Psykologi Päivi-Marjatta Marjo

Optimaalinen stressi lisää hyvää suoritusta ja on tarpeellista lukiossakin

Haitallisessa, pitkittyneessä stressissä olennaista sen tunnistus ajoissa ja stressin hallinta

Ulkoiset tekijät kuten kiireinen aikataulu Omat tunteet ja tilanteiden tulkinnat ”Oppimiskammot” (esim. matematiikkaan

liittyen) Tietoisuus tekemättömistä töistä ja

tehtävistä Kodin tai koulun sosiaaliset ongelmat Kilpailun paine jatko-opintopaikkojen

tavoittelussa

Itsen tai muiden asettamat liian korkeat tavoitteet koulumenestykseen

(ns. perfektionismi) Hajautetut voimavarat (esim. työ opintojen

ohella) Elämänmuutokset (koulunvaihto, muutokset

seurustelusuhteessa jne.) Koettu uhan tunne ja turhautumat Yo-kirjoitukset

Esim. ärtyneisyys muita opiskelijoita ja opettajia kohtaan

Keskittymiskyvyttömyys Opiskelumotivaation lasku Masennus Psykosomaattiset vaivat Noidankehämäiset piirteet

Stressin aiheuttajien selvittäminen ja niiden vähentäminen mahdollisuuksien mukaan

Mielihyvää tuottavat harrastukset ja sosiaaliset suhteet

Kilpailu vain itsensä kanssa ja oman arvon asettaminen muuhunkin kuin koulumenestykseen

Liikunta ja rentoutumisharjoitukset

1. Hälytysvaihe Opiskelija tuntee itsensä kiireiseksi ja

hermostuneeksi Paniikin kaltainen ylivireystila

stressihetkellä 2. Vastustusvaihe Paineet alkavat tuntua liian suurilta Stressiä on enää vaikea hallita

3. Stressin aiheuttajan poistaminen tai stressitila

Stressitilassa voidaan turvautua puolustusmekanismeihin pakonomaisella tavalla (esim. kieltää kokonaan opiskelun arvon tai syyttää vaikeuksistaan opettajaa tai olosuhteita)

Rentoutumisen opettelusta on apua jännittäjälle. Kun opettelee rentoutumista riittävästi, voi rentoutua missä tahansa. Silloin kun osaa pitää kehonsa rentona, niin mielikin pysyy rentoutuneena

Jännittäjän kannattaa myös opetella hengittämään rauhallisesti. Usein, kun ihminen jännittää, hän hengittää pinnallisesti. Tästä tulee paha olo ja ihminen kuvittelee, että nyt on tapahtumassa jotain kauheaa

Mielikuvamatka tai mielikuvarentoutus Mielikuvamatkan tarkoituksena on kulkea tietä, joka liittyy jännittämisasiaan.

Tietä voisi kutsua jännittämisen kanssa elämisen tai jännityksestä vapautumisen tieksi.

Istu alas ja ota mukava asento tuolissa. Aseta jalat tukevasti maahan ja kädet mukavasti syliin. Anna silmiesi sulkeutua. Voit pitää silmät myös auki, jos se tuntuu mukavammalta. Anna kehosi painua tuolia vasten. Jalat painuvat maahan. Tunne, miten maa vetää kehoa puoleensa. Tunne kädet mukavasti sylissä ja olkapäät alhaalla. Hengitä rauhallisesti ja tasaisesti. Luo eteesi mielikuva miellyttävästä tiestä. Tie voi olla ennestään tuttu tai se voi olla itse keksitty. Lähde kulkemaan tietä pitkin. Samalla, kun lähdet kulkemaan tietä pitkin, levollisuus ja rauhallisuus lisääntyvät ja mielikuva tiestä vahvistuu. Kun kuljet tietä pitkin, opit lisää itsestäsi. Jossakin kohtaa tien varressa on jotain merkityksellistä. Tulee sellainen tunne, että tässä kohtaa on jotain tärkeää - jotain siinä tien pientareella, jonka viereen tulee tarve pysähtyä. Pysähdy ja tutkaile. Sitten käänny ympäri ja lähde palaamaan takaisin siihen kohtaan, josta lähdit kulkemaan tielle. Jokaisella askeleella virkistyt. Jokaisella askeleella kaikki normaalit tuntemukset kehossa palautuvat. Uneliaisuus, velttous ja rentous häviävät. Kun palaat lähtökohtaan, avaa silmäsi ja ole virkeänä ja pirteänä siihen asti kunnes illalla menet nukkumaan rauhallista ja levollista unta.

www.nyyti.fi www.yths.fi www.apua.info www.ttl.fi www.tukinet.fi