1

KRISTINOPIN PERUSTEET:“Jumala pysähdyttää ihmisen eteensä.

Ihminen alkaa tajuta Jumalan käskyt ja elä-mänsä suunnan olevan väärän. Hän ikävöiVapahtajan luo saadakseen syntinsä anteeksi.

Herätetty ihminen kääntyy taivaallisenIsän puoleen, pyytää Kristuksen tähden syn-tejään anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä.

Kun uskossa otamme vastaan Kristuk-sen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meillesyntejämme, vaan antaa ne meille Kristuk-sen tähden anteeksi.

Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hänsynnyttää meihin uuden elämän. Tässäuudestisyntymässä alkaa jokapäiväinentaistelu syntiä vastaan.”

Osmo Alaja - Kalevi Tamminen:“Nuorten rippikouluopas”, WSOY 1973.

•RUKOUS EI OLE VAIN PUHETTA“Kun rukoukseni kävi yhä hartaammaksi

ja tuli yhä syvemmältä, minulla oli yhävähemmän sanottavaa. Lopulta vaikeninkokonaan. Minusta tuli – mikä on kentiesvielä suurempi vastakohta puhumiselle –minusta tuli kuuntelija. Ensin olin ajatellut,että rukous on puhumista. Opin kuitenkin,ettei rukoileminen ole edes pelkkää vaike-nemista, vaan kuuntelemista. Niin se on:rukoileminen ei tarkoita, että kuulee itsensäpuhuvan, vaan rukoileminen tarkoittaa, ettärukoilija vaikenee ja odottaa, kunnes kuuleeJumalan.”

Sören Kiergegaard

TÄMÄN PÄIVÄN SEURAKUNTA?“Olemme päätyneet nautintokeskeiseen

yhteiskuntaan, jolle tärkeintä on hauskanpi-to. Hauskanpidosta on tullut tärkeämpääkuin Jumalan tahto. Huvittelemme itsemmekuoliaiksi. Tämä tunkeutuu yhä enenevässämäärin myös seurakuntaan.”

•

“Jos otamme Pyhän Hengen työn omiinkäsiimme, meistä ei tule pyhempiä, vaanennemminkin tekopyhempiä.

Karl Heinz Knöppel: “Unohdettuarmo”, Päivä Oy 2003

•VAHVAA RUOKAA

“Meidän on oltava varovaisia silloin,kun teologia johtaa siihen, että me kasvam-me ja Kristus vähenee.”

•

“Lahja ei todista, että lahjan välittäjäelää oikein. Eikä ihme todista sitäkään, ettäopetus, jota annettiin ennen ihmeen tapah-tumista, olisi välttämättä oikea.”

Sven Reichman: “Lammasten vaatteis-sa”, Kuva ja Sana 1991.

•KRISTUS KAIKEN KESKUKSEKSI

“Kristuksesta tulee vieras, kunasetamme Pyhän Hengen hänen edelleen.Kun Pyhästä Hengestä tulee huomiommekeskipiste, seurakunta menee harhaan.”

David Wilkerson

S Ä I LY T Ä • ANNA Y S T Ä V Ä L L E • LAINAA

L u k e m i s t o 1/ 2 0 0 4

“Sillä minä olinpäättänyt olla teidäntykönänne tuntemattamitään muuta paitsi

Jeesuksen Kristuksen jahänet ristiinnaulittuna.”

1. Kor. 2:2.

Pieni lauma on luettavissa ja kopioitavissa myös internetistä osoitteesta:www.kristitynfoorumi.fi

2

Uskosta osaton hämmästelee joskussitä, että jotkut jaksavat “jauhaa” yhtä jasamaa. Hän ei voi mitenkään käsittääsitä, että Raamattu sisältäisi jotakinsellaista, jota kannattaisi päivästäpäivään – vuodesta ja vuosikymmenestätoiseen tutkia ja keskustella siitä. Se onhänelle suljettu maailma.

Mutta jos hän harrastaa esim.osakesijoitusta ja seuraa pörssikurssejaaktiivisesti, niin jopa tuosta riittääpuhumista ja mielenkiintoa on aamustailtaan. Jos yöllä ei saa unta, niin mieleensaattaa tulla pelko siitä, että ei olekaansijoittanut oikein – yöllähän pahimmatuhkakuvat tulevat mieleen.

Hyvällä syyllä voi kuitenkin kysyä,kumpi on järkevämpää, sekö ettäsijoittaa vain tähän aikaan – näihinmuutamiin vuosiin, joita mahdollisestion vielä jäljellä – vai sijoittaa sekä tähänaikaan, että tulevaan?

Väitetään, ettei siitä tulevasta voitietää. Kysymys on tietenkin uskosta,mutta miljoonien ihmisten kokemustodistaa, että usko antaa sisällön myösajalliseen elämään. Ja usein käy niin, ettäRaamattuun uskovan sisäisessä maail-massa alkaa yön hiljaisina hetkinä“raamattutunti”, jossa Sana tuleeelävämmäksi kuin ehkä koskaan muul-loin valveilla ollessa. Yön valvotut tunnit

voivat olla elämän kohokohtia, siitä onmyös omaa kokemusta.

Menestysteologit näkevät uskonkorostetusti tämänpuoleisen elämännäkökulmasta – tosin senkin epärealisti-sesti ja ihmiskeskeisesti. Sairaat javammaiset eivät sovi heidän maailman-kuvaansa muutoin kuin korkeintaanesimerkkeinä epäuskosta. Mieluusti heunohtavat sen, että apostolienkinajallinen elämä – yhtä lukuunottamattatiettävästi päättyi ennenaikaisestiväkivaltaiseen kuolemaan.

Monet torjuvat oitis menestysteologi-an tajuamatta, että sen opetukset ovatusein salakavalasti jo päässeet saastutta-maan heidän uskonsa. Evankeliuminydin on näin saattanut jo pahasti hämär-tyä.

- - -Karkeasti ottaen “kristikunta”

jakaantuu kahteen “leiriin”. Nämä leirityrittävät aikaansaada kristittyjen yhteyt-tä, mutta todellista yhteyttä ei synny,paremminkin voisi puhua ainoastaantoistensa sietämisestä. Tämä jako –aivankuin uskokin – koskee yksilöitä, einiinkään selkeästi yhteisöjä, kirkkoja jaseurakuntia. Toki toinen yhteisö onkallellaan tiettyyn suuntaan enemmänkuin joku toinen.

Kysymys on kahdesta tiestä, kahdesta

Kumpi on sinun evankeliumisi?“Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista

teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä,ja teille se on turvaksi” (Fil. 3:1).

3

teologiasta (teologia = oppi Jumalasta).Tässä kirjoituksessa käytän jatkossasamasta asiasta vain sanaa “oppi”.Monille tämäkin sana on vieras javastenmielinen.

Opista on puhuttava mikäli aiotaanpysytellä kristinuskon piirissä. Jeesuksel-la “ratsastavat” muutkin kuin kristityt.Henkioppaatkin puhuvat Jeesuksesta,Kristuksesta ja jopa rististä. Tämänvuoksi oppi on siis ainoa, jolla voidaanerotella kristinuskoon kuuluvat jakuulumattomat asiat toisistaan. Jos oppiaei tarvittaisi, ei tarvittaisi opettajiakaan.

Jeesus puhuu selkeästi omastaopistaan: “Jos joku tahtoo tehdä Hänentahtonsa, tulee hän tuntemaan, onkotämä oppi Jumalasta, vai puhunko minäomiani” (Joh. 7:17).

Paavalin kirjeet ovat täynnä tämänopin opetusta ja varoitusta vääristäopeista: “Mutta vaikka me, tai vaikkaenkeli taivaasta julistaisi teille evankeli-umia, joka on vastoin sitä, minkä meolemme teille julistaneet, hän olkoonkirottu” (Gal.1:8).

Ja Johannes: “Kuka ikinä meneeedemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissapysyy, hänellä on sekä Isä että Poika”(2. Joh. 9).

Vastaavia Raamatun paikkoja voisiluetella pitkälti, mutta nämä riittäkööttässä yhteydessä.

Monille tosiaan riittää opiksi se, ettäpuhutaan Jeesuksesta ja käytetään tuttua“kaanaankieltä” tai, että puhutaan vainrakkaudesta. Mikä tässä voi olla sitten

vaarallista? Vaara aiheutuu siitä, ettäsamoilla käsitteillä ja samoilla sanoillailmaistut asiat tarkoittavat eri ihmisilleeri asioita.

Jokainen sukupolvi joutuu taistele-maan samoja harhoja vastaan ja löytääk-seen puhtaan totuuden se joutuu näke-mään vaivaa kuten aiemmatkin sukupol-vet.

Uudessa testamentissa Paavali olimerkittävin henkilö taistelussa puhtaanevankeliumin puolesta. Hän kirjoittiKorinton seurakunnalle: “Sillä minä olinpäättänyt olla teidän tykönänne tunte-matta mitään muuta paitsi JeesuksenKristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna”(1. Kor 2:2).

Miksi hänen evankeliuminsa oli näinsuppea? Tunsihan Paavali Jeesuksenylösnousemuksen, hänen herrautensa,voimansa, kuninkuutensa, helluntaintapahtumat, ihmeet ja merkit. Miksi hänkeskittyi Jumalan Pojan alennustilaaneikä siihen, mitä tämän jälkeen tapahtui?Siksi, että se on ihmisen kannaltaoleellisin osa pelastuksessa ja ilman sitämuullakaan ei ole merkitystä. Golgatallatapahtunut oli ja on edelleen ja on vieläikuisuudessakin kaiken keskus, kts. Ilm.5:6. Evankeliumin ilosanoma on siinä,että kaikki Jumalan vaatimukset ihmisensuhteen ovat täytetyt. Pelastus ei olevastikkeellista, vaan se annetaan ansiot-tomalle yksinomaan armosta. Tämätodellisuus erottaa kristinuskon radikaa-listi maailman uskonnoista.

Nytkin on olemassa rinnakkain kaksioppia, joista kummastakin käytetään

4

nimitystä “evankeliumi”. Toisen evanke-liumin keskus on Golgatan tapahtumissaja siinä, mitä siellä tehtiin meidänpuolestamme. Toinen “evankeliumi”tunnustaa Golgatan tapahtumat historial-liseksi välttämättömyydeksi, mutta jättääsen taakseen ja keskittyy – ei siihen, mitäpuolestamme on tehty – vaan siihen,mitä meidän on nyt tehtävä ja siihen,mikä kuuluu meille. Se suorastaanhalveksii niitä, joiden evankeliuminkeskus on Golgatalla. Selvimmin asianovat ilmaisseet menestysteologit. Heidänmielestään Golgataan ankkuroituneetovat “vanhoillisia”.

Mikä sitten on perusero näidenkahden opin välillä?

Peruserona voidaan pitää kahta erirakkauden käsitettä. Golgata on ilmausJumalan rakkaudesta niitä kohtaan, jotkaovat omilla teillään eivätkä mitenkäänole tuota rakkautta ansainneet. Golgatantaakseen jättäneiden “evankeliumi” onilmaus ihmisen rakkaudesta Jumalaakohtaan ja siitä mitä tämän rakkauden onvaikutettava, jotta ihminen voisi ollaoikeassa suhteessa Jumalaan.

Nämä kaksi “rakkautta” johtavatkahdelle eri tielle. Vastakkain ovattoisaalta “hedelmä” ja toisaalta “teot”.Hedelmä ilmenee monin tavoin ja se onluonnollinen seuraus elämästä. Paavalipuhuu elämän hengen laista, joka onihmisestä riippumaton aivan kuinpainovoimalaki.

Väistämätön seuraus jälkimmäisestäopista on uskovien keskinäinen kilpailusiitä, kuka on uskovaisempi kuin joku

toinen, kuka antautuu Jumalalle ehyem-min kuin joku toinen, kuka tekeesuurempia jne. Seuraukset ovat surulli-sia, jakautuminen yhä pienempiin“tosiuskovaisten” ryhmiin kiihtyykiihtymistään. Ei ole mitenkään epäta-vallista, että tällaisesta ryhmästä muo-dostuu uusi organisaatio, joka sittenaikanaan samoista syistä hajaantuujälleen.

Eräs vakava ongelma liittyy siihen,että joku saa korostetun auktoriteettiase-man eläissään tai sen jälkeen. Tällaisellahenkilöllä saattaa olla uskommekannalta erittäin tärkeitä oivalluksia.Suuren suosion myötä hänen kaikkiopetuksensa otetaan vastaan läheskritiikittömästi, vaikka hän ei itsekäänenää hyväksyisi niitä kaikkia.

Joskus Jumala armossaan antaameidän langeta nähdäksemme, ettämeillä itsessämme ei ole mitään keinoa“päästä kuiville” ja joudumme tunnusta-maan itsellemme ja Jumalalle, että ellenpelastu armosta, en pelastu lainkaan.Tämän kokeneet voivat tuntea uskovienyhteyttä keskenään, vaikka heidänkäsityksensä monista yksityiskohdista jakäytännön asioista olisivat hyvinkinerilaisia.

Ensinmainittu evankeliumi synnyttäälevon, rauhan ja kiitollisuuden ihmissy-dämessä, kun ihminen tajuaa omanmahdottomuutensa Jumalan edessä.Olkoon Herran nimi kiitetty siitä, ettähän tuli kutsumaan syntisiä.

Paavo Lievonen

5

”Pauhatkoonpa elon meri” (P. Lievonen):Uskovia on vuosikaudet opetettu täyteenyksimielisyyteen sillä seurauksella, ettätervekin arvostelu on hylätty ja sitenerilaiset harhat on nielty sellaisenaan.Kirjassa käsitellään viime vuosina seurakun-nissa tapahtuneita asioita. Niiden tunnista-minen auttaa torjumaan jo ennakolta uusiauhkatekijöitä (alehinta 3,5 euroa).

”…ja Taivas myös” (P. Lievonen):Kristinuskon perusasioiden ymmärtäminenon taivaan matkalaiselle välttämätöntä.Tässä kirjasessa puhutaan avoimesti niistäsudenkuopista, joihin taivaan matkalainenon vaarassa joutua. Pienestä koostahuolimatta kirjasessa on suuri sanoma(alehinta 2,3 euroa).

”Psykologisten teorioiden haasteseurakunnalle” (Päivi Clay):”Hengellisiksi” terapeuteiksi muuttuneetsaarnaajat saavat kuulijansa käyttäytymäänenemmän tai vähemmän hullunkurisestiyrittäessään kitkeä heistä ”ruma ankan-poikanen” -syndroomaa. Tämän kirjasentarkoituksena on saada uskovat vapautu-maan hyvän tai huonon itsetunnontyranniasta ja epäterveestä itseensä-tuijottamisesta siihen vapauteen, joka onainoastaan Kristuksessa (alehinta 1,7euroa).

“Uusi viini juovuttaa” (Juhani Aitomaa):Ns. uuskarismaattisuus on tuttu ilmiöseurakunnissa jo kaikkialla maailmassa.Liikkeen johtajat väittävät saavansa ”uuttailmestystietoa” Jumalalta ja kannattajatpitävät heitä Jumalan valittuina. Siksiheidän opetustensa arvostelemista pidetäänmiltei Pyhän Hengen pilkkana. Johtajienluksus-elämä ja heihin kohdistuva palvontaamuistuttava kunnioitus, sekä oudot opetuk-

set ja ilmiöt ovat aiheellisesti synnyttäneetmyös kritiikkiä liikettä kohtaan. Kirjatarkastelee liikkeen historiaa, taustoja,yhteyksiä ja outoja opetuksia. Kirjankirjoittamista on edeltänyt laaja tutkimus-työ. Monine lähdeviitteineen kirja onajatuksia herättävää luettavaa (alehintatilattaessa kerralla väh. 3 kpl 4,0 euroa/kpl+läh.kulut).

“Kulissien takana” (Yves Brault):Kirja on hätkähdyttävä. Se kertoo Braultinperheen kokemuksista ja koettelemuksistamaailmankuulujen karismaattisten julistaji-en ja ns. uskollaparantajien parissa. Sekertoo myös, kuinka hyväuskoista kristittyäperhettä käytettiin häikäilemättä hyväksi,petettiin ja lopulta hylättiin. Kovienkokemustensa motivoimana Yves Braultalkoi tutkia aluksi aitoina pitämiään ilmiöitäja löysi selvän yhteyden jo 1700-luvullalöydetyn ”mesmerismin” ja nykyisen”uskollaparantamisen” välillä. Monettunnetut julistajat ovat käyttäneet samaa –vanhaa ja tunnettua tekniikkaa – joko tietentai tietämättään. Kertomus paljastaa näidenjulistajien motiivin. Se on raha ja vaikutus-valta ihmisiin. Lisäksi varsin monienkohdalla asiaan liittyy vilpillisyys javälinpitämättömyys.

Yves Brault tunnustaa aidon jumalallisenparantumisen, joka kuitenkin on täysinmuuta, kuin näiden ”parantajien” uskottelu.Hän haluaa omistaa kirjansa kaikille, jotkaovat joutuneet väärien julistajien, parantaji-en tai profeettojen pettämiksi ja tahtoorohkaista jokaista uskovaa itse tutkimaan jatuntemaan paremmin Raamattunsasuperjulistajien ”sisäisen ilmoituksen”sijasta. Kirjan kirjoittaminen on vaatinutitsensä alttiiksi antamista, rohkeutta jarakkautta totuuteen (alehinta tilattaessakerralla väh. 3 kpl 4,0 euroa/kpl+läh.kulut).

Seuraavat kirjat myydään loppuun alehintaan:

6

Takaisin Golgatalle! ”Vanhaa tes-tamenttia on verrattu nuoleen, jokaviittaa ajassa eteenpäin kohti Messi-aan tuloa ja kohti Jeesuksen ristiä.

Asian voisi kuvata näin:

Jeesus ja myöhemmin apostolitpuhuivat ja kirjoittivat usein siitä,miten juutalaisten pyhät Kirjoituksettoteutuivat Jeesuksen tultua ja kuol-tua Golgatalla. Ei tarvitse kuin avataensimmäisestä evankeliumista luku26 ja asia käy selväksi. Jeesus sanoosiinä: ”Ihmisen Poika lähtee pois juuriniin kuin kirjoituksissa hänestä sano-taan”, Matt. 26:24.

– Muutamaa jaetta myöhemminJeesus sanoo: ”Kaikki tämä on tapah-tunut, jotta profeettojen kirjoituksetkävisivät toteen”, Matt 26:56.

Vanha testamentti on kuin nuolieteenpäin ja aivan erityisesti se on kuinnuoli Golgatalle. Tästä vallitsee kristit-tyjen keskuudessa melko suuri yksimie-lisyys.

Mihin Uusi testamentti tähtää?

Kun otamme esille Uuden testamen-tin, yksimielisyyttä ei enää löydy siitä,

minne suuntaan se osoittaa eli mihinsuuntaan sitä kuvaava nuoli pitäisi piir-tää. Monien ajatus kulkee tähän tapaan:

Vanha Testamentti viittaa kyllä Kris-tukseen aivan kuin nuoli kohti ristiä,kuten kuva vasemmalla osoittaa.

- - - Kristuksessa toteutuivat Vanhan tes-

tamentin lupaukset tulevasta sovittajas-ta. Kristus on kuin portti, joka on täyn-nä armoa ja anteeksiantamusta. Hänenkauttaan syntiset pääsevät sisälle Juma-lan valtakuntaan.

Mutta kun ihminen on kulkenut tä-män portin kautta, hänen katseensa tu-lee kiinnittyä uudestaan eteenpäin: edes-sä olevaan kristityn elämään ja edessäolevaan päämäärään, taivaaseen. Sinnepääsevät ne, jotka ovat saaneet Jeesuk-selta armon ja jotka sen jälkeen ovattäyttäneet Jumalan tahdon ja eläneethänelle kuuliaista elämää. Tämän opinvoisi kuvata näin:

Toinen osa kristityistä kuitenkinymmärtää Uuden testamentin sisällönsiten, että sitä voi verrata nuoleen, joka

Takaisin Golgatalle!Per-Olof Malk

Vanha testamenttiviittaa Kristukseen

Uusi testamentti-Kristityn elämä

7

viittaa Kristukseen ja Golgatalle aivanniin kuin Vanha testamenttikin tekee.Tämän mukaan koko Raamatun keskuson Jeesus ja Golgata. Asian voisi kuva-ta näin:

Tämän mukaan Jumalan tarkoituson, että ihminen kulkee Kristus-portinkautta sisälle hänen valtakuntaansa. Senjälkeen kun ihminen on saanut armonja anteeksiantamuksen, hän ei jatkaGolgatalta eteenpäin, vaan kääntynee-nä hän alkaa elää Jumalan lapsena sil-miensä edessä ristiinnaulittu Jeesus eliJumalan sovitustyö. Siksi hän palaaGolgatalle yhä uudestaan.

Helluntain jälkeen

Apostolien ensimmäiset puheet hel-luntain jälkeen ovat kaikki kuin nuoliaJeesukseen, joka oli teloitettu vähän ai-kaisemmin. Helluntaina Pietari opettijuutalaisia näin: “Jeesus Nasaretilainenoli Jumalan teitä varten valitsema mies...Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te pa-nitte lakia tuntemattomat pakanat nau-litsemaan hänet ristiin…”, Apt. 2:22-23.8. Pietari selvästikin pyytää kuulijoitaanhelluntaina katsomaan ajassa taakse-päin, Golgatalle.

Vähän myöhemmin kokoontui juu-talaisten johto kuulustelemaan Pietaria

ja Johannesta, Apt. 4:5-6. Silloin Pieta-ri, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille:“Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sai-raalle tekemästämme hyvästä teosta…niin tietäkää tämä… se tapahtui Jeesuk-sen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimes-sä. Hänet te ristiinnaulitsitte… Hän onse kivi, joka ei teille rakentajille kelvan-nut mutta josta on tullut kulmakivi. Eikukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mi-tään muuta nimeä, joka meidät pelas-taisi, ei ole ihmisille annettu koko tai-vaankannen alla”, Apt. 4:9-12.

Golgata on takana, Jeesuksen hau-taus on takana, hänen ylösnousemuk-sensa kuolleista on takana, hänen tai-vaaseen astumisensa on takana ja hel-luntaipäivä on takana. Mutta näistä huo-limatta apostolit eivät lähteneet eteen-päin, vaan puheesta toiseen he toistivatsamaa asiaa: Ristiinnaulittu JeesusKristus on ydin, pääasia, kulmakivi, ai-noa pelastaja.

Tämän saman asian ilmaisi omallatavallaan myös heprealaiskirjeen kirjoit-taja kun hän sanoi: ”Juoskaamme sin-nikkäästi loppuun se kilpailu, joka onedessämme, katse suunnattuna Jeesuk-seen”. Hän ei kehota kirjeen lukijoitakatsomaan tyhjään hautaan eikä ylös-nousemukseen, ei taivaaseen astumi-seen eikä Hengen vuodattamiseen, vaanJeesukseen. Heprealaiskirjeen kirjoittajaneuvoo meitä juoksemaan katse suun-nattuna taaksepäin – siis etenemään an-tamatta kuitenkaan katseen irrota ristiin-naulitusta Jeesuksesta

Vanha testamenttiviittaa Kristukseen

Uusi testamenttija kristityn elämäon paluuta Golgatalle

8

Myös apostoli Paavalin opetuksenpääsisältö oli ristiinnaulittu Jeesus. Hänloi silmänsä ristiinnaulittuun Jeesukseenaina kun hän tuli uudelle paikkakunnal-le. Ja sitä, mitä hän näki, sitä hän opetti.Korinttilaisia hän muistutti: ”Kun tulinluoksenne… en julistanut Jumalan sa-laisuutta teille suurenmoisen puhetaidontai viisauden keinoin. En halunnut tie-tää teidän luonanne mistään muustakuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muus-ta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. 1.Kor. 2:1-2.

Golgata on keskus taivaassakin

Aivan saman näemme tapahtuvantaivaassakin. Ilmestyskirjan 4. luvussaJohannes kertoo: ”Siinä samassa olinHengen vallassa.” – Katso ystävä, mitäihminen näkee kun hän on Hengen val-lassa! Johannes kirjoittaa: ”Näin, ettätaivaassa oli valtaistuin… Tämän val-taistuimen ympärillä oli kaksikymmen-täneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksi-kymmentäneljä vanhinta, joilla oli ylläänvalkeat vaatteet ja päässään kultaseppe-le… Valtaistuimen edessä ja ympärilläoli neljä olentoa… Ja minä näin, että val-taistuimen ja neljän olennon edessä van-hinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuinteurastettu”, Ilm. 4:2-6; 5:6.

Golgata on keskus vielä taivaasta-kin katsottuna! Uusi testamentti ei olekuin eteenpäin lentävä nuoli. Se on kuinnuoli, joka taivaasta ja iankaikkisuudes-ta saakka viittaa takaisin Golgatalle.Taivaassa, Pyhän Hengen vallassa, Jo-

hannes näki Karitsan, ikään kuin teu-rastetun. Se on vertauskuva, joka tar-koittaa ristiinnaulittua Jeesusta. Tälleteurastetulle Golgatan uhrikaritsalle”ne neljä olentoa ja ne kaksikymmen-täneljä vanhinta” lauloivat: ”Sinä oletarvollinen ottamaan kirjan ja avaamaansen sinetit, sillä sinut on teurastettu, oletverelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kai-kista heimoista, kaikista kielistä, kan-soista ja maista.” Johannes jatkaa: ”Val-taistuimen, olentojen ja vanhinten ym-pärillä näin suuren joukon enkeleitä jakuuli heidän äänensä. Heitä oli lukemat-tomia, kymmenentuhatta kertaa kym-menentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja helausuivat kovalla äänellä: — Karitsa,joka on teurastettu, on arvollinen saa-maan vallan, rikkauden, viisauden javoiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyk-sen”, Ilm. 5:9-12.

Tämän me voisimme kiteyttää muo-toon: Golgatan sovitustyö ei ole virs-tanpylväs ihmisen matkalla maasta tai-vaaseen. Virstanpylvään sijasta Golgataon ihmisen ikuinen päämäärä. Olimme-pa siis Jumalan valtakunnan ulkopuo-lella tai sen sisäpuolella, maassa tai tai-vaassa, paras kehotus, mikä meille voi-daan antaa on heprealaiskirjeen 12. lu-vun alku: Eläkää ”katse suunnattunaJeesukseen, joka häpeästä välittämättäkesti ristillä…” Juuri niin tekevät neneljä olentoa ja ne kaksikymmentä nel-jä vanhinta ja ne sadat miljoonat enke-lit, jotka Johannes näki taivaassa. Hekaikki tietävät, että tärkeintä, mitä luo-makunnassa on tapahtunut, on tapah-

9

tunut Golgatalla.Mitään suurempaa, mitään arvok-

kaampaa, mitään merkittävämpää Ju-mala ei ole tehnyt. Sen tähden ei oleolemassa mitään enempää kuin mitäGolgata on eikä ihminen voi saada mi-tään enempää kuin mitä hän saa Gol-

gatalta. Golgata ei ole hyvä alku jostaihmisen pitäisi päästä omin neuvoineteenpäin. Jokainen askel Golgatalta”eteenpäin” on askel kauemmaksi Gol-gatalta, Jumalan suurimmasta ja arvok-kaimmasta työstä.

Palataan Golgatalle.

Mitä evankeliumi ei ole?Evankeliumi ei ole mitä tahansa puhetta Jumalan rakkaudesta syntis-

tä kohtaan. Monet puhuvat Jumalan rakkaudesta niin kuin se ummistaisisilmät kaikilta vastaväitteiltä eikä suhtautuisi ollenkaan vakavasti siihen,että olemme syntisiä. Tätä he kutsuvat “evankeliumiksi”.

Tällainen on kevytmielistä julistusta, joka ei aiheuta muuta kuin syn-nin pelottavan vakavuuden polkemisen maahan. Tällainen julistus vie ih-misiä vain kadotukseen. Ei, evankeliumi on tarkoin määritelty sanoma mää-rätyistä tosiasioista, jotka Jumala on Kristuksessa toteuttanut pelastaakseenmeidät synnistä ja antaakseen meille sen vanhurskauden, joka vaikuttaasen, että voimme seisoa puhtaina ja täydellisinä Hänen edessään.

Ja niin kuin evankeliumi sisältää tarkan sanoman se sisältää myöstarkan ehdon: uskon. Vain se pelastuu, joka on menettänyt uskon itseensä jaluopunut kaikista ajatuksista saada vanhurskaus jotain muuta kautta kuinottamalla vastaan se vanhurskaus, jonka Jumala Kristuksessa antaa! Tätämerkitsevät sanat “Uskon vanhurskaus”.

Oppiko tarpeeton?Alkuseurakunnan päävoimanlähde oli erityisesti oppi. Kts. Apt.2:42.

Apostolien oppi mainitaan ensin. Alkuseurakunnasta meillä on paljon oppi-mista ja siksi meillä on suuri syy tarkastella sitä. Voisimmepa vain pysyäyhtä uskollisesti kiinni apostolien opetuksessa kuin alkuseurakunta. Room.6:17 apostoli kirjoittaa, että uskovat olivat päässeet elämään Jumalan yh-teydessä siksi, että he olivat tulleet sydämestään kuuliaisiksi sille opin muo-dolle, jonka johtoon he olivat asetetut. Tämä osoittaa, miten tärkeä oppi on.

Öivind Andersen: “Uskosta Uskoon”, Uusi tie 1975

10

Jumalan sana on todella rikas jaihmeellinen, sanan kautta saammeoppia tuntemaan enemmän häntä jahänen ihanaa sydämensä laatua, mei-tä hänen omiansa kohtaan.

Paavali, Jumalan tahdosta Kris-tuksen Jeesuksen apostoli….

Paavalin apostolin virka oli Juma-lalta, hän täytti tätä taivaallista virkaauskollisesti kuolemaansa asti. EroKristuksen Jeesuksen apostolin ja tä-män päivän apostolien välillä on se,että Kristuksen Jeesuksen apostoli tuokirjeissään ja saarnoissaan esille lä-hettäjäänsä Kristusta Jeesusta. Sitävastoin tämän päivän apostolit, tuo-vat esille korostetusti omaa apostolinvirkaansa, he käyttävät häikäilemät-tömästi Kristuksen Jeesuksen nimeäpäästäkseen tavoitteeseensa.

Armo teille ja rauha Jumalalta,meidän Isältämme, ja Herralta Jee-sukselta Kristukselta.

Armo ja rauha eivät ole pelkkäätunnetta, vaan Jumalan armo ja rauhaovat hänen Poikansa elävä persoona.Näitä ei voida omistaa ilman hänenPoikaansa Jeesusta Kristusta. Pelas-tus on lahja Jumalalta, mutta tämä lah-ja ei hyödytä mitään ennen kuin sevastaanotetaan henkilökohtaisesti.

Ylistetty olkoon meidän Herram-

me Jeesuksen Kristuksen Jumala jaIsä, joka on siunannut meitä taivaal-lisissa kaikella hengellisellä siunauk-sella Kristuksessa.

Hengellinen siunaus ei ole mitäänmateriaa eikä myöskään oikeuta mi-hinkään vallantavoitteluun. Hengelli-nen siunaus on Jeesus Kristus hyväk-semme, joka yksin saattoi täyttää van-hurskaan Jumalan lain vaatimuksen.Siunaus se on juuri siksi, kun meolemme tulleet hyväksytyksi, ilmanKristusta olemme kirottuja ja tuomit-tuja.

Jo ennen maailman perustamistahän valitsi meidät Kristuksessa ole-maan pyhiä ja nuhteettomia hänenedessään. Rakkaudessaan hän mää-räsi meidät jo edeltä lapseuteen, it-selleen Jeesuksen Kristuksen kautta,oman hyvän tahtonsa mukaan,

Jo näissä sanoissa voimme nähdäJumalan ihmeellisen valinnan, joka eimitenkään ole ihmisen ansiota, vaanhän itse valitsi näin. Olennaista on-kin se, että pyhiä ja nuhteettomia voiolla ainoastaan Kristuksessa. Eihänuusi liitto itsessään ole sen parempikuin vanha liitto, paremmaksi sen te-kee ainoastaan Kristus Jeesus, joka onkaiken jumalallisen siunauksen täyt-tymys. Huomaamme kuinka Kristuk-

Jumalallinen ilmestystieto(Ef.1:1-23)

11

sen apostoli kaiken aikaa tuo esillevain Kristuksen Jeesuksen kautta il-mestyvää uutta elämää ja olotilaa. Eisanaakaan omista ansioista tai aukto-riteeteista.

Armonsa kirkkauden ylistykseksi.Tämän armon hän on lahjoittanutmeille siinä rakastetussa, jossa meil-lä on lunastus hänen verensä kautta,rikkomusten anteeksi saaminen hänenarmonsa rikkauden mukaan.

Meidän ei todella tarvitse etsiäylistyksen aiheita sielullisista tunteis-ta, vaan Kristuksen veren kautta saa-tu lunastus on ainut ylistyksen aihe,jonka Jumala sallii ja johon Pyhä Hen-ki myös yhtyy.

Tätä armoa hän on kaikessa vii-saudessaan ja ymmärryksessään an-tanut meille ylen runsaasti.

Vain Jumalan viisaus ja ymmärryskykenee tämänkaltaiseen. Armon saavain täysin ansioton.

Hän on ilmoittanut meille tahton-sa salaisuuden: päätöksensä mukaan,jonka hän oli Kristuksessa suunnitel-lut, siitä taloudenhoidosta, jonka hänaikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, hänoli yhdistävä Kristuksessa yhdeksikaikki, mikä on taivaissa ja maanpäällä.

Tässä ei nyt taloudenhoidolla tar-koiteta mitään aineelliseen liittyvää,vaan kysymys on Kristuksen ansionkautta tullut osallisuus lapseuteen.Kristus tuodaan tässäkin yhdistävänätekijänä, joka yhdisti kaikki, mikä ontaivaissa eli pyhä Jumala, ja maan

päällä, syntinen kadotettu ihminen.Kristuksessa me olemme myös

saaneet perintöosan, niin kuin meis-tä oli ennalta määrätty hänen suun-nitelmassaan, hänen, joka vaikuttaakaiken oman tahtonsa ja päätöksen-sä mukaan, että me, jotka olemme joennalta panneet toivomme Kristuk-seen, eläisimme Jumalan kirkkaudenylistykseksi.

Perintöosamme on Kristuksessa, eimeissä eikä se ole meidän vaan Kris-tuksen perintöosa, joka tuli nyt mei-dänkin hyväksemme. Täysin Kristuk-sen Jeesuksen ansiossa leväten ja iloi-ten, voimme olla Jumalan kirkkaudenylistykseksi.

Sen vuoksi, kun kuulin uskosta,joka teillä on Herrassa Jeesuksessa,ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä koh-taan, en lakkaa kiittämästä Jumalaateidän tähtenne muistaessani teitä ru-kouksissani.

Näin tekee todellinen Herran lau-man paimen, ei uhkaile ja latele kiro-uksia kuulijoidensa päälle, vaan kan-taa totisella sydämellä heitä rukouk-sissaan. Johtaa arimmatkin lampaan-sa turvallisille ja puhtaille lähteillenauttimaan armon osallisuudesta.

Minä rukoilen, että meidän Her-ramme Jeesuksen Kristuksen Jumala,kirkkauden Isä, antaisi teille viisau-den ja ilmestyksen Hengen hänen tun-temisessaan ja valaisisi teidän sydä-menne silmät, niin että tietäisitte,mikä on se toivo, johon hän on teidätkutsunut, miten suuri on hänen perin-

12

tönsä kirkkaus hänen pyhissään jamiten äärettömän suuri on hänen voi-mansa meitä kohtaan, jotka uskom-me, hänen väkevän voimansa vaiku-tuksen mukaan.

Apostoli Paavalin mukaan viisau-den ja ilmestyksen Henki annetaanJumalan tuntemiseksi. Meissä itses-sämme oleva ei paljon tarvitse ilmes-tystietoa, mutta Jumalan voi ilmoit-taa ainoastaan Jumalan Henki. Juma-lan Henki yksin voi valaista sydä-memme silmät, ymmärtääksemmesen toivon, johon meidät, jotka olem-me Kristuksessa, on kutsuttu. Perin-tönsä kirkkaus meissä, ei meidän tuletavoitella sellaista, jonka hän on pan-nut jo meihin asumaan. Meidän us-komme vaikuttajana on hänen väke-vä voimansa, ei meidän voimammeja tekomme.

Tällä voimallaan hän vaikuttiKristuksessa herättäessään hänetkuolleista ja asettaessaan hänet oike-alle puolelleen taivaallisissa, ylem-mäksi kaikkea hallitusta ja valtaa,voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä,joka mainitaan, ei vain tässä maail-manajassa, vaan myös tulevassa.

Tällaiseen kykenee vain Kaikki-valtias Jumala, Kristuksen kuolleistaheräämistä ei liha ja veri voi täysinkäsittää, sillä siinä tulee näkyviin täy-dellisen Jumalan rajoittamaton valtaja suuruus. Isä asetti Poikansa kaikki-en hallitusten ja valtojen ja herruuksi-en yläpuolelle. Kuinka näin korkeallekorotettu Herramme olisi vielä riippu-

vainen pienen ihmisen aikaansaannok-sista. Kaikki nimet nykyiset sekä tu-levat ovat ikuisesti alistetut meidänrakkaan Vapahtajamme JeesuksenKristuksen valtasuuruuden alle.

Jumala on alistanut kaiken hänenjalkojensa alle ja asettanut hänet kai-ken yläpuolelle, pääksi seurakunnal-le, joka on hänen ruumiinsa ja täy-teytensä, hänen, joka kaiken kaikes-sa täyttää

Oi miten turvallista on olla tällai-sen Kristuksen omana ja saada kuu-lua tähän ihmeelliseen ruumiiseensa.Olla osallisena ilman ansioita, hänentäyteydestään eikä tarvitse edes yrit-tää mitään täyttää, vaan hän on jo täyt-tänyt kaiken meidän puolestamme jahyväksemme. Siunattu Jumalan Hen-ki, joka kirkastaa ja jakaa Kristuksenrikkaudesta ravinnoksi ja lohdutuk-seksi matkamiehelle.

VeikkoVeikko Oinas

Siirtämällä katseemme pois Kris-tuksesta, ja hylkäämällä ristin teolo-gian, me altistuimme lopunajan eksy-tyksille.

- - -Seurakunnan tie ei ole Juudan Lei-

jonan seuraamista. Se on Karitsan as-keleissa kulkemista. Se on itsensäkieltämistä.

Matti Pyykkönen: “Me olemmeKristus – onko Jumala meidän juoksu-poikamme?” Ahava-Tuote Oy, 2003.

13

Uskon tekoja kuvatessa puhutaanusein suurista “Jumalan miehistä”,jotka kokoavat massoittain ihmisiätilaisuuksiin, joissa väitetään tapah-tuvan ihmeitä ja ihmisiä “tulee us-koon” sadoittain tai peräti tuhansit-tain. Näillä tapahtumilla pyritääntodistamaan sitä, että näillä miehil-lä on todellista uskoa, koska se il-menee tekoina.

Todistavatko teot uskosta?

Monet uskovat ovat olleet vuo-sikausia seuraavan opetuksen alla:“Koska olet kristitty, niin uskosi ontultava esiin tekoina. Siksi olemmepäättäneet antaa sinulle tähän mah-dollisuuden järjestämällä erilaisiapalvelutehtäviä”.

Ei ole lainkaan harvinaista, ettäyksi ja toinen joutuu johonkin toi-mintaan mukaan ilman, että se olisihänen sydämensä vaatimus ja halu,mutta uskoen, että asia on kuten sa-

notaan ja välttääkseen kiusallistahuomiota, hän ottaa tarjotun tehtä-vän vastaan. Monelle vastuuntuntoi-selle kertyy näin useitakin “luotta-mustehtäviä”. Voi olla kyse todista-misesta, kuorolaulusta, katutyöstä,lapsityöstä tai jostain muusta “hen-gellisestä” tai sitten jostain vähem-män hengellisestä. Ja kaikki tämäsiksi, että usko, joka ei ilmene te-koina, on kuollut. Näin ollaan todis-tettu, että kyseisen henkilön tai yh-teisön usko ei ole kuollutta, ilmenee-hän se tekoina. Vielä hautajaispu-heissakin kuulemme, kuinka jokuoli aito uskova ja varmaan Jumalal-lekin otollinen, hänhän oli aktiivi-nen toimitellen yhtä ja toista.

Mutta onko tämä sitä, mistä Raa-mattu meille puhuu? Ovatko nämäteot todisteena elävästä uskosta?Syntyykö tämä usko ihmisen omastapäätöksestä? Mitä on se usko, jokaRaamatun mukaan ei ole kuolluttauskoa? Ja mitä ovat ne “kuolleet

Usko ilman tekojaAiheemme on päivänpolttava kaikkina aikoina, niinmyös tänään. Meiltä saatetaan kysyä: “Sanot olevasi

kristitty, mutta missä ovat tekosi? Onko sinulla mitäännäytettävää, että voisimme uskoa sanoihisi?”

Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:26)

14

teot”, joista tulisi tehdä parannus(kts. Hebr. 6:1)?

Mitä ovat “teot”?

Palataanpa aivan alkuun. Olem-me kaikki yhtä mieltä siitä, ettäkuollut ei voi tehdä yhtään mitään.Ensiksi täytyy siis olla elämä. Elä-mää taas ei voi olla ilman syntymis-tä. Kun ihminen syntyy tähän maa-ilmaan, niin alussa hän vain nukkuuja syö; ja ilmaisee äänekkäästi sen,jos jommassa kummassa asiassa onvajetta. Kestää aikansa ennenkuintuo uusi elämä alkaa ilmentää itse-ään tekoina. “Teot” ovat alussa vaa-timattomia yrityksiä tavoittaa kädel-lä jotain, vähän myöhemmin kään-tymistä asennosta toiseen ja niinedelleen. Mutta nämä teot eivät oleulkoapäin saneltujen kehoitusten jakäskyjen seurausta, vaan ne ovatseurauksia siitä elämästä, joka tuos-sa ihmistaimessa on. Jos näitä “te-koja” ei ilmene, jotain on pahastivialla ja lapsi viedään tutkimuksiin.

Samoin on myös uskon tekojenlaita. Lähtökohtana on syntyminen.Ennen syntymistä ihminen on hen-gellisesti kuollut. Raamattu käyttäätästä hengellisen elämän alkamises-ta ihmisessä käsitettä uudestisynty-minen. Se tekee kiistämättömän sel-vän eron “lihasta” syntymisen ja“Hengestä” syntymisen välillä.

Käsitteiden hämärtyminen johtuusiitä, että “Hengestä” syntymisestä

on tehty ikäänkuin mekaaninen ta-pahtuma. Kun ihminen on evanke-lioimistilaisuudessa vastannut kut-suun nostamalla kätensä tai on ru-koillut jonkun perässä “syntisen ru-kouksen”, hän on monen mielestäuudestisyntynyt ja “uskovainen”.Näinhän ei kuitenkaan läheskäänaina ole tapahtunut, koska ihmisensisimmässä ei välttämättä ole tapah-tunut uudestisyntymistä. On hyvininhimillistä, että ihmiset haluavatnähdä työnsä tuloksia ja nähdä mah-dollisimman paljon kokouksissaanuskoontulleita, koska se vahvistaaheidän omaa asemaansa sekä itsen-sä että muiden silmissä. Saattaapaolla niinkin surullisesti, että suuriosa ns. kristikunnasta on juuri näitä“käännynnäisiä”, joiden sydämissäei ole tapahtunut maailman suurintaihmettä, uudestisyntymistä. Eikä sitäole tapahtunut kasteessa vaikka oli-si lapsena tai aikuisena kastettu.

Kääntynyt vai käännynnäi-nen?

Eräs melko varma merkki siitä,että ihminen ei ole lainkaan uudes-tisyntynyt on se, että hänen sydä-mensä kaipaa edelleen entiselle elä-mälle rakkaita asioita, vaikka hänkuinka aktiivisesti tahansa suuntau-tuisi hengellisiin asioihin. Kaipausniihin on itse asiassa nyt suurempikuin aikaisemmin, koska niitä enti-siä pidetään nyt kiellettyinä, onhan

15

hän nyt “uskovainen”. Tämä on tyy-pillinen käännynnäisen tilanne. Kunihminen itse ymmärtää ristiriidansydämensä halajamisen ja hänentunnustuksensa välillä, niin useintapahtuu niin, että päästäkseen täs-tä tilanteesta ihminen aktivoituuhyvien asioiden tekijäksi. Tällöintuo ristiriita tuntuu jäävän vähem-mälle huomiolle ainakin aluksi janäin ihminen saa näennäisen rauhan.

Merkillepantavaa on uudestisyn-tymättömän ihmisen vaikutus seu-rakuntaan. Jos hän ei ole ehtinyt iloi-tella maailmassa ennen “käänty-mystään”, hänen lihansa vaatii hy-vitystä siitä, että hän on “uskonsavuoksi” joutunut luopumaan monis-ta asioista, joihin hänen luonnolli-nen kiintymyksensä on. Jos hän si-tävastoin on ehtinyt tottua maailmananteihin, hänen sisimpänsä kaipaaentiseen, kuten Israelin kansalla olikaipaus takaisin Egyptin lihapatojenääreen. Kummassakaan tapaukses-sa ristin kaita tie ei riitä tyydyttä-mään hänen sydämensä kaipuuta,koska sisin ei ole päässyt tyydytty-mään Kristuksen sisäisestä tuntemi-sesta. Kuvitellen muidenkin ajatte-levan samoin hän on innolla tuomas-sa seurakuntaan sitä samaa, mitämaailmassa on. Tällainen henkilösaattaa olla yksi seurakunnan innok-kaimmista puuhaihmisistä. Jos hänon monitaitoinen, koulutettu, lahja-kas persoonallisuus ja lisäksi hänelläon arvostettu maallinen asema, hä-

nen paikkansa on melko pian van-himmistossa tai muissa johtotehtä-vissä. Hänet tunnetaan “avarakatsei-sena” ja yhteisön imagoa kohotta-vana, joten hänessä ilmenevä maa-ilmanmielisyyskin annetaan mie-luusti anteeksi. Näin paine maail-man tyylin ja menon saamiseksi seu-rakuntaan kasvaa niin suureksi, ettämahdolliset vastavoimat joutuvatantamaan periksi.

Toki myös aidosti uskoontullutsaattaa joutua edelläkuvattuun tilan-teeseen. Hänessä on tapahtunut ke-hitys, jonka vaikutuksesta “peruspe-riaatteet” saavat väistyä “tarkoituk-senmukaisuuden” tieltä. Ihminensaattaa tässä prosessissa saada jopa“uuden” persoonallisuuden. Maini-tuilla ihmistyypeillä on taipumustatehdä itsensä tärkeäksi ja jopa kor-vaamattomaksi. Jos he ovat johto-tehtävissä, heidän paikalleen voi ollahyvin vaikeaa saada ketään toista.

On vältettävä kuitenkin yleistä-mistä. Ei pidä tehdä sitä johtopää-töstä, että vain passiiviset olisivat“aitoja” uskovia. Kyllä aito usko il-menee tekoina, mutta joitakin tiet-tyjä piirteitä voidaan havaita, jotkaerottavat sen edellämainituista.

“Tosiuskovaiset”

Jeesuksen aikana oli ihmisryh-mä, joka aivan tosissaan oli ottanuttehtäväkseen toteuttaa Jumalan tah-toa maanpäällä erilaisin toimin ja

16

niin hyvin kuin se ihmiselle vain olimahdollista. Tuo ihmisryhmä saiosakseen ihailua, koska he toteutti-vat pikkutarkasti sitä, minkä olivatJumalan tahdoksi ymmärtäneet.

Nämä ihmiset olivat nähneet kai-ken sen leväperäisyyden ja maallis-tumisen, joka Israelissa vallitsi. Sik-si he perustivat yhteisön, joka olipäättänyt saattaa uudestaan kunni-aan alkuperäiset Jumalan käskyt japyhän elämän, joka oli paljolti jokadonnut. Tällaiset ihmiset nautti-vat arvonantoa, heitä ihailtiin ja hei-tä pidettiin todellisina Jumalan pal-velijoina, koska he olivat laittaneetitsensä likoon “Jumalan valtakun-nan puolesta”. Tätä veljeskuntaakutsuttiin fariseuksiksi. Vain harvanykypäivän kristitty yltää vastaa-vaan ja jos yltää, häntä kunnioite-taan todellisena kristittynä, koskahänen uskonsa ilmenee tekoina.

Kaikki Raamattua tuntevat tietä-vät, että fariseukset oli juuri se ih-misryhmä, jonka kanssa Jeesus jou-tui tavan takaa yhteenottoihin. Mi-ten tämä oli mahdollista, heidän te-konsahan todistivat juuri sen, ettäheidän uskonsa ei ollut kuollutta?Kun ajatuksella luemme kertomuk-sen fariseuksesta ja publikaanistatemppelissä (Luuk. 18), huomaam-me että Jeesus ei sanallakaan vihjaasiihen suuntaan, etteivät fariseuksenrukouksessa luettelemat asiat olisiolleet tosia. Ja kuitenkaan tämä eiriittänyt Jeesukselle.

Uusi “laki” on voimakkaampi

Raamattu puhuu “synnin ja kuo-leman laista” ja “elämän hengenlaista”. Nämä ovat toisilleen vastak-kaisia. Watchman Nee antaa oival-lisen kuvauksen näistä puhuessaanpainovoimasta ja linnuista. “Jos lin-nuilta voitaisiin kysyä painovoima-laista, niin ne tuskin tuntisivat kokolakia. Niiden elämää hallitsee elä-män hengen laki, mutta kun elämälinnusta pakenee, niin painovoima-laki astuu voimaan ja lintu putoaavälittömästi maahan”. Elämän hal-litessa elämän hengen laki on voi-makkaampi. Esineen pudotessa pai-novoima vetää sitä maata kohden,mutta jos ehdin laittaa käteni alle,putoaminen päättyy. Näin vahvem-pi voima kumoaa heikomman.

Näin voidaan sanoa myös usko-vassa vaikuttavasta elämän hengenlaista. Kun se saa hallita, niin sekumoaa synnin ja kuoleman lain.“Sillä elämän hengen laki Kristuk-sessa Jeesuksessa on vapauttanutsinut synnin ja kuoleman laista”(Room 8:2).

Uudestisyntyneessä ihmisessähallitsee siis voimakkaampi elämänhengen laki. Tämä laki ei ole ihmis-tuotetta eikä se toimi ihmistyöllä.Jumala on se, joka vaikuttaa tahto-misen ja tekemisen (Fil. 2:13). Hänon edeltäkäsin valmistanut hyvätteot, että me niissä vaeltaisimme(Ef. 2:10). Eivät edes hyvät ajatuk-

17

semmekaan lähde meistä itsestäm-me (2. Kor. 3:5). Kaikki tämä tapah-tuu sen vaikutuksesta, että kristittyon tullut jumalallisesta luonnostaosalliseksi (2. Piet. 1:4).

Kun puhutaan teoista, on puhut-tava myös siitä, millaisia elävän us-kon teot ovat ja voiko niitä erottaakuolleen uskon teoista. Varsin ylei-sesti ajatellaan, että uskon teot ovatsuuria ja että ne ovat kaikkien näh-tävissä. Raamattu ei kuitenkaan ja-ottele ihmisiä ja tekoja kuten ihmi-set jaottelevat. Päinvastoin.

“Sillä katsokaa, veljet, omaa kut-sumistanne: ei ole monta inhimilli-sesti viisasta, ei monta mahtavaa, eimonta jalosukuista, vaan sen, mikäon hulluutta maailmalle, sen Juma-la valitsi saattaaksensa viisaat hä-peään, ja sen, mikä on heikkoa maa-ilmassa, sen Jumala valitsi saat-taaksensa sen, mikä väkevää on, hä-peään, ja sen, mikä maailmassa onhalpasukuista ja halveksittua, senJumala valitsi, sen, joka ei mitäänole, tehdäksensä mitättömäksi sen,joka jotakin on, ettei mikään lihavoisi kerskata Jumalan edessä” (1.Kor. 1:26-29).

Kaksi eri näkökulmaa

Mikä inhimillisestä näkökulmas-ta katsottuna on suurta, voikin Ju-malan näkökulmasta olla pientä japäinvastoin. Siksi on erehdys jao-tella uskovia ja heidän tekojaan suu-

riin ja pieniin. Samoin on omien te-kojemme laita. Tekojen perusteellatapahtuva keskinäinen vertailu joh-taa eriarvoisuuteen, kilpailuun pa-remmuudesta, ihmissuhteitten rik-koutumiseen ja sitä kautta seurakun-nan hajaannukseen. Emme voi lait-taa uskovia paremmuusjärjestyk-seen sen mukaan, mitä he tekevät taieivät tee. Me emme voi nähdä asi-oita niinkuin Jumala näkee. Ihminennäkee ulkokuoren, mutta Jumalasydämen. Näemme toimeliaisuu-den, mutta se ei ole varma merkkielämästä. Lukemattomia myllyjäpyörii kaiken aikaa, vaikka niissä eiole hituistakaan elämää.

Näyttää siltä, että jostain syystäJumala on viisaudessaan nähnythyväksi järjestää niin, että uudesti-syntyneellä on hyvin vähän tai eiollenkaan kykyä nähdä hyviä teko-jaan. Ne vain kumpuavat heistä jasiitä luonnollisesta elämänyhteydes-tä, joka heillä on Jumalan kanssa.Hekin tekevät yhtä ja toista, muttaeivät pidä kirjaa eivätkä laskelmoi,mikä olisi suurta ja näyttävää ja mis-tä heille parhaiten kiitosta annettai-siin.

Jeesus puhuu samasta asiastavuorisaarnassaan: “Moni sanoo mi-nulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,emmekö me sinun nimesi kauttaennustaneet ja sinun nimesi kauttaajaneet ulos riivaajia ja sinun nime-si kautta tehneet monta voimallistatekoa?’ Ja silloin minä lausun heille

18

julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tun-tenut; menkää pois minun tyköäni,te laittomuuden tekijät’ (Matt.7:22,23).

On ero “teoilla” ja “teoilla”. Maa-ilmassa tehdään paljon hyviä asioi-ta, jotka eivät toteudu uuden elämänvaikutuksesta. Tätä kutsutaan huma-nismiksi. Se ei ota huomioon Juma-laa vaan syntyy inhimillisistä lähtö-kohdista. Novum ilmaisee asian si-ten, että kaikki, mitä tehdään ominvoimin, on kuolleita töitä.

Hyvissä asioissa itsessään ei olemitään pahaa, tekeväthän ne tämänmaallisen vaelluksen monille miel-lyttävämmäksi, mutta niillä ei voiostaa autuutta eikä iankaikkista elä-mää. Se elämä on tarjolla Jeesukses-sa Kristuksessa ja Hänen suoritta-mansa sovituksen perusteella synti-sille Jumalan vastustajille, rikollisil-le ja itsessään mitättömille ilmanyhtään hyvää aikomustakaan heidänpuoleltaan. Kun me vielä emme ol-leet tehneet hyvää eikä pahaa, “kuoliKristus oikeaan aikaan jumalattomi-en edestä” (Room. 5:6). Jumala itseotti sen riskin, että Hän pelastaa ih-misen armosta, ilman vastiketta.

“Sillä Jumalan armo on ilmesty-nyt pelastukseksi kaikille ihmisille jakasvattaa meitä, että me, hyljätenjumalattomuuden ja maailmallisethimot, eläisimme siveästi ja van-hurskaasti ja jumalisesti nykyisessämaailmanajassa, odottaessammeautuaallisen toivon täyttymistä ja

suuren Jumalan ja VapahtajammeKristuksen Jeesuksen kirkkauden il-mestymistä, hänen, joka antoi itsen-sä meidän edestämme lunastaakseenmeidät kaikesta laittomuudesta japuhdistaakseen itselleen omaisuu-deksi kansan, joka hyviä tekoja ah-keroitsee” (Tiit. 2:11-14).

Jumala itse uskoo siihen, että elä-mä Hänen Pojassaan vaikuttaa ih-misessä armon kautta tahtomista jatekemistä, että hänen hyvä tahtonsatapahtuisi. Miksi me emme siihenuskoisi?

Paavo Lievonen

“Älkäämme vesittäkö ja pilatkolohdutusta, joka Jeesuksessa Kristuk-sessa on tarjolla elämäämme ja kuo-lemaamme, lakihenkisellä ‘niin, mut-ta’ -julistuksella, jolloin ei tiedä, pe-rustuuko kaikki omaan tekemiseen vaisiihen, mitä Jumala on jo kauan sit-ten tehnyt.”

“Ainoastaan siellä on Pyhä Hen-ki havaittavasti vaikuttamassa, missähän kääntää katseet Jeesukseen, mut-ta ei siellä, missä häntä pidetään jajuhlitaan oman vallan jatkeena.”

“Onko jollakin ryhmällä tarjot-tavanaan enemmän kuin se evanke-liumi, joka pelastaa syntisen kadotuk-sesta? Jos on, meidän tulisi haistaapalaneen käry.”

Chistoph Morgner: “Tulta ja tap-puraa”, Perussanoma Oy 2000

19

Olen seurannut huolestuneena,miten uskovien keskuuteen ovat levi-ämässä ja paljolti jo levinneetkin psy-kologiset teoriat. Niitä otetaan avosy-lin vastaan. Vaikutusvaltaiset ja arvos-tetut henkilöt ovat hyväksyneet nämäopit ja he ovat saamassa meidät us-komaan, että Jeesuskin antoi psyko-logista opetusta.

Uudessa Testamentissa on lukui-sia kohtia, joissa varoitetaan evanke-liumin väärentämisestä. Väitän, ettäpsykologisten oppien myötä olemmesaaneet taas yhden tällaisista väären-nöksistä, eli “toisen” evankeliumin.Paavali sanoo näin: “Minua kummas-tuttaa, että te niin äkkiä käännyttehänestä, joka on kutsunut teidät Kris-tuksen armossa, pois toisenlaiseenevankeliumiin, joka kuitenkaan ei olemikään toinen; on vain eräitä, jotkahämmentävät teitä ja tahtovat vääris-tellä Kristuksen evankeliumin. Muttavaikka me, tai vaikka enkeli taivaastajulistaisi teille evankeliumia, joka onvastoin sitä, minkä me olemme teillejulistaneet, hän olkoon kirottu… …Ih-mistenkö suosiota minä nyt etsin vaiJumalan? Tai ihmisillekö pyydän ollamieliksi? Jos minä vielä tahtoisin ollaihmisille mieliksi, en olisi Kristuksenpalvelija, sillä minä teen teille tiettä-

väksi, veljet, että minun julistamanievankeliumi ei ole ihmisten mukais-ta, enkä minä olekaan sitä ihmisiltäsaanut, eikä sitä ole minulle opetettu,vaan Kristus on sen minulle ilmoitta-nut” (Gal. 1:6-12).

Ihmisten korvasyyhyyn

Psykologinen evankeliumi on ih-misten mukaista ja meidän lihallem-me mieluista, koska se perustuu ih-misviisauteen. Tuskin kukaan tahal-laan ketään eksyttää, vaan näitä op-peja levitetään vilpittömästä halustaauttaa ihmisiä. Kieltämättä olen itse-kin monta kertaa ollut vilpittömästiväärässä. Onneksi aina jostakin ontullut oikean suunnan näyttäjä. Itse-kin aiemmin uskoin, että psykologiavoisi antaa uskoville jotain tarpeel-lista.

Silmien avautuminen

Minulla ja miehelläni on ystävä-pariskunta Hawaijilla. He lähettivätmeille kirjan, joka vihdoin avasi sil-mäni. Psykologisista opeista koostu-nut rakennus elämässäni sortui rymi-nällä. Pölyn laskeuduttua ei jäänytjäljelle muuta kuin Jeesus Kristus ja

Huolen aihePäivi Clay

20

hän ristiinnaulittuna. Silmieni avau-tumiseen johtaneen kirjan nimi suo-mennettuna on “Kristillisen psykolo-gian sota Jumalan sanaa vastaan” jaalaotsikko “Uskovan tekeminen olo-suhteittensa uhriksi”.

Kirjan kirjoittaja on historian pro-fessori, pastori Jim Owen. Hän asuuKaliforniassa ja hän on tehnyt vuosiatyötä alkoholistien ja nuorisorikollis-ten parissa.

Jim Owen kertoo kirjassaan Ame-rikan seurakuntien tilanteesta. Sielläpsykologiset opit ovat 80-luvun alus-ta ja ehkä jo aikaisemminkin enene-vässä määrin alkaneet soluttautuaevankeelisiin seurakuntiin. TäälläSuomessa tullaan hyvää vauhtia pe-rässä. Erityisesti 90-luvulla nämä opitovat tehneet seurakuntiimme varsinai-sen esiinmarssin.

Seuraavassa lainaan Jim Owenia.Muistakaa, että USA:ssa psykologi-set opit on omaksuttu paljon suurem-massa määrin kuin mitä täällä Suo-messa on tähän mennessä tapahtunut.

Jim Owen sanoo kirjassaan: “Josminulta kysyttäisiin, ketkä ovat vai-kutusvaltaisimpia henkilöitä evankee-lisissa seurakunnissa tänä päivänä,niin epäröimättä vastaisin, että kristi-tyt psykologit. Kiirehtisin lisäämään,että tämä on vertaansa vailla olevaonnettomuus seurakunnalle ja Juma-lan sanalle, jonka pohjalle seurakun-nan auktoriteetti perustuu.” Näin siisJim Owen, joka tietää, mistä puhuu.

Edelleen hän toteaa: “Olen tullut

siihen vakaaseen johtopäätökseen,että kristillinen psykologia on vaaral-lisin haaste Kristukselle ja Kristuksensanan auktoriteetille ja riittävyydelle,joka tällä vuosisadalla (1900-luvulla)on kohdannut seurakuntaa.”

Jim Owen sanoo, että kristillinenpsykologia on oikeastaan harhaanjoh-tava termi, koska ei ole mitään psy-kologiaa, joka olisi kehitetty kristit-tyjen toimesta ja jota niinollen voitai-siin sanoa kristilliseksi. On käynytniin, että kristityt terapeutit ja psyko-logit ovat ottaneet parhaaksi katso-mansa teoriat humanistisesta psyko-logiasta ja yhdistäneen niihin Raama-tun sanoman. He ovat yrittäneet kris-tillistää psykologian, mutta sen ase-mesta he ovat onnistuneet psykologi-soimaan kristinuskon.

Ruman synti-sanan poistaminen

Psykologiset opit ovat muuttamas-sa käsitystämme synnistä, parannuk-sen teosta, pyhittymisestä* , ihmisenolemuksesta, elämän tarkoituksesta janiin edelleen. Yhä useampi teko, jokaaikaisemmin käsitettiin synniksi,mielletään psykologian ansiosta nytsairaudeksi tai ihmisen rikkinäisyy-destä johtuvaksi oireeksi. Tällöin eitarvitakaan parannuksen tekoa, vaanparantumista ja eheytymistä. Rikki-näinen ihminen on avuton olosuhtei-

* On yllättävää, että pyhityksestä on alettu käyt-tää termiä “eheytyminen”. Eheytyneen ihmisenvastakohta olisi rikkinäinen – ei siis syntinen.

21

den uhri, kun taas synnin tekijä onvastuussa tekemisistään.

Kun kuuntelee tämän päivän saar-naajia ja opettajia, niin voisi luulla,että pahin ongelmamme on huono it-setunto. Tai ongelmamme on siinä,kun emme ymmärrä, miten psyykem-me tai sisin olemuksemme on haavoit-tunut ja rikkinäinen.

Minne jäi se Raamatun totuus, jon-ka mukaan suurin ongelmamme onsyntinen luontomme – se, että olem-me erossa Jumalasta, emmekä tahdo-kaan taipua hänen tahtonsa alle?

Psykologisten oppien mukaan voi-daan esimerkiksi sanoa, että huononitsetunnon vuoksi miehellä on useinvaihtuvia seksisuhteita. Hän yrittääsiten pönkittää alhaista itsetuntoaantodistellen itselleen ja muille olevan-sa tosi mies ja haluttu sellainen. Voi-ko tällainen mies siis ollakaan vas-tuussa tekemisistään? Eikö hän voipanna käyttäytymisensä huonon itse-tunnon tiliin ja siten olla vapaa vas-tuusta?

Jos tämä kyseinen mies olisiUSA:ssa ja haluaisi sielunhoitoon,niin hänet lähetettäisiin psykologisenkoulutuksen saaneen pastorin ja tera-peutin luo. Siellä ryhdyttäisiin käy-mään läpi hänen lapsuuttaan ja yritet-täisiin päästä selvyyteen, mistä hänenhuono itsetuntonsa johtuu.

Syntinen luonto jäisi tässä autta-matta vähäiselle huomiolle tai koko-naan huomioimatta. USA:ssa ollaantilanteessa, jossa raamatullinen sie-

lunhoito on jo lähes kadonnut.Uskovat psykologit ja terapeutit

ovat saaneet pastorit tuntemaan itsen-sä kykenemättömiksi antamaan sie-lunhoitoa kenellekään, jolla on vä-hänkin vaikeampia ongelmia. Niinpäpastorit ovat suurin joukoin rynnän-neet psykologiseen koulutukseen voi-dakseen antaa sielunhoitoa seurakun-talaisilleen.

Enää ei riitä se, että pastori on Py-hällä Hengellä täytetty ja osaa Raa-mattunsa.

Raamatullisen sielunhoidon tilal-le on tullut psykologinen mielenhoi-to (terapia). Haluammeko täällä Suo-men seurakunnissa tätä samaa? Paa-vali sanoo seuraavasti: “Olemmekome parempia? Emme suinkaan. Me-hän olemme edellä osoittaneet, ettäkaikki, niin hyvin juutalaiset kuinkreikkalaiset, ovat synnin alla.” JaPaavali jatkaa: “Niinkuin kirjoitettuon: “Ei ole ketään vanhurskasta, eiainoatakaan, ei ole ketään ymmärtä-väistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;kaikki ovat poikenneet pois, kaikkityynni kelvottomiksi käyneet – ei oleketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on,ei yhden yhtäkään” (Room. 3:9–12).

Raamatussa puhutaan paljon syn-nistä, mutta voit käyttää vuosia sel-laisen jakeen etsimiseen, jonka mu-kaan huono itsetunto on Jumalan tun-temisen este. Tällaista jaetta et kui-tenkaan Raamatusta löydä.

Saattaa käydä niinkin, että käytätkoko loppuelämäsi hyvän itsetunnon

22

etsimiseen, etkä sittenkään sitä löy-dä. Juuri kun luulet, että vihdoinkinsinulla on hyvä itsetunto, lankeat jo-honkin halpamaiseen tekoon ja et voimuuta kuin hävetä itseäsi.

Tiedämmehän me, että vielä us-koontulon jälkeenkin meissä on syn-tinen luonto. Turhaan Jeesus ei sanonäin: “Jos joku tahtoo minun peräs-säni kulkea, hän kieltäköön itsensä jaottakoon ristinsä ja seuratkoon mi-nua” (Mark. 8:34). Pitäisikö meidänensin saavuttaa hyvä itsetunto ja hetiperään kieltää itsemme?

Raamatun henkilöidenitsetunto

Oliko Jumalan suurella profeetal-la, Jeremialla, hyvä itsetunto? Juma-la sanoo Jeremialle näin: “Jo ennen-kuin minä valmistin sinut äidin koh-dussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuinsinä äidistä synnyit, minä sinut pyhi-tin, – minä asetin sinut kansojen pro-feetaksi” (Jer. 1:5).

Ja mitä Jeremia vastaa näin valta-vaan Jumalan ilmoitukseen hänen teh-tävästään? “Mutta minä sanoin: VoiHerra, Herra! Katso, en minä kykenepuhumaan, sillä minä olen nuori.”

Kuitenkin Jeremia otti tehtävänvastaan, kun Jumala oli luvannut ollahänen kanssaan ja pelastaa hänet ju-malattomien ihmisten käsistä. Mitätapahtui Jesajan itsetunnolle, kun hännäki ilmestyksessä Herran istuvankorkealla ja ylhäisellä istuimella?

Jesaja parkaisee: “Voi minua! Minähukun, sillä minulla on saastaiset huu-let, ja minä asun kansan keskellä, jol-la on saastaiset huulet; sillä minun sil-mäni ovat nähneet kuninkaan, HerranSebaotin” (Jes. 6:5).

Miten kävi Johanneksen, kun hännäki Herran kirkkauden? AnnetaanIlmestyskirjan kertoa: “Ja kun minähänet näin, kaaduin minä kuin kuol-leena hänen jalkojensa juureen. Jahän pani oikean kätensä minun pääl-leni sanoen: Älä pelkää” (Ilm. 1:17).

Onko ihmisten joukossa ollut mon-takaan suurempaa kuin Mooses? KunJumala kutsui hänet, ei Mooseksen it-setunto ollut hurraamisen arvoinen. Ju-mala sanoi Moosekselle: “Niin menenyt, minä lähetän sinut faraon tykö, javie minun kansani, israelilaiset, poisEgyptistä” (2. Moos. 3:10). Ja mitäMooses siihen sanoo? “Mikä minä olenmenemään faraon tykö ja viemään is-raelilaisia pois Egyptistä?”

Sen jälkeen Jumala käyttää hyväntovin kuvaillessaan, miten hän antaatapahtua ihmeitä ja tunnustekojaMooseksen käskystä. Mitä Moosesvastaa? “Oi Herra, en minä ole pu-hetaitoinen mies, en ole ollut sitä en-nen, enkä senkään jälkeen, kun sinäpuhuit palvelijallesi, – sillä minullaon hidas puhe ja kankea kieli.”

Sitten Jumala vakuuttaa, että hänantaa Moosekselle puhelahjat ja Moo-ses jälleen estelee; “Oi Herra, lähetäkuka muu tahansa!” Tämä sai jo Ju-malankin vihastumaan ja hän puus-

23

kahti Moosekselle, että onhan sinullaveljesi Aaron. Annetaan hänen puhua.Silloin Mooses vihdoin vastaanottiJumalan antaman suuren tehtävän.

Näiden Raamatun kohtien valos-sa näyttää siltä, että Jumala ottaa käyt-töönsä niitä, joilla on huono itsetun-to.

Oliko apostoli Paavalilla hyvä it-setunto? Tutkiessani hänen kirjei-tään, tulen siihen johtopäätökseen,

Pieni lauma

on ”ajaton” kristinuskon perusasioitaja niihin kohdistuvia uhkatekijöitä kä-sittelevä lukemisto ilman määrättyä il-mestymispäivää. Sitä voi tilata veloi-tuksetta allaolevasta osoitteesta.

Julkaisu on tarkoitettu olemaan yh-tenä yhdyssiteenä lähinnä niiden usko-vien kesken, jotka ovat hämmentynei-tä seurakuntiin tulleitten outojen ilmi-öiden ja oppien johdosta.

Toivomme, että julkaisua ei tila-ta kenellekään ilman asianomaisenlupaa. On myös tärkeää, että ilmoi-tat, mikäli et halua jatkossa olla leh-den vastaanottaja.

Vapaaehtoinen osallistuminen pai-natus- ja jakelukustannuksiin Juurikas-vu kustannuksen tilille 529002-29342(tilisiirtoon tällöin merkintä ”lahjoi-tus”). Kiitämme kaikkia tukijoitamme.

Julkaisija: Juurikasvu kustannusMankolantie 16 a40200 JyväskyläPuh. (014) 633 334

että hän ei piittaa koko itsetunnosta.Hän tietää, että hyvä itsetunto ei mei-tä pelasta ja huonoa itsetuntoa ei kan-nata voivotella. Paavali oli realistisuhteessa itseensä ja tätä hän opettimuillekin. Hän sanoo “…ettei tuleajatella itsestänsä enempää kuin aja-tella sopii, vaan ajatella kohtuullises-ti, sen uskonmäärän mukaan, minkäJumala on kullekin suonut” (Room.12:3). Ja edelleen: “Sillä me emmerohkene lukeutua emmekä verrata it-seämme eräisiin, jotka itseänsä suo-sittelevat; mutta he ovat ymmärtämät-tömiä, kun mittaavat itsensä omallaitsellään ja vertailevat itseään omaanitseensä” (2. Kor. 10:12,13).

Edellinen kirjoitus on lyhennelmä Päivi Claynkirjoittamasta vihkosesta “Psykologisten teorioidenhaaste seurakunnalle.” (Juurikasvu kustannus)

“Hengellinen uupumus johtuusiitä, että ihminen antaa aina lain osuaitseensä – käskyissä, kehotuksissa jaJeesuksen esikuvassa – omistamattaitselleen vastaavia lupauksia. Hengel-linen nukahtaminen taas voi johtuasiitä, että ihminen rakastaa ja suosiilupauksia ja omaksuu ne ilman lainvastaavaa kuritusta. Kaikki hengelli-nen kurjuus johtuu siitä, että laki jaevankeliumi revitään irti toisistaan jaotetaan joko laki ilman evankeliumiatai evankeliumi ilman lakia.”

Olav Valen-Sendstad: “Pistin li-hassa”, Perussanoma Oy 2001

24

MATTI PYYKKÖNEN

Meolemme Kristus

…onko Jumala meidän juoksupoikamme?

Seurakunnissa kuohuu. Aikamme julistukseen ja toimintaanon tullut yhtä ja toista, mikä hämmentää Herran laumaa.Jotkut näkevät siinä taivaasta annettua uutta viiniä, toisetTroijan hevosen, jonka sisällä seurakuntiin kuljetetaanturmiollisia harhaoppeja.

Mistä on kysymys? Matti Pyykkönen on kirjassaanpyrkinyt vesien lähteille — sinne mistä nämä kuohut kumpuavat.Kirja antaa rivimiehillekin mahdollisuuden tutkia,juodako uutta viiniä — vai ei.

Kirja on aikaisemmin ilmestynyt v. 1991 RV:n kustantamananimellä ”Jumala juoksupoikana”. Sivuja 196.

Hinta 12,00 euroa + läh.kulut 1,00 euroa/kirja.Kirjaa saatavana osoitteesta:

Mankolantie 16 a, 40200 JyväskyläPuhelin (24 h/vrk): (014) 633 334E-mail: paavo.lievonen@sci.fi

Puhelimen ollessa varattuna, jätä tilauksesi, nimesi ja osoitteesi vastaajaan.

25

Mankolantie 16 a, 40200 Jyväskylä,puh. (014) 633 334 (24 tuntia/vrk).

Tuskin mikään muu ilmaisu toisesta uskovasta onniin täynnä syvää halveksuntaa kuin se, että hänen

sanotaan olevan fariseus tai uskonnollinen.

Uskonto vai Evankeliumi?

On kuitenkin syytä perehtyä tarkem-min näihin käsitteisiin, ennen jyrkkiäjohtopäätöksiä. Se, mikä nykyisinluokitellaan farisealaisuudeksi taiuskonnollisuudeksi, saattaakin ollakristillisyyttä sen alkuperäisessä merki-tyksessä ja päinvastoin se, mitä pidetäänkristillisyytenä, voikin olla itse asiassafarisealaisuutta tai uskonnollisuutta.

”Kristillisyyteen” on vaivihkaa tullutmukaan itsestäänselvyyksiä, jotkalähemmässä tarkastelussa osoittautuvatitse asian vastakohdiksi. Tämä kehitysjohtunee opettajien ja kriitikkojenpuutteesta. Nythän ”hengellinen”tarjonta pitäisi ottaa vain vastaan — eisuinkaan tutkia, vaikka evankeliuminasia onkin saamassa ”kyytipojakseen”yhä oudompia toimintatapoja.

Onneksi muutamilla Herran palveli-joilla erityisesti menneinä aikoina onollut näkökykyä ja tietoa, jonka he ovattallentaneet hyödyksemme. Kyseisetajatukset löytyvät pääosin vanhemmastakirjallisuudesta, joka tämänkin kirjanlähdeaineistona on ollut korvaamaton.

Kirja käsittelee uskonnon suhdettaevankeliumiin ja se on hyvin epätavalli-nen kannanotto nykyisessä ajassamme.Elämmehän aikakautta, jolloin ”kaikkienkukkien tulisi antaa kukkia”. Mitäänvarsinaisesti uutta kirjasta ei ole löydet-tävissä, mutta siitä huolimatta sensanoma saattaa olla jollekin yllätykselli-nen, jopa ärsyttävä.

Kirjan koko on 133 x 190 mm,108 sivua, sidosasu lanka/liimasidos,

Hinta 10 euroa + postikulut.

TILAUKSET:

26

”Monet opettavat nykyisin,että ‘olet kasteessa uudestisynty-nyt’. Sinua on koetettu oikeinvakuuttaa tästä kaikella juma-luusopillisella kekseliäisyydellä.Samoin on sinulle vakuutettu,että koko tämä Suomen kansa onpelkkiä uusia luomuksia Kristuk-sessa Jeesuksessa eli siis usko-via!

Kaikki nuo Jumalan kieltä-jät, jotka lapsuudestaan saakkaovat saaneet kasvaa ilman sanot-tavaa vaikutustakaan HerranHengestä, ne ovat uusia luomuk-sia Kristuksessa Jeesuksessa.Kaikki nuo portot, murhaajat,vääryydentekijät, pilkkaajat,jotka eivät tiedä yhtään mitääntodellisesta hengellisestä elämäs-

tä, ne ovat uusia luomuksiaKristuksessa Jeesuksessa. Kaikkinuo ulkokultaiset, salasyntiset,joiden omatunto on poltinraudal-la merkitty, ne ovat uusia luo-muksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Niin, koko Suomen kansaon uudestisyntynyt PyhästäHengestä, joitakin harvoja poik-keuksia lukuun ottamatta. Eiköolekin merkillinen kansa! Jakaikki tämä on tapahtunut ilmanvanhurskauttamista ja uskoa.

Kaikki tämä on tapahtunutheidän tietämättään, ja ilman, että90%, niin – ainakin 90% heistä –on vähimmässäkään määrinmuuttunut. Nyt tämä kansakantaa ihania ‘vanhurskaudenhedelmiä’ Jumalan kunniaksi (!),

Ystävän ankara sanaOn elintärkeää, että totuuteen pyrkivä tutkii kaikkea sitä,

mitä meille tarjotaan oikeana evankeliuminariippumatta siitä, onko tuo tarjottava vanhaa vai uutta.

Epäraamatullisten “uusien” oppien vyöryessä kristikunnanyli toinen toistaan voimakkaampina aaltoina, meiltä

helposti unohtuvat ne kohtalokkaat vinoutumat, joitavastaan juuri kukaan ei enää nouse, mutta jotka ovat

vähintään yhtä turmiollisia kuin uudet tulokkaat.Siksi on syytä jälleen kerran julkaista allaoleva kirjoitus,joka on syntynyt jo vuonna 1937. Kaikki totuutta edistäväon todellista rakkautta siitä huolimatta, että se joiltakin

tahoilta tulisi torjutuksi.

27

sillä sanoohan Jeesus: ‘HeidänHedelmistään te tunnette heidät’.

- - -Ystävät rakkaat, nyt tahtoi-

sin ihan äänenikin muuttaa jahuutaa teille: Eikö tämänlainenjulistus ole ihan saatanallinenvalhe? Eikö tämänlainen julistusole mitä hirvittävintä Jumalanpilkkaa!

Eikö ole kauhistus Herranedessä sanoa jumalatonta van-hurskaaksi, tehdä pimeys valkeu-deksi? (Jes. 5:20).

Eikö ole kauhistus Herranedessä sanoa synneissä ja rikko-muksissa kuollutta ihmistä, jokatahtoo näissä suruttomana elää janiissä viihtyy, eläväksi ja uudes-tisyntyneeksi ihmiseksi eli elä-väksi uskovaiseksi, jollaiseksiRaamattu aina esittää uudestisyn-tyneen ihmisen?

Saatanallisempaa valhetta eienää yksikään ihminen voikeksiä. Ja tätä valhetta juliste-taan nykyään julkisesti sadoistasaarnastuoleista. Kansaa pimite-tään. Suruttomia nukutetaanväärään turvallisuuteen. Helvet-tiä sillä opilla kansoitetaan.

Tämä valhe kasteessatapahtuvasta uudestisyntymisestäon vaarallisimpia valheita kaikki-en hengellisten valheiden joukos-sa, sillä se on suurin omantunnonherätyksen este, ja vahvin vääränrauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassam-me julistetaan niin paljon omia-tuntoja turruttavaa evankeliumia,että on toisinaan kuin suruunpakahtuisi.

Onko sinuakin yritettypettää esimerkiksi näin: ‘Kristuson tehnyt koko maailman autu-aaksi kuollessaan Golgatalla.Sinut tehtiin autuaaksi silloin,kun sinut kastettiin. Kun oletnäin kahdesti autuaaksi tehty,niin usko nyt vain omaan autuu-teesi, niin totisesti olet autuas’.Ei kauheammalla tavalla voiihmissielua pettää.

- - -Tosiasia on, ettei Kristus ole

tehnyt ketään autuaaksi näinex opere operato, pelkästä teh-dystä toimituksesta. Hän onkyllä sovittanut koko maailmansynnin ja näin valmistanut autuu-den mahdollisuuden jokaiselle.Mutta Hän ei pyydä kuin, ettäsyntisen mieli muuttuu ja tämätekee parannuksen, silloin hänsaa sulasta armosta lahjaksivanhurskauden ja omakohtaisenpelastuksen Kristuksessa.

Mutta kukaan ei tule autu-aaksi uskomalla omaan autuu-teensa! Ainoastaan usko Kristuk-seen pelastaa”.

Rovasti Urho MuromaHerää Valvomaan lehdessä 1937(UT 5.7.2001)

28

Ajatuksia ylistyksestäMitä on aito ylistys?

Aitoa ylistystä on ollut yhtä kauan kuin kristinuskoakin.Aito ylistys syntyy siitä tietoisuudesta, että ihminen on armahdettu il-

man mitään ihmisen omaa suoritusta, tekoa tai ansioituneisuutta.Aito ylistys syntyy sydämessä olevan Kristus-elämän seurauksena ja

ilman tätä elämää harjoitettuna kyseessä on vain surkea jäljitelmä.Aito ylistys on riippumaton ulkoisista olosuhteista (Paavali ja Siilas Fi-

lippin vankilassa).Aito ylistys on synnyttänyt monia "kuolemattomia" ilmaisuja hengelli-

seen lauluaarteistoon.Kaukaisinkin ajatus siitä, että ihminen voisi ylistyksellään ansioitua Ju-

malan edessä on sille täysin outo ja vieras.Ylistys aidoimmillaan ei useinkaan ole ulospäin suuntautuvaa, ääne-

kästä käyttäytymistä, vaan se syntyy ja koetaan ihmisen sisimmässä asuvassaHengen temppelissä.

Pyhä elämä synnyttää aitoa ylistystä ja on siten tämän elämän seurausta.Aito ylistys syntyy Jumalan rauhasta ihmisen sisimmässä ja vaikuttaa

tätä rauhaa levittäen sitä ympäristöönsä.Aito ylistys syntyy puhtaassa ilmapiirissä ja se synnyttää puhdasta il-

mapiiriä. Se poistaa jännittyneisyyttä Jumala-suhteesta ja ihmisten välisistäsuhteista.

Aito ylistys syntyy armollisessa ilmapiirissä.

Mitä aito ylistys ei ole?

Itsessään se ei ole organisoitua yhteistoimintaa (vaikka sitä voi ilmetätällaisen toiminnan sisällä seurakunnan kokoontuessa).

Se ei ole “oikean tekniikan” hallintaa.Se ei ole sanojen ja siihen liittyvien elementtien mekaanista toistoa (äl-

kää tyhjiä hokeko, niinkuin pakanat).Se ei ole pakonomaista ja kestoltaan ennakkoon määriteltyä ja “ohjel-

moitua” inhimillisen ponnistelun tuotosta.Se ei ahdista osallistujia fyysisesti (kuulo!) eikä henkisesti.Se ei hajoita uskovien yhteyttä.