajempaa näkyvyyttä, kun Cygna-eus muotoili 1860-luvulla suomalai-sen kansanopetuksen ja kansakoulun peruslinjauksia sekä perusti mallikou-lujensa yhteyteen myös lastentarhan Tammisaareen vuonna 1861.

Suomalaisen päivähoidon ja var-haiskasvatuksen varhaiset juuret ulot-

tuvat teollistumisen ja kansakoulujär-jestelmän synnyn vaiheisiin. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi voima-kas yhteiskunnan uudelleen raken-taminen ja hyvinvointivaltion perus-taminen. Perheet muuttivat maaseu-dulta työn perässä asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin, ja myös naiset siir-tyivät työelämään ja opiskelemaan kodin ulkopuolelle. Syntyi tarve päi-vähoitoon pääsemiseksi etenkin Ete-lä-Suomen suurissa kaupungeissa. Tällaiseen yhteiskunnan muuttunee-seen tilanteeseen alkoi kehittyä suo-malainen päivähoitojärjestelmä, jo-ka vaikutti yhteiskunnassa talouskas-vuun ja paremman suomalaisen yh-teiskunnan luomiseen sekä samalla uuteen päivähoidon ja varhaiskasva-tuksen kehitykseen.

Turun lastentarha- ja päiväkotihis-toriikin pääkohdat ovat nykyisten var-haiskasvatuspalvelujen kehitysvaiheet ensimmäisen turkulaisen lastentarhan perustamisesta 1868 ja 150 vuoden ajalta nykypäivään.

Turun lastentarhatyön historiaa ovat tutkineet Satu Remmer 1989 (Turun lastentarhojen synty ja muo-toutuminen vuosina 1868–1973) sekä Clary-Ann Still 2003 (Barnet i Kultur-vaggan: Den svenska barnträdgårds-


verksamhetens uppkomst och utveck-ling i Åbo under 1800-talet ja 2009 Barnet i Kulturvaggan. Föreningen Arbetets Vänners barnträdgårdsverk-samhet i Åbo och dess historiska bak-grund). Vaikka tässä historiikissa kes-kitytään ensisijaisesti Turun lasten-tarha- ja päiväkotitoiminnan kehityk-sen kuvaukseen, antavat alan yleisjul-kaisut ja tutkimusraportit tälle työlle tärkeitä tulkintakulmia. Yksi tällainen tuore julkaisu on vuonna 2014 ilmes-tynyt: ”Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja sen kehittämisen suunta-viivat” teos, (kirjoittajina mm. Alila Kirsi, Kinos Jarmo), jota olen paljon hyödyntänyt muun alan tutkimuksen ohessa. Tällaisia varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, koulutuksen ym. sisäl-töalueisiin liittyvää tutkimuskirjalli-suutta onkin julkaistu verrattain run-saasti. Tuire Paloselta on lisenssiaat-titutkimus Turun Yliopistolle vuodel-ta 1992 Lastentarhanopettajan tarina Sääty-yhteiskunnan kutsumusamma-tista hyvinvointivaltion palkkatyöläi-seksi sekä Jarmo Kinokselta 1997 väi-tös Päiväkoti ammattikuntien kamp-pailujen kenttänä.

Euroopan ja Turun lastentarhatyön edeltävää aikaa on tässä tarkasteltu ai-kaisempien tutkimusten sekä eri läh-teistä saatujen tutkimusten valossa. Turun päiväkotien arkistot, Maakun-ta-arkisto ja kaupungin arkistot, eten-kin Eskelin ja Puolalan arkistot, kau-pungin ja yliopiston kirjastot, Åbo Aka-demin kirjastot sekä muu alan kirjal-lisuus edellyttivät suuren määrän kir-jallisuuden lukemista ja työstämistä kirjoitustyöni tutkimuksen kohteina

yli kolmen vuoden ajan. Lisäksi Turun lautakuntien kokouspöytäkirjat ja toi-mintakertomukset, alan ja lastentar-hoissa olleiden lasten ja työntekijöiden haastattelut antoivat mielenkiintoista lisätietoa kirjoitustyöhöni.

Raportin ensimmäisessä osassa tarkastellaan Turun varhaiskasvatus-työn kehitysvaiheita kronologisesti. Näitä ovat lainsäädäntötyö, hallinto- ja organisaatio- ym. muutokset ja nii-den vaikutukset kehityskausineen. Toi-sessa osassa käsitellään eri varhaiskas-vatukseen liittyviä keskeisiä teemoja, jotka ovat liittyneet toimintaan eri ai-koina ja muotoina, sisältöinä ja toimin-taympäristöinä. Näitä ovat yksityiset ja yhdistysten lastentarhat, kansanlas-tentarhat, lastentarhat, seimet, perhe-päivähoito, päiväkodit, keskuspäiväko-dit, esiopetus, varhaiskasvatus, varhai-serityiskasvatus, kunnalliset varhais-kasvatuspalvelut, avoimet ja yksityiset varhaiskasvatuspalvelut, monikansal-lisuus, päivähoitoyksiköt ja myös kou-lun yhteydessä (esikoulu+1-2 luokat), perusopetuksen aamu- ja iltapäivä-toiminta ja niiden edeltäjät. 1990-lu-vun jälkeinen teknologian mukaan tu-lo hallintoon sekä viestintä- ja opetus-välineeksi, lisääntynyt vanhempien ja koulun kanssa tehtävä yhteistyö ovat antaneet vaikutteet lastentarhatyön muotoutumiseen Turussa nykyiseen järjestelmäänsä osaksi nykyperhe-elä-mää ja koulutusjärjestelmää.

Suomalainen ja pohjoismainen var-haiskasvatus on saanut osakseen kan-sainvälistä huomiota ja tunnustus-ta. Suomalaisen järjestelmän vahvuu-tena ja kasvatuksellisena elementtinä


on mahdollisuus lakisääteisesti nivoa yhteen hoito, kasvatus ja opetus Early Childhood Education and Care (ECEC). Useimmissa muissa maissa nämä jär-jestelmät toimivat erillisinä. Suomessa on myös haluttu tarjota perheille useita vaihtoehtoja päivähoidossa ja varhais-kasvatuksessa. Näihin palveluihin on lapsilla subjektiivinen oikeus vuodelta 1996 ja siihen sisältyy myös kuusivuoti-aiden pakollinen esiopetus (2015).

Suomen, kuten myös Turun lasten-tarhatyö, nykyiset varhaiskasvatus-palvelut ovat muotoutuneet lähes 150 vuoden aikana laajemmaksi ja moni-puolisemmaksi sekä sisällöltään että säädöksiltään. Samoin ohjausjärjestel-mä ja lainsäädäntö ovat moninaistu-neet. Opetushallituksen opetussuun-nitelman perusteet vuodelta 2000 kos-ki päivähoitosäädösten muodostamis-ta osaksi perusopetusta koskevaa lakia (vuodelta 1998) ja päivähoidossa ole-vien lasten oikeudesta esiopetukseen 2001, jolloin velvoittavuus kunnille tu-li lakisääteisenä ja maksuttomana sitä järjestää molemmilla kotimaisilla kie-lillä. Varhaiskasvatuspalvelut (2009) liitettiin osaksi opetustointa (2010). Vuoden 2013 alusta päivähoito ja var-haiskasvatus siirrettiin sosiaalipalve-lusta osaksi suomalaista koulutusjär-jestelmää. Täten myös varhaiskasva-tuspalveluiden valtionhallinnon ohja-us siirtyi Sosiaali- ja terveysministeri-östä Opetus- ja kulttuuriministeriöön. Velvoittavuus lapsen osallistumisesta varhaiskasvatuksen esiopetukseen al-koi elokuussa 2015, Varhaiskasvatus-laki ja Uusi opetussuunnitelma ovat valmisteilla.

Kiitokset

Työskentelin Sairashuoneenkadun las-tentarhassa sen täyttäessä kunnioitet-tavat 90 vuotta. Tein yliopistolle en-simmäisen historiallisen tutkimukse-ni Lastentarhan alku Sairashuoneen-kadun päiväkodissa – ohjaajana Tui-re Palonen. Myöhemmin olen tehnyt pyynnöstä myös kolmen muun ensim-mäisen Kansanlastentarhan historiikit niiden perustamisesta nykypäivään. Olen siis pitkään ollut kiinnostunut lastentarhatyön historiasta – erityi-sesti Turun lastentarhojen historiasta. Kun eläkkeellä ollessani olin tutkinut ja kirjoittanut historiikin Kansanlasten-tarha nro 1 Kallelankadun päiväkodin 110-vuotisjuhlaan, halusin viedä työn myös mm. Jarmo Kinokselle Yliopis-tolle sekä Timo Jaloselle. Historioit-sija Jalonen oli etsiskellyt kirjoittajaa suunnittelemansa Turun kasvatus- ja opetustyö-trilogian kolmanteen histo-riikkiin ja pyysi minua siihen työhön. Suostuttelujen jälkeen otin taas haas-teen innostuneena vastaan. Muut tri-logian historiikit ovat jo kansissa: Tie-toa, taitoa Turun kautta koko maahan… Turun ammatilliset oppilaitokset ja nii-den edeltäjät vuoteen 2009 (Olavi So-lin ja Matti Haapanen), Turun koulut aikansa ilmiönä – 140 vuotta yleissi-vistävää opetusta 1872–2012 (Kimmo Ikonen).

Työurani neljä vuosikymmentä Tu-run lastentarhatyössä, päivähoidossa ja varhaiskasvatuspalveluissa antoivat-kin kokonaiskuvaa pitkällä aikajänteel-lä tähän historialliseen varhaiskasva-tuksen tutkimukseen.


Tulin Turun kaupungin palve-lukseen ”Hedmanin aikaan” syksyllä 1958. Työskenneltyäni vuoden lasten-tarhaopettajana Kirkkotien lastentar-hassa sain siirron laulujen säestäjänä Vanhaan Puistolaan Puutarhakatu 22. Täällä otin johtajan palkkiotoimen vas-taan heti samana syksynä. Lastentarha siirrettiin kaupungin omaan kiinteis-töön Sairashuoneenkadulle ja jonkin aikaa päivähoidon tarkastajan sijaisuu-den jälkeen toimin viimeiset työvuo-teni Varissuolla Koukkarinkadun päi-väkodissa edelleen osastovelvollisena johtajana. Siis myös laaja joukko työ- ja varhaiskasvatuksen nykyisiä ja entisiä yhteistyökumppaneita sekä myös kou-lutuksesta ja yliopistolta, alan asian-tuntijoita myös ystävinä antoivat inspi-raatioita lisäten yhteistyön piiriä tie-tojen keräämisessä ja tallentamises-sa. Työnantajani mukaan pitkästä iäs-tä on ollut hyötyäkin historiikin näin suuren tietomäärän kokoamisessa yli 150 vuoden ajalta. Jalosen mukaan ei ole aikataulua - tai 150-vuotisjuhlaan 2018 voisi olla hyvä saada – se tuntui helpottavalta.

Kiitän kaikkia ohjausryhmäjäse-niä, yhteiskirjoittajia ja tukijoitani Tu-run varhaiskasvatuksesta, Turun Yli-opistosta, entisiä ja nykyisiä työtove-reita sekä kaikkia alan asiantuntijoita, myös arkistojen ja kirjastojen henki-lökuntaa, jotka ovat auttaneet kirjoit-tajaa tietojen saamisessa, niiden an-tamisessa ja etsimisessä. Kiitokset si-vistystoimialan johtaja Timo Jaloselle kannustuksestaan: ”Kyllä siitä hyvä tu-lee, luotat itseesi vaan.” Erityiskiitok-set menee 1970-luvun ohjattavanani

olevalle lastentarhanopettajaopiskeli-ja, nykyinen kasvatustieteen professo-ri Jarmo Kinokselle, joka työn alkuvai-heessa rohkaisi vähän peloissaankin vapisevaa kirjoittajaa, miten kaikesta tästä laajasta ja arvokkaasta työstä sel-viän: ”Ei sinun yksin tarvitse sitä kaik-kea kirjoittaa.” Kaikesta kirjan sivuil-le painetusta vastaan luonnollisesti kuitenkin itse. Kaikkien teidän apu ja kannustus saattaa tämä arvokas Turun varhaiskasvatuksen kirjoitus- ja tutki-mustyö päätökseen antoi rohkeutta ja voimaa jaksaa tehdä suururakkaani ai-na eteenpäin ja loppuunsaattamiseen. Kiitokset ulottuvat monille henkilöille ja hyvin monelle taholle kuin tuntien vastuuta rakkaan kulttuurikaupunkim-me Turun lastentarhatyön ja varhais-kasvatuksen historian saamiseksi tal-lennettuna jälkipolvien tietoon myös uusille sukupolville. Kiitokset kirjan taittaja Teppo Kososelle kirjoitustyö-ni ja valokuvien työstämisestä kirjan muotoon. Kiitos lastenlapsilleni Sau-li, Rene, Rico, Tuomas ja Markus, jot-ka autoitte monissa digitekniikan kie-muroissa. Kiitos vielä työnantajalleni kommentistaan luottamuksesta ”Kyl-lä minä tämän historiankirjoittajan oi-kein valitsin”.

Tämä historiallinen tutkimus ja historiikki on kirjoitettu Turun var-haiskasvatuksen työntekijöille, joita toimeksiantajani mukaan on nykyi-sin ”noin 1500 ja myös Turun ohikul-kutien ulkopuolisille,” myös entisille työntekijöille sekä lastentarhalapsille, vanhemmille, koulutukseen ja opiske-lijoille, tutkijoille sekä kaikille aihees-ta kiinnostuneille Turun varhaiskas-


vatuksen historiikiksi - kertomukseksi Turun lastentarhan tarina.

Suomen 800 vuotias Turku oli Eu-roopan vuoden 2011 kulttuuripää-kaupunki. Vuonna 2017 täyttää itse-näinen ja edistyksellinen Suomi-neito 100-vuotta. Vain uudistumalla ja muu-toksella voidaan mennä eteenpäin kui-tenkin perinteitä kunnioittaen. ”Mi-kään ei ole niin pysyvää kuin muutos,” totesi kreikkalainen filosofi Heraklei-tos kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten (www.humap.com). Olkoon tämä myös Turun lastentarhatyön ja varhaiskas-vatuksen 150-vuotisjuhlakirja vuodel-le 2018. Onnea!

Turussa, keväällä 2017Irma Alaranta

” Kun nimemme ovat hävinneet jäljettömiin, eikä sijamme enää meitä tunne, on jokaisen yhteis-kunnallisen palveluksemme voima kuitenkin säilyvä.” John Morley.

Nyt valmistunut kirja Lapsuus ei katoa koskaan on Turun kaupungin sivis-tystoimialan kolmas historiateos. En-simmäinen osa käsitteli ammatillisen koulutuksen kehitystä ja toinen osa yleissivistävän koulutuksen kehitys-tä. Vuonna 2018 tulee kuluneeksi tur-kulaisen varhaiskasvatuksen synnystä 150 vuotta, joten kirja valmistuu juuri sopivasti ennen juhlavuotta.

Kuluvana vuonna vietetään Suo-men itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa ja käsillä olevan kirjan julkaiseminen on Turun kaupungin sivistystoimialan kulttuuriteko juhlavuoden kunniaksi.

Päivähoidon ja varhaiskasvatuk-sen kehitys maailmalla, Suomessa ja Turussa on ollut monivaiheinen ja sen juuret ulottuvat 150 vuoden taakse. Turku on kasvanut voimakkaasti. Sen elinkeinorakenne ja kielelliset olosuh-teet ovat muuttuneet merkittävästi ja ennen kaikkea naisten työssäkäynnin lisääntyminen ovat merkittävästi lisän-neet tarvetta päivähoitoon ja varhais-kasvatukseen.

Toiminta on koko ajan perustunut vahvaan dualismiin. Toisaalta on ko-rostettu vanhempien ja ennen kaik-

kea äitien mahdollisuutta osallistua työelämään ja toisaalta on korostet-tu myös lapsen etua saada korkeata-soista ikäkauteen sopivaa varhaiskas-vatusta. Toiminta on varsinkin viime vuosikymmenien aikana kasvanut kes-keiseksi kunnalliseksi peruspalveluk-si, jossa yksityisillä toimijoilla on koko ajan ollut vahva rooli ja merkitys.

Teoksen kirjoittaja KM Irma Ala-ranta on paitsi pitkän linjan ammatti-lainen myös varhaiskasvatuksen suuri ystävä. Tämä näkyy siinä, että hän kor-keasta iästään huolimatta lupautui ko-koamaan suuren joukon avustamana nyt käsilläsi olevan kirjan. Turun kau-pungin, sen sivistystoimialan ja erityi-sesti varhaiskasvatuksen puolesta Ir-ma Alaranta ansaitsee mitä suurimmat kiitokset.

Suomen Turussa

Suomen itsenäisyyden juhlavuotena 2017

Timo Jalonen toimialajohtaja


Toimialajohtajan kiitokset


Turun kaupungin päivähoitotoimin-ta on saavuttanut kunnioitettavan iän, mutta on silti jatkuvassa liikkeessä, kehityksen pyörteissä ja uudistumas-sa monella tavalla. Oma työhistoriani, vajaa 40 vuotta Turun Yliopiston pal-veluksessa on liittynyt monella tavalla Turun kaupungin varhaiskasvatustoi-mintaan.

Turun Yliopistosta vastavalmistu-neena maisterina sain aloittaa työni Turun Yliopistoon perustetussa väli-aikaisessa lastentarhanopettajakoulu-tuksessa. Kyseessä oli ns uudenmuo-toinen lastentarhanopettajakoulutus (ULO –koulutus), joka oli 2 –vuotinen ja johon oli paljon hakijoita. Koulutus alkoi Turussa syksyllä 1975 isosta ha-kijajoukosta valittujen parhaimpien nuorten kanssa ja innostuneen koulut-tajayhteisön toteuttamana. Koulutuk-sen henkilökunta oli uutta koulutusta luodessaan aktiivista ja tehtäväänsä sitoutunutta joukkoa, vaikka työsopi-mukset olivat alkuvuosina 3 kuukau-den mittaisia. Myöhemmin ne muuttui-vat vuoden sopimuksiksi. Koulutuksen väliaikaisuus näkyi monella tavalla, ei pelkästään henkilökunnan määräaikai-

sina työsuhteina, vaan myös työskente-lytilojen jatkuvana muuttumisena.

Alueen päättäviin tahoihin ja pai-kallisiin kansanedustajiin pyrittiin vai-kuttamaan 1980- ja 1990-luvuilla, jot-ta koulutus saataisiin vakiinnutettua. Turun Yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan delegaatioita yhdessä kaupungin edustajien kanssa koottiin useita kertoja ja pyrittiin vaikuttamaan koulutuspoliittiseen tilanteeseen, jotta lastentarhanopettajien tutkinto saatai-siin pysyvästi yliopistotasoiseksi.

Turun kaupungin ja lähikuntien päiväkotien ja perhepäivähoidon hen-kilöstön kanssa tehtiin paljon yhteis-työtä: lastentarhanopettajaopiskeli-joiden harjoittelut toteutettiin päivä-hoidon organisaatioissa. Opiskelijat saivat toteuttaa monenlaisia koulutus-ohjelmaansa kuuluvia harjoitustöitä, observointeja ja haastatteluja Turun kaupungin päiväkodeissa. Tämä laaja-mittainen yhteistyö yliopiston ja kau-pungin välillä oli merkityksellistä ja molemmin puolin antoisaa: opiskelijat saivat nähdä ja olla osallisina Turus-sa jo pitkään olemassa olleessa päivä-hoitotoiminnassa ja päiväkodit saivat

Tervehdys 150-vuotiaalle Turun varhaiskasvatustoiminnalle


puolestaan ”uusia tuulia”, kun yliopis-ton henkilökuntaa vieraili useasti har-joittelun ohjauksen merkeissä päivä-kodeissa.

Uudenmuotoista lastentarhanopet-tajakoulutusta toteutettiin 20 vuotta Turussa väliaikaisena, kunnes opetus-ministeriön päätöksenä syksystä 1995 koulutus vakinaistettiin ja yliopiston sisällä tehtiin ratkaisu, että koulutus siirrettiin Turun Yliopiston opetta-jankoulutuslaitoksen Rauman yksik-köön, jossa koulutus edelleen jatkuu. Lastentarhanopettajakoulutus määri-teltiin tuolloin kasvatustieteen kandi-daatin tutkinnoksi. Kun lastentarhan-opettajien peruskoulutus siirtyi Rau-malle, silti harjoittelujaksoja toteutet-tiin myös Turussa, ja Turkuun perus-tettiin ULO-koulutuksen tai opistoas-teisen lastentarhanopettajatutkinnon suorittaneille täydentävää koulutusta, jonka päätteeksi he saivat kasvatustie-teen kandidaatin todistuksen. 2000 –luvun puolella Turun Yliopisto sai li-säksi mahdollisuuden aloittaa myös erityislastentarhanopettajien koulut-tamisen, mikä toteutetaan Raumalla. Turun Yliopisto on varhaiskasvatus-henkilöstön monipuolinen koulutta-jataho, kun 2000 –luvulla aloitettiin Raumalla myös varhaiskasvatuksen maisteritutkinnon toteuttaminen, jos-sa koulutuksessa myös monet turku-laiset lastentarhanopettajat ovat jat-kaneet ammatillista pätevöitymistään.

Turun kaupungin ja Turun Yliopis-ton moninainen yhteistyö varhaiskas-vatustyön kehittämiseksi on ollut mo-nipuolista, niin koulutustehtävän kuin tutkimustehtävänkin kautta. Lasten-

tarhanopettajakoulutuksessa tehtiin ja tehdään edelleen monenlaisia opin-näytetutkimuksia, joiden tavoitteena oli omalta osaltaan olla kehittämässä turkulaista varhaiskasvatustoimintaa. Sen lisäksi on valmistunut useita pro gradu –tutkimuksia, lisensiaattitutki-muksia ja väitöskirjoja, joissa tutki-musyhteistyö on toteutettu Turun kau-pungin päiväkodeissa tai perhepäivä-hoidossa.

Hyvin kiitollisin mielin muistelen niitä moninaisia neuvotteluja Turun kaupungin päivähoito-osastolla, jois-sa sovittiin tutkimusyhteistyöstä. Tur-kulaisen varhaiskasvatushenkilöstön myötämielisellä suhtautumisella val-mistui useita tutkimuksia perhepäivä-hoitoon liittyen (esim. Salo & Keskinen 1988; Alho-Kivi, Nyström & Keskinen 2010), psykologian lisensiaattitutki-mukseni (Keskinen 1982, raporttijul-kaisuna 1985) ja väitöskirjani (1990). Turkulaisia päiväkotilapsia ja päivähoi-tohenkilöstöä on verrattu kansainväli-sissä julkaisuissani japanilaisiin, unka-rilaisiin, virolaisiin ja venäläisiin (esim. Läärä & Keskinen 1993; Keskinen & Latikka 1994; Sato & Keskinen 1994; Sato & Keskinen 1994; Keskinen, Lep-piman & Hopearuoho-Saajala 1996; Gervai, Nemeth & Keskinen 1997; Kes-kinen & Leppiman 1997). Laajamittai-nen tutkimus- ja kehittämishankkee-ni ”Tytöt ja pojat päivähoidossa” 1990 –alussa toteutettiin Turun kaupun-gin päiväkotien ja kasvatus- ja perhe-neuvolan yhteistyönä (esim. Keskinen & Hopearuoho-Saajala 1994). Turun kaupungin päiväkotihenkilöstön työs-sä jaksaminen ja siinä tukeminen on ol-


lut useissa tutkimushankkeissani sel-vitettävänä (esim. Stenfors-Laajala & Keskinen 1988; Kivijärvi & Keskinen 1999; Rautiainen & Keskinen 1999; Veikkola & Keskinen 1999). Turkulai-set lastentarhanopettajat olivat myös tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten opettajat pedagogisesti toimivat ohja-tessaan tyttöjä tai poikia ryhmätilan-teissa (Levomäki & Keskinen 2005). Turkulaiset päiväkotilapset ovat ol-leet monissa tutkimuksissani haasta-teltavina tai muilla tavoilla tutkittavi-na (esim. Keiski-Salonen, Keskinen & Keskinen 2005). Päivähoitotoiminnan kehittämiseen liittyviä tutkimuksia on myös kertynyt vuosien varrella (esim. Keskinen & Tiensuu 1988; Tegelsten & Keskinen 1994; Yrttiaho & Keskinen 1998). Julkaisujen lähdeviitetiedot on liitteenä.

Saadessani olla melkein 40 vuoden ajan osallisena varhaiskasvatustyön kehittämisessä niin kouluttajana kuin tutkijana, ovat monet toimintatavat ehtineet varhaiskasvatuksen alueel-la muuttua. Koulutuspoliittisia ratkai-suja lastentarhanopettajien, päiväko-tien lastenhoitajien ja perhepäivähoi-tajien osalta on tehty. Päiväkoteja on alettu yhdistää laajemmiksi kokonai-suuksiksi, kuten Soukainen (2015) on väitöskirjassaan kuvannut. Esiopetus on tullut kaikille kuusivuotiaille tarjol-le ja henkilökuntaresursseihin on tul-lut monenlaisia muutoksia. Varhais-kasvatustyö on sisällöllisesti muuttu-nut paljon, entistä yksilöllisempään, suunnitelmallisempaan ja tavoitteel-lisempaan suuntaan, kun lapsikohtai-set hoitosuunnitelmat tehdään yhdes-

sä vanhempien kanssa. Myös sanasto on muuttunut: kun 1970 –luvulla pu-huttiin päivähoidosta, niin nyt puhu-taan varhaiskasvatuksesta. On siirryt-ty hoitamisesta kasvatus- ja opetus-tehtävään. Neljässä vuosikymmenes-sä on ehtinyt tapahtua paljon, eivät-kä muutokset varmastikaan jää tähän. Varhaiskasvatushenkilöstön vahva si-toutuneisuus omaan työhönsä, haluk-kuus kehittää työtään ja keskinäinen tuki ovat voimavaroja, joiden vallites-sa turkulainen varhaiskasvatustyö on tulevaisuudessakin laadukasta.

Soili Keskinen, kasvatustieteen profes-sori (emerita), PsT, dos.


Osa 1

I Lastentarhatyön ensiaskeleita 1800-luvulta alkaen

” Ihmisen kasvatuksessa jokainen ihminen kantaa sisällään nykyhetkeä, menneisyyttä ja tulevaisuutta.”(Fröbel 1782–1852)


Lastentarhojen kehityslinjat 1800-luvun Euroopassa

Muuttuva yhteiskunta - eurooppa-laiset sosiaaliset ja pedagogiset vir-taukset - Taustalla eurooppalainen valistusfilosofia

Muuttumisen liikevoimana oli 1800- luvun Euroopan teollistumisen aika-kausi ja Ranskan kansallissuusaatteen seurauksena vallankumous 1848. Uu-den naissivistysihanteen englantilais-peräinen liberalismi kiihdytti nais-ten kouluttautumista työelämään ja tasa-arvoon. Yleisesti sivistyksellä alettiin tarkoittaa yhteisön tai ihmis-ryhmän elämäntavan ja keskinäisten

suhteiden ja kulttuurin- jalostumis-ta ja edistymistä. Lasten asema tuli 1800-luvun puolivälissä vähitellen si-vistyneistön kohteeksi. Lasta alettiin pitää enemmän kiinnostuksen koh-teena ja lapsen kehitystason huomioi-minen alettiin nähdä kasvatustyössä ensisijaisena. Lapsen erityisluonteen kunnioittaminen muotoutui vähitellen uudeksi johtavaksi aatteeksi, johon sit-ten sisältyi lastensuojelullisiakin nä-kökohtia. (Heikkinen & Leino - Kauki-ainen 2011).

Euroopassa lastentarhan aatteelli-sen ja historiallisen heräämisen taus-talta voidaan löytää kolme nimeä: Jo-han Amos Comenius, Johann Heinrich Pestalozzi ja Friedrich Fröbel.

TIETOLAARI 1: Lastentarhapedagogiikan varhaiset ”isät”Johan Amos Comenius (1592–1670) oli tsek-kiläinen opettaja, pappi, filosofi ja kirjailija, jota pidetään modernin koulutuksen isänä, pedago-gina ja koulutuksen uudistajana. Hänen merki-tyksenä kasvatusalalla on suuri. Hän ensinnäkin esitti opetus- ja kasvatusopillisia tulkintoja, jois-ta monet ovat nykyäänkin merkityksellisiä. Li-säksi hän julkaisi runsaasti oppikirjoja, esimer-kiksi vuonna 1658 julkaistun lasten oppikirjan Orbis pictus (Maailma kuvina). Kirjassa oppimi-

nen etenee yksinkertaisista käsitteistä loogiseen ajatteluun ja elinikäiseen oppimiseen. Turun piispa Gezelius painatti kirjasta ruotsinkielisen version jo vuonna 1680. Comenius korosti sitä, että lasten opetuksen tuli olla heidän kehitystasonsa mukaista ja havainnollista. Opetuksen oli muutenkin oltava havainnollista ja asteittain yksinkertaisemmasta vaikeampaan etenevää, sa-malla kun hän korosti käytännöllisen ja luontoon suuntautuneen opetuksen merkitystä. Hän halusi myös tehdä alkeiskouluista kaikkien koulun, ja myös köyhien lasten piti saada opetusta. Jokaiseen kylään olisi pitänyt perustaa ns. äidinkielenkoulu (kansakouluajatuksen itu). Varhaiskasvatukseenkin


piti hänen mukaansa sisältyä luonnontieteitä, matematiikkaa, äidinkieltä ja musiikkia. Samalla hän korosti, kuten hänen aikanaan oli yleistä, lasten luonteen siveellisen ja uskonnollisen kasvatuksen merkitystä. Toisin kuin nyt, uskonnolla oli tuolloin perustava asema koko elämässä ja koulutukses-sa. Comenius työskenteli useissa Euroopan maissa, myös Ruotsissa. Hän oli tuottelias tutkija, joka teki pedagogisia ja hengellisiä uudistuksia. Comenius jätti varhaiskasvatukselle perinnöksi tiedonalapohjaisen varhaiskasvatuk-sen opetussuunnitelman, jonka luonnos on Suuren Opetusopin eli Didactica Magnan yhdessä luvussa tiivistetty pääkohtiin (Comenius 1928).

Johan Heinrich Pestalozzi (1746–1827) oli sveitsiläinen pedagogi, joka suuntautui kasva-tukseen sekä teoriassa että käytännössä luodes-saan kasvatusteoriaansa. Pestalozzi julkaisi Co-meniuksen tavoin useita, vieläkin ajankohtaisia, pedagogisia teoksia, joista tunnetuin lienee neli-osainen 1700-luvun loppupuolella julkaistu ro-maanin muotoon kirjoitettu Lienhard und Gert-rud (suomennettu vuonna 1935). Hän perusti tilalleen köyhien lasten kasvatuslaitoksen sekä

johti samalla myös muita kasvatuslaitoksia. Pestalozzi seurasi Comeniuksen ja ranskalaisen Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ajatuksia ja katsoi kai-ken tiedon perustuvan oppijan tekemään havaintoon. Hyvällä kasvatuksella ja opetuksella tuo kaikki saadaan esiin, ja pyrkimys rehellisyyteen, oikeudenmu-kaisuuteen ja totuudellisuuteen on ns. hyve. Kasvatuksen keskeisenä tehtävä-nä oli hänen mukaansa jokaisessa lapsessa piilevän ihmisen idun vaaliminen. Kasvatuksen uudistuksen Pestalozzi näki perheessä ja rakkaudessa. Kaikes-sa opetuksessa on kehitettävä päätä, kättä ja sydäntä kehityksen tapahtuessa lapsen omasta persoonasta käsin, sisältäpäin. Pestalozzi, sosiaalinen uudistaja ja kansakoulun kehittäjä, omistautui köyhien ja orpojen kasvattajaksi. Pesta-lozzin persoonallisuuden vaikuttavana voimana oli uhrautuva ihmisrakkaus ja ihmiskunnan sosiaalinen uudistaminen. Hän korostikin alkeiskasvatuksen merkitystä tässä suhteessa, samalla kun hän katsoi tässä vaiheessa olevan tär-keää myös sellainen kasvatus, joka valmensi lapsia kouluun. Hänen opetus-suunnitelmassaan painottuikin lapsen henkisten toimintojen kehittäminen – oppiaineisiin ei niinkään kiinnitetty huomiota. Samalla hän kuitenkin pai-notti sitä, että lasten myöhemmässä kasvatuksessa ja opetuksessa oli tähdät-tävä myös ammatilliseen opetukseen. Pestalozzin pedagogiikassa oli vahvan sosiaalipedagoginen korostus.


Friedrich Fröbel (1782–1852). "Kommt, lasst uns unsere kindern leben". ”Lastentarhan isä”, oli saksalainen varhaiskasvatuksen ja päiväko-titoiminnan uranuurtaja. Fröbel oli Pestaloz-zin oppilas ja tämän perinnön kriittinen jat-kaja. Fröbelin ”keksintö” kindergarten - lasten-tarha syntyi yhteneväisestä näkemyksestä lap-suudesta ja kasvatuksesta kahden muun valis-tusfilosofin, Rousseaun ja Pestalozzin, kanssa. He uskoivat ihmisen henkisen kasvun mahdol-

lisuuteen ja ihmisessä piileviin voimavaroihin, jotka voidaan saada kasva-tuksen avulla esiin ja ohjattua. Rousseau (1712–1778) puolusti oikeutta saada olla lapsi ja korosti, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tär-keimmät. Teoksia: Emile Kasvatuksesta (Our de Education) ja Yhteiskunta sopimus (Du Contrat Social YS, 1762). Fröbelin kasvatusfilosofia perustuu hänen omaan ankaraan, leikittömään ja rakkaudettomaan lapsuuteensa. Friedrich syntyi pienessä, thyringiläisessä vuoristokylässä pietistipapin kuudentena lapsena ja varttui kylmäkiskoisen äitipuolen kasvattamana. Hän vietti aikaansa äidin haudalla ja puutarhassa eikä saanut keskustella muiden lasten kanssa. Hän toivoi äidin rakkautta ja toisten lasten seuraa. Nämä toiveet muodostuivat keskeiseksi tekijäksi myöhemmin Fröbelin fi-losofiassa, jossa äidin merkitys tulee korostetusti esille samoin kuin ryh-mässä toimimisen myönteinen merkitys lapsen kehitykselle. Kouluiässä Friedrich pantiin tyttökouluun, koska isä oli riidoissa poikakoulun opet-tajan kanssa. Suhteet perheessä kärjistyivät niin, että 10-vuotiaana hä-nen enonsa otti pojan luokseen. Vasta silloin Friedrich sai tutustua mui-hin lapsiin. Friedrich kävi metsäkoulua ja tutustui luontoon. Yliopistossa hän opiskeli mm. luonnontieteitä, minerologiaa ja matematiikkaa. Häntä kiinnosti erikoisesti matematiikan soveltaminen. Nämä opinnot vaikut-tivat hänen filosofiaansa ihmisen ja luonnon välisistä suhteista. Hänen pedagoginen pääteoksensa oli vuonna 1826 julkaistu Mutter und Kose-lieder (Äiti- ja lapsilauluja), jota käytettiin aina 1960-luvulle saakka las-tentarhakasvattajien oppikirjana, myös ajan lastentarhoissa sitä käytet-tiin ahkeraan.

Lähteet kuuluvat kaikkiin esi-isiin: Iisalo 1988, Bardy 1996, Karila ym 2001, Still Clary-Ann, 2009


Fröbelin mukaan lapsi tuli käsittää aktiivisena olentona, jonka omatoimi-suutta ja luonnollista kehitystä tulee tukea. Pienten lasten opetuksen tuli ta-pahtua lapsenomaisesti ja opetukses-sa Fröbel korosti vuorovaikutusta lap-sen ja kasvattajan välillä työskentelyn ja leikin kautta. Kaiken toiminnan tu-lee tapahtua siten että syntyisi kasva-tuksellinen tilanne, missä lapsi saisi il-maista itseään luonnollisesti ja vapaas-ti. (Mutter und Koselieder). (Salminen & Salminen 1986).

Elämänyhteys (Lebenseinigung), ykseys, on Fröbelin kasvatusfilosofi-an keskeinen käsite. Ykseys muodos-tuu yhteenkuuluvuudesta, joka vallit-see luonnon, ihmisen ja Jumala välillä. Kirjassaan Menschenerziehung (1826) Fröbel esittää maailmankatsomuksen-sa, johon hän ankkuroi pedagogiikkan-sa varhaislapsuudesta alkaen läpi kas-vatuksen ja opetuksen kaikkien astei-den.

” Elämän läpi näkyy lapsi liittyen luontoon, rakkaudessa näkyy valta-va ihmiskunnan yhtenäisyys ja va-lossa näkyy Jumalan viisaus.”(Fröbel 1782–1852).

Vuonna 1839 perustamansa lasten-tarhan perusideat saksalainen Fröbel ilmaisee seuraavasti:

”Sen tarkoitus ei ole vain pitää sil-mällä alla kouluikäistä lasta, vaan tulee panna heidät toimimaan tavalla, joka vastaa heidän ikäänsä ja olemustaan, vahvistaa heidän ruumistaan, harjoit-taa heidän aistejaan, pitää toiminnassa heidän heräävää henkeään ja tutustut-

taa heidät luontoon ja ihmisten maail-maan. Erityisesti sen tulee ohjata hei-dän sydäntään ja mieltään oikein, yksi-mielisyyteen itsensä kanssa.”

Lapselle tulee antaa kasvamisen

rauha hänen oman kehitysrytminsä mukaisesti. Leikki on lapsuusiän luon-nollinen oppimistapahtuma. Varhais-kasvatuksen tulee olla myötäilevää ja suojelevaa, ei määräilevää ja kiirehti-vää, mutta silti lapsen kehitystä edistä-vää vuorovaikutusta lapsen ja kasvat-tajan välillä. Fröbelin mukaan ”leikki tuottaa lapsille iloa, vapautta, tyydy-tystä ja rauhaa”. Jokainen lapsen ke-hitysvaihe oli Fröbelin mielestä yhtä tärkeä osa kasvamisen kokonaisuutta. Fröbel uskoi lapsen luovaan ajattelu-kykyyn ja lapseen ihmisenä ja ajatte-levana persoonana. (Salminen & Sal-minen 1986).

” Onko olemassa asiaa kypsy-neen ihmisen ajatuksissa ja tun-teissa, tiedoissa ja teoissa, jonka imujuuret eivät ulottuisi lapsuus-vuosiin.”

(Fröbel 1782–1852).

Fröbel vertasi lasta kasviin sano-malla, että lapsi on ”oras, jossa on kaik-ki kasvin ainekset olemassa”. Fröbelin mielestä lapsuus on tärkeä osa kasva-misen kokonaisuutta. Nimitys lasten-tarha, kindergarten, sisältää vertauk-sen kasveihin puutarhurin hoidossa. ”Kindergarten soll die Anstalt heis-sen” – Lastentarha sen nimen on ol-tava. Lastentarhan syntymäpäivä on 28.6.1840, jolloin Fröbel perusti en-


simmäisen varsinaisen lastentarhan Saksan Blankenburgiin jo aiemmin avanneensa Leikki- ja askartelulaitok-sen yhteyteen, kehitteli aatettaan ja luennoi siitä eri puolilla maata. Ope-tuksen tueksi Fröbel kehitti leikkika-lutehtaalleen vuonna 1837 ”Fröbelin lahjat (Spielgaben)”, jossa on muun muassa fröbelin palikat - rakennuspa-likkasarja laatikkoineen leikki- ja työs-kentelymateriaalia, joka eteni helpos-ta vaikeampaan ja oli alun perin tar-koitettu kotien käyttöön. Hänen kehit-tämänsä materiaalin perusta oli, ettei lapselle anneta valmiita leikkivälineitä, vaan aineksia, joille lapsi saa itse antaa muodon ja hahmon. Erityisesti tulee ottaa huomioon lasten toiminnan ha-lu ja kehittää sitä sopivan työskentelyn ja leikin kautta. Niillä kasvatettiin lap-sia ”työn kautta työhön” – ”Erziehung durch Arbeit und zur Arbeit”.

Lastentarha-aatteen myötä syntyi pestalozzi-fröbeliläinen lastentarhape-dagogiikka, johon myös suomalainen lastentarhatoiminta on perustunut. Vuonna 1849 Fröbel perusti ensimmäi-sen lastentarhanopettajakoulutuksen ja lastentarhoja alettiin perustaa ym-päri Saksaa ja Eurooppaa.

Lastentarha-aate levisi Fröbelin en-tisten oppilaitten välityksellä myös tur-vattomien lasten auttamiseen ja kas-vattamiseen ja sovelsi lastentarha-aa-tetta siten, että se sai yhteiskunnallista merkitystä. (Meretniemi 2011).

Lastentarhan isä sai myös taistel-la aatteensa puolesta ympäröivää Eu-rooppaa vastaan. Häntä pidettiin nar-rina, koska hänen nähtiin leikkivän lasten kanssa ja välillä hänen toimin-tansa kiellettiin. Hän joutui selittele-mään oppejaan ja toimintaansa aina maan hallitsijalle saakka. Fröbelillä

1800-luvulla Saksasta tuotetut fröbelpalikat ovat käytössä vielä nykyisin. Sivistystoimialan arkisto.


oli kuitenkin myös tukijoita, jotka nä-kivät lapsuuden ja kasvatuksen risti-riidan. Lastentarhatoiminnan elinvoi-maisuutta kuvaa sen nopea leviämi-nen ympäri maailmaa. Fröbelin huo-mattavaksi saavutukseksi on myös mainittu naisten rekrytoiminen ope-tustehtäviin. (Salminen & Salminen 1986). Fröbel korostaa naisen arvoa äitinä ja kasvattajana, mutta ei jätä isääkään pois kasvatustyöstä. Fröbe-lin näkemys kuvastaa myös miehen ja naisen tasa-arvoisuutta.

Fröbelin työtä vuonna 1866 jatka-nut Henriette Schrader-Breyman pe-rusti Berliiniin Pestalozzi-Fröbel-Hau-sin, jossa toimi johtaja ja opettajana. Henriette Schrader Breyman loi las-tentarhanopettaja-imagoon käsitteen ”henkinen äitiys”. 1800-luvun nainen kiinnitettiin perheeseen ja hänen mu-kaansa nainen voi toteuttaa äitiyttä olematta itse äiti. ”Vaalikaa henkis-tä äitiyttä, korkea aate” (Meretniemi

2015, 82–84.) Myöhemmin kouluttau-tuivat Pestalozzi-Fröbel-Hausissa suo-malaiset Hanna Rothman ja Elizabeth Alander, jotka aloittivat saksalaisen mallin mukaan varsinaisen lastentar-hatyön Suomessa (Salminen & Salmi-nen 1986).

Seimien alkuperä lasten huollon lai-toksina on 1800-luvulta Hollannista, jolloin pieniä lapsia alettiin ottaa hoi-toon äitien työssäkäynnin ajaksi ja toi-minta laajentui teollistuvaan Euroop-paan.

Englannissa syntyneet pikkulastenkoulut lastentarhojen edeltäjiä

Sosiaalisesti painottuneen kansan-lastentarhatoiminnan ja toisaalta alakansakoulun edeltäjiä olivat ns. pikkulastenkoulut (infant school), jotka muodostivat tärkeän osan kan-

Pestalozzi- Fröbel-Haus Berliini (1866). Postikortti, kansio 33, EBE.


sanopetusta. Ne syntyivät 1700-lu-vun Englannissa teollisen tuotannon ja industrialismin syntyvaiheen ai-kana, jolloin lasten varhainen kas-vattaminen herätti kasvatuksellis-ta kiinnostusta. Skotlantilainen Bell ja englantilainen Lancaster perusti-vat Lontooseen pikkulastenkouluja vuoro-opetusmenetelmällä, joka on metodina ikivanha ja peräisin Intian 5000-vuotisesta kulttuurista. Opetta-jat olivat yksinomaan miehiä. Pikku-lastenkouluissa opiskelussa pidem-mälle edistyneet toimivat opettajina ja heikkoutena oli se, ettei lasten ke-hitystä tunnettu ja ymmärretty riit-tävästi. Ne tulivat erittäin suosituik-si 1800-luvun puoliväliin mennessä kaikkialla Euroopassa, myös Pohjois-maissa. (Hänninen & Valli 1986).

Suomessa pikkulastenkoulut käynnistyivät 1820-luvulla rahvaan suomenkielisille lapsille köyhäin kouluina. Ns. lancasterilainen mene-telmä levisi Suomeen Ruotsista tul-leiden opettajien mukana. Käytetty menetelmä tuli halvaksi, sillä se vaa-ti vain vähän palkattua työvoimaa. (Palonen 1992). Suomeen perustet-tiin ensimmäinen pikkulastenkoulu vuossa 1839 Kokkolaan. (Välimäki 1999). Yksityisten henkilöiden toi-mesta pienten lasten koulut syntyi-vät köyhäinhoidon lastenhuoltoa täy-dentämään tarkoituksena ”hoitaa ja kasvattaa” köyhän kansanluokan lap-sia kristillisessä hengessä heti siitä alkaen, kun nämä voivat olla ilman vanhempiensa alituista hoitoa, ja si-ten estää kerjuuta sekä myös suojella lapsia huonon hoidon aiheuttamista

ruumiillisista ja siveellisistä vaarois-ta” (Remmer 1989). Yleensä pikku-lastenkouluja ylläpitivät yksityiset henkilöt sekä rouvasyhdistysten ta-paiset hyväntekeväisyysjärjestöt ja ne olivat ajan hengen mukaan kris-tillisesti painottuneita.

Suomi laajempaan eurooppalaiseen sosiaalitoiminnan ja pedagogian kehitykseen sekä hyvinvointiin

Kun katsotaan historiaa vähän pi-demmälle 1600- ja 1700-luvulle, pienten lasten hoito- ja kasvatus-vastuu oli Suomessa selkeästi per-heillä, jota kirkon antama katekis-mus sekä lukkarien antama opetus ja tuki täydensivät. (Pula & Turpei-nen1987, Hanska & Vainio-Korhonen & Rahikainen 2010). Suomessa oli jo 1600-luvulla tosin muutamia pieniä kaupunkikouluja, mutta vielä tuol-loin täysin tuntemattomia paikkoja. Varhaisvuotensa lapset olivat ylei-sesti kotihoidossa ja vanhempia vel-voitettiin hoitamaan lapsensa hyvin eikä lastenhoitotarpeesta keskustel-tu. 1850-luvulta 1890-luvun alkuun Suomessa vallinnut yleinen kasvatus-moraliteetti määritellään uskonnol-liseksi. Lapset tuli kasvattaa ensisi-jaisesti Jumalalle ja iankaikkisuutta varten ja vasta toissijaisesti elämää varten. Kasvatuksessa piti totuttaa (ehdollistaa) lapsi tottelevaisuuteen, vanhempien kunnioittamiseen, hy-viin tapoihin ja ahkeruuteen. (Tähti-nen 1992b).


Lapsen fysiologinen kehitys ja lää-ketieteellisten näkemysten tulo kas-vatusideaalien primaariksi määreek-si kesti monia vuosikymmeniä. Tänä aikana esimerkiksi kasvatusopastajat korostivat yhä voimallisemmin lapsen fyysiseen perushoitoon liittyviä teki-jöitä: ”terveen lapsen ideaali” koros-tui vuosisadan vaihteesta lähtien yhä enemmän. (Tähtinen 1992b).

Myös Suomessa saatiin tietoa eri-laisista eurooppalaisista aatevirtauk-sista jo 1840-luvulla, jolloin sivisty-neistön piirissä heräsi halu uudenlai-seen hyväntekeväisyys-kansanope-tustoimintaan. Yhteiskunnallisten muutosten, erityisesti teollisen tuo-tantotavan yleistymisen myötä ja Eu-roopan valistuksen ajan ideologiset ja kasvatukselliset tulkinnat käänsivät ihmisten huomion aiempaa enemmän lasten varhaisvaiheen hoitoon, kas-vatukseen ja yleisemmin lastensuo-jeluun. Eri puolilla Eurooppaa, myös Ruotsissa ja Suomessa perustettiin pieniä, paikallisia kiertokouluja ja tur-vattomia lapsia varten turvakoteja eli asyyleja ja lastenkoteja. Vuosisadan puolivälin jälkeen pienemmille lap-sille alettiin perustaa myös maamme ensimmäisiä lastenseimiä, -tarhoja ja lastenkotejakin. (Remmer 1989, Väli-mäki 1999 Heikkinen & Leino-Kauki-ainen 2011).

Suomen lastentarhatyön kehityksen pääpiirteet

Cygnaeuslaisesta lastentarhasta ke-hittyi suomalainen varhaiskasvatusCygnaeus ca 1860 talet

” Leikki ei ole vain ajankulua, vaan lapsen psyykkisten ja fyysis-ten voimien ilmaus hänen kehityk-sestään” (Fröbel 1782–1852).

Uno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnas-sa. Hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon ja vihittiin papiksi 1837 Tu-russa (Nurmi 1988). Toimiessaan Vii-purissa, Alaskassa ja Pietarissa Cyg-naeukselle selvisi kasvatuksen mer-kitys. Kasvatuskysymys ja erityisesti naiskasvatuksen ajatus kehittyi hä-nelle Alaskassa. Pietarissa työskennel-lessään Cygnaeus näki lasten fyysisen hoidon laiminlyönnin ja siitä johtuvan suuren lapsikuolleisuuden sekä hen-kisenkasvun puutteen. Hän halusi pa-rantaa Suomen kansan tilan ja pereh-tyä erityisesti pienten lasten kasva-tukseen ja opetukseen. (Jalava 2011).

Kuva: Åbo Akademis bibliotek.


Uno Cygnaeus (1810–1888) tutus-tuu Euroopan kasvatuskäytäntöihin Suomen lastentarhatyö sai alkunsa Uno Cygnaeuksen toimesta, kun hän valtion stipendin turvin teki tutus-tumismatkan (1858–1859) mm. eu-rooppalaisiin kasvatuskäytäntöihin. Antiikin ajattelijoiden Comeniuksen, Rousseaun ja Pestalozzin toiminta antoi pohjaa Uno Cygnaeuksen uu-distaessa kasvatusta oman maamme teollistumisen alkuaikoina. Cygnaeus hyväksyi Rousseaun ajatuksen, että kasvatus alkaa syntymästä ja jatkuu läpi koko kehitys ja kouluiän. Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Alankomaat, Itävalta ja Saksa kuuluivat matkakohteisiin. Saksassa hän sai tutustua jo aiemmin perehtymiinsä Fröbelin oppeihin ja lastentarhatoimintaan. Cygnaeus näki Fröbelin lastentarha-aatteen vastaa-van omaa käsitystään pienten lasten kasvattamisen tärkeydestä ja naiskas-vatuksesta. Myös kodin, äidin ja us-konnon merkitys oli yhteneväistä lap-sen henkisessä kehityksessä. Fröbelin tavoin Cygnaeus toteaa, että leikki ei ole vain ajankulua, vaan lapsen psyyk-kisten ja fyysisten voimien ilmaus hä-nen kehityksestään. Myös työkasva-tuksessa Cygnaeus päätyi yhteneväi-siin näkemyksiin Fröbelin kanssa. Vaikka Cygnaeus tunnetaan Suomes-sa enemmän kansakoulun isänä, sak-salaisen Fröbelin pedagogiikasta in-nostuneena Cygnaeuksen ajatus oli perustaa Suomassa lastentarha osak-si koululaitosta ja kouluttaa opettajia antamalla näiden harjoitella Jyväsky-län seminaarin mallikoulun lastentar-hassa, mutta Kansakoulukomitea vas-

tusti tätä. (Välimäki & Rauhala 2000, Jalava 2011).

Cygnaeus asui näihin aikoihin Tam-misaaressa, jossa hän esitteli lasten-tarha-aatetta rouvasväenyhdistyk-selle ja muille asiasta kiinnostuneille. Tammisaareen Cygnaeus perusti Suo-men ensimmäisen lastentarhan vuon-na 1861 Fröbelin mallin mukaisena ohjaamalla samalla turkulaisen Ebba Böckerin fröbeliläisiin pedagogiikan menetelmiin ja sisältöihin. Cygnaeus kiinnitti huomionsa varhaislapsuuden merkitykseen ja kunkin kehityskau-den ominaispiirteisiin ja kasvutarpei-siin. (Still 2003, Nurmi 1988). Peruspe-riaatteiltaan Fröbelin lastentarha siir-tyi 1800-luvun loppupuolella sellaise-naan Suomeen kuten moniin Euroopan maihin.

Suomessa suurmiehet innoittajina ja vastustajina - 1860-luvun väittely Cygnaeus suunnitteli Tammisaaressa mallikouluaan Jyväskylään ja Sortava-laan. Hän kirjoitteli lehtiin opintomat-koistaan. Lehdistössä käytiin vilkasta keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa lastentarhoista, kodin ja koulun tehtä-västä, työstä ja leikistä. Lasten ystävä Topelius pysyi lastentarhojen innok-kaana kannattajana kirjoituksillaan ja suositteli lämpimästi Fröbelin kasva-tusaatteita kaikille lasten vanhemmil-le. Cygnaeuksen ajatuksia vastaan taas hyökkäsi ankarasti Snellman, koska hän näki ”lastentarhan hävittävän per-heiden merkitystä ja että lastentarho-jen perustaminen olisi kansallinen on-nettomuus”. Snellmanin vastustus ym-märretään myös siitä, että hän tukeu-


tui suomalaisuuden perinteeseen, kun taas Cygnaeuksen vaikutteet olivat ul-komailta hankittuja.

”Ehdotuksia Suomen kansakoulu-toimesta”, oli Snellmanin kiivaimman hyökkäyksen kohteena. Oppimaton teologi Uno Cygnaeus astui suuren, kasvatusopinkin professuuria hoita-neen filosofin J.V. Snellmanin varpail-le. Heidän taisteluaan leimasi ivalli-suus, jopa kauna. Mistä nämä kaksi miestä oikein riitelivät? He kinaste-livat siitä, miten lapsia olisi kasva-tettava. Snellmanin mukaan kasva-tuksen tuli tapahtua kotona perheen rakastavassa ilmapiirissä, Cygna-euksen mukaisesti myös pedagogi-sen silmän alla. Tämän ”hupsun pe-dagogin”, joksi Snellman Cygnaeusta nimitti, voittoa ei pedagogiikka ole vieläkään lakannut juhlimasta. (Oja-kangas 1997).

Myös ”maan ajattelevimpien mies-ten” nimissä antifröbeliläinen profes-sori F.L. Schauman arvosteli Cygna-euksen lastentarhaideoita ja piti las-tentarhoja liian kalliina Suomen kal-taiselle vähävaraiselle maalle. Arve-luttavana hän piti sitäkin, että tarhan opettajat olivat ”palkallisia naisia,” minkä myötä pikkulasten kasvatus maksua vastaan rinnastui epäsuorasti prostituutioon. Kritiikkiin yhtyi myös muun muassa rehtori Johan Mathias Hackzell, joka lastentarhan lisäksi ky-seenalaisti myös kansakoulun. Cyg-naeuksen matkakertomus julkaistiin painettuna vuonna 1860. Johdantoon hän sijoitti laajan pestalozzi - fröbe-liläisen ohjelmajulistuksen. (Jalava 2011).

Ensimmäinen lastenseimi Helsinkiin 1861 Suomessa seimiperinne on Cygnaeuk-sen ajoilta ja on yhtä vanha kuin lasten-tarhan ja kansakoulun historia. (Palo-nen 1992). Suomessa seimitoiminnan perustajiksi ja ylläpitäjiksi on raportoi-tu erilaisia yhdistyksiä, pelastusarmei-ja, kaupunkilähetys sekä yksityishenki-löitä ja teollisuuslaitoksia. Ensimmäi-nen seimityyppinen hoitopaikka pe-rustettiin Helsinkiin vuonna 1861 rou-vasväenyhdistyksen toteuttamana, jos-sa lapset olivat kaksikuukautisesta läh-tien. Instituutiona seimi oli lasten ja äi-tien suojelua, johon kuului oleellisena osana pienten lasten elämän säilyttä-minen maitohuollon, hygienian ja lää-kärintarkastusten avulla. Yleensä sei-met oli tarkoitettu pienten lasten päi-vähoidon järjestämiseksi, mutta niiden tuli järjestää lapsille tarpeen mukaan myös yösijaa. Vaikka seimet oli sosiaa-lihuollollisesti suuntautuneita laitok-sia, perittiin myös äideiltä pieni mak-su. Suomen suurimmissa kaupungeis-sa Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Viipurissa oli Maitopisarayhdistyk-sen organisoimaa toimintaa, jolla var-mistettiin puhtaan ja steriloidun mai-don saanti imeväisikäisille. Näitä mai-tokeittiöitä (Gouttes de lait) oli useim-missa Euroopan kaupungeissa. Äidin-maitovastikkeet oli vielä keksimättä ja kehittämättä. (Helenieus 1907, Vä-limäki 1999).

Cygnaeuksen kautta lastentarha-toiminta maassamme alkoi ja tuli tun-netuksi, kuten myös hänen suosituk-sestaan kaikki ensimmäiset maamme lastentarhanopettajat saivat koulu-


tuksensa Saksassa (Salminen & Sal-minen 1986). Erityinen merkitys on sillä, että hänen kauttaan Fröbelin lastentarha-aate ja toiminta välittyi Suomeen suoraan Saksasta erilaisine muotoineen ja menetelmineen lähdet-täessä uutta aikakautta kohti. Esimer-kiksi lapsiryhmien koot olivat maas-samme fröbeliläisen mallin mukaiset (25) aina vuoteen 1973 asti, jolloin päivähoitolaki astui voimaan. Cygna-euksen ehdotukseen kansanopetuk-sesta sisältyivät myös lapsiseimet. Cygnaeus perusti Jyväskylään kan-sakoulunopettajaseminaarin vuonna 1863 ja sen alkaessa yhteyteen myös lastentarhan ja seimen. Lastentarhan-opettajaksi tuli Christine Nappa, joka toimitti Saksasta fröbeliläisiä leluja. (Palonen 1992).

Seminaari oli säädetty nelivuoti-seksi, neljäs luokka oli kokelasvaihe. Seimitoiminta alkoi kuitenkin myö-hemmin eli ensimmäisen kokelas-luokan alkaessa 1866, koska aiem-min mainittu Kansakoulukomitea oli vastustanut lastentarhaa ja seimeä. (Nurmi 1988). Myös lastenhoitaja-koulutus on jatkunut Suomessa yli sadan vuoden ajan. Koulutus suun-tautui alkuaikoina sekä sairaaloi-hin, diakoniatyöhön että lastensei-miin. Asenteet olivat vielä laitoshoi-don järjestämistä vastaan, eikä puut-teellinen lainsäädäntö tukenut päivä-hoidon eikä etenkään pienten lasten päivähoidon järjestämistä (Palonen & Kinos 1991).

Helmikuussa 1861 aloitti Suomen ensimmäinen lastentarha Tammisaaressa – Cygnaeus ja BöckerUno Cygnaeus avasi 22. helmikuuta 1861 Suomen ensimmäisen lasten-tarhan Tammisaaressa. Cygnaeus oli laatinut lastentarhalle ohjesäännön ja valmentanut luonaan fröbeliläisin me-netelmin lastentarhan ensimmäisen opettajattaren, turkulaisen Ebba Böc-kerin (Nurmi 1988, Still 2009). Lasten-tarhaan tuli lapsia sekä niistä säätyläis-perheistä, joissa äiti oli kotona, sekä työläisperheistä, joiden äiti oli palkka-työssä. (Välimäki & Rauhala 2000).

Voidakseen toteuttaa oikeita suun-nitelmiaan lastentarhalle ja yleiselle kansakoululle, niitä ajatuksia ja ideoi-ta joita Pestalozzi ja Fröbel lähipiirei-neen pitivät esillä, Cygnaeus suunnit-teli nuorten naisten ja miesten lähet-tämistä Saksaan koulutukseen saadak-seen näiltä opettajina tietoja ja inspi-raatioita suunnitelmaansa tulevaan, yleiseen kansankouluun ja kansanope-tukseen maassamme.

Herman ja Elizabeth Hallonbla-din suunnitelmissa oli perustaa koulu Elizabethin isän Iivari Siitoisten tilalle Kymelän kartanoon Sortavalan lähel-le. Koulusta suunniteltiin Mallikoulua, Cygnaeuksen aitojen suunnitelmien ja sisältöjen mukaisesti varsinaisek-si kansakouluksi. Lisäksi tähän tyttö-kouluun tulisi kuulumaan lapsiryhmä ja lastentarha, jossa vanhemmat opis-kelijat saisivat opiskella luonnollises-ti lastenhoitoa, kasvatusta ja opetusta Fröbelin metodien mukaisesti. Cygna-euksen kehotuksesta oli perustettu yh-


distys ja ohjesääntö laitokselle, joka ni-mettiin ”barnträdgård eller småbarn-skola” lastentarhaksi, jolloin nimeä ei oltu vielä oikein päätetty. (Still 2009).

Ebba Böckerin matka Saksaan Gothan seminaariin vuonna 1861Cygnaeuksen toimesta Ebba Böcker ja kolme muuta nuorta naista Ida Lind-fors, Christina Nappa ja Serafina Rau-tia matkustivat kesällä 1861 Saksaan Henriette Breymannin luokse, joka oli Fröbelin sukulainen. Täällä he sai-vat ensimmäisinä suomalaisina vuo-den lastentarhanopettajakoulutuksen (Hänninen & Valli 1986). Hallonbladit halusivat tukea Ebba Böckeriä ja kii-tokseksi kustansivat hänen opinton-sa Saksassa toivomuksena, että hän tulisi myöhemmin opettajaksi heidän koululleen Siitoisiin. Naiset kouluttau-tuivat Gothan seminaarissa vuoden ajan lastentarhanopettajiksi Henriette Breymannin luona, joka oli yksi Fröbe-lin merkityksellisin oppilaansa ja seu-raajansa. Ebban sisko Catharina Böc-ker käänsi saksan kielestä ruotsiksi Berha von Marenhholzin kirjan ”Bar-net”, joka käsitteli fröbelmetodiikkaa. Kolme Böckerin sisaruksista työsken-teli kasvatustieteen parissa. Ebba Böc-ker oli perheetön ja eli vaatimattomis-sa oloissa.

Henriette Brymannilla oli lapsuu-denkodissaan Watsumin pappilassa pienessä kunnassa oppilaitos Gothan seminaari tuleville lastentarhanopet-tajille. Mukana olivat vanhemmat ja koko suku ohjaajina ja opettajina. Pap-pilan liiteri-vaja oli sisustettu lapsil-le, jossa opiskelijat saivat harjoitella

fröbelin pedagogiikkaa. Opintosuun-nitelma sisälsi myös yleissivistäviä ai-neita, luonnontieteitä, historiaa, ma-tematiikkaa, fysiikkaa, uskontoa, tek-niikkaa, piirustusta, laulua, soittoa ja voimistelua. Opiskelijat auttoivat myös pappilan suurissa talous- ja puutarha-töissä. Fröbelin tarkoitus oli myös nais-ten koulutustason kohottaminen kei-noksi lasten tilan parantamiseksi myös kodin hoidossa ja huolenpidossa. Koti tavallisena arkena tuli esikuvaksi las-tentarhoille (Hänninen & Valli 1986). Koti-ideologian levittämiseksi oli ky-symys myös äitien kasvatuksesta. Per-he ja äitiys olivat välikappaleita koko yhteiskunnan muutokseen. Henkisen äitiyden hohto himmeni myöhemmin työn realiteeteissa (Meretniemi 2015).

Koulutuksen aikana Böcker ja Rau-tia tekivät toimintasuunnitelman las-tentarhalle ja siihen liitettävälle val-mistavalle koululle (esikoulu=förbere-dandeskola). Lastentarha-ajatukseen liittyi Cygnaeuksella kouluun harjaan-nuttava tehtävä ja hän käytti nimitys-tä ”lastentarha” kattamaan myös al-keisopetusta antavat luokat. Voidaan olettaa, että Ebba Böcker omaksui tä-män työsuunnitelman, kun hän vuon-na 1868 aloitti ensimmäisen ”fröbel-barnträdgården” lastentarhan Turussa. (Still 2009). Seminaarivuoden jälkeen Gothassa Ebba Böcker vieraili useissa lastentarhoissa ennen palaamistaan Suomeen.

Henriette Breymann oli myöhem-min Fröbelin perustaman kansainvä-lisen Pestalozzi Fröbel- Haus oppilai-toksen opettaja ja johtaja Berliinissä, jossa myös monet suomalaisnaiset ku-


ten Hanna Rothman ja Elizabeth Alan-der saivat vuoden lastentarhanopet-tajakoulutuksen ja kotimaahan palat-tuaan omistautuivat lastentarhatyöl-le (Hänninen & Valli 1986). Henriette Schrader-Breyman otti etäisyyttä las-tentarhan koulumaisuuteen, jollaista Fröbel hänen mielestään korosti yksi-puolisesti lastentarhan pedagogiikan kustannuksella.

Kotiin palaamisensa jälkeen Ebba Böcker paransi suomenkielen taitojaan valmistautuessaan ottamaan vastaan tehtävät ensimmäisenä opettajana Sii-toisten tyttökoulussa lähellä Sortava-laa. Koulu aloitti toimintansa 1. syys-kuuta 1864. Koulu oli ainoa Mallikoulu, joka sisällöllisesti toimi täysin Cygna-euksen alkuperäisen kansakoulusuun-nitelman mukaisesti. Tähän tyttökou-luun kuului siis varsinainen kansa-koulu, lastentarha ja seimi. Ebba Böc-ker oli kuitenkin terveydellisesti heik-ko ja sairasteli usein, eikä voinut aina hoitaa tehtäviään, jolloin hänen veljen-sä ylioppilas Frans Böcker sijaisti hän-tä. Ensimmäisten kansakoulunopetta-jien valmistuttua 1867 Jyväskylän se-minaarista, jossa koulutus oli alkanut 1863, Ebba Böcker sanoutui irti pal-veluksestaan Siitoisten koulussa. Hän muutti ilmeisesti Helsinkiin seuraavan lehti-ilmoituksen perusteella (Helsin-fors tidningar 16.7.1866):

Spedbarn (flickor) emottagas af undertecknad ifrån den 1 Sept i kost och vård, emot 65 mark per månad. Närmare upplysning erhål-

les, då anmälan med första möjlika sker, muntligen eller skriftligen af Ebba Böcker f.d.lärarinna. Adress: H:fors Mariegat. 24, stenhuset nor-ra flygeln, en trappa upp.

Turun ensimmäisen lastentarhan suunnitelma toteutui (Åbo Underrät-telser 17.12.1867), josta kerrontaan vähän myöhemmin Turun ensim-mäisten lastentarhojen luvussa.

Hanna Rothman suomenkielisten kansanlastentarhojen edelläkävijänä Suomessa 1888 Lastentarha ei tuolloin saanut Suo-messa innokasta vastaanottoa. Syntyi julkista väittelyä ja keskustelua lehdis-tössä, jossa myös pienten lasten kodin ulkopuolista hoitoa ja kotikasvatuksen merkitystä kirpeästi pohdittiin, kuten aiemmin mainittiin.

” Lienee erikoisen varteenotetta-vaa ja tarpeen vaatimaa, että jotain tehdään niiden pienokaisten hy-väksi, jotka joko kuljeksivat ulko-na tai istuvat päivät pitkät ummeh-tuneessa huoneessa vailla hoitoa ja hoivaa, useimmiten molemmat vanhemmat kun ovat poissa kotoa työansioilla.”

Hanna Rothman 1890.

Saksassa lastentarhanopettaja-koulutuksensa saanut Hanna Rothman (1856–1920) perusti Helsinkiin poh-joismaiden ensimmäisen sääty-yh-teiskunnan köyhien perheiden lapsille tarkoitetun kansanlastentarhan vuon-


na 1888. Cygnaeuksen kuoleman jäl-keen Hanna Rothman ryhtyi levittä-mään Suomessa fröbeliläistä lasten-tarha-aatetta. Alun pitäen kansanlas-tentarha kuvasi nimenomaan köyhille ja puutteellisissa oloissa eläneille lap-sille järjestettyä lastentarhatoimintaa – kaikille lapsille – kaikille yhteiskun-taluokille (Ebeneserkoti 1923). Kas-vattajattarien, myöhemmin lastentar-hanopettajien koulutus aloitettiin Helsingissä vuonna 1892 ensin yksi-vuotisena ja ruotsinkielisenä. Sörnäis-ten lastentarhassa Rothmanin tavoit-teet sekä kansanlastentarhalle että koulutukselle olivat lasten kotikasva-tusta tukevat, kristilliset ja sosiaalipe-dagogiset. Hän halusi kehittää työtä siten, että vähäosaisetkin lapset voisi-vat päästä osalliseksi korkeatasoises-ta kasvatuksesta ja opetuksesta. Fröbeliläisyyden ohella muutkin pe-dagogiset näkemykset vaikuttivat pienten lasten opetuksen taustalla 1920–30- luvuilta lähtien kuten mon-tessorilaisuus, joka ei kuitenkaan saa-nut Suomessa vastaavaa jalansijaa kuin Ruotsissa. Myös Piagetin kirjoi-tukset vaikuttivat varhaiskasvatuk-seen voimakkaasti. (Palonen & Kinos 2000).

” Mitä on elämä ilman tietoa, ni-mittäin sellaista tietoa, joka on val-lannut sekä sydämen, että pään. Jos niin on käynyt, syntyy tiedosta elä-män siunaus: työ.”

Hanna Rothman syntyi Helsingis-sä apteekkarin tyttärenä ja kävi Elizabeth Blomqvistin perustamaa ruotsalaista tyttökoulua. Isä kuoli tyttären ollessa kymmenvuotias ja he muuttivat isoäidin luokse, jossa asui myös äidin kaksitätiä ja eno. Hanna oli hento, sairaalloinen, mutta hän oli kumminlahjanaan saanut sitkeän, voimakkaan ja palavanhengen. Lap-sena hän oli pudonnut ja saanut sel-kävian, jonka seurauksena hän sai ko-ko elämänsä kantaa kyttyrää.Toinen onnettomuus vei lisäksi näön hänen toisesta silmästään. Lämminhenki-nen ja onnellinen koti antoi kuitenkin hyvät kasvuedellytykset. Niin Cygna-euksen kuin myös tyttökoulun opetta-jansa Elizabeth Blomqvistin kehotuk-sestaHanna Rothman lähti valtion sti-pendin turvin Berliiniin vuonna 1881 Pestalozzi-Fröbel-Hausiin lasten-tarhan-opettajakoulutukseen, jossa Henriette Schrader-Breyman kehot-ti häntä Suomeen palattuaan perus-tamaanFröbelin mallin mukaisia las-tentarhoja. (Hänninen & Valli 1986).

Kuva: Lastentarhanopettajien liitto.


Hanna Rothman sai työtoverikseen vuonna 1890 Elizabeth Alanderin. Mo-lemmat olivat ajalleen tyypillisiä, sää-ty-yhteiskunnan sivistyneistön piiristä lähteneitä, köyhien asialla olleita, nai-mattomia naisia. Saksalaisen filosofi Friedrich Fröbelin ajatukset siirtyivät enemmän tai vähemmän Rothmanin ja Alanderin mukana Suomeen ja muo-dostivat lastentarhatyön pedagogi-sen perustan. Ensimmäinen suomen-kielinen kurssi oli vuonna 1905. Toi-minta laajeni vuodesta 1908 ”Hanna Rothmanin ja Elisabeth Alanderin lai-tokset” – säätiön omistamassa Ebene-ser – talossa, jossa toimivat lastensei-mi, lastentarha, koululaisten päiväko-ti ja Lastentarhaseminaari Eben-Eser (nimi merkitsee: avun kivi, Samuelin Kirja 7,12).

” Kaiken työn perustana Ebene-serkodissa on Jeesus Kristus, joka sanoo: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta”(Ebeneserin toimintakertomus 1936).

Myöhemmin säätiöllä oli Ebe-neserissä puhehäiriöisten eli dys-fasia-lasten koululuokka sekä vuonna 1998 perustettu maamme ainoa Las-tentarhamuseo sekä alan seminaareja, erityiskoulutusta ja tutkimusta tukeva Lapsuuden instituutti. Nykyisin sääti-ön tiloissa on yksityinen virolais-suo-malainen lastentarha Anni. (www.ebe-neser.fi)

Fröbelin kasvatusajattelu perustui kristillisiin elämänarvoihin, jotka so-

Ebeneser-koti Helsingissä. Lastentarhanopettajakoulutusta varten valmistui vuonna 1908 arkkitehti Wivi Lönnin piirtämä Ebeneser, Helsinki.


veltuivat Rothmanin ja Alanderin va-kaaseen uskonnäkemykseen. Uskonto ei ollut 1900-luvun taitteessa ihmisil-le erillinen elämänsektori, vaan kirkko ja uskonto vaikuttivat koko elämään. Lastentarhanopettajakoulutuksen uranuurtajat olivat vapaakirkollisen herätyskristillisyyden läpitunkemia ja ammensivat elämänvoimansa hartaas-ta uskostaan. Rothman oli vaatimaton ja suvaitsevainen herätyksen sanoman julistamisessa. Alanderia taas pidettiin uskossaan tinkimättömänä raamatulli-sen kristillisyyden, jopa fundamenta-lismin kannattajina. Uranuurtajien ni-meä kantava säätiö ylläpiti koulutusta yksin aina vuoteen 1955, jolloin Tam-pereen ja 1958 Pietarsaaren (ruots.) lastentarhaseminaarit perustettiin.

Uskonnollinen arvopohja näkyy kou-lutuksessa 1960-luvulle. Vuonna 1958 rehtori Armo-Laina Sireliuksen las-tentarhapedagogiikan luennot aloitet-tiin lapsia ja opetusta koskevilla raa-matunlauseilla, sen jälkeen paneudut-tiin Fröbelin pedagogisiin ajatuksiin. Raamatunkertomusharjoitukset olivat opetussuunnitelmassa 1970-luvulle saakka (Meretniemi 2011).

Hanna Rothmannin Saksassa saatu lastentarhanopettajan koulutus loi poh-jan lähinnä Suomen lastentarhatyön pe-dagogisille toimintatavoille. Rothmanin kansanlastentarhan yhteydessä toimi vuosina 1891–1904 kouluun valmen-tavaa toimintaa 6–7-vuotialle välitys-luokan Förberendad skola (esikoulu) nimellä. (Välimäki 1999).

Hanna Rothman ja Elisabeth Alander puuhailevat yhdessä lasten kanssa 1800-luvun lopussa.Helsingin kaupungin arkisto.


TIETOLAARI 2: Muuttuvat pedagogiset tulkinnat ja varhaiskasvatus Juhani Tähtinen Varhaislapsuuden elämänpiiri on vuosisatojen kuluessa muuttunut merkit-tävästi yhteiskunnallisten ja ihmisten elämänpiirin muutosten myötä. Yksi muutoksentekijä on ollut lastentarha- ja päiväkotitoiminnan muotoutumi-nen ja laajentuminen. Alkuaikoina, 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella, lastentarhat koskettivat vain osaa kaupunkilaislapsia. Nykyään suurimmalle osalle lapsista päiväkoti ja varsinkin esikoulu, määrittää per-he-elämän arkipäivien toiminnan sisältöä ja rakennetta merkittävästi. Myös varhaiskasvatuksen taustalla olevat perusideaalit ja -orientaatiot ovat muut-tuneet kuluneiden 150 vuoden aikana. Alkuaikoina kansanlastentarhojen toimintaan liittyi Fröbelin pedagogisen tradition ohella myös vahva sosi-aalihuollollinen orientaatio, haluttiin tarjota ennen kaikkea vähävaraisten perheiden lapsille turvallinen hoitopaikka, joka samalla pyrki laajemminkin tukemaan lasten perheitä. Myöhemmin, ennen kaikkea toisen maailmanso-dan jälkeisenä aikana, päiväkotitoiminta on nojautunut asteittain selkeäm-min pedagogiseen viitekehykseen samalla kun järjestelmä on kiinnittynyt yhä tiukemmin koulujärjestelmään. Tähän liittyy muun muassa esikoulujen merkityksen korostuminen osana päiväkotitoimintaa ja koulujärjestelmää. Nykyään käytännössä kaikkien lasten on käytävä vuoden mittainen esikoulu ennen peruskouluun aloittamista. Myös se, että päiväkodit siirrettiin sosi-aali- ja terveysministeriön alaisuudesta opetusministeriön hallinnoitaviksi, kuvaa, miten varhaiskasvatuksessa pedagoginen orientaatio ja tehtävät ovat vuosien saatossa lisääntyneet. Vuodesta 2009 alkaen kaikesta 0–6-vuotiai-den entisen päiväkotitoiminnan sijasta käytetään varhaiskasvatuspalvelui-den nimikettä, joka on osa opetustointa ja johon sisältyy myös 6-vuotiaiden esiopetus.

Lastentarhatoiminta alkoi Euroopassa 1800-luvun aikana, jolloin yhteis-kuntaelämä oli Euroopassa suurten muutosten kourissa. Nämä muutokset nostivat esiin erilaisia sosiaalisia ongelmia, yksi näistä ongelmista oli työ-väestön ja köyhän väestön lastenhoidon ja -kasvatuksen järjestämiskysy-mys. Ajan filantropistisen hengen innoittamina muun muassa kirkonmiehet, lääkärit, pedagogit ja yleisesti ajan sivistyneistö vaativat tähän parannusta. Suomalainen lastentarhatoiminta ja -opettajakoulutus saivat alkuvaiheen keskeisimmät vaikutteet fröbeliläisestä pedagogiikasta ja lastentarhatoi-minnasta. Tämä löi pitkäksi aikaa oman vahvan leimansa suomalaiseen las-tentarhanopettajien koulutukseen ja lastentarhojen toimintaan. Fröbeliläi-sittäin näiden lähtökohdissa painottuivat toiminnan lapsilähtöisten perus-


ajatusten, kuten uskon - ihmisen jatkuvaan luonnolliseen kasvuun ja kehi-tykseen, lasten vapaan toiminnan, leikin ja työkasvatuksen lisäksi lasten-tarhojen kodinomaisuuden korostus ja kristillisten arvojen painottaminen. Myös aikakauden kotikasvatuksen ideaaleissa kristilliset arvot ja tavoitteet olivat vahvasti esillä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Myös lastentarha-toiminnassa ja kotikasvatuksessa painotettiin lasten fyysistä hyvinvointia, jonka tärkeyttä esimerkiksi lääkärit olivat jo pidempään yrittäneet koros-taa vanhemmille. Vanhempien kasvatuksessa ja ohjauksessa lasten fyysinen hyvinvointi korostuikin 1900-luvulla etenkin Mannerheimin lastensuojelu-liiton ja lääkärien, erityisesti Arvo Ylpön, aktiivisen ja näkyvän toiminnan vuoksi. Kristillisten kasvatusideaalien haastajaksi nousikin terve ja reipas lapsi-ideaali 1920-luvulta alkaen.

Vahvan fröbeliläisen toimintaorientaation vuoksi eivät 1800-luvun lop-pupuolen uudet lapsipsykologian tulkinnat juurikaan päässeet vaikutta-maan suomalaiseen lastentarhapedagogiikkaan, kuten eivät yleisesti kat-soen vielä kotikasvatuksenkaan ideaaleihin. Lastentarhojen kohdalla ajan uudet pedagogiset, psykologiset ja sosiaaliset virtaukset pääsivät laajem-min vaikuttamaan vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun lastentarhojen pioneerien vaikutusvalta vähitellen siirtyi nuoremmalle sukupolvelle. So-tien jälkeen uudet psykologispainotteiset pedagogiset virtaukset sivuutti-vatkin vähitellen fröbeliläisen viitekehyksen lastentarhatoiminnassa, kuten myös kotikasvatusta määrittelevissä ideaaleissa ja normistoissa. Erityisesti tämä merkitsi kristillisen kasvatustradition ja kristillisten kasvatustavoit-teiden merkityksen asteittaista vähentymistä. Uuden toimintakehyksen vahvistumisen myötä lastentarhoja alettiin kutsua päiväkodeiksi lasten-tarhaopettaja-nimityksen säilyessä. Vaikka nimessä säilyikin vielä kotikä-site, haluttiin päiväkodeista nyt luoda aiempaa selkeämmin lasten hoito- ja kasvatusjärjestelmä, joka haki aiempien sosiaalihuollollisten kiinnikkeiden lisäksi perusteita lasten opetuksen, oppimisen ja koulumaailman tarjoa-masta toimintakehyksestä. Tärkeitä virstanpylväitä tässä olivat 1970-luvun esikoulujärjestelmän kokeilut ja näiden vakinaistaminen koskemaan kaik-kia ikäluokan lapsia, päiväkotien siirtyminen sosiaali- ja terveysminiteriön alaisuudesta opetusministeriön alaisuuteen vuonna 2013. Tämän trendin vahvistuminen näkyy myös siinä, että nykyään puhutaan yhä useammin päiväkotipedagogiikan sijaan varhaiskasvatuksesta, jolla tarkoitetaan las-ten suunnitelmallista, tavoitteellista ja pedagogisesti painottunutta lasten hoitoa ja kasvatusta.

Vaikka psykologisesti orientoitunut pedagogiikka onkin ollut sekä koti-kasvatuksen että päiväkotitoiminnan keskeinen määrittelijä viimeisten vii-


denkymmenen vuoden aikana, on näihin liittyvissä tulkinnoissa ja toimin-nan perusorientaatiossa tapahtunut tiettyjä muutoksia. Esimerkiksi kotikas-vatuksen ideaaleja määritteli 1900-luvun puolivälin tienoilla ennen kaikkea niin sanottu normatiivis-maturatiivinen, kehityspsykologinen orientaatio, jossa painotettiin lasten luonnolliseen kehitykseen ja yksilöllisyyteen perus-tuvan kasvatuksen keskeisyyttä. Jokaisen lapsen nähtiin kehittyvän tiettyjen universaalisten kehitysvaiheiden mukaisesti, kuitenkin yksittäisten lasten kehitystahti saattoi poiketa keskenään suurestikin. Kasvattajien tehtäväksi nähtiin ennen kaikkea lasten fyysisen, psyykkisen ja intellektuaalisen ke-hityksen tukeminen. Kaiken kaikkiaan varhaisvuosien onnistunut kasvu ja kehitys nähtiin tärkeäksi aktiivisen ja itsenäisen aikuisuuden kehittymisen ja elinikäisen oppimisen kannalta.

Seitsemänkymmentäluvulla normatiivis-maturatiivisen kotikasvatuso-rientaation rinnalle nousi painotuksia ja tulkintoja, joissa korostuivat las-ten kognitiivisen puolen taidot ja oppimisvalmiuksien varhainen harjoitta-minen. Vastaavia painotuksia tuli myös 1970- ja 1980-luvun päiväkotipe-dagogiikkaan. Tämän suuntauksen edustajat painottivat edeltäjiään enem-män lasten järjestetyn kasvatusympäristön ja lapsille annettujen virikkei-den keskeisyyttä. Vanhempien ja kasvattajien piti siis tietoisesti ikään kuin ”valmentaa” tai opettaa. Tässäkin suuntauksessa lapset nähtiin aktiivisina ja yksilöllisinä persoonallisuuksina, joilla oli omat taipumuksensa ja oma kehitystahtinsa. Sen mukana varhaiskasvatuksen pedagogiikan sanastoon tuli aiempaa keskeisemmäksi oppimisen käsite: oli kehitettävä lapsen ais-teja, havaintovalmiuksia, ja oli tarjottava riittävästi lasten kehitystä tukevia virikkeitä ja vuorovaikutussuhteita. Leikin sanottiin olevan lapsen työtä, jossa he oppivat ja harjoittelivat elämässä tarvittavia taitoja. Oppiminen ta-pahtui pitkälti lapsen aktiivisessa toiminnassa, mutta nyt korostettiin lasten oppimisen kannalta aiempaa enemmän ohjattujen aktiviteettien merkitystä. Keskeiseksi ei nähty niinkään tiettyjen spesifisten taitojen oppimista kuin yleisen oppimismotivaation ja tiedonhalun kehittyminen, tärkeää oli myös lasten omatoimisuuden ja itseluottamuksen kehittyminen. Samalla alalla alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lasten eri taitojen, erityisesti kielellisten taitojen ja luovuuden kehittämiseen.

Nykyään painotetaankin juuri lasten oppimisvalmiuksien kehittymisen tukemista niin kotikasvatuksen kuin päiväkotien varhaiskasvatuksen nor-mistossa. Kuitenkin nykyään, kuten jo 1900-luvun viimeisten vuosikym-menten aikana, sekä kotikasvatuksessa että päiväkotipedagogiassa on pai-notettu holistisempaa näkemystä, lapsen kaikkien puolien kasvun ja ke-hityksen optimaalisen tukemisen keskeisyyttä sekä lapsilähtöisyyden tai


lapsikeskeisen pedagogiikan että konstruktiivisen pedagogiikan nimissä. Näistä lähtökohdista lapset nähdään yksilöinä, aktiivisina toimijoina, joi-den kykyihin ja potentiaaliin uskotaan. Sekä kotien että päiväkotien kasva-tuksen pitäisi tukea näiden kehitystä kaikin tavoin, samalla kun kaiken toi-minnan tulisi pohjautua lapsen omiin tarpeisiin ja aktiivisuuteen. Tai kuten vuoden 2014 esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan, lasten oppimisen tulisi perustua ennen kaikkea heidän omaan aktiivisuu-teensa ja kokemusmaailmaansa, jota esikouluissa pyritään tukemaan kai-kin tavoin niin, että ”uusien tietojen ja taitojen oppiminen herättää lapsis-sa halun oppia lisää”.

1800-luvun loppua lähestyttäessä yhteiskunnalliset muutostekijät alkoi-vat voimakkaasti ohjata lastentarha-toiminnan muotoutumista Suomessa erityisesti kaupunkien vähäosaisten lasten hoiva- ja kasvatusinstituutiok-si. Suomen lastentarhatoiminnan al-kuaikoina eivät lastentarhat kuuluneet minkään hallinnon alaisuuteen. Ne oli-vat täysin yksityiseltä tai hyvänteke-väisyysyhdistysten pohjalta syntynei-tä ja lahjoitusten kustantamia. Yleise-nä näkemyksenä oli, että hoivaaminen ja suojeleminen eivät ole yhteiskunnan vaan vanhempien asia.

Turun ensimmäiset lastentarhat 1868 alkaen

800-vuotias Turku osana suomalaista yhteiskuntaa Suomalaisen koulutuksen katsotaan alkaneen 1276, kun Turkuun perus-tettiin ensimmäinen Suomen oppilai-tos, Kated ralskolan. Koulutus oli lati-nankielistä ja opetusta annettiin etu-päässä kirkon palvelukseen. (Bertel

Wahlström, Katedralskolan i Åbo, 2016. Finlands Skola).

Turku oli Suomen vanhin ja aikansa merkittävin koulukaupunki, jonne saa-vuttiin pitkienkin matkojen päästä ja jossa oli mahdollista saada monen alan koulutusta. (Ikonen 2015).

Vuonna 1812 Helsinki nimitettiin Suomen uudeksi pääkaupungiksi, mut-ta Turku oli asukasluvultaan yhä maan Autonomian ajan (1809–1917) suurin kaupunki. Vasta vuonna 1840-luvulla Helsingin asukasluku oli hieman suu-rempi, vuonna 1845 Turun asukasluku oli noin 12 000 asukasta.

Aleksanteri I päätti vuonna 1817, että senaatin ja keskusvirastojen tuli muuttaa Helsinkiin viimeistään loka-kuun alkuun 1819 mennessä. Kirkolli-sesti Turun asema kuitenkin korostui, kun Turun piispasta tuli Suomen arkki-piispa. Yliopistokoulutus alkoi Turus-sa 1640 ja jatkui syksyyn 1827 saakka, jolloin Turun Yliopisto siirrettiin Hel-sinkiin. Kaupungin palo oli tuhoisa is-ku, mutta vauriot korjattiin ja elämä el-pyi. Turun elinkeinoelämä oli verraten monipuolista.


Hevosmarkkinat Kauppatorilla 1895. Åbo Akademis bibliotek.

Pojat onkimassa Aurajoella 1804–1880. Åbo Akademis bibliotek.

Kansallisromantiikka 1800-luvun Turussa herätti opiskelijoissa voimak-kaita tunteita Suomen nostamiseksi eurooppalaisen valistustyön mukai-

sesti sivistyneitten kansakuntien jouk-koon. Lastentarhatyön synty Turussa jo 1860-luvulla kuvaa turkulaisessa sivistyneistön piirissä esiinnoussut-


Kolme vekkulia. Patsas Runeberg, Lönnrot ja Snellman nuorina ylioppilaina Yliopiston aukiolla.Harry Kivijärvi 1968. Valokuva: Lauri Tiikasalo.

ta aikaa Turussa, kun säätyläispiiristä Saksassa kouluttautunut Ebba Böcker avasi Turun ensimmäisen lastentarhan Kauppatorin liepeille. Näissä Turun opiskelijoitten sivistyneistön piireissä kyti voimakkaana Suomen kansallisuu-saate, jolla oli vaikutus Suomen kansal-liseen heräämiseen ja myöhemmin it-senäistymiseen. Runeberg, Lönnroth ja Snellman – myöhemmin Suomen suur-miehet ja vaikuttajat - kirjoittautuivat Turun Keisarilliseen Akatemiaan 1822. Myös lastentarhatyön synty täällä si-vistyneistön piireissä on osa tätä Tu-rusta lähtenyttä maan uudistamis- ja sivistystyötä.

Turun ammatissa toimiva väestö 1800 - luvullaYhteiskuntaluokittain tarkasteltuna vuonna 1870 Turun väestöstä kuu-lui ylimpään luokkaan 13,9 %, kes-kiluokkaan 20,5 % ja työväenluok-kaan 65,6 %. Säätyläisten lapset kä-vivät kouluja ja yliopistoja. Työväes-tön lapset sen sijaan kävivät jo kan-sakouluikäisinä ansiotyössä. Turun asukasluku oli 19 793 asukasta, joista suomenkielisiä oli 48,5 % ja ruotsin-kielisiä 43,3 %, muita kieliä puhuvia oli 8,2 %. Säätyläisistä kuitenkin vain 5,4 % oli suomenkielisiä ja 86,7 % oli ruotsinkielisiä.


Taulukko 1. Turun ammatissa toimiva väestö 1870

Miehiä Naisia Yhteensä

Ylä- luokka 800 499 1299

Keski- luokka 1154 412 1566

Työväen- luokka 3767 1039 4806

Yhteensä 5721 1950 7671

Sääty-yhteiskunnan hajotessa lain-voimaisiin instituutioihin perustuen alkoi Turussa 1800-luvulla tilalle syn-tyä luokka- ja kansalaisyhteiskunta, joka perustui tuotannollisiin ja talou-dellisiin asemiin. Vuoden 1879 väes-tölaskennan mukaan n. 30 % turku-laisista työskenteli jalostavassa tuo-tannossa lähinnä käsityössä tai raken-nustyömailla, 18 % toimi virkamiehi-nä tai vapaan ammatin harjoittajina, 16 % kaupan tai liikenteen palveluk-sessa. Loput eli runsas kolmannes Tu-run väestöstä kuului nk. esi-industria-listisen ajan kurjalistoon. (Remmer 1989).

Turku oli 1800-luvulla lähinnä käsityöläiskaupunki, joka väestö oli hajaantuneina kaupungin laitaosil-la, jonne työväestökin oli keskittynyt työpaikkojensa läheisyyteen. Vuosi-sadan loppua kohden tehtaiden ko-neistuminen lisääntyi. Sokeriteolli-suuden, tupakkateollisuuden ja rau-tateollisuuden tuotanto kasvoi. Muita keskeisiä tuotantoaloja Turussa olivat mm. puuteollisuus, erityisesti laivan-veistämö- ja korkkitehdas-, tekstiili- ja

saviteollisuus. 1800- ja 1900 lukujen vaihteen jälkeen nopeutunut köyhä-listön kasvu alkoi muodostua uhkak-si yhteiskunnan pysyvyydelle. Syntyi joukkoliikkeitä, kuten herätys-, rait-tius- ja työväenliikkeitä, joiden toi-minta alkoi kärjistyä jo 1800- luvun loppua kohti. Turun lastentarhat syn-tyivät eurooppalaisen ja suomalaisen valistuksen ajalla 1800-luvun lopulla sivistyneistön piirissä historiallises-ta, aatteellisesta ja yhteiskunnallises-ta näkökulmasta katsoen lastensuoje-lun, lastenhuollon, köyhäinhuollon ja kansakoulun kentässä. (emt.)

Koti ja kirkko kasvattajina 1800-luvullaKasvatus ymmärrettiin aikanaan toi-sin kuin nykyään. Tavallisen kansan opetuksella oli Ruotsin valtakunnas-sa vanhat perinteet, mutta tavoittee-na ei ollut sääty-yhteiskunnan rajo-jen murtaminen. Aatelistolla, papis-tolla, porvaristolla ja rahvaalla oli omat tehtävänsä ja lapset kasvatet-tiin yhteiskunnassa säätynsä mukai-seen asemaan. (Ikonen 2015). Jo ka-tolinen kirkko opetti, että lasten aja-tusmaailma ja tavat olivat heidän syn-tyessään neutraaleja – ei hyviä eikä pahoja. Kasvatus tapahtui kotiolois-sa. Opetusmenetelmänä suosittiin keskustelua, jolloin poikien kasvatus ja kouluttaminen oli tärkeää. Tyttö-jen ja alemman säädyn kasvatukseen ei kiinnitetty juuri mitään huomiota. Sivistyneistön piirissä esitettiin näke-myksiä, joiden mukaan riitti hyvin, et-tä edes osa rahvaan lapsista oppisi ai-kanaan lukemaan. Pikkutyttö voitiin


jättää myös kotiin hoivaamaan pie-nempiä sisaruksiaan. Turvattomien lasten ottaminen kasvatiksi toiseen perheeseen oli vanha käytäntö ja jat-kui vielä 1880- luvun jälkeen 1900-lu-vulle osana virallista köyhäinhoitojär-jestelmää. (Hanska & Vainio-Korho-nen & Rahikainen 2010). Opetusta an-nettiin myös lukukinkereillä, lukka-rin kouluissa ja pyhäkouluissa. Kum-meille kirjatut velvollisuudet kerto-vat siitä, millaista hengellistä kasva-tusta lapsen tuli saada. Yhteiskunta tiivistyi katekismukseen sisältyvään huoneentauluun (husdtavlan), jon-ka maailmaan kuuluvat vaatimukset raamittivat yhteiskunnan arvoasteik-koa, ihmisen asemaa ja käyttäytymis-tä. Taulu oli raamatunlauseista koottu ja muodostui kolmesta tasosta: maal-lisesta hallintovallasta, kirkosta ja yk-sittäisestä kotitaloudesta. ”Ken ei työ-tä tee, ei sen syömänkään pidä.” An-karimmillaan kuuliaisuuden vaatimus oli maallisessa lainsäädännössä, jossa vielä Ruotsin ajalla voitiin langettaa vanhempiin tai appivanhempiin koh-distuneista karkeista loukkauksis-ta kuolemanrangaistus. (emt. 2010). Ratkaiseva käänne tapahtui 1860-lu-vulla, kun kirkon kansanopetusmono-poli virallisesti murtui kansakoulu-lain mukana. Siihen saakka lasten opettamisen päävastuu kuului van-hemmille ja opitun valvonta papistol-le. Kinkeriperinnettä jatkaa nykyinen rippikoulu. Yhteiskunta astui lasten ja vanhempien väliseen kasvatussuhtee-seen yhdenmukaistaen lasten maail-mankuvaa ja käyttäytymissäännös-töä. (Pulma & Turpeinen 1987).

”Lasten leikit leikittiin Turun pi-hoilla, puistoissa, kaduilla, leikki-paikoilla, kouluissa ja koulujen pi-hoilla. Kerrostalonpiha oli kaikkien lasten, hyvin eri-ikäistenkin yhtei-nen temmellyskenttä. Sitä häiritsi-vät ainoastaan perheiden pyykki-päivät ja pihan yli puisilla pyykki-pojilla naruille kiinnitetyt puhtaat, valkoiset lakanat. Silloin kun piha oli vapaa, se otettiin käyttöön joka kolkastaan. Hippaset, peiliset, mus-kreetat, ruutu, vinkki, karttu, piilo-silla olo, neljä maalia, pallottelut ja urheilukilpailut täyttivät pihan te-hokkaasti. Joskus täytyi talkkarin puuttua peliin, jos alimpien asunto-jen ikkunat olivat vaarassa tai melu yltyi häiritseväksi. Talkkaria tieten-kin pelättiin - ja kunnioitettiinkin. (Saksa 2011.) Lapset juoksenteli-vat vapaasti lähiympäristön pihoil-la ja kaduilla. Muutamat olivat eri syistä isättömiä ja äidittömiä ja he

Lapset kelkkailemassa.


elivät sukulaisten, tavallisesti iso-vanhempien luona. Vuodenaikojen vaihtelu tuntui lasten leikeissä voi-makkaana. Pienten asuntojen takia ulkoleikit olivat suosittuja, varsin-kin hauska ja jännittävä mäenlas-ku tyyrikelkoillamme. Sirkkalan ja Kaskenkadun risteyksestä hurjas-telimme alas junalla, joka oli peräk-käin tuupattujen potkukelkkojen letka. Kääntyessämme korkeiden lumivallien reunustamalle Itäiselle Pitkäkadulle jouduimme varomaan katua säännöllisesti kolkuttelevaa raitiovaunua, autoja ei juuri ollut. Vaarallisten leikkien seurauksena saattoi kotona odottaa terveiset koivuniemen herralta."(Aalto 2011).

Pikkulastenkoulut (1856–1883) Turussa1850-luvulta lähtien Turussa toimi useita pientenlastenkouluja Åbo pri-vata småbarn skolor. Turkulaisen ro-vastin kerrotaan lahjoittaneen al-kuun 1000 hopearuplaa 3–4-vuoti-aiden opetusta varten ja ne toimivat Bell-Lancaster-menetelmän mukaan. Vuoden 1870 vaiheilla näitä pikku-lastenkouluja oli neljä ja ne sijaisi-vat kaupungin laitamilla. Nämä hy-väntekeväisyyspohjalta syntyneet ja kaupungin laitaosilla sijainneet köy-häinhoidolliset koulut olivat kokopäi-väisiä, lähinnä suomenkielisten, alle kouluikäisten lasten huolto-, säilytys- ja kasvatuslaitoksia. Kouluun otettiin pääasiassa 2–7-vuotiaita lapsia ja ne

saattoivat saapua laitokseen jo aamul-la klo 7.30 eväät kainalossa ja viipyä siellä klo 18.00:een asti kunnes heidät noudettiin kotiin. Lapsia Turun pikku-lastenkouluissa kävi n. 700 oppilasta ja opettajia oli kymmenkunta. Pien-tenlastenkoulut saivat runsaasti lah-joituksia ja niiden taloudellinen tilan-ne vahvistui. (Remmer 1989).

Cygnaeuksen Turun retki 1858Saatuaan senaatilta matkarahan kan-sanopetusta tarkoittaviin kouluihin tutustumista varten Uno Cygnaeus te-ki matkan myös Turkuun. Hänen kir-peä arvostelunsa on säilynyt jälkipol-ville:

” Turun pikkulastenkouluissa käytetään auttamattomana pois-tettua Lancaster-menettelyä. Huo-neistot ovat ahtaat, ilma tukehdut-tavien kaasujen turmelevaa, niin että lapset ruumiillisesti kärsivät siitä yhtä paljon, kuin he henkises-ti käyvät uneliaiksi ja tylsistyvät opettajattarien käyttämästä kuo-lettavasta opetustavasta.”

Usko tietoon ja osaamiseen pe-rustuvaan edistykseen vaati Suomes-sakin uutta kasvatus- ja koulutusjär-jestelmää. Kun Cygnaeuksen toimesta koulutus erotettiin kirkon ohjaukses-ta 1858, luotiin erillinen kouluhallin-non ja opetustoimen hallinnonala, joka ulottui sekä valtiolliselle että kunnalli-selle tasolle. (Heikkinen & Kaukiainen 2011). Myöhemmin kerrotaan, miten Cygnaeuksen toimesta kaikki pikkulas-tenkoulut lopetettiin.


Ebba Böcker. Åbo Akademis bibliotek.

Ebba Böcker – Fröbelin pedagogisten ideoiden välittäjäEbba Böcker syntyi 22.8.1834 Naan-talissa. Isä professori Carl Böcker Tu-run Talousseuran sihteeri oli lahjakas ja työteliäs idealisti, joka pyrki paran-tamaan olosuhteita eri alueilla. Hän ei vaikuttanut vain maa- ja metsäta-louteen vaan elintapoihin myös ter-veydenhoidossa ja yleisessä kansansi-vistyksessä. Isä oli kiinnostunut myös musiikista, maalaustaiteesta ja tek-niikasta. Hänellä oli tekniikan työpa-ja, jossa hän valmisti mm. lämpömit-tareita. Ebba oli myös erittäin lahja-kas, joka sai käydä Turussa tyttökou-lua Svenska fruntimmerskolan i Åbo vuosina 1847–1850, vaikka hänen isänsä oli kuollut jo hänen ollessaan

7-vuotias. Hän oli perinyt isänsä idea-lismin ja myös taiteelliset taipumuk-set. (Svenska fruntimmerskolan i Åbo, Elevmatrikel 1866). Isän kuoltua äi-dille jäi yksin suuren perheen huoleh-timinen. Perheellä oli taloudellisesti tiukkaa. Kun Ebba sanoutui irti lasten-tarhasta 1873, hän lähti taiteellisten taipumustensa innoittamana Tukhol-maan ja kouluttautui siellä valokuvaa-jaksi. Hän avasi oman ateljeen Turus-sa isänsä vanhan talvipuutarha – kas-vihuoneessa, jossa toimi valokuvaaja-na vuosina 1877–1884. Ebba Böcker kuoli 1912 Turun vanhustentalo Hem-metissä 78-vuotiaana.

Ensimmäiset pohjatiedot Fröbelin pedagogiikasta ja miten pedagogiikan opetusmateriaalia tulisi käyttää Eb-ba Böcker oppi Tammisaaressa, jonne Cygnaeus avasi 22. helmikuuta 1861 Suomen ensimmäisen lastentarhan. Kuten aikaisemmin mainittiin, oli Eb-ba Böcker sen ensimmäinen ”opetta-ja”, jota Cygnaeus itse kädestä pitäen ohjasi. Täällä hän sai siis ensimmäiset käsitykset fröbelpedagogiikasta, ja mi-ten sen pedagogista opetusmateriaalia tulisi käyttää.

Böckerin ottamia kuvia säätyläislapsista.


Turun ensimmäinen lastentarha 1868–1882 oli ruotsinkielinen

Lastentarhanopettaja Ebba Böcker

”Jos riittävästi lapsia ilmoittau-tuu, avataan lastentarha 1.hel-mikuuta 1868 kultaseppä Törn-rothin talossa Vähä-Hämeenka-dun (nykyinen Brahenkatu) ja Venäjän kirkkokadun (nykyinen Yliopistonkatu) kulmassa (ÅU 30.1.1868,1). Toiminta kestää 4 tuntia päivässä. Maksu on kevät-kausi 30 mk ja syyskausi 25 mk. Tarkempia tietoja antaa Ebba Böc-ker os. Rouva Böckerin villa - Uu-denmaan tulli.”(17.12.1867 ÅU.), (Still 2009).

Suunnitelmat toteutuivat talvella ja 1.2.1868 avattiin fröbeliläinen lasten-tarha Kauppatorin läheisyydessä ny-kyisen Yliopistonkadun ja Brahenka-dun kulmauksessa. Vihkimisjuhlassa sisään kirjoitetut lapset olivat mukana kauniisti koristellussa salissa. Juhlati-laisuudessa puhui mm. tuomiorovas-ti Renvall toivottaen Herran siunausta uudelle lastentarhalle. Vanhemmat ja muut kiinnostuneet oli kutsuttu juh-laan. Perheet olivat enimmäkseen sää-ty-yhteiskunnan ylemmästä luokasta ja toiminta oli maksullista. Lastentar-haan kuului myös kouluun valmista-va luokka (förberedandeskola). Apu-na pioneerityössä Ebba Böckerillä oli sisarensa Emma Böcker-Skogman, jo-ka oli myöhemmin opettaja ja johtaja Semigradsky`n pientenlastenkoulussa

Åbo privata småbarnskola 1800-luvun lopulta. Åbo Akademis bibliotek.


Helsingissä 1870–1902. (Svenska Fru-timmersskolan elevmatrikel 1844–1955).

” Tavoitteena tällä laitoksella on antaa lapsille järjestyksentajua, ruumiin ja sielun kasvatusta vuo-roin sopivien leikkien ja kirjallisen opetuksen avulla lapsen iän ja käsi-tyskyvyn mukaan.”

Ilmaus kirjallisesta opetuksesta (boklig undervisning) viitannee sii-hen, että Ebba Böckerin perustaman lastentarhan yhteydessä toimi myös nk. välitys- tai alkeisluokka (förberen-dad skola), joka valmensi lapsia siirty-mään varsinaiseen koulunkäyntiin (ÅU 9.1.1868). Lapsia oli 20, kun opetus al-koi 1868. Lukukausimaksu oli paljon varsinkin köyhille kodeille, jotka eivät maksun vastineeksi olisi saaneet ai-neellisia etuja kuten lämmintä ruokaa lapsilleen. Lastentarhassa korostettiin alun perin enemmän sen pedagogista kuin sosiaalista tehtävää, joten toimin-ta oli koulumaista.

Kun Åbo Underrättelser–lehdessä syksyllä 1868 (8.9.) jälleen kirjoitet-tiin Ebba Böckerin lastentarhasta, oli kirjoituksen tarkoituksena lisätä luki-joiden tietoja lastentarhantoiminnasta ja poistaa niitä ennakkoluuloja, joiden mukaan lastentarhoissa nähtiin vaa-ra lapsen ja perheen välisille suhteille. Lastentarhojen pelättiin vieroittavan lapsia perheestään ja varsinkin äideis-tään. Tuon ajan keski- ja yläluokkaises-sa kotikasvatuksessa nähtiin kuitenkin ongelmana mm. samanikäisten leikki-toverien puute ja erityisesti lasten jät-

täminen palkattujen lastenhoitajien, usein hyvin taitamattomiinkin käsiin.

Ebba Böckerin lastentarhan lapsi-määrä supistui jo syksyllä 1868 niin pieneksi, että lastentarhan tulevaisuus oli jo vaarassa. Nämä samat epäluulot olivat syntyneet jo aiemmin, kun Cyg-naeus toi lastentarha-aatteen Suo-meen 1860-luvun alussa. Tuolloin Cyg-naeuksen vastustajat toivat julki epäi-lyjään lastentarhan kielteisistä vaiku-tuksista lasten ja perheiden välisille suhteille. Lehtikirjoittelun perusteella Ebba Böckerin lastentarhan tulo Tur-kuun lie nähty lastentarhatoimintaan perehtyneiden silmissä tervetulleena lähinnä kasvatuksellisista näkökoh-dista käsin.

Seuraavana syksynä lastentarha muutti toiseen osoitteeseen samalle kadulle leskirouva Kuffschinoffin ta-loon Venäjänkirkkokadulle. Sijainti oli edelleen kaupungin keskustassa, joka antaa olettaa näiden varakkaiden per-heiden kuuluvan sääty-yhteiskunnan yläluokkaan. Ensimmäiseen ryhmään otettiin nyt 3–4- vuotiaita ja toiminta kesti 2 tuntia päivittäin ja maksu oli 12 mk. Siihen sisältyi kertomuksia lasten uskonnollisuuden herättämiseksi, lii-kuntaleikkejä sekä vaihdellen hiljais-ta työskentelyä ruumiin ja sielun ke-hittämiseksi. Toiseen ryhmään otettiin 5–6-vuotiaita lapsia. Toiminta oli myös 2 t/pv ja maksu 12 mk. Opetusaineita olivat uskonto, lukemisen ja kirjoitta-misen alkeet, laskento ja luonnontieto. Lastentarhassa oli myös ryhmä 2-vuo-tiaille lapsille alkeisluokka (elemen-tarklassen). 7-vuotiaiden ryhmään otettiin lapsia, jotka osasivat jo lukea


ja kirjoittaa. Opetusaineet oli sopeutet-tu valmistamaan lasta kaupungin yleis-ten oppilaitosten alemmille luokille. Fröbel korosti myös ajattelun, kielen, vapaan leikin ja muun luovan toimin-nan kehittämistä. Opetus kesti 4 t/pv. ja maksu oli 25 mk. Lasten määrä vähe-ni kuitenkin huomattavasti, sillä lehti-kirjoitusten mukaan Fröbelin tarkoitus oli enemmän tukea kotikasvatusta ja myös naisten koulutusta.

Syksyllä 1870 oli lehdessä ilmoi-tus: ”Mikäli Jumala suo, avataan las-tentarha taas 5. syyskuuta”. (Åbo un-derrättelser 5.8.1870). Tämä merkit-si sitä, että tulevaisuus oli epävarma. Hän jatkoi lastentarhatoimintaa vielä kaksi vuotta, mutta sai taistella talou-dellisten ongelmiensa kanssa, kunnes johtokuntaan valittiin uudet jäsenet 1871. Ebba Böcker jatkoi opettajatta-rena ilman lastentarhan taloudellista vastuuta, kunnes sai opettajattaren vi-ran Allmen flicksolanìsta Turusta. Eb-ba Böcker oli perheetön, joten tarkoi-tus hänellä oli myös saada työstä toi-meentulonsa.

Kannattavaisuussyistä lastentar-ha lopetti toimintansa keväällä vuon-na 1882. Myös muut Turun kauppa- ja virastokeskustassa sijainneet lasten-tarhat vaikuttivat olleen lyhytaikaisia ”yrityksiä” Turun lastentarhojen his-toriassa. Sen sijaan näihin lastentar-hoihin yhdistetyt valmentavat kou-lut elivät pidempään ja olivat osana 1800-luvun loppua kohti kasvaneessa valmentavien koulujen joukossa. Tätä ykstityistä toimintaa oli Turussa paljon nimellä förberendanda skolor. (Rem-mer 1989).

Siihen aikaan vaadittiin valmistava opetus sisäänpääsyksi alemmille luo-kille kaupungin yleisiin kouluihin. Si-vistyneistö antoi lapsilleen kotiope-tusta, mikä vaikutti siihen, että lapset eivät menneet lastentarhoihin, joihin ylemmän luokan koulutetut perheet ei-vät kokeneet tarvetta.

Vaikka Ebba Böckerin toiminta las-tentarhatyössä oli lyhyt, se antoi kui-tenkin suuntaviivoja lastentarhatyölle Henrietti- Schrader Breymanin ja Frie-dich Fröbelin pohjalta, kun hän sovelsi Suomessa niitä näkemyksiä ja toimin-tatapoja, joita hän Cygnaeukselta Tam-misaaressa ja Saksan koulutuksessa omaksui pestalozzi-fröbeliläisestä pe-dagogiikasta. Suomessa ja Turussa Eb-ba Böcker oli ensimmäinen, joka omak-sui Fröbelin ideat käytännössä, ja joka laati pohjan sille pedagogiikalle, jota vieläkin osittain toteutetaan suomalai-sessa varhaiskasvatuksessa.

Lastentarhatoiminnan perustanaFröbelin mallin mukaan oli lasten ko-konaiskehitystä korostava kuukausi-aihe (Monatsgegebstand), jota sittem-min Suomessa alettiin kutsua keskus-aiheeksi, ja se oli lastentarhan pedago-gisen toiminnan kehys. Lastentarhan päiväohjelma aloitettiin kunkin ryh-män kokoontumisella vapaamuotoisi-ne keskusteluineen ja aamulauluineen (Hänninen & Valli 1986). Toimintatuo-kiot olivat lastentarhan päivittäises-sä ohjelmassa oleellinen osa (Puutar-hakadun lastentarha vuodelta 1928). Niihin käytettiin noin 1 1/2 tuntia päi-vittäin, minkä lisäksi tulivat 1/2 –tun-nin mittaiset yhteislaulu ja leikkituo-


kiot. Isommille lapsille pidettiin vie-lä toimintatuokio tai ulkoleikki jatkui. (Hänninen & Valli 1986). Päiväohjel-maan kuului erilaista toimintaa kuten askartelutuokioita, vapaata leikkiä, lii-kuntaa ja voimistelua, retkiä, soittoa, laulua, kertomuksia ja kuvien katselua ym. erilaista johdettua työskentelyä. Leikin merkitystä korostettiin. Kieli ja kommunikaatio, matematiikka, etiik-ka ja elämänkatsomus, luonnontieto, käden taidot, ruumiillinen ja sielulli-nen kehitys, musiikki ym. 6-vuotiai-den esiopetuksen keskeiset tavoitteet ja fröbeliläiset peruspilarit ovat edel-leen mukana toimintasuunnitelmissa, jotka eivät ole kuitenkaan kopio edel-lisilta vuosisadoilta. Sisältöä ja meto-deja muutetaan jatkuvasti uusien vaa-timusten ja sen yhteiskunnan mukaan, jossa eletään.

” Ihmisen kasvatuksessa jokai-nen ihminen kantaa sisällään ny-kyhetkeä, menneisyyttä ja tulevai-suutta. (Fröbel 1782–1852).”

Turussa pikkulastenkoulujen toi-minta jatkui edelleen ja oppilasmää-rästä noin kolme neljäsosaa oli täyttä-nyt vähintään seitsemän vuotta kansa-koulujen syntyvaiheessa 1872. Vapaan leikin sijasta oli ruvettu antamaan al-keisopetusta pulpetein tai amfiteatte-rin tapaan sijoitetuin penkein sisuste-tussa luokkahuoneessa.

Kansakouluasetus oli annettu vuonna 1866, mutta yleistä oppivelvol-lisuutta ei vielä säädetty. Vuonna 1882 hyväksyttiin uusi kansakoulujen ohje-sääntö, jossa kouluun menoiäksi mää-

rättiin kuusi vuotta. Tarkastaja esitti aluksi, että luokka jaettaisiin kahteen osaan kehitysiän mukaan. Se muutet-tiin kuitenkin myöhemmin ja koulun aloitusiäksi määrättiin 7 vuotta. (Kan-sakoulujen johtokunnan pöytäkirjat 1886; Ikonen 2015). Pikkulastenkou-luista kaksi olisi säilytettävä, toinen Aurajoen vasemmalla ja toinen oikeal-la rannalla Ne olisi asetettava kansa-kouluntarkastajan sekä taloudellisis-sa asioissa kansakoulun johtokunnan alaisuuteen. Valtuusto ei kuitenkaan taipunut ottamaan haltuunsa edes kahta koulua ja seurakunta päätti yl-läpitää kaikki neljä koulua. (Jutikkala 1957). Kaikki neljä koulua lopetettiin Cygnaeuksen toimesta vähitellen vuo-sina 1880–1883. Niiden tehtävää jat-koivat osittain 1890-luvulta lähtien pe-rustetut ja kaupungilta avustusta saa-neet kansanlastentarhat. Myös rouvas-väen yhdistykset tekivät merkittävää työtä köyhien ja apua tarvitsevien per-heiden auttamiseksi. Sääty-yhteiskun-nan ylempi luokka kasvatti lapsiaan kotiopettajattarien ohjauksessa ja ope-tuksessa. Myöhemmin heidät lähetet-tiin opinnoille Euroopan sivistyskau-punkeihin.

Turun Työväenyhdistyksen kaksikielinen lastentarha 1894–1900 Turun Työväenyhdistyksen puheen-johtajaksi valittiin koulurehtori Nils Robert af Ursin, jonka kaudella uu-det sosialistiset aatteet alkoivat levi-tä Turkuun. Lastentarhan perusta-mista suunniteltiin, kun kokouksessa 18.4.1892 yhdistyksen kokouksessa


nostettiin esille kysymys lastentarhan perustamisesta ja asiaa pohdittiin vielä useassa seuraavassa kokouksessa. Yh-distyksen pyynnöstä kansakouluntar-kastaja Weckman laati lausunnon ky-symyksen johdosta.

Suunnitelman yhteydessä oli Työ-väenyhdistyksen lastentarhaan pyy-detty Hanna Rothmanilta lastentar-hanopettajaa. Hanna Rothman kirjoit-ti keväällä 1892 Berliiniin opiskeleval-le Elizabeth Alanderille:

”Olen saanut Turusta kirjeen kansakouluntarkastaja Weckman-nilta. Hän on onnistunut saada Tu-run Työväenyhdistys innostumaan asiaan ja että se perustaa lasten-tarhan, jos kaupungin valtuusto antaa rahat. Voisiko täältä saada syksyllä opettajattaria, hän tah-

too 3 eli johtajan ja 2 apulaista. Eikö ole epätoivoista, kun täytyy sanoa, ettei ole ainoatakaan. Jon-kun meistä vanhoista on lähdettä-vä Turkuun, sitä tilaisuutta ei saa päästää käsistä. Sitten perustam-me oikein opettajattarien kurssin ja saamme lastentarhanopettajia kautta maan.”

Päätettiin anoa rahallista tukea kääntymällä kaupungin valtuuston puoleen, joka ei kuitenkaan myöntä-nyt varoja lastentarhan perustamisek-si ja hanke jäi sillä kertaa sikseen. Elin-korkolaitokselta ja Turun Säästöpan-kilta saadut rakennuslainat eivät liene riittäneet, sillä Työväenyhdistys päätyi anomaan kaupungilta 20 000 markan avustusta tai korotonta kuoletuslainaa. Kaupungin valtuusto lupasi myöntää Työväenyhdistykselle korottoman lai-

Hagerlundska förberendad skola. Turussa oli paljon kouluun valmentavaa toimintaa vuosina 1891–1904. Åbo Akademis bibliotek.


nan sillä ehdolla, että lastentarhan ti-loja käytettäisiin myös muuhun vas-taavaan toimintaan (Kv 13.4.1892, § 3). Kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan myöntänyt enempää varoja katsoen, ettei kaupungin tule yksin vastata las-tentarhan kustannuksista, vaan varoja oli tultava myös muita tahoilta. Vuonna 1893 Säästöpankki myönsi Työväen-yhdistyksen lastentarhalle 2000 mark-kaa, jonka tuen turvin lastentarhantoi-minta voitiin suunnitella aloitettavaksi vuonna 1894.

Johtokunnan puheenjohtajaksi va-littiin tohtori af Ursin ja varapuheen-johtajaksi kansakouluntarkastaja Weck man. Rahaston hoitajaksi valit-tiin neiti Hamberg ja sihteeriksi neiti E. Holländer, joka lupautui myös perus-tettavan lastentarhan johtajattareksi. Elli Holländer valmistui Rothmanin ensimmäiseltä Sörnäisten kansanlas-tentarhan yhteyteen 1892 perustetulta 1-vuotiselta kasvattajakurssilta. Muina jäseninä olivat rehtorinrouva H. Melan-der, tohtorinrouva A. Kyrklund, neiti E. von Kraemer, herra A. Hornaeus ja toh-tori A. Siren.

Vuonna 1892 Työväenyhdistyksen Birgerinkatu 5:een (nyk. Ursininka-tu) rakentama ja perustama lasten-tarha oli kaksikielinen, ja se tuli to-delliseen tarpeeseen Turussa, sillä päivittäinen lapsiluku oli 70–80 lasta. Lastentarhan laajentamista suunni-teltiin jo vuonna 1895. Seuraava vuo-si 1896 kului kuitenkin entiseen ta-paan. Lahjoituksia tuli kaupungin val-tuustolta 2500 mk ja Säästöpankilta 1000 mk. Vuonna 1897 oli hakijoita 200 lasta, joista 140 voitiin ottaa vas-

taan tilan puutteen vuoksi. Vanhem-mista (5–6-vuotiaista) lapsista muo-dostettiin förberendandeskolan eri-tyinen ns. ”välitysluokka”, jossa lapsia harjoitettiin keskustelun avulla vas-taamaan yksinkertaisia ja selviä lau-seita. Tämän lisäksi opetettiin uskon-toa, kirjoituksen alkeita ja laskemista luvuilla 1–5. Fröbelin käsitöiden ohes-sa välitysluokan lapsia opetettiin mm. paperin taittelussa, neulomisessa, ku-tomisessa ja yksinkertaisissa niini-töissä ja paperimattojen pujottelus-sa. Lastentarhan kaikki lapset tekivät käytännöllisiä töitä, kuten taulujen, lautasten ja lusikoiden puhdistamis-ta, nukenvaatteiden ja kukkasten pe-sua, pöytien kattamista ja astioiden pyyhkimistä.

Vuosien varrella työväenliike alkoi muuttaa muotoaan radikaaliin suun-taan johtajansa tohtori af Ursinin joh-dolla. Luokkaristiriitojen kärjistymi-nen ja radikalisoituminen alkoi vähi-tellen asettaa esteitä myös Turun Työ-väen yhdistyksen lastentarhan toi-minnalle. Kokouksessa 30.4.1899 joh-tokunta ilmoitti kirjelmällään, etteivät he enää toimi johtokunnan jäseninä. Lastentarhalle valittiin uusi johtokun-ta. Lastentarhan talous alkoi heiketä, sillä Säästöpankki ei enää myöntänyt varoja, ja myös valtuusto evätessään Työväenyhdistyksen tarhalta avustuk-sen. Kaupunki vetosi siihen, että mui-den Turussa toimivien lastentarhojen johtajat ”tarjosivat paremman takuun lastentarhoilla tavoitellun tarkoitus-perän saavuttamisessa”. Varojen puut-teen vuoksi lastentarha lakkasi toimi-masta vuonna 1900.


Turun ensimmäiset ruotsinkieliset nykypäivään toimineet kansanlas-tentarhat Arbetets vänner 1897(Still 2009).Turun työväenyhdistyksen lastentar-han yhteydessä oli toiminut myös pie-ni ruotsinkielinen osasto. Ruotsinkie-lisissä kansakouluissa oltiin huolestu-neita suomalaistuvasta kehityksen ku-lusta, jonka vaikutukset ulottuivat kan-sakoulujen oppilasvirtojen suuntautu-misen yhä useammin suomenkielisiin kouluihin. Myös ruotsinkielinen työvä-enyhdistys Arbetets Vänner oli huolis-saan yhä kasvavasta ruotsinkielisen vä-estön suomalaistumisesta. Päätettiin perustaa Arbetets Vänner - yhdistykses-sä ruotsinkielinen lastentarha. Kauppa-neuvos Fredrik von Rettig tarjoutui aut-tamaan ja asetettiin johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Fr. von Rettig. Las-tentarha nro 1 avattiin 13.1.1897 osoit-

teeseen Eerikinkatu 17. Johtajattarena toimi neiti Dagmar Hult ja opettajatta-rena neiti Mary Kent. Ensimmäisenä lu-kukautena lastentarhaan pyrki niin pal-jon lapsia, että syksyllä 1897 lastentar-haa laajennettiin kahdessa eri pisteessä toimivaksi. Uusi toimipiste nro 2 avat-tiin Kaupungintalon tiloihin. Myöhem-min vuonna 1907 lastentarhat yhdistet-tiin jälleen, mutta pian samana syksy-nä ennen Eerikinkadulla toiminut las-tentarha siirtyi Tiilentekijänkatu 7:ään, josta se vuonna 1908 edelleen muut-ti Itäinen Pitkäkatu 24:ään. Lastentar-hat toimivat tämän jälkeen useissa eri osoitteissa ja syksyllä 1914 perustettiin kolmas toimipiste nro 3 Tuomiokirkon-torille muun muassa Turun Säästöpan-kin, Fredrick von Rettigin ja kaupungin avustuksien turvin. Varoja saatiin myös hyväntekeväisyydestä sekä lasten van-hemmilta perittävistä maksuista. Arpa-

Arbetets vänner 1904–1905. Åbo Akademis bibliotek.


jaisten tuotosta saatiin tukea talouteen, ja toisinaan jaettiin vaatteita niille lap-sille, jotka niitä eniten tarvitsivat. Arbe-tets Vänner-yhdistyksen lastentarhat jatkoivat yhtäjaksoisesti vuoteen 1937, jolloin kaupunki otti nämä ruotsinkieli-set kansanlastentarhat suomenkielisten lisäksi omaan menosääntöönsä. (Rem-mer 1989).

Taulukko 2. Arbetets Vänners första Barnträdgårdarnas placering 1897

Nro 1 Arbetets Vänner 13.1.1897 Eriksgatan

17

Nro 2 ” hösten 1897 Stadshuset

Nro 3 ” hösten 1914

Domkyrko-torget 7

(Still. 2009. Barnet i kulturvaggan).

Turun ensimmäiset suomenkieliset nykypäivään toimineet kansanlastentarhat

Nro 1 Itäiseltä kadulta Kallelaan 1899 -Turun työväenyhdistyksen lastentar-han rinnalle oli vuonna 1899 kevääl-lä perustettu ”uusi suomalainen kan-sanlastentarha”, joka Työväenyhdis-tyksen lastentarhan kariuduttua jatkoi suomenkielistä lastentarhatoimintaa. (Remmer 1989, Alaranta 2009). Las-tentarha perustettiin alkuaan vanhalle koululle Itäisen kadun varrelle, jossa se toimi 21 vuotta. Kaupunki oli ostanut vuonna 1918 Kaarinan pitäjästä Itäisil-tä takamailta Karlborgin huvilapalstan rakennuksineen (vuodelta 1830), jossa lastentarhalapset kävivät aiemmin hoi-tamassa huvilan puutarhaa. Syyskuus-

Itäinen Pitkäkatu 27 lastentarhan pihapuutarhassa lapset ruokkivat kanoja jotta ruoka lastentarhas-sa tuli halvemmaksi. Sivistystoimialan arkisto.


sa 1920 lastentarha muutti Karlborgin huvilaan Kallelankatu 3. Alue liitettiin Turkuun vuonna 1939 ja lastentarhas-ta tuli myöhemmin nykyinen Mänty-mäen päivähoitoyksikkö.

Lastentarha nro 1 toimipaikat

Itäinen Pitkäkatu 27 vuosina 1899–1920 Kallelankatu 3 vuosina 1920–2009– ja nykypäivään Mäntymäen päivähoitoyksikkö (Kallelankadun ja Betaniankadun päiväkodit) 2009–

Tämän lastentarhan perustamises-ta vuonna 1899 alkaa Turun suomen-kielinen lastentarhatoiminta.

” Kansanlastentarhana se oli tar-koitettu kaikille lapsille, kaikille yhteiskuntaluokille, joita sen oli määrä lähentää toisiinsa. Se toimi ilman kalliita lukukausimaksuja.”

Keväällä 1899 teki Suomen suu-riruhtinas Nikolai II Pietarista pur-jehdusmatkan Turkuun ja rantautui muutamaksi päiväksi Ruissalon Saar-ronniemeen. Samaan aikaan kokoon-tui Turun uuden suomenkielisen kan-sanlastentarhan johtokunta ensim-mäiseen kokoukseensa perustamaan ensimmäistä suomenkielistä lasten-tarhaa.

Lastentarhojen perustamisen taus-talla oli 1800-luvun teollistumisen sa-rastaminen ja voimakas muuttoliike kaupunkeihin, joka aiheutti kasvavia ongelmia kuten esim. suuret perheet, avuttomuus ja köyhyys. Mutta myös

sivistyneistön piirissä hyvänteke-väisyys vähäosaisempia kansanosia kohtaan oli lastentarhojen perusta-misen taustatekijöitä. Luokkaristirii-tojen kärjistyminen, yhteiskuntavas-taisuus ja radikaali politisoituminen alkoi esim. asettaa esteitä Turussa toi-mivan kaksikielisen Turun Työväen-yhdistyksen lastentarhan toiminnal-le. Kuten jo edellä mainittiin, porvaril-lisesti ajattelevat jäsenet vetäytyivät Työväenyhdistyksen lastentarhan joh-tokunnasta, jonka tilalle oli erimieli-syyksien takia ja vanhan hajotessa va-littu huhtikuussa 1899 uusi johtokun-ta. Yhteiskunnan poliittiseen ilmapii-riin vaikutti myös keväällä 1899 Hel-mikuun manifesti, jolla keisari Niko-lai II yritti venäläistää maatamme ja saada Suomeen yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä ilman säätyjen hyväk-syntää.

Ajoitus viittaa nopeaan toimintaan ”uuden lastentarhatoiminnan” aloitta-miseksi. Uuden suomalaisen kansan-lastentarhan johtokunnassa oli samoja jäseniä kuin oli aiemmin ollut Työvä-enyhdistyksen lastentarhan johtokun-nassa, jonka lastentarha joutui lopetta-maan toimintansa jo vuonna 1900 va-rojen puutteen vuoksi.

Perustamiskokouksen pöytäkir-ja on kirjoitettu ruotsin kielellä, kos-ka pöytäkirjakielenä oli tuolloin ruotsi. Johtokunnan kokouksessa olivat läsnä pankinjohtaja L. Gestrin, neiti B. Ham-berg, rouvat H. Hilden (johtokunnan puheenjohtaja), A. Kyrklund ja H.Me-lander, tohtori K.Melander, rouva A.Ny-gren ja N. Lemberg (johtokunnan sih-teeri).


Protokoll fördt vid direktionens för Nya finska barnträdgården sammant-räde den 26 maj 1899. Närvarande varo bankdirektör L. Gestrin, frkn B.Hamberg, fruarna H. Hilden, A. Kyrk-lund, H. Melander, dr. K. Melander, fru A. Nygren och undertecknad.

§ 1Till direktionens ordförande valdes

dr K. Melander, till kassör frkn B. Ham-berg och till sekreterare undertecknad.

§ 2Härefter upptogs till behandling

åtskilliga frågor närande blifvande barnträdgårdens ekonomi undervis-ningsmaterial, lärarepersonal, m.m. fattades därvid följande beslut:

1) För barnträdgårdens räkning upphyres från 1:sta september inne-varande år garden 27 vid Österlång-gatan en lokal bestående af 5 rum och kök, hyran härför är 1050 mrk; af des-sa rum behöver barnträdgården emel-lantid endast 3 rum och kök, kvarför 2 rum kunnas uthyras emot en hyra af 225 mrk, så att barnträdgårdens hyra

blir endast 825 mrk. Ordföranden fru Hilden och fru Nygren valdes att upp-göra och underteckna hyreskontrak-tet, fru Nygren att dessutom annonse-ra om och uthyra de öfverflödiga rum-men.

2) Vid barnträdgården anställes en städerska, hvilken emot skyldighet att under 8 månader stå till skolans dis-position erhåller 225 mrk jämte rum, ved och lyse.

3) Anskaffandet af nödiga möbel öfverlämnades åt fru A. Nygren; frkn B. Hamberg åtog sig att anskaffa 6 famnar björkved för skolan.

4) Annons om skolans öppnande införes af fru A. Nygren I direktionens namn. Skolan benämdes: “Nya finska barnträdgården.”

5) Till lärarinna antogs frkn A. Si-ren. Om elevantalet erfrodrar anstäl-landet af flere lärarinnor har fru A. Ny-gren rätt att uppsöka och föreslå nå-gon. Bonner anställas.

§ 3Kassören, frkn B. Hamberg medde-

lade, att kommerserådet Fr. v. Rettig af hälsoskäl afsagt sig medlemskapet I direktionen, men, varmt intresserad af barnträdgården, ställt 1000 mrk till direktionens disposition i och för be-täckande af anläggningskostnaderna. För denna frikostiga gåfva uttalade di-rektionen sin stora tacksamhet.

Enligt uppdrag Naema Lemberg

Lähde: Direktionens för Nya finska barnt-rädgård protokoll 1899–1914. C 1 d:1. Kaupungin arkisto; SJP 26.5. 1899,§1.

Kuva pöytäkirjan kannesta 1899–1914. Pöytä-kirjojen kirjoitus loppui kirjassa vuoteen 1914 maailmansodan takia.


Yleisluontoisasti suomennettuna pöy-täkirjassa todettiin.

Ensimmäisen kokouksen puheen-johtajaksi valittiin tohtori Kurt Melan-der, taloudenhoitajaksi neiti B. Ham-berg ja sihteeriksi N. Lemberg. Kokouk-sen käsittelyn aiheena oli muun muas-sa lastentarhan talous, opetusmateri-aali ja opettajakysymys. Rouva A. Ny-grenin tehtäväksi tuli hankkia tarpeel-lisia huonekaluja ja rva B. Hambergin kuusi syliä koivupolttopuita koululle. Lastentarhan nimeksi tuli virallises-ti ”Nya finska barnträdgården”. Van-ha koulu löydettiin Itäinen Pitkäkatu 27:stä, viisi huonetta ja keittiö 1.050 markan vuosivuokrasta. Lastentarhan tarpeisiin arveltiin riittävän kolme huonetta ja keittiö, ja loput päätettiin vuokrata muuhun käyttöön 225 mar-kan vuosivuokraa vastaan. Lastentar-haan päätettiin palkata siivooja, jolla oli velvollisuus ja käyttöoikeus koulul-la 8 kuukauden ajan asumiseen, polt-topuihin ja valoon. Myös ”Bonner” eli aputyttö otettiin palvelukseen. Lasten-tarhanopettajaksi valittiin neiti Anna Siren, joka oli ansioitunut viipurilai-nen lastentarhanopettaja ja toiminut aiemmin johtajana Turun Työväenyh-distyksen lastentarhassa, palkka 35 mk kuukaudessa. Ruokamaksua päätettiin ottaa 25 penniä aterialta, sekin vain periaatteen vuoksi, mutta varattomille lastentarha oli maksuton. Mikäli lapsi-määrä edellyttäisi enemmän opettaja-voimia, sai rouva Nygren tehtäväkseen etsiä toisen lastentarhanopettajan. Pe-rustavassa kokouksessa todettiin vie-lä, että kauppaneuvos Fr. von Rettig ir-tisanoutui johtokunnan jäsenyydestä

terveydellisistä syistä, mutta lahjoit-ti lämpimästi lastentarhasta kiinnos-tuneena 1000 markkaa johtokunnan käyttöön, josta vapaaehtoisesta lahjas-ta puheenjohtaja mainitsi suuren kii-tollisuutensa.

Ilmoittautuneita oli 155, joista ti-lanpuutteen vuoksi otettiin vain 100 lasta. Pankki antoi 1500 mk, ja kasva-vien kulujen katteeksi päätettiin ottaa vielä 1000 mk laina. Käännyttiin vielä kaupungin puoleen ja valtuusto myön-si samana vuonna 1899 vielä 3500 mk, eli saman summan, millä se oli aiem-min tukenut Työväenyhdistyksen las-tentarhaa.

Åbo Underrättelser (8.9.1899) uutisoi asiaa seuraavasti:

”Uusi suomalainen lastentarha on avattu Itäinen Pitkäkatu 27:ssä. Tähän aiemmin Työväenyhdistyksen lasten-tarhan johtajattarena toimineen opet-tajattaren johtamaan lastentarhaan on ilmoittautunut 155 lasta, josta tilan-puutteen vuoksi on toistaiseksi kyetty vastaanottamaan vain 100 lasta. Tule-vaisuudessa on suunnitelmissa kuiten-kin toive siitä, että nykyisestä yhdestä suuresta salista ja kahdesta huoneesta koostuvaa huoneistoa voitaisiin laajen-taa vielä yhdellä huoneella, jolloin tilaa löytyisi useammalle.”

Uusi Aura (7.9.1899) kommentoi ta-pahtumaa seuraavasti:

”Uusi suomalainen lastentarha avat-tiin eilen talossa nro 27 Itäisen Pitkäka-dun varrella. Pienokaisia tuotiin sinne oitis aamupäivällä suuret laumat ja uu-sia yhä ilmoitetaan.”


KuukausiaiheetLastentarhan päiväohjelma oli tark-

kaan ohjelmoitu. Aukioloaika oli yleen-sä 10–14 ja lauantaisin tuntia vähem-män. Kuukausiaiheiden valinnassa tu-li ottaa huomioon vuodenajat ja niiden erityispiirteet, lasten elämänpiiri ja ym-päristö, kasvi- ja eläinaiheet, aiheiden vaihtelu ja yhteys toisiinsa. Päiväohjel-maan kuului mm. erilaisia käden töitä ja työskentelyä kuten piirustusta, maa-lausta, paperileikkausta, pieniä käsitöi-tä, ompelua, kuvien katselua, paperin taittelua ja repimistä, muovailua, nau-hojen pujottelua, rakentelua erilaisilla palikoilla mm. fröbel - palikoilla, myös suurilla palikoilla. Lisäksi oli helmien pujotusta, virkkausta, tilkkujen purkua, tikkujen, herneitten ja lankojen som-mittelua, pistelyä ja pahviompelua, ku-tomista, veistoa ja sahausta. Hiekka ja

vesileikki, kivet, simpukankuoret, savi, kävyt, päreet ja tuohi luonnonmateriaa-leina kuuluivat leikki- ja askartelutuo-kioiden materiaaleihin. Erilaiset kap-palemuodot kuten pallo, lieriö ja kuu-tio sekä pisteet, viivat, särmät, värit ja erilaiset koskettelupinnat muodostivat leikki- ja työvälineet Fröbelin suunnit-telemaan järjestelmään, joka eteni hel-pommasta vaikeampaan. Ne harjaan-nuttavat silmää ja kättä sekä älyllisiä voimia kuten huomiokykyä, tarkkaavai-suutta, arviointikykyä, kekseliäisyyttä, mielikuvitusta ja kestävyyttä. Ohjelmas-sa oli myös retkiä ja juhlia, johon van-hemmat kutsuttiin.

RoolileikitRoolileikit liittyivät yleensä kul-

loinkin käsiteltävään aiheeseen, jonka opettajat suunnittelivat etukäteen ta-

Pojat sahaustöissä ja tytöt innokkaana virkkaamassa Mikonkadulla 1900-luvun alussa. Sivistystoimilan arkisto.


voitteena laajentaa lasten tietopiiriä ja elämyksellisyyttä. Leikeistä muodos-tettiin lapsille sosiaalista ja tiedollista kasvatusta edistävä leikki- ja opetusta-pahtuma johdettuine omine rooleineen mukana pukimet ja leikkivälineet. Ryt-misoittimia soitettiin ahkerasti, laulet-tiin paljon, leikittiin myös sormileikkejä tai eläydyttiin satuvoimisteluun. Opet-tajan johdolla leikittävät yhteiset sään-töleikit, kuten pallo-, hippa-, juoksu-, arvuutus-, piilo-, hiekkaruutuleikit se-kä nukke-, ja kotileikit ohjasivat lapsia yhteistoimintaan, ohjeiden noudatta-miseen ja ratkaisujen tekemiseen tilan-teen mukaan. Ryhmä-, ja yhteisleikeissä oli myös yksilörooleja. Lauantain ohjel-maan kuului aina raamatunkertomus ja uskonnolle annettiin paljon tilaa muun opetuksen rinnalla. Aamuhartaudet ja ruokarukoukset kuuluivatkin jokapäi-väiseen ohjelmaan.

TyökasvatusTyökasvatus kuului oleellisena osa-

na fröbeliläiseen lastentarhapedago-giikkaan. Työkasvatus rakentui Pes-talozzin ja Fröbelin käsityksille työn pedagogisesta merkityksestä lapselle. Työllä katsottiin olevan korkea henki-nen arvo eikä vain välineellistä arvoa. Työllä oli aina tavoite, josta lapsi oli tietoinen ja johon hän pyrki. Lapsen työssä kasvatustavoitteista tärkeim-piä oli se, että lapset oppivat arvosta-maan ja tekemään kaikkea inhimillistä työtä. Lapset pesivät ja silittivät nuken pyykkiä, istuttivat ja kastelivat puutar-han hyötykasveja ja kukkia, pyyhkivät pölyjä, kiillottivat kuparia ja hopeita, kuorivat perunoita ja auttoivat vuo-rollaan keittiössä. Lapset leipoivat tai tekivät apulaisen tehtäviä kattamalla ruokapöytiä ja jakamalla ruokia apu-laisesiliinat edessä. He olivat mukana

Voimistelijat 1930. Sivistystoimialan arkisto.


myös muissa pienissä askareissa kuten puiden kantamisessa. Myös leikki mai-nitaan lapsen työnä, sillä Fröbelin mu-kaan ”leikki tuottaa lapselle iloa, va-pautta, tyydytystä ja rauhaa”. Lapsen taipumukset kehittyvät työssä. Fröbe-lin ajatukset ovat ajankohtaisia vielä tänään. (Alaranta 2009).

” Antakaa lapsellenne myös sel-laista, mikä on arvokasta ja hyö-dyllistä – antakaa hänelle tilaisuus käyttää voimiaan isän ja äidin työs-sä – niin ettei hän tule vain tietoi-seksi voimastaan vaan myös kyky-jensä määrästä.”(Friedrich Fröbel 1782–1852).

Suoma Lehtisen muisteluja lastentarhan nro 1 toiminnasta

Suoma Lehtinen (1883–1984) kertoi joutuneensa lasten pariin sattumalta, sillä hän oli ajatellut apteekkialaa. Hän ei kuitenkaan saanut ajoissa rehtorilta todistusta, joten hän hakeutui ainoana turkulaisena ensimmäiselle suomen-kieliselle lastentarhanopettajakurssil-le vuonna 1905.

Suoma Lehtinen (1883–1984) oli Kansanlastentarhan nro 1:n pitkäai-kainen johtaja vuosina 1911–1951. Vuonna 1911 Suoma Lehtinen siirtyi Puutarhakadun lastentarhasta (1907–1911) Itäisen kadun lastentarhan joh-tajaksi. Hän oli mukana Karlborgin hankkeessa jo kesällä 1918, kun kau-

Ester Melander lapsineen Päivänpirtin pihamaalla, jossa hänellä oli palvelusvuodet 1924–1940. Kallelankadun päiväkoti.


pungin osti huvilatilan ja lastentarha-laiset kävivät hoitamassa huvilan puu-tarhaa.

”Vanhalla koululla oli lastentar-han käytössä sali, kolme osasto-huonetta, leikkihuone, keittiö ja pieni eteinen. Seiniä peitti paneeli. Leveistä puulankuista tehty lattia lakaistiin monta kertaa päivässä kosteilla sahanpuruilla, sillä salis-sa oleskeltiin ahkerasti. Ulkoilu oli vähäistä lasten puutteellisen vaa-tetuksen takia. Eteinen oli paikka-na niin kylmä, että lasten ulkovaat-teet jäätyivät talvella ja ne oli nos-tettava ennen kotiin lähtöä saliin lämpiämään. Lastentarhassa oli alkuaikoina kolme osastoa ja kol-me opettajaa, keittäjä ja rahatilan-teen mukaan joko kaksi tai kolme apulaista. Opettajista yksi sai ol-la kurssin käymätön, kunhan hän oli vain kunnialla käynyt tyttökou-lun.”Lähde: Suoma Lehtisen muistelmia 1962

(Ilta Poutanen. Eskelin arkisto).

Lastentarhatoiminta Suomessa on alusta lähtien perustunut pedagogi-sille päämäärille. Sen tarkoituksena on ollut mitä syvällisemmin lapsen henkisen kehityksen ja kasvun tuke-minen. Tähän on yhdistynyt lapsen erityisten valmiuksien kehittäminen. Esimerkiksi kouluun menevien lasten kouluvalmiuksien kehittäminen oli jo Fröbelin ajatus. Näitä tavoitteita var-ten syntyivät lastentarhan monipuo-

liset toiminnot, joissa korostuivat lap-sen luonnollinen tapa oppia leikin ja kokemuksen kautta, kuten retkillä ympäristöön ja luontoon, käytännön toimissa, erilaisissa työtehtävissä ja Fröbelin kehittämissä askarteluissa ja leikeissä.

Lastentarhojen johtokunnassa (9.9.1899) päätettiin ottaa vielä yksi huone lastentarhan käyttöön, koska lapsimäärä olikin arvioitua suurem-pi. Vain yksi huone vuokrataan ulos 100 markan vuosivuokrasta. Alusta-vaksi opettajaksi otettiin neiti Helga Nygren, jonka palkaksi määrättiin 35 markkaa kuukaudessa ensimmäisen lukuvuoden aikana.

Karlborgin huvilan luovutus johtokunnalle vuonna 1918Yksityisten lastentarhojen johtokun-ta anoi valtuustoa lunastamaan ehdo-tuksensa mukaisesti ”Vanumamman” omistuksessa olleen ns. Karlborgin huvilapalstan rakennuksineen Sota-laistenmäestä. Johtokunta myös toi-voi, kuten jo kuluneet kymmenkunta vuotta, kaupungin ottavan lastentar-hat vakinaiseen menosääntöönsä.

Itänen Pitkäkatu 27 lastentar-ha muutti 1.9.1920 Karlborgin huvi-laan Itäisille takamaille Kallelankatu 3:een, joka kuului silloin Kaarinan pi-täjään. Alue liitettiin Turkuun 1939 parinkymmenen vuoden jahkailun jälkeen. Villa Karlborg rakennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1830 Aurajoen sivuhaaran Sikaojan liepeil-le. Kallelankadun lastentarhassa vuo-det 1924–1940 opettajana ollut Ester Melander muistelee:


” Sikaojan takana ei ollut mitään rakennuksia. Kaikki oli idyllistä maaseutua ja kävimme tutustu-massa sikalaan ja ostamassa mu-nia läheisestä kanalasta. Pajassa kävimme katsomassa, kun seppä takoi Turun ajurihevosille – vossi-koille kenkiä.”

Kalevi Wiikin muisteluja vuodelta 1982

Professori Kalevi Wiik kävi Kallelanka-dun lastentarhaa vuosina 1936–1939 ja lastentarhan postiljooni Pekka Him-berg lähes 10 vuotta aikaisemmin. He kävivät tutustumassa vastavalmistu-neeseen, entiseen Päivänpirtin tontille rakennettuun moderniin monitoimita-loon, uuteen Kallelankadun päiväkotiin

vuonna 1982 ja muistelivat entisiä ai-koja Kallelankadun lastentarhassa.

”Tunsimme silloin lastentarha-ai-kanamme olevamme tärkeitä kun saimme kantaa tädeille puita. Oman talon aikuisia tervehdittiin. Pojat nostivat lippalakkiaan. Kun tuli hä-tä, kipaistiin käymälärakennukseen. Pihalla oli keinuja ja hiekkalaatik-ko ja me juostiin kilpaa rakennus-ta ympäri. Pääsyni tarhaan ei ollut itsestään selvää. Se oli sidottu van-hempien veroäyriin, kun isä Wiikillä oli Itäisellä kadulla sekatavarakaup-pa. Kun muut lähtivät pihalta äitei-neen ilmoittautumaan tarhaan, me-nin mukana. Olin yksin jonossa, kun täti tuli ottamaan tietoni ylös. Siitä juoksin äkkiä kotiin ja kerroin, et-tä nyt tarvitaan vain nimi paperiin.

Fröbel rakentelua 1900 luvun alussa. Sivistystoimialan arkisto.


Tarhassa sattui olemaan paikka va-paana ja sain sen”, muistelee Kalevi Wiik. Kaikki rakastivat Ester-tätiä, hän oli valtavan kaunis ja soitti pia-noa. Hän luki paljon satuja, varsin-kin sadepäivinä. Niitä oli kiva kuun-nella. Huomasimme myös, että Es-ter keksi itse satuja niitä lukiessaan, eikä niitä unohda. Lieneekö Esterin satujen kerronnalla ollut jotain te-kemistä urani valinnan kanssa”, muisteli Turun yliopiston fonetii-kan professori Kalevi Wiik.

Lähde: (Alaranta, 2009, 37).

Vuonna 2008 Hemmet-kodissa lä-hes 107-vuotiaana kuollut Ester Me-lander – lastentarhanopettaja tsaarin ajoilta, sai jäähyväiskukkiinsa Orvokki Rouhiaisen lukemat muistosanat:

” Jonk´ on turva Jumalassa, tur-vassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”

Vuonna 1982 saatiin paikalle uudis-rakennus Kallelankatu 3. Vuonna 2009 alkaen Turun vanhin suomenkielinen lastentarha on Mäntymäen päivähoito-yksikkö, johon kuuluu myös Betanian-kadun päiväkoti ja on yksi Turun suu-rimmista päiväkodeista. Erityispäivä-kodissa on 104 hoitopaikkaa, jossa 2 integroitua ryhmää – kuntoutuspaik-koja on 12. Kallelankadun päiväkoti on mukana lähialueiden esi- ja alkuo-petuksen oppilashuollon kehittämis-hankkeissa sekä alueen varhaiskasva-tuspalveluiden suunnittelussa ja kehit-tämisessä. (Alaranta 2009).

Nro 2 Multavierusta Sairashuoneenkadulle 1900-Jo kahden toimintavuoden jälkeen nro 2 Kansanlastentarha muutti Multa-vierusta Mikonkadulle, jossa toimi 20 vuotta ja seuraavat 40 vuotta Puutar-hakadulla apteekkari Malinin perikun-nan vuokratiloissa. Olin mukana muu-tossa kaupungin omaan kiinteistöön Sairashuoneenkadulle. 100-lapsen lastentarhan osapäiväryhmät olivat joitakin päiviä suljettuna, mutta ko-kopäiväryhmä toimi myös koko muu-ton ajan. Muistan, miten kannoimme kainalossamme kokopäivälasten vuo-devaatteet illalla viimeisinä muutto-tavaroina ”uuteen lastentarhaamme” Sairashuoneenkatu 1.een.

Lastentarha nro 2 toimipaikatNro 2 Multavierunkatu 1 vuosina 1900–1902.Mikonkatu 3 vuosina 1902–1927.Puutarhakatu 22 vuosina 1928–1968.Sairashuoneenkatu 1 vuodesta 1968 nykypäivään (Alaranta 1990, Eske-lin arkisto) vuodesta 1990 alkaen ruotsinkielinen (nyk. kombikoulu Braheskolan Vähäheikkilä) ja 2015 alkaen väistötiloina. Tämä entinen korkkitehdas Wicander & Larssonin yksityiskoti säilytetään suunnitelmi-en mukaan kaupungissa suojelukoh-teena.

Turun Työväenyhdistyksen kaksi-kielinen lastentarha lastentarhatoimin-ta päättyi vuonna 1900 varojen puut-teen vuoksi. Kuten aiemmin mainittiin,


tapahtumalla oli tärkeä merkitys toisen suomenkielisen kansanlastentarhan perustamiselle keväällä 1900. Lasten-tarhojen perustamiseen saatiin varoja lahjoituksina sekä Anniskeluyhtiöitten voittovaroista, jota annettiin hyvänteke-väisyyteen, mutta niiden taloudellinen perusta oli hyvin epävakaa 1900-luvun alussa ja edelleen. Lastentarhain mak-suja lasten vanhemmilta pidettiin tar-peellisena niiden periaatteellisuuden vuoksi. Jos hoitoa annettaisiin maksut-ta, arveltiin vanhempien vastuun ja vel-vollisuuden tunteen heikkenevän. Toi-saalta hyvin vähävaraisten kohdalla kat-sottiin sopivaksi vapauttaa vanhemmat korvausten maksamisesta.

Puheenjohtaja Melander ilmoit-ti toisen lastentarhan perustamisen tarpeesta, joskin ”lukaalien” vuok-rauskysymykset olivat vaikeita (Pk 14.5.1900). Kokouksessa 27.5.1900

päätettiin lastentarhan perustami-sesta Venäjän kirkkokadulle (nyk.Yli-opistonkatu). Tutkimuksieni mukaan (27.5.1989 Turun Yliopiston kasva-tustieteen laitokselle) suunnitelmat eivät toteutuneet, tai ei ole ainakaan ole löytynyt mitään lähteitä siitä, että lastentarha olisi todella perustettu Ve-näjän kirkkokadulle. Sitä vastoin Sai-rashuoneenkadun päiväkodin arkis-tot osoittavat, että Multavierunkatu 1:ssä Richterin talossa aloitti Suoma-lainen kansanlastentarha toimintansa syksyllä vuonna 1900. Lastentarhas-ta on löytynyt nimiluettelot, se aloitti 3-osastoisena. Toiminta-aika oli aluk-si 10–14, mutta pienimmät lapset oli-vat lastentarhassa vain noin kolme tuntia. (Alaranta 2009).

Suomen sodan (1808–1809) jäl-keen, kun venäläisten joukot poistui-vat Turusta, sen olot rauhoittuivat. Tu-

Kuva 1920-luvulla otetussa kuvassa nahkurimestari Rihterin taloista on vielä kolme jäljellä. Päära-kennuksen maa oli nielaissut, kun Aurajoen savipenkka vuonna 1830 lähti vyörymään jokeen. (Kalpa Harri, Muuttuva kaupunki, osa 2 1960–1980. 2011). Multavierunkatu 1 jossa aloitti Kansanlastentar-ha nro 2 v. 1900. Åbo Akademis Bibliotek.


run historiassa seurasi nyt lyhyt ku-koistusvaihe. Turusta tuli autonomi-sen Suomen pääkaupunki. Valtiopäivät kokoontuivat Porvoossa, mutta halli-tuskonselji eli senaatti aloitti työsken-telynsä Turussa, jossa toimivat myös maan uudet keskusvirastot. Christian Richterin talosta Multavierunkatu 1 tehtiin hallituskonseljin virkatalo. Ra-kennukseen sijoitettiin myös valtais-tuinsali ja valtaistuin. Turku oli asukas-luvultaan maan suurin kaupunki. (Iko-nen 2015).

Vapautuva johtajaopettaja Anna Si-ren sijoitettiin uuteen perustettavaan ”filiaaliin” eli haaraosastoon Multa-vierunkatu 1:een ns. Richterin taloon ja hankittiin vielä kaksi apuopettajaa (27.5.1900). Kansanlastentarha nro 2 oli myöhemmin Päiväkoti Sairashuo-neenkatu 1.

Taulukko 3.Nro 2 Kansanlastentarhojen lasten lukumäärä ja vanhempien ammatit vuosina 1900–1902

Syyslukukausi 1900 94 lasta

Kevätlukukausi 1901 88 lasta

Syyslukukausi 1902 100 lasta

Kevätlukukausi 1902 97 lasta

45% käsityöläisten ja ammattityöläisten lapsia 43% sekatyöläisten, yksinäisten äitien ja leskien lapsia 12% talonomistajien, poliisien ja virkamiesten lapsia

Näiden lukujen perusteella lapset tulivat etupäässä yhteiskunnan kes-ki- ja alimmasta kerrostumasta. Las-tentarhojen perustamisen taustalla oli 1900-luvun vaihteessa teollistu-

misen sarastaessa alkava voimakas muuttoliike väestön keskuudessa, jo-ka aiheutti kasvavia ongelmia. Vuon-na 1900 oli Turussa syntyneitä 10 jo-kaista 25 asukasta kohti. Teollistumi-sen aikana naiset muuttivat miehiä useammin, samaten kuin nuoret, työs-sä käyvät ikäluokat vuosisadan vaih-teen molemmin puolin. Vuonna 1870 oli naisten osuus ammatissa toimi-vasta väestöstä 15 %, ja vuonna 1920 vastaava naisten osuus oli jo 41 %. Multavierunkadun lastentarha siirtyi syksyllä 1902 Mikonkadulle VII kau-punginosaan.

Vuosisadan alussa useimpien vä-hävaraisten perheiden äidit olivat ko-tona. Kuitenkin lastenhoito kotona ja sen ohessa tehty ansiotyö, antoivat pe-rusteen lastentarhaan pääsemiseksi. Lapsiperheet olivat suuria ja myös ko-tikasvatuksen heikentävät syyt puolsi-vat lastentarhapaikan saamista kuten sairaus ja kykenemättömyys lastenhoi-toon ja kasvatukseen. Ajatus köyhyy-den, laiskuuden, puutteellisen kasva-tuksen ja rikollisuuden keskinäisestä yhteydestä oli ollut vahvasti esillä las-tenhuollosta ja kasvatuksesta käydys-sä keskustelussa. Lapset juoksivat ka-dulla äidin työssä ollessa. Hallitsevam-pi puoli pelkoa oli suurlakkovuoteen 1905 saakka pelko lisääntyvästä rikol-lisuudesta.

Vielä vuonna 1909 kävi Turun suo-menkielisten lastentarhan äideistä ko-din ulkopuolella ansiotyössä vain noin 11 %, mutta vähitellen osuus kasvoi ja vuonna 1936 äideistä jo yli 49 % kä-vi ansiotyössä. Jo vuonna 1909 oli teh-ty valtionavusta ensimmäinen toivo-


musaloite. Kouluylihallitus sai tehtä-väkseen laatia ehdot, joiden mukaan avustusta annettiin 1913. Valtionavun saamisen ehtona oli mm., että Koulu-ylihallitus oli vahvistanut Lastentar-hojen toimintaohjelman ja että lasten-tarha oli Kouluylihallituksen hallinnan tarkastuksen alainen vuodesta 1918 alkaen. Kansakoulujen tarkastajalle määrättiin myös lastentarhojen val-vonta.

Puistolan lastentarha toimi 40 vuotta vuokratiloissa 1928–1968. Apteekkari Malinin perikunnan ta-lossa Puutarhakatu 22 vuokrasopi-mus tehtiin aina vain vuodeksi kerral-laan, joten kaupunki ei antanut pal-joakaan varoja kiinteistön korjauk-siin. Lämminvesivaraaja saatiin kui-tenkin 50-luvun puolivälissä. Talossa oli kymmenkunta puilla lämmitettä-vää uunia, jotka keittäjä lämmitti aa-muvarhaisella keittäessään aamupuu-

roa. Johtaja Rydman ja keittäjä asuivat talossa.

Arbetsmedelpunkt: Hönsen. 16.3.1909 Mikonkadun lastentarhasta. Keskusaiheen toteuttaminen aloite-taan lasten kanssa retkellä katsomaan kanatarhaa. Lapsilla on mukana ryy-nejä, joilla he ruokkivat kanoja. Lap-sille kerrotaan, että kanatarhoissa on kanoja kukkoja ja pieniä tipuja, joi-ta kanaäidit hoitavat. Lastentarhassa lapset saavat itse kukin kertoa, mitä he näkivät kanatarhassa ja retkellä. Myöhemmin toteutettiin askartelui-na ym. retken muistelot kuten muo-vailuna kana kyykyssä ja kananpesä, jossa munia, rakenteluna kanatarha ja ruokakuppeja, paperileikkaukse-na kukko, lauluja ja leikkejä, satuja ja piirustuksia ym. aiheesta. Keskusai-he on kirjoitettu ruotsin kielellä, kos-

Puistolan lastentarhan lapset (100 lasta) ja aikuiset juhlasalissa syksyllä 1959. Sivistystoimialan arkisto.


ka vuonna 1909 oli vielä kunnallisen virkakielenä ruotsi. Suomen kieli tu-li kunnalliseksi virkakieleksi vuon-na 1910 ja myöhemmin vuonna 1919 pöytäkirjakieleksi määrättiin pää-sääntöisesti suomi.

Lapsen rukousIsä taivaan ohjaa tieniheikko olen lapsi pienikuitenkaan ei hätää mullaturvaasi kun saan mä tulla.Enkelisi anna johtaavaarat eivät silloin kohtaa

Uskoani siunaa lisääsuojaa äitiä ja isää.Huomaas annan siskot, veikotheilläkin on voimat heikotMaani armas valoon nostasynnistä ja pimennosta.

Edith Rydman, lauluvihko Mikonkadun lastentarha 1909.

Rydmanin kuoleman jälkeen heidän asuntoihinsa näihin kahteen kamariin ja keittiöön muutettiin kokopäiväosas-to 2.4.1957. Tässä pikkukeittiössä oli talon ainoa käsienpesuallas.

Kokopäiväosaston aloitettua toi-mintansa 1936, keittäjä valvoi myös aamuisin ensimmäisiä lapsia opetta-jan tullessa töihin vasta kello 7. Keittä-jä Jenny Laakso muutti pois 1960-lu-vulla ja hänen huoneensa tuli osapäi-väosaston käyttöön. Pieni piha oli yh-teinen taloyhtiön osakkeiden omista-jien kanssa ja autopaikoitus oli keskel-lä pihaa. Asunto-osakeyhtiöllä ei ollut talonmiestä.

Lastentarhan laulu-leikkisali oli iso ja sen perällä oli seinässä jännit-tävä kaappi täynnä isoja puisia kuor-ma-autoja, puujunia, joiden vaunuis-sa oli paljon ikkunoita, kiiltäviä len-tokoneita, ynnä muuta. Rovasti K.E. Rinne kertoi, mitä hän muistaa las-tentarhastaan vanhasta Puistolasta. Rovasti oli käynyt aikanaan tätä las-tentarhaa ja hän muisti hurmaavat leikkipäivät, suuren salin aarrekaa-pin mahtavat leikkiautot, pitkän puu-junan, joka on vieläkin tallella ja muut jännittävät leikkitavarat. Hän muisti myös pitkät ompelujonot. Lapset om-pelivat vohvelikankaalle mallipiston jälkeen erilaisia pistoja, ja jos neula osui harhaan, mentiin jonossa hake-maan opettajalta siihen apua. (Järvi-nen I. 2003).

Kun Turussa kunnallistettiin las-tentarhat vuonna 1937 ja Puistolan lastentarhakin tuli kaupungin hallin-taan, oli talossa tällöin 118 lasta ja nel-jä osastoa, joista kolme oli puolipäivä-osastoa ja yksi 1936 perustettu koko-päiväosasto. Puistola oli aikanaan yk-si Turun suurimmista lastentarhoista, jolle Ester Melander teki myös oman laulun.

Lastentarhalaisten marssi.Sanat ja sävel Ester MelanderTää on marssi lasten, tarhan valtiastenjoukkomme nyt eespäin astuu pystypäin.Riemuhuudot täällä raikaa kaikkialle yhtä aikaapihamaalta pihamaalle ennättäin.


Niin kuin seppeleemme kukkasista teemmeniin me teemme piirin yli Suomenmaan.Hangosta ain Lappiin asti kaikki lapset hartahastiottaa käsi kädestä nyt toisiaan.

Lapsuusajan parhaan taivallamme tarhaanmutta kerran leikkipäivät harvenee.Silloin vanhempien myötä, rinnallansa teemme työtä,silloin maata toinen piiri suojelee.

Irma Alarannan muisteluja vanhan Puistolan ajalta 1960-luvulla

Yhteistyö vanhempien, huoltajien kanssa tai muiden tahojen kanssa oli ennen hyvin vähäistä. Kerran vuodes-sa tai lukukaudessa vanhemmat kut-suttiin äitien tai vanhempain iltaan Siellä oli jotain ohjelmaa, kerrottiin lastentarhan toiminnoista ja tarjot-tiin kahvia. Vanhemmilla oli mahdol-lisuus tutustua lastentarhan tiloihin ja lasten esille pantuihin askartelui-hin. Lasten ohjelmallisiin joulu- ja ke-vätjuhliin vanhemmat myös aina kut-suttiin.

Muisteluni on lasten ja vanhem-pien joulujuhlasta 1960-luvulta Puu-tarhakadun lastentarhasta, jossa ryh-mäni 6-vuotias poika, jonka perhees-sä oli suruaika, esitti toisen lastentar-halapseni isäkanttorin säestämänä

erittäin kauniisti ja vaikuttavasti P.J. Hannikaisen säveltämän ja Elsa Kopo-sen sanoittaman laulun (1917), jonka olin hänellä harjoituttanut:

Tuikkikaa, oi joulun tähtöset kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta yhtä ihanaa,mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää, oi joulun laulelot rinnoista niin riemurikkahista.Sävel soikoon, leikki leiskukoon, rinnan riemuista se kertokoon.Mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Kerran loppuun joulun satu saa, suru säveliä sumentaapi.Kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet,siks´ oi tähtisilmät loistakaa.

Vanhan Puistolan sadan lapsen (4 os.) lastentarhan suuri, avara sali oli täynnä kuuntelevia lasten vanhempia ja lapsia. Tätä tunnelmaa en unohda koskaan. Joulu- ja kevätjuhlat lasten ohjelmineen oli ennen koko talon yh-teisiä juhlia. Myöhemmin nämä juhlat ovat yleensä ryhmäkohtaisia. Keskus-telut vanhempien ja huoltajien kans-sa tapahtui yleensä heidän tuodessaan ja hakiessaan lapsiaan lastentarhasta. Kasvatuskeskustelut tulivat myöhem-min käytännöksi. Nykyisin vanhem-pien ja huoltajien yhteistyöstä määri-tellään laissa.

Toiveet omasta kodista toteutuivat 1.8. vuonna 1968, kun muutettiin Sai-rashuoneenkatu 1:een.


Kiinteistö on alkuaan entisen kork-kitehtailija Wicander & Larsonin yksi-tyishuvila. Näistä ajoista on merkkinä W & L-sukuviiri päiväkodin katon tor-nissa. Tehdas oli kadun toisella puo-lella Linnankadun kulmassa. Korkki-tehdas toimi suurimmillaan vuosina 1896–1898. Kaupunki osti kiinteis-tön 1927 ja vuokrasi sitä ulkopuoli-sille mm. työväenopistolle. Leena Ju-vonen suunnitteli kiinteistön päivä-kodiksi. Tilat osoittautuivat kuitenkin riittämättömiksi 100 lapsen käyttöön ja anoin alakerrasta lisätilaa leikkihuo-neeksi, jonka piirustukset hyväksyttiin vuonna 1971.

Vuonna 1989 oli Sairashuoneen-kadun päiväkodin lapsista 10 % työn-antajien ja yksityisyrittäjien lapsia ja johtajien ja ylempien toimihenki-

löiden lapsia oli 18 %. Vanhemmista alempia toimihenkilöitä oli 12 %, am-mattitaitoisia työntekijöitä oli 49 % ja ammattitaidottomia oli 5 %. Opiskeli-joiden osuus oli 6 %. Kehitys on joh-tanut ammattitaitoisen keskiluokan laajenemisen suuntaan. Sairashuo-neenkadun päiväkodin täyttäessä 90 vuotta vuonna 1990, oli hoitopaikko-jen määrä 77. Johtaja Minkkisen totea-mus vierailulla Sairashuoneenkadun päiväkodissa: ”Teillä on täällä kaikkea - antiikkia, kulttuuria ja romantiikkaa. Tänne voinkin tuoda kaupunginhalli-tuksen pitämään kokousta.” (Muistelo Alaranta).

Päiväkoti Sairashuoneenkatu 1 muuttui ruotsinkieliseksi 1990, kun Koulukatu 10 ei voinut enää täyt-tää ruotsinkielisten hakijoiden tar-

Linnankadun lastentarhan pikkuleipureita. Sivistystoimialan arkisto.


vetta keskusta alueella. Barnträdgå-rden Lasaretsgatan 1 sai toimia lain ja oikeuden, kulttuurin ja kansainvä-lisyyden keskellä, sillä aidan takana on Turun poliisitalo ja kadun toisella puolella Oikeustalo, pihaa reunusti-vat Turkuseura ja Retkeilymaja lisäk-si VPK Palolaitos hyvin lähellä.

Nro 3 Läntiseltä kadulta Koulukadulle 1903–Kansanlastentarha nro 3:n toiminta aloitettiin talossa Läntinen pitkäka-tu 6. (Mikrofilmi Arkkitehtitoimisto Turku). Tutkimuksen mukaan päivä-koti on toiminut viidessä eri toimi-pisteessä. Lastentarha aloitti toimin-tansa syksyllä 1903 Läntisellä ka-dulla Linja-autoaseman naapurissa. Täältä Puolalanpuiston, Kauppiaska-dun ja Linnankadun jälkeen lasten-tarha muutti Koulukadulle. Päiväkoti täytti 100 vuotta 4.9. 2003 (Alaran-ta 2004).

Uutta yksikköä varten oli vuokrat-tu 4 huonetta ja 2 keittiötä, eteinen ja vintti korttelista Läntinen Pitkäkatu 6. (Kokous 21.4.1903.) Johtajattarek-si otettiin Ingrid Holmström vuodeksi, jona aikana hänen on osoitettava sel-viytymisensä suomen kielestä.

Lastentarha nro 3 toimipaikatLäntinen Pitkäkatu 6 vuosina 1903–1917Puolalanpuisto 5 vuosina 1917–1924Kauppiaskatu 17 vuosina 1924–1962Linnankatu 30 vuosina 1962–1971Koulukatu 12 vuodesta 1973 nyky-päivään

Vuoden 2016 tiedon mukaan Kou-lukatu 12 päiväkoti puretaan. Samalle tontille rakennetaan 8-kerroksinen ra-kennus, johon tulee palveluasuntoja ja alakertaan päiväkoti (Henkilökohtainen tiedonanto Timo Jalonen 30.5.2016).

Vuonna 1892 oli Helsingissä aloi-tettu kasvattajatarkurssi eli lastentar-hanopettajien koulutus, josta valmistui vuonna 1903 myös turkulaisia opiske-lijoita, ja opettajista oli kova puute.

” Lastentarhan kasvattajien kurs-sissa Helsingistä päästettiin täy-dellisen kaksivuotisen oppijakson suorittaneina mm. Jenny Mittler, Sofie Reiner ja Emma Rönnmark Turusta.”

(Uusi Aura 4.6.1903).

Kun kolmas suomenkielinen las-tentarha aloitti syksyllä 1903 toimin-tansa, oli Turussa kahden ruotsinkie-lisen kanssa viisi lastentarhaa. Suo-menkielisiä lapsia oli keskimäärin vuosien 1902–1903 aikana yhteensä 262 ja ruotsinkielisiä keskimäärin 202 eli yhteensä 466 lasta. Kansanlasten-tarhoihin riitti paljon tulijoita, mutta keskimäärin vain 60–70 % pyrkijöistä pääsi sisälle 1900- luvun vaihteessa. Lastentarhoista olikin muodostunut käsitys, että vain vähävaraisimmilla perheillä oli mahdollisuus saada sinne lapsiaan. Monet luopuivat yrityksestä. Sääty-yhteiskunnan Kansanlastentar-hojen lasten vanhempien yhteiskun-nallinen asema Turussa lukuvuonna 1904–1905 ja syksyllä 1907 voidaan tilastojen nojalla ryhmittää kolmeen osaan:


Taulukko 4. Kansanlastentarhojen lasten vanhempien yhteiskunnallinen asema, myös ruotsinkieliset vuosina 1904–1905.

I vanhemmat: talonomistajia, virkamiehiä, suur-kauppiaita, merikapteeneja, rakennus- ym. suur-mestareita

II vanhemmat: käsityöläisiä, tehtaalaisia, alempia virkamiehiä, poliiseja, posteljooneja jne., pikku-kauppiaita, asioitsijoita

III vanhemmat: tilapäistyöntekijöitä, ulkotyömie-hiä, renkejä, ajureita, merimiehiä, leskiä ja naimat-tomia naisia

Lukuvuonna 1904-1905yht. 343 oppilaasta

I 6 (1,8 %)

II 162 (47,2 %)

III 170 (49,3 %) oppilasta ilmoittamattomia 5 (1,7 %).

Syksyllä 1907yht. 425 oppilaasta

I 2,8 %

II 55,4 %

III 41,8 %

Ruotsinkielisten lasten koko oppilasmäärästä yht. 148:sta

I 12 %

II 58 %

III 30 %

Huomattavaa on että ruotsalaisissa lastentarhoissa kuului ensimmäiseen luokkaan 12 %, useimmat näistä olivat maksavia oppilaita, kun suomalaisissa lastentarhoissa I:een luokkaan kuului vain noin 2,8 % oppilaista.

Turun kansanlastentarhojen ylläpitokustannuksetLastentarhojen ylläpitokustannuksis-ta mainitaan, että ne olivat lukuvuo-den 1905–1906 suomalaistarhoilla 14 123, 30 ja ruotsalaisilla 10 316,83 eli yhteensä 24 442,26 Smk. Suurin osa kustannuksista saatiin Anniskeluyh-tiöitten voittovaroista, jonka ohessa Säästöpankki avusti melkoisilla mää-rillä ja osa saatiin lahjoituksina. Vaikka keisarillinen asetus vuodelta 1892 pa-loviinan myynnistä oli vielä voimassa, voittovarojen epävakaus sai eneneväs-sä määrin vaikeuksia suomenkielisten sekä ruotsinkielisten lastentarhojen talouden hoidossa. Vuonna 1906 jätti suomalaisten lastentarhain johtokunta anomuksen varauksesta vuodelle 1907 kaupungin menoarvioon lastentarho-jen ylläpitämiseksi 16 990 Smk. Mut-ta valtuusto päätti hylätä anomuksen ja asetti 5-miehisen valiokunnan tutki-maan, mitenkä suomalaiset ja ruotsa-laiset lastentarhat saataisiin yhteisen johdon alaisiksi.

Vuosi 1906 oli maamme kannalta merkittävä, sillä Suomen sääty-yhteis-kunta siirtyi historiaan ja Suomi sai yksikamarisen eduskunnan sekä ylei-sen, yhtäläisen äänioikeuden. Uudes-sa eduskunnassa oli puolueet laidas-ta laitaan. Ensimmäiset vaalit olivat 15.–16.3.1907. Valtiopäivät kokoon-tuivat aluksi Helsingin Palokunnan ta-lolla. Uuden eduskunnan kokoonpa-no oli: 80 sos.dem. 59 suomal. puolue, 26 nuor. suom. 25 ruots. ja 9 maal.liitt. Suomalaiset naiset saivat äänioikeu-den valtiopäivillä ensimmäisinä maa-ilmassa.


Vuonna 1908 saatiin Lastentarha-lautakunta tukemaan yhteisöjen yllä-pitämiä johtokuntia.

Valiokunnan perehdyttyä käytän-nössä ja teoreettisesti lastentarhojem-me yhteiseen fröbel – pestalozzilai-seen kasvatustapaan ja sen tuloksiin, he eivät voineet kieltää sen erinomai-sia ansioita. Valiokunnan jäsenet viit-tasivat kansamme kuulun kasvattajan, lempeämielisen ystävän Z. Topeliuksen Mietekirjaan – Koulu-nimiseen kappa-leeseen, jossa Topelius tervehtii Fröbe-lin lastentarhoja, joista suunniteltiin tulevan jonkinmoisia kansakouluun valmistavia esi- ja leikkikoululaitoksia. Topelius huudahtaa kirjassaan Fröbe-lin tarhoista:

” Ala niistä ja järjestä ne ensim-mäiseksi renkaaksi siinä sarjassa, joka alkaa koulusta ja asteittain viepi yliopistoon.”

Koulutoimen ylihallituksen kierto-kirjeessä 1913 jätettiin johtajattarien tehtäväksi tiedustella oppilaiden vaa-tetusavun tarpeesta, jotta johtokunta saattaisi anoa tähän avustusta. Suo-men koulutoimen Ylihallituksen kir-jelmässä (10.9.1913) ilmoitetaan Tu-run suomenkielisten kansanlasten-tarhojen Työohjelmasta. Kansanlas-tentarhojen johtokunnan pöytäkirjat päättyvät vuonna 1914 maailman so-tatilanteen vuoksi. Viimeisessä pöy-

Työkasvatusta 1900-luvun alussa. Sivistystoimialan arkisto.


täkirjassa 12.5.1914 on johtajattarien ilmoitus Turun kansanlastentarhojen liian suurista luokista, joilla on 38 op-pilasta, kun esim. Helsingin tarhoissa on vain 28 jokaista luokkaa kohti ja Turun ruotsalaisissa vastaava luku on 25. Johtokunta päätti rajoittaa oppi-lasluvun kussakin tarhassa yhdeksäk-sikymmeneksi (90). Samalla päätet-tiin vähentää aputyttöjen lukua siten, ettei missään tarhassa saa olla kahta enempää.

Vuonna 1914 kouluhallituksen tarkastaja Onni Rauhamaa suorit-ti Turun kaupungin kansakoulujen tarkastuksen. Koulunkäynnin aloitu-siäksi hän suositteli seitsemää vuot-ta, mutta tarkastaja esitti myös orga-nisaatiomuutosta, että kaupungin las-tentarhat olisi liitettävä kansakoulu-jen yhteyteen ja niiden hallinnon alai-suuteen. (Ikonen 2015, 98; TKA, kan-sakoulujen jk:n ptk. 19.1.1914; TKK 1914, 1922, 45–46).

Maakunta-arkiston Telefonluettelot (1917) olivat tutkijan ainoana lähtee-nä, kun lastentarha muutti Läntiseltä kadulta Puolalanpuisto 5:een v. 1917.

Suomenkieliset lastentarhatN:o 3 Puolalanpuisto 5 joht.nti Helga DanielssonN:o 4 Puutarhakatu 44 joht. Edith RydmanN:o 5 Kaskenkatu 7 joht. Ingrid HolmströmLastenkamariosastossa oli 1.7.1918 alkaen 40 las-ta samassa ryhmässä.

Ruotsinkieliset lastentarhatTuomiokirkkotori 7 joht.o.m. SpiringSepänkatu 8 Sofie ReinerLäntinen Pitkäkatu 27Puheenjohtaja Majken Grönblom

Ester Melander muistelee vielä 101 -vuotiaana Hemmetin vanhainkodissa, miten hän oli ennen Karlborgia kaksi viikkoa Puolalanpuisto 5:ssä lasten-tarhanopettaja sijaisena. Lastentar-han osastot olivat toisessa kerrokses-sa, jonka terassille lapset levittivät nu-ken pyykkiä kuivumaan. Hän muistelee, miten hänelle ensimmäisenä työpäivä-nä maksettiin 50 markkaa kuukaudel-ta, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vas-taan, kun ei ollut vielä mitään tehnyt-kään. (Haastattelu 5.2.2003. Alaranta.)

Puolalanpuistoa kutsuttiin näihin aikoihin myös Museopuistoksi, sil-lä Taidemuseo rakennettiin vuonna 1904. Vuonna 1924 kun lastentarhat ja lastentarhanopettajien koulutus siirrettiin kouluylihallinnon alaisuu-desta sosiaaliministeriön alaisuuteen, Lastentarha nro 3 siirrettiin Puolalan-puistosta kaupungin lastentarhaa var-ten hankkimaan taloon - Kauppiaska-tu 17:een lastentarhaan. Kauppiaska-tu 17 haluttiin purkaa Turun Suoma-laisen Yhteiskoulun tieltä ja siirryttiin Linnankadulle, jossa lastentarhan ra-kennus Linnankatu 30 sijaitsi tontin joenpuoleisella sivustalla.

Kunnalliskertomus 1936 mu-kaan kaupungissa riehui kulkutau-dit. Kauppiaskadun lastentarhassa oli 2 tulirokkotapausta ja ruotsinkieli-nen osasto pidettiin suljettuna syys-kaudella 14 päivää tulirokon takia. Kauppiaskadulla lastentarha toimi vuoteen 1962. Ester Melander antoi vuonna 1946 Kauppiaskadun lasten-tarhalle nimen Sirkkulan lastentarha, joka nimi juontaa ehkä lastentarhan Lempi Sirkkula-nimiseen opettajatta-


reen. Ester Melander sanoitti ja sävel-si myös Sirkkulan laulun omistettuna SIrkkulan lastentarhalle. Nimi oli käy-tössä vuoteen 2003. (Alaranta 2004.)

Yksityinen seimi Maitopisara oli tontin Linnankadun puoleisessa raken-nuksessa ja siirtyi kaupungille vuonna 1945. Omaa kiinteistöä alettiin raken-taa ja yhdeksän vuoden jälkeen Lin-nankatu 30 purettiin hotelli Marina Palacen tieltä.

Kaupungin oma kiinteistö Kouluka-tu 12 uudisrakennus valmistui syksyk-si 1972 Helena Merikannon suunnit-telemana. Juhlavuodeksi 2003 Päivä-koti Koulukatu 12 sai peruskorjauksen kautta uuden, ehostetun ilmeen juhli-essaan 100-vuotistaivaltaan tarmok-kaan ja taitavan esimiehensä Kristiina Reilanderin luotsaamana.

Nro 4 Puutarhakadulta Sofiankadulle 1907–Neljäs kansanlastentarha perustettiin vuonna 1907 herra Rosenbergin ta-loon Puutarhakatu 44. Toiminta jatkui edelleen Arvinkadulla ja Annankadul-la. Jo aiemmin oli allekirjoittaneelle he-rännyt kiinnostus näiden mainittujen lastentarhojen mahdollisesta yhtey-destä toisiinsa ja Sofiankadun päivä-kotiin.

Lastentarha nro 4 toimipaikatPuutarhakatu 44 vuosina 1907–1925Arvinkatu 2 vuosina 1925–1977Sofiankatu 7 vuodesta 1977–nykypäivään

Vuonna 1907 perustettiin myös mm. Turun Biologinen museo. Hovi-oikeudenneuvos Stadighin toimesta Suoma Lehtinen kutsuttiin valmistut-

Puutarhakatu 44 Rosenbergin talossa avattiin Kansanlastentarha nro 4 16.9.1907. Sivistystoimialan arkisto.


tuaan vuonna 1907 perustamaan Kan-sanlastentarhaa nro 4 osoitteeseen Puutarhakatu 44 palkkana 1200 mk vuodessa. Lastentarhan johtajaksi va-littiin Emma Rönnmark.

Valtuuston myöntämien lisävaro-jen turvin päätettiin avata syksyllä 1907 lastentarha ja vuokrattiin huo-neisto herra Rosenbergin talosta Puu-tarhakatu 44, jossa oli sali, kaksi ka-maria ja kaksi keittiötä. Vuokrasopi-mus oli kolmeksi vuodeksi 1 200 mar-kan vuokrasta. Opetusvälineitä han-kittiin mm. fröbelpalikoita Saksasta, klosseja eli isoja rakennuspalikoita Mäkisen tehtaalta. Vuonna 1908 oli Turussa neljä suomenkielistä, 3- osas-toista lastentarhaa, joissa oli lapsia yhteensä 441.

” Puutarhakadun lastentarhassa ei juuri pihaa ollut, lapsia oli yleen-sä 120 eli 40 lasta kolmessa osas-tossa. Ruokamaksuna lapset mak-soivat 5 penniä päivältä, kunnan osuus oli 10 penniä päivältä. Van-hemmille järjestettiin mm. hengel-lisiä äitien iltoja ja yhteislaulutilai-suuksia”Suoma Lehtinen kertoo muistelmissaan.

Suomen koulutoimen Ylihallituksen kirjelmä 10.9.1913 ilmoittaa Turun suomenkielisten kansanlastentarhojen Työohjelman. Tarkastaja W. Weck man osoitti johtokunnalle kirjelmän huo-mautuksista ja ehdotuksista huoneis-tojen puutteellisuuksien ja korjauksien suhteen. Jokaisen lastentarhaan han-kittiinkin kolme terveysakkunaa. (Ko-kousptk. 13.1.1914).

Telefon 1914–1915Koulut – suomenkieliset lastentarhat

Nro 1 It. Pitkäkatu 27 joht. nti Suoma Lehtinen

Nro 2 Mikonkatu 3 joht. nti Edith Rydman

Nro 3 Länt. Pitkäkatu 6 joht. nti Olga Roschier

Nro 4 Puutarhakatu 44 joht. nti Emma Rönnmark

Muutto Arvinkadulle, jossa oli myös seimitoimintaa vuosina 1925–1977. Piha oli levoton, sillä se oli yh-teiskäytössä pitkän piharakennuksen epämääräisten asukkaiden kanssa. Arvinkadun lastentarhaan otettiin 75 lasta vuonna 1925, joista 18 kokopäi-väpaikoille. Lastentarhoilla oli talou-dellisesti erittäin vaikeaa. Sosiaalimi-nisteriön valtionavun ehtona oli päte-vät opettajat, mutta niiden puuttuessa oli tilalle palkattava hoitajattaria 800 markan kuukausipalkalla.

Sofiankatu 7 päiväkotiPäiväkoti Arvinkatu 2 b:n tilalle suun-niteltiin rakennettavaksi uusi Sofian-katu 7 päiväkoti, koska päiväkodin rakenteellinen kunto ja piha-alue ei-vät enää vastanneet päiväkodille ase-tettuja vaatimuksia. Myös Annankatu 2 päiväkodin lapset siirrettäisiin uu-teen päiväkotiin, sillä tilat olivat ahtai-ta vuokratiloja. Ilkka Järvisen kirjassa (2003) Sirkka-Liisa Haltia kertoo Sofi-ankadun rakennustöiden valmistumis-ta odotellessa ajastaan huippuantiikki-sessa Arvinkadun seimessä. Kaikki oli alkeellista, wc:t pihan perällä ja sulak-keet paloivat tavan takaa.


Muutto Sofiankadun uuteen Hele-na Merikannon suunnittelemaan päi-väkotiin tapahtui maaliskuussa 1977 ja hoitopaikkoja oli 90. Erityisryhmä 3-6 -vuotiaiden kehitysvammaisille al-koi 10-paikkaisena vuonna 1978, joka muuttui 12-paikkaiseksi integroiduksi ryhmäksi vuonna 1987, jossa oli paik-koja 5:lle kehitysvammaiselle. Seu-raava muutto Tallinmäkeen tapahtuu vuonna 2018.

Mielenkiintoista on, että raken-nukset Puutarhakatu 44 ja Arvinkatu 2 ovat suurina ja uljaina vielä paikoil-laan. Arvinkatu 2b:ssä on piharaken-nuksineen seitsemän eri asuntoa Ka-kolanmäen kauniin puiston reunassa. (Alaranta 2007).

Vuoden 2016 tiedon mukaan Sofi-ankadun päiväkoti tullaan purkamaan. Uusi päiväkoti on suunnitelmissa ra-kentaa Juhana Herttuan koulun lähelle Tallinmäen kentälle (Henkilökohtainen tiedonanto Timo Jalonen 30.6. 2016).

Nro 5 Betaniasta Kaskenkadulle 1917–Tämä perustettu viides ja viimeinen Kansanlastentarha täyttää Suomen it-senäisyysjuhlavuonna 100-vuotta.

Lastentarha nro 5 toimipaikatBetania: kevätkausi 1917Kaskenkatu 7: syyskaudesta 1917 nykypäivään

Kaikki kansanlastentarhat perus-tettiin mitä taajimmin asuttuihin, var-sinaisiin tehdas- ja työläiskaupungin osiin eri puolille kaupunkia. Tarve oli myös itä- ja koillispuolella Turkua, jonne avattiin Kansalaissodan vaikea-

na aikana vuonna 1917 Kaskenkadun lastentarha. Se toimi kuitenkin ke-vätlukukauden 1917 Betaniankadun ja Itäisenkadun kulmauksessa Beta-niassa, joka rakennus on edelleen ole-massa.

Betaniaan avattiin samalla myös Lastenhuoltokomitean lastenkamari-osasto sotaorvoille ja huoltoa tarvitse-ville lapsille. Lastenkamariosastojen lapset saivat 3 ateriaa päivässä ”kai-kista vaikeuksista huolimatta kaupun-kimme elintarvikehuollon suosiollisel-la myötävaikutuksella.” Lastenkamari-osasto nimitettiin vuonna 1918 kau-pungin avustamaksi kokopäiväosas-toksi, jollainen oli myös lastentarhas-sa Puutarhakatu 44. Niissä oli 40 lasta ryhmässä. Terveydentila ei ollut tyy-dyttävä, sillä Turussa riehui kulkutau-teina espanjantauti, hinkuyskä ja vesi-rokko, jotka aiheuttivat paljon lasten poissaoloja lastentarhasta. (Kaskenka-dun päiväkoti. Eskelin arkisto.)

Vuonna 1918 Lastentarha nro 5 Joh tajattarena toimi neiti Ingrid Holm-ström sekä opettajattarina neidit Ruth Danielsson ja Saimi Borg. Tarhojen joh-tajattaret ja opettajattaret ovat kaikki innolla ja menestyksellä suorittaneet tehtävänsä tarhoissa, samalla kuin he lasten välityksellä ovat pyrkineet kos-ketuksiin kotien ja vanhempien kanssa tiedustelemalla näiden varallisuussuh-teita ja elinehtoja. Näin heillä oli mah-dollisuus neuvojen antamiseen lasten hoitoon nähden, milloin vanhemmat sitä halusivat. Huomattavassa määrin jaettiin lapsille myös vaatetusapua. Mauno Koivisto aloitti hoidossa 4-vuo-tiaana syyskaudella 1927 ja jatkoi vielä


kevätkauden 1929. Päiväkoti Kasken-katu 7 on aikaisemmalta nimeltään Kalliorinteen lastentarha. ”On paikka Kalliorinteellä” kirjoittanut 7.4.1960 Arja Auremaa. (Kaskenkadun päiväko-din arkisto).

Vuonna 1935 suomenkielisten kan-sanlastentarhojen johtokuntaan kuu-luivat rouva Bertha Vanaja puheenjoh-tajana sekä rouva Agda Malin, lääketiet ja kir. tohtori Karl Rafael Kyrki, rehto-ri Iivari Vanaja ja lehtori Jul. Finnberg, viimeksi mainittu myös v.t. talouden-hoitajana. Opettajatar Saima Borg oli opettajiston edustajana johtokunnan kokouksissa.

Kaskenkadun 90-vuotisjuhlas-sa esitystään pitänyt Leena Herjanto muisteli:

” Kun kaupunki otti vuonna 1937 yksityiset ruotsinkieliset kolme kansanlastentarhaa ja suomen-kieliset viisi kansanlastentarhaa omaksi kaupungin järjestämäk-si toiminnaksi, tiloja oli käytös-sä vain päärakennuksen Kasken-kadun puoleinen osa. Viimeisessä huoneessa asui keittäjä Lempi, jo-ka huolehti aamuisin myös puu-uu-nien lämmityksestä. Piharakennuk-sessa oli käymälät, hevostalli ja pa-ja. Aloittaessani työt Kaskenkadun lastentarhassa lastentarhanopet-tajana oli jokaisella ryhmällä yksi huone. 75 lapsen ja työntekijöiden yhteisessä käytössä oli laulusali.”

Betania, suojeltu talokaunotar nyt sisätiloilta peruskorjattu ja liike-elämän palveluksessa. Satavuotias lastentarhaperinne on vain osittain katkennut. Turun Museokeskus.


Rakennukset olivat pitkään neiti Tai-nion yksityisomistuksessa. Pihapiirin kahdeksassa pienessä puutaloasunnos-sa asui monenlaisia vuokralaisia. Ulkona tuli siten huolehtia lasten pysymisestä pihalla, jossa vilkkaalle Kaskenkadulle eikä Luostarikadullekaan ollut portteja eikä pihalla ollut aitoja. Sovusta pihan naapureiden kanssa piti myös huolehtia. Kaupunki osti kiinteistön Kaskenkatu 7 vuonna 1973, jolloin päiväkodissa suo-ritettiin korjaus. Tämän jälkeen samaan taloon jäi vielä kolme asuinkäytössä ole-vaa asuinhuoneistoa. Lastensuojelulau-takunnan tiedonanto vuodelta 1975 oli, että päiväkoti Kaskenkatu laajennus tu-lee mahdolliseksi. Kun huoneisto nro 3 vapautui, lisätilat hyväksyttiin käyttöön 20.11.1978 ja pinta-alaksi tuli 264 m2. Hoitopaikkojen luku oli 70, joista koko-päiväpaikkoja 20 ja osapäiväpaikkoja

50. Tarkastuksessa todettiin, että koska päiväkodin tulevaisuus on epävarma, ei ole suunnitelmissa saneerausta. Koska päiväkoti sijaitsee vilkkaasti liikennöi-dyn Kaskenkadun varrella, tulee lasten leikkipiha ympäröidä aitauksella tai ra-kentaa portti piha-alueen tuloväylään. Mikäli samalla osastolla hoidettaisiin sekä kokopäivä- että puolipäivähoitoa saavia lapsia yhdessä, lasten ryhmäkoko saa tilanpuutteen vuoksi olla enintään 20 lasta. Harkittiin puolipäiväosastojen toiminnan muuttamista vielä aamu- ja iltapäiväosastoiksi.

Vuonna 1979 luovutettiin päiväko-din tiloiksi vielä yksi huoneisto, joka si-jaitsee toisessa talossa samassa piha-piirissä kuin päiväkoti ja joka tila toimi aluksi päiväkodin varastotiloina vuo-teen 1981. Päiväkodissa oli tällöin edel-leen 70 hoitopaikkaa ja kova tilojen puu-

Lapsia 1920-luvulta. Sivistystoimialan arkisto.


te. Kiinteistö- ja rakennustoimen lauta-kunnan selvityksessä 1980 oli todettu, ettei päiväkotitoiminnan pitämiselle ny-kyisellä tontilla ole esteitä, ja että tarvit-tava uudisrakentaminen lienee toteutet-tavissa siten, että naapuritontilla sijait-sevalle Työväenopistolle voidaan varata vähäinen laajennusalue.

Kaupungin suunnitelmissa 1981 oli, että Kaskenkadun päiväkoti korvattaisiin uudella päiväkodilla vuonna 1985, joten lisätiloissa suoritetaan ainoastaan kun-nostustyötä perusteellisemman korjauk-sen sijaan. Kuitenkin asuinhuoneistojen saaminen tyhjäksi pidettiin suunnitelmis-sa, jotta kiinteistöosasto voisi luovuttaa ne lastensuojelulautakunnaan käyttöön päiväkodin lisätiloiksi. Vuonna 1983 kah-den asuinhuoneiston vuokralaiset irtisa-nottiin, jotta tilat voitaisiin kunnostaa las-ten käyttöön päiväkodin lisätiloiksi.

Päivähoitojaoston kokouksessa 2.10.1985 oli esillä vuorohoidon tila-päinen järjestäminen Betaniankatu 1–2 päiväkodissa ja tilojen varaaminen vuo-rohoitoa varten Kaskenkatu 7 päiväko-dista sen korjauksen yhteydessä. Pää-tettiin tehdä katselmus päiväkodissa Kaskenkatu 7 Sinikka Haarlaksen opas-tuksella. Tutustuttiin päiväkodin tiloi-hin, aikaisempiin korjaussuunnitelmiin, piha-alueen muihin rakennuksiin sekä muutettuun vuorokausihoitoa antavaa päiväkotia koskevaan peruskorjaus-suunnitelmaan. (Kaskenkatu 7. Eskelin arkisto.)

Vuonna 1986 tehtiin päätös kaik-kien tilojen peruskorjauksesta päivä-kotikäyttöön ja ympärivuorokautisen päivähoidon aloittamisesta korjatuissa tiloissa. Betaniankadun päiväkodissa muutamia vuosia toiminut ympärivuo-

Hyviä unia. Sivistystoimialan arkisto.


rokautinen päiväkoti tulisi siirtymään Kaskenkadulle peruskorjauksen val-mistuttua. Vuorohoidon tarve Turussa kuitenkin kasvoi ja Hintsankujan päivä-kodissa Varissuolla aloitettiin ympäri-vuorokautinen toiminta jo ennen Kas-kenkadun päiväkodin peruskorjauksen valmistumista.

” Kävimme tutustumismatkoilla Kotkassa ja Helsingissä, joissa jo oli ympärivuorokautisia päiväkoteja. Päädyimme peruskorjausta suun-niteltaessa painottamaan vanhan talon henkeä ja toivoimme tilois-ta mahdollisimman kodinomaisia. Myös sisustus haluttiin saada mah-dollisimman kodikkaaksi. Laulusali nimettiin olohuoneeksi.”(Herjanto 2007,

Kaskenkadun arkisto 2014).

Sosiaalilautakunnan päivähoitojaos-ton päätöksessä 3.3.1987 Kaskenkadun päiväkodin huonetilaohjelma hyväk-syttiin ja päiväkoti muutettiin vuoro-hoitoa antavaksi päiväkodiksi vuonna 1989. Saneeraukseen ryhdyttiin 1988, ja kiinteistöosaston tuli irtisanoa vuok-raukset päättymään siihen mennessä. (Kaskenkatu 7. Eskelin arkisto.) Päivä-hoito-osasto teki sosiaalilautakunnalle esityksen vuonna 1999, että varsinais-ta yöhoitoa tarjoaisi vain Kaskenkadun päiväkoti. (Sosla 15.12.1999.)

Vuonna 2000 osa ympärivuorokau-tisessa hoidossa olevista lapsista vietti useiden päivien jopa yli viikon kestä-viä jaksoja päiväkodissa. Tätä ennen-kin hoidettiin jo laivalla työtä tekevien

lapset. Näiden lasten hoidossa ei voitu noudattaa tavanomaisia päivähoidon hoitomenetelmiä, vaan huomattavas-ti kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen hoidossa ja perheen huomioimisessa. Yhteistyötä päivähoito-osaston sosiaa-lityöntekijän kanssa jatkettiin näiden lasten ja perheiden asioiden hoidossa. Lisääntynyt erityistä hoitoa ja kasva-tusta tarvitsevien lasten määrä vuoro-hoitoryhmissä on vaatinut enemmän henkilöstöä ja tiivistä yhteistyötä kier-tävien erityisopettajien kanssa, koska lapsen kehityksen tukeminen vaihte-levassa ryhmässä eri vuorokauden ai-koina on usein vaikeaa.

Ympärivuorokautinen hoito keskitettiin Kaskeen syksystä 2008

"Henkilökunnan määrän arvioi-miseen saatiin apua Hintsankujalta ja monista työvuorotaulukkokokei-luista, miten periodityön määräyk-set toteutuvat ja miten saadaan riit-tävästi henkilökuntaa työvuoroihin. Kaskenkadun päiväkodin henkilö-kunta on osallistunut valtakunnalli-siin hankkeisiin kuten STM:n Mieli työssä ja Stakesin Työn ja perheen yhdistäminen. Työ ympärivuoro-kautisen päivähoidon parissa vaatii toiminnan jatkuvaa sopeuttamista asiakkaiden tarpeisiin.”(Herjanto 2007).

Vuorohoidon alueellinen kohtaa-vuus keskitettiin Kaskeen syksystä 2008 ympärivuorokautisena, joka toi-minta Hintsankujalta lopetettiin. (Sos-la 14.11.2007 § 1458.)


Vuorohoitoon kuuluu ympärivuorokautinen hoito ja iltahoito.Vuorohoito on tarkoitettu vuorotyös-sä olevien vanhempien lapsille. Ryh-miä saatetaan yhdistää iltaisin ja vii-konloppuisin, jolloin lapset ovat vuo-rovaikutuksessa yksikön muiden ryh-mien aikuisten ja lasten kanssa. Iltaisin ja viikonloppuisin korostuu erityisesti lapsen omista tarpeista lähtevä pien-

ryhmätoiminta. Toiminta on suunnitel-mallista ja kaikki lapset tasapuolisesti huomioivaa niin aamupäivällä, iltapäi-vällä kuin iltaisinkin. Vuorohoitopäivä-kodissa kiinnitetään erityistä huomio-ta vuorovaikutussuhteisiin ja tilantei-siin, sillä ryhmätilanne on alati muun-tuva. Kun vuorohoidon tarve loppuu, järjestetään lapselle päivähoitopaikka muusta päiväkotiryhmästä tai perhe-päivähoidosta.

Antti Jokinen ja oma piirretty kuva. Kaskenkadun päiväkodin arkisto.


II Lastentarhat kouluylihallituksen alaisuuteen v. 1918


Lastensuojelullisia toimintoja kansalaissodan 1917 seurauksena

Turkuun lastenkamariosastoja ja kaivattuja lastenkotejaJoulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Vuoden 1917 kansalais-sodassa purkautuivat autonomian ajalla syntyneet yhteiskunnalliset ja poliittiset ristiriidat. Sodan seurauk-sena yli 1000 lasta jäi täysorvoiksi ja 14 000 lasta yli 5000 perheestä jou-tui puutteellisiin oloihin. Pitkäaikai-sen vankeustuomion saaneiden van-hempien lapset mukaan lukien sodan seurauksena erityistä huolenpitoa tarvitsevien lasten määräksi voidaan laskea 25 000. Sotaorpojen huollon järjestäminen nousi itsenäisyyden al-kuvuosien kiireellisimmäksi sosiaa-lipoliittiseksi toimeksi. (Hämäläinen Juha, 2007). ”Yleishyvän valiokunta ” halusi varata koulut asunnoiksi kau-punkiin saapuvalle suurehkolle sota-joukolle. Turun henkikirjoitettu vä-kiluku väheni: vuonna 1917 se oli 49 062, mutta vuonna 1920 asukkaita oli vain 45 408. (Ikonen 2015).

Kansalaissodan vuonna 1917 aloi-tettiin Turussa Lastenhuoltokomite-an varoilla lastenkamariosastot. Niis-sä oli 40 lasta ryhmässä lastentarho-jen yhteydessä Puutarhakadulla ja avatussa lastentarhassa Kaskenka-dulla. Lapset olivat köyhäinhoidon lähettämiä, etupäässä sotaorpoja tai yksinhuoltajien lapsia, joiden äi-dit olivat työssä kodin ulkopuolella. Lastenkamariosastojen lapset saivat 3 ateriaa päivässä. Päiväunet kuului-

vat lastenkamariosastojen päiväjär-jestykseen.

” Lastenkamarityössä toteutet-tiin Fröbelin kasvatusperiaatteita, mutta ne toimivat ilman loma-ai-koja ja ottivat hoivatakseen jo-pa 3-vuotiaita Lastenhuoltokomi-tean varoilla, jonka valtuusto teki mahdolliseksi päättyneen kapinan tuottamien haavojen parantami-seksi.” (TKKK 1918).

Kansalaissodan levottomuuksien vuoksi olivat kaikki Turun lastentar-hat suljettuina maaliskuun puolivälis-tä toukokuun alkuun. Kesälastentarho-ja ei myöskään katsottu mahdolliseksi eikä tarpeelliseksi pitää, sillä lastenka-mariosastot (kokopäivä) korvasivat ke-sähoidon tarvetta. Ainoana erona muu-hun lastentarhatoimintaan (osapäivä) oli, että nämä erityiset osastot olivat avoinna klo 7-17 ympäri vuoden. Muil-ta osin lastentarhatoiminta rahoitet-tiin edelleen Turun Säästöpankin voit-tovaroilla, kaupungin määrärahoilla ja 1913 alkaen valtion avulla. (TKKK 1918, Remmer 1989).

Turussa seimiä avattiin uudelleen ja uusia perustettiinKansalaissotavuoden 1917 hädänalai-sena aikana käynnistettiin lastensuo-jelullisia toimintoja kun myös seimiä perustettiin. Valtuusto asetti vuonna 1918 komitean, jonka ”tehtävänä oli tämän nälän ja hädän aikana huoleh-tia sellaisten lasten ravitsemukses-ta ja kaikenpuolisesta hoidosta, jotka


äitiensä päivisin ollessa työssä kodin ulkopuolella jäivät hoitoa vaille – erit-täinkin silmälläpitäen niitä lapsia, jot-ka kansalaissodasta johtuvien syiden tähden olivat hätään joutuneet.” Komi-tean puheenjohtajana toimivan Maria Ahlmanin työnä oli pääasiassa huoleh-tia lasten päivähoidosta.

Komitealle uskottu tehtävä alkoi heinäkuun 1 päivänä 1918, jolloin jonkun aikaa suljettuina olleet Unio-nin laitokset Maitopisara I Kaivokatu 6 ja Maitopisara II 25 sekä Lastensei-mi Vähä-Hämeenkatu 3 jälleen avat-tiin. Avattiin myös seuraavat kesäisin tavallisesti suljettuina olleet laitokset: Lastentarhat Puutarhakatu 44 ja Kas-kenkatu 7, Turun Lastentyöhuone ja Kajanderin Työtupa. Betanian lasten-seimi laajennettiin ja Uusi lastenseimi perustettiin Aningaistentulliin sekä toinen Uusi lastenseimi Lähetyshuo-netaloon Puistokatu 12 (emt.).

Lastentarhat kouluylihallituksen alaisuuteen 1918

Turun lastenkamariosastoista kokopäiväosastojaSuomen itsenäisyys alkoi 6.12.1917 sisällissodan katkeroittamassa ja ki-ristämässä ilmapiirissä. Yhteiskun-taa ryhdyttiin rakentamaan valkois-ten voittajien ehdoilla, mutta sosiaa-lidemokraattien toiminta elpyi jo syk-syllä 1918. (Heikkinen & Leino-Kau-kiainen 2011). Kun vuonna 1918 las-tentarhat tulivat Kouluylihallituksen alaisuuteen, Turussa avattiin syksyl-lä 1918 kaupungin tukemat kokopäi-

väosastot. Lastentarhalapsille jaet-tiin vuonna 1918 huomattavia mää-riä vaatetusapua, kenkiä ym. avustuk-sia, joita varoja saatiin Lastenhuolto-komitean varoista köyhille, orvoille ja laiminlyödyille lapsille. Johtokuntaan ovat kuuluneet varapresidentti Eero Stadigh puheenjohtajana ja sihteeri-nä, kauppaneuvos Leon Gestrin talou-den ja rahaston hoitajana sekä lehtori Iivari Vanaja pöytäkirjantarkastajana lisäksi rouvat Maria Ahlman, Hanna Jalava ja Bertta Vanaja.

Toimintakertomuksen 1918 lop-pukappaleessa on toivomus tulevai-suuden suuntaviivoista. Siinä johto-kunta toivoo kuten jo kuluneet kym-menkunta vuotta kaupungin vihdoin-kin

”ottavansa lastentarhat vakinai-seen menosääntöönsä ja samalla-saattavansa ne siihen vuorovaiku-tukselliseen suhteeseen alemman kansanopetuksen kanssa, kuin missä ne enimmissä Euroopan kulttuurimaissa jo vuosikymme-niä ovat olleet. Uusia kansakoulu-ja kaupunkiin suunniteltaessa ne varattaisiin sen verran laajemmik-si, että niiden suojiin saataisiin py-syväisesti täydelliset lastentarhat-kin läheiseen yhdysvaikutukseen toistensa kanssa.”

Vuoden 1919 marraskuussa Hä-meenlinnan alakansakoulun seminaa-rin johtaja Aukusti Salo ehdotti, että ”lastentarha kuuluu koulutusjärjes-telmään”, ja hän ehdotti kansakoulu-jen ja lastentarhanopettajien koulu-


tuksen yhdistämistä (Virtanen 2009). Kouluhallituksen nimeävän tarkasta-jan mukaan vuonna 1919 maassa toi-mi 29 paikkakunnalla yhteensä 75 las-tentarhaa, joista 52 oli suomenkielisiä, 18 ruotsinkielisiä ja kaksikielisiä viisi. Helsingin 23:sta lastentarhasta 16:ssa toimi 25-lapsen kokopäiväosasto osa-päiväosastojen ohella.

Päiväsiirtolat lasten kesävirkistykseen Ruissaloon ja Karlborgin huvilalleLapsille oli järjestetty kesän virkis-tystoimintaa jo 1914 alkaen, kuten laivamatkoina Ruissalon Kansanpuis-ton rannalle. Lastenhuoltokomitea ryhtyi 1918 yhteistoimintaan Suoje-lukeskuksen kanssa ja järjesti myös

kesävirkistystä lapsille, kuten joka-päiväiset laivamatkat Ruissaloon. Ko-mitea vuokrasi osakeyhtiö Meritoi-melta Susanna-nimisen laivan, joka aamuisin klo 10 tienoissa lähti ali-sen sillan luota vieden mukanaan vä-hintään sata lasta. Perille päästyään lapset saivat ensimmäisen aterian-sa: voileipää ja mukillisen maitoa tai viiliä. Sitten seurasi leikkiä, laulua ja vapaata oleskelua luonnon helmassa. Päivällinen keitettiin suuressa pata-kaminassa ulkona. Lapset saivat op-pia uimaan Turun uimakoulunopet-tajien johdolla. Kello kuuden tienoilla kuului laivan vihellys, joka kutsui lap-set paluumatkalle kaupunkiin. Lasten mukana seurasi aina yksi lastentar-hanopettaja, yksi leikinopettaja, ns.

Lapsia retkellä siirtolassa 1930-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


bonni ja keittäjätär. Kukin lapsi sai tehdä tällaisia retkiä päivittäin kol-men viikon ajan, jonka jälkeen aloitti taas uusi satalukuinen joukko. Kui-tenkin oli lupa laivaan ottaa kaksikin sataa lasta, jonka vuoksi kaupungista samaan aikaan työskentelevät leikki-kurssilaiset usein olivat mukana vie-railumatkoilla. Sateisina päivinä ei laivaretkiä tehty.

Toinen lasten päiväsiirtola oli en-nen mainittu Karlborgin huvila Sota-laisten mäellä. Yksityiskoteihin maal-la oli sijoitettu 98 lasta ja kesäsiirto-loihin maalla 238 lasta. Leikkikurs-seihin otti osaa 300 lasta. Joulukuun 1 päivään 1919 sotaorpoja oli päivä-hoidossa 361 lasta ja 562 hoitopäivää, muut laitoksissa olleet lapset ovat ol-leet erittäin köyhistä kodeista, joissa isä tai äiti on ollut sairaana tai äiti on ollut naimaton tai leski. Komitea te-ki ehdotuksen, että lasten päivähuol-to liitettäisiin samaan lastenhuolto-keskukseen. (Turun kaupungin aset-taman Lastenhuoltokomitean työnse-lostus ja tilit 18/6 1918–1/12 1919. Maria Ahlman).

Kesällä 1919 ei kesälastentarhoja voitu varojen puutteen vuoksi järjes-tää. Siitä huolimatta järjestyi monil-le lastentarhalapsille tilaisuus päästä kolmeksi viikoksi Lastensuojelukes-kuksen ja Lastenhuoltokomitean ke-säsiirtoloihin (TKKK 1919, Remmer 1989). Johtokunta anoi, että lastentar-halautakunta saisi tehtäväkseen laatia koko kaupungin lastentarhalaitoksel-le yleisen johtosäännön (TKKK 1920, 1/82–83).

Lastentarha ja alakoulu vakiinnuttavat asemansa – tiet erkanevatElsa Borenius Turun käynnillä vuonna 1919

LTO-liiton puheenjohtajana 1930–1946. Vuonna 1929 jäseniä oli 295. LTOL Hki.

Lastentarhanopettaja Elsa Borenius (1881–1958) oli ensimmäinen sosiaa-liministeriön lastensuojelun tarkasta-ja vuodesta 1919. Hän kiersi Suomea neuvonta- ja tarkastuskierroksilla. Val-mistuttuaan lastentarhanopettajaksi Tukholmassa 1908 hän täydensi opin-tojaan mm. Lausannessa, Lontoossa sekä Helsingissä. Laaja-alainen sivistys ja ruotsin, englannin, ranskan ja saksan kielitaito loivat pohjaa vahvalle fröbe-liläiselle lastentarha-aatteelle. (Lasten-tarha 6/1948.)

Tehtyään Turussa ensimmäisen tar-kastuksen, tarkastuspöytäkirjan lau-sunnosta voidaan mainita seuraavaa:


” On mielihyvällä todettava, että lastentarhat Turussa ovat saaneet käytettäväkseen hyvät ja tilavat – yhtä lukuun ottamatta – huoneistot ja että lastentarhat ovat sellaisis-sa paikoissa, että lasten ei tarvit-se käydä pitkiä matkoja ja vilkaslii-kenteisiä katuja pitkin niihin saa-puakseen, että lastentarhain käy-tettävissä on osittain verrattain hauskat pihamaat tahi avonaiset leikkipaikat, jotta jokapäiväinen oleskelu ulkoilmassa käy mahdol-liseksi.”(Toimintakertomus vuodelta 1919).

Boreniuksen täyttäessä 70 vuot-ta hänelle myönnettiin Lastentarhan-opettaliiton anomuksesta sosiaalineu-voksen arvonimi ensimmäisenä Suo-

messa ja samalla Lastentarhanopet-tajaliittoliito kutsui hänet kunniajäse-nekseen 1951. (Åsvik, A. 1999, 16).

Suomenkieliset kansanlastentarhat ovat v. 1920 työskennelleet samoissa huoneistoissa kuin vuonna 1919, pait-si lastentarha n:o 1, joka on työskennel-lyt Karlborgin huvilassa Eteläisellä Ta-kamaalla. Lastentarhojen johtokuntaan ovat kuuluneet: rehtorinrouva Maria Ahlman puheenjohtajana, kauppaneu-vos Leon Gestrin talouden- ja rahas-tonhoitajana, lehtori Iivari Vanaja, rou-vat Nanna Jalava, Bertta Vanaja, jäse-ninä sekä lehtori Jul. Finnberg, sihtee-rinä. Johtajatar, neiti Edith Rydman on opettajiston edustajana ollut läsnä joh-tokunnan kokouksissa. Lastentarhoissa n:o 1, 2 ja 3 ovat opettajattarina ja joh-tajattarena toimineet samat henkilöt kuin vuonna 1919. Lastentarhassa n:o

Taulukko 5.Lastentarhojen menot ja valtionapu vuonna 1920 sekä vanhempien ammatit Henkilökunnan palkat 149.640,00

Huoneistojen vuokrat 13.600,00

Opetusvälineet ym sekalaiset menot 18.781,70

Polttopuut 19.409,45

Lasten ruoka 37.328,20, johon lapsilta kerätty 22.663,90

Menot yhteensä 238.759,35

Valtion apu 71.500,00

- tilapäistyöntekijäin, ulkotyömiesten, ajurien, merimiesten, leskien ja naimattomien naisten lapsia kevät 268, syys 249

- käsityöläisten, tehtaalaisten, alempien virkamiesten, poliisien, postiljoonien, pikkukauppiaiden, kauppapalvelijain, ja asioitsijain ym. lapsia kevät 133, syys 195

- talonomistajain, suurkauppiaiden, virkamiesten, merikapteenien, rakennus- ym. suurmestarien lapsia kevät 7, syys 39

(TKKK 1920. Turku 1921).


4 oli johtajattarena neiti Alli Jansson se-kä opettajattarina neidit Hilja Viljakka ja Suoma Karlström, lastentarhassa n:o 5 johtajattarena oli neiti Rauha Sjöblom sekä opettajattarina neidit Saimi Borg ja Maiju Johansson. Kokopäiväosasto-ja on sijainnut lastentarhoissa Kasken-kadulla, Puutarhakadulla ja Karlborgin huvilan lastentarhassa. Lastentarhois-sa on ollut kevätkaudella 408 ja syys-kaudella 447 oppilasta.

Näistä suorittivat muutamat eri-tyismaksun opetuksestaan ja korote-tun maksun ruuastaan. Sitä paitsi oli-vat nämä lapset valmiit väistymään, milloin varattomampia oppilaita oli tarhoihin pyrkimässä. Paitsi varsinai-sessa kesälastentarhassa, joita on pi-detty Rymättylässä 20:lle lapselle, on tänäkin vuonna voitu järjestää ainakin

enimmille lastentarhojen suojateille ti-laisuus päästä noin kolmeksi, neljäksi viikoksi maalle virkistymään.

Lastentarhan suhde koulutusjärjestelmäänLastentarhan suhde koulutusjärjestel-mään on vaivannut kasvatusalan ih-misten mieltä lastentarhan alkuajoista saakka. Saksan ensimmäisessä yleises-sä opettajakokouksessa vuonna 1848 puollettiin yhtenäiskasvatusta

” lastentarhasta korkeakouluun saakka ja lastentarhaa pidettiin tarkoituksenmukaisena kansa-koulun esiasteena.”

Lastentarhan ja koulutusjärjestel-män mutkikkaasta suhteesta käytiin

Lapsia metsäretkellä 1930-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


vuosina 1919–1922 Alkuopetus-leh-dessä vilkas keskustelu seminaari-johtaja Aukusti Salon ja Ebeneserko-din johtajan Elisabeth Alanderin kes-ken. Aukusti Salo ehdotti deweyläi-sellä (korkeakouluihin saakka yhtä ja samaa) lastentarhatulkinnallaan, et-tä lastentarhat olisi otettava julkisen koulutusjärjestelmän piiriin perustel-len sitä yhteiskunnallisin, kasvatuksel-lisin, tutkimuksellisin ja kansainvälisin esimerkein. Elisabeth Alander vastusti schrader-breymannilaisella (fröbeliläi-sellä) tulkinnallaan jyrkästi lastentar-hojen ja koulujen yhdistämistä. Lasten-tarhan esikuva oli kodissa. Keskustelu lastentarhan siirtämisestä koulujärjes-telmään hiipui Aukusti Salon keskuste-lussa käyttämiä sanoja lainaten ”etsik-kohetkeksi” joka tuolloin meni ohi ei-kä lastentarha tullut koulujärjestelmän piiriin (Virtanen 2009).

Laki oppivelvollisuudesta 1921Lastentarhat ja kansakoulut olivat alun pitäen toiminnallisesti erillisiä laitok-sia, vaikka niiden molempien päämää-rät ja tavoitteet olivatkin pitkälti yh-teneviä. Lastentarhojen hallinnolli-nen sijoittuminen aiheutti vilkasta ja vastakkaisia näkemyksiä heijastele-vaa keskustelua: tulisiko niiden kuu-lua sosiaalihallinnon vai opetushallin-non alaisuuteen. Vuoden 1921 oppivel-vollisuuslain ja lastentarhanopettajien vastustuksen myötä lastentarhat jätet-tiin varsinaisen koulutoimen ulkopuo-lelle. Samalla tehtiin sittemmin melko pysyväksi osoittautunut ero lastentar-hanopettajakunnan ja muun opettaja-kunnan välillä. Lastentarhat päätettiin

liittää, toisin kuin kansakoulut, osak-si sosiaalihallintoa. Samoin itsenäinen lastentarhanopettajakoulutus jäi eril-leen muusta opettajakoulutuksesta. Lastentarhanopettajat pohtivat, miksi koulutuksien yhdistämistä ei pidetty onnistuneena. Lastentarhanopettajat uskoivat toisaalta, että lastentarhojen yhteiskunnallinen merkitys voisi kou-lulaitoksen yhteydessä jäädä kasva-tuksellisten tavoitteiden varjoon. (Pa-lonen & Kinos 2000, Turun kaupungin sosiaalikeskus, julkaisu nro 4B/2000.)

Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain on arvioitu merkinneen lastentarhan ja alakansakoulun ammattilaisten er-kaantumista yhä kauemmas toisis-taan. Alakansakoulu liitettiin lainsää-dännöllä osaksi kansakoulua ja toi-saalta lastentarha erotettiin siitä irti. Kun alakansakoulunopettajien koulu-tus lähti kehittymään kohti yhdenty-vää kansakoulunopettajien koulutus-ta, jäi lastentarhanopettajakoulutus nyt omaksi saarekkeeksi. Kun lasten-tarha 1924 siirrettiin kokonaisuudes-saan pois kouluhallituksesta lasten-suojelutoimiston alaisuuteen, merkitsi siirtymä samalla lastentarhatyön las-tensuojelullisten piirteiden vahvistu-mista. (Rinne & Jauhiainen 1988, Vir-tanen 2009).

Lastensuojelulautakunta Turkuun 1923

Vuoden 1918 tapahtumat toimivat osaltaan lastensuojelutietoisuuden he-räämisenä. Lastensuojelu nähtiin mah-dollisuudeksi edistää kahtia jakautu-


neen kansan yhtenäisyyttä. Lastensuo-jelun aate- ja arvopohjaa muovasivat samat sekä vanhoilliset että uudistus-mieliset ajatussuunnat. Kuitenkin se nähtiin yleisesti kansakunnan yhtei-senä asiana. Kenraali Mannerheimin aloitteesta perustettiin vuonna 1920 koko maan käsittäväksi kansalaisjär-jestöksi Kenraali Mannerheimin las-tensuojeluliitto (vuodesta 1960 alkaen Mannerheimin Lastensuojeluliitto). Asiakirjoissa painotettiin kansanterve-yden edistämistä, yhteiskuntarauhan rakentamista ja nuorison moraalin ko-hottamista sekä tarkoituksena oli he-rättää laajat kansalaispiirit toimintaan lasten terveyden ja hyvinvoinnin edis-tämiseksi. Keskeistä oli lastenhoito- ja kasvatustietouden jakaminen vanhem-mille, mutta toiminta käsitti myös mm. kerhoja virkistystoiminta.

Turun kaupunginvaltuustolla oli 1921 suunnitelmissa perustaa lasten-suojelulautakunta, jolloin se lakkautti samalla kasvatuslautakunnan (1907), lastentarhalautakunnan (1908), köy-häinhoidon lastenhoitolautakunnan (1916) sekä lastenhuoltokomitean (1918). Lautakunta toimi vuoden 1922 valmistelutehtäviä suorittaen ja vuon-na 1923 alussa aloitti Turussa viralli-sesti toimintansa kaupunginvaltuus-ton perustama lastensuojelulautakun-ta. Ohjesääntö hyväksyttiin lautakun-nassa vuonna 1923. Vuoden loppu-kuukausina pidettiin kolme kokousta, joissa lautakunta mm. asetti 5-henki-sen komitean valmistamaan lastensuo-jelulautakunnan menoarviota vuodek-si 1923, julisti perustettaviksi päätetyt lastensuojelulautakunnan virat haet-

taviksi ja teki esityksen kaupunginval-tuustolle lastensuojelutyönjohtajan vi-ran täyttämisestä. Valtuuston valitse-ma ensimmäinen lastensuojelujohtaja pastori, sittemmin rovasti Daniel Hed-man aloitti työnsä vuoden 1923 alus-sa. Hänestä tuli lastentarhojen tarkas-taja kansakoulujen tapaan. Näin alka-nut aika kesti 36 vuotta ja ajanjaksoa kutsuttiin myöhemmin alaisten kes-kuudessa "Hedmanin ajaksi". Lasten-tarhoja oli viisi suomenkielisinä vuon-na 1923, joissa syyskaudella oli 408 ja kevätkaudella 399 oppilasta. Leskien ja naimattomien naisten lapsia oli ke-vätkaudella 60 % ja syyskaudella 45 %. Vuonna 1923 oli suomenkielisten las-tentarhojen johtokunnan puheenjohta-jana rouva Maria Ahlman ja ruotsinkie-lisillä rouva Toini Johansson. Lasten-tarhojen johtajattarina toimivat suo-menkielisissä Helga Danielsson, Alli Jansson, Suoma Lehtinen, Edith Ryd-man ja Rauha Sjöblom, ruotsinkielisis-sä Roth Danielsson, Ester Hedberg ja Sofia Reines.

Daniel Hedman työpöytänsä ääressä lastensuo-jelujohtajana. Kuva: Turun sosiaalihuoltoa sa-noin ja kuvin 1957.


”Lastentarhat aloittivat kevät-lukukautensa tammikuun 13 p:-nä ja päättivät sen toukokuun 31 p:nä. Syyskausi alkoi syyskuun 1 p:nä ja päättyi joulujuhliin joulu-kuun 18 p:nä. Päivittäinen työaika oli yleensä klo 10 s:tä a.p. 2:een i.p., paitsi lauantaisin lopetettiin vähän aikaisemmin, pienimmät poistuivat heti aterioituaan noin klo puoli 1 i.p.”

Toiminta suunniteltiin lapsia ym-päröivästä elämästä kuukausiaihei-siin myöhemmin keskusaiheisiin, jot-ka käsiteltiin vuodenaikojen ja lasten käsityskyvyn mukaan. Toimintaa elä-vöitettiin Fröbelin askartelujen avul-la, joihin kuuluu rakentaminen erilai-silla palikoilla, piirustus, ompelu, pu-jottelu, paperitaittelu, muovailu, hel-mien pujottelu ynnä muut sekä myös kertomusten, laulujen ja kuvien avul-la. Järjestettiin myös veistoa, kutomis-ta ja erilaisia käytännöllisiä töitä kuten kukkien hoitoa, nuken vaatteiden pe-sua ja silitystä, perunain kuorimista ja kuparin kiillotusta. Tehtiin myös retkiä luontoon. (TKKK 1923).

Edith Rydman (s.1881)Rydman kirjoitti ja kokosi paksun teok-sen ”Työskentelykirja keskusaiheista vuosilta 1928–1936 Puutarhakadun lastentarha”, jossa on kirjoitettuna kes-kusaiheita ja mukana lasten piirustuk-sia, paperileikkelyitä, ompeluita, pape-ritaittelutöitä taideteoksina lasten to-teuttamina askarteluina. (Yliopiston-katu 27, arkisto).

Keskusaiheena RäätäliViittaus Edith Rydmanin keskusaihe kirjaan vuosilta 1928–1936 aiheena Räätäli.

I viikkoLähtökohta: Retki katsomaan räätälin verstastaPiirustus: Räätälin näyteikkunaLaulu: Räätälin leikkiPistely ja ompelutyö: Räätäli työssään, III-osasto

Pistely, ompelu ja väritystyö. Sivistystoimialan arkisto.


II viikkoRakentelu: Räätälin työverstasPiirustus: Räätälin työpöytä, sakset, lauta, rautaLaulu: On kukkoherraPaperileikkely: Räätälin talo

III viikkoPistely ja ompelutyötyö: Pelle vie räätälille kangasta, IV-osastoPiirustus: Räätäli työssään Voimistelu: Räätäli rentoutuuVesivärimaalaus: vapaa aihe

Räätälin häät leikki. Sivistystoimialan arkisto.

Juhlatanhuajat. Sivistystoimialan arkisto.


IV viikkoKertomus RäätäleitäRakentelu: Kertomuksen mukaanMuovailu: SilitysrautaLeikin opetus: Räätälin häät, juhlatanhuLeikki: Räätälin häät ja juhlatanhu.Sivistystoimialan arkisto.

Kesäsiirtola Luonnonmaalla ja päiväsiirtola edelleen Ruissalossa – lastenseimistä huutava puute Lastentarhain kesäsiirtolatoimintaa oli Luonnonmaan Keitilässä. Opettajatta-ret Danielsson, Karlström, Sörensen ja Sjöblom hoivailivat siellä 20 lasta ker-rallaan kahtena, eli neljä viikkoa kestä-vänä hoitokautena. Vuonna 1923 las-ten päivähuoltoon on edelleen luetta-va lasten päiväsiirtola Ruissalossa, jota kuluneena kesänä edelleen johti tun-nustetulla taidolla ja uhrautuvaisuu-della Turun lastentarhatyön pioneri, lastentarhanjohtajatar Edith Rydman. Lapset lähtivät siirtolaan höyrylaivalla joka päivä klo 10 ja palasivat 5 aikaan iltapäivällä. Päivä kului vapaaseen leik-kiin aurinkoisella törmällä, merikyl-pyyn matalalla rannikolla ja kahden vankan aterian nauttimiseen, missä varsinkin pojat antoivat ihmeteltäviä voimannäytteitä. Siirtola toimi kahden ja puolen kuukauden ajan ja kukin lap-si oli siirtolassa noin 4 viikkoa. Lapsia oli siirtolassa noin 220, pelkästään va-rattomien perheiden lapsia 5 markan viikkomaksulla, jota sitäkään varatto-mimpien ei tarvinnut suorittaa. Siirto-laan oli paljon pyrkijöitä. Lastensuo-jelulautakunnan toimesta Ruissalossa pidetyssä päiväsiirtolassa oli lasten-

tarhan lapsia kesän aikana kaikkiaan 14–15. Siirtolan tulot ja menot selviä-vät seuraavasta:

Taulukko 6.Päiväsiirtolan kustannukset Ruissalon kansakoulutalossa kesällä 1923.Tulot: Menot:

Lastensuojelulautakunnan avustus 18,000:-

Laskut ja palkat 20,592:-

Lapset maksaneet 2,877:- Säästö 284,30:-

Suhteellisesti pieniin kustannuk-siin nähden täytyy pitää siirtolaa hy-vin onnistuneena toimintamuotona kesävirkistyksen hankkimiseksi kau-punkilaislapsille. Lastentarhojen tar-kastaja lastensuojelutyön johtaja Da-niel Hedman järjesti ja tarkasti lau-takunnan puolesta kaupungin kesä-siirtolatoiminnan. Kaupungissa oli lastenseimistä huutava puute. Ainoa toimiva lastenseimi oli Kaupunkilä-hetyksen Betaniassa ylläpitämä, ai-van kaupungin laidassa oleva seimi, jossa oli hoitotiloja noin 40 lapselle. Syksyllä rahatoimikamarin ostaman talon Kauppiaskatu 17 pienempi puu-rakennus korjattiin lastenseimitarkoi-tukseen. Lastensuojelulautakunta te-ki myös sopimuksen Lasten Hyväk-si - nimisen yhdistyksen kanssa, että yhdistys alkaa ylläpitää huoneistos-sa vuoden 1924 alusta lastenseimeä noin 15 lapselle. Tämä yhdistys ylläpi-ti lastensuojelulautakunnan kehotuk-sesta ja avustuksella Maitopisaransa yhteydessä pikkulasten hoidon neu-vonta-asemaa, joka saikin osakseen jakamatonta tunnustusta taistelus-


sa pikkulasten suurta kuolevaisuutta vastaan. (TKKK 1923, 21).

Turun ruotsinkielinen lastentarhatoiminta 1923–1924Ruotsinkielisten kansanlastentarhojen johtokuntaan ovat vuonna 1923 kuulu-neet rouvat Toini Johansson puheenjoh-tajana, Majken Grönblom varapuheen-johtajana, Irene Wekström rahastonhoi-

tajana ja sihteerinä sekä Alila Börman, Lilli Heinonen ja herra J. O. Ehrström muina jäseninä. Oppilaita oli kevätkau-della yhteensä kolmessa lastentarhas-sa 117 ja syyskaudella 157. Lapset ovat saaneet päivittäin aterian keittoruokaa, josta he ovat maksaneet 4 mk viikolta. Ruotsinkielisiä lastentarhoja oli kolme, joissa syyskaudella oli 117 ja kevätkau-della 157 oppilasta. (TKKK 1923).

Puutarhakatu 44:n Kansanlastentarha 1930-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


III Lastentarhat sosiaaliministeriön alaisuuteen v. 1924


Turun kansanlastentarhoista lastentarhoja

Itsenäisen Suomen hallinnon uudel-leen järjestely lastensuojelussa kos-ketti samalla myös kansanlastentar-hoja, jotka siirrettiin Kouluhallituksen alaisuudesta Sosiaaliministeriön alai-suuteen 10.3.1924 annetulla asetuk-sella osana lastensuojelun valvontaa ja muun lastensuojelutoimen muka-na. Samalla nimitys kansanlastentar-ha muutettiin lastentarhaksi.

Lastentarhojen edustajat eivät ol-leet siirtoon tyytyväisiä, koska he pel-käsivät lastentarhatyön kehittymisen ja laajenemisen jäävän muun huolto-työn jalkoihin osana sosiaalihuoltoa. (Hänninen & Valli 1986).

”Ei vieläkään ymmärretä, mikä lastentarha todella on, vaan tahdo-taan väkisinkin vetää etualalle sosi-aalinen huolto kasvatusperiaattei-den kustannuksella. On pidettävä huolta siitä, että alkuperäinen tar-koitus olla kotien apuna lasten kas-vatuksessa myös meidän aikanam-me ja meidän jälkeemme säilyte-tään.”(Elsa Borenius.Lastentarha 6/1948). Siirtymä merkitsi samalla lastentarhatyön

lastensuojelullisten piirteiden vahvistumista (Virtanen 2009,

Rinne & Jauhiainen 1988).

Suomenkielisissä lastentarhoissa oli kevätlukukaudella 176 poikaa ja 194 tyttöä sekä syyskaudella 217 poi-kaa ja 220 tyttöä.

Lasten vanhempien ammatit vuon-na 1924- tilapäistyöntekijäin, ulkotyömiesten,

ajurien, merimiesten, leskien ja nai-mattomien naisten lapsia, kevät 190, syys 212

- käsityöläisten, tehtaalaisten, alem-pien virkamiesten, poliisien, postil-joonien, pikkukauppiaiden, kauppa-palvelijain, ja asioitsijain ym. lapsia, kevät 165, syys 200

- talonomistajain, suurkauppiaiden, virkamiesten, merikapteenien, raken-nus- ym. suurmestarien lapsia, kevät 15, syys 25

Kaikki nämä lapset saivat opetuk-sensa maksuttomasti. Lisäksi lapset saivat yhden aterian päivässä lämmin-tä keittoruokaa. Siitä suoritti 4 mk vii-kolta kevätkaudella 302 ja syysluku-kaudella 387 oppilasta. Puoleen hin-taan sai ruoka-annoksensa kevätkau-della 28 ja syyslukukaudella 10 oppi-lasta. Aivan ilmaiseksi ruokansa saa-neiden oppilaiden luku nousi kevät-kaudella 40:een ja syyskaudella sa-moin 40:een. Vaateavustusta, kenkiä ym. jaettiin kevätlukukaudella 86:lle ja syyslukukaudella 48:lle oppilaalle.

” Nämä numerot riittänevät osoittamaan, että lastentarhat ovat edelleen niiden ohjeiden mukai-sesti, mitkä valtuusto on aikanaan johtokunnalle antanut, rajoittaneet toimintansa vähävaraisten kerros-ten lapsiin kohdistuvaksi.”

Johtokunta huomioi, että Kiinan-myllynkatu 6 erillisen lastentarhaosas-ton lopettamisen jälkeen tuntuva tarve


on Kaskenkadun lastentarhaan ensim-mäisessä ja toisessa kaupungin osas-sa. Johtokunta päätti toteuttaa varak-kaampien vanhempien toivomuksen myöntämällä yksityisluonnetta ole-van lastentarhaosaston käytettäväk-si Kauppiaskadun lastentarhaan. Yk-si osasto opetusvälineineen joka päivä klo 12.30–16 ehdolla, että vanhemmat suorittavat opettajan palkkaamiseksi 40 mk lapselta kuukaudessa, mistä lo-pullinen sopimus on tehtävä Kauppi-askatu 17 lastentarhan johtajattaren kanssa. (TSKL 1924). Syyskuussa 1925 oli lastentarhoihin paljon ilmoittautu-neita. Johtajatar H. Danielssonin kaut-ta saatiin johtokunnan tietoon seuraa-va tilasto.

Taulukko 7.Lastentarhoihin ilmoittautuneet vuonna 1925.Arvinkadun tarhaan 75 lasta (18 kokopäivälasta)

Mikonkadun tarhaan 88 lasta

Kaskenkadun tarhaan 118 lasta (13 kokopäivälasta)

Karlborgin tarhaan 60-70 lasta

Kauppiaskadun tarha 92 lasta (12 virkam.)

Turun kaupunginvaltuuston pää-töksen (21.12.1925) mukaisesti Kauppiaskatu 17 ruotsinkielinen osas to säilytetään, mutta koska vahti-mestarin tehtäviin kuuluu myös keit-tää ruoka lastentarhalapsille, olisi lau-takunnan mielestä ruotsinkielinen osasto yhdistettävä yhteiseen ruoka-talouteen suomenkielisen lastentar-han kanssa, jolloin kustannukset oli-sivat helposti jaettavissa aterialuvun perusteella. Lisäpalkkioksi lautakun-ta ehdottaa vahtimestarille 100 mk

kuukaudessa 1.9. 1926 alkaen. (TKV 21.12.1925. TKA).

Valtuustossa käsiteltiin (1926) uu-delleen Kauppiaskadun lastentarhan suomen- ja ruotsinkielisten osastojen taloudenhoidon yhdistämistä. Pää-töksen mukaan se tulisi liian vaikeak-si toteuttaa, koska lastentarhoilla oli eri johtokunnat ja kannatukset, joten toiselle johtajattarelle tulisi talouden-hoito melko vaikeaksi hoitaa. (TSKL.tk. 1926, TKA).

Vuodesta 1925 lähtien lastentar-hojen johtokunnat joutuivat liittä-mään valtionapuanomuksiinsa tulo- ja menoarvion. Laki ja asetus lastentar-hain valtionavusta astui voimaan 1927 (296/27), joka määritteli opettajien kelpoisuusehdot, lapsiryhmän koon ja toimitilat (Meretniemi 2011).

Vuonna 1926 lastentarha nro 4 muutti Puutarhakatu 44:stä osoittee-seen Arvinkatu 2. Lastentarhan nro3 johtajatar, neiti Danielsson oli opetta-jiston edustajana läsnä johtokunnan kokouksissa. Ester Melander oli vielä opettajattarena lastentarhassa n:o 1 Lempi Sirkkulan kanssa, johtajattarena Suoma Lehtinen. Toimintakertomuk-sessa kerrotaan kiistasta, kun valtuus-to on sijoittanut kokopäiväosastoille ns. hoitajattaria 800 markan kuukau-sipalkalla. Valtionavun ehtona oli kui-tenkin, että myös näillä osastoilla on pätevät lastentarhanopettajat.

Kunnalliskertomus vuodelta 1936 kertoo, että kokopäiväosastoissa oli 30–32 lasta kaikissa viidessä lasten-tarhassa. Kenkä ja vaateavustusta jaet-tiin kevätkaudella 64:lle ja syyskaudel-la 106:lle lapselle. Oppilaiden työsken-


Lasten yhteisiä laulutunteja pidettiin päivittäin. Kuva 1930-luvulta. Sivistystoimialan arkisto.

telyä haittasivat kaupungissa riehuvat kulkutaudit. Puutarhakadulta ilmoitet-tiin syyskaudella 12 tulirokkotapaus-ta, 1 kurkkumätä ja useita vesirokko-ja. Arvinkadulta ilmoitettiin 6 keltatau-tia, 1 keuhkokuume ja 20 vesirokkoa. Lastentarhoja suljettiin eripituisiksi ajoiksi tautitapausten johdosta, niinpä ruotsinkielinen osasto Kauppiaskatu 17:ssa pidettiin suljettuna syyskaudel-la 14 päivää tulirokon takia.

Lastentarhoja ei perustettu vuosina 1918–1937Lastentarhoja ei perustettu näiden viiden ensimmäisen suomenkielisen ja kolmen ruotsinkielisen kansanlas-tentarhan lisäksi kahteenkymmeneen vuoteen. Vasta kun kaupunki otti hal-lintaansa ja vakinaiseen menosään-töönsä nämä yksityiset, kaupungin tu-kemat lastentarhat 1937, niitä alettiin perustaa lisää.


IV Turun lastentarhat vuosina v. 1937–1972


Lastentarhat yksityisestä kunnalliseksi 1937

Sosiaaliministeriön päällikön Adolf von Bonsdorffin mukaan lastentarhat olivat merkittävinä myötävaikuttajina lasten kasvatus- ja suojelutyössä, eikä niistä huolehtimista enää pitänyt jättää yhdistysten varaan. Fröbelin pedago-giikkaan ja äitiys-ideologiaan sitoutu-minen ei enää käynytkään yksiin kan-sakoulun opettajien eetoksen kanssa. Lisäksi opettajien koulutuksen yhdis-täminen olisi heikentänyt uranuurta-jien vahvaa otetta lastentarhanopet-tajakoulutuksen aatteellisesta perus-tasta. Lastentarhanopettajilla oli vah-va ammatti-identiteetti, joten tarvet-ta kuulua opettajien joukkoon ei ollut. Käytännössä lastentarhoja katsottiin yhdistävän kaksi tehtävää: lastentar-hat kuuluivat osana kansanopetukseen ja loivat pohjan kouluopetukselle, mut-ta monet kaipasivat myös suoranais-ta lastenhuoltoa, mikä liittyi lastentar-han ennalta ehkäisevään kasvatusteh-tävään. (Virtanen 2009).

Taustalla lastensuojelulaki 1936, jo-hon liittyivät myös päivähoitoa kos-kevat säädökset 40 vuodeksiJo vuonna 1906 Turun kansanlasten-tarhojen johtokunta oli jättänyt ensim-mäisen anomuksen varauksesta kau-pungin varsinaiseen menosääntöön. Lastentarhojen kunnallistamista pui-tiin valtuustossa vakavasti moneen kertaan kuten vuosina 1909, 1920, 1925 ja 1936.

Turussa valtuusto päätti vuonna 1925, ettei lastentarhoja vielä kunnal-

listettaisi niiden kaupungille aiheut-tamien suurten kustannusten vuoksi. Vuonna 1936 tulivat voimaan ns. huol-tolait. Niihin kuului myös lastentarho-jen kannalta merkittävä lastensuoje-lulaki, joka oli keskeinen käännekoh-ta yksityisen kääntymisestä julkisek-si. (Remmer 1989). Myös vuoden 1923 vahvistettua ohjesääntöä tarkistettiin lautakunnassa vuonna 1936.

Sosiaaliministeriössä ryhdyttiin pulavuosien aikana 1930-luvulla laa-timaan uutta huoltolainsäädäntöä. La-kipakettiin kuuluivat lait kunnallisesta huoltolautakunnasta, irtolaislaki, alko-holistilaki sekä lastensuojelulaki (Pul-ma & Turpeinen 1987). Lastensuojelu-laki määritteli lasten ja nuorten yhteis-kunnallisen suojelun ja huollon sekä velvoitteen lasten päivähoidon järjes-tämisestä kuntien vastuulle ”valtion vi-ranomaisten johdon ja valvonnan alai-sena”. Lisäksi valtion tehtävänä mai-nittiin yleisten kasvatuslaitosten yllä-pitäminen. Sosiaaliministeriö hyväk-syi myös kunnallisten ja yksityisten ylläpitämien laitosten ohjesäännön ja vahvisti näiden rakennuspiirustukset. Yksityisen lastenkodin, lastentarhan, lastenseimen ja muun vastaavan lai-toksen avaamisesta tuli tehdä ilmoitus kunnan huoltolautakunnalle. Lasten-suojelulaitosten valvonnasta huolehti sosiaaliministeriön määräämä viran-omainen. Vuoden 1936 lastensuojelu-laki vahvisti lastensuojelun osaksi so-siaalihuollon järjestelmää, samalla las-tensuojelu etääntyi kasvatuksellises-ta viitekehyksestä entisestään. Lakia kritisoitiin jo sen valmisteluvaiheessa erityisesti pedagogisen näkemyksen


puutteesta. Kriittisissä puheenvuo-roissa katsottiin, että lain laatijoilta on puuttunut pedagogista näkemystä. Lastensuojeluväki pelkäsi, että keskite-tyssä huoltojärjestelmässä lastensuo-jelu yhdistyy muuhun huoltotyöhön, koska tehdyt hallinnolliset ratkaisut olivat ristiriidassa lastensuojelun kas-vatuksellisen luonteen kanssa.

Allekirjoittajina olivat Helsingin, Turun, Hämeenlinnan ja Lahden las-tensuojelulautakuntien puheenjohta-jat ja Turun lastentarhatoiminnan joh-taja sekä järjestön edustajina Ester Ståhlberg ja Arvo Ylppö. Lasten päivä-hoidosta säädettiin vuoden 1936 las-tensuojelulaissa, ja samalla kunnalli-nen päivähoito/lastentarhatoiminta eriytyi lakisääteisesti–periaatteellisel-la tasolla ja käytännössä–kouluhallin-nosta sosiaalihallinnon alaiseksi toi-minnaksi (Hämäläinen 2007).

Vihdoin vuonna 1937 tammikuun 1 pv:stä otettiin lastentarhain johto-kunnan anomuksesta Turussa toimi-neet kaupungin avustusta nauttineet, yksityiset lastentarhat omaisuuksi-neen ja huoneistoineen kaupungin hallintaan. Samalla perustettiin 22 seitsemänteen palkkaryhmään kuu-luvaa lastentarhanopettajan virkaa, joihin valittiin toimintansa lopetta-neiden, suomenkielisten lastentarho-jen samoissa viroissa olleet 18 opet-tajaa: Saima Borg, Helga Danielsson, Ingrid Holmström, Maiju Johansson, Impi Kannas, Suoma Karlström, Hel-mi Lagerstedt, Suoma Lehtinen, Au-ne Leikkonen, Ester Melander, Ingrid Rancken, Edith Rydman, Lempi Sirk-kula, Rauha Sjöblom, Martta Sjöholm,

Martta Suonio, Signe Sörensen ja Hil-ja Viljakka.

Turun kaupungin lastentarhan-opettajien kokouksia pidettiin noin neljä vuodessa. Niitä pidettiin lasten-tarhoissa tai johtaja Daniel Hedmanin kotona ja kokouksiin osallistui noin parikymmentä opettajaa. Toukokuun 19 pnä 1937 oli kokous lastentarhassa Kauppiaskatu 17 ja läsnä oli 17 opet-tajaa. Johtaja Hedman selosti mm. että:

” Rymättylän Saarlassa olevan lastentarhojen oman siirtolan li-säksi oli järjestetty lastensuojelu-lautakunnan siirtola Pansion Rau-halaan lastentarhaikäisiä lapsia varten. Näin ollen tuli kahdeksalle opettajalle kesätyötä Rymättyläs-sä (lapsia 44) ja muille kahdelle-toista opettajalle Pansiossa (lapsia 70). Yksi opettaja toimi Ruissalon päiväsiirtolassa. Lastentarhan keit-täjien tuli myös tehdä kesätyötä 5 viikkoa. Vuonna 1939 oli kesäsiir-toloita järjestetty seuraaviin paik-koihin: Rymättylän Saarla, Kusta-vin Salminiitty, Satavan Samppa se-kä Ruissalon päiväsiirtola.”(TKSL opettajakokouksien pk.1937–1949.

Lastensuojelulautakunta Turku).

Suomenkieliset viisi lastentar-haa toimivat 3-osastoisina osoitteissa Kauppiaskatu 17, Puutarhakatu 22, Ar-vinkatu 2c, Kaskenkatu 7, ja Kallelan-katu 3, kussakin kolme osastoa yhteen-sä 450:lle lapselle. Kokopäiväosastoja oli kolme ja niissä kevätkaudella lap-sia: Arvinkadulla 32, Kaskenkadulla 30 ja Puutarhakadulla 30. Syyskaudella


vastaavat luvut olivat 34, 33 ja 30. Sa-malla kaupunki otti hallintaansa kolme ruotsinkielistä lastentarhaa osoitteis-sa: Henrikinkatu 9 kaksi osastoa, Kaup-piaskatu 17 yksi osasto sekä Sofianka-tu 8 yksi osasto, joissa oppilaspaikkoja 120. Kauppiaskadun lastentarhassa oli 3 suomenkielistä ja yksi ruotsinkieli-nen ryhmä. Perustettiin myös 4 ruot-sinkielistä lastentarhanopettajan vir-kaa. (TKKK 1937). Siirron yhteydessä yksityisten johtokuntien toiminta lo-petettiin ja samalla hyväksyttiin Turun kaupungin lastentarhojen Uusittu oh-jesääntö, joka vahvistettiin sosiaalimi-nisteriössä lokak. 13p:nä 1938. Lasten-tarhojen tarkastajana toimi lastensuo-jelujohtaja, Daniel Hedman.

Vuoden 1930- ja 1940 luvun väes-töpoliittiset virtaukset muokkasivat perhettä ja reformipolitiikkaa, kuten myös vuonna 1948 säädetty lapsilisä-laki (541/48) (Välimäki & Rauhala 2000). Vuoteen 1944 mennessä noin 61 % lastentarhoista oli kunnallis-tettu. Sodan jälkeen tilanne alkoi pa-lautua ennalleen, jolloin valtionapua (296/27) nauttivia lastentarhoja oli 129.

HaastattelujaOili Johansson (kartanpiirtäjä). Muisteluja Kirkkotien lastentarhasta 1930-luvun lopulta ”Olin Kirkkotien lastentarhassa ko-kopäiväosastolla. Muistan ne kolme puurakennusta, jotka olivat piiris-sä ja rakennuksessa, jonka pääty oli päin Kirkkotietä, siinä oli koululuok-

kia. Muistoni siltä ajalta ovat ihania. Lastentarhassa oli seinillä leluhyl-lyjä, jotka olivat täynnä mielenkiin-toisia, erilaisia ja jännittäviä leluja, joita saimme vapaasti ottaa leikkei-himme. Muistan, että ei kotona le-luja ollut. Opettajat olivat ystäväl-lisiä ja iloisia. Meillä oli aina haus-kaa. Asuimme Tarkkampujan kadul-la ja äiti kuljetti minua. Joskus äiti ei päässyt hakemaan ja tulimme koti-matkan yhden pojan kanssa kahden. Meitä varotettiin matkan vaaroista, vaikka ei siihen aikaan nykyisiä vaa-roja ollut. Silloin ei ollut autojakaan liikenteessä. Muistelen aina hyvällä 5-vuotiaan lastentarha-aikaa Kirk-kotien lastentarhassa. Sitten alkoi sota ja jouduimme sotaa pakoon Vampulaan, jossa asui vanhempie-ni sukulaisia. Myöhemmin muutim-me Pakan perälle, enkä enää pääs-syt lastentarhaan.”

(15.12.2015 Alaranta).

Lars Kuntze (insinööri). Muisteluja 1940-luvulta Folkhälsan Dockebo.”Minulla on lastentarhasta noilta ajoilta hyvä mieli. Huoneet olivat kauniit ja hyvin hoidetut ja ruoka oli tosi hyvää, varsinkin maukkaat muhennokset muistan vielä hyvin. Parasta oli kaikki puiset lelut, joi-ta oli paljon. Ylitse muiden muis-tan veneen, keinuvan jollan, johon mahtui kolme kaveria kerrallaan. Minun paras kaverini oli Erik Sund-


berg ja me seilasimme ”meren aal-loilla” rakkaalla veneellä päiväkau-det tai aina silloin, kun se oli mah-dollista. Asialla saattaa olla jotain merkitystä tulevaisuuteni kanssa, sillä Åbo svenska klassiska Lyceu-m`in jälkeen hakeuduin laivain-sinöörikoulutukseen. Minusta tuli isona laivainsinööri ja vaimokseni halusin lastentarhanopettajan.”

(Kuvan antoi mukana ollut Lars Kuntze 23.2.2015).

Sodan vaikeata aikaa 1939–1944Turku oli talvisosan aikana Suomen pommitetuin kaupunki. Talvisodan ai-kana tuhoutui tai vaurioitui 656 raken-nusta kun vastaava luku Helsingissä oli 76. Turkua pommitettiin 29 päivänä ar-violta 4400 pommilla. Suurimmat va-

hingot sattuivat juuri kaupungin kes-kustassa ja aseman seuduilla. Sotavuo-sien poikkeukselliset olot vaikuttivat lastentarhojen toimintaan.

HaastatteluEster Melander (lto, johtaja). Muistoja lasten evakuoinnista Talvisodan aikana 1939–1940 ”Talvisota on alkanut, olemme kol-me turkulaista lastentarhanopet-tajaa Auran Karviaisten koululla ja odotamme lastenkotilapsia Turusta. Joulukuu on puolivälissä ja kaiken pitäisi olla valmista. Huoneessam-me on kolme pukkisänkyä ja lipas-to, Seinän takana eteisessä on lasten naulakot, jotka pian täyttyvät las-ten vaatteista. Eteinen tulee toimi-

Folkhälsan Dockeby esikoulu 1940-luvulla. Lars Kuntzen arkisto.


maan myös ruokasalina, olohuonee-na ja kaiken keskustana, sillä muuta tilaa meillä ei ole. Keskellä on pit-kä pöytä penkkeineen, jatkona pari korkeampaa. Ikkunan edessä on val-tava puulaatikko. Eteisessä on pa-ri ulko-ovea. Toinen johtaa suoraan ulos, toisesta pääsee kylmän portai-kon läpi tyttöjen huoneeseen, joka on vain öisin käytössä. Eteisen vie-ressä olevassa poikien huoneessa on kolme riviä pukkisänkyjä ja korok-keella yksi sänky, jossa yksi meistä tulee vuoroöinä valvomaan.

Odotamme lapsia, joiden ikä vaihtelee 4–14 välillä. Mietimme, mi-ten me onnistumme täällä, saamme-ko lapset viihtymään tässä ahtaassa karussa ympäristössä. Ulkoa kuuluu surinaa ja pian eteinen täyttyy pe-lokkaista lapsista ja heidän laukuis-taan. Jokainen saa oman sänkynsä, jonka alle he sijoittavat pienen mat-kalaukkunsa. Tämä onkin sitten hei-dän ainoa yksityisalueensa.

Korkeammalta taholta tuli mää-räys, että hälytyksen sattuessa on kii-rehdittävä nopeasti ulos ja sammu-tettava mahdollinen tuli. Emme olisi halunneet heti ensimmäisenä päivä-nä ilmoittaa siitä lapsille, mutta var-muuden vuoksi ryhdyimme valmis-teluihin. Emmekä totisesti olleet lii-koja kiirehtineet, kuului pahaentei-nen kalkutus, josta äänestä oli lapsia varoitettu. Ulkona huomasimme len-tokoneiden olevan aivan yläpuolel-lamme ja niin alhaalla, että selväs-ti erotin punaisen tähden. Erotuim-

me liiaksi valkeata hankea vasten ja päätimme ryhminemme mennä ai-van lähellä olevan puun alle, samalla taluttaen pienempiä 4–5-vuotiaita. Raskas pommikoneiden jyrinä täytti ilman ja sen keskeltä kuulin hennon lapsenäänen viereltäni: Ei meidän tarvitse yhtään pelätä, kun saamme pitää tädin kädestä kiinni.

Kun koneet vähän loittonivat, ih-mettelimme, minne menisimme, sil-lä ulkona oli kova pakkanen. Silmii-ni osui lato, ja toivoin hartaasti, et-tä siellä oli heiniä. Niin olikin. Köm-mimme sisään ja kehoitimme lapsia kaivautumaan heiniin. Mutta aika tuli pitkäksi ja pienimmät tuhersi-vat itkua. Kaikki palelivat. Yritim-me nostaa laululla mielialaa. Pieniä päitä ympäriinsä ja jokaisen suusta nousi huuru korkealle, kuin savu pii-pusta. Annoimme heidän vapautua ja he telmivät kilpaa heinissä.

Vellikello soi ja pääsimme sisään lämpimään. Joulu lähestyi ja siitä-hän touhua riitti. Valmistimme las-ten kanssa jouluohjelmaa ja joulu-juhlaa lakanaan puettavine enke-leineen ja tonttuineen. Onneksi las-tenkoti oli huolehtinut lasten jou-lulahjoista ja hyvä mieli kuvastui kaikkien kasvoilta. Illan lähetessä loppuaan satuin kuulemaan erään pikkupojan tokaisun toiselle: Eiks ollutkin kiva jouluaatto.

Talo oli jo hiljentynyt, mutta minun oli vaikea nukahtaa. Oli nyt aikaa omille ajatuksille. Tuli mie-leen entiset onnelliset joulut omais-


ten parissa ja ennen kuin nukahdin ajattelin: Olikohan maassa monta-kaan perhettä, joiden joulu sujui ai-van normaaliin tapaan?”

(S-L Haltia 1994).

Kun toinen maailmansota ulotti vai-kutuksensa Turkuun, suljettiin puoli-päiväosastot 1.12.1939. Kokopäiväosas-tot pidettiin auki vielä toistaiseksi, kun-nes pommitukset pakottivat sulkemaan näidenkin osastojen ovet. Talvisota pi-ti lastentarhat suljettuina koko kevään vuonna 1940. Lastentarhoissa toimin-ta jatkui vielä pari vuotta, kunnes 1944 lastentarhat oli jälleen suljettava sotati-lan vuoksi. Lastentarhanopettaja Mart-ta Suonion kertoman mukaan Puistolan lastentarhaan tuli pommi eteisen katon läpi, lävisti edelleen lattian ja meni alus-

tassa maan sisään. Pommi tehtiin vaa-rattomaksi ja jätettiin paikoilleen, jossa se on edelleen. (Muistelo Alaranta).

Jatkosodan vuosina 1941–1942 suoritettiin lastensiirto maassamme, jolloin 21 000 lasta siirrettiin Ruot-siin. Kun lastentarhat poikkeusvuo-sien jälkeen jatkoivat toimintaansa, oli suomalaisessa yhteiskunnassa voima-kas rakenteellinen muutos. Siirtoväen etsiessä elintilaansa väestön sisäinen muuttoliike ja sodan seurauksena li-sääntynyt yksinhuoltajien määrä li-säsivät naisten työhön hakeutumista. Nuorten perheiden hakeutuminen jäl-leenrakentamisen ja kehittyvän teol-lisuuden tarjoamiin työtilaisuuksiin lisäsi nopeasti kaupungeissa väestö-määrää. Monien muutosten myötä li-sääntyi myös päivähoidon tarve. Las-tensiirtokomitean yhteiskuljetuksil-

Puistolan lastentarha 1960-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


la Ruotsista palasi paljon lapsia Suo-meen takaisin vuosina 1944–1949. Puistolan lastentarhassa Puutarhaka-dulla oli vuonna 1950 edelleen lapsia 118, mutta tämän lisäksi tilanpuut-teen vuoksi ei voitu vastaanottaa 120 lasta.

Turun ensimmäinen kunnallinen seimi 1942Suomalaisessa agraariyhteiskunnassa naisten paikka oli kotona. Sotavuosien yhteydessä naiset osallistuivat kuiten-kin monin tavoin yhteiskunnan tarpei-siin olemalla mukana sotatoimissa, ja naiset joutuivat vastaamaan myös ko-tona miestenkin töistä. Sota-ajan jäl-keen naiset eivät palanneetkaan enää kotiin, vaan hakeutuivat sotakorva-usteollisuudessa töihin tehtaisiin. Tä-mä oli alkusysäys naisten siirtymises-tä työelämään miesten rinnalla. Alkoi myös muuttoliike tehdaspaikkakunnil-le. Muuttoliikkeen vuoksi ja äitien siir-tyessä työelämään alkoi päivähoidon tarve kasvaa. Kun vuonna 1909 oli äite-jä työssä 11 %, oli vastaava luku vuon-na 1936 jo 49 %.

Turkuun perustettiin vasta vuonna 1942 ensimmäinen kaupungin lasten-seimi lastentarhan yhteyteen osoit-teeseen Uudenmaankatu 17. Lasten-suojelulautakunta joutui suuntaa-maan työskentelynsä yhä enemmän taloudellisten seuraamusten korjaa-miseen. Vallinneen elintarvike-, polt-toaine-, asuntoja vaatepulan johdos-ta kaikki kodit eivät voineet tyydyttä-västi hoitaa lapsiaan, ja lastensuojelu-lautakunnan oli otettava lapset huos-taansa. Kun elintarvikepulan seurauk-

sena ilmeni lapsilla aliravitsemusta, tarvittiin yhteistoimintaa terveyden-huoltolautakunnan terveydenhoita-jien kanssa. Sodan jälkeen lastensuo-jelujohtajan johdolla järjestettiin Tur-kuun lastenruokintatoimikunta lasten aliravitsemuksen seurauksena, joilla oli käytettävänä ulkomailta lahjoitet-tuja elintarvikkeita. Kaupungin toi-mesta oli asuntovaikeuksista kärsi-ville perheille pystytetty rakennuksia Kurjenmäen alueelle. Koska pienelle alueelle oli keskittynyt 600 eri-ikäistä lasta, lastensuojelulautakunta suun-nitteli lastentarhan perustamista tä-män asutusryhmän lapsille. Kun huo-neistoa ei saatu Kurjenmäen alueelta, sijoitettiin lastentarha osoitteeseen Uudenmaankatu 17. Lastentarhaan liitettiin myös isompien lasten koko-päiväosasto seimen lisäksi. (Kertomus kunnallishallinnosta 1944).

Betaniankadun seimi 1960-luvulta. Teppo Koso-sen arkisto.


Vuonna 1944 toimi Turussa myös seitsemän yksityistä seimeä. Kaupun-kilähetyksen omistamissa kahdessa seimessä Betaniassa ja Itäharjulla oli hoitopaikkoja yhteensä 58 (40+18). Lasten hyväksi-yhdistyksen 29-paik-kainen seimi toimi Linnankatu 30:ssä. Mikaelin seurakunnan seurakuntayh-tymä ylläpiti vuonna 1924 perustet-tua 30 lapsen lastenseimeä Arvin-katu 2 b:ssä. Lisäksi toimi Nummen-mäen Lastensuojelutyön Kannatus-yhdistyksen lastenseimi Kirkkotien varrella. Raunistulan lastenseimessä hoidettiin vuoden kuluessa 54 lasta ja Kärsämäen lastenseimessä oli 20 hoitopaikkaa.

Taulukko 8.Turun kaupungin seimien perustamisesta 1957

perustettu

lapsiluku- määrä

Uudenmaankatu 17 1942 30

Linnankatu 30 otettu kau-pungin hallintaan 1945 30

Betaniankatu 12 otettu kaupungin hallintaan 1946 47

Stålarminkatu 27 1949 25

Hirvensalon Lauttaranta 1949 25

Pansion kansakoulu 1950 25

Arvinkatu 2 b 1951 25

Betaniankatu 1 1954 27

Viinamäenkatu 27 1954 70

Vakka-Suomentie 28 1955 25

Kaerlantie 16 1957 42

yhteensä 11 lastenseimeä ja 371 lasta

(Lastensuojelulautakunnan vuosikertomus 1957).

Lastensaari KulhoVuodesta 1940 alkaen kaupunki osti Kulhon saarella sijaitsevia kaupun-

kilaisten kesähuviloita lasten kesä-siirtoloiksi joko sellaisenaan tai uu-destaan rakennettuina. Kulhossa oli myös eräänlaisena keskuslaitokse-na Kulhon poikakoti vuosina 1926–1966 (Vuosikertomus 1966). Saarel-la oli myös kaksi lastenkotia kesän-viettopaikkana. Vuosien 1940–1955 aikana kaupunki osti saarella sijait-sevia yksityisten henkilöiden omis-tamia kesähuviloita lasten kesäsiir-toloiksi ja lastenkotien kesäkodeiksi. Niemelä (1940), Kalliomäki ja Salme-la (1941), Hiekkapohja (1950), Brå-valla (1951), Linnavuori (1953) ja Grönberga (1954). Paikkoja oli 15, 25 tai isoimmissa 30 paikkaa lapsil-le, jotka kuljetettiin saareen aluksi omalla ”veneellä” Aurajoen rannas-ta. Niemelään rakennetussa siirtolas-sa aloitettiin toiminta vuonna 1940 ja seuraavana vuonna Kalliomäessä ja Salmelassa. Kalliomäkeen raken-nettiin uusi siirtola 1948, jolloin siir-toloissa oli kolme yhden kuukauden vuoroa ja alettiin myös periä maksua siirtolassa olosta. Lapsilisälaki on sa-malta vuodelta 1948 (541/48). Kul-hossa terveiden 4–7-vuotiaiden las-ten kesäsiirtolassa pidettiin sopivim-pana yhteistä makuuhuonetta 25–30 lasta varten, jossa oli sekä kuulo- et-tä näköyhteydessä yövalvojan huone. Vanhemmissa kesähuviloissa saattoi olla 2–3 makuuhuonetta.

Lastensuojelulautakunnalla oli vuonna 1940 siirtolatoimintaa myös Suvilinnassa. Seuraavana vuonna so-tatilan vuoksi neljässä siirtolassa jat-kui toiminta marraskuulle asti. Vuoden 1944 helmikuussa jouduttiin perusta-


maan kesäsiirtola Maarian Jäkärlään. Lisäksi lapsia lähetettiin mm. Pöytyälle ja Perniöön perustettuihin siirtoloihin, koska lastentarhat olivat suljettuna. Li-säksi otettiin käyttöön Hirvensalossa oleva Kirjamäen siirtola 1953. Vuonna 1956 lastensuojelulautakunnan kah-deksassa kesäsiirtolassa oli yhteen-sä 255 hoitopaikkaa. Lapsia kesäsiir-toloissa oli yhden kesän aikana noin 600. Niemelässä toiminta loppui vuon-na 1972, jolloin ei siirtolassa vieläkään ollut saunaa. Toiminta Kulhon saares-sa supistui vähitellen, Kalliomäessä oli myöhemmin leiritoimintaa, Linnavuo-ressa oli viikkosiirtola ja Niemelä toi-mi retkikohteena päiväkodeille. Lopul-ta luovuttiin Kalliomäen kesäsiirtolan tiloista 1.1.1996 alkaen. (Sosla 4.12. 1995 § 713).

HaastatteluMaija-Liisa Laaksonheimo (lto, päiväkodinjohtaja). Muistoja siirtola-ajoilta.”Olin Kulhossa siirtolatyössä kol-mena kesänä 1950–60 luvun vaih-teessa. Turussa oli siirtolapak-ko, eli lastentarhanopettajat vel-voitettiin kesällä Kulhon saareen, vain johtajat saivat tehdä kesä-työnsä kaupungissa. Keväällä oli siirtolakokous, jota pitivät johta-jat Irma Salo, Ilta Poutanen ja Ir-ja Dahström. Istuimme jonkun las-tentarhan salissa kaikki lastentar-hanopettajat. Kuulin nimenhuu-dossa: Maija-Liisa Laaksonheimo - kesäkuu - Kallioniemi. Muistan

sitten lähtömme Aurajoen rannas-sa, kun itselleni ja meille siirtola-työntekijöille vielä vieraat lapset lastattiin nimenhuudolla eri siir-toloihin Kulhon vene täyteen. Lap-silla oli joku paketti tai kassi omia vaatteita varten. Kauhistuin, kun seilattiin sitten avonaisella paatil-la aavalla merellä. Sitten taas huu-dettiin 30 lapsen nimet Kallionie-men rannassa ja siinä me rantau-duimme - kuukauden pesti Kallio-niemessä alkoi. Rakennus oli ylem-pänä, ja oli jyrkkä polku rantaan. Huhuh, olemme Herran huomassa – ajattelin.

Aloitin tutustumisen lapsiin ja tutustuttiin alueeseen ja ran-taan. Kun oli nuori, ei osannut pe-lätä. Mitään leikkitavaroita eikä piirustusvälineitä ei ollut. Lau-lut laulettiin ja sadut kerrottiin, mitä muistissa oli. Lapset keksi-vät yleensä itse leikit. Puhelimia ei siirtoloissa ollut kuin Grönber-gassa. Jos tuli joku hätä, piti juos-ta metsän läpi Grönbergaan. Ker-ran meni lapsellani herne nenään eikä hän saanut sitä pois, vaikka opetin häntä niistämään. Tila-sin Kulhon poikakodista venekyy-din kaupunkiin ja kuljetin pojan terveysasemalla. Muistan, miten kuurattiin ja saunotettiin lapset perjantaisin. Myös uitimme ne kolmekymmentä lasta, enkä ym-märrä vieläkään, miten kaikesta hengissä selvittiin. Meillä oli Ju-malan varjelus.”


Kulhon vene. Sivistystoimialan arkisto.

Muistoja Kulhon ajoilta 1950-luvulta Alaranta (Järvinen I. 2003).”Johtajat oli saivat tehdä kesätyönsä kaupungissa, joten meillä oli vapau-tus siirtolapakosta. Surin pienten las-ten äitejä, jotka joutuivat siirtolaan tai joutuivat anomaan palkatonta aikaa. Menin siirtolatyöhön ilman lapsihuolia ja vapaaehtoisesti, kos-ka olinkin ihastunut mereen ja Tu-run kauniiseen saaristoon. Meillä oli Linnavuoressa keittäjä Signe Varpu-la. Hän oli taitava työssään. Kerran huomasin, että hänellä riippui rätti kattilasta hellalle ja kärysi siinä. Ky-syin, mikä tämä on. Noh, kattilassa on reikä, se on siinä sitä tukkimassa. Ha-vaitsin toisen pään liehuvan keitossa. Lähdin soutupaatilla kaupunkiin ja hankin keittiöön uuden kattilan.

Lähdin kerran siirtolasta hake-maan palkkoja kaupungista. Mu-kaan otin yhden vilkkaan pojan, ajattelin ryhmän siirtolassa olevan rauhallisempi ilman häntä. Soutaen mantereelle oli melkoinen matka ja siitä jatkoin linja-autolla Turkuun. Paluumatkalla nousi kova tuuli ja vene keikkui aallokossa, palkkapussi selkäni takana ja poika takateljolla. Olin kotona kyllä oppinut soutamaan ja käyttäytymään matalana venees-sä pahemmassakin aallokossa. Alkoi vielä sataa ja ruskeaa isoa rahakir-jekuorta, jossa kahisivat setelit ja ki-lisivät kolikot, piti aallokossa suojel-la kastumiselta. Onneksi siitä kau-punkiretkestä selvisin ja henkilökun-

ta sai palkkatilinsä. Kalliomäessä ja Niemelässä oli 30 lasta, kun taas Lin-navuori ja Grönberga olivat 25-paik-kaisia siirtoloita. Kalliomäen kallioil-la kesät olivat kuumia, koko ajan ol-tiin uimapuvussa. Erään pojan mat-katavaroita ei löytynyt mistään. Otin yhteyttä kotiin ja isä muisti pakan-neensa pojalle vaatelaatikon. Jostain saatiin kuitenkin pojalle aina vaihto-vaatteita, kunnes lähtöpäivänä elo-kuun lopulla Niemelästä kiikutettiin löytynyttä vaatelaatikkoa. Kun sitten rantauduimme Aurajoen rantaan ja isä oli vastassa, tunnelma nousi. Kii-tin vain ja pyysin anteeksi, sillä ai-heellisia olivat nämä isän moitteet.” (Järvinen I. 2003, 34–35.)

(17.2.2015 Alaranta).


Taulukko 9.Kulhon kesäsiirtolat ja hankintavuosi.Salmela 1941 15

Hiekkapohja 1951 30

Bråvalla 1952 25

Linnavuori 1954 25

Grönberga 1955 25

Hirvensalon saarella on Kirjamäki 1953 45(Lastensuojelulautakunnan vuosikertomus 1957).

Vuoden 1967 kesää varten tehtiin uudelleenjärjestelyjä siirtolavelvolli-suudessa olevien lastentarhanopetta-jien kanssa. Vapaan lauantain yleisty-minen vähensi osaltaan siirtoloiden lapsimääriä. Lastensuolelulautakunta hyväksyi 27.3. 1967 § 312 lastentar-hanopettajien Irma Salo, Ilta Poutanen, Eija Sipilä, Eeva-Liisa Lampo, Kirsti Hä-mäläinen ja Päivikki Heikinheimo alle-

kirjoittaman suunnitelman kolmenlai-sista kesäsiirtoloista:

- tavalliset kesäsiirtolat- viikkosiirtolat- päiväsiirtolat

Alkuun lapset kuljetettiin avonai-sella veneellä Aurajoesta Kulhon saa-reen, myöhemmin vesibussikuljetuk-sella Satavan lauttarannasta, jonne lap-set tuotiin linja-autolla. Kulhon poika-kodin venettä voitiin käyttää hätäta-pauksissa, 1970-luvulla se korvattiin paremmalla huoltoveneellä. Kaupun-gin oman siirtolatoiminnan rinnalla oli eri vuosien mittaan eri yhdistysten ylläpitämiä yksityisiä siirtoloita, joita kaupunki avusti toimintaan varatulla määrärahalla. (Koski 2015, joulukuu, henkilökohtainen tiedonanto.)

Kulhon kesäsiirtolatoiminnan päät-tymistä kuvaa, kun 1980-luvun lopulla

Lasten piirustustuokio 1950-luvulta. Sivistystoimialan arkisto.


(Soslk. 20.12.1989 § 1734) annettiin toimeksi kesäsiirtolatoiminnan uudel-leen organisointi: Kesävirkistystoimin-nan kannattavuus ja Kulhon vene myy-ty (Sosla 8.4.1992 § 239) ja Sopimus Parasta lapsille r.y:n ja Folkhälsanin kanssa. Kalliomäen kesäsiirtolan tilois-ta luopuminen 1.1.1996 alkaen, jonka jälkeen tilat olleet päivähoito-osas-ton leikkitoiminnalla käytössä. (Sosla 4.12.1995 § 713). (Tietoja keräsi Liisa Murtola).

Tunnelmia 1950-luvulta

HaastatteluEija Reku (lto,päiväkodinjohtaja). Tunnelmia Hedmanin ajoiltaLastentarhanjohtaja Eija Reku ker-too haastattelussa muistelmistaan lastentarhassa, ja miten päivä alkoi:

”Tulkaas nyt kaikki lapset tänne Eija-tädin lähelle, lauletaan aamu-laulu. Lapset asettuvat piiriin latti-alle.

”Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ.

Tule illoin ja aamuin varhain, tu-le vielä kun joutuu yö.

Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan.

Sua ilman en saata olla, pysy luo-nani ainiaan.”

Pannaan kädet ristiin: ”Tule Jee-sus lastes luo, armos siunaukses suo, tue pientä horjuvaa, johda tietä oi-keaa. Amen.”

”Ne keskusaiheet, ne oli niin tär-keitä ja vaihtuivat kuukausittain.

Eläin aiheet, esim. Perhonen, Koira, Talvilinnut tai muina aiheina Rai-tiovaunu ja kaupunki, Polttopuut. Sitten oli myös raamatulliset ai-heet. Aina aiheen ympärille kaikki keksittiin: retket, keskustelut maa-laukset, piirtelyt, rakentelut Fröbel - palikoilla, muovailut, leikit, laulut, satuvoimistelut, käytännön työt, tik-kusommittelut, paperileikkaukset myös yhteispaperileikkaukset, käsi-työt kuten ompelu ja virkkaus, sa-haus ja puutyöt, sommittelu kuten kreppipaperista perhosia. Kaikki sai Eben (Ebeneser-Lastentarhanopet-tajaseminaari) ohjeiden mukaan it-se keksiä lasten kanssa. Eben mu-kaan kaikki piti ”ilmentää,” kertoo Eija Reku.

”Valmistuin Ebeneseristä vuon-na 1953 ja olin ensin Forssassa kak-si ja puoli vuotta. Turun kaupungille tulin 1957 Hedmanin aikaan. Ensin olin Stålarmissa ja johtaja Minkki-nen pommitti minua perustamaan Patterihaan lastentarhaa. Kyselin kovin, miksi minun nyt pitäisi lähteä perustamaan, eikö Irja Dahlström voisi…? Hän on kieltäytynyt ja he ovat jo aikanaan perustaneet. Nyt on kieltäytymisen syy sanottava. Jos et tule tänne aamulla klo 9, niin menemme kaupunginjohtaja Ahti Näykin puheille klo 10, tivasi johta-ja Minkkinen.”

"Vanhempain tai äitien iltoja jär-jestettiin, muistan että syksyllä ja ke-väällä toinen. Patterihaassakin oli meillä 125 lasta ja sali pullollaan


väkeä. Aloitettiin yleensä hengelli-sellä laululla ja oli jotain ohjelmaa, kerrottiin lastentarhan toiminnasta, mutta varsinaista keskustelua ei ol-lut. Sitten siirryttiin osastoille kahvil-le. Myöhemmältä ajalta muistan, että oli jo kysymyksiä, joista keskusteltiin ja kysyttiin palautettakin vanhemmil-ta. Avoimia ovia pidettiin ja tarjottiin vanhemmille kahvia, ja he saivat tu-tustua lasten tekemiin askarteluihin kuin Yleisenä näyttelynä. Leikkinurk-ka oli tärkeä osa lasten vapaata leik-kiä ja jossa lapset viihtyivät. Ruokai-lutilanteet valmistettiin lasten kanssa huolellisesti, jolloin he esiliinat edes-sä kattoivat pöydät ja jakoivat kaikil-le lämpimän ruokalautasen. Yhdessä sitten siunattiin ja kiitettiin ruoasta: Siunaa Jeesus ruokamme Amen ja Kii-tos Jeesus ruoasta Amen.”

”Eräs isä tivasi kovasti minulta, että pitääkö joka lapsen olla kädet ristissä rukouksien aikana. Selitin, et-tä en koskaan todellakaan tarkasta enkä vaadi, että jokaisella tulee olla kädet ristissä.

Muistan vanhoilta ajoilta, kun lastentarhaan oli niin paljon haki-joita, että kaikki 6-vuotiaatkaan ei-vät päässeet mukaan. Eräs isä soitti kovana, kun tytär ei ollut päässyt, si-tä te sosialistit teette, johtaja ja maa-herra ja sinä olette sosialisteja, ja mi-nä olen kommunisti, siksi en pääse.

Raamatun kertomukset olivat ai-na lauantaisin. Muistan, miten pikku-osasto aloitti kuvan katselulla, kerto-muksen jälkeen kuva vietiin käytä-

vään aina seuraavan osaston oven taakse. Syyskaudella Vanhan testa-mentin kertomuksia kerrottiin kuten Joosefin elämää jatkokertomuksena ja Tuhlaajapoika ym. Joulukertomus pikkujouluna ja kuvaelmana joulu-juhlassa lienee ainoana, joka on säi-lynyt lastentarhan toiminnoissa. Ke-väällä kerrottiin uudesta testamen-tista, kuten Itämaan tietäjät, Jeesus 12 v. pyhäkössä, Jeesus Getsemanes-sa, Hyvä paimen, Jeesus siunaa lap-sia, …tyynnyttää myrskyn, …kävelee veden päällä. Raamatun kertomuk-sista myös piirrettiin. Eräs miessijai-nen kerran ihmetteli kovin, miksi em-me järjestä lapsille myös pääsiäisjuh-laa ja kerro lapsille myös pääsiäis-kertomusta? No, miksei sitä tietysti voitaisi kertoa ja juhlakin järjestää, vastasin siihen”.

(2014 Alaranta).

Marjatta Leino (lto). Muisteluja 1950-luvun esikouluvuodestaan Lautturissa Lastentarhanopettaja Marjatta Lei-no on kirjoittanut muistelmavihko-sen esikouluvuodestaan Lautturin-kadun lastentarhassa 1950- luvun alussa Päivikki Heikinheimon olles-sa lastentarhanopettajana.

”Elettiin sotavuosien jälkeen pu-la-aikaa ja lastentarhassa oli tu-lossa äitien ilta. Ensin tehtiin hieno kutsukortti, että lastentarhassa on äitien ompeluilta, tervetuloa ja kak-si teelusikallista kahvia mukaan. Il-


lalla äiti puki ylleen mustan puoli-hameen ja punaisen villapuseron se-kä etsi sukankutimen kassiin. Sitten hän jauhoi kahvimyllyssä papuja ja mittasi niitä pieneen pussiin, enem-män kuin kaksi teelusikallista, me siskon kanssa huomasimme. Äidistä oli ollut hauskaa olla äitien illassa, oli juteltu ja juotu kahvia ja leikitty-kin. Seuraavana päivänä lapset sai-vat yhden sokeripalan jokainen, kun niitä oli jäänyt äitien illasta.

Lastentarhan laulutunneilla kaikki laulut ja laululeikit oli haus-koja ja niiden opetteleminenkin oli aina hauskaa. Muistan ihanan täh-tileikin, jossa tytöillä oli pahvinen tähtipäähine ja pojat olivat muuten vaan pilviä. Tähti sai valita oman pilven ja sitten mennä kyykkyyn pil-ven taakse kun laulettiin ”me pii-lossa oomme, kun pilvet taivahan peittää…” Leikkipäivinä leikittiin paljon myös kotileikkiä ja kaikkein parhaat leikkipäivänuket oli Sini ja Meri. Joku sanoi, että ne olivat tä-din omia nukkeja, vaikka olivat sa-malla hyllyllä kuin muutkin. Kerran täti toi uuden nuken, jolla ei ollut nimeä. Silloin pidettiin nuken risti-äiset. Valkoinen oikea kastemekko puettiin päälle ja Jukka sai olla pap-pi, toinen Leena kummitäti ja muut olimme vieraita ja istuimme pitkäs-sä pöydässä. Kaikki saivat ehdottaa nimiä ja minä ehdotin Kieloa. Tädin mielestä se sopi hyvin, kun meillä oli muitakin kukan nimisiä nukkeja, ja niin nukke ristittiin Kieloksi.

Talvileikeistä muistan vaneriset lumilapiot ja kaksi rautajalkaista ma-hakelkkaa. Muissa kelkoissa oli pui-set jalakset ja vain pellin suikale nau-lattuna jalaksien päälle. Rautakelkat oli halutumpia mäen laskuun ja sitten me tytöt kyllästyttiin mäenlaskuun ja ruvettiin leikkimään verannan alla kotia. Lasten nukkuessa kelkkasän-gyssään polvet koukussa tulivat pojat vaatimaan rautakelkkoja itselleen. Pi-dimme lujasti kelkoista kiinni, mutta minä huomasin äkkiä, että puukelkat olisivat pidempiä ja parempia lasten sängyiksi ja rupesin ehdottamaan, et-tä vaihdetaan lasten sängyt. Marika piti kuitenkin kovin rautajalaskelkois-ta kiinni vakuutteluistani huolimatta. Lopulta tytöt luovuttivat ja tunsin ole-vani kuin aikuinen, kun olin osannut asian järjestää niin hyvin.”

Myöhemmin Marjatta Leino oli lastentarhassa harjoittelijana ja lastentarhanopettajana.

Muistelo Outi Mannonen – Karskela (varatuomari) muistelee vuonna 2015 lastentarha-aikaansa Sirkkulassa -60 luvulta”Siellä oli minulla hyviä kavereita ja meillä oli aina kivaa. Sirkkulasta saamani ystävät kuten Anne ja toi-nen Anne ja Pirjo ovat elämässäni edelleen mukana, sillä Anne on esi-koiseni kummi ja minä olen Pirjon lapsen kummitäti. Muutama sellai-nen poikakin oli samassa ryhmässä


ja menimme sitten samaan kouluun. Monet laulut muistan myös päivä-kotiajalta, joka oli silloin lastentar-ha. Se oli ehdottomasti hyvä juttu elämässäni. Kohokohtina muistan, kun sai repiä kalenterista lapun, jossa oli oma nimi. Harmittavana muistan sen, että olin aina hitusen lyhyempi kuin Anne, sillä se tarkoitti tuomiota siitä, että jouduin laulusa-lissa eturiviin istumaan. Penkillä ei ollut selkänojaa. Anne ja Pirjo pääsi-vät taakseni nojailemaan ylemmäs kuin minä. En koskaan päässyt taka-riviin. Muistan hyvin myös sen kovan pettymyksen, jolloin menetin mah-dollisuuden kiiltävään lautaseen.

Sirkkulassa oli muovilautaset, jois-ta toiset olivat kuluneempia ja toi-set kiiltäviä ilman naarmuja. Apu-lainen oli tuomassa minulle kerran-kin kiiltävän lautasen, mutta joku tarhan täti huusi, että ei Outille sitä, kun Outi ottaa punajuurta ja sillä lautasella ei ole. Kevät- ja joulujuh-lat ovat vielä muistissa tunnelmalli-sina tapahtumina, vaikka en niiden ohjelmaa muistakaan. Juhlien hait-tapuolena muistan julmetun kutit-tavat alushousut, joissa pepun pääl-lä oli jotain hörhelöä. Äidin mielestä ne olivat hienot, mutta koin ne ki-duttavina. Ne kamalat housut piti laittaa joka päiväkotijuhlaan.”

Taulukko 10.Lastentarhat 1957 ja niiden perustamisvuodetLastentarhat vuonna 1957. Perustamisvuosi

Kallelankatu 3 (1899) 1937 100

Puutarhakatu 22 (1900) 1937 100

Arvinkatu 2b (1907) 1937 75

Kauppiaskatu 17 (1903) 1937 kaupungin hallintaan 75

Annankatu 2, 1937 kaupungin hallintaan 75

Kaskenkatu 7 (1917) 1937 kaupungin hallintaan 70

Välikatu 3 (ruots.kiel.) 1937 75

Kirkkotie 44 perustettu 1940 75

Uudenmaankatu 42 perustettu 1942 50

Hirvensalon Lauttaranta perustettu 1949 25

Pansion kansakoulu perustettu 1950 25

Luolavuorentie 7 perustettu 1951 75

Betaniankatu 2 perustettu 1954 75

Viinamäentie 7 perustettu 1954 100

Ruohonpääntie 2 perustettu 1956 75

Kaerlantie 16 perustettu 1957 100

(Lastensuolelulautakunnan vuosikertomus 1957).


Perhepäivähoito saa alkunsa

Kotkan kaupunki aloitti ensimmäise-nä kuntana kunnallisen perhepäivähoi-don vuonna 1966. (Kontiainen 2005.) Mannerheimin lastensuojeluliitolla oli 1960-luvulla ohjattua perhepäivähoi-toa. Mannerheimin lastensuojeluliitto ajoi voimakkaasti perhepäivähoidon organisoitumista ohjatuksi toimin-naksi ja järjesti jo 1960-luvulla kun-tien yhteisiä neuvottelupäiviä asiasta. Mannerheimin lastensuojeluliitolla oli myös lastentarha- ja neuvolatoimintaa. (Hämäläinen 2007). Tätä ennen yksi-tyiset henkilöt harjoittivat päivähoito-toimintaa ottamalla kotiinsa hoidetta-vaksi lapsia korvausta vastaan.

Turun kunnallinen perhepäivähoi-to oli lastensuojelulautakunnan kä-sittelyssä vuosina 1964, 1965, 1969, ja 1970 ennen päivähoitolakia. Vuon-na 1974 oli työssä jo kaksi perhepäi-

vähoidon ohjaajaa ja virallisesti Turun perhepäivähoitotoiminta aloitettiin vuonna 1975, jolloin valittiin 30 hoita-jaa. Vuoden 1976 lopussa oli noin 180 perhepäivähoitajaa ja 6 perhepäivä-hoidonohjaajaa. Lastensuojelujohtaja Jaakko Minkkinen kertoi 10-vuotispu-heessaan lokakuussa 1985 Turun kun-nallisen perhepäivähoidon alkuajoista.

PerhepäiväkotiMannerheimin lastensuojeluliitto ohjeis-taa perhepäiväkotia 1964 seuraavasti:

Perhepäiväkoti on yksityiskoti, jos-sa korvausta vastaan hoidetaan ansio-työssä käyvien äitien 6 kk–7-vuoden ikäisiä lapsia. Hoidon ja aterioiden tu-lee olla samantasoisia kuin päiväko-deissa, samoin tulee olla mahdollisuus päivälepoon. Yhteen perhepäiväkotiin saa ottaa korkeintaan 4 lasta - mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat al-le kouluikäiset lapset. Ennen kuin koti

Lastentarhalapsien Lumihiutaleleikki päiväkodin juhlasalissa. Sivistystoimialan arkisto.


hyväksytään perhepäiväkodiksi, tark-kaillaan sitä jonkin aikaa sekä vaadi-taan lääkärintodistus perhepäiväko-dissa työskenteleviltä ja sinne sijoi-tettavilta lapsilta. Erityinen tarkasta-ja suorittaa myös käynnin ehdolla ole-vaan perhepäiväkotiin saadakseen käsityksen asunnosta ja hygienisistä olosuhteista. Käynnin yhteydessä yri-tetään luoda käsitys äidin persoonal-lisuudesta ja suhtautumisesta lapsiin. Jos koti on hyväksytty perhepäiväko-diksi, niin valvoo tarkastaja sen toimin-taa käymällä määrätyin väliajoin ko-dissa. Esikoulua käyvä tai koululainen voi olla viidentenä lapsena mukana. On vielä erilaisia säädöksiä osapäivähoi-toa tai erityishoitoa tarvitsevien lasten suhteen. (Mannerheimin Lastensuoje-luliitto Helsinki 1964.)

Päivähoidontarkastaja Pirjo Kon-tiaisen mukaan helmikuussa 2001 turkulaiset perhepäivähoitajat esit-tivät päivähoito-osastolle toivomuk-

sen oman alan koulutuksesta ammat-titutkintoon saakka, koska Opetus-hallituksen 20.6.2000 perusteiden mukaan tulee koulutusta noudattaa 1.8.2000 alkaen toisen asteen ammat-titutkintona 40 opintoviikkoa. Koulu-tus järjestettiin Turun Ammatillisen aikuiskoulutuksen toimesta keväästä 2001 alkaen oppisopimuskoulutuk-sissa noin vuoden pituisena. (Sosla 7.3.2001. § 97).

Uuden johtajan aikaaLastentarhojen tarkastajan tehtävät siirtyivät vuonna 1959 lastensuojelu-johtaja Jaakko Minkkiselle päivähoito-lain voimaantuloon asti. Aikaa kutsut-tiin alaisten keskuudessa myöhemmin ”Minkkisen ajaksi”. Lastensuojelulau-takunnan tehtävät siirrettiin vuon-na 1984 Turun sosiaalilautakunnalle. (Minkkinen 1987. Kunnallinen päivä-kotitoiminta 50 vuotta; Lastensuo-jelulautakunnan pöytäkirjat 1923–1984.) Minkkinen jatkoi kuitenkin lastensuojelujohtajana edelleen vielä vuonna 1989, kunnes perustettiin ja täytettiin päivähoito- ja lastensuoje-luosastojen osastopäälliköiden virat.

Lastentarhojen johtokuntana toi-mii lastensuojelulautakunnan lasten-suojelulaitososasto, jonka kokouksis-sa lastentarhoja koskevia asioita kä-siteltäessä lastentarhanopettajain edustajalla on oikeus olla saapuvilla ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei pää-töksentekoon. Lastentarhoissa toimii tarkastajana lastensuojelunjohtaja, el-lei tätä tehtävää ole siirretty toiselle viranhaltijalle, ja lääkärinä kaupungin lastenlääkäri. (TKK 1963).

Jaakko Minkkinen. Turun kaupungin arkisto.


”Lastentarhoihin voidaan tarpeen mukaan järjestää kokopäiväosasto-ja sellaisille lapsille, joiden äitien on toimeentulonsa vuoksi pakko käydä työssä kodin ulkopuolella. Lasten-tarhat ovat toiminnassa arkipäivisin syyskuun 1 p:stä toukokuun 31:een, lukuun ottamatta joulu- ja pääsiäislo-mia sekä lupapäiviä. Päivittäinen toi-minta-aika on 4 tuntia, nuoremmille lapsille tarpeen vaatiessa jonkin ver-ran lyhyempi. Lauantaisin ja juhla-päivien aattona voidaan työ lopettaa tuntia aikaisemmin. Kokopäiväosas-tot ovat avoinna tarpeen mukaan ym-päri vuoden klo 6.30–17, lauantaisin sekä pyhä- ja juhlapäivien aattoina kuitenkin klo 6.30–15. Sairaanhoita-jakoulun oppilaitten harjoittelu las-tentarhoissa.” (Kaupunginhallitus 24.4.1962).

Lastentarhojen muu henkilökunta oli sadan lapsen lastentarhassa Puu-tarhakatu 22 kolme 6-tunnin aputyt-töä ja keittäjä, joka lämmitti uunit. Opettajia oli viisi, kolme oli 4-tunnin osapäiväryhmissä ja kaksi kokopäivä-ryhmässä. Opettajien työpäivä oli kuu-si tuntia ja kerran viikossa oli ns. pit-kä päivä, jolloin suunniteltiin yhdessä lastentarhan toimintaa kuten keskus-aiheita, retkiä, äitien iltoja ym. Talon siivouksen hoitivat aputytöt ja noin kerran kuussa oli isompi siivouspäivä, jolloin lapsilla oli vapaapäivä. Opetta-janpöydän kaapissa oli kolme muis-tiinpanokirjaa: 1) inventaariokirja (pöydät, tuolit sakset ym), 2) kuitti-kansio tilitetyistä lasten ruokamak-suista, jotka lapset kaulalaukuissaan toivat viikoittain opettajilleen (3mk),

ja johtaja tilitti ne viraston kassan-hoitajalle Lempi Rothille, 3) vihko os-toksista ja käytetyistä talon eri tileil-le myönnetyistä varoista. Talon ainoa puhelin oli pienessä 50-lapsen etei-sessä, jossa oli kahden ryhmän ul-kovaatteet ja kengät. Johtajana olin 25-lapsen kuusivuotiaiden ryhmäs-sä osastovelvollisena, ja apunani oli 6-tunnin aputyttö, jolle kuului myös toinen 25-lapsen 6-vuotiaiden osapäi-väryhmä.

” Puistolassa Pikku Pekka joutui kerran päiväunilleen samaan sän-kyyn naapurin Lissun kanssa. Pit-käksi päästyään Lissu alkoi väittää, ettei Pekka mikään poika olekaan. Pekka väitti olevansa. Lissu pysyi kuitenkin kannassaan ja jatkoi väit-telyä. Jos et usko niin näytän, sanoi Pekka, nosti peittoa ylös ja osoitti sormellaan: viittiks vilkasta – sini-set tossut.”(Muistelo 1960-luvulta, Alaranta).

Laskiaisajelulla Ala-Lemun kartanossa. Iso-Heik-kilän Lastentarha 1963. Sivistystoimialan arkisto.


HaastatteluPirkko Kekäläinen (lastentarhanopettaja). Muisteluja 1950-luvulta Pitkästä päivästä Todettiin mm., että lastentarhoilla ei ole toistaiseksi virallisesti hyväk-syttyä toiminta- ja opetussuunnitel-maa, jonka puuttuminen onkin hait-tatekijä lastentarhatyössä.

”Lastentarhanopettajat suunnit-telivat toiminnan ns. pitkässä päi-vässä, joka oli kerran viikossa. Teh-tiin myös käsitöitä, palapelejä ja val-misteltiin koristeluja. Siinä suunni-teltiin myös keskusaiheet, vanhem-pain illat, retket, mahdolliset han-kinnat ja valmistelut ym.”, muistelee keväällä 2014 lastentarhanopettaja Pirkko Kekäläinen. Lasten toiminta-ohjelmaa nyt eteenpäin suunnitelta-essa ja toteutettaessa pyritään ot-tamaan huomioon lasten fyysisten, emotionaalisten, intellektuaalisten ja sosiaalisten kasvuedellytysten yk-silölliset eroavuudet ja edistämään tasapuolisesti niiden kehittymistä. Tällä ei ole tarkoitus asettaa tar-kasti määriteltyjä opetustavoittei-ta, vaan lähinnä kartoittaa lasten-tarhojen jo perinteisesti rikas ja mo-nimuotoinen toimintakenttä.

(2014 Alaranta).

Turun ruotsinkielinen lastentarhan-osasto oli Kerttulissa Uudenmaankatu 17 opettajanaan Inga Britt Bjondahl se-kä Välikatu 3:ssa johtajana Eyrun Spi-ring ja muina opettajina Barbo Sunden ja Clary-Ann Still. (TKKK 1969–1974.)

Kokopäivätoiminnan kehittämisestä ja uudistuksista 1969

Suomen Lastentarhanopettajaliitto asetti vuosikokouksessaan 22.3.1969 tehdyn päätöksen mukaan toimikun-nan ottamaan selkoa lastentarhojen kokopäivätoiminnan tilasta ja teke-mään ehdotuksia mahdollisista paran-nuksista ja uudistuksista. Toimikunta sai asiantuntija-apua Jyväskylän Yli-opiston lehtorilta, maisteri Olavi Hie-talahdelta, joka oli perehtynyt esikou-lukokeilua ja hallintoa koskeviin kysy-myksiin.

Lastentarhojen toimintakenttää kuvat-tiin 1969. Tavoitteena oli edistää toi-minnassa seuraavia alla olevia asioita. Fyysinen ja motorinen kehitys- lapsen terveyden ja turvallisuuden

edistäminen- liikkeiden hallinnan harjoittaminen- luovan liikunnan edistäminen- käden motoriikan ja taitojen kehittä-

minen- siisteystottumusten luominen- ympäristössä liikkumisen ohjaami-

nen ja varmistaminen

Emotionaalinen kehitys- lapsen mielenterveyden vaaliminen - mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn

kehittäminen- eettisen tajun herättäminen ja kehit-

täminen- eetillisten ja uskonnollisten arvojen

rakentaminen- luovaan ilmaisuun vapauttaminen


Intellektuaalinen kehitys ja ympäris-töön orientoituminen- lapsen mielenkiinnon ja ajatuselämän

aktivoiminen- tutkimis- ja kokeiluhalun virittäminen- suunnittelukyvyn ja omatoimisuuden

edistäminen- itsenäisiin valintoihin ja ratkaisuihin

ohjaaminen- kommunikaatiotaitojen kehittäminen - kielellisen ilmaisun edistäminen - sanavaraston ja tietojen kartutta-

minen - uusien käsitteiden selvittäminen- oppimisvalmiuksien kehittäminen - havainnoimisen harjoittaminen - keskittymiskyvyn lisääminen - yksinkertaisten lukukäsitteiden,

suuntien, muotojen ja kokojen opettaminen

- ympäristöön orientoituminen

Sosiaalinen kehitysmyönteisiin ryhmäkokemuksiin ja ih-missuhteisiin auttaminen- yhteistoimintavalmiuden edistäminen- toisten yksilöiden hyväksyminen- muihin kansoihin positiivisten asen-

teiden luominen

Lastentarhan toimintaohjelma kas-vatustavoitteiden saavuttamiseksi:Musiikki ja liikunta Vapaa leikki- musiikin kuuntelu - roolileikit- laulut ja laululeikit - yksinleikki- yksinkertaisten soitinten käyttö - ryhmäleikki- rytmiharjoitukset

- sisä- ja ulkoleikit ohjattu ryhtivoimistelu konstruktiivi-nen toiminta ja askartelu

- rakenteluSatuvoimistelu -piirtäminen ja maalaaminen- vapaa luova liikunta musiikin mukaan- muovaileminen- paperileikkely- käsityöt- veisto

Ympäristöön orientoituminen- retket luontoon- tutustuminen eri opetuskohteisiin

(ammatteihin, eläin- ja kasvikuntaan, toisten kansojen elämään)

- keskustelut- kertomukset ja sadut- kuvat, kuvakirjat, tietokirjat- rainat ja filmit- didaktiset leikit ja pelit- nukketeatteri- dramatisointi

Liikennekasvatusta 1960 luvulta. Sivistystoimi-alan arkisto.


Lastentarhan ohjelmaa Suomen LTO- liiton mukaan ei tarvinnut sitoa em. teemoihin, tärkeintä oli saada oh-jelma lapsen kehitystä monipuolises-ti edistäväksi. Kokopäivälapsille oli taattava samat mahdollisuudet val-mentautua koulua varten kuin muil-lekin lapsille. Kokopäivälasten suhde esikouluun olisi selvitettävä. (Suomen LTO-liiton näkemys ja ehdotus uudis-tuksiksi 22.3.1969).

Kirjoitettua tietoa lastentarhojen toiminnasta on varsin vähän 1950-, 1960- ja 1970-luvulta. I950- luvulta löytyy merkkejä siitä, että lastentar-

hojen alkuvaiheen yhtenäinen fröbe-liläinen pedagogiikka oli jossain vai-heessa alkanut murentua. Lastentar-hoissa omatoimiselle leikille oli va-rattu vain muutama tunti viikossa tai tunti joka päivä, joten leikki oli me-nettänyt keskeisen asemansa lasten-tarhoissa. Laki lasten päivähoidos-ta (36/1973) toi mukanaan monia muutoksia ja uudet puitteet ja haas-teet myös pedagogiikalle. Muutamat fröbeliläiset piirteet, kuten keskusai-heet, näkyivät päiväkodeissa kuiten-kin vielä pitkään. (Karila & Kinos & Virtanen 2001).

Luolavuoren lastentarha 1960 luvulta. Sivistystoimialan arkisto.


V Lastentarhoista päivä kodeiksi v. 1973–2002


Laki ja asetus lastenpäivähoidosta vuonna 1973

Suomi liittyi OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Develop-ment) jäseneksi 1969. Suomi on osal-listunut pitkäjänteisesti Pohjoismaiden, EU:n ja OECD:n varhaiskasvatuksen ke-hittämis- ja verkostotyöhön. Erilaisiin kansainvälisiin vertailuihin ja tutkimuk-siin osallistuminen on tuonut tutkimuk-seen näkökulmaa. Suomi on saanut hy-vät arviot muun muassa OECD:ltä koko-naisvaltaisesti lapsen hyvinvointiin pu-reutuvasta integroidusta järjestelmästä ja laadullisesti korkeatasoisesta sisällöl-lisestä toiminnasta. Kansainväliset arvi-oinnit ovat nostaneet esiin myös kehit-tämistarpeita, kuten nyt jo korjautunut ohjausjärjestelmämme, alhainen var-haiskasvatuksen osallistumisprosent-ti, miestyöntekijöiden vähäisyys, johta-

juus ja informaatioteknologia sekä sel-keä työnjako ammattiryhmien välillä. (Alila & Kinos 2014).

Lain voimaantulon syitä ja vaikutuksia TurussaTurun teollistuva ja kaupungistuva elä-mänmuoto, naisten osallistuminen ko-din ulkopuolella tapahtuvaan ansiotyö-hön, tasa-arvoisuuden lisääntyminen, opiskelun yleistyminen ja opiskeluajan pidentyminen sekä avioliittoiän alen-tuminen olivat synnyttäneet lisäänty-vän päivähoidon tarpeen. Päivähoidon järjestämisessä on myös kysymys kaik-kien lasten älyllisten ja emotionaalis-ten virikkeiden saanti, sosiaalistumi-nen, turvallisuus ja fyysisesti kehittävä toiminta sekä koulutettu, ammattitai-toinen henkilökunta. Uudelta, jatkuvia kannanottoja herättävältä päivähoito-lailta 1973 odotettiin paljon.

Vuoden 1973 lasten päivähoitolakia edeltävää valtiopäiväkeskustelua käy-tiin neljännesvuosisadan ajan vuosi-na 1947–1973. Keskustelun teemoina olivat valtionavun takaaminen muille-kin hoitomuodoille kuin lastentarhoille, joille se oli ollut lakisääteistä vuodesta 1927. Toisena teemana oli lasten päivä-hoitoa säätelevän yhteisen lainsäädän-nön aikaansaaminen ja sitä koskevat esi-tykset. Kolmantena teemana oli kodissa tapahtuva lastenhoito, joiden kaksi linjaa käynnistyivät 1960-luvulla kuten perhe-päivähoito ja se, että vanhemmat hoita-vat lasta kotona. Vuoden 1971 lasten päi-vähoitokomitea linjasi päivähoidon kä-sitteet siihen moderniin muotoon, joka vuoden 1973 päivähoitolaissa legitimoi-tiin sosiaalipalveluksi. (Välimäki 1999).

Varhaiskasvatuksen tulosaluejohtaja Raili Koski. Raili Kosken arkisto.


” Päivähoitolain voimaantulo merkitsee lakisääteisten puittei-den luomista koko päivähoitotoi-minnalle ja sen kehittämiselle”

näin totesi sosiaalihallitus vuonna 1973 lasten päivähoitoa koskevan lainsäädännön voimaantuloa käsitte-levässä yleiskirjeessään. Samalla kun päivähoito huolehtii lapsen hoidos-ta ja kehityksestä, se on palvelua ko-ko perheelle. Päivähoidon määrällise-nä tavoitteena on järjestää päivähoi-toa kunnassa esiintyvän tarpeen mu-kaan. Laadulliseksi tavoitteeksi asetet-tiin lasten päivähoidon toteuttaminen niin, että se edistää lapsen kehitystä ja oppimismahdollisuuksia. (Sosiaalihal-litus 1973, 3).

Päivähoitolain 1973 mukaan kun-nan tuli laatia myös erityinen päivä-hoidon ohjesääntö vuoden 1973 lop-puun mennessä, jonka kunnanvaltuus-to alisti lääninhallituksen vahvistetta-vaksi. Turun päivähoidon ohjesääntö-ehdotus jätettiin viralliseen käsitte-lyyn lokakuussa 1974, jolloin päivä-hoito-ohjesääntö saavutti lainvoiman (LLP/Lautakunta 7.11.1973, § 1732 ja 2.10.1974 § 1017). Päivähoidon mal-liohjesäännöissä määritellään myös kunnan päivähoitoon liittyvät hallin-nolliset tehtävät, lasten terveyteen se-kä päivähoitoon käytettävien tilojen ja alueiden terveydellisten olojen val-vonta yhteistyössä terveyden huolto-viranomaisten kanssa ja lasten hoi-toon ja kasvatukseen osallistuva hen-kilökunta sekä muut tarpeelliset tehtä-

Satutunti 1960 luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


vät. Päivähoidon ohjesäännössä entiset lastentarhat tulivat yhä kiinteämmäksi osaksi Turun kaupungissa järjestettä-vää päivähoitoa. Päiväkotien asioiden hoito siirtyi ohjesäännön mukaan las-tensuojelulautakunnan laitososastol-ta uudelle päivähoito-osastolle, jonka tehtäväkenttään kuului kaikkien päivä-hoitomuotojen valvonta, asioiden hoito ja suunnittelu. (Turun kaupungin ase-tuskokoelma 1975–1977, 50–54; Rem-mer 1989).

Nykyisen muotoisena Turun päivä-hoitojärjestelmän luominen alkoi vas-ta lasten päivähoidolta annetun lain ja asetuksen (36/1973, 239/73) tultua voimaan 1973, joka merkitsi lakisää-teisten puitteiden luomista koko päivä-hoitotoiminnalle ja sen kehittämiselle. Laki loi puitteet niin päiväkotihoidon, perhepäivähoidon kuin leikkitoimin-nankin kehittämiselle. Lain tavoitteena päivähoidosta on 2a §:n mukaan

” tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatusteh-tävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Päivähoi-don tulee omalta osaltaan tarjo-ta lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen ke-hitystä monipuolisesti tukevaa toi-mintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvu-ympäristö. Lapsen iän ja yksilöllis-ten tarpeiden mukaisesti päivähoi-don tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elä-

män kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja us-konnollista kasvatusta. Uskonnol-lisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhem-pien tai holhoojan vakaumusta. Li-säksi päivähoidon tulee edistäes-sään lapsen kehitystä tukea lapsen kasvua yhteisvastuuseen ja rau-haan sekä elinympäristön vaalimi-seen.”

Valtiopäiväasiakirjoista käy sel-keästi ilmi, että vuoden 1973 päivähoi-tolakia vastustaneet hyväksyivät lain lopulta sillä perusteella, että päätök-senteon asialistalle otettaisiin mitä pi-kimmin myös lasten kotihoidon tuke-minen. Ensiksi laajennettaisiin synty-mävaiheen hoitojärjestelyjä eli äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa, ja niiden avulla nostettaisiin kodista erillisen hoidontarpeen ikärajaa siten, että pie-nimmät lapset voisivat olla perheyh-teydessään ainakin yhden vuoden ikäi-siksi ja kotihoidon tuella pidempään-kin. Kotihoidon tukemisen kokeilut aloitettiin valtioneuvoston päätöksellä 1977, ja laki kotihoidon tuesta on vuo-delta 1985 (24/85). Laki kytkeytyi päi-vähoitoon siten, että jokainen alle 3-v. sai subjektiivisen oikeuden julkiseen päivähoitoon 1984.

Lastentarhapaikkojen tarve oli Tu-russa 1970-luvun alussa suuri ja kas-voi koko ajan varsinkin kokopäiväpaik-kojen kohdalla. Hoitopaikan saannin perusteena ei ollut kuten aikaisemmin sosiaaliset syyt, vaan pelkästään päi-vähoidon tarve. Turun kaupungissa ar-


vioitiin vuonna 1972 olleen lastentar-haikäisiin lapsiin verrattuna lastentar-hapaikkoja noin 28 % ja päivähoidon tarpeeksi arvioitiin kuitenkin jo noin 40 %. (LLP/Lautakunta 1.11.1972 § 1598).

Vuoden 1973 päivähoitolain jäl-keen perhepäivähoito kasvoi maassa nopeasti, kun vuonna 1973 perhepäi-vähoidossa oli yli 5000 paikkaa kun-nissa, niitä oli 1978 jo yli 35 000 paik-kaa. Perhepäivähoito mainittiin Suo-messa ensimmäisen kerran virallisis-sa asiakirjoissa uutena lasten hoidon toimintamuotona vuoden 1951 komi-teassa, tosin sitä voidaan pitää naa-puriavun näkökulmasta vanhimpana päivähoidon muotona (Välimäki 1999, 128). Päiväkotitoiminnan rinnalla alet-tiin Turussa järjestää kunnallista oh-jattua perhepäivähoitoa ja yksityistä perhepäivähoitoa alettiin valvoa.

Ensimmäinen viranomaisohje oh-jatusta perhepäivähoidosta annet-tiin vuonna 1971 sosiaalihallituksen yleiskirjeenä. Siinä perhepäivähoidon todettiin yleistyneen laitospalvelu-ja täydentäväksi vaihtoehdoksi. Kun-tia kehotettiin tehostamaan valvontaa ja omaa osuuttaan perhepäivähoidon organisoinnissa ja koulutuksessa. Ta-voitteiksi asetettiin työsuhteisen per-hepäivähoidon organisoiminen. Perhe-päivähoitoa pidettiin joissakin tapauk-sissa joustavampana kuin laitospäivä-hoitoa. Sitä pidettiin sopivana tunne-pohjaisesti herkille ja infektioherkille lapsille. Hoitomuodon katsottiin sovel-tuvan myös hitaasti kehittyville ja mo-nivammaisille. Perhepäivähoitoa an-nettiin kodeissa perinteisellä kotikas-

vatuksella ilman mittavampaa ammat-tikoulutusta ja sille esitettiin vaativia hoidollisia odotuksia vain olosuhteil-ta: koti, pieni ryhmä. (Välimäki 1999).

Kunnallinen eli ohjattu perhepäi-vähoito tarkoitti päivähoitosuunnitel-maan kuuluvaa, kunnan ylläpitämää ja valtionosuuden piiriin kuuluvaa perhe-päivähoitoa. Valvotulla perhepäivähoi-dolla tarkoitettiin yksityisen hoitamaa järjestelmää, valtionosuuden ulkopuo-lelle kuuluvaa, mutta sosiaalilautakun-nan valvomaa perhepäivähoitoa. Yksi-tyinen perhepäivähoito tuli päivähoi-tolain (1973) myötä valvonnan alaisek-si. (Remmer 1989).

Perhepäivähoito suunnataan eri-tyisesti pienille lapsille. Kodinomai-sessa ja joustavassa perhepäivähoi-dossa voidaan huomioida lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet. Päivittäi-sessä vanhempien ja perhepäivähoita-jien tapaamisissa rakentuu keskinäi-nen yhteistyö ja kasvatuskumppanuus. Perhepäivähoito mahdollistaa lapsel-le pysyvän aikuissuhteen ja sisarusten hoitamisen samassa ryhmässä. Perhe-päivähoidossa on mahdollista hoitaa myös tukea tarvitsevia lapsia. Neljän alle kouluikäisen samanaikaisesti hoi-dettavien lasten lisäksi ryhmään voi kuulua esiopetuksessa oleva tai pe-rusopetuksensa aloittanut lapsi siten kuin Asetus lastenpäivähoidosta mää-rää (239/1973): Perhepäivähoitajan ollessa poissa töistä, lapselle järjeste-tään varahoitopaikka. Turussa aloitti 30 kunnallista perhepäivähoitajaa lo-kakuussa 1975. Vuoden 1979 lopus-sa oli 51 päiväkotia ja näissä yhteensä 3 549 päivähoitopaikkaa. Vuonna 1999


perhepäivähoitajia oli 157, joilla lapsia yhteensä 873, kolmiperhehoidossa 44. Lisäksi kaupungissa oli 4 ryhmäperhe-päivähoitoyksikköä, leikkitoimintaa oli 26:ssa puistossa.

Turun lastentarhoista päiväkoteja osaksi sosiaalipalveluaPäivähoito määriteltiin psykologis-kas-vatuksellisesta näkökulmasta kasva-tuksen ja hoivan liitoksi (engl. educati-on + care giving = educare) syrjäyttäen osittain fröbeliläisen kasvatusopin ja lastentarhametodiikan.

Lain ja asetuksen päivähoidosta (1973) tavoitteena oli luoda lasten päi-vähoidosta vaihtoehtoisia hoitomuoto-ja tarjoava tasapuolinen sosiaalipalve-lujärjestelmä, jota kaikki lapsiperheet voisivat tarpeidensa mukaan käyttää, jossa päiväkoti perhepäivähoito ja leik-kitoiminta muodostavat palvelukoko-naisuuden. Turun lastensuojelulau-takunta päätti 18.4.1973 päivähoito-toimikunnan esityksestä, että lasten-tarhat ja seimet ovat 1.4.1973 lukien päiväkoteja. Lainsäädäntö ei tuntenut enää sanaa lastentarha, vaan sen kor-vasi sana päiväkoti. Mikäli samassa osoitteessa oli useampia päiväkoteja, ne erotettiin Turussa toisistaan mer-kinnöillä A, B tai C. Lisäksi päätettiin, että A tarkoittaa seimiä ja B lasten-tarhoja. Lopulta nimikysymys hyväk-syttiin lautakunnassa 19.5.1973 muo-toon esim. päiväkoti A Koulukatu 12. Alun perin lastentarha-sana (Kinder-garten) sisälsi ajatuksen puutarhasta, jossa lapsi on kuin puutarhan oras, jol-la on kaikki kasvamisen edellytykset puutarhurin hyvässä hoidossa ja kas-

vatuksessa. Nimi säilyi lastentarhan-opettajien nimikkeenä. Lastentarha-kasvatuksen sijasta puhuttiin nyt päi-väkodeissa esiopetuksesta ja varhais-kasvatuksesta.

Päiväkotien määrä lisääntyi voi-makkaasti lain voimaantulon jälkeen. Turussa oli 1.4.1973 0–6-vuotiail-le kaikkiaan 2 505 kunnallista päivä-hoitolaitospaikkaa. Paikoista lähinnä alle 3-vuotiaille tarkoitettuja oli 645 paikkaa ja laitoksia 17. Yli 3-vuotiaille tarkoitettuja paikkoja 1 860, joilla lai-toksia oli 22, näissä kokopäiväpaikko-ja oli 600 ja puolipäiväpaikkoja 1 260. Edellisten lisäksi oli 10 puolipäiväpaik-kaa kuulovammaisille sekä 100 paik-kaa kouluikäisille lapsille. Päivähoi-don määrällinen kasvu päivähoitolain voimaanastumisen jälkeen eteni 7000 hoitopaikan vauhdilla vuosittain val-takunnallisen työvoimatiedustelun pe-rusteella vuonna 1977. (Julkaisu vuo-delta 1989 Sosiaalikeskus).

Viiden vuoden vuosittainen päivähoitosuunnitelma valtionavun saamisen ehto 1973Lasten päivähoidosta annetun lain (12 §) mukaan kunnan on vuosittain laa-dittava päivähoitoa varten seuraavak-si viideksi vuodeksi suunnitelma, jon-ka tulee soveltua lain 9 §:ssä tarkoitet-tuun valtakunnalliseen suunnitelmaan, ja on edellytyksenä valtionavun saami-sen suunnitelmaan sisältyvälle päivä-hoitotoiminnalle. Suunnitelma koskee mm. kunnan väestön ikärakennetta ja muutoksia, päivähoitotilanteesta ja sen kehittämissuunnitelmia, toimitiloja ja kustannuksia. Valtionavun saamisen


edellytys on myös, että toiminnassa noudatetaan valtioneuvoston saami-sen ehtoja kuten esim. voimassa ole-vien virka- ja työehtosopimusten nou-dattaminen. Harjoittelijat eivät esim. sisälly valtakunnallisen suunnitelman tarkoittamaan henkilöstöön, eikä heitä voida käyttää sijaisina. Turussa päivä-hoitolaki määrää myös kaupungin päi-vähoidon tehtäväksi valvoa Turussa asuvien henkilöiden harjoittamaa per-hepäivähoitoa ja leikkitoimintaa.

Kaupunginhallitus ja valtuusto lähettivät lastensuojelulautakunnan päivähoitosuunnitelman lääninhal-litukselle tarkistettavaksi ja sillä oli mahdollisuus tarvittaessa vielä pa-lauttaa suunnitelma korjattavaksi. Hyväksymisen jälkeen suunnitelma lähettiin sosiaalihallitukselle ja Tu-run ja Porin lääninhallituksen sosi-

aali- ja terveysosastolle sekä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistettavak-si. Valtionosuuksista ja avustuksista on määräykset päivähoitolain 15–26 §:ssä. Lasten- suojelulautakun-nan ehdotuksessa Turun kaupungin päivähoitosuunnitelmaksi vuosille 1973–1978 oli, että Turkuun perus-tettaisiin vuosittain 500 päivähoito-paikkaa.

Päivähoitolaki syntyi yhteiskunnal-liseen tilanteeseen, jolloin alkoi raken-tua varhaiskasvatuksen institutionaa-linen päivähoitojärjestelmä. Päivähoi-dosta tuli yksi keskeinen yhteiskun-tapolitiikan keino järjestää suomalai-sen yhteiskunnan oloja tarkoituksen-mukaisessa yhteiskunnallisessa tilan-teessa. Päivähoitopalvelun syntymisen ideologia on ollut vahvasti työvoima- ja sosiaalipoliittinen, myös lastensuoje-

Pojat kokoaa palapelejä. Sivistystoimialan arkisto.


lullinen. Vastatessaan etenkin työvoi-mapolitiikan tarpeisiin, päivähoito-järjestelmän syntyminen vaikutti yh-teiskunnan talouskasvuun, erityisesti naisten työhön osallistumiseen ja opis-kelumahdollisuuksien luomiseen. (Ali-la & Kinos 2014). Vuonna 1976 vähen-nettiin Turun kokopäiväryhmissä lap-siluvun enimmäismäärä 25:stä 23:een. Sosiaalihallitus vahvisti 20.4.1977 Tu-run kaupungin vuosien 1977–1981 päivähoitosuunnitelman siten, että toi-minnassa olevien päivähoitopaikkojen lisäksi vuonna 1977 saadaan perustaa 489 uutta päiväkotipaikkaa ja 60 uut-ta kunnallista perhepäivähoitopaikkaa. Lisäyksen jälkeen seuraavien päiväko-tien paikkaluvut: Koulukatu 10 yhteen-sä 92 paikkaa, Keltasirkunpolku 3 yh-teensä 90 paikkaa, Säkäkuja 2 yhteensä 90 paikkaa, Niitunniskantie 1 yhteensä 90 paikkaa ja Koukkarinkatu 3 yhteen-sä lisäyksen jälkeen 110 hoitopaikkaa. Vuonna 1978 kokopäivän lapsiluku vä-hennettiin edelleen 20:een, joka kuvaa päivähoidon laadullista kehittämistä.

Pedagogiikan suunnittelun keskeiset vuosikymmenet

Lastentarhaoppi nojasi Saksasta 1800-luvulta tuotuun fröbeliläisyy-teen, joka oli ollut lastentarhameto-diikan taustalla, mutta jota filosofista ajattelua ei enää varhaiskasvatuksen kentällä tunnettu. 1970-luvulla esiin astunut esikoulusuuntaus oli mones-sa suhteessa vastakkainen näille peri-aatteille. Tiettyjä aikuisten suunnitel-mallisesti esiin ottamia asioita käytiin

läpi yhteisissä opetustilanteissa - tuo-kioissa. Näiden opetusmetodien tilal-le tulivat nyt suorat menetelmät eli ta-voitteet ja erityisesti kehityksessään myöhässä olevien lasten oppimisen edistäminen järjestetyissä tilanteissa. Muutamat fröbeliläiset käsitteet kuten keskusaiheet säilyivät kuitenkin vielä päiväkodeissa pitkään. Arvostelijoiden mukaan ei otettu huomioon eri-ikäis-ten lasten kasvatuksen ominaispiirtei-tä. Päiväkotien pedagogiikassa siirryt-tiinkin kokonaisuuksien korostamises-ta kohti tiettyjen aineiden korostamis-ta. (Kinos & Palonen 2012).

Päivähoidon kasvatustavoitteet ja alan tutkimusta 1980-luvulla - mukaan päivähoidon tarkastajat ja sisällön kehittäminenPäivähoitoon perustettiin virat päivä-hoidontarkastajille, joiden toimenku-vaan kuului seuraavia tehtäviä: päivä-kotitoiminnan kehittäminen Kristiina Sillmanille, erityispäivähoidon kehittä-minen Pirjo-Liisa Svärdille, perhepäi-vähoidon kehittäminen Pirjo Kontiai-selle ja leikkitoiminnan kehittäminen kuului päivähoidontarkastaja Eira Täh-tiselle. Tarkastajien tehtävänä oli myös yhteistyössä päivähoidon esimiesten kanssa kehittää päivähoidon laatua ja ohjata resurssien käyttöä. Päiväkotien hallinnon uusina organisaatiomallei-na tulivat mukaan myös keskuspäivä-kodit.

Päivähoidon kasvatustavoitteet julkaistiin. Päivähoitolain ja asetuksen voimaan-tultua seitsemän vuotta päivähoitolain


voimaantulon jälkeen vuonna 1980 julkaistiin kasvatustavoitteet siten, et-tä lainsäädäntöä ohjattiin kasvatusta-voitteiksi 1970- ja 1980-luvuilla kun-tiin suunnatuilla Sosiaalihallituksen yleiskirjein ja erilaisin oppain. Keskei-siä ohjauskirjoja olivat Iloiset toimin-tatuokiot (1975). Myös Kasvatusta-voitekomitean mietintö (1980:31) oli merkittävä ohjauskirja, jonka ”kasva-tustavoitepykälä” vuodelta 1983 kir-jattiin myös päivähoitolakiin: Kuusi-vuotiaiden lasten esiopetussuunnitel-ma 1984, joka perustui päivähoidon kasvatustavoite-säännöksiin ja esi-koulukokeilujen tuloksiin. Alle 3-vuo-tiaiden pedagogiikkaan kiinnitettiin myös huomiota ja vuonna 1982 lasten-tarhanopettajat tulivat pienten lasten ryhmiin.

Alle kolmevuotiaiden lasten päivä-hoidon toimintasuunnitelma (1986) ja Kolme-viisivuotiaiden lasten päivähoi-don toimintasuunnitelma (1988).

Aivan 1980-luvun lopussa alkoi il-mestyä tutkimusta, jossa tarkasteltiin päiväkotien käytäntöjä sekä psykolo-gista ja sosiologista tutkimusta, myös vaihtoehtoiset pedagogiset mallit tuli-vat tunnetuiksi. Mitä lähemmäksi kah-deksankymmentälukua tultiin, sitä tär-keämpänä alettiin pitää esim. lapsen emotionaalisuutta ja koko tunnealueen kehitystä. Lapsen kasvatuksen tuli pe-rustua rakkauteen. Lapsen avoin tun-teiden ilmaus, minäkuvan kehityksen tukeminen ja läheisyyden merkityk-sen korostaminen olivat kognitiivisen suuntauksen keskeisiä ajatuksia. Lap-sen ja vanhempien, erityisesti äidin lä-heisen tunneyhteyden muodostumis-

ta korostettiin. Kognitiivisen ajattelu-tavan vallatessa alaa, alettiin enem-män kiinnittää huomiota myös lapsen ajattelun ja puheen kehitykseen. Lap-sen mielikuvituksen ja luovuuden kat-sottiin kehittyvän luovan työskente-lyn kuten piirtämisen ja musisoinnin kautta. Leikkien avulla lapsen ajatel-tiin oppivan elämäntaitoja, yhteistoi-mintaa, vuorovaikutuksen taitoja ja il-maisemaan omia tuntemuksiaan. Lei-kin avulla lapsi saattoi harjoitella sel-laisia taitoja, joita hän oikeassa elä-mässä myöhemmin tarvitsee. (Tähti-nen 1992).

Päivähoidon kasvatustavoitteita muokattaessa suurimmaksi keskuste-lunaiheeksi nousi uskonnollisten ta-voitteiden erillisyys. Kirkon kasvatus-asiain neuvottelukunta laati vuonna 1976 muistion päivähoidon uskonto-kasvatuksen tavoitteista. Seuraavana vuonna annettu kasvatustieteellinen selvitys katsoi eettisen kasvatuksen sisältyvän sosiaaliseen alueeseen ja totesi, että uskontokasvatuksen ase-masta ja luonteesta tarvitaan päätök-sentekoa. Vuoden 1984 alusta tulivat voimaan myös Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä Lasten-suojelulaki. Nämä molemmat lait si-sältävät kaikkia lapsia ja perheitä kos-kevia kasvatuksellisia yleistavoitteita. (Välimäki 1999). Lastensuojelulaissa määriteltiin lapselle oikeus turvalli-seen ja virikkeitä antavaan kasvuym-päristöön, tasapainoiseen ja moni-puoliseen kehitykseen ja etusija eri-tyiseen suojeluun. Keinoina mainitaan mm. lasten huoltajien tukeminen kas-vatuksessa.


1980-luvulla päivähoidon tarve li-sääntyi Turussa naisten siirtyessä yhä enemmän työelämään, jolloin kau-punki rakensi itse 28 päiväkotia lä-hiöihin eri puolille Turkua kasvavil-le asuntoalueille kuten Varissuolle. Kaupunki vuokrasi myös muilta val-miita päiväkotitiloja kuten kerrosta-lojen alakertahuoneistoja ja muita ti-loja myös koululaisten iltapäiväryh-mien ja kerhojen käyttöön, joiden tar-ve todettiin tärkeäksi. Myös kolmas sektori eli yksityiset, nuorisotoimi, seurakunta ja erilaiset toimijat ja yh-distykset tulivat mukaan koululaisten iltapäivätoimintaan ja jonka kehittä-mistä myös pohdittiin. Turun ev.lut.seurakunnilta siirtyi kaksi päiväkotia

kaupungin päiväkodeiksi. Päivähoi-don henkilöstön koulutuksesta huo-lehti kolme koulutussektoria kuten terveydenhuolto, sosiaaliala ja opet-tajankoulutus.

Vuoden 1984 alusta lasten päivä-hoitoa koskevat yleiset säädökset si-sällytettiin sosiaalihuoltolakiin ja la-ki lasten päivähoidosta jäi voimaan erillislakina. Subjektiivinen oikeus eli päivähoitopalveluja kaikille alle kol-mevuotiaille tuli vuonna 1984. (Ali-la & Kinos 2014). Subjektiivisesta oi-keudesta alle kolmevuotiaille tulikin ongelmallinen päätös, josta on väi-telty vuosikymmenet näihin aikoihin saakka. Vaikka molemmat vanhem-mat olisivat kotona, lapsella on mah-

Kotileikki. Sivistystoimialan arkisto.


dollinen kokopäivähoito päiväkodissa ja asia on herättänyt vilkasta keskus-telua ja ollut jatkuvana kiistakapula-na. Suunnitelmissa vuosina 2015 ja 2016 on ollut rajata oikeutta esim. si-ten, että yli kolmevuotiaalla lapsella on oikeus päivähoitoon ja varhaiskas-vatukseen, osa-aikaisena 4–5 tuntia päivässä, jos toinen vanhemmista on kotona esim. työttömänä tai vuorotte-luvapaalla ollessa.

1980-lukua voi luonnehtia päivä-hoitojärjestelmän alun monimuotois-tamisen vuosikymmeneksi. Sen ku-luessa kehitettiin erilaisia perhepal-velumuotoja ja myös kotihoidon tuki. Ne perustuivat päivähoidon tarpee-seen pyrkimyksenä opiskelun, työn, perhe-elämän ja kotihoitoa korvaa-van päivähoidon yhteensovittaminen. (Kinos & Palonen 2012).

Mukaan myös päivähoidon vaihtoehtoja

Vuonna 1979 oli hallitus tehnyt pe-riaatepäätöksen, jonka mukaan luo-daan mahdollisuus pienempien las-ten kotihoitoon yleisratkaisuna ja sa-malla parannetaan leikki-ikäisten las-ten osalta vanhempien mahdollisuuk-sia valita kotihoito päivähoidon vaih-toehtona. Äitiysloman jälkeistä aikaa varten ehdotettiin valmisteltavaksi lainsäädäntö kotihoidontuesta siten, että kunnille annetaan valtionosuus alle 3-vuotiaasta lapsesta suoritetta-van kotihoitotuen maksamiseen. (Hal-lituksen esitys eduskunnalle Pienten lasten hoidon kehittämistä koske-

vaksi lainsäädännöksi 1979.) Valtion vuoden 1980 tulo- ja menoarvioon oli lasten kotihoidontukea varten varat-tu 25 miljoonan markan suuruinen määräraha huoltajille maksettavak-si huhtikuun alusta 1980 verovapaa-na. Turussa tuen maksamisesta huo-lehti lastensuojelulautakunta vuoden 1984 loppuun, jonka jälkeen tehtävää hoiti sosiaalilautakunta. Laki kotihoi-don tuesta 1985 (24/85). Lapsilisäla-ki on vuodelta 1948 (Välimäki & Rau-hala 2000).

Vuonna 1984 aloitettiin uuden perhepäivähoitomuodon toiminta, sillä syksyllä perustettiin 30 perhe-päivähoitajan työsopimussuhdet-ta kolmiperhepäivähoitoon. Hoi-tomuoto sai kohta suuren suosion. Vuoden 1989 lopussa oli Turussa 64 perustettua kolmiperhepäivähoita-jan työsopimussuhdetta. Työssä ole-villa hoitajilla oli hoidossaan 51 alle 3-vuotiasta ja 143 muun ikäistä lasta. (Sosla toim.kert.1989).

Lasten kotihoidon tuella tarkoite-taan alle 3-vuotiaan lapsen vanhem-mille tai muille huoltajille maksetta-vaa taloudellista tukea, johon kuuluu perusosa, sisaruskorotus ja lisäosa, oikeus tukeen alkaa vanhempainra-hakauden jälkeen. Vuonna 1986 Tu-russa sai kotihoidontukea jo 2092 perhettä. (Koski 1987).

Vuonna 1987 Turun kunnallinen päiväkotitoiminnan täytti 50 vuotta. Päiväkoteja oli 80 ja niissä hoitopaik-koja 5147, joista oli kokopäiväpaik-koja 3497, osapäiväpaikkoja 650 ja erityispaikkoja 74. (Minkkinen 1987 julkaisu).


Taulukko 11.Kaikkien alle kouluikäisten lasten hoitojärjestelyt syksyllä 1991.Kokopäivähoito %

Kotona 63

Kunnallinen päiväkoti 18

Kunnallinen perhepäivähoito 15

Yksityinen päiväkoti 1

Yksityinen perhepäivähoito 3

Muu 0

Ryhmäperhepäivähoito toimin-tana koki valtakunnallisia muutok-sia 1990 –luvulla, koska kaikille alle 3-vuotiaille oli osoitettava tarvittaes-sa päivähoitopaikka. Tällöin syntyi kä-site ryhmäperhepäiväkoti, jossa 2–3 hoitajaa toimii yhteisissä tiloissa hoita-

en kukin omaa lapsiryhmäänsä. ”Ryh-mikset” olivat hallinnollisesti päiväko-dinjohtajien alaisuudessa. Toiminalle laadittiin omat toimintaperiaatteet ja yksiköt muuttuivat vähitellen päiväko-tiyksiköiksi ja useat perhepäivähoitajat kouluttautuivat lähihoitajiksi. (Kontiai-nen 2005).

Turun kunnallisessa perhepäivä-hoitotoiminnassa vuonna 1990 oli 356 perhepäivähoitajan päivähoitajan va-kanssia, joista 64 oli kolmiperhepäivä-hoidossa ja lapsia yhteensä 1080 lasta. Vuodesta 1981 alkaen kolmiperhehoi-to on ollut virallista päivähoitoa Suo-messa. Turussa kolmiperhehoito alkoi vuonna 1984 viiden hoitajan laajuu-della lisääntyen hyvin nopeasti.

"Suomen lippu ihana, puhdas sinivalkea, hulmuaa niin iloisna korkeella. Katso lapsi lippua, tuota sini-valkeaa. Kuule mitä kertoo se sinulle". Sivistystoimialan arkisto.


Päivähoito-osaston toiminta-ajatuksena on

” - toimia turvallisen lapsuuden edistämiseksi ja lapsen arvostuk-sen lisäämiseksi yhteiskunnassa- tarjota turkulaisille perheille mo-nipuolisia hoito- ja kasvatuspalve-luja sekä tukea lapsen kotihoitoa- vahvistaa yhteistyöllä vanhem-muutta, tukea vanhempien oma-toimisuutta ja itsenäisyyttä kasva-tustehtävässä” .

Turun kaupungin Toimintasääntö 1991, 228.

Uusien suunnitelmien toteutuksesta ja vaikutuksista Turun päivähoitotyössäPääsääntöisesti subjektiivisen oikeu-den perusteella lasten päivähoidon jär-jestämisen tehtävänä on: - vanhemmuuden tukeminen- lapsen kasvun ja oppimisen tukemi-

nen ja ohjaaminen hänen kehitysta-sonsa ja edellytystensä pohjalta yh-teistyössä vanhempien kanssa

- tasa-arvoisten mahdollisuuksien luo-minen elinikäiselle oppimiselle. Oppi-misvaikeuksien ehkäiseminen ja kor-jaaminen kuntouttavan toiminnan avulla

- huolto- ja toimintasuunnitelman mu-kaisen päivähoidon järjestäminen muiden prosessien tukitoimina

Pääpalvelut:Päivähoito ja varhaiskasvatus päiväko-dissa tai perhepäivähoidossa toteute-taan seuraavasti:

- kokopäivä-osasto, vuorohoito, erityis-päivähoito

- 6-vuotiaiden esiopetusLeikkitoiminta osa-aikaisena vir-

kistystoimintaa leikkipuistoissa ja kou-lulaisten erityisryhmissä

Lastenhoidon tuet: kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki

Ulkoiset asiakkaat, jotka käyttävät palveluja:- pääsääntöisesti alle kouluikäiset lap-

set ja heidän perheensä- terveydenhuoltoviranomainen

Sisäiset asiakkaat- lastensuojeluviranomainen- kasvatusneuvolan viranomainen

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus - Suomen ratifiointi 31.5.1991Lapsen oikeuksien yleismaailmallinen sopimus hyväksyttiin YK:n täysistun-nossa 20.11.1989. Sopimuksen tehtä-vänä on huomion kohdistaminen maa-ilmanlaajuisesti lapsiin ja lastenongel-miin. Suomi ratifioi lasten oikeuksien sopimuksen 31.5.1991. Sopimuksessa kunnioitetaan vanhempien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia sekä van-hempien ensisijaisuutta lasten kasva-tuksessa ja kehityksessä.

Näillä eri määrityksillä valtio irti-sanoi perinteisen päivähoitolinjauk-sen, joka oli kohdentunut sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisiin ja kas-vatuksessa epäonnistuneisiin perhei-siin. Tällä linjauksella valtion ja perhei-den suhde kasvatuksen näkökulmasta neutralisoitiin. Päivähoito määriteltiin myös varhaiskasvatukseksi tarkoitta-maan kaikkea alle kouluikäisten lasten


kasvatusta. 1980-luku oli varsinaisesti päivähoidon kasvun kautta hyvinvoin-tipalvelun hengessä. Silloin oli tärkeää vapauttaa päivähoitoon sisältyvä ase-telma huono-osaisuuden palveluna.

Taulukko 12.Päiväkodit ja hoitopaikat 1992 (mukana perhepäivähoito päiväkotien alaisuudessa)päiväkoteja 77, hoitopaikkoja 5130

kokopäivä 4078 78,5%

osapäivä 1102, joista koululaisille 366alle kouluikäisille 736

Kun subjektiivinen oikeus tuli kai-kille alle oppivelvollisuusikäisille vuon-na 1996, Turun päivähoidossa koettiin 1990-luvun lopulla pulaa päivähoito-paikoista etenkin uusilla ja kasvavil-la alueilla kuten Hirvensalo ja Halinen. Tiloja etsittiin vuokrattavaksi koulun käytöstä vapautuviin tiloihin Hirvensa-lossa. Topeliuksen koulun ja Liinahaan vanhainkodin vuokraamisesta tehtiin päätökset 1996. Kohmoon ei monis-ta yrityksistä huolimatta saatu omalle alueelle päivähoitopaikkoja, joten lapsia 64 sijoitettiin Hannunniityn ja Itäharjun alueelle. Lopulta uusi päiväkoti saatiin Kohmoonkin. (Sosla 18.6.1997. § 330.)

Päivähoito nähtiin aiemmin enem-män sosiaalipalveluna, mutta subjek-tiivisen päivähoito-oikeuden myötä varhaispedagogiikka on nostettu sel-keämmin esille. Kaikkiaan jo 1990-lu-vun alusta oli tullut edelleen pedago-gisen uudistamisen vuosikymmen, johon vaikutti lastentarhanopettaja-koulutuksen siirtyminen yliopistoihin, esiopetuksen kehittyminen ja hallin-

nonalan uudistukset. (Kinos & Karila & Palonen 2010). Lastentarhanopetta-jakoulutus vakinaistettiin yliopistoon 1995 lähentäen lastentarhanopetta-jien ja luokanopettajien yhteisiä opin-toja. Keskeisenä periaatteena oli lähen-tää 3–6-vuotiaiden ja 7–8-vuotiaien kasvatusta ja opetusta toisiinsa, jotta luotaisiin pedagoginen jatkumo päivä-hoidosta kouluun. Varhaiskasvatus sai pysyvän akateemisen kiinnikkeen, kun lastentarhanopettajakoulutus koko-naisuudessaan muutettiin alemmaksi korkeakoulututkinnoksi, kasvatustie-teen kandidaatintutkinnoksi ja liitet-tiin osaksi muuta opettajankoulutus-ta. Varhaiskasvatukseen painottunees-ta kasvatustieteestä tuli tutkinnon pää-aine ja esiopetuksesta sen keskeinen sisältö. (Kinos & Palonen 2012).

Turussa otettiin käyttöön 1.8.1997 yksityisen hoidon tuen kuntalisä vä-hentämään painetta kunnallisen päi-vähoitoon ja pitämään nykyiset lapset yksityisessä päivähoidossa tasoitta-malla yksityisen päivähoidon perheil-le aiheutuneita kustannuksia ns. Turun kuntalisänä. Yksityisistä palveluista li-sää II-osan teemaosuudessa.

Taulukko 13.Resurssit käytössä vuonna 1997Vuosi 1997 kunnallisia päiväkoteja 69, joi-

den toiminta 100:ssa eri yksi-kössä, joissa lapsia 5995 näis-tä leikkitoiminta ja koululaiset 250 lasta joista erityiskoulujen oppilaita 47

perhepäivähoitajia 210

Vuosi 1997 yksityiset ostopalvelupäiväko-dit – joissa 358 hoitopaikkaa 374 lasta


Vuoden 1997 lopussa olivat päivä-hoidon resurssit henkilöstön lukumää-rän sekä tilojen suhteen maksimikäytös-sä. Päiväkotien toiminta-aikaa pidennet-tiin vuoden 1998 alusta perheiden työn tai opiskelun vuoksi tarpeen mukaan klo 18.oo asti. (Sosla 07.01.1998. § 14.)

Erilaiset näkemykset subjektiivisen päivähoito-oikeuden laajentamisesta koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia synnytti valtiollisten ja kunnal-listen päättäjien keskuudessa lasten vanhempien syyllistämisliikkeen. Hei-tä syyllistettiin päivähoidon hyväksi-käytöstä, itsekkyydestä, kasvatusvas-tuun laiminlyönnistä ja yhteisvastuun tunteen puutteesta, koska lasten van-hemmat vievät lapsensa hoitoon koko-päiväksi, vaikka toinen vanhemmista on kotona esimerkiksi työttömyyden tai hoitovapaan vuoksi. Kuntaliiton edustajan mukaan

” päivähoitolain laajennus on to-dellinen karhunpalvelus, sillä kas-vatuksen ammattilaisten tulisi vain tukea vanhemmuutta, eikä syödä sitä.”

Valtiosihteeri Sailas valitteli, että hyvinvointivaltion moraalinen perus-ta on selvästi rappeutumaan päin – hy-vinvointivaltio koetaan vain rahastus-kohteeksi. Lastensuojelulliset tapauk-set kuitenkin käsitellään aina erikseen kokopäiväisen ja osapäiväisen hoito-ajan suhteen (Kinos 1998).

Ruotsinkielinen päivähoitoVuonna 1997 oli Turun seitsemässä kunnallisessa päiväkodissa yhteen-

sä 313 ruotsinkielistä hoitopaikkaa. Näistä kaksi päiväkotia oli kokonaan tarkoitettu ruotsinkielisille lapsille. Ne olivat Koulukatu 10 ja Tähtitornin-katu 4, ja niissä oli yhteensä 96 koko-päivä- ja 45 osapäiväpaikkaa. Lisäk-si ruotsinkielisille oli 20-paikkainen osapäiväryhmä Rätiälänkadun päi-väkodissa. Kunnallisiin verrattavis-sa Folkhälsanin kolmessa ostopalve-lupäiväkodissa oli 74 hoitopaikkaa. Uuden päivähoitolain myötä on ruot-sinkielisiä hoitopaikkoja lisätty jo toi-minnassa oleviin päiväkoteihin. Num-men-Puistokadun alaisuudessa toimi-vassa Turun ylioppilaskyläsäätiöltä vuokratuissa Ylioppilaskylä 74 tilois-sa on 33 hoitopaikkaa. (Sosla julkaisu nro 4/1998.) Ruotsinkielisen lasten-tarhatoiminnan vaiheita on tutkinut Tallberg-Broman 1994).

Hoitopaikkoja vuonna 2000 ruot-sinkielisille lapsille oli Turun yhteensä 384 päiväkodeissa Koulukatu 10, Tähti-torninkatu 4 ja Inspehtorinkatu 1, sekä Folkhälsan i Åboland rf:n päiväkodeis-sa 74 hoitopaikkaa. Ruotsinkielinen toi-minta päättyi Rätiälänkadun päiväko-dissa, Kellonsoittajankadun päiväkodis-sa toimi yksi ruotsinkielisten lasten ryh-mä ja kaksikielisiä on sijoitettu suomen-kielisiin ryhmiin. Ruotsinkielisiä perhe-päivähoitajia oli kaksi, joille oli sijoitet-tuna joulukuussa viisi ruotsinkielistä lasta. Lisäksi oli palkattuna yksi ruot-sinkielinen kolmiperhehoitaja, jolla jou-lukuussa oli neljä ruotsinkielistä lasta.

Marraskuussa 2000 oli Turun päi-vähoidossa 6120 lasta ja esiopetukses-sa 394 lasta. Yksityisen päivähoidon tuen piirissä oli 838 lasta.


” Kotikasvatuksen tukeminen oli alusta asti lastentarhatyön tavoit-teena. Lastentarhatyö on sälyttänyt lapsilähtöisyytensä kaikkien muu-tosten ja haasteiden keskellä. Jous-tavuus palveluissa on pyritty jär-jestämään siten, että lapsen oikeus lapsuuteen, leikkiin, ilmaisuun ja kokemuksen kautta oppimiseen säilyvät toiminnassa. Tätä oikeutta tulevaisuudenkaan muutokset ei-vät saa uhata.”(Kehityspäällikkö Pirjo-Liisa Svärd.

Lastentarhatyö 100- vuotta Turussa. Julk. Soske 2000).

” Lapsen näkökulmasta päivähoi-dossa ei ole koskaan kysymys vain hoidosta vanhempien työn aikana, vaan hänen elämästään – hänen elämänsä laadusta aikana, jolloin hän rakentaa itseään. Hänen elä-mänsä historiasta.”(Välimäki A-L, Lastentarhatyö

100-vuotta Turussa).

Turun varhaiskasvatus-palvelujen siirtyminen atk-aikaan 1990-luvulta alkaen

Varhaiskasvatuksessa johtohenkilöil-lä oli suuri määrä kirjallista työtä kä-sinkirjoitettujen lomakkeiden täyttä-misessä päätöksentekomenettelynä, kunnes työ keskitettiin tietojärjestel-mään ja työmäärä keveni huomatta-vasti.

Turun kaupungin sosiaalitoimi aloitti laajan siirtymisen keväällä 1989 ATK-aikaan kunnan asukasre-kisterijärjestelmällä KAR ja kokemuk-set päivittäin ajan tasalla pysyvästä kunnan henkilöstörekisteristä olivat myönteisiä. 1990-luvulla aloitettiin päivähoitolasten tallennustyö järjes-telmään. Luotiin uusi hakemusloma-ke, tilattiin päiväkirjansivuja, jotka voitiin kuukausittain ajaa keskusko-neen printterillä ja toimittaa esitäy-tettyinä päiväkoteihin. Keväällä 1991 testattiin hakua alkavalle kaudelle ja tuhannet hakemukset tallennettiin koneelle sijoitettaessa lapsia päivä-hoitoon ja otettiin käyttöön sijoitus-päätökset, jotka korvasivat aiemmin

Turun suomenkielinen lastentarhatyö v. 1999 100-vuotta. Sivistystoimialan arkisto.


käsinkirjoitetut viranhaltijan päätös-pöytäkirjat. Myös päätökset lähettiin keskitetysti.

Samoin syksyllä 1991 pyörähti käyntiin Laskutus- ja Saatava järjes-telmä LASA, ja päivähoito oli ensim-mäinen, joka siihen liitettiin integroi-tuen talousosastolle kuukausittain. Toiminto helpotti huomattavasti päi-väkotien ja perhepäivähoidon työ-määrää. Myös virhemahdollisuus mi-nimoitui, koska ohjelma laskee lasten maksut ja korvausluokat automaatti-sesti.

Päivähoidon ohjelmaan kuuluu ny-kyisin esim. aluetiedot, resurssitiedot eli päivähoitopaikat, lasten jono- ja si-joitustiedot, vanhempien palkkatie-dot, lukuisat kooditiedot (erityislap-set, pakolaiset ja maahanmuuttajat, allergiset) sekä laskutustiedot. Oh-jelmassa toimivat erilaiset valinnat ja haut asiakkaiden erityistarpeista, toi-vomuksista ja huomautuksista, jotka helpottavat päivähoidon päätöksen-tekijöiden työskentelyä. Varhaiskas-vatuspalvelujen ATK-ryhmä kokoon-tuu yleensä viikottain ja tarvittaessa kutsutaan erityisalojen asiantuntijoi-ta, kun kehitetään ohjelmistoa. (Lee-na Lehti).

Wilma (digitaalinen reissuvihko) käyttöönKun Wilma oli hankittu ensin kou-luihin, katsottiin sen hyödyllisyyt-tä ottaa käyttöön myös Turun päivä-hoidossa ensimmäisenä Suomessa. Turun sivistystoimiala laajensi näin kouluissa käytössä olevan järjestel-män koskemaan varhaiskasvatusta

tiedonkulun ja huoltajien osuuden li-säämiseksi. Huoltajat voivat Wilman kautta selvittää ja seurata esimerkik-si poissaoloja ja tiedotteita sekä vies-tiä henkilökunnan kanssa. Wilmaa voi käyttää nykyisin myös älypuhelimella sekä tabletilla. Tiedot pannaan myös päiväkotien ilmoitustauluille ja hen-kilökohtaisista asioista puhutaan tar-vittaessa kasvotusten. Näin luodaan jatkumo varhaiskasvatuksen ja perus-opetuksen välillä. Järjestelmä on per-heissä tuttu ennen kuin lapsi menee kouluun. Kaikki Turun 52 päivähoi-toyksikköä olivat Wilmassa 2016 ke-väästä alkaen.

Päiväkotien ja perhepäivähoidon johtohenkilöillä oli aiemmin suuri määrä kirjallista työtä käsinkirjoitet-tujen lomakkeiden täyttämisessä pää-

Kansantanhuja. Sivistystoimialan arkisto.

Hanna Rothman perusti Suomen ensimmäisen Kansanlastentarhan Helsinkiin 1888, jonka 100-vuotis-juhlaa juhlittiin myös Turussa. Sivistystoimialan arkisto.


töksentekomenettelynä, kunnes työ keskitettiin tietojärjestelmään ja työ-määrä keveni huomattavasti. Entisel-lä lastentarhatyöllä ja nykyisellä päi-vähoidolla oli käytössä 1980 luvulle asti reissuvihko vanhempien ja päi-

vähoidon välisenä molemminpuolise-na tiedonvälittäjänä. Maksut kulkivat aina lasten kaulassa kulkevissa lau-kuissa, joissa oli kuittilappu, kunnes siirryttiin kaupungin aloittamaan di-gitaaliseen tietojärjestelmään.


VI Päiväkotitoiminnan moninaistuminen ja uudelleen orientoitumisen aika v. 2002–2018


Paluu koulutuksen yhteyteen

Suomi siirtyi teollisuusyhteiskunnas-ta tietoyhteiskuntaan vuosituhannen vaihteessa. Nämä murrokset koetteli-vat lasten hoitojärjestelyjä. Oltiin koh-taamassa jatkuvaa muutosta. Lasten hoitojärjestelyillä oli suuri potenti-aalinen rooli tässä visiossa (Välimä-ki 1999).

Turun päivähoidon palvelualueet vuonna 1999 – 12 aluettaTurun päivähoito-osaston organi-saatiomuutoksessa 1999 päivähoi-to-osasto jakaantui kahteentoista maantieteelliseen palvelualueeseen vieden samalla toimivaltaa ja vas-tuuta lähemmäs asiakasta: Harittu–Vasaramäki, Martti–Uittamo, Hir-vensalo–Kakskerta, Läntinen kes-kusta, Pansio–Härkämäki, Teräsrau-tela–Raunistula, Runosmäki–Kaerla, Jäkärlä–Paattinen, Halinen–Ylioppi-laskylä, Kurala–Itäinen keskusta, Lauste–Pääskyvuori, Varissuo. Näi-tä johtivat palvelualueiden johtajat määräaikaisesti sosiaalitoimenjoh-tajan päätöksen mukaisesti. Näiden alaisuudessa olivat palvelualueen toimintayksiköiden esimiehet se-kä osastopäällikön määräämä muu henkilökunta. Toimintayksikön esi-miehenä voi olla päiväkodin johtaja, perhepäivähoidonohjaaja tai leikki-toiminnanohjaaja. (Sosla 18.6.2003. § 6). Lapsiperheille pidettiin tär-keänä, että he saavat tietoa kaikista päivähoidon vaihtoehdoista valites-saan omaan tilanteeseensa kulloin-kin parhaiten sopivan hoitomuodon.

Myös henkilökunnan työajat olivat ja yhä edelleen jopa jatkuvan vaih-tumisen rytmissä. Päivähoitopalve-lujen järjestämisen vaatimat muu-tokset tulivat toimintasääntöön. Päi-vähoito-osastoa johti osastopäällik-kö, jonka välittömiä alaisia ovat tu-kiryhmän henkilöt, päivähoidon pal-velualueiden päälliköt sekä osaston henkilökunta.

Turun ruotsinkielinen esiopetus koulutoimeen ensin 1.8.2002Turun sosiaalilautakunta antoi jo vuonna 1998 kaupunginhallitukselle lausunnon aloitteesta, jossa esitettiin päivähoidon ja koulutoimen yhdistä-mistä pedagogisten, toiminnallisten sekä taloudellisten etujen ja haitto-jen selvittämistä. Kaupunginvaltuus-to päätti valita sosiaalilautakunnan ruotsinkieliseen esiopetuksen jaos-toon 11 jäsentä ja yhtä monta hen-kilökohtaista varajäsentä sekä pu-heenjohtajan ja varapuheenjohtajan 31.12.2000 päättyvän toimikauden ajaksi. (Hyv. Sosla 14.11.2000 Bilagg 1/5.) Opetuslautakunnan ruotsinkie-linen opetustoimen johtaja Bo Rosen-berg toteaa esityksessään, että ruot-sinkielinen jaosto asetti 29.3. 2001 tavoitteeksi sen, että ruotsinkielinen päivähoitotoiminta, esiopetus sekä perusopetus kuuluisi samaan hallin-tokuntaan. Ruotsinkielinen esiopetus siirrettiin opetuslautakunnan ruot-sinkieliselle jaostolle 1.8.2002.

Perusteluja, minkä vuoksi päivä-hoitotoiminta, esiopetus sekä perus-opetus tulisi kuulua saman hallinto-kunnan alaisuuteen:


- Toiminnat voivat muodostaa yhtenäi-sen kokonaisuuden koskien kaikkia yllämainittuja toimintamuotoja.

- Siirrot eri ikävaiheiden välillä helpot-tuu.

- Yhteiset arvot ja toimintamuodot voi-daan paremmin huomioida.

- Turun ruotsinkielinen toiminta on kokonaisuudessaan verrattain pien-tä ja näin ollen helpompi hallita ja sitä palvelisi hallinnollisten kokonaisuuk-sien keskittäminen. (Sosla 11.6.2003 § 615).

Sosiaalikeskuksen näkemyksen mukaan päivähoitotoiminta aiheuttai-si siirron jälkeen ongelmia, jossa mm. asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu vaikeutuu ja päivähoidon yhtenäinen palvelukokonaisuus pirstoutuisi eikä kieliperusteella olisi tarkoituksenmu-kaista rikkoa toimivaa palvelukokonai-

suutta (Maija Kyttä, vs. sosiaalitoimen-johtaja). Ehdotus kuitenkin hyväksyt-tiin (Sosla 13.8.2003. § 834. Kaupun-ginhallitus).

Syksyllä 2004 Kellonsoittajanka-tu 6 päiväkodin tiloista vähennettiin ruotsinkielisen ryhmän lasten luku-määrää tarkoituksena keskittää ko-konaan ruotsinkielisiin päivähoito-yksiköihin. Tilaongelmien ratkaisuis-sa tuli ottaa huomioon myös mahdol-lisen ruotsinkielisen kombikoulun (esiopetus+ luokat 1–2) rakentami-nen Vähä-Heikkilän alueelle. (Opetus-lautakunnan ruotsinkielisen jaoston esitys erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten esiopetusryhmis-sä sekä vieraskielisten päiväkotien ryhmissä).

Ruotsinkielinen päivähoito on kes-kittynyt pääasiassa keskustan alueel-

Lapsia kiipeilemässä. Sivistystoimialan arkisto.


le. Ruutukaava-alueen ulkopuolella ruotsinkielisiä lapsia on eniten Moi-koisissa, Vasaramäessä, Haritussa ja Uittamolla. Suurin osa on kaksikieli-sestä kodista, jolloin toisen vanhem-mista äidinkieli on suomi. Ruotsinkie-lisiä lapsia on kunnan tuottamassa ja ostamassa päivähoidossa 376 ja kun-nan tukemassa 52. Päivähoidossa ole-vien lasten määrä on 75,6 % ruotsin-kielisten, alle kouluikäisten lasten ko-konaismäärästä.

Kunnallinen ruotsinkielinen päivähoi-to 2006:- Päiväkoti Koulukatu 10/Sairashuo-

neenkatu 1- Päiväkoti Nummenpuistokatu 1

(1 ryhmä) Inspehtorinkatu 1- Päiväkoti Tähtitorninkatu 4 (Sirkka-

la-förskola esiopetusta täydentävä päivähoito)

- 1 perhepäivähoitaja- 1 kolmiperhehoitaja

Yksityinen päivähoito- 4 päiväkotia (Folkhälsanin Itäinen

katu ja Vänrikinkatu, Villa Solaris ja Äppelbo) Viides päiväkoti on aloit-tamassa toimintansa vuoden 2016 alussa, mikäli sopivat tilat löytyvät

- 2 perhepäivähoitajaa

"Ruotsinkielisen esiopetuksen siir-täminen ja sitä täydentävän päivähoi-don siirtäminen pois nykyisistä päi-väkodeista esim. ruotsinkielisten kou-lujen yhteyteen vapauttaisi tiloja alle 6-vuotiaitten ruotsinkielisten lasten käyttöön". (Sosla 1.3.2006. § 311.) Tu-run ruotsinkielinen päivähoito siirtyi

edelläkävijänä opetustoimen alaisuu-teen. Lastentarhan- ja luokanopetta-jien tutkinnot lähentyivät toisiaan. 2000-lukua voidaan luonnehtia esi-opetuksen turvaajana.

Turun päivähoidosta varhaiskasvatuspalvelut 2009

Turun sosiaali- ja terveystoimet yhdis-tettiin vuonna 2009 ja lautakunnaksi tuli peruspalvelulautakunta. Kaupun-ginvaltuusto päätti sosiaali- ja terveys-toimen yhdistämisestä vuoden 2009 alusta lukien. Aikaisemmin sosiaalitoi-men päivähoidosta vastanneen päivä-hoito-osaston uudeksi nimeksi tuli Var-haiskasvatuspalvelujen tulosalue ja sen johtoon nimitettiin tulosaluejohtaja.

Turun varhaiskasvatuspalvelut Opetustoimen alaisuuteen 1.8.2010 Takaisin juurilleen opetustoimeen var-haiskasvatus siirtyi 92 vuoden ja viisi vuotta kestäneen poliittisen keskuste-lun jälkeen.

Turun kaupunginkanslia pyysi syys kuussa 2004 sosiaalitoimen lau-suntoa päivähoidon hallinnon siirtä-misestä opetustoimeen. Kaupungin-valtuusto oli päättänyt 24.11.2003 § 241 käsitellessään ehdotusta 2004 talousarvioksi, ettei koko esiopetusta siirretä opetustoimeen vuoden 2005 alusta.

Kaupunginhallituksen päätös oli 29.3.2004 § 287, että palvelutointa johtavalle apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartialalle annetaan tehtäväk-


si valmistella päivähoidon hallinnon siirtäminen voimassa olevan väli-aikaisen lainsäädännön perusteella opetuslautakunnan jaostoille siten, että muutos voi astua voimaan vii-meistään 1.1.2005. Sosiaalitoimen-johtaja Maija Kytän kirjeessä liittei-neen oli mm.: ”Oma kantani on, että lasten päivähoidon kokonaisuus so-veltuu parhaiten sosiaalilautakun-nan alaisuuteen ja kokonaisuuteen, enkä näe perusteita sen siirtämiselle opetustoimen hallinnoimaksi”. Sosi-aalilautakunta yhtyi sosiaalitoimen-johtajan lausuntoon kaupunginhalli-tukselle päivähoidon hallinnon siir-tämisestä opetustoimeen. (22.9.2004 § 1301).

Toisenlaisiakin mielipiteitä esitettiin

”Varhaiskasvatus, päivähoito, esi- ja alkuopetus sekä koko koulutoimi muodostavat luonnollisen jatkumon, jossa sekä henkilöstön keskeinen yh-teistyö että yhteistoiminta vanhem-pien kanssa ovat lapsen tasapainoi-sen kehityksen tärkeä perusta. Kun-kin tahon ensisijaisena tehtävänä on lapsen kasvun tukeminen ja ohjaa-minen. Tämän vuoksi varhaiskas-vatuksen siirtäminen opetustoimen hallinnon alaisuuteen on luonteva ja perusteltu ratkaisu.”(Laine, K. emerit. prof. TY).

Rakentelua Arava-palikoilla. Sivistystoimialan arkisto.


Kaupunginjohtaja Mikko Pukki-nen esitti 19.11.2009 varhaiskasva-tuksen siirtämisestä opetustoimeen 1.8.2010 alkaen sekä asettamises-ta työryhmän valmistelemaan siir-toa kuten toiminnot, henkilöstö, joh-toja toimintasääntömuutokset, hen-kilöstön ja määrärahojen siirrot ym. Työryhmän puheenjohtajana toimi suomenkielisen opetustoimen johta-ja Timo Jalonen. Työryhmän raport-ti luovutettiin kaupunginhallitukselle 12.10.2009. Raportissa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen hallintoa muis-sa Suomen kunnissa, arvioitiin nyky-mallin etuja ja kehittämistarpeita se-kä siirron vaikutuksia palvelujen, hen-kilöstön, talouden, hallinnon ja tilo-

jen osalta. (Varhaiskasvatuksen siir-toa opetustoimeen on käsitelty aikai-semmin mm. Sosla 15.9.2004 § 1219, 22.9.2004 § 1301, Kh 14.2.2005 § 154, Kh 3.9.2007 § 518 ja Kv 16.6.2008 § 158).

Kaupunginvaltuustolle esitet-tiin, että varhaiskasvatus siirretään opetustoimen hallinnon alaisuuteen 1.8.2010 alkaen. Keskustelun pää-tyttyä suoritetussa äänestyksessä 59 valtuutettua kannatti kaupunginhal-lituksen ehdotusta ja 6 valtuutettua kannatti Rauno Artesolan muutoseh-dotusta, joten kaupunginhallituksen ehdotus voitti. (Sosla 14.12.2009 § 280.) Kaupunginvaltuusto päätti, että varhaiskasvatus siirretään opetustoi-

VARHAISKASVATUSYhteiset palvelutpalvelupäälliköttoimistohenkilöstö

12 päivähoitoyksikköä10 päiväkodinjohtajaa2 perhepäivähoidonohjaajaa

Hirvensalo–Kakskerran suuralueSkanssi–Uittamon suuralue

Eteläinen varhaiskasvatusaluePalvelualueen päällikkö Virpi Kariluoma


Varissuo–Lausteen suuralueNummi–Halisten suuralue

Itäinen varhaiskasvatusaluePalvelualueen päällikkö Kirsti Yrttiaho


Keskustan suuraluePansio–Jyrkkälän suuralue

Läntinen varhaiskasvatusaluePalvelualueen päällikkö Leena Herjanto

3 päivähoitoyksikköä3 päiväkodinjohtajaa

Ruotsinkielinen varhaiskasvatusalueRuotsinkielisten palveluiden johtajaLiliane Kjellman

Tulosaluejohtaja Raili Koski

Länsikeskuksen suuralueRunosmäki–Raunistulan suuralueMaaria–Paattisten suuralue

13 päivähoitoyksikköä13 päiväkodinjohtajaa

Pohjoinen varhaiskasvatusaluePalvelualueen päällikkö Eila Rapala

Kasvatus- ja opetusvirasto 7.8.2012

Kaavio 1. Turun varhaiskasvatuksen palvelualueet ja päivähoitoyksiköiden määrät vuonna 2011


men hallinnon alaisuuteen 1.8.2010 alkaen. Lastentarhat otettiin aika-naan opetustoimeen Kouluylihallituk-sen alaisiksi vuonna 1918 ja siirrettiin sitten Sosiaaliministeriön alaisuuteen vuonna 1924, jolloin Kansanlastentar-ha-nimitys muutettiin lastentarhaksi. Nyt palattiin Opetustoimen juurille 92 vuoden jälkeen.

Kunnat alkoivatkin siirtää varhais-kasvatusta takaisin opetushallinnon alaisuuteen sen oltua lähes 80 vuot-ta sosiaalihallinnon puolella. Suomi seurasi naapurimaitaan, sillä Ruot-si siirsi päivähoidon hallinnon ope-tustoimeen 1996 ja Norja 2006. Ve-näjällä ja Virossa lastentarhat kuu-luivat opetushallintoon jo Neuvosto-liiton aikana. Vain päivähoidon kes-kushallinto on ollut osa sosiaali- ja terveyshallintoa. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan päivä-hoitolainsäädännön uudistus tuli to-teuttaa ja varhaiskasvatuksen asema valtion hallinnossa selvittää. Sosiaa-lija terveysministeriön asettamat selvityshenkilöt päätyivät 19.2.2010 esittämään, että päivähoidon hallin-to siirrettiin kokonaisuutena sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alal-ta opetusministeriön hallinnonalalle. Esityksessä todettiin, että päivähoi-topalveluiden kehittäminen on ollut 1990- ja 2000-luvulla perheiden pal-velussa. Selvityshenkilöiden mukaan jatkossa tuli korostaa lapsen ja var-haiskasvatuksen näkökulmaa. (Kinos & Palonen 2012).

Suomessa lasten päivähoito irro-tettiin sosiaalihuollon kokonaisuu-desta ja siirrettiin 1.1.2013 Opetus- ja

kulttuuriministeriön hallinnoitavaksi osaksi kasvatus- ja koulutusjärjestel-mää (Alila & Kinos 2014).

Turku oli elokuussa 2010 valtakun-nallisessa taitekohdassa. Turun ratkai-sun vuoksi enemmistö Suomen kun-nista kallistui varhaiskasvatuksen jär-jestämisessä opetushallintoon. Valtio seurasi lopulta kuntien esimerkkiä ja siirsi hallinnon opetus- ja kulttuurimi-nisteriöön.

Varhaiskasvatuksen palvelujen piirissä oli vuoden 2010 ensimmäi-sen toiminnan seurantaraportin mu-kaan 7017 alle kouluikäistä turku-laista lasta. Näistä alle 3-vuotiaita oli 24 %. Esiopetusikäisestä 1413 lap-sesta osallistui kuluvana lukuvuonna esiopetukseen varhaiskasvatuksen piirissä 1238 lasta ja opetustoimes-sa 89 ruotsinkielistä lasta, yhteensä 94 % ikäluokasta. (Sosla 14.4.2010 § 124.) Ruotsinkieliset olivat edelläkä-vijöitä siirtyessään opetustoimeen jo vuonna 2002.

Turun palvelualueille päivähoitoyksikköjä 2011Muutos on tarkoittanut konkreetti-sesti sitä, että päivähoito on lakannut olemasta sosiaalihuoltolain mukai-nen sosiaalipalvelu ja siirtynyt osak-si kasvatus ja koulutuspalvelujen jär-jestelmää. Vuoden 2012 kesällä 67 % Suomen kunnista (214 kuntaa) hal-linnoi päivähoitoa sivistystoimessa. (Alila &. Kinos 2014).


1.8.2011 palvelualueita viisi, joissa päivähoitoyksiköitä yhteensä 51Eteläisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelut

Itäisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelut

Läntisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelut

Pohjoisen palvelualueen varhaiskasvatuspalvelut

Ruotsinkielisen palvelualueen varhaiskasvatuspal-velut

PäivähoitoAvoimet varhaiskasvatuspalvelut

Leikkikoulut

Puistot

Avoimet päiväkodit

Kerhot

Muu avoin toiminta

Kun opetuslautakunta muuttui vuoden 2011 alusta Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnaksi, lauta-kunta teki 9.3.2011 § 37 päätöksen, jonka mukaan varhaiskasvatuksen tulosalueella on 1.8.2011 alkaen vii-si palvelualuetta. Niissä olevien päi-vähoitoyksiköiden nimet muutettiin samalla. Esimerkiksi Honkaistentie 72:ssa olevan päivähoitoyksikön uusi nimi on Moikoisten päivähoitoyksik-kö. Se on hallinnollinen, yhden joh-tajan alainen kokonaisuus. Siinä on päiväkoti sekä myös muuta toimintaa kuten leikkipuisto.

Vuoden 2013 alusta lautakunnak-si tuli kasvatus- ja opetuslautakunta. Varhaiskasvatuksen asioita ratkoi li-säksi varhaiskasvatus- ja perusope-tusjaosto sekä ruotsinkielinen jaos-to.

Varhaiskasvatus on Terveyden ja hyvinvoinniin laitoksen (2013b) mukaan määritelty seuraavasti:

” Varhaiskasvatus koostuu hoi-don, kasvatuksen ja opetuksen ko-konaisuudesta. Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuo-rovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kehi-tystä ja oppimista.

Varhaiskasvatuspalvelut on kes-keinen toimintakokonaisuus lapsi-perheiden palveluja tukijärjes-telmässä. Varhaiskasvatuspalvelut muodostuvat kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoidosta ja esi-opetuksesta sekä muusta toimin-nasta kuten avoimesta varhaiskas-vatustoiminnasta.

Päivähoito on yhteiskunnan tar-joamaa varhaiskasvatuspalvelua, joka toteutetaan pääosin päiväko-deissa ja perhepäivähoidossa. Las-ten päivähoito on varhaiskasvatus-palvelu, jossa yhdistyvät lapsen oi-keus varhaiskasvatukseen ja van-hempien oikeus saada lapselleen hoitopaikka.

Päivähoitoa järjestetään lais-sa määriteltynä päiväkotihoitona, perhepäivähoitona, leikkitoimin-tana tai muuna päivähoitotoimin-tana. Päivähoito voi olla kunnallis-ta tai yksityistä. Kunnat järjestävät päivähoitoa tarpeensa mukaisesti eripituisena ja päivän eri aikoihin sijoittuvana toimintana. Palvelut


voivat olla hyvinkin monimuotoi-sia vaihdellen muutamasta tunnis-ta ympärivuorokautiseen hoitoon. Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on Suomessa lakisääteinen oikeus saada vanhempien valinnan mu-kaan joko kunnallinen päivähoito-paikka tai kotihoidon tai yksityisen hoidon tuki.”

"Vanhempien näkökulmasta sub-jektiivinen päivähoito-oikeus toteu-tuu 2010-luvulla lapsen päivähoitona ja perheelle tarjottuna sosiaalipalve-

luna (Hujala ym. 1998). Varhaiskas-vatuksen konteksti voidaan nähdä asiakkaan näkökulmasta päivähoi-don ja kodin yhteistyönä eri päivä-hoitomuodoissa tapahtuvana var-haiskasvatuksena tai suuremmassa mittakaavassa kunnan sosiaali- ja si-vistystoimialaan kuuluvana kokonai-suutena". (Soukainen, 2015, 27).

Vuonna 2014 oli Turun Sivistystoi-mialan varhaiskasvatuksessa suomen-kielisiä lapsia 9 540- kunnallinen päivähoito 5 530, joista

ruotsinkielisiä 340- yksityinen päivähoito 1 370, joista

ruotsinkielisiä 160

VARHAISKASVATUS SIVISTYSTOIMIALANYHTEISET PALVELUT

RUOTSINKIELINENKASVATUS JA OPETUS

Kunnalliset suomenkielisetpalvelut

Palvelualuejohtaja

Pohjoinenvarhaiskasvatusalue

Aluepäällikkö

Eteläinenvarhaiskasvatusalue

Aluepäällikkö

Aamu- ja iltapäivä-toiminta

Palveluohjaus

Yksityiset palvelutAluepäällikkö

Yhteiset palvelut• sovellukset

• laskutus• varhaiserityiskasvatuksen

koordinointi• kehittäminen ja laatu

Yhteiset palvelut sekäyksityiset palvelutPalvelualuejohtaja

Kunnalliset ruotsinkielisetpalvelut

Aluepäällikkö

Kaavio 2. Turun varhaiskasvatuksen palvelualueet ja päivähoitoyksiköt vuonna 2015


- yksityisen hoidon tuki 510- kotihoidontuki 2 130

edellä mainitut luvut sisältävät esi-opetuksen 1 500 lasta. joista ruotsin-kielisiä 115

(päivähoito: päiväkoti, varhaiskas-vatus, varhaiserityiskasvatus, vuoro-hoito, palveluseteli perhepäivähoito, kolmiperhepäivähoito, ryhmäperhe-päivähoito)

> avoin varhaiskasvatus: - kunnalliset leikkipuistot ja kerhot 540- yksityiset kerhot 30

(avoin päiväkoti, leikkikoulu, leikki-puisto, perhekerho, ulkoiluleikkikou-lu). Päivähoitomaksut: kotihoidontuki, yksityisenhoidon tuki ja kuntalisä

Vuonna 2014 vieraskielisiä lapsia asui Turussa 15 600, joiden äidinkieli on muu kuin suomen tai ruotsin kieli eli 8 % koko Turun väestöstä.

Turku keskitti päivähoitoon ohjaukseen.Turun varhaiskasvatuksessa on alkoi uusi käytäntö 2014 alkaen, miten lap-

sia otetaan päiväkotiin hoitoon ja esi-kouluun. Vuoden 2014 aikana palve-luohjauksessa tehtiin yhteensä noin 2670 päivähoito tai palvelusetelipää-töstä.

Vuoden 2015 alusta varhaiskas-vatus ei ole enää tulosalue vaan pal-velualue, jonka palvelualuejohtaja on Maija-Liisa Rantanen. Palvelualueita on kaksi. Suomenkielinen kunnallinen palvelualue on jakaantunut kahteen maantieteelliseen varhaiskasvatus-alueeseen, jotka ovat pohjoinen sekä eteläinen.

Päätökset lasten sijoituksista on tehty 2016 alkaen Sivistystoimialan Yliopistonkatu 27:een sijoitetussa palveluohjauksessa. Päiväkoteihin ollaan yhteydessä päätöksiä tehtä-essä ja linjauksen tavoitteena on, et-tä kaikkia perheitä kohdellaan tasa-puolisesti ja heillä on mahdollisuus saada laajasti tietoa tarjolla olevista palveluista.

" Jos ei lasten parissa työskentelevällä ole päivittäin mitään kannustavaa, rohkaisevaa tai kiitettävää sanottavaa lapselle - on parasta vaihtaa alaa"(Jarmo Kinos).


Vasaramäen päiväkodin 50-vuotis toiminnallinen museo. Sivistystoimialan arkisto.

Lapset tutustumassa jännittäviin aarrearkkuihin. Sivistystoimialan arkisto.


Osa 1I

I Lastentarhatyöstä varhaiskasvatukseen

Jokainen lapsi aloittaa ainakin jossakin mielessä maailman alusta. H.D. Thoreau (1817-1862).


Varhaiskasvatus-käsitteen alkuperä Suomessa paikantuu 1970-luvun alkuun

Varhaiskasvatus käsitteenä otettiin käyttöön 1970-luvun alussa kään-nöksenä englanninkielisestä termistä ”early childhood education” koulutus-suunnitelman yhteydessä (Alila & Ki-nos 2014).

Opetusministeriö asetti aluksi työ-ryhmän ja valtioneuvosto 1970 komi-tean, jonka tehtävänä oli ensiksi mää-ritellä esiopetuksen tavoitteet ja ta-loudelliset mahdollisuudet huomioon ottaen laatia yleissuunnitelma esiope-tuksen kehittämiseksi sekä myös suun-nitelmat lasten päivähoitokysymyksen lakisääteiseksi järjestämiseksi. Valtio-neuvosto määräsi, että komitean tuli kiireesti saada työnsä valmiiksi touko-kuun 1972 loppuun mennessä. (Luo-ma 2008). Päivähoitolaki (36/1973) määritteli päivähoidon muodoiksi päi-väkodin, perhepäivähoidon ja leikki-toiminnan. Pohjoismaisen hyvinvoin-tivaltion päivähoitoon on vahvasti si-

sältynyt ajatus hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toisiinsa kietoutuneesta ko-konaisuudesta educare-mallista (Alila ym 2014).

Varhaiskasvatus - käsite tuli tunne-tuksi ja otettiin yleiseen käyttöön sosi-aalihallituksen pääjohtajan Alli Lahti-sen johdolla toimineen varhaiskasva-tuksen henkilökunnan koulutuskomi-tean mietinnön myötä. Suomen Las-tentarhanopettajaksi opiskelevien liit-to oli jo 1970-luvun alussa ottanut var-haiskasvatus-sanan käyttöönsä. Var-haiskasvatus on helppo mieltää pien-ten lasten kasvatusta tarkoittavaksi termiksi. Työskentelyn sitten edetessä komitea otti myöhemmin nimekseen ”Varhaiskasvatuksen henkilökunnan koulutuskomitea” ja varhaiskasvatuk-sen käsite vakiintui nopeasti yleiseen käyttöön. Nimikkeen leviämistä edis-tivät yliopistojen väliaikaiset lastentar-hanopettajakoulutukset 1973 lähtien. Päivähoito määriteltiin myös varhais-kasvatukseksi, joka kattaa ikävuodet 0-6, ja se koski kaikkea alle kouluikäis-ten lasten kasvatusta sisältäen päivä-

1-2 vuotiaiden lasten maailman alkua ja pallon pyöritystä taikinasta sekä lumesta. T. Rimmasen arkisto.


hoidon ja esiopetuksen. Samalla alet-tiin tavoitella sitä, että

varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muo-dostaisivat lapsen kehityksen kan-nalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden.

Varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmäPalvelujärjestelmänä varhaiskasva-tuksen erilaisia muotoja ovat lain (580/2015) mukaan päiväkotitoimin-ta, varhaiskasvatukseen sisältyvä kuu-sivuotiaiden esiopetus, perhepäivähoi-to hoitajan kotona tai ryhmäperhehoi-to joko kahden tai kolmen hoitajan yk-siköissä, sekä myös avoimet varhais-kasvatuspalvelut kuten leikki- ja asu-kaspuistot sekä yksityinen toiminta. Myös seurakunnat sekä lapsi- ja per-hejärjestöt tarjoavat erilaisia varhais-kasvatuspalveluja lapsille ja perheille. Lain mukaan päiväkoti tai sen osa voi-daan järjestää lasten erityisen hoidon tai kasvatuksen tarpeen perusteella erityispäiväkodiksi. (17.9.1982/698). Koska hoitoa on tarjottava sellaisena ajankohtana kuin perheet sitä tarvitse-vat, kunnissa on järjestetty myös vuo-rohoitoa eri tavoin organisoituna. Yh-teistyö lasten vanhempien ja muiden huoltajien kanssa on kasvatuskump-panuutta, jossa etualalla on lapsen etu ja jonka merkitys on kasvanut. Tieto-tekniikan kehittyminen ja mukaantu-lo hallintoon sekä työ- että opetusvä-lineeksi on tuonut haasteita varhais-kasvatuksen henkilöstölle, kuten myös ajoittain tapahtuvat organisaatio- ja

työaikamuutokset. Yhä kiristyvän ta-louden ilmapiirissä kehittäminen ja hanketoiminta tulevaisuuden haas-teissa luovat varhaiskasvatuksen joh-tamistyölle jatkuvien muutoksien koh-taamista.

” Hyvä varhaiskasvatuksen to-teutuminen muuttuvassa maail-massa edellyttää tutkimus- ja kou-lutustahojen sidosryhmien, kunti-en edustajien, henkilöstön ja myös lasten vanhempien osallistumista ja sitoutumista osaltaan varhais-kasvatuksen perusteiden ja niiden pohjalta laadittavien paikallisten suunnitelmien toteuttamiseen, nii-den arviointiin ja jatkuvaan kehit-tämiseen.”(Sosiaali- ja terveysministeriön

julkaisu 2002:9).

KasvatuskumppanuusKasvatuskumppanuuden termi otettiin käyttöön Valtakunnallisen varhaiskas-vatussuunnitelman myötä 2002. Taus-talla oli ajatus siitä että tarvitaan van-hempien ja varhaiskasvatuksen henki-löstön yhteistyötä, joka lähtee lapsen tarpeista ja joka rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, luottamuksen ja dialo-gisuuden periaatteille. Tavoitteena oli myös edistää vanhempien osallisuut-ta palveluihin sijoittuvissa lapsen ke-hitysympäristöissä. Kasvatuskumppa-nuus alkaa ensimmäisestä yhteyden-otosta, joka voi tapahtua jo ennen ha-kemuksen jättämistä. Huoltajien osal-lisuus toteutui päivittäisten kuulumis-ten ja keskustelujen lisäksi lapsen var-haiskasvatussuunnitelmaa tehdessä,


jolloin huoltajat yhdessä henkilöstön kanssa miettivät lapsen kokonaisval-taista kasvua, kehitystä ja oppimista sekä mahdollisia tuen tarpeita sekä kieli- ja kulttuurinäkökohtien huomi-oiminen toiminnan toteuttamisessa. (Alila & Kinos 2014).

Lapsen kokonaisvaltainen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuki huomi-oitiin Turussa vuonna 2007 sosiaali-lautakunnan päivähoito-osastolle an-tamien ohjeiden mukaisesti siten, että päivähoito-osaston tulee yhdessä van-hempien kanssa neuvotellen löytää lapsen terveyden kannalta paras mah-dollinen päivähoitovaihtoehto etualal-la lapsen etu. Kumppanuusajattelun huomioinnissa perheiden on voitava luottaa siihen, että kaupunki järjestää myös vaikeasti allergisille lapsille tur-valliset päivähoidon olosuhteet. (Sos-la 31.5.2007. § 752). Jokaiselle lapsel-

le tehtävä varhaiskasvatussuunnitel-ma tuli lakisääteiseksi 1.8.2015 lähtien (580/2015 7a§). Kasvatuskumppa-nuus toteutuu myös huoltajien osalli-suutena yksikkötasoisessa varhaiskas-vatuksen suunnittelussa ja arvioinnis-sa. Vanhempainillat ovat hyviä varhais-kasvatuksen toimintaan vakiintuneita käytänteitä, ja niiden sisältöön tuli-si paneutua huolellisesti (Korhonen, Rönkkö & Aerila 2010). Vanhempainil-lat voidaan suunnitella toteutettaviksi siten, että yksikkötasoisen varhaiskas-vatuksen suunnittelu ja arviointi mah-dollistuu.

Kohti lapsilähtöistä ajattelua varhaiskasvatuksessaNykyisessä varhaiskasvatuksessa on vallalla kognitiivisen oppimisteorian mukainen oppimiskäsitys, jossa ko-rostuu oppijan aiempien tietoraken-

Kuuvuoren lastentarha 1960-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


teiden ja toiminnan välinen vuoro-vaikutus ja yksilön itsenäinen rooli ja aktiivisuus oppimistilanteessa. Oppi-minen on jatkuva prosessi, johan vai-kuttavat omat tiedot, taidot, elämän-kokemus ja koulutus. Behavioristinen oppimiskäsitys vallitsi esiopetuksen käytännön toteutuksessa aina yh-deksänkymmentä luvulle asti, jolloin kognitiivis-konstruktiivinen oppimis-käsitys ja lapsilähtöinen pedagogiikka nousivat esiin keskusteluissa (Luoma 2008). Lapsesta käsin lähtemisen pe-dagogiikka eli lapsikeskeisyys edeltää vuosisatojen perinteeseen. Suomes-sa lapsilähtöisyydestä on muodostu-nut 1990-loppupuoliskolla runsaas-ti käytetty käsite, kun on käyty kes-kustelua pienten lasten kasvatukses-ta. Kinos (1994) selkiinnyttää lapsi-lähtöisyyden käsitettä vertaamalla

sitä aikuislähtöisyyden käsitteeseen. Hänen mukaansa lapsilähtöisyyttä luonnehtii voimakas usko lasten ky-kyihin ja potentiaaliin, joka tarkoittaa luottamusta siihen että lapsilähtöisis-sä projekteissa toteutuvat kaikki sel-laiset oleelliset asiat ja ilmiöt, jotka ovat ihmiselämälle välttämättömiä. Lasten ideoimissa ja suunnittelemis-sa pitkäkestoisissa projekteissa nou-sevat esille niin matematiikka, uskon-to, eri taiteenalat, tekniikka kuin filo-sofisia kysymyksiäkin koskevat asiat. (Kinos 1994, Luoma 2008). Lapsiläh-töisyyden voidaan esimerkiksi tode-ta merkitsevän sitä, että ”lasten omat ideat, ajatukset ja tuntemukset ovat kasvattajalle tärkeitä ja ne toimivat lapsen oppimisen kasvun ja kehityk-sen ohjaajina” (Kirsti Grönberg, LTO, esiopettaja, Onnismaa 2010).

Ruiskadun vauvala 1980-luvulla. Elisa Viljasen arkisto.


TIETOLAARI 3: OppimisestaTuire Palonen & Jarmo Kinos.Lapsuus on korvaamattoman tärkeä vaihe ihmisen elämänkaaressa. Sen aikana luodaan pohja loppuelämän hyvinvoinnille ja erilaisille taidoille: - tiedollisen toiminnan (havainnointi, muisti, ajattelu sekä kielellinen ke-

hitys),- fyysisten ja motoristen taitojen, - lapsen oman toiminnan säätelyn ja - sosiaalisten taitojen kehitykselle.

Lapsen kokema perusturvallisuuden tunne on oppimisen välttämätön edellytys.

Viimeaikainen oppimistutkimus on kuvannut lapsen oppimisen jatku-vaksi ja itseään täydentäväksi tapahtumasarjaksi, joka on yksilöllinen, liit-tyy lapsen aikaisemmin oppimiin ja kokemiin asioihin ja on perusta myö-hemmin opittaville tiedoille ja taidoille. Ajattelu- ja muistitoiminnot ovat tärkeä osa ihmisen tiedollisia toimintoja ja lapselle kehittyviä valmiuk-sia havaitsemiseen ja muistamiseen korostetaan oppimistutkimuksessa. Pienten lasten aivojen muovautumiskyky mahdollistaa suuntautumisen hyvin erilaisten asioiden oppimiseen. Ajattelun sisältö määräytyy sen mukaan millaisia kokemuksia lapsella on ennestään. Lapsilla on luontai-nen valmius jäljitellä toimintaansa mallin mukaan, hahmottaa tietoisesti asioiden välisiä yhteyksiä ja toimia asioihin liittyvien kielellisten selityk-sien mukaan. Tiedonkäsittelytaidoissa ajattelu ja kieli ovat erottamaton kokonaisuus.

Koska lasten kielen- ja puheenkehitys on varhaislapsuudessa erittäin nopeaa, varhaiskasvatuksen piirissä on erilaisia ohjelmia ja metodeja äi-dinkielen ja vieraiden kielten oppimista varten. Lukemisen, kirjallisuuden, kertomusten ja satujen merkitys on suuri. Lapsille voidaan lukea niin päi-vähoidossa kuin kotonakin. Pientenkin päivittäin tapahtuvien lukutuokioi-den vaikutus voidaan havaita. Normaali lapsi oppii noin neljässä vuodes-sa puhumaan selkeästi, hallitsemaan monimutkaisiakin lauserakenteita ja kartuttamaan itselleen laajan sanavaraston yhdellä tai useammalla kielellä sekä käyttämään kieltä vastavuoroisesti.

Uusimmassa tutkimuksessa korostetaan erityisesti hyvien oppimisym-päristöjen merkitystä. Sen sijaan tutkimuksellista näyttöä pysyviin ja pe-rimän tiukasti määrittämiin yksilöllisiin ”lahjoihin” tai ”älykkyysosamää-rään” on löydetty vähemmän kuin aikaisemmin oletettiin. Kasvattajille tä-mä on hyvä uutinen. Lasten hyväksi voidaan tehdä paljon enemmän kuin aikaisemmin on uskottu!


Leikki on varhaislapsuuden luontainen ja keskeinen toimintamuoto jo-ka edesauttaa lasten hyvinvointia. Leikkiessään lapsi tutkii oma-aloittei-sesti itseään ja lähiympäristöään, oppii uusia asioita ja jakaa kokemuksi-aan toisten lasten kanssa. Samalla lapset harjoittavat mielikuvitustaan ja harjoittelevat erilaisia rooleja. Leikeissä opitaan myös vastavuoroisuutta ja kompromissien tekemistä. Leikin merkitys lapsen kehitykselle on aina ymmärretty suomalaisessa varhaiskasvatuksessa, vaikka siihen liittyvät pedagogiset muodot ovat vaihdelleet eri aikoina.

Perinteisen lastentarhapedagogiikan tavoitteena on ollut ”ulkoisesti passiivinen ja sisäisesti aktiivinen aikuinen”, jonka tehtävänä on tukea las-ten oma-ehtoista kehitystä ja vastata lasten tarpeisiin. Edelleenkin aikuis-ten havainnoinnin merkitys on päiväkotikasvatuksen ydin.

Lapset oppivat erityisesti vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuis-ten kanssa, mutta sen lisäksi oppimista tapahtuu lasten omien kokemusten ja kokeilujen myötä erilaisten esineiden, materiaalien ja havaintojen pa-rissa sekä osana lasten omaa kuvitteellista toimintaa. Lapset oppivat eri-tyisesti vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa, mutta sen lisäksi oppimista tapahtuu lasten omien kokemusten ja kokeilujen myötä erilaisten esineiden, materiaalien ja havaintojen parissa sekä osana lasten

Leikkipäivän iloa 1970-luvun alusta. Sivistystoimialan arkisto.


Lapset oppivat kaikkialla, eivät pelkästään sitä varten suunniteltujen oppimistuokioiden aikana tai niiden suunnassa!

Varhaiskasvatussuunnitelma STAKES 20031990-luvulla käytiin laajaa valtakun-nallista keskustelua 6-vuotiaiden esi-opetuksesta (esi- ja alkuopetus EOPS eo+ao). Kouluhallituksen asettama työryhmä esitti maksuttoman esiope-tuksen järjestämistä kaikille 6-vuo-tiaille. Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteet 1996 määrittelevät kuitenkin vain vapaaehtoisen esiope-tuksen suppean näkökulman ja vain kuusivuotiaille suunnattua tavoitteel-lista kasvatusta ja opetusta. Seuraavas-sa käsitelty valtakunnallinen varhais-kasvatussuunnitelma on kaikille al-le oppivelvollisuusikäisille, ja sen esi-opetusosuus on tarkoitettu vain vuot-

ta ennen oppivelvollisuusikää oleville lapsille. Valtakunnallinen varhaiskas-vatussuunnitelma on vuodelta 2003 (STAKES 2003/56), joka varhaiskas-vatuksen asiantuntijoiden työn tulok-sena julkaistiin ohjaamaan valtakun-nallisesti varhaiskasvatuksen sisällöl-listä toteuttamista.

Turun ensimmäinen oma VASU eli suomenkielinen varhaiskasvatussuunnitelmaTurun kaupungin ensimmäisen var-haiskasvatussuunnitelman työstämi-nen aloitettiin syksyllä 2004. Syksyllä 2005 valmistui esitys Turun kaupun-gin varhaiskasvatussuunnitelmaksi, joka sosiaalilautakunnan hyväksy-mänä otettiin käyttöön huhtikuussa 2006. Turun kaupungin kuntakohtai-set osiot linjasivat ja täsmensivät var-haiskasvatuksen paikalliseen järjes-tämiseen liittyviä asioita. Kuntakoh-

omaa kuvitteellista toimintaa. Lapset harjoittelevat erilaisia asioita mie-lessään ja heitä voi kannustaa siihen vaikka huomioimalla ympäristössä olevia lukumääriä tai eri asioiden keskinäisiä suhteita.

Suomalaisissa päiväkodeissa on perinteisesti korostettu epäsuoria kas-vatusmenetelmiä eli oppimisympäristön muokkaamista oppimiselle suo-tuisaksi. Aikuinen voi esimerkiksi valmistella lapsiryhmälle houkuttelevan leikkitilanteen. Kouluoppimisessa sen sijaan korostuu useammin suora kasvatus, joka näkyy esimerkiksi opettaja ja oppilaan välisenä opetus-vuorovaikutuksena. Suomalaisen varhaiskasvatuksen taustalla on fröbe-liläinen ideologia, joka perustuu lapsen luontaisen aktiivisuuden ja leikin tukemiseen. Varhaiskasvatuksessa lasten oppimista on painotettu eri ai-kakausina vallinneiden ideologioiden mukaan eri tavoin niin luovuutta, rauhankasvatusta, yhteisöllisyyttä, taideilmaisua kuin tiedollista oppimis-takin korostaen.


taiset osiot lisättiin Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteisiin vain, jos katsottiin tarvittavan valtakunnalli-sia perusteita yksityiskohtaisempi

ohjeistus Turun olosuhteista. Turun suunnitelman päivityksen aloittami-nen siirtyi vuoteen 2011, joka hyväk-syttiin Varhaiskasvatus- ja perusope-

Rakentelua fröbel-palikoilla 1960-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.

Tytöt pelaa palapelejä 1960-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


tusjaostossa toukokuussa 2013. Kun-takohtaista osiota laadittaessa otet-tiin huomioon Turun kaupungin esi-opetussuunnitelma, perusopetuksen vuosiluokkien 1-9 opetussuunnitel-man kuntakohtainen osio sekä muut Turun kaupungin lapsia ja nuoria kos-kevat asiakirjat mm. Turku strategia 2005-2008, Turun lasten ja nuorten hyvinvointipoliittinen ohjelma, Maa-hanmuuttajalapset ja nuoret, - nuo-ret työryhmän loppuraportti (Tu-run kaupungin kotouttamisohjelma (309,2003), sekä Turun kaupungin aamu- ja iltapäivätoiminnan toimin-tasuunnitelma (Nlk 18.11.04). Ehdo-tus hyväksyttiin (Sosla 1.3.2006).

Tällä menettelyllä pyrittiin kun-nalliseen kasvatus- ja opetussuunni-telmalliseen jatkuvuuteen, perusope-tuksen vuosiluokkien 1-9 opetussuun-

nitelma on laadittu vastaavalla taval-la (Kinos & Palonen 2012). Turun var-haiskasvatussuunnitelmassa (2013) määritellään lasten osallisuus seuraa-vasti:

” Osallisuus lapsen näkökulmas-ta on mahdollisuuksia toimia ja vai-kuttaa, sekä ymmärrystä ja koke-musta siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön ja on siellä arvokas. Lap-si voi vaikuttaa asioihin mielipiteil-lään tai toimillaan. Hän on arvokas omanlaisena itsenään. Lapsen osal-lisuutta voidaan lisätä esimerkik-si käyttämällä taidelähtöisiä me-netelmiä, sadutusta, yhdessä teke-mistä ja leikkimistä.”

Esiopetuksen katsottiin kuuluvan varhaiskasvatukseen. Päivitetyn var-

Vesivärimaalausta. Sivistystoimialan arkisto.


haiskasvatussuunnitelman oli tarkoi-tus olla konkreettisesti toimintaa oh-jaava asiakirja myös yksikkötasol-la, ettei yksiköiden tarvinnut kirjata omiin suunnitelmiinsa kuin joitakin osa-alueita. Tällaisia olivat kiusaami-sen ehkäisyn suunnitelma, kasvatus-kumppanuus, osallisuus, kulttuurivuo-sikello sekä uskontoon ja elämänkatso-mukseen liittyvät seikat yksikön näkö-kulmasta. Valtakunnallisia perusteita ryhdyttiin päivittämään syksyllä 2015.

Varhaiskasvatuspalvelujen järjes-täjän on myös huolehdittava, että lap-silla on mahdollisuus osallistua perus-opetuslain mukaiseen esiopetukseen (Alila ym. 2014). Asiakasperheillä, yh-teistyötasoilla sekä henkilöstöllä oli mahdollisuus kommentoida varhais-kasvatussuunnitelman (Vasu) luon-nosta sen valmistusvaiheessa, joka

korostaa asiakkaan osallisuuden vah-vistamista. Myös pedagogiikan koulu-tus, esimiesten ja toimistohenkilöiden mukana olo hyödynsivät arvokeskus-teluja varhaiskasvatussuunnitelman valmistelussa.

Uusi varhaiskasvatuslaki - ensim-mäinen osio voimaan 1.8.2016, jo-ka tarkoittaa mm. että jokaisella lap-sella on oikeus varhaiskasvatukseen 20 tuntia/viikko. Asiakirja Vasu tulee 1.8.2017 alkaen velvoittavaksi.

Varhaiskasvatus Turussa – Toimintaa ohjaavat asiakirjat:- lapsen oikeuksien sopimus- lait ja asetukset: Laki lasten päivähoi-

dosta, lastensuojelulaki, perusopetus-laki sekä laki lasten

- lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta

Tähdet tähdet. Sivistystoimialan arkisto.


- valtakunnalliset varhaiskasvatus-suunnitelman perusteet sekä esiope-tuksen opetussuunnitelman perus-teet

- Turun kaupungin strategia - strateginen palvelusopimus ja Opera-

tiivinen palvelutuotantosopimus- Turun kaupungin varhaiskasvatus-

suunnitelma sekä Turun kaupungin - suomenkielisen esiopetuksen opetus-

suunnitelman kuntakohtainen osio 2011

- päivähoitoyksikön varhaiskasvatus-suunnitelma ja esiopetuksen opetus-suunnitelma

- ryhmän varhaiskasvatus- ja esiope-tussuunnitelma

- lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sekä Kasvun ja oppimisen seuranta (esiopetuksessa)

Teija-Rita Saren, päiväkodin johtajaArvot varhaiskasvatuksessa poh-jautuvat sivistystoimialan arvoihin, jotka ovat asiakaslähtöisyys, osaa-minen ja luovuus, vastuullisuus, ta-sa-arvo ja oikeudenmukaisuus se-kä kansainvälisyys. Yhdessä van-hempien kanssa tehty lapsen var-haiskasvatussuunnitelma toteutuu arjen tilanteissa ja leikeissä siten, että lapsi voi hyvin ja saa kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen tar-vitsemansa tuen. Varhaiskasvatus edistää lapsen hyvinvointia, tukee lapsen kasvua, kehitystä ja oppi-mista moniammatillisesti sekä li-sää lapsen ja perheen osallisuut-ta varhaiskasvatukseen kasvatus-

kumppanuuden avulla. Varhais-kasvatus ja siihen kuuluva esiope-tus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta joh-donmukaisesti etenevän kokonai-suuden.

Yksikössä sovitaan keskeiset yhteistyökumppanit, yhteistyön tavoitteet ja toteuttamistavat. Kas-vatuskumppanuus perheen, neuvo-lan, kasvatus- ja perheneuvolan se-kä sosiaalityön kanssa pystyy tarjo-amaan monipuolista tukea lapsil-le ja perheille. Yhteistyötä tehdään myös lasten ja nuorten poliklinikan ja lasten psykiatrisen poliklinikan kanssa.

Lapsen varhaiskasvatussuun-nitelma on kolmiosainen kokonai-suus, joka pitää sisällään hoitoso-pimuksen tekemisen, lapsen hyvin-voinnin tukemisen sekä lapsen tuen tarpeen huomioimisen. Hoitosopi-muskeskustelussa vanhemmat ja hoitopaikan esimies keskustelevat virallisten asioiden lisäksi varhais-kasvatuksen kasvatuskäytännöistä ja mm alkavasta luottamuksellisesta kasvatuskumppanuudesta. Lapsen hyvinvoinnin tukemisessa käydään Alkukeskustelu, jotta lapsen hoito-paikassa voidaan ottaa huomioon vanhempien kasvatusnäkemykset omasta lapsestaan. Alkukeskuste-lussa sovitaan perheen ja kasvatus-henkilöstön välisistä yhteistyökäy-tännöistä. Päivittäisten kuulumisten vaihtaminen on osa lapsen koke-musten esiintuomista ja hyvinvoin-


nin turvaamista. Kasvatuskeskuste-luja käydään vähintään kerran vuo-dessa vanhempien ja kasvatushen-kilöiden välillä. Kasvatustavoitteet myös kirjataan. Kauden lopussa ta-voitteet arvioidaan. Eskarilaisilla li-säksi väliarviointi.

Tuulikki Rokka, esiopettajaKasvun kansio on lapsen oma kan-sio, johon tallentuvat muistijäljet lapsen toimista päivähoidon ar-jessa. Vanhempien kanssa on kes-kusteltu toimintakauden tavoit-teista ja eskarilaisilla on myös väliarviointi- ja loppukeskustelu.

Esiopetukseen osallistuvat lap-set kuuluvat perusopetuslain mu-

kaisen kasvun ja oppimisen tuen piiriin. Lain mukaan lapsilla on oi-keus saada riittävää tukea heti tuen tarpeen ilmentyessä (642/2010), jossa on käytössä 3-portainen tuki. Lapsen kasvun ja oppimisen tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostet-tu ja erityinen tuki (YTE).

”Erityisen tärkeänä haastee-na on tehostetun tuen ja erityisen tuen huomioiminen sekä antami-nen asiantuntijoiden ammatilli-sella avulla tuen tarpeessa oleville lapsille jo mahdollisimman aikai-sin varhaiskasvatuksessa ja eten-kin esiopetuksessa ennen kouluun siirtymistä parhaalla mahdollisel-la tavalla. Nykyiset säästötoimet, joista seuraa ryhmäavustajien vä-

Olemme rakentaneet laivoja. Sivistystoimialan arkisto.


hentäminen lapsiryhmistä ja eri-tyistä tukea saavien lasten avus-tajien vähentäminen vaikeuttavat näiden ryhmien toimintaa, joissa on yleistä tukea sekä tehostettu-ja että erityistä tukea saavia lap-sia. Tällä kaikella voi olla lapsen tulevaisuudelle myöhemmin seu-rauksia.”

Ryhmän varhaiskasvatus-suunnitelma tehdään toiminnan alkaessa, jossa kuvataan pedagogii-kan toteuttamispyrkimykset ryhmä-tasolla. Opetussuunnitelmien laati-misessa on keskeistä ollut moniam-matillinen yhteistyö. Opetussuunni-telmien lisäksi on kysymys toimin-takulttuurista ja sen uudistamisesta, laaja-alaisesta osaamisesta ja moni-puolisista työtavoista. Opetussuun-

nitelma on laadittu valtakunnan ta-soisena, kuntakohtaisena, alueittain tai päiväkoti-/koulukohtaisena sen mukaan kuin esiopetuksen järjestä-jä päättää. - kielen merkitys varhaiskasvatuk-

sessa- sisällölliset lähestymistavat eli

orientaatiot- matematiikka ja looginen ajattelu- luonto ja ympäristö- historia ja yhteiskunta- taide ja kulttuuri- etiikka- uskonto ja elämänkatsomus- mediakasvatus- globaalikasvatus- ruokakasvatus

Varhaiskasvatuksen sisällöllistä arviointia, kehittämistä ja seuran-

"Lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan". Sivistystoimialan arkisto.


Hiiri etsii kotia. Sivistystoimialan arkisto.

taa tapahtuu monella eri tasolla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitel-maa arvioidaan vuosittain kasva-tuskeskusteluissa huoltajien kans-sa. Ryhmien varhaiskasvatussuun-nitelmien toteutumista arvioidaan keväisin suunnitelmien kanssa sa-malle lomakkeelle.

Varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisen avuksi on Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos julkais-sut materiaalia liittyen esimerkik-si kielen kehitykseen, kiusaamisen ehkäisyyn, taidekasvatukseen, me-diakasvatukseen ja kasvatuskump-panuuteen. Valtakunnallisella ta-solla on myös julkaistu KEKE päi-väkodissa – Kestävän kehityksen opas – ja siihen liittyvä Kestävän kehityksen ohjelma. (Saren).

Turun kaupungin tarjontaa varhaiskasvatukseenKaikissa museoissa on ilmainen sisään-pääsy päiväkotiryhmille, joissa myös opastuksia.Filharmoninen orkesteri tarjoaa ilmaisia päiväkonsertteja päivä-kotiryhmille ja myös Kaupunginteatteri

sekä kirjastot tekevät yhteistyötä. Kir-jasto tarjoaa esiopetusikäisille kirjasto-kurssin. Liikuntapalvelukeskus tarjoaa maksutta päivähoidon käyttöön eri lii-kuntapaikkojen vapaita päivävuoroja, ei kuitenkaan uimahallivuoroja. Esiope-tusryhmät ovat erikseen, joilla mahdol-lisuus uimakouluun. Joillakin erityis-ryhmillä on mahdollisuus uintipäiviin.

Hyvetaidot - laatupelit/turvataidotLasten sosiaalisten taitojen harjoitte-luun kiinnitetään huomiota ja niiden tukemiseen hyödynnetään Hyvetaitoja. Lastentarhanopettajat perehdytetään Hyvetaitojen käyttämiseen, liikkumis-ta tuetaan toteuttamalla liikunnan vuo-sisuunnitelmaa sekä Ilo-kasvaa-liikun-nan ohjelmaa. Lasten kanssa pelataan Laatupeliä, jonka kysymyksistä yhte-nä aihealueena ovat Turvataidot. Yksi-köissä on kiusaamisen ehkäisyn suun-nitelma, josta on johdettu osuus ryh-mäkohtaiseen varhaiskasvatukseen ja esiopetussuunnitelmaan. Turussa es-karilainen täyttää Lapsen esiopetuk-sen itsearviointilomakkeita esiopetus-vuoden aikana. Tutkiva toiminnallinen työtapa toteutuu, kun lapsille ei ole val-


miita tehtäväkirjoja = kirjaton esiope-tus. Näin erilaiset oppimisen strategiat ja tavat oppia voidaan huomioida las-ten kanssa toimiessa. Toiminnallisessa työtavassa hyödynnetään lähiympäris-töä. (Grönberg, Rokka).

(Kasvan ja kehityn koululaiseksi. Tu-run kaupungin esiopetussuunnitelma).

Kielikylpytoiminta

Kielikylpy on opetusmenetelmäLapsi voi oppia uuden kielen tavan-omaisen päiväkotitoiminnan ohella. (Svärd).

” Kielirikasteisella opetuksel-la tarkoitetaan opetusta, jossa alle 25 % oppiaineiden sisällöstä ope-tetaan muulla kuin koulun opetus-kielellä. Kielirikasteista opetusta voi olla jo esiopetuksessa, ja se voi kestää koko perusopetuksen ajan tai vain osan siitä.”(Opetusministeriö. minedu.fi).

Kielikylpy on suosittu ja tutkittu opetusohjelma. Se on opetusmenetel-mä, jossa yksikielisten kotien lapsille annetaan kaikki tai lähes kaikki ope-tus muulla kuin heidän äidinkielellään. Lapsen äidinkielen tulee olla enemmis-tökieli ja kylpykielen hyvin edustettu-na yhteiskunnassa. (Peltoniemi 2015, Vaasan Yliopiston julkaisuja, selvityk-siä ja raportteja).

”Kotimaisten kielten varhaisel-la täydellä kielikylvyllä tarkoite-

taan varhaisintaan kolme-vuoti-aana ja viimeistään esiopetukses-ta alkavaa ja perusopetuksen lop-puun kestävää ohjelmaa, jossa osa opetuksesta järjestetään koulun varsinaisella opetuskielellä. Kie-likylpykielellä annettavan ope-tuksen osuus varhaisessa täydel-lisessä kielikylvyssä on koko oh-jelman ajan vähintään 50 % siten, että varhaiskasvatuksessa (päivä-hoidossa) ja esiopetuksessa kieli-kylpykielen osuus on 100 %, vuo-siluokilla 1-2 noin 90 %, vuosiluo-killa 3-4 noin 70 %, ja vuosiluokil-la 5-9 keskimäärin 50 %."

Muussa laajamittaisessa kaksikie-lisessä opetuksessa käytetään koulun opetuskielen lisäksi yhtä tai useampaa muuta kieltä. Opetuksesta vähintään 25 % perusopetuksen koko oppimää-rän opetuksesta järjestetään kohde-kielellä. Laajamittainen kaksikielinen opetus voi alkaa jo esiopetuksesta ja kestää koko perusopetuksen ajan tai vain osa siitä.

Menetelmän tavoitteena on ns. toi-minnallinen kaksikielisyys. Tämä tar-koittaa, että kielikylpyyn osallistuneet lapset kykenevät käyttämään sekä äi-dinkieltään että kylpykieltään vaivat-tomasti kaikissa arkipäivän tilanteissa. Kielikylpy on lapsille luonnollinen asia, esim. laulaessa seurataan laulun sano-ja kuvatauluista.

Kielikylpy käynnistyi vanhempien painostuksesta Kanadassa 1960-luvul-la. Jo lähes 300 000 kanadalaista lasta on käynyt kielikylpykoulun. Siellä teh-


dyissä tutkimuksissa on päädytty seu-raaviin tuloksiin:- oppilaiden äidinkielen kehitys on yh-

tä hyvää kuin yksikielisillä oppilailla - oppilaiden toisen kielen taidot ovat

huomattavasti paremmat kuin sellai-silla oppilailla, jotka osallistuvat ”pe-rinteiseen kielenopetukseen”

- oppilaiden taidot muissa aineissa (matematiikka yms). ovat samaa ta-soa kuin yksikielisillä oppilailla

- oppilaat omaksuvat kaksi kielijärjes-telmää ja heistä tulee kielellisesti tie-toisempia kuin yksikielisistä oppilaista

- kielikylpy edistää lapsen älyllistä ke-hitystä ja luovuutta

Kielikylvyn toivat Suomeen 1970-luvulla Kanadassa menetelmään perehtyneet Christer ja Ulla Laurén, joiden osaamista saatiin myös Tur-kuun toimintaa käynnistettäessä. (Ber-groth Mari 2015. Kotimaisten kielten kielikylpy. Vaasan Yliopiston julkaisuja ja selvityksiä 2015).

Ruotsinkielinen kielikylpy Kellonsoittajankadun päiväkodissa 1987Virpi Killström, Marina SabelströmSuomessa on syksystä -87 toimi-nut kielikylpyesikouluryhmiä Tu-russa, Vaasassa, Kokkolassa, Es-poossa, Pietarsaaressa, Hyvinkääl-lä, Helsingissä ja Kirkkonummella. Turussa on ollut kokeilutoimintana elokuusta 1987 alkaen 3–6 v. Kel-lonsoittajankadun osapäiväryhmä-nä iltapäivisin kello 12.30–16.30. Perusteena uuden toiminnan aloi-

tukselle oli se, että Turussa oli toi-minut eri kielien kielileikkikoulu-ja useamman vuoden. RKP osallis-tui aktiivisesti ruotsinkielisen toi-minnan laajentamispyrkimyksiin. Näillä perusteilla alkoi kielikylpy-toiminta Kellon-soittajankadunpäi-väkodissa syksyllä 1987.

Kielikylpytoiminnalle oli alusta asti keskeistä toiminnallinen oppi-minen. Lapsi oppii uutta kieltä te-kemisen kautta ja itse kieli on pelk-kä väline. Aikuisen rooli on keskei-nen, koska hän on se henkilö, jo-ka puhuu lapsille ruotsia. Kuvat ja erilaiset eleet ja ilmeet ovat toimin-nan rikastuttajia. Aikuinen osallis-

"Me kainoja ollaan ja pieniä vaan, mutt luoja ei unhoita kukkiakaan..." Sivistystoimialan arkisto.


tuu lasten leikkeihin ja toimintaan aktiivisesti, jolloin uusi opeteltava kieli välittyy lasten toimintaan. Tu-russa on myös paljon ruotsinkielis-tä kulttuuritarjontaa, kuten teatte-ri ja kirjasto, joiden palveluja käy-tetään paljon. Osallistuminen eri-laisiin kulttuuritapahtumiin tekee ruotsin kielen eläväksi ja rikastut-taa toimintaan osallistuvien lasten ja perheiden ruotsinkielisen kult-tuuriperimän tuntemusta. Syksys-tä 1990 lähtien esikoulutuokioiden opetuskieleksi vaihdettiin ruotsin-kieli ja samalla luovuttiin suomen-kielen käytöstä kokonaan, ja kieli-kylpytoiminnan katsotaan aloitta-neen virallisesti Turussa vuonna 1990.

Annankadun lastentarhaan 1991 perustettu ryhmä muutti Kellonsoittajankadulle 1992. (Im-monen 1992). Nykyisessä Kerttu-lin päivähoitoyksikössä kylpykie-lenä on ruotsi. Henkilökunta pu-huu ruotsia, mutta ymmärtää myös suomea. Kielikylpy on ensisijaisesti tarkoitettu 5–6 -vuotiaille lapsille. Aloittavilta lapsilta ja heidän van-hemmiltaan ei edellytetä ruotsin-kielen osaamista. Paikat ovat ha-luttuja ja ne myönnetään hakujär-jestyksessä Kerttulin päivähoitoyk-sikkö (ruotsinkielinen kielikylpy) 2 luokkaa: 5-v Rävarna (leikkiryh-mä) ja 6-v Vargarna esiopetusryh-mä, josta lapset siirtyvät nykyisin Martin kouluun kieliluokalle (Ma-rina Sabelström).

Vuonna 1992 Kerttulin koulus-sa aloittanut ruotsinkielinen kie-liluokka muuttui 1994 kielikylpy-luokaksi. Kerttulin kielikylpyluok-kien toiminta Kerttulin koulutalos-sa päättyi vuoteen 2012. Syksystä 2012 kielikylpyluokat ovat sijain-neet Martin koulussa.

Kielikylpytoiminnasta lisää Yk-sityiset varhaiskasvatuspalvelut – osiossa.


II Esiopetus osana varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus on osa kansakunnan kulttuuripääomaa.


Esiopetus- ja esikoulunimitykset käyttöön 1960-luvulla

Maamme ensimmäisen kansakoulua-setuksen (1866) mukaan lapsilta vaa-dittiin pohjatietoja, jotta he voisivat päästä kansakouluun. Pohjatietoja ja esiopetusta lapsella oli mahdollisuus saada joko omassa kodissaan tai erilai-sissa lastenkouluissa. (Luoma 2008).

Esiopetus liittyi lastentarhatoimin-taan alusta asti, mutta virallisena kysy-myksenä esiopetus nousi esiin kuiten-kin vasta 1960 – luvulla, jolloin lasten-tarhaikäisten lasten kouluun valmen-taminen sai uuden nimityksen: esikou-lu (Remmer 1989). Suomessa ryhdyt-tiin kuusikymmentäluvun lopulla laa-jaan peruskoulu-uudistukseen, joka nosti myös esiopetuksen kiinnostuk-sen kohteeksi. Samaan aikaan alettiin kiinnittää eri tahoilla huomiota var-haisen lapsuuden oppimiskokemuk-siin ja pyrittiin luomaan suotuisia op-pimistilaisuuksia havaintojen, motorii-kan ja ajattelun kehittämiseksi. (Luo-ma 2008).

Esiopetuksessa ei vielä 1970-luvul-la ollut virallisesti käytössä esiopetus-suunnitelmia, vaan suunnittelun ja to-teutuksen apuna käytettiin sosiaalihal-lituksen julkaisuja ”Iloiset toimintatuo-kiot (1975) sekä Viisi- ja kuusivuotiai-den kasvatuksessa ja opetuksessa käy-tettävät työ- ja toimintatavat (1975), jotka sisälsivät kasvattajille tavoitteel-lisia, sisällöllisiä ja toiminnallisia ohjei-ta. (Luoma 2008).

Esiopetusta valmisteltiin 1970-lu-vulla ja kokeiluja toteutettiin hallin-

nollisesti joko sosiaalitoimen tai kou-lutoimen alaisuudessa. Esikoulu ei to-teutunut suunnitellulla tavalla vielä 1970, sen toteutumista saattoivat hi-dastaa niin valtiontalouden säästötoi-met kuin sosiaaliviranomaisten toiveet säilyttää kuusivuotiaiden hoito- ja kas-vatus omalla hallinnonalallaan. (Kinos & Palonen 2012).

Esiopetuksen ja esikoulukomitean mietintö 1972Valtioneuvoston komitea (1972 A 13) käytti mietinnössään käsitettä esiope-tus yleismääritelmänä, jolla tarkoite-taan ”kaikkea alle kouluikäisiin kohdis-tettavaa suunnitelmallista kasvatus- ja opetustoimintaa. Toisena -peruskäsit-teenä komitea käytti suppeampaa esi-koulun käsitettä, joka kattaa osan esi-opetuksesta, lähinnä 6-vuotiaat.”

Esiopetuksen yleisenä ja yhteiskun-nallisena tavoitteena on pyrkimys koko kansan koulutustason kohottaminen ja koulutuksellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Esiope-tuksen tulee lisäksi edistää lasten it-senäistä arvostelukykyistä ja kriittis-tä asennoitumista ja ajattelutapaa se-kä luoda edellytyksiä lasten sosiaali-selle kasvulle sekä osaltaan tukea nais-ten tasa-arvoisen aseman toteutumista yhteiskunnassa.

Esiopetuksen yleisenä kasvatuk-sellisena tavoitteena komitea piti op-pimisvalmiuksien kehittämistä ja kehi-tysviivästymien korjaamista. Oppimis-valmiudet komitea jakaa sosioemotio-naalisiin, kognitiivisiin eli tiedollisiin sekä psykomotorisiin ja fyysisen kun-non valmiuksiin. Komitea katsoo, että


”esiopetuksen yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa siten, että luo-daan koko kuusivuotiaiden ikäluo-kalle tarkoitettu pakollinen ja mak-suton kouluhallinnon alainen esi-koulu. Komitean tarkoituksena oli liittää esikoulutus kouluhallinnon yhteyteen, mutta puuttuu esikou-lutusta koskeva lainsäädäntö, jonka mukaan kuusivuotiaiden esikoulu-tuksen ylin johto ja valvonta kuulu-vat opetusministeriölle ja sen alai-sena kouluhallitukselle, kunnissa koululautakunnalle.”

Esikoulunopettajien koulutuk-sen pitäisi rakentua ylioppilastutkin-non pohjalle ja kestää vähintään kol-me vuotta. Vuoden 1972 Esikouluko-

miteamietinnön mukaan kuusivuotiai-den pakollisen esikoulun toteuttamista koko maassa vuoteen 1980 mennessä on pidettävä oikeana ratkaisuna.

Vuoden 1972 esikoulukomitean liit-teessä opetussuunnitelmalle määritel-lään tavoitteet, jotka on sovitettava esi-kouluikäisten kehitystasoa ja edellytyk-siä vastaaviksi. Opetussuunnitelmassa käsitellään yleisiä tavoitteita sekä ope-tussuunnitelman rungon, jossa osata-voitteita, työtapoja, opettamisen periaat-teita ja strukturoitua leikki- ja peliohjel-maa tarkemmin esitteleviin lukuihin.

Lisäksi muistiossa on esiopetuksen sisältöalueiden esittely, jossa kielellinen kehitys, matematiikka ja yhteiskuntaan perehtyminen, musiikki ja liikunta sekä muotoamisen kuten askartelun ja ku-vaamataidon sisältöalueet. Muistiossa on vielä katsaus esikoulun työskentelyn

Reippaita meripoikia. Sivistystoimialan arkisto.


järjestämisestä toimintapisteiden avul-la sekä esikoulun ja sen ympäristön vä-listen suhteiden lyhyen tarkastelun.

Esikoulukokeilusta (1973–1993) esiopetuksen lainsäädäntöön 2000 Opetussuunnitelmaa on korjattu kokei-lusta saatujen kokemusten perusteella. Etenkin lastentarhanopettaja Janne Le-pola kehitti merkittävästi pedagogiaa:- 6-vuotiaiden kuvatarinan ymmärtä-

mistaidoissa- kuullun ymmärtämisessä,- esikoulu- ja alakouluikäisten moti-

vaation kehityksessä.Myös huomioitiin hänen kehittämis-

työssään jaetut kirjanlukuharjoitukset päivähoidon ja kodin kontekstissa.

Kouluhallituksen asettama esiope-tuksen työryhmä esitti maksuttoman esiopetuksen järjestämisestä kaikille kuusivuotiaille lapsille (Hs.9.3.1991. Kinos). 6-vuotiaiden opetuksesta käy-tiin 1990-luvulla laajaa valtakunnallis-ta keskustelua kuten jo aiemmin mai-nittiin. Koulunkäynnin aloitusajan-kohtaa koskevan keskustelun ohella pohdittiin myös sekä päiväkodin että peruskoulun ala-asteen opetussuun-nitelmien kehittämiseen liittyviä ky-symyksiä. Opetussuunnitelmahan teh-tiin vain 6-vuotiaiden vapaaehtoista esiopetusta varten 1996.

Syksyllä 1999 hallitus esitti edus-kunnan hyväksyttäväksi esiopetusta koskevan lainsäädännön ja että esikou-lusta siirryttäisiin kolmenkymmenen vuoden prosessin tuloksena esiopetuk-sen lainsäädäntöön vuonna 2000 (Luo-ma 2008). Esiopetus tuli perustusla-kiin vuonna 1999.

Esiopetuksen maksuttomuuteen 2000 - velvoittavuuteen vuonna 2001 kunnille järjestääSyksyllä 2000 käynnistyi 6-vuotiaiden maksuton esiopetus, jonka päivittäi-nen työaika on 4 tuntia. Jos lapsi tar-vitsee esiopetuksen lisäksi päivähoi-toa, se useimmiten järjestetään mak-sullisena esiopetusta antavassa päivä-kodissa. Esiopetukseen osallistuminen oli edelleenkin vapaaehtoista, vaikka syksystä 2001 esiopetuksen järjestä-minen tuli kunnille velvoittavaksi pe-rusopetuslain (628/1998) muutoksen myötä 1.8.2001 alkaen. (Alila & Kinos 2012). Tasavallan presidentti vahvis-ti esiopetukseen liittyvät lainmuutok-set 23.12.1999. Kunnat ovat kuitenkin jo 1.8 2000 lukien velvollisia järjestä-mään esiopetusta pidennetyn oppivel-vollisuuden piirissä oleville oppilaille. Niillä lapsilla, joiden oppivelvollisuus kestää yksitoista vuotta, ja lapsilla, jotka aloittavat koulunkäynnin vuot-ta säädettyä myöhemmin, olisi oikeus maksuttomaan esiopetukseen myös oppivelvollisuuden alkamisvuonna. (Sosla 13.12.2000).

Esiopetuksen velvoittavuus 2015 lapsille – Varhaiskasvatuslaki 1.8.2016 ensimmäinen osaPerusopetuslain muutoksen myötä esi-opetus muuttui velvoittavaksi siten, et-tä lapsen on 1.8.2015 alkaen osallis-tuttava oppivelvollisuutta edeltävänä vuotena vuoden kestävään esiopetuk-seen tai muuhun esiopetuksen tavoit-teet toteuttavaan toimintaan. Kunnil-la on yhä edelleen velvollisuus järjes-tää esiopetusta, eikä muutoksia vuo-


den 1999 lakiin siltä osin tullut. Vastuu lapsen osallistumisesta esiopetukseen on huoltajilla. Huoltajat voivat halu-tessaan järjestää lapsen esiopetuksen myös itse siten, että esiopetuksen ta-voitteet toteutuvat. Koska esiopetus ei ole osa oppivelvollisuutta, kunnilla ei ole velvollisuutta valvoa, osallistuuko lapsi esiopetukseen tai vastaavaan toi-mintaan. Esiopetukseen otetun oppi-laan on osallistuttava opetukseen, mi-käli hänellä ei ole erityisestä syystä ti-lapäisesti myönnetty vapautusta. Uu-si varhaiskasvatuslaki - ensimmäinen osio voimaan 1.8.2016, joka tarkoittaa mm. että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen 20 tuntia/viikko.

Esiopetussuunnitelmien kehittyminen

Esiopetus ja sen suunnitelmatyö ovat näkemyksiltään muuttuneet sii-

tä, kun 1960-luvulla esiopetus-nimitys otettiin käyttöön. Seuraavassa käsitel-lään esiopetustyön ja esiopetussuunni-telmien kehittymistä 1970-luvulta asti ja niiden muuttumista suunnitelmalli-seksi. Vuosien varrella on erilaisia nä-kemyksiä lapsesta, lapsikeskeisyydes-tä, itsearvioinnista, tavoitteista, sisäl-löistä ja toiminnasta.

Nykyisin esiopetuksen alkuvai-heessa lastentarhanopettaja laatii yh-teistyössä huoltajien ja mahdollises-ti lapsen kanssa lapsen edun mukai-sesti esiopetussuunnitelman jokaisel-le lapselle ja esiopetusryhmälle. Esi-opetuksessa on käytössä Esiopetuk-sen opetussuunnitelman perusteet, kaupungin esiopetussuunnitelma se-kä ryhmän esiopetussuunnitelma, jo-ta on työstetty suunnitelmallisesti, moniammatillisesti ja yhteisöllisesti omassa ryhmässä.

Poliisit ohjaamassa liikennettä. Sivistystoimialan arkisto.


TIETOLAARI 4: Esiopetuksen suunnittelutyön painotuksetTuulikki RokkaNäkemyksiä lapsesta. Kaikille kolmenkymmenen vuoden aikana julkais-tuille esiopetuksen opetussuunnitelmille yhteinen piirre on huomion kiin-nittäminen lapseen ja lapsikeskeisyyteen, vaikka painotuseroja onkin ha-vaittavissa. Lapsen kehitys nähtiin 1970 ja 1980 -luvuilla yksilöllisenä pro-sessina. Vuosikymmenien välillä on havaittavissa eroa siten, että 70-luvulla lapsen yksilöllinen kehitys nähtiin enemmän kypsymisenä, kun taas 80-lu-vulla lapsen kehitykseen sisällytettiin herkkyysvaiheet ja tunnustettiin kun-kin lapsen kehityksen erilaisuus. 90- luvulla huomio suunnattiin lapsen emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä kasvatus- ja opetustyön yhdensuuntaistamiseen, tavoitteena lapsen etu. Vuoden 2000 opetussuun-nitelman perusteissa tapahtuu murroksia aikaisempiin käsityksiin siten et-tä näkemys lapsen kehityksestä laajennetaan selkeästi kasvun ja erityisesti oppimisen suuntaan. Lasta aletaan tarkastella yhä enemmän oppimisteo-reettisesta suunnasta.

Lapsikeskeisyys on käsitteenä löydettävissä kaikissa esiopetuksen ope-tussuunnitelma-asiakirjoista.

1970- luvulla lapsikeskeisyydellä tarkoitettiin lähinnä lapsen tarpeiden huomioon ottamista, kun taas 1980-luvulla puhuttiin kunkin lapsen yksi-löllisistä kehitystarpeista. 1990-luvulta alkaen tapahtuu murros siten, et-tä lapsikeskeisyyden katsottiin olevan lapsen omasta toiminnasta lähtevä oppimis- ja opetusprosessi. Vuoden 2000 opetussuunnitelmien perusteis-sa tapahtuu jälleen murros, kun lapsikeskeisyys määritetään aikuisen luon-taiseen auktoriteettiin nojaavaksi kasvatukseksi. Yhteisenä piirteenä näke-mys lapsesta oman toimintansa subjektina, oman elämänsä ja oppimisensa rakentajana ilmenee 1980-luvulta 2000 luvulle, jolloin uniikkina piirteenä opetussuunnitelma erottuu siten että perusteissa tuodaan selkeästi esiin su-kupuolten erilaiset tarpeet, lasten tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja koulun aloittamiseen, erilaista tukea tarvitsevat lapset ja eri kulttuureista tulevat lapset sekä heidän tarpeensa.

Kirjoitetut ennakko-opetussuunnitelmat eivät koskaan voi olla valmis runko toteutettaville suunnitelmille, mutta ne ovat paljolti normina ja heijas-tavat aikansa yhteiskunnallisia ja pedagogisia näkemyksiä sekä viitoittavat käytännön toimintaa. Kullakin opetussuunnitelmalla on aina uniikkeja piir-teitä, jotka liittyvät tiettyyn aikaan. Suunnitelmista on kuitenkin löydettävis-sä vuosikymmenien yli meneviä yhteisiä, pysyviä piirteitä. Niissä on myös murroksia eli muutoskohtia, joita tapahtuu lapsen kokonaispersoonallisuu-den kehittämiseen aikakaudesta tai vuosikymmenestä toiseen siirryttäessä


tai jopa vuosikymmenen sisällä. Tavoitteena on löytää yhteisiä piirteitä, eri vuosikymmenille ominaisia piirteitä sekä murroksia käsityksissä lapsesta, tavoitteista, sisällöistä, toiminnasta ja oppimisympäristöstä.

Näkemyksiä tavoitteista. Kaikissa esiopetuksen opetussuunnitelmia koskevissa asiakirjoissa on löydettävissä yhteisiä tavoitteita kuten lapsen kokonaispersoonallisuudesta huolehtiminen, kokonaispersoonallisuuden kehittäminen ja tukeminen, erilaisten valmiuksien edistäminen tai paran-taminen sekä lapsen kehitysviivästymien korjaaminen ja ennalta ehkäise-minen. Lapsen kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen ja edistämiseen kiinnitettiin huomiota 1970 ja 1980 -luvuilla. Seuraavalla vuosikymmenel-lä 1990-luvulla puhuttiin lapsen kehityksen ja tasapainoisen sosiaalisen ja fyysisen kehityksen huomioon ottamisesta sekä kokonaispersoonallisuu-den kehityksen tukemisesta. Vuoden 2000 opetussuunnitelman perusteis-sa tavoitteena pidetään lapsen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen, emotio-naalisen ja kognitiivisen kehityksen tukemisen lisäksi sitä, että luodaan edellytyksiä lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Yli kolmenkym-menen vuoden aikana esiopetussuunnitelmissa tavoitteeksi on asetettu lasten erilaisten valmiuksien ja oppimisedellytysten kehittäminen ja pa-rantaminen. Nämä korostuivat 1970-1980- luvuilla. Sen sijaan 1990-lu-vulla tavoitteeksi asetettiin yleensä erilaisten valmiuksien kuten kielival-miuksien parantaminen. Vuoden 2000 opetussuunnitelmissa tavoitteena pidetään sitä, että lapsi omaksuu tietoja, taitoja ja valmiuksia edellytys-tensä mukaisesti. Tavoitteiden asettelussa lasten ja huoltajien odotetaan olevan aktiivisesti mukana.

Kaikissa esiopetuksen opetussuunnitelmissa yli kolmenkymmenen vuo-den ajan keskeisenä tavoitteena on ollut kehitysviivästymien korjaaminen. 1980-luvulla tavoitteena oli myös kehityserojen korjaaminen. 1990-luvulla pyrittiin torjumaan oppimisvaikeuksia kartoittamalla lasten erilaisia tar-peita. Vuoden 2000 opetussuunnitelman perusteissa tapahtuu murroksia siten, että tavoitteena on tunnistaa ja ehkäistä, mahdollisimman varhain oppimisvaikeuksia mikäli niitä ilmenee. Selkeä murros on myös 2000 luvul-la siinä että nyt tavoitteeksi asetetaan lapsen oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen; yhteiskunnan hyvien tapojen sisäistäminen ja sitoutuminen niihin; oppiminen selviämään arkipäivän tilanteista; lapsen itsetunnon vah-vistaminen myönteisten oppimiskokemusten avulla sekä lapsen oppiminen pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Tosin 1970- luvulla tavoitteeksi oli jo asetettu lapsen kasvaminen yhteisvastuuseen, rauhaan ja elinympäris-tön vaalimiseen. Myöhemmin 1990-luvulla tavoitteena oli pidetty sukupuol-ten tasa-arvon huomioon ottamista sekä etnisen tasa-arvon toteuttamista.


Näkemyksiä sisällöistä. Läpi vuosikymmenten aina vuoden 2000 ope-tussuunnitelman perusteiden antamiseen saakka on sisällöissä pidetty tär-keänä keskusaiheita ja sisältöaiheita. Oppiainejakoa ei missään vaiheessa ole pidetty kannatettavana ajatuksena. Selkeimmin keskusaiheajattelu il-meni 1970-ja 80-luvun esiopetussuunnitelmissa, joissa puhuttiin ainesten kokoamisesta keskusaiheiksi. Näinä aikoina sisällöt merkitsivät myös kas-vatuksen osa-alueita. 1990-luvulla tuotiin esille vain osittainen keskusaihei-den käyttö ja opetussuunnitelmia jäsennettiin sisältöjen ja sisältöalueiden kautta. Keskusaiheiden heikkoutena pidettiin sitä että valmis suunnitelma voi olla toimintaa liiaksi sitova eikä lasten spontaaneille kiinnostuksen koh-teille jää riittävästi tilaa. Vuoden 2000 esiopetuksen opetussuunnitelmissa voidaan havaita tapahtuneen suuri murros, kun keskusaiheajattelusta on lähes tyystin luovuttu ja siirrytty puhumaan sisällöistä, teemoista ja tiedon-aloista. Erityisesti 1970- ja 80- luvun opetussuunnitelmissa puhuttiin lä-päisyaiheista, jollaisia olivat 70-luvulla ympäristö ja kulttuuri ja 80-luvulla ympäristökasvatus, rauhankasvatus ja kasvatus yhteisvastuuseen. 1980- ja 90-luvuilla esiintyi ympäristön lisäksi mainintoja myös vuosisuunnitelman tarpeellisuudesta ja sen laatimisesta esiopetusta varten. Vuoden 2000 esi-opetussuunnitelman perusteista läpäisyperiaatteella toteutettavat sisällöt ovat lähes täysin kadonneet.

Näkemyksiä toiminnasta. Läpi kolmenkymmenen vuoden ovat toi-mintaa koskevia keskeisiä yhteisiä piirteitä olleet leikki, kokonaisopetus ja yksilöllinen toiminta, joiden sisällölliset merkitykset ovat muuttuneet vuo-sikymmenien saatossa. 1970- ja 80- luvuilla leikki nähtiin keskeiseksi lap-sen kehityksen kannalta. Leikin katsottiin tarjoavan kanavan esimerkiksi tunteiden purkamiselle. 1990-luvulla leikkiä pidettiin luonnollisena lapsen elämään kuuluvana kehittävänä toimintana. 2000 luvun esiopetussuunnitel-missa leikki valjastetaan entistä selkeämmin oppimisen välineeksi; toimin-nan tulee olla leikinomaista. Leikki lapselle luontaisena toimintamuotona menettää merkitystään.

Yhteistä kaikille esiopetussuunnitelma-asiakirjoille on kokonaisopetuk-sesta puhuminen. 1970- luvun asiakirjoissa puhuttiin kokonaisopetuksen periaatteesta ja perustoimintojen tärkeydestä. 1980-luvulla todettiin, että kokonaisopetuksen pohjalta tuli käsitellä keskusaiheita ja toiminnassa ko-rostettiin elämänläheisyyden periaatetta. 1990- luvulla opetussuunnitel-missa mainitaan opetuksen perustuvan kokonaisopetukseen ja aikuisten ja lasten tasa-arvon periaatteeseen.

1990- luvun ja 2000-luvun esiopetussuunnitelmissa tapahtuu murros, jossa tuodaan esille eheyttäminen. Eheyttämisellä tarkoitetaan mm. sisäl-


töjen liittämistä yhteen tiedonalan sisällä sekä tiedonalojen välillä. Vuo-den 2000 opetussuunnitelman perusteissa opetuksen sanotaan muotoutu-van kokonaisuuksista ja eheyttämisestä. Toimintaa kuvataan tavoitteiden ja sisältöjen kokonaisuutena. Tunnusomaista kaikille esiopetussuunnitel-ma-asiakirjoille on ollut lapsen yksilöllisen toiminnan korostaminen ja sen edistäminen. Tosin 1980-luvulta alkaen kiinnitettiin huomiota vertaisryh-män käyttöön ja merkitykseen ja siinä olemista pidettiin tärkeänä kouluun valmentavana sosiaalisena kokemuksena. 1990- luvulla ryhmätoiminta näh-tiin yhteistoiminnallisen oppimisen mahdollistajaksi. Ryhmässä oppimi-sen katsottiin antavan lapselle käsityksen siitä, mitä yhdessä voitiin saada aikaan ja mitä etuja ryhmätoiminnasta oli. Vuoden 2000 opetussuunnitel-missa oppimisen katsotaan tapahtuvan yksilöllisen oppimisen lisäksi myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja yhteistoiminnallisesti.

Murros tapahtuu 1990-luvun ja 2000 luvun asiakirjoissa siten että 90-lu-vulta alkaen aletaan puhua lapsen oppimisesta ja lapsen oppimisen tukemi-sesta ja siitä huolehtimisesta. Oppimisen tulee rakentua konstruktiiviselle oppimiskäsitykselle. Esiopetuksessa tulee luoda pohjaa myöhemmälle elä-mänikäiselle oppimiselle. Aikaisempina vuosikymmeninä lapsen oppiminen sisällytettiin kehityspsykologisiin teorioihin ja kokonaispersoonallisuuden kehitykselle.

Eräissä kolmenkymmenen vuoden aikaisissa esiopetussuunnitelmissa on mainintoja yhteistyöstä. 1970- luvulla puhuttiin yhteistyöstä vanhem-pien kanssa ja tämän lisäksi 1980-luvulla mainitaan vanhempien kasvatus-työn tukeminen. 1990-luvulla esiopetuksen tulee perustua vanhempien kas-vatustyön perustalle, mutta sen tulee myös tukea kodin kasvatustoimintaa. 2000 luvulla tapahtuu murros, kun selkeästi sanotaan kasvatusvastuun yh-täältä olevan huoltajilla, mutta asetettuihin tavoitteisiin pääseminen edel-lyttää opettajien, esiopetuksen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön ja huoltajien yhteisvastuuta.

Lapsen oppimisessa 2000 luvulla esiopetussuunnitelman perusteissa pi-detään keskeisenä havaintojen tekoa, mittaamista, tutkimista, kokeiden te-koa sekä ongelmakeskeistä tutkivaa lähestymistapaa. Lapsille halutaan an-taa aikaisempaa enemmän tilaa toiminnassa. Toiminta rakentuu lasten ko-kemuksille ja aikaisemmille tiedoille. Ryhmässä, jossa on kielelliseltä taus-taltaan erilaisia lapsia, opetusta tuetaan tarvittaessa eriyttämisellä. Opetta-jan tulee tukea oppimista sekä ohjata lasta havaitsemaan, että hän voi itse vaikuttaa onnistumiseensa oppimisessa. Opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi toimintaa yhteistyössä esiopetuksen toteuttamiseen osallistuvan hen-kilöstön kanssa. Esiopetuksen aloitusvaiheessa opettaja laatii yhteistyössä


huoltajien ja mahdollisesti lapsen kanssa esiopetuksen suunnitelman jokai-selle lapselle ja ryhmälle.

Näkemyksiä ympäristöstä. Kolmenkymmenen vuoden ajan on suunni-telmissa puhuttu ympäristöstä. 1970-luvulla ympäristö miellettiin fyysise-nä ympäristönä sisä- ja ulkotiloineen, oppimateriaaleineen, välineineen ja laatuun haettiin tukea tilaohjelmista. 1980-luvulla ympäristö määriteltiin fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hoito- ja kasvatusympäristöksi, jo-hon kuuluivat tilat, välineet, materiaali, ryhmät, henkilöstö, vuorovaikutus sekä yhteistyö.

Murros tapahtuu 1990-luvun sekä 2000 luvun esiopetussuunnitelman asiakirjoissa siten että näkemys ympäristöstä laajenee ja monipuolistuu. Aletaan puhua oppimisympäristöstä ja sen tehtävistä sekä oppimisympä-ristön tunnuspiirteistä. Oppimisympäristö käsittää fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen, kognitiivisen ja emotionaalisen oppimisympäristön. Keskeistä on aikuisen tai opettajan ja lapsen välinen vuorovaikutus. Ilmapiirillä, toi-mintatavoilla ja työtavoilla on vaikutusta erilaisten asioiden oppimiseen. Huomiota kiinnitetään myös lapsen myönteiseen ympäristösuhteeseen ja ympäristöajattelun kehittämiseen. Oppimisympäristö laajenee käsittämään lähiympäristön ja kulttuurin sekä yhteiskunnan rakenteet.

(Rokka. Teos: A. Niikko 2001, Esiopetuksen pitkä taival).

Kotileikki. Sivistystoimialan arkisto.


14. Taulukko Esiopetussuunnitelman kehittyminen Oppiva Ops 2016-hanke. Rokka

1983 - Peruskouluissa esiopetus osaksi perusopetusta

1984 - Kuusivuotiaiden lasten esiopetussuunnitelma - Sillan rakentaminen varhaiskasvatuksesta perusopetukseen- Korjata mahdollisia kehitysviivästymiä- Esiopetuksen tavoitteet tulivat sekä opetussuunnitelman määrittäminä että lapsen kasvun ja

kehityksen tarpeista- Tarkkoja ohjeita kasvattajille, liitteenä esiopetusvuoden suunnitelma kokonais- ja välitavoitteis-

ta, sisällöistä ja opetusmenetelmistä

1985 - Asiantuntijoiden laatimaa, ainekohtaisuus korostui- Kuntakohtaisia osuuksia >Ohjaavat opettajat laatimassa

1987 - Esiopetus Peruskoulun opetuksen opas- Oppilaan kehityksen tukeminen ja oppimisedellytysten parantaminen- Oppimistavoitteet jaettiin sosioemotionaalisiin, kognitiivisiin ja psykomotorisiin- Kouluun valmistaminen ja oppimisen edellytysten tukeminen ja lapsen henkilökohtaisten tar-

peiden huomioiminen- Laajat lapsen kokemusta ja kehittymistä tukevat kokonaisuudet- Kouluvalmiuksien näkökulma- Yksityiskohtainen esiopetusvuoden suunnitelma teemoineen, tavoitteineen ja sisältöineen ei

kuitenkaan niin tarkka kuin ennen- Aikuisen tehtävä oli suunnitella, järjestää ja ohjata toimintaa- Aikuinen teki päätöksiä- Aikuinen sääteli ja ohjasi esiopetusta eikä lapsen toiveille ja mielenkiinnon kohteille juurikaan

ollut tilaa

1994 - Kouluille annettiin lupa tehdä oma ops >jopa tuntijaon saivat itse päättää- Kunnan sisällä suuria eroja –taideteoksista > ohjeisiin

1996 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet - Opetussuunnitelman perusteita, joiden pohjalta varsinaiset opetussuunnitelmat on kirjoitet-

tu paikallisesti- Ohjasi laajasti koko esiopetusta niin kouluissa kuin päiväkodeissakin- Asiakirja oli velvoittava vain perusopetuksessa toteutetussa esiopetuksessa, mutta sitä käytet-

tiin myös päivähoidon esiopetuksen suunnitelmien pohjana- Aikuinen suunnitteli ja toteutti esiopetusta lapsen tarpeiden ja toiveiden mukaisesti- Lapsi oli aktiivinen päätöksentekijä ja osallistui omaan kasvuunsa ja oppimiseensa- Lapsi oli tärkeä toimija sekä valmis ja kykenevä tekemään valintoja ja päätöksiä- Aikuinen näyttäytyi passiivisena taustahenkilönä, hänen tehtävänsä oli tukea yksittäisen lap-

sen kasvua ja kehitystä- Lapsesta tuli toiminnan keskipiste ja aktiivinen vaikuttaja

2000 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet - Sosialisaatio, kulttuurin siirtäminen seuraavalle sukupolvelle- Esiopetuksen valmistava tehtävä korostui

Oppiminen oli tärkeää lapsen maailmankuvan kehittämiseksi ja laajentamiseksi- Leikki määrittyi useimmiten oppimistoiminnaksi- Esiopetuksen tehtävä oli valmistaa lapsia tulevaisuuden vaatimuksiin- Aikuinen tekee päätöksiä lapsen puolesta- Lapsen yksilöllisyys ja sen huomioiminen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa- Tuettiin kaikkien osallisuutta- Toiminnan suunnittelu ja toteutus lapsen yksilöllisen kasvun ja kehityksentarpeiden kautta

Aikuisella on kasvattajan auktoriteettiasema lapseen nähden- Lapsi edelleen aktiivinen toimija- Aikuiselle palautui aktiivisen kasvattajan ja opettajan tehtävä


2004 Normimuotoinen-sitova- Yhtenevät perusteet >kuntakohtainen osuus- Oppiaineiden tavoitteet hyvin yksityiskohtaiset

2014 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet - opetushallituksen antama valtakunnalli-nen määräys

2015 6 v. Esiopetuksen velvoittavuus (7 v. oppivelvollisuus on vuodelta 1921)

Uusi varhaiskasvatuslaki - ensimmäinen osio voimaan 1.8.2016, joka tarkoittaa mm. että jokaisella lap-sella on oikeus varhaiskasvatukseen 20 tuntia/viikko.

Asiakirja Vasu tulee 1.8.2017 alkaen velvoittavaksi.

Esiopetus ja opetussuunnitelmatyö Turussa

Esikoulun kokeiluopetussuunnitelmasta 1972 esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelmaan 1995. Elokuussa 1995 julkaistiin Turun kau-pungin esi- ja alkuopetuksen opetus-suunnitelman perusteet tarkoitukse-na luoda kehykset opetuksen suunnit-telulle päiväkodeissa ja kouluissa pää-määränä lapsen joustava siirtyminen päiväkodin järjestämästä esiopetuk-sesta koulun alkuopetukseen. Koulu-toimintakeskus kutsui koolle työryh-män keväällä 1994, jossa oli edusta-jia koulutoimintakeskuksesta, sosiaa-likeskuksesta sekä yksi suunnittelija Turun Yliopistosta.

Vuoden 2000 lopussa julkaistujen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden pohjalta laadittiin Tu-run kaupungin esiopetussuunnitelma 2001. Esiopetuksen opetussuunnitel-matyöstä Turussa vastasi koulutoimi ja työ tehtiin yhdessä sosiaalitoimen kanssa. Turku oli osallisena Opetushal-lituksen esi- ja alkuopetuksen kehittä-misprojektissa toimien yhtenä kordi-

naattorikuntana. Turun esi- ja alkuo-petuksen opetussuunnitelmatyön kor-dinaattorina ja puheenjohtajana toimi Maarit Jalo. Kehittämiskokeiluun osal-listuneiden esiopetusyksikköjen edus-tajat olivat tiiviisti mukana kehittämis-työssä. Lisäksi mukana oli asiantunti-joita eri sisältöalueilta.

Ruotsinkielisen esiopetuksen ope-tussuunnitelma oli perusteiltaan sama, mutta sisälsi erityistavoitteita ja paino-tuksia kielellisellä alueella ja suomen-ruotsalaisen kulttuurin eri osa-alueilla. Ruotsinkielisen esiopetuksen edustaja-na työryhmässä oli ruotsinkielisen päi-vähoidon kordinaattori Nina Rosenberg.

Kevään 2001 aikana päiväkodit laa-tivat omat yksikkökohtaiset esiopetus-suunnitelmansa. Esi- ja alkuopetuksen yksikkötason opetussuunnitelmatyön tueksi järjestettiin vuonna 2000–2001 yhteinen opetussuunnitelman laadin-taa tukeva koulutusohjelma lastentar-han- ja luokanopettajille.

Turun kaupungin esiopetuksen lin-jaukset (2001) määrittelivät yleiset suuntaviivat, jotka tarkentuivat päivä-hoidon yksikkökohtaisissa esiopetus-suunnitelmissa. Päiväkodin/koulun oma toimintasuunnitelma määritteli


yksiköiden omat arvot ja toimintata-vat. Esiopetuksessa noudatetaan pää-sääntöisesti Turun peruskoulujen toi-minta-aikoja ja sen kestoltaan 700 tun-tia vuodessa ja noin 4 tuntia päivässä, ja joka on maksutonta. Ylimenevä aika on täydentävää päivähoitoa ja maksul-lista.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita on 2010-luvulla päivitetty muutamaan otteeseen. Vuoden 2010 päivityksestä luovuttiin asioiden il-maisusta pykälittäin, joten se edellyt-ti kunnilta esiopetussuunnitelmien kokonaisvaltaista päivitystä. Vuoden 2010 perusteissa esiopetuksen teh-tävä ja järjestäminen avattiin, ja kas-vun ja oppimisen tuki esiopetuksessa sekä niihin liittyvät tukimuodot ku-vattiin yksityiskohtaisesti. Myös arvi-ointiin kiinnitettiin huomiota sekä sii-hen, mitä asioita opetussuunnitelman tulee sisältää. Vuoden 2010 perustei-den mukaiset opetussuunnitelmat tu-li ottaa kunnissa käyttöön viimeistään 1.8.2011. Turun kaupungin opetustoi-mi, sosiaali- ja terveystoimi hakivat Opetusministeriön esi- ja perusope-tuksen oppilashuollon kehittämiseen kohdentamaa valtionavustusta. Hank-keen myötä Turkuun laadittiin Esi- ja perusopetuksen oppilashuollon strate-gia- ja käsikirja (Turun hyvän käytän-nön ohjeistus 2012).

Keväällä vuonna 2014 Opetushal-litus muutti perusteita oppilashuol-lon osalta siten, että oppilashuolto pi-ti päivittää kaupungin sekä yksiköiden suunnitelmissa kevään 2014 aikana. Päivityksen myötä Esi- ja perusope-tuksen oppilashuollon strategia- ja kä-

sikirja poistui käytöstä. Joulukuussa 2014 Opetushallitus julkaisi Esiope-tuksen opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaan suunnitelmat tuli olla käytössä 1.8.2016.

Oppiva OPS 2016-hankeTurussa opetussuunnitelmatyötä läh-dettiin tekemään osittain yhdessä pe-rusopetuksen kanssa Oppiva OPS 2016-hankkeessa. Päivitystyö oli pit-kä prosessi, jossa mahdollistettiin eri tahojen osallistuminen opetussuunni-telman pohdintaan. Vuoden 2016 päi-vityksessä Turussa keskitytään toimin-nan kuvaamiseen siten, että yksikköta-solla ei erikseen tehdä opetussuunni-telmia, vaan yksiköiden opetussuunni-telmat kuvataan ryhmien varhaiskas-vatus- ja esiopetussuunnitelmissa yk-sikön oppilashuoltosuunnitelman li-säksi. Lapsen esiopetussuunnitelman toteutumista on arvioitava ja suunni-telma on tarkistettava vähintään ker-ran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät. (Rokka).

Tanssia musiikin tahdissa. Sivistystoimialan arkisto.


Esikoulun käynnistymisen alkuvaiheet - sisällöllinen kehittäminen -Huhtikuussa 1971 käsiteltiin Turun kaupunginvaltuustossa valtuusto-aloitteen pohjalta esikoulukokeilun aloittamista lastentarhoissa. Aloit-teessa esitettiin, että Turun kaupun-ki anoisi kouluhallitukselta lupaa saada aloittaa Turun kaupungissa esikoulukokeilu jo seuraavina vuo-sina kahdessa toimipisteessä. Tou-kokuussa 1972 kokoomuksen, ruot-salaisen kansanpuolueen ja liberaa-lisen kansanpuolueen valtuustoryh-mään kuuluvat esittivät, että kau-punginvaltuusto antaisi kaupungin-hallituksen tehtäväksi ryhtyä pikai-siin toimenpiteisiin esikoulukokei-

lun järjestämiseksi lastensuojelu-lautakunnan alaisten lastentarhojen piirissä. Toisaalta Turussa lasten-suojelulautakunta suunnitteli rat-kaisevansa esikoulukysymyksen si-ten, ettei lastensuojelulautakunnan alaisista lastentarhoista tulisi esi-kouluja (LLP/Lautakunta 1.11.1972 § 1598).

Kouluhallitus ei Turun kaupun-gin toivomuksesta huolimatta enää lisännyt aiemmin myönnettyjen lu-pien mukaista oppilaspaikkojen mää-rää, joten Turku ei ollut mukana val-takunnallisessa esikoulukokeilussa. Tästä huolimatta Turussa aloitettiin syksyllä 1973 esikoulukokeilu Jalus-tinkadun ja Nummenpuistokadun lastentarhoissa kaupungin omana

- Toiminta-kulttuuri

- Yhteinenpohdinta

Alueellisettapahtumat

Henkilöstö

Varhaiskasvatus

Kasvan ja kehitynkoululaiseksi

Turussa.Esiopetus-

suunnitelmaJohtajat

Esimiespäivät

YTE-rukka-

nen

Perusopetus

YTE-opettajat

Yhdys-

opettaja

Ohjaus-ryhmä Blogi

Erilaisetteema-ryhmät

Lapset

Perheet

Koul

utuk

set

- Sensitiivisyys- Katsomuksellisuus

- Hyto- Vapaa-aika- SRK- ym.

- Haastattelu- Oppimis-

ympäristönarviointi

- Kuvitus- Osallisuus- Sadutus

- Vanhempainillat- Keskustelut- Tarinat

- Oppimiskäsitys- Tarinat

Valmennus

Yhteistyöeri sidos-ryhmienkanssa

Kaavio 3. Vuoden 1.8. 2016 suunnitelman laadinnassa on monta toimijaa.


kokeiluna. Myös lastensuojelulau-takunta suostui esikoulukokeiluun näiden kahden lastentarhan yhtey-dessä (LLP/Lautakunta 1.11.1972). Kummassakin päiväkodissa kokei-lua toteutettiin yhdessä 25-paikkai-sessa osapäiväryhmässä. Kokeilussa mukana olleet lastentarhanopetta-jat Oili Ilmolahti ja Kristiina Sillman osallistuivat valtakunnallisissa ko-keilussa oleville, esikoulun opettaji-na toimiville lastentarhan- ja kansa-koulunopettajille järjestettyyn kou-lutukseen. Koulutuksen järjestäjinä toimi silloinen opetus- ja sosiaalihal-litus. Tästä syystä Turun kaupungin esikoulukokeilu noudatti käytännös-sä pääosin valtakunnallisessa kokei-lussa olevien lastentarhojen ja koulu-jen kanssa samansisältöistä ja -suun-taista esikouluopetusta.

Ensimmäisenä päivänä huhtikuuta 1973 voimaan tullut laki lasten päivä-hoidosta työllisti kunnat siinä määrin, että esiopetukseen ja sen piirissä to-teutettaviin kokeiluihin ei enää kiin-nitetty yhtä voimakkaasti huomiota. Päähuomio oli päivähoitopaikkojen määrällisessä lisäämisessä. Nimi las-tentarha poistui virallisena käsitteenä päivähoitolain myötä. (Sillman & Sell 1997). Turun kaupungin oma esikou-lukokeilukaan ei ollut enää 1970-lu-vun loppupuolella erityisen mielen-kiinnon kohteena. Kokeilu vaikutti kuitenkin jossain määrin siihen, et-tä päiväkodeissa laajemmaltikin alet-tiin kiinnittää huomiota päiväkodeis-sa olevien lasten opetuksen, kasvatuk-sen ja hoidon suunnitelmalliseen to-teuttamiseen.

Esiluokkakokeilua Aunelan ja Härkämäen kouluissaLukuvuoden 1990–91 alusta aloitettiin Aunelan ja Härkämäen kouluissa päi-vä-hoito-osaston alaisena toimintana esiluokkakokeilu. Kokeilu toteutettiin Turun kaupungin omana toimintana tiiviissä yhteistyössä silloisen koulu-viraston kanssa. 4-tuntisen esiopetuk-sen jälkeen osa lapsista siirtyi päivä-hoitoon koulujen läheisyydessä ole-viin päiväkoteihin. Kokeilu toimi hal-linnollisesti sosiaalitoimen alaisuudes-sa. Lapsiryhmän suuruus oli Aunelan koulussa 13, joista 4 poikaa ja 9 tyttöä. Härkämäen koulussa lapsia oli 10, jois-ta 4 poikaa ja 6 tyttöä. Kummassakin ryhmässä toimi lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja.

Opetusta toteutettiin kokonaisope-tuksen periaatteella. Toiminta perus-tui leikkien oppimiseen, yhdessä koke-miseen ja tekemisen iloon sekä lasten omatoimisuuden tukemiseen. Toimin-nan suunnittelussa otettiin huomioon mm. se, viettävätkö lapset aamun ja il-tapäivän päiväkodissa vai kotona, sekä onko ryhmä koostumukseltaan tyttö- vai poikavoittoinen.

Vuosisuunnitelma laadittiin kesku-saihejaksoisesti, jolloin valittua tee-maa toteutettiin lasten edellytysten, vuodenaikojen vaihtelun ja ajankoh-taisten tapahtumien mukaan. Uusilla aiheilla pyrittiin avaamaan lasten aja-tusmaailmaa ja kokemuspiiriä. Toimin-ta jaksotettiin joustavasti. Välitunneil-le ei osallistuttu säännöllisesti. Ulkoilu kesti kerralla pidempään.

Yhteistyöstä saadusta hyvästä pa-lautteesta ja hyvistä kokemuksista


johtuen Turun kaupunginhallitus ha-ki opetusministeriöstä virallista lupaa esiopetuksen järjestämiseksi Aunelan ja Härkämäen ala-asteen piirien kou-luissa 1991–92 ja 1995–96. Tällöin ko-keilu olisi ollut mukana valtakunnalli-sessa esikoulukokeilussa. Koska aiem-min myönnettyjen lupien mukaisten oppilaspaikkojen määrä täytti vuoden 1991 tulo- ja menoarviossa todetun oppilaspaikkojen määrän, opetushalli-tus hylkäsi Turun kaupunginhallituk-sen anomuksen.

Päätös merkitsi sitä, että esiluok-kakokeilu päättyi 1991 ja koulupiirin 6-vuotiaat lapset sijoittuivat pääasias-sa alueen päivähoitoyksiköihin. Päi-vähoito-osastolla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia tällaisen eriytetyn toiminnan jatkamiseen, vaikka saadut kokemukset toiminnasta olivat koulun, päiväkodin ja lasten huoltajien mieles-tä erittäin myönteiset.

1970-luvulla oli vielä hyvin harvi-naista, että päiväkoti ja koulu toimivat saman katon alla. Uittamon lähiöön nousi kuitenkin jo vuonna 1973 raken-nus, jonka toisessa siivessä toimi Ja-lustinkadun päiväkoti (nyk. Uittamon päivähoitoyksikkö) ja toisessa siivessä Uittamon koulu (nyk. Vähä-Heikkilän koulun Uittamon yksikkö). Yhteinen rinnakkaiselo edisti päiväkodin ja kou-lun henkilökunnan keskinäistä kans-sakäymistä ja loi hyvän pohjan yhteis-työlle. Alkuvuosien yhteistyömuotoja olivat henkilökunnan kesken tapahtu-van yhteydenpidon lisäksi yhteisten ti-lojen käyttö (voimistelusali), materiaa-lien lainaus, yhteiset juhlat, näytelmä- ja nukketeatteriesitykset. Jo hyvin var-

haisessa vaiheessa ensimmäisen luo-kan opettajat alkoivat osallistua päivä-kodin vanhempainiltoihin, joita pidet-tiin keväisin kouluun menevien lasten vanhemmille.

Alkuvuosina Jalustinkadun päivä-kodissa oli yksi kokopäiväryhmä ja yk-si osapäiväryhmä, jossa Turun kaupun-gin oma esikoulukokeilu oli alkanut syksyllä 1973 (Minkkinen 1974). Uit-tamon koulu toimi pitkään alkuopetuk-sen kouluna. Koulussa oli kaksi vuosi-luokkaa ja kolmannen luokan jälkeen siirryttiin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Vähä - Heikkilän kouluun.

Jalustinkadun päiväkodin ja Uittamon koulun yhteistyökokeilusta intensiiviseen yhteistyöhön

Aino Mattinen, Anu WarinowskiUittamon koulun ja Jalustinkadun päiväkodin yhteinen esiopetuskokeilu 1991–1993Turun kaupunki aloitti sosiaali- ja koulutoimen yhteisen esiopetusko-keilun vuonna 1991 Uittamon koulun ja Jalustinkadun päiväkodin yhteise-nä hankkeena. Kokeilu oli osa valta-kunnallista kokeilutoimintaa ja se oli mukana esi- ja alkuvaiheen opetuksen aiheverkossa.

Aloite yhteisestä esiopetuksen to-teuttamisesta lähti Uittamon koulun johtaja Auli Roiniselta. Yhteistyökokei-lun alkamisesta sovittiin 7.5.1991. Tu-run koulutoimintakeskuksesta kokei-lun virallisena valvojana oli osastopääl-likkö Tapio Alapaattikoski ja sosiaali-


toimen puolelta päivähoidontarkasta-ja Kristiina Aarnio. Suunnitteluryhmä muodostui esiopetustoiminnassa mu-kana olleista luokanopettajista, jois-ta alusta lähtien kiinteästi mukana oli koulun silloinen johtaja Auli Roininen, luokanopettaja Tarja Mäkelä ja luo-kanopettaja Liisa Rainio. Päiväkodin puolelta yhteistyöhön osallistuivat päi-väkodinjohtaja Marjatta Leino, lasten-tarhanopettajat Maria Pulli ja Aino Mat-tinen. Kokeilujakson jälkeen yhteistyö-kumppaneiksi tulivat myös luokanopet-tajat Anu Kröger (nyk. Warinowski) ja Katri Aaltonen (nyk. Nieminen) sekä joi-takin vuosia myöhemmin Riitta Malila.

Yhteisen esiopetuksen tavoitteena oli lapsen kouluun siirtymisen helpot-taminen monipuolisen virikeympäris-tön ja kouluvalmiuksien kehittämisen avulla. Kokeilu mahdollisti myös yh-teistyön koulun erityisopettajan ja pu-

heterapeutin kanssa. Vanhempia oli informoitu kokeilusta ja lapsen osal-listumisen vapaaehtoisuudesta. Kaik-ki vanhemmat halusivat lapsensa mu-kaan koulun ja päiväkodin yhteiseen toimintaan. Toiminnan alussa lapset kävivät oman lastentarhanopettajansa kanssa koulussa viitenä päivänä viikos-sa luokanopettajan pitämällä oppitun-nilla. Koulutuntien määrä vähennettiin kuitenkin pian kolmeen, jolloin yhtei-siksi esiopetustunneiksi jäivät äidin-kieli, matematiikka ja ympäristöoppi. (Roininen 1992).

Myönteisten kokemusten pohjalta kokeilua jatkettiin edelleen lukuvuo-deksi 1992–1993. Vanhemmat osal-listuivat yhteistyön arviointiin ja heil-le järjestettiin avoimien ovien päiviä koulun ja päiväkodin yhteisille esiope-tustunneille. Vanhempien antama pa-laute oli myönteistä: ”Jatkakaa samaan

Yhdessä iloista pelaamista. Sivistystoimialan arkisto.


malliin!” Lukuvuoden hyviksi puolik-si koulun johtaja Auli Roininen kirjasi mm. saavutetut oppimistavoitteet sekä hyvät kokemukset luokanopettajan ja lastentarhanopettajan yhteisopettajuu-desta. Pysyvänä ongelmana koko kokei-lun ajalta oli yhteisen suunnitteluajan ja yhteistyön mahdollistavien resurssien puuttuminen. (Roininen 1993).

Koulun ja päiväkodin henkilökun-nan yhteistyö oli alusta alkaen välitön-tä ja innostunutta. Sekä koulun että päiväkodin opettajat osallistuivat ak-tiivisesti yhteisiin koulutustilaisuuk-siin, tutumiskäynteihin ja yhteistyöpa-lavereihin, joista erityisen mieleenpai-nuvaksi jäi suunnitteluryhmän tutus-tuminen Riihimäellä olevaan Jukolan kouluun 12.3.1993. Yhteistyökokeilun seurauksena päiväkodista ja koulusta oli tullut lukuisien vierailujen ja lehti-kirjoitusten kohde. Lisäksi yhteistyötä käytiin henkilökunnan toimesta esitte-lemässä monissa erilaisissa koulutusti-laisuuksissa.

Yhteistyökokeilun suunnittelu-ryhmän viimeinen kokous pidettiin 17.5.1993. Tuolloin osastopäällikkö Tapio Alapaattikoski totesi, että kokei-lu päättyy tähän ja toiminta vakinais-tetaan Uittamon koulun ja Jalustinka-dun päiväkodin väliseksi intensiivisek-si yhteistyöksi (Raportti 5123/0569-93, Turun kaupungin Opetuslautakun-nan suomenkielinen osasto).

Siirtyminen yhteistyökokeilusta intensiiviseen yhteistyöhön Uittamolla (1993–)Keskeisimmäksi tavoitteeksi Jalustin-kadun päiväkodin ja Uittamon kou-

lun yhteiselle esiopetustoiminnalle oli alusta alkaen asetettu päiväkodin ja koulun välisen kuilun poistaminen joustavalla, lapsilähtöisellä ja tavoit-teellisella toiminnalla. Tämä johti en-simmäisen yhteisen opetussuunnitel-man laadintaan ja yhteisten kehitys-alueiden muodostamiseen. Yhteiseksi lasten kasvun kehitysalueeksi valittiin ympärillä oleva luonto ja lasten kasvat-taminen vastuuseen omasta ympäris-töstään.

Uittamon koulu lähti vuonna 1994 opetushallituksen valtakunnallisiin akvaarioprojekteihin kolmella avaina-lueella, jotka olivat joustavat opetusme-netelmät, esi- ja alkuopetuksen kehittä-minen ja arvioinnin kehittäminen. Jous-tavat opetusmenetelmät vaihtuivat jo ensimmäisen vuoden aikana vuosi-luokkiin sitomattoman opetuksen ke-hittämiseen. Päiväkodin ja koulun yh-teisen esiopetustoiminnan perusteel-la opetushallitus antoi vuonna 1997 Uittamon koululle erikoisluvan poike-ta määrätyistä peruskoulun pykälistä. Nämä luvat olivat voimassa vielä vuo-teen 2000 saakka.

Yhteistyön tiivistyminen johti myös yhteistyömuotojen monipuolistumi-seen. Esiopetusikäiset lapset osallis-tuivat moniin yhteisiin oppituokioihin koulussa sekä koulun vuosiluokkiin si-tomattomille kursseille yhdessä mui-den koulun oppilaiden kanssa. Lisäk-si päiväkodin ja koulun yhteistyömuo-dot monipuolistuivat ja laajenevat kos-kemaan eri-ikäisiä lapsia. Esimerkik-si seitsemänvuotiaille koululaisille ja viisivuotiaille päiväkotilapsille järjes-tettiin jokaviikkoinen yhteistoiminnal-


linen oppitunti, jonka tavoitteena oli osallistaa eri-ikäiset ja -taitoiset lapset sekä kehittää heidän kykyään toimia saman ryhmän jäseninä. Koulun jak-soteemat antoivat aiheet varsinaisille ryhmätöille, joista esimerkkinä mai-nittakoon lasten yhteinen lehti ”Suvi-saaren sanomat”. Myöhempinä vuosi-na harjoiteltiin tutkivaa oppimista eri-laisten luonnontieteellisten teemojen ympärillä.

Yhteistyö Uittamon koulun ja Ja-lustinkadun päiväkodin välillä oli moninaista ja muodoiltaan vaihtele-vaa koko 1990-luvun ajan. Esiope-tusikäisten lasten äidinkielen, ma-tematiikan ja ympäristöopin tunnit olivat saaneet rinnalleen monenlais-ta korvaavaa ja täydentävää toimin-taa. Päiväkodin eri-ikäiset ja koulun

eri-ikäiset lapset muodostivat eri-laisia kummipareja, lukumajapare-ja, yhteistoiminnallisia pienryhmiä ja opetusryhmiä, jotka toimivat välil-lä koulun puolella, välillä päiväkodin puolella ja hyvin usein myös koulun vieressä olevassa pikkumetsässä. Va-kiintuneeksi käytännöksi muodostui kuitenkin se, että jokaisessa toimin-tamuotoon osallistuivat sekä lasten-tarhanopettaja ja luokanopettaja yh-teisopettajuuden pohjalta.

Myös kummitoiminta ja yhteiset projektit kuten Sammakkolammen suojeluprojekti sekä erilaiset retket ja juhlat muodostivat kiinteän pohjan avoimelle ja joustavalle yhteistyölle päiväkodin ja koulun välillä. Esimer-kiksi vuonna 1997–1998 esikoulu-laisten kummeina toimivat neljännen

Suvisaaren Sanomat ilmestyivät Uittamon koululaisten ja päiväkotilasten yhteistyön tuloksena. Sivis-tystoimialan arkisto.


luokan oppilaat. Lukuvuoden aikana kummiparit tapasivat toisiaan sekä erilaisten tapahtumien ja esitysten et-tä vapaamuotoisten välituntitapaamis-ten ja spontaanien tervehdyskäyntien muodossa. Kummipareilla oli yhteinen kummipassi, johon kummit kirjasivat ylös yhteiset tapaamiset kummilap-sensa kanssa. Toiminnan tavoitteena on luoda ”isojen” koululaisten ja päi-väkotien kuusivuotiaiden lasten välille toimiva vuorovaikutussuhde, joka jat-kuu lasten siirtyessä päiväkodista kou-luun.

Arvioinnin kehittämisessä Uitta-mon koulussa ja Jalustinkadun päivä-kodissa otettiin käyttöön useita tuo-hon aikaan tuoreita käytänteitä, ku-ten oppilaiden itsearviointi, portfo-lio-arviointi sekä ”kolmioarviointi”, jossa lapsella oli keskeinen rooli. Por-tfolio-arviointi aloitettiin lapsen tul-lessa päiväkotiin. Päiväkodissa ke-rätty ”Lapsen kasvun kansio” koostui sekä lapsen omista tuotoksista että henkilökunnan keräämistä dokumen-toinneista Portfolio-arvioinnista löy-tyi oiva keino tukea ja vahvistaa lap-sen yksilöllistä kasvua ja samalla aut-taa lasta tulemaan tietoiseksi omas-ta oppimisestaan. Myös vanhemmille oli palkitsevaa havainnoida kansion avulla lapsensa kehitystä ja oppimis-ta. Lapsen kasvun kansion kulki esi-opetusvuoden lopussa lapsen kotiin ja sieltä syksyllä lapsen mukana kou-luun. Näin opettajalle tarjoutui mah-dollisuus tutustua oppilaaseensa ja muodostaa hänen taidoistaan ja kiin-nostuksen kohteistaan monipuolinen kokonaiskuva. Tämä dokumentointi-

malli on sittemmin vakiintunut osaksi turkulaista varhaiskasvatusta.

1990-luvun lopussa Uittamon kou-lu ja Jalustinkadun päiväkoti olivat mu-kana yhteisessä EU:n Comenius-pro-jektissa. Muut verkostokoulut olivat Ruotsissa ja Hollannissa, joissa kum-massakin oli koulun yhteydessä alle 7-vuotiaitten opetusta. Ruotsissa Tä-byn Kyrkskolanin koulussa oli esiope-tusluokat ja Hollannissa Bombardo-nin koulussa koulunkäynti alkoi pien-ten koulussa jo 4-vuotiaana. Näin Uit-tamolla otettiin suunta kohti kansain-välistyvää Eurooppaa. Uittamolainen malli herätti osaltaan kiinnostusta myös Ruotsissa ja Hollannissa.

Esi- ja alkuopetustoiminta on koke-nut suuria muutoksia koko Suomessa vuodesta 1994 lähtien. Nykyisin päivä-kodin ja koulun välinen yhteistyö näh-dään osana tavoitteellista koulutyötä, joka alkaa jo päiväkotien puolella ja jonka pitäisi olla sidoksissa varsinai-seen peruskoulutoimintaan. Tätä ny-kyistä yhteistyönäkemystä toteutettiin käytännössä jo 1990-luvulla Turun Uit-tamolla.

Ilpoisten koulukylä

Millainen unelmien koulu olisi?Leena Kulmala Ilpoisten koulun eri-tyisopettaja kertoo, haastattelijana las-tentarhanopettaja Tuulikki Rokka:

”Tulin Ilpoisten yleisopetuksen koulussa sijaitsevan dysfasia-luokan opettajaksi vuonna 2001. Samoihin ai-koihin organisaatiomuutos ja kosteus-vauriot tyhjensivät koulun pihapiirissä


sijainneen terveyskeskuksen, joka jäi tyhjilleen ja mietin usein, että tuosta-pa talosta saisi oivan lisärakennuksen Ilpoisten koululle.

Turun Yliopiston oppimisen tutki-muskeskuksessa alkoi ”Iloa ja tehoa op-pimiseen ”- niminen valmennusohjel-ma, johon työtoverin kanssa ilmoittau-duimme. Ensimmäisenä vuonna suun-nittelimme erityis- ja yleisopetuksen oppilaiden yhteistyötä, toisena vuon-na suunnittelimme tulevaisuuden kou-lua ja pohdimme erilaisia pedagogisia vaihtoehtoja. Piirtelin terveyskeskuksen pohjapiirrokseen koulun raameja.

Pieni koulu – suuri sydänSyksyllä 2007 Turun kaupunki myön-si vihdoin määrärahan vanhan ter-veyskeskuksen kunnostamiseksi kou-lun käyttöön. Suunnitelmani alkoivat

muuttua todeksi. Arkkitehti innostui ajatuksesta rakentaa Koulukylä, joka tarjoaisi (pienen kylän lailla) pedago-gisia palveluja myös tukea tarvitseville oppilaille ja esiopetusryhmälle. Toris-ta muodostui Koulukylän sydän. Ark-kitehti kuunteli minua. Muutostyöt ete-nivät nopeasti ja saneeraus valmistui-kin jo samaiseksi jouluksi.

Torpparit tonteillaan. Me Kou-lukylän aikuiset kutsumme itseämme torppareiksi. Kuuden luokkatilan yk-sikössämme työskentelee kolme luo-kanopettajaa, kaksi erityisluokanopet-tajaa, lastentarhanopettaja, koulun-käyntiavustaja ja esiopetusryhmän avustaja. Opettajainhuoneesta, jota meillä Väentuvaksi kutsutaan. Se voi-daan jakaa väliseinällä neuvotteluhuo-neeksi tai ylimääräiseksi opiskelutilaksi. Myös luokkatiloissa on muuntelumah-

Afrikan tähteä pelaamassa. Sivistystoimialan arkisto.


dollisuuksia. Eri-ikäiset ovat parhaim-millaan yhdessä. Tuolloin kaupungis-samme ei juurikaan annettu esiopetusta koulujen tiloissa. Koulukylään suunni-teltiin kuitenkin esiopetusryhmän tilat. Visio osoittautui oikeaksi, sillä syksyllä 2010 varhaiskasvatus siirtyi opetustoi-men alaisuuteen. Eskarilaiset osallistu-vat koulun arkeen yhä enenevässä mää-rin - meillä Koulukylässä jo kahdeksatta vuotta.

Lapsen kokoisia askeleita. Kou-lukylän peruslähtökohtana on lähi-kouluperiaatteen toteutuminen myös tukea tarvitsevilla oppilailla. Ilpoisten koulussa aloitti ns. pienluokka Koulu-kylän rakentamissyksynä. Pienluokkia on kaksi: ensimmäinen ja toinen luok-ka. Pienluokat ovat kymmenen op-pilaan luokkia, joissa oppilaalle tar-jotaan tehostettua ja erityistä tukea.

Pienluokkien opettajina toimivat eri-tyisluokanopettajat. Luokat muodoste-taan moniammatillisessa yhteistyössä pedagogisin perustein.

Moniammatillista yhteistyötä. Opetushallitus jakoi syksyllä 2007 mää-rärahoja oppimisympäristöjen kehittä-miseksi. Koulukylälle myönnettiin han-kerahoitus, jonka avulla pedagogisia si-sältöjä voitiin lähteä kehittämään. Han-ke mahdollisti mm. moniammatillisen suunnittelutyön, jatketun koulupäivän toteuttamisen ja www-sivujen aktiivi-sen päivittämisen.

Onnistuneen yhteissuunnitte-lun tuloksia. Koulukylän tavoitteena on kasvattaa lapset näkemään itsensä arvokkaina, ainutlaatuisina ja aktiivi-sina yhteisön jäseninä. Yhteisöllinen ajattelu näkyy käytännössä päivittäin. Lapset kokoontuvat koulutorille ryh-

Pojat tietokoneella pelaamassa Ekapeliä Koulutorilla. Sivistystoimialan arkisto.


mätöihin, pelaamaan oppimispelejä tai käyttämään tietokoneita. Lisäksi tori on paikka, jonne kokoonnumme säännöllisesti viettämään Koulukylä-päivää.

Koulukyläpäivinä koulun väki paneu-tuu yhdessä opiskelemaan eri-ikäisistä lapsista koostuvissa ryhmissä taitoja taideaineiden, äidinkielen ja kirjallisuu-den tai ympäristö- ja luonnontiedon op-pisisältöjä. Akateemisten tavoitteiden rinnalla korostuvat sosiaaliset taidot ja vaihtuvat ryhmätilanneroolit.

Hankerahoituksen myötä meillä opettajilla oli mahdollisuus tarjota var-sinaisen koulupäivän jälkeen oppilaille ns. jatkettu koulupäivä erilaisten kerho-jen muodossa. Myös seurakunnan nuo-

risotyöntekijä saatiin kerhon pitäjäksi . Pyrkimyksenä oli näin vähentää lasten yksinoloa koulupäivän päätyttyä.”

Yhteistyö esiopetuksen ja Koulukylän välilläLastentarhanopettaja Tuulikki Rokka, Ilpoisten päivähoitoyksikkö-esiopetus Koulukylä, kertoo kokemuksistaan yh-teistyöstä Ilpoisten Koulukylän/kou-lun kanssa:

”Minunkin unelmani toteutui kun sain siirtyä päiväkodista koulun tiloi-hin vetämään esikoulua syksyllä 2008 ja sain suunnitella huoneen järjestyk-sen, sisustuksen, struktuurin ja toimin-nan. Myöhemmin sain suunnitella myös koko pihan alueen kiipeilytelineineen

Tytöillä Logico-pelejä, tabletit. Sivistystoimialan arkisto.


ja olen myös saanut nauttia tästä ol-lessani esiopettajana Ilpoisten koulun tiloissa.”

Yhteistyötä esiopetuksen ja Koulu-kylän välillä on tehty koko Koulukylän olemassaoloajan.

”Koulukyläpäivät ovat olleet tär-keä, koko Koulukylän opettajien ja op-pilaiden yhteinen projekti. Sain olla mu-kana Koulukyläpäivien suunnittelussa ja toteuttamisessa, joita pidettiin läpi vuoden säännöllisesti noin kerran kuus-sa. Esikoululaiset tutustuivat Kouluky-län opettajiin ja oppilaisiin siirtyessään eri pisteestä/luokasta toiseen ja työs-kennellessään yhdessä koululaisten kanssa, jolloin myös sosiaaliset taidot kehittyivät. Koulukyläpäivän moninai-set yhteiset oppisisällöt ja oppimishet-ket rikastuttivat Koulukylän oppilaita ja esikoululaisia kaikille hienona yhtei-söllisenä kokemuksena.

Lukukerho on ollut myös tärkeä yhteistyömuoto läpi vuosien. Me eskari-laiset kokoonnuimme opettajan ja hä-nen oppilaidensa kanssa heidän luok-kaansa, jolloin koululaiset lukivat es-kareille tarinoita aapisistaan ja välillä kokoonnuttiin säännöllisesti Koulutoril-le. Oppilaat jaettiin eskareiden kanssa pienryhmiin ja he lukivat sovittuja ta-rinoita eskareille ja tekivät lopuksi ky-symyksiä. Toisinaan yhdessä harjoitel-tiin myös draamaa tarinan pohjalta jo-ka esitettiin pienryhmissä.

”Kasvun ihme” on ollut hieno yhtei-nen kerho pienluokan ja erityisopetta-jan kanssa. Kasvun ihme - kerho kehit-ti sosiaalisia ja äidinkielen taitoja sekä luonnontiedon tietämystä. Kerho aloitet-tiin helmi-maaliskuulla kokoontumalla

yhteen pienluokan tai esikoulun tiloihin. Tutustuimme toisiimme, teimme alku- ja loppuäänne harjoituksia, istutimme erilaisia kukansiemeniä ja yrttejä. Kas-telimme ja hoidimme niitä seuraten nii-den kasvua. Ohjelmaan kuului myös joka kerta lähiluonnon kuvaaminen tabletilla. Lopuksi toukokuussa katsoimme yhdes-sä kuvat ja saimme hyvää oppia kasvun ja kevään ihmeestä, kuten puiden ja kas-vien heräämisestä kevääseen.

Ötökkäkerho on järjestetty aina keväisin ja eskarit ovat pitäneet siitä kovasti. Kokoonnuimme yhdessä kou-lulaisten ja opettajien kanssa Ilpoisten koulun pihalle. Lähdimme lähimetsään tutkimaan suurennuslaseilla ötököitä, joita löytyi kivien alta, puiden rungoilta, kallioilta ja ruohikolta. Haavia apuna käyttäen tutkittiin puroja ja lammikoita ja niissä asuvia vesiötököitä ja samma-konkutua. Ötökät kerättiin lasipurkkei-hin ja uteliaina niitä tutkittiin. Seurat-tiin myös sammakonkudun kehittymistä nuijapäiksi ja sammakoiksi ja katsottiin myös kirjoista kuvia erilaisista ötököis-tä. Tärkeä hetki eskareille oli eväshet-ki luonnossa koululaisten kanssa lintu-jen laulaessa ja kevättuulen humistessa ympärillä.

Ekapelikerho on myös ollut mie-leinen eskareille. Ekapeliä pelattiin usein lukutorilla iltapäivisin ja välil-lä koululaisten rinnalla heidän ollessa omassa ekapelikerhossaan opettajan-sa kanssa.

Eskarit ovat tutustuneet Koulukylän eri luokkiin pienillä sovituilla vierailuilla. Yhteisiä juttuja olivat esim. erilaiset kä-dentyöt, musiikki-/ liikuntahetket palloi-luhallissa, pihalla, pururadalla, kentällä,


juosten, luistellen. Kerran teimme pien-luokan kanssa yhteisen lumiukkotanssin koulun joulujuhlaan.

Eräänä vuonna me eskarit teimme joulunäytelmän, jossa koulun opettaja hoiti musiikkia meidän esiintyessämme koko koululle joulujuhlassa.

Pidin myös tanssikerhoa koululai-sille ja eskareille Jatketun koulupäi-vä-hankkeen myötä. Tuloksena esitet-tiin pieni kantritanssi Koulukylän vap-pujuhlissa.

Eskarit tutustuivat englannin kie-lirikasteeseen vierailemalla useana vuonna kielirikasteluokissa. Olen myös käyttänyt itse opettaja Maija Aallon Kielireppua, johon hän on minua pe-rehdyttänyt ja toteuttanut sitä toimin-nallisesti eskarilaisten kanssa kuun-

telemalla eri maiden kieliä ja terveh-timällä, laulamalla ja laskemalla eng-lanniksi.

Yhteistyötä Ilpoisten pääkoulun kanssa olen tehnyt useamman vuo-den ajan eri luokkien kanssa. Opetta-ja Anna-Kaisa Jämsénin kanssa olem-me esitelleet yhteistyötämme Esi- ja alkuopetuksen messuilla 2016 Turus-sa. Suunnittelutyö on tehty sähköpos-titse, teemat ja sisällöt sovittu yhdes-sä. Tapaamisissa sisältö on ollut kie-len kehityksessä, äidinkielessä ja ma-tematiikassa.

Tapaamisten yhteydessä oppilaat ja esikoululaiset ulkoilivat yhdessä väli-tunnilla, söivät koululounaan yhdessä koulun ruokalassa. Esikoululaiset pää-sivät tutustumaan koulun oppimisvä-

ESI- JA ALKUOPETUKSEN VUOSIKELLO

muu eskarilaisten ja koululaisten yhteistyövuoden varrella

koulutulokkaiden vanhempainiltaIlpoisten koulussa

alueen eskarilaisten ja koululaistenyhteistyöaamupäivä koulussa

alueen eskarilaisten jatokaluokkalaisten yhteistyö

alueen eskarilaisten jaekaluokkalaisten yhteistyö

virallinen kouluuntutustuminen

vanhemmilleoma tilaisuus

esi- ja alkuopettajienpalaveri

esi- ja alkuopettajienpalaveri

LEOPS-lomakkeet kouluun(lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma)

esiopetuksen vanhempainillatkoulun vanhempainillat

kouluunilmoittautuminen

joulu tammi

helmimarras

maalisloka

huhtisyys

touko

kesäheinä

elo

Kaavio 4. Esi- ja alkuopetuksen vuosikello Ilpoisten koulukylä 2016.


lineisiin kuten tietokoneluokkaan, pä-deihin ja lautapeleihin sekä liikuntavä-lineistöön. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on ollut monipuolista ja antoisaa.

Yhteistyötä Ilpoisten koulun kans-sa olen toteuttanut monen vuoden ajan esi- ja alkuopetuksen Vuosikellon mu-kaan, jota päivitämme yhdessä koulun kanssa koulun rehtorin, esi- ja alkuope-tuksen yhteysopettajan, alkuopettajien sekä alueen esiopettajien kesken”.

Ruotsinkielinen päivähoito ja esiopetus 2015Ruotsinkielinen päivähoito järjeste-tään ruotsinkielisten ja kaksikielisten perheiden lapsille. Kaikissa perheissä ruotsinkielisen huoltajan tuki on tär-keä lapsen kehitykselle ja kieli-iden-titeetille. Ruotsinkielinen päivähoito

järjestetään täysin ruotsinkielisissä päiväkodeissa. Ruotsinkielistä iltahoi-toa on Braheskolanissa. Erityispäivä-hoitopalvelut järjestetään ruotsinkie-lisen päiväkodin integroidussa ryh-mässä. Ruotsinkielisiä ryhmiä varten on ruotsinkielisen varhaiskasvatuk-sen konsultoiva erityislastentarhan-opettaja. Ruotsinkielistä leikkikoulu-toimintaa järjestetään kolme kertaa viikossa - Turun keskustassa Auraka-tu 18, Aurelia Dagklubb. Toiminta on tarkoitettu 2,5-5-vuotiaille lapsille. Li-säksi on ruotsinkielisiä yksityisiä päi-väkoteja. Toimintapisteet Brahesko-lan, Itäinen ruotsinkielinen päivähoi-toyksikkö, Keskustan ruotsinkielinen päivähoitoyksikkö Koulukatu 10 sekä Sirkkalan päivähoitoyksikkö Tähtitor-ninkatu 4.

Lapset luistelemassa. Sivistystoimialan arkisto.


TIETOLAARI 5. Alkuluokka (0-luokka) koululykkäystä saaneiden lasten esiluokka Sirkku Kinos, erit.opettajaKeväällä 1978 julkaistiin sosiaalihallituksen asettama erityistä hoitoa ja kas-vatusta tarvitsevien lasten päivähoitoa pohtineen työryhmän muistio. Siinä pyrittiin kehittämään yhteistyömuotoja lapsia varten, jotka tarvitsevat tu-kitoimia fyysisen, psyykkisen ja/tai sosiaalisen kehityksensä tueksi ennen kouluikää.

Turussa oli jo pitkään eri tahoilla ollut tarvetta tehostaa työskentelyä koulussa ilmenevien oppimisym. vaikeuksien vuoksi. Vuonna 1982 pää-tettiin aiemmin perustetun työryhmäehdotuksen pohjalta käynnistää Al-kuluokka (0-luokka) koululykkäystä saaneiden lasten esiluokka esiluokka-kokeilun (0-luokka) koululykkäystä saaneille lapsille 1978-1990. Tässä ko-keiluprojektissa lasten työskentely tapahtuisi koulussa, mutta opettajina toimisivat lastentarhanopettajat.

Kokeilu käynnistyi vuonna 1987 Majanummen ja Aunelan kouluissa yh-teistyössä koulun ja päivähoidon kesken. Vuonna 1990 toiminta vakinais-tettiin ja Majanummen koulun ryhmä siirtyi Vasaramäen kouluun. Aunelan luokka sijoitettiin hallinnollisesti Jyrkkälänrinteen päiväkodin ja Vasara-mäen 0-luokka Rakuunantien päiväkodin yhteyteen. Vuodesta 1994 alkaen molemmat luokat toimivat Vasaramäen koulussa kahden erityislastentar-hanopettajan ja kahden lastenhoitajan voimin. 0-luokat toimivat kiinteässä yhteydessä kouluun ja toiminta on vanhemmille samalla tavalla maksullis-ta kuin muu päivähoito (puolipäivämaksu). (Kallio & Kinos J. & Kinos S. & Mattsson 1994).

Koululykkäyksen saaneet lapset tarvitsevat erityistä tukea saavuttaak-seen kouluvalmiuden. Kaikille oppilaille laaditaan yksilöllinen oppimis-suunnitelma ja keskeistä on, että lapsi löytää itsestään vahvoja ominai-suuksia ja rakentaa itsetuntoaan. Jotta lapsella oli tasa-arvoisemmat mah-dollisuudet koulun aloittamisvaiheessa, pyritään tukemaan ja rakenta-maan lapsen tietoja ja taitoja alueilla, joissa hänellä on oppimisvaikeuk-sia. 0-luokka tukee lapsen halua leikkiä, kokeilla, oppia ja etsiä tietoa. Ta-voitteena on, että lapsi alkaa tiedostaa, millä tavalla hän oppii, ja hänelle muodostuu myönteinen asenne oppimiseen. (Kallio & Kinos J. & Mattsson 1994).

Vuosina 1988–1990 koululykkäystä saaneita lapsia oli Turussa n. 50. Koululautakunta sai myöntää erityisestä syystä yksittäistapauksissa luvan koulunkäynnin aloittamiseen yhtä vuotta säädettyä myöhemmin. Kokei-


lu onnistui hyvin, koulujen asenteet olivat myönteisiä, 0-luokat olivat osa kouluyhteisöä.

Päiväkodista kouluun. Opetussuunnitelma esikouluikäisille ja koululyk-käystä saaneille. Kallio, Kinos J., Kinos S., Mattsson. Turun kaupungin sosi-aalikeskuksen julkaisuja 3/1994.

Kouluvalmiustestit. Sirkku Kinos, Tarja Kallio, kesken tehtiin heops – henkilökohtainen opetussuunnitelma.

Koulutoimeen 0-luokka toiminta siirtyi vuonna 2000 ja sai nimek-seen alkuluokka. Samalla toiminta laajeni Raunistulan kouluun, jossa kaksi uutta ryhmää aloitti toimintansa.

(Kallio & Kallio-Saha & Kinos & Laine 2000).

Eskareiden keskustelutuokio. Sivistystoimialan arkisto.


III Erityispäivähoidosta varhaiserityis-kasvatukseen


Lähtökohdat alusta asti varhaiserityiskasvatuksellisetErityispäivähoito on kehittynyt kiin-teästi osana päivähoitoa. Lähtökohdat ovat olleet jo alusta asti varhaiserityis-kasvatukselliset. Erityispedagogiikan laitos tuli Jyväskylän kasvatusopilli-seen korkeakouluun vuonna 1948. Eri-laisuuden hyväksyminen, oppioikeu-den ja oppivelvollisuuden ajatuksen ulottaminen jokaiseen lapseen ja oi-keus saada erityistä hoitoa, kasvatusta ja opetusta sitä tarvitessaan, on ollut määrätietoisen kehittämistyön tulos. Vaikka liikkeelle lähdettiinkin oppivel-vollisuusikäisistä lapsista, varhaiskun-toutuksen merkitys jo ymmärrettiin.

Ensimmäiset erityislastentarhat perustettiin maahamme 1950-luvulla. Joitakin erityisryhmiä oli silloin kuu-lovammaisille lapsille, koululykkäystä saaneille, cp-vammaisille lapsille se-kä sosiaalis-emotionaalisista häiriöis-tä kärsiville lapsille. Useissa tapauksis-sa ammattitietämys oli vielä yksittäis-ten lastentarhanopettajien ulkomailta hankkimaa. (Neitola).

Jo ennen päivähoitolain voimaantu-loa oli kunnissa käytäntönä, että etusi-ja päivähoitopaikkaan annettiin lapsil-le ja perheille, joilla oli sosiaalisesti tai kasvatuksellisesti erityisen suuri tarve päivähoitopaikkaan. Näin päivähoito-ryhmissä oli usein joitakin lapsia, joil-la oli kasvatuksellisia erityistarpeita. Toisaalta vammaisuus saattoi olla este päiväkotiryhmään lapsia sijoitettaessa. Tähän saattoivat vaikuttaa ahtaat tilat, suuret 25-lapsen ryhmät ja nykytilan-teeseen verrattuna vähäinen henkilö-kunta sekä asenteet ja tiedon puute.

Tähän tuli muutos vähitellen päivähoi-tolain tultua voimaan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden sisällyttäminen lainsäädäntöön 1990-luvulla viimeis-tään haastoi kunnat tarjoamaan myös vammaisille lapsille soveltuvia palvelu-ja päivähoitoon.

Erityisopettajakoulutus kansa-koulunopettajille alkoi Jyväskylän Yli-opistossa 1959, kuulo- ja näkövam-maisten erityisopettajien valmistus 1969. Erityislastentarhanopettajien valmistus alle kouluikäisten lasten erityisopettajiksi liitettiin muun eri-tyisopettajakoulutuksen yhteyteen 1970-luvun alussa, samoin lastentar-hanopettajien erikoistuminen kuulo-vammaisten tai näkövammaisten esi-koulunopettajiksi. Aistivammaisten oppivelvollisuus alkoi jo silloin 6-vuo-tiaana.

Puuhun kiipeäminen on hauskaa ja jännittävää. Sivistystoimialan arkisto.


Lakisääteiset perusteet erityispäi-vähoito sai lasten päivähoidosta anne-tun lain ja samannimisen asetuksen tullessa voimaan vuonna 1973. En-simmäistä kertaa säädettiin erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien las-ten ottamisesta päivähoitoon, erityis-päiväkodeista, ryhmäkoosta ja päivä-kodin erityistyöntekijöistä. Sosiaalihal-litus tarkensi ohjeita kunnille yleiskir-jeellään.

” Päiväkoti tai sen osa voidaan järjestää lapsen erityisen hoidon tai kasvatuksentarpeen perusteella eri-tyispäiväkodiksi.” (1973/36).

Varhaiskasvatuksen henkilökun-nan koulutuskomitea esitti mietinnös-sään vuonna 1974 päivähoidon erääk-si tehtäväksi erilaisten kehityshäiriöi-den ja viivästymien mahdollisimman varhaisen toteamisen, korjaamisen ja hoitamisen. Jotta päivähoidon kehit-täminen olisi kunnissa lähtenyt liik-keelle, sosiaalihallitus asetti 1976 työ-ryhmän selvittämään ja kehittämään erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvit-sevien lasten päivähoitoa. Työryhmän raportti yksityiskohtaisine ehdotuk-sineen koko valtakuntaan kuntou-tuksen järjestämiseksi kaikkien vam-maisten osalta valmistui 1978 (Pe-dagoginen ja sosiaalinen kuntoutus). Turkulainen erityislastentarhanopet-taja Liisa Lehtinen oli yksi työryhmän jäsenistä. Työryhmä ehdotti ns. etsi-vän toiminnan tehostamista, jossa so-siaali- ja terveysviranomaiset lähtisi-vät selvittämään ja suunnittelemaan

kaikki nelivuotiaat kattavaa tervey-dentilaa ja kehityksen arviointia las-tenneuvoloiden käyttöön. Jokaiseen kuntaan ehdotettiin perustettavaksi erityispäivähoidon työryhmä ja sosi-aalitoimen tehtäväksi nähtiin tuki- ja kuntoutuspalveluiden kehittäminen päivähoidon yhteyteen niitä tarvitse-ville lapsille.

Todettiin että lapsen oikeuksiin liittyy olennaisesti se, kuinka ajois-sa ja herkästi erityisen tuen tarpees-sa olevan lapsen yksilölliset tuen tarpeet havaitaan, tulkitaan ja niihin vastataan. Lapsen erityistarpeiden tunnistaminen on lähtökohta, jot-ta kasvun ja oppimisen yksilöllisiin tuen tarpeisiin kyettäisiin vastaa-maan päivähoidossa. Lapsiryhmän työntekijöiden tulisi kehittää päivä-hoidon arjen ja pedagogisen toimin-nan suunnittelua yhdessä vanhem-pien ja lasten kanssa. Päiväkodin opetussuunnitelmassa tulisi huomi-oida erilaisten lasten tarpeet sekä so-siaalinen ja psyykkinen integraatio ja mahdollistaa yksilökohtaiset toteu-tukset.

Erityispäivähoito Turussa1960-luku

Kaupunginhallitus päätti kokouk-sessaan 30.8.1966, että ”Ruohonpään lastentarhassa aloitetaan kokeiluna toistaiseksi kuulovammaisten lasten-tarhanopetus 1.9.1966 alkaen”. Toimin-taa varten lastentarhaan saatiin palka-ta yksi aputyttö lisää ja hankkia tarvit-tavat kalusteet. Lisäksi lastentarhan paikkalukua voitiin supistaa siten, et-tä kuulovammainen lapsi vastaa kahta


lasta. Tämän jälkeen lastensuojelulau-takunta päätti

” siirtää Ruohonpään lastentar-haan kuulovammaisten opetukses-sa koulutuksensa saanut lastentar-hanopettaja Ulla Raski, jonka on annettava lastentarhassa opetus-ta lapsille säännöllisenä työaikana lastentarhan johtajan määräysten mukaan.” (7.9.1966).

1970-luku - erityisryhmiä, erillisiä ja integroituja1970-luvulla alkoi erityispedagogii-kassa korostua erityistuen tarpeessa olevien lasten integrointi muiden las-ten joukkoon. Turkuun alettiin suun-nitella myös erillistä erityispäiväko-tia. Kuitenkin osa ryhmistä suunnat-tiin edelleen vain erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseville lapsille. Osa oli integroituja ryhmiä eli ryhmiä, joissa oli sekä erityistukea tarvitse-via sekä muita ikätovereita. Sosiaa-lihallitus ohjeisti ryhmäkokoja: eri-tyisryhmissä oli kahdeksan lasta, in-tegroidussa ryhmässä 12 lasta, jois-ta viisi erityishoidon ja kasvatuk-sen tarpeessa. Jokaisessa ryhmässä oli erityislastentarhanopettajan vir-ka. Suosituksena oli, että myös päi-väkodin johtaja olisi erityislasten-tarhanopettaja. Tämä ei kuitenkaan Turussakaan ollut vaatimuksena. Erityisopettajakoulutuksen saaneet olivat työssä ryhmissä ja toiminnan laajentuessa oli erityisopettajista jat-kuvasti pulaa. Lasten sijoittaminen

erityisryhmiin perustui kasvatuksel-lisiin erityistarpeisiin, joiden lisäk-si edellytettiin asiantuntijan, kuten lääkärin tai psykologin lausuntoa.

Vuonna 1970 kuulovammaisille perustettiin Betaniankatu 2 lastentar-haan kuulovammaisten 10-paikkainen osasto ja toiminta Ruohonpäässä lope-tettiin.

Vuonna 1972 tuli voimaan kasva-tusneuvolalaki, jossa määriteltiin kas-vatusneuvoloiden työtehtävät ja hen-kilöstö. Asiakastyön lisäksi työteh-täviin määriteltiin kuuluvaksi asian-tuntija-avun antaminen sosiaali-, ter-veys- ja kouluviranomaisille. Laki ta-kasi myös kunnille valtionapua, jon-ka seurauksena kasvatusneuvolaver-kosto laajeni moninkertaiseksi. (Sosla 13.6. 1995).

Erityispäiväkoti tunne-elämässään häiriintyneille lapsille 1973Päiväkoti C, Koulukatu 12

Perustetun erityispäiväkodin teh-tävänä oli olla kuntouttava hoito- ja kasvatusympäristö. Suunnittelutyös-tä vastasi päiväkodinjohtaja, lasten-tarhanopettaja Raili Puhalainen. Päi-väkodin henkilökuntaan kuuluivat li-säksi kolme erityislastentarhanopet-tajaa, kaksi päiväkotiapulaista, kaksi harjoittelijaa sekä osapäiväisinä psy-kologi, sosiaalityöntekijä ja psykiat-ri . Lastentarhanopettaja Liisa Leh-tinen erikoistui 1972–1973 Jyväs-kylän Yliopistossa Turun ensimmäi-seksi erityislastentarhanopettajaksi uuteen erityispäiväkotiin. Päiväko-ti suunniteltiin rakenteeltaan sellai-seksi, että se palvelisi terapeuttispai-


notteista toimintaa. Päiväkotiin tuli mm. sisätiloihin kahluuallas. Ryhmiä oli kaksi.

Turussa kasvatus- ja perheneuvo-lan työntekijät aloittivat 1976 säännöl-liset konsultaatiokäynnit päiväkodeis-sa. Lasten erilaisiin tarpeisiin opittiin kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota ja lapset alkoivat ohjautua tarvitsemiinsa tutkimuksiin ja hoi-toon nuorempina. Kasvatusneuvolaan perustettiin uusi psykologin virka, jo-hon tehtävään valittiin psykologi Ritva Antila tehtäväkenttänään ensisijaisesti päivähoito.

Vuonna 1978 käynnistettiin tutki-mus- ja kehittämishanke, joka liittyi 5-vuotiaiden lasten psyykkisen kehi-tyksen arviointiin ja tukemiseen. Mu-kana yhteistyössä olivat Turun kau-pungin terveystoimi, lastensuojeluvi-

raston päivähoitotoimiston edustajana erityislastentarhanopettaja Liisa Leh-tinen, kasvatusneuvolasta psykologi Ritva Antila ja Turun Yliopiston pro-fessori Hillevi Kiviluoto.

Lasten oppimis- ja sopeutumisvai-keuksia oli pohdittu kouluissa, kou-luterveydenhuollossa sekä kasvatus- ja perheneuvolassa jo pitkään. Tark-kailuluokille siirretyistä vain 10 % oli tyttöjä. Jo 1970-luvulla professori Hillevi Kiviluoto samoin kuin profes-sori Eeva Huttunen 1980-luvulla to-tesivat 5–6-vuotiaita tutkiessaan poi-kien kehityksen häiriytymiselle alt-tiimmaksi. Tyttöjen ja poikien erilai-suuden syvällisempi ymmärtäminen ja kasvatuksen osuuden oivaltaminen tämän erilaisuuden syntymisessä on alue, jossa koko ajan on löydettävis-sä uusia oivalluksia. (Peltonen, T &

Lapin leikkiä. Sivistystoimialan arkisto.


Hopearuoho-Saajala K. & Keskinen S. 1991; Keskinen S. Hopearuoho-Saaja-la K. 1994).

Lastenneuvoloihin saatiin psyko-logeja, päivähoitoon perustettiin eri-tyisryhmiä sekä erillisiä että integroi-tuja.

Vuonna 1978 Kellonsoittajankatu 6 150- paikkaiseen päiväkotiin perus-tettiin tavallisten alle 3-vuotiaiden ja 3–6-vuotiaiden lasten ryhmien lisäk-si kolme integroitua erityisryhmää 3–5-vuotiaille kuulovammaisille lap-sille ja yksi erityisryhmä liikuntavam-maisille lapsille. Betaniankadun päivä-kodista kuulovammaisten ryhmä siir-tyi Kellonsoittajankadun päiväkotiin, jonne tuli oma puheterapeutti ja lää-kintävoimistelija. Liikuntavammaisten ryhmä siirrettiin myöhemmin Kansle-rintien päiväkotiin.

Vuonna 1978 aloitti Sofiankatu 7 päiväkodissa kehitysvammaisten alle kouluikäisten lasten erityisryhmä. Ke-hitysvammaisten lasten toiminta siir-tyi Erityishuoltopiireiltä enenevästi kunnalliseen päivähoitoon myös Tu-russa.

1970-luvulla päiväkotien kasva-tustyötä haastoivat erilaiset suun-taukset, kuten A.S. Neilin kehittämä ns. summerhilliläinen, vapaan kasva-tuksen periaate. Vaikutteita otettiin myös DDR:n lastentarhapedagogiikas-ta. Erityiskasvatuksessa oli terapeut-tinen ote. Samanaikaisesti käytössä olivat perinteiset lastentarhamene-telmät: aistien aktivointi, elämykselli-syys, toiminnallisuus, liikunnallisuus, leikki, materiaaleina myös hiekka, ve-si ja savi.

Lähtökohtana kasvun tukemises-sa oli erilaisuuden hyväksyminen. Kun lapsen tarpeet oli havaittu, niihin py-rittiin vastaamaan käytännönläheisesti mieluummin kuin minkään ideologian mukaisesti. Työntekijöiden moniam-matillinen yhteistyö yli hallintokunta-rajojen oli luonnollinen osa toimintaa. Yhteistyössä olivat päivähoitotoimis-to, terveyskeskus, lastenneuvola, kas-vatusneuvola ja Turun Yliopiston psy-kologian osasto.

Kivaa yhdessä. Sivistystoimialan arkisto.


TIETOLAARI 6: Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä

Marita Neitola, KT, erit. pedag. dos.Monin eri tavoin määritellyllä käsitteellä syrjäytyminen tarkoitetaan usein pitkäkestoista prosessia, johon liittyy huono-osaisuutta, köyhyyttä, poikkea-vuutta tai avuttomuutta (ks. Lämsä 2009; Jahnukainen & Järvinen 2005). Siihen liitetään siis taloudelliset, terveydelliset ja koulutukselliset ongel-mat, joiden seurauksena ihminen joutuu (tai poissuljetaan) yhteiskunnan ulkopuolelle. Syrjäytymisen käsite kytketään usein eriarvoisuuteen ja syr-jintäänkin. Sosiaalitieteissä ja politiikan areenoilla sosiaalisen syrjäytymi-sen käsite on hyvin monitahoinen ja monitulkintainen (Jahnukainen & Jär-vinen 2005). Käsitteen tulkinnasta ja ymmärryksestä riippuen sosiaalinen syrjäytyminen nähdään eri koulukunnissa yksilöstä itsestään johtuvana, yhteiskunnan ja yksilön välisen suhteen murtumisesta aiheutuvana tai yh-teiskunnan taloudellisen ajattelun ja toiminnan muutosten seuraamuksena (esim. hyvinvointivaltion rapautumisen aiheuttama segregoituminen hyvä- ja huono-osaisuuteen) (ks. Jahnukainen & Järvinen 2005).

Tutkimuksissa syrjäytymistä on tarkasteltu usein sosiaalisten rakentei-den, sosiaalisten ryhmien tai yksilöiden näkökulmasta. Syrjäytymiseen tai sen riskiin liitetään usein muun muassa koulupudokkuus, työttömyys, hy-vinvoinnin sekä päihde-ja mielenterveyden ongelmat ja niiden vaikutukset ihmisen myöhempään elämään. Aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella syrjäytymisestä suhteellisen pysyvänä tilana voidaan Lämsän (2009) mukaan puhua vasta, kun kyseessä on elämäntilanteessa tapahtuva negatiivinen muutos tai muutoksen jälkeinen tilanne, ulosajautuminen yh-teiskunnan keskeisiltä toiminta-alueilta, yksilön ja yhteiskunnan kulttuu-risen normijärjestelmän välinen ristiriita, ongelmien pitkittyminen ja ka-sautuminen niin, että ne eivät ole enää hallittavissa sekä elämänhallinnan kadottaminen ja siihen liittyvä vieraantumisen kokeminen. Koska edellä kuvattu syrjäytymisen määritelmä edellyttää kaikkien mainittujen ominais-piirteiden olemassa oloa, Lämsä katsoo, että lasten ja nuorten kohdalla ei voida puhua varsinaisesta syrjäytymisestä vaan syrjäytymisvaarasta. Laine (2002) taas pitää syrjäytymiskäsitteen käyttöä lastenkin kohdalla käyttökel-poisena, koska epäsuotuisat kasvuolot edistävät pitkäaikaisvaikutuksillaan syrjäytymiskehitystä.

Lasten ja nuorten syrjäytymistä ja syrjäytymisriskiä onkin ryhdytty tar-kastelemaan kasvuolosuhteiden ja sosiaalisten verkostojen näkökulmasta, sillä epäsuotuisat kasvuolot ovat yhteydessä lasten kehityksen ja oppimi-


sen ongelmiin (mm. Kokko 2001; Rönkä 1999). Syrjäytyminen suhdekä-sitteenä määrittyy suhteessa muihin erojen tekemisen kautta. ”Syrjäyty-misessä on aina kyse jäämisestä tai joutumisesta yhteiskunnan keskeisten toiminta-alueiden sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti arvostetun elämän valtavirran tai keskiön ulkopuolelle”, kuten Lämsä (2009) toteaa viitaten Heikkilään (1990) ja Raunioon (1995). Syrjäytymisen ulottuvuudet voi-daan jaotella koulutukselliseen, työmarkkinalliseen, vallankäytölliseen, normatiiviseen sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen (ks. Jyrkämä 1986). Sosi-aalinen ulottuvuus liittyy perheeseen ja lähiyhteisöihin sekä niihin liitty-viin ongelmiin, kuten yksinäisyyteen, sivullisuuteen sekä sosiaalisen tuen ja kontrollin ohenemiseen. Erilaiset sosiaaliset ongelmat voivat haitata lapsen tai nuoren asemaa yhteisössä, ja niihin liittyy usein negatiivinen sosiaalinen leima (mm. Raunio 2006).

Pienten lasten sosiaalinen syrjäytyminen tai sen vaara liittyvät hänen heikkoon sosiaaliseen asemaansa lapsiryhmässä (esim. päiväkodissa, kou-luluokassa) sekä hänen sosiaalisiin huonolaatuisiin suhteisiinsa ja kiel-teiseen vuorovaikutukseen vertaisten (=ikätoverit, samalla kehitystasolla olevat lapset) parissa (ks. Laine, Neitola, Auremaa & Laakkonen 2010; Laine & Neitola 2002). Erilaisista psykologisista ja sosiologisista tutki-muksista kertynyt tieto osoittaa, että mikäli lapsi ei saavuta alustavaakaan sosiaalisen kompetenssin tasoa 6–7 -ikävuoteen mennessä, hänellä on suu-rempi riski myöhemmässä elämässään syrjäytymiseen (Ladd 2000). Yhte-nä varhaista syrjäytymisriskiä aiheuttavana tekijänä voivat siten olla lasten sosiaaliseen kompetenssiin liittyvät ongelmat, esimerkiksi vertaissuhteis-sa, ja niistä seuraavat vaikutukset lasten hyvinvointiin. (ks. Kupersmidt & DeRosier 2004; Laine & Neitola 2002).

Erilaiset syrjäytymisriskiin johtavat toverisuhdeongelmat ovat ver-rattain yleisiä päiväkoti-ikäisillä lapsilla, ja ne näyttävät kasaantuvan jo päiväkodissa siten, että osalla lapsista voi olla monia vertaissuhteiden ongelmia yhtäaikaisesti. Torjutuksi tulemisen lisäksi lasten sosiaalisten suhteiden ongelmia ovat yksinäisyys, kiusatuksi joutuminen, kiusaajana toimiminen ja syrjäänvetäytyminen. (ks. Laine & Neitola 2002; Laine ym. 2010). Vuorovaikutussuhteiden ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen vähentää vertaisryhmän suotuisia vaikutuksia ja oppimismahdollisuuksia sekä johtaa usein tyytymättömyyteen, heikkoon itsearvostukseen ja so-peutumisongelmiin (Ladd 2005; ks. myös Laine & Neitola 2002; Laine ym. 2010). Lasten ja nuorten syrjäytymisvaaraa kasvattavat myös huono-laatuinen kotikasvatus sekä vanhemmuutta kuormittavat yhteiskunnalli-set tekijät (työn ja koulutuksen puute) (ks. Neitola 2011). Huomion kiin-


Uusien suunnitelmien ja laajentumisen aika 1980-luvullaVuonna 1982 perustettiin Turussa Las-tensuojelulautakunnan päätöksellä Erityispäivähoidon työryhmä. Toimin-nan alkaessa puheenjohtajana toimi päivähoidontarkastaja Kristiina Aarnio (Sillman), jäseninä perhepäivähoidon ohjaaja Aulikki Jyrinsalo, erityispäivä-

kodin johtaja Ritva Immonen, erityis-lastentarhanopettaja Liisa Lehtinen, psykologi Ritva Antila kasvatusneuvo-lasta, kasvatusjohtaja Leena Matikka Varsinais-Suomen erityishuoltopiiris-tä sekä kaupungin terveydenhuollos-ta lasten erityisneuvolan lääkäri Eila Vaissalo. Työryhmän toiminnasta ra-portoitiin puolivuosittain lastensuo-

Kuka leikkisi mun kaa? Sivistystoimialan arkisto.

nittäminen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen pedagogiikkaan, lasten osallisuuden ja kuulumisen mahdollisuuksiin lapsiryhmissä sekä lasten ja aikuisten yleiseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksen ja koulun eri yh-teisöissä sekä mahdollisten niitä haittaavien tekijöiden tunnistaminen ja poistaminen vähentävät ja poistavat syrjäytymistä ja syrjäytymisvaara.

Minäkin haluan mukaan? Sivistystoimialan arkisto.


jelulautakunnalle. Sosiaalihallitus oh-jeisti kuntia erityispäivähoidon jär-jestämisessä, jolloin lain, asetuksen ja ohjeiden pohjalta laadittiin Erityispäi-vähoidon työryhmässä Turun erityis-päivähoidon suunnitelma. Sosiaalihalli-tuksen ohjeet eivät olleet täysin sitovia mutta ne toimivat ohjenuorana tässä suunnitelmassa:

Erityistä tukea tarvitsevalla lap-sella on oikeus saada kehityksensä ja oppimisensa mukaista varhais-kasvatusta. Tämän vuoksi menetel-mien ja sisältöjen tulee vastata lap-sen tarpeisiin. Lapsella on myös oi-keus saada erityisosaamista edel-lyttäviä palveluja, tutkimuksia, hoi-toa ja kuntoutusta.

Ryhmässä, jossa hoidetaan erityi-sen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa oleva lapsi, saa ryhmän suuruus olla enintään puolet säädetyistä määristä. Erityispäiväkodissa on vähintään yk-si lapsiryhmä erityistä hoitoa ja kasva-tusta tarvitsevia lapsia varten.

Lastenneuvoloiden asiantuntijalää-käri Eila Vaissalon kanssa tehtiin kar-toitusta erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten määrästä. Kartoi-tuksen mukaan heitä oli Turussa noin 3 % alle kouluikäisistä lapsista

Tavallisimmat tutkimuspaikat oli-vat jo tuolloin kasvatus- ja perheneu-vola, lasten erityisneuvola ja TYKS. Tutkimuksiin perustuvan lausunnon tarkoitus oli antaa päivähoidolle tie-toa lapsen kehityksen eri osa-alueis-ta, ongelmista sekä tutkimuspaikan hoitosuunnitelmista ja näkemyksistä.

Lausunnon pohjalta päiväkodeissa tu-li laatia lapselle yksilöllinen toiminta- ja kuntoutussuunnitelma yhteistyössä vanhempien ja alan asiantuntijoiden kanssa.

Turussa Lastensuojelulautakunta ja -virasto lakkautettiin vuonna 1983. Sosiaalilautakunnan alaiseen sosiaali-virastoon perustettiin lastensuojelu- ja päivähoito-osastot. Turkuun perus-tettiin toinen päivähoidontarkastajan virka ja tehtäviin sisällytettiin erityis-päivähoidon kehittäminen. Virkaan va-littiin erityislastentarhanopettaja FM Pirjo-Liisa Svärd Helsingistä. Erityis-päivähoidon työryhmän laatiman Tu-run päivähoidon vuosien 1986-1991 Erityispäivähoidon suunnitelman mu-kaisesti:

Erityistukea voitiin tarjota ta-vallisessa perhepäivähoitotyöryh-mässä, kolmiperhehoidossa, lapsen kotona järjestettävässä hoidossa, tavallisessa päiväkodissa tai inte-groidussa ryhmässä, jossa oli eri-tyistä hoitoa tarvitsevia lapsia mui-den lasten kanssa yhdessä. Mikäli lasten erityisongelmat olivat hyvin vaikeita, hoidettaisiiin heitä erilli-senä pienryhmänä.

Tavallisessa lapsiryhmässä jo-kainen erityisen hoidon tarpeessa oleva lapsi laskettaisiin vähintään kahdeksi henkilökunnan määrää mitoitettaessa, tarvittaessa ryhmäs-sä voi toimia myös päivähoitoavus-taja. Erityisryhmässä, integroidus-sa tai erillisryhmässä lasten toimin-nasta vastaisi erityislastentarhan-


opettaja. Tavalliseen päivähoitoon integroitujen erityistä hoitoa ja kas-vatusta tarvitsevien lasten kuntou-tuksen tukena toimivat kiertävät erityislastentarhanopettajat.

Erityispäivähoidon suunnitel-massa esitettiin tuolloin perustetta-vaksi 10 uutta erityisryhmää ja 17 uutta erityislastentarhanopettajan virkaa. Kiertävien erityislastentar-hanopettajan virkoja esitettiin tar-vittavan 10, puheterapeutteja 6, lääkintävoimistelijoita yksi lisää ja neljä sosiaalityöntekijää.

Lasten tuen tarpeen edellyttämän erityisen hoidon ja kasvatuksen var-mistamiseksi Turussa järjestettiin kun-toutussuunnitelmakoulutusta henki-

löstölle. Päiväkoteja varten laadittiin Erityispäivähoidon käsikirja.

Laajennettua 5-vuotistarkastusta alettiin toteuttaa neuvoloissa sitä mu-kaa, kun terveydenhoitajat saivat kou-lutuksen tarkastuksen tekemiseen, al-kuun Vienolan, Jyrkkälän ja Pansion neuvoloissa.

Aunelan ja Härkämäen kouluissa al-koi 0-luokkatoiminta kokeiluna koulu-lykkäystä saaneille lapsille (1987) yh-teistyössä koulun ja päivähoidon kes-ken. Henkilökunta oli päivähoidon, kummassakin ryhmässä lastentarhan-opettaja. Tilat olivat koulujen. Kokeilu onnistui hyvin, 0-luokat otettiin myön-teisesti osaksi kouluyhteisöä. Näiden kokeilujen pohjalta käynnistyi toimin-nan kehittäminen ja myöhemmin siir-täminen koulutoimeen.

Mä katson kun sä pelaat. Sivistystoimialan arkisto.


Liisa Lehtinen aloitti kiertävän eri-tyislastentarhanopettajan tehtävis-sä 1982, virka perustettiin seuraava-na vuonna 1983. Hän teki ”etsivää toi-mintaa” lasten kehityksellisen tuen tar-peen löytämiseksi ja järjesti päiväko-deissa esim. ilmaisua aktivoivaa ja psy-komotorista pienryhmätoimintaa las-ten kuntoutuksellisiin tarpeisiin. Vuo-sikymmenen lopulla päivähoidossa oli kiertäviä erityislastentarhanopettajia (kelto) kolme, puheterapeutteja neljä, lääkintävoimistelijoita ja sosiaalityön-tekijöitä kaksi.

Kiertävien erityislastentarhanopet-tajien toimintakenttä jaettiin myöhem-min alueellisesti.

Oppia haettiin turkulaisen päivä-hoidon erityiskasvatukseen myös ul-komailta, kuten psykomotorinen kun-toutus Tsekkoslovakiasta. Turussa ke-hitettiin myös ilmaisua aktivoivaa kun-toutusta, johon liittyi kokonaisvaltai-suus, kehollisuus, aistien käyttö, elä-myksellisyys, väristimulaatio, musiik-ki ja sylissä hoitaminen.

Erityispäivähoidon työryhmäs-sä käsiteltiin päivähoidossa ole-vien lasten erityisen tuen tarpeet ja lasten erityisryhmiin sijoittamiset. Työryhmän tehtävänä oli myös eri-tyistä hoitoa ja kasvatusta tarvitse-vien lasten kartoitus sekä 5-vuotis-suunnitelman laadinta erityispäivä-hoidon resurssien tarpeen määrit-telemiseksi.

Erityispäivähoidon työryhmän laa-timan kartoituksen ja suunnitelman pohjalta perustettiin integroituja eri-tyisryhmiä. Ryhmät muodostettiin lä-hinnä lasten diagnoosin pohjalta. Aja-

tuksena oli, että näin kuntoutustoi-menpiteet ovat samansuuntaisia eri lapsilla. Tämä etu näin kootuista ryh-mistä olikin. Haittapuolena oli, että ryhmät sijoittuivat eri puolille kaupun-kia, mistä seurasi, että ryhmiin joudut-tiin järjestämään kuljetuksia kodin ja päiväkodin välille. Suunnitelmien mu-kaan aloittivat toimintansa seuraavat erityisryhmät:

1983 MBD-lapsille päiväkotiin Kallelankatu 3

1986 sosioemotionaalista tukea tarvitseville lapsille päiväkotiin 0rminkuja 4

1987 sos.emot. ryhmä, joka myöhemmin kun-toutusryhmä päiväkotiin Hyrköistentie 4

1988 vaikeasti monivammaisille lapsille päivä-kotiin Susiniitynkatu 4 integroitu erityis-ryhmä puhehäiriöisille lapsille pk Num-menpuistokatu 1 kehityksessään viivästy-neiden ryhmä päiväkotiin Piinokankatu 4.

Erityisryhmien lisäämisestä huo-limatta suurin osa erityistukea tar-vitsevista lapsista oli tavallisissa päi-väkotiryhmissä, joko niin, että heille varattiin kaksi paikkaa, tai niin, että lapsella oli avustaja. Laadukasta päi-vähoitoa alettiin entistä voimakkaam-min korostaa erityisvarhaiskasvatuk-sen perustana.

1990-luku - erityisvälinelainaamo päiväkotien käyttöön aloitti toimintan-sa. Erityisryhmien lisäämisestä huoli-matta suurin osa erityistukea tarvitse-vista lapsista oli tavallisissa päiväko-deissa joko kahden paikalla tai lapsel-la oli avustaja. Laadukasta päivähoitoa alettiin entistä voimakkaammin koros-taa varhaiserityiskasvatuksen perus-tana.

Vaihtoehtopedagogiikat kiinnosti-vat päiväkoteja ja niitä hyödynnettiin:


- steinerpedagogiikan työtavat, leikkivälineet, luon-nonmateriaalit

- montessoripedagogiikan lapsen itseohjautuvuut-ta tukevat menetelmät

- Freinet-pedagogiikka ja siinä työkasvatus

- Reggio Emilia-pedagogiikka, aikuisen rooli kuun-telijana, lapsilähtöisyys toiminnan lähtökohtana, lasten toiminnan dokumentointi mm. valokuvaten ja sen kautta opitun tukeminen.

Vuonna 1991 alkoi Turussa eri-tyislastentarhanopettajien poikkeus-valmistus Turun sosiaalitoimen aloit-teesta

Turun ja Jyväskylän Yliopisto-jen yhteistyönä, sosiaalitoimenjohta-ja Maija Perhon ja KT Leena Lumme-lahden tapaamisen käynnistämänä. Koulutusta toteutettiin kolmen kurs-sin ajan KM, (myöhemmin KT) Päivi Pihlajan johdolla. Näin saatiin Tur-kuun lisää erityislastentarhanopet-tajia, joista toiminnan laajentuessa oli jatkuvasti pulaa. Yhteistyössä jär-jestettiin myös täydennyskoulutus-ta henkilökunnalle erityisen hoidon ja kasvatuksen edellyttämän osaami-sen kartuttamiseksi. (Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Pihlaja & Svärd WSOY 1996).

Kokeiltiin myös tuen tarpeessa ole-vien perheiden kanssa toimintamalleja:

Äiti-lapsi –ryhmät eri puolilla kaupunkia (Perno, Runosmäki, Martti, Lauste, Martti, Ilpoinen)

Terapiaryhmiä: - Pakolaisten terapiaryhmät projektina 1995–

2000, jatkuen 1997- Kopparyhmät 1997–2000 Varissuolla

Vuonna 1995 perustettiin kaksi au-tististen lasten ryhmää Nummenpuis-tokadulle ja samana vuonna aloitti Kouluvalmiuden arviointia uudistava työryhmä toimintansa. Työn tulokse-

na alkoi kouluvalmiuden ryhmätutki-muskäytäntö, joka oli käytössä vuosi-na 1996-2011.

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon 1996 lisäsi kuntien paineita uusien päi-vähoitopaikkojen järjestämiseen. Inte-groitujen erityisryhmien koko oli ollut 12, nyt 15, kuitenkin niin, että erityi-sen tuen tarpeessa olevien lasten mää-rä pysyi samana, mm. näin saatiin hoi-topaikkoja. Toisaalta oletettiin ryhmä-rakenteen muuttuvan toimivammaksi, kun erityistuen tarpeessa olevien suh-teellinen osuus pieneni. Myös integroi-tuihin ryhmiin oli mahdollista saada tarvittaessa avustaja.

VarhaiserityiskasvatustaTurun päiväkodeissa 1998

Erityisryhmät

- Kehityksessään viivästyneet lapset: Arkeolginkatu 9, Hyrköistentie 4, Kallelankatu 3, Niitynniskantie 1, Kymenlaaksonkuja 4, Piinokankatu 4

- Laaja-alaisesti kehityksessään viivästyneet lap-set: Sofiankatu 7

- Kuulovammaisten lasten integroitu erityisryhmä: Kellonsoittajankatu 6

- Liikuntavammaisten lasten kuntoutusryhmä: Kanslerintie 15

- Puhehäiriöisten lasten integroidut kuntoutusryh-mät: Hyrköistentie 4, Kanslerintie 15, Kellonsoit-taja katu 6, Nummenpuistokatu 1, Rauninaukio 4, Piinokankatu 4

- Daghemmet Rosen/habilitetsgruppen, Skolga-tan 10

- Kuntoutusryhmä, sosiaalis-emotionaaliset vai-keudet: Koulukatu 12 C, Orminkuja 4

- Kuntoutusryhmä, vaikeudet kontaktinotossa, kommunikaatiossa: Nummenpuistokatu 1

- Monivammaisten lasten erityisryhmä: Susiniityn-katu 4, Uittamo

Kiertävien erityislastentarhan-opettajien toiminta on jaettu kulloin-kin eri aikoina voimassa olleen päivä-hoidon hallinnollisen aluejaon ja kel-


tojen määrän mukaan. Lisäksi on ol-lut erityisosaamisen mukaista työn-jakoa: maahanmuuttajiin liittyvä eri-tyisasiaintuntemus esim. lasten kie-len kehityksen tukemiseen, kotona ja perhepäivähoidossa olevien lasten varhaiskuntoutus ja ruotsinkielinen päivähoito.

Päivähoidon erityisavustajien kou-lutus, työtehtävät ja niiden kehittä-minen Uudessakaupungissa ja Turus-sa tutkimuksen (Mustonen & Neitola 1990) mukaan erityistä hoitoa ja kas-vatusta tarvitsevien lasten esiintymis-tiheys ikäluokkaa kohden (Lummelah-ti 1989).

Erityispäivähoidon kuntoutustoimintaSosiaalilautakunta päätti vuonna 1998, että:

Erityistä hoitoa ja kasvatusta tar-vitseville lapsille järjestetään hei-dän tarvitsemansa päivähoitopalve-lut ja kuntoutus erityisryhmissä tai integroiduissa erityisryhmissä. Jos kuntoutus on tarkoituksenmukais-ta järjestää tavanomaisessa lapsi-ryhmässä, lapsella voi olla henkilö-kohtainen avustaja tai hän voi ol-la kahden tai useamman paikalla. Päivähoidon lääkinnällisen kuntou-tustoiminnan henkilöstö, puhetera-peutit ja fysioterapeutti päätettiin siirtää vuoden 1999 alusta tervey-denhuoltoon.

(Sosla 27.8.1998 Liite § 381).

Puheterapiaa ja fysioterapiaa oli siis edelleen päivähoidossa oleville lapsille tarjolla, mutta hallinnollisesti

Lapsia retkellä. Sivistystoimialan arkisto.


kuntoutustoiminta oli terveydenhuol-lossa. Erityispäiväkodista Koulukatu 12 C siirrettiin psykologin osapäiväi-nen virka hallinnollisesti Kasvatus- ja perheneuvolaan.

2000-luvulla Turun kaupungin kasvatus- ja perheneuvolassa tehtiin aktiivisesti sosiaalilautakunnan myö-tävaikutuksella sosiaalihuoltolain (13 § 6) asiakaskuntaa hyödyttävää työtä. Tuloksena erityislastentarhanopetta-jien koulutus alkoi vuonna 2001 OKL Rauma - Turun Yliopiston yksikössä (Marita Neitola). Säädös erityislas-tentarhanopettajapalvelujen saata-vuudesta kunnassa lisättiin vuonna 2006 lakiin. (Alila K. & Kinos J. 2014). Erityislastentarhanopettajien määrää koskeva säädös tuli voimaan vuoden 2007 alusta.

Turva -Taito-hankkeita ja koulu-tusta järjestettiin vuonna 2001. Val-takunnalliset linjaukset varhaiskasva-tukseen tulivat vuonna 2002 alkaen, jolloin sekä myös kiertävät lastentar-hanopettajat saivat tietokoneet käyt-töönsä. Vuonna 2003-2004 tuli valta-kunnalliset Varhaiskasvatussuunnitel-man perusteet myös erityispäivähoi-don käyttöön, minkä pohjalta laadittiin kunta-, päiväkoti-, ryhmä- ja lapsikoh-taiset varhaiskasvatussuunnitelmat ns. Vasut.

Päivähoitoavustajien oppisopimus-koulutusta toteutettiin vuosina 2002-2004. Saatiin myös ensimmäiset sym-bolifunktio-kuvaohjelmat kullekin pal-velualueelle. 2,5–3-vuotiaiden lapsien kehityksen tueksi ja pulmien varhai-seksi toteamiseksi tehtiin lomake ko-din, päivähoidon ja lastenneuvolan

yhteistyöhön. Lasten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi normaalitoi-minnassa perustettiin Turkuun myös pienennettyjä päivähoitoryhmiä ja projekti erityislastentarhanopettaja-toimintaan tuli Turussa kaksi erityis-lastentarhanopettajaa vuonna 2006. Lasten ryhmä-theraplay- koulutusta oli erityislastentarhanopettajille vuonna 2008, joka oli lasten sosiaalista kehi-tystä ja tunnetaitoja tukevaa koulutus-ta 2009 (Askeleittain) sekä myös - suo-mi toisena kielenä - koulutusta. Varhai-serityiskasvatukseen lisättiin kiertäviä erityislastentarhanopettajia (keltoja ja rerurssieltoja). Puhku-koulutuksia oli 2008–2013 ja myös pienryhmäkoulu-tusta 2013.

Varhaiserityiskasvatus tänäänAnne Luoma, Maija-Liisa Rantanen2000-luvulla on tapahtunut paljon muutoksia niin varhaiskasvatukses-sa kuin varhaiserityiskasvatuksessa-kin. Muutoksen tuulista kertoo jo se, että monet käsitteet ovat muuttuneet; päivähoidosta on tullut varhaiskasva-tusta, erityispäivähoidosta varhaiseri-tyiskasvatusta ja kasvun ja oppimisen tukea, erityislastentarhanopettajista varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja kiertävistä ja konsultoivista erityislas-tentarhanopettajista (keltot) on tullut alueella toimivia varhaiskasvatuksen erityisopettajia.

Vuoden 2011 syksystä alkaen var-haiserityiskasvatuksen kokonaisuutta on johtanut varhaiskasvatuksen eri-tyispalvelupäällikkö, joka toimii lähie-simiehenä alueella toimiville varhais-kasvatuksen erityisopettajille ja hal-


linnollisena esimiehenä päivähoitoa-vustajalle.

Alueella toimivat varhaiskasvatuk-sen erityisopettajat muodostavat ko-ko kaupungin kattavan asiantuntija-ryhmän, joka kokoontuu kaksi ker-taa kuukaudessa erityispalvelupääl-likön johdolla (varhaiserityiskasva-tuksen tiimi, vek-tiimi). Tiimin haas-teina ovat alueiden erilaistuminen ja perheiden vaikeat tilanteet, jotka nä-kyvät lasten erilaisten ja moninaisten tarpeiden kasvuna. Suurena haasteena on vastata lasten varhaiskasvatukses-sa saaman kuntoutuksen odotuksiin. Moniammatillisen yhteistyön ja tuen tarpeessa olevien lasten palveluiden jatkuva kehittäminen nousee entistä tärkeämmäksi tehtäväksi. Kehittämi-nen ja asioiden päivittäminen tapahtuu työryhmätyöskentelynä.

Varhaiserityiskasvatuksen raken-teeseen kuuluvat myös alueilla 3-4 kertaa lukukauden aikana kokoontu-vat pedagogiset varhaiserityiskasva-tuksen tiimit, joihin osallistuvat ko. alueen alueella toimivat ja ryhmäs-sä toimivat varhaiskasvatuksen eri-tyisopettajat sekä vuorotellen pie-nennettyjen ryhmien lastentarhan-opettajat ja alueellisten integroitujen ryhmien henkilöstö. Varhaiserityis-kasvatuksen koko henkilöstöllä on yh-teisiä kehittämisiltapäiviä eri kokoon-panoilla neljä kertaa lukuvuoden aika-na. Koko kaupungin varhaiskasvatuk-sen erityisopettajat kokoontuvat ker-ran keväällä iltapäivällä ja syksyllä pe-rinteisen piknik-risteilyn merkeissä ja päivähoitoavustajilla on perinteinen kehittämisiltapäivä toukokuussa. Li-

säksi alueelliset varhaiskasvatuksen erityisopettajat järjestävät päivähoi-toavustajille koulutuksia ja tutustu-miskäyntejä.

Lapsen kehityksen ja oppimisen tuen tulee olla Varhaiskasvatussuun-nitelman perusteiden 2016 mukaan osa laadukasta varhaiskasvatusta, jo-ka kuuluu kaikille tukea tarvitsevil-le lapsille. Kun tuen tarve on havait-tu, tulee tarkoituksenmukaista tukea järjestää välittömästi ja tuen järjestä-misen lähtökohtana ovat lapsen vah-vuudet. Tuen tarpeen havaitsemisessa, tuen suunnittelussa ja toteuttamises-sa korostuu yhteistyö erityisesti lap-sen huoltajien kanssa. Vaikeuksia tulee ennaltaehkäistä pedagogisilla järjeste-lyillä sekä erilaisilla työtavoilla; eriyt-tämisellä, ryhmien joustavilla muun-teluilla ja oppimisympäristön muok-kaamisella.

Turussa varhaiserityiskasvatukses-sa panostetaan erityispedagogiseen osaamiseen, joka näkyy mm. alueel-la toimivien varhaiskasvatuksen eri-tyisopettajien lukumäärän lisäänty-misenä. Vuodesta 2013 alueella toi-mivia varhaiskasvatuksen erityisopet-tajien määrää on lisätty. Heitä on nyt 21, kun lukumäärä vielä vuoden 2011 alussa oli yli puolet vähemmän. Myös työalueiden koko on puolittunut ja työ painottuu entistä enemmän lapsiryh-mien toimintaan, ohjaamiseen ja tuke-miseen sekä ennaltaehkäisevään toi-mintaan. Syksyllä 2017 alueella toimi-vien varhaiskasvatuksen erityisopet-tajien määrä lisääntyy, kun tiimiin saa-daan kaksi uutta työntekijää. Näiden uusien työntekijöiden avulla saadaan


lisäresurssia, jotta esiopetuksessa olevien erityistä tukea saavien lasten osa-aikainen erityisopetus toteutuisi entistä paremmin.

Vahaiskasvatuksen erityisopetta-jien määrän lisääntymisen myötä, ovat myös työalueet pienentyneet. Alueiden koko vaihtelee tällä hetkellä noin 150 ja 400 lapsen välillä, kun aikaisemmin työalue saattoi olla jopa yli tuhat las-ta. Alueiden kokoa mietittäessä ja niis-tä päätettäessä on huomioitu alueen haasteellisuus, monikulttuurisuus ja vuorohoito. Alueiden pienentyessä on myös työnkuva muuttunut ja työtä teh-dään enemmän lapsiryhmissä. Työtä tehdään parityönä ja osaamisen jaka-miseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteissa 2016 todetaan, että varhais-kasvatusta toteutetaan inkluusion pe-

riaatteiden mukaisesti. Tätä osittain jo ennakoiden Turussa on siirrytty syksyl-lä 2015 ns. profiloiduista integroiduis-ta erityisryhmistä (puhehäiriöisten, ke-hitysvammaisten, liikuntavammaisten, kehitysviiveisten lasten ryhmät) alu-eellisiin integroituihin ryhmiin. Lapsil-la on mahdollisuus jäädä varhaiskas-vatukseen omalle lähialueelle ja näin on pystytty osittain luopumaan lapsil-le pitkistä ja raskaistakin taksikuljetuk-sista. Vuoden 2011 jälkeen on luovuttu kolmesta integroidusta erityisryhmäs-tä ja alueella toimivat varhaiskasvatuk-sen erityisopettajat ovat pystyneet tu-kemaan lapsia aiempaa enemmän ns. tavallisissa ryhmissä. Syksyllä 2017 lo-pettaa toimintansa kahdeksan lapsen sosiaalisemotionaalista tukea tarvitse-vien lasten ryhmä.

Tuen portaat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki ovat käytössä jo ennen

Ulkoleikkejä. Sivistystoimialan arkisto.


esiopetusta. Erityistä huomiota kiinni-tetään yleisen tuen menetelmiin ja hen-kilöstöä on koulutettu mm. pienryhmä-toiminnan toteuttamiseen ja kasvatus-kumppanuuteen määrätietoisesti jo usean vuoden ajan. Yleisen tuen me-netelmien suunnitellulla ja säännölli-sellä käytöllä yritetään ehkäistä tehos-tetun tuen tarpeen syntymistä. Yleistä tukea tarjotaan kaikille lapsille, se on osa lapsen arkea ja varhaiskasvatuksen perustehtävää sekä osa lapsen varhais-kasvatussuunnitelmaa.

Pienryhmätoiminnan, kasvatus-kumppanuuden ja lapsen varhaiskas-vatussuunnitelman lisäksi yleisen tuen menetelmiä ovat mm. valmius käyttää tukiviittomia ja kuvia, huomion kiinnit-täminen oppimisympäristöön, monia-lainen yhteistyö ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki sekä toimivat työ-vuorot, palaverikäytännöt, suunnitel-mat ja sopimukset ym. Tehostetussa ja erityisessä tuessa menetelmiä käyte-tään tehostetummin ja enemmän yksi-lötasolla.(Yte-malli).

Pedagogisten tukitoimien lisäksi tukea tarvitsevia lapsia tuetaan raken-teellisilla tukitoimilla, joita ovat alueel-liset integroidut ryhmät (20 kpl), eri-tyisryhmät (2 kpl), ja pienennetyt ryh-mät (19 kpl). Ryhmää voidaan myös tarvittaessa pienentää tai tukitoimena voi olla joko ryhmäavustaja tai henki-lökohtainen avustaja.

Varhaiserityiskasvatuksen tärkei-tä yhteistyökumppaneita ovat usei-den vuosien aikana olleet lasten neu-volat, perusopetus, lasten ja nuorten poliklinikka, lastenneurologinen yksik-kö, psykologit, kuraattorit, terapeutit,

lastensuojelu, vammaispalvelut, ulko-maalaistoimisto ja tulkkipalvelut. Yh-teistyörakenteet ovat vankka pohja yhteistyölle ja tietoisuus siitä, että eri osapuolet työskentelevät samojen ta-voitteiden eteen, vaikka yhteistyö ta-pahtuukin melko hajautuneesti.


IV Muut varhaiskasvatuksen toimintamuodot


Yksityiset varhaiskasvatuspalvelut Turussa

Lastentarhatoiminta alkoi Turussa vuonna 1868 ruotsinkielisenä yksityi-senä toimintana hyväntekeväisyyden pohjalta ja lahjoitusten kustantamina. Lastentarhatoiminta kunnallistettiin vuonna 1937, kun kaupunki otti lasten-tarhojen yksityisen johtokunnan ano-muksesta Turussa toimineet kaupun-gin avustusta nauttineet yksityiset viisi suomenkielistä ja kolme ruotsinkielis-tä lastentarhaa omaisuuksineen ja huo-neistoineen kaupungin hallintaan. Yk-sityisen johtokunnan toiminta lopetet-tiin ja samalla hyväksyttiin Lastentar-hojen ohjesääntö, joka lähetettiin Sosi-aaliministeriön vahvistettavaksi.

Perheillä useita mahdollisuuksia päivähoidon valinnassaNykyisin perheille on haluttu luoda vaihtoehtoja pienten lasten hoidon ja kasvatuksen tueksi. Sairasvakuutuslais-sa säädetyn vanhempainvapaakauden jälkeen perheillä on kolme yhteiskun-nan tukemaa vaihtoehtoa alle koului-käisten lasten hoidon järjestämiseksi. Perheet voivat hakea lapselleen kunnan järjestämän päivähoitopaikan joko päi-väkodista tai perhepäivähoidosta, perhe voi valita yksityisen päiväkodin tai hoi-tajan ja hakea Kansaneläkelaitokselta kaupungin rahoittamaa yksityisen hoi-don tukea tai kolmantena vaihtoehtona alle kolme vuotiaan lapsen hoitamisek-si muualla kuin päivähoidossa vanhem-mat tai huoltajat voivat hakea Kansan-eläkelaitokselta kaupungin maksamaa

kotihoidon tukea. Kunnan on myös huo-lehdittava, että päivähoidossa olevilla lapsilla on mahdollisuus osallistua esi-opetukseen. Kunnat ostavat myös osto-palveluna esiopetuspalveluja yksityisil-tä palvelutuottajilta.

Turussa on kaupungin päivähoidon ohella yksityistä päiväkotihoitoa tai perhepäivähoitoa tai perhe voi palkata yksityisen hoitajan. Yksityisen päivä-hoidon järjestäminen on ilmoituksen-varaista toimintaa ja sitä ohjaa sama lainsäädäntö kuin kunnan tuottamaa päivähoitoa. Yksityisiä palveluntuotta-jia on tullut lisää. Halukkaita yksityisen päiväkodin tai ryhmäperhepäiväkodin perustajiksi on ilmoittautunut, mutta sopivien tilojen löytyminen toimintaa varten on tuottanut vaikeuksia. (Sosla 16.12.1998 § 554).

Yksityistä päivähoitoa tarjoamassa voivat olla päiväkodit, ryhmäperhepäi-väkodit, perhepäivähoito omassa ko-dissa sekä leikkitoiminta.

Vaihtoehtoja löytyy vieraan kielen oppimiseen Turun päivähoidossaÄidinkielellä tapahtuvan suomenkieli-sen ja ruotsinkielisen päivähoidon se-kä toisella kotimaisella kielellä eli ruot-siksi tapahtuvan kielikylpytoiminnan lisäksi Turussa on tarjolla lapsille vie-raskielistä päiväkoti- ja kielileikkikou-lutoimintaa yksityisissä päiväkodeissa.- Mukulax Linnanrinne- Slottsbacken (ruotsinkielinen kieli-

suihku)- I`Hexagone (ranskankielinen kielikyl-

py)- Wendy House (englanninkielinen kie-

likylpy), myös leikkikoulutoimintaa)


- Miskatalo (venäjänkielinen kielikyl-py), venäjänkielinen päiväkoti

- Rehtorinpellontiellä alkoi 2013 eng-lantirikasteinen ( englanti ja suomen-kieli ovat käytössä)

- Kielipesä – Viron kieli ja kulttuuri (2014)

Vaikka päiväkotikentällä vaihtoeh-tojen määrä onkin koko ajan kasvussa, ovat myös kielikylpypäiväkodit säilyt-täneet asemansa. Suomalais-venäläisen päiväkodin Miska-talon päiväkodin joh-taja Anne Syrjälän mukaan talo on täyn-nä ja tulijoita riittää, koska kieli koetaan tärkeänä tulevaisuuden kannalta. Nuo-rimmat ovat 2-vuotiaita. Ranskalais-suo-malaiseen I`Hexagonen päiväkotiin ote-taan lapsia 3-vuotiaasta alkaen.

Perinteisen päiväkotimallin lisäksi Turussa on kielikylpymuotoista leik-kikoulutoimintaa, kertoo Wendy Hou-sen toiminnanjohtaja Miia Auvinen, jos-sa eskareita lukuun ottamatta päivä on kolmetuntinen. Lapsia tulee Turun li-säksi ympäristökunnista kuten Raisios-ta, Kaarinasta, myös Pöytyältä ja Sau-vosta. Shanghaissa kielenopettajana toi-minut ja Suomeen muuttanut Hya Yin käynnistää Turun kiinankielistä leikki-ryhmää. Idea kiinankielisestä ryhmästä syntyi omasta tarpeesta, koska hänellä on pieni tyttö, jolle hän opettaa kiinaa, kuten muille lapsille kotona.

Turussa toimivat muut kuin suo-menkieliset päiväkodit ja ryhmä-perhepäivähoito ovat Östra svensk-språkiga dagvårdsenheten Kuraattori (ruotsinkielinen), Svenska dagvård-senheten i Centrum Koulukatu 10 Ro-sen (kunnallinen ruotsinkielinen), Da-

gvårdsenheten i Sirkkala Kastanjen, Tähtitoninkatu 4 (Folkhälsan,ruot-sinkielinen), Daghemmet Gunghästen (ruotsinkielinen), Daghemmet Kastan-jen (ruotsinkielinen), Daghemmet Ly-ckobo (ruotsinkielinen), Daghemmet Äpplebo (ruotsinkielinen), Brahen koulu (uusi kunnallinen ruotsinkieli-nen), Daycare Daisy Oy (englanninkie-linen), Trivium Kiddy Care (englannin-kielinen ryhmäperhepäiväkoti). (Hen-riikka Eloluoto 2014).

Yksityinen perhepäivähoitoTurun kaupungissa on tarjolla kunnal-listen perhepäivähoitajien ja kunnal-lisen kolmiperhehoidon lisäksi myös kunnan valvomia yksityisiä perhepäi-

Kaverukset. Sivistystoimialan arkisto.


vähoitajia. Ryhmäperhepäivähoidossa kaksi hoitajaa samanaikaisesti hoita-vat enintään kahdeksan lasta. Yksityis-tä päivähoitoa voi tuottaa myös perhe, joka palkkaa kotiinsa lapsen hoitajak-si henkilön, joka voi olla esim. isovan-hempi, mutta ei saman kotitalouden jä-sen. Yksityisen hoidon tuella toimiviin ryhmäperhepäiväkoteihin ja perhepäi-vähoitoon haetaan ottamalla yhteyttä suoraan hoitopaikkaan tai palveluoh-jaukseen. Yksityisen hoidon tuen saa-misen edellytyksenä on, että alle kou-luikäisellä lapsella ei ole kunnallista hoitopaikkaa eikä palveluseteliä.

Kunnallinen lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä joustava hoitorahaLasten kotihoidon tuella tarkoitetaan alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmille tai muille huoltajille maksettavaa ta-

loudellista tukea, johon kuuluu perus-osa, sisaruskorotus ja lisäosa. Oikeus tukeen alkaa vanhempainrahakauden jälkeen. Lasten päivähoidosta annetun lain 1973 mukaisten päivähoitopalve-lujen kehittämisen rinnalla ryhdyttiin valmistelemaan vaihtoehtoa pienten-lasten hoidon järjestämiseksi. Lapsi-perheille jaettavan taloudellisen tuki-järjestelmän valmistelu kesti pitkään, lapsilisät tulivat 1940-luvun lopulla.

Lastensuojelulautakunta oli jo vuonna 1978 esittänyt, että talousar-vioon varattaisiin määräraha kunnal-lisen kotihoidon tuen maksamista var-ten.

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukiLasten päivähoitopalvelujen kehittä-misen rinnalla ryhdyttiin valmistele-maan vaihtoehtoa pientenlasten hoi-

Lasten ryhmätoimintaa. Sivistystoimialan arkisto.


don järjestämiseksi. Vuonna 1980 oli valtion tulo- ja menoarvioon varattu lasten kotihoidon tukea varten määrä-raha. Tämän tuen myöntämisen perus-teista päätöksen antoi valtioneuvos-to. Ensiksi tuesta pääsivät osalliseksi perheet, joissa oli alle 2,5-vuotias lap-si ja tämän lisäksi vähintään kaksi alle kouluikäistä lasta. Turussa tähän pää-tökseen perustuvien tukien maksatus päättyi maaliskuussa 1987.

Lastensuojelulautakunta oli saa-nut vuonna 1982 määrärahan kun-nallisen kotihoidon tuen maksamista varten. Tukea maksettiin osalle niistä perheistä, jotka eivät saaneet valtion kotihoidon tukea. Myöhemmin tuki tuli tulosidonnaiseksi. Lakiin perustu-vaa lasten kotihoidon tukea ryhdyttiin maksamaan vuoden 1985 alussa. Tällä tuella tarkoitettiin alle 3-vuotiaan lap-sen vanhemmille tai muille huoltajil-le maksettavaa taloudellista tukea, jo-hon kuului perusosa, sisaruskorotus ja lisäosa. Oikeus tukeen alkoi vanhem-painrahakauden jälkeen eikä tukeen oikeuttava lapsi saanut olla kunnalli-sessa päivähoidossa.

Kunnallinen lasten kotihoidon tukiKunnallista lasten kotihoidon tukea ns. Turku-lisää maksettiin vuonna 1990 niille perheille, joissa oli alle yh-den vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen lapsi ja josta perhe sai lakisää-teistä tukea. (Kontiainen 2005 Soske, ph-osasto).

Elokuun alussa 1997 voimaan tul-leella lailla lasten kotihoidon ja yksityi-sen hoidon tuesta kumottiin vanha koti-hoidontukilaki. Lasten kotihoidon tukea

voi saada perhe, jossa on tukeen oikeut-tava alle 3-vuotias lapsi. Lasten yksityi-sen hoidon tuella tarkoitetaan lapsen hoidon tuottajalle suoritettavaa tukea. Kumpaankin tukimuotoon voi kuulua hoitoraha ja hoitolisä. Perhe voi saada myös tietyin edellytyksin osittaista hoi-torahaa tai joustavaa hoitorahaa. Tu-kien saamisen edellytyksenä on, että tukea saavia lapsia ei hoideta kunnalli-sessa päivähoidossa. Kunta voi maksaa lakisääteisten tukien lisäksi kunnallista lisää. Turussa kuntalisää maksetaan yk-sityisen hoidon tukeen, mikäli lapsi on yksityisessä päiväkodissa tai ryhmäper-hepäivähoidossa taikka jos häntä hoitaa yksityinen perhepäivähoitaja tai jos lap-sella on hoitaja kotona.

Metsään tutustumassa. Sivistystoimialan arkisto.


Lasten kotihoidon ja yksityisen hoi don tuesta annetussa laissa (1128/1996) säädetään oikeudesta päi-vähoitopaikalle vaihtoehtoiseen lapsen hoidon järjestämiseksi suoritettavaan taloudelliseen tukeen, johon voi kuu-lua hoitoraha ja hoitolisä. Perheellä on oikeus tukeen, kunnes perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Kotihoidon tukin on sidottu kuluttajahintojen muu-tosta vastaavaan kansaneläkeindeksiin 1.3.2011 alkaen. Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia muutettiin (lailla 975/2013) 1.1.2014 alkaen siten, että alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalle tai muulle huol-tajalle maksettava osittainen hoitora-ha korvattiin joustavalla hoitorahalla määrätyin ehdoin. Osittaista hoitorahaa maksetaan myös ensi- ja toisluokkalai-sen vanhemmille myös määrätyin eh-doin. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tar-vitsevalle lapselle tulee päivähoitolain mukaan laatia kuntoutumissuunnitel-ma yhteistyössä lapsen vanhempien ja tarpeen mukaan kunnan sosiaalihuol-lon, terveydenhuollon sekä koulutoi-men kanssa. (Kahiluoto 2014).

Päivähoidon tarjouspyyntö ja kilpailuttaminen 1996Vesa Kulmala, palvelualuejohtajaKilpailuttaminen alkoi vuonna 1996, jolloin tuli voimaan laki yksityisen hoi-don tuesta.

” Pyydämme tarjoustanne päivä-hoitolaissa tarkoitettujen päiväkoti-palvelujen ja perusopetuslaissa tar-koitettujen suomenkielisten esiope-

tuspalvelujen tuottamisesta Turun sosiaalikeskuksen päivähoito-osas-ton asiakkaille. Sopimus palvelujen tuottamisesta tehdään hankinta-kaudeksi 1.1.2004–31.12.2006.Kil-pailutus kattaa päiväkotien koko-päivä-, osapäivä- ja vuorohoidon ja esiopetuksen.”(Sosla 25.10.2003.Liite 2 § 1089).

Sosiaalilautakunta päätti 3.3.2004 § 261, että päivähoito-osaston yksityi-siltä palvelutuottajilta hankittavat eng-lanninkieliset esiopetus- ja sitä täyden-tävät päivähoitopalvelut kilpailutetaan lehti-ilmoituksella. Yksityisen yrittäjän tulee taata esiopetuksessa olevalle lap-selle myös päivähoito. Turussa on eng-lanninkielisen esiopetuksen ja päivä-hoidon tarvetta, joista palveluista tulee päivähoito-osastolle viikottain kysely-jä. (Sosla 04.08.2004.§ 989).

Turun kaupunki osti toukokuussa 2006 päiväkotihoitoa ja esiopetusta yksityisiltä palvelutuottajilta yhteen-sä 549 turkulaiselle lapselle, joista esi-opetuksessa olevia lapsia oli 143. Os-taessaan palveluita yksityisiltä palve-lutuottajilta kunnan tulee kilpailut-taa hankinnat kilpailulainsäädännön edellyttämässä laajuudessa paikalli-sissa sanomalehdissä, Turun kaupun-gin internet-sivuilla ja Julkiset lehdes-sä kuten suomenkielinen, ruotsinkieli-nen ja englanninkielinen palvelukoko-naisuus. Mikäli lapsi oli ostopalveluna tuotetussa esiopetuksessa ja sen lisäk-si päivähoidossa samassa päiväkodis-sa, tuli myös päivähoito mukaan järjes-tää ostopalveluna. (Sosla 23.05.2006).


Lasten päiväkotipalveluja ostettiin 1.1.2007 lukien vuonna 2006 tehdyn kilpailutuksen perusteella 12 palvelun tuottajalta. Päiväkotitoiminnan kus-tannukset muodostuvat palkkausme-noista ja muun muassa vuokrasta sekä palvelujen ja materiaalien ostoista, sii-vous- ja ruokakuluista. (Koski & Laak-so taloussuunnittelija 30.7.2009).

Kevätkausi 2007 päivähoitopalve-lujen ja esiopetuksen ostamisen jatka-misesta ostopalveluna:- Auralan Kannatusyhdistys ry- Allergiapäiväkoti Sinisiipi Oy- Lasten päiväkoti Omppu Oy- Lasten Päiväkoti Sinikello Oy- Lastentarha L´Hexagonen kannatus-

yhdistys ry(Sosla 29.11.2006).

Palvelusetelin käyttöönottoPalvelusetelin käyttöä koskeva lainsää-däntö varhaiskasvatuksessa uudistui elokuun alusta vuonna 2009. Turus-sa päätettiin, että palveluseteli otettiin käyttöön 2010 alusta vuoden kokeilu-luonteisena vuoden ajaksi. (Peruspal-velultk.30.9.2009 § 400).

Palvelusetelijärjestelmä perustuu kolmen osapuolen, kunnan, asiakkaan ja palvelutuottajan yhteistyöhön. Elo-kuussa 2010 maksettuja palvelusete-lejä oli 224 ja joulukuussa jo 379. Per-heet ovat hakiessaan seteliä olleet pää-asiassa jo yhteydessä valitsemaansa palvelutuottajaan. Turussa oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 17 turkulaista palvelusetelituottajaa 27 päiväkodissa. Osalla tuottajista oli useita toimipistei-tä. Myös ruotsinkielisten lasten määrä

palvelusetelin käyttäjinä lisääntyi. Pal-veluseteli toi perheille uuden vaihtoeh-don lasten päivähoidon järjestämiseen. (Jokinen & Kulmala 23.3.2011. Palvelu-seteli päiväkotihoidon järjestämisessä vuonna 2010).

Turun palvelusetelijärjestelmäTurussa on käytössä palveluseteli päi-väkoti- ja leikkitoiminnassa. Hoito-paikkojen tarve on Turussa kasvanut ja sen myötä palvelusetelin käyttö li-sääntynyt. Valinnan vapautta on lisät-ty. Palvelusetelikokeilu laajennettiin myös lasten leikkikoulutoimintaan, joka on päivähoitolain mukaista leik-kitoimintaa. (Varhaiskasvatus- ja pe-rusopetusltk. 30.3.2011). Leikkikou-lutoiminta on suunnattu kotona ole-ville lapsille.

Päivähoidon palvelusetelikokeilun tarkoituksena on hillitä päivähoidon kustannuksia ja vastata kasvavaan ky-syntään. Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä perheiden päivähoidon vaih-toehtoja ja parantaa palvelujen saata-vuutta ja edistää toisaalta lasten palve-lujen järjestäjän eli kunnan ja yksityis-ten palvelutuottajien välistä yhteistyö-tä. Nykyisin perheiden vaihtoehtoina on kunnallinen päivähoito, itse järjes-tetty hoito kotihoidon tuella, yksityi-nen päivähoito yksityisen hoidon tuen ja sen kuntalisän avulla ja yksityinen päivähoito palvelusetelillä.

Yksityisen hoidon tuki on Turussa vaihtoehto palvelusetelille, mikäli lapsi halutaan yksityiseen päiväkotiin. Yksi-tyisen hoidon tuki koostuu Kelan kiin-teästä hoitorahasta ja tulonsidonnai-sesta hoitolisästä sekä kuntalisästä.


Lasten päiväkotihoidon palveluse-teli on tulosidonnainen, mutta leikki-toiminnan palvelusetelin arvo on ta-sasuuruinen. Asiakkaan ohjaus ja neu-vonta, palvelutuottajien hyväksyntä, palvelusetelin myöntäminen, tuottaji-en laskujen maksatus ja toiminnan val-vonta ovat kunnan lakisääteisiä tehtä-viä. (Laki sosiaali- ja terveydenhuol-lon palvelusetelistä 24.7.2009/569). Yksityisillä päiväkodeilla ei ole Turus-sa nähtävissä pakottavaa tarvetta kil-pailla kunnallisen päivähoidon kanssa korkean kysyntäasteen takia, eikä voi-makasta kilpailua myöskään esiinny. (Aluehallintovirasto. 09.08.2012). Tu-russa toimi vuonna 2012 palvelutuot-tajia 16 yhteensä 31 toimipisteessä, li-säksi kaksi leikkikoulua, joissa palvelu-seteli käytössä. Leikki ja kerhotoimin-nassa palvelusetelin arvo on tasasuu-ruinen ja perheen tuloista riippuma-ton (emt).

19. Turun yksityiset päiväkodit ja palvelusetelituottajat 1.8.2012.

Palveluseteli yksityisen päivähoi-don rahoitusmuotona vakinaistet-tiin yksityisen päivähoidon rahoitus-muodoksi elokuusta 2013 lukien. (Kh 7.5.2012 § 234, varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta 06.06.2012 § 99). Näin asiakasperheille ja tuottajil-le voidaan taata toiminnan jatkuvuus. Palvelusetelikäytäntöjä ohjaamaan on laadittu ns. Sääntökirja, jossa pääte-tään mm. palvelusetelin arvon määri-tykseen liittyvistä asioista. Palveluse-teliyrittäjäksi haluava tuottaja sitoutuu jo hakiessaan palvelusetelituottajaksi Sääntökirjan edellyttämiin vastuihin

ja velvoitteisiin, joita myös Turun kau-punki sitoutuu noudattamaan. (Vapelk 23.05.2012).

Esiopetusta keskitetään alkuopetuksen tiloihin Turussa on kunnallisella puolella ta-voite, että jollakin aikavälillä mahdol-lisimman moni turkulaislapsi käy esi-koulua samoissa tiloissa alkuopetuk-sen kanssa. Yhteistyö esiopetuksen ja alkuopetuksen kanssa tiivistyy, ja niis-tä säädetään samassa perusopetuslais-sa. Lapsen mahdollisuus sujuvaan jat-kumoon esiopetuksesta perusopetuk-seen otetaan huomioon.

Tällä hetkellä Turussa on myös 15 yksityistä päiväkotia, joissa on esiope-tusryhmä. Lapsia niissä on yhteensä hieman alle 200, palvelujohtaja Ve-sa Kulmala toteaa. (Turun Sanomat 1.11.2016).

Avoimet varhaiskasvatuspalvelut Turussa

Avoimella toimella pitkiä perinteitä Turun puistotätitoiminnalla - nykyi-sin päivähoitotyöntekijöillä yksityise-nä toimintana ovat pitkät perinteet. Lasten leikkitoiminta hoitojärjeste-lynä täydentää päivähoitojärjestelmää. Leikkikenttätoiminnalla sekä erilaisel-la kerhoja sisätilatoiminnalla on kiin-teä yhteys siihen ideaan, millä hoito-järjestely on meillä ja kansainvälises-ti organisoitu. Varsinaista päivähoitoa täydentämään käynnistyi jo 1800-lu-vun lopulla toiminta lasten leikkikent-


tien perustamiseksi. Taustalla oli huo-li erityisesti työläiskaupunginosien lasten heikosta mahdollisuudesta ol-la turvallisesti raittiissa ulkoilmassa, kun esim. vähävaraisten ja köyhien ko-tien 3–6-vuotiaista lapsista noin puo-lella arvioitiin olevan tuberkuloosi, ku-ten muissakin Euroopan kaupungeissa. Leikkikentät toimivat myös pienem-mille lapsille lyhytaikaisen päivähoi-don paikkoina. Puistotädit ottivat pie-niä alle 4-vuotiaita lapsia muutamiksi tunneiksi hoitoon kaupungin osoitta-malle rajatulle alueelle pientä maksua vastaan kuin yksityisyrittäjäperiaat-teella. Myöhemmin lasten hoitojärjes-telyn puutteeksi muodostui varsinkin kesäaika, kun koulut ja lastentarhat oli-vat suljettuina. Eri järjestöt lastensuo-jelutyössä järjestivätkin lapsille erilais-ta toimintaa kuten kesäkaitsentaa, ke-säleirejä ja kesäsiirtoloita. Leikkikent-tä- ja puistotätitoiminnan merkitystä korostettiinkin erityisesti sotien jäl-keen 1940-luvulla osana kesävirkis-tystoimintaa. (Välimäki 1999).

Lastensuojelulautakunta asetti ko-mitean tekemään lautakunnalle selvi-tyksen puistotätitoiminnan järjestämi-sestä puistoissa ja leikkikentillä. Las-tensuojelujohtaja Hedman allekirjoit-ti komitean ehdotuksen lautakunnalle leikkikenttien ja puistotätien sijoittami-sesta. Vuonna 1948 komitean esitys tu-li kaupunginhallitukselle lasten parem-mista leikkimahdollisuuksista puistois-sa. Puolalanpuisto, Mannerheiminpuis-to, Samppalinnanmäki ja Vartiovuori olivat puistoja, joihin ensimmäisenä oli asetettava lapsia varten käymälät, sa-dekatokset ja leikkitelineet kuten myös nuorakeinut, renkaat, kiipeämistan-got ja kisaparrut sekä riittävä vartioin-ti. Vuonna 1950 oli puistotätejä Puola-lanpuistossa, Mannerheimin puistos-sa ja Vartiovuorella, joissa puistotädit lasten huoltajien kanssa tehdyn vapaan sopimuksen mukaan ulkoiluttivat lap-sia. Toiminta kunnallistettiin vuodes-ta 1951 alkaen. Toimintaa lisättiin ja vuonna 1960, ja puistotäteja oli jo kym-menessä puistossa. Aloittaneista puis-

Muntion leikkipuisto 1990-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


toista jatkoi Urheilupuisto, Vartiovuo-renmäki ja Veistämöntori. Lisäksi oli toiminnassa Kupittaa, Mannerheimin-puisto, Toivolanaukio, Puolalanpuisto, Patterihaka, Nummenpuisto ja Parkin-mäki. Rauninaukiolla toiminta loppui 1956. Puistotädit ulkoiluttivat lapsia arkipäivinä kolme tuntia lukuun otta-matta heinä-elokuuta.

Kaupungin eri osiin pieniin puistoi-hin suunniteltiin hankittavaksi hiekka-laatikoita ja kahlauslammikoita. Näitä puistikoita olivat Kurjenkaivonkenttä, Veistämöntori, Yrjänän aukio, Ruukin aukio ja perustettava Flemingin puis-to. (Katsaus puistotätitoimintaan, Raili Koski 2000).

Avoin varhaiskasvatus on vaihtoehtoinen toimintamuoto kokopäivähoidolleVirpi Kariluoma, aluepäällikkö1960-luvulla todettiin, että kaupun-kiin oli tullut kymmenessä vuodessa 23 000 asukasta, perheet halusivat uu-sia asuntoja ja lapsille etsittiin hoita-jaa. Pöytäkirjan mukaan (1.11.1960) puistoja haluttiin lisää, ja niissä oli se-kä yksityisiä että kaupungin puistotä-tejä, joiden ohjeet kaupunginhallitus vahvisti 17.12.1963. Vaunuissakin ole-via lapsia otettiin puistoon leikkimään ja työnkuvaan kuului päivystää kotona sateella ja kovalla pakkasella. Vuonna 1963 oli kymmenessä puistossa kau-pungin puistotätitoimintaa ja myös kymmenessä yksityistä toimintaa. (50-vuotta kunnallista puistotätitoi-mintaa Turussa. 31.5.2000. Ltk Turku).

Viisipäiväistä viikkoa tehtiin vas-ta 1970-luvulla, jolloin myös puistotä-

dit määrättiin turvallisuussyistä työs-kentelemään pareittain. Päivähoitolain (1973) voimaan astumisen aikoihin Turun kaupunki asetti asiantuntijako-mitean selvittämään Turun leikkipaik-katilannetta ja tekemään ehdotuksen kunnallisten leikkipaikkojen rakenta-miseksi ja kunnostamiseksi 1970-lu-vulla. Komitea kiinnitti huomiota esim. siihen, että vuosien 1972–1973 vaih-teessa autojen määrä oli lisääntynyt ja alle 16-vuotiaita oli Turussa 35 000 ja autoja 32 000. Ehdotuksena oli raken-taa vuosittain 16 leikkipaikkaa, joilla oli myös sisätilat ja kaksi leikinohjaajaa. (Välimäki 1999). Puistohoidon viikko-maksu oli kaksi markkaa vuonna 1972.

Ote Suurpään puiston päiväkirjasta 10.4.1984.- Sää erittäin kylmä + 1 aste.- Lapsia 29. Perhepäivähoitajien

lapsia 7. Yhteensä 36.- Tivoli ja tavarakuljetusta. Seija

Jääskeläinen. Irma Uusitalo.- Päivittäisten puistolasten lisäksi

sattui tälle päivälle 7 perhepäivä-hoitajan lasta.

- Vilinää oli onneksi, sillä päivän päätteeksi tuli kova lumikuuro ja oli kylmää ja tuulista.

Voimakas määrällinen kehittä-minen puistotoiminnassa tapahtui 1980-luvulla. Leikkipaikkoja raken-nettiin sekä uusille että vanhoille asutusalueille. Uudet puistot avattiin Perkkiönkadulla, Varissuolla ja Hari-tussa. Vuosikymmenen lopulla oli 43 leikkipaikkaa ja puistotätejä yhteen-sä 86, ja lapsia hoidossa 694 päivit-


täin vuonna 1989. Sade- ja tuulivarus-teet sekä paksut talvipuvut hankittiin 1990-luvulla. Vuonna 1994 supistet-tiin koko viikon auki olevia 16:een ja osan viikkoa toiminnassa olevia su-pistettiin 17:een. Leikkipaikoilla oli tällöin puistotätejä 49. Rakennemuu-toksessa koko puistotoiminta yhdis-tettiin oman palvelualueensa muuhun päivähoitoon. Palvelualueen 25 puis-tossa oli kirjoilla vuoden 2000-kevääl-lä 451 lasta. Vuoden 2000 puistomak-sun sai valita kolmesta käytetyn pal-velun mukaan kuukaudessa joko 200, 150 tai 100 mk/kk.

Puistotätitoiminnan työoloihin tuli muutoksia, kun työajaksi sovittiin nel-jä tuntia päivässä ja työntekijät ottivat vuosilomaa. Puistotädit saivat ensia-putaitoja ja tarvikkeita, hankittiin sa-deja tuulivarusteet 1980-luvulla sekä

paksut talvipuvut 1990-luvulla. Puisto-tädin työ helpottui, kun sosiaalitilat ja keittimet saatiin omaan vaunuun joka puistossa. Vuonna 1994 oli koko viikon auki 16 puistoa ja 17 puistoa toimi osa-viikon ja tiloissa toimi myös yksityisiä puistotätejä vuosina 1993–1998.

Vuonna 1999 Turussa toimi 26 ko-koviikkoista kunnallista leikkipaikkaa ja lisäksi yksi yksityinen Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämä leikki-paikka. Toiminta on suunnattu lähinnä alle 3-vuotiaille kotona tai yksityisessä perhepäivähoidossa oleville lapsille pe-rusmaksuna 27 eur/kk sisaralennuksi-neen. Rakennemuutoksessa vuonna 2000 koko puistotoiminta yhdistettiin oman palvelualueensa muuhun päivä-hoitoon toiminnan täyttäessä 50 vuot-ta. (Kunnallista puistotätitoimintaa 50 vuotta 1949–1999. Sosla 15.12.1999).

Jäkärlän leikkipaikan lapsia ja vanhempia retkellä Kulhossa 1990-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


Vuonna 2006 oli Turussa 24 puis-totätitoimintaa tarjoavaa puistoa, jos-sa 411 lasta. Kussakin leikkipuistossa oli kaksi puistotätiä. Vanhasen II hal-lituksen hallitusohjelmassa todetaan, että varhaiskasvatuspalveluja kehite-tään monimuotoisemmaksi lisäämäl-lä osa-aikaisen hoidon mahdollisuut-ta sekä avoimia päiväkoteja ja kerho-toimintaa. Koska ulkona tapahtuvaa puistotätitoimintaa ei voida toteut-taa kovalla sateella ja pakkasella, on suunniteltu toiminnan tapahtuvan päiväkodin tiloissa alueilla Härkämä-ki, Jäkärlä, Jyrkkälä, Varissuo ja Susi-niitty. Kerhomaksut voisivat olla sa-mat kuin puistotätitoiminnassa olevat maksut. Muutos ei aiheuta lisäkustan-nuksia. Ehdotus hyväksyttiin. (Sosla 22.8.2007).

Karhunaukion päiväkoti ensimmäinen avoin päiväkoti TurussaTurun ensimmäinen avoin päiväkoti aloitti toimintansa Karhunaukion päi-väkodissa 1.12.1986 (Toimintakerto-mus 1986. Sosiaalilautakunta).

Avoimen päiväkodin ryhmässä toiminta perustuu aktiiviseen yh-dessäoloon. Toiminnan sisällön vas-tuu on lastentarhanopettajilla ja las-tenhoitajilla. Lapset toimivat yhdes-sä vanhempiensa kanssa ja toimin-ta suunnitellaan vanhempien ja las-ten esittämien toiveiden mukaan. Toiminta sisältää arjen yhdessäoloa, leikkiä, taitoja taideaineita, musiik-kia, liikuntaa ja retkiä lähiympäris-töön. Avoin päiväkotitoiminta on per-heille maksutonta.

Kauppaleikki. Sivistystoimialan arkisto.


Turussa on tavoitteellisesti lisätty avoimen varhaiskasvatuksen palvelui-ta tammikuusta 2012 alkaen. Sitä ennen kaupunki järjesti avointa varhaiskas-vatuspalvelua leikkipuistoissa ja var-haiskasvatuksen perheryhmätoiminta-na. Yksityisiä palveluntuottajia tuetaan palvelusetelijärjestelmän kerhosetelillä. Seurakunnat ja kolmas sektori ovat ak-tiivisia palveluiden tuottajia.

Lasten kasvatuksen ja opetuksen Strategisessa palvelusopimuksessa vuodelta 2012 oli mm. kirjaus: Erityi-sesti varhaiskasvatuspalvelujen ky-synnän lisääntymiseen on varaudut-tava laajentamalla palvelutarjontaa avoimeen toimintaan ja kaupunginval-tuuston päätöksen ja kysynnän kas-vun mukaisesti myös yksityiseen pal-velutuotantoon. Omassa tuotannossa laajennetaan palvelutarjontaa vastaa-maan laajenevaan kysyntään avointen palvelujen osalta ns. kevyempinä vaih-toehtoina. (Avoimien varhaiskasvatus-palveluiden tilannekatsaus 23.4.2013. Kariluoma).

Avoimien varhaiskasvatuspalveluiden toimintaa ohjaavat laki, sopimukset ja ohjeistuksetPäivähoitolain lisäksi avoimen toimin-nan järjestämistä ohjaavat sosiaalihuol-tolaki ja lastenhuoltolaki. Sisällöllistä kehittämistä ohjaavat Varhaiskasvatus-suunnitelman perusteet ja tästä johdet-tu Turun kaupungin oma Varhaiskasva-tussuunnitelma. Avoimen varhaiskasva-tuksen kehittämisestä vastaava varhais-kasvatuksen päällikkö järjestää henki-löstölle ja esimiehille kaksi yhteistä

kehittämis- ja koulutuspäivää toimin-tavuodessa, millä varmistetaan toimin-nan tavoitteellinen ja pedagoginen ke-hittäminen ja arviointi edelleen.

Avoin varhaiskasvatus osana var-haiskasvatuspalvelua on täten vaihto-ehtoinen toimintamuoto kokopäivähoi-dolle. Palvelujen tavoitteena on tarjota kotihoidossa ja osapäivähoidossa ole-ville lapsille ja heidän perheilleen mo-nipuolista varhaiskasvatusta yhdessä muiden lasten ja vanhempien kanssa sekä perheille kasvatuksellista tukea. Toiminnan sisällöissä painotetaan esi-merkiksi musiikkia, kädentaitoja, ym-päristökasvatusta ja liikuntaa. Leikin osuus toiminnassa on keskeinen.

Toimintavalikossa on avoimia päi-väkoteja, leikkikouluja, kerhoja, leikki-puistotoimintaa, varhaiskasvatuksen perhekerhoja, perhekerhoja/leikki-kouluja. Osallistuminen avoimeen var-haiskasvatustoimintaan ei vie kotihoi-dontukea ja Turku-lisää, mikäli tuen vaatimat ehdot täyttyvät. Palveluvali-kosta perheet voivat valita joko kunnan järjestämän tai palvelusetelillä tuetun leikkikoulun tai kerhotoiminnan. Leik-kikoulutoiminta, palvelusetelikerhot ja leikkipuistotoiminta ovat maksullisia. Avoin päiväkotitoiminta, kerhot ja seu-rakunnan kanssa yhteisesti järjestet-tävä leikkikoulu/perhekerho ja MLL:n kanssa järjestettävä perhekahvilatoi-minta ovat maksuttomia. Avoimessa varhaiskasvatustoiminnassa noudate-taan Turun kaupungin varhaiskasva-tussuunnitelmaa. Kuntien ohella avoi-mia varhaiskasvatuspalveluja tarjoavat seurakunnat ja järjestöt sekä yksityiset toimijat.


Kasvatuskumppanuus avoimessa toiminnassaAvoimeen varhaiskasvatukseen luo-daan oma kasvatuskeskusteluloma-ke kasvatuskumppanuudessa lapsen huoltajien/vanhempien kanssa, jonka he täyttävät toiminnan alkaessa. Leik-kikouluissa ja leikkipuistoissa päivit-täisen arjen keskustelujen lisäksi jokai-selle vanhemmalle varataan lukukau-sittain mahdollisuus 15 min keskuste-luun arjen tilanteissa omasta lapses-taan. Sisällöllisiä kysymyksiä käsitel-lään asiakyselyillä.

Avoimen varhaiskasvatuksen pii-riin kuuluvien lasten ja heidän per-heidensä on mahdollista saada tarvit-taessa myös varhaiserityiskasvatuk-sen tukea lapsen kasvuun ja kehityk-seen liittyvissä asioissa kaikille per-heille tarkoitetun universaalin palve-lujärjestelmän kautta. Lapsiperheiden tukena toimivat kasvatus ja perheneu-volan, perheneuvolan, lastensuojelun sekä päihde- ja mielenterveystyön palvelut.

Toimintamuotoja ja asiakasmääriä 2013Leikkipuisto on ulkona tapahtuvaa varhaiskasvatusta 1,5–6-vuotiaille lapsille. Toiminta tukee lapsen ensi-askeleita kodin ulkopuolelle erossa omista vanhemmistaan. Lapsi saa lei-kin ja liikunnan kokemuksia yhdessä toisten lasten kanssa. Leikkipuisto tu-kee lapsen myönteistä minäkäsitystä, ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsilähtöisyys on tärkeä periaate toimintaa suunni-teltaessa.

Leikkipuistot ovat avoinna maanan-taista perjantaihin klo 9.00–12.30. Tu-run kaupungin järjestämää leikkipuis-totoimintaa järjestetään 26 leikkipai-kassa suomenkielisillä varhaiskasva-tusalueilla. Leikkipuistossa työsken-telee yleensä kaksi osa-aikaista päivä-hoitotyöntekijää (4h/päivä). Myös ul-kopaikkakuntalaiset voivat osallistua toimintaan.

Leikkikoulu on pääsääntöisesti aamupäivisin tapahtuvaa pedagogista toimintaa, jota ohjaa Turun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma. Leikki-koulussa liikutaan, leikitään, askarrel-laan, lauletaan ja opetellaan tärkeitä ryhmässä toimimisen taitoja. Sadut ja draama ovat myös tärkeänä osana toi-mintaa. Perinteiset, suomalaiset juhlat sisältyvät myös leikkikoulun toiminta-suunnitelmaan. Lasten iän ja kehityk-sen mukaan leikkikoulussa toimitaan pienryhmissä ja toiminta on suunnitel-tua ja tavoitteellista lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa. Yhteistyö vanhem-pien kanssa on osa arkea. Leikkikou-lutoiminta on suunnattu ensisijaisesti kotona olevien vanhempien 3-5-vuoti-aille lapsille ja toimintaa järjestetään sisätiloissa sekä ulkoleikkikouluina.

Avoimen päiväkodin ryhmässä toiminta perustuu aktiiviseen yhdes-säoloon. Toiminnan sisällöllinen vas-tuu on lastentarhanopettajalla ja las-tenhoitajilla. Lapset toimivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Avoimen päi-väkotiryhmän toiminta suunnitellaan vanhempien ja lasten esittämien toi-veiden mukaan. Toiminta sisältää arjen yhdessäoloa, leikkiä, taitoja taideai-neita, musiikkia, liikuntaa ja retkiä lä-


hiympäristöön. Avoin päiväkotitoimin-ta on perheille maksutonta.

Varhaiskasvatuksen perheryh-mätoiminnan tavoitteena on yhdis-tää Turun kaupungin toteuttaman var-haiskasvatuksen ja lastensuojelutyön perhetyön osaamisen vahvuudet aut-tamalla heitä suoriutumaan arkeen-sa liittyvistä tehtävistä. Perheryhmi-ssä työskentelee varhaiskasvatuksen lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja sekä lastensuojelun perhetyön perhe-työntekijä. Työn sisältönä on vanhem-muuden tukeminen ja syrjäytymisen ehkäisy, myös erilaisin työmenetelmin intensiivisempi perheen tukeminen. Ryhmässä harjoitellaan myönteises-sä ilmapiirissä lapsen kanssa ryhmäs-sä olemisen taitoja yhdessä leikkien ja toiset huomioiden. Toiminnan tavoit-teena on vertaistuen lisäksi kontaktien ja tukiverkoston rakentaminen van-

hemmille tukien perhettä heidän tar-peitaan vastaavasti.

Varhaiskasvatuksen ja seurakun-nan välinen yhteistyö. Avointa leikki-koulutoimintaa toteutetaan yhteistyös-sä Turun ja Kaarinan seurakuntayhty-män kanssa tarjoten kotona oleville lapsille ryhmässä toimimista. Toiminta on laadukasta ja suunniteltua varhais-kasvatusta. Leikkikoulu tarjoa myös mahdollisuuden perheille, joilla ei ole kokopäiväistä hoidon tarvetta. Toimin-taa ohjaavat lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja ja seurakunnan perhe-työntekijä ja/tai lastenohjaaja. Leikki-koulu/perhekerho ja päiväkerho pitä-vät sisällään toimintatuokioita ja pie-nen hartaushetken, joka on perheelle vapaaehtoinen. Arjessa opetellaan toi-sen ihmisen huomioimista, auttamista, jakamista, ihmisistä ja luonnosta väit-tämistä. Leikkikoulun ohjelmaan kuu-

Hurraa, nyt mennään. Sivistystoimialan arkisto.


luu leikkimistä, liikkumista, tutkimista, lukemista, musiikkia ja käden taitoja huomioon ottaen yksilöllinen kehitty-minen ja lapset kiinnostuksen kohteet. Työntekijät ja vanhemmat sitoutuvat yhdessä kumppanuuteen lapsen kas-vun, kehityksen ja oppimisen tukemi-seksi. Osallistuminen on maksutonta eikä vaikuta päiväkotipaikan saami-neen.

Yksityiset palvelusetelikerhot ja asiakasmääräTurussa on kaksi yksityistä leikkikou-lua, jotka on hyväksytty leikkikoulutoi-mintaan palveluseteli-tuottajiksi.- Busy Bees- Wendy House- yhteensä 48 lasta

Kolmannen sektorin ja Turun kaupungin muiden toimijoiden tuottamat palvelutSeurakunnat järjestävät kerhotoimin-taa 3-6 vuotiaille lapsille, vauva – ja perhekahvila toimintaa, perhekerho-ja sekä Muskari-toimintaa eripuolilla kaupunkia.

Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) järjestää perhekahvilatoimintaa kaikilla neljällä varhaiskasvatusalueel-la. Perhekeskus Marakatti toimii Per-hetalo Heidekenillä.

Turun Ammatti-Instituutin Puuha-pirtti toimii Läntisellä varhaiskasva-tusalueella.

Turun konservatorio järjestää mu-siikkileikkikoulutoimintaa eri-ikäisille lapsille.

Seikkailupuistossa lapsiperheille on tarjolla harrastustoimintaa.

Erilaisia avoimien varhaiskasvatus-palveluiden kehittämiskysymyksiä oli 2012 suunnitelmissa kaikilla neljällä suomenkielisellä ja myös ruotsinkieli-sellä palvelualueella. Kokopäivähoitoa ja avointa varhaiskasvatuspalvelua ei voida käyttää samanaikaisesti, sen si-jaan osaviikkoinen päivähoito ja avoin-ten varhaiskasvatuspalveluiden käyttö on mahdollista edelleen.

Avoimen varhaiskasvatuksen hen-kilöstön työaika oli 5 tuntia päivässä tai 38.15/vk, jolloin toiminta jakau-tui selkeästi aamu- ja iltapäivään. Työ-aika piti sisällään toiminnan valmiste-lun, suunnittelun ja itse toiminta-ajan sekä vanhempien kanssa tehtävän yh-teistyön ja verkostoyhteistyön. Leikki-puistoissa työskentelevän henkilöstön työaika oli 4 tuntia.

Avoin varhaiskasvatus - työntekijöi-den kelpoisuusehdot

Avoin varhaiskasvatuspalvelu on laadukasta, tavoitteellista ja pedago-gista varhaiskasvatuspalvelua, jota oh-jaa koulutettu henkilöstö.

Leikkipuistojen henkilöstö: las-tentarhanopettaja, lastenhoitaja, päi-vähoitotyöntekijän tai perhepäivähoi-tajan tutkinto.

Leikkikoulujen henkilöstö: las-tentarhanopettaja, kahden työnte-kijän ryhmässä toisella työntekijäl-lä lastenhoitajan, päivähoitotyönte-kijän tai perhepäivähoitajan kelpoi-suus

Varhaiskasvatuksen perhetyö: lastentarhanopettaja, toisella työnteki-jällä lastenhoitajan tai päivähoitotyön-tekijän tai perhepäivähoitajan kelpoi-suus.


Yksityisen leikkikouluja kerhotoi-minnan tuottamisesta palvelusetelillä, henkilökunnan kelpoisuuksista ja mää-ristä sekä palvelun sisältövaatimuksis-ta on laadittu menettelytapaohjeet var-haiskasvatuksen palvelusetelin sääntö-kirjassa. (Kariluoma).

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta

Työllä pitkä perinneMonissa Euroopan maissa syntyi 1800-luvun lopulla laitoksia, jotka oli tarkoitettu koululaisille koulun jälkei-seen vapaa-aikaan. Näitä perustettiin toisaalta köyhyyden takia ja toisaalta ne palvelivat käytännöllisten aineiden opetuksessa. Niitä ei kouluopetukseen sisältynyt. Kouluikäisten laitoksia ni-mitettiin eri maissa omilla käsitteillä. Ranskassa ja Sveitsissä oli Classes de garde, Saksassa Jugendhort, Ruotsissa Arbetsstugor ja Tanskassa Fritidshjem. Ranskassa laitokset sijaisivat koulujen yhteydessä. Lapset tekivät niissä läk-syjä opettajan valvonnassa, leikkivät pihalla ja retkeilivät lähiympäristöön. Paikka oli auki päivittäin pari tuntia koulun jälkeen. Vanhemmat maksoivat tästä erikseen samoin kuin siellä tar-jottavista aterioista. (Välimäki 1999).

Turussa koululaisten iltapäivähoito alkoi Piispankadun työhuoneella 24.3.1879Koululaisten iltapäivähoito ja kerho-toiminta on maassamme lähes yhtä vanhaa kuin lastentarha- ja seimitoi-minta. Jo 1800-luvun lopulla toimi Tu-

russa kouluikäisille tarkoitettuja työ-tupia. Ensimmäisen työhuoneen puu-hamiehenä oli rouva Vendela Elving ja maaherra, kreivi C.M. Keutz, kun satu-laseppä Lindholmin talossa Piispanka-dun varrella aloitettiin 24.3 1879 työ-huone, Työtupa köyhille lapsille, jossa kerjuulla elävät lapset saivat yksinker-taista ruokaa kykyjensä mukaista työ-tä vastaan. (Minkkinen 1989; Välimä-ki 1999).

Turussa kansakoulu aloitti toimin-tansa 15.1.1872, kun Bell-Lancaster-koulu, sunnuntaikoulu ja tyttökou-lu sulatettiin yhteen uudeksi kansa-kouluksi. Tammikuussa 1872 oli kan-sakoulussa oppilaita ainoastaan 150, mutta jo syksyllä 420 ja vuotta myö-hemmin yli 700. Tuhannen oppilaan raja saavutettiin vuonna 1879. (Iko-nen 2015).

Kasvatuslautakunta perustet-tiin kaupunginvaltuuston päätöksellä vuonna 1907 huolehtimaan juuri kou-lunkäyneitä (12 v.) poikia, jotka olivat kasvatuksellisista syistä hoitoa tarvit-sevia lapsia. Lastentarhaikää ja van-hempia lapsia varten tarkoitettuja päi-väkoteja ja kerhoja oli Raisiontien var-rella oleva Cajander-aviopuolisoiden testamenttivaroilla perustetuttu Turun lastentyöhuone. Se aloitti toimintansa vuoden 1908 alussa ja ylläpiti toimin-taa Cajanderin testamenttirahaston va-roilla.

Näissä lapsiryhmät olivat suuria ja toiminnan pääpaino Turun lastentyö-huoneessa oli lasten tekemässä työs-sä. (Kertomus Turun kaupungin kun-nallishallinnosta 1917, 18). Cajanderin työtuvilla toimintaa oli tammikuusta


toukokuuhun sekä syyskuusta joulu-kuun puoliväliin.

Kasvatuslautakunnan tehtävät siirrettiin vuonna 1922 perustetul-le lastensuojelulautakunnalle. Vuon-na 1923 laitoksessa kävi 121 eri las-ta, korkein määrä oli yhtenä päivänä 78 lasta. (Kertomus Turun kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1923, 18–19, 48).

Myös Turun sosiaalihuoltoa sanoin ja kuvin vuodelta 1958 kertoo, että Koululaisten päiväkoti Arvinkatu 2 c on perustettu jo vuonna 1908 ja las-ten lukumäärä oli 50. Toiminnalla oli rahahuolia, kunnes Cajanderin testa-menttirahasto vastasi vuodesta 1918 lähtien myös tästä Koululaisten päi-väkodin huoneistosta ja osti vuonna 1924 kiinteistön omakseen Arvinkatu 2:sta. Kaupungin Lastensuojelu huo-

lehti muista kuluista. Koululaisten päi-väkoti ja Cajanderin työtupa toimivat vuoteen 1966 filantrooppisen ajatte-lun pohjalta. Köyhien kotien lapset oli pelastettava hyödyllisiin askareisiin il-maisine aterioineen.

Toiminta Pispalantie 3 päiväkodissa alkoi 1.1.1942 ja Myllymäentie 42 päi-väkodissa 1.9.1942. Toiminta-aika oli klo 7–16 myös loma-aikoina. Tilaa oli käytössä kohtalaisesti, mutta ne olivat epäkäytännölliset ja Myllymäentieltä puuttui myös vesijohdot. (Koululaisten päivähoito Turussa. 1982 Koski).

Koululaisenakin vielä turvalliseen päiväkotiinSari Nummila-Piispanen, toimin-nanjohtajaViimeaikainen koululaisten iltapäivä-hoito on syntynyt yhteiskunnan muu-

Ilpoisten iltapäiväkerho 1980-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.


toksen myötä, joka on johtanut myös koululaisten päivähoidon tarpeen voi-makkaaseen kasvuun. Naisten lisään-tyvä työssäkäynti ja yksinhuoltajien määrän lisääntyminen ovat aiheutta-neet pienissä koululaisissa eristäyty-neisyyttä, vieraantumista ja yksinäi-syyden tunteen lisääntymistä. Lapset kokevat, että aikuisilla ei ole heille ai-kaa. Lapsilla on ongelmia koulussa, he ovat levottomia ja koulumotivaatio saattaa puuttua. Nämä ongelmat vain kasvavat ja lapsen turvattomuuden-tunne lisääntyy, jos lapsi koulun jäl-keen joutuu tulemaan tyhjään kotiin.

On katsottu koululaisten tarvitse-van kerhojen suojaa ja kasvatusta. Kou-lulaisten kerhoissa lapsilla on mahdol-lisuus lukea läksynsä, ulkoilla, ruokail-la, levätä sekä tehdä erilaisia askareita. Työ oli ennen lasten kasvatus- ja viih-dytyskeino, mutta ei enää päämäärä kuten työtuvissa oli ollut. (Lastentar-halahti 1949).

Turun kaupungin kouluikäisten las-ten päiväkotiohjesääntö 1956 (Sosiaa-liministeriö 21.9.1956).

Koululaisten päiväkodit 1963

Avoinna arkipäivinä klo 7-17.

Nummenmäen päiväkoti, Kunnaantie Johtaja Othman Helvi. 1956.1 hoitaja ja emännöitsijä

Vähä-Heikkilän päiväkoti, Vähä-Heikkilän kansa-koulu. Johtaja Toivola Ritva Sinikka. 1962.1 hoitaja ja emännöitsijä

Cajanderin työtupa Arvinkatu 2 C. Cajanderin tes-tamenttirahaston edustajatSaarinen Tauno, kunnallispormestari. Johtaja Line-ri Elma Maria. 1962.Yksi avoinna1 hoitaja ja emännöitsijä

(Turun kaupungin kunnalliskalenteri 1963, 101).

Cajanderin työtuvan toiminta kou-luikäisten päiväkotina loppui vuonna 1966.

Vuosina 1971–1973 kouluikäisten lasten päiväkoteja oli osoitteissa Myl-lymäentie 42 johtajana Ritva Toivola ja Pispalantie 3 johtajana Helvi Othman (Turun kaupungin kunnalliskalenteri).

Ennen päivähoitolain voimaantu-loa 1973 oli koko maassa toiminnas-sa yhdeksän koululaisten päiväkotia, joissa oli yhteensä 600 päiväkotipaik-kaa kouluikäisille lapsille, joista puo-let pääkaupunkiseudulla. (Kuivajärvi & Riikonen 1980. Koululaisten päivä-hoidon tarve, tarjonta ja tavoitteet Tu-russa).

Päiväkotien alaisuudessa toimivien koululaisten kerhojen lisäksi on toi-minnassa leikkitoiminnan ohjaajien alaisuudessa 8 iltapäiväkerhoa. Pom-pon koulun kaksi koululaisten kerhoa on koulun johtajan alaisuudessa (emt)..

Landskapsföreningen Folkhälsan i Åboland r.f. järjestää ruotsinkielisil-le koululaisille iltapäivätoimintaa kol-messa toimipisteessä. Kaksi näistä toi-mii Sirkkalan koulun läheisyydessä ja yksi Cygnaeuksen koulun lähellä, ja toimii Eerikin kerhokeskuksen tilois-sa. Cygnaeuksen koulun kerho aloitti toimintansa 2.1.1979 toimien aiem-min seurakunnan tiloissa. Toinen ilta-päiväkeho toimi vanhassa puutalossa Sirkkalankatu 22. Ohjaajia molemmis-sa kerhoissa oli kaksi lapsia 24 ja 19.

Vuonna 1978 ja sen jälkeen valmis-tuneiden päiväkotien suunnittelussa ja rakentamisessa on erikseen otettu huomioon koululaisten toiminta. Päi-vittäinen toiminta-aika on suurimmas-


sa osassa 12.30–16.30 välisenä aika-na. Vanhemmille osoitettujen kysely-lomakkeiden mukaan suurimmat vai-keudet vastauksissa sijoittuvat ns. peh-meän laskun aikaan, kun koululaisil-la on lyhyet koulupäivät. Koululaisten iltapäiväryhmissä on yleensä poikia enemmän kuin tyttöjä verrattuna kou-lulaisten päiväkoteihin, joissa poikia ja tyttöjä on lähes yhtä paljon.

Koululaisten päiväkotitoimintaa oli vuonna 1982 seuraavissa päiväkodeis-sa eri alueilla, joista kahdeksan toimi-vat iltapäiväryhminä ja kaksi varsinai-sena koululaisten päiväkotina Num-messa ja Vähä-Heikkilässä.

Heinikonkatu 4, Varissuo 20 koululaisenhoitopaikkaa

Koukkarinkatu 3, Varissuo 20

Koulkkarinkatu 6, Varissuo 12

Kämnerinpolku 5, Lauste 20

Myllymäentie 42, Vähäheikkilä 35

Piiparinpolku 18, Runosmäki 20

Pispalantie 3, Nummi 30

Rahjekatu 2, Härkämäki 20

B Rätiälänkatu 20, Ispoinen 20

Sairashuoneenkatu 1, Keskusta 20

yhteensä 217

Turun ev.lut.seurakunnat ylläpitivät 1. ja 2. luokkien oppilaille kaksi kertaa viikossa toimivia iltapäiväkerhoja. Täl-laisia kerhoja toimi Martin, Mikaelin ja Kaarinan seurakunnissa. (Turkulainen 3.11.1982).

Koululaisten päivähoito on ohjat-tua toimintaa, jolla pyritään edistä-mään kouluikäisten lasten suotuisaa kehitystä tarjoamalla turvallinen kas-vuympäristö sekä tukemalla lasten

koteja ja koulua näiden kasvatusteh-tävissä. Koululaistenpäivähoito pyrkii myös edistämään myönteistä sosiaa-lista käyttäytymistä tarjoamalla mie-lekkäitä toimintavaihtoehtoja, vahvis-tamalla minäkäsitystä ja tukemalla hä-nen koulumotivaatiotaan. Joissakin toi-mipisteissä voidaan tarjota myös aa-muhoitoa ennen kouluunmenoa.

Päivähoidon kasvatustavoitekomi-tea on mietinnössään (1980) esittänyt suuntaviivat koululaisten päivähoidon kasvatustavoitteiksi. Koululaisten päi-vähoitoa koskevat samat tavoitteet ja sisällöt kuin alle kouluikäisten päivä-hoitoa, kuitenkin huomioiden lasten ikä ja kehitystaso. Tavoitteiden lähtö-kohtana tulee olla lapsen ja hänen per-heensä tarpeet. - fyysisen kasvatuksen alue- sosiaalisen kasvatuksen alue - emotionaalisen kasvatuksen alue- esteettisen kasvatuksen alue- älyllisen kasvatuksen alue- eettisen kasvatuksen alue

Turussa on järjestetty monenlai-sia hoitomahdollisuuksia koululaisille. Koululaisten ryhmä lasten päiväkodin yhteydessä puoltaa paikkaansa monin tavoin. Päiväkoti on useille lapsille tut-tu ja turvallinen paikka, johon on hyvä tulla iltapäiväksi. Saman hoitopaikan pysyminen voi myös edesauttaa lasta sopeutumaan koulun pariin. Henkilö-kunta on koulutettua ja lasten tiloina toimivat joko täysin omat tilat tai aa-mupäivällä toimivan puolipäiväryh-män tilat.

Yksinomaan koululaisten päiväko-teja on perustettu kerrostalojen ala-kertojen huoneistoihin tai muihin va-


paaksi jääneisiin tiloihin, joihin pyri-tään luomaan kodinomaiset puitteet. Joskus koululaisten päiväkoti toimii koulun yhteydessä. Perhepäiväkodissa on lapsella mahdollisuus olla pienessä ryhmässä kodinomaisessa ympäristös-sä. Turussa oli syyskuussa 1982 kun-nallisessa perhepäivähoidossa yhteen-sä 21 kouluikäistä lasta. Lisäksi kou-lulaisia hoidetaan yksityisessä perhe-päiväkodissa sekä erilaisissa kerhois-sa. Kouluikäisellä lapsella tulee olla mahdollisuus kehitystään vastaavaan toimintaan mahdollisesti läheisessä ympäristössä samanikäisten toverei-den kanssa.

Koululaisten päivähoitotoimintaa järjestää kotien lisäksi myös seura-kunnat ja yksityiset henkilöt. Myös toimintaa on leikkipuistoissa ja nuo-rison vapaa-aikatiloissa. Koululaisten

ryhmien koko, henkilöstön kelpoisuus sekä tilanormit ovat päivähoitolain ja asetuksen ym. antamien ohjeiden mu-kaisia. Koulutus on kirjavaa ja kentäl-lä työskentelee runsaasti epäpäteviä-kin henkilöitä. Välipala nautitaan il-tapäivällä ja maksu peritään kuukau-simaksuna. Vanhempien kanssa teh-dään yhteistyötä ja järjestetään yleen-sä syksyllä vanhempien iltoja. Lapsia tuetaan tarvittaessa koulutehtävien tekemisessä. Kouluikäisten lasten lii-kunnan tarve on suuri ja sitä järjeste-tään sään salliessa kahteenkin ottee-seen iltapäivän aikana tyydyttäen las-ten tarpeet ja turvallisuuden tunteet. (Koski 1982).

Lastensuolelulautakunnan tehtävät siirrettiin vuonna 1984 sosiaalilauta-kunnalle (arkisto-ohjelma olli.tku.fi/olli) (Murtola).

Koululaisten askartelua Karhunaukion päiväkodissa. Sivistystoimialan arkisto.


Koululaisten iltapäiväkerho Kousankatu 4 VarissuoIltapäivä 14.3.1986, ote päiväkirjasta. Tänään asteita – 4. Kerho avasi ovet klo 12. Jouni joutui käymään Härkämäes-sä. Me jäimme Merjan kanssa kahden. Tänään suunnittelimme tarkemmin sa-vityötä. Siinä riittää opiskelua vielä pit-käksi aikaa. Saimme tilatuksi Nuoriso-talosta ajan savityötä varten maanan-taiksi, tiistaiksi ja perjantaiksi. Teimme yhteisleikkelyä, karttaa sekä ilmoituk-sen Annikan taululle vietäväksi. Lisäksi lueskelimme, luimme yhdessä ja välipa-lan jälkeen oli vielä Jounin järjestämä musiikkihetki. Sitten lähdimme ulos. Sieltä tulimme vielä leipomaan tryffe-lit ja Jenni teki Merjan kanssa kouluteh-täviä. Välillä kävimme ulkoa syömässä niitä vielä ennen kotiin lähtöä. Suut oli-vat makeat ja mieli hyvä. Viimeinen läh-ti 16.32. Kerholaisia paikalla 20.

Koululaisten kerhotoiminta on suo-sittua ja tarpeellista.

Taulukko 16. Koululaisten kerhojen toiminta vuonna 1997

Toiminta-tapa- päivät

Läsnä-olo-

päivät

Läsnä kes-kimäärin päivittäin

Tavallinen kerhotoimin-ta (6 kerhoa)

1206 15785 79

Vammaisten kerhotoimin-ta 5 kerhoa

1097 8273 34

(Sosiaalitoimen toimintakertomus vuodelta 1997,88).

Koululaisten iltapäivätoiminnan kehittäminen 1998–1999Kaupunginvaltuusto hyväksyessään vuoden 1998 talousarviota päätti,

että sosiaalitoimen on yhteistyössä muiden hallintokuntien kanssa kan-nustettava ns. kolmatta sektoria mu-kaan järjestämään koululaisten ilta-päivähoitoa. Turun kaupungin sosiaa-likeskuksen vs. sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä kutsui yhteistyöryhmän pohtimaan koululaisten iltapäivähoi-don järjestämisen vaihtoehtoja ja uu-sia toimintamalleja. Mukaan kutsut-tiin edustajat seuraavista yhteisöistä: sosiaalikeskus, nuorisoasiainkeskus, koulutoimintakeskus, liikuntaviras-to, kulttuuritoimi, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Folkhälsan Land-skapsföreningen i Åboland, Manner-heimin Lastensuojeluliitto, TuNMKY, Liiku ry sekä Kota ry. Työryhmä nos-ti esille kokoontumisissaan pohditta-viksi erilaisia asioita vetäjänä projek-tipäällikkö Pirjo-Liisa Svärd sosiaali-keskuksesta.

Yhteenvetona kokeilusta syksy 1998 päätettiin mm., että sosiaalitoi-men 16 kerhosta toimii 10 koulujen tiloissa. Kolme kerhoa toimii vielä ke-vään 1999 päiväkotien tiloissa ja kol-me kerhoa toimii päivähoito-osastolle vuokratuissa tiloissa. Nuorisotoimen kerhot yhtä lukuun ottamatta toimi-vat nuorisotaloilla. Yksi kerho on kou-lun tiloissa. Seurakuntien kerhot ovat seurakuntataloilla. MLL:n yksi ker-ho toimii koulussa ja kaksi kerhoa on heidän vuokraamissaan tiloissa. Fol-khälsan Landskapsföreningen järjes-tää ruotsinkielisille koululaisille ilta-päivätoimintaa: yksi kerho koulussa, yksi vuokratiloissa. TuNMKY:n kerho toimii heidän omissa tiloissaan. Liiku ry ja SVoLi ry:n kerho toimii koulus-


sa. Koulutoiminnan kanssa tehtiin so-pimus koulun tilojen luovuttamises-ta vuokravapaasti iltapäivätoimintaa varten. (Opetusltk päätös 27.5.1998 § 112). Yhteenvedossa mainittiin mm. että toiminnasta on nyt 1/3 ollut so-siaalitoimen järjestämää, n. 1/3 nuo-risotoimen järjestämää ja 1/3 kol-mannen sektorin järjestämää, osa kerhoista toimii yhteisvoimin. Siirty-mävaiheessa kerhoja on saatu siirret-tyä sosiaalitoimesta muille toimijoille ja kolmannen sektorin osuutta tulee edelleen lisätä. Päiväkodeissa toimii kolme kerhoa, jotka siirtyvät syksystä -99 nuoriso- ja koulutiloihin.

Vuoden 1999 vs. sosiaalitoimenjoh-taja Maija Kytän yhteistyöryhmä päätti, että koululaisten aamu- ja iltapäivähoi-toa koordinoi jatkossa nuorisotoimi. Moni yhteistyöryhmän jäsen näki jo sil-

loin, että koordinointivastuu kuuluisi opetustoimelle. Lähinnä koulu lapsen luonnollisena kasvuympäristönä koet-tiin tärkeänä tekijänä koordinointivas-tuuta mietittäessä, mutta opetustoimi ei tässä vaiheessa kuitenkaan katso-nut, että sillä olisi järjestämisvastuu toiminnasta.

Työryhmä suunnitteli mm. kerho-nohjaajien vaatimustasoa ja koulutus-ta, erityishoidosta kerhoissa, asiakas-palveluista, asiakasmaksuista ja hake-mista kerhoihin sekä monista iltapäi-väkerhotoiminnan kehittämiseen liit-tyvistä asioita.(Koululaisten iltapäi-vätoiminnan työryhmän väliraportti 18.2.1999).

Nuorisotoimi ja nuorisolautakunta ottivat toiminnan vastuulleen samassa yhteydessä toiminnan nimi muutettiin koululaisten aamu- ja iltapäivähoidos-

Yhdessä suksilla. Sivistystoimialan arkisto.


ta Koululaisten aamu- ja iltapäivätoi-minnaksi, koska nuorisotoimi katsoi perustehtäväkseen järjestää lasten ja nuorten vapaa-aikatoimintaa, joka ei ole niinkään hoidollista. Kouluikäisten katsottiin olevan enemmän itsenäisiä toimijoita.

Nuorisotoimi lähti rakentamaan Turun aamu- ja iltapäivätoimintaa avustusperusteisesti yhdessä palve-luntuottajien kanssa. Toiminta jakau-tui puoliksi kaupungin järjestämään ja toisesta puolesta vastasi palvelun tuot-tajat, jotka pysyivät pitkään samoina ja mahdollistivat näin pitkäjänteisen kehittämisen. Toimintaan perustettiin tuotantoryhmä yhdenmukaistamaan käytänteitä ja parantamaan palvelua eri puolilla kaupunkia. Hakuprosessi päätettiin hoitaa nuorisotoimen kaut-ta.

Vuonna 2000 koululaisten iltapäi-vätoiminnan järjesti pääasiassa nuo-risotoimi. Sosiaalitoimi järjesti yhteis-työssä koulun kanssa erityistä hoitoa tarvitsevien koululaisten iltapäivätoi-mintaa. Vuoden lopussa oli koululaisia päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja sosiaalitoimen kustantamissa kerhois-sa yhteensä 153, kun edellisen vuo-den lopussa koululaisia oli ollut 112. (Turun kaupungin kunnalliskertomus 2000. I-osa).

Seuraavana uudistusaskeleena sää-dettiin laki 1.8.2004 Koululaisten aa-mu- ja iltapäivätoiminnan perusteet, jotka kirjattiin Perusopetuslakiin ja samalla toiminnalle luotiin perusope-tuksen kanssa yhteinen arvopohja. Toi-mintaa järjestävien kuntien oli mah-dollista saada valtionapua, mikä antoi

toimintaan vakaamman rahoituspoh-jan. Samalla määriteltiin ohjaajien kel-poisuusehdot, joihin annettiin kunnil-le ja palvelun tuottajille viiden vuoden siirtymävaihe ohjaajien kouluttami-seksi. Vuodesta 2009 alkaen ryhmän vastuuohjaajilla tuli olla alan koulutus, mikä nosti toiminnan laatua entises-tään.

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoimintaa 2011 alkaen - 2015 alkaen sivistystoimialalleAamu ja iltapäivätoiminnan perus-teita uudistettiin seuraavan kerran vuonna 2011, jolloin sen perusteet kytkettiin tiiviimmin perusopetus-lakiin ja nimeksi tuli Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta. Lain uu-distuksena oli nähdä varhaiskasvatus, perusopetus sekä aamu- ja iltapäivä-toiminta selkeänä kasvatuksellisena jatkumona. Samalla määriteltiin Kol-miportainen tuki eli yleinen, tehostet-tuja erityinen tuki (yte), sekä pyrittiin selkeästi vaikuttamaan toiminnan tie-toisuuteen ja arvostukseen. Ohjaajien tutkinnon nimeksi tuli koulunkäynnin aamu- ja iltapäivätoiminnan ammatil-linen tutkinto.

Turussa koululaisten aamu- ja ilta-päivätoiminnan tilanne on vakiintunut ja toimintaa järjestetään kaikille paik-kaa tarvitseville perusopetuksen 1–2 vuosiluokkien oppilaille ja erityisope-tukseen otetuille tai siirretyille oppi-laille. Toiminnan piirissä on vuosit-tain noin 1700 lasta, josta kolmasosa on kaupungin omaa toimintaa ja 2/3 palveluntuottajien järjestämää. Palve-luntuottajina toimivat keväällä 2015


Turun ja Kaarinan seurakuntayhty-mä, Varsinais-Suomen Martat, Nuoret Kotkat, Kansallinen lastenliitto, Saksa-lainen seurakunta, Auralan Nuoret ry, Steiner koulu, Kansainvälinen koulu ja Turun NMKY.

Ruotsinkielisten lasten aamu- ja il-tapäivätoiminnan järjestää pääsääntöi-sesti Folkhälsan ja kehitysvammaisten lasten iltapäivätoiminnan järjestävät Turun kaupungin Hyvinvointitoimiala yhdessä Sivistystoimialan kanssa. Eri-tyisen tuen lapsia on Turussa myös in-tegroitu tavallisiin aamu- ja iltapäivä-toiminnan ryhmiin. Palveluntuottajat ovat pysyneet Turussa hyvin samoina jo vuosien ajan. Myös uusia toimijoi-ta kannustetaan tulemaan mukaan toi-mintaan.

Aamu- ja iltapäivätoiminta järjes-tetään koulun tiloissa tai toimijoiden omissa tiloissa koulun välittömässä lä-heisyydessä. Turussa toimipaikkoja on tällä hetkellä viitisenkymmentä. Ryh-mäkoot vaihtelevat alle 20 lapsen ryh-mästä jopa 70 lapsen ryhmään. Perus-opetuksen aamu- ja iltapäivätoimin-nan perusteet eivät määrittele varsi-naista ryhmäkokoa, vaan antavat vain suosituksia ryhmäkoosta/ohjaajien lu-kumäärästä. Suositus ryhmäkoosta on 12–15 lasta/ohjaaja.

Turun koululaisten aamu- ja ilta-päivätoiminta perustuu perusopetuk-sen arvoihin, joita ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon mo-nimuotoisuus ja ympäristön elinkel-poisuuden säilyttäminen sekä moni-kulttuurisuuden hyväksyminen. Toi-minnan tulee perusopetuksentavoin edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuut-

ta sekä yksilön oikeuksien ja vapauk-sien kunnioittamista. Aamu- ja iltapäi-vätoiminnan järjestämisen yhteiskun-nallisena lähtökohtana on turvallisen kasvuympäristön tarjoaminen lapsel-le. Toiminnan keskeisenä tarkoitukse-na on tukea lapsen kasvua ja kehitys-tä sekä tukea myös perhettä ja koulua kasvatustehtävässä. Aamu- ja iltapäi-vätoiminnan tehtävät ovat lapsen va-paa-ajan toiminnan ohjaaminen, lap-sen kasvun ja kehityksen tukeminen, lapsen koulunkäynnin ja oppimisen tukeminen ja varhainen puuttuminen sekä sosiaalinen vahvistaminen. Kos-ka aamu- ja iltapäivätoiminta kytkey-tyy läheisesti perusopetuksen toimin-taan, päätettiin aamu- ja iltapäivätoi-minta siirtää sivistystoimeen vuoden 2015 alusta.

Toiminnan sisällötAamu- ja iltapäivätoiminnan sisällöt koostuvat monista asioista. Aamu- ja iltapäivätoiminnalla turvataan lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen ja kas-vuympäristöön. Toiminnan suunnitte-lussa otetaan huomioon lasten tarpeet ja toiveet. Sisältöjä suunniteltaessa kiinnitetään huomiota lasten ikätason mukaiseen kasvuun ja kehitystä tuke-vaan leikkiin, luovaan toimintaan ja myönteisiin elämyksiin. Sisällöt voivat koostua seuraavista osa-alueista: eet-tinen kasvu ja yhdenvertaisuus, leik-ki ja vuorovaikutus, liikunta ja ulkoilu, ruoka ja lepo, kulttuuri ja perinteet, kä-dentaidot ja askartelu, kuvallinen, mu-siikillinen, liikunnallinen, kehollinen ja kielellinen ilmaisu, mediataidot, arki-askareet, elinympäristö ja kestävä elä-


mäntapa sekä erilaiset tiedolliset ja tai-dolliset aihepiirit.

Turussa, kuten valtakunnallisesti-kin, järjestetään selkeästi enemmän il-tapäivätoimintaa. Perusperiaate on, jos 10 lapsen ryhmä muodostuu aamutoi-mintaan, se pyritään alueelle järjestä-mään. Henkilökunta on nykyisin kou-lutettua. Ohjaajaksi on kelpoinen hen-kilö, jolla on tehtävään soveltuva kor-keakoulututkinto, opistoasteen tutkin-

to, ammatillinen perustutkinto tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot, näyt-tötutkintona suoritettu ammattitutkin-to tai erikoisammattitutkinto.

Aamutoimintaa järjestetään pää-sääntöisesti koulun työvuoden aikana klo 7.30–10 välisenä aikana ja iltapäi-vätoimintaa klo 11–17 välisenä aikana. Toiminta on maksullista ja maksu kat-taa ohjatun toiminnan lisäksi välipalan ja vakuutuksen. (Nummila-Piispanen).

Lapset rakentelee ulkona. Sivistystoimialan arkisto.


V Monikulttuurisuuden ja -kielisyyden lisääntyminen Turussa


” Sivistystoimialan kansainvä-lisen toiminnan lähtökohtana on, että myös päiväkotilapset ja henki-lökunta omaavat sellaisia tietoja ja taitoja joita nykymaailmassa tarvi-taan. Maailmankansalainen tuntee olevansa kotonaan kansainvälises-sä ympäristössä. Maailmankansa-lainen ei arvota toista ihmistä ro-dun, uskonnon ja taustan kautta. Tämä ei poissulje oman kulttuu-riperinteen tuntemusta; ylpeyttä omasta kielestä ja kulttuurista.”

(Sivistystoimiala 2014).

Tässä luvussa monikulttuurisuu-den näkökulmana on lähinnä maahan-muuttajuus ts. etninen näkökulma.

Muita näkökulmia kulttuuriseen mo-ninaisuuteen ovat mm. kieli, uskonto, sukupuoli, seksuaalisuus, sosiaaliluok-ka ja erityisyys. Monikulttuurisuuden käsite on hyvin laaja. Kulttuurien ja us-kontojen kirjo rikastuttaa päiväkodin arkea ja haastaa kyseenalaistamaan to-tuttuja toimintatapoja. (Warinowski).

”Maahan saapuvat lapsettulevat taivaat mukanaan. Me emme kuuleemmekä näe.Me emme osaaemmekä ehdilukea heidän viestejään.Ja heillä on taivas mukanaan.”Eeva-Riitta Karlsson

Mistä kulttuuri muodostuu - kansainvälistyminen Turun varhaiskasvatuksessa Turku on varhaisista ajoistaan asti ol-lut Suomen lähes kansainvälisin kau-punki. Yhteiskunnan kulttuuri muo-dostuu yksilön ja yhteisön arvoista, maailmankatsomuksista, käyttäyty-mistyyleistä, kielellisestä kommu-nikaatiosta, kielistä ja murteista se-kä kulttuurisesta tietoisuudesta. Ar-vot ovat yksi kulttuurin tärkeimmis-tä osatekijöistä, jotka erottavat toisen ryhmän toisesta. Arvot vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja ympäris-tön hahmottamiseen, arvot ovat kult-tuurin toteutumista. Kielet ja mur-teet vaikuttavat myös ympäristön ja maailman hahmottamiseen. Kulttuu-rista tietoisuutta esiintyy, kun yksilö tai ryhmä on tietoinen kulttuuristaan

"ja heillä on taivas mukanaan". Sivistystoimialan arkisto.


Joulujuhla 1980-luvulla. Sivistystoimialan arkisto.

ja ajattelee ja kokee sen olevan ainut-laatuinen ja erilainen kuin muut kult-tuurit. (Massinen 1996). Tärkeimpänä tehtävänä vieraskielisten ja monikult-tuuriperheiden varhaiskasvatustyös-

sä on suomenkielen opettaminen, ko-touttaminen ja tutustuttaminen suo-malaiseen kulttuuriin kasvatuskump-panuudessa yhdessä vanhempien kanssa. Nykykäsityksenä kulttuuri on


TIETOLAARI 7: Mitä on monikulttuurisuus ja kulttuuri?

Anu Warinowski, KT, TYNykykäsitys kulttuurista, kulttuurisuudesta ja kulttuurisesta moninai-suudesta kattaa hyvin laajan alueen inhimillistä erilaisuutta ja toiseut-ta. Näitä näkökulmia ovat mm. etnisyys, kieli, uskonto, rotu, sukupuoli, seksuaalisuus, sosiaaliluokka, erityisyys ja ikä. Olemme kaikki monella eri tapaa monikulttuurisia. Näin ollen esimerkiksi ”suomalaiset” eivät ole ryhmänä keskenään samankaltaisia. Olemme kaikki yhtä ”kulttuu-risia” kuulummepa tietyn asian suhteen vähemmistö- tai enemmistö-ryhmään. Usein kulttuurisuus tulee kuitenkin näkyväksi niin henkilöl-le itselleen kuin muillekin vasta vähemmistöasemassa eli tilanteessa, jossa olemme erilaisia muihin verrattuna.

myös muuttuvia tilanteita ja vuoro-vaikutukseen perustuvaa kanssakäy-mistä.

Lastentarhanopettajaliitto on mää-ritellyt yhdeksi varhaiskasvatuspoliit-tisesi suuntaviivaksi kansainvälistymi-sen huomioimisen varhaiskasvatuk-sessa. Näin voidaan poistaa ennakko-luuloja ja luoda oikeita asenteita muita kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Kasva-tuksessa tulee olla lähtökohtana kan-sainvälinen oikeus äidinkieleen, kak-sija monikielisyyteen, omaan kulttuu-ri-identiteettiin ja monikulttuuriseen suvaitsevaisuuteen. Varhaiskasvatuk-sen piirissä on järjestettävä mahdol-lisuus myös kieliopetukseen. Lisäksi todetaan, että pakolaisten ja muiden ulkomaalaisten varhaiskasvatus tulee järjestää yhdessä muiden kunnan päi-vähoidon lasten kanssa. (Lastentarha 2/1992, 32–33).

Päiväkodeissa yksilöiden ja koti-taustojen kulttuurikirjo voi olla laa-

ja. Henkilökunnalta vaaditaan ennen kaikkea myönteistä kiinnostusta lasta ja tämän perhettä kohtaan. Suvaitse-vaisuus ei riitä monikulttuurisen päi-väkodin kasvatustavoitteeksi. Lapsi tarvitsee joka päivä arvostavaa koh-taamista sukupuoleen, ulkonäköön, uskontoon tai kulttuuriin katsomat-ta. Moniarvoisessa kasvuympäristös-sä lapsen oikeus omaan uskontoon tai muuhun katsomukseen korostuu. Päi-väkotien juhlaperinteistä puhutaan paljon mediassa. Toisin kuin usein väitetään, maahanmuuttajataustai-set vanhemmat eivät vaadi uskon-nollisten elementtien poistamista suomalaisten päiväkotien ja koulu-jen joulujuhlista. Päinvastoin. He toi-vovat lasten tutustuvan suomalai-seen kulttuuriperintöön. Monikult-tuurisessa päiväkodissa lapset voivat oppia arvostamaan erilaisia näkökul-mia ja kasvaa luontevasti globaaliin maailmakuvaan. (Sivistystoimiala).


Nykykäsityksen mukaan kulttuuri ymmärretään isomman tai pie-nemmän yhteisön merkitysten järjestelmäksi. Kulttuuri voi olla siis suuremman (esim. kansallinen kulttuuri) tai suppeamman (esim. per-heen kulttuuri) tason käsite. Kulttuuri syntyy sosiaalisessa vuorovai-kutuksessa ja on siten muuttuva ja tilanteinen. Sama ihminen linkittyy erilaisiin kulttuureihin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kulttuuri antaa tunteen yhteisestä identiteetistä ja kuulumisesta yhteisöön. Ih-miset rakentavat itse aktiivisesti kulttuurisia identiteettejään. Myös identiteetit ovat muuttuvia ja tilanteisia. Meillä kaikilla on useita pääl-lekkäisiä identiteettejä. Puhutaan identiteettien risteymistä, intersek-tionaalisuudesta. Henkilö voi olla esim. ruotsinkielinen, mies ja liikun-tavammainen. Myös identiteettien suhteen selkeistä kategorioista ol-laan luopumassa: henkilön ei tarvitse olla vain yhtä, vaan hän voi ”se-kä - että”: henkilö voi kokea olevansa esimerkiksi tilanteesta riippuen sekä ”maahanmuuttaja”että ”suomalainen”.

Monikulttuurisuuden käsitettä käytetään usein arkikielessä lähin-nä maahanmuuttajuuden yhteydessä. Tällöin keskitytään ainoastaan etnisyyden näkökulmaan ja siinäkin ainoastaan vähemmistöasemaan. Tämän kapean näkemyksen lisäksi monikulttuurisuuden käsitettä on pidetty ongelmallisena mm. siksi, että se perustuu vanhanaikaiseen näkemykseen kulttuureista pysyvinä kokonaisuuksina. Monikulttuu-risuuden käsitteestä onkin pitkälti siirrytty kulttuurienvälisyyden/in-terkulttuurisuuden tai kulttuurisen moninaisuuden käsitteisiin. Muita lähikäsitteitä kasvatuksen kentällä ovat globaali- ja kansainvälisyys-kasvatus, ihmisoikeus- ja demokratiakasvatus sekä aiemmin käytetty suvaitsevaisuuskasvatus. Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä kas-vatuksen kenttä on käsitteellisesti laaja ja hajanainen.

Karhunaukion päiväkodin ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset lapset

Klaus Rytöhonka, päiväkodin johtajaEnsimmäiset pakolaiset Turkuun tuli-vat Chilestä 1970-luvulla ja ne sijoitet-tiin eri päiväkoteihin.

”Kun päätös vietnamilaisperheiden vastaanottamisesta 1980-luvulla Tur-kuun tehtiin, niin samalla päätettiin rakentaa lapsille ja perheille vastaan-ottovaiheen päiväkoti Varissuon Hint-sankujan vuorohoitopäiväkodin naa-puriin. Päiväkodissa oli tilaa noin 24:lle lapselle. Tosin pakolaisperheet ehtivät Turkuun ennen päiväkodin valmistu-


mista, joten ensivaiheessa lapset sijoi-tettiin Varissuolle Orminkujan päivä-kodin toiseen siipeen ja loppuvaihees-sa lapset siirrettiin bussikuljetuksella Virmuntien päiväkotiin Itäharjulle.

Lähtökohtaisesti varhaiskasvatus-palvelujen tarjoaminen eri kulttuu-reista saapuville perheille, joiden kas-vatusjärjestelmään ei kuulu kunnallis-ta päivähoitoa, oli kieltämättä haasta-vaa. Vietnamilaislapsen näkökulmasta oli pelottavaa olla suomalaisen kasvat-tajan sylissä, jonka ihonväri oli vieras, puhumattakaan hänen ominaistuok-sustaan, puheestaan, tavastaan pitää lasta sylissään ja silmien väristä. Myös vanhemmilla oli selviä vaikeuksia jät-

tää lapsiaan alkuvaiheessa heille vie-raiden ihmisten hoitoon ja lähteä suo-men kielen kursseille. Päiväkodin joh-taja kävi tutustumassa ennen perhei-den saapumista Helsingissä, Malmilla sijaitsevaan pakolaislasten päiväkotiin, jossa oli vietnamilaisia lapsia.

Alkuvaiheen keskeisimpänä tavoit-teena oli eroahdistuksen päättyminen. Tässä oli lasten välillä suuria eroja. Vaihteluväli oli muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Myös henkilökunta oli erittäin lujilla erityisesti niiden las-ten kohdalla, jotka itkivät pahaa oloaan lähes kaksi viikkoa. Luottamuksen syn-tyminen vanhempien kanssa sujui no-peammin ja tätä helpottamaan päivä-kodinjohtaja vieraili vanhempien ko-tona. Keittiöön päiväkodinjohtaja palk-kasi aasialaisen kotirouvan, koska ajat-teli, että kyllä hän sieltä jostain samalta suunnalta tulee ja osaa tehdä lapsille tuttua ruokaa. No, ei osannut.

Kun tilanne lasten kanssa oli rau-hoittunut, niin keskeiset varhaiskas-vatuksen tavoitteet liittyivät oppi-maan oppimisen vahvistamiseen ja yksinkertaisiin tilanteisiin, jotka tuot-tivat lapsille iloa ja tukivat tunne-elä-män myönteistä kehittymistä lapsille uudessa ympäristössä. Tämän jälkeen alkoi suomen kielen opettelu lapsien eri ikätasoihin sopivin menetelmin.

Sen jälkeen pakolaiset sijoitettiin asumaan yhdelle asuinalueelle Varis-suolle, jonne 1987 perustettiin vietna-milaislapsille oma päiväkoti Aamurus-ko päiväkodinjohtaja Klaus Rytöhongan johdolla. Varissuon asuntoalueelle pa-kolaisperheiden saapuminen oli kipeä asia. Asukkaat järjestivät tilaisuuksia,

Aamuruskon päiväkoti. Sivistystoimialan arkisto.


jossa ihmeteltiin ulkomaalaisten saa-pumista. Päiväkodinjohtaja joutui näis-sä tilanteissa usein altavastaajaksi, kun kaupungin toimintaa paheksuttiin. Sa-moin jouduttiin turvautumaan kortte-lipoliisin apuun ilkivallan vuoksi ja päi-väkodinjohtaja hankki erinäisten sattu-muksien jälkeen pippurisumutteen.

Ajatuksena oli, että kun lapset ovat olleet päiväkoti Aamuruskossa tar-peeksi pitkän ajan, heidät voidaan si-joittaa oman asuinalueensa päiväko-teihin. Tavoitteena oli, että lasten suo-men kielen taito olisi välttävä ja perhe olisi oppinut tarvittavia yhteistyötaito-ja henkilökunnan kanssa toimimiseen. Päiväkodinjohtaja järjesti noin vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta ti-laisuuden Varissuo-Lauste-Pääskyvuo-ren alueiden varhaiskasvatuksen toi-mijoille, jossa hän valotti pakolaislas-ten varhaiskasvatuksen järjestämisen

keskeisiä kysymyksiä. Alustus taisi ol-la hiukan liian ongelmakeskeinen, kos-ka sen jälkeen kokouksen osanottajat päättivät, että pakolaisten päivähoi-don järjestäminen sisältää niin vaikei-ta kysymyksiä, että he eivät halua ottaa lapsia vastaan. Näin kuitenkin tapah-tui noin kahden vuoden jälkeen, jolloin ensimmäiset lapset sijoitettiin Varis-suolla ja Lausteella sijaitseviin päivä-koteihin.

Myöhemmin lapsia alkoi tulla Aamu-ruskoon mm. Iranista ja Irakista pako-laiskiintiön puitteissa ja päiväkodin viet-namilainen ominaisleima alkoi muuttua monikulttuuriseksi. Joidenkin vuosien jälkeen todettiin, että Turussa on riittä-västi osaamista maahanmuuttajataus-taisten perheiden varhaiskasvatukseen liittyvissä kysymyksissä ja päiväkoti Aa-murusko päätti toimintansa. Lapsia sijoi-tettiin nyt suoraan turkulaisiin päiväko-

Välipalalla. Sivistystoimialan arkisto.


teihin.” (Rytöhonka 12.3.2015, Huhkolan päivähoitoyksikkö. Karhunaukio).

Sopeutumisvaiheen jälkeen etsit-tiin pakolaisille asuntoja muilta asui-nalueita tarkoituksena, ettei keskitetä heitä asumaan yhteen alueeseen. Tu-run kaupunki on säännöllisesti vas-taanottanut pakolaisia vuodesta 1987 lähtien. Heidän lisäkseen Turkuun on muuttanut vapaaehtoisesti ja perhei-den yhdistämisen perusteella suuri joukko maahanmuuttajia. Turun vas-taanottamissa pakolaisryhmissä vuo-sina 1994–1998 eniten pakolaisia oli entiseltä Jugoslavian alueelta (160), Irakista (87), Iranista (73), Somaliasta (48), ja Vietnamista (28). Itsenäisesti Turkuun muuttavista oli eniten entisen Jugoslavian alueelta tulleita (278), ira-kilaisia (104), iranilaisia (99) ja vietna-milaisia (69). Inkerin paluumuuttajien osalta ei ollut olemassa vastaanottoso-pimusta, vaan heidän vastaanottonsa perustui valtioneuvoston päätökseen

ja hoidettiin sosiaalikeskuksen Kan-sainvälisessä palvelukeskuksessa vuo-desta 1994 lähtien.

Pakolaisten vastaanotto Turus-sa kuten muissakin kunnissa on mää-ritelty valtioneuvoston päätöksessä 1607/1992 ja 1.5.1999 alkaen uudes-sa valtioneuvoston päätöksessä (Sosla 9/1999 § 221). Turun Ulkomaalaistoi-misto ja hyvinvointitoimialan sosiaali-työn palvelut hoitavat pakolaisia maa-hantulovaiheessa.

Maahanmuuttajien osuus Turun varhaiskasvatuksessa lisääntyyPäivähoidossa oleva resurssitarve muodostui lasten määrän lisääntymi-sestä sekä lapsilla ilmenevistä erilai-sista ongelmista. Turussa on toiminut vuodesta 1996 päivähoidon resurs-sina konsultoiva erityislastentarhan-opettaja Tiina Kanerva. Hän työsken-telee koko kaupungin maahanmuut-tajalasten ja perheiden ”keltona” eli

Luokkakuvassa mukana ensimmäisiä maahanmuuttajakoululaisia. Teppo Kososen arkisto.


kiertävänä erityislastentarhanopet-tajana. Työ sisältää henkilökunnan kouluttamista, tukemista arjen tilan-teissa, pakolaisperheiden kohtaamis-ta ja pienryhmätoimintaa lasten suo-men kielen kehityksen tueksi. Yhteis-työssä Ulkomaalaisviraston ja Kasva-tus- ja perheneuvolan kanssa toteu-tettiin Pakolaisten seurantatutkimus Turussa 1995 -2000, minkä tarkoi-tuksena oli tukea pakolaisten selviy-tymistä erilaisista traumoista. (Sosla julk. 6/1998).

Vuonna 1997 oli Turussa pakolaisia n. 1500. Vuosittain saapuvien inkerin-suomalaisten paluumuuttajien määrä kaksinkertaistui. Suurimmat etniset ryhmät Turussa olivat venäläiset, so-malit, irakilaiset, vietnamilaiset, irani-laiset ja bosnialaiset. Kiintiöpakolais-ryhmiä (20–30 henkeä) tuli Turkuun Ex-Jugoslavian alueelta, Jordaniasta sekä Saudi-Arabian leiriltä. Turku vas-taanotti pääasiassa lapsiperheitä, joi-den koko vaihteli 5–10 jäsentä/perhe. Lisäksi Turku vastaanotti alaikäisenä ilman huoltajaa saapuneita pakolaisia, joiden hoidosta vastasi Turun Ensiko-ti-yhdistys ry. Alaikäisiä vastaanotet-tiin vuosittain noin 13. (Pakolaislas-ten seurantatutkimus Turussa 1995– 1997).

Vuonna 2000 maahanmuuttajalap-set keskittyivät itäisen Turun alueelle siten että 70 % kaikista maahanmuut-tajalapsista (385) oli syksyllä Halisten, Lausteen ja Varissuon päivähoidon pii-rissä. Suurin osa lapsista oli yli kolme-vuotiaita. Esiopetuksessa oli 24 % ja osapäivähoidossa 32 %. Päivähoidossa oli lapsia 34:stä vieraasta kieliryhmästä.

Monikulttuurisen päivähoidon re-surssitarve verrattuna muuhun päi-vähoitoon muodostui yhteisen kie-len puuttumisesta, kulttuurien kirjon moninaisuudesta ja maahan saapu-neiden pakolaisperheiden mahdolli-sista aiemmista traumaattisista ko-kemuksista, jotka ovat heijastuneet myös lapsiin. Päivähoidon kiertävä erityisopettaja oli tässä päiväkotien tukena. Maahanmuuttajien päivähoi-dossa ja esiopetuksessa paneudutaan erityisesti suomen kielen opetukseen ja sopeutumiseen suomalaiseen kult-tuuriin ja yhteiskuntaan. Tehostettuna kielenopetuksena järjestettiin Varis-suolla kouluun meneville ns. kesäkou-lu ja lisäksi Varissuolla ja Lausteella saatiin suuren maahanmuuttajalapsi-määrän vuoksi lisää henkilöstöresurs-seja. Esiopetuksessa toimiville lasten-tarhanopettajille järjestettiin koulu-tusta yhdessä alkuopetuksen opetta-jien kanssa monikulttuurisuudesta ja suomen kielen oppimisesta ja opetta-misesta. Omakielistä opetusta toteu-tettiin vietnamin- ja albaninkielisil-le lapsille. Päiväkoteihin perustettiin kasvatushenkilöstöstä maahanmuut-tajavastaavien alueellinen verkosto, mikä toimii edelleen.

Maahanmuuttajien kotouttamisohjelma - Koto-toiminta 2002 alkaen.Turun kaupungin maahanmuuttajien kotouttamisohjelman (asenteisiin vai-kuttaminen) edellyttämien käytännön toimenpiteiden mukaan kaupungin-hallitus päätti palkata vuodesta 2002 alkaen maahanmuuttajakoordinaattori


Regina Ruohosen kaupunginkansliaan, jonka tehtävänä on maahanmuuttaji-en kotouttamisohjelman konkreettis-ten toimenpiteiden työstäminen ja al-kuun saattaminen. (Sosla 19.12.2001. § 548).

Sosiaalitoimessa sosiaaliosaston alaisuudessa toimii Koto-toiminta, jossa maahanmuuttajataustaiset ko-toutumisohjaajat kehittävät kotoutu-mistyömalleja ja tekevät yhteistyötä eri viranomaisten sekä suomalaisten ja maahanmuuttajajärjestöjen kans-sa (Turun kaupungin kotouttamisoh-jelma. 30.9.2003. Nlk 18.11.2004 § 121).

Hyvinvointitoimialalla toimii ulko-maalaistoimisto, joka vastaa pakolais-ten alkuvaiheen kotouttamistoimis-ta. Kototoiminnan kotouttamisohjaa-jat suunnittelevat aktiviteetteja mm. kotiäideille. Varhaiskasvatus on ollut mukana kotiäideille suunnatussa toi-minnassa siten, että päivähoidon las-tenhoitajat ovat hoitaneet lapsia las-tenhoitoryhmässä, kun äidit ovat osal-listuneet heille osoitettuihin toimintoi-hin. Kototoiminnassa maahanmuutta-jataustaiset kotoutumisohjaajat kehit-tävät kotoutumistyömalleja ja teke-vät yhteistyötä eri viranomaisten se-kä suomalaisten ja maahanmuuttaja-järjestöjen kanssa (Turun kaupungin kotouttamisohjelma 30.9.2003 Nlk 18.11.2004 § 121).

Suomen suurin maahanmuuttaja-päiväkoti vuonna 2010 oli Turun Va-rissuolla sijaitseva Koukkarinkadun päiväkoti, jossa 76 % lapsista oli maa-hanmuuttajataustaisia ja eri kieliä 14. Enimmillään maahanmuuttajataustai-

sia lapsia on ollut 81 % ja kielten enim-mäismäärä 18. (Kinos & Karila & Palo-nen 2010).

Vuonna 2014 Turkuun muutti 322 pakolaista, johon sisältyi kun-tasijoituksia, perheenyhdistämisiä ja itsenäisesti muista Suomen kau-pungeista muuttaneita. Suurimmat kansalaisuusryhmät 2014 olivat: So-malia, Irak, Iran, Syyria, Afganistan. (Jalonen P. Turun Ulkomaalaistoi-misto).

Monikulttuurisuus Turussa tänään

Tiina Kanerva, konsultoiva erityis ltoKirsti Yrttiaho, aluepäällikköPäiväkodin monimuotoisuus raken-tuu muun muassa erilaisista arvois-ta ja luonteenpirteistä. Kulttuurien monimuotoisuus on paljon enem-män kuin kieli, ihonväri tai kulttuuri. Jokaisella päiväkodin lapsella ja ai-kuisella on oma ainutlaatuinen histo-riansa ja arvomaailmansa, jotka hei-jastuvat käyttäytymiseen ja asentei-siin. Erilaiset arvot ja maailmanku-vat ovat läsnä kaikessa toiminnassa ja jokaisessa kohtaamisessa. Ne vai-kuttavat oppimisympäristön suun-nitteluun, lapsen kasvun ja kehityk-sen tukemiseen sekä kasvatuskump-panuuden luomiseen. Turun Sano-mat 17.1.2014 kertoi, että Turussa asuu yli 15 600 vieraskielistä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Vieraskielisten määrä on yli kahdeksan prosenttia koko Turun väestöstä. Kaupungissa puhutaan ny-


kyisin noin sataa eri kieltä. Vieras-kielisten määrä on ollut vuosikaudet kasvussa Turussa.

Valmo - esiopetukseen ja perusopetukseen valmistava opetusValmo alkoi syksyllä 2014 Varissuol-la, laajeni 2015 Lausteelle ja Halisiin ja laajenee edelleen 2016 koko kaupun-kiin. Alussa valmistavaan opetukseen osallistui 20 oppilasta, 2015 40 ja 2016 valmo-opetukseen osallistuu n. 80 las-ta. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu niille maahanmuuttaja-taustaisille oppilaille, joiden suomen- tai ruotsinkielen taito ja/tai muut val-miudet eivät riitä esi- tai perusopetuk-sen ryhmässä opiskelemiseen. Opetus-ta annetaan 6–10-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille vähin-

tään 1000 tuntia. Perusopetuslaissa (628/1998).

Valmistavan opetuksen aikana oppilaita integroidaan esi- tai perus-opetuksen, oppilaan ikätasoa vaati-viin suomen- tai ruotsinkielisiin ope-tusryhmiin oman opinto-ohjelman mukaan oppilaan omassa opinto-oh-jelmassa määritetyllä tavalla. Inte-groinnilla edistetään kotoutumista, suomen tai ruotsin kielen kehittymis-tä ja oppiaineiden sisältöjen omak-sumista.

Turussa kuusivuotiaiden valmis-tavan opetuksen tavoitteet ja sisällöt määritellään Valmistavan opetuksen opetussuunnitelmassa, joka perustuu Perusopetuksen varhaiskasvatussuun-nitelman 2013 sekä Turun kaupungin suomenkielisen esiopetuksen opetus-suunnitelman kuntakohtaiseen osioon

Piilosilla. Sivistystoimialan arkisto.


2014. Pääpaino on suomen kielen op-pimisessa, lapsen tasapainoisessa ke-hityksessä sekä kotoutumisessa ja riit-tävien kouluvalmiuksien saavuttami-sessa. Sama pääpaino on Esiopetuksen intregroidussa perusopetukseen val-mistavassa opetuksessa.

Suomen kielen tehostettu opetus (S2-opetus)Turun varhaiskasvatuksessa S2 ope-tuksella tarkoitetaan vieraskielisille 5-vuotiaille lapsille annettavaa suo-menkielen tehostettua pienryhmä-opetusta. Toimintamenetelmänä käy-tetään TPR-toiminnallinen tapa oppia kieltä – menetelmää. Toimintaan on resurssoitu kaksi lastentarhanopetta-jaa, jotka kiertävät päiväkodeissa pi-tämässä kielenopetusryhmiä. Toimin-ta keskittyy pääasiassa maahanmuut-tajavaltaisille alueille Varissuolle, La-usteelle ja Halisiin, mutta myös Per-nossa ja Runosmäessä on ollut kie-lenopetusryhmiä. Tarpeen mukaan opetusta yritetään järjestää myös muualla. Opettajat käyvät myös pitä-mässä esittelyluentoja ja esittelemäs-sä materiaalia.

Päiväkodissa suomea opitaan ai-doissa tilanteissa ja ohjatussa toimin-nassa. Oleellisin sanasto liittyy leikkiin sekä arjen tilanteista selviytymiseen. Toimita pyritään järjestämään niin, et-tä lapset jaetaan pienempiin ryhmiin, joka mahdollistaa tehokkaamman op-pimisen. (Halme 2011). Yhä useammat Turun päivähoidon työntekijät työs-kentelevät ryhmissä, joissa kaikkien lasten äidinkieli ei ole suomi ja kielten määrää voi vaihdella suuresti.

Seitsemän minuuttia sadulleTurusta on lähtöisin koko valtakun-taan vakiintunut, varhaiskasvatuksen erityislastentarhanopettaja Ritva-Liisa Orvaston ja Turun Yliopiston apulais-professori Janne Lepolan kehittämä se-kä Opin Avain palkinnolla palkittu me-netelmä "Seitsemän minuuttia sadulle".

Ydinajatuksena oli lapsen kielelli-nen kehitys kasvatuskumppanuuden avulla. Kuuluisa vetoomus lasten van-hemmille päivittäisestä lukemisesta lapsille, jotta lasten kielellinen ymmär-täminen ja oppiminen kehittyisi.

Päivähoidon monikulttuurisuuden resurssitarveErittäin vaativilla ja vaativilla alueel-lisen eriytymisen alueilla (mittareina vieraskielisyys, työttömyysaste ja kou-lutustausta) on lastentarhanopettajien määrää lisätty niin, että yli 3-vuotiaiden ryhmissä on kaksi lastentarhanopetta-jaa. Valmistavaan opetukseen tullaan palkkaamaan kaikkiaan 6 kiertävää las-tentarhanopettajaa. (Yrttiaho 2016).

Lukuja monikulttuurisen varhaiskasvatuksen taustalla 30.4.2015 Kunnallisessa ja yksityisessä päivä-hoidossa on yhteensä 7414 lasta, jois-ta vieraskielisiä 14,9 % (1108), jonka lisäksi yksityisen hoidon tuella run-saat 4400 lasta. Syksyllä aloittaa lu-kuisia uusia yksityisiä yksiköitä. Yk-sityisiä ”kielipäiväkoteja” on kielillä ranska, englanti ja venäjä.

Turun kunnallisessa päivähoidos-sa on 5817 lasta, joista vieraskielisiä 946 (16 %). Varissuon päivähoidossa


olevista 230 lapsesta 57 %, Lausteella 91 lapsesta 42 % ja Halisissa 93 lap-sesta 37 % ovat vieraskielisiä. Vierai-ta kieliä on yhteensä noin 55, joista yleisimmät arabia 154, venäjä 131 ja albania 120.

Erittäin vaativa alueellisen eriyty-misen alue on Varissuo. Koukkarin-kadun päivähoitoyksikössä lapsia 96, joita vieraskielisiä 68 %, Orminku-jassa luvut ovat 85 ja 61 %, Piinokas-sa 150 ja 61 % ja Hintsankujan vuo-rohoitopäiväkodissa lapsia 72, joista vieraskielisiä 24 %. Lauste on vaati-va alueellisen eriytymisen alue, jos-sa lapsia 104 ja vieraskielisiä 47 %. Myös Halinen on vaativan eriytymisen alue, jonka päivähoitoyksikössä on lapsia 150, joista vieraskielisiä on 43 %. Alueen yksityisen päiväkodin Hali-

kolon lapsista on vieraskielisiä 68 %. Kaikki vieraskieliset lapset 2015 Tu-run varhaiskasvatuksessa oli yhteen-sä 1 108 lasta – 55 eri kieltä. Haastee-na monikulttuurisessa varhaiskasva-tuksessa on etenkin pätevien lasten-tarhanopettajien puute.

Suomessa taataan kansainvälisten sopimusten ja kansallisten säädösten perusteella kaikille oikeus käyttää äi-dinkieltä asiointitilanteissa (Asioi-mistulkin näyttötutkinnon perusteet, OPH.2006). Turun seudun tulkkikes-kus aloitti toimintansa Turun kau-pungin alaisuudessa 1.3.1994. Tulk-kauspalvelujen kysyntä on koko ajan kasvanut ja toiminta laajenee (Sosla 15.12.1999. § 50). Kaikkiaan Turussa asuu noin 6000 ulkomaalaista, joka on Turun asukkaista 3,4 prosenttia (Sos-

Kaavio 5. Vieraiden kielten puhujat eri alueilla 2015 Turussa.

0

50

100

150

200

250

Haar

laHa

linen

Hann

unni

itty

Harit

tuHä

rkäm

äki -

Vie

nola

Itäin

en k

esku

sta

Jäkä

rläKa

arla

Laus

teLä

ntin

en k

esku

sta

Mar

ttiM

oiko

inen

Moi

sioNä

ttinu

mm

iPe

rno

Pohj

ola

Pääs

kyvu

ori

Runo

smäk

iSu

ikkila

Uitta

mo

Varis

suo

Vasa

ram

äki

YO-k

ylä

Vieraiden kielten puhujat 2015


la 7.12.2000. Liite § 505). Viranomais-työn kannalta tulkkaus on tärkeää, jotta viranomaiset voivat hoitaa työ-tehtäviään myös maahanmuuttajien kanssa sekä tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä silloinkin, kun he eivät ym-märrä asiakkaidensa kieltä, eivätkä ehkä tunne riittävästi maahanmuut-taja-asiakkaiden kulttuuritaustaa. Vuonna 2006 yhteensä 38 Turun kau-pungissa toimivaa kunnallista ja yk-sityistä päivähoitoyksikköä on tilan-nut 300 asioimistulkkaustuntia Turun seudun tulkkikeskuksesta. Vuoden 2014 tilastojen mukaan tilaavia päi-vähoitoyksiköitä on ollut 58 ja asioi-mistulkkaustunteja yhteensä 537. Ky-sytyimpiä työkieliä ovat maahanmuu-ton lähtömaiden mukaisesti jo usean vuoden ajan olleet arabia, kurdi, so-mali ja venäjä. Myös yleiseurooppa-laiset kielet kuten ranska, englanti, italia ja espanja kuuluvat keskuksen arkeen ja toimeksiantoja välitetään (2016) noin 60 kielellä. Tulkkauskes-kus ei välitä tulkkauksia yksityishen-kilöille vaan lähes kaikki tulkkaukset ovat asioimistulkkauksia, joita viran-omaiset pyytävät kanssakäymiseen asiakkaidensa kanssa, eniten kuiten-kin palvellaan kaupungin omia yksi-köitä. (Kolistaja H-M, vt. joht. Turun seudun tulkkikeskus).


VI Varhaiskasvatuksen henkilöstö

Varhaislapsuus on elämän ja oppimisen kivijalka - Päiväkoti, sen rakentamiseen tarvitaan lastentarhanopettaja


Lastentarhanopettajien koulutus saatiin Turkuun 1975

Turun Yliopiston Turun opettajankoulutuslaitoksen uudenmuotoinen lastentarhanopettajakoulutus 1975–1995Anita Kostiainen, FM, VTL (lto-kou-lutuksen amanuenssi 1975–1988)Vuonna 1973 voimaan tulleesta päivä-hoitolaista seurasi koulutetun päivä-hoitohenkilöstön valtaisa tarve. Jotta lain edellyttämiin määrällisiin tavoit-teisiin voitaisiin päästä, oli koulutuk-seen otettava vuosittain yli tuhat uutta opiskelijaa. Tämän vuoksi viiden las-tentarhanopettajaseminaarin (Ebene-ser/Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Pie-tarsaari (ruotsinkielinen koulutus) ja Oulu) opiskelijamääriä nostettiin ja hätäratkaisuna käynnistettiin lasten-tarhanopettajien vuoden kestävä pika-koulutus (Ebeneser/Helsinki, Jyväsky-län ja Tampereen seminaarit sekä Po-rin ammatillinen Kurssikeskus, Helsin-gin kaupungin ammattioppilaitokset ja Etelä-Karjalan ammatillinen Kurs-sikeskus). Samalla aloitettiin korkea-koulujen opettajankoulutuslaitoksissa uudenmuotoinen lastentarhanopetta-jien koulutus, nk. ULO-koulutus. Tämä koulutus alkoi vuonna 1973 Jyväsky-lässä ja Joensuussa. Vuonna 1974 kou-lutusta laajennettiin ottamalla uusiksi koulutuspaikoiksi Kajaani (Oulun Yli-opisto), Rauma (Turun Yliopisto) sekä Savonlinna (Joensuun korkeakoulu). Turussa (Turun Yliopisto) ULO-kou-lutus alkoi syksyllä 1975. (Numminen 1975, Rautakivi 1975).

Turussa lastentarhanopettajien koulutuksen aloittaminen oli odotet-tua ja kaivattua: ”Monien opettajien ak-tiivinen työ koulutuksen aikaansaami-seksi ja paikallisen lastentarhanopet-tajayhdistyksen asian vauhdittaminen ovat osaltaan edesauttaneet onnelli-seen ratkaisuun pääsemisessä” (Las-tentarha 1975). Jo ennen päivähoito-lain voimaantuloa Turun kaupungin-hallitus oli esittänyt Varhaiskasvatuk-sen henkilökunnan koulutuskomite-alle Turkua yhdeksi koulutuspaikak-si. Päivähoitolain tultua voimaan alkoi aktiivinen vaikuttamistyö, kunnes jou-lukuussa 1974 Turun kaupunginhalli-tus päätti pyytää Turun Yliopistoa kii-reellisesti anomaan opetusministeriöl-tä lupaa lastentarhanopettajien koulu-tuksen aloittamiseksi Turussa ensi ti-lassa. Esteeksi oli muotoutumassa ope-tustilojen puute. Saatuaan kaupungil-ta varmuuden tilojen järjestymisestä yliopisto teki asiaa koskevan esityksen ministeriölle. (Lastentarha 1975).

Turun opettajankoulutuslaitoksen uudenmuotoinen lastentarhanopet-tajakoulutus aloitti toimintansa lyhy-ellä suunnitteluajalla. Syksyllä 1975 kaksivuotisen koulutuksen aloitti 60 opiskelijaa, kuten myös syksyllä 1976. Myöhemmin kurssikoko oli pääsään-töisesti 40 opiskelijaa. Opiskelijavalin-nat toteutettiin yhteistyössä Rauman yksikön kanssa; opiskelijapaikoista varattiin 10 %:n kiintiö yo-miehille ja 10 %:n kiintiö ei-ylioppilaille. Hakijoi-ta oli runsaasti, noin kaksikymmenker-tainen määrä. Kaikkien lastentarhan-opettajakoulutusten opetussuunnitel-mat, pikakoulutusta lukuun ottamatta,


perustuivat Varhaiskasvatuksen koulu-tuskomitean mietintöön (Komiteamie-tintö 1974). Turun koulutuksen vah-vuuksina olivat pätevät ja innostuneet opettajat, lähellä olevat lasten päivä-kodit, opiskelijoiden harjoittelujakso-ja ohjaavat lastentarhanopettajat, joil-le järjestettiin tehtäväänsä perus- ja jatkokoulutusta sekä yliopiston kas-vatustieteiden tiedekunnan, erityises-ti dekaani Erkki Lahdeksen tuki ja hä-nen luottamuksensa tehtyyn työhön. Koulutuksen keskeisimmäksi käytän-nön ongelmaksi vuoteen 1980 saakka muodostui opetustilojen puute sekä muutot toimitiloista toiseen. Opetus oli hajallaan eri puolella kaupunkia. Ope-tusta oli alkuvuosina vaihtelevina ko-konaisuuksina kymmenessä eri osoit-teessa, lisäksi soitonopettajat katsoi-

vat hankalimpana aikana parhaakseen antaa opetusta kotonaan. (Kostiainen 1986a).

Koulutuksen muutto heinäkuus-sa 1980 Koskenniemenkadulle lähel-le yliopistoa, entiseen Kuulovammais-ten (kuuromykkäin-) kouluun, jossa oli myös opettajankoulutuslaitoksen opetustiloja, merkitsi loppua jatku-vasti uusiutuville vuokrasopimuksille sekä helpotusta opettajien ja opiske-lijoiden työjärjestyksiin. Opetuspäivät lyhenivät, ollen vaikeimpina aikoina jo-pa 10-tuntisia, lisäksi työjärjestykset oli mahdollista suunnitella koko luku-kaudeksi kerrallaan sen sijaan, että al-kuaikoina elettiin vain viikko tai pari kerrallaan. Opetusvälineet monipuolis-tuivat ja opetustilojen taso kohosi huo-mattavasti. Lisäksi muuton myötä hel-

Turun lastentarhanopettajakoulutuksen 1. vuosikurssilta 1975–1977 valmistuneet opiskelijat ja hei-dän kouluttajiaan. Anita Kostiaisen arkisto.


pottuivat monet käytännön asiat kuten monistus- ja kopiointityöt, siivousjär-jestelyt, ulko-ovien avaamiset ja sulke-miset sekä postin kulku. (Kostiainen 1986a). Yliopistorakennus sai nimek-seen Didacticum, aina siihen saakka kunnes Turun opettajankoulutuslaitos muutti uuteen kasvatustieteiden tie-dekuntarakennukseen, Educariumiin, syksyllä 2001. Väliaikainen lastentar-hanopettajakoulutus Turussa oli lak-kautunut jo aiemmin vuonna 1995 jatkuen vakinaisena Turun Yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksessa alempaan korkeakoulututkintoon joh-tavana koulutuksena.

Uudenmuotoisen lastentarhan-opettajakoulutuksen rahoitus ja jatku-vuus olivat epävarmoja. Turun koulu-tuksen henkilöstö sai viranhoitomää-räyksensä aluksi 1–3 ja 5–7 kk:n mää-räaikaisuuksina - syksystä 1978 toi-

mia lakkautettiin kokonaan. Taustalla oli valtioneuvoston helmikuussa 1977 antama päätös Turun Yliopiston Rau-man yksikön sekä Jyväskylän Yliopis-ton lastentarhanopettajakoulutuksen lakkauttamisesta. Perusteluina oli-vat päivähoitosuunnitelmien tarkista-minen sekä valtion menojen supista-misohjelma. Turkuun tuli tämän pää-töksen mukaan ottaa tuolloin opiskeli-joita, mutta ei enää syksyllä 1978. An-nettu päätös kumottiin huhtikuussa 1977 ja huolimatta siitä, että Turun Yli-opisto puolsi Turun lastentarhanopet-tajakoulutuksen jatkoa, kääntyi koulu-tusten lakkautusjärjestys päinvastai-seksi. Näin ollen Turku jäi ilman uusia opiskelijoita jo syksyllä 1977. Huoli oli suuri, sillä Varsinais-Suomi oli jäämäs-sä kokonaan ilman lastentarhanopet-tajakoulutusta. Tilanteeseen reagoitiin voimakkaasti mm. vetoamalla opetus-

Didacticum, nyk. Signum. Valokuva: Auvo Kostiainen 15.3.2017.


ministeriin, Turun Yliopiston hallituk-seen, Varsinais-Suomen maakuntaliit-toon, kansanedustajiin sekä kirjoitta-malla paikalliseen lehteen. Eduskun-nassa asiasta tehtiin kirjallisia ja suul-lisia kyselyjä. Turun kaupungin, Turun lastentarhanopettajayhdistys ry:n sekä opiskelijoiden tuki asiassa oli merkit-tävää. Yhteinen tahtotila tuotti tulosta ja Turun lastentarhanopettajakoulutus sai määrärahan 40 uudelle opiskelijal-le syksyllä 1978 (myös Jyväskylässä ja Raumalla koulutusta voitiin jatkaa). (Kostiainen 1978).

Lastentarhanopettajaseminaarit valtiollistettiin vuonna 1977 ja ne muuttuivat lastentarhanopettajaopis-toiksi. Valtioneuvoston 1.2.1979 teke-män periaatepäätöksen mukaan las-tentarhanopettajakoulutus tapahtuu sekä lastentarhanopettajaopistois-sa että eräiden korkeakoulujen opet-tajankoulutusyksiköissä. Päätökses-sä todettiin lisäksi, että koulutus tu-lee pidentää kolmivuotiseksi ja myö-hemmin tutkitaan mahdollisuudet koulutuksen laajentamiseen rinnas-taen muuhun opettajankoulutukseen. (Valtioneuvosto 1979). Uudenmuo-toisten lastentarhanopettajakoulu-tusten (ULOjen) asema ei ollut itses-tään selvää vielä 80-luvullakaan, vaik-ka opetusministeriö 28.8.1981 päivä-tyllä kirjeellään kehotti korkeakouluja käynnistämään suunnittelutyön väli-aikaisten lastentarhanopettajakoulu-tusten pidentämiseksi kolmivuotiseksi sekä samalla niiden vakinaistamiseksi syksystä 1983 alkaen (Valtioneuvos-to 1981). Samanaikaisesti käytiin ak-tiivista koulutuspoliittista keskustelua

siitä, mihin suuntaan lastentarhan-opettajakoulutusta tulisi tieteellis-am-matillisella jatkumolla kehittää. Vaaka oli kallistumassa opisto-koulutuksen puolelle. Opetusministeriön kaavailu-jen mukaan viimeiset opiskelijat Tur-kuun otettaisiin syksyllä 1982. Lakkau-tusuhanalaisia olivat myös Joensuun ja Jyväskylän uudenmuotoiset lastentar-hanopettajakoulutukset. Silloinen ope-tusministeri Kaarina Suonio vieraili toukokuussa 1982 Turussa ja kävi yl-lättäen myös Turun lastentarhanopet-tajakoulutuksessa. Vierailupäivän ai-kana Varsinais-Suomen Maakuntaliit-to esitti huolensa Varsinais-Suomen ainoan lastentarhanopettajakoulutuk-sen puolesta jättäen ministerille kirjel-män koulutuksen vakinaistamisesta. Ministeri suhtautui suopeasti Maakun-taliiton terveisiin, mutta totesi samalla, ”että pitkällä tähtäimellä on löydettävä kokonaisratkaisu niin, ettei lastentar-hanopettajia samanaikaisesti koulute-ta sekä opistoissa että korkeakouluissa. …työmarkkinoille tulisi näin tavallaan ”kahden kerroksen väkeä” ” (TS 1982b). Vaikuttamistyötä tehtiin laajasti: asial-la olivat mm. Turun kaupunki, Turun lastentarhanopettajat ry, opiskelijat se-kä lakkautusuhan alla olevien koulu-tusyksiköiden yhteinen lähetystö ope-tusministeriöön (TS 1982a). Koulutuk-set saivat luvan jatkaa.

Opetusministeriö päätti seuraavak-si 2.5.1983 (viite: valtioneuvoton vuo-den 1979 periaatepäätös), että lasten-tarhanopettajakoulutus pidennetään kolmivuotiseksi, ensin opistoissa syk-systä 1983 alkaen ja seuraavaksi nel-jässä korkeakoulujen opettajankoulu-


tuslaitoksessa syksystä 1984 alkaen. Ministeriö piti tarkoituksenmukaise-na, että alkava kolmivuotinen koulu-tus Joensuun korkeakoulussa ja Turun Yliopistossa järjestetään sivuopetus-laitoksissa eli Savonlinnan ja Rauman opettajankoulutuslaitoksissa. Opetus-ministeriö otti kantaa myös koulu-tuksen muuttamiseksi kasvatustietei-den kandidaatin tutkintoon johtavaksi koulutukseksi, mikä tapahtuisi aikai-sintaan syksyllä 1986. Jatkossa koulu-tusta järjestettäisiin vain lastentarhan-opettajaopistoissa, joiden määrää lisä-tään. Ministeriön päätöksen mukaan opistojen tulisi sijaita paikkakunnilla, joissa järjestetään opettajankoulutus-ta. (Opetusministeriö 1983).

Turun uudenmuotoinen lastentar-hanopettajakoulutus kesti epävarmuu-

den myrskyt. Koulutuksen 10-vuotis-juhlaa vietettiin 1.2.1986. Juhlapu-heessaan kasvatustieteiden tiedekun-nan dekaani Erkki Lahdes, joka toimi myös Turun opettajankoulutuslaitok-sen johtajana, pohti koulutuksen tule-vaisuutta: ”… On muistettava, että jos ja kun lastentarhanopettajien koulu-tus aikanaan siirretään yliopistollisek-si KK-tutkintoon johtavaksi, koulutuk-sen tulee olla tieteellis-ammatillista. Käytännössä se merkitsisi ennen muuta tieteellisen panoksen selvää lisäämistä. Tällaisessa tutkinnossa kasvatustiede on luonnollinen pääaine mutta sen rin-nalle on mahdollista luoda vähintään-kin yhtä vankka sivuvastuuaine kasva-tuspsykologiasta. …” Professori Lahdes totesi edelleen, että ”ULO-koulutuksen avulla on voitu mm. yhteisiä opettaja-

Opetusministeri Kaarina Suonio (oik). yllätysvierailulla Turun lastentarhanopettajakoulutuksessa 18.5.1982. Ministeri otetaan vastaan opiskelijoiden musiikkitervehdyksellä. Turun Yliopiston tiedotus.


voimia käyttämällä integroida varhais- ja alkuopetusta. Opetuksessa on voitu soveltaa tutkimustuloksia tiedeyhtei-sön välityksellä. Opettajat ja opiskelijat ovat saaneet tilaisuuden jatko-opintoi-hin. Turun osalta on vielä mainittava eräs lisäansio: olemme voineet olla aut-tamassa ruotsinsuomalaisten lastentar-hanopettajien kouluttamista. ULO-kou-lutus on niin juurtunut yliopistoon, että sen poiskitkeminen tuntuisi tappiolta. … Tiedekunnalla on nyt entistä parem-mat edellytykset kehittää koulutusta laadullisesti ja se on valmis tämän te-kemään” (Lahdes 1986). Em. ruotsin-suomalaisten kouluttaminen tarkoitti kaksikielistä esikoulunopettajakoulu-tusta (utbildning av tvåspråkiga förs-kollärare), jonka opetussuunnitelmaan kuului 1–2 viikon mittainen opinto-matka Suomeen. Näitä opintomatkoja tehtiin vuodesta 1980 lähtien useita; Turun lastentarhanopettajakoulutuk-sen yhteiskumppaneina olivat Tukhol-man korkeakoulu, Göteborgin Yliopis-to, Lundin Yliopiston Malmön opetta-jankoulutuslaitos, Eskilstuna-Västerå-sin korkeakoulu, Linköpingin Yliopis-ton Norrköpingin opettajankoulutus-laitos sekä Boråsin korkeakoulu. (Kos-tiainen 1986b).

Toisella toimintavuosikymmenel-lään Turun lastentarhanopettajakoulu-tus vahvisti edelleen asemaansa Turun Yliopistossa. Koulutuksella oli toimivat yhteydet eri tiedekuntiin, Turun opet-tajankoulutuslaitokseen, kasvatustie-teiden laitokseen sekä täydennyskou-lutuskeskukseen. Lisäksi oli kansain-välistä yhteistyötä mm. Eestin, Ruot-sin, Englannin ja USA:n kanssa sekä

yhteistyötä alueen sosiaali- ja kasva-tusalan koulutusten sekä lähikuntien ja kaupunkien kanssa. Tarjolla oli laa-dullisesti erilaisia päiväkoteja kehittä-mishankkeineen ja -kokeiluineen. Har-joittelusopimuksen piiriin kuului 120 päiväkotia, joista Turun kaupungissa oli noin 80. (Hiltunen 1993). Epävar-muus kuitenkin jatkui ja koulutukses-sa elettiin vuosi kerrallaan. Mm. 90-lu-vun taitteessa kaavailtiin, että lasten-tarhanopettajakoulutusta järjestävistä yksiköistä muodostettaisiin ammatti-korkeakouluja (Kostiainen 1988).

Vuonna 1991 opetusministeriön asettama Lastentarhanopettajien Yli-opistokoulutuksen työryhmä sai tehtä-väkseen selvittää mahdollisuudet las-tentarhanopettajakoulutuksen järjestä-misestä yliopistoissa 3-vuotisena kor-keakoulututkintona. Ministeriön tavoit-teena oli myös pudottaa vuosittain si-sään otettavien opiskelijoiden määrää kolmanneksella. Lisäksi opetusminis-teriö säästösyistä painosti Turun Yli-opistoa keskittämään koulutustaan jo-ko Raumalle tai Turkuun. Turun lasten-tarhanopettajakoulutuksen osalta tämä merkitsi syksyllä 1993 kurssikoon pie-nenemistä 40:stä 25:een, kun Turun Yli-opiston hallitus päätti jakaa yliopistol-le myönnetyt 50 koulutuspaikkaa tasan Turun ja Rauman kesken. Vastaavan-laista ratkaisua kasvatustieteiden tie-dekunta esitti vuodelle 1994. (TS 1992, 1993a, 1993b; Yliopistotiedot 1993). Vuoden 1995 alusta astui voimaan Laki lastentarhanopettajaopistoista annetun lain kumoamisesta (L1359/1994), min-kä myötä lastentarhanopettajien opis-tokoulutuksesta luovuttiin. Tavoitteena


oli, että alempaan korkeakoulututkin-toon (120 ov) johtavana lastentarhan-opettajakoulutus aloitetaan Helsingin, Joensuun (2010 alkaen Itä-Suomen Yli-opisto), Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun Yliopistoissa sekä Åbo Akade-missa. Koulutusten tuli toteutua yliopis-tojen kasvatustieteiden tiedekunnissa vuoden 1996 loppuun mennessä. Sa-manaikaisesti voimaan tuli Asetus kas-vatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta (A 576/1995), mikä sinetöi lastentarhanopettajatut-kinnon akateemisuuden. Tutkinto antaa mahdollisuuden jatkaa yliopisto-opin-toja maisteritutkintoon sekä tieteelli-seen jatkokoulutukseen. Varhaiskasva-tuksen ja lastentarhanopettajakoulu-tuksen kehitystä varmistivat yliopistoi-hin perustettavat uudet varhaiskasva-tuksen apulaisprofessorin ja tutkijan vi-rat. (Laine 1995).

Koulutussuunnittelun edetessä val-mistauduttiin siihen, että lastentar-hanopettajakoulutus Turun Yliopistos-sa keskitetään yhdelle paikkakunnal-le. Kantaa Turun puolesta ottivat mm. Turun kaupunginhallitus huhtikuus-sa 1993 sekä opiskelijat (TS 1993c; Lääperi 1993). Vaikuttamistyö ei täl-lä kertaa tuottanut tulosta. Yliopiston hallituksen 3.3.1994 antaman päätök-sen mukaan lastentarhanopettajien peruskoulutus keskitettiin Raumalle 1.8.1995 lukien. Turussa voitiin halli-tuksen päätöksen mukaan jatkaa las-tentarhanopettajien täydennys- ja jat-kokoulutusta. Koulutuksen määrä riip-puu määrärahoista ja tarpeesta. (Yli-opistotiedot 1994; TS 1994). Vaikka päätöstä Turun lastentarhanopettaja-

koulutuksen päättymisestä ei voinut surutta ohittaa, merkitsivät valtakun-nalliset koulutusratkaisut huomatta-vaa panostusta varhaiskasvatukseen. Opettaja –lehti uutisoi tapahtunutta ot-sikolla ”Lastentarhanopettajakoulutus yliopistoon – Koulutuksen umpiperä jää historiaan” (Kokko 1995).

Lastentarhanopettajatutkinto on ainoa tutkinto maassamme, joka antaa valmiudet varhaiskasvatuksen peda-gogiseen asiantuntemukseen. Opinto-jensa aikana opiskelija perehtyy muun muassa lapsuuteen sekä lapsen kas-vuun, persoonallisuuden kehittymi-seen ja oppimiseen, julkisen varhais-kasvatuksen ja esiopetuksen tavoittei-siin, sisältöihin ja menetelmiin. Lisäksi opiskelija hankkii valmiuksia varhais-kasvatusta koskevien ilmiöiden analy-sointiin, kriittiseen arviointiin ja tut-kimuspohjaiseen oman työn arvioin-tiin. 1950-luvulla koulutuksessa oli aloitettu painottaa enemmän psykolo-gis - pedagogista linjaa ja pääsykokeis-sa otettu käyttöön soveltuvuuskokeet. 1960-luvulta lähtien pääsyvaatimuk-sena oli ylioppilastutkinto tai eri ta-voin täydennetty keskikoulututkinto.(Lastentarha 2/2012). Yhteiskunnas-sa tapahtui monia muutoksia, joka hei-jastui myös lastentarhaopettajakoulu-tukseen. Työmarkkinat naisvaltaistui-vat äitien siirtyessä kodin ulkopuolelle palkkatyöhön. Muutokset synnyttivät päivähoito-ongelman, jonka ratkaise-miseksi käynnistettiin päivähoitolain valmistelutyö. Varhaiskasvatusjärjes-telmää luotaessa ja muovattaessa ky-symys henkilöstöstä on ollut keskei-nen. Pula koulutetusta henkilökunnas-


ta leimasi päivähoitolain 1973 synty-vaihetta ja siihen liittyviä ratkaisuja.

” Päiväkodin hoito- ja kasvatus-henkilöstöryhmien koulutuskysy-mys on tällä hetkellä tavallaan sa-massa pisteessä kuin 1960-luvun lopulla: kaikki on avoinna. Ehkä tällä kertaa pitäisi ensin ratkaista päiväkodin tehtävät: onko toiminta hoitoa, hoivaa, kasvatusta vai ope-tusta – tai kaikkea tätä? Siten ehkä löytyy koulutusratkaisukin.”(Kinos 1992).

Varhaiskasvatuksen henkilöstön kelpoisuusehdot, rakenne ja mitoitusJarmo Kinos, KT, prof.Keskeiset lasten päivähoidon toteutta-mista koskevat säännökset ovat laissa lasten päivähoidosta (36/1973). Kel-poisuutena lastenpäivähoidossa anne-

tussa laissa (36/73) tarkoitetun lasten päivähoidon virkoihin vaaditaan:1. päiväkodin johtajalta ja perhepäivä-

hoidon ohjaajalta lastentarhanopet-tajan tai sosiaalikasvattajan tutkinto tai tehtävään soveltuva korkeakoulu-tutkinto sekä tehtävän edellyttämä perehtyneisyys

2. päiväkodin hoito- ja kasvatustehtä-vissä toimivalta henkilöltä lastentar-hanopettajan tai sosiaalikasvattajan tutkinto taikka lastenhoitajan koulu-tus tai muu vastaava sosiaali- ja ter-veysministeriön hyväksymä koulu-tus sekä

3. päiväkodin oppivelvollisuusikäisil-le tarkoitetun lapsiryhmän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivalta hen-kilöltä sekä lasten leikki- ja toimin-nan ohjaajalta kohdassa 2 tarkoitet-tu kelpoisuus tai muu soveltuva so-siaali- ja terveysministeriön hyväk-symä koulutus.

Lastentarhanopettajakoulutus vietti 120-vuotisjuhlaa 2012. Kuvassa ensimmäisen kurssin oppilaat.


Päivähoitolain 1973 seurauksena lastentarhanopettajakoulutus menetti koulutusmonopolinsa ja lastentarhan-opettajat ammatillisen autonomiansa, kun myös sosiaalikasvattajat todettiin kelpoisiksi lastentarhanopettajan teh-täviin. Päivähoito määriteltiin psyko-logis-kasvatuksellisesta näkökulmas-ta kasvatuksen ja hoivan liitoksi (eng. education + care giving = educare). Päi-väkodista kehitettiin moniammatillisen osaamisen areena. Tämä periaate oli viimeinen linkki ketjussa, joka syrjäytti fröbeliläisen kasvatusopin ja lastentar-hametodiikan. (Kinos & Palonen 2012).

Päivähoitolain voimaantulon jäl-keen Turussa käytössä ollut aputyt-tö-nimike muutettiin päiväkotiapulai-seksi. Kun päivähoitolain mukaan val-tionosuuden saamisen ehtona oli, et-tä päiväkodilla on sosiaalihallituksen ohjeiden mukainen henkilökunta, jou-tui lastensuojelulautakunta lisäämään vuonna 1975 pienten lasten päiväko-teihin 54 lastenhoitajaa ja kaikkiaan 86 päiväkotiapulaista, joista osa kuitenkin oli tarkoitettu yli 3-vuotiaiden lasten päiväkoteihin. Tämän lisäyksen jälkeen voitiin vähentää harjoittelijoiden mää-rää päiväkodeissa. (Lasten päiväkotien henkilöstöstä, Raili Koski 1990).

Päivähoitolain myötä perhepäivä-hoidosta tuli päiväkotilaitoksen kilpai-lija. Samalla tunnustettiin myös vas-tuullisten aikuisten kykenevyys mui-denkin kuin omien lasten hoitoon, kun kunnalliset perhepäivähoitajat hyväk-syttiin lastentarhanopettajien rinnalle päivähoitotyöhön. Perhepäivähoitajien toimenkuva määriteltiin vuoden 1973 säädöksillä lapsen kasvatuksellinen

ohjaaminen ja lapsesta huolehtiminen. (Välilä & Ruohola 2000 STAKES). Ase-telma heijastui myös varhaiskasvatuk-sen määritelmään:

” Varhaiskasvatus on kodin, päi-vähoidon ja esikoulun elämänpii-riin sijoittuva vuorovaikutustapah-tuma, joka on tavoitteellista pyrkien 0–6-vuotiaiden lasten kokonaisper-soonallisuuden kehittämiseen”(Kinos & Palonen 2012).

Päivähoidon kehittämistyössä tuli laitosvaihtoehdon vierelle kotikasva-tuksen perinnettä hyödyntävä perhe-päivähoito. Perhepäivähoidon tasa-ar-voinen asema yhtenä valtion varoin subventoituna päivähoidon muotona oli erityisesti poliittisen keskustan ja sosiaalidemokraattien kannattama nä-kemys. Hoivaliike (care) sai jalansijaa päivähoidon piirissä ja samalla lasten-tarhanopettajakoulutuksen alkuhisto-rian piirre menetti arvoaan. Lastentar-hanopettajakoulutuksen kautta han-kittu ammatillisuus ja osaaminen eivät enää välttämättä taanneetkaan menes-tystä työmarkkinoilla eikä muutoin-kaan professionalisoitumisen väylää, sillä pienten lasten kasvatustyössä raja käytännöllisen osaamisen ja teoreetti-seen koulutukseen perustuvan osaami-sen välillä on hämärä. Perhepäivähoito vähensi osaltaan lastentarhanopetta-jien koulutustarvetta.

Henkilöstön koulutuksessa kolme eri koulutussektoriaPäiväkotien henkilöstörakennetta muu-tettiin siten, että vuoden 1981 alusta pi-


ti lastentarhanopettaja/sosiaalikasvat-taja olla myös alle 3-vuotiaiden ryhmäs-sä ja lastenhoitaja yli 3-vuotiaiden ryh-mässä. Tällä tavoin poistettiin koulutta-mattomat tai vähiten ammatillista kou-lutusta saaneet päiväkotiapulaiset hen-kilöstöstä. Lastentarhanopettajan/so-siaalikasvattajan tehtävä oli vastata toi-minnan suunnittelusta, toteuttamises-ta, arvioinnista ja kehittämisestä oman lapsiryhmänsä osalta. Lastenhoitajan tuli osallistua edellä mainittujen teh-tävien suorittamiseen. Suunnitelmissa pidettiin tärkeänä lastentarhanopetta-jakoulutuksen niveltämistä kasvatus-alan perustutkintoon (kasv. tiet. kand)., koska päivähoidon koulutusta tarkas-teltiin asiakokonaisuutena päivähoidon kehittämisen ja jatkopintojen kannalta. Suunnitelma siirtyi vielä, koska päivä-hoitoon ei muodostettu omaa koulutus-väylää, vaan henkilökunnan koulutuk-sesta huolehti kolme eri koulutussekto-ria: terveydenhuolto, sosiaaliala ja opet-tajakoulutus.

Moniammatillisuusvaateet ja päiväkodin toimintakulttuurin muutos

Päiväkotien toimintakulttuuri laineh-ti 1980–1990- luvuilla toimenkuva-kamppailujen ja toiminnan funktion määrittelyristiriitojen tuottaman epä-varmuuden ja epäselvyyden ristiaallo-koissa (Kinos 2008). Kun usean koulu-tusammatin saaneiden työntekijöiden vahvuudeksi yleisesti odotetaan jae-tun asiantuntijuuden muodostumista, näyttäytyi päiväkotien moniammatil-

lisuus usein toisenlaisena. Eri ammat-tilaisten vastuut ja velvoitteet olivat paikoin epäselviä ja moniammatilli-suuden sinänsä hienosta ideasta ra-kentui päivähoidon työkulttuurisissa käytännöissä milteipä koko ajatuk-sen irvikuva. (Ks. tarkemmin Karila & Nummenmaa 2001, Karila 2008). Yhteistyö on tärkeä elementti, kun to-teutetaan pienten lasten kokonaisval-taista kasvatusta ja toimitaan sellai-sessa ympäristössä, jossa on eri kou-lutustaustan omaavia ammattilaisia. Eri ammattiryhmien kesken tapahtu-va työ ei ole aina ongelmatonta huip-putiimin työskentelyä vaan taistelua erilaisten tietokulttuurien ja ammat-tikäytäntöjen kanssa. Kuitenkin mo-niammatillista osaamista tarvitaan, jos tavoitteena on saavuttaa pienten lasten kasvatuksen kokonaisuuden tavoittava tieto ja osaaminen, koko-naisvaltainen ote lasten elinympäris-tön vaateista ja kehityksen erityispiir-teistä. (Graham & Wright 1999). (Ki-nos &Karila & Palonen 2010; Kulmala 2003).

Päiväkodissa on monen alan am-mattilaisia. Koulutuspolitiikan ja jär-jestelmän muutokset ovat vaikutta-neet myös varhaiskasvatuksen henki-löstön koulutuksiin, jota kuvaa moni-muotoisuus ja osin myös hajanaisuus niin tutkintojen suorittamisen tavois-sa kuin koulutusmuotojen ja tasojen osalta. Edelleen on myös mahdollista toimia perhepäivähoitajana ilman mi-tään alan tutkintoa. Varhaiskasvatuk-sen henkilöstöä valmistuu yliopistoista (kasvatustieteen kandidaatit/lasten-tarhanopettajat, kasvatustieteen mais-


terit, erityisopettajat), ammattikorkea-kouluista (sosionomit, ylempi amk-tut-kinto) ja toiselta asteelta (lähihoitajat, lastenohjaajat ja perhepäivähoidon ammattitutkinto). Varhaiskasvatuk-sen ammatteihin valmistutaan myös monilta koulutusaloilta kuten sosiaa-lija terveys- ja liikunta-alalta, huma-nistiselta ja kasvatusalalta. Varhaiskas-vatuksen koulutusten teoriapohja on myös erilainen, kuten esim. lähihoita-jien ja sosionomien koulutuksiin liittyy hyvin vähän didaktiikan ja pedagogii-kan osaamista.

Lastentarhanopettajien/kasvatus-tieteen kandidaattien koulutus pe-rustuu kasvatus- ja varhaiskasva-tustieteeseen, sosionomien sosiaa-litieteisiin ja lähihoitajien hoitotie-teeseen. Tästä on seurannut koulu-tussektorikohtaisen asiantuntijuu-den hämärtyminen.

Varhaiskasvatuksen koulutuskent-tää leimaa myös se, että koulutus- ja ammattinimikkeitä on samassa tehtä-vässä useita. Esimerkiksi lastentarhan-opettajan tehtäviin ovat kelpoisia se-kä kasvatustieteen kandidaatti/lasten-tarhanopettaja että sosionomi. Lisäk-si koulutusjärjestelmän ammatillisten tutkintojen keskinäisessä suhteessa on epäselvyyttä perustutkinnon, ammat-titutkinnon ja erityisammattitutkin-non välillä. Varhaiskasvatuksen koulu-tustarpeiden ennakointi on puutteel-lista ja kaipaisi pikaista kehittämistä. (Alila & Kinos 2014).

Päivähoidon henkilöstö koostuu päivähoidon/varhaiskasvatuksen joh-

tajista, lastentarhanopettajista, erityis-lastentarhanopettajista, päiväkodin johtajista, perhepäivähoidon ohjaajis-ta, lähihoitajista, lastenhoitajista, per-hepäivähoitajista ja avustajista. (Alila ym. 2014; Merisuo-Storm & Soininen. Rauma 2005. OKL).

Päivähoidon tarvitsema kulttuuri-pääoman muoto määriteltiin 1980-lu-vun innoittamana kasvatuksen ja hoi-van yhdistymäksi EDUCARE termin avulla (EDUcation + CAREgiving), joka syrjäytti osittain fröbeliläistä perinnet-tä. Hyvinvointivaltion sisäinen työnja-ko saatiin päätökseen toistaiseksi ja päivähoito vakiinnutti paikkansa so-siaali- ja terveysministeriön hallinno-nalaan kuuluvana sosiaalipalveluna.

Perhepäivähoitajan kelpoisuusvaa-timus - ammattitutkinnon järjestämi-nen oppisopimuskoulutuksena:

Perhepäivähoitajan kelpoisuus-vaatimuksena on tehtävään soveltu-va ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Päivähoidontarkastaja Pir-jo Kontiaisen mukaan helmikuussa 2001 turkulaiset perhepäivähoitajat ovat esittäneet päivähoito-osastolle toivomuksen mahdollisuudesta oman alan koulutuksesta aina ammattitut-kinnon suorittamiseen asti. Opetus-hallituksen antaman 20.6.2000 anta-man perhepäivähoitajan ammattitut-kinnon perusteet mukaan tulee kou-lutusta noudattaa 1.8.2000 alkaen. Perhepäivähoitajan ammattitutkin-to on toisen asteen tutkinto (entinen koulutaso) ja sen laajuus on 40 opin-toviikkoa. Ammattitutkinto muodos-tuu pakollisista osioista, jotka ovat yhteistyö ja ammatillinen vuorovai-


kutus, hoito ja huolenpito sekä var-haiskasvatus. Lisäksi kaksi valinnai-sista osioista kuten erityiskasvatus, allergisen ja erityistä ruokavalioita tarvitsevan lapsen hoito, monikult-tuurisuus ja itsenäinen ammatinhar-joittaminen. Enimmillään koulutus kestää vuoden. ja sosiaalikeskus voi toimia oppisopimuskouluttajana Tu-run Ammatillisen aikuiskoulutuksen toimesta keväällä 2001 käynnistet-tävissä perhepäivähoitajan ammatti-tutkinnon oppisopimuskoulutuksis-sa. (Sosla 07.03.2001. § 97). Perhe-päivähoitoon hakeutuu yleensä pie-niä, ensimmäistä kertaa päivähoitoa tarvitsevia lapsia, joista 43 % on alle 3-vuotiaita. Perhepäivähoidossa hoi-detaan myös erityistä hoitoa ja kas-vatusta tarvitsevia lapsia, jolloin ryh-mää pienennetään ja lapsi sijoitetaan kahden paikalle. Eri kansallisuuksista tulevien lasten määrä lisääntyy koko ajan. Esim. Lausteella ja Varissuolla 20–25 % perhepäivähoidossa olevis-ta lapsista on vieraista maista. Ruot-sinkielisiä perhepäivähoitajia on vain muutamia. Yksityinen perhepäivähoi-to lisääntyy Turussa yksityisen tuen ja kuntalisän ansiosta ja vähentää osaltaan tarvetta lisätä kunnallista perhepäivähoitoa. (Sosla 13.12. 2000. Liite § 527). Koulutusryhmä alkaisi kahdessa osassa, ensimmäinen 2006 ja toinen 2007. Ehdotus hyväksyttiin. (Sosla 11.10.2006. § 1455). Perhe-päivähoito väheni 1980–1990-luku-jen huippuluvuista puoleen 2000-lu-vun lopulle tultaessa, joka osoittaa, että päivähoitoon osallistuvien lasten määrä on kohonnut koko ajan (Kinos

& Karila, Palonen. 2010. Teos 2010. Rauma OKL. Korhonen & Rönkkö & Aerila).

Kunnassa järjestetään päivähoitoa päiväkodin lisäksi perhepäivähoidos-sa hoitajan kotona tai ryhmäperhe-päivähoitona joko kahden hoitajan tai kolmen hoitajan yksiköissä. Muita var-haiskasvatuspalveluita tarjoavat leik-ki- ja asukaspuistot sekä avoimet päi-väkodit. Myös seurakunnat sekä lapsi ja perhejärjestöt tarjoavat erilaisia var-haiskasvatuspalveluita lapsille ja per-heille. (Kahiluoto 2012). Ehdotus hy-väksyttiin. (Sosla 11.10.2006.§ 1455).

Vuoden 1992 päivähoitoasetuksen mukaan: Päiväkotitoiminnassa jo-ka kolmannella hoito- ja kasvatus-tehtävissä toimivalla henkilöllä on oltava lastentarhanopettajan tehtä-vän edellyttämä kelpoisuus ja muil-la hoito- ja kasvatustehtävissä toi-mivilla lähihoitajan kelpoisuus.

Kunnassa on oltava lasten päivä-hoidon toimeenpanoon kuuluvia teh-täviä varten kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä. Kelpoisuus-vaatimuksista säädetään sosiaalihuol-lon ammatillisen henkilöstön kelpoi-suusvaatimuksista annetussa laissa (272/2005). Lastentarhanopettajan tehtäviin on kelpoisuusvaatimukse-na vähintään kasvatustieteen kandi-daatin tutkinto, johon sisältyy lasten-tarhanopettajan koulutus, taikka so-siaali- ja terveysalan sosionomin am-mattikorkeakoulututkinto, johon si-sältyvät varhaiskasvatukseen ja so-siaalipedagogiikkaan suuntautuneet


vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot. Lähihoitajan tehtäviin kel-poisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan pe-rustutkinto tai muu vastaava tutkinto. Sosiaalihuollon erityistyöntekijältä, ml. erityislastentarhanopettaja, edel-lytetään tehtävän edellyttämää perus-koulutusta ja sen lisäksi suoritettua soveltuvaa erikoistumiskoulutusta tai jatkotutkintoa. Varhaiskasvatuksen hallinnollisiin johtotehtäviin kelpoi-suusvaatimuksena on tehtävään so-veltuva ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus sekä niiden lisäksi riittävä johtamistaito. Lasten päivä-hoidon ammatillisiin johtotehtäviin on vaatimuksena lain 7 §:n mukainen kelpoisuus (lastentarhanopettaja) se-kä riittävä johtamistaito. Muihin so-siaalihuollon ammatillisiin tehtäviin, mukaan lukien perhepäivähoitajan tehtävä, on kelpoisuusvaatimuksena tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Kelpoi-suusvaatimuksista voidaan poiketa ti-lapäisesti, jos ammatillisen henkilös-tön tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus. Tällöin tehtä-vään voidaan ottaa enintään vuodek-si henkilö, jolla suoritettujen opinto-jen perusteella on riittävät edellytyk-set tehtävän hoitamiseen. (Kahiluoto 2014. Teos: Alila ym. 2014).

Henkilöstön määrän suhdeluvut lasten määrään Päiväkodissa ja perhepäiväkodissa hoi-dettavien lasten määrästä sekä hoito- ja kasvatustehtäviin osallistuvasta hen-kilöstöstä on sosiaalihuollon ammatil-

lisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuk-sista annetussa laissa (272/2005) sää-detty:

Päiväkodissa tulee enintään seit-semää kokopäivähoidossa olevaa kol-me vuotta täyttänyttä lasta kohden olla yksi ammatillisen kelpoisuuden omaavaa hoito- ja kasvatustehtäväs-sä toimiva henkilö. Alle kolmevuotiai-den kohdalla suhdeluku on yksi henki-lö enintään neljää lasta kohden. Lisäksi päiväkodissa tulee olla hoito- ja kasva-tustehtävissä vähintään yksi kelpoinen henkilö enintään 13 osapäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Erityisen hoidon ja kasvatuk-sen tarpeessa olevat lapset on otetta-va huomioon lasten lukumäärässä tai hoito- ja kasvatustehtävään osallistu-vien henkilöitten lukumäärässä, jollei päiväkodissa ole tällaista lasta varten erityistä avustajaa. Suhdeluvuista on mahdollista lyhytaikaisesti erityista-pauksissa poiketa.

Perhepäivähoitoa koskevat omat suhdelukusäännöksensä henkilöstön määrässä suhteessa eri-ikäisten lasten määrään:

Perhepäiväkodissa voidaan saman-aikaisesti hoitaa enintään neljää las-ta mukaan lukien perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole pe-rusopetuksessa. Näiden neljän lapsen lisäksi voidaan hoitaa yhtä osapäivä-hoidossa olevaa lasta, joka saa perus-opetuksen mukaista esiopetusta, joka on aloittanut perusopetuksen tai joka on osapäivähoidossa ja aloittaa perus-opetuksen toimintavuotta seuraavana vuonna. Kahden hoitajan perhepäivä-kodissa voidaan hoitaa samanaikaises-


ti kahdeksaa lasta ja lisäksi kahta edel-lä mainittua osapäiväistä lasta.

Erityisistä syistä perhepäivähoi-dossa olevia lapsia koskevat omat sää-dökset ja myös perhepäivähoitajien tehtävään soveltuvan sosiaali- ja ter-veysalan tai muu tutkinto huomioon ottaen(Alila K. & Kahiluoto T. 2014).

Lastentarhanopettajapula on li-sääntynyt yhä viime vuosina ja las-tentarhanopettajien tilalle on siksi palkattu sosionomeja. Sosiaali- ja ter-veysministeriö ei ole vieläkään teh-nyt tarvearviota lastentarhanopetta-jista, vaan ainoastaan sosiaalihuollon perinteisistä ammattiryhmistä kuten sosiaalityöntekijöistä. Opetusminis-teriönkään tehtäviin ei ole sisältynyt päivähoidon ammatillisen henkilöstön koulutuksen määrällinen tarvearvioin-ti. Määrälliselle koulutussuunnittelulle ei näin ole ollut lähtökohtaa. (Kinos & Karila & Palonen 2000-luvun ensim-mäisen vuosikymmenen tapahtumat päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kentällä. Teoksessa: Pienet oppimas-sa 2010. Rauman opettajankoulutus-laitos). Sosionomi varhaiskasvatukses-sa tuo pienten lasten kasvatukseen so-siaalipedagogista, yhteisöllistä ja yh-teiskunnallista osaamista. Varhaiskas-vatukseen suuntautunut sosionomi (AMK) ja sitä vastaavan sosiaalikasvat-tajan opistoasteen tutkinnon suoritta-nut henkilö on kelpoisuuden omaava lastentarhanopettajan, päiväkodinjoh-tajan ja perhepäivähoidon ohjaajan tehtäviin. Ylempi AMK-tutkinto tuot-taa osaamisen haastavimpiin varhais-kasvatuksen hallinnollisiin johtotehtä-

viin. www.talentia.fi/filess 66/sosionomi varhaiskasvatuksessa 2014 net.pdf

Sosionomin koulutuskenttää lei-maa vähäiset pedagogiset opinnot, ei-kä heillä ole pätevyyttä 6- v. esiopetuk-seen.

Henkilöstön koulutusta ja kelpoi-suuksia on käsitelty vuosikymmenten kuluessa useissa komiteoissa ja työ-ryhmissä kuten keskustelussa kuu-sivuotiaiden maksuttomasta esiope-tuksesta vuonna 1998. Päivähoitolain myötä lastentarhanopettajan tehtä-viin oikeuttavia kelpoisuuksia väljen-nettiin ja pahinta opettajapulaa paik-kaamaan järjestettiin poikkeuskoulu-tusta. (Suomen Lastentarhanopetta-jaksi opiskelevien liitto 1975; Onnis-maa Eeva-Leena 2010). Lastentarhan-opettajakoulutus laajeni myös yliopis-toteitse, kun syksyllä 1973 aloitettiin yliopistokoulutus (uusimuotoinen lastentarhanopettajien yliopistokou-lutus), eli ULO - koulutus väliaikaisena kokeiluna. Sittemmin koulutus piden-nettiin 120-viikkoiseksi ja kokonaan yliopistoihin vuonna 1995. (emt.32). Kaikkiaan 1990-luvusta tuli pedago-gisen uudistumisen vuosikymmen, suomalaisen varhaiskasvatuksen re-nessanssi. Varhaiskasvatus sai pysy-vän akateemisen kiinnikkeen, kun lastentarhanopettajakoulutus koko-naisuudessaan muutettiin alemmak-si korkeakoulututkinnoksi, kasvatus-tieteen kandidaatin tutkinnoksi ja lii-tettiin osaksi muuta opettajankoulu-tusta kasvatustiede pääaineena ja esi-opetuksesta tuli sen keskeinen sisältö. Varhaiskasvatuksen henkilöstön kou-lutuskysymystä pidetään erittäin tär-

http://www.talentia.fi/filess 66/sosionomi varhaiskasvatuksessa 2014 net.pdf

http://www.talentia.fi/filess 66/sosionomi varhaiskasvatuksessa 2014 net.pdf


keänä, koska myös monen kasvatus-tieteen professuurin ala on määritelty varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkukasvatuksen yhdistelmäksi. Siirto takaisin opetustoimeen ja sivistystoi-meen tuli lakiin 2007-luvun alusta lu-kien Suomi liittyi EU-jäseneksi Euroo-pan neuvostoon vuonna 1989. Eu-ko-mission tiedonannon tarkoituksena on, että EU-jäsenmaat tekevät yhteis-työtä taatakseen varhaiskasvatuspal-velujen saatavuuden ja varhaiskasva-tuksen laadun.

Lastentarhanopettajien saatavuus ja tilanne syksyllä 2016 on vaikea Tu-russa, jossa on työssä noin 40 epäpäte-vää lastentarhanopettajaa ja muutamia erityislastentarhanopettajia (Yrttiaho) Tilanne Helsingissä oli keväällä 2016 vielä hankalampi, siellä tarvittaisiin noin 400 lastentarhanopettajaa heti ja noin 50 eltoa.

Henkilöstön koulutuksen ja osaa-misen kehittäminen on todettu useis-sa kansainvälisissä tutkimuksissa. Var-haiskasvatuksen henkilöstön koulutus-tasolla on merkitys ja yhteys lasten hy-vinvointiin ja varhaiskasvatuksen laa-tuun. Mitä korkeampi formaali koulu-tustaso henkilöstöllä on, sitä sensitiivi-sempiä he ovat suhteessa lapsiin ja sen paremmat ovat oppimistulokset. Hyvin koulutettu henkilöstö myös kehittää toi-mintaa lapsilähtöisemmin, sitoutuu po-sitiiviseen vuorovaikutukseen lapseen, tukee lapsen kielenkehitystä ja raken-taa toimintojen jatkumoja. Vain kor-kealaatuinen koulutus tuottaa riittävää osaamista varhaiskasvatukseen.

Kansainvälisesti on määritelty ta-voitteita henkilöstön koulutustasolle.

Suomi ei pääse tällä hetkellä OECD:n asettamaan tavoitteeseen, jonka mu-kaan puolella henkilökunnasta tulisi olla alempi korkeakoulututkinto.- Varhaiskasvatuksessa tarvittava ny-

kyinen ja tulevaisuutta koskeva osaa-minen on kartoitettava.

- Ammattiryhmien väliset työtehtävät, vastuut ja ammattinimikkeet on sel-kiytettävä.

- Nykyisen koulutustason sisältöä on kehitettävä vastaamaan varhaiskas-vatuksen tarpeita.

- Koulutuksen arviointia koskevaa tuo-retta tietoa (2013) on hyödynnettävä työssä.

- Varhaiskasvatuksen koulutustasoa on nostettava ja korkeammin koulutet-tujen ammattiryhmien koulutusmää-ristä suhteessa alan tarpeeseen huo-lehdittava.

- Johtajuutta tulee vahvistaa ja kehit-tää alalle soveltuva johtamiskoulutus.

(Estola & Alila & Kinos. Teos: Alila ym 2014).

Miehiä lastentarhanopettajiksi – malli tärkeä kasvattajinaEnsimmäinen miespuolinen lasten-tarhanopettaja valmistui Oulun las-tentarhaseminaarista vuonna 1970. Kasvatustiede tuli tieteenalana kou-lutukseen 1970-luvulla ja opiskelijat alkoivat suorittaa kasvatustieteen yli-opistollista arvosanaa. (Kinos & Palo-nen Toim. Tähtinen 2000). Kouluhalli-tus kokee ongelmana, että opetusteh-täviin ei hakeudu riittävästi miehiä, vaikka kasvatus- ja opetustehtävän onnistuminen edellyttäisi, että kas-vattajina toimisi nykyistä tasapuoli-


semmin sekä naisia, että miehiä (Tu-run sanomat 27.11.1982). ”Ovatkohan miesten vähyyteen syynä asenteet, su-kupuolinen eriarvoisuus, koulutuksen puutteellisuus ja vääristyneisyys, kas-vatustyön tärkeyden vähentyminen vaiko nämä kaikki tekijät yhdessä? Kuitenkin miesten tärkeys kasvattaji-na on huomattu nyt, kun yksinhuolta-japerheet lisääntyvät jatkuvasti,” poh-tivat Turun Yliopiston Lastentarhan-opettajakoulutuksen opiskelijat Lapsi ja ympäristöprojektissaan 1982. Yh-teenvedossa kyselyjen ja haastattelu-jen perusteella projektin tekijät kir-joittavat raportissaan, että ”miehet ha-keutuivat alalle, koska varhaiskasva-tustyö kiinnosti heitä ja myös työllisyys oli hyvä.” Kyselyyn vastanneista 80 % työskenteli päiväkodeissa ja yli puolet heistä oli johtajana. Suurin osa mie-histä koki lastentarhanopettajan työn

mielekkäänä, mutta tuli myös ilmi, et-tä naisvaltainen työyhteisö on riitai-sa. Miehet kaipasivat lisäksi alalle li-sää miespuolisia henkilöitä. Joiden-kin kohdalla alalle hakeutuminen oli sattumanvaraista ja pieni osa oli myös epävarma alalle jäämisestä. Lasten ja vanhempien suhtautuminen mieslas-tentarhanopettajaan koettiin myön-teisenä. (Ståhlberg & Rostedt - Salo & Kaunonen 1982).

Varhaiskasvatukseen tarvitaan li-sää mieslastentarhanopettajia, sillä malli on tärkeä kasvattajina. Varhais-kasvatukseen tarvitaan myös lisää kes-kustelua sukupuolesta ja tasa-arvosta. Sukupuolella on yhteiskunnallisia ja asenteisiin liittyviä oletusarvoja, joi-den mukaan kasvattajat toimivat myös varhaiskasvatuksen arjessa.

Valtioneuvosten selonteossa nais-ten ja miesten tasa-arvosta (2010–

Turun mieslto Kinos - yhtye. Päivi Salmisen arkisto.


2015) mainitaan, että varhaiskasvatus on tasa-arvon edistämisen kannalta avainasemassa. Laki naisten ja mies-ten välisestä tasa-arvosta (1986 & 5) edellyttää, että

” viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta opetusta järjestävien yhteisöjen on huoleh-dittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutuk-seen ja ammatilliseen kehitykseen sekä opetus, tutkimus ja oppiaineis-to tukevat lain tarkoituksen toteu-tumista.” (Kinos & Laakkonen 2005).

Mieslastentarhanopettajien työ- ja koulutusura sekä harrastustoimin-ta. (Professional and educational car-rier of male kindergarten teachers as well as hobby activities). Teos: Meri-suo-Storm & Soininen. 2005. B 74.

Lastentarhanopettajien koulutus (OKM) 2016Lastentarhanopettajien koulutusmää-riä lisätään yliopistoissa tuntuvasti ja pysyvästi. Yliopistot lisäävät lasten-tarhanopettajien sekä erityislasten-tarhanopettajien koulutusmääriä kol-manneksella. Opetus ja kulttuuriminis-teriö ja yliopistot sopivat tavoitteista sopimusneuvotteluissa vuosille 2017–2020.

Yliopistojen tulossopimuksissa so-vitaan tutkinnon suorittavien tavoi-temääristä. Ministeriön ja yliopisto-jen yhdessä asettama tavoite on, että lastentarhanopettajia valmistuisi 115 vuodessa enemmän – uusi tavoite 590,

ja erityislastentarhanopettajia – uusi tavoite 195. Yhteenlaskettu lisäys noin 32 %. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutusmääriä nostetaan pysyvästi ja tuntuvasti. Varhaiskasvatus on vai-kuttavin osa koulutusjärjestelmääm-me. Siksi on erittäin tärkeää vahvis-taa pedagogista otetta, ja tässä avain-asemassa ovat lastentarhanopettajat, joista monilla alueilla on nyt pulaa, sa-noo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn - Laasonen.

Lastentarhanopettajien koulutus-ta antavat Helsingin Yliopisto, Itä-Suo-men Yliopisto, Jyväskylän Yliopisto, Oulun Yliopisto, Tampereen Yliopisto, Turun Yliopisto ja Åbo Akademi. Eri-tyislastentarhanopettajakoulutusta antavat Helsingin, Itä- Suomen, Jyväs-kylän, Oulun ja Turun Yliopistot sekä Åbo Akademi. (OKM 2016).

Päiväkodin johtajuudesta Johtamisteeman sisällä pedagogiikan johtaminen on noussut keskeiseksi teemaksi varhaiskasvatuksen johta-juudessa. Ammattirakenteen muutok-set, hallinnonalan vaihdokset kunnis-sa, koulutetun työvoiman rekrytoin-tivaikeudet, tilaaja-tuottajamallit yn-nä muut järjestelmätason asiat ovat heijastuneet aina käytännön kasva-tus- ja opetustyöhön asti nostaen joh-tajuuden varhaiskasvatuksen yhdeksi keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi viime vuosina niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. (Alila & Kinos 2014).

Lastentarhan johtaminen palkkio-työnä ja sen ohella lapsiryhmän hoito- ja kasvatus- ja opetustyövastuu oli aiem-


min tehtävän kuvaus, ennen kuin johtaja-virat perustettiin. Lastentarhan lapsiryh-mät olivat 25-lapsen ryhmiä päivähoito-lakiin 1973 saakka. Lastentarhoissa oli joko yksi ryhmä lapsia tai useampia, ta-vallista oli myös 4-osastoiset 100-lapsen lastentarhat. Johtajakokouksia pidettiin Turussa esim. Urheiluliiton kerholla pu-heenjohtajana jonkun ison lastentarhan ansioitunut johtaja , kuten Irma Salo Vii-namäenkadun lastentarha ja Ilta Pouta-nen Kuuvuoren lastentarha. 1990-luvun alussa vielä osastovelvollinen johtaja toi-mi myös yli 100-paikkaisessa päiväko-dissa, jossa toimi myös alle 3-vuotiaiden seimi. (Alaranta).

Osastollisen päiväkodinjohtajan tehtävänkuva lastentarhanopettajan ja hallinnon näkökulmasta. A52 Ra-portti työkokemuksesta. Irma Alaranta 3.4.1992 Turun Yliopisto. Kasvatustie-teiden tiedekunta.

Päiväkodin johtamisen uudet haas-teet – kartoitus turkulaisissa päivä-kodeissa (Pro gradu). Turun kaupun-gin sosiaalikeskuksen julkaisuja n:o 8/1994.

Päiväkodin johtajuudesta tänäänUlla Soukainen, KTHallinnolliset päivähoitoyksiköt tuli käyttöön 1.8.2011 alkaen, jossa johta-jan alaisena on päiväkoti tai useampia päiväkoteja sekä muuta toimintaa ku-ten leikkipuisto.

Päiväkodin esimies vastaa yleensä oman päiväkotinsa johtamisesta. Jois-sakin tapauksissa ja enenevässä mää-rin esimiehellä on johdettavanaan useampi päiväkoti, jolloin päiväkodin esimies on hallinnollisesti vastuus-

sa kahdesta tai useammasta päiväko-dista. Päiväkodin johtajuutta Suomes-sa kuvaa myös kahtiajako lapsiryhmä-vastuullisiin tai hallinnollisiin johta-jiin. Usein yhden päiväkodin johtaja on myös lapsiryhmävastuullinen, jol-loin hänellä on samanaikaisesti myös lastentarhanopettajan ja kollegan roo-li. Tällöin päiväkotityössä puhutaan yh-distelmäjohtajuudesta ja on ilmeistä, että johtaja kokee roolien ristiriitaa ol-lessaan sekä kollega että johtaja (Sten-vall, Keskinen & Keskinen 2005). Hal-linnollinen johtaja puolestaan johtaa usein useita päiväkoteja (Korhonen & Rönkkö & Aerila 2010). Alaistaidoissa kuten esimiestaidoissakin on kysees-sä monen tekijän summa. Niiden kehit-tymiseen vaikuttavat sekä yksilölliset (persoonallisuus, kyvyt, motivaatio) että todennäköisesti myös yhteisölli-set seikat (mm. ilmapiiri ja esimies-työ) (Rehnbäck & Keskinen 2005). Se-kä alais- että esimiestaidoissa on kyse myös työyhteisön keskinäisestä vuo-rovaikutuksesta. Taitava esimies tai taitava alainen ei yksinään saa aikaan onnistunutta johtajuutta ja hyvinvoin-tia, vaan prosessiin tarvitaan molem-pien myötävaikutusta. Nykyisin lasten, vanhempien ja työntekijöiden osalli-suuden lisääminen ja perheiden kas-vatukselliset haasteet vaativat työteki-jöiltä uudenlaista työotetta. Myös van-hempien työelämässä tapahtuvat muu-tokset edellyttävät varhaiskasvatuksen yksiköiltä joustavuutta ja nopeaa rea-gointia esimerkiksi hoitoaikojen muu-toksiin sekä maksuperusteiden uudel-leen määrittelyyn. (Johtajan jäljillä, väitös. Soukainen 2015).


” Johtaminen on parhaimmillaan silloin, kun se on jaettua. Johtami-nen toimii hyvin vasta, kun jokainen organisaatiossa oleva henkilö näkee sielunsa silmillä organisaation toi-minnan,” (Juuti 2010).

Jaetun johtajuuden tutkimus var-haiskasvatuksessa on vielä melko uutta, joten käsitettä ei ole vielä tark-kaan määritelty. Jaettu johtajuus ei tarkoita töiden delegointia, työn ja-kamista tai tiimityötä. (Heikka 2013) Mikäli johtaja delegoi asioita, hän pi-tää kuitenkin kiinni oikeudestaan kontroloida, tuleeko työ tehdyksi. Jaetun johtajuuden käsitteen määrit-tely on haasteellista. Englanninkieli-sessä kirjallisuudessa käytetään ter-mejä ”distributed leadership” ja ”sha-red leadership”. Ensimmäistä käyte-tään enemmän, mutta shared leader-ship esiintyy mm. Pohjois-Amerikas-sa toteutetussa tutkimuksessa. Mikäli halutaan tehdä ero jaetun ja hajau-tetun johtajuuden välillä, ne täytyy-kin määritellä erikseen kiinnittämät-tä huomiota englannin kielen termei-hin.

Hajautetussa organisaatiossa on erittäin tärkeää, että kaikissa yksi-köissä toimintaa kehitetään yhteisen vision mukaisesti ja yhteiset tavoit-teet ovat kaikkien tiedossa. Tämä tar-koittaa päämäärähakuisuutta erilai-sin johtamisen keinoin, ja siihen vai-kuttaa myös työorganisaation toimin-taympäristö (Juuti 2013, Soukainen 2015).

Lopuksi

Lasten päivähoitojärjestelmä on muo-toutunut Suomessa instituutioksi, jon-ka kanssa lähes jokainen lapsiperhe on nykyään tekemisissä. Institutionalisoi-tuminen on osa modernia lapsuutta, jol-le on ominaista muun muassa se, että lapsuus muotoutuu sekä perheessä että ammattimaisen kasvatuksen konteks-tissa. Vastaavia järjestelmiä on kehitet-ty Euroopassa, etenkin pohjoismaissa. Suomalaisen päivähoitoajattelun eri-tyispiirteenä on pidetty lapsilähtöisyy-den lisäksi myös aikuis- ja työelämä-lähtöisyyttä. Niin kansainvälisissä yh-teyksissä käytössä oleva Early Child-hood Education and Care (ECAC) kuin suomalainen varhaiskasvatus-sanakin sisältävät hoidon, kasvatuksen ja ope-tuksen. Suomalainen päivähoitojärjes-telmä, kuten sitä edeltänyt lastentar-hatoiminta, ”rakentuu ajatukselle per-heestä lapsen oikeana kasvuympäristö-nä”. Varhaiskasvatuksessa hoito, kas-vatus ja opetus ovat luonteeltaan vuo-rovaikutteisia ja ne kietoutuvat yhteen toiminnassa. Suomalaisen järjestelmän vahvuutena kasvatuksellisena ja sosiaa-lipalvelullisena elementtinä on mahdol-listaa nivoa nämä yhteen suomalaises-sa, lakisääteisessä päivähoidossa ja sille järjestetyissä vaihtoehdoissa.

Suomen nykyinen järjestelmä on kehittynyt 1800-luvulla lastentarha- ja seimitoiminnan pohjalta. Päivähoito on nähty osaksi pohjoismaista ja suomalais-ta hyvinvointiyhteiskuntaa, sen sosiaali-, perhe- ja työvoimapoliittiseksi palvelu-muodoksi. Viime vuosina päivähoidosta on entistä useammin puhuttu myös yh-


teiskunnan koulutuspoliittisena palve-luna. (Karila & Kinos & Virtanen 2001). Päivähoitopalveluiden kehittäminen ol-lut 1990- ja 2000-luvulla perheiden pal-velussa, jossa korostetaan lapsen edun ja varhaiskasvatuksen näkökulmaa yhteis-kunnallisena institutionaalisena palve-luna osana koulutusjärjestelmää. Onko suomalainen päivähoito ollut ensi sijas-sa vanhempia palveleva työvoimapoliit-tinen järjestelmä vai lasten kehityksen turvaava koulutuspoliittinen järjestel-mä? Kriittinen keskustelu on muuttunut pitkälti laatutietoiseksi arvioinniksi sii-tä, mikä on sopivankokoinen päiväkoti-ryhmä ja onko päiväkodissa riittävästi koulutettuja työntekijöitä. Suomalainen päivähoito esiopetuksineen on ollut ko-ko olemassaolonsa ajan intohimoisen ja vastakkaisia näkemyksiä virittäneen ide-ologisen mielenkiinnon kohteena. (Ki-nos & Palonen 2012).

Varhaiskasvatuspalveluiden tavoit-teiksi voidaan tämän lastentarhatyön ja varhaiskasvatuspalvelujen kehityksen ja muuttumisen tuloksena nähdä sekä yh-teiskunnalliset että kasvatukselliset ta-voitteet ja tehtävät kuten sosiaalipoliit-tinen ja koulutuspoliittinen tehtävä, ta-sa-arvo-, lapsi- , perhe- ja työvoimapoliit-tinen tehtävä sekä kotikasvatuksen tu-keminen. Päivähoidolle on suuntautunut monenlaisia tehtäviä päivähoidon kehit-tämisen alusta alkaen. Pedagogiikan ke-hittämistehtävän tarkoituksena on, että varhaiskasvatuksenhenkilöstö pyrkii jat-kuvasti parantamaan kasvatuksen laatua arvioimalla ja kehittämällä omaa työtään ja toimintatapojaan esimerkkinä vuoden 2003 varhaiskasvatussuunnitelmien ke-hittäminen. (Alila & Kinos 2014. Varhais-

kasvatuksen historia, nykytila ja kehittä-misen suuntalinjat. Opetus- ja kulttuuri-ministeriö).

Varhaiskasvatusta tarjotaan lapsil-le hyvin monenlaisessa muodossa, jos-sa erilaisilla perheillä on useita mah-dollisuuksia valita päivähoitoa heidän oman tarpeensa ja tilanteensa mukai-sesti. Varhaiskasvatuksen toiminta-kulttuurilla on myös haasteita ku-ten puutetta pätevistä lastentarhan opettajista, esiopettajien aseman selkiyttämisestä sekä myös muun opetus- ja koko kasvatushenkilö-kunnan epäselvässä tehtäväjaossa. Myös varhaiskasvatuksen sisällöllinen kehittäminen kaipaa valtakunnallista linjausta ja ohjausta (Alila ym. 2014).

Varsinais-Suomen Ely-keskus am-mattibarometrin mukaan TOP 15 -lis-tallaon eniten pulaa lastentarhanopet-tajista. (Turun Sanomat 30.3.2017).

Kun lapsen itsesäätely-, vuorovai-kutus- ja työskentelytapojen kehitys-tä on tuettu laadukkaalla varhaiskas-vatuksella yhteistyössä vanhempien ja muiden kasvatuksen ammattilais-ten kanssa, on ryhmässä toimiminen ja uuden oppiminen paljon helpompaa. Kun tuen tarpeessa olevat lapset voi-daan huomioida paremmin koulutien varhaisvaiheessa, helpottuu eriyttämi-nenkin myöhemmin helpommin.

Tarina jatkuu

Lastentarhatyö, päivähoito ja varhais-kasvatus kuten koko Suomen yleissivis-tävä opetus ja koulutus heijastavat yh-teiskuntaa. Suomessa oppivelvollisuus-


laki seitsemänvuotiaille tuli voimaan elokuussa 1921 ja laki velvoittavuudes-ta kuusivuotiaille lapsille esiopetukseen tuli elokuussa 2015, jolloin myös suoma-lainen varhaiskasvatus sen kehityksen tuloksena nähdään osana kasvatusta ja opetusta, kuten on useimmissa sivistys-valtioissa. Lastentarhan suhde koulutus-järjestelmään on vaivannut kasvatusalan ihmisten mieltä lastentarhan alkuajoista saakka. Saksan ensimmäisessä yleisessä opettajakokouksessa vuonna 1848 puol-lettiin jo yhtenäiskasvatusta

” lastentarhasta korkeakouluun saakka ja lastentarhaa pidettiin tar-koituksenmukaisena kansakoulun esiasteena.”

Tulevaisuuden näkymissä lie-nee 6-vuotiaiden esiopetuksen ja ala-

koulun 7–8-vuotiaiden alkuopetuksen lähentyminen, sillä opetussuunnitel-ma 6–9 ikäluokalle tehdään jo yhteise-nä. Tämä oli myös seminaarinrehtori Aukusti Salon suunnitelmissa vuon-na 1911 perustellen sitä yhteiskun-nallisin, kasvatuksellisin, tutkinnal-lisin ja kansainvälisin esimerkein. Vain laki Suomessa esiopetuksen siirtämisestä kouluhallinnon alai-seksi puuttuu. Perusopetuksen ja var-haiskasvatuksen uudistuneissa vuoden 2016 opetussuunnitelmissa on yhte-neväisiä, laaja-alaisia tavoitteita kuten mm. oppimaan oppiminen, kulttuuri-sen tuntemuksen ja globaalikasvatuk-sen lisääntyminen, itsetunnon vahvis-taminen ja itsearviointi, lapsilähtöi-syys, lasten ja vanhempien osallistava kasvatus sekä muutoinkin lisääntynyt vuorovaikutus vanhempien kanssa.

Varhaiskasvatuksen professori Jarmo Kinos haluaisi palauttaa kiintiöt lastentarhanopettajiksi hake-ville miehille ja nostaa lastentarhanopettajan työn arvostusta. Lastentarhalehti 5/14.


”Varhaiskasvatuslain toista vai-hetta työstetään parhaillaan vir-kamiestyönä. Toisen vaiheen ta-voitteena on jatkaa kesken jäänyt-tä lakiuudistusta keskittyen lau-suntokierroksella esiin tuotuihin asioihin. Varhaiskasvatus on nyt osa maamme kasvatus- ja koulu-tusjärjestelmää. Kansansivistys-järjestelmän rakentaminen jäi täl-tä osin kesken 1970 -luvun alussa kilpistyen nuoren kaupunkivalti-on agraarikulttuurisiin asentei-siin, poliittisiin pelkoihin ja hallin-nollisiin reviirinjakoihin. Varhais-kasvatuksesta on tullut lapsen si-vistyksellinen oikeus muodostaen kansansivistysjärjestelmän alku-vaiheen. Varhaiskasvatus on osa kansakunnan kulttuurista pää-omaa. Lähitulevaisuuden yksi kes-keisimmistä tavoitteista on inte-groida erillään toimivat päiväkoti ja peruskoulu yhdeksi toiminnal-liseksi pientenlasten kouluksi, jos-sa lasten joustava ja yksilöllinen opinpolku toteutuisi. Pientenlas-ten koulu on toiminnallinen koko-naisuus eli ns. sukkayhteisö, jos-sa yhteistyö ei vaadi enää edes ul-kojalkineiden pukemista. Ehkäpä varhaiskasvatuslain toinen vaihe nopeuttaa tätä jo alkanutta pro-sessia. Aukusti Salon ajatukset elävät!

Suomen ensimmäinen velvoitta-va varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on ollut määräyksenä voimassa

18.10.2016 alkaen. Varhaiskas-vatuksen järjestäjien tulee ottaa perusteiden mukaiset paikalliset suunnitelmat käyttöön 1.8. 2017 alkaen. Eläköön varhaiskasva-tus!” (Kinos J. 15.12.2016).

Lopuksi voidaan todeta Lastentar-han tarinassa, että vaikka monet muu-tokset, ajan myötä uudistukset ja mo-ninaistumiset ovat kohdanneet perin-teistä lastentarhatyötä - nykyisiä var-haiskasvatuspalveluja, voidaan yhtyä koko lastentarhatyön isän ja perusta-jan ajatuksiin:

” Onko olemassa asiaa kypsyneen ihmisen ajatuksissa ja tunteissa, tie-doissa ja teoissa, jonka imujuuret ei-vät ulottuisi lapsuusvuosiin.”(Friedrich Fröbel 1782-1852).

- Ella Alaranta tutustui tähän työ-höni. Hän kertoi omasta työstään Hy-vinvointialan vanhuuspalveluissa, että

” eivät vaan kypsyneet aikuiset - vaan myös tapaan työssäni jopa muistisairaita, iäkkäitä dementoi-tuneita vanhuksia, jotka elävät aja-tuksissaan ja keskusteluissaan päi-vittäin paljolti muinaisissa varhais-lapsuusajan aarrekammioissaan, jolloin heidän muistikuvissaan vie-lä yhä kultautuvat lapsuusajan het-ket. Näitä muistoja ei heiltä voi ku-kaan viedä – ei koskaan. Lapsuus ei katoa koskaan.”


Lähdeluettelo

Tietolaarit1. Lastentarhapedagogiikan varhaiset

”isät”2. Muuttuvat pedagogiset tulkinnat ja

varhaiskasvatus, Juhani Tähtinen3. Oppimisesta, Tuire Palonen & Jarmo

Kinos 4. Esiopetuksen suunnittelutyön pai-

notukset, Tuulikki Rokka 5. Alkuluokka (0-luokka) Koululyk-

käystä saaneiden lasten esiluokka, Sirkku Kinos

6. Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä, Marita Neitola

7. Mitä on monikulttuurisuus ja kult-tuuri, Anu Warinowski

LIITE A Lähteet Soili Keskisen terveh-dykseenAlho-Kivi, Hanna, Nyström, Marjaana & Keskinen, Soili 2010: Tuhmia vai kilt-tejä? Perhepäivähoitajien näkökulmia lap-suuteen ja lapsiin. Teoksessa Korho-nen, Riitta, Rönkkö, Marja-Leena & Aerila, Juli (toim.) Pienet oppimassa. Kasvatuksellisia näkökulmia varhais-kasvatukseen ja esioppimiseen. Tu-run Yliopiston opettajankoulutuslai-tos, Rauman yksikkö. Uniprint Turku, 295–306.

Gervai Judit, Nemeth Rita & Keskin-en Soili: Gender identity and gender constancy in three-year-olds. A com-parison of Hungarian and Finnish pre-school children. Artikkeli teoksessa Kadar Julia (ed.) Sosialization and the child rearing practice. Proceedings of

4the Fenno-Hungarian Conference on Developmental Psychology. 4–6 Octo-ber 1995, Debrecen, Acta psychologica debrecina 1997, 20, 19-28.

Keiski-Salonen Irja, Keskinen Soili & Keskinen Esko: Temperamentin yhteys psykosomaattiseen oireiluun varhais-lapsuudessa. Artikkeli teoksessa Park-kinen Terttu & Keskinen Soili (toim.) Lapsen sosiaalisen kehityksen moni-naisuus. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 21, 2005, 95–116.

Keskinen, Soili: Päiväkotihenkilöstön työviihtyvyys ja psyykkinen hyvinvoin-ti. Turun Yliopisto, Psykologian tutki-muksia 76, 1985.

Keskinen, Soili: Päiväkotihenkilöstön sisäisten mallien yhteys työviihtyvyy-teen, työn rasittavuuteen ja ammat-ti-identiteettiin. Turun Yliopiston jul-kaisuja, sarja C, osa 80, 1990.

Keskinen Soili & Hopearuoho-Saajala Kristiina: Pojat päivähoidossa. Varhais-kasvatus. Kirjayhtymä. Tampere 1994.

Keskinen Soili & Latikka Anne-Marie: Lastentarhanopettajien käsitykset ty-töistä ja pojista Japanissa ja Suomessa. Psykologia 4, 1994, 253–259.

Keskinen Soili, Leppiman Anu & Ho-pearuoho-Saajala Kristiina: Lasten le-luvalintojen sukupuolisidonnaisuus Eestissä ja Suomessa. Artikkeli teok-sessa: Monialainen varhaiskasvatus, toim. Ari Alamäki & Soili Keskinen. Tu-run Yliopiston kasvatustieteiden tie-


dekunnan julkaisusarja B:52, 1996, s. 163–182.

Keskinen, Soili & Leppiman, Anu: The Development of Gender Constancy and Gender Stability of Four-Year Old Chil-dren in Finland and Estonia. Teoksessa Some Aspects of Estonian Social Work and Social Policy. Colection of articles. (ed.) Tulva Taimi, Tallinn University of Educational Sciences, 1997, p. 51–60.

Keskinen, Soili & Tiensuu, Ritva: Tutki-mus työnohjauksen vaikutuksista päi-väkotityössä. Turun kaupungin kasva-tus- ja perheneuvola, Turun kaupungin sosiaaliviraston raporttisarja, raportti no 1, 1988.

Keskinen, Soili & Tiensuu, Ritva: Tut-kimusmenetelmien arviointia työn-ohjauksen vaikutuksia mitattaessa. Turun kaupungin kasvatus- ja perhe-neuvola, Turun kaupungin sosiaalivi-raston raporttisarja, liiteraportti no 2, 1988.

Keskinen, Soili & Tiensuu, Ritva: Päivä-kotihenkilöstön ja lasten vanhempien yhteistyö ja kontaktit. Turun kaupun-gin kasvatus- ja perheneuvola, Turun kaupungin sosiaaliviraston raportti-sarja, raportti no 3, 1988.

Kivijärvi Kalle & Keskinen Soili: Psyyk-kinen läsnäolo päiväkodin vuorovaiku-tuksessa. Artikkeli teoksessa: Keskinen Soili & Virtanen Nana (toim.) Päiväko-ti työyhteisönä. Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampere 1999, 52–65.

Levomäki Tiina & Keskinen Soili: Mies- ja naislastentarhanopettajien keinot hallita lapsiryhmän tyttöjä ja poikia. Artikkeli teoksessa Meri-suo-Storm Tuula & Soininen Marjaa-na (toim.). Opettajuuden jäljillä. Var-haiskasvatuksesta aikuiskasvatuk-seen. Turun Yliopiston kasvatustie-teiden tiedekunnan julkaisuja B:74, 117–139. Paino salama Oy, Turku 2005.

Läärä Arja & Keskinen Soili: Työstressi japanilaisilla ja suomalaisilla lastentar-hanopettajilla. Psykologia 28 (1993) 343–348.

Rautiainen Virpi & Keskinen Soili: Sosi-aalinen tuki päiväkotihenkilöstön voi-mavarana. Artikkeli teoksessa: Keski-nen Soili & Virtanen Nana (toim.) Päi-väkoti työyhteisönä. Helsingin Yliopis-ton Lahden tutkimus- ja koulutuskes-kus. Tampere 1999, 20–31.

Salo, Marjo & Keskinen, Soili: Perhepäi-vähoitajien työtyytyväisyys ja ammat-ti-identiteetti. Turun Yliopisto, Psyko-logian tutkimuksia 83, 1988.

Sato Toshiaki & Keskinen Soili: Kinder-garten teachers' concepts of boys and girls in Finland and Japan. (Japanese) Bulletin of Tohoku Fukushi University 19, 1994, 73–83.

Sato Toshiaki & Keskinen Soili: Nurs-ery Teachers' Job Stress in Japan and Finland. (Japanese) Bulletin of Japan Association for Nursery Teacher Train-ing Schools 12, 1994, 11–17.


Stenfors-Laajala, Tiina & Keskinen, Soi-li: Päiväkotihenkilöstön burn out. Tu-run Yliopisto, Psykologian tutkimuksia 82, 1988, 53.

Soukainen Ulla: Johtajan jäljillä. Joh-taminen varhaiskasvatuksen hajaute-tuissa organisaatioissa laadun ja pe-dagogisen tuen näkökulmasta. Turun Yliopiston julkaisuja, Sarja C, osa 400, 2015.

Tegelsten Taina & Keskinen Soili: Työ-yhteisöintervention vaikuttavuus kah-dessa päiväkotiyhteisössä. Turun Yli-opiston täydennyskoulutuskeskus. Sarja B: Raportit ja selvitykset 7, 1994.

Veikkola Hanna-Kaisa & Keskinen Soi-li: Stressinhallinta päiväkotien työyh-teisöissä. Artikkeli teoksessa: Keskinen Soili & Virtanen Nana (toim.) Päiväko-ti työyhteisönä. Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampere 1999, 32–51.

Yrttiaho Kirsti & Keskinen Soili: Päi-vähoidon uusia ulottuvuuksia – per-heryhmä ammattitaidon laajentajana. Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisu no 5, 1998.

Lähteet AKLähteet Anita Kostiaisen Turun ULO-koulutuskirjoitukseen

A 576/1995. Asetus kasvatustieteel-lisen alan tutkinnoista ja opettajan-koulutuksesta. www.finlex.fi (viitat-tu 4.11.2016). Ajantasainen lainsää-däntö.

Hiltunen, T. 1993. Lastentarhanopet-tajakoulutus Turkuun? Yliopistotie-dot, Turun Yliopiston tiedotuslehti 20, 18.10.1993.

Kostiainen A. 1978. Turun lastentar-hanopettajakoulutuksen lakkauttamis-päätökseen liittyvien kirjelmien käsi-kirjoituksia sekä lehtiartikkeleita.

Kostiainen, A. 1986a. Turun lasten-tarhanopettajakoulutuksen 10-vuo-tisjuhla 1.2.1986. Yliopistotiedot, Turun Yliopiston tiedotuslehti 2 b, 14.2.1986. Lisäksi lähteinä on käytet-ty Anita Kostiaisen (amanuenssin) jul-kaisemattomia kirjauksia ja yhteenve-toja koulutuksen kymmenestä toimin-tavuodesta.

Kostiainen, A. 1986b. Yhteenveto nk. Ruotsin kurssien (ruotsinsuomalaisten lasten esikoulunopettajaksi opiskele-vat) tavoitteista sekä organisoinnista Turun lastentarhanopettajakoulutuk-sessa. Käsikirjoitus.

Lahdes, E. 1986. Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin juhlapuhe Tu-run lastentarhanopettajakoulutuksen 10-vuotisjuhlassa 1.2.1986. Yliopisto-tiedot, Turun Yliopiston tiedotuslehti 2 b, 14.2.1986.

L 1359/1994. Laki lastentarhanopetta-jaopistoista annetun lain kumoamises-ta. www.finlex.fi (viitattu 1.11.2016). Ajantasainen lainsäädäntö.

Laine, K. 1995. Lastentarhanopetta-jat ehtivät yhä vähemmän olla lasten

http://www.finlex.fi

http://www.finlex.fi


kanssa. Koulutus akatemisoituu elo-kuun alusta. Turun Sanomat 9.7.1995.

Lastentarha 1975. Lastentarhanopet-tajaliitto ry.:n julkaisema lehti, nume-ro 7.

Numminen, J. 1975. Opettajankoulu-tus ja varhaiskasvatus. Opetusministe-riön kansliapäällikön esitelmä Lasten-tarhanopettajaliitto ry.:n koulutus- ja opintopäivillä 27.9.1975. Jyväskylä.

Rautakivi, S. 1975. Lastentarhan-opettajien koulutus: nykytilanne - ke-hittämissuunnitelmat. Varhaiskasva-tuksen opettajan (Jyväskylä) esitel-mä Lastentarhanopettajaliitto ry.:n koulutus- ja opintopäivillä 27.9.1975. Jyväskylä. TS 1992. Turun Sanomien uutisoin-ti 26.10.1992: Turku haluaa säilyttää asemansa – Lastentarhanopettajien koulutus muuttuu.

TS 1993a. Turun Sanomien uutisointi 17.2.1993: Turun keskitettävä opetta-jankoulutustaan.

TS 1993b. Turun Sanomien uutisoin-ti 27.2.1993: Rauma ja Turku jakavat lastentarhanopettajien aloituspaikat.

TS 1993c. Turun Sanomien uutisointi 5.4.1993 Turun kaupunginhallituksen päätöksistä.

TS 1994. Turun Sanomien uutisartik-keli 4.3.1994: Luokanopettajakoulu-tus jatkuu myös Turussa. Lastentar-

hanopettajien koulutus keskittyy Rau-malle. Raumalla ollaan tyytyväisiä ti-lanteen rauhoittumisesta.

Lääperi, T. 1993. Myös pienellä on vä-liä. Opiskelijan edut on otettava huo-mioon, kun ratkaistaan lastentarhan-opettajakoulutuksen sijainnista. Turun ylioppilaslehti TYL 26/93.

Yliopistotiedot 1993. Tiedekunnan kan-ta: Opettajia sekä Raumalta että Turus-ta. Turun Yliopiston tiedotuslehti 21, 1.11.1993.

Yliopistotiedot 1994. Lastentarhan-opettajakoulutus siirtyy Raumalle. Turun Yliopiston tiedotuslehti 6, 21.3.1994.

MUUT LIITTEETLiite 1. Fröbelin lahjatLiite 1. Edith Rydman (s.1881) Eske-lin arkisto Liite 3. Arbetetsmedelpunkt Hönsen 16.3.1909. Mikonkadun lastentarhaLiite 4. Turun suomenkieliset Kansan-lastentarhat. Toimintakertomus vuo-delta 1924Liite 5. Ruotsinkieliset lastentarhat, Barnträdgårdarna 1897–1937Liite 6. Turun lastensuojelulautakunta 1961–1964Liite 7. Tutkimus- ja koulutusprojek-tien kautta kehitettiin uusia työtapoja 1990-luvun Erityispäivähoidossa Liite 8. Turun suomenkielisen lasten-tarhatyön 100-vuotisjuhla 1999Liite 9. Päiväkotien paikkaluvut ja muutokset 1973–2005


Liite 10. Turun päivähoito 2007Liite 11. Yksityisten päiväkotien paik-kaluvut ja muutokset 1973–2009Liite 12. KasvatuskumppanuusLiite 13. Turun yksityiset päiväkodit ja palvelusetelituottajat 1.8.2012Liite 14. Turun varhaiserityiskasvatus 40-vuotta 2013Liite 15. Integroituja erityisryhmiä ruotsinkielisillä ja suomenkielisillä palvelualueilla 2015 Liite 16. Päiväkodit ja päivähoitoyksi-köt erikokoisia ja painotuksiltaan eri-laisia - esimerkkejäLiite 17. Esiopetuksen järjestämis-paikat ja esiopetuspaikkojen enim-mäismäärät lukuvuonna 2016–1017, (myös koulujen yhteydessä)Liite 18. Sivistystoimiala 2015

KIRJALLISUUS Alander, E. 1923. Ebeneserhemmet. Återblick på Hanna Rothmans och Elizabeth Alanders anstalters trettiot-vå åriga verksamhet 1890-1992.

Alila, K. ym. 2014. Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suunta-linjat. Opetus ja kulttuuriministeriö 2014.

Bardy, M. 1996. Lapsuus ja aikuisuus – kohtauspaikkana Emile. Stakes. Tut-kimuksia 70. Jyväskylä.Gummerus. (Rousseau, Emilie 1762.)

Bonsdorff, A. von 1923. Lastensuoje-lu ja sen historiallinen kehitys. Helsin-ki: Otava.

Borenius, E. 1939. Uno Cygnaeuksen pikkulapsipedagogiikka ja lastentarha. Lastentarha 5/1939.

Cygnaeus, U. 1859. Räseberättelse, jemte betänkande I folkskolefrågan, underdåninghet afgiven till kejserliga Senaten för Finland I December 1859. Helsingfors: Kejserliga Senat.

Cygnaeus, U. 1910. Kirjoitukset Suo-men kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. Helsingfors: Kansan-valistusseura.

Ebeneserkoti. 1923. Katsaus Hanna Rothmanin ja Elisabeth Alanderin lai-tosten 32-vuotiseen toimintaan 1890–1922. Helsinki:WSOY.

Estola, J. & Alila, K. & Kinos, J. 2014. Var-haiskasvatuksen kehittämisen suunta-linjat. Teos: Varhaiskasvatuksen histo-ria, nykytila ja kehittämisen suuntalin-jat Alila ym. 2014.

Ervasti, H. 1996. Kenen vastuu? Tut-kimuksia hyvinvointipluralismista legimiteetin näkökulmasta. Stakes. Tutkimuksia 62. Jyväskylä: Gumme-rus.

Graham & Wright 1999.

Hanska, J. & Vainio-Korhonen,K. & Ra-hikainen, M. 2010.

Heikkinen-Pääkkönen, H. & Kostet, J. & Laaksonen, H. & Laaksonen, T. & Pu-hakka, M. & Vasama, E. 2002. Kortteli


täynnä elämää. Turun vanha Suurtori. Vammalan kirjapaino Oy.

Heikkinen , A. & Leino-Kaukinen, P. SKS. 2011.Valistus ja koulunpenkki. Kasva-tus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960 luvulle. Suomalaisen kirjallisuu-den seura. Helsinki.

Helenius, A. 2010. Kasvatuksellisia näkökulmia varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen 2003–2009. Teos: Hellström, Pedagogiikkaa ja koulutus-politiikkaa II. Korhonen & Rönkkö & Aerila OKL Rauma.

Husa, S. ja Kinos, J. 2001. Akateemi-sen varhaiskasvatuksen muotoutumi-nen. Suomen Kasvatustieteellinen seu-ra. Kasvatusalan tutkimuksia 4. Turku. Painosalama.

Hytönen J. 1997. Lapsikeskeinen kas-vatus. Porvoo. WSOY.

Häggman, K. 1994. Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elä-mäntapa 1800-luvun Suomessa. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutki-muksia 179. Helsinki: Painatuskeskus.

Hämäläinen, J. 2007. Lastensuojelun kehityshistoria. Tutkimus Suomen las-tensuojelun aatepohjasta ja oppihis-toriasta. Kuopio: Snellman-instituutin A-sarja 22/2007.

Hänninen, S-L Valli,S. 1986. Suomen Lastentarhatyön ja varhaiskasvatuk-sen historia. Helsinki. Otava.

Iisalo, T. 1998. Kouluopetuksen vaiheita.

Ikonen, K. 2015. Turun koulut aikan-sa ilmiönä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012. Turun ammat-ti-instituutti, painopalvelut. 2015.

Jalava, M. 2000. Hegeliläisyys 1800-lu-vun Suomessa. Ingår i Knapas & N-E. Forsgård (Red). Suomen kulttuurihis-toria osa 2. Tunne ja tieto. Helsinki. Tammi.

Jalava, M. 2011. Kansanopetuksen suu-ri murros ja 1860-luvun väittely kan-sakoulusta. Teos: Valistus ja koulun-penkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860 luvulta 1960- luvulle. Toim. Heik-kinen, A. & Leino-Kaukiainen, P. SKS. Helsinki.

Jallinoja, R. 1976. Tutkimus lasten päi-vähoidon kehityspiirteistä Suomessa. Helsingin Yliopiston sosiologian lai-tos 1.

Jantunen, T. & Rönnberg, P. Anna lap-sen leikkiä. Kirja leikeistä ja lapsiläh-töisyydestä. Atena Kustannus . Jyväs-kylä.

Jalo, M. 2000. Esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelman perusteet 1995

Jutikkala, E. 1957. Turun kaupungin historia. Osat I ja II. Turku.

Järvinen, I. 2003.Lähihistorian lähiku-via. Turkulaista muistitietoa 20.vuosi-sadalta. Karisto Oy. Hämeenlinna.


Kahiluoto, T. 2014. Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suun-talinjat. Teos: Alila ym. 2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kalliala, M. 1999. Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä. Leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Gau-deamus.

Kallio, T. & Kinos, J. & Kinos, S. & Matts-son, A. 1994. Päiväkodista kouluun. Opetussuunnitelma esiopetusikäisille ja koululykkäystä saaneille lapsille. Tu-run kaupungin sosiaalikeskuksen jul-kaisuja 3/1994.

Kallio, T. & Kallio-Saha, P. & Kinos, S. & Laine, P. 2000. Alkuluokka (0-luok-ka).

Kalpa, H. 2011. Muuttuva kaupunki osa II 1960–1980. TS/arkisto.2011.

Karila, K. & Kinos, J. & Virtanen, J. 2001. Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauk-sia. PS-Kustannus. Jyväskylä.

Karila, K. & Kinos, J. & Niiranen, P. & Virtanen, 2003. Varhaiskasvatuksen muotoutuminen lastentarhanopetta-jakoulutuksen opetussuunnitelmissa. Kasvatus 34(2):115–129.

Keskinen, S. & Soukainen, U. 2010. Päi-vähoidon työntekijöiden käsityksiä ha-jautettuun organisaatioon siirtymises-tä. Teoksessa: Korhonen, R. & Rönkkö M-L. & Aerila, J-A: Pienet oppimassa – kasvatuksellisia näkökulmia varhais-

kasvatukseen ja esiopetukseen 269–282. Turku: Uniprint.

Kettunen, P. & Simola, H. SKS.2012. Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Suomalaisen kirjallisuu-den seura. Helsinki.

Kihlblom, B. 1953. Daghem och familje-daghem – en psykologisk undersökning. Aikakauskirjassa: Barnavåd och ung-domsskydd. Stockholm 1953 N:t 4 ja 5.

Kinos, J. 1994. Kohti lapsilähtöistä varhaiskasvatusta. Teoksessa M. Kan-kaanranta & E. Tiihonen (toim.) 1994. Joustavasti oppimaan. 5-8-vuotiaiden kasvatuksen ja opetuksen kehittämis-hankkeita. Jyväskylän Yliopisto. Kasva-tustieteiden tutkimuslaitos.

Kinos, J. 1992. (toim.) Kirjoituksia lastentarhaopettajakoulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja lasten päi-vähoidosta. Turkulaisten artikkelei-ta lastentarhanopettajakoulutuksen 100-vuotis juhlajulkaisuun. Turun Yli-opiston kasvatustieteellinen tiedekun-ta julkaisusarja B:36. Turun opettajan-koulutuslaitos. Turku. Varhaiskasva-tuksen laitos.

Kinos, J. 1997. Päiväkoti ammattikun-tien kamppailujen kenttänä. (Väitöskir-ja.) Turku. Turun Yliopiston julkaisuja. Sarja C. Osa 133. Turku: Paino salama Oy.

Kinos, J. 1998. Päiväkoti – kolmikym-menvuotinen kiistakapula ja taistelu-tanner. Kasvatus 5/1998.


Kinos, J. 1999. The History of Kindergar-ten Teacher Training in Finland. Teok-sessa Janurik, T. & Niinistö, K.& Pink, S. & Szabo, A. (eds.): Developing Man-agement in Higher Education. A Hand-book for Managers, Derby – Kecskemet – Turku, Jyväskylä: Gummerus kirjapaino.

Kinos, J. & Palonen, T. 2000. Lastentar-hanopettajakoulutuksen historian ly-hyt oppimäärä. Teoksessa Tähtinen, E. (toim.) Lastentarhatyö 100-vuotta Tu-russa. Turun sosiaalikeskus 4 B.

Kinos, J, 2008. Professionalism – A Breeding ground for struggle. Finnish day care centre as an example. Euro-pean Early Childhood Education Re-search Journal 16 (2).

Kinos, J. 2002. Katsaus varhaiskasvatuk-sen muutoksiin. Teoksessa Korhonen, R. & Neitola, M. (toim.) Päivähoito muu-toksessa. Varhaiskasvatus 90. 4–15.

Kinos, J. 2001 Varhaiskasvatuksen his-toria ja tulevaisuus. Teoksessa Anttila, M. & Laes, T. & Suomala, J. (toim.) Opet-taja oppimassa. Tutkimustietoa opet-tajuudesta, oppimisesta ja opetukses-ta. Turun Yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B 69. Turku: Painosalama.

Kinos, J. & Laakkonen, E. 2004. Turku-laiset mieslastentarhanopettajat päh-kinänkuoressa. (Male kindergarden teachers of Turku in a nutshell). http:77www.mukulax.fi/nallet/ML-TO2004.pdf

Kinos, J. & Laakkonen 2005. Mies-lastentarhanopettajien työ- ja koulu-tusura sekä harrastustoiminta. Pro-fessional and educational carrier of male kindergarten teachers as well as hoppy activites. Teos: Merisuo-Storm, T. & Soininen, M. (toim.) 2005. Opetta-juuden jäljillä. Varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen. Turun Yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan julkai-suja B 74.

Kinos, J. & Karila, K. & Palonen, T. 2010. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymme-nen tapahtumat päivähoidon ja varhais-kasvatuksen kentällä. Teoksessa Kor-honen, R. & Rönkkö, M-L. & Aerila J-A. (toim.) Pienet oppimassa. Kasvatuksel-lisia näkökulmia varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Turku: Uniprint.

Kinos, J. & Palonen, T. 2012. Var-haiskasvatuksen lähihistoria. (The near history of Early Childhood Edu-cation.) Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960 luvulta 2000-luvulle. Toim. Kettunen P. & Simola, H. 2012. Suomalaisen kir-jallisuuden seura. Helsinki.

Kinos, J. & Palonen, T. 2012. Varhaiskas-vatuksen lähihistoria. Jäsenlehti/2012 – Suomen Historiallinen seura).

Kinos, J. 2012. Kirjoituksia lastentar-hanopettajakoulutuksesta ja lasten päivähoidosta. OKL Rauma.

Korhonen, R. & Rönkkö, M-L. ja Aerila, J. (toim.) 2010. Pienet oppimassa. Kas-vatuksellisia näkökulmia varhaiskas-


vatukseen ja esiopetukseen. Opettaja-koulutuslaitos, Rauman yksikkö. Uni-print Turku.

Koski, R. 1987. Lasten kotihoidon tuki ja sen käyttö Turussa. Sosiaalipolitii-kan cl-arvosanan tutkimusmenetelmät - seminaari. Avoin korkeakouluopetus. Turun Yliopisto.

Kuikka, M.2000. Kasvatuksen historian tutkimus. Helsinki: Otava.

Kuivajärvi, K. & Riikonen, R. 1980. Kou-lulaisten päivähoidon tarve, tarjonta ja tavoitteet Turussa. Kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Kasvatustieteen laitos Turun Yliopisto.

Kulmala, V. 2003. Jokaista ammattiryh-mää tarvitaan jotta voimme toimia täy-sipainoisesti. Tutkimus päiväkotien toi-mintakulttuurista. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän Yliopisto.

Kuusisto, A. 2010. Kulttuurinen, kielel-linen ja katsomuksellinen monimuotoi-suus päiväkodissa: haasteita ja mahdol-lisuuksia. Helsingin kaupungin sosiaali-virasto. Tutkimuksia 2010:3. Helsinki.

Kuusisto, A. 2009. Homma hanskassa. Päiväkodin monimuotoisuus rikkaute-na. Helsingin kaupungin sosiaaliviras-to. Oppaita ja työkirjoja 2009:3.

Lahdes, E. 1984. Varhaiskasvatus ja kas-vatustiede. Teoksessa: Varhaiskasvatus tutkimuksia Suomessa. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu 71. Helsinki.

Laine, K.1992, 88. Lastentarhanopettajien kasvatus-, opetus- ja oppimiskäsitykset. Teos:Toim. Kinos, J. Kirjoituksia lastentar-hanopettajakoulutuksesta, varhaiskasva-tuksesta ja lasten päivähoidosta. Turku-laisten artikkeleita lastentarhanopettaja-koulutuksen 100-vuotisjuhlajulkaisuun. Turun Yliopiston kasvatustieteellinen tie-dekunta. Julkaisusarja B:36.

Laine, K. & Neitola, M. (Toim.) 2002. Lasten syrjäytyminen päiväkodin ver-taisryhmästä. Turun Yliopisto.

Laine, P. 2005. Lapsuuden sosiaali-emo-tionaaliset vaikeudet ja oppivelvollisuu-det suorittaminen. Erityispedagogiikka. Seurantatutkimus sosiaali-emotionaali-sesti häiriintyneille lapsille tarkoitetus-sa erityispäivähoidossa Turussa vuo-sina 1974–1994 olleiden lasten kou-lu-urista peruskoulussa.

Lounassalo, J. 2002. Naisasiasta kasva-tuskysymyksiin – neljännesvuosisata-suomalaista päivähoitoa 1990-luvun laman jälkeisen keskustelun valossa arvioituna. Helsingin Yliopisto. kasva-tustieteen laitos. Pro gradu tutkielma.

Lujala, E. 1992. Kiikkusaarelta koko kaupunkiin. 90 vuotta lastentarhatyön alkamisesta Oulussa. Scripta Historica XVIII. Acta Societatis Historicae Ou-luensis. Jyväskylä: Gummerus.

Lujala, E. 1999. Laskuniemen lasten-tarhasta laajempaan pedagogiseen päi-vähoitoon. Tutkimus viiden oululaisen päivähoitolaitoksen perustamisesta ja kehityksestä vuosina 1901–1984. Ou-


lun Yliopisto. Käyttäytymistieteiden laitos. Lisensiaattitutkimus.

Luoma, A. 2008. Pro-gradu-tutkielma Tavoitteita ja toimintaa – Esiopetus 1970-luvulta nykypäivään oppimiskä-sitysten ja lapsilähtöisyyden valossa. Kasvatustiede, Turun Yliopisto.

Massinen, H. 1996. Monikulttuurinen kasvatus turkulaisissa päiväkodeissa. Pro gradu-tutkielma. Turun Yliopisto Kasvatustieteiden laitos.

Meretniemi, M. 2011. Kutsumusteh-tävästä lastentarhanopettajan am-mattiin. Teos: Valistus ja koulunpenk-ki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle.Toim: Heik-kinen, A. & Leino-Kaukiainen.

Meretniemi, M. 2015. Hyvä koti, hen-kinen äitiys lastentarhatyön esikuvina. Aate- ja käsitehistoriallinen tutkielma Suomen varhaiskasvatuksen taustasta. Helsingin Yliopiston opettajakoulutuk-sen tutkimuksia 369. Helsinki.

Merisuo - Storm, T. & Soininen, M. (toim.) 2005. Opettajuuden jäljillä Rauma OKL. Varhaiskasvatuksesta ai-kuiskasvatukseen. Turun Yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkai-susarja B:74. Painosalama Oy. Turku.

Teos: Professional and educational car-rier of male kindergarten teachers as well as hoppy activites.

Mieslastentarhanopettajien työ- ja koulutusura sekä harrastustoiminta.

Mäntykivi, K. 1999. Nuuka, nöyrä nai-maton. Katsaus sosiaalikasvattajien historiaan. Sosiaalialan kasvattajat ja ohjaajat ry. Oulu: Oulun Yliopisto.

Narjus, R. 1998. Turku nousi tuhkasta jälleen. TS-yhtymä. Turku

Neitola, M. 2002. Lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä.

Niikko, Anneli. 2001. Esiopetuksen pitkä taival. Saarijärvi: Gummerus. Joensuun Yliopisto. Joensuu University Press Oy.

Nikula, O. 1987. Turun kaupungin his-toria 1521–1600. Kirjapaino Grafia Oy. Turku

Nurmi, V. 1968. Maamme seminaarien varsinaisen opettajan ja koulutuksen synty ja kehittyminen viime vuosisa-dalla I–II. Studies in Education, Psyko-logi.

Nurmi, V. 1988. Uno Cygnaeus – Suo-malainen koulumies ja kasvattaja. Hel-sinki: Valtion painatuskeskus.

Ojakangas, M. 1997. Lapsuus ja auk-toriteetti. Pedagogisen vallan historia Snellmanista Koskenniemeen. Tutki-jaliiton julkaisuja 85. Helsinki: Kotkan kirjapaino.

Onnismaa, E-L. 2001. Varhaiskasvatus ja –lapsuus lainsäädäntodiskurssissa. Kasvatus 32 (4).

Onnismaa, E-L. 2001. Käsityksiä lap-suudesta ja kasvatuksesta Suomen päi-


vähoitolain takana. Teoksessa Talts, L. & Vikat. M. (toim.) Educatinal Environ-ment in Early Childhood in Estonia and Finland. Tallinn Pedagogical University TPU Kirjastus.

Onnismaa, E-L. 2010. Lapsi, lapsuus ja perhe varhaiskasvatusasiakirjoissa 1967–1999. Opettajankoulutuslaitos, Helsingin Yliopisto.

Palonen, T. 1992. Sääty-yhteiskunnan kutsumusammatista hyvinvointival-tion palkkatyöläiseksi. Lastentarhan-opettajien tarina. Lisensiaattitutkimus Turun Yliopisto. Politiikan tutkimuk-sen ja sosiologian laitos.

Palonen, T. & Kinos J. 1991. Töihinkö vai eikö töihin. Kysely alle 3-v. lasten päivähoitojärjestelyistä Turussa. Tu-run kaupungin sosiaalikeskuksen jul-kaisu nro 21.1991.

Palonen, T. & Kinos, J. 2000. Esiopetus ei ole mikään uusi asia. Teoksessa Täh-tinen, E. (toim.) Lastentarhatyö 100 vuotta Turussa. Turun sosiaalikeskus 4 B./2000.

Piha, J.1984. Lastenpsykiatriset poti-laat varusmiehinä. Vertaileva tutkimus psykososiaalisesta selviytymisestä. So-tilaslääketieteellinen aikakauslehti, supl.LIX:1.

Penttinen, H. 1974. 3-6-vuotiaiden lii-kuntakasvatus osana eri maiden var-haiskasvatusta: perusteet, tavoitteet, opetusmenetelmät ja sisällöt. Repots

from the Department Psykologi nr. 156. University of Jyväskylä.

Peltonen, T. & Hopearuoho-Saajala, K. & Keskinen, S. 1991. Tytöt ja pojat päivähoidossa. Päivähoidon sisällön kehittämisprojekti. Kasvatus- ja per-heneuvolan tutkimuksia yhteistyössä päivähoito-osaston ja Turun Yliopis-ton psykologian laitoksen kanssa. Tu-run kaupungin sosiaalikeskuksen jul-kaisuja n:o 4/1991.

Pihlaja, P. & Svärd, P-L 1996. Erityis-kasvatus varhaislapsuudessa. WSOY.

Puhakka, J. 2002. Esi- ja alkuopetuksen kehittäminen Suomessa vuosina 1968–2000: aikalaisvaikuttajien selontekoja tapahtumista ja niihin vaikuttaneista seikoista. Joensuu: Joensuun Yliopisto.

Pulma, P. & Turpeinen, O. 1987. Suo-men lastensuojelun historia. Kouvola. Lastensuojelun keskusliitto.

Rajala, Pertti 2014. Suomen historia. Hansaprint Oy.

Rauhala, P-R. 1996. Miten sosiaalipalve-lut ovat tulleet osaksi suomalaista sosi-aaliturvaa? Acta Universitatis Tamperen-sis ser A vol. 477. Tampereen Yliopisto.

Ravila, P. & Koskenniemi, M. ym. 1960. Otavan isotietosanakirja. Helsinki. Ota-va.

Remmer, S. 1989. Turun lastentarhojen synty ja muovautuminen vuosina 1968–


1973. Turun Yliopiston kasvatustietei-den tiedekunnan julkaisusarja A: 133.

Rinne, R. & Jauhiainen, A. 1988. Koulutus, professionaalistuminen ja valtio. Julkisen sektorin koulutettujen reproduktio am-mattikuntien muotoutuminen Suomessa. Turku. Turun Yliopiston kasvatustieteen tiedekunta. Julkaisusarja A:128.

Ruoppila, I. 1973. Lasten päivähoidon tavoitteet I ja II. Luonnos-, tutkimus-, suunnittelu- ja opetuskäyttöön. Re-ports from the Department of Psykol-ogy nr. 137. Univercity of Jyväskylä.

Salo, A. 1939. Pikkulasten kasvatus Uno Cygnaeuksen kansansivistysjär-jestelmässä. Edellinen osa. Hämeen-linna. 1. Helsinki Otava.

Salmi, E. & Martikainen L. 2011. Tulk-kauksen koulutus Suomessa. Sarja F. Katsauksia ja aineistoja 2. Humanisti-nen ammattikorkeakoulu.

Salminen, H. & Salminen J. 1986. Las-tentarhatoiminta – osa lapsuuden his-toriaa. Friedrich Fröbelin lastentarha – aate ja sen leviäminen Suomeen. Man-nerheimin lastensuojeluliitto, P-julkai-susarja Nro 17. Jyväskylä: Gummarus.

Sillman, K. & Sell, Leo. 1997. Turun kaupungin esi- ja alkuopetussuunni-telmien toteuttamisesta ja erityispiir-teistä Turun alueen eri päiväkodeissa. Lastensuojelulautakunta. Turku.

Soukainen, U. 2015. Johtajan jäljillä. Johtaminen varhaiskasvatuksen ha-

jautetuissa organisaatioissa laadun ja pedagogisen tuen näkökulmasta. Tu-run Yliopistojen julkaisuja. Sarja-ser. C osa-tom.400 I Skripta Lingua Fennica Edita I Turku 2015.

Still, C-A. 2003. Barnet i kulturvaggan. Den svenska barnträdgårdsverksam-hetens uppkomst och veckling i Åbo under 1800-talet. Kandidatavhandling Åbo Akademi. Vasa.

Still, C-A. 2009. Barnet I kulturvaggan. Föreningen Arbetets Vänners barträd-gårdsversamhet i Åbo och dess histo-riska bakgrund. Publigation från Pa-dagogiska fakulteten Vid Åbo Akademi. Nr 18 Vasa.

Stakes, Yhteiskuntapolitiikka 65/2005:5. Uusimaa OY. Porvoo.

Ståhlberg, T. & Rostedt-Salo. T. & Kau-nonen, S. 1982. Lapsi- ja ympäristöpro-jekti.- Lastentarhanopettajakoulutus. Turun Yliopisto.

Tarvainen, L. 1954. Lapsen sosiaalinen huolto. Lastensuojelun keskusliiton julkaisuja N:o 15. Helsinki. Kirja-Mono.

Tähtinen, J. 1992. Miten kasvattaa pikku-lapsia? Kasvatusmoraliteetin ja –suunta-usten lähtökohtien muutoksia Suomessa 1885–1989 suomenkielisten kasvatus- ja hoito-oppaiden sekä aikakauslehdistön il-maisemana. Turun Yliopiston kasvatus-tieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A.157.

Tähtinen, J. 1992b. Miten kasvattaa pik-kulapsia. Kasvatusprinsiippien muutos


Suomessa1849–1989 kasvatus- ja hoi-to-oppaiden sekä aikakauslehdistön ilmaisemana. Kasvatustieteen lisensi-aattitutkielma. Turun Yliopisto 1992.

Tähtinen, J. & Hovi, R. 2007. Kansan-opetuksen ja koulujen kehityslinjoja Suomessa 1500-luvulta 1800-luvun alkuun. Teoksessa: Kasvatus ja koulu-kysymys Suomessa vuosisatojen saa-tossa. Toim. Juhani Tähtinen & Simo Skinnari. Suomen kasvatustieteellinen seura. Turku.

Valli, S. 1982. Fröbel – sekä kasvatus ja koulutusjärjestelmän kokonaisuus. Lastentarha 17/1982.

Viitanen 1947. Kansakoulujen historia, kuvia pikkulastenkouluista.

Virtanen, J. 1998. Esiopetus – koulu-tuksellisen tasa-arvon sinetti? Oppivel-vollisuus koulutuksen ja esiopetuksen tasa-arvotulkintojen muotoutuminen suomalaisissa koulutusmietinnöissä ja opetussuunnitelmissa 1940-luvulta 1990-luvulle. Tampereen Yliopisto. Ac-ta Universitas Tamperensis 624.

Virtanen, J. 2009. Esiopetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos. Tampe-re. Yliopistopaino.

Vuornos, M. 1971. Lapsen asema Suo-messa. Porvoo.

Välimäki, A-L. 1998. Päivittäin. Lasten (päivä)hoitojärjestelyn muotoutumi-nen varhaiskasvun ympäristönä suo-malaisessa yhteiskunnassa 1800- ja

1900-luvulla. Acta universitatis Oulu-ensis. Scientiae Rerum Socialium E 31.

Välimäki, A-L.1999. Lasten hoitopuu. Lasten päivähoitojärjestelmä Suomes-sa 1800- ja 1900-luvuilla. Suomen kun-taliitto. Helsinki 1999.

Välimäki, A-L. & Rauhala P-L. 2000. Lasten päivähoidon taipuminen yhteis-kunnallisiin murroksiinSuomessa. Yh-teiskuntapolitikka 65/5. Stakes.

Wahlström, Bertel, 2016. Katedralsko-lan i Åbo. Åbo 2016.

Woods, Benneth, 2004. Harvey.

Åsvik, A. 1999. Työ on ilomme – palkka surumme Lastentarhanopettajaliitto 1919–1999. Jyväskylä 1999.

MUUT LÄHTEET(painetut lähteet ja muu niihin verrat-tava aineisto)

JULKAISUT JA TUTKIMUKSET, LAIT JA ASETUKSET, MUUT LÄHTEETAalto, R. 2011. Kertomuksia lapsuu-denmaisemista 1920-1980-luvuilla. Turkuseuran julkaisuja 31.2011.

Aalto, M. & Kulmala, V. & Portnoj H. & Stauffer A. Kartoitus Esiopetuksen lii-kuntakasvatuksesta. Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisuja n:o 7/1997.

Alila, K. & Eskelinen, M. & Kahiluoto, T. & Kinos, J. & Pekuri, H-M. & Polvi-


nen, M. & Laaksonen, R. ja Lamberg, K. Varhaiskasvatuksen historia, nyky-tila ja kehittämisen suuntalinjat. Taus-ta-aineisto varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryh-män tueksi. Opetus- ja kulttuuriminis-teriön työryhmämuistioita ja selvityk-siä 2014:12.

Alaranta, I. 1990. Lastentarhan al-ku Sairashuoneenkadun päiväkodis-sa. Turun kaupungin sosiaalikeskus 1990. Turku. Julkaisu N:1:1990 pe-rustuu Turun Yliopiston kasvatustie-teen laitokselle 27.5. 1989 esitettyyn työhön.

Alaranta, I. 1993. Tutkimus kesäpäi-vystyksestä 1993. Sosiaalikeskus jul-kaisu 2/1994. Päivähoito-osasto.

Alaranta, I. 1994.Päiväkodinjohtami-sen uudet haasteet - kartoitus turku-laisissa päiväkodeissa.

Pro gradu. Turun Yliopisto. Kasvatus-tiede. Julkaisu Sosiaalikeskus.

Alaranta, I. 2004. Päiväkoti Koulukatu 12 100 vuotta. Turun kaupungin sosi-aalikeskuksen julkaisu nro 28.

Alaranta, I. 2007. Päiväkoti Sofiankatu 7 vuosina 1907–2007 100 vuotta. So-siaalikeskus. Turku.

Alaranta, I. 2009. Lastentarhan synty ja Turun ensimmäinen suomenkielinen lastentarha Kallelankatu 3 110 vuotta. Turku. Sivistystoimiala/julkaisut.

Bergroth M. 2015. Kotimaisten kielten kielikylpy. Vaasan Yliopiston julkaisuja ja selvityksiä.

Ikonen, K. 2015. TKA, kansakoulu-jen arkisto. kansakoulujen jk:n ptk. 19.1.1914. TKK. 1914, 1922.

Immonen, R. 1992. Kielikylpy Kellon-soittajankadun päiväkodissa.

Jalo, Maarit. 2000. Esi- ja alkuope-tuksen opetussuunnitelma perusteet 1995. Turku.

Jokinen & Kulmala 2011. Palveluseteli päiväkotihoidon järjestämisessä vuon-na 2010.

Kallio, T. & Kinos, J. & Kinos, S. & Matts-son, A. Päiväkodista kouluun. Esiope-tussuunnitelma esiopetusikäisille ja koululykkäystä saaneille lapsille. Päi-vähoidon sisällön kehittäminen 1. So-siaalikeskus julkaisu 3/1994.

Karlsson, E-R. 1998. Erityispäivähoito Turussa. Sosiaalikeskus. Turku.

Kontiainen, P. 2005. Sosiaalikeskus ph.osasto. Eskelin arkisto.

Asetus lasten päivähoidosta 239/1973

Laki ja asetus lastentarhojen valtion avusta 1927 (296/27)

Lapsilisälaki 1948 (541/48)

Lastensuojelulaki 1936, 1948, 1984.


Laki koulutusjärjestelmän perusteis-ta 1968.

Laki lasten päivähoidosta 1973 (36/73). Asetus 1973 (239/73).

Lastensuojelulautakunnan ehdotus Turun kaupungin Päivähoitosuunnni-telmaksi 1973–1978.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoi-keudesta 1984.

Laki subjektiivisesta päivähoidosta alle 3-vuotiaille 1984.

Laki kotihoidon tuesta 1985 (24/85).

Perusopetuslaki 1998.

Perusopetuslain muutos 2014.

Varhaiskasvatuslaki 1.8.2016 voimaan.

Perusopetuksen uusi opetussuunnitel-ma voimaan syksy 2016.

Lastenhuoltokomitean työselostus ja tilit 18/6 1918–1/12 1919.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto Hki. 1964.

Minkkinen, J. 1989. 30-vuotias Turun kaupungin lastensuojelulautakunta. Turun kaupungin lastensuojelulauta-kunnan julkaisu.

Minkkinen, J. 1987. Turun kunnallinen päiväkotitoiminta 50-vuotta. Turun sos.keskuksen julkaisu nro 3.

Pakolaislasten seurantatutkimus Tu-russa 1995–2000. Ensimmäinen osa-raportti vuosilta 1995–1997.

Peltoniemi 2015. Kielikylpy. Vaasan Yliopiston selvityksiä ja raportteja 2015.

Päivähoidon kasvatustavoitteet 17.4.1974. Sosiaalikeskus, päivähoi-to-osasto.

Raportti 5123/0569-93. Turun kau-pungin opetuslautakunnan suomen-kielinen osasto.

Rimmanen, T. 1995. Millainen tulisi kasvatustieteen opiskeluprosessini ol-la kun huomioin konstruktiivisen op-pimisnäkemyksen ja itsenäisen opis-kelun. Turun Yliopisto. Täydennyskou-lulutuskeskus. Tur, sos. keskuksen ar-kisto).

Saksa, S. 2011. Lapsuuteni Turku 2. Kertomuksia lapsuuden maisemista 1920–1980-luvuilla. Turkuseuran jul-kaisuja 31.2011.

Sosiaalikeskuksen julkaisu 1989; 6/1998; 9/1999; 2000.

Sosiaalihallitus 20.4. 1977. Turun kau-pungin päivähoitosuunnitelma 1977-1981.

Sosiaalihallitus 20.4.1977. Päivähoi-tosuunnitelma (vahvistus 1981).

Sosiaali- ja terveysministeriön julkai-su 2002.


Sosiaalihallitus: Iloiset toimintatuokiot 1975. Kuusivuotiaiden lasten esiope-tussuunnitelma 1984.

Alle kolmevuotiaiden lasten päivähoi-don toimintasuunnitelma 1956.

Kolme-viisivuotiaiden lasten päivähoi-don toimintasuunnitelma 1988.

Turun kaupungin toimintasääntö 1991.

Turun kaupunki: Uusittu ohjesääntö 13.10.1938.

Taipale, V. 1971. Päivähoito la lapsen mielenterveys. Sosiaalilääketieteelli-nen Aikakauslehti 3. 145–151.

Teräs, Tiina 2010. Tasa-arvoinen var-haiskasvatus. Tapaustutkimus suku-puolesta ja tasa-arvosta päiväkodin arjessa. Pro gradu 2010.

Tähtinen, E. 2000. (toim.) Lastentar-hatyö 100 vuotta. Turun kaupungin so-siaalikeskuksen julkaisu nro 48. Turku.

Uusitalo, A. 1964. Eskelin arkisto.

Valtioneuvosto 1607/1992 ja 1.5.1999.

Kom. 1905: Ehdotus suojelukasvatuk-sen järjestämiseksi.1. II. Helsinki.

Kom. 1980:31 Kasvatuskomitean mie-tintö. Komiteamietinnön kasvatusta-voitepykälän myötä tuli ehdotukset yleisiksi kasvatustavoitteiksi, etenkin päivähoidon sisällöstä, suunnittelusta ja toteutuksesta, jolloin kasvatuksel-

linen painostus vahvistui, suhdeluku 1982.

Kom. 1972:A. 13 Esikoulukomitean mietintö. Helsinki.

Kom.1972:B.44

TOIMINTA- JA VUOSIKERTOMUKSET, YLEISKIRJEET JA PÖYTÄKIRJATAsioimistulkin näyttötutkinnon perus-teet. OPH 2006.

Dierktionens för Nya finska barnträd-gårdsprotokoll 26.5.1899. Kaupun-gin arkisto SJP. Kansanlastentarho-jen pöytäkirjat 14.5. 1900; 27.5.1900; 21.4.1903.

Ebeneserin toimintakertomus 1936. www.ebeneser.fi

Hallituksen esitys eduskunnalle: Pien-ten lasten hoidon kehittämistä koskeva lainsäädäntö 1979.

Kansakouluasetus 1866.

Kaskenkadun päiväkodin arkisto. Kas-kenkadun päiväkoti.

Kertomus Turun kaupungin kunnallis-hallinnosta 1918, 1920, 1921, 1923, 1924, 1944, 1925.

Kansakoulujen johtokunnan pöytäkir-jat 1886, 1914.

Kansakoulujen ohjesääntö 1882.


Kh 24.4.1962; 29.3.2004 § 287; 22.9. 2004 § 1301.

Kh 14.2.2005 § 15; 3.9. 2007 § 518.

Kv 16.6.2008 § 158; Oltk 9.3.2011 § 37.

Kv 13.4.1892 § 3.

Lastentarhojen johtokunta, pöytäkirjat 9.9. 1899;27.5.1900; 21.4.1904.

Lastentarhanopettajaliiton näkemykset ja ehdotukset uudistuksiksi 22.3.1969. Vuosikokous. Eskelin arkisto.

Lastenhuoltokomitean työselostus ja ti-lit 18/6 1918-1/12 1919. Maria Ahlman.

LLP/ toimintakertomus vuodelta 1989. Turku.

LLP/Lautakunta 27.3.1967; 1.11.1972 § 1598; 1973-1974.

Peruspalvelultk. 13.5.2009 § 240.

Lastensuojelulautakunnan pöytäkirjat 1923–1984.

Lastensuojelulautakunnan vuosiker-tomus 1957, 1964–1965, 1969–1970, 1980.

LLP/Lautakunta 1.11.1972; 7.11.1973 ja 2.10. 1974. Päivähoidon malliohjesään-tö.

Lastentarhat 1919. Tarkastuspöytäkir-ja. Toimintakertomus.

Lastensuojelulautakunta Turku 31.5.2000. 50-vuotta kunnallista puis-totätitoimintaa Turussa.

Maakunta-arkiston puhelinluettelot: 1914, 1915. 1917 Lastentarhat: Puo-lalanpuisto 5.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto Hel-sinki. 1964.

Protokoll fördt vid direktionens för Nya finska barnträdgården sammant-räde den 26 maj 1899.

Päivähoitotoiminnan kehittämissuun-nitelma 2001–2003.

Päivähoidon hallinnon uudistus ja var-haiskasvatussuunnitelma 2003.

Päivähoidon kasvatustavoitteet 17.4. 1974. Sosiaalikeskus, päivähoito-osasto.

Raportti 5123/0569–93. Turun kau-pungin opetuslautakunnan suomen-kielinen osasto.

Rydman, E. 1928–1936. Keskusaiheet. Puutarhakatu 22 Lastentarha.

Sosiaalihallituksen yleiskirje 1971.

Sosiaalitoimen toimintakertomus vuo-delta 1997. Turun kaupungin sosiaali-keskuksen julkaisuja 22.5. 1989; 1998 nro 4.

Suomen koulutoimen Ylihallituksen kirjeet: 10.9. 1913, 12.5.1914.


Suomenkielisten Kansanlastentarho-jen Työohjelma.

Suomen LTO-liiton näkemys ja ehdotus uudistuksiksi 22.3.1969.

Sosiaalitoimen toimintakertomus vuodelta 1997. Turun kaupungin sosiaalikeskuksen julkaisuja nro 4 1998.

Sosla 8.4.1992 § 239; 4.12.1995 § 713; 8.4.1992 §239.

Sosla 18.6. 1997 § 278 ja 330; 10.9.1997 § 466, 21.5. §278; 7.1. 1998 § 6 ja 14; 20.12.1989; 15.12.1999 § 50, § 221.

Sosla 14.11.2000. Bilagg 1/5; 23.8.2000 § 343; 13.12. 2000 § 527; 7.12.2000 § 505.

Sosla 22.5. 2001 § 231; 11.6.2003 § 615; 18.6.2003 § 6; 13.8.2003 § 834; 24.11.2003 § 241; 15.9.2004 § 1219; 22.9. 2004 § 1301; 29.3.2004 § 284; 1.3. 2006 § 306 ja § 311; 17.1.2007 § 94; 14.11.2007; 14.12. 2009 § 280; 19.2.2010; 14.4.2010 § 124; Opla 9.3.2011 § 37.

Suomen koulutoimen Ylihallituksen kirje 10.9.1913; 12.5.1914.

Svenska Fruntimmerskolan i Åbo. Ele-vmatrikel 1866; 1847–1850; 1844–1955.

Tallberg-Broman, I. 1994. Ruotsinkieli-sen lastentarhatoiminnan vaiheita.

TKA Turun kansakoulujen arkisto, joh-tokunnan pöytäkirja 19.1.1914; 21.12. 1925 ja 1926.

TKK 1914, 1922, 1963.

TSKL.tk. 1926; 1937–1949. TKA.

TKV 1909; 1920; 1925; 1936; 21.12.1925 TKA.

TKKK 1918; 1919 8/24; 1920 1/82-83; 1921; 1923,17,21; 1936–1938; 1969–1974.

TKS. Lastententarhanopettajien ko-kous pöytäkirjat. 1926 TKA.

Turun kaupungin asetuskokoelma 1975-1977.

Turun kaupunginhallitus 29.3.2004 § 287.

Turun kaupungin toimintakertomus 1919.

Turun kaupungin lastensuojelulauta-kunnan pöytäkirjat 1923–1984.

Turun kaupungin kunnalliskertomus ja hallintokuntien vuosikertomus 2000 I-osa.

TKKK 1918–1920, 1923–1925, 1963, 1969–1974.

Turun kaupungin uusittu ohjesääntö 13.10.1938. Sosiaaliministeriö.


Turun kaupungin päiväkotitoiminta 50 vuotta. 23.11.1987. Eskelin arkisto.

Turun kaupungin päivähoitosuunnitel-ma 20.4.1977.

Turun kaupungin esi- ja alkuopetuksen perusteet 1995 (käyttöön 1.8.2001).

Turun kaupungin sosiaalikeskus 1973. Turun kaupungin mietinnöt nro 5.

Turun kaupungin kunnallinen asetus-kokoelma 1975–1977.

Turun kaupunginvaltuuston pöytäkir-ja 13.4.1892.

Turun suomenkielisten lastentarhojen opettajakokouksien pöytäkirjakokoel-ma vuosilta 1937–1949.

Turun suomalaiset kansanlastentarhat Toimintakertomus 1918 ja 1919

Turun työväenyhdistys. Kokouspöytä-kirja 18.4.1982; Yleiskirje 30.4.1899.

Vuosikertomus 1966. Kulhon poikakoti vuosina 1926–1966.

HAASTATTELUT Suoma Lehtinen (s.1883): Haastattelu 1962 Muistelmia (Ilta Poutanen).

Oili Johansson: Muistoja Kirkkotien las-tentarhasta 1930-luvun lopulta (Ala-ranta)

Ester Melander: Muistoja lasten evaku-oinnista Talvisodan aikana 1939-1940

(S-L Haltia)Ester Melander: 5.2.2003 (Alaranta).

Kulmala Leena: Millainen unelmien koulu olisi (Tuulikki Rokka).

Lars Kuntze: Muisteluja 1940-luvulta Välikadun lastentarhasta. Folkhälsan Dockebo.

Eija Reku: Tunnelmia 1950-luvulta Hedmanin ajoilta (Alaranta)

Maija-Liisa Laaksonheimo: Muistoja siirtola-ajoilta 1950-luvulta(Alaranta)

Irma Alaranta: Muistoja Kulhon ajoilta 1950-luvulta ja 1960-luvulta Vanhasta Puistolasta

Marjatta Leino: Muisteluja 1950-luvun esikouluvuodesta Lautturissa.

Pirkko Kekäläinen: Muisteluja Pitkästä päivästä 1960-luvulta (Alaranta).

Outi Mannonen (Karskela): Vuosimal-li -62. Muistelee 2015 lastentarha-ai-kaansa Sirkkulassa.

Kalevi Wiik: Muisteluja Kallelankadun lastentarha-ajoilta.

LEHTIAINEISTOHelsingfors tidningar 16. 7.1866

Åbo Underrättelser (ÅU) 17.12. 1867; 30.1.1868; 9.1.1868; 8.9.1868; 5.8.1870; 8.9.1899

Uusi Suometar 27.3.1877


Uusi Aura 4.6.1903; 7.9.1899

Alkuopetuslehti 1919–1922

Lastentarha 6/ 1948; 2/2012

Lastentarha 1954 nro 6 Borenius, E. Uno Cygnaeus ja Henriette Schra-der-Breumanin ensimmäiset suoma-laiset oppilaat.

Sosiaalilääketieteellinen Aikakausleh-ti.1971 nro3, 145-151. Taipale, V. Päi-vähoito ja lapsen mielenterveys

Lastentarha 1982 nro 7.Alander, M. 1982. Työkasvatuksesta lastentarha-perinteessä.

Helsingin sanomat 9.3.1991

Opettaja 28.10.2010. Lisää lto-koulu-tusta

Suomen historiallinen seura. Jäsenleh-ti 2012

Turkulainen 12.–13.4.2014

Turun Sanomat 1.11.2016

KAAVIOT Kaavio 1. Palvelualueet ja päivähoito-

yksiköt 2011Kaavio 2. Palvelualueet ja päivähoito-

yksiköt 2015Kaavio 3. Vuoden 1.8. 2016 suunnitel-

man laadinnassa on monta toimijaa

Kaavio 4. Esi- ja alkuopetuksen vuo-sikello Ilpoisten Koulukylä 2016

Kaavio 5. Vieraiden kielten puhujat eri alueilla 2015 Turussa

TAULUKOT1. Turun ammatissa toimiva väestö

1870.2. Arbetets Vänners första barnträdgå-

rdarnas placering 18973. Nro 2 Kansanlastentarhan lasten lu-

ku määrä ja vanhempien ammatit 1900–1902

4. Kansanlastentarhojen vanhempien yhteiskunnallinen asema, myös ruotsinkieliset 1904–1905

5. Lastentarhojen menot ja valtion apu 1920 sekä vanhempien ammatit

6. Päiväsiirtolan kustannukset Ruissa-lon kansakoulutalossa kesällä 1923

7. Lastentarhoihin ilmoittautuneita 1925

8. Turun kaupungin seimien perusta-misesta 1957

9. Kulhon kesäsiirtolat ja hankintavuosi10. Lastentarhat ja perustamisvuosi

195711. Kaikkien alle kouluikäisten lasten

hoitojärjestelyt syksyllä 199112. Päiväkodit ja hoitopaikat 1992

(mukana perhepäivähoito päivä-kotien alaisuudessa)

13. Resurssit käytössä 199714. Esiopetussuunnitelmien kehitty-

minen15. Koululaisten kerhojen toiminta

1997


LIITTEET: Liite 1

Fröbelin lahjatFröbelin lahjat jakautuivat työlahjoihin ja leikkilahjoihin.

TyölahjatTyölahjoissa aineisto on muuttuva ja tulos pysyvä eli käytössä on joka kerran eri aineisto, koska työn tu-los jää pysyväksi (esim. taittelu).

LeikkilahjatLeikkilahjoissa aineisto on muuttumaton, mutta tulos muuttuu. Toisin sanoen käytössä ovat aina samat välineet, joista tehty tuotos voidaan purkaa ja välineet saadaan uudestaan käyttöön (esim. palikoilla ra-kentelu).

Leikkilahjat Fröbel jakoi kolmeen luokkaan:• Elämänmuodot (Lebensform), jotka sisältävät arkielämässä esiintyviä kolmiulotteisia muotoja ku-

ten palikoista koottuja torneja, rappusia, penkkejä jne.

• Tunnistamismuodot (Erkenntnisform), jotka tarkoittavat erilaisia perusmuotoja yhdistelemällä syntyviä muotoja. Lisäksi niiden avulla pystytään selvittämään lukuja paljoussuhteita. Lapset op-pivat ymmärtämään käsitteitä puolikas, neljäsosa, kuutio jne. Tunnistamismuotoja voidaan kutsua myös oppimismuodoiksi.

• Kauneusmuodot (Schönheitsform) ovat pintoja ja kuvioita, jotka syntyvät perusmuotojen avul-la. Perusmalleista voidaan rakentaa symmetristen kuvioiden sarjoja (esim. erilaiset tähtikuviot).

Fröbelin leikkilahjoja ovat Fröbelin palikat, asettelulevyt ja työskentelymateriaalit.

Fröbelin palikatFröbelin palikat koostuvat kuudesta lahjasta, joisa päämuodot ovat pallo, lieriö sekä kuutio, joka osite-taan eri tavoin.

1. lahja: kuusi palloa, pää- ja välivärit

2. lahja: pallo (kuula )– lieriö – kuutio (lieriö on välitysmuoto)

3–6. lahjat: palikat (lähtökohtana puinen kuutio, joka ositetaan eri tavoin)

3. lahja: kerran joka suuntaan jaettu kuutio, eli jokaiselta sivulta kertaalleen (ts. kahteen osaan) jaettu kuutio = kahdeksan kuutiopalikkaa

4. lahja: kahdeksaan, pituussuunnassa yhtäläiseen osaan jaettu kuutio, eli neljä kertaa verti-kaalisesti jaettu kuutio, joka koostuu kahdeksasta tiiliskiven muotoisesta suorakaiteesta

5. lahja: 3. lahjan kerrannainen. Kaksi kertaa jokaiseen suuntaan jaettu kuutio (eli joka sivulta kolmeen osaan jaettu) = 27 pientä kuutiota. Kolme niistä jaettu puolikkaiksi ja kolme nel-jänneksiksi eli 18 prismaa.

6. lahja: 4. lahjan kerrannainen. Kahdesti molemmin puolin jaettu kuutio kuutio levyinä, jois-ta korkeus- ja leveyssuunnassa keskeltä kuudeksi jaettuna muodostuu neliöitä ja pylvään muotoisia palikoita.

Fröbelin palikoiden lisäksi leikkilahjoihin kuuluvat erilaiset asettelulevyt ja työskentelymateriaalit. Leikki-lahjoilla työskentely etenee loogisesti kolmiulotteisista kappaleista pintojen ja viivojen kautta pisteisiin ja pisteistä viivojen ja pintojen kautta takaisin kappaleisiin. Mm. keppien asettelu, tikkujen liitäntä, paperin taittelu, paperin punonta, pujottelu, piirtely, paperin revintä ja leikkaus sekä pistely, piirretyn tai pistel-lyn mallin maalaaminen, hernetyöt, saven leikkely ja muovailu ovat leikkilahjoilla työskentelyn muotoja.

https://frobelseura.yhdistysavain.fi/friedrich-frobel/frobelin-lahjat/


Liite 2


Liite 3


Liite 4


Liite 4 jatkoa


Liite 5


Liite 6


Liite 7


Liite 8


Liite 9Päiväkotien paikkaluvut ja muutokset 1973–200570-luku päiväkoti paikkaluku perus-

tettaessapaikkaluku

v. 2005 muutokset nykyinen palvelualue

ennen 1973 kp m² koul kp op

Annankatu 2 25 50 lakkautettu 1.7.1992

Arvinkatu 2b 25 tilalle Sofiankatu 1977Betaniankatu 1 27 20

yhdistetty yhdeksi päiväkodiksi 1977 01Betaniankatu 2 25 20 28Betaniankatu 12 47 lakkautettu 1993Kaerlantie 16 A+B 95 50 89 peruskorjattu 2002 06Kallelankatu 3 25 75 91 13 uusi rakennus 01Kanslerintie 15 A+B 95 75 lakkautettu 1.8.2005Kaskenkatu 7 25 50 98 26 päivä, 72 vuorohoito 10Koulukatu 12 A+B+C 95 50 111 peruskorjattu 1999 01Lauklähteenkatu 10 A+B 65 50 100 peruskorjattu 1999 03Lautturinkatu A+B 25 25 47 02Luolavuorentie 7 25 50 lakkautettu 1.7.1992Nummenpuistonkatu 1 A+B 60 100 95 odottaa peruskorjausta 05Pernontie 31 A+B 95 50 54 26 08Rakuunatie 56 A+B 95 50 118 peruskorjaus alkaa 1.6.2006 03Rauninaukio 4 A+B 66 50 74 07Rätiälänkatu 20 A+B 55 55 20 69 03Sairashuoneenkatu 1 25 75 54 01Stålarminkatu 27 A+B 50 50 79 01Tommilankatu 25 25 50 28 07Uudenmaankatu 17 A+B+C 55 100 tilalle Kellonsoittajankatu 1978Vakka-Suomentie 25 25 muutettiin lastenkodiksi 1993Viinamäentie 7 A+B 95 75 102 peruskorjattu 05Välikatu 3 (ruotsink.) 75 tilalle Koulukatu 10, v. 1978Myllymäentie 42 50 lakkautettu 1993Pispalantie 50 lakkautettu 1990

Yhteensä 1245 1225 120 1257 39

1973 Jalustinkatu 8 25 25 28 031974 Parolanpolku 9 A+B 84 50 62 06

Ruiskatu 2 50 25 66 03Talinkorventie 16 A+B 84 50 87 07

1975 Nostoväenkatu 3 50 lakkautettu 19921976 Jyrkkälänrinne 4 A+B 94 50 lakkautettu 1994

Paltankatu 27 70 75 061977 Maistraatinpolku 2 90 101 peruskorjattu 2003 04

Sofiankatu 7 80 86 011978 Kellonsoittajankatu 6 135 20 171 10

Keltasirkunpolku 3 90 101 04Koulukatu 10 52 45 48 13 01Niitunniskantie 1 90 124 07Koukkarinkatu 3 70 20 20 89 13 04

1979 Kämnerinpolkun 5 12 20 20 lakkautettu 1994Piiparinpolku 18 32 20 20 47 13 06

Yhteensä 1058 375 60 1085 39


Päiväkotien paikkaluvut ja muutokset 1973–200580-luku päiväkoti paikkaluku perus-

tettaessapaikkaluku


kp m² koul kp op

1980* Inspehtorinkatu 1–4 27 33 muutettu ruotsinkieliseksi 05

* Kaarinan Kirkkoaukio 3 24 lakkautettu 1991* Kuraattorinkatu 8 56 72 iltahoito 05* Ylioppilaskylä 20 B 33 lakkautettu 1994* Ylioppilaskylä 25 B 33 lakkautettu 2003* Ylioppilaskylä 74 B 30 lakkautettu 1.8.1992

1981 Heinikonkatu 4 52 20 20 54 26 08Koukkarinkatu 6 20 18 12 lakkautettu 1.8.1992Piinokankatu 4 84 83 04Rahjekatu 2 40 20 20 49 13 08

1982 Kotkankatu 32 20 20 50 04Seikonkatu 32 40 muutettu vanhuksille 1994

** Metallikatu 6 24 50 lakkautettu 1990** Vasaramäentie 1 50 lakkautettu 1993

1983 Karrinkatu 4 52 40 69 071984 Lampolankatu 6 32 36 091985 Asematie 30 50 lakkautettu 1993

Suotorpankuja 3 32 50 20 47 13 091986 Honkaistentie 72 33 20 33 13 02

Karhunaukio 1 + avoin pk 54 68 avoin pk lakkautettu 1993 04Ketaraistentie 1 18 21 03Orminkuja 4 62 20 64 03

*** Rehtoripellontie 4–6 26 33 10Susiniitynkatu 4 52 62 03

1987 Hintsankuja 45 73 v. 2002 ilta- ja vuoroh. 04Hyrköistentie 4 + avoin pk 41 60 avoin pk lakkautettu 1990 08Murkionkatu 4 54 21 21 69 03Ahvenanmaankatu 2 28 26 03Lausteen nuorisotalo 20 lakkautettu 1992Suurpäänkatu 15 lakkautettu 1990Virmuntie 1 32 25 25 74 05

1988 Jagellonicankatu 3 15 22 03Jäkärlän Puistokatu 18 32 lakkautettu 1999 09Taoskuja 7 33 36 07

1989 Arkeologinkatu 9 54 50 09Munterinkatu 3 75 100 06Nahkurinpiha 1 33 47 lisätty 14 paikkaa 1996 10Pelttarinkatu 4 15 25 lakkautettu 1990Tallgreninkatu 6/Ritzinkuja 27 33 05

Yhteensä 1398 419 158 1364 65

Ennen päivähoitolain voimaan tuloa alle 3-vuotiaitten päiväkodeista käytettiin nimitystä lastenseimi. Yli 3-vuotiaitten lasten päiväkoti oli lastentarha. Turussa osassa kiinteistöistä toimi sekä seimi että tarha, joissa kummassakin oli oma johtajansa. Päivähoitolain voimaan tultua samassa rakennuksessa olevista eri johtajien alaisuudessa olevista päiväkodeista käytettiin kirjaimia A, B tai C erottamaan ne toisistaan.

* Päiväkodit siirtyneet Turun Ylioppilaskyläsäätiöltä** Päiväkodit siirtyneet Turun ev.lut. seurakunnilta*** Päiväkoti siirtynyt Turun Yliopiston ylioppilaskunnalta


Päiväkotien paikkaluvut ja muutokset 1973–200590-luku päiväkoti paikkaluku perus-

tettaessapaikkaluku


kp m² koul kp op

1990 Kymenlaaksonkuja 4 64 90

Paavinkatu 15 75 75 05Paavinkatu 21 A 28 14 05Paavinkatu 21 D 21 21 05Paavinkatu 14 G 21 lakkautettu 30.6.2003Turunmaankatu 5 15 26 (aloitti ryhmäperheph:na) 03

1991 Anniitunkatu 2 52 62 02Turunmaankatu 3 52 42 03Käsityöläiskatu 20 52 72 01

1992 Seuravuorenkatu 7 54 63 091994 Halikonkatu 8 A -talo 21 29 09

Paattistalonkatu 1 (fil.) 21 21 09Kerttulin koulu (fil.) 20 lakkautettu v. 1995

1995 Ymmyrsuonkatu 12 B (fil.) 21 13 091996 Aurorankatu B 28 (fil.) 21 lakkautettu v. 1998

Hirvensalon urheilutalo (fil.) 28 21 02Hepokullan koulu (fil.) 26 lakkautettu v. 2003Teräsrautelan nuorisotalo (fil.) 26 lakkautettu v. 1998Raunistulan koulu (fil.) 15 lakkautettu v. 1999Kämnerinpolku 5 osa (fil.) 40 28 04Nuntiuksenkuja 2 15 lakkautettu v. 2004Kardinaalinkatu (fil.) 13 lakkautettu v. 2004

1997 Pitkäpellonkatu 4, Aallokko (fil.) 42 21 02Jungmanninkatu (fil.) 15 lakkautettu v. 2003Topeliuksen koulu (fil.) 28 13 21 01Cygnaeuksen koulu (fil.) 14 13 26 01Liinahaankatu 32 (fil.) 7 13 15 14 13 07Raskinpolku 16 A (fil.) 21 lakkautettu v. 1998Teräsrautelan koulu (fil.) 13 15 lakkautettu v. 1998Runosmäen nuorisotalo 26 lakkautettu v. 2003Moision koululla esiopetus (fil.) 20 lopetettu v. 2002Vasaramäen koulun terv.h. tilat 21 lakkautettu 31.5.1998Halisten koululla esiopetus (fil.) 20 14 05Emmauksenkatu 4 (fil.) 42 42 05Koukkarinkatu 6 (fil.) 14 39 28 (terv. toim. päät. hp-luku väh.) 04

1998 Luolavuorentie 7 21 1.8.1998–15.6.19991999 Lausteen koulu (fil.) 15 lopetettu

Pitkäpellonkatu 2 (fil.) 28 14 02Yhteensä 827 223 106 718 52

2000 Halikonkatu 8 B-talo (fil.) 21 21 092002 Jäkärlän Puistokatu 18 (fil.) 13 14 092003 Halikonkatu 8 C-talot (fil.) 35 42 09

Lanatie 4 (fil.) 26 05Pitkäpellonkatu 4 (fil.) 26 46 02

2005 Meteorikatu 1 80 80 02Yhteensä 162 13 229


Liite 10


Liite 11Yksityisten päiväkotien paikkaluvut ja muutokset 1973–2009

70-luku päiväkoti paikkaluku perus-tettaessa

paikkaluku v. 2015 muutokset huomioitavaa tiloissa

ennen 1973 kp m² koul kp op

1928 Raunistulan lastenseimi 21

1930 Folkhälsan/Daghemmet Gunghästen Österlångatan 20 49

Uusi ryhmätila otettiin käyttöön 1970-luvulla, toimipaikan muu-tos 2008 Kanslerin tielle

1938 Kärsämäen päiväkoti 25 lopetti toiminnan 31.12.2004

1941 Auralan päiväkoti 25 33 lisätila opiston puolelta 1960-lu-vulla

1951 Päiväkoti Käpyrinne 56 74

1963 Lasten päiväkoti Sinikello omistajavaihdos 2001 lasten päi-väkoti Omppu Oy:n tytäryhtiö

1971 Satupäiväkodit/Päiväkoti Satunummi 40 40

Yhteensä 166 217

1972 The English club of Turku/Wendy House, Välikatu 3 64 uudet tilat

1976 Folkhälsan/Daghemmet Kastanjen 33 33

1977 Tyksilän päiväkoti, Kurjen- kaivonkenttä 1 52 54 uudet tilat, Paljetie 2 uudisrakennus valmis-

tumassa syksy 20161978 Vaahteramäen päiväkoti 33 44

Yhteensä 182 131

80-luku päiväkoti

1980 Suomalais-venäläinen päiväko-ti Miskatalo, Kaskenkatu 3 42 42 2000 uudet toimitilat osoitteessa

Käsityöläiskatu 12

1983 Steiner-päiväkoti Mestarikadun koulu 50

1992 uudet tilat Vaalantie 41 paikkaa 2002 uudet tilat Yo-kylä 20 25 paikkaa

1984 Daghemmet Villa Solaris, Östralångatan 53 33 33

Vårdbergsgatan 1 (tai 3) 1.8.1994 alk. Betaniagatan 12 1.8.2008 alk. Kanslersvägen 15

1985 Ranskankielinen päiväkoti I'Hexagone Annankatu 2 40 57 uudet tilat 1998 Linnankatu 64

1988 HalikoloYhteensä 165 132

90-luku päiväkoti/lisätilat

1992 Suomi-Amerikka yhdistyksen leikkikoulu, Busy Bees 2013 46 lopetti toiminnan 31.5.2013

1995 Lasten päiväkoti Omppu/Kons-tanzankatu 2 60 34

1995 aikaisemmin samassa tilas-sa toimi Päiväkoti Onnimanni Oy Luovuttu erillisestä vuokratilasta -06. Lopetti toiminnan 31.7.2013

1997 Satupäiväkodit/Päiväkoti Satuportsa 30 40 lisätilaa 2002

1998 Sateenkaarikoto ry päiväkoti Huvikumpu, Virusmäentie 62 30 2002 uudet tilat Leipäläntie 30

päiväkoti KetunpesäMuksulanmäki/Vienolanrinne 2 21 21

1999 Päiväkoti Karitsa 24 240 24 240


1999 Karusellimaa 28 36 lisätilaa alakerrasta 2006Lastentalo Mukulax/Linnan-rinne 15 16

Sateenkaarikoto ry päiväko-ti Halikolo 21 21 uusi tila käyttöön samasta kiin-

teistöstä 2012Lastentalo Mukulax/Käsityö-läiskatu 20 39 47 lisätilaa 2007

Allergiapäiväkoti Sinisiipi Oy 54 toiminta loppui 2007Yhteensä 338 269

2000- luku päiväkoti/lisätilat

2001 Lasten päiväkoti Omppu/Pit-käpellonkatu 2 24 26 2000 aikaisemmin samassa tilas-

sa toimii Päiväkoti Onnimanni Oy2000 Päiväkoti Peppiina 40 43 7 lisätiloja käyttöön

2002 Englanninkielinen päiväkoti Kiddy Care 20 lopetti toiminnan 2005

Päiväkoti Naperonummi 16 36

2003 Lasten päiväkoti Omppu/ Åppelbo 33 33

2004 Satupäiväkodit/Päiväkoti Satupohjola 34 34 lopetti toiminnan 2012

2005 Englanninkielinen päiväkoti Daycare Daisy 21 266 30

2006 Sateenkaarikoto ry päiväko-ti Lyckobo 36 270 36

2007 Muksulanmäki/Kutomon-katu 1 33 45

aloitti toimintansa allergiapäivä-koti Sinisiiven toimitiloissa. Uudet tilat osoitteessa Välskärin-katu 1.8.2011

2008 LastentaloMukulax Hirvensa-lo/Syvälahdentie 26 26

Yhteensä 283 536 309 7

2010- luku päiväkoti/lisätilat

2010 Onni-Hoito, Jäkärlän puisto-katu 18 33 lopetti toimintansa 31.7.2011

Metsäkeiju, Säkäkuja 1 21 lopetti toimintansa 30.4.2011

2011 Wendy House, Toinen Linja 21+ 40

muutti tiloista Räävelinkatu 1.8.2011

2012 Busy Bees -leikkikoulu 40muuttivat uusiin tiloihin 14.8.2012 osoitteessa Kansle-rintie 15

lopetti tointansa 31.5.2013

Muksulanmäki Oy Puolikko 30Lastentalo Mukulax Kähäri, Untolankatu 60

Sateenkaarikoto/Villasukka, Kämnerinpolku 5 41

2014 Touhula Nättinummi, Schali-ninkatu 2 72

Hattumaakari Oy, Taikahattu, Taoskuja 1 60

Satupäiväkodit/Satusuikkila, Konstanzankatu 4x 40

Peppiina Raunistula, Oikotie 7 33Mukulax Hirvensalo, Kuko-lantie 40 70


2014

Turun seudun eestiläisten ja eestin ineriläisten paluumuut-tajien yhdistys ry, päiväkoti Kielipesä, Mullintie 16

16

2015 Katariinan Vilske, Jagelloni-cankatu 3 28

Pilke Auringonnousu, Ahve-nanmaankatu 2 33

Pilke Tähtimetsä, Isohaar-lantie 1 70

Touhula Varissuo, Ohrapään-katu 3 72

Touhula Vähäheikkilä, Uitta-montie 31 108

Touhula Yli-Maaria, Vakinii-tuntie 2 72

2016 Katariinan Vilske, Sigridin-polku 1 80

Yhteensä 1040

kp=kokopäivähoito, op=osapäivähoito


Liite 12

LAPS

EN V

AR

HA

ISK

ASV

ATU

S, lo

mak

keet

/Tur

ku

Mah

dolli

nen

tuki

KA

SVAT

USK

UM

PPA

NU

US

alka

a en

sim

mäi

sest

ä yh

teyd

enot

osta

, jok

a vo

i tap

ahtu

a jo

enn

en h

akem

ukse

njä

ttäm

istä

10.1

0.20

12U

lla S

ouka

inen

KU

NN

IOIT

US

LUO

TTA

MU

SD

IALO

GI

yhte

isty

össä

huo

ltajie

n ja

tarv

ittav

ien

taho

jen

kans

sa

Hak

emin

en• S

ähkö

inen

hake

mus

Sijo

itus

• Ilm

oitu

spä

iväh

oito

-pa

ikan

vast

aano

ttam

i-se

sta

• Tul

osel

vity

s-ka

avak

e

Hoi

tosp

imus

• Hoi

toso

pim

us-

lom

ake

• Om

a es

ite• T

iedo

t lap

sen

terv

eyde

ntila

sta

päiv

ähoi

toa

varte

n

Alk

ukes

kust

elu

• Alk

ukes

kust

elu-

kaav

ake

• Hoi

don

aloi

tuks

enar

vioi

nti

• Ohj

eist

uska

svat

us-

henk

ilöst

ölle

Varh

aisk

asva

tus

Kas

vatu

s-ke

skus

telu

t• O

hjei

stus

henk

ilöst

ölle

• Lap

sen

varh

ais-

kasv

atus

-su

unni

telm

a• t

arvi

ttaes

ssa

kunt

outta

va o

sio

• Sel

vity

s 3-

vuot

iaan

laps

en k

ehity

ksen

tu

eksi

Laps

en ä

äni

• Kas

vun

kans

io• O

man

toim

inna

nar

vioi

nti

Esio

petu

s• K

asvu

n ja

oppi

mis

ense

uran

ta• P

edag

ogin

enar

vio

• Esi

opet

ukse

nop

pim

is-

suun

nite

lma

• Ped

agog

inen

selv

itys

• HO

JKS

Tutu

stum

isja

kso

• 1–2

vko

• Yks

ikkö

koht

aise

tto

imin

tam

allit


Liite 13


Liite 14


SYKSY 2015Alueellisia integroituja ryhmiä 19 kplIntegroitu ryhmä kontakti- ja kommunikaatiohäiriöisille lapsille 1 kplErityisryhmiä 2 kpl

Ruotsinkielinen palvelualueYksikkö RyhmäEsimerkkiKoulukatu 10/keskustan ruotsinkielinen phy

Alueellinen integroitu ryhmä

Suomenkielinen palvelualueMaistraatinpolku/Lausteen phy Alueellinen integroitu ryhmäNummenpuistonkatu/Kuuvuoren phy Alueellinen integroitu ryhmäOrminkuja/Orminkujan phy Erityisryhmä sosioemotionaalista tukea

tarvitseville lapsilleViinamäenkatu/Itäharjun phy Alueellinen integroitu ryhmäPääskyvuoren phy/Kotkankatu 2 Alueellinen integroitu ryhmäHalisten phy Alueellinen integroitu ryhmä

Anniitunkatu/Kukolan phy Alueellinen integroitu ryhmäRakuunantie/Vasaramäen phy Integroitu ryhmä kontakti- ja kommuni-

kaatiohäiriöisille lapsilleSusiniitynkatu/Uittamon phy Erityisryhmä monivammaisilleSävelkuja/Koivula-Petreliuksen phy Alueellinen integroitu ryhmä

Niitunniskantie/Hepokullan phy Alueellinen integroitu ryhmäParolanpolku 9/Parolanpolun phy Alueellinen integroitu ryhmäTalinkorventie/Suikkilan phy Alueellinen integroitu ryhmäArkeologinkadun phy Alueellinen integroitu ryhmä

Heinikonkatu/Heinikon phy Alueellinen integroitu ryhmäHyrköistentie/Pernontien phy Alueellinen integroitu ryhmäKallelankatu/Mäntymäen phy Alueellinen integroitu ryhmäKellonsoittajankatu/Kerttulin phy Alueellinen integroitu ryhmäKoulukatu 12/Läntisen keskustan phy Alueellinen integroitu ryhmäSofiankatu/Portsan phy Alueellinen integroitu ryhmä

Liite 15


Liite 16

Päiväkodit ja päivähoitoyksiköt erikokoisia ja painotuksiltaan erilaisia - esimerkkejä

KERTTULIN PÄIVÄHOTOYKSIKKÖ, tutustuminen 24.7.2014Päivähoitoyksiköt kombikouluihin –(esikoulu+1–2 luokat) ja yhteistyö pe-

rusopetuksen kanssa. Virpi Killström. Turun uusimman (2012) Kerttulin päi-vähoitoyksikön esittely esimerkkinä uusista, tulevaisuuden päiväkodeista sekä muuttuneista varhaiskasvatuksen johtajuustyön haasteista.

Kellonsoittajankadun päiväkodin paikalle suunniteltiin uusi yhtenäiskou-lu, jossa päiväkoti ja alaluokat toimivat samassa rakennuksessa kombikouluna ja jotka tekevät yhteistyötä keskenään. Samaan aikaan Kerttulin koulua muu-tettiin lukioksi, johon siirtyi Aurajoen koulun urheilulukio ja Kupittaan lukio. Kerttulin koulun ensimmäiselle ja toiselle luokalle oli alueella tarvetta. Kert-tulin päivähoitoyksikkö ja Kerttulin koulu valmistui joulukuussa 2012 juhlal-lisuuksineen.

Valmistumisen yhteydessä päiväkotiin hankittiin taidetta, jota kaupunki myöntää prosenttitaidehankkeena yhteistyössä W.A. museon kanssa uudisra-kennuskohteisiin. Outi Heiskasen Kellonsoittajahiiri valittiin myös päiväkodin tunnuskuvaksi. Se toteutettiin lasille painettuna Kellonsoittajankadun ja Kaa-rinankadun kulmassa olevaan päiväkodin juhlasaliin. Teija Lehdon satuaiheet fanerille kaiverrettuna ja maalattuna ”Ikkuna maailmaan” toteutukset kiinni-tettiin satuleikkeinä jokaisen ryhmän eteistiloihin kattotaiteena, joita lapset voivat rauhassa tutkistella omalla ympyrätyynyllään.

Kupittaanlähteen leikkipaikka on avointa toimintaa kuuluu myös Kerttulin päivähoitoyksikköön. Puistotyöntekijöiden (ent. puistotädit) lasten lukumää-rä vaihtelee päivittäin enintään 20:een lapseen. Päiväkodin toimintaa kuuluu: varhaiserityiskasvatus kuten liikuntavammaisuus, implantoidut kuulovam-maiset, puhe- ja kontaktihäiriöiset yhteistyönä Tyksin kanssa. Kielikylpyläi-set tulevat ympäri Turkua esim. Hirvensalosta. Ruotsin kielikylpy 5-vuotiail-le pääsee jatkamaan kielikylpyyn eskarissa ja siitä kielikylpyluokille Martin kouluun. Kerttulin kielikylvyssä aloittaneet lapset jatkavat samassa ryhmässä peruskoulun loppuun asti.

Kerttulin päiväkodissa normaali osapäivä- ja kokopäivälapset ovat sekai-sin ryhmissä, kuten muissakin päiväkodeissa nykyään. 6-vuotiaille on mak-suton 4 tunnin ”eskariopetus” ja täydentävä päivähoito, joka maksetaan tun-tien mukaan, enintään 5 tuntia tai yli 5 tunnin täydentävä osuus. Päiväkoti on jaettu kolmeen siipeen, jotka muodostavat kukin yhden työvuorokokonaisuu-den. Kaikilla lapsiryhmillä on osastotiloina oman ryhmähuoneen lisäksi leik-kihuone, makuuhuone, märkä- ja kuivaeteinen sekä wc pesutilat. Jokaisessa


ryhmähuoneessa on korkeat tuolit ja pöydät, paitsi pienille omat turvatuolin-sa. Jokaisella ryhmällä on oma smart eli älytaulu ja dokumenttikamera (piir-toheitin). ”Eskarilaisilla” on myös lapsilla taululäppärit. Medikasvatus on osa päiväkodin arkea. Ryhmähuoneissa on myös lukittava tietokone - kaappi, joka on tärkeä jokapäiväisessä viestinnässä. Iso juhla-, voimistelusali on yhteinen koululuokkien kanssa, joihin lasiovi kulkee suoraan lasten tiloista. Lapsilla on myös käytössä isompia ja pienempiä terasseja pöytineen sekä iso monipuoli-sia leikkipaikkoja tarjoava piha.

Kokoukset ja viestintä. Kerran kuukaudessa on kokoustilassa opettajien pe-dagoginen tapaaminen, jonka sisältöasiat opettaja vievät omiin ryhmiinsä. Talon viikkopalavereissa isossa kauniissa tilassa keskustellaan yleisistä asioista. Siinä kokoontuu myös esimerkiksi Viisikkokuntien edustajat omiin kokouksiinsa. Ryhmissä on myös omat sisäiset palaverit. Päiväkodin oma s-posti on ”kellon pk”, joka henkilökunnan tulee lukea päivittäin mieluiten aamuin illoin. On myös päiväkodin oma tiedosto, jossa on yhteiset tiedostot, kuten esiopetus, liikunta, henkilökunta jne. Muistiot ovat sähköisessä muodossa, jotka jokaisen on luetta-va ja jokaisella on oma vastuu siitä. Henkilöstöä on yhteensä 40.

Pakolaisstatus – valmistava opetus. Maahanmuuttajat saavat perusvalmiuk-sia - oppia suomen kielellä - noin puoli vuotta. He ovat eri-ikäisiä ja eritasoisia. Vähitellen heidät inclusoidaan, integroidaan suomalaiseen kouluun. Joillekin voidaan esimerkiksi antaa tunteja matematiikassa, jossa ovat lahjakkaampia, vaikka eivät vielä osaa suomen kieltä. Heillä voi olla sopeuttava vaihe ennen valmistavaa opetusta suomalaiseen koulutusjärjestelmään normaaleihin 1 ja 2-luokille. Turussa on 3-4 valmistavaa luokkaa, 6-vuotiaiden varhaiskasvatus-suunnitelma 2013. Syksyllä 2000 käynnistyi 6-vuotiaiden maksuton esiope-tus pääsääntöisesti vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista. Esiopetuksen päivittäinen työaika on 4-tuntia, jota ei lueta päivähoidoksi. Jos lapsi tarvitsi esiopetuksen lisäksi päivähoitoa, se useimmiten järjestetään maksullisena esi-opetusta antavassa päiväkodissa. Tämän historiikin yhteistyöstä koulun kans-sa on II-osan varhaiskasvatus- ja esiopetusosiossa.

Lakisääteisen esiopetuksen ja päivähoidon hallintomuutoksen seurauk-sena päivähoitoyksiköt ja peruskoulu ovat yhä useammin saman katon al-la kombikouluina, joissa lastentarhan ja luokanopettajien (1-2 luokat) yhteis-työ voi toimia perheiden kasvatuskumppanuutena osana koulutusjärjestelmää. Tarkastelun fokus on asetettava koulutusjärjestelmän muutokseen, jossa esi-opetus institutionalisoitiin lainsäädännöllisesti osaksi perusopetusta, kriittinen käännekohta ajoittuu jo 1980-luvulle (Virtanen J. 2009, 130 Esi-opetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos, Tampereen Yliopistopaino 0y Tampere 2009.)


UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ – johtaja-lto Tuija Uhmavaara Tutustuminen 19.11.2015

Jalustinkadun päiväkoti (ylätalo), jossa lapsia 14+14+14, Merihevoset ja Meritähdet, joissa esiopetus Taskuravut 5 v., 3 lto ja 3 lh sekä 1 la, johtaja lto Eeva Pitkänen.

Jalustinkadun päiväkoti toimii Uittamon koulun yhteydessä ja kuuluu Uitta-mon päivähoitoyksikköön johtajana Susiniitynkadun päiväkodin johtaja, las-tentarhanopettaja Tuija Uhmavaara. Yksikköön kuuluu myös Ratsumiehen puis-ton leikkipaikka, jossa 2 päivähoitotyöntekijää (2 avustajaa). Koulun kanssa (1–2-luokat) on yhteistyötä pitkien perinteiden mukaan esikoulukokeilun ajal-ta: liikuntasali, yhteisiä suunnitelmia, kieli, matematiikka, juhlat kesäretket ym.

Mukana laajemmassa mediakasvatuksessa on neljä päiväkotia, kuten Va-saramäki, Halinen, Perno ja Kerttuli, joissa smart-taulu ja digikamera, opetta-jalla oma tietokone. Mediakasvatus motivoi lasta esim. yhteys smartin kautta Espanjan suomenkieliseen päiväkodin esiopetusryhmään.

Molla ABC (www.nordicedu.com/molla) MOLLA –hanke orientaatioprojektina Molla = media-osallisuus-lapsi. Mol-

la ABC on esiopetusikäisille suunnattu suomenkielinen oppimispeli tekstaus-kirjainten ja numeroiden piirtämisen harjoitteluun – pienet ja isot kirjaimet A-Ö. Oppimateriaaleja Molla- opetusen blogit- Turku. Olemme esim. saaneet etävieraaksi nettipoliisin päiväkotiin, joka kertoi lapsille liikenneturvallisuu-desta sekä poliisin työstä. Molla hankkeen kautta olemme saaneet mahtavat laitteet käyttöömme. (https:blog.edu.turku.fi/molla/oppimateriaaleja) Mol-la-muistipeli-muodot ja värit, äänet, kalenteri, medialaitteet (Molla-hanke Sai-maan mediakeskus) Vain Android-tabletit ja IPadit, alkoi Lappeenrannassa ja Turusta Opetusministeriön rahoittamana.

Lasten käyttämiä koneita Jalustinkadun päiväkodissa ovat dokumentti- ja di-gikamera, smart- älytaulu, neljä tietokonetta, kaksi lasten I Padia ja langaton net-ti. Käytössä on lapsilla rajatut vuorot, 20 min. koneaikaa eikä joka päivä. Lapsilla on myös mahdollisuus saada vuorotellen digikamera kotiin harjoittelua varten, jossa he voivat vanhempiensa kanssa kuvata jonkun aiheen. Lapsi kertoo aiheesta päiväkodissa. jonka sitten yhdessä käsittelemme. Taikamaan sähköinen esiopetus- oppimateriaali ostettu lisenssi vuodeksi, jossa lapsilla pelihetkeen tarkat vuorot ja joita vaihdellaan. Välillä pidämme kädentaitopäiviä, ja 5- vuotiaille tietokoneet käyttöön. (www.nordicedu.com/molla) Eeva Pitkänen – lastentarhanopettaja.

Susiniitynkadun päiväkoti, jossa ryhmät: Apilat alle 3 v/12lasta ja 1 lto ja 2 lh, Helmikät 2–4v/21 lasta ja 1 lto ja 2 lh, Kaislat 2–5v/21 lasta ja lto ja 2 lh, Sarat 1–6v, monivammaiset - lasten erityisryhmä, jossa 7–8 paikkaa – riippuu lasten hoidol-lisuudesta > työntekijät: erityislastentarhanopettaja (veo), sairaanhoitaja ja 3 lh.

http://www.nordicedu.com/molla

http://www.nordicedu.com/molla


Esiopetuksen järjestämispaikat ja esiopetuspaikkojen enimmäismäärät luku-vuonna 2016–2017: Esiopetus-paikat ja paikkojen enimmäismäärä Eteläinen palvelualue Aunelan koulu, Härkämäen phy, 26 Haarlan koulu, Haarla-Pikisaaren phy, 53 Heinikonkatu 4, Heinikonkadun phy, 20 Honkaistentie 74, Moikoisten esiopetusyksikkö (parakit), 53 Honkaistentie 72, Moikoisten phy, 20 Hyrköistentie, Pernon phy, 13 llpoisten koulukylä, llpoisten phy, 13 llpoisten koulu, Koivulan phy, 20 Jalustinkatu päiväkoti, Uittamon phy, 39 Kaskenkatu 7, Kaskenmäen phy, 13 Kellonsoittajankatu 6, Kerttulin phy, 20 Kellonsoittajankatu 6, Kerttulin phy, kielikylpy, 25 Koulukatu 12, Läntisen keskustan phy, 40 Kymenlaaksonkuja 4, Haritun phy, 20 Käsityöläiskatu 20, Asemanseudun phy, 20 Lauklähteenkatu 10, llpoisten phy, 33 Lautturinkatu 5, Haarla-Pikisaaren phy, 13 Nahkurinpiha 1, Tuomaansillan phy, 13 Pernontie 31, Pernon phy, 20 Rakuunatie 56, Vasaramäen phy, 33Ruiskatu, Petreliuksen pk, 20 Rätiälänkatu, lspoisten pk, 20Samppalinna, Urheilupuiston phy, 33, elokuusta 2016 alkaen Martin koululla Säkäkuja, Härkämäen phy 13 Sävelkuja, Koivulan phy, 26 Topeliuksen koulu, Portsan phy, 33 Vähä-Heikkilä, Mäntymäen phy, 33 Vähä-Heikkilä, Mäntymäen phy, tilaelementti 13 Wäinö Aaltosen koulu, Kukolan phy, 20

Pohjoinen palvelualue C.O Malmin koulu, ltäharjun phy, 20Halikonkatu, Moision phy, 40Halisten koulu, Halisten phy, 52Hintsankuja 4, Hintsankujan phy, 13Jäkärlän puistokatu, Arkeologinkadun phy, 33Viinamäenkatu 7, ltäharjun phy, 26Kaerlantie, Kaerlantien phy, 20Keltasirkunpolku, Pääskyvuoren phy, 20

Kotkankatu, Pääskyvuoren phy, 20Koukkarinkatu 3, Koukkarinkadun phy, 40Kärsämäen koulu, Kaerlan phy, 13Lanatie, Hannunniitun phy, 20Lausteen koulu, Huhkolan phy, 52Maistraatinpolku, Lausteen phy, 40Munterinkadun phy, 20Niitunniskantie, Hepokullan phy, 33Nummenpuistokatu 1, Kuuvuoren phy, 26Orminkuja 4, Orminkujan phy, 20Paltankatu 27, Piiparinpolun phy, 20Parolanpolku 8, Parolanpolun phy, 20 Piinokankatu 4, Piinokankadun phy, 20 Piiparinpolku 18, Piiparinpolun phy, 40 Raunistulan koulu, Rauninaukion phy, 33 Ritavuorenkuja, Kohmon phy, 20 Seikonkatu, Piinokankadun phy, 13 Suotorpankuja 3, Suotorpankujan phy, 13 Talinkorventie, Suikkilanseudun phy, 20 Teräsrautelan koulu/Suikkilan yksikkö, Suikkilan-seudun phy, 13 Teräsrautelan koulu, Suikkilanseudun phy, 33 Teräsrautelan nuorisotalo, Nättinummen phy, 33 Toffinkuja, Paattisten phy, 53

Perusopetuslain mukaan kunta voi hankkia esi-opetuspalvelua yksityiseltä palvelun tuottajalta. Seuraavat tuottajat ovat sitoutuneet tuottamaan esiopetuspalvelua lukuvuonna 2016–2017 Lastentalo Mukulax, Käsityöläiskatu, 13 Lastentalo Mukulax Kähäri, 13 Wendy House, 20 L 'Hexagone, 20 Miskatalo, 13 Käpyrinne, Turun Ensikoti-yhdistys ry, 13Päiväkoti Sinikello, 13 Päiväkoti Peppiina, 13Daycare Daisy Oy, 13Päiväkotiyhdistys Tyksilä ry:n päiväkoti, 13Sateenkaarikoto ry:n päiväkoti Ketunpesä, 13Päiväkoti Karusellimaa, 13 Auralan Setlementti ry:n päiväkoti, 13 Turun Steiner-päiväkoti Muksulanmäki Välskärinkatu, 15

Liite 17


Liite 18

Kaup

ungi

nval

tuus

to

Kaup

ungi

nhal

litus

Kasv

atus

- ja

opet

usla

utak

unta

Varh

aisk

asva

tus-

ja p

erus

opet

usja

osto

Luki

o- ja

am

mat

tiope

tusj

aost

oRu

otsi

nkie

linen

jaos

to

SIVI

STYS

TOIM

IALA

toim

iala

joht

aja

Tim

o Ja

lone

n

TOIM

IALA

N H

ALLI

NTO

YHTE

ISET

PA

LVEL

UT

PALV

ELUA

LUEE

T

TALO

US-

JA

TI

LAPA

LVEL

UT

talo

us-

pääl

likkö

An

ne T

akal

o

SUU

NN

ITTE

LU-

JA K

EHIT

TÄ-

MIS

PALV

ELU

kehi

ttäm

is-

pääl

likkö

Pi

a La

gerc

rant

z

YLEI

SHAL

LIN

TO

JA H

ENKI

LÖS-

TÖPA

LVEL

UT

hallin

to-

pääl

likkö

Pe

ntti

Mer

ta

AAM

U-

JA IL

TAPÄ

IVÄ-

TOIM

INTA

palv

elua

lue-

jo

htaj

aVe

sa K

ulm

ala

PALV

ELU

- O

HJA

US

palv

elua

lue-

jo

htaj

aVe

sa K

ulm

ala

VARH

AISK

ASVA

TUS

YKSI

TYIS

ET

PALV

ELU

T

palv

elua

lue-

jo

htaj

a Ve

sa K

ulm

ala

KUN

NAL

ISET

SU

OM

EN-

KIEL

ISET

PA

LVEL

UT

palv

elua

lue-

jo

htaj

a M

aija

-Liis

a Ra

ntan

en

PERU

SOPE

TUS

palv

elua

lue-

jo

htaj

a O

uti R

inne

RUO

TSIN

KIEL

I-N

EN K

ASVA

TUS

JA O

PETU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Lilia

ne K

jellm

an

LUKI

O-

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Esko

Hei

kkon

en

AMM

ATIL

LIN

EN

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Han

nu

Imm

onen

OPP

ISO

PIM

US-

TOIM

ISTO

AIKU

IS-

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Päiv

i Leh

tinen

Fröbelin kehittämän materiaalin perusta oli, ettei lapselle anneta valmiita leikkivälineitä, vaan aineksia, joille lapsi saa itse antaa muodon ja hahmon.

Erityisesti tulee ottaa huomiooon lasten toiminnan halu ja kehittää sitä sopivan työskentelyn ja leikin kautta.

Friedrich Fröbel (1782–1852)

t - varhaiskasvatuksen kehitys osaksi nykyperhe-elämää ja ... · lastentarhojen kehityslinjat...

Documents