2 2012

MUISTISSAKOMINUUDENYDIN?

Lähi- japerushoitajiakuntoutetaan eniten

2 super 2 • 2012

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajaehdokas Mari Niemi-Saari esittäytyy

6 Älypuhelin tuli kotihoitoon

8 Työsuojelu tukee tuottavuutta

9 600 uutta yhdysjäsentä

10 Yksityinen vanhustenhoito voi huonosti Ruotsissa

12 Helmikuun lyhyet

13 Näin vastattiin!

13 Lehtikatsaus

14 Lähi- ja perusruokaa: perunamoussaka

16 Pirjo Nummi hoitaa jalkoja

21 Tuoksusta voi sairastua

22 Hoiva-avustajat tulevat

26 Opetuskoordinaattori ohjaa

28 Mitä tekee SuPer-Opo?

32 Asuuko minuus muistissa?

34 Teoriaa ja käytäntöä Sataedussa

37 Nuorten sivu

38 Hyvä hoitaja osaa kuunnella

39 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

41 Opinnäytetyö saattohoidosta

42 Kasvua tukeva ravitsemus

44 Vaaleissa vauhti kiihtyy

45 Palasia sieltä täältä

46 Superilainen aamupäivä Karkkilassa

51 Opintopolkuja maailmalle

52 Aika hyvä työpaikka Imatralta

54 Keva kuntouttaa

Sisältö 2 / 2012

56 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

58 Superristikko

59 Lähihoitaja Kähönen

59 Paras juttu – vastaa kyselyyn!

60 Suomalaista varhais- kasvatusta Namibiaan

64 Jäsenrekisteri tiedottaa

65 Siskon pakina

66 Työttömyyskassan ajankohtaiset

72 Kuulumisia

74 Luonnossa

75 P.S. Heinolasta

32

16Jalkojenhoidosta tuli oma koulutusohjelma.

6Kristiina Koivisto on tottunut äly- puhelimen käyttöön.

Murtaako muisti- sairaus minuuden?

22Hoiva- avustajia koulutetaan vanhusten-hoitoon.

60Suomalaiset kehittävät Namibian päivähoitoa.

super 2 • 2012 3

super59. vuosikerta

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

Henriikka Hakkala (09) 2727 9177

vierailevat kirjoittajat

Lauri Dammert, Piia Lahti ja Marja

Sillanpää, Minna Lyhty, Anna-Kaisa

Ojuri, Mikko Rinta, Marja Saarenheimo

kannen kuva

iStockphoto

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

85 600 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Painotuote

Askel eteen,kaksi taakse

PääkirjoitusLeena Lindroos

K

leena.lindroos@superliitto.fi

untien halu palata takaisin terveyspalvelujen järjes-tämiseen omin voimin on lisääntynyt viime aikoina. On kokeiltu yksityistämistä ja kokeilun myötä todet-tu, että palvelut toimivat paremmin silloin, kun ko-ko toimiala on saman hallinnon alla. On esimerkik-si helpompi suunnata voimavaroja sinne, missä nii-

tä eniten tarvitaan. Kustannustehokkuuden ohella on herätty mietti-mään myös palvelujen laatua, luotettavuutta ja tasa-arvoisuutta. Ima-gokin on tärkeä tekijä.

Haastattelemamme ruotsalainen ammattiyhdistysasiantuntija tiivis-tää naapurimaan yksityisen vanhustenhoidon ongelmat. Siellä yksityis-täminen on edennyt kiivaassa tahdissa ja niellyt suhteellisesti suurem-man osan verovaroin toteutettavista palveluista kuin missään muualla maailmassa. Yksityisissä yrityksissä voittojen maksimointiin pyrkimi-nen on heikentänyt hoidon laatua, vähentänyt henkilökunnan määrää ja karmeimmillaan aiheuttanut suoranaisia katastrofeja. Toivottavasti tieto herättelee ja antaa uutta pohjaa palvelujen järjestämisestä käytä-vään keskusteluun.

Toinen ajankohtainen aihe on seitsemällä paikkakunnalla käynnis-sä oleva hoiva-avustajien pilottikoulutus. Vuoden lopussa nämä vajaat 400 kahdeksan kuukauden koulutuksen läpäissyttä työntekijää tulevat samoille työmarkkinoille kolmen vuoden eli täyden lähihoitajakoulu-tuksen käyneiden kanssa. On tärkeää, että uuden ryhmän jäsenten työ-tehtävät ja vastuut määritellään yhtenevästi vielä koulutuksen jatkues-sa niin, että ne selkeästi erottuvat koko tutkinnon suorittaneiden lähi-hoitajien tehtävistä. Tarkoitushan on tuottaa hoiva-alalle lisää käsiä, ei lisää hämmennystä tai epäselviä tehtäväkuvia.

Tässä numerossa kerromme myös jalkojenhoitajan työstä, onhan jal-kojenhoito hyväksytty kymmenenneksi koulutusohjelmaksi lähihoita-jaopintoihin tämän vuoden alusta. Lahdesta tulee tietoa kotihoidon älypuhelimien käytöstä ja opiskelijavastaavan työpäivään perehdytään Tampereella. Toivottavasti näistä ja monista muista aiheistamme löy-

tyy luettavaa myös uusille lähihoitajaopiskelijoille, joille tämä numero jaetaan tutustumista varten..

4 super 2 • 2012

jien, SuPer-Opojen ja opettajien osallistua SuPerin alueellisiin Opebileisiin.

uusien lähihoitajaopiskelijoiden liittyä maksutta SuPerin opiskeli-jajäseniksi.

keskustella tämän vuoden täy-dennyskoulutuksesta esimiehen kanssa.

anmäla sig till SuPers svenska studiedagar.

vastata kuumaan kysymykseen SuPerin verkkosivuilla Liittoko-kous- ja puheenjohtajaehdok-kaat -otsikon alla. Lue myös lisää puheenjohtajaehdokkaista.

alkaa valmistella tilinpäätöstä ammattiosaston kevätkokouk-sessa käsiteltäväksi.

ilmoittautua Unkarin koulutusmat-kalle.

ammattiosastojen puheenjohta-

Kunta-alan ay-johtajat, SuPerin Ju-hani Palomäki mukaan lukien, vaati-vat, että julkisen ja yksityisen sektorin eläkkeiden rahoitus on ratkaistava yh-tä aikaa.

– Tilanne on erittäin huolestuttava. Julkisen sektorin eläkkeiden rahoituk-sessa tikittää aikapommi. Jos sitä ei pu-reta ripeästi, kunnat ajautuvat vakaviin talousvaikeuksiin.

Yksityisten alojen työeläkemaksu on sovittu vuoteen 2014 saakka, julkisen

puolen rahoitus on auki.– Hallitusohjelmaan on kirjattu, et-

tä myös julkisen puolen eläkkeiden ra-hoitus on turvattava. Tämä lupaus pi-tää tulkita niin, että julkisen ja yksityi-sen sektorin eläkkeiden rahoitus on rat-kaistava yhtä aikaa.

Samalla on luotava järjestelmä, jo-ka tulevaisuudessa varmistaa kohoavi-en eläkemaksujen oikeudenmukaisen jakautumisen julkisen sektorin työnan-tajien ja työntekijöiden kesken..

Eläkekysymys onratkaistava kerralla

AjankohtaistaUusimmat kannanotot jamuistamisen arvoiset tapahtumat

Kalenteri

helmikuu

nyt on aika

2.–3.2.

2.–3.2.

5.2.

6.–10.2.

11.–12.2.

14.2.

14.–15.2.

21.2.

25.–26.2.

28.2.

SuPer kouluttaa uusia opo-ja, Vantaa

XV Valtakunnalliset Haavapäi-vät, Helsingin Messukeskus, Suomen Haavanhoitoyhdistys

J. L. Runebergin päivä

Luottamusmiestutkinto, 1. opintojakso, Helsinki, SuPer

PeSu-koulutus, perustietoa SuPerista koulunkäynnin- ohjaajille, Tampere, SuPer

Ystävänpäivä

Opintopäivät, Helsinki, SuPer

Kansainvälinen äidinkielen päivä

Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi, Rovaniemi, SuPer

Sihteerikurssi, Helsinki, SuPer

ing

ima

ge

maaliskuu

5.–7.3.

8.3.

12.–16.3.

20.3.

22.3.

23.3.

Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer

Kansainvälinen naistenpäivä

Luottamusmiestutkinto, 1. opintojakso, Kuopio, SuPer

Puheenjohtaja- ja sihteeri- päivä, Helsinki, SuPer

Maailman vesipäivä

Maailman tuberkuloosipäivä

STTK taistoon harmaatataloutta vastaanPalkansaajajärjestöt STTK, SAK ja Akava sitoutuvat käytettävissään ole-vin keinoin edistämään harmaan talou-den tehokasta torjuntaa. Keskusjärjes-töt suosittelevat jäsenjärjestöilleen toi-mialakohtaisen yhteistyön aloittamis-ta tai jatkamista toimialalla mahdolli-sesti esiintyvän harmaan talouden tor-jumiseksi.

Harmaan talous vie yhteiskunnalta

vero- ja maksutuloja sekä vääristää työ-markkinoita ja kilpailua. Tämän tor-junta on yksi nykyhallituksen kärki-hankkeista, ja asia vaatii yhteiskunnan eri toimijoiden yhteisiä ponnistuksia.

Suomessa harmaata taloutta on tor-juttu muun muassa lainsäädännöllä ja sen kehittämisellä, talousrikostorjun-taohjelmilla, viranomaisten yhteistyöl-lä sekä valvonnalla..

super 2 • 2012 5

Hyppää kyytiin! uPer on vilkku päällä ris- teyksessä. Sinulla on nyt mahdollisuus päättää suun- ta, joka valitaan. Olen lu-pautunut kuskiksi tälle matkalle. Hyppää kyytiin,

minä kerron, mitä tällä reissulla on tu-lossa!

SuPer-menopelimme on hyvin huollettu ja toimiva. Tarpeen vaaties-sa tehoja löytyy ja SuPer kiihtyy saa-vuttaen tavoitteen. Kone ei savuta, sil-lä hoidamme asiat niin, ettei ikäviä ja epäreiluja keinoja tarvita. Upea Su-Per edellyttää, että kaikista osista pide-tään hyvä huoli ja ymmärretään jokai-sen palasen tärkeys. Pienimpäänkin ra-sahdukseen tulee reagoida, vaikka ää-ni kuuluisi vaimeana ja kaukaa suuren moottorin alta. Pieni ääni on yhtä tär-keä kuin suuri pamaus, se saattaa jo-pa olla ihan ratkaiseva kokonaisuuden toiminnan kannalta.

SuPer kasvaa tasaisesti. Kaikille su-perilaisille löytyy turvallinen paikka. SuPer kiertää jokaisen pysäkin kautta ja ottaa huomioon kaikki kiinnostu-neet. Siksi jokaisella pysäkillä on run-saasti mukaan kyytiin haluavia, jotka eivät aikaisemmin ole reissuun osallis-tuneet. Tällä matkalla on mukavaa ei-kä iloa puutu. Vaikka nauretaan, hoide-taan myös vaikeat ja vakavat asiat.

Olen loistava kuski, ja haluankin poiketa raikkaudella muista kuskeista. Tärkeää tässä tehtävässä on, että kuski on samanlainen kuin matkustajansa ja

S

Yhdessä päätämme ja minä soitan torvea superilaisten tahtiin.

Puheenvuoro

vie heidät kohti määränpäätä. Ajetaan maisemareittiä, joka tarjoaa

jokaiselle jotakin, myös heille jotka ovat työssä muualla kuin vanhusten parissa, sairaalassa tai kuntasektorilla. Matkus-tajat saavat valita määränpään ja aje-len sitä kohti taloudellisesti. Tavoittee-seen päästäksemme teemme yhteistyötä. Välillä on tarpeen jutella, vaihtaa kuu-lumisia ja kohdata ohikulkijoita. Pitää myös puntaroida onko kuljettu reitti ollut oikea, viekö tie perille ja mihin suuntamme seuraavaksi? Yhdessä pää-tämme ja minä soitan torvea superilais-ten tahtiin. Kuskina minulle on tärke-ää, että luotamme toisiimme.

Meidän SuPerimme on muillekin tuttu, sillä superilaiset ovat tärkeitä ammattilaisia, joiden työtä arvostetaan. Yhdessä ponnistelemme sen eteen, että arvostus näkyy myös palkassa.

Sinä voit vaikuttaa siihen, kenet liittokokous valitsee SuPerin kuskiksi. Nyt punnitaan, haluavatko superilaiset mukaan uusia ja tuoreempia toimijoi-ta. Jos ajattelet, että SuPerin tulee jat-kossakin olla vahva ja itsenäinen yh-teiskunnallinen vaikuttaja, äänestä eh-dokasta, joka tukee tavoitteitani ja ha-luaa valita minut SuPerin uudeksi pu-heenjohtajaksi..superin puheenjohtajaehdokkaat esit-täytyvät tällä palstalla kevään lehdissä: mari niemi-saarta seuraavat henna tuomi-koski maaliskuussa, tiia rautpalo huhti-kuussa ja silja paavola toukokuussa.

Puheenjohtajaehdokas Mari Niemi-Saari

6 super 2 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Kristiina Koiviston mielestä älypuhelinta on helppo käyttää. Miinuksena puhelimessa on herkkä kosketusnäyttö ja toiminnanohjausjärjes-telmän hetkittäinen hitaus.

Älypuhelin ohjaa kotihoidon työntekijää

teksti ja kuva sonja kähkönen

Älypuhelimet tulevat osaksi koti-hoidon työtä yhä laajemmin ympäri Suomea. Lahdessa puhelimen käy-töllä haluttiin lisätä aikaa välittö-mään asiakastyöhön. Nyt puhelimet kertovat kotihoidon työtehtävistä ja valvovat työaikaa.

Kun lähihoitaja Kristiina Koivisto tulee kotihoidon asiakkaan luokse, hän ak-tivoi oven lukon, etsii älypuhelimesta asiakkaan nimen, painaa kosketusnäyt-töä – ja ovi avautuu. Sähköinen oven avaus rekisteröi, milloin Kristiina aloit-

taa ja lopettaa asiakaskäynnin. Asiak- kaan luona kuluvaa hoitoaikaa laskee myös älypuhelimessa toimiva Hilk-ka-toiminnanohjausjärjestelmä. Ajan- lasku käynnistyy, kun Koivisto kosket-taa puhelimen näytöllä olevaa väripalk-kia.

Kristiina näkee työpuhelimestaan päivittäiset asiakaskäynnit. Pegasokseen yhteydessä olevasta toiminnanohjaus-järjestelmästä lähihoitaja löytää myös asiakaskohtaiset työtehtävät aamupalan laittamisesta lääkkeiden jakoon, omais-ten yhteystiedot sekä muut huomiot,

jos asiakas on esimerkiksi vaikeasti de-mentoitunut.

– Käyn tehtävälistan läpi joka ker-ta asiakkaan luokse mennessäni ja pois lähtiessäni, sillä tehtäviin saatetaan teh-dä päivityksiä, Koivisto kertoo.

Kristiina työskentelee Lahdessa Jal-karanta-Metsäkankaan kotihoidon alu-eella, jossa aloitettiin älypuhelimien pi-lotointi vuonna 2009. Kokeilualuetta laajennettiin vähitellen, ja viimeisetkin kotihoidon yksiköt ottivat puhelimet käyttöönsä vuoden 2011 marraskuussa.

– Tammikuussa älypuhelimilla aloi-

super 2 • 2012 7

Sähköisiä reseptejäjo puolet vuoden loppuun mennessä

Sähköisten reseptien odotetaan yleisty-vän tänä vuonna nopeasti. Vuoden lo-pussa sähköinen resepti on käytössä jul-kisen terveydenhuollon kautta jo noin puolella maan väestöstä. Sähköistä lää-kemääräystä koskevan lain mukaan ap-teekkien tulee ottaa eResepti käyttöön-sä huhtikuun alkuun mennessä. Julki-nen terveydenhuolto ottaa eReseptin käyttöönsä huhtikuuhun 2013 men-nessä ja yksityinen sektori huhtikuu-hun 2014 mennessä. Tällä hetkellä esi-merkiksi Yliopiston Apteekilla on säh-köisiä reseptejä neljäsosa kaikista resep-teistä tietyissä toimipaikoissa.

Lääkkeidenmyynti väheni

Lääkkeiden kokonaismyynti oli viime vuonna 2619 miljoonaa euroa, mikä on 0,4 prosenttia vähemmän kuin edel-lisenä vuonna. Kustannusten lasku oli kuitenkin pienentynyt vuodesta 2009. Myydyimpiä lääkeryhmiä olivat her-mostoon vaikuttavat lääkkeet, syöpä-lääkkeet ja immuunivasteen muuntajat, ruuansulatuselinten sairauksien ja ai-neenvaihduntasairauksien lääkkeet sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet. Näistä ryhmistä ainoastaan syöpälääk-keiden ja immuunivasteen muuntaji-en myynti kasvoi edellisvuoteen verrat-tuna, muiden ryhmien myynti oli hie-man vähentynyt. Vuonna 2010 piene-nivät myös lääkekorvausmenot ensim-mäistä kertaa lääkekorvausten histori-assa. Lääkekorvauksia maksettiin 1 225 miljoonaa euroa, mikä on 1,6 prosent-tia edellisvuotta vähemmän.

ing

ima

ge

tettiin myös asiakkaan luona tapahtu-va hoitotyön kirjaaminen ja tulevai-suudessa mukaan tulee elintoiminto-jen mittaus, kertoo pilottia koordinoi-nut lähihoitaja Erja Tiihonen.

Älypuhelimilla kirjaamisen myötä asiakkaan kotiin ei jää entiseen tapaan merkintöjä hoitokäynneistä.

– Olemme sopineet, että asiakasvas-taava ottaa asiakkaan luvalla säännölli-sesti yhteyttä omaiseen ja keskustelee asiakkaan voinnista ja hoidon tavoit-teista, sanoo kotihoitopäällikkö Maren Olkkonen.

Lisää välitöntä asiakasaikaa

Älypuhelimet otettiin Lahdessa käyt-töön kotihoidon toiminnan tehostami-seksi. Maren Olkkosen mukaan tehos-tamiselle oli tarvetta, sillä asiakkaat oli-vat yhä huonompikuntoisia ja asiakas-käyntien määrä kasvoi vauhdilla.

– Tekemässämme työaikaseurannas-sa selvisi, että kotihoidon henkilökun-nan työajasta neljäsosa meni työn orga-nisointiin ja noin neljätoista prosenttia matkoihin. Halusimme löytää toimin-tatapoja, joilla voidaan lisätä välitöntä asiakasaikaa.

Toiminnanohjausjärjestelmä tallen-taa kotihoidon alueelta tilastotietoa, jonka avulla resursseja voidaan kohden-taa sinne, missä niitä tarvitaan. Ohjel-ma kerää alueittaiset tiedot työntekijöi-den sairauslomista, välittömän asiakas-työn määrästä, asiakkaiden hoitoisuu-desta, tukipuhelinasiakkaiden määrästä ja esimerkiksi varahenkilöiden varaus- ten määristä.

– Tilastoraporteista näemme, millä alueella on liian vähän työntekijöitä ja missä työvoimaa on liikaa. Työ jakau-tuu työntekijöiden kesken nyt entistä tasaisemmin.

Lisää aikaa välittömään asiakastyö-hön on tuonut sähköinen oven avaus, jonka myötä avainten noutaminen toi-mistolta ja niiden mukana kuljettami-nen on jäänyt pois. Lisäksi työntekijä voi aloittaa tai lopettaa työpäivänsä asiak- kaan luona.

– Aiemmin kotihoidon työnteki-jät viettivät työpäivästään 46 prosent-tia asiakkaan luona. Tavoitteemme on nostaa välitön asiakasaika 60 prosent-

tiin. Jo nyt olemme päässeet eteenpäin.Olkkonen uskoo, että nykyistäkin

parempiin lukemiin päästään, kun äly-puhelimilla asiakkaan luona tehtävä kirjaamistyö pääsee kunnolla vauhtiin.

Maren Olkkosen mukaan älypuhe-limia otetaan käyttöön yhä laajemmin ympäri Suomea.

– Monilla paikkakunnilla on huo-mattu, että kotihoitoon tarvitaan liik-kuvan työn hallintajärjestelmä. Puhe-limista, sähköisistä lukoista ja toimin-nanohjausjärjestelmästä koituvat kus-tannukset ovat kohtuulliset niistä saa-tuihin hyötyihin nähden.

Puhelimet valvovat työaikaa

Älypuhelin kertoo kotihoidon työn-tekijälle ajan, joka kullekin asiakkaal-le on varattu. Koska puhelin tallentaa myös toteutuneen hoitoajan, voidaan tarvittaessa tarkistaa, että asiakkaalta on laskutettu kotihoidon käynnistä oi-kea summa.

– Ohjelma vaatii selityksen, jos vie-tän asiakkaan luona palvelu- ja hoito-suunnitelmaan nähden liikaa tai liian vähän aikaa. Tarkka ajan seuraaminen puhelimen kautta lisää paineita työssä ja herättää tunteen siitä, että sinua tark-kaillaan, Kristiina Koivisto sanoo.

Erja Tiihonen kertoo, että kotihoi-don työntekijät suhtautuivat älypuheli-miin aluksi varauksella, mutta enää hä-nen korviinsa ei ole vastalauseita kan-tautunut. Koivisto näkee puhelimessa myös myönteisiä puolia:

– Turvallisuuden kannalta tämä on hyvä järjestelmä. Kerran unohdin pai-naa työn aloitus -kuvaketta ja tunnin päästä toimistolta soitettiin huolestu-neena, olenko joutunut kolariin.

Kristiina pitää hyvänä myös sitä, että jokainen työntekijä voi merkitä omat menonsa toiminnanohjausjärjes-telmään, josta työnjakaja huomioi ne asiakaskäyntejä jakaessaan.

– Lisäksi yllättävissä tilanteissa, esi-merkiksi asiakkaiden sairastaessa, voin siirtää töitä muille työntekijöille eikä avainten kanssa tule ongelmia.

– En haluaisi enää palata vanhaan ta-paan, jossa mukana kuljetellaan pape-ripinoa ja avainnippua. On hyvä, että tekniikkaa hyödynnetään..

8 super 2 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Työsuojeluhallinnon uusi kurssi tarttuu ajan ilmiöön

Suitset harmaalle taloudelleteksti henriikka hakkala

Harmaata taloutta syntyy, kun yhdessä sovitusta tai säädetystä ei pidetä kiinni. Tuttuja esimerkkejä ovat palkan maksaminen pimeänä tai eläke- ja vakuutusmaksujen lai-minlyöminen. Välillisesti harmaan talouden kriteerit täyttyvät myös silloin, kun luistetaan esimerkiksi työterveydenhuollon järjestämi-sestä tai työajoista.

Sosiaali- ja terveysalalla harmaan talou-den tunnusmerkkejä löytyy kirjaamat-tomista ylitöistä ja saman jakson aika-na vapailla korvatuista suunnittelemat-tomista lisätöistä. Näihin ongelmiin tulisi työsuojelun asiantuntijoiden mu-kaan tarttua yläkautta.

– Työaikojen noudattaminen on joh-tamisen taitokysymys, sosiaali- ja ter-veysministeriön työsuojeluosaston yli-johtaja Leo Suomaa sanoo.

Suomaa, sosiaali- ja terveysminis-teriön työsuojeluosaston valvontajoh-taja Markku Marjamäki ja Etelä-Suo-men aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtaja Kaarina Myyri-Partanen avasivat työsuojeluhallinnon suunnanmuutosta yhteisessä tiedotusti-laisuudessaan tammikuussa Helsingissä.

Nelivuotiskaudelle 2012–2015 teh-dyn työsuojelutoiminnan runkosopi-muksen tavoitteissa painottuvat aiem-paa voimakkaammin harmaan talou-den torjunta ja työurien pidentäminen. Työsuojelun uusi kurssi heijastaa Jyr-ki Kataisen hallitusohjelman painopis-tealueita.

Kaarina Myyri-Partanen katsoo asiaa valvonnan toteuttajan näkökulmasta. Sovituista työajoista luistamista on työ-suojelutoiminnan käytännön työssä pohdittu työntekijöiden kuormittumi-sen kannalta. Valvonnassa voidaan no-jata vahvaan säädökseen. Työturvalli-

suuslain 25. pykälä ohjaa vastuun kuor-mituksen hillitsemisestä yksiselitteises-ti työnantajalle.

– Työnantajan tulee valvoa ja huoleh-tia. Valtakunnallisesti tämä tulee tehtä-väksi ylimmän johdon kautta, Myyri-Partanen linjaa.

Työsuojelu tukee tuottavuutta

Harmaa talous syö tuottavuutta, jonka lisääminen on nyky-yhteiskunnan koh-talonkysymys. Yhteiskunnan toiminta rahoitetaan bruttokansantuotteella, jo-ka saadaan kertomalla tuottavuus työ-tuntien määrällä. Kansan ikääntymi-nen vähentää työtuntien tekijöiden määrää, mutta tuottavuuttakaan ei voi-da lisätä loputtomasti tai siitä tulee hi-ostamista, Leo Suomaa kuvaa tilanteen haasteita:

– Kukaan ei usko, että lapsemme ovat kaksi kertaa niin tuottavia kuin me. Työtunteja on lisättävä, jos halu-amme nauttia hyvinvoinnista, jonka olemme itsellemme luvanneet.

Työtunteja voisi nykytyöurista löy-tyä noin vuosi lisää, jos työtapaturmi-

en määrä saataisiin nollatuksi ja tur-han varhainen eläköityminen mielen-terveydellisistä syistä tai tuki- ja lii-kuntaelinsairauksien vuoksi puolittuisi. Työsuojelussa kiinnitetäänkin erityistä huomiota nimenomaan psyko-sosiaali-sen kuormittumisen valvontaan.

– Valvontaa suunnataan erityises-ti sellaisille toimialoille ja työpaikoil-le, joissa on keskimääräistä suurempi riski altistua tekijöille, jotka johtavat ulos työmarkkinoilta, Markku Marja-mäki kertoo.

Sosiaali- ja terveysala valvonnan painoalueena

Työsuojeluvalvontaa toteuttavat alue-hallintovirastojen työsuojelun vastuu-alueet, entiset työsuojelupiirit. Valvon-taa tehdään riskiperusteisina tarkastuk-sina ja asiakasaloitteiden perusteella.

STM ja AVIt ovat sopineet toimi-aloista, joiden valvontaa on tarkoitus painottaa. Kaarina Myyri-Partanen kertoo niin sosiaali- ja terveysalan kuin kunta-alankin löytyvän tältä listalta.

– Viranomaisvalvonta on työsuoje-luhallinnon tehtävä, mutta kaikilla on oikeus ja mahdollisuus osallistua työ-suojelun kehittämiseen, muistuttaa Leo Suomaa.

Työsuojelutoiminta on nykyises-sä kireässä taloustilanteessa hyvässä asemassa. Valtion talousarviossa työ-suojelun tehostamiselle on varattu 1,5 miljardin euron erä, jonka käyt-töä ohjaa harmaan talouden ministe-rityöryhmä. Esimiestyön ja johtami-sen kehittäminen on kirjattu hallitus-ohjelmaan työelämän laatua paranta-vana toimenpiteenä ja johtamisen ke-hittämiseksi on perustettu erityinen verkosto, jonka työtä koordinoi Työ-terveyslaitos..

ing

ima

ge

super 2 • 2012 9

Paras-hanke ei vaikuttanut koulutuspalveluihin

Vuoden 2012 lopulla päättyvä Paras-hanke vaikutti vain vähän perus- ja toi-sen asteen koulutuksen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Vuosien 2006–2010 aikana ala- ja yläkoulujen määrät ovat vähentyneet, mutta koulutuksen saavu-tettavuus ei ole samassa määrin heiken-tynyt. Tiedot käyvät ilmi Jyväskylän yli-opiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Paras-hanketta käsittelevän tutkimuk-sen väliraportista.

Opiskelu- turvallisuutta parannetaan

Opiskelun aikaista soveltuvuuden ar-viointia tehostava SORA-lainsäädäntö tuli voimaan tammikuun alussa. SO-RA-säädöksillä lisätään keinoja ratkais-ta opiskelijoiden soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiä koulutuksessa ja työelämässä. Näin pyritään edistämään muun muassa potilas- ja opiskeluturval-lisuutta ja parantamaan opiskelijoiden oikeusturvaa. Uudet säädökset koske-vat yliopistoja, ammattikorkeakouluja, ammatillista koulutusta ja ammatillis-ta aikuiskoulutusta. Ammatillista kou-lutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta koskevat SORA-lait ja asetukset löyty-vät numeroidensa perusteella osoittees-ta www.finlex.fi: 951/2011, 952/2011, 956/2011, 955/2011, 1032/2011 ja 1033/2011.

Kampanjavuosi toi yli 600 uutta yhdysjäsentäteksti jukka järvelä

Liitto sai viime vuonna yli 600 uutta yhdysjäsentä työpaikoille. Nyt superilaisia yhdysjäseniä on noin 3500, mutta lisää tarvitaan.

Koko viime vuoden kestänyt kampan-ja Yhdysjäsen on ykkönen pääsi tavoittee-seensa. Moni työpaikka sai nyt ensim-mäisen yhdysjäsenensä, joka levittää su-perilaista sanomaa ja tietoutta arkipäi-vän työelämässä.

Osa yhdysjäsenistä haki valmiuksia tehtäväänsä liiton järjestämiltä yhdysjä-senkursseilta, joita viime vuonna pidet-tiin kahdeksalla paikkakunnalla. Näiltä kursseilta koulutuksen tai inspiraatio-ta haki 200 superilaista vuonna 2011.

Yhdysjäsenkursseja järjestetään myös tänä vuonna. Lisätietoa paikka-kunnista ja ajankohdista saa verkosta www.superliitto.fi -> koulutustarjonta -> järjestökoulutus -> yhdysjäsenkurssi.

Yhdysjäsenille on avattu myös oma sivusto, joka löytyy liiton verkkosivun etusivulta oikean alakulman linkkiä klikkaamalla.

Ensimmäinen kontakti

SuPerin järjestöasiantuntija Tiina Pen-dolin korostaa yhdysjäsenen asemaa se-kä kunta- että yksityisellä puolella.

– Yhdysjäsenen tehtävä on tärkeä. Hän on monelle työntekijälle ensim-mäinen kontakti ammattiyhdistykseen. Yhdysjäseniä tarvitaan koko ajan lisää. Tavoitteena on, että heitä olisi ainakin kaksi jokaisella työpaikalla, näin he voi-sivat tukea toiminnassa toisiaan.

Yhdysjäsenen perustehtäviin kuuluu tiedottaminen, jäsenhankinta, neuvon-ta ja innostaminen superilaisuuteen. Hän toimii linkkinä liiton, ammatti-osaston ja jäsenten välillä. Yhdysjäsen toivottaa uudet työntekijät tervetul-leeksi ja kertoo heille SuPerin toimin-nasta ja jäsenyyden eduista.

Yhdysjäsen ei suoraan vastaa jäsen-ten edunvalvonnasta, mutta hän huo-lehtii siitä, että jäsenet saavat apua on-gelmissaan ohjaamalla heidät kysymyk-sineen oikean tahon luo..

Runsaasti lähihoitaja-opiskelijoita Taitaja-kisassaAmmattitaidon vuoden 2012 SM-se-mifinaalit järjestettiin Savonlinnassa ja Lahdessa tammikuussa.

Lähihoitajalajissa kilpailijoita oli en-nätysmäärä, peräti 61 paria, joista kah-deksan paria selviytyi finaaliin. Finaali-kilpailut järjestetään Jyväskylässä 24.–26. huhtikuuta.

SuPerin suunnittelija Lena Öhman on lähihoitajalajin päätuomari ja oh-jausryhmän jäsen.

– Tänä vuonna yksi suosituimmis-ta lajeista on lähihoitaja-laji. Se on ol-lut suosittu myös yleisön keskuudes-

sa. Kilpailutehtäviä lasten ohjaamises-ta vanhusten hoitoon on kiinnostava seurata. Lähihoitajille, kuten muillekin Taitaja-kilpailijoille, voi povata hyvää menestystä työmarkkinoilla, toteaa Tai-taja2012-tapahtuman kilpailunjohtaja Esko Junttila.

Taitajakisat on valtakunnallinen nuor- ten ammattitaidon kilpailu, jossa kil-pailevat Suomen ammatillisten oppi-laitosten parhaat nuoret kyvyt 42 alal-ta..tunnelmia semifinaaleista sivulla 72.

10 super 2 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Vakavia puutteita yksityisessä vanhustenhoidossa Ruotsissa

Henkilökuntaa vähemmän jahoito kunnallista huonompaa

teksti markku vuorio

Viime syksystä lähtien ruotsalaisten mieliä ovat kuohuttaneet toistuvat uutiset laitos-hoidossa asuvien vanhusten hädästä. Julkisuudessa ovat olleet jättikonserni Carema Caren Tukholmassa sijaitsevat vanhainkodit. Niissä vanhukset ovat kärsineet muun

muassa ravinnon puutteesta, hygienian laiminlyönneistä ja makuuhaavoista.

– Careman johto on puolustautunut väittämällä, etteivät he ole olleet tietoisia hoivan puutteista, koska vanhuksilta ei ole tullut kielteistä palautetta. Monet vanhainkotien asukkais-ta ovat niin huonossa kunnossa, etteivät tiedä millä planee-talla ovat. On kohtuutonta olettaa, että he laatisivat valitus-kirjelmiä hoivan laadusta, kuntatyöntekijöiden ammattiliit-to Kommunalin Tukholman osaston puheenjohtaja Marga-reta Bohman sanoo.

Bohmanin mukaan riskipääomarahastojen omistaman hoito- ja hoiva-alan konserni Careman vanhainkotien on-gelmat pääsivät kasvamaan mittasuhteiltaan valtavaksi ennen kaikkea siksi, että henkilökunta ei uskaltanut kertoa ajoissa vanhusten huonosta kohtelusta.

– Yksityisissä vanhainkodeissa hoivan puutteiden julkituo-misesta voi menettää työpaikkansa. Yksityisellä sektorilla hoi-vahenkilökunnan oikeudet raportoida työpaikkansa epäkoh-dista ovat paljon heikommat kuin julkisella sektorilla. Se on iso ongelma.

Hoivaskandaalien vanavedessä tilanteen korjaamiseksi on vaadittu laatuvaatimusten tiukentamista ja valvonnan tehos-tamista.

Bohman arvioi, että Careman vanhainkodeissa paljastu-neiden kauheuksien kaltaiset epäkohdat olisi voitu välttää, jos kuntien virkamiehet olisi koulutettu kirjoittamaan sopimuk-siin täsmälliset laatukriteerit ja niiden toteutumista olisi val-vottu. Hänen mukaansa tehokkaan valvontakoneiston ylläpi-täminen olisi todennäköisesti niin kallista, että kunnille tulisi aina halvemmaksi tuottaa palvelunsa itse.

Yksityisten voitot henkilöstökuluista

Margareta Bohmanin mielestä vanhuspalvelujen ongelmat johtuvat ennen kaikkea yritysten häikäilemättömästä voiton-tavoittelusta.

– Riskipääomarahastojen omistamat vanhainkodit eivät

olisi pystyneet takomaan yli 20 prosentin voittoja muuten kuin henkilöstömenoista pihistämällä.

Bohman muistuttaa, että Ruotsissa yksityisissä vanhainko-deissa hoitohenkilökuntaa on keskimäärin kymmenen pro-senttia vähemmän kuin kunnan omissa. Hänen mukaansa leikkaukset on viety läpi vanhusten hyvinvoinnin ja hoiva-henkilökunnan työehtojen kustannuksella.

Tukholman yliopiston sosiaalisen työn professori Marta Szebehely on samaa mieltä.

– Vanhusten hoidossa laadun ja henkilöstömitoituksen

Ammattiliitto Kommunalin Tukholman osaston puheenjohtajan Margareta Bohmanin mielestä vanhuspalvelujen ongelmat johtuvat ennen kaikkea yritysten voitontavoittelusta.

Ko

mm

un

al

St

oc

Kh

ol

mS

lä

n

super 2 • 2012 11

Hyvä johtaminenpidentää työuria

Hyvällä johtamisella voidaan yhdis-tää työntekijöiden hyvinvointi ja työn tuottavuus. Ihmisten hyvinvoinnin li-säksi myös talouden kestävyyden kan-nalta välttämätön työurien pidentämi-nen vaatii parempaa johtamista. Suo-messa jää joka vuosi yli 20 000 ihmis-tä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tätä lu-kua voidaan huomattavasti pienentää johtamista parantamalla. Ikäjohtami-nen kuuluu uusiin teemoihin. Ikäjoh-taminen ei koske ainoastaan ikääntyviä työntekijöitä, vaan kaikenikäiset työn-tekijät tarvitsevat sitä. Johtamiseen ovat paneutuneet Sosiaali- ja terveysministe-riö sekä Työterveyslaitos, joiden ohjaa-ma Johtamisen kehittämisverkosto on aloittanut toimintansa.

Paikannin helpottaa sairaalatyötä

Itä-Savon sairaanhoitopiiri SOSTERI on ottanut käyttöön langattomiin lähi-verkkoihin perustuvan paikannusjärjes-telmän. Sen ansiosta Savonlinnan kes-kussairaalassa tiedetään, missä henkilö-kunta ja liikuteltavat laitteistot kulloin-kin sijaitsevat. Vähitellen paikantimia annetaan myös potilaille.

– Kesällä käyttöönotettu sisätilapai-kannusjärjestelmä säästää aikaa varsi-naiseen hoitotyöhön. Esimerkiksi lait-teisiin sijoitettujen paikantimien avulla olemme voineet minimoida liikuteltavi-en laitteiden etsintään kuluvan ajan. Li-säksi hoitohenkilökunnan turvallisuus on lisääntynyt, kun helposti mukana kannettavalla paikantimella voi kutsua apuun vartijan lisäksi lähistöllä olevia kollegoita, jos potilas käyttäytyy aggres-siivisesti, kertoo SOSTERIn tietojärjes-telmäsuunnittelija Antti Kaipainen.

välillä on suora yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että voittoa ta-voittelevien yritysten omistamissa van-hainkodeissa henkilökuntaa on vähem-män ja palvelujen laatu on huonompaa kuin kuntien tai säätiöiden ylläpitämis-sä vanhainkodeissa.

Szebehely korostaa, että Ruotsissa hyvinvointipalvelujen tuotannossa toi-mivat yritykset eivät voi lisätä tulojaan palvelujen laatua parantamalla. Siksi voittoja on mahdollista kasvattaa vain henkilöstö- ja muista menoista säästä-mällä.

Vanhustenhoivassa henkilökunnan palkat ovat suurin kustannuserä. Täten voittoa on helpointa kasvattaa henki-lökuntaa vähentämällä. Careman van-hainkodeissa tähän on pyritty keinoja kaihtamatta.

Viime syksynä monet yhtiön Tuk-holmassa omistamat vanhainkodit jäi-vät kiinni vilpillisestä tilastonikkaroin-nista. Niissä miehityksen taso oli ollut sopimusten mukainen ainoastaan pa-perilla.

Careman vanhainkodeissa myös materiaalikuluja on pyritty karsimaan kovalla kädellä. Lehtitietojen mukaan henkilökuntaa on kannustettu kilpai-lemaan keskenään menoleikkauksissa. Säästölinja on vedetty niin pitkälle, että vanhusten vaippoja on punnittu käyt-töajan pidentämiseksi.

Kieroa bisnestä sekä hyviä tuloksia

Margareta Bohmanin mukaan Ruot-sissa säätelyn liiallinen purkaminen on tehnyt verovaroin kustannettujen jul-kisten palvelujen tuotannosta poikkeuk- sellisen kannattavaa bisnestä. Tämän johdosta nopeita voittoja saalista-vat kansainväliset sijoitusrahastot ovat kiinnostuneet ruotsalaisten hyvinvoin-tipalveluyritysten omistamisesta.

– Yksityistäminen on vyörynyt eteenpäin valtavalla nopeudella. Mis-sään muualla maailmassa yhtä suurta osuutta verovaroin rahoitetuista palve-luista ei ole annettu voittoa tavoittele-vien yritysten tuotettavaksi. Kuka ta-hansa on voinut ryhtyä hyvinvointipal-velujen tuottajaksi. Laadunvalvonta on ollut olematonta ja voitot korkeampia kuin ruotsalaisyrityksissä keskimäärin,

Bohman kuvailee kehitystä.Bohmanin mukaan on kohtuutonta,

että vanhusten hoivan laiminlyönteihin syyllistyneet kansainväliset konsernit ovat voineet kasvattaa voittojaan palve-lujen laadusta tinkimällä ja saaneet sen lisäksi viedä voittonsa ulkomaille mak-samatta niistä veroja Ruotsiin.

– Yritysten verokikkailun estäminen ja muun keplottelun hillitseminen laa-dun valvontaa tiukentamalla eivät riitä ratkaisuksi ongelmiin. Mielestäni voit-toa tavoittelevat yritykset pitäisi saada kokonaan pois hyvinvointipalvelujen tuotannosta.

Bohman painottaa, ettei tämä ole Kommunalin kanta valtakunnallisesti vaan Tukholman osaston tekemä lin-jaus.

– Yksityisten yritysten mukaantulo julkisten palvelujen tuotantoon on ai-heuttanut usein katastrofeja. Samaan aikaan kannattaa pitää mielessä, et-tä monet hyvinvointipalveluja tarjoa-vat yksityiset toimivat fantastisen hy-vin. Esimerkiksi Capion omistamas-sa St Göranin sairaalassa hoito on erit-täin hyvää. Yhteistyö henkilökunnan ja omistajien välillä toimii hyvin ja poti-laat ovat tyytyväisiä.

Bohmanin mukaan korkealaatui-sia hyvinvointipalveluja tuottaville yri-tyksille yhteistä on se, etteivät ne mak-sa suuria osinkoja osakkeenomistajille, vaan käyttävät suuren osan voitoistaan palvelujen kehittämiseen.

Pakkoyksityistäminen uhkaa

Toistaiseksi 130 Ruotsin kuntaa tuottaa vanhuspalvelunsa itse.

Hallituksen suunnitelmissa on kui-tenkin avata julkisten palvelujen tuo-tanto kilpailutukselle kaikissa kunnissa lainsäädäntöä muuttamalla.

– Se pakottaisi nekin kunnat kilpai-luttamaan palvelunsa, joissa poliittinen enemmistö vastustaa hyvinvointipal-velujen yksityistämistä. Kyse on ideo-logisesta valinnasta, jonka tavoitteena on minimoida kuntien oma palvelujen tuotanto hinnalla millä hyvänsä.

Bohmanin mielestä hallituksen suunnitelmat palauttavat mieleen Neu-vostoliitossa Stalinin valtakaudella ideo- logisin perustein toteutetun maatalou-den pakkokollektivisoinnin..

12 super 2 • 2012

Helmikuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Lihakset ja paino kuntoon ajoissaHyvä fyysinen kunto ja normaalipaino keski-iässä hidastavat lihasvoiman heik-kenemistä. Lihasvoima alkaa vähetä voimakkaasti 75–80-vuotiailla. Hyvä lihas-voima vanhuudessa on erityisen tärkeää, koska se ylläpitää liikkumis- ja toimin-takykyä ja ehkäisee kaatumistapaturmilta. Lihasmassan määrällä on merkitys-tä myös aineenvaihduntaan.

thl

Työstressistä dementiaa?Ruotsalaistutkimuksen mukaan stressaavat työolot saattavat vuosien mittaan suurentaa ris-kiä sairastua dementiaan. Työ-stressi on aiemmin yhdistet- ty muun muassa masennuk- seen, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. duodecim

Nikotiinipurukumi ei toimi?Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nikotiinipurkat ja muut tupak-kavieroitukseen käytettävät nikotii-nituotteet eivät välttämättä autakaan tupakoinnin pysyvässä lopettamisessa. Tutkijoiden havaintojen perusteella niko-tiinikorvaushoitoja käyttävät sortuvat tupa-koimaan yhtä todennäköisesti kuin kylmiltään lopettavat.

duodecim

tiesitkö:

Nykyaikaista kemo-terapiaa rintasyöpä-leikkauksen jälkeen saavien kuolleisuus on noin kolmanneksen pienempää kuin ilman kemoterapiaa hoidet-tavien.

Potilaille vastuuta verenohennushoidoissaVeren hyytymistä vähentävät lääkitykset ovat tehokkaampia, jos potilaat osallis-tuvat lääkityksen seurantaan ja säätä-miseen. Erityisen hyvin tämä sopii al-le 55-vuotiaille potilaille. Verrattuna ta-vanomaiseen hoitoon, jossa lääkäri seu-raa ja säätää lääkitystä, laskimotukokset, aivohalvaukset ja sydänkohtaukset ovat jopa puolet harvinaisempia, kun potilaat itse seuraavat lääkitystään. Euroopassa noin neljä miljoonaa potilasta käyttää ve-ren hyytymistä vähentäviä lääkkeitä, ku-ten varfariinia, ehkäistäkseen veritulppi-en muodostumista.

duodecim

i n g i m a g e

Joka viides lapsetto-muushoitoja läpikäynyt pari jää lap- settomaksi. Kun kaikkia käytettä-vissä olevia hoitokei-noja on yritetty, noin 70–80 prosenttia pareista kuitenkin saa toivomansa lapsen.

tiesitkö:

super 2 • 2012 13

Mitä MieltäVastaus kuukauden kysymykseen.

Onko työpaikkasi tasa-arvoinen?

Kyllä, koskahuomioidaan kaikkien mielipiteet ja työaikatoiveet.

ketään ei syrjitä, mielipidettäni ar-vostetaan, vaikka olen vasta opis-kelija :-D Tuntuu hyvältä kuulua joukkoon!

arvostus ja tasavertaisuus lähtevät jokaisesta itsestään.

teamwork svengaa. Osastonhoita-jaa arvostetaan.

positiivinen asenne ja usko siihen, mitä tekee, kantavat pitkälle!

työyhteisömme on avoin ja asioista puhutaan suoraan eikä takanapäin.

Ei, koskatoisilla on oikeuksia ja toisilla enemmän niitä velvollisuuksia.

työrajoitteiset ovat heikoilla ja on paljon työpaikkakiusaamista.

osastonsihteereiden asiat eivät ole yhtä tärkeitä kuin hoitajien.

bonukset menevät ruskeakielisille, eikä työllään ansainneelle.

palkitaan työntekijät, joilla ei ole ollut poissaoloja vuoden aikana.

miehet pääsevät työnteosta vä-hemmällä ja saavat erityisetuuksia.

lähihoitajaa ei arvosteta, mielipi-dettä ei kysytä, eikä oteta mukaan päätöksentekoon.

48 %

Terveyskasvatus on ihan avutonta, kun sen pitää kilpailla ronskia äijäruokaa syövän miehekkyyden identiteetin kanssa.”

helsingin yliopiston ravitsemus- tieteen professori mikael fogelholm

ravitsemuskatsaus 2/2011

Sellaisiakin tilanteita on ollut, että oikein kirjattu ja potilaalle annettu lääke tulostuukin raporttiin väärin. Se on ihan uskomatonta."

sairaanhoitaja virpi teräväsairaanhoitaja 1/2012

Suomeen ei pidä määrätä sellaista lakia, joka takaa joitain erityispalveluja iän perusteella. Ainoa hyväksyttävä palvelu-jen jakoperuste voi olla niiden tarve.

pääkirjoitustoimittaja marjut lindberghelsingin sanomat 18.1.2012

Liitto esitte-li vasta valitulle tasavallan pre-sidentille Mau-no Koivistol-le yhden sivun mittaiset onnit-telut valokuvan kera.

Lehden muut artikkelit kertoivat muun muassa apuhoitajan asemas-ta sairaalahallinnon uudistuksessa, henkilökunnan vähäisyydestä hoi-toalalla, palkkauksen palvelulisäjär-jestelmästä, työajan lyhennyksestä, vanhustyön realiteettiterapiasta ja tupakoinnin lopettamisesta.

Liitto oli palkannut kaksi uutta toimistoapulaista, Leila Määtän ja Anne Norovirran.

apuhoitajalehti 2 / 1982

30 vuotta sitten

”

”

tammikuun kysymys oli:

muut lehdet

uusi kuukauden kysymys löytyy liiton jäsensivuilta. kaikkien 20. helmikuu-ta mennessä vastanneiden kesken arvotaan super-lehden pyyhe-saippuasetti.

tammikuussa arpa suosi leena liimattaa porvoosta. onnittelut!

kyllä

ei52 %

super 2 • 2012 13

”

14 super 2 • 2012

Perunamoussakasaa makua timjamista

teksti marjo sajantola kuva jukka järvelä

Lähi- ja perusruokaasuperilaiseen makuun

Piia Järvensivun perunamoussakasta voi sanoa, että se on äi-tien tekemää ruokaa. Hän maistoi sitä itse ensimmäistä ker-taa yläasteikäisenä, kun hänen oma äitinsä kokeili keittokir-jasta löytämäänsä reseptiä.

– Ei se äidin bravuuri ollut, mutta minulle siitä tuli yksi lempiruuista. Perunaa ja jauhelihaa ja vielä se kuorrute – se oli mielestäni tosi ihanaa. Nykyisin teen itse sitä omalle per-heelleni parin kuukauden välein ja minun mielestäni timja-mi kuuluu ehdottomasti tähän ruokaan. Se antaa sen jän-nän maun.

Perheen 16-vuotias tytär harrastaa kuntonyrkkeilyä ja 14-vuotias poika painia, joten kaloreita kuluu kummankin harrastuksissa. Piia toteaa, että on hyvä, kun molemmille kel-paa tavallinen kotiruoka, vaikka tytär onkin hieman ronkeli. Poika puolestaan kehuu äidin keittotaitoja.

– Tosin tuon ikäiselle kaikki maistuu. Vaikka tykkään ko-keilla eri reseptejä, niin välillä ruuanlaitto alkaa tökkiä. En kyllä ammatikseni sitä tekisi, Piia tunnustaa.

Kokkina hän ei olekaan ollut, mutta hotelliravintoloissa tarjoilijana peräti 16 vuotta. Ammatinvaihto alkoi houkuttaa, kun Piiasta tuntui, ettei työ enää antanut hänelle mitään, eikä hän pystynyt itse enää arvostamaan omaa työtään. Koska hän nuorena oli harkinnut myös mielenterveyshoitajan ammattia, opiskelu lähihoitajaksi tuntui parhaalta väylältä uudelle uralle.

Piia valmistui lähihoitajaksi jouluna 2006 ja sai nopeas-ti vakituisen työpaikan Imatran kaupungilta. Muitakin työti-laisuuksia ympäristökunnissa olisi ollut, mutta hänen mieles-tään on tärkeää se, ettei työmatkoihin tuhraannu liikaa aikaa.

Nykyisessä työssään vammaispalveluyksikössä Piia on ollut kolme ja puoli vuotta. Erityisenä plussana hän pitää sitä, että

Lähihoitaja Piia Järvensivu ei noudata ruokareseptejä pilkulleen. Hän kokkaa mieluummin räppäillen. Kepeällä kädellä ja silmämunamitalla

moussaka onnistuu, kunhan muistaa myös timjamin.

hän voi kulkea työmatkansa polkupyörällä kesät talvet. Kilo-metrejä tulee päivässä mukavasti 13.

– Luonto säästyy, rahaa säästyy, saan raitista ilmaa ja kun-toilua. Hyötyliikunta on tärkeää, koska kolmivuorotyön ja muiden kiireiden takia liikunta jää muuten vähälle.

Näitä muita kiireitä ovat muun muassa Imatran ammatti-osaston hallituksen varajäsenyys ja työpaikan yhdysjäsenenä toimiminen. Lisäksi Piia on SuPer-Opo.

– Opotyö on tosi kivaa. Käyn mielelläni oppilaitoksilla. Joulukuussa oli merkkienantojuhlia. Se oli ihanaa, vaikka pu-heiden pito aina vähän jännittääkin.

Paljasjalkainen imatralainen kertoo, että hänen kaupun-kinsa on kaunis ja rauhallinen. Saimaa on hänelle erittäin ra-kas.

Aurinkoa Tammiharjussa

Lähihoitaja Piia Järvensivu puhuu lämpimästi asiakkaistaan, vammaispalveluyksikön asukkaista. Tammelan ryhmäkodissa asuu kuusi ja Tammiharjussa kymmenen fyysisesti vammaista asiakasta. Yövuorossa Piia on yksin yökkönä molemmissa ta-loissa ja tarvittaessa yöpartio tulee apuun. Aamu- ja iltavuo-roa hän tekee pääasiassa Tammiharjussa.

– Keskiviikkoisin meillä käy päivätoimintaryhmä, jon-ka kanssa ulkoillaan ja leivotaan tai askarrellaan. Meillä käy myös intervallijaksoilla jonkun verran kehitysvammaisia, niin lapsia kuin aikuisiakin.

Piia pitää paljon laajaa osaamista vaativasta työstään. Mie-luiten hän työskentelee aamuvuorossa, kun työ on hyvin hek-tistä ja työaika kuluu vauhdilla. Hoitajat tekevät paljon yh-teistyötä eri tahojen kanssa, jotta heidän asiakkaansa saavat kaikki tarvitsemansa palvelut ja tuet. Myös asukkaiden tar-vitsemat päivittäiset kuljetukset on organisoitava sujuviksi.

– Asukkaamme ovat aivan ihania ihmisiä. Toki joku on jos-kus kärttyinen, mutta kenelle muullekaan hän voisi kiukutel-la, jos ei tutulle ja turvalliselle hoitajalleen? Asukkaat ovat ni-menneet minut auringoksi. Kun tulen vapailta töihin, he sa-novat että sieltä se aurinko tulee ja moni haluaa halata. Mie-lestäni se on ikään kuin palkanlisä..

Vaikka tykkään kokeilla eri reseptejä, niin välillä ruuanlaitto

alkaa tökkiä.

super 2 • 2012 15

Kuori ja viipaloi kilo perunoita.Ruskista 400 g jauhelihaa. Silppua sekaan pari keskikokoista sipulia jafreesaa pehmeäksi.Lisää tölkki tomaattimurskaa ja pari valkosipulinkynttä murskattuna.1 tl suolaa2/3 tl oreganoa tai pitsamaustetta1 tl timjamia, sillä se antaa sen kivan maun

maitokastike

Sulata 2 rkl margariinia ja lisää ½ dl vehnäjauhoja ja hämmentele. Lisää maitoa vähitellen ainakin 5 dl, minä mittaansilmämunalla.Lisää vähitellen 2 dl emmentalia tai muuta vahvaajuustoraastetta.Ja pinnalle suolaa maun mukaan.

• Voitele pyöreä vuoka. Laita pohjalle jauhelihakastiket- ta, sitten perunoita ja juustokastiketta ja jatka näin pa- ri kierrosta. Ripota päälle juustoraastetta.• Paista uunissa 225 asteessa tunnista puoleentoista kun- nes perunat ovat pehmeitä. Jos tummuu liikaa, peitä alumiinifoliolla.• Anna moussakan vetäytyä vartin verran ennen tarjoilua. Se on tärkeää, jotta maut sekoittuvat hyvin.

super 2 • 2012 15

16 super 2 • 201216 super 2 • 2012

super 2 • 2012 17

teksti minna lyhty kuvat kaarina salmi

Jalat kuntoon

amu juuri valkenee, kun Pirjo Nummi tu-lee reippain askelin sisään Lohjan vanhus-ten palvelukeskukseen. Olalla on painavan näköinen kassi, joka on pakattu täyteen jal-kojen hoidossa tarvittavia välineitä. Pirjo kiirehtii palvelukeskuksen alakertaan, jossa

on varattu huone jalkojen hoitamiseen. On aika valmistella työvälineet ensimmäistä asiakasta varten.

– Pakkaan aina illalla valmiiksi jokaiselle asiakkaalle perus-pussin, joka sisältää lattiasuojan, pyyhkeen tai isomman pa-perin jalkojen kuivausta varten, pari taitosta, alustan, hengi-tyssuojaimen ja hanskat. Muita perustyövälineitäni ovat pe-suvati, jalkatuki, kyretti ja pora, johon kiinnitetään erilaisia teriä, Pirjo kertoo.

Alkuvalmistelujen jälkeen on aika mennä hakemaan päi-vän asiakkaiden nimilista Rentukkakerhosta, joka on kotona asuvien vanhusten päivätoimintaryhmä.

– Mitäs tänne kuuluu tänään? Pirjo kyselee kerholaisilta.Ja hyvää kuuluu. Kerholaiset aprikoivat, kenen vuoro oli-

kaan mennä tänään Pirjon hoidettavaksi. Muilla on aamun ohjelmassa kahvittelua, levyraati ja kuntosalillekin patistellaan.

Pirjo saa Rentukkakerhon hoitajalta neljän asiakkaan lis-tan. He ovat kaikki Pirjolle entuudestaan tuttuja. Samat ker-holaiset tulevat jalkahoitoon parin kolmen kuukauden välein.

– Monet ikääntyneet tarvitsevat jalkahoitoa, koska he ei-vät enää itse taivu hoitamaan jalkojaan. Myös näköongel-mat tai vapina voivat estää omatoimisen jalkojen hoitami-sen, Pirjo kertoo.

Liikuntaa jaloille

Aamun ensimmäinen asiakas on Maj-Lis Wallin. Hoito alkaa jalkakylvyllä, jonka aikana on aikaa rupatella.

Maj-Lis on huomannut, ettei Pirjoa ole näkynyt lähihoita-jan töissä kotihoidossa viime aikoina.

– On tainnut riittää tätä hommaa, Maj-Lis kommentoi.– Nyt on ollut kiireen tynkää. Olen ollut sen verran koti-

hoidossa, että olin yövuorossa sunnuntain ja maanantain vä-lisen yön.

Suurin osa Pirjon asiakkaista tietää, että hän tekee keikkaa kotihoidossa, yöpartiossa ja joskus laitoksissakin.

– Jalkojenhoitajan töitä on ihan niin paljon kuin haluan, mutta käyn keikoilla, koska haluan pitää yllä tuntumaa pe-rushoitotyöhön.

Ammattitaidon ylläpitäminen on tärkeää, koska Pirjo toi-mii myös lähihoitajakoulutuksen näyttöjen vastaanottajana.

On aika leikata Maj-Liksen kynnet. Maj-Lis kertoo, ettei hän ole leikannut niitä itse.

– Se on ihan hyvä. Sitä vartenhan olet tullut jalkahoitoon.Pirjo kyselee, vieläkö Maj-Lis lenkkeilee yhtä paljon kuin

ennenkin.– Kyllä, kolme kilometriä ja vähän ylikin, Maj-Lis vastaa.Pirjon mukaan Maj-Liksen jaloista näkee, että hän liikkuu

päivittäin.– Jos ikääntynyt ihminen ei liiku tarpeeksi, pienet lihakset

ja nivelet jaloissa jäykistyvät. Silloin tulee kävelyongelmia, kos-ka jalkaterä ei jousta niin kuin ennen. Mitä enemmän kävelee,

Jalkojenhoitajan työn rikkaus on vaihtelevuus. Pirjo Nummi hoitaa jalkoja laitoksissa ja kodeissa

sekä työskentelee kaksi päivää viikossa kauneushoitolassa.

A

super 2 • 2012 17

18 super 2 • 2012

1. Pirjo Nummi leikkaa kynnet ensin saksilla. Sitten kynnenpäät viilataan koneellisella viilalla eli niin sanotulla tulitikulla, joka on poraan kiinnitettävä terä. 2. Kotikäynnillä Raili Miettisen luona yhteiseksi puheenaiheeksi nousevat kissat. 3. Pirjo Nummi pyrkii sopimaan päivän

21

sitä paremmin jalka voi. Pirjo poistaa vielä Maj-Liksen jaloista kuivaa ihoa, jotta

rasva imeytyisi ihoon helpommin. – Kovettumat kertovat siitä, että on käyttänyt jalkojaan.

Mitä enemmän on vuoteessa, sitä vähemmän on kovettumaa. Nykysuosituksissa kehotetaan käyttämään raspia harvoin.– Silloin kun sitä käytetään, pitää jättää jonkin verran ko-

vettumaa. Muuten keho saa viestin, että tuo tykkää rapsuttaa, jolloin kovettumaa tulee entistä enemmän.

Sitten laitetaan kynsiöljyä, joka hoitaa ja ravitsee kynttä. Lopuksi jalat rasvataan.

Vielä sukka jalkaan ja on toisen jalan vuoro. Aikaa rupatte-luun on riittävästi.

Miltähän jalkahoito tuntuu?– Mukavalta, jalat tuntuvat kevyiltä hoidon jälkeen, Maj-

Lis tietää.Kun toinenkin jalka on hoidettu, on lämpimien loppu-

tervehdysten aika. Maj-Liksella on aika palata Rentukkaker-holaisten luo.

– Haen uuden asiakkaan saman tien, Pirjo huikkaa.

Paljain jaloin

– Sitten saisi seuraava tulla, Pirjo sanoo.– No niin, nyt ei Anna pääsekään levyraatiin, kun pitää

mennä jalkahoitoon, Rentukkakerhon hoitaja sanoo.Pirjo valmistaa Anna Virtaselle jalkakylvyn. Peruskaava jal-

kojen hoidolle on aina sama: kylvetys, kynsien leikkaus, ko-vettumien poistamista ja rasvaus.

– Hoidan jokaisen jalat kuitenkin yksilöllisesti. Teen ai-na jalkakylvyn aikana päätöksen siitä, millaisen hoidon teen.

Pirjo toteaa, että Annalla on paksut kynnet.

– Luulin sinun sanovan, että Annalla on paksut jalat, An-na sanoo.

Molemmat rupeavat nauramaan. – Kynnet paksuuntuvat yleensä jonkin vamman seurauk-

sena, esimerkiksi kun on lyönyt varpaansa jonnekin. Jos kyn-nen juuri vaurioituu traumassa, se ei parane koskaan. Se kas-vaa aina samalla tavalla, Pirjo kertoo.

– Minun varpaat tallasi lehmä, kun pienenä tyttönä olin kärpäsiä hätyyttelemässä, Anna sanoo.

Pirjon mukaan syitä kynsien paksuuntumiseen ovat myös ikääntyminen, huono ääreisverenkierto, tietyt lääkeaineet ja jotkin sairaudet kuten diabetes. Yksittäisen kynnen pak-suuntuminen saattaa johtua siitä, että on käyttänyt liian ah-taita kenkiä.

Pirjo kertoo, että entisaikaan kuljettiin paljon paljain ja-loin. Silloin tuli luontaista jumppaa jaloille. Ei ollut niin pal-jon rakennevikoja kuin nykyään.

– Mutta silloin oli aina riskinä, että astui naulaan tai johon-kin muuhun terävään, Anna huomauttaa.

– Niin se on totta. Yksi asiakkaistani kertoi, että kevääl-lä piti kysyä opettajalta lupa, koska sai ruveta tulemaan kou-luun paljain jaloin. Syksyllä kun lunta tuli, piti laittaa taas kengät, Pirjo kertoo.

Entisaikaan kuljettiin paljon paljain jaloin. Silloin tuli

luontaista jumppaa jaloille.

super 2 • 2012 19

5

asiakaskäynnit samalle suunnalle, ettei autoiluun kuluisi liikaa aikaa. 4. Yksi hoitokerta kestää neljäkymmentäviisi minuuttia. Asiakkaana on Marjatta Marttila. 5. Joskus jalkojen hoitaminen käy nopeasti. Sitten voi juoda vaikkapa kahvit yhdessä.

3 4

– Mutta oli myös lapsia, jotka eivät päässeet ulos talvella, koska heillä ei ol-lut kenkiä. Tai sitten oli vain liian pie-net kengät, Anna muistelee.

– Niistä tuli kipeät vaivaisenluut, Pir-jo lisää.

Pirjo leikkaa ja hioo Annan kynnet. Samalla rupattelu jatkuu.

Lopuksi Pirjo rasvaa Annan jalat, ja Anna on valmis palaamaan takaisin ker-hoon.

Erilaisia voiteita

Pirjolle koittaa tauko, jonka aikana hän yleensä purkaa vastaajaan tulleet viestit.

– Nyt täytyy soittaa yksi puhelu. Olen SPR:n hallituksessa ja tehtäviini kuuluu laskujen hoitaminen. On var-maan jokin lasku maksamatta.

Asia ratkeaa soittamalla. Pirjon tauko kestää siihen asti, kun-

nes kerholaiset palaavat lounaalta ruo-kasalista. Tauon jälkeen asiak-kaaksi tu-lee Alvar Ryynänen. Hoito alkaa tut-tuun tapaan jalkakylvyllä ja kuulumis-ten kyselemisellä.

Sitten leikataan kynnet ja poistetaan kovettumia. Pirjo kertoo, että jos ko-vettumaa on paljon, kantapäät rupea-vat halkeilemaan. Kovettumaa poiste-taan ensin kyretillä. Sitten hiotaan ko-

neella epätasaisuudet jalkapohjista pois.– Tämä kutittelu kestää vain hetken,

Pirjo sanoo Alvarille. Rasvauksella saadaan pidettyä jalat

pehmeinä ja joustavina. Pirjo kertoo, että olisi hyvä käyttää erilaisia rasvoja, ettei iho totu yhteen tuotteeseen. Vä-hintään sitten kun purkki loppuu, pi-täisi vaihtaa toiseen voiteeseen.

– Jos on kovettumaa, vaseliini- tai mehiläisvahapohjaiset voiteet ovat hyviä.

Pirjo muistuttaa, ettei varpaiden vä-lejä saa rasvata. Muuten ne hautuvat. Hautumiin voi laittaa hoidoksi talkkia tai lampaanvillaa.

Lopuksi Alvar saa jalkahieronnan ja villasukat jalkaan.

– No nyt Alvar pääsee kahville, ja mi-nä haen seuraavan asiakkaan, Pirjo sanoo.

Helppoa täältäpäin

Rentukkakerhon viimeinen asiakas on Marjatta Marttila. Hän kertoo kynsien leikkaamisen hankaluudesta.

– On se hyvä, että tänne pääsee. Asiantuntijalta napsuttelu käy niin hel-posti. Itselle se on mahdoton tehtävä.

– Se on niin helppoa täältäpäin, kun varpaat ovat niin lähellä. Muuten sinul-la ei ole mitään ongelmia jaloissa, vain kynnet ovat pitkät, Pirjo vastaa.

Pirjo kertoo, ettei kynsiä saa leikata liian lyhyiksi. Varsinkaan, jos niillä on taipumusta kasvaa sisäänpäin. Lyhyi-den kynsien riskinä on, että ne kasva-vat ihoon kiinni.

– Minun kynteni kasvoivat sisään-päin aikaisemmin. Silloin jalkojeni hoi-taminen oli kivuliasta. Nyt kun kynnet ovat kunnossa, tämä on pelkkää iloa, Marjatta toteaa.

Jalkahoidon jälkeen Pirjo saattaa Marjatan halausten kera takaisin ker-hoon.

Kello on kaksi iltapäivällä, ja Pirjon päivä Lohjan palvelukeskuksessa päättyy.

– Täällä on helppo tehdä töitä, kos-ka asiakkaat ja henkilökunta ovat tuttu-ja. Jos tulisi ongelmatilanne, esimerkik-si joku saisi sairaskohtauksen, saisin he-ti apua muilta.

Pirjo pakkaa tavaransa, hyppää au-toon ja huristelee kotihoitoon, josta hän hakee avaimen seuraavan asiak-kaan kotiin.

Hoitoa, rupattelua ja kahvittelua

– Terve Raili, Pirjo huikkaa heti Raili Miettisen kotiovelta.

Pirjo kyselee Railin kuulumiset sa-malla kun ottaa esiin tarvittavia väli-

20 super 2 • 2012

Lohjalainen Pirjo Nummi, 46, val-mistui lähihoitajaksi vuonna 2005 Länsi-Uudenmaan ammattiopistos-ta. Vuonna 2011 suoritti jalkojen-hoidon ammattitutkinnon Helsin-gin jalkahoitokoulussa. Haaveissa opiskella lisää, esimerkiksi hierontaa ja lymfahoitoja.

Ennen lähihoitajaopintoja työsken-teli kahvilamyyjänä. Kun lähihoita-jaopintoja oli riittävästi suoritettuna,

aloitti keikkatyöt Lohjan kaupun-gilla. Valmistuttuaan lähihoitajaksi sai vakituisen työpaikan kotihoidos-ta. Opiskeli työn ohessa jalkojen hoi-toa. Vuoden 2011 alusta lähtien työs-kennellyt päätoimisesti jalkojenhoi-tajana omassa yrityksessään. Opettaa Helsingin jalkahoitokoulussa. Tekee edelleen lähihoitajan keikkoja. Ot-taa vastaan lähihoitajaopiskelijoiden näyttöjä.

Kolme aikuista lasta, aviomies ja kissa.

Tänään töissä

Omakotitalon remontointi yhdes-sä aviomiehen kanssa ja puutarhan-hoito. Tekee myös vapaaehtoistyötä SPR:ssä.

Riittävästi aikaa jokaiselle asiak-kaalle – ehtii kuunnella heidän ta-rinoitaan.

Siirtyminen paikasta toiseen liukkail-la keleillä.

kuka

työ ja työura

perhe

harrastukset

parasta työssä

ikävintä työssä

neitä. Raili on tullut Pirjolle tutuksi ko-tihoidon, yökotihoidon ja jalkahoito-jen myötä.

Railille ei tehdä jalkakylpyä, joten hän saa olla vuoteella pitkällään.

– Raililla on diabetes. Diabeetikon jaloissa voi olla haavaumia, ja jalkakyl-vyn aikana bakteeri voi lähteä haavau-man kautta verenkiertoon tai se voi ak-tivoitua paikallisesti kudokseen.

Pirjo leikkaa ensin kynnet ja tutkii jalat samalla. Sen jälkeen hän tekee ras-vapesun.

– Tämä on ihan tavallista pesuvoidet-ta, joka puhdistaa ja kosteuttaa. Tätä voi käyttää myös laitoksissa vuodepoti-laiden jalkojen hoitamiseen.

Kylvetys ei ole välttämätön kovet-tumien ja kynsien pehmentämiseen. Pehmennys voidaan tehdä erilaisilla aineilla.

– Tietty rasvapesu tuntuu erilaisel-ta kuin jalkojen kylvetys. Kylvetys tuo

luksusta arkeen. Siksi kaikki diabee-tikot eivät kerro perussairaudestaan, koska he tietävät, etten tekisi heille jalkakylpyä.

Rasvapesun jälkeen kynnenpäät vie-lä nollataan, laitetaan kynsiöljyä ja ja-lat rasvataan.

Pirjo hieroo työikäisten jalat yleensä aina, mutta ikäihmisten jalkoja ei voi aina hieroa.

– Jos on turvotusta, en uskalla hie-roa. En tiedä varmasti, lähtevätkö nes-teet oikeaan suuntaan. Tarvitsen lisätie-toa lymfahieronnasta.

Sukat vielä jalkaan, ja jalkahoito on valmis.

– Mitäs mieltä olet Raili, keitetäänkö kahvit nyt? Pirjo kysyy.

– Keitetään vain, Raili vastaa. – Aina jalkahoitoon ei mene niin

kauan kuin olen suunnitellut. Sitten voi jutella ja vaikka kahvitella, Pirjo kertoo.

Kotiin päin

Kello on hieman yli kolme. Pirjo kan-taa painavan laukkunsa autoon.

– Yleensä pyrin olemaan kotona nel-jältä. Joskus teen poikkeuksen ja otan asiakkaita myös illalle.

Jalkojenhoitajan työpäivä päättyy ai-na välineiden puhdistamiseen.

– Asiakkaiden välissä puhdistan jalka-tuen ja poran antimikrobisella aineella. Illalla laitan desinfioivaan aineeseen po-ranterät, sakset, kyretit ja muut hoidois-sani käyttämät hoitovälineet sekä laitan työkassini valmiiksi aamua varten.

Iltatöihin kuuluu myös laskujen kir-joittaminen.

– Iltatyöt eivät tunnu raskaalta, kos-ka olen kuitenkin jo kotona.

Huomenna Pirjo hoitaa veteraani-en jalkoja.

– Tiedossa on kiva päivä, Pirjo ker-too innostuneesti. .

super 2 • 2012 21

Tuoksuyliherkkyysei ole hienostelua

teksti marjo sajantola

Tuoksuyliherkkyys voi jopa invalidisoida, mutta vaivaa on vuosien ajan vähätelty. Olisiko jo uuden ajattelun aika?

llergia- ja astmaliiton allergianeuvoja, koulu-tuspäällikkö Anne Vuorenmaa painottaa, et-tä hajusteallergia on täysin eri asia kuin tuok-suyliherkkyys. Hajusteallerginen kärsii koske-tusihottumasta, jonka aiheuttaja voidaan löy-tää epikutaanitesteillä ja allergia diagnosoida.

Tuoksuyliherkkä saa erilaisia oireita pelkästään hajuaistin välityksellä. Jotta asia olisi vieläkin mutkikkaampi, tuoksuyli-herkät saavat erilaisia oireita mitä moninaisimmista tuoksuis-ta. Minkä toinen sietää, toinen ei ehkä siedäkään.

– Tuoksuyliherkkyyden vaihtelevat oireet voidaan liittää moniin muihinkin sairauksiin ja siksi diagnosointi on hanka-laa. Yliherkkyys ei selviä esimeriksi veri- tai hengityskokeilla. Vain keskustelemalla ihmisen kanssa oireiden aiheuttaja voi paljastua, Vuorenmaa kertoo.

Hän jatkaa, että varsinaista selkeää syytä vaivaan ei ole löy-detty. Kuitenkin tuoksuyliherkkyys vie pahimmillaan ihmisen työkyvyn. Esimerkiksi tuoksuyliherkkyydestä johtuva pään-särky voi olla niin voimakasta, että siitä kärsivät kuvaavat si-tä tajunnan lamauttavaksi. Lievempääkin päänsärkyä ilme-nee ja tuoksuista voi seurata myös pahoinvointia ja hengitys-tieoireita. Hoitomuodot ovat vain oireenmukaisia. Päänsär-kyyn otetaan särkylääkettä ja hengitystieoireisiin antihista-miinia tai keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Jos reaktio on vah-va, ainoa ensiapu on poistua välittömästi tilanteesta vaikka kesken teatteri-illan.

Ei mikään luulotauti

Allergianeuvoja Vuorenmaasta on erinomaista se, että nykyi-sin tuoksuyliherkkyydestä puhutaan entistä enemmän. Aikai-semmin yliherkkyyttä ei ole tunnistettu lainkaan oikeaksi vai-vaksi.

– Ajateltiin vain, että se on sellaista keski-ikäisten naisten hömpötystä ja psyykkinen ongelma, joten sille on viitattu kintaalla. Suurin osa tuoksuyliherkkyydestä kärsivistä on to-sin naisia, mutta sitä ilmenee myös lapsilla ja miehillä.

Tuoksuyliherkkyys kehittyy pikkuhiljaa, eikä kukaan voi todeta kärsineensä siitä jostain tietystä ajankohdasta alka-en. Toisilla oireet pysyvät lievinä, toisilla yliherkkyys pahe-nee iän myötä.

– Yliherkkyyden syntymekanismia on yritetty tutkia siinä

onnistumatta. On yritetty myös selvittää, miten yliherkkyy-den puhkeamisen voisi välttää ja mitkä olisivat oikeat hoito-linjat. Valitettavasti tähän ei ole vielä kellään vastausta.

Vuorenmaa kertoo, että myös siedätyshoitoa on kokeiltu sairaalaolosuhteissa ja joillakin hoito on tehonnut. Ainoa var-ma hoitokeino on kuitenkin oireita aiheuttavan tuoksun vält-täminen. Kyse ei suinkaan ole vain kemiallisista aineista, ku-ten hajuvesistä, joista yliherkkäkin voi sietää yhtä, mutta ei toista tuoksua. Oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi sanoma-lehden muste, tupakansavu ja muut lievemmätkin tuoksut.

– Tätä maailmaa ei saada koskaan täysin tuoksuttomak-si. Tuoksuyliherkän pitää vain yrittää sietää, koska itseään ei kannata lasikuplaankaan pistää. Kun kaikkia tuoksuja välttää ja sitten kokeilee reaktioitaan tuoksuun, oireet voivat ilmetä entistä pahempana.

Koska tuoksuyliherkkyys voi jopa invalidisoida ihmisen, Vuorenmaa soisi, että vaivalle saataisiin tautiluokitus. Asias-ta tiedottaminen on myös tärkeää ja työyhteisöissä pitäisi so-pia hajusteiden käytöstä.

– Työyhteisöihin kaivataan suvaitsevaisuutta ja ymmärtä-väisyyttä. Tuoksuyliherkkyys on aika yleinen vaiva ja tuntuu, että se on yleistynyt.

lisätietoa:

www.allergia.fi ja valtakunnallinen allergianeuvonta numeros-sa 0600 14419 ma–ke klo 9–13 ja to klo 13–17.

A

ing

ima

ge

22 super 2 • 2012

super 2 • 2012 23

oiva-avustajan koulutus perustuu sosiaa-li- ja terveysalan perustutkintoon eli lähi-hoitajan tutkintoon. Sosiaali- ja terveys-ministeriö STM on määritellyt ne tut-kinnon osat, jotka hoiva-avustajaksi kou-lutettavien tulee suorittaa saavuttaakseen

vanhus- ja vammaispalveluiden avustavien ja tukitehtävien edellyttämän vähimmäisosaamisen. Tällaisiksi tehtäviksi lue-taan muun muassa arkitoimissa avustaminen sekä liikkumi-sen ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistaminen.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer suhtautuu hoi-va-avustajien koulutukseen varauksella. Liiton näkemyksen mukaan alalle ollaan luomassa uutta erittäin matalapalkkaista henkilöstöryhmää, jonka osaaminen ei sellaisenaan täytä asiak- kaiden ansaitseman hyvän ja laadukkaan hoivan kriteerejä.

Valitut palat lähihoitajan tutkinnosta

Hoiva-avustajan koulutus sisältää kaksi pakollista lähihoita-jan tutkinnon osaa, kasvun tukeminen ja ohjaus sekä kuntou-tuksen tukeminen. Näiden lisäksi koulutukseen kuuluu yksi valinnainen osa, jonka voi valita myös muusta ammatillisesta

perustutkinnosta, ammattitutkinnosta tai erikoisammattitut-kinnosta oppilaitoksen tarjonnan mukaan. Valinnaisena voi opiskella esimerkiksi kotityö- tai puhdistuspalvelualaa.

Koulutuksen laajuus on 40 opintoviikkoa. Opintojen suo-rittaminen kestää noin kahdeksan kuukautta, opiskelu on monimuotoista ja sisältää myös työssäoppimista. Kussakin tutkinnon osassa saavuttamansa osaamisen hoiva-avusta-jaksi opiskelevat osoittavat suorittamalla aikuisten näyttö-tutkinnon.

Hoiva-avustajan opinnot eivät sellaisenaan muodosta val-mista tutkintoa, mutta ne voidaan sisällyttää suoraan myö-hemmin esimerkiksi työn ohessa suoritettavaan lähihoitajan tutkintoon. Alalle soveltuville ja halukkaille hoiva-avustajil-le on näin haluttu turvata mahdollisuus joustavaan jatkokou-luttautumiseen. Niin ammatillista koulutusta koskevan lain kuin SuPerin tavoitteena on, että mahdollisimman moni tut-kinnon osia suorittava opiskelija täydentää opintojaan myö-hemmin kokonaiseen toisen asteen tutkintoon saakka.

Pilotti seitsemän ELY-keskuksen alueella

Hoiva-avustajan koulutusta kokeillaan parhaillaan STM:n ja työ- ja elinkeinoministeriön suunnittelemana pilottihank-keena. Vuoteen 2013 saakka jatkuva kokeilu toteutetaan Hä-meen, Keski-Suomen, Lapin, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjan-maan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alu-eilla. STM:n koordinoiman hankkeen valmisteluun ovat osal-listuneet myös opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Pilottikoulutus toteutetaan työvoimapoliittisena aikuis-koulutuksena. Lyhyt, jo olemassa olevan tutkinnon osia hyö-dyntävä koulutus tarjoaa käytännöllisen kanavan, jonka kaut-

teksti henriikka hakkala kuvitus salla pyykölä

Hoito- ja hoiva-alaa vaivaa kahtalainen puutostila; väestön ikääntymisen myötä voimakkaasti kasvavalta alalta puuttuu niin työ- kuin vetovoimaa. Yhtä lääkettä, hoiva-avustajan koulutusta, kokeillaan parhaillaan.

Pelastavatkohoiva-avustajat

vanhustenhoidon?

Pilottikoulutus käynnissä seitsemällä alueella:

H

24 super 2 • 2012

ta voidaan ohjata työmarkkinoiden kannalta tyhjäkäyviä – vailla ammatillista koulutusta olevia, työttömyysuhan alaisia, työttömiä ja maahanmuuttajia – nopeasti työelämään hel-pottamaan hoito- ja hoiva-alan työvoimapulaa. Opetushal-lituksen opetusneuvoksen Aira Rajamäen mukaan opetusvi-ranomaiset ovat kuitenkin hanketta valmisteltaessa korosta-neet sitä, että hoiva-avustajan koulutukseen hakeutuvat tes-tataan samanlaisilla pääsy- ja soveltuvuuskokeilla kuin lähi-hoitajaksi koulutettavat.

Hoiva-avustajan koulutusta pilottivaiheessa tarjoavat kou-lutuslaitokset kilpailutettiin kaikkien hankkeeseen osallistu-vien ELY-keskuksen alueilla. Käytännön opiskelijavalinnois-ta vastasivat työ- ja elinkeinotoimistot. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla pilottikoulutuksen opiskelijavalinnassa paino-tettiin erityisesti maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita.

Koulutukset ovat alkaneet viimeistään tammikuussa 2012, ja opintoja suorittaa tällä hetkellä noin 370 opiskelijaa. Ha-lukkaita hakijoita olisi ollut reilusti enemmän.

Työmarkkinoille vielä tänä vuonna

Ensimmäiset pilottihankkeessa kouluksensa saaneet hoiva-avustajat siirtyvät työmarkkinoille vielä vuoden 2012 aikana. Pilotissa koulutettavien työllistymismahdollisuudet on selvi-tetty kunkin ELY-keskuksen alueella.

Työ- ja elinkeinoministeriö edellytti, että ELY-keskusalu-eilla TE-toimistot varmistivat työssäoppimispaikat samoin kuin työnantajien halukkuuden palkata avustaviin tehtäviin koulutettavia henkilöitä. Työnantajina tulevat toimimaan kunnat, kuntayhtymät, järjestöt ja yritykset, kertoo kehitys-johtaja Ulla-Maija Laiho työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Hoiva-avustajien on kaavailtu työllistyvän niin koteihin, kotipalveluihin, palvelutaloihin kuin laitoksiin. Varsinaiset ehdotukset avustavan henkilöstön käytöstä on sosiaali- ja ter-veysministeriön Ikähoiva-työryhmän mukaan kuitenkin tar-koitus antaa vasta, kun nyt käynnissä oleva koulutuskokei-lu on arvioitu.

Hoiva-avustajien palkkataso on jäämässä jonkin verran tutkinnon suorittaneiden lähihoitajien palkkoja matalam-maksi. SuPer on kantanut huolta siitä, että hoiva-avustajille kaavailtu palkkataso ei kaikkialla riitä elämiseen. Näin saat-taa syntyä pakote työskennellä useammassa työpaikassa, jol-loin vaarantuu paitsi työntekijän oma jaksaminen myös po-tilasturvallisuus.

Arvioinnista eväitä jatkotoimiin

Hoiva-avustajan pilottikoulutuksen seurantaa ja arviointia varten on perustettu valtakunnallinen yhteistyöryhmä. Tämä ministeriöiden, viranomaisten, kouluttajien ja työmarkkina-osapuolten edustajista koostuva työryhmä seuraa ja arvioi pi-lottikoulutuksen onnistumista. Arvion on tarkoitus valmis-tua vuoden 2014 alkuun mennessä ja antaa eväät jatkotyölle hoiva-avustajan koulutuksen vakiinnuttamiseksi koko maassa.

Seurantaa tehdään työ- ja elinkeinoministeriön kehitysjoh-taja Ulla-Maija Laihon mukaan keräämällä palautetta pilotti-koulutukseen osallistuvilta opiskelijoilta, järjestämällä tapaa-misia ELY-keskusten, TE-toimistojen ja koulutuksen järjestä-jien kanssa sekä käymällä koulutuksen etenemistä läpi ja siinä mahdollisesti esiintyviä ongelmia yhdessä toimialaliittojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Keskeisiä kysymyksiä ovat yhtäältä se, antaako hoiva-avus-tajan koulutus riittävän osaamisen avustavissa tehtävissä toi-mimiseen ja toisaalta se, työllistyvätkö hoiva-avustajiksi koulu-tetut nimenomaan avustaviin tehtäviin. Jatkossa seurattavak-si tulee myös se, vetääkö joustava jatkokoulutusväylä suunni-tellulla tavalla eli suorittavatko jo työelämään siirtyneet hoiva-avustajat koko lähihoitajan tutkinnon ja jos, kuinka nopeasti.

Hoiva-avustajan pilottikoulutuksen ja sen perusteellisen arvioinnin avulla hahmotellaan mahdollisimman käytännöl-listä tapaa vastata hoito- ja hoiva-alan resurssipulaan ja saat-taa hoitohenkilöstön eri ryhmien osaaminen entistä tarkoi-tuksenmukaisempaan käyttöön. SuPer katsoo, että näihin ta-voitteisiin päästäisiin ilmankin hoito- ja hoivatyön koulutuk-sen ja tehtäväkokonaisuuden pilkkomista. Kehittämällä työn sisältöä, johtamista ja palkkausta voitaisiin houkutella koulu-tetut mutta muille aloille siirtyneet lähihoitajat takaisin alan-sa töihin, parantaa hoivatyössä jo toimivien viihtymistä työs-sään ja lisätä alan vetovoimaisuutta..

Voimakkaasti kasvavan, jo teollisuut-ta enemmän työllistävän hoito- ja hoi-va-alan työnjakoon puuhataan muutos-ta. Se, miten parhaillaan pilotoitavaa hoi-va-avustajan koulutusta ja koulutettavi-en työllistymistä seurataan, arvioidaan ja ohjataan, voi joko ratkaista ongelmia tai luoda niitä.

Hoiva-avustajia ei voi tuoda työyhteisöihin varkain, vaan uu-den henkilöstöryhmän myötä tehtävät on jyvitettävä uudelleen. Selkeästi ja avoimesti toteutettu työn uusjako voi onnistues-saan lievittää muutoksen aiheuttamaa epävarmuutta ja tuoda helpotusta kuormittavaan nykytilanteeseen. Hoiva-avustajilla ei kuitenkaan saa missään korvata päteviä lähihoitajia. Ei, vaikka paineet säästöihin henkilöstökustannuksissa saattavat synnyt-tää kiusausta tehdä niin. Niin asiakkaat kuin hoitajatkin ansait-sevat sen, että kutakin tehtävää hoitaa pätevä ja sopivin tekijä.

Etenkin pilottikoulutettujen hoitajien ilmestyessä työyh-teisöihin tämän vuoden lopulla on syytä vahtia, ettei hoi-va-avustajan työskentelyn turvatekijäksi kaavailtu tiimin tuki tee työn todellisuudesta liikaa lähihoitajan oppisopimuskou-lutuksen tai työssäoppimisen näköistä. Vaikka hoiva-avusta-jien toivotaan suorittavan koko tutkinnon myöhemmin, ovat he työelämään siirtyessään itsenäisiä tekijöitä, tosin niin, et-tä heidän vastuunsa on rajattu. Jotta hoiva-avustajat todel-la toimisivat kuormittumisen tasaajina eivätkä sen syynä, tu-

lee heidän tehtävänsä määritellä niin laitos- kuin kotihoidossa siten, että ne voi hoitaa mahdollisimman pitkälle omin avuin. Pilotin onnistumisen realistinen arviointi ja seuranta ovat täs-sä avainasemassa.

Kiinnostavaa on myös nähdä, miten usein hoiva-avustajina leipänsä tienaavat todella jatkavat opintojaan. Motivoivatko oma ammatillinen pätevöityminen ja osaamisen kartuttaminen riittä-västi, jotta tutkintoja jaksetaan suorittaa työn ohessa? Suomes-sa on perinteisesti ajateltu, että kouluttautumalla pidemmälle voi parantaa taloudellista toimeentuloaan. Taatakseen säällisen toi-meentulon hoiva-avustajan palkan on kuitenkin tultava niin lä-helle lähihoitajan palkkaa, että täyden tutkinnon opintoviikko-jen arvo jää rahassa mitattuna varsin pieneksi. Eihän tässä taas lasketa liikaa hoitajien henkilökohtaisen työhönsä sitoutumisen varaan? Siitä olisi kyllä reiluus kaukana.

Varmaa on, että tietoa tarvitaan lisää. Hoiva-avustajan opin-tokokonaisuutta ei ole yhteisesti määritelty ennen käynnissä ole-vaa pilottihanketta eikä hoiva-avustajan nimikettä ole suojattu. Työmarkkinoilta löytyykin jo nyt varsin vaihtelevasti koulutettu-ja niin sanottuja hoiva-avustajia. Jos hanke toteutetaan taiten, valikoituihin lähihoitajan tutkinnon osiin perustuva koulutus voi-si nähdäkseni selkiyttää tätä tilannetta kahdella tavalla: hoiva-avustajien osaaminen yhdenmukaistuu ja työnantajien tietämys hoiva-avustajien soveltumisesta eri tehtäviin paranee..

henriikka hakkala

Hoiva-avustaja ei korvaa pätevää lähihoitajaa

26 super 2 • 2012

Laadukkaalla opiskelijaohjauksella taataan

Laadukas työssäoppimisjakso

teksti ja kuva marjo sajantola

Opetuskoordinaattori huolehtii, että harjoittelu- ja työssäop-pimispaikat ja opiskelijat kohtaavat, opiskelijaohjaus on laadu-kasta ja opiskelijapalautetta hyödynnetään. Työssäoppimisjak-sojen merkitystä koulutuksessa ei voi koskaan liikaa korostaa.

arsinais-Suomen sai-raanhoitopiirissä noin kaksituhatta terveys-alan opiskelijaa har-joittelee joka vuosi ohjatussa harjoitte-

lussa ja työssäoppimisjaksoilla erikois-sairaanhoidon yksiköissä, joita alueel-ta löytyy pari sataa. Tässä opiskelijan ja harjoittelupaikan yhteensovittamisessa on opetuskoordinaattori Tiina Tarrilla tärkeä rooli.

– Tehtäväni on koordinoida opiskeli-jaohjausta koko sairaanhoitopiirin alu-eella. Aloitin neljä vuotta sitten puhtaal-ta pöydältä, sillä aikaisemmin täällä ei tällaista virkaa ollut. Tärkeintä työssäni on harjoittelupaikkojen järjestäminen ja oppimisympäristöjen sekä ohjauksen laadun seuraaminen ja kehittäminen.

Tarr tekee jatkuvaa yhteistyötä oppi-laitosten ja harjoittelupaikkojen kanssa. Harjoittelupaikoille on laadittu yhteis-tä perehdytysmateriaalia ja hyviä ohjaus- käytäntöjä jaetaan työyhteisöjen kes-ken. Myös kansainvälisessä opiskelija-vaihdossa olevat löytävät Tarrin avulla harjoittelupaikan.

Ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat varata harjoittelupaikkansa Job-step-sote varausjärjestelmästä, mutta lä-hihoitajaopiskelijoiden paikat varataan

vielä oppilaitosten opettajien kautta. – Olemme tehneet töitä sen eteen,

että työssäoppimispaikkoja on toisen asteen tutkinnon suorittajille kiitettä-västi. Olen tosi ylpeä siitä, että meillä on lähihoitajaopiskelijoiden määrä py-synyt yli kymmenessä prosentissa. Vii-me vuonna luku oli 13 prosenttia.

Tarr jatkaa, että jos työyksikössä ei työskentele ammattiryhmän edustajaa, opiskelijalle ei löydy ohjaajaa, eikä näin työssäoppimispaikkaakaan. Lisäksi yk-sikköön sijoitettava opiskelijamäärä on pidettävä kohtuullisena.

– Haluamme tarjota laadukasta ohjaus- ta. Kaikille opiskelijoille pitää riittää monipuolisia oppimistilanteita ja ni-metty henkilökohtainen ohjaaja. Viime vuonna käyttöön ottamiimme opiske-lijaohjauksen laatusuosituksiin on pys-tyttävä vastaamaan.

Opiskelijoiden palaute on tärkeää

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on käytössä dosentti Mikko Saarikos-ken oppimisympäristön ja ohjauksen laadunarviointiin soveltuva CLES-mit-tari, jota käytetään kaikissa yliopisto-sairaanhoitopiireissä sekä useissa muis-sa sairaanhoitopiireissä ja perustervey-

denhuollon yksiköissä. Jokaisen jakson jälkeen opiskelijat antavat palautteen sähköisesti. Vaikka palaute annetaan nimettömänä, monet opiskelijat tule-vat rohkeasti esiin perustelemaan ha-vaintojaan epäkohdista.

– Jos avoimissa vastauksissa nousee esiin kehittämiskohteita, käymme ne kussakin yksikössä läpi. Opiskelijan hy-vä kohtelu edellyttää esimerkiksi, että häntä kutsutaan nimellään, eikä huu-della, että opiskelija, koululainen tai si-nä tyttö siellä. Opiskelijaa ei myöskään saa laittaa liinavaatevarastoon syömään, vaan jokaista on kohdeltava tasaveroise-na työkaverina.

Tarr toteaa, että joskus osastolla on vasta palautteesta havahduttu huomaa-maan epäkohdat ja hyvässä hengessä niitä on sitten korjattu.

Opiskelijapalautteiden perusteilla jaetaan pääsääntöisesti kiitoksia. Vuon-na 2008 alettiin palautteiden pohjalta jakaa vuosittain Vuoden oppimisym-päristö-tunnustus Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Tiina Tarr ker-too, että yksikkö saa diplomin seinäl-leen, henkilöstö kakkukahvit ja voitosta tehdään juttu henkilöstölehteen. Myös näin tuodaan esiin laadukasta opiskeli-jaohjausta. Valtakunnallisessa oppimis-ympäristöjen ja ohjauksen laatuvertai-

V

super 2 • 2012 27

lussa VSSHP on usean vuoden ajan ol-lut kärkipäässä. Tarr uskoo, että syste-maattisella ohjaajakoulutuksella on ol-lut suuri vaikutus hyviin arviointeihin. Koulutukseen löytyy aina halukkaita.

– Koko hoitohenkilöstölle kuuluu antaa kiitosta ja tunnustusta loistavasta työstä opiskelijoiden ohjaajina, kannus-tajina, ammatillisen identiteetin kehit-täjinä ja oppimisen arvioitsijoina kaut-ta linjan, sillä kun yksi opiskelijaryhmä lopettaa harjoittelun perjantaina, uudet tulevat osastolle jo maanantaina.

Harjoittelupaikka tutuksi jo ennakolta

Tiina Tarr kehuu, että terveysalan opis-

kelijat ovat pääasiassa hyvin motivoitu-neita opiskeluun ja innostuneita tule-vasta ammatistaan. Hän toivoisi, että opiskelijat perehtyisivät aina etukäteen siihen, millaiseen yksikköön he harjoit-telujaksollaan tulevat, millaisia potilai-ta siellä hoidetaan ja kertaisivat teoria-tietoja.

– Välillä hoitohenkilökunta odottaa opiskelijoilta liikaa, mutta opiskelijal-la on oikeus olla opiskelijan roolissa ja harjoitella oman lähtötasonsa mukaan.

Toinen asia, mitä Tarr opiskelijoil-ta odottaa on se, että nämä ovat val-miita kolmivuorotyöhön. Jos tulevassa ammatissakin työskennellään kolmessa vuorossa, pitää siihen totutella jo opis-keluaikana. On myös ymmärrettävä, et-

tä kaikki yksikön opiskelijat eivät voi olla yhtä aikaa aamuvuorossa, kun hei-dän ohjaajansakaan eivät ole.

– Toivoisin, että opiskelija ottaisi harjoittelusta kaiken irti ja hakeutuisi aktiivisesti oppimistilanteisiin. Aina voi kysyä, voiko seurata potilasta röntge-niin, fysioterapeutin luo tai mihin tut-kimuksiin tai hoitoihin häntä viedään-kin. Näin opiskelija saa kokonaisvaltai-semman kuvan hoidosta.

Tarr haluaa myös, että myös oppi-laitokset valmistavat ja perehdyttävät opiskelijaa harjoittelujaksoille. Tämä edellyttää sitä, että harjoittelupaikat ovat opettajille tuttuja.

– En voi ikinä liikaa korostaa yhteis-työn merkitystä. Toivonkin opettajien olevan enemmän yhteydessä harjoit-telupaikkoihin. Suuri kiitos lähihoita-jakoulutuksen opettajille siitä, että he käyvät ainakin kerran jakson aikana katsomassa, miten opiskelijalla sujuu.

Laadukas opiskelijaohjaus on tär-keä rekrytointivaltti. Tiina Tarr muis-tuttaakin, että hyvät opiskeluajan ko-kemukset sitouttavat opiskelijoita or-ganisaatioon.

– Haluamme myös, että meidän tu-levat työkaverimme ovat ammattitaitoi-sia ja että meillä on vetovoimaisia työ-paikkoja..

Opetuskoordinaattori Tiina Tarr muistuttaa, että opiskelijoita on kohdeltava tasaveroisina työ-yhteisön jäseninä. Opiskelijoita hän kehottaa tutustumaan jo etukäteen tulevaan työssä- oppimispaikkaansa.

28 super 2 • 2012

Tuoretta tietoa työelämästä

Lempääläinen lähihoitaja Tanja Oksanen, 28, kiertää Tampereen seudun kouluja ja tekee

ammattiliittoa tutuksi. Opiskelijavastaavan tehtävä on hänen mielestään turvallinen extremelaji.

anja Oksasen punai-set kiharat heilahtele-vat harmaassa talvisääs-sä, kun hän astelee määrätietoisesti sisään Valkeakosken ammat-

ti- ja aikuisopistoon. Perässään hän ve-tää suurta kassia, joka on täynnä tietoa ammattiliitosta. On esitettä, liittymislo-maketta, asiaa edunvalvonnasta sekä Su-Perin logolla varustettuja kyniä, käside-sipulloja ja heijastimia.

Luokallinen nuoria, elokuussa opin-tonsa aloittaneita lähihoitajaopiskelijoi-ta odottaa Oksasta kertomaan asiaa am-mattiliitosta ja työelämästä.

– Onko teille sana ammattiliitto tut-tu, Tanja aloittaa tunnin luokan edessä.

Vain muutama nyökkää, joten Tanja kertoo esimerkein, mitä yllätyksiä työ-elämässä voi tulla vastaan, miksi ammat-tiliittoon kannattaa kuulua ja mikä Su-Per oikein on.

Kannustamista ja tiedon jakamista

Tanja Oksasella on aina ollut tapana ot-taa asioista selvää perin pohjin. Lähihoi-tajaksi valmistuttuaan häntä harmitti, jos hän ei työpaikallaan tiennyt vastaus-ta opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin.

Niinpä hän perehtyi ammattiliiton ja edunvalvonnan asioihin.

Halu jakaa tietoa ja omia kokemuk-sia kannustivat ryhtymään opiskelija-vastaavaksi. Muutama vuosi sitten Tan-ja kävi SuPerin järjestämän kurssin ja lähti kouluille puhumaan.

Tänään Valkeakosken lähihoitaja-opiskelijat kuuntelevat Oksasta hiljai-sina, mutta opettaja Pirkko Maatraiva esittää kysymyksiä. Hän pyytää Tan-jaa kertomaan työssäoppimisjaksoista, joista ryhmän opiskelijoilla ei ole vie-lä kokemusta.

– Työssäoppimispaikalla kannattaa käydä esittäytymässä jo ennen jakson alkua, koska se helpottaa omaa jänni-tystä. Olkaa aktiivisia, kyselkää asiois-ta, kyseenalaistakaa ja pyytäkää palau-tetta. Eri työvuoroja kannattaa tehdä avoimin mielin, sillä kokemus niistä on rikkaus, Tanja kannustaa.

– Työpaikalla ei odoteta, että osaatte kaiken. Toiveena on pikemminkin, et-tä tarvittaessa kysytte asioista ja otatte vastuuta ammatillisesta oppimisestan-ne, hän jatkaa.

Tanja Oksasen tapaamat opiskelija-ryhmät ovat erilaisia ja tunteihin hän valmistautuu kohderyhmän mukaan. Aikuisopiskelijoilla riittää kysymyksiä ja he osaavat kyseenalaistaa asioita. Nuo-

T

SuPer-Opo Tanja Oksanen kertoo opiskelijoille

teksti ja kuvat sonja kähkönen

28 super 2 • 2012

super 2 • 2012 29

Tanja Oksanen työs-kentelee lähihoitajana Valkeakosken terveyskes-kussairaalassa. Perheen, oman työn ja opona toimimisen yhteensovit-taminen ei ole hänelle vaikeaa. Kolmivuorotyö mahdollistaa oppilaitos-käynnit päivisin.

super 2 • 2012 29

30 super 2 • 2012

ret ja kokemattomat opiskelijat heräävät työelämän epäkohtiin usein vasta silloin, kun niistä kertoo tosielämän esimerkein.

– SuPer on tukena, jos teette kesä-töitä ja työnantaja jättää palkan mak-samatta tai teille maksetaan varallaolo-

työstä vain muutaman euron korvaus. Turvaa antaa myös liiton vastuuvakuu-tus, jos työn tohinassa käy vahinko ja rikotte kotihoidon potilaan rakkaim-man perintökulhon, Oksanen selvittää valkeakoskelaisille.

Kolmen opon voimin

Opiskelijatunteja, aulainfoja kouluilla, opettajien tapaamista ja liiton stipen-dien jakamista lähihoitajien valmistu-jaisjuhlissa. Opiskelijavastaavan arki on vaihtelevaa.

Tanja Oksanen tekee keikkaa SuPer-opona vähintään kerran kuussa. Kii-rettä pitää lukukausien alku- ja päät-tymisajankohtina, sillä kohderyhmänä ovat usein aloittavat tai pian valmistu-vat opiskelijat.

Tutut opettajat osaavat jo pyytää Tanjaa puhumaan oppilailleen, mutta joihinkin oppilaitoksiin tiet avautuvat hitaammin. Tanjan mielestä opiskeli-javastaavan työn haasteellisin puoli on juuri kontaktien luominen. Se vaatii ak-tiivisuutta ja verkostoitumistaitoja. Säh-köposteja Tanja kirjoittelee tuon tuosta.

– Markkinoin ryhmien vastaavil-le opettajille tai opinto-ohjaajille sitä tietoa, jota voin opiskelijoille tarjota. Opettajiin nähden minulla on se etu, että työssä käyvänä lähihoitajana voin kertoa tuoreinta tietoa työelämästä.

Tampereen seudulla toimii Tanjan lisäksi kaksi muuta aktiivista opiskeli-

Tanja Oksanen kertoo SuPe-rin toiminnasta. Lähihoita-jaopiskelijat Jamina Vakkala, Rosa Laaja ja Ira Saarinen kuuntelevat tarkasti. Nuoret kertovat olevansa kiinnostu-neita opiskelijavaihdosta.

Opiskelijoilla on kysyttävää sitä enemmän, mitä pidemmälle he ovat edenneet opinnoissaan. Keväisin opiskelijoita kiinnostavat erityisesti työsopimukset ja kesätyöpaikat.

super 2 • 2012 31

Opiskelijavastaavat edustavat SuPeria paikallistasolla ja hoitavat yhteistyötä oppilaitosten kanssa.

SuPer-Opot ovat liiton käyntikortti oppilaitoksiin ja usein opis-kelijoiden ensimmäinen kontakti ammattiliittoon. Hyvin hoidettu opiskelijatyö luo pohjan SuPerin jäsenhankinnalle, kertovat Su-Perin opiskelija-asiamies Heli Saarinen sekä suunnittelijat Ka-ri Bagge ja Paula Soivio.

SuPerin opiskelijatyötä kehitetään ja vahvistetaan vuon-na 2012. Opiskelijoille ja opettajille järjestettävien tilaisuuksi-en määrä kasvaa, ja SuPer-Opoja koulutetaan lisää. Kehittä-misyksikön johtaja Raija Meriläisen mukaan toiminnan tavoit-teena on saada liittoon uusia, aktiivisia opiskelijajäseniä, joista kasvaa pysyviä jäseniä.

– Jäsenyydestä tulee luonnollinen asia, kun siihen tutustuu jo opiskelija-aikana. SuPer on ainoa toisen asteen vaikuttaja so-siaali- ja terveysalan koulutuspolitiikassa. Myös siksi on tärke-ää, että alan opiskelijat liittyvät SuPeriin.

Ihannetilanteena Meriläinen pitää sitä, että SuPer-Opo käy puhumassa ammattiliitosta ja työelämän asioista jokaisessa opintonsa aloittavien ryhmässä. Opiskelijavastaavien välityksel-

lä opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua liiton tarjoamiin etuihin ja saada jäsenyyden myötä turva työelämään.

SuPer-Opojen ja oppilaitosten vuorovaikutus on tärkeää. Raija Meriläinen kertoo, että superilaisia on pyydetty mukaan esimer-kiksi oppilaitoksissa toimiviin työryhmiin edustamaan työelämän näkökulmaa. Opojen kautta opettajilla on myös mahdollisuus vä-littää lähihoitajakoulutukseen liittyviä ajatuksiaan SuPeriin, joka vaikuttaa koulutusta linjaavissa, valtakunnallisissa työryhmissä.

Opiskelijavastaavan tehtäviin hakeutuu usein aktiivisia ja am-matistaan ylpeitä superilaisia.

– Rahallisen korvauksen lisäksi tehtävästä saa energiaa ja esiintymiskokemusta. Myös työnantaja hyötyy, kun opiskelijat kiinnostuvat opon omasta työpaikasta, SuPer-Opona toiminut Heli Saarinen kertoo.

SuPer järjestää opoille kursseja peruskoulutuksesta asiantun-tijakoulutukseen.

– Koulutuksista opot saavat työkaluja tehtäväänsä ja samalla lisää voimia kentällä työskentelyyn. Koulutuksissa on hyvin voi-makas me-henki ja niissä käytävä keskustelu on rikasta, Raija Meriläinen sanoo..

Opot ovat tärkeä linkki oppilaitoksiin

Odotan oppilaitoskäyntejä aina innolla. Tämä on turvallinen extremelaji.

javastaavaa. Jokaiselle on jaettu omat vastuukoulunsa, mutta toisia tuurataan aina tarvittaessa eikä työ käy siksi liian raskaaksi. Myös koulujen aulainfoissa käydään useamman opon voimin.

SuPerin koulutustilaisuudessa toi-siinsa tutustuneet opot pitävät tiiviis-ti yhteyttä.

– Olemme jo hyviä ystäviä. Tapaam-me ruokailun merkeissä kerran paris-sa kuussa, käymme läpi aikataulumme ja jaamme keskenämme onnistumisen kokemukset. Opojuttujen lisäksi nyky-ään tulee juteltua kaikki perheasiatkin.

Turvallista extremea

Opiskelijavastaavan työ on pois omas-ta vapaa-ajasta, mutta Tanja Oksasel-le opotyö on enemmän kuin harrastus. Kouluilla hän käy usein vapaapäivinään tai ennen iltavuoroaan, kun lapset ovat päivähoidossa ja mies töissä.

Muiden opiskelijavastaavien ta-voin Oksanen saa pitämistään tunneis-ta ja aulainfoista rahallisen korvauksen. Tanjan mielestä se kannustaa tekemään opon keikkaa korkeintaan muutaman kerran. Suurempi motivaattori on aito kiinnostus omaa työtä kohtaan ja halu kehittää sitä.

– Koen opiskelijavastaavan tehtävän hyödylliseksi. Tunneilla tulee pohdit-

tua hoitotyön etiikkaa ja pysyn ajan ta-salla lähihoitajatutkinnon perusteista. Tämä on hauskaa vastapainoa muulle elämälle.

Oksanen on iloinen siitä, että hän on tullut Tampereen seudulla tutuksi ja ihmiset rohkenevat lähestyä häntä ky-symyksillään. Opiskelijavastaavan teh-

tävä myös haastaa hänet, sillä jokainen esiintyminen kouraisee kevyesti vatsan pohjasta.

– Odotan oppilaitoskäyntejä aina in-nolla. Tämä on turvallinen extremelaji. Esiintyessäni saan adrenaliinit kohoa-maan, mutta tässä ei tarvitse kuitenkaan hajottaa itseään, Tanja nauraa..

Tanja Oksasen mielestä opona pärjää, kun on oma itsensä. Omasta ammatista puhuminen edellyttää työkokemusta ja vankkaa ammattitaitoa. Liittoon ja edunvalvontaan liittyvät asiat oppii lukemalla.

32 super 2 • 2012

Muistisairaudet 2/5Minuus ja vuorovaikutus

inuutta pidetään ih-misen persoonallisen olemuksen ytimenä ja yksi muistisairauk-siin liittyvistä huo-lenaiheista koskeekin

juuri minuuden kohtaloa. Tavanomai-sen arkikäsityksen mukaan minuus vä-hitellen murenee, kun sairaus etenee. Omaiset kokevat usein muistisairaan läheisensä vähitellen liukuvan pois tai muuttuvan kokonaan toiseksi ihmisek-si. Esimerkiksi muistisairaan henkilön puoliso voi todeta kumppanistaan, että hän ei ole enää se sama ihminen, jonka kanssa menin naimisiin. Pitääkö tämä arkikokemus paikkansa?

Muistisairaus ja minuuden kohtalo

Asuuko minuus muistissa?

Muistisairaan ihmisen minuuden säi-lymistä ja muuttumista voi tarkastel-la useista näkökulmista. Minuudella ei ole yhtä yksittäistä määritelmää tai tiet-tyä koostumusta, josta käsin muuttu-mista voisi seurata. Käsitteellä viitataan yleisesti siihen suhteeseen, joka ihmi-sellä on itseensä. Minuuden ajatellaan usein riippuvan ihmisen aikaisempien kokemuksien muistoista ja hänen ky-vystään kutsua niitä esiin. Omaelämä-kerrallinen muisti on siten keskeisessä asemassa, kun tarkastellaan minuuden muutoksia sekä tavanomaisessa vanhe-nemisessa että muistisairauksissa.

Omaelämäkerrallinen muisti on laa-ja kokonaisuus, joka käsittää osia eri muistijärjestelmistä – tapahtumamuis-tista, tietomuistista, toimintamuistis-ta ja tunnemuistista. Tavallisimmin omaelämäkerrallinen muisti yhdiste-tään tapahtumamuistiin. Omaan elä-mään liittyvien tapahtumien muistami-nen tuottaa kokemuksellista jatkuvuut-ta ja mahdollistaa aikamatkailua men-neisyyteen. Kaikki omaelämäkerralliset muistot eivät kuitenkaan ole koettu-jen tapahtumien mieleen palauttamis-ta, vaan mukana on paljon aineksia, jotka pikemminkin tiedetään kuin ele-tään uudelleen. Tällaisia ovat vaikka-pa oman syntymäajan muistaminen tai tieto omista ominaisuuksista. Omaelä-mäkerralliset tiedot ovat osa tietomuis-tia ja ne luovat jatkuvuutta elämäntari-naan. Ne voivat säilyä suhteellisen kos-kemattomina, vaikka tapahtumamuisti olisi vaurioitunut.

Elämänhistoria ja oman elämän muistelu

Ikäihmisten hoitoon liittyvässä kirjalli-suudessa korostetaan usein muistelun psykologista ja sosiaalista merkitystä vanhuudessa ja muistisairauksien yhtey-

Dementoivia sairauksia kutsutaan nykyisin muistisairauk-siksi, vaikka tosiasiassa ne vaurioittavat usein koko tie-donkäsittelyjärjestelmää. Sairaudet vaikuttavat muistin lisäksi toiminnanohjaukseen, liikkeiden hallintaan, tark-kaavuuteen, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn sekä kielellisiin kykyihin. Muistisairauksiin liittyviä kognitiivi-sia muutoksia on tutkittu runsaasti, mutta vähemmän on paneuduttu siihen, mitä muistisairaudet merkitsevät minuuden kannalta.

M

super 2 • 2012 33

suomen muistiasiantuntijat ry toimii muistisairaiden ihmisten paremman hoidon puolestapuhujana ja jakaa tietoa muistisairauksista. yhdistyksen jäseniä ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivat ammattihenkilöt, jotka työssään kohtaavat muistisairaita ihmisiä. lue lisää www.muistiasiantuntijat.fi.

dessä. Omaelämäkerralliset muistot voivat olla koostumuk-seltaan monenlaisia. Niissä voidaan elää uudelleen yksittäi-siä merkittäviä tapahtumia, mutta yhtä hyvin ne voivat ol-la yleistyneitä tapahtumamuistoja vaikkapa lapsuuden kesis-tä tai perheen joulunvietosta. Erityisen keskeisiä mielialan ja käyttäytymisen kannalta ovat yksittäiset traumaattiset muis-tot ja toisaalta yleistyneet muistikuvat, jotka ilmenevät sit-keinä itseä ja maailmaa koskevina uskomuksina. Jälkimmäi-set säilyvät usein siitä huolimatta, että yksittäisiä tapahtuma-muistot olisivat aikoja sitten haalistuneet. Yksittäiset trau-maattiset muistot puolestaan saattavat piinata ihmistä vuosi-kymmeniä ilman, että niissä tapahtuisi sanottavaa muutosta. Kielteiset muistot ja uskomukset aktivoivat alavireistä mieli-alaa, ahdistuneisuutta ja sekä itsen että muiden kannalta on-gelmallista käyttäytymistä. Myönteiset muistot ja uskomuk-set puolestaan voivat kantaa ihmistä vaikeiden nykyhetken kokemuksien yli.

Muistisairaan ihmisen kertomukset omasta elämästään voivat tuntua rikkinäisiltä ja kaoottisilta. Terve kanssaihmi-nen pitää usein muistisairaan ihmisen kohtaloa kurjana juuri sen vuoksi, että tämä näyttää menettävän tärkeän osan ihmi-syyttään, kun osia menneisyydestä häviää tai niiden keskinäi-nen ajallinen yhteys murenee. Muistojen hataruus tai puut-tuminen saattaa ahdistaa erityisesti sairastuneen ihmisen lä-heisiä, sillä saman menneisyyden jakaminen koetaan tärkeä-nä perheenjäseniä yhdistävänä tekijänä. Tosiasiassa mennei-syyden samankaltaisuus on kuitenkin illuusio, sillä jokainen perheenjäsen muistaa tapahtumat omasta näkökulmastaan ja omien uskomustensa ja temperamenttinsa läpi suodattuneina.

Mikä merkitys muistisairaan ihmisen elämänhistorian tun-temisella on hänen käyttäytymisensä ymmärtämisen kannal-ta? Monet arvoitukselliset käyttäytymismallit ja näennäisesti mieltä vailla olevat puheet voivat saada valaistusta, jos tiede-tään, millaisia kokemuksia ihminen on elämässään käynyt lä-pi. Muistisairaus rapauttaa monia kykyjä, jotka ovat oleellisia koostuneen, johdonmukaisen toiminnan ja kerronnan kan-nalta. Siksi ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, mihin muistisairas henkilö puheillaan ja käyttäytymisellään pyrkii ja mikä niiden sisäinen mieli on.

Ruotsalaistutkijat Lars-Christer Hydén ja Linda Örulv (2009) ovat havainnoineet ja videoineet muistisairaiden hen-kilöiden keskusteluja hoitokodissa. Keskustelujen analyysi osoitti, että vaikka puhujilla saattoi olla huomattavia vaikeuk-sia ajallisesti ja juonellisesti ehyiden tarinoiden tuottamisessa, he kykenivät usein tuomaan esiin kertomuksien henkilökoh-taisen merkityksen ja hallitsemaan sosiaalista kerrontatilan-netta. Miten on mahdollista, että kertomuksen merkitys säi-lyy, vaikka sen yksityiskohdat ja juoni hajoaisivat? Ilmiö liit-tyy siihen, että omaelämäkerrallisten tarinoiden yksityiskoh-dat ja yleiset omaelämäkerralliset tiedot ovat tallentuneet eri muistijärjestelmiin, ensin mainitut tapahtumamuistiin ja jäl-kimmäiset tietomuistiin.

Todellinen minä?

Muistisairaan henkilön omaiset pohtivat usein, miksi heidän sairastunut läheisensä käyttäytyy oudosti ja jopa persoonal-lisuutensa vastaisesti. Ajatus todellisesta minästä liittyy län-simaiseen käsitykseen minän pysyvyydestä ja sijoittumisesta yksilön pään sisään. Jos minuus sen sijaan ymmärretään vir-taavana prosessina, joka syntyy ja muuttuu vuorovaikutukses-sa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa, avautuu lohdulli-sempi näkymä muistisairaan ihmisen psykologisiin muutok-siin. Jokaisen ihmisen mielessä on suuri määrä erilaisia käyt-täytymisen aihioita, joista vain osa todellistuu elämänkulun aikana. Se, mitkä aihiot todellistuvat, riippuu sekä yksilön si-säisistä tekijöistä, kuten aivojen toiminnasta että sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä.

Muistiongelmien ja muiden kognitiivisten puutosten yh-teydessä ihminen tarvitsee erityisen paljon muiden ihmisten myötävaikutusta kyetäkseen ylläpitämään minuutensa myön-teisiä ja rakentavia puolia. Sosiaalisella ympäristöllä sekä lä-hipiirissä että hoitojärjestelmässä on tässä tärkeä rooli. Kans-saihmiset voivat tukea muistisairaan ihmisen minuutta eri-laisin arkiseen toimintaan ja vuorovaikutukseen liittyvin ta-voin. Kyseessä voivat olla hienovaraiset sosiaaliset eleet, joi-den avulla tunnistetaan ja vahvistetaan muistisairaan ihmisen omia voimavaroja ja kompensoidaan hänen toiminnassaan ja ajattelussaan ilmeneviä puutteita. (Roger 2006.)

Kun arvioidaan muistisairaan ihmisen toimintakykyä ja minuutta, huomio kiinnittyy yleensä enemmän puutteisiin ja epäsuotuisiin muutoksiin kuin myönteisiin ominaisuuksiin ja valmiuksiin. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä suurempi houkutus muilla on nähdä muistisairas henkilö vain osittain omana itsenään; jopa eräänlaisena epähenkilönä. Kyse on kui-tenkin näköharhasta, sillä viime kädessä ihmisyydessä on aina kyse sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja ihmisten keskinäises-tä riippuvuudesta. Yksikään ihminen ei ole täysin itsenäinen ja muista riippumaton saareke. Riippuvuudessa ja täydentä-vyydessä on aina kyse aste-eroista – riippumattomuutta sa-nan äärimmäisessä merkityksessä ei ole ihmisten maailmassa.

marja saarenheimoft, vanhempi tutkija, vanhustyön keskusliitto

lähteet:

hydén lc & örulv l (2009). identity and narrative in dementia. journal of aging studies, 23, 205–14.

roger k (2006). understanding social changes and the experience of dementia. alzheimer care quarterly, 7, 185–93.

34 super 2 • 2012

Lähihoitajakoulutukseen kaivataan uusia ideoita

Opiskelijat valmiita – ovatko opettajat?

Miten lähihoitajakoulutusta voisi toteuttaa muuten kuin perinteisesti opettamalla? Onko teorian ja käytännön luonteva yhdistäminen opetuksessa mahdollista? Miten opiskelijoita voisi motivoida ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan?

Sataedu, Satakunnan ammattiopisto Harjavallassa, järjestää sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon valmistavaa koulu-tusta. Lähihoitajien koulutus on perinteisesti järjestetty hy-vin luentotyyppisesti, mutta viime aikoina opiskelijapalaut-teen pohjalta on alettu enemmän pohtia vaihtoehtoisia tapo-ja kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Meistä opettajista on tuntunut myös, että opiskelijat kai-paavat uusia tuulia opetukseen. He kaipaavat käytännönlähei-syyttä ja monimuotoisuutta.

Sataedussa lähihoitajaksi opiskeleva Jani Poikulainen tote-aa opintopalautteessaan, että teoriaopetusta tulisi sitoa lähem-min käytäntöön aina, kun se on mahdollista. Jaana Viljanen puolestaan suosittelee verkko-opintoja yhtenä opiskelumuo-tona, koska niiden kautta oppii parhaiten itseohjautuvuutta ja ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan:

– Verkko-opinnot sopivat erityisesti perheelliselle, koska opiskelija pystyy itse määrittelemään opiskeluajat ja näin per-heellekin jää enemmän yhteistä aikaa, Jaana toteaa.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon voidaan sisällyttää kaikille valinnaisena vanhusten kotihoidon ja huolenpidon osa. Tämän tutkinnon osan laajuus on ammatillisessa perus-koulutuksessa kymmenen opintoviikkoa. Se toteutettiin en-simmäisen kerran Harjavallassa syksyllä 2011. Tässä yhtey-dessä toteutui mahdollisuus kokeilla jotakin uutta. Lopputu-loksena syntyi erilaisten opetusmenetelmien ja -tapojen ko-konaisuus, jossa jokaiselle opiskelijalle pyrittiin tarjoamaan

ainakin jotain mielekästä. Jakso rakennettiin osittain verk-ko-opiskelun varaan. Verkon moodle-oppimisympäristössä toteutettiin teoria- ja oppimistehtävät. Kotihoidossa opiskel-tiin viisi työelämäpäivää. Näiden lisäksi jaksoon kuului semi-naaripäiviä ja asiantuntijaluentoja.

Jokaisella opiskelijalla oma asiakas

Työelämäpäivät koettiin opettavaisina. Niiden myötä oli mahdollista saada niin sanottua hiljaista tietoa, jota ei oppi-kirjojen kautta opita. Työelämäpäivien aikana opiskelijat op-pivat käytännön hoitotyön tekemistä ja näkivät todellista ko-tihoidon asiakkaiden arkea.

Opiskelijat näkivät käytännön työssä kotihoidon uhkateki-jöitä. Näitä ovat esimerkiksi asiakkaan väkivaltaisuus, työnte-kijöihin kohdistuva lähentely, tarttuvia tauteja kantavat asiak- kaat ja moniongelmaiset asiakkaat. Työelämäpäivien aikana teorian soveltaminen käytäntöön tuli mahdolliseksi luonte-valla tavalla ja niiden avulla opittiin vuorovaikutustaitoja ja erilaisia toimintatapoja. Itse tekemällä oppii parhaiten, useat opiskelijat korostivat.

Työelämäpäivät osana opetusta vaativat kuitenkin opetta-jilta hyvää yhteistyötä työelämän edustajien kanssa ja opiske-lijoiden tiivistä ohjaamista.

– Sataedussa harppaus nykyteknologian maailmaan oli on-nistunut. Sain paljon tietoa moodlesta. Vanhojen, jo opittu-jen asioiden toistoon oli kiinnitetty huomiota, joten opiske-lijana en päässyt turhautumaan opintoihin. Opin hakemaan itse tietoa monella eri tavalla ja sain paljon uusia näkemyksiä. Sellainen kansakoulumallinen lähiopetus oli jäänyt pois to-teutuksesta, toteaa Jaana Viljanen.

Lähihoitajaopiskelija Leena Myllyviita piti kokonaisuutta käytännönläheisenä ja oikein kehiteltynä. Jokaisella opiskeli-jalla oli oma asiakas, jota tavattiin kerran viikossa työelämä-päivien aikana. Tämä antoi Myllyviidan mielestä varmuutta vanhusten kohtaamiseen.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että opiskelijat kaipaa-vat uusia ideoita opetuksen toteuttamiseen. Opiskelijat

ovat valmiita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja perinteinen luokkahuoneopetus on saamassa rin-nalleen vaihtoehtoisia opetuksen menetelmiä. Opis-kelijat ovat valmiita, mutta ovatko opettajat?.

piia lahti ja marja sillanpääsataedun opettajat

Lähihoitajaopiskelija Jaana Viljanen opastaa Annikki Lehtoa automaattipolkupyörän käy-tössä palvelutalo Keinustoolissa Nakkilassa.

super 2 • 2012 35

*Alennuksen saa liiton jäsenkortilla Teboil-huoltamoilta ja -automaattiasemilta lukuun ottamatta Teboil Express -automaattiasemia.

Alennus jäsenkortilla normaalisti -1,7 snt/litra.

-2snt/l

Erityisetu voimassa1.2.-31.3.2012

OrioNetshopin uusi tuotekuvasto kutsuu unelmiesi ostosmatkalle kohti kauneutta, terveyttä ja hyvää oloa. Ylläty runsaudesta ja täytä ostoskori kiireettömästi kotona tai tee palkitseva kimppatilaus työkavereiden kanssa.

Orionin vapaakaupan tuotteet, kuten esimerkiksi Aqualan, Bellavita, Favora ja Sebamed, 1.1.2012 alkaen vain OrioNetshopista sekä apteekeista. Tuotteet eivät ole enää OriolaNetin valikoimassa.

Suomalainen OrioNetshop on terveydenhuollon ammattilaisten sekä alan opiskelijoiden oma verkkokauppa.

www.orionetshop.fi

Kevätkatalogi nyt netissä, selaa ja tilaa!

Rekisteröidy ja klikkaa kauppaan osoitteessa

}

Vuorotyöläisenä arvostan sitä, että voin hoitaa ostokset silloin

kun minulle sopii – helposti ja edullisesti.

Nuorten palstaMitä tapahtuu, kerro siitä!

sonja.kahkonen@superliitto.fi

SuPerin suunnittelija Kari Bagge:

Nuorten toiminnasta voimia työssäjaksamiseenteksti ja kuvat sonja kähkönen

Kari Bagge, 25, on SuPer-Nuorten työryhmän uusin kasvo. Nyt hän kertoo, millaiset tuulet keväällä puhaltavat ja miksi nuorten toimintaan kannattaa tulla mukaan.

Mitä haasteita opiskelijoiden toimin-nassa on?

Yksi haasteistamme on se, että opis-kelijamme ovat iältään 15–60-vuotiaita. Meidän on kehitettävä toimintoja ja ta-pahtumia, joista hyötyvät kaikki ikään katsomatta, ja joista jokainen saa iloa omaan arkeensa. Haluamme luoda mie-

lekkään kuvan ammattijärjestötoiminnasta jo opiskeluaikana.

Mitä asioita nuorten osalta tulee edistää?Työelämässä ykkösenä ovat nuorten työntekijöiden amma-

tillisuuden ja ammattihenkilöiden yhteistyön lisääminen. Sy-vä ammatillinen osaaminen ja hiljainen tieto on saatava siir-rettyä nuorille työntekijöille, joiden joukko kasvaa jatkuvasti.

Miten nuorten työnilo säilytetään?Nuorten on päästävä tekemään mielekkäi-

tä työtehtäviä, jotka vastaavat koulutusta. Tärkeänä pidän myös hyvää esimiestyötä, jonka ei pidä olla pelkkää asioiden johta-mista vaan myös ihmissuhdetyöhön panos-tamista. Hoitoalalla myllertää jatkuva muu-tospaineiden aallokko. Kaikki muutokset tu-lisi viedä läpi niin, että niitä voidaan käsitel-lä myös tunteiden tasolla.

Miksi yhä useamman nuoren kannattaisi tulla mukaan nuorten toimintaan?

Järjestöllä on muutakin annettavaa kuin edunvalvonnallinen tuki. Työssäjaksamis-ta edesauttaa, kun omaan arkeen saa tu-kea kollegoilta. Tulemalla mukaan nuor-ten toimintaan se on mahdollista.

Millaista ohjelmaa nuorille on tarjolla tä-nä vuonna?

Järjestämme ammattiosastojen kanssa alueellisia nuorisotapahtumia. Huhtikuus-sa on tulossa risteily, Lähihoitajat laineilla

2012, jossa teemana on työhyvinvointi. Risteilyllä pidetään hauskaa ja tavataan nuoria lähihoitajia. Laivalla järjestetään myös SuPer-tärskyt, jossa nuoret voivat verkostoitua meidän SuPer-Nuorten työryhmässä vaikuttavien kanssa.

Mitä polkuja pitkin päädyit SuPerin suunnittelijaksi?Olen Lappeenrannasta Helsinkiin hiljattain muuttanut

lähihoitaja, sosionomi ja työnohjaaja. Kouluaikana toimin opiskelijayhdistyksessä ja vaikutin myöhemmin kotiseudulla-ni niin järjestömaailmassa kuin kunnallishallinnossakin. Siitä syntyi ajatus tehdä harrastuksesta leipätyö, joten hain ja pää-sin SuPeriin. Se, että voin edistää ihmisten hyvinvointia, on ollut minulle aina tärkeää.

Mitä olet oppinut aiemmista työpaikoistasi lastensuoje-lussa ja rikossovittelussa?

Sosiaali- ja terveysalalla työskennellessämme meidän on huomioitava se, että hyppäämme työssämme toi-

sen ihmisen arkeen ja elämään. Toisen ihmisen koh-taaminen antaa työlle lisäarvoa, mutta samalla se tuo lisää haasteita työhön.

Millaiset tuulet puhaltavat tänä keväänä?Uudet tuulet, koska työni ja asuin-paikkani ovat minulle uusia tutta-vuuksia. Kevään täyttävät myös innos-tuneet, virkistyneet ja rakkauden täyt-tämät päivät.

Terveisesi nuorille?Olen iloinen, että saan olla mukana superilais-

ten arjessa. Teemme työtä sen eteen, että saamme aikaiseksi juuri sellaista toimintaa, jota nuoret ha-luavat..

super 2 • 2012 37

38 super 2 • 2012

Hyvä hoitajaMillainen hän on? Retkiä ja

kuuntelu-taitoaEspoossa Palvelutalo Omenatarhassa kolme vuot-ta asunut Tuula Ingman nauttii luontoretkistä, käy ui-massa ja kävelylenkeillä. Hänen mielestään hoitajia on joka lähtöön, niin kuin ihmisiä muutenkin, mutta tär-keää on taito kuunnella.

Millainen on mielestäsi hyvä hoitaja?– Hyvälle hoitajalle voi kertoa asioista ja heiltä voi ky-sellä, jos on epävarma olo. Olen seurallinen ihminen, on mukava ottaa hoitaja mukaan asioille kauppaan. On kivaa, että hoitajat kysyy, mitä me halutaan teh-dä; mä sitten aina ehdotan.

Millainen on hyvän hoitajan olemus?– Rauhallinen ja iloinen, että itselle tulee hyvä mie-li. Semmonen kuunteleva, hänelle voi kertoa asioita. Hoitajia on moneen lähtöön, jotkut on hyviä, toiset ärhäköitä ja tuulispäisiä. Jos hoitaja vaihtuu, niin se edellinen jää ystäväksi. Edellisen omahoitajan kans-sa me tavataan joskus ulkona, soitellaan välillä ja ky-sellään kuulumisia.

Millaisia muistoja sinulla on tilanteista mukavien hoitajien kanssa?

– Me oltiin kesällä Nuuksiossa retkellä, se oli kivaa. Hoitajat kävelytti, olin siinä osallisena ja autoin. Sit-ten syötiin kodassa ja juotiin nokipannukahvit. Meil-lä oli sopimus, että mennään uudestaan, täytyy muis-tuttaa hoitajia siitä. Teimme myös laivareissun Helsin-gin saaristossa, lähdimme kauppatorilta. Tykkään olla luonnon lähellä, se on virkistystä. Retkiä muistellaan pitkään jälkeenpäin ja vielä seuraavanakin päivänä.

Miten hoitaja voi tuoda iloa päivääsi?– Hoitaja voi kysellä voinnista. Se ilahduttaa ja lohdut-taa, kun hoitaja kannustaa tekemään asioita itsenäi-sesti ja sanoo, että kyllä sä pystyt. Sillon pysyy oma-toimisena.

omenatarhan palvelutalo on osa vanhusten palve-lutaloyhdistystä. yhdistyksellä on yhteensä 130 työntekijää, joista superilaisia on 22.

teksti ja kuva sonja kähkönen

38 super 2 • 2012

super 2 • 2012 39

otkut lahkot ja uskontokunnat ennustavat, että vuosi 2012 olisi maailmanlopun vuosi. Jälleen kerran. Tot-ta on toinenkin puoli jos ja kun katsoo viime vuo-den tilastoja. Sotaa käydään monissa maissa ja eteläs-sä ja idässä on levotonta. Taloussivut kertoivat irtisa-nomisista ja euromaiden velkakriiseistä. Myös tapa-turmaiset kuolemat ja hukkumiset synkistivät tilasto-

ja. Esimerkiksi luonnonkatastrofien osalta voi vain huokaista. Ovatko tarttuvat tauditkin lisääntyneet siellä jossain?

Silti ihmisen mieli palaa matkustaa, mieluummin kauas, vieraaseen kulttuuriin. Matkailun lisääntyessä yhä eksootti-sempiin kohteisiin superbakteerit ja tappajavirukset löytävät tiensä tänne pohjolaan. Osa bakteereista ja viruksista hyytyy talven alla, mutta jos talvet ovat leutoja ja pöpöt vahvempia, voi tuloksena olla epidemia. Hankimme Intiassa vatsataudin vaikka meillä on maitohappobakteerimme. Tuomme Kenias-ta tai Filippiineiltä tuliaisina jonkun trooppisen viruksen tai bakteerin. Vastalahjaksi viemme madventures-retkillämme kehitysmaihin, paratiisisaarille, inkojen ja maurien jälkeläi-sille rahamme, nuhamme ja yskämme. Historia kertoo, ettei jollakin kaukaisella saarella tunnettu eurooppalaisten tauteja ennen kuin saarelle astui karvainen viikinki.

Tauti on ovela, flunssalle ei tulla immuuniksi. Ihminen-kin on ovela, ja tyhmä jalostaessaan taudinaiheuttajia labora-torioissaan. Homo sapies aloitti biologisen sodankäynnin jo 1900-luvun alussa, jolloin tappavia viruksia saatettiin ampua vihollisen leiriin, yhdessä sinappikaasun kanssa. Ainoa suo-jautumiskeino oli tuolloin kaasunaamari. Muistan hiljattain kuulleeni huhun, jonka mukaan esimerkiksi ebola-virus olisi yksi tuollainen hutiloitu asekokeilu.

Tänään me lennämme Kuuhun ja kuvat puhuvat seinillä ja saamme tarvittaessa silikonitäydennystä kehoomme. Meil-le voidaan rakentaa uudet kasvot ja virtaviivaista elämääm-me pyritään pidentämään kaikin keinoin. Olemme kuiten-kin tarttuvien tautien armoilla. Vaikka lääketiede kehittyy ja sairaalat komistuvat ja suurenevat, olemme pienten mikro-skooppisten eliöiden hyökkäysten kohteena. Oletteko kos-kaan ajatelleet, miten ihminen on avuton ja altis saamaan pöpön elimistöönsä? Toimistoissa, ruuhkabusseissa, metrois-sa, toreilla, kauppahalleissa, kouluissa, sairaaloissa ynnä muu-alla. Riski on suuri missä vain on muita ihmisiä tai eläimiä. Olemme haavoittuvia kliinisestä ympäristöstä, pesuaineiden

kyllästämästä maailmasta ja uusista rokotuksista huolimatta.Jotkut, jo unholaan painuneet taudit putkahtelevat esiin

syrjäisistä maailmankolkista ja kantautuvat rannoillemme vaikka vain hedelmälaatikoitten kyljissä tai lentokenttien pas-sijonoissa. Ne möröt eivät kumarra penisilliiniäkään. Troop-pisissa maissa on norsuja ja hyttysiä, joista jälkimmäinen on koostaan riippumatta vaarallisempi. Malaria lienee ilkein lahja matkailijoille. Siihen kuolee tänäänkin uskomattoman paljon ihmisiä. Aasiassa tunnetaan kiusallinen denguekuu-me. Muistanette myös lintuinfluenssan, joka laskeutui Suo-meenkin.

Kuinka paljon onkaan näkymättömiä viruksia ja bakteereita käsissämme ja ilmassa, jota hen-gitämme? Pitäisikö linnoittautua ko-tiin ja sulkea ilmastointi ja posti-luukku? Onko se ainoa turvallinen paikka: hygienia huipussaan, kaa-pissa kyypakkaus. Älä kokeile si-tä, sillä tällöin sinua uhkaavat il-meisesti mielenterveydelliset vai-vat. Muu vaara piilee joka paikas-sa. Katolta saattaa pudota jotain päähäsi, jäät auton alle, saat tu-koksen verenkiertojärjestel-määsi.

Mutta hei, pitäähän meidän liikkua ja elää elämää!

Minä matkustan lomallani Vietna-miin. Otan roko- tukset ja mala- rialääkityksen, muistan ohjeet juoda vain pul- lotettua vettä ja pidän mie-lessäni käsihy-gienian. Mutta mitenkä ne ihmi-set, jotka ovat siellä mi-nua vastaanottamassa? .

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

Tauti on ovela.

J

joonas väänänen

40 super 2 • 2012

SuPerin puheenjohtajaehdokkaiden jäseniltakierros keväällä 2012

Espoo ti 13.3. Glo Hotel Espoo Sello 18.00-20.00 Ilm. 28.2. mennessä Leppävaarankatu 1 hannele.hyvonen@superliitto.fi tai puh. 040 334 0271

Huittinen ke 7.3. Huittisten Seurahuone 18.00-20.00 Ilm. 22.2. mennessä Lauttakylänkatu 14 helena.heljakka@superliitto.fi tai puh. 040 512 6816

Hämeenlinna ti 27.3. Sokos Hotel Vaakuna 18.00-20.00 Ilm. 13.3. mennessä Possentie 7 maaret.ollila@superliitto.fi tai puh. 044 090 9038

Imatra ti 17.4. Imatran Valtionhotelli 18.00–20.00 Ilm. 3.4. mennessä Torkkelinkatu 2 eija.vaisto@superliitto.fi tai puh. 0400 614 963

Joensuu ma 12.3. Sokos Hotel Kimmel 18.00–20.00 Ilm. 29.2. mennessä Itäranta 1 anne.villman@superliitto.fi tai puh. 040 728 2687

Jyväskylä ma 23.4. Sokos Hotel Alexandra 18.00–20.00 Ilm. 26.3. mennessä Hannikaisenkatu 35 anu.tarvainen@superliitto.fi tai puh. 040 567 0066

Kokkola ti 20.3. Sokos Hotel Kaarle 18.00–20.00 Ilm. 6.3. mennessä Kauppatori 4 merja.puuskamaki@superliitto.fi tai puh. 050 463 9546

Kotka ma 26.3. Hotelli Leikari 18.00-20.00 Ilm. 13.3. mennessä Haminantie 261 eija.vaisto@superliitto.fi tai puh. 0400 614 963

Kuopio ti 24.4. Sokos Hotel Puijonsarvi 18.00–20.00 Ilm. 12.4. mennessä Minna Canthin katu 16 anne.villman@superliitto.fi tai puh. 040 728 2687

Kuusamo ti 3.4. Sokos Hotel Kuusamo 18.00–20.00 Ilm. 22.3. mennessä Kirkkotie 23 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Oulu ke 4.4. Radisson Blu Hotel Oulu 18.00–20.00 Ilm. 21.3. mennessä Hallituskatu 1 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Porvoo to 15.3. Juhla Helmi 18.00–20.00 Ilm. 5.3. mennessä Mannerheiminkatu 4 tuula.korhonen@superliitto.fi tai puh. 040 768 1527

Rovaniemi ma 2.4. Rantasipi Pohjanhovi 18.00–20.00 Ilm. 20.3. mennessä Pohjanpuistikko 2 raija.mommo@superliitto.fi tai puh. 050 372 7386

Seinäjoki to 22.3. Sokos Hotel Lakeus 18.00–20.00 Ilm. 9.3. mennessä Torikatu 2 merja.puuskamaki@superliitto.fi tai puh. 050 463 9546

Tampere ke 28.3. Scandic Tampere City 18.00–20.00 Ilm. 29.2. mennessä Hämeenkatu 1 mirja.juusola@superliitto.fi tai puh. 040 565 3715

Turku ma 5.3. Radisson Blu Marina 18.00–20.00 Ilm. 23.2. mennessä Palace Hotel jaana.dalen@superliitto.fi Linnankatu 32 tai puh. 050 369 9991

Uusikaupunki ti 6.3. Hotelli Aquarius 18.00-20.00 Ilm. 24.2. mennessä Kullervontie 11 jaana.dalen@superliitto.fi tai puh. 050 369 9991

Vaasa ke 21.3. Radisson Blu Royal Hotel 18.00–20.00 Ilm. 7.3. mennessä Hovioikeudenp. 18 solveig.ehnstrom@superliitto.fi tai puh. 040 573 1712

Vuokatti ma 16.4. Sokos Hotel Vuokatti 18.00-20.00 Ilm. 2.4. mennessä Kidekuja 2 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

Ylivieska ma 19.3. Ravintola Mamma Leone 18.00-20.00 Ilm. 5.3. mennessä Lintutie 1 paula.halonen@superliitto.fi tai puh. 050 511 0686

super 2 • 2012 41

OpinnäytetyöKehittämishanke saattohoidosta

Lahden diakonian instituutille 2011

Ihmisellä on oikeusarvokkaaseen kuolemaanteksti anna-kaisa ojuri

Saattohoitoa toteutetaan erikoissairaanhoidossa, terveyskes-kusten vuodeosastoilla, hoitokodeissa, palvelukeskuksissa tai yksityiskodissa. Hoidon taso vaihtelee ja hoitoon pääsy on eriarvoista paikkakunnittain. Suomessa saattohoitopaikkoja tarvittaisiin noin viisisataa, tällä hetkellä paikkoja on alle sa-ta. Rahoitusvaikeuksien takia paikkoja saattohoitokodeista ol-laan edelleen vähentämässä.

Saattohoito tähtää potilaan ja omaisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseen elämän loppuun saakka. Saattohoitoon siirtymispäätöksen tekee lääkäri. Ajois-sa aloitettu saattohoito takaa sekä potilaan että omaisten ja lä-heisten kokonaisvaltaisen huomioimisen, jolla on hoidon on-nistumisen kannalta merkittävä vaikutus. Kuolema on tapah-tumana ainutkertainen. Ihmisellä on oikeus arvokkaaseen ja inhimilliseen kuolemaan. Ajoissa tehty saattohoitopäätös aut-taa myös tämän toteutumisessa.

Saattohoidon periaatteet – hyvä perushoito, oikea-aikai-nen kipujen lievitys, turvallinen ja jatkuva hoitosuhde, henki-nen ja hengellinen tukeminen, yksilöllisyyden ja vakaumuk-sen sekä ihmisarvon kunnioittaminen, omaisten tukeminen sekä itsemääräämisoikeuden ja elämänlaadun ylläpitäminen

– koskevat oikeastaan kaikkea hoitotyötä. Ne ovat mielestäni myös lähimmäisenrakkautta, jota kaikkien ihmisten tulisi saa-da osakseen elämänsä aikana.

Fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen muun muassa hy-vän perushoidon ja tehokkaan kivunlievityksen avulla edistää potilaan henkistä hyvinvointia, säilyttää omanarvontuntoa ja tuo luottamusta sekä ylläpitää toivoa. Toiveiden täyttäminen tuo mielihyvän tunteita. Hoitajan avoin, ystävällinen ja rauhal-linen käyttäytyminen rohkaisee puhumaan kipeistäkin asioista tuoden turvallisuutta potilaan sekä omaisten elämään.

Onnistuneen saattohoidon ja toivon ylläpitämisen kulma-kivi on myös oikea-aikainen kipujen lievitys tai mieluummin-kin kivuttomuus. Potilas on itse oman kipunsa paras arvioija. Potilaan kipu ei ole sitä, mitä muut tietävät tai luulevat sen olevan. Kipua on seurattava ja mitattava päivittäin ja lääki-tystä muutettava reaaliaikaisesti.

Turvallinen, jatkuva hoitosuhde takaa saattohoidon peri-aatteiden toteuttamisen. Tärkeää potilaalle on aito kiinnostus

hänen kokemuksistaan ja rehellisen tiedon antaminen. Tieto vähentää pelkoa ja lisää luottamusta. Hoitosuhteen jatkuvuus ja turvallisuus ylläpitävät kuolevan toivoa. Turvallisessa hoito-suhteessa kuolemaa ei jouduteta mutta ei myöskään pitkitetä.

Potilaalle on tärkeää hoitajan läsnä oleminen ja potilas-lähtöinen henkinen ja hengellinen tuki. Toisen ihmisen läs-näololla ja kosketuksella on rauhoittava sekä toivoa ylläpi-tävä vaikutus. Hengellisessä hoidossa on kysymys potilaan elämänkatsomuksesta, arvoista ja vakaumuksesta, ei työn-tekijän. Valmiita vastauksia esimerkiksi hoitajalta tarvitaan harvoin, mutta potilas tarvitsee mahdollisuuden kertoa elä-mäntarinaansa. Hengellinen hoito ei edellytä hoitajan omaa suhdetta uskontoon tai aktiivista oman elämänsä hengellis-ten asioiden pohdintaa, se vaatii taidon hoitaa potilasta ko-konaisuutena. Kaikissa saattohoitoa antavissa yksiköissä tu-lee olla saatavilla materiaalia kuten kirjoja, rukouksia ja mu-siikkia hengellisiin tarpeisiin vastaamiseen. Materiaalin on oltava yhtä aktiivisessa käytössä kuin muidenkin hoitotar-vikkeiden.

Toivo on ihmisen perusvoimavara. Saattohoitopotilaan tu-kemiseksi toivo on yksi kantavimmista voimista. Hoitohenki-löstön läsnäolo sekä toiveikas ja avoin asennoituminen saat-tohoitopotilaaseen ja omaisiin lisäävät toivoa hyvistä elämän loppuvaiheista. Ihminen saa toivoa myös läheisistään, joten omaisten ja läheisten mukaan ottaminen saattohoitoon alus-ta asti on tärkeää itse potilaan elämänlaadun kannalta. Pienet arkiset asiat, läheisyys ja turvalliset, hyvät hetket luovat toi-voa, jonka turvin on mahdollista kokea elämän iloa. Turvalli-nen ympäristö, jossa saa olla oma itsensä kaikkine puolineen, ylläpitää toivoa ja saa uskomaan elämään.

Saattohoitopotilaalla on oikeuksia, joista tärkein on oikeus kuolla. Kuolema on joka kerta suuri ja pysähdyttävä tapah-tuma. Elimistön merkeistä voi päätellä kuolinhetken lähesty-misen. Kuulo häviää aisteista viimeisenä, joten kuolevalle on mielekästä puhua, vaikka tämä ei enää reagoisikaan. Kuole-ma on elämänkaaren päätepiste, edeltävä aika on kuolemis-ta. Tärkeää on vainajan kaunis kohtelu sekä lähiverkoston tu-keminen surutyössä.

Mielestäni ihmistä tulisi kohdella saattohoidon periaattei-den mukaisesti koko ikänsä. Ihminen on kokonaisuus, josta yhtään osaa ei voi leikata vähemmän tärkeänä pois..kirjoittaja on lähihoitajaopiskelija.

saattohoitomateriaali kokonaisuudessaan ja sen lähdeteos- luettelo on tutustuttavissa lahden diakonian instituutin kir-jastossa.

Saattohoito on kokonaisvaltaista hoitotyötä. Luopumi-sen matka kuljetaan kuolevan lisäksi omaisten kanssa. Onnistuakseen se vaatii hoitohenkilöstöltä erityistä osaamista ja ammatillisuutta sekä sydämellä mukana oloa kuolevan hoidossa ja omaisten tukemisessa.

42 super 2 • 2012

Eri-ikäisten ravitsemus 2/4

Tiettyjen ruoka-aineiden käyttöä ei suositella lapsil-le tai niiden käyttöä on rajoitettu. Seuraavassa lista tuotteista joiden käyttö ylittää helposti suositeltavan saannin rajan.

• Maksaruokien käyttö tulee rajoittaa kahteen kertaan kuukaudessa. Käytännössä leikki-ikäinen voi syödä maksalaatikkoa 300 grammaa kuukaudessa ja maksa-makkaraa 70 grammaa viikossa

• Makkaroiden ja nakkien syöntiä tulee rajoittaa 1–2 aterialle viikossa

• Kofeiinipitoisia juomia, kuten kahvia ja energiajuomia ei suositella alle 15-vuotiaille

• Bentsoehappoa (E210) sisältäviä mehuja ei suositella käytettäväksi päivittäin

lisätietoa rajoituksista ja leikki-ikäisten lasten ruo-kavalioasioista löydät stm:n julkaisusta lapsi, perhe ja ruoka vuodelta 2004.

Rajoituksia ja kieltojaEnsimmäisen ikävuoden jäl-keen perheen yhteiset ruokai-luhetket lisääntyvät. Yhteis-ten ruokailuhetkien yleistyes-sä vanhempien, sisarusten ja muiden läheisten esimerkit vaikuttavat enenevässä mää-rin lapsen ravitsemuskäyttäy-tymiseen, kuten ruokavalin-toihin ja syömiseen. Läheisil-tä ja esimerkiksi hoitopaikois-ta omaksutaan lapsuusvuosi-na erilaisia ruokailuun liitty-viä tottumuksia ja tapoja sekä asenteita ruokaa kohtaan. Nä-

mä opit luovat pohjan ravitsemuskäyttäytymiselle jopa lop-puelämäksi. Toivottavaa olisikin, että lapsuudessa opittaisiin kaikin puolin terveyttä edistävät ruokailutottumukset ja asen-teet ruoan suhteen.

Tasainen ateriarytmi

Lapsella ei ole luontaista kykyä syödä terveyttä edistävästi. Vanhemmilla ja muilla lapsen kasvatukseen vaikuttavilla ai-kuisilla onkin suuri vastuu lapsen ruokailutottumuksien ke-hittymisessä. Aikuisten tulisi rajoittaa ruokailuhetket ruoka-pöydän ääreen ja tehdä niistä mahdollisimman kiireettömiä ja omatoimiseen syömiseen kannustavia. Omatoiminen syö-minen on aluksi sotkuista puuhaa, mutta näin lapsen syönti-taidot kehittyvät. Lapsi kannatta toisinaan ottaa mukaan ruo-anvalmistukseen ja muihin ruokapuuhiin, kuten leivontaan ja pöydän kattamiseen, koska se lisää arvostusta ruokaa kohtaan.

Lapsen ja nuoren kasvua sekä kehitystä tukeva ruokavalio ei suuremmin poikkea aikuisten terveyttä edistävästä ruoka-

valiosta. Tärkeää on huolehtia, että ateriarytmi pysyy tasaise-na. Ruokapäivän tulisi useimmiten sisältää aamupalan, lou-naan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Pienemmillä lapsilla ruokailumäärät saattavat aterioilla jäädä pieniksi, jolloin päi-vään voidaan lisätä yksi välipala. Lapsen siirtyessä esimerkik-si päivähoitoon siellä tarjottavat ruoat kattavat ison osan ko-ko päivän ruokailuista. Tuolloin kodin ja hoitopaikan kesken kannattaa keskustella myös ruokailun sujuvuudesta.

Lapsen ja nuoren kasvua tukeva ravitsemus i n g i m

a g e

super 2 • 2012 43

Imeväisiän ravitsemuksestaEdellisen artikkelin imetystä koskevat tekstin osat he-rättivät keskustelua. Juttusarjan tarkoitus on seurata ihmisen elinkaarta sikiövaiheesta vaariin. Koska jo-kaisen ikävaiheen ruokavalioasioita on tarkoitus kä-sitellä ytimekkäästi, voi tiettyjen osa-alueiden osuus tekstissä tuntua suppealta.

Tarkennuksena imeväisiän ravitsemusta koskevaan artikkeliin: Sosiaali- ja terveysministeriö, STM 2004, suosittelee täysimetyksen jälkeen jatkamaan osittais-ta imetystä yksivuotiaaksi asti. Suosituksissa tode-taan myös, että perheen halutessa imetystä voidaan jatkaa tämänkin jälkeen. Imettämisen pitkittyessä on huolehdittava lapsen ruokavalion monipuolistumises-ta ja syömistaitojen kehittymisestä normaaliin tahtiin. Imettäminen on jokaisen äidin henkilökohtainen asia, eikä ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Terveydenhuollos-sa tulisi tukea äitejä, jotta nykyiset suositukset toteu-tuisivat yhä paremmin.

lisätietoa aiheesta:

stm 2004:11, lapsi, perhe ja ruoka; imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravit-semussuositukset

stm 2004:17, imeväisikäisen lapsen ruoka

thl raportti 32/2009, imetyksen edistäminen suomessa toimintaohjelma 2009–2012.

Mieltymykset ruokiin

Lämpimillä aterioilla monipuolinen ja ravitseva ateria voi-daan koota lautasmallin mukaan. Pienellä lapsella ruokavalio on suppea ja ruokavalion monipuolistaminen vaatii tutustu-mista uusiin ruokiin. Lapset vierastavat luontaisesti uusia ma-kuja ja niihin tottuminen vaatii aikaa. Aluksi lapsi saattaa vain katsella, haistella ja tunnustella uutta ruokaa, joten lapselle on annettava mahdollisuus jättää ruokaa, mikäli se ei maistu. Uusiin ruokiin tottuminen helpottuu tarjoamalla niitä pieniä määriä muiden ruokien yhteydessä tai tehdä niitä houkutte-levaksi tarjoamalla miellyttävissä tilanteissa. Lapset hyväksy-vät uuden ruoan todennäköisemmin, jos näkevät muidenkin syövän samaa ruokaa. Mieltymysten kehittymistä uusiin ruo-kiin voidaan tukea myös kannustamalla ja kehumalla lapsen maistaessa uusia makuja. Uuteen makuun tottuminen vaatii kaikkiaan keskimäärin 10–15 maistamiskertaa.

Myös ruoan käyttö lohdutustarkoituksena lisää mielty-mystä kyseiseen ruokaan, mutta tämä lisää taipumusta loh-tusyömiseen ja ylipainon kertymiseen. Mieltymystä tiettyihin ruokiin lisää sekin, jos ruokaa pidetään palkintona. Esimer-kiksi kun saa jäätelön – eli palkinnon – kun on syönyt ruoan loppuun. Lisäksi vanhempien puheet ruoasta ja syömisestä vaikuttavat lapsen mieltymyksiin, mutta myös asenteisiin. Tä-ten esimerkiksi laihdutuksesta tai dieettien sisällöistä ei vält-tämättä kannata puhua lasten kuullen.

Lapsi syö tarpeensa mukaan

Lapsen energiantarve ja ruokahalu vaihtelevat kasvuvaiheesta, päivästä ja ateriasta toiseen. Vanhempien tehtävä on annos-tella aterioilla lapselle monipuolista terveyttä edistävää ruokaa, mutta antaa lapsen syödä tarpeensa mukaan. Kehotukset lau-tasen syömisestä tyhjäksi voivat häiritä lapsen luontaista ky-kyä syödä tarvettaan vastaavasti ja lisätä vastenmielisyyttä ate-rialla tarjottavaa ruokaa kohtaan. Lapsen kasvaessa ja omatoi-misuuden lisääntyessä vastuu ruokien annostelusta lautaselle siirtyy pikkuhiljaa lapselle itselleen.

Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan terveydenhuollos-sa. Iän mukainen kasvu kertoo riittävästä energian saannis-ta. Kasvun seuraamiseen ilmestyivät vuosien 2010–2011 ai-kana uudet kasvukäyrät vastaamaan aiempaa paremmin ny-kylasten kasvua.

Monipuolinen ruokavalio takaa riittävän ravintoaineiden saannin D-vitamiinia lukuun ottamatta. Vuonna 2011 jul-kaistun D-vitamiinilisää koskevan suosituksen mukaan 2–18- vuotiaiden tulisi syödä 7,5 mikrogramman D-vitamiinilisä päivittäin normaalin ruokavalion tukena.

Välipalat tulee koostaa monipuolisesti

Lapsille tarjottavien välipalojen laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Välipalojen voidaan ajatella olevan pieniä ateri-oita ja ne tulisi koota aterioiden tapaan monipuolisesti. Vä-lipalasta olisi hyvä löytyä viljapohjaisia tuotteita – esimerkik-si puuroa, leipää, piirakkaa, muroja tai myslejä – kasviksia, hedelmiä tai marjoja ja maitotuotteita kuten rasvaton mai-to, viili, jogurtti tai piimä. Leivälle on hyvä sipaista vähin-tään 60-prosenttista kasvirasvalevitettä. Tarjottavien tuottei-den suola- ja sokeripitoisuus pysyy kohtuullisena valitessa tar-jottavaksi pääosin Sydänmerkki-tuotteita. Välipaloille juo-

maksi soveltuvat maidon lisäksi laimennetut mehut ja toisi-naan maitokaakao.

Kasviksien, hedelmien ja marjojen käyttö jää usein alle suo-siteltavan saannin. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulisi päi-vittäin syödä noin kuusi lapsen nyrkin kokoista annosta. Näi-tä ruokia ei kuitenkaan tule tuputtaa, koska tuputtaminen li-sää vastenmielisyyttä kyseistä ruokaa kohtaan. Tuputtamisen sijaan olisi hyvä korostaa ruokien ulkomuotoja sekä värejä ja näin pyrkiä saamaan ne innostavalla tavalla osaksi ruokavaliota.

Valitse juomat viisaasti

Aterioille ensisijaisena vaihtoehtona suositellaan rasvatonta maitoa tai piimää. Vettä tulisi tarjota aterioiden välissä ja jano- juomana. Rasvatonta maitoa voidaan käyttää aterioilla juo-mana noin vuoden ikäisestä. Alle kaksivuotiaalle ruokajuo-mana rasvatonta maitoa käyttävälle lapselle tulee antaa ryp-siöljyä tai vähintään 60-prosenttista kasvirasvalevitettä kak-si tai kolme teelusikallista päivässä, esimerkiksi ruokaan li-sättynä. Leikki-ikäiselle rasvan laatu pidetään hyvänä ja mää-rä riittävänä, kun lapsi saa päivässä kasvirasvoja neljästä kuu-teen teelusikallista.

Maitovalmisteita tulisi leikki-ikäisen käyttää vähintään vii-si desilitraa vuorokaudessa ja kouluikäisen vähintään kuusi. Tämän lisäksi kalsiumin saantia voidaan lisätä syömällä pa-ri viipaletta juustoa päivässä. Jos lapsi ei käytä säännöllisesti maitovalmisteita tai kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita, tulee tarvittaessa ottaa käyttöön kalsiumlisä..

44 super 2 • 2012

Liittohallituksen paikkajako vaalipiireittäin

Vaalipiiri Paikkamäärä

I Uusimaa 2 + 3 varaaII Satakunta ja Varsinais-Suomi 2 + 2 varaaIII Häme, Pirkanmaa ja Keski-Suomi 4 + 4 varaaIV Kymi ja Etelä-Savo 1 + 1 varaV Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala 1 + 1 varaVI Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa 1 + 1 varaVII Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu 1 + 1 varaVIII Lappi 1 + 1 vara

Vaaleissa vauhti kiihtyy!

hdokkaiden tietojen on oltava liiton toimistossa vii-meistään 10.2.2012, ja ne onkin postitettava pikapuo-liin, jotta varmasti ehtivät ajoissa. Vauhti siis vain kiih-tyy, ja kun kaikki ehdokkaat on asetettu, päästään vähi-

tellen itse asiaan eli äänestämään.

Liittohallituksen valinta

Ensimmäisenä vuorossa ovat liittohal-litusvaalit, joissa äänestäminen tapah-tuu 25.2.2012. Tuona päivänä pide-tään ammattiosastojen yhteiset vaalipii-rikokoukset, joihin ammattiosastot lä-hettävät aiemmin valitsemansa edusta-jat. Kokoukset pidetään kaikissa vaali-piireissä samaan aikaan samana päivänä, ja niissä ammattiosastojen edustajat äänestävät kukin omassa vaalipiirissään asetettuja ehdokkaita.

Eri vaalipiirien paikkamäärät liittohallituksessa määräyty-vät niiden tammikuussa vahvistettujen jäsenmäärien mukaan. Jos vaalipiirillä on liittohallituksessa esimerkiksi kaksi paikkaa, valitaan kyseisestä vaalipiiristä liittohallitukseen kaksi vaalipii-rikokouksessa eniten ääniä saanutta ehdokasta ja näille hen-kilökohtaiset varat.

Kaiken kaikkiaan liittohallitukseen valitaan – puheenjoh-tajaa ja varapuheenjohtajaa lukuun ottamatta – 14 varsinais-ta jäsentä, joista yksi on ruotsinkielinen.

Ruotsinkieliset jä-senet valitsivat oman ehdokkaansa jo jou-lukuussa, joten vaali-piirikokouksissa vali-taan loput 13 ehdo-kasta ja varat kaikil-le ehdokkaille. Myös liittohallituksen ruot-sinkielisen jäsenen va-rajäsen valitaan suo-menkielisten ehdok-kaiden keskuudesta. Se, mistä vaalipiiris-tä ruotsinkielisen jä-senen varajäsen vali-

taan, määräytyy vaalipiirien jäsenmäärään perustuvan suhde-luvun mukaan, ja näissä vaaleissa valinta suoritetaan Uuden-maan vaalipiirissä.

Liittohallituksen puheenjohtajan, josta tulee myös liiton puheenjohtaja, sekä varapuheenjohta-jan valitsee kesäkuussa kokoontuva liit-tokokous.

Liittohallitusehdokkaita on asetet-tu yhteensä 45. Kunkin vaalipiirin liit-tohallitusehdokkaat löytyvät SuPerin vaalisivuilta verkosta. Jäsenillä on vielä aikaa tutustua ehdokkaisiin ja yhdes-sä ammattiosastonsa vaalipiirikokous-edustajien kanssa keskustella tulevista valinnoista. Itse äänestys käydään sul-jettuna lippuäänestyksenä, joten lopul-

lisen äänestyspäätöksen tekevät vaalipiirikokousedustajat. Vaalipiirikokousten äänestysten tulokset julkistetaan

maaliskuun alussa ja vahvistetaan kesäkuun liittokokouk-sessa. Uusi liittohallitus aloittaa nelivuotisen toimikauten-sa 1.8.2012.

Äänestäminen liittokokousedustajien ja edustajiston jäsenten vaaleissa

Liittokokousedustajien ja edustajiston jäsenten vaaleissa ää-nestysaika ajoittuu maalis-huhtikuulle. Äänestys tapahtuu jo-

ko postitse tai sähköi-sesti, ja äänestämään pääsevät kaikki SuPe-rin varsinaiset ja yrit-täjäjäsenet, jotka ovat liittyneet SuPeriin vii-meistään 31.12.2011.

Liittokokousedus-tajien ja edustajiston paikkajaosta ja vaali-en äänestysmenette-lyistä kerrotaan tar-kemmin maaliskuun SuPer-lehdessä.

tiina pendolinjärjestöasiantuntija

E

Liittohallitusvaalien ehdokkaiden asettelu päättyi jo reilu kuukausi sitten, ja liittokokousedustajien ja edustajiston

vaaleissakin ehdokasasettelu on loppusuoralla.

super 2 • 2012 45

”Ihmisiä pelotellaan maito- ja eläinrasvojen sekä kolesterolin hai-toista ilman minkään-laista näyttöä.”

luontaisterveys 8/2011

Lue myös nämäPalasia sieltä täältä

helmikuu

Vertailu

Vuonna 2000 kodin

ulkopuolelle sijoitettuja

lapsia oli

12 674.

Vuonna 2010

määrä oli

17 064.

thl

verisuonikirurgi taija somppi

Liukastumisista 600 miljoonan laskuLiukastumisten vuosittain aiheuttamat sairaanhoitokulut sekä työpanosten ja hyvinvoinnin menetykset aiheuttavat yli puolen miljardin euron kulut vuo-sittain. Yksi kaatumistapaturma mak-saa keskimäärin 6 000 euroa.

Lakisääteisestä tapaturmavakuutuk-sesta maksettiin vuonna 2010 korvauk- sia liukastumis-, kaatumis- ja putoa-mistapaturmista 135,6 miljoonalla eu-rolla. Tästä valtaosa on talviaikaisia liu-kastumisia. Tuoreet kustannustiedot liukastumisista ja kaatumisista osoitta-vat, että kaatumiset ovat suomalainen kansantauti.

– Yleensä hyvin pieni osa tapatur-mista aiheuttaa suuren osan korvauk-sista. Valtaosa tapaturmista on lieviä ja kustannusvaikutuksiltaan melko pie-niä, kertoo työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho Tapaturmavakuutus-laitosten liitosta..

Kuntoilijatkin douppaavatNoin yksi prosentti suomalaisista aikui-sista on joskus kokeillut dopingaineita.

Vaikka tietoa tavallisten kuntoilijoi-den dopingin terveysriskeistä ja -hai-toista on internetin aikakaudella saata-villa enemmän kuin koskaan aiemmin, osa sivuuttaa mahdolliset terveysriskit ja tarttuu menestystä nopeuttaviin ja helpottaviin menetelmiin.

Joillakin käyttöä motivoi voiman ja lihasten hankinta työelämää varten, kun taas toiset tavoittelevat menestystä vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Kuntodopingia ovat tutkineet Mik-ko Salasuo ja Mikko Piispa..

Säteilyn lisääntyminen huolestuttaaNykyisin 50–80 prosenttia kaikkien röntgenkuvausten aiheuttamasta altis-tuksesta on peräisin tietokonetomogra-fiatutkimuksista. Erityistä huolta aiheut- taa tietokonetomografiatutkimusten käy- tön yleistyminen lasten tutkimuksissa, sillä lapset ovat aikuisia herkempiä sä-teilylle.

Pohjoismaiset säteilyturvallisuusvi- ranomaiset ovat julkaisseet yhteisen kannanoton tietokonetomografiatut-kimusten lisääntymisestä lääketieteel-lisissä tutkimuksissa. Vaikka näistä tut-kimuksista on selvästi hyötyä diagnoo-

sien teossa, haluavat viranomaiset kiin-nittää huomion säteilyaltistukseen ja ehkäistä turhia tutkimuksia.

Pohjoismaissa tietokonetomografia-tutkimukset ovat yleistyneet merkit-tävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Nämä tutkimukset ai-heuttavat perinteiseen röntgenkuvauk- seen verrattuna myös huomattavasti suu- rempia säteilyannoksia. Niinpä nykyi-sin 50–80 prosenttia kaikkien röntgen-kuvausten aiheuttamasta altistuksesta on peräisin juuri tietokonetomografia-tutkimuksista. .

i ng

i ma

ge

46 super 2 • 2012

Perushoitaja Kristiina Ka-latie pohtii vuodeosaston miespotilaan selkäihottu-man aiheuttajaa.

Kotihoidon kierros käynnissä. Marjo Hellgren kirjaa hoito- tapahtumat kansioon asiakkaan kotona.

Toivokodissa työskentele-vä Julia Lipponen valmis-tui lähihoitajaksi yhdeksän vuotta sitten.

Palvelukeskuksessa työs-kentelevällä perushoitaja Sari Tuomisella on alalta jo 30 vuoden kokemus.

super 2 • 2012 47

Minne ovat vuodeosaston peitot kadonneet?Miten keittiöremontti vaikuttaa palvelukodin töihin?

Mikä naurattaa Toivokodin työntekijöitä?Minne matkaa kotihoidon lähihoitaja?

uPer-lehti seurasi Karkkilassa superilaisten aamu-vuorojen sujumista neljässä Perusturvakuntayhty-mä Karviaisen toimipisteessä.

Perushoitaja Kristiina Kalatie on työskennellyt vuodeosastolla jo vuodesta 1988. Palvelukeskuk-sessa työskentelevällä perushoitaja Sari Tuomisel-

la on alalta jo 30-vuoden kokemus. Tässä aamuvuorossa saamme tutustua myös Toivokodin lä-

hihoitajaan Julia Lipposeen. Lisäksi pääsemme kotihoidon lä-hihoitaja Marjo Hellgrenin matkaan.

On tammikuinen tors tai ja kello on:

Tapahtuipa kerran

KARKKILASSA

Rouva Taskinen on kaatunut kotonaan ja kuntouduttu-aan palaa mielellään takaisin kotihoidon piiriin. Kristiina ojentaa hänelle toisen kamman ja kampaa itse siltä puolel-ta, minne potilas ei kipeällä kädellään yletä. Sen jälkeen täy-tyy rasvata jalat.

– Kutittaako, kysyy Kristiina ja saa aikaan sen, että varmas-ti kutittaa. Näin ainakin Ritva Taskinen väittää. Hän on vä-hän palellut yöllä, kun kipeällä kädellään ei saanut vedettyä peittoa kunnolla päälleen, mutta on kuitenkin hyvin virkeä ja haluaisi jutella enemmänkin.

arkkilan palvelukeskuksessa perushoitaja Sari Tuominen auttaa työkaverinsa kanssa asukasta pesulle.

– Nyt lähtee nousemaan, ettet pelästy. Nosturit ovat täällä melko uusi juttu, mutta kovasti avuk-

si fyysisessä työssä. Työkaverin auttaessa kylpyhuoneessa Sari vaihtaa rivakasti petivaatteet ja valitsee asukkaan kaapista tal-vipäivään sopivat vaatteet.

Työssä tarvitaan monenlaisia valmiuksia. Talon lähes 30 asukkaan joukossa on aika huonokuntoisia ikäihmisiä. Sil-ti täällä viihdytään, sama porukka on tehnyt yhdessä töitä pitkään.

– Lähi- ja perushoitajan työ täällä on tosi rikasta, Sari Tuo-minen kiittää. Tehdään paljon ihan sairaanhoidollista työtä ompeleiden poistosta lähtien. Se on tosi kivaa. Ei ole hierar-kiaa tai sanota, että nämä eivät ole sinun töitäsi.

Huumori auttaa jaksamaan ja siihen ovat valmiita niin hoi-tajat kuin asukkaat. Tämä pesu arvioidaan yhteistuumin pa-remmaksi kuin aikoihin.

ehostettua palveluasumista tarjoavan Toivokodin kahvi-huoneessa raikaa nauru. Seitsemältä aamuvuoronsa aloit-

taneet lähihoitajat Julia Lipponen, Marja Peuhkuri, Satu

arkkilan vuodeosastolla perushoitaja Kristiina Kala-tie avustaa ekstrana tämän aamuvuoron kakkos- ja kol-

mossoluissa. Perushoitaja Tiina Leppänen pyytää häntä aut-tamaan potilaan nostossa. Kristiina toteaa, että tänään työt ovat sujuneet sutjakkaasti.

Osastolla hoidetaan lyhytaikaisten potilaiden lisäksi myös muutamia pitkäaikaispotilaita ja joitakin asumispalveluista paikkaa odottavia iäkkäämpiä ihmisiä.

Käytävällä rullaa potilas pyörätuolillaan. Kristiina terveh-tii häntä etunimellä, mutta sen enempää ei nyt ehditä rupa-tella. Kakkossolun sairaanhoitaja Anu Sorvoja kertoo mene-vänsä nyt antamaan iv-lääkkeen ja sen jälkeen hän osallistuu lääkärikiertoon, joten vastaisiko Kristiina kutsuihin.

Näin sovitaan ja Kristina pysähtyy suihkuhuoneen ovel-le, jossa hän kysyy tarvitseeko perushoitajana työskentele-vä bulgarialainen sairaanhoitaja Rumyana Yosifova hänen apuaan. Kun apua ei tarvita, Kristiina siirtyy huolehtimaan Ritva Taskisesta.

teksti ja kuvat henriikka hakkala, jukka järvelä, sonja kähkönen, marjo sajantola

K

K

T

S

48 super 2 • 2012

Lehtinen ja sairaanhoitaja Jaana Peura istuvat kahvipöydässä ja särpivät pientä aamupalaa. Työkaverit vinoilevat Lip-posen viettäneen jo puoli tuntia peilin edessä siistimässä olemustaan toimit-tajan vierailua ja valokuvausta silmäl-lä pitäen.

Julia lähtee jatkamaan töitä yhdes-sä työparinsa Marjan kanssa. Kaksikol-la on huolehdittavanaan kahdentoista asukkaan aamupesut ennen lounasta.

– Asukkaat heräilevät omia aiko-jaan. Osalle olemme jo tarjoilleet aa-mupalan ja muutaman aamupesutkin on hoidettu.

otihoidossa työskentelevä lähihoi-taja Marjo Hellgren on ehtinyt jo

tehdä yhden kotikäynnin. Nyt hän suuntaa omapotilaansa luo kerrosta-loon Miilutielle, jossa Antti Rajakallio hoitaa vaimoaan Irmaa.

Marjo kyselee kuulumiset ja pyyk-kitilanteen, auttaa Irman aamutoimille sekä rasvaa hänen jalkansa. Huonokuu-loiselle hoidettavalle täytyy puhua ko-valla äänellä, mutta asiat sujuvat.

– Hyvin tässä pärjätään, kun ei ole muutakaan hommaa, touhuja sivum-malta katsova Antti Rajakallio kertoo.

Marjo tekee lopuksi merkinnät hoi-tokansioon.

– Tulen taas huomenna aamupäivällä käymään, hän huikkaa ovelta.

uodeosaston potilashuoneessa huu-taa televisio melkein täysillä. Tämä

ei ovenvieruspaikalla nukkujaa tunnu häiritsevän. Ikkunapaikan sängynhal-tija istuu pirteänä ja suihkunraikkaana tuolilla ja harkitsee, pitäisikö partakin ajaa. Hänellä on yöpöydällään upeita kukkia, sillä hän on vastikään juhlinut merkkipäiviään.

Perushoitaja Kristiina Kalatie sijaa miehen vuoteen näppärästi yhteistyössä perushoitaja Tiina Leppäsen kanssa. Po-tilas pyytää hoitajia korjaamaan karkki-paperit pöydältä. Sen jälkeen keskustel-laan hänen ihottumastaan, jota katso-maan pyydetään myös kolmossolun sai-raanhoitaja Anne Ristseppä-Taulu.

Kristiina rientää apuun seuraavaan huoneeseen, jossa potilas täytyy siirtää kylpypaareille. Kun käytettävissä on kolmen hoitajan hiottu yhteistyö ja kä-tevä siirtolevy apuvälineenä, työ käy kä-den käänteessä.

alvelukeskuksen käytävillä joku asukkaista jaloittelee rollaattorin

tukemana, radion ääni kuuluu hiljaa. Asukkaiden huoneiden ovet pidetään kiinni turvallisuussyistä, sillä vieraita saa käydä. Yöksikin sopii jäädä, kun-han asiasta sopii henkilökunnan kanssa. Joskus avoimuus tuo mukanaan hanka-

lia tilanteita. – Alkoholikuntoutujien vierailla

saattaa olla pullo mukana. Pakko on kuitenkin luoda pelisäännöt, ei täällä muuten voi kodinomaisesti asua, pe-rushoitaja Sari Tuominen kertoo.

Pesukone vielä päälle ja valmista tu-li. Sari nappaa lakanapussin mukaansa ja suuntaa alakertaan. Edessä on liuta suljettuja ovia. Ruokasalia muutetaan parhaillaan keskuskeittiöksi. Remontin pölyä ja melua yritetään pitää aisoissa.

oivokodin asukkaat ovat sisustaneet huoneensa omin tavaroin. On antiik-

kisia hyllyjä, värikkäitä ryijyjä ja valoku-via omaisista. Käytävän seinäjuliste muis-tuttaa lähenevistä presidentinvaaleista.

– Seitsemän asukasta äänesti ennak-koon. Vaaleista on juteltu ja hyvänä on pidetty sitä, että naisehdokkaitakin on, Julia Lipponen kertoo.

Hän ja Marja Peuhkuri levittävät kä-sidesit, pukevat ylleen kertakäyttöessut ja lähtevät viemään asukasta suihkuun. Hetken kuluttua Julia työntää pyörä-tuolissa istuvan rouvan muiden seuraan päivähuoneeseen.

– Nääthän sie tästä kunnolla televisi-on, hän varmistaa.

amaan aikaan Marjo Hellgren jat-kaa autoilua Karkkilan taajamassa.

Hän vie lääkkeet valmiiksi pakatussa dosetissa Kaarina Röntyselle rivitaloon Kolisevan vanhustentaloille.

Asunnon pöydällä on kukkame-ri, sillä Röntynen on juuri viettänyt 70-vuotispäiviä.

– Lähtisin ulos, mutta sauvakävely jää vähiin näillä keleillä, hän kommen-toi pyrykelejä.

Marjo ei usein käy Röntysen luo-na, joten hän kyselee korvan puhdista-miseen tarvittavista välineistä. Kun ne ovat löytyneet, lyhyt tarkastusoperaa-tio voi alkaa.

– Tämä on siisti korva verrattuna sii-hen, mitä se oli.

– Kiitos, Röntynen vastaa.

uodeosaston käytävää moppaa laitoshuoltaja Natalia Silina, jo-

ta Kristiina Kalatie väistää jatkaessaan vastaamaan kutsuun. Kelloa soittanut potilas haluaa vain lasin vettä ja lisä-peiton. Mutta minne ovat kaikki osas-ton peitot kadonneet?

S

V

K

P

T

V

Lähihoitaja käyttää jalkojenhoitoväli-neitä ja sidetarpeita monen kotihoidon asiakkaan luona.

super 2 • 2012 49

Ulko-ovesta hulahtaa kylmää ilmaa ja perässä sisään työnnetään rymisevät pyykkikärryt. Niiden purkaminen kuuluu yleensä kello 13 vuoron aloittaville, mutta tänään pidetään osastotunti, joten Ru-myana Yosifova järjestää liinavaatteet paikoilleen.

Kristiina etsii Reino-tossuja rouvalle, jonka jalkoja tavalliset aa-mutossut painavat kipeästi.

– Tämä on ikuinen mysteeri. Meillä on harvoin yksijalkaisia po-tilaita, mutta parittomia tossuja tuntuu riittävän, Kristiina toteaa.

Seuraavaksi hän osallistuu kylvystä palaavan potilaan siirtoon ja vie sen jälkeen kylpykaukalon pesuhuoneeseen.

– Pesen tämän saman tien, joten se on käyttövalmis iltavuo-ron tarpeisiin.

Huoneessaan Ritva Taskinen keskustelee häntä tapaamaan tul-leen fysioterapeutin kanssa. Kristiinaa naurattaa, kun potilas to-kaisee, että heti rupes pylly painaa, kun fysioterapeutti ehdottaa lenkille lähtöä.

alvelukeskuksessa Sari Tuominen toteaa, että nyt olisi ollut hyvä hetki kirjata aamun tietoja koneelle, mutta kanslias-

sa on ruuhkaa. Tänään tarkistetaan asukkaiden hoitosuunnitel-mia. Koneen vapautumista odotellessa Sari kertoo, että asukkai-ta autetaan muun muassa Kelan hakemusten täyttämisessä. Tä-mä olisi oikeastaan omaisten asia.

– Kaikki omaiset eivät miellä, että heidän pitäisi olla tässä mukana. Tämähän ei ole laitos, vaan koti. Esimerkiksi asiak-kaiden tulotiedot eivät kuulu meille.

oivokodin asukas Lea Salo loikoilee vielä vuoteessaan, kun Julia Lipponen raottaa huoneen ovea.

– Käydäänpä vessassa, niin piristyt. Sitten putsataan cysto-fixin juuri.

Julia petaa asukkaan sängyn, säätää sen oikealle korkeudelle ja avustaa rouvan aamupesun jälkeen takaisin makuuasentoon.

Ikkunan edustalla huriseva traktori ajaa lunta kinoksiin. Uutta sataa taivaan täydeltä.

Julia palaa päivähuoneeseen, mutta asukas hälyttää takai-sin. Marja Peuhkuri lähtee vuorostaan katsomaan tilanteen.

– Tunnemme toisemme ja asukkaamme hyvin. Tiedäm-me mistä jatkaa, jos toisen työ keskeytyy. Olemme kumpi-kin työskennelleet Toivokodissa alusta asti eli kolme vuotta, Lipponen kertoo.

otihoidossa kierros jatkuu. Marjo Hellgren siirtyy edel-lisestä pisteestä tien toiselle puolelle Teuvo Kotron luo.

Kotro tarjoaa tulijalle makeisen, levittää suojaavan liinan sohvalle ja asettuu makuulle. Hoitaja ryhtyy tutkimaan jal-koja ja cystofix-katetrin aiheuttamaa punotusta.

Hellgren rasvaa jalkoja ja vatsaa ja laittaa uudet tukisi-dokset, kunnes hälytyskännykkä soi: terveyskeskuksen päi-vystys pyytää papereita, jotka Marjo lupaa toimittaa.

Lopuksi hän hakee pyykkituvasta puhtaita putkisukkia ja jättää ne Kotrolle, joka jää viikkaamaan hoitotarvikkei-ta sohvalleen.

ääkärin kierto jatkuu vuodeosastolla, mutta osa hen-kilöstöstä ehtii 20 minuutin ruokatauolleen. Tauko-

huoneessa tuoksuu kahvi, mikro hurisee ja eväitä kaive-taan esiin. Kahvilasta voi ostaa salaatteja ja keittoja, mut-

P

K

L

Kansliassa on säpinää. – Ne hetket, jolloin kirjataan, on vain napattava, Sari Tuo-minen kertoo.

Lea Salo on yksi Toivo-kodin 24:stä asukkaasta. Hän kehuu Julia Lippos-ta mukavaksi hoitajaksi.

Marjo Hellgren kertoo kuuluvalla äänellä Irma Raja-kalliolle mitä seu-raavaksi tehdään.

T

50 super 2 • 2012

ta tänään taitaa kaikilla olla omat eväät.Ruokarauhakin säilyy, sillä kellot ei-

vät soi. Tänään ei kenelläkään ole mi-tään uutta työasioista, joten rupatellaan vain mukavia.

ikrouuni alkaa kilahdella myös Palvelukeskuksen taukotilassa.

Ruokatauko onkin hyvä pitää nyt, en-nen asukkaiden ruokailua.

– Ihanaa, Sari Tuominen huudah-taa. Tämä on pieni askel ihmiskunnal-le mutta suuri meille!

Terveyskeskukseen sterilisoitavak-si lähetetyt välineet ovat saapuneet. Muun työnsä ohessa Sari huolehtii pal-velukeskuksen hoitovälinetilauksista.

oivokodin päivähuoneen sohvalle is-tuutuneet rouvat taittelevat pyykke-

jä koriin. – Katopas kun pyyhkeet on hienos-

ti viikattu, kyllä nyt kelpaa viedä kaap-piin, Julia Lipponen ja Marja Peuhku-ri kehuvat.

Julia huomaa, että työpari on siir-tänyt lääkkeet doseteista annosmukei-hin. Hän vilkaisee kelloa, nyt on eväs-tauon paikka.

Keittiössä mandariinia kuoriva lai-toshuoltaja Danica Mirolovic saa Lip-posesta seuraa. Kohta perässä seuraavat muut työkaverit. Mikro hurisee seuraa-vat kymmenen minuuttia, kun hoitajat lämmittävät eväitään.

– Sitten kun lapset ovat ensimmäis-tä kertaa yön pois kotoa, niin et saa ko-ko yönä unta, vanhemmuuden painei-ta päivitellään.

arjo Hellgren on palannut koti-hoidon toimistolle. Ensimmäi-

seksi hän etsii kännykällä pyydetyn po-tilasmapin ja toimittaa sen naapurita-loon päivystykseen.

Kirjaamisiin Marjolla menee puo-lesta tunnista tuntiin, päivästä riip-puen.

– Eilen koneet tilttasivat puoli nel-jän aikaan, mutta kyllä ne yleensä toi-mivat.

Naapurihuoneessa kaksi muuta hoi-tajaa hoitaa tietokoneasioita ja puhe-luita. Karkkilassa kotihoidon kahteen tiimiin kuuluu 23 lähihoitajaa ja kuusi sairaanhoitajaa. Kotikäynneillä työteh-tävät ovat melkein samat, vain sairaan-hoitajat saavat ottaa verinäytteitä.

ristiina Kalatie aloittaa vuodeosas-tolla uuden kierroksen potilashuo-

neisiin. Osa potilaista syö lounaan päi-vähuoneessa ja osa autetaan sängyssä is-tumaan. Lounaskärry on tulossa kello 12 ja siihen mennessä potilaat ovat val-miina aterioimaan.

alvelukeskuksen keittiöremontin aikana ruuat tulevat taloon lämpö-

laatikoissa ja asukkaat syövät asuinker-roksissa. Painavia jakelukärryjä kuska-tessa tarvitaan kuskintaitoja.

Sari Tuominen kilauttelee ovikelloja ja huikkaa asukkaille, että nyt olisi ruokaa.

– Hei. Jaksatko tulla syömään? Hoitajien yhteispeli toimii poikkeus-

oloissakin. Muutamassa minuutissa kaikilla on ruokaa ja juomaa. Ruokai-lussa apua tarvitsevia autetaan.

Puhelin soi. Harmin paikka, tors-tain virkistystoiminnan vetäjä ei pääse tulemaan. No, onneksi televisiosta tu-lee puoli kahdelta Suomi-filmi.

ulia Lipponen saattaa Toivokodin asukkaita ruokapöydän äärelle. Yksi

rouvista kertoo suunsa olevan niin kui-va, ettei juttukaan lähde liikkeelle. Ju-lia täyttää vesilasin ja hymyilee.

– Otahan tuosta, niin saat jutun ai-kaiseksi.

Laitoshuoltajat kärräävät ruuan päi-vähuoneeseen hetkeä ennen kahtatois-ta. Lähihoitajilla on edessään vielä kol-me työntäyteistä tuntia.

– Käytämme Marjan kanssa asukkai-ta vessassa ja hoidamme kirjaamistyöt, jaamme lääkkeet ja raportoimme ilta-vuorolaisille. Illalla ohjelmassa on ruu-an laittoa, joten kotiin menen kaupan kautta, Lipponen suunnittelee.

un kollegat muualla jo jatkavat töi-tään, kotihoidon toimistossa Mar-

jo Hellgren aloittaa vasta ruokataukon-sa. Hän on varannut evääksi lihakeittoa, mangoviiliä ja kinkkumakaronisalaattia.

– Valmisruoat ovat tulleet tutuiksi!Syönnin jälkeen hän suuntaa uuden

asiakkaan luokse saunottamaan. Päi-vän aikana Hellgren vierailee seitsemäs-sä kodissa.

– Tämä päivä on hieman erilainen, kun hoitajien sairastumisen vuoksi käyn harvemmin vierailluissa kohteis-sa. Esimerkiksi saunotuksia olen tehnyt vähän, mutta kyllä tämä tästä!.

M

T

M

K

P

J

K

Perushoitaja Kristiina Kalatie on rasvannut Ritva Taskisen jalat.

super 2 • 2012 51

Yksilöllisiä opintopolkujaPro Caring -hankkeella

Pro Caring on hanke, jolla tunnustetaan eri maiden hoitoalan opiskelijoiden työssäoppimisjakso osaksi tutkintoa.

Hanke perustuu kymmenen vuotta jatkuneeseen opinto- suoritusten siirtojärjestelmään Ecvetiin.

pintosuoritusten siirtojär-jestelmä Ecvet helpottaa opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen rakentamis-

ta sekä aiemmin suoritettujen opinto-jen hyväksymistä ammatillisessa kou-lutuksessa. Finecvet on Opetushalli-tuksen tukema, Ecvet-järjestelmän ke-hittämis- ja kokeilutoiminnan kansal-linen pilotti. Se toteutettiin vuosina 2001–2011, jolloin Omnian ammat-tiopisto Espoossa kokeili tätä lähihoi-tajatutkinnossa.

Lokakuussa 2011 käynnistyi Ecve-tiin perustuva Pro Caring -hanke. Sen tavoitteena on mahdollistaa hoiva-alaa opiskeleville yksilöllisempiä opintopol-kuja. Hankkeessa kehitetään opinto-kokonaisuuksia ja niiden osia niin, et-tä ne voidaan hyväksyä osaksi opiske-lijan tutkintoa. Tällainen kokonaisuus on esimerkiksi työssäoppiminen part-nerimaassa. Partnerimaita ovat Suomen lisäksi Viro, Hollanti ja Italia. Hanke kestää kaksi vuotta ja sitäkin koordinoi Omnian ammattiopisto.

Opiskelijavaihtoa

Hankkeen kielenä on englanti ja sille tehdään omat verkkosivut. Hankkeen rahoituksesta vastaa CIMO, joka on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteis-työn asiantuntija- ja palveluorganisaa-tio. CIMO toimii opetus- ja kulttuu-riministeriön alaisena itsenäisenä viras-tona.

Hankkeen konkreettisina tuloksi-na syntyy lasten ja vanhusten hoivatyö-hön liittyviä opintokokonaisuuksia se-

kä esimerkkejä opiskelijoiden yksilölli-sistä opintopoluista. Hankkeessa tuote-taan kirjanen, johon nämä yksilölliset opintopolut kootaan. Hankkeen lop-puraporttiin liitetään yhteenveto testa-uksista ja laadusta.

Tärkeä osa hanketta ovat siis opis-kelijavaihdot partnerimaiden kesken. Opiskelijavaihdot tapahtuvat niin, et-tä Suomesta mennään Viroon, Viros-ta Italiaan, Italiasta Hollantiin ja Hol-lannista tullaan Suomeen. Jokaisesta maasta lähtee vaihtoon neljä opiskeli-jaa noin neljän viikon jaksolle joko päi-vähoitoon tai vanhustyöhön.

SuPer asiantuntijana

SuPer on mukana hankkeessa asiantun-tijaroolissa. Suunnittelija Paula Soivio toimii hankkeen laatupäällikkönä. Laa-tupäällikön tehtävänä on muun muas-sa seurata hankkeen etenemistä ja osal-listua sisällön arviointiin. SuPer osallis-tuu omalta osaltaan myös hankkeen le-vitystyöhön. Tuloksia esitellään SuPer-

lehdessä, liiton verkkosivuilla ja Face-bookissa.

Hankkeessa ovat mukana Suomesta Omnian ja SuPerin lisäksi Taavinkoti ja Albatross Day Care. Virosta Kuressaare Ametikool Saarenmaalta, Italiasta firen-zeläinen Qualitas Forum Srl ja Hollan-nista Bredassa toimiva Vitalis College.

Kuressaare Ametikool on ammatilli-nen, laaja-alainen koulutuskuntayhty-mä. Opiskelijoita on noin tuhat ja he ovat sekä nuoria että aikuisia. Kaksi-vuotinen sosiaali- ja terveysalan koulu-tus tuottaa ammattilaisia sekä päivähoi-toon että vanhustyöhön.

Qualitas vastaavasti on yksityinen aikuiskoulutusorganisaatio. Se kou-luttaa vuoden mittaisella koulutuksel-la hoitoapulaisia eli nurse assistant -ni-mikkeellä toimivia henkilöitä yksityi-seen vanhustenhoitoon. Koulutuksesta on puoli vuotta teoriaa ja puoli vuotta palkallista käytännön työtä.

Hollantilaisessa Vitalis Collegessa voi opiskella kahdessa vuodessa hoito-apulaiseksi, mutta myös suomalaisen lähihoitajakoulutuksen vastaava koulu-tus on mahdollinen. Valmistuneet työl-listyvät sekä vanhustyöhön ja päivähoi-toon.

Hankkeen ensimmäisenä vuonna tuotetaan opintokokonaisuudet, joista kumppanimaat ovat yksimielisiä. Opis-kelijavaihdot sijoittuvat hankeen toisel-le vuodelle.

Hankkeen etenemistä seurataan Su-Per-lehdessä ja liiton verkkosivuilla..

paula soiviosuunnittelija

O

52 super 2 • 2012

eppärousku avattiin neljä vuotta sitten vanhaan ker-rostaloon remontoituihin tiloihin. Uusi paikka ja uu-det tekijät on yksi syy ta-lon hyvään henkeen, johta-

ja Anita Niemi arvelee.

– Osa työntekijöistä on sisäisen haun kautta tulleita, osa uusia. Tällä on iso merkitys, sillä kun taloon hakee itse, si-tä on valmis kehittämään. Täällä sei-niin ei ollut liimautunut vanhoja toi-mintatapoja, joista olisi pitänyt oppia pois. Kaikki ovat suhtautuneet kehit-tämiseen hyvin. Esimerkiksi työpaik-kakokouksiin tuodaan asioita ja niistä myös keskustellaan.

Huumoria, työniloa, keskustelua, tukemista, vastuunkantoa, kunnioi-tusta, luottamusta, avoimuutta, hyväk-syntää, auttamista, arvostusta, kiitosta, hauskuutta – Leppärouskun hyvä työ-yhteisö syntyy tällaisista aineksista.

Imatralaisessa ryhmäko-dissa työ sujuu kolmessa kerroksessa. Henkilökemiat pelaavat, huumori toimii ja esimies arvostaa lähi- ja perushoitajia.

Leppärouskussa homma toimii huumorin sävyttämänä

Kolmen kerroksen väkeäteksti ja kuvat jukka järvelä

L

Pysyvyyttä

Perushoitaja Tuula Kankkusen mukaan Leppärouskun työyhteisö on toisia tu-keva ja kannustava.

– Olen kiertänyt monissa työpisteis-sä vuosien aikana, ja täällä asiat sujuvat. Toki karikkojakin on, mutta ne otetaan esille ja käsitellään pois. Täällä ei ole juurikaan vaihtuvuutta henkilökunnas-sa. Niillä työpaikoilla, joissa kaikki ei ole kohdillaan, työntekijät ja esimie-het vaihtuvat tiuhaan. Eikö se ole hyvä merkki, jos sijaiset kysyvät, voisivatko he jäädä taloon?

Leppärouskun kolme tiimiä työs-

super 2 • 2012 53

kentelee kolmessa kerroksessa. Jakso-kodin ja kahden dementiakodin tiimi-en välinen yhteistyö toimii. Tiimivastaa- vat ovat saaneet tehtävään koulutuksen. Työntekijät sitoutuvat tiimiinsä, jotka pitävät vapaaehtoisia yhteisiltoja.

Ninja Isola on yksi talon nuorim-mista työntekijöistä. Hän on iloinen käytännöstä, jossa yksin iltavuoroon vaikka sairaustapauksen vuoksi joutu-nut voi pyytää apua toisen kerroksen työntekijöiltä. Ei olla yhden kerroksen väkeä.

– En ole myöskään havainnut ikä-syrjintää tyyliin, että en minä nuore-na työntekijänä tiedä asioista mitään. Jos en tiedä, uskallan ja saan kysyä, Iso-la kuittaa.

Hyväksyntää

Tuula Kankkunen kiittää esimiestään, joka arvostaa lähi- ja perushoitajia ja pyrkii parhaansa mukaan toteuttamaan työntekijöiden toiveita ja antaa arvoa heidän näkemyksilleen.

– Esimies antaa vapauksia, ja työhön sitoutuminen on täällä hyvää.

Myös sairaanhoitajana lähi- ja perus-hoitajapainotteisessa työyhteisössä työs-kentelevä Piia Hietanen arvostaa kaik-kien osaamista.

– Täällä jokainen tekee työtään vas-tuullisesti eikä odota sairaanhoitajaa paikalle sen perusteella, että esimerkik-si haavahoito kuuluisi juuri sairaanhoi-tajalle.

Jatkuvan kehittämisen, joustamisen ja kannustuksen lomassa työntekijä-joukkoa ei panna yhteen ruotuun. Jo-kainen on persoona, ja näkee asiat eri tavalla. Jos ei koko ajan jaksa tehdä hoi-totyötä juuri kehityssuunnitelmat mie-lessä, se hyväksytään. Jollekin loistopäi-vä työssä on toiselle raskasta pakkopul-laa, tämäkin hyväksytään.

Löysäpäistä!

Eteläkarjalaiseen tyyliin Leppärouskus-sa viljellään huumoria aina, kun se on paikallaan. Kun puhutaan paljon asiaa, sekaan saa ja pitää mahtua irrottelua-kin. Joku käyttää hieman empien jopa niinkin hurttia sanaa kuin löysäpäisyys.

– Ei tämä niin haudanvakavaa ole.Reipas huumori johtaa mones-

ti luoviin tempauksiin. Ennen joulua naishoitajat kiersivät kerroksissa tierna-poikina. Taannoin hoitajat lähtivät ka-dulle potkukelkkamummoiksi pukeu-tuneina..

Tyyli on vapaa mutta pakollinen! Seisomassa vasemmalla sairaanhoitaja Piia Hietanen, lähihoitaja Annastiina Ovaska, perushoitaja Sari Heiskari-Silventoinen, kuntohoitaja Sirkka Kettunen, perushoitaja Tuula Kankkunen, sairaanhoitaja Heini Luukkonen, perushoitaja Eeva-liisa Varjus ja lähihoi-taja Ninja Isola. Istumassa asukas Pertti Vesterinen, ryh-mäkodin johtaja Anita Niemi, lähihoitaja Merja Pylkkönen, lähihoitaja Tarja Huttunen ja harjoittelija Sanna Mattila.

Leppärousku Leppärousku on tehostetun palvelu-asumisen yksikkö Imatralla. Se tarjo-aa ympärivuorokautista hoivaa ikään-tyneille. Asiakaspaikkoja on 30, jois-ta 20 dementiakodeissa ja 10 jaksoko-dissa. Henkilökuntaan kuuluu 18+3 lä-hi- ja perushoitajaa, 3 sairaanhoitajaa ja johtaja. Superilaisia on 20.

54 super 2 • 2012

Työhyvinvointi 2012SuPerin teemavuosi

Lähi- ja perushoitajatkuntoutuksen kärjessäteksti ja kuva marjo sajantola

tuki- ja liikuntaelinsairaudet

muut, esim. ihotaudit

mielenterveydelliset syytkaikki asiakkaat

lähi- ja perushoitajat

kunta-alan ammatillisen kuntoutuksen asiakkaiden terveydellisten rajoitteiden jakauma vuonna 2011

44 %62 %

24 %22 %

32 %16 %

Työkokeilulla selvitetään uusien työteh-tävien sopivuus ammatilliselle kuntou-tujalle. Kokeilusta voi olla apua myös palattaessa työhön pitkän sairauspoissa-olon jälkeen. Aluksi työaika on vähin-tään 20 tuntia työviikossa, mutta se li-sääntyy kokeilun edetessä.

Lähi- ja perushoitajat tekevät hoito-työtä monenlaisissa työpisteissä, joten voisi kuvitella, että ammatillinen kun-toutuja löytäisi helposti voimilleen sopi-van työpaikan. Ensisijaisesti kuntoutujan omalla työnantajalla on velvollisuus kar-toittaa kevyemmän työn mahdollisuus, mutta ei kuitenkaan pakkoa järjestää uutta työtä tai perustaa uutta vakanssia.

– Jos sopivaa työtä ei kahden tai kol-men työkokeilun jälkeen löydy ja sitä on selkeästi etsitty, voi tulla eteen palvelussuh- teen päättäminen. Kuntasektorilla on ol-lut joitakin yksittäisiä tapauksia, kun-toutuspäällikkö Ulla Palmroos sanoo.

Suurissa kunnissa on parhaimmat mahdollisuudet sijoittaa työntekijä ke-vyempiin tehtäviin. Kunnan tehtäviin vaaditaan kuitenkin tietty pätevyys. Työmahdollisuuksia rajaa myös hoito-

Kevan ammatillisen kuntoutuksen asiakkaista suurin ammattiryhmä on lähi- ja perushoitajat. Nuoret lähi-hoitajat kärsivät mielenterveydenongelmista kun taas iäkkäämmillä tuki- ja liikuntaelinsairaudet rajoittavat työntekoa.

Kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos kertoo, että viime vuosi oli Kevan kaikkien aikojen huippuvuosi, sillä kuntoutukseen tuli 2700 uutta asiakasta kuntasektorin työntekijöistä. Heis-tä 17 prosenttia oli lähi- ja perushoitajia.

Toiseksi suurin ammattiryhmä kuntoutuksen asiakkaista on sairaanhoitajat, kolmanneksi siivoojat ja neljänneksi las-

tenhoitajat, joista monella on lähi- tai perushoitajakoulutus.– Suurin työnteon rajoite kuntapuolen työntekijöillä on tu-

ki- ja liikuntaelinsairaus. Se on taustadiagnoosi 44 prosentil-la kaikista kuntoutuksen asiakkaista, mutta yli 60 prosentil-la lähi- ja perushoitajista. Tämä luku on pysynyt aika sama-na vuodesta toiseen.

Palmroos jatkaa, että melkein puolet lähi- ja perushoitaja-asiakkaista on yli 50-vuotiaita. Raskas työ näkyy, sillä tämän ikäisillä on diagnoosina lähes aina tuki- ja liikuntaelinsairau-det. Fyysinen työ on kuluttavaa, mutta apuvälineitä ja hyviä toimintatapoja pyritään kehittämään jatkuvasti.

Kaikissa ammateissa työnteon tavat ja välineet muuttu-

Työkokeilulla uusi työpaikkalaitosten liikelaitostuminen, sillä se ra-jaa vaihtoehdot liikelaitoksen sisään.

– Monet asiakkaamme haluaisivat sih-teerin tehtäviin mutta se ei ole realistista tällä hetkellä, sillä toimistotyöt vähene-vät koko ajan. Monet lähi- tai perushoi-tajat ovat täydentäneet tutkintoaan kou-luttautumalla asiakaspalvelu- ja tietohal-linnan tai koulunkäyntiavustajan tehtä-viin. Nyt tulee kunnista viestiä, että nä-mäkin paikat alkavat olla jo täynnä.

Palmroos jatkaa, että työpaikkojen tilanne vaihtelee. Toisella työpaikalla voi olla tarvetta erilaisista osaajista kuin toisella. Ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehdot kannattaa aina selvittää.

Mikä on Keva?

Keva eli aiemmin Kuntien eläke-vakuutus, huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henki-löstön eläkeasioista. Keva hoitaa noin 1,3 miljoonan julkisen sek-torin työntekijän ja eläkkeensaa-jan työeläkepalveluita. Kevan net-tisivuilta www.keva.fi löytyy link-ki Kaari-palveluihin, joilla julkisen sektorin työntekijälle on tarjolla muun muassa tietoa, miten toi-mia työkyvyn heikentyessä.

super 2 • 2012 55

Keva tukee julkisen sektorin työnteki-jöiden ammatillista kuntoutusta. Kun työntekijän on vaikea selviytyä työssään ja hänen työkykynsä on uhattuna tai hän on jo työkyvytön omaan työhön-sä, ammatillisen kuntoutuksen kautta voi löytyä vielä keinot selvitä työmark-kinoilla vanhuusikään asti.

Ajoissa alkuun

– Mitä varhemmin työnteon rajoit-teet havaitaan ja etsitään ratkaisuja, si-tä parempia tuloksia saadaan. On tur-han paljon sitä, että työlle ollaan niin omistautuneita, että rajoitteita ei tuo-da esiin, vaan yritetään vain jaksaa. Sit-ten ollaankin jo niin huonossa kunnos-sa, ettei kuntoutuksenkaan avulla löydy enää vaihtoehtoja, kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos painottaa.

Hän jatkaa, että Kevan asiakkais- ta yli 80 prosenttia palaa ammatillises- ta kuntoutuksesta työelämään ja suurin osa myös pysyy siellä. Kaikkien asiak-kaiden keski-ikä on 47,4 vuotta, mut-ta joukossa on myös kuusikymppi-

vat jatkuvasti. Jos työntekijä ei opettele uusia toimintatapoja, työssä jaksaminen käy raskaaksi tai mahdottomaksi. Palmroos näkee, että vain työtapoja uudistamalla voidaan vastata van-hustenhuollon haasteisiin tulevaisuudessakin.

– Kävin tutustumiskäynnillä keskisuuren suomalaisen kau-pungin vanhustenhuollossa. Kuulin vanhustyön johtajalta, että vaikka apuvälineitä on, osa työntekijöistä ei käytä niitä juuri koskaan. Kiireenkin keskellä olisi aina tärkeää muistaa oman fysiikan merkitys.

Mielenterveys vaarassa nuorilla lähihoitajilla

Mielenterveysongelmat ovat perinteisesti olleet kuntoutuk-seen hakeutumisen syynä korkeasti koulutetuissa ammatti-ryhmissä. Nykyisin ne ovat myös toiseksi suurin syy lähihoi-tajilla – jopa 22 prosentilla kuntoutukseen hakeutuneista. Li-säksi tämä rajoite on painottunut nuoriin ikäluokkiin. Alle 35-vuotiailla se on pääasiallinen taustadiagnoosi. Esimerkik-si sairaanhoitajien kohdalla mielenterveysdiagnoosi on jakau-tunut tasaisemmin kaikkiin ikäryhmiin.

Kuntoutuspäällikkö Palmroos kertoo pohtineensa, voisi-vatko työelämän haasteet ja nuoren työntekijän omat odo-tukset siitä poiketa liikaa toisistaan. Jos työpaikalla on paljon vanhempaa henkilöstöä, pääseekö nuori työntekijä vaikutta-maan lainkaan työhyvinvointia ylläpitäviin asioihin.

– Nuorten omat odotukset voivat hyvinkin poiketa 60-vuo-tiaiden työntekijöiden odotuksista. On myös mahdollista, et-tä nuori on alun perin päätynyt ihan väärälle alalle.

Palmroos tietää myös työpaikkoja, joissa on saavutettu hy-viä tuloksia iäkkäämpien työntekijöiden toimimisessa men-toreina nuoremmille, jotka puolestaan tuovat työelämään si-tä uusinta tietoa.

Kenelle Kevan kuntoutusta?siä kuntoutujia. Kuntoutukseen hake-van on oltava kuitenkin alle 63-vuo-tias.

– Kunta-alan työntekijöistä 75 pro-senttia on naisia, joten asiakaskuntam-mekin on naisvaltaista. Jos työntekijä on ollut vuosia kotona, hän haluaa jat-kaa työelämässä mahdollisimman pit-kään saadakseen aikanaan paremman vanhuuseläkkeen.

Ammatillisen kuntoutuksen kritee-rinä on, että edeltäviltä viideltä kalen-terivuodelta on työansioita kertynyt vä-hintään 32 500 euroa. Lisäksi edellyte-tään työkyvyn menetyksen uhkaa. Si-tä arvioidaan B-lääkärinlausunnon pe-rusteella.

Ammatillisen kuntoutuksen tulee myös olla tarkoituksenmukaista. Sen tulee edesauttaa työelämässä jatkamis-ta rajoitteista huolimatta. Jos asiakas on oikeutettu tapaturma- tai liiken-nevakuutuksen mukaiseen ammatilli-seen kuntoutukseen, ei työeläkelaitok-sen maksama ammatillinen kuntoutus voi silloin tulla kyseeseen.

– Jonkun verran on niitä, jotka odot-

tavat eläkepäätöstä työkyvyttömyyden takia ja jos eivät sitä saa, alkavat vas-ta sitten miettiä kuntoutuksen vaihto-ehtoja. Suurin osa asiakkaistamme on kuitenkin vielä työelämässä tai sairaus-päivärahalla, kun ammatillisen kuntou-tuksen suunnittelu alkaa.

Motivaatio mukana

Kevan ammatillinen kuntoutus voi si-sältää 1–3 kuukauden mittaisia työko-keiluja, lisä- tai täydennyskoulutusta, kursseja tai ammatillista uudelleenkou-lutusta sekä kuntoutussuunnitelman valmistamiseen tarvittavan asiantunti-ja-avun hankkimista.

– Olennaista on, että henkilöllä it-sellään on motivaatiota työtehtävän tai ammatin vaihtamiseen. Uudelleen-koulutuksessa huomioidaan asiakkaan ikä ja opiskeluvalmiudet. Yli 55-vuotias- ta vain kansakoulun käynyttä ei kanna-ta kouluttaa kokonaan uuteen ammat-tiin. Uusia työmahdollisuuksia etsitään tällöin työkokeilun tai lyhyen kurssin kautta.

Kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos kehottaa kiireenkin keskellä huolehtimaan hyvästä työergonomiasta.

56 super 2 • 2012

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Syrjiviä koeaikapurkujaei kannata katsoa läpi sormienSuPerin edunvalvonnan tietoon tulee vähän väliä koeaikapurkutilanteita, jot-ka on tehty syrjivillä perusteilla. Koe-ajalla oleva työntekijä esimerkiksi sai-rastuu ja saakin seuraavaksi työnanta-jalta tekstiviestin, ettei tarvitse enää tul-la töihin. Tai koeajalla oleva työntekijä ilmoittaa työnantajalleen olevansa ras-kaana, eikä mene kauaakaan, kun hä-nen työsuhteensa päätetään. Tyypillistä näille tilanteille on se, että ennen koe-aikapurkua työntekijälle ei ole missään vaiheessa ilmaistu, että hänen työsken-telyynsä oltaisiin jollakin tavalla tyyty-mättömiä.

Mitä tällaisissa tilanteissa voi tehdä?

Mikä on koeajan tarkoitus? Työsopi-musta tehtäessä voidaan työsuhteen al-kuun sopia koeaika, jonka tarkoitukse-na on antaa molemmille osapuolille ai-kaa harkita, vastaako tehty työ-sopimus puolin ja toisin etukä-teisodotuksia. Työnantaja voi koeajan puitteissa muun muas-sa selvittää työntekijän ammat-titaitoa, kykyä selvitä työtehtävis-tä tai soveltuvuutta työyhteisöön. Työntekijälle koeaika puolestaan antaa mahdollisuuden saada selville, vastaavatko esimerkiksi työ ja työolo-suhteet hänen odotuksiaan. Koeaikaa voidaan käyttää sekä toistaiseksi voi-massa olevissa että määräaikaisissa työ-sopimuksissa.

Kuinka pitkä koeaika voi olla? Koe-aika voi olla pituudeltaan korkeintaan neljä kuukautta. Se alkaa työsuhteen alkaessa ja kestää yhdenjaksoisesti sovi-tun ajan. Sovittua koeaikaa ei saa jat-kaa. Koeaika saa olla kuitenkin enin-tään puolet työsopimuksen kestos-

ta. Jos työnantaja järjestää työsuhteen alussa erityisen työhön liittyvän kou-lutuksen, koeaika voi olla korkeintaan kuusi kuukautta. Erityisellä koulutuk-sella tarkoitetaan yhdenjaksoista koulu-tusta, joka on sisällöltään tavanomais-ta perehdyttämiskoulutusta vaativam-paa teoreettisten tai käytännön tietojen opettamista työntekijälle. Koeajan kes-to on syytä kirjata tarkasti sopimukseen.

Milloin koeajasta voidaan sopia? Koeaika voi pääsääntöisesti sijoittua vain työsuhteen alkuun. Silloin, kun työntekijä ja työnantaja tekevät työsuh-teen päätyttyä uuden työsopimuksen, uudesta koeajasta voidaan sopia vain, jos edellisen työsuhteen päätymisestä

on kulunut pitkähkö aika tai työnteki-jän tehtävät uudessa työsuhteessa poik-keavat huomattavasti aiemmista tehtä-vistä. Jos työntekijä jatkaa samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä, on koeaika-ehto uudessa työsopimuksessa mitätön. Lyhyet tauot työsuhteiden välissä eivät myöskään oikeuta uuteen koeaikaan.

Koeajasta on nimenomaisesti sovit-tava. Koeaikaan vetoavan on voitava to-distaa, että koeajasta on nimenomaises-ti sovittu.

Milloin voidaan tehdä koeaikapur-ku? Koeajan kuluessa kumpikin osa-puoli voi purkaa työsuhteen työsopi-muslain mukaisista päättämisperus-teista riippumatta. Työsuhde päät-tyy saman tien, eli mitään irtisano-misaikaa ei ole. Edellytyksenä on, että koeajasta on sovittu ja että pur-ku tapahtuu koeajan kuluessa. Työ-suhde on purettava koeaikaan veto-amalla viimeistään sovitun koeaika-jakson viimeisen työpäivän ja -vuo-ron päättyessä.

Esimerkki. Jos koeajaksi on sovittu neljä kuukautta ja työsuhde on alka-nut 1. helmikuuta, työsuhde on pu-rettava viimeistään 31. toukokuuta

työajan puitteissa. Työsuhdetta ei saa koeaikaan vedoten purkaa enää 1. ke-säkuuta.

Työntekijän ei tarvitse esittää pe-rustetta halutessaan purkaa koeaikai-sen työsopimuksen, mutta työnantajan osalta koeaikapurun käyttöä on rajoi-tettu niin, ettei sen syy saa olla koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen taikka syrjivä. Syrjintää on esimerkik-si se, jos koeaikapurku tehdään muun muassa syntyperän, uskonnon, iän, ter-

i ng

i ma

ge

super 2 • 2012 57

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

”Jos maksan palkat työntekijöille, kuten vaadit, niin menen

konkurssiin.”

veydentilan, poliittisen tai ammatti-yhdistystoiminnan, raskauden taikka muun näihin verrattavan seikan perus-teella. Koeajan tarkoituksen vastaisena pidetään esimerkiksi sitä, jos koeaika-purku tehdään tuotannollisista tai ta-loudellisista syistä.

Koeaikapurku raskauden takia. Koe-aikapurku raskauden takia on sukupuo-leen perustuvaa syrjintää. Työntekijän palvelussuhdetta ei saa irtisanoa, pur-kaa tai lakkauttaa eikä työntekijää saa siirtää tai lomauttaa sukupuolen perus-teella. Raskaus liittyy oleellisesti suku-puoleen, joten jos työntekijää syrjitään raskauden johdosta, on kyse aina tasa-arvolain kieltämästä syrjinnästä.

Jos työnantaja tekee koeaikapurun ajallisesti pian sen jälkeen, kun työnte-kijän raskaus on tullut hänen tietoon-sa, on syytä miettiä, onko kyse suku-puolisyrjinnästä. Jos työnantaja on en-nen tietoa raskaudesta ollut halukas jatkamaan työsuhdetta, voidaan katsoa työnantajan olleen tyytyväinen työnte-kijän työsuoritukseen. Jos koeaikapur-ku tehdään pian sen jälkeen, kun työn-antaja on saanut tietää työntekijän ras-kaudesta, voidaan tosiasiallisena syynä työsuhteen päättämiselle pitää työnte-kijän raskautta, ellei työnantaja pysty näyttämään menettelylleen muuta hy-väksyttävää syytä.

Työsopimuslain mukaan työnteki-jä on velvollinen ilmoittamaan työnan-tajalle raskaudestaan vasta kaksi kuu-kautta ennen äitiysloman alkua. Työn-antaja ei voi vedota koeaikapurun syy-nä siihen, että työntekijä on toiminut epärehdisti jättäessään työtä hakiessaan kertomatta raskaudestaan – tällaiseen ei ole mitään velvollisuutta.

Koeaikapurkuja tehdään valitetta-van paljon työntekijän raskauden ta-kia. Jos siis olet aloittanut uudessa työ-paikassa ja olet raskaana, ei sinun kan-nata kertoa asiasta yhtään aikaisemmin kuin tuo kaksi kuukautta ennen äitiys-loman alkua.

Koeaikapurku terveydentilan takia. Koeaikapurku terveydentilan takia on kiellettyä syrjintää. Työntekijää ei saa asettaa muihin nähden epäedulliseen

asemaan hänen terveydentilansa joh-dosta. Jos koeaikapurku tehdään työn-tekijän sairauden takia – vaikkapa sai-rausloman takia – on kyse yhdenvertai-suuslain ja työsopimuslain vastaisesta syrjinnästä.

Syrjinnän käsittely työpaikalla. Jos epäilet tulleeksi syrjityksi työpaikalla, käänny työpaikkasi luottamusmiehen, tai jos luottamusmiestä ei ole, SuPerin edunvalvonnan puoleen. Myös työsuo-jeluviranomaisilla on velvollisuus sel-vitellä syrjintäasioita, sillä he valvovat työsyrjintäsäännösten noudattamista.

Sukupuolisyrjintäepäilyksissä kan-nattaa pyytää työnantajalta kirjallinen selvitys tämän menettelyn perusteista. Tasa-arvolain mukaan työnantajan on annettava selvitys viipymättä, parin vii-kon kuluessa. On tärkeää, että saat tie-dot työnantajan ratkaisun perusteista. Myös luottamusmies tai muu työnteki-jöiden edustaja voi pyytää näitä tietoja, jos annat siihen suostumuksesi.

Muissakin syrjintätilanteissa kannat-taa pyytää työnantajalta selvitystä me-nettelylleen. Tämän selvityksen perus-teella on mahdollista arvioida, onko ai-heellista viedä asia eteenpäin esimerkik-si tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Ensisijaisesti tulee aina pyrkiä neu-vottelemaan asiasta luottamusmiehen ja työnantajan edustajan kesken. Jos asia ei ratkea työpaikalla tai liittotasol-la, voidaan syrjintäasia saattaa käräjäoi-keuden käsiteltäväksi.

Työnantajalta on mahdollista vaa-tia syrjinnästä hyvitystä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain perusteella. Lisäksi työnantaja voidaan tuomita työsyrjin-nästä rangaistukseen. Hyvityksen lisäk-si syrjitty voi saada vahingonkorvaus- ta vahingonkorvaus- tai työsopimus-lain nojalla, jos syrjintä on aiheuttanut konkreettista taloudellista vahinkoa.

Hyvityksen tuomitseminen ei puo-lestaan edellytä konkreettisen vahingon syntymistä, sillä se on korvausta syrjin-nän aiheuttamasta loukkauksesta. Hy-vitystä on vaadittava kahden vuoden si-sällä syrjinnästä.

merja hyvärinenlakimies

Valvo etujasi!Työskenteletkö yksityisellä sosi-aalipalvelualalla? Valvo etujasi ja tutustu paikallisen erän 1.2.2012 jakamista koskevaan soveltamis-ohjeeseen.

Ohjeen löydät SuPerin verk-kosivuilta Ajankohtaista jäsenil- le -palstan uutisesta Valvo etu-jasi!, joka on Julkaistu 10.1.2012, taihttp://www.superliitto.fi/?news- page=732.

Ohje on toimitettu myös su-perilaisille yksityisellä sosiaalipal-velualalla työskenteleville luotta-musmiehille.

58 super 2 • 2012

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 17. helmikuuta mennessä ja

osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

TOR

VOISUOSIO- TAKIN

SÄRKYYNVAI TUOT- TAAKO SÄRKYÄ?

MAT- SI “1.1.”

MAILA-MERKKI

LEH-DISTÄ

-LIIT- TO

SO- PI-MUS

KARVAS- MAKU

KADO-TETTU

SUMUI- NEN

KIELI-MINEN

KUIVIAMAITA

KIELI

LEVOTONEDELLEEN

PO-ROISTA

NOR-MAA- LI

PUU-TUNUT

KUU- LUUHAVAI- JILLA

VAR-JOT

KAATU- NUT VILJA

PAI-SUA

MAAT- TOLA

PADO- TUT

KA-RUT

ABB-

PÄÄLISEN PAINOT SAK-SAA

KORTTI- PELIT

IDEAIDI

VEL- JES

24.12.

VEKSELI-TAKAUS

KUMI-SEVAT

VIERAS RAHA

KA-LOJA

JÄLKINEI-DOT

PARAI- SILLA

VÄLKKIMAALIS- TYTTÖ

ABILLE

SILMÄL- LÄKIN

SVEITSIÄ

VIA

KELLARIS””

EUKKO

”

”

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

OTTAAVAATTEET POIS

HEVOSIA

super 2 • 2012 59

Rohkeita ja lämpimiä hoitajia

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 17. helmikuuta mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden retkikassi.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 2 / 2012 paras juttu oli:

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

sivulla:

Tammikuun parhaimmaksi jutuksi lukijat äänestivät Marjo Sajantolan teke-män haastattelun rohkeasta superilaisesta, Sanna Matosaaresta, joka sai lukijoilta myös sydämellisiä kiitos- ja kannustusviestejä. Toiseksi tuli Jukka Järvelän lämminhenkinen reportaasi ryhmäkodin lähihoitajan Johanna Kolehmaisen työpäivästä. Kolmanneksi äänestettiin Muistisairaudet, kos-kettava kansantauti, joka on geriatrian erikoislääkäri Heljä Lotvosen artik-keli uuden sarjan aloitukseksi. Arvonnassa SuPer-lehden retkikassin voitti Jenni Koivuniemi Vantaalta. Onnittelut!

SUPER-LEHTI

Tunnus 5005172

00003 Vastauslähetys

8 super 1 • 2012

UutisetEsillä juuri nyt

Rohkea superilainen

toi työpaikan epäkohdat esiin

teksti ja kuva marjo sajantola

Lähihoitaja Sanna Matosaari puuttui rohkeasti työ-

paikkansa ongelmiin. Muutosta parempaan ei saada

aikaiseksi vaikenemalla epäkohdista.

Lähihoitaja Sanna Matosaari on saanut kuulla niin asiatto-

mia huomautuksia kuin vääristeltyjä totuuksiakin sen jälkeen,

kun hän antoi Hämeenlinnan kaupungin edustajalle 15-koh-

taisen luettelon oman työpaikkansa, Hoivakoti Keinukama-

rin epäkohdista. Hän uskoo myös, että aiheuttamansa ko-

hun takia hänen määräaikaista työsuhdettaankaan ei jatket-

tu. Saati, että hänet olisi palkattu va-

kituiseksi työntekijäksi vapautunee-

seen toimeen, jota hän oli sijaistanut.

Toimen täyttämiseksi järjestetyssä

työhaastattelussa johtaja Tarja Mak-

kosen pöydällä oli Sannan tekemä

lista epäkohdista. Sanna sai kuulla

tekevänsä työtä liian suurella sydä-

mellä. Lisäksi häntä moitittiin tieto-

jen antamisesta kaupungille ja keho-

tettiin ottamaan tapauksesta opiksi.

Kaupungin ikäihmisten lauta-

kunnan puheenjohtaja Sirpa Laak-

so kehotti Hämeen Sanomien artik-

kelissa Keinukamarin hoitajia kat-

somaan peiliin, jos hoitokodissa

kohdellaan vanhuksia kaltoin. Lau-

takunnan puheenjohtajatar totesi

samassa haastattelussa seisovansa ti-

laajajohtaja Jukka Lindbergin taka-

na. Tämä ikäihmisten tilaajapalvelu-

jen tilaajajohtaja tuli ainakin superilaisten keskuudessa kuu-

luisaksi joulukuun SuPer-lehden sammakollaan.

Ei mikään näistä, eikä kaikki tämä, ole kuitenkaan San-

na Matosaarta masentanut. Hän kokee vain vahvistuneensa

ja haluaa edelleen, että vanhukset saavat parasta mahdollista

hoivaa hoitopaikasta riippumatta.

– Kun puhuin johtajan kanssa, ymmärsin, että minulla ei

ole takaisin pääsyä. Tärkeintä on se, että epäkohdat on tuo-

tu julki. Lisäksi päättäjät ovat nyt paljastaneet oman vinou-

tuneen ajatusmaailmansa.

Muistilistasta meteli

Lähihoitaja Sanna Matosaarella oli vanhustyöstä jo lähes vii-

den vuoden kokemus ennen Hoivakoti Keinukamarin määrä-

aikaista työsuhdetta. Sijaisuuksia hänelle riitti vuodeksi ja sen

loppupuolisko kului dementiayksikössä. Sanna sai vastuullisia

tehtäviä, muun muassa saattohoidon. Lisävastuuta tuli myös

siitä, että yksikössä käytettiin paljon opiskelijoita sijaisina.

Sanna toteaa selvinneensä kyllä työmäärästä, mutta oman

työnsä laatuun hän ei voinut olla tyytyväinen. Esimerkiksi aa-

muvuorossa vanhuksen hoiva jäi vain pesuun, pukemiseen ja

päivähuoneeseen siirtämiseen.

Öisin kaksi hoitajaa vastasi 66-paikkaisen hoitokodin

asukkaiden turvallisuudesta neljässä eri kerroksessa sijaitsevis-

sa palveluasunnoissa ja kahdessa dementiayksikössä. Etenkin

dementoituneet asukkaat olisivat tarvinneet ennemmin hoi-

tajan lämmintä läsnäoloa kuin pille-

reitä rauhoittuakseen yölepoon. Ker-

rankin aamuvuoroon tullessaan San-

na kohtasi yökön, joka itki uupu-

mustaan raskaan yövuoron jälkeen.

– Kuulin puolen vuoden aikana

vakituisilta työntekijöiltä monenlai-

sista puutteista ja ongelmista. Alan

kyllä toimia, kun olen varma asiois-

ta ja kerroin epäkohdista johdolle ti-

laisuuden tullen. Lopulta vetosin esi-

miehen asemaan työsuojelupäällik-

könä ja pyysin kaupungin edustajaa

tutustumaan tilanteeseen.

Matosaari toteaa kirjoittaneensa

havaitut epäkohdat luetteloksi siksi,

ettei hän unohtaisi niistä mitään, jos

hän jännittäisi keskustelua johtajan ja

kaupungin edustajan kanssa.

– Lähiesimieheni mielestä se oli asial-

linen. Muistilistastani tuli julkinen

paperi, kun annoin sen ikäihmisten lautakunnan edustajalle.

Sanna kehottaa kaikkia superilaisia tarttumaan aina roh-

keasti epäkohtiin, muuten mikään ei koskaan muutu. Hän

suosittelee, että asiat kirjoitetaan muistiin ja esimieheltä pyy-

detään kuittaus hänelle näytettyihin asiakirjoihin. On myös

muistettava, että mediakin tekee omia tulkintojaan, joten

omissa lausunnoissa on oltava tarkkana.

– Tärkeää on pysyä faktoissa. Ei saa liioitella, pitää voida

pysyä sanojensa takana. Kun tarttuu asiaan, kannattaa ottaa

työkaveri mukaan.

Sanna kiittää omaa luottamusmiestään ja SuPeria saamas-

taan tuesta kaiken myllerryksen keskellä. Vaikka työpaikan

henkilöstö keräsi adressin Sannan palkkaamiseksi takaisin,

ei hänelle riittänyt töitä. Nyt hän tekee keikkaa. Hän haluaa

myös jatkaa vanhustyössä.

– En voi kuvitellakaan muuta ammattia. Opin senkin, mil-

lainen hoitaja en ainakaan halua olla..

28-vuotias lähihoitaja Sanna Matosaari toteaa

ammatti-identiteettinsä vain vahvistuneen myl-

lerryksessä.

60 super 2 • 2012

– Kirkko on jo pitkään hoitanut päiväko-titoimintaa Namibian alkuperäisväestölle, kertoo Maarit Koivulahti. Hän on päivä-kotitoiminnan tukihenkilö ja suomalaisten vapaaehtoisten koordinaattori.

super 2 • 2012 61

teksti ja kuvat lauri dammert

Namibiassa opetellaan päiväkotielämää

Siinä missä suomalainen tarkkailee, afrikkalainen osallistuu, sanoo Vantaan varhaiskasva-tuksen kehittämispäällikkö Jarmo Lounassalo. Hän ohjaa Vantaan puolelta hanketta, jolla Namibia hyödyntää suomalaista varhaiskasvatuskokemusta kehittäessään päivähoitoaan.

amibian pääkaupungin Windhoekin ai-noa kunnallinen päiväkoti Rocky Crest on upea. Sen valoisilla käytävillä ja avarissa sa-leissa näkyy iloisia, välittömiä ja hyvinvoi-via lapsia taustallaan raikkaat värit. Seiniä koristavat afrikkalaiset eläimet ja tuttujen

piirroselokuvien eläinhahmot. – Kumppanuus Vantaan kaupungin ja Helsingin yliopiston

kanssa on johtanut varhaiskasvatuksemme tason voimakkaa-seen nousuun, sanoo Windhoekin kunnan yhteisönkehitys-toimen toiminnanjohtaja Trudy Gieses.

– Olemme oppineet suomalaisilta paljon, ja nyt levitämme taitojamme kaikkialle Namibiaan, Rocky Crestin toiminnan-johtaja Gerty Friedrichsen jatkaa.

Varhaiskasvatuksen tuki on ollut osa vuonna 2001 aloitet-tua mittavaa Vantaa–Windhoek-yhteistyötä. Jarmo Lounassa-lo kertoo tuen olleen ennen kaikkea tiedon jakamista.

– Aluksi ei ollut helppoa saada läpi sanomaa siitä, että hy-vä varhaiskasvatus on paras investointi minkä mikään maa voi väestöönsä tehdä, Lounassalo kertoo:

– Ei sitä ole aina ollut helppoa selittää suomalaisillekaan. Suomalaiset ovat osaltaan kouluttaneet päiväkotien hen-

kilökuntaa. Lisäksi on laadittu oppimateriaaleja, luennoitu ja kehitetty yhteistyössä namibialaisten kanssa mallipäiväkoteja.

Slummin monet tasot

Rocky Crest on viime syyskuusta alkaen toiminut koulutuskes-kuksena ja alan kirjastona. Oppilaiksi tulee Windhoekin henki-lökuntaa yksityisistä päiväkodeista, joita kaupungissa on peräti 256. Suurin osa niistä sijaitsee alati kasvavassa slummissa Katu-turassa. Nimi tarkoittaa paikkaa, jonne kukaan ei halua asettua.

Slummi perustettiin apartheidin aikoina 1950-luvulla, jolloin Etelä-Afrikan miehitysvalta siirsi sinne Windhoekin mustat. Nyt alueelle virtaavat maaltamuuttajat, ja väestö kas-vaa 600 hengen kuukausivauhtia. Pienten tiilitalojen ja kym-

menien tuhansien aaltopeltihökkeleiden slummissa asuu ai-nakin puolet pääkaupungin 350 000 asukkaasta.

Päiväkotien taso heijastaa Katuturan moninaisuutta. Sen vanhemmat alueet ovat jo kunnallistekniikan piirissä, mutta uudemmat alueet ovat siellä täällä olevien vesipisteiden varas-sa, ilman sähköä tai viemäröintiä. Työttömyys on eri laskel-mien mukaan 50–80 prosenttia, ja vähintään viidenneksellä asukkaista on HIV-tartunta.

Köyhimmissä päiväkodeissa ei ole hygieniaa, leluja eikä kunnon opetusta. Lapsia jää aamulla tulematta, koska van-hemmilla ei ole varaa 10–15 euron kuukausimaksuun.

Koulutusta halutaan

Päiväkotien vetäjät janoavat koulutusta. Kun Namibiassa jär-jestettiin ensimmäinen master-tason varhaiskasvatuskurssi, sille pyrki 600 henkilöä, joista vain puolet pääsi kurssille.

Namibian 2,2-miljoonainen väestö on jakautunut moniin erikielisiin ryhmiin, ja maa on kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen. Opetusta järjestetään siksi myös radion kautta.

Namibian hallitus kiinnostui varhaiskasvatuksesta viisi vuotta sitten. Kannusteena oli kirkon vuosikymmeniä kestä-nyt päiväkotityö ja yhteistyö vantaalaisten kanssa.

Varhaiskasvatus- ja opettajakoulutus siirrettiin vuonna 2010 yliopiston yhteyteen laadun ja yhdenmukaisuuden pa-rantamiseksi.

– Aiemmin koulutus on ollut melko sattumanvaraista ja kirjavaa. Ammattiin kouluttautuminen on ollut mahdollista lähinnä Etelä-Afrikassa ja vasta vuodesta 2011 alkaen Nami-biassa, Lounassalo kuvailee.

Liiankin hyvä malli

Rocky Crestissä näytetään, miten asiat tehtäisiin täydellisessä maailmassa, mutta olosuhteet kentällä ovat erittäin haastavat.

– Meillä on kaikkea leluista televisioon, mutta Katuturas-

N

sa saattaa olla vain peltivaja ja leikkikaluna tyhjä muropaket-ti, Trudy Gieses muistuttaa.

Lohdutonta ei slummissakaan kuitenkaan ole. Moni Ka-tuturan päiväkodeista toimii Giesesin mukaan hyvin, ja niis-sä on sitoutunut henkilökunta. Ne ovat lisäksi antaneet nai-sille työllistymismahdollisuuden.

– Vanhemmat voivat mennä rauhassa töihin ja työnhakuun, tietäen lasten olevan turvassa ja oppivan asioita. Tällä on us-komattoman laaja vaikutus maallemme, Gieses iloitsee.

Gieses uskoo, että Namibian varhaiskasvatus on tulevai-suudessakin yksityisten toimijoiden käsissä, mutta että sen laatu paranee koulutuksen ja lisätyn valvonnan myötä.

Seuraava mallipäiväkoti, Joseph Heiduwa, rakennetaan se-kä namibialaisten että heidän suomalaisten tukijoidensa ilok-si Katuturaan.

Kalliita materiaaleja tärkeämpää on ottaa

käyttöön lasten luovuus.

Suomalaiset harjoittelijat opettajina

Työharjoitteluun Namibiaan voi päästä Vantaa –Windhoek-yhteistyön, Vantaan ammattikoulun Varian tai Suomen kir-kon kautta.

Helsingin yliopistossa varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaa opiskeleva Rita Palmola harjoitteli Rocky Crestissä viime syksy-nä. Tien sinne avasi juuri Vantaa–Windhoek-verkosto. Yliopis-to maksoi hänelle harjoittelijanpalkkaa, ja Windhoekin kunta järjesti työsuhdeasunnon ja -auton. Matkat hän kustansi itse. 

Palmola sai nopeasti sen kuvan, että namibialaiset suhtau-tuvat varhaiskasvatukseen koulumaisemmin kuin suomalaiset. 

– Kerroin siksi kollegoilleni leikin kehittävästä vaikutuk-sesta, Palmola sanoo.

Suomalaista tuontitavaraa on myös ajatus lasten ideoiden kuuntelemisesta ja tehtyjen suunnitelmien muuttamisesta niiden pohjalta.

– Kalliita materiaaleja tärkeämpää on ottaa käyttöön lasten luovuus, Palmola painottaa.

– Namibialaiset ovat olleet näistä ajatuksista hyvin kiinnos-tuneita. Joillekin se on ollut aivan uutta tietoa.

Namibialaislapset ovat Rita Palmolan mielestä suomalai-siin verrattuna rajattomampia, impulsiivisempia ja vahvem-pia, ja he esiintyvät pelottomasti ja mielellään.

– He ovat myös sosiaalisempia, ja aina valmiina jakamaan eväänsä – kaikki jaetaan ihan luonnollisesti.

Frans ja Selma Nakanyla perustivat päivä-kodin omin varoin auttaakseen lapsia pois slummin kaduilta.

super 2 • 2012 63

Rita Palmolan työhön kuuluu kurs-simateriaalin laatiminen ja kurssien ve-täminen.

– Kerron arvioinnin, suunnittelun ja havainnoinnin merkityksestä. Neuvon myös, miten lasten hieno- ja karkeamo-torisia taitoja kehitetään, ja tähdennän aikuisen roolia leikeissä.

– Namibialaiset ovat myös hyvin kiinnostuneita pienryhmätyöskentelyn tekniikoista.

Vanhempien asenne

Suomesta tuotua tietoa ei voi istuttaa sellaisenaan Namibian maaperään.

– Suomessa ei ole kuten Namibiassa slummeja eli yhteisökehityksen alijää-mää, Trudy Gieses muistuttaa.

Hänen mukaansa myös vanhempia on kasvatettava tajuamaan varhaiskas-vatuksen ja esikoulun arvo. Namibias-sakin toivotaan lasten parasta, mut-ta yhteisöllisen perhekulttuurin vuok-si kasvatusperinteen tavoite on enem-mänkin lasten sitouttaminen perheyh-teisöön kuin taitojen ja tietojen kohen-taminen.

Namibiassa perhekäsitys on ydin-perhettä laajempi. Samalla perheissä saattaa olla niin moninaisia ongelmia, että käytännössä lapsesta vastuussa on isosisko tai vanha isoäiti. Isät ovat usein joko kadonneet omille teilleen tai töis-sä muualla Namibiassa. Jotkut miehet ovat perustaneet perheen sekä kotiseu-dulleen Ambomaalle että Katuturaan. Kasvatusvastuu on siten yleensä nais-ten harteilla.

– Vanhempien on ymmärrettävä, et-tä heidän läsnäolonsa on lapselle tärke-ää, vaikka vain lyhyen aikaa päivittäin. Varsinkin isien pitäisi osallistua lasten kasvatukseen nykyistä paljon enemmän, Gieses painottaa.

Vantaa–Windhoek-yhteistyö

Varhaiskasvatuksen yhteistyö on osa Vantaa–Windhoek-yhteistyöohjelmaa vuosiksi 2001–2013. Varhaiskasvatuk-sen vuosibudjetti on ollut 20 000 eu-ron luokkaa. Yhteistyön jatko tapahtuu mahdollisesti koulutusten yhteistyönä ja opiskelijavaihtona sekä ystävyyspäiväko-titoimintana. Kehittämispäällikkö Jarmo Lounassalo on useiden käyntikertojensa myötä huomannut, että koulutukseen osallistuvat namibialaiset ovat olleet hy-vin sitoutuneita valitsemaansa tehtävään. Hän haluaisi ennen kaikkea olla kiinteäs- sä yhteydessä Rocky Crestiin ja tukea ke-väällä 2012 avattavaa Jonas Heiduwaa.

Lounassalo on alustavasti keskustel-lut namibialaisten kollegojensa kans-sa sekä opettaja- että opiskelijavaihdon järjestämisestä. Lounassalo näkee yh-teistyön tulokset palkitsevina:

– On upeaa nähdä, että työllämme on ollut tulosta, ja että asiat etenevät.

Mitä suomalaiset ovat oppineet na-mibialaisista? Lounassalon ei tarvitse miettiä kauaa:

– Mutkaton suhtautuminen erilai-suuteen ja avoimuus. Kielet, heimot ja eri kansanryhmät tulevat sujuvasti toi-meen keskenään. Avoimuutta voisim-me oppia – siinä missä suomalainen tarkkailee, afrikkalainen osallistuu..

Kunnallisen päiväkodin Rocky Crestin puitteet ovat komeat, mutta kaukana Katuturan slummialueen köyhyydestä.

Vantaan varhaiskasvatustoimen päällikkö Jarmo Lounassalo.

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (10 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

n Jäsenmaksut verottajalle. Jäsenyksikkö ilmoittaa automaattisesti maksetut jäsenmaksut verottajalle. Vuonna 2011 maksetut jäsenmaksut näkyvät keväällä saapuvassa veroehdotuksessa, josta ne voi tarkistaa.

n Jäsenmaksuviitteet on postitettu. Niille jäsenille, jotka rekisteritietojen mu-kaan maksavat itse jäsenmaksunsa joko kokonaan tai osittain, on lähetetty viite-numerolistat jäsenmaksujen maksamista varten. Viitenumerolista kannattaa säi-lyttää, vaikka sitä ei tällä hetkellä tarvitsisikaan. Lista sisältää viitenumerot koko vuodelle ja jokaiselle kalenterikuukaudelle on oma viitenumeronsa. Tätä listaa ei ole tarkoitettu työnantajalle, vaan sitä käytetään ainoastaan itsemaksu-tilanteessa.

n Eläkeläisten jäsenmaksu. Eläkeläisten jäsenmaksu on pienentynyt ja se on tämän vuoden alusta 10 euroa vuodessa. Aiemmin se oli 17 euroa. Tilisiirto jä-senmaksun maksamista varten postitetaan kaikille rekisterin mukaan oleville elä-keläisjäsenille huhti-toukokuun tienoilla.

HUOM! Jos olet jäämässä eläkkeelle, ilmoita eläkkeen alkamisesta jäsenyksikölle.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 2 • 2012 65

Vikatikkiäinöllä oli päänsärkyä. Harmi, että se tu-li juuri nyt kun sairaanhoitajaa ei ollut työ-vuorossa. Jos olisi ollut, Väinö olisi saanut Panadolia ja kipu olisi hellittänyt. Tässä ta-lossa oli näet sellainen määräys, että lääk-keitä sai antaa ainoastaan sairaanhoitaja. Se

oli osastonhoitajan määräys ja vissiin ihan terveyslautakun-nankin määräys? Mutta niin oli päätetty. Sanoivat, että se on potilasturvallisuusasia. Kyllähän Väinö olisi pillerinsä saanut, mutta ei raaskinut pyytää, kun tiesi, että se vaatisi toimenpi-teitä. Työvuorossa ollut lähihoitaja olisi joutunut soittamaan talon toisessa päässä olevalle vastuusairaanhoitajalle, joka sit-ten olisi omilta kiireiltään tullut milloin olisi ehtinyt. Eikä Väinö halunnut ol-la vaivaksi. Kyllähän sodan käynyt mies nyt pienen päänsäryn kestää.

Hilmalta lähti katetri keskellä yötä. Tai oikeastaan se oli lähtenyt jo illan aikana, mutta sitä ei huomattu. Yök-kö sen vasta huomasi Hilman asentoa muuttaessaan. Hilmalla oli jo tuskainen olo, virtsa painoi rakossa ja hiki helmei-li otsalla. Tässä talossa valvoi lähihoitaja yksin. Hän olisi laittanut uuden kesto-katetrin tuossa tuokiossa, mutta kun oli ne määräykset! Katsottiin, että lähihoi-taja ei ole kelvollinen katetroimaan. Se-kin oli potilasturvallisuusasia. Hän, am-mattitaitoinen lähihoitaja, joutui soit-tamaan ambulanssin katetrointia var-ten. Mutta hän sai sentään soittaa sen ambulanssin. Se oikeus oli vain yöllä, muina aikoina sen soitti sairaanhoitaja, jos tar-vetta oli.

Raakelilla oli vatsan toimimattomuusongelmaa. Onnek-si siihen on hyvät lääkkeet. Mutta ne piti ottaa säännöllisesti. Raakelin vatsa pamahti ummelle, jos Movicol-lasillinen myö-hästyi puolikin tuntia. Oliko se sitten fyysistä vai psyykkistä, tiedä häntä. Mutta kova kakka on kovaa kakkaa, oli se syy mi-kä tahansa. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta pyhäaamujen kanssa piti olla tarkkana. Tässä talossa oli näet niin, että sai-raanhoitaja ei tullut aikaiseen aamuvuoroon. Mitä jos lauan-tai-iltavuoron sairaanhoitaja ei olisi muistanutkaan jättää re-

septivapaata ulostuslääkettä lääkekaapista esille pyhäaamun lähihoitajaa varten? Raakel ei olisi saanut lääkettä ajallaan – kova kohtalo Raakelille ja lähiympäristölle. Lähihoitaja ei saa-nut mennä lääkekaapille missään nimessä. Avaimia säilytet-tiin visusti tallessa, pois ammattitaitoisen lähihoitajan silmis-tä. Se oli potilasturvallisuusasia.

Eihän noissa ole järjen hiventäkään. Mutta ovat valitetta-vasti totta monessa laitoksessa tänäkin päivänä. On oikeasti työpaikkoja, joissa perus- ja lähihoitajien ammattitaitoa, osaa-mista ja työnkuvaa on supistettu rajusti. Joku on vain päättä-nyt näin. Mitkähän ne syyt ovat olleet? Eivät ainakaan talou-delliset. Haaskaustahan se on! Eikä oikeasti ole kyse potilas-

turvallisuudesta.Onneksi joka paikassa ei ole näin

synkkää. On esimiehiä, jotka arvostavat jokaisen alaisensa ammattitaitoa, kan-nustavat, rohkaisevat ja vaativat. On työyhteisöjä, joissa moniammatillisuus on rikkaus ja asiakkaan tai potilaan ja työyhteisön etu. On työyhteisöjä, joissa aika ja energia ei kulukaan eri ammat-tiryhmien tukkanuottasilla oloon vaan tehdään oikeasti töitä. Ihmisen hyväksi.

Onnistuakseen tuo vaatii hyvän, na-pakan, oikeudenmukaisen ja tasapuo-lisen esimiehen ja ammattiaan arvos-tavat työntekijät. Myös meillä on vas-tuumme tässä asiassa. Arvostammeko ammattiamme ja osaamistamme? Ky-seenalaistammeko työtehtäviemme pe-

rusteettomat rajoitukset? Kysymmekö perusteita? Tuomme-ko riittävästi esille osaamistamme? Emmehän ole liian vaa-timattomia?

Tämäkin on totta: eräässä esimiesten palaverissa joku oli uskaltanut kyseenalaistaa käytäntöä, että mikseivät perus- ja lähihoitajat voisi osallistua ammattitaitonsa puitteissa esi-merkiksi lääkehuoltoon. Asia oli nostattanut kovasti tuntei-ta esimiesten keskuudessa ja ehdotus oli tyrmätty täysin. Pe-rusteella, että nehän vievät sairaanhoitajien työt ja tulee to-si paljon virheitä.

Käsitinkö oikein: vain lähi- ja perushoitajat tekevät vir-heitä?.

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

VS

on

ja K

äh

Kö

ne

n

66 super 2 • 2012

Kassa tutkii asiakastyytyväisyyttäteksti sirkka rytinki kuva janne harju

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Jäsenyysasioissa ota yhteyttä SuPerin jäsenyksikköön jasen-rekisteri@superliitto.fi , soita (09) 2727 9140, tai jätä viesti WebLyyti-palveluun. Edunvalvonta-asioissa keskustele ensi-sijaisesti luottamushenkilön kanssa tai ota yhteyttä SuPerin edunvalvontaan edu@superliitto.fi, puh. (09) 2727 9160. Työttömyysturva ja vuorottelukorvausta koskevissa asioissa ota yhteyttä työttömyyskassaan tkpalvelu@supertk.fi, puh. (09) 2727 9377, tai jätä viesti WebTytti-palveluun.

Oikea osoite nopeuttaa asian käsittelyähakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

Palvelunumero arkisin klo 9 −13(09) 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Mukaan tutkimukseen on valittu muun muassa kokonaan työttömiä, osa- ja keikkatyötä tekeviä sekä työllistymistä edis-tävissä palveluissa olevia päivärahan saajia. Lisäksi vuorotte-lukorvausta saavia tai saaneita. Kysely toteutetaan puhelin-tutkimuksena Innolink Oy:n toimes-ta. Tutkimusmateriaali ja tutkimukseen vastaavien tietosuoja varmistetaan, eikä tietojen antajaa voida tunnistaa vastaus-ten perusteella. Työttömyyskassa kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka kysymyk-siin vastaamalla antavat omaa aikaansa ja ajatuksiaan asiakaspalvelun kehittä-miseksi yhteistyössä työttömyyskassan kanssa. Vastaajien kesken arvotaan kak-si kylpylälomapakettia.

Keikkalainen voi hakea päivärahaa

Keikkatyötä tai osa-aikatyötä tekevien olisi hyvä hakea päivä-rahaa säännöllisesti siitä huolimatta, että sitä ei työn määrän tai palkan suuruuden vuoksi jäisi maksettavaksi. Kassa seuraa katkotta työssäoloehdon täyttymistä. Jos päivärahaa ei sään-nöllisesti haeta, vaikka työaika on vajaata, joutuu hakija aina selvittämään viikoittaiset työtunnit ja palkat kassalle sitten, kun päivärahaa taas haetaan. Usein työtuntien selvittäminen

on hankalampaa jälkikäteen ja palkkalaskelmienkin löytymi-nen voi olla vaikeampaa.

Yli kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön ajalta hakemusta ei pidä lähettää silloin, kun työ yhdellä työnantajalla on jat-kunut vähintään 15 päivää ja on kokoaikaista.

Sähköiset palvelut kovassa käytössä

Työttömyyskassan tarjoamat sähköiset palvelut, tkpalvelu@supertk.fi, ja WebTytti ovat jäsenten kovassa käytössä. Moni päivärahan hakija seuraa WebTytissä hakemuksensa käsittely-vaihetta. Kun hakemus on käsittelijän työjonossa päivärahan-

hakija näkee, että hakemus on saapu-nut kassalle. Jos tiedoissasi on huomau-tus Odottaa lisäselvitystä, saat luultavasti parin päivän sisällä kassalta kirjeen, jos-sa on eritelty ne tiedot, joita kassa vielä tarvitsee päiväraha-asian ratkaisemisek-si. Samoin, jos tietoja on pyydetty soit-tamalla tai tekstiviestillä.

Kassa voi joissakin tapauksissa pyy-tää selvityksen myös suoraan palkanlas-kijalta, Kelalta tai työ- ja elinkeinotoi-mistosta. Tässäkin tilanteessa tiedoissasi on huomautus Odottaa lisäselvitystä. Jos

toimitettavia tietoja on runsaasti, lähetä ne mielellään postit-se. Älä lähetä samoja tietoja moneen kertaan.

Huomioithan, että aina sähköposti- ja web-kyselyihin ei voida välittömästi vastata. Viive voi johtua kassan käsittely-tilanteesta tai siitä, että asiaa joudutaan selvittelemään. Sa-ma koskee myös kassalle jätettyjä soittopyyntöjä. Tokihan kassa pyrkii vastaamaan pyyntöihin mahdollisimman no-peasti..

Kassa tekee yhteistyössä Innolink Oy:n kanssa asia-kastyytyväisyyskyselyn osana kassan asiakaspalvelun kehittämistä. Kohderyhmä koostuu sekä täyttä että soviteltua päivärahaa saavista tai saaneista kassan jäsenistä. Tutkimus koskee myös vuorottelukorva-usta saaneita. Tutkimus toteutetaan helmi-maaliskuun aikana.

Valitse jaSuPer -lomailemissä haluat

Punkaharju, Hiekkaharju 1 6+2:lle, vkot 18–21, 23–24, 32–39 450 €/vko

vkot 25–31 550 €/vko

Katinkulta, Golfharju 2+2:lle, vkot 23–24, 26–28, 30–32, 42–43 470 €/vko

Himoksen Tähti 4+2:lle, vkot 26–30 470 €/vko

Airisto 6+2:lle, vkot 35, 41, 43 390 €/vko

Tampereen Kylpylä 2+2:lle, vkot 25, 40 200 €/vkonloppu (3 vrk, pe–ma) tai arki (4 vrk, ma–pe)

4+2:lle, vkot 27, 31, 42 250 €/vkonloppu (3 vrk, pe–ma) tai arki (4 vrk, ma–pe)

6+2:lle, vko 36 300 €/vkonloppu (3 vrk, pe–ma) tai arki (4 vrk, ma–pe)

Naantali Spa Residence allergiahuoneisto 2+2:lle, vko 2 26, 28–31 250 €/vkonloppu

(3 vrk, pe–ma) tai arki (4 vrk, ma–pe)

Vierumäki vkot 18–21, 23–25, 36–43 390 €/vko

Hakuaika lomaviikoille 18–44/2012 3.2.–2.3.2012. Arvonta suoritetaan 5.3.2012.

Tuloksista ilmoitetaan kaikille osallistuneille viimeistään vkolla 11/2012

Hae lomaa SuPerin nettisivuilta www.superliitto.fi >Jäsenyys >Holiday Club-lomaviikot

tai suoraan osoitteesta www.holidayclub.fi/yrityspalvelu

(tunnus ja salasana löytyvät SuPerin nettisivuilta)

Uusikohde!

Super 210x297.indd 1 13.1.2012 15.21

68 super 2 • 2012

SuPerin loma-asunnot ovat jäsenistön vuokrattavissa ajanjaksoksi 27.4.2012–2.11.2012. Etusijalla ovat ne jäsenet, jotka eivät ole aikaisemmin vuokranneet loma-asuntoja tai käyttäneet SuPerin jakamia loma-tukia. Loma-asunnot vuokrataan viikon jaksoissa. Vaih-topäivä on joko perjantai tai lauantai. Vuokra sisältää huoneiston vapaan käytön, liinavaatteet (lukuun otta-matta Nauvoa), takkapuut ja vaihtosiivouksen.

YLLÄS, ÄKÄSLOMPOLO/Huilinki on keloparitalo, jossa on kaksi 43 neliön parvellista huoneistoa. Vuoteita on 4+2 henkilölle. Vaih-topäivä on lauantai. A-puolelle ei lemmikkieläimiä.

Vuokra: vkot 18–35, 39–44 290 e/vko vkot 36–38 450 e/vko

KUUSAMO, RUKATUNTURI/Ruska-Ruka on 116 neliön pääty-huoneisto kelorivitalossa. Vuoteita on 10 henkilölle. Vaihtopäivä on perjantai.

Vuokra: vkot 18–35, 39–44 400 e/vko vkot 36–38 660 e/vko

PUUMALA/Äimänkäki on 150 neliön huvila Saimaan rannalla. Vuoteita on 8+2 henkilölle. Vaihtopäivä on perjantai. Varattavissa 25.5. alkaen (viikko 22).

Vuokra: vkot 22–24, 32–38 550 e/vko vkot 25–31 660 e/vko vkot 39–44 400 e/vko

PUUMALA/Pikku-äimä on 73 neliön huvila Saimaan rannalla. Vuoteita on 6 henkilölle. Vaihtopäivä on perjantai. Ei lemmikkieläi-miä. Varattavissa 25.5. alkaen (viikko 22).

Vuokra: vkot 22–24, 32–38 400 e/vko vkot 25–31 490 e/vko vkot 39–44 300 e/vko

NAUVO/Villa Etel on 100 neliön huvila Käldön saarella. Vuoteita on 4+2 henkilölle (ei liinavaatteita). Vaihtopäivä on perjantai. Ei lemmikkieläimiä.

Vuokra: vkot 18–24, 32–38 400 e/vko vkot 25–31 490 e/vko vkot 39-44 300 e/vko

KALLION KAKSIO HELSINGISSÄ, Kallion kaupunginosassa on 40 neliön kaksio, jossa on tilaa neljälle henkilölle. Liinavaatteet ja siivous eivät sisälly vuokraan. Kaksio on varattavissa kesäkuusta elokuuhun kolmen tai neljän päivän jaksoissa, vaihtopäivä joko maanantai tai torstai. Vuokra on 60 €/vrk. Haku sähköisellä haku-lomakkeella. Muuna kuin kesäaikana asuntoa vuokrataan muuta-man vuorokauden jaksoissa. Nämä varaukset puh. (09) 2727 910/Merja Poikselkä-Takala tai merja.poikselka-takala@superliitto.fi.

Loma-asuntojen esittelyt ja hakulomake löytyvät osoitteesta www.superliitto.fi (kohdasta Jäsenyys -> SuPerin loma-asunnot). Haku kesäajalle päättyy 29.2.2012.

Lähetämme loma-asunnon saaneille ilmoituksen viimeistään viikolla 14.

Haettavissa lisäksi Holiday Club loma-asuntoja, katso Holiday Clubin ilmoitus sivulta 67.

Loma-asunnot haussa kesäkaudeksi

Pyöräretki. Laiturilla... Patikoimassa :)

super 2 • 2012 69

Levitunturin rinteellä sijaitseva paritalohuoneisto on valmistunut vuonna 2010. Huoneiston 130 neliötä on kolmessa kerroksessa ja varustettu 8 hengelle.

Huoneisto sisältää tilavan keittiö- ja oleskelutilan lisäksi 4 makuuhuonetta, takkahuoneen ja saunan pesutiloi-neen. Vaihtopäivä on lauantai.

Vuokra: viikot 18–35, 39–44 400 e/viikko viikot 36–38 660 e/viikko

Patikoimassa :) Makkaranpaistoa Levillä.

LevinLänsihovi

– uusi kohde!

Kotihoidon koulutuspäivät

7.–8.5.2012 TampereellaScandic Tampere City, Hämeenkatu 1, 33100 Tampere

SuPerin Kotihoidon koulutuspäivät on suunnattu kotihoi-dossa, kotisairaanhoidossa ja kotipalvelussa työskenteleville. Koulutuspäivät ovat ammatillista täydennyskoulutusta.

Maanantai 7.5.8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi9.00–10.00 Kurssin avaus, ajankohtaista kotihoidosta 10.00–11.30 Vaikeutuneen astman hoito11.30–12.15 Lounas12.15–13.45 Parkinsonin tauti – hitaasti etenevä neurologinen sairaus13.45–14.30 Kahvi14.30–16.00 Ikääntyneiden ravitsemustilan arviointi 16.00–16.30 Täydennysravintovalmisteiden esittely

Tiistai 8.5. 8.30–10.00 Syöpäsairaudet nyt ja tulevaisuudessa10.15–12.00 Syövän diagnosointi ja hoitomuodot12.00–13.00 Lounas13.00–14.30 Sairastuneen ja perheen psyykkinen tukeminen14.30–15.30 Syöpään sairastuneen puheenvuoro15.30–16.00 Koulutuksen päätös, todistusten jako ja kahvi

Ilmoittautuminen 1.4. mennessä www.superliitto.fi – kir-jaudu jäsensivuille – sähköinen asiointi – weblyyti – kurssit. Koulutuksen hinta on SuPerin jäsenille 200 euroa majoittu-ville ja 130 euroa ei-majoittuville. Hinta sisältää opetuksen, materiaalin ja ohjelmassa mainitut tarjoilut.

Mikäli et ole SuPerin jäsen hinta on 230/160 e. Ei-jäsen, il-moittaudu sähköpostilla raili.nurmi@superliitto.fi. Mainitse ilmoittautuessasi nimi, ammatti, työnantaja, kotiosoite, pu-helinnumero ja mahdolliset ruoka-aineallergiat sekä koulutuspäivän nimi ja laskutusosoite.

Lisätietoja:suunnittelija Sari Erkkilä sari.erkkila@superliitto.fi puh. (09) 2727 9152

Ohjelma on alustava ja SuPerilla on oikeus muutoksiin.

IlmoittauduKotihoidon

koulutuspäiville

1.4. mennessä!

70 super 2 • 2012

SuPerin jäsenmaksut 2012

Eläkkeelläoleva jäsen

maksaa vain 10 evuodessa!

Jäsenmaksu 1,2 %/kkTyössä oleva varsinainen jäsen.

Jäsenmaksu 6 euroa/kkTäydennys- ja/tai jatkokoulutuksessa oleva sekä ulkomailla pidempään oleva jäsen.

Jäsenmaksu 10 euroa/kkSosiaali- ja terveydenhuoltoalalla yrittäjänä tai yksityisenä perhepäivähoitajana toimiva jäsen.

Jäsenmaksu 10 euroa/vuosiToistaiseksi voimassa olevalla vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeellä oleva jäsen.

Jäsenmaksusta vapautettuKelan ja eläkelaitosten tai vakuutusyhtiöiden maksamia etuuksia saava jäsen, kehitys-yhteistyössä tai lähetystyössä oleva jäsen, asevelvollisuutta, aseetonta tai siviilipalve-lusta suorittava jäsen sekä omaishoidontuella toimiva jäsen.

OpiskelijajäsenEnsimmäistä kertaa SuPeriin liittyvä, lähihoitajaksi tai muuta sosiaali- ja terveyden-huoltoalan tutkintoa opiskeleva opiskelijajäsen on vapautettu jäsenmaksuista koko opiskeluajan.

Laajemmin jäsenmaksuperusteista on kerrottu liiton verkkosivuilla www.superliitto.fi/Jäsenyys.

Ilmoita sähköpostitse jasenrekisteri@superliitto.fi tai kirjallisesti jäsenyksikköön aina, kun jäsenmaksuperusteet muuttuvat. Jäsenmaksu on verotuksessa vähennyskelpoi-nen.

super 2 • 2012 71

Liity maksuttaopiskelijajäseneksi

SuPeriin!superliitto.fi

Lähihoitajaopiskelija

72 super 2 • 2012

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Sonja Kähkönen

Taitaja-finalistit selvillä

Lähihoitajien SM-tittelistä kisataan jälleen 24.-26. huhtikuuta Taitaja2012-kisoissa Jyväskylässä. Tam-mikuun 19. päivä järjestettiin semifinaalit Koulutus-

keskus Salpauksessa Lahdessa sekä Savonlinnan ammat-ti- ja aikuisopistossa.

– Niin tuomarit kuin kilpailijatkin jännittivät kisaa. Kan-nustusjoukoista koostunut yleisö hiljentyi kuuntelemaan kisapareja. Minuakin jännitti, ehdinkö varmasti huomata ja kuunnella kaiken kisaparien suorittaessa tehtäviä, ker-too Lahdessa tuomarina toiminut SuPer-Opo Eija Sipilä.

Sekä Lahdessa että Savonlinnassa semifinaaleihin osallistui noin 30 kisaparia. Lahdesta finaaliin tiensä sel-vittivät Noora Koskinen ja Jutta Laakso, Nella Caven ja Hanna Virtanen, Karla Kosola ja Saara Kaijanen sekä San-na Lindroos ja Jenni Lahtinen.

Savonlinnan semifinaaleista finaaliin pääsivät Jani Lindqvist ja Tiiu Savolainen, Taija Salmi ja Maria Katai-nen, Erica Palosaari ja Noora Lipsanen sekä Anna Jalka-nen ja Juulia Karppinen.

SuPerin Lahden ao 403 muisti pitkä-aikaisinta jäsen-

tään Kaarina Raseholmia hänen täyttäessään 80 vuotta 17. tammikuuta 2012. Kiitokset vielä mu-kavasta kahvihetkestä!

Savonlinnan Humanian lähihoitajaopiskelijat päät-tivät kisatunnelmissa liittyä SuPerin opiskelijajäseniksi.

eij

a S

ipil

äe

ija

Sip

ilä

tii

na

ny

Kä

ne

n

Lahden se-mifinaaleista iloiset jat-koon pääs-seet.

Tehtävien jälkeen Lahdessa jännitet-tiin kisatuloksia.

super 2 • 2012 73

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Sonja Kähkönen

ristikkoratkaisu 1/2012

Kutsut• Lohjan ao 806:n kokoukset Monkolan

saunalla 6.2. ja 5.3. klo 18. Tervetuloa!• Kokemäen-Kauvatsan ao 647:n kokous

Vuollekodissa ti 28.2.2012. Ilmoittautumiset Anulle 24.2. mennessä puh. 040 5805 132. Kaikki jäsenet tervetuloa!

• Härmänmaan ao 302:n kevätkokous 8.3.2012 klo 19, lounasravintola Timppa. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa. Hallitus.

• Suomen vastaanotto-osastoavustajat ry:n sääntömääräinen vuosikokous opintopäivien yhteydessä to 15.3.2012 klo 18.30 alkaen hotelli Scandic Rosendahl, Pyynikintie 13, Tampere. Esillä sääntömää-räiset asiat ja yhdistyksen sääntöjen muut-taminen. Toivotamme yhdistyksen jäsenet tervetulleiksi kokoukseen. Suomen vas-taanotto-osastoavustajat ry:n hallitus

in memoriam

Tammikuun ristikkokisan voitti Aira Lundelin Tampereelta.

Lämpimät onnittelut!

R A H A V A R A TU R A L K A N EK A L U T I S UA L I N I T A R

I E L O I S AM A N N A O S I N A T R A TO E K O T A D L A I V AP A L J O N L U E T T A V A AO M I A T U L I O A L I A S

M A K S U E M I L I A LS U P I V A N A J A T R I OT A I T T A A R A K O O UO L E T T E I U T A M I TP A A S I O S T O V A A S A

R I N S S I K A A V A TA K A S I A M O R A I N A TR U I S L A A M A T K E L AK U T I N A K A T O O J A SI S O T T I U T T I T A T A

Paljon en tarvitse,jonkun vain, jonka luo voisin mennä.

Paljon en tarvitse,toisten kanssa yhdessä vain elää.

Paljon en tarvitse,toisille vain olla tarpeellinen.

Paljon en tarvitse,vain saada rakkauden hitusen.

Paljon en tarvitse,kunhan vierellä on ystäviä,sydämellisiä, vilpittömiä.

Komien lyriikkaa

Rakas ystävämme Sirpa:Tämän kaiken jo löysit ja halusit jatkaa kiireettömämmin, kun haaveilit jo lähes-tyvistä eläkepäivistä ja ajasta, jota kuvasit sanomalla: ”Minulla alkaa kolmas elämä”. Me saimme kokea sinun olevan tasainen aurinko, jolta ystäväsi tiesivät aina saa-vansa vain pehmeää valoa ja lämpöä. Ole hyvässä turvassa. Kaipauksella ja lämmöl-lä muistelemme Sinua Sirpa.

SuPerin Savonlinnan seudun ao 505, lukuisat ystävät ja työtoverit

Iloisesti eläkkeelle

Kangasniemen ammattiosasto 422 järjesti pitkäaikaiselle ammattiosaston pu-heenjohtajalle Vuokko Vänttiselle juhlat eläkkeelle siirtymisen kunniaksi. Iloi-nen hetki vietettiin 9. joulukuuta 2011 Kangasniemen Pennalan rannassa. Ku-

vassa nykyinen ammattiosaston puheenjohtaja Irmeli Puustinen sekä entinen pu-heenjohtaja Vuokko Vänttinen.

marjut arkko ammattiosaston jäsen

Vaasan ammatti osasto juhli 30 vuoden ikää

Ammattiosastomme perustettiin 23. maaliskuuta 1981. Vietimme 30-vuotisjuhlaa 17. marraskuuta

2011 Sotilaskodilla syyskokouksen jäl-keen. Liiton tervehdyksen toi Jussi Salo, joka kertoi ajankohtaisista asioista. Pai-kalla oli 43 vierasta, joista osa oli pe-rustajajäseniä ja entisiä ammattiosas-ton puheenjohtajia. Nostimme maljat ammattiosastollemme, nautimme hy-västä ruuasta, muistelimme tapahtu-mia valokuvien kautta ja seurustelim-me vilkkaasti. Kaunis kiitos kaikille juh-liimme osallistuneille.

marja isomöttönenao:n puheenjohtaja

Sirpa

NIIRANEN

74 super 2 • 2012

ivukylän mummo soittaa hädissään, että ”havuk-ka vei tintin läskiltä!” Kiireesti pitäisi kuulemma tulla hätiin. Utelen mummon terveyttä ja ruoka-haluja. Hyvin tuntuu velli maistuvan, joskin lei-vänsyönti on työläämpää. Yhdellä hampaalla tu-lee leipään vain reikiä. Pian aihe kääntyy mennei-

den muisteluun ja sukuselvitykseen.Ulkona pyryttää lunta. Ei niin paljoa, että kuvata kannattai-

si, mutta kuitenkin. Laitan uuniin tulet humisemaan ja aloitan aikamatkailun. Kymmenien tuhansien kuvien arkisto on selat-tu lähes yhtä monta kertaa, mutta aina sieltä löytyy jotain uut-ta. Huonolla kelillä on mukava matkustaa valokuvien parissa.

Helmikuisten kuvien kohdalla tunnen pakkasen purevan poskiani ja kuulen suksien tasaisen suhinan. Suuri osa helmi-kuun kuvistani kuvaakin juuri kylmyyttä tai auringonlaskua. Muistan Lapin tunturikuvasta, kuinka liftasin Kittilään auton laturinhihnaa hakemaan. Kyydissä sain kuulla vanhan poro-miehen elämänkerran.

Maaliskuun arkistossa onkin jo mukavampi matkailla. Au-rinko lämmittää ja kultaa lumisia puiden latvoja. Toki sinne-kin mahtuu vielä vilua. Pakkasta oli ulkosalla melkein neljä-kymmentä – kuvauskojussa vielä hieman kylmempää. Tuos-ta hetkestä lämpimän tekee ensimmäiset kuvani harmaapää-tikasta. Paluumatkalla harmittelin jäistä kauniinvalkeaa riek-koa. Auton keulaan oli loppunut sen kevät.

Huhtikuun kuvat ovat täynnä riemua ja ääniä. Pulmuspar-vet ja joutsenten toitotukset. Kaukaa kantautuva teerien pul-putus. Jostain syystä ajatuksiini tulee myös tervan tuoksu. Ke-säkuun kuvat tuoksuvat saunalle ja koivun lehdille. Syksyku-vat saavat nuuhkaisemaan herkullisia sieniä.

Marraskuusta kuvamäärä romahtaa. Mennään muutama kuukausi hiljaiseloa. Silloin on aikaa käydä läpi menneen vuoden kuvat ja palata ajassa taaksepäin. Aika tuntea uudel-leen kevätauringon kirkkaus ja lämpö. Aika ottaa pieni varas-

lähtö tulevaan.Tuuli voimistuu ja

kuljettaa lunta pitkin hangen pintaa. Katselen vanhaa otosta myöhäis-syksyn varpushaukasta. Muistan, kuinka suku-selvitys keskeytyy mum-mon palatessa lintulau-dan tapahtumiin. Yritän kertoa, kuinka se hauk-kakin tarvitsee päivit-täisen tinttiaterian. Si-tähän olisi mukava sit-ten myöhemmin muis-tella. ”Että mitenkä..?”. www.pirttimaa.fi

Aikamatkailua

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

S

super 2 • 2012 75

Oletko huomannut eroja yksityisen ja julkisen vanhustenhoidon välil-lä? s. 10

Yksityinen sektori hoitaa siihen asti, kun vanhus on yhden autettava. Avun- ja hoidontarpeen lisääntyessä hei-dät monesti siirretään sairaalan kautta kunnan tarjoamaan hoitoon. Yksityis-sektorilla hoidetaan vanhuksia julkisen sektorin lailla liian pienillä resursseil-la. Henkilökunnan työhyvinvointi ja työssä jaksaminen on edelleen huonos-ti huomioitu molemmissa, joten samas-sa jamassa olemme.

Kärsitkö työstressistä? s. 12En ole kärsinyt. Tykkään työstäni ja

nautin sen tekemisestä.

Minkämaalaista ruokaa syöt mielui-ten, jos ei suomalaista? s. 14

Italialainen ja kreikkalainen keittiö ovat suosikkejani.

Kaipaatko työpaikoille pikakoulu-tettuja lisäkäsiä, kuten hoiva-avusta-jia? s. 22

Ensisijaisesti kaipaan ammattitaitoi-sia lähihoitajia. Olemme saaneet koti-hoidon tukitiimistä hyvää lisätyövoi-maa, mutta ongelmana on aina se, et-tä kaikki eivät saa tehdä koko ajan tär-keämmäksi tulevaa lääkehoitoa.

Minkä neuvon haluaisit antaa lähi-hoitajakoulutuksen aloittavalle nuo-relle? s. 28

Tsemppiä opiskeluun ja tervetuloa alalle! Työtä riittää ja se tulee usein ole-maan kolmivuorotyötä, josta ei pidä hämmästyä.

Onko sinulla hyvä muisti? s. 32On!

Onko sinulla suosikkia liiton seu-

raavaksi puheenjohtajaksi? s. 40Oma suosikki on ollut jo jonkin aikaa ja kantani on vahvistunut, kun olen seurannut hänen kannanottojaan jul-kisuudessa.

Heinolassa hoitoalan suurin puheenaihe on viime vuodet ollut reumasairaalan lakkau-tus konkurssin vuoksi. Nyt reumasairaalan tiloissa hoidetaan vanhuksia, joista suurin osa siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosas-tolta. Heinolan ammattiosaston puheen-johtajan Merja Kasurisen mukaan jopa vuosikausia vuoteen omana olevien hoito ei uusissa tiloissa ole yhtä hyvää kuin ennen.

– Mielestäni vuodepotilaiden siirto Reuman tiloihin oli väärä ratkaisu. Te-hostettu palveluasuminen ei heitä palve-le, eikä ole heille oikea hoitomuoto. Hei-dän hoitonsa olisi kuulunut edelleen jär-jestää vuodeosastolla, missä esimerkiksi ki-vunhoito olisi pystytty paremmin toteut-tamaan. Nyt meillä ei käy lääkäriä kuten aiemmin osastolla kävi, vaan asukkaat vie-dään terveyskeskukseen paarikuljetuksel-la. Kotoa tuleville ja liikkumaan pystyvil-le nämä reumasairaalaan rakennetut asumispalvelut ovat sopivat ja kodinomaiset.

Toinen ongelma Heinolassa on sairaanhoitajien vakanssien lisääminen ja lähihoi-tajien korvaaminen sairaanhoitajilla erikoissairaanhoidossa ja poliklinikalla.

– Terveyskeskusavustajien paikkoja on muutettu sairaanhoitajapainotteisiksi. Näistä asioista taistellaan kovasti täällä!

Kasurinen työskentelee Mäntylän asumispalveluyksikössä, joka sijaitsee entisessä reumasairaalassa. Hän valmistui työn ohessa lähihoitajaksi vuonna 2001 ja sitä en-nen kodinhoitajaksi vuonna 1987. Valmistuttuaan lähihoitajaksi Kasurinen vaih-toi liittonsa SuPeriin ja ryhtyi pian ammattiosaston hallituksen varajäseneksi ja sit-ten varsinaiseksi jäseneksi. Myös osastonsa puheenjohtajaksi hän nousi varapuheen-johtajuuden kautta vuonna 2010.

– Varalla olon kautta pääsee helposti ja pikkuhiljaa ay-toimintaan mukaan, kun voi seurata vähän siitä sivusta, miten asioita hoidetaan.

Heinolan osastossa on 226 jäsentä. Määrä väheni, kun osa siirtyi Lahteen perus-tettuun yksityispuolen ammattiosastoon. Osaston hallitus toimii aktiivisesti ja pe-rusjäsenistökin aktivoituu tempausten sekä tapahtumien aikana. Konsertti- ja teat-terimatkat Lahteen saavat joukkoja yhteen. Samoin esimerkiksi osaston työhyvin-vointipäivä. Tammikuussa Kasurinen neuvotteli osastolle taas uusia jäsenalennuk-sia paikkakunnan yrityksiin..

Oletko lomamökki-ihmisiä? s. 67 Olen, vaikka omaa lomamökkiä ei

olekaan. SuPerin loma-asunnot ovat ol-leet hienoja. Olen päässyt niihin myös peruutuspaikkojen kautta.

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

HEINOLANAMMATTIOSASTO

Reumasairaala uusiokäytössä

jukka järvelä

Riittävä henkilöstömitoitus ja työ-voiman saatavuus mietityttävät Merja Kasurista.

toimisto

Kehittämisyksikkö• johtaja Raija Meriläinen p. 2727 9171• suunnittelija Kari Bagge p. 2727 9169• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Lena Öhman p. 2727 9153• opiskelija-asiamies Heli Saarinen p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9123• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• toimittaja Henriikka Hakkala p. 2727 9177• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• super-lehti@superliitto.fi

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• johtaja Anne Panttila p. 2727 9127• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen, Rita Brand ja Paula Wirén • telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi• postiosoite: PL 112 00521 Helsinki

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: (09) 2727 9377 ma–pe klo 9–13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910Telefax (09) 2727 9120

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122

Yleishallinto• pääsihteeri Arja Niittynen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Reita Waara p. 2727 9137• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 2727 9297• järjestöasiantuntija Johanna Pérez p. 2727 9115• koulutuskoordinaattori Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Heli Utter p. 2727 9130• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118• toimistoapulainen Olli Hytönen p. (09) 2727 910

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eija Kemppainen p. 2727 9131• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riina Kurkinen p. 2727 9168• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• lakimies Juho Kasanen p. 2727 9161• koulutuskoordinaattori Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9123• it-päällikkö Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• järjestelmäasiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

SStig på!

uPer står i en korsning med blinken på. Du har nu en chans att bestäm-ma vilken riktning vi ska välja. Jag har lovat vara chaufför för den här re-

san. Stig på och låt mig berätta vad re-san för med sig!

Vårt fordon är väl underhållet och fungerar fint. Om det behövs kan vi gasa på och SuPer accelererar mot må-let. Motorn ryker inte eftersom vi skö-ter om allt så att det inte behövs några tråkiga och ojusta metoder. Ett prima SuPer kräver att vi ser till alla delar och inser varje dels betydelse. Vi måste re-agera på minsta skrapljud, trots att lju-det kan låta dämpat som om det kom från någon punkt långt under motorn. Ett litet ljud är lika viktigt som en stor skräll – det kan till och med vara avgö-rande med tanke på helheten.

SuPer växer stadigt. Det finns en trygg plats för alla superiter. SuPer gör en sväng via alla hållplatser och beak-tar alla intresserade. Därför finns det många som vill hoppa på vid varje håll-plats, sådana som inte tidigare varit med på resan. På den här resan trivs man och glädjeämnen saknas inte. Men även om vi skrattar sköter vi också svå-ra och allvarliga saker.

Jag är en lysande chaufför och jag vill med min fräschhet profilera mig bland de andra chaufförerna. Det vik-tiga i den här uppgiften är att chauffö-ren är likadan som sina passagerare och

kan föra dem till deras destinationer. Vi kör en sightseeingrutt som har

något att erbjuda var och en, också dem som arbetar på andra ställen än in-om äldrevården, på sjukhus eller inom kommunsektorn. Passagerarna får välja destination och jag kör dit på ett eko-nomiskt sätt. För att komma fram går vi in för samarbete. Ibland måste vi pra-ta, utbyta tankar och möta förbipasse-rande. Måste vi också ta oss en fundera-re på om vi har valt rätt rutt, om vägen bär ända fram och hur vi ställer kursen härnäst? Vi fattar besluten gemensamt och jag tutar i hornet i takt med super-iterna. Som chaufför anser jag att det är viktigt att vi litar på varandra.

Vårt SuPer är bekant också för andra eftersom superiterna är viktigt yrkesfolk vars arbete uppskattas. Vi kämpar till-sammans för att uppskattningen också ska synas i lönen.

Du kan påverka vem förbundsmötet väljer som chaufför för SuPer. Nu tar vi ställning till om superiterna vill ha nya och fräscha aktörer med i sitt gäng. Ifall du tycker att SuPer också i fortsättning-en ska vara en stark och självständig aktör med inflytande i samhället, rös-ta då på en kandidat som stöder mina mål och vill välja mig till ny ordföran-de för SuPer..supers ordförandekandidater pre-senterar sig under vårens lopp i den här spalten: mari niemi-saari följs av henna tuomikoski i mars, tiia rautpalo i april och silja paavola i maj.

ordförandekandidat mari niemi-saari

supersvenska

leena lindroos

Kommunernas vilja att återgå till att ordna hälso-vården med egna krafter har ökat under den se-naste tiden. Man har prövat på privatisering och konstaterat att servicen fungerar bättre när he-la branschen sorterar under samma förvaltning. Det är till exempel lättare att allokera resurser-

na där de bäst behövs. Vid sidan av kostnadseffektiviteten har man också börjat fundera på servicekvaliteten, pålitligheten och jämlikheten. Imagen är också en viktig faktor.

Den svenska fackföreningsexpert som vi intervjuade sam-manfattar problemen med den privata äldrevården i grann-landet. Där har privatiseringen framskridit i allt intensivare takt och svalt en relativt sett större del av den service som be-kostas med skattemedel än på något annat håll i världen. De privata företagens strävan efter vinst i verksamheten har för-sämrat vårdkvaliteten, minskat personalen och som värst or-sakat direkta katastrofer. Förhoppningsvis fungerar vetskapen om detta som en väckarklocka och erbjuder en ny utgångs-punkt för diskussionen om hur servicen ska ordnas.

Ett annat aktuellt tema är den pilotutbildning av omsorgs-assistenter som försiggår på sju orter. I slutet av året kommer de här närmare 400 arbetstagarna med åtta månaders utbild-ning ut på samma arbetsmarknad som dem som har genom-gått en fullständig treårig närvårdarutbildning. Det är vik-tigt att arbetsuppgifterna och ansvaret för den här nya grup-pen fastställs på ett enhetligt sätt under utbildningen så att de tydligt skiljer sig från de uppgifter som hör till de när-vårdare som har avlagt hela examen. Syftet är ju att ge vård-branschen flera händer och inte att orsaka mer förvirring el-ler oklara uppgiftsprofiler.

I det här numret berättar vi också om fotvårdarens arbete – fotvården har ju godkänts som det tionde utbildningspro-grammet inom närvårdarstudierna från och med början av detta år. Från Lahtis kommer det information om hur smart-telefonerna används och i Tammerfors bekantar vi oss med en studentansvarigs arbetsdag. Vi hoppas att de här och många andra teman inbjuder till läsning också för de nya närvårdar-studerandena, som får det här numret att bekanta sig med..

Ett steg framåt,två bakåt

leena.lindroos@superliitto.fi

Kampanjåret kammade in 600 nya kontaktmedlemmartext jukka järvelä

Förbundet fick över 600 nya kontaktmedlemmar förra året. Nu finns det omkring 3 500 kontaktmedlemmar i SuPer, men vi behöver flera.

Kampanjen Yhdysjäsen on ykkönen (ung. Kontaktmedlem i täten) som pågick hela förra året nådde sitt mål. Många ar-betsplatser fick nu sin första kontaktmedlem, som sprider in-formation om SuPer och budskap från förbundet i det dag-liga arbetslivet.

En del av kontaktmedlemmarna förberedde sig för sina uppgifter genom att delta i förbundets kurser för kontakt-medlemmar, som hölls på åtta orter under det gångna året. På de här kurserna sökte 200 superiter utbildning och inspi-ration år 2011.

Också det här året ordnas det kurser för kontaktmedlem-mar. Du får mer information om plats och tid på adressen www.superliitto.fi -> koulutustarjonta -> järjestökoulutus -> yhdysjäsenkurssi (kort på svenska: http://www.superliitto.fi/sv/Utbildning).

Vi har också öppnat egna sidor för kontaktmedlemmar. Du får fram dem om du klickar på länken i nedre högra hör-net på förbundets webbplats (framsidan på finska).

SuPers organisationsexpert Tiina Pendolin understryker kontaktmedlemmarnas ställning både på den kommunala si-dan och på privatsidan.

– Kontaktmedlemmen har en viktig uppgift. Han eller hon är för många anställda den första kontakten med fack-förbundet. Det behövs hela tiden mera kontaktmedlemmar. Målet är att det ska finnas åtminstone två av dem på varje ar-betsplats. På det viset kan de stöda varandra i verksamheten.

Till kontaktmedlemmens grundläggande uppgifter hör information, medlemsanskaffning, rådgivning och att sprida entusiasm för förbundets värden. Kontaktmedlemmen funge-rar som en länk mellan förbundet, fackavdelningen och med-lemmarna. Det är kontaktmedlemmen som hälsar nya arbets-tagare välkomna och berättar om SuPers verksamhet och vil-ka förmåner ett medlemskap ger.

Kontaktmedlemmarna ansvarar inte direkt för medlem-marnas intressebevakning, men genom att visa dem till rätt instans sköter de om att medlemmarna får hjälp i sina pro-blem..Webbsidorna på svenska har breddatsSuPers svenskspråkiga webbsidor förnyas och byggs ut. Ar-betet är ännu inte klart, men de nya sidorna är redan i bruk.

Sidorna påminner till uppbyggnaden och utseendet om de finska sidorna, men de är inte helt identiska.

Här finns ny information om bland annat avtalsintresse-bevakningen. Innehållet i vissa avsnitt har justerats så att det bättre motsvarar innehållet i motsvarande avsnitt på finska.

Ta en titt på sidorna: www.superliitto.fi/sv/.

supersvenska

Arbetarskyddsförvaltningens nya kurs:

Tyglar för den grå ekonomin

text henriikka hakkala

Det uppstår en grå ekonomi när man inte håller sig till gemen-samma överenskommelser eller bestämmelser. Bekanta exempel är när lönen utbetalas svart eller när pensions- och försäkringsav-gifterna inte betalas. Indirekt fylls kriterierna för grå ekonomi också när arbetsgivaren till exempel underlåter att ordna företagshälso-vård eller att iaktta arbetstiderna.

Inom social- och hälsovården hittar man kännetecken på grå ekonomi i icke-bokfört övertidsarbete och oplane-rat extraarbete som under samma pe-riod har ersatts med ledig tid. De här problemen borde enligt arbetarskydds-experterna tas i på högre nivå.

– Att följa arbetstider är en fråga om ledarskapsförmåga, säger överdirektö-ren på social- och hälsovårdsministeri-ets avdelning för arbetarskydd Leo Su-omaa.

Suomaa, tillsynsdirektör Markku Marjamäki vid SHM:s arbetarskydds-avdelning och direktören för arbetar-skyddets ansvarsområde vid Södra Fin-lands regionförvaltningsverk Kaari-na Myyri-Partanen redogjorde för ar-betarskyddsförvaltningens kursändring under en gemensam presskonferens i Helsingfors.

I ramavtalet för arbetarskyddet un-der fyraårsperioden 2012–2015 beto-nas avvärjandet av grå ekonomi och en förlängning av yrkeskarriärerna star-kare än tidigare. Arbetarskyddets nya kurs avspeglar de prioriterade område-na i Jyrki Katainens regeringsprogram.

Kaarina Myyri-Partanen ser på sa-ken ur tillsynens perspektiv. Försum-melse att iaktta överenskomna arbets-tider har diskuterats i det praktiska ar-betarskyddsarbetet med tanke på de anställdas arbetsbörda. I tillsynen kan

man stöda sig på en stark lagstiftning. Paragraf 25 i arbetarskyddslagen lägger ansvaret för att minska belastningen en-tydigt på arbetsgivaren.

– Arbetsgivaren ska utöva tillsyn och vidta åtgärder. På ett riksomfattan-de plan ska det här göras via den högsta ledningen, skisserar Myyri-Partanen.

Arbetarskyddet främjar produktiviteten

Den grå ekonomin naggar på produk-tiviteten, vars ökning är en ödesfråga i dagens samhälle. Samhällsaktiviteten finansieras med bruttonationalproduk-ten, som man får genom att multiplice-ra produktiviteten med antalet arbets-timmar. När befolkningen åldras mins-kar antalet personer som står för arbets-timmarna, men man kan inte öka pro-duktiviteten hur mycket som helst utan att det leder till slavdrift, beskriver Leo Suomaa utmaningarna:

– Ingen tror att våra barn är dub-belt så produktiva som vi. Vi måste öka antalet arbetstimmar om vi vill åtnjuta den välfärd som vi har lovat oss själva.

Vi skulle kunna skrapa ihop ytter-ligare ett års arbetstimmar av de nu-varande arbetskarriärerna om vi kun-de eliminera alla arbetsolycksfall och halvera den onödigt tidiga pensione-ringen på grund av mentala problem

eller sjukdomar i rörelseorganen. In-om arbetarskyddet fäster man särskild uppmärksamhet uttryckligen på över-vakning av den psykosociala belast-ningen.

– Övervakningen riktas speciellt på sådana branscher och arbetsplatser där det finns större risk att utsättas för fak-torer som leder ut från arbetsmarkna-den, berättar Markku Marjamäki.

Social- och hälsovården prioriteras vid tillsynen

Arbetarskyddstillsynen sköts av an-svarsområdena för arbetarskydd vid re-gionförvaltningsverken, de före detta arbetarskyddsdistrikten. Tillsynen ut-övas i form av riskbaserade kontroller och på basis av kundinitiativ.

SHM och regionalförvaltningsver-ken har avtalat om branscher där till-synen är särskilt viktig. Kaarina Myyri-Partanen berättar att såväl social- och hälsovården som kommunalsektorn finns på denna lista.

– Myndighetstillsynen hör till arbe-tarskyddsförvaltningen, men alla har möjlighet och rätt att delta i utveck-lingen av arbetarskyddet, påpekar Leo Suomaa.

Arbetarskyddet har en bra ställning i det nuvarande strama ekonomiska lä-get. I statsbudgeten har man reserverat en post på 1,5 miljarder euro för att effektivera arbetarskyddet. Använd-ningen av den här summan styrs av en ministergrupp för bekämpning av grå ekonomi. Utveckling av chefsarbe-te och ledarskap har skrivits in i reger-ingsprogrammet som en åtgärd som ska förbättra arbetslivets kvalitet, och för utvecklingen av ledarskapet har ett speciellt nätverk grundats. Dess arbe-te koordineras av Arbetshälsoinstitu-tet..

ing

ima

ge

supersvenska

Kristiina Koivisto tycker att det är lätt att använda smarttelefonen. Ett minus i telefonen är den känsliga pekskärmen och den tidvisa långsamheten hos verksamhetsstyrningssystemet.

Smarttelefonen styr hemvårdsarbetaren

text och foto sonja kähkönen

Smarttelefonerna ska mer och mer ingå i hemvårdsarbetet runt om i Finland. I Lahtis ville man genom att ta i bruk telefonen ge mera tid till det direkta kundarbetet. Nu berättar telefonerna om arbets-uppgifterna i hemvården och över-vakar arbetstiden.

När närvårdaren Kristiina Koivis-to kommer till en hemvårdskund ak-tiverar hon dörrlåset, söker fram kun-

dens namn på smarttelefonen, trycker på pekskärmen – och dörren öppnas. Den elektroniska dörröppnaren regist-rerar när Kristiina börjar och avslutar sitt kundbesök. Vårdtiden hemma hos kunden uträknas också av verksamhets-styrningssystemet Hilkka (Real-Time Care) som fungerar i mobiltelefonen. Tidsregistreringen börjar när Koivis-to rör vid färgbalken på mobilskärmen.

Kristiina ser de dagliga kundbesöken på sin arbetsmobil. I verksamhetsstyr-

ningssystemet, som är i kontakt med Pegasos, hittar närvårdaren också de kundvisa arbetsuppgifterna, från att la-ga frukost till att portionera ut medi-cin, de anhörigas kontaktuppgifter och andra anmärkningar, till exempel om kunden är svårt dement.

– Jag går igenom uppgiftslistan var-je gång jag går till en kund och när jag avlägsnar mig eftersom uppgifterna kan ha uppdaterats.

Kristiina arbetar inom hemvårdsom-

supersvenska

Parasprojektet påverkade inte utbildningstjänsterna

Parasprojektet, som avslutas i slutet av år 2012, hade bara liten effekt på tillgång-en på och tillgängligheten till grund-läggande utbildning och utbildning på andra stadiet. Under åren 2006–2010 minskade antalet lågstadier och hög-stadier, men utbildningens tillgänglig-het försämrades inte i samma mån. De här uppgifterna framgår av en mellan-rapport från en undersökning om Pa-rasprojektet gjord av forskningsinstitu-tet för utbildning, Koulutuksen tutki-muslaitos, vid Jyväskylä universitet.

Studiesäkerheten förbättras

SORA-lagstiftningen som ska göra lämplighetsbedömningen under stu-dietiden effektivare trädde i kraft i bör-jan av januari. Med SORA-bestämmel-serna ökar man möjligheterna att avgö-ra frågor om olämplighet och säkerhet i utbildningen och i arbetslivet. På det här sättet vill man främja bland annat patient- och studiesäkerheten och för-bättra studenternas rättsskydd. De nya bestämmelserna gäller universitet, yr-keshögskolor, yrkesutbildning och yr-kesinriktad vuxenutbildning. SORA-lagarna och förordningarna om yr-kesutbildning och yrkesinriktad vux-enutbildning finns under respekti-ve nummer på adressen www.finlex.fi/sv: 951/2011, 952/2011, 956/2011, 955/2011, 1032/2011 och 1033/2011.

ing

ima

ge

rådet Jalkaranta-Metsäkangas i Lahtis, där man startade ett pilotprojekt med smarttelefon år 2009. Försöksområ-det utvidgades småningom, och de sis-ta hemvårdsenheterna tog telefonerna i bruk i november 2011.

– I januari började vi också bokfö-ra vårdarbetet hos kunden på smartte-lefonen och i framtiden läggs mätning av livsfunktionerna till, berättar närvår-daren Erja Tiihonen som har koordine-rat piloten.

Bokföringen på smarttelefonen leder till att det inte finns några anteckningar hos kunden om vårdbesöken.

– Vi har kommit överens om att den kundansvariga med kundens tillstånd regelbundet tar kontakt med den anhö-riga och diskuterar kundens hälsotill-stånd och målen för vården, säger hem-vårdschefen Maren Olkkonen.

Mer direkt kundtid

Smarttelefonerna togs i bruk i Lahtis för att man ville göra hemvården effek-tivare. Enligt Maren Olkkonen fanns det ett behov av effektivering, för kun-derna var i allt sämre kondition och an-talet kundbesök växte snabbt.

– En arbetstidsuppföljning som vi gjorde visade att en fjärdedel av perso-nalens arbetstid inom hemvården gick till att organisera arbetet och omkring fjorton procent till resor. Vi ville hitta rutiner som skulle ge mera tid för direkt kundkontakt.

Verksamhetsstyrningssystemet lag-rar statistik från hemvårdsområdet, och med hjälp av den kan vi allokera resur-serna där de behövs. Programmet sam-lar områdesvis in uppgifter om de an-ställdas sjukfrånvaro, mängden direkt kundarbete, kundernas vårdbehov, an-talet stödtelefonkunder och till exempel antalet bokade reservpersoner.

– Statistikrapporterna visar var det finns alltför få arbetstagare och var det finns ett överskott. Arbetet fördelas nu jämnare mellan arbetstagarna.

Det som har gett mera tid för direkt kundarbete är den elektroniska dörr-öppnaren som har gjort att avhämt-ningen av nycklar på kontoret och han-teringen av dem har fallit bort. Dessut-om kan arbetstagaren inleda eller avslu-ta sin arbetsdag hos kunden.

– Tidigare tillbringade hemvårdarna 46 procent av sin arbetsdag hos kun-den. Vårt mål är att höja den direkta

kundtiden till 60 procent. Redan nu har vi kommit lite framåt.

Olkkonen tror att man kommer till ännu bättre siffror när bokföringen hos kunden med smarttelefoner kommer i gång på allvar.

Enligt Maren Olkkonen tas smart-telefonerna i bruk i allt högre grad runt om i Finland.

– På många orter har man märkt att det behövs ett hanteringssystem för det rörliga arbetet inom hemvården. Kost-naderna för telefonerna, de elektronis-ka låsen och verksamhetsstyrningssys-temet är rimliga med tanke på den nyt-ta de medför.

Telefonerna kollar arbetstiden

Smarttelefonen berättar för hemvårda-ren vilken tid som har reserverats för varje kund. Eftersom telefonen också sparar den använda vårdtiden kan man vid behov kontrollera att kunden har fakturerats rätt summa för hembesöket.

– Programmet kräver en förklaring om man använder för mycket eller för lite tid hos kunden med avseende på service- och vårdplanen. Den exakta tidsuppföljningen via telefonen ökar stressen i arbetet och väcker en käns-la av att man är iakttagen, säger Kristi-ina Koivisto.

Erja Tiihonen berättar att hemvår-darna i början ställde sig med stor re-servation till smarttelefonerna, men nu har hon inte hört om några protester. Koivisto ser också fördelar med tele-fonerna:

– Med tanke på säkerheten är det här ett bra system. En gång glömde jag att trycka på ikonen för att börja arbe-tet och en timme senare fick jag ett oro-ligt samtal från kontoret där man und-rade om jag hade råkat ut för en kol-lision.

Kristiina tycker också att det är bra att varje arbetstagare kan skriva in sina egna uppdrag i systemet, där den som delar ut arbetsuppgifterna tar dem i be-aktande.

– Dessutom kan jag i oväntade si-tuationer, till exempel om en kund har insjuknat, överföra arbetet till andra arbetstagare utan att det blir problem med nycklarna.

– Jag skulle inte vilja återgå till det gamla sättet med pappersbuntar och nyckelknippen att bära med sig. Det är bra att man utnyttjar tekniken..

supersvenska

Allvarliga brister inom den privata äldrevården i Sverige

Mindre personal och sämre vård än på den kommunala sidan

text markku vuorio

Sedan förra hösten har svenskarna upprörts av återkommande nyheter om nöden bland de åldringar som bor på vårdhem. Fokus har legat på jätte-

koncernen Carema Cares äldreboende i Stockholm. På dessa har åldringarna lidit av bland annat näringsbrist, försumligheter i hygienen och liggsår.

– Ledningen för Carema har försvarat sig med att de inte va-rit medvetna om bristen på omsorg eftersom de inte har fått negativ respons från de gamla. Många invånare på äldreboen-dena är i så dålig kondition att de inte vet på vilken planet de befinner sig. Det är orimligt att anta att de skulle författa kla-goskrifter om omsorgskvaliteten, säger ordförande för kom-munalarbetarnas fackförbund Kommunals Stockholmsavdel-ning Margareta Bohman.

Enligt Bohman kom problemen hos den riskkapitalfond-ägda koncernen inom vård- och omsorgsbranschen Caremas äldreboenden åt att växa till sådana proportioner framför allt på grund av att personalen inte vågade berätta om det dåliga bemötandet av de gamla i tid.

– På privata äldreboenden kan man förlora sin arbetsplats om man för fram brister i omsorg offentligt. Inom den pri-vata sektorn är omsorgspersonalens rättigheter att rapportera om missförhållanden på arbetsplatsen mycket svagare än in-om det kommunala. Det här är ett stort problem.

I kölvattnet efter vårdskandalerna har man krävt stränga-re kvalitetskrav och effektivare övervakning för att råda bot på situationen.

Bohman bedömer att sådana missförhållanden som de hemskheter som nu har avslöjats på Caremas äldreboenden skulle ha kunnat undvikas om de kommunala tjänstemän-nen hade lärt sig skriva in exakta kvalitetskriterier i avtalen och man hade sett till att de följdes. Enligt henne skulle det sannolikt vara så dyrt att upprätthålla ett effektivt kontroll-maskineri att det ändå vore billigare för kommunerna att stå för tjänsterna själva.

Vinsterna på den privata sidan tas från personalkostnaderna

Margareta Bohman anser att problemen inom äldrevården framför allt kommer sig av företagens skrupelfria profitsträvan.

– Äldreboendena som ägs av riskkapitalfonder hade inte kunnat smida över 20 procents vinster på annat sätt än ge-nom att dra in på personalkostnaderna.

Bohman påpekar att det finns i medeltal tio procent min-dre vårdpersonal på de privata äldreboendena i Sverige än

Margareta Bohman, ordförande för Kommunals – Svenska kommu-nalarbetarförbundet – avdelning I Stockholm, anser att problemen inom äldreomsorgen beror på företagens strävan efter vinst

supersvenska

Redan hälften av alla recept elektroniska före årets slut

De elektroniska recepten väntas snabbt bli vanligare under det här året Via den offentliga hälsovården kommer det elek-troniska receptet att vara i användning för ungefär hälften av landets invåna-re i slutet av året. Enligt lagen om elek-troniska recept ska apoteken ta elektro-niska recept i bruk före början av april. Den offentliga hälsovården tar eRecep-tet i bruk inom april 2013 och den pri-vata sektorn inom april 2014. För när-varande är en fjärdedel av alla recept i vissa av Universitetsapotekets lokaler elektroniska.

Försäljningen avläkemedel minskade

Totalförsäljningen av läkemedel var 2 619 miljoner euro förra året, vilket är 0,4 procent mindre än året innan. Kost-nadssänkningen har visserligen minskat jämfört med år 2009. De mest sålda lä-kemedelsgrupperna är läkemedel som påverkar nervsystemet, cancermedici-ner och immunmodulerande substan-ser, mediciner mot sjukdomar i mat-smältningsorganen och ämnesomsätt-ningen samt mediciner mot hjärt- och kärlsjukdomar. Bland de här grupperna ökade bara försäljningen av cancerme-diciner och immunmodulerande sub-stanser jämfört med året innan med-an försäljningen av de övriga grupper-na minskade något. År 2010 minskade också utgifterna för läkemedelsersätt-ning för första gången i läkemedelser-sättningens historia. Läkemedelsersätt-ningar utbetalades för 1 225 miljoner euro, vilket är 1,6 procent mindre än året förut.

i n g i m a g e

på kommunens egna. Enligt henne har nedskärningarna genomförts på bekost-nad av de gamlas välmående och vård-personalens arbetsvillkor.

Professorn i socialt arbete vid Stock-holms universitet Marta Szebehely hål-ler med.

– Det finns en direkt koppling mel-lan kvaliteten i äldrevården och perso-naldimensioneringarna. Internationella undersökningar visar att det finns min-dre personal i äldreboenden som ägs av företag som strävar efter att göra vinst och att servicekvaliteten är sämre än i de äldreboenden som drivs av kommu-ner eller stiftelser.

Szebehely poängterar att de företag som verkar inom produktionen av väl-färdstjänster inte kan öka sina inkom-ster genom att förbättra kvaliteten. Därför kan de bara maximera vinster-na genom att spara in på personal- och andra utgifter.

Inom äldreomsorgen är personalens löner den största kostnadsposten. Där-för är det lättast att öka vinsten genom att minska på personalen. På Caremas äldreboenden har man gått in för detta utan att sky några medel.

Förra hösten åkte flera av bolagets äldreboenden i Stockholm dit för att bedrägligt ha manipulerat statistiken. På dessa var bemanningen avtalsenlig endast på pappret.

På Caremas äldreboenden har man också med hård hand försökt dra in på materialkostnaderna. Enligt tidnings-uppgifter har personalen uppmuntrats att sinsemellan tävla om nedskärningar. Sparlinjen har dragits så långt att man har börjat väga de gamlas blöjor för att kunna förlänga användningstiden.

Snedvriden business och goda resultat

Margareta Bohman anser att den svens-ka avregleringen har varit för kraftig och att den har gjort produktionen av skattebekostad offentlig service till en exceptionellt lönsam business. Där-för har internationella placeringsfon-der som är ute efter vinst intresserat sig för ägande i svenska företag inom väl-färdsservice.

– Privatiseringen har vällt framåt med enorm hastighet. På inget annat håll i världen har en lika stor del av den service som finansieras med skat-temedel getts över till företag som sö-ker vinst. Vem som helst har kunnat

bli producent av välfärdstjänster. Kva-litetskontrollen har varit obefintlig och vinsterna högre än i svenska fö-retag i gemen, beskriver Bohman ut-vecklingen.

Enligt Bohman är det oacceptabelt att de internationella koncerner som har gjort sig skyldiga till försummelser i äldreomsorgen har kunnat öka sina vinster genom att pruta på servicekvali-teten och dessutom kunnat föra ut vin-sterna ur landet utan att betala skatt för dem i Sverige.

– Det är inte tillräckligt att förhindra företagens skattetricksande och dämpa annat fiffel genom att skärpa kvalitets-kontrollen. Jag anser att de vinstsökan-de företagen helt borde fås bort från produktionen av välfärdstjänster.

Bohman poängterar att det här inte är Kommunals riskomfattande stånd-punkt utan riktlinjer som Stockholms-avdelningen dragit upp.

– Medverkan av privata företag i produktionen av offentliga tjänster har ofta lett till katastrofer. Samtidigt ska man hålla i minnet att många privata instanser som erbjuder välfärdstjänster fungerar hur bra som helst. Ett exempel är St Görans sjukhus som ägs av Capio, där vården är mycket god. Samarbetet mellan personalen och ägarna fungerar bra och patienterna är nöjda.

Enligt Bohman har de företag som producerar högklassig välfärdsservice det gemensamt att de inte betalar ut stora aktieutdelningar till aktieägarna, utan använder största delen av vinster-na till att utveckla servicen.

Hot om tvångsprivatisering

Tills vidare producerar 130 svenska kommuner sin äldreservice själva.

Regeringen planerar emellertid att öppna produktionen av offentlig servi-ce för konkurrens i alla kommuner ut-an att ändra lagstiftningen.

– Det kommer att tvinga också de kommuner som har en politisk majo-ritet som är emot privatisering av väl-färdstjänster att konkurrensutsätta sin service. Det är fråga om ett ideologiskt val med syfte att minimera kommuner-nas egen serviceproduktion till vilket pris som helst.

Bohman tycker att regeringens pla-ner återkallar i minnet den tvångskol-lektivisering av jordbruket som på ide-ologiska grunder genomfördes i Sovjet-unionen under Stalin..

supersvenska supersvenska

ANMÄLNINGSBLANKETT Studiedagar 22.–23.3.2012Sokos Hotell Presidentti, Helsingfors

Deltagarens namn:

Adress:

E-post:

Telefonnummer hem/jobb/mobil:

Jag är ( ) egentlig medlem ( ) studerandemedlem ( ) pensionärsmedlem ( ) arbetslös medlem ( ) icke medlem

Jag deltar i studiedagarna( ) båda dagarna ( ) bara torsdag ( ) bara fredag

Fakturan skickas till ( ) mig själv ( ) arbetsgivare

Arbetsgivarens namn och postadress:

Kontaktperson, som har godkänt deltagandet:

Matallergi:

Datum och underskrift:

SuPers svenska studiedagar 22.–23.3.2012 Sokos Hotell Presidentti, Helsingfors

Riktar sig till närvårdare och primärskötare samt andra intresserade inom vårdsektorn. Kom med på studiedagar-na och reservera dagarna nu!

PRELIMINÄRT PROGRAM

TORSDAG 22.39.00–10.00 Anmälan och kaffe10.15–10.30 Öppningsord viceordförande Henna Tuomikoski10.30–11.30 Må bra även i stigande ålder11.30–11.45 Paus11.45–12.45 Stresshantering12.45–14.00 Lunch 14.00–14.45 Äldreomsorgslagen14.45–15.15 Kaffe15.15–16.45 Impro teater stjärnfall16.45–17.00 La Carita stiftelsens prisutdelning

FREDAG 23.3 09.00-10.30 Säker läkemedelshantering10.30-10.45 Paus10.45-12.15 Kostens betydelse12.15-13.15 Lunch13.15-14.45 Sårvård14.45-15.15 Kaffe15.15-16.00 Avslutning

DELTAGARAVGIFTERNA

Medlemmar Studerande/ Icke Pensionärer/ medlemmar ArbetslösaBåda 220 e 130 e 270 edagarnaEn dag 130 e 90 e 150 e

Deltagaravgiften innehåller föreläsningar, material och all ser-vering. Om arbetsgivaren betalar avgiften, klargör exakt faktu-reringsadress och meddela den i samband med anmälan. Stu-derande och arbetslösa måste förbereda sig att visa ett intyg vid anmälan.

ANMÄLNINGDu kan fylla i bifogande anmälningsblankett och skicka den till SuPer, Mira Kajander, adress: Banmästargatan 12, 00520 Helsing-fors eller telefax (09) 2727 9120.

Du kan också välja mellan att fylla i och skicka blanketten via nätet eller utskrift i form av pdf-blankett. Blanketten hittas på SuPers svenska webbsidor.

Den sista anmälningsdagen är den 5 februari 2012. Anmälningen är bindande. En skild bekräftelse på anmälan skickas ej. Fak-turan skickas till den faktureringsadress som up-pgivits. Vi har reserverat hotelrumskvoter på Sokos Hotell Presidentti tel: +358 (0)20 1234 600, e-post: sales.helsinki@sok.fi. Vid bokningen uppge reservationskod Su-Per. Bokningen bör göras senast 23.2.2012. Deltagarna bokar och betalar sina hotelrum själva.

Tilläggsinformation: lena.ohman@superliitto.fi, tel. (09) 2727 9153 eller johanna.rosenberg@superliitto.fi, tel. (09) 2727 9296.