SOSIAALITYÖN ROOLI

UNIVERSAL CREDIT - MALLISSA

Katja Vallinoja

Pro gradu -tutkielma

Sosiaalityö

Yhteiskuntatieteiden ja

kauppatieteiden tiedekunta

Itä-Suomen yliopisto

Lokakuu 2019

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden laitos

Sosiaalityö

VALLINOJA, KATJA: Sosiaalityön rooli Universal Credit - mallissa

Pro gradu -tutkielma, 72 sivua

Tutkielman ohjaaja: YTT, Yliopistonlehtori Veli-Matti Poutanen

Lokakuu 2019

Avainsanat: sosiaalityö, sosiaaliturva, Universal Credit

______________________________________________________________________

Pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityön roolia suomalaisessa sosiaaliturvajär-

jestelmässä ja miten sosiaalityö asemoituisi, mikäli Iso-Britannian Universal Credit –

malli, eli yleistuki, otettaisiin Suomessa käyttöön. Tutkimus on toteutettu integroivana

kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa tulkitsemalla pyritään luomaan tulkinta sosiaalityön

roolista osana sosiaaliturvajärjestelmää.

Sosiaalityö on tärkeä osa suomalaista perus- ja vähimmäisturvaa niin huollollisesta tai

kun harkinnan näkökulmasta. Perusturvan tasoa on kritisoitu, sillä usein esimerkiksi työ-

markkinatukea sekä yleistä asumistukea saava joutuu turvautumaan myös Kansaneläke-

laitoksen viimesijaiseen perustoimeentulotukeen sekä kuntien sosiaalityön harkinnanva-

raiseen täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen.

Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää on kuvattu monimutkaiseksi tukiviidakoksi, johon

uuden hallituksen myötä kaavaillaan muutosta. Eri hallituspuolueet, kuin myös muun mu-

assa sosiaali- ja terveysalan toimijat ovat esittäneet oman näkemyksensä uudesta sosiaa-

liturvamallista.

Sosiaalityöntekijä toimii portinvartijana moniin harkinnanvaraisiin etuuksiin ja palvelui-

hin, mutta sosiaalityö on myös paljon muuta. Sosiaalityön ammatillista osaamista on

muun muassa yhteiskunnallinen sekä eettinen osaaminen, mutta ennen kaikkea yksilön

kohtaaminen ja erilaisten elämäntilanteiden huomioiminen. Sosiaalityö toimii välittäjänä

asiakkaan tarpeiden ja julkisen vallan tarjoamien mahdollisuuksien ja yhteiskunnan aset-

tamien normien välissä.

Mikäli Iso-Britannian Universal Credit – malli rantautuu Suomeen, on tärkeää oppia Iso-

Britannian muutoksen tuomista ongelmista ja huomioida ihmisten yksilölliset tarpeet

myös uudistuksessa. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, ettei sosiaalityön roolia ole vahvistettu

tai Universal Credit - mallin Suomeen tultaessa riittävästi huomioitu osana sosiaaliturva-

järjestelmää. Sosiaalityön asemaa ja roolia tulee vahvistaa, jotta perus- ja vähimmäisturva

voidaan taata kansalaisille myös jatkossa.

ABSTRACT

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business

Studies

Department of Social sciences

Social work

VALLINOJA, KATJA: The role of Social Work in the Universal Credit - model

Master's thesis, 72 pages

Advisor: PhD, Senior Lecturer Veli-Matti Poutanen

October 2019

Keywords: social work, social security, Universal Credit

______________________________________________________________________

This Master’s Thesis observers the role of social work in Finnish social security system

and studies what the status of social work could be, if Great Britain’s Universal Credit –

model would be used in Finland. This Master’s Thesis is an integrative literature review.

By analyzing the literature data, an impression about the role of social work in social

security will be form.

Finnish social security has described as complicated ”supportjungle”. The new govern-

ment is planning some changes. Different parties, but also some social- and health ser-

vices, has presented their point of view for the social security reform. Social work is an

important part of the Finnish basic and minimum security by using discretionary benefits.

Sufficiency of the basic security has been criticized, for example unemployment benefit

and housing allowance is not sufficient enough. That is why a lot of people must apply

basic social assistance from Kela (The Social Insurance Institution of Finland). Also,

many turns to city’s last-resort financial assistance.

Social worker is a gatekeeper for last-resort financial assistance and other services, but

social work is much more. Social work’s professional know-how includes for example

Social and Ethical expertise, but before anything encountering the individual and under-

standing different situations in life. Social worker acts as a mediator between the needs

of the customer, the services of the city and the norms of the society.

If Universal Credit – model will be used in Finland, it is important to learn about Great

Britain’s challenges and understand the individual needs of people. This literature review

shows, that the role of Social Work is not strong enough and it needs to be reinforced.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ............................................................................................................................. 1

2 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTUS .................................................................... 4

2.1 Tutkimuskysymys ja luotettavuus ............................................................................. 4

2.2 Integroiva kirjallisuuskatsaus .................................................................................... 5

2.3 Aineiston keruu ja kuvaus .......................................................................................... 7

2.4 Aineiston analyysi ja tutkimuksen eettisyys ............................................................. 9

3 SOSIAALITYÖN ASEMA PERUS- JA VÄHIMMMÄISTURVASSA ............................ 13

3.1 Suomalainen sosiaaliturva ........................................................................................ 13

3.2 Perusturvan dilemma ............................................................................................... 16

3.3 Sosiaalityön harkintavalta ........................................................................................ 17

3.4 Tarveharkintaisten etuuksien ongelmakohtia ........................................................ 19

3.5 Sosiaalityön tehtäväkenttä ....................................................................................... 20

3.5.1 Toimeentulotuki ........................................................................................... 22

3.5.2 Sosiaalinen luototus ..................................................................................... 24

3.5.3 Välitystili ....................................................................................................... 24

3.6 Huollollinen sosiaalityö ............................................................................................. 25

3.7 Elämänhallinta taloudenhallintaa? ......................................................................... 26

4 SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄN MUUTOSTARPEET ........................................... 28

4.1 Sosiaaliturvan kehittämistarpeet ............................................................................. 28

4.2 Muutospaineisiin vastaaminen................................................................................. 30

4.2.1 Perusturvapalkki ......................................................................................... 32

4.2.2 Perustulo ....................................................................................................... 33

4.2.3 Osallistavan sosiaaliturvan malli ................................................................ 34

4.2.4 Joustava perusturva .................................................................................... 35

5 UNIVERSAL CREDIT - MALLI ......................................................................................... 36

5.1 Universal Credit – mallin synty ja käytäntö ........................................................... 36

5.2 Universal Credit sosiaalityön näkökulmasta .......................................................... 38

5.3 Mikä on sosiaalityön asema Suomen uudistuksessa? ............................................ 40

5.3.1 Tarve taloussosiaalityölle? .......................................................................... 43

5.4 Universal Credit ja kritiikki..................................................................................... 45

5.4.1 Tuen maksaminen ja perhekohtaisuus ...................................................... 45

5.4.2 Vastikkeellisuus ja vaikutukset elämänhallintaan .................................... 47

6 YHTEENVETO ...................................................................................................................... 49

7 POHDINTA ............................................................................................................................ 52

LÄHTEET ................................................................................................................................. 58

KUVIOT

Kuva 1. Asumisen tuet. ............................................................................................................... 14

Kuva 2. Elämisen tuet. ................................................................................................................ 15

Kuva 3. Kannustavan perusturvan rakenne. ................................................................................ 37

Kuva 4. Sosiaalityön osaaminen. ................................................................................................ 42

TAULUKOT

Taulukko 1. Alustavat hakusanat .................................................................................................. 7

Taulukko 2. Aineisto. .................................................................................................................. 10

Taulukko 3. Eriarvoistumiskehityksen vähentämiskeinot. .......................................................... 29

Taulukko 4. Aikuissosiaalityön tarve. ......................................................................................... 41

1

1 JOHDANTO

Tein sosiaalityön kandidaatin tutkielman vuonna 2016 nimellä ”Sosiaalityön taloudellis-

ten tukikeinojen näkyminen asiakkaan arjessa ja elämänhallinnassa”, jossa tarkastelin

sosiaalityön tukikeinojen, eli sosiaalisen luototuksen, välitystilin sekä ennen kaikkea toi-

meentulotuen, merkitystä asiakkaan arkeen ja elämänhallintaan. Pro gradu -tutkielma jat-

kaa kandidaatin työtäni sosiaalityön asiakkaiden taloudellisissa asioissa sikäli, että tässä

tutkimuksessa tarkastelen sosiaalityön roolia osana sosiaaliturvaa ja tukiviidakkoa sekä

millaisia muutoksia sosiaaliturvajärjestelmään on kaavailtu.

Perustuslain 19 §:n mukaan oikeus sosiaaliturvaan lähtee siitä, että jokaisella, joka ei ky-

kene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään

toimeentuloon ja huolenpitoon työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuu-

den aikana. Suomalaiseen sosiaaliturvaan ovat oikeutettuja he, jotka asuvat vakinaisesti

Suomessa. Esimerkiksi työttömyyden kohdatessa, etuuksien hakeminen ja myöntäminen

ovat pitkälti neljän eri toimijan, TE-toimiston, ammattijärjestön kassan, Kansaneläkelai-

toksen ja viimekädessä kunnan sosiaalitoimiston, välistä vuoropuhelua.

Kansaneläkelaitos huolehtii etuuksista, joihin kuuluvat muun muassa työttömyysturva,

asumislisä, sairaus- ja vanhempainpäiväraha sekä lapsilisä. Aiemmin kuntien vastuulla

olleen perustoimeentulotuen siirtyminen Kelalle 1.1.2017 vaikutti merkittävästi myös so-

siaalityön tehtäväkenttään ja rooliin osana sosiaaliturvaa. Jokaista Kelan sosiaaliturva-

etuutta tulee erikseen hakea ja tukien myöntämisperusteet ovat tarkoin määrätty laissa.

Hakijoiden elämäntilanteet ja tuen tarpeet ovat kuitenkin yksilöllisiä, mikä osaltaan näyt-

täytyy sosiaalihuollon tuen tarpeena. Taloudelliset haasteet saattavat johtua elämänhal-

linnan haasteista tai ne voivat lisätä huono-osaisuutta muilla elämänalueilla. Elämänhal-

linnan vaikeudet sekä taloudelliset haasteet ja niissä tukeminen mielletään yleensä aikuis-

sosiaalityöhön, mutta käsitteenä aikuissosiaalityö on edelleen hyvin laaja. Tässä Pro

Gradu – tutkielmassa keskitytään aikuisikäisten sosiaalityöhön, jossa ollaan päivittäin te-

kemisissä sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa.

2

Julkunen (225-226, 2006) toteaa sosiaaliturvan epäonnistuneeksi, mikäli se ei pysty lie-

vittämänään köyhyyttä sekä estämään sen kasvua. Köyhyyden nostamisen etualalle kes-

kusteluissa johtaa herkästi väittelyyn siitä, mitä köyhyys on ja onko Suomessa köyhyyttä.

Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, jota varten on luotu useita erilaisia mittareita. EU:ssa

käytettävissä olevien määritelmien mukaan köyhiksi luetaan ne kotitaloudet, joiden ku-

lutusyksikköä kohti lasketut tulot ovat alle 60% väestön mediaanitulosta.

Erilaiset taloudelliset vaikeudet voivat kohdata juuri yllättävien muiden haasteiden seu-

rauksena, kuten sairastumisen, läheisen kuoleman tai asumishaasteiden vuoksi. Opiskeli-

jat, työttömät sekä eläkeläiset ovat kuitenkin edelleen useimmiten pienituloisimpia, joista

juuri vähimmäisturvan varassa elävien työttömien määrä on heikentynyt entisestään.

Köyhyys ja taloudelliset vaikeudet voivat kohdistua eri väestöryhmiin. (Kuivalainen ym.

2005, 67.)

Köyhyyteen, kuten muutoinkin taloudellisiin vaikeuksiin, voidaan tarkastella syitä niin

yhteiskunnallisista kuin yksilöllisistä tekijöistä. Yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa

terveysongelmat, riippuvuudet sekä yli varojensa eläminen, kun taas yhteiskunnallisia te-

kijöitä ovat muun muassa suuret asumiskustannukset, työttömyys sekä alhainen etuus- tai

palkkataso. (Saari 2015, 102.) Taloudellisista vaikeuksista kärsivä yksilö mielletään

yleensä yksineläväksi keski-ikäiseksi mieheksi. Taloudellisia vaikeuksia kohtaa kuiten-

kin yhä enemmän niin nuoret, yksinhuoltajat kuin vanhukset, joten asiakaskohderyhmä

ei ole niin selkeä. Näin erilaisille asiakasryhmille on sosiaalityön pystyttävä tarjoamaan

erilaisia keinoja taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi.

Hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka pitää sisällään köyhyyspolitiikan, jonka toimenpi-

teet kohdennetaan niitä tarvitseville köyhille, syrjäytyneille tai näiden vaarassa eläville.

Politiikan mukaisesti työttömyyden vähentäminen sekä työllistyminen ovat keskeisimpiä

tekijöitä köyhyyden vähentämisessä ja työllistymisen koetaan turvaavan köyhyydeltä.

Köyhyyden paikantuessa tiettyihin väestöryhmiin on havaittavissa ihmiset, jotka elävät

ensisijaisen ansioturvan ulkopuolella. Tämä näkyy toimeentulotuen tarpeen kasvussa.

(Kuivalainen ym. 2005, 111-112.) Vuoden 2016 loppuun kunnat myönsivät toimeentulo-

tuen, mutta perustoimeentulotuen siirtyessä 1.1.2017 kunnilta Kelalle vaikutti osaltaan

sosiaalityön rooliin köyhyyspolitiikassa. Viimesijaiset harkinnanvaraiset ehkäisevä sekä

3

täydentävä toimeentulotuki ovat kuitenkin edelleen kuntien myöntämiä etuuksia. Julku-

nen (43, 2006) mainitsee jo kymmenen vuotta ennen Kelasiirtoa valtion ja kuntien jän-

nittyneestä suhteesta; kunnat eivät Julkusen mukaan halua olla “hyvinvointivaltio”.

Työskentelen kunnan aikuissosiaalityössä, jossa asiakkaiden taloudelliset vaikeudet näyt-

täytyvät päivittäin. Aikuisten parissa tehtävällä sosiaalityöllä tarkoitetaan yleisimmin

kuntien sosiaalitoimistoissa tehtävää sosiaalityötä, joka keskittyy pääosin aikuisväestön

kysymyksiin (Karjalainen ym. 2019, 18). Sosiaalityöntekijä muun muassa ajaa asiakkaan

asioita niin perustoimeentulotukeen liittyen, tekee päätöksiä harkinnanvaraisesta ehkäi-

sevästä sekä täydentävästä toimeentulotuesta, ohjaa hakemaan tarvittavia sosiaaliturvaan

kuuluvia ensisijaisia etuuksia, hallinnoi välitystiliä sekä myöntää sosiaalista luototusta.

Köyhyys, huono-osaisuus ja taloudelliset haasteet ovat osa sosiaalityötä. Asiakkaiden ta-

loudelliset haasteet ovat laittaneet pohtimaan sosiaaliturvan toimivuutta ja millainen rooli

sosiaalityöllä on sosiaaliturvapolitiikassa.

Pro gradu – tutkimuksessani liitän tukiviidakko - ilmiön yleisemmin aikuisten parissa

tehtävään sosiaalityöhön ja rajaan sen sosiaaliturvan ympärille, enkä käsittele esimerkiksi

taustalta löytyviä syitä kuten mielenterveys- tai päihdeongelmia ja niiden hoitoa. Pro

Gradu – tutkimus suoritetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa lähden tarkastelemaan sosi-

aaliturvaa ja Suomeen kaavailtua Universal Credit – mallia, sekä sosiaalityön roolia jär-

jestelmässä tutkimuskysymyksillä

Millainen on sosiaalityön rooli suomalaisessa sosiaaliturvassa ja viimesijaisen

sosiaaliturvaetuuden myöntäjänä?

Mikä on sosiaalityön rooli Universal Credit - mallissa?

Tutkielma käynnistyy luvussa 2 kirjallisuuskatsauksen toteutuksella ja luvuissa 3 sekä 4

teoreettisella viitekehyksellä; millainen on suomalainen sosiaaliturva ja miten se näkyy

sosiaalityössä, mitä elämänhallinta on käsitteenä ja kuinka se näyttäytyy sosiaalityön asi-

akkaan arjessa sekä millaisia muutoksia sosiaaliturvajärjestelmään on jo esitetty. Luku 5

käsittelee kaavailtua Universal Credit-mallia ja sosiaalityön asemaa järjestelmässä. Ai-

neiston perusteella pyrin luomaan ymmärryksen siitä, miten sosiaalityö asemoituu sosi-

aaliturvajärjestelmässä. Tutkielma päättyy yhteenvetoon sekä pohdintaan.

4

2 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTUS

2.1 Tutkimuskysymys ja luotettavuus

Tässä Pro gradu - tutkielmassa kerrataan, millainen suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä

on, kuinka taloudellinen turvallisuus vaikuttaa ihmisen elämänhallintaan sekä hyvinvoin-

tiin ja kuinka haastavissa taloudellisissa tilanteissa voidaan joutua turvautumaan sosiaa-

lityöntekijän apuun. Asiakkaan auttamiseksi on rajallisia keinoja ja ne toimivat eri tavoin

eri asiakkaille. Tämä herättää kysymyksen siitä, millainen rooli sosiaalityöllä on sosiaa-

liturvan rinnalla? Kuinka asiakas itse kokee sosiaaliturvan riittävyyden ja miten se vai-

kuttaa hänen elämänhallintaansa? Näiden pohdintojen avulla tutkimuksen tutkimuskysy-

myksiksi on tarkentunut

Millainen on sosiaalityön rooli suomalaisessa sosiaaliturvassa ja viimesijaisen

sosiaaliturvaetuuden myöntäjänä?

Mikä on sosiaalityön rooli Universal Credit - mallissa?

Tutkimuksen luotettavuutta mitattaessa käytetään käsitteitä validiteetti sekä reliabiliteetti.

Niiden avulla arvioidaan, tutkitaanko kohderyhmää tai ilmiötä valituilla mittareilla luo-

tettavasti ja onko tutkimustulos toistettavissa sekä onko tutkimus harhatonta ja tarkkaa

kohdistuen juuri siihen, mitä tutkimuksessa on luvattu tutkia. (Aaltio & Puusa 2011, 154-

155; Tuomi & Sarajärvi 2009, 134-136.)

Olipa tieteellinen tutkimus laadullinen tai määrällinen, sen eri metodit jo itsessään aset-

tavat vaatimuksen julkisuudesta, kriittisyydestä sekä objektiivisuudesta, mitkä osaltaan

liittyvät myös tutkimuksen luotettavuuteen. Myös kirjallisuuskatsaus on tieteellinen tut-

kimus, joka noudattaa hyvän tutkimuskäytännön noudattamista. Kirjallisuuskatsauksen

tavoitteena on kehittää jo olemassa olevaa teoriaa ja tuoda siihen uusia näkökulmia, mutta

myöskin rakentaa uutta teoriaa tutkittavan aineiston pohjalta. Lisäksi katsaus voi arvioida

teoriaa, rakentaa kokonaiskuvaa ilmiöstä tai tarkastella teorian kehitystä historiallisesti.

Kuten muutkin tutkimukset, voi kirjallisuuskatsaus olla monipuolinen kokonaisuus eri

näkökulmista. (Salminen 2011, 3.)

5

Luotettavuutta voidaan arvioida muutaman vaatimuksen toteutumisella. On kuitenkin

muistettava tarkastella tutkimusta kokonaisuutena, jolloin vaatimusten tulee toteutua

myös suhteessa toisiinsa. Voidaan tarkastella esimerkiksi tutkimuksen kohdetta ja tarkoi-

tusta; onko aihe ajankohtainen ja mahdollisesti tuomassa uutta tietoa ilmiöstä? Oma si-

toutuneisuus tutkijana tuo esille miksi tutkimusaihe on tärkeä juuri tutkijalle ja ovatko

ajatukset muuttuneet tutkimuksen edetessä? Aineiston keruu ja sen analysoiminen tutki-

muksessa kertoo lukijalle sitoutuneisuudesta ja työhön paneutumisesta; onko aineistoa

kerätty systemaattisesti? (Tuomi & Sarajärvi 2009, 140.)

Kirjallisuuskatsauksessa aineiston laajuus vaikuttaa luotettavuuteen. Kuten kappaleessa

2.3 on kuvattu tutkimuksen aineistoa ja keruuta, on aineistoksi lopulta valikoitunut tark-

kaan rajattu ja analysoitu kokonaisuus. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on aineistoa pal-

jon tarjolla, minkä läpi käyminen ja karsiminen osaltaan edellyttää työhön paneutumista

ja sitoutumista.

2.2 Integroiva kirjallisuuskatsaus

Kirjallisuuskatsauksella voi olla erilaisia päämääriä; tavoitteena voi olla sekä olemassa

olevan teorian kehittäminen, että uuden teorian rakentaminen jo olemassa olevan tiedon

avulla. Myös arvioiminen, ongelmien ymmärtäminen ja kokonaiskuvan hahmottaminen

tutkittavasta ilmiöstä voivat olla katsauksen lähtökohtia. Kaiken tämän lisäksi kirjalli-

suuskatsaus voi kuvata teorian tai ilmiön kehitystä historiallisesti. (Salminen 2011, 3.)

Kirjallisuuskatsaukset eivät ole yhdellä muotilla tehtyjä, vaan erilaiset päämäärät mah-

dollistavat katsaukselle monipuolisen sekä persoonallisen otteen. Tavoitteista riippumatta

jokaisen kirjallisuuskatsauksen tulee täyttää tietyt kriteerit; sen tulee perustua alkuperäi-

sestä korkealaatuisesta tutkimustyöstä tehtyihin johtopäätöksiin sekä toteuttaa menetel-

mää, joka on toistettavissa oleva ja systemaattisesti toteutettu. (Salminen 2011, 5.)

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tavoitteena on ymmärtää suomalaista sosiaaliturvajärjes-

telmää sekä Universal Credit – mallia, mutta myös peilata mallia suomalaiseen yhteis-

kuntaan ja miten sosiaalityö tässä kaikessa näyttäytyy. Kirjallisuuskatsaus perustuu pro-

6

sessimaiseen tieteelliseen toimintaan ja näin ollen se on systemaattinen tutkimusmene-

telmä. Kirjallisuuskatsauksen tärkein tehtävä on kehittää tieteenalan teoreettista ymmär-

rystä, kehittää teoriaa tai arvioida olemassa olevaa teoriaa. Kirjallisuuskatsauksen avulla

on mahdollista muodostaa kokonaiskuva tietystä aihealueesta. (Suhonen ym. 2016, 7.)

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus voidaan jakaa neljään eri piirteeseen; kartoittava, selit-

tävä, kuvaileva tai ennustava (Hirsjärvi ym. 2009, 138). Tutkimuskysymykset Millainen

on sosiaalityön rooli suomalaisessa sosiaaliturvassa ja viimesijaisen sosiaaliturvaetuu-

den myöntäjänä? sekä Mikä on sosiaalityön rooli Universal Credit – mallissa? jo itses-

sään määrittävät katsauksen kuvailevaksi, mikä on yksi yleisimmin käytetyistä kirjalli-

suuskatsauksen perustyypeistä. Vaikka siinä ei varsinaisesti ole tiukkoja ja valmiiksi ra-

jattuja sääntöjä, vaatii se tekijältään aineiston laajaa tuntemusta sekä sen tarkkaa analy-

sointia; kuvaileva katsaustyyppi mahdollistaa ilmiön laaja-alaisen sekä perusteellisen ku-

vaamisen. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus voidaan jaotella kahteen erilaiseen orientaatioon,

narratiiviseen sekä integroivaan, joista jälkimmäistä on toteutettu tässä tutkimuksessa.

(Salminen 2011, 6.)

Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollistaa monipuolisen ilmiön kuvauksen ja jo tutki-

tusta aiheesta uuden tiedon tuottamisen. Koska integroivassa katsauksessa on mahdollista

tarkastella ilmiötä laajemmin eikä se ole niin valikoiva, sopii se tyyliltään parhaiten tämän

työn tutkimukselle, jossa kartoitetaan sosiaalityön kannalta relevantteja ongelmakohtia

perus- ja vähimmäisturvassa. (Salminen 2011, 8; Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016,

107.) Integroivalle kirjallisuuskatsaukselle ominaista on esitettävien taustakysymyksien

laajuus sekä ilmiön monipuolinen kuvaileminen (Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016,

108). Jo aineistoa etsiessä varmistui integroivan katsauksen käyttö, sillä aineistohaku oli

toteutettava laajemmassa mittakaavassa eri tietokantoja mutta myös sosiaalista mediaa

käyttäen ja analysointi vaati eri perspektiivien tarkastelua, kuitenkin sosiaalityön näkö-

kulma huomioiden. Salmisen (2011, 8) mukaan integroiva kirjallisuuskatsaus vaatii kui-

tenkin kriittisemmän aineiston tarkastelun, mikä sopii omalle tutkija-minälleni tyylinä ai-

neiston lukuun.

7

2.3 Aineiston keruu ja kuvaus

Aineistohaku käynnistyi tiedonhankintasuunnitelman avulla, johon on hahmoteltu niin

käsitekarttaa kuin asiasanastoa. Tarkoituksena oli siirtyä laajemmista kokonaisuuksista

rajatumpiin käsitteisiin. Käsitekartan avulla oli mahdollista löytää tutkimuskysymyksen

kannalta relevantit käsitteet. Lopulta tärkeimmiksi kokonaisuuksiksi muodostuivat sosi-

aalityö, sosiaaliturva sekä Universal Credit-malli. Näiden käsitteiden avulla jäsentyivät

mahdolliset hakusanat (Taulukko 1.), joita yhdistelemällä oli mahdollista löytää työn kan-

nalta oleelliset hakukriteerit ja toteuttaa testihakuja.

Taulukko 1. Alustavat hakusanat

Suomi Englanti Huomioitava

Sosiaalityö Social work / care / service  

Aikuissosiaalityö Adult social work / care /ser-

vice

Usein Suomen ulkopuolella ter-

veydenhuollon näkökulma

Talouden hallinta Management of finances  

Sosiaaliturva (-järjes-

telmä)

Social security / welfare  Sosiaaliturvajärjestelmän

eroavaisuudet eri maissa

Toimeentulotuki (Basic) Social assistance /

Income support

 

Taloushallinta Financial administration Sosiaalityöntekijän tekemä

edunvalvonta

Perusturva Basic security

Universal Credit Universal Credit Suomessa kutsutaan myös

yleistulona/yleistukena

Sosiaalihuolto Social Administration

Perustulo Basic income

Testihakuja suorittamalla löytyivät relevantit hakusanat ja -lauseet systemaattiseen tie-

donhakuun. Esimerkiksi aikuissosiaalityö käsittää Yhdysvalloissa sekä Britanniassa

enemmänkin terveydenhuollollista näkökulmaa, kun taas Suomessa toimeentulotuki ja

taloudellisissa haasteissa auttaminen liittyvät kiinteästi aikuissosiaalityön kenttään. Myös

8

sosiaaliturvajärjestelmä on erilainen ja usein terveydenhuolto ulkomailla vaatii vakuutuk-

sia, kun taas Suomessa terveydenhuolto on kaikille saatavissa ja sosiaalityö on eriytynyt

omaksi professiokseen. Iso-Britanniassa Universal Credit – malli on osittain erilainen

kuin muissa maissa, ja Suomessa mallista käytetään myös nimitystä yleistukimalli.

Testihakujen vuoksi varsinainen aineistohaku helpottui; aineistohakua suorittaessa käsit-

teitä joutui katkaisemaan tietokantojen vaatimilla tavoilla, esimerkiksi Melindassa hake-

malla sanoin sosiaalityö? ja sosiaaliturva?, jolloin tietokanta pystyy löytämään sanat eri

muodoissa. Hakulauseita muodostui helposti käyttämällä AND ja OR jakoa, kuten esi-

merkiksi social work OR services AND social security, jolloin tietokannat antoivat raja-

tummin tarkasteltavaksi aineistoa. Lisäksi aineistoa hakiessa oli tietokannan tarjotessa

kriteerinä tieteellisen julkaisutoiminnan luokitusjärjestelmä Peer Reviewed, jolloin jo ai-

neistoa etsiessä pystyi rajaamaan hakutulokset tieteellisiin julkaisuihin. Kriteeristä huoli-

matta hakuja joutui suorittamaan useilla eri yhdistelmillä, jotta pystyi varmistumaan ha-

kusanojen oikeellisuudesta.

Tieteellisen aineistohaun lisäksi hyödynnettiin sosiaalisen median, Facebookin, eriarvoi-

suusvarasto - sekä sosiaalityön uraverkosto - ryhmiä, joihin molempiin päivitetään näh-

täväksi ajankohtaista tieteellistä aineistoa. Eriarvoisuusvarastoon kerätään ensi sijassa

tutkimustietoon pohjaavia eriarvoisuutta ja hyvinvointia koskevia julkaisuja. Samaten

ryhmään voi lisätä viranomaisten ja tutkimuslaitosten sekä palveluntuottajien tiedotteita

ryhmän aihepiiristä. Ryhmää ylläpitävät Sakari Kainulainen, Maria Ohisalo, Juho Saari

ja Paula Saikkonen, jotka ovat tutkimustiedon tuottajia omalla tieteenalallaan.

Ryhmä osoittautui yhdeksi tärkeäksi osaksi aineiston keruuta, sillä ryhmässä julkaistaan

ajantasaista tutkimustietoa, mutta myös keskustellaan eri näkökulmia huomioiden ja yh-

den julkaisun keskusteluista oli mahdollista löytää linkkejä jälleen uusiin julkaisuihin,

jotka olisivat muulla tieteellisellä aineistohaulla saattaneet jäädä huomaamatta. Salmisen

(31, 2011) mukaan kirjallisuuskatsauksessa keskeistä lähdeaineistoa ovat myös alan joh-

tavat kansainväliset lehdet, sillä ne luovat paljon mahdollisuuksia. Pro Gradu – tutkiel-

massa on lisäksi käytetty ei-tieteellisiä lehtiä aineistona, sillä niiden haastattelut tarjoavat

tietoa suoraan kansalaisilta, joiden ääni on myös tärkeää saada kuuluviin.

9

Varsinaista aikarajausta ei ollut, mutta koska kyseessä on hyvin ajankohtainen aihe, vali-

koitui aineistoon mahdollisimman tuoreita aineistoja. Varsinaista saatavuuskriteeriä ai-

neistolle ei ollut, sillä tarkempi tarkastelu osoitti lähes kaikkien valittujen aineistojen ole-

van joko sähköisessä muodossa tai lainattavissa.

Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollistaa vaihtelevan aineiston (Sulosaari & Kajander-

Unkuri 2016, 108). Lopullinen aineisto on monipuolinen ja sisältää niin väitöskirjoja, tut-

kimusartikkeleja, tietokirjallisuutta, mielipidekirjoituksia, uutisointia kuin laajempia tut-

kimuskokonaisuuksia ja selvityksiä. Aineistonhaun aikaan ilmiö on hyvin ajankohtainen

niin Iso-Britanniassa kuin Suomessa, joten aineistoa on paljon tarjolla, mutta tutkimuksia,

jotka keskittyvät puhtaasti sosiaaliturvauudistukseen ja sosiaalityöhön ei hauissa löyty-

nyt. Näin ollen eri aineistoja toisiinsa vertaamalla luodaan sosiaaliturvauudistukseen so-

siaalityön näkökulma.

2.4 Aineiston analyysi ja tutkimuksen eettisyys

Integroitu kirjallisuuskatsaus etenee loogisesti tutkimuskysymyksen asettamisesta aineis-

tohakuun, aineistokeruuseen, aineiston laadun arvioimiseen ja aina aineiston analysoin-

tiin (Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016, 1110). Analyysissä päämääränä on puolueeton

ja tarkka aineiston tulkinta (Whittemore & Knafl 2005, 550). Analysointivaiheen katso-

taan olevan kaikista haastavin ja hyvä olisikin suunnitella se jo ennen varsinaisen kat-

sauksen aloittamista. Aineistosta tulee koota tarvittava tieto ja luokitella se, jonka jälkeen

tieto esitetään esimerkiksi käsitekarttojen avulla.

Tuotettua tietoa verrataan toisiinsa ja samanlaisuudet tai erilaisuudet tulee osoittaa. Joh-

topäätökset saadusta tiedosta osoittavat mahdolliset ristiriitaisuudet. (Sulosaari & Kajan-

der-Unkuri 2016, 113.) Analysoinnin olen etukäteen suunnittelut niin ajallisesti, kuin

alustavien odotettavissa olevien käsitteiden kannalta; mitä tuloksia aineistosta on odotet-

tavissa nimen ja tiivistelmän perusteella, ja tuoko aineisto uusia tuloksia esiin. Kirjalli-

suuskatsaus mahdollistaa useita erilaisia analysointitapoja ja niiden yhdistelyjä.

Aineiston käsittelymenetelmän valintaan vaikuttaa se, millaista tietoa katsauksella halu-

taan tuottaa (Kangasniemi & Pölkki 2016, 82). Integroiva kirjallisuuskatsaus on hyvä tapa

10

tuottaa uutta tietoa jo tutkitusta aiheesta (Suhonen ym. 2016, 13). Pro gradu – tutkiel-

massa yhdistetään jo saatua tietoa suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä sekä Iso-Bri-

tannian Universal Credit – mallista toisiinsa sosiaalityön näkökulmasta. Tällainen katsaus

voi keskittyä tutkimustuloksiin sisältäen moninaisia johtopäätöksiä. Tällöin keskeinen

piirre on tutkimusten tulosten synteesi, eli yhdistäminen. Analyysin ja synteesin tekemi-

nen voi olla haastavaa, mutta voi parhaimmillaan tuottaa laajan ymmärryksen tutkimuk-

sen kohteena olevasta ilmiöstä. (Suhonen ym. 2016, 13.) Synteesin tuottamiseksi teoreet-

tisen aineiston lisäksi tarkempaan tarkasteluun otetut aineistot ovat kuvattuna Taulukossa

2.

Analysoimalla saatua tietoa suomalaisesta sosiaaliturvasta sekä Iso-Britannian Universal

Credit – mallista, joita tarkempaan tarkasteluun on otettu, saadaan yhdistettyä tulokset

sosiaalityön kontekstiin vastaten tutkimuskysymyksiin; Millainen on sosiaalityön rooli

suomalaisessa sosiaaliturvassa ja viimesijaisen sosiaaliturvaetuuden myöntäjänä? sekä

Miten sosiaalityön rooli näyttäytyisi Universal Credit-mallissa?. Koska Suhosen ym. (13,

2016) mukaan integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollistaa kriittisen arvioinnin, tarkastel-

laan syntynyttä synteesiä kriittisemmin arvioiden kappaleissa 5.4 sekä 7.

Taulukko 2. Aineisto.

Tekijä (t) Aineiston nimi Julkaisija

BASW - the profes-

sional association for

social work and social

workers

BASW England comments on

new Universal Credit stats

British Association of

Social Workers, 2019

Karjalainen, Pekka,

Anna Metteri & Ström-

berg-Jakka

Tiekartta 2010 – Aikuisten parissa

tehtävän sosiaalityön tutkimussel-

vitys

Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriö, 2019

Karttunen, Kirsti Britanniasta tuli kurjuuden kunin-

gaskunta, jossa lapsista liki joka

kolmas elää köyhyydessä

Yle, 2019

Lennon, Eeva Sosiaaliturva Britanniassa Yhteiskuntapolitiikka,

2018

11

Maanselkä, Asmo Sosiaaliturvan yleisavain. Britan-

nian Universal Credit yhdisti tuet.

Onko tästä malli Suomelle?

Eva – Elinkeinoelä-

män valtuuskunta,

2018

Maanselkä, Asmo Kannustava perusturva. Iso-Bri-

tanniasta mallia Suomen sosiaali-

turvauudistukseen

Ajatushautomo Kom-

passi, verkkojulkaisu

Machin, Richard The professional and ethical di-

lemmas of the two-child limit for

child tax credit and universal

credit

Ethics and Social

Welfare, 2017

Malinen, Fanny Britannian yleistukimalli on kata-

strofi, jota ei kannata kokeilla

Suomessa

Kansan Uutiset, 2018

Martin, Josh Universal credit to basic income:

a politically feasible transition?

De Gruyter Online –

Academic publishing,

basic income stud.

2016

Mathieu, Despard R.,

Gina A. N. Chowa &

Lauren J. Hart

Personal financial problems: Op-

portunities for social work inter-

ventions?

Journal of Social Ser-

vice Research, 2012

Mathieu, Despard R. &

Gina A. N. Chowa

Training social workers in per-

sonal finance: An exploratory

study

Journal of Social

Work Education, 2013

Millar, Jane Universal Credit: the UK’s new

working-age benefit

Kansaneläkelaitos,

2018

Millar, Jane & Fran

Bennett

Universal credit: assumptions,

contradictions and virtual reality

Social Policy & Soci-

ety, 2017

Sainsbury, Roy Universal credit: the story so

far…

Journal of Poverty and

Social Justice, 2014

Salomäki, Anne Kokemuksia Britanniasta: Yleis-

tuki ei ole oikotie onneen

Talentia, 2018

Sevänen, Sanna Sosiaaliturvaa ei ole helppo yksin-

kertaistaa

Sosiaalivakuutus,

2019

12

Suonio, Mari, Sakari

Kainulainen, Titi

Gävert, Raija Väisänen

& Juho Saari

Kun vaikeudet kasautuvat – pitkä-

aikaisasiakkuudet sosiaalialan ai-

kuistyössä

Tampere University

Press, 2017

Pro gradu - tutkielmassani sitoudun noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan

ohjeita tutkimuksen suorittamisesta hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla.

Tiedeyhteisön ohjeita ovat rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyössä sekä tu-

losten arvioinnissa. (TENK 2002, 3.) Yliopisto-opintojen aikana tutkimustyön tekoa on

harjoiteltu ja oppien mukaisesti myös Pro gradu – tutkielmassa pyritään huolelliseen tie-

teelliseen kirjoittamiseen.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita ovat käyttää tieteellistä tietoa eettisten peri-

aatteiden mukaan ja käyttää eettisiä tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Tieteellinen tieto

on myös avointa kaikille. (TENK 2002, 3.) Pro gradu – tutkielma on toteutettu niin, että

sekä ohjaaja kuin opponentti ovat voineet tarkastella tutkielmaa ajankohdasta riippu-

matta. Lisäksi aiheesta kiinnostuneet kollegat ovat saaneet lukea keskeneräistä tutkiel-

maa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeen mukaan tutkimukset suunnitellaan, to-

teutetaan ja raportoidaan tarkkaan tieteellisen tiedon edellyttämällä tavalla. (TENK 2002,

3.) Tätä kohtaa tukevat Pro gradu – seminaarit, joiden aikana on toteutettu tutkimussuun-

nitelma ja työstetty tutkielman etenemistä yhdessä opiskelijatovereiden sekä ohjaajan

kanssa. Koska tieteellinen tieto on avointa kaikille, on tutkielman päässyt lukemaan en-

nen arviointia myös ulkopuoliset tahot.

13

3 SOSIAALITYÖN ASEMA PERUS- JA VÄHIMMMÄISTURVASSA

3.1 Suomalainen sosiaaliturva

Sosiaaliturvajärjestelmät ovat monimutkaisia kokonaisuuksia ja koostuen erilaisista la-

eista, asetuksista, päätöksistä, soveltamisohjeista ja -käytännöistä, tulkinnoista ja sopi-

muksista. Sosiaaliturvajärjestelmän malleja on erilaisia ja nykyisten EU-maiden malleja

ja sosiaaliturvajärjestelmiä on jaettu bismarckilaisiin ja beveridgeläisiin järjestelmiin.

Bismarckilainen malli pohjautuu vakuutuspohjaisiin ansiosidonnaisiin etuuksiin, jotka

määräytyvät vakuutetun tai perheen huoltajan työskentelyn mukaan, kun taas Beveridge-

läiseen malliin kuuluvat tasasuuruiset edut, jotka ovat saatavissa tarveharkintaisina ja asu-

misperusteisina. (Kari 2011, 7-8.)

Sosiaalityöhön vaikuttaa vakuutuspohjainen sosiaalipolitiikka. Kahteen malliin jaottelua

on viety eteenpäin ja malleiksi ovat muotoutuneet anglo-saksinen, keskieurooppalainen,

pohjoismainen, eteläeurooppalainen sekä uusien EU-maiden mallit. Pohjoismaiseen eli

sosiaalidemokraattiseen eli institutionaaliseen malliin kuuluu Suomi. Mallissa sosiaali-

turvalla on vahva instituutioihin ja järjestelmiin rakentuva asema, ja siihen oleellisesti

kuuluvat kattavat sosiaalipalvelut ja sosiaalihuolto. (Kari 2011, 9, 12.)

Lakisääteisen sosiaaliturvan tulonsiirtojen rinnalla julkisilla palveluilla, kuten sosiaali-

huollon palvelut, on tärkeä osuus. Julkisen sosiaalipolitiikan tavoitteena on kaikkien hy-

vinvoinnin turvaaminen. Lakisääteisen ja pakollisen sosiaaliturvan lisäksi Suomen sosi-

aaliturvaan kuuluu EU:n näkökulmasta myös erilaiset lisäedut kuten kassat ja säätiöt sekä

niin sanottu muu turva, kuten yksityinen vakuutus. (Kari 2011, 9, 12.) Ihalainen & Ket-

tunen (26, 2011) painottavat, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin saman-

kaltainen kuin muiden Pohjoismaiden. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion peruspiirteitä

ovat universaalisuusperiaate, yhdenvertaisuus, julkisen sektorin vahvuus sekä melko ras-

kas verotus.

Kari (12-25, 2011) jaottelee lakisääteisen sosiaaliturvan sairaus- ja äitiysturvaan, eläkkei-

siin, työtapaturmaturvaan, työttömyysturvaan sekä lapsilisään. Sosiaaliavustukset, sosi-

14

aalipalvelut sekä sosiaalihuolto ei Karin luokittelussa ole osa sosiaaliturvaa, mutta mai-

nitsee, että suomalaisessa kielenkäytössä ne mielettään osaksi sosiaaliturvaa. Kari kirjoit-

taa, että EU-maissa toimeentulotuki kuuluu useimmiten julkisten palvelujen piiriin, mutta

joissakin maissa “sosiaalinen suojelu” kuuluu kirjon tai kansalaisjärjestöjen piiriin.

Myös Kotkas (61, 2017) painottaa, ettei toimeentulotuki kuulu sosiaaliturva-asetuksen

asialliseen soveltamisalaan, sillä kyse on asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesta sosi-

aalihuoltoon luettavasta viimesijaisesta sosiaaliavustuksesta. Ihalainen & Kettunen (28,

2011) taas painottavat, että sosiaaliturva koostuu useista eri osista, mutta se voidaan jakaa

muun muassa sosiaalipalveluihin sekä toimeentuloturvaan. Toimeentuloturvaan luetaan

lakisääteinen sosiaalivakuutus ja sitä täydentävät tuet ja etuudet. Jälkimmäiseen kuuluvat

mm. asumistuki ja toimeentulotuki (Kuva 1.).

Kuva 1. Asumisen tuet.

Julkunen (31, 2006) kirjoittaa, että Suomea on kutsuttu pohjoismaisen mallin vaatimatto-

maksi seurailijaksi ja hyvinvointivaltiotamme pohjoismaisen mallin halpaversioksi. Jul-

kunen kokee, ettei Suomi ole koskaan yltänyt Ruotsin ja Tanskan tasolle, kun puhutaan

palvelujen tarjonnasta, perusturvan tasosta ja työllisyydestä. Jos Suomessa olisi yhtä laaja

Asumisen tuet

Toimeentulotuen asumisosa

Yleinen asumistuki

15

julkinen sektori kuin muissa Pohjoismaissa, tulisi Suomessa Julkusen mukaan olla julki-

sen sektorin työpaikkoja 200 000 enemmän. Julkunen (40, 2006,) nostaa esille Worlds

Values Survey-tutkimuksen (1996), jossa kysytään syitä köyhyydelle; Ruotsissa ja Suo-

messa laiskuutta syytti 17-20% ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta 61-66%.

Esimerkiksi työttömyyden kohdatessa, etuuksien hakeminen ja myöntäminen on pitkälti

neljän eri toimijan, TE-toimiston, ammattijärjestön kassan, Kansaneläkelaitoksen ja vii-

mekädessä kunnan sosiaalitoimiston, välistä vuoropuhelua; etuuksien hakeminen on pirs-

taleista ja monimutkaista (Kuva 2.)

Kuva 2. Elämisen tuet.

Suomessa sosiaalihuollon ja sosiaalityön toimintaan on siirtynyt ajatus sosiaaliturvasta

oikeutena. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) yhtenä määritelmänä on vähentää eriarvioi-

suutta sekä edistää hyvinvointia. (Kananoja 2017, 25, 30.) Timo Toikko (213-215, 2005)

Elämisen tuet

Ansiopäiväraha

Peruspäiväraha

Työmarkkinatuki

Elatustuki

Lapsilisät

Toimeentulotuen perusosa

Täydentävä toimeentulotuki

Ehkäisevä toimeentulotuki

16

on määrittänyt sosiaalityön olevan materiaalista auttamista, mutta myös ”henkis-sielul-

lista” tukemista. Materiaalinen sosiaalityö vaatii ongelmien luokittelua, jolloin tarkoituk-

sena on usein ongelmien hallinta ratkaisemisen sijaan.

3.2 Perusturvan dilemma

Perusturvan tehtävänä on taata kaikille ihmisille oikeus hyvään ja ihmisarvoiseen elä-

mään; elämisen perusedellytysten turvaaminen on yhteiskunnan perustehtävä. Perustur-

van taso on kuitenkin matala ja sitä on entisestään leikattu viime vuosina. (Soste 2019,

7.) Ohisalon ja Määtän (42, 2014) mukaan perusturvan riittävyys on laaja sosiaalipoliit-

tinen dilemma, joka liittyy vahvasti keskusteluun kolmannen sektorin yhteiskunnallisesta

merkityksestä osana heikossa asemassa olevien ihmisten auttamista. Ohisalo ja Määttä

kuvaavatkin suomalaista hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa byrokraattiseksi tukiviida-

koksi, jossa monet tuet ja avun muodot jäävät ylipäätään hakematta hakemisen vaikeuden

vuoksi tai siksi, että hakijan toimintakyky on heikentynyt.

Kandidaatin tutkielmassani (2016) perehdyin erinäisiin syihin, miksi etuuksia ei haeta.

Yhdeksi syyksi Nummela (93-95, 2011) mainitsee liian vähäisen tiedon saatavilla ole-

vista etuuksista; tukea ei osata hakea, kun esimerkiksi riittämätön koulutus voi johtaa

siihen, ettei asiakas löydä palveluiden äärelle. Asiakkaan on itse osattava etsiä tietoa tar-

jolla olevista palveluista ja löydettävä tiensä niin sanotusti eri luukuille; ja kun oikealle

luukulle on löydetty, tulisi osata täyttää hakemukset tiukkojen vaatimusten mukaisesti.

Hakemuksissa ohjeet saattavat olla liian epäselviä eikä asiakas ymmärrä esimerkiksi toi-

meentulotuen käytäntöjä. Nummela (95, 2011) mainitsee esimerkiksi tilanteesta asiak-

kaan, jota haastateltiin leipäjonossa. Hän oli hakenut aikaisemmin toimeentulotukea,

mutta saanut hylkäävän päätöksen. Taloudellisen tilanteen huonontuessa hän ei kuiten-

kaan ymmärtänyt olevansa oikeutettu hakemaan uudestaan ja todennäköisesti saamaan

myönteisen toimeentulotukipäätöksen.

Ohisalo ja Määttä (43, 2014) jatkavat, ettei perusturvan täsmällistä sisältöä ole lain tasolla

tai muutoinkaan kiistattomasti määritelty. Tyypillisesti perusturvaksi kuitenkin määritel-

lään perustuslain 19. Pykälän perusteella myönnettävät etuudet, jotka ovat työmarkkina-

tuki, työttömän peruspäiväraha, sairauspäiväraha, äitiys- isyys- ja vanhempainpäiväraha,

17

kansaneläke ja kotihoidontuen täysi lisäosa. Näillä etuuksilla helpotetaan ihmisten ja per-

heiden erilaisia sosiaalisia riskejä ja toimeentulo-ongelmia. Mikäli määritelmää laajenne-

taan kattamaan kaikki ansiosidonnaisten ja vakuutusperusteisten tukien ulkopuoliset

etuudet, myös opinto- ja asumistuen sekä toimeentulotuen voi katsoa kuuluvan perustur-

vaetuuksien joukkoon. Sosiaaliturva toimii viimesijaisena turvana sosiaalista syrjäyty-

mistä ja köyhyyttä vastaan.

Myös Ohisalo ja Määttä (44, 2014) muistuttavat, että perusturvaetuuksien taso on matala,

minkä vuoksi ensisijaisten etuisuuksien saajat joutuvat usein turvautumaan asumistukeen

ja usein myös viimesijaiseen tukeen eli toimeentulotukeen. Korkeat asumiskustannukset

ovat suurin yksittäinen toimeentulotuen myöntämisen peruste, ja usein varsinkin yhden

aikuisen ruokakunnissa joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen välttämättömien me-

nojen kattamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2017 työmarkkinatuen saajista 37% joutui hake-

maan viimesijaista toimeentulotukea riittävän toimeentulon turvaamiseksi (Pulkka 2019,

9).

3.3 Sosiaalityön harkintavalta

Sosiaalityöntekijällä on valta harkintaan, kuten harkinnanvaraisissa toimeentulotukipää-

töksissä ja palveluiden myöntämisessä. Tarveharkintaisuus kytkee etuuden ihmisen ja ko-

titalouden elämäntilanteeseen, mikä osaltaan antaa työntekijälle harkintavaltaa etuuden

myöntämiseen. Käytännössä toimeentulotuki on kuitenkin varsin tarkoin ohjeistettu ja

normitettu myös harkinnanvaraisessa ehkäisevässä toimeentulotuessa. (Saari & Behm

2017, 135.)

Metteri (2012) on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaaliturva-

lupausta ja sen pettämistä kohtuuttomiksi koettujen tilanteiden valossa sekä sosiaalityön

ammatillista paikkaa hyvinvointivaltion murroksessa. Hyvinvointivaltion lupaukset luo-

vat kansalaisille ja hyvinvointivaltion asukkaille tietyt odotukset ja tekevät erilaisissa ris-

kitilanteissa selviytymisen ennakoitavaksi. Nämä lupaukset on kirjattu lakeihin, säädök-

siin ja politiikkaohjelmiin. Suomalainen sosiaaliturvapolitiikka korostaa, että sosiaali- ja

terveydenhuollon palvelut, ansiosidonnainen sosiaaliturva ja vähimmäisturva ovat kes-

18

keisiä, alati kehitettäviä kohteita. Järjestelmää kehittämällä ehkäistään ja vähennetään va-

kavia köyhyysongelmia, syrjäytymistä ja huono-osaisuuden kasautumista. (Metteri,

2012, 33.)

Sosiaaliturvapolitiikan toteuttamisessa sosiaalityöllä on tärkeä rooli. Sosiaalityöntekijän

ammatillinen arviointi ja harkinta ovat useiden julkisen vallan tukien ja kontrollitoimien

perusteena. Sosiaalityöntekijä toimii portinvartijana moniin harkinnanvaraisiin etuuksiin

ja palveluihin; vammaispalvelulain sekä sosiaalihuoltolain mukaiset etuudet ja palvelut

sekä harkinnanvarainen ennaltaehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki, josta tarkemmin

kappaleessa 3.5.1. Näiden lisäksi sosiaalityöntekijät ovat myötävaikuttamassa monien so-

siaalivakuutusetuuksien myöntämiseen. (Metteri 2012, 39.)

Sirviön ym. (2015) artikkelissa tutkitaan, millaisena sosiaalityöntekijöiden harkintavallan

käyttö ilmenee ehkäisevän toimeentulotuen päätöksenteossa. Näkökulma on sosiaalityön-

tekijöiden, joiden ajatuksia on koottu ryhmäkeskusteluaineistosta. Konkreettisena apu-

keinona sosiaalityöntekijät nostavat esille taloussuunnitelman teon asiakkaan kanssa;

mietitään yhdessä, mitä tuloja on ja mihin ne menevät, olisiko jotain mistä voitaisiin kar-

sia. Lisäksi haastateltavat sosiaalityöntekijät pohtivat, onko asiakas osannut hakea muita

etuuksia, kuten asumistukea? Tarvittaessa asiakasta autetaan hakemaan ensisijaisia tuki-

keinoja, jotta sosiaalitoimen viimesijaiselta tuelta vältyttäisiin. (Sirviö ym. 2015, 253,

255.)

Metterin (40, 2012) mukaan sosiaalityöntekijä on välittäjä asiakkaan henkilökohtaisten

tarpeiden ja julkisen vallan tarjoamien mahdollisuuksien sekä palveluiden ja yhteiskun-

nan asettamien normien välissä. Sosiaalityöntekijä huomioi asiakkaan tarpeita järjestel-

mään päin ja taas yhteiskunnan normeja asiakkaaseen päin. Metteri (107, 2012) nostaa

sosiaalityön harkinnan haasteeksi ennen kaikkea sosiaaliturvan alikäytön; ihminen ei hae

sosiaaliturvaa muun muassa tiedon puuttuessa, osaamattomuutta ja jaksamattomuutta, hä-

peästä tai kontrollin pelossa. Metteri (216, 2012) kokee, etteivät eri organisaatiot ja am-

mattilaiset tee yhteistyötä, eivät selvitä kokonaistilannetta eivätkä katso asiakkaiden ti-

lanteita riittävän monipuolisesti. Asiakkaan omalle vastuulle jää kulkea ”luukulta toi-

selle” ja omien asioiden hallinnoiminen, mihin monella ei ole tietoa, osaamista, käytän-

nön mahdollisuuksia tai jaksamista. Tähän sosiaalityö kohtaa päivittäin.

19

3.4 Tarveharkintaisten etuuksien ongelmakohtia

Kun puhutaan tarveharkinnasta, tarkoitetaan sillä sosiaaliturvaetuuksien yhteydessä toi-

meentulomahdollisuuksien yksilöllistä arviointia. Hakkaraisen (91, 2012) mukaan yli

kolmasosa kaikista sosiaaliturvaa koskevista epäkohtien kuvauksista liittyy tarveharkin-

taisiin etuuksiin; universaalit kaikille kansalaisille kuuluvat etuudet koetaan oikeudenmu-

kaisempina kuin tarveharkintaiset etuudet, joihin liittyy byrokraattisia ja nöyryyttäviä

piirteitä. Esimerkiksi toimeentulotuen hakemisen ongelmana on se, että hakijaa, asia-

kasta, kohdellaan objektina, jolle ei anneta oman elämän toimijan asemaa, asiantunti-

juutta. Hakkaraisen mukaan käytännöissä korostuu kontrolli, päällekkäisten tositteiden

toimittaminen ja asiakkaan yksityiselämään puutuminen.

Hakkarainen (2012) on tutkinut tarveharkintaisiin etuuksiin liittyviä epäoikeudenmukai-

suuden kokemuksia, jotka ilmaantuvat toimeentulotuen, asumistuen ja työmarkkinatuen

hakemisessa. Hakkaraisen mukaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen hakemisen yksi

keskeinen ero on se, että toimeentulotukea hakiessa asiakkaan tulee todistaa köyhyytensä,

kun taas työvoimatoimistossa kontrolli kohdistuu siihen, onko asiakas motivoitunut vas-

taanottamaan töitä. Asumistuen hakemisen Hakkarainen kokee yksinkertaisempana, sillä

tarveharkintaisuudestaan huolimatta asumistuki haetaan pääsääntöisesti kerran vuodessa,

minkä jälkeen tuki maksetaan automaattisesti kuukausittain. (Hakkarainen 2012, 91-92.)

Hakkaraisen (2012) tutkimuksessa suurimmat epäkohdat liittyvät tuen myöntämisperus-

teisiin, jotka koetaan usein epäoikeudenmukaisiksi. Erityisen epämiellyttäväksi koetaan

se, että viranomaiset kontrolloivat, mihin pienituloinen saa ja mihin ei saa käyttää rahaa.

Tutkimuksessa mukana olleet kokevat, että toimeentulotuessa ei myöskään huomioida

kaikkia menoja, kuten lemmikkejä. (Hakkarainen 2012, 92.) Myöntämiskäytäntöjen li-

säksi toinen suuri epäkohtien luokka on tarveharkinnan nöyryyttävyys. Viimesijaisen toi-

meentuloturvan koetun nöyryyttävyyden kohdalla tulee hyvin esiin se, miten samanlaista

tunnetta ei liity universaaleihin etuuksiin, koita esimerkiksi eläkkeet ovat. Eläkkeet koe-

taan enemmän itselle kuuluviksi, ja monet viimesijaisen toimeentuloturvan asiakkaat haa-

veilevat myönteisestä eläkepäätöksestä. (Hakkarainen 2012, 93-94.)

20

3.5 Sosiaalityön tehtäväkenttä

Julkusen (231-232, 2016) mukaan kyvyttömyys harjoittaa tasa-arvoistavaa yhteiskunta-

ja sosiaalipolitiikkaa siirtää painopistettä köyhyyspolitiikkaan ja sosiaalityöhön. Sosiaa-

lityön koetaan paikkaavan ”vuotavaa venettä”. Julkunen avaa kärjistettyä kuvausta siten,

että Suomessa ensisijaisen turvan vähimmäisetuudet ovat niin matalalla tasolla, että useat

kansalaiset joutuvat paikkaamaan toimeentuloaan viimesijaisilla etuuksilla.

Kansainvälisesti tunnettu ammattialalla sosiaalityöllä on tietyt ydinpiirteet riippumatta

sen alkuperäisistä lähtökohdista, ympäröivän yhteiskunnan vauraudesta ja sosiaalipolitii-

kasta. Vaikeissa elämäntilanteissa ja sosiaalisissa ongelmissa sosiaalityön ammatilla ja

menetelmillä on keskeinen merkitys. (Kananoja 2017, 27.) Sosiaalityö määritellään Poh-

jolan (87, 2016) mukaan vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ja erityisesti yhteis-

kunnallisesti heikommassa asemassa olevien auttamisena. Marginaalisen elämäntilanteen

ja syrjäytymisuhan taustalla syynä voi olla muun muassa velkaantuminen, toimeentulo-

ongelmat ja köyhyys.

Sosiaalihuollon ammattilaisia työllistää juurikin sosiaaliturvan hakemisen selittäminen.

Järjestelmän monimutkaisuus tekee hakijastaan päätoimisen etuuksien hakijan, hakemus-

byrokratian kokemusasiantuntijan. Sosiaalityössä varsinkin aikuissosiaalityö kohtaa päi-

vittäin asiakkaan taloudellisia haasteita. Aikuissosiaalityö on laaja käsite, mikä pitää si-

sällään niin gerontologisen kuin lastensuojelun sosiaalityön, joskin 2000-luvulla on yhä

enemmän eriytetty palveluita toisistaan ja aikuissosiaalityö on mielletty enimmäkseen

toimeentulotuen jakamiseen painottuvaksi sosiaalityöksi. Tämä ei kuitenkaan ole enää

ajanmukainen käsitys, sillä kuntien erilaiset hankkeet sekä esimerkiksi perustoimeentu-

lotuen siirtyminen Kelalle vuonna 2017 vaikuttavat aikuissosiaalityön työnkuvaan ja me-

netelmiin. Aikuisten parissa tehtävää sosiaalityötä toteutetaan myöskin muualla kuin vain

kuntien sosiaalitoimistoissa; julkisissa erityispalveluissa, diakoniatyössä sekä erilaisissa

järjestöissä. (Jokinen & Juhila 2008, 7-8.)

Aikuissosiaalityön ensisijaisiksi asiakkaiksi määrittyvät taloudellisessa ahdingossa tai

muutoin vaikeassa elämäntilanteessa olevat henkilöt. Useiden erilaisten ongelmien ilme-

neminen on yleistä, sillä taloudelliset ongelmat voivat olla seurausta muista ongelmista,

21

tai johtaa muihin ongelmiin. (Väisänen & Hämäläinen 2008b, 102-103.) Aikuissosiaali-

työ pitää sisällään useita eri osa-alueita, kuten asunnottomuuden, päihdeongelmien, syr-

jäytymisen ja mielenterveysongelmien ymmärtämistä sekä niiden auttamista. (Ström-

berg-Jakka 2012, 140.)

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaan jo-

kaisella on oikeus sosiaaliturvaan ja riittäviin palveluihin. Lait vaikuttavat käytännön

työskentelyyn ja sosiaalityöntekijän mahdollisuuksiin auttamisessa. (Saarenpää 2010, 75,

77.) Asiakkaan raha-asioita hoitaessa sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen suhde näyt-

täytyy usein liittämis- ja kontrollisuhteena, jolloin sosiaalityöntekijän rooli näyttäytyy

kontrolloivana ja vastuuttavana. Suhde perustuu kuntouttavaan, aktivoivaan ja sanktioi-

hin ilmapiiriin; erilaisin keinoin sosiaalityöntekijä pyrkii saamaan asiakkaansa takaisin

yhteiskunnan valtavirtaan. (Strömberg-Jakka 2012, 160.) Kynnys saapua sosiaalityönte-

kijän vastaanotolle voi olla suuri. Häpeä ja leimaantumisen pelko voivat olla liian suuria

ja ihminen ei saavu sovitulle vastaanottoajalle tai ota ylipäätänsä yhteyttä toimistoon.

(Roivainen & Jalonen 2012, 168.)

Elämänhallinnan vaikeudet näkyvät juuri aikuissosiaalityössä moni-ilmeisinä asiakkaan

taustoista riippumatta. Aikuissosiaalityössä kohdataan niin lapsiperheitä, joilla ei ole las-

tensuojelun asiakkuuteen tarvetta, kuin nuoria aikuisia ja eläkeläisiä. Toimeentulotuki ja

arjesta selviäminen ovat yhdistävä tekijä näille asiakkaille, mutta myös erinäiset ongelmat

kuten päihde- ja mielenterveys-, ovat usein myös aikuissosiaalityön haaste. Elämänhal-

linnan parantaminen ja tukeminen ovat läsnä aikuissosiaalityössä jatkuvasti. (Väisänen &

Hämäläinen 2008a, 20-21.)

Jotta asiakkaan tilanteeseen on mahdollista saada muutosta, tulisi asiakkaan työskennellä

aktiivisesti yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Usein asiakas voi olla kuitenkin vasten-

tahtoinen eikä välttämättä tunnista ongelmaa. Tällöin asiakkaan tuntemukset sosiaali-

työntekijää kohtaan voivat olla hyvinkin negatiivisia. tunnistaa ongelma, muutostyöhön

halukkuus ja näkemyksen muuttaminen sosiaalityöntekijästä. (Rostila 2001, 73.) Sosiaa-

lityöllä on mahdollisuus hyödyntää erinäisiä taloudellisia tukikeinoja asiakkaan tilanteen

helpottamiseksi, kuten toimeentulotuki, välitystili sekä sosiaalinen luototus. Vaikka väli-

tystili ja sosiaalinen luototus eivät kuulu perus- ja vähimmäisturvaan, ovat ne oleellinen

osa sosiaalityötä ja asiakkaan talouden hallintaa.

22

3.5.1 Toimeentulotuki

Ihmisellä saattaa tulla elämässään vastaan tilanteita, jolloin sosiaaliturvan tavanomaiset

tukimuodot eivät riitä. Tällöin voi olla tarve hakea toimeentulotukea, joka on viimesijai-

nen taloudellinen tuki. Toimeentulotuella varmistetaan ihmisarvoisen elämän kannalta

välttämätön toimeentulo. Viimesijaisuus tarkoittaa sitä, että asiakkaan on haettava ensiksi

muita etuuksia, joihin hänellä on oikeus. Tällaisia ovat muun muassa asumistuki sekä

opintotuki. (Kettunen ym. 2001, 101.) Tuen piirissä on yksineläviä aikuisia, yhden aikui-

sen kotitalouksia, mutta myös yhä enemmässä määrin niin vanhuksia kuin perheitä. Toi-

meentulotuen käyttöaste kertoo varsinkin lyhytaikaisista toimeentulovaikeuksista, mutta

myös sosiaalipolitiikan onnistumisesta. (Kuivalainen ym. 2005, 79.)

Perustoimeentulotuki siirtyi vuoden 2017 alussa Kelan hoidettavaksi. Toimeentulotuesta

säädetään laissa ja se on tarveharkintaista; yleensä se myönnetään kuukaudeksi kerrallaan

ja lasketaan asiakkaan välttämättömien menojen mukaan. Toimeentulotuki muodostuu

perustoimeentulotuesta sekä täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Toimeen-

tulotukilaissa säädetty, vuosittain kansaneläkeindeksillä tarkistettava perusosa on osa pe-

rustoimeentulotukea. Vuonna 2019 perusosa on yksin asuvalla 497,21 euroa kuukau-

dessa. Perusosalla toimeentulotuen hakijan pitäisi kattaa muun muassa ravinto- ja vaate-

menot, vähäiset terveydenhuoltomenot, puhelimen ja tietoliikenteen käyttö sekä harras-

tustoiminta. Perusosan lisäksi perustoimeentulotukea annetaan tarpeellisen suuruisiin

muihin perusmenoihin kuten muun muassa asumismenoihin, vesi- ja sähkömaksuun sekä

terveydenhuollonmenoihin, kuten reseptilääkkeisiin. Myönnettävän toimeentulotuen

määrää harkittaessa otetaan asiakkaan tulot ja varat huomioon. (Sosiaali- ja terveysminis-

teriö 2018.)

Mikäli henkilöllä on sellaisia erityisiä menoja, joita perustoimeentulotuki ei kata, voidaan

kunnan sosiaalitoimesta hakea täydentävää sekä ehkäisevää toimeentulotukea. Perustoi-

meentulotukea myöntävällä Kelalla on velvollisuus siirtää asiakkaan hakemus kuntaan,

mikäli asiakas on hakemuksessaan esittänyt muita kuin perusmenoihin kuuluvia menoja.

Täydentävään toimeentulotukeen sisältyviä erityismenoja ovat muun muassa ylimääräiset

asumismenot sekä erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvat menot. Ehkäisevän toi-

meentulotuen perusteista kunnat määräävät itse toimeentulotukilain nojalla. Ehkäisevän

toimeentulotuen tarkoitus on ehkäistä syrjäytymistä ja edistää omatoimista suoriutumista.

23

Tukea voidaan myöntää esimerkiksi ylivelkaantumisesta johtuvien vaikeuksien lieventä-

miseksi. (1412/1997; Sosiaali- ja terveysministeriö 2018; Mattila 2017, 302-303.) Kun-

tien myöntämää ehkäisevää toimeentulotukea saa vuosittain noin 24 500 – 25 000 kotita-

loutta. Myöntämisperusteet ovat lain asettamien edellytysten puitteissa kuntien asettamia,

joten vaihtelua kuntien välillä on runsaasti. (Saari & Behm 2017, 131.)

Toimeentulotuki viimesijaisena turvana liittyy olennaisesti sosiaalityöhön ja asiakkaan

talouden hallintaan; esimerkiksi ehkäisevä toimeentulotuki myönnetään kuntakohtaisten

perusteiden ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta, jonka useimmiten tekee sosiaalityön-

tekijä. Toimeentulotuen asiakkuutta pidetään yhtenä köyhyysmittarina, minkä vuoksi

tuen piiriin hakeutuminen voi olla asiakkaalle hyvinkin vaikeaa. (Kuivalainen ym. 2005,

78-79; Mattila 2017, 303.) Sosiaalityöntekijän vastaanotolle saapuminen ja avun pyytä-

minen voi olla hyvinkin alentavaa ja leimaavaa ihmiselle. Tästä sosiaalityön mielikuvasta

tulisi päästä eroon.

Vuoden 2017 aikana Kela maksoi perustoimeentulotukea 277 316 kotitaloudelle, josta

tuensaajia oli kaikkiaan 402 564, mikä on noin 7 prosenttia koko väestöstä. Monelle vä-

liaikaisesta viimesijaisesta etuudesta on tullut pitkäaikainen tuki, sillä kolmasosa tuen-

saajista sai sitä vähintään yhdeksän kuukauden ajan. (Soste 2019, 27.) Pulkka (10, 2019)

muistuttaa, että toimeentulotukiriippuvuutta voitaisiin vähentää perusturvan tasoa nosta-

malla, työttömyysturvan sanktioita lieventämällä, ansioturvan kattavuutta parantamalla

tai toimeentulotuen saantiehtojen tiukentamisella, joista viimeistä vaihtoehtoa ei voida

pitää sosiaalisesti kestävänä ratkaisuna.

Pitkittynyt toimeentulotukiasiakkuus on huolestuttavaa yhteiskunnallisesti sikälikin, että

sen on todettu korreloivan lasten yleistyneiden hyvinvointiongelmien kanssa. On osoi-

tettu, että pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus on ylisukupolvista, eli toimeentulotu-

kea saaneiden vanhempien lapsista lähes kolme neljästä on myös saanut pitkäaikaisesti

toimeentulotukea. Ilmiö heijastuu muun muassa kalliiseen psykiatriseen erikoissairaan-

hoitoon. (Soste 2019, 28.)

24

3.5.2 Sosiaalinen luototus

Sosiaalinen luototus alkoi kolmivuotisena kokeiluna vuonna 1999, jonka onnistumisen

seurauksena laki sosiaalisesta luototuksesta astui voimaan vuonna 2003 ja siitä tuli osa

kuntien sosiaalihuoltoa. Luototuksen tavoitteena on sekä ehkäistä että korjata taloudelli-

sia vaikeuksia ja ylivelkaantumista sekä syrjäytymistä. (Kuivalainen ym. 2005, 91.) So-

siaali- ja terveysministeriön mukaan noin 30 kuntaa tarjoaa sosiaalista luototusta asiak-

kailleen.

Sosiaalisessa luototuksessa kunta myöntää pienituloisella luottoa, jonka avulla hän voi

hoitaa niin velkojaan kuin esimerkiksi kotitalouden akuutteja hankintoja. Vanhat lainat,

ulosottomaksut ja erilaiset rästivelat ovat luototuksella mahdollista maksaa, jolloin on

mahdollista saada oma talous hallintaan ja ehkäistä suurempaa velkakierrettä. (Kuivalai-

nen ym. 2005, 90.) Laki sosiaalisesta luototuksesta (1133/2002) antaa vapauden kunnille

sosiaalisen luototuksen järjestämisestä. Kunta saa päättää sosiaalisen luototuksen laajuu-

desta, mutta sen järjestäminen tulee toteutua lain säädöksien mukaisesti. Luottoa hakevan

takaisinmaksukyky tulee arvioida perusteellisesti ja siitä tulee tehdä kirjallinen sopimus.

Myös luototuksen tavoitteita voidaan tarkastella yhteiskunnan, kunnan kuin yksilön pää-

määrinä. Yhteiskuntatasolla tavoitteena on muun muassa edistää yhdenvertaisuutta yh-

teiskuntaan osallistumisessa ja ehkäistä syrjäytymistä, kun kunnallisella tasolla luototuk-

sen tavoitteena on edistää kuntatalouteen liittyviä etuja. Yksilötasolla tavoitteena on so-

siaalisen ja terveydellisen kuntoutumisen edistäminen ja omatoimisuuden lisääminen.

(Kuivalainen ym. 2005, 90-91.)

3.5.3 Välitystili

Sosiaalityön asiakkaan tulee ensisijaisesti itse huolehtia omista varoistaan tai vaihtoeh-

toisesti saada tukea omaisiltaan tai edunvalvojalta. Jos asiakas ei kykene taloudellisesti

huolehtimaan itsestään ja esimerkiksi jatkuvasti hakeutuu toimeentulotuen asiakkaaksi,

vaikka saatujen tulojen tulisi riittää pakollisiin menoihin sekä elämiseen, voidaan välitys-

tiliasiakkuutta harkita. (Sahala 2000.) Välitystilin käyttö on Suomessa sosiaalitoimen har-

kinnanvarainen tukimuoto, kun esimerkiksi Englannissa ja Irlannissa välitystiliä ei ole

25

itsenäisenä tukikeinona, vaan se on osana edunvalvontaa, jota myös sosiaalityöntekijä voi

tehdä. Välitystiliä käyttämällä asiakkaan on mahdollista ohjata osin tai kokonaan saa-

mansa tulot sosiaaliviranomaisen hallinnoitavaksi, jolloin tulot ohjataan kontrolloidusti

kunnan hoitamalle välitystilille. Välitystilin käyttö voi vähentää esimerkiksi edunvalvon-

nan tarvetta, jolloin asiakkaan itsemääräämisoikeus säilyy, mutta hän saa tukea taloutensa

hallintaan. (Saarenpää 2010, 128-129.).

Sosiaalitoimiston tehtävänä on huolehtia tulojen riittävyydestä ja tilille saapuvat etuudet,

kuten asumistuki, siirretään yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa tarpeellisten laskujen

maksamiseen, kuten vuokrakustannuksiin. Tällä tavoin on mahdollista ennaltaehkäistä

velkakierrettä ja asiakkaan tilanteen eskaloitumista.

Välitystilin käytöstä ei ole säädetty laissa, mutta siihen sovelletaan muun muassa sosiaa-

lihuollon lainsäädäntöä (1301/2014), joka velvoittaa järjestettävän sosiaalipalveluja ta-

loudellista tukea tarvitseville. Koska välitystilin käyttö ei ole kuntien lakisääteinen teh-

tävä, on sen käytössä mittavia kuntakohtaisia eroja. Jos asiakkaalle kertyy kuukausittain

säästöjä tai varallisuus alkaa karttumaan, voidaan välitystilistä luopua oletuksella asiak-

kaan taloudellisesta pärjäämisestä. Tällöin on kuitenkin harkittava edunvalvontaa, jos

asiakas ei kykene varoistaan itse huolehtimaan. (Sahala 2000.)

3.6 Huollollinen sosiaalityö

Taina & Kotiranta (187, 2014) tarkastelevat sosiaalityön käsitettä toiminnassa esiintyvien

lähestymistapojen kautta; muutossosiaalityö ja huollollinen sosiaalityö määrittävät sosi-

aalityön kohteen, tavoitteen ja arvot kahteen erilaiseen perinteeseen. Muutossosiaali-

työssä tavoitteena on saada asiakkaan tilanteeseen myönteinen muutos tai pyrkiä säilyt-

tämään ihmisarvoisen elämän edellytykset. Muutossosiaalityö on suunnitelmallista ja ta-

voitteellista ongelmanratkaisutyötä, jota osaltaan myös laki velvoittaa (laki sosiaalihuol-

lon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 7 pykälä).

Toisessa lähestymistavassa, sosiaalityön huollollisessa perinteessä, asiakasta autetaan ja

tuetaan vastikkeettomasti ilman edellytystä kuntoutumisesta tai aktivoitumisesta. Tällai-

sissa tilanteissa usein asiakkaalla itsellään ei ole mahdollisuuksia selviytyä omaehtoisesti

26

tai kohentaa tilannettaan, jolloin sosiaalityön tavoitteeksi asettuu ihmisarvoisen elämän

ylläpitäminen. Sosiaalityö sitoutuu humanistiseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan kai-

killa ihmisillä on ihmisarvo ja oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tämän myötä kaikille kan-

salaisille turvataan toimeentulo sekä oikeus tulla kuulluksi ja autetuksi. Perustoimeentu-

lotuen tavoitteet yhtenevät huollollisen sosiaalityön tavoitteisiin konkreettisten materiaa-

listen resurssien turvaamisena ja huollollinen sosiaalityö kytkeytyykin juuri tähän viime-

sijaiseen toimeentuloturvaan sekä harkintaan. (Taina & kotiranta 204, 187-188.)

Mikäli sosiaalityössä yksilöiden elämäntilanteisiin pohjautuvaa huolenpitotyötä ei olisi,

kaventuisi työnkuva ja moraalinen merkitys kyseenalaistuisi. Perusturvajärjestelmän tu-

levat muutokset saavat pohtimaan, onko sosiaalityössä enää kyse huolenpidosta vai yh-

teiskunnallista ideologia toteuttavasta vastuuttamisesta ja kontrolloinnista. (Taina & ko-

tiranta 204, 192.)

3.7 Elämänhallinta taloudenhallintaa?

International Federation of Social Workers on sosiaalityöntekijöiden kansallisten järjes-

töjen muodostama kansainvälinen liitto, jonka ammatillisen työn eettisissä periaatteissa

on mainittu muun muassa itsenäisyys ja elämänhallinta, sekä syrjinnän vastustaminen ja

asiakkaan osallisuus (Rostila 2001, 26). Elämänhallinta ja sen uupuminen näyttäytyvät

sosiaalityöntekijän arjessa vahvasti ja työ on muun muassa vaikeiden ongelmatilanteiden

selvittämistä ja muutosten tavoittelua. Sosiaalityön asiakastyön tavoitteena on mahdol-

listaa asiakkaille voimavaroja kasvaa, oppia, sopeutua ja muokata elämäntilannettaan ja

sosiaalisia olosuhteitaan. Tällaiseen muutostyön vaikuttavia tekijöitä ovat asiakkaan oma

toiminta, työntekijän suora sekä epäsuora ohjaus sekä erilaiset interventiot, joilla pyritään

puuttumaan ja vaikuttamaan erilaisiin ongelmia tuottaviin prosesseihin. (Sayed 2015, 8.)

Elämänhallintaan liittyvä talouden hallinta on usein sosiaalityön, varsinkin aikuissosiaa-

lityön, asiakkaita yhdistävä tekijä. Taloudellinen eriarvoisuus kuten suuret tuloerot, sekä

syntyminen tiettyyn sosiaaliluokkaan vaikuttavat ihmisen elämänvalintoihin sekä mah-

dollisuuksiin. Koulutus, työ, harrastukset sekä asuminen voivat määräytyä taloudellisen

tilanteen mukaan. (Macionis 2010, 28.) Haasteista selviäminen vaatii niin ulkoista kuin

27

sisäistä elämänhallintaa, mutta myös toisen ihmisen tuella on merkitystä. Yksinelävä jou-

tuu kohtaamaan arjen haasteet omien voimavarojensa mukaan, kun esimerkiksi naimi-

sissa olevien voi olla helpompi kasvattaa hiljalleen tulotasoaan ja elää hyvinvoivasti (Ma-

cionis 2010, 34). Toisen ihmisen läheinen tuki ja apu ovat elämänhallinnan kannalta tär-

keää. Usein tällaista tukea voi joutua hakemaan myös sosiaalityöntekijältä.

Asiakkaan taloudelliset haasteet vaikuttavat vahvasti hänen hyvinvointiinsa. Hyvinvoin-

tia voidaan mitata erilaisilla mittareilla, joihin kuuluvat niin aineelliset, henkiset kuin so-

siaaliset näkökulmat. Pitkäaikaisilla taloudellisilla vaikeuksilla on yhteys aineellisen

omaisuuden vähenemiseen, terveyteen sekä sosiaalisten kanssakäymisten heikkenemi-

seen. (Haapola ym. 2012, 295-296.) Haasteiden kohdatessa on erilaisia elämänhallinta-

strategioita, joihin ihminen voi turvautua.

Muun muassa ongelman ratkaisu ja sosiaalisen tuen etsiminen ovat tällaisia strategioita,

joissa myös sosiaalityöntekijä voi olla avuksi. (Ruth 1998, 321.) Sosiaalityössä on arvi-

oita asiakkaan olemassa olevat vahvuudet sekä resurssit, joiden avulla voidaan lähteä vai-

kuttamaan elämänhallintaan. Selviytymiskyvyt, taidot, arvot ja motiivit määrittävät,

kuinka asiakkaan kanssa voidaan työskennellä yhdessä. Myös yhteisön resurssit ja tuki-

verkostot tulee huomioida. On kuitenkin aina muistettava tarkastella näitä voimavaroja

asiakkaan näkökulmasta, ei sosiaalityöntekijän. Voimavarat määrittävät myös myöhem-

män työskentelyn. (Rostila 2001, 67, 69.)

28

4 SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄN MUUTOSTARPEET

4.1 Sosiaaliturvan kehittämistarpeet

Kanasen (169-170, 2018) mukaan nykyinen suunta sosiaaliturvan kehittämisessä on ko-

vin toisenlainen esimerkiksi verrattuna sotien jälkeisiin vuosikymmeniin, jolloin yhteis-

kunnassa vallitsi rakentamisen ja yhdessä tekemisen henki. Kananen korostaa, että sosi-

aaliturvan historiassa uusi ajanjakso alkoi 1990-luvulla, jolloin läntisten maiden hallituk-

set alkoivat kaventaa ihmisten oikeuksia toimeentuloon. Tähän saakka samaiset hallituk-

set olivat laajentamaan näitä oikeuksia osana hyvinvointivaltion rakentamista. Muutok-

sen taustalla oli muutos taloustieteellisessä ajattelussa.; keynesiläinen talousajattelu vaih-

tui uusklassiseen taloustieteeseen ja siihen kuuluviin työmarkkinoiden tasapainomallei-

hin.

Uusklassiset taloustieteilijät ajattelevat, että sosiaaliturva lisää rakenteellista työttömyyttä

luomalla vaihtoehdon palkkatyölle. Jos ihminen voi valita työnteon tai sosiaaliturvan vä-

lillä, valitsee hän todennäköisimmin sosiaaliturvan. Tästä seuraa se, että korkeampi sosi-

aaliturva johtaa korkeampaan rakenteelliseen työttömyyteen. Uusklassisen taloustieteen

politiikkasuositukset ovat ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointivaltioajattelun kanssa,

sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion korkea ja kattava sosiaaliturva ei vastaa uusklas-

sisen taloustieteen suosittelemaa mahdollisimman matalaa sosiaaliturvan tasoa sekä tiuk-

koja ehtoja. (Kananen 2018, 171-172.) Viitamäki (2015) mainitseekin, että työhön kan-

nustavaa järjestelmää ja korkeaa sosiaalietuuksien tasoa pidetään yleisesti vastakkaisina

tavoitteina.

Kananen (161, 2018) esittää, että hyvinvointimallia uudistettaessa tulisi vastata ainakin

kolmeen seuraavaan kysymykseen: Haluammeko tasoittaa vai kasvattaa tuloeroja? Ha-

luammeko kaventaa vai lisätä terveyseroja? Minkä organisaatiomuodon valitsemme, kun

tuotamme verorahoitteisia hyvinvointipalveluja? Kanasen (177-178, 2017) mukaan sosi-

aaliturvan kehittämisessä on pohjimmiltaan kysymys siitä, minkälaisen ihmiskuvan va-

raan haluamme yhteiskuntaa rakentaa.

29

Sosiaalityön näkökulmasta ajateltuna tavoitteena on auttaa asiakasta. Aina ei kuitenkaan

ole selvää, mitä tämä auttaminen on; jos ihmistä tuetaan liikaa, hän passivoituu eikä viitsi

enää yrittää. Jos ihmistä taas autetaan liian vähän, hän saattaa lannistua mahdottoman

edessä. Joskus asiakkaan ja työntekijän käsitys avun tarpeesta voi erota toisistaan, jolloin

tärkeää olisi pystyä ymmärtämään toisen näkökulmaa. Tärkeää kuitenkin on se, että työn-

tekijän ja asiakkaan kohtaamisella on tavoite tai tarkoitus. Suunnitelmallisuuden ja ta-

voitteellisuuden muodot riippuvat siitä, missä sosiaalihuollon yksikössä työtä tehdään ja

minkälaisessa asiayhteydessä työtä tehdään. Asiakaslähtöisen työotteen tärkein tunnus-

merkki on työntekijän kyky käsitellä asiakkaan tilannetta aina yksilöllisenä kokonaisuu-

tena (Ihalainen & Kettunen 2011, 37-38, 42.)

Sosiaalibarometri (2017) on sosiaali- ja terveysjohtajien, sosiaalityöntekijöiden, Kelan

johdon ja toimihenkilöiden sekä TE-johdon asiantuntija-arvioihin perustuva tutkimus.

Tutkimuksessa kysytään, millä keinolla eriarvoistumiskehitystä heidän mielestään voitai-

siin parhaiten vähentää. Arvioitavat vaihtoehdot olivat palvelujen tai tulonsiirtojen kehit-

täminen, muut yhteiskuntapolitiikan keinot tai muut vastaajan ehdottamat keinot. Koko

vastaajajoukon (Taulukko 3.) neljäsosa (25%) näkee parhaaksi palvelujen kehittämisen,

vajaa viidesosa (18%) tulonsiirtojen kehittämisen ja noin kolmasosa (34%) jonkin muun

yhteiskuntapolitiikan keinon. (Näätänen ym. 2017, 36-37.)

Taulukko 3. Eriarvoistumiskehityksen vähentämiskeinot.

Palvelujen

kehittämi-

nen

Tulonsiir-

tojen kehit-

täminen

Muut yhteiskunta-

politiikan

keinot

Ei osaa

sanoa

n

Sosiaali –

ja terveys-

johtajat

24% 16% 44% 16% 139

Kelan

johtajat

31% 24% 22% 23% 92

Te-

johtajat

19% 16% 30% 35% 57

Yhteensä 25% 18% 34% 22% 228

(Näätänen ym. 2017, 38.)

30

Sosiaali- ja terveysjohtajien vastaukset poikkesivat paljonkin toisistaan. Vähentämiskei-

noiksi mainitaan muun muassa asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien muodostami-

sen, muutokset verotukseen sekä perustulon käyttöön ottamisen, perustulon ja palkkatu-

lon joustavan yhdistämisen, työllisyyden ja koulutuksen parantamisen sekä ”kyseessä on

kokonaisuus, jossa yksilön vastuulla ja aktiivisuudella on suuri rooli, sitä ei ole mahdol-

lista poliittisin keinoin pelkästään ehkäistä”. (Näätänen ym. 2017, 38.)

Julkunen (85-87, 2016) esittää, että kehittyvän sosiaaliturvan tulee keskittyä vaikuttavuu-

den, eikä tuotavuuden arviointiin. Julkisella sektorilla taloudellisen tehokkuuden tarkas-

telu tulee kääntää vaikuttavuuden seurantaan, eli miten palvelut vaikuttavat kansalaisten

hyvinvointiin. Olipa kehityksen ja muutoksen myötä tavoite aktivoida, kannustaa tai vas-

tuuttaa, tulee Julkusen mukaan vaikuttavuutta seurata tarkasti. Maanselkä (10, 2018a) to-

teaakin, että nykyisessä suomalaisessa sosiaaliturvassa on kannustinongelma ja suoma-

laista sosiaaliturvaa on vaikea ymmärtää. Seuraavaksi tarkastelen ehdotettujen perustur-

vapalkin, perustulon, osallistavan sosiaaliturvan sekä joustavan perusturvan malleja pää-

piirteittäin sekä tarkemmin Universal Credit-mallia.

Sosiaaliturvan uudistamistarpeen koetaan johtuvan useasta eri syystä; väestön ikärakenne

muuttuu, mikä osaltaan vaikuttaa työllisyysasteeseen, työn murros on muuttanut nykyisen

sosiaaliturvajärjestelmän joustamattomaksi, palveluiden ja etuuksien ei koeta kohtaavan

ja toimeentulotuen rooli on korostunut. Digitalisaation uskotaan mahdollistavan myös so-

siaaliturvajärjestelmään parannuksia. (VNK 2019.)

4.2 Muutospaineisiin vastaaminen

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke, Toimi- hanke, on ehdottanut kolme erilai-

sia vaihtoehtoa uudistukselle. Hankkeen ensimmäinen vaihtoehto yksinkertaistaa sosiaa-

liturvaa lisäämällä perheen vastuuta. Tuki ottaa huomioon kotitalouden tulot ja kasvaa

vastikkeilla. Toinen vaihtoehto on vahvistaa palveluja ja yhdistää osallisuutta ja työllis-

tymistä tukevat palvelut sekä etuudet. Kolmas vaihtoehto on yksilökohtainen vastikkee-

ton turva, joka korvaa nykyiset perusturvaetuudet. Käytännössä on siis päätettävä siitä,

onko sosiaaliturva vastikkeellinen vai vastikkeeton, syyperusteinen vai universaali ja yk-

silö- vai perhekohtainen. (Sevänen 2019, verkkodokumentti.)

31

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen kuitenkin riippuu pitkälti siitä, mitkä ovat halli-

tuksen suurimmat puolueet ja mikä niiden kanta on uudistukseen. Laaja yksimielisyys

vallitsee kuitenkin siitä, että sosiaaliturvan uudistus on tarpeen. (Sevänen 2019, verkko-

dokumentti.) Useat puolueet haluavat kannustaa ihmisiä työmarkkinoille, mutta toimeen-

tuloturvaetuuksia saavien ei aina taloudellisesti kannata ottaa vastaan esimerkiksi pieniä

tilapäisiä töitä; päivähoitomaksujen ja työmatkakulujen summa voi nousta niin korkeaksi,

että jossain tilanteissa voi olla järkevämpää jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Näin ollen uu-

distuksen myötä kannustimien lisäksi olisi tärkeää pureutua tuloloukkujen purkamiseen.

(Sevänen 2019, verkkodokumentti.)

Muun muassa Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä (1, 2018b) toteaa, että suomalai-

nen sosiaaliturvajärjestelmä on tukien viidakko, jossa kannustimet työn vastaanottami-

seen ovat heikot. Järjestelmän ruokkii epäluottamusta ja sitä tulisi uudistua siten, että by-

rokratia vähenisi ja työn tekemisestä tulisi kaikissa olosuhteissa kannattavaa. Kristillis-

demokraattien lisäksi muun muassa Kokoomus kannattaa vastikkeellista yleistukea, eli

Universal Credit – mallia.

Sosiaaliturvajärjestelmän järkiperäistäminen olisi yhteiskunnallekin hyvä muutos, tukien

kansalaisten osallisuutta. Käyttöön otettu tulorekisteri auttaa osittain tukiviidakossa, kun

tulojen seuraaminen onnistuu reaaliajassa, mutta se ei poista kokonaan tukiviidakon on-

gelmaa. Onko mahdollista luoda sosiaaliturva, joka on samaan aikaan edullinen sekä pur-

kaa kannustinloukkuja ja nostaa perusturvaa? (Salomäki 2018.)

Eri vaihtoehdoista huolimatta uudistuksessa ollaan perusarvojen äärellä; Pohjoismaisen

hyvinvointivaltion kulmakivi on sosiaaliturva, jonka avulla estetään ihmisiä putoamasta

yhteiskunnan ulkopuolelle (Sevänen 2019, verkkodokumentti).

Sosiaalityön näkökulmasta sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksessa tulee ottaa huomioon

sosiaalityön osaaminen, jolloin paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden prosesseissa

voisivat sosiaalityön ammattilaiset kartoittaa moniammatillista tiimiä asiakkaan tueksi

(Aalto & Arola 2017, 23). Sosiaaliturvajärjestelmän uudistus pyrkii tehokkuuteen. Met-

teri (205, 2012) muistuttaa, että kasvavat asiakasmäärät ja työajan vähentyminen voi kär-

jistää ihmisen ja järjestelmän kohtaamista. Aalto & Arola (25, 2017) kokeekin, että uu-

distusten myötä sosiaalityön on palattava perustehtäviensä äärelle; puolustamaan niitä,

32

jotka eivät siihen itse kykene. Sosiaalityö tarvitsee profiilin kohottamista ja osaamisen

vahvistamista, sillä työt eivät lopu tulevaisuudessakaan. Universal Credit – mallin lisäksi

on ehdotettu muun muassa perusturvapalkkia, perustuloa, osallistavan sosiaaliturvan mal-

lia sekä joustavaa perusturvaa.

4.2.1 Perusturvapalkki

Juho Saari on mukana Toimi-hankkeessa, jonka Hyvinvointivaltio eriarvoistuneessa yh-

teiskunnassa – selvitysraportti (2019) jatkaa pääministeri Juha Sipilän tammikuussa 2017

nimittämän ja maaliskuussa 2018 raporttinsa jättäneen Eriarvoisuustyöryhmän tekemää

työtä. Työryhmä nostaa raportissaan esille, että sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tulisi

riskikohtaisesti integroida toisiinsa palvelut ja tulonsiirrot sekä niitä täydentävä yhteis-

kunnallinen sääntely laajemminkin kuin perusturvaetuuksien osalta.

Saaren (61, 2019) eriarvoisuustyöryhmän mukaan olisi rakennettava institutionaalinen

rakenne, joka suojaisi sosiaalisten riskien hallintajärjestelmien piirissä olevia kotitalouk-

sia valumasta sosiaalisten ongelmien alueelle, ennen kaikkea toimeentulotuen piiriin.

Työryhmän ratkaisuna on tasamääräisten etuuksien mahdollisimman pitkälle menevä har-

monisointi yhdeksi palkiksi, jonka muodostavien etuuksien taso olisi käytännössä sama

kaikissa työikäistä väestöä koskevissa eri riskinhallintajärjestelmissä. Asiakkaan näkö-

kulmasta etuudet palkin muodossa muodostavat selkeän kokonaisuuden.

Saari (21, 2019) muistuttaa, ettei välttämättä poliittisesti keskeiset haavoittuvassa ase-

massa olevat ryhmät, kuten lapset, sairaat, työkyvyttömät ja vanhukset, ole kaikkein haa-

voittuvimpia. Saaren mukaan esimerkiksi asunnottomat ja päihdeongelmaiset kokevat

selkeästi suurempia vajeita elämän edellytyksissä. Kaikkein heikoimmassa asemassa ole-

vat, edellä mainitut, ovat sosiaalityön asiakaskuntaa. Pitkäaikainen perustoimeentulotuen

käyttö kertookin juuri aiemmin mainitusta valuviasta; syyperustaisen sosiaaliturvan asi-

akkaiden valuminen toimeentulotukeen on yleensä epätarkoituksenmukaista sekä avun

tarvitsijan, että sosiaalityön kannalta. (Saari 2019, 64.)

33

4.2.2 Perustulo

Suomessa kokeiltiin perustuloa vuosina 2017-2018 jolloin kokeilussa mukana olleet 2000

iältään 25–58-vuotiasta työtöntä sai perustuloa 560 euroa kuussa ilman ehtoja tai tarve-

harkintaa. Perustulokokeilu edistänee keskustelua sosiaaliturvan uudistamisesta ja perus-

tulosta. Huomattava ero nykyjärjestelmään on se, että perustuloon ei liity kontrollia, ran-

gaistuksia, uhkaa toimeentulon menetyksestä eikä vaatimuksia työnhausta. Kokeilussa

ihmisillä on siis suurempia vapauksia kuin nykyään. (Kananen 2017, 177.)

Kananen (176, 2018) kokee luontevana, että tulevaisuudessa valtion tehtävänä on toteut-

taa ihmisten oikeus toimeentuloon. Tämä ajatus tunnetaan perustulona eli tulona, joka

maksetaan kaikille kansalaisille ilman ehtoja. Kananen painottaa, ettei perustulo olisi ko-

vinkaan suuri muutos perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, jossa universaali

sosiaaliturva pyrkii takaamaan toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa. Verrattuna ny-

kyiseen sosiaalipolitiikkaan, olisi perustulo toki radikaali muutos, mutta järkevästi toteu-

tettuna perustulo saattaisi mahdollistaa sen, että ihmiset kehittäisivät itseään ja potentiaa-

liaan läpi elämänsä. (Kananen 2018, 176.)

Kananen (178, 2017) uskoo, että jos ihmiset kokevat toimeentulonsa olevan uhattuna, he

eivät pysty antamaan parasta panostaan yhteisen hyvän eteen. Näin ollen sosiaaliturvassa

tulisi panostaa työkyvyn ja toimintakyvyn säilyttämiseen niin, että ihmiset voisivat itse

kehittää itseään ja ottaa käyttöön omat kykynsä. Jokaisella ihmisellä on kykyjä, jotka ovat

yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen (2018) mukaan 27

prosenttia vastaajista (2007 vastaajaa) kannattaa ennemmin kaikille kansalaisille ilman

erillistä syytä maksettavaa perustuloa kuin syyperusteista sosiaaliturvaa. Muut vastaajat

eivät osanneet ottaa asiaan kantaa. Kolme viidestä suomalaisesta taas on sitä mieltä, että

sosiaaliturvan saamisen pitää aina perustua selvään syyhyn, joita voivat olla esimerkiksi

työttömyys, pienituloisuus tai opiskelu.

OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development, suom. taloudelli-

sen yhteistyön ja kehityksen järjestö) julkaisemassa Suomen maaraportissa se ei pidä pe-

34

rustulomallia riittävän kannustavana, sillä nykytasoinen perustulo ei poistaisi asumistu-

kien tarvetta pienituloisilta ja yhdistelmä loisi kannustinloukun etenkin osa-aikatyön vas-

taanottamiseen. Sen sijaan raportti kääntyy suosittelemaan Suomelle Ison-Britannian pe-

rustulomallia, Universal Credit -mallia. (Kurki-Suonio 2019.)

4.2.3 Osallistavan sosiaaliturvan malli

Hiilamo ym. (11, 2017) ovat tutkimusraportissaan tarkastelleet Saksan, Tanskan ja Hol-

lannin osallistavan sosiaaliturvan mallia, joiden pohjalta ovat luoneet osallistumistulo-

mallin Suomelle. Saksan, Tanskan ja Hollannin osallistavat sosiaaliturvan mallit ovat

omaksuneet sellaisen sopimukseen perustuvan mallin, jossa työttömän täytyy hyväksyä

työvelvoitteita sosiaaliturvaa vastaan; pitkäaikaistyöttömien tulee osallistua järjestötyö-

hön, koulutukseen tai muuhun vastaavanlaiseen toimintaan. Osallistumattomuudesta

sanktioidaan jokaisessa mallissa, mutta sanktioiden ankaruus ja toimeenpano vaihtelevat

hieman maan mukaan.

Suomen osallistavan sosiaaliturvan malli ottaisi mallia Hollannista, sillä sen piirteitä on

mahdollista toteuttaa pienemmillä kustannuksilla ja vähäisemmillä muutoksilla. Hollan-

nin mallin mukaisesti pitkään työttömänä olleen tulee sopia sosiaalityöntekijän tai sosi-

aaliohjaajan kanssa suunnitelma osallistumisesta johonkin toimintaan. Hollannissa ei ole

Suomen työmarkkinatuen tapaista etuutta, vaan pitkään työttömänä olleet siirtyvät auto-

maattisesti toimeentulotuelle. Osallistumistulon tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä

sekä edistää osallisuutta sekä lisätä pitkäaikaistyöttömien sosiaalista pääomaa. (Hiilamo

ym. 2017, 17.)

Osallistumistulo ei tarkoiteta aiemmassa kappaleessa (4.2.2) tarkoitettua perustuloa, van

osallistumistulo maksettaisiin ainoastaan pitkään työttöminä olleille tai työelämästä syr-

jäytymisvaarassa oleville aikuissosiaalityön palvelu- ja tulonsiirtokokonaisuutena. Mal-

lissa palveluiden merkitys on tulonsiirtoa suurempi. Tavoitteena olisi löytää jokaiselle

asiakkaalle sopiva toimintamuoto omien mielenkiinnon kohteiden mukaan ja näin ollen

kehittää asiakkaan osaamista. Toiminta korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja mahdolli-

sesti myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien sosiaalisen kuntoutuksen osittain tai

kokonaan. (Hiilamo ym. 2017, 18-20.)

35

4.2.4 Joustava perusturva

Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöt haluavat olla kehittämässä järjestelmää. Tavoit-

teena on, että järjestelmä huomioisi mahdollisimman hyvin ihmisten erilaiset elämänti-

lanteet ja tarvittaessa joustaa tilanteiden muuttuessa. Soste – Suomen sosiaali ja terveys

ry (2019) on visioinut joustavan perusturvan, joka ottaa nykyistä järjestelmää paremmin

huomioon moninaiset ihmisten tilanteet. Nykyinen järjestelmä ei välttämättä tunnista ih-

misten erilaisia ja moninaisia syitä etuuteen, tai syitä on useita ja ihminen ajautuu ”väärän

etuuden” piiriin. Hyödyntämällä uudenlaisia toimintamalleja ja teknologiaa on mahdol-

lista luoda järjestelmä, joka ymmärtää ihmisten moninaisia tilanteita. (Soste 2019, 49.)

Joustavan perusturvan tavoitteena on joutavia polkuja, kun ihmisen elämäntilanteet muut-

tuvat; ”Työttömän pallottelu työmarkkinatuen, työttömyyspäivärahan, sairauspäivära-

han ja kuntoutusetuuksien välillä on turhaa. Yhtenäisellä etuudella ihmisillä olisi pa-

rempi mahdollisuus keskittyä kuntoutumiseen ja työn hakuun. Nyt energia menee etuuk-

sien hakuun.” Tavoitteena olisi siis luoda yhtenäisempi etuus, mutta niin, että etuuksien

syyperusteet ja niihin liittyvät velvoitteet pääosin säilyisivät ennallaan. Ensisijaista on

luoda etuuksien liitoskohtiin helpottava järjestelmä, joka seuraa katkottomasti ihmisiä

elämäntilanteiden muuttuessa. (Soste 2019, 50.)

Uudistuksessa nykyisten etuuksien saamisperusteita joiltain osin lavennettaisiin, velvoit-

teita tarkistettaisiin sekä vahvistettaisiin oikeuksia palveluihin. Järjestelmän tulisi toimia

niin, että viimesijaiseksi tarkoitettu toimeentulotuki ei muodostuisi kenellekään pitkäkes-

toiseksi tuen lähteeksi. Nykyinen harkinnanvarainen toimeentulotuki jäisi vahvasti sosi-

aalityön työvälineeksi ja harkinnaksi. Kuitenkin niin, että kuntien ja Kelan tiedonvaihto

olisi saumatonta. Lisäksi uudistuksen myötä Kelaan hankittaisiin laajempi sosiaalityön

osaaminen ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, jolloin asiakkaan ohjaaminen kunnan

sosiaalityön palveluihin helpottuisi. (Soste 2019, 51, 55-56.)

36

5 UNIVERSAL CREDIT - MALLI

5.1 Universal Credit – mallin synty ja käytäntö

Iso-Britannian Universal Credit – malli on konservatiivisen hallituksen työ- ja eläkemi-

nisteri Iain Duncan Smithin 2009 esittelemän raportin ”Dynamic benefits: Towards wel-

fare that works” kautta syntynyt uudistus. Duncan Smithin nimeä kantavassa reformissa

käydään käsiksi moniin sellaisiin sosiaalisiin avustuksiin, joihin Iso-Britanniassa ei olla

vuosikymmeniin haettu muutosta. Duncan Smith sai tehtäväkseen jatkuvasti paisuneen

sosiaaliturvabudjetin rajun supistamisen. (Lennon 2016, 477.)

Uudistuksen tavoitteena oli pyrkiä siihen, että työ olisi aina edullisempi vaihtoehto kuin

sosiaaliturvalla eläminen. Duncan Smith julisti, ettei elämää sosiaaliturvalla enää hyväk-

syttäisi. Tavoitteena oli karkottaa 18 000 ihmistä pois työkyvyttömyysavustuksilta 3 mil-

jardin säästön synnyttämiseksi. Duncan Smithin ideana oli yhdistää kuusi yleisintä sosi-

aaliavustuksen muotoa niin, että jos perheolosuhteet tai tulot muuttuivat, myös avustukset

ja verot muuttuivat sen myötä automaattisesti ajantasaisen tulojärjestelmän avulla. (Len-

non 2016, 478-479.)

Muun muassa Kristillisdemokraattien kannattaman Suomeen kaavaillun Universal Cre-

dit-mallin, kannustavan perusturvan, ideana on yhdistää useimmat tukimuodot; työttö-

myysetuudet, asumistuki, matalapalkkatuki, lapsiperheen tuet, sairaspäiväraha/vakuutus

tai työmarkkinatuki sekä toimeentulotuki on yhdistetty yhdeksi tukimuodoksi. Järjes-

telmä laskee alkutason jokaiselle tarveharkintaiselle elämäntilanteelle. Tasoon vaikutta-

vat monet seikat, kuten lasten lukumäärä sekä asuinpaikkakunta. Alkutason jälkeen työtä

vastaanottava henkilön käteen jäävät tulot nousevat tasaisesti. (Kristillisdemokraatit

2019, kannustava perusturva; Maanselkä 2018a, 101.)

Käytettävissä oleva tulorekisteri ottaa huomioon maksetun palkan ja sivukulut, pääoma-

tulot, varallisuuden ja maksaa päälle yleistuen kuukausittain. Tuki on tarveharkintainen

sikäli, että̈ varallisuuden määrä̈ ja pääomatulot vaikuttavat tuen tasoon. Tuen takaisin pe-

rinnästä̈ luovutaan, koska yhden kuukauden aikana saatu palkka ei vaikuta seuraavan kuu-

37

kauden tuen laskentaa, toisin kuin perustoimeentulotuessa. Maksettuja etuisuuksia ei pe-

ritä̈ takaisin tulojen noustessa ja laskenta on yksilökohtainen. (Kristillisdemokraatit 2019,

kannustava perusturva.)

Kuva 3. Kannustavan perusturvan rakenne.

Iso-Britanniassa käytettävissä olevassa Universal Credit-mallissa työtön tai pienituloinen

saa kerran kuussa maksettavan etuuden, jolla on tarkoitus turvata asumiskustannukset.

Tuki on perhekohtainen ja lasten lukumäärä vaikutaa tuen määrään. Universal Credit

korvaa seuraavat etuudet yleistukena (Kuva 3.): Child Tax Credit, Housing Benefit, In-

come Support, income-based Jobseeker’s Allowance (JSA), income-related Employment

and Support Allowance (ESA) sekä Working Tax Credit. Ensimmäisen maksuerän saa-

miseen menee noin viisi viikkoa, mutta tarvittaessa etuutta voi anoa maksettavaksi en-

nakkoon. Mikäli henkilö saa esimerkiksi palkkatuloja, vähennetään jokaista saatua puntaa

kohden etuutta 63penniä. (Gov.UK 2019; Maanselkä 2018a, 202.)

Maanselän (202, 106, 2018a) mukaan Universal Creditin idea on yksinkertainen; työtu-

loja saadessa tuki ei romahda kerralla ja näin ollen työn vastaanottaminen on kannattavaa

palkkasummasta riippumatta. Myös byrokratia vähenee, kun usean eri tuen sijasta haetaan

Kannustavan perusturvan

rakenne

Yleistuki

Harkinnanvarainen tuki

Minityöt

38

vain yhtä tukea. Maanselkä korostaa, että yhden tuen mallissa tuet eivät vaikuta toisiinsa,

niillä ei ole eri vähenemisasteita eikä eri kriteereitä. Tuki on harmonisoitu verotuksen

kanssa ja tuen laskenta on automatisoitu kuukausikohtaiseksi tulorekisterin avulla. Ennen

kuin tukea voi hakea, tulee hakijan tehdä sopimus työtoimistossa henkilökohtaisen työn-

ohjaajan kanssa, jossa hakija saattaa käydä jopa päivittäin tapaamassa omaa ohjaajaansa.

Henkilökohtainen ohjaus on tärkeä osa Universal Credit-mallia, jonka yhteydessä ohjaaja

selvittää myös muiden tukitoimien tarvetta ja tarvittaessa hankkii moniammatillista pal-

velua. Tarvittaessa ohjaaja hankkii asiakkaalle asunnon, terveydenhuollon palveluita tai

auttaa lastenhoidon järjestämisessä. päihdeongelmainen ohjataan hoitoon ja tukea mak-

setaan suoraan vuokranantajalle asumisen turvaamiseksi. Mikäli sovittuun ohjausaikaan

asiakas ei saavu, on sanktiona karenssi. (Maanselkä 2018a, 107-108).

5.2 Universal Credit sosiaalityön näkökulmasta

Kuten aiemmin on jo todettu, on suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä monimutkainen ja

pirstaleinen. Maanselkä (2018a) kokee Universal Credit – mallin yksinkertaistavana ja

ratkaisuna pirstaleisuuteen, mutta Malisen (2018, verkkodokumentti) haastattelema brit-

tiläinen Steph Pike, joka ohjaa työkseen ihmisiä tukien hakemisessa, kokee yksinkertai-

suuden olevan myytti. Pike kokee, että sosiaaliturvajärjestelmä on luonnostaan monimut-

kainen, sillä sen on otettava huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Jokainen ihmi-

nen on yksilö ja hänellä on yksilölliset tarpeet, jolloin yksi tukimuoto ei voi olla kaikille

riittävä. Malisen (2018, verkkodokumentti) haastattelussa esiin nostetaan Skotlannin tapa

lähestyä sosiaaliturvajärjestelmää, jossa sosiaaliturva tunnustetaan ihmisoikeudeksi ja vi-

ranomaisilla on vastuu tiedotta ihmisille, mihin tukeen heidät on oikeutettu.

Myös Iso-Britannian sosiaalityöntekijöiden järjestön (BASW - the professional asso-

ciation for social work and social workers) hallituksen puheenjohtaja Guy Shennan mai-

nitsee, että ihmisten tarpeet ovat yksilöllisiä ja tilanne kuormittaa tuen saajien lisäksi

myös sosiaalityöntekijöitä; palveluita on karsittu ja ihmisten tukiverkoston väljeneminen

vaikeuttaa arkea (Salomäki 2018). Britannian mallissa lasten lukumäärällä on merkitystä

tuen määrään, mikä Machinin (408, 2017) mukaan asettaa esimerkiksi terveydenhuollon

39

ja sosiaalihuollon ammattilaiset toimimaan arvojensa vastaisesti. Sosiaalityö, joka perus-

tuu yhdenvertaisuuteen ja ihmisyyteen, joutuu työskentelemään vallitsevan systeemin

mukaisesti linjaamaan toimintatapoja esimerkiksi heidän suhteensa, joiden perheessä on

enemmän kuin kaksi lasta. Tämä asettaa sosiaalityöntekijän eettisesti epäedulliseen ase-

maan. Machin (409, 2017) korostaa, että kahden lapsen ”raja” vaikuttaa negatiivisesti

esimerkiksi kantaväestöstä eroaviin etnisiin naisiin, joiden kulttuurissa on normaalia suuri

lapsilukumäärä. Sosiaalityö joutuu työskentelemään myös muun muassa maahanmuutta-

janaisten kanssa.

Britanniassa Universal Credit on lisännyt enemmän kuin vähentänyt köyhyyttä; samalla

kun uudistus sai kannatusta, sama hallitus kuitenkin leikkasi merkittävästi tukia sekä so-

siaalipalveluja. Näin ollen useat saavat vähemmän tukea kuin vanhassa järjestelmässä.

Pahimmillaan taloustilanteen vuoksi on jopa otettu lapsia huostaan, vaikka kyse ei ole

vanhempien ongelmasta vaan rakenteellisesta heitteillejätöstä. (Salomäki 2018.)

Britannian sosiaalityöntekijöiden järjestön (BASW - the professional association for so-

cial work and social workers) on ottanut kantaa Universal Creditin aiheuttamiin tilantei-

siin. Järjestön mukaan uudistus on vaikuttanut epäedullisesti jopa 592 000 lapseen heidän

perheen taloustilanteen kautta. Perheet saavat etuuksia kahdesta ensimmäisestä lapsesta,

muttei sen lukumäärän yli menevistä. Järjestö tuomitsee tuen ja painottaa, ettei se huomioi

ihmisten erilaisia tarpeita. (BASW 2019.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Pasi Moisin mukaan toimeen-

tulotuen hakijoista noin 20-40% tarvitsee toimeentulotuen lisäksi sosiaalityön tukea ja

palveluja (Maanselkä 2, 2018b). Britannian sosiaalityöntekijöiden järjestön (BASW - the

professional association for social work and social workers) puheenjohtaja Guy Shennan

kokee, että Britanniassa olisi paljon opittavaa Suomelta julkisten palveluiden järjestämi-

sestä, ei päinvastoin (Salomäki 2018). Universal Credit – malli ei poista ihmisten tarvetta

kokonaisvaltaiselle tuelle, jota ainoastaan sosiaalityön ammattilaiset voivat tarjota.

40

5.3 Mikä on sosiaalityön asema Suomen uudistuksessa?

Mikäli Universal Credit – mallin kaltainen yleistuki otettaisiin käyttöön Suomessa, yh-

distettäisiin tukeen keskeisimmät nykytuet: ansiopäiväraha, peruspäiväraha, työmarkki-

natuki, toimeentulotuki sekä asumistuki. Yleistuen päälle maksettaisiin lapsilisät ja ela-

tustuki. Yleistuen omaksi harkinnanvaraiseksi osaksi jätettäisiin nykyinen ennaltaehkäi-

sevä ja täydentävä toimeentulotuki sekä toimeentulotuen asumisosa. Tukea haettaisiin

TE-toimiston virkailijalta ja tuen maksaisi Kela. Tarvittaessa TE-toimiston virkailija voisi

päättää harkinnanvaraisen osan maksamisesta. Ehtona kuitenkin se, että hakija sitoutuu

parantamaan työmarkkina-asemaansa. (Maanselkä 2018b, 6.) Tämä saa pohtimaan, mikä

sosiaalityön rooli olisi uudistetussa sosiaaliturvajärjestelmässä?

Nykyisessä järjestelmässä sosiaalityöntekijä kohtaa sosiaaliturvalla eläviä päivittäin teh-

den työtä heidän kanssaan monin tavoin jännitteisessä kentässä. Julkinen valta ja kansa-

laisten enemmistö velvoittavat sosiaalityöntekijöitä asiakkaiden aktivointiin korostaen

sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Toisaalta asiakas saattaa jäädä oman elämäntilanteensa

vangiksi niin, etteivät aktivointi- tai kuntoutustoimenpiteet ole ajankohtaisia tai tuota toi-

vottuja muutoksia. Nämä asiakkaat yrittävät selviytyä päivästä toiseen, kuukaudesta seu-

raavaan sosiaaliturvan avulla. Sosiaalityöntekijälle on työssään arkipäivää jännitteinen

suhde laeista johdettujen yleisten periaatteiden ja asiakastyössä kohdattava arjen raken-

teiden ja käytäntöjen välillä (Suonio ym. 2017, 259-260.)

Maanselkä (8, 2018b) painottaa, että yleistuen rinnalle tarvitaan sellainen harkinnanva-

rainen osa, joka toimisi sosiaalityön välineenä. Tämän avulla esimerkiksi moniongelmai-

sille työikäisille, kuten velkaantuneille ja päihteiden käyttäjille, voitaisiin antaa riittävä

toimeentulo; ketään ei jätetä yksin ongelmiensa kanssa. Harkinnanvaraista tukea saisi

kuitenkin nykyistä tiukemmilla ehdoilla ja edellyttää hakijan ponnisteluja työllistyäkseen.

Lisäksi yleistuen mallissa asumistuen enimmäismäärän ylittävät asumiskustannukset kor-

vattaisiin vain muutamaksi kuukaudeksi edellyttäen hakijan etsivän tai kunnan tarjoavan

halvempaa asuntoa (Maanselkä 2018b, 8).

Suonio ym. (265, 2017) ovat tutkineet sosiaalityön ammattilaisten näkemystä siitä, mil-

lainen on tyypillinen aikuissosiaalityön asiakas ja mikä asiakkaan tarve sosiaalityölle on

(Taulukko 4.). Tarpeet sosiaalityölle ja asiakkaiden elämäntilanteet vaihtelevat paljon;

41

tutkimuksessa eniten oli elämänhallinnan ongelmia (54 mainintaa). Taloudellisia huolia,

arjen toimivuus tukien varassa, eristäytymistä muista ihmisistä ja pitkäaikaistyöttömyyttä

kuvattiin kutakin noin 20 maininnalla.

Taulukko 4. Aikuissosiaalityön tarve.

Tuen tarve %

Taloudellisen tuen tarve 68

Päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta sekä muusta sairau-

desta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuva tuen tarve

56

Jokapäiväisestä elämästä selviytyminen 29

Sosiaalisen syrjäytymisen torjunta ja osallisuuden edistäminen 23

(Suonio ym. 2017, 266.)

Soste – Suomen sosiaali ja terveys ry (62, 2019) kokee, että tällä hetkellä sosiaalityönte-

kijöille varataan aikoja pääasiassa niille, jotka ovat itse halukkaita tapaamiseen. Suurem-

massa syrjäytymisvaarassa olevat eivät välttämättä hakeudu sosiaalityön piiriin. Etsivää

työtä tulee jatkossa vahvistaa etuusjärjestelmän ja palvelujärjestelmän integraatiota hyö-

dyntämällä. Universal Credit – mallin, yleistuen mallin, tullessa voitaisiin vain speku-

loida, millainen sosiaalityön rooli tulisi olemaan, sillä Pro Gradu – tutkielman aineisto ei

tarjoa yhtenäistä vastausta tulevaisuuteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa Karjalainen ym. (2019) ottavat selvitystyössään

kantaa tuleviin mahdollisiin muutoksiin; aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudista-

miseksi ja konkretisoimiseksi on toteutettava valtakunnallinen kehittämisohjelma, joka

määrittää pilottien avulla sosiaalityön paikat ja roolit uudistuvassa sosiaaliturvassa, pal-

velujärjestelmässä sekä paikallisissa toimintaympäristöissä sekä kehittämisohjelman ta-

voitteet tulee sitoa soveltuvin osin sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen etuuksien ja pal-

velujen yhteensovittamiseksi sekä palvelujen resursoimiseksi. Karjalainen ym. (2019)

painottavat, että palvelujen keskiössä tulee olla henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen

pohjautuva asiakastyö, jossa sosiaalityön ammattilaisen vastuulla on asiakassuunnitelma,

sen toteutus ja arviointi.

42

Kuva 4. Sosiaalityön osaaminen.

(Karjalainen ym. 2019, 31.)

Karjalainen ym. (12, 22, 2019) muistuttavat, että sosiaalityö ja sosiaalityön osaaminen

(Kuva 4.) on avainroolissa työikäisten ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten elä-

mänhallinnan tukemisessa, kuten osallisuuden edistäjänä ja arkipäivän sujuvuuden tur-

vaamisessa. Jotta sosiaaliturvan uudistusten tavoitteet voidaan saavuttaa, on sosiaalityön

toimivuudella osana palvelujärjestelmää merkittävä vaikutus. Myös tulevaisuudessa so-

siaalityön tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin matalan kynnyksen palveluin, kotikäyn-

nein, jalkautuen ja verkostotyön avuin. Monialainen verkostotyövoi parhaimmillaan var-

SOSIAALITYÖNTEKIJÄ

YHTEISKUNTATIETEELLINEN OSAAMINEN

TUTKIMUSOSAAMINEN

EETTINEN OSAAMINEN

VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN

TYÖMENETELMÄOSAAMINEN

OIKEUDELLINEN OSAAMINEN

PALVELUJÄRJESTELMÄOSAAMINEN

KEHITTÄMIS- JA MUUTOSOSAAMINEN

JOHTAMISOSAAMINEN

RAKENTEELLINEN OSAAMINEN

43

mistaa resurssien tehokkaan käytön. Uudistuvan sosiaaliturvan toimivuus edellyttää pal-

velujen ja etuuksien käyttäjä- ja elämäntilannelähtöistä yhteensovittamista sekä niiden

oikea-aikaista kohdentamista, johon sosiaalityön professio keskittyy. Sosiaalityön koulu-

tuksen tuottama osaaminen on erityinen, joka ulottuu muun muassa yhteiskuntatieteelli-

sestä osaamisesta johtamiseen, palvelujärjestelmän tuntemiseen ja oikeudelliseen osaa-

miseen (Kuva 4.).

Karjalainen ym. (25, 2019) jatkaa; ”tulevaisuuden sosiaalityöllä on selkeä rooli sosiaali-

ja terveydenhuollossa, ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä työllistymistä edistävissä pal-

veluissa ja muilla hallinnonaloilla. Sosiaaliturvan ja palvelujen vaikuttava toimeenpano

sekä jatkuva kehittäminen edellyttävät ihmisten ja paikallisyhteisöjen arjen sekä yhteis-

kunnallisten ilmiöiden, kuten köyhyyden ja eriarvoistumisen prosessien syvällistä ymmär-

tämistä”. Miten sosiaalityön vahvaa osaamista voidaan tehdä näkyväksi, jotta myös sosi-

aaliturvajärjestelmässä huomioidaan sosiaalityön osaaminen osana moniammatillisuutta?

5.3.1 Tarve taloussosiaalityölle?

Iso-Britannian hallitus on ilmaissut, että Universal Credit – malli lisää ihmisten itsenäi-

syyttä ja yksilökohtaista vastuuta, kun ihminen huolehtii omasta taloudestaan (Millar &

Bennett 2017, 175). Millar & Bennett (178, 2017) kokevat, että Universal Credit ei huo-

mioi kansalaisia yksilöinä eikä pysty vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin. Kansalaiset eivät

voi vaikuttaa työmarkkinoihin tai vuokra-asuntojen saatavuuteen, vaan tarve olisi raken-

teellisille muutoksille. Nyt tukijärjestelmä perustuu tietokonejärjestelmään, joka ei pysty

huomioimaan ihmistä ihmisenä, vaan numeroina.

Seväsen (2019, verkkkodokumentti) mukaan läheskään kaikki tukiin oikeutetut eivät edes

tiedä, mitä etuuksia he voivat saada. Jos ihminen saisi tiedon pyytämättä saatavilla ole-

vista etuuksista, parantaisi se ainakin heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Se myös

pienentää riskiä talouden heikkenemisen kierteeseen, joka lopulta työ yhteiskunnalle suu-

remmat kustannukset.

Mathieu ym. (345-347, 2012) ovat selvittäneet, millaisia taloudellisia ongelmia sosiaali-

työntekijöiden asiakkailla on. Rahankäytön hallinta on selkeästi yleisin ongelma, mutta

44

tulojen puute ja taloudellisten ongelmien yhteys mielenterveys- sekä muihin terveyson-

gelmiin mainitaan myös. Rahankäytön hallintaan sisältyvät budjetointi, menojen seuranta

ja velkaongelmat. Tutkimuksen kohteena olleet sosiaalityöntekijät pyrkivät aktiivisesti

auttamaan asiakasta ongelmissaan, muun muassa lisäämällä asiakkaan tietoisuutta talous-

asioista, budjetointia neuvomalla, kertomalla verotuskäytännöistä sekä opastamalla konk-

reettisissa tilanteissa. Sosiaalityöntekijät kuvailivat itseään jopa talousneuvojiksi ja pan-

kin asiakaspalvelijoiksi. Samaiset sosiaalityöntekijät kokivat asiakkaan hallitsemattoman

rahankäytön olevan suurin syy taloudellisiin ongelmiin, mutta mainitsivat ymmärtävänsä

myös pienituloisuuden merkityksen.

Hieman erilaisesta näkökulmasta Mathieu & Chowa (659, 2013) ovat tutkineet myös so-

siaalityöntekijöiden valmiuksia auttaa asiakasta taloudellisissa ongelmissa. Usein sosiaa-

lityöntekijän työ vaatiikin osaamista auttaa taloudellisissa haasteissa, mutta onko sosiaa-

lityöntekijöitä riittävästi koulutettu sellaiseen? Mathieun & Chowan tutkimus tuo esille

”financial social work certification” –ohjelman, joka kouluttaa talouden hallintaa.

Mathieun & Chowan (2013, 694) tutkimuksessa jopa puolet sosiaalityöntekijöistä kohtasi

toistuvasti työssään taloudellisissa vaikeuksissa olevia asiakkaita ja jopa kaksi kolmas

osaa (62%) kokivat vaikeuksia heidän auttamiseksensa. Suurimmat syyt olivat riittämät-

tömät taidot ja henkilökunnan vajaa asiantuntemus sekä ajanpuute asiakkaan autta-

miseksi. Tutkimuksessaan he tutkivat sosiaalityöntekijöitä, jotka olivat suorittaneet va-

paaehtoisen ”financial social work certification” –ohjelman. He pystyivät nimeämään

interaktiivisia keinoja asiakkaan auttamiseksi ja kokivat ne hyödyllisiksi. Koulutus lisäsi

sosiaalityöntekijöiden tietotaitoa sekä itsevarmuutta ja ennen kaikkea sosiaalityöntekijät

löysivät uusia keinoja auttaa asiakasta. (Mathieu & Chowa 2013, 694-695.)

Kansaneläkelaitoksen muutosjohtaja Tomi Ståhl uskoo, että teknologian avulla useita

etuuksia voidaan hakea yhdellä kertaa ja etuudet maksetaan tilille nopeammin. Samalla

vapautuu työvoimaa auttamaan niitä asiakkaita, jotka tarvitsevat henkilökohtaista tukea.

(Sevänen 2019, verkkodokumentti.) Voisiko järjestelmän uudistus vapauttaa aikaa konk-

reettiselle taloussosiaalityölle?

45

5.4 Universal Credit ja kritiikki

Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollistaa kriittisen tarkastelun ilmiöön tutkittavaan il-

miöön (Suhonen ym. 2016, 13). Koska Iso-Britanniassa Universal Creditin käyttöön

otosta on jo kulunut hetki, on uudistus kerennyt saada osakseen jo myös paljon keskuste-

lua sekä kritiikkiä. Mallin tavoitteena oli muun muassa helpottaa töihin siirtymää, tehdä

työstä kannattavaa sekä kaventaa tuloeroja ja helpottaa köyhyyttä. Tämän kirjallisuuskat-

sauksen myötä on mahdollista osoittaa Universal Credit – mallin puutteita.

Englantilaisprofessori Jane Millar esittää, että Iso-Britannian uudistus on hyvä teoriassa,

mutta käytännössä on ilmennyt haasteita, joista kolme suurinta ovat tuen hakeminen ja

maksaminen, vastikkeellisuus sekä aiheutuneet asumisenongelmat. Kansaneläkelaitoksen

isännöimässä seminaarissa syyskuussa 2018 luennoimassa olleen sosiaalipolitiikan pro-

fessorin Jane Millarin mukaan Suomi voi oppia Iso-Britannian erheistä; ”Älkää tehkö uu-

distusta ja säästäkö samalla rahaa”, toteaa Millar (2018).

5.4.1 Tuen maksaminen ja perhekohtaisuus

Millar (14, 2018) nostaa esille 1800 tuen saajan haastattelututkimuksen, joka on toteutettu

maalis- ja syyskuun 2017 välisenä aikana. Lähes kaikki etuuden hakijan hakivat tukea

sähköisesti ja kolmasosa koki hakemisen haastavana, erityisesti sähköisen identiteettitun-

nistautumisen suhteen. Tänä voidaan tulkita niin, että suurin osa vastaajista on onnistu-

neesti hakenut etuutta ja ymmärtänyt miten hakemus toimii, mutta on myös selkeää, että

osa hakijoista on kokenut vaikeuksia, taloudellisia vaikeuksia, menettänyt toivoaan ja

jäänyt ilman apua. Millar (14, 2018) muistuttaa, että näin oli jo alkujaan ennustettu käyvä;

digitalisaatio voi parhaimmillaan helpottaa ja tehostaa järjestelmää, mutta on muistettava,

että digitalisaatio on haaste heille, joilla ei ole pääsyä tietokoneille tai osaamista käyttää

niitä.

Iso-Britanniassa yleistuen maksaminen on monen kansalaisen kohdalla viivästynyt; kes-

kimäärin viivästyminen on ollut neljä viikkoa, mutta viidenneksessä tapauksista se on

ollut jopa viisi kuukautta. Osittain viivästykset selittyvät alkukangertelulla, mutta mallin

46

mukaisesti ensimmäistä maksupäivää joutuu odottamaan noin kuusi viikkoa; tuki mää-

räytyy edelliskuukauden ansioiden mukaan. (Malinen 2018, verkkodokumentti.) Yleis-

tuki tule haasteelliseksi varsinkin heillä, jotka työskentelevät nollatuntisopimuksilla,

keikkatöinä tai hyvin alhaisella palkalla. Koska tuki maksetaan edellisen kuukauden tu-

lojen mukaan, voi pahimmillaan koko kuukauden joutua elämään pienillä tuloilla eikä

näin ollen kuun lopussa maksettava etuus tue enää jo kulunutta kuukautta. (Malinen 2018,

verkkodokumentti.)

YK:n erikoislähettiläs Philip Alston on moittinut Iso-Britannian köyhyystilannetta; eten-

kin köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut selvästi. Britanniassa on kerrottu ole-

van yli 130 000 lasta, joilla ei ole pysyvää kotia. Asunnottomuus ja asunnottomat ovat

lisääntyneet. Myös Alston on maininnut, että yleistuki on vetänyt ihmiset kurjuuteen ja

epätoivoon; ennen kaikkea lapsistaan yksin huolta pitäviin naisiin. Alston kokee tuen epä-

tasa-arvoisena. Alstonin mukaan tuen maksaminen yhdelle kotitaloudelle, ei puolisoille

erikseen, on asettanut naiset eriarvoiseen asemaan. (Karttunen 2019, verkkodokumentti.)

Myös velkaongelmat ovat lisääntyneet, sillä alun odotusajan vuoksi useat ovat joutuneet

turvautumaan joko ennakkoon, mikä taas vaikuttaa seuraavan kuukauden tukeen, tai ul-

kopuoliseen rahalliseen apuun (Malinen 2018).

Karttusen (verkkodokumentti, 2019) mukaan köyhyys näkyy lasten oireiluna; Watercliffe

Meadow’n koulussa joka neljännes oppilas tarvitsee tukea oppimiseen ja tuen tarpeessa

olevien lasten käytös on rajumpaa kuin ennen. Tukipalveluita on kuitenkin vähennetty

tiukan taloudenpidon myötä, eikä lasten sosiaalipalveluita ole saatavilla entiseen malliin.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on kiristetty ja apua voi joutua odottamaan jopa

vuoden.

Maanselkä (4, 2018b) korostaa, että Universal Credit - mallissa tuenhakijan tilanne selvi-

tetään yksilökohtaisesti, jolloin myös syrjäytymiseen tai asiakkaan muihin ongelmiin voi-

daan puuttua ja niitä voidaan ehkäistä. Tuen tavoitteena on, ettei kukaan jäisi ongelmansa

kanssa yksin. Tuenhakijan tilannetta ei järjestelmässä kuitenkaan selvitä sosiaalihuollon

ammattilainen, vaan muiden alojen ohjaajat.

47

5.4.2 Vastikkeellisuus ja vaikutukset elämänhallintaan

Universal Credit – mallin toisen suuri ongelmakohta on työnhaun velvoitteet. Millarin

(15, 2018) mukaan edun saajista useat kokevat täyttävänsä velvoitteet, mutta heiltä vaa-

ditaan enemmän. Velvoitteet koetaan kohtuuttomina ja sanktiot epäoikeudenmukaisina.

Lisäksi malliin kuuluva vahva ohjaus on vaihtelevaa ympäri maailman; osa haastattelun

vastaajista kokee ohjauksen hyvänä ja osa erittäin huonona ja puutteellisena.

Vastikkeellisuus on osa myös Suomeen kaavailtua yleistukimallia. Mikäli tuen hakija Iso-

Britanniassa ei ota vastaan tarjottua työtä tai laiminlyö sovittuja tapaamisia ohjaajansa

kanssa, voidaan tuki keskeyttää. Tukeen liittyvät sanktiot koetaan ankarina, sillä velvoit-

teita ei juurikaan räätälöidä, vaan myös sairaita tai vammaisia on velvoitettu työnhakuun.

(Malinen 2018, verkkodokumentti.) Sainsbury (13, 2014) kokee Universal Credit – mal-

lin olevan kaikista järein ja laajin muutos sosiaaliturvajärjestelmässä, joka vaikuttaa sekä

työttömiin että työssäkäyviin etuuden hakijoihin. Martin (110, 2016) kokee sanktioiden

lisäävän stressiä ja mielenterveysongelmia, joten jo valmiiksi heikommassa asemassa ole-

vat ovat hyvin haavoittuvaisia yleistuen mallissa.

Kolmanneksi haasteeksi Millar (15, 2018) mainitsee kasvavat ongelmat asumisjärjeste-

lyissä, ennen kaikkea vuokrarästit sekä häädöt. Ihmiset ovat kohdanneet varsinkin yksi-

tyisiä vuokranantajia, jotka eivät ole halukkaita vuokraamaan Universal Credit – tuen

saajille. Vuokranantajat pelkäävät, etteivät tule saamaan vuokriaan etuusjärjestelmän

vuoksi.

Kuten Malinen (2018), myös Millar (15, 2018) toteaa, että Universal Creditin käyttöön-

otto on vaikuttanut räjähdysmaisesti ruoka-avun tarvitsijoiden määrään. Lisäksi tuki on

vaikuttanut sikäli asumiseen, että Britanniassa etenkin luottotiedottomilla ja köyhillä ta-

louksilla on usein kaasu- ja sähkömittarit, joihin syötetään maksu etukäteen. Kun kolikot

loppuvat, loppuu myös lämmitys ja vesi. Tuen maksaminen jokaisen kuun lopussa on

vaikeuttanut useiden ihmisten tilannetta, jotka ovat tottuneet aiemmin esimerkiksi työttö-

myystukien saamiseen kahden viikon välein. (Malinen 2018, verkkodokumentti.)

Kritiikistä huolimatta Millar (16, 2018) myöntää, että järjestelmämuutos on suuri ja vielä

systeeminä uusi, joten edellä mainitut ongelmakohdat voivat olla ”kasvukipuja”. Millar

48

uskoo, että kohennusta on mahdollista saada käytänteitä sekä esimerkiksi teknologiajär-

jestelmää muuttamalla, ajan kanssa. Iso-Britannian hallitus uskoo suunnan olevan oikea

ja oppivan virheistä. Tavoitteena on saada 200 000 ihmistä työllistettyä Universal Credit

– siirtymän myötä.

Suuremmalla mittakaavalla Universal Credit – mallin on sanottu vastaavan nykyajan tar-

peisiin modernina järjestelmänä. Näin ollen huolena on, ettei malli pysty estämään tai

vähentämään työssäkäyvien köyhyyttä, mikä osaltaan vaikuttaa myös lapsiköyhyyteen.

Työssäkäyvien köyhyys on yksi suurimmista haasteista, mikä ei kosketa ainoastaan Iso-

Britanniaa. Lisäksi mallia kritisoidaan siitä, ettei se tunnista modernia perhettä ja syrjii

naisia, sillä perheen jäseniä ei huomioida yksilöinä. Jos perheessä nainen jää kotia lasten

kanssa, ei häntä huomioida etuudessa. Lisäksi etuus maksetaan yhdelle pankkitilille, mikä

voi asettaa toisen aikuisen eriarvoiseen asemaan ja taloudellisesti riippuvaiseksi toisesta

osapuolesta. Tämä voi pahimmillaan olla taloudellista perheväkivaltaa. (Millar 2018, 18-

19.)

49

6 YHTEENVETO

Integroiva kirjallisuuskatsaus on hyvä tapa tuottaa uutta tietoa jo tutkitusta aiheesta ja

auttaa ilmiön laajemmassa tarkastelussa sekä kriittisessä arvioinnissa. (Suhonen ym.

2016, 13). Tutkimuskysymykset; Millainen on sosiaalityön rooli suomalaisessa sosiaali-

turvassa ja viimesijaisen sosiaaliturvaetuuden myöntäjänä? sekä Miten sosiaalityön rooli

näyttäytyisi Universal Credit-mallissa? ovat ajankohtaisia, sillä uusi hallitus (2019) kaa-

vailee sosiaaliturvauudistusta ja erilaisia malleja on esitetty. Sosiaaliturvajärjestelmään

kaivataan muutosta, mutta millaista, ei vielä tiedetä.

Vasta äskettäin vuoden 2017 perustoimeentulotuen Kela-siirto on näyttänyt Suomessa

voimakkaasti sen, millaisia ongelmia puutteellisesti valmistellut muutokset voivat aiheut-

taa. Ihmiset ovat joutuneet kohtuuttomiin tilanteisiin, kun hakemusten käsittelyajat ovat

olleet luvattoman pitkiä tai päätökset epäoikeudenmukaisia muutosvaiheeseen liittyvien

alkukankeuksien takia. Siirron myötä on yhä vahvemmin näyttäytynyt se, että sosiaali-

turva on muutakin kuin pelkkää sähköistä hakemusten käsittelyä. Ihmiset tarvitsevat eri-

laista ohjausta, tukea ja neuvontaa. (Malinen 2017, 29.)

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja pirstaleinen ja esimerkiksi

työttömyyden kohdatessa, on etuuksien hakeminen ja myöntäminen pitkälti neljän eri toi-

mijan, TE-toimiston, ammattijärjestön kassan, Kansaneläkelaitoksen ja viimekädessä

kunnan sosiaalitoimiston, välistä vuoropuhelua. Asiakas joutuu asioimaan ”luukulta luu-

kulle”, mikäli vain osaa hakea oikeita etuuksiaan. Yksi sosiaaliturvajärjestelmän ongelma

onkin perusturvan matala taso ja riittämättömyys, jolloin ihminen joutuu turvautumaan

viimesijaiseen etuuteen, Kelan myöntämään perustoimeentulotukeen sekä kuntien har-

kinnanvaraiseen ehkäisevään ja täydentävään toimeentulotukeen. Usein tuet saattavat

jäädä hakematta, mikäli jo heikossa asemassa olevan ihmisen toimintakyky on heikenty-

nyt.

Sosiaalityön tavoite on vähentää eriarvoisuutta sekä edistää hyvinvointia (Kananoja 2017,

30). Tällä hetkellä sosiaalityö toimii asiakkaan tarpeiden ja julkisen vallan tarjoamien

mahdollisuuksien sekä yhteiskunnan asettamien normien välissä (Metteri 2012, 40). So-

siaalityöllä on kuitenkin tärkeä rooli sosiaaliturvapolitiikassa sekä perus- ja vähimmäis-

turvan rinnalla. Sosiaalityö ohjaa ihmistä oikeuden etuuksien hakemisessa, ajaa asiakkaan

50

asioita ja turvaa muun muassa Kansaneläkelaitoksen suuntaan ja huomioi ihmisen erilai-

sia elämäntilanteita kokonaisuutena. Taloudellinen ahdinko ja taloudellinen eriarvoisuus

on usein yksi sosiaalityön asiakkaita yhdistävä tekijä, mikä osaltaan vaikuttaa hyvinvoin-

tiin ja jaksamiseen.

Yksi kaavailtu malli sosiaaliturvajärjestelmän uudistukseksi on Iso-Britannian Universal

Credit – mallia mallintava Yleistuki. Iso-Britannian mallissa yhdistetään kuusi eri etuutta

yleistueksi ja se on automatisoitu kuukausikohtaiseksi ajantasaisen tietojärjestelmän tu-

lorekisterin avulla. Etuuden saaminen vahvasti velvoittaa aktiiviseen työnhakuun ja sii-

hen kuuluu nimetty oma ohjaaja. Lisäksi etuus on perhekohtainen ja lasten lukumäärällä

on merkitystä etuuden määrään. (Gov.UK 2019; Maanselkä 2018a, 202.) Iso-Britannian

mallilla tavoitteena on ollut työllisyyden vähentäminen ja työmarkkinoille siirtymisen

helpottaminen sekä etuusjärjestelmän yksinkertaistaminen.

Kirjallisuuskatsauksen aineisto on tieteellisesti hankittua ja tuoretta sekä ajankohtaista,

jolloin myös tutkimustuloksia voidaan pitää ajankohtaisina ja nykyisiin käytöntöihin so-

vellettavina. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että Iso-Britannian Universal Credit – malli on

saanut osakseen kuitenkin paljon kritiikkiä. Millar (20, 2018) tiivistää; Universal Credit

– malli markkinoitiin yksinkertaisena ja helppona järjestelmänä, mutta käytännössä mo-

nimutkainen. Sen markkinoitiin tekevän ihmisistä entistä itsenäisempiä, mutta ihmiset

ovat joutuneet entistä tarkempaan tarkasteluun. Se markkinoitiin tukitoimena työllistyä,

mutta velvoittaa ihmisiä yli heidän voimavarojen uhaten sanktioilla. Se markkinoitiin hel-

pottamaan töihin siirtymistä ja töissä pysymistä, mutta aiheuttaa epävarmuutta ja epäta-

sapainoa ihmisten tuloihin.

Sosiaalityön näkökulmasta katsottuna malli ei ota huomioon yksilön tarpeita ja erilaisia

elämäntilanteita. Näin ollen yksi yhteinen tukimuoto ei voi olla kaikille toimiva ratkaisu

(Malinen 2018, verkkodokumentti.) Iso-Britanniassa palveluita on karsittu ja tukimallin

on koettu vaikuttavan eriarvoistavasti ennen kaikkea perheisiin, mutta myös yksineläviin.

Sosiaalityöntekijät joutuvat toimimaan oman ammattikuntansa eettisten periaatteiden

vastaisesti, kun järjestelmä aiheuttaa ihmisille taloudellisia haasteita, joihin sosiaalityö ei

voi vastata. Lisäksi Iso-Britanniassa köyhyys on lisääntynyt. (Salomäki 2018; Machin

2017, 408.)

51

Kirjallisuuskatsauksen yhteenvetona suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä sosiaali-

työn rooli on tällä hetkellä harkintaan perustuvaa, huollollista työtä, jossa ihmisten erilai-

set elämäntilanteet ja haasteet otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Sosiaalityön tehtä-

vänä on vähentää eriarvoisuutta julkisen vallan ja yhteiskunnan asettamien normien ra-

joissa. Työ on ennen kaikkea ihmisen kohtaamista ja huomioimista, jossa muun muassa

taloudelliset haasteet ovat usein esillä. Mikäli Universal Credit – mallia jäljentävä yleis-

malli tulisi Suomeen, ei voida täysin ennustaa, millainen sosiaalityön rooli uudistuksessa

olisi.

Kirjallisuuskatsaus osoittaa, ettei sosiaaliturvauudistuksessa ja eri malleissa ole huomi-

oitu riittävästi sosiaalityön roolia ja sen aseman vahvistamista. Maanselkä (8, 2018b) pai-

nottaa, että yleistuen rinnalle tarvitaan harkinnanvarainen osa, joka toimisi sosiaalityön

välineenä moniongelmaisten kohdalla. Muutoin kirjallisuuskatsauksen aineistosta ei il-

mene, millainen sosiaalityön rooli konkreettisesti uudistuksessa olisi. Iso-Britannian toi-

mintaa tarkastellessa, voidaan vain spekuloida ja peilata uudistuksen toimivuutta Suo-

messa.

Karjalainen ym. (28, 2019) tiivistävät tulevaisuuden sosiaalityön, olipa sosiaaliturvauu-

distus millainen tahansa; sosiaalityön tulee rakentaa toimivat menettelytavat yhteistyöhön

Kansaneläkelaitoksen kanssa, jotta voidaan ehkäistä etuuksien viivästyminen sekä etuuk-

sien ja palvelujen väliin putoaminen. Kelan ja sosiaalityön roolit ja työnjako tulee sel-

keyttää ja tietoteknisten ratkaisujen tulee olla toimivia niin työntekijöille kuin asiakkaille.

Lisäksi yhteistyössä työvoimapalvelujen kanssa on sosiaalityöntekijän käytettävä osalli-

suutta luovia ja kannustavia menettelytapoja sekä autettava ihmisiä löytämään paikkansa

yhteiskunnassa. Mitä korkeampi työllisyystavoite yhteiskunnalla on, sitä suurempi rooli

on myös sosiaalityöllä ja toimintakyvyn tukemisella.

52

7 POHDINTA

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei palvele kaikkia kansalaisia ja kuten kirjallisuus-

katsaus osoittaa, on monimutkainen järjestelmä. Kuten Julkunen (2016, 140) mainitsee,

sosiaaliturva ja palvelut kattavat koko elämänkaaren, eikä niiden merkitystä ihmisen elä-

mään tule vähätellä. Silti ihmisellä itsellään on aina vastuu omasta elämästään ja valin-

noistaan. Sosiaaliturvajärjestelmän toimivuus on merkittävä tekijä ihmisen elämässä, ja

vaikka vastuu on ihmisellä itsellään, voi yllättävät ja erilaiset elämäntilanteet johtavat

siihen, ettei aina riitä voimavaroja kantaa vastuutta itsestään. Tällöin saattaa sosiaalityö

olla tukena.

Ennen vuotta 2017 sosiaalityön, varsinkin aikuissosiaalityön, työaika kului pääosin toi-

meentulotuen käsittelyssä. Kuntaliiton tutkimuksen mukaan perustoimeentulotuen Kela-

siirron myötä sosiaalialan ammattilaisten työaikaa vapautui osaamista vastaaviin tehtä-

viin. Työpanos vapautui toimeentulotukityöstä konkreettiseen asiakkaan kohtaamiseen.

Muutoksesta huolimatta sosiaalityöntekijän työnkuvaan kuuluu edelleen harkinnanvarai-

nen toimeentulotuki sekä ohjaaminen ensisijaisten etuuksien hakemiseen.

Uuden sosiaaliturvamuutoksen myötä saattaisi sosiaalityöntekijän aikaa vapautua enti-

sestään osaamista ja professiota vastaaviin työtehtäviin, mikä osaltaan saattaisi vaikuttaa

pitkällä tähtäimellä esimerkiksi erikoissairaanhoidon menoihin vähenevästi. Tämä kui-

tenkin edellyttää sitä, että sosiaaliturvajärjestelmän muutos on huomioinut sosiaalityön

osana järjestelmää ja sosiaalityön rooli asemoituu ammatillista osaamista vastaaviin teh-

täviin.

Nykyisessä järjestelmässä sosiaalityö on harkintaa käyttävä, huollolliseen työhön perus-

tuva instituutio, jonka asiakkaiden elämäntilanteet ovat moninaisia ja monimutkaisia. So-

siaaliturva on oikeus, mutta myös aikuissosiaalityön palvelut ovat peruspalveluita, jokai-

selle kansalaiselle vapaaehtoisia. Tällä hetkellä kärjistäen aikuissosiaalityö tavoittaa ne

asiakkaat, jotka jaksavat pyytää ja hakea apua. Jokela ym. (2019) ovat tutkineet, kuinka

Kelasta ohjautuu toimeentulotuen asiakkaita kunnan sosiaalityöhön palvelutarpeen arvi-

ointiin. Tutkimus osoittaa, että toimeentulotuen asiakkaan ohjaaminen Kelasta kunnan

53

sosiaalityöhön ei toimi vielä riittävän hyvin tämän hetkisessä järjestelmässä. Mikäli jär-

jestelmä jälleen muuttuu, on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, mikä sosiaalityön

rooli tulee järjestelmässä olemaan.

Kirjallisuuskatsauksen mukaan Iso-Britannian Universal Credit – malli ei huomioi riittä-

västi, tai ollenkaan, sosiaalityötä osana järjestelmää. Tästä kertoo se, että etuuden saajilla

on oma henkilökohtainen ohjaaja, mutta aineisto ei kerro, minkä alan ammattilainen oh-

jaaja on. Sosiaalialan osaamista ei ohjaajilla välttämättä ole. Ohjaajan kerrottavaan otta-

van huomioon etuuden saajan elämäntilanne ja ohjaa tarvittaessa oikeisiin palveluihin,

mutta kuten kirjallisuuskatsaus osoittaa, on Iso-Britanniassa palveluita karsittu. Lisäksi

ihmisen erinäisten elämäntilanteiden ja haasteiden tunnistaminen usein edellyttää yhteis-

kunnallista osaamista, jota sosiaalityö edustaa. Miten huomioida ihmisten erilaiset elä-

mäntilanteet, jos järjestelmä ei tunnista niitä ja sama etuus on kaikille?

Mikäli Universal Credit - malli otettaisiin Suomessa käyttöön, on tärkeää miettiä, minkä

alan edustajia henkilökohtaiset ohjaajat ovat, ja kuinka he voivat ohjata ihmisiä sosiaali-

huollon palveluihin. Kuten Jokela ym. (2019) ovat tutkineet, ei ohjaus Kelasta kuntaan

toimi täysin niin kuin pitäisi, miten voitaisiin taata, että uuden sosiaaliturvajärjestelmän

yhteydessä ohjaus toimisi, ja mikä sosiaalityön rooli tässä kokonaisuudessa on? Sosiaali-

turvajärjestelmän uudistus pyrkii tehokkuuteen, mutta aina ihmisten elämän muutokset

eivät ole nopeasti saavutettavissa vaan vaatii aikaa, selvittelyä ja ennen kaikkea luotta-

musta.

Maanselkä (2018b, 6) mainitsee, että Suomen mallissa tukea haettaisiin TE-toimiston vir-

kailijalta ja tuen maksaisi Kela. TE-toimiston virkailijan on mahdollista päättää myös

harkinnanvaraisen tuen maksamisesta. Mikäli järjestelmässä harkinta siirtyy sosiaalihuol-

lon ammattilaiselta työllistymisen ammattilaiselle, mikä sosiaalityön asema ja mihin la-

kiin harkinta perustuu? Maanselkä (2018b, 8) jatkaa, että yleistuen rinnalle tulisi sellainen

harkinnanvarainen osa, joka toimisi sosiaalityön välineenä ja ennen kaikkea moniongel-

maisille asiakkaille. Kuka tämän rajanvedon tekee, onko asiakas moniongelmainen vai

ei?

Mikäli Universal Credit - malli otettaisiin Suomessa käyttöön, tulisi lasten lukumäärän

merkitystä maksettavaan etuuteen harkita, jotta lapsiperheköyhyyttä voitaisiin ehkäistä.

54

Lapsiperheköyhyys on kasvava asia, jota Iso-Britannian malli ei todistetusti tue. Lapsi-

perheiden köyhyys heijastuu myös aikuissosiaalityöhön sekä lastensuojeluun. Ennaltaeh-

käisevällä työskentelyllä voitaisiin helpottaa perheiden tilannetta, mutta tämä edellyttää

ennakointia ja resursseja. Suomalaisesta lapsiperheköyhyydestä on avoimesti kertonut

Minna Rautio (2019); Minna on elänyt viime vuodet reilusti köyhyysrajan alapuolella,

yksinhuoltajana, reuman runtelemana ja vailla turvaverkkoja. Lapsiperheköyhyys on yhtä

kuin ruokajonoja, kaupan ylijäämäruokaa ja diakoniatyöntekijän tapaamisia. Lapsi on

jäänyt hiihtopäivänä kotia, kun ei ole varaa suksiin. Köyhyys vaikuttaa jaksamiseen ja

aiheuttaa häpeää.

Mikäli Universal Credit - malli otettaisiin Suomessa käyttöön, tulee etuuden saajan asua

kohtuullisen hintaisessa vuokra-asunnossa. Mikäli asunto on ylikallis, yleistuen asumis-

tuen enimmäismäärän ylittävät asumiskustannukset korvattaisiin vain muutamaksi kuu-

kaudeksi edellyttäen hakijan etsivän tai kunnan tarjoavan edullisempaa asuntoa. Tämä

asettaa haasteen; vuokrien hinnat nousevat, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on rajallinen

määrä verrattuna hakijoihin, maksuhäiriömerkinnät vaikuttavat vuokrasuhteen syntyyn ja

kaupunkien omat vuokrayhtiöt saattavat usein olla monopoliasemassa. Kohtuuhintaisen

vuokra-asunnon löytäminen muutamassa kunnassa ei aina ole realistista hakijan tilan-

teesta riippuen.

Jos ihmisten kokonaistilannetta ei oteta riittävästi huomioon ja oletetaan, että jokaiselle

löytyy kohtuuhintainen vuokra-asunto ja nopeasti, ollaan järjestelmässä menossa väärään

suuntaan heti alkujaan. Vuonna 2018 Suomessa oli yhteensä 5 482 asunnotonta, joista

yksineläviä oli 4 882, asunnottomia perheitä 159, pariskuntia 105 (Ara 2019, 3). Jokaisen

asunnottoman elämäntilanne on erilainen. Kuka uudessa sosiaaliturvajärjestelmässä ottaa

tämän huomioon?

Mitä tästä kaikesta voidaan oppia? Sosiaalityön asiantuntemusta tarvitaan, kun ratkotaan

ihmisten monimutkaisia elämäntilanteita. Työssä tarvitaan kokonaisvaltaista otetta ja nä-

kemystä asiakkaiden elämästä ja siihen vaikuttavista yhteiskunnallisista tekijöistä. Sosi-

aalityöntekijä hallitsee tähän liittyvää osaamista, keinoja ja menetelmiä, joita hyödyntä-

mällä ihmiset tulevat kokonaisvaltaisemmin autetuksi. (Mallinen 2017, 29.) Tämä on tär-

keää ymmärtää varsinkin nyt, kun sosiaaliturvajärjestelmään suunnitellaan suuria muu-

55

toksia. Malinen (2017, 31) muistuttaa, että ääntä on pidettävä niiden sosiaalityön asiak-

kaiden puolesta, jotka eivät osaa tai uskalla vaatia oikeuksiaan. Sosiaalityön kuuluu olla

asiakaslähtöistä ja työn noustava asiakkaiden tarpeista, niihin vastaten. Viimeistään nyt

on sosiaalityön velvollisuus kertoa, mihin ja miten sosiaalityötä tarvitaan.

Sosiaaliturvajärjestelmän uusiminen on tarpeen, mutta sosiaalityöntekijän näkökulmasta

koen, että uudistus kaipaa harkintaa ja sosiaalityön osaamisen vahvaa huomioimista. Jo-

kainen meistä voi kohdata taloudellisia vaikeuksia, vaikka kuinka hyvin niihin koittaisi

varautua; esimerkiksi työttömyys, äkillinen sairastuminen tai puolison kuolema voivat

horjuttaa taloutta niin pahasti, etteivät pelkät säästöt ja läheisten tuki enää auta. Jo kynnys

hakeutua sosiaalitoimen autettavaksi voi olla suuri, johon muiden ihmisten ennakkoasen-

teet vaikuttavat. Tulevat muutokset ovat merkittäviä sosiaalityölle, mutta ennen kaikkea

asiakkaalle.

Vaikka kirjallisuuskatsauksen tulokset eivät välttämättä tuoneet uutta tietoa varsinkaan

sosiaalityöntekijöille, herättelee se miettimään sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta.

Kuinka voisimme yhdessä, moniammatillisesti kehittää järjestelmää ja saada siitä asia-

kaslähtöisempi. Tulevat muutokset antavat aihetta jatkaa kirjallisuuskatsausta, asiakkaan

ja sosiaalityön näkökulma toivottavasti huomioiden.

Lopuksi haluan nostaa esille Kuopion aikuissosiaalityössä käytössä olevan Osallistavan

sosiaaliturvan kuntakokeilun, joka alkoi vuoden 2018 alussa ja päättyy 31.12.2019. Kuo-

pion lisäksi mukana ovat Kangasala, Kemijärvi, Raisio, Tampere ja Tornio. Kokeilun ta-

voitteena on saada pitkään työttömänä olleita pois toimeentulotuelta, sillä moni heistä

tarvitsee siihen nykyistä enemmän ja varhemmin apua. Kokeiluun osallistuvat ovat sosi-

aalityön asiakkaita ja kokeilua varten kuntien sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat ovat

laatineet käyttöönsä osallistavan sosiaaliturvan mallin. Kuntakokeilun hanketta rahoittaa

sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi sekä seuraa osal-

listavan sosiaaliturvan kokeilun tuloksia. Osallistavan sosiaaliturvan mallin rakentami-

sessa on hyödynnetty toimeentulotukiuudistusta koskevaa tutkimustietoa, jonka mukaan

kaikki asiakkaat eivät hyödy digitaalisista palveluista ja osa sosiaalityön tarpeessa ole-

vista ihmisistä jää vaille jopa viimesijaisia palveluja. (THL 2019.)

56

Tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto THL:stä sanoo, että malleissa on onnistuttu ylittä-

mään perinteisiä aikuissosiaalityön raja-aitoja (THL 2019). Kuopion malli on suuntautu-

nut aikuissosiaalityön näkyväksi tekemiseen ja tehostettuun yksilötyöhön. Sosiaalityön

asiakkaista kokeiluun ovat valikoituneet he, jotka ovat olleet pitkäaikaisesti tulottomana,

eli perustoimeentulotuen varassa, tai työmarkkinatuella.

Tehostetun yksilötyön tavoitteena on yhdessä asiakkaan kanssa miettiä vaihtoehtoja ja

asiakassuunnitelmaa asiakkaan tilanteeseen ja tiiviillä tapaamisilla edesauttaa asiakasta

kohti muutosta. Tiiviillä työskentelyllä tavoitellaan saamaan asiakkaan elämäntilanteesta

kokonaisvaltainen kuva, luomaan toimiva luottamussuhde ja miettiä yhdessä vaihtoehtoja

muun muassa ensisijaisten etuuksien suhteen. Tärkeinä työmenetelminä kokeilussa ovat

olleet juuri taloussosiaalityö sekä taloudellinen tukeminen, asumisen asioissa tukeminen

sekä kuntouttavat toiminnat. Kokeilun tiimoilta on selvitetty, että aikuissosiaalityön tule-

vaisuuteen kaivataan käsipareja, sosiaalityön imagon kohottamista, yhteistyötä, työhy-

vinvoinnin tukemista, koulutusta, uusien menetelmien käyttöönotossa ja ennen kaikkea

päättäjien sitoutumista näihin. (Koponen & Maksimainen 2019, 1-2.)

Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun Kuopion verkostokoordinaattori Sanna Salo-

sen sanoin: ”Osallistavan sosiaaliturvan kokeilun yksi tarkoitus on selvittää palveluko-

konaisuuksissa olevia aukkoja, jotka lisäävät ihmisten riskiä syrjäytyä. Ja jo nyt esille

nousseena aukkona voidaan pitää aikuissosiaalityön näkymättömyyttä, mikä vaarantaa

asiakkaiden ohjautumista palveluihin. Perustoimeentulotuen siirto Kelalle voidaan

nähdä osittain aukoksi kokonaispalvelujärjestelmässä. Toimeentulotuen Kela-siirrossa

vähävaraisten palvelu hajautettiin kahdelle viranomaiselle, joiden välissä on vyöhyke,

minne asiakkaat saattavat jäädä katveeseen – mistä johtuen asiakkaiden syrjäytymisriski

on todellinen”. (THL 2019.)

Sosiaaliturvauudistuksessa vaarana on, että asiakas putoaa palveluiden väliin. Sosiaali-

työntekijänä olen huolissani suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksesta, mutta

myös yhtä aikaa toiveikas. Jos sosiaalityö huomioidaan uudistuksessa jo suunnitteluvai-

heessa, on mahdollisuudet toimivalle uudelle sosiaaliturvajärjestelmälle loistavat. Osal-

listavan sosiaaliturvan kuntakokeilu on Kuopiossa meille sosiaalityöntekijöille osoitta-

nut, etteivät asiakkaat ja olemassa olevat palvelut kaikilta osin kohtaa. Tähän lainaten

vielä verkostokoordinaattori Sanna Salosta (THL 2019):

57

“Savolaisina osaamme yhdistää perinteisesti kaksi asiaa – kalan ja kukon, niin miksi

emme myös oppisi yhdistämään asiakkaat ja palvelut”.

Toivon, että myös muut, ennen kaikkea sosiaalialan ammattilaiset, nousevat vahvista-

maan palveluita, kertomaan sosiaalityön roolista ja kenties uudessa sosiaaliturvajärjestel-

mässä ihmiset huomioidaan ihmisinä, ei vain numeroina ja säästöinä, seuraten tehok-

kuutta. Aikuissosiaalityö on tehtävä näkyväksi. Yhdessä.

58

LÄHTEET

Aaltio, Iiris & Anu Puusa. 2011. "Laadullisen tutkimuksen luotettavuus". Teoksessa Me-

netelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimuslähestymistavan valintaan,

toim. Anu Puusa & Pauli Juuti. Helsinki: JTO - Johtamistaidon opisto, 153166.

Aalto, Heli & Marjut Arola. 2017. "Sosiaalityötä kehittämässä kahdella eri vuosikymme-

nellä" teoksessa Sosiaalityön vuoro – keskusteluja ajassa, toim. Arja Jämsén. Itä-Suomen

sosiaalialan osaamiskeskus. Keuruu. 22-27.

Ara – Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. 2019. Asunnottomat 2018. Selvitys

3/2019. Saatavissa: https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asun-

nottomuus/Asunnottomat_2018(49593) (Luettu 26.9.2019)

BASW – the professional association for social work and social workers. 2019. BASW

England comments on new Universal Credit stats. Verkkodokumentti. Saatavissa:

https://www.basw.co.uk/media/news/2019/aug/basw-england-comments-new-universal-

credit-stats (Luettu 20.9.2019)

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA. 2018. Arvo- ja asennetutkimus. Helsinki. Saata-

vissa: https://www.eva.fi/blog/2018/08/24/arvo-ja-asennetutkimuksen-tulokset-2018-va-

paus/ (Luettu 10.9.2019)

Gov.UK. 2019. Universal Credit. Verkkodokumentti. Saatavissa:

https://www.gov.uk/universal-credit (Luettu 11.2019)

Haapola, Ilkka, Antti Karisto & Marjaana Seppänen. 2012. "Ikääntyvien köyhyys ja sen

heijastumat hyvinvointiin". Teoksessa Kohtaako sosiaalityö köyhyyden?, toim. Katja

Forssén, Irene Roivainen, Satu Ylinen & Jari Heinonen. Sosiaalityön tutkimuksen vuosi-

kirja 2011, 275300.

59

Hakkarainen, Tyyne. 2012. “”Ettei tarvitsisi roikkua milloin missäkin luukulla kerjää-

mässä...” – Tarveharkintainen sosiaaliturva köyhyysaiheisissa elämäntarinoissa”. Teok-

sessa Kohtaako sosiaalityö köyhyyden?, toim. Katja Forssén, Irene Roivainen, Satu Yli-

nen & Jari Heinonen. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2011. UNIpress. 83101.

Hiilamo, Heikki, Kathrin Komp, Pasi Moisio, Thomas Babila Sama, Juha-Pekka Lauro-

nen, Aasa Karimo, Päivi Mäntyneva, Antti Parpo & Henri Aaltonen. 2017. Neljä osal-

listavan sosiaaliturvan mallia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnanjulkaisu-

sarja 18/2017. Saatavissa: http://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/131903/18_2017_Nelj%c3%a4%20osallistavan%20sosiaaliturvan%20mal-

lia.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 18.9.2019)

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki:

Tammi.

Ihalainen, Jarmo & Terttu Kettunen. 2011. Turvaverkko vai trampoliini: Sosiaaliturvan

mahdollisuudet. Helsinki: WSOY Pro.

Jokela, Merita, Minna Kivipelto & Minna Ylikännö. 2019. Toimeentulotuelta sosiaali-

työn asiakkaaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 26/2019. Helsinki.

Jokinen, Arja & Kirsi Juhila. 2008. Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino.

Julkunen, Raija. 2006. Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Stakes

– Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki.

Kananen, Johannes. 2017. "Mitä Suomessa pitäisi tehdä?" Teoksessa Kilpailuvaltion kyy-

dissä. Suomen hyvinvointimallin tulevaisuus, toim. Johannes Kananen. Helsinki: Gaudea-

mus. 159188.

Kananen, Johannes. 2018. ”Sosiaaliturva luovuuden mahdollistajana”. Teoksessa Työlli-

syyskysymys, toim. Jouko Kajanoja. Helsinki: Into. 167178.

60

Kangasniemi, Mari & Tarja Pölkki. 2016. ”Aineiston käsittely: kirjallisuuskatsauksen

ydin”. Teoksessa Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä, toim. Minna Stolt, Anna Axelin &

Riitta Suhonen. Turun yliopisto, hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raport-

teja, sarja A73. Turku: Juvenes Print. 8093.

Kananoja, Aulikki. 2017. “Sosiaalityö ammattina”. Teoksessa Sosiaalityön käsikirja,

toim. Aulikki Kananoja, Martti Lähteinen & Pirjo Marjamäki. Helsinki: Tietosanoma,

25– 32.

Karjalainen Pekka, Anna Metteri & Minna Strömberg-Jakka. 2019. TIEKARTTA 2030 -

Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys. Sosiaali- ja terveysministeriö,

2019:41, Helsinki. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/161612/R41_19_Tiekartta_2030.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu

12.9.2019)

Kari, Matti. 2011. Sosiaaliturvajärjestelmät eri maissa. Finanssi- ja vakuutuskustannus

Oy, Jyväskylä: FINVA.

Karttunen, Kirsti. 2019. Britanniasta tuli kurjuuden kuningaskunta, jossa lapsista liki

joka kolmas elää köyhyydessä, Yle, Köyhyys. Verkkodokumentti. Saatavissa:

https://yle.fi/uutiset/3-10606354 (Luettu 14.9.2019)

Kettunen, Terttu, Jarmo Ihalainen & Hannele Heikkinen. 2001. Monimuotoinen sosiaali-

turva. Helsinki: WSOY.

Koponen, Erja & Maksimainen Markku. 2019. Kuntien aikuissosiaalityön kokemuksia

Osallistavan sosiaaliturvan kokeilusta, AVAIN-mittarista ja sosiaalityön tulevaisuudesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 37/2019. Saatavissa:

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138529/URN_ISBN_978-952-343-393-

9.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 26.9.2019)

Kotkas, Toomas. 2017. “Vapaa liikkuvuus ja asumisperusteinen sosiaaliturva. Miten Suo-

men asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä on muuttunut EU-jäsenyyden aikana?”

teoksessa Sosiaaliturvan rajoilla: Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta, toim.

61

Laura Kalliomaa-Puha ja Anna-Kaisa Tuovinen. Kela-tutkimus. Teemakirja 16. Helsinki.

56–73.

Kristillisdemokraatit, 2019. Kannustava perusturva. Saatavissa: https://www.kd.fi/poli-

tiikka/kannustava-perusturva/ (Luettu 10.9.2019)

Kuivalainen, Susan, Ilpo Airio, Heikki Hiilamo & Mikko Niemelä. 2005. "Suomalainen

köyhyyspolitiikka". Teoksessa Köyhyyspolitiikka. Johdatus sosiaalipolitiikan ytimeen,

toim. Juho Saari. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 63120.

Kurki-Suonio, Ossi. 2019. ”Suomen ihmetelty perustulokokeilu sai moitteet – OECD

esittää vaihtoehtoa”, Uusi Suomi, 28.2.2018. Helsinki. Saatavissa: https://www.uusi-

suomi.fi/uutiset/suomen-ihmetelty-perustulokokeilu-sai-moitteet-oecd-esittaa-vaihtoeh-

toa/4295614f-51c5-3229-9b22-91b49accf6bb’ (Luettu 10.9.2019)

L 1133/2002. Laki sosiaalisesta luototuksesta. 20.12.2002.

L 812/2000. Sosiaalihuollon asiakaslaki. 22.9.2000.

L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki. 30.12.2014.

L 1412/1997. Laki toimeentulotuesta. 30.12.1997.

Lennon, Eeva. 2016. ”Sosiaaliturva Britanniassa”, Yhteiskuntapolitiikka, 81, 2016:4. 477

– 480.

Maanselkä, Asmo. 2018a. Kannustava perusturva. Iso-Britanniasta mallia Suomen sosi-

aaliturvauudistukseen. Ajatushautomo Kompassi. Verkkokirja saatavissa:

http://www.kompassi.org/wp-content/uploads/2019/03/KannustavaPerusturva_Verkko-

kirja.pdf (Luettu 11.9.2019)

62

Maanselkä, Asmo. 2018b. Sosiaaliturvan yleisavain. Britannian Universal Credit yhdisti

tuet. Onko tässä malli Suomelle? Eva – Elinkeinoelämän valtuuskunta, No 64:2018.

Verkkodokumentti. Saatavissa: https://www.eva.fi/wp-con-

tent/uploads/2018/09/eva_analyysi_no_64-2.pdf (Luettu 12.9.2019)

Machin, Richard. 2017. “The Professional and Ethical Dilemmas of the Two-child Limit

for Child Tax Credit and Universal Credit”. Ethics and Social Welfare, 11:4, Routledge.

404 – 411.

Macionis, John J. 2010. Social problems. Boston: Pearson Education.

Malinen, Fanny. 2018. ”Britannian yleistukimalli on katastrofi, jota ei kannata kokeilla

Suomessa”. Kansan Uutiset, Helsinki. Verkkodokumentti, Saatavissa: https://www.kan-

sanuutiset.fi/artikkeli/3926389-britannian-yleistukimalli-on-katastrofi-jota-ei-kannata-

kokeilla-suomessa (Luettu 12.9.2019)

Malinen, Päivi. 2017. "Agentti S.O.S. - lupa vaikuttaa" teoksessa Sosiaalityön vuoro –

keskusteluja ajassa, toim. Arja Jämsén. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Keuruu.

28 – 33.

Martin, Josh. 2016. Universal Credit to Basic Income: A Politically Feasible Transition?

De Gruyter Online – Academic publishing, Basic Income stud.; 11(2): 97 – 131.

Mathieu, Despard R., Gina A. N. Chowa & Lauren J. Hart. 2012. “Personal financial

problems: Opportunities for social work interventions?” Journal of Social Service Re-

search 38. 342 – 350.

Mathieu, Despard R. & Gina A. N. Chowa. 2013. “Training social workers in personal

finance: An exploratory study.” Journal of Social Work Education 49. 689 - 700.

Mattila, Yrjö. 2017. Toimeentuloturva. Finva: Helsinki.

Metteri, Anna. 2012. Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö.

Acta Universitatis Tamperensis 1778. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.

63

Millar, Jane. 2018. Universal Credit: the UK’s new working-age benefit, The Eighth An-

nual Kela lecture. Kela, Helsinki. Saatavissa: https://www.kela.fi/docu-

ments/10180/0/Millar/d97a6abd-4a72-4577-ba9c-5cae18d0b4ce (Luettu 18.9.2019)

Millar, Jane & Fran Bennett. 2017. “Universal Credit: Assumptions, Contradictions and

Virtual Reality”. Social Policy & Society, 16:2, Cambridge University Press. 169 – 182.

Nummela, Tuija. 2011. Asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaali-

työssä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiede-

kunta. Kopijyvä. Kuopio.

Näätänen, Ari-Matti, Pia Londén & Juha Peltosalmi. 2017. Sosiaalibarometri 2017.

SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki.

Ohisalo, Maria & Anne Määttä. 2014. “Viimeisen luukun jälkeen - ruoka-avussa käyvien

paikka julkisessa palvelu- ja tulonsiirtoverkossa” Teoksessa Kuka seisoo leipäjonossa?

Toim. Maria Ohisalo & Juho Saari. Kaks – kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjul-

kaisu-sarjan julkaisu nro 83. 4258.

Pohjola, Anneli. 2016. “Sosiaalityön vastuu heikompaan asemaan joutuneista”, teoksessa

Vastavuoroinen sosiaalityö, toim. Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki,

Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara & Minna Veistilä. Helsinki: Gaudeamus. 87 – 96.

Pulkka, Ville-Veikko. 2019. Näin sosiaaliturvaa tulisi uudistaa. Verkkodokumentti. Saa-

tavissa: https://alusta.uta.fi/2019/05/16/nain-sosiaaliturvaa-tulisi-uudistaa (Luettu

13.9.2019)

Rautio, Minna. 2019. ”Tiedän, mitä on olla köyhä”, Kirkko & Koti, Kuopion ja Siilinjär-

ven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti. Saatavissa: https://www.kirkkoja-

koti.fi/1383-tiedan-mita-on-olla-koyha?fbclid=IwAR0qnWKX8Qw5mUevdcYs8Ro-

YfRXPw3XKtHjoJhodlBt1Uf4FOQr2rUoq7M#.XYzEljkEHb8.facebook (Luettu

27.9.2019

64

Riihinen, Olavi. 1996. "Elämänhallinta-käsitteen erittelyä ja ongelmia". Teoksessa Elä-

mänhallintaa etsimässä, toim. Raimo Raitasalo. Kansaneläkelaitos: Sosiaali- ja terveys-

turvan katsauksia 13. Helsinki. 1634.

Roivainen, Irene & Johanna Jalonen. 2012. "Köyhyys, palvelujärjestelmä ja yksinhuolta-

jien kokemukset". Teoksessa Kohtaako sosiaalityö köyhyyden?, toim. Katja Forssén,

Irene Roivainen, Satu Ylinen & Jari Heinonen. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2011,

151176.

Rostila, Ilmari. 2001. Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelmanratkai-

sun perusteet. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.

Ruth, Jan-Erik. 1998. "Elämänhallinta ikäännyttäessä". Teoksessa Elämänpolitiikka,

toim. J.P. Roos & Tommi Hoikkala. Tampere: Gaudeamus, 314330.

Saarenpää, Ahti. 2010. "Kansalainen, yksilö oikeudellisesti kaiken keskipisteenä." Teok-

sessa Asiakkuus sosiaalityössä, toim. Merja Laitinen & Anneli Pohjola. Helsinki: Gau-

deamus, 75137.

Saari, Juho. 2015. Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Helsinki:

Gaudeamus.

Saari, Juho. 2019. Hyvinvointivaltio eriarvoistuneessa yhteiskunnassa. Toimi-hankkeen

selvityshenkilön raportti. Sosiaaliturva 2030. Saatavissa: https://vnk.fi/docu-

ments/10616/5698452/Selvityshenkil%C3%B6+Juho+Saaren+raportti+30.1.2019+-

+Hyvinvointivaltio+eriarvoistuneessa+yhteiskunnassa (Luettu 10.9.2019)

Saari, Juho & Miia Behm. 2017. ”Aktivoitu yhteiskunta – Viimesijainen sosiaaliturva

2000-luvun yhteiskuntapolitiikassa”, teoksessa Sosiaaliturvariippuvuus – Sosiaalipum-

mit oleskeluyhteiskunnassa? toim. Saari Juho, Tampere University Press, Tampere. 117

– 154.

65

Sahala, Heli. 2000. Asiakkaiden omien varojen käsittely sosiaali- ja terveystoimessa.

Yleiskirje 4/80/2000. Suomen Kuntaliitto. Saatavissa: http://www.kunnat.net/fi/Kunta-

liitto/yleiskirjeet-lausunnot/yleiskirjeet/2000/Sivut/Y4802000-asiakkaiden-omien-raha-

varojen.aspx. (Luettu 3.5.2018)

Sainsbury, Roy. 2014. “Universal Credit: the story so far…”, Journal of Poverty and

Social Justice, vol 22, no 1. Policy Press. 1113.

Salminen, Ari. 2011. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppei-

hin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Opetusjulkaisuja 62. Julkisjohtaminen 4. Vaasa:

Vaasan Yliopisto.

Salomäki, Anne. 2018. ”Kokemuksia Britanniasta: Yleistuki ei ole oikotie onneen.” Ta-

lentia-lehti, 2:2018. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/kokemuksia-britanniasta-

yleistuki-ei-ole-oikotie-onneen/ (Luettu 10.9.2019)

Sayed, Terttu. 2015. ”Ohjaus keskusteluun perustavana menetelmänä”. Teoksessa Asia-

kastyön menetelmiä sosiaalialalla, toim. Pirjo Näkki & Terttu Sayed. Helsinki: Edita,

824.

Sevänen, Sanna. 2019. ”Sosiaaliturvaa ei ole helppo yksinkertaistaa.” Sosiaalivakuutus.

Kansaneläkelaitos. Verkkodokumentti. Saatavissa: https://sosiaalivakuutus.fi/sosiaalitur-

vaa-ei-ole-helppo-yksinkertaistaa/ (Luettu 13.9.2019)

Sirviö, Heidi, Marjo Romakkaniemi, Jari Lindh & Merja Laitinen. 2015. ”Sosiaalityön-

tekijän harkintavallan käyttö ehkäisevän toimeentulotuen päätöksenteossa.” Janus 23:3,

247264.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Toimeentulotuki. Saatavissa: http://stm.fi/toimeentu-

lotuki. (Luettu 3.5.2018)

66

Soste – Suomen sosiaali ja terveys ry. 2019. Joustava perusturva – Sosiaali- ja terveys-

järjestöjen periaatteet perusturvan uudistamiseksi, Soste – Suomen sosiaali ja terveys ry,

Helsinki.

Strömberg-Jakka, Minna. 2012. "Miksi sossu ei tee mitään?" Teoksessa Sosiaalityön

haasteet. Tukea ammattilaisten arkeen, toim. Minna Strömberg-Jakka & Teija Karttunen.

Jyväskylä: PS-kustannus, 140172.

Suhonen, Riitta, Anna Axelin & Minna Stolt. 2016. ”Erilaiset kirjallisuuskatsaukset”. Te-

oksessa Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä, toim. Minna Stolt, Anna Axelin & Riitta Su-

honen. Turun yliopisto, hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja, sarja

A73. Turku: Juvenes Print. 722.

Sulosaari, Virpi & Satu Kajander-Unkuri. 2016. ”Integroitu kirjallisuuskatsaus”. Teok-

sessa Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä, toim. Minna Stolt, Anna Axelin & Riitta Suho-

nen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja. Turku.

107 – 117.

Suonio, Mari, Sakari Kainulainen, Titi Gävert, Raija Väisänen & Juho Saari. 2017. ”Kun

vaikeudet kasautuvat – Pitkäaikaisasiakkuudet sosiaalialan aikuistyössä”, teoksessa Sosi-

aaliturvariippuvuus – Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa? toim. Saari Juho, Tam-

pere University Press, Tampere. 259 – 286.

Taina, Jaana & Tuija Kotiranta. 2014. “Sosiaalityötä ja toimeentulotukea - aikuissosiaa-

lityö paikkaansa hakemassa” teoksessa Sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus, toim. Riitta

Haverinen, Marjo Kuronen & Tarja Pösö. Tampere: Vastapaino. 179 – 195.

TENK. 2002. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Saatavissa:

http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Hyva_Tieteellinen_FIN.pdf (Luettu 11.9.2019.)

THL – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilu.

Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/osallista-

van-sosiaaliturvan-kokeilu (Luettu 26.9.2019)

67

Toikko, Timo. 2005. Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Tampere: Vas-

tapaino.

Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hel-

sinki: Tammi.

VNK – Valtioneuvoston kanslia. 2019. Yhteinen näkemys sosiaaliturvan peruspilareista.

Verkkodokumentti. Saatavissa: https://vnk.fi/tulevaisuuden-sosiaaliturva/peruspilarit

(Luettu 21.9.2019)

Väisänen, Raija & Juha Hämäläinen. 2008a. "Aikuissosiaalityön ajankohtaisuus ja ylei-

nen luonne". Teoksessa Aikuissosiaalityö kunnan palvelujärjestelmässä. Tutkimus aikuis-

sosiaalityön yleisestä luonteesta, tiedosta ja toiminnasta, toim. Raija Väisänen & Juha

Hämäläinen. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja A. 6:2008.

Lappeenranta. 945.

Väisänen, Raija & Juha Hämäläinen. 2008b. "Aikuissosiaalityö kuntien sosiaalitoimis-

toissa". Teoksessa Aikuissosiaalityö kunnan palvelujärjestelmässä. Tutkimus aikuissosi-

aalityön yleisestä luonteesta, tiedosta ja toiminnasta, toim. Raija Väisänen & Juha Hä-

mäläinen. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja A. 6:2008. Lap-

peenranta. 90135.

Whittemore, Robin & Kathleen Knafl. 2005. ”The integrative review: updated methodol-

ogy”. Journal of Advanced Nursing 52:5. 546553.