rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan … · 2005. 11. 18. · 5 esteettömyys ...

rakennussuojelu esteettömyys- uusi hissi vanhaan kerrostaloon

arkkitehtuurin historian diplomityövalvoja: professori Vilhelm Helander

ohjaaja: arkkitehti Satu Åkerblomtekijä: Sasu Hälikkä

Sotera 5.5.2005

2esteettömyys rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon

Tekijä: Sasu HälikkäPääaine: Arkkitehtuurin historia ja teoriaSivuaine: Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluTyön nimi: Rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloonProfessuurin koodi ja nimi: A-27, Arkkitehtuurin historiaTyön valvoja: Professori Vilhelm HelanderTyön ohjaaja: Arkkitehti Satu Åkerblom

Tiivistelmä:

Suomen kerrostaloista lähes puolet on hissittömiä. Portaat muodostavat monelle ylittämättömän esteen; vielä useammalle portaissa liikkuminen on vaivalloista tai jopa vaarallista. Väestön ikääntyessä yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että ihmiset pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman kauan, siksi hissien rakentamista vanhoihin taloihin tuetaan voimakkaasti.

Nykyisin hissihankkeissa pohditaan ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta ja taloudellisuutta, mutta hissin lisäämisen arkkitehtoniset vaikutukset jäävät usein vähemmälle huomiolle. Hissin rakentamatta jättämistä on rakennussuojelun näkökulmasta pidetty toivottuna ratkaisuna. Hissin rakentaminen edistää kuitenkin myös rakennussuojelullista päämäärää, jos rakennuksen käytön säilymistä pidetään yhtenä suojelutavoitteista.

Diplomityössä on etsitty näkökulmia, joista hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja saavutettavaa esteettömyyden tasoa voidaan arvioida. Erityisesti tarkastellaan 1950-luvun jälkeen rakennettujen kerrostalojen porrashuoneisiin soveltuvia ratkaisuja. Työhön sisältyy kaksi eri-ikäiseen kerrostaloon tehtyä esimerkkisuunnitelmaa.

Sivumäärä: 52Avainsanat: rakennussuojelu, esteettömyys, hissit, jälkiasennushissit, porrashuone, asuinrakennukset, arkkitehtuuri

Author: Sasu HälikkäMajor subject: History and Theory of ArchitectureMinor subject: Urban and Regional PlanningChair (code and name): A-27, History of ArchitectureTitle: Building Preservation vs. Human Accessibility: a New Lift to an Old BlockSupervisor: Professor Vilhelm HelanderTutor: Architect Satu Åkerblom

Abstract:

Nearly half of the blocks of flats in Finland lack a lift. For many people stairs are an insurmountable obstacle, for even more walking in stairs is laborious or even dangerous. With an ageing population, it is necessary for society that people could live in their own homes as long as possible. Therefore retrofitting lifts to existing blocks of flats is strongly supported.

Functionality and economic aspects are ususally considered in retrofitting projects, whereas architectural issues are often left aside. The decision to not build a lift has often been regarded as the most desirable choice from the point of view of building preservation. Accessibility and building preservation are compatible aims if preserving the use of the building is one of the goals.

The aim of the thesis is to present ways to evaluate the effects of retrofitting lifts on the architecture of the building and on the degree of accessibility. A special attention is paid to suitable retrofitting solutions to the late 19th century housing. Furthermore, the thesis contains two design suggestions for two buildings of different ages.

Number of pages: 52Keywords: building preservation, accessibility, lifts, retrofitting lifts, staircase, housing, architecture

Tiivistelmä / Abstract

�esteettömyys rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon

Sisällysluettelo

Tiivistelmä .................................................................................................................Alkulause ...................................................................................................................0. Johdanto ................................................................................................................

Osa I: Perusteet1. Hissittömät kerrostalot ..........................................................................................2. Esteettömyys asuinrakennuksessa .........................................................................�. Rakennussuojelu ...................................................................................................4. Jälkiasennushissiratkaisut .....................................................................................5. Hissilisäyksen vaikutus käytettävyyteen ja turvallisuuteen .....................................6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta .......................................

Osa II: Hissiratkaisujen arviointi 1. Elementtiporrastyypit ............................................................................................2. Kaksivartinen porras .............................................................................................�. Kiertyvä porras .....................................................................................................4. Yksivartinen porras ...............................................................................................5. Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ................................................................

Osa III: Esimerkkisuunnitelmat1. Asunto-osakeyhtiö Onni .......................................................................................2. Asunto-osakeyhtiö Sunilantie 9 .............................................................................

245

68

11141821

2627�1�5�8

4147


Alkulause

Konkreettinen aihe on johdattanut minut keskelle arvojen moniottelua. Yrityksistä huo-limatta en ole onnistunut luomaan kalkyylia, joka kertoisi, koska suunnittelijan ratkaisu lähestyy ihanteellista tasapainoa rakennussuojelun ja esteettömyyden välillä tai koska se etääntyy siitä. Rakennustaiteelliset arvot ja rakennuksen käyttöön liittyvät arvot ovat siis yhteismitattomia! Vaikka eksaktia tapaa ratkaista arvoristiriitatapauksia ei olisikaan ole-massa, ihminen kykenee ne ratkaisemaan sujuvasti kunhan saa riittävästi jäsennöityä tietoa ratkaistavasta ongelmasta. Tämä työ on eräs yritys järjestää tietoa helpommin käytettäväk-si.

Yksin tätä työtä en ole tehnyt. Suurin kiitos kuuluu työni ohjaajalle Satu Åkerblomil-le, jonka kannustus ja palaute ovat olleet elintärkeitä työn valmistumiselle. Eteenpäin on kannustanut myös työn valvoja, professori Vilhelm Helander, joka on ollut opintojeni ajan myös tutorini. Hänen vaikuttavat luentonsa saivat kiinnostukseni arkkitehtuurin historiaa kohtaan heräämään. Tutkimushankkeen eräänlaisia kummisetiä ovat olleet Erkki Mäkiö ja Tommi Lindh Museovirastosta. Tutkimushanke lähti liikkeelle heidän kanssaan käytyjen keskustelujen saattelemana. Hyvin antoisia olivat lukuisat asiantuntijahaastattelut, jotka tein viime syksynä. Haluan mainita kaksi tärkeää aineistoa, joiden avulla sain hyvän ko-konaiskuvan suomalaisista porrashuoneista: Arkkitehtitoimisto Schulmanin tekemä Kruu-nunhaan hissittömien porrashuoneiden inventointi sekä Rakennustietosäätiön kerrostalo-piirustuskokoelma, kiitokset erityisesti Johanna Luhtalalle ja Heta Timoselle. Haluan myös kiittää professori Osmo Lappoa sekä Arkkitehtiosaston professoreita, jotka ovat kommen-toineet työtäni. Kaikille työtovereilleni Soterassa ja läheisilleni kotona lämmin kiitos tuesta ja kannustuksesta!

Espoossa 5.5.2005

Sasu Hälikkä


0. Johdanto

Esteettömyys tarkoittaa laajasti ymmärrettynä rakennetun ympäristön tai rakennusten toi-mivuutta ja käytettävyyttä. Tilan, olipa kyseessä ulko- tai sisätila, tulee täyttää käyttäjien liikkumisen ja toimimisen vaatimukset. Esteettömän tilan vastakohta on sellainen, jossa jokin käyttäjäryhmä ei pysty toimimaan. Täydellistä kaikkien käyttäjien vaatimukset huo-mioon ottavaa esteettömyyttä ei useinkaan voida saavuttaa. Suunnitteluratkaisujen esteet-tömyyden tasoa voidaan arvioida sen perusteella, kuinka monen eri käyttäjäryhmän vaati-mukset ne täyttävät.

Rakennussuojelu on rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen säilyttämistä. Tällaiset arvot eivät ole vain historiallisia, vaan esimerkiksi käyttöarvo tai esteettinen arvo ovat niin ikään rakennussuojelun alaan kuuluvia. Rakennukset säilyvät yli ihmisiän, siksi rakenta-minen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat toimintaa, jonka vaikutukset välittyvät seuraaville sukupolville.

Vanhat rakennukset eivät aina täytä nykyajan käytettävyysvaatimuksia. Kun niillä katso-taan olevan myös rakennussuojelullista erityisarvoa, esteettömyyden ja rakennussuojelun vaatimukset saattavat joutua ristiriitaan. Näitä yhteismitattomia arvoja ei voida suoraan asettaa rinnakkain. Sen sijaan olisi löydettävä ratkaisuja, joissa sekä esteettömyyden että rakennussuojelun tavoitteet toteutuvat mahdollisimman onnistuneesti. Parhaassa tapauk-sessa voidaan esteettömyydelle ja rakennussuojelulle löytää yhteinen päämäärä. Esteet-tömyyttä asuinrakennuksissa on pyritty edistämään yhteiskunnan voimakkaan tuen myö-tä rakentamalla hissejä hissittömiin kerrostaloihin. Hissien lisäämisestä on tullut samalla ajankohtainen rakennussuojelukysymys.

Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla toimivalla SOTERA-instituutilla (Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti) on vuosien kokemus esteettömän asumisen tutkimuksesta. Museovirastosta esitettiin, että rakennussuojelun ja esteettömyy-den vastakkainasettelu ansaitsisi tutkimusta. Aloitteen seurauksena TeTT – esteetön asuin-rakennus -tutkimushankkeessa lähdettiin syksyllä 2004 selvittämään asuinkerrostalojen jälkiasennushissihankkeiden rakennussuojelullisia vaikutuksia ja esteettömyyden toteutu-mista. Yleensä edellä mainittuja aiheita on käsitelty erikseen, mikä ei ole ollut omiaan tu-kemaan rakennussuojelun ja esteettömyyden tavoitteiden yhtäaikaista toteutumista. TeTT-tutkimuksen hissien lisäämistä käsittelevään osaan kuuluu tämä diplomityö sekä kesän 2005 aikana ilmestyvä samaa aihetta käsittelevä tutkimusraportti.

Diplomityö koostuu kolmesta osasta. Ensimmäiseen osaan on koottu taustatietoa jäl-kiasennushissejä, esteettömyyttä ja rakennussuojelua käsittelevästä kirjallisuudesta ja lainsäädännöstä. Tietoja on päivitetty ja täydennetty haastattelemalla rakennussuojelun ja esteettömyyden asiantuntijoita, eri viranomaistahoja, kuten pelastuslaitoksen, rakennus-valvonnan, kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnittelun edustajia, sekä hissivalmistajan ja suunnittelijoiden edustajia. Toisessa osassa syvennytään viime sotien jälkeen rakennettui-hin asuinkerrostaloihin, koska näissä on määrällisesti eniten hissittömiä porrashuoneita. Luvussa esitellään eri porrashuonetyyppeihin soveltuvat ratkaisut ja arvioidaan kussakin saavutettua esteettömyyden tasoa. Samassa yhteydessä tarkastellaan ratkaisuihin liitty-viä rakennussuojelullisia ja arkkitehtonisia ongelmakohtia. Kolmannessa osassa esitetään kahteen eri-ikäiseen kohteeseen suunnitellut jälkiasennushissiratkaisut. Ensimmäinen on 1800-luvun lopussa rakennettu uusrenessanssikerrostalo. Toinen on 1960-luvulla raken-nettu kuuden lähiökerrostalon ryhmä.

Kuva 1. Onko tämä maailman vanhin jälkiasennushissi? Castel Sant’Angelo Roomassa rakennettiin alunperin Rooman keisari Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta myöhemmin se toimi mm. paavillisena linnoituksena. Paavi Clemente XII rakennutti sinne 17�0-luvulla itselleen hissin, josta on jäljellä enää kuilu ja seinillä kulkevat johteet. (Kuva: Aleksi Räihä 2005)


0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1921 -1945

1946 -1960

1961 -1965

1966 -1970

1971 -1975

1976 -1980

1981 -1985

kpl / vuodessa

on hissi

ei hissiä

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

14000

3 4 5 6 7 8 yli 8

kerroksia

asuinrakennuksia(kpl)

on hissi

ei hissiä

1. Hissittömät kerrostalot

Suomessa on asuinkerrostaloja yli 50 000 kpl1. Näistä hissittömien osuus on lähes puolet. Vuonna 1997 laskettiin kolmikerroksisissa ja tätä korkeammissa kerrostaloissa olevan 50 000 hissitöntä porrashuonetta. Suurta muutosta näihin lukuihin ei ole tullut, sillä viime vuosina hissejä on vanhoihin taloihin asennettu vain noin 100 kappaletta vuodessa.2

Tyypillinen hissitön kerrostalo on 1960–1980-luvulla rakennettu ja �–4-kerroksinen. Tuolloin rakennettiin määrällisesti eniten kerrostaloja, eivätkä rakennusmääräykset edellyt-täneet hissiä alle viisikerroksisiin taloihin. Toinen hissien rakentamista ohjaava tekijä ovat olleet valtion Arava-säädökset. Niiden mukaan hissin sai valtion lainoittamassa asuntotuo-tannossa 1980-luvun alkuun saakka rakentaa vain vähintään viisikerroksisiin taloihin.

Ikääntyvä väestö

Väestön ikärakenteessa on tapahtumassa selkeä muutos. Väestöennusteiden mukaan vuo-teen 2040 mennessä yli neljäsosa väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä. Nykyisin syntyvien lasten odotetaan elävän keskimäärin jo lähes 80-vuotiaiksi.� Toimintakyvyn heikkenemisen rajana pidetään 75 ikävuotta4, joten tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tarvitsee viimeisinä elinvuosinaan jonkinlaista apua päivittäisiin toimiinsa. Jos portaissa kulkeminen on van-hukselle vaivalloista ja epävarmaa, hänen ulkoilumahdollisuutensa heikkenevät. Liikunnan puute taas saattaa entisestään heikentää liikuntakykyä, ja pian asukas tarvitsee apua kaik-keen toimintaansa.

Liikuntarajoitteisille soveltuvia asuntoja täytyy asuntomarkkinoilla olla tarjolla paljon enemmän kuin on niiden tarvitsijoita, sillä tällaisen asunnon ostajalta ei voida edellyttää liikuntarajoitteisuutta. Koska suuressa osassa liikuntarajoitteisille soveltuvista asunnoista asuu normaalisti liikkuvia, tullee sopivista asunnoista tulevaisuudessa pula.

Yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen ongelma on se, pystytäänkö kotona asuville van-huksille tarjoamaan riittävästi palveluja, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa palveluasuntoi-hin. Kotihoitopalvelut ovat kasvava menoerä kuntien taloudessa, mutta palveluasuminen on joka tapauksessa vielä kalliimpaa. Kansantaloudellisen merkityksen lisäksi kerrostalojen hissittömyys koskettaa meistä suurta osaa myös henkilökohtaisesti: voi pohtia, millaista on elää viimeisinä elinvuosinaan ”vankina” omassa kodissaan, kun sieltä ei pääse ilman apua ulos, tai millaista on joutua muuttamaan omasta kodistaan laitokseen, koska alentunut lii-kuntakyky estää itsenäisen elämisen vanhanaikaisessa asuintalossa.

Yhteiskunnan tuki

Valtio tukee hissien rakentamista hissittömiin kerrostaloihin varsin avokätisesti. Koko-naistaloudellisesti on jälkiasennushissien rakentaminen hyvin edullista. Hissiasennuksesta syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, jos sen ansiosta voidaan vähentää kotihoito-käyntejä. Stakesin laskelmien mukaan yksi hissi on kokonaistaloudellisesti kannattava, mi-käli sen ansiosta voidaan vähentää kuusi kotihoitokäyntiä viikossa. Asetettaessa vastak-kain pelkästään ne kustannukset, jotka koituvat valtiolle hissirakentamiselle myönnetyn tuen muodossa, ja kotihoidon kustannukset, tulee hissi selkeästi edullisemmaksi. Eräässä tutkimuksessa palvelutaloon muuttaneista vanhuksista 1� % ilmoitti muuton syyksi oman asuintalonsa hissittömyyden5. Jos hissillä voidaan siirtää laitosasumiseen siirtymistä myö-hemmäksi, ovat syntyneet säästöt entistä suuremmat.6

1) Tilastokeskus 2004. 2) Stakes 2005. �) Tilastokeskus 2004. 4) Stakes 2005. 5) Rönkä ym. 1997 s. 19. 6) Stakes 2005.

tulevaisuudessa esteettömistä asunnoista tulee pula

Kuva 2. Vuonna 1985 tai sitä ennen rakennetut vähintään kolmikerroksiset asuinrakennukset kerroslukumäärän ja hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990)

Kuva �. Asuinkerrostalojen keskimääräinen vuosittainen rakentamisvolyymi hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990)

hissirakentaminen on kokonais-taloudellisesti kannattavaa

Osa I: Perusteet


Valtion Asuntorahasto (ARA) myöntää avustusta asuinrakennusten korjaushankkeille, joissa tehdään mahdolliseksi liikuntaesteisen pääsy rakennukseen, asuntoon tai muihin asuinrakennuksen tiloihin. Valtion tukea hissihankkeille on voinut saada vuodesta 1990 lähtien �0 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Vuodesta 1997 avustuksen yläraja nos-tettiin 50 %:iin.7 Lisäksi useat kunnat myöntävät 5 – 15 %:n lisäavustuksen ARA:n tukemiin hankkeisiin. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada jopa 60 % tukea hissihankkeen kaikista kustannuksista. Avustuksia myönnettäessä tarkastellaan kulkuyhteyksiä kokonai-suutena, jolloin rakennustoimiin voi liittyä muitakin muutoksia kuin hissin rakentaminen. Vaikka tavoitteena on mahdollisimman täydellinen esteettömyys, ei sen toteutuminen ole avustuksen ehdoton edellytys. Tukea on myönnetty myös hankkeille, joissa portaatonta kulkua hissille ei ole pystytty järkevällä ratkaisulla järjestämään.8

Eräissä kaupungeissa hissirakentamisen edistämiseen on sitouduttu kaikilla hallinnon-aloilla. Varsinkin Helsingissä rakennusvalvonta, kaupunkisuunnittelu, kaupunginmuseo ja pelastuslaitos ovat tehneet runsaasti yhteistyötä asian edistämiseksi. Eri sektoriviranomai-set ovat muokanneet omia vaatimuksiaan ja menettelytapojaan rakennuslupaprosessissa, jotta päämäärä lisätä hissirakentamista saavutettaisiin. Esimerkiksi kaupungin pelastus-laitos on sallinut portaiden kaventamisen. Samalla se kuitenkin valvoo, ettei talojen ko-konaisturvallisuus pääse heikentymään. Useissa tapauksissa on hissihankeen ja portaiden kaventamisen yhteydessä saatu aikaan paloturvallisuuden kannalta suorastaan parannuk-sia, kun esimerkiksi portaiden kaventamisen ehdoksi on asetettu huoneistojen erottaminen nykyaikaiseen tapaan erillisiksi palo-osastoiksi lisäämällä huoneistoihin sisäpuoliset paloa pidättävät ovet.9

Helsingissä perustettiin vuonna 2000 niin kutsuttu hissiprojekti, jonka tavoitteeksi ase-tettiin hissirakentamisen edistäminen sekä yksityisiin että kaupungin omistamiin asuntoi-hin. Kaupunkilaisten palveluksessa toimii hissiasiamies, joka neuvoo taloyhtiöitä ja isän-nöitsijöitä hissihankkeisiin liittyvissä kysymyksissä.

Hissirakentaminen on vähäistä

Runsaasta tuesta ja markkinoinnista huolimatta hissinrakennushankkeita on toteutettu odotettua vähemmän. Avustuksia ARA on myöntänyt viime vuosina reilu 100 vuodessa10. Stakesin laskelmien mukaan täytyisi hissejä asentaa 2 500 kappaletta vuodessa, jos puo-let hissittömistä kerrostaloista haluttaisiin varustaa hissillä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.11

Helsingissä suurin puute hisseistä on vanhoissa 1960-luvulla rakennetuissa lähiöis-sä, mutta avustuksia eniten hakevat ja saavat kantakaupungin vanhat taloyhtiöt12. Kan-takaupungin kerrostaloissa on tyypillisesti lähiötaloja enemmän kerroksia, ja siten niiden asukkailla on keskimäärin enemmän porrasaskelmia noustavana päästäkseen asuntoon-sa. Siksi kantakaupungissa sijaitsevassa taloyhtiössä hissi on keskimääräiselle asukkaalle suhteellisesti suurempi parannus. Tätäkin merkittävämpi tekijä hissihankkeiden suosiol-le kantakaupungissa saattaa olla kuitenkin taloudellinen1�. Matalammissa lähiötaloissa on yhtä potentiaalista hissiä kohti keskimäärin vähemmän asuntoneliöitä, jolloin asuntoneliötä kohden laskettuna hissin kustannukset ovat mahdollisesti korkeammat14. Kantakaupungin alueella, jossa asuntojen hinnoilla ei näytä olevan ylärajaa, voidaan hissin olettaa nostavan edelleen kiinteistön ja siis asuntojen arvoa. Lähiöissä tällainen mahdollinen arvonnousu on todennäköisesti vähäisempää. Sen lisäksi, että kantakaupungin asukkailla on keskimää-räistä paremmat taloudelliset edellytykset sijoittaa rahaa rakennushankkeeseen, on suuret perusparannusremontit näissä taloyhtiöissä usein jo tehty. Lähiötaloyhtiöillä saattaa pa-himmillaan olla edessään useita kalliita ja välttämättömiä korjaushankkeita kuten putki- tai julkisivuremontti. Monilla vanhoilla taloyhtiöillä on lisäksi käytössään oiva rahoituskeino: yhä suositummaksi on tullut muuttaa ullakkokerros asuinkäyttöön, jolloin uusien asuinne-liöiden tai rakennusoikeuden myynnistä saaduilla tuloilla taloyhtiö voi rahoittaa hissinra-kentamisen.

7) Rönkä ym. 1997 s. 28. 8) Holappa. 9) Holappa, Rontu. 10) Valtion asuntorahaston korjausavustukset hissien rakentamiseen vuosina 1998-2004. 11) Stakes 2005. 12) Holappa. 1�) Wallenius.14) Hissien kustannushaitari on erittäin suuri hissin sijoituspaikasta ja vaadittavista rakennustöistä riippuen.

Kuva 5. Eliniän odote syntymävuoden mukaan(lähde: Tilastokeskus 2004)

viranomaisyhteistyötä hissirakentamisen edistämiseksi

Kuva 6. ARA:n hissiavustukset vuosina 1998 - 2004 (lähde: ARA)

tuki ja tarve eivät kohtaa

Valtion asuntorahasto

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

1911–1920 1931–1940 1956–1960 1976–1980 1996–2000

Ikä

Miehet

Naiset

0

20

40

60

80

100

120

140

160

1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004

kpl

0 %10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %

100 %

1900 1950 2000 2040*

65– v.

15–64 v.

0–14 v.

*ennuste

Kuva 4. Väestörakenne Suomessa (lähde: Tilastokeskus 2004)

1. Hissittömät kerrostalot


2. Esteettömyys asuinrakennuksessa

Rakennuksen esteettömyydellä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä rakennuksen toimivuut-ta ja turvallisuutta niissä tehtävissä, joihin se on tarkoitettu. Asunnon sisällä toimivuus on sitä, että asunnon varustetaso ja mitoitus vastaavat asukkaan tarpeita. Se, mikä on yhdelle toimiva ratkaisu, ei välttämättä ole ihanteellinen toiselle. Jo ihmisten pituuserot asettavat erilaiset mitoitusihanteet esimerkiksi keittiökalusteille. Asunnon sisäiset kynnykset ja taso-erot vaikeuttavat monien asukasryhmien toimintaa asunnossa ja tekevät itsenäisen selviy-tymisen joillekin mahdottomaksi. Asunnon ulkopuolisissa tiloissa esteettömyys on ennen kaikkea kulkureittien kuljettavuutta, sitä että asukas tai asuinrakennuksessa vieraileva pää-see asuntoon ja muihin asuinrakennuksen tiloihin.

Nykyisin asuinrakennuksen toimivuudelle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset kuin en-nen. Syynä tähän ei ole ainoastaan nykyisen korkean elintason tuoma vaatimustason kasvu, vaan 1900-luvun kuluessa tapahtuneet muutokset kotielämän luonteessa. Joskus kotona asui useita sukupolvia, jolloin esimerkiksi vanhuksella oli aina ympärillään auttavia käsiä. Nykyisin vanhuudessa eletään enimmäkseen yksin tai kaksin toisen vanhuksen kanssa. Yh-teiskunta on osittain ottanut sosiaalisen turvaverkon roolin. Vauraassakaan kodissa ei enää asu palvelijoita, jotka ovat aina paikalla kun apua tarvitaan.

Tasoerot

Portaat ovat epävarmasti liikkuvalle eräs keskeisin kulkureitteihin liittyvä este asuinraken-nuksessa. Kynnyksiä voidaan helposti tasoittaa ja oviaukkoja useissa tapauksissa leventää, mutta tasoerojen poisto ei ole aivan yksinkertaista. Portaat eivät ainoastaan estä eräiden henkilöiden pääsyn rakennukseen ja rakennuksesta ulos, vaan muodostavat myös merkit-tävän loukkaantumisriskin. Bengt-Vilhelm Levón on arvioinut, että porrastapaturmia tapah-tuu Suomessa vuosittain noin 14 500. Ruotsissa on tutkittu porrastapaturmia ja portaissa liikkumista. Tutkimusten mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita alaspäin kuljettaessa, ja kantamukset pahentavat tapaturman seurauksia. Eniten porrastapaturmia sattuu lapsille ja vanhuksille.1

Nykypäiviin saakka hissiin on suhtauduttu pikemmin ylellisyyskapineena kuin välttä-mättömänä tai edes hyödyllisenä apuneuvona. Sittemmin siitä on tullut rakennusten vakio-varuste, jota pidetään välttämättömänä – ei ainoastaan erityiskäyttäjäryhmien takia – vaan yhtä lailla kenen tahansa apuvälineenä.

Hissi on sähkötoiminen kone, jota koskevat erityiset hissimääräykset. Hissikuilu on se rakennuksen osa, jossa hissi liikkuu. Siihen ei saa asentaa mitään hissin toimintaan kuulu-mattomia osia. Hissin toiminta-alueelle ei myöskään kukaan muu saa kajota kuin erityisesti hissien tekniikkaan koulutuksen saanut henkilö.

Hissin lisäksi on olemassa muitakin tasonvaihtolaitteita, esimerkiksi porrashissit ja vam-maishissit. Kun hissitekniikkaa ohjaa Euroopan unionin hissidirektiivi, muista tasonvaih-tolaitteista on säädetty konedirektiivissä. Porrashissit ovat tasonvaihtolaitteista kaikkein keveimpiä. Niissä on istuin tai kuljetustaso, joka liikkuu portaan viereen asennettua kiskoa pitkin tasolta toiselle. Toinen konedirektiivin mukainen laitetyyppi on vammaishissi, jota kutsutaan myös kevythissiksi. Se on tavallista hissiä hitaampi ja pystyy kuljettamaan hissiä vähemmän kuormaa. Turvamääräyksistä johtuen vammaishissi liikkuu vain, kun käyttäjä pitää painonapin pohjaan painettuna. Sekä porrashissi että vammaishissi vievät konehuo-neettomina ja kevytrakenteisina hyvin vähän tilaa ja soveltuvat siksi paikkoihin, joihin var-sinaista hissiä ei ole tilaa asentaa.

asumiskulttuuri on muuttunut

hissit

1) Ekman ym. 1992 s. 2-�.Kuva 7. Porrashissi. (Kuva: KONE Hissit Oy)


Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus

Rakentaminen on meillä tarkasti säädeltyä toimintaa – luodaanhan siinä yhteistä ympä-ristöä monen sukupolven käytettäväksi. Esteettömyys on käsitteenä tullut rakentamisen ohjaukseen varsin myöhään.

Ensimmäinen maininta liikkumisesteisille soveltuvasta ympäristöstä tuli Suomen raken-nuslainsäädäntöön vuonna 197�, kun rakennusasetukseen kirjattiin, että yleisölle tarkoi-tettujen tilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon myös henkilöt, joiden ”liikuntakyky tai kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut”. Vuonna 1979 vaatimus sai konkreettisemman asun, kun astui voimaan rakentamismääräyskokoelman osa F1, Liik-kumisesteetön rakentaminen. Sekin käsitteli vain julkisten tilojen rakentamista. Asuntohal-litus asetti vuonna 1989 työryhmän pohtimaan asuntorakentamisen ohjausta liikkumises-teisille paremmin soveltuvaksi.2

Vuonna 1994 tuli rakentamismääräyskokoelmaan ensimmäinen asuntorakentamista oh-jaava osa G1, Asuntosuunnittelu. Siinä asetettiin vaatimus, että vähintään nelikerroksisiin kerrostaloihin tuli asentaa pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hissi. Myös kolmikerroksisiin taloihin piti asentaa hissi, jos porrasyhteyttä kohti oli vähintään kuusi asuntoa sisäänkäyn-titason yläpuolisissa kerroksissa. Tähän sääntöön oli kuitenkin poikkeus: silloin, kun ton-tin maantasokerroksen kerrosalasta oli pääosa suunniteltu liikkumisesteisille soveltuviksi asunnoiksi, ei kolmikerroksiseen taloon tarvittu hissiä. Viimeksi mainittuun sääntöön sisäl-tyy ristiriita. Koska maantasokerrokseen muuttajilta ei voida edellyttää liikuntaesteisyyttä, eivät liikuntaesteisille suunniteltujen asuntojen kysyntä ja tarjonta välttämättä kohtaa. Toi-saalta, jos yläkerran asukas vammautuu, ei häntä lohduta se, että samassa taloyhtiössä on myös liikuntaesteisille suunniteltuja asuntoja. Yhteiskunnan ohjauksella pyritäänkin siihen, että markkinoilla olisi riittävä määrä tarjolla liikuntaesteisille soveltuvia asuntoja.

Tämän vuoden maaliskuussa tulivat voimaan uudet F1- ja G1-asetukset, joissa on tiu-kennettu ympäristön esteettömyyteen liittyviä määräyksiä. Kerrostalot täytyy nykyisin va-rustaa pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvalla hissillä jo silloin, kun käynti johonkin asuinhuoneistoon on sisäänkäyntikerros mukaan lukien rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Esteettömyyttä on asetuksessa käsitelty aiempaa kokonaisval-taisemmin, sillä jo rakennuksen ulkopuoliset kulkuyhteydet tulee tehdä liikuntaesteiselle soveltuviksi. Uudessa asetuksessa osaa F1, Esteetön rakennus, sovelletaan myös asuinra-kennuksiin niiltä osin kun asuntorakentamista käsittelevessä G1:ssä määrätään rakennuk-sen soveltumisesta myös liikuntaesteisen käyttöön.

Eräs asuinrakennusten esteettömyyteen vaikuttava säännöstö on ollut valtion lainoitta-maa, niin kutsuttua Arava-asuntotuotantoa ohjaava normisto. Vuoteen 1982 saakka valtion lainoittamassa Arava-rakentamisessa hissi sallittiin vain vähintään 5-kerroksisiin taloihin. Arava-ohjeissa hissiä edellyttävä vähimmäiskerroslukumäärä laski vaiheittain ensin neljään vuonna 1982 ja vuonna 1990 kolmeen kuitenkin edellyttäen porrashuonetta kohdin olevan yhteenlasketun huoneistoalan ylittävän 700 m². Arava-normiston seurauksena maahamme on rakennettu runsaasti juuri kolmi- nelikerroksisia hissittömiä taloja.�

Esteettömyys vanhoissa asuinrakennuksissa

Rakentamista ohjaavat säädökset antavat paljon tulkinnanmahdollisuuksia olemassa ole-vien rakennusten muutoshankkeisiin. Rakennusmääräyskokoelman määräykset koskevat rakennuksia, joiden lupahakemukset ovat tulleet vireille asetuksen voimaantulon jälkeen. Kun vanhat rakennukset eivät välttämättä edes alun perin ole täyttäneet nykyisiä määräyksiä esimerkiksi paloturvallisuuden suhteen, on selvää, että muutoshankkeissa joudutaan ana-lysoimaan huolellisesti uudistuksen aiheuttamat vaikutukset. Valvovan viranomaisen teh-tävänä on varmistaa, ettei muutosrakentamisessa tapahdu oleellista heikennystä olemassa olevaan tasoon nähden, vaikka vanhan rakennuksen kaikinpuolista uudistamista nykymää-räyksiä vastaavaksi ei voidakaan vaatia. Maankäyttö- ja rakennuslain 1� §:n kolmannessa momentissa säädetään rakennusmääräyskokoelman määräysten soveltamisesta korjausra-kentamiseen seuraavaa: ”Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.” Myös Ympäristöministeriö on jättänyt paikallisviranomaisille paljon valtaa harkita muutos-töitä tapauskohtaisesti.

rakennuslainsäädäntö

Arava-tuotanto

2) Könkkölä 200� s. 17. �) Sama s. 18

uudet rakennusmääräykset



Tavoitteena korjaus- ja muutoshankkeissa on kokonaisuuden parannus. Esimerkiksi jäl-kiasennushissi voi parantaa jokapäiväistä turvallisuutta, kun porrastapaturmariski vähenee. Vaikka samalla poistumistie saattaa kaventua, voidaan riskejä analysoimalla kokonaistur-vallisuuden havaita ehkä parantuvan. Jos sektoriviranomaiset pitävät jonkin rakennuksen kohdalla oman vastuualueensa saavutetusta tasosta joustamattomasti kiinni, voi kokonai-suuden kannalta selkeä parannus jäädä toteutumatta. Näin on valitettavasti tilanne monissa suomalaisissa kaupungeissa, joissa pelastusviranomainen ei salli vähäisintäkään portaan kaventamista alle nykyvaatimuksen mukaisen 1200 mm:n. Helsingissä eri viranomaisten yhteistyöllä pyritään kaikkien osa-alueiden kannalta aikaisempaa parempaan tilanteeseen. Esimerkiksi pelastusviranomainen on salliessaan portaan kaventamisen kiinnittänyt huo-miota talon yleiseen paloturvallisuuteen ja eräissä tapauksissa edellyttänyt talon muun paloturvallisuuden parantamista. Vanhoissa taloissa asuntojen tulipaloa huonosti kestä-vät ovet esimerkiksi muodostavat merkittävämmän riskin paloturvallisuuden kannalta kuin portaan leveys. Tällaisessa tapauksessa pelastuslaitos on asettanut portaan kaventamisen ehdoksi asuntojen paloa pidättävän lisäoven asentamisen asunnon puolelle. Toinen paran-nuskeino on ollut niin kutsuttujen kuivanousujen lisääminen porraskäytävään. Kuivanousu on tyhjä putki, jossa on liityntä jokaisella kerrostasanteella. Sammutustilanteessa vesi joh-detaan kerroksiin nousua pitkin. Kun portaat säilyvät vapaina sammutusletkuista, portaissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa.4

4) Rontu.

tavoitteena kokonaisturvallisuuden ja -käytettävyyden parannus

Kuva 8. Jälkiasennushissin yhteydessä asennettu kuivanousu.



�. Rakennussuojelu

Rakennettuun ympäristöömme liittyy arvoja, arvokkaina pidettyjä asioita ja ominaisuuksia, joiden säilymistä pidämme toivottavana. Suojelun tehtävä on säilyttää näitä arvoja ja välit-tää niitä edelleen tuleville sukupolville. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi kulttuurihistorialli-set ja esteettiset arvot. Eräs tärkeimmistä rakennukseen liittyvistä arvoista on sen käyttö.

Vaikka arvot ovat jossain määrin aikakaudesta riippuvia, ovat ne samalla kulttuuriin si-dottuja ja siten välittyvät muodossa tai toisessa sukupolvelta toiselle. Rakennettu ympä-ristö on meille yhteinen ja säilyy pidempään kuin itse elämme. Siksi sen vaalimisessa ja kehittämisessä on kysymys pitkäjänteisestä toiminnasta. Kulttuuriympäristön todellinen vaaliminen on mahdollista vain mikäli eri toimijat pystyvät sitoutumaan joihinkin yhteisiin päämääriin.

Kulttuurihistoriallinen arvo

Kulttuurihistoriallisesti rakennus voi olla edustava esimerkki aikansa arkkitehtuurista. Asuinrakennus voi olla ainoa elävä todiste tietyn aikakauden ja sosiaaliluokan asumiskult-tuurista.

Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua myös harvinaisuuteen, joko siten, että se on yksi viimeisiä säilyneitä aikansa rakennustyypin edustajia, tai että jo valmistut-tuaan se on ollut ainutlaatuinen erikoisuus.

Alkuperäisyys on monessa yhteydessä mainittu kulttuurihistoriallinen arvo mutta ra-kennuksen kohdalla ei aivan kiistaton1. Alkuperäisyyden vaalinta johtaa usein ristiriitaan rakennuksen käyttöarvon kanssa, ja äärimmilleen vietynä se saattaa uhata koko rakennuk-sen olemassaoloa, sillä rakennuksen ylläpitoon kuuluu olennaisesti rakennusosien uudis-taminen ja kunnostaminen. Rakennussuojelun asiantuntijat joutuvat pohtimaan, säilyykö rakennus alkuperäisempänä, jos sen kunnostuksessa käytetään samoja materiaaleja ja työ-tapoja kuin rakennusta rakennettaessa. Entä miten tulee suhtautua rakennukseen, jonka eri rakennusvaiheissa on jo käytetty erilaisia materiaaleja? Mitkä niistä edustavat oikeaa alkuperäisyyttä?

Runsaasti kulttuurihistoriaa voi sisältyä rakennukseen, jonka rakennushistoria sisältää useita eri vaiheita: tätä kutsutaan kerroksisuudeksi. Eri-ikäiset rakennusosat kertovat eri aikakausista, eri aikojen ihanteista ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksista.

Rakennuksella voi olla korkea symboliarvo, jos se on ollut esimerkiksi jonkin merkittä-vän historiallisen tapahtuman näyttämönä. Asuinrakennusten symboliarvoa todistavat lu-kuisat talojen seiniin kiinnitetyt entisistä asukkaista kertovat laatat.

Esteettinen arvo

Rakennukset ja rakennettu ympäristö synnyttävät esteettisiä kokemuksia. Estetiikan riip-pumattomuudesta muista arvoista on eriäviä näkemyksiä, mutta varsinkin ympäristöön – ja siis rakentamiseen – liittyviä esteettisiä arvoja lienee vaikea erottaa muista arvoista2. Luon-nonmukaisuus, ekologisuus, toimivuus, tyylipuhtaus, kalleus, harvinaisuus ja ainutlaatui-suus voivat olla rakennetussa ympäristössä koettuun esteettiseen elämykseen vaikuttavia seikkoja. Tietämys rakennuksen historiasta, suunnittelijan pyrkimyksistä tai rakennusajan-kohdan ihanteista saattavat kohottaa rakennuksen esteettistä arvoa. ”Puhtaat” esteettiset ominaisuudet, vaikkapa muodon jännitteisyys tai suhteiden harmonisuus – jos tällaisia täy-sin riippumattomina edes on olemassa – jäävät helposti muiden arvojen taustalle.

yhteiset päämäärät suojelun onnistumisen edellytys

1) Mm. Sinisalo on nähnyt tämän ongelmana. 2) Sepänmaa 1991, s. 46.

edustavuus

harvinaisuus

alkuperäisyys

kerroksisuus

symboliarvo

arvojen keskinäinen riippuvuus


Esteettinen arvo voidaan useissa yhteyksissä nähdä laajempana kuin pelkkänä kaune-utena. Ihmisen elinympäristön kohdalla lienee kuitenkin tavoittelemisen arvoista nimen-omaan positiivinen esteettinen laatu. Oma elinympäristö ei ole samalla tavalla valinnainen esteettinen kokemus kuin esimerkiksi taideteoksen havainnointi näyttelyssä.

Käyttöarvo

Rakennuksen tärkein tehtävä on palvella ihmisiä siinä käytössä, jossa se parhaillaan on. Käyttämätön rakennus on välittömästi uhanalainen ja katoaa ennen pitkää, vaikka ihminen ei sitä aktiivisesti hävittäisikään. Rakennus ei ole esine, joka voitaisiin laittaa kaappiin odot-tamaan, jos sille tulevaisuudessa löytyisi käyttöä. Koska rakennuksen olemassaoloon liittyy olennaisesti sen käyttö, on se osa tämän päivän elämää, ja siten vanhakin rakennus on osa nykyaikaa�. Asuinrakennuksen tehtävä on toimia asukkaidensa kotina ja vastata nykyisiä asumisen tarpeita ja asumistasoa. Tämän arvon säilyttäminen on eräs keskeisistä suojelu-tavoitteista. Tässä mielessä hissilisäys voi myös edistää suojelutavoitteen toteutumista.

Arvojen tunnistaminen

Se, mitä pidämme arvokkaana, ei ole kaikille ja kaikkina aikoina sama. Erilaiset muotivir-taukset ovat muuttaneet elinympäristöämme milloin mihinkin suuntaan. Moniarvoisessa ja nopeasti aatteita vaihtavassa yhteiskunnassa tarvitaan asiantuntijoita, joiden tehtävä on miettiä ympäristöarvoihin liittyviä kysymyksiä4. Esteettisten arvojen kohdalla myös asian-tuntijoiden arvostukset muuttuvat ajan kuluessa. Riitta Nikula on esittänyt näkemyksen, että tästä arvostusten muuttumisesta johtuen olisi pyrittävä selvittämään, millaisia synty-aikansa arvoja tai piirteitä rakennus sisältää5. Korjaus- ja muutosrakentamisessa kysymys on siitä, millaisen asun rakennus muutoksessa saa, mitä kenties halutaan säilyttää ja mitä muuttaa. Muutoksen onnistuminen lienee todennäköisempää, jos tunnistetaan rakenta-misajan esteettiset pyrkimykset.

Kunkin rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden kohdalla on pohdittava, mikä juuri sii-nä on arvokasta ja määriteltävä sille tämän mukaiset suojelutavoitteet. Jarkko Sinisalo on nähnyt ongelmalliseksi, jos suojelutavoitteita määriteltäessä ei vielä täysin tunnisteta tilan-netta, jossa niitä joudutaan soveltamaan. Rakennuksessa tehtävä muutostyö voi toteutua väkinäisesti ja tuottaa sekä esteettisesti että suojelutavoitteiden kannalta epämieluisan tu-loksen, jos suojelupykälän takia ei voida ennakkoluulottomasti etsiä parasta vaihtoehtoa.6

Rakennussuojelua koskeva lainsäädäntö

Rakennetun ympäristön säilymistä säätelevät maankäyttö- ja rakennuslaki sekä rakennus-suojelulaki. Lisäksi muinaismuistoiksi katsottujen rakennusten suojelusta säädetään mui-naismuistolaissa, kirkollisten rakennusten suojelusta kirkkolaissa, ja valtion omistamien rakennusten suojelusta on säädetty erillinen asetus. Tärkein rakennussuojelun instrumentti on kaavoitus, mikä tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Asemakaavoitetulla alu-eella voidaan rakennussuojelulakia soveltaa vain, jos kaavoituksen keinoin ei rakennusta gvoida suojella tai jos rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellään lain tavoitteeksi ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista niin, että siinä luodaan hyvää elinympäristöä sekä edistetään ekologisesti, ta-loudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rakentamiselta edellytetään että sen tuloksena syntyvä rakennus soveltuu maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopu-suhtaisuuden vaatimukset. Korjaus- ja muutostöissä tulee lain mukaan ottaa huomioon ra-kennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet eikä muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta sanotaan, että rakentamisen, korjaus- ja muutostöiden sekä rakennuksen tai sen osan purkamisen seurauksena historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa ei saa turmella.

�) Sinisalo. 4) Sama. 5) Antti-Poika, Pyykkö 1987, s. 61. 6) Sinisalo

vanhakin rakennus on osa nykyaikaa

asiantuntijuuden merkitys

muutokset rakennuksessa suhteessa suojelutavoitteisiin

maankäyttö- ja rakennuslaki


1�esteettömyys rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon

Rakennussuojelulaissa suojelun kohteiksi määritellään sellaiset rakennukset, rakennus-ryhmät ja alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, rakennustek-niikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennussuojelulain painotus on siis enemmän kulttuurihistoriassa kuin maankäyttö- ja rakennuslain.

Koska suurin osa rakennussuojelusta Suomessa tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, jossa määrätään, kuinka rakennettua ympäristöä yleisesti vaalitaan ja kehitetään, ei rakennussuojelun kohteen tarvitse välttämättä olla tietyn ikäinen. Kulttuurihistoriallisilla arvoilla ei tämän lain hengessä ole myöskään mitään erityisasemaa muihin arvoihin näh-den. Juuri siksi rakennussuojelulaki voidaan ottaa instrumentiksi, jos jonkin kulttuurihis-toriallisesti arvokkaaksi katsotun kohteen suojelu ei maankäyttö- ja rakennuslain nojalla onnistu. Toisaalta meidän lainsäädäntömme hengessä tapahtuva suojelu lähtökohtaisesti ottaa huomioon rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja hyvin laajasti.

rakennussuojelulaki

rakennussuojelu ei rajoitu historiallisiin arvoihin



4. Jälkiasennushissiratkaisut

Ratkaisut ennen toista maailmansotaa rakennettuihin kerrostaloihin

1800-luvun lopussa kerrostaloja rakennettiin vain suurimpiin kaupunkeihin, ennen kaikkea Helsinkiin. Porrashuoneet ovat ajan rakentamis- ja asumiskulttuurin, mutta myös vallitse-van rakennusjärjestyksen tulos. Vuosisadan vaihteen rakennusjärjestys Helsingissä määräsi pääportaan vähimmäisleveydeksi 1,5 m1. Siksi tuon ajan porrashuoneet ovat myöhemmin rakennettuihin verrattuna varsin tilavia. Toinen mitoitukseen vaikuttava seikka oli se, että porrashuone oli edustustila, jonka tuli viestittää talon asukkaiden varallisuudesta ja yh-teiskunnallisesta asemasta. Käsityövaltainen rakentamistekniikka synnytti viimeisteltyjä ja yksilöllisiä sisätiloja. Varakkaiden ihmisten porrashuoneet koristeltiin seinä- ja kattomaa-lauksin. Samoissa taloyhtiöissä saattoi olla pienempiä asuntoja palvelevia sivuportaita, joi-den mitoitus ja koristelu olivat vaatimattomampia. Suurimpiin asuntoihin saattoi olla kaksi sisäänkäyntiä: juhlallinen pääporrashuone herrasväen käyttöön ja vaatimaton keittiöporras palvelusväen käyttöön.2

Ensimmäiset hissit asennettiin Helsinkiin jo 1800-luvun lopussa, ja ne yleistyivät 1910-luvulta alkaen vähintään nelikerroksisissa taloissa. Hissin myötä kerrosten hierarkia muuttui: varakkaimpien suuret asunnot siirtyivät alemmista kerroksista ylempiin. Hissit sijoitettiin joko porraskäytävän sivuun tai portaiden keskelle.� Portaiden keskelle sijoite-tut hissikuilut valmistettiin yleensä suurisilmäisestä teräsverkosta, jolloin hissin tekniikka avautui asukkaiden ihasteltavaksi ja samalla porrashuone säilytti osan siitä ilmavuudesta ja valoisuudesta, jollainen oli tunnelma hissittömissä porrashuoneissa.

Kaikissa seuraavissa hissiratkaisutyypeissä on yleisenä ongelmana se, kuinka ulkoa his-sille ja hissiltä asuntoon saadaan järjestettyä portaaton kulku. Hyvin yleisesti sotaa edel-tävän ajan kerrostaloissa kadulta joudutaan nousemaan portaita ennen kuin päästään itse porrashuoneeseen.

Hissi porrasvyöhykkeelle

Eniten jälkiasennushissejä on ennen viime sotia rakennetuissa taloissa sijoitettu sin-ne, mihin ne olisi alun perinkin sijoitettu, eli portaiden keskelle. Ratkaisun ongelmana on se, että portaiden keskelle ei useinkaan ole jätetty valokuilua, mikä voisi toimia riittävänä tilana hissille, vaan portaita joudutaan kaventamaan.

Hissi asuntovyöhykkeelle

Hissille tilan ottaminen asunnosta on harvinainen ratkaisu, koska sen seurauksena asuntopinta-ala pienenee. Tällaisen taloudellisvaikutteisen päätöksen läpivienti on asunto-osakeyhtiössä vaikeaa. Joissain tapauksissa porrashuonetta vasten on ollut komerotilaa tai muuta toisarvoista tilaa, joka on voitu ottaa käyttöön hissikuilulle. Suurten asuntojen kohdalla tällaisen tilan menetys ei ole merkittävä muutos.

1) Saanilahti 1996, Liite 1 s. 7. 2) Mäkinen 2005. �) Sama.

porrahuoneet kertovat rakennusaikansa arvoista

portaaton kulku on usein vaikea saavuttaa


Hissi porrastasanteelle

Porrastasanne on joskus niin tilava, että siihen saa mahtumaan hissikuilun ilman että kulku asuntoihin oleellisesti hankaloituu. Ratkaisu on harvinainen.

Hissi rakennusrungon ulkopuolelle

Sotia ennen rakennetut kerrostalot sijaitsevat yleensä kaupunkikortteleissa, jolloin niillä on kaksi erilaista julkisivua: pääjulkisivu kadulle ja takajulkisivu sisäpihalle. Ka-dulle ei ulokkeita luonnollisesti voi rakentaa, mutta sisäpihalle esimerkiksi tuuletus-parvekkeiden paikalle saadaan rakennettua hissikuilu. Rakennusrungon ulkopuolelle voidaan usein sijoittaa hieman suurempikin hissi. Keskeinen ongelma on se, että por-rashuoneen ainoa ulkoseinään rajoittuva sivu sijaitsee yleensä portaan takana. Sinne sijoitettu hissi pysähtyy portaiden puolessa välissä tai lepotasanteella, mutta samalla asuntoihin päästäkseen täytyy kulkea puolen kerroksen matka portaissa. Helsingin Kruununhaassa ongelma on ratkaistu eräässä taloyhtiössä siten, että hissikuilusta on suurten uusien parvekkeiden välityksellä kulku johdettu asuntojen keittiöihin.

Ratkaisut toisen maailmansodan jälkeen rakennettuihin porrashuoneisiin

1900-luvun puolivälin jälkeen rakennetut porraskäytävät ovat aikaisempaa pienempiä ja vaatimattomampia. Porraskäytävät eivät enää viestitä talon asukkaiden varallisuudesta, vaan niistä tulee samanlaisia, samalla tavalla mitoitettuja ja viimeisteltyjä kaikkialla. Uusilla asuinalueilla rakennetaan runsaasti kolme- tai nelikerroksisia taloja, joihin ei asenneta his-siä. Lisäksi talot seisovat nyt vapaasti tonteillaan irti muista taloista, eivätkä enää muodosta suljettuja kortteleita.

Sodan jälkeen rakennettuihin taloihin hissi sijoitettiin useimmin umpinaiseen kuiluun porraskäytävän sivuun, eikä enää portaiden keskelle kuten aikaisemmin. Kaikki kerrosta-lotuotanto alkoi asteittain siirtyä elementtien käyttöön, jolloin myös portaat vakioituivat muutamaan standardityyppiin. Yleisin porrastyyppi arvioidaan olevan kaksivartinen porras, lähes yhtä yleinen erilaiset kiertyvän portaan variantit ja kolmanneksi yleisin suora, yksi-vartinen porras.

Hissi porrasvyöhykkeelle

Kaksivartisessa porrashuoneessa yleinen ratkaisu on sijoittaa jälkiasennushissi por-rassyöksyjen keskelle kaventamalla portaita tai sivuun, jolloin toisen porrassyöksyn paikalle rakennetaan uudet, kapeammat kaksivartiset portaat. Kaikissa kaupungeissa ei anneta lupaa portaiden kaventamiseen. Jos kaventaminen sallitaan, molemmis-sa tapauksissa riippuu kerros- ja lepotasojen mitoituksesta, kuinka paljon portaita voidaan kaventaa. Etenkin 1950-luvulla rakennetuissa taloissa sisäänkäyntitaso on usein puolen kerroksen tai muutaman askelman ensimmäistä kerrostasoa alempana. Tällöin porrasvyöhykkeelle sijoitettava läpikuljettava hissi ratkaisee tämän, niin kut-sutun puolen kerroksen ongelman.

Kiertyvän portaan tapauksessa voidaan useissa tapauksissa olemassa olevan por-taan paikalle sijoittaa uudet, jyrkemmät ja kapeammat, erityisesti korjausrakentami-seen suunnitellut elementtiportaat, ja näiden viereen saadaan mahtumaan hissi.

Yksivartisissa portaissa hissi voidaan sijoittaa osaksi porrasvyöhykkeelle kaventa-malla porrassyöksyä ja kerrostasoa. Joissain tapauksissa portaan vierellä on valokui-lu, josta voidaan ottaa hissikuilulle tilaa.

Hissi asuntovyöhykkeelle

Sodanjälkeisissä taloissa hissin sijoittaminen asuntovyöhykkeelle saattaa olla vaike-ampaa kuin vanhemmassa rakennuskannassa johtuen yleisestä asuntojen pienestä koosta.

porrahuoneet vakioituivat muutamaan standardityyppiin



Hissi rakennusrungon ulkopuolelle

Kaksivartisessa porrashuoneessa, jossa sisäänkäynnin ja ensimmäisen asuinkerrok-sen välillä on tasoero, yksi vaihtoehto on sijoittaa läpikuljettava hissi toisen porras-syöksyn paikalle ja rakentaa uudet portaat rakennusrungon ulkopuolelle, jos portai-den kaventaminen ei ole mahdollista.Jos kerrostasanne on ulkoseinää vasten, on käytettävyyden näkökulmasta usein jär-kevää sijoittaa pelkkä hissi rakennusrungon ulkopuolelle. Tällöin porrashuoneen käytettävyys ei muutu.

Jälkiasennuksissa käytettävät hissityypit

Uudisrakentamiseen tarkoitetut hissityypit soveltuvat vain harvoin jälkiasennushisseiksi niiden suuren tilantarpeen vuoksi. Nykyisin jälkiasennushisseiksi asennetaan eniten hyd-rauli-, köysi- ja ketjuhissejä.

Hydraulihissi

Ruotsissa jälkiasennushissirakentamiseen panostettiin voimakkaasti jo 1980-luvulla, jonka seurauksena kehitettiin niin kutsutut mini- ja kaitahissi (minihiss, smalhiss). Näiden hydraulitekniikkaan perustuvien hissien uutuusarvo oli niiden kuiluissa vaa-dittavien suojaetäisyyksien sekä ylä- ja alatilojen pienuudessa. Suojatilavarauksia on voitu pienentää hissin hitaan nopeuden ja hissityypille kehitettyjen suojalaitteiden ansiosta. Minihissi on korinsa sisämitoilta 800 x 1400 mm kokoinen ja siten useim-mille pyörätuoleille soveltuva. Tavallinen kuilu on ulkomitoiltaan noin 1100 mm leveä ja 1650 mm syvä. Kaitahissin 800 x 1900 mm:n koriin mahtuu nykyisin käytettävä ambulanssipaari, ja sen kuilun tavalliset ulkomitat ovat 1100 mm ja 2150 mm. Ul-komitat vaihtelevat hieman valmistajan mukaan. Jos hissiltä ei edellytetä läpikuljet-tavuutta, voidaan minihissin nostomekanismi sijoittaa korin taakse, jolloin kuilusta voidaan tehdä noin 100 mm kapeampi.

Hissikorin koot eivät perustu määräyksiin, joten niitä voidaan periaatteessa rää-tälöidä kohteen mukaan, jolloin kuilun ulkomittojakin voidaan tarvittaessa jonkin verran muuttaa. Molempia hissityyppejä valmistetaan myös läpikuljettavina, eli sel-laisina, joissa hissikorin molemmilla seinustoilla on ovet. Läpikuljettavuudesta voi olla hyötyä, jos esimerkiksi sisäänkäynti sijaitsee puoli kerrosta ensimmäistä asuin-kerrosta alempana. Vähäisen ala- ja ylätilan ansiosta hissikuilun alle ei tarvitse avata suurta tilaa eikä hissikuilua usein tarvitse viedä katon läpi ja tehdä talon räystäslinjan yläpuolelle kohoumaa. Hydraulihissin konehuone on pieni, noin puolen neliön ko-koinen, ja sitä ei tarvitse sijoittaa välittömästi hissikuilun yhteyteen. Hydraulihissit ovat energiataloudeltaan nykyisiä köysihissejä huonompia. Myös niiden nostovoiman välittäjänä käytetty suuri öljymäärä säännöllisesti vaadittavine vaihtoineen pudottaa hydraulihissin ekologisuudessa muita hissityyppejä heikommaksi.

Konehuoneeton köysihissi

Hissimarkkinoille on viime aikoina tuotu uusia konehuoneettomia köysihissejä. Ne ovat energiataloudellisesti hyviä ja hydraulihissejä ekologisempia, mutta ainakaan vielä ei ole olemassa sovelluksia, joissa päästäisiin yhtä hyvään kuilun ja hissikorin hyötysuhteeseen kuin edellä mainituissa hydraulitekniikkaan perustuvissa mini- ja kaitahisseissä.

Ketjuhissi

Ruotsissa erittäin paljon jälkiasennuksissa käytetty hissityyppi on ketjuhissi. Se on hyvin kustannustehokas ratkaisu, jossa hissikorin ja hissikuilun vaatiman pinta-alan suhde on erittäin edullinen. Hissistä on tarjolla erittäin monenkokoisia kori- ja kuilu-

mini- ja kaitahissi


Kuva 9. Konehuoneettoman hissin ”konehuone”.(kuva: KONE Hissit Oy).


hissi43 %

rakennus-työt

43 %

lvis- ym. työt7 %

suunnittelu,valvonta

yms.7 %

71 500 €

11 500 €11 500 €

71 500 €

ratkaisuja, jolloin sen asennus onnistuu erittäin ahtaaseenkin, jopa alle yhden neliön tilaan. Jälkiasennushisseissä ratkaiseva tekijä on usein hissikuilun riittävän kapeuden, hissikorin riittävän leveyden ja läpikuljettavuuden yhdistelmä. Ketjuhissillä saadaan kaitahissin mitat täyttävä läpikuljettava hissi kuiluun, jonka ulkomitat ovat vain 1000 mm.

Myös ketjuhissi on konehuoneeton. Toisin kuin edellä mainituissa hissityypeissä, hissin itsekantava kuilu on sen kiinteä osa. Tämän hissityypin heikkous on edel-lä mainittuja hissityyppejä suurempi käyntiääni. Käytännössä tämä ketjusta syntyvä mekaaninen kolina on saatu pienennettyä erittäin vähäiseksi muun muassa kuilun hyvällä äänieristyksellä. Ääneneristyssyistä kuilut ovat aina lasiverhoiltuja tai umpi-naisia, eivät koskaan teräsverkkoa.

Hissikuilu

Hissikuilu on hissin toiminta-alue, johon ei saa sijoittaa hissin toimintaan kuulumattomia asioita. Jos esimerkiksi kerrostalon paloturvallisuutta parannetaan asentamalla porras-käytävään kuivanousuputki, ei sitä saa asentaa hissikuiluun, vaikka siellä olisi runsaastikin tyhjää tilaa. Hissikuiluun on pääsy ainoastaan valtuutetuilla hissiasentajilla. Kuilu täytyy olla siten suojattu, ettei sinne pääse työntämään ulkopuolisia esineitä tai esimerkiksi sormea si-ten, että henkilöturvallisuus kärsisi tai hissin toiminta vaarantuisi. Kuilun seinämien iskun-kestävyydestä ja taipumajäykkydestä on tarkat ohjeet.4 Tämän vuoksi nykyiset hissikuilut ovat entistä umpinaisempia. Jälkiasennushissien tapauksessa kuilua ei ole aina mahdollista tai järkevää kiinnittää ympärillä oleviin rakenteisiin ja siksi siltä vaaditaan itsekantavuutta. Jotta kuilu saadaan mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan, on hyvin tavallista, että kuilun kulmissa on kantavat teräsprofiilit. Jos kuilu on mahdollista tehdä rakenteellisesti osaksi olemassa olevaa rakennusta, on kuilun ulkoinen olemus vapaammin valittavissa.

Hissihankeen kustannukset

Jälkiasennushissihankkeiden kustannukset vaihtelevat huomattavasti. Helsingissä vuonna 2002 asennetuissa hisseissä se oli 67 000 eurosta �25 000 euroon5. Viime aikoina hissi-hankkeiden kustannukset ovat nousseet voimakkaasti, minkä Helsingin hissiasiamies Erkki Holappa arvioi johtuvan kilpailun vähäisyydestä alalla.6

Hissihankkeen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat hissin sijoituspaikka sekä se, joudutaanko rakentamaan uudet portaat tai kokonaan uusi rakennusosa julkisivun ulko-puolelle. Edullisinta hissi on sijoittaa valmiiseen aukkoon, joko alun perin jätettyyn hissiva-raukseen tai porrashuoneessa sijaitsevaan valokuiluun. Kustannukset nousevat, jos hissille joudutaan leikkaamaan tilaa portaista ja / tai kerrostasanteesta. Rakennusrungon ulkopuo-lelle rakennettavat osat ja uudet portaat nostavat edelleen kustannuksia.

Helsingin hissiprojektissa on kehitetty erilaisia vaihtoehtoisia malleja kustannusten ja-kamiseksi asuntojen kesken. Tavallisin jyvittää rakennustöistä aiheutuvia kustannuksia asuntojen kesken taloyhtiössä on jakaa ne yhtiöjärjestyksessä määriteltyjen vastikkeiden suhteessa. Vaihtoehtoinen, epäilemättä oikeudenmukaisempi tapa on jakaa kustannukset kullekin asunnolle noustavien porrasaskelmien lukumäärän suhteessa samassa kerrokses-sa sijaitsevien asuntojen kesken asuntopinta-alojen suhteessa. Molempia laskentaperus-teita on Helsingissä käytetty ja sen lisäksi näiden sekamuotoja.7

4) Viitala. 5) Helsingin hissiprojekti. 6) Holappa. 7) Sama.

Kuva 10. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti)

0 €

20 0

00 €

40 0

00 €

60 0

00 €

80 0

00 €

100

000

€

120

000

€

140

000

€

160

000

€

180

000

€

uusi porras

hissille leikataan tila

hissi sijoitetaan rakennusrungon ulkopuolelle

hissille on valmis tila

uusi porras rakennusrungon ulkopuolelle

Kuva 11. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti)



5. Hissilisäyksen vaikutus porrashuoneen käytettävyyteen ja turvallisuuteen

Vaikka hissilisäys on aina jostain näkökulmasta katsoen parannus, samalla se saattaa hei-kentää porrashuoneen toiminnallisuutta ja turvallisuutta tietyissä tilanteissa. Epävarmasti liikkuvien näkökulmasta hissi on selvästi parannus jokapäiväisiin tilanteisiin. Riippuu hissi-korin koosta, mitkä käyttäjäryhmät pystyvät sitä hyödyntämään.

Jälkiasennushissien tapauksessa pystytään harvoin soveltamaan vallitsevia uudisraken-tamisen mitoituksia. Lopputulos on kompromissi, jossa erilaiset, ehkä ristiriitaisetkin ta-voitteet pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvällä tavalla yhteen. Vaikka ratkaisusta ei saada kaikilta osiltaan ihanteellista, pyritään siihen, että kokonaisuus on entistä parempi ja etteivät kokonaisturvallisuus ja kokonaiskäytettävyys ainakaan heikkene.

Porrasturvallisuus

Hissiasennus vähentää porrastapaturmariskiä, sillä epävarmasti liikkuvien ei enää tar-vitse käyttää portaita. Riippuen siitä, mihin hissi sijoitetaan ja vaihdetaanko samalla portaat, hissin rakentaminen saattaa heikentää tai parantaa portaiden käytettävyyttä ja turvallisuutta.

Ruotsissa tehtyjen tutkimusten valossa turvallisimmat portaat ovat kaksi- tai kol-mivartiset suorat portaat. Yksivartisissa portaissa tapahtuu suhteellisesti vähiten onnettomuuksia, mutta näiden seuraukset ovat vakavammat verrattuna kaksi- tai kolmivartisiin portaisiin. Kiilamaiset askelmat kiertyvissä portaissa aiheuttavat por-rastyypeistä eniten onnettomuuksia.1 Kapeat portaat ovat leveitä turvallisemmat kul-kea.2

Näiden tietojen valossa portaiden kaventaminen saattaa jopa parantaa niiden tur-vallisuutta arkipäivän käyttötilanteissa. Niiden käytettävyys toki heikkenee, kun tava-ran kuljettaminen vaikeutuu. Jos kaksivartiset portaat vaihdetaan kiertyviin, heikke-nee porrasturvallisuus, mutta toisaalta monet siirtyvät käyttämään portaiden sijaan hissiä.

Pyörätuolin käyttö

Pyörätuoleja on hyvin monentyyppisiä, ja eräät niistä eroavat mitoiltaan melko suu-restikin toisistaan. Esimerkiksi sähkökäyttöiset pyörätuolit vievät käsikäyttöistä enemmän tilaa. Suuri osa käsikäyttöisistä pyörätuoleista mahtuu tilaan 700 x 1200 mm. Jos hissiin mahtuu pyörätuoli, mahtuu sinne yleensä avustajakin seisomaan pyörätuolin jalkaosan kapeammalla kohdalla.� Rakennusmääräyskokoelman osassa F1 määritetään uudisrakennuksen hissiltä vaadittavaksi kooksi 1100 x 1400 mm, mikä on jälkiasennushissien tapauksissa yleensä liian korkea tavoite. Kerrostasan-teella hissin oven edessä riittää yleensä 1�00 mm.

Hissin sijoittamisessa ja portaiden nousun suuntaamisessa on otettava huomioon se, ettei pyörätuolin käyttäjä pääse putoamaan porrassyöksyyn esimerkiksi yrittä-essään avata hissin tai asunnon ovea. Jos hissin ovi ei ole automaattitoiminen, on ovisyvennyksen enimmäissyvyys 100 mm. Automaattiovien tapauksessa painonapin tulee sijaita vähintään 500 mm:n päässä avautuvasta ovesta, ettei ovi avaudu käyt-täjän päälle. Käytännössä pyörätuolin käyttäjälle monissa porrashuoneissa toimivin ratkaisu olisi kauko-ohjaimella avautuva hissinovi.

1) Ekman ym. 1992 s. �. 2) Levón haastattelussa. �) Ekman ym. 1992 s. 9.Kuva 12.


4) Arvi-tietokanta, Sotera. 5) Rontu. 6) Glimskär, Höglund 1987.

Pyörällisen kävelytelineen käyttö

Pyörällisellä kävelytelineellä, eli niin kutsutulla rollaattorilla, ei periaatteessa pysty peruuttamaan. Siksi hissin tulisi olla niin suuri, että käyttäjä pystyy kääntymään hissi-korin sisällä ympäri, tai sillä tavoin läpikuljettava, että ulko-ovelta saavuttaessa hissiin astutaan eri puolelta kuin sieltä poistutaan. Jälkiasennushissiksi voidaan vain harvoin valita kyllin suuri, lyhyemmältä korinmitaltaan vähintään 1100 mm4, että kääntymi-nen onnistuisi. Koska läpikuljettava hissikin soveltuu vain tiettyihin porrashuoneisiin, voi osa kävelytelineen avulla liikkuvista ratkaista ongelman käyttämällä ulkoillessaan eri telinettä kuin sisällä asunnossaan. Tällöin on huolehdittava, että kulkureitti asun-nosta hissiin ja hissistä alhaalla odottavalle kävelytelineelle on turvallinen ja että sen varrella on riittävästi paikkoja, joista voi tarvittaessa ottaa tukea. Muutoin rollaattorin tilavaatimus on periaatteessa sama kuin pyörätuolinkin.

Tavaroiden kuljettaminen

Kaikenkokoisista hisseistä on tavarankuljetuksessa apua, mutta suurien esineiden, kuten huonekalujen kuljettamiseen ei aivan pieni hissi sovellu. Minihissiin ei pari-vuode mahdu, sen sijaan kaitahissillä senkin kuljettaminen yleensä onnistuu. Sohva ja suuret nojatuolit eivät mahdu moneen tavalliseenkaan hissiin. Sen sijaan portaiden kaventamisesta saattaa seurata, ettei joidenkin hyvin suurien kalusteiden kuljettami-nen enää onnistu porrashuoneen kautta ja ne on siirrettävä kevyellä nosturilla ikku-nan kautta asuntoon. Ratkaisua joudutaan vanhemmissa taloissa käyttämään joskus muutoinkin, kun ahtaan eteisen kautta ei saada esimerkiksi pitkää ja leveää kirja-hyllyä kääntymään sisälle asuntoon. Hissiratkaisuista päätettäessä täytyy kuitenkin muistaa, että muuttotilanteet ovat rakennuksen käyttöpäivissä melko harvinaisia ja muunlainen kulkeminen porrashuoneessa sitä vastoin päivittäistä.

Potilaan kuljettaminen

Paarikuljetuksia on kahdenlaisia: suurimmassa osassa voidaan käyttää niin kutsuttua istumapaaria ja vain joissain tapauksissa, muun muassa kammiovärinäpotilaita kul-jetettaessa, täytyy potilasta kuljettaa makuullaan. Nykyisin esimerkiksi Helsingissä noin 70 %:ssa sairaankuljetuksista käytetään istumapaaria. Istumapaari saadaan kul-jetettua minihississä ja makuupaari kaitahississä. Hissikuljetus on sekä pelastushen-kilökunnan että potilaan etu. Portaissa kuljetettaessa potilas saattaa tuntea pelkoa, jolloin hänen adrenaliinitasonsa nousee, mikä ei ole hoidon kannalta hyvä asia. Hen-kilökunnan kannalta hissikuljetus on ergonomisempaa ja siten vähentää huonoista työasennoista johtuvia sairauksia.5

Hissin edessä porrastasanteella täytyy olla riittävästi tilaa, jotta paari saadaan kääntymään hissin sisään ja sieltä ulos. Käytännössä ongelma esiintyy lähinnä ma-kuupaaria ja kaitahissiä käytettäessä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin paari-kuljetuksen tilantarvetta kerrostasoilla kolmiulotteisen tietokonemallin ja täysmitta-kaavatutkimuksen keinoin. Tutkimuksen tuloksena saatiin hissin edessä kerrostasolla vaadittavaksi mitaksi 1�00 mm, mikäli hissi sijaitsee portaan sivussa, ja 1450 mm hissin sijaitessa portaiden keskellä.6 Suomalaisessa mini- ja kaitahissistandardissa suositellaan kerrostasanteen vähimmäissyvyydeksi hissin oven edessä 1400 milli-metriä. Koska edellä mainitussa tutkimuksessa käytetty hissin leveysmitta oli 800 mm, voidaan tulosta soveltaa myös portaissa tapahtuvaan paarikuljetukseen, jos portaan vähimmäisleveysmittana pidetään 800 millimetriä.


Kuva 1�.


Tulipalo

Kavennetut portaat ovat riski tulipalotilanteessa. Talosta poistuminen ei kavenne-tuissa portaissa oletettavasti tapahdu yhtä sujuvasti kuin normaalilevyisessä porras-käytävässä. Myös sammutushyökkäyksen suorittaminen vaikeutuu ahtaassa tilassa. Ympäristöministeriön vuonna 1998 teettämissä selvityksissä todettiin, että poistumi-nen rakennuksesta kavennetussa porraskäytävässä hidastuu, mutta että siitä seuraa-via riskejä voidaan kompensoida parantamalla rakennuksen paloturvallisuutta muun muassa asentamalla tehokkaampia palohälyttimiä, jolloin rakennuksesta poistumi-nen voi alkaa aikaisemmassa vaiheessa. Myös pelastustoiminta onnistuu kavenne-tussa porrastilassa, kunhan pelastushenkilöstö ottaa uudet olosuhteet toimnnassaan huomioon.7

7) Ympäristöministeriö 1998



6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta

Hissilisäys on aina muutos, joka voi olla vaikea hyväksyä rakennuksessa, joka edustaa maa-ilmassamme pysyviä arvoja. On paradoksaalista, että mitä kauemmin aikaa muutoksesta on kulunut, sitä helpompi se on hyväksyä, ja jossain vaiheessa muutoksesta tulee täysin hy-väksytty, pysyvä ja jopa pidetty osa rakennusta. Mitä vanhemmasta rakennuksesta on ky-symys, sitä vaikeampi sitä on arvostaa puhtaan rakennustaiteellisesti1. Vanha rakennus on itseisarvoisesti arvokas. Kun katsotaan menneisyydessä tehtyjä muutoksia, voidaan havaita että taitavasti tehtyinä niissä on luotu uusia arvoja. Miksi näin ei voisi käydä nykyäänkin?

A Vaikutus rakennuksen ympäristöön (muutos julkisivulla)

Jos hissin rakentamisesta aiheutuu muutos rakennuksen julkisivulla, se näkyy muillekin kuin talon asukkaille ja talossa vieraileville. Vaikka rakennuksen ulkopuolinen muutos voi näkyvyydeltään olla laajempi kuin rakennuksen sisällä tehtävä, ei se rakennussuojelun nä-kökulmasta välttämättä ole tätä merkityksellisempi. Kunkin rakennuksen kohdalla on arvi-oitava, mikä juuri kyseisessä rakennuksessa on arvokasta.

Rakennuksen ulkopuolisia hissilisäyksiä voidaan lähteä ratkaisemaan kahdella vastak-kaisella suunnittelustrategialla.

1 Alkuperäisestä rakennusrungosta selkeästi erottuvilla materiaaleilla ja muodoilla voi-daan ilmaista uusien osien nuoremmuutta ja vierautta alkuperäiselle rakennukselle. Uuden osan taustalta selkeästi erottuva alkuperäinen rakennus hahmottuu edelleen samanlaisena muotona kuin ennenkin – sen kylkeen vain on asettunut ”epifyytti” kuin pintakasvi puunrungolla sademetsässä, jota ei erehdy luulemaan puun osaksi. Van-haa ja uutta rakennusosaa ei tulevaisuudessakaan erehdy luulemaan samanikäisiksi.

2 Toinen vaihtoehto on yrittää kätkeä uusi rakennusosa kiinteäksi osaksi rakennusta sovittamalla se materiaalin ja muotokielen puolesta mahdollisimman tarkasti ole-massa olevaan rakennukseen. Tällöin rakennus saa uuden hahmon, joka on toivotta-vasti vähintään yhtä miellyttävä kuin alkuperäinen. Ajan kuluessa uusi osa sulautuu täydellisesti osaksi rakennusta ja se lakkaa näyttämästä alkuperäistä uudemmalta. Ehkäpä uusi osa on kuin proteesi, jolla korvataan alunperin pois jäänyt tärkeä jäsen.

Kuinka voimme arvioida kumpi on parempi ratkaisumalli tietyssä rakennuksessa? Mitään yleispätevää oikeaa vastausta tuskin voidaan kysymykseen löytää. Ratkaisuja on hyvä peila-ta siihen, mitä pidämme kyseisen rakennuksen erityisarvona ja millainen vaikutus muutok-sella on tähän erityisarvoon. Jos huolellisesti rakennukseen istutettu uusi osa asettuu luon-tevaksi osaksi rakennusta, niin että lopputulos on yhtä hyvä tai parempi kuin tilanne ennen muutosta, arkkitehtuuriin sovitettu ratkaisu on epäilemättä toimiva. Jos taas huolellinen sovittaminen saa alkuperäisen rakennuksen näyttämään oudolta niin, että sen arkkiteh-tuuri ja olemus ikään kuin asettuvat outoon valoon, on erottuva pintakasvimainen ratkaisu ehkä sopivampi. Ainakin asuinrakennusten kohdalla on vaikea löytää hyviä perusteluita puristisille Venetsian julistuksen hengessä lausutuille väitteille, että uuden osan olisi aina erotuttava vanhasta.

Rakennuksen ulkopuoliset muutokset voidaan jakaa mittakaavallisesti kolmeen luok-kaan: alueellisesti vaikuttavat, rakennusmassaan vaikuttavat sekä julkisivun suhteisiin, sommitteluun ja detaljeihin vaikuttavat muutokset. Kaikki ulkopuoliset muutokset vaikut-

1) Sinisalo.

”epifyytti”

”proteesi”

Kuvat 14. ja 15. Kaksi erilaista toteutusta Helsingin Pihlajamäessä.


tavat julkisivusommitteluun sekä yksityiskohtiin. Sen sijaan kaikki julkisivujen muutokset eivät välttämättä ole luonteeltaan alueellisia tai edes rakennusmassaan vaikuttavia.

Alueellinen vaikutus

Julkisivumuutos rakennuksessa, jolla on erityinen rooli ympäröivässä maisemassa, on haastava suunnittelutehtävä. Rakennuksen alueellinen asema on sen ulkoarkki-tehtuurin suurimittakaavaisin taso. Vähäisetkin muutokset rakennuksen julkisivus-ommitelmassa saattavat saada suuren merkityksen, jos julkisivu näkyy laajalle. Jos rakennuksen erityisarvona pidetään rakennusmassan kauas näkyvää muotoa, raken-nusrunkoon tehtävien ulokkeiden voidaan helposti katsoa pilaavan tämän erityisar-von.

Vaikutus rakennusmassaan

Yleensä alueellinen muutos on muutos juuri rakennusmassassa. Aina rakennuk-sen muotoon vaikuttava muutos ei kuitenkaan ole luonteeltaan alueellinen. Tällöin uusi osa kätkeytyy rakennusmassojen väliin tai kasvillisuuden taakse siten, että sen voi havaita vain lähietäisyydeltä. Rakennuksen kokonaismassan veistoksellisuus tai kappalemaisuus ei rakennuksen lähiympäristössä ole yhtä keskeinen arvo kuin se, minkälaisia tiloja rakennuksen seinät vierelleen rajaavat. Rakennuksen muoto luo vierelleen paikkoja: aurinkoisia syvennyksiä ja varjoisia kulmia. Julkisivuun tehtävät ulokkeet saattavat muuttaa ja peittää rakennuksen sisältä avautuvia näkymiä tai var-jostaa ja hämärtää huonetiloja.

Julkisivun suhteet ja yksityiskohdat

Rakennuksen julkisivu on sommittelun tulos, jossa osasina ovat ikkunat, umpiseinät, erilaiset materiaalipinnat sekä räystäät, syöksytorvet, tikkaat ja ilmastointiaukot. Li-säksi kaikki nämä osat liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Julkisivun pieniä yksityiskoh-tia, joita myös eri osien liitokset ovat, kutsutaan detaljeiksi. Tämä on rakennuksen ulkoarkkitehtuurin pienimittakaavaisin taso.

Yksityiskohtien tai detaljien laatua arvioidaan sillä perusteella, kuinka hienosti, sirosti tai karkeasti osaset liittyvät toisiinsa. Rakennuksen pienet, käsin kosketeltavat yksityiskohdat kertovat viimeistelystä ja määräävät mielikuvan rakentamisen laaduk-kuudesta. Arkipäiväiset, banaalit yksityiskohdat, jotka syntyvät katalogeista ja rau-takaupoista valituista tuotteista ja joita on toistettu kaikkialla loputtomiin, antavat erilaisen vaikutelman laadusta, kuin sellaiset, joista näkyy huolellinen ja yksilöllinen suunnittelu, tietyn talon rakentamiseen uhrattu aika ja vaiva. Me ihmiset yleensä ar-vostamme sitä mikä on harvinaista enemmän kuin sitä mikä on tavallista. Detaljien laadun keskeisyys johtuu siitä, että ihmissilmä pyrkii hakeutumaan havaitsemiinsa rajapintoihin ja solmukohtiin. Pienet yksityiskohdat muodostavat julkisivulla silmälle tällaisia linjoja ja pysähdyspisteitä.

Jos julkisivuun tehdään muutos, muuttuu väistämättä alkuperäinen julkisivusom-mitelma ja detaljit ainakin joltain julkisivun osalta. Uuden osan sommitelma voi jatkaa alkuperäisen julkisivun sommitelmaa tai suhtautua tähän erottuvasti. Uuden osan is-tuvuus alkuperäisessä sommitelmassa ratkaisee sen, kuinka erottuva siitä tulee. Myös detaljit voidaan sovittaa alkuperäisiin tai käyttää vanhoista erottuvia yksityiskohtia. Usein vanhojen detaljien aikaansaaminen on tämän päivän tuotteilla sekä nykyisellä rakennustavalla ja -tekniikalla vaikeaa. Tämä johtuu rakennustekniikan muutoksesta, jossa käsityövaltainen rakentaminen on korvautunut koneellisella ja teollisella ra-kentamistekniikalla. Rakennusosien tekniset ja toiminnalliset vaatimukset ovat niin ikään muuttuneet ja siksi perinteeseen viittaava muotoilu voi joskus näyttää keino-tekoiselta, kun muoto ja toiminta tai muoto ja rakenne ovat ristiriidassa. Jos vanhaan sovittaminen vaatii erityisiä ponnistuksia, ei nykyaikaisten rakennusosien käyttämi-nen ole huono vaihtoehto: uudet rakennusosat tuovat rakennukseen uuden ajallisen kerrostuman, ja oman aikamme laadukkaat detaljit ovat epäilemättä parempia kuin huonosti kopioidut vanhat.

silmä hakeutuu julkisivun solmukohtiin

rakennuksen muoto luo vierelleen paikkoja

rakennus voi olla kuin veistos


Kuva 16. Horisonttiin katoava nauha helsingin Pihlajamäess.

2�esteettömyys rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon

B vaikutus porrashuonetilaan

Hissin lisäys on lähes aina muutos myös porrashuoneessa. Merkittävää muutosta ei tapah-du, jos hissi sijoitetaan asuntovyöhykkeelle tai rakennusrungon ulkopuolelle siten, ettei porrashuonetilan koko muutu.

Hissilisäyksessä porrashuoneen yhteyteen tulee uusi vertikaaliyhteys kerrosten välille. Itse hissi ja hissikori, sen muotoilu tai viimeistely ei ole yhtä merkityksellinen porrashuo-netilassa kuin hissikuilu seinineen. Hissikorin sisustus on toki tärkeä asia jokaiselle hissin käyttäjälle, mutta se ei ole kiinteä osa porrashuonetilaa. Hissikori on erillinen, liikkuva huo-ne, jolloin sen sisustus on samalla tavalla vapaa porrashuoneen sisustuksesta kuin minkä tahansa kahden huoneen sisutukset ovat toisistaan.

Tilallinen vaikutus

Suurin tilallinen muutos on porrashuoneessa silloin, kun uusi hissi sijoitetaan koko-naisuudessaan tai osittain porrashuonetilaan: kerrostasolle, porrasvyöhykkeelle tai osittain molempiin. Tällöin porrashuonetila pienenee ja saa uuden muodon. Usein ennestään selkeästä ja melko avarasta tilasta tulee hissin myötä ahtaampi ja moni-mutkaisempi. Hissikuilu saattaa näyttää portaiden kaventamisen jälkeen suuhteetto-man suurelta pienimittakaavaisessa tilassa.

Hissikuilu saattaa vähentää vertikaalisia ja diagonaalisia näkymiä. Kuilun taakse syntyy uusia katvealueita kun aikaisemmin porrashuonetta on saattanut voida hallita katseellaan paremmin. Kerrostalon porrashuone on puolijulkista tilaa, jossa liikkuu tuntemattomia tai puolituntemattomia ihmisiä. Ihminen haluaa luonnostaan valmis-tautua tällaisiin kohtaamisiin. Vierasta ohitettaessa riittävä etäisyys koetaan toivot-tavaksi.

Hissikuilun epätoivottavia vaikutuksia porrashuonetilassa on pyritty vähentämään valitsemalla hissikuilun seiniksi mahdollisimman läpinäkyviä tai läpikuultavia mate-riaaleja. Voimakaasti heijastavana lasi ei välttämättä ole kaikkein läpinäkyvin vaihto-ehto. Toisaalta nykymääräyksien mukaiset teräsverkot ovat varsin tiheitä ja antavat umpinaisen vaikutelman.

Sisätilan yksityiskohdat

Sisätilassa detaljeilla on korostunut merkitys, koska ne havaitaan läheltä. Monet niis-tä ovat lisäksi pintoja tai osia, joita kosketetaan, jolloin on merkitystä myös sillä, miltä ne tuntuvat.

Myös sisätilassa uusien detaljien sovittamista vanhaan on harkittava tarkoin. Jos jälkiasennushissi asettuu tilaan väkinäisesti, ei sen aiheuttamaa häiriötä vähennä de-taljien omaksuminen ympäristöstään: se ei tee hissistä näkymättömämpää. Monet vanhan ajan detaljit ovat syntyneet oman aikansa tuotantotekniikan tuloksena. Kun nykyään yritetään tehdä samanlaista, on nykyisellä rakentamistavalla vaikea saada yhtä hienostunutta tasoa aikaan, jolloin lopputulos on helposti alkuperäisen rinnalla halvan ja kömpelön näköinen. Hissi ja siihen liittyvät installaatiot ovat luonteeltaan hyvin teknisiä, ja käsityön jäljen istuttaminen niihin voi olla melko mahdoton tehtävä. Oman aikamme teollinen tuotantotapa tarjoaa sen sijaan aivan toisenlaisia hienostu-neita rakenteita ja yksityiskohtia.

Hissihankkeen esteettisen onnistumisen kannalta eräs oleellisimpia osia on his-sikuilun rakenne ja detaljit. Juuri se on hissin uusi ja näkyvä osa porrashuoneessa. Oleellista ei ole valittu tyyli tai koristelu vaan sen onnistuminen. Sama kömpelyys voi vaivata yhtä hyvin nykytyyliin tehtyä kuin vanhahtavia koristeaiheita käyttävää hissikuilua. Samoin elegantti ratkaisu voi olla minkä tahansa tyylinen. Oleellisia koh-tia ovat nurkat, seinämateriaali (usein verkko tai lasi) sekä listat joilla elementit on kiinnitetty toisiinsa. Profiilien leveydet vaikuttavat mittakaavan kokemukseen. Osien suhteet ja ennen kaikkea mittasuhteet näyttävät erilaisilta, kun niitä on mahdollista tarkastella vain lähietäisyydeltä.

Hissiasennuksen tieltä joudutaan usein raivaamaan pois vanhoja rakenteita. Por-rassyöksyjen väliin sijoitetun hissin tieltä esimerkiksi joudutaan poistamaan vanha kaide, joka on vanhimmissa taloissa usein käsityönä tehty uniikkituote. Ratkaisua siirtää vanha kaide kulkemaan hissikuilun vierelle on arvosteltu epäluontevaksi, kos-ka tällöin kaidetolpat ovat menettäneet toiminnallisen merkityksensä ja luonnolli-


Kuva 17. Jälkiasennushissin detaljeja presidentin linnassa.


nen ratkaisu olisi kiinnittää pelkkä käsijohde kuilun seinämiin. Siirretty kaide näyt-tää epäjatkuvana pirstaloidulta ja muistuttaa meitä siitä, että vanhoista romanttisista yksityiskohdista on epätoivoisesti pidetty kiinni. Vaikka ratkaisu, jossa alkuperäisiä yksityiskohtia siirretään uuteen, epäluontevaan paikkaan, tuottaa usein ikävännäköi-siä liitoskohtia, voidaan menettelyllä toisaalta säilyttää joitain tunnelmaan liittyviä arvoja.

Vaikutus tunnelmaan

Ennen sotia valmistuneet pääporrashuoneet ovat yleensä melko avaria ja näyttäviä. Aikaisemmin juhlavasta ja tilavasta porrashuoneesta saattaa hissin myötä tulla vaati-maton ja ahdas. Pitäisikö tällöin huoneen detaljeja muuttaa vastaamaan uutta järjes-telyä vai pitäisikö niitä jättää fragmenteiksi muistuttamaan ajasta ennen hissiä? Luon-nottomassa paikassa sijaitseva jugend-valaisinpylväs tai tarpeettomat kaidepylväät kertovat porrashuoneen tarinaa. Jos ne hävitetään, unohtuu porrashuoneen historia. Sillä voi olla merkitystä kauan talossa asuneelle. Tunnelma syntyy pitkälti havaitsijan mielessä – vaikkakin havaintojen pojalta. Käyttötarkoitusta vaille jääneet fragmentit voivat mielikuvituksessa luoda kuvan entisestä loistosta. Toinen vaihtoehto on pyr-kiä luomaan porrashuoneeseen kokonaan uudenlainen tunnelma. Tällöin kaikki yk-sityiskohdat palvelevat uuden tunnelman saavuttamista. Vanhojen porrashuoneiden tunnelma on usein niin voimakas, että uusilla keinoilla vaaditaan suuria ponnistuksia vastaavaan tasoon yltämiseksi. Nykyaikana on vain harvoin mahdollista panostaa yh-teen porrashuoneeseen samassa määrin kuin esimerkiksi 1900-luvun alussa.

C Vaikutus kulkureitteihin

Rakennusta suunniteltaessa on huolellisesti mietitty tietyt kulkureitit: mitä reittiä taloon saavutaan, kuinka päästään porraskäytävään ja edelleen sitä myöten sisälle taloon. Taloon saapuva lukee ympäristöään ja olettaa tietyn reitin johtavan perille asuntoon. Hissin asen-nus ei aina onnistu alkuperäiselle reitille vaan taloon saapuva saatetaan joutua ohjaamaan sisäpihan tai keittiöportaan kautta asuntoon. Muutostyössä saatetaan joutua muuttamaan myös portaita kulkevan reitti uuteen paikkaan. Taloon saapuminen on tärkeä tapahtuma, jossa siirrytään julkisesta tilasta puolijulkiseen ja edelleen yksityiseen tilaan. Kulkureittejä muutettaessa on riski, että tämä siirtymä tapahtuu väärässä tai nurinkurisessa järjestyk-sessä: taloon saapuminen tapahtuu roska-astioiden editse ja kotiin keittiön kautta.

D Luontevuus

Arkkitehtuurissa luontevuus on väkinäisen vastakohta. Luontevuus on eräänlaista yleis-pätevyyttä. Kun jokin rakennusosa asettuu paikalleen tavalla, joka ei herätä kysymystä, miksi se on siinä, on kyseessä luonteva sijoitus. Luontevuus ei ota kantaa siihen, onko uusi rakennusosa samantyylinen kuin ympäröivä rakennus, vaan näyttääkö se siltä, että uusi rakennusosa on nimenomaan tähän paikkaan suunniteltu. Jos hissikuilu lohkaisee palasen portaista ja palasen kerrostasanteesta, se mitä luultavimmin istuu paikalleen epäluonte-vasti.

E Kulttuurihistoriallinen merkitys

Porrashuoneissa välittyy annos kulttuurihistoriaa myöhemmille polville. Keittiöportaat esi-merkiksi kertovat olemassaolollaan 1800-luvun sääty-yhteiskunnasta, jossa piiat kuljetti-vat päivittäistavarat ja jätteet herrasväeltä näkymättömissä erityisesti tätä varten rakennet-tua porraskäytävää pitkin. Tutkijoiden kannalta ei ole merkityksellistä säästyykö tällainen porrashuone, jos se on dokumentoitu, eli tieto sen olemassaolosta alkuperäisessä raken-nuksessa, sen mitoista, rakenteista ja ominaisuuksista on taltioitu2. Yksittäisille porras-huoneen käyttäjille se kuitenkin kertoo menneestä ajasta. Mikä merkitys tällaisella tiedolla sitten on yksittäisen talossa asujan elämässä, onkin toinen kysymys. Museot ovat paikkoja, joissa välitetään tällaista tietoa laajemmille ihmisjoukoille, ja talomuseot ovat sillä tavalla kiehtovia, että niissä voi kokea entisajan tunnelman oikeassa mittakaavassa. Jokaisessa

2) Sinisalo.



asuintalossa ei kuitenkaan tarvitse olla erityistä talomuseota, sillä asuintalon ensisijainen käyttötarkoitus on olla asukkaidensa koti.

F Vanhojen arvojen säilyttäminen ja uusien luominen

Hissilisäys voidaan pyrkiä tekemään mahdollisimman pitkälle olemassa olevia arvo-ja säilyttäen. Toisaalta samalla aina luodaan uusia arvoja. Tämä edellyttää sekä erityi-sen laadukasta suunnittelua että toteutusta. Eräs uusista arvoista on luonnollisesti es-teettömyys. Hankkeessa voidaan luoda myös uusia esteettisiä arvoja, vaikka sellaisen saavuttaminen voi nykyajan kustannustehokkaassa todellisuudessa olla vaikeaa. Kuten Jarkko Sinisalo on todennut, vanhan rakennuksen esteettinen arviointi on vaikeaa, van-huus ikään kuin tekee rakennuksesta automaattisesti kauniin. Siksi uuden ja vanhan esteettinen vertailu on vaikeaa ja voi olla vaikea tunnustaa, että vanhakin rakennus voi olla ruma ja että sen uudistus voi parantaa sitä esteettisesti. Teollistumisen alkuaikoi-na uusi, teollinen, sarjatuotantoon viittaava estetiikka oli arvossaan. Nykyisin sen sijaan arvostetaan vanhaa, käsityön tuottamaa jälkeä, ja uusi, oikeasti sarjatuotantona tuotettu näyttää halvalta ja epäinhimilliseltä. Uusi ei enää viesti valoisasta tulevaisuudesta, vaan se kantaa mukanaan kaikkia teollisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Esteettisten arvojen sekaantuminen muihin arvoihin tuottaa tällaisen uuden ja vanhan vastakkain-asettelun. Voisiko tämän kääntää eduksi? Uudet rakennusosat viestivät uusista arvois-ta: nykyinen, entistä tasa-arvoisempi yhteiskunta kantaa vastuun myös heikommistaan.

G Sopeuttaminen

Eräs keskeinen kiistanaihe on, täytyykö uusi rakennusosa sopeuttaa vai erottaa vanhasta. Vuonna 1964 annetussa Venetsian julistuksessa kehotetaan erottamaan historialliseen ko-konaisuuteen tehdyt lisäykset, jotta restauroinnilla ei väärennetä taiteellista eikä historial-lista kokonaisuutta�. Suomalaista, tuskin sata vuotta vanhaa asuinkerrostaloa ei voine pitää Venetsian julistuksen tarkoittamana historiallisena todisteena ”menneestä sivilisaatiosta, merkittävästä kehityskulusta tai historiallisesta tapahtumasta”. Toki omassa ajassamme on tapahtumia ja asioita, joita pidämme arvokkaina, mutta niiden arvostus on paljolti saman kulttuurin ja aikakauden tuotos kuin niitä edustava rakennuskin.

Uuden rakennusosan erottamisen puolesta puhuvat ovat perustelleet kantaansa myös sillä, että rakennuksen tulee olla viesti omasta ajastaan tuleville sukupolville. Kuten van-hakin rakennus kertoo oman aikansa arvostuksista, tulisi myös tämän päivän rakentami-sen heijastaa omaa aikaamme. Väitteeseen sisältyy kuitenkin paradoksi, sillä mitä tahansa tänä päivänä rakennetaan, on oman aikamme arvostusten tuotos. Uutta nykyajassa on ehkä arvostusten moninaisuus. Siksi ”hyvän maun” vaaliminen on tänä päivänä entistä vaikeam-paa.

Eräs peruste esikuvien ottamiselle omasta ajastamme on hyvin käytännöllinen: hyvä laa-tu on helpompi saavuttaa kun rakentamisen tekniikka ja esteettiset tavoitteet vastaavat toisiaan. Entisaikojen käsityövaltainen rakentaminen on tuottanut erilaista arkkitehtuuria kuin nykyinen teollinen tuotanto.

�) Venetsian julistuksen 12. artikla.



Osa II: Hissiratkaisujen arviointi

1. Elementtiporrastyypit

Toisen maailmansodan jälkeen rakennetut porrashuoneet yksinkertaistuivat ja pienenivät kooltaan. Vähitellen ryhdyttiin käyttämään esivalmistettuja elementtiportaita. Sodanjäl-keiset porrashuoneet voidaan jakaa kolmeen porrassyöksyjen mukaiseen perustyyppiin: kaksivartisiin, kiertyviin ja yksivartisiin portaisiin. Vuonna 1985 ARAVA-lainoitetusta ker-rostalokannasta tehdystä otannasta nähdään, että kaksivartiset portaat ovat ylivoimaisesti yleisimpiä 1970-luvulle saakka, jolloin kiertyvästä portaasta tulee yleisin vuosikymmenen ajaksi. Myös hissittömistä taloista suurimmassa osassa on kaksivartiset portaat.1

Seuraavassa on tarkasteltu näihin kolmeen porrashuonetyyppiin soveltuvia jälkiasen-nushissiratkaisuja. Tarkastelun mielekkyys on siinä, että portaan tyyppi vaikuttaa suoraan porrashuoneen mittasuhteisiin ja kulkuyhteyksiin. Tarkastelussa pääpaino on porrashuo-neen sisäisillä ratkaisuilla. Asuntovyöhykkeelle sijoitettaessa ongelma ei ole niinkään ra-kennussuojellullinen kuin toiminnallinenkaan vaan juridinen ja taloudellinen. Rakennus-rungon ulkopuoliset ratkaisut ovat esteettömyyden kannalta lähes aina erinomaisia, kun kerrostasanne ulottuu julkisivulle. Kaksivartinen porrashuone tuottaa poikkeuksellisen ra-kennusrungon ulkopuolisen ratkaisun, kuten näemme myöhemmin luvussa 5. Arkkitehtuu-rin kannalta rakennusrungon ulkopuolisisia ratkaisuja ei oikein voi tyypitellä muutoin kuin hyvin yleisellä tasolla, siten kuin edellisessä luvussa hahmoteltiin.

Tässä osassa käytetään oheisia symboleja kuvaamaan porrashuoneen käytettävyyteen kohdistuvia muutoksia:

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

-49-59 -60-65 -66-70 -71-7

rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan … · 2005. 11. 18. · 5 esteettömyys ...

Documents