Kuuden suuren kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky

Valtiotieteen tohtori Timo Aro :: 17.1.2013

MUUTTOLIIKKEEN MÄÄRÄ JA RAKENNE SUURILLA KAUPUNKISEUDUILLA 2000-LUVULLA

:: 2

Sisällys1 :: Johdanto

2 :: Muuttoliikkeen erityispiirteet 2000-luvulla

3 :: Suurten kaupunkiseutujen kilpailukykyanalyysi

4 :: Suurten kaupunkiseutujen määrällinen muuttoliikeanalyysi

5 :: Suurten kaupunkiseutujen laadullinen muuttoliikeanalyysi

6 :: Yhteenveto ja tulkinta

:: Lähdeluettelo

3

6

9

15

24

60

68

:: 3

ALUEIDEN MENESTYMINEN, elinvoima ja houkuttelevuus perustuvat usean tekijän yhteisvaikutukseen: työpaikkakehitykseen, arvonlisäykseen, koulutustarjontaan, sijain-tiin, yhteyksiin, yritysperustantaan, imagoon ja mainekuvaan, tulevaisuuden potentiaaliin jne. Muuttoliike on yksi tulokulma alueiden menestymisen tai menestymättömyyden logiikan ymmärtämiseen. Muuttoliike toimi eräänlaisena välineellisenä vipuvartena, jon-ka reaaliset vaikutukset heijastuvat alueiden elinvoimaan eri tavoin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Alueellinen kilpailuky-ky kytkeytyy tiiviisti muuttoliikkeen määrään ja rakenteeseen.

Kuntien demografiseen kilpailukykyyn eli väestölliseen kehitykseen liittyvät asiat jäävät usein sellaisten kuntataloutta hallitsevien kä-sitteiden kuin vuosikatteiden, käyttötalouden, investointien, poistojen jne. varjoon. Demo-grafiset tekijät vaikuttavat kuitenkin usein hiljaa taustalla ja pulpahtavat pintaan ajan mittaan rakenteellisina haasteina. Muuttoliike on malliesimerkki niin sanotusta ilkeästä

ongelmasta, jonka syy- ja seurausketjuihin ja laaja-alaisiin kerrannaisvaikutuksiin rea-goidaan usein liian myöhään ja vasta tilan-teen kriisiytyessä. Tämä koskee yhtä hyvin perinteisiä muuttotappioalueita kuin tämän selvityksen kuuden kaupunkiseudun kaltai-sia muuttovoittoalueita. Suuret kaupunkiseu-dut ovat mäaärällisesti muuttovoittoisia, mikä kertoo nopeasti tulkittuna elinvoimaisuudesta, mutta tulo- ja lähtömuuttajien poikkeava ra-kenne kaupunkiseudun sisällä keskuskaupun-kien ja kehyskuntien välillä aiheuttaa vakavia haasteita tulevalle kehittämiselle.

Muuttoliikkeen taloudellisia, sosiaalisia ja demografisia vaikutuksia voidaan tutkia niin määrällisestä kuin laadullisesta näkökulmasta. Määrälliset tarkastelut liittyvät usein alueen tulo-, lähtö- ja nettomuuttojen määrään kuu-kausitasolla, neljännesvuosittain tai vuosittain. Määrälliset poikkileikkausluvut ovat kuiten-kin vain jäävuoren huippu, jonka perusteella ei voi tehdä kuin karkeita johtopäätöksiä alueen muuttovetovoimasta. Jos halutaan päästä nu-meroiden taakse, on pureuduttava muuttajien

yksilöllisiin laadullisiin ominaisuuksiin, ku-ten esimerkiksi ikään, työmarkkina-asemaan, tulo- ja koulutustasoon sekä tulo- ja lähtö-muuttajien profiiliin.

Muuttoliike kytkeytyi vahvasti kuuden kaupunkiseudun kehitykseen 2000-luvun en-simmäisen vuosikymmenen aikana. Suomen aluerakenne repeytyi väestöllisestä näkö-kulmasta 2000-luvulla kasvaviin, supis-tuviin ja kriisiytyviin kuntiin. 2010-luvun taitteessa yhdeksän kymmenestä suomalai-sesta asui taajamissa, jotka peittivät vain alle kolme prosenttia Suomen maapinta-alasta. Kolme viidestä suomalaisesta asui 10 suu-rimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viides-tä 20 suurimmalla kaupunkiseudulla. Kas-vavat alueet sijaitsivat maantieteellisesti yhä pienemmällä alueella. Väkiluku kasvoi enää joka kolmannessa kunnassa ja seutukunnas-sa. Muuttovoittoa sai vähemmän kuin joka kolmas seutu. Kahdestakymmenestä muut-tovoittoisesta seudusta 16 sijaitsi Helsingin- Turun-Tampereen-Lahden ja Loviisan muo-dostaman alueen sisäpuolella. Muuttovoittoi-

1 :: Johdanto

:: 4

sen ”taikapiirin” ulkopuolelle jäivät vain Ou-lun, Jyväskylän, Kuopion ja Seinäjoen seudut. 20 suurinta kaupunkiseutua saivat yhteen-sä noin 200 000 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2000–2011.

Väestönkasvu, muuttovoitot, talouskasvu, tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen ja eri toimialojen arvonlisäys keskittyivät suuriin kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille 2000-lu-vulla. Maan sisäisen muuttoliikkeen seurauk-sena osaaminen ja inhimillinen pääoma kasau-tuivat alueellisesti. Kehitys oli päinvastainen pienillä kaupunkiseuduilla ja maaseudulla, varsinkin negatiivisen luonnollisen väestön-kehityksen ja muuttotappioiden seurauksena.

Klassisten taloudellisten muuttoliiketeo-rioiden mukaan yksilöiden muuttoja ohjaa-vat alueiden väliset työllisyys- ja palkkaerot, jolloin ihmiset hakeutuvat korkean työt-tömyyden ja matalan palkkatason alueilta korkean työllisyyden ja palkkatason alueille. Yksilönäkökulmasta asia ei ole näin yksioi-koinen, vaan muuttopäätökseen vaikuttavat samanaikaisesti useat muut tekijät. Muutto-päätöstä tehdessä lasketaan kaikki inhimilli-set, taloudelliset ja muut tekijät yhteen ja sen perusteella tehdään päätös, onko parempi muuttaa vai jäädä paikoilleen. Muuttopäätös on aina yksilöllinen valinta, jonka seurauk-sena yksilöt saattavat muuttaa myös ”vää-rään suuntaan” eli niin sanotuille muuttotap-pio- tai taantuville alueille. Muuttopäätösten seurauksena syntyy inhimillisten pääoman virtoja, jotka johtavat työn, asumisen ja mui-den preferenssien ohjaamina esimerkiksi väestön keskittymiseen määrätyille alueille. Perusoletus on se, että yksilö hankkii ensin inhimillistä pääomaa ja valitsee sen jälkeen

missä tulee asumaan. Muutot alueelta toi-selle merkitsevät siis inhimillisen pääoman siirtymistä alueiden välillä.

1.1 :: TUTKIMUSAINEISTOAnalyysin tutkimusaineiston muodostavat Ti-lastokeskuksen avoimet tilastot ja maksulliset tilastotietokannat ja -rekisterit. Kaupunkiseu-tujen yleiseen kilpailukykyyn liittyvät tiedot perustuvat Turun yliopiston kauppakorkea-koulun Porin yksikön tekemään dataan, jonka yhteyteen lisättiin yksi uusi mittari.

Muuttoliikettä koskevat määrälliset tiedot perustuvat Tilastokeskuksen StatFin –tieto-kannan vuositaulukoihin vuosien 2000–2011 välisenä aikana.

Muuttoliikkeen rakennetta koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Muuttajien taus-tatiedot tietokannan vuositaulukoihin vuosien 2000–2010 välisenä aikana. Vuosi 2010 on viimeisin käytettävissä oleva tilastovuosi.

Lisäksi analyysin yhteydessä hyödynnet-tiin muita Tilastokeskuksen väestökehityk-seen ja muuttoliikkeeseen liittyviä tilastotieto-ja sekä muita käytettävissä olevia kirjoittajan omia ja muiden tekemiä muuttoliikkeeseen liittyviä tutkimuksia, selvityksiä, kartoituksia ja analyysejä.

1.2 :: ANALYYSIN TAVOITTEETAnalyysin keskeisenä tavoitteena oli integroi-da yhteiseksi kokonaisuudeksi toisiinsa mää-rällistä ja rakenteellista tilastotietoa. Määräl-lisiin aineistoihin tukeutuminen johtaa usein pinnallisiin ja tulkinnanvaraisiin tuloksiin varsinkin silloin jos analyysin aikajänne käsit-

tää lyhyen ajanjakson tai analyysin kohteena oleva alue on väestömäärältään pieni. Määräl-lisiä aineistoja käyttämällä ei voida myöskään tehdä luotettavia johtopäätöksiä etenkään kuntatalouden, sosiaalisen ja demografisen kehityksen näkökulmasta. Luotettavien joh-topäätösten tekemiseksi on analysoitava muuttoliikkeen määrällisiä ja laadullisia ominaisuuksia samanaikaisesti kuudella kaupunkiseudulla.

Alueiden kannalta kriittinen kysymys on, keitä ovat tulo- ja lähtömuuttajat taloudel-lisilta, sosiaalisilta ja demografisilta omi-naisuuksiltaan ja mitä seurausvaikutuksia muuttajien rakenteesta on kuntatalouteen ja väestörakenteeseen lyhyellä, keskipit-källä ja pitkällä aikavälillä.

Alueiden demografiseen kehitykseen liittyviä luotettavia johtopäätöksiä voidaan tehdä, jos analyysin aikajänne on vähintään viisi vuotta. Tämän analyysin aikajänteenä on määrällisten aineistojen osalta vuodet 2000–2011 ja rakenteellisten ominaisuuksien osalta 2000–2010.

1.3 :: ANALYYSIN KOHTEENA OLEVAT KAUPUNKISEUDUTAnalyysin kohteena olivat Helsingin seutu-kunnan (metropolialueen) jälkeen asukaslu-vultaan seuraavaksi suurimmat kaupunkiseu-dut: Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion seutukunnat. Porin seutu-kunta kuuluisi asukasluvultaan 7:nneksi suu-rimpana seutukuntana em. joukkoon, mutta ei ole tämän analyysin kohteena. Selvityksen kohteena olevan kuuden kaupunkiseu-dun alueella asui joka neljäs suomalainen

(26,3 %) eli 1,42 miljoonaa asukasta. Kuu-den kaupunkiseudun väkiluku kasvoi noin 148 000 asukkaalla vuosien 2000–2011 välisenä aikana. Väkiluku kasvoi kaikkien väestönkehityksen osa-tekijöiden ansiosta: luonnollinen väestönlisäyksen osuus oli 40 %, maan sisäisen muuttoliikkeen 43,9 % ja netto-siirtolaisuuden 16,1 %.

Alueittain tarkasteltuna määrällisesti eni-ten kasvoi Tampereen seutukunta, jonka väes-tönlisäys oli noin 50 000 asukasta. Oulun seu-dun lisäys oli 42 000, Turun seudun 22 000, Jyväskylän seudun 21 000, Kuopion seudun 7 000 ja Lahden seudun 5 000 asukasta.

Analyysin kohteena oli 52 kuntaa eli joka kuudes Manner-Suomen kunta. Analyysin kuntajoukko oli demografisen kilpailuky-vyn näkökulmasta positiivisesti vino otos suomalaisista kunnasta, sillä varsinkin analyysin 46 kehyskuntaa olivat niin muut-toliikkeen määrän kuin rakenteen näkö-kulmasta eräänlaista ”kuntakentän valio-joukkoa” kaikilla käytetyillä mittareilla.

Jokaista toiminnallista kaupunkiseutua analysoitiin kunnittain erikseen sekä mää-rällisten että rakenteellisten indikaattorien perusteella. Lopuksi verrattiin kuuden kau-punkiseudun demografista kilpailukykyä toisiinsa sekä erikseen keskuskaupunkien ja kehyskuntien suhdetta toisiinsa. Tulokset esi-tetään koostetaulukoissa niin absoluuttisina kuin suhteellisinakin lukuina. Jälkimmäiset esitetään aidon vertailun mahdollistamiseksi pääsääntöisesti promilleina keskiväkiluvun tuhatta asukasta kohden väestötieteen tutki-musperinteen mukaisesti.

Selvityksessä käytetty alueluokittelu pe-rustui vuoden 2011 aluejakoon. Vuosien

1 ::

Johd

anto

:: 5

2000–2011 aikana toteutuneet kuntaliitokset otettiin takautuvasti huomioon. Lisäksi Ou-lun (Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Oulunsa-lo ja Yli-Ii) ja Kuopion (Kuopio, Nilsiä ja Maaninka) seuduilla huomioitiin erikseen tulossa olevat kuntaliitokset ja ne esitetään taulukoissa Uuden Oulun ja Uuden Kuopion nimikkeillä.

1.4 :: KESKEISET KÄSITTEETAlueella tarkoitetaan Tilastokeskuksen vi-rallisen alueluokituksen mukaista kuntaa tai seutukuntaa. Keskuskaupunki tarkoittaa alu-een suurinta kaupunkia ja kehyskunnat kes-kuskaupungin ympäristökuntia, jotka ovat kiinteässä toiminnallisessa yhteydessä kes-kuskaupunkiin mm. pendelöinnin, asioinnin ja muuttoliikkeen näkökulmasta.

Nettomuutto tarkoittaa tulo- ja lähtömuu-ton välistä erotusta. Nettosiirtolaisuus kuvaa maahan- ja maastamuuton välistä erotus-ta. Maassamuutto tarkoittaa kuntien välis-tä muuttoliikettä maan rajojen sisäpuolella, siirtolaisuus taas maan rajat ylittävää muut-toliikettä. Muuttojen määrällinen kehitys ilmaistaan absoluuttisina lukuina ja suhteelli-nen kehitys joko prosentteina tai promilleina suhteessa keskiväkilukuun. Keskiväkiluku on erikseen määritellyn alueen väkiluvun keski-arvo erikseen määriteltynä aikana.

Muuttoliikkeen valikoivuudella tarkoite-taan tulo- ja lähtömuuttajien ominaisuuksien tai profiilien välillä olevia eroja. Muuttajien omaisuuksien välillä olevia eroja voidaan tutkia muun muassa työmarkkina-aseman, muuttojen suuntautumisen, ikä-, koulutus- ja

tulorakenteen osalta. Työmarkkina-asema tai pääasiallinen toiminta ilmaisee henkilön työmarkkina-aseman muuttoajankohtana. Työmarkkina-asema voi olla työllinen (työs-sä oleva), työtön tai työvoiman ulkopuolinen (lapsi, eläkeläinen, opiskelija, varusmies, muu työvoimaan kuulumaton tai tuntematon). Kou-lutusaste perustuu Tilastokeskuksen yleiseen luokitukseen, jossa erotetaan toisistaan perus-asteen, keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Muuttojen tulo- ja menovaikutuksilla tarkoitetaan sitä, että jokainen muuttaja ai-heuttaa sekä tulo- ja menovaikutuksia niin luovuttavalle kuin vastaanottavalle kunnalle. Tulovaikutukset liittyvät verotuloihin, vero-tulotasaukseen ja valtionosuuksiin ja meno-vaikutukset julkisten palveluiden kysyntään, palvelutuotantoon, infrastruktuuriin, asuin- ja tonttitilan tarpeeseen jne. Kaikki keskeisimmät tulo- ja menovaikutukset liittyvät kytkeytyvät muuttajan työmarkkina-asemaan. Tulokertymä tarkoittaa jonkun alueen kaikkien tulo- ja läh-tömuuttajien kalenterivuoden aikana kertyneitä kaikkia tuloja (valtionveronalaiset tulot, kun-nallisveronalaiset tulot, yrittäjätulot ja muut tu-lot). Alueen tulokertymä saadaan vähentämällä kaikkien tulomuuttajien kaikki tulot kaikkien lähtömuuttajien kaikista tuloista. Tulokertymä voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Kes-kimääräiset tulot ilmaisevat alueen kaikkien tulo- tai lähtömuuttajien keskimääräiset tulot kalenterivuoden aikana.

1 ::

Johd

anto

:: 6

2 :: Muuttoliikkeen erityispiirteet 2000-luvullaSUOMESSA TEHTIIN keskimäärin noin 850 000 muuttoa vuodessa vuosina 2000–2011. Neljä viidestä muutosta oli niin sanottuja lähimuuttoja eli muutot tapahtuivat joko oman kunnan sisällä tai saman kaupunkiseu-dun sisällä. Vain yksi viidestä muutosta oli niin sanottu kaukomuutto, jolloin ylitettiin maakuntien välinen raja. Kaukomuutot ovat luonteeltaan niin sanottuja aitoja muuttoja, jon-ka seurauksena vaihtuvat muuttajan asuin- tai työpaikka tai päivittäinen elinpiiri. Asumis- ja ympäristöperustaiset lähimuutot ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti 1970-luvun puolivälistä alkaen.

Kaksi kolmesta muuttajista oli nuoria ja nuoria aikuisia (alle 35-vuotiaita). Muut-tomotiivit liittyivät ensisijaisesti asumispe-rusteisiin (asuminen, asuin- ja elinympäristön viihtyvyys jne.) ja toissijaisesti työhön tai opis-keluun. Muutot kytkeytyivät pääsääntöisesti elinvaiheissa tapahtuviin muutoksiin.

Kuntien välinen muuttoliike oli viisi-vuotisjaksoittain tarkasteltuna vuosina 2005–2009 niin määrällisesti kuin suh-teellisesti vilkkaampaa kuin koskaan

aikaisemmin. Muuttoliikkeen kasvu tuli esiin kaikissa ikäryhmissä.

Vuonna 2011 rikottiin kaksi aikaisempaa muuttoennätystä: kuntien välinen muuttoliike

oli määrällisesti suurempaa kuin kertaakaan vuoden 1994 jälkeen ja nettosiirtolaisuuden muuttovoitto oli korkeampi kuin koskaan aikaisemmin.

Vuosi Kuntien välinen muutto

Kuntien sisäinen muutto

Maahanmuutto Maasta-muutto

Netto- siirtolaisuus

2000 243 034 544 690 16 895 14 311 2 584

2001 263 989 594 609 18 955 13 153 5 802

2002 256 382 577 888 18 113 12 891 5 222

2003 255 502 593 589 17 838 12 083 5 755

2004 265 157 599 494 20 333 13 656 6 677

2005 274 672 617 327 21 355 12 369 8 986

2006 272 280 593 286 22 451 12 107 10 344

2007 278 907 589 363 26 029 12 443 13 586

2008 268 524 561 549 29 114 13 657 15 457

2009 263 646 571 617 26 699 12 151 14 548

2010 270 688 568 997 25 636 11 905 13 731

2011 281 537 594 140 29 481 12 660 16 821 LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

TAULUKKO 1. MAAN SISÄINEN MUUTTOLIIKE JA SIIRTOLAISUUS VUOSINA 2000–2011

:: 7

Vain joka kolmas kunta tai seutukunta sai määrällistä muuttovoittoa koko maassa 2000-luvulla. Kuuden kaupunkiseudun 52 kuntaa muodostavat väestönkehityk-seltään täysin poikkeavan joukon muusta maasta: maan sisäisestä muuttoliikkeestä sai muuttovoittoa 45 kuntaa, siirtolaisuu-desta 51 kuntaa ja luonnollisesta väestön-lisäyksestä 38 kuntaa. Maassamuutto oli negatiivinen vain kuudessa Lahden seudun ja yhdessä Jyväskylän seudun kunnassa. Siir-tolaisuuden osalta muuttotappiota sai vain 10 kuntaa koko maassa, joista yksi oli Oulun-salo Oulun seudulla.

Kunnittain tarkasteltuna eniten määräl-listä muuttovoittoa saivat maan sisäises-tä muuttoliikkeestä Tampere (9836), Oulu (7341), Espoo (7245) ja Seinäjoki (4189). Neljän muuttovoittoisimman kaupungin vä-estöpohjaan suhteutettuna Seinäjoen muut-tovetovoima oli ylivertainen: Seinäjoki sai väkilukuun suhteutettuna 3,6 kertaa enem-män muuttovoittoa kuin Tampere ja 2,4 ker-taa enemmän kuin Oulu. Jos Tampere olisi saanut samassa suhteessa muuttovoittoa kuin Seinäjoki, niin muuttotase olisi noussut perä-ti 35 000 henkilöön.

Kunnittain eniten muuttovoittoa suh-teessa keskiväkilukuun saivat Liminka (Oulun seutu), Pirkkala (Tampereen seu-tu), Vesilahti (Tampereen seutu) ja Masku (Turun seutu).

Sijainti ja saavutettavuus korostui-vat kaikessa. Vuosina 2000–2011 kaikki nopeimmin kasvaneet kunnat sijaitsivat joko maantie- ja rautatieverkoston varrel-la, solmupisteissä tai niiden välittömällä vaikutusalueella.

Muuttovoittoa saaneet kunnat keskittyivät maantieteellisesti yhä pienemmälle alueelle. Muuttovoittoa saivat eniten suuret kasvukes-kukset ja niiden kehyskunnat, Helsingin ja Tampereen laajenevan vaikutusalueen kun-nat ja pistemäisesti yksittäiset paikkakunnat. Merkittävää määrällistä muuttovoittoa saaneet kunnat sijaitsivat Seinäjoen, Jyväskylän ja Kuopion seutuja lukuun ottamatta Helsingin, Tampereen, Turun tai Oulun vaikutusalueella.

Siirtolaisuuden osuus väestönkasvussa on noussut suuremmaksi tekijäksi kuin maan si-säinen muuttoliike jo joissakin kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla. Nettosiirtolaisuudesta saivat muuttovoittoa käytännössä kaikki kunnat (pois

lukien 10 kuntaa, jotka saivat marginaalisen muuttotappion siirtolaisuudesta).

Muuttoliikkeen kasvu tuli esiin kaikis-sa ikäryhmissä. Nuorempien ikäryhmien (15–19, 20–24) muutot suhteessa ikäryhmän kokoon kaksinkertaistuivat 1980-luvun puoli-väliin verrattuna. Kaikkien ikäryhmien muut-toalttius on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 1995 jälkeen.

2.1 :: POSITIIVISEN KASVUN KEHÄ MUUTTOLIIKKEESSÄMuuttoliikettä ja muuttoja voidaan analy-soida niin sanotun positiivisen kasvun ke-

hän vaiheiden kautta, jossa yksi positiivinen muutostekijä johtaa toiseen, joka johtaa taas kolmanteen ja niin edespäin kehämäisesti. Positiivisten vaikutusten kehä lukkiutuu ja kasvu ruokkii uutta kasvua. Alue voi joutua vastaavasti myös negatiivisen kasvun kehäl-le, jolloin samat vaiheet etenevät päinvastai-seen suuntaan eli työpaikkojen väheneminen johtaa aktiivi-ikäisten poismuuttoon, mark-kinoiden supistumiseen, vetovoiman laske-miseen, edelleen lisääntyviin poismuuttoihin ja niin edespäin vahvistaen alueen negatii-vista kokonaiskehitystä.

Nämä vaiheet voidaan jakaa kuuteen eri vaiheeseen:

I

KUVIO 1. KUNTIEN VÄLINEN MUUTTOLIIKE IKÄRYHMITTÄIN VUOSINA 1986–2011 (PROMILLEA TUHATTA ASUKASTA KOHDEN)

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

2 ::

Muu

ttolii

kkee

n er

ityisp

iirte

et 2

000-

luvu

lla

250

200

150

100

50

0

Promillea

15-19v

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

20-24v 25-29v30-34v 35-39v 60-64v

*) Vuonna 1994 voimaan tullut kotikuntalaki mahdollisti opiskelijoiden kirjautumisen opiskelupaikkakunnilleen.

*)

:: 8

Uudet työpaikat syntyvät sinne, mis-sä on osaavaa työvoimaa, vetovoi-mainen toimintaympäristö ja hyvät tulevaisuuden toimintaedellytykset.

II Uudet työpaikat lisäävät aktiivi-ikäisten eli osaavan ja ammattitaitoi-sen työvoiman muuttoa alueelle.

III Alueen markkinat kasvavat ja laa-jenevat: toisin sanoen mitä enemmän alueelle muutetaan, sitä enemmän alueen markkinat kasvavat.

IV Alueen vetovoima lisää edelleen muuttoliikettä. Ihmiset muuttavat sinne missä on työpaikkoja tai missä koetaan olevan tulevaisuudessa työ-mahdollisuuksia.

V Alueen markkinat kasvavat ja laa-jenevat jälleen kasvavan vetovoiman ja mahdollisuuksien vuoksi.

VI Alueelle syntyy uusia työpaikkoja alkuperäisen päätoimialan ympärille.

2.2 :: KASVUETUJEN VIISI NÄKÖKULMAA ALUEELLISESSA VÄESTÖNKEHITYKSESSÄAlueiden kasvuun vaikuttavia tekijöitä (kas-vuetuja) voi tarkastella viidestä eri näkökul-masta, joissa saavutettavuus on ikään kuin sisäänrakennettu tekijä. Tämä korostuu erityi-sesti kahden ensimmäisen kasvuedun kohdalla (so. alku- ja sijaintietu). Nämä kasvuedut ovat:

1. Alkuetu: alue saa puolelleen al-kuedun historiallisen kehityksen, tapahtumien tai sattuman ansiosta. Alkuetu syntyy aluksi erinomaiseen luonnonmaantieteelliseen sijainnin ansiosta. Alkuetua vahvistaa kes-kittymiskehitys. Alueen kasvukehä laajenee ja lukkiutuu aikaisemmin kuvatulla tavalla positiivisen kasvun kehäksi. Hyviä esimerkkejä alkuedun kaupungeista ovat kaikki kuuden kaupunkiseudun keskuskaupungit, erityisesti Turku, Tampere ja Oulu.

2. Sijaintietu: perustuu alueen opti-maaliseen sijaintiin suhteessa muihin keskittymiin. Sijaintietua tukee saa-vutettavuus eli hyvät maantie-, rauta-tie-, lento-, satama- ja muut väylä- ja liikennekäytäväyhteydet. Sijaintietu tuli hyvin esiin luvun 2. alkuosas-sa, jossa käytiin läpi nopeimmin 2000-luvulla kasvaneita kuntia: kaik-ki sijaitsivat joko maantie- ja rauta-tieverkoston solmupisteissä tai niiden vaikutusalueella. 3. Demografinen etu: perustuu alu-een positiiviseen väestönkehityk-seen, joka pitää sisällään luonnollisen väestönlisäyksen ja muuttoliikkeen (maassamuutto ja siirtolaisuus).

4. Rakennettu eli strateginen etu: perustuu alueen tietoisiin strategi-siin valintoihin ja pitkäjännitteiseen kehittämiseen, jolloin alue panostaa järjestelmällisesti valittuihin pai-

nopisteisiin tulevaisuuslähtöisesti alueen yhteisen edun näkökulmasta. Positiivinen uusiutuminen käynnis-tyy usein sisäisen tai ulkoisen shokin seurauksena. Ennakointiherkkyys korostuu. Saavutettavuus korostuu rakennetun edun kohdalla, mikä tänä päivänä tarkoittaa erityisesti nopea rauta- ja maantieverkostoa.

5. Mentaalinen etu: perustuu alueen tahtotilaan. Positiivisten mielikuvien luominen korostuu. Onnellisilla sat-tumilla, tapahtumilla ja ulkopuolisilla päätöksillä on iso merkitys. Pienestä tai vähäpätöisestä voi kasvaa vähitel-len isoa ja merkittävää jne.

2 ::

Muu

ttolii

kkee

n er

ityisp

iirte

et 2

000-

luvu

lla

:: 9ALUEELLISELLA KILPAILUKYVYLLÄ tar-koitetaan alueiden kykyä synnyttää, houku-tella ja ylläpitää toimintaa, joka lisää alueen taloudellista ja sitä kautta syntyvää ja lisäänty-vää alueellista kokonaishyvinvointia.

Kilpailukykyisellä alueella on ominaisuuk-sia, joiden avulla se voi osallistua kilpailuun muiden alueiden kanssa. Kilpailuetua mui-hin alueisiin nähden saavutetaan, jos alue pystyy tuottamaan jonkin sellaisen ominai-suuden, jonka avulla se erottuu edukseen muista alueista.

Alueellista kilpailukykyä voidaan tarkastel-la myös esimerkiksi yritysten sijaintipaikka- ja investointipäätösten näkökulmasta. Aluetta voidaan pitää kilpailukykyisenä, mikäli sillä on ominaisuuksia, joita yritykset pitävät tär-keinä sijoittumispäätöstä tehtäessä. Kilpai-lukyky kuvaa silloin yritysten ja työvoiman toimintaympäristöä, kykyä ylläpitää alueella

jo sijaitsevien yritysten toimintaedellytyksiä ja houkutella alueelle uusia yrityksiä.

Alueen pitkäjänteinen menestyminen on kuitenkin hyvin monesta asiasta kiinni. Sii-hen vaikuttavat kaikki alueen toimijat; sen asukkaat, yritykset, yhteisöt ja julkinen valta. Myös alueen sijainnilla, sen liikenneyhteyk-sillä ja -verkostoilla on suuri merkitys. Alueet eivät voi toimia eristyksissä, vaan kunkin alueen menestymiseen vaikuttavat suuressa määrin maan muiden alueiden ja ulkomaiden vaikutus. Alueiden taloudet ovat osa kansainvälistä talout-ta, jossa kaikkien toimijoiden päätöksillä ja toi-minnalla on vaikutusta toisiinsa. Menestymisen edellytykset muuttuvat ajan kuluessa ja osa voi muuttua hyvinkin nopeasti.

Seuraavassa osiossa tarkastellaan kuu-den kaupunkiseudun kilpailukykyä kuuden muuttujan valossa. Analyysi perustuu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksi-

kön (Saku Vähä-Santanen ja Ari Karppinen) kehittämään ’Seutukuntien kilpailukykymit-taristoon’, jossa voidaan vuosittain verratta seutujen kilpailukykyä ja sijoitusta suhteessa toisiinsa valituilla muuttujilla. Analyysissä jokaiselle seutukunnalle lasketaan muuttuja-kohtainen indeksiarvo. Sen jälkeen jokaisen seudun indeksilukua verrataan kaikkien seu-tukuntien keskimmäiseen arvoon eli mediaa-niin. Mediaania käyttämällä voidaan poistaa suurimmat poikkeamat seutujen välillä toisin kuin esimerkiksi keskiarvoa käyttämällä.

Vertailun vuoksi analyysiin otettiin mu-kaan koko maan 12 suurinta kaupunkiseutua eli kaikki ne kaupunkiseudut, joiden asukas-luku ylittää 100 000 asukasta. Suuret kau-pungit ja kaupunkiseudut ovat avainasemas-sa kansantalouden kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. 12 suurinta kaupunkiseutua tuottivat 67,9 % Suomen bruttokansantuot-

3 :: Suurten kaupunkiseutujen kilpailukykyanalyysi

:: 10

teesta, niiden alueella asui 61,8 % koko maan väestöstä ja niissä sijaitsi 66,4 % koko maan työpaikoista vuonna 2010. Suuret kau-punkiseudut muodostavat näin ollen keske-nään hyvän vertailujoukon.

Analyysiin valitut kilpailukykymuuttu-jat ovat työllisyysaste, korkea-asteen kou-lutettujen osuus väestöstä, teollisuusvaltai-suus, työn tuottavuus, yritysdynamiikka sekä muuttovetovoima.

Lopuksi analysoitiin eri alueiden kilpailuky-kyä kokonaisuuksina näiden kuuden osatekijän valossa sekä pohdittiin lyhyesti muita alueelli-seen kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä.

3.1 :: TYÖLLISYYSASTETyöllisyysaste on työllisten eli työssä käyvien prosenttiosuus kokonaisväestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. Työllisyysaste kuvastaa sitä, missä määrin alueen työikäinen väestö osallistuu alu-eellisen tuotannon aikaansaamiseen. Korkea työllisyysaste heijastaa suurta osallistumista, jolloin työpanoksen määrä suhteessa alueen työikäisiin on suuri ja korkeampaa alueellisen kokonaistuotannon määrää eli talouskasvua.

Taulukossa 2. esitettiin 12 seutukunnan koko työikäisen väestön lukumäärä, työssä-

käyvän väestön lukumäärä ja seutujen työlli-syysaste prosentuaalisesti sekä näistä lasket-tu työllisyysindeksi.

Helsingin seutukunta (111,62) ylitti työl-lisyysasteen osalta selkeästi mediaanin. Tau-lukossa yli 110 indeksiin ylsivät työllisyys-asteiltaan myös Vaasan seutukunta (111,46). 100 ja 110 indeksin välille sijoittuivat Seinä-joki, Turku, Tampere, Kuopio, Pori, Jyväs-kylä sekä Oulu.

Työllisyysasteeltaan mediaanin alle jäivät Lappeenranta, Lahti ja Joensuu.

Viisi taulukossa ylimpänä olevaa seutu-kuntaa ylittivät koko maan prosentuaalisen

keskiarvon (65 %), ja seitsemän seutukuntaa jäi keskiarvon alapuolelle.

3.2 :: KOULUTTAUTUNEISUUS Koulutustaso eli tässä tapauksessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista kuvasti alueen panostamista osaamiseen. Korkeaa osaamistasoa pidetään yleisesti keskeisenä edellytyksenä sille, että alue menestyy globaalissa kilpailussa. Samalla osaavan työvoiman saatavuus alueella sitoo olemassa olevaa yritystoimintaa alueeseen ja houkuttaa alueelle uutta yritystoimintaa.

TYÖLLISYYSASTE Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980–2010

Työikäinen väestö

Työssäkäyvä väestö

Työllisyys- aste %

Indeksi

Koko maa 3 546 558 2 306 279 65.0 %

Helsingin seutukunta 980 246 685 030 69.9 % 111.62

Vaasan seutukunta 60 641 42 317 69.8 % 111.46

Seinäjoen seutukunta 79 736 53 055 66.5 % 106.28

Turun seutukunta 207 952 135 432 65.1 % 104.02

Tampereen seutukunta 252 567 163 373 64.7 % 103.32

Kuopion seutukunta 28 322 51 919 63.1 % 100.73

Porin seutukunta 87 552 54 976 62.8 % 100.29

Jyväskylän seutukunta 117 556 73 757 62.7 % 100.21

Oulun seutukunta 151 661 949 58 62.6 % 100.00

Lappeenrannan seutukunta 58 591 36 593 62.5 % 99.75

Lahden seutukunta 130 814 81 655 62.4 % 99.70

Joensuun seutukunta 81 386 48 039 59.0 % 94.28LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SEU

TUKU

NTIE

N KI

LPAI

LUKY

KY-

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I

TAULUKKO 2. TYÖSSÄKÄYVIEN OSUUS KOKO VÄESTÖSTÄ KOKO MAAN JA 12 SUURIMMAN SEUTUKUNNAN ALUEELLA SEKÄ TYÖLLISYYSINDEKSI VUONNA 2010

KORKEA-ASTEEN KOULUTETTUJEN OSUUS 15 VUOTTA TÄYTTÄNEESTÄ VÄESTÖSTÄ VUONNA 2010

15 vuotta täyttänyt väestö yhteensä (molemmat sukupuolet)

Korkeasti koulutettujen osuus % 15 vuotta täyttäneistä

Indeksi

Koko maa 4 487 599 17.3 %

Helsingin seutukunta 1 172 178 24.9 % 240.35

Oulun seutukunta 178 666 22.5 % 216.79

Tampereen seutukunta 312 257 20.4 % 197.06

Jyväskylän seutukunta 143 398 20.3 % 195.63

Vaasan seutukunta 77 428 19.5 % 188.27

Turun seutukunta 261 165 19.2 % 185.48

Kuopion seutukunta 101 725 18.3 % 176.19

Joensuun seutukunta 103 502 15.2 % 146.20

Lappeenrannan seutukunta 76 345 14.9 % 143.21

Seinäjoen seutukunta 102 295 13.2 % 127.55

Lahden seutukunta 170 511 13.1 % 126.46

Porin seutukunta 116 706 12.8 % 122.94

TAULUKKO 3. KORKEASTI KOULUTETTUJEN OSUUS TYÖIKÄISESTÄ VÄESTÖSTÄ KOKO MAAN JA 12 SEUTUKUNNAN ALUEELLA SEKÄ KOULUTTAUTUNEISUUSINDEKSI VUONNA 2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SEU

TUKU

NTIE

N KI

LPAI

LUKY

KY-

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I

3 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

kilp

ailu

kyky

anal

yysi

:: 11

Koulutustasoa mittaava kilpailukykymuut-tuja piti sisällään alemman, ylemmän ja tutki-jakoulutuksen tutkinnon suorittaneiden osuu-den 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Alempi korkeakoulututkinto sisälsi AMK-tutkinnot (pl. ylempi AMK), yliopiston kandidaatin tut-kinnot sekä ennen vuotta 1989 suoritetut insi-nöörin tutkinnot. Ylempi korkeakoulututkinto sisälsi maisteritason tutkinnon suorittaneet (myös ylempi AMK). Tutkijakoulutusluok-kaan kuuluvat ovat suorittaneet joko lisensiaa-tin tai tohtorin tutkinnon.

Taulukossa 3. esitettiin vuoden 2010 tilastoihin perustuen koko maan ja 12 suu-rimman seutukunnan työikäisen väestön lukumäärä, korkeasti koulutetun työvoiman prosentuaalinen osuus koko työväestöstä sekä näiden perusteella laskettu kouluttau-tuneisuus-indeksi.

Helsinki erottui selkeänä ykkösenä kor-kea-asteen koulutettujen määrällään (indeksi 240,35) maan muista alueista. Hyvänä kakko-sena tuli Oulu, jonka indeksi oli 216,79.

Sen jälkeen tulevat seutukunnat voidaan jakaa viiteen kategoriaan; Tampere (197,06) ja Jyväskylä (195,63) lähes yhtä suuria kol-mannella sijalla, neljänsinä Vaasa ja Turku (>180), viidentenä Kuopio (>170), Joensuu ja Lappeenranta toiseksi alimpana (>140), Seinäjoki, Lahti ja Pori kouluttautuneisuus-asteeltaan selkeästi matalimpina (<130).

Kaikki tässä analyysissä olevat seutukun-nat ylittivät kuitenkin selkeästi mediaanin. Kouluttautuneisuudessa oli siis melko suuria eroja eri alueiden välillä, mikä vaikuttaa mer-kittävästi alueiden kilpailukykyyn joko sitä nostavasti tai laskevasti ylimmän paremmuut-ta korostaen ja alimpia huonontaen.

3.3 :: TEOLLISUUSVALTAISUUSToimialarakennetta ja alueellista erikoistumis-ta kuvaavaksi muuttujaksi valittiin teollisuus-valtaisuus, joka kuvaa teollisuuden osuutta alueen liikevaihdosta. Teollisuuden menes-tyminen kuvaa alueen pärjäämistä globaa-lissa kilpailussa. Teollisuus vastaa merkit-tävästä osasta alueen investoinneista, koska työn tuottavuus on palvelualoja korkeam-paa (Suomessa vuodesta 1995 lähtien noin 2,5-kertainen verrattuna kaikkiin toimialoihin ja palvelualoihin). Teollisuuden alueellisesta keskittymisestä voidaan saavuttaa merkittäviä toimialan sisäisiä ja ulkoisia skaalaetuja.

Teollisuuden keskimääräinen palkkata-so on palvelualoja korkeampi ja teollisuu-den henkilöstön alueellinen ostovoima on korkeampi verrattuna palvelualaan. Tämä kokonaisuudessaan vaikuttaa kerrannais-vaikutuksineen positiivisesti alueen koko-naistuotannon määrään. Jos alueen teolli-nen rakenne on monipuolinen, niin sillä on suhteellisesti hyvä aluetalouden vakaus ja ennustettavuus, erityisesti toimialakohtaisia kysynnän vaihteluita vastaan.

Teollisuusvaltaisuus (teollisuuden osuus alueen arvonlisäyksestä tai liikevaihdos-ta) kuvattiin liikevaihdon osuudella alueen liikevaihdosta, mikä mahdollisti aineis-ton hyödyntämisessä lyhyen tilastoviiveen (n. yksi vuosi). Teollisuusvaltaisuus-muut-tuja kuvasi siis teollisuuden osuuden seutu-kunnan kaikkien toimialojen ja -sektorien arvonlisäyksestä. Jos seutukunnan teollisuu-den arvonlisäys muuttuu mediaanin kanssa samaa vauhtia, ei alueen teollisuuden kilpai-lukyvyn katsota muuttuneen. Jos seutukunnan muutosvauhti poikkeaa maan kaikkien seutu-

kuntien mediaanista, silloin alueen teollisuu-den kilpailukyky joko paranee tai heikkenee riippuen muutoksen suunnasta ja voimakkuu-desta. Teollisuusvaltaisuuden vaikutusmeka-nismit alueen talouskasvuun ovat moninaiset.

Taulukossa 4. esitettiin koko maan sekä 12 suurimman seutukunnan teollisuusval-taisuuteen liittyvät numeeriset kilpailuky-kytekijät; teollisuuden osuus muusta alueen liikevaihdosta.

Vaasa erottui selkeästi teollisuusvaltaisim-pana ja siltä osin tämän osatekijän kannalta kilpailukykyisempänä alueena (149,40).

Pori sijoittui indeksillään toiseksi (119,88).

Lappeenranta, Seinäjoki ja Oulu olivat alueina melko tasaisia indeksien ollessa vä-lillä 105–110. Loput seutukunnat sijoittuvat alle mediaanin.

Selkeästi joukosta erottui Helsinki (57,83) ja Kuopio (45,45), joiden indeksit jäivät selvästi alle mediaanin.

3.4 :: TYÖN TUOTTAVUUSTyön tuottavuusindeksi laskettiin yritysten lii-kevaihdolla henkilötyövuotta kohti. Työn tuot-tavuutta tarkasteltiin edelleen arvonlisäyksen suhteella tehtyihin työtunteihin vuositasolla.

TEOLLISUUSVALTAISUUS VUONNA 2010

Toimialat yhteensä Liikevaihto (1 000 euroa)

Toimialana teollisuus Teollisuuden osuus % Indeksi

Koko maa 356 969 639 118 551 836 33.2 %

Vaasa 7 265 761 4 104 989 56.5 % 149.40

Pori 7 520 585 3 409 286 45.3 % 119.88

Lappeenranta 4 360 213 1 812 704 41.6 % 109.94

Seinäjoki 6 320 078 2 543 877 40.3 % 106.44

Oulu 11 719 395 4 697 334 40.1 % 105.99

Tampere 22342085 7 860 186 35.2 % 93.03

Joensuu 4 476 166 1 549 673 34.6 % 91.55

Lahti 8 873 757 3 068 822 34.6 % 91.45

Turku 17 265 792 5 297 767 30.7 % 81.14

Jyväskylä 7 317 816 2 056 529 28.1 % 74.31

Helsinki 159 767 573 34 937 869 21.9 % 57.83

Kuopio 4 534 313 779 399 17.2 % 45.45

TAULUKKO 4. KOKO MAAN JA 12 SUURIMMAN SEUTUKUNNAN TEOLLISUUDEN LIIKEVAIHDON OSUUS KOKO ALUEEN LIIKEVAIHDOSTA SEKÄ TEOLLISUUSINDEKSI VUONNA 2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SEU

TUKU

NTIE

N KI

LPAI

LUKY

KY-

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I

3 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

kilp

ailu

kyky

anal

yysi

:: 12

Tarkastelun kohteena olivat kaikki toimialat ja sektorit, yksityinen ja julkinen yhteensä.

Työn tuottavuus (arvonlisäys/tehdyt työ-tunnit) osoittavat alueen ja sen yritysten työl-listen työpanoksen ”laadun” parantumista ja siten myös sen vaikutusta alueensa talous-kasvuun. Käytännössä Suomen talouskasvu (BKT/asukas-kasvu) on viimeisen sadan vuo-den aikana perustunut tutkimusten mukaan lä-hes yksinomaan työn tuottavuuden kasvulle, ei työpanoksen määrälliseen kasvuun.

Työn tuottavuutta käytetään perustel-lusti usein suoraan toteutuneen aluetalou-dellisen kilpailukyvyn mittarina. Aluetasol-

la maatasoa helpompi työvoiman liikkuvuus merkitsee kuitenkin sitä, että alueelliset kas-vuerot (BKT/asukas) voivat tasoittua muutto-liikkeen seurauksena.

Taulukossa 5. esitettiin työn tuottavuut-ta kuvaamaan laskettu indeksi koko maan ja 12 suurimman seutukunnan alueella.

Tuottavuudeltaan paras seutukunta oli Hel-sinki (197), joka erottui selkeästi Vaasasta. Vaa-sa sijoittuu indeksiarvollaan toiseksi (151,7).

Tasavertaisina alueina indeksien mukaan olivat Pori, Tampere ja Oulu.

Työn tuottavuudella mitattuna neljänä alim-pana seutukuntana esiin nousivat Lahti, Jyväs-

kylä, Joensuu (kaikkien indeksi 102) sekä näis-tä heikoimpana erottuen Kuopio (95,1), joka jäi ainoana vertailussa olevista kaupungeista alle kaikkien seutukuntien mediaanin.

3.5 :: YRITYSDYNAMIIKKAYrittäjyyttä kuvaavaksi osaindeksiksi valittiin yritysdynamiikka-indeksi, joka muodostui aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä suh-teessa koko alueen yrityskantaan. Indeksi ku-vaa siis yritysrakenteen uudistumista. Yritys-dynamiikka-indeksi laskettiin suhteuttamalla vuoden aikana alueella aloittaneiden ja lopet-

taneiden yritysten summa alueen yrityskan-taan. Yritysdynamiikan kasvu kuvastaa alueen yrityskannan uusiutumista kilpailukykyisem-mäksi, sillä tällöin uusia yrityksiä perustetaan ja elinkelvottomia lopetetaan. Mitä korkeampi yritysdynamiikka-indeksi oli, sitä enemmän uusiutumista tapahtui vuoden aikana.

Yritysdynamiikka osoittaa onnistuneen aluetalouden rakennemuutoksen vaikutusta alueelliseen kilpailukykyyn. Alueen, jolla on suuri yrityskannan uudistumiskyky eli syntyy paljon uusia yrityksiä ja saman-aikaisesti heikompia yrityksiä poistuu markkinoilta, kykenee vastaamaan toi-

TYÖN TUOTTAVUUS VUONNA 2010

Toimialat yhteensä Liikevaihto / henkilöstö (1 000 euroa)

Toimialana teollisuus Indeksi

Helsinki 345.3 592.9 197.0

Vaasa 265.8 425.5 151.7

Pori 224.4 329.9 128.1

Tampere 221.2 289.9 126.3

Oulu 218.2 417.3 124.5

Turku 205.7 296.7 117.4

Lappeenranta 199.0 376.4 113.6

Seinäjoki 199.0 272.9 113.6

Lahti 179.1 202.0 102.2

Jyväskylä 179.0 222.7 102.2

Joensuu 178.7 235.8 102.0

Kuopio 166.6 195.7 95.1

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SEU

TUKU

NTIE

N KI

LPAI

LUKY

KY-

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I

TAULUKKO 5. TYÖN TUOTTAVUUS JA TUOTTAVUUSINDEKSI 12 SUURIMMASSA SEUTUKUNNASSA VUONNA 2010

YRITYSDYNAMIIKKA VUONNA 2010

Aloittaneita yrityksiä Lopettaneita yrityksiä Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten osuus % yrityskannasta

Indeksi

Koko maa 33 162 21 299 16.1 %

Oulun seutukunta 1 194 771 18.6 % 132.04

Helsingin seutukunta 11 036 6 820 17.9 % 127.15

Kuopion seutukunta 589 420 17.3 % 123.07

Tampereen seutukunta 2 454 1 547 17.2 % 122.14

Jyväskylän seutukunta 911 612 16.9 % 119.96

Turun seutukunta 2 083 1 323 16.7 % 118.59

Lahden seutukunta 1 112 871 16.3 % 115.90

Joensuun seutukunta 585 402 15.8 % 112.56

Lappeenrannan seutukunta 441 276 15.0 % 106.26

Porinn seutukunta 715 482 14.4 % 102.35

Vaasan seutukunta 465 306 14.3 % 101.42

Seinäjoen seutukunta 696 439 13.6 % 96.27

TAULUKKO 6. KOKO MAAN JA 12 SUURIMMAN SEUTUKUNNAN ALOITTANEET JA LOPETTANEET YRITYKSET SEKÄ YRITYSDYNAMIIKKA VUONNA 2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SEU

TUKU

NTIE

N KI

LPAI

LUKY

KY-

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I

3 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

kilp

ailu

kyky

anal

yysi

:: 13

mintaympäristön muutoksen aiheuttamiin sopeutuspaineisiin.

Toisaalta korkea yritysdynamiikka voi hei-jastaa myös alueen sisäistä, olemassa olevien yritysten ja uusien innovatiiviseen yritystoi-mintaan kykenevien yritysten vuorovaikutusta, jossa uutta yritystoimintaa syntyy olemassa ole-vien yritysten tietoperusteisten toiminnan ympä-rille ja toisaalta valtaosa yrityspoistumista ovat tietoisia ja haluttuja markkinoilta vetäytymisiä. Ensin mainitun yritysdynamiikkamekanismin ajatellaan heijastavan alueellista ”luovaan tu-hoon” (Schumpeterilainen kasvu) perustuvaa talouskasvua ja perustuvaa talouskasvua. jäl-kimmäisen ”luovaan rakennemuutokseen”.

Taulukossa 6. esitettiin vuoden aikana koko maassa ja 12 suurimmalla seutukunnalla aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten sum-ma suhteutettuna alueen koko yrityskantaan. Laskettu yritysdynamiikka-indeksi kuvasi alueen yritysdynamiikkaa ja uusiutumista.

Oulun seutukunta oli yritysdynamiikassa ykkösenä (132,04).

Seuraavat kolme seutukuntaa sijoittuvat indeksien mukaan tasaisesti. Näistä kolmes-ta kaupungista, Helsinki, Kuopio ja Tampere saavat indeksiarvot väliltä 120–130. Yritys-dynamiikaltaan heikoimpina erottuivat Lap-peenranta, Pori, Vaasa (>100) sekä alimpana Seinäjoki (96,27).

Seinäjoen seutukunta oli yritysdynamii-kaltaan ainoa mediaanin alle jäävä tarkaste-lun alla olevista seutukunnista.

3.6 :: MUUTTOVETOVOIMA Muuttovetovoima kuvasi alueen houkut-televuutta muuttajien näkökulmasta. Alue

voi olla vetovoimainen muuttajien näkökul-masta useasta eri syystä, kuten työpaikkake-hityksen, potentiaalisen työpaikkakehityksen, koulutustarjonnan laajuuden, sijainnin, mieli- tai mainekuvan ansiosta jne.

Muuttovetovoima laskettiin kokonaisnetto-muuton perusteella eli lukuihin laskettiin niin kuntien välinen muuttoliike (maassamuutto) kuin nettomaahanmuutto (siirtolaisuus). Muut-tovetovoima saatiin laskemalla tulo- ja läh-tömuuton erotus ja suhteuttamalla se seudun keskiväkilukuun. Muuttovetovoima ilmaistiin promilleina tuhatta asukasta kohden.

Muuttovetovoima on toimiva mittari kuvaamaan alueen olemassa olevaa ja var-sinkin tulevaa potentiaalia uusien asukkai-den, yritysten ja investointien näkökulmas-ta. Esimerkiksi väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa jatkossa merkittävän menopaineen alueiden ikäsidonnaisiin menoihin ja heiken-tää niin väestöllistä kuin taloudellista huolto-suhdetta. Muuttoliikkeen ja muuttajien suh-teellinen merkitys aluedynamiikassa kasvaa.

Muuttajissa ovat yliedustettuja nuoret, koulutetut ja työuran alkuvaiheessa olevat. Ne seudut ja kunnat, jonne nuori ja osaava työvoima jatkossa sijoittuvat, saavat lähtö-kohtaisesti merkittävän kilpailuedun alu-eiden välisessä kilpailussa. Muuttoliikkeen painottuminen huoltosuhteeltaan optimaali-siin ikäryhmiin lisää maan eri osien välisiä eroja ja kaupunkiseutujen sisäisiä eroja.

Taulukossa 7. esitettiin 12 suurimman seu-tukunnan kokonaisnettomuutto, nettomuutto promilleina keskiväkiluvusta sekä näiden pohjalta laskettu muuttovetovoimaindeksi.

Vaasan seutukunnan indeksiarvo kohosi korkeimmaksi nettomaahanmuuton suuruu-

den vuoksi ollen 108,4.Seuraavaksi sijoittuivat Helsingin (106,4)

ja Tampereen (106,0) seutukunnat.Kaikkien analyysiin osallistuneiden seu-

tukuntien indeksiarvot olivat mediaanin ylä-puolella, joten jokaisen seutukunnan koko-naisnettomuutto oli positiivista.

Tarkastelussa olevista seutukunnista Pori (100,7) ja Lappeenranta (100,8) sijoittuivat alhaisimmiksi indeksin mukaan, kuitenkin ollen hieman mediaanin yläpuolella.

3.7 :: KOKONAISKILPAILUKYKYAiemmin esiteltyjen muuttujien perusteella

laskettiin kokonaiskilpailukykyindeksi, joka oli kuuden muuttujan painottamaton keski-arvo.

Indeksien keskiarvot kuvaavat kunkin alueen kokonaiskilpailukykyä. Muuttove-tovoiman tilastotiedot ovat vuodelta 2011, muiden muuttujien indeksiarvot ovat vuo-delta 2010.

Taulukon 8. mukaan seutukunnista kärkeen sijoittui Helsingin seutukunta (140,06) suurimmaksi osaksi korkeasti kou-lutettujen, työn tuottavuuden sekä muuttove-tovoiman ansiosta.

Vaasan sijoitusta toiseksi (135,11) nosti teollisuusvaltaisuus, työn tuottavuus sekä

MUUTTOVETOVOIMA VUONNA 2011

Kokonaisnettomuutto Nettomuutto % keskiväkiluvusta

Indeksi

Vaasan seutukunta 836 0.89 108.4

Helsingin seutukunta 9 654 0.68 106.4

Tampereen seutukunta 2 399 0.63 106.0

Turun seutukunta 1 749 0.56 105.3

Oulun seutukunta 1 179 0.51 104.9

Jyväskylän seutukunta 878 0.50 104.8

Kuopion seutukunta 599 0.49 104.6

Seinäjoen seutukunta 587 0.47 104.4

Lahden seutukunta 684 0.34 103.2

Joensuun seutukunta 322 0.26 102.5

Lappeenrannan seutukunta 81 0.09 100.8

Porin seutukunta 94 0.07 100.7

TAULUKKO 7. 12 SUURIMMAN SEUTUKUNNAN MUUTTOVETOVOIMAISUUS VUONNA 2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

3 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

kilp

ailu

kyky

anal

yysi

:: 14

muuttovetovoima. Oulun seutukunta oli jo-kaisen kuuden muuttujan osalta mediaanin yläpuolella, mutta erityisesti korkeakou-lutettujen (216,79) sekä yritysdynamiikan (132,04) osuudet olivat poikkeuksellisen vahvoja.

Tampereen seutukunnan vahvuutena oli tasaisuus kaikkien kilpailukykymuuttujien kohdalla. Tampereen seutu ei ollut yhden-kään muuttujan osalta kärjessä, mutta jokai-sen kohdalla kärkijoukossa. Jyväskylässä, Vaasassa sekä Turussa korkeakoulutettujen osuus oli selkeästi mediaanin yläpuolella.

Porin sijoitusta seitsemänneksi (112,38) nosti korkeakoulutettujen osuus, teollisuus-valtaisuus sekä työn tuottavuus.

Kuopion ja Lahden muuttujista esille nou-sivat korkeasti koulutetut sekä yritysdynamiik-

Korkeakoulutetut Teollisuusvaltaisuus Työn tuottavuus Työllisyysaste Yritysdynamiikka Muuttovetovoima Indeksien keskiarvo

Helsingin seutukunta 240.35 57.83 197.0 111.62 127.15 106.4 140.06

Vaasan seutukunta 188.27 149.40 151.7 111.46 101.42 108.4 135.11

Oulun seutukunta 216.79 105.99 124.5 100.00 132.04 104.9 130.70

Tampereen seutukunta 197.06 93.03 126.3 103.32 122.14 106.0 124.64

Turun seutukunta 185.48 81.14 117.4 104.02 118.59 105.3 118.65

Jyväskylän seutukunta 195.63 74.31 102.2 100.21 119.96 104.8 116.19

Porin seutukunta 122.94 119.88 128.1 100.29 102.35 100.7 112.38

Lappeenrannan seutukunta 143.21 109.94 113.6 99.75 106.26 100.8 112.26

Seinäjoen seutukunta 127.55 106.44 113.6 106.28 96.27 104.4 109.09

Joensuun seutukunta 146.20 91.55 102.0 94.28 112.56 102.5 108.18

Kuopion seutukunta 176.19 45.45 95.1 100.07 123.07 104.6 107.52

Lahden seutukunta 126.46 91.45 102.2 99.70 115.90 103.2 106.48

TAULUKKO 8. 12 SEUTUKUNNAN SIJOITTUMINEN KILPAILUKYKYINDEKSIEN KESKIARVOJEN MUKAAN VUONNA 2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS;

SE

UTUK

UNTI

EN

KILP

AILU

KYKY

MIT

TARI

STO

WW

W.S

ATAM

ITTA

RI.F

I (PL

. MUU

TTOV

ETOV

OIM

A)

3 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

kilp

ailu

kyky

anal

yysi

ka. Kuopio jäi teollisuusvaltaisuuden (45,45) osalta selkeästi alle mediaanin, myös työn tuot-tavuus (95,1) jäi mediaanin alapuolella.

:: 15

4 :: Suurten kaupunkiseutujen määrällinen muuttoliikeanalyysi

KUUDEN KAUPUNKISEUDUN alueella asui 1.420.000 ihmistä eli hieman enemmän kuin joka neljäs suomalainen (26,2 %). Kuusi kaupunkiseutua muodostaa yhtä suu-ren asutuskeskittymän kuin metropolialueen 14 kuntaa, jossa asuu 1.370.000 suomalaista (25,3 %).

Kuuden kaupunkiseudun väkiluku kasvoi 147 600 uudella henkilöllä vuosien 2000–2011 välisenä aikana. Väestönlisäys oli keskimäärin 12 299 henkilöä vuodessa. Väestönlisäyksestä luonnollisen väestönli-säyksen osuus oli 40 % ja muuttoliikkeen 60 %. Metropolialueen vastaavat kehityslu-vut antavat hyvän vertailukohdan kuudelle kaupunkiseudulle. Metropolialueen väkiluku kasvoi 158 000 asukkaalla vuosina 2000–2011 eli 13 100 henkilöä vuodessa. Luon-nollisen väestönlisäyksen osuus kasvusta oli 52 % ja muuttoliikkeen 48 %.

Kuudella kaupunkiseudulla maassamuut-to lisäsi väestönkasvua noin kolme kertaa enemmän kuin siirtolaisuus, kun metropo-lialueella väestönlisäyksessä siirtolaisuus

ylitti 5- ja 10-vuotisjaksoittain ensimmäisen kerran maassamuuton.

Kuusi kaupunkiseutua jakautui määräl-lisen väestönlisäyksen perusteella kolmeen

Seutukunta Keskiväkiluku Luonnollinen väestönlisäys

Nettomuutto maan sisäinen

muuttoliike

Nettomuutto siirtolaisuus

YHTEENSÄ

Tampereen 352 843 15 222 27 926 7 149 50 297

Turun 300 369 6 540 9 762 6 209 22 511

Oulun 209 536 24 826 14 545 2 718 42 089

Lahden 199 309 -905 2 243 3 563 4 901

Jyväskylän 165 770 9 024 9 200 2 791 21 015

Kuopion 118 601 4 277 1 070 1 427 6 774

YHTEENSÄ 1 346 428 58 984 64 746 23 857 147 587

TAULUKKO 9. KUUDEN KAUPUNKISEUDUN MÄÄRÄLLINEN VÄESTÖNKEHITYS OSATEKIJÖITTÄIN YHTEENSÄ VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

:: 16

ryhmään. Väestönlisäys oli ylivoimaisesti suurinta Tampereen ja Oulun seuduilla. Tampereen ja Oulun seutujen väestökasvu oli yhteensä noin 92 300 henkilöä. Tampereen väestönkasvu perustui ensisijaisesti vah-vaan muuttovetovoimaan: yli puolet väes-tönlisäyksestä perustui muuttovoittoon maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Oulun seudun väestönlisäys perustui ensisijaisesti luon-nolliseen väestönlisäykseen (59 %).

Toisessa ryhmässä olivat Turun ja Jy-väskylän seudut, joiden väestönlisäys oli yhteensä noin 43 100 henkilöä. Turun seu-dun väestönkasvua selittivät ensisijaisesti muuttovoitot niin maan sisäisestä kuin kan-sainvälisestä muuttoliikkeestä. Turun seudun kohdalla kaikki väestönkehityksen osatekijät olivat tasapainossa suhteessa toisiinsa. Jy-väskylän seudun väestönkasvua selittivät sekä luonnollinen väestönlisäys että maan sisäinen muuttoliike lähes yhtä suurella osuudella. Siirtolaisuuden osuus väestön-lisäyksessä oli vähäinen.

Kolmanteen ryhmään kuuluivat Kuopi-on ja Lahden seudut, joiden väestönlisäys oli merkittävästi vähäisempi kuin muilla suurilla kaupunkiseuduilla. Kuopion ja Lahden väes-tönlisäys oli yhteensä noin 11 700 henkilöä. Kuopion seudun väestönlisäyksen dynaamisin osatekijä on luonnollinen väestölisäys, joka se-litti kaksi kolmasosaa (63,3 %) kasvusta.

Lahden seutu poikkesi kaikista muis-ta kaupunkiseuduista kahdessa asiassa: ensimmäiseksi siirtolaisuus oli väestönli-säyksen tärkein osatekijä ja toiseksi luon-nollinen väestönlisäys oli negatiivinen.

Kaupunkiseutujen keskiväkilukuun ver-rattuna väestö kasvoi suhteellisesti eniten Oulun, Tampereen ja Jyväskylän seuduilla ja vähiten Turun, Kuopion ja Lahden seuduilla. Luonnollisen väestönlisäyksen osuus kas-vussa oli ylivoimaisesti suurin Oulun seudul-la. Maan sisäinen muuttoliike vaikutti eniten väestönkehitykseen Tampereen, Oulun ja Jyväskylän seuduilla. Siirtolaisuuden osuus väestönlisäyksessä oli toistaiseksi vähäinen

kaikilla kuudella kaupunkiseudulla.Kuuden kaupunkiseudun määrällistä väes-

tönkehitystä voidaan edelleen tarkastella niin keskuskaupunkien kuin niiden kehyskuntienkin näkökulmasta. Keskuskaupunkien väkiluku kasvoi noin 80 000 henkilöllä ja kehyskun-tien noin 68 000 henkilöllä vuosien 2000–2011 välisenä aikana. Keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien osalta tilanne oli väestönlisäyk-sen osalta tasapainoisin Tampereen ja Oulun seudulla. Molemmat em. seudut olivat vahvalla kasvu-uralla koko 2000-luvun ajan, mikä ilmeni kasvukehän vaikutusalueen laajenemisena koko

seudulla ja jopa seudun rajat ylittäen. Oulun seu-dulla keskuskaupungin osuus väestönlisäykses-tä oli 54 % ja seudun kehyskuntien 46 %. Uuden Oulun (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo, Oulu ja Yli-Ii) osuus olisi noussut 74 %:iin ja muu seutu olisi jäänyt 26 %:in osuuteen. Tampereen seudulla keskuskaupungin osuus oli 44 % ja ke-hyskuntien 56 %.

Väestönlisäys jakautui keskuskaupun-kien ja kehyskuntien välillä epätasapai-noisimmin Turun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion seuduilla, mutta eri syistä. Keskuskaupungin osuus väestönlisäyksestä

Seutukunta Luonnollinen väestönlisäys

Nettomuutto maan sisäinen muuttoliike

Nettomuutto kansainvälinen muuttoliike

YHTEENSÄ

Tampereen 3,6 6,6 1,7 11,9

Turun 1,8 2,7 1,7 6,2

Oulun 9,9 5,8 1,1 16,7

Lahden -0,4 0,9 1,5 2

Jyväskylän 4,5 4,6 1,4 10,6

Kuopion 3 0,8 1 4,8

YHTEENSÄ 22,4 21,4 8,4 52,2

TAULUKKO 10. KUUDEN KAUPUNKISEUDUN SUHTEELLINEN VÄESTÖNKEHITYS OSATEKIJÖITTÄIN PROMILLEINA TUHATTA ASUKASTA KOHDEN PER VUOSI VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

Alue Luonnollinen väestönlisäys

Nettomuutto maan sisäinen muuttoliike

Nettomuutto siirtolaisuus

YHTEENSÄ

Tampere 6 851 9 836 5 473 22 160Kehyskunnat (Tre) 8 371 18 090 1 676 28 137Turku 964 513 5 192 6 669Kehyskunnat (Tku) 5 576 9 249 1 017 15 840Oulu 13 023 7 341 2 476 22 840Kehyskunnat (Oulu) 11 803 7 204 242 19 249Jyväskylä 7 940 6 747 2 553 17 240Kehyskunnat (Jkl) 1 084 2 453 238 3 775Lahti 530 2 702 2 446 5 678Kehyskunnat (Lahti) -1 435 -459 1 117 -777Kuopio 2 974 863 1 261 5 098Kehyskunnat (Kuo) 1 303 207 166 1 676KESKUSKAUPUNGIT YHTEENSÄ

32 282 28 002 19 401 79 685

KEHYSKUNNAT YHTEENSÄ

26 702 36 744 4 456 67 902

TAULUKKO 11. KUUDEN KESKUSKAUPUNGIN JA NIIDEN KEHYSKUNTIEN MÄÄRÄLLINEN VÄESTÖNKEHITYS OSATEKIJÖITTÄIN VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

:: 17

oli vähäisin Turussa (29,6 %) ja vastaavasti kehyskuntien suhteellinen osuus oli korkein Turun kehyskunnissa (70,4 %). Toisessa ää-ripäässä oli Lahden seutu, jossa väestönlisäys perustui keskuskaupunki Lahden kasvuun. Lahden kehyskuntien väestö väheni -777 hen-kilöllä vuosien 2000–2011 välisenä aikana. Jyväskylän (82 %) ja Kuopion (75 %) kes-kuskaupunkeihin kohdistui neljä viidesosaa omien alueidensa kasvusta. Huomionarvoista on, että Uuden Kuopion (Kuopio, Maaninka ja Nilsiä) luvut olisivat laskeneet keskuskau-punki Kuopion osuutta jonkin verran.

Taulukossa 12. kuvataan keskuskaupun-kien ja niiden kehyskuntien suhteellista väes-tönkehitystä keskiväkilukuun suhteutettuna. Keskuskaupunkien määrällinen väestönli-säys oli suurempi kuin niiden kehyskuntien vuosina 2000–2011, mutta väestöpohjaan suhteutettuna kehyskunnat kasvoivat enem-män. Suhteellisesti eniten väestöään lisä-sivät Oulun ja Tampereen seudun kehys-kunnat ja vähiten Lahden kehyskunnat ja Turun kaupunki. Lahden kehyskuntien väestönlisäys oli muista alueista poiketen negatiivinen.

Alue Luonnollinen väestön-lisäys

Nettomuutto maan sisäinen muuttoliike

Nettomuutto siirtolaisuus

YHTEENSÄ

Tampere 2,8 4,0 2,2 9,0Kehyskunnat (Tre) 4,7 10,2 0,9 15,8Turku 0,5 0,2 2,5 3,2Kehyskunnat (Tku) 3,7 6,1 0,7 10,5Oulu 8,2 4,6 1,6 14,4Kehyskunnat (Oulu) 12,8 7,8 0,3 20,8Jyväskylä 5,3 4,5 1,7 11,6Kehyskunnat (Jkl) 2,2 5,0 0,5 7,7Lahti 0,4 2,3 2,1 4,8Kehyskunnat (Lahti) -1,2 -0,4 0,9 -0,7Kuopio 2,6 0,8 1,1 4,5Kehyskunnat (Kuo) 4,5 0,7 0,6 5,8KESKUSKAUPUNGIT YHTEENSÄ

19,8 16,4 11,2 47,4

KEHYSKUNNAT YHTEENSÄ

26,7 35,7 3,9 66,3

TAULUKKO 12. KUUDEN KESKUSKAUPUNGIN JA NIIDEN KEHYSKUNTIEN SUHTEELLINEN VÄESTÖNKEHITYS PER VUOSI PROMILLEINA TUHATTA ASUKASTA KOHDEN VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

:: 18

4.1 :: TAMPEREEN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYTampereen seutukunnan väestö kasvoi noin 50 300 henkilöllä vuosien 2000–2011 välise-nä aikana. Tampereen kaupunki kasvoi noin 22 200 ja kehyskunnat noin 28 100 henkilöl-lä. Tampereen seudun kaikki kunnat oli-vat väestöllisellä kasvu-uralla. Tampereen seudun vahvaa kasvua kuvasi hyvin se, että jos Tampereen kehyskunnat olisi ollut yksi kaupunki, niin se olisi ollut asukasluvultaan koko maan kuudenneksi suurin kaupunki.

Määrällisesti kasvoivat eniten Ylöjärvi, Pirkkala, Nokia, Lempäälä ja Kangasala, joiden väestönlisäys oli 4600–5900 henkilöä vuosien 2000–2011 aikana. Kaikkien seudun

kuntien kasvuluvut olivat korkeat verrattuna kaikkiin kaupunkiseutuihin pois lukien met-ropolialue, Oulun seutu ja Turun kehyskun-nat. Kasvuluvat olivat maltillisia vain vaiku-tusalueen reunoilla Orivedellä, Pälkäneellä ja Hämeenkyrössä.

Keskiväkilukuun suhteutettuna ri-peimmin kasvoivat Pirkkala, Lempäälä ja Vesilahti. Luonnollinen väestönlisäys oli väestöpohjaan suhteutettuna suurinta Pirkka-lassa, Lempäälässä ja Ylöjärvellä. Tampereen vaikutusalueen reunoilla olevat Hämeenkyrö, Pälkäne ja Orivesi olivat ainoita kuntia, joissa kuolleisuus ylitti syntyvyyden. Tampereen seudun muuttovetovoimaa ja kasvukehän vähittäistä laajenemista kuvaa se, että

kaikki seudun kunnat saivat muuttovoittoa niin maan sisäisestä kuin siirtolaisuudesta. Maassamuuton suhteen vetovoimaisimpia oli-vat Pirkkala, Vesilahti ja Lempäälä. Maahan-muuton vaikutus oli vähäinen kaikissa seudun kunnissa toisin kuin esimerkiksi Helsingin metropolialueen kunnissa.

TAULUKKO 13. TAMPEREEN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea per vuosi

Maassa-muutto abs.

Maassamuutto promillea per

vuosi

Siirtolaisuus abs.

Siirtolaisuus promillea per

vuosi

Yhteensä abs. Yhteensä promillea per

vuosiHämeenkyrö 10164 -23 -0,2 547 4,4 74 0,6 598 4,9

Kangasala 27781 1615 4,8 2703 8,1 274 0,8 4592 13,8

Lempäälä 18369 1675 7,6 3069 13,9 168 0,8 4912 22,3

Nokia 29262 1638 4,7 3336 9,5 406 1,2 5380 15,3

Orivesi 9208 -316 -2,9 335 3 109 1 128 1,2

Pirkkala 14947 1543 8,6 3671 20,5 173 1 5387 30

Pälkäne 6822 -282 -3,4 440 5,4 91 1,1 249 3

Vesilahti 3878 158 3,4 827 17,8 26 0,6 1011 21,7

Ylöjärvi 27883 2363 7,1 3162 9,4 355 1,1 5880 17,6

Kehyskunnat 148314 8371 4,7 18090 10,2 1676 0,9 28137 15,8

Tampere 204528 6851 2,8 9836 4 5473 2,2 22160 9

Tampereen seutukunta 352843 15222 3,6 27926 6,6 7149 1,7 50297 11,9

:: 19

4.2 :: TURUN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYTurun seutukunnan väkiluku kasvoi noin 22 500 henkilöllä vuosina 2000–2011. Tu-run kaupunki kasvoi noin 6 700 henkilöllä ja kehyskunnat noin 16 000 henkilöllä. Turun seudun kaikki kunnat olivat väestöllisellä kasvu-uralla. Turun seudun kehyskuntien keskiväkiluku oli noin 125 000 asukasta eli Jyväskylän kaupungin keskiväkiluvun ver-ran. Väestöpohjaltaan kehyskunnat olisi ollut koko maan kahdeksanneksi suurin kunta.

Turun seudulla kasvoivat määrällises-ti eniten naapurikunnat Turku ja Kaarina. Merkittävää yli 2 000 asukkaan väestönli-

säykseen ylsivät Lieto, Masku ja Naantali. Väestönlisäys oli alhaisin Mynämäellä ja Sauvossa. Kaikki seudun kunnat saivat muuttovoittoa niin maassamuutosta kuin siirtolaisuudesta.

Nopeimmin kasvoivat suhteessa kun-nan keskiväkilukuun Masku, Lieto ja Kaarina ja vähiten Mynämäki ja Turku. Turun seudulla kasvuvauhti oli suurinta Tu-run välittömällä vaikutusalueella olevissa ke-hyskunnissa. Luonnollinen väestönlisäys oli suhteellisesti suurinta Kaarinassa, Maskussa ja Nousiaisissa. Kuolleisuus ylitti syntyvyy-den Mynämäellä ja Sauvossa. Maassamuu-ton suhteen ylivoimaisesti vetovoimaisin

oli Masku. Muita vetovoimaisia kuntia oli-vat Lieto, Rusko, Kaarina ja Naantali.

TAULUKKO 14. TURUN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea 1000 as. kohden

Maassa-muutto abs.

Maassa- muutto 1000

as. kohden

Siirtolaisuus abs.

Siirtolaisuus promillea

1000 as. kohden

Yhteensä abs. Yhteensä promillea

Kaarina 28927 1999 5,8 2513 7,2 197 0,6 4009 13,6

Lieto 15191 934 5,1 1777 9,7 110 0,6 2821 15,5

Masku 8663 612 5,9 1521 16,6 44 0,4 2177 20,9

Mynämäki 7998 -87 -0,9 219 2,3 55 0,6 187 1,9

Naantali 17771 421 2 1509 7,1 143 0,7 2073 9,7

Nousiainen 4530 304 5,6 330 6,1 25 0,5 660 12,1

Paimio 9987 266 2,2 348 2,9 65 0,5 679 5,7

Raisio 23756 852 3 332 1,1 332 1,2 1506 5,3

Rusko 5590 341 5,1 489 7,3 11 0,2 841 12,5

Sauvo 2933 -66 -1,9 221 6,3 34 1 189 5,4

Kehyskunnat 125346 5576 3,7 9249 6,1 1017 0,7 15842 10,5

Turku 175023 964 0,5 513 0,2 5192 2,5 6669 3,2

Turun 300369 6540 1,8 9762 2,7 6209 1,7 22511 6,2

:: 20

4.3 :: OULUN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYOulun seutukunnan väkiluku kasvoi noin 42 000 henkilöllä vuosina 2000–2011. Kas-vu jakautui tasapainoisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä samoin kuin Tampe-reen seudulla. Oulun kasvukehä laajeni koko ajanjakson ajan tasaisesti keskuskaupungista ulospäin. Oulun kaupungin väkiluku kasvoi noin 23 000 henkilöllä ja Uuden Oulun alue-luokituksella noin 31 000 henkilöllä. Oulun väestönkasvun suuruudesta antaa hyvän mit-takaavan se, että Oulun väkiluku kasvoi noin 3,5 kertaa enemmän kuin Turku ja hieman enemmän kuin Tampere alhai-semmasta väestöpohjasta huolimatta.

Oulun seudun kehyskunnat kasvoivat noin 20 000 henkilöllä. Kehyskuntien keskiväki-luku oli 77 000 asukasta. Kehyskunnat olisi ollut asukasluvultaan koko maan 12:nneksi suurin kaupunki.

Oulun seudulla kasvoivat määrällises-ti eniten Oulun (ja Uuden Oulun) lisäksi Kempele, Liminka, Haukipudas ja Kiiminki. Kaikki seudun kunnat kasvoivat väestöl-lisesti. Väestönlisäys oli niin määrällisesti kuin suhteellisesti alhaisin Hailuodossa. Kaikki seudun kunnat saivat muuttovoittoa maassamuutosta. Koko maassa oli noin 10 kuntaa, jotka eivät ole saaneet muuttovoittoa siirtolaisuudesta alhaisen lähtötason vuoksi vuosina 2000–2011 Oulunsalo oli yksi näis-

tä kunnista. Oulun seudun erityispiirteenä muihin suuriin kaupunkiseutuihin verrattuna oli luonnollisen väestönlisäyksen keskeinen osuus väestönkasvussa. Luonnollinen väes-tönlisäys oli vahvasti positiivinen kaikissa seudun kunnissa lukuun ottamatta saaris-tokuntaa Hailuotoa.

Keskiväkilukuun suhteutettuna eniten kasvoivat Liminka, Kempele, Tyrnävä ja Kiiminki. Limingan suhteellinen väestön-kasvu oli korkein selvityksen 52 kunnan joukossa. Limingan kasvu oli myös suh-teessa väkilukuun suurempaa kuin Hel-singin metropolialueen kunnissa. Luonnol-lisen väestönlisäyksen keskeinen osuus tulee parhaiten esiin, kun vertaa Oulun kehyskun-

tien tilannetta esimerkiksi Tampereen ja Tu-run kehyskuntiin. Yli 10 promillen kasvuun pääsi kuusi Oulun seudun kuntaa seudun yhdeksästä kunnasta, kun 10 promillen rajaa ei rikkonut yksikään Helsingin met-ropolialueen, Tampereen tai Turun kehys-kunta. Luonnollisen väestönlisäyksen osuus kasvusta oli korkein Oulunsalossa ja Limin-galla. Maassamuuton osuus oli korkein Limingalla, jonka kasvuvauhti oli korkein kuuden kaupunkiseudun kuntien joukos-sa. Siirtolaisuuden merkitys väestönkehi-tyksen osatekijänä oli marginaalinen Oulun seudun kunnissa.

TAULUKKO 15. OULUN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea 1000 as. kohden

MM abs. MM promillea 1000 as. kohden

Siirtolaisuus abs.

Siirtolaisuus promil-lea 1000 as. kohden

Yhteensä abs. Yhteensä promillea

Hailuoto 988 -77 -6,5 87 7,3 10 0,8 20 1,7

Haukipudas 17390 2205 10,6 1210 5,8 50 0,2 3465 16,6

Kempele 14338 14, 0 1606 9,7 62 0,4 4136 24

Kiiminki 11933 2051 14,3 1050 7,3 44 0,3 3145 22

Liminka 7424 1561 17,5 1981 22,2 9 0,1 3551 39,9

Lumijoki 1842 205 9,3 130 5,9 20 0,9 355 16,1

Muhos 8319 590 5,9 455 4,6 58 0,6 1103 11

Oulunsalo 9107 1918 17,6 43 0,4 -31 -0,3 1930 17,7

Tyrnävä 5729 942 13,7 582 8,5 20 0,3 1544 22,5

Kehyskunnat 77070 11803 12,8 7204 7,8 242 0,2 19249 20,8

Oulu 132466 13023 8,2 7341 4,6 2476 1,6 22840 14,4

Uusi Oulu 170896 19261 9,4 9348 4,6 2559 1,2 31168 15,2

Oulun 209536 24826 9,8 14545 5,8 2718 1,1 42089 16,7

:: 21

4.4 :: JYVÄSKYLÄN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYJyväskylän seudun väkiluku kasvoi noin 21 000 henkilöllä vuosina 2000–2011. Väes-tönkasvu kohdentui seudun sisällä ytimeen eli Jyväskylän kaupunkiin. Keskuskau-pungin osuus oli neljä viidesosaa (82 %) väestönlisäyksestä. Jyväskylän kehyskun-tien keskiväkiluku oli noin 41 000 asukasta. Kehyskuntien väestöpohjalla alue olisi ollut 25 suurimman kunnan joukossa koko maassa.

Jyväskylän kaupungin määrällinen kas-vu oli omaa luokkaansa seudun sisällä. Ke-hyskunnista määrällisesti eniten kasvoivat Laukaa ja Muurame. Jyväskylän seudulla väkiluku kasvoi kaikissa seudun kunnissa pois lukien Hankasalmi. Luonnollinen väes-tönlisäys oli negatiivinen Hankasalmella ja Toivakassa. Maassamuutto ja siirtolaisuus olivat positiivisia kaikissa seudun kunnis-

sa lukuun ottamatta Hankasalmen muutto-tappiota maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Jyväskylän luonnollinen väestönlisäys oli dynaamisempi väestönkehityksen osatekijä kuin maassamuutto.

Väkiluku kasvoi suhteessa asukaslukuun eniten Muuramessa, Jyväskylässä ja Uurai-sissa. Luonnollinen väestönlisäys oli suh-teellisesti suurinta Muuramessa ja Jyväsky-lässä. Maassamuuton osalta vetovoimaisin oli Petäjävesi, Muurame ja Uurainen ennen Jyväskylän kaupunkia.

TAULUKKO 16. JYVÄSKYLÄN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea 1000 as. kohden

Maassamuut-to abs.

Maassamuutto 1000 as. kohden

Siirtolai-suus abs.

Siirtolaisuus promil-lea 1000 as. kohden

Yhteensä abs. Yhteensä promillea

Hankasalmi 5590 -340 -5,1 -81 -1,2 55 0,8 -366 -5,5

Laukaa 17273 743 3,6 998 4,8 99 0,5 1840 8,9

Muurame 8735 719 6,9 787 7,5 25 0,2 1531 14,6

Petäjävesi 3803 -89 -2 376 8,2 16 0,4 303 6,6

Toivakka 2371 -62 -2,2 119 4,2 24 0,8 81 2,8

Uurainen 3204 113 2,9 254 6,6 19 0,5 386 10

Kehyskunnat 40976 1084 2,2 2453 5 238 0,5 3775 7,7

Jyväskylä 123925 7940 5,3 6747 4,5 2553 1,7 17240 11,6

Jyväskylän seutukunta 165770 9024 4,5 9200 4,6 2791 1,4 21015 10,6

:: 22

4.5 :: LAHDEN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYLahden seudun väkiluku kasvoi noin 5 000 henkilöllä 2000-luvun ensimmäisen 12 vuo-den aikana. Väestönlisäys keskittyi Jyväs-kylän seudun tavoin ensisijaisesti keskus-kaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen (Hollola ja Nastola). Lahden väkiluku kasvoi noin 5 700 henkilöllä, kun seudun kehyskun-tien väkiluku vähentyi yhteensä 777 henkilöl-lä. Lahden seudun kehyskunnat erosivat muista suurista kaupunkiseuduista ennen muuta siinä, että väkiluku laski seitsemäs-sä kehyskunnassa kymmenestä. Väestönvä-hennyksen keskeinen selittäjä oli luonnollisen väestönlisäyksen negatiivisuus. Kehyskuntien

keskiväkiluku ylitti 100 000 asukkaan rajan. Lahden seudun kehyskunnat olisi ollut asu-kasluvultaan koko maan 9:nneksi suurin kun-ta. Keskuskaupunki ja kehyskunnat ovat väkiluvultaan lähes yhtä suuria.

Lahden seudulla määrällisesti kasvoivat eniten Lahden kaupunki ja Hollola. Lahden kasvu perustui muuttovoittoon sekä maas-samuutosta että siirtolaisuudesta. Nettosiir-tolaisuuden osuus väestönlisäyksessä oli lähes yhtä suuri kuin maassamuuton. Hol-lolan väestönlisäyksen tärkein osatekijä oli luonnollinen väestönlisäys. Väestö väheni määrällisesti eniten Lahden seudun reuna-alueella Heinolassa, Sysmässä, Padasjoella ja Hartolassa.

Väkiluku kasvoi suhteessa keskiväkilu-kuun eniten Hollolassa, Lahdessa ja Ori-mattilassa. Väestö väheni suhteellisesti eniten Padasjoella, Hartolassa ja Sysmässä kuollei-suuden ylittäessä merkittävästi syntyvyyden. Maassamuutto oli positiivinen viidessä kun-nassa ja siirtolaisuus kaikissa kunnissa.

TAULUKKO 17. LAHDEN SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea 1000 as. kohden

Maassamuut-to abs.

Maassamuutto 1000 as. kohden

Siirtolaisuus abs.

Siirtolaisuus promil-lea 1000 as. kohden

Yhteensä abs. Yhteensä promillea

Asikkala 8600 -371 -3,6 169 1,6 76 0,7 -126 -1,2

Hartola 3627 -401 -9,2 -244 -5,6 40 0,9 -605 -13,9

Heinola 20727 -852 -3,4 -621 -2,5 301 1,2 -1172 -4,7

Hollola 21149 1138 4,5 493 1,9 192 0,8 1823 7,2

Hämeenkoski 2167 -110 -4,2 6 0,2 17 0,7 -87 -3,3

Kärkölä 4956 -146 -2,5 -114 -1,9 61 1 -199 -3,3

Nastola 14847 528 3 -418 -2,3 162 0,9 272 1,5

Orimattila 16057 -225 -1,2 736 3,8 174 0,9 685 3,6

Padasjoki 3634 -386 -8,9 -259 -6 27 0,6 -618 -14,1

Sysmä 4639 -610 -11 -207 -3,7 67 1,2 -750 -13,5

Kehyskunnat 100403 -1435 -1,2 -459 -0,4 1117 0,9 -777 -0,6

Lahti 98907 530 0,4 2702 2,3 2446 2,1 5678 4,8

Lahden seutukunta 199309 -905 -0,4 2243 0,9 3563 1,5 4901 2

:: 23

4.6 :: KUOPION SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYKuopion seudun väkiluku kasvoi noin 6 700 asukkaalla. Kuopion kaupungin osuus oli noin 75 % koko seudun väestönlisäyksestä. Keskuskaupunki kasvoi noin 5 100 asukkaalla ja kehyskunnat noin 1 700 henkilöllä.

Kuopion seudun kolmesta kunnasta kaksi oli vahvalla kasvu-uralla (Kuopio ja Siilin-järvi). Maaningan väestönvähennys oli vain -70 henkilöä vuosina 2000–2011. Kuopion ja Siilinjärven kasvu perustui ensisijaisesti luonnolliseen väestönlisäykseen, mutta mo-lemmat kunnat saivat lisäksi selkeää muut-tovoittoa. Maaninka oli muuttovoittoinen, mutta kuolevuus ylitti selvästi syntyvyyden. Kuopion muuttovoitot maan sisäisestä muuttoliikkeestä kasvoivat merkittävästi vuoden 2008 jälkeen.

Siilinjärvi kasvoi suhteellisesti eniten vuosina 2000–2011. Uuden Kuopion (Kuo-pio, Nilsiä ja Maaninka) demografinen kil-pailukyky olisi hieman heikompi kuin nykyi-sen Kuopion kaupungin.

TAULUKKO 18. KUOPION SEUDUN KUNTIEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ JA SUHTEELLISESTA NÄKÖKULMASTA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS

4 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

mää

rälli

nen

muu

ttolii

kean

alyy

si

Alue Keskiväkiluku 2000–2011

LV abs. LV promillea 1000 as. kohden

Maassa-muutto abs.

Maassamuutto 1000 as. kohden

Siirtolaisuus abs.

Siirtolaisuus promil-lea 1000 as. kohden

Yhteensä abs. Yhteensä promillea

Maaninka 3838 -204 -4,4 92 2 42 0,9 -70 -1,5

Siilinjärvi 20374 1507 6,2 115 0,5 124 0,5 1746 7,1

Kehyskunnat 24212 1303 4,5 207 0,7 166 0,6 1676 5,8

Kuopio 94390 2974 2,6 863 0,8 1261 1,1 5098 4,5

Uusi Kuopio 98228 2326 2 0,8 1382 1,2 4596 3,9

Kuopion seutukunta 118601 4277 3 1070 0,8 1427 1 6774 4,8

:: 24KAUPUNKISEUTUJEN MUUTTOLIIKE-ANALYYSISSÄ on tarkoituksenmukaisinta yhdistää määrällisiä ja laadullisia aineisto-ja. Tämän luvun tavoitteena on purkaa kau-punkiseutujen tulo-, lähtö- ja nettomuuton määrällisiä numeroja ja selvittää mitä nume-roiden takana on avaamalla muuttajien yksi-löllisiä, demografisia, sosiaalisia ja taloudel-lisia ominaisuuksia.

5.1 :: MUUTTAJIEN PÄÄASIASIALLINEN TOIMINTA (TYÖMARKKINA-ASEMA) KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLATulo- ja lähtömuuttajat voidaan jakaa pää-asiallisen toiminnan tai työmarkkina-aseman perusteella työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (opiskelijat, lapset, elä-keläiset, varusmiehet muut työvoimaan kuu-lumattomat). Työllisten tulo- ja lähtömuutot

ovat tulorakenteen ohella ehkä merkittävin muuttoliikkeen seurantaindikaattori, koska sen heijastusvaikutukset indikoivat alueen työmarkkinoiden dynamiikkaa, työpaik-kalisäystä ja oletettua työmarkkinapotenti-aalia muuttajien näkökulmasta. Työllisten nettomuuton perusteella on mahdollista teh-dä pitkälle meneviä johtopäätöksiä muutto-liikkeen vaikutuksista kunnan kehitykseen. Työllisten muuttotase on lisäksi tärkeä alu-een vetovoimaa ja potentiaalia muiden sil-missä kuvaava mittari.

Kuntien kannalta optimaalisia ”toive-muuttajia” ovat taloudellisesta ja kerran-naisvaikutusten näkökulmasta työssä olevat (työlliset), koska yhden työllisen keski-määräiset tulot ovat noin neljä kertaa suuremmat kuin työvoiman ulkopuolel-la tai työttömän työnhakijan. Työllisten muuttajien keskimääräiset vuositulot olivat

26 600 euroa vuonna 2008), kun työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien muutta-jien tulot jäivät keskimäärin 6 800 euroon. Ero on merkittävä, koska se heijastuu ja kumuloituu muuhun kehitykseen pidemmäl-lä aikavälillä.

Yksittäisen kunnan kannalta ideaaliti-lanne on se, että työlliset ovat yliedustettuja tulomuuttajissa sekä työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät työnhakijat taas lähtö-muuttajissa. Se, mikä on yksittäisen kun-nan kannalta ihannetilanne, on yleisesti ottaen vahingollinen kaupunkiseudun ko-konaisedun kannalta, koska kehitys vauh-dittaa seudun sisäistä eriytymistä. Kehitys johtaa pidemmällä aikavälillä mosaiikkimai-seen kehitykseen yhden ja saman toiminnal-lisen alueen sisällä.

Taulukossa 19. on esitetty kuuden kau-punkiseudun muuttajien rakenne pääasial-

5 :: Suurten kaupunkiseutujen laadullinen muuttoliikeanalyysi

:: 25

lisen toiminnan mukaan. Taulukon luvut osoittavat, että Tampereen seudun muutto-vetovoima oli työllisten osalta täysin omaa

luokkaansa verrattuna muihin suuriin kaupunkiseutuihin. Työllisistä saivat lisäk-si muuttovoittoa Oulun, Lahden ja Turun

seudut. Kuopion ja Jyväskylän seudut saivat varsin merkittäviä muuttotappiota työssä olevista.

Kaikki kuusi kaupunkiseutua saavat mel-ko suurta muuttovoittoa työttömistä. Suur-ten kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin kohdistuu pääosa työttömien muuttovir-roista eli ne kantavat osaltaan laajemman yhteisvastuun koko maan osalta. Suurten kaupunkien vastuunkanto yhteiskuntapoliit-tisesti tärkeässä asiassa ei ole juurikaan tullut julkisuudessa esille. Tämä kertoo käänteises-ti myös siitä, että ensisijaisti kaupunkiseu-tujen keskuskaupungit koetaan työttömien muuttajien näkökulmasta houkuttelevana ja parempien tulevaisuuden mahdollisuuksien paikkana, johon kannattaa hakeutua työllis-tymis- ja muiden mahdollisuuksien vuoksi. Työttömien muuttovirrat ovat marginaalisia kokonaismuuttovirroissa, mutta vähäisistä muuttovirroista pääosa suuntautuu suurim-piin keskuskaupunkeihin tai maakuntien kes-kuskaupunkeihin. Suurten kaupunkiseutujen keskuskaupunkien työttömien muuttovoitot ovat yllättävän suuria. Tampereen ja Oulun seudut vastaanottavat määrällisesti suu-rimmat työttömien muuttovirrat.

Työvoiman ulkopuolisesta väestöstä sai-vat kaikki kaupunkiseudut muuttovoittoa. Turun ja Jyväskylän seudut saivat muutto-tappiota alle 15-vuotiaista lapsista, Lahden seutu opiskelijoista ja Kuopion seutu vähäis-tä muuttotappiota eläkeläisistä. Lapsista sai määrällisesti eniten muuttovoittoa ehkä yllättäen Lahden seutu. Opiskelijoiden muuttovoitot keskittyvät erityisesti suurim-piin korkeakoulu- ja opiskelijakaupunkeihin. Lahden osaamisrakenteen rajallisuus tulee selvästi esiin muihin ”yliopistoseutuihin” verrattuna. Eläkeläisistä sai määrällisesti eniten muuttovoittoa Lahden seutu. Eläke-

TAULUKKO 19. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Työlliset Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Tampereen 12527 4223 1803 11271 350 1222 2129 33 525

Turun 974 1630 -660 9357 324 922 1560 14 107

Oulun 3261 3193 921 8455 211 908 723 17 672

Lahden 1417 926 2197 -1445 -39 1372 864 5 292

Jyväskylän -1644 1681 98 8177 182 98 422 9 014

Kuopion -2587 649 -287 4344 15 -35 85 2 174

Yhteensä 13948 12302 4672 40159 1043 4487 5783 8 2394

Alue Työlliset Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Tampere -137 3789 -5475 14591 564 410 1022 14 764

Kehyskunnat (Tre) 12664 434 7278 -3320 -214 812 1107 18 761

Turku -4699 1761 -4864 11707 442 295 842 5 484

Kehyskunnat (Tku) 5673 -131 4204 -2350 -118 627 718 8 623

Oulu -2116 3020 -3406 11300 351 588 -68 9 669

Kehyskunnat (Oulu) 5337 173 4327 -2845 -140 320 791 7 963

Jyväskylä -3303 1533 -2028 9880 272 -16 174 6 512

Kehyskunnat (Jkl) 1659 148 2126 -1703 -90 114 248 2 502

Lahti 426 791 -330 2410 106 676 360 4 439

Kehyskunnat (Lahti) 991 135 2527 -3855 -145 696 504 853

Kuopio -3181 658 -1085 5485 64 -17 52 1 976

Kehyskunnat (Kuo) 594 -9 798 -1141 -49 -18 33 208

KESKUSKAUPUNGIT YHTEENSÄ -13010 11552 -17188 55373 1799 1936 2382 42 844

KEHYSKUNNAT YHTEENSÄ 26918 750 21260 -15214 -756 2551 3401 38 910

TAULUKKO 20. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA KESKUSKAUPUNGEISSA JA KEHYSKUNNISSA VUOSINA 2000–2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 26

läisten muuttovirrat ovat marginaaliset (noin 5 % muuttovirroista), mutta senioreiden muuttovoitot keskittyvät erityisesti suurim-pien kasvukeskusten läheisyydessä oleviin ”vanhoihin kaupunkeihin” (Lahti, Hämeen-linna, Salo).

Keskuskaupunkien ja kehyskuntien pro-fiili poikkesi toisistaan muuttajien työmark-kina-aseman suhteen. Kaikki keskuskau-pungit Lahtea lukuun ottamatta saivat muuttotappiota työllisistä muuttajista. Keskuskaupunkien muuttotappio työllisis-tä oli yhteensä noin 13 000 henkilöä, kun samanaikaisesti niiden kehyskunnat saivat kaksi kertaa enemmän muuttovoittoa työl-lisistä eli noin 27 000 henkilöä. Määrällises-ti työllisistä saivat eniten muuttotappiota Turun, Jyväskylän ja Kuopion kaupungit.

Oulun muuttotappio oli em. alhaisempi, mut-ta kuitenkin yli 2 000 henkilöä. Tampereen kaupungin työllisten muuttotappio oli vä-häinen. Lahti sai noin 400 henkilöä muutto-voittoa työllisistä, noin 40 henkilöä vuodes-sa. Tampereen seudun kehyskunnat saivat eniten määrällistä muuttovoittoa työllisistä. Turun ja Oulun seudun kehyskunnat saivat lisäksi merkittävän muuttovoiton työllisistä.

Työttömistä työnhakijoista saivat muut-tovoittoa kaikki keskuskaupungit ja Tam-pereen, Oulun, Lahden ja Kuopion ke-hyskunnat. Keskuskaupunkien tilanteen haastavuus muuttajien profiilin suhteen tulee hyvin esiin työllisten ja työttömien muuttovirtojen kohdalla: keskuskaupun-git saivat noin 11 500 henkilöä muuttovoit-toa työttömistä työnhakijoista ja samanai-

kaisesti 13 000 henkilöä muuttotappiota työssä olevista.

Hyvä esimerkki eriytyvästä muutta-jien profiilista on Turun seutukunta, sillä Turun kaupunki sai samanaikaisesti muut-tovoittoa työttömistä työnhakijoista noin 1 800 henkilöä ja työllisistä muuttotappiota noin 4 700 henkilöä. Turun kehyskuntien suhteel-linen asema kuntataloudellisesta asemasta pa-rantui samanaikaisesti työllisistä saadun muut-tovoiton ja työttömien muuttotappion vuoksi.

Lapsista saivat kaikki keskuskaupungit muuttotappiota ja kehyskunnat muutto-voittoa. Keskuskaupunkien yhteenlaskettu muuttotappio oli noin 17 200 henkilöä ja kehyskuntien muuttovoitto noin 21 300 hen-kilöä. Lapsiperheet hakeutuvat tunnetusti suurten kaupunkien läheisyydessä oleviin

kehyskuntiin elinvaiheeseen, asumiseen ja ympäristöön liittyvien syiden vuoksi.

Opiskelijoiden kohdalla tilanne on päin-vastainen. Keskuskaupunkeihin keskittyvät eri koulutusasteiden tarjonta ja opiskelijoi-den muuttovirrat, kun kehyskunnista siirtyy opiskelijakaupunkeihin peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen päättäneitä opiskelijoita. Keskuskaupunkien muuttovoitot perustui-vat ensisijaisesti opiskelijamuuttoihin.

Eläkeläisistä saadut muuttovoitot jakau-tuivat tasaisesti keskuskaupunkien ja kehys-kuntien välillä. Kaikki keskuskaupungit ja kehyskunnat saivat muuttovoittoa Kuopion seutukuntaa lukuun ottamatta.

5.1.1 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA TAMPEREEN SEUDULLATampereen seutu sai muuttovoittoa kaikis-ta muuttajaryhmistä pääasiallisen toiminnan mukaan. Keskuskaupunki Tampereen työl-listen muuttotase oli poikkeuksellisen hy-vässä tasapainossa muihin keskuskaupun-keihin verrattuna. Tampere kärsi työllisistä muuttotappiota vain 137 henkilöä. Sen sijaan Tampere sai työttömistä työnhakijoista muut-tovoittoa noin 3 800 henkilöä.

Tampereen vetovoimaa osoittaa yhdes-tä näkökulmasta sekin, että kaupunki on työttömien virtojen suhteen määrällisesti koko maan muuttovetovoimaisin kunta.

Kehyskunnat saivat työllisistä muutto-voittoa jopa noin 12 700 henkilöä. Kehys-kunnat saivat työllisten lisäksi muuttovoittoa työvoiman ulkopuolisesta väestöstä varsin-kin alle 15-vuotiaista lapsista, eläkeläisistä ja muista sekä muuttotappiota opiskelijoista

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kunta Työlliset Työllisten netto-muutto promillea

Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Hämeenkyrö 333 3 17 356 -245 56 72 588

Kangasala 2140 7 53 1258 -663 -43 87 158 2990

Lempäälä 1988 9,8 59 1236 -338 -19 119 158 3203

Nokia 2546 7,9 137 1063 -599 -51 138 237 3471

Orivesi 260 2,6 12 259 -259 -18 153 33 440

Pirkkala 2387 14,5 60 1030 -258 -36 210 167 3560

Pälkäne 189 2,5 62 267 -183 8 72 51 466

Vesilahti 553 13 52 376 -146 -2 26 858

Ylöjärvi 2268 7,4 -18 1433 -629 -53 -21 205 3185

Kehyskunnat 12664 7,8 434 7278 -3320 -214 812 1107 18761

Tampere -137 -0,1 3789 -5475 14591 564 410 1022 14764

Tampereen seutukunta 12527 3,2 4223 1803 11271 350 1222 2129 33525

TAULUKKO 21. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA TAMPEREEN SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 27

ja varusmiehistä. Lapsiperheiden muuttoalt-tius kehyskuntiin ilmenee Tampereen muut-totappioina lasten kohdalla, mutta muista työvoiman ulkopuolella olevista ryhmistä keskuskaupunki sai muuttovoittoa.

Kunnittain tarkasteltuna työllisistä sai-vat eniten määrällistä muuttovoittoa Nokia, Pirkkala, Ylöjärvi ja Kangasala. Neljä vahvaa kehyskuntaa saivat työllisistä muuttovoittoa noin 200 henkilöä joka ainoa vuosi 2000-lu-vulla. Keskiväkilukuun suhteutettuna työl-lisistä saivat eniten muuttovoittoa Pirk-kala, Vesilahti ja Lempäälä. Tampereen seudun kansallista työmarkkinaimua kuvaa se, että Ylöjärveä lukuun ottamatta kaikki seudun kunnat saivat muuttovoittoa työttö-mistä työnhakijoista. Lapsista saivat yli tuhat

henkilöä muuttovoittoa Ylöjärvi, Kangasala, Lempäälä, Nokia ja Pirkkala.

5.1.2 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA TURUN SEUDULLATurun seutukunta sai muuttovoittoa kaikis-ta muuttajaryhmistä pääasiallisen toiminnan mukaan. Turun kaupungin ja kehyskuntien muuttoprofiilit olivat toistensa peilikuvat. Turun kaupunki sai samanaikaisesti työllisis-tä muuttotappiota yhteensä noin 4 700 hen-kilöä ja muuttovoittoa työttömistä noin 1 800 henkilöä. Opiskelijoista Turku kerää vuosi-tasolla keskimäärin noin tuhannen henkilön muuttovoitot. Kaikki Turun seudun kehyskun-nat saivat muuttovoittoa työllisistä muuttajis-

ta. Turun kehyskunnat saivat muuttovoittoa työllisistä noin 5 700 henkilöä, lapsista noin 4 200 henkilöä ja eläkeläisistä noin 600 henkilöä.

Kunnittain tarkasteltuna työllisistä sai eni-ten määrällistä muuttovoittoa Kaarina, Lieto ja Masku. Kuntien väestöpohjaan suhteutettu-na työllisistä keräsivät suurimmat muutto-voitot Masku, Lieto ja Nousiainen.

TAULUKKO 22. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA TURUN SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kunta Työlliset Työllisten nettomuutto promillea

Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Kaarina 1522 4,8 15 642 -398 -29 239 134 2 125

Lieto 1087 6,5 -19 991 -443 -19 -63 115 1 649

Masku 833 8,7 -2 596 -172 -14 -59 34 1 216

Mynämäki 217 2,5 8 216 -195 -7 2 29 270

Naantali 663 3,4 69 403 -333 -17 401 82 1 268

Nousiainen 311 6,2 20 286 -151 -54 16 427

Paimio 198 1,8 -47 396 -247 -12 57 89 434

Raisio 355 1,4 -148 212 -170 5 85 180 519

Rusko 298 4,8 -21 332 -146 -23 4 11 455

Sauvo 189 5,9 -6 130 -95 15 28 260

Kehyskunnat 5673 4,1 -131 4204 -2350 -118 627 718 8 623

Turku -4699 -2,4 1761 -4864 11707 442 295 842 5 484

Turun seutukunta 974 0,3 1630 -660 9357 324 922 1560 14 107

:: 28

5.1.3 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA OULUN SEUDULLAOulun seutukunta sai muuttovoittoa kaikis-ta muuttajaryhmistä pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 2000-2011. Keskuskaupun-gin ja kehyskuntien muuttajien profiili poik-kesivat toisistaan samalla tavoin kuin muilla suurilla kaupunkiseuduilla. Oulun kaupunki sai työllisistä noin 2 100 henkilön muutto-tappiot ja kehyskunnat vastaavasti saivat työllisistä muuttovoittoa noin 5 300 henkilöä. Uuden Oulun kohdalla tilanne tasapainottuu. Uusi Oulu olisi saanut pientä muuttovoittoa työllisistä (140 hlöä).

Oulun seudun työmarkkinoiden veto-voima on Tampereen seudun tavoin hyvä,

mikä ilmenee työttömien hakeutumisena niin keskuskaupunkiin (3 020) kuin kehyskuntiin (173). Kehyskunnat saivat muuttovoittoa muiden suurten kaupunkiseutujen tavoin lapsista ja eläkeläisistä sekä muuttotappiota opiskelijoista.

Työllisistä sai yli tuhannen henkilön muuttovoitot Kempele, Liminka ja Hauki-pudas. Vetovoimaisimpia olivat suhteessa keskiväkilukuun Liminka, Kempele ja Kiiminki. Oulu sai Tampereen jälkeen kai-kista kunnista toiseksi eniten muuttovoittoa työttömistä työnhakijoista vuosina 2000–2011. Tampere ja Oulu saivat työttömistä määrällistä muuttovoittoa kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi Helsinki.

TAULUKKO 23. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA OULUN SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kunta Työlliset Työllisten nettomuutto promillea keskiväkiluvusta

per vuosi

Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Hailuoto 47 4,3 3 22 -15 0 26 11 94

Haukipudas 1003 5,2 49 922 -624 -53 20 130 1 447

Kempele 1197 7,6 81 534 -372 -27 232 76 1 721

Kiiminki 936 7,1 12 656 -536 -11 -25 164 1 196

Liminka 1096 13,4 49 995 -228 -4 -7 146 2 047

Lumijoki 71 3,5 10 87 -84 -2 24 16 122

Muhos 300 3,3 -76 550 -303 -10 -7 106 560

Oulunsalo 317 3,2 33 102 -415 -28 60 44 113

Tyrnävä 370 5,9 12 459 -268 -5 -3 98 663

Kehyskunnat 5337 6,3 173 4327 -2845 -140 320 791 7 963

Oulu -2116 -1,5 3020 -3406 11300 351 588 -68 9 669

Uusi Oulu 140 0,1 3114 -1726 9725 259 643 270 12 425

Oulun seutukunta 3261 1,4 3193 921 8455 211 908 723 17 672

:: 29

5.1.4 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA LAHDEN SEUDULLALahden seutu sai muuttovoittoa kaikista muis-ta muuttajaryhmistä kuin opiskelijoista. Alue eroaa muista kaupunkiseuduista siinä, että niin keskuskaupunki Lahti kuin kehys-kunnat saivat muuttovoittoa sekä työlli-sistä että työttömistä. Lahden kaupunki sai työllisistä muuttovoittoa noin 400 henkilöä ja kehyskunnat noin 1 000 henkilöä. Lahden kaupunki kärsi muuttotappiota vain lapsista ja kehyskunnat opiskelijoista.

Työllisistä sai muuttovoittoa puolet alu-een kunnista. Työllisistä sai eniten mää-rällistä muuttovoittoa Hollola, Lahti ja

Orimattila ja suhteessa keskiväkilukuun Hollola, Orimattila ja Nastola. Työllisiä menetti määrällisesti eniten Heinola ja suh-teessa väestöpohjaan Padasjoki, Hartola ja Heinola. Työttömistä saivat muuttovoittoa kaikki muut alueen kunnat kuin Hollola, Kärkölä ja Nastola. Lahden seutu sai lap-sista muuttovoittoa 2 200 henkilöä: vähäiset muuttotappiot saivat vain Padasjoki (-3) ja Sysmä (-9).

Seudun reuna-alueen kuntien on sa-mankaltainen kuin suuressa osassa maata perinteisillä muuttotappioalueilla. Esi-merkiksi Heinolan, Hartolan, Padasjoen ja Sysmän tilanne on muuttoliikkeen ra-

kenteen näkökulmasta haastava, sillä em. kunnat ovat muuttotappiollisia ja menet-tävät erityisesti ”parhaimpia muuttajia” eli työllisiä, mutta saavat samanaikaisesti kasvavaa muuttovoittoa yli 65-vuotiaista.

TAULUKKO 24. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA LAHDEN SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kunta Työlliset Työllisten nettomuutto promillea keskiväkiluvusta

per vuosi

Työttömät Lapset (alle 15)

Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Asikkala 121 1,3 26 302 -364 -6 146 58 283

Hartola -81 -2 35 27 -178 -8 20 15 -170

Heinola -394 -1,7 36 197 -569 -44 380 45 -349

Hollola 698 3 -72 969 -881 -46 -37 120 751

Hämeenkoski 20 0,8 18 35 -84 -4 21 27 33

Kärkölä 71 1,3 -14 169 -212 -11 2 17 22

Nastola 295 1,8 -28 278 -664 -8 -143 45 -225

Orimattila 460 2,6 74 562 -479 -15 133 114 849

Padasjoki -146 -3,7 5 -3 -180 79 20 -226

Sysmä -53 55 -9 -244 -2 95 43 -115

Kehyskunnat 991 0,9 135 2527 -3855 -145 696 504 853

Lahti 426 0,4 791 -330 2410 106 676 360 4 439

Lahden seutukunta 1417 0,6 926 2197 -1445 -39 1372 864 5 292

:: 30

5.1.5 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA JYVÄSKYLÄN SEUDULLAJyväskylän seutu sai muuttotappiota työllisis-tä muuttajista ja muista ryhmistä muuttovoit-toa. Työllisten muuttotase jakautui epätasa-

painoisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Työttömistä työnhakijasta sai muut-tovoittoa kuusi kuntaa seitsemästä: Petäjäve-denkin muuttotappio oli vain 2 henkilöä.

Lapsista saivat muiden kaupunkiseutujen

tavoin kaikki kehyskunnat ja opiskelijoista vain keskuskaupunki Jyväskylä. Eläkeläis-ten muuttotase oli positiivinen muissa kuin Uuraisissa (-12) ja Jyväskylässä (-16).

Työllisistä saivat muuttovoittoa kaikki

muut kehysalueen kunnat kuin Hankasalmi. Työssä olevista saivat määrällisesti suu-rimmat muuttovoitot Laukaa ja Muura-me sekä suhteessa asukaspohjaan Muura-me ja Petäjävesi.

Jyväskylän kaupungin työllisten suh-teellinen muuttotappio oli suurin keskus-kaupungeista.

5.1.6 :: MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA KUOPION SEUDULLAKuopion seutu sai muuttotappiota työllisistä muuttajista noin 2 600 henkilöä. Työllisten muuttotase jakautui kaupunkiseuduille tyy-pillisellä tavalla eli keskuskaupunki Kuo-pio kärsi noin 3 200 henkilön muuttotappiot ja kehyskunnat saivat muuttovoittoa noin 600 henkilöä. Kuopio sai muiden keskus-kaupunkien tavoin muuttovoittoa työttömistä ja opiskelijoista.

Kuopion seudulla niin kehyskunnat kuin keskuskaupunki saivat vähäistä muuttotap-piota eläkeläisistä, jonka suhteen alue poik-keaa muista suurista kaupunkiseuduista.

Työllisistä sai muuttovoittoa Siilinjärvi ja Maaninka. Siilinjärvi sai enemmän määräl-listä muuttovoittoa, mutta Maaninka oli suh-teessa väkilukuun vetovoimaisempi.

TAULUKKO 25. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA JYVÄSKYLÄN SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kunta Työlliset Työllisten nettomuutto promillea keskiväkiluvusta

per vuosi

Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varusmiehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Hankasalmi -67 -1,1 60 75 -182 -10 74 62 12

Laukaa 759 4 -6 1017 -799 -45 3 111 1040

Muurame 559 5,8 44 523 -385 -16 34 758

Petäjävesi 201 4,8 -2 241 -111 -7 7 28 357

Toivakka 68 2,6 27 88 -106 0 8 7 92

Uurainen 139 3,9 25 182 -120 -12 -12 41 243

Kehyskunnat 1659 3,7 148 2126 -1703 -90 114 248 2502

Jyväskylä -3303 -2,4 1533 -2028 9880 272 -16 174 6512

Jyväskylän seutukunta -1644 -0,9 1681 98 8177 182 98 422 9014

Kunta Työlliset Työllisten nettomuutto promillea keskiväki-

luvusta per vuosi

Työttömät Lapset (alle 15) Opiskelijat Varus-miehet Eläkeläiset Muut Yhteensä

Maaninka 196 4,6 5 165 -263 -5 -20 25 103

Siilinjärvi 398 1,8 -14 633 -878 -44 2 8 105

Kehyskunnat 594 2,2 -9 798 -1141 -49 -18 33 208

Kuopio -3181 -3,1 658 -1085 5485 64 -17 52 1 976

Uusi Kuopio -2985 -2,8 663 -920 5222 59 -37 77 2 079

Kuopion seutukunta -2587 -2 649 -287 4344 15 -35 85 2 184

TAULUKKO 26. MUUTTAJIEN TYÖMARKKINA-ASEMA KUOPION SEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 31

5.2 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNEMuuttoliike on valikoivaa iän suhteen. Muuttajista keskimäärin kaksi kolmesta on alle 35-vuotiaita. Pääosa muutoista keskit-tyy 15–24-vuotiaiden ja 25–29-vuotiaiden ikäryhmiin. Muuttajat ovat keski-iältään sel-västi muuta väestöä nuorempia. Vilkkaimmin muuttavat nuoret aikuiset, mutta muuttoaltti-us alenee iän myötä nopeasti. Aivan pienten lasten muuttoalttius on suuri, mutta alenee lapsen iän myötä ja kasvaa taas aikuisuuden kynnyksellä ja alenee siitä eläkeiän lähesty-essä. Biologisella iällä ei sinänsä ole vaiku-tusta henkilön muuttokykyyn, vaan ikä on en-nemminkin eri elinvaiheisiin elämänvaiheen (perheeseen, opiskeluun, uraan jne.) liittyvien vaiheiden epäsuora osoittaja.

Keskuskaupunkien tulomuutot kohdis-tuvat 15–24-vuotiaiden ikäryhmiin elin-vaiheelle ominaisten syiden vuoksi kuten vanhempien luota pois muuttamiseen, opis-keluun, ensimmäiseen työpaikkaan jne. Kes-kuskaupunkien lähtömuutot taas painottuvat 25–44-vuotiaiden ikäryhmiin ja lapsiin. Läh-

tömuutot liittyvät elinvaiheelle ominaiseen perheen laajenemisen, opinnoista valmistu-miseen, työuralla etenemiseen jne. Keskus-kaupunkien kehyskuntien tulo- ja lähtö-muutot noudattavat yleisesti päinvastaista muuttokehää.

Muuttojen valikoivuus iän suhteen tulee konkreettisesti esiin kuuden kaupunkiseudun nettomuutossa iän suhteen. Kaupunkiseudut saivat yhteensä 66 000 henkilöä muuttovoit-toa 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä eli noin 6 000 henkilöä vuodessa. Kaupunkiseudut sai-vat muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmis-tä paitsi 25–34-vuotiaista.

Tampereen ja Oulun seudut saivat muuttovoittoa kaikista ikäryhmistä. Tam-pereen seudun muuttovoitosta 73 % tuli 15–24-vuotiaista ja 87 % alle 35-vuotiasta. Oulun kohdalla vastaavat luvut olivat 81 % ja 88 %.

Turun seudulla muuttoliikkeen haastavat syy- ja seuraussuhteet tulivat esiin muut-tajien ikärakenteenkin kautta. Turun seutu sai vahvaa muuttovoittoa 15–24-vuotiaista,

mutta muuttotappiota niin alle 15-vuotiaista kuin 25–44-vuotiaista aktiivi-ikäisistä. Jy-väskylän ja Kuopion seutujen tilanne on sa-mankaltainen kuin Turun seudulla. Kaikkien kolmen seudun yhteisenä piirteenä oli se, että opiskelijoiden sekä tulo- että lähtömuutto-virrat ovat erittäin suuret ja seutujen keskus-kaupungit tuottavat opiskelijoita enemmän kuin seudun työvoimatarpeet edellyttävät. Lahden seudun koulutustarjonta poikkeaa muista suurista kaupunkiseuduista ja tulee esiin muuttajien ikärakenteessa muuttotappi-on kohdistuessa vain yhteen ikäryhmään eli 15–24-vuotiaisiin.

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Yhteensä

Tampereen 1559 23093 2932 1606 1076 644 679 31 589

Turun -1838 17238 -5686 -762 404 432 837 10 625

Oulun 573 12992 498 632 322 381 519 15 917

Lahden 2055 -3010 1336 1319 744 1196 675 4 315

Jyväskylän -47 11780 -4042 2 140 170 99 8 102

Kuopion -362 4069 -1457 -19 -370 -286 142 1 717

Yhteensä 1940 66162 -6419 2778 2316 2537 2951 72 265

TAULUKKO 27. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 32

5.2.1 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLATampereen seutu sai muuttovoittoa kaikis-ta ikäryhmistä. Kehyskunnat saivat muut-tovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin 15–24-vuotiaista, joissa opiskelijat ovat yliedustettuina. Tampereen kaupungin muuttovoitot perustuivat käytännössä vain 25–34-vuotiaisiin. Tampereen suurimmat muuttotappiot kohdistuivat ikäryhmittäin aktiivi-ikäisiin, erityisesti 25–34-vuotiaisiin. Kehyskunnat taas saivat suurimmat muutto-voitot em. ikäryhmästä. Kaikki kehyskun-nat saivat muuttovoittoa niin lapsista kuin 25–54 vuotiaista aktiivi-ikäisistä muuttajis-

ta. Eläkeläisistä saivat kaikki seudun kunnat muuttovoittoa lukuun ottamatta Vesilahtea ja Ylöjärveä.

Aktiivi-ikäisistä (25–54-vuotiaat) saivat eniten muuttovoittoa suhteessa keskiväki-lukuun Pirkkala, Vesilahti ja Lempäälä. Seudun kaikkien kuntien muuttovoitot painot-tuvat 25–44-vuotiaiden ikäryhmään ja lapsiin.

Tampereen kaupungin muuttajien ikä-rakenteen profiili poikkeaa täysin kehys-kunnista, sillä muuttovoitot painottuvat 15–24-vuotiaisiin ja yli 45-vuotiaisiin.

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset pro-millea keskiväki-

luvusta per vuosi*

Yhteensä

Hämeenkyrö 354 -531 350 165 135 71 30 5,8 574

Kangasala 1237 -1446 2178 735 67 3 82 9,8 2 856

Lempäälä 1218 -814 1881 726 -5 49 77 12,9 3 132

Nokia 1053 -866 2220 661 151 113 59 9,4 3 391

Orivesi 257 -555 272 147 79 156 59 4,9 415

Pirkkala 1039 -501 1968 570 166 130 144 16,4 3 516

Pälkäne 264 -374 185 133 115 120 15 5,8 458

Vesilahti 377 -230 455 159 62 40 -22 15,8 841

Ylöjärvi 1435 -1352 2440 660 -40 7 -36 10 3 114

Kehyskunnat 7234 -6669 11949 3956 730 689 408 10,2 18 297

Tampere -5675 29762 -9017 -2350 346 -45 271 -4,9 13 292

Tampereen seutukunta 1559 23093 2932 1606 1076 644 679 1,4 31 589LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 28. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

:: 33

5.2.2 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE TURUN KAUPUNKISEUDULLATurun seutukunta on muuttovoitollinen niin Tampereen kuin muiden suurten kaupunki-seutujen tavoin. Keskeinen ero esimerkiksi Tampereeseen verrattuna on se, etteivät ak-tiivi-ikäisten poismuuttovirrat jää kaupunki-seudun sisälle. Kaikki suuret keskuskaupun-git kärsivät aktiivi-ikäisten muuttotappioista, mutta patoutuvat yleisesti keskuskaupungin vaikutusalueelle eli toiminnallisen alueen si-sälle. Turun seudulla ei näin ole. Turun seutu-kunnan muuttotappiot kohdistuvat erityisesti 25–34-vuotiaiden ikäryhmään ja 35–44-vuo-

tiaisiin lasten lisäksi Turun kaupungin em. ikäryhmiin kohdistuvien suurten muuttotap-pioiden vuoksi. Kehyskunnat saivat muut-tovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin 15–24-vuotiaista ja keskuskaupunki Turku vain 15–24-vuotiaista ja yli 65-vuotiaista.

Aktiivi-ikäisistä saivat suhteessa keskivä-kilukuun eniten muuttovoittoa Masku, Nou-siainen ja Sauvo. Muuttoliikkeen valikoi-vuus kehyskunnissa tulee esiin esimerkiksi siinä, että Maskun muuttovoitosta tuli noin 90 % 25–44-vuotiaiden ikäryhmästä.

TAULUKKO 29. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE TURUN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset pro-millea keskiväkilu-

vusta per vuosi*

Yhteensä

Kaarina 616 -1193 1629 479 165 162 156 7,1 2 014

Lieto 110 -134 221 25 0 -7 -12 1,5 203

Masku 592 -451 778 280 49 -23 -34 11,6 1 191

Mynämäki 212 -380 255 79 45 24 15 4,3 250

Naantali 401 -635 445 322 152 259 255 4,7 1 199

Nousiainen 285 -355 403 115 18 -7 -37 10,8 422

Paimio 389 -640 514 112 -49 16 41 5,3 383

Raisio 208 -678 730 125 -3 -12 79 3,3 449

Rusko 329 -410 398 143 -21 -7 10 8,5 442

Sauvo 132 -246 148 110 62 32 10 9,9 248

Kehyskunnat 3274 -5122 5521 1790 418 437 483 5,6 6 801

Turku -5112 22360 -11207 -2552 -14 -5 354 -7,2 3 824

Turun seutukunta -1838 17238 -5686 -762 404 432 837 -1,8 10 625

:: 34

5.2.3 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE OULUN KAUPUNKISEUDULLAOulun seutukunta sai muuttovoittoa kaikista ikäryhmistä. Neljä viidesosaa koko seudun muuttovoitosta tulee 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä Oulun kaupungin laaja-alaisen kaikkia koulutusasteita koskevan koulutustar-jonnan ansiosta. Keskuskaupungin ja kehys-kuntien muuttajien profiilissa olevat tulevat samoin esiin ikäryhmittäisessä tarkastelussa kuin muillakin muuttajien rakenneominai-suuksilla.

Keskuskaupunki Oulu sai muuttovoittoa

15–24-vuotiaista ja yli 45-vuotiaista muut-tajista, kun kehyskunnat keräsivät muuttajat 25–44-vuotiaista ja heidän lapsistaan.

Uusi Oulu olisi puolittanut keskuskau-pungin muuttotappiot aktiivi-ikäisten ikä-ryhmässä.

Aktiivi-ikäisistä saivat asukaslukuun suhteutettuna eniten muuttovoittoa Li-minka, Kiiminki, Kempele ja Tyrnävä. Limingan suhteellinen muuttovoittoa ak-tiivi-ikäisistä oli korkein kuuden kaupun-kiseudun 52 kunnan joukossa.

Kaikki Oulun seudun kehyskunnat ovat

vetovoimaisia aktiivi-ikäisten muuttojen suhteen Tampereen seudun kehyskuntien tavoin. Oulun kaupungin aktiivi-ikäisten muuttotappio tuhatta asukasta kohden oli keskimäärin -4,4 promillea vuodessa vuosi-na 2000–2010, mutta Uuden Oulun kuntara-kenteella arvo olisi laskenut -1,5 promilleen.

TAULUKKO 30. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE OULUN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset promillea keskiväki-

luvusta per vuosi*

Yhteensä

Hailuoto 20 – 50 5 21 37 49 4 5,8 86

Haukipudas 896 -1217 1343 339 7 -4 -6 8,8 1 358

Kempele 500 -610 1198 260 50 68 147 9,6 1 613

Kiiminki 650 -769 1162 254 -114 -42 -10 9,9 1 131

Liminka 981 -363 1247 179 -17 -19 14 17,3 2 022

Lumijoki 83 -124 111 12 9 23 10 6,5 124

Muhos 546 -578 488 104 -27 25 -20 6,2 538

Oulunsalo 77 -714 614 116 -73 -13 44 6,6 51

Tyrnävä 455 -409 512 66 7 16 -4 9,3 643

Kehyskunnat 4208 -4834 6680 1351 -121 103 179 9,3 7 566

Oulu -3635 17826 -6182 -719 443 278 340 -4,4 8 351

Uusi Oulu -2012 14586 -3063 -10 263 219 207 -1,5 10 190

Oulun seutukunta 573 12992 498 632 322 381 519 0,6 15 917

:: 35

5.2.4 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE LAHDEN KAUPUNKISEUDULLALahden seutukunta sai muuttovoittoa kaikis-ta muista ikäryhmistä kuin 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä. Tiedekorkeakoulun ylioppi-laspohjaisten aloitus- ja opiskelupaikkojen puuttuminen heijastuu suoraan lukuihin toisin kuin muissa selvityksen keskuskaupungeissa. Toisaalta muu koulutustarjonnan laajuus tu-lee esiin siinä, että keskuskaupunki Lahti sai merkittävän muuttovoiton 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä.

Lahti sai muuttovoittoa kaikista muista

ikäryhmistä kuin 25–34-vuotiaista ja lapsis-ta. Kehyskunnat saivat muuttovoittoa kaikis-ta muista kuin 15–24-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista. Keskuskaupungin välit-tömässä läheisyydessä olevat kunnat saivat suurimmat muuttovoitot aktiivi-ikäisistä ja heidän lapsistaan.

Reuna-alueella olevien kehyskuntien tilanne on haastava kahdesta syystä: en-simmäiseksi kunnat ovat kokonaismuu-ton osalta muuttotappiollisia ja toiseksi pientä muuttovoittoa tulee vain yli 45- tai 55-vuotiaista. Hyviä esimerkkejä em. kehi-

tyksestä olivat Heinola, Padasjoki tai Sysmä.Aktiivi-ikäisistä saivat eniten suhteel-

lista muuttovoittoa Hollola, Orimattila ja Asikkala.

Hollola on edustava esimerkki keskuskau-punkiin napanuoramaisessa suhteessa ole-vasta kehyskunnasta, jonka muuttoliikkeen rakenteen myönteiset piirteet ovat suoraan riippuvaisia keskuskaupungin menestyk-sestä tai menestymättömyydestä. Hollolan elinvoima perustuu Lahden työ-, asunto- ja palvelumarkkinoiden toimivuuteen. Jokaisen suuren keskuskaupungin vaikutusalueelta

löytyy samankaltaiset ”Hollola-efektin” tun-nuspiirteet omaavia kehyskuntia.

Aktiivi-ikäisten poismuutosta menettivät seudulla vain Lahti ja Padasjoki.

TAULUKKO 31. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE LAHDEN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset pro-millea keskiväkilu-

vusta per vuosi*

Yhteensä

Asikkala 290 -720 225 120 138 109 64 5,1 226

Hartola 30 -348 -7 25 48 89 -15 1,7 -178

Heinola 179 -1215 -13 71 150 238 190 0,9 -400

Hollola 936 -1650 1080 427 -82 -112 64 6,1 663

Hämeenkoski 35 -159 48 38 16 57 -5 4,3 30

Kärkölä 159 -376 117 84 14 7 -17 3,9 -12

Nastola 260 -1020 644 48 -55 -92 -82 3,9 -297

Orimattila 558 -925 730 269 42 120 33 5,9 827

Padasjoki -2 -326 -6 -24 22 88 20 -0,2 -228

Sysmä -15 -413 26 29 64 142 33 2,3 -134

Kehyskunnat 2430 -7152 2844 1087 357 646 285 3,9 497

Lahti -375 4142 -1508 232 387 550 390 -0,8 3 818

Lahden seutukunta 2055 -3010 1336 1319 744 1196 675 1,6 4 315

:: 36

5.2.5 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLAJyväskylän seudun tilanne muistutti Turun seudun tilannetta. Jyväskylän seutu oli muut-tovoitollinen, mutta muuttovoitot painottuvat

Jyväskylän koulutustarjonnan laajuuden vuok-si 15–24-vuotiaisiin eikä kehyskuntien veto-voima tai työpaikkakehitys riitä pysäyttämään kaikkien aktiivi-ikäisten poismuuttovirtoja kaupunkiseudun sisälle. Kehyskunnat saivat

muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin nuorista ja nuorista aikuisista, kun taas keskus-kaupunki menetti 25–64-vuotiaita ja lapsia.

Asukaslukuun suhteutettu aktiivi-ikäisten suhteen vetovoimaisimpia olivat

Muurame, Petäjävesi ja Laukaa. Kehys-kuntien suhteellinen vetovoima oli varsin lä-hellä toisiaan kaikissa muissa kunnissa kuin Hankasalmella. Jyväskylän aktiivi-ikäisten suhteellinen muuttovetovoima oli parempi kuin Turussa, mutta hieman heikompi kuin Tampereella ja Oulussa.

5.2.6 :: MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE KUOPION KAUPUNKISEUDULLAKuopion seudun tilanne oli samankaltainen kuin Turun ja Jyväskylän seuduilla. Jokaises-sa kolmessa keskuskaupungissa on monnitie-dekuntainen yliopisto, joista valmistuu opis-kelijoita koko maan työvoimatarpeisiin.

Kuopion seutu oli muuttovoitollinen, mutta muuttovoitot painottuivat vain ja ai-noastaan yhteen ikäryhmään eli 15–24-vuo-tiaisiin ja muista ikäryhmistä seutu sai muuttotappiota. Seudun tilanteen arviointia vaikeuttaa sen Kuopio–keskeisyys ja kehys-kuntien rajoittuminen vain Siilinjärveen ja Maaninkaan. Siilinjärvi tyypillisenä keskus-kaupungin kehyskuntana sai muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin nuorista ja nuorista aikuisista. Sama pätee Maanin-kaan, joka lisäksi sai pientä muuttotappiota yli 65-vuotiaista.

Aktiivi-ikäisten muuttovoitto asukaslu-kuun suhteutettuna oli Maaningassa vähän Siilinjärveä korkeampi. Niin Kuopion kuin Uuden Kuopion luvut asettuvat keskuskau-punkien keskimääräisellä tasolla.

TAULUKKO 32. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset promillea

Yhteensä

Hankasalmi 76 -353 43 54 74 91 9 2,8 -6

Laukaa 1002 -1499 1194 293 34 -18 16 8 1 022

Muurame 512 -645 622 208 -11 -3 15 8,5 698

Petäjävesi 237 -287 225 98 32 50 -18 8,5 337

Toivakka 88 -222 109 38 32 48 -6 6,9 87

Uurainen 178 -196 195 42 15 17 -14 7,2 237

Kehyskunnat 2093 -3202 2388 733 176 185 2 7,3 2 375

Jyväskylä -2140 14982 -6430 -731 -36 -15 97 -5,3 5 727

Jyväskylän seutukunta -47 11780 -4042 2 140 170 99 -2,1 8 102

Alue Alle 15-vuotiaat 15–24-vuotiaat 25–34-vuotiaat 35–44-vuotiaat 45–54-vuotiaat 55–64-vuotiaat Yli 65-vuotiaat Aktiivi-ikäiset pro-millea keskiväki-

luvusta per vuosi*

Yhteensä

Maaninka 162 -338 163 72 58 9 -28 6,9 98

Siilinjärvi 636 -1619 1056 252 -223 -60 25 4,8 67

Kehyskunnat 798 -1957 1219 324 -165 -51 -3 5,2 165

Kuopio -1160 6026 -2676 -343 -205 -235 145 -3,1 1552

Uusi Kuopio -998 5688 -2513 -271 -147 -226 117 -2,7 1650

Kuopion seutukunta -362 4069 -1457 -19 -370 -286 142 -1,4 1717LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 33. MUUTTAJIEN IKÄRAKENNE KUOPION KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

:: 37

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5.3 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNETutkimusten perusteella tiedetään koulutus-tason vaikuttavan muuttoalttiuteen: mitä korkeampi koulutus on muuttajalla, sitä to-dennäköisemmin ja useammin muutetaan.

Yksilön kannalta investoiminen koulutuk-sen kaltaiseen inhimilliseen pääomaan paran-taa mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja kas-vattaa tuloja tulevaisuudessa. Koulutettujen muutot alueelta toiselle ovat toisin sanoen tulevaisuusvalintoja. Muuttopäätökseen vai-kuttavat inhimillisten tekijöiden lisäksi esimer-kiksi alueen työmarkkinat, taloudelliset tekijät, asuin- ja elinympäristöön viihtyvyyteen liitty-vät tekijät, palvelutarjonta, alueen mainekuva jne. Esimerkiksi korkeakoulutetut ovat aluei-den kannalta keskeistä osaamispääomaa.

Koulutettujen liikkuvuudella on olen-nainen merkitys alueiden nykyisen ja varsinkin tulevan kilpailukyvyn näkö-kulmasta. Alueiden talouskasvu perustuu inhimillisen pääoman kerryttämiseen ja hyödyntämiseen. Yksilötasolla taas ihmiset

investoivat tulevaisuuteensa muuttaessaan ja muuttopäätös itsessään on yksilön inves-tointi tulevaisuuteen.

Inhimillisen pääoman jakautumista voi-daan tutkia niin alue- kuin yksilötasolla. Tässä selvityksessä keskitytään aluetasoon analysoimalla kaupunkiseutujen kuntien muuttovirtoja. Koulutettujen muuttoja kos-kevissa tulkinnoissa on kuitenkin otettava huomioon se, että korkeakoulutettujen muut-tovirrat ovat vain yksi osa laajempaa ilmiötä. Korkeakoulutettujen osuus muuttovirrois-sa on määrällisesti rajallinen, jos otetaan huomioon kaikki muuttovirrat kuntien si-sällä ja välillä, mutta rakenteellisesti mer-kittävä. Korkeakoulutetut ovat inhimillisen pääoman näkökulmasta eräänlainen keihään-kärki, joka heijastuu vahvasti vastaanottavien ja luovuttavien alueiden tulevaan kehitykseen ja potentiaaliin.

5.3.1 :: KOULUTETTUJEN MUUTTOVIRTOJEN ALUEELLINEN KOHDENTUMINENKoulutettujen tulo- ja lähtömuuttovirrat koh-distuivat muun väestön muuttovirtojen ta-voin epätasaisesti maan eri osien ja seutujen välillä. Korkeakoulutetut työntekijät hakeu-tuivat keskimääräistä useammin määrätyille alueille Suomessa.

Inhimillisestä pääomasta eniten hyö-tyvät alueet olivat ensisijaisesti Helsingin ja toissijaisesti Tampereen ja Oulun vai-kutusalueilla. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että korkean koulutusvarannon alueet houkuttelevat korkeasti koulutettuja muutta-jia. Peruskaava vaikuttaa olevan se, että mitä suuremmasta ja monipuolisemmasta paikka-kunnasta on kyse, sitä enemmän hyvin kou-lutettuja muuttaa kaupunkiseudulle.

Koulutettujen muuttovirroista hyötyi vain joka neljäs maakunta ja joka kolmas seutukun-ta. Muuttoliikkeen valikoivuus tuli esiin mm. siinä, että koko väestön osalta muuttovoittoa sai yhdeksän maakuntaa, mutta korkea-asteen

tutkinnon suorittaneista vain neljä maakuntaa (Uusimaa, Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme). Sama ilmenee päinvastoin: yhdeksän maakuntaa kärsi muuttotappioista koko vä-estön osalta, mutta korkeakoulutetuista tuli muuttotappiota 14 maakuntaan. Seutukun-nittain tarkasteltuna muuttovoittoa sai koko väestön osalta 20 seutukuntaa (71) ja korkea-koulututkinnon suorittaneista vain 24 seutua.

Koulutettujen liikkuvuudesta hyötyivät eni-ten metropolialueen lisäksi Tampereen, Lah-den ja Oulun seudut. Metropolialueen kunnat hyötyivät eniten koulutettujen tai inhimillisen pääoman liikkuvuudesta niin määrällisesti kuin suhteellisesti. Metropolialue sai määrällisesti merkittävää muuttovoittoa korkeakoulutut-kinnon suorittaneista, mutta suhteellista eroa muuhun maahan lisäsi määrän lisäksi varsin-kin se, että korkeakoulutettujen henkilöiden poismuuton todennäköisyys metropolialueelta vaikuttaa olevan erittäin alhainen. Toisin sa-noen pääkaupunkiseudun korkeakoulusta valmistunut maisteri jää hyvin suurella to-dennäköisyydellä alueelle valmistumisen jälkeen toisin kuin esimerkiksi Turusta, Jy-väskylästä, Vaasasta, Joensuusta, Kuopiosta tai Rovaniemeltä valmistuneet.

Toinen inhimillisestä pääomasta hyöty-vä alue oli Tampereen vaikutusalue, jonka vaikutus ulottui koko Pirkanmaalle (pois lu-kien Ylä-Pirkanmaan seutukunta). Tampere sai korkea-asteen tutkinnon suorittaneista muuttovoittoa noin 4 600 henkilöä vuosina 2000–2010. Tampereen kasvusäde vahvistui pääradan suuntaisesti varsinkin kohti etelää. Helsingin ja Tampereen välillä olevat neljä seutukuntaa (Helsingin, Riihimäen, Hämeen-linnan ja Tampereen) seudut saivat korkea-

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunki-seutu

Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden per vuosi

Yhteensä abs.

Tampereen 17818 4569 9208 1,2 31 595

Turun 10385 -3534 4426 -1,1 11 277

Oulun 9883 966 5068 0,4 15 917

Lahden -2523 2101 4737 1 4 315

Jyväskylän 8063 -2859 2898 -1,6 8 102

Kuopion 1771 -1710 1656 -1,3 1 717

Yhteensä 45397 -467 27993 72 923

TAULUKKO 34. MUUTTAJIEN KOULUTUSTASO KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010

:: 38

koulutetuista muuttovoittoa noin 1 700 hen-kilöä vuodessa. Koulutettujen alueellista keskittymistä rajatulle maantieteelliselle alueelle ja Helsinki-Tampereen kasvukäy-tävän varteen kuvaa se, että noin 60 pro-senttia koko maan kaikista koulutettujen muuttovirroista kohdistui em. alueelle.

Kolmas koulutettujen muuttovirroista hyötyvä seutu oli Lahden seutu. Lahden seutu sai korkea-asteen tutkinnon suoritta-neista noin 2 100 henkilöä muuttovoittoa. Korkea-asteen nettomuutto tuhatta asu-kasta kohden oli lähes samalla tasolla kuin Tampereen seudulla.

Neljäs koulutettujen muuttovirran kohdealue oli Oulun seutu. Oulun seudun muuttovoitto oli yhteensä noin 1 000 henki-löä vuosina 2000–2010. Tosin Oulun seudun koulutettujen imu laski merkittävästi mitä pi-simmälle 2000-luvulla tultiin.

Koulutettujen aivovuodosta kärsivät määrällisesti eniten Turun, Jyväskylän ja Kuopion kaltaiset suuret ja monipuoliset yliopistoseudut. Koulutettujen pääomaan menettivät suhteessa keskiväkilukuun eniten Jyväskylän, Kuopion ja Turun seudut.

5.3.2 :: KOULUTETTUJEN MUUTTOVIRRAT KESKUSKAUPUNKIEN JA KEHYSKUNTIEN VÄLILLÄ Keskuskaupunkien ja kehyskuntien profii-lierot muuttajien koulutusrakenteessa tulevat esiin seuraavassa taulukossa 35. Kuusi kes-kuskaupunkia sai muuttovoittoa keskiasteen tutkinnoista noin 52 700 henkilöä muutto-voittoa ja perusasteen tutkinnon suoritta-neista noin 9 000 henkilöä, mutta korkea-asteen tutkinnoista tuli muuttotappiota noin

TAULUKKO 35. MUUTTAJIEN KOULUTUSTASO KESKUSKAUPUNGEISSA JA KEHYSKUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen nettomuutto promillea Yhteensä abs.

Tampere 17508 -5851 1635 -2,6 13 292

Kehyskunnat (Tre) 310 10420 7573 6,4 18 303

Turku 12373 -8761 212 -4,6 3 824

Kehyskunnat (Tku) -1988 5227 4214 3,8 7 453

Oulu 10327 -3722 1746 -2,6 8 351

Kehyskunnat (Oulu) -444 4688 3322 5,5 7 566

Jyväskylä 8951 -4722 1498 -3,5 5 727

Kehyskunnat (Jkl) -888 1863 1400 4,1 2 375

Lahti 932 357 2529 0,3 3 818

Kehyskunnat (Lahti) -3455 1744 2208 1,6 497

Kuopio 2564 -2453 1441 -2,4 1 552

Kehyskunnat (Kuo) -793 743 215 2,8 165

KESKUSKAUPUNGIT YHTEENSÄ 52655 -25152 9061 36564

KEHYSKUNNAT YHTEENSÄ -7258 24685 18932 36359

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen nettomuutto promillea Yhteensä abs.

Hämeenkyrö -93 225 442 2 574

Kangasala -330 2027 1159 6,6 2856

Lempäälä 130 1795 1207 8,9 3132

Nokia 239 1904 1248 5,9 3391

Orivesi -156 229 342 2,3 415

Pirkkala 322 1985 1209 12,1 3516

Pälkäne -25 187 296 2,5 458

Vesilahti 141 386 314 9 841

Ylöjärvi 82 1682 1356 5,5 3120

Kehyskunnat 310 10420 7573 6,4 18303

Tampere 17508 -5851 1635 -2,6 13292

Tampereen seutukunta 17818 4569 9208 1,2 31595

TAULUKKO 36. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 39

25 000 henkilöä. Kehyskunnat saivat sen si-jaan muuttovoittoa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista 24 700 henkilöä ja perusasteen suorittaneista 18 900 henkilöä.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista saivat muuttovoittoa kaikkien kuuden kes-kuskaupungin kehyskunnat, mutta keskus-kaupungeista vain Lahden kaupunki. Kes-kiväkilukuun suhteutettuna vetovoimaisin alue oli Tampereen seudun kehyskunnat, toiseksi vetovoimaisin Oulun seudun kehyskunnat ja kolmantena Jyväskylän seudun kehyskunnat.

5.3.2.1 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLATampereen seutu oli määrällisen demogra-

fisen kilpailukyvyn näkökulmasta vetovoi-maisin seutu metropolialueen jälkeen vuosina 2000–2011. Tampereen seutu sai muutto-voittoa kaikkien koulutusasteiden muut-tajista. Keskuskaupungin ja kehyskuntien rakenne-ero tuli esiin varsinkin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kohdalla. Kehys-kunnat saivat muuttovoittoa korkeasti koulutetuista peräti 10 400 henkilöä eli lähes tuhat henkilöä vuodessa. Tampereen kaupungin koulutettujen muuttotappiot olivat noin 5 900 henkilöä. Tampereen seudun etu-na on se, että koulutettujen aivovuoto jäi kaupunkiseudun sisälle.

Kaikki Tampereen seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa niin perus- kuin kor-kea-asteen tutkinnon suorittaneista. Kun-

nittain tarkasteltuna korkea-asteen tut-kinnon suorittaneista saivat määrällisesti eniten muuttovoittoa Kangasala, Pirkkala ja Nokia. Keskiväkilukuun suhteutettuna vetovoimaisimpia olivat Pirkkala, Vesilah-ti ja Lempäälä.

5.3.2.2 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN TURUN KAUPUNKISEUDULLATurun seutu on ollut väestöllisen kilpailuky-vyn näkökulmasta yksi Suomen vetovoimai-simmista alueista pitkällä aikavälillä. Kaikki väestönkehityksen osatekijät (luonnollinen väestönlisäys ja muuttoliike) ovat olleet yhtä-jaksoisesti positiivisia niin 2000-luvulla kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä.

Turun seudun muuttovetovoima ei ole yhtä edullinen laadullisesta kuin määräl-lisestä näkökulmasta. Tulo- ja lähtömuut-tajien rakenne on epäedullinen varsinkin muuttajien työmarkkina- aseman ja koulu-tusrakenteen näkökulmasta. Tämä korostuu erityisesti tarkasteltaessa alueen keskuskau-pungin Turun tilannetta, ja heijastuu sitä kautta Turun seudun ja koko maakunnan heikentyneeseen positioon suhteessa mui-hin suuriin yliopistoseutuihin.

2000-luvun muuttotilastot osoittavat, että niin Turun seudun kuin Varsinais-Suomen suhteellinen asema on heikenty-nyt alueiden välisessä kilpailussa inhimil-lisestä pääomasta varsinkin verrattuna kärkiseutujen kehitykseen. Turun seudun koulutettujen muuttotappiot olivat runsaat 3 500 henkilöä eli 318 henkilöä vuodes-sa. Koulutettujen muuttotappio oli suurin nousukauden huipulla vuosina 2007–2008 (-757 henkilöä). Turun seudun kannalta oli haastavinta se, että korkeakoulutettujen muuttotappio oli määrällisesti suurempi kuin yhdessäkään toisessa seutukunnassa vuosina 2000–2010. Yli tuhannen henkilön muut-totappioita kärsivät suurista seutukunnista Turun lisäksi Joensuun, Kuopion, Vaasan ja Rovaniemen seudut.

Turun seudun aivovuoto on varsin haas-teellista kahdesta näkökulmasta. Ensim-mäiseksi, Turun kaupungin aivovuoto ei enää pysähdy tai puskuroidu muuhun Tu-run seutukuntaan toisin kuin vielä 1990-lu-vulla. Toiseksi, aivovuodon määrä on kas-vanut koko ajan 2000-luvulla. Jälkimmäistä selittää osaltaan yleinen koulutustarjonnan laajentuminen ja erityisesti korkeakoulujen

TAULUKKO 37. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN TURUN KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea Yhteensä abs.

Kaarina -268 1565 717 4,9 2 014

Lieto -252 1080 781 6,5 1 609

Masku 90 553 548 5,8 1 191

Mynämäki -48 88 210 1 250

Naantali -466 648 263 3,3 445

Nousiainen -28 175 275 3,5 422

Paimio -358 324 417 2,9 383

Raisio -634 467 616 1,8 449

Rusko -25 203 264 3,3 442

Sauvo 1 124 123 3,8 248

Kehyskunnat -1988 5227 4214 3,8 7 453

Turku 12373 -8761 212 -4,6 3 824

Turun seutukunta 10385 -3534 4426 -1,1 11 277

:: 40

aloituspaikkojen määrän merkittävä lisäänty-minen 1990-lukuun verrattuna.

Varsinais-Suomen luvut ovat riippuvaisia Turun seudun luvuista. Esimerkiksi Pirkan-maalla tilanne on toinen. Tampereen seudun vetovoima ja työmarkkinaimu heijastuivat positiivisesti koko maakunnan aivotasee-seen: viisi seutua kuudesta sai korkea-asteen koulutetuista muuttovoittoa.

Turun seudulla tuli selkeästi esiin alu-een kokonaisetua vahingoittava raken-teellinen railo keskuskaupungin ja ke-hyskuntien välillä. Turun kaupunki kärsi määrällisesti noin 8 700 henkilön muuttotap-piot korkea-asteen tutkinnon suorittaneista, kun kehyskunnat saivat koulutetuista muut-tovoittoa noin 5 200 henkilöä.

Turun seudun kaikki kehyskunnat saivat muuttovoittoa niin korkea- kuin perusasteen tutkinnon suorittaneista. Kunnittain tarkas-teltuna koulutetuista saivat yli tuhat henkilöä muuttovoittoa Kaarina ja Lieto. Korkea-asteen tutkinnon sai suhteellisesti eniten muuttovoittoa Lieto, Masku ja Kaarina.

5.3.2.3 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN OULUN KAUPUNKISEUDULLAOulun seutu oli määrällisen demografisen kilpailukyvyn näkökulmasta yksi maan vahvimmista seuduista vuosina 2000–2011. Oulun seudun väkiluku kasvoi noin 42 000 henkilöllä vuosina 2000–2011.

Oulun seutu sai muuttovoittoa kaikkien

koulutusasteiden muuttajista. Seudun sisällä keskuskaupunkien ja kehyskuntien kehitys oli samanlainen kuin muilla suurilla kaupunki-seuduilla. Keskuskaupunki Oulu sai runsaasti muuttovoittoa keskiasteen tutkinnon suoritta-neista ja muuttotappiota korkea-asteen tutkin-non suorittaneista. Kehyskuntien tilanne oli taas peilikuva keskuskaupungille. Uuden Oulun lu-vuilla muuttotase olisi tasapainottunut.

Korkea- ja perusasteen tutkinnon suorit-taneista saivat muuttovoittoa kaikki kehys-kunnat Oulunsaloa lukuun ottamatta (perus-aste -71 hlöä).

Koulutetuista saivat yli tuhannen henkilön muuttovoitot Kempele ja Haukipudas. Suh-teessa keskiväkilukuun vetovoimaisimpia olivat Liminka, Kempele ja Kiiminki.

5.3.2.4 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN LAHDEN KAUPUNKISEUDULLALahden seudun väkiluku kasvoi noin 5 000 henkilöllä vuosina 2000–2011. Lahden seudun erityispiirteenä oli se, että väestönli-säys kohdistui vahvasti keskuskaupunkiin ja muutamaan sen lähikuntiin. Lahden muista keskuskaupungeista poikkeava erityispiir-re tuli esiin myös muuttajien koulutusra-kennetarkastelussa: Lahti sai muuttovoit-toa kaikkien koulutusasteiden muuttajista. Lahden muuttovoitto oli korkea-asteen tut-kinnon suorittaneista määrällisesti vähäinen (357), mutta muuttovoittoisuus on poikkeava piirre verrattuna muihin keskuskaupunkeihin.

Lahden kehyskunnat saivat muuttovoittoa noin 1 700 henkilöä korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. Lahden seudun kunnista kor-keasti koulutetuista sai muuttovoittoa yhdek-sän kuntaa 11:sta. Vain Hartola (-4) ja Padas-joki (-6) saivat marginaalisen muuttotappion.Määrällisesti koulutettujen pääomaa saivat eniten Hollola, Lahti, Orimattila ja Nastola. Vetovoimaisimpia olivat suhteessa väestö-pohjaan Hollola, Asikkala, Hämeenkoski ja Nastola.

5.3.2.5 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLAJyväskylän seudun väkiluku kasvoi noin 21 000 henkilöllä vuosina 2000–2011.

Jyväskylän seudun tilanne oli samankal-tainen kuin Turun ja Kuopion seuduilla. Alue sai muuttotappiota korkea-asteen tutkinnon suorittaneista, mutta keskuskaupungin suu-ret muuttotappiot korkea-asteen tutkinnon suorittaneista eivät puskuroituneet kehys-

TAULUKKO 38. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN OULUN KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea Yhteensä abs.

Hailuoto 31 31 24 2,9 86

Haukipudas -363 1026 695 5,4 1 358

Kempele 49 1013 551 6,4 1 613

Kiiminki -84 767 448 5,8 1 131

Liminka 248 872 902 10,7 2 022

Lumijoki 9 67 48 3,3 124

Muhos -174 232 480 2,5 538

Oulunsalo -291 413 -71 4,1 51

Tyrnävä 131 267 245 4,2 643

Kehyskunnat -444 4688 3322 5,5 7 566

Oulu 10327 -3722 1746 -2,6 8 351

Uusi Oulu 9589 -1516 2818 -0,8 10 891

Oulun seutukunta 9883 966 5068 0,4 15 917

:: 41

kuntiin, vaan koulutettujen aivovuoto ylitti niin seutukunnan kuin maakunnan rajat.

Jyväskylän kehyskunnat saivat noin 1 900 henkilöä muuttovoittoa korkea-asteen suorittaneista, kun Jyväskylän muuttotap-pio oli vastaavasti samasta ryhmästä noin 4 700 henkilöä.

Keskiasteen tutkinnon suorittaneista keskuskaupunki Jyväskylä keräsi suuren muuttovoiton.

Kaikki alueen kehyskunnat saivat muutto-voittoa perus- ja korkea-asteen tutkinnon suo-rittaneista. Koulutettujen määrälliset muut-tovoitot olivat suurimmat Laukaalla ja Muuramessa ja suhteessa keskiväkilukuun Muuramessa, Laukaalla ja Uuraisissa.

Kehyskuntien vetovoima koulutettujen suhteen oli parempi kuin Turun, Kuopion ja Lahden kehyskunnissa, mutta heikompi kuin Tampereen ja Oulun ympäristökunnissa.

5.3.2.6 :: MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN KUOPION KAUPUNKISEUDULLAKuopion seudun väkiluku kasvoi noin 6 700 asukkaalla vuosina 2000–2011. Kuopion seutu sai muuttovoittoa perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista, mutta kärsi suurena koulutuskaupunkina aivovuodosta korkea-as-teen tutkinnon suorittaneista. Kuopion seutu sai muuttotappiota noin 1 700 henkilöä kou-lutetuista Kuopion kaupungin varsin suuren muuttotappion vuoksi.

Kehyskunnat saivat noin 750 henkilöä muuttovoittoa koulutetuista, joka oli suhtees-sa vähemmän kuin muilla yliopistoseuduilla.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista sai-vat muuttovoittoa molemmat kehyskunnat.

TAULUKKO 39. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN LAHDEN KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea Yhteensä abs.

Asikkala -262 231 257 2,4 226

Hartola -185 -4 11 -0,1 -178

Heinola -1006 46 560 0,2 -400

Hollola -666 673 656 2,9 663

Hämeenkoski -23 50 3 2,1 30

Kärkölä -160 21 127 0,4 -12

Nastola -570 343 -70 2,1 -297

Orimattila -205 346 686 2 827

Padasjoki -159 -6 -63 -0,2 -228

Sysmä -219 44 41 0,9 -134

Kehyskunnat -3455 1744 2208 1,6 497

Lahti 932 357 2529 0,3 3818

Lahden seutukunta -2523 2101 4737 1 4315

TAULUKKO 40. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea Yhteensä abs.

Hankasalmi -47 -18 59 -0,3 -6

Laukaa -503 891 634 4,7 1022

Muurame -279 599 378 6,2 698

Petäjävesi 4 159 174 3,8 337

Toivakka -42 83 46 3,2 87

Uurainen -21 149 109 4,2 237

Kehyskunnat -888 1863 1400 4,1 2375

Jyväskylä 8951 -4722 1498 -3,5 5727

Jyväskylän seutukunta 8063 -2859 2898 -1,6 8102

:: 42

Siilinjärven ja Maaningan muuttovoitto oli keskiväkilukuun suhteutettuna varsin lä-hellä toisiaan.

5.4 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄMuuttajien tulokertymä tarkoittaa alueen jo-kaisen tulo- ja lähtömuuttajan yhteenlaskettuja tuloja kalenterivuoden aikana. Tulo- ja lähtö-muuttajien tulojen välinen erotus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Tuloissa on huo-mioitu kaikki verottajan tiedossa olevat tulot (valtionveron- ja kunnallisveron alaiset tulot, yrittäjätulot, pääomatulot, muut tulot). Muut-tajien tulokertymä on eräänlainen raaka- tai pohjaluku ennen valtion suorittamia tasaustoi-menpiteitä (valtionosuudet, verotulotasaukset). Tulokertymätiedot eivät ole tilinpäätökseen tulevia lopullisia lukuja em. syiden vuoksi, mutta niiden avulla voidaan suuntaa anta-vasti osoittaa, hyötyykö alue taloudellisesti muuttajien rakenteesta (tulolisäys) vai aihe-uttaako se rasitteita (menolisäys).

Muuttoliikkeen ja kuntatalouden välisen

riippuvuuden selvittämisessä on otettava huomioon kolme avaintekijää: a) kunnassa asuvan kantaväestön tulotaso ja sen kehitty-minen, b) tulo- ja lähtömuuttajien määrälli-set ja laadulliset ominaisuudet ja c) kunnan tulo- ja lähtömuuttajien välisen tulokertymän erotus. Muuttoliikkeen kunnallistaloudelliset vaikutukset ovat toisin sanoen riippuvaisia muuttoliikeprosessin ajallisesta tarkastelu-tilanteesta, muuttajien määrästä ja ominai-suuksista ja muuttokunnan olosuhteista.

Muuttoliikkeen vaikutus kuntatalouteen on periaatteessa yksinkertainen: jokainen muuttaja aiheuttaa kunnalle sekä tulo- että menovaikutuksia niin luovuttavassa kuin vastaanottavassa kunnassa. Tulokunta saa muuttajien mukana verotuloja ja lähtö-kunnassa ne vähenevät. Muuttajien tulo-vaikutukset liittyvät ensisijaisesti verotuloi-hin, verotulotasaukseen ja valtionosuuksiin. Muuttajien ikä ja työmarkkina-asema ovat keskeisiä avaintekijöitä.

Muuttojen suorat menovaikutukset liit-tyvät verotulojen vähenemiseen, julkisten palveluiden kysyntään, asuin- ja tonttiti-

lan tarpeeseen, infrastruktuuriin liittyviin investointeihin ja palvelutuotannon jär-jestämiseen. Alueen kasvumahdollisuudet heikkenevät veropohjan ja inhimillisen pääoman menetyksen seurauksena. Vä-kiluvun väheneminen johtaa ”paperilla” väheneviin julkisiin kustannuksiin. Käy-tännössä muuttotappiot painottuvat yleensä aktiivi-ikäisiin, jolloin väestörakenteen vi-noutuminen johtaa nouseviin kustannuksiin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Palvelurakennetta on väes-tön vähetessä vaikea sopeuttaa vastaamaan täysin kulloistakin kysyntää.

Muuttojen epäsuorat vaikutukset liittyvät muuttajien tulevan potentiaalin menettämi-seen: muuttajien mukana siirtyy sen hetkisten tulojen lisäksi tulevia potentiaalisia tuloja, jotka lisääntyvät tulokunnissa ja vähenevät lähtökunnissa. Jokainen lähtömuuttaja on periaatteessa luovuttavalle kunnalle aina menetetty investointi, jonka tuoton korjaa vastaanottava kunta. Tosin muuttajat aihe-uttavat uudelle kotikunnalle menoja, joista osa jää lähtökuntaan. Muuttovoittokunnissa

kehä kulkee päinvastaiseen suuntaan.

5.4.1 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000–2010Muuttajien tulorakenteen profiili oli peilikuva toisistaan keskuskaupungeissa ja kehyskun-nissa niin kuin muidenkin muuttoliikkeen rakennetta kuvaavien muuttujien kohdalla. Keskuskaupunkien muuttovoitot perustui-vat ensisijaisesti nuoriin ja opiskelijoihin, joka heijastuu suoraan muuttajien tuloraken-teeseen. Keskuskaupunkien muuttovoitto painottuu tulorakenteessa alle 12 000 euroa kalenterivuodessa ansaitseviin. Seuraavas-sa taulukossa ei ole huomioitu ”tulottomia” eli niitä joilla ei ole kalenterivuoden aikana verotettavia tuloja. Jos tulottomat olisi otet-tu analyysin kohteeksi, keskuskaupunkien painoarvo olisi ollut vielä painotetummin pienituloisuuden puolella. Kaikki keskus-kaupungit saivat muuttovoittoa muutta-jista, joiden verotettavat tulot olivat alle 12 000 euroa kalenterivuodessa ja muut-totappiota pääsääntöisesti yli 12 000 eu-roa ansaitsevista. Poikkeuksen muodostivat Jyväskylä ja Lahti. Jyväskylä sai muutto-voittoa alle 32 000 euroa vuodessa ansaitse-vista ja Lahti sai muuttovoittoa myös 22 000- 41 999 euroa ansaitsevista.

Kaikki kehyskunnat saivat muuttotappio-ta pienituloisista eli alle 12 000 euroa vuo-dessa ansaitsevista ja muuttovoittoa kaikista enemmän ansaitsevista tuloryhmistä.

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräi-set tulot kytkeytyvät muuttajien laadullisiin ominaisuuksiin niin keskuskaupungeissa

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Kaupunkiseutu Keskiaste Korkea-aste Perusaste Korkea-asteen netto-muutto promillea Yhteensä abs.

Maaninka -28 129 -3 3,1 98

Siilinjärvi -765 614 218 2,7 67

Kehyskunnat -793 743 215 2,8 165

Kuopio 2564 -2453 1441 -2,4 1552

Uusi Kuopio 2536 -2324 1438 -2,2 1650

Kuopion seutukunta 1771 -1710 1656 -1,3 1717

TAULUKKO 41. MUUTTAJIEN KOULUTUSRAKENNE KUNNITTAIN KUOPION KAUPUNKISEUDULLA

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 43

kuin kehyskunnissa. Keskuskaupunkeihin muuttaa paljon nuoria ja opiskelijoita, joiden verotettavat tulot ovat keskimää-räistä alhaisemmat. Lähtömuuttajat taas ovat valmistuneita, työuralla aloittavia, perheen laajenemisvaiheessa olevia, aktii-vi-ikäisiä jne. joiden keskimääräiset vero-tettavat tulot ovat korkeammalla tasolla. Kehyskunnissa tilanne on samankaltainen päinvastaisesta näkökulmasta eli tulijat ovat keskuskaupunkien ”optimaalisia veronmaksajia” ja lähtijät pienituloisia nuoria, työttömiä ja työvoiman ulkopuoli-sia. Tämä perusmekanismi selittää saman toiminnallisen työssäkäyntialueen sisällä olevat erot muuttajien keskimääräisissä tuloissa tulo- ja lähtömuuttajissa.

Taulukko 43 osoittaa, että keskuskau-punkeihin tulomuuttavien keskimääräiset tulot ovat 4 000- 6 000 euroa alhaisemmalla tasolla kuin kehyskuntaan tulomuuttaneen henkilön. Keskuskaupunkien tulomuuttajien keskimääräiset tulot vaihtelivat Jyväskylän 14 043 euron ja Lahden 16 947 euron välillä. Keskuskaupunkien tulo- ja lähtömuutta-neiden henkilöiden keskimääräisten tulo-jen erotus kertoo olennaisen: esimerkiksi Tampereelle tulevan vuositulot olivat kes-kimäärin 15 925 euroa ja lähtömuuttajan 21 109 euroa. Tulo- ja lähtömuuttajan erotus on lähes 5 200 euroa keskimäärin jokaista muuttajaa kohti. Turun luvut olivat samansuuntaiset Tampereen kans-sa. Tasapainoisin tilanne oli Lahdessa, joka ei ole yhtä laajamittaisen ”opiskelijatulvan” kohteena kuin opiskelijamääriltään suurim-mat korkeakoulukaupungit.

Kehyskuntien tulomuuttajat olivat keski-

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

TAULUKKO 42. MUUTTAJIEN TULORAKENNE KESKUSKAUPUNGEISSA JA KEHYSKUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

Kaupunkiseutu Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä

Tampere 26809 1701 -3666 -2691 -2323 19830

Kehyskunnat (Tre) -3035 3275 5692 3476 2711 12119

Turku 15028 -2448 -5948 -2922 -1610 2100

Kehyskunnat (Tku) -3054 1281 3446 1875 1419 4967

Oulu 17536 -260 -1893 -1017 -895 13471

Kehyskunnat (Oulu) -3425 2149 3078 1378 836 4016

Jyväskylä 13537 7586 1692 -1805 -3571 -4222

Kehyskunnat (Jkl) -2130 584 1042 642 489 627

Lahti 4234 313 -448 41 543 4683

Kehyskunnat (Lahti) -4301 374 1608 795 407 -1117

Kuopio 5966 -1203 -1246 -255 -191 3071

Kehyskunnat (Kuo) -1652 305 601 227 68 -451

KESKUSKAUPUNGIT YHTEENSÄ 83110 5689 -11509 -8649 -8047 38933

KEHYSKUNNAT YHTEENSÄ -17597 7968 15467 8393 5930 20161

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Tampere 15925 21109 -5184

Kehyskunnat (Tre) 21578 18837 2741

Turku 15952 20666 -4714

Kehyskunnat (Teku) 22429 19804 2625

Oulu 14695 19026 -4331

Kehyskunnat (Oulu) 19750 17806 1944

Jyväskylä 14043 18272 -4229

Kehyskunnat (Jkl) 19035 16312 2723

Lahti 16947 18366 -1419

Kehyskunnat (Lahti) 18549 16604 1945

Kuopio 14627 17111 -2484

Kehyskunnat (Kuo) 19055 15301 3754

TAULUKKO 43. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT KESKUSKAUPUNGEISSA JA KEHYSKUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 44

määräistä useammin, kuten aikaisemmin to-dettiin, aktiivi-ikäisiä, joiden keskimääräiset tulot olivat keskimäärin 2000 – 3 500 euroa korkeammat kuin lähtijöiden. Esimerkiksi Turun kehyskuntiin muuttaneiden keskimää-räiset tulot olivat noin 22 400 euroa ja lähti-jöiden 19 800 euroa. Kuuden kaupunkiseu-dun kehyskunnissa suurin erotus oli Kuopion kehyskunnissa, jossa tulijoiden keskimääräi-set tulot olivat yhtä muuttajaa kohden kes-kimäärin 3 754 euroa lähtijöitä suuremmat.

Taulukossa 44. tulee konkreettisimmin esiin muuttoliikkeen rakenteen eriyttävät vaikutukset keskuskaupunkien ja kehyskun-tien välillä. Keskuskaupunkien tulokerty-mä oli 581 miljoonaa euroa negatiivinen

vuosina 2000–2010 eli keskimäärin noin 52,8 miljoonaa euroa vuodessa. Turun kau-pungin tilanne on haastavin muuttajien tulo-kertymän näkökulmasta. Turun laskennal-linen menetys muuttoliikkeen rakenteen vuoksi oli peräti 322,8 miljoonaa euroa eli noin 29,3 miljoonaa euroa vuodessa. Tu-run tilanteen haastavuutta kuvaa edelleen se, että Turun menetykset olivat asukasta kohti laskettuna yli kolme kertaa suurem-mat kuin Tampereella, Oulussa, Jyväsky-lässä tai Kuopiossa. Lahti oli tulokertymän positiivisuuden vuoksi poikkeus suurten keskuskaupunkien joukossa. Lahti hyötyy keskimäärin 4,5 miljoonaa euroa vuodes-sa muuttajien rakenteesta. Lahti poikkeaa

varsinkin tulomuuttajien rakenteellisen ominaisuuksien perusteella muista selvi-tyksen keskuskaupungeista. Lahden tulo-muuttajissa työllisten osuus on korkeampi ja opiskelijoiden alhaisempi, mikä selit-tää positiivisen tulokertymän toisin kuin muissa suurissa keskuskaupungeissa. Tampereen, Oulun, Jyväskylän ja Kuopion kaupunkien muuttoliikkeen tulokertymä oli negatiivinen ja suurin piirtein samalla ta-solla asukasta kohti laskettuna: vaihteluväli on Oulun -42 eurosta per asukas Tampereen -56 euroon per asukas vuodessa.

Suurten kaupunkiseutujen kehyskunnat hyötyvät sijainnistaan suurten keskuskau-punkien läheisyydessä. Tulo- ja lähtömuuton

rakenne on optimaalinen niiden sijaintiedun vuoksi, mikä tulee suoraan ja koruttomas-ti esiin tulokertymän kautta. Kehyskuntien muuttoliikkeen tulokertymä oli 1,1 mil-jardia euroa vuosina 2000–2010. Ero on valtava keskuskaupunkien ja niiden ke-hyskuntien välillä, kun kaupunkiseutujen kohdalla on kuitenkin kyse yhtenäisestä toiminnallisesta alueesta ja toisiinsa polku- ja riippuvuussuhteessa olevista kunnista.

Kaikkien suurten kaupunkiseutujen kehyskuntien tulokertymä oli positiivinen, mutta muuttajien rakenteesta hyötyvistä erottuvat vielä omaksi luokakseen Tam-pereen, Turun ja Oulun kehyskunnat. Esi-merkiksi Tampereen seudun kehyskunnat hyötyivät tulo- ja lähtömuuttajien profiilissa olevista eroista noin 475 miljoonaa euroa vuo-sina 2000–2011 eli noin 43,2 miljoonaa eu-roa vuodessa. Turun kehyskunnat saivat noin 235 miljoonan euron hyödyn, noin 21,3 mil-joonaa euroa vuodessa. Oulun kehyskunnat keräsivät noin 203 miljoonan euron saldon muuttajista koko ajanjakson osalta, noin 18,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jyväskylän ja Lahden kehyskunnat hyötyivät muuttajien ra-kenteesta noin 7,5-8 miljoonaa euroa vuodessa.

Muuttajien tulokertymä suhteessa asu-kaslukuun oli selvästi korkein Tampereen seudun kehyskunnissa (291 euroa per asu-kas vuodessa) ja Oulun kehyskunnissa (240 € per asukas vuodessa). Jyväskylän ke-hyskuntien hyöty oli 185 € per asukas, Turun kehyskuntien 163 € ja Kuopion kehyskuntien 105 €. Lahden seudun tasapainoisuutta keskus-kaupungin ja kehyskuntien välillä kuvaa se, että kehyskuntien muuttajien tulokertymä oli 78 € ja keskuskaupungin 50 € asukasta kohti vuodessa.

TAULUKKO 44. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ KESKUSKAUPUNGEISSA JA KEHYSKUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen erotus)

miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi

(2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina 2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Tampere -125,5 -11,4 -614 -56

Kehyskunnat (Tre) 474,8 43,2 3201 291

Turku -322,8 -29,3 -1844 -168

Kehyskunnat (Tku) 234,6 21,3 1867 169

Oulu -60,9 -5,5 -460 -42

Kehyskunnat (Oulu) 203,3 18,5 2638 240

Jyväskylä -69,6 -6,3 -562 -51

Kehyskunnat (Jkl) 83,3 7,6 2033 185

Lahti 50 4,5 506 46

Kehyskunnat (Lahti) 86,6 7,9 862 78

Kuopio -52,1 -4,7 -552 -50

Kehyskunnat (Kuo) 28 2,5 1155 105

:: 45

5.4.1.1 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ TAMPEREEN SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Tampereen seutukunta sai muuttovoittoa kai-kista tuloryhmistä. Noin 75 % muuttovoitosta tuli alle 12 000 euroa ansaitsevista muuttajista. Keskuskaupunki Tampere sai muuttovoittoa alle 22 000 euroa ansaitsevista ja muuttotap-piota enemmän ansaitsevista tuloryhmistä. Ke-hyskunnat saivat muuttovoittoa kaikista tulo-ryhmistä, jotka ansaitsivat vuodessa vähintään 12 000 euroa. Tilanne oli sama kaikissa alueen kehyskunnissa Pirkkalaa lukuun ottamatta, joka sai muuttovoittoa kaikista tuloryhmistä.

Kehyskunnat saivat hyvätuloisista (ve-rotettavat tulot yli 42 000 euroa vuodessa) muuttovoittoa noin 2 700 henkilöä. Tam-

pereen kaupunki taas menetti hyvätuloisia yhteensä noin 2 300 henkilöä vuosien 2000–2010 aikana. Hyvätuloisista saivat eniten määrällistä muuttovoittoa Pirkkala, Lempäälä ja Kangasala. Keski- ja hyvätuloisista muut-tajista (verotettavat tulot yli 32 000 euroa vuodessa) saivat suhteellisesti eniten muut-tovoittoa Pirkkala, Vesilahti ja Lempäälä.

Tampereen seudulla tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat kehyskunnissa 21 600 euroa ja Tampereella 15 900 euroa. Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat kehyskunnissa 18 900 euroa ja Tampereella 21 100 euroa. Kehyskunnat hyötyivät jokaisesta muuttajasta keskimäärin 2 700 euroa eli kehyskuntaan tulomuuttavan keskimääräiset tulot olivat sen verran lähtö-

muuttavaa suuremmat.Kunnittain tarkasteltuna tulomuuttajien

keskimääräiset tulot olivat korkeimmat Pirkka-laan, Vesilahteen ja Lempäälään muuttaneilla. Tampereen seudun reuna-alueilla Orivedellä, Hämeenkyrössä ja Pälkäneellä tulomuuttajien tulotaso oli selvästi alhaisempi kuin Tampe-reen lähikunnissa. Lähtömuuttajien keskimää-räiset tulot olivat korkeimmat Pirkkalasta, Tampereelta, Nokialta, Kangasalalta ja Ylö-järveltä lähteneiltä, joissa lähtömuuttajien kes-kimääräiset tulot ylittivät 20 000 euron rajan. Kehyskuntien peruskaava muuttajien kes-kimääräisten tulojen suhteen vaikutti ole-van sellainen, että mitä korkeammat olivat tulomuuttajien keskimääräiset vuositulot, sitä korkeammat olivat myös lähtömuutta-

jan keskimääräiset tulot. Tulo- ja lähtömuuttajien välinen ero-

tus oli taloudellisesta näkökulmasta opti-maalisin Vesilahdessa, jossa jokaisen tulo-muuttajan keskimääräiset tulot olivat noin 5 000 euroa suuremmat kuin lähtömuut-tajan. Yli 3 000 euron positiivisesta erotuk-sesta hyötyivät lisäksi Lempäälä, Pirkkala ja Pälkäne.

Toisessa ääripäässä oli Tampereen kau-punki, jossa tulomuuttajan keskimääräiset vuositulot olivat noin 5 200 euroa alhaisem-mat kuin lähtömuuttajan.

Tampereen seudun kehyskuntien muut-toliikkeen laskennallinen taloudellinen hyöty (tulokertymä) oli noin 475 miljoonaa euroa vuosina 2000–2011. Tampereen kau-pungin tulokertymä oli samanaikaisesti pakkasella 125,5 miljoonaa euroa. Tampe-reen seutukunnan tulokertymä oli vahvasti positiivinen, mutta jakautui erittäin epätasa-painoisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Kehyskuntien yhteenlaskettu tulo-kertymä oli keskimäärin 43,1 miljoonaa euroa vuodessa ja Tampereen vastaavasti -11,4 miljoonaa euroa vuodessa. Muuttaji-en tulokertymä oli 291 euroa asukasta kohti laskettuna vuodessa kehyskunnissa, kun Tam-pereen kaupungissa muuttajien tulokertymä oli -56 euroa.

Kunnittain tarkasteltuna muuttajien raken-teesta hyötyivät taloudellisesta näkökulmasta eniten Pirkkala, Kangasala, Lempäälä, Nokia ja Ylöjärvi, joiden tulomuuttajien kaikki tulot olivat keskimäärin 7-8,5 miljoonaa euroa joka vuosi suuremmat kuin lähtömuuttajien kaikki tulot. Suurimman tulokertymän asukasta koh-ti laskettuna keräsivät Pirkkala (568 €), Vesi-

TAULUKKO 45. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN TAMPEREEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999

Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32 000 euroa promillea per vuosi

Hämeenkyrö -224 98 162 126 74 236 1,8

Kangasala -817 593 927 676 470 1849 3,8

Lempäälä -406 454 896 556 539 2039 5,4

Nokia -274 669 1185 571 405 2556 3

Orivesi -248 145 194 110 42 243 1,5

Pirkkala 16 521 859 643 591 2630 7,5

Pälkäne -164 83 148 90 59 216 2

Vesilahti -110 156 229 112 130 517 5,7

Ylöjärvi -808 556 1092 592 401 1833 3,2

Kehyskunnat -3035 3275 5692 3476 2711 12119 3,8

Tampere 26809 1701 -3666 -2691 -2323 19830 -2,2

Tampereen seutukunta 23774 4976 2026 785 388 31949 0,3

:: 46

lahti (492 €) ja Lempäälä (403 €). Pirkkalan tulokertymä oli asukasta kohti laskettuna selvityksen 52 kunnan joukossa korkein ja Vesilahden toiseksi korkein.

TAULUKKO 46. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT TAMPEREEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 47. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ TAMPEREEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Hämeenkyrö 19624 17530 2094

Kangasala 22422 20252 2170

Lempäälä 23066 19580 3486

Nokia 21663 20259 1404

Orivesi 17387 15584 1803

Pirkkala 24695 21236 3459

Pälkäne 19493 16481 3012

Vesilahti 23470 18496 4974

Ylöjärvi 22386 20117 2269

Kehyskunnat 21578 18837 2741

Tampere 15925 21109 -5184

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Hämeenkyrö 19624 17530 2094

Kangasala 22422 20252 2170

Lempäälä 23066 19580 3486

Nokia 21663 20259 1404

Orivesi 17387 15584 1803

Pirkkala 24695 21236 3459

Pälkäne 19493 16481 3012

Vesilahti 23470 18496 4974

Ylöjärvi 22386 20117 2269

Kehyskunnat 21578 18837 2741

Tampere 15925 21109 -5184

:: 47

5.4.1.2 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ TURUN SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Turun seutukunta sai muuttovoittoa vuosina 2000–2010, mutta voitot jakautuivat muut-tajien tuloryhmien perusteella epätasaisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Turun kehyskunnat saivat muuttovoittoa tu-loryhmittäin yli 12 000 euroa ansaitsevista ja muuttotappiota alle 12 000 euroa ansaitsevista muuttajista. Tilanne oli em. kaltainen kaikis-sa kehyskunnissa Raisioita lukuun ottamatta, joka sai muuttotappiota alle 22 000 euroa ja yli 42 000 euroa ansaitsevista.

Turun kaupunki sai muuttovoittoa ainoas-taan tulottomista ja alle 12 00 euroa ansaitse-vista pienituloisista.

Kehyskunnat saivat hyvätuloisista (yli

42 000 euroa verotettavat tulot) määrällistä muuttovoittoa yhteensä noin 1 500 henki-löä, kun Turun kaupunki menetti samana ajankohtana 1 600 hyvätuloista muutta-jaa. Hyvätuloisista saivat eniten määrällistä muuttovoittoa Masku ja Kaarina. Keski- ja hyvätuloisista muuttajista (yli 32 000 euroa verotettavat tulot) sai ylivoimaisesti eniten muuttovoittoa suhteessa väkilukuun Masku.

Turun seudun kehyskuntien tulomuut-taneiden keskimääräiset vuositulot olivat 22 400 euroa ja Turkuun tulleiden 16 000 euroa. Kehyskuntien lähtömuuttaneiden tulot olivat 19 800 euroa ja Turusta pois muuttaneiden 20 700 euroa. Kehyskunnat hyötyivät keski-määrin 2 600 euroa muuttajaa kohden tulo- ja lähtömuuttajien erilaisesta rakenteesta. Tu-run menetys oli keskimäärin 4 700 euroa

muuttajaa kohden.Tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat

suurimmat Kaarinassa, Naantalissa ja Mas-kussa. Turun seudun kaikissa kehyskun-nissa tulomuuttajien keskimääräiset tulot ylittivät 20 000 euron rajan. Lähtömuuttaji-en tulotaso oli korkein Kaarinassa, Raisiossa ja Naantalissa. Tulo- ja lähtömuuttajien tulo-jen erotus oli suurin Sauvossa, Mynämäellä ja Maskussa. Turkuun tulomuuttaneen kes-kimääräiset tulot olivat samalla tasolla kuin Tampereelle tulomuuttaneen keskimääräiset tulot, mutta turkulaisen lähtömuuttajan tulot olivat noin 500 euroa alhaisemmat kuin tam-perelaisen lähtömuuttajan.

Turun seudun tilanne oli muihin suuriin kaupunkiseutuihin verrattuna epätasapai-noisin muuttajien tulokertymän näkökul-

masta. Turun seudun kehyskuntien tuloker-tymä oli yhteensä 234,6 miljoonaa euroa eli noin 21,3 M€ vuodessa, kun samanaikaisesti Turun kaupunki menetti peräti 323 miljoo-naa euroa. Turun kaupungin menetykset oli-vat muuttajien rakenteen vuoksi keskimäärin 29,3 miljoonaa euroa vuodessa. Tulokerty-män negatiivisuudelle antaa konkreettisen mittakaavan se, että muuttajista aiheutu-va taloudellinen menetys oli vuositasolla määrällisesti kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi Tampereella. Toinen menettäjä oli Raision kaupunki, jonka tulokertymä oli negatiivinen keskimäärin -3,4 M€ vuodessa. Asukaslukuun suhteutettuna Raision tulo-kertymän negatiivisuus on lähellä Turun lukuja. Kehyskuntien tulokertymä oli 169 € asukasta kohden vuodessa. Turun kaupungin tulokertymä oli -163 € ja Raision 142 € asu-kasta kohden

Taloudellisesta näkökulmasta tarkastel-tuna muuttajien rakenteesta hyötyi määräl-lisesti eniten Kaarina, jonka tulokertymä oli noin 86 miljoonaa euroa eli keskimäärin 7,8 miljoonaa euroa vuodessa. Asukasta kohti laskettuna tulokertymä oli suurin Mynämäellä, Maskussa, Sauvossa, Nousi-aisissa ja Paimiossa, mutta niiden luvut oli-vat selvästi alhaisemmat kuin esimerkiksi eräissä Tampereen seudun kehyskunnissa.

TAULUKKO 48. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN TURUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32000 promillea per vuosi

Kaarina -685 435 951 552 332 1585 2,8

Lieto -680 181 647 351 202 701 3,3

Masku -267 143 442 227 442 987 7

Mynämäki -102 331 278 130 40 677 1,9

Naantali -491 82 254 175 253 273 2,2

Nousiainen -123 83 216 102 56 334 3,2

Paimio 74 343 439 200 102 1158 2,7

Raisio -533 -401 86 50 -31 -829 0,1

Rusko -247 84 133 88 23 81 1,8

Sauvo -128 51 85 72 58 138 4

Kehyskunnat -3182 1332 3531 1947 1477 5105 2,5

Turku 15028 -2448 -5948 -2922 -1610 2100 -2,4

:: 48

TAULUKKO 49. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT TURUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 50. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ TURUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Kaarina 25082 23008 2074

Lieto 23373 20826 2547

Masku 23489 20052 3437

Mynämäki 20736 16842 3894

Naantali 23993 21068 2925

Nousiainen 21419 18195 3224

Paimio 20237 18798 1439

Raisio 20842 22043 -1201

Rusko 22383 18946 3437

Sauvo 22734 18269 4465

Kehyskunnat 22429 19804 2625

Turku 15952 20666 -4714

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen erotus)

miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi (2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina 2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Kaarina 86,2 7,8 2980 271

Lieto 38,5 3,5 2538 231

Masku 27,6 2,5 3183 289

Mynämäki 25,6 2,3 3204 291

Naantali 32,4 2,9 1821 166

Nousiainen 13,6 1,2 3010 274

Paimio 30,2 2,7 3019 274

Raisio -37,1 -3,4 -1562 -142

Rusko 8,4 0,8 1496 136

Sauvo 9,2 0,8 3141 286

Kehyskunnat 234,6 21,3 1867 169

Turku -322,8 -29,3 -1844 -168

:: 49

5.4.1.3 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ OULUN SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Oulun seutukunta sai merkittävää muuttovoit-toa, mutta voitot jakautuivat muiden suurten kaupunkiseutujen tavoin epätasaisesti kes-kuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Oulu sai Tampereen ja Turun tavoin muuttovoittoa vain alle 12 000 euroa ansaitsevien tuloryh-mästä ja muuttotappioita kaikista muista tu-loryhmistä. Kehyskuntien tilanne oli kään-teinen keskuskaupungille. Jokainen Oulun kehyskunta sai muuttovoittoa kaikista yli 12 000 euroa ansaitsevista tuloryhmistä.

Kehyskunnat saivat hyvätuloisista muut-tovoittoa yhteensä 836 henkilöä ja keskus-kaupunki Oulu yhteensä 895 henkilöä muut-

totappiota. Hyvätuloisten nettomuuttoluvut olivat sekä kehyskunnissa että keskuskau-pungissa määrällisesti alhaisemmat kuin Tampereen tai Turun seudulla. Hyvätu-loisista sai eniten määrällistä muuttovoittoa Haukipudas. Keski- ja hyvätuloisista sai suhteellisesti eniten muuttovoittoa jälleen kerran Liminka ja sen jälkeen Haukipudas, Kempele ja Kiiminki.

Tulomuuttajien keskimääräiset tulot ero-sivat Tampereen ja Turun kaupunkiseutujen tavoin merkittävästi kehyskuntien ja keskus-kaupungin välillä. Ouluun tulomuuttaneen henkilön keskimääräiset vuositulot olivat keskimäärin 14 700 euroa ja kehyskuntiin tulomuuttaneen 19 750 euroa. Tulomuutta-neiden keskimääräiset tulot olivat selvästi al-

haisemmat kuin Tampereen ja Turun seudul-la. Oulusta lähtömuuttaneen keskimääräiset tulot olivat 19 000 euroa ja kehyskunnasta lähtömuuttaneen 17 800 euroa. Oululaisen tulomuuttajan keskimääräiset tulot olivat keskimäärin 4 300 euroa alhaisemmat kuin lähtijän vuosina 2000–2010. Kehyskuntiin tulomuuttavan henkilön tulot olivat puoles-taan noin 1 900 euroa korkeammat kuin läh-tömuuttajan.

Tulomuuttajien keskimääräiset tulot oli-vat korkeimmat Oulunsalossa, Hailuodossa, Limingalla ja Kiimingissä, joissa kaikissa ri-kottiin 20 000 euron rajapyykki. Lähtömuut-tajien tulotaso oli korkein Muhoksella ja Oulunsalossa. Kunnan tulo- ja lähtömuut-tajien välinen keskimääräisten tulojen po-

sitiivinen erotus oli suurin Limingalla, Tyr-nävällä ja Haukiputaalla sekä negatiivinen erotus Oulussa ja Muhoksella.

Oulun seudun kehyskuntien tulokerty-mä oli yhteensä 203 miljoonaa euroa vuosi-na 2000–2011. Tulokertymä oli positiivinen noin 18,5 M€ vuodessa toisin kuin keskus-kaupunki Oulussa, jonka tulokertymä oli 5,5 M€ negatiivinen vuositasolla. Oulun kaupungin tulokertymä oli negatiivinen, mutta menetys oli euroina viisi kertaa pie-nempi kuin Turussa ja kaksi kertaa vähäi-sempi kuin Tampereella.

Kehyskunnista suurimman määrällisen tulokertymän saivat Haukipudas ja Kem-pele. Asukasta kohti laskettuna muuttajien tulokertymä oli korkein Limingalla (457 €) ja Kempeleessä (308 €). Limingan tuloker-tymä asukasta kohti laskettuna oli kuuden kaupunkiseudun 52 kunnan joukossa kol-manneksi korkein.

TAULUKKO 51. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN OULUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32000 € promillea per vuosi

Hailuoto -26 34 42 3 20 73 2,1

Haukipudas -807 263 586 317 241 600 2,9

Kempele -394 520 675 308 152 1261 2,9

Kiiminki -617 347 494 214 152 590 2,8

Liminka -226 425 470 264 149 1082 5

Lumijoki -62 19 58 34 7 56 2

Muhos -377 78 221 84 41 47 1,4

Oulunsalo -559 325 223 57 39 85 1

Tyrnävä -357 138 309 97 35 222 2,1

Kehyskunnat -3425 2149 3078 1378 836 4016 2,6

Oulu 17536 -260 -1893 -1017 -895 13471 -1,3

:: 50

TAULUKKO 52. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT OULUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 53. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ OULUN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Hailuoto 21573 18588 2985

Haukipudas 19914 16588 3326

Kempele 20730 19080 1650

Kiiminki 20019 17966 2053

Liminka 20493 16643 3850

Lumijoki 17389 14589 2800

Muhos 17143 21072 -3929

Oulunsalo 21754 20536 1218

Tyrnävä 18739 15195 3544

Kehyskunnat 19750 17806 1944

Oulu 14695 19026 -4331

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen ero-tus) miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi (2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina

2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Hailuoto 2,7 0,25 2791 254

Haukipudas 41,3 3,8 2377 216

Kempele 48,5 4,4 3385 308

Kiiminki 30,1 2,7 2526 230

Liminka 37,3 3,4 5024 457

Lumijoki 3,2 0,3 1755 160

Muhos 9,7 0,9 1168 106

Oulunsalo 15,4 1,4 1698 154

Tyrnävä 14,8 1,3 2592 236

Kehyskunnat 203,3 18,5 2638 240

Oulu -61 -5,5 -460 -42

:: 51

5.4.1.4 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ LAHDEN SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Lahden seutukunta sai muuttovoittoa vuosina 2000–2010. Muuttovoitot jakautuivat keskus-kaupungin ja kehyskuntien yhtäältä samalla ja toisaalta eri tavalla kuin muilla kaupunki-seuduilla. Yhteinen piirre muiden kaupun-kiseutujen kehyskuntien kanssa oli se, että kaikki kehyskunnat saivat muuttotappiota alle 12 000 euron ansaitsevista muuttajista ja muuttovoittoa pääsääntöisesti muista tulo-ryhmistä. Lahden muuttotase erosi muista keskuskaupungeista siinä, että kaupunki sai huomattavan muuttovoiton alle 12 000 eu-roa ansaitsevista, mutta sai sen lisäksi muut-

tovoittoa 12 000-21 999 euroa ja yli 32 000 euroa ansaitsevista.

Kehyskunnat saivat noin 400 henkilöä muuttovoittoa hyvätuloisista. Huomionar-voista on se, että Lahti sai hyvätuloisista enemmän määrällistä muuttovoittoa kuin sen kehyskunnat ja Lahti sai muista kes-kuskaupungeista poiketen sekä keski- että hyvätuloista muuttovoittoa. Keski- ja hy-vätuloisista sai suhteellisesti eniten muutto-voittoa Hollola ja Asikkala.

Tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat kehyskunnissa 18 500 euroa ja Lah-dessa 17 000 euroa. Kehyskuntien tulo-muuttajien tulot olivat alhaisemmat kuin muiden kaupunkiseutujen kehyskunnissa,

mutta vastaavasti Lahden tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeammat. Kehyskuntien lähtömuuttajien tulot olivat keskimäärin 16 600 euroa ja Lahden lähtö-muuttajien 18 400 euroa. Kehyskuntien läh-tömuuttajien tulot olivat 2 000–3 000 euroa alhaisemmat kuin muiden kaupunkiseutujen kehyskunnissa. Kehyskuntien tulo- ja lähtö-muuttajien erotus oli 1 950 euroa positiivi-nen ja Lahden kaupungin 1 400 euroa nega-tiivinen. Tulo- ja lähtömuuttajien erotus oli ehkä hieman yllättäen Padasjoella.

Lahden seudun erityispiirre muuttajien rakenteessa tuli esiin myös muuttajien tulo-kertymän kohdalla. Lahden seutu oli ainoa kaupunkiseutu, jossa muuttajien tuloker-

tymä oli positiivinen niin keskuskaupun-gissa kuin kehyskunnissa. Kehyskuntien yhteenlaskettu tulokertymä oli 86,6 miljoo-naa euroa eli noin 7,9 M€ vuodessa. Lah-den kaupungin tulokertymä oli 50 miljoo-naa euroa positiivinen, noin 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskuntien tulokertymä asukasta kohden oli 78 € vuodessa ja Lah-dessa 46 €.

Muuttajien tulokertymä oli positiivinen kaikissa seudun kunnissa Hartolaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi Heinola, Padasjoki ja Sysmä saivat varsin mittavat muuttotappiot vuosina 2000–2010, mutta muuttajien ra-kenteen ansiosta muuttajien tulokertymä oli siitä huolimatta positiivinen. Tulokertymä oli määrällisesti suurin Lahdessa ja Hollo-lassa. Naapurikunnat hyötyvät vuositasolla yhteenlaskettuna keskimäärin 7,8 M€ opti-maalisesta muuttajien rakenteesta. Asukasta kohti laskettuna tulokertymä oli suurin Hollolassa, Asikkalassa ja Orimattilassa. Hartolan tulokertymä oli 18 € negatiivinen.

TAULUKKO 54. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN LAHDEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32000 € promillea per vuosi

Asikkala -397 75 209 105 46 38 1,6

Hartola -170 -1 -12 -5 -3 -191 -0,2

Heinola -591 -74 116 13 56 -480 0,3

Hollola -1038 53 504 242 171 -68 1,8

Hämeenkoski -68 7 43 15 5 2 0,8

Kärkölä -255 50 32 46 18 -109 1,2

Nastola -855 -12 358 157 3 -349 1

Orimattila -470 224 334 176 82 346 1,5

Padasjoki -216 4 -22 3 24 -207 0,7

Sysmä -241 48 46 43 5 -99 0,9

Kehyskunnat -4301 374 1608 795 407 -1117 1,1

Lahti 4234 313 -448 41 543 4683 0,5

:: 52

TAULUKKO 55. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT LAHDEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 56. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ LAHDEN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi

Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Asikkala 19543 17073 2470

Hartola 16597 15259 1338

Heinola 17242 16530 712

Hollola 21210 18647 2563

Hämeenkoski 17731 15773 1958

Kärkölä 18795 17421 1374

Nastola 19425 17480 1945

Orimattila 19229 17563 1666

Padasjoki 18814 15806 3008

Sysmä 16905 14489 2416

Kehyskunnat 18549 16604 1945

Lahti 16947 18366 -1419

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen erotus)

miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi (2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina

2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Asikkala 11,4 1 1330 121

Hartola -0,7 -0,06 -200 -18

Heinola 2,9 0,3 140 13

Hollola 36,2 3,3 1713 156

Hämeenkoski 2,6 0,3 1042 95

Kärkölä 2,1 0,2 415 38

Nastola 8,9 0,8 596 54

Orimattila 20,1 1,8 1250 114

Padasjoki 0,6 0,05 172 16

Sysmä 2,9 0,3 618 56

Kehyskunnat 86,6 7,9 862 78

Lahti 50 4,5 506 46

:: 53

5.4.1.5 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ JYVÄSKYLÄN SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Jyväskylän seudun muuttajien rakenne tu-loryhmittäin poikkesi varsinkin keskuskau-pungin osalta verrattuna Tampereeseen, Tur-kuun ja Ouluun. Jyväskylän kaupunki sai muuttovoittoa alle 12 000 euroa ansaitse-vista em. keskuskaupunkien tavoin, mutta muista poiketen se sai muuttovoittoa myös kaikista alle 32 000 euroa ansaitsevista. Kehyskuntien tilanne oli yhdenmukainen muiden yliopistoseutujen kanssa eli muutto-tappiota pienituloisista ja muuttovoittoa kes-ki- ja hyvätuloisista.

Jyväskylän kaupunki sai noin 3 600 hen-kilöä muuttotappiota hyvätuloisista muut-tajista. Luku oli poikkeuksellisen suuri verrattuna muihin keskuskaupunkeihin. Jyväskylän määrälliset muuttotappiot hy-vätuloisista olivat neljä kertaa suuremmat

kuin Oulussa, kaksi kertaa suuremmat kuin Turussa ja 1,5 kertaa suuremmat kuin Tampereella.

Kehyskunnat saivat yhteensä noin 500 henkilöä muuttovoittoa hyvätuloisista muuttajista. Keski- ja hyvätuloisista muut-tajista sai suhteellisesti eniten muuttovoit-toa Muurame, Petäjävesi ja Laukaa.

Tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat kehyskunnissa 19 000 euroa ja Jyväskylässä 14 000 euroa. Kehyskuntien tulomuuttajien tulot olivat samalla tasolla kuin Lahden ja Oulun kehyskunnissa, mutta selvästi al-haisemmat kuin Tampereen ja Turun ke-hyskunnissa. Jyväskylään tulomuuttaneiden tulot olivat alhaisimmat verrattuna muihin sel-vityksen keskuskaupunkeihin. Kehyskuntien lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat 16 300 euroa ja Jyväskylän 18 300 euroa. Kehyskuntien lähtömuuttaneiden tulot oli-vat myös alhaisemmat kuin muiden suurten

kaupunkien kehyskunnissa. Jyväskylän lähtö-muuttajien tulot olivat samalla tasolla Lahden kanssa, mutta alhaisemmat kuin Tampereella, Turussa ja Oulussa. Kehyskuntien tulomuut-tajien tulot olivat keskimäärin 2 700 euroa korkeammat kuin lähtijöiden. Jyväskylässä taas lähtijöiden tulot olivat keskimäärin muut-tajaa kohden 4 200 euroa korkeammat.

Kunnittain tarkasteltuna tulo- ja lähtö-muuttajien korkeimmat tulot olivat Muura-messa. Tulo- ja lähtömuuttajien välinen erotus oli korkein Laukaalla, Petäjävedellä ja Toivakassa. Jyväskylän tulomuuttajan kes-kimääräiset tulot olivat 4 300 euroa alhaisem-mat kuin lähtijän.

Jyväskylän seudun tulokertymä oli positii-vinen. Jyväskylän kehyskuntien yhteenlas-kettu tulokertymä oli 83,2 miljoonaa euroa vuosina 2000–2010. Jyväskylän tulokerty-mä oli muiden keskuskaupunkien pl. Lahti tavoin 69,6 miljoonaa euroa negatiivinen.

Kehyskuntien tulokertymä oli asukas-ta kohden 185 €, joka oli Tampereen ke-hyskuntien (291 €) ja Oulun kehyskuntien (240 €) jälkeen kolmanneksi korkein. Jy-väskylän kaupungin tulokertymä asukasta kohden oli -51 euroa. Jyväskylän arvo oli Lahden (+46 €) ja Kuopion (-50 €) jälkeen kolmanneksi paras.

Kunnittain muuttajien tulokertymä oli määrällisesti korkein Laukaalla ja Muura-messa. Asukasta kohti laskettuna muutta-jien rakenteesta hyötyivät eniten Muurame ja Petäjävesi.

TAULUKKO 57. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN JYVÄSKYLÄN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32000 € promillea per vuosi

Hankasalmi -178 44 48 26 4 -56 0,5

Laukaa -1044 240 437 308 198 139 2,7

Muurame -436 178 247 171 161 321 3,5

Petäjävesi -174 65 127 70 53 141 2,9

Toivakka -135 36 69 22 33 25 2,1

Uurainen -163 21 114 45 40 57 2,4

Kehyskunnat -2130 584 1042 642 489 627 2,5

Jyväskylä 13537 7586 1692 -1805 -3571 -4222 -3,9

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 54

TAULUKKO 58. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT JYVÄSKYLÄN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 59. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ JYVÄSKYLÄN SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulomuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus € per vuosi

Hankasalmi 16868 15106 1762

Laukaa 19978 16226 3752

Muurame 21082 19286 1796

Petäjävesi 18247 14633 3614

Toivakka 19126 15807 3319

Uurainen 18908 16813 2095

Kehyskunnat 19035 16312 2723

Jyväskylä 14043 18272 -4229

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen erotus)

miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi (2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina 2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Hankasalmi 3 0,3 529 48

Laukaa 37,4 3,4 2165 197

Muurame 22,7 2,1 2601 236

Petäjävesi 9,1 0,8 2394 218

Toivakka 4,4 0,4 1857 169

Uurainen 6,7 0,6 2099 191

Kehyskunnat 83,2 7,6 2033 185

Jyväskylä -69,6 -6,3 -562 -51

:: 55

TAULUKKO 60. MUUTTAJIEN RAKENNE TULORYHMITTÄIN KUOPION SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5.4.1.6 :: MUUTTAJIEN TULORAKENNE JA TULOKERTYMÄ KUOPION SEUDULLA VUOSINA 2000–2010Kuopion seudun muuttajien tulorakennetar-kastelu on keskuskaupungin ja kehyskuntien osalta yhdenmukainen muiden kaupunki-seutujen kanssa. Kuopion kaupunki kerää muuttovoitot tulottomista ja alle 12 000 euroa ansaitsevista pienituloisista ja saa muutto-tappiota muista tuloryhmistä. Kehyskuntien tilanne on täysin käänteinen.

Kuopion seudulla kehyskunnat saivat pientä määrällistä muuttovoittoa hyvätuloisis-ta (+68 hlöä). Kuopion muuttotappiot hyvä-tuloisista olivat marginaaliset esimerkiksi Jyväskylään verrattuna. Keski- ja hyvätu-loisista sai suhteellisesti eniten muuttovoit-toa Maaninka. Kuopion muuttotappio keski- ja hyvätuloisista oli toiseksi alhaisin Lahden (muuttovoittoa) jälkeen.

Tulomuuttajien keskimääräiset tulot oli-vat Kuopiossa 14 700 euroa ja kehyskunnis-sa 19 000 euroa. Lähtömuuttajien tulot olivat Kuopiossa 17 100 euroa ja kehyskunnissa 15 300 euroa. Kehyskuntien tulomuuttajien tulot olivat keskimäärin 3 700 euroa lähtijöitä korkeammat. Kuopion lähtijöiden tulot olivat keskimäärin 2 500 euroa tulijoita korkeammat.

Kunnittain tarkasteltuna tulo- ja lähtö-muuttajien keskimääräiset tulot olivat kor-keimmat Siilinjärvellä. Tulijoiden ja lähti-jöiden välinen erotus puolestaan oli suurin Maaningalla. Maaninka erottuu kaikista selvityksen 52 kunnasta kahdessa asiassa: ensimmäiseksi tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus oli suurin ja toiseksi lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat vertailujoukon alhaisimmat.

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Tulot 2-11 999 Tulot 12 000-21 999 Tulot 22 000-31 999 Tulot 32 000-41 999 Tulot 42 000- Yhteensä Yli 32000 € promillea per vuosi

Maaninka -322 79 132 51 39 -21 2,1

Siilinjärvi -1330 226 469 176 29 -430 0,9

Kehyskunnat -1652 305 601 227 68 -451 1,1

Kuopio 5966 -1203 -1246 -255 -191 3071 -0,4

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtömuuttajien kaikkien tulojen välinen erotus) miljoonaa euroa

vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi

(2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina

2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden

per vuosi

Maaninka 8,2 0,75 2155 196

Siilinjärvi 19,7 1,8 966 88

Kehyskunnat 28 2,5 1155 105

Kuopio -52,1 -4,7 -552 -50

TAULUKKO 61. MUUTTAJIEN KESKIMÄÄRÄISET TULOT KUOPION SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

Alue Muuttajien tulokertymä (tulo- ja lähtö-muuttajien kaikkien tulojen välinen erotus)

miljoonaa euroa vuosina 2000–2010

Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi (2000–2010)

Muuttajien tulokertymä euroina per asukas vuosina 2000–2011

Muuttajien tulokertymä euroina asukasta kohden per vuosi

Maaninka 8,2 0,75 2155 196

Siilinjärvi 19,7 1,8 966 88

Kehyskunnat 28 2,5 1155 105

Kuopio -52,1 -4,7 -552 -50

TAULUKKO 62. MUUTTAJIEN TULOKERTYMÄ KUOPION SEUDUN KUNNISSA VUOSINA 2000–2010

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

ALÄ

HDE

TILA

STOK

ESKU

S, M

UUTT

AJIE

N TA

USTA

TIED

OT

-TIE

TOKA

NTA

:: 56

Kuopion seudun muuttajien tulokertymä oli negatiivinen. Kehyskuntien tulokertymä oli 28 miljoonaa euroa positiivinen ja Kuo-pion kaupungin noin 52 miljoonaa euroa negatiivinen. Kehyskuntien tulokertymä asu-kasta kohden oli 105 € ja Kuopion kaupungin -50 €.

Tulokertymä oli asukaslukuun suhteutet-tuna korkein Maaningalla.

5.5 :: MUUTTOJEN SUUNNAT KUUDELLA KAUPUNKISEUDULLAKeskimäärin neljä viidestä muutosta tehdään saman seutukunnan tai työssäkäyntialueen sisällä. Kuntien rajat ylittävistä tulo- ja läh-tömuutoista suurin osa tapahtuu naapurikun-tien välillä. Suurin osa lähimuutoista on asu-

mis- ja ympäristöperustaisia. Asumiseen ja ympäristöön liittyvät muuttomotiivit ovat korostuneessa roolissa kaupunkiseutujen sisäisessä muuttoliikkeessä.

Seuraavissa taulukoissa (63-68) on eritelty kaupunkiseutujen sisäisiä muuttoja keskus-kaupunkien ja kehyskuntien näkökulmasta kahdella toisiinsa kytköksissä olevalla taval-la. Ensiksi, on kaupunkiseuduittain tarkas-teltu, kuinka suuri osa kehyskuntien tulo- ja lähtömuuttajista on seudun keskuskaupun-gista. Toiseksi, on tarkasteltu pendelöinnin suuntautumista keskuskaupunkiin eli kuinka suuri osa kehyskuntien työssä olevista har-joittaa työmatkaliikennettä (so. pendelöintiä) keskuskaupunkiin.

Tulokset kuudelta kaupunkiseudulta osoittavat, että muuttojen vilkkaus ja pen-

delöintiasteen suuruus ovat vahvassa yh-teydessä toisiinsa: mitä korkeampi osuus kehyskunnan kaikista tulee keskuskau-pungista, sitä korkeampi on yleensä myös pendelöintiaste keskuskaupunkiin.

Metropolialueella ja selvityksen kuudella kaupunkiseudulla kuntarakenneuudistuksen yhtenä elinvoimakriteerinä pidetään 35 %:in pendelöintiä keskuskuntaan. Selvityksen 46 kehyskunnasta 35 prosentin pendelöin-tirajan ylittää kaikkiaan 26 kuntaa. Muilla kaupunkiseuduilla sovellettavan 25 %:in pendelöintirajan ylittää 34 kuntaa.

Kehyskuntien muuttovoitot perustuivat ensisijaisesti seudun keskuskaupungilta saatuihin muuttovoittoihin. Keskuskaupun-kien muuttotappioiden suuruus oli taas sidok-sissa oman kaupunkiseudun kehyskuntien

muuttovoiton suuruuteen. Kaupunkiseutujen keskuskaupunkien asukkaat olivat yliedustet-tuja kehyskuntien tulomuuttajissa. Keskus-kaupunkien osuus kehyskuntien kaikista tulomuutoista vaihteli Hartolan 9,7 pro-sentista Toivakan 79,3 prosenttiin. Toisin sanoen Hartolan kaikista tulomuuttajista joka kymmenes oli lahtelainen, kun Toivakan kai-kista tulomuuttajista kahdeksan kymmenestä tuli Jyväskylästä.

Kehyskuntien kaikista tulomuuttajista vä-hintään 60 prosenttia tuli keskuskaupungista Toivakassa (79,3 %) Muuramessa (66 %), Kaarinassa (63,7 %), Kiimingissä (62,1 %), Ruskossa (62 %), Hollolassa (61,1 %), Pirk-kalassa ja Haukiputaalla (60,2 %). Yli puolet kaikista tulomuuttajista tuli kaupunkiseu-dun keskuskaupungista lisäksi Kangasalalla, Lempäälässä, Ylöjärvellä, Liedossa, Raisios-sa, Kempeleellä, Oulunsalossa, Nastolassa, Laukaalla, Petäjävedellä, Uuraisissa ja Sii-linjärvellä. Kuuden kaupunkiseudun kehys-kunnassa oli 19 sellaista kuntaa, joiden tulo-muuttajista enemmän kuin joka toinen muutti seudun keskuskaupungista.

Kehyskuntien riippuvuus keskuskaupun-gista tulee esiin samalla tavalla niiden läh-tömuuttojen suuntautumisessa. Muuramen kaikista lähtömuuttajista kuusi kymmenestä (61 %) muutti Jyväskylään. Enemmän kuin joka toinen lähtömuuttaja muutti kaupunki-seudun keskuskaupunkiin kahdeksassa kun-nassa (Muurame, Kiiminki, Hollola, Hauki-pudas, Laukaa, Rusko Hailuoto, Kangasala). Yli 45 %:in rajan ylittivät lisäksi Ylöjärvi, Pirkkala, Kaarina, Lieto, Muhos, Nastola, Pe-täjävesi, Toivakka ja Uurainen.

Keskuskaupunkien muuttajista saivat mää-

TAULUKKO 63. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

Alue Tamperelaisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina

2000–2011

Tampereelle muuttaneiden osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina

2000–2011

Muuttovoitto Tampereelta abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntautuminen % Tampereelle

Hämeenkyrö 31 30,6 69 22

Kangasala 58 51,2 3464 48

Lempäälä 57 43,5 3176 48

Nokia 49,7 43,1 3320 38

Orivesi 32,4 33,3 65 21

Pirkkala 60,2 46,1 4030 58

Pälkäne 35,8 27,4 109 17

Vesilahti 36,9 29 493 38

Ylöjärvi 55,5 49 3567 46

:: 57

rällisesti eniten (yli 3 000 hlöä) muuttovoit-toa kuusi kuntaa: Kaarina, Pirkkala, Ylöjärvi, Kangasala, Nokia, Lempäälä.

5.5.1 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLAKaikki Tampereen seudun kehyskunnat sai-vat muuttovoittoa Tampereen kaupungista. Kehyskunnat saivat Tampereelta muut-tovoittoa noin 18 300 henkilöä eli keski-määrin 1 500 henkilöä joka ainoa vuosi 2000-luvulla. Kehyskuntien muuttovoitto-jen vaihteluväli oli 65 henkilön (Orivesi) ja 4030 henkilön (PIrkkala) välillä.

Tamperelaisten tulomuuttajien osuus kaikista muuttajista oli korkein Pirkkalas-sa (60,2 %), Kangasalalla (58 %), Lempää-

lässä (57 %) ja Ylöjärvellä (55,5 %). Tam-perelaisten osuus jäi noin kolmannekseen kaikista tulomuuttajista kaupunkiseudun reunoilla Hämeenkyrössä, Orivedellä, Pälkä-neellä ja Vesilahdella.

Työmatkaliikenteestä eli pendelöinnistä suuntautui eniten keskuskuntaan Pirkkalasta (58 %), Kangasalalta ja Lempäälästä (48 %) ja Ylöjärveltä (46 %). Muuttojen ja pende-löinnin osuus oli suurin samoissa kunnissa.

5.5.2 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN TURUN KAUPUNKISEUDULLAKaikki Turun seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa kaupunkiseudun keskuskau-punki Turusta aivan samoin kuin kehyskunnat Tampereen kaupunkiseudulla.

Kehyskuntien yhteenlaskettu muutto-voitto oli yhteensä 11 000 henkilöä eli kes-kimäärin 923 henkilöä vuodessa. Kehys-kunnista Kaarina ”rokotti” määrällisesti ankarimmin Turkua. Lieto, Raisio ja Mas-ku keräsivät yli tuhannen henkilön muutto-voitot Turusta.

Turkulaisten tulomuuttajien osuus oli korkein Kaarinassa ja Ruskossa, joissa enemmän kuin kuusi kymmenestä tulijas-ta muutti Turusta. Yli puolet tulomuuttajista oli turkulaisia lisäksi Liedossa ja Raisiossa.

Turkulaisten tulijoiden osuus oli alhaisin Mynämäellä, Nousiaisissa ja Sauvossa, mut-ta näissäkin kunnissa enemmän kuin joka kolmas tulija oli turkulainen.

Joka toinen pendelöi Turkuun Ruskosta, Kaarinasta, Liedosta ja Raisiosta.

5.5.3 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN OULUN KAUPUNKISEUDULLAHailuotoa lukuun ottamatta kaikki seudun kehyskunnat olivat muuttovoittoisia Ou-lun kaupungin suhteen. Kehyskunnat sai-vat muuttovoittoa Oulusta yhteensä noin 7 700 henkilöä eli keskimäärin 642 henki-löä vuodessa vuosina 2000–2011.

Oulun kustannuksella saivat määrällisesti eniten muuttovoittoa Kempele, Haukipudas, Kiiminki ja Liminka. Hailuoto oli erikoinen poikkeus siltä osin, että se oli ainoa muut-totappiollinen kehyskunta suhteessa keskus-kaupunkiin, jos otetaan huomioon kaikki metropolialueen, Tampereen ja Turun seu-dun kehyskunnat.

Oululaisten tulomuuttajien osuus oli kor-kein Kiimingissä, Haukiputaalla ja Oulun-salossa. Vähäisin oululaisten tulomuuttajien osuus oli Lumijoella ja Tyrnävällä.

Ouluun pendelöitiin eniten Kiimingistä, Oulunsalosta, Kempeleeltä ja Haukiputaalta sekä vähiten Lumijoelta ja Tyrnävältä.

5.5.4 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN LAHDEN KAUPUNKISEUDULLALahden kehyskunnat erosivat Tampereen, Turun ja Oulun seudun kehyskunnista siinä, että keskuskaupungista saivat muuttovoit-toa vain neljä kuntaa seudun kymmenestä kehyskunnasta. Lahdesta sai merkittävän yli tuhannen henkilön muuttovoiton vain Hollola. Nastolan muuttovoitto jäi 13 henkilöön vuo-sitasolla ja Asikkalan ja Hämeenkosken vain muutamaan henkilöön per vuosi.

Lahti sai pientä muuttovoittoa muista seu-dun kehyskunnista lukuun ottamatta Heino-

TAULUKKO 64. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN TURUN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Turkulaisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina 2000–2011

Turkuun muuttaneiden lähtömuuttajien osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina 2000–2011

Muuttovoitto Turusta abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntautuminen % Turkuun

Kaarina 63,7 49,8 4455 50

Lieto 58,6 49,6 1890 49

Masku 44,4 35,6 1133 43

Mynämäki 37 36,6 99 27

Naantali 41,5 40,4 752 38

Nousiainen 37,1 33 236 38

Paimio 38,5 36,9 229 27

Raisio 50,8 43,7 1520 48

Rusko 62 52,7 625 51

Sauvo 37,8 34,4 135 23LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

:: 58

laa, jonka muuttotappiot Lahdelle olivat yli 600 henkilöä.

Lahtelaisten tulomuuttajien osuus ylitti 50 prosentin rajan vain Hollolassa ja Nas-tolassa. Toisessa ääripäässä oli esimerkiksi Hartola, jossa vain 9,7 % kaikista tulo-muuttajista oli lahtelaisia. Lahtelaisten tulo-muuttajien osuus jäi alle viidenneksen lisäksi Sysmässä, Padasjoella ja Heinolassa.

Lahden kaupunkiseudun eroavuus muis-ta suurista kaupunkiseuduista tuli muuttojen suuntautumisen lisäksi hyvin esiin pendelöin-nin suuntautumisessa. Esimerkiksi Hartola ja Sysmä eivät kuulu edes keskuskaupunki Lah-den työssäkäyntialueeseen pendelöintiasteen jäädessä alle 10 %:in.

Lahteen pendelöitiin eniten Hollolasta.

5.5.5 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLAJyväskylän seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa Jyväskylästä lukuun ottamatta Hankasalmea.

Kehyskuntien yhteenlaskettu muutto-voitto oli yhteensä noin 2 800 henkilöä eli 234 henkilöä vuodessa.

Jyväskylästä hyötyivät määrällisesti eniten Laukaa ja Muurame.

Jyväskylän seudun kehyskuntien riippu-vuutta keskuskaupungista osoittavat parhai-ten Toivakan ja Muuramen luvut: kahdeksan kymmenestä tulomuuttajasta tuli Jyväsky-lästä Toivakassa ja Muuramessa keskuskau-pungin tulijoiden osuus oli toiseksi korkein 46 kehyskunnan joukossa.

Jyväskylään pendelöitiin eniten Muura-mesta.

TAULUKKO 65. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN OULUN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 66. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN LAHDEN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Oululaisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina 2000–2011

Ouluun muuttaneiden osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina 2000–2011

Muuttovoitto Oulusta abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntautuminen % Ouluun

Hailuoto 43,2 52,7 -17 32

Haukipudas 60,2 53,4 1563 51

Kempele 51,8 44,4 2061 54

Kiiminki 62,1 56,1 1293 60

Liminka 43,2 37,3 1184 43

Lumijoki 32 29,9 66 28

Muhos 45,2 46,3 146 36

Oulunsalo 55,9 44,8 1111 57

Tyrnävä 38,2 36,7 292 35

Alue Lahtelaisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina 2000–2011

Lahteen muuttaneiden osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina 2000–2011

Muuttovoitto Lahdesta abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntau-tuminen % Lahteen

Asikkala 38,7 39,2 37 30

Hartola 9,7 14 -122 -

Heinola 19,9 24,9 -643 12

Hollola 61,1 54,9 1316 48

Hämeenkoski 32,5 31,5 16 23

Kärkölä 23,9 31,5 -225 16

Nastola 53,5 49,8 163 34

Orimattila 32,3 35,8 -83 24

Padasjoki 20,1 25,5 -155 12

Sysmä 17,5 21,7 -136 -

:: 59

5.5.6 :: MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN KUOPION KAUPUNKISEUDULLAKuopion kehyskunnista Siilinjärvi sai merkittävän yli tuhannen henkilön muut-tovoiton ja Maaninka pienen muuttovoi-ton Kuopiosta. Siilinjärvi sai keskimäärin 110 henkilöä muuttovoittoa Kuopiosta vuosi-na 2000-2011.

Siilinjärven tulomuuttajista enemmän kuin joka toinen tuli Kuopiosta. Maaningalla

joka kolmas tulija tuli Kuopiosta ja joka kol-mas lähtijä muutti Kuopioon.

Siilinjärven pendelöintiaste Kuopioon oli tyypillinen keskuskaupungin kyljessä ole-valle kunnalle.

TAULUKKO 67. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

TAULUKKO 68. MUUTTOJEN SUUNTAUTUMINEN KUOPION KAUPUNKISEUDULLA VUOSINA 2000-2011

LÄHD

E TI

LAST

OKES

KUS,

MUU

TTAJ

IEN

TAUS

TATI

EDOT

-T

IETO

KANT

A

5 ::

Suur

ten

kaup

unki

seut

ujen

laad

ullin

en m

uutto

liike

anal

yysi

Alue Jyväskyläläisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina 2000–2011

Jyväskylään muuttaneiden osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina 2000–2011

Muuttovoitto Jyväskylästä abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntautu-minen % Jyväskylään

Hankasalmi 34,6 34,4 -15 18

Laukaa 59,2 52,8 1281 43

Muurame 66 61 868 56

Petäjävesi 51,7 48,5 263 38

Toivakka 79,3 49,6 86 38

Uurainen 52,2 43 321 36

Alue Kuopiolaisten tulomuuttajien osuus % kaikista tulomuuttajista vuosina 2000–2011

Kuopioon muuttaneiden osuus % kaikista lähtömuuttajista vuosina 2000–2011

Muuttovoitto Kuopiosta abs. vuosina 2000–2011

Pendelöinnin suuntau-tuminen % Kuopioon

Maaninka 34,1 34,2 31 27

Siilinjärvi 55,5 47,3 1323 46

:: 60

6 :: Yhteenveto ja tulkintaSELVITYKSESSÄ LÄPIKÄYTIIN kuuden kaupunkiseudun yleistä ja väestöllistä kilpai-lukykyä. Lähtökohtana oli se, että alueiden menestyminen tai menestymättömyys perus-tuu usean eri kilpailukykytekijän yhteisvaiku-tukseen. Muuttoliike tai alueiden muuttove-tovoima on vain yksi tulokulma alueelliseen kilpailukykyyn. Muuttovetovoima pitää ensi-sijaisesti sisällään maan sisäiset muuttovirrat eli mistä ja minne ihmiset muuttavat, mutta kytkeytyvät samalla vahvasti yritysten ja in-vestointien sijoittumispäätöksiin. Muuttoliik-keen yhteydessä on kyse myös tulevasta elin-voimasta ja potentiaalista: mitä parempia ovat alueeseen liitetyt mieli- ja mainekuvat, sitä enemmän alueelle suuntautuu muuttoja.

Analyysin kohteena olivat metropolialu-een (14 kuntaa) jälkeen asukasluvultaan kuu-si seuraavaksi suurinta kaupunkiseutua (pl. Porin seutu). Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion seuduil-la asuu joka neljäs suomalainen (26,3 %) eli noin 1,4 miljoonaa asukasta. Kuuden kaupunkiseudun osuus oli koko maan brutto-

kansantuotteesta 23,7 %, työpaikoista 25,8 % ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenoista 40,7 %. Kuuden kaupunkiseudun työpaikka-kehitys oli hyvä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. 12 suurimman kaupun-kiseudun joukossa selvityksen viisi seutua nappasivat työpaikkamuutoksessa (%) en-simmäiset viisi sijaa. Positiivisin työpaikka-kehitys oli Tampereen (+17,5 %), Lahden (+12,3 %), Oulun (+11,7 %), Kuopion (+11,5 %) ja Jyväskylän (+11,5 %) seuduilla. Turun seu-dun (+4,4 %) työpaikkamuutos oli kymmenes 12 suurimman kaupunkiseudun joukossa.

Kuuden kaupunkiseudun väkiluku kasvoi selvityksen aikavälillä (2000–2011) noin 148 000 asukkaalla. Väestönlisäyksestä 40 % perustui luonnolliseen väestönlisäyk-seen ja 60 % muuttoliikkeeseen. Kaupunki-seuduittain tarkasteltuna määrällisesti eniten kasvoivat Tampereen ja Oulun seudut, joiden yhteenlaskettu osuus kuuden kaupunkiseudun kasvusta oli kaksi kolmasosaa (62 %).

Kuuden kaupunkiseudun alueella ole-vat 6 keskuskaupunkia ja 46 kehyskuntaa

muodostivat väestöllisiltä ominaisuuksiltaan positiivisesti vinon jakauman suomalaisista kunnista. 52 kunnan joukko oli kaikkien vä-estönkehityksen osatekijöiden osalta koko maan parhaimmistoa. Kuuden kaupunki-seudun kuntien demografista kilpailukykyä voi verrata lähinnä vain metropolialueen vä-estölliseen kehitykseen. Kuuden kaupun-kiseudun 52 kunnasta sai maan sisäisestä muuttoliikkeestä muuttovoittoa 45 kuntaa, siirtolaisuudesta 51 kuntaa ja luonnollinen väestönlisäys oli positiivinen 38 kunnas-sa. Kunnittain saivat eniten muuttovoittoa suhteessa keskiväkilukuun Liminka (Oulun seutu), Pirkkala (Tampereen seutu), Vesilahti (Tampereen seutu) ja Masku (Turun seutu).

6.1 :: KAUPUNKISEUTUJEN YLEINEN KILPAILUKYKYAlueen kilpailukyky ja muuttoliike ovat kiin-teässä yhteydessä toisiinsa. Kuuden kaupunki-seudun positiota suhteessa toisiinsa ja muihin suuriin kaupunkiseutuihin verrattiin Turun yli-

:: 61

opiston kauppakorkeakoulun kehittämän ’Seu-tukuntien kilpailukykymittariston’ avulla.

Mittariston avulla voidaan vuosittain ver-rata seutujen kilpailukykyä, muutosta ja si-joitusta suhteessa toisiinsa kilpailukykyyn liittyvillä muuttujilla. Tässä selvityksessä hyödynnettiin em. kilpailukykymittaristoa si-ten, että aineistoista poistettiin yksi mittari ja tuotiin tilalle selvityksen tarpeisiin paremmin perustuva mittari (muuttovetovoima).

Analyysiin valitut kilpailukykymuut-tujat olivat työllisyysaste, korkea-asteen koulutettujen osuus väestöstä, teollisuus-valtaisuus, työn tuottavuus, yritysdyna-miikka ja muuttovetovoima. Muuttujiin liittyvät selosteet on esitetty luvun 3. tulosten yhteydessä. Tilastotiedot perustuivat viiden ensimainitun muuttujan osalta vuoden 2010 tietoihin ja muuttovetovoiman osalta vuoden 2011 tietoihin.

Analyysissä jokaiselle seudulle lasket-tiin muuttujakohtainen indeksiarvo, jonka jälkeen jokaisen seudun indeksilukua ver-rattiin kaikkien seutujen keskimmäiseen arvoon eli mediaaniin. Tulokset esitettiin 12 suurimman kaupunkiseudun (yli 100 000 asu-kasta) osalta muuttujittain ja ns. kokonaiskil-pailukyvyn osalta. Jälkimmäinen oli kuuden muuttujan painottamaton keskiarvo.

Tämän selvityksen kuudesta kaupunki-seudusta kokonaiskilpailukykyindeksillä pärjäsivät parhaiten järjestyksessä Oulun, Tampereen, Turun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden seudut.

Oulun seutu sijoittui 12 kaupunkiseudun joukossa kokonaiskilpailukyvyssä kolmannek-si. Oulun seutu oli jokaisen kuuden muuttujan osalta mediaanin yläpuolella. Oulun seudun

muista erottuvat vahvuudet liittyivät korkea-koulutettujen osuuteen ja yritysdynamiikkaan.

Tampereen seutu sijoittui neljänneksi 12 seudun joukossa. Tampereen seudun vah-vuutena oli tasainen pärjääminen kaikkien kilpailukykymuuttujien kohdalla. Tampereen seutu ei ollut yhdessäkään muuttujassa kärjes-sä, muta jokaisen kohdalla kärkijoukossa.

Turun sijoitus oli viides. Turun seudun me-diaanista poikkeavat vahvuudet liittyivät erityi-sesti korkeasti koulutettujen osuuteen. Lisäksi Turun seutu oli selvästi mediaanin yläpuolella yritysdynamiikassa ja työn tuottavuudessa.

Jyväskylän seutu sijoittui kuudenneksi. Jyväskylän seudun kiistaton vahvuus oli kor-keakoulutettujen osuus. Yritysdynamiikka oli myös selvästi mediaanin yläpuolella.

Kokonaiskilpailukyky oli heikoin Kuopion ja Lahden seuduilla. Kuopion ja Lahden seu-dut ylittivät selvästi mediaanin vain korkeasti koulutettujen osuudessa ja yritysdynamiikas-sa. Kuopion seutu jäi teollisuusvaltaisuudessa ja työn tuottavuudessa viimeiselle sijalle.

6.2 :: KAUPUNKISEUTUJEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY MÄÄRÄLLISESTÄ NÄKÖKULMASTAKuusi kaupunkiseutua on asukasluvultaan hieman suurempi väestökeskittymä kuin met-ropolialue. Jokaisen kaupunkiseudun de-mografinen kilpailukyky on määrällisestä näkökulmasta erittäin hyvä. Kaupunkiseu-dut kasvoivat kaikkien väestönkehityksen osatekijöiden (luonnollinen väestönlisäys, maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus) an-siosta lukuun ottamatta Lahden seudun luon-nollisen väestönlisäyksen negatiivisuutta.

Kuusi kaupunkiseutua voidaan jakaa mää-rällisen kehityksen osalta kolmeen luokkaan.

Ensimmäisessä ryhmässä ovat Tampe-reen ja Oulun seudut. Tampereen seudun noin 50 000 henkilön väestönlisäys perustui ensisijaisesti vahvaan muuttovetovoimaan. Oulun seudun noin 42 000 henkilön väestönli-säys taas perustui ensisijaisesti luonnolliseen väestönlisäykseen.

Toisessa ryhmässä ovat Turun ja Jyväs-kylän seudut. Turun väestönlisäys oli noin 22 500 henkilöä, joka perustui maan sisäiseen muuttoliikkeeseen ja siirtolaisuuteen. Jyväs-kylän seutu kasvoi noin 21 000 henkilöllä. Kasvu perustui tasapainoisesti sekä luonnol-liseen väestönlisäykseen että maan sisäiseen muuttoliikkeeseen.

Kolmannessa ryhmässä ovat Kuopi-on ja Lahden seudut, joiden väestönlisäys jäi selvästi vähäisemmäksi kuin muilla kau-punkiseuduilla. Kuopion seutu kasvoi noin 7 000 henkilöllä. Kuopion kasvusta selittää luonnollinen väestönlisäys kaksi kolmasosaa. Lahden seudun kasvu oli noin 5000 henkilöä. Lahden seutu poikkesi muista suurista kaupun-kiseuduista siinä, että siirtolaisuus oli väestön-lisäyksen tärkein osatekijä ja luonnollinen vä-estönlisäys olivat negatiivinen.

Väestönlisäys jakautui keskuskaupunki-en ja kehyskuntien välillä tasapainoisimmin Tampereen ja Oulun seuduilla. Muilla neljällä kaupunkiseudulla väestönlisäys oli epätasa-painoinen keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä, mutta jokaisella seudulla eri syistä.

Tampereen seudun demografinen kil-pailukyky oli erittäin vahva. Tampereen seudun muuttovetovoimaa ja kasvukehän jatkuvaa laajenemista kuvaa se, että kaikki

seudun kunnat olivat vahvalla väestöllisel-lä kasvu-uralla. Jokainen seudun kunta sai muuttovoittoa niin maan sisältä kuin ulko-mailta. Keskiväkilukuun suhteutettuna no-peimmin kasvoivat Pirkkala, Lempäälä ja Ve-silahti. Jos Tampereen kehyskunnat olisi ollut selvityksen aikavälillä yksi kunta, niin se olisi ollut asukasluvultaan koko maan kuudenneksi suurin kunta.

Turun seudulla kaikki kunnat olivat Tampereen seudun tavoin kasvu-uralla, mutta kasvu jakautui epätasaisesti kes-kuskaupunki Turun ja kehyskuntien välil-lä. Ripeintä suhteessa väkilukuun kasvu oli Maskussa, Liedossa ja Kaarinassa. Vähiten kasvoivat Mynämäki ja Turku. Asukaslukuun suhteutettuna muuttovetovoimaisin oli ylivoi-maisesti Masku.

Oulun seudun kasvu jakautui tasapainoi-sesti keskuskaupungin ja kehyskuntien vä-lillä. Oulun kasvukehä laajeni Tampereen ta-voin 2000-luvulla. Oulun väkiluku kasvoi noin 3,5 kertaa enemmän kuin Turun ja jopa enemmän kuin Tampereen suhteessa väestöpohjaan. Oulun seudun erityispiirre on luonnollisen väestönlisäyksen keskeinen osuus väestönlisäyksessä. Yli 10 promillen vuosittaiseen kasvuun pääsi Oulun seudulla kuusi kuntaa yhdeksästä, kun 10 promillen rajaa ei rikkonut samana ajankohtana yksi-kään Helsingin, Tampereen tai Turun ke-hyskunta. Limingan suhteellinen väestön-kasvu oli korkein selvityksen 52 kunnan joukossa.

Jyväskylän seudulla neljä viidesosaa kasvusta kohdistui keskuskaupunkiin. Väkiluku kasvoi kuitenkin kaikissa seudun kunnissa Hankasalmea lukuun ottamatta. Vä-

5 ::

Yht

eenv

eto

ja tu

lkin

ta

:: 62

kiluku kasvoi suhteellisesti eniten Laukaalla ja Muuramessa.

Lahden seudun kasvu kohdistui Jyväs-kylän seudun tavoin keskuskaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen (erityisesti Hol-lola). Kaupunkiseutu poikkesi muista eniten siinä, että kehyskuntien väkiluku laski. Nega-tiivisella väestöuralla oli seitsemän kehyskun-taa kymmenestä.

Kuopion seudulla kasvu kohdistui sekä keskuskaupunkiin että kehyskuntiin. Kuopi-on kaupungin väestönlisäyksen dynaami-sin osatekijä oli luonnollinen väestönlisäys. Kuopion muuttovoitot maan sisäisestä muut-toliikkeestä ovat kasvaneet merkittävästi vuo-den 2008 jälkeen.

6.3 :: KAUPUNKISEUTUJEN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY RAKENTEELLISESTA NÄKÖKULMASTASelvityksen kohteena olevat kuusi suurta kaupunkiseutua olivat niin yleisen kuin demografisen kilpailu-kyvyn näkökul-masta muuttovetovoimaisimpia alueita koko maassa. Määrällistä muuttovoittoa sai keski-määrin joka kolmas kunta tai seutu 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenel-lä. Kaupunkiseutujen suuret väestönlisäyk-set ja muuttovoittoisuus peittivät kuitenkin näkyvistä muuttajien rakenteesta aiheutuvan eriytymiskehityksen keskuskaupunkien ja ke-hyskuntien välillä. Kaupunkiseutujen sisäistä koheesiota nakertaa luvussa 5. kuvattu kehi-tys tulo- ja lähtömuuttajien profiileissa mm. työmarkkina-aseman, ikärakenteen, koulutus-tason, tulorakenteen, tulokertymän ja muutto-jen suuntautumisen suhteen.

Tulkintojen tekeminen suurten kaupunki-seutujen sisäisestä muuttoliikkeestä on haas-tavaa useasta eri syystä. Asia sisältää sekä suurta poliittista intohimoa että kotipaikkaan sidottua tunne- ja arvolatausta. Argumen-tointi kaupunkiseudun sisäisistä muutto-virroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, koska määrällisiä ja rakenteellisia kehityspiirteitä voidaan tulkita kahdesta toisistaan poikkea-vasta näkökulmasta. Kilpailu on luonteel-taan tervettä tai epätervettä kunnan hyö-typosition mukaan: yleisesti kehyskunnat kokevat kilpailun terveenä ja keskuskau-pungit haitallisena.

Kehyskuntien näkökulmasta edellisissä luvuissa kuvattu muuttoliikkeen määrällinen ja rakenteellinen kehitys 2000-luvun aikana oli normaalia kuntien välistä kilpailua uusis-ta asukkaista, yrityksistä, investoinneista jne. Tämän logiikan mukaista on se, että kuntien kuuluukin kilpailla keskenään veronmak-sajista. Tämä aineiston perusteella voidaan päätellä kehyskuntien onnistuneen toimis-saan. Useat kehyskunnat ovat tämän selvi-tyksen tilastojen valossa suorassa polku- ja riippuvuussuhteessa keskuskaupunkiin, mutta muuttajien rakenteen hyödyt ja haitat eivät ja-kaudu tasapuolisesti.

Keskuskaupunkien näkökulmasta kehitys näyttäytyy päinvastaisena, vähintään epäter-veenä ja – oikeudenmukaisena. Keskuskau-punkien lähtökohta on korostaa alueen kokonaisetua. Keskuskaupunkien näkö-kulmasta kollektiivisen yhteisvastuun pi-täisi koskea kaikkia saman toiminnalliseen alueen kuntia eli toisin sanoen muuttajien rakenteesta aiheutuvat epäsymmetriset edut ja haitat pitäisi yhteisesti kyetä tasoit-

tamaan tavalla tai toisella kaupunkiseutu-jen sisällä.

Kahdesta edellä kuvatusta, toisilleen vastakkaisesta näkökulmasta seuraa, että kehyskuntien intressinä on säilyttää nyky-tilanne ennallaan ja muuttumattomana niin pitkään kuin mahdollista ja keskuskaupun-kien intressistä jokainen muutos merkitsee parannusta aikaisempaan kehitykseen.

Korjausliikkeiden tekemisen ilman ”pa-kottavaa pakkoa” tekee haastavaksi se, että kaupunkiseudun tai alueen kokonaisetu ym-märretään eri tavalla alueen suurimmassa kaupungissa ja kehyskunnissa. Pattitilan-teen selvittäminen edellyttäisi samaan toi-minnalliseen alueeseen kuuluvilta kunnilta alueen kokonaisedun ja tulevaisuuden elin-voiman asettamista etusijalle omien lyhyen aikavälin säilyttävien intressien sijaan. Osa-optimointi on nykyisellään tehty kehyskun-tien näkökulmasta ”kiusallisen helpoksi” eikä niitä voi periaatteessa syyllistää oman kuntansa etujen maksimaalisesta edistämi-sestä heidän näkökulmastaan loogisella ja rationaalisella tavalla.

Osaoptimoivat kunnat voivat taloudel-lisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin syiden perusteella halutessaan rajoittaa tai seuloa tulomuuttajia. Osa-optimoiva kunta voi aset-taa erilaisia ehtoja asunnon saamiselle tai vält-tää osallistumasta sosiaalisen asuntotuotannon ”seudullisiin talkoihin”. Julkiset palvelut on mahdollista järjestää siten, että ne suosivat erikseen määriteltyjä väestöryhmiä muiden kustannuksella tai jättää osa palveluista jär-jestämättä, jos ne löytyvät isommasta naapuri-kunnasta tai asia voidaan järjestää seudullisen yhteistyön nimissä. Osaoptimoivan kunnan te-

hokkain keino on kaavoittaa vain omistusasu-miseen liittyviä korkean profiilin asuinalueita parhaille paikoille. Valikoivan asuntopolitiikan avulla voidaan vaikuttaa siihen millaisia muut-tajia halutaan ja varmistaa tulomuuttajien ole-van ominaisuuksiltaan ”toivottuja muuttajia”.

Muuttoliikkeen kaksoismekanismi aihe-uttaa ajan kanssa kehyskunnille hyvän ja keskuksilla huonon kierteen: kehyskuntien tulomuuttajat ovat keskimääräistä useam-min aktiivi-ikäisiä, työssä olevia, koulutet-tuja ja keski- ja hyvätuloisia ja lähtömuut-tajat ovat työvoiman ulkopuolella olevia, työttömiä ja muita pienituloisia ryhmiä. Keskuksissa muuttajien rakenne kulkee päin-vastaiseen suuntaan. Kaupunkiseudun sisälle muodostuu kerrannaisvaikutuksia aiheuttavan kierteen vuoksi hyvä- ja huono-osaisuuden rinnakkaistodellisuuksia, kun muuttajat vali-koituvat eri asuinalueille henkilökohtaisten, taloudellisten ja sosiaalisten ominaisuuksi-en perusteella. Hyödyt ja haitat jakautuvat epäterveellä tavalla kaupunkiseudun kuntien välillä, joka taas nakertaa ajan mittaan poh-jan pois yhteiseltä kehittämiseltä ja heikentää alueen kokonaisetua suhteessa muihin.

2000-luvun muuttoliikkeen keskeisin erityispiirre oli juuri em. kaltaisen valikoi-van muuttoliikkeen vahvistuminen muut-tovoittoisilla suurilla kaupunkiseuduilla. Kehitystä vauhditti entisestään lisäänty-nyt maahanmuutto, joka valikoivuutensa ja maantieteellisen kohdentumisen vuoksi kohdistui pääsääntöisesti suurten kaupun-kiseutujen keskuskaupunkiin ja vielä niiden sisällä rajatuille osa-alueille. Ilmiön vai-kutusten ymmärtäminen ja niin sanotun ison kuvan hahmottaminen on haastavaa sen aika-

5 ::

Yht

eenv

eto

ja tu

lkin

ta

:: 63

viiveen vuoksi, sillä valikoivan muuttoliikkeen positiiviset ja negatiiviset seurausvaikutukset tulevat näkyviin muiden väestönkehitykseen liittyvien ilmiöiden tavoin vasta keskipitkäl-lä ja pitkällä aikavälillä. Luvussa 4. esitettiin kuuden kaupunkiseudun kohdalla, kuinka tulo- ja lähtömuuttajat jakautuvat ominaisuuksiensa perusteella epätasaisesti saman kaupunkiseu-dun kuntien välillä. Kaupunkiseudun sisäinen kehitys lukkiutuu epätasapainoiseen tilaan, kun saman toiminnallisen alueen sisällä yh-det kunnat hyötyvät muuttajien rakenteesta ja toiset menettävät. Keskeisin jakolinja menee keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä. Muuttoliike on yleisestikin ottaen mekanismil-taan polarisoiva mekanismi, mutta valikoiva muuttoliike tekee siitä vielä vaikeammin hallit-tavissa olevan ”pirullisen ongelman”.

Valikoivan muuttoliikkeen seuraukset kau-punkiseutujen sisäiseen kehitykseen tulivat parhaiten esiin luvussa 5., jossa pureuduttiin muuttuja muuttujalta tulo- ja lähtömuuttajien profiilissa oleviin eroihin saman kaupunkiseu-tujen sisällä. Luvun 5. yhteydessä eritellään seuduittain ja kunnittain valikoivan muut-toliikkeen vaikutukset muuttajien työmark-kina-aseman, ikärakenteen, koulutustason, tulorakenteen, tulokertymän ja muuttojen suuntautumisen kautta. Hyvä esimerkki kau-punkiseudun sisäisen kehityksen eroavuudesta liittyy esimerkiksi muuttajien tulokertymään. Keskuskaupunkien muuttajien tulokerty-mä oli 581 miljoonaa euroa negatiivinen vuosina 2000–2010 eli keskimäärin noin 52,8 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskun-tien muuttoliikkeen tulokertymä oli vas-taavasti 1,1 miljardia euroa positiivinen vuosina 2000–2010. Ero on ”laskennallisesti”

valtava keskuskaupunkien ja niiden kehyskun-tien välillä, sillä kaupunkiseudut muodostavat yhtenäisen toiminnallisen alueen, jonka kun-nat ovat suhteessa keskuskaupunkiin polku- ja riippuvuussuhteessa. Kaikkien suurten kau-punkiseutujen kehyskuntien tulokertymä oli positiivinen, mutta muuttajien raken-teesta hyötyvistä kunnista erottuivat vielä omaksi luokakseen Tampereen, Turun ja Oulun kehyskunnat.

Toinen kuvaava esimerkki keskus-kaupunkien ja kehyskuntien kahdesta vastakkaisesta todellisuudesta tulee esiin muuttojen suuntia analysoimalla. Tulokset kuudelta kaupunkiseudulta osoittivat korutto-masti sen, että muuttojen vilkkaus ja työs-säkäynnin (pendelöinti) suuntautuminen keskuskaupunkiin ovat vahvassa yhteydes-sä toisiinsa: mitä suurempi osuus kehyskun-nan tulomuutosta perustuu keskuskaupunkiin, sitä korkeampi on myös pendelöintiaste kes-kukseen. Toisin sanoen kehyskunnan tulo- ja lähtömuutto- sekä pendelöinti on riippuvai-nen keskuskaupungista, jolloin kehyskunta hyötyy samanaikaisesti sekä muuttajien pro-fiilissa olevista eroista että kerää pendelöijien verotulot. Arvon nappaaminen muuttajista on optimaalista toisin kuin keskuskaupungissa. Kuuden kaupunkiseudun sisällä oli 20 sellais-ta kuntaa, joissa enemmän kuin joka toinen tulomuuttaja tuli oman alueensa keskuskau-pungeista. Näiden kuntien yhteisenä piirteenä oli myös se, että jokaisessa pendelöintiaste keskuskuntaan ylitti 40 %:in rajan Nastolaa (34 %) ja Toivakkaa (38 %) lukuun ottamatta

Kolmas kuvaava esimerkki keskuskau-pungin ja kehyskunnan rinnakkaistodelli-suudesta liittyy muuttajien työmarkkina-

asemaan. Työllisten tulo- ja lähtömuutot ovat tulorakenteen ohella ehkä merkittävin muuttoliikkeen seurantaindikaattori, koska sen heijastusvaikutukset indikoivat kaupun-kiseudun työmarkkinoiden dynamiikkaa, työpaikkalisäystä ja oletettua työmarkkina-potentiaalia tulevien muuttajien silmissä. Työllisten nettomuuton perusteella on mah-dollista tehdä pitkälle meneviä johtopää-töksiä muuttoliikkeen vaikutuksista kunnan kehitykseen eli se on äärimmäisen tärkeä alueen vetovoimaa ja potentiaalia kuvaa-va mittari. Tampereen kaupunkiseudun muuttovetovoima työllisten suhteen oli täysin omaa luokkaansa. Työllisistä saivat muuttovoittoa myös Oulun, Lahden ja Tu-run kaupunkiseudut, mutta työllisten muut-tovoitot olivat vähäisemmät. Kun samaa asiaa tarkastellaan kaupunkiseutujen sisällä keskuskaupungin ja kehyskuntien näkökul-masta, on kuva toisenlainen. Kaikki keskus-kaupungit saivat Lahtea lukuun ottamatta muuttotappiota työllisistä yhteensä noin 13 000 henkilöä. Tilannetta heikentää edel-leen se, että samanaikaisesti keskuskaupun-git saivat työttömistä työnhakijoista muut-tovoittoa noin 11 500 henkilöä. Esimerkiksi Tampereen vetovoimaa osoittaa käänteisestä näkökulmasta sekin, että kaupunki oli työttö-mien muuttovirtojen suhteen ylivoimaisesti koko maan muuttovetovoimaisin kunta.

6.4 :: KAUPUNKISEUTUJEN MUUTTOLIIKKEEN TILANNEKUVA TIIVISTETYSTIOheisissa alaluvuissa on kuvattu tiivistetysti kaupunkiseutujen keskeiset muuttoliikkeen

tunnuspiirteet määrällisestä ja rakenteelli-sesta näkökulmasta.

6.4.1 :: TAMPEREEN KAUPUNKISEUTUTampereen seutukunnan väestö kasvoi noin 50 300 henkilöllä vuosien 2000–2011 välise-nä aikana. Tampereen kaupunki kasvoi noin 22 200 ja kehyskunnat noin 28 100 henki-löllä. Tampereen seudun kaikki kunnat oli-vat väestöllisellä kasvu-uralla. Tampereen seudun vahvaa kasvua kuvasi hyvin se, että jos Tampereen kehyskunnat olisi ollut yksi kaupunki, niin se olisi ollut asukasluvultaan koko maan kuudenneksi suurin kaupunki. Keskiväkilukuun suhteutettuna ripeimmin kasvoivat Pirkkala, Lempäälä ja Vesilahti.

Tampereen seutu sai muuttovoittoa kai-kista muuttajaryhmistä pääasiallisen toimin-nan mukaan. Keskuskaupunki Tampereen työllisten muuttotase oli poikkeuksellisen hyvässä tasapainossa muihin keskuskau-punkeihin verrattuna. Tampere kärsi työlli-sistä muuttotappiota vain 137 henkilöä. Sen sijaan Tampere sai työttömistä työnhakijois-ta muuttovoittoa noin 3 800 henkilöä. Tam-pereen vetovoimaa osoittaa käänteisestä näkökulmasta sekin, että kaupunki on työttömien virtojen suhteen määrällisesti koko maan muuttovetovoimaisin kunta. Keskiväkilukuun suhteutettuna työllisistä saivat eniten muuttovoittoa Pirkkala, Vesi-lahti ja Lempäälä.

Tampereen seutu sai muuttovoittoa kaikista ikäryhmistä. Kehyskunnat sai-vat muuttovoittoa kaikista muista ikäryh-mistä kuin 15–24-vuotiaista, joissa opis-kelijat ovat yliedustettuina. Tampereen

5 ::

Yht

eenv

eto

ja tu

lkin

ta

:: 64

kaupungin muuttovoitot perustuivat käytän-nössä vain 15–24-vuotiaisiin. Aktiivi-ikäi-sistä (25–54-vuotiaat) saivat eniten muutto-voittoa suhteessa keskiväkilukuun Pirkkala, Vesilahti ja Lempäälä. Seudun kaikkien kun-tien muuttovoitot painottuvat 25–44-vuotiai-den ikäryhmään ja lapsiin.

Tampereen seutu sai muuttovoittoa kaik-kien koulutusasteiden muuttajista. Kehys-kunnat saivat muuttovoittoa korkeasti koulutetuista peräti 10 400 henkilöä eli lähes tuhat henkilöä vuodessa. Tampereen kaupungin koulutettujen muuttotappiot oli-vat noin 5 900 henkilöä. Tampereen seudun etuna oli se, että koulutettujen aivovuoto jäi kaupunkiseudun sisälle.

Tampereen seutukunta sai muuttovoit-toa kaikista tuloryhmistä. Kehyskunnat hyö-tyivät jokaisesta muuttajasta keskimäärin 2 700 euroa eli kehyskuntaan tulomuuttavan keskimääräiset tulot olivat sen verran lähtö-muuttajaa suuremmat. Tulo- ja lähtömuut-tajien välinen erotus oli taloudellisesta näkökulmasta optimaalisin Vesilahdessa, jossa jokaisen tulomuuttajan keskimääräi-set tulot olivat noin 5 000 euroa suuremmat kuin lähtömuuttajan. Yli 3 000 euron positii-visesta erotuksesta hyötyivät lisäksi Lempäälä, Pirkkala ja Pälkäne. Toisessa ääripäässä oli Tampereen kaupunki, jossa tulomuutta-jan keskimääräiset vuositulot olivat noin 5 200 euroa alhaisemmat kuin lähtömuut-tajan. Tampereen seudun kehyskuntien muuttoliikkeen laskennallinen taloudellinen hyöty (tulokertymä) oli noin 475 miljoonaa euroa vuosina 2000–2011. Tampereen kau-pungin tulokertymä oli samanaikaisesti pakkasella 125,5 miljoonaa euroa. Kehys-

kuntien yhteenlaskettu tulokertymä oli kes-kimäärin 43,1 miljoonaa euroa vuodessa ja Tampereen vastaavasti -11,4 miljoonaa euroa vuodessa. Muuttajien tulokertymä oli 291 eu-roa asukasta kohti laskettuna vuodessa kehys-kunnissa, kun Tampereen kaupungissa muut-tajien tulokertymä oli -56 euroa. Pirkkalan tulokertymä oli asukasta kohti laskettuna selvityksen 52 kunnan joukossa korkein ja Vesilahden toiseksi korkein.

Kaikki Tampereen seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa Tampereen kaupun-gista. Kehyskunnat saivat Tampereelta muuttovoittoa noin 18 300 henkilöä eli kes-kimäärin 1 500 henkilöä joka ainoa vuosi 2000-luvulla. Tamperelaisten tulomuuttajien osuus kaikista muuttajista oli korkein Pirk-kalassa (60,2 %), Kangasalalla (58 %), Lem-päälässä (57 %) ja Ylöjärvellä (55,5 %)

6.4.2 :: TURUN KAUPUNKISEUTUTurun seutukunnan väkiluku kasvoi noin 22 500 henkilöllä vuosina 2000–2011. Tu-run kaupunki kasvoi noin 6 700 henkilöllä ja kehyskunnat noin 16 000 henkilöllä. Turun seudun kaikki kunnat olivat väestöllisellä kasvu-uralla. Turun seudun kehyskuntien keskiväkiluku oli noin 125 000 asukasta eli Jyväskylän kaupungin keskiväkiluvun ver-ran. Väestöpohjaltaan kehyskunnat olisi ol-lut koko maan kahdeksanneksi suurin kunta. Kaikki seudun kunnat saivat muuttovoittoa niin maassamuutosta kuin siirtolaisuudesta. Nopeimmin kasvoivat suhteessa kunnan keskiväkilukuun Masku, Lieto ja Kaarina ja vähiten Mynämäki ja Turku.

Turun seutukunta sai muuttovoittoa kai-

kista muuttajaryhmistä pääasiallisen toi-minnan mukaan. Turun kaupungin ja ke-hyskuntien muuttoprofiilit olivat toistensa peilikuvat. Turun kaupunki sai samanai-kaisesti työllisistä muuttotappiota yhteen-sä noin 4 700 henkilöä ja muuttovoittoa työttömistä noin 1 800 henkilöä. Kuntien väestöpohjaan suhteutettuna työllisistä kerä-sivät suurimmat muuttovoitot Masku, Lieto ja Nousiainen. Turun kaupungin keskeinen ero esimerkiksi Tampereeseen verrattuna oli se, etteivät aktiivi-ikäisten poismuut-tovirrat jääneet kaupunkiseudun sisälle. Aktiivi-ikäisistä saivat suhteessa keskiväki-lukuun eniten muuttovoittoa Masku, Nousi-ainen ja Sauvo. Muuttoliikkeen valikoivuus kehyskunnissa tulee esiin esimerkiksi siinä, että Maskun muuttovoitosta tuli noin 90 % pelkästään 25–44-vuotiaiden ikäryhmästä.

2000-luvun muuttotilastot osoittavat, että niin Turun seudun kuin Varsinais-Suomen suhteellinen asema on heikenty-nyt alueiden välisessä kilpailussa inhimil-lisestä pääomasta varsinkin verrattuna kärkiseutujen kehitykseen. Turun seudun koulutettujen muuttotase oli haasteellinen kahdesta näkökulmasta. Ensimmäiseksi, Tu-run kaupungin aivovuoto ei enää pysähdy tai puskuroidu muuhun Turun seutukuntaan toisin kuin vielä 1990-luvulla. Toiseksi, ai-vovuodon määrä on kasvanut koko ajan 2000-luvulla. Turun seudulla tuli selkeäs-ti esiin alueen kokonaisetua vahingoittava rakenteellinen railo keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Turun kaupunki kärsi määrällisesti noin 8 700 henkilön muuttotap-piot korkea-asteen tutkinnon suorittaneista, kun kehyskunnat saivat koulutetuista muut-

tovoittoa noin 5 200 henkilöä. Korkea-asteen tutkinnon sai suhteellisesti eniten muutto-voittoa Lieto, Masku ja Kaarina.

Kehyskunnat saivat hyvätuloisista (yli 42 000 euroa verotettavat tulot) määrällistä muuttovoittoa yhteensä noin 1 500 henkilöä, kun Turun kaupunki menetti samana ajan-kohtana 1 600 hyvätuloista muuttajaa. Tu-run menetys oli keskimäärin 4 700 euroa muuttajaa kohden. Turun seudun kaikissa kehyskunnissa tulomuuttajien keskimää-räiset tulot ylittivät muista kehyskunnista poiketen 20 000 euron rajan. Turun seu-dun tilanne oli muihin suuriin kaupun-kiseutuihin verrattuna epätasapainoisin muuttajien tulokertymän näkökulmasta. Turun seudun kehyskuntien tulokertymä oli yhteensä 234,6 miljoonaa euroa eli noin 21,3 M€ vuodessa, kun samanaikaisesti Tu-run kaupunki menetti peräti 323 miljoonaa euroa. Turun kaupungin menetykset olivat muuttajien rakenteen vuoksi keskimäärin 29,3 miljoonaa euroa vuodessa. Tulokerty-män negatiivisuudelle antaa konkreettisen mittakaavan se, että muuttajista aiheutu-va taloudellinen menetys oli vuositasolla määrällisesti kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi Tampereella. Asukaslukuun suhteutettuna Raision tulokertymän nega-tiivisuus on lähellä Turun lukuja. Asukasta kohti laskettuna tulokertymä oli suurin My-nämäellä, Maskussa, Sauvossa, Nousiaisissa ja Paimiossa, mutta niiden luvut olivat sel-västi alhaisemmat kuin esimerkiksi eräissä Tampereen seudun kehyskunnissa.

Kaikki Turun seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa kaupunkiseudun keskuskau-punki Turusta aivan samoin kuin kehyskun-

:: 65

nat Tampereen kaupunkiseudulla. Kehys-kuntien yhteenlaskettu muuttovoitto oli yhteensä 11 000 henkilöä eli keskimäärin 923 henkilöä vuodessa. Muuton suuntia tar-kasteltaessa kehyskunnista Kaarina ”rokotti” määrällisesti ankarimmin Turkua. Turkulais-ten tulomuuttajien osuus oli korkein Kaa-rinassa ja Ruskossa, joissa enemmän kuin kuusi kymmenestä tulijasta muutti Turusta.

Turun seutu on muuttoliikkeen rakenteen näkökulmasta varoittava esimerkki kaikil-le kaupunkiseuduille. Jos keskuskaupunki joutuu liian pitkään yksin vastaamaan muut-tajien rakenteen aiheuttamista haasteista ja samanaikaisesti joutuu luovuttamaan elin-voimaisimpia muuttajaryhmiä kehyskunnil-le, niin se supistaa ajan mittaan koko seudun elinvoimaisuutta. Turun seutu on negatii-visessa mielessä edelläkävijä muuttoliik-keen rakenteen aiheuttamien haasteiden suhteen, koska kehitys on jatkunut siellä keskuskaupungin ja kehyskuntien eriyty-misenä 1980-luvun vaihteesta alkaen.

6.4.3 :: OULUN KAUPUNKISEUTUOulun seutukunnan väkiluku kasvoi noin 42 000 henkilöllä vuosina 2000–2011. Kas-vu jakautui tasapainoisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä samoin kuin Tam-pereen seudulla. Oulun kasvukehä laajeni koko ajanjakson ajan tasaisesti keskuskau-pungista ulospäin. Oulun kaupungin väkilu-ku kasvoi noin 23 000 henkilöllä ja Uuden Oulun alueluokituksella noin 31 000 henki-löllä. Oulun väestönkasvun suuruudesta an-taa hyvän mittakaavan se, että Oulun väki-luku kasvoi noin 3,5 kertaa enemmän kuin

Turku ja hieman enemmän kuin Tampere alhaisemmasta väestöpohjasta huolimatta. Oulun seudulla kasvoivat määrällisesti eni-ten Oulun (ja Uuden Oulun) lisäksi Kempe-le, Liminka, Haukipudas ja Kiiminki. Kaik-ki seudun kunnat kasvoivat väestöllisesti. Luonnollinen väestönlisäys oli vahvasti po-sitiivinen kaikissa seudun kunnissa lukuun ottamatta saaristokuntaa Hailuotoa. Limin-gan suhteellinen väestönkasvu oli korkein selvityksen 52 kunnan joukossa. Limingan kasvu oli myös suhteessa väkilukuun suu-rempaa kuin Helsingin metropolialueen kun-nissa. Yli 10 promillen kasvuun pääsi kuusi Oulun seudun kuntaa seudun yhdeksästä kunnasta, kun 10 promillen rajaa ei rikko-nut yksikään Helsingin metropolialueen, Tampereen tai Turun kehyskunta. Maassa-muuton osuus oli korkein Limingalla, jonka kasvuvauhti oli korkein kuuden kaupunki-seudun kuntien joukossa.

Oulun seutukunta sai muuttovoittoa kaikis-ta muuttajaryhmistä pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 2000–2011. Keskuskaupun-gin ja kehyskuntien muuttajien profiili poik-kesivat toisistaan samalla tavoin kuin muilla suurilla kaupunkiseuduilla. Oulun seudun työmarkkinoiden vetovoima on Tampe-reen seudun tavoin hyvä. Vetovoimaisimpia olivat suhteessa keskiväkilukuun Liminka, Kempele ja Kiiminki. Oulu sai Tampereen jälkeen kaikista kunnista toiseksi eniten muut-tovoittoa työttömistä työnhakijoista vuosina 2000–2011. Tampere ja Oulu saivat työttö-mistä määrällistä muuttovoittoa kaksi ker-taa enemmän kuin esimerkiksi Helsinki.

Oulun seutukunta sai muuttovoittoa kai-kista ikäryhmistä. Neljä viidesosaa koko

seudun muuttovoitosta tulee 15–24-vuoti-aiden ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisistä saivat asukaslukuun suhteutettuna eniten muutto-voittoa Liminka, Kiiminki, Kempele ja Tyr-nävä. Limingan suhteellinen muuttovoittoa aktiivi-ikäisistä oli korkein kuuden kau-punkiseudun 52 kunnan joukossa.

Oulun seutu sai muuttovoittoa kaikkien koulutusasteiden muuttajista. Seudun sisällä keskuskaupunkien ja kehyskuntien kehitys oli samanlainen kuin muilla suurilla kaupunki-seuduilla. Keskuskaupunki Oulu sai runsaasti muuttovoittoa keskiasteen tutkinnon suorit-taneista ja muuttotappiota korkea-asteen tut-kinnon suorittaneista. Kehyskuntien tilanne oli taas peilikuva keskuskaupungille. Uuden Oulun luvuilla muuttotase tasapainottuu.

Hyvätuloisten nettomuuttoluvut olivat sekä kehyskunnissa että keskuskaupungissa määrällisesti alhaisemmat kuin Tampereen tai Turun seudulla. Oululaisen tulomuutta-jan keskimääräiset tulot olivat keskimää-rin 4 300 euroa alhaisemmat kuin lähtijän vuosina 2000–2010. Kehyskuntiin tulomuut-tavan henkilön tulot olivat puolestaan noin 1 900 euroa korkeammat kuin lähtömuutta-jan. Kunnan tulo- ja lähtömuuttajien välinen keskimääräisten tulojen positiivinen erotus oli suurin Limingalla, Tyrnävällä ja Hauki-putaalla sekä negatiivinen erotus Oulussa ja Muhoksella. Oulun seudun kehyskuntien tulokertymä oli yhteensä 203 miljoonaa euroa vuosina 2000–2011. Tulokertymä oli positiivinen noin 18,5 M€ vuodessa toi-sin kuin keskuskaupunki Oulussa, jonka tulokertymä oli 5,5 M€ negatiivinen vuo-sitasolla. Oulun kaupungin tulokertymä oli negatiivinen, mutta menetys oli euroi-

na viisi kertaa pienempi kuin Turussa ja kaksi kertaa alhaisempi kuin Tampereella. Kehyskunnista suurimman määrällisen tu-lokertymän saivat Haukipudas ja Kempele. Asukasta kohti laskettuna muuttajien tulo-kertymä oli korkein Limingalla (457 €) ja Kempeleessä (308 €). Limingan tulokerty-mä asukasta kohti laskettuna oli kuuden kau-punkiseudun 52 kunnan joukossa kolman-neksi korkein.

Hailuotoa lukuun ottamatta kaikki seudun kehyskunnat olivat muuttovoittoisia Ou-lun kaupungin suhteen. Kehyskunnat sai-vat muuttovoittoa Oulusta yhteensä noin 7 700 henkilöä eli keskimäärin 642 henki-löä vuodessa vuosina 2000–2011.

6.4.4 :: LAHDEN KAUPUNKISEUTULahden seudun väkiluku kasvoi noin 5 000 henkilöllä 2000-luvun ensimmäisen 12 vuoden aikana. Väestönlisäys keskittyi Jyväskylän seudun tavoin ensisijaisesti kes-kuskaupunkiin ja sen välittömään läheisyy-teen (Hollola ja Nastola). Lahden väkiluku kasvoi noin 5 700 henkilöllä, kun seudun kehyskuntien väkiluku vähentyi yhteensä 777 henkilöllä. Lahden seudun kehyskun-nat erosivat muista suurista kaupunkiseu-duista ennen muuta siinä, että väkiluku laski seitsemässä kehyskunnassa kymme-nestä. Keskuskaupunki ja kehyskunnat ovat väkiluvultaan lähes yhtä suuria. Vä-kiluku kasvoi suhteessa keskiväkilukuun eniten Hollolassa, Lahdessa ja Orimattilassa.

Lahden seutu sai muuttovoittoa kaikista muista muuttajaryhmistä paitsi opiskelijois-ta. Alue eroaa muista kaupunkiseuduista

:: 66

siinä, että niin keskuskaupunki Lahti kuin kehyskunnat saivat muuttovoittoa sekä työl-lisistä että työttömistä. Työllisistä saivat eni-ten määrällistä muuttovoittoa Hollola, Lahti ja Orimattila ja suhteessa keskiväkilukuun Hollola, Orimattila ja Nastola. Seudun reu-na-alueen kuntien on samankaltainen kuin suuressa osassa maata perinteisillä muutto-tappioalueilla. Esimerkiksi Heinolan, Harto-lan, Padasjoen ja Sysmän tilanne on muut-toliikkeen rakenteen näkökulmasta haastava, sillä em. kunnat ovat muuttotappiollisia ja menettävät erityisesti ”parhaimpia muutta-jia” eli työllisiä, mutta saavat samanaikaises-ti kasvavaa muuttovoittoa yli 65-vuotiaista.

Lahden seutukunta sai muuttovoittoa kai-kista muista ikäryhmistä kuin 15–24-vuotiai-den ikäryhmästä. Tiedekorkeakoulun yliop-pilaspohjaisten aloitus- ja opiskelupaikkojen puuttuminen heijastuu suoraan lukuihin toi-sin kuin muissa selvityksen keskuskaupun-geissa. Reuna-alueella olevien kehyskuntien tilanne on haastava kahdesta syystä: ensim-mäiseksi kunnat ovat kokonaismuuton osalta muuttotappiollisia ja toiseksi pientä muutto-voittoa tulee vain yli 45- tai 55-vuotiaista. Hyviä esimerkkejä em. kehityksestä olivat Heinola, Padasjoki tai Sysmä. Aktiivi-ikäi-sistä saivat eniten suhteellista muuttovoittoa Hollola, Orimattila ja Asikkala.

Lahden muista keskuskaupungeista poik-keava erityispiirre tuli esiin myös muuttaji-en koulutusrakennetarkastelussa: Lahti sai muuttovoittoa kaikkien koulutusasteiden muuttajista. Lahden muuttovoitto oli kor-kea-asteen tutkinnon suorittaneista mää-rällisesti vähäinen (357), mutta muutto-voittoisuus on poikkeava piirre verrattuna

muihin keskuskaupunkeihin. Huomionarvoista on se, että Lahti sai

hyvätuloisista enemmän määrällistä muut-tovoittoa kuin sen kehyskunnat ja Lahti sai muista keskuskaupungeista poiketen sekä keski- että hyvätuloista muuttovoittoa. Ke-hyskuntien tulomuuttajien tulot olivat al-haisemmat kuin muiden kaupunkiseutujen kehyskunnissa, mutta vastaavasti Lahden tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeammat. Lahden seutu oli ainoa kau-punkiseutu, jossa muuttajien tulokertymä oli positiivinen niin keskuskaupungissa kuin kehyskunnissa. Kehyskuntien yhteenlasket-tu tulokertymä oli 86,6 miljoonaa euroa eli noin 7,9 M€ vuodessa. Lahden kaupungin tulokertymä oli 50 miljoonaa euroa positii-vinen, noin 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskuntien tulokertymä asukasta kohden oli 78 € vuodessa ja Lahdessa 46 €. Asukasta kohti laskettuna tulokertymä oli suurin Hollo-lassa, Asikkalassa ja Orimattilassa.

Lahtelaisten tulomuuttajien osuus ylitti 50 prosentin rajan vain Hollolassa ja Nas-tolassa. Toisessa ääripäässä oli esimerkiksi Hartola, jossa vain 9,7 % kaikista tulomuut-tajista oli lahtelaisia. Lahtelaisten tulomuut-tajien osuus jäi alle viidenneksen lisäksi Sys-mässä, Padasjoella ja Heinolassa. Lahteen pendelöitiin eniten Hollolasta.

6.4.5 :: JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISEUTUJyväskylän seudun väkiluku kasvoi noin 21 000 henkilöllä vuosina 2000–2011. Väes-tönkasvu kohdentui seudun sisällä ytimeen eli Jyväskylän kaupunkiin. Keskuskaupun-gin osuus oli neljä viidesosaa (82 %) väestön-

lisäyksestä. Jyväskylän kehyskuntien keskivä-kiluku oli noin 41 000 asukasta. Kehyskuntien väestöpohjalla alue olisi ollut 25 suurimman kunnan joukossa koko maassa. Väkiluku kas-voi suhteessa asukaslukuun eniten Muurames-sa, Jyväskylässä ja Uuraisissa.

Jyväskylän seutu sai muuttotappiota työl-lisistä muuttajista ja muista ryhmistä muut-tovoittoa. Työllisten muuttotase jakautui epätasapainoisesti keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Työttömistä työnha-kijasta sai muuttovoittoa kuusi kuntaa seit-semästä. Työssä olevista saivat määrällisesti suurimmat muuttovoitot Laukaa ja Muurame sekä suhteessa asukaspohjaan Muurame ja Petäjävesi. Jyväskylän kaupungin työllis-ten suhteellinen muuttotappio oli suurin keskuskaupungeista. Jyväskylän seudun tilanne muistutti Turun seutua. Jyväskylän seutu oli muuttovoitollinen, mutta muuttovoi-tot painottuvat Jyväskylän koulutustarjonnan laajuuden vuoksi 15–24-vuotiaisiin eikä ke-hyskuntien vetovoima tai työpaikkakehitys riitä pysäyttämään kaikkien aktiivi-ikäisten pois-muuttovirtoja kaupunkiseudun sisälle. Asukaslukuun suhteutettu aktiivi-ikäisten suhteen vetovoimaisimpia olivat Muurame, Petäjävesi ja Laukaa.

Jyväskylän seudun tilanne oli muuttajien koulutusrakenteen näkökulmasta samankal-tainen kuin Turun ja Kuopion seuduilla. Alue sai muuttotappiota korkea-asteen tutkinnon suorittaneista, mutta keskuskaupungin suuret muuttotappiot korkea-asteen tutkinnon suo-rittaneista eivät puskuroituneet kehyskuntiin, vaan koulutettujen aivovuoto ylitti niin seu-tukunnan kuin maakunnan rajat. Kaikki alueen kehyskunnat saivat muuttovoittoa pe-

rus- ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. Koulutettujen määrälliset muuttovoitot olivat suurimmat Laukaalla ja Muuramessa ja suh-teessa keskiväkilukuun Muuramessa, Lau-kaalla ja Uuraisissa.

Jyväskylän seudun muuttajien rakenne tuloryhmittäin poikkesi varsinkin keskus-kaupungin osalta verrattuna Tampereeseen, Turkuun ja Ouluun. Jyväskylän kaupunki sai muuttovoittoa alle 12 000 euroa ansaitsevista em. keskuskaupunkien tavoin, mutta muista poiketen se sai muuttovoittoa myös kaikista alle 32 000 euroa ansaitsevista. Kehyskuntien tilanne oli yhdenmukainen muiden yliopisto-seutujen kanssa eli muuttotappiota pienituloi-sista ja muuttovoittoa keski- ja hyvätuloisista. Jyväskylän kaupunki sai noin 3 600 henki-löä muuttotappiota hyvätuloisista muut-tajista. Luku oli poikkeuksellisen suuri verrattuna muihin keskuskaupunkeihin. Jyväskylän määrälliset muuttotappiot hy-vätuloisista olivat neljä kertaa suuremmat kuin Oulussa, kaksi kertaa suuremmat kuin Turussa ja 1,5 kertaa suuremmat kuin Tampereella. Kehyskunnat saivat yh-teensä noin 500 henkilöä muuttovoittoa hyvä-tuloisista muuttajista. Keski- ja hyvätuloisista muuttajista sai suhteellisesti eniten muutto-voittoa Muurame, Petäjävesi ja Laukaa. Tulo-muuttajien keskimääräiset tulot olivat ke-hyskunnissa 19 000 euroa ja Jyväskylässä 14 000 euroa. Kehyskuntien tulomuuttajien tulot olivat samalla tasolla kuin Lahden ja Ou-lun kehyskunnissa, mutta selvästi alhaisem-mat kuin Tampereen ja Turun kehyskunnissa. Kunnittain tarkasteltuna tulo- ja lähtömuut-tajien korkeimmat tulot olivat Muuramessa. Tulo- ja lähtömuuttajien välinen erotus oli kor-

:: 67

kein Laukaalla, Petäjävedellä ja Toivakassa. Jyväskylän tulomuuttajan keskimääräiset tulot olivat 4 300 euroa alhaisemmat kuin lähtijän. Jyväskylän seudun tulokertymä oli positiivinen. Jyväskylän kehyskuntien yh-teenlaskettu tulokertymä oli 83,2 miljoo-naa euroa vuosina 2000–2010. Jyväskylän tulokertymä oli muiden keskuskaupunkien pl. Lahti tavoin 69,6 miljoonaa euroa nega-tiivinen. Jyväskylän kaupungin tulokertymä asukasta kohden oli -51 euroa. Jyväskylän arvo oli Lahden (+46 €) ja Kuopion (-50 €) jälkeen kolmanneksi paras. Asukasta kohti laskettuna muuttajien rakenteesta hyötyivät eniten Muurame ja Petäjävesi.

Jyväskylän seudun kehyskunnat saivat muuttovoittoa Jyväskylästä lukuun ottamatta Hankasalmea. Kehyskuntien yhteenlaskettu muuttovoitto oli yhteensä noin 2 800 henkilöä eli 234 henkilöä vuodessa. Jyväskylästä hyö-tyivät määrällisesti eniten Laukaa ja Muurame. Jyväskylään pendelöitiin eniten Muuramesta.

6.4.6 :: KUOPION KAUPUNKISEUTUKuopion seudun väkiluku kasvoi noin 6 700 asukkaalla. Kuopion kaupungin osuus oli noin 75 % koko seudun väestönlisäykses-tä. Keskuskaupunki kasvoi noin 5 100 asuk- kaalla ja kehyskunnat noin 1 700 henkilöl-lä. Kuopion muuttovoitot maan sisäisestä muuttoliikkeestä kasvoivat merkittävästi vuoden 2008 jälkeen. Esimerkiksi vuoden 2012 ennakkotietojen mukaan Kuopio sai maan sisäisestä muuttoliikkeestä muutto-voittoa 701 henkilöä, joka oli määrällisesti viidenneksi eniten koko maassa ja enem-

män kuin Kuopiossa kertaakaan vuoden 1980 jälkeen.

Kuopion seutu sai muuttotappiota työl-lisistä muuttajista noin 2 600 henkilöä. Työllisten muuttotase jakautui kaupun-kiseuduille tyypillisellä tavalla eli keskus-kaupunki Kuopio kärsi noin 3 200 henki-lön muuttotappiot ja kehyskunnat saivat muuttovoittoa noin 600 henkilöä. Kuopio sai muiden keskuskaupunkien tavoin muut-tovoittoa työttömistä ja opiskelijoista. Kuo-pion seudulla niin kehyskunnat kuin kes-kuskaupunki saivat vähäistä muuttotappiota eläkeläisistä, jonka suhteen alue poikkesi muista suurista kaupunkiseuduista.

Kuopion seutu oli muuttovoitollinen, mutta muuttovoitot painottuivat vain ja ai-noastaan yhteen ikäryhmään eli 15–24-vuo-tiaisiin ja muista ikäryhmistä seutu sai muut-totappiota. Aktiivi-ikäisten muuttovoitto asukaslukuun suhteutettuna oli Maaningassa vähän Siilinjärveä korkeampi.

Kuopion seutu sai muuttovoittoa perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista, mutta kärsi suurena koulutuskaupunkina aivo-vuodosta korkea-asteen tutkinnon suorit-taneista. Kuopion seutu sai muuttotappiota noin 1 700 henkilöä koulutetuista Kuopion kaupungin varsin suuren muuttotappion vuoksi.

Kuopion muuttotappiot hyvätuloisista olivat marginaaliset esimerkiksi Jyväs-kylään verrattuna. Keski- ja hyvätuloi-sista sai suhteellisesti eniten muuttovoittoa Maaninka. Kuopion muuttotappio keski- ja hyvätuloisista oli toiseksi alhaisin Lahden (muuttovoittoa) jälkeen. Maaninka erottuu

kaikista selvityksen 52 kunnasta kahdessa asi-assa: ensimmäiseksi tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen erotus oli suurin ja toiseksi lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat vertailujoukon alhaisimmat. Kuopi-on seudun muuttajien tulokertymä oli ne-gatiivinen. Kehyskuntien tulokertymä oli 28 miljoonaa euroa positiivinen ja Kuopion kaupungin noin 52 miljoonaa euroa nega-tiivinen. Kehyskuntien tulokertymä asukasta kohden oli 105 € ja Kuopion kaupungin -50 €.

Kuopion kehyskunnista Siilinjärvi sai merkittävän yli tuhannen henkilön muut-tovoiton ja Maaninka pienen muuttovoiton Kuopiosta. Siilinjärvi sai keskimäärin 110 henkilöä muuttovoittoa Kuopiosta vuosi-na 2000–2011. Siilinjärven tulomuuttajista enemmän kuin joka toinen tuli Kuopiosta. Maaningalla joka kolmas tulija tuli Kuopi-osta ja joka kolmas lähtijä muutti Kuopioon.

:: 68

LähdeluetteloAro, T. (2007a): Julkinen valta ja maassamuuttoa edistävät ja rajoittavat tekijät Suomessa 1880-luvulta 2000-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 69. Digipaino, Turku 2007

Aro, T. (2007b): Valikoiva muuttoliike osana pitkän aikavälin maassamuuttokehitystä. Yhteiskuntapolitiikka 72/2007. Sivut 371-379. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tammerprint Oy, 2007

Aro, T. (2007c): Suurten kaupunkiseutujen valikoiva muuttoliike. Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuja. Kvartti 2007: 1, s. 25-34.

Aro, T. (2009): Aivovienti vauhdittaa keskittymiskehitystä –metropolialueet hyötyvät. Kuntalehti 12/2009. Sivut 67-68.

Aro, T. (2010): Muuttovetovoima kielii vahvasti alueen potentiaalista. Kuntalehti 16/2010. Sivut 65-69.

Aro, T. (2011): Aivovuoto on Turun seudun haaste. Tutkimuskatsauksia 3/2011. Turun kaupunki. Kaupunkitutkimus- ja tietoyksikkö.

Aro, T. (2012): Kaupunkiseutujen muuttoliikkeen rakenteellinen dynamiikka. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Kaupunkiseutujen_muuttoliikkeen_rakenteellinen_dynamiikka.pdf

Broberg, A.(2007): Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla. Uudenmaan liiton julkaisuja E 97/2008. Uudenmaan liitto, 2008

Hanell, T. & Aalbu, H. & Neubauer J. (2002): Regional Development in the Nordic Countries 2002. Nordregio Raport 2:2002

Heikkilä, E. & Pikkarainen, M. (2008): Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Siirtolaisuustutkimuksia A 30. Turku, Siirtolaisuusinstituutti 2008

:: 69

Holma, E. ja Kajander, S. (2010): Logistiikka osana alueellista kilpailukykyä ja yritysten sijoittumispäätöksiä, sijoittumistekijöitä ja tapaustutkimuksia Etelä-Suomessa. ELLO-hanke. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus

Huovari, J, Kangasharju, A. ja Alanen, A. (2001): Alueiden kilpailukyky. Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja no 176. Helsinki 2001.

http://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2012/01/Alueiden_kilpailukyky_2011.pdf

http://www.uta.fi/jkk/sente/julkaisut/sentejulkaisut/Alueellinen_kilpailukyky_ja_kohdennettu_innovaatiopolitiikka_pieni.pdf

http://www.satamittari.fi/. Satakunnan aluetaloutta kuvaava sähköinen portaali.

Jauhiainen, S. (2010): Studies on Human Capital Flows and Spatial Labour Markets 2010. University of Jyväskylä.

Kallio, O. (2001). Muuttoliike ja kuntatalous. Suomen kuntaliitto 2001

Karppinen, A. ja Vähäsantanen, S. (2009): Kilpailukyky. Sähköisessä portaalissa www.satamittari.fi.

Karppinen, A. (päivitetty 21.1.2013): Alueiden amebamainen kruunun jalokivi: kilpailukyky. Sähköisessä portaalissa www.satamittari.com

Kotiranta, M. (2004): Satakunnan muuttoliiketutkimus. Satakunnan TE-keskuksen julkaisusarja 2004: 4. Kehityksen kirjapaino, Pori.

Krugman, P. (1991): Increasing Returns and Economic Geography. The Journal of Political Economy 99/1991

Lehtonen, O. & Tykkyläinen, M. (2010): Kuinka väestö sijoittuu siirryttäessä tietoyhteiskuntaan? Esimerkkinä Itä-Suomi. Yhteiskuntapolitiikka 5/2010. Sivut 498-516. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tammerprint Oy, 2010

Laamanen, J-P. (2004): Satakunnan kilpailukykyresurssit. Satakunnan Talous –lehti 1/2004

Myrskylä, P. (2006): Muuttoliike ja työmarkkinat. Työpoliittinen tutkimus 321. Helsinki, työministeriö 2006

Nivalainen, S. (2006): Pendelöinkö vai muutanko? Työvoiman liikkuvuus kuntien välillä. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Tutkimusjulkaisuja 54/2006. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Helsinki

Puhakka, A. ,Rautoporo, J. & Tuominen, V. (2009): Maisterit liikkeellä. Vuonna 2001 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden alueellinen liikkuvuus. Yhteiskuntapolitiikka 74/2009. Sivut 33-44. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tammerprint Oy, 2009

Lähd

elue

ttelo

:: 70

Ritsilä, J. (2001): Studies on the Spatial Concentration of Human Capital Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2001Saarinen, U-M (2010): Suomessa väki keskittyy taajamiin. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2011-12-16_001.html

Sotarauta, M. & Linnamaa, R. (1997): Kehittäjäverkostojen pullonkaulat ja verkostojen johtaminen: Esimerkkinäkuntien elinkeinopoliittinen yhteistyö. SENTE. Alueellisen johtamisen tutkimusyksikkö, Seinäjoki. Tampereen yliopisto - Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos

Sotarauta, M. & Mustikkamäki, N. (2001): Alueiden kilpailukyvyn 8 elementtiä. Suomen kuntaliitto 2001.

Tilastokeskus. Väestömuutokset alueittain (2000-2011). http://193.166.171.75/Dialog/varval.asp?ma=080_muutl_tau_203&ti=V%E4est%F6nmuutokset+alueittain+1980+%2D+2011&path=../Database/StatFin/vrm/muutl/&lang=3&multilang=fi

Tilastokeskus. Muuttaneiden taustatiedot –tietokanta (2000-2010). http://pxweb2.stat.fi/database/Muuttaneiden_taustatiedot/databasetree_fi.asp?

Tilastokeskus. Väestömuutosten kuukausitiedot (2012).http://pxweb2.stat.fi/database/Vaestonmuutosten_kuukausitiedot/databasetree_fi.asp

Valtionvarainministeriö, (2009): Toimiva kaupunkiseutu –kuntalaisten, kuntien ja seudun etu. Kaupunkiseutujen keskuskaupunkien ja kehyskuntien taloudellisia vuorovaikutus- ja kehitystekijötä selvittäneen asiantuntijatyöryhmän selvitys –Case Turun ja Jyväskylän kaupunkiseudut. Valtionvarainministeriön julkaisuja 22/2009. Edita Prima Oy, Helsinki.

Vähäsantanen, S., Karppinen, A. ja Laamanen, J-P (2007): Satakunnan alueelliset kilpailukykyresurssit ja yritysten kilpailukyky. Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö, julkaisusarja A. No A18/2007.

Lähd

elue

ttelo