suomen kuntaliiton työpoliittinen ohjelma · suomen kuntaliiton työpoliittinen ohjelma 2 ......

Työllisyysryhmä

Suomen Kuntaliiton työpoliittinenohjelma

Taustamuistio 20.11.2014

Helsinki 2014

1

Sisältö

1 Kuntien muuttuva rooli työllisyyden edistämisessä ............................. 2

2 Työllisyys nyt..................................................................................... 42.1 Työmarkkinoiden rakennemuutos ............................................................ 42.2 Työttömyyden yhteiskunnalliset kustannukset ........................................... 42.3 Kunnat työllisyyden etulinjassa ............................................................... 52.4 Uhkana syrjäytyminen ........................................................................... 52.5 Kuntien panostus työllistymisen edistämiseen ............................................ 6

3 Kehityssuuntia ................................................................................... 73.1 Työelämän muutostrendit ...................................................................... 73.2 Osaamisen kehittäminen kuntatyössä....................................................... 83.3 Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu....................................... 9

4 Kuntien mahdollisuudet puuttua työttömyyteen ............................... 124.1 Työllisyyden edistäminen osana kuntien elinvoimapolitiikkaa ....................... 124.2 Työnjako työttömien palveluissa............................................................. 124.3 Työ- ja elinkeinotoimistojen palvelut työnhakijoille .................................... 134.4 Työllistymistä edistävät sosiaali- ja terveyspalvelut ................................... 134.5 Sosiaaliset kriteerit mukaan julkisiin hankintoihin ...................................... 144.6 Palkkatyötä voimavarojen puitteissa ....................................................... 154.7 Koulutus ankkuroi työuralle ................................................................... 15

5 Kuntaliiton tavoitteet ....................................................................... 18

6 Kuntaliiton keskeiset esitykset ......................................................... 196.1 Työllisyyden kuntakokeilun toinen vaihe .................................................. 196.2 Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen vahvistaminen ........ 20

Suomen Kuntaliiton työpoliittinen ohjelma

2

1 Kuntien muuttuva rooli työlli-syyden edistämisessä

Koko yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta työllisyyden parantaminen on keskei-sessä asemassa. Pelkällä julkisella työpolitiikalla ei ongelmia pystytä ratkaisemaan,vaan ratkaisevassa roolissa on maamme kilpailukyvyn ja yritystoiminnan toimintaedel-lytysten vahvistaminen. Kuntien näkökulmasta kuntien elinvoimapolitiikan rooli koros-tuu.

Kuntien työnantajarooli suurimpana suomalaisena toimialana on myös muuttumassa:kuntien henkilöstön määrä on kääntynyt laskuun, ostopalveluiden kasvu on hidastu-massa, kuntien toiminnan tehostuminen vaikuttaa syvällisesti kunta-alaan. Erityisensuuri muutos aiheutuu sote-uudistuksesta, kun merkittävä osa kuntatyöntekijöistävaihtaa työnantajaa. Kuntatyö on muutenkin vahvassa muutoksessa: osaamisvaati-mukset, työnkuvat jne. muuttuvat.

Tulevien vuosien aikana Suomessa työpolitiikkaan kohdistuu hyvin erilaisia paineita.Työttömyys jatkuu korkealla tasolla, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja samaan aikaantyövoiman rekrytointiongelmat lisääntyvät. Työvoiman kohtaanto-ongelmien ratkaise-minen on entistä tärkeämpää.

Rakennemuutokset jatkuvat ja niihin pitäisi hakea uusia vaikuttavampia toimintamalle-ja. Molempiin edellä kuvattuihin ongelmaryhmiin on haettava ratkaisuja osaamisperus-taamme vahvistamalla. Tarvitaan toimivaa koulutuksen ennakointia sekä erikseenaikuiskoulutuksen uudistamista. Aikuiskoulutuksessa painopistettä tulee siirtää eritavoin hankitun osaamisen tunnustamiseen ja työllistymisen kannalta tarvittavanosaamisen hankkimiseen kokonaisten uusien tutkintojen sijasta.

Kuntien rooli julkisessa työpolitiikassa vahvistuu työmarkkinatukiuudistuksen myötä.Tärkeää on uudistaa kuntien, työ- ja elinkeinohallinnon ja Kelan sekä paikallisten toi-mijoiden yhteistyötä siten että toiminnan tuloksellisuutta kyetään parantamaan. Elleivalmiutta ole tehdä merkittävämpää kokonaisuudistusta työpolitiikassa, on syytä har-kita työpoliittisen kuntakokeilun toisen vaiheen käynnistämistä, jossa mukaan otettai-siin käynnissä olevista seuduista ja kunnista pisimmälle edenneet ja jossa annettaisiinkokeilussa mukana oleville mahdollisuus saada aitoja joustoja voimassaoleviin säädök-siin.

3

Tärkeää on myös uudistaa sosiaaliturvaa työllistymistä ja työmarkkinakelpoisuudenparantamista tukevaksi.

Työvoiman palvelukeskuksien toiminta on vakiintumassa lain myötä kuntien TE-hallinnon ja Kelan yhteistyölle. Tärkeää on huolehtia siitä, että uudet TYPit kykenevättoimimaan asiakaskohtaisesti räätälöidysti ja pitkäjännitteisesti siten, että toiminnanvaikuttavuutta kyetään parantamaan.

Nämä Kuntaliiton hallituksessa pp.kk.2014 hyväksyt Kuntaliiton työpoliittiset tavoitteetlinjoittavat kuntien roolia lähivuosien haasteellisessa toimintaympäristössä.

Keskeistä on pyrkimys luoda tiivistyvän eri toimijoiden keskinäisen yhteistyön avullavaikuttavampaa työpolitiikkaa sekä korostaa kuntien keskeistä roolia elinvoimapolitii-kassa.

Timo KietäväinenVaratoimitusjohtajaSuomen Kuntaliitto


4

2 Työllisyys nyt

2.1 Työmarkkinoiden rakennemuutos

Kansainvälistyminen ja teknologian kehitys ovat kiihdyttäneet elinkeinorakenteenmuutosta. Muutos näkyy erityisen rajuna teollisuuden työpaikkojen vähennyksenä2008 vuoden jälkeen. Teollisuustuotannon määrän lasku, sitä seurannut rakennetyöt-tömyys ja vientitulojen putoaminen näkyy kansantalouden kasvun pysähtymisenä,jonka seurauksena myös julkinen talous on kääntynyt vahvasti alijäämäiseksi.

Työpaikkojen määrä on 2000-luvulla lisääntynyt lähinnä palveluissa. Muutoksia ontapahtunut myös teollisten toimialojen sisällä, mutta muutokset ovat kuitenkin painot-tuneet erityisesti toimialojen välisiin volyymimuutoksiin. Työelämän rakennemuutos onjohtanut tilanteeseen, jossa yhä useampi joutuu työuransa aikana kouluttautumaankokonaan uusiin tehtäviin ja osittain myös aivan uudelle alalle. Tällaisessa nopeassarakennemuutoksessa työttömyysjaksot yleistyvät ja vaara niiden pitkittymiseen kas-vaa. Työttömyyden pitkittymisen riskiä lisää se, että uudet työpaikat sijaitsevat useinaivan eri alueilla kuin katoavat työpaikat. Alueellisten erojen kärjistyminen heijastuumyös asuntomarkkinoille. Asuntojen eriyhtyvä hintataso vaikeuttaa paikkakunnanvaihtoa työn perässä ja kärjistää työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa.

2.2 Työttömyyden yhteiskunnalliset kustannukset

Työttömyyden kustannuksia voidaan tarkastella työvoimapolitiikan ja työttömyystur-vamenojen sekä veromenetysten ja menetetyn tuotannon näkökulmista. Työttömyy-destä aiheutuva kansantaloudellinen kustannus muodostuu saamatta jääneestä työ-panoksesta. Työttömyyteen liittyviä julkistaloudellisia kustannuksia ovat kertymättäjäävät verotulot sekä työttömyyden aikaisen perusturvaan liittyvät menot. Pitkäaikais-työttömyys merkitsee suurta rasitusta julkiselle taloudelle. Suuri rakenteellinen työt-tömyys alkaa myös ennen pitkää rajoittaa potentiaalista tuotantoa. Työttömyydenkokonaiskustannukset ovat siis paljon suuremmat kuin työttömyysturvamenot ja akti-vointitoimien kustannukset. Työttömyys aiheuttaa veronmenetyksiä, lisää toimeentulo-turvamenoja ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Työmarkkinatuen saajista ylipuolet saa toimeentulotukea ja useimmat myös asumistukea.

5

2.3 Kunnat työllisyyden etulinjassa

Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa kuntia monin tavoin. Ne kohtaavat paikallistasollakasvavan ja pitkittyvän työttömyyden inhimilliset ja taloudelliset seuraukset. Kunnatpanostavatkin merkittävästi työllisyyden edistämiseen sekä lakisääteisten tehtävien(velvoitetyöllistäminen ja kuntouttava työtoiminta) että muiden palvelujen avulla. Suu-rina ja laaja-alaisina työnantajina kunnat ovat tarjonneet työtilaisuuksia ja työkokei-lumahdollisuuksia niin nuorille kuin pitkään työttömänä olleillekin työttömille. Pitkäai-kaistyöttömille suunnattu palkkatuettu työ muodostaa usein kunnissa oman palveluko-konaisuutensa, eikä sellaisena syrjäytä muuta työsuhteessa tapahtuvaa työtä. Omassaorganisaatiossa tapahtuvan palkkatuetun työn ohella monet kunnat tukevat myös mui-ta työnantajia, jotka työllistävät vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia työttömiä.Kunnat myös osallistuvat työllisyyttä tukevaan hanketoimintaan sekä toteuttamallahankkeita itse että rahoittamalla muiden toteuttajatahojen hankkeita.

Merkittävin parhaillaan käynnissä oleva hanke on työllisyyden kuntakokeilu, jonkarahoitukseen kunnat itsekin osallistuvat. ESR-hankkeilla on perinteisesti ollut merkittä-vä rooli pitkäaikaistyöttömien palvelujen järjestämisessä ja koordinoinnissa. Kuntientyöllisyydenhoidon arsenaaliin kuuluvat myös työpajat, joista osa on kuntien itsensäylläpitämiä ja osa kolmannen sektorin toimijoiden vastuulla.

Työttömyys lisää kuntien järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujentarvetta ja edelleen kasvattaa kuntien kustannuksia. Työttömät eivät ole työterveys-huollon piirissä, joten kunnallisten terveyspalvelujen tarve kasvaa työttömyyden myö-tä. Pitkittyvä työttömyys voi johtaa myös muiden kuntoutus- ja sosiaalipalvelujen tar-peen lisääntymiseen. Toimeentulotukimenojen kasvuun työttömyyden pitkittymiselläon suora yhteys. Kuntien aktivointipanostuksesta huolimatta vaikuttaa siltä, että vireil-lä olevien uudistusten myötä kuntien kustannusten painopiste uhkaa siirtyä aktiivises-ta työllistymisen edistämisestä työttömien toimeentulon turvaamiseen.

2.4 Uhkana syrjäytyminen

Tutkimusten mukaan syrjäytyminen ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa jatuloerot ovat kasvaneet merkittävästi viimevuosikymmenten aikana. Perusturvan tasoon jäänyt jälkeen kustannusten kehityksestä ja näin köyhimpien kansalaisten tilanneon vaikeutunut. 1990-luvun laman jälkeen työttömyys jäi pysyvästi aikaisempaa kor-keammalle tasolle ja samalla myös perusturvan varaan jääneiden määrää on lisäänty-nyt. Samanaikaisesti asumiskustannukset ovat nousseet. Niinpä viimesijaiseksi tilapäi-seksi turvaksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on muodostunut useille pysyvä tulon-lähde. Myös lapsiperheiden köyhyys näyttäytyy tilastojen valossa huolestuttavanailmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Syrjäytymisen, eriarvoistumisen ja köyhyyden kasvulla on suoria yhtymäkohtia työt-tömyyteen. Työtä on perinteisesti pidetty parhaana sosiaaliturvana. Palkkatyöllä voi-daankin vähentää köyhyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Työllistymisen edistäminen


6

edellyttää useiden eri hallinnonalojen ja myös muiden kuin julkishallinnon toimijoidenvälistä yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Syrjäytymisenehkäisy toteutuu parhaiten, kun hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoi-suuden vähentäminen otetaan mukaan kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.Hyvinvoinnin edistämisen tulee olla kaikkien yhteinen tehtävä.

2.5 Kuntien panostus työllistymisen edistämiseen

Kuntaliiton selvitysten mukaan kuntien panostus työllisyydenhoitoon on lisääntynytviime vuosina merkittävästi. Kuntaliiton selvityksen mukaan kunnat käyttivät työlli-syyspalveluihin vuonna 2013 lähes 420 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kunnat rahoit-tivat työmarkkinatukea noin 215 miljoonalla eurolla. Todellisuudessa kuntien järjestä-mien työllistymistä edistävien palvelujen järjestämiskustannukset ovat olleet edellämainittua suuremmat, sillä kunnat eivät vielä riittävän hyvin tunnista eri kustannus-paikoille hajauntuvia kuluja työllisyydenhoitoon liittyviksi. Kuntien onkin hyvä edelleenkehittää työttömyydestä aiheutuvien kokonaiskustannusten erittelyä ja seurantaa.

Kuntien mahdollisuuksia puuttua pitkittyvään työttömyyteen tulee parantaa lainsää-däntöä kehittämällä ja samalla tulee huomioida toiminnasta aiheutuvat todelliset kus-tannukset.

7

3 Kehityssuuntia

3.1 Työelämän muutostrendit

Erityisen haasteen suomalaiselle hyvinvoinnille asettaa työvoiman tarjonnan supistu-minen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Työmarkkinoille tulevat uudet ikäluo-kat ovat aiempaa pienempiä, joten hyvinvointivaltion (ja eläkkeiden) rahoitusta eienää voi rakentaa entiseen tapaan kasvavan työssäkäyvien joukon varaan. Kestävyys-vajeen kuromiseksi työhön osallistumisastetta tulisi kuitenkin määrätietoisesti nostaatyöuran kaikissa vaiheissa. Potentiaalia tähän on runsaasti työuran keskivaiheillakin,mutta työllistymisen edistämiseen tarvittavat toimet eroavat merkittävästi uran alku-loppuvaiheen toimista.

Erittäin voimakas rakennemuutos jatkuu lähivuosina työmarkkinoilla ja työelämässä.Työttömyys säilyy korkealla tasolla vielä pitkään talouskasvun käynnistyttyä, koskamerkittävät työllisyysvaikutukset edellyttäisivät yli 4 % talouskasvua. Työttömyysmuuttuu rakenteelliseksi työttömyydeksi pitkittyessään ja sen purkaminen hankaloituuentisestään. Työmarkkinoiden toimivuutta on parannettava tehokkaalla työnvälityksel-lä, osaamisen kehittämisellä, työnteon kannustavuuden lisäämisellä ja työmarkkinoi-den joustavuutta ja monimuotoisuutta vahvistamalla.

Teknologisen kehityksen ja digitalisoitumisen myötä ihmistyötä häviää perinteisistätehtävistä. Tilalle syntyy uusia tehtäväkokonaisuuksia, joissa koneet ja ihmiset täyden-tävät toisiaan. Teknologia siis korvaa ihmistyötä, mutta tarjoaa myös uusia mahdolli-suuksia ja luo uudenlaista työtä. Kehityksen myötä työpaikkoja myös häviää ja syntyyaiempaa nopeammin. Työtehtävät hajautuvat jatkossa entistä selvemmin työpaikoit-tain. Toimialoittaiset tai koulutusaloittaiset jaot eivät enää kuvaa työtehtäviä. Globali-saatio ei pysähdy Kiinan, vaan se hakee jatkuvasti uusia maita. Kohteita ovat väkirik-kaat alhaisen tulotason maat mm. Aasiassa ja Indonesiassa.

Väestörakenteen muutos, globalisaation eteneminen, voimistuva ja kasvukeskuksiinkeskittyvä maahanmuutto sekä nopea tekninen kehitys vaikuttavat yksilöiden työ-markkina-asemaan. Työnteon muodot moninaistuvat ja yksilöllistyvät. Itsensä työllis-täminen ammatinharjoittajana ja yksinyrittäminen lisääntyvät. Työtä myös tehdäänentistä hajautetummin, jolloin työyhteisöjen rooli muuttuu ja etätyö lisääntyy. Osaa-misen päivittämisen ja ammatin vaihtamisen merkitys korostuu murrosten keskellä.Työelämässä tehtävärakenteen muutos vaikuttaa sekä nais- että miesvaltaisiin am-matteihin. Mahdollisuus sukupuolten välisen ammatillisen eriytymisen purkamiseen


8

samalla kasvaa. Tähän mennessä rakennemuutos on kasvattanut palkkaeroja ja var-sinkin hyvin palkatut teolliset työpaikat ovat vähentyneet palkkahaitarin keskivaiheilta.

Työllä on suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaiset ovat perinteisestikorostaneet arvoina uutteruutta ja kovaa työntekoa. Tulevaisuuden työntekoon liitty-vistä arvoista asiantuntijuus, innostavuus ja luovuus ovat nousussa. Yritysten ja yh-teiskunnan reagoiminen muuttuvaan työelämään ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi ket-terää. Jatkossa työyhteisöjen ja vahvemman innovaatiokulttuurin rakentaminen poh-jautunee tasa-arvon toteutumiseen, työntekijöiden tieto-taidon kehittämiseen ja tek-nologian käyttöönottoon panostamiseen.

Suomella on hyvät mahdollisuudet jatkossakin toimia kotipesänä korkeaa osaamistavaativalle ja korkeatuottoiselle, kehittyvälle työlle. Tämä kuitenkin edellyttää, ettäsuomalainen työ laajenee ja kehittyy eikä kapene murroksessa. Tehokkaiden ponnah-duslautojen tulee auttaa muutoksessa työnsä kadottaneita takaisin työelämään ja työ-ikäisen väestön osaamisen kehittämiseen on edelleen panostettava määrätietoisesti.

3.2 Osaamisen kehittäminen kuntatyössä

Suunnitelmallisen osaamisen kehittämisen tavoitteena on parantaa samanaikaisestisekä palvelutuotannon tuloksellisuutta että työelämän laatua. Työtehtävien vaatimuk-sia vastaavasta osaamisesta huolehtiminen parantaa myös työhyvinvointia ja työssäjaksamista. Toisaalta osaaminen tulee voida kohdentaa työtehtävien vaatimusten mu-kaisesti ilman kapeiden kelpoisuusvaatimusten asettamia tiukkoja rajoja. Osaamistatuleekin kehittää professioiden rajat ylittäväksi.

Koulutustarjontaa ja koulutuksen sisältöjä suunniteltaessa on pidettävä mielessä kou-lutuksen ydintehtävä ammatillisen osaamisen tuottajana. Nykypäivän nuoret kokoavathenkilökohtaista osaamisportfoliotaan moninaisin oppimisen keinoin jo opiskeluaikanaja hyödyntävät kokemuksiaan mm. työstä, harrastuksista, kielistä ja tieto- ja viestintä-teknologiasta. Opiskelijoiden sijoittumista työelämään edistää opiskelijan itsenäisen jamonipuolisen osaamisen kehittämisen tukeminen, vahvan ammatillisen osaamisentuottaminen sekä suunnitelmallinen yhteistyö työelämän kanssa.

Kestävien työurien turvaamiseksi kouluttautumismahdollisuuksien on säilyttävä läpikoko elämän. Tämä edellyttää tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa huomattavaamuutosta nykyiseen tutkintopainotteiseen koulutusjärjestelmään. Jos talouden pai-neessa omaksutaan malli, jossa tarjotaan yksi maksuton ammatillinen tutkinto kokoelämän mittaiselle taipaleelle, johtaa se muuttuvassa maailmassa kestämättömääntilanteeseen. Työllistymismahdollisuudet eri ammateissa muuttuvat nopeasti ja työ-elämän muutostahdin ennakoidaan jatkossa nopeutuvan entisestään. Koulutusjärjes-telmän on pystyttävä muuntautumaan työelämän tarpeita vastaavaksi ja sen on taat-tava työvoiman ammatillisen uusiutumisen mahdollisuudet. Opiskelun on mahdollistet-tava sekä työn ohessa tapahtuva tutkintomodulien opiskelu että nopea täydennys- tailisäkoulutus erityisesti rakennemuutostilanteissa.

9

Osaamisen kehittämisen lähtökohtia ovat henkilöstön osaamisen tunnistaminen jatulevien työvoima- ja osaamistarpeiden ennakointi sekä niihin varautuminen. Jatkuvaaoppimista voidaan tukea koulutuksen lisäksi erilaisilla työssä oppimisen ja henkilöstönkehittämisen menetelmillä kuten työkierrolla, mentoroinnilla, tiimityöllä, itseopiskelullajne. Töiden organisoinnilla sekä työtapoja ja -kulttuuria kehittämällä voidaan lisätäorganisaation osaamista. Esimerkiksi hyvä perehdytys, kehittävät työtehtävät sekätiimi-, pari- ja projektityöskentely tukevat osaamisen kehittämistä.

Kunta-alan kannalta on välttämättömänä, että koulutustarjontaa ja sisältöjä kehitettä-essä parannetaan myös kunta-alan työvoima- ja osaamistarpeiden huomioon ottamis-ta alueellisesti sekä eri koulutusasteilla ja koulutusaloilla.

On tärkeää, että osaamista kehitetään kaikilla toimialoilla ja että koulutuskorvaus jaosaamisen kehittämistoimia koskeva verovähennys myönnetään yhtäläisin perustein.Osaamisen kehittämistä tapahtuu entistä enemmän työssä ja työpaikalla oppimallasekä kehittämishankkeiden yhteydessä perinteisten koulutuspäivien ohella.

3.3 Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työnhakijoiden määrä on kasvanut tasaisestiviime vuodet. Työ- ja elinkeinohallintoon kohdistuneiden uudistuksien ja vähenevienresurssien myötä sen edellytykset tarjota vaikeammin työllistyville sopivia palvelujaovat oleellisesti heikentyneet. Työttömyyden kasvusta ja pitkittymisestä kasvusta joh-tuen kuntien maksuosuudet työmarkkinatuesta ovat kasvaneet huomattavasti. Kuntienmahdollisuudet kehittää työ- ja toimintakyvyn edistämiseen liittyviä palveluja ovatrahoitusvastuun kasvun myötä vaikeutuneet. Kasvavasta työnhakijoiden määrästä eimikään toimijoita enää selviä yksin. Vain yhteistyötä tekemällä ja julkisten toimijoidenresursseja yhdistämällä voidaan rakentaa kestävämpiä ratkaisuja työllisyyden edistä-miseen..

Työvoiman palvelukeskuksia ons yksyllä 2014 Suomessa 38 ja niissä on mukana 124kuntaa. Vuoden 2015 alusta lähtien kuntien, työ- ja elinkeinotoimistojen ja Kelan yh-teinen työvoiman palvelukeskus -toimintamalli laajennetaan koko maahan ja toimintaaohjataan lainsäädännöllä.

Vuoden 2015 alusta voimaan tuleva laki velvoittaa TE-toimiston, kunnat ja Kelan hoi-tamaan lakisääteisiä tehtäviään yhdessä. Työllistymistä edistävä monialainen yhteis-palvelu tarjoaa yksilöllisiä ja räätälöityjä, asiakkaan palvelutarpeen mukaisia julkisiatyövoimapalveluja sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja. Asiakas saa tarvit-semansa palvelut joko suoraan palvelukeskuksesta tai ne järjestetään hänelle tausta-organisaatioiden toimesta. Yhteispalvelu vastaa asiakkaan työllistymisprosessin ete-nemisestä ja sen tehtävänä on auttaa asiakasta etenemään kohti työmarkkinoita.


10

Monialainen yhteistyö on prosessi, joka pitää sisällään resurssien, osaamisen ja vas-tuun jakamista. Monialainen yhteispalvelu edellyttää toimijoilta yhteistyötahtoa ja jat-kuvaa verkoston sisäistä dialogia, joka mahdollistaa hallinnon- ja ammattirajojen yli-tyksen sekä edistää monialaisen yhteistyön ja yhteisten asiakasprosessien kehittymis-tä. Yhteistyön toimivuus on tärkeää, jotta heikossa työmarkkina-asemassa olevilletyönhakijoille voidaan kehittää entistä kustannustehokkaampia ja samalla sisällöllisestilaadukkaampia ja vaikuttavampia palveluja.

Hallinnollista synergiaa syntyy hankinnoissa ja tietojärjestelmien kehitystyössä. Sujuvayhteistyö sekä toimintatapojen uudistaminen ja yhteensovittaminen tuovat kaivattujasäästöjä. Yhdistetyt kehittämispanostukset ja toimintaprosessien kehittäminen paran-tavat palvelujen laatua. Osaaminen syvenee ja laaja-alaistuu, asiantuntijuus kasvaaerikoistumisen ja yhteistyön myötä. Toimintamalli luo myös nykyistä paremmat edelly-tykset uusien toimintatapojen ja -mallien kehittämiselle ja käyttöönotolle.

Kunnille tulee kasvavan rahoitusvastuun lisäksi antaa riittävästi vastuun edellyttämäätoimivaltaa sekä taloudellisia lisäresursseja. Kuntia tulee myös tukea ja kannustaakehittämään entistä joustavampia ja tarkoituksenmukaisempia palveluja, joilla kunnatvoivat vaikuttaa pitkittyneestä työttömyydestä aiheutuneisiin kustannuksiin.

Työllisyyttä edistävä monialainen yhteispalveluverkosto on sekä fyysisesti että toimin-nallisesti laaja ja vaatii johtoryhmätyöskentelyn ohella toiminnan vahvaa valtakunnal-lista koordinointia. Koordinoinnin pitää toimia käytännön työn tukena huomioidenkaikki toiminnassa mukana olevat organisaatiot ja toimijat. Lisäksi sen tulee tukea javahvistaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä ja yhteis-vastuuta osana normaalia toimintakulttuuria työllisyysasioiden hoidossa.

Uuden toimintamallin arvioinnissa tulee ottaa käyttöön numeerinen mittari, jolla asiak-kaiden työ- ja toimintakyvyssä tapahtuneiden muutosten kautta voidaan arvioida tar-jottujen palveluiden vaikuttavuutta. Mittari toimii myös apuna asiakkaan palvelutar-peen arvioinnissa ja sillä voidaan löytää eroja erilaisten palveluiden ja paikallisten toi-mintamallien välillä.

Tähän tarkoitukseen rakennetulla työllisyyspalvelujen toimintakykymittarilla voidaantuottaa vertailukelpoista tilastotietoa palvelujen tuloksellisuudesta ja tehdä vertailujaeri palvelumuotojen, yksiköiden ja paikkakuntien välillä. Kunnat voivat hyödyntää mit-tarilla kerättyä aineistoa johtamisessa ja päätöksenteossa. Mittari toimii myös työnte-kijöiden apuna asiakkaan palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluohjauksessa. Mittarinauttaa kartoittamaan asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti. Toimin-takykykartoituksella voidaan myös päästä aiempaa nopeammin kiinni sellaisiin asiak-kaan elämäntilannetta ja hyvinvointia kuormittaviin tekijöihin, jotka saattavat vaikut-taa kielteisesti asiakkaan motivaatioon työllistyä tai kouluttautua.

Kelan roolia ja vastuuta monialaisessa toimintamallissa vahvistuu. Kelan on mukanamonialaista työllisyyssuunnitelmaa tekemässä aina tarvittaessa. Ammatillisen kuntou-

11

tuksen palveluja ja palveluprosesseja tarvitsevien asiakkaiden osalta Kelan tulee koor-dinoida kuntoutuksen toteutumista suunnitelmien mukaisesti.

Työllistymistä edistävän monialaisen palvelun asiakaskunta tarvitsee räätälöityjä jajoustavia työvoimapalveluja ja kunnan työllistymistä edistäviä palveluita. Hankittavienpalveluiden suunnittelu on toteutettava kussakin monialaisessa verkostossa joustavastiasiakkaiden palvelutarpeet huomioiden. TE-hallinnon on osoitettava riittävästi määrä-rahoja työllistymistä edistävien palveluiden ostoon. Myös julkisina työvoimapalveluinatoteutettaviin yksilöllisiin palveluhankintoihin on turvattava riittävä rahoitus. Lisäksikunnan järjestämät palvelut tulisi voida joustavasti rinnastaa monialaisessa työllisty-missuunnitelmassa TE-hallinnon palveluihin, mikäli kunnan palvelujen katsotaan par-haiten vastaavan asiakkaan palvelutarpeeseen ja edistävän hänen työllistymistään.Valtion tulisi vastata työmarkkinatuen kustannuksista rinnastettujen palvelujen ajalta.

Paikallisia palveluja toimipisteitä sekä vahvaa paikallistuntemusta tarvitaan edelleensyventyvän yhteispalvelun toteutuksessa. Toimintamallista ja toiminnan tavoitteistatulee sopia alueellisesti siten, että monialaisen yhteispalvelun toteutuksessa huomioi-daan aina paikalliset olosuhteet. Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalveluntoimialueet on syytä yhteen sovittaa tulevaan sote-järjestämislakiin liittyvien tuotan-toalueiden kanssa ja varmistaa, että palveluun osoitetut henkilöstöresurssit ovat so-pusoinnussa asiakaskohderyhmän koon ja palvelutarpeiden kanssa.

ESR-rahoituksella kehitettävä nuorten matalan kynnyksen monialainen ohjauspalvelueli ns. Ohjaamo-malli ja työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu tulisi pitkällätähtäimellä yhdistää saman katon alle, koska toimintojen yhdistämisestä olisi ilmeistäsynergiaetua.


12

4 Kuntien mahdollisuudet puut-tua työttömyyteen

4.1 Työllisyyden edistäminen osana kuntien elinvoi-mapolitiikkaa

Työllisyyden edistäminen kytkeytyy kunnissa tiiviisti elinvoimapoliittiseen kokonaisuu-teen, jonka muita keskeisiä osia ovat yritysten toimintaedellytysten vahvistaminen(elinkeinopolitiikka ja maankäyttö), yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarpeitavastaavasta koulutustarjonnasta huolehtiminen (koulutuspolitiikka) ja heikossa sosiaa-lisessa asemassa olevien ihmisten tukeminen ja kuntouttaminen (sosiaalipolitiikka).Laajana yhteisenä tavoitteen elinvoimapoliittisella toimintakokonaisuudella on työlli-syysasteen nostaminen, eli työllisen työvoiman osuuden kasvattaminen. Tämä tukeekunnan verokertymän kasvua ja antaa edellytykset viihtyisän ympäristön rakentami-selle ja toimiville julkisille palveluille. Nämä toimen puolestaan lisäävät paikkakunnanvetovoimaisuutta ja näin tukevat yritysten kasvua ja osaavan työvoiman saatavuuttapaikkakunnalle.

Työllisyysasteen nostaminen elinvoimapolitiikan tavoitteena kytkee eri politiikan loh-koilla toteutettavat toimenpiteet toisiinsa. Pitkällä aikavälillä on keskeistä onnistuaelinkeinopolitiikan ja koulutuspolitiikan toimenpiteissä niin, että paikkakunnalle saa-daan syntymään uusia työpaikkoja ja että koulutus vastaa syntyneiden työpaikkojenosaamistarpeita. Onnistuneet elinkeinopoliittiset ja koulutuspoliittiset ratkaisut vähen-tävät työvoimapoliittisten ja sosiaalipoliittisten toimenpiteiden tarvetta.

Kunnan vaikutusmahdollisuudet paikkakunnan elinvoimaisuuteen ovat kuitenkin rajalli-set ja valtaosassa toimenpiteitä onkin kyse yritysten, yhteisöjen tai kuntalaisten toi-mintaedellytysten parantamisesta. Nämä parantuneet toimintaedellytykset saavataikaan yritystoiminnan kasvua, yhdistystoimintaa, kouluttautumista, kuntoutumistajne. Toimeenpanevana voimana ei ole pakko, vaan mahdollisuuksien luominen.

4.2 Työnjako työttömien palveluissa

Parhaillaan valtio siirtää kunnille vastuuta työllisyydenhoidosta, mutta valitettavastikunnille ei anneta todellisia välineitä tehokkaaseen työllistymisen edistämiseen eikätoiminnasta aiheutuneita kustannuksia korvata kunnille. Parhaiten työllistymistä edis-tävät toimet ovat edelleen TE-toimiston hallinnassa. Kunnat ovat riippuvaisia TE-

13

toimiston asiakasohjauksesta, suunnitelmista, aikataulutuksesta ja päätöksenteosta.Ainoa kunnan järjestämisvastuulla oleva aktiivitoimenpide on kuntouttava työtoiminta,joka on lähtökohtaisesti sosiaalipalvelua. Kunta ei voi kuitenkaan päättää kuntoutta-vasta työtoiminnastakaan ilman työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijan osallistumistapalvelun suunnitteluun. Selvitysten mukaan kuntouttava työtoiminta johtaa harvoinsuoraan avoimille työmarkkinoille. Valitettavasti kuntouttavasta työtoiminnasta onmyös vaikea päästä eteenpäin muihin TE-toimiston järjestämiin työllistymistä edistä-viin palveluihin.

Kunnille on säädetty työllisyydenhoitoon liittyviä velvoitteita, joten kunnilla tulee ollavälineitä asian hoitamiseksi. Tarpeen ovat mm. laajemmat valtuudet työttömyysetuu-della tapahtuvaan koulutuksen ohjaamisessa. Erityisesti aikuiskoulutuksen suuntaami-sessa ja sisältöjen suunnittelussa tulee olla paikallista päätösvaltaa koulutuksen jälkei-sen työllistymisen vahvistamiseksi sekä työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelman korjaamiseksi.

4.3 Työ- ja elinkeinotoimistojen palvelut työnhakijoille

Työ- ja elinkeinohallinto (TE-hallinto) on muokannut viimevuosina palveluprosessiaanradikaalisti. Osittain kyseessä ovat selvät strategiset valinnat ja osin muutoksiin ovatjohtaneet niukkenevien resurssien asettamat toiminnalliset reunaehdot. TE-hallinto onkeskittänyt palvelujaan merkittävästi ja palvelujen saatavuus ja saavutettavuus onheikentynyt selvästi.

Asiakaspalveluresurssit ovat vähentyneet TE-toimistoissa työttömyyden voimakkaastakasvusta huolimatta. Asiakaslähtöisyys toteutuu TE-toimistojen nykyisessä toiminta-mallissa työnhakijan omatoimisen sähköisen asioinnin kautta. Työnhakija kantaa vas-tuuta omasta työllistymisestään ja palveluistaan. Lainsäädäntö mahdollistaa ja edellyt-tää asiakkaan osallistumisen palvelutarpeensa arviointiin ja työllistymisprosessinsasuunnitteluun. Henkilökohtaisen palvelun saaminen TE-toimiston palveluissa on kui-tenkin useissa tapauksissa vaikeaa. Vaarana on, että asiakkaan omatoimisuuden vaa-de on liian suuri ja työllistymisessä tukea tarvitsevat henkilöt uhkaavat syrjäytyä pal-veluista. Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvällä palveluvajeella on vääjäämätöntä vaiku-tusta mm. kunnan tuottamiin aktiivipalveluihin ohjautumiseen ja työttömyyden pitkit-tymiseen.

4.4 Työllistymistä edistävät sosiaali- ja terveyspalvelut

Kuntien toteuttamalla työllisyydenhoidolla ja erilaisilla sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluilla on runsaasti yhtymäkohtia. Kunnat ovat perinteisesti vastanneet heikossatyömarkkina-asemassa olevien, kuten pitkään työttömänä olleiden, ikääntyneiden taivammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen tukemisesta erilaisilla palve-luilla tai tarjoamalla työsuhteista työtä. Vuonna 2011 uudistettuun terveydenhuoltola-kiin sisällytettiin kunnille velvoite vastata pitkään työttömänä olleiden henkilöiden ter-veystarkastuksista.


14

Suuri osa kuntien työllisyydenhoidon palveluista toteutetaan sosiaalihuoltoa säätelevänlainsäädännön perusteella. Näitä ovat sosiaalihuoltolain mukaiset työllistymistä tukevatoiminta ja työtoiminta (SHL 27 d ja e §), kehitysvammalain perusteella toteutettavatyötoiminta sekä kuntouttavan työtoiminnan lain mukainen aktivointisuunnittelu jakuntouttava työtoiminta.

Sosiaalihuollossa tarjotaan työelämän ulkopuolella oleville pääsääntöisesti työtoimin-taa, jossa henkilö tekee työtehtäviä erilaisissa työkeskuksissa tai työpajoissa tai sittenkunnan omilla työpaikoilla. Viime vuosina myös työhönvalmennuksen kaltaiset muuttyöllistymistä tukevat palvelut ovat lisääntyneet mm. ESR-hankkeiden myöstä. Sosiaa-lihuoltolain perusteella on myös voitu järjestää työsuhteista työtä, jossa työllistyneenhenkilön palkkaus on soviteltu yleisistä työehtosopimuksista poikkeavalla tavalla.

Kunnan rooli työllisyydenhoidossa on kasvanut voimakkaasti vuoden 2006 jälkeen,jolloin kunnille asetettiin rahoitusvastuu, jonka mukaan kunnat vastaavat puolesta yli500 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneiden henkilöiden työ-markkinatuen rahoituksesta. Tämä rahoitusvastuu on edelleen laajenemassa vuoden2015 alusta. Rahoitusvastuu ja pitkittyvä työttömyys on lisännyt kuntouttavan työtoi-minnan järjestämistä ja kuntouttavaan työtoimintaan ohjattujen henkilöiden lukumää-rää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvanut vastuu ei ole kuitenkaan välttämättäparantanut kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien henkilöiden työllistymistä. Lisäk-si kuntouttavan työtoiminnan laatu on työttömyyden kasvaessa pikemminkin laskenutkuin parantunut.

4.5 Sosiaaliset kriteerit mukaan julkisiin hankintoihin

Syksyllä 2014 Työ- ja elinkeinoministeriö ja Kuntaliitto rohkaisivat yhteisellä kirjeelläkuntia huomioimaan hankintatoimessaan työllisyyteen, työoloihin ja heikossa työ-markkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseen liittyviä tekijöitä. Hankintalakiei siis ole rajoite, vaan se antaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia.

Laki julkisista hankinnoista on mahdollistanut sosiaalisten näkökulmien huomioimisenjulkisissa hankinnoissa vuodesta 2007 alkaen. Vaikka sosiaalisten kriteerien käyttö onollut vielä melko heikosti tunnettu ja hyödynnetty työkalu, löytyy hyviä ja rohkaiseviakokemuksia niiden käytöstä kuitenkin jo eri puolilta Suomea. Sosiaalisten näkökulmienhuomioimisella voidaan luoda laajasti palvelua, työtä ja hyvinvointia. Julkisilla hankin-noilla voidaan edistää kestävää kehitystä valitsemalla sellaisia palveluntuottajia jatavaroita, joilla on suotuisa yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vaikutus.

Hankintaosaaminen ja sosiaalisten näkökumien käyttö on lisääntymässä. Julkistenhankintojen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Kuntasektorin tekemillähankinnoilla ja niiden kohdentumisella on suuria vaikutuksia alueen taloudelliseen toi-meliaisuuteen ja työllisyyteen. Työllisyyden lisääminen ja työmahdollisuuksien avaa-minen tukee tasapainoista, elinvoimaista ja kestävää yhteiskuntarakennetta. Kuntien

15

kasvava vastuu vaikeammin työllistyvien työllistymistä edistävien palveluiden järjes-tämisestä vaatii uusien työkalujen käyttöönottoa. Sosiaalisten kriteerien käytöllä voiolla suuri ohjaava vaikutus työpaikkojen syntymisessä niin pitkäaikaistyöttömille, nuo-rille, ikääntyneille, osatyökykyisille kuin vammaisillekin työntekijöille.

Sosiaalisten kriteerien käyttöönotolla hankinnoissa on mahdollista tukea pitkään työ-markkinoilta poissaolleiden työllistymistä, avata nuorille uusia ovia työelämään ja vä-hentää kuntien työttömyyteen liittyviä kustannuksia, kuten toimeentulotukea. Sosiaa-listen kriteerien käytön vaikutukset voivat olla tuntuvia kunnallisessa sosiaali- ja työlli-syyspolitiikassa. Ilahduttavan monessa kunnassa kuten esimerkiksi Espoossa, Lahdes-sa, Lappeenrannassa, Oulussa ja Tampereella on edetty yksittäisistä sosiaalisten kri-teerien kokeiluista hankinnoissa kohti poliittisen tahtotilan kirjaamista toimintastrate-gioihin ja sitä kautta sosiaalisten kiriteerien käyttö on jo osa hankintaprosessia.

4.6 Palkkatyötä voimavarojen puitteissa

Kaikkien kansalaisten työpotentiaalin hyödyntäminen on tärkeää. Haastavassa talou-dellisessa tilanteessa kuntien ja muiden yhteiskuntavastuuta työllistämisestä kantavientahojen on eettisesti, lainsäädännöllisesti ja taloudellisesti hankalaa palkata tuettujatyötilaisuuksia tarvitsevia henkilöitä omaan organisaatioon. Tästä syystä tulisi pikai-sesti selvittää mahdollisuudet rakentaa Suomeen Ruotsin Samhall AB -mallia vastaavajulkisomisteinen yhteiskunnallinen yritys, joka tarjoaa palkkatyösuhteeseen perustuviatyötilaisuuksia vaikeasti työllistyville erityisryhmille. Työtilaisuuksia voi olla tarjollajoko yrityksen omassa tuotannollisessa toiminnassa tai vuokratyömallilla muissa orga-nisaatioissa. Julkisomisteinen yhteiskunnallinen yritys voi toimia osaratkaisuna erityis-ryhmien työllistämisessä palkkatyöhön.

Monimuotoisuutta työelämässä on tarpeen lisätä. Työmarkkinoille sisääntuloammattejaon luotava aktiivisesti ja rakennettava palkkatyöhön perustuvia tehtäväkokonaisuuk-sia, jotka eivät edellytä erityistä ammattitaitoa tai pitkää koulutusta. Uudet tehtäväko-konaisuudet mahdollistavat uusien työntekijäryhmien työmarkkinoille tulon ja osaami-sen kehittämisen. Osalle työntekijöistä näistä tehtävistä voi löytyä pysyvä paikka työ-elämässä. Avustaville tehtäville on kuntakentällä tilausta ja pitkään työttömänä olleis-sa työnhakijoissa monia tehtävistä kiinnostuneita ja niihin hyvin soveltuvia työntekijöi-tä (esim. hoiva-avustajat). Avustavien tehtävien laajentaminen edellyttää kuitenkinnykyisten tehtäväkokonaisuuksien uudelleen järjestelyä ja työmarkkinajärjestöjenmyötävaikutusta.

4.7 Koulutus ankkuroi työuralle

Riittävällä pohjakoulutuksella luodaan nuorille hyvän elämän ja kestävän työllistymisenedellytykset. Tavoitteena on, että nuoret työllistyvät mahdollisimman nopeasti hetitutkinnon suoritettuaan. Tutkinnossa hankittua osaamista on kyettävä hyödyntää mo-nenlaisissa työtehtävissä ja koulutuksen työelämävastaavuutta on kehitettävä jatku-vasti. Koulutuksessa tulisikin hyödyntää yhä enemmän työpaikoilla tapahtuvaa ohjat-


16

tua ja tavoitteellista oppimista. Ammatillisesta koulutuksesta työelämään johtavannivelvaihetta on sujuvoitettava kehittämällä joustavia työpaikalla tapahtuvia opiskelu-menetelmiä.

Nuorille suunnatussa ammatillisessa peruskoulutuksessa tulee edelleen kehittää 2+1 -mallia, jossa opintojen alussa opiskellaan oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa ja lop-puvaihe suoritetaan oppisopimuskoulutuksena. Lukion ja ylioppilastutkinnon suoritta-neille tulesi luoda oma toisen asteen tutkinto, lukiotutkinto, joka on yleissivistävä toi-sen asteen tutkinto vastaavasti kuin ammatillinen perustutkinto. Myös lukiotutkinnonsisältöä tulisi kehittää työelämän tarpeista suoraa työllistymistä edistävään suuntaan.

Aiemman opitun tunnustaminen ja hyödyntäminen on tärkeää opiskeluaikojen lyhen-tämiseksi. Se tulee säätää myös korkeakouluja velvoittavaksi, jotta työelämään siirty-misen nopeutuu. Tutkinnon jälkeen yliopistojen aikuiskoulutuksen tulisi tarjota mah-dollisuuksia osaamisen päivittämiseen ja täydentämiseen. Yliopistojen alemmat kandi-daattitutkinnot tulisi ottaa käyttöön tehtävien pätevyysvaatimuksissa. Tämä kuitenkinedellyttää asennemuutosta myös työelämässä.

Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi tarvitaan osaavaa ja osaamistaan ylläpitävää,kehittävää ja laajentavaa työvoimaa. Työelämätarpeeseen perustuvaa aikuiskoulutustatulee olla saatavilla joustavasti kaikilla koulutusasteilla. Oikein kohdennetun ja riittä-vän valtion rahoituksen on tuettava tätä tavoitetta. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessatavoitteena tulee olla ensisijaisesti osaamisen kehittäminen eikä uusi tutkinto. Tutkin-tojen ja tutkinnon osien rinnalla tulee tarjota nopeisiin työelämän muutoksiin reagoiviaräätälöityjä opintoja ja täydennyskoulutuskursseja.

Aikuiskoulutuksen muotoja tulee monipuolistaa siten, että koulutusta on saatavillatyön ohella suoritettavaksi. Koulutuksen saatavuutta on parannettava etäopetuksellaja kansalais- ja työväenopistojen tarjonnalla sekä avoimella korkeakoulutarjonnalla.Aikuisopiskelijalla tulee olla joustava mahdollisuus koota opintojaan eri tutkinnon osis-ta, eri koulutusmuodoista, suorittaa osan opinnoistaan oppisopimuskoulutuksena, etä-opintoina. Aiemmin hankittu osaaminen ja kokemus tulee voida liittää ja hyödyntääopiskelussa. Oppisopimuskoulutusta tulee vahvistaa erityisesti aikuisten ammatillisenkoulutuksen järjestämismuotona.

Ammatilliseen lisäkoulutukseen tulisi sisällyttää ammattialakohtainen kotoutumis-koulutusosio, joka tarjoaisi maahanmuuttajille mahdollisuuden syventää omaa ammat-tiosaamistaan ja samalla opiskella työhön kytkeytyvää suomen tai ruotsin kieltä. Tämänopeuttaisi kotoutumista ja edistäisi maahanmuuttajien työllistymistä

Työuraa ei voi enää ennakoida siten, että nuorena valittu koulutus- ja urasuunnitelmakantaisi työuran loppuun asti. Monien työuria leimaavat nykyisin lyhyet työsuhteet,epäjatkuvuus ja epävarmuus. Ihmiset joutuvat eri elämänvaiheissa miettimään uusiauravaihtoehtoja ja arvioimaan myös niihin liittyviä koulutustarpeita moninaisesta kou-lutustarjonnasta. Ura- ja ammatinvalinnan ohjaukseen tarvitaan oppilaitosten ulkopuo-lella oleville - työttömille ja työssä käyville - nykyistä toimivampi palvelu, jolla ediste-

17

tään työllistymistä, työvoiman liikkuvuutta, koulutuksen ja koulutusaikojen tarkoituk-senmukaisuutta.


18

5 Kuntaliiton tavoitteet

Kuntaliiton työpoliittisen ohjelman tavoitteena on osaltaan vahvistaa paikallista elin-voimaa edistämällä työllisyyttä, yritystoimintaa, osaavan työvoiman saantia ja sosiaa-lista eheyttä kunnissa. Työvoimapolitiikan keinovalikoima ei yksin riitä elinvoimaisenpaikallistalouden turvaamiseen, vaan työllisyyttä on edistettävä myös mm. koulutus-politiikan, sosiaalipolitiikan ja elinvoimapolitiikan keinoja hyödyntäen.

Pitkäaikaistyöttömyyden kaksinkertaistuminen viidessä vuodessa ja kuntien työmark-kinatukimaksujen voimakas kasvu edellyttävät vaikuttavia toimia. Kuntaliiton työpoliit-tinen ohjelma painottaa työllisyyden keskeistä merkitystä kuntien elinvoiman, kuntata-louden kestävyyden ja kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta.

Kuntien rooli työllisyyden edistämisessä on kasvussa samalla kun valtion hallintoonkuuluvien työ- ja elinkeinotoimistojen rooli kutistuu. Kuntien resurssit eivät kuitenkaanole sopusoinnussa kuntiin kohdistettujen odotusten ja velvoitteiden kanssa. Kuntaliitontavoitteena on turvata kunnille taloudelliset edellytykset pitkään työttömänä olleidenhenkilöiden työllistymisen edistämiselle. Edellytysten aikaansaamiseksi on tarpeenedetä työllisyyden kuntakokeilussa toiseen, syvennettyyn vaiheeseen. Syvennetyssäkokeilussa kokeilulainsäädännöllä siirretään kaikki työmarkkinatuen saajille suunnatutpalvelut ja niihin liittyvät toimivaltuudet ja resurssit kokeilukunnille.

Kuntien liikkumatila työllisyydenhoidossa on viimeaikoina tosiasiassa kaventunut. Lain-säädäntö rajoittaa taloudellisesti tiukkoina aikoina merkittävästi kuntien mahdollisuuk-sia tarjota työttömille työtilaisuuksia tai työkokeiluja kuntaorganisaatiossa. Kuntaliitontavoitteena onkin vahvistaa paikallisia mahdollisuuksia järjestää työmarkkinatuen saa-jille työllistymistä edistäviä palveluja TE-toimistojen ottaessa vastuun muiden työttö-mien palveluista.

Kuntaliiton työpoliittinen ohjelma painottaa ammatillisen aikuiskoulutuksen roolia työ-markkinoiden toimivuuden turvaamisessa ja rakenteellisen työttömyyden purkamises-sa. Aikuiskoulutusta vahvistamalla edistetään osaavan työvoiman saatavuutta, eheyte-tään työuria ja ehkäistään työttömyyden pitkittymistä. Aikuiskoulutuksen resurssienvähentyessä tulisi selvittää mahdollisuudet keskittää ammatillinen aikuiskoulutus jasen rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriöön. Samalla myös työ- ja elinkeinoelämäläh-töisen, ei tutkintotavoitteisen ja tutkinnon osiin tähtäävän, aikuiskoulutuksen saata-vuus on turvattava.

19

6 Kuntaliiton keskeiset esityk-set

6.1 Työllisyyden kuntakokeilun toinen vaiheKuntien kasvava rooli työllistymisen edistämisessä edellyttää varautumista tuleviinmuutoksiin vahvistamalla kuntien työllistymistä tukevia rakenteita ja toimintamalleja.Jatkossa vastuun, toimivaltuuksien ja resurssien tulee olla samalla taholla. Tässä tar-koituksessa työllisyyden kuntakokeilua syvennetään ja laajennetaan kattamaan kaikkityömarkkinatuen saajien tarvitsemat työvoimapalvelut. Kuntakokeilun toinen vaiheedellyttää toiminnan mahdollistavia lakimuutoksia kokeilukunnille.

Koko hallituskauden kestävä kokeilu tulee rajata alle kymmeneen kuntaan. Kokeiluunvalittavilla kunnilla tulee olla lähtökohtaisesti hyvät valmiudet kantaa kokonaisvastuutyömarkkinatukea saavien henkilöiden työllistymistä edistävien palvelujen järjestämi-sestä. Kokeilun toteutus edellyttää lainsäädäntömuutoksia, joilla kaikki TE-hallinnontehtävät, toimivaltuudet ja resurssit kohderyhmän työvoimapalvelujen osalta siirtyvätkokeiluajaksi kokonaan kunnalle.

Kokeilulainsäädäntöön tulee kirjata ko. kunnille myös palvelujen sisältöön ja järjestä-miseen liittyviä joustoja. TE-hallinto vastaa kokeilukunnissa edelleen peruspäivärahaaja ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien henkilöiden työnvälityksestä, uraohjauk-sesta ja muista työllistymistä edistävistä palveluista. Kokeilukunnille osoitetaan omatkokeilulain puitteissa säännellyt määrärahat julkisten työvoimapalvelujen hankintaanja palkkatuen rahoitukseen.

Kokeilulle tulee luoda puitteet, joissa todellinen vastuunotto työmarkkinatuen saajientyöllistymisen edistämisestä on mahdollista. Syvennettyyn työllisyyden kuntakokeiluunosallistuvat kunnat tulee valita työllisyyden kuntakokeiluhankkeiden joukosta. Olemas-sa olevaan lainsäädäntöön tehdään kokeilun syvennetyssä vaiheessa muutokset vas-taamaan kuntien uutta roolia, joka kattaa kaikki kokeilun kohderyhmän tarvitsevatjulkiset työvoimapalvelut. Samalla työvoimapalvelujen järjestämiseen liittyviä menet-telyjä joustavoitetaan kokeilulainsäädännöllä mukana olevissa kunnissa. Kokeilukun-nissa kokeillaan myös järjestelmää, jossa aikuiskoulutuksen rahoitus on kokonaisuu-dessaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alalla ja sen työ- ja elinkeinoelämä-lähtöisyyden varmistaminen on kunnan vastuulla. Samalla varmistetaan myös, ettäaikuiskoulutukseen ohjautuu ja valitaan kuntakokeilun kohderyhmään kuuluvia työt-tömiä.


20

Kokeilupaikkakunnilla pilotoida myös toimintamallia, jossa nuorille suunnattu ohjaamo-tyyppinen toiminta on integroitu työvoiman palvelukeskukseen. Saman sateenvarjonalle kootaan myös kaikki muut kunnan työllistymistä edistävät palvelut sekä erityisestityöttömille suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut. Kokeilun onnistumisen kannalta onkeskeistä, että kunnat resursoivat kokeilukunnissa työllisyyttä edistävät palvelut asia-kaskunnan kokoon nähden riittävän hyvin.

Työmarkkinatuen rahoitusvastuun kasvattamisen sijaan kokeilun tavoitteena on val-taistaa kuntia työllisyyspalvelujen järjestämiseen ja turvata palveluille riittävä rahoi-tus. Kuntakokeilun alustana toimii työvoiman palvelukeskus, johon koko kokeiluhenki-löstö sijoittuu. Osa kokeilun asiakaspalveluhenkilöstöstä voidaan rekrytoida TE-hallinnosta hakemusten perusteella. Kokeiluun valitulle henkilöstölle TE-hallinto myön-tää virkavapaata kokeilun ajaksi.

Kokeilun myötä saatujen kokemusten pohjalta linjataan kuntien ja TE-hallinnon roolittyöttömille suunnattujen palvelujen järjestämisessä. Linjausten pohjalta tehdään myöstarvittavat muutokset olemassa olevaan lainsäädäntöön ja toimivaltuuksiin ja kohden-netaan työllisyydenhoidon resurssit linjausten mukaisen roolituksen edellyttämällätavalla.

6.2 Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja elinikäisen op-pimisen vahvistaminen

Selvitetään mahdollisuudet koota ammatillinen aikuiskoulutus yhdeksi kokonaisuudeksija siirtää työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) rahoittaman työpoliittisen koulutuksenrahoitus ja hallinnointi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) hallinnon alalle. TEMvarmistaisi edelleen työttömän työttömyysturvan saannin edellytykset ja rahoittaisikulukorvauksen koulutuksen ajalta.

Selvitys on tarpeen, koska ammatillisen aikuiskoulutuksen resurssit pienenevät sekäOKM:n että TEMin hallinnon aloilla. Resurssien niukentuessa on tarkoituksenmukaista,että ammatillista aikuiskoulutusta koordinoidaan ja ohjataan kokonaisvaltaisesti yhdenministeriön toimesta. Samalla on varmistettava koulutuksen työ- ja elinkeinoelämäläh-töisyys ja koulutuspalvelujen riittävä kohdentuminen työttömille työnhakijoille.

Opiskelu on monimuotoistunut ja sitä voidaan toteuttaa mm. monimuoto- ja etäope-tuksena. Myös työpaikalla tapahtuva oppiminen on lisääntynyt. Työssäolo ja työttö-myys vuorottelevat ja pätkä- ja silpputyö ovat vakiintuneet osaksi normaaleja työ-markkinoita. Monimuotoistuvassa ympäristössä ei enää ole välttämättä toimivaa jatarkoituksenmukaista jakaa ammatillista aikuiskoulutusta OKM:n hallinnoimaan oma-ehtoiseen koulutukseen ja TEMin hallinnoimaan työpoliittiseen koulutukseen. Opiskeluntulisi voida jatkua saumattomasti riippumatta ihmisen työllisyysstatuksesta riippumat-ta.

21

Työvoimakoulutuksen raja on jo hämärtynyt, koska työttömällä on nyt jo tietyin edel-lytyksin oikeus osallistua OKM:n hallinnoimaan omaehtoiseen opiskeluun menettämät-tä työttömyysturvaa.

Kuntaliitto on toistuvasti esittänyt, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoimaammatillinen aikuiskoulutus (ammatilliseen perustutkinnon, ammattitutkinnon sekäerikoisammattitutkinnon näyttötutkintoihin johtava koulutus sekä muu ammatillinenlisäkoulutus) olisi kokonaan valtion rahoittamaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä,että ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintoon valmistavasta koulutuksesta poiste-taan kuntaosuus ja ammatillinen aikuiskoulutus kootaan yhteen järjestämislupaan.Samalla ammatillisesta peruskoulutuksesta säädetyn lain mukainen ammatillinen pe-ruskoulutus koottaisiin toiseen järjestämislupaan. Ammatillisen aikuiskoulutuksen tuleejoustavasti ja nopeasti vastata työelämän koulutustarpeisiin ja aikuisten osaamisenkehittämistarpeisiin. Ammatillisena aikuiskoulutuksena tulee järjestää myös työ- jaelinkeinoelämän tarpeisiin räätälöityä ei tutkintotavoitteista koulutusta.

Rakennetyöttömyyden purkamisessa aikuiskoulutuksella on tärkeä rooli. Riittävän suu-ri osa aikuiskoulutuksen rahoituksesta tulee varata yksinomaan pitkään työttömänäolleiden työmarkkinatuen saajien yksilöllisesti räätälöityyn osaamisen täydentämiseenja em. kohderyhmän ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksenopiskelijavalintaa tulee kehittää siten, että sen avulla varmistetaan työttömien jousta-va opiskelupaikan saanti. Ammatillisen aikuiskoulutuksen erityisen tuen menetelmiä onmyös kehitettävä siten, että erityisesti pitkäaikaistyöttömät saavat tarpeen mukaisentuen. Rahoituksessa on huomioitava erityisen tuen vaatimat resurssit.

suomen kuntaliiton työpoliittinen ohjelma · suomen kuntaliiton työpoliittinen ohjelma 2 ......

Documents