1

PORILAINEN Huhtikuu 1 2020

www.maavoimat.fi/porin-prikaati

2

Huhtikuu 1 2020

PORI

LAIN

ENPORILAINENToimitus 27801 SÄKYLÄ

JULKAISIJAPorin prikaati jaPorin prikaatin kilta ry.

JOHTOKUNTAPuheenjohtajaPrikaatikenraali Mika KalliomaaVarapuheenjohtajaMarkku Heinonen

taloudenhoitaja Tiina Tuominen

PÄÄTOIMITTAJAeverstiluutnanttiAri-Pekka Väänänenpuh. 0299800 (vaihde)

TOIMITUSSIHTEERITporilainen.porpr@mil.fi Sanna NäräAnnu Porttila

AVUSTAJATOlli AlhoEsa-Pekka AvelaSeija HeiskaKari NummilaMarkku HeinonenTuula RahkonenAsko TanhuanpääMatti Vihurila

TAITTOSimo Nummipuh. 040 532 5815simo.nummi@mainosnummi.inet.fi

OSOITTEENMUUTOKSETporilainen.porpr@mil.fi

TALOUDENHOITAJATiina Tuominenporprkilta@outlook.compuh. 040 505 6392

PANKKIFI04 4456 0010 0941 50FI90 1131 3006 1029 52

KIRJAPAINOSuomen Uusiokuori Oy

Kansikuva: Satu Kungsbacka

Sotilasvala- ja sotilasvakuutus-tilaisuudet varuskunnissa

s. 6

Reservin ali-kersantti Minna Riipinen kertoo palvelusajastaan Huovinrinteellä s. 44

SisältöSotilasvala ja -vakuutus yhdistää sotilasjoukon ....................................51/20 saapumiserän vala- ja vakuutustilaisuudet varuskunnissa .............6Eversti palasi lapsuudenmaisemiinsa ...................................................8Pori20 kokosi viranomaiset yhteistyöhön ...........................................10Kankaanpään kaupungin johtoryhmän vierailu ................................... 12Seppeleenlasku Säkylän sankarivainajien muistomerkillä .....................15Joukkoyksiköiden kärkikouluttajat .....................................................16Ehrnroothin tunnustuspalkinto Porin prikaatiin ..................................21Ympäristösuojelu kuuluu kaikille .......................................................22Öljyvahinkojen varalta koulittu kirsu .................................................24Aluetoimistojen kuulumisia ..............................................................28Kolumni...........................................................................................30Hiihdon ja aliupseerikurssin yhdistäminen .........................................32Talvihuovi20 toi uudistuneen MPK:n prikaatiin ..................................34Harjusinisiipi liihottaa yhä Säkylässä ................................................36Sotilaskodin munkkisirkus ...............................................................38Kiltasivut ........................................................................................40Varusmiesaika kului kuin siivillä .......................................................44

YmpäristömmePorin prikaati

”Yksilöä ympäröivä fyysi-sen ja sosiaalisen todelli-suuden muodostama ko-

konaisuus” on Kansalliskirjaston ylläpitämän verkkopalvelu Finton määritelmä ympäristölle. Tämä yksinkertaistettu määritelmä sopii lyhykäisyydessään oikein mainiosti sotaväen pirtaan ja pitänee sisällään kaiken tarvittavan. Kuitenkin tämän leh-den teeman ollessa ympäristö, koen tarpeelliseksi syventyä käsit-teeseen hieman lisää.Myös Fintossa tuodaan esiin ym-päristökasvatuksen laajempi nä-kökulma ympäristön käsitteeseen. Ympäristökasvatuksellisesti ihminen mielletään osaksi ympäristöään. Ym-päristön fyysiseen todellisuuteen kuu-luvat luonnonympäristöt sekä ihmisen rakentamat ja sosiaalinen todellisuus muodostuu puolestaan ihmisistä, yh-teisöistä ja tapajärjestelmistä. Lisäksi on ympäristön ekologinen ulottuvuus (luonto) sekä inhimillinen ympäristö. Toimimme jatkuvassa vuorovaikutuk-sessa ympäristön ja sen eri osien kans-sa niin yksilöinä kuin osana isompaa-kin kokonaisuutta. Edellä mainittuun pohjautuen nousee mielikuva Porin prikaatin roolista isona ympäristövai-kuttaja. Tarkastellaanpa hieman ajatustani tu-kevia havaintoja. Ensiksikin valtakun-nallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY) Porin prikaatin arkiympäristöihin kuuluvat sekä Huovinrinteen varuskunta että Niinisalon ja Heikkilän kasarmialueet. Varuskunnan lähialueiden palvelus-

suhdeasunnot ja asuntoalueet teke-vät Porin prikaatista myös konkreet-tisen elinympäristön monelle täällä työskentelevälle tai muuten vaan varuskunnan tuntumassa viihtyvälle asukkaalle. Lisäksi on muistettava to-dellinen helmi: toimialueemme upea ja ainutlaatuinen luonto, josta etenkin harjoitusjoukkomme pääsevät nautti-maan muun muassa Lohtajalla, Pohjan-kankaalla ja Säkylänharjulla. Ei sovi unohtaa sosiaalisen todelli-suuden ympäristöä: mielekästä toi-mintaympäristöä, joka on kaikkialla ympärillämme. Miellän sen kulttuuri-ympäristöksi, sillä kulttuuriympäristö voi olla myös aineeton ja koostua ta-rinoista, myyttisistä ympäristökoke-muksista tai muistoista. Kuinka moni tätäkin lehteä lukeva liittää Porin pri-kaatiin voimakkaita muistoja ja/tai ympäristöelämyksiä? Toden totta ai-nakin varusmiespalvelus poikkeuksel-lisine erityispiirteineen jättää pysyvän

jäljen mieleemme sitoen täällä palvelleita osaksi kollektiivista inttitarinaa – nämä tarinat puo-lestaan muodostavat aineettoman kulttuuriympäristön ”myyttisen Porin prikaatin”, joka on sekä yh-teinen että yksityinen. Yksi Porin prikaatin uudemmista aluevaltauksista on laajentumi-nen digitaaliseen ja virtuaaliseen ympäristöön. Koulutus 2020 -oh-jelman myötä simulaattorit ovat tuoneet lisätyn todellisuuden ympäristöt osaksi koulutusrutii-neja varuskunnissa, jonka lisäk-si PVMoodle loihtii sähköisen oppimisympäristön käyttäjänsä

älylaitteelle fyysisestä sijainnista riip-pumatta. Vuorovaikutteisuutta on lisät-ty myös sosiaalisen median kanavien kautta – #porpr on ollut osa digitaalista keskustelua jo hyvän aikaa. Porin pri-kaati on jättänyt oman jalanjälkensä näihin digiympäristöihinkin.Tässä suorittamastani nopeasta ym-päristö-käsitteen perkaamisesta jää käteen konkreettinen huomio: Porin prikaati ei pelkästään vaikuta ympä-ristöön, se on myös huomattava ym-päristövaikuttaja! Tämän lisäksi Porin prikaati tuntee myös ympäristöön liit-tyvän vastuunsa ja huomioi ympäristö-arvot - tämä monimuotoinen ympäris-tötyö takaa toiminnan jatkuvuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Porin prikaatin tiedottaja ja Porilainen-lehden toimitussihteeri, joka on suorittanut kulttuuriympä-ristön tutkimuksen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa.

Teksti ja kuva: Sanna Närä

3

Seikkaile Säkylään

www.sakyla.fi

Koti sinua varten

OLETKO ETSIMÄSSÄ UUTTA KOTIA?

OTA YHTEYTTÄ!www.kruunuasunnot.fi

Kruunuasunnot tarjoaa monipuolisia asumisratkaisuja

Dragsvikista Sodankylään.

Hae Puolustusvoimien palvelukeskuksesta työsuhdeasuntoa.

4

KUN ET TAHDO PANKILTASI

KOHTELUA VAAN PALVELUA

EURA | HUITTINEN | KIIKOINEN | PORI, KauppatoriSASTAMALA | SÄKYLÄ | puh. 010 841 5700

Sotilasvala ja -vakuutus ovat sotila-sorganisaatioon kuuluva perinne, joka kohottaa maanpuolustustah-

toa ja sitouttaa alokkaan sotilasjouk-koonsa.

Suomalaisen sotilasvalan juuret ylet-tyvät aina 1600- luvulle Ruotsin vallan ajalle. Ensimmäisen kerran itsenäisen Suomen sotilasvalan kaava vahvistet-tiin vuonna 1918. Uskonnonvapausla-kiin perustuvan sotilasvakuutuksen on puolestaan voinut antaa vuodesta 1950 lähtien. Tämän tuoreempia muutoksia sotilasvalaan tai -vakuutukseen ei juuri ole tapahtunut lukuun ottamatta muu-tamia sanavalintoja.

Sotilasvalan ja -vakuutuksen perus-tana on lainsäädäntö; Valtioneuvoston asetus sotilasvalasta 741/2000. Vaikka sotilasvalan ja -vakuutuksen anto pe-rustuukin lainsäädäntöön, ei sotilas-valalla ja -vakuutuksella ole juridista sitovuutta eikä sen rikkomisesta ole säädetty rangaistusta.

– Vala ja vakuutus ovat ensisijaisestisymboleita, joiden avulla kiinnitytään sotilasyhteisöön ja sen arvomaailmaan. Sotilas tekee ikään kuin sopimuksen itsensä kanssa ja lupaa asettaa kaiken peliin, mikäli niin tarvitaan. Valan ja vakuutuksen tekstit heijastavat Puolus-tusvoimien arvomaailmaa ja niitä omi-naisuuksia, joita Puolustusvoimat ja Suomalainen yhteiskunta sotilaissaan arvostaa ja joita kohti se haluaa heidän pyrkivän, toteaa Porin prikaatin sotilas-pastori Albert Halonen.

Sotilasvala vannotaan tai sotilasva-kuutus annetaan aina alokasjakson päättyessä, eli noin kuusi viikkoa pal-veluksen aloittamisen jälkeen. Porin prikaatissa on ollut tapana järjestää tammikuun saapumiserän vala- ja va-kuutustilaisuudet varuskunnissa, kun taas heinäkuun saapumiserän tilaisuu-det juhlitaan vaihtelevasti Porin pri-kaatin toiminta-alueella aina Kemiöstä Kokkolaan.

Sotilasvala ja -vakuutus yhdistää sotilasjoukonTeksti: Annu Porttila Kuva: Antti Leino

Sotilasvalan ja -vakuutuksen jälkeen alokkaista tulee sotilaita heidän saades-saan miehistön sotilasarvot. Valan ja vakuutuksen merkittävyyttä on haluttu korostaa määrittämällä ne annettavik-si joukko-osaston komentajan ja lipun edessä. Asevelvollinen voi vapaasti va-lita, haluaako hän antaa sotilasvalan vai -vakuutuksen.

– Minua sotilasvalassa ja -vakuutuk-sessa pysäyttää kaavan tekstissä lau-suttu ajatus siitä, että kyse on uskolli-suuden vakuutuksesta. Uskollisuus on ytimeltään vastuuta tuntevaa sitoutu-mista. Sotilasvalan tai -vakuutuksen antaja sitoutuu tehtäväänsä sekä tun-tee vastuunsa yksilönä ja joukon osa-na. Tässä kaikessa hän lupaa olla luo-tettava. On kysymys yhdessä elämisen ja toimimisen perustasta. Vaikka soti-lasvalatilaisuuteen ei suhtautuisikaan näin syvällisin miettein, niin se on silti sotilaan ja hänen läheistensä juhla, Ha-lonen jatkaa.

5

Tammikuun saapumiserän sotilas-vala- ja sotilasvakuutustilaisuudet järjestettiin Säkylän ja Niinisalon

varuskunnissa helmikuun puolivälissä 13.–14.2.Lumettomassa, mutta paikoitellen au-rinkoisessa säässä vietettyihin tapah-tumiin löysivät tiensä jälleen tuhannet varusmiesten läheiset. Sotilasvalat ja sotilasvakuutukset otti vastaan prikaa-tin komentaja, prikaatikenraali Mika Kalliomaa. Valan ja vakuutuksen kaa-vojen esilukijoina toimivat Säkylässä vuorineuvos Simo Palokangas ja Niini-salossa Kankaanpään kaupunginhalli-tuksen puheenjohtaja Katri Kujanpää.Heinäkuun saapumiserän alokkaat vannovat sotilasvalansa tai antavat so-tilasvakuutuksensa jälleen maakunnis-sa. Tilaisuuksia vietetään Kokkolassa ja Pietarsaaressa torstaina 13.8. sekä Harjavallassa ja Nakkilassa perjantaina 14.8.Lisää kuvia varuskunnan tilaisuuksista löydät Porin prikaatin Facebook-sivuil-ta: www.facebook.com/PorinPR/

1/20 saapumiserän vala- ja vaku utustilaisuudet varuskunnissa

Kuvat: Roni Laitervo ja Aksel Toivanen (Säkylä), Antti Leino ja Elena Mikkilä (Niinisalo) Toimittanut: Sanna Närä

Säky

lä

6

1/20 saapumiserän vala- ja vaku utustilaisuudet varuskunnissa

Niin

isal

o

7

Eversti palasi

lapsuuden-maisemiinsa

Teksti ja kuva: Matti Vihurila

Eversti Riku Suikkasella on rakkaita lapsuudenai-kaisia muistoja Huovinrinteen Kuntotalosta.- Lähes päivittäin kävimme kavereiden kanssatäällä mm. uimassa ja pelaamassa sählyä.

8

9

Sotilaskodin jonossa kysyn haas-tateltavalta, millaisia muistoja hänelle on jäänyt sotkusta?- Ihan nööseinä ei varmaan ol-

lut lupaa tulla tänne yläkertaan, mutta alakerrasta on jäänyt mieleen flipperi-en pauke. Tuossa viereisessä elokuva-luokassa kävimme iltaisin katsomassa elokuvia, siihen aikaan niitä näytettiin kuutena iltana viikossa.Nämä ja monet muut muistot palautui-vat eversti Riku Suikkasen mieleen, kun hän aloitti Porin prikaatin apulais-komentajana vuoden vaihteessa. Hän on ensimmäinen komentaja/apulaisko-mentaja, joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Huovinrinteellä, missä hänen isänsä palveli majurina.Rakkaimmat muistot liittyvät Kuntota-loon ja Upseerikerhoon.- Kuntotalolla käytiin nuorempana ur-heilukouluissa ja vähän vanhempanalähes päivittäin uimassa, pelaamassakoripalloa tai sählyä ja punttisalilla.Meidän porukassa olivat Kompuisenveljekset Matti ja Jussi, KorpisenPetri, Laakson Pertti, Virtasen Juha-Pekka sekä Kallion Kimmo ja Erkki.Upseerikerho puolestaan on jäänytmieleen paikkana, jossa pienestä pitä-en kävimme perheen kanssa sunnun-tai-, vappu- ja äitienpäivälounailla, RikuSuikkanen muistelee.

Kompuisen ampumarataUrheilu oli isossa roolissa varuskunnan nuorison arjessa. Talvella harjoiteltiin ampumahiihtoa ja kesällä ammuntaa ja 3-ottelua. Valmentajana toimi prikaatinliikuntakasvatusupseeri Seppo Kom-puinen ja 3-ottelussa Olavi Mäkinen.Nuorten käytössä oli myös epäviralli-nen ampumarata.- Kompuisten rivitaloasunnon taka-pihalla oli ampumapaikka, missä oliturvallista harjoitella ilmakiväärillä.Meidän perheemme asui viereisessärivitalossa, joten minun oli helppoakäydä harjoittelemassa. Omalta osal-tani 1985 oli huippuvuosi, kun ensintalvella voitimme ampumahiihdossaviestikultaa ja kesällä nappasin pienois-kiväärin 40 laukauksen makuukisassahenkilökohtaisen SM-kullan. Meidättunnettiin siihen aikaan, valmentajanmukaan, ”Kompan kovina”.Upseeriperheen pojalle sotilasuran va-linta saattaisi kuulostaa itsestäänsel-vyydeltä, mutta Suikkasilla kannustet-tiin myös muihin vaihtoehtoihin.

- Vanhemmat muistuttivat aika ajoin,että voisi sitä muutakin ammattia miet-tiä. Itse ajattelin niin, että teen päätök-seni varusmiespalveluksen aikana. Tyy-tyväisiä hekin olivat, kun sotilasurallelähdin.

Upseerin uralleRiku Suikkanen palveli varusmiehenä Parolassa, Hämeen jääkäripataljoonan 2. Panssarijääkärikomppaniassa ja ali-upseerikoulussa sekä Panssari-RUK:ssa.Kokemukset sotilaselämästä olivat kan-nustavia, ja varusmiespalveluksen jäl-keen hän hakeutui va-vänrikiksi Säky-lään ja edelleen Kadettikouluun. Sieltälöytyi taas paljon tuttuja kavereita.- Levanderin Kimmo oli kaksi vuotta ja Mattisen Hannu vuoden vanhemmallakurssilla. Minun kanssani aloittivat sa-maan aikaan säkyläläiset Helteen Juhaja Salosen Timo sekä Heikkilän MikaKöyliöstä.Kadettikoulusta valmistumisen jälkeenSuikkanen palasi Parolaan koulutta-jaksi ja komppanian päälliköksi. Sieltämatka on kulkenut mm. Maanpuo-lustuskorkeakoulun, Panssarikoulun,Pääesikunnan, Hämeen panssaripa-taljoonan, Maasotakoulun ja kahdenUSA:ssa vietetyn yhteysupseerivuodenkautta takaisin Huovinrinteelle. MiltäPorin prikaati näyttää näiden vuosienjälkeen?- Nykyaikaiselta ja hyvähenkiseltä jou-kolta. Koulutus on ajanmukaista ja sii-nä on tekemisen meininki. Itselleni onentisestään vahvistunut kuva siitä, ettämeillä on hyvä ja motivoitunut varus-miesaines ja reserviläiset, apulaisko-mentaja vakuuttaa.

Maaliskuussa paikallispuolustus-harjoitus PorissaOmassa tehtävässään eversti Riku Suikkanen johtaa Porin prikaatin vas-tuualueella, Kemiöstä Kokkolaan, pai-kallispuolustusta sekä yhteistoimintaa eri viranomaisten, esim. poliisin, pelas-tuslaitoksen, tullin, Rajavartiolaitoksen sekä yksittäisten kuntien ja kaupunki-en kanssa. Tavoitteena on luoda järjes-telmä, joka yhdessä selviää mahdolli-sissa häiriö- ja poikkeusolosuhteissa. Tässä valmistautumisessa paikallis-puolustusharjoitukset ovat keskeisessä roolissa. - Maaliskuussa järjestämme paikallis-puolustusharjoituksen Porissa, ja sii-

hen osallistuu eri viranomaisten lisäk-si Porin kaupunki. Mukana on myös Maakuntakomppania, ja harjoitus on samalla kotiutuvien sotilaspoliisien päätösharjoitus, jonka aiheina ovat kohteiden suojaaminen ja tukialueen taistelu, Suikkanen kertoo. Porin prikaati on mukana myös Alue-hallintoviraston (AVI) järjestämillä alueellisilla maanpuolustuskursseilla, joissa käsitellään Suomen kokonaistur-vallisuutta ja sen järjestelyjä eri aloilla.- Ne ovat hienoja tilaisuuksia, joissa mesotilaat kerromme sotilaallisen maan-puolustuksen osuudesta ja muut hallin-nonalat omasta varautumisestaan. Ko-konaisturvallisuus on paljon muutakinkuin sotilaallista varautumista, everstiSuikkanen painottaa.Riku Suikkasen perheen koti on Hä-meenlinnassa, ja hän työskenteleeviikot ns. reppurina. Entisen aktiiviur-heilijan liikuntaharrastus on vuosiensaatossa muuttunut kuntohiihdoksija lenkkeilyksi. Nykyinen komentaja,prikaatikenraali Mika Kalliomaa tun-netaan mm. triathlonharrastuksestaan.Miten on, pitäisikö aikoinaan sotilas-3-otteluakin harrastaneen apulaisko-mentajan haastaa esimiehensä?- Yhdysvalloissa palvellessani osallis-tuin yhteen triathlonkisaan ja kylläSäkylä-triathlonkin on noteerattu, RikuSuikkanen vastaa arvoituksellisesti.

Eversti Riku Suikkanen, 50 v- Koti Hämeenlinnassa, perhee-

seen kuuluu vaimo sekä 12- ja14-vuotiaat tyttäret.

- Palvellut mm. Maanpuolustus-korkeakoulussa pääopettajanaja Sotataidon laitoksen johta-jana, Pääesikunnan päällikönavustajana, Hämeen panssa-ripataljoonan komentajana,Maataistelukeskuksen johta-jana ja Yhdysvalloissa yhteys-upseerina USJS:ssa (US JointStaff) Virginian Norfolkissa.

- Harrastaa kuntoliikuntaa.

- Motto: ”Eteenpäin iloisellamielellä”

PORI20kokosi viranomaiset yhteistyöhön Eri puolilla Suomea järjestettiin

lopputalvesta kuusi Maavoimien paikallispuolustusharjoitusta.

Porin prikaatin johtama Pori20 -har-joitus järjestettiin 2.–6. maaliskuuta ja sen tärkeimmät teemat olivat viran-omaisyhteistyö sekä paikallispuolus-tuksen eri toiminnot. Harjoitukseen osallistui yhteensä 500 henkilöä. Viran-omaisyhteistyökumppaneista mukana olivat Lounais-Suomen poliisilaitos, Satasairaala, Satakunnan pelastuslai-tos, Länsi-Suomen merivartiosto, Porin kaupunki ja sen omistamia liikelaitok-sia sekä alueen yrityksiä. Harjoituksen johtajana toimi Porin prikaatin apulais-komentaja, eversti Riku Suikkanen. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen tarkasti harjoituksen 5. maaliskuuta.

Sotilaat jalkautuivat kaupunkiinHarjoituksen porilaisille näkyvimmän osan muodosti erilaisten kohteensuo-jauksen toimintojen harjoittelu, johon osallistui sekä paikallisjoukkojen ko-keneempia reserviläisiä että koulutuk-sensa loppuvaiheessa olevia sotilaspo-liisikoulutettuja Uudenmaan prikaatin ja Rannikkolaivaston varusmiehiä. Har-joituksen sijoittamisella kaupunkiin oli syynsä.– Yhteiskunnan kannalta kriittiset koh-teet ovat suurelta osin kaupungeissa taitaajamissa ja täällä asuu myöskin suu-rin osa ihmisistä, joten kaupunkienpuolustaminen on muuttunut entistätärkeämmäksi, eversti Suikkanen tii-visti Yle Porin haastattelussa.

Oma jännitysmomenttinsa harjoitus-joukoille seurasikin varmasti siitä, että toimintaa havainnoivat kiinnostuneet siviilit Porin kaduilla kännykkäkame-roineen. Toiminta sujui kuitenkin ta-voitellulla tavalla ja kaupunkilaisten reaktiot kaduilla olivat positiivisen kiinnostuneita. Yksi porilainen, joka pääsi toteamaan harjoitusjoukkojen osaamisen, oli kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen. Hän kulki keski-viikkona työmatkansa suojavarusteissa sotilaspoliisien saattamana ja matka teki vaikutuksen.– He [sotilaspoliisit] toimivat erittäinammattitaitoisesti ja uskon, että jos oli-si ollut tosi kyseessä, olisin voinut ko-kea olevani turvassa, Luukkonen pohtityömatkaansa Raatihuoneelle päästy-ään.

Turvatorstai veti väen KauppatorilleViikon aikana tiiveimmän väkimäärän harjoituksen ympärille keräsi Kauppa-torilla järjestetty Turvatorstai-tapah-tuma, jossa kokonaisturvallisuuden viranomaiset olivat kansalaisten tutus-tuttavina. Mielenkiintoa herätti mm. pelastuskalusto sekä poliisin uusi pans-saroitu ajoneuvo. Totuttuun tapaan Po-

Poliisin panssariauto ”Mörkö” oli kiinnosta-vaa katseltavaa.

10

rin prikaatin sotakoiraosasto, josta oli tällä kertaa paikalla valpas sotakoira Iivana, veti vahvasti huomiota puo-leensa. Palvelustoveriensa tyytyväisistä vastauksista päätellen sotakoirat ovat kiitollisia palvelustovereita myös ylei-sötapahtumien ulkopuolella.– Ohjaajaksi hakeutumisen taustalla onosaksi se, että minulla on koira myössiviilissä. Voin kyllä sanoa, että sota-koiratoiminta on ollut todella mielekästapa suorittaa palvelus, sotakoiranoh-jaaja korpraali Riekki kiitteli aktiivistaIivanaa ja loppusuoralla olevaa varus-miespalvelustaan.Varsinaisessa harjoituksessa sotakoiratpääsivät näyttämään kykyjään mm. eri-laisissa jäljestystehtävissä.

Yhteistyötä monimuotoisessa rajaturvallisuustilanteessaHarjoitusviikon aikana Porin keskustan ulkopuolella päästiin harjoittelemaan lukuisissa monimuotoisissa tilanteissa. Porin satamassa kuvattiin keskiviik-kona moniviranomaisharjoite, johon vastattiin viranomaisten yhteisin voi-min Rajavartiolaitoksen johdolla. Vi-ranomaisten lisäksi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset olivat mukana tu-kemassa harjoitusta. Tilanteen hallinta

sujui kirkkaan yhteisen tilannekuvan, vastuunjaon ja yhteistyökumppanien vahvan tuntemuksen turvin. Viikon mittaan toteutettiin useita moniviran-omaistilanteita, joissa harjoiteltiin eri viranomaisten johdolla ja lisäksi pääs-tiin harjoittelemaan johtovastuun siir-toa viranomaiselta toiselle tilanteen kehittyessä.– Tämän päivän maailmassa viran-omaisyhteistyö on entistä tärkeämpää.Erilaiset turvallisuushaasteet ovat sel-laisia, joita yksikään viranomainen eipysty yksin hoitamaan. Tarvitsemmetällaista valmiutta, mitä tässäkin harjoi-tuksessa kehitetään, Puolustusvoimainkomentaja, kenraali Timo Kivinen tote-si tarkastuksensa päätteeksi.Harjoituksen johtaja eversti Suikkanenpiti harjoitusta onnistuneena etenkinpaikallisjoukkojen koulutustavoittei-den näkökulmasta. Monelle harjoituk-seen osallistuneelle tilannekehys sekäeri yksiköiden ja viranomaisten välinenyhteistoiminta tulivat uusina aiheina.– Oppimista tapahtui kaikilla organi-

saatiotasoilla. Erinomaisten tulosten japositiivisen ulkopuolisen palautteen li-säksi harjoituksen suunnittelu sai eväi-tä tulevien paikallispuolustusharjoitus-ten kehittämiseksi, Suikkanen tiivistiharjoitusviikon saldon.

Korpraali Riekki ja sotakoira Iivana kiinnostivat yleisöä kauppatorilla.

Sataman tilanteessa aluksen tarkas-taminen vaati virka-apua puolustus-voimilta.

11

On aurinkoinen päivä 22. tammi-kuuta kuluvaavuotta eikä lunta ole näköpiirissäkään. Kankaan-

pään kaupungin johtoryhmä on ko-koontunut Niinisalon Sotilaskodin sisarhuoneeseen, jossa Porin prikaatin apulaiskomentaja, eversti Riku Suik-kanen toivottaa kaikki tervetulleiksi. Kahvin äärellä tutustutaan ja jaetaan muistoja lämpimissä tunnelmissa. Päivän kuuma puheenaihe on lumen puuttuminen; varusmiesten viikko-ohjelmiin on kuitenkin merkitty hiih-toa. Hiihdetäänkö, vai keksitäänkö korvaavaa toimintaa? Lähes kaikilla on kerrottavaa armeija-ajoistaan tai sotilaskotitoiminnasta henkilökoh-taiselta tai perhetaustojen pohjalta. Kankaanpää työympäristönä on myös lähes kaikille jossain määrin tuttu. Tästä siirryttiin esikunnan perinnehuo-neeseen Porin prikaatin esikuntapäälli-kön, everstiluutnantti Ari-Pekka Vää-

näsen virallisempaa prikaatiesittelyä kuulemaan. Porin prikaatin olennainen osa Puolustusvoimien kokonaisuudessa kävi selväksi. Kun Niinisalon varuskun-nan joukkoihin oli tutustuttu diaesityk-sen muodossa, lähdettiin kiertämään varuskunnan tiloja ja tutustumaan ka-lustoon tarkemmin. Everstiluutnantti Nikolai Votshen-kon johdolla vierailtiin Satakunnan tykistörykmentin tiloissa. Raskaat ra-ketinheittimet kiinnostivat kaikkia, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten mas-siivisuus, ketteryys ja tulivoima yhdis-tyvät samassa ajoneuvossa. Hallin ul-kopuolella raketinheitin kääntyi täydet 360 astetta aivan paikallaan. Pohjanmaan jääkäripataljoonaan tutustuttiin everstiluutnantti Pasi Tolvasen johdolla muun muassa vie-railemalla maailmanlaajuista kunni-oitusta saaneella sotakoiraosastolla. Koiratarhan tilat ovat varta vasten

Kankaanpään kaupungin johtoryhmän vierailu Niinisalon varuskunnassa

tarkoitustaan varten suunnitellut, ja vieraat pääsivät näkemään, millaisissa oloissa koirat varuskunnassa majoittu-vat. Varusmieskoulutuksessa käytetään pääsääntöisesti saksanpaimenkoiria, mutta henkilökunnalla on käytössä myös muunrotuisia koiria, muun mu-assa belgianpaimenkoira malinoiseja sekä labradorinnoutajia. Kierros jatkui yhteiskuvan ottamiseen Reserviupsee-rikoulun muistomerkin edessä. Reser-viupseerikoulu toimi Niinisalossa 1945. Yhteiskuvan jälkeen matka jatkui vielä tutustumaan Varsinais-Suomen Huoltopataljoonan toimintaan Niinisa-lon varuskunnassa, jonka jälkeen yhtei-nen päivä päättyi.

12

Teksti ja kuvat: Antti Leino

Kankaanpään kaupungin joh-toryhmän vierailupäivä alkoi Niinisalon sotilaskodin Sisar-huoneelta, jossa Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Riku Suikkanen toivotti vieraat terve-tulleiksi.

13

Äly, taide ja hyvinvointi asuvat meillä - www.kankaanpaa.fi

Kuva: Juha Levonen

Palveluita ja asumisen laatua

0500 478 344, 02-762 1027

YRITYS- JA KOTISIIVOUKSIA

SSARAISIO LOIMAA FOR

TOYOTA

Varuskuntakierroksen aikana Kankaanpään kaupungin johtoryhmälle tuli tutuksi muun muassa raskas raketinheitin ja sen nokkeluus: raketinheitin kääntyy täydet 360 astetta täysin paikallaan.

14

www.akr.fi

M100, Y65

C76, Y91

n:% 08 amaSellikiak sunobimiskam

iselliotuanedyät tatuvaas ätte ,no nahatsarap aJ

ätis ,taja nimmesillelouh ätim :itsopleh neskunobeuL .iseeskutuukav taappan teskunob tammerap

:emmatseskutuukavennekiil ääsil sutuukavotua/if.aloipatihal .

töithyeula naloipaTihäL :ajaojratnulevlaP

15

Kadettikunta perustettiin Itsenäi-sen Suomen Kadettikoulun 1. ka-dettikurssilta valmistuneiden up-

seerien toimesta 27.1.1921. Tuolloin olosuhteet Suomessa olivat varsin erilaiset kuin nyt. Suomi oli vast-ikään itsenäistynyt ja haki paikkaansa ja linjaansa suvereenina valtiona. Puo-lustusvoimien yleisjärjestelyt ja samalla myös upseeriston koulutus olivat vasta asettumassa kehyksiinsä.Suomen upseeristo oli koulutukseltaan epäyhtenäinen ja koostui neljästä pää-ryhmästä:- Venäjän vallan aikana koulutuksensasaaneista upseereista

- Itsenäisyyden alussa erilaisilla pika-kursseilla koulutetuista upseereista- Saksassa koulutuksen saaneista jääkä-reistä- Uusimpana ryhmänä Suomen kadetti-koulun omista kasvateistaVeljesjärjestön tarkoituksena oli yllä-pitää yhteyttä jäseniensä kesken sekäkehittää upseeriston keskuudessa yh-teenkuuluvaisuutta, toveruutta ja suo-malaista upseerihenkeä ja vakiinnuttaakadettiupseeriston asema puolustus-voimien muiden upseeriryhmien kes-kuudessa.Vuonna 1970 Kadettikunta ja Up-seeriliitto sopivat, että Upseeriliitto

keskittyy upseerien ammatti- ja etu-järjestötoimintaan ja Kadettikunta maanpuolustusaatteelliseen työhön ja veljestoimintaan. Tämä työnjako on vuosien saatossa osoittautunut erittäin kaukokatseiseksi ja onnistuneeksi sekä perusteiltaan hyvin toimivaksi. Kadet-tikuntaan kuuluu tällä hetkellä noin 5300 jäsentä, joista aktiivipalvelukses-sa on noin 2600 henkilöä. Muiden kadettipiirien tapaan Etelä-Satakunnan Kadettipiiri vietti Kadetti-kunnan vuosipäivää perinteisin juhlal-lisuuksin, joihin kuului seppeleenlasku sankarivainajien muistomerkille.

Etelä-Satakunnan kadettipiirinpuheenjohtajaMajuri Sami Silmu

Kadettikunnan 99. vuosipäivän seppeleenlasku Säkylän sankarivainajien muistomerkillä

16

Joukkoyksiköiden kärkikouluttajatPorin prikaatin 394. vuosipäivänä 16.2.2020 palkittiin prikaatin henkilöstöä ja sidosryhmiä prikaatin eteen tehdystä työstä. Joukkoyksiköt valitsivat kouluttajistaan yhden palkittavan per joukkoyksikkö ja tämä kärkikouluttaja palkittiin ”Komentajan puukolla”. Kyseessä on Marttii-nin karhunpääpuukko, jonka nahkatupessa on porilaisrumpali. Puukko myönnetään tunnus-tuksena kouluttajalle hänen tehokkuudestaan ja kestävyydestään jokapäiväisessä työssään sekä hänen henkilökohtaisista saavutuksistaan kouluttajatehtävässä.

Satakunnan pioneeri- ja vies-tipataljoona esittää palkitta-vaksi kapteeni Vesa Achrénia.

Achrén on palvellut viestikomp-panian varapäällikkönä syksystä 2019 asti. Sitä aikaisemmin hän on palvellut esikuntakomppanian vara-päällikkönä ennen maisteriopintoja sekä linjanjohtajana ja kouluttajana Esikuntakomppaniassa. Achrén on ollut pääroolissa kehitettäessä M18-johtamisjärjestelmän ja vies-tiaselajin koulutusta molemmissa yksiköissä. Viimeaikaisista suori-tuksista kertoo Viestikomppanian menestys viestiaselajin Ritarinmal-jakilpailussa syksyllä 2019 - Vies-tikomppania oli kilpailun paras! M18-johtamisjärjestelmän kehit-tämisessä sekä Viestikomppanian että Esikuntakomppanian saumaton yhteistyö johtamisjärjestelmäsek-torin kanssa henkilöityy Achréniin.

Achrén on tullut tunnetuksi M18-hankkeeseen liittyen niin laaja-alai-sena osaajana, että esimerkillisenä herrasmiehenä viestiaselajin kes-kuudessa. Hänen päämäärätietoista suoritustaan M18-johtamisjärjes-telmän kehittämisessä niin Porin prikaatin kuin puolustusvoimien hyväksi voidaan pitää erityisen an-siokkaana ja selvästi tavanomaista palvelusvelvollisuutta korkeatasoi-sempana suorituksena, mitä hänen tehtävässään edellytetään. Kapteeni Achrén on esimerkillinen upseeri.

Olen kapteeni Vesa Achrén. Palvelen Porin prikaatissa Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan Viestikomppanias-sa varapäällikkönä. Suoritin varusmies-palveluksen 1. jääkärikomppaniassa saapumiserässä 2/07, josta siirryin 2008-2009 sopimussotilaaksi saaristo-meren meripuolustusalueelle. Tie vei

lopulta kadettikouluun vuonna 2013.Varapäällikön tehtäviin kuuluu päälli-kön tukeminen hallinnollisissa tehtä-vissä, henkilöstön ammattitaidon ke-hittäminen sekä aselajiasioita koskeva yhteydenpito johtamisjärjestelmäsek-toriin. Lisäksi tuen kouluttajia erilai-sissa koulutusvastuissa, mikäli henki-löstön käytössä ilmenee haasteita tai ajankäytöllisiä päällekkäisyyksiä. Tuen myös aika ajoin nuorempaa kouluttaja-porrasta ja koulutan varusmiehiä.Ylpeys omasta osaamisesta ei ole vä-hentynyt eikä kouluttajan roolikaan ole mielestäni muuttunut. Kouluttaja on yhä osaamisensa puolesta joukon kärkitaistelija. Täytyy muistaa, että ammattisotilaalle ja kouluttajalle mää-ritellään nykyisin vain useampi rooli: johtaja, kouluttaja, valmentaja ja men-tori. Näen tulevaisuuden kärkikoulut-tajan oman asiansa hallitsevana, työ-hönsä sitoutuneena ja terveellä tavalla omasta tekemisestään ylpeänä miehe-nä tai naisena.Vinkkinä tuleville kouluttajille sanoi-sin, että paras tapa lähestyä kaikkea johtamista ja kouluttamista, on miettiä, mitä voi antaa joukolle. On valitettavaa, että kouluttaja tai johtajaksi asetettu

Porin prikaatin kärkikouluttaja Vesa Achrén, Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoona, ViestikomppaniaTomittanut: Oskari Sahlman Kuva: Rami Peltoniemi

17

Luutnantti Akseli Hirvonen on ansioitunut työssään tykis-tön viestikoulutuksen kehit-

tämisessä kuluneen vuoden aika-na. Hirvonen on osallistunut M-18 johtamisjärjestelmän kehittämiseen sekä kouluttamiseen, niin joukko-yksikön varusmiehille kuin yksikön henkilökunnallekin. Hirvonen on lisäksi itseään säästelemättä osal-listunut koulutus 2020 kokeiluiden valmisteluihin sekä toteuttamiseen. Hirvonen on etenkin kunnostautu-nut koulutus 2020 -konseptin mu-kaisen koulutushaarajakson opin-tosisältöjen ja -kokonaisuuksien kehittämisessä oman työnsä ohella. Hirvonen on toiminut esimerkil-lisesti ja toimii esimerkkinä muil-le kouluttajille ja varusmiehille

Olen luutnantti Akseli Hirvonen ja palvelen Satakunnan tykistörykmen-tin 2. patterissa viestijaoksen johtaja-na. Olen valmistunut Maanpuolustus-korkeakoulusta 101. kadettikurssilta vuonna 2017 ja palvellut rykmentissä siitä lähtien.Viestijaoksen johtajana vastaan jaokse-ni joukkotuotannon mukaisesta varus-mieskoulutuksesta. Vastaan jaokseni hallinnollisista tehtävistä varusmies-koulutuksen osalta ja teen mm. koulut-tajien työajat, varusmiesten viikko-oh-jelmat ja koulutusjaksojen läpiviennit yhteistyössä koulutusupseerin kanssa. Meillä on hyvä porukka, jolla koulu-

tamme viestimiehiä tykistöpatteristo-jen komentopaikoille. Lisäksi tehtäviini kuuluu erilaisia viestijärjestelmän käyt-töönottoon liittyviä valmisteluja.Mielestäni hyvä kouluttaja on aktiivi-nen, osaa ottaa huomioon koulutet-tavansa yksilöinä ja kehittää itseään jatkuvasti osallistumalla kursseille ja opetustilaisuuksiin. Koskaan ei ole it-sekään valmis. Hyvä kouluttaja pyrkii kehittämään koulutusmenetelmiään ja auttaa myös muita työyhteisössä.Oman lyhyen sotilasurani aikana K2020 -koulutusuudistus on tuonut kouluttajille paljon vastuuta koulutus-järjestelmän ja aselajikoulutuksen uu-distamisessa. Itse olen ollut mukana suunnittelemassa mm. kenttätykistön viestiaselajin koulutusta. Varusmies-kouluttajan rooli on pohjimmiltaan kuitenkin olla kasvattajana ja taitojen opettajana omalle joukolleen. Uskoi-sin että tulevaisuudessakin hyvän kou-luttajan ominaisuuksiin kuuluvat laa-dukkaan koulutuksen järjestäminen ja kyky sopeutua muutoksiin.Nykyisille varusmiehille sekä uusille

Porin prikaatin kärkikouluttaja Akseli Hirvonen, Satakunnan tykistörykmentti, 2. PatteriToimittanut: Annu Porttila Kuva: Elena Mikkilä

kouluttajille ja apukouluttajille haluai-sin sanoa, että olkaa aktiivisia ja pyr-kikää kehittämään itseänne! Vaikka sotilaskoulutuksessa on paljon asioita, jotka on todettu vuosien saatossa toi-miviksi, ei kaikkea välttämättä tarvit-se tehdä niin kuin ennenkin. On hyvä pitää pilke silmäkulmassa, kaikki ei ole aina kuitenkaan niin vakavaa.Tulevaisuudessa tavoitteenani olisi päästä osallistumaan kriisinhallintateh-täviin ja maisteriopintojen jälkeen jat-kaa Porin prikaatissa johtamisjärjestel-mäalan tehtävissä. Mutta mihin käyttöön kärkikouluttaja-palkintona saatu komentajan puukko päätyy?– Työkaverini totesi vitsillä, että sitävoisi käyttää viestiperusteiden ”puu-kottamiseen”. Niiden kanssa saa välillätapella aika paljon. Kaippa se ihan käyt-töön menee!

henkilö nähdään usein vain hierarkki-sesta tulokulmasta. Jos kouluttaja tai johtajatehtävään asetettu varusmies on kokeneempi, vanhempi ja osaa enem-män, on hänellä velvollisuus miettiä, mitä hän voi antaa osaamisellaan ja/tai esimerkillään joukolle. Tämä on kriit-tistä, jotta päästään tavoiteltuun lop-puasetelmaan - eli saavutetaan ammat-titaitoinen ja osaava sodanajan joukko.Jatkan ilomielin töitä Säkylässä Sata-kunnan pioneeri- ja viestipataljoonas-sa. Komentajan puukolle en ole vielä päättänyt sen arvolle sopivaa sijoitus-paikkaa.

18

Pohjanmaan jääkäripatal-joona on valinnut palkit-tavaksi joukkoyksikön

kärkikouluttajana luutnantti Mikko Kurikan. Kurikka on ollut merkittävässä roolissa Koulutus 2020 työn jalkauttamisessa Poh-janmaan jääkäripataljoonassa. Erityisesti Kurikka on antanut suuren panoksen K2020 Jääkä-riaselajikoulutuksen sisällön suunnitteluun ja tuottamiseen. Kurikka on saanut tunnustusta myös Maavoimien esikunnan ta-holta työstään K2020 eteenpäin viemiseksi

Olen luutnantti Mikko Kurikka, 26-vuotias tamperelainen. PalvelenPorin prikaatissa, Pohjanmaan jääkä-ripataljoonan 3. jääkärikomppaniassa.Tehtäväni on opetusupseeri, muttatarkemmin toimin koulutusupseerintehtävässä.

Varusmiehenä palvelin Reserviup-seerikoulun jääkärikomppaniassa tie-dustelu-tulenjohtajana saapumiserällä 1/13. Päädyin 3. Jääkärikomppaniaan

1.9.2017 valmistuttuani kadettikoulus-ta 101./84. Kadettikurssilta jääkäri- ja panssarintorjuntaopintosuunnalta.

Koulutusupseerin tehtäviin kuuluu joukkotuotannon joukkueiden läpi-vientien ja viikko-ohjelmien suunnit-telu. Tämän lisäksi tehtävässä ohjataan joukkueiden johtajia ja kouluttajia kou-lutuksen suunnittelussa ja toteutukses-sa, sekä viimeisipien saapumiserien, ajan harjaantuminen sodan ajan komp-panian päällikön tehtävässä.

Mielestäni hyvä kouluttaja kyke-nee itsenäisesti suunnittelemaan ja to-teuttamaan annettuja tehtäviä. Hyvä kouluttaja on perehtynyt hyvin omiin tehtäviinsä, joka muodostaa koulutta-jan ammattitaidon. Ammattitaidolla mahdollistetaan kyvykkyys soveltaa erilaisia tietoja ja taitoja ja näin selvitä suuremmistakin haasteista.

Kouluttajan rooli ei ole vielä minun aikanani ehtinyt älyttömästi muuttua, mutta muutos on koko ajan käynnissä. Kouluttajan tulee koko ajan enemmän ja enemmän hallita erilaisia opetusväli-neitä, jotka liittyvät erilaisiin tietotek-nisiin välineisiin ja simulaattoreihin.

Tulevan kärkikouluttajan on simulaat-torien osaamisen lisäksi kyettävä so-veltamaan niitä erilaisiin käyttötarkoi-tukseen ja kyettävä keksimään uusia tapoja käyttää tehokkaasti kehittyvää teknologiaa. Tämän lisäksi on ym-märrettävä, ettei simulaattoreilla voi simuloida kaikkia tuntemuksia, joita esimerkiksi räntäsateessa tetsaaminen aiheuttaa.

Tulevan kouluttajan on pysyttävä koulutettavien mukana fyysisesti, sekä omattava riittävä ammattitaito alaisten-sa kouluttamiseen. Ammattitaitoinen kouluttaja kykenee kouluttamaan eri lähtökohdista olevat miehet ja naiset yhteen hiileen puhaltavaksi joukoksi, joka kykenee toteuttamaan käskyjä vaativissakin olosuhteissa. Pitäkää siis itsenne hyvässä kunnossa, jolloin olet-te uskottava esimerkki alaisillenne, sekä ylläpitäkää ja kehittäkää ammatti-taitoanne, jota varusmiespalveluksessa teille annetaan!

Tulevaisuudessa pyrin itsekin pitä-mään itseni hyvässä fyysisessä kunnos-sa ja lisäämään ammattitaitoa koulut-tautumalla ja opiskelemalla. Vaativinta on todennäköisesti pysyä mukana tek-nisesti kehittyvässä nuorisossa, jonka osaamisalueet eroavat omistani huo-mattavasti.

Kärkikouluttajapalkinnoksi saamani Komentajan puukko todennäköises-ti päätyy toimiston seinälle, josta se muistuttaa pitkästä vuodesta, jonka vuoksi puukko on minulle suotu. Mitä todennäköisimmin sillä ei tule koskaan makkaraa leikattua.

Varsinais-Suomen huoltopa-taljoona on valinnut palkit-tavaksi luutnantti Mikko

Simolan. Simola on erityisesti ansioitunut työssään 2. huolto-komppanian koulutusupseerina ja kehittänyt yksikön toimintaa ajatuksella, että huolto-osaamisen lisäksi huoltokomppanian on kyet-tävä taistelemaan jalkaväen ta-paan. Simola on onnistunut omalla esimerkillään innostuneen otteen yksikön muuhun henkilökuntaan. Saapumiserille 1/19 ja 2/19 Simola on toiminut joukkotuotettavan huoltokomppanian päällikkönä. Simolan johdolla tuotannossa olleet

Porin prikaatin kärkikouluttaja Mikko Kurikka, Pohjanmaan jääkäripataljoona, 3. JääkärikomppaniaToimittanut: Annu Porttila Kuva: Elena Mikkilä

19

jalkautettiin Porin prikaatin samoihin aikoihin, kun töihin tulin. Siihen ai-kaan, kun itse olen varusmiespalve-luksen aloittanut, koulutukset olivat erilaisia. Ne olivat hyvin täsmällisiä ja muistan kirjoittaneeni aliupseeri-kurssilla jopa vuorosanoja koulutus-korttiini. Silloin puhelimet täytyi pitää ehdottomasti kaapissa päivät ja niitä ei palvelusaikana saanut käyttää ollen-kaan. Tänä päivänä koulutukset ovat myös täsmällisiä, mutta tapa kouluttaa on muuttunut. Koulutuskorteissa ker-rotaan vain pääopetusaiheet ja polku tiedon lähteelle, mistä koulutukseen voi valmistautua. Sen lisäksi oppimisen tukena käytetään monia eri menetel-miä, kuten kaikkien tuntemia ”mikro-elokuvia” ja vuorovaikutuksellisia vide-oita, joita katsellaan esimerkiksi omalla puhelimella. Tulevaisuuden ”kärkikou-luttajan” tulee mielestäni hallita kaikkia eri opetusvälineitä ja osata käyttää niitä tilanteen mukaan oikein.

Vinkkini tulevaisuuden kouluttajille ovat, että älä yritä antaa kaikkea tietoa kerralla, sen takia vinkkejäkin on vain kaksi. Toinen vinkkini on, että yritä

aina ymmärtää, mitä koulutuksella haetaan takaa. Mitään asiaa ei Puolus-tusvoimissa opeteta turhaan, vaan kai-kella on aina syy. Kun ymmärrät tämän syyn, osaat pitää laadukkaan koulutuk-sen, jossa päästään haluttuun loppu-asetelmaan ja saat myös koulutettavat ymmärtämään opetettavan asian ja sen merkityksellisyyden. Jos et ymmärrä syytä, opetat vain kasan asioita, joilla ei välttämättä ole mitään liityntäpintaa isompaan kokonaisuuteen.

Tällä hetkellä opiskelen työn ohessa logistiikkainsinööriksi. Yritän opinnoil-la hakea itselleni lisää ammattitaitoa ja päästä tulevaisuudessa mielenkiintoi-siin logistiikan alan tehtäviin Puolus-tusvoimien sisällä. Siihen on kuitenkin vielä vuosia aikaa, sillä paljon puhuttuja kouluttajan töitä on vielä liuta tehtävä-nä!

Kärkikouluttajapalkinnoksi Ko-mentajan antamalla puukolla taidan veistellä vanhoista koulutuskorteista tärkeimmät aiheet talteen ja liittää ne tulevaisuuden koulutuskortteihin.

Porin prikaatin kärkikouluttaja Mikko Simola, Varsinais-Suomen huoltopataljoona, 2. HuoltokomppaniaToimittanut: Annu Porttila Kuva: Elena Mikkilä

komppaniat ovat koulutustason mittauksissa saavuttaneet erin-omaisia tuloksia. Erityisesti komp-panioiden maavoimaosaaminen on kehittynyt huomattavasti Simolan ansiosta. Simolan toimiessa komp-panian päällikkönä yksiköllä on ollut poikkeuksellisen innostunut ja positiivinen ilmapiiri.

Olen luutnantti Mikko Simola ja kotoisin Ylöjärveltä. Suoritin varus-miespalveluksen Tykistöprikaatin Kul-jetuspatterissa vuonna 2014. Suoritin moottorialiupseeri-kurssin, josta val-mistuin kurssin priimuksena. Varus-miespalveluksen jälkeen pääsin sopi-mussotilaaksi samaan yksikköön, joka oli vaihtanut nimensä Huolto- ja kul-jetuspatteriksi, kun Tykistöprikaati lii-tettiin Porin prikaatiin. Samana vuonna hain Kadettikouluun työyhteisön ohja-uksesta ja pääsin 102. kadettikurssille. Kurssin aikana valitsin logistiikka-opin-tosuunnan ja Niinisalon varuskunnan palveluspaikaksi.

2. Huoltokomppaniassa olen toimi-nut syyskuusta 2018 lähtien.

Toimin nykyään yksikön koulu-tusupseerina. Tehtäväni on suunnitella yksikön varusmiesten viikko-ohjelmat ja koulutusjaksojen läpiviennit. Lisäksi perehdytän yksikkömme muut koulut-tajat opetettaviin aiheisiin ja vastaan siitä, että kaikki varusmiehet saavat tarvitsemansa koulutuksen mahdol-lisimman laadukkaasti. Sen lisäksi toimin myös kouluttajan tehtävissä, muun muassa koko vuoden 2018 toi-min yksikön toimivana päällikkönä sotaharjoituksissa ja tässä tehtävässä koulutin yksikköäni suorituskykyvaa-timusten edellyttämiin tavoitteisiin yh-teistyössä työtovereideni kanssa.

Mielestäni hyvän kouluttajan tär-kein ominaisuus on se, että ymmärtää, mitä koulutuksella oikeasti tulee saada aikaan ja mikä on oppijan kyky ottaa tietoa vastaan. Jokaiseen koulutukseen lähtökohdat ovat aina erilaiset, riippu-en ajasta, paikasta, joukosta, säästä, nälästä, aiemmasta koulutustasosta ja monesta muusta tekijästä. Tämän takia ennen jokaista koulutusta pitää tehdä arvio itselle: mikä on koulutettavassa aiheessa kaikkein tärkein kokonaisuus ja miten saan sen parhaiten opetettavi-en muistiin juuri näissä olosuhteissa?

Olen päässyt näkemään erittäin lä-heltä Puolustusvoimien koulutuskult-tuurin muutoksen, kun koulutus 2020

20

Turvaa kaluston koko elinjaksolle.

millog.fi

Millog ylläpitää maa- ja merivoimien kalustoja sekä

ilmavoimien valvonta-järjestelmiä niin normaali-

kuin poikkeusoloissa.

21

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrn-roothin nimeä kantavat tunnustus-palkinnot jaettiin jo kahdennentois-

ta kerran. Louise ja Göran Ehrnroothin säätiön kustantama rahapalkinto on tarkoitettu Puolustusvoimien palve-luksessa olevien sotilaiden palkitsemi-seen yksittäisestä teosta, toiminnasta tai työstä sotilaallisen maanpuolustuk-sen hyväksi. Palkintojenjakotilaisuus järjestettiin 11.2.2020 Helsingissä Sää-tytalolla. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen jakoi palkinnot yhdessä säätiön edustaja Georg Ehrn-roothin kanssa.Palkintojen jaossa oli edustettuna kaik-ki puolustushaarat. Ilmavoimista pal-kittiin Karjalan lennostossa työsken-televä kapteeni Marko Koskinen. Merivoimista muistettiin kapteeniluut-nantti Kimmo Raantia Rannikkolai-vastosta sekä kapteeniluutnantti Sami Sorria Rannikkoprikaatista. Palkituis-ta maavoimissa työskentelevät Kadet-tikoulun apulaisjohtaja, majuri Jouni Kaunismäki, Panssariprikaatin kaptee-ni Tino Torro ja Porin prikaatin yliker-santti Joonas Lampi.Porin prikaati esitti palkittavaksi Sata-kunnan jääkäripataljoonassa Panssarin-torjuntakomppanian joukkueenjohtaja-na toimivaa ylikersantti Joonas Lampea seuraavin perusteluin:

Ylikersantti Joonas Lampi on esimer-killinen varusmiesten ja reserviläisten kouluttaja sekä nuorempien koulutta-jien kasvattaja. Hän asettaa aina vaa-timustason korkealle, ja johtaa omalla esimerkillään antaen sekä varusmie-hille, että henkilökunnalle erinomai-sen mallin sotilaan ammattitaidosta ja -etiikasta. Ylikersantti Lampi on malli-esimerkki sotilaasta, joka johtaa jouk-koaan edestä: Jos Lampi ei johda omaajoukkoaan kärjessä taisteluvarustuk-sessa, myös kouluttajatehtävässä, hänon todennäköisimmin varmistamas-sa, että naapurijoukkueen nuoremmal-la sotilaalla on edellytykset menestyäomassa tehtävässään - tai kouluttamas-sa toista joukkuetta, joka hänen vas-tuulleen voidaan omansa lisäksi koskatahansa käskeä ilman epäilystä siitä,että kaikki käsketyt tehtävät tulevathoidettua.Johtajana ylikersantti Lampi on sel-keä, määrätietoinen ja kannustava sekäerinomainen ihmistuntija, joka saakoulutettavan joukon yrittämään par-haansa ja näin edesauttaa oppimista.Hän hyödyntää koulutuksessa koke-muksensa tuomia parhaita käytäntöjäyhdistäen ne puolustusvoimissa käyt-töönotettuihin uusiin opetusmetodei-hin ja -välineisiin. Ylikersantti Lampisaa poikkeuksetta erinomaiset tulokset

annettujen tehtävien suorittamisesta. Varusmiesten ja reserviläisten koulut-tamisen lisäksi ylikersantti Lampi oh-jaa ja kasvattaa johdonmukaisesti nuo-rempia aliupseereita kehittäen heidän ammattitaitoaan. Tällä työllä on suuri merkitys koko perusyksikön koulutus-tuloksien kannalta tarkasteltuna. Sa-malla hän näyttää esimerkkiä kaikille kouluttajille väsymättömästä työmo-raalista ja vertaisten tukemisesta. Yli-kersantti Lampi on luotettava, erittäin yhteistyökykyinen ja ominaisuuksien-sa vuoksi laajasti arvostettu niin alaise-na, esimiehenä kuin työtoverina Porin prikaatissa. Ylikersantti Lammen palvelus on al-kanut Porin prikaatissa varusmiehenä vuonna 2004. Lammen palvelusuraan kuuluu kiitettävä palvelus kriisinhal-lintatehtävissä Afganistanissa vuosina 2013-2014 ja Irakissa vuosina 2016 ja 2018. Osaamisensa ja kokemuksensa takia Lampi on ansioitunut myös Krii-sinhallintakeskuksessa operaatioiden vaihtohenkilöstön kouluttajana. Ylikersantti Joonas Lampi on Panssa-rintorjuntakomppanian tiedustelukou-lutuksen kärkiosaaja ja lisäksi jalka-väen jokapaikanhöylä, joka voi koska tahansa kouluttaa sekä jääkäri-, pans-sarintorjunta- että tiedustelukoulu-tushaaroja. Poikkeuksellista Lammen osaamisessa on kyky valmistautua ja suunnitella pitkälle tulevaisuuteen ja seuraavassa hetkessä siirtyä käsittele-mään perinpohjaisesti ruohonjuurita-son yksityiskohtaa taistelutekniikassa, taktiikassa tai tekniikassa.Palkintojenjakotilaisuuden yhteydes-sä Ruotuväelle antamassa haastattelus-sa ylikersantti Lampi kuvasi tunnus-tuksen auttavan jatkamaan laadukasta työntekoa tulevaisuudessakin.– Tämä edesauttaa jaksamista ja auttaapainamaan samaan malliin eteenpäin.Yritän olla innovatiivinen esimerkkinuorille ja johtamaan edestä. Kyllä pal-kinto motivoi kummasti, Lampi iloit-see.Lammen ahkerasta ja uutterasta työ-moraalista on miehen itsensä mukaankiittäminen jo kotoa saatua kasvatusta.– Sen kautta tehdään työt niin hyvinkuin mahdollista ja arvostetaan sitätyötä mitä tehdään.

Ehrnroothin tunnustuspalkinto Porin prikaatin kouluttajalle Toimittanut: Sanna Närä Kuva: Ruotuväki, Konsta Leikas

Komentaja, kenraali Timo Kivinen luovutti ylikersantti Joonas Lammelle Ehrnrooth-tunnustuspalkinnon.

Aloitin 1.1.2020 Porin prikaatin ympäristöalan erityisasiantun-tijana ympäristösuunnittelijan

siviilivirassa. Tehtävä sijoittuu Porin prikaatin esikuntaan huolto-osastolle, ja vastuullani ovat Säkylän-Niinisalon varuskunta-alueet harjoitusalueineen sekä myös kasarmialueista erilliset har-joitusalueet, kuten Raasi Pöytyällä ja Maalahti Vaasan kupeessa. Työnkuvani on laaja, mutta keskeisimpänä tehtävä-nä on valvoa ja edesauttaa, että toimin-tamme noudattaa ympäristöön liittyviä lakeja ja määräyksiä sekä Porin prikaa-tin ympäristöpolitiikkaa ja sen toteut-tamiseksi laadittua ympäristöohjelmaa.

Porin prikaatilla on sertifioitu (eli ulkoisen tarkastuslaitoksen hyväksy-mä) ISO 14 001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmä. Se on peruja Nii-nisalossa sijainneen Tykistöprikaatin ympäristöjärjestelmästä, joka jalkau-tettiin myös Säkylään puolustusvoima-uudistuksen jälkeen muodostuneessa Säkylän-Niinisalon varuskunnassa. Ympäristöjärjestelmä ei ole muusta toi-minnasta erillinen osa, vaan se kuuluu osaksi kaikkea toimintaamme ja sillä huolehditaan toiminta-alueidemme säi-lymisestä turvallisena toimia, asua ja elää.

Porin prikaatin päätehtävä on kou-luttaa varusmiehiä sekä kansainvälisiä joukkoja, mikä ympäristön näkökul-masta on sekä haaste että mahdolli-suus. Joka vuosi tuhansille uusille ihmi-sille on kerrottava ja opastettava, miten sotilastoimintaan liittyvissä tehtävissä toimitaan ympäristöä suojellen. Ja juu-ri kun nämä ja lukuisa joukko muita asioita on opittu, saapuu uusi joukko koulutettavaksi. Toisaalta meillä on joka vuosi samainen tuhatpäinen jouk-ko fiksuja aikuisia, joista jokaisella voi olla hyviä uusia ajatuksia siitä, miten hoidamme asiat ympäristön kannalta paremmin.

Suunnitelmallisen ympäristötyön tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä sille, mikä on jo mennyt pieleen, vaan keskittyä tapahtuman aiheutumisen syihin ja oh-jeistuksella sekä seurannalla varmistaa, että samaa virhettä ei toistettaisi myö-hemmin uudelleen. Vain ne virheet voidaan korjata, jotka joku havaitsee, ja siksi jokainen pienikin havainto tai ajatus siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin, on tervetullut.

Toiminta-alueidemme erityispiir-teenä on se, että kasarmialueet sekä tärkeimmät harjoitusalueet sijaitsevat ensimmäisen luokan pohjavesialueilla,

jotka toimivat myös juomaveden läh-teenä ympäröiville alueille. Meillä kai-killa on siis suuri vastuu pohjavesien säilymisestä puhtaana ja käyttökelpoi-sena tulevaisuudessakin.

Pohjavesialueiden maaperä on huo-koista ja helposti läpäisevää, minkä vuoksi veden lisäksi myös muut maa-han joutuneet kemikaalit painuvat nopeasti syvemmälle maaperään. Suu-rimman riskin pohjavesille toiminnas-samme aiheuttavat ajoneuvot ja koneet, joista rikkoutumisen tai huolimatto-man käsittelyn vuoksi pääsee öljyä tai polttoainetta maaperään. Litra moot-toriöljyä voi pohjaveteen joutuessaan pilata 100 000 litraa puhdasta vettä, ja tämän vuoksi myös pienien vahinkojen mahdollisemman nopealla torjumisella on merkitystä. Heti havaitusta pienestä öljyvuodosta voidaan selvitä poistamal-la muutama lapiollinen pilaantunutta maata. Saman öljyvuodon siivoaminen parin viikon päästä saattaa vaatia kai-vinkoneen ja useita kuutioita poistettua maata, kun öljy on painunut syvem-mälle ja levinnyt laajemmalle alueelle.

Meitä kaikkia tämä koskettaa, jos ei muuten, oman auton kunnossapidon kautta. Myös asfaltoiduilla parkkipai-koilla ajoneuvoja säilyttävien tulee muistaa, että parkkipaikkojen sadeve-det johdetaan lopulta maastoon, joten ympäristön kannalta täysin vaaratonta öljy/polttoainevuotoa ei ole. Jokaisella ympäristövahingon havaitsevalla on vastuu ilmoittaa siitä eteenpäin välittö-mästi.

Ympäristösuojelu kuuluu kaikille

Uuden ympäristösuunnittelijan ajatuksia Porin prikaatin ympäristöjärjestelmästä

Teksti: Sanna Matintalo Kuvat: Puolustusvoimat

Myös asfaltoidulla parkkialueella nopeat torjuntatoimenpiteet ovat tärkeitä, jotta vaarallinen jäte ei pääse leviämään ympä-ristöön esim. hulevesikaivojen kautta.

22

Toinen kaikkia koskettava asia on jätehuolto, jonka kehittäminen on poh-javesien ja maaperän suojelun lisäksi ympäristönsuojelun painopisteenä Po-rin prikaatissa kuluvana vuonna. Tus-kin kukaan on voinut olla huomaamat-ta, että niukkenevia luonnonresursseja ja ympäristön roskaantumista pidetään maailmanlaajuisesti todellisena uhkana ihmisten hyvinvoinnille eikä maailmas-ta löydy juurikaan alueita, joilta ei löy-tyisi ihmisen tuottamaa roskaa. Koska lähes kaikki toimintamme tuottaa jon-kinlaista jätettä, on ympäristövaikutus-ten minimoimiseksi järkevää opetella oikeat toimintamallit heti alusta alka-en. Jos näitä taitoja ei ole vielä aiemmin oppinut, ovat ne rahanarvoisia oppeja myös siviilielämään palatessa oman ko-titalouden jätehuoltoa suunnitellessa.

Kasarmilla majoitustiloissa ja toimis-toissa jätteiden oikea lajittelu vähentää jätteen synnystä aiheutuvaa ympäris-tökuormaa sekä kustannuksia. Harjoi-tuksissa jätteiden lajittelu useimmiten poikkeaa kasarmioloista, ja vielä tär-keämpää kuin lajittelu on se, että maas-toon ei jää jätettä harjoitusten jäljiltä. On myös muistettava, että jätettä ei saa haudata maahan tai lumeen eikä polt-taa. Siistille harjoitusalueelle on seuraa-vien käyttäjien mukavampi tulla.

Porin prikaatissa ovat käytössä metsämarssit, joissa kasarmialue ja harjoitusalueet on jaettu yksiköille ja joissa yksiköiden tehtävänä on siivota maastosta löytyvät jätteet. Jokainen voi tehdä metsämarssistaan kevyemmän pitämällä huolen, että jätteitä ei alun perinkään päädy luontoon, jolloin niitä ei tarvitse sieltä erikseen käydä kerää-mässä. Toki roskan saa havaitessaan muulloinkin kerätä ja toimittaa lähim-pään roska-astiaan.

Porin prikaati tarjoaa kaikille alueel-laan toimiville erinomaisen mahdolli-suuden toimia ympäristöään ajatellen, ja ympäristöjärjestelmämme on edel-läkävijä Puolustusvoimien ympäristö-alalla, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Meistä itsestämme on kiinni, kuinka haluamme toimia ja millaisen jäljen haluamme toiminnallamme jättää. Ym-päristöasiat kuuluvat kaikkeen toimin-taamme ja meillä jokaisella on vastuu omasta toiminnastamme sekä myös tuntemattomien toimijoiden aiheutta-mien vahinkojen ilmoittamisesta.

Ylinnä: Hyvällä tuurilla polttoaine-vuoto saadaan siivottua lapiohom-mina.

Maastoon lähtiessä kalustossa tulee olla mukana asianmukaiset välineet öljyntorjuntaan.

Vas. Pahemmassa tapauksessa lapio ei riitä. Tämän työmaan aiheutti n.200 l polttoainetta, joka havaittiin vasta n. kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen. Siivouksen kustannukset ylittivät 10 000 €.

23

24

Ympäristökoira Piki on Suomen toinen öljynetsintään koulu-tettu koira. Töitä se tekee pää-asiassa armeijan leivissä Porin

prikaatin laajoilla harjoitusalueilla Sa-takunnassa. Valkoisenpaimenkoiran omistajasta Hanna Tenhusta tuli ym-päristökoirien kouluttaja ja ohjaaja sat-tumien hyvänä summana.Päätyökseen Tenhu vastaa sotakoirien terveydestä Puolustusvoimien eläinkli-nikalla Niinisalossa. Öljynetsintätehtä-viä on muutaman kerran vuodessa lä-hinnä sotaharjoitusten jälkeen.Harjoituksista suuri osa pidetään hiek-kapohjaisilla pohjavesialueilla muun muassa Niinisalon Pohjankankaalla. Erilaisia ajoneuvoja on liikkeellä paljon kuorma-autoista panssarivaunuihin. Maastossa tehtävistä tankkauksista on vaarana öljyn valuminen maaperään ja sitä kautta pohjaveteen.Pohjavesien pilaantuminen onkin mää-

ritelty prikaatin suurimmaksi ympäris-töriskiksi uraauurtavassa ympäristö-järjestelmässä, joka otettiin käyttöön vuonna 2009. Tuolloin Niinisalossa toimi Tykistöprikaati. – Kun tiedetään, että litra öljyä voi pilata miljoonaa lit-raa vettä, niin pienikin vahinko on iso vaara. Onneksi vakavia vahinkoja ei ole tapahtunut, Hanna kertoo.

Nopeaa kuonontarkkaa työtäÖljynetsintäkoiralla on siis tassut isois-sa saappaissa. Jos maaperää jouduttai-siin tarkistamaan silmämääräisesti ja pelkästään käsin kerättävin näyttein, niin aikaa ja rahaa kuluisi todella pal-jon. Koulutettu koira sen sijaan on te-hokas ja luotettava käymään isonkin alueen läpi nopeasti.Sotaharjoitusten jälkeen tehtäviä tar-kastuksia varten Hanna Tenhu varaa yleensä yhden työpäivän ja lähtee kier-

tämään maastoja varuskunnan ympä-ristösihteerin kanssa. Viime vuoden loppuun saakka työparina oli Terhi Hel-kala. Pikin tehtävä on etsiä ja ilmaista mahdolliset öljyvalumat alue kerral-laan. Työ on sille mieleen eikä se ole py-syä turkissaan, kun saa työliivit ylleen.Päivän kuluessa voidaan pysähtyä yli kymmeneenkin maastotankkauspaik-kaan. Tarkistettava alue on noin sata metriä sivu. Selvää on, että tankkaus-ten yhteydessä maahan pääsee hiukan polttoainetta, ja koirahan näyttää ne kaikki. Koira toimiikin vain kohteen ilmaisijana ja ympäristösihteeri tekee tarvittavat jatkotutkimukset.– Meillä on mukana kenttäanalysaatto-ri, jonka avulla voimme heti tarkistaasuuntaa antavia tuloksia, millaisia pitoi-suuksia Pikin merkkaamissa paikoissaolisi. Mikäli lukemat ovat korkeat, ote-taan maanäytteet tarkempia laborato-riotutkimuksia varten, Hanna selittää.

Öljyvahinkojen varalta koulittu KIRSUTeksti ja kuvat: Birgit Halkio

Porin prikaatilla on Etelä-Suo-mensuurimmat harjoitusalueet. Maastoista iso osa on pohjavesi-alueilla, jotka ympäristökoira Piki ja Hanna Tenhu tarkastavat aina isojen harjoitusten jälkeen.

25

Kuin salapoliisit töissäMaastoetsinnät ovat vähän kuin sala-poliisityötä tekisi. Sataprosenttisesti alueita ei pystytä tarkastamaan, mutta aika paljon kuitenkin. Osumia tulee satunnaisesti ja näistä osa etenee jat-kotutkimuksiin. Yli kymmenen vuotta jatkuneen seurannan aikana on ollut joitakin läheltä piti -tilanteita, joissa maata on vaihdettu. Pohjaveden pilaan-tumiselta on vältytty.Pikin nenälle voi tulla käyttöä myös, jos vaikka alueella töissä olleella ura-koitsijalla sattuu jokin konevahinko tai omavalvontaan kuuluvissa pohjaveden tarkkailunäytteissä havaitaan muutok-sia. – Näistä tehdään niin sanottu ym-päristöpoikkeamailmoitus. Me käym-me tarvittaessa paikalla, eläinlääkäri kertoo.Hanna on ollut toisinaan apuna Pikin kanssa myös muualla kuin varuskun-nan mailla ja hän näkee ympäristö-koiralle paljon työkohteita tavallisessa arkielämässä. – Öljynetsintään opetet-tu koira voisi olla apuna vaikka talon-myynnin yhteydessä tarkistamassa tontin maaperän.Mitään korvauksia omista keikoista tai prikaatille tehtävästä omavalvonnasta ei makseta.

Kipinä huumekoirien kurssiltaPioneerityö ympäristökoiran koulutta-miseksi öljynetsintään sai alkunsa, kun Hanna Tenhu tuli eläinlääkäriksi Niini-saloon vuonna 2002. Hän pääsi seuraa-maan silloisen Tykistöprikaatin ensim-mäistä huumekoirakurssia ja osallistui erikoisetsintäkurssille saksanpaimen-koira Leca Haus Danzkan eli PV Pasto-rin kanssa.Pastorin elämä oli kuin koiramaailman tuhkimotarina. – Alle vuoden ikäisenä sen ura sotakoirana oli lähes katkol-la, mutta se jäi klinikalle seurantaan ja sain luvan kouluttaakin sitä, Hanna muistelee hienoja hetkiä.Koira tuntui kyvykkäältä erilaisiin et-sintöihin. Siitä tuli lopulta erittäin hyvä käyttökoira ja myös ensimmäinen öl-jynetsijäkoira. – Huumekoirakoulutus-ta seuratessani olin jo alkanut miettiä, mihin muuhun koiran nenää voisi hyö-dyntää. Olin myös itse kiinnostunut ympäristöasioista.Samoihin aikoihin ympäristöasiat nou-sivat esille puolustusvoimissa ja juuri Niinisalossa ryhdyttiin valmistelemaan

sertifioitua ympäristöjärjestelmää. – Monta asiaa osui yksiin. Olin Pastorin kanssa ikään kuin edellä aikaa, kun minulla oli tarjota hajuerotteluun kou-lutettu koira ympäristövalvonnan ko-keiluun, Hanna sanoo.Mahdolliset öljyvuodot nostettiin heti esille isoina ympäristöuhkina. Har-joitusalueilta otetaan viiden kunnan vedet ja öljy läpäisisi hiekan nopeasti. Pioneerityö oli Hannan mukaan todel-linen virstanpylväs puolustusvoimien ympäristöasioissa ja tuotti paljon julki-suutta ja myös palkintoja, kuten valta-kunnallisen ympäristöpalkinnon vuon-na 2012.– Täällä luotiin maailman ensimmäinenvarusmiehiä kouluttavien joukko-osas-tojen ympäristöjärjestelmä. Ulkopuoli-nen auditoija tekee laaduntarkistuksenvuosittain ja on antanut säännöllisestihyvää palautetta koiran käytöstä oma-valvontaan, viimeksi viime syksynä.Palkintostipendi oli tarkoitettu Ympä-ristökoira-hankkeen jatkamiseen eikäolisi voinut tulla parempaan aikaan.Puolet käytettiin Norjaan suuntautu-neeseen luentomatkaan ja toinen puo-li Pastorin seuraajan hankintaan, silläkautta maan tunnetuksi tulleen hyöty-koiran ura alkoi olla lopuillaan vuonna2011.

Työ jatkui, rotu vaihtuiHanna Tenhulle oli selvää, ettei hän voi ottaa itselleen toista saksanpaimenkoi-raa. – Pastori oli minulle niin tärkeä. Halusin samantapaisen koiran ja oike-astaan valkoinenpaimenkoira oli ainoa vaihtoehto.Hän alkoi etsiä työlinjaisten koirien kasvattajaa, löysi mieleisensä kenne-lin ja sai koiran pentueesta, jonka mo-lemmat vanhemmat hän tunsi hyviksi käyttökoiriksi. – Oli koskettava hetki, kun Pikin emä ultrattiin kantavaksi samana päivänä, jolloin Pastori teki vii-meisen keikkansa.Pentu johti Hannan uudenlaisten kou-lutusmenetelmien pariin. Pastori oli koulutettu saalisviettiä hyödyntäen ilmaisemaan eri öljylaatuja. Tällöin koulutusvälineenä oli patukka, jossa oli reikiä ja jonka sisälle pantiin sekoitus, cocktail erilaisia hajuja sisältäviä näyt-teitä. Lopulta koiralla oli selvä hajuku-va etsittävistä aineista ja onnistuneista löydöistä. Ilmaisuista se sai palkkioksi patukan.Pastorin koulutuksen aikana Hanna oli

alkanut miettiä yleistystä. Samalla hän kyseenalaisti saalisviettikoulutusta. Hän pohti, eikö voisi toimia niin, että saisi koiran oma-aloitteisesti oivalta-maan hajun etsinnän ja ilmaisemaan sen kontrolloidusti ja tarkasti.

Purkkirivitkin apunaPohdinnat saivat lihaa luiden ympäril-le, kun Hanna Tenhu seurasi Tommy Wirénin ja Keijo Kodiksen pitämää en-simmäistä hajuerottelukurssia vuonna 2011. Kurssilla näytettiin, miten koiran voi opettaa valitsemaan oikean hajun esimerkiksi purkkirivistä positiivisen vahvistamisen avulla.Koira sai palkkion, kun se teki oikein. Jos meni väärin, siitä ei seurannut mi-

Hanna Tenhu etsi ja löysi valkoisen-paimenkoiran pennun, jonka molem-mat vanhemmat hän tiesi hyviksi käyttökoiriksi. Piki on vastannut odotuksia.

Treeniä varten voidaan käyttää purkkiin piilotettua raakaöljyä hajunlähteenä.

26

tään. – Tämä oli vielä aika uutta noihin aikoihin, mutta nykyisin positiivinen palkitseminen on tieteellisestikin todis-tettu parhaaksi koulutustavaksi, Hanna huomauttaa.Hän innostui myös kokeilemaan haju-erottelun yleistämistä etsittävien ainei-den yhteiseen tekijään, perusaineeseen. Käytännössä siis erilaisten öljylaatujen etsimiseksi ympäristökoiralle opetettai-siin ilmaisu vain raakaöljylle. Oli hieno hetki huomata, että idea toimii. – Piki tunnistaa kaikki raakaöljypohjaiset tuotteet polttoöljystä dieseliin eli yksit-täisiä hajuja ei tarvinnut opettaa erik-seen.Öljynetsinnässäkin selvä ja luotettava ilmaisu on olennainen osa työtä. Etsin-tätekniikka opetetaan erikseen. Pastori ja Piki on opetettu ilmaisemaan löytö menemällä makuulle.

– En käytä aikaa miettimällä, osaankolukea koiraani. Pidän tärkeänä, että koi-ralle opetetaan selvästi tehtävä, kutenilmaisu.Harjoituksissa ja tositoimissa ohjaajanon oltava tarkka, ettei koira väsy ja alatehdä vaikka valeilmaisuja. Mikäli ken-tällä tulee pitkä työrupeama ilman osu-mia, on hyvä pitää vähintään tauko taitehdä helppo harjoitus, josta saa kiittääkoiraa.

Homeongelmasta kitiiniinOnnistunut hajuerottelukoulutus tuli enemmän kuin tarpeen, kun eläinkli-nikalla todettiin paha sisäilmaongelma. Vanha rakennus purettiin lopulta viime syksynä. Klinikka oli toiminut jo pit-kään väliaikaisessa parakissa.Homeallergia sai Hanna Tenhun paneu-

tumaan sisäilmaongelmaan ja hän läh-ti opiskelemaan Kuopion yliopistoon rakennusterveysasiantuntijaksi. Koirat tulivat mukaan opinnäytetyössä ”Vaih-toehtoinen menetelmä homekoiran kouluttamiseen”. Työ valmistui 2013.Lopputyössään Hanna viittasi ympä-ristökoiran työskentelytapaan ilmais-ta muitakin öljyjakeita, kuin sille oli alun perin hajukuvana opetettu. Tästä syntyi oletus, että koiran hajukuva ra-kentuisikin yhdelle perushajulle, josta kaikki muut ilmaistut hajut ovat muun-nelmia.Homekasvustoissa tällainen yhteinen tekijä on kitiini. Tenhu kokeili, onko mahdollista saada koira ilmaisemaan kitiiniä ja pystyisikö koira sen perus-teella ilmaisemaan myös homesieniä. Koe onnistui sataprosenttisesti kolmel-la eri koiralla.Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota koiran kouluttamiseen ja valintaan. Ki-tiinin käyttö olisi myös koiralle vaarat-tomampi koulutusmetodi kuin altistaa koiraa erilaisille homekasvustoille.Vaikka tulokset olivat hyvät, yhtenäi-sen ja puolueettoman testin kehittämi-nen ei saanut tuulta alleen. Nyttemmin Hanna on palannut samaan aiheeseen ja viimeistelee artikkelia, jossa kerro-taan jatkotutkimuksista. – Minusta kitiini tarjoaisi reilun pelin kaikille. Jos koira tunnistaa kitiinin, se tunnistaa erilaiset homeetkin, eläinlääkäri sanoo.Sotakoirien terveys ykkösenäÖljynetsintä on pieni osa Hanna Ten-hun työpäiviä. Enin osa ajasta menee sotakoirien parissa. Klinikalla seura-taan tarkasti työkoirien kuntoa. Sota-koiria on eri puolilla Suomea noin 150. Kaikki koirat tulevat Niinisaloon tar-kastuksiin, testauksiin ja tarvittaessa hoidettavaksi.Koirista noin puolet on saksanpaimen-koiria ja puolet belgianpaimenkoira malinoiseja. Yhä enenevä joukko, lähes neljännes, on erikoisetsinnässä käytet-täviä labradorinnoutajia. Lisäksi on joi-takin parsonrussellinterriereitä.Tehtäviin kuuluu myös koirien valinta terveydellisin perustein. Koirien omi-naisuudet arvioi sotakoiraosasto. – Pie-nempien rotujen yleistyminen voi nä-kyä koirien käyttöiän pidentymisenä. Nykyisin koirat ovat töissä korkeintaan 10-vuotiaiksi, Tenhu kertoo.Etsintätehtävissä työn kuormittavuusja loukkaantumisriski ovat toisenlai-set kuin voimankäyttötehtävissä. Sekä

Eläinlääkäri Hanna Tenhu vastaa sotakoirien terveydestä. Työn ohessa hän on kouluttanut kaksi ympäristökoiraa öljynetsintään. – Piki on luonteeltaan sellainen veitikka, mutta sillä on kyltymätön työinto, Hanna kertoo.

27

voimankäytössä että etsinnöissä käy-tettäviltä niin sanotuilta kombikoiril-ta voidaan loppuvuosina jättää raskas voimankäyttö pois ja näin saada lisää työvuosia.

Kuvauksia voisi lisätäHanna Tenhu on ylpeä hyvästä eläin-lääkintähuollosta ja koirien yleisestä kunnosta. Koirat ovat perusterveitä. – Yksi perusseikka on säännöllinen ja huolellinen seuranta. Vielä, jos voisim-me lisätä yhden kuvauksen noin 4–5 vuoden ikään, niin olisin oikein tyyty-väinen.Nykyisin koirat kuvataan neljästi, ensin puolen vuoden ikäisenä, sitten vuoden ikäisenä, mutta tämän jälkeen vasta seitsemän vuoden ikäisenä ja kymmen-vuotiaana, jos työura jatkuu. – Varsin-kin esimerkiksi selkärangan varhaiset muutokset olisi mahdollista todeta ku-vissa. Kuuden vuoden väli on aika pitkä aika työkoirien parhaassa käyttöiässä, eläinlääkäri huomauttaa.Lisäkuvauksella olisi Tenhun mukaan myös eläinsuojelullinen näkökulma. Ohjaaja ei välttämättä huomaa pieniä muutoksia, jotka kertovat mahdollisis-ta alkavista vammoista tai vaivoista, mutta kuvissa ja tarkastuksessa nämä voisivat tulla ajoissa ilmi.– Ennaltaehkäisy on tärkeää ja reilu peli parasta kaikkien kannalta. Haluan, että koirat jäävät suhteellisen terveinä eläk-keelle. Sotakoirat ovat niin vietikkäitä, että ne eivät rajoita itse tekemistään vaikka olisi syytäkin. Ohjaajien on tie-dettävä, mitä kunkin koiran kanssa voi tehdä, Hanna sanoo.

Muutoksia töissäja vapaallaParhaillaan Hanna Tenhu pitää rästiin jääneitä lomiaan. Hänen työnkuvansa muuttuu jonkin verran ja muutosta on tulossa myös ympäristötarkastuksiin. Terhi Helkala vaihtoi työpaikkaa vii-me vuoden lopulla. – Joka tapauksessa tärkeää olisi, että erinomaiselle tasolle saatu omavalvonta jatkuu ja että koiria käytetään edelleen tässä työssä.Koirankouluttajana Hanna tekee töitä ainakin homeen- ja öljynilmaisun paris-sa. Lisäksi hän jatkaa eläintenkoulutta-jan opintoja Tampereen yliopistossa.8-vuotiaalla Pikillä on vielä työvuosia jäljellä, mutta Hannan suunnitelmissa on kouluttaa ainakin vielä yksi koira

myös öljyvahinkojen varalta. – Minul-le on tärkeää, että koiralla kuin koiralla on käyttöä.

Ympäristökoirien koulutus alkoi Ty-kistöprikaatissa 15 vuotta sitten. Pas-tori oli Hanna Ten-hun ensimmäinen ympäristökoira. Se sai aikanaan laajaa valtakunnallistakin huomiota.

Varusmiesten koiranohjaajakoulutuksessa käytetään nykyisin vain saksanpaimenkoiria. Taulussa on kuvat Niinisalossa olevista 15 koirasta. Kajaanissa on toinen, pienempi koiraosasto.

Sotakoiraosaston tilat ovat hyvässä kunnossa, sillä Nii-nisaloon rakennet-tiin uusi koiratarha vuonna 2012. Koiria on parikymmentä. Hanna Tenhu rap-suttaa O-Romeota.

Juttu on julkaistu aikaisemmin KOIRAMME-lehden numerossa 1-2/2020 ja sen käyttöön on saatu lupa.

Viranomaisyhteistyö on ajoittain hauskaa. Valtionvarainministeriön alueellistamisen työpajassa Vaasassa 23.1.2020 ideoivat vasemmalta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehal-lintoviraston kehittämispäällikkö Harri Varhama, everstiluutnantti Mauri Etelä-mäki, majuri David Prosi ja Pohjanmaan poliisilaitoksen vt. päällikkö Bo-Erik Hanses.

Aluetoimistojen vuosipäivää juhlittiin Vaasassa 12.2.2020. Hienon konsertin alkua kaupungintalon peilisalissa odot-tivat myös kutsuvieraana 96-vuotias Rukajärven veteraani Yrjö Savola ja Porin prikaatin apulaiskomentaja, eversti Riku Suikkanen.

POHJANMAANALUE-

TOIMISTOLTA

Ajankohtaista aluetoimistoista

28

29

Syksyn ja kalenterin mukaisen alkutalven kutsuntojen jälkeen aluetoimiston vuosikellossa kat-

seet on siirretty kevääseen. Lounais-Suomessa eletään kvartaalitalouden sijaan puolivuotistaloudessa. Ensim-mäisen vuosipuoliskon toiminnan pai-nopiste on operatiivisessa toiminnassa ja kutsuntojen valmistelussa. Toisen puoliskon painopiste on kutsunnoissa ja operatiivisessa toiminnassa. Koko vuoden teemana on myös seuraavan vuoden valmistelut ylivuotisen suun-nittelun periaatteella sekä laadukas ase-velvollisten palvelu. Oman mausteensa toiminnalle on tuonut laki Vapaaeh-toisesta maanpuolustuskoulutuksesta tai tarkemmin sanottuna kyseisen lain päivitys, joka astui voimaan 1.1.2020. Tälle hetkellä painopisteenä aluetoi-miston työssä on edellä mainitun laki-muutoksen jalkauttaminen toimintaan. Valmistelut toki on aloitettu hyvissä ajoin jo viime vuonna ylivuoti-sen suunnittelun periaat-teella ja nyt on toiminnan aika. Mikä sitten on muut-tunut? Uusi/päivitetty laki vapaaehtoisesta maanpuo-lustuskoulutuksesta selkeyttää hyvin Puolustusvoimien ja Maanpuolustus-koulutusyhdistyksen (MPK) työnjakoa asevelvollisten kouluttamisessa. Laki antaa mahdollisuuden MPK:lle myös kouluttaa varautumisen ja valmiuteen liittyviä tärkeitä taitoja ei-asevelvollisil-le, kuten varusmiespalvelusta käymät-tömille naisille. Yksinkertaistettuna MPK:n koulutus on yksilölle annettavaa yhteistä tai eriytyvää koulutusta, jonka päämääränä on yksilön sotilaallisten valmiuksien (SOTVA) parantaminen, tai varautumis- ja turvallisuuskoulu-tusta (VARTU). SOTVA -koulutukses-sa voidaan käsitellä Puolustusvoimien aseita, mutta niillä ei saa ampua ja kou-lutuksen on tapahduttava Puolustus-voimien alueella tai aluksella sekä eril-lisellä sopimuksella Puolustusvoimien käyttöön saadulla alueella tai aluksella. Puolustusvoimat myös valvoo aseiden-sa käyttöä SOTVA -koulutuksessa eikä koulutuksessa saa käyttää ampumatar-vikkeita tai räjähteitä eikä myöskään harjoitusampumatarvikkeita. Käytännössä Lounais-Suomen alue-toimiston reserviläiskoulutus yhdessä MPK:n kanssa on jo vuosia toteutettu lain hengessä, joten suuria muutoksia ei ole tapahtumassa. Aluetoimistosta

annetaan niin sanotut käyttäjän vaati-mukset Lounais-Suomen maanpuolus-tuspiirille, jossa määritetään SOTVA -koulutuksen perusteet. Käytännössätämä tarkoittaa sitä, että aluetoimistomäärittää oman joukkonsa operatiivi-sen suorituskyvyn ylläpitoon ja kehit-tämiseen tarvittavan yksilökoulutuk-sen, jonka sitten MPK järjestää SOTVA-koulutuksena halukkaille, mutta alue-toimiston hyväksymille asevelvollisil-le. Tästä on esimerkkinä muun muas-sa perustamiseen liittyvä koulutus taiviestinnän koulutus. Aluetoimistonhenkilöstö tukee koulutuksen järjes-tämistä muun muassa tilavarauksillaja materiaalitukitilauksilla Porin pri-kaatiin. Tarpeen mukaan aluetoimis-to asettaa myös valvojan esimerkiksisilloin, kun koulutuksessa käsitelläänPuolustusvoimien aseita tai tukee kou-

lutusta asettamalla kouluttajan SOTVA -tapahtumaan.PVVEH on periaatteiltaan kuin kerta-usharjoitus (KH), mutta vapaaehtoi-suuteen perustava koulutustapahtuma.PVVEH:t perustuvat tarpeeseen koulut-taa joukkoja ja henkilöstöä suunnitel-luissa poikkeusolojen kokoonpanoissa.Harjoitukseen tarpeelliseksi katsotutPuolustusvoimien ja Rajavartiolaitok-sen palkattuun henkilöstöön kuuluvatosallistuvat harjoitukseen työnantajankäskeminä virkamiehinä joko harjoitu-sorganisaatioon liittyvinä kouluttajinatai sijoituksensa mukaisesti harjoitus-joukon kokoonpanoon kuuluvina. Lainmukaan miehet, jotka ovat asevelvolli-suuslain alaisia (18 - 60 vuotta) ja jot-ka ovat terveydeltään ja muilta henki-lökohtaisilta ominaisuuksiltaan siihensopivia, voivat osallistua puolustus-voimien vapaaehtoisiin harjoituksiin,vaikka he eivät olisikaan suorittaneetvarusmiespalvelusta tai he eivät kuu-luisi enää reserviin. Vastaavasti myös18 - 60 vuotiaat naiset, jotka ovat ter-veydeltään ja muilta henkilökohtaisiltaominaisuuksiltaan siihen sopivia, voi-

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTON

KUULUMISIATeksti: Aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Joni Lindeman

vat osallistua puolustusvoimien vapaa-ehtoisiin harjoituksiin. Käytännössä meidän alueellamme tämä tarkoittaa sitä, että me koulutamme PVVEH:ssa meidän poikkeusolojen organisaatioon kuuluvia joukkoja, joita täydennetään sijoittamattomalla reservillä. Lisäksi uusi laki mahdollistaa MPK:n SOTVA -koulutuksen järjestämisen PVVEH:nyhteydessä. SOTVA- kurssin henkilöteivät kuitenkaan saa osallistua toimin-taan, joka on luonteeltaan sotilaallistakoulutusta (KH/PVVEH), mutta kurssivoi olla esimerkiksi sotilaallista toimin-taa tukeva.Aluetoimistoon tämä laki tuo yhdenmerkittävän muutoksen; meidän hen-kilöstövahvuutemme nousee kahdellasotilaalla. Vahvuuteemme tuli yksi ali-upseeri ja yksi upseeri 1.1.2020. Tosinpaikat pysyvät tyhjinä niin kauan, kun-

nes niihin saadaan rekry-toitua henkilöt. Henkilöi-den materialisoituminen aluetoimiston hilpeään joukkoon on todennä-köistä kevään aikana. Lisäksi MPK:n uuden val-miuspäällikön saaminen riviin tukee aluetoimistoa

merkittävästi koulutusyhteistyön tii-vistämisessä ja kehittämisessä MPK:n kanssa. Aluetoimiston henkilöstön käytössä me emme ole tosin lokeroitu-neet niin, että vain alueupseeri hoitaisi kaikki SOTVA- ja PVVEH -tapahtumat. Jo aiemmin olemme pyrkineet siihen, että nimeämme jokaiselle harjoituksel-le ja koulutustapahtumalle vastuuval-mistelijan sekä harjoitusvääpelin, jotka hoitavat tapahtuman kehdosta hautaan muiden osallistuessa tapahtumaan tar-peen mukaan kouluttajina tai omassa poikkeusolojen tehtävässään. Näin sik-si, että jos alueupseeri hoitaisi kaikki meidän ja MPK:n koulutuskalenterissa oleva tapahtumat, hän olisi viikonloput tapahtumissa, viikolla tasoitusvapailla ja minä saisin tulikivenkatkuisia kom-mentteja alueupseerin läheisiltä. Siksi me ehkä muista poiketen jaamme taak-kaa laajemmalti ja uusien henkilöiden avulla nämä hartiat levenevät entises-tään. Eli käytännössä me jatkamme uu-desta laista ja normista huolimatta hy-väksi havaitulla tiellä eikä käytännössä mikään muutu yhteistoiminnassa alue-toimiston ja MPK:n kanssa päämääränä suorituskykyiset joukot isänmaan tur-vaamiseksi häiriö- ja poikkeusoloissa Lounais-Suomen alueella.

30

Aliupseerikoulun kurssista III/59 on kulunut 60 vuotta

Astuin 17-vuotiaana vapaaehtoi-sena varusmiespalvelukseen Po-rin prikaatin Kranaatinheitin-

komppaniaan lokakuun 15. päivänä 1959. Komppania kuului prikaatin II Pataljoonan, joka oli sijoitettu Heikki-län kasarmille. Myös prikaatin esikun-ta oli Heikkilässä. I Pataljoona oli Tu-run kasarmilla. Hiki Heikkilässä, kuten silloin sanottiin, oli myös prikaatin Ali-upseerikoulu. Palvelukseen astumisesta tuli siis jo syksyllä aikaa kuluneeksi 60 vuotta. Pitkältä aika kuulostaa, mutta nopeasti ne vuosikymmenet ovat kulu-neet ja varusmiesaikaiset kaverit ja ta-pahtumat ovat jääneet erityisen hyvin mieleen.

Vuoden 1960 alkupäivinä oltiin op-pilaina Aliupseerikoulussa. Kurssi oli alkanut joulukuun 9. päivänä. Koulun johtajana tuolloin toimi majuri V. Pla-tan ja koulun vääpelin tehtäviä hoiti ylivääpeli E. Meronen. Sodan käynei-tä sotilaita molemmat. Koulu oli jaettu kahteen eri linjaan, raskaaseen linjaan

ja kiväärilinjaan. Raskaaseen linjaan kuuluivat kaksi kranaatinheitinjouk-kuetta, panssarintorjuntajoukkue sekä viestijoukkue. Kiväärilinjan muodos-tivat neljä kiväärijoukkuetta. Oppilas-määrä tuolloin lienee ollut kaikkiaan sadan paikkeilla. Itse kuuluin II kranaa-tinheitinjoukkueeseen, jonka johtajana toimi yliluutnantti Mauno Maunula ja varajohtajana kersantti Raimo Sola. Molemmat kokeneita kranaatinheitin-miehiä.

Meillä heitinmiehillä koulutus oli pitkälti oppitunteja. Sisällä tapahtuvaa opetusta tarvittiin, kun muun muassa teknisiä ja laskennallisia asioita oli pal-jon opittavana, mm. heitinkalusto, eri ampumamenetelmät, ampumatarvik-keet, viestikalusto, erilaiset mittausta-vat ja tulenjohto jne. Sisäopetus taisi kiväärilinjan oppilaita vähän harmittaa-kin, kun itse ”ulkoilivat” päivittäin Nau-latehtaan maastossa.

Koulutusohjelmaan kuului lisäksi luonnollisesti johtajakoulutusta ja lii-

KOLUMNI

kuntakoulutusta. Kuri ja järjestys olivat asiallista ja jopa kannustavaa. Tietysti kiitos kuuluu lähimmille esimiehille, jotka esimerkillisellä ja isälliselläkin ta-valla osasivat innostaa alaisiaan myös näihin hyveisiin. Kaikki yritimme par-haamme ja yhteishenki oli mallikasta.

Tietenkin oltiin kaluston kanssa myös maastossa käytännön harjoituk-sissa. Heitinmiehen vitsaus tuolloin oli-kin vain kaluston kantaminen ja talvel-la sen vetäminen ahkiossa. Erityisesti on jäänyt mieleen joulun aikoihin ol-lut vetoharjoitus Naulatehtaan mäessä. Maasto on kallioista ja lumista ja hiih-tolatuun kuului aika isojakin laskuja. Tuossa harjoituksessa selvisi käytän-nössä se, miten tärkeä on jarrumiehen tehtävä. Nimittäin, mikäli ahkio ohjau-tuu eri puolelle puuta, mistä vetomiehet ovat laskeneet, on tiedossa melkoinen rysähdys ja kaatuneita hiihtomiehiä ka-sallinen. Vetoja harjoiteltiin koko päivä ja iltapuolella se alkoi jo mennä melko hyvin. Toisaalta näin hauskaa harjoi-

Heikkilän kasarmin päärakennus ”Hiki-Heikkilä”

Oppilaat Heikki Hovila (vas) laskijana ja Jukka Lehtinen tuliaseman puhelinmiehenä

31

tusta ei uskoisi sotaväessä olevankaan. Taisi ottaa vähän voimillekin, mutta sitä makoisimmilta unet sitten illalla tuntuivat.

Mieleen on jäänyt myös sissiharjoi-tus Raasin maastoissa, joka oli useam-man päivän pituinen ja pakkastakin oli riittävästi. Heti ensimmäisenä päivänä nimittäin sukseni kärki katkesi tietä ylitettäessä ja loppuharjoitus oli tultava toimeen kovapahvisella varakärjellä. Se haittasi kuitenkin koko ajan hiihtoa ja antoi ”sisittelylle” oman ilkeän fyysisen lisämausteensa.

Koulun loppuharjoitus ja kova-panosammunnat pidettiin Raasissa Kaakkurinlammen maastossa.

Silloin oli siellä vielä mahdollista am-pua myös raskailla aseilla, kuten: ras-kas- ja kevyt krh ja 75 mm pst tykki sekä kevyt ja raskas sinko. Opit olivat menneet hyvin perille ja leiri oli onnis-tunut. Kranaatitkin osuivat tässä har-joituksessa kaikki maalialueelle.

Näitä oppeja ja johtamistaitoja käy-tännössä opittiin sitten lisää kesäkuun saapumiserän kanssa. Johtamaan kui-tenkin oppii vain johtamalla ja se on osittain luontaistakin, mutta harjoitus tekee silläkin alalla mestarin. Uskon, että mekin kutakuinkin hyvin onnis-tuimme.

Myös porilaisrumpalin sanat: kun-nia, velvollisuus ja tahto jäivät mieleen ja velvoittavat edelleen!

Jukka Lehtinen, Killan jäsen ja kapt evp

Kevyttä kranaatin-heitintä suunnataan ja ladataan Opilaat Lehtinen, Hovila ja Viitanen Raimo

Jukka Lehtinen

32

Olen Juho Kauhajärvi ja olen kotoisin Kauhajoelta. Harras-tan ampumahiihtoa SM-tasol-la ja suoritan varusmiespal-

velusta Porin prikaatissa Niinisalossa. Astuin palvelukseen 8.7.2019. Minut määrättiin palvelemaan tiedustelu-komppaniaan. Tiedustelukomppaniaan sijoitetaan yleensä kaikki urheilijat, jotka aloittavat palveluksensa Niinisa-lossa. Odotin palveluksen alkua odot-tavaisin ja jännittynein mielin, kuten varmaan suurin osa palvelukseen as-tuvista. Mietin vielä viime hetkillä pal-veluspaikan muutoshakemuksen laa-timista Kainuun prikaatiin parempien harjoittelumahdollisuuksien toiveissa. Päädyin kuitenkin lopulta lähellä Kau-hajokea sijaitsevaan Porin prikaatin Niinisalon varuskuntaan. Jälkikäteen

mietittynä tämä osoittautui hyväksi va-linnaksi.

Tiedustelukomppaniassa palve-luksen ja urheilun yhdistäminen on onnistunut hyvin. Varsinkin sotilas-urheilulajien, kuten hiihdon tai ampu-mahiihdon, harrastamista tuetaan mo-nella tapaa. Tiedustelukomppaniassa kannustetaankin urheilemaan paljon, sillä tiedustelutehtävissä tarvitaan ko-vaa fyysistä kuntoa. Henkilökunta yk-sikössä on urheiluhenkisiä ja he jär-jestävät paljon liikuntakoulutusta. He myös mahdollistavat omien harjoitus-ten tekemisen ja henkilökohtaisiin ki-soihin osallistumisen.

Harjoittelumahdollisuudet ovat yleensä palveluksen jälkeen, klo 16 al-kaen. Palveluksen sallimissa puitteissa on mahdollista suorittaa myös aamu-

Hiihdon ja aliupseerikurssinyhdistäminen Porin prikaatin tiedustelu-komppaniassa

33

harjoitus. Kun ohjelmassa on ollut tär-keitä oppitunteja tai harjoituksia, on urheiluharjoittelusta nipistetty. Ongel-matilanteissa olen pystynyt neuvotte-lemaan henkilökunnan kanssa, kuinka palvelus ja myös urheiluun liittyvät har-joitukset saadaan suoritettua. Tämän ansiosta minäkin olen pystynyt ylenty-mään alikersantiksi monista harjoitus-vapaista huolimatta. Kasarmiviikoilla osallistuin aamu- ja iltapäivällä normaa-listi palvelukseen ja päivän päätteeksi pystyin tekemään oman harjoituksen. Kun yksiköllä oli taistelu- ja ampuma-harjoituksia, niin urheilu unohdettiin hetkeksi aikaa, ja keskityttiin taiste-lu- ja ampumaharjoituksien onnistu-neeseen toteutukseen. Porin prikaati järjestää myös omia valmennusleire-jä, joilla pääsin harjoittelemaan paljon isolla porukalla. Näillä leireillä keski-tyttiin yleensä harjoittelemaan Puolus-tusvoimien omiin SM-kisoihin, joihin kuuluu muun muassa suunnistus, par-tiosuunnistus, ampumahiihto sekä par-tiohiihto.

Kun aliupseerikurssi alkoi, tuli li-sää tärkeitä tehtäviä ja uusia opittavia asioita. Tämän takia palvelukseen piti keskittyä entistä enemmän ja urheilu-harjoittelu jäi hieman vähemmälle. Ali-upseerikurssilla oli kuitenkin edelleen mahdollisuus käydä tekemässä omia harjoituksia iltapäivällä. Itse palvelus oli paljon raskaampaa, mutta myös mie-lenkiintoisempaa kuin odotin. Kurssil-la oli paljon teoriaopiskelua, joten oli mukava lähteä pitkän teoriapainottei-sen päivän jälkeen treenaamaan kave-reiden kanssa ulkoilmaan. Kurssilla oli myös käytännön harjoittelua, jolloin harjoiteltiin uusia taitoja maastossa. Raskaimpia päiviä olivat ne, kun päivä vietettiin kurssin kanssa ulkona ja illal-la piti jaksaa lähteä tekemään oma har-joitus. Aliupseerikurssilla päivät olivat raskaampia kuin alokaskaudella, joten piti seurata tarkasti, että sai tarpeeksi lepoa.

Aliupseerikurssilla oli useampi tais-teluharjoitus, jolloin urheilun sai unoh-taa hetkeksi ja keskityttiin vain uusien asioiden oppimiseen. Harjoitukset oli-vat raskaita niin fyysisesti kuin hen-kisestikin. Vaikka harjoituksissa nu-kuttiin vähän ja liikuttiin jalan paljon, jäi niistä hyviä ja opettavaisia muisto-ja. Harjoituksista selvittiin aina kurs-sitovereiden kanssa, kun tehtiin hom-mat yhdessä hyvällä yhteishengellä. Huumori pelasi suurta roolia metsässä.

Minusta aliupseerikurssi oli mukavaa aikaa varusmiespalveluksessa. Kaikki olivat motivoituneita tekemään ja oppi-maan sekä aidosti kiinnostuneita. Kurs-silla teimme myös yhdessä paljon, joka lisäsi yhteishenkeä. Kurssilla oli kova kilpailuhenki, jonka seurauksena oli aina pieniä kilpailuja, joissa väännet-tiin paremmuudesta hyvässä hengessä. Kurssin aikana oli paljon ampumakou-lutusta, joka oli eniten minun mieleeni, ja se oli myös hyvää treeniä omaan lajii-ni. Pitkät marssit ja siirtymäharjoituk-setkin olivat raskaita, mutta ne kannat-ti ottaa harjoituksen kannalta.

Alokaskaudella osallistuin partio-suunnistuksen SM-kisoihin. Voitim-me joukkueeni kanssa B-sarjan prons-sia. Tiedustelukomppanian joukkueella voitimme myös Tapanin malja -kilpai-lun syksyllä.

Mielestäni Niinisalon varuskunnas-sa sijaitsevassa tiedustelukomppanias-sa on onnistuttu yhdistämään hyvin urheilu ja palveluksen suorittaminen. Urheilijan on mahdollistettu yhdistä-mään urheilu SM-tasolla samaan aikaan palveluksen kanssa. Varusmiespalve-luksen ja urheilun yhdistäminen on kuitenkin haastava kombinaatio, mutta palvelus ei kuitenkaan kestä vuotta pi-dempään, joten pitkässä juoksussa sii-tä ei ole suurempaa haittaa. Minä olen saanut paljon kokemuksia varusmies-palveluksestani ja hyviä uusia kaverei-ta alokaskaudelta ja aliupseerikurssilta.

Olen saanut hyviä kavereita myös Puolustusvoimien valmennusryhmis-tä. Tämän ansiosta palveluksen aika-na ei ole tarvinnut treenata yksin. Aina on löytynyt harjoittelukavereita, jot-ka harrastavat myös hiihtoa tai ampu-mahiihtoa. Niinisalossa on hyvät har-joitusmahdollisuudet. Varuskunnassa on hyvä kuntosali, ja lyhyen matkan päässä on Hämeenkankaan laajat lenk-kimaastot. Olen käynyt harjoittele-massa Kuninkaanlähteen ampuma-hiihtostadionilla, sekä Jämin hyvissä harjumaastoissa sekä hiihtotunnelissa. Talvikaudella olen harjoitellut paljon Kankaanpään ensilumenladulla ja Jä-min hiihtotunnelissa, koska talvi on ol-lut huonoluminen.

Aliupseerikurssi antoi minulle hy-vän haasteen ja paljon hyviä muistoja. Jos harrastat hiihtourheilua, niin suo-sittelen tiedustelukomppaniaa. Aliup-seerikurssin suorittaminen onnistuu urheilun lisäksi. Tiedustelukomppani-aan ovat kaikki urheilijat tervetulleita.

Hiihdon ja aliupseerikurssinyhdistäminen Porin prikaatin tiedustelu-komppaniassa

Tiedustelukomppanian päällikön kommentti

Urheilun ja varusmies-palveluksen yhdistäminen

Tiedustelukomppaniassa palve-levilta varusmiehiltä vaaditaan hy-vää fyysistä ja henkistä kuntoa. Tästä syystä urheilu - palveluksen ehdoilla toteutettuna - tukee varus-miespalveluksen suorittamista. Me-nestyksekäs urheilu kansallisella tasolla sekä varusmiespalveluksen suorittaminen kiitettävästi tai jopa erinomaisesti on mahdollista. Toki, tämä edellyttää suunnittelua ja jous-tavuutta urheilijalta, valmennuksel-ta sekä yksiköltä.

Tiedustelukomppaniassa palve-leva henkilökunta tukee urheilu-harrastusta ja osa heistä kilpailee esimerkiksi sotilas 5- ottelussa kan-sallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kuten varusmiestenkin kohdalla, palveluksen ja kilpaurheilun yhdis-täminen on haastavaa, mutta mah-dollista.

Sotilaalle urheilun ensisijaisen merkityksen voidaan katsoa synty-vän toimintakyvyn kehittämisestä. Juuri tästä syystä urheilua eri tasoil-la tuetaan ja siihen kannustetaan tiedustelukomppaniassa sekä varus-miehiä että henkilökuntaa.

Tiedustelukomppanian päällikkö

Kapteeni Oula Kähkönen

34

Maanpuolustuskoulutusyhdis-tyksen (MPK) Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin Talvihuo-

vi20 -harjoitus järjestettiin Porin pri-kaatissa Säkylässä 7.–9. helmikuuta. Viikonlopun vahvoja teemoja olivat so-tilaallisia valmiuksia palveleva koulutus sekä varautumis- ja turvallisuuskoulu-tus. Harjoitukseen osallistui kaikkiaan noin 150 vapaaehtoista maanpuolusta-jaa. Talvihuovi20 oli MPK Lounais-Suo-men ensimmäinen ”superviikonloppu” vuoden alusta uuden asennon ottaneen MPK:n puitteissa. Harjoituksen johtaja-na toimi luutnantti (res) Elisa Suomi-Kuusela.

Tulevat naissotilaat täynnä tarmoa ja tiedonjanoaIntti tutuksi naisille -kurssin osallis-tujat olivat vahvasti motivoitunut ja

tulevaisuuteen katsova joukko. Suu-rimmalla osalla oli jo päätös tehtynä hakeutumisesta naisten vapaaehtoi-seen asepalvelukseen ja palvelukseen-astumismääräyskin takataskussa. Vii-konlopun aikana päästiin kokemaan mm. maastomarssi, puolijoukkueteltanpystytys sekä aseenkäsittelyä ja otet-tiin ennakkotuntumaa sotilaselämänarkeen ja perusteisiin.Varsinaisen koulutuksen lisäksi viikon-lopun mittaan oli mahdollisuus kysyäkouluttajana toimineilta asepalveluk-sensa jo suorittaneilta naisilta kaikestaasepalvelukseen liittyvästä. Kurssilais-ten tiedonjanosta kertoi se, että kou-lutuspäivän päätteeksi lauantaille ai-kataulutetun asepalvelusta koskeneenkyselytunnin keskustelu oli erittäin vil-kasta ja moni jäi vielä hyväksi aikaa ”vi-rallisen” kyselytunnin jälkeen luokkaanhaastattelemaan kouluttajia.

Oman asepalveluksensa kauemman aikaa sitten suorittaneen näkökulmas-ta syntyy luontevasti johtopäätös, että Intti tutuksi -kurssin käyminen laskee ensimmäisiin palvelusviikkoihin liit-tyvää jännitystä ja tätä kautta edistää asioiden oppimista, koska varusteet, termit ja käytännöt ympärillä eivät ole täysin vieraita.Intti tutuksi naisille -kurssit lukeutuvat MPK:n sotilaallisia valmiuksia palve-levaan koulutukseen, joka on avointa reserviläisille ja 18 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille.

Analogista ja digitaalista varau-tumistaTalvihuovissa päästiin sotilaallisten val-miuksien lisäksi oppimaan kaikille kan-salaisille tärkeitä varautumisen ja tur-vallisuuden taitoja omilla kursseillaan. Kyberturvallisuuden peruskurssi antoi osallistujilleen päivitetyn ja jäsennetyn kuvan kyberturvallisuuden ja -uhki-en maailmasta. Turvallisen salasanan vaatimukset sekä älypuhelimen ja tie-tokoneen pitäminen päivitettynä tuli-vat koulutetuiksi. Kurssilaiset pääsivät testaamaan osaamistaan koulutusras-teilla sekä pohtimaan tietoturvauhkien maailmaa viikonlopun mittaan syvälli-

Talvihuovi20 toi uudistuneen MPK:n prikaatiin

Ta

lvih

uo

vi2

0

Intti tutuksi naisille -kurssi sisälsi luonnollisessti maasto-marssin.

35

semminkin. Aiheesta kiinnostuneilla on mahdol-lisuus jatkaa oppimispolulla MPK:n kyberturvalli-suuden jatko- ja erikoiskursseille.Maanpuolustusnaisten liiton aktiivien organisoi-malla Arjen turvallisuus -kurssilla kouluttauduttiin laaja-alaisesti. Kurssin ohjelmaan kuului luonnol-lisesti ensiapukoulutusta. Prikaatin pelastushen-kilöstön vetämässä alkusammutuskoulutukses-sa puolestaan päästiin harjoittelemaan alkavan palon taltuttamista sekä käsisammuttimella että sammutuspeitteellä. Liikenneturvallisuuskoulu-tuksesta vastasivat varusmiesten parissa tehdystä liikennevalistustyöstä tunnetut Autojoukkojen Turun killan aktiivit. Törmäysvaa’an osoittaman liike-energian myötä jokaiselle hahmottui vahvat perusteet turvavyön käytölle. Killan aktiivit tar-josivat lisäksi mm. käytännön oppia siitä, miten katsotaan öljyt, jarrunesteet ja muut ajoneuvon lähtötarkastuksen asiat.Viikonlopun päätteeksi Säkylästä lähti tyytyväi-nen joukko vapaaehtoisia, joista näkyi päällepäin, että kurssit tarjosivat sitä, mitä oli tultu hake-maan.

Markku Laine Autojoukkojen Turun killasta koulutti, miten ajoneuvosta tarkistataan öljyt ja jarrunesteet.

Alkusammutus käsisammuttimella käy ripeästi kun tietää mitä tekee.

Puolijoukkueteltan pystytystä harjoiteltiin ensin päivänvalossa. Kouluttajana Naissotilaista tuttu Pirita Ylermä.

36

Suomessa äärimmäisen uhanalai-seksi luokiteltu pieni päiväper-honen, harjusinisiipi sinnittelee Porin prikaatin ansiosta edelleen

maassamme. Lajin turvapaikkana ovat olleet vuodesta toiseen joukko-osaston harjoitusalueet Säkylänharjulla.- Kanta vaihtelee vuosittain ja sääoloil-la on iso merkitys niin laskenta-aikanakuin talvehtimisenkin suhteen. Kan-ta on kuitenkin säilynyt toistaiseksi,kertoi erikoissuunnittelija JohannaRuusunen Metsähallituksen rannikonluontopalveluista.Harjusinisiivelle puolustusvoimien har-joitustoiminta Säkylänharjulla on ollutelintärkeää. Harjoitukset ovat pitäneetperhosen esiintymisalueet lajin vaati-malla tavalla avoimina ja taanneet per-

hosen toukan ravintokasvin, kangasa-juruohon säilymisen näillä alueilla.Harjusinisiipi ei ole koskaan ollut kovin yleinen Suomessa, mutta sitä tiedetään esiintyneen noin 20 harjualueella Ete-lä- ja Keski-Suomessa. Useimmilta näis-tä paikoista perhonen katosi 1970- ja 1980-luvulla lähinnä maaston umpeen-kasvun vuoksi.Säkylänharjulta harjusinisiipi löydettiin jo vuonna 1940. Lajin kadottua maam-me muilta tunnetuilta esiintymisalu-eilta 1980-luvun puoliväliin mennessä Säkylän esiintymä oli Pohjoismaiden ainoa, kunnes Alastarolta löydettiin toinen esiintymä vuoden 2013 kesällä.Vuonna 1990 Säkylänharjun kannaksi arvioitiin lähes 900 yksilöä ja vuonna 2015 800-1100 yksilöä. Vuoden 2018

kesällä ja viime kesänä alueilla havait-tiin vain noin sata yksilöä, mikä herät-tää huolta.

Raivaukset tukenaHarjusinisiiven esiintymistä on seurat-tu Säkylänharjulla vuosittain vuodesta 1996. Kanta notkahti vuonna 1998, mutta vahvistui sen jälkeen tehostettu-jen elinympäristön hoitotoimien tuke-mana.Säkylänharjun perhosten elinoloja on pyritty turvaamaan muun muassa raivaamalla taimia, varpuja ja jäkäliä käsityönä sekä kulottamalla maastoa. Esiintymisalueita hoidettiin ensimmäi-sen kerran vuonna 1993 Porin prikaatin ja WWF:n yhteistyönä. Vuodesta 2004 hoitotoimista on vastannut Metsähalli-tus.Noin viiden viime vuoden aikana har-jun paahdealueita on hoidettu vuosit-tain kesän ammuntataukojen aikana. Käsityövaltaista tekemistä on helpotta-nut Käyrän avovankilan työvoima.- Tulevana kesänä on tarkoitus jatkaatöitä, eli paahderinteen, Klopin ja har-jutien reunojen hoitoa. Mielenkiintoi-seksi paahdealueeksi on osoittautunutRiittiön monttu eli vanha soranottoalueampuma-alueen takana rinteessä, Jo-hanna Ruusunen selvittää.Työtä on viime vuosina tehty osanaensi kesänä päättyvää valtakunnallistaPaahde-Life-hanketta. Sen aikana teh-tiin harvennushakkuuna entistä paah-teisempaa aluetta Porsaanharjun etelä-rinteeseen.- Kokeilu osoitti alueen haastavuuden.Paikoin on noussut metsälauhaa jamuita heinäkasveja, jotka eivät ole toi-vottuja paahdealueella. Hakkuu toimitoisaalta myös maiseman avaamisena.Harjusinisiiven säilymistä Suomessa onpyritty turvaamaan myös siirtoistutuk-silla. Vuonna 1994 perhosia siirrettiinSäkylästä lajin vanhaan esiintymispaik-kaan Ruokolahdelle, mutta kanta säilyisiellä ainoastaan kaksi vuotta.Vuonna 2016 Säkylästä vietiin 20 naa-rasta ja kymmenen koirasta Komionluonnonsuojelualueelle Lopelle, Ete-lä-Hämeeseen. Vuoden 2018 kesälläsiellä tavattiin vain neljä yksilöä, muttatoiveita siirtoistutuksen onnistumisesta ei ole vielä haudattu, sillä viime kesänäalueella havaittiin kymmenen yksilöä.Seurantaa pyritään jatkamaan ensi ke-sänäkin.

Harjusinisiipi liihottaa yhä

SäkylässäTeksti: Esa-Pekka AvelaKuvat: Esa Kankaanpää

Harjusinisiipi-koiras j kissan-käpälällä

Harvinainen ja kallisJoidenkin arvioiden mukaan harjusini-siipi olisi jopa Suomen harvinaisin päi-väperhonen. Isokultasiiven ohella se on joka tapauksessa kallein. Kummankin lajin yksilön tuhoamisesta määritelty ohjeellinen korvausarvo on 1682 euroa.Harjusinisiipi on hyvin paikkauskolli-nen. Aikuinen perhonen elää vain noin kaksi viikkoa ja sen lisääntymismenes-tys riippuu paljolti lentoajan säistä. Sa-teella se kyhjöttää kasviston suojassa eikä voi pariutua.Naaras munii kangasajuruohon kukin-toihin parhaimmillaan jopa sata mu-

naa. Toukat kuoriutuvat noin viikon kuluttua muninnasta ja kehittyvät kangasajuruohon kukkia ja siemeniä syöden täysikasvuisiksi noin kuu-kaudessa.Toukat koteloituvat keväällä. Ai-kuiset perhoset kuoriutuvat parin viikon kotelovaiheen jälkeen. Suo-messa lentää kesällä vain yksi su-kupolvi, mutta Keski-Euroopassa kehittyy kesän aikana vielä toi-nenkin.Harjusinisiiven levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta pitkälle Aasiaan. Suomen lähialueilla lajia tavataan Karjalassa ja Virossa.

HarjusinisiipiScolitantides vicramaKoko: Pieni. Naaras keskimäärin hieman koirasta kookkaampi. Siipien kärkiväli 19-26 millimetriä.Väritys: Koiraalla kirkkaansininen siipien yläpinta ja siivissä kapea, siipisuonten mukaan aaltoileva, musta reunus.

Naaraalla ruskea siipien yläpinta, mut-ta taka- ja etusiipien tyvessä on sinistä ja etusiivissä leveä, ruskeanvioletti reunus.Molemmilla etusiipien keskellä musta, puolikuun muotoinen täplä ja heikosti erottuva täplä takasiivissä.Molemmilla vaaleanharmaa siipien alapinta, jossa on mustia ja takasiipien reunassa myös oranssinpunaisia täpliä.Lentoaika: Yksi sukupolvi kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.Talvehtimismuoto: Toukka.Toukan ravintokasvi: Kangasajuruoho.Elinympäristö: Avoin tai puoliavoin, kuiva ja paahteinen hiekkaharjun ete-lärinne, joka ei ole kokonaan kasvilli-suuden peittämä.

Uhanalaisuus: Euroopassa silmäl-läpidettävä. Suomessa äärimmäisen uhanalainen.Rauhoitus: Rauhoitettu Suomessa luonnonsuojelulailla vuodesta 1989. Yksittäisen perhosen ohjeellinen kor-vausarvo 1 682 euroa.

37

Harjusinisiipi-naaras ja ammus

Parittelevat harjusinisiivet kangasajuruoholla.

Harjusinisiipinaaras

MunkkisirkusTeksti ja kuvat: Sija Heiska

38

Usein sotilaskodin toimintaa esitellessä saa vastata kysymykseen: ”Mistä sotilaskodin munkit tulevat?” Ylpeänä voi vastata, että tuotteet tulevat sotilasko-din omasta leipomosta. Sotilaskodin leipurit Pet-

ra ja Riikka valmistavat kaikki myytävät leipomotuotteet ruisleipää ja joitain valmistuotteita lukuun ottamatta. Leipureiden päivä alkaa kello kuusi. Taikinavuorossa oleva leipuri alkaa punnita aineita ensimmäistä munkkitaikinaa varten ja paistovuorossa oleva aloittaa edellisenä päivänä valmiiksi tehtyjen munkkiaihioiden paiston. Ensimmäises-tä taikinasta valmistetaan 70 possumunkkia, sillä niiden valmistuminen vie vähän enemmän aikaa. Possujen jalat kun vaativat vähän käsityötä. Vuorovastaavan tultua töihin käydään läpi päivän menek-kiennuste ja sen mukaan jatketaan töitä. Aikamoista jong-löörin taitoa leipomotyöskentely vaatii. Sekä taikinavuo-rossa, että paistovuorossa on meneillään yhtä aikaa monta eri asiaa. Kun yksi taikina pyörii koneessa, toinen lepää ja kolmatta leivotaan. Tai tuotteita on nostatuskaapissa, vii-meistelyssä ja uunissa. Ensikertalainen leipomossa olisi hetken enemmän kuin ymmällään, ennen kuin rutiiniin tottuu ja oppii miten kauan eri asiat vaativat aikaa. Vaikka leipomotöitä olisi tehnyt vuosia, täytyy silti muistaa koko ajan, mitä on tekemässä.Taikinoita ei vaivata käsivoimin tai käsitellä kaulimella. Ko-neet helpottavat, nopeuttavat ja keventävät työtä. Munkit paistuvat omassa rasvakeittimessään automaattisesti, vain peltejä vaihdetaan. Kypsät munkit nousevat koneesta au-tomaattisesti ja paistamattomat laskevat sisään. Kerralla paistuu 45 rinkilä- tai pomadamunkin erä ja puolessa tun-nissa valmiina on noin 500 munkkia. Keittimessä on 110 kg rasvaa, jossa munkit paistuvat. Keitin toimii automaat-tisesti, mutta sen kanssa työskennellessä on muistettava kiireessäkin työturvallisuus. Kuumaa rasvaa pitää kunni-oittaa. Leipomotyöskentelyssä mietitään kuluvaa päivää, mutta samalla otetaan huomioon ja valmistellaan seuraavaa päi-vää. Jopa seuraavaa viikkoa mietitään, jos siellä on tulos-sa jotain erityistä. Pakastimessa on tehtynä aina jonkin verran valmiita raakapakasteita. Näin saadaan munkit ja sämpylät tarjolle, vaikka jotain yllättävää tapahtuisi leipo-mopäässä. Kaikki sotilaskotityöntekijät ovat saaneet kou-lutuksen tuotteiden paistamiseen sekä peruskoulutuksen taikinan tekoon. Leipomon tuotteista varusmiesten suosikkeja tällä erää ovat makeista tuotteista rinkilämunkki ja possu. Makeat suosikit vaihtelevat saapumiserien mukaan. 1/20 saapumi-serän suosikki on rinkilämunkki, seuraavan suosikki voi olla vaikka suklaamunkki. Suolaisten tuotteiden kärkipai-kalla on perinteinen pyöreä sämpylä. Pitkän sämpylän suo-sikki on rosvopaistisämpylä. Uutena myyvänä suolaisena herkkuna on lohibagel. Kaikkiaan makeiden tuotteiden menekki on vähentynyt ja suolaisten lisääntynyt. Varus-miehet ovat hinta-, laatu- ja terveystietoisia asiakkaita, jotka antavat palautetta tuotteista ja niiden hinnoista. Pa-lautelaatikosta löytyy lisäksi henkilökunnan ja siviilien antamaa palautetta. Kaikki palautteet käsitellään henkilö-kunnan palaverissa. Palautteita sekä kehitysideoita otetaan mielellään vastaan. Leipurit tekevät työtään asiakkaiden palvelemiseksi.

Petra viimeistelee kinuskimunkkeja.

Riikka valmistaa viineritaikinaa. Rasvaa mukaan ja sitten käännetään ja kaulitaan.

39

Senaatti-kiinteistöt www.senaatti.fi

luomme eväitä hyvään elämään

40

”Kaikki rehellinen työ on isän-maan puolustusta, onpa kyse arkisesta työelämästä

tai varsinaisesta sotilaallisesta maan-puolustuksesta”, sopii todella hyvin loimaalaissyntyisen ja nykyisen kauni-aislaisen kiltaveljemme, kauppaneuvos Arto Arvosen, 76, tunnuslauseeksi!

Nykyään – valitettavasti ! – terve isänmaallisuus helposti sekoitetaan epäterveen nationalismin syövereihin; se terve isänmaallisuus, joka on nosta-nut Suomen ”Euroopan takapajulasta” Euroopan eturiviin tarkoittaa sitä, että ollaan valmiita paitsi puolustamaan

isänmaata sotilaallisesti, niin rauhan ai-kana tehdään työtä parhaan kykymme mukaan!

Energisyys ja päämäärätietoisuus ovat Artolle hyvin luonteenomaisia eri-tyispiirteitä. Niistä taitaa juontaa hänen elämänuransakin valinta: jo nelivuoti-aana poikasena hän leikki kesällä ka-verinsa kanssa kauppaa, jossa tavaroita olivat kivet ja maksuvälineiksi valikoi-tuivat puiden lehdet.

Hän pohjusteli kauppiasuraansa Loimaalla jo 16-vuotiaana nuorukai-sena kesäharjoittelijana rautaosastolla Oskari Heikkilä OY:ssä, jonka oli luo-

nut ”tyhjästä” legendaarinen Oskari Heikkilä. Liikettä johti Arton harjoit-telija-aikana tuleva kauppaneuvos Risto Heinonen, joka oli isänmaan mies ”hen-keen ja vereen”. Muun ohella hän aut-toi erittäin mittavasti Loimaan seudun sotaveteraaniyhdistystäkin.

Tulevaa liike-elämään Arto satsasi käymällä ensin 2-vuotisen kauppakou-lun ja sitten sen päälle 2-kaksivuotisen kauppaopiston Loimaalla. Sitten koit-tikin armeija-aika, joka alkoi 15. heinä-kuuta 1965 Porin Prikaatin 1. pataljoo-nan Panssarintorjuntakomppaniassa Turun kasarmilla. Silloin oli käytössä etukäteen kuukauden säästöloma en-nen palvelukseenastumista kotikon-nuilla. Siihen aikaan palvelus alkoi nor-maalisti joko helmikuun, kesäkuun tai lokakuun puolivälissä.

Syksyllä tuli aika siirtyä aliupsee-rikouluun, joka oli muuttanut jo en-simmäisenä Säkylän Huovinrinteelle vuonna 1963. AUK sujui Artolta hyvin ja hänet komennettiinkin Reserviup-seerikouluun Haminaan. Sielläkin hän menestyi kuten palvelus RUK:n jälkeen omassa perusyksikössä osoittaa: ennen kotiuttamista hänelle tarjottiin mah-dollisuutta jäädä komppaniaan palve-lukseen niin sanottuna kesävänrikkinä.

Alokasajalta ja muutoinkin Turun ajoilta on erityisesti jäänyt mieleen komppaniamme vääpeli, sotilasmesta-ri Niilo ”NIPA” Nikkanen, joka mi-nun arvioni mukaan oli sen kuuluisan termin ”vääpeli on komppanian äiti!” mukainen esimies. Mieleen on jäänyt myös pst-miesten kouluttajista mm. Voutilainen ja Veijo ”SYÖKSY” Kos-kinen. Meitä pidettiin liikkeessä totta tosiaan: reservialiupseerkurssi Huovin-rinteellä oli fyysisesti tosi rankkaa, kun metsässä painettiin sinkojen kanssa.

RUK oli tietysti erittäin opettava vaihe sotilastaitojen oppimisen kan-nalta ja kaikkineen hyvin miellyttävä

Arto Arvosen työhuoneessa riittää rekvisiittaa ja asearsenaa-liakin: kädessä on ”Porilaisten marssi” -taulu ja oikealla m.m. kevytsinko kertomassa, että pst-sotureita ollaan.

41

kokemus. Siellä vallitsi todella hieno henkinen ilmapiiri kaiken aikaa ja kou-luttajamme, kadettiupseerit kohtelivat meitä asiallisesti.

Asevelvollisuuden suorittaminen ja sotilasvala sitoivat minut tietysti lopullisesti voimakkaasti maanpuolus-tajaksi sekä vahvistivat muutoinkin maanpuolustushenkeäni. Niitä pitää ja kannattaa vaalia. Maanpuolustushenki oli syntynyt jo omalla tavallaan syn-tymäkodissani, kun isäni palveli viime sodissa yhteensä viisi ja puoli vuotta. Erityisesti tulee mieleen loimaalaisten pataljoonan, Jalkaväkirykmentti 35:n (JR35) III pataljoonan taistelu kesällä 1944 Talin-Ihantalan tulimyrskyssä Vii-purin lähellä. Sehän on kaikkien aiko-jen suurin pohjoismainen taistelu, jossa Suomi onnistui pysäyttämään Neuvos-toliiton joukot. Se oli Suomen kohta-lon kannalta aivan erityisen merkittävä tapahtuma, Arto kertoo.

Hyökkäysvaiheessa 1941 kesällä loimaalaisten joukko-osaston, JR35/III:n komentaja oli meille PORILAISIL-LE tärkeä ja kunnioitettava jääkärie-verstiluutnantti Viljo ”Puujalkaritari” Laakso”, joka kuitenkin astui jalkavä-kimiinaan menettäen toisen jalkansa puolisääreen saakka jo elokuussa. Sen jälkeen hän palveli mm. koulutuskes-kuksessa ja Turun suojeluskuntapiiris-sä, mutta kenraali ”Kylmä-Kalle” Heis-kanen kutsui Laakson mukaan vielä Lapin sotaan 1944 syksyllä. Laakso on meille, nykyisille ja entisille loimaalai-sille suuri sankari eikä suinkaan aiheet-ta. Hän johti Loimaan seudun miehiä myös Talvisodassa Summan lohkolla Jalkaväkirykmentti 13:n III pataljoonan komentajana.

Laakso nähtiin usein etulinjassa ja jopa mukana tiedusteluretkillä vihol-lisen puolella. Laaksolle myönnettiin aikanaan I luokan Vapaudenristi sekä viimeinen Mannerheim -risti n:o 191

kolmannen esityskerran jälkeen; kun edelliset kerrat eivät tuottaneet tulosta, kenraali Paavo Talvela puuttui peliin v. 1945. Muun ohella Laakson tulokselli-nen johtaminen helmikuussa 1940 oli tärkein peruste. Laakso oli myös PORI-LAINEN, sillä hän toimi arvostettuna kouluttajana, Konekiväärikomppanian päällikkönä Porin Rykmentissä 1933 – 1939. Aiemmin siviilissä ollessaan hän toimi Loimaalla/Mellilässä mylly-yrittä-jänä sekä välirauhan aikana Loimaan, Mellilän ja Metsämaan suojeluskuntien muodostaman alueen aluepäällikkönä. Laakso (1895 – 1950) menehtyi veren-myrkytykseen hoitovirheen takia.

Laakso on sikälikin legendaarinen sotilas, että hän johti ensimmäistä ope-raatiota, jolla alettiin riisua venäläisiä sotilaita aseista Laihialla jo 28.1.1918.

Siviilielämä ja kaupallinen ura kutsuivat Artoa ja hän jatkoi Jollak-sen opistoon Helsinkiin. Jollas on sok:laisen osuuskauppaliikkeen insti-tuutti, jossa siis valmennetaan tämän kaupparyhmän johtoväkeä. Siellä hän opiskelun jälkeen työskentelikin vielä useita vuosia, ennen kuin siirtyi Some-ron osuuskaupan toimitusjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi vuosiksi 1975 – 1978. Sieltä hän jatkoi Saloon SSO-Yhtymän (Salon seudun osuus-kauppa) hallituksen puheenjohtajak-si ja toimitusjohtajaksi vuosiksi 1979 – 2002. Konserniin sisältyi runsaat20 tytäryhtiötä, joiden hallituksen pu-heenjohtajana hän myös toimi. Artontoimikaudella osuuskaupoilla oli omat,vaikeatkin kautensa, mutta Arton joh-dolla SSO-yhtymä investoi ja kasvoivaltavasti.

Arvonen on myös HTM-tilintarkas-taja, yrityskummi ja hallitusammat-tilainen, jolle on 30 vuoden aikana kertynytkin yhteensä lähes 100 luotta-mustehtävää, joista puolet on valtakun-nallisia. Mies on pistänyt itsensä likoon

Kauppaneuvos Arto Arvosen periaate:

”Kaikki rehellinen työ on isänmaan puolustusta”

niin varsinaisen leipätyön ohella kuin eläkevuosinaankin: hallitus- ja hallin-toneuvostovuosia on kertynyt liki 400 tilivuotta ja tilintarkastusvuosia saman verran lähinnä hallintojen tarkastajan näkökulmasta katsoen!

Maanpuolustuskurssioli vaativa ja kiintoisa

Työelämänsä aikana Arto osallistui lähinnä vain oman, Salon seudun re-serviupseeriyhdistyksen toimintaan. Tosin kertausharjoitukset ja maanpuo-lustuskurssit vaativat Artolta poikke-uksellisen paljon; hänelle on kertynyt reservissä peräti 160 harjoitus- ja kurs-sipäivää.

Arto kiittelee valtakunnallisen maanpuolustuskurssinsa n:o 137 poik-keuksellisen vaativaa, kokonaismaan-puolustuksellista ohjelmaa vuonna 1995. Hänet oli nimetty tämän kurssin isännäksi. Lisäksi Arto on suorittanut aluksi alueellisen maanpuolustuskurs-sin sotilaspiiritasolla vuonna 1982 sekä valtakunnallisen maanpuolustuskurs-sin jatko-osan vuonna 2001.

Se oli rankkaa hommaa, kun kuvit-teellisesti alkava kriisi kaiken aikaa sy-veni ja jouduttiin laatimaan esimerkik-si säännöstelysysteemeitä. Minulle tuli kauppa- ja teollisuusministerin tehtävä ja avukseni oli asetettu maatalousmi-nisteriö ja liikenneministeriö.

Kiltatyöhöneläkemiehenä

Arto liittyi Porin prikaatin kiltaan vuonna 1980. Kun eläkepäivät koitti-vat, Arto lähti vahvasti mukaan Porin prikaatin killan työhön ja toimintaan tunnetulla porilaishengellä 2000-lu-vun alkuvuosina sillä vänrikin ja Porin Rykmentin lipunkantajana Suomen so-dassa (1808 – 1809) toimineen Karl

Teksti ja kuvat: Kari Nummila

Gustav Polvianderin (1788-1876) lausumalla sloganilla ”Kunnia-Velvol-lisuus-Tahto”. Polviander vastasi sota-tantereella vaikeissa oloissa kysymyk-seen, kuinka hän jaksaa tehtävässään väkevin sanoin ”kuljen eteenpäin, kos-ka minua siihen velvoittavat ”Kunnia-Velvollisuus-Tahto”.

Arto toimi killan hallituksessa 2003 – 2009 sekä killan valtuuskunnan pu-heenjohtajana 2011 – 2018 ja on edel-leen valtuuskunnan jäsen.

Arto aloitti Maanpuolustuskilto-jen liiton säätiön asiamiehenä v. 2000, jolloin sen pääoma oli 200 000 euroa. Kun hän lopetti viime kesänä, säätiön pääoma oli noussut jo lukemiin 580 000 euroa. Porin prikaatin killan osalla siel-lä on neljä rahastoa, yhteensä noin 35 000 euroa.

Artosta tuli”yhteysupseerikin”

Arton saapumiserän ryhmänjohtajat ovat kaupunkineuvos Timo Honkalan johdolla tehneet historiaa killassam-me: he lähtivät vuosia asevelvollisuu-den suorittamisen jälkeen ”kokoamaan joukkoja”, eli saivat vuosikymmeni-enkin jälkeen koko entisen porukan kasaan. Vuosittain heillä on useitakin kokoontumisia. Sen ohella ollaan aina mukana killan vuosikokouksessa ja vuosijuhlassa sekä omissa ”harjoituk-

sissa”; kyse voi olla vaikka Virttaanhar-jun paripäiväinen hiihtoleiri tai vaikka ampumatapahtuma Mynämällä. Koke-laatkin voivat tulla mukaan.

Arto oli aktiivinen AUK:n oppilas-kunnassa. Kun me PstK65/2:n ryhmän-johtajaporukka aloimme kokoontua 2006, 40 vuotta siviiliin pääsyn jälkeen, niin Arto avusti meitä pääsemään tu-tustumaan prikaatiin sisältä päin. Hä-nellähän oli killan ja tuttavuuksien kautta kanavia. Aloimmekin nimittää Artoa ”yhteysupseeriksemme”. Hän on ollut paljon mukana kanssamme, Timo kertoo.

Nousu reservissämajurin arvoon

Arto nousi reservissä majurin ar-voon. Hänelle on myönnetty mm. Suo-men Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan Ritarimerkki, Maanpuolustus-mitali miekkojen kera, Porilaisristi, Kilta-ansiomitali, Kilta-ansioristi kar-hun kera ja Varsinais-Suomen sotave-teraanipiirin hopeinen ansiomerkki ja Sotainvalidien veljesliiton kultainen ansiomerkki. Kiltaveljemme Arto ar-vostaa erityisesti myös niitä itsenäi-syyttämme ennen syntyneitä aktivis-teja ja itsenäisyytemme kivuliaassa synnytyksessä itsensä likoon pistänei-tä suomalaisia, joiden avulla saatiin tor-juttua onnistuessaan meille kohtalok-

kaaksi käyvä vallankumousyritys: hän on mukana niin Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen kuin Vapaussodan perinneliiton Varsinais-Suomen osas-toissa.

Suomihan kuului jo v. 1918 maa-ilman demokraattisimpiin valtioihin. Tammikuussa 1918 vallankumousyri-tyksen alkaessa maassamme oli vielä arviolta 70 000 venäläistä sotilasta. Maan laillisen hallituksen, senaatin joukkojen alkuperäinen tarkoitus oli siis riisua aseista vieraan vallan sotilaat ja tietysti sitten tilanteen muututtua kukistaa puhjennut punakapina. Se-naatin, maan laillisen hallituksen jouk-koihin kuuluivat Saksassa 1915-1917 kulutetut jääkärit, suojeluskunnat ja vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla riviin kutsutut. Nämä asiat eivät näy-tä aina kaikilla olevan ihan tiedossa ja selvillä.

Artokin on valmis allekirjoittamaan akateemikko Eino Jutikkalan totea-muksen ”sen vaikean askeleen, jonka kansakunta otti itsenäisyyden julistuk-sesta itsenäisyyden varmistamiseen, on Suomen historiassa nimeltään Vapaus-sota”. Tämä nimitys on Puolustusvoi-missakin johdonmukaisesti käytössä.

42

Arto Arvonen johtaa tässä kuvas-sa vuodelta 2016 puhetta Porin prikaatin killan valtuuskunnassa.

43

Porin prikaatin kilta ry.

Porin prikaatin kilta ry:n vuosikokous ja -juhla

Säkylän Huovinrinteellä lauantaina 19.9.2020

11-12.45 Kahvitus Sotilaskodissa vuosikokoukseenosallistujille

11.00 Killan valtuuskunnan kokous Upseerikerholla

12.45 Seppeleenlasku Porilaispatsaalla

13.00 Vuosikokous Elokuvaluokassa- vuosikokouksessa käsitellään killansääntöjen 11 §:ssä mainitut asiat

14.00 Vuosijuhla Elokuvaluokassa- juhlapuhe FT Lauri Hietaniemi:Mannerheim-ristin ritari Auno Kuirinpalveluksia isänmaalle- palkitsemiset- Porilaissoittokunta

15.30 Ruokailu Upseerikerholla

Tumma puku ja isot kunniamerkit.

Kuljetuksia tilaisuuteen ei järjestetä.

Pandemia on sekoittanut suomalaisen yhteiskunnan pahanpäiväisesti viime viikkojen aikana. Näin myös kilta haluaa hallita riskejä ja siirtää vuosikokouksen otsikon mukaisesti toukokuulta syyskuulle.

Kiltalaiset ovat jälleen saaneet olla tukemassa prikaatia tam-mikuussa saapuneiden alokkaiden läheistenpäivänä järjestä-en erilaista viihdettä alokkaille ja heidän läheisilleen. Myös jäsenhankintaa on hoidettu kaikissa läheistenpäivien tapah-tumissa ja killan jäsenmäärä oli tammikuun lopulla 1 468 henkilöä. Kiitos erinomaisesta jäsenrekrytoinnista kuuluu Loimaan aktiiviselle triolle, eli Seppo Yli-Nissilälle, Markku Nummijoelle sekä Tauno Rohkimaiselle. Killan vuosikokous lähestyy ja kutsun Teitä joukolla mu-kaan osallistumaan ja kuulemaan mielenkiintoista esitel-mää Mannerheim-ristin ritari, jääkärieverstiluutnantti Auno Kuirista. Kuiri ansioitui pataljoonankomentajana jo talviso-dassa, mutta torjuntataistelut Kannaksella 1944 toivat hä-nelle ritariristin. Lauri Hietaniemi on kirjoittanut kirjan Auno Kuirin ja Heik-ki Mikkolan palveluksia isänmaalle, jossa hän kertoo yksi-tyiskohtaisesti kartanon pojan Heikki Mikkolan ja vävyn Auno Kuirin elämäntarinan. Hietaniemi on tutkijan otteel-la selvittänyt kahden maamme eturivin rintamakomenta-jan elämänvaiheet ottaen tarkasteluun kirjeiden sisällön, sotahistorialliset faktat sekä suvuilta ja veteraaneilta saadut aineistot ja tiedot. Kirja vastaa kysymykseen, miksi nämä taistelijat nousivat upseereiden kärkikastiin. Heikki Mik-kola yleni jalkaväkipataljoonan apulaiskomentajaksi, esi-kuntapäälliköksi ja lopulta Laguksen panssaripataljoonan komentajaksi. Auno Kuiri nimitettiin jalkaväen rykmentin komentajaksi sekä Marskin ritariksi. Vain harvat sotakirjat kuvaavat miestensä mukana taistelevien pataljoonien ko-mentajien aitoja tuntemuksia ja kokemuksia niin yksityis-kohtaisesti kuin tämä kirja.

Porilaismuseo = Porin prikaatin perinnetilaVuosikokouksen yhteydessä on myös mahdollisuus seitse-män vuoden tauon jälkeen käydä tutustumassa näyttelyn ensimmäiseen osaan. Näyttelyn rakentaminen jatkuu koko ajan eikä näyttely ei ole avoinna suurelle yleisölle kuin sopi-muksen mukaan, kuten killan vuosijuhla 19.9.2020. Museo valmistuu kesäkuussa 2021.Kilta haluaa tukea Porin prikaatin perinneyhdistystä perin-netilan perustamisessa.

Tervetuloa syksyllä vuosikokoukseen!

Markku HeinonenPorin prikaatin killan puheenjohtaja

Killan vuosikokous ja -juhla on siirretty koronaviruksen vuoksi ja ne pidetään 19. syys-kuuta Huovinrinteellä

Teksti ja kuvat: Minna Riipinen

Alokaskausi Porin prikaatissa Säkylässä on ohi ja nyt pelkkä muisto vain. Vuosi meni yllättävän nopeasti ja vaikka välil-lä tuntui, ettei se TJ-laskuri liiku minne-kään vaan junnaa paikallaan, loppui va-rusmiespalvelus kuin seinään. Juurihan minä olin sen aloittanut ja seuraavassa hetkessä olinkin porttien ulkopuolella littera kotiin kädessäni, mutta paluulip-pu kasarmille puuttui.

Varusmiespalveluksen suorittami-nen Porin prikaatissa oli hieno koke-mus. Ihmiselle, joka tykkäsi vapaa-ajal-la tehdä välillä muutekin kuin maata punkassa syöden jonkun sotkusta tuo-maa munkkia – vaikka tämäkin ajan-viettotapa oli kyllä mukava – Säkylä tarjosi paljon erilaisia harrastusmahdol-lisuuksia.

Omien naisalokkaiden saapuessa Suojelukomppaniaan, löytyi varsinkin alussa usein tupapöydän ääreltä niin omia tupalaisia kuin muistakin tuvista tulleita vieraita, jotka pelasivat pöydän ympärillä esimerkiksi varusmiestoimi-kunnan tiloista lainattua Aliasta. Hyvä tapa tutustua muihin uusiin varusmie-hiin ja luoda ystävyyssuhteita. Sekä päihittää heti alussa omia alikersantteja paremmilla sanaselitystaidoilla.

VMTK:lta sai myös lainaan erilaisten pelien lisäksi läskipyöriä, joista itse in-nostuin kesällä. Läskipyöriin ei tarvin-nut kauaa etsiä kaveriakaan, jos ei ha-lunnut lähteä pyöräilemään yksin. Aina löytyi joku, joka lähti mielellään polke-maan mukana. Kasarmin ulkopuolelta löytyi paljon hyviä maastoja niin hel-pompaan kuin haasteellisempaankin pyöräilyyn – sekä hyvä tie pyöräillä esi-merkiksi lähikuppilaan ihan sattumal-ta.

Monipuoliset liikuntamahdollisuu-det aina lenkkeilystä uimiseen, soti-laskodin munkit, kirjasto ja muut har-rastusmahdollisuudet tasapainottivat muuten välillä hyvinkin hektistä arkea. Olihan se ihan eri fiilis lähteä itse len-kille ja sait määrätä tahdin verrattuna siihen, että sinun oli pakko lähteä aa-

muisin johdetulle lenkille ja pysyä pe-rässä tavalla tai toisella.

Kasarmin alue oli omaan silmään ison oloinen – vaikka loppusodassa käydessämme Vekaralla huomasimme, että Säkylä oli aika pieni ja tarvitsem-me omaan sotilaskotiin ehdottomasti oman grillin – ja tarjosi hyvät harjoi-tusmaastot eri koulutuksille. Usein ei tarvinnut lähteä edes porttien ulkopuo-lelle, jotta pystyi harjoittelemaan esi-merkiksi tetsausta tai kylmäsavusukel-lusta. Muistan, kun olin itse siirtynyt Suojelukomppaniaan ja opettelimme porukalla, kuinka työjohtoa käsitellään

ja miten vesi tähdätään oikein liek-kien juureen. Istuimme odottamassa vuoroamme, kun alkoi kuulua huutoa. Vaistomaisesti nousin ja seuraavaksi hyökkäsin kyykkyyn, vesisuihkun ryö-pytessä päältä. Vanhemman saapumi-serän kuskit olivat päättäneet testata samalla sammutusauton nokkatykkiä ja mikäs sen parempi kohde olikaan kuin uudet tulokkaat? Mutta tämä jäi hyvin mieleen, nokkatykki kantoi kau-as ja sillä pystyi yllättävänkin tarkkaan tähtäämään – esimerkiksi pahaa-aavis-tamatonta varusmiestä tai oikeaa tuli-paloa.

Varusmiesaika kului kuin siivillä

44

45

Maastoharjoitukset järjestettiin yleensä hieman kauempana kasarmis-ta. Ja koska olimme aselaji, joka ensisi-jaisesti liikkui autoilla, saatoimme liik-kua isommallakin alueella. Sen verran isolla, että eksyminen oli mahdollista, kun karttaa luki väärin. Allekirjoitta-nuthan ei tietystikään koskaan eksynyt tarkoituksella, kuka tahansa voi kään-tyä oikean sijaan vasemmalle.

Suojelukomppanialle oli rakennet-tu oma harjoitusalue Vallisto, jossa pääsimme harjoittelemaan Suojelu-komppanialle tärkeitä taitoja. Varsin-kin raskaspelastusryhmät harjoitteli-vat harjoitusalueella ahkeraan. Autojen leikkaukset, autojen – ja talojen poltot, savusukellukset, tieliikenneonnetto-muudet ja vastaavat harjoitukset pys-tyttiin järjestämään helposti ilman, että olisimme häirinneet muiden komppa-nioiden harjoituksia. Itseäni vain har-mittaa, että CBRN-harjoitusalue raken-nettiin niin myöhään, olisin mielelläni ollut harjoittelemassa oikeiden ainei-den kanssa. Tai edes katsomassa, kun Suojelutiedustelijat harjoittelevat.

Vapaa-ajan lisäksi varusmiespalve-lus oli omasta mielestäni hyvä suorittaa Säkylässä, vaikka lomille lähtiessä ko-tia ei ehtinytkään tunnissa. Minulta on kysytty, enkö olisi mieluummin suorit-tanut asepalvelukseni lähempänä kotia, mutta vastaan joka kerta: ”En”. Suoje-lukomppania oli itselleni ehdottomasti oikea valinta ja en vaihtaisi päivääkään siellä vietetystä ajasta. Totta kai välillä

tuli mietittyä, miksi sitä on ylipäänsä päättänyt armeijaan lähteä, kun rän-tää satoi ylhäältä alas ja varmasti jos-kus myös alhaalta ylös. Mutta kaikki ne muistot, kokemukset ja uudet tut-tavuudet olivat kaiken räntäsateen ar-voiset. Kun saatoit istua tupapöydän ääreen esimerkiksi kirjan kanssa luke-maan ja ”olemaan yksin yhdessä” tai vaikka juttelemaan muiden pöydän ympärillä olevien tupalaisten ja vierai-den kanssa. Välillä jopa ihan ikävöin sitä aikaa, kun ei tarvinnut itse miettiä, mitä pukea seuraavana aamuna päälle tai mitä sitä tänään söisi.

Porissa kasvettiin pienestä alokkaas-ta aina alikersantiksi ja ryhmänjohta-jaksi, osaksi sitä historiaa, jonka niin moni muukin Suomessa on suorittanut ja tulee suorittamaan. Ja olen ainakin itse ylpeä, että suoritin oman osuuteni juuri Porin prikaatissa, Säkylässä, Suo-jelukomppaniassa.

46

HUITTISTEN KAUPUNKIwww.huittinen.fi

Yli 170koulutusvaihtoehtoa, syksyllä tarjolla jopa

1500aloituspaikkaa tekniikan alan koulutuksiin!

www.turku.�/opiskelijakaupunki

www.loimitili.fiHirvikoskentie 219, 32210 LoimaaHeli Kauti, 040 514 1637, heli@loimitili.fi

TALOUSHALLINNON PALVELUJA TARJOAA

aineisto tuleeviikonloppunaPROPAX AGROOY

www.suorakylvo.netTimo Rouhiainen 041 438 2989

Great Plains Mfg on maailman suurin suorakylvökonevalmistaja. VerticalTill muokkauskalusto, kesantomurskaimet.

Özdöken kylvökoneet ja harat erikoisviljelyyn. Johtava merkki nyt myös Suomessa.

British Formula nestemäiset hiven-aineet ja lannoitteet sekä rakeiset NPK-lannoitteet suoraan tehtaalta.

47

MERINIITTYMeriniitynkatu 11, 24100 SALO

Asiakasomistajapalvelu ja S-pankki

Keulan asiakaspalvelu puh. (02) 8330 220

S-PANKISSAMAKSUTTOMAT PANKKIPALVELUT

Euran S-market ma-pe klo 12-17Säkylän S-market to klo 9-11

Palvelemme myös ajanvarauksella. Varaa aikasi osoitteesta s-pankki.fi

Jotta kaupassa olisi kiva käydä.

SILIKONITUOTTEETPakurlantie 6, 20380 Turku, Puh 010 617 620

IV-Pelti Luuri OyRAKENNUSPELTI- JA ILMASTOINTITYÖTPuh: 02-763 6860, www.iv-peltiluuri.fi

Kunpa kaikki olisi mutkatonta kuin OP-mobiilissa.

www.saurus.fi

Löydä kotiisi sopiva keittiö ja varaa maksuton suunnittelu:

www.kalustetukku.fi

Kotimainen keittiö vaativaan makuun.

Loimaa Lamminkatu 31 (02) 763 2277 Ma-pe 9-17, la 10-13

6 406300 001206

SAVUMAUKAS

6 406300009608

6 406300015111 6 406300

015104