Boan pastoriperhe aloittaa One Wayssä s. 6

3/2015

32. Vuosikerta - Vapaaehtoinen vuosimaksu 20 €RAPORTTI

Muutoksia Malawintyökentällä s. 22

Nepal toipuu maanjäristyksestä s. 36

RAPORTTI2 3/2015

RAPORTTI Vastaava toimittaja: Tapani SuontoToimitus: Hanna Torvalds, Leena Metsämäki, Esa-Pekka ja Soile Mattila, Kristiina WileyTaitto ja kuvankäsittely: Mika PakarinenKansikuva: Lasse VierunketoPaino: KTMPKustantaja: One Way Mission RyPalauteposti: PL 21, 02361 EspooTilaukset: tilaukset@onewaymission.fi045 261 3925Toimisto: (09) 8502 0808Vapaaehtoinen vuosimaksu 20 €

Elämme levotonta aikaa. Eurooppa varautuu vuosien lien-nytyksen jälkeen sodan mahdollisuuteen, vaikka sellaista pidettiin vielä muutama vuosi sitten historiaan jääneenä

painajaisena. Myös Suomi vahvistaa puolustustaan ja puheet armeijan alasajosta on unohdettu kokonaan. Lähi-Idässä Isis ja Al Qaida kylvävät kuolemaa ja osoittavat ääri-islamin voimaa uhaten terrorilla länsimaitakin. Kreikan ongelmat ja Euroopan taloudellinen lama lisäävät synkkiä pilviä taivaalle. Maailma näyttää ajautuvan yhä kaoottisemmaksi kuukausi kuukaudel-ta. Mutta mitä tämä kaikki merkitsee Jumalan seurakunnalle? Ovatko synkät pilvet nousemassa myös meidän taivaallemme?

Tätä pohtiessani mieleeni tuli Niilo Yli-Vainion näky Alajärvel-lä vuonna 1956:

”Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta leikkaamaan sitä, mutta vainio oli vihreä. Kuva katosi niin kuin filmi katoaa. Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan. Mutta tämäkin kuva kato-si. Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.

Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.

Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureil-le, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla. Siihen päättyi näky.

Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin van-hanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myö-hään, niin että pelto ja vilja on jo kasvanut ja leikkuuta on jo mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, mer-kein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta.” (Mauno Saaren kirjasta Saarnaaja)

Nyt, jos koskaan, on tärkeää nähdä todellisuus uskon silmin ja tiedostaa Jumalan suunnitelmat kaiken levottomuuden kes-kellä. Sitä korosti myös Niilo Ylivainion näky lähes 60 vuotta sitten. Kun ihmisten valtakunnat horjuvat, Jumalan valtakunta astuu eteenpäin voittajana. Kun ihmisten sydämet valtaa neu-vottomuus, meidän tulee täyttyä Hengellä ja nähdä Jumalan mahdollisuudet. Kun maailma huokaa peloissaan, meidän on tiedostettava seurakunnan kutsumus ja tehtävä. Meillä on toivon ja pelastuksen sanoma edelleen julistettavana. Kun ”temppujen ja konstien aika on ohi”, vanha kunnon evankeliumi kelpaa jälleen.

”Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan sa-manlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin al-kuseurakunnan aikana”, sanoi Niilo Ylivainio. Tässä me kaikki haluamme olla mukana. Laita sinäkin vankkurisi kuntoon, viritä armoituksesi palavaksi, sillä meitä kutsuu jälleen ikiaikojen Ju-mala. Tehtävä on vielä kesken. Vielä on hetki aikaa, mutta pian tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

PÄÄKIRJOITUS

Seuraava Raportti ilmestyyloka-marraskuun vaihteessa

Tapani Suonto

VANKKURIT VALMIIKSI

33/2015

Kiinan työmme vetäjien Jea-nin ja Paulin perheeseen kuuluu nyt kahden adoptiotyt-tären lisäksi myös 25-vuotias Peter-poika Jeanin ensimmäi-sestä avioliitosta. Kiinan tavan mukaan poika jäi erossa isäl-leen, ja on vasta nyt aikuisena uudelleen löytänyt äitinsä.

Elokuussa One Wayssa aloit-taa uusi pastoriperhe, Arto ja Serena Boa tyttärineen. Artolla on vahva evankeliointinäky ja hänen suurin unelmansa onkin nähdä ihmisten pelastuvan ja löytävän Jeesuksen ja valon elämäänsä. Tätä näkyä hän toteuttaa nyt One Wayssä.

Evankelioimistyötä alkaa syk-syllä viedä eteenpäin myös evankelioinnin työryhmä, jo-hon Arto Boan lisäksi kuuluvat evankelista Ritu Ylipahkala ja uusia evankeliointitapoja ideoiva Tuomas Tarkkanen. Syksyllä käynnistyy myös kaikille avoin ”Evankelistana arjessa” -kurssi.

Venäjän Koiviston lastenko-din lapset eivät tänä kesänä saaneet viranomaisilta lupaa tulla Suomeen leirille. Myös leirin järjestäminen Koivistos-sa kiellettiin. Leiritiimi vieraili kuitenkin päivän ajan lasten-kodilla tapaamassa leirilapsia. Rukoillaan, että työ Venäjällä saa jatkua.

Otgonin viimeiseksi kädenjäl-jeksi jäi uusi lastentalo One Way Faithin tontilla Ulanbato-rissa. Kesän aikana talossa on täysi touhu; siellä kokoontuu päivittäin suuri lapsijoukko, joka leikkii, laulaa, askartelee ja oppii Jeesuksesta.

Saji Kurian ja lastenkodin isot pojat ovat vieneet avustustar-vikkeita seurakuntalaisille, joista monet asuvat syrjäisissä ja vaikeakulkuisissa paikois-sa. Apua on toimitettu myös uskosta osattomille. Saji tote-aakin, että tämä on ollut erin-omainen tilaisuus evankelioida ja osoittaa Kristuksen rakkaut-ta lähimmäisiä kohtaan.

Ensimmäiset suomalaiskum-mit olivat toukokuussa Ugan-dassa tapaamassa kummi-lapsiaan ja työntekijöitään. He olivat myös ensimmäisiä vieraita uudella Muleeten ky-lään rakennetulla vierastalolla, ja pystyivät nyt päivittäin ta-paamaan kyläläisiä ja vieressä sijaitsevan lastenkodin lapsia.

”Kukaan ei ole korvaamaton”, toteaa Marianne Raatikai-nen-Masamba, joka miehen-sä kanssa oli perustamassa Malawin työtämme runsaat 10 vuotta sitten. Kesäkuun alussa Marianne palasi Suomeen jäädäkseen. Hän kertoo itse paluunsa syistä sivulla 22.

Huhtikuiset Nepalin maanjä-ristykset tuottivat paljon tuhoa työkentällämme Nepalissa. Suurimmat tuhot olivat syr-jäisten alueiden seurakunnis-samme: neljä kirkkoa sortui ja yli 50 seurakuntalaista menetti kotinsa.

LyhyestiONE WAY -UUTISIA

Mongolian työmme vetäjä Otgon Magsar menehtyi pit-källisen sairauden jälkeen toukokuussa. Työ Mongolias-sa kuitenkin jatkuu niin kuin tähänkin asti. Työn uutena vetäjänä toimii Otgonin sisar Munkhuu, joka on kantanut vastuuta jo Otgonin sairaala-jaksojen aikana.

Jerusalemin naisenkodilla on viime aikoina asunut use-ampia nuoria naisia. Parhail-laan se toimii mm. ensikotina kuukauden ikäiselle Eli-pojal-le ja hänen Katja-äidilleen.

Intian työkentällämme ru-koillaan yhä, että rahankerä-yslupahakemus hyväksytään. Jatkuva rukousaihe on myös maan poliittinen tilanne ja se, että kristittyjen vainot eivät pahenisi ja lisääntyisi.

Syyskuussa alkaa myös toinen perinne, One Wayn opetus-lapseuskoulu. Se pidetään keskiviikkoiltaisin One Way Housessa. Lisätietoja ja haku-kaavake puh. 045 261 3925 tai toimisto@onewaymission.fi

One Wayn perinteinen kesä-konferenssi pidetään jälleen Perjantai-kodilla Espoon Sou-kassa 14.–16.8.2015. Kon-ferenssin pääpuhuja on tänä vuonna pastori Prem Kodali Intiasta. Tervetuloa!

RAPORTTI4 3/2015

ROHKAISE MIELESI HERRASSA

RAAMATTUTUNTI Pettymyksetkin Jumala kääntää voitoksi

Monien elämän suuri haave on saada olla Jumalan käytössä kuten Daavid. Ehkä sinäkin lähdit joskus innoissasi liikkeelle palvellaksesi sydämestäsi Herraa ja ko-keaksesi Hänen todellisuuttaan. Mutta vihollinen olikin voimakkaampi kuin olit uskonut. Sinun piti ryöstää saalista, mutta kävikin toisin. Sinut ryöstettiin. Lamaan-nuit ja menetit uskosi Jumalan mahdolli-suuksiin elämässäsi.

Suurimmat taistelut ja lamaantumiset koetaan hengellisessä elämässä juuri en-nen Jumalan antamaa voittoa. Niin kävi Daavidillekin. Lamaantumisen kokemus ei ole kenellekään meille vieras. Mutta juuri silloin voimme uskossa rohkaista sydämemme Herrassa. Jumala on vastaus jopa elämämme pettymyksiin ja turhautu-misiinkin.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristukses-sa...” (2 Kor. 2:14.) Voittosaatto kuuluu sinunkin elämääsi. Ei vain menestyksen ja onnen hetkinäsi vaan kaiken todellisuuden keskellä. Sinulle on luvattu voittosaatto.

Mies, joka kirjoitti nuo lauseet Pyhän Hengen inspiroimana, ei itse elänyt mi-tään hilpeää ja helppoa elämää. Paavali tiesi, mitä elämä on. Häntä oli vihattu ja vainottu, ruoskittu, kivitetty ja pahoinpi-delty. Hän oli ollut vangittuna, ajelehtinut meressä vuorokausia ja kokenut monen-laista vainoa, hätää ja yksinäisyyttä. Hän oli monien halveksima niin, ettei häntä edes hyväksytty kaikkiin seurakuntiin opettamaan. Hänen saarnansa eivät joi-denkin mielestä olleet ”minkään arvoisia”. Kuitenkin hän kaikesta kärsimyksestään huolimatta julisti: ”Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa.”

Paavali ei puhunut tappiosta. Ei silloin-kaan, kun hän virui vankeudessa tai ajelehti hengenhädässä meressä. Ei, vaikka hän näki perkeleen riehuvan ja vastustavan häntä kaikin voimin. Paavali tiesi, että Jumalan ajatukset eivät ole meidän aja-tuksiamme.

Jesaja kirjoittaa: ”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8)

Jumala saattaa sallia sielunvihollisen mellastaa aikansa, mutta ei loputtomiin. Kun tulee Jumalan hetki, Hän puuttuu tilanteeseen ja kääntää sen voitoksi. Siksi Paavali pystyi julistamaan: ”Kaikki yh-dessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” (Room.8:28)

Vihollinen voi riehua oman aikansa ja meistä tuntuu, ettei Jumalakaan välitä. Mutta juuri se on osa jumalallista voitto-saattoa. Kun Jumala lopulta ilmestyy, voit-

to on paljon suurempi kuin ilman taistelua.

Jumala on tappioissakin kanssamme

Muistat Danielin kolme ystävää, jotka ei-vät suostuneet kumartamaan Nebukadnes-sarin kultaista kuvapatsasta. He uskoivat ja luottivat Jumalaan. He tiesivät, että Jumala on suurempi kuin vihollinen ja kykenee kyllä auttamaan heitä, kun he ovat uskolli-sia vain Jumalalleen. Kuinka heidän kävi? Kaikista rukouksista ja avunhuudoista huolimatta apua ei tullut. Voiko surke-ampaa kohtaloa olla kuin palaa tuhkaksi vihollisen pystyttämässä pätsissä? Näytti siltä, ettei Jumala välittänyt, mitä Hänen kansalleen tapahtui.

Mutta kun Daniel ja hänen ystävänsä oli-vat jo liekeissä ja olivat kulkeneet tappion tien loppuun asti, sanoi Nebukadnessar: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoit-tuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika.” (Dan. 3:25)

Jumala salli tappion miesten elämässä, mutta tuossa pätsissä Jumala itse oli heidän kanssaan. Perkele sai nousta vanhurskautta vastaan kaikella tuhovoimallaan, ja juuri se teki voitosta niin täydellisen. Nebukad-nessar julisti: ”Ei ole muuta Jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä.” (Dan. 3:29)

Tämän maailman ihmisille voittosaatto merkitsee menestystä ja kunniaa. Se mer-kitsee lihallista voimaa ja valtaa. Se merkit-see parrasvaloja ja nimeä lehtien palstoilla. Jumalallinen voittosaatto on jotain aivan muuta. Paavali kirjoittaa tästä: ”Minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2 Kor.12:19)

Jumala sallii perkeleenkin joskus kiusata meitä, ettei meistä tulisi perkeleitä. Helppo ja menestyvä elämä ilman mitään vastoin-käymisiä tekee ihmisestä kovan ja ylpeän. Tässä mielessä ei ole vaikeaa ymmärtää Ju-malan aivoituksia. Ylpeä ja kova ihminen on vastenmielinen. Hänen seurassaan tulee paha olo. Sellaisia meistä äkkiä tulee, jos Jumala ei meistä huolehdi. Mutta kuinka kaunis onkaan Jumalan muovaama nöyrä ja murtunut ihminen. Sellaiseksi ei voi opiskella. Sellaiseksi ei ryhdytä hyvillä päätöksillä. Sellaisia kasvaa vain Jumalan koulussa. Jumala itse muovaa meistä Kris-tuksen kaltaisia.

Älä aliarvioi itseäsi. Parrasvalot ja in-himillinen menestys eivät ole jumalallista voittosaattoa. Se, mikä ihmissilmin on suurta, on Jumalalle usein pientä. Suurta on saada kasvaa Hänen koulussaan ihmiseksi, jota Jumala arvostaa – Kristuksen kaltai-seksi, valmiiksi jaloa käyttöä varten. Se on suurta ja tavoiteltavaa. Sellaista Jumala sinustakin tekee.

Tapani Suonto

“Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet. Niin katkeroitunutta oli koko kansa. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa Jumalassansa.” (1 Sam. 30:6)

Daavid oli joutunut hirveään hä-tään. Vihollinen oli polttanut Siklagin kaupungin ja ryöstänyt

naiset, lapset ja kaiken omaisuuden Daavidin poissaollessa. Tappio oli niin suuri, että katkeroitunut kansa päätti ki-vittää Daavidin. Kaikki syy pantiin hänen niskoilleen. Tilanne oli täysin toivoton. Näytti siltä, että Jumalakin oli hyljännyt Daavidin. Ainoa, joka ei tuota valhetta uskonut, oli Daavid itse. Mitä hän teki? ”Hän rohkaisi mielensä Herrassa Ju-malassansa.”

Daavid ei jäänyt odottamaan, että Jumala häntä lohduttaisi, vaikka hän tiesikin, että Jumala on lohdutuksen Jumala. Hän ei jäänyt odottamaan, että Jumala antaisi avun, vaan hän rohkaisi mielensä, kysyi neuvoa Jumalalta ja lähti itse liikkeelle riistääkseen takaisin vihollisen ottaman saaliin.

Elämä osoittautuu usein kovemmaksi kuin osaamme odottaakaan. Voimme löy-tää itsemme sellaisista myrskyistä, joita emme ole koskaan ajatelleet. Vihollinen onkin voimakkaampi ja ovelampi kuin oletimme ja se saa meidät lamaantumaan kesken matkan. ”Kuinka tässä näin kävi, vaikka uskoin Jumalaan?”

Raamatun lehdiltä näemme, että elämä on useimmille ihmisille yllätyksiä täyn-nä. Et ole poikkeus elämäsi koettelemus-ten keskellä. Juuri niissä tilanteissa voit tehdä samoin kuin Daavid. Kun tilanne on täysin toivoton, on jäljellä Jumala. Voit rohkaista sydämesi Herrassa Ju-malassasi ja astua sittenkin eteenpäin. Raamattu sanoo: ”Kun Jumala on sinun puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan.” (Room. 8:31) Hän pitää sinusta huolen.

Daavid kääntyi Jumalan puoleen ja ky-syi: ”Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa?” (1 Sam. 30:8) Jumala vastasi: ”Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastet-tavat.” (1 Sam: 30:8) Daavid lähti liik-keelle ja voitti vihollisen riistäen takaisin kaiken, mitä oli menettänyt.

53/2015

Kysymme joskus vaikeuksiemme kes-kellä, miksi Jumala sallii kaiken. Olenko minä ylpeämpi ja huonompi kuin muut? Tuskin kukaan voi sanoa Joosefista, että hän oli syntisempi kuin veljensä joutues-saan orjaksi Egyptiin ja lopulta vankilaan unohdetuksi. Raamattu sanoo: ”Joosefin isäntä pani hänet vankilaan, mutta Herra oli Joosefin kanssa ja Herra antoi menes-tyä sen, mitä hän teki.” (1 Moos. 39:1-2)

Joosef kulki jumalallisessa voitto-saatossa. Vihollisen riehuminen hänen ympärillään ei merkinnyt tappiota. Juuri se oli valmistamassa Joosefista Jumalan sydämen mukaista, nöyrää ja murrettua miestä, jota Jumala arvosti. Joosef kulki vankeudessakin voittosaatossa, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja hän menestyi kai-kessa. Ja kärsivällisesti odotettuaan hän sai nähdä Jumalan lupausten täyttyvän elämässään. Niin käy sinullekin, sillä Hän on luvannut sinulle voiton.

Jumalan lupaukset ovat voimassa

Jumalan lupaukset ovat voimassa sinua varten juuri tänään. Edessäsi on uusi syk-sy ja uusien mahdollisuuksien maailma. Käännä katseesi Hänen lupauksiinsa kuten Daavid. Rohkaise mielesi Herrassa. Hän on sinun kanssasi juuri nyt. Sinun elämäsi ongelmat eivät ole Hänelle ylivoimaisia. Kokemasi tappiot Hän kääntää voitoksi, Hänellä on hyvä suunnitelma elämällesi.

Mikään ei ole suurempi ilo kuin saada elää Jumalan tahdossa ja suunnitelmassa. Älä siksi anna elämäsi vain ajelehtia ohit-se. Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että minä teen minun lähettäjäni tahdon.” (Joh. 4:34) Rohkaise mielesi Herrassa ja kysy kuten Daavid, mitä Hän tahtoo sinun tekevän, ja Hän viitoittaa sinulle jälleen tietä eteenpäin.

Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, kuinka Saatana oli kahdesti estänyt hänen tulonsa heidän luokseen. Tuo sama vastustaja toimii edelleen kaikin voimin estääkseen Jumalan tahdon toteutumisen. Hän ha-luaa pysäyttää sinutkin. Hänen kanssaan olemme olleet käsirysyssä jo yli 30 vuotta. Tuossa taistelussa olemme saaneet lukuisia voittoja, mutta kokeneet myös tappioita.

Kun Daavid oli keskellä hirveää tappiota, hän rohkaisi sydämensä ja kysyi neuvoa Jumalalta. Jumala haluaa viitoittaa tien sinullekin.

Stanley Jones on sanonut: ”Jumalan joh-datus ei ole valonheitin, joka valaisee kau-kaisen tulevaisuuden, vaan se on meidän jalkojemme lamppu.” Jos kysyt, Jumala neuvoo sinulle seuraavan askeleen ja se riittää. Älä koskaan alistu lamaannukseen. Rohkaise mielesi Herrassa, kuten Daavid, ja Herra vie sinut voittoon.

Tilaa Tapani Suonnon kirjauutuus:

onewaykauppa.fiVoit tilata myös One Way Housen myymälästä taipuhelimitse 045 261 3925

KUINKA TUNNISTAAEKSYTYS

14€

Upeat suurtulosteet jopa 1,5x30m.Värikopiot ja tulosteet huippunopealla uudella

Konica Minoltan väritulostimella.Puh. 09-346 3146 juutiprint@juutiprint.fi

TYYTYVÄISTEN ASIAKKAIDEN DIGIPAINO

MATTOKUTOMOValmiit matot & tilaustyöt

Puh. (03) 781 2434, 044 333 3352Tyynentie 1, 15230 LAHTI

Tilaa osoitteesta: onewaykauppa.fiVoit tilata myös One Way Housen myymälästä tai

puhelimitse 045 261 3925

Esa-Pekka Mattilan uudet CD-opetussarjatNÄKY KIRKKAAKSI & ARMOA JA TOTUUTTA

23€/sarja

RAPORTTI6 3/2015

Keitä te Boat oikein olette?

Olemme perhe, jonka sukunimi on Boa. Väestörekisterin mukaan Suomessa asuu neljä Boa -nimistä ihmistä eli meidän perheemme: Arto 36 v, Serena 34 v, Erica 7 v ja Viola 6 v. Boa-nimi on kotoisin Italiasta ja se tarkoittaa meripoijua.

Minä itse olen syntyisin ja lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta, Ähtärin ja Soinin rajamaastosta. Serena puolestaan on kotoisin Venetsian maakunnasta Italias-ta. Tapasimme Kreikassa, jonne voitin ilmaisen matkalahjakortin. Se oli en-simmäinen matkani ulkomaille, lukuun ottamatta Ruotsia. Ja Serena oli lähes

Elokuussa One Wayn uutena pastoripariskuntana aloittavat Arto ja Serena Boa. Artolla on vahva evankeliointinäky ja hän on yksi One Wayn syksyllä käynnistyvän evankelistatiimin jäsenistä. Olette lämpimästi tervetulleita, Boan perhe!

ensimmäinen ihminen, joka käveli vastaani Kreikassa. Aloimme jutella ja keskustelim-me paljon Jumalasta ja siitä, kuka Jeesus oikein on. Vaikka olimme hapuilevia nuoria, uskosta tuli meille niin yhdistävä side, että se kaatoi lopulta kaikki erottavat muurit. Niin sitten menimme naimisiin vuoden kuluttua eli vuonna 2003.

Missä olette asuneet ja mitä tehneet?

Olemme asuneet yhdessä sekä Seinäjoella että Tanskassa vapaaehtoistyössä ja vii-meiset seitsemän vuotta perheenä Soinissa.

Serena on ammatiltaan lähihoitaja, lisäksi hän on opiskellut kieliä ja ollut töissä hotellivirkailijana. Minä olen opiskellut puusepäksi ja suorittanut myöhemmin raamattuopintoja ja lähetyskurssin Iso Kirja -opistossa. Viime vuodet olen työs-kennellyt Soinin helluntaiseurakunnassa Esa-Pekka Mattilan jalanjäljissä.

Miten tulitte uskoon?

Tulin uskoon juuri ennen Serenan tapaa-mista eikä uskoontulotieni ollut helppo. Nuorena minulla oli pahoja huume- ja alkoholiongelmia. Olin täysin rikki, olin yrittänyt itsemurhaakin enkä uskonut selviäväni eteenpäin. Kaikkea tätä läheltä seurannut äitini on usein todennut: ”Muis-tatko, mitä tuskaa elämäsi oli? Ole kiitolli-nen, että selvisit hengissä!”

Jeesukselle ei todellakaan ole mahdotto-

KOTIMAA

Boan perhe haluaa kertoa kaikille JeesuksestaHaastattelu: Soile ja Esa-Pekka Mattila Kuvat: Lasse Vierunketo

73/2015

ti samaan pakettiin. Onneksi Jumala on armahtanut meitä ja suonut meille kaksi ihanaa tytärtä aivan omilla luonteenpiir-teillään. Erica ja Viola ovat aloittamassa ensimmäisen luokkansa koulussa tänä syksynä. He ovat perheemme todellisia raamatunopettajia. Me luemme usein vain teoriaa, mutta lapsissani minä näen käytännön.

Hiljattain puhuimme kotona Timoteus-kirjeen kohdasta (1 Tim. 2:3-4), jossa todetaan, kuinka Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat. Pian sen jälkeen ty-töt puuhailivat keskenään autotallissa ja minä tein jotain pihapiirissä. Kun menin katsomaan, mitä tytöt oikein touhusivat, kiukkuiset tunteet nousivat pintaani, sillä he olivat sotkeneet koko paikan: he teip-pasivat ruuveja bensakanisteriin, joka oli liitetty vesirännin pätkään jne.

Itseäni hilliten kysyin, että mitä ihmettä te oikein teette? Tyttöjen innokas vastaus sulatti välittömästi isän sydämen: ”Isi, me rakennetaan sellaista laitetta, jolla pystyy kertomaan kaikille maailman ihmisille Jeesuksesta!” En voinut muuta kuin vas-tata: ”Hyvä, tytöt, sellaista laitetta me tar-vitaankin.” Otin vastaan tyttöjen pitämän raamattutunnin ja autoin heitä teippaamaan laitteen puuttuvat osat paikoilleen.

Miten koette kutsun tulla One Wayhin?

Kysyin tätä perheemme pienimmältä, Vio-lalta. Hän vastasi: ”Se One Way oli hyvä, mutta se Helsinki oli kyllä aika paha”. Ehkä näin, asioissa on aina monta puolta ja omat haasteensa.

Olemme Serenan kanssa seuranneet One Wayn toimintaa ja olemme aivan ällisty-neitä kaikesta siitä työstä, jota One Way te-kee. Ihmiset, joita olemme tavanneet, ovat todella ihania ja sydämellisiä. Olemme kokeneet, että ”Hei, täällähän on tosi hyvä olla ja täällä tehdään evankeliumin työtä!”

Olemmekin koko perhe innoissamme kutsusta tulla One Waylle.

Miten koette muuton pääkaupunkiseudulle?

Mieleeni nousee kolme asiaa, joista olen sanonut ”en koskaan”. Ensimmäinen oli, kun minulle artesaani-puusepäksi opiskel-lessani ehdotettiin italian kielen opiskelua. Sanoin silloin, että ”en koskaan” tule tarvitsemaan italian kieltä ”enkä koskaan” tule sitä opiskelemaan. Nyt olen naimisissa italialaisen kanssa ja temperamenttinen appiukkoni sai minut kyllä nopeasti oppi-maan kielen!

Toinen liittyy Venäjään. Sanoin aina, että ”en koskaan” halua käydä Venäjällä, se on niin synkeän oloinen paikka. Olen kuitenkin jo usean vuoden ajan käynyt siellä evankeliointimatkoilla.

Kolmas ”en koskaan” on tietysti, että ”en koskaan” tule muuttamaan kehäkolmo-sen sisäpuolelle tai edes lähelle sitä. Olen usein vitsaillut, että on ihan sama missä asuu, kunhan vain Pohjanmaalla. Mutta niin tämäkin haaste on tullut perheellem-me eteen. Luotamme Jumalaan ja Raa-matussa sanotaan: ”Kristuksen rakkaus vaatii meitä…” (2 Kor. 5:14). Kristuksen rakkaus saa meidät ylittämään omat ”en koskaan” -listamme! Olemme yhdessä rukoilleet muuttoa ja kokeneet, että koti on Jumalan johdatuksessa eikä maantie-teellisessä sijainnissa.

Mitä haluatte tehdä Jumalan valtakunnan hyväksi?

Pekka Simojoella on laulu, jossa laule-taan: ”Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän”. Tämä laulu kuvaa hyvin Jumalan valtakuntaa. Mikä on hinta?

Toisella vuosisadalla elänyt Antiokian seurakunnan hengellinen johtaja Ignatios Antiokialainen kirjoitti jäähyväiskirjees-sään, kun häntä oltiin viemässä Roomaan leijonien eteen, Jumalan valtakunnasta näin: ”Kaikkien maiden kuninkuus tässä maailmassa ei ole muutamaa pölyhiuk-kasta arvokkaampaa. Ainut toiveeni on saada kuolla hänen vuokseen, joka kuoli meidän tähtemme.”

Täytyy sanoa että tämä Ignatios oli todella löytänyt ”peltoon kätketyn aar-teen” (Matt. 13:44) ja hän oli valmis luopumaan kaikesta saadakseen sen.

Jumala armahtakoon ja koskettakoon minua ja meitä nykypäivän kristittyjä, että olisimme edes vähän valmiita kärsi-mään Hänen tähtensä, joka kärsi kaikki meidän puolestamme. Olemmeko val-miita rakastamaan Jumalaa ja lähimmäi-siä, koska Hän ensin rakasti meitä? Ha-luammehan me kaikki oppia lisää? Oppia rakastamaan enemmän, luopumaan jos-takin Jumalan valtakunnan hyväksi, olla radikaaleja, elää elämää Hänen kanssaan, koska vain Jeesuksessa on elämä.

Miten kuvailisitte kutsumustanne?

Olemme jutelleet viime aikoina paljon siitä, että kristityn kutsu seurata Herraa ei ole ’uskonnollista elämää’. Joskus elämä muodostuu rutiiniksi, sunnuntaina ko-koukseen ja viikolla rukouskokoukseen, mikä on hyvä juttu sinänsä. Mutta entä elämä, eihän elämää voi olla vain koko-uksissa? Kristityn kutsu on hengittää ja elää Hänestä: työpaikalla, yksinäisyydes-sä ja kärsimyksienkin keskellä – eikö se ole elämää ja kutsumusta?

Nykyään on myös paljon ajattelua, että kristitty on jotenkin ’epänormaali’, jos hän todistaa Jeesuksesta. Kerran torilla eräs selvästikin hyvin uskonnol-

mia tapauksia; haasteellisia ehkä, mutta ei mahdottomia. Oma tieni oli pelkkää rämpimistä useita vuosia ja sydämeni oli kapinallinen kaikkia auktoriteetteja kohtaan. Sitten minulle tuli vakavia terveysongelmia: sydän reistaili, keuh-ko puhkesi ja vielä aivoverenvuotokin. Rukoilin tuohon aikaan yksinäni: ”Jee-sus, riittäisikö sinun veresi voima, jos nyt kuolisin – riittäisikö se sovittamaan syntini?”

Kävi niin, että vaikka en kuollutkaan fyysisesti, kuolin kuitenkin, hengelli-sesti. Suurin häiriötekijä elämässäni, ’minä itse’, alkoi vaipua kohti hautaa. Äkkiä Jumalan rakkaus ympäröi minut ja ymmärsin, että Jumalan armo on jotain paljon suurempaa kuin olin koskaan kä-sittänyt. Jumalan hyvyys alkoi vetää mi-nua parannukseen ja elämään. Olen mies jatkoajalla ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä! Olenkin varma, että jos kerran minä löysin Jeesuksen ja vapauden, sil-loin se on kaikille mahdollista.

Serenalla puolestaan on katolinen koti-tausta, mutta nuorena anarkistina hänkin vastusti kovasti kirkkolaitosta ja uskon-toa. Elävän Jeesuksen hän löysi vasta meidän tutustumisemme myötä.

Kerro jotain tytöistänne

Olemme joskus vitsailleet, että olisiko-han lapsillemme periytynyt pohjalainen jääräpäisyys ja italialainen temperament-

RAPORTTI8 3/2015

Kotimaan evankelioimistyössä alkaa syksyllä uusi vaihe. Evan-keloimistyön ohjaksiin astuu sil-

loin erillinen johtoryhmä, jonka näkynä on käynnistää uusia projekteja maamme evankelioimiseksi. Tähtäimessä on pää-kaupunkiseudun lisäksi koko Suomi.

Evankelioimistyötä tulee luotsaamaan eteenpäin joukko, johon kuuluvat evan-kelista Ritu Ylipahkala, uusi pastorimme Arto Boa sekä monin tavoin tällä saralla Jumalan käytössä ollut liikemies Tuomas Tarkkanen.

linen ihminen tuli torumaan minua ja sanoi: ”Tori ei ole oikea paikka puhua hengellisistä asioista!”. Minulle nousi heti mieleen rohkaiseva raamatunkohta Paavalista samantapaisessa tilanteessa: ”Niin hän keskusteli… torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt 17:17).

Olen itse käynyt läpi vaiheen, jolloin häpesin Jeesusta. Se oli tosi kivuliasta. Onneksi Jumalan rakkaus on saanut pa-rantaa minua. Eikö kutsu ole ennen kaik-kea sitä, että ”te tulette olemaan minun todistajani”? (Apt. 1:8) Jeesus lupasi antaa voiman olla todistaja. Minulla sitä voimaa ei ole, mutta Hänellä on!

Mikä on suurin unelmasi?

Tähän on helppo vastata. Lapsena luin lastenraamattua, vaikken ollut uskovasta perheestä. Ymmärsin, ettei ole mitään tärkeämpää kuin kertoa ihmisille Jee-suksesta. Niinpä kerroin Jeesuksesta jopa niin paljon, että kotiin soitettiin ja pyydettiin hiljentämään vauhtia.

Kun koulutaksin kuski kerran esitti sa-man kysymyksen, vastasin: ”Että voisin olla pappi ja mennä nuorena naimisiin!” Nämä olivat pienen pojan suurimmat unelmat. Tänään suurin unelmani on nähdä ihmis-ten pelastuvan ja löytävän Jeesuksen ja valon elämäänsä.

Tahtoisin nähdä hengellisen herätyk-sen: miten Jumalan rakkaus ja sovinto Jeesuksessa Kristuksessa ilmestyvät nii-

hin olosuhteisiin, joissa tämän maailman pahuus ja Perkele tekevät tuhojaan. Ehkä Jesajan kirjan 61. luku kuvaa parhai-ten unelmaani: haaveeni on nähdä, kuinka särjettyjä sydämiä sidotaan ehjiksi, kuinka

vankeudessa eläville julistetaan vapautta ja kuinka kahleita irrotetaan ja ihmisille julistetaan Herran otollista vuotta – myös vuonna 2015!

EVANKELIOIMIS-TYÖLLE UUSI JOHTORYHMÄ

Ritu Ylipahkala ei suurempaa esittelyä kaipaa, sillä kaikki tuntevat hänet ja hänen hedelmällisen työnsä vuosikymmenten ajalta.

Arto Boa on saanut erityistä armoitusta löytää uusia keinoja tämän päivän ihmisten tavoittamiseksi Pohjanmaalla ja hänen sydämensä palaa sielujen voittamiselle nyt täällä pääkaupunkiseudulla.

Tuomas Tarkkanen on idearikas mainos-alan asiantuntija, joka on saanut jo vuosia käyttää omaa luovuuttaan ihmisten saavut-tamiseksi ilosanomalla.

Evankelioimistyössä tarvitaan kaikkia. Tätä silmällä pitäen johtoryhmä aloittaa ”Evankelistana arjessa” -koulutuksen kaikille halukkaille. Kurssi-illat ovat lau-antaisin kerran kuussa ja osallistuminen on maksutonta. Kurssi alkaa 26.9. klo 15, seuraavat tapahtumat 24.10. klo 15 ja 21.11. klo 15. Tervetuloa!

93/2015

Ohjelmassa opetusta, musiikkia, ylistystä, uutisia ja filmejä lähetyskentiltä sekä paljon muuta.

Musiikissa Mattilan perheorkesteri, Classic Praise, Viimeistä huutoa ja One Voice -kuoro.Pääpuhujana Prem Kodali Intiasta. Mukana myös Valentina Kutuzova (Venäjä) sekä Kimmo ja Leena Metsämäki, Soile ja Esa-Pekka Mattila, Arto Boa ja Tapani Suonto.

Konferenssialueella mielenkiintoinen lähetysteltta, jossa voit tutustua eri maissa tehtävään lähetystyöhön,ruoka- ja kahviteltta, grillikatos makkaranpaistoa varten ym. Lapsille ohjelmaa lauantaina ja sunnuntaina omassa teltassa.

14.-16.8.2015Teltassa Espoon Soukassa (Perjantai-kodin niityllä)

One Way KonferenssiKÄ

VELY

TIE

RISTINIEM

ENTIE

JUHLATELTTA

ESPOONLAHDENTIE

Konferenssiteltta Espoon Soukassa Ristiniementien ja Espoonlahdentien risteyksen tuntumassa,os. Soukanlahdenpuisto 3. Bussi 147 Helsingistä, Soukan kartanon pysäkki.Tie viitoitettu perille (Opastus: 09 8502 0808)

Pe 14.8.

18.00 AVAJAISJUHLA House Band, AV-ohjelmaa, puhujana Prem Kodali

La 15.8.

12.00 OPETUSTUNTI Prem Kodali13.00 LÄHETYSKENTTIEN TYÖPAJAT14.00 LOUNAS15.30 OPETUSTUNTI Prem Kodali16.30 KAHVI18.00 LÄHETYSJUHLA Musiikissa Mattilan perheorkesteri, AV-ohjelmaa, puhujana Prem Kodali

Su 16.8.

11.00 EHTOOLLISJUHLA One Voice -kuoro, puhujana Prem Kodali13.00 LOUNAS14.00 ISRAEL-JUHLA Classic Praise -yhtye, uutisia Israelista, puhujana Prem Kodali

RAPORTTI10 3/2015

KOTIMAA

Tuomas Tarkkanen on ideoinut ja kokeillut monenlaisia evankeli-ointitapoja. Mutta kun hän vuonna

1988 perusti ystävänsä kanssa radio- ja tapahtumamarkkinointiyrityksen Luovat Palvelut, mielessä ei kuitenkaan ollut evankelioinnin edistäminen. Silloin elettiin radiomainonnan nousuaikaa – Suomessa oli juuri käynnistetty ensim-mäiset kaupalliset radiokanavat ja uusi mainosmuoto kiinnosti.

”Minulla on kaupallinen metsätietei-den tutkinto ja olin Metsäntutkimuslai-toksella töissä”, Tuomas kertoo. ”Yksi ystävä kaipasi apua radiomainosten ide-oinnissa ja aloin suunnitella niitä, lähinnä sellaisia huumorimainoksia. Sille tielle sitten jäin.”

Ala vei nopeasti mukanaan ja vauh-tia riitti. Yhtenä päivänä tehtiin Vichy Novellen hauskoja radiomainoksia ja tilattiin Puna-armeijan kuoroa maailman pankkiirien kongressiin, seuraavana järjestettiin jo muhkeaa Bonnierin suku-

kokousta. Siinä tottui siihen, että elämässä oli menoa ja meininkiä.

One Way herätti

Yrityksen ja asiakkaiden lisäksi Tuomas Tarkkasen elämään kuului perhe, vaimo ja kolme lasta. Elämä oli täyttä ja kiireis-tä, mutta se sopi hänelle. Vuonna 2006 Tuomas sitten sairasteli parisen kuukaut-ta. Yrittäjä ei helpolla luovuta, ja niinpä Tuomaskin vei asiakkaita sovitulle Parii-sin matkalle. ”Vein asiakkaat Louvreen, mutta jo ovella alkoi huipata sen verran, että isännöin loppumatkan etänä hotellin vuoteelta.”

”Silloin minun oli ensimmäistä kertaa pakko pysähtyä miettimään syvällisiä”, Tuomas toteaa. ”Siihen asti piti aina vain kokea jotain hauskaa ja keksiä uutta. Nyt pohdin, miten lasteni kävisi, jos sairaus olisikin vakava ja kuolisin. Ajatus siitä kosketti, mutta en silti miettinyt Jumalaa.”

Vaivat paranivat lopulta. Ne liittyivät jänis-ruttoon, jonka Tuomas oli saanut Eestissä merihanhien jahtimatkalla äkäisen itikan puremasta.

”Pian sen jälkeen autossa käteni meni tavan mukaan radiolle. En ollut koskaan kuunnellut Radio Deitä eikä se ollut esi-viritetyllä kanavalistalla, mutta kun laitoin radion päälle, kanavaksi osui jostain syystä Radio Dei”, Tuomas muistelee. ”Siellä alkoi juuri One Wayn ohjelma, jonka tee-mana oli ’Oletko pelastunut?’.”

Tuomas kuunteli koko ohjelman ja hänen sydämessään käynnistyi valtava myrsky. Jumala kutsui.

”Minulla ei ollut mitään vaihtoehtoja. Huokaisin Jumalalle: ’Lähden nyt sinun tietäsi.’ Silloin tunsin kehotuksen: ’Anna koko elämäsi Jumalalle’ ja niin luettelin kaikki elämänalueet: annan tulevaisuuteni, perheeni, maineeni, työni… Sen sanottuani koin ihmeellistä rauhaa ja iloa. Myöhem-min kotona tajusin, että olin saanut kaikki syntini anteeksi – se oli valtavaa armoa.”

Haluan kannustaakaikkia evankelioimaan!Teksti: Hanna Torvalds Kuva: Pentti Tuovinen

Oletko koskaan ajatellut, miten katuevankeliointia voisi edistää? Tuomas Tarkkanen on. Maahanmuuttajat ottavat auliisti vastaan omankielisensä Uuden testamentin, kun sen kylkiäisenä tarjoaa Brunbergin pusun. Ja suomalaisetkin saa avautumaan, kun uskonelämästä keskustellaan haastattelututkimuksen avulla.

113/2015

Tuomas googlasi, mikä on One Way, ja löysi One Way Missionin. Hän yritti mennä One Wayn kokoukseen, joka silloin oli Au-totalossa, mutta ei keksinyt mistään oikeaa ovea, vaikka pyöri paikalla kymmenisen minuuttia. Niin hän etsiytyi sitten kotinsa lähellä olevaan seurakuntaan.

Pian Tuomas kertoi kotonakin, että ”musta tuntuu, että olen tullut uskoon”. Kotiväen ensireaktio oli pääosin järkyt-tynyt. ”Oletko ollut jossain telttakokouk-sessa!?”

”Alkuun olin kärsimätön; kaikkien olisi pitänyt heti tulla uskoon”, Tuomas myön-tää nyt. Vasta viime vuosina hän on tajun-nut Paavalin neuvon: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa.” (Ef. 5:25)

Tuomas kertoo, että Jumala on puhutel-lut hänen läheisiään monin tavoin, askel askeleelta, ja antanut rukousvastauksia.

”Kerran huokailin läheisteni pelastumi-sen puolesta ja muistin, kuinka Jeesuskin kyynelehti aikalaistensa puolesta: ’Jerusa-lem, Jerusalem! Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.’ Mietin jaetta ja rukoilin, että saisin ymmärrystä, mitä se tarkoittaa minulle.”

Seuraavana päivänä Tuomas meni pie-neen tilaisuuteen, jossa oli puhumassa Veli Taivaallisen poika Isac Liu. Liu aloitti sanomalla ”Jerusalem, Jerusalem, miten olenkaan tahtonut...”, ja sitten hän kertoi lyhyesti, kuinka evankeliumin työ on aikaa vievää ja välillä kuluu pitkäkin aika, ennen kuin tuloksia näkyy. Vasta sen jälkeen Isac Liu aloitti varsinaisen puheenvuoronsa.

Evankeliointi on iloinen ja vakava asia

Vuonna 2006, kun Tuomas tuli uskoon, One Wayssä oli torstaisin ’Valmistu Juma-lan käyttöön’ -opetusiltoja. Kun Tuomas vihdoin löysin oikean oven, hän alkoi osallistua näihin iltoihin ja kävi läpi koko opetussarjan, jota hän vieläkin muistelee valtavan hyvänä.

Hänen kotiseurakuntanaan oli tuolloin lähellä sijaitseva helluntaiseurakunta, jos-sa Tuomas veti melko pian miesteniltoja. Illoissa kävi ostarin nuoria kadulta, ja Tuomaksen teemat heille vaihtelivat kuin Suomen kesäsää.

”Joskus puhuin totisena pojille, että ’Evoluutio ei ole mistään’, toisella kertaa ’Jos nyt kuolet, joudut helvettiin’. Erään kerran muistan luettaneeni pojilla kaikki Ilmestyskirjan kirjeet!”

”Lopulta totesin, että ei tämä oikein onnistu, ja rukoilin, että joku kokenut evankelista jossain voisi auttaa. Samalla viikolla kuulin Kalevi Lehtisen mainos-tavan kolmannen vuosituhannen evan-kelistakurssia. Siellä sain evankeliointiin selkeämmän sanoman.”

Jo kurssin alussa Tuomas sai käydä pi-tämässä valoisan evankelioivan puheen nuoren perheystävän Riitan hautajaisissa. Riitta sanoi vielä muutama kuukausi ennen kuolemaansa, ettei ymmärtänyt, mikä on Jeesuksen merkitys. Jumala auttoi, ja pari päivää ennen kuolemaa Riitalle kirkastui Jeesuksen merkitys. ”Iloni ilo oli todella suuri – ja taisi olla taivaassakin – kun Riitta kutsuttiin Taivaan kotiin minun 50-vuotis-syntymäpäiväni aamuna”, Tuomas kertoo.

Tuomakselle tyypillinen tapa evankelioida on ideoida, miten sen voisi tehdä eri tavoin.

”Luterilaisessa kirkossa olen järjestänyt sellaisia 1700- ja 1800-lukujen herätysten syntyjä kuvaavia iltoja yhdessä vapaaeh-toisten kanssa. Ne ovat olleet silmiä avaa-via ja sanoma on ollut raikas.”

Vuonna 2009 Tuomas suunnitteli TV7-Rukoustutkimus -nimisen haastatteluky-selyn. ”Koska olen yrittäjänä tutustunut monenlaisiin ihmisiin, tiedän, miten heidät on helppo saada keskustelemaan.”

Haastattelun kysymykset alkavat aika yleiseltä tasolta: Mitä ajattelet suomalais-ten rukouselämästä? Kummat rukoilevat enemmän, miehet vai naiset? Vähitellen mennään syvemmälle: Kuinka usein sinä rukoilet? Oletko ymmärtänyt, mikä on evankeliumi? Ja sitten kerrotaan evanke-liumi. Usein joku haluaa, että hänen puo-lestaan vielä rukoillaan. Haastattelutapaa on käytetty hyvällä menestyksellä ympäri Suomea, Tuomas itsekin sai jo lomakkeen kokeilureissulla Turun torilla johtaa nuo-ren neidon Jumalan luo.

”Evankeliumi on maailman tärkein asia ja siksi on aivan olennaista, että ihmiset saavat kuulla sen”, Tuomas toteaa. ”Ha-

luankin kannustaa kaikkia etsimään erilaisia keinoja ja tapoja evankelioida. Samalla haastan jatkuvasti itseäni ke-hittämään uusia työkaluja katuevanke-liointiin.”

Tekeminen virkistää

Tätä haastetta Tuomas Tarkkanen tulee nyt jatkamaan One Wayssä. Hän on mukana syksyllä aloittavassa evanke-lioinnin työryhmässä, johon kuuluvat myös House-seurakunnan uusi pastori Arto Boa ja evankelista Ritu Ylipahkala.

”Koen, että Jumala johdattaa ja hallit-see kaikkia elämäni vaiheita”, Tuomas sanoo. ”Siksi toimin heti, kun keväällä tunsin yhtenä maanantaina rauhallisen kehotuksen tulla One Wayhin.”

Toukokuun lopussa Tuomas siunattiin House-seurakunnan jäseneksi.

”One Wayssä arvostan erityisesti sitä, että täällä lähetys- ja evankeliointityö on keskeinen työmuoto, ei pelkästään puheissa vaan myös käytännössä. Li-säksi minuun ovat vaikuttaneet Tapani Suonnon puheet – hän on ollut rohkea oikean evankeliumin puolestapuhuja ja koko One Way on toiminut suunnan-näyttäjänä.”

”Minua on hämmentänyt, kuinka mo-nessa paikassa hengellinen näkökyky on himmentynyt ja businesta tekevät ame-rikkalaiset kutsutaan tuomaan näennäistä tulta. Tuntuukin tosi hyvältä tulla One Wayhin. Olen täällä virkistyäkseni, sillä tekeminen virkistää.”

Tervetuloa, Tuomas!

Kurssi kaikille, jotka haaveilevat siitä, että saisivat ollaenemmän Herran käytössä arjen keskellä. Opettajina

Ritu Ylipahkala, Arto Boa ja Tuomas Tarkkanen.

Tapahtumat lauantaisin kerran kuukaudessa alkaen26.9. klo 15.00 Seuraavat tapahtumat 24.10. klo 15 ja 21.11. klo 15.

Kaikki tervetulleita!

EVANKELISTANA ARJESSAHouse Cafe, Kaisaniemenkatu 10

RAPORTTI12 3/2015

Maailmassa ihmeet ovat aina olleet suuren mielenkiinnon kohteina. Ihme käsitteenä tarkoittaa jotain, joka on meidän käsityskykymme yläpuolella ja jota ei voi inhimillisellä ymmärryksellä selittää. Kristillisessä maailmassa ihmeet tarkoittavat sitä, että Jumala, joka on yliluonnollinen, toimii omassa valtasuuruudessaan ja tekee mitä tahtoo. Jeesus viittasi tähän sanoessaan: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!”

En kerro tätä tapahtumaa väittääkseni, että olen parantajaevankelista ja että minulla on parantamisen armolahja. Mutta meillä on yliluonnollinen Jumala, joka voi käyttää ketä vain niin kuin tahtoo, sillä Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Rukoile sairaiden puolesta aina kun voit, sillä Jumalalla on taipumus vastata rukouksiin.

Olemme vuosien aikana vastaanottaneet monia kiitosaiheita ihmisiltä, jotka ovat saaneet avun sairauksiinsa, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Monet alkoholistit ja narkomaanit ovat vapautuneet kokouk-sissamme vuosien ja jopa vuosikymmen-ten päihderiippuvuudesta yhdessä het-kessä, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Nekin ovat parantumisihmeitä.

Kun Jumala kutsui minut nuorena valta-kuntansa työhön, olin niin estynyt ja ujo, että julkinen esiintyminen oli minulle täysin mahdoton haaste. Jos joskus onnis-tuin koulussa ainekirjoituksessa ja minua pyydettiin lukemaan aine luokan edessä, minun oli pakko kieltäytyä, sillä olisin tu-kehtunut ennen kuin olisin päässyt tekstini loppuun.

Ensimmäinen tilaisuus, jossa esiinnyin päätoimisena evankelistana, oli Santaha-minan varuskunnassa. Kun istuin lavalla

odottamassa esiintymisvuoroani ja katse-lin tuota suurta, vihaisen näköistä harmaata ihmisjoukkoa, sydämeni pamppaili pelos-ta. Mikrofonin ääreen astuessani tiesin, että tästä ei tule mitään. Pelko lamaannuttaa minut. Silloin ylleni laskeutui lämmin vir-ta, joka kulki läpi koko ruumiini. Yhtäkkiä olin täysin vapaa ja julistin evankeliumia kuin kokenut evankelista.

Olen sen jälkeen puhunut yli 40 vuotta, joskus suurtenkin ihmisjoukkojen edessä, kokematta ylivoimaista ihmispelkoa. Jos Jumala ei olisi silloin parantanut minua esiintymispelosta, olisin kuollut jo kauan sitten vatsahaavaan tai sydänkohtaukseen. Sekin on parantumisihme.

Puoli vuotta sitten Gangamma-niminen 41-vuotias nainen teki kuolemaa intia-laisessa sairaalassa. Hänen munuaisensa eivät toimineet ja hänellä oli ilmeisesti jonkinlainen halvaus. Kaikki elintoiminnot olivat lamaantumassa ja lääkärit odottivat vain hänen kuolemaansa. Gangamma oli ollut salaa uskovainen kristitty. Ennen koomaan joutumistaan hän oli pyytänyt erästä ystäväänsä tulemaan rukoilemaan puolestaan. Kun tämä ystävä tuli, hänelle ilmoitettiin että Gangamma on jo kuollut, eikä häntä enää voi tavata. Hänen ruumis-taan oltiin jo valmistelemassa pois vietä-väksi ja haudattavaksi.

Gangamman ystävä pyysi pyytämällä lupaa rukoilla vielä hetken Gangamman puolesta. Hän koki hengessään, että hän ei voinut poistua sairaalasta täyttämättä tehtäväänsä. Lopulta lupa annettiin ja hän rukoili lääkärin ja hoitajien odottaessa kärsimättöminä vieressä. Yhtäkkiä Gan-gamma heräsi henkiin. Huoneessa syntyi hirveä kaaos. Gangamma nousi ylös täysin toipuneena ja uusissa voimissa. Hänet todettiin terveeksi ja seuraavana päivänä hänet lähetettiin pois sairaalasta.

Tämä tapahtui viime joulukuun kolman-tena päivänä Vijayawadan kaupungissa Intiassa. Sairaala on nimeltään Pinnamane-ni Medical Research Foundation. Nainen, joka rukoili Gangamman puolesta, on nimeltään Padma. Hän kuuluu One Way Missionin työntekijätiimiin Intiassa.

Intian työmme johtaja Joel Kodali on joskus todennut, että jos hänen pitäisi ker-toa kaikki ne ihmeet, joita he ovat nähneet Intiassa, siihen tarvittaisiin jo uusi ihme.

Yliluonnollinen Jumala parantaa edelleen sairaita niin kuin tahtoo. Mutta se ei tar-koita sitä, että hän haluaisi aina parantaa. Jos niin olisi, yksikään uskova ei koskaan kuolisi. Horjuisimme täällä vielä 500-vuo-tiaina käppyräisinä vanhuksia, kun aina joku rukoilisi ja taas tapahtuisi parantumis-ihme. Me kuolemme kaikki ennemmin tai myöhemmin ja todennäköisesti johonkin sairauteen. Näin käy myös Jumalan lap-sille, sillä meille on varattuna jotain vielä parempaa, taivasten valtakunta.

Jumala tekee ihmeitäTapani Suonto

Kun olen yrittänyt opettaa ja auttaa ihmisiä terveeseen ja turvalliseen kristillisyyteen, moni on tehnyt

siitä sen johtopäätöksen, että Suonto ei usko ihmeisiin eikä tunne Pyhää Henkeä. Erään kristillisen lehden palstalla muuan pappi kritisoi minua todeten, että hän kyllä uskoo ihmeisiin toisin kuin Tapani Suonto. Ehkä siksi on aika nostaa asia artikkelin aiheeksi – tämän kerran.

PARANTUMISIHMEET

Kun kristillisessä maailmassa puhutaan ihmeistä, niillä viitataan usein yliluon-nolliseen parantumiseen, jota ei voida lääketieteellä selittää. Tapahtuuko sel-laista?

Huomasin kerran ohikulkiessani, että käytävällä olevan naisten vessan ovi oli auki. Vessan lattialla makasi nainen henkeään haukkoen. Hän oli saanut sairauskohtauksen ja ympärillä olevat ihmiset pyysivät minua apuun. Menin vessaan, laskin käteni naisen päälle ja rukoilin lyhyen rukouksen. Yhtäkkiä nainen nousi istumaan, purskahti itkuun ja sanoi: ”Jumala paransi minut.”

133/2015

YLILUONNOLLINEN APU

Yliluonnollinen Jumala tekee muutakin kuin vain parantaa. Hän auttaa meitä, kun palvelemme Häntä.

Kerran pohdin kuumeisesti, mistä tavoit-taisin erään ihmisen. Yhtäkkiä sydämelleni laskeutui Kaivopuisto ja ravintola Ursula. Käänsin autoni kohti Kaivopuistoa siinä toivossa, että Pyhä Henki oli neuvonut minua. Kävelin läpi koko ravintolan löytä-mättä etsimääni henkilöä. Lopulta totesin erehtyneeni ja tilasin kupin kahvia. Kun olin hetken istunut kahvikupin ääressä, tuo ihminen kulki yhtäkkiä ohitseni. Olin sitenkin ollut johdatuksessa, mutta olin tullut Ursulaan ennen kuin hän. Jumala tiesi, mihin hän oli matkalla ja kertoi siitä minulle etukäteen.

Perustaessamme One Way Missionin lähetyskenttiä eri puolille maailmaa olem-me tarvinneet paljon Jumalan johdatusta. Siinä meitä on auttanut yliluonnollinen Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. Useimmiten tuo johdatus on ollut salattua, ja me olemme huomanneet sen vasta jäl-keenpäin. Oikeat ihmiset ovat olleet juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Sinuakin Jumala on varmasti johdatta-nut, vaikka et ole sitä ehkä ymmärtänyt-kään johdatukseksi. Oma epäuskomme estää meitä usein näkemästä Hänen ih-meitään.

Kerran olimme jääneet suljetun porttikon-gin taakse keskellä yötä. Vaikka kuinka riuhdoimme puomia, joka sulki käytävän, se ei liikkunut. Lopulta eräs ystäväni sai nerokkaan idean: ”Mitä jos rukoilisimme.” Pidimme pienen rukoushetken ja huu-simme Jumalaa avuksi. Sen jälkeen tämä ystävä työnsi sormensa portin puomin alle ja nosti sen ylös kevyesti kuin höyhenen. Me kiitimme Jumalaa ja ajoimme ulos porttikäytävästä.

Kerran olin parkkeeraamassa autoani Pasi-lan rautatieasemalle kovalla kiireellä. Olin myöhässä tapaamisestani ja kaiken lisäksi minulla ei ollut parkkirahaa. Huokaisin Herran puoleen sammuttaessani autoani. Silloin joku koputti ikkunaan. ”Haluatko parkkilipun? Tässä on vielä tunti jäljellä”.

Eräänä jouluna olimme perheeni kanssa ajamassa mummolaan viettämään joulua, kun automme kumi puhkesi. Kaarsin au-ton lähimmän huoltoaseman pihaan. Siinä kaarteessa rengas irtosi vanteelta. Edelli-sellä viikolla jo yksi kumi oli puhjennut ja alla oleva rengas oli nyt vararengas. Oli jouluaatto, kello oli neljä iltapäivällä ja kaikki huoltoasemat suljettu. Sanoin takapenkillä istuville lapsilleni: ”Nyt ru-koilkaa, mitään muuta ei ole tehtävissä.”

Hetken kuluttua automme viereen py-

sähtyi vanha amerikkalainen limusiini ja muutama nuori mies astui ulos. ”Taitaa olla ongelmia”, he sanoivat nähdessään autoni puhjenneen renkaan. He menivät huolto-aseman takana olevasta ovesta sisään ja hakivat sieltä tunkin. Sitten he irrottivat renkaan, paikkasivat sen huollossa, asen-sivat takaisin ja toivottivat hyvää joulua.

Päätä sinä, olivatko nämä ihmeitä vai pelkää sattumaa. Minä olen oppinut tunte-maan yliluonnollisen Jumalan, joka auttaa meitä. Hän toimii yleensä hyvin tavallisin keinoin ja usein kätkeytyy meiltä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei Hän jatkuvasti seuraisi askeleitamme auttaakseen meitä, kun tar-vitsemme apua. Hän on auttanut sinuakin varmasti lukuisia kertoja niin, ettet ehkä ole sitä edes huomannut. Hän huolehtii omistaan.

Joskus ihmiset sanovat: ”Kyllä minäkin kerran rukoilin, mutta ei Jumala auttanut.” Moni kääntyy Jumalan puoleen tarpeis-saan, mutta ei halua kunnioittaa Häntä Jumalanaan eikä uskoa Häneen. Jumala on heille palvelija, mutta ei Herra.

Raamattu sanoo: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voi-makkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.” (2 Aik. 16:9)

Kun palvelemme koko sydämestämme Jumalaa ja välitämme ja autamme ihmisiä heidän tarpeissaan, Jumala auttaa meitä. Sillä tiellä kohtaamme paljon mahdotto-mia ongelmia ja ylivoimaisia vaikeuksia, mutta kun meidän mahdollisuutemme loppuvat, Jumalan mahdollisuudet alka-vat. Siinä maailmassa ihminen saa nähdä yliluonnollisen Jumalan toimivan. Tee aina kaikki, mitä Herra kehottaa; rakasta ja auta lähimmäisiäsi aina, kun voit, ja saat elää ihmeessä.

JUMALAN VARJELUS

Palvellessamme Jumalaa tarvitsemme myös paljon varjelusta. Yliluonnolliselle Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.

Kerran olin merellä pahasti eksyksissä. Kovassa rankkasateessa otin kartan pois sitä suojaavasta muovipussista kään-tääkseni sivua. Karttalehdet kastuivat ja liimautuivat kiinni toisiinsa. Sählätessäni siinä karttakirjan kanssa en lopulta edes tiennyt, millä karttalehdellä meidän pitäisi olla, ja heitin koko kartan sivuun.

Näkyvyys oli kehno, ympärillä paljon kareja ja minulla ei aavistustakaan siitä, mihin suuntaan pitäisi purjehtia. Siitä huolimatta vene kulki edelleen eteenpäin. Istuessani siinä huolestuneena ja huokail-lessani Herran puoleen, sateen keskeltä

alkoi erottua purjeveneen hahmo. Se tuli suoraan kohti ja ohitti meidät kymmenen metrin etäisyydeltä. Kun se oli rinnal-lemme, kannella seisova mies kääntyi minuun päin, katsoi suoraan silmiini ja ojensi oikean kätensä näyttäen: ”Tuohon suuntaan.”

Olen elämässäni ohittanut tuhansia vastaantulijoita merellä, mutta tämä oli ainoa kerta, kun vastaantulevasta ve-neestä on neuvottu minulle suuntaa. Se oli myös ainoa kerta, kun olen ollut niin pahasti eksyksissä merellä.

Monia muitakin kiperiä tilanteita on mahtunut merimatkoihini, mutta kaikista olen selviytynyt Jumalan armosta.

Kerran ajelin Helsingissä autollani rauhallisin mielin, kun käteni yhtäkkiä käänsi auton risteyksestä vasemmalle johtavalle tielle. Tarkoitukseni oli ollut ajaa suoraan eteenpäin ja siksi tilanne oli hämmentävä. Samassa rinnalleni liukui toinen auto. Jos en olisi kääntynyt vasemmalle, se olisi törmännyt kovalla vauhdilla kylkeeni.

Olemme One Wayn työssä kohdanneet vuosien aikana monia vaarallisia tilan-teita. Pistooli, kirveet ja puukot ovat välillä heiluneet auttaessamme ihmisiä kaduilla ja hoitokodeillamme. Pelkästään Perjantai-kodilla on ollut useita Kakolan entisiä vankeja, joilla on ollut tunnollaan tappoja ja murhia ja joille väkivalta on arkipäivää. Jumala on kuitenkin varjellut meitä kaikissa tilanteista.

Teemme lähetystyötä maissa, joissa kris-tityt joutuvat kokemaan paljon vainoa ja joissa työntekijät ovat jatkuvassa vaaras-sa. Työn jatkuminen on mahdollista vain yliluonnollisen Jumalan varjeluksessa.

Lähetyssaarnaaja Åke Söderlund sanoi aikanaan: ”Niin kauan kuin minulla on tehtävä maailmassa, olen kuolematon.” Kun olemme täyttämässä tehtäviä, joita Jumala on meille antanut, saamme ko-kea yliluonnollisen Jumalan varjelusta, sillä hän ei anna suunnitelmiensa kaatua pahuuden voimien hyökätessä.

Raamattu kertoo, kuinka Paavali oli kerran merihädässä ja vaarassa hukkua, kun enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat’.” (Apt. 27:24)

Paavali ei voinut kuolla myrskyssä, sillä tehtävä oli vielä kesken. Jumala ei pelastanut vain Paavalia, vaan koko lai-van miehistön hänen tähtensä.

Kun olet mukana rakentamassa Juma-lan valtakuntaa ja täyttämässä tehtäviä, jotka Herra on sinulle antanut, saat kokea yliluonnollisen Jumalan varjelusta. Psal-missa sanotaan:

RAPORTTI14 3/2015

”Ja avuksesi huuda minua hädän päi-vänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” (Ps. 50:15)

Jumalan varjelus on yleensä huomaama-tonta. Väitän, että enkelit ovat varjelleet sinuakin lukuisia kertoja, vaikka itse et ole tietänyt siitä mitään. Epäuskomme estää meitä näkemästä Jumalan huo-lenpitoa, vaikka se on todellista kaiken arjen keskellä. Varjelusenkelit täyttävät joka päivä uskollisesti omaa tehtäväänsä. Näin sanoo Raamattu.

Jumalan varjelus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Hänen lapselleen ei koskaan voisi tapahtua mitään pahaa. Me olemme ihmisiä ja elämme ihmisen elämän kaik-kine siihen kuuluvine taisteluineen. Ju-mala on pelastanut meidät kadotukselta, mutta ei inhimilliseltä elämältä ja sen vai-voilta. Mutta kaiken tämän keskellä Hän huolehtii siitä, että mikään ei vahingoita Hänen suunnitelmiaan, kun seuraamme Häntä. Voimme kokea kärsimystä ja meitä voidaan jopa tappaa uskomme tähden, mutta senkin keskellä Jumalan valtakunta voittaa. Marttyyrien veri on ollut monen herätyksen hinta. Jumala ei ole luvannut meille helppoa elämää tässä ajassa, mutta kyllä ikuisuudessa.

JUMALAN LOHDUTUS

Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Juma-la, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä.” (2 Kor. 7:6) Meidän Jumalamme on myös lohdutuksen Jumala, joka vä-littää siitä, mitä Hänen palvelijansa ko-kevat. Yliluonnollinen Jumala kykenee lohduttamaan omiaan.

Kerran vuosia sitten eräs ihminen oli puhunut minusta pahaa tavalla, joka masensi minua poikkeuksellisen paljon. Kun jaoin tämän taakkani rukouspiiris-sämme, eräs ystäväni profetoi: ”Minä vaikutan niin, että hän tulee pyytämään sinulta anteeksi.”

Muutaman päivän kuluttua istuin hen-gellisessä tilaisuudessa, kun tämä mies nousi seisomaan kesken kokouksen ja pyysi minulta julkisesti kaikkien kuullen anteeksi puheitaan. Hän ei arvannutkaan, miten paljon se lohdutti ja rohkaisi minua, sillä hän teki sen Jumalan vaikutuksesta.

Minua on pilkattu ja loukattu lukemat-tomia kertoja sen jälkeenkin, ilman että kukaan on tullut pyytämään anteeksi. Näin tapahtui tuon kerran, koska Juma-lalle ei mikään ole mahdotonta. Mitä Hän päättää, se myös tapahtuu. Vaikka kukaan ei pyydä anteeksi, Jumala kyllä hoitaa haavamme.

Viime keväänä olin vaimoni kanssa met-sässä ulkoiluttamassa koiraamme. Mieleni oli työhuolten tähden aika lailla alamaissa. Kaiken lisäksi jalkaani hiersi kengässä oleva kivi ja sanoin vaimolleni Annelle: ”Tulisipa nyt vastaan edes yksi kanto, niin istuisin sille ja ottaisin kiven pois kengäs-tä.” Samassa huomasimme edessämme jakkaran ja purskahdimme molemmat nauruun.

Päätä sinä, oliko se sattumaa vai yli-luonnollisen Jumalan lohdutusta. Olemme liikkuneet tuossa metsässä lukemattomia kertoja sitä ennen ja sen jälkeenkin törmää-mättä jakkaraan.

Olen oppinut tuntemaan Jumalan, joka masentuneita lohduttaa, kun sitä tarvitaan. Hän on myös huumorintajuinen Jumala, joka saa lapsensa nauramaan, kun niin tahtoo. Hyvä todistus Hänen huumorinta-justaan on se, että Hän on kutsunut juuri minut valtakuntansa työhön.

Kerran erehdyin rahapulassa myymään perheemme ”kelluvan kesämökin”. Myö-hemmin sain huomata, että olisimme selvinneet ahdingostamme ilmankin. Aina kun näin purjeveneen, se harmitti ja ma-sensi mieltäni. Tiesin, että Herra oli antanut veneen meille virvoitukseksi, mutta minä olin pilannut kaiken epäuskossani. Eräänä päivänä päätin, että en enää koskaan mu-rehdi asiaa, vaan kiitän siitä että Jumala tietää tämänkin mitättömän murheeni ja hoitaa sen.

Ollessani rukouksessa näin ilmestyk-sessä purjeveneen. Sanoin Herralle, että jos tuollainen vene on olemassa, auta minua löytämään se. Samana iltana ajoin Espoossa Iivisniementietä ja näin saman veneen erään omakotitalon pihalla. Ajoin pihaan ja kysyin pikkupojalta, kenen vene se on. Poika kertoi, että se on hänen isänsä ja myytävänä. Monien mutkien jälkeen os-timme sen yhdessä erään ystäväni kanssa, joka rahoitti kaupasta suurimman osan.

Meri on ollut minulle ja perheellemme tärkeä henkireikä kaikkien paineiden kes-kellä. Voin rehellisesti sanoa, että tehtäväni ja elämäni on ollut ainakin kymmenen kertaa rankempaa ja vaikeampaa kuin aikanaan kuvittelin lähtiessäni Jumalan valtakunnan työhön. Meillä on Jumala joka osaa virvoittaa ja lohduttaa palvelijoitaan, kun sitä tarvitaan. Minä olen tarvinnut sitä paljon.

Useimmiten Jumala lohduttaa meitä Raa-matun sanan kautta. Lohdutus on lähem-pänä kuin arvaatkaan. Kun luet rukoillen Raamattuasi, Pyhä Henki puhuu sinulle. Ota ne sanat uskossa vastaan, sillä Hän haluaa lohduttaa omiaan.

Viikko sitten luin vaimolleni sähköpostin, jonka teksti ei ole julkaisukelpoista. Siinä eräs mies syytti ja haukkui minua sydä-mensä kyllyydestä. En yleensä lue niitä muille, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.

Samassa puhelin soi, naistenkotiemme pe-rustaja Sirkka-Liisa Sivonen soitti yllättä-en. ”Herra kehotti lukemaan sinulle tämän tekstin Erik Ewaldsin kirjasta”, hän aloitti suoraan. ”Uskova voi joutua kokemaan vihaa ja monenlaisia hyökkäyksiä, mutta Jumala virvoittaa jälleen. Pyhä Henki parantaa haavoja.” (kirjan ajatus lyhen-nettynä) Paremmin ei olisi voinut sanoja valita tuohon hetkeen. Jumala tiesi, mitä tarvitsin, ja puhui Sirkka-Liisalle.

Saman sanoman löydämme myös Raa-matusta. ”Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osak-semme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.” (2 Kor.1:5)

Älä pelkää kärsimyksiä, joita joudut ko-kemaan Kristuksen tähden, sillä meillä on yliluonnollinen Jumala, joka lohduttaa ja parantaa haavamme. Ei Hän jätä meitä yksin, kun meitä pilkataan Hänen tähtensä.

YLILUONNOLLINEN HUOLENPITO

Lähdin Jumalan valtakunnan työhön jo nuorena, suoraan koulunpenkiltä. En teh-nyt sitä ihmisten suosituksesta, vaan Juma-lan kutsusta. Alkuaikoina elimme vaimoni kanssa uskon varassa, sillä muutamien ystäviemme pienet lahjat eivät riittäneet tarpeisiimme.

Kerran istuin Annen kanssa aamulla kah-vipöydässä erääntynyt laskupino edessäni. Sanoin Annelle, että ”Nyt me rukoilemme, ja jos nämä laskut eivät tule maksetuiksi tänään, minä lähden huomenna etsimään muualta töitä. Ei ole oikein, että kristitty jättää laskunsa maksamatta.”

Aamupäivällä toimistoni ovelle koputet-tiin. Sisään astui nuori nainen. Hän kertoi maanneensa kovassa kuumeessa kotonaan, kun Pyhä Henki oli sanonut hänelle, että hae pankista tietty summa rahaa ja vie se miehelle nimeltä Tapani Suonto. Nainen ojensi minulle kirjekuoren ja lähti pois. Me maksoimme laskumme ja jatkoimme työtämme.

Luottamus yliluonnollisen Jumalan huo-lenpitoon on ollut hyvin tärkeää myös kehittäessämme One Way Missionin työtä, sillä moniin projekteihin olemme joutuneet lähtemään ennen kuin tarvittava rahoi-tus on ollut koossa. Mutta kun olemme tehneet, mitä Jumala on kehottanut, Hän on aina pitänyt meistä huolta. Meidän on täytynyt kulkea uskossa eteenpäin kuten Pietari. Hänen piti kulkea rautaportille asti ennen kuin se avautui.

Kuuliaisuus on astinlauta ihmeiden maa-ilmaan. Missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, Jumalan mahdollisuudet alkavat.

153/2015

Voimme rauhassa olla köyhiä, sillä meillä on rikas Isä. Hän haluaa meidän olevan riippuvaisia Jumalasta. Se on vaikea läksy opittavaksi, mutta siihen täytyy suostua. Silloin voimme nähdä yliluonnollisen Ju-malan toimivan.

Köyhyys on rikkautta. Ilman sitä ei voi oppia tuntemaan Isän huolenpitoa, rikkauksia ja voimaa. Jotkut uskovat, että Jumala haluaa tehdä kaikista rikkaita. Ei Hän sitä halua, mutta kylläkin riippuvaisia Jumalasta. Hän on rikas ja se riittää meille.

YLILUONNOLLINEN JUMALA PUHUU

Kristuksesta kertomisessa ja evankeliumin julistamisessa tarvitsemme myös yliluon-nollisen Jumalan apua ja Hän on luvannut auttaa meitä. Ei ole ollenkaan harvinaista, että puheen jälkeen joku kuulija tulee sano-maan puhujalle: ”Sinä puhuit suoraan mi-nulle.” Joskus kuulija saattaa jopa suuttua kuvitellessaan, että hänen salaiset asiansa ovat levinneet julkisuuteen. ”Kuka sinulle on kertonut elämästäni? Millä oikeudella puhut minun asioistani täällä julkisesti?”

Kerran eräs kuulija oli vähällä käydä kimppuuni puheeni jälkeen. Minä puhuin kuitenkin vain sen, mitä Pyhä Henki oli laskenut sydämelleni, tietämättä mitään hänestä ja hänen asioistaan. Pyhä Henki halusi rakkaudessaan neuvoa tuota ihmis-tä, mutta se ei sopinut hänen ylpeydelleen. Kukaan ei silloin tiennyt, että hänellä oli vain muutama viikko elinaikaa jäljellä.

Kun todistamme Kristuksesta tai julistam-me Jumalan sanaa, me emme puhu omalla viisaudellamme vaan tuomme julki sen, mitä Pyhä Henki on antanut julistettavaksi. Sekin on yliluonnollisen Jumalan ihmeessä elämistä, vaikka harvoin niin ajattelemme.

Pohjimmiltaan kaikki aito herätyskris-tillisyys on karismaattista: yliluonnollinen Jumala on läsnä kaikessa ja kaikkialla ja auttaa meitä.

ELÄ IHMEESSÄ

Olen kertonut muutamista pienistä ihmeis-tä esimerkkinä siitä, miten yliluonnollinen Jumala toimii. Monet lukijoistani ovat kokeneet paljon ihmeellisempiä asioita ja tulevat kokemaan vielä enemmän.

On eri asia puhua ihmeistä ja on eri asia elää ihmeessä. Miten sinä voit elää ih-meessä?

Kuuliaisuus on astinlauta ihmeiden maailmaan. Ensin meillä tulee olla puhdas sydän ja sitten puhtaat teot Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa.

Tartu tehtäviin, joita Herra sinulle antaa, vaikka ne olisivat sinulle täysin mahdot-

tomia, niin saat elää ihmeessä. Ihmeitä ei tapahdu ihmeitä etsimällä, vaan seuraa-malla Jeesusta kuuliaisuudessa. Ihmeitä tapahtuu, kun ihmeitä tarvitaan.

”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.” (2 Aik. 16:9)

Ehyellä sydämellä antautuminen Juma-lalle ei ole mitään korkealentoista tiedettä. Jeesus opetti siitä: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kai-kesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27)

Moni ajautuu lakihenkisyyteen yrittä-essään miellyttää Jumalaa. Tästä Paavali sanoi: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudes-taan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

Pyri kaikessa elämään oikein ja auta lähimmäisiäsi aina, kun voit, niin Herra auttaa sinua.

Ihmeistä on olemassa monenlaisia oppe-ja. Ihmeistä voidaan tehdä virheellisesti myös pääasia ja kuvitella, että jollei seu-rakunnassa esiinny ihmeitä, siellä ei ole Jumalaakaan. Kerran eräs nainen lähti pois joukostamme, koska keskuudessamme ei tapahtunut hänen mielestään riittävästi ihmeitä. On hieman nurinkurista, jos sa-nomme uskovamme Jumalaan, ja sitten kun Hän toimii, ihmettelemme sitä suureen ääneen ja teemme siitä sensaation. Siksi vierastan itse pelkkien ihmeiden ympärillä elämistä ja niiden korostamista, vaikka ihmeitä tapahtuukin.

Meidän toimenkuvaamme kuuluu se, että teemme kaiken mitä voimme. Siinä, missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, Jumalan mahdollisuudet alkavat. Jumalan toimen-kuvaan kuuluu kaikki, mikä on meille mahdotonta – sitä kutsutaan ihmeeksi.

Vaikka emme korosta ihmeitä, elämme ihmeessä. Se on luonnollista kaikkialla, missä Jeesusta seurataan suurista vaike-uksista huolimatta. Ihmeitä tapahtuu, kun ihmeitä tarvitaan.

Kerran Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä lähtemään. Mutta minä lyön Egyptiä kaikenkaltaisilla ihmeilläni ja sitten hän päästää teidät.” (2 Moos. 3:19-20)

Ei Jumala tee ihmeitä vain sensaatiomie-lessä. Jumala käyttää ihmeitä toteuttaak-seen omia suunnitelmiaan ja auttaakseen omaa kansaansa. Näin Hän on toiminut aina ja toimii edelleen.

Älä etsi ihmeitä, älä etsi edes terveyttä, vaan etsi Jumalaa. Etsi Hänen tahtoaan ja Hänen vanhurskauttaan ja saat tuntea yliluonnollisen Jumalan.

ERILAISIA AIKOJA

Eräässä vaiheessa elämäni oli täynnä monenlaisia vaikeuksia ja vastoinkäy-misiä. Vaikka kuinka rukoilin, taivas oli hiljaa. Sitä kesti muutamia vuosia. Tuo-hon aikaan kuljin kerran kerrostalomme kellarin läpi ja huomasin, että polkupyö-ränikin oli varastettu. Silloin lamaannuin niin, että jouduin todelliseen pelkotilaan. Aloin pelätä, mitä pahaa tapahtuukaan seuraavaksi. Näytti siltä kuin Jumala olisi hylännyt minut.

Moni muukin ajatteli niin. Sain postia uskovaisilta, jotka kehottivat minua ero-amaan tehtävästäni, koska olin heidän mukaansa niin syntinen, että Jumala ei voinut enää käyttää minua työssään. He uskoivat, että olin vain haitaksi Jumalan valtakunnalle.

Tuohon aikaan eräs ystäväni profe-toi minulle: ”Sinä olet saanut kokea tämän kaiken, sillä minä halusin tietää, rakastatko sinä minua. Nyt tiedän, että rakastat.” Tuon päivän jälkeen tapahtui muutos ja Jumala alkoi siunata kaikkea, mihin ryhdyimme. Sen jälkeen tieni vei eri puolille maailmaa ja alkoi One Way Missionin aika.

Jos sinä olet tänään ahdistuksessa, se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hylännyt sinut. Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mitä emme ymmärrä. Siksi meidän tulee kaikkien koetustenkin keskellä uskoa, että Kristuksen kanssa kaikki päättyy lopulta hyvin. Hänen armonsa kantaa läpi ahdistustenkin.

Kaikkein suurin ihme, jonka kaikki saamme kokea elämässämme, on ki-teytetty Raamatussa yhteen ainoaan virkkeeseen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakas-tavat.” (Room. 8:28)

Paavali kirjoitti kerran korinttolaisille: ”Mutta tämä aarre on meillä savias-tioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tu-levan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kul-jemme aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” (2 Kor. 4:7-10)

Sellaista oli ihmeiden maailmassa elävän apostoli Paavalin elämä. Sellaista on myös meidän elämämme. Kaikin tavoin ahdingossa, neuvottomat, vainotut ja maahan kukistetut, mutta yliluonnolli-nen Jumala pitää meistä huolta. Se on ihme, johon vain Jumala pystyy.

RAPORTTI16 3/2015

One Way TV:n katsojakunta on kasvanut yhä uusien ihmisten löytäessä kanavalle. Katsojati-

lastojen kärkeen on noussut Hard Talk -ohjelmasarja, josta seitsemän jaksoa on kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa. Hard Talk on noussut myös sosiaalisessa mediassa varsin näkyvään asemaan monien kommentoidessa ja jakaessa ohjelmia omilla sivuillaan.

Erilaisten uusien oppien herättämä levottomuus ja selkeä huoli Suomen hengellisyydestä on saanut ihmiset tutkimaan ja kyselemään terveen kristil-lisyyden perusteita. Siinä keskustelussa One Way TV on ollut vaikuttamassa tasa-painottavasti omalla sanomallaan. Monet ovatkin kiittäneet kanavaamme siitä, että ovat saaneet sen kautta vastauksia ja opastusta sydämensä kyselyihin.

One Way TV on koettu muutenkin

One Way TV avaa englannin-kielisen kanavan elokuun lopulla. Lähitulevaisuuden tavoitteena on myös telugunkielisen kanavan avaaminen Intiassa. Ohjelmien tuottaminen Intiaan on jo aloitettu. Suomessa puolestaan One Way TV:n tarjonta laajenee syksyllä entisestään.

turvalliseksi ja tarpeelliseksi kanavaksi. Kaikilla ohjelmilla on ollut omat katsojan-sa ja palautetta on tullut ympäri Suomea.

Uusia ohjelmia

Kesäaikana on käynnissä uusien ohjelma-sarjojen tuotantoja ja niiden myötä tarjonta laajenee entisestään. Lapsille suunnattu Tarinanurkka ja ihmisten muutostarinoi-hin paneutuva The Change (=muutos) ovat uusia ohjelmaformaatteja, joihin kannattaa tutustua, kun ne alkavat syksyllä. Jälkim-mäistä tuotetaan myös englanninkieliselle kanavalle ja siksi nimikin on englanniksi.

Mielenkiintoinen syksy

Iso uutinen One Way TV:n saralla on eng-lanninkielisen kanavan julkaisu elokuun lopussa. Odotamme suurella mielenkiin-nolla, miten ohjelmamme otetaan vastaan englanninkielisessä maailmassa.

Kansainvälinen One Way TV tulee hyödyntämään videoiden jakoalustanaan Youtube -palvelua. Youtubeen luotavien maakohtaisten kanavien kiistattomat edut ovat maailmanlaajuisessa ja laitteistosta riippumattomassa toimintavarmuudessa, valtavassa potentiaalisessa katsojakunnas-sa ja ohjelmien ilmaisessa levityksessä.

Kehitämme myös OWTV:n ulkoasua mo-dernimpaan ja käyttäjäystävällisempään suuntaan. Uusi ulkoasu otetaan käyttöön syksyllä sekä suomen- että englanninkieli-sellä kanavalla. Englanninkielinen kanava avautuu klikkaamalla selainikkunan ylä-reunassa olevaa lippua.

Jos et vielä ole tutustunut One Way TV:n antiin, kannattaa lähteä löytöretkelle. Oh-jelmia on julkaistu jo yli 400 kpl ja kaikki ovat katsottavissa ilmaiseksi.

One Way TV on myös väline, jota voit käyttää auttaaksesi läheisiäsi heidän hen-gellisessä etsinnässään ja kasvussaan.

Vastaus teknisiin ongelmiin

Ikävä kyllä kaikilla One Way TV ei ole nä-kynyt toivotulla tavalla. Yleisimmät ongel-mien syyt liittyvät vanhoihin tietokoneisiin Windows-käyttöjärjestelmineen, hitaaseen internet-yhteyteen tai päivittämättömään nettiselaimeen. Erityisesti Mozilla Firefox -selaimessa on esiintynyt ongelmia.

Ohjelmien ongelmattoman toiston takaa-miseksi suosittelemme käyttämään PC-tietokoneissa Google Chrome -selainta ja Mac-tietokoneissa Safari -selainta.

Järjestelmämme optimoi automaattisesti kuvanlaadun vastaamaan käytettävissä olevaa nettinopeutta. Mikäli ohjelma kui-

One Way TV laajeneeTeksti: Tapani Suonto Kuva: One Way TV

ONE WAY TV

173/2015

TUE ONE WAY TV-TUOTANTOA

Lahjoituspuhelin:

0600 02812(hinta noin 10 €)

Tilinumero:FI56 2058 1800 0076 71

Viitenumero: 2723

Poliisihallituksenrahankeräyslupa n:o

POL-2014-10736

Opetuslapseuskoulun opetus keskittyy hengellisen kasvun kannalta keskeisiin aiheisiin

sekä sisäiseen eheytymiseen ja täl-lä tavoin lujan perustan luomiseen hengelliselle elämälle. Koulu toimii yhteiskristillisellä pohjalla kunnioitta-en jokaisen hengellisiä juuria. Opet-tajat tulevat One Wayn piiristä sekä ystäviemme joukosta Suomesta ja ulkomailta. Opetus on suomenkie-listä.

Hengellisen opetuksen lisäksi kurssi auttaa löytämään omat lahjat ja va-rustaa myös Jumalan valtakunnan työhön. Kurssi sisältää lähetysmat-kan Viroon.

Opetuslapseuskouluun otetaan oppi-laat hakemusten perusteella. Osallis-tuminen edellyttää sitoutumista koko kurssiohjelmaan sekä lähetysmat-kaan.

Kurssin johtajana toimii Tapani Suon-to. Mukana ovat myös Esa-Pekka Mattila, Arto Boa ja muita One Wayn vastuunkantajia sekä kokeneita opet-tajia eri kristillisistä piireistä.

Lisätiedustelut ja hakukaavake:toimisto@onewaymission.fi puh. 045 261 3925 One Way Mission PL 21, 02361 Espoo

Koulu sinulle, joka haluat kasvaa uskossasi, oppia tuntemaan Jumalaa sekä löytää oman

paikkasi Jumalan suunnitelmissa.

LUENNOT KESKIVIIKKOISIN KLO 18-21 Hinta 100 €(kurssin hinta sisältää opetusmateriaalin)

Tiina Sinkkonen

MATKAA TEENIki-ihania afroamerikkalaisia laulujaSeppo J. Järvisen tuoreina suomen-noksina ja sovituksina. Levyn tuottomenee One Wayn Malawin työn hyväksi.

20 €

”Valmistu Jumalan käyttöön”ILTA-OPETUSLAPSEUSKOULU

02.09.2015–27.4.2016One Way House, Kaisaniemenkatu 10

tenkin pätkii, voit vaihtaa kuvanlaatua heikommaksi videoikkunan alareunasta. Jos häiriöitä ilmenee toistossa myös matalimmalla laadulla, suosittelemme ottamaan yhteyttä internet-palveluntar-joajaan.

RAPORTTI18 3/2015

One Wayn nuorisotyössä eletään rohkaisevaa ja innoittavaa aikaa. Lau-antaiset Mission Crew -illat 14–18-vuotiaille sekä torstaisin pidetyt Get Ready -illat nuorille aikuisille ovat koonneet sitoutuneita ja Jumalalle antautuneita ihmisiä yhteen.

eteenpäin niille, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Lokakuussa nuorten joukko suuntaa Israeliin.

Nuorten aikuisten torstai-illoissa olemme käyneet läpi Paavalin kirjettä efesolaisille. Pieni mutta sitoutunut joukko on kokoon-tunut uskollisesti ja Sanan nälkä on käsin-kosketeltavaa. Illoissa on solukokoontu-misten tapaan paljon aikaa keskustelulle ja kysymyksille, ja monet ovatkin kokeneet sen tärkeäksi osaksi iltoja. Jumala on ar-mossaan antanut avoimen ilmapiirin, jossa jokainen on saanut jakaa elämäänsä rehel-lisesti sen mukaan kuin on hyväksi nähnyt. Olemme voineet tuoda asioita rukouksessa Herralle ja Hän on antanut vastauksia elä-män kysymyksiin.

Lauantain nuortenilloissa syven-nytään Raamattuun, ylistetään ja rukoillaan sekä vietetään rennosti

aikaa yhdessä. Herra on lujittanut nuoria yhteen hienolla tavalla, ja vappuna Sas-tamalassa vietetty mökkiviikonloppu toi osaltaan lisää syvyyttä ihmissuhteisiin ja Jumalan tuntemiseen.

Kesäkuun Tallinnan aktiota valmis-teltiin pitkin vuotta vironkielisiä lauluja harjoitellen. Nuorten oma Mission Crew -band oli isossa roolissa Tammsaaren puiston ulkoilmatapahtumassa, jossa nuoret lauloivat ja soittivat koskettavaa hengellistä musiikkia antaumuksella. Puiston raikuessa taivaslauluista oli luontevaa mennä kertomaan kuuntele-valle yleisölle evankeliumia ja jakamaan hengellistä luettavaa. Mission Crew:n näkynä onkin jakaa hyvää sanomaa

Teemu löysi KristuksenHerra on johdattanut ihmeellisesti myös uusia ihmisiä One Wayn yhteyteen. Heis-tä yksi on 19-vuotias Teemu Kekäläinen Espoosta. Teemu kiinnostui hengellisistä asioista ja eri uskonnoista jo joitakin vuosia sitten.

”Elämäntilanne meni sellaiseksi, ettei maailmasta löytynyt pakopaikkaa”, Tee-mu kuvailee. ”Koin, että Jumala kutsuu minua, ja olin aika pitkään etsikkoajassa. Lopulta ymmärsin, ettei mikään uskonto ole tie Jumalan luokse. Jeesus sanoo, että Hän itse on tie, totuus ja elämä.”

Raamattua lukiessaan Teemu kertoo alkaneensa kokea synnintuntoa ja ym-märtäneensä myös sen, kuinka hänen tulee muuttaa elämäntapojaan.

”Aiemminkin uskoin Jumalaan ja Jee-sukseen, mutta en ollut uudestisyntynyt. Kun ymmärsin todellisen evankeliumin, sain voimaa tehdä parannuksen. Sain uudestisyntyä ylhäältä ja nyt haluan seurata Jeesusta kokosydämisesti.” Ilo pelastuksesta oikein loistaa tämän Juma-lan lapsen kasvoilta.

Teemu löysi tiensä Mission Crew -iltoi-hin ala-asteaikaisen uskovan koulukave-rinsa kautta.

”Vanha ystäväni kyseli kuulumisia Facebookissa. Kerroin heti, että olen tullut uskoon.

Vähän myöhemmin tapasimme per-jantai-iltana Helsingissä, ja meille tuli ajatus käydä House-kahvilassa”, Teemu kertoo.

Silloin oli juuri alkamassa PK-ilta ja ennakkosuunnitelmistaan poiketen pojat päättivät jäädä rukoilemaan. Teemu lähti myös kadulle evankelioimaan muun jou-kon mukana.

”Seurasin ensin, miten muut toimivat, ja pian olin itsekin keskustelemassa hen-gellisistä asioista ja evankelioimassa”, nuori evankelista toteaa tyytyväisenä.

Rukoillen eteenpäin

Katsomme nuorisotyössä toiveikkai-na tulevaisuuteen. Rukouksemme on, että Jumala saa johdattaa paljon uusia nuoria yhteyteemme ja kasvattaa heistä todellisia opetuslapsia valtakuntaansa. Suomen nuoriso tarvitsee evankeliumin muuttavaa voimaa ja Jumalan antamaa tarkoitusta elämälleen.

One Way haluaa omalta osaltaan olla voittamassa tämän ajan nuorta suku-polvea Kristukselle. Olethan mukana kanssamme tässä hengellisessä taiste-lussa rukouksin ja rohkaisten tuntemiasi nuoria tulemaan mukaan tilaisuuksiin? Meille on tärkeää, että kaikenikäiset voivat yhdessä palvella Herraa ja kokea perheyhteyttä.

Rohkaisevia kokemuksia nuorisotyössäTeksti ja kuva: Soile ja Esa-Pekka Mattila

KOTIMAA

193/2015

VIRO

Mikä saa ihmiset jo aikaisesta aamuvarhaisesta keittämään monta ter-moskannullista kahvia, pakkaamaan termokset, soittimet ja äänentois-tolaitteet autoon ja kiiruhtamaan kauempaakin seitsemäksi Tallinnan laivojen terminaaliin? Ainakin One Wayn jokakesäinen Tallinna-aktio.

pyysimme hartaasti Herralta varjelusta ja johdatusta koko päivälle ja kaikkiin sen kohtaamisiin. Kimmo Metsämäki oli lähtenyt suoraan laivalta pystyttämään ää-nentoistoa, jotta kaikki olisi valmiina heti kello 11, tuntia ennen mielenosoittajien saapumista.

Tammsaaren puistossa Viru-hotellin vieressä ihmisiä oli liikkeellä runsaasti alusta lähtien.

Mission Crew -nuorten ryhmä oli virit-tänyt soittimensa ja lauluäänensä palaviksi ja niinpä monet pysähtyivät matkallaan kuuntelemaan nuorten sanomaa. Myös vanha kitaravirtuoosi Jukka Tolonen keräsi kiinnostuneita kuulijoita.

Maahanmuuton vastaisen mielenilma-uksen johdosta paikalla oli paljon enem-män väkeä kuin normaalisti, mikä evanke-lioinnin kannalta oli pelkästään hyvä asia. Koska rukoilimme paljon asian puolesta ja ehdimme aloittaa ennen mielenosoittajia, kaikki sujui lopulta maltillisesti.

Saimme myös huomata, että ne ihmiset, jotka tulivat kahvipöytämme äärelle sa-moin kuin ohikulkevat ottivat evankelioi-vaa lukemista mielellään mukaansa. Jotkut lukivat traktaatteja kahvia juodessaan ja sujauttivat ne sitten talteen laukkuun tai taskuun. Henkilökohtaisiakin keskusteluja

Kesäkuisena lauantaiaamuna mei-tä oli jälleen noin 50 innokasta ilosanoman viejää matkalla naa-

purimaahan Viroon. Laivalla aamupa-lapöydän ja kahvikupin äärellä aikaisen herätyksen aiheuttamat viimeisetkin väsymyksen rippeet hävisivät aktiolais-ten kasvoilta ja puheissa kuului iloinen odotus tulevasta evankeliointipäivästä. Auringonpaisteesta ja poutasäästä oltiin myös kiitollisia Taivaan Isälle.

Kirkosta puistoon

Vaikka aiempien aktiomatkojemme isäntä ja tulkki, Olevisten kirkon pastori Ulo Niinemägi oli sairastunut ja lepäsi kuumeessa kotona, käynnistimme ak-tiopäivän Olevisten kirkossa niin kuin ennenkin. Soile ja Esa-Pekka Mattila johtivat ylistystä ja Leena Metsämäki rukousta.

Tuntui, että tällä kertaa oli aivan erityi-sen tärkeää rukoilla. Olimme varanneet Tammsaaren puiston jo kuukausi sitten One Wayn tilaisuudelle, mutta jonkun erehdyksen takia sinne oli samanai-kaisesti annettu lupa maahanmuuttoa vastustavalle mielenosoitukselle. Niinpä

syntyi useiden kanssa. Moni aktiolainen sai kertoa päivän aikana pelastuksesta yksin Jeesuksen ristin sovitukseen tur-vaamalla. Itse keskustelin lähes tunnin erään elämässään eksyneen naisen kanssa.

Voimaa nuorten innosta

Meidän kaikkien aktiolaisten omaa jak-samista tuki hienosti, kun saimme näh-dä, millaisella antaumuksella Mission Crew -nuoret palvelivat musiikissa koko monituntisen tapahtuman ajan. Mattilan perheen nuorten viron kielen taito aut-toi niin, että kuulijoiden ja esiintyjien välille syntyi hyvä yhteys. Paikalla oli toki myös ennenkin One Wayn Viron aktioissa mukana ollut tulkki Kätlin Nairismägi, joka käänsi todistuspuheet suomesta viroksi.

Kaikki laulut ja todistukset kaikuivat raikkaina ja kuuluivat laajalle Tallinnan keskustassa. Jokaisella mukana olijalla oli oma palvelusarkansa, rukous yhtenä tärkeimmistä. Saimme palata kiitollisin mielin takaisin omaan arkeemme tietäen, että jokainen on tärkeällä paikalla ja että Herralta saamme kaiken, mitä tehtäviim-me tarvitsemme.

Evankeliumia ylitse merenTeksti: Leena Tuovinen Kuvat: Pentti Tuovinen

RAPORTTI20 3/2015

Vietimme syksyllä 2013 One Way Missionin 30-vuotisjuhlaa. Toimin-nan kulmakivenä on ollut alusta lähtien Pyhän Hengen johdatuk-sen etsiminen ja siinä eläminen. Sen pohjalta on syntynyt myös nä-kymme, josta julkaisimme vuonna 2010 Tapani Suonnon kirjoittaman kirjan ”Näky voittavasta seurakun-nasta”. 30-vuotisjuhlamme kunni-aksi julkaisemme Näky-kirjaa luku kerrallaan Raportti-lehdessä.

hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.” (Apt: 9:1-2 )

Saulus oli sitoutunut Jumalaan, mutta ei Kristukseen. Hän ei tiennyt, mitä Jeesus Kristus oli tehnyt hänen puolestaan. Juma-lan nimessä hän oli valmis vangitsemaan ja jopa tappamaan Kristuksen seuraajat. Mutta mitä Jumala teki?

”Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillän-sä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän sanoi: ”Kuka olet, herra?” Hän vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.”

Ja miehet, jotka matkustivat hänen kans-sansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Ja hän oli kolme päivää nä-kemätönnä, ei syönyt eikä juonut.” (Apt. 9:3-9)

Saulus oli elämänsä hirveimmässä krii-sissä. Hän oli syömättä ja juomatta kolme päivää. Noiden päivien jälkeen hän oli jo lähellä kuolemaa, sillä ihminen ei kestä ko-vin montaa päivää juomatta. Hänen syylli-syydentuntonsa on täytynyt olla valtava. Moni on tuollaisessa syyllisyydentunnos-saan kontannut pitkin lattioita, menettänyt järkensä tai päättänyt päivänsä. Syyllisyys elävän Jumalan edessä ei ole mikään lei-kinasia, kun Jumala vanhurskaudessaan sen ihmiselle kirkastaa.

Kerran eräs nainen tuli Jumalan armos-ta syvään synnintuntoon keskellä yötä. Hätä oli niin suuri, että hän meni ja soitti naapurinsa ovikelloa. Naapurissa asuva keski-ikäinen mies ei ollut uskossa, mutta hän oli sivistynyt mies ja tiesi, mitä pappi tuollaisissa tilanteissa sanoo kirkossa. Mies sanoi hätääntyneelle naiselle: ”Jee-suksen Kristuksen nimessä sinun syntisi on anteeksi annettu.” Nainen sai sielulleen rauhan, vaikka sielunhoitaja ei itse uskonut Jumalaan, sillä Jumalan sanassa on pelas-tava voima.

Mitä Saulus rukoili kolme päivää? Sitä emme tiedä, mutta suurella todennäköisyy-dellä hänen rukouksensa oli hyvin yksin-kertainen. Hän rukoili armoa. Mutta armoa ei tullut, vaan taivas oli hiljaa. Aika kului ja kuolema lähestyi. Sauluksella ei ollut naapuria, jonka kelloa hän soittaisi. Hän oli tappanut ja vanginnut kaikki, jotka olisivat kyenneet auttamaan häntä. Mutta kun ti-lanne oli jo toivoton, hän kuuli pimeyteen-sä Ananiaksen äänen: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.”Sinä päivänä Saulus ymmärsi evanke-

Sitoutumisen salaisuusIhmisen on vaikea sitoutua mihinkään työhön, toimintaan, seurakuntaan tai jär-jestöön, jollei hän ole sitoutunut Kristuk-seen. Siitä lähtee kaikki todellinen, kestävä sitoutuminen.

Mutta kukaan ei kykene sitoutumaan Kristukseen, jos hän ei ole todella sisäistä-nyt sitä, miten syvästi Kristus on sitoutunut meihin. Miten syvästi Jeesus on sitoutunut sinuun ja sinun kohtaloosi?

Hän otti sinun huolesi, ongelmasi, vir-heesi, syntisi, kipusi ja sairautesi, koko kohtalosi omakseen ja kantoi sen kaiken Golgatan ristillä. Hän otti sen osan, joka sinulle kuului syntisenä ihmisenä, ja antoi sinulle sen osan, joka Hänelle kuului pyhä-nä, synnittömänä Jumalan Poikana.

Kerran eräs mies oli kyllästynyt koiraan-sa ja päätti lopettaa sen. Hän sitoi painot koiran jalkoihin, souti keskelle järveä ja pudotti koiran järveen. Sitten hän lähti soutamaan kohti kotia. Hetken kuluttua hän huomasi koiran uivan veneen perässä. Se oli vapautunut jalkoihin sidotuista pai-noista veden alla ja noussut pintaan. Mies pysäytti veneen ja huitaisi airolla koiraa päähän. Koira katosi näkyvistä ja mies jatkoi soutamistaan. Hetken soudettuaan hän näki taas koiran verisen pään. Isku ei ollutkaan tainnuttanut koiraa tarpeeksi ja se oli noussut jälleen pintaan. Silloin mies raivostui. Hän nousi seisomaan ja löi koiraa airolla oikein olan takaa, mutta löi ohi, horjahti ja putosi järveen. Mies oli uimataidoton ja meinasi hukkua. Kun hän oli jo vajoamassa veden alle toivonsa menettäneenä, joku tarttui häntä hartiasta ja alkoi vetää kohti rantaa. Lopulta mies istui rantakivillä vertavuotava koira sylis-sään ja itki. Hän vannoi, ettei koskaan enää vahingoittaisi tätä. Koira pelasti hukkuvan isäntänsä, joka oli juuri hetkeä aikaisem-min ollut valmis tappamaan sen.

Tämä tarina koiran sitoutumisesta ja rak-kaudesta isäntäänsä kohtaan on liikuttava, mutta ei mitenkään verrattavissa siihen rakkauteen, jolla Kristus on sitoutunut meihin.

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edes-tämme.” (Room. 5:6-8 )

Me olimme vielä Jumalan vihollisia ja siinä joukossa, joka oli valmis ristiinnau-litsemaan Hänet, kun Hän antoi itsensä meidän edestämme. Kukaan meistä ei olisi tullut Hänen tykönsä, ellei Hän itse olisi vetänyt meitä puoleensa. ”Ei kukaan tule Isän tykö, ellei Isä häntä vedä.” Meidän pelastuksemme on suurempaa armoa kuin kykenemme käsittämäänkään.

Kun Saulus sitoutui”Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja mur-haa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä

12. NÄKY SITOUTUMISESTA

Yksi tämän päivän suuria ongel-mia kristillisessä maailmassa on sitoutuminen tai pikemminkin

sitoutumattomuus. Moni työmuoto on jouduttu lopettamaan, koska enää ei löydy uskollisia ja sitoutuneita vastuun-kantajia.

Monet ajattelevat, että tarvitaan lahjak-kaampia puhujia, parempaa musiikkia, loisteliaita kokoussaleja ja modernia tekniikkaa. Toisten mielestä tarvitaan voimaa, ihmeitä ja koskettavia profeti-oita, jotta ihmiset sitoutuisivat seurakun-taan ja se voisi kasvaa. Tässä kaikessa ei ole mitään pahaa, mutta ikävä kyllä se ei vielä riitä.

Eräässä seurakunnassa oli eletty pit-kään yliluonnollisissa siunauksissa ja kuljettu siinä innossa jo eksyksiinkin. Pastori oli huolestunut tilanteesta ja yritti varoittaa nuoria uskovia. Silloin he vas-tasivat: ”Aina sä pilaat kaiken juuri, kun meillä on kivaa.”

Kerran Johannes Kastaja sanoi omasta tehtävästään: ”Minun tulee vähetä, Hä-nen kasvaa.” Se ei ollut ollenkaan ’ki-vaa’. Johannes vaikutti vain puolitoista vuotta, kun hän oli jo poissa. Ihmisten silmissä hänen tarinansa ei ollut mikään suuri menestystarina. Jälkeenpäin mo-net varmasti muistelivat nauraen tuota parannussaarnaajaa. Mutta Jeesus sanoi hänestä: ”Ei ole vaimoista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johan-nes Kastaja.” Mikä teki Johanneksesta suuren? Hän oli sitoutunut Kristukseen!

213/2015

liumin syvyyden. Hän ymmärsi, mitä on armo. Jeesus Kristus oli niin sitoutunut hänen kohtaloonsa, että oli kantanut hänen hirveät syntinsä Golgatalla ja pysäyttänyt hänet – vihamielisen vastustajansa – tuolta kuoleman tieltä antaakseen kaiken anteeksi ja pelastaakseen hänet ikuiselta kadotuk-selta. Siinä hetkessä Sauluksesta tuli Paa-vali, joka oli sitoutunut Kristukseen.

Mitä sitoutuminen merkitsi Paavalille

”Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskit-tu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuo-lemanvaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa ros-vojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tun-keilua luonani, huolta kaikista seurakun-nista.” (2 Kor. 11: 23-28)

Kaikkeen tähän kykeni vain ihminen, joka oli syvästi sisäistänyt sen, että Jeesus oli si-toutunut hänen kohtaloonsa. Hän oli saanut paljon anteeksi ja siksi hän rakasti paljon.

”Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: ”Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden täh-den; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” (Apt. 20:18-24)

Paavali oli sitoutunut Kristukseen ja siksi hän oli sitoutunut seurakuntaan. Seura-kunta oli Kristuksen seurakunta ja sen menestys oli Kristuksen menestystä. Hän teki työtä ja kärsi kaiken asettaakseen ”Kristuksen eteen seurakunnan, jossa ei olisi virhettä tai ryppyä.”

Paavali julisti: ”Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, et-tei se minua polttaisi?” (2 Kor. 11: 29) Seurakunnan hätä oli Paavalin hätä. Hän samaistui seurakuntaan, koska Kristuskin oli samaistunut häneen. Veljien ja siskojen lankeemuksetkin olivat hänen omia lan-keemuksiaan.

Moni katselee tänään vajavaista seura-kuntaa paheksuen ja löytää paljon vikoja ja

puutteita. Osa lähtee tyytymättömänä seu-rakunnasta pois todeten, että nämä ihmiset eivät ole riittävän hyviä, mukavia, hurskai-ta, taidollisia, voimallisia, edustavia tms.

Herätyksen haasteKun eletään herätyksen keskellä, seu-rakunta voi olla täynnä nuoria uskovia, jotka ovat vielä lapsia Kristuksessa ja keskenkasvuisia. Herätys ei tarkoita help-poa elämää, vaan usein suuria taisteluja ja vaikeuksia. Monet lankeilevat vakaviinkin synteihin ja voivat olla loukkaavia käytök-seltään, valittavat kaikesta ja riitelevät kuin pienet lapset. Saatamme helposti ajatella, että sellaiset pitää heittää ulos. Joskus se onkin tarpeellista kasvatukseksi ja opetuk-seksi ihmiselle.

Mutta kun kohtaamme hankalia ihmisiä, voimme asennoitua myös toisin: ”Voi, mikä ihana kanttura! Niin pieni lapsi vie-lä, mutta Jumalalle rakas, ja mitä hänestä tuleekaan, kun Herra saa häntä opettaa.” Tällaisia ihmeellisiä muutoksia olemme saaneet nähdä erityisesti miesten ja naisten hoitokodeilla, missä ihmiset voivat joskus olla kuin ’petoja’ uskoon tullessaan, mutta Kristuksen hoidossa muuttuakin ’enke-leiksi’.

Kristus riittää”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hank-kineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuk-sen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” (Apt. 20:33-35)

Paavali sanoutui irti kaikesta evankeliumin kautta saadusta hyödystä. Vaikka hän olisi voinut vaatia palkkaa työstään kuten toisetkin, hän elätti itsensä omin käsin. Hän ei ollut sitoutunut siunauksiin vaan Kristukseen!

Kun mekin tänään julistamme evanke-liumia, kyse on Kristuksen sitoutumisesta meihin, ei meidän rikastumisestamme, onnestamme ja menestyksestämme. Kun evankeliumia julistetaan, ei pitäisi samaan aikaan puhua rahasta ja menestyksestä. Muuten ihmiset tulevat Kristuksen luokse uskoen saavansa siitä jonkin hyödyn ja uuden keinon menestykseen.

Paavali ei ollut sitoutunut edes ter-veyteen vaan ainoastaan Kristukseen. Kun Paavali sairasti, hän rukoili Jumalaa parantamaan hänet, mutta Jumala vastasi hänen rukoukseensa: ”Minun armossani on sinulle kyllin.” Se riitti Paavalille. Hän tyytyi osaansa ja jatkoi tehtäväänsä heik-kona ja raihnaisenakin.

Jumala on sitoutunut meihin”Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi

eivätkä joisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin. Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: ”Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, en-nen kuin olemme tappaneet Paavalin.” (Apt. 23:12-14)

Myös tänään on niitä, jotka eivät sitou-du Kristukseen vaan sitoutuvat hyök-käämään Häntä vastaan. Siksi mekin joudumme kohtaamaan paljon erilaista taistelua sekä Suomessa että lähetysken-tillämme.

”Yöllä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: ”Ole turvallisella mielellä, sillä niin kuin sinä olet todistanut minusta Je-rusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa”. (Apt. 23:11 )

Jeesus on aina sitoutunut niihin, jotka palvelevat Häntä ja kantavat niitä kuor-mia, jotka ovat Hänen kuormiaan. Hän on sitoutunut niihin, jotka huolehtivat Kristuksen seurakunnasta. Noille 50 mie-helle tuli pitkä paasto. Heidän varmalta tuntunut hankkeensa raukesi tyhjiin, sillä Jumala itse oli heitä vastaan ja Paavalin puolella.

Edesmennyt lähetysveteraani Åke Söder-lund totesi: ”Niin kauan kuin minulla on tehtävä maailmassa, olen kuolematon.” Hän oli monissa vaaroissa lähetyskentil-lä, mutta selvisi kaikesta. Kerran hän oli herännyt aamulla teltassa ja huomannut nojaavansa leijonaan, joka nukkui teltta-kankaan toisella puolella. Åke oli sitoutu-nut Kristukseen ja Hänen seurakuntansa rakentamiseen. Hän täytti uskollisesti tehtävänsä ja lähti sen jälkeen, muutama vuosi sitten, taivaan kotiin.

Jeesus kysyi kerran Pietarilta: ”Rakas-tatko sinä minua?” Kun Pietari vakuutti rakastavansa, Jeesus sanoi: ”Ruoki mi-nun karitsoitani!” Mitä Jeesus tarkoitti? Sitoudu, Pietari, minun seurakuntaani ja silloin sinä rakastat minua!

Seurakunta on Jeesukselle rakas, kai-kessa vajavaisuudessaankin. Se on Kris-tuksen morsian. Kun me sitoudumme seurakuntaan ja sen kohtaloon ja etsimme sen parasta, rakastamme Jeesusta.

Jouluna enkeli sanoi paimenille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teil-le suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä synty-nyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Mikä oli tuo ilosanoma? Jumala on sitoutunut meihin ihmisiin ja meidän kohtaloomme. Siksi Hän on lähettänyt ainokaisen Poikan-sa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi. Hän on tullut perustaakseen itselleen seurakunnan.

RAPORTTI22 3/2015

Marianne Raatikainen-Masamba ilmoitti toukokuussa 10 vuotta kestä-neen avioliiton päättymisestä malawilaisen Macdonald Masamban kans-sa. Se on koko työllemme dramaattinen, mutta ei ainoa huolta herättävä uutinen Afrikasta. Koko toiminta-aikamme Malawissa on monien suurten siunausten keskellä ollut myös täynnä olemassaolon taistelua.

siellä täysin vieraita. Joudumme edelleen opettamaan kädestä pitäen käytännön työhön liittyviä asioita ja periaatteita, joita Suomen byrokratia vaatii, ja odottamaan sitten kärsivällisesti, että ne jonain päivänä myös toteutetaan.

Millaista on sitten olla tuon kulttuurin maailmassa avioliitossa ja osa sukua ja kyläyhteisöä kaikkine erikoisine tapoineen ja uskomuksineen? Sitä on mahdotonta tietää kokematta itse. Marianne Raatikai-nen-Masamba tietää, mitä se on. Olemme ihaillen seuranneet hänen sinnikkyyttään kaikki nämä vuodet vain aavistellen niitä haasteita, joita voi kohdata aviovaimona suunnattomien kulttuurierojen ristiriidas-sa. Usein olemme kysyneet mielessämme, miten kauan hänen voimansa riittävät. Tä-nään tiedämme siihen vastauksen. Voimat loppuivat ja Marianne jää Suomeen.

Afrikkalaisen lähetystyön haastei-ta on vaikeaa, ellei mahdotonta ymmärtää elämättä siellä itse.

Meille suomalaisille on täysin vierasta, että pastorimme kidnapataan keskellä päivää tai että armeijan kuorma-autot tulevat aamuyöllä aseistautuneiden soti-laiden kanssa ja vievät kaikki rakennus-materiaalimme, vaikka olemme tulleet Malawiin rakentamaan klinikkaa juuri malawilaisia varten.

Emme ymmärrä, miksi työmme joh-tajaa Mac Masambaa mustamaalataan köyhän kansan keskellä niin, että poliisi kehottaa aseistautumaan oman turvalli-suuden tähden. Emme ymmärrä, miksi paikallista noitatohtoria pyydetään kiro-amaan työmme johtoa tai miksi ihmiset uskovat, että klinikallamme imetään ver-ta ihmisistä okkultistisia menoja varten.

On paljon asioita, jotka ovat meille suomalaisille itsestään selvyyksiä, mutta

MALAWI

MALAWISSA RIITTÄÄ HAASTEITATeksti: Tapani Suonto Kuva: Marianne Raatikainen-Masamba

Mariannen panos koko Malawin työm-me käynnistymisessä on ollut aivan keskeinen, ja nämä 10 vuotta ovat olleet opiskelun aikaa meille kaikille. Onneksi tänään on olemassa suuri joukko ihmisiä, joilla on jo käytännön kokemusta mala-wilaisesta elämästä ja joiden käsissä työ jatkuu, vaikka Mariannen panos Nkhu-lamben laaksossa päättyykin tähän. One Way on järjestönä valmis luotsaamaan työtä eteenpäin ja ratkomaan erilaisia eteen tulevia ongelmia afrikkalaiseen tapaan, suurella kärsivällisyydellä. Afri-kassa ei mitään tapahdu nopeasti – täy-tyy olla tyytyväinen, jos asioita saadaan eteenpäin edes hitaasti.

Tätä kärsivällisyyttä harjoittelee tä-nään OWM:n hallitus yhdessä Malawin tiimin kanssa. Siinä he tarvitsevat ennen kaikkea esirukoilijoita, sillä jos jossain niin Malawissa tarvitaan yliluonnollisen Jumalan apua ja varjelusta. Kaikista vai-keuksista huolimatta One Wayn läsnäolo ja työ Nkhulamben laaksossa on ääret-tömän tärkeää ja arvokasta. Näin ovat meille vakuuttaneet yhteen ääneen sekä kymmenet paikalliset pastorit että monet kunnan työntekijät ja poliitikot. Malawin haasteet jatkuvat.

233/2015

Tämän Raportin ilmestymisen aikoi-hin Mervi Itälinna ja Hanna Ahokas ovat Malawiin lähdön kynnyksellä.

Työ Malawissa jatkuu kuten ennenkin. Työn piirissä olevista lapsista ja ai-kuisista huolehditaan aivan niin kuin tähänkin asti.

TYÖ JATKUU

Marianne Raatikainen-Masamba on asunut viimeiset 11 vuotta Malawis-sa. One Way Missionin ja miehensä Mac Masamban kanssa hän on ollut perustamassa ja rakentamassa paikallista One Way -kylää ja kaikkia sen työmuotoja. Kesän alussa Marianne palasi Suomeen – jäädäkseen. Hän kertoo itse, miksi.

Joku juoksee luokseni toimittamaan asiaa: ”Voinko ostaa matkalla Rhodan kaupasta vyön? Nämä shortsit eivät pysy jalassa.”

Silmäni kostuvat, kun seuraan lasten menoa. Olen saanut pitää heidät lainassa niin monta vuotta. Pian minun täytyy uskoa heidät kokonaan niille, jotka ovat heistä kanssani huolehtineet.

En ole koskaan ajatellutkaan olevani kor-vaamaton. Lapset ja kaikki muutkin täällä selviävät ja pärjäävät ilman minua - mutta miten ihmeessä minä selviän ilman näitä lapsia!

Mac olisi kai jaksanut vielä sinnitellä kanssani. Minäkin ajattelin vuosikausia, että avioeromme vaikuttaisi haitallisesti liian moneen asiaan ja ihmiseen – ja sin-nittelin. Sinnittelimme lopulta liian kauan.

Nyt olen väsynyt! Olen väsynyt minun ja Macin kuten tämän kansankin megasuuriin kultturellisiin eroavaisuuksiin sekä ajatte-lussa että tavoissa toimia. En aseta ajattelua enkä toimintatapoja paremmuusjärjestyk-seen. Mikä on järkevää ja normaalia täällä,

Olen pahoillani joutuessani il-moittamaan, että olen hakenut avioeroa ja siitä syystä palannut

Suomeen. Oheisen ja samalla viimeisen uutiskirjeeni kirjoitin toukokuussa. Siinä kerron kaiken sen, mitä asiasta haluan jakaa.

Rakkaat ystävät,

Tämä lienee viimeinen kirjeeni Malawis-ta – ainakin pitkään aikaan.

Elokuvan Minun Afrikkani ensim-mäiset sanat kuuluvat: ”Minulla oli maatila Afrikassa”. Omat muisteloni voisin aloittaa vaikka sanoin ”Minulla oli kylä Afrikassa...”

Istun kahvikuppi kädessäni talon portail-la. Lapset lähtevät juuri kouluun. Kaik-kien koulupuvut ovat ihmeen puhtaita, vaikka on jo torstai. Ja miten ihmeessä lapset näyttävätkin juuri tänään siltä, kuin olisivat lyhyessä ajassa venähtäneet pituuttaan.

Marianne Raatikainen-Masamba:

KUKAAN EI OLE KORVAAMATONTeksti: Marianne Raatikainen-Masamba Kuva: Mervi Itälinna

on outoa ja vierasta siellä ja päinvastoin.Minä ymmärrän nyt itse asiassa aika

hyvin malawilaisen syrjäseudun tapa-kulttuuria ja ajattelua. Ymmärrys auttaa hyväksymään itselleen vierasta, mutta itse saattaa jäädä vieraaksi – ainakin minä jäin. Minusta ei tullut valkoista malawilaista.

Tunnen vanhan malawilaisen miehen, joka asui Suomessa yli 30 vuotta. Siellä kaukana vieraan ja oudon kansan kes-kellä hän piti matkalaukkuaan koko ajan osittain pakattuna mahdollista kotiinpa-luuta varten ja lopulta hän palasi.

Minä en jaksa sinnitellä tämän pidem-mälle. Reilu vuosikymmen riittää. Halu-an palata nyt Suomeen.

Olen syvästi pahoillani, kun tuotan täl-lä viestilläni pettymyksen monelle teistä. Anteeksi!

One Wayn työ Kambalamen kylällä Malawissa jatkuu Macin ja muiden paikallisten kanssa kuten tähänkin asti. Entiseen tapaan Hanna, Mervi, Irma ja muut uskolliset miettivät tulevia Mala-wi-jaksojaan. Syksyllä tänne on tulossa seuraava kummitiimi jne.

Omasta puolestani kiitän teitä, ystävät, siitä, mitä olette tähän asti tehneet näi-den köyhimmistä köyhimpien hyväksi. Pysyttehän edelleenkin mukana työn kummeina, rukoilijoina, vierailijoina ja muilla tavoin. Itsekin teen jatkossa voi-tavani Suomesta käsin.

Lämmin kiitos myös kaikesta ystävyy-destä, tuesta, rohkaisusta ja rukouksista, mitä olen saanut teiltä – ja siitä, että olen saanut pommittaa teitä kirjeillä!

Minun Afrikkani -elokuvan viimeiset sanat kuuluvat: ”Hän ei koskaan enää palannut Afrikkaan.” Oman tarinani lop-pusanoista ei tiedä.

Jumalan armoon turvaten ja kaikki täällä sen varaan jättäen

Marianne

RAPORTTI24 3/2015

Itselleni rakkain työmuoto Malawissa on orpotyön rinnalla ollut aidstu-kiryhmät. Ensimmäiseen aidstukiryhmän kokoukseen vuonna 2007 tuli viisi henkeä. Seuraavassa kokouksessa oli jo puolet enemmän väkeä. Nykyään tukiryhmiä on 20. Niistä kaksi on aidslasten ryhmiä. Yhteensä jäseniä on noin 700.

Mitä jäi mieleesi aids-tukiryhmien koulutuspäivästä?

“Tukiryhmät ovat kullanarvoisia! Aiem-min tautia häpeiltiin, eikä siitä uskallettu kertoa kenellekään. Tukiryhmät tukevat hyvien hoitotulosten saamista. Kun tautia ei tarvitse piilotella, sitä pystyy hoitamaan hyvin. Ryhmäläisistä kuuli, että he olivat voimaantuneita ryhmäkokemuksestaan.

Ei myöskään näkynyt minkäänlaista vastakkainasettelua siitä, että ryhmät ovat hyviä ja lääkärit pahoja ja että lääketehtaat ajavat omaa etua. Tällaista vastakkainaset-telua oli usein aiemmin. Se nousi tietämät-tömyydestä – osittain syystäkin; tehtaat tuottavat voittoa.

Ryhmäläiset myös kyselivät paljon. Kysymyksiä tuli lääkityksen sivuoireista, mm. hermosäryistä, keskushermosto-oireista sekä lääkkeiden miehille aihe-uttamasta rinnankasvusta. Lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista huolimatta hoidon onnistuminen riippuu paljon lääk-keiden säännöllisestä ottamisesta.

Hiviä voi kuvailla elimistön sotana. Virus on vihollinen, joka yrittää tunkeutua ihmisen omien puolustusvoimien läpi. Lääkkeet ovat ammuksia, joilla tuhotaan vihollinen. Jos lääkkeet lopetetaan, vihol-listen armeija kasvaa.Eli kysymykseen, joka esitettiin, että voiko

lääkkeet lopettaa, kun virukset on saatu kuriin, vastaus on ei voi, ei koskaan!

Joku kysyi sitäkin, voiko hyttynen levit-tää hiviä. Virus kuolee hyttysen sisällä. Se on hiville väärä isäntä. Hiviä ei saa istutet-tua eläimiin. Kissoilla, apinoilla ja muilla eläimillä on omat viruksensa.

Erään kysymyksen pohjalta keskuste-limme siitä, kuinka hiv-positiivisen muista sairauksista ja oireista ei voi aina syyttää hiviä. Kysyjä kertoi, että kun hän oli aloit-tanut hiv-lääkityksen, hänen näkönsä alkoi heikentyä. Kysyjän kohdalla näön heiken-tymisen syynä oli kuitenkin ikä.“

Työntekijöiden koulutuspäi-vässä kyseltiin ja keskusteltiin paljon. Minkälaisista asioista?

“Sielläkin kyseltiin eniten lääkkeistä. Erikoisin kysymys oli se, kuinka kauan hi-virus elää kuolleessa ruumiissa ja voiko kuolleelta saada hiv-tartunnan.

Virusta voidaan saada kaivettua esiin jopa monta päivää sitten kuolleesta ruu-mista, mutta vain erityismenetelmin la-boratoriossa. Virus tarttuu vain kolmella tavalla: suojaamattomassa seksikontaks-tissa, verialtistuksen jälkeen ja äidistä lapseen kohdussa, synnytyksessä tai ime-tyksessä, joten vainajan käsittelyssä ei ole mitään riskejä, kunhan ei saa juuri kuolleen vainajan verta omiin haavoihinsa.”

Tukiryhmät kokoontuvat tahoillaan kerran viikossa. Kambalamen One Way -kylällä pidetään säännölli-

nen kuukausikokous, johon kaikki haluk-kaat ovat tervetulleita. Kokoontumisen funktio on hengellinen, mutta lähes jokaisessa kokouksessa vierailee myös klinikan medical assistant vastaamassa osallistujien kysymyksiin ja jakamassa uutta tietoa taudista ja lääkkeistä – ja lopuksi kaikki saavat vatsansa täyteen vuohenlihaa.

Tämän vuoden huhtikuun kokoukseen saimme aidsasiantuntijan Suomesta, infektiotautien erikoislääkärin Jussi Sutisen. Olen itse saanut vuosien var-rella hiviini liittyen paljon asiantuntevaa opastusta Jussilta. Nyt meidän aidstuki-ryhmäläisemme ja klinikan henkilökunta saivat lähes kaksi viikkoa nauttia Jussin laajasta osaamisesta ja työkokemuksesta.

Miten kuvailisit matkaasi?

“Se oli uuden ja erilaisen hämmästelyä. Yhteisöllisyys oli hyvää niin kuin sekin, että lapset olivat läsnä koko ajan. Matka oli erilainen kokemus kuin aiemmat keikkani Libanonissa, Botswanassa ja Sambiassa, joissa asuttiin yhdessä pai-kassa ja työskenneltiin toisaalla.“

MALAWI

Suomalaislääkärin lahja aidstyölleTeksti ja kuvat: Marianne Raatikainen-Masamba

253/2015

Malawin työpuh. 045 114 8855malawi@onewaymission.fi

LÄHETYSMATKAT

VIROTallinnaPäivämatka TallinnaanKesäkuu 2016Hinta noin 50 €Puh. 045 230 7949

ISRAELJerusalem ympäristöineen 9.–18.10.2015Hinta noin 900 €Puh. 044 5757 313

MALAWIOne Way -kyläLokakuu 2015 Hinta noin 1200 €Puh. 040 1799 779

KIINAPeking2016, matka-aika avoinHinta noin 1500 € Puh. 045 230 7949

MONGOLIAUlan Bator2016 matka-aika avoinHinta noin 1400 €Puh. 045 230 7949

INTIAOW-kyläTammi-helmikuun vaihde 2016, hinta noin 1300 €Puh. 050 381 4864

VENÄJÄKoivisto, Heinjoki, Kirvu 20.–22.9.2015Hinta 200 € (sis. viisumin)Puh. 044 515 2500

NEPALKathmandu Touko-kesäkuu 2016Hinta noin 1200 €Puh. 040 720 3670

UGANDAMubendeTammikuu 2016Hinta noin 1500 €+ viisumi 50 $Puh. 040 7675 556

Olit myös auttamassa klinikalla ja muistan sinun sanoneen, kuinka paljon siellä saadaankaan aikaiseksi pienillä resursseilla. Avaisitko vähän kommenttiasi?

“Klinikalla kävi iso määrä potilaita ja vain muutama lähetettiin eteenpäin. Lähes kaikki hoidettiin paikan päällä.

Suomessa osaamista on rajattomasti ja kuitenkin usein ajatel-laan, että joku muu osaa paremmin. Teillä jokainen teki, mitä osasi. Tubivärjäyksen välillä käytiin tarkastamassa joltain poti-laalta näkö ja annettiin silmälasit. Vastaanoton lomassa käytiin vetämässä hammas. Lääkearsenaali ei ole suuri, mutta sillä, mitä on, säästetään paljon ihmishenkiä. Klinikkarakenteessa merkittävää on myös se, että olette saaneet kunnan mukaan toi-mintaan. Klinikkanne on tärkeä osa kunnan terveydenhuoltoa.“

Ehdit piipahtaa sekä läänin keskussairaalassa Zombassa että yliopistollisessa sairaalassa Blantyressa. Mitä vierailuista jäi mieleesi?

“Niissä tehdään myös hyvää työtä rajallisilla resursseilla. Näkyi myös epätasaisuutta siinä, mitä on ja mitä ei ole. Esi-merkiksi munuaispotilaille pystytään antamaan dialyysihoitoa, mutta kuitenkaan ei ole varaa ostaa saippuaa vuodeosastoille. Yliopistolliseen sairaalaan oli jäänyt jonkun tutkimusprojektin päätyttyä magneettikuvauslaite, mutta ei ollut röntgenlääkäriä, joka osaisi tulkita kuvat.“

“Kokonaisuudessaan vierailu oli kiinnostava ja opettavai-nen. Kaikki toimi hyvin vierastaloa myöten; sinne tuotiin aamu- ja iltapalat sekä kylpyvesi. Ensikertalaiselle oli myös mukavaa se, että vierastalossa asui muitakin suomalaisia.

Vettä sai juoda hanasta, missään muualla ei ole ollut noin! Teillä on eläimiä, viljelyä, vammaisten työpaja ja oma jalkapal-lojoukkuekin. Sain käydä myös vammaisten luona kylillä sekä katsomassa yhtä jalkapallopeliä. Peli toteutui isolla kentällä ja vain kolmanneksella pelaajista oli kengät.

Näin lyhyenkin vierailun pohjalta toivon kovasti, että työ saisi jatkua!“

Jussin antamasta asiantuntevasta koulutuksesta ja opastuk-sesta keskusteltiin klinikalla monessa tilanteessa vierailun jälkeenkin ja aidstukiryhmän toukokuun kokoontumisessa väki vieläkin kiitti siitä, että heitä oli tällaisella tavalla huomioitu Suomesta!

RAPORTTI26 3/2015

Saavuimme koleaan ja sateiseen Pekingiin toukokuisena aamuna seitse-mältä paikallista aikaa. Suomessa kello oli kaksi yöllä. Nukutti. Olimme nyt kuitenkin sillä kauan odotetulla tiimimatkalla Kiinaan tarkoitukse-namme tutustua Kauniit Satamat-lastenkotiin ja muutamiin kulttuurikoh-teisiin. Meitä oli yhteensä 14 henkeä, joukossa monta ”Mooses-lapsen” kummia, työn tukijaa ja esirukoilijaa.

Jean kertoi lastenkodin kuulumisia taita-van tulkkimme Veera Kallion välityksellä. Oli ilahduttavaa kuulla, että hoitajatyttöjä on nyt ihan riittävästi, kun aikaisemmin on kärsitty hoitajapulasta. Kaikkialla läsnä oleva Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin, myös Kiinassa. Hoitajien tarve toki vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon, min-kä ikäisiä ja kuinka sairaita lapset Kauniis-sa Satamassa ovat. Jokaiselle lapsellehan pyritään järjestämään hyvä adoptiokoti niin pian kuin mahdollista, joten vaihtu-vuus on suuri.

Ensimmäisen päivän koleus vaihtui onneksi lämpöön ja aurinkoon, ja niistä saimme nauttia koko loppumatkan ajan.

Teksti: Sinikka Werling Kuvat: Matti Lyytikkä

Kun Suomessa heräiltiin äitienpäi-vän aamuun, me marssimme sa-teenvarjot heiluen ja vesilätäköi-

tä väistellen lounaalle kiinalaiseen ravin-tolaan, jossa pistimme puikot heilumaan. Jotkut tosin turvautuivat haarukkaan, joita ravintolasta löytyi muutama kap-pale. Illaksi palasimme hotelliin odot-telemaan lastenkodin johtajaa Jeania, joka tuli viehättävän adoptiotyttärensä Dorcaksen kanssa pari tuntia myöhässä väärinkäsityksen takia. Kuulemani mu-kaan väärinkäsitykset kuuluvat kiinalai-seen kulttuuriin ja sovittuun tapaamiseen saatetaan tulla pari päivääkin myöhässä. Tai jäädä kokonaan tulematta.

Jo toisen päivän aamuna pääsimme ensivi-siitille lastenkotiin, joka nykyisin sijaitsee todella kaukana Pekingin keskustasta, maaseudun rauhassa. Matka taittui met-rolla ja autokyydillä. Nyt tapasimme myös Paulin, toisen Kiinan työmme johtajista, joka edellisenä iltana oli saarnamatkalla.

Vieraana myös suurlähettilään puoliso

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kauniit Satamat -lastenkoti on hyvin kodikas. Lapset ovat puhtaita, siististi puettuja ja heistä selvästikin huolehditaan erittäin hyvin. Kodin lapsiystävällinen ilmapiiri il-meni niin Jeanin ja Paulin kuin hoitajienkin tavassa käsitellä ja puhutella lapsia sekä siinä, miten kauniisti he puhuivat lapsista meille. Tämä ilahdutti paitsi suomalaisten kummien mieltä myös Kiinan suurlähetti-läämme puolisoa Anna Gustafssonia, joka tuli avustajineen lastenkotiin vierailulle yhtä aikaa tiimimme kanssa. Hän oli kum-misihteeri Elina Salojärven välityksellä ih-meellisesti kiinnostunut One Wayn työstä hylättyjen kiinalaisten lasten hyväksi ja ha-lusi itse tulla paikan päälle toteamaan sen.

Aluksi lapset ujostelivat meitä, mutta Elinan pukema klovnin iloisenpunainen

Iloinen kummivierailu Kiinaan

KIINA Jean, Angel-tytär ja Peter-poika sekä yksi orpokodin pojista

273/2015

nenä ja hauska ilveily loihtivat nopeasti hymyn pienimmänkin kasvoille. Pian taaperot voittivat alkuhämmennyksensä ja monet meistä saivat tuntea, kuinka hennot kädet kiedottiin kaulaan eikä lapsi syliin päästyään olisi enää millään luopunut paikastaan. Itse ihastuin ikihy-viksi suloiseen Anthony-poikaan. Hieman isompi Moses osasi jopa vähän englantia ja tykästyi Lyytikän Mattiin ja erityisesti Matin hienoon kameraan. Viisilapsisen perheen isänä Matti suhtautui luontevasti ympärillä hyörivään katraaseen ja pian rohkeimmat jo ratsastivat ”hevoskyydillä” hänen selässään.

Pihapiirissä nautimme sitten Jeanin ja kumppaneiden valmistaman suurenmoisen ja runsaan lounaan erilaisine ruokalajei-neen. Ja tietenkin saimme myös kiinalaista teetä.

Lapset tarvitsevat paljon rukousta

Oli liikuttavaa katsella Jeania ja Paulia yh-dessä 2-vuotiaan adoptiotyttärensä Ange-lin kanssa. Pikkuenkeli on todella päässyt rakastavaan kotiin. Samoin heillä näytti olevan erityisen lämmin suhde vanhem-paan adoptiolapseensa Dorcakseen. Vielä ennen lähtöämme Dorcas ja samanikäinen Lisa palasivat kristillisestä koulusta iloisi-na ja hyvinvoivina. Lisalla oli syntyessään sekä tytön että pojan sukuelimet, joten hän-kin joutui leikkauspöydälle hyvin pienenä kuten monet Kauniin Sataman lapsista, kuka minkäkin vamman takia. Lisan ole-muksessa on paljon poikamaisia piirteitä, joita kaunis mekko ja pitkät hiukset eivät pysty peittämään. Hän tarvitseekin paljon esirukousta ja oikeanlaista hoitoa kehitty-äkseen tasapainoiseksi nuoreksi naiseksi. Rukoilethan Lisan puolesta.

Toisella käynnillämme puhuin kiinaa lastenkodin pihalla häkeissään asustaville, tiibetinmastiffia muistuttaville koirille ja ne ymmärsivät minua oikein hyvin. Asiaa

taisi auttaa kädessäni rapissut suomalainen koiranherkkupussi. Viereisessä häkissä oleskeli vuohia, mutta ne eivät vaikut-taneet kovin seurallisilta, joten jätin ne rauhaan ja siirryin tarkkailemaan aina jos-takin ilmestyvien kissojen pulleita vatsoja. Kissanpentuja vai matoja? Tiedä häntä.

Elina ilahdutti jälleen lapsia ja aikuisia-kin pellenenällään sekä ilmestymällä yht-äkkiä paikalle Peppi Pitkätossuksi muun-tautuneena. Pari pikkutyttöä rohkaistui myös esiintymään laulamalla Jeanin opet-tamia lauluja. Viimeistään siinä vaiheessa valuivat kyyneleet pitkin poskia.

Hylkäämisen haavat

Koskettavinta matkalla oli tavata Peter, Jeanin 25-vuotias biologinen poika edelli-sestä avioliitosta. Liitto päättyi eroon mie-

hen löydettyä itselleen toisen naisen Pe-terin ollessa 8-vuotias. Kiinalaisen tavan mukaan poika jäi isälle eikä Jean ollut saanut nähdä lastaan kahdeksaantoista vuoteen. Jumala kuuli äidin sydämen tuskanhuudot ja johdatti ihmeellisellä tavalla heidät yhteen kristityn asianajajan välityksellä nyt, kun Peter on aikuinen ja saa itse päättää asioistaan.

Tämän herkän ja miellyttävän nuoren miehen hylkäämisen haavat ovat syvät ja kipeät. Kiitos, jos kannat häntä ru-kouksin. Myös Jean ja Paul tarvitsevat rukousta jaksaakseen arjen haasteet ja pysyäkseen raittiissa uskossa. Kristin-uskon liepeillä on aina myös epätervettä henkisyyttä, eikä Kiina näytä olevan tästä poikkeus.

Jatkuu >

Kiva olla Irjan sylissä!

Peppi tervehtii lapsia

RAPORTTI28 3/2015

KIINA

Kiinan työpuh. 045 230 7949kiina@onewaymission.fi

Nähtävyyksiä ja ruokakulttuuria

Olihan Pekingissä paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Huikean korkeat pilvenpiirtäjät samoin kuin perinteinen kiinalainen rakennustyyli tarjosivat run-saasti silmäniloa. Käynti Kiinan muurilla oli ikimuistoinen velmun oppaamme takia, eikä Taivaallisen rauhan aukiota tietenkään voinut jättää väliin. Tosin ei se kovin taivaalliselta vaikuttanut tiukkoine turvatarkastuksineen ja suurine Maon kuvineen. Sen sijaan taivaalliselta mais-tui jäätelöbaarin cafe americano China World Centerissä.

Shoppailua voi harrastaa ihan hotel-limme lähistöllä Silkstreetillä, ja jos nälkä yllätti, aina voi hurauttaa taksilla kaupungin tunnetuimmalle foodstreetille Dong`anmen Dajielle ja ostaa öljyssä tiristettyjä käärmeitä, hämähäkkejä, toukkia tai sammakoita. Pienellä po-rukalla matkasimme myös pikajunalla ja lentäen 1300 km päähän kiehtovaan Shanghaihin, jossa tutustuimme mm. 150 vuotta vanhaan teehuoneeseen. Ra-kennuksen arkkitehtuuri oli upeaa, mutta tee ei oikein maistunut. Lienee teenleh-det väljähtyneet vuosisatojen saatossa. Tiimin miehet työllistivät kiitettävästi muutaman kiinalaisen räätälin hankki-malla pukuja ja paitoja mittatilaustyönä.

Hengellisiä tilaisuuksia emme pitäneet, mutta kokoonnuimme sentään aamuisin Leena ja Kimmo Metsämäen huoneeseen Sanan äärelle ja yhdessä rukoilemaan. Viimeisenä iltana nautimme kuuluisaa Pekingin ankkaa Jeanin, Paulin, Dorcak-sen ja Lisan seurassa. Ankka ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Sen sijaan mieleeni jäivät pysyvästi erään tiimiläisen

viisaat sanat: ”Pyhä Henki löytyy ristin edessä.” Siihen sanon itsekin hiljaisen aamenen.

Vaikuttava Kiinan muuri

Maistuisivatko tiristetyt hämähäkit, käärmeet tai toukat?

293/2015

VENÄJÄ

Venäjän työpuh. 044 515 2500venaja@onewaymission.fi

Kun huhtikuussa kävi ilmi, että Koiviston lapset eivät saa mat-kustaa Suomeen, Venäjän tiimi

alkoi selvittää, voisiko leirin pitää Koi-vistossa. Pitkään näytti, että se onnistuu. Leiriohjelmaa ja retkiä suunniteltiin, urheilu- ja leikkivälineitä hankittiin ja hotellihuoneita tilattiin. Kunnes viikkoa ennen lähtöä tämäkin leiri kiellettiin.

Uskollinen suomalaistiimi suuntasi kuitenkin kesäkuussa kohti Venäjää. Haaveissa oli edes päivä Koivistossa yhdessä lasten kanssa, vaikka siinä vai-heessa ei ollut lainkaan varmaa, että se onnistuisi. ”Tulomme oli lasten kannalta niin tärkeä, että uskoin, että Jumala kyllä

auttaa”, toteaa Irmeli Stenlund.Rajalla matkasaattue seisoi kolme tuntia,

kun tullimies päästi läpi vain venäläisrekis-terillä varustettuja autoja. Kahteen tuntiin suomalaisautojen jono ei liikahtanutkaan. ”Ajattelivat varmaan, että kiusa se on pienikin kiusa”, hymähtää Kristiina Wiley.

Laatuaikaa lasten kanssa

Koivistossa lasten riemulla ei ollut rajoja. Mukana tuotua trampoliinia alettiin heti koota ja muutkin urheiluvälineet viritettiin pihalle. Paikalla oli 17 leirilasta, joista pie-nimmät kyhnäsivät tiiviisti suomalaisystä-

Venäjän Koiviston lastenkodin lapset ovat jo seitsemänä kesänä viettä-neet Kallvikin kartanolla pari ihanaa lomaviikkoa. Tällekin kesälle leiriä valmisteltiin, mutta Venäjän viranomaisten uudet määräykset muuttivat kaikki ennakkosuunnitelmat.

Haikean riemukas päiväleiri KoivistossaTeksti: Hanna Torvalds Kuvat: Kristiina Wiley ja Irmeli Stenlund

viensä kyljessä kiinni.”Koko iltapäivän vietimme lasten

kanssa oikeaa laatuaikaa”, Kristiina ker-too. Mukana olivat tulkki Oleg Pietarista sekä Valentina, hänen tyttärensä Galja ja ystävänsä Ludmila Käkisalmesta. Niinpä jokaiselle lapselle riitti syliä ja kuuntelijoita.

Kaikilla Suomen leireillä mukana ollut Ilja on lähdössä lastenkodista opiskelemaan. Sitä ennen hän halusi esitellä läheisen ortodoksikirkon, jossa käy säännöllisesti. ”Ilja sanoi, että kun hän ensimmäisen kerran tuli kirkkoon, hän koki tulleensa kotiin”, Irmeli kertoo. ”Iljan haaveena on opiskella munkiksi tai papiksi. Hän on jo saanut tehtäviä seurakunnassa.”

Kiitos rakkaudesta, suomalaiset!

Illan suussa lastenkodin takapihalla vietettiin yhteistä grillihetkeä tuttuja leirilauluja laulaen ja menneitä muistel-len. Juhlat olivat samalla läksiäiset niille neljälle nuorelle – Ilja, Sergei, Nikita ja Masha – jotka syksyllä jatkavat Pietarissa ammattiopinnoissa. Kukin sai mukaansa lähtölahjan. Kristiina puhui lähtijöille ja toivotti heille Jumalan siunausta.

Iljakin halusi puheenvuoron. Hän kertoi, miten oli löytänyt uskon ja miten paljon se hänelle merkitsee. Lopuksi hän kiitti suomalaisia ystäviä siitä rakkau-desta, jota vuosien aikana olemme heille antaneet. Siinä vaiheessa kaikilla taisi olla kyyneleet silmissä.

”Toivomme hartaasti, että työ Koi-vistossa voi jatkua tavalla tai toisella”, Kristiina Wiley sanoo. ”Jumala on joka tapauksessa uskollinen. Hän on orpojen isä ja voi varjella ja johdattaa näitä lap-siamme.”

Kristiinan läksiäispuhe Iljalle, Sergeille ja Mashalle

RAPORTTI30 3/2015

Viiden hengen suomalaistiimi sai sydämellisen vastaanoton saapuessaan kuoppaisen matkan

jälkeen Muleeten kylään. Heitä varten oli juuri saatu valmiiksi pieni vierastalo Muleetessa, aivan Agape-keskuksen vieressä. Orpokoti on talon takapihalla ja lapset juoksivat kädet ojossa hartaasti odotettujen vieraiden syliin.

”Asuminen paikallisten kanssa Mulee-tessa oli unohtumaton kokemus”, toteaa Leena Kinnunen, Ugandan työn koordi-naattori. ”Se rakkaus ja vieraanvaraisuus, jota meille osoitettiin, jätti ikuisen jäljen sydämeen.”

Pysyvä jälki jäi myös jokailtaisista orpokodin lasten ylistys-, rukous- ja raa-mattuhetkistä, joihin suomalaiset ilolla

osallistuivat. Lapset itse vastasivat koko illan kulusta: joku toimi juontajana, toi-nen johti ylistystä, kolmas opetti Sanaa ja monet rukoilivat. Jumalan läsnäolo tuntui vahvasti. Vaikka päivä olisi ollut täynnä menoa ja ohjelmaa, iltahartaus virkisti.

Kunnianimi ”lasten täti”

Ritva Helena Hirvelälle Ugandan matka oli Tallinna-aktiota lukuunottamatta ensim-mäinen lähetysmatka. Jo tällä ensimatkal-laan hän sai kunnianimen ’namuddu’, joka lugandan kielellä tarkoittaa lasten tätiä.

”Viime syksynä koin rukouksessa vahvaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain sanat ’Ugandan orvot’. Kyselin, mitä sanat

Oma suomalainen kummi on valtavan kallisarvoinen ja iso asia uganda-laiselle orpolapselle. Ugandan kummityö alkoi tämän vuoden alussa, ja toukokuussa suomalaistiimi vieraili tapaamassa ensimmäisiä kummilap-sia ja tutustumassa työhön. Ilo vierailusta oli molemminpuolista.

Ugandan orvot jäivät pysyvästi sydämelleTeksti: Hanna Torvalds Kuvat: Ossi Kinnunen ja Leena Kinnunen

tarkoittavat käytännössä, ja kun kummioh-jelma vuoden vaihteessa alkoi, ryhdyin kummiksi sekä orvolle että opettajalle”, Ritva Helena kertoo.

Vähitellen häntä alkoi kiinnostaa myös suunnitteilla ollut Ugandan matka. ”Koin, että olisi mielenkiintoista nähdä paikan päällä, mitä työ todellisuudessa on. Vaikka siitä lukeekin Raportista, ei oikein hahmo-ta. Muleeten ja Kaweerin kylätkin olivat vain nimiä.”

Tänään ne merkitsevät hänelle paljon, paljon enemmän.

”Kun saimme asua keskellä Muleeten kylää, meillä oli mahdollisuus nähdä ihan normaalia ugandalaista elämää”, Ritva Helena iloitsee. ”Kotiin palattuani koin, että olin ollut Afrikan viidakossa. Kaikkea oli jotenkin ylitsepursuavan runsaasti: ihmisiä, taloja, luonnon rehevyyttä, mutta toisaalta myös köyhyyttä ja kurjuutta – se tuntui valtavan ristiriitaiselta.”

UGANDA Ylistystä lastentapahtumassa

313/2015

Ugandan työpuh. 040 767 5556uganda@onewaymission.fi

Muista rukoilla joka päivä

Jo Suomessa tiimiläiset olivat suunni-telleet kolmipäiväistä lastentapahtumaa, jonka ohjelmasta he vastasivat. Jokainen pakkasi matkalaukkuunsa pelejä, palloja ja leikkivälineitä. Liikunnan lomassa laulet-tiin ja rukoiltiin. Päivät olivat intensiivisiä, mutta riemukkaita. Varsinkaan lasten ilolla ei tuntunut olevan rajoja. Ja aina kun oli mahdollisuus, pieni musta käsi pujottautui luottavaisesti suomalaisvieraan valkoiseen käteen.

Myös kotikäynnit kummiohjelmassa olevien lasten perheiden luona kosketti-vat. Ritva Helenan 7-vuotias kummitytär Rebekka asuu tätinsä perheessä, jossa on neljä omaa lasta.

”Kun saavuimme Rebekan kotitalolle ja kerroimme, että minä olen tytön kummi, perheen isä alkoi hyppiä tasajalkaa ja huu-taa ilosta”, Ritva Helena nauraa. ”Perhe sai vasta nyt kuulla, että Rebekka on mukana kummiohjelmassa.”

Ritva Helenalla oli tuliaisia koko per-heelle. Kummitytölleen hän antoi vaalean-sinisen repun, jonka oli ostanut heräteos-tona edellissyksynä. ”Reppu jotenkin vain iski suoraan silmiini ja tunsin, että se pitää ostaa. Käytin sitä jonkin verran talvella ja otin mukaan Ugandaan. Kun yhtenä päivänä olin hiljaisuudessa, Herra alkoi puhua, että laukku pitäisi viedä Rebekalle ja laittaa siihen myös avaimenperälamppu ja muitakin tuomisia.”

”Ymmärrämme, että Jumala on suuris-sa asioissa läsnä, mutta että pienissäkin! Tässä reppuasia oli minulle valtava vah-vistus.”

Ritva Helena sai siunata kummityttären-sä ja koko tämän perheen. Myöhemmin kouluvierailulla hän näki Rebekan istuvan luokassa reppu tiiviisti selässään. Pieni tyttö oli saanut jotain äärettömän kallis-arvoista.

”Luokan seinällä olivat koulun säännöt. Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni: Muista rukoilla joka päivä!”

Olette ihania!

Matkansa aikana tiimiläiset saivat huo-mata, että Muleetessa todella muistetaan rukoilla. Se näkyi sunnuntainakin, kun seu-rakunnan jumalanpalvelukseen kokoontui 500 ihmistä.

”Koko kirkossa oli äärettömän vahva ylistyksen ja rukouksen ilmapiiri”, Ritva Helena kertoo. ”Wilson Sentongo oli pyy-tänyt meitä todistamaan ja niin minäkin rohkenin huonolla englannin kielelläni, vaikka jännitin kovasti. Jumala tietysti vai-kuttaa, mutta valtavasti auttoi myös se, että koko seurakunta oli niin rakkaudellinen.”

Kokouksen jälkeen Mark Lugayizi, Wil-sonin henkilökohtainen sihteeri ja aluejoh-

taja, otti Ritva Helenaa kädestä kiinni ja sanoi, että todistus oli koskettanut hänen sydäntään. Mark lähetti matkan jälkeen kiitosviestin myös koko tiimille:

”Vain Jumala on voinut antaa teille sellaisen rakastavan sydämen, jota meille osoititte. Emme uskoneet, että selviäi-sitte elämästä kylällä ja olisitte valmiita olemaan kanssamme näin syrjäisessä pai-kassa kuin Muleete. Olitte siunauksena meille ja koko yhteisölle. Olette ihania!”

Myös Wilson Sentongo kiitti suomalai-sia ja sanoi suoraan, että hän olisi kuollut, jollei One Way Mission olisi maksanut hänen sairaalahoitoaan.

Ei ihme, että Ritva Helena tuntee osan sydämestään jääneen Ugandaan. ”Matkan aikana saimme kokea niin val-tavan paljon, ettei mitenkään ollut aikaa sulatella sitä. Lähtiessä tunsin, että aika loppui kesken – pitäisi olla ainakin toiset kaksi viikkoa lisää.”

Onneksi rukoukset tavoittavat päi-vittäin niin kummityttö Rebekan kuin kaikki muutkin ugandalaiset ystävät. Ja on hyvä tietää, että Ugandassa puolestaan rukoillaan meidän puolestamme. Raken-netaan pysyvää rukousten siltaa.

Seurakuntaa jumalanpalveluksessa

Kahvinpavut kuivuvat vaatteiden rinnalla

Wilson sai pelipaidan

RAPORTTI32 3/2015

Suru-uutinen Mongolian työmme johtajan Otgon Magsarin kuole-masta saavutti meidät toukokuus-sa. Otgon menehtyi kaksitoista vuotta vaivanneeseen maksasai-rauteen sairaalassa Ulanbatorissa 17.5.2015. Tiedämme, ettei Jumala tee virheitä, siksi murheesta huo-limatta luotamme Hänen johdatuk-seensa ja apuunsa tässäkin tilan-teessa.

Vierailin Mongolian työkentälläm-me hallituksemme puheenjohtaja Tero Hokkasen kanssa kesäkuussa.

Sen lisäksi, että välitimme paikallisille työntekijöille suomalaisten lämpimän osanoton, selvitimme työn jatkokuvioita.

Otgonin sisar Munkhuu, joka on vastan-nut työstä jo monina Otgonin sairaalajak-soina ja tuntee työn hyvin, alkaa nyt johtaa työtä. Hänen tukenaan on motivoitunut

Teksti ja kuvat: Leena Metsämäki

MONGOLIA

Mongoliatoipuu surusta

333/2015

tiimi, johon uutena liittyy myös hänen tyttärensä Erika. Samalla Erika toimii tulkkina Suomen suuntaan.

Murheesta ja menetyksestä huolimatta mongolialaiset ystävämme ovat tehneet työtä uutterasti. He ovat vierailleet vankiloissa ja järjestäneet monenlaista toimintaa One Way Centerissä.

Lastentalo ja -kerho

Lähialueen lapset on kutsuttu kesälo-malla pidettävään raamattukerhoon One Way Centeriin. Mongolialaiseen vauh-dikkaaseen tapaan kerholle rakennettiin toukokuussa oma talo, joka oli jo sisustet-tu kauniisti ja hauskasti lastentoimintaa varten. Kuulimme, että Otgon Magsar oli viimeisenä työnään istunut nojatuolissa ulkona ja ohjannut vapaaehtoisjoukkoa, joka vinhaa vauhtia tiili tiileltä rakensi taloa. Talo oli noin metrin korkuinen siinä vaiheessa, kun Otgon joutui viimeisen kerran sairaalaan. Kaikkiaan rakenta-minen kesti noin kuukauden. Nyt talo palvelee päivittäin suurta lapsijoukkoa, joka leikkii, laulaa, askartelee ja oppii Jeesuksesta.

Ompelukursseja ja evankeliumia

Centerin päärakennuksessa pidettävä, naisille suunnattu maksuton ompelukurs-si on myös ollut suosittu. Kurssilaiset ovat opetelleet mongolialaisten perin-neasujen tekemistä aina mittojen otta-misesta, kaavojen piirtämisestä ja kan-kaan leikkaamisesta alkaen. Värikkäät, monesta palasta ja koristeesta koostuvat jakut ovat hämmästyttävän taidokkaita ja kauniita. Kurssia on pitänyt paikallisen järjestömme hallituksen jäsen Bathra, joka kertoi, että kurssiin kuuluu oleel-lisena osana päivittäinen raamattutunti. Kurssilaiset saavat laittaa valmistamansa tuotteet myyntiin tai pitää ne itse. Myös me suomalaiset vieraat saimme lahjaksi kurssilla tehdyt kauniit juhlavaatteet.

Miestenkodille tarvitaan vetäjä

Vaikka miesten- ja naistenkodeilla on kesäaikaan yleensä vähemmän asukkaita, naisia oli nyt seitsemän ja miehiä peräti neljätoista. Centerin alueella toimiva

miestenkoti kaipaa kipeästi uutta työn vetäjää edellisen lähdettyä hiljattain pois. Monilla miehillä on väkivaltainen vankilatausta, siksi he tarvitsevat ym-pärivuorokautista ohjausta ja valvontaa. Rukoillaan, että juuri tähän tehtävään sopiva henkilö löytyisi.

Kiitos kaikista rukouksista

Suuri kiitos kaikille teille, jotka olette kantaneet niin Otgon Magsaria kuin koko Mongolian työtämme Jumalan kasvojen eteen. Emme aina ymmärrä Jumalan teitä, mutta on ihana tietää, että Hän on hyvä Jumala, joka ei tee virheitä. Ei täs-säkään asiassa. Häneen voimme luottaa. Kiitos, kun rukoilette yhä työmme puo-lesta. Muistetaan erityisesti uutta johtajaa Munkhuuta.

Otgon Magsar on voittajana perillä

Mongolian työmme johtaja Ot-gon Magsar menehtyi häntä 12 vuotta vaivanneeseen maksa-

sairauteen 17.5.2015 vain 48-vuotiaana. Sairaus paheni syksyllä 2013. Tällöin Otgon joutui myös perumaan osallis-tumisensa One Wayn 30-vuotisjuhlaan Suomessa.

Otgon Magsar tuli mukaan One Wayn työhön vuonna 2008. Sitä ennen hän toimi Ulanbatorissa yliopiston venäjän kielen opettajana ja teki vapaa-aikanaan evankeliointityötä Mongolian maaseu-dulla. Hän oli tullut uskoon vuonna 2002. Otgon valittiin toiminnanjoh-

Mongolian työpuh. 045 2307 949mongolia@onewaymission.fi

Teksti: Leena Metsämäki Kuva: Pentti Tuovinen

tajaksi mongolialaiseen järjestöömme One Way Faithiin vuoden 2011 lopulla. Hänen sydämellään oli erityisesti vanki-en ja alkoholistien parissa tehtävä lapsi-, nais- ja perhetyö, joihin hän panostikin johtajakaudellaan.

Otgon oli sydämellinen ja helposti lähes-tyttävä ihminen, joka rakasti Jumalaa ja kanssamatkaajiaan. Menetimme hänessä paitsi työmme taitavan johtajan, myös rakkaan ja läheisen ystävän. Jälleennä-kemisen toivo kantaa kuitenkin surun yli. Kiitämme Jumalaa Otgon Magsarin esi-merkistä ja muistamme rukouksin hänen kolmea lastaan ja kahta lastenlastaan.

Leena ja työmme johtokaksikko Erika ja Munkhuu Chingis Khanin patsaalla

RAPORTTI34 3/2015

Alkuvuonna vietimme koko perhe kaksi viikkoa Intian One Way -kylällä ennen varsinaisen tiimin tuloa. Saimme rauhassa tutustua sekä kylään että sen ihmisiin, ja kolme tytärtämme ehtivät solmia monta ikimuistoista ystävyyssuhdetta.

Heti alusta lähtien Kodalin perheen nuorimmainen tytär Nammi hääräsi lastemme emäntänä ja

harjoitteli kenties tulevaa rooliansa var-ten äitinsä Swarnan jalanjäljissä. Nammi vei kädestä pitäen tyttäremme tapaamaan muita lapsia ja auttoi monenlaisissa leikeissä.

Tytöillä olikin kavereita kaiken aikaa. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, se ei haitannut. Leikit sujuivat ja juttua riitti. Kun tyttöjä illan pimetessä saattoi ruveta hieman jännittämään, heidät palautettiin pian takaisin vierastaloon vanhempiensa luo.

Leikkiin ei aina tarvita leluja

Kylän lasten ilo oli silmin nähtävää ja konkreettista. Vaikka leluja ei ollut pal-joakaan, lapset olivat iloisia ja touhusivat leikeissään. He olivat kehittäneet mm. monia erilaisia sormileikkejä, hiekkakir-

joitusta ja sormivarjoleikkejä, jotka olivat suomalaislapsille aivan uusia. Kylän tytöt tekivät myös joka päivä toisilleen kauniita kampauksia, niin kouluun kuin vapaa-ajal-lekin. Jos jotakuta sattui, hänestä pidettiin huolta, ja ainakin meidän huomiomme mukaan kaikki otettiin mukaan leikkeihin.

Yhtenä päivänä iloa tuotti pieni maaora-vanpoikanen, jonka eräs poika oli löytänyt ja antanut Nammille. Lapset leikkivät pit-kään oravanpoikasen kanssa, ennen kuin taas päästivät sen vapauteen. Intiassa on paljon maaoravia.

Soumya opetti vapaaehtoisena koko kylän lapsia tanssimaan. Juhlaesitystä tree-nattiin monena iltana suomalaisten pää-joukon tuloa varten. Lapset olivat todella hyviä tanssijoita ja he tanssivat ilmeisen paljon. Se on hyvä ja varmasti terapeut-tinen tapa purkaa tunteita niiden monien traumaattisten kokemusten jälkeen, joita heillä on. Myös meidän lapsemme pääsivät mukaan tanssimaan ja saivat hyvää opetus-ta intialaiseen tanssin maailmaan.

Unohtumaton perhematka IntiaanTeksti: Tanja Pelkonen Kuvat: Henri Pelkonen

Aamupiiriä ja koulutehtäviä

Aamumme alkoivat aamupiirillä Kaarisil-lan vammaistenkodilla. Leikimme ja lau-loimme yhdessä vammaisten kanssa ennen kuin heidän koulunsa alkoi. Aamupäivät ennen kovinta kuumuutta olivat muutenkin parasta aikaa olla ulkona. Pallottelimme usein perheenä yhdessä kentällä ja usein saimme intialaista vahvistusta. Samalla paikalliset opastivat meidän lapsiamme lentopallonpeluussa.

Pallottelun ja ruuan jälkeen meilläkin oli pieni kouluhetki, jolloin koululais-tyttömme Saana-Maria ja Salla-Tuulia tekivät koulutehtäviään. Suvi-Kukallakin oli omat 5-vuotiaan ’viskari’tehtävänsä. Iltaisin vietimme aikaa niin lasten kuin vammaisten kanssa. Pidimme heille mm. elokuvailtoja, Suomi-kuvien katselua ja koulutusillan, jolloin kertasimme hygieni-an kannalta tärkeitä asioita.

Suravaramin lapset

Katulasten kuntoutuskodin Suravaramin tilat ovat käymässä pieniksi. Tytöt on tois-taiseksi sijoitettu One Way -kylälle, pojat asuvat ja käyvät koulunsakin kuntoutusko-

INTIA

353/2015

Intian työpuh. 050 381 4864intia@onewaymission.fi

dilla. Jotta he pääsisivät kouluun opiskele-maan yhdessä muiden lasten kanssa, tarvit-taisiin oma koulubussi. Bussi Suravaramin lapsille onkin tärkeä rukousaihe.

Sunnuntaisin nuoremmat lapset kävivät pyhäkoulua Kaarisillassa. Vanhemmat osallistuivat aikuisten kanssa jumalanpal-velukseen kirkolla. Nuorista oli koottu hie-no kuoro, jossa pojat soittivat käsirumpuja ja tytöt lauloivat.

Kylän lasten leikkipäivä

Meidän lisäksemme Intiassa olivat samaan aikaan orpokummisihteeri Raili, katulas-ten kummisihteeri Henna, vammaiskum-misihteeri Ritva ja englantia opettanut Marjaana. Järjestimme yhdessä sekä lasten leikkipäivän että leskien päivän.

Leikkipäivänä ohjelmassa oli niin ul-koleikkejä kuin sisäaskarteluakin. Ulkona pelattiin erilaisia pallopelejä ja leikittiin isoilla saippuakuplilla. Sisällä puolestaan oli monta askartelupistettä, joissa tyttöm-mekin saivat toimia ohjaajina.

Salla-Tuulia opetti taittelemaan ja koris-telemaan kirjanmerkkejä, ja monet lapset innostuivat askartelemaan niitä omille kummeilleen. Saana-Maria puolestaan

opetti lapsille sormivirkkausta neljällä sormelle. Siitä tulikin varsinainen hitti. Sen jälkeen niin tytöillä kuin pojilla näkyi sor-mivirkattuja kaula- ja rannekoruja. Pojat jopa kukittivat Saana-Marian kiitokseksi. Kukkaruukkuna he käyttivät itse teke-määnsä kirjanmerkkiä, joka oli käännetty nurinpäin ja täytetty kukilla. Kuopus Suvi-Kukka opetti leikkaamaan ja taittelemaan lumikukkia paperista. Näitä erikokoisia lumikukkia yhdistelemällä saatiin kauniita koristeita.

Leskien päivä

Lasten ja vammaisten lisäksi kylällä asuvat lesket olivat osa jokapäiväistä elämääm-me. Lesket osallistuvat voimiensa mukaan kylän touhuihin, ruuanlaittoon yms. He esittelivät innokkaina lapsille ja meille hoi-tamaansa kanalaa. Välillä joku jopa innos-tui pallottelemaan pikkutyttöjen kanssa.

Leskille järjestettynä päivänä lauloimme yhdessä, lakkasimme leskien kynsiä ja

rukoilimme heidän puolestaan. Monet kertoivat kohtaloistaan, mikä oli rankkaa kuultavaa. Lopuksi tyttäremme esittivät vielä muutaman suomalaisen laulun. Leskistä oli myös hauska seurata, kuinka Soumya opetti lapsia tanssimaan.

Jumalan huolenpitoa

Kokonaisuudessaan Intian matka oli perheellemme hieno osoitus Jumalan hyvästä huolenpidosta. Sekä matkaa suunnitellessa että sinne lähdettäessä oli monta huolta ja murhetta, jotka kaikki kuitenkin osoittautuivat turhiksi. Lapsil-lemme Intian vierailu oli ikimuistoinen. He ovat saaneet jakaa kokemuksiaan niin koulussa kuin tarhassa omin kertomuk-sin ja kuvin.

Kiitos Herralle ja kaikille intialaisille! Meistä pidettiin todella hyvää huolta ja säilyimme terveinä koko matkan.

Upea saippuakupla

Tanssiharjoituksissa on vauhtia

Pojat kukittivat Saana-Marian

RAPORTTI36 3/2015

Raportin viime numerossa kerrot-tiin Nepalin lastenkodin iloisista joulutunnelmista. Myös alkuvuosi oli täynnä toiveikkuutta, kunnes huhtikuun raju maanjäristys mul-listi koko maan elämän ja muutti kaikki suunnitelmat.

set taustalla olivat. Kovia jälkijäristyksiä tapahtui viikon ajan ja pienempiä vielä pidempään. Sajin ja Hannahin oma talo säilyi vahingoittumattomana, joten se toimi lastenkodin lasten ja henkilökunnan tukikohtana. Viikon ajan kaikki yöpyivät ulkona, aluksi taivasalla ja sen jälkeen tel-toissa, kun Saji onnistui niitä hankkimaan.

Tyttöjen asunto säilyi, pojat joutuivat muuttamaan

Toukokuun alussa tytöt pääsivät muutta-maan takaisin ehjänä säilyneeseen taloon-sa. Poikien asunto kärsi pieniä vaurioita, mutta talon omistaja halusi sen omaan käyttöönsä, kun hänen oma kotinsa oli tuhoutunut. Koska vahingoittumattomia ja kohtuuhintaisia vuokrataloja oli Kathman-dussa mahdotonta löytää, tilanne oli tukala. Onneksi vammais- ja käsityökeskuksen omistaja lupasi vuokrata myös talon toisel-la puolella olevat kaksi huonetta entisten

lisäksi. Näin poikien käyttöön saatiin kuusi makuuhuonetta. Vuokra on edullinen, mut-ta tiloihin pitää rakentaa keittiö ja tehdä muitakin muutoksia.

Koulut olivat suljettuja järistyksestä läh-tien kesäkuun alkuun saakka. Lapset olivat hyvin stressaantuneita ja pelokkaita kaiken kokemansa jälkeen, joten ilo oli suuri, kun kaksi pojista, Ganesh Pokharel ja David Ghart, saivat päättökokeista loistavat tu-lokset. Pojat jatkavat nyt collegeen.

Paljon tuhoja seurakunnissa

Alapotin, Dhadingin, Makwanpurin ja Sindhupalchowkin kirkot tuhoutuivat ja yli 50 seurakuntalaista menetti kotinsa. Myös monen pastorin koti tuhoutui tai vaurioitui pahoin. Kuolonuhreiltakaan ei vältytty. Nepalissa lauantai on ainoa vapaapäivä ja uskovat olivat järistyksen sattuessa jumalanpalveluksissa, joten moni heistä menehtyi.

Maaliskuussa orpokodin lapset valmistautuivat vuoden loppu-kokeisiin ja huhtikuun toisella

viikolla alkavaan, uuteen kouluvuoteen. Vammaisten koru- ja ompelutyötä oltiin aloittamassa vuoden tauon jälkeen eri-tyislahjoituksen turvin. Säiden lämmittyä valmistauduttiin myös kastetilaisuuksien järjestämiseen.

Lauantaina 25.4.15 koko Kathmandun ympäristöä kohtasi voimakas maanjä-ristys, jonka tuhot ulottuivat Nepalin naapurimaihin saakka. Soitin työmme johtajalle Saji Kurianille ja sain omin korvin kuulla, miten hätääntyneitä ihmi-

NEPAL

TYÖN ILO VAIHTUI JÄRISTYSKATASTROFIKSITeksti: Virva Siivola Kuvat: Saji Kurian

373/2015

Ensimmäisestä järistyksestä lähtien Saji apulaisineen (mm. lastenkodin isommat pojat) on vienyt telttoja, huopia, ruoka- ja hygieniatarvikkeita seurakuntalaisille, joista monet asuvat syrjäisissä ja vaikea-kulkuisissa paikoissa. Apua on toimitettu myös uskosta osattomille. Saji totesikin, että, vaikka he ovat täysin uupuneita suu-resta työmäärästä, tämä on valtava tilai-suus evankelioida ja osoittaa Kristuksen rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Parhail-laan he rakentavat tilapäissuojia perheille sekä korjaavat ja uudelleen rakentavat kirkkorakennuksia.

Apua tarvitaan vielä kauan

Vammaisten asema on kaikkein surkein tällaisessa tilanteessa. Kesäkuun lopussa Saji vei avustusta 75 vammaiselle, so-kealle ja kuurolle kolmella eri alueella yhdessä Nepalin kansainvälisen Lions Clubin kanssa. Katastrofi on yhdistänyt eri

seurakuntien uskovia ja avustusjärjestöjä toimimaan yhdessä. Apua tullaan tarvit-semaan vielä kauan. Nepal ei selviä yksin – meitä kaikkia tarvitaan nyt tukemaan heitä rukouksin ja mahdollisuuksien mukaan myös aineellisesti.

Nepalin työpuh. 040 720 3670nepal@onewaymission.fi

TUE NEPALISSATEHTÄVÄÄ TYÖTÄ

Lahjoita osoitteessa:onewaymission.fi

RAPORTTI38 3/2015

ISRAEL

Matkalaulu Psalmi 125: 1-2: ”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siio-nin vuori: se ei horju vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia ja Herra ympäröitsee kansaansa nyt ja iankaikkisesti.”

vänä, Jumalan lupaukset konkretisoituvat. Se on todistuksena tälle maailmalle Juma-lan hellittämättömästä armosta ja uskolli-suudesta syntistä ihmistä kohtaan. Mekin tarvitsemme tätä Jumalan uskollisuuden vakuutusta omalla kohdallamme tänään; Hän, maan ja taivaan Luoja ja Vapahtajam-me on kanssamme myös myrskyissä, jotka meitä kohtaavat.

Messias kiinnostaa

Olin Helena Pentikäisen kanssa kesäkuun lopussa kymmenen päivän matkalla Is-raelissa rukoillen, että Jumala johdattaisi

meitä matkan aikana. Ja tätä johdatusta saimmekin kokea päivittäin. Vietimme paljon aikaa rukouksessa erityisesti Israe-lin mutta myös muiden asioiden puolesta. Kahtena päivänä kävimme rukouskäve-lyllä uskonnollisten juutalaisten alueella. Toisella kerralla seuraamme liittyi vanha ortodoksimies, joka oli todella kiinnostu-nut Suomesta ja yleensä siitä, miksi olim-me Israelissa. Kielitaitomme riitti valitetta-vasti vain alkeelliseen selostukseen, miten rakastimme Israelia ja halusimme tukea ja siunata sitä. Onnistuimme selvittämään asiaa paremmin toiselle ortodoksimiehelle, joka kuuli meidän puhuvan suomea kadul-la ja liittyi joukkoon. Hän oli juuri käynyt Suomessa ja oli erittäin kiinnostunut Mes-siaan henkilöllisyydestä.

Tuloaamunamme sattui taas välikoh-taus Damaskus-portin lähellä: palestii-nalaisnuorukainen hyökkäsi rajasotilaan kimppuun puukon kanssa. Rajasotilas sai vaarallisen haavan kaulaansa, mutta on toipumassa. Myös palestiinalainen haa-voittui. Onneksi muita vakavia yhteenot-toja ei sattunut, vaikka pääkaupunkiin oli saapunut tuhansittain arabeja Betlehemistä ja muista Länsirannan kaupungeista juhli-maan ramadania.

Iloisia asukkaita naistenkodilla

Matkan aikana kävimme tapaamassa ystäviämme ja yhteistyökumppaneita. Osallistuimme useaan Kol ba Midbar -seu-rakunnan kokoukseen ja olimme heidän kanssaan myös Tel Avivin siirtotyöläisil-lassa. Oli valtava ilo saada jakaa siellä kymmeniä erikielisiä Uusia testamentteja sudanilaisille, nigerialaisille, nepalilaisil-le, eritrealaisille, kiinalaisille, venäläisille ja romanialaisille. Heidän kanssaan syntyi muutama hyvä keskustelukin.

Saimme vierailla myös Jerusalemin naistenkodissa One Way Housessa. Siellä on tällä hetkellä kaksi naista, Etelä-Ame-rikasta kotoisin oleva 27-vuotias Hannah ja Siperiasta lähtöisin oleva noin 35-vuo-tias Katja pienen Eli-vauvansa kanssa. On ihanaa, että kotimme saa toimia myös ”ensikotina”, antaa apua sitä tarvitseville uusille äideille ja auttaa tukiverkostojen luomisessa. Katja on todella iloinen mah-dollisuudesta asua kauniissa kodissamme usean turvattoman ja uuvuttavan kaduilla ja Itkumuurilla vietetyn viikon jälkeen. Heinäkuun alussa kotiin oli tulossa haas-tatteluun kaksi uutta asukasta.

Työ menee eteenpäin

Kävimme myös Punaisen Maton keskuk-sessa Tel Avivissa. Vietimme siellä pari tuntia ja sinä aikana keskukseen tuli noin kymmenen naista syömään ja juttelemaan, joku nukkui lattialla, toinen tuolien päällä.

Kaupunkia ympäröivät vuoret tervehtivät meitä jälleen, kun saavuimme yöllä sherut-taksilla

Jerusalemiin. Näky on mahtava niin päi-vällä kuin yölläkin, jolloin kukkulat ovat täynnä valoja, jotka tuikkivat kuin tähdet. Israel on ihmeellinen maa siinä, että sen kohdalla, niin historiassa kuin nykypäi-

Hyviä kohtaamisia kadullaja hoitokodeissaTeksti ja kuvat: Kristiina Wiley

Katja ja pieni Eli-vauva viihtyvät naistenkodilla

393/2015

Israelin työ: 044 575 7313israel@onewaymission.fi

”VALOA KANSALLE”Sähköpalvelu

Häkkinen Oy

SähköATK-verkot

teollisuusautomaatio

SUUNNITTELUURAKOINTI

TARVIKKEET

PUH: 040 5144327

Liike-, toimisto- ja asuin-rakennusten tunnollista

rakennuttamista ja rakennustyön valvontaa.

Rakennuttaja ins.tsto

STENROOS OYKehruutie 1 C, 00410 Helsinki

Puh. 041 5344 844

"Sillä jokainen huone onjonkun rakentama, mutta

kaiken rakentaja on Jumala."

TAIVAS TV7MAANANTAISIN KLO 19.30

(uusinnat tiistaisin klo 03 ja 11)

RADIO DEIKESKIVIIKKOISIN KLO 18(uusinnat pe-la yö klo 00)

Keskustelimme venäjänkielisten Nadjan, Kristinan ja moldovalaisen Marian kanssa. Maria pyysi meitä yllättäen rukoilemaan puolestaan, hänellä oli synnintunto ja hän halusi muutosta elämäänsä. Koimme Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa, kun siunasimme Mariaa ja pyysimme apua hänen elämäänsä.

Työ menee eteenpäin ja talvella kuntou-tukseen lähteneet kaksi naista ovat käyneet kasteella. Keskuksessa oli myös useita vapaaehtoisia tuuraamassa kahta lomalla olevaa työntekijää.

Ystävämme Israelista lähettävät rak-kaat terveiset esirukoilijoille ja tukijoille! He arvostavat työtämme ja tukeamme. Pyhä Henki tekee monia asioita kansansa kohdalla ja avaa ihmisten sydämiä! Tätä haluamme olla jatkossakin rukoilemassa!

Israelia kuohuttaa USA:ssa kesäkuun lopussa julkaistu seksuaalisten vähem-mistöjen tasa-arvolaki, ja ortodoksihal-lituksen johtamassa maassa asiasta käy-dään varmasti tiukkaa vääntöä. Toinen kriittinen rukousaihe on maan aborttilaki, joka nykymuodossaan sallii abortin yh-deksänteen raskauskuukauteen saakka. Bead Chaim -järjestön johtaja Sandy Shoshani on tehnyt vetoomuksen Knes-setille, että abortti sallittaisiin vain siihen asti, kun sikiö ei vielä tunne kipua.

Kristiina ja Helena Punaisen Maton keskuksen vapaaehtoisten kanssa

Uuden naistenkodin olohuone

RAPORTTI40 3/2015

Näky kirkkaaksiEsa-Pekka Mattila

Habakukin kirjassa on usein siteerattu kohta: ”Minä seison vartiopaikallani,

asetun varustukseen ja tähystän nähdäkseni, mitä hän minulle pu-huu, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostes-sa lukea”. (Hab. 2:1-2)

Habakuk oli rehellisellä ja et-sivällä sydämellä Jumalan edes-sä. Hänellä oli kutsu olla Juudan profeettana ja hän janosi Jumalaa. Hän janosi kuulla, mitä Herra pu-huisi siihen tilanteeseen, jossa Juu-da tuolloin oli.

Hän sanoi: ”Minä seison vartio-paikallani”, ja tässä on ensimmäi-nen haasteemme. Mene ja janoa Jumalaa ja pyydä, että hän puhuu, sillä hän haluaa tehdä niin.

Habakuk seisoi vartiopaikalla, tähysti ja odotti. Hän tahtoi kuulla, mitä Jumala hänelle puhuu. Vas-taus, jonka hän sai, oli valtava. Ju-mala sanoi: ”Piirrä näky kirkkaas-ti!” Anna sen aina olla kirkkaana mielessäsi, mitä sitten oletkin te-kemässä.

Sekä tämän päivän seurakun-ta että jokainen kristitty tarvitsee sitä, että heidän näkynsä uudistuu päivittäin. Eilisen näky ei riitä tä-hän päivään, tänään on uusi päivä Herran armosta. Emme voi jäädä lepäämään eilisiin siunauksiin, vaan katsokaamme eteenpäin, mitä Herra tänään antaa ja mitä hän tänään puhuu. Kenen luokse hän seuraavaksi lähettää meidät viemään hyvää sanomaa.

Herra sanoi Habakukille, että näky tuli piirtää kirkkaasti ja sel-västi niin, että se on aina mielessä.

Sielunvihollinen haluaa yhä uu-delleen sumentaa niin yksilön kuin koko seurakunnankin näkyä, jotta se latistuisi pois Jumalan alkupe-räisestä kutsusta.

Olemme jatkuvassa taistelussa. Lihamme haluaa sielun velttoa rauhaa, kun taas henki haluaa olla elävä ja viedä evankeliumia eteen-päin. Me saatamme kokea, että olemme heikkoja ja väsyneitä ja ettei meillä ole mitään annettavaa, mutta Jumala tietää, mikä timantti on annettu Pyhässä Hengessä sy-dämiimme. Menkää ja antakaa sen

loistaa! hän kehottaa. Kertokaa kaikessa heikkoudessanne ihmi-sille, että Kristus on ristiinnaulittu, kuollut ja ylösnoussut, ja että hän elää tänään ja että hänen sanassaan on valtava voima.

Me voimme loppuikämme yk-silöinä ja seurakuntana miettiä, ’miltä musta tuntuu’ sen sijaan, että kuulisimme, kun Jumala sa-noo: ”Mene! Tuntuu sinusta miltä tahansa, mene!”

Anna Sanan vaikuttaa, vie sitä eteenpäin tavalla tai toisella sen mukaan kuin Jumala on sinuun vaikuttanut, sinua armoittanut ja sinua kutsunut. Kun Jumala kos-kettaa väkevästi Pyhässä Henges-sä, niin voi meitä, jollemme tottele. On parempi mennä siihen virtaan, johon Jumala meitä kutsuu.

Tottele HerraaApostoli Paavali kertoo Apostoli-en teoissa omasta kääntymykses-tään ja puhuu myös siitä näystä, jota hän ei voinut olla tottelematta.

”Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinul-le ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä si-nulle vastedes ilmestyn.

Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsis-tä, joitten tykö minä sinut lähetän

avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeu-teen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan py-hitettyjen joukossa.’

Sen tähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jeru-salemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille pa-rannusta ja kääntymystä Juma-lan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” (Apt. 26:15-20)

Tämä näky valtasi Paavalin. Hän tiesi itse, että pelastui armos-ta Damaskoksen tiellä. Oli silkkaa Jumalan armoa, että taivaallinen valo ilmestyi hänelle, puhdisti hä-net kaikesta synnistä ja muutti hä-nen elämänsä.

Heti ensi sanoikseen Paavali sanoi ”Herra”. Hän ymmärsi välit-tömästi, että nyt oli kysymyksessä joku häntä suurempi. Herroja on tapana totella – palvelija tottelee herraansa. Paavali tiesi, että hän oli nyt kohtaamassa Herraa Jee-susta ja hän kuunteli, mitä tämä hänelle puhui.

Miksi Jeesus sitten kohtasi juuri Paavalin? Paavali pelastettiin, jot-ta hän voisi mennä oman kansansa ja pakanoiden luokse avaamaan

heidän silmänsä niin, että he kään-tyisivät pimeydestä, pääsisivät pois Saatanan vallasta ja tulisivat Jumalan valtakuntaan.

Mieti, mikä tehtävä meille on annettu!

Vaikka itse olemme heikkoja ja sanamme ovat vajavaisia, saamme voimaa siitä, että kun julistamme totuutta Kristuksessa – vaikka ker-toisimme hyvin heiveröisestikin siitä ystävälle tai naapurille – ju-listamassamme sanassa on valta-va voima. Sinä ja minä olemme uskossa siksi, että olemme joskus kuulleet evankeliumin, joku on tullut kertomaan sen meille. Voi olla, että sillä hetkellä ei näyttä-nyt, että elämässämme olisi välit-tömästi muuttunut mikään. Ehkä jopa naureskelimme, kun kuulim-me sanan ensimmäisen kerran.

Mutta jos olemme tänään us-kossa, se johtuu Jumalan suuresta ihmeteosta. Hän on antanut sanal-leen Pyhän Hengen kastelun ja hän on vaikuttanut niin, että sydämis-sämme olemme huutaneet avuksi Herraa. Tämä sama ihme tapahtuu yhä uudelleen ympäri maailmaa – kaikkialla, missä sanaa julistetaan.

Taivaallisen näyn valtaamana

Meidän tehtävämme on siis mennä ja julistaa. Paavali oli täysin tämän näyn valtaama, hän eli siitä. Hän olisi voinut valita toisin: jäädä parantelemaan sieluaan loppuelä-mäksi, koska elämä oli ollut niin kauheaa. Tai valita surkuttelemi-sen tien ja valittaa, että ’minusta ei koskaan ole mihinkään, mikään ei onnistu, olen niin syntinen ja huono’.

Mutta Paavalista tuli taivaal-lisen näyn valtaama. Hän tajusi, että hänet on pelastettu Saatanan vallasta, hänet on otettu Jumalan valtakuntaan Jumalan lapseksi ja kirkkaus on virrannut hänen si-simpäänsä. Siksi hän ei voinut olla julistamatta ja puhumatta. Hän sa-noi, että ”Voi minua, jollen minä evankeliumia julista!”

Tulisipa meillekin Pyhässä Hengessä aina uudelleen tällainen voimauttava tunne: Voi minua, jollen evankeliumia julista! Voi minua, jollen lähde Venäjälle! Voi minua, jollen lähde Israeliin! Voi minua, jollen puhu naapurille! Voi minua, jollen sano mitään sukulai-silleni, työkavereilleni! Tulisipa tästä meille oikein Pyhän Hengen innoittama pakko, eikä vain jotain sellaista, jossa kovasti touhuamal-la yritämme ansaita pelastusta.

Meillä on varmasti kokemusta molemmista. Kuinka ahdistavaa onkaan, kun pitää pakosta tehdä jotakin. Ja kuinka vapauttavaa on, kun Pyhä Henki saa vuodattaa voimansa sisimpäämme niin, että suurin ilomme on viedä sanomaa.

Hengen näky vai lihan näky

Paavalin näky oli kirkas. Myös Jeesuksella, Vapahtajallamme, oli kirkas näky.

”Sillä välin opetuslapset pyysi-vät häntä sanoen: ”Rabbi, syö!” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä”. Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?”

Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että minä teen lä-hettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu’? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjen-neet leikattaviksi. Jo nyt saa leik-kaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kyl-väjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaa-ja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette pääs-seet heidän vaivansa hedelmille.” (Joh. 4:31-38)

Näemme tässä sekä Hengen näyn että lihan näyn. Opetuslap-set näkivät huonosti ja arvelivat, että Jeesuksella oli nälkä, ja he uskoivat ratkaisevansa hänen on-gelmansa.

Mutta Jeesus oli aivan toisessa maailmassa. Hän näki silmiensä edessä naisen, joka oli pienessä keskustelutuokiossa saanut valta-van rakkauden kosketuksen. Jee-sus oli vuodattanut tälle naiselle yltäkyllin rakkautta, totuutta ja armoa, ja sen innoittamana nainen lähti kaupunkiin ja toi kohta koko kaupungin mukanaan Jeesuksen luo.

Opetuslapset eivät tuossa vai-heessa nähneet Jumalan tavoin. Mutta voima ei ole meissä ihmi-sissä tai siinä, kuinka me näemme asiat. Voima on Jumalan evanke-liumissa. Hän haastaa meitä vie-mään pelastuksen viestiä. Jeesus tiesi, että hänen leipänsä on se, että hän vie tätä viestiä.

Onko sinun sydämesi tänään tyydytetty siitä tietoisuudesta, että teet sitä, mitä Jumala tahtoo ja mi-hin Jumala on sinut kutsunut?

Jollei se vielä ole, rohkaisen sinua ja annan haasteen tulevalle viikolle. Jos sinulla ei ole tapana kertoa kenellekään Jeesukses-ta, ota haasteeksi, että tulevan viikon aikana tavalla tai toisella viestität evankeliumia yhdelle ei-uskovalle. Jollet uskalla tehdä sitä kasvoista kasvoihin, niin käytä ’naamakirjaa’, kirjoita kirje, lähetä tekstiviesti tai ujuta naapurin pos-tilaatikkoon viesti.

Uskallan väittää, että sinä et

OPETUSRAPORTTI

Herra antaa meille näyn, ihminen ei voi sitä antaa. Tämä Jumalan antama näky määrää myös, mikä on tehtävämme.

413/2015

jää palkkaasi vaille. Kun teemme, mitä Jumala tahtoo, hän täyttää meidät ilolla. Ja niin kuin Paavalil-la ja Silaksella, se ilo kestää myös vankilassa. Kun toteutat Jumalan tahtoa, tunnet olosuhteista riippu-matonta iloa.

Jumala antaa kasvunKun profeetta Jesaja kutsuttiin, hänkin sai ilmestyksen Herralta. Hän sai näyn siitä, kuinka hänen huulensa ovat saastaiset. Serafit tu-livat ja koskettivat hänen huuliaan, ja hän koki valtavan puhdistuksen Jumalan armosta. Yhtäkkiä hänen korvansa ja silmänsä aukenivat kuulemaan Jumalan kutsun ja hän oli valmis.

Uskon, että mekin tarvitsemme ensin henkilökohtaisen kosketuk-sen Jumalalta. Meidän tarvitsee tietää, että syntimme on anteeksi annettu. Jollet vielä ole siitä var-ma, voit juuri nyt jättää syntisi Jumalalle; Jeesuksen Kristuksen veressä ja nimessä ne ovat anteek-siannetut, ja niin sinunkin korvasi ja silmäsi aukeavat.

Kun Jumala sitten kysyi: ”Ke-net minä lähetän?”, Jesaja vastasi: ”Lähetä minut.”

Jesajan kutsu oli todella haas-tava, sillä hedelmä, jota hän tulisi näkemään, oli vain uppiniskainen kansa, joka sekin lähti pois, kun hän saarnasi. Tässä on hyvä ope-tus meillekin. Jos sinut kutsutaan kylvämään Jumalan sanaa, älä lannistu silloin, kun et näe yhtään mitään. Ajattele, mitä Jesaja näki, ja silti hän toteutti kutsumustaan loppuun saakka.

Jesaja näki kansan, jolla oli kuu-rot korvat ja sokeat silmät. Tälle kansalle hänen käskettiin julistaa niin kauan, kunnes kaupungit oli-sivat autioina, ei ketään missään.

Kutsumme ei voi riippua siitä, mitä välittömästi näemme tapah-tuvan. Meidän kutsumme perustuu sille, että Jumala antaa sanansa meidän kauttamme. Tämä sana on siemen, joka jää itämään, ja Ju-mala antaa sille kasvun. Tehdään siis tänään se, mikä meidän teh-tävämme on, ja annetaan Jumalan vuodattaa Pyhä henkensä sen ylle. Kasvu nousee ajallaan.

LähetyskäskyEvankeliumeiden lopusta löytyvät Jeesuksen viimeiset sanat tai vii-meinen käsky, jota kutsumme lä-hetyskäskyksi. Poimin jokaisesta evankeliumista muutaman asian.

Matteus 28:19-20 on ehkä kuu-luisin lähetyskäsky: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” Ennen tätä kehotusta Jeesus loi perustuksen: ”Minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18)

Eikö ole valtavaa tietää, että kun sinä keskustelet ihmisen kanssa

– oli hänen uskomuksensa sitten mikä tahansa – niin Jeesus Kristus on läsnä siinä ja kykenee muutta-maan uppiniskaisimman ihmisen ajatusmaailman kokonaan.

Kun olen jutellut erilaisten ih-misten kanssa, olen huomannut, että heillä on sama ongelma kuin minullakin oli vuosikausia, varsin-kin ennen uskoon tuloa: he eivät ajattele. On kuin Perkele turruttaisi meidät sellaiseen omituiseen olo-tilaan, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Ihmisten mielestä voi olla miljoonia jumalia, kaikki so-pii, tai ei ole yhtään jumalaa, sekin käy, ja onpa kuoleman jälkeistä elämää tai ei, niin sekin on saman-tekevää.

Jumala kuitenkin haastaa meidät ajattelemaan. Kun niin teemme, tulemme lopulta Pyhän Jumalan eteen ja ymmärrämme, että ei ole kuin yksi, joka kykenee pelasta-maan meidät. Jeesus sanoi: ”Men-kää!” Menkää ja tietäkää, että hä-nellä on kaikki valta.

Lähetystyö on hiukan kuin so-tatanner. Jumalan seurakunta ko-konaisuudessaan on Kristuksen sotilaita, sinäkin olet Kristuksen sotilas

Kuvittele, että Venäjän ja Suo-men välille syttyy sota. 90 % seu-rakunnasta ottaa tuolin mukaansa ja menee sotatantereelle katsele-maan valtavaa näytöstä, jossa toi-set kaatuvat ja toiset haavoittuvat. Katsojat huutavat, että ’hei, miksi sinä tuonne menit?’ ja ’miksi et ampunut vihollista?’ ’Voi, te tomp-pelit sentään…’

Meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu istumaan eikä arvostelemaan, vaan meidät on kutsuttu menemään ja tekemään opetuslapsia. ”Menkää ja tehkää opetuslapsia kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hen-gen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. (Matt. 28:19-20)

Tarjolla ilosanomaMarkus kirjoittaa: ”Julistakaa evankeliumia kaikille luoduille!” (Mark. 16:15) Meillä on evan-keliumi eli ilosanoma vietävänä. Annetaan Jumalan täyttää meidät ilolla Pyhässä Hengessä – tarvit-semme sitä. Ilo on ydintä siinä, mitä olemme tekemässä ja vie-mässä.

Luukas puolestaan kehottaa saarnaamaan parannusta syntien anteeksi saamiseksi (Luuk. 24:47). Näiden asioiden täytyy aina kulkea yhdessä. Ihminen tulee todelliseen anteeksiantamukseen vasta silloin, kun hän on valmis tekemään pa-rannusta.

Kiitos Herralle siitä, että hän ei jätä meitä syntiemme orjiksi, vaan vapauttaa meidät, nostaa ja puhdistaa ja antaa meille uuden elämän. Tämä on se viesti, jota

meidän on vietävä tälle maailmal-le; julistettava parannusta syntien anteeksi saamiseksi.

Johanneksen evankeliumin lo-pussa ei virallisesti ole lähetys-käskyä. Siinä Jeesus ja Pietari keskustelevat keskenään, ja ne oh-jeet, jotka Pietari saa, ovat: ”Ruoki karitsoita, kaitse lampaita, ruoki lampaita.” Tässä on seurakunnan kokonaistehtävä: me saarnaamme, julistamme ja uskomme, että ihmi-siä tulee uskoon, ja sitten pidämme heistä huolta.

Johanneksen lähetyskäskyn voi-sikin kiteyttää näin: tehkää työtä, rukoilkaa, uskokaa, että ihmisiä pelastuu, ja pitäkää pelastuneista huolta.

Te saatte voimanMistä saamme tähän voimaa? Luukkaan lähetyskäskyn lopussa Jeesus sanoo: ”Minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvan-nut; mutta te pysykää tässä kau-pungissa, kunnes teidän päällen-ne puetaan voima korkeudesta.” (Luuk. 24:49)

Luukas on kirjoittanut myös Apostolien teot, ja siinä hän jat-kaa samasta aiheesta: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kaste-taan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen. Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan mi-nun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samarias-sa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:5, 8)

Kreikan voimaa kuvaava sana tässä on ’dynamis’. Polkupyörissä oli ennen dynamo, joka laitettiin rengasta vasten niin, että se pyö-räillessä generoi sähköä, joka sai lampun palamaan. Mutta jos pyörä oli paikoillaan, lamppu ei palanut.

Tässä paljastuu myös Jumalan voiman salaisuus; sinun tulee läh-teä liikkeelle, niin valo on kanssasi ja virtaa riittää. Kun lähdet liik-keelle, Pyhän Hengen voima on kanssasi.

Välillä Jumala kehottaa meitä tekemään mahdottomia asioita. Miehelle, jolla oli kuivettunut käsi, hän sanoi: ”Ojenna kätesi!” Kuivettunut käsi ei voi ojentua ihmisen omasta voimasta. Mutta kun mies päätti lähteä liikkeelle ja ojentaa kätensä, voima, jonka Jumala lupasi, oli hänen kanssaan.

Kyse ei ole meidän omasta voi-mastamme vaan siitä, toteutamme-ko Jumalan tahdon. Kun teemme sen, hän antaa voimansa. Älä siis jää odottamaan jotakin voiman ydinlatausta sisääsi, vaan lähde kulkemaan, niin huomaat, että Pyhä Henki asuu sinussa.

Jumala varustaa meidät

On valtava asia, että Pyhä Henki

on apunamme.”Siitä syystä minä sinua muistu-tan virittämään palavaksi Juma-lan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta. Sillä Jumala ei ole an-tanut meille pelkuruuden hen-keä…” (2 Tim. 1:6)

Jos pelkuruus iskee, niin kysy aina, mikä henki tämä on, kenes-tä nyt on kyse? Jumala ei näet antanut meille pelkuruuden hen-keä vaan hän antoi ”… voiman ja rakkauden ja raittiuden hen-gen.” (1 Tim. 1:7)

Uudessa raamatunkäännökses-sä Jumala antaa meille raittiuden sijaan ”terveen ymmärryksen hengen”. Näin Jumala varustaa meidät ja antaa meille voiman tehdä mahdottomia. Hän antaa meille rakkautta niitä kohtaan, joita emme luonnollisesti ra-kasta. Hän antaa ymmärryksen, kuinka toimia. Ja hän johdattaa, sillä tämän kaiken hän on luvan-nut meille.

Paavali myös rohkaisee Timo-teusta: ”Älä siis häpeä todistus-ta Herrastamme.” (2 Tim: 1:8) Aina ei ole ollenkaan helppoa tunnustaa Kristuksen nimeä. Myönnän rehellisesti, että olen itsekin joskus hävennyt. Älä kui-tenkaan anna oman heikkoutesi estää Jumalan tahdon tapahtu-mista. Mene, vaikka kokisit itsesi kuinka heikoksi, sillä Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä. Evankeliumissa on voima, sana rististä on Jumalan voima.

”Sana rististä on hullutus niil-le, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1 Kor. 1:18)

Pyydä aina heikkoudessasi: ”Herra, auta minua! Kulje kans-sani ja vie minua eteenpäin.” Jumala lupaa meille heikoille ylösnousemusvoimansa, ja se ei ole mikään pieni voima. Siinä voimassa saamme toteuttaa Ju-malan kutsua ja olla hänen sa-nansaattajiaan.

”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he huutavat avuk-sensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuin-ka he voivat kuulla, ellei ole ju-listajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”

Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Jesaja sanoo: ”Herra, kuka us-koo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10: 13-17)

RAPORTTI42 3/2015

KIITOSAIHEET

Naistentyössä kiitos erityisesti kaikista nuorista naisista, joita meillä oli naistenkodeissa kevään aikana. Monet heistä saivat uuden kodin ja asioitansa kuntoon. Viime kuukausina kodeissa on asunut myös monia maahanmuuttajataus-taisia naisia, he ovat antaneet meille ymmärrystä mm. musliminaisten vaikeaan tilanteeseen.

Naisten vankilatyössä kiitos kai-kista naisista, jotka käyvät tilai-suuksissamme ja siitä, että vankilan ovet ovat vielä auki julistustyölle ja sielunhoidolle.

Miestentyö on saanut jatkua ja kaikki taloudelliset tarpeet on saatu hoidettua. Miesten kanssa on syntynyt myös hyvää keskustelua hengellisistä asioista.

Perjantai Kristukselle -työssä kiitos kuluneesta keväästä, kaikista vapaaehtoisista ja uskoontulleista. Tallinnan aktiopäivä kesäkuussa meni hienosti; säät suosivat ja ih-misiä oli paljon liikkeellä.

Maahanmuuttajatyössä Herra on pitänyt huolta vaikeissa tilanteissa ja kontakteissa. Koivukylän tori-tapahtuma oli siunattu, traktaatteja ja hyviä keskusteluja syntyi paljon, joitakin tapaamisia sovittiin ja eräs mies antoi elämänsä Jeesukselle. Jeesus on avannut uusia ovia ja työ menee eteenpäin.

Mongoliassa Otgon Magsarin kuolemasta huolimatta työ jatkuu; Otgonin sisar Munkhuu ottaa joh-tovastuun työstä ja pastori tulee kantamaan hengellistä vastuuta alkoholistityöstä.

Kiinassa lastenkodille on löytynyt uusia hoitajia, hengellinen työ on laajentunut ja tiimimatka oli siunattu.

Israelissa monet ovat avoimia evankeliumille ja ihmisten kanssa on helppo keskustella, he ottavat myös vastaan Uusia testamentteja ja muuta kirjallisuutta.

Venäjän työssä matka vapun aikoi-hin Heinjoelle ja Käkisalmeen oli siunattu. Kiitos myös onnistuneesta yhden päivän leiristä Koivistossa kesäkuussa, lapset olivat iloisia ja meillä oli hauskaa yhdessä. Kiitos Herralle kaikista avoimista ovista, joita meillä on Venäjällä.

Myös Ugandan tiimimatka oli siu-nattu ja saimme kokea, että meidät otettiin rakkaudella vastaan. Wilso-nin terveys on ollut jonkin verran parempi.

Työ on jatkunut myös muilla työ-kentillämme Suomessa ja ulkomail-la, kiitos Herralle, joka on pitänyt huolta kaikesta.

RUKOUSAIHEETSuomi

Perjantai Kristukselle -illat• rukoillaan, että kaikki kampan-

jassa mukana olleet saisivat levättyä ja virkistyisivät lomalla

• uutta intoa ja Hengen voimaa syksyyn

• uusia vastuunkantajia iltako-kousten suunnitteluun, järjestä-miseen sekä kahvilavastaaviksi

Nuortentyö jamaahanmuuttajatyö • nuorten ja nuorten aikuisten

työssä rukoillaan johdatusta jokaisen elämään ja kasvua Jeesuksen tuntemisessa

• nuorten lokakuun Israel-matkan puolesta

• maahanmuuttajatyössä rukous-aiheina Jumalan täsmällisessä johdatuksessa kulkeminen, tiimin jäsenten turvallisuus, rukous Vantaan Koivukylän puolesta (siellä on noussut yhä vahvemmin tarve aloittaa lapsi- ja varhaisnuorisotyö, rukoillaan alueen puolesta ja että työlle löytyy tekijöitä)

One Way House• Houseen lisää vapaaehtoisia• Housen eri tilaisuuksien puo-

lesta; kuulijoiden ja puhujien puolesta

• Illat särkyneille: rukoillaan, että Herran armo, rakkaus ja lohdu-tus saisi koskettaa monia ja että saisimme iltoihin lisää rukous-palvelijoita ja sielunhoitajia

Opetuslapseuskoulu ja solutoiminta• siunausta entisille ja tuleville

opetuslapseuskoululaisille sekä opettajille, rukoillaan myös oman paikan löytymisen puolesta

• pyydetään rukoussoluihin voi-mia ja kestävyyttä rukoukseen sekä rukousvastauksia

Miestenkodit• rukoillaan koko miestentyön

puolesta; johdatusta ja että se kantaisi hyvää pysyvää hedel-mää

• erityisesti muslimitaustaisten miesten puolesta, että Herra avaisi sydämet evankeliumille

• jokaisen Kallvikin ja Elmeri-kodin tilaisuuden puolesta jossa evankeliumia julistetaan

• jokaisen työssä mukana olevan puolesta, hyvää yhteyttä heidän keskuuteen

Naistenkodit• koska asumisajat ovat lyhenty-

neet, tarvitsemme tulevaisuudes-

sa tarpeeksi uusia asukkaita • Herran johdatusta sopivien

asukkaiden suhteen

Vankilatyö• rukoillaan, että Vanajan van-

kilassa kylvetty sana tuottaisi hedelmää ja yhä useampi vanki löytäisi uskon Herraan, joka antaa tulevaisuuden ja toivon

• siunausta vapautuvien vankien työ-, asunto- ja ihmissuhdeasi-oihin

One Way radio- ja TV-työ • koskettavia ohjelmia ja uskoon-

tuloja• uudistumista ohjelmien kautta• katselijoita ja kuuntelijoita

ohjelmille

One Wayn kustannustoiminta• siunausta Raportti-lehdelle• opetus- ja musiikkiäänitetoimin-

nan puolesta

Venäjä• Venäjän kiristynyt tilanne• köyhyys erikoisesti vanhusten ja

lapsiperheiden keskuudessa• poliittisesti monimutkainen

tilanne länsimaihin

Viro• kesäkuun aktiomatkan tavoitta-

mien ihmisten puolesta• yhteistyöseurakunnan puolesta

Israel• Punaisen Maton keskuksen

johtaja pyytää esirukousta työn kehittämisen puolesta; laajem-paa työntekijäpohjaa ja viisautta työhön, keskuksessa on alkanut käydä myös muutamia transves-tiittejä

• viisautta Dona Simonille OWM-naistenkodin toimintaan ja oikeiden asukkaiden valitse-miseksi

• evankelioimistyön puolesta• köyhyys lasten parissa• aborttilain muutoksen puolesta• seksuaalivähemmistöjen tasa-

arvolaki uutisotsikoissa

Kiina• rukoillaan adoptioperheiden

löytymistä• Kiinaan menevän tiimin puo-

lesta• orpolasten ja henkilökunnan

puolesta

Intia• Intian matka 2016• maan poliittinen tilanne, että

kristittyjä ei vainottaisi• vastuualueen talous

• orpojen, leskien ja vammaisten puolesta

Mongolia• vastuunkantajien puolesta• rukoillaan vetäjää miestenko-

dille

Malawi• johdatusta työn tulevaisuuden

suunnitteluun ja malawilaisten vastuunkantajien valintaan

• herätystä ja Jumalan ilmesty-mistä seurakunnan keskellä

• Macille viisautta ja voimia työhön

• Jumalan varjelusta ja suojelua koko henkilökunnallemme, orpolapsille sekä kaikille muille tukemme piirissä oleville

Nepal• jälleenrakennustöiden puolesta;

että uskovat saisivat kotinsa ja seurakuntien kokoontumistilat taas kuntoon, ja että poikien uusi asuintalo saataisiin remon-toitua

• Sajille ja muille auttamistyös-sä mukana oleville voimia ja terveyttä

• että tarvittavat varat jälleenra-kennukseen järjestyvät

• että uskovat pysyvät lujina uskossaan

Uganda• johdatusta tammikuun matkaan • Agape-keskuksen kirkkoraken-

nusprojektin puolesta• Agape-keskuksen ja Kaweerin

koulujen puolesta• kahvi- ja passionhedelmävilje-

lykset; että sääolot suotuisat ja että saataisiin hyvä sato

Yhdysvallat• toimilupien saaminen yleis-

hyödylliselle yhdistykselle USA:ssa, hakemus on sisällä

• johdatusta toimialueen suhteen

Vastuunkantajat• nöyrää ja kuuliaista sydäntä• terveyttä, varjelusta ja johda-

tusta• keskinäistä yhteyttä

One Wayn talous• tarpeiden kasvaessa eri työ-

saroilla ja yleisen taloustilanteen kiristyessä rukoillaan erityisesti Herran siunausta taloudellemme

• Herran siunausta kaikille, jotka muistavat työtämme rukouksin, taloudellisesti tai muuten.

RUKOUSRAPORTTI

ONKO SINULLA RUKOUSAIHE?Lähetä aiheesi rukousrintamaamme osoitteeseen:

rukousrintama@onewaymission.fi

433/2015

KUMMIRAPORTTI

Kummius on mahtava kutsumus. Kummina sinä käytännössä pelastat yhden ihmisen yhä

uudelleen, joka kuukausi, koska kummi-tuellasi tarjoat hänelle kaiken, mitä hän tarvitsee elämänsä eväiksi: ruokaa, vaat-teita, turvallisen kodin, mahdollisuuden koulutukseen, palkan siitä työstä, jota hän tekee. Ja mikä tärkeintä: annat hänen näin maistaa Taivaallisen Isän rakkautta.

One Way tekee lähetyskentillään eri puolilla maailmaa orpotyötä, katulapsi-työtä, nuorisotyötä, leski- ja vanhustyötä, vammaistyötä, pastorityötä ja klinik-katyötä. Kaikki tämä työ rahoitetaan suomalaisella kummitoiminnalla. Ilman kummeja lastenkotimme eivät pystyisi toimimaan, lapset eivät voisi käydä koulua, vammais- ja leskityö kärsisi, Malawin klinikka joutuisi lopettamaan, pastorit ja kyläseurakunnat olisivat vai-keuksissa – suuri osa lähetystyöstämme kuihtuisi.

Jo melko pienelläkin kummimaksulla voit olla muuttamassa lähimmäisesi koh-taloa. Kummimaksut vaihtelevat maasta ja projektista riippuen. Jos haluat ryhtyä kummiksi, ota yhteyttä sinua kiinnosta-van työkentän kummisihteeriin.

IntiaOrvon kummimaksu on 44 €/kk, kou-lukummin maksu 100 €/lukukausi, vammaisen, lesken ja katulapsen kummi-maksu 40 €/kk. Jos olet kiinnostunut kummiudesta, ota yhteyttä kummisihteereihimme Raili Saloseutuun (orvot), 040 5349 531,

raili.saloseutu@hotmail.com, Henna Karjalaiseen (katulapset), 040 591 9587, hennakar@hotmail.com, Marjo-Helena Niemiseen (lesket), 040 7403 484, mar-johelena.nieminen@hotmail.com ja Ritva Korpiniemeen (vammaiset), 040 586 2944, ritvahelenak@gmail.com.

KiinaOrvon kummimaksu on 35 €/kk. Ota yhteys orpokodin kummisihteeri Elina Salojärveen, 050 566 6534, kiina@one-waymission.fi

MalawiKummimaksu orvolle ja koululaiselle on 25 €/kk, vammaiselle, vanhukselle ja aidstukiryhmälle 20 €/kk ja työntekijälle 35 €/kk. Klinikkakummimaksu on itse valittavissa.

Jos haluat ryhtyä Malawi-kummiksi, ota yhteyttä kummisihteereihimme Raili Karjalaiseen (orvot), 045 230 7881, raili.karjalainen@kolumbus.fi, Eveliina Suon-toon (koulukummius), eveliinasuonto@gmail.com, Ulla Kärnään (vammaiset), 050 321 8207, ullamarjatta7@suomi24.fi, ja Hanna Torvaldsiin (työntekijät +

kaikki), 040 1799 779, hanna.torvalds@onewaymission.fi.

NepalKummimaksu lastenkodin lapsille on 55 €/kk, koulukummimaksu 30 €/kk, pastorikummius 60 €/kk. Jos haluat ryh-tyä kummiksi, ota yhteys kummisihteeri Virva Siivolaan, puh. 040 715 5351, nepal@onewaymission.fi

UgandaKummimaksu lapselle, jolla ei muuten olisi varaa käydä koulua, on 30 €/kk. Myös työntekijän kummimaksu on 30 €/kk. Jos haluat kummiksi, ota yhteys kummisihteeri Jaana Jäkälään, 050 538 9159, jaana.jakala@luukku.com

VenäjäKoiviston lastenkotilapsen kummimak-su 10 €/kk, lisäksi toivomme kummin muistavan lastaan pienellä paketilla syn-tymäpäivänä ja jouluna. Kummisihteeri: Raija Tuononen, 044-5651 812, raija.tuononen@hotmail.com

LAHJOITA PUHELIMELLA0600 02812

Lahjoituspuhelun hinta on noin 10 € Uudenmaan Poliisihallituksen rahankeräyslupa n:o POL-2014-10736

Tule kummiksi ja anna heille elämä!

RAPORTTI44 3/2015

O P E T U S S A R JAT

Tapani Suonnon muuta tuotantoaOle turvallisella mielellä, 6 CD 23 €Tyytyväisyyden siunaus, 6 CD 23 €

Voiton salaisuuksia, 6 CD 23 €Ylösnousemuksen voimassa, 6 CD 23 €

Turvapaikka Kristuksessa, 6 CD 23 €Lepo Kristuksessa, 6 CD 23 €Nostakaa päänne, 6 CD 23 €

Pimeässä laaksossa, 6 CD 23 €Tehkää tie Herralle, 6 CD 23 €

Ettei kukaan teitä eksytä, 6 CD 23 €Tapahtukoon Sinun tahtosi, 6 CD 23 €

Tulkoon valkeus, 6 kas/CD 23 €Valoon ja vapauteen, 6 CD 23 €

Uskon kautta, 12 herätyspuhetta 6 CD 23 €Hengessä ja totuudessa, 6 CD 23 €

Rakenna kalliolle, 6 CD 23 €Valmistu Jumalan käyttöön I ja II, á 6 CD 23 €

Valmistu Jumalan käyttöön jatkok., 6 kas/CD 23 € Stressistä vapauteen, 3 CD 13 €

Valoa pimeään, 6 CD 23 €Ihminen evankeliumeissa 6 kas/CD 23 €

Erämaasta elämään I ja II, á 6 CD 23 €5 Mooseksen kirjaa, I-VI, 6 kas/CD 23 €/kpl

Tahdotko olla onnellinen, 6 CD 23 €

Tyylikkäissä värikansissa!

One Way

SOILE JA ESA-PEKKA MATTILAUsko toivo ja rakkaus Hinta CD 10 €

�������

������

�������

�������

�������

���������

����������������

����������

�� � � �� � � � � � �� � � � �� � � � � � � � � � � � � � �� � � ��

����������

TAPANI SUONTO Tuhannet HaaveetHinta CD 10 €

MARIA KELATäti, katu ja miliisiHinta 12 €

SOILE MATTILA &ORKESTERIHengen HedelmäHinta CD 10 €

Tapani Suonto

NATHANAELHengen tuuliHinta CD 10 €

TAPANI SUONTOTrubaduurin LauluHinta CD 10 €

TAPANI SUONTOKirje YstävälleHinta CD 10 €

Aki MiettinenPienemmän riesan tie6 kpl CD 23 €

Esa JuutilainenHengellinen sodankäynti

6 kpl CD 23 €

Salme BlomsterTunteet ja sisäinen lapsiCD-sarja, 13 €

Al AkimoffLähetystyön perusta

6 kpl CD 23 €

TAPANI SUONTONäky voittavastaseurakunnastaHinta 10 €

Esa-Pekka MattilaArmoa ja totuutta

6 kpl CD 23 €

6 kpl CD23 €

TILAUKSET: One Way Housen myymälästä, verkkokaupasta: onewaykauppa.fi tai puh. 045 261 3925

ONE WAY TUOTANTOA

TAPANI SUONTOOle turvallisella mielellä

Hinta 14 €

ESA JUUTILAINENJumalan sydämeltä 1Hinta 14 €

ESA JUUTILAINENJumalan sydämeltä 2Hinta 14 €

MATTILAN PERHE-ORKESTERINimi kaikkein korkein Hinta CD 15 €

TIINA SINKKONEN& Co. Matkaa teenHinta CD 20 €

TUULIKKIJÄÄSKELÄINENMitätöityHinta 14 €

TAPANI SUONTORakastatko sinä minua?Hinta 12 €

TAPANI SUONTOValmistu Jumalankäyttöön 1Hinta 14 €

TAPANI SUONTOValmistu Jumalankäyttöön 2Hinta 14 €

TAPANI SUONTOTapahtui PerjantainaHinta 10 €

TAPANI SUONTOErämaasta elämäänHinta 10 €

TAPANI SUONTOKohti auringonnousuaHinta 10 €

TAPANI SUONTOLauriHinta 10 €

Esa-Pekka MattilaNäky kirkkaaksiCD-sarja, 23 €

Marianne Raatikainen-Masamba KIRJEITÄ AFRIKASTA – Elämää Malawin syrjäisessä laaksossa

Marianne Raatikainen-Masamba

KIRJEITÄ AFRIKASTAElämää Malawin syrjäisessä laaksossa

”En lähtenyt Afrikkaan romanttisin odotuksin.Lähetystyöhön lähteminen oli ollut lähes pari vuosi-

kymmentä vaihtoehtona tai kutsuna mielessäni. Afrikka ei houkuttanut, mutta jotenkin vain tiesin, että jos lähdöstä tulee totta, niin sinne joudun.

Lähtiessäni viimein elokuussa 2004 Malawiin luulin vii-pyväni matkalla vain yhdeksän kuukautta...”

Näin toteaa Marianne Raatikainen-Masamba tämän kirjan alkusanoissa. Yhdeksästä kuukaudesta on tähän men-nessä kasvanut kymmenen vuotta. Marianne on koko ajan kirjoittanut uutiskirjeitä Suomeen; ensin ystävilleen, pian myös lähettipiirilleen. Nyt näistä kirjeistä on koottu kirja, joka kertoo elävästi pienen syrjäisen puskakylän elämästä ja siitä, miten kahden sitkeän ihmisen – Mariannen ja hä-nen malawilaisen pastorimiehensä Macin – näystä kasvaa yksi One Way Missionin suurimmista lähetyskentistä.

Matkalta ei puutu vauhtia eikä dramatiikkaa. Milloin Mac kidnapataan, milloin häntä syytetään elinkaupasta. Var-kaita rakennustyömaalla, klinikalla, pelloilla. Nälänhätää, tulvatuhoja, malariaa, kasvovoiteella herkuttelevia rottia ja ötököitä. Kaiken yli kantaa kuitenkin Jumalan armo, ja varjelus – ja Mariannen huumori ja positiivinen asenne.

One Way

MARIANNE RAATI-KAINEN-MASAMBAKirjeitä AfrikastaHinta 14 €

OUTI LEPISTÖVapaana vankilassa - Arin tarinaHinta 10 €

TAPANI SUONTOKuinka tunnistaaeksytysHinta 14 €

UUTUUS!

20 € Raportin vapaaehtoinen vuosimaksuLahjoitus työlle

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

TILI

SIIR

TO G

IRER

ING

PANKKI BANKEN

Uudenmaan Poliisihallituksenrahankeräyslupa n:o OKU 1192 A

Nordea 205818-7671

One Way Mission ryPL 21, 02361 ESPOO

1 00900

453/2015

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

Keräystili FI56 2058 1800 0076 71Poliisihallituksen rahankeräyslupa n:o POL-2014-10736

Keräyskohteiden viitteetMALAWIYleisviite 2011Rakennusrahasto 2370Orpokoti 2354Klinikka 2367Vanhustyö 2383Pastorikoulu 2396Vammaistyö 2406Aidstyö 2684Koulukummityö 2749NEPALLastenkoti 2532Käsityökoulu 2545Seurakuntatyö 2558Työntekijät 2561ISRAELNaistenkoti 1203Punaisen Maton keskus 2590Avustustyö 1287SUOMIYeisviite 2312 Seurakunta 2600Vankilatyö 2613Maahanmuut.-työ 2707TV-työ 2723Nuorisotyö 2833

YLEISVIITE100900INTIAYleisviite 2325Vammaistyö 1106Kummilapsityö 1012Koulukummityö 2477Leskien työ 1070Nuorisotyö 2655Katulapsityö 1245Pastorit 1148Rakennushankkeet 1193KIINALastenkoti 1083Avustustyö 1258UGANDAYleisviite 2574 Agape-keskus 2587Kummityö 2778VENÄJÄToiminta Venäjällä 1164Koiviston kummimaksu 2710 MONGOLIAYleisviite 2299Kirjallisuustyö 2998

One Way Missionin talous on ollut viimeisimmän vuosineljänneksen alijäämäinen mm. siksi, että olemme lähettäneet eri kenttiemme luonnonkatastrofeihin ylimääräisiä avustuksia. Luonnonmullistuksia on alkuvuoden mittaan kohdattu Malawissa, Intiassa ja viimeisimpänä Nepalissa, jossa tarpeet ovat valtavat maanjäristyksen tuhojen jäljiltä.

20 € Raportin vapaaehtoinen vuosimaksuLahjoitus työlle

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

TILI

SIIR

TO G

IRER

ING

PANKKI BANKEN

Uudenmaan Poliisihallituksenrahankeräyslupa n:o OKU 1192 A

Nordea 205818-7671

One Way Mission ryPL 21, 02361 ESPOO

1 00900

Poliisihallituksen rahankeräyslupan:o POL-2014-10736

IBANFI56 2058 1800 0076 71

BICNDEAFIHH

TALOUSRAPORTTI

Intian työmme talous on alijäämäinen. Uusia kummeja kaivataan erityisesti katulapsityölle. Myös Kiinan työmme

talous on hieman alijäämäinen. Lisäksi las-tenkodin vuosivuokraan tarvitaan ylimää-räisiä varoja elokuussa. Venäjän työmme talous on tasapainossa. Myös Malawin työmme talous on tasapainossa, mutta kaikkia rakennustöitä ei ole vielä loppuun-saatettu. Ugandan työssä kummitoiminnan aloittaminen on lisännyt tulojen määrää ja talous on helpottunut. Israelin työmme ta-lous on tasapainossa. Mongolian työmme talous on tällä hetkellä myös tasapainossa. Nepalin työmme talous oli jo ennestään ali-jäämäinen ja nyt erityisesti kyläseurakun-nissa olisi suuria jälleenrakennustarpeita.

Kotimaassa pyrimme siihen, että hoi-tokotien toiminta olisi omavaraista. Ru-koillaan, että maksusitoumuksia saataisiin jatkossakin. Media- ja evankeliointityötä pyöritämme yleislahjoituksilla ja kustan-nustoiminnan tuotoilla. Kiitos kaikille teille, jotka olette rukouksin ja taloudellisin lahjoin seisoneet rinnallamme.

VUODEN 2014 TILINPÄÄTÖS

One Way Mission ry:n vuosikokous pidet-tiin kesäkuussa. Siinä käsiteltiin vuoden 2014 tilikauden tulos ja myönnettiin vas-tuuvapaus hallitukselle ja toiminnanjoh-tajalle.

Vuoden 2014 keräystuotto oli noin 1,3 milj. euroa. Vuoden kokonaistuotto, johon on

laskettu mukaan keräystuotto ja kolehdit, kustannustoiminnan, hoitokotien, House Cafen ja kirjakaupan tuotto, oli yhteensä noin 2,0 milj. €.

Lähetyskentille lähetimme vuoden mit-taan noin 900 000 €, joka sisälsi kaikki lähetyskentille osoitetut lahjoitukset sekä osan ns. kohdentamattomia lahjoituksia. Lopulla noin 1,1 milj. eurolla olemme ylläpitäneet Suomessa hoitokotejamme, maksaneet vuokrat ja henkilökunnan palkat, rahoittaneet Raportti-lehtemme, kustannus-, radio- ja tv-työmme sekä muut kotimaan toimintamme kulut. Kotimaan-työmme omavaraisuusaste saavutettiin kohtalaisesti ja lähetyskentille suunnatut lahjoitukset kyettiin ohjaamaan kohteisiin-sa täysimääräisinä.

Vuoden 2014 keräystuotto oli noin 200 000 € suurempi kuin edellisenä vuonna ja myös kokonaistulos jäi runsaat 100 000 € plussalle. Suurin osa saaduista varoista tuli yksityisiltä lahjoittajilta. Yksi suuri kerta-lahjoitus tasapainotti tiukkaa talouttamme loppuvuonna suuresti. Lisäksi saimme testamenttina asunnon.

One Way Missionin hallituksen jäseninä olivat vuonna 2014 Tero Hokkanen (pj), Leena Metsämäki (vpj), Tiina Sinkkonen, Björn Werling ja Jari Mikkola. Toiminnan-johtajana oli Tapani Suonto. Sama hallitus valittiin uudelleen jatkamaan myös vuonna 2015, samoin toiminnanjohtaja.

One Way Mission ry:n toimintakertomus tulee kaikkien nähtäväksi nettisivuillem-me onewaymission.fi ja House-kahvi-laan. Se kertoo tarkemmin, mitä kaikkea varoilla on saatu aikaan viime vuonna. Toimintakertomuksen voi pyytää luetta-vaksi kahvilan kassalta.

RAPORTTI46 3/2015

Avioliitto rakkauden voimakentässä

Opettajina Jukka & Umma Ketoja

Lastenhoito järjestetty,väliajalla kahvitarjoilu.

TERVETULOA!

Avioliittoiltapäivä19.9. klo 14-17 House Cafe

RAITIS JA RAKENTAVA

onewaykauppa.fiValikoimassa on mm. kiinnostavaa kirjallisuutta,

opetus-CD -sarjoja, hengellistä musiikkiasekä hengellisiä DVD-elokuvia.

Nepal-iltapäiväla 29.8.2015 klo 14.00 House Cafe

Kaikille Nepalin työstä kiinnostuneille.Kahvitarjoilu ja kuulumisia Nepalista ym. Tervetuloa!

ONE WAY KONFERENSSI14.–16.8.2015

Espoon Soukassa (Perjantai-kodin niityllä)

Pe 14.8. 18.00 AVAJAISJUHLA La 15.8. 12.00 OPETUSTUNTI 13.00 LÄHETYSKENTTIEN TYÖPAJAT 14.00 LOUNAS 15.30 OPETUSTUNTI 16.30 KAHVI 18.00 LÄHETYSJUHLA Su 16.8. 11.00 EHTOOLLISJUHLA 13.00 LOUNAS 14.00 ISRAEL-JUHLA

TAIVAS TV7MA KLO 19.30

(uusinnat ti klo 03 ja 11)

RADIO DEIKE KLO 18

(uusinnat pe-la yö klo 00)

Kurssi kaikille, jotka haaveilevat siitä, että saisivat ollaenemmän Herran käytössä arjen keskellä. Opettajina

Ritu Ylipahkala, Arto Boa ja Tuomas Tarkkanen.

Tapahtumat lauantaisin kerran kuukaudessa alkaen26.9. klo 15.00 Seuraavat tapahtumat 24.10. klo 15

ja 21.11. klo 15.

Kaikki tervetulleita!

EVANKELISTANA ARJESSAHouse Cafe, Kaisaniemenkatu 10

Nuorten ja nuorten aikuisten tapahtumaSATURDAY NIGHT CAFE

lauantaina 5.9. klo 18 House Cafe

Puheita, musiikkia, todistuksia ja mukavaa yhdessäoloa.TERVETULOA!

Riitta Keskimäki puhuuaiheesta Psalmien aarteita.

Rukousta, ylistystä, keskustelua ja mukavaa yhdessäoloa

Kahvila aukeaa jo klo 10.30.

TERVETULOA!

Naistenpäivälauantaina 3.10.

klo 11-19 House Cafe

473/2015

ONE WAY HOUSE

Maanantai

SENIORIKOKOUS klo 13–15(2.9. alkaen)

Tiistai

Keskiviikko

RUKOUSILTA klo 18GET READY -NUORTEN AIKUISTEN ILTA klo 18

Torstai

Sunnuntai

PERHEMUSKARI klo 11

PERJANTAI KRISTUKSELLEklo 18 rukouskokousklo 19 katutapahtumaklo 21 Gospel Cafe -tapahtuma

Perjantai

Lauantai

NAISTENILTA klo 18 / 8.9., 13.10.MIESTENILTA klo 18 / 15.9., 20.10.UGANDA-RUKOUSILTA KLO 17 / 25.8., 29.9., 27.10.ISRAEL-RUKOUSILTA klo 18:30 / 25.8., 29.9., 27.10.

MISSION CREW klo 18 (ilta 14-18 -vuotiaille)

29.8. klo 14 NEPAL-ILTAPÄIVÄ kts. erillinen ilmoitus

5.9. klo 18 SATURDAY NIGHT CAFE tapahtuma nuorille ja nuorille aikuisille

12.9. klo 18 ILTA SÄRKYNEILLE puhe Arto Boa, musiikissa Esa-Pekka Mattila

19.9. klo 14-17 AVIOLIITTOILTAPÄIVÄ kts. erillinen ilmoitus

26.9. klo 15 EVANKELISTANA ARJESSA -kurssi kts. erillinen ilmoitus

3.10. klo 11-19 NAISTENPÄIVÄ kts. erillinen ilmoitus

10.10. klo 18 ILTA SÄRKYNEILLE puhe Oona Kentz, musiikissa Piskuinen lauma

24.10. klo 15 EVANKELISTANA ARJESSA -kurssi kts. erillinen ilmoitus

ONE VOICE -KUOROHARJOITUS klo 17.30(24.8. alkaen, 10.8. PK-kodilla)

Avoinna ma-pe 11-17 Kaisaniemenkatu 10

Pyhäkoulukokousten

aikana

Kokoukset klo 12 NMKY:n juhlasali, Vuorikatu 19

02.08. EHTOOLLISJUHLA Musiikissa House Band Puhujana Tapani Suonto

09.08. ARTO BOAN TULOJUHLA Uusi pastori Arto Boa siunataan työhön Musiikissa Viimeistä huutoa Puhujana Esa-Pekka Mattila

16.08. ONE WAY KONFERENSSI Kts. erillinen ilmoitus

23.08. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa Viimeistä huutoa Puhujana Arto Sädeaho

30.08. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa House Band Puhujana Arto Boa

06.09. EHTOOLLISJUHLA Musiikissa Mattilan perheorkesteri Puhujana Tapani Suonto

13.09. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa Classic Praise Puhujana Esa-Pekka Mattila

20.09. EHTOOLLISJUHLA Musiikissa Popo Salami Puhujina Ritu Ylipahkala ja Popo Salami

27.09. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa One Voice -kuoro Puhujana Tapani Suonto

04.10. EHTOOLLISJUHLA Musiikissa House Band Puhujana Esa-Pekka Mattila

11.10. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa Viimeistä huutoa Puhujana Arto Boa

18.10. EHTOOLLISJUHLA Musiikissa House Band Puhujana Tero Hokkanen

25.10. SUNNUNTAIJUHLA Musiikissa Mattilan perheorkesteri Puhuja avoin

Tarkemmat tiedot tilaisuuksista osoitteessa: houseseurakunta.fi/tilaisuudet

kotisivut.com - luotettavat internet-palvelutwww.kotisivut.compuh. (09) 4559 6490

Tilaa RAPORTTI:tilaukset@onewaymission.fi

045 261 3925

Kiinteistöjen korjaus- ja huoltotöitä30 v kokemuksella – huolella ja varmasti!

Niilo Kuivalainen Oy0400 172 609 I niilo.kuivalainen@pp.inet.fi I niilo.kuivalainen.eu

KULJETUSLIIKETRANS-AKSELI OY

Kuljetukset Suomessaja Euroopassa

UMPIKUORMA-, AVO- JA TÄYSPERÄVAUNUYHDISTELMÄT

SEKÄ PAKETTIAUTOKULJETUKSET

0400 456 572