1

LUONNOS

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen

hyvinvointia ja terveyttä edistävä

toiminta Uudellamaalla

2

LUONNOS

Sisällysluettelo Esipuhe .............................................................................................................................................................. 3

Yleiskuva: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta Uudellamaalla .............. 4

Arjen apu ........................................................................................................................................................... 5

Asiantuntijuus ja tiedontuotanto ...................................................................................................................... 6

Avoimet kohtaamispaikat ja kohtaamisalustat ................................................................................................. 7

Edunvalvonta ja vaikuttaminen ......................................................................................................................... 8

Etsivä ja löytävä työ ........................................................................................................................................... 9

Harraste-, kulttuuri- ja liikuntaryhmät ............................................................................................................ 10

Järjestö- ja kansalaistoiminta .......................................................................................................................... 11

Kansalaistaitojen vahvistaminen ..................................................................................................................... 12

Kansalaistoiminnan tuki .................................................................................................................................. 13

Kehittämistyö .................................................................................................................................................. 14

Keskusteluapu ................................................................................................................................................. 15

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto ........................................................................................................ 16

Koulutus ja neuvonta ....................................................................................................................................... 17

Kriisiauttaminen .............................................................................................................................................. 18

Maahanmuuttajatyö ........................................................................................................................................ 19

Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus .......................................................................................................... 20

Toimintakykyä tukevat ryhmät ........................................................................................................................ 22

Tukihenkilötoiminta......................................................................................................................................... 23

Vapaaehtoistoiminta ....................................................................................................................................... 24

Verkostoyhteistyö ja kumppanuustyö ............................................................................................................. 25

Vertaistoiminta ................................................................................................................................................ 26

Vertaistuki ....................................................................................................................................................... 27

Viestintä ja tiedotus ......................................................................................................................................... 28

Virkistystoiminta .............................................................................................................................................. 29

Väkivaltatyö ..................................................................................................................................................... 30

Yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut ..................................................................................................... 31

3

LUONNOS

Esipuhe Kumaja on työstämässä kuvausta uusmaalaisten sote-järjestöjen yleishyödyllisistä toiminnoista. Kuvauksen

tarkoituksena on tehdä järjestötyö ja sen erilaiset toimintamuodot näkyviksi päättäjille, virkamiehille ja

kuntien työntekijöille. Järjestöjen palvelutuotanto on rajattu kuvauksen ulkopuolelle.

Kuvauksen tarkoitus on antaa järjestöjen erilaisista toiminnoista yleiskuva, joka auttaa hahmottamaan

järjestöjen toiminnan moninaisuutta. Kyseessä ei siis ole yksittäisten järjestöjen toimintaan keskittyvä

kuvaus. Kumajan uusmaalaisten järjestötoimintojen kuvaus pohjautuu Järjestö 113 -hankkeen Sosiaali- ja

terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta Varsinais-Suomessa -kuvaukseen. Kumajan

osalta työ käynnistettiin keväällä 2019 järjestötyöpajoilla. Tältä pohjalta Kumaja koosti uusmaalaisten

järjestötoimintojen kuvauksen, joka on jaoteltu kolmeen eri osaan: Tukea elämäntilanteeseen, Osallisuutta,

toimintaa ja tekemistä sekä Erikoisasiantuntijuus.

Uudenmaan järjestöillä on nyt hyvä tilaisuus olla tukemassa järjestötyön näkyväksi tekemistä. Toivomme

teiltä tämän kyselyn kautta mahdollisimman laajaa palautetta kuvauksiin sekä konkreettisia esimerkkejä

järjestötoiminnasta eri kohderyhmille.

Kysely on pitkä, mutta voitte valita Teitä kiinnostavat/koskevat osiot ja kommentoida niitä. Kyselyyn ei

tarvitse myöskään vastata yhdellä kerralla, vaan sitä voi tehdä useammassa osassa. Tällöin kysely antaa

Teille linkin, jonka kautta pääsette jatkamaan vastaustanne myöhemmin.

Kysely on avoinna 2.10. – 3.11.2019.

Kiitämme Teitä lämpimästi jo etukäteen arvokkaasta palautteestanne!

4

LUONNOS

Yleiskuva: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä

toiminta Uudellamaalla

5

LUONNOS

Kuvauksen osa-alueet

Arjen apu

• Järjestöjen antama arjen apu tukee ihmisen tai perheen jokapäiväistä elämää

• Arjen avulla tarkoitetaan konkreettista apua

• Osa järjestöjen tarjoamasta avusta on avoimesti kaikkien saatavilla, osa suunnattu tarpeen mukaan

• Esimerkkeinä ruoka-apu, oppimateriaali- ja harrastustuki sekä lastenhoitoapu

Järjestöt tarjoavat monenlaista käytännön apua arkeen. Suuri osa järjestöjen antamasta avusta on

suunnattu vähävaraisille, mutta osa järjestöjen avusta on suunnattu yleisemmin esimerkiksi lapsiperheille.

Järjestöjen antama apu eroaa lakisääteisistä etuuksista ja palveluista, kuten lasten päivähoito, tehostettu

perhetyö tai kotihoito.

Ruoka-apu tarkoittaa ilmaiseksi jaettavaa ruokaa tai ruokatarvikkeita. Ruoka-avun jakajia ovat Suomessa

pääosin järjestöt sekä seurakunnat. Järjestöjen jakama ruoka-apu jaotellaan valtakunnallisesti jaettavaan

EU:n ruoka-apuun sekä paikalliseen ruoka-apuun. Paikallisen ruoka-apuna jaetaan yleensä eri lähteistä

tulevaa hävikkiruokaa. EU:n ruoka-apua jaetaan ilman tarpeen määrittelyä. Järjestöt puolestaan saattavat

osoittaa paikallisen ruokajaon esimerkiksi jäsenilleen tai selvittää muulla tavalla ruoka-avun tarvetta.

Vaateavulla tarkoitetaan henkilöille tai perheille maksutta annettavaa apua vaatelahjoitusten muodossa.

Lisäksi järjestöt lahjoittavat myös lastentarvikkeita, muita tavaroita ja kodinkoneita niitä tarvitseville.

Lahjoitukset saadaan pääosin yksityishenkilöiltä.

Oppimateriaalituki on tarkoitettu nuorille, joiden koulunkäynnin jatkaminen peruskoulun jälkeen on

uhattuna perheen vähävaraisuuden vuoksi. Oppimateriaalitukea myönnetään lukiossa ja ammatillisessa

koulutuksessa tarvittaviin oppikirjoihin, laitteisiin ja muihin opiskelun edellyttämiin hankintoihin.

Harrastustuella tarkoitetaan avustusta alaikäisen lapsen ohjatun harrastuksen kustannuksiin. Tuen

tarkoituksena on kattaa harrastustoiminnasta aiheutuvia kuluja esimerkiksi kustantamalla osa

kausimaksuista, harrastusvälineistä tai muista harrastuksen kustannuksista, kuten harrastusmatkoista.

Perusteena harrastustuen myöntämiselle ovat tukea saavan taloudellinen tilanne ja säännöllinen harrastus.

Harrastustuki voi olla joko kertaluontoinen tai pidempikestoinen.

Järjestöjen tarjoamalla lastenhoitoavulla varmistetaan, että perheillä on mahdollisuus saada helposti

luotettavaa ja koulutettua lastenhoitoapua edulliseen hintaan. Lastenhoitoapu on ennaltaehkäisevää ja

perheiden hyvinvointia tukevaa toimintaa, joka tukee vanhempien jaksamista. Järjestöjen lastenhoitoapu ei

ole hoitoammattilaisten tuottama palvelu. Järjestö rekrytoi ja kouluttaa hoitajat, varmistaa heidän

rikosrekisterinsä puhtauden, järjestää hoitajille säännöllistä lisäkoulutusta ja ohjausta sekä ylläpitää

hoitajavälitystä ja ohjeistaa perheitä lastenhoitotoimintaan liittyen. Järjestöjen lastenhoitoapua käyttävä

perhe maksaa ainoastaan hoitajan tuntipalkan. Ero kaupalliseen toimintaan on siinä, että järjestöjen

lastenhoitoavusta perheelle ei tule muita kustannuksia kuin hoitajalle maksettava tuntipalkka, joka on

markkinoilla olevaa ammattilaispalvelun hintaa alhaisempi.

6

LUONNOS

Asiantuntijuus ja tiedontuotanto

• Järjestöjen erityisosaaminen kohderyhmästään tuottaa tietoa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille että kohderyhmälle itselleen

• Järjestöt terveyttä ja hyvinvointia edistävän tiedon tuottajina • Järjestöjen tekemien kartoitusten tuloksien hyödyntäminen kuntien hyvinvointikertomuksissa ja

palveluiden kehittämistyössä • Esimerkkeinä raportit, oppaat, materiaalit, verkkosivustot

Järjestötyössä asiantuntijuus on niin sanottua avointa asiantuntijuutta. Se on laaja-alaista, ihmistä lähellä

olevaa ja kehittämisorientoitunutta. Asiantuntijuuden taustalla on tieteellisen tiedon lisäksi erityistä

osaamista ja näkemystä kohderyhmästä ja sen arjen erityispiirteistä. Järjestöt ovat usein alansa

erityisosaajia, jotka tarjoavat erilaisia asiantuntija-, koulutus- ja kehittämispalveluja niin yksittäisten

ihmisten hyödyksi kuin toisille organisaatioillekin. Hiljaisella tiedolla on järjestötyössä merkittävä rooli.

Järjestöt ovat usein myös niitä, jotka havaitsevat yhteiskunnassa ensimmäisinä hiljaisia signaaleja asioiden

muuttuessa.  

Erityisosaamisensa puitteissa järjestöt tuottavat hyvinvointia- ja terveyttä edistävää asiantuntijatietoa

kohderyhmänsä tarpeista lähtien. Tietoa tuotetaan esimerkiksi ennalta ehkäisevästä näkökulmasta,

sairauksista, teemakohtaisesti sekä erilaisista avunsaantikanavista. Järjestöjen kautta saatava tuore

kokemus- ja asiantuntijatieto on hyödynnettävissä esimerkiksi osana kuntien hyvinvointityötä ja kuntien

hyvinvointikertomuksissa kohderyhmän palveluiden kehittämisessä.

Järjestöjen tuottama tieto on lähellä ihmistä ja tiedon tarvitsijaa. Saavutettava ja helppolukuinen tieto lisää

kansalaisten yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksia itsenäiseen elämään ja osallistumiseen. Erityisesti

vammajärjestöillä on erityisosaamista sähköisten palveluiden saavutettavuudesta ja verkkomateriaalien

esteettömyydestä.

7

LUONNOS

Avoimet kohtaamispaikat ja kohtaamisalustat

• Kaikille avoimia ja maksuttomia kokoontumispaikkoja yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämiseksi

• Toiminta lähtee kävijöiden toiveista ja tarpeista ja kaikilla mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen

• Fyysisten tilojen ohella kokoontuminen voi toteutua myös verkkoalustoilla • Esimerkkeinä asukastalot, Klubitalot, Tyttöjen ja poikien talot, Perhekahvilat, teeman ympärille

kootut keskustelupalstat

Avoimet kohtaamispaikat ovat maksuttomia, matalan kynnyksen periaatteella toimivia paikkoja, jotka

mahdollistavat osallisuuden, toiminnan ja tapahtumat. Keskeistä on ihmisten väliset kohtaamiset.

Kohtaamispaikat ovat pääsääntöisesti kaikille avoimia, mutta ne voivat olla suunnattuja tietyille

kohderyhmille (esim. vammaiset, mielenterveyskuntoutujat, lapsiperheet). Niissä toiminta lähtee

kävijöiden toiveista ja tarpeista ja kaikki halukkaat voivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja

toteutukseen. Kohtaamispaikkoja ylläpitävät tavallisesti järjestöt, kunnat ja seurakunnat ja ne on järjestetty

sekä ammattilaisten työnä että vapaana kansalaistoimintana.

Avoimet kohtaamispaikat ovat yleishyödyllistä kansalaistoimintaa, jossa tuodaan eri taustoista tulevia

ihmisiä yhteen toimimaan yhdenvertaisina. Tarjoamalla tällaisia paikkoja oleskeluun ja yhteisölliseen

toimintaan ehkäistään yksinäisyyttä ja muita ongelmia sekä edistetään asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia

(Valtakunnallisten kohtaamispaikkapäivien julkilausuma 27.4.2018). Eri kohderyhmille suunnattu

kohtaamispaikkatoiminta huomioi ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja avoimen toiminnan rinnalla on

saatavissa myös tukea ja ohjausta tarpeen mukaan.

Fyysisten kohtaamispaikkojen ohella kohtaaminen voi tapahtua myös verkossa esimerkiksi järjestöjen

ylläpitämissä avoimissa keskusteluryhmissä tai -alustoilla. Keskustelu voi olla rajattu johonkin tiettyyn

aihealueeseen, kuten esimerkiksi vanhemmuus tai päihteet, mutta kaikki kiinnostuneet voivat osallistua

keskusteluun. Kohtaamispaikka voi olla myös sijoitettu johonkin verkkopeliin. Tällainen on esimerkiksi

Suomen Punaisen Ristin Minecrfat-verkkoystävätoiminnassa luotu peliyhteisö, jossa voi pelaamisen ohella

tutustua uusiin kavereihin (https://rednet.punainenristi.fi/sparra).

8

LUONNOS

Edunvalvonta ja vaikuttaminen

• Järjestöillä on edustus ja jäsenyyksiä erilaisissa vaikuttamiselimissä • Järjestöt antavat lausuntoja ja tekevät kannanottoja • Järjestöt tekevät vaikuttamistyötä omista teemoistaan • Järjestöt tekevät vaikuttamistyötä myös teemakohtaisissa verkostoissa esimerkiksi

mielenterveysjärjestöjen tai vammaisjärjestöjen yhteistyönä

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan päätarkoituksena on jonkin erityisryhmän, oman jäsenistön tai

laajemman väestönosan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Näin

ollen edunvalvonta ja vaikuttaminen on monen järjestön perustyötä.

Järjestöillä on niiden toimintaan ja kohderyhmään liittyen vaikuttamistavoitteita esimerkiksi lainsäädännön,

hallitusohjelman tai kunnan strategian tai rahankäytön suhteen. Vaalien alla järjestöt tekevät aktiivista

vaalivaikuttamista, mutta vaikuttaminen on järjestöille jatkuvaa työtä ja poliitikkoihin pidetään yhteyttä

myös vaalien välillä.

Järjestöt tarjoavat mielellään osaamistaan tai materiaalejaan eri päätöksiä valmistelevien virkamiesten ja

päättäjien käyttöön. Järjestöt ovat vaikuttamistyössään avoimia ja kertovat selkeästi minkä kohderyhmän

etuja ne valvovat.

Järjestöjen edustajia osallistuu usein erilaisten työryhmien toimintaan. Tyypillistä on myös, että järjestö

antaa lausuntoja sen toimialaan kuuluvista asioista. Järjestöjen edunvalvonta- ja vaikuttamistyö voi sisältää

myös yleisempää vaikuttajaviestintää ja kampanjoita.

9

LUONNOS

Etsivä ja löytävä työ

• Pyritään tavoittamaan haastavissa elämäntilanteissa olevia ja ohjata heitä palvelujen piiriin • Ihminen kohdataan hänen omassa arkiympäristössään • Ennaltaehkäisevä työote • Esimerkkeinä etsivä nuorisotyö, etsivä vanhustyö, jalkautuva päihdetyö

Etsivä ja löytävä työ pyrkii tavoittamaan erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa olevia. Se vie terveys- ja

sosiaalipalveluita vaikeasti tavoitettavan kohderyhmän arkiympäristöön. Etsivällä ja löytävällä työllä

pyritään varhaiseen puuttumiseen ennaltaehkäisevällä otteella.

Etsivä ja löytävä työ ohjaa ja opastaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä oikeiden palveluiden piiriin.

Työntekijä kulkee rinnalla ja tukee, mutta ei tee yksilön puolesta asioita. Etsivän ja löytävän työn

menetelmiä on kehitetty tavoiksi saada kontakti ja työskennellä syrjäytymisvaarassa olevien parissa.

Tarkoitus on yhdistää haittojen vähentäminen aikaiseen väliintuloon ja pyrkiä saamaan kontakti

riskiryhmiin ennen heidän tilanteidensa ja ongelmiensa syvenemistä. Toiminnalla pyritään tavoittamaan

esimerkiksi yksinäiset ja syrjäytymisvaarassa olevat jo ennen kuin palvelutarvetta syntyy. Yleisiä

kohderyhmiä ovat vanhukset, jotka eivät ole vielä vanhuspalveluiden piirissä, sekä nuoret, jotka ovat

koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai tarvitsevat tukea saavuttaakseen heille sopivat palvelut.

Etsivää ja löytävää työtä tehdään usein järjestön ja julkisen sektorin yhteistyönä, esimerkiksi työpareina.

Julkisen sektorin yhteistyötahoja järjestöille ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, kotihoito,

erikoissairaanhoito, nuorisotyö, mielenterveys- ja päihdetyö. Yleinen yhteistyökumppani on myös

seurakunta. Avoin yhteistyö ja tiedonjako mahdollistavat paitsi nopean reagoinnin, myös ennakoivan

työotteen.

Etsivä ja löytävä työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja kohdattavan ihmisen omiin toiveisiin ja tarpeisiin.

Etsivässä työssä korostuvat ammattimaisuus sekä vuorovaikutustaidot. Asiakkaaseen pyritään luomaan

luottamuksellinen suhde ja korostetaan vaitiolovelvollisuutta. Etsivä ja löytävä työ jalkautuu ihmisten omiin

ympäristöihin madaltaen kynnystä kohtaamiseen sekä kohderyhmän kuulluksi tulemiseen.

Etsivän ja löytävän työn vahvuudet tulevat esiin erityisesti tilanteissa, joissa olemassa olevat palvelut eivät

ole tarkoituksenmukaisesti kohderyhmän ulottuvilla, tai kun olemassa olevat palvelut eivät kohtaa

kohderyhmän tarpeita.

10

LUONNOS

Harraste-, kulttuuri- ja liikuntaryhmät

• Tarjotaan mahdollisuus vapaa-ajan harrastuksiin ja osallisuuteen laajasti kaikille lähtökohdista riippumatta

• Erityisryhmille räätälöityä toimintaa, joka perustuu vahvaan kohderyhmän tuntemukseen • Maksutonta tai edullista matalan kynnyksen harrastustoimintaa • Esimerkkeinä mielenterveyskuntoutujien liikuntaryhmät, erityislasten perheille suunnattu

retkeilytoiminta, kädentaito ja tietotekniikkaryhmät, aivoterveysryhmät, opaskoirakerho

Sote-järjestöjen organisoima harraste-, kulttuuri- ja liikuntatoiminta on järjestöjen matalan kynnyksen

toimintaa, joka muokataan usein tarvelähtöisesti ja vapaaehtoistoiminnan pohjalta. Toiminta räätälöidään

kohderyhmän tarpeisiin ja tarjotaan näin mahdollisuus osallisuuteen ja vapaa-ajan harrastuksiin. Keskeistä

on kohderyhmien tarpeiden ja toimintakyvyn hyvä tunteminen.

Sote-järjestöjen erilaisten harrasteryhmien ryhmätoiminnat on suunnattu tietyille ikäryhmittäin,

elämäntilanteittain esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille tai tietyn sairaustyypin tai sen riskitekijöiden

ympärille muodostuneille erityisryhmille. Kyse voi olla soveltavista lajeista tai harrastuksista, jotka sopivat

esimerkiksi näkövammaisille tai pyörätuolilla liikkuville, tai sitten turvallisen ja hyväksyvän tilan luomisesta

osallistujille perinteisen lajin tai harrastuksen.

Matalan kynnyksen toimintana organisoitu harrastustoiminta on maksutonta tai hyvin edullista ja

tavoitteena on tarjota kaikille mahdollisuus harrastaa lähtökohdista riippumatta. Tasapuolisen osallisuuden

edistämisessä merkityksellisiä ovat järjestöjen mm. lapsille ja nuorille tuottamat liikunnalliset tai muun

harrastustoiminnan ryhmät, jotka eivät ole kilpailullisia.

11

LUONNOS

Järjestö- ja kansalaistoiminta

• Yhdistyksissä harjoitellaan demokraattista päätöksentekoa • Ihmiset oppivat toiminnan kautta yhteiskunnalle hyödyllisiä taitoja • Yhdistys on aatteellinen ja sen tarkoitus on muuttaa maailmaa • Tarkoituksen toteuttaminen vaatii yhdistyksen sisällä mm. tärkeysjärjestyksestä sopimista ja

neuvottelua, ihmisten johtamista, toimintasuunnitelmien ja budjettien laatimista sekä niiden toteutumisen seuraamista ja valvontaa

Yhdistyksissä ylin päätösvalta kuuluu jäsenille ja kullakin jäsenellä on yksi ääni. Toimeenpanovaltaa käyttää

jäsenistön suoraan tai edustuksellisesti valitsema hallitus. Viedäkseen omaa näkökantaansa eteenpäin

henkilö joutuu argumentoimaan asiaansa. Joskus asian edistämiseksi on kampanjoitava ja tehtävä

pitkäjänteistä vaikuttamistyötä yhdistyksen sisällä. Samalla opitaan viestintä-, yhteistyö- ja

organisointitaitoja.

Vapaaehtoisten ja riippumattomien ihmisten johtaminen on erilaista kuin yrityksissä. Yrityksissä johtaja voi

irtisanoa hankalan työntekijän, yhdistyksissä hankalat johtajat voivat huomata vapaaehtoisten

irtisanoutuvan toiminnasta. Yhdistyksissä hyvien johtajien onkin opittava ja totuttava motivoiviin ja

innostaviin johtamis- ja tiimityyleihin.

Yhdistyksissä vastuuhenkilöt joutuvat opettelemaan suunnitelmallisuutta, budjetointia ja huolellista

taloudenpitoa. Asiallinen rahastonhoito ja rahankäytön suunnittelu on erilaista yhdistyksissä, joilla on

yleishyödyllinen tarkoitus, kuin yrityksissä, joissa raha on paljon yksinkertaisempi mittari. Läpinäkyvä ja

vastuullinen taloudenhoito ja toiminnansuunnittelu korostuu, mikäli yhdistys vastaanottaa toimintaansa

ulkopuolista rahoitusta. Yhdistyksissä tärkeää onkin vuoropuhelu jäsenistön ja sidosryhmien kanssa, jotta

pystytään arvioimaan, tehdäänkö oikeita asioita ja vastaako toiminta aitoihin tarpeisiin.

12

LUONNOS

Kansalaistaitojen vahvistaminen

• Kaikkien kansalaisten kansalaistaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä • Vahvistaa ihmisten toimijuutta ja arjenhallintaa • Järjestöillä vahva asiantuntijuus ja toimintaa kansalaisten arkea tukevista asioista • Esimerkkeinä ensiaputaitojen vahvistaminen, mielenterveyden ensiapu, oman talouden hallinta,

digi- ja medialukutaitojen opetus

Kansalaistaitojen vahvistaminen on keskeinen osa useiden järjestöjen toimintaa. Kansalaistaitoja ovat mm.

digi- ja medialukutaito, ihmissuhdetaidot ja käyttäytymistavat, arjen- ja taloudenhallintataidot mukaan

lukien kotitaloustaidot. Taitoja voidaan oppia ja opetella esimerkiksi ryhmä- tai harrastustoiminnassa,

kouluvierailuilla, oppaista ja videoista tai lyhytkursseilla ja koulutuksissa. Kyseessä voi olla myös

vapaaehtoistoiminta, jonka avulla ja ohessa lisätään ja ylläpidetään ihmisten kansalaistaitoja. Toimintaa

tarjotaan ilmaiseksi tai edulliseen hintaan ja erilaisia tapoja osallistua ja oppia on yleensä tarjolla.

Lasten ja nuorten toiminnassa kansalaistaitojen vahvistaminen on keskeisessä asemassa. Toiminnoissa

tuetaan nuorten omaa toimijuutta ja ajattelua arjessa sekä harjoitellaan yhteistyötaitoja. Kaiken kaikkiaan

kansalaistaitoja vahvistamalla parannetaan ihmisten arjen turvallisuutta ja hallintaa sekä toisten ihmisten ja

elinympäristön huomioonottamista.

13

LUONNOS

Kansalaistoiminnan tuki

• Vapaaehtoistoimijoiden ohjaamiseen, kannustamiseen ja osallistamiseen tarvitaan koordinointia, taloudellista panostusta ja henkilökuntaa

• Järjestöjen yhteisjärjestöt tukevat, vahvistavat ja koordinoivat alueensa järjestöyhteistyötä • Yhteisjärjestöt tarjoavat tiloja, koulutusta ja virkistystä sekä matalan kynnyksen toimintaa

asukkaiden osallisuuden lisäämiseksi • Esimerkkeinä alueelliset järjestöjen yhteisöt ja yhdistyskeskukset

Vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja tuki on keskeistä vapaaehtoistoiminnan olemassaololle ja

saatavuudelle. Sillä tarkoitetaan kokonaisvaltaista vuorovaikutusta vapaaehtoisten kanssa, heidän

ohjaamistaan ja perehdyttämistä tehtävään. Tämä laadukas, ammattimainen koordinointi vaatii rahaa ja

työntekijöitä, jotta vapaaehtoisille toimijoille voidaan tarjota koulutusta ja työnohjausta sekä huolehtia

heidän hyvinvoinnistaan.

Koulutus ja perehdyttäminen ovat edellytyksiä toimintaan mukaan pääsemiselle. Erityistä herkkyyttä

vaativiin vapaaehtoistehtäviin hakeutuvat henkilöt myös haastatellaan. Tällä halutaan varmistaa se, että

tehtävä on vapaaehtoiselle soveltuva. Vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ansiosta toiminnasta kerätään

palautetta ja sitä voidaan kehittää tai muuttaa toimintaa tarpeen mukaan.

Vapaaehtoistoiminnan organisointi rakentuu strategiasta, osaamisesta, resurssoinnista, johtamisesta sekä

arvioinnista ja kehittämisestä. Onnistuneen vapaaehtoistoiminnan organisoimiseksi määritellään myös

vapaaehtoistoiminnan arvot, asenteet, toimintaympäristö ja toimintatavat.

Alueelliset järjestöjen yhteisöt vahvistavat ja kehittävät toiminta-alueellaan olevien yhdistysten

toimintaedellytyksiä ja edistävät yhdistysten välistä yhteistyötä. Ne edistävät vuoropuhelua yhdistysten,

julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Järjestöjen yhteisöt tuottavat ja koordinoivat myös paljon matalan

kynnyksen toimintaa, joka lisää asukkaiden osallisuutta. Lisäksi ne tarjoavat toimitiloja jäsenyhdistyksilleen,

koulutuksia, virkistystä vapaaehtoisille sekä neuvontaa ja tukea yhdistystoiminnan ja vapaaehtoistyön

tueksi.

Järjestöjen yhteisöjen toiminta sekä vapaaehtoisten työpanos tukee sitä, että alueella toimivat yhdistykset

voivat edistää väestön terveyttä, psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia ja tarjoavat

mahdollisuuksia osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Järjestöjen yhteisjärjestöissä toimii palkattuja

työntekijöitä ja sen lisäksi ne työllistävät usein myös osatyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä sekä

mahdollistavat opiskelijoille harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja.

14

LUONNOS

Kehittämistyö

• Järjestöt tuottavat uutta tietoa omalta alaltaan • Järjestöt havaitsevat ja nostavat esille hiljaisia signaaleja • Tutkimus, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -toimintaa tehdään monialaisessa yhteistyössä • Esimerkkinä järjestölähtöiset kehittämishankkeet

Järjestöt tekevät todella paljon kehitystyötä omalla alallaan. Kehitystyö voi olla oman toiminnan tai

esimerkiksi sote-palvelujen prosessien kehittämistä, uutta tietoa tuottavaa tutkimusta, uusia toimintoja

luovaa innovaatiotyötä, ketteriä kokeiluja tai pitkälle kehitettyjen ratkaisujen pilotointia.

Järjestöjen kehitystyötä ohjaa tyypillisimmin sen kohderyhmän tarpeet. Järjestöt myös huomaavat nousevia

yhteiskunnallisia haasteita ja etsivät ratkaisuja monialaisiin ongelmiin, joiden ratkaisu edellyttää

monialaista yhteistyötä.

Tyypillinen tapa järjestön kehittämistyölle on hanke. Hankkeita tehdään sekä yhden järjestön omin voimin

että yhä useammin useamman järjestön ja mahdollisesti myös muiden toimijoiden kanssa yhdessä.

Järjestöjen erilliset hankkeet saattavat myös olla osana suurempaa ohjelmakokonaisuutta, jolla on iso

yhteinen päätavoite.

Hankkeille haetaan usein STEA-rahoitusta tai muuta järjestön pysyvän toiminnan rahoituksen ulkopuolista

resursointia. Hankkeiden lopussa arvioidaan, onko kehitystyötä syytä jatkaa jatkohankkeena vai ovatko

hankkeen tuotokset esimerkiksi siirrettävissä osaksi järjestön vakiintunutta toimintaa.

Uuden luomiseen ja kehittämiseen suuntautuneina toimijoina järjestöt ovat tärkeä osa toiminta-alueensa

monialaista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Tällaista monen erilaisen toimijan yhteistä

kehitysyhteistyötä kutsutaan usein TKI-ekosysteemiksi. Tehokkaassa ekosysteemissä toimijat ovat aina

tiiviisti kytköksissä toisiinsa, mutta siitä huolimatta ne tekevät itsenäisiä päätöksiä omien intressiensä

mukaisesti. Ekosysteemissä suurin osa toiminnasta on itsestään organisoituvaa, mikä tarkoittaa, että

toimijoiden hankkeet, yhteistyö ja kumppanuudet muodostuvat ilman keskitettyä ohjausta. Yhteistyö

perustuu toimijoiden omiin tavoitteisiin, mahdollisuuksiin solmia kumppanuuksia ja saada rahoitusta.

15

LUONNOS

Keskusteluapu

• Mahdollisuus selvittää elämäntilannetta järjestössä työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen, kokemusasiantuntijan tai vapaaehtoistoimijan kanssa

• Maksuton apu, jota saa nimettömänä ja ilman ajanvarausta  • Tapahtuu kasvokkain, puhelimitse tai verkossa  • Esimerkkeinä auttavat puhelimet, puhelinpalvelut ja verkkojuttelut eli chatit, neuvontapisteet ja

keskusteluryhmät

Järjestöt ja yhdistykset tarjoavat yleistä keskusteluapua ja -tukea yksilölle. Tällä tarkoitetaan

keskustelumahdollisuutta omasta elämäntilanteesta ja sitä kautta saatavaa tukea. Keskusteluapu ja -tuki

ovat järjestöjen tarjoamaa matalan kynnyksen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toimintaa. Keskustelut

käydään nimettöminä, ilman ajanvarausta ja ne ovat maksuttomia. Kohtaamiset voivat

tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisten kanavien kautta.

Keskeistä on ihmisen kohtaaminen, kuuntelu ja läsnäolo. Omaa tilannetta selventää keskustelu järjestössä

työskentelevän sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen tai kokemusasiantuntijan tai vapaaehtoisen

kanssa. Keskusteluapua ei tule sekoittaa terapiakeskusteluihin.

Keskusteluapu on järjestössä usein rakennettu osaksi perustoimintaa. Järjestö voi tarjota keskusteluapua

esimerkiksi harrasteryhmien yhteydessä tai päiväkeskuksissa ja kahviloissa, jossa keskustelu syntyy muun

toiminnan ohessa.

16

LUONNOS

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto

• Järjestöillä on käytössään kohderyhmänsä kokemusasiantuntijuus ja -tieto • Kokemustietoa saadaan järjestöjen kokemusasiantuntijoilta joko sairastavan, kuntoutuvan,

palvelun käyttäjän tai läheisen näkökulmasta • Tietoa hyödynnetään palvelujen yhteiskehittämisessä, sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ja

kuntien päätöksenteossa • Esimerkkeinä päihde- tai mielenterveysongelmia kokenut kokemusasiantuntija, lähisuhdeväkivaltaa

kokenut kokemusasiantuntija

Kokemusasiantuntijalla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmasta, joko

sitä sairastavana, kuntoutuvana, palvelun käyttäjänä tai hänen läheisenään. Henkilöllä on itsellään myös

halu auttaa muita ja kehittää palveluja kokemuksensa perusteella. Näiltä kokemusasiantuntijoilta kertyvää

tietoa järjestöt keräävät ja hyödyntävät toiminnassaan.  Asiakkaat ovat oman tilanteensa asiantuntijoita ja

he voivat kouluttautua kokemusasiantuntijoiksi, jotka tuovat esille omia ja viiteryhmänsä kokemuksia.

Kokemustieto on todellisia kokemuksia ja tietoa sairastamisesta, kuntoutumisesta ja kuntoutujien arjesta.

Kokemustieto ja siihen liittyvä asiantuntijuus hyödyttää kokemusasiantuntijaa itseään, kuntoutujia,

ammattiauttajia sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Ammattilaisille kokemustieto on

ruohonjuuritason tietoa ja palautetta omasta työstä ja näin mahdollisuus arvioida omia toimintatapoja

ja auttamismenetelmiä.  Kokemusasiantuntijuus ja -tieto voi auttaa vahvistamaan asiakaslähtöisyyttä ja

osallisuutta osana palvelujen yhteiskehittämistä. Kunnissa järjestöjen kokemusasiantuntijuutta voidaan

hyödyntää hyvinvointia edistävässä työssä ja kunnan päätöksenteossa indikaattoreista ja

palvelujärjestelmistä saatavien tietojen lisäksi.

Kokemusasiantuntijuus on yksilölle itselleen voimauttavaa, sillä se tuo mahdollisuuden merkitykselliseen

toimintaan. Näin kokemusasiantuntija saa olla aktiivinen toimija, jonka kokemusta ja tietoa arvostetaan.

Tietoa ja kokemuksia jakamalla vertaisten kesken kokemusasiantuntijat saavat uusia näkökulmia

kokemuksiinsa ja haasteisiinsa. Kokemusasiantuntijuuteen liittyy myös toivon näkökulma sekä viesti muille,

että toipuminen on mahdollista, kaikilla on jotain annettavaa ja kokemustietoa tarvitaan ja sitä voidaan

hyödyntää.

Kokemustieto on usein ensimmäiseksi juuri järjestöjen käytössä ja sitä saadaan järjestöjen kautta niiltä

ihmisryhmiltä, joita ei muuten yleensä kuulla, kuten kehitysvammaisilta tai muistisairailta.

17

LUONNOS

Koulutus ja neuvonta

• Koulutusta, oppimateriaaleja ja neuvontaa järjestön erityisosaamisalasta • Koulutusten kohderyhminä vapaaehtoistoimijat, järjestötoimijat, sairaus- ja vammaryhmät, suuri

yleisö, oppilaitokset, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset • Maksutonta tai edullista  • Esimerkkeinä ensiapukurssit -ja koulutukset, ennaltaehkäisevä tiedotus- ja neuvontatyö esimerkiksi

väkivaltatyössä, eri ammattiryhmille suunnatut täydennyskoulutukset 

Järjestöt tarjoavat monipuolista koulutusta, neuvontaa ja opetusmateriaalikokonaisuuksia omaan

erityisalaansa ja laajaan asiantuntemukseensa liittyen sekä kohderyhmän erityistarpeet huomioiden.

Järjestöjen koulutukset hyödyttävät erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia.

Koulutukset ovat järjestöille tärkeä ennaltaehkäisevän työn väline ja sisällöt liittyvät usein asenteiden

muokkaamiseen. 

 

Koulutus voi olla non-formaalia, jolloin se ei tähtää koulutusjärjestelmän mukaiseen tutkintoon. Järjestöjen

tuottamat koulutuskokonaisuudet ja -sisällöt voivat myös täydentää valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin

pohjautuvia opetussisältöjä.  Järjestöjen tarjoama koulutus on avointa kaikille, suunnattu järjestön omalle

kohderyhmälle tai se voi olla ammatillista osaamista täydentävää. Koulutus on usein joko maksutonta tai

edullista kattaen esimerkiksi materiaalikustannukset.

Järjestöjen tarjoama neuvonta voi olla konsultaatiota tai neuvontaa liittyen järjestön kohderyhmään ja

erityisasiantuntemukseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikoille kohdennettua neuvontaa siitä,

miten jokin vammaryhmä tulisi huomioida työpaikalla. Järjestöjen tarjoama neuvonta on maksutonta,

helposti saavutettavaa ja joustavaa.

18

LUONNOS

Kriisiauttaminen

• Järjestölähtöistä kriisiauttamista tarjoavat ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset rinnakkain • Toiminta ei tuota voittoa eikä korvaa julkisen sektorin lakisääteisiä palveluita • Kriisiavun saaminen ei edellytä diagnoosia tai lähetettä • Esimerkkeinä kriisipuhelimet, kriisikeskus, verkkoauttaminen, kriisiryhmät, turvatalot 

Kriisiauttaminen tarkoittaa kriisissä olevan ihmisen auttamista ja tukemista siten, että kriisiä on mahdollista

käsitellä sen luonnollisen kulun mukaisesti. Järjestölähtöistä kriisiauttamista antavat ammattilaiset ja

koulutetut vapaaehtoiset rinnakkain. Kriisiauttamista tarjotaan kriisipuhelimissa, verkossa ja kasvokkain.

Kriisiapua on mahdollista saada ryhmissä, tukikeskusteluissa tai henkilökohtaisten tukisuhteiden

kautta. Auttamisen kohteena voi olla yksilö, pari tai perhe, joka ovat joutuneet vaikeaan

elämäntilanteeseen tai kohdanneet kehitys-, elämän- tai traumaattisen kriisin. 

Järjestöjen kriisiauttaminen on matalakynnyksistä ja lyhytkestoista tukea elämän vaikeissa tilanteissa ja

kriiseissä. Toiminta vahvistaa yksilön mielenterveyttä ja ehkäisee kriisien kärjistymistä

mielenterveysongelmiksi. 

Kriisiavun saaminen ja palvelun piiriin pääseminen ei vaadi diagnoosia tai lähetettä. Apua voi saada myös

anonyymisti. Kriisiavun yhteydessä asiakkailla on mahdollisuus myös elämänhallintaa tukeviin ryhmiin. 

Järjestöjen kriisiauttaminen on esimerkki hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja sote-

palveluiden rajapinnalla olevasta järjestötoiminnasta. Tarvittaessa yksilö voidaan ohjata muiden sote-

palvelujen piiriin mutta parhaassa tapauksessa laadukkaalla järjestölähtöisellä kriisiauttamisella vältetään

sote-palveluiden käyttö kokonaan. Mielenterveyden vahvistamisen näkökulmasta kriisityö on myös

hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

19

LUONNOS

Maahanmuuttajatyö

• Tavoitteena on kotouttaminen ja kotoutuminen • Kotouttamiseen liittyy lakien ja tapojen oppimista, sosiaalisten suhteiden luomista ja vahvistamista • Onnistunut kotouttaminen kiinnittää ihmisen uuteen kotimaahansa ja on kaksisuuntaista • Esimerkkeinä oppaat, kieliryhmät, keskustelutilaisuudet ja harrasteryhmät vastaanottokeskuksissa

Maahanmuuttajatyön ytimessä ja tavoitteena on kotoutuminen eli maahan muuttaneen hyvä olo ja

osallisuuden tunne uudessa kotimaassa. Puhutaan myös kaksisuuntaisesta kotoutumisesta, jossa

maahanmuuttaja kotiutuu ja samalla yhteiskunta ympärillä muuttuu uuden henkilön liittyessä paikallisiin

yhteisöihin ja luoden uusia yhteisöjä.

Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, johon kuuluvat mm. eri maista tulevat pakolaiset,

turvapaikanhakijat, ulkomaalaiset opiskelijat, työn perässä muualta muuttaneet ja heidän perheensä.

Paitsi että kotouttamistyö voi olla suoraan kohdennettua esim. maahanmuuttajanaisten

työuramentorointia tai suomi-somali-keskusteluryhmä, se voi myös olla mukaanottoa ja saavutettavuutta

olemassa olevissa toiminnoissa, joista esimerkkeinä monikieliset jalkapalloseurat tai ulkomaalaistaustaisten

yrittäjien kutsuminen mukaan yrittäjätapahtumaan.

Maahanmuuttajatyöksi katsotaan myös erilainen kulttuuritoiminta, jossa esimerkiksi harrastetaan

perinteisiä tansseja, vietetään tärkeitä juhlia tai kokataan perinteisiä ruokia entisestä kotimaasta. Tällä

työllä on tärkeä rooli henkisen hyvinvoinnin tukena: se mahdollistaa, että henkilölle arvokkaat asiat

lähtömaasta pysyvät elämässä myös uudessa kotimaassa.

Maahanmuuttajatyössä kohderyhmä voi olla myös paikallinen yhteisö ja sen tutustuttaminen uusiin

tulijoihin, tavoitteena lievittää ennakkoluuloja sekä tarjota työkaluja dialogiin ja mahdolliseen

ongelmanratkaisuun.

Parhaimmillaan maahanmuuttajatyö on pyrkimistä siihen, että jossain vaiheessa Suomeen muualta

muuttaneet ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja mukana tavallisina ihmisinä yhteiskunnan ja

yhdistyksen toiminnassa osallistujina, kehittäjinä, vapaaehtoisina, vastuuhenkilöinä ja päättäjinä.

20

LUONNOS

Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus

• Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on sen asiakkaan kanssa keskustelua, kuuntelemista ja läsnäoloa

• Arjen selviytymistä ja hyvinvointia tukeva neuvonta kasvokkain, verkossa tai puhelimitse • Neuvonta ja ohjaus täydentää julkisen sektorin palvelujärjestelmää • Ohjaus ja neuvonta ei vaadi asiakkuutta vaan se voi tapahtua nimettömänä • Esimerkkeinä talous-, ja asumisneuvonta, elintapaohjaus, digineuvonta 

Matalan kynnyksen neuvonnalla ja ohjauksella tarkoitetaan asiakkaan kanssa keskustelua, kuuntelemista, läsnäoloa ja yhteistä pohtimista, jota tehdään sekä ammattilaisten että vapaaehtoisten toimesta. Ohjaus voi tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisten kanavien kautta. Asiakkaalle matalan kynnyksen ohjaus ja neuvonta tarjoaa mahdollisuuden puhua häntä askarruttavasta asiasta, saada lisätietoa ja tukea tiedon etsintään sekä ratkaisun tai valinnan tekemiseen.  Neuvonta ja ohjaus on ihmisten arjen selviytymistä ja hyvinvointia lisäävää ja ennalta ehkäisevää ja tietoa antavaa neuvontaa ja ohjausta, joka on kenen tahansa saatavilla. Järjestöjen neuvonta on jalkautettu joustavasti lähelle kansalaista, mikä madaltaa neuvonnan ja ohjauksen saavutettavuutta.  Avun tarvitsijalle saattaa olla helpompi lähestyä järjestötoimijaa kuin viranomaistahoa. Järjestöjen tarjoama matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus pohjautuu kohderyhmään liittyvään erityisosaamiseen, sen tuntemukseen sekä vertaisuuteen ja kokemuksellisuuteen. Matalan kynnyksen neuvonnan ja ohjauksen tai neuvonnan saaminen ei vaadi asiakkuutta tai sitoutumista ja se voi tapahtua nimettömästi. Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on luottamuksellista, riippumatonta ja julkisen palvelujärjestelmän ulkopuolista. Järjestöjen tarjoama neuvonta ja ohjaus eroaa lähtökohdiltaan julkishallinnon ammatillisesta ja säädöksiin perustuvasta neuvonnasta ja ohjauksesta, mutta sitä tehdään tiiviissä yhteistyössä julkisen sektorin kanssa. Järjestöjen tarjoama neuvonta ja ohjaus lisää yksilön hyvinvoinnin edellytyksiä erityisosaamisen, kokemuksellisuuden ja vertaisuuden kautta ja täydentää näin julkista palvelujärjestelmää. Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on oleellinen osa sote-järjestöjen toimintaa ja niiden perustehtävää.  Esimerkkejä matalan kynnyksen neuvonnasta ja ohjauksesta: Elintapaohjaus, joka auttaa asiakasta tekemään terveyspäätöksiä ja muuttamaan elintapojaan. Neuvonta tähtää terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen sekä sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Järjestöjen elintapaohjaus tukee julkisen sektorin elintapaohjaustoimintaa. Digineuvonta on järjestöjen tarjoamana maksutonta asukkaille tarjottua tietotekniikka- ja digineuvontaa sekä apua sähköisten palvelujen käytössä. Tuki voi olla laitteiden tai palvelujen käytön kursseja, neuvontatilaisuuksia tai henkilökohtaista opastusta verkossa, puhelimitse tai kasvokkain.  Talousneuvonta on raha-asioihin ja maksuongelmiin liittyvää ohjausta. Apua tarjotaan verkossa, puhelimitse sekä kasvokkain. Palvelu on maksutonta. Talousneuvonnasta saa tietoa liittyen laskujen maksuun, perintään, luottotietoihin, ulosottoon sekä velkojien kanssa neuvottelemiseen ja velkojen järjestelyihin.

21

LUONNOS

Asumisneuvonta tarjoaa apua ja tietoa asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla oleville. Matalan kynnyksen neuvonnassa tilannetta voidaan avun tarvitsijan kanssa selvitellä ja järjestää yhdessä, tehdä asuntohakemus tai saada tietoa toimeentuloasioissa.

22

LUONNOS

Toimintakykyä tukevat ryhmät

• Vahvistavat ja ylläpitävät toimintakykyä • Kohderyhminä riskiryhmiin kuuluvat ja/tai omasta toimintakyvystä huolehtivat • Asiakaslähtöisyys ja suunnitelmallisuus • Esimerkkeinä erilaiset vertaistukiryhmät (mm. sairaus- ja vammaryhmät, työttömät, addiktioista

kärsivät, mielenterveyskuntoutujat) tai harrastus- ja liikuntaryhmät

Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen

merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta

ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää. Asuin- ja

elinympäristöön liittyvillä tekijöillä, muiden ihmisten tuella tai erilaisilla palveluilla voidaan tukea ihmisen

toimintakykyä ja selviytymistä arjessa. Hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja niitä tukeva

ympäristö auttavat ihmisiä voimaan hyvin, löytämään paikkansa yhteiskunnassa, jaksamaan työelämässä

eläkeikään asti sekä vanhana selviytymään arjesta itsenäisesti.

Asiakaslähtöisen järjestötoiminnan piirissä ovat väestöryhmät, jotka usein jäävät tai ovat vaarassa jäädä

väliinputoajaksi julkisessa palvelujärjestelmässä. Järjestöillä on tiivis yhteys suoraan palvelujen käyttäjiin ja

sitä kautta asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen ja toiminnan kehittämiseen yhdessä asiakkaiden

kanssa. Ryhmätoimintoja tuotetaan henkilöille, joiden riskitekijät ennustavat toimintakyvyn heikentymistä

tai joilla on jo esim. toimintakykyä alentava sairaus, vamma tai vaikea elämäntilanne. Laaja-alaisia työ- ja

toimintakyvyn haasteita ovat myös esim. pitkittyneet työttömyyden, mielenterveysongelmien,

oppimisvaikeuksien ja syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat.

Toimintakykyä tukevissa ryhmissä keskitytään suunnitelmallisesti kohderyhmän tarpeiden mukaan esim.

fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseen erilaisilla aktivoivilla

harjoituksilla, tehtävillä ja toiminnoilla. Järjestöjen toimintakykyä tukevat ryhmät mahdollistavat

kohderyhmälleen aktiivisen toimijuuden ja elämänhallinnan kokemuksen lisäksi myös osallisuuden ja

vertaisuuden kokemuksia. Lisäksi yhteistyö ja dialogi julkisen sektorin kanssa on tärkeää, jotta

potentiaalinen ryhmien hyöty kohderyhmälle on mahdollisimman laaja-alaista ja oikea-aikaista.

23

LUONNOS

Tukihenkilötoiminta

• Tukihenkilötoiminnassa erilaisissa tukisuhteissa edistetään hyvinvointia ja terveyttä • Vapaaehtoista niin tukijalle kuin tuettavalle • Tukihenkilötoiminta vaatii onnistuakseen koulutusta ja koordinointia • Esimerkkeinä ystävätoiminta, vapaaehtoinen avustajatoiminta, perhekummit, vapaaehtoiset

tukisuhteet

Sote-järjestöjen tukihenkilötoiminnassa korostuu asiakkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

erilaisissa elämän ja arjen haasteissa, ennaltaehkäisy ja varhainen tuki. Tukihenkilötoiminta voi olla kaikille

halukkaille avointa tai tarkoitettu jonkin erityisryhmän tarpeisiin. Tuettava voi olla lapsi, nuori, työikäinen

tai ikääntyvä ja tuen tarpeet voivat olla hyvin vaihtelevia. Tukihenkilö voi toimia myös koko perheen

tukena. Tukihenkilötoiminnassa keskeistä on toiminnan vapaaehtoisuus niin tukihenkilölle kuin tuettavalle.

Tukihenkilötoiminnassa on erilaisia tukisuhteita ja käytetään monia erilaisia nimityksiä tukihenkilöille.

Ystävätoiminnassa vapaaehtoisena toimiva henkilö tapaa kaverisuhteen tapaan seuran tai ystävän

tarpeessa olevaa ihmistä tasa-arvoiselta ja vastavuoroiselta pohjalta. Ystävänä toimivat vapaaehtoiset ovat

merkittävä apu, kun ihmiseltä puuttuu läheinen ihmissuhde tai tuettava on yksinäinen.

Vapaaehtoinen avustaja toimii apuna, opastajana tai tukena arjessa ja vapaa-ajalla. Avustajakontaktit voivat

olla kertaluonteisia tai pidempikestoisia. Avustaja voi lähteä teatteriin, kauppa-asioille, ulkoiluavuksi tai

vaikkapa kahvitella seurana. Avustaja ei tee sairaanhoidollisia tai kodinhoidollisia tehtäviä.

Tukisuhde on vapaaehtoisuuteen perustuva usein pitkäkestoinen suhde vapaaehtoisen ja tuettavan välillä.

Tukisuhde on paikallaan tilanteessa, jossa ihminen ei jaksa yksin, omat tukiverkostot ovat puutteellisia,

elämässä on kuormitustekijöitä tai muuta pidempiaikaista avun tarvetta. Tukihenkilö ottaa huomioon

tuettavan omat lähtökohdat ja tarpeet sekä pyrkii vahvistamaan hänen omia selviytymiskeinojaan ja

voimavarojaan. Tuki voi olla keskustelua, ohjausta, asioiden yhdessä hoitamista tai mielekästä yhteistä

tekemistä. Tukisuhteissa keskeistä on tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Tukisuhteessa toiminta on

ammatillisesti ohjattua vapaaehtoistyötä, joka ei korvaa ammattityötä.

Kaikenlainen tukihenkilötoiminta vaatii toimivaa koordinointia: vapaaehtoisten rekrytointia, koulutusta,

välitystä tarvitsijoille, tukea ja virkistystä. Järjestöt vastaavat tukihenkilöiden valinnasta, koulutuksesta

tehtävään, tukisuhteen käynnistämisestä ja seurannasta sekä tukihenkilöiden ammatillisesta ohjauksesta.

Koordinoiva vastuujärjestö myös etsii ja löytää tukihenkilöä kaipaavia ihmisiä ja viestii heille rakentaakseen

luottamusta. Toiminnan vastuujärjestö vastaa tukihenkilötoiminnan laadusta. Vapaaehtoiset tukihenkilöt

eivät saa palkkaa eikä heiltä edellytetä ammatillista pätevyyttä tehtävään.

24

LUONNOS

Vapaaehtoistoiminta

• Vapaaehtoista, palkatonta toimintaa • Tarvitsee koordinointia • Ei korvaa lakisääteisiä palveluja, vaan on täydentävää toimintaa • Esimerkkeinä varaisovanhemmuus, ulkoilutusapu, nettiapu, vapaapalokunta, kaverikoiratoiminta

Vapaaehtoistoiminta on yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saada

rahallista korvausta, jota tehdään ilman pakkoa ja jota ei pidetä velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan.

Vapaaehtoistoiminta on osallistumista vuorovaikutukseen perustuvaan organisoituun auttamis- ja

tukitoimintaan, joka tähtää henkisen ahdingon lievittämiseen tai elinoloihin liittyvän puutteen

korjaamiseen. Vapaaehtoistoiminta ei ole esim. palkkatyötä, vaan tehtävään valmennusta saaneen auttajan

motiivi pohjautuu ajatukseen, että hän voi olla avuksi ja että hän oppii jotakin tärkeää.

Vapaehtoistoiminta on järjestötyön ydintä ja se ei korvaa lakisääteisiä palveluja, vaan on täydentävää

toimintaa. Vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin kuuluu mm. oikeus tukeen ja ohjaukseen, palkattomuus,

luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus, puolueettomuus ja se, että toimitaan autettavan ehdoilla.

Vapaaehtoinen toimii tavallisen ihmisen tiedoilla ja taidoilla ja toimintaa voidaan verrata esim. ystävän tai

naapurin antamaan tukeen ja turvaan. Vapaaehtoistoiminta on avointa kaikille, mutta tässä on hyvä

tunnistaa myös avunantajan tilanne ja resurssit osallistua toimintaan.

Vapaaehtoistoiminta tarvitsee organisointia, joka rakentuu strategiasta, osaamisesta, resurssoinnista,

johtamisesta sekä arvioinnista ja kehittämisestä. Onnistuneen vapaaehtoistoiminnan organisoimiseksi

määritellään myös vapaaehtoistoiminnan arvot, asenteet, toimintaympäristö ja toimintatavat. Lisäksi

määritellään ja kartoitetaan osaamistarpeet ja kartutetaan osaamista.

Vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja tuki on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta vapaaehtoisten kanssa,

heidän ohjaamistaan, kiittämistään sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden luomista. Vapaaehtoistoiminnan

laadukas, ammattimainen koordinointi vaatii resursseja, kun järjestetään koulutuksia, työnohjausta ja

huolehditaan vapaaehtoisten ja heiltä tukea saavien hyvinvoinnista.

25

LUONNOS

Verkostoyhteistyö ja kumppanuustyö

• Verkostotyössä tuodaan yhteen erilaisia toimijoita tietyn teeman ympärille

• Kumppanuustyö on verkostoyhteistyötä syvällisempää monialaista yhteistyötä yhteisen tavoitteen

saavuttamiseksi

• Monialaisen yhteistyön kautta voidaan jakaa osaamista ja saada resurssit hyödynnettyä parhaalla

mahdollisella tavalla

• Esimerkkeinä järjestöyhteistyön kehittämisen rakenteet julkisen sektorin kanssa, kuten

järjestöneuvottelukunnat; teemakohtaiset järjestöjen verkostot, kuten ehkäisevän päihdetyön tai

vapaaehtoistyön verkostot; teemakohtaiset monen toimijan yhteiset verkostot, kuten

kotouttamisen verkostot

Verkostot liittävät yhteen erilaisia ammattiryhmiä, toimijoita ja sektoreita työskentelemään yhdessä. Sote-

järjestöt ylläpitävät ja koordinoivat monia verkostoja sekä osallistuvat ja tekevät työtä erilaisissa

valtakunnallisissa, maakunnallisissa, paikallisissa ja temaattisissa verkostoissa. Verkostot voivat olla

järjestöjen välisiä tai yhteisiä esimerkiksi julkisen sektorin tai yritystoimijoiden kanssa.

Järjestöt tuovat oman erityisosaamisensa verkostoihin. Verkostoyhteistyöllä tähdätään mm. eri

verkostotoimijoiden osaamisen ja ymmärryksen lisäämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja kehittämiseen,

vaikuttavuuden lisääntymiseen, palveluohjauksen parantumiseen sekä yhteiseen vaikuttamistyöhön.

Verkostoissa toimijoiden väliset suhteet perustuvat luottamukseen ja sitoutumiseen. Keskinäinen

luottamus verkostoissa toimivien ihmisten, yksiköiden ja organisaatioiden välillä edistää tiedon liikkumista

ja mahdollistaa yhteisen oppimisen, uusien näkökulmien avaamisen ja kaikkia osapuolia hyödyttävien

ratkaisujen kehittämisen. Keskinäinen luottamus myös edistää yhteistyökumppaneiden sitoutumista

yhteisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.

Verkostojen erityinen vahvuus on niiden joustavuus. Joustavuutta tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa

järjestön toiminnan piirissä olevan ihmisen tarpeet muuttuvat nopeasti, ovat monimutkaisia tai kun selkeitä

ratkaisuja tiettyihin tarpeisiin ei ole löydettävissä. Verkostojen ketterä toiminta ja yhteistyö auttaa myös

järjestöjä toimimaan muuttuvissa olosuhteissa ja yhdistämään resursseja tehokkaasti.

Osa järjestöjen tekemästä yhteistyöstä perustuu verkostoyhteistyötä syvempään kumppanuuteen, jossa

tavoitteisiin pyritään moniammatillisesti ja useamman organisaation osaamisen yhteen saattamisella.

Kumppanuus perustuu yhteiseen jaettuun tavoitteeseen ja yhdessä tekeminen on konkreettista ja

vastavuoroista. Kumppanit voivat olla toisia järjestöjä, seurakuntia, kuntatoimijoita, yrityksiä tai näiden

yhdistelmä. Kumppanuus voi olla lyhytaikaista tai pitkäaikaista. Kumppanuustyössä tavoitteena on usein

toiminnan kehittäminen vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita. Järjestöjen rooli kumppanuuksissa

on usein olla asiantuntijoita ja asioiden edistäjiä.

26

LUONNOS

Vertaistoiminta

• Kokemuksellista vuorovaikutusta kahdenkeskisesti tai ryhmässä • Tavoitteena voimavarojen, omatoimisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen • Kustannustehokasta ja vaikuttavaa • Esimerkkeinä eri vamma- tai sairausryhmien vertaisryhmät ja muut samankaltaisessa tilanteessa

olevien ihmisten vertaisryhmät

Vertaistoiminnan ydin, vertaistuki, on kokemusten vaihtoa ja tiedon jakamista saman kokeneiden ihmisten

kesken. Se on toisten auttamiseen ja tukemiseen tähtäävää toimintaa, jossa tavoitteena on tukea

osallistujien hyvinvointia ja jaksamista. Vertaistoiminnalla tarkoitetaan joko vapaamuotoista tai

järjestäytynyttä ihmisten keskinäistä apua ja tukea, joka perustuu yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja

yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai samankaltaisiin elämänkokemuksiin. Toiminnassa on keskeistä

vastavuoroisuus, tasavertaisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen sekä luottamus. Tavoitteena on usein

elämäntilanteen selvitteleminen sekä omien voimavarojen ja omatoimisuuden edistäminen.

Vertaistoimintaa voi tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai verkon välityksellä. Se voi olla kahden vertaisen

kohtaamista tai ryhmämuotoista toimintaa. Vertaisuutta kuvaavia kokemuksia ovat ymmärrys ja

ymmärretyksi tuleminen, kokemusten jakaminen, tasavertaisuus ja ”olemme samassa veneessä” -tunteesta

nouseva voimaantuminen. Sama henkilö voi olla vertaistilanteessa sekä tuettava että tuen antaja.

Vertaistoiminnalla vahvistetaan osallistujan elämän hallinnan tunnetta ja osallisuuden kokemusta.

Vertaistukiryhmät ovat useimmiten ammatillisesti tuettuja tai ohjattuja, pitkäkestoisia ryhmiä.

Vertaistoimintaa järjestää usein myös koulutettu vapaaehtoinen vertaisohjaaja ammattilaisen tuella.

Vertaisohjaajat ovat elämänsä asiantuntijoita, jotka oman kokemuksensa pohjalta auttavat muita samassa

tilanteessa. Ryhmässä nostetaan esiin sillä hetkellä tärkeiksi koettuja asioita ja menetelminä käytetään mm.

parityöskentelyä, kirjallisia ja toiminnallisia harjoitteita. Vertaisohjaajien koulutus ja tuki, tarvittavat

välineet, tilat ja koko toiminnan kokonaisuuden organisointi vaatii sekä taloudellisia että ammatillisia

resursseja.

27

LUONNOS

Vertaistuki

• Kokemustietoon pohjautuvaa, koulutetun vertaisohjaajan tarjoamaa tukea  • Toiminta tähtää auttamiseen ja tukee hyvinvointia ja jaksamista • Vertaistukea voi saada kasvokkain ryhmissä, verkossa tai puhelimitse • Esimerkkeinä potilaille sairaalassa tarjottava vertaistuki, omaisten vertaistuki, potilaiden tai

kuntoutujien keskinäinen vertaistuki kuntoutuskursseilla

Vertaistuki on kokemusten vaihtoa ja tiedon jakamista toisen saman kokeneen ihmisen kanssa.  Vertaistuki

on kokemustietoon perustuvaa tukea. Toiminta tähtää toisten auttamiseen ja tukemiseen ja tavoitteena on

tukea vertaistukea saavien henkilöiden hyvinvointia ja jaksamista. Vertaistuessa kertojalla ja kuulijalla on

samankaltainen kokemus, joka mahdollistaa toisen tarinan ymmärtämisen. Keskeistä on siis kertominen ja

kuunteleminen. Kokemuksen jakaminen luo ymmärretyksi tulemisen tunteen.

Vertaistukea voi saada yksilöllisesti tai vertaistukiryhmissä, jotka ovat ammatillisesti tuettuja tai ohjattuja

pitkäkestoisia ryhmiä. Ryhmät voivat olla suunnattuja esimerkiksi potilaille, omaisille, vammaisille tai

päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Vertaistukiryhmissä käsitellään ryhmän itse esille nostamia aiheita.

Ryhmäkeskustelut ovat pääasiallinen menetelmä mutta myös parikeskustelut sekä erilaiset harjoitteet

voimauttavat ja tuottavat oivalluksia tukevat. Vertaistukea voi saada myös verkon kautta tai puhelimitse. 

Vertaisohjaaja on useimmiten aiheeseen koulutettu vapaaehtoinen. Sama henkilö voi olla

vertaistukitilanteessa tuen antaja ja tuen saaja. Myös vertaisohjaaja voi saada keskustelussa uusia

näkökulmia omaan tilanteeseensa.

28

LUONNOS

Viestintä ja tiedotus

• Viestintä ja tiedotus järjestön toimialaan liittyvistä teemoista • Järjestöt viestivät ja tiedottavat omasta toiminnastaan jäsenistölle ja yhteistyökumppaneille • Tärkeä osa järjestöjen viestintää on vuorovaikutus jäsenistön ja kohderyhmän kanssa • Esimerkiksi viestintäkampanjat, infotilaisuudet ja koulutukset, teemapäivät ja -viikot sekä kansalais-

ja vapaaehtoistoimintaa yhteen kokoavat verkkosivustot

Järjestöt nostavat viestinnässään säännöllisesti esiin niille ja niiden kohderyhmille tärkeitä teemoja

esimerkiksi tiedotus-, koulutus- ja keskustelutilaisuuksilla. Suurempaa näkyvyyttä teemoille saadaan

järjestämällä erilaisia teemapäiviä- ja viikkoja sekä laajempia viestintäkampanjoita. Osa näistä kampanjoista

on esimerkiksi vuosittain toistuvia. Tavoitteena on saada näkyvyyttä järjestön asialle ja lisätä siihen liittyvää

ymmärrystä.

Järjestöjen koulutukset ja infotilaisuudet sisältävät tietyn sisältöteeman, kuten sydänterveys, mielenterveys

tai muisti. Järjestöt jakavat asiantuntijatietoa teemasta ja voivat esitellä teemaan liittyvää toimintaansa ja

tukimuotojaan suunnaten tiedottamisen kaikille aiheesta kiinnostuneille tai tietylle kohderyhmälle.

Järjestöjen toimintaan liittyy aina viestintää ja tiedottamista myös järjestöstä itsestään ja sen toiminnasta.

Tiedottamisen tehtävä on tukea järjestöjen tavoitteiden toteutumista. Järjestöjen tiedottamisen kanavia

ovat esimerkiksi järjestöjen verkkosivut, sosiaalisen median kanavat sekä toimintakalenterit, jäsenkirjeet ja

-lehdet. Vuorovaikutus jäsenistön ja kohderyhmän kanssa on tärkeä osa järjestöjen toimintaa.

Vastavuoroisuus, palautteen ja ideoiden huomioiminen ja toimintaan mukaan motivoiminen ovat

järjestöviestinnän kulmakiviä.

Järjestöt ylläpitävät myös erilaisia kansalaistoiminnan verkkosivustoja, jotka kokoavat järjestöjen toimintoja

ja palveluita sekä tiedottavat vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Uudellamaalla tällainen järjestöjen

yhdessä ylläpitämä sivusto on esimerkiksi uusimaalaiset.fi, joka on osa valtakunnallista toimeksi.fi -

kokonaisuutta. Lisäksi järjestöt ovat kuvanneet toimintojaan esimerkiksi Terveyskylä.fi-sivuston Vertaistalo-

osioon. Jotkin järjestöjen toiminnoista on lisätty myös Suomi.fi:n palvelutietovarantoon.

29

LUONNOS

Virkistystoiminta

• Tukee osallistujien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä • Matala osallistumiskynnys, huomioidaan ryhmän erityistarpeet ja toiveet • Esimerkkeinä retket, teatteri- ja konserttimatkat, teemajuhlat ja nuotioillat

Virkistystoiminta on järjestöjen hyte-toimintaa, joka tukee yhdistysten jäsenistön ja vapaaehtoistoimijoiden

psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla osallistujille mahdollisuuden mukavaan tekemiseen ja

yhdessäoloon. Virkistystoiminta kannustaa lähtemään kotoa muiden joukkoon, jolloin myös monien

yksinäisyyden tunne vähenee ja yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukset vahvistuvat. Virkistystoiminta

aktivoi, tuottaa hyvää mieltä ja lisää yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Yhdistysten toimintojen kirjo on laaja, mutta lähes kaikissa yhdistyksissä tärkeimpiä ovat suoraan jäsenistöä

palvelevat tehtävät, kuten virkistystoiminta. Toiminnan järjestämisessä huomioidaan jäsenistön mahdolliset

erityistarpeet tai rajoitteet, jonka vuoksi osallistuminen koetaan sen vuoksi turvalliseksi. Yhdistysten

järjestämä virkistystoiminta on yleensä jäsenille kustannuksiltaan kohtuullista tai toisinaan jopa ilmaista,

joka mahdollistaa mahdollisimman usean osallistuminen.

Virkistystoiminnalla voidaan myös kiittää ja sitouttaa yhdistyksen vapaaehtoistoimijoita. Useissa

yhdistyksissä ja vapaaehtoistoimintaa koordinoivissa organisaatioissa on muodostunut vakiintuneeksi

käytännöksi järjestää muutaman vuodessa virkistystä tai koulutusta vapaaehtoisille. Usein se tarkoittaa

pikkujouluja ja kevätretkiä, joihin kuuluu yleensä hyvä ruoka ja järjestettyä ohjelmaa.

Virkistystoiminnalla on suuri merkitys kaiken ikäisten ihmisten hyvinvoinnille. Erityisen suuri merkitys sillä

on silloin, kun ihmisen elämässä on haasteita, koska se antaa hetkeksi mahdollisuuden irtautua arjesta ja

sitä kautta saada lisää voimia oman hyvinvoinnin kohentamiseen.

30

LUONNOS

Väkivaltatyö

• Järjestöjen väkivaltatyöllä tuetaan väkivallan kokenutta uhria tai väkivallan uhkaa kokenutta henkilöä sekä autetaan väkivallan tekijää lopettamaan väkivalta

• Matalan kynnyksen vertaistoimintaa, ammattilaisten tuottamia tuki- ja kriisipalveluita, vertaisohjaajien koulutusta sekä ammattilaisille tarjottua koulutusta aiheesta

• Yhteistyö viranomaisten sekä eri organisaatioiden kanssa • Esimerkkeinä turvakodit, nuorten turvatalot, auttavat puhelimet ja verkkopalvelut, tuki- ja

vertaisryhmät

Järjestöt ovat olleet vahvasti kehittämässä väkivaltatyötä ja tämä osaaminen nouseekin yhtenä Uudenmaan

alueen järjestötoimintojen erityispiirteenä esiin.  Järjestöjen tekemä väkivaltatyö on tuen ja avun

tarjoamista väkivallan uhriksi joutuneelle, apua ja ongelmanratkaisukeinoja väkivallan tekijälle väkivallan

lopettamiseen sekä väkivallan ehkäisytyötä ja selviytymisen tukemista.

Järjestöjen väkivaltatyö pitää sisällään matalan kynnyksen vertaistoimintaa, ammatillisia tuki- ja

kriisipalveluita, turvallisia ja väkivallattomia tiloja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille. Toimintaan kuuluu

myös vertaisohjaajien sekä sosiaali- terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten koulutusta. Toiminta voi olla

suunnattu esimerkiksi tukipalveluina väkivallan tekijöille, uhreille tai heidän omaisilleen.

  

Järjestöt tekevät väkivaltatyötä yhteistyössä eri organisaatioiden väkivallan ehkäisytyön kanssa sekä

viranomaisten, kuten poliisin ja perhekeskusten kanssa. Näin vahvistetaan ammattilaisten osaamista

väkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden kohtaamisessa. Järjestöt osallistuvat myös aiheeseen liittyvään

yhteiskunnalliseen keskusteluun.

31

LUONNOS

Yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut

• Julkisten palvelujen rinnalla tai niiden aukkoja paikkaamassa • Yleensä tarkkaan kohdennettu tietylle ryhmälle • Tuki yhdistyy usein toiminnallisuuteen • Esimerkiksi klubitalot, työtoiminta, paperittomien klinikat, terveyteen liittyvät mittaukset ja

laitteiden huollot ja opastukset

Järjestöjen tarjoamat yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yleisimmin julkisen sektorin

palvelujen rinnalla, mutta joskus jopa niiden puuttuessa, tarjottavia toimintoja. Laissa määritellyt sosiaali- ja

terveyspalvelut ovat julkista palvelua. Tässä käsitellään ainoastaan yleishyödyllisiä järjestölähtöisiä

auttamistoimintoja.

Yleishyödyllisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa on kyse yleensä tietyn ryhmän tarpeisiin vastaamisesta

tavalla, joka on kohderyhmälle helpommin saatavilla tai jonka käyttö koetaan julkista palvelua

miellyttävämmäksi. Tällaisia ryhmiä saattavat olla esimerkiksi, mielenterveyskuntoutujat,

päihdeongelmaiset, vankilasta vapautuvat tai HIV-positiiviset. Osa järjestöjen yleishyödyllisistä

terveyspalveluista sijoittuu julkisen sektorin palvelujen ulkopuolella. Tällöin palveluja ei ole tietylle

kohderyhmälle, kuten paperittomille, lainkaan saatavilla julkiselta sektorilta. Järjestöt paikkaavat tätä

aukkoa toiminnallaan.

Järjestöt saattavat tarjota omalle kohderyhmälleen kohdennettuja terveyspalveluja, kuten esimerkiksi

sukupuolitautien testausta tai verenpaineen mittauksia. Terveydenhuoltoon liittyvien laitteiden osalta

järjestöt saattavat tarjota esimerkiksi kuulolaitteiden puhdistusta ja tavallista edullisempia paristoja

laitteisiin.

Yleishyödyllisten sosiaalisten palvelujen tavoitteita ovat sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen,

syrjäytymisen torjuminen ja osallisuuden edistäminen. Näissä auttamismuodoissa tuki yhdistyy usein

toiminnallisuuteen. Toiminta voi olla arkielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa,

koulutukseen tai työhön tarvittavien asioiden harjoittelua tai tukea ryhmässä toimimiseen.

Yleishyödyllisen sosiaalisen kuntoutuksen välineitä voivat olla kotikäynnit, rinnalla kulkeminen, tuki omien

asioiden hoitamiseen, erilaiset toiminnalliset ryhmät, vertaistuki, osallistuminen vapaaehtoistoimintaan

sekä työtoiminta.