siirtyminen ja talous 10. luomutuotantoon … · n3 ruis/vehnä peruna/hernekaura...

SIIRTYMINEN JA TALOUS

463

10.1 SIIRTYMISEN VALMISTELUTavanomaisesti viljellyn tilan siirtäminen luonnonmu-kaiseen viljelyyn alkaa viljelijän ja hänen perheenjäsen-tensä ajatuksista, joista vähitellen siirrytään tekoihin.Uusia asioita ei opita pelkästään kuulemalla ja lukemal-la, vaan myös käytännössä kokeilemalla ja tekemälläsekä seuraamalla eri toimenpiteiden vaikutuksia pellolla,puutarhassa ja karjasuojassa.

SUUNNITTELUSTA PÄÄTÖKSENTEKOONSiirtymävaiheessa tulee tehtäväksi monenlaisia päätök-siä. Viljelijän on ratkaistava näkeekö hän luomuviljelynoman tilansa kannalta mielenkiintoisena mahdollisuute-na ja haluaako hän ylipäätään perusteellisemmin painis-kella tämän kysymyksen kanssa. Päätös on aina tehtävähenkilökohtaisista lähtökohdista käsin. Toiselle viljeli-jälle on tärkeää säilyttää tilansa toimintaedellytykset jaturvata tilanpidon jatkuminen. Silloin luonnonmukai-seen viljelyyn siirrytään vain, mikäli samalla voidaanvarmistua tilan toiminnan jatkuvuudesta. Joku toinen vil-jelijä taas tekee valintansa luomuviljelyn tai tilanpidonlopettamisen välillä.

Jos päätös siirtymisestä luonnonmukaiseen tuotan-toon on tehty, on ryhdyttävä keräämään tietoa siirtymi-sen edellytyksistä omalla tilalla. Ensimmäiseksi on rat-kaistava, millä tavoin ja missä aikataulussa siirtyminentehdään.

LUOMUNEUVONTA TUKENARatkaisutilanteessa viljelijä voi saada apua luomuneuvo-jilta. Päätöstä siirtymisestä tulisikin valmistella yhdessäpätevien luomuneuvojien kanssa keskustellen ja suunni-tellen. Lopullinen päätöksenteko on kuitenkin aina yksinviljelijän ja hänen perheensä, sillä heidän on myös kan-nettava vastuu ratkaisuistaan.

Siirtymisen ratkaisut• Luomu mahdollisuutena• Tilan jatkuvuuden turvaaminen• Miten siirtyä ja kuinka nopeasti

Siirtyminen luomuun =oppimistapahtuma

10. LUOMUTUOTANTOONSIIRTYMINEN JA TALOUS


464

MUIHIN LUOMUVILJELIJÖIHIN TUTUSTUMINENTärkeitä ja erittäin hyödyllisiä esimerkkejä siirtymistävalmistelevalle ovat menestyvät luomutilat. Kokeneidenviljelijöiden kanssa käytävät keskustelut antavat useinarvokkaita viitteitä siirtymiseen liittyvissä kysymyksis-sä. Luomuviljelijöiden tapaamisissa asioita pohditaanusein perusteellisesti. Erilaisiin tapaamisiin luomuvilje-lystä kiinnostuneet uudet viljelijät ovat tervetulleita. Sensijaan muilta ulkopuolisilta – usein kuluttajilta – tuleviinehdotuksiin on syytä suhtautua varovaisuudella, sillä heeivät välttämättä tunne maataloutta riittävän syvällisesti.

Toisinaan saattavat myös merkilliset teoriat ja epäre-alistiset toiveet vetää siirtyviä viljelijöitä puoleensa. Siir-tymisessä tarvitaan kuitenkin tervettä suomalaista talon-poikaisjärkeä! Kaikki toimenpiteet, joita on tehty tavan-omaisessa viljelyssä, eivät suinkaan ole luonnonmukai-sessa viljelyssä väärin – päinvastoin. Menestyvä viljeli-jä tunnetaan pelloistaan ja karjastaan sekä tuotteittensamarkkinoinnista – ei suinkaan puheistaan.

KURSSIT, RETKET, AMMATTIKIRJALLISUUSLuonnonmukaisen maatalouden peruskurssit, retket, esi-telmätilaisuudet ja alan kirjallisuus sekä ammattilehdet(Luomu-lehti) ja internet-sivustot (www.luomu.fi) ovatkaikki tärkeitä tietolähteitä siirtyvälle. Myös tässä päteejo aikaisemmin mainittu: ”kaikki ei ole kultaa, mikä kiil-tää”. Tulee oppia erottamaan, mikä tieto on omalle tilal-le tarpeellista, hyödyllistä ja käyttökelpoista.

Mikäli on tarkoitus käynnistää uusia tuotantosuuntia,voidaan oppia hakea myös tavanomaisen tuotannon kurs-seilta ja neuvonnasta sekä tavanomaisilta tiloilta. Niillä onuseinkin kehitetty käytännöllisiä ja kustannuksia säästäviäratkaisuja, jotka sopivat hyvin otettaviksi käyttöön myösluomutiloilla.

KOKEILUTVielä tavanomaista viljelyä harjoitettaessa voidaan ryh-tyä kokeilemaan ja opettelemaan luonnonmukaisen vil-jelyn tuotantotekniikkaa. Voidaan esim. aloittaa apila-valtaisten nurmien tai herneen viljely, kehittää lannanhoitoa ja aloittaa kompostointi tai lietelannan ilmastus.Kaliumlannoituksessa voidaan ottaa käyttöön biotiitti jarikkakasvien torjunnassa siirtyä ei-kemiallisten menetel-mien käyttöön esim. viljoilla ja perunalla. Vihannesvil-jelyssä on erityisen hyödyllistä paneutua maan luontai-

Harkittu siirtyminen on hätiköityäparempi – siirtymisessä tarvitaantervettä talonpoikaisjärkeä!


465

sen kasvukunnon hoitoon, viljelytekniseen ja mekaani-seen rikkakasvien hallintaan sekä opetella hallitsemaaneri menetelmät silloin, kun virheet voidaan vielä helpos-ti paikata tavanomaisen viljelyn keinoin.

10.2 SIIRTYMISSUUNNITELMAHyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Huolella suunnitel-len onnistutaan paljon paremmin ja säästetään kalliitaoppirahoja. Onnistuneen siirtymisen edellytyksenä onsiirtymissuunnitelman laadinta. Tämä on myös luomu-valvonnan edellytys.

Siirtymissuunnitelmassa tulee ilmetä siirtymisen vil-jelytekninen toteutus kuten viljelykierto, lannoitus japeltojen perusparannukset sekä kasvinsuojelu. Niiden li-säksi on tarpeen suunnitella tilan tuotanto, kotieläintenhoito ja tilan talous tarvittavine investointeineen sekäsiirtymisen aikataulu ja siirtymiskasvit. Viljelyn toteu-tukselle on tärkeää myös markkinoinnin suunnittelu.Suunnitelman tekoa varten tarvitaan ajan tasalla olevaviljelyskartta. Lannoitussuunnittelua varten tarvitaan vil-javuustutkimus. Seuraavassa esimerkissä on tiivistetystipääpiirteitä siirtymissuunnitelmasta.

Esimerkki siirtymissuunnitelmasta

Mäkitalon luomutila sijaitsee Keski-Suomessa noin 30 km kaupungis-ta. Tilalla on peltoa 36 ha ja metsää 60 ha, karjaa 17 lehmää sekä nuorikarja. Maidontuotantomahdollisuus on 130 000 kg/v.Talon isäntä ja emäntä ovat alle 40-vuotiaita. Molemmat puolisot työs-kentelevät tilalla. Tila on siirtynyt nykyisille omistajille sukupolvenvaihdoksessa 10 vuotta sitten.Isäntäväki on harkinnut luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymistä useam-pia vuosia. Tuttavan siirtyminen viisi vuotta sitten on onnistunut hyvin.Lapsilla esiintyy allergisuutta. Maatilan hoidossa viljelijäperhe on alka-nut arvostaa yhä enemmän luonnontaloudellista kestävyyttä ja hyvälaa-tuisten tuotteiden tuottamista; päätös siirtymisestä tehtiin luomuviljely-kurssin jälkeen.Pellot ovat pääosin lämpimiä, kevyitä, mutta hikeviä kivennäismaita.Multamaata on 4 ha. Pellot ovat hyväkuntoisia ja ne on salaojitettu.Viljavuustutkimuksen mukaan peltojen happamuus on tyydyttävä/hyvä,fosfori tyydyttävä ja kalium välttävä.Karjan keskituotos on 7 000 kg/v. Navetta on parsinavetta, rakennettuv. 1978. Lanta käsitellään kuivalantana, virtsa ohjataan virtsasäiliöön.Siirtymisen aikana karjan määrää vähennetään kolmella lehmällä, jottakotoiset rehut riittävät luonnonmukaisessa viljelyssä leipäviljan ja ruo-kaperunan viljelyn lisäksi. Vaihtoehtoisesti peltoa hankitaan lisää esim.vuokraamalla.

Ensin siirretään pää ja kädetja vasta sitten pellot– eikä päinvastoin!


466

Rehuntarvekarkearehua ry1) rehuviljaa

lehmät 17 kpl x 3300 ry = 56 100 ry x 1 700 ry = 28 900 ry

hiehot/vasikat 16 ey x 1500 ry = 24 000 ry x 200 ry = 3 200 ry

Yhteensä 80 100 ry 32 100 ry

rehun tarve yhteensä 112 200 ry

Rehuntarvekarkearehua ryrehuviljaa

lehmät 20 kpl x 3 300 ry = 66 000 ry x 1 700 ry = 34 000 ry

hiehot/vasikat 19 ey x 1 500 ry = 28 500 ry x 200 ry = 3 800 ry

Yhteensä 94 500 ry 37 800 ry

rehun tarve yhteensä 132 300 ry

1) ry=rehuyksikköä

KasvinvuorotusKasvinvuorottelussa käytetään 6-vuotista kiertoa:

Ohra + ns (nurmensiemen)N1 (Apilavaltainen nurmi)N2N3Ruis/vehnäPeruna/hernekaura

Siirtymävaihetukisopimuksen mukaan pellot on siirrettävä kolmen vuo-den aikana luomuviljelyyn. Käytettäessä 6-vuotista kiertoa siirtyminentehdään kahdella lohkolla vuosittain.

Siirtyminen tapahtuu pääasiassa perustamalla apilavaltaisia nurmia siir-tymävaiheen ensimmäisenä tai toisena vuotena. Suojaviljana toimiva ohralannoitetaan kompostoidulla lannalla ja kivijauheilla. Yksi lohko on jo viimevuonna perustettu apilavaltaiseksi nurmeksi. Lohko sai silloin myös biotiit-tia. Hernekaura sekä peruna otetaan myös tarvittaessa siirtymävaiheenensimmäisenä vuotena mukaan siirtymäkasviksi. Lisäksi siirtymäkasvinakäytetään osin myös 3. vuoden nurmea, joka voidaan lannoittaa virtsalla.

Lannoitus

Lannan bruttomäärä tilalla vuodessa:

Lanta Virtsalehmä 17 kpl x 11 t/v = 187 t/v x 9 = 153 t/v

hieho 5 x 3 = 15 x 4 = 20

vasikka 6 x 1,5 = 9 x 2 = 12

Yhteensä 211 t/v 185 t/v

Sisäruokintakaudella (270 vrk) varastoitavaa lantaa kertyy vuodessa:

lanta 211 t x 270 vrk/365 vrk = 156 t/v

virtsa 185 t x 270 = 137 t/v

Kuivikkeina käytetään olkia

21,3 ey x 5 kg/ey1)/vrk x 270 vrk = 29 t/v

1) ey=eläinyksikkö


467

Oljista 80 % käytetään navetassa ja 20 % lisätään lannan sekaan kompostia teh-dessä.

Tilan oma olkisatoruis 3 ha x 3 t/ha = 9 t/v

vehnä 3 x 2 = 6

hernekaura 5 x 2 = 10

ohra 6 x 1,5 = 9

Yhteensä 34 t/v

Navetassa käytetään lannan sekaan sisäruokintakaudella apatiittia jaosin luujauhoa 3 400 kg/v.

Apatiitti levitetään lantakouruun päivittäin

= 13 kg/vrk = 375 kg/kk = 3 400 kg/v

= 16 kg/t = 12 kg/m3

Komposti valmistetaan kuormaamalla lanta lantalasta takakuormaimel-la yleisperävaunuun, josta kuorma puretaan kompostiaumaksi. Myö-häis-syksyllä komposti tehdään perunalle, vuoden vaihteessa vehnälleja maaliskuun lopulla ohralle sekä laidunkauden alettua rukiille. Talvi-kompostointi edellyttää runsasta oljen käyttöä, lämmintä lantaa ja huo-lellisuutta kompostoitaessa. Komposti peitetään oljilla ja hengittävälläkevytpeitteellä. Kompostipeite ostetaan; 3 kpl á 400 euroa, hinta yh-teensä 1 200 euroa.

Lantalan kunnostusVirtsasäiliö laajennetaan 60 m3:stä rakentamalla nykyisen säiliön vie-reen toinen säiliö, jota voidaan käyttää erikseen.

VILJELYKIERTOSUUNNITELMA


468

Tilan tarve 8 m3/ey x 21,3 ey = 170 m3

Lisärakentamistarve 170 m3 – 60 m3 = 110 m3

Kustannusarvio 110 m3 á 70 euroa/m3 = 7 700 euroa

Virtsa seisotetaan 2–3 kk ennen levitystä ja levitetään vedellä laimen-nettuna (suhteessa 1:5) nurmille keväällä sekä kesällä ensimmäisen nii-ton jälkeen.

LannoitussuunnitelmaKomposti (156 t/v) käytetään perunalle, vehnälle ja ohralle.Virtsa (137 t/v) käytetään seisotettuna lähinnä kolmannen vuoden nur-melle keväällä (2/3) ja kesällä (1/3).Fosforitäydennykseen käytetään apatiittia ja osin luujauhoa 3 400 kg/vkompostin kautta.Biotiittia käytetään 30 t/v. Se levitetään hernekauralle joko edellisenäsyksynä tai talvella lumelle. Perunalohkolle biotiitti levitetään vastaperunannoston jälkeen.

Mäkitalon tilalla ravinteiden kauppataselaskelman mukaan typpeä os-tetaan tilalle rehuissa ja siemenissä 7 kg/ha, fosforia apatiitissa ja rehuis-sa 17 kg/ha ja kaliumia biotiitissa 29 kg/ha. Tuotteiden mukana tilaltamyydään typpeä 28, fosforia 5 ja kaliumia 9 kg/ha. Biologisen typensi-donnan ansiosta typpeä myydään 21 kg/ha enemmän kuin ostetaan, fos-foria ostetaan vuosittain 12 ja kaliumia 20 kg/ha enemmän kuin tuotteis-sa myydään.

N P KRavinneostot tilalle kg/ha 7 17 29Ravinnemyynnit kg/ha 28 5 9Ravinnetase kg/ha –21 12 20

Maan kasvukunnon ja rakenteen hoitoPellon kuivatusta parannetaan lohkolla no 7 kunnostamalla piiriojat jatehostamalla salaojituksen toimintaa lisäämällä sorasilmäkkeitä sekä 4kpl imuojia entisten väliin.Säilörehun korjuussa siirrytään 3-niittojärjestelmästä 2-niittojärjestel-mään.Traktoriin hankitaan pikakiinnitteiset levikepyörät. Renkaita uusittaes-sa hankitaan isommat vyörenkaat sekä taakse että eteen.Yleisperävaunuun hankitaan levein renkain varustettu (400 x 16") teli-akselisto.Kylvö-, muokkaus- ja sadonkorjuutyöt pyritään ajoittamaan mahdolli-simman kuivaan aikaan.

Navetan muutoksiaNavetassa suoritetaan muutostöitä ja eläimille järjestetään ulkoilumah-dollisuus myös talvella. Parsinavetassa kytkytlaitteet uusitaan eläintenhelpomman uloslaskun takia ja siksi että eläimet pääsevät liikkumaanparsissa luonnollisemmin. Poikiville lehmille järjestetään poikimakar-sina. Pikkuvasikat aletaan juottaa tuttiämpäristä vierihoidon jälkeen.Isommille vasikoille järjestetään kuivikepohjainen ryhmäkarsina. Ruo-kinnassa käytetään säilörehuvaltaista ruokintaa ja valkuaistiiviste vaih-detaan kotoiseen herneeseen.

MarkkinointiMaito myydään LUOMU-maitona sitä keräävään ja jalostavaan meije-riin. Peruna ja leipäviljat kauppakunnostetaan ja myydään suoraan vä-hittäisliikkeisiin ja leipomoille.

KatelaskelmatSeuraavassa on laskettu keskisuomalaiselle Mäkitalon esimerkkitilalleviljelykierron eri kasvien katetuotot vuoden 2002 hinnoilla. Mukana onmyös yhteenvetona viljelykierron keskimääräinen katetuotto, johon ko-tieläintuotteet on sisällytetty. Katetuotto on laskettu yhdellä hinnalla.


469


470


471


472

10.3 LUOMUMAATALOUDENKANNATTAVUUS

Luonnonmukaisen maatalouden kannattavuus on EU:nmaatalouspolitiikan mukanaan tuoman toimintaympäristönaikana ollut kannattavuuskertoimella mitattuna keskimää-rin lähes tavanomaisen maatalouden tasoa. Tilojen välinenkannattavuuden vaihtelu on ollut tavanomaista suurempaasamoin kuin vuosittainen vaihtelu. Viljelijän henkilökohtai-nen panos on luomutuotannon talouden hoidossa keskeinenkannattavuuteen vaikuttava tekijä. Satotasot laskevat keski-määrin noin 15–40 %, työntarve muuttuu tuotantosuunnas-ta riippuen 0 +/– 15 %, muuttuvat kustannukset pieneneväthieman kasvinviljelyssä ja tuottajahinnat ovat keskimäärinn. 10–35 % korkeampia.

Tuotannon kannattavuuteen vaikuttavat saavutetut kus-tannussäästöt, tuotteista saatu lisähinta, satotaso ja -vaihte-lu. Tulokseen vaikuttaa esim. perunan ja vihannesten vilje-lyssä myös lisätyön sekä investointien tarve. Pelkästäänsaavutettuun satotasoon ja tuloihin ei pidä tuijottaa. Kannat-tavan tuotannon peruslähtökohta on, että kustannukset pi-detään pitemmällä tähtäimellä tuloja pienempinä.

Luomutuotannossa taloudellinen onnistuminen on mer-kittävästi riippuvainen siitä, mitä tuotteita tilalla tuotetaan.Lisähintaa tarvitaan tuotantosuunnasta riippuen korvauk-seksi pienemmistä sadoista, lisätyöstä ja suuremmista vilje-lyn riskeistä sekä mahdollisesti tarvittavista investoinneista.Myös siirtymisen suunnittelu ja opiskelu maksaa samoinkuin tuotannon valvonta. Onnistuneeseen tulokseen pääse-

Kannattavan tuotannonperuslähtökohta =kustannukset pidetään pitemmällätähtäimellä tuloja pienempinä.

TUOTTOJEN JA KUSTANNUSTEN VÄLISEN SUHTEENVAIKUTUS TOIMINNAN TALOUDELLISUUTEEN


473

miseksi tarvitaan kiinnostusta ja hyvää suunnittelua sekäammattitaitoa.

Suomessa on seurattu luomutilojen kannattavuutta kir-janpitotiloilla vuodesta 1994 lähtien. Oheiseen taulukkoonon koottu keskeisimpiä taloudellista tulosta osoittavia tun-nuslukuja luomu- ja tavanomaisilta kirjanpitotiloilta vuosil-ta 1998–2001. Aikaisempien vuosien tulokset on julkaistuMTTL:n tiedonantoja sarjassa 208/1996 ja tutkimuksia sar-jassa 220/1997 ja 240/2000.

Kannattavuuskirjanpitotila-aineistossa luomutilojenmäärä edustaa melko hyvin niiden suhteellista osuutta kokotilamäärästä. Luomutuotantoa harjoittaneet tilat ovat saa-neet keskimääräistä enemmän tukia ja päässeet suurempaankokonaistuottoon, mutta myös kustannukset ovat olleetsuurempia. Yrittäjän voittoa eli absoluuttista euroissa mitat-tua tulosta ei ole syntynyt kummassakaan tuotantotavassaeli molemmat tuotantotavat ovat tuottaneet keskimäärintappiota. Kustannusten tulisi olla näiden tappioiden verranpienempiä, jotta yrityksen kokonaistuotto olisi riittänytkattamaan tuotantokustannukset. Kannattavuuskerroineli suhteellinen kannattavuus on luomutiloilla ollut aavis-tuksen parempi. Kummassakaan tuotantotavassa ei kui-tenkaan ole päästy asetettuihin palkka (n. 8 euroa/tunti) jaoman pääoman korkovaatimuksiin (5 %). Kannattavuus-kerroin kuvaa tuotannon kannattavuuden lisäksi myös

LUOMU- JA TAVANOMAISTEN KIRJANPITOTILOJEN TULOKSIA 1998-2001.

1998 1999 2000 2001

Luomu Tav.om. Luomu Tav.om. Luomu Tav.om. Luomu Tav.om.

Kirjanpitotilojen määrä 51 945 73 885 70 869 70 822

Kokonaistuotto 75 323 78 517 91 394 79 770 95 608 88 611 91 520 92 614– josta tuet 35 588 28 954 40 476 29 527 47 252 34 352 47 464 36 445

Kustannukset 61 272 60 669 73 368 62 473 73 012 65 045 69 268 69 183

Yrittäjätulo 14 052 17 848 18 026 17 297 22 596 23 566 22 252 23 431

Yrittäjäperheenpalkkavaatimus 20 936 23 660 21 849 23 572 22 952 24 699 22 150 25 259

Oman pääomankorkovaatimus 6 999 8 310 8 297 8 568 8 660 8 594 8 396 8 833

Yrittäjän voitto -13 884 -14 122 - 12 120 - 14 843 - 9 017 - 9 727 - 8 295 - 10 661

Kannattavuuskerroin 0,50 0,56 0,60 0,54 0,71 0,71 0,73 0,69

Vastattavaa 204 963 215 857 243 721 225 331 266 131 229 081 245 396 235 886– josta oma pääoma 139 654 168 114 169 671 174 438 178 015 175 648 174 206 179 882

Omavaraisuusaste 68,1 % 77,9 % 69,6 % 77,4 % 66,9 % 76,7 % 71,0 % 76,3 %

MTT/ Taloustutkimus


474

SATOTULOKSIA VUOSILTA 1999-2002

1999 2000 2001 2002

Luomu % tav.om. Luomu % tav.om. Luomu % tav.om. Luomu % tav.om.

Ohra 1 930 71 2 010 57 2 020 61 2 420 73

Kaura 1 600 65 2 190 62 2 010 65 1 940 58

Kevätvehnä 1 410 67 1 880 53 1 970 57 1 900 60

Syysvehnä 1 790 69 1 610 44 1 690 51 1 970 52

Ruis 1 510 79 1 500 62 1 440 65 1 520 63

Vilja+Palkovilja 1 660 77 2 430 80 2 260 83 2 070 82

Herne 1 190 79 1 540 56 1 770 84 1 770 84

Peruna 17 540 72 10 310 36 13 250 54 12 930 53

Kuivaheinä 2 830 83 3 100 83 2 930 81 3 130 85

Säilörehu 10 170 52 16 680 87 13 370 76 13 370 76

Luonnonmukainen maatalous. Tilastoja 1999, 2000, 2001 ja 2002, KTTK

kannattavuuskehitystä, sillä laskennassa otetaan huomi-oon työn ja pääoman käyttömäärissä tapahtuneet muutok-set. Luomutiloilla tuotantoon on sitoutunut jonkin verranenemmän pääomia ja luomutilojen omavaraisuusaste onollut tavanomaisia tiloja pienempi. Ero ei kuitenkaan olekovin suuri.

Satotaso voi luomuviljelyssä nousta huomattavan kor-keaksi, kuten oheiset Öjebyn tutkimusaseman tuloksetPohjois-Ruotsista osoittavat. Tutkimuksessa koeasemajaettiin kahteen noin 50 ha viljelykiertoon ja vastaavaanmäärään lypsykarjaa. Tulokset ovat tilamittakaavan sato-tuloksia ja havainnollistavat ammattitaitoisen luomuvilje-lyn mahdollisuuksia.

NURMEN, OHRAN JA PERUNAN SATO T/HA ÖJEBY 1990–2000

Jonsson 2001 © Hy/Mli Rajala 2003

Ammattitaito on tärkeinkannattavuuteen vaikuttavatekijä


475

LUOMUTILAN TALOUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Luomutilan talouteen edullisestivaikuttavia tekijöitä– tasapainoinen tilakokonaisuus– tasapainoinen viljelykierto– nurmisadon hyväksikäyttö-

mahdollisuus– peltojen kasvukunto hyvä– pellot hyväkuntoisia kivennäismaita– kuivatus hyvä, peruskalkitus tehty– maiden multavuus korkeahko– apilanurmet ja muut typensitojakasvit

menestyvät hyvin– pienet muuttuvat kustannukset– siirtyminen mahdollista pienin

investoinnein– kiinteät kustannukset kohtuullisia– pienet väkirehu- ja

eläinlääkintäkustannukset– hyvä ammattitaito ja yhteistyö– hyvin toimiva markkinointi– lisähinnat– tuotantotuet– matalahintajärjestelmään siirtyminen

Luomutilan talouteen epäedullisestivaikuttavia tekijöitä– peltojen kasvukunto heikko– multavuus alhainen ja rakenne huono– runsaasti turvemaita– peltojen perusparannustarve suuri– nurmen hyödyntäminen heikkoa– yksipuolinen tuotantorakenne– yksipuolinen viljelykierto– satotason lasku– tuotostason lasku– lisätyön tarve– heikko siirtymisen suunnittelu– siirtymiseen tarvittavien investointien

tarve suuri– kiinteät kustannukset suuria– heikosti toimiva markkinointi ja suuret

markkinointikustannukset– luomuvalvontakustannus

+ –


476

10.4 TALOUDEN SUUNNITTELUSIIRTYMÄVAIHEESSA

Siirryttäessä luonnonmukaiseen viljelyyn on syytä sel-vittää, miten tilan taloudelliset toimintaedellytyksetmuuttuvat. Sekä tuloihin että kustannuksiin vaikuttavis-sa tekijöissä on odotettavissa muutoksia. Muutokset ovathuomattavassa määrin tilakohtaisia.

VILJELYKIERTO JA SATOTASOLuomutuotannossa tilan taloudelliselle tulokselle toimi-va viljelykierto on ratkaisevan tärkeää. Apilanurmea,hernettä ja mahdollisesti muita palkokasveja tarvitaanturvaamaan tilalla tarvittavan typen saanti sekä pitämäänyllä maan kasvukuntoa. Mikäli nurmea tai viherlannoi-tuskasvustoa ei voida käyttää tilalla, ne voivat tuottaanegatiivisen katetuoton.

Viljakasvit eivät pysty omavaraiseen typensidontaan,joten ne tarvitsevat hyväkuntoisen maan ja hyvän typen-sitojaesikasvin tuottaakseen kohtuullisen sadon. Kannat-tavuuden selvittämisessä ei siksi voida verrata suoraanyksittäisten kasvien kannattavuuksia, vaan vertailu ontehtävä erilaisten viljelykiertojen välillä.

Koko viljelykierron suunnittelu ja esikasvivaikutus-ten hyväksikäyttö vaikuttavat merkittävästi saavutetta-vaan satotasoon. Erityisesti siirtymävaiheessa viljely-kierrolla ja esikasveilla on suuri vaikutus satotasoon jaedelleen taloudelliseen tulokseen. Palkokasveilla voi-daan saavuttaa lähes tavanomainen satotaso. Viljojen sa-totaso on palkokasvien (edulliset esikasvivaikutukset)jälkeen (noin 80–90 %) huomattavasti suurempi kuinviljojen jälkeen (noin 50–70 %). Edelleen maan yleinenkasvukunto ja lannan käyttömahdollisuudet vaikuttavatmerkittävästi saavutettavaan satotasoon.

TILAN EDELLYTYKSETEri tilojen soveltuvuus luomutuotantoon vaihtelee suu-resti. Jotta voitaisiin arvioida jo siirtymisen suunnittelu-vaiheessa tilan taloutta siirtymisen jälkeen, tulee ensinlaatia viljelykiertosuunnitelma. Sen jälkeen arvioidaaneri kasvien satotasot ottaen huomioon esikasviarvo, käy-tettävissä olevan (kotoisen) lannan määrä sekä maankasvukunto. Sitten lasketaan katetuottomenetelmällä ta-loudellinen tulos koko kierrolle kotieläintuotanto mu-kaan lukien, jotta saadaan kuva tilan luomutuotannonmahdollisuuksista taloudelliselta kannalta.


477

Katetuoton lisäksi huomioon tulee ottaa myös mahdolli-set siirtymisen edellyttämät investoinnit sekä tilan mak-suvalmius siirtymisen aikana. Tilakohtaiset vaihtelutvoivat olla suuria mm. tarvittavien investointien osalta.

MUUTTUVAT KUSTANNUKSETMuuttuvissa kustannuksissa on luomutuotannossa saavu-tettavissa säästöjä. Säästöjä syntyy mm. lannoituksessaja kasvinsuojeluaineissa sekä esim. eläinlääkinnässä.Kasvinviljelyn muuttuvat kustannukset saattavat ollahuomattavasti pienemmät kuin tavanomaisessa viljelys-sä. Kotieläintuotannossa kustannusten alennus on pie-nempää. Säästöt ostopanoksissa kompensoivat osittainpienempiä satoja.

TYÖN TARVEIhmistyön tarve luonnonmukaisessa perusmaataloudessaon lähes sama kuin tavanomaisessakin maataloudessa.Työn tarve vaihtelee tuotantosuunnittain kuitenkin mel-ko paljon. Nautakarjatiloilla lisätyötä ei välttämättä juu-rikaan tarvita, kun taas vihannesviljelyssä lisätyön tarveon suurin. Työvaiheittain luonnonmukainen ja tavan-omainen viljely poikkeavat jonkin verran työtarpeeltaan.Rikkakasvien hallinta, lannan huolellisempi käsittely jamaan muokkaus ovat tärkeimmät lisätyötä aiheuttavatkohteet luomutuotannossa. Konetyötä tarvitaan myösjonkin verran enemmän, lähinnä maan muokkaukseen,mekaaniseen rikkakasvien torjuntaan ja kompostointiin.

Työn menekin vaihteluihin kasvukauden eri aikoinavaikuttaa oleellisesti se, mikä on tuotantosuunta ja min-kälainen viljelykierto valitaan. Työhuippujen muutoksettulee kartoittaa ja niihin tulee varautua ennakolta.

KIINTEÄT KUSTANNUKSETKonekustannukset saattavat luomutiloilla nousta helpos-ti tavanomaista suuremmiksi. Monipuolisemmasta tuo-tannosta johtuen luomutiloilla saatetaan tarvita useampiakoneketjuja. Kasvinsuojeluruiskua ja kylvölannoitinta eiyleensä tarvita, mutta niiden asemesta saatetaan tarvitarikkakasviäes ja yleisperävaunu tai ilmastin. Tästä huo-limatta konekustannusten ei tarvitse olla luomutiloillatavanomaista suurempia. Huoltamalla koneet hyvin,käyttämällä niitä pitkään ja tekemällä koneyhteistyötälähiseudun viljelijöiden kanssa voidaan konekustannuk-sia laskea.

TYÖHUIPUT ERITUOTANTOSUUNNISSA JAVILJELYKIERROISSA

Lötjönen ja Muuttomaa 2003


478

Rakennuskustannuksissa ei tarvitse olla viljelymenetel-mästä johtuvia eroja. Lantavarastojen tulee olla kunnossasekä luomu- että tavanomaisilla tiloilla. Vilja- ja säilörehuvarastoidaan samoin kuin tavanomaisessa tuotannossa.Apilaheinän kuivaukseen tarvitaan yleensä varastokuivu-ri. Edullisia rakennusratkaisuja etsien, huolella suunnitel-len ja toteuttaen, rakennuskustannuksissa voidaan säästäämerkittävästi. Luonnonmukaiseen kotieläintuotantoonsiirryttäessä tarvitaan useinkin merkittäviä peruskorjauk-sia. Eläintä kohti tarvitaan pinta-alaa enemmän, mutta ra-kentaminen voidaan toteuttaa edullisin ratkaisuin.

Vieraan pääoman määrä ja korkokustannus vaikutta-vat merkittävästi tilan kannattavuuteen. Velkaisen tilansiirtämisessä luomutuotantoon tulee edetä hyvin harki-ten. Kannattavuuden lisäksi maksuvalmiuteen on tar-peen kiinnittää eri vuosina erityistä huomiota. Tuotanto-suunnan muutos on velkaisella tilalla harvoin taloudelli-sesti perusteltua.

Maasta aiheutuva kustannus peltoa ostettaessa taivuokrattaessa sekä koko maatilan hinta esim. sukupol-ven vaihdoksissa vaikuttaa merkittävästi tuotantokustan-nuksiin.

LUOMUTUOTTEIDEN MARKKINOINTIUseissa tapauksissa markkinointitaito on tärkeä edellytyskannattavalle tuotannolle, koska usein omatoiminenmyynti suoraan kuluttajalle tai vähittäiskauppaan on li-sähinnan saannin edellytys. Tuotteiden markkinointiakehittämällä voidaan monesti vaikuttaa ratkaisevasti tuo-tannon kannattavuuteen. Mikäli tuotteet saadaan myytyäluomutuotteina lisähinnalla kohtuullisin markkinointi-kustannuksin, on tällä merkittävä vaikutus tuotannonkannattavuuteen. Luomutuotteista tuottajille maksettavathinnat ovat olleet noin 10–30 % tavanomaisten tuottei-den hintoja korkeampia.

TUETLuomutuotantoon siirtyviä tiloja on tuettu vuodesta 1990lähtien erityisellä luomutuella. Nykyisin aloittaville luo-mutiloille maksetaan noin 150 euron siirtymävaihetukeaja vakiintuneille luomutiloille noin 100 euron tukea heh-taaria kohti. Luomutilat saavat myös muille vastaavilletiloille maksettavat CAP-, LFA-, ympäristö- ja kansalli-set tuet. Maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä onesitetty luomutuotannolle maksettavaksi CAP-tuen osa-na erillistä luomutukea.

Tilakohtaisia työnkäytön tavoitteita- Työllistää itsensä ja perheen jäsenet?- Riittävä vuosiansio vai korkea

tuntipalkka (vähän työtunteja) ?- Täystyöllisyys ympäri vuoden vai

mahdollisimman vähän työtä?


479

SIIRTYMISESSÄ TARVITTAVIA INVESTOINTEJASiirtyminen luomutuotantoon voi edellyttää investointi-en tekemistä, jotta tuotantoa saatetaan ylipäätään harjoit-taa tai että sen harjoittamiselle saataisiin kohtuullisetmenestymisen edellytykset. Investointeja voidaan tarvi-ta peltojen peruskunnon parantamiseen, ravinteiden kier-rätyksen tehostamiseen, sadonkorjuun kehittämiseen,rikkakasvien hallinnan parantamiseen, lisäpellon han-kintaan ja tietotaidon hankintaan sekä kotieläintuotan-nossa kotieläinrakennusten muutostöihin.

10.5 TUOTANTOSUUNTAKOHTAINENKANNATTAVUUS

NAUTAKARJATILATMaito- ja naudanlihatiloilla apilanurmi on keskeinenkasvi. Nurmi on luomuviljelyssä kilpailukykyinen, kos-ka siitä on mahdollista saada lähes yhtä korkeita rehu-satoja kuin tavanomaisessakin viljelyssä (keskimäärinnoin 80 %). Nurmen hyvä taloudellinen kilpailukyky eijohdu siitä, että tuotteista maksetaan lisähintaa, vaan ettäsen viljelykustannukset ovat tavanomaista pienemmät.

Monipuolinen viljelykierto on tarpeen mm., jotta rik-kakasvit voidaan pitää hallinnassa. Viljelykierto on riip-puvainen eläinten määrästä suhteessa peltoalaan. Tilalla,jolla viljellään rehua lähinnä omalle karjalle, voi kannat-tavuus olla verrattavissa tavanomaiseen viljelyyn, jopailman lisähintaa. Satotason pieneneminen kuitenkin vä-hentää pidettävän karjan määrää tai rehua on tarpeen os-taa tilan ulkopuolelta. Lisärehun tarve voidaan tyydyttäämyös vuokraamalla tai ostamalla lisää peltoa.

Karjatilan myyntikasveiksi sopisivat hyvin esim. pe-runa tai leipävilja, joilla voidaan täydentää viljelykiertoasellaisilla tiloilla, joilla peltoalaa on riittävästi. Tällöinapilanurmi tuottaa typen ja lantaa on käytettävissämyyntikasvien lannoitukseen. Tällöin kannattavuus voitulla varsin kohtuulliseksi hyvän sadon ja siitä saatavanlisähinnan ansiosta. Maidosta ja lihasta mahdollisestisaatu lisähinta parantaa merkittävästi tuotannon kannat-tavuutta. Valio maksoi vuonna 2003 noin 5 senttiä/litraluomumaidolle lisähintaa.

Lisätyön tarve on luonnonmukaisella karjatilalla melkovähäinen, sillä eniten lisätyötä aiheuttavat suunnittelu, lan-nan käsittely, eläinten ulkoiluttaminen ja pellon perusparan-nukset. Monipuolista tuotantoa harjoittavilla tiloilla lisätyön

Luomuun siirtymisen investointeja

1. Peltojen kasvukunnon parantaminen• kuivatus, salaojituksen parantaminen,

pinnanmuotoilu• peruskalkitus• maata parantavien kasvien viljely• tiivistymisen vähentäminen;

pintapaineen ja akselipainojenpienentäminen

• multavuuden lisäys• siirrosmaan ajo

2. Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen• lannan varastoinnin parantaminen• paremman lannankäsittely- ja

levityskaluston hankinta

3. Sadonkorjuun kehittäminen• heinänkorjuukalusto, latokuivuri• säilörehun korjuu ja varastointi• viherlannoituksen vaatima kalusto

4. Rikkakasvien hallinnan parantaminen• parempi kalusto perusmuokkaukseen ja

kesannon hoitoon• viherkesantomurskain• rikkakasviäes• harauskalusto• liekitin

5. Lisäpelto• karjatiloilla• korvaamaan pienempää rehusatoa/

tuotannon määrää• voidaan monesti vuokrata

6. Viljelijä• tietotaidon lisäys• verkostoituminen

7. Kotieläinrakennusten muuttaminenluomusäädöksiä vastaaviksi

• peruskorjauksen yhteydessä• laajennuksen yhteydessä


480

tarve on keskimääräistä suurempi. Investointeja saatetaantarvita pellon perusparannuksiin (kuivatus ja kalkitus), lan-nan varastointiin ja käsittelyyn (lantalan kattaminen, ilmas-tin), apilan korjuun ja varastoinnin järjestämiseen, tiivisty-misen ehkäisyyn apilan korjuussa ja lannan levityksessäsekä mahdollisesti rikkaäkeen hankintaan.

Luonnonmukainen kotieläintuotanto edellyttää useinmuutoksia tuotantorakennuksissa. Mikäli tilan peltoalaja rehujen ostot pysyvät ennallaan, vähenee kokonais-työnmenekki karjamäärän pienenemisen takia. Mikälituotosmäärä pidetään ennallaan hankkimalla lisää peltoa,lisääntyy kokonaistyönmenekki hieman. Yhteistyö vä-hentää kokonaistyönmenekkiä selvästi.

Viljelyn riskejä nautakarjatilalla ovat apilan heikkotalvehtiminen epäedullisina talvina ja heikko kasvu kyl-minä kasvukausina.

Kirjanpitotoiminnassa mukana olleet nautakarjatilatovat kannattavuuskertoimella mitattuna pärjänneet hie-man paremmin kuin tavanomaiset tilat kaikkina tarkas-teltuina vuosina. Kumpikaan tuotantotapa ei kuitenkaanole tuottanut yrittäjälle voittoa eli asetettu palkkavaati-mus ja oman pääoman korkovaatimus ovat jääneet saa-vuttamatta. Luomutilat ovat päässeet suurempaan koko-naistuottoon ja saaneet enemmän tukia, mutta vastaavas-ti myös kustannukset ovat olleet suurempia. Luomutilo-jen omavaraisuusaste on myös ollut jonkin verran tavan-omaisia tiloja heikompi.

MAITOTUOTOKSET TAVANOMAISESSA JA LUOMUTUOTANNOSSA KG/PV,ÖJEBY1991-2000

Jonsson 2001

TYÖMENEKKI LUOMUMAIDONTUOTANNOSSA

Lötjönen ja Muuttomaa 2003 © HY Mli Rajala 2003


481

SIKATILATLuomuporsaan- ja sianlihan tuotanto on Suomessa vielävähäistä. Luomusikatilan suurin haaste viljelyssä on saa-da viljelykierto toimimaan rikkakasvien hallinnan näkö-kulmasta, koska luomusikatilat ovat usein aikaisemminsuuntautuneet yksinomaan rehuviljan tuotantoon. Ravin-teiden kierrätykseen on näillä tiloilla hyvät mahdollisuu-det. Näin voidaan selvitä pienemmällä viherlannoitus-nurmialalla kuin puhtailla viljanviljelytiloilla.

Sianlihan hinta määrää hyvin pitkälle luomusianlihantuotannon kannattavuuden. Vaikuttavia tekijöitä hinnanlisäksi ovat lihantuotannon järjestäminen (rakennuskus-tannus, rehun saanti ja rehun hinta, rehunkulutus lihakiloakohti), markkinointi, lihan/porsaiden lisähinta sekä nur-men hyödyntäminen. Nurmirehu sopii nuorena sikojenrehuksi pienessä määrin käytettynä. Karkearehun varas-tointi ja syöttö tulisi järjestää kannattavasti vaikkapa naa-purissa olevan nautakarjatilan kanssa yhteistyötä tehden.

Lisätyötä aiheuttaa viljelykierron monipuolistaminen,lannan tarkempi käsittely ja kompostointi, rikkakasvientorjunta sekä apilanurmen hyödyntäminen. Kanatilat ovatsikatiloihin verrattavia. Niillä apilanurmen hyödyntämi-nen on vielä rajoitetumpaa kuin sikatiloilla. Nauta-, sika-

LUOMUNAUTAKARJATILOJEN KANNATTAVUUDEN TUNNUSLUKUJA VERRATTUNATAVANOMAISEEN NAUTAKARJATALOUTEEN 1998–2001

1998 1999 2000 2001



Kokonaistuotto 72 855 77 942 91 917 80 227 104 167 90 510 101 257 93 594- josta tuet 32 890 26 966 42 731 27 060 48 646 33 075 47 685 34 859

Kustannukset 51 930 54 895 66 940 56 189 72 849 61 035 73 184 64 759

Yrittäjätulo 20 925 23 047 24 977 24 038 31 318 29 475 28 072 28 835

Yrittäjäperheen palkka-vaatimus 28 597 32 665 30 407 32 584 29 613 34 792 30 989 35 067

Oman pääoman korko-vaatimus 7 126 7 639 8 411 7 936 9 070 8 208 8 985 8 742

Yrittäjän voitto - 14 797 - 17 257 - 13 842 - 16 482 - 7 364 - 13 525 - 11 901 - 14 974


Vastattavaa 202 980 201 173 268 569 208 123 284 165 217 530 264 268 226 017- josta oma pääoma 144 979 156 527 177 427 163 250 190 740 170 219 184 849 179 655


MTT/Taloustutkimus

NURMEN JA OHRAN SEKÄ PERUNANTUOTANTOKUSTANNUKSET TAVAN-OMAISESSA JA LUOMUTUOTANNOSSA,ÖJEBY 1990–2000

Jonsson 2001 © HY Mli Rajala


482

ja karjattoman viljanviljelytilan yhteistyönä toimivan vil-jelykierron aikaansaaminen voi onnistua edullisimmin.Mikäli tilan peltoala ja rehujen ostot pysyvät ennallaan,vähenee kokonaistyönmenekki eläinmäärän pienenemi-sen takia. Mikäli tuotosmäärä pidetään ennallaan hank-kimalla lisää peltoa, lisääntyy kokonaistyönmenekki.Yhteistyö vähentää kokonaistyönmenekkiä selvästi.

Luomusikatiloja on kannattavuuskirjanpitotiloina lii-an vähän, jotta niiden tuloksia voitaisiin julkaista.

KASVINVILJELYTILATPelkästään viljanviljelyyn erikoistuneilla tiloilla luomu-tuotanto on nautakarjatiloja vaikeampaa, mutta ei mah-dotonta. Näillä tiloilla on vaikea suunnitella hyvä vilje-lykierto ilman, että viherlannoitusnurmea otetaan mu-kaan vähintään kahtena vuotena kuudesta. Mikäli nur-mea ei voida myydä, vaaditaan kannattavaan tuotantoonkierron muilta kasveilta hyvää tuottoa.

Kiertoon tulee sisällyttää myös palkoviljoja, jottatyppihuolto toimisi. Näitä viljelyvarmuudeltaan epävar-mempia typensitojakasveja sekä apilanurmea on tarpeenviljellä vähintään puolella peltoalasta. Tällöin viljojensatotaso on riittävän kilpailukykyinen.

Luomuleipäviljaa voidaan myydä tavanomaista kor-keampaan hintaan (noin 30–35 %). Mutta myös rehuvil-jaa voidaan myydä luomukotieläintiloille korkeampaanhintaan (noin 10–25 %). Tämä lisää karjattomien tilojenmahdollisuuksia viljellä luonnonmukaisesti. Viljan sadotjäävät luomuviljelyssä pienemmiksi (noin 25–40 %). Sa-donalennus tavanomaiseen tuotantoon verrattuna riippuumaan kasvukunnon ohella ennen kaikkea kasvin paikas-ta viljelykierrossa ja lannan käytöstä.

Viherlannoituksen ja runsaan kompostin käytön jäl-keen viljasato voi olla lähes tavanomaisen sadon suurui-nen. Sitä vastoin huonon esikasvin jälkeen ja rikkakasvi-ongelmien takia sato saattaa jäädä vain puoleen tavan-omaisesta tai jopa pienemmäksi.

Lisätyötä aiheuttavat monipuolisempi viljelykierto,huolellisuus muokkauksissa sekä mekaaninen rikkakas-vien torjunta. Itse viherlannoitus voidaan hoitaa vähem-mällä työllä kuin vastaava viljanviljely. Puitava vilja-alaon myös pienempi. Näin kokonaistyömenekki voi laskeahieman ja työhuiput tasoittua. Tarvittava kone- ja kuivu-rikapasiteetti voi olla pienempi.

Mikäli tilan peltoala pysyy ennallaan, vähenee koko-

TYÖMENEKKILUOMUVILJANTUOTANNOSSA

Lötjönen ja Muuttomaa 2003 © Hy Mli Rajala 2003

Lötjönen ja Muuttomaa 2003 © Hy Mli Rajala 2003

TYÖMENEKKILUOMUSIANLIHATUOTANNOSSA


483

naistyönmenekki. Mikäli tuotosmäärä pidetään ennal-laan hankkimalla lisää peltoa, lisääntyy kokonaistyön-menekki jonkin verran. Yhteistyö vähentää kokonais-työnmenekkiä selvästi.Mahdollisesti tarvittavia investointeja ovat pellon perus-parannukset (kuivatus ja kalkitus) sekä rikkakasviäes javiherlannoituskalusto sekä tiivistymisen ehkäisyyn tarvit-tava rengasvarustus muokkaus- ja sadonkorjuutöissä.

Viljatilan riskejä ovat mm. sadon määrä ja laatu, jotkavoivat vaihdella tavanomaista enemmän. Viljelyriskit (rik-kakasvit, taudit, tuholaiset, lannoitus, maan kasvukunto) onpyrittävä ehkäisemään ennakolta, koska niitä ei voida kor-jata kasvukauden aikana lisätyppilannoituksella ja torjunta-aineilla. Lisähinnalla voidaan saada kilpailukykyinen kan-nattavuus. Viljatilojen kannattaa toimia yhteistyössä nauta-karjatilojen kanssa, mikäli suinkin mahdollista, hyödyn-tääkseen tuottavammin viherlannoituskasvustoja. Viherlan-noituskasvustosta voidaan yleensä ottaa yksi rehusato vaa-rantamatta pellon typpihuoltoa. Yleensä rehua luovuttavaluomuviljatila saa vastineeksi lantaa nautakarjatilalta.

Siirtyminen on kannattavintanautakarjatiloilla.

LUOMUVILJATILOJEN KANNATTAVUUDEN TUNNUSLUKUJA VERRATTUNA TAVANOMAISIINTILOIHIN VUOSINA 1998–2001

1998 1999 2000 2001



Kokonaistuotto 58 433 49 216 50 729 50 336 57 063 56 088 50 873 52 480– josta tuet 28 828 26 227 29 467 28 360 32 796 30 312 33 506 30 857

Kustannukset 50 328 40 430 45 875 44 596 50 485 42 375 39 441 41 142

Yrittäjätulo 8 105 8 786 4 854 5 740 6 578 13 713 11 432 11 339

Yrittäjäperheen palkka-vaatimus 11 160 10 895 10 667 11 180 13 139 10 235 10 422 11 353

Oman pääoman korko-vaatimus 5 629 8 926 6 935 9 334 6 448 8 704 6 017 8 903

Yrittäjän voitto - 8 684 - 11 035 - 12 748 - 14 774 -13 008 - 5 225 - 5 008 - 8 918


Vastattavaa 163 774 211 339 178 483 227 634 200 628 217 918 177 123 216 824– josta oma pääoma 107 771 178 303 137 542 188 287 127 796 175 880 127 223 178 509


MTT/Taloustutkimus


484

Kannattavuuskirjanpitotoiminnassa mukana olevatluomuviljatilat ovat saavuttaneet kannattavuuskertoimel-la mitattuna lähes samanlaisen tuloksen kuin tavanomai-set viljatilat. Kummassakaan tuotantotavassa ei asetettuapalkkavaatimusta ja korkoa omalle pääomalle ole saavu-tettu. Luomutilat ovat olleet jonkin verran velkaisempiatiloja kuin tavanomaiset tilat. Kokonaistuotto molem-missa tuotantotavoissa on likimain samansuuruinen.Luomutilat ovat saaneet hieman enemmän tukia kuin ta-vanomaiset tilat.

10.6 YHTEISKUNTATALOUDELLI-NEN KANNATTAVUUSLuomutuotannon kannattavuutta on hyvä tarkastellasekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi maanviljavuuden kehittymisellä on luonnonmukaisessa vilje-lyssä pitkällä aikavälillä ratkaiseva merkitys satotasoonja edelleen viljelyn kannattavuuteen. Kokonaistaloudel-liseen kannattavuuteen vaikuttavat myös erilaiset, vielätoistaiseksi hinnoittelemattomat, luonnontaloudellisetkustannukset.

Ympäristön pilaantuminen aiheuttaa kustannuksia,joiden suuruus tulee konkreettiseksi esim. silloin, kunsaastuneen kaivon tilalle on tarpeen rakentaa uusi tai kunrehevöityvää järveä joudutaan kunnostamaan sen virkis-tyskäyttömahdollisuuksien turvaamiseksi. Vastaavastimaaseutumaiseman kunto on tärkeää esim. matkailulle jako. tilan tai alueen matkailutuloille sekä aluetaloudelle.

Luonnonvarojen, esim. lannoitteiden raaka-aineiden,ehtyminen lähisukupolvien aikana merkitsee itse asiassamaapallon tuotantopääoman vähenemistä. Tällaisia kus-tannuseriä ei vielä yleisesti oteta huomioon eri tuotanto-menetelmien taloudellisuusvertailuissa, vaikka ne voivatpidemmällä tähtäimellä vaikuttaa merkittävästi tilanpi-don taloudelliseen kestävyyteen ja lasten tai lastenlastenmahdollisuuksiin viljellä sukutilaa kannattavasti. Aihe-uttajaperiaatetta on alettu kuitenkin vähitellen soveltaamyös maatalouteen.

Julkisen talouden kannalta kannattavuus määräytyyesim. sen mukaan, paljonko tukea eri menetelmissä tar-vitaan suhteessa tuottoon tai tarvitaanko tukitoimenpitei-tä esim. ylijäämien maastavientiin.

Kun otetaan huomioon nämä ulkoisvaikutuksina il-

MAATALOUDENKOKONAISTALOUDELLINEN KATE


485

menevät kustannuserät sekä yhteiskunnan panostukset,luomutuotanto on osoittautunut kokonaistaloudellistenlaskelmien perusteella tavanomaisen tuotannon veroi-seksi tai edullisemmaksi tuotantotavaksi.Inhimilliseltä kannalta kannattavuutta tarkasteltaessatuotantoa voidaan pitää kannattavana silloin, kun setäyttää viljelijäperheen sille asettamat tavoitteet vaikka-pa työn laadun suhteen.

Luomumaidontuotantoon siirtymisen yhteiskuntata-loudellista kannattavuutta on tutkittu Ruotsissa. Tulos-ten mukaan luomumaidontuotantoon siirtymisen ulkois-vaikutukset ovat niin paljon pienemmät, että luomumai-dontuotanto on kokonaistaloudellisesti 56,7 äyriä/kg(noin 7 sent/kg) tavanomaista edullisempaa. Oheisessakuvassa esitetään yritystaloudelliset tuotot, ulkoisvaiku-tusten nettokustannukset sekä yhteiskuntataloudellinenvoitto. Koska tuotot olivat samalla tasolla, ulkoisvaiku-

LUOMUMAATALOUDEN KOKONAISTUOTTOJA JA KUSTANNUKSIA

Tuottoja+ terveelliset elintarvikkeet+ maan kasvukunnon ylläpito (rakenne,

multavuus)+ puhdas juomavesi+ eroosion ehkäisy+ virkistysarvo – esim. puhtaat vesistöt+ maisemanhoito (matkailua varten)+ monimuotoisuuden hoito+ maan eliötoiminnan edistäminen+ hyvä huoltovarmuus

Kustannuksia– uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus

(lannoitteiden raaka-aineet, fossiilinen energia)– ilman laadun heikkeneminen (esim. kasvihuone-

kaasujen päästöt, torjunta-aineiden kulkeuma, lannan levityksen hajuhaitat ja happosateet)

– maan viljavuuden heikkeneminen (rakenne, humus)– juomaveden ja pintavesien saastuminen– eroosio– virkistysarvon lasku – esim. sinilevät– maiseman yksipuolistuminen– lajien väheneminen– maan eliötoiminnan heikkeneminen– heikko huoltovarmuus

+ –


486

tusten nettokustannusten selvä vähennys luomumaidon-tuotannossa merkitsee, että luomutuotanto on yhteiskun-nan kannalta selvästi edullisempi tuotantotapa. Mahdol-lisia tuotteiden laadullisia eroja, terveysvaikutuksia, ris-kien muutoksia eikä huoltovarmuuden muutoksia ole si-sällytetty mukaan laskelmaan.

TULOKSIA SVEITSIN DOK-TUTKIMUKSESTASveitsissä tutkittiin luomun ja tavanomaisen viljelyn erivaihtoehtoja kahdella eri lannoitustasolla (0,7 ja 1,4 ey/ha). Noin 50 % tavanomaista pienemmällä lannoituksel-la luomusta saatiin noin 80 % satotaso verrattuna tavan-omaiseen sekä parempi maan viljavuus ja suurempi mo-nimuotoisuus. Lisäksi torjunta-aineiden päästöt vesiin jailmaan jäivät pois, koska niitä ei käytetty. Parempi ravin-netase pienensi osaltaan ravinteiden huuhtoutumisriskiä.Vähäisempi uusiutumattomien luonnonvarojen käyttömerkitsi kestävämpää viljelyä ja suurempi omavaraisuusparempaa huoltovarmuutta.

10.7 KANNATTAVUUDENPARANTAMINEN

YRITTÄJYYSMaataloudessa on yleisesti havaittu, että yritteliäät jaammattitaitoiset viljelijät saavuttavat keskimääräistä pie-nemmillä menoilla keskimääräistä suuremmat tulot. Li-

Tuloksia DOK-tutkimuksestaSveitsi 21-vuotinen tutkimusLuomu verrattuna tavanomaiseen

Panokset– Lannoitus n. 50 % pienempi/ha– Lannoitus n. 35 % pienempi/tuoteyksikkö– Ei synteettisiä torjunta-aineita– Energiaa 30–50 % vähemmän /ha– Energiaa n. 20 % vähemmän/tuoteyksikkö

Sadot– N. 80 % tavanomaisesta

Maan viljavuus– P- ja K-pitoisuus alempi– Pieneliöstöä enemmän– Lieroja enemmän– Biol. aktiivisuus suurempi– Eloperäisen aineen hajoaminen

nopeampaa– Mm fosfataasientsyymin aktiivisuus

suurempi– Humuksen muodostus runsaampaa– Maan rakenne parempi– Maan pH korkeampi– Sienijuuria enemmän

Monimuotoisuus– Kasvilajeja enemmän– Maakiitäjäisiä enemmän– Lieroja enemmän– Mikrobeja enemmän ja aktiivisempia

Mäder ym 2002

LUOMUMAIDON YHTEISKUNTATALOUDELLINEN VOITTO ÄYRIÄ/KG


487

Menestyvä investoi tuottavasti

• tietotaitoon

• tuottavaan omaisuuteen

säksi he pystyvät rajoittamaan menojen kasvua parhai-ten. Menestyvät viljelijät ovat kiinnostuneita uudesta tie-dosta ja he käyttävät asiantuntijoita päätöksenteon apu-na. Yritteliäät viljelijät ovat suunnitelmallisia, laskelmal-lisia, yhteistyöhaluisia ja yhteistoimintaan aktiivisestiosallistuvia eli monin tavoin edelläkävijöitä.

TUOTTAVAT INVESTOINNITMenestyvät viljelijät panostavat tietotaitoon ja tuottavaanomaisuuteen, kuten pellon kasvukunnon, eläinaineksenlaadun sekä karkearehun laadun parantamiseen. Esim.hyväkuntoisen traktorin vaihtaminen uuteen tuo vain har-voin merkittävää lisätuloa. Tällöin investointi on kohdis-tunut tuottamattomaan omaisuuteen, vaikka tällaista in-vestointia voitaisiinkin puolustella verotuksellisilla syillä.

TILAN KEHITTÄMISEN STRATEGISET VALINNATLuonnonmukaiseen maatalouteen siirtyminen ja uudel-leenajattelu on hyvä tehdä tilan strategisen kehittämisenkautta. Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisenstrateginen tavoite on varmistaa tilan toiminnan jatku-vuus kestävästi pitkällä tähtäimellä. Tämän tavoitteensaavuttamiseksi on virhe pitää mielessä vain lyhyen täh-täimen suurimmat tuotot. Kate on välttämätön edellytystilan toiminnan jatkuvuudelle, mutta pelkästään suurim-man katteen mukaan toimiminen voi jopa vaarantaa tilantoiminnan jatkuvuuden.

Tilan strateginen kehittäminen tarkoittaa järjestelmäl-listä tilan vahvuuksien ja heikkouksien analysointia sekätulevien mahdollisuuksien ja uhkien tunnistamista ettähuomioonottamista. Mahdollisuuksia tulee hoitaa ja kehit-tää, sillä ne ovat tulevien tuottojen siemeniä. On syytä jat-kuvasti kysyä itseltään, mitä nyt on tehtävä, jotta tulevai-suudessa voitaisiin saada hyötyä näistä tiedoista.

Toiminta-ajatus ilmaisee tilan olemassaolon tarkoi-tuksen ja oikeutuksen, esim. mitä ja mille asiakasryhmil-le tilalla halutaan tuottaa tai tehdä paremmin kuin muut.Toiminta-ajatus on joustava kehys, joka suuntaa ja aut-taa päivittäistä päätöksentekoa. Se pohjautuu tilalla tär-keäksi koettuihin arvoihin.

Strategiat ovat toiminta-ajatuksesta käsin johdettujaperussuuntia ja teitä, joiden avulla tilan toiminnan tavoit-teet saavutetaan. Ne tarkoittavat sekä määrällisiä että laa-dullisia toimintalinjoja tilan toiminnan eri osa-alueilla.

Siirtymisen tavoite =varmistaa tilanpidon jatkuvuuskestävästi pitkällä tähtäimellä.

Yrityksen johtaminen

• Suunnittelu

• Päätöksenteko

• Toteutus

• Seuranta

• Analysointi

• Toiminnan kehittäminen


488

Tilan strategisia valintoja– Myynkö tukkuun/teollisuudelle vai kehitänkö

suoramyyntiä?– Aloitanko uuden/uusia tuotantosuuntia vai

keskitynkö yhteen/muutamaan, jolla pyrinhuippuosaamiseen?

– Valitsenko intensiivisen vai laajaperäisentuotantotavan?

– Pyrinkö säästämään rahamenoja vai vähentämääntyönmenekkiä?

– Valitsenko työvaltaisen vai pitkälle koneistetuntuotannon?

– Teenkö kaikki itse vai pyrinkö yhteistyöhön toistenviljelijöiden kanssa vai käytänkö urakoitsijoita?

– Olenko valmis ottamaan riskejä vai keskitynkötuttuun ja turvalliseen?

YRITTÄJYYS JA TASAPAINOINEN OSAAMINENTuotannon kohtuullinen kannattavuus saadaan aikaankiinnittämällä huomiota viljelmän kaikkiin keskeisiinosa-alueisiin. Yritteliäät ja menestyvät viljelijät järjestä-vät tuotannon tasapainoisesti luonnon olot, tilan ominai-suudet ja ulkoiset tekijät huomioonottaen. Näin tuotanto-kustannukset saadaan pidettyä tuottoja pienempinä. Me-nestymiseen liittyy hyvän tuotannon hallinnan ohellayhä enemmän taitava ja toimelias liikkeenjohto sekä kus-tannus-, laatu- ja ympäristötietoinen tuotantotapa.

10.8 EU:N YHTEISENMAATALOUSPOLITIIKANUUDISTUS

Maatalouden toimintaympäristön muuttuminen Suomenliityttyä Euroopan Unioniin vuoden 1995 alusta toi mu-kanaan useita merkittäviä muutoksia luonnonmukaisenmaatalouden harjoittamisen edellytyksiin. EU-jäsenyy-den myötä tavanomaisen tuotannon kannattavuus aleninopeasti eurooppalaiselle hintatasolle siirryttäessä. Tuo-tantopanosten hinnoissa ei tapahtunut yhtä nopeaa hin-nanalennusta, jolloin vähemmän ostopanoksia käyttä-västä luonnonmukaisesta tuotannosta tuli houkuttelevavaihtoehto monille tiloille. Maatalouden saaman tuenmaksuperusteet muuttuivat samanaikaisesti tuotanto-määriin sidotusta hintatuesta enemmän viljelypinta-ala-ja eläinyksikköperusteisiksi. Osa siirtymäkauden tuista

TILAN VOIMAVAROJEN ANALYSOINTI

Tilan strategisen kehittämisen kolmeperustekijää

• tilan toiminta-ajatus

• siitä johdetut strategiat

• strategioiden muuttaminen käytännön

toimenpiteiksi


489

jäi vielä tuotantomäärien perusteella maksettaviksi. Tä-män seurauksena luonnonmukaisesti viljelty peltoalanousi noin 7 prosenttiin kokonaispeltoalasta eli noin 150000 hehtaariin. Luomutuotannolle maksetaan lisäksierillistä luomutukea ympäristötuen erityistuista noin 150tai 100 euroa hehtaaria kohti riippuen siitä onko tilasiirtymävaiheessa vai vakiintuneessa luomutuotannossa.

Erilaiset tuet muodostavat tilojen kokonaistuloista jo30–50 % ja niiden maksu painottuu loppuvuoteen. Tuki-perusteet muuttuvat viimeisen EU:n yhteisen maatalous-politiikan uudistusehdotuksen myötä entistä enemmäntuotantoalapohjaisiksi ja samalla tukimääriä pyritään as-teittain pienentämään. Maaseutuyritysten maksuvalmiu-den säilyttämiseen on tulevaisuudessa kiinnitettävä ny-kyistä selvästi enemmän huomiota. Velkaisilla tiloilla oneniten vaikeuksia sopeutua uuteen käytäntöön.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusesityksen mu-kaan luomutuotanto on vapautettu pakollisesta kesannoin-nista ja vapaaehtoisesti kesannoiduilla aloilla voidaan kas-vattaa rehupalkokasveja. Valkuaiskasvien viljelyä tuetaanmyös erillisellä hehtaarikohtaisella valkuaiskasvituella.

EU:n sisämarkkinoilla vapautunut tuonti ja vienti tar-joavat uusia mahdollisuuksia, mutta tuovat samalla ko-venevan kilpailun luomutuotteiden markkinointiin. Eri-tyisesti luomujalosteille on tarjolla suuremmat markki-nat. Luomuviljan ajoittaista kotimaista ylituotantoa onpystytty viemään suhteelliseen hyvään hintaan EU:n si-sämarkkinoille.

Tuotteista saatavien tulojen merkitys tilojen talou-dessa on pienentynyt EU-jäsenyyden aikana, koska tuot-teiden hinnat ovat alentuneet lähelle maailmanmarkkina-hintoja ja viljelijöille tulonmenetykset on pyritty kom-pensoimaan pinta-ala- ja eläinkohtaisen tukijärjestelmänkautta. Harjoitettu maatalouspolitiikka on ohjannut tuo-tantoa entistä laajaperäisemmän tuotannon suuntaan, jol-loin esim. luomutuotanto on tullut suhteellisesti kilpailu-kykyisemmäksi.

Tilanhoidossa yrittäjyyden ja tiedon merkitys koros-tuu entisestään; tämä edellyttää mm. jatkuvaa kouluttau-tumista ja oman alan kehityksen seuraamista. Luomuvil-jelijöiden verkostoituminen ja yhteistoiminta yrityskoonkasvaessa tulee olemaan tärkeä mahdollisuus. Yritystenvälisellä yhteistyöllä voidaan alentaa tuotantokustannuk-sia ja tehostaa markkinointia.

Tilat, joilla on hyvä riskinkantokyky, tulevat menes-tymään parhaiten. Maaseutuyritysten oman pääoman

EU:ssa kilpailu kovenee -EU- Suomessa on maksuvalmiuteenkiinnitettävä erityistä huomiota.


490

merkitys korostuu ja suhteellisen omavaraiset tilat pär-jäävät parhaiten.

10.9 ALOITTAVAN HAASTEITA JAAPUJA

Monet luomuviljelyyn siirtyvien viljelijöiden ongelmatjohtuvat huomattavalta osin siitä, että ei ole perehdyttyriittävästi luonnonmukaiseen maatalouteen ennen siirty-mistä ja siirtymisen aikanakaan ei oteta asioista tarpeek-si selvää.

Ongelmia esiintyy usein myös siinä, että ei hallitariittävästi uutta työtekniikkaa. Aina ei hallita tavan-omaistakaan työtekniikkaa tarpeeksi hyvin. Samoinsuunnittelu on useinkin riittämätöntä; pelkän viljelykier-ron suunnittelun lisäksi tarvitaan koko tuotantotekniikanja varsinkin maaseutuyrityksen koko liiketoiminnansuunnittelua.

Vastaan tulevat viljelytekniset ongelmat liittyvätusein maan kasvukunnon hoitoon erilaisilla maalajeilla(vaikeimpia ovat turvemaat ja vähämultaiset, raskaat ki-vennäismaat), sopivien maanmuokkaustapojen valintaaneri tilanteissa ja ennen kaikkea maanmuokkauksen so-peuttamiseen sääolosuhteisiin sekä lannoitukseen ja rik-kakasvien hallintaan. Lisäksi haasteena on usein myösse, miten oikeat asiat osataan suorittaa oikealla tavalla jaoikeaan aikaan.

Uudet investoinnit (esim. erikoiskoneet ja laitteet) jatarvikehankinnat, pienemmät sadot, taloudellinen epä-varmuus sekä työläämpi tuotteiden markkinointi ettätyövoimatilanne koetaan usein myös ongelmallisiksi.Vaikeudet ovat suurimpia pitkälle erikoistuneilla tiloilla(viljatilat, sikatilat). Ongelmana voi olla myös muidenasennoituminen luomuviljelyä aloittavaan viljelijään (vi-ranomaiset, neuvonta, naapurit).

LUOMUNEUVOJA VILJELIJÄN TUKENALuomuneuvonta käynnistyi maassamme Mikkelin eko-läänissä vuonna 1983 Joroisten kunnan palkatessa luo-muneuvojan. Sittemmin tehtävä siirtyi MaaseutukeskusMikkelin hoidettavaksi. Vuonna 1987 Maaseutukeskuk-set, Suomen 4H-Liitto, Puutarhaliitto sekä Biodynaami-nen yhdistys saivat valtionapua yhteensä kuuden luomu-neuvojan palkkaukseen. Lisäksi jokaiseen Maaseutukes-kukseen nimettiin luomuvastaava. Tämän jälkeen on li-

Luomuviljelyyn siirryttäessä:”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.


491

säksi saatu projektirahoitusta useiden luomuneuvojienpalkkaukseen. Nykyisin luomuneuvojia on työssä noin30 kpl. Heistä päätoimisia luomuneuvojia on 17 kpl.Neuvontaa on saatavilla pelto- ja puutarhaviljelyyn, ko-tieläintuotantoon, jatkojalostukseen ja yritystoimintaan.

Asiantunteva luomuneuvoja voi auttaa viljelijää mm.seuraavin tavoin:

– luomuviljelyyn siirtymisen tilakohtaistenedellytysten selvittäminen

– tarvittavien siirtymissuunnitelmien laadinta

– kasvukauden aikainen käytännönpellonpiennarneuvonta

– vuosittaisten viljelysuunnitelmien laadinnassaavustaminen

– tarvittavien investointien suunnittelu

– tarvikehankintojen neuvonta

– markkinointineuvonta

– talousneuvonta

– jatkojalostusneuvonta

– luomuvalvontaan liittyvä neuvonta

– viljelijäyhteistyön kehittäminen

– opintokäyntien järjestäminen

– peruskurssien järjestäminen ja pitäminen

– jatkokurssien järjestäminen

– puhelinneuvonta

– tiedottaminen ajankohtaisista asioista kirjeissä

– henkinen tuki ja kannustaminen

ITSENSÄ KEHITTÄMINENMenestyvän viljelijän tunnuspiirteisiin kuuluu, että hänkehittää itseään jatkuvasti. Hän opiskelee käyden erilai-silla kursseilla, kokeilee uusia asioita, etsii uusia mene-telmiä, kysyy asiantuntijoiden mielipiteitä ja käyttää hei-dän palveluitaan apunaan.

Luomuviljelijä voi kehittää itseään monin tavoin:

– osallistumalla luomuviljelyn peruskursseille (5 pv)

– käyttämällä luomuneuvojan palveluksia

Siirtymisessä mahdollisuuksiaja vaihtoehtoja on paljon,joten on syytä kysellä paljon.”Ei kysyvä tieltä eksy”


492

– lukemalla ammattilehtiä (Luomulehti ja muut am-mattilehdet) ja käyttämällä Internetiä (www.luo-mu.fi) sekä osallistumalla keskusteluihin Internet-palvelujen keskusteluosastoilla (www.luomu.fi)

– lukemalla kirjallisuutta (luomukirjallisuus ja muuammattikirjallisuus)

– kokeilemalla uusia menetelmiä käytännössä omallatilallaan

– keskustelemalla toisten luomuviljelijöiden kanssaja ottamalla oppia heidän kokemuksistaan

– osallistumalla opintoretkille

– osallistumalla luomuviljelijöiden tapaamisiin

– osallistumalla jatkokursseille esim. 1–10 päivää

– käymällä luomujatkolinjan tailuomuammattikurssin.

Menestyvä kehittää itseään!

MENESTYKSEKÄSSIIRTYMINENLUOMUUN

Suunnittele

Päätös

Toteutus

Tiedon ja taidon

Seuranta

Analysointi

Kehittäminen


493

KIRJALLISUUTTA

Ajankohtaista maatalousekonomiaa. 1996. Kirjanpitotilojen tuotantosuunnittaisia tuloksia, Tilivuosi 1994. Maataloudentaloudellisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 208/1996. Vammala 57 s. (Luomutilat s 46-49).

Alföldi, T., Schmidt, O., Gaillard, G., Dubois, D. 1999. Vergleichsversuch DOK: Erste Ökobilanz ueber eine ganzeFruchtfolge. Ökologie & Landbau. 2.

Alföldi, T. Spiess, E. Niggli, U. Besson, J-M. 1997. Energiebilanzen fuer verschiedene Kulturen bei biologischer undkonventioneller Bewirtschaftung. Ökologie & Landbau. 1.

Anon. 1991. Avomaavihannesten tuotantokustannukset. Maatalouskeskusten Liitto. Suunnitteluosaston sarja A 17.Helsinki. 98 s + liitteet.

Anon. 2002. Mallilaskelmat 2002. Mallilaskelmia kasvintuotannosta ja kotieläintaloudesta. Maaseutukeskusten Liitto.Helsinki.

Brorsson, K-Å. & Karlsson, R. 1998. Ekologiskt landbruk ur ett hållbart och företagsekonomiskt perspektiv. SwedishUniversity of Agricultural Sciences (SLU). Report 122. Uppsala. 161 s.

Campbell, D. 2001. Conviction seeking efficacy: Sustainable agriculture and the politics of co-optation. Agriculture andHuman Values 18. Pp. 353-363.

Ebbesvik, M. 1997. Nøkkeltall fra 13 gårder med økologisk drift. Resultater og kommentarer. Norsk senter for økologisklandbruk. NORSØK. 192 p.

Ekbladh, G., Ekelund-Axelson, L., Mattson, B. 1993. Ekologisk grönsaksodling – en företagsstudie. SLU. Avdelningenför Ekologiskt Lantbruk. 85 P.

Feldhege, M. 1999. Chemischer Pflanzenschutz zu teuer – volkswirtschaftlicher Gewinn durch Ökolandbau. Ökologie &Landbau. 1.

Granstedt, A. 1994. Siirtyminen luonnonmukaiseen viljelyyn. Omavarainen maatalous 3/1994. ss. 24-25.Grönroos, J. ja Seuri, P. 2000. Ajatuksia maataloustuotannon rakenteen muuttamisesta. Maatalouden tuotantotavat ja

ympäristö nro 431. Ss. 128-132.Jonsson, S. 2001. Öjebynprojektet - ekologiskt produktion av livsmedel.http://www.njv.slu.se/sections/animal

jebyns.cfm (Luettu 24.11.2003).Kallio, V. 1998. Luomu EU-Suomessa. Luonnonmukainen tuotanto viljelijöiden selviytymiskeinona maatalouden

muutoksessa. Julkaisuja nr 60. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. 125 s.Kannattavan luomutuotannon edellytykset. 1998. Kotieläintilan luomuopas s. 12-18. Tieto tuottamaan 78/1998.Koikkalainen, K. 1992. Rautaista ammattitaitoa tarvitaan pyrittäessä runsaisiin satoihin. Omavarainen maatalous 3/92.

ss. 12-13.Koikkalainen, K. 1994. Luonnonmukaisen viljelyn talousseuranta. MTT, Luonnonmukaisen tuotannon tutkimusasema

Partala. Tiedote.Kirjanpitotilojen tuloksia, Tilivuosi 1995. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 220/1997. 112 s.

(Luomutilat s. 84-87)Kirjanpitotilojen tuloksia, Tilivuodet 1996 ja 1997. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 240/2000.

Vammala 201 s. (Luomutilat s. 134-139).Kivinen, T. 2003. Luomusikala Suomen olosuhteissa. Maa- ja elintarviketalous 21. MTT. 78 s. (verkkojulkaisu

www.mtt.fi/met/pdf/met21.pdf)Koikkalainen, K. 1996. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn suhteellinen kannattavuus. Maatalouden taloudelli-

sen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 210. Vammala 57 s.Koikkalainen, K. ym. 1998. Luomutuotannon kehittämisvaihtoehdot – taustamuistio kansallisen luomustrategian

suunnittelun pohjaksi. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä 6/1998. 44 s.Kröger, L. 2001. Luomutuotanto Suomessa 2010 – Luomuviljelijöiden tulevaisuuden näkemyksiä. MTT Taloustutkimus

(MTTL). Selvityksiä 13/2001. Helsinki. 55 s.Kuisma, J. 1993. Maaseudun EY-sopeutuksen vaihtoehdot. Sisäasiainministeriö, maa- ja metsätalousministeriö.

Maaseutupolitiikan neuvottelukunta. Painatuskeskus Oy. 122 s.Kumm, K-I. 1999. Hållbar ekologisk köttproduktion. Swedish University of Agricultural Sciences (SLU). Report 129.

Uppsala 81 p.Köpke, U. 2002. Umweltleistungen des Ökologischen Landbaus. Ökologie & Landbau 122,2. Pp. 6-18.Laine, A. 1989. Luonnonmukaisen viljelyn työmenekit. Työtehoseura. Tiedote 371.Lampkin, N., Foster, C., Padel, S. & Midmore, P. 1999. The Policy and Regulatory Environment for Organic Farming in

Europe. Organic Farming in Europe: Economics and Policy, Vol. 1, Stuttgart: Universität Hohenheim. p.166.Lampkin, N., Padel, S. (toim.). 1994. The Economics of Organic Farming. An International Perspective. CAB Internatio-

nal. 468 p.Lampkin, N., Foster. C. & Padel, S. 1999. The Policy and Regulatory Environment for Organic Farming in Europe: Country

Reports. Organic Farming in Europe: Economics and Policy, Vol 2, Stuttgart: Universität Hohenheim. p. 428.Lundström, S. 1997. Bör vi dricka ekologisk mjölk? : en samhällsekonomisk jämförelse mellan konventionell ach

ekologisk mjölkproduktion. Swedish University of Agricultural Sciences (SLU). Uppsala.


494

Luomuviljan tuotannon kannattavuus. 2000. Luomuviljan tuotanto s. 12- 15. Tieto tuottamaan 86/2000.Lyly, O. 1994. Luomutuotannosta miljardihyödyt yhteiskunnalle. Omavarainen maatalous 5/1994. ss. 8-9.Miettinen, A., Koikkalainen, K., Vehkasalo, V. & Sumelius, J. 1997. Luomu-Suomi? Maatalouden tuotantovaihtoehtojen

ympäristötaloudelliset vaikutukset –projektin loppuraportti. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksenjulkaisuja 83. Vammala 124 s.

Muuttomaa, E. ja Lötjönen, T. 2002. Luomutuotannon työnmenekki ja tilayhteistyö. Työtehoseuran maataloustiedote 11/2002 (551) 6 s.

Mäder, P., Fliessbach, A., Dubois, D., Gunst, L, Fried, P, Niggli, U. 2002. Soil Fertility and Biodiversity in OrganicFarming. Reports. Science, vol 296. Pp. 1694-1697. http://www.fibl.org/english/research/annual-crops/dok/index.php

Offermann, F. & Nieberg, H. 2000. Economic Performance of Organic Farms in Europe. Organic Farming in Europe:Economics and Policy. Volume 5. 198 p.

Pretty, J.N., Brett, C., Gee, D., Hine, R.E., Mason, C.F., Morison, J.I.L., Raven, M.D. Rayment, M.D., van der Bijl, G.2001. Externe Kosten der englischen Landwirtschaft. Ökologie & Landbau. 2.

Pretty, J., Brett, C., Gee, D., Hine, R., Mason, C., Morison, J., Rayment, M., van der Bijl, G. Dobbs, T. 2001. PolicyChallenges and Priorities for Internalizing the Externalities of Modern Agriculture. Journal of EnvironmentalPlanning & Management. Vol. 44. Issue 2. Pp. 263-284.

Pretty, J., Brett, C., Gee, D., Hine, R., Mason, C., Morison, J., Rayment, M., van der Bijl, G. Dobbs, T. 2002. ExterneKosten der Landwirtschaft – Herausforderung für die Politik. Ökologie & Landbau 122,2. Pp. 19-24.

Pylkkänen, P. ja Kola, J. 1994. Elintarviketalouden huominen. Mikkelin läänin ja Etelä-Karjalan peruselintarviketalou-den kehittämisstrategiat. Mikkelin läänin maakuntayhtymä. Elintarviketalous-projekti 2/94.

Raffaelle, Z., Gambelli, D. 1999. Output and Public Expenditure Implications of the Development of Organic Farming inEurope. Organic Farming in Europe: Economics and Policy Volume 4. 66 p.

Rajala, J. 1991. Luomutilat taloudellisesti kestäviä Sveitsissä. Omavarainen Maatalous 4/91. ss. 19-20.Schepel, I. 1994. Luonnonmukaisen tuotannon ympäristöarvot. Esitutkimus. Julkaisuja nr 32. Helsingin yliopisto.

Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. 39 s.Schepel, I. 1995. Öjebyn koeasema: vaivaton siirtyminen luomutuotantoon. Omavarainen maatalous nro 6. Ss. 8-11.Schepel, I. 1998. Pajariset eivät kadu luomutuotantoon siirtymistä. Luomulehti nro 1. Ss. 43-45.Seuri, P. 1992. Tehokkuuden mittarit: Omavarainen maatalous nro 3. S. 19.Seuri, P. 2000. Maatalouden tuotantorakenteen muutosten vaikutukset maataloustuotannon ympäristövaikutuksiin:

tarkasteltavat maataloustuotannon kokonaistuotantomallit. Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö nro 431. Ss.121-124.

Sinkkonen, M. 2001. Tuotantotavan ja –paikan vaikutukset Helsingissä kulutettavan rukiin energiataseeseen. Taloustut-kimus (MTTL), selvityksiä. 15.

Stolze, M. ym. 2000. The Environmental Impacts of Organic Farming in Europe. Organic Farming in Europe: Econo-mics and Policy Vol 6. 127 s.

Turkki, A. 1991. Yritteliäs viljelijä menestyy. Omavarainen Maatalous nro 4. ss. 16-17.Wolfert, J. 2002. Sustainable Agriculture: How to make it work? A modelling approach to support management of a

mixed ecological farm. Wageningen University dissertation no 3215. 279 P.Zanolli, R., Gambelli, D. & Vairo, D. 2000. Organic Farming in Europe by 2010: Scenarios for the Future. Organic

Farming in Europe: Economics and Policy, Vol . 8, Stuttgart: Universität Hohenheim. p. 87.

LINKKEJÄhttp://www.mtt.fi Öjebyn tutkimusaseman luomututkimuksen tuloksia viljelystä jamaidontuotannosta Pohjois-Ruotsistahttp://www.njv.slu.se/sections/animal/jebyns.cfmFIBL, DOK-tutkimuksen tuloksia Sveitsistähttp://www.fibl.org/english/research/annual-crops/dok/index.php

EsipuheSisältöJOHDANTO, Eero Varis 1. LUONNONMUKAISEN MAATALOUDEN PERUSTEET, Jukka Rajala1.1 Kestävä kehitys ja maatalous1.2 Luonnonmukaisen maatalouden määritelmä1.3 Ekologinen ajattelu1.4 Luonnonmukaisen maatalouden tavoitteet 1.5 Luonnonmukaisen maatalouden menetelmiä1.6 Luonnonmukaisen maatalouden asema

2. MAAN VILJAVUUS, Jukka Rajala2.1 Maan luontainen viljavuus2.1.1 Maan kerroksia2.1.2 Maan viljavuuden ilmeneminen2.1.3 Biologiset viljavuustekijät2.1.4 Fysikaaliset viljavuustekijät2.1.5 Kemialliset viljavuustekijät2.1.6 Maan kivennäisaineksesta johtuvia viljavuustekijöitä2.1.7 Viljavuustekijöiden vuorovaikutus

2.2 Viljavuuden tutkiminen 2.2.1 Maan kasvukunnon havainnointi2.2.2 Viljavuustutkimus2.2.3 Lapiodiagnoosi

2.3 Viljavuuden hoito 2.3.1 Kuivatus2.3.2 Happamuuden säätely 2.3.3 Pieneliöstön hoito2.3.4 Maan rakenteen hoito2.3.5 Muokkaus

3. VILJELYKIERROT, Jukka Rajala 3.1 Seosviljely3.2 Viljelykierrot – perusteita3.2.1 Esikasvivaikutukset3.2.2 Viljelykierron tehtävät 3.2.3 Juuriston maanparannusvaikutus 3.2.4 Viljelykierto ja typpitalous 3.2.5 Kasvien viljelyjärjestys ja välivuodet 3.2.6 Viljelykiertovaikutus

3.3 Viljelykierron muodostaminen3.3.1 Viljelykierron suunnittelussa huomioonotettavaa3.3.2 Kasvin vaikutus viljelykierrossa 3.3.3 Viljelykasvien ryhmittely suunnittelussa3.3.4 Luomuviljelyehtojen ja tukiehtojen rajoituksia

3.4 Viljelykiertoesimerkkejä3.5 Siirtymävaiheen kasvit

4. RAVINNEKIERROT JA RAVINNEHULTO LUONNONMUKAISESSA VILJELYSSÄ 4.1 Ravinteet, Jukka Rajala 4.1.1 Lannoituksen tehtäviä ja vaikutuksia4.1.2 Ravinnekierto ja ravinnetaseita4.1.3 Lannoituksen säädösperustaa4.1.4 Ravinnelähteiden hyväksikäyttö

4.2 Viljelykierto ravinnehuollossa, Jukka Rajala4.3 Maaperän ravinnevarojen hyväksikäyttö, Jukka Rajala4.3.1 Typpi4.3.2 Fosfori4.3.3 Kalium

4.4 Karjanlanta4.4.1 Lannan hyväksikäyttö, Jukka Rajala4.4.2 Kompostointi, Jukka Rajala4.4.2.1 Kompostoinnin merkitys4.4.2.2 Kompostoinnin toteutus4.4.2.3 Kompostoinnin työtekniikkaa

4.4.3 Virtsa, Jukka Rajala4.4.4 Lietelannan laadun parantaminen, Ilmari Schepel4.4.4.1 Lietelantamenetelmän haasteita4.4.4.2 Lietelannan ilmastus4.4.4.3 Lietesäiliön katteita4.4.4.4 Lietelannan laimentaminen4.4.4.5Lietelannan imeytys turpeeseen

4.4.5 Lannan levitysajankohta, Jukka Rajala4.4.6 Lannan multaustarve ja levitysajan sää, Jukka Rajala4.4.7 Lantojen käyttömääriä ja sijoitus viljelykierrossa, Jukka Rajala4.4.7.1 Kuivikelannan käyttömääriä 4.4.7.2 Virtsan käyttömääriä4.4.7.3 Lietelannan käyttö ja levitystekniikka, Ilmari Schepel

4.5 Biologinen typensidonta ja typen kierto, Jukka Rajala4.5.1 Typensidontaan pystyviä pieneliöitä4.5.2 Palkokasvit mestareita4.5.3 Tehoon vaikuttavia tekijöitä4.5.4 Palkokasvien siementen ymppäys

4.6 Viherlannoitus, Petri Leinonen ja Jukka Rajala4.6.1 Viherlannoituksen tavoitteita4.6.2 Viherlannoituksen toteutus

4.7 Täydennyslannoitus, Jukka Rajala4.7.1 Eloperäisiä täydennyslannoitteita4.7.2 Kivijauheet4.7.3 Muita kivennäistäydennyslannoitteita4.7.4 Hivenlannoitteet4.7.5 Luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävien lannoitteiden ominaisuuksia

4.8 Lannoituksen suunnittelu, Jukka Rajala4.8.1 Ravinnekierto tilalla ja lannan hyödyntäminen4.8.2 Lannoitussuunnitelma

5. KASVINSUOJELU5.1Kasvinsuojelun perusteita, Anne Piirainen ja Jukka Rajala5.2 Rikkakasvien hallinta, Jukka Rajala 5.2.1 Rikkakasvien biologiaa5.2.2 Rikkakasvien ennaltaehkäiseviä hallintamenetelmiä5.2.3 Rikkakasvien suoria hallintamenetelmiä

5.3 Kasvitautien hallinta, Heikki Koskimies ja Johanna Huikko5.3.1 Tautitartuntaan vaikuttavia tekijöitä5.3.2 Kasvitautien ennaltaehkäiseviä hallintamenetelmiä5.3.3 Kasvitautien suoria torjuntamenetelmiä

5.4 Tuholaisten hallinta, Anne Piirainen ja Ilmari Schepel5.4.1 Pellon eloyhteisö5.4.2 Monimuotoinen eloyhteisö ylläpitää tasapainoa5.4.3 Ennaltaehkäiseviä tuholaisten hallintamenetelmiä5.4.4 Tuholaisten suoria torjuntamenetelmiä5.4.5 Tuholaisten ja hyötyeliöiden tarkkailu5.4.6 Luontaisia vihollisia

6. PELTOKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY, Jukka Rajala6.1 Lisäysaineistot luomuviljelyssä6.2 Palkokasvien luonnonmukainen viljely6.2.1 Apilanurmen luonnonmukainen viljely6.2.2 Herneen luonnonmukainen viljely

6.3 Kasvikohtaisia viljan viljelyohjeita6.3.1 Rukiin luonnonmukainen viljely6.3.2 Kevätvehnän luonnonmukainen viljely6.3.3 Kauran luonnonmukainen viljely6.3.4 Ohran luonnonmukainen viljely6.3.5Muiden viljojen luonnonmukainen viljely

6.4 Öljykasvien luonnonmukainen viljely6.5 Perunan luonnonmukainen viljely

7. PUUTARHAKASVIEN LUONNONMUKAINEN VILJELY, Jukka Rajala ja Ritva Mynttinen7.1 Yleistä puutarhaviljelystä7.2 Viljelytekniikkaa7.3 Avomaavihannesten luonnonmukainen viljely7.3.1 Porkkanan luonnonmukainen viljely7.3.2 Sipulien luonnonmukainen viljely 7.3.3 Kaalien luonnonmukainen viljely

7.4 Marjojen luonnonmukainen viljely7.4.1 Mansikan luonnonmukainen viljely7.4.2 Musta- ja punaherukan luonnonmukainen viljely

8. LUONNONMUKAINEN KOTIELÄINTUOTANTO, Brita Suokas,Ulla Roiha ja Kristiina Dredge8.1 Luonnonmukaisen kotieläintuotannon perusteita8.1.1 Tavoitteet8.1.2 Luonnontalouden rajat kotieläintuotannolle8.1.3 Kotieläinten lajinmukainen hoito8.1.4 Eri ihmisryhmien tarpeita ja odotuksia8.1.5 Viljelijän tavoitteita

8.2 Luonnonmukaisen kotieläinhoidon käytännön osa-alueet8.2.1 Palkokasvien käyttö ruokinnassa8.2.2 Terveydenhuolto8.2.3 Karjanjalostus8.2.4 Eri eläinlajien luonnonmukainen hoito

9. LUOMUTUOTTEIDEN JATKOJALOSTUS JA MARKKINOINTI9.1 Jatkojalostus, Marita Leskinen 9.2 Luomutuotteiden markkinointi9.2.1 Luomumarkkinat ja vähittäiskauppa, Marja-Riitta Kottila9.2.2 Luomutuotteiden suoramyynti, Pekka Terhemaa

9.3 Luomujärjestöt, Sampsa Heinonen 9.4 Luonnonmukaisen tuotannon valvonta, Sampsa Heinonen

10. LUOMUTUOTANTOON SIIRTYMINEN JA TALOUS10.1 Siirtymisen valmistelu, Jukka Rajala10.2 Siirtymissuunnitelma, Jukka Rajala10.3 Luomumaatalouden kannattavuus, Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen10.4 Talouden suunnittelu siirtymävaiheessa, Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen10.5 Tuotantosuuntakohtainen kannattavuus, Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen10.6 Yhteiskuntataloudellinen kannattavuus, Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen 10.7 Kannattavuuden parantaminen, Jukka Rajala ja Kauko Koikkalainen10.8 EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, Kauko Koikkalainen10.9 Aloittavan haasteita ja apuja, Jukka Rajala

siirtyminen ja talous 10. luomutuotantoon … · n3 ruis/vehnä peruna/hernekaura...

Documents