rajallinen vai rajaton maailma? rajallinen vai rajaton maailma? ota kantaa! huonoimmissa...

Download Rajallinen vai rajaton maailma? Rajallinen vai rajaton maailma? Ota kantaa! Huonoimmissa talousohjelmissa

Post on 21-Oct-2020

0 views

Category:

Documents

0 download

Embed Size (px)

TRANSCRIPT

  • DIALOGI YKSILÖSTÄ JA YHTEISÖSTÄ • OPETTAJAN AINEISTO78

    Rajallinen vai rajaton maailma? Ota kantaa!

    Huonoimmissa talousohjelmissa otetaan huomioon vain talous. Tämäkin lausahdus on peräisin Samuli Parosen aforismikokoelmasta Maailma on sana. Tavallaan juuri tästä kriitikot ovat syyttäneet suuria talousjärjestöjä (WTO, IMF jne.): ne pitävät talouden tehokkuuden mittarina ta- loutta itseään. Osa ekonomisteista onkin sitä mieltä, että talouden indikaattorit osoittavat parhaiten talouden kas- vusta. Talouden tehostuessa ja kansantuotteen kasvaes- sa yleinen hyvinvointi lisääntyy. Kansantuotteen kasvus- ta tihkuu jotain myös alimman tulosentiilin väestölle.

    Vasta-argumentti on, että vasta seurattaessa talouden vaikutuksia suhteessa sosiaaliseen, poliittiseen, kulttuu- riseen ja ekologiseen todellisuuteen tiedetään, toteuttaa- ko talous tehokkaasti toivottuja päämääriä vai ei. Muun muassa kestävän kehityksen mukaan talouden toiminta- kykyä on arvioitava talouden ulkopuolisilla mittareilla. Ta- loutta ei esimerkiksi voi pitää tehokkaana, jos se käyttää luonnonresursseja tuhlailevasti. Toivottava ei olisi myös- kään sellainen talous, joka tuottavuuden ohella kasvat- taa elintasokuilua ihmisten ja maiden välille. On myös muistutettu siitä, ettei ole selvää, mitä kaikkea otetaan huomioon taloudesta puhuttaessa: aivan tavallisesti epä- virallinen rahatalous sekä kaikki ilman rahaa tehtävät vaihdot ja työ jäävät talousmittareiden ulkopuolelle. Mo- nissa niin sanotuissa kehitysmaissa suurin osa taloudel- lisesta toiminnasta on virallisen bruttokansantuotteen ulottumattomissa.

    Rahalla ei ole isänmaata, mutta sen äidinkieli on eng- lanti. Suomessakin on noussut pieniä kansanliikkeitä puolustamaan symboliarvoltaan tärkeinä pidettyjä suo- malaisia tuotteita (Turun sinappia, Koskenkorvaa, Valion pingviinejä), kun niiden valmistajille on ilmaantunut ulko- mainen ostaja. Mistä huoli kertoo, ja mihin se perustuu? Yleensä on vastustettu esimerkiksi määräysvallan siirty- mistä ulkomaille ja pelätty kyseisten tuotemerkkien lopet- tamista. Taustalla lienee myös ajatus, että toisessa maassa sijaitsevassa pääkonttorissa ei ymmärretä pai- kallisia perinteitä ja arvoja. Mutta mitä oikeastaan halu- taan puolustaa, kun puolustetaan kansallisia symbolei- ta? Kiinnostavaa on kaupallisten tuotemerkkien kohoami- nen kansallisiksi symboleiksi saunan ja sisun rinnalle.

    Yritysten tilannetta kuvastaa, ettei esimerkiksi Nokian maailmanlaajuinen menestys liity mitenkään suomalai- seen kulttuuriin: yli 95 prosenttia myynnistä ja yli puolet henkilöstöstä ja omistuksesta on ulkomailla, yrityskiele- nä on englanti, eivätkä Nokian tuotteet yhdisty mieliku- viin suomalaisuudesta. (Suunnittelun lähtökohtana on päinvastoin välttää paikallisesti rajautuneita mielikuvia,

    jotka haittaisivat markkinointia). Harva Nokian tuotteita käyttävä tietää, mikä on yrityksen kotimaa. Mitä väliä siis Turun sinapillakaan on?

    Toinen ja perinteikkäämpi esimerkki talouden ja kan- sallisen kulttuurin sidoksesta on ollut kansallisissa raha- yksiköissä. Oma valuutta kuului pitkään itsenäisyyden merkkeihin. Kaikille siirtyminen euroon ei sopinutkaan, ja mm. britit pitivät puntansa ja ruotsalaiset kruununsa. Valuuttaankin liitetään perinne- ja tunnearvoja. Taskusta voi kaivaa euroseteleitä ja tutkailla, millaista symboliik- kaa niihin on haluttu ikuistaa.

    Yksi talouden globaalistumisen tuoma piirre on eng- lanninkielisyys. Kyse ei ole vain kaupallisesta viihde- ja mediakulttuurista tai tietokoneista ja Internetistä, joiden hallitseva kieli englanti on. Esimerkiksi yhä uudet ammat- tinimikkeet vaihtuvat englanninkielisiksi. Omistussuhtei- den ja ulkomaisen kaupan vuoksi yhä useammat työteh- tävät edellyttävät englannin käyttöä. Kielellinen muutos koskettaakin tuotemerkkejä ja valuuttoja paljon syvempiä kulttuurisia kerrostumia.

    On sanottu, että ”välttävästä englannista” on tullut ai- noa maailmankieli. Opiskelijoiden keskuudesta voi ottaa tilaston kielivalinnoista. Liittyminen Euroopan unioniin ei ole vaikuttanut englannin ylivoimaiseen asemaan ensim- mäisenä vieraana kielenä. Pitäisikö asiasta huolestua? Vai onko vain hyvä, että jokin kieli yhdistää yli kulttuurirajojen?

    Länsimaiden syrjäytyneetkin voivat liian paksusti ka- pinoidakseen. Pitkään eriarvoisuudesta puhuttiin lähinnä tarkastellen yksilöitä saman yhteiskunnan puitteissa. On kuitenkin selvää, että suurimmat eriarvoisuuteen liittyvät ongelmat vallitsevat maiden ja maanosien välillä. Yksilö ei voi valita syntyperäänsä, joten köyhässä maassa, rau- hattomissa oloissa, toistuvien luonnonkatastrofien alueil- la ja heikon demokratian valtiossa kasvavalla ihmisellä voi olla hyvin vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia vai- kuttaa omaan hyvinvointiinsa. Tilanne on toinen kuin län- simaissa, joissa vallitsee ainakin periaatteellinen mahdol- lisuuksien tasavertaisuus ja poliittinen demokratia. Tie- tenkin periaatteelliset mahdollisuudetkin ovat joskus vain näennäisiä.

    Passivoiko länsimaiden syrjäytyneitä elintaso vai ehkä sittenkin epäusko omiin mahdollisuuksiin toimia? Jos kyse on elintasosta, voi jatkaa kysymällä, kuinka paljon syrjäytyneet voisivat kurjistua, ennen kuin kapinoita syt- tyisi. Synnyttäisikö suurempi kurjistuminen yhteiskunnal- lista liikehdintää? Näin on ainakin näyttänyt käyvän histo- riassa joinain aikoina. Voisiko yhteiskunnallisia muutok- sia seurata siitä, että ihmiset kapinoisivat avoimesti jär- jestelmää vastaan – vai johtaisiko se vain lakien koventa- miseen ja poliisien lisäämiseen? Globaalisti tärkein eettis- poliittinen kysymys on kuitenkin se, ovatko ihmiset valmii- ta protestoimaan ja toimimaan myös toisten ihmisten hy- vinvoinnin vuoksi.

    Nisäkkäiden tappaminen ravinnoksi on eettisesti ar- veluttavampaa kuin kalojen tai äyriäisten. Kasvissyöjis-

    26494601_Dialogi_43_102 16.6.2005, 09:4478

  • 79RAJALLINEN VAI RAJATON MAAILMA? 79

    tä osa on vegaaneja, jotka eivät käytä mitään eläinkun- nan tuotteita. Osa hyväksyy eettisesti kohennetun hyöty- eläinten kasvatuksen (esim. luomumaidon, -voin ja ka- nanmunat) vaikka torjuukin lihansyönnin. Monet ovat va- likoivia lihansyöjiä, jotka eivät syö nisäkkäitä ja lintuja mutta hyväksyvät vaikkapa kalat ja äyriäiset. Näkemys erottelee eläimet mm. hermoston ja tuntoisuuden, älyk- kyyden tai ruuantuotannon ekologisten vaikutusten perus- teella. Ekologisesti ajatteleva voi torjua vaikkapa kalan- kasvatuksen tai kaukaa rahtina tuotavan kalan mutta hyväksyä paikallisen kalastuksen. Myös lihansyöjä voi rajoittua vain luomukarjaan tai riistaan ekologisista syis- tä. On siis monia eettisiä, poliittisia, terveydellisiä ja eko- logisia kriteereitä, joiden varassa harkintaa tehdään, ja jokainen piirtää rajansa jollain tavalla.

    Joka tapauksessa valintojen perusteena on yhä useam- min eettinen harkinta: ruuasta on tullut uusi arvokeskus- telun areena. Arvolajeja ovat mm. ekologiset arvot, elä- män mahdollinen itseisarvo, kärsimyksen ehkäisemisel- le ja tuntevien olentojen hyvinvoinnille annettu arvo (esim. utilitarismi), terveysarvot, ruokaperinteisiin liittyvät kult- tuuriarvot jne. Toisinaan arvoista seuraa myös sosiaali- sia törmäyksiä esimerkiksi nuorten ja aikuisten välillä. Kun eettiset kysymykset tulevat hyvin lähelle arkea ja va- kiintuneita elämäntapoja kritisoidaan, se myös närkästyt- tää monia. Toisaalta ruokakeskustelu on jo kauan ja va- kiintuneesti nivoutunut etiikkaan terveysarvojen kautta (ravintoympyrä jne.) sekä monien uskontojen opeissa. Muutamat utilitaristiset eetikot ovat esittäneet, että ruu- an ajattelu terveysarvojen kautta on pohjimmiltaan egois- mia (perustumista omaan etuun) mutta eläinten oikeuk- sien tai ekologisten arvojen kautta utilitarismia (kokonais- hyvään perustumista).

    Koskematon luonnonmaisema on arvokkaampi kuin kaupunkimaisema. Ympäristöestetiikka tutkii luonnolli- sen ja rakennetun ympäristön maisema-arvoja. Onko mai- semaa ilman näkijää? Entä onko arvokkuus silloin kiinni tarkastelijan näkökulmasta vai onko olemassa yleisiä kri- teereitä, joiden kautta kauneusarvoja arvioidaan? Joka tapauksessa myös subjektiivisista elämyksistä voidaan keskustella ja väitellä, esittää perusteita puolesta ja vas- taan. Onko jokin tuntemus toista perustellumpi ja paina- vampi arvoltaan?

    Ehkei väite viittaakaan esteettisiin arvoihin vaan muu- hun luonnontilaisen ja rakennetun ympäristön vertailuun. Onko luonnontila joidenkin arvojen valossa rakennettua arvokkaampi? Suomessa on mm. laki ympäristövaikutus- ten arvioinnista (YVA), joka vaatii selvittämään luonnolle koituvat seuraukset ennen suurten rakennushankkeiden toteuttamista (kuten moottoritien rakentaminen). Kysy- myksen kautta voi motivoida pohdinnan siitä, kuinka monella eri tavalla nykyihmiset arvottavat luontoa ja sen käyttöä. Herää myös kysymys, onko (enää) olemassa kos- kematonta luontoa vai ulottuuko ihmisen toiminnan vaiku- tus kaikkialle.

    Oppikirjassa mainittu Kasvun rajat -raportti herätti aikanaan maailmanlaajuista huomiota, ja Rooman klubi vakiintui instituutioksi. Klubiin kuuluu nykyisin sata jäsentä 30 eri maasta. Suomea klubissa edustavat Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Markku Wilenius sekä myös tulevaisuudentutkijana tunnetuksi tullut professori Pentti Malaska. Presidentti Mauno Koivisto on klubin kunniajäsen. Vuoden 2004 loka- kuussa klubi kokoontui ensimmäisen kerran Suomes- sa teemalla ”Limits to Ignorance: The Challenge of Informed Humanity”. Klubin Suomen yhdistyksen kotisivut ovat osoitteessa www.roomanklubi.fi ja kan- sainväliset pääsivut osoitteessa www.clubofrome.org.

    Tule