SALLA LAHTINEN

2012-2014

POSEERAUS, KORU JA INTERNET

Helsingissä

Viivi Poutiainen: Taustasi on korutaiteessa, mutta nyt teet jotain ihan muuta. Miten se korutaidetausta näkyy taiteessasi, kuten näissä internet-teoksissa? Salla Lahtinen: Noh, tuntuu, että se yhteys on karan-nut tosi pahasti. Ei se välttämättä näy just nyt siinä, mitä teen. Just junassa ollessa mietin sitä, että ehkä se miksi mua kiinnosti lähteä opiskelemaan sitä oli se, että miten ihmiset esittää omaa identiteettiään ja luo sitä visuaalisin keinoin. Se liittyy koruun ja se liittyy profiilikuviin. Se on tavallaan semmoinen teemallinen yhteys, ei niin, että nämä internet-teokset olisi koruja. Puhuit viimeksi kehollisuudesta yhteydessä koruun. Mitä tarkoitat sillä? Menin sinne koruun koska mielestäni oli kiehtovaa, että taideteos on keholla ja että ihminen voi kantaa taideteosta missä tahansa. Tavallaan se teos muut-tuu sen mukaan missä se on. Merkityksetkin saattaa muuttua sen mukaan, missä sen kanssa ollaan. Tois-aalta se sama ehkä toimii netissä. Koska en voi tietää missä tilanteessa tai missä paikoissa kukakin näkee noita mun juttuja netissä. Tavallaan siinä on jotain samantyyppistä. Se liittyy myös ympäristötaiteeseen. Mutta se oli se alkuperäinen ajatus minkä takia menin sinne. Etsin sellaisia tapoja ja tiloja, että missä halu-an näyttää teoksiani. Kokeilin esimerkiksi tuota Ysi Baaria. Halusin miettiä sitä, että miten mun taideteos toimii tilassa, missä oikeasti käy ihmisiä paljon ja mikä ei tavallaan ole normaali taidetila. Sitten tuli myös se miten mun konseptit toimisi keholla. Ne ei toimineet! Heheh. Niin, teit myös koruja? Joo… Oon tehnyt niitä ja haluaisin jatkaa niiden teke-mistä, mutta en laittaisi niitä taiteen alle. Ehkä. Olet kokeillut näitä paikkoja esittää taidetta. Ysi Baari – siellähän on perinteisestikin ollut näyttelyitä, mutta onhan se vähän poikkeuksellinen. Se oli vähän turvallinen, mukamas muunlainen tila. Sitten olit Club Guggenheimissa, yökerhossa. Miten se mielestäsi toimi? Hyvin. Ainakin se musiikki oli ihan parasta. Haluisin nyt vaan laittaa kaikki mun nettisivut täyteen jotain musiikkia. Newhivessakin on jotain sivuja, joissa on musiikkia ja niin ne on vaan ihan älyttömän paljon tehokkaampia yleensä… Mutta joo, onhan se nyt eri asia, jos saan laittaa omakuvia jonnekin galleriaan, niin niissä on ihan erilainen fiilis. Niistä tulee vähän

musiikkivideotyyppinen fiilis, sitten kun ne on klu-billa. Mitenköhän joku kaveri sanoikaan… Että se oli jotenkin tosi kokonaisvaltaista, kun siinä oli se mu-siikki, giffit, porukka, se paikka, pimeys ja se kaikki. Se oli jotenkin ihan erilainen. Ihan muuten mielenkiintoista: Kuinka pitkiä kestol-taan oli ne giffit? Monta framea tai monta sekuntia ne kesti? Ei varmaan edes sekuntia, koska ne oli tosi tosi lyhyitä. Niissä on kolmesta yhdeksään kuvaa niissä kaikissa mitä teen siinä 500self-portraitissa. Se on tosi vähän. Se toistuvuus on tosi pieni. Siellä oli kolme projisointia, eikö ollutkin? Joo. Giffit on hauskoja, koska mihin tahansa ne lait-taakin, niin ihmiset jaksaa tuijottaa niitä loputtomiin, vaikka eihän niissä mitään paljon tapahdukaan.

Työskentelet paljon internetissä ja käytät paljon Tum-blria ja Newhivea alustoina. Miten olet kokenut ne? Miksi olet Tumblrissa ja Newhivessa sen sijaan, että olisi perinteinen nettisivu? Miksi olen siellä? Koska en halua maksaa mitään niistä. Se on niin paljon helpompi, että mun ei tarvitse itse niin paljon miettiä sitä layouttia. Voi valmiilla pa-likoilla rakentaa, sen sijaan että aloittaisin kokonaan alusta. Ja siis Newhivessa jokaisen sivun voi luoda ihan itse, mikä taas on hirveän vapauttavaa. Ihan kuin minkä tahansa nettisivun luomista, mutta niin että vaan ’klik’ ja se kuva on siellä. Se on tosi kiva. Niin, haluat käyttää vapaita, ilmaisia alustoja Tuntuu, että löysin Newhiven vahingossa suurin piirtein niihin aikoihin, kun se oli tehty. Siellä oli ihan muutamia juttuja. Lähinnä sen takia, koska seuraan Molly Sodaa ja Molly siellä rupesi tekemään sivuja. Ne oli hirveän suosittuja ja sitten olin vaan, että ”hei mikä tää on?” Mulla oli se Tutkielma tunnearvoista -teos, jonka olin tehnyt meidän koulun serverille. Sitten kun koulun serveri ei toiminut enää, niin vaan löysin uuden paikan jossa, tein sen tismalleen samalla lailla. Olin vaan, että jes! Hehe. Se oli siistiä.

Tosi hyvä! Kuinka paljon ihmiset seuraa sua Tumblrissa tai Newhivessa? Saatko siellä palautetta?

Ihan tosi vähän. Saan enemmän kommentteja niiden ulkopuolelta. Jotkut seuraa mitä teen siellä. Aina vä-lillä kuulee että “hei kävin katsomassa sun blogia!”

Keskustelijoina taiteilija Salla Lahtinen ja taidehistorioitsija Viivi Poutiainen

17. lokakuuta 2014

Tavoitteletko paljon seuraajia vai onko se vaan se sulle ihan itsellesi? En. En Tumblrissa hirveästi seuraa sitä. Ei kiinnosta seurataanko mua, koska tavallaan ajattelen sitä netti-sivuna, siis sellaisena perussivuna, missä ei ole mitään tykkäysjuttuja. Enkä tavoittele siellä Tumblr famea. Kiinnostaa tavallaan se netin ulkopuolelta tuleva palaute enemmän kuin se, että joku käy tykkäämässä jostain mun jutusta. Pistän sille sen enemmän painoarvoa. Niinkin käy joskus. Toi on mielenkiintoista, vähän myös jotenkin risti-riitaista, että käytät kuitenkin sosiaalisen median välineitä, mutta et tavoittele siellä netin kautta sosiaali-suutta. Sanoit viimeksi, että olet “somepakolainen”? Joo. Vähän läppätermi, mutta kuitenkin. Haha. Mitä kaikkia sosiaalisen media kanavia olet käyttänyt? Missähän kaikkialla olen ollut..? Tietysti Irc-gallerias-sa nuorempana ja Mesessä. Taisin kokeilla Kuvaket-takin joskus pari viikkoa ja sitten äkkiä karkasin pois sieltä. Nyt olen LinkedInissä, Tumbrlissa, Newhivessa, Youtubessa… Facebookia olen käyttänyt. Twitterinkin lopetin. Musta se oli vähän tylsä. En jaksanut sitä. Et mennyt sinne Elloon? En. Seurailin sitä. Ajattelin, että se on varmasti sel-lainen paikka, minne voisin mennä, mutta en halua itselleni uutta, mitä seuraan liikaa. Heheh. Tuntuu, että se ei kuitenkaan vielä ainakaan lähtenyt ihan liikkeelle. Ei. Se vaikutti tosi coolilta. Se vaikutti sellaiselta, mitä itse ajattelisi että… Tai se niiden manifesti jotenkin oli sellainen, että joku on laittanut sanoiksi sen, mitä olen ajatellut. Ei tullut olo, että haluisin liittyä siihe. Jos tekee taas mieli mennä jonnekin someen, niin menen sinne mieluummin kuin Facebookiin takasin. Tietysti sitten käytän esimerkiksi nettideittisivuja, OkCupidia. Ja siellä kirjoitat profiiliin, laitat kuvia ja saat valmiita kysymyksiä. Voit tavallaan vastata tiettyihin kysy-myksiin ja sitten se tekee sellaisen persoonallisuus-barometrin tms. Nyt kun keksin sen, niin aion tehdä yhden teoksen sillä. Käyttäen tätä hyväkseni.

Mielenkiintoista! Mietin mun internet-suhteesta, että rupesin tekemään taidetta internetissä, koska olin siellä paljon. Ihan vaan yksinkertaisesti reagoin siihen, että mitä

elämässäni tapahtuu. Huomasin, että olen kokoajan Facebookissa. Sitten rupesin miettimään, että voisin tehdä jotain tämän kanssa. Kun poistuin Facebook-ista, niin en voi nyt tehdä enää mitään uutta teosta siellä. Se on ainoa huono puoli tässä.

Onko se niin, että et voi tehdä taidetta Facebookista, jos et ole siellä? Noh, tuntuu, että voin, mutta se on sitten joku ihan erilainen teos. Esimerkiksi en enää voisi tehdä jotain mikä liittyy johonkin siellä… Voisin tehdä vähän kuin Facebook-muistelmateoksen, koska en koe sitä enää. Kuten sanoin. Kun olen OkCupidissa, tavallaan käytän sitä kun niitä ideoita rupeaa tulemaan sieltä. Hengaan siellä enemmän. Se How We Want To Be Seen –projekti, siinä ne ovat vapaaehtoisia ihmisiä, jotka antavat profiilikuvansa käyttöösi. Olet käyttänyt teoksissasi sosiaalisen me-dian profiilikuvia ja käsittelet kuvissa olemista myös omakuvissasi. Poseeraamista ja näin… Osaatko sanoa miten internetissä oleminen ja taas sieltä poistuminen on mielestäsi vaikuttanut näihin teoksiin? Se miten olen netissä on muuttunut ja nyt on ene-mmän aikaa olla luova netissä, koska en esimerkiksi käytä niin paljon aikaa siihen, että kyylään siellä jotain ihmisiä. Heheheh. Se mitä teen siellä on muut-tunut. Ehkä jossain vaiheessa lakkaan vaan olemasta netissä ja teen jotain pihahommia ja sitten rupeen tekemään teoksia pihahommista. Niin, sanoit että se miksi teet niitä töitä netistä, johtuu vaan siitä, että olet netissä. Nämä opiskeluaikaiset aiheet on tässä tosi lähellä, kun vasta valmistuin. Jossain vaiheessa oli ihmeellinen tapa, että yritin hakea taideteosten aiheita tosi kaukaa itsestäni. Siten, että mikähän olisi se suuri aihe? Sitten jossain vaiheessa, kun olin vaihdossa Saksassa, rupesi olemaan vaan tärkeämpiä ne, mitkä on mua lähellä. Sitten olin, että noh olen Facebookissa. Hehehe. Niin, siitä se sitten tuli. Siihen liittyi myös se, että ajattelin, että hakea aiheita kaukaa on jotain hienoa. Tavallaan pelotti se, että onko ne asiat jotka on tärkeitä mulle, tärkeitä muille. Sitten ajattelin, että totta kai! En ole niin yksilöllinen. Se oli erittäin hyvä asia käydä läpi. Nyt tuntuu itsestään selvyydeltä itsellekin, mutta siinä jossain taiteilijana kasvun vaiheessa, se oli ihan hyvä asia tajuta. Niin, kun ajattelee vaikka sitä teostasi siellä Hip-polytessä, How We Want To Be Seen. Ensisilmäyksellä se tuntuu hyvin yksinkertaiselta idealta.

Niin, kaksi kuvaa vierekkäin… Niin, kaksi kuvaa näin… Mutta onhan se hurjan iso aihe loppujenlopuksi! Meillä kaikilla on, tai lähes kaikilla on passi. Se on se virallinen kuva niistä, mikä on rekisterissä “tämä on tämä ihminen”. Sitten lähes kaikki ovat Facebookissa. Se on ihan hirveän iso määrä sen ikäisistä ihmisistä ketä niissä kuvissa olet käsitellyt. Puhun nuorista aikuisista. Epäilen, että se on joku 90 % .

Niin se seuraava kysymys on, että teoksissasi usein on teemana keräily, kokoelmat ja sarjat. Mikä niissä kiin-nostaa? Miksi? Ajattelen, että se on vähän kuin visuaalinen tutkimus. On se kysymys, niin kuin Kuinka me haluamme tulla nähdyiksi? Sitten asetan niin kun, että millaisilla ku-villa esitän tämän. Sitten annan sen materiaalin vaan tulla. Olisinhan tavallaan voinut tehdä niinkin, että päätän vaikka, että otan 20 tietyn ikäistä ihmistä ja 20 toisen ikäistä. Siitä olisi tullut ihan erilainen, mutta nyt en tehnyt niin, vaan heitin sen maailmaan. Niin, et mennyt itse hakemaan niitä. Visuaalinen tutkielma, visuaalinen ajattelu, visual thinking… Noi asiat kiinnostaa jotenkin. Ehkä se omakuvaprojekti on myös tavallaan tutkielma, että vaan sain sellaisen ajatuksen, että ”hei mitäs jos rupean tekemään tästä kirjasta näitä taiteilijoiden omakuvia giffeinä”. Että mitä siinä tapahtuu? Otatko aina siitä yhden tietyn ja luot se uudelleen? Joo. Tavoitteena on tehdä ne kaikki 500. Olen nyt numerossa 105. En tajunnut, että se oli niin. Ajattelin, että vaan teet 500 omakuvaa… Ne on niin kuin uudelleen tulkintoja niistä? Joo, tulkintoja tai pastisseja. Miksikä niitä nyt sitten kutsuu. Ne on niin kaukana alkuperäisistä, että en tiedä voiko niitä kutsua enää pastisseiksi. Kukaan ole tajunnut sitä heti. On pitänyt aina kertoa se, mutta ehkä se ei haittaa. Sanoit silloin viimeksi, että pidät vähän tylsänä sel-laista taidetta, mikä aina viittaa vaan johonkin toiseen taideteokseen. Se oli musta mielenkiintoinen, koska hyvin paljon post-modernin jälkeen on ollut sitä, että viitataan johonkin toiseen. On ja jotenkin tuntuu, että oli ihmiset Aasiasta tai

Amerikasta tai Europasta, niin tuntuu, että ne samat maalaukset vaan näkyy ja sitten ne tehdään uudesta-an. En tiedä onko se tylsää, mutta on jotenkin olo, että mikä sen sija on? Toisaalta se on hyvä keino peilata nykyisyyttä historiaan tai vaan jotenkin shokeerata jollain, että ”Ah, nyt siellä on mies naisen paikalla tässä maalauksessa. Hyvin paljon tehdään sitä, että vaihdetaan suku-puolirooleja tai tehdään vanhanaikainen kuva uude-naikaisena. Niin, ehkä se on vähän loppuun kaluttua. Joo, vähän. Mutta mikä ei olisi? Tykkään paljon yhdestä jutusta, minkä Vik Muniz sanoo: “Ei ole väliä mitä tekee, vaan miten”. Sitä olen kanssa yrittänyt pitää mielessä, koen sen tärkeäksi pointiksi. Mutta, kuitenkin teet itse vähän samaa? Miten selität tämän? Niin, teen sitä. Hehehe. Noh, tämä liittyy yhteen asiaan, mitä me aina meidän koruosastolla tehtiin mun vuosikurssilla. Aina otettiin käsittelyyn se asia, mitä me vihattiin eniten. Jos joku inhottaa tai jos ol-laan, että ei saakeli tämä on tyhmää, meidän on pakko tarttua just siihen. Esimerkiksi se, että teen omakuvia on mun projekti, koska joskus päätin, että mulla oli vähän kuin omat teesit: En halua, että koskaan itse esiinnyn teoksissa. En halua näyttää omia tunteitani teoksissa. En varsinkaan halua tehdä omakuvaa. Ja myös se, että en halua että ylipäätään ihmisen keho on missään roolissa teoksissani. Omakuvaprojekti on vähän tämän säännön purkamista, koska säännöt ei ole kovin hyviä. Nyt teen ne 500 omakuvaa. Sitten olen tehnyt kaikki mun omakuvat. Heheh. Sen jälkeen ei tarvitse palata siihen? Ehkä. Kyllä varmaan palaan. Ties mistä toikin oli tullut, että en halua tehdä omakuvia, mutta jostain se tuli. Täytyy sitten tehdä ne vaan, koska joskus en halunnut. Poseeraaminen on myös ollut mielenkiinnonkohde. Aikaisemmin olet maininnut vaikuttajiksi tai Rineke Dijkstran ja Gillian Wearingin. Mikä heidän töissään on ollut se juttu? Esimerkiksi Rinekellä muotokuvat on tosi simppe-leistä, mutta tuntuu, että niissä on aina tosi vahva konsepti ja ne puhuttelee. Useat niistä on staatti-sia. Ja sitten 2 into 1 on mun lempiteos Gillianin töistä. Ylipäätään sen muissakin teoksissa kiehtoo se rohkeus, että voi pyytää jotain ihmisiä tekemään jotain, sitten tavallaan asettua siihen. Esimerkiksi

juuri siinä teoksessa se on pyytänyt äitiä ja kahta poikaa… Ne on vähän kuin vaihtaneet rooleja, että ne pojat puhuu niiden äidistä, se äiti on puhunut sen pojista, mutta on vaan vaihdettu, että kumman suulla se ääni tulee. Kuinka rohkeaa pistää joku perhe vaan puimaan omia suhteitaan, vaihtaa niiden roolit, että ne sanovat rehellisesti asioita! Sitten ne kuulevat sen ja joutuvat vielä esittämään. Ja olla taiteilijana siinä edessä katsomassa. Tavallaan se on suora kosketus ja vaikutus ihmisiin. Samalla tavalla tosi terävä psyko-loginen analyyttisyys. Semmoinen kiinnostaa. Rineken Dijkstran töistä muistan sen rantasarjan ja sitten on niitä rave-tyyppejä. Niin, joo. Sitten oli sellainen tosi mielenkiintoinen sarja, jossa… Olikohan se neljä kuvaa pojasta tai mie-hestä? Se oli tavallaan vähän kuin prosessista, ennen ja jälkeen, kun se meni armeijaan. Miten se sosiaalin-en konteksti muutti sen pojan koko visuaalisuuden. Se oli niin jännä. Niissä kuvissa ihan oikeasti näkyy, kuinka sen koko ilme, olemus, ryhti ja kaikki on ihan erilaiset. Se vaan sopeutuu siihen muotiin. Ne on tosi mielenkiintoisia. Ehkä just tuollainen sosiaalisten ryhmien analysointi kiinnostaa myös. Miten sitten suhtaudut internet tai post-internet-tait-eeseen? En ole hirveästi itse kuluttanut internet-taidetta. “Kuluttanut”. Jotenkin en ole perehtynyt siihen. Enkä löytänyt sellaista, mistä olisin pitänyt paljon, muutamia Newhive-sivuja lukuun ottamatta. Ei se nyt vaan ole kiinnostanut, koska yritän keskittyä siihen mitä teen itse. Mutta en ole välinpitämätön. Ajattel-en vaan, että kaikella on aikansa ja paneudun sitten tutkimaan muuta taidetta enemmän internetissä, kun se on ajankohtaista.

Itse taiteentutkijana suhtautuu aina ilmiöihin sillä lailla uteliaana. Tai joihinkin ilmiöihin, jotka tuntuu olevan ajassa. Löysin jo joskus keväällä tällaisen: UCL yliopistossa Lontoossa on tutkimushanke Art After the Internet. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. After niin kuin ihan konkreettisesti jälkeen internetin vai mitä tapahtuu, kun joku tulee ulos netistä? Niin, se on varmaan monitulkintainen… Mulla on vähän sama suhtautuminen videotaiteeseen, koska vaan vahingossa lipsahdin tekemään video-taidetta, mutta mua ei kiinnosta tällä hetkellä tietää, että mitä se on. Kiinnostaa vaan löytää se, mitä teen itse liikkuvalla kuvalla. Tavallaan se ehkä on vähän

ristiriitaista. Jos olisin koulussa, niin sanottaisiin, että en voi tehdä näin. Nyt, kun en ole koulussa ja ku-kaan ei ole sanomassa mulle, että etsi kaikki ketkä on tehnyt samalla lailla kun luulet haluavasi tehdä, niin voin olla tekemättä niin. Niin, onko koulussa se, että pitää aina tiedostaa se missä liikutaan? Se on meille opetettu tapa, että jos saat idean, niin googlaat ensin, että kuka on tehnyt sen aiemmin. Sitten teet oman ideasi vähän erilailla. Että et toista ketään. Niin ja pitää tietää hyvin tarkasti ne kaikki muut tait-eilijat, että kuka tekee mitäkin. Joo. Ettei tule sitä tilannetta, että ”hei, tiesitkö tämän tyypin, joka teki saman teoksen kuin sinä?” Olin työharjoittelussa yhdellä korutaiteilijalla. Hän ilmeis-esti teki niin, että saattoi ensin tai jälkeen työskente-lyn lukea ihan sikana. Sitten vaan heittää kaiken pois mielestä ja keskittyä tekemiseen, koska jos tekovai-heessa katsoo mitä muut on tehneet, niin ei koskaan pääsisi mihinkään, koska tulisi joka viides sekunti vastaan, että joku on tehnyt sun projektin. Varsinkin nyt, koska se on tavallaan niin laaja se mitä voi nähdä. Ne vertailukohdat ei ole vaan missään Suomessa, kun meillä on tämä ihana internet. Heheheh.

HOW WE WANT TO BE SEEN

valokuvat, howwewanttobeseen.tumblr.com, 2013 - 2014

gif, newhive.com/salla/pattern, 2014

HYMYKERÄYS-PROJEKTI LAHDEN TAIDELAUANTAISSA 6.9.2014

PATTERN (SMILE COLLECTION)

“moi, haluaisitko lahjoittaa hymysi taideteokseen?”

puu, paperi, 2013

HAPPY OBJECTS

“käytä näitä palikoita muodostaaksesi niillä haluamasi sommitelma”

ASETELMA1

valokuvat, 2013

“käytä sommitelman tekemiseen niin montaa palikkaa kuin haluat, ja niin paljon aikaa kuin haluat”

18 osallistujaa

teos toteutettiin Saimaan ammattikorkeakoulussa

18 kuvaa

osallistujat olivat kuvataiteen opiskelijoita, opettajia sekä muuta henkilökuntaa

ASETELMA2

1. mene googleen 2. hae still life kuvahaussa

3. ota esille 100 ensimmäistä kuvaa4. analysoi esiintyvät esineet

5. laadi lista eniten esiintyneistä esineistä6. valitse 10 eniten esiintynyttä

7. hanki nämä esineet

1.lautanen2. omena

3. maljakko4. viinirypäleterttu

5. kannu6. pöytäliina

7. kangas8. persikka9. viinilasi10.sitruuna

1. toteuta ASETELMA uusilla esineillä, uudessä tilassa, uusien ihmisten kanssa

2. -->ASETELMA2

idea, 2013 -

TUTKIELMA TUNNEARVOISTA

gif, valokuva, teksti, newhive.com/salla/study-of-sentimental-values, 2012/2014

FOR THINKING THAT MY **** COULD HOLD YOU

gif, youtube-linkki (Patsy Cline - Crazy), 2014

“Crazy”

CrazyI’m crazy for feeling so lonely

I’m crazyCrazy for feeling so blue

I knew you’d love me as long as you wantedAnd then some day

You’d leave me for somebody new

WorryWhy do I let myself worry?

WonderingWhat in the world did I do?

Oh, crazyFor thinking that my love could hold you

I’m crazy for tryingAnd crazy for crying

And I’m crazy for loving you

Crazy for thinking that my love could hold youI’m crazy for trying

And crazy for cryingAnd I’m crazy for loving

You

newhive.com/salla/for-thinking

: )

gif, 2014

PRIVATE MESSAGE

animaatio, 2013

OMAKUVA HALKOJEN KANSSA

gif, 2013

500SELF-PORTRAITS

gif, 113/500, 500self-portraits.tumblr.com, 2014 -

MAISEMIA & MUITA ASIOITA JOITA KATSON

newhive.com/salla/landscapes-and, 2014

28 piirrosta, tussi pahville, vaihtelevat koot

koulutus

2010 - 2014Saimaan ammattikorkeakoulu, korutaide/kuvataide, Imatra

2012 - 2013 erasmusvaihto, Hochschule Trier, korutaide, Idar-Oberstein

yksityisnäyttelyt

2015 : ), Galleria Uusi Kipinä, Lahti2014 howwewanttobeseen.tumblr.com,

Hippolyte Studio, Helsinki2014 How we want to be seen - Kuinka haluamme tulla nähdyksi,

Garagegalleria Perigato, Lappeenranta2013 Kasat, Café Bar No 9, Helsinki

2013 Esineitä omilla paikoillaan, Galleria Hoi Sie, Lappeenranta2010 Tiloissa, Karoliina Kuisman kanssa,

English Language, Art and Desing Centre, Lahti

s. 1991, Lahti

newhive.com/salla/profile

ryhmänäyttelyt

2014 Parempi kuin, Imatran taidemuseo, Imatra2013 Teille kaikille, galleria convoi, Imatra2012 Chirurgiae, Galleria Kanava, Imatra

2011 Stockfors - 11 - Kesänäyttely, Stockfors, Pyhtää2011 Omakuva, Galleria Kanava, Imatra

2011 Kerho, Galleria Kanava, Imatra2010 Jyväskylän Yliopiston Taidemyyntinäyttely,

Seminarium, Jyväskylä2010 Hämeen Nuoret 2010, Galleria Arx, Hämeenlinna

muut

2014 Hymykeräys, projekti Lahden Taidelauantaissa 6.9.2014 Club Guggenheim, illan taiteilijana 4.9.

työkokemus

2015 luento: 2/3 vuotta kuvataiteilijana, Saimaan amk, Imatra 16.1.2015, 2h2013 työharjoittelijana korutaiteilija Mia Maljojoella, Munich, Saksa, 2kk

julkaisut

2014 I hate my selfie and I want to diet*, 14.10. editmedia.fi, Viivi Puotiainen, artikkeli, esillä teos How we want to be seen

2013 This end up -katalogi, esillä teos Tutkielma tunnearvoista

jäsenyydet

MUU ry

kokoelmat

Ysibaarin kokoelmat, teos sarjasta Kasat

apurahat

2012 Apuraha ulkomailla suoritettaviin opintoihin, William ja Ester Otsakorven säätiö

sallalahtinen.tumblr.com

linkedin.com/in/sallalahtinen