pelastusalan ammattilainen 6/10

PELASTUSALANAMMATTILAINEN 6

l 2

010

Saku-työryhmä on kentän äänitorvi\\\ \\

eLämää eLäkeikäPäätökSen JäLkeen?

\\\\\\\\ \\\\

\\\\

PELASTUSALANAMMATTILAINEN6� l 16.12.2010

4

6

6

14

28

33

KANSI: Teemu�Säteri�on�mukana�SPAL:n�sairaankuljetustyöryhmässä.

3 l Päätoimittajalta�� Sanoista tekoihin

4 l Liiton info�� Hiihtäen kuntoon Ounasvaaralla

6 l Liittokokous 2010 Hämeenlinnassa�� Painopistettä paikallistoiminnan tukemiseen

8 l Liittokokouksen julkilausuma� � Pelkkä linjaus tulevaisuudesta ei riitä

9 l Uusi liittohallitus�� Jäsenien ja varajäsenien yhteystiedot

10 l Eteenpäin eläkeikäpäätöksen jälkeen�� Mikä on Palomiesliiton tavoite nyt?

13 l Turvallinen Suomi 2011�� Kaksi keskustelua pelastustoimesta ja hätäkeskuksista

15 l Savonlinnassa aktiivista yhdistystoimintaa� � Nuorta verta kaivataan mukaan

16 l Pelastuslaitoksen alueellinen rooli vahvistuu�� Mutta miten?

17 l Vieraskynä: Mika Kättö�� Pelastuslaki eduskunnan käsittelyyn

18 l Takaisin elämään�� Mikko Kuoppala toipuu onnettomuudesta

24 l Vuodet koulivat�� Kymmenen vuotta pelastajakurssin jälkeen

27 l Sakun ääni kuulumaan�� Sairaankuljettajien työryhmä uudistui

30 l Pelastusalalle oma työterveysopas�� Kunnon käsikirja TTL:lta

PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN�l�3

Palomiesliitto on�pelastus-�ja�hätäkeskustyöntekijöiden�ammattiliitto.�Liiton�jäsenet�työskentelevät�valtion,�kuntien,�kuntainliittojen�ja�yksityisen�sektorin�palveluksessa.

Palomiesliiton�tavoitteena�on�edistää�jäsenten�ammatillisia�ja�taloudellisia�etuja,�vaikuttaajäsenten�yhteiskunnallisen�aseman�ja�oikeuksien�kehitykseen�ja�edistää�heidän�yhteenkuuluvuuttaan,�yhteistoimintaansa�ja�keskinäistä�vastuuntuntoansa.��

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

Palomiesliiton jäsenlehtiIlmestyy�kuudesti�vuodessa.Seuraavan�kerran�helmikuussa.

Julkaisija:�Suomen Palomiesliitto SPAL ryVernissakatu�601300�Vantaapuh.�(09)�867�8880fax�(09)�863�[email protected]�

ISSN:1456-7709

Lehti�netissä:�www.digipaper.fi/spalwww.palomiesliitto.fi/peamm

Päätoimittaja:Kim�NikulaGSM�040�716�[email protected]

Toimituskunta:Petri�Hynninen,�Mari�Jalonen,�Kim�Nikula,�Tuula�Ruusumaa�ja�Mikko�Terävä�

Paino:Forssa�Print

Ilmoitukset:Ilpo�Pitkänen�Oypuh.�(09)�5868�300fax�(09)�5868�[email protected]

Osoitteenmuutokset�ja�juttuaineisto:�[email protected]

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

Sanoista tekoihinHallituksen esitys uudesta pelastus-

laista annettiin eduskunnalle mar-raskuussa. Laki astunee voimaan ensi keväänä. Pelastuslain valmisteluprosessia kritisoitiin julkisuudessa. Kritiikki kohdis-tui lähinnä väestönsuojien tarpeellisuuteen ja kustannuksiin sekä sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiin.

Yhdyn kriitikoiden joukkoon, mutta aivan eri perspektiivistä kuin mitä julki-suudessa on keskusteltu. Mielestäni pelas-tuslain suurimmat haasteet eivät kohdistu väestönsuojiin tai edes sopimuspalokuntien toimintaedellytysten turvaamiseen. On kyse paljon suuremmasta kokonaisuudesta.

EdELLisEn kerran pelastustoimi oli vas-taavassa tilanteessa 20 vuotta sitten. silloin ei toki ollut kyse pelastuslaista, vaan pe-lastuslakiin ulottuvasta kokonaisuudesta, jota yritetään vielä tänäkin päivänä korja-ta. Puhutaan siis pelastushenkilöstön am-matillisesta eläkeiästä ja pelastuslaitosten toimintakyvyn turvaamisesta.

silloiset pelastusalan vaikuttajat nukkui-vat talviunta, kun he eivät kyenneet yhdistä-mään voimavarojaan ja laatimaan alan yh-teisiä tavoitteita pelastustoimen myönteisen kehityksen varmistamiseksi. Vielä suurempi vahinko oli se, etteivät alan toimijat pysty-neet minimoimaan syntyneitä vahinkoja vuosien kuluessa. Todennäköistä on, ettei muutosta olisi estetty, mutta yhdessä toi-mimalla olisi suunta voinut olla parempi.

Mutta kuten sanonta kuuluu – tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Tar-koituksena ei ole moittia silloisia toimijoi-ta, vaan kiinnittää huomiota siihen, ettei nyt toistettaisi vanhoja virheitä.

PELasTusLaKi olisi ollut ensimmäinen mahdollisuus linjata pelastustoimen tule-vaisuutta. Olisin mieluusti nähnyt, että laissa olisi ollut selkeitä, eteenpäin vieviä linjauksia tulevaisuudesta, kuten avauksia pelastusalan ammattilaisten urakehitykses-tä asemajohtamisessa ja turvallisuuskoor-dinaatiotehtävissä. Positiivista laissa on se, että kehityssuuntaa sentään jo hieman avattiin turvallisuussuunnittelun kautta.

Yhteiskunnassa on selkeä tilaus pelas-tusalan ammattilaisten osaamisen laajem-malle hyödyntämiselle. alueellisia turvalli-suuspalveluja voidaan kehittää esimerkiksi haja-asutusalueilla käyttämällä kokeneita pelastusviranomaisia asemajohtajina tai kuntien turvallisuuskoordinaattoreina. näillä toimilla on suuremmat vaikutukset kansalaisten turvallisuuden parantamiseen kuin muilla pelastuslain valmistelun yhtey-dessä julkisuudessa esillä olleilla avauksilla.

nYT On keskustelujen sijaan ryhdyttävä käytännön toimiin. Pelastusosaston, Kun-taliiton, henkilöstöjärjestöjen ja kunta-työnantajan tulee laatia yhdessä toiminta-suunnitelma, jotta rahoitus ja muut esteet saadaan raivattua uuden laajemman pelas-tustoimen tieltä. näin on valtioneuvosto linjannut.

Toivottavasti ei 20 vuoden päästä jälleen todeta, että mitään ei ole saatu aikaiseksi.

Toivotan rauhallista joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta!

KIM�NIKULA

4�l�PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN�l�5

Liiton inFo

SANTASPOR

T

Hiihdon�lisäksi�Lapin�urheiluopistolla�voi�tutustua�lumikenkäilyyn.�Taatusti�tulee�hiki!

Hiihtäen kuntoon Ounasvaaralla

kuntoremonttiin voi�hakea�liiton�jäsen�ikään�tai�kuntoon�katsomatta.

nyt on aika� hakea� kuntoremonttiin�Lapin� urheiluopistolle� Rovaniemelle.�Kuntoremontin� ajatuksena� on� löytää�uutta�potkua�omasta�kunnosta�huolehti-miseen,�mikä�edesauttaa�myös�työkyvyn�säilyttämistä�ja�ylläpitoa.

Liikunnanohjaaja�Saara�Viren�kertoo,�että�hiihtoteema�sopii�kaikenikäisille�ja�-kuntoisille�ja�myös�niille,�jotka�ovat�olleet�suksien� päällä� edellisen� kerran� perus-koulussa.� Puitteet� Ounasvaaralla� ovat�varmasti�kannustavat�ja�innostavat,�vaik-ka�vielä�ei�ihan�tuntureilla�ollakaan.

−�Kuntoremonttiin�tulevan�ei�tarvitse�olla�taitava�hiihtäjä.�Porukka�jaetaan�eri�ryhmiin�tason�mukaan�ja�etenemme�sit-ten�sen�mukaan.�

Entäpä� jos�suksetkin�ovat�sieltä�pe-ruskoulun�ajoilta,�pitääkö�hankkia�uudet�kuntoremonttia�varten?

−�Ei�tarvitse,�sillä�meiltä�voi�vuokrata�sukset.�Opetukseen�kuuluu�myös�suksi-huollon�opetusta,�Viren�muistuttaa.

KUNTOREMONTISSA� haetaan� motivaa-tiota� liikuntaan.�Sen�vuoksi�uusien�suk-sien� ostoa� kannattaa� vakavasti� harkita�viimeistään�kotimatkalla,�sillä� tarkoituk-sena�on,�että�hyvä�liikuntavire�jatkuu�sit-ten�kotioloissakin.

Tärkeä�osa�kuntoremonttia�ovat�erilai-set�kuntotestit,�joilla�arvioidaan�lähtötaso�ja�niiden�pohjalta�tehdään�henkilökohtai-set�suunnitelmat�ja�tavoitteet.�Luennoilla�tutustutaan� ravintoon� ja� terveyteen,�oh-jatussa�liikunnassa�pääsee�tutustumaan�erilaisiin�lajeihin�ja�saa�myös�yksilöllistä�ohjausta.�

−�Toisilla�tavoitteena�voi�olla�painon�tiputtaminen,� toisilla� liikkuvuuden� lisää-minen,�Viren�toteaa.

Käytännössä� kuntoremontti� etenee�siten,�että�ensimmäisenä�päivänä�tutus-tutaan�urheiluopistoon�ja�Ounasvaaraan.�Toisena� päivänä� on� terveydenhoitajan�tapaaminen� ja� silloin�mitataan�mm.�ve-renpaine,� pituus� ja� paino� sekä� otetaan�sydänfilmi.�Näiden�perusteella�päätetään�sitten�jatkosta.

Ounasvaaran� hyviä� puolia� on� hulp-peiden� maisemien� lisäksi� myös� hyvät�liikenneyhteydet.� Rovaniemelle� pääsee�helposti� julkisilla� liikennevälineillä,� esi-merkiksi�junalla.�Ladut�lähtevät�suoraan�urheiluopiston�pihasta�ja�myös�joelle�pää-see�hiihtämään.

KUNTOREMONTTI�on�tarkoitettu�liiton�jäse-nille�ja�sen�järjestää�T-lomat�ry�RAY:n�tuella.�

Kuntoremonttiin�kuuluu�aina�viiden�vuo-rokauden� täysihoidollinen� ja� ohjelmoitu�jakso,�sekä�puoli�vuotta�myöhemmin�ns.�terveystreffit,� jolloin�saadaan� lisää�vink-kejä�ja�tsemppiä�kuntoilun�jatkamiseen.�

kuntoremontti rovaniemellä Lapin urheiluopistolla (Santasport) järjestetään 27.3.−1.4.2011.�Ohjelma�ja�hakuohjeet�ovat�luetta-vissa�Palomiesliiton�nettisivuilla�ja�lisätietoja�saa�toimistolta,�puh.�09�867�8880.

www.palomiesliitto.fiwww.santasport.com

www.t-lomat.fi


Rauhallista JouluaPelastusalan ammattilaisen lukijoille toivottavat:

InsInöörItoImIsto ÄyrÄvÄInen oyMalminkaari�23�A,�Helsinki��

Arkkitehtitoimisto�

� � Küttner Ky Hallituskatu�7,�Pori

www.kata.fi

Savox Communications Oy AbVitikka�4,�02630�ESPOO

Puh.�09-4174�1100��Fax�09-4174�[email protected]��www.savox.com

SUOMEN�PALOMIESL I ITTO �SPAL �RY� Suomen Hätäkeskus-ammattilaisten liittoHAL

Turvallista Jouluaja Hyvää Uutta Vuotta!

Toivottavat

Sxc.HU


Valtiovallan puheet laajalla tehtäväkentällä toimi-vasta pelastustoimesta uhkaavat jäädä pelkiksi

puheiksi. Hämeenlinnassa pidetyn liittokokouksen julkilausuman mukaan nyt tarvitaan konkreettisia ratkaisuja siitä, miten uudenlainen pelastustoimi to-teutetaan ja kuinka se rahoitetaan.

–– Palomiesliiton mielestä ministeriön johtamis- ja valvontavastuu pelastustoimesta tarkoittaa käytännös-sä juuri tätä, eikä kuntia ei voi jättää yksin kamppaile-maan asian kanssa, todetaan liiton julkilausumassa.

Liiton puheenjohtajana jatkava Kim nikula totesi puheessaan, että muutos tapahtuu, halusimmepa me sitä tai emme. siksi on tärkeää olla ohjaamassa muu-tosta sellaiseen suuntaan, että liiton jäsenet hyötyvät siitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

–– Keskusteluista unohtuu se tärkein asia – kansa-laiset – eli palvelun maksajat. Mitä he haluavat pelas-tuslaitoksilta ja hätäkeskuksilta? Ovatko he valmiita

lisäinvestointeihin, jos se lisää heidän turvallisuuttaan? uskallan väittää, että lähes jokainen vastaa kyllä!

–– Tässä yhteydessä kannattaa tarttua kaikkiin nii-hin haasteisiin, jotka lisäävät pelastusalan ja hätäkes-kusten henkilöstömäärää. uskon, että se tarjous ei tule enää toistumaan.

Keskitytään�paikallistoimintaan

Henkilövaalien lisäksi liittokokouksessa keskityttiin liittohallituskauden 2011−2012 toimintasuunnitel-maan. Koska neuvottelutoiminta keskittyy paikallis-tasolle, tärkeimmäksi tavoitteekseen liitto on asettanut paikallistoiminnan tukemisen.

–– Me haluamme tukea jäseniä siellä, missä haasteet kohdataan eli pelastuslaitoksen arjessa, nikula toteaa.

Liiton väki jalkautuu ensi vuonna kentälle kiertä-mään pelastusalueita. Tapaamisten tarkoituksena on

LIITToKoKoUKSESSA vaadittiin�konkreettisia�ratkaisuja�pelastus-toimen�tulevaisuudesta.

Pelkkä linjaus ei yksin riitä


kartoittaa yhdistyksien koulutustarve ja neuvottelu-toiminnan haasteet, tavata jäseniä ja pelastuslaitosten johtajia, sekä tuoda paikalliset asiat median tietoon.

Kokousväki piti paikallistoimintaan keskittymistä merkittävänä ja oikeansuuntaisena ratkaisuna. Kom-menttipuheenvuoroissa nousi esille myös liiton koulu-tustarjonnan kehittäminen. se on tärkeää, jotta sopi-mukset osataan jalkauttaa käytäntöön paikallistasolla.

Tulevaa KVTEs-neuvottelukierrosta leimaa erityi-nen niukkuus, ja Kim nikula totesi, että tällä kierrok-sella keskitytään puhtaasti rahaan. Liiton tavoitteena on pelastusalan ja hätäkeskusten ammattilaisten ansio-tason turvaaminen.

–– Kokonaispalkka on yksi vaihtoehto. Joka ta-pauksessa palkkatasoa pitää kehittää vastaamaan työn vaatimuksia. Ja jos rahanjaosta ei päästä yksimielisyy-teen, on niin sanottu perälautamalli liiton mielestä yksi vaihtoehto eli järjestelyvarat jaetaan tasan.

Liiton�talous�on�kunnossa

Palomiesliiton toimintaa kuvastaa tällä hetkellä aloit-teellisuus. nikula korostaa, että liiton on pakko tart-tua muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Hä-nen mukaansa muutosta ei voida estää, mutta sitä voidaan johtaa.

–– Olemme mukana kaikissa niissä pöydissä, joissa keskustellaan ja päätetään jäsentemme asioista.

Toiminnanjohtaja Petri Hynnisen mukaan liiton taloudellinen tilanne on vakaa. Lisäksi jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosien ajan. Positiivinen ke-hitys luo suotuisat puitteet liiton kehittämiselle entistä vahvemmaksi ammattiliitoksi.

Liiton tulevaisuuden työtä ohjaa jäsenten työpaik-kojen, ansiotason ja urakehityksen turvaaminen pelas-tuslaitoksissa ja hätäkeskuksissa. Lisäksi liitto haluaa kehittää koulutusjärjestelmää, ja välittömän lähtöval-miuden ympärille rakentuvan järjestelmän säilyttämi-nen on tärkeä päämäärä.

–– Kaikki tämä tähtää siihen, että pelastusalan ammattilaiset voivat jäädä terveinä eläkkeelle omasta ammatistaan.

Liittokokouksessa�keskusteltiin� liiton� toiminnasta� ja� tulevaisuudesta.�Äänessä�olivat�muun�muassa�Kim�Nikula,�Pekka�Pöllänen�ja�Petri�Kautto.�Hämeenlinnan�kaupunginjohtaja�Tapani�Hellstén�toivotti�liittokokousväen�tervetul-leeksi�kaupunkiin.


LI ITToKoKoUKSEN jULKILAUSUMA

Palomiesliitto�ei�ole�tyytyväinen�tapaan,�jolla� pelastustoimen� tulevaisuutta�koskevia� kysymyksiä� on� käsitelty� tällä�hallituskaudella.� Palomiesliitto� perään-kuuluttaa�valtion�vastuuta�asiassa.�Jos�valtio�odottaa,�että�pelastustoimea�ke-hitetään�laajempaan�suuntaan,�on�sen�myös�osoitettava,�miten�se�käytännössä�toteutetaan�ja�rahoitetaan.

Hallitus� sitoutui� ohjelmassaan� ratkai-semaan� palomiesten� ikääntymiskysy-myksen.�Kauden�aikana�hallitus�linjasi,�että� eläkeiän� lasku� ei� ole� työurien� pi-dentämiseen� tähtäävässä� eläkepoliit-tisessa� tilanteessa� mahdollista.� Viime�keväänä� hallitus� esitti� ratkaisunaan,�että� pelastuslaitoksista� kehitetään� tur-vallisuusalan�tavarataloja,�jotka�ottavat�nykyistä� suuremman� roolin� yleisessä�onnettomuuksien� ehkäisyssä� ja� varau-tumisessa.� Taustalla� on� ajatus,� että�uudenlaisesta� pelastustoimesta� löytyy�myös� ikääntyvälle� henkilöstölle� arvok-kaita�ja�motivoivia�työtehtäviä�uran�lop-puvaiheeseen.

Sinänsä� Palomiesliitto� kannattaa� aja-tusta,� että� pelastustoimea� tarkastel-laan�laajemmasta�näkökulmasta,�mutta�liitto�ei�voi�hyväksyä,�että�linjauksen�an-tamisen�jälkeen�asioista�ei�ole�puhuttu�käytännön� tasolla.� Liitto� vaatii� keskus-

telua� siitä,� kuinka� pelastustoimi� konk-reettisesti�toteutetaan�ja�kuka�rahoittaa�uuden,� laajemman� pelastustoimen.�Palomiesliiton�mielestä� ajatus� laajasta�pelastustoimesta�tarkoittaa�käytännös-sä� sitä,� että�muihin� tehtäviin� siirtyvien�ikääntyneiden�palomiesten�tilalle�täytyy�palkata�uusia�palomiehiä.

Uusia� tehtäviä� löytyy� varmasti� ja� ne�tuovat� lisäarvoa� kuntalaisille,� mutta�pelastustoimen� uudelleenjärjestely� ei�kuitenkaan� voi� heikentää� välittömän�lähtövalmiuden� ympärille� rakennettua�järjestelmää.� Kuntataloudessa� eletään�tällä�hetkellä�äärimmäisen�niukkuuden�aikaa.�Jo�nyt�on�tiedossa,�että�pelastus-toimen� taloutta� kehitetään� eri� puolilla�Suomea� punakynän� avulla.� Palomies-liiton�mielestä�ministeriön� johtamis-� ja�valvontavastuu� pelastustoimesta� tar-koittaa�käytännössä�juuri�tätä,�eikä�kun-tia� ei� voi� jättää� yksin� kamppailemaan�asian�kanssa.

Hämeenlinnassa�30.11.2010

Suomen Palomiesliitto SPaL ry

Pelkkä linjaus pelastustoimentulevaisuudesta ei riitä

TARVITAAN�KONKREETTISIA�RATKAISUJA,�KUINKA�SE�KÄYTÄNNöSSÄ�TOTEUTETAAN�JA�MITEN�SE�RAHOITETAAN.


Hämeenlinnan liittokokous valitsi yk-simielisesti Kim nikulan jatkamaan

liittohallituksen ja samalla koko liiton pu-heenjohtajan tehtävässä myös seuraavalla kaksivuotiskaudella. nikulalla ei ollut pu-heenjohtajan vaalissa vastaehdokkaita.

–– Vilpittömät kiitokset. ilman teidän vankkaa tukeanne tätä ei jaksaisi, nikula totesi kokousväelle valintansa jälkeen.

Hämeenlinnassa asuva nikula on toimi-nut liiton puheenjohtajana vuodesta 2004.

–– On ilo saada ohjata liittoa ja vaikuttaa sen toimintaan. Työ ei tule loppumaan.

LiiTTOHaLLiTuKsEEn kuuluu 13 jä-sentä. Toimintakaudelle 2011−2012 vara-puheenjohtajiksi valittiin ilkka Mustakan-gas Vihdistä ja Jukka Vigren nokialta. Mus-takangas työskentelee Länsi-uudenmaan ja Vigren Tampereen aluepelastuslaitoksella.

Hallituksen varsinaisissa jäsenissä tapah-tui ainoastaan yksi muutos. Lapin edustajat Jani Frantti ja Jyrki savolainen vaihtoivat paikkaa siten, että aikaisemmin varajäsene-nä toiminut savolainen on nyt varsinainen ja Frantti varajäsen.

Varajäsenten joukko uusiutui sen sijaan enemmän: Helsingissä Mikko salon korvasi ilpo Lehtonen, Varsinais-suomessa ja sata-kunnassa asko Mansikkamäen Pekka Puis-to, Etelä-savossa ja Etelä-Karjalassa Matti Kaarnan Reino Penttinen, Keski-suomessa Juha Komaron Janne Luoma-aho ja Pohjois-savossa Jarmo Turusen Pasi Rissanen.

Nikula jatkaa puheenjohtajana

PUHEENJOHTAJAKim Nikulapuh.�040�716�[email protected]

VARAPUHEENJOHTAJAT�jukka Vigrenpuh.�045�657�6881�[email protected]�Ilkka Mustakangaspuh.�0400�963�[email protected]�

jäsen ja varajäsen:

HELSINKI�Kari Taavitsainenpuh.�0500�214�[email protected]�Ilpo Lehtonenpuh.�040�556�[email protected]

ITÄ-,�KESKI-�JA�LÄNSI-UUSIMAA�Ilkka Mustakangaspuh.�0400�963�[email protected]�jukka Tuomilapuh.0500�971�[email protected]�

VARSINAIS-SUOMI��JA�SATAKUNTA�jouni Hämäläinenpuh.050�550�6567�[email protected]�Pekka Puistopuh.�040�594�[email protected]

KANTA-HÄME,�PÄIJÄT-HÄMEJA�KYMENLAAKSOjarkko Savilepopuh.�040�508�[email protected]�jouni Kokkipuh.�040�596�7212�[email protected]�

ETELÄ-SAVO�JA�ETELÄ-KARJALATuomas Loikkanenpuh.�050�590�[email protected]�Reino Penttinenpuh.�040�533�2110�[email protected]

PIRKANMAA�jukka Vigrenkts.�yhteystiedot�alustaRaimo Pietiläpuh.�040�585�[email protected]�

KESKI-SUOMI�Timo Korhonenpuh.�0400�648�[email protected]�janne Luoma-ahopuh.�050�336�[email protected]

ETELÄ-POHJANMAA�JA�POHJANMAA�Tapani Torppa puh.�040�765�2966�[email protected]�Hannu Kaatikkopuh.�050�583�[email protected]�

POHJOIS-SAVO�Mauri Koivistopuh.�040�512�[email protected]�Pasi Rissanen0440�519�[email protected]

POHJOIS-KARJALA�jorma Hämäläinenpuh.�050�591�3416jorma.hamalainen@�pkpelastuslaitos.fi�Markku ojala puh.�050�535�[email protected]�

KESKI-POHJANMAA,�JOKILAAKSOT,�KAINUU�JA�OULU-KOILLISMAA�Kim Nikulakts.�yhteystiedot�alustaPasi Mänty puh.�050�351�[email protected]�

LAPPI�jyrki Savolainen puh.�050�919�3112�jyrki.savolainen@�lapinpelastuslaitos.fijani Franttipuh.�040�726�[email protected]�

LiittOhaLLituS 2011-2012


Aina se sama eläkeikä!?

”Lopettakaa jo ainainen eläkeiästä itkeminen, pelastusalalla on paljon tärkeämpääkin edunvalvontaa!”

”Onko liitto nostanut valkoisen lipun salkoon ja luovuttanut eläkeikätaistelussa?”

PALOMIESLIITTOON�JÄSENILTÄ�TULEVA�PALAUTE�ON�KAKSIJAKOISTA.�PYSÄYTIMME�PUHEENJOHTAJA�KIM�NIKULAN�JA�TOIMINNANJOHTAJA�

PETRI�HYNNISEN�KESKELLÄ�LIITTOKOKOUSTA�JA�KYSYIMME�KENTÄN�KYSYMYKSET�ELÄKEIÄSTÄ.

Miksi palomiesten eläkeikää ei laskettu?

Nikula: --�Sitä�pitää�kysyä�poliittisilta�päättäjiltä.�Eläkelainsäädäntöä�ei�haluttu�avata.�Perustelut�näkyvät�valtioneuvoston�tiedotteessa,�joka�julkaistiin�kesäkuussa�2009.�Touko-kuussa�2010�julkaistussa�toisessa�tiedotteessa�valtioneuvosto�vahvisti�linjansa.�Yleisen�eläkeikäpolitiikan�tavoitteena�on�pidentää�työuria.

–�Päätös�oli�poliittinen.�Päättäjillä�ei�ollut�rohkeutta�tehdä�päätöstä�pe-lastushenkilöstön�osalta.�Taustalla�oli�pelko�siitä,�että�muut�–�suuremmat�ammattiryhmät�–�olisivat�vaatineet�myös�alempia�ammatillisia�eläkeikiä.�

–�Palomiehet�ovat�taistelleet�vuo-sien�ajan�kohtuullisemman�eläkeiän�puolesta,�joten�päätös�oli�pettymys.�Korjausliike�olisi�pitänyt�tehdä�vuosia�sitten.

Miten liitto kampanjoi eläkeiän laskemiseksi?

Nikula:�–�Tapasimme�keväällä�2009�kaikkien�eduskuntaryhmien�edusta-jat�Arkadianmäellä.�Eduskunnassa�käytiin�useaan�otteeseen�tapaamassa�ryhmiä�ja�yksittäisiä�edustajia�kaikista�puolueista.�Kerroimme,�mistä�pelas-

tusalan�ikäongelmassa�on�kyse�ja�millaisia�vaihtoehtoja�on�käytettävis-sä.�Eläkeiän�palauttamisen�puolesta�kerätty�kansalaisadressi�luovutettiin�ministeri�Kiviniemelle.�Ministeri�Holm-lundin�kanssa�asiasta�on�keskusteltu�viime�vuosina�useaan�otteeseen.

HyNNiNeN:�–�Liikunnan�ja�kansan-terveyden�edistämissäätiö�Likes�teki�pyynnöstämme�pelastushenkilöstön�eläkeikäselvityksen�ja�eläkeiän�laske-misen�kustannusmallit.�Selvityksen�tuloksia�on�esitelty�liiton�tilaisuuksissa,�eduskuntatapaamisissa�sekä�medialle.

–�Selvitys�osoitti,�että�nykyinen�pelastuslaitosten�palvelutaso�pysty-tään�säilyttämään�ilman�merkittäviä�lisäkustannuksia,�vaikka�eläkeikää�laskettaisiin.�Laskelmissa�huomioitiin�palomiesten�työkyvyttömyyseläkkeelle�siirtymisen�vähentyminen�eli�kuntien�varhe-kustannuksien�leikkaaminen�ja�se,�että�pelastustoimen�valmiustaso�säilytetään�palkkaamalla�vanhuus-eläkkeelle�jäävien�palomiesten�virkoi-hin�uudet�palomiehet.

Nikula:�–�Missään�vaiheessa�ei�ky-seenalaistettu�Palomiesliiton�esittämiä�lukuja�tai�perusteluja�eläkeiän�laskulle.�Faktat�olivat�kunnossa,�mutta�päätök-sessä�ei�ollutkaan�kyse�niistä.

Oliko kampanjoinnista mitään hyötyä, jos päätös oli tämä?

HyNNiNeN: –�Varmasti�oli.�Vas-tavuoroisesti�voisi�kysyä,�olisiko�pelastusalalla�nyt�käynnissä�mitään�työterveys-�ja�kumppanuushankkeita,�jos�palomiehet�eivät�olisi�pitäneet�ikääntymisestä�melua�jo�vuosien�ajan.�Likesin�selvitys�oli�tarpeellinen�tehdä,�sillä�pelastustoimen�todelli-suudesta�tarvitaan�tutkittua�tietoa�ja�vaihtoehtoisia�näkemyksiä.

–Kun�eläkeasiasta�on�puhut-tu�päättäjille,�on�samalla�kerrottu�muuten�pelastustoimen�tilanteesta�Suomessa.�Pelastustoimen�puolesta�puhuvia�ei�ole�eduskunnassa�yhtään�liikaa,�joten�jos�tulee�tilaisuus�tavata�ja�keskustella,�pitää�se�käyttää�hy-väksi.

Tekikö liitto tarpeeksi?

Nikula:�--�Palomiesliitto�on�kaikin�käytettävissä�olevin�keinoin�vaikut-tanut�päätöksentekijöihin�niin,�että�eläkelainsäädäntöä�katsottaisiin�uu-delleen.�Päättäjille�annettiin�varmasti�riittävästi�tietoa,�siitä�on�tullut�henki-lökohtaista�kiitosta�kansanedustajilta.�

–Nyt�palomiehen�työn�todellisuus�saatiin�julkisuudessa�esiin�positiivi-


sella�tavalla.�Kaikissa�merkittävissä�valtakunnallisissa�lehdissä�sekä�tv:ssä�ja�radiossa�on�viimeisten�kol-men�neljän�vuoden�aikana�seurattu�eläkeikäkäsittelyä�ja�kerrottu,�mistä�pelastushenkilöstön�työssä�oikeasti�on�kyse.�Pelastusammattilaiset�ovat�ammattien�arvostusta�mittaavien�tutkimusten�kärjessä,�ja�uusimmassa�turvallisuusalan�viranomaisten�mai-netutkimuksessa�pelastuslaitokset�saavat�kansalaisilta�huippuarvosanat.

Tehtiinkö lobbauksessa riittävästi yhteistyötä?

Nikula:�–�Eläkelobbausta�tekivät�sekä�järjestöt�että�yksityiset�henkilöt,�mistä�kiitos�kaikille.�Tärkeintä�oli,�että�kaikki�puhuivat�asiasta�yhdellä�säve-lellä�ja�samaan�suuntaan.�Viesti�oli�joka�suunnasta�sama:�nyt�on�tehtävä�ratkaisu.�Kampanjointiin�tai�yhteistyö-hön�tämä�ei�ratkennut,�vaan�kuten�jo�sanoin,�päätös�oli�poliittinen.

Onko liitto nyt hylännyt eläkeikätavoitteen täysin?

HyNNiNeN:�–�Vielä�ei�ole�nähty�elä-keiän�ratkaisua,�niin�kuin�hallitusoh-jelmassa�luvattiin.�Se�ei�ole�ratkaisu,�ettei�tehdä�mitään.�Ongelmat�ovat�

kasautuneet�kaksikymmentä�vuotta,�entä�jatkossa?�

Nikula:�–�Vaikka�itse�tiedämme,�että�pelastustoimen�kokonaisuu-den�kannalta�pelastushenkilöstön�eläkeiän�palauttaminen�on�edelleen�kustannuksiltaan�järkevin�ratkaisu,�tulee�olla�realisti�ja�nähdä,�mikä�on�vallitseva�poliittinen�tahto.�On�selviä�merkkejä�siitä,�että�maamme�seu-raavat�hallitukset�jatkavat�politiikkaa,�jolla�pyritään�pidentämään�työuria.�Näyttää�siltä,�että�eläkeiän�nostokes-kustelut�koskevat�kaikkia�ammattiryh-miä�tulevina�vuosina.

–�Nyt�joudumme�katsomaan:�mi-ten�tästä�eteenpäin.�Liiton�tulee�vas-tuullisena�toimijana�huolehtia�siitä,�että�jäsenet�pääsevät�terveenä�eläk-keelle.�Yhdessä�työnantajan�kanssa�on�varmistettava,�että�ikääntyville�palomiehille�löytyy�pelastustoimesta�mielekkäitä�ja�järkeviä�työtehtäviä.�Jos�se�edellyttää,�että�pelastuslaitos�laajentaa�tehtäväkenttäänsä,�niin�silloin�näin�on�tehtävä,�mutta�se�ei�tarkoita�sitä,�että�palokunnat�alkaisi-vat�tehdä�talkoilla�ihan�mitä�tahansa�ja�millä�tahansa�työehdoilla.�

–�Viime�aikoina�on�puhuttu�uudesta�laajasta�pelastustoimesta�ja�ministeriökin�olettaa,�että�palokun-

nat�avaavat�ovensa�yhteiskuntaan.�Kaiken�kehittämisen�keskiössä�tulee�jatkossakin�olla�pelastuslaitosten�välitön�toimintavalmius.�Kun�hälytys�tulee,�höökiin�on�löydyttävä�riittävä�määrä�toimintakykyisiä�palomiehiä.�Kuntien�on�lisättävä�pelastustoimen�rahoitusta,�muuta�vaihtoehtoa�ei�ole.�Rahoitusta�tarvitaan�myös�pelastus-henkilöstön�työurien�kehittämiseen�ja�täydennyskoulutukseen.

Eikö ay-järjestölle ole ristiriitaista osallistua työurien kehittämiseen?

Nikula:�–�Ei�todellakaan.�Urakehittä-misen�eteenpäin�potkiminen�on�juuri�sitä�edunvalvontaa,�jota�liiton�pitää�tehdä.�Palomiesliitto�on�jo�toiminnal-laan�osoittanut,�että�meillä�on�keskus-telukykyä�ja�pystymme�tuottamaan�ideoita�ja�ajatuksia�alan�kehittämisek-si.�Seuraavaksi�odotamme�pelastus-laitosten�reaktioita�--�otetaanko�siellä�tilanne�vakavasti�ja�onko�siellä�kykyä�uudistua�ja�ajaa�alan�etua�yhdessä?

Miksi ei ole kerrottu selkeästi, mikä on liiton linja?

Nikula:�–�On�se�kerrottu.�Jos�on�käynyt�liiton�tilaisuuksissa,�lukenut�

Matti Vanhasen II hallituksen 19.4.2007 hyväksytty hallitusohjelma...

... ja saman hallituksen iltakoulun linjaus 9.6.2009.

Jokainen voi itse päätellä, kuinka hyvin lupaus ”ratkaista eläkeikäongelma” täytettiin.

Turvataan pelastuslaitosten toiminta- ja

palvelukyky pelastushenkil

östön epäedul-

liseksi muuttuneen ikärakenteen vaikutuk-

sien varalta mm. tarkistamal

la pelastushenk-

ilöstön mitoituksen ja rak

enteen perusteet

sekä yksiköiden ja tehtäviin liittyvät

suorituskykyvaatimukset. Hal

litus ratkaisee

pelastushenkilöstön eläkeikä

kysymyksen.

Kun yleisen eläkepolitiikan tavoitteena on pi-dentää työuria, olisi paluu palomiesten osalta vanhaan ammatilliseen eläkeikään ristiriidas-sa tämän kanssa. Siksi hallitus linjasi, että palomiesten eläkeikä jää nykyisten järjeste-lyjen mukaiseksi eikä sitä lasketa.


tiedotteitamme�ja�jäsenlehteä,�on�liiton�linja�varmasti�tullut�selkeästi�esille.�Taustoista�olemme�halunneet�kertoa�ensin�jäsenillemme�kasvotus-ten�paikallisissa�tapaamisissa.

Mistä kunnat ottavat rahan pelastuslaitosten kehittämiseen ja uusiin virkoihin?

Nikula:�–�Olen�varma,�että�talouden�suhteen�kaikkea�ei�ole�vielä�keksit-ty.�Talous�on�tiukalla,�se�on�selvää�ja�siitä�kuullaan�jatkuvasti.�Ei�pidä�kuitenkaan�nostaa�käsiä�pystyyn�ja�lamaantua,�kuten�joillain�pelastus-toimen�alueilla�on�tehty.�Jos�pelas-tuslaitokset�pystyvät�perustelemaan�budjettitarpeensa�pelastustoimen�valmiuden�säilyttämisen�näkökulmas-ta�ja�että�palokuntien�uudet�tehtävät�ovat�yhteiskunnan�kannalta�tarpeelli-sia,�rahoitusta�löytyy.�

–�Osaammeko�hinnoitella�itsem-me,�tuotteistaa�palvelumme�ja�edes�kertoa�sitä,�mitä�jo�nyt�teemme?�Miten�paljon�pelastustoimi�säästää�ihmishenkiä�ja�omaisuutta�pelas-tus-�ja�sammutustehtävissä?�Usein�puhutaan�vain�siitä,�miten�paljon�tulipaloissa�ja�onnettomuuksissa�aiheutui�vahinkoa.

Pelastusalalla on käynnistynyt uusi työterveyshanke. Onko se jälleen vain yksi pölyttyvä hanke, joita on vuosien ajan jo nähty?

HyNNiNeN: --�Tyypillinen�negatiivinen�asenne!�Lähtökohtana�täytyy�olla,�että�hanke,�jolla�pyritään�edistämään�

pelastuslaitosten�työterveystoimintaa�ja�työsuojelua,�on�tarpeellinen.�Ko-konaan�toinen�kysymys�on�se,�miksi�kehittämistä�ei�ole�tehty�jo�vuosia�sitten.�Joka�tapauksessa�nyt�tehdään�ja�Palomiesliitto�on�siinä�mukana.

–�Järjestelmän�täytyy�kehittyä,�sillä�ongelmat�kaatuvat�nyt�yksittäi-sen�palomiehen�niskaan.�Palomie-het�jäävät�kunta-alan�työntekijöistä�varhaisimmin�eläkkeelle�ja�suurimpa-na�syynä�tähän�ovat�aikaisin�alkavat�työkyvyttömyyseläkkeet.

–�Palomiesliiton�ajatus�siitä,�että�palomiehen�työstä�pitää�päästä�kunniallisesti�terveenä�eläkkeelle,�ei�siis�vielä�toteudu.�Terveenä�tarkoittaa�sitä,�että�jäädään�vanhuuseläkkeelle,�ei�työkyvyttömyyseläkkeelle.�Kunnial-lisesti�tarkoittaa�sitä,�että�eläkkeelle�jäädään�pelastuslaitokselta�sellai-sista�tehtävistä,�jotka�työntekijät�ja�työyhteisö�kokevat�järkeviksi�oman�alan�töiksi�ja�joissa�pystyy�hyödyntä-mään�pitkän�uran�aikana�kertynyttä�kokemusta.�

Miksi liitto puhuu aina vain pelastussukelluksesta, kun sitä kuitenkin tehdään niin vähän?

HyNNiNeN:�–�Kun�näin�väitetään,�se-koitetaan�kaksi�aivan�eri�asiaa.�Pelas-tusalalle�on�selkeät�ja�yksiselitteiset�koulutus-�ja�kuntoisuusvaatimukset.�Testausta�tehdään�sekä�opiskele-maan�pyrkiessä�että�säännöllisesti�ammatissa.�Kun�puhutaan�pelastus-sukellusvaatimuksista,�tarkoitetaan�ammattilaisen�osaamiselle�ja�kunnol-le�asetettuja�vaatimuksia.

–�Toinen�huomattava�asia�on,�että�pelastussukellusvalmius�on�päällä�lähes�kaikissa�pelastusyksikön�teh-tävissä.�Vasta�jälkikäteen�todetaan,�että�nyt�ei�tarvittukaan�savusukellus-ta,�kun�olikin�automaattikeikka.�Jos�pystyisikin�jo�asemalla�ennustamaan�ne�tehtävät,�missä�todella�tarvitaan�paineilmalaitteita,�niin�sehän�olisi�varsin�hyvä�juttu!�Maailma�ei�vaan�toimi�niin.

Nikula:�–�Tietenkin�palomiehen�työ�on�paljon�muutakin�kuin�paineilma-laitteiden�käyttöä�savusukellusteh-tävissä.�Pelastussukelluksen�vaati-musten�kyseenalaistaminen�tilastojen�perusteella�on�hurskastelua.�Jos�yksikön�kohdalle�tulisi�vain�yksi�savusukellustehtävä�vuodessa,�mutta�tehtävässä�menehtyisi�sekä�pelas-tettava�että�palomies,�miten�tilastoja�silloin�katsottaisiin?�

–�Pelastussukelluskelpoisuus�on�yksi�selkeä�mittari�palomieheltä�edel-lytettävälle�kunnolle�ja�taidolle.�Kyse�ei�ole�mistään�muusta�kuin�palomiehen�ja�työparin�työturvallisuudesta�ja�sitä�kautta�pelastettavan�hengestä.�On�omituista,�jos�meiltä�odotetaan�vain�kompromisseja�asioissa,�jotka�ovat�meidän�jäsenillemme�elintärkeitä.

Palomiehen pitää päästä kunniallisesti terveenä eläkkeelle. Terveenä tarkoittaa sitä, että jäädään vanhuuseläkkeelle, ei työkyvyttömyyseläkkeelle. Kunniallisesti tarkoittaa sitä, että eläkkeelle jäädään pelastuslaitokselta sellaisista tehtävistä, jotka ovat järkeviä oman alan töitä ja joissa pystyy hyödyntämään uran aikana kertynyttä kokemusta.

”


turvallinen Suomi –seminaari helmikuussa Katajanokalla

Kaksi keskustelua pelastustoimen tulevaisuudesta

PeLaStuStOimeN ja hätäkeskusten asioihin keskittyvä turvallinen Suomi –seminaari järjestetään jo viiden-nettä kertaa. ensi kevään seminaaria on eduskuntavaaleista johtuen aikaistettu. tilaisuus järjestetään 15. helmikuuta helsingin Katajanokalla.

aikaisempien vuosien tapaan tapahtuman järjestävät Palomies-liitto ja hätäkeskusammattilaisten liitto yhdessä. tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille alan toimijoille. tällä kertaa mukaan on kutsuttu erity-isesti alueellisten pelastuslaitosten johtokuntien ja pelastuslautakuntien jäsenet. Kutsukirjeet ja esitteet on postitettu kaikkiin Suomen pelastu-slautakuntiin. Seminaarin avaajaksi on kutsuttu sisäasiainministeri anne holmlund.

Ohjelma rakentuu kahdesta erillisestä paneelikeskustelusta. en-simmäisessä paneelissa pelastusalan osapuolet kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan siitä, mihin pelastustoimi on menossa – kohti entistä vahvempia monialai-sia pelastuslaitoksia vai koko alan alasajoa kuntatalouden yhä tiuken-tuessa? mitä laajentuva pelastustoi-mi tarkoittaa? miten pelastustoimea ohjaavia lakeja ja normeja uudis-tetaan ja miksi? Keskustelemassa ovat pelastuslaitosten henkilöstön

edustajat, sisäasianministeriön ja pelastusjohtajien edustajat sekä kuntatyönantajan edustaja.

toisessa paneelissa tapaavat kansanedustajat, jotka vertailevat poliittisia näkemyksiä siitä, miten hätäkeskuslaitoksen ja pelastus-toimen palvelut tulisi tulevaisuudes-sa järjestää. Vaalien alla keskustelu hätäkeskuksien ja pelastuslaitosten palveluista ja resursseista käy kuumana, joten varaa aikaa ja tule paikalle kysymään mieltä askarrut-tavat asiat kansanedustajilta!

Seminaari on KtN:n ja SPaL:n ay-koulutustilaisuus: Pelastus- ja hätäkeskusalan opintopäivät.

Seminaarin tarkentuva ohjelma löytyy netistä: www.turvallinensuomi.fi. Sivulla on myös juttuja ja kuvia aikai-semmista seminaareista.

Seminaari on ilmainen, mutta osallistujia pyydetään tilajärjestelyjen vuoksi ilmoittau-tumaan Palomiesliiton toimistolle: [email protected] tai puh. (09) 867 8880

Turvallinen Suomi -seminaari järjestetään jo viidettä kertaa. kuva vuoden 2010 seminaarista.

www.turvallinensuomi.fi


savonlinnan keskustassa ei voi ajaa ohittamatta paloasemaa. Kaupungin

läpi käärmeenä mutkitteleva valtatie on aseman kohdalla vielä savonkatu, mutta muuttuu mutkan takana Olavinkaduk-si. Liikenne kapealla ja mäkisellä kadulla soljuu ruuhkassa hitaasti.

Paloaseman risteys on erityisen tun-nettu vaarallisuudestaan. Paikalliset au-tokoulut ajattavat oppilaitaan säännölli-sesti aseman edustan liikennevaloissa.

Keskustan viereen suunniteltu ohi-tustie tulee muutaman vuoden päästä helpottamaan liikennepainetta ja palo-kunnan hälytysajoa. savonlinnalaista ylipalomies Jorma Turusta, 58, ruuhkat eivät enää siinä vaiheessa hetkauta. Elä-keläisellä on toisenlaiset kiireet.

Turunen jää helmikuun alussa eläk-keelle 37 vuoden palomiespalveluksen jälkeen. Viimeinen työvuoro ennen lo-mia on joulunalusviikolla.

–– ikääntymisen vaikutukset huo-maa, kun on itse tähän päässyt. Kyllä vaan vauhti hiljenee, vaikka virtaa riit-tääkin, Turunen miettii.

savonlinnassa viime vuosien eläköi-tyminen on nuorentanut paloaseman vahvuutta.

–– Mutta ei siitä ole pitkäkään aika, kun lähdettiin hälytykseen ja höökissä vilkaistiin ympärille – kaikki olivat lähes viisviitosia, Turunen muistaa.

Eläkekahvien päähenkilöt lähesty-vät kuudenkympin rajapyykkiä. Perästä tullaan kovaa vauhtia.

–– nuorimmat palomiehet savon-linnassa ovat nyt jo yli kolmekymppisiä, huomauttaa paloesimies Pasi Kähkönen. 35-vuotiaalla Kähkösellä työuraa on jäl-jellä näillä näkymin jopa 30 vuotta.

Nappitatuoinnit�haalarista

Turusen aloittaessa palomiehenä työ-aika oli vuorokausi työtä ja kaksi va-paata. Yksi mies joka vuorosta päivysti ja otti keikat vastaan.

Palokunnan työtavat ovat muuttu-neet ratkaisevasti vajaassa neljässäkym-menessä vuodessa. Teknisesti näkyvin muutos on tapahtunut kalustossa ja varusteissa. 70-luvun ”suojaimet” he-rättävät enää lähinnä hymyä.

–– Työturvallisuusvaatimukset ovat kokeneet todella ison muutoksen ja

sen on ollut erittäin hyvä juttu. sam-mutusasuna oli silloin yksinkertainen työhaalari. Eli ei mitään. Paidat olivat ohkaisia kauluspaitoja. Keikalta kun tultiin takaisin, oli nahassa muistona haalarinnapin leimat. Ei sellaisella va-rustuksella voinut muuta tehdäkään kuin sammuttaa sen aikaiseen tapaan ulkopuolelta, Turunen sanoo.

Kymmenen vuotta sitten pelastaja-kurssilta valmistunut Kähkönen pääsi työntekoon jo aivan toisenlaisilla väli-neillä. Vuosikymmenessäkin on ehtinyt tapahtua: työpaikka on muuttunut alu-eelliseksi laitokseksi ja Kähkönen itse on

moni asia on muuttunutMitä�miettivät�ammatis-taan�kaksi�saman�työ-vuoron�palomiestä,�joista�toisella�työvuorot�laske-taan�yhden�käden�sormil-la�ja�toisella�virka-aikaa�on�jäljellä�vielä�kolmisen-kymmentä�vuotta?

Jorma�Turunen�siirtyy�täysipainoisesti�harrastusten�pariin�ja�jättää�palokunnan�37�vuoden�palveluksen�jälkeen.�Pasi�Kähkösellä�on�lähes�saman�verran�ikävuosia.


edennyt esimiestehtäviin.–– nuorten palomiesten tapaan

aloitin sairaankuljetuksessa. se oli nuo-relle piristävää, kun opistosta valmis-tuttua odottaa suuria keikkamääriä ja ambulanssissa pääsee toiminnan keski-pisteeseen joka vuorossa. Esimiestehtä-vässä lähtöjä asemalta on harvemmin.

Vieläkö�löytyy�palomieshenkeä

–– Kalustoon on aluepelastuslaitoksen aikana pystytty kiitettävästi satsaamaan, sanovat Turunen ja Kähkönen. savon-linnan paloaseman uusin hankinta on maaliskuussa käyttöönotettu 42 metriin yltävä nostolava-auto. Hinta oli lähes 520 000 euroa, joka on Etelä-savon pelastuslaitoksen budjetissa iso luku.

Kokonaisuutena aluepelastuslai-toksen aikaa on miesten mielestä lei-mannut tiukentunut talous. Pääpaikka on Mikkelissä, joten samalla on tunne siitä, että päätökset sanellaan jossain muualla ja savonlinnassa joudutaan vain tottelemaan. Kun henkilöstövaja-uksia on vaikea täyttää säästötavoittei-den takia, alkaa tilanne heijastua myös työilmapiiriin. se taas murentaa yhteis-henkeä ja sitoutumista.

Palokunnan ilmapiiri on Turu-sen mielestä muuttunut paljon kesä-miesajoista.

–– Ennen oltiin palokunnassa yhtä porukkaa, tehtiin mitä hyvänsä työssä tai vapaa-ajalla. Harrastettiin yhdessä, puhuttiin avoimesti ja sillä oli vaikutusta myös työvuoroon. Homma toimi, vaik-ka välillä mestarit meille täräyttivätkin oikein kunnolla, kun aihetta oli. nyt on menty liikaa kahden kerroksen väkeen.

Kun puhutaan pelastustoimen arvostuksesta yhteiskunnassa, tulisi Kähkösen ja Turusen mielestä ennem-minkin miettiä, mikä on vakinaisen palomiehen arvostus talon sisällä.

–– ammattipalokuntien miehis-tövahvuuksien syöminen on yksi esi-merkki siitä, että arvostus on kyseen-alaista. Tuntuu välillä, että osa väestä ajattelee, että on ihan sama miten pa-lokunta toimii, kunhan ulospäin luvut näyttävät hyvältä.

Timo�Suoninen�(vas.)�on�Savonlinnan�yhdistyksen�sihteeri�ja�Ari�Mikkonen�talous-�ja�jäsenasioiden�hoitaja.

Savonlinnassa aktiivista yhdistystoimintaaPaLomieSLiiton�paikallisyh-distykset�ovat�syksyn�aikana�pitäneet�kokouksiaan,�joissa�on�vahvistettu�ensi�vuoden�toimin-tasuunnitelmat�ja�talousarviot.�Savonlinnan�palomiesyhdistys�Spal�ry:n�syyskokous�järjestettiin�11.�marraskuuta�lähes�30�henki-lön�voimin.

–�Savonlinnassa�on�aina�ollut�toimelias�yhdistys.�Aktiivisuus�on�näkynyt�esimerkiksi�talkootoimin-nassa.�Olavinlinnan�juhlien�ja�kon-serttien�järjestelyissä�palomiehet�ovat�olleet�kysyttyjä,�ja�olemme�säännöllisesti�tehneet�talkootöitä�yhdistyksen�piikkiin,�puheenjohta-ja�Tuomas�Loikkanen�kertoo.

Urheilutoiminnassa�savonlin-nalaiset�ovat�keskittyneet�viime�vuosina�golfiin�ja�jalkapalloon.

SÄÄNTÖjEN�mukaisesti�syyskoko-uksessa�muun�muassa�hyväksyt-tiin�vuoden�2011�toimintasuunni-telma�ja�talousarvio,�vahvistettiin�jäsenmaksut�ja�valittiin�luotta-mushenkilöt.�Puheenjohtaja-na�jatkaa�Loikkanen.�Uutena�luottamusmiehenä�aloittaa�Jari�Pitkonen.

Yhdistyksen�hallitukseen�saatiin�uutta�verta,�kun�vanhoja�jäseniä�jäi�pois�ja�uusia�tuli�tilalle.�Sihteeri�Timo�Suoninen�kehotti�uusien�yhdistystoiminnasta�kiinnostuneiden�jäsenten�tulevan�jatkossakin�mukaan�hallitustoi-mintaan.

–�Ammattiyhdistystoiminta�tarvitsee�jatkuvuutta�ja�sitä�

saadaan�vain�jäsenten�kautta.�On�puhallettava�yhteen�hiileen,�eikä�potkittava�kekäleitä�erilleen.�Jokaisen�itseään�ja�työkaveriaan�kunnioittavan�palomiehen�pitäisi�olla�kiinnostunut�ay-toiminnasta,�tässähän�on�kyse�yhteisestä�edusta.�Tietysti�on�myös�muita�harrastuksia,�mutta�yhdistys-toiminta�ei�loppujen�lopuksi�vie�kovin�paljon�aikaa,�muistutti�Suoninen.

VARSINAISTEN�asioiden�lisäk-si�kokouksessa�keskusteltiin�ajankohtaisista�edunvalvon-ta-asioista,�kuten�palomiehen�palkkauksen�kehittymisestä�muihin�ammattiryhmiin�verrattu-na�ja�pelastuslaitosten�yleisestä�taloustilanteesta.�Kokouksessa�vieraillut�SPAL:n�puheenjohtaja�Kim�Nikula�kertoi�valtakunnan�tason�kuulumiset�pelastustoimen�kehittämis-�ja�lainsäädäntöhank-keista.

Etelä-Savon�pelastuslaitoksen�alueella�toimii�myös�kaksi�muuta�SPAL:n�paikallisyhdistystä:�Piek-sämäen�seudun�palohenkilöstön�PSPH�ry�ja�Mikkelin�vakinaiset�palomiehet�ry.�Yhdistykset�teke-vät�yhteistyötä�aluepelastuslai-tosta�koskevissa�asioissa.

Pelastuslaitokseen�on�juuri�saatu�pitkä�poikkeuslupa�mie-histön�ja�alipäällystön�42-tunnin�työaikajärjestelmälle.

–�Avin�päätös�tuli�marraskuun�lopulla�ja�se�on�kolmen�vuoden�mittainen,�Loikkanen�kertoo.

Pelastuslaitoksien toivotaan kehittyvän alueellisiksi turvalli-

suusalan tavarataloiksi, jotka ottavat nykyistä suuremman roolin yleisestä onnettomuuksien ehkäisystä ja va-rautumisesta. Tätä valtioneuvoston toukokuussa asettamaa tavoitetta on pelastuslaitoksissa pyöritelty puolen vuoden ajan.

Vielä on epäselvää, mitä val-tioneuvoston esitys käytännössä tarkoittaa. Etelä-savon pelastus-johtaja seppo Lokka uskoo, että lähimmät vuodet ovat ratkaisevia, kun mietitään, millaiset suunnan pelastuslaitokset ottavat.

–– Lusikka on otettava kaunii-seen käteen. Vuoden kahden aikana on yksilöitävä, mitä palveluita pelastuslaitos voi alueellaan tuottaa. Kun ensin löytyy näkökulma siihen, mitä turvallisuusalan palveluita kunnat tarvitsevat, voidaan sen jälkeen pelastuslaitoksella katsoa, millä systeemillä palvelut tuotetaan, Lokka sanoo.

Palomiesliiton Etelä-savon kolmen paikallisyhdistyksen

edustajat Pieksämäeltä, Mikkelistä ja savonlinnasta tapasivat Lokan marraskuussa, kun sPaL:n edus-tajat vierailivat Etelä-savossa. Yksi kokoontumisen tarkoitus oli kes-kustella siitä, mitä pelastustoimen muutokset koetaan Etelä-savossa.

ETELÄ-saVOn näkökulmasta pelastustoimessa tarvitaan jatkossa enemmän alueellisia ratkaisuja, Lokka toteaa.

–– Koko valtakuntaa ei voi käsitellä samalla sabluunalla, vaan paikalliset olosuhteet joudutaan huomioimaan enemmän. Kenttä on sen verran monimutkainen, että ei voi olla vain yhtä ratkaisua. Esimerkkinä palomiesten työurien pidentäminen, jossa on erilaisia paikallisia mahdollisuuksia.

Palomiesliiton puheenjohtaja Kim nikula toteaa, että valtakunnan mallejakin tarvitaan.

–– alueilla on eroja, mutta edelleen tarvitaan valtakunnan linjauksia. ne ovat aluelaitostenkin etu, kun jokaista yksityiskohtaa

ei tarvitse ryhtyä ratkaisemaan paikallisesti. Monia asioita keskus-tellaan valtakunnallisesti, kuten millä edellytyksillä pelastustoimi voi uusia palveluja tuottaa ja millaista rahoituspohjaa se tarkoittaa, nikula sanoo.

PELasTusLaiTOs on jo ottanut askelia uuteen suuntaan. Vuosi sitten Mikkelin seudulla käynnis-tynyt kotisairaanhoidoin kokeilu vakinaistetaan vuoden vaihteessa. Pelastuslaitoksen ensihoitoyksiköt ovat osa sairaanhoitopiirin tehostet-tua kotisairaanhoitoa.

Lokan mukaan kokeilusta on saatu hyviä tuloksia ja palaute on ol-lut hyvää, vaikka tehtäviä ei ole ollut niin paljon kuin aluksi ennakoitiin.

–– Voidaan sanoa, että tehtäviä on ollut järkevässä mitassa. Pelastus-laitokselle yhteistyö on tarkoittanut sitä, että olemme saaneet yhden ym-pärivuorokautisen ensihoitoyksikön lisää ja laskennallisesti viisi ensihoi-tajan työsuhdetta vakinaistettua.

Pelastuslaitos vahvistuu alueellisena toimijana – mutta miten?

Pelastuslaitosten�tulevaisuudesta�keskusteltiin�Etelä-Savon�pelastuslaitoksella�10.�marraskuuta.�Mikkelin�paloase-malla�tapasivat�(vasemmalta)�Matti�Kaarna�(Mikkelin�vakinaiset�palomiehet�ry:n�puheenjohtaja),�Kim�Nikula�Palo-miesliitosta,�Reino�Penttinen�(Pieksämäen�seudun�palohenkilöstön�PSPH�ry:n�luottamusmies),�pelastusjohtaja�Seppo�Lokka�ja�Tuomas�Loikkanen�(Savonlinnan�palomiesyhdistys�Spal�ry:n�puheenjohtaja).


VIERAANAMIKA KÄTTÖ

HALLITUS� antoi� 19.11.2010� eduskunnalle� esityksen�uudeksi� pelastuslaiksi.� Lain� uudistamiseen� liittyvät�

esiselvitykset�aloitettiin� syksyllä�2007� ja� varsinainen� lain-valmistelutyö�käynnistyi�syksyllä�2008.�Osana�lakihanketta�uudistetaan�alan�keskeiset� valtioneuvoston� ja�ministeriön�asetukset.

Pelastuslain� uudistamisen� tavoitteena� on� osaltaan� to-teuttaa�hallitusohjelmassa�ja�valtioneuvoston�hyväksymässä�sisäisen�turvallisuuden�ohjelmassa�ilmeneviä�linjauksia�tur-vallisuuden�edistämiseksi.

Eduskunnalle� annetun� lakiehdotuksen� mukaan� onnet-tomuuksien�ehkäisyssä�siirryttäisiin�nykyisestä�pitkälti�lailla�ja�asetuksella�täsmällisesti�säädellyistä�ja�määritellyistä�pal-otarkastuksista� riskien� arviointiin� perustuvaan� valvontaan.�Pelastuslaitokset� suorittaisivat� valvontaa�määräajaksi� vah-vistetun�valvontasuunnitelman�mukaisesti.�

PELASTUSLAKIESITYKSESSÄ�on�useita�jokaiselle�säädettyjä�varautumis-� ja� toimintavelvoitteita.� Niiden� noudattamista�valvoisi� pelastuslaitos.� Pelastuslaitos� valvoisi� myös� raken-nusten�ja�muiden�kohteiden�turvallisuuteen�liittyvien�velvoit-teiden� noudattamista.� Osana� valvontatehtäväänsä� pelas-tuslaitos�tekisi�edelleenkin�palotarkastuksia,�mutta�sillä�olisi�käytössään�myös�muita�valvonnan�keinoja.

Tarkastettavia�kohteita�ei�enää�määriteltäisi�laissa�tai�sen�nojalla�annetuissa�säädöksissä,�vaan�pelastuslaitos�määrit-telisi�ne�paikallisen�riskiarvion�perusteella.�Tarkoitus�on�koh-dentaa�valvonta�nykyistä�paremmin�alueen�riskien�ja�muiden�erityisten�valvontatarpeiden�mukaiseksi.

Pelastuslaitos� voisi� myös� periä� maksun� valvontasuun-nitelman�mukaisesta� palotarkastuksesta� tai� muun� valvon-tatoimenpiteen�suorittamisesta.�Maksu�voitaisiin�periä�myös�hätäkeskukseen� liitetyn�paloilmoittimen� toistuvasta�erheel-lisestä�toiminnasta�aiheutuneista�pelastuslaitoksen�kustan-nuksista.�

UUTEEN�pelastuslakiin�esitetään�sisällytettäväksi�myös��eri-tyiset�hoitolaitosten�sekä�palvelu-�ja�tukiasumisen�poistumis-turvallisuusvaatimukset.� Toiminnanharjoittajan� tulee� tehdä�selvityksiä,�suunnitelmia�ja�niiden�perusteella�toimenpiteitä,�joilla�varmistetaan,�että�asukkaat�ja�hoidettavat�voivat�turval-lisesti�poistua�tulipalossa�tai�muussa�vaaratilanteessa.�

Uudella�sääntelyllä�selvennetään�nykyistä�poistumistur-vallisuuden�arvioinnissa�noudatettavaa�menettelyä.�Alueen�pelastusviranomaisen�tulisi�antaa�hoitolaitoksen�tai�palvelu-�ja�tukiasumisen�toiminnasta�vastaavalle�toiminnanharjoitta-jalle�poistumisturvallisuuden�toteuttamismääräys�silloin,�kun�kohteen�poistumisturvallisuus� ja�sen�parantamiseksi�suun-nitellut�toimenpiteet�eivät�täytä�laissa�säädettyjä�poistumis-turvallisuusvaatimuksia.�Sammutuslaitteiston�tarve�hoitolai-toksissa� ja� palvelu-� ja� tukiasumisessa� arvioitaisiin� kuten�nykyisinkin�kohdekohtaisen�riskiarvioinnin�perusteella.�

Erityisten�riskikohteiden�osalta�sääntelyä�täydennettäisiin�velvoittamalla�viranomaiset�ja�muut�tahot�nykyistä�tiiviimpään�yhteistyöhön�onnettomuusriskien�vähentämiseksi.�Riskikoht-eita�ovat�esimerkiksi�päihdeongelmaisten�tukiasunnot.

VÄESTöNSUOJIEN� rakentamista� koskevat� säännökset� on�ehdotuksessa� uudistettu� ja� rakentamisvel-voitteen� pe-rusteena� olevia� pinta-alamääriä� korotettu� merkittävästi�nykyisestä.� Keskushallintojoh-toisesta� suojelukohteiden�määräämisestä�ja�yleisten�väestönsuojien�rakentamisvel-

vollisuudesta�luovutaan.�Myös�peruskorjattavien�vanhojen�rakennusten�väestön-

suojien� rakentamisvelvollisuudesta� luovutaan� ja�vanhojen�väestönsuojien�kunnostamista�vallitsevien�uhkakuvien�vaa-timusten�mukaiseksi�tehostetaan.�Voimassa�olevan�lain�mu-kaan�väestönsuoja�on�rakennettava�rakennusta�tai�samalla�tontilla�tai�rakennuspaikalla�olevaa�rakennusryhmää�varten�silloin,�kun�kerrosala�on�vähintään�600�neliömetriä�ja�siellä�asutaan�tai�työskennellään�pysyvästi.�

Pelastuslakiesityksen�mukaan�väestönsuoja�tulisi�jatko-ssa�rakentaa�kaikkiin�rakennuksiin,�joiden�kerrosala�on�yli�1�200�neliömetriä.�Teollisuus-,�tuotanto-,�varasto-�ja�kokoontu-misrakennusten�osalta�väestönsuojan�rakentamisvelvollisu-uden�aiheuttava�raja�nousisi�1�500�neliömetriin.

Pelastustoiminnassa�ja�väestönsuojelussa�sattuneen�ta-paturman�korvaamista�koskevaa�sääntelyä�esitetään�täyden-nettäväksi�siten,�että�korvauksiin�olisivat�oikeutettuja�myös�pelastustoimintaan�vapaaehtoisesti�osallistuneet�sekä�oma-toimisiin�pelastustoimenpiteisiin�ryhtyneet�henkilöt.�Vastaa-vat�muutokset�esitetään�tehtäväksi�meripelastuslakiin.�

LAKIEHdOTUS�sisältää�myös�muun�muassa�säännöksen�pelas-tustoimintaan�osallistuvan�toimintakyvystä.�Säännöksen�mu-kaan�pelastuslaitoksen� ja� sopimuspalokunnan�henkilöstöön�kuuluvan� pelastustoimintaan� osallistuvan� henkilön� tulee� yl-läpitää�tehtäviensä�edellyttämiä�perustaitoja�ja�kuntoa.�

Pelastustoimintaan� kuuluvien� eri� tehtävien� edellyt-tämien� perustaitojen� ja� kunnon� tasosta� sekä� kuntotest-ien� järjestämisestä�voitaisiin�antaa�tarkempia�säännöksiä�sisäasiainministeriön� asetuksella.� Sääntelyssä� on� kyse�kansalaisten�turvallisuuteen�ja�oikeuksiin�erityisesti�vaikut-tavien� tehtävien� asianmukaisen� suorittamisen� varmista-misesta� sekä� myös� työntekijöiden� itsensä� suojaamisesta�erityisin�kunto-�ja�ammattitaitovaatimuksin.�

Ehdotettu�sääntely�vastaa�poliisilaissa�poliisimiehille�sää-dettyä�velvoitetta�ja�puolustusvoimista�annetussa�laissa�sää-dettyä�velvoitetta�ammattitaidon�ja�kunnon�ylläpitämiseen.

PELASTUSLAKIEHdOTUS�sisältää�edellä�kerrotun�lisäksi�lukui-sia�muita� yksityiskohtaisia�muutoksia� verrattuna�nykyiseen�pelastuslakiin.�Myös�pelastuslain�”systematiikka”�on�uudis-tettu�ja�tavoitteena�on�ollut�koota�pelastuslain�112�pykälää�nykyistä�paremmin�hahmoteltavaksi�paketiksi.

Uusi�pelastuslaki�on�tarkoitus�saattaa�voimaan�mahdol-lisimman�pian�sen�jälkeen,�kun�eduskunta�on�sen�hyväksynyt�ja�Tasavallan�presidentti�lain�vahvistanut.�Valistunut�arvio�on,�että�vanhan�lain�peijaisia�vietetään�kun�ensi�keväänä�puis-sa� on� jo� silmuja� ja� vappumaljoja� kohotellaan� pelastustyön�sankareille�ja�uudelle�pelastuslaille.�Kauan�eläköön�ja�hyvin�palvelkoon�uusi�pelastuslaki!

Mika Kättö

kirjoittaja on lainsäädäntöneuvos sisäasiainministeriössä.

Pelastuslakiesitys (He 257/2010 vp) ja lakiehdotuksen antamiseen liittyvä valtioneuvoston lausuma väestönsuojista löytyy osoitteesta www.intermin.fi/suomi/pelastuslaki

Hallituksen�esitys�uudeksi�pelastuslaiksi�eduskunnan�käsittelyyn


Vaikea�aivovamma�oli�katkaista�veneturmassa��loukkaantuneen�Mikko�Kuoppalan�elämänlangan.��Nyt�elämä�näyttää�hänelle�jo�valoisampaa�puolta.

Takaisin elämään

Tampereen Teiskossa omakotitalon oven avaa mies, jolla on hymy herkässä ja lämmin kädenpuristus. Hän on Kuoppalan Mikko, Tampereen aluepe-lastuslaitoksella työskennellyt paloesimies, joka loukkaantui pari vuotta sitten hengenvaarallisesti

veneturmassa Turun saaristossa.On liki mahdotonta uskoa, että Mikolla on vaikea aivovamma. näin kuitenkin on, sillä hän putosi toukokuussa 2008 veneestä vesipelastuskurssilla Turun saaristossa. Veneen potkuri osui useita kertoja häntä päähän ja kaulaan lähelle kaulavaltimoa.

Mikon omat muistikuvat liittyvät hetkiin ennen onnettomuut-ta. Tunnelma oli hänen mukaansa hyvä, keli oli komea ja onnistunut harjoitus oli lähestymässä loppuaan. Vuosien jälkeenkin mieleen piirtyy muistikuva, joka saattaa liittyä onnettomuushetkeen.

–– aivan kuin makaisin jossain ja minulla olisi pakottava tarve päästä liikkeelle. Omasta mielestäni sanoin jätkille, että hei ottakaa minua vasemmasta kädestä kiinni.

Mikko kuljetettiin maihin, jossa odotti sekä ambulanssi että Mediheli. Hänet vietiin lopulta ambulanssilla Turun yliopistol-liseen sairaalaan. sekin matka kesti tunnin ja joskus hän palaa ajatukseen, että olisiko helikopterikyyti sittenkin ollut parempi.

–– Mutta minä en ole lääkäri, enkä halua sen enempää arvioi-da, olisiko se ollut minulle parempi vai ei. sen kuitenkin tiedän, että jos tämän onnettomuuden jossain piti sattua, niin sitten tässä porukassa. ilman jätkien apua en olisi tässä.

Pitkä�paranemisen�tie

Mikon aivojen oikealta puolelta on tuhoutunut kananmunan kokoinen alue. Hän oli yksitoista päivää nukutettuna ja tuona aikana kuoleman uhka oli läsnä jatkuvasti. Herättyään hän oli pari viikkoa sekainen ennen kuin hän alkoi pikku hiljaa löytää tietä tähän todellisuuteen.

aivovamman paranemiseen kuu-luu monenlaisia vaiheita. sekaisuuden lisäksi ärtyneisyys saattaa yllättää eri-tyisesti läheiset. aikaisemmin leppoisa ihminen saattaa yhtäkkiä muuttua vi-haiseksi jopa rakkaimpiaan kohtaan.

–– sairaalassa ollessani alkuvaiheen sekaisuuden ja aggressiivisuuden lisäk-si minä tietysti torjuin koko ajatuksen aivovammasta. uskoin, että paranen normaaliksi ja elämä jatkuu kuten en-

nenkin. Meni melko kauan, että ym-märsin ihan oikeasti, että minulla on vaikea aivovamma.

Mikon kohdalla ennuste ei ollut hyvä. Parhaimmillaankin hänen arvioi-tiin kuntoutuvan niin, että hän saattaa pystyä asumaan kotona. Mikon oma halu oli kuitenkin jotain aivan muuta ja hän alkoi vimmaisesti kuntouttaa it-seään. usko omaan itseen oli paikoin liiankin suurta.


–– Tämä liittyy oiretiedostamatto-muuteen eli siihen, että minä en itse ymmärtänyt tilanteeni vakavuutta. Minä en vaan pystynyt pysähtymään. Kun joku vei minua sairaalan kahvioon, en voinut jäädä kahville, vaan heti piti päästä jatkamaan matkaa.

Yksi syy, että Mikko on tänä päivänä alkutilanteeseen nähden erinomaisessa kunnossa, lienee hänen hyvä fyysinen kuntonsa ennen onnettomuutta. Hän suunnitteli osallistumista triathloniin ja maratonin piti olla vain välietappi tällä matkalla.

–– Eräs lääkäri sanoi minulle, että paraneminen on 95-prosenttisesti kiin-ni minusta ja vain 5 %:iin lääkärit pys-tyvät vaikuttamaan.

Perheen�tuki�korvaamaton

Mikon toipuminen ei ole ollut aino-astaan hänelle itselleen raskas prosessi, vaan myös hänen perheensä on joutu-nut menemään läpi kiirastulen. Onnet-tomuuden sattuessa Riikka Kuoppala oli hoitovapaalla perheen kuopuksesta. Perheessä on neljä lasta.

Riikka vietti kaiken liikenevän ai-kansa sairaalassa Mikon luona. Hän us-koo, että hänen läsnäolonsa oli Mikolle tärkeää, vaikka hän ei sitä alkuvaiheessa suoranaisesti pystynyt osoittamaan. To-diste tästä tuli vasta jälkikäteen.

–– Minulla on mielikuva ajalta, jol-loin olin vielä nukutuksessa, että Riikka

itki poskeani vasten ja sanoi, että en saa kuolla. Hän ei jaksa yksin huolehtia lap-sistamme.

Toinen vastaavanlainen kokemus heillä oli, kun Riikka oli menossa tapaa-maan antero niemeä, pelastajien omaa pappia Tampereen aluepelastuslaitok-selta. Kun Riikka kertoi tästä nukutet-tuna olleelle Mikolle, tämä hätääntyi ja alkoi riuhtoen potkia vuoteessaan.

–– Jotenkin ymmärsin Mikon pe-lästyneen, että nyt on viimeinen voite-lu tulossa. Rauhoitin häntä kertomalla, että minä vain haluan jutella anteron kanssa. Riuhtominen loppui siihen.

Lapset saivat nähdä kerran isänsä sairaalassa Turussa. Kun Mikko toipui siihen pisteeseen, että pääsi istumaan pyörätuoliin, hän vaatimalla vaati saada tavata lapsensa.

Mikko istui odottamassa lapsiaan käytävän päässä. Hän istui lysyssä, puhe oli mitä sattuu ja kuola valui suupieles-tä. Riikan sydäntä raastoi, sillä lapset eivät halunneet mennä isänsä luo. Hän tuuppi heitä eteenpäin ja väkinäisesti he halasivat miestä, joka vaikutti heistä aivan oudolta.

–– Miten suuri helpotus se sitten olikaan, kun Mikko kuntoutui vähän paremmaksi ja pystyi pitämään lapsia sylissään. Lapset ovat tottuneet, että he mahtuvat kaikki yhdessä isän syliin.

Onnettomuudesta on kulunut nyt reilusti yli kaksi vuotta ja tuona aikana Kuoppalat ovat joutuneet pohtimaan

MITÄ�OIKEIN�TAPAHTUI?Neljä�paloesimiestä�Tampereen�aluepelastuslaitokselta,�Mikko�Kuoppala�mukaan�lukien,�toimivat�vesipelastuskurssin�kouluttajina�Turun�saaristossa�toukokuussa�2008.�Joukko�oli�onnettomuuden�sattuessa�lähestymässä�harjoitusjakson�viimeistä�yöpymispaikkaa,�joka�sijaitsi�Nauvon�pohjoispuolella�pienellä�saarella.

Vene�siirtyi�pois�laiva-väylältä,�ja�reittiä�kartalta�seuranneet�huomasivat,�että�kääntymiskohta�oli�väärä.�Ve-neen�kuljettaja�korjasi�kurssia�oikealle,�jolloin�kuljettajan�vasemmalla�puolella�ponttonin�päällä�istunut�Kuoppala�putosi�mereen.�Vene�kulki�hänen�ylitseen�ja�potkuri�osui�useita�kertoja�Kuoppalan�päähän�ja�kaulaan.

Veneen�takaosassa�seisoi�kaksi�miestä,�joista�toinen�putosi�mereen.�Hän�ei�kuiten-kaan�loukkaantunut.�Veden�varaan�joutuneet�miehet�olivat�lähellä�toisiaan,�vene�palasi�nopeasti�heidän�luokseen�ja�nosti�miehet�veneeseen.�Tuol-loin�huomattiin,�että�Kuoppala�oli�tajuton�ja�häntä�lähdettiin�kuljettamaan�sairaalaan.

TURUN�JA�PORIN�työsuojelupiiri�tutki�tapauksen.�Lausunnossa�todettiin,�että�tapaturman�aihe-utti�äkkinäinen�kurssimuutos,�eivätkä�veneestä�pudonneet�miehet�olleet�kunnolla�kiinnitet-tynä�veneessä.�Sittemmin�on�annettu�uusia�ohjeita�veneessä�matkustamisesta.�Tapahtu-neesta�suoritettiin�myös�polii-situtkinta,�mutta�se�ei�johtanut�syytteisiin.

Joosef�Kuoppala�yrittää�parhaansa�mukaan�päihittää�isänsä�lautapelissä.


Mikon tervehtymisen lisäksi myös pa-risuhdettaan uudesta näkökulmasta. Varsinkin Mikko on tuntenut toisinaan itsensä taakaksi Riikalle ja hyödyttö-mäksi perheelleen.

–– Kyllä minä olen monesti kysynyt Riikalta, että miksi sinä kiusaat itseäsi minun kanssani.

He ovat kuitenkin jaksaneet yrittää, sillä taustalla on pitkä yhteinen taival. Ensi vuonna tulee täyteen jo kaksikym-mentä yhteistä aviovuotta, mikä on pal-jon nelikymppisille ihmisille. Yhdessä he ovat käyneet jopa parisuhdekurssilla, jollaiseen Mikkoa ei olisi saanut aikai-semmin pakollakaan.

–– siinä kohtaa, kun istuu vaipat housussa, eikä saa vaatteita päälleen, asioita alkaa ajatella uudella tavalla.

Taistelua�oikeuksista

Riikka Kuoppala on joutunut hoita-maan miehensä asioita viranomaisten suuntaan, koska alkuvaiheessa Mikolla ei ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa

niitä itse ja nykyäänkin muistiongelmat haittaavat vielä isojen kokonaisuuksien hahmottamista.

Vakuutusyhtiöt ovat tulleet matkan varrella tutuksi ja Riikka epäileekin pil-ke silmäkulmassa, että hänen soittaes-saan vakuutusyhtiössä syttyy punainen lamppu varoitukseksi. Vakuutusyhtiöi-den kanssa on ollut monenmoista sot-kua, jonka voi oikeastaan tiivistää pariin lauseeseen:

–– Kaikki on täytynyt ymmärtää itse vaatia. Mitään ei anneta automaattises-ti tai vapaaehtoisesti, vaikka se meille kuuluisikin.

Mikko saa vakuutusyhtiöltä tapa-turmaeläkettä, sitäkin määräaikaisesti jaksoissa, koska hän paranee ja kuntou-tuu jatkuvasti eteenpäin, eikä lopullista tilannetta tiedetä. Tuosta tapaturma-eläkkeestä ei kuitenkaan kerry van-huuseläkettä, minkä vuoksi hän joutui hakemaan eläkettä myös Kelasta.

–– Tämän monimutkaisen kuvion kautta saimme vanhuuseläkkeen kerty-mään, vaikka vakuutusyhtiö edelleen-

Kuoppalan�perheellä�on�neljä�koiraa.


van menettäminen on ollut aktiiviselle miehelle yllättävän iso asia, sillä Teis-kosta kertyy Tampereelle matkaa yli 40 kilometriä. Tällä hetkellä epilepsia on isompi este ajoluvalle kuin varsinainen aivovamma.

Riikan kyydillä ja taksilla Mikko pääsee asioilleen, mutta toisten vaivaa-minen tuntuu vaikealta. Lisäksi Mikolle on kehittynyt hajuyliherkkyys, minkä vuoksi hän ei pysty matkustamaan esi-merkiksi tupakoivan taksinkuljettajan kyydissä. se asettaa omat rajoituksensa taksin saannille.

Mikko on päässyt yli myös vim-maisesta kuntouttamisen tarpeesta. nykyisin hän osaa ottaa rennosti, eikä arvioi kaikkea tekemäänsä kuntoutu-misen kannalta. Lisäksi hän on sinut itse onnettomuuden kanssa, eikä hän syyllistä siitä sen paremmin itseään kuin muitakaan.

–– Olen käynyt nämä asiat läpi ve-neessä olleiden kanssa pohjamutia myö-ten. Voin sanoa koko sydämestäni, että minä en syytä ketään, enkä ole vihainen. se oli tapaturma.

kin säilyy varsinaisena eläkkeen mak-sajana.

Tästä Kela-käänteestä oli kuitenkin se seuraus, että eläkkeen hausta meni tieto Tampereen kaupungille ja hänet irtisanottiin, koska eläkeläinen ei voi olla virassa.

Onnettomaksi tilanteen tekee kui-tenkin se, että Mikko sai tietää irtisa-nomisestaan sairauskassan kirjeestä, jossa ilmoitettiin sairauskassasta irtisa-nominen. Hänelle ei ilmoitettu asias-ta henkilökohtaisesti, ja sairauskassan kirjeestä hämmentyneenä Riikka soitti aluepelastuslaitokselle.

–– irtisanomisesta oli laitettu viesti Mikon työsähköpostiin, jota hän ei tie-tenkään ollut lukenut pariin vuoteen.

–– Minut irtisanottiin ihan laillisin perustein, ei siinä mitään, mutta tämä menettelytapa tuntui tosi ikävältä.

Tulevaisuus�on�olemassa

Kaikista vaikeuksista huolimatta Mik-ko katsoo vakaasti tulevaisuuteen. Jos-kus mielessä käy ajatus, että olisiko työhön palaaminen vielä mahdollista. Operatiivinen työ palomiehenä tuskin kuitenkaan tulee enää kysymykseen.

–– Onhan sitä muitakin vaihtoeh-toja. Minä olen aina halunnut mennä eteenpäin ja opiskella, palomiehenäkin kävin kaikki mahdolliset kurssit.

Eniten Mikko kuitenkin odottaa, että hän saisi luvan ajaa autolla. ajolu-

Mikko�Kuoppala�odot-taa,�että�hän�saisi�auton�ajoluvan�takaisin.�Se�helpottaisi�käytännön�elämää,�koska�Tam-pereen�Teiskosta�on�pitkä�matka�asioille.�Toistaiseksi�Mikko�kulkee�lähiympäristössä�mönkijällä.


VESISAMMUTUSJÄRJESTELMÄT

Softex-järjestelmällä voi suojata esimerkiksi sairaaloita, terveys-keskuksia, vanhainkoteja, palvelutaloja, asuntoja, toimistoja, hotelleja. Kysy lisää mahdollisuuksista!

Kansainvälisesti hyväksyttyä paloturvallisuuttaEnsimmäiselle suomalaiselle matalapaineiselle vesisumusammutusjärjestelmälle myönnetty OH1-hyväksyntä.

pienellä vesimäärällä

SOFTEX-

OH1järjestelmä on saanut

hyväksynnän OH1-luokan kohteille.

Softex, Otto Korhosen katu 1, 20660 Littoinen

Melko tarkalleen vuosi sitten saatettiin päätökseen pelastuslaitosten toimintaky-

kyhanke. sen tarkoituksena oli löytää keinoja, joilla pystytään varautumaan pelastushenkilös-tön ikääntymisestä aiheutuviin ongelmiin.

Hallituksen iltakoulu käsitteli toimintakyky-hankkeen ehdotuksia viime toukokuussa. samas-sa yhteydessä, kun hallitus esitti pelastustoimen tehtäväkentän laajentamista, päätettiin perustaa valtakunnallinen yhteistyöryhmä, joka pureutuu erityisesti pelastuslaitosten työhyvinvointiin.

TYöTERVEYs- ja työturvallisuustoiminnan johtaminen on olennainen osa työhyvinvointia. Johtamisen kehittämisessä pitää huomioida toi-mintakyvyn ylläpitoon motivoiminen, työter-veyspalvelujen hankinta ja sisällön kehittäminen, varhaisen välittämisen mallit ja työympäristön riskiarviointi.

Työryhmä voi tehdä aloitteita, esityksiä ja kannanottoja asioiden edistämiseksi. sen tehtä-vänä on suunnitella myös valtakunnallinen työ-hyvinvointikysely ja organisoida sen käyttöönot-to yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa.

PaLOMiEsLiiTOn puheenjohtajan Kim ni-kulan mukaan odotukset työryhmätyölle on kor-kealla. Hänen mukaansa suunnitelmissa maini-tut asiat pitäisi olla arkipäivää ilman työryhmää-kin, mutta toisaalta kaikki asiat, joilla pyritään parempaan työympäristöön, ovat positiivisia ja kannatettavia.

Yhteistyöryhmään kuuluu laajasti pelastus-alan toimijoita koko maasta. Myös Palomiesliit-to on mukana Tekniikka ja Terveys KTn ry:n edustajana.

Seuraava askel kohti parempaa työhyvinvointia

VaLtaKuNNaLLiNeN YhteiStYÖRYhmÄ PeRuStettiiN


Työpaikkani on pelastuslaitosEnnen pelastajakurssia olin työskennel-lyt kymmenen vuotta sairaankuljettajana. kontiolahden paloasemalla työskennelles-säni pienen vahvuuden vuoksi tehtäviini kuuluivat myös palomiehen työt. Halusin itselleni pelastajatutkinnon, koska tein niitä töitä. Pelastusopistolla sain paljon lisäoppia sairaankuljetuksestakin, kuten kolaripaikalla toimimisesta. Toisaalta palo-miehen työ avautui minulle oikeasti. ennen ajattelin karrikoiden, että palomiehet eivät tee mitään, juovat vain kahvia. koulutus opetti, mihin kaikkeen palomiehen pitää olla valmis, koska tehtävänkuva on laaja.

Puoli vuotta valmistumiseni jälkeen pääsin töihin ilmari-kopteriin, jossa työskentelin 1,5 vuotta. ilmarin jälkeen, pelastustoimen alueellistamisen aikaan, minut siirrettiin Joensuun paloasemalle, jossa oli alkamassa hoitoyksikkökokeilu. Hakijoilta vaadittiin terveydenhuollon tutkinnon lisäksi palomiestutkinto, sillä kokeiluaikana saatettiin yksikkö purkaa ja sijoittaa henkilöstö pelastuspuolelle.

eräällä ensihoitotehtävällä sain täysin odottamattomasti potkun päähäni. Putosin talon toisesta kerroksesta rappusia pitkin alakertaan. Verkkokalvo irtosi silmästä ja selkä jouduttiin leikkaamaan. Silloin ajattelin, että varasuunnitelma pelastuslai-toksen operatiiviselle työskentelylle pitää keksiä. Hain sekä palopäällystön että sai-raanhoitajan ammattikorkeakoulutuksiin.

Olisin päässyt molempiin, mutta valitsin sairaanhoitajan koulutuksen. kun valmis-tuin sairaanhoitajaksi, siirryin suoraan lääkintäesimiehen virkaan.

Haluan kokea terveydenhuoltolais-sa määritellyn kenttäjohtajatoiminnan, mutta en usko, että teen kenttätöitä enää kymmenen vuoden kuluttua. lääkintä-esimiehen työssä, vaikka en ole kaikilla keikoilla läsnä, saan puuttua keikkoihin puhelimitse. Puhelin soi useaan otteeseen työvuoron aikana.

Olen pitänyt pelastuslaitosta aina ennemmin työpaikkani kuin esimerkiksi sairaalaa, vaikka olenkin sairaanhoitaja. uskon pysyväni pelastuslaitoksen palve-luksessa.

KARI TÖRRÖNEN, 45

Pelastajakurssi 23 kokoontui marraskuussa Levillä. Tou-kokuussa sen valmistumisesta tuli kuluneeksi 11 vuotta. Jokavuotiseen tapaamiseen saapuu kymmenkunta kurs-silaista. Tapaamisissa voi verrata eri pelastuslaitosten

käytäntöjä, mutta parasta on kokea uudelleen kurssilta tuttu vei-jarimaisuus. se ei ole kadonnut, vaikka tittelit ovat vaihtuneet.

Kurssitapaaminen tai luokkakokous, ihan miten vaan, on oiva tapa saada perspektiiviä eri pelastuslaitosten käytännöistä. Onko oma laitos aina mansikka tai onko ruoho aina vihreämpää aidan takana? Vastaukset jäävät usein selvittämättä, kun keskittyy pelkästään omaan työhönsä omalla paloasemalla.

Totta kai, kurssitapaamisessa luodaan katsaus taaksepäin, riehakkaaseen pelastajakurssiaikaan, jota nykyiset palomiehet, esimiehet, mestarit ja riskienhallintapäälliköt muistelevat mie-lellään.

isÄ CaRiLLOn aamuhartaus on nimestään huolimatta kurssi-tapaamisen vakava osuus. Palomies Jari Mettälä on omaksunut kurssilla saamansa liikanimen hienolla tavalla. Tapaamis-viikonlopun lauantaiaamuna isä Carillo kutsuu seurakuntansa koolle. Hän lähettää yhdessä juotavaksi punaisen katkeropullon.

Pullon osuessa kohdalle on kerrottava mitä kuuluu. Yleensä aiheet ovat hen-kilökohtaisia: kurssilaiset puhuvat per-heistään, elämäntilanteistaan tai jopa suru-uutisistaan. isä Carillon aamu-hartaus on siitä erinomainen hetki, että siinä hiljaisinkin kaveri saa puheenvuo-ron ja muut kuuntelevat. aamuhartaus tuo inhimillisen tuulahduksen savun-hajuisten muistojen keskelle.

”

Vuodet koulivat

MARKO�PARTANEN�–�tekstiMILLA�LOUHI�–�piirros

Miten�muuttuupalomies?

”


ViihdyntakapenkilläHain Pelastusopistoon hetken mie-lijohteesta. Tekninen korkeakoulu alkoi kyllästyttää ja halusin ruumiillista työtä. Näin esitteen työvoimatoimiston seinällä. Pelastajaksi valmistumiseni jälkeen menin töihin Huittisten paloasemalle. aseman hä-lytysvahvuus oli 0+2, palomestari päivysti virka-ajan jälkeen kotona. Vaikka opiston 1+5 -vahvuus oli kirkkaana mielessä, ajattelin, että kyllähän näinkin voi töitä teh-dä. kyllä se onnistuikin, kun ei vahinkoja sattunut. en ajatellut asiaa silloin, ehkä olin rämäpäisempi. Silloin savusukelsinkin,

vaikka tiesin, että suojapari tulee milloin sattuu, eikä konemiestäkään aina ollut. Näin jälkikäteen ajatellen otettiin melkoisia riskejä.

kun tulin Ouluun töihin, oli tapana, että jos höökin miehitys väheni 1+2 -vahvuiseksi, koko yksikkö purettiin muihin tehtäviin. itse ajattelin Huittisten koke-muksella, että kyllähän pienemmälläkin vahvuudella jotain olisi voinut tehdä. Mutta työturvallisuuden vuoksi on parempi, mitä enemmän on yksikössä miehiä.

kolmen vuoden kokemuksella siirryin Huittisista Ouluun. Viime aikoina olemme keskustelleet paljon työhyvinvoinnista, kos-ka miehistön ja johdon välejä on hiertänyt työaikamalli. Huittisissa opettelimme hyvin ensihoitoa, vaikka siellä ei ollut sairaan-kuljetustakaan. Opettelusta oli hyötyä, kun Oulussa ajettiin ambulanssia paljon. Se toi mukavaa vaihtelua ja sopii hyvin palomiehen työhön, koska opistolla saa

hyvän koulutuksen. Välillä kyllä tuntui, että pienellä ambulanssiringillä miehet ajettiin lyhyessä ajassa piippuun, autoja oli vähän ja kyytejä paljon. Nyt palomiehet eivät aja enää ollenkaan ambulanssia.

Olen käynyt paineilmalaite- ja kemikaalipukuhuoltajakurssit. ainakaan lähitulevaisuudessa en ole ajatellut vielä esimieskurssille lähteä, sillä viihdyn vielä paremmin takapenkillä.

Olen ollut töissä laitoksen pienemmillä asemilla, missä keikkaa on vähemmän. Hiljaisina aikoina on hieman kyllästyttänyt-kin. koskaan en ole katunut, että ryhdyin palomieheksi, ihmisten auttaminen ja pelastaminen tuntuu tärkeältä.

aina, kun onnistun työssäni, siitä tulee hyvä mieli. kerran pelastimme parini kanssa tajuttoman potilaan tulipalosta, se on jäänyt erityisesti mieleeni.

ANTTI SUoMALA, 35

Viikonlopun kruunaa kurssikisa, jonka järjestäjä on laatinut. se paljastuu vasta tapahtumapaikalla. Joskus ajovalojen valokeiloissa on vedetty yhdenmiehen selvityksiä, on ollut voimamies- ja selviy-tymiskisoja. Palokuntatyyliin kisassa kamppaillaan kunniasta, mutta voittaja saa myös järjestettäväkseen seuraavan tapahtuman.

REiLun KYMMEnEn vuoden jälkeen on aika todeta, että pa-lomiestehtaalta valmistuneet koneet ovat nähneet fyysisyydes-tään parhaat päivänsä. Ennen kun käsky kävi, että letkukehikot kantoon ja torniin, niin saappaat vain vilahtivat. nyt vilahtaa virnistys ja kuuluu: miksi?

Herrat kamppailevat ikääntymistä vastaan. Vakavilta sairauk-siltakaan ei ole vältytty. Jotkut ovat joutuneet pysähtymään ongel- miensa edessä: mitä nyt, jatkuuko työura

vielä? Toiset ovat pyrkineet urallaan määrätietoisesti eteenpäin, toiset

ovat vaihtaneet alaa ja toiset ovat tyytyväisiä työssään. Kaikki ei-vät ole ajatelleet työuraansa sen enempää.

sEuRaaVissa tarinoissa pelastajakurssi 23:n op-pilaat katsovat taakseen: Mitä on tapahtunut kymmenessä vuodessa?

Vuodet koulivat

”

Jutun valokuvat ovat pelastaja-kurssin aikaisia kuvia.

Opettajana opin itse eniten

Jo 15-vuotiaana tiesin, että haluan palomieheksi. Pelastajakurssille hain oli heti, kun se oli mahdollista. Valmistuttuani pääsin Parkanon paloasemalle sijaiseksi. Parkanon vuorovahvuus oli 0+2, P3 päi-vysti virka-ajan ulkopuolella kotoa. kahden hengen vahvuus oli pieni, mutta aktiivinen vapaavuoro täydensi hälytystä. Parkanon kaksivuorotyö sitoutti työhön.

Olisin varmaan vieläkin Parkanossa, mutta Suonenjoelta tarjottiin pidempää yhtäjaksoista pestiä. Suonenjoella työsken-neltiin päivävuorossa virka-aikaan. Palo-miehelle kuului P3-päivystystä vähintään viikko kuukaudessa, lähtövalmius oli viisi minuuttia kotivarallaolosta.

Työ oli monipuolista. Teimme ajoneu-vojen vuosihuoltoja, palotarkastuksia ja P3-päivystyksiä. P3-työt olivat vaativia, niihin pelastajakurssi ei antanut eväitä. Oli

antoisaa, kun joutui ottamaan vastuuta. Virkaan kuului palotoimen ohessa myös sairaankuljettajien sijaistamista.

alipäällystökurssille pääsin 2002, se tuntui luontevalta. Silloin puhuttiin, että amk-kurssin takia ap-kurssi muuttuisi radi-kaalisti tai että se saatettaisiin lopettaa.

kurssilta valmistuttuani olin vielä tovin Suonenjoella töissä, kunnes Pelastusopis-tolta tarjottiin opettajan viransijaisuutta, vastuualue olisi vaaralliset aineet. Tein päätöksen nopeasti, mutta päätöksen jälkeen mietin, että mihin ”myrkkyyn” olin hanskani laittanut. Mitä jos omat rahkeet eivät riitä päätoimiseen opettamiseen?

Silti pelastajakurssilta valmistuttuani oli mielessäni käynyt ajatus, että haluaisin kokeilla opettajan työtä opistolla. Mah-dollisuus opettamiseen toteutui paljon ajattelemaani nopeammin.

alipäällystökurssin opit vaarallisista aineista antoivat hyvän pohjan tulevaan työhön. Otin työn haasteena, varsinkin kun aihealue oli sellainen, mikä mielletään ylei-sesti vieraaksi. Opetuksen valmistelusta, ajan tasalla pysymisestä ja opetustilanteis-ta opin itse eniten. 7,5 vuoden opettajana olon jälkeen voin todeta, että päätös oli ehdottoman hyvä, mutta en usko tämän olevan eläkevirka. Pelastusopisto on ollut hyvä työnantaja ja se on tukenut kouluttau-tumistani niin pedagogiikan kuin vaaral-listen aineidenkin osalta. urautumista välttääkseni haluan opiskella lisää, seuraa-vana on vuorossa amk-opinnot.

PETRI LEPPINEN, 35

”

Elän nyt työurani parasta aikaa”

Kyllästyin yksitoikkoiseen työhöni ja hain pelastajakurssille. Se oli opiskelu-ajoistani parasta aikaa. Olen lämmöllä muistellut, kuinka hyvä kurssihenki oli ja kuinka jokainen tuki toistaan. Jo pelastajakurssilla minulla oli sellainen fiilis, että hakeudun alipäällystökurssille heti kun voin.

ammattipalomiehenä aloitin Orive-dellä, missä ammattilaisvahvuus oli pieni. Reaalityöelämä oli aivan erilaista kuin mitä Pelastusopistossa opetettiin. Olen jokaisen kurssin jälkeen todennut samoin.

alipäällystökurssin aikana minut valit-tiin esimieheksi kiiminkiin. ihannevahvuu-det, joita opiston harjoitteissa käytettiin, eivät toteutuneet sielläkään. Ongelmana oli myös se, että opiston harjoitteet perus-tuvat olettamukseen, että kaikki toimijat ovat aina tasalaatuisia ammattilaisia.

Todellisuudessa kentällä toimitaan myös toimenpidepalkkaisten kanssa ja heidän osaamisensa on vaihtelevampaa. Opiston pitäisi enemmän valmentaa ammattilaisia kohtaamaan tämä ja myös ikääntyvien palomiesten tuomat haasteet toiminnalle.

alipäällystökurssilla nälkä kasvoi. ajat-telin, että kai tämä on katsottava loppuun

saakka. Pistin paperit heti vetämään ammattikorkeakouluun, kun aikuislinjal-le vaadittava työkokemus täyttyi.

Tein jo opiskeluaikoina mesta-rin hommia. ensin toimin kahdelle paloasemalle mestarina: toisella asemalla pyöritin operatiivista puolta ja ennaltaehkäisevää toimintaa ja toisella asemalla turvallisuuskoulutus-ta. Seuraavassa vaiheessa sain siirron ammattimiesten mestariksi Haukipu-taalle, jossa vastasin operatiivisesta toiminnasta.

2007 aloitin Jokilaaksojen pelas-tuslaitoksessa riskienhallintapäällik-könä. Tämä on ollut työurani parasta aikaa. Se on antanut juuri sellaisia haasteita, joita olen aina halunnutkin. Olen nauttinut tehtävästä aivan täy-sillä. Se on tarjonnut perustehtävien lisäksi mm. näköalapaikan valtakun-nallisiin alan kehitysprojekteihin.

Riskienhallintapäällikkönä olen saanut tarkastella asioita talon joh-don kannalta. Toivoisinkin, että pelas-tustoimessa valmisteltaisiin asioita enemmän henkilöstöä kuunnellen. Olen saanut käytännössä huomata, että viisautta on muuallakin kuin päällystössä.

jARI LEPISTÖ, 37

”


Palomiehenä ja ensihoitajana työskentelevä sipoolainen Tee-

mu säteri on kokenut omakohtaisesti, kuinka sairaankuljetus on muuttunut viime vuosina. Kymmenkunta vuotta sitten, kun säteri hyppäsi vastavalmis-tuneena ambulanssiin, työ oli sanan-mukaisesti sairaankuljettamista.

–– Olen ollut tyytyväinen, että olen saanut elää muutoksen mukana, säteri sanoo.

Opiston jälkeen säteri jatkoi opintojaan sairaanhoitajaksi ja nyt hänellä on meneillään ensihoidon johtamisen jatko-opinnot. Hän työs-kentelee Tampereen pelastuslaitok-sella palomiehenä ja ensihoitajana ja joskus myös L4:n sijaisena.

Tällä hetkellä on käynnissä useita laki- tai asetusmuutoksia, jotka kos-kevat suoraan pelastustoimea. Yksi näistä on terveydenhuoltolakiin liit-tyvä asetus ensihoidosta. asetus oli äs-kettäin lausuntokierroksella, ja myös Palomiesliitto otti siihen kantaa.

Toteutuessaan ehdotetussa muo-dossa asetus merkitsisi, että kaksi palomies-sairaankuljettajaa ei voisi enää muodostaa perustason yksik-köä, vaan työparin toisen osapuolen pitäisi olla nimikesuojattu tervey-denhuollon ammattihenkilö, jolla on ensihoitoon suuntautuva koulutus.

Ehdotuksen mukaan hoitotasolla toisen olisi oltava vähintään aMK-tasoinen hoitaja, jolla on ensihoitoon suuntautuva lisäkoulutus. Työparin toinen osapuoli voisi edelleen olla pelastajatutkinnon suorittanut hen-kilö tai jokin muu nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö.

Työelämän�oppi�huomioitava

säterin kohdalla asetuksen toteutumi-nen merkitsisi lisäopintoja siirtymä-ajan jälkeen vuonna 2018. Hänellä on vaadittu ammattikorkeakouluta-soinen koulutus, mutta hänen eri-koistui aikanaan leikkaussalihoitajak-si. Häneltä puuttuu siis ensihoitoon suuntautuva lisäkoulutus.

–– Täällä Tampereella minä en olisi suinkaan ainoa, joka joutuisi

täydentämään opintojaan. itse asiassa hyvin harvat täyttävät nuo asetuksen tutkintovaatimukset sellaisenaan.

Palomiesliitto kritisoi lausun-nossaan juuri asetuksen tutkintoläh-töisyyttä. Liiton mielestä toimivaa järjestelmää ei ole syytä romuttaa tuijottamalla vain tutkintoihin ja nimikkeisiin. Työelämän mukanaan tuoma ammattitaito pitää pystyä osoittamaan muillakin keinoilla kuin tutkintotodistuksella.

–– Hoitotasolla pitää huomioida, kuten perustasollakin, koulutuksen lisäksi myös työn kautta pätevöity-minen ja lisäkoulutus, sekä sairaan-hoitopiirin suorittamat työtestit, joilla työhön vaadittava osaaminen voidaan luotettavasti todentaa, liitto totesi lausunnossaan.

–– Henkilökohtaisesti en usko, että asetus menee läpi ehdotetussa muodossa. Mutta jos näin kävisi, sii-nä olisi monen palomiehen työpaik-ka vaakalaudalla.

Kentän�äänitorvi

Liiton toimintaa tukemaan on perus-tettu sairaankuljettajien oma työryh-mä. ajatus ryhmän tarpeellisuudesta nousi jäsenten joukosta. sen tavoit-teena on kuljettaa viestiä kentältä liit-toon ja päinvastoin liitosta kentälle.

Työryhmän yksi keskeinen ta-voite on vaikuttaa, että henkilöstön näkökulma tulee huomioitua lain-säädäntöuudistuksissa ja kuntapuolen muutostilanteessa. säteri yhtyy liiton kantaan, että yksittäinen pelastaja, oli-pa hän sitten palomies tai ensihoitaja, ei voi joutua sopan maksajaksi.

–– Me haluamme tuoda sairaan-kuljetuspuolen äänen paremmin kuuluville liitossa. samalla tarjo-amme omaa asiantuntemustamme liiton käyttöön, säteri tiivistää.

Ääni kuuluu nyt paremminSairaankuljettajien�työryhmä�on�linkki�kentältä�liittoon.

oNKo SINULLA AjATUKSIA�saku-toiminnan�kehittämisestä?�Ota�yhteyttä�työryhmän�jäseniin,�he�tuovat�viestisi�edelleen�liittoon!

Työryhmän�muodostavat�Teemu�Säteri�Tampereen�pelastuslaitokselta�([email protected]),�Anssi�Au-nola�Kanta-Hämeen�pelastuslaitok-selta�([email protected]),�Marko�Sorsa�Helsingin�pelas-tuslaitokselta�([email protected])�ja�Jarkko�Savilepo�Kanta-Hämeen�pelastuslaitokselta�([email protected]).�Puheenjohtajana�toimii�Säteri.

– Koulutuksen lisäksi pitää huomioida myös työn kautta pätevöitymi-nen ja lisäkoulutus, sanoo Teemu Säteri.



uusia konsteja paikallistoimintaan

Oulun paikallisyhdistyksessä on huomattu, että tiedonkulkua

yhdistyksen ja jäsenten välillä pitää te-hostaa. Tämä kävi ilmi kyselystä, jonka paikallisyhdistys teki jäsenilleen. Valta-osalla ei ollut tietoa esimerkiksi siitä, mitkä asiat ovat ajankohtaisia ja miten yhdistyksen asioihin voi vaikuttaa.

–– Kolme neljäsosaa kyselyyn vas-tanneista ilmoitti, että he saavat tiedon yhdistyksen asioista suullisesti. siinä on omat huonot puolensa, sillä tieto saattaa muuttua matkan varrella paljonkin, vii-me vuonna perustetun tiedotustyöryh-män vetäjä Kaisa Haikola toteaa.

Myös liiton toimistolla puurretaan samojen kysymysten äärellä. Kuinka löydetään avoin kanava liitosta jäsenelle, missä tieto voi vapaasti virrata kumpaan-kin suuntaan? Koska paikallisyhdistykset ovat liiton kivijalka, on hyödyllistä hakea ongelmiin yhdessä ratkaisua.

–– On ajanhukkaa, että jokainen yrittää hakea ratkaisua näihin ongelmiin yksin. Yhdessä pääsemme suoraan on-gelmien alkulähteille ja voimme miet-tiä yhdessä ratkaisumalleja, sanoo liiton projektipäällikkö Mikko Terävä.

Edunvalvontatyö on muuttunut

viimeisen vuosikymmenen aikana ra-dikaalisti. Liitto vaikuttaa pelastusalan suuriin linjoihin omien neuvottelujär-jestelmiensä kautta, mutta paljon työtä tehdään myös paikallistasolla. Tämän on huomannut myös Oulun Palomiesyhdis-tyksen luottamusmies Mika Pääkkö.

–– Totta kai me autamme jäseniä kaikenlaisissa kysymyksissä, mutta olisi hyvä, jos voisimme ohjata jäseniä löytä-mään tietoa myös itse. aika monia ni-mittäin askarruttavat samat kysymykset ja tuntuu hassulta selittää niitä uudestaan kerta toisensa jälkeen, Pääkkö pohtii.

Liiton edustajat tapasivat Ou-lun paikallisyhdistyksen tiedotustyö-ryhmän lokakuussa Oulussa. Liiton kannalta oli mielenkiintoista kuulla, miten pitkälle yhdistyksen aktiivit oli-vat pohtineet omaa tilannettaan, voisi-ko heidän ajatuksensa hyödyttää liittoa ja muita paikallisyhdistyksiä.

Työryhmä on käyttänyt työssään apuna esimerkiksi Googlen ryhmäkes-kustelusivustoa, joka on monipuolinen verkkosivutyyppinen tiedostojen vaih-toja keskustelusivu ja siellä voi toimia reaaliaikaisesti.

oULUN yHdISTyKSESSÄ ryhdyttiin�etsimään�tehokkaampia�keinoja�viestintään.

Projektipäällikkö�Mikko�Terävä�pohtii�yhdessä�Oulun�Palomiesyhdistyksen�tie-dotustyöryhmän�Jarno�Keräsen�(vas.)�ja�Kaisa�Haikolan�kanssa,�miten�verkkoa�voitaisiin�hyödyntää�paikallisyhdistystoiminnassa.�Oululaisten�työryhmään�kuu-luvat�myös�kuvasta�puuttuvat�Pasi�Mänty�ja�Mika�Pääkkö.

oULUN KySELySTÄ nousi�selkeästi�esille�tarve�perustaa�yhdistykselle�omat�verkkosivut.�

Selkeä�enemmistö�eli�62�%�vastanneista�oli�sieltä�mieltä,�että�yhdistys�tarvitsee�omat�verkkosivut�sähköpostin�ja�ilmoitustaulun�rinnal-le�tiedottamisen�välineiksi.�

Verkkosivut�on�sinänsä�jo�vanha�keksintö,�mutta�uutta�potkua�toimin-taan�syntyy�siitä,�millaista�sisältöä�sinne�laitetaan.�Oululaisten�mielestä�

sinne�olisi�tärkeää�saada�ajankoh-taista�ja�usein�kysytyt�kysymykset�-osioiden�rinnalle�ainakin�verkkolo-make,�jolla�voi�antaa�toimeksiannon�luottamusmiehelle.�Osa�yhdistyksen�sivuille�tulevista�asioista�on�tarkoi-tettu�ainoastaan�jäsenille,�joten�ne�tulevat�vaatimaan�kirjautumisen.

–�Tavoitteena�on�kuitenkin�luoda�järjestelmä,�jonka�kautta�ei�ole�kynnyksiä�ottaa�yhteyttä,�siksi�kirjautuminenkin�on�syytä�tehdä�

mahdollisimman�yksinkertaiseksi,�Jarno�Keränen�toteaa.

Oulun�yhdistyksen�erityispiirre�on�maantieteellinen�laajuus.�Jäsenet�ovat�hajallaan�suurella�alueella�Poh-jois-Pohjanmaalla�ja�Koillismaalla.�Yksi�verkon�tarjoama�mahdollisuus�voisi�olla�myös�etäosallistuminen�hallituksen�kokouksiin.�Uudistunut�yhdistyslaki�nimittäin�antaa�tälle�mahdollisuuden.

VetOa VeRKOSta


uusia konsteja paikallistoimintaan–– Olemme iloisia siitä, että liitto

tahtoo kuulla myös meidän ajatuksi-amme tiedottamisen kehittämisessä. sitä kautta meidän työstämme voi olla hyötyä myös muille paikallisyhdistyk-sille, Haikola sanoo.

Liiton oma kehitysprojekti on suun-nitteluvaiheessa ja konkreettisia tuloksia saadaan näkyviin ensi vuonna. Mikko Terävän mukaan myös liitto on saanut palautetta erityisesti verkkosivuista, jot-ka eivät ole enää ajanmukaiset.

–– On hienoa kuulla aktiivisten ihmisten mielipiteitä. nyt kannattaisi muissakin yhdistyksissä pysähtyä miet-timään, mitkä ovat kunkin yhdistyksen omat tarpeet, Terävä huomauttaa.

–– Tiedonvälitykseen on tänä päi-vänä tarjolla uusia vaihtoehtoja, sosiaa-lisesta mediasta esimerkkinä Facebook. Hyvä, että liittokin on huomannut tä-män, Pasi Mänty toteaa.

täLLä hetkeLLä vain muutamal-la yhdistyksellä on toimivat verkkosi-vut. Terävä muistuttaa, että uudistu-minen on toki paljon muutakin kuin uudet verkkopalvelut. uusia ajatuksia haetaan jatkuvasti ja Terävä toivookin, että niitä heiteltäisiin myös liiton suun-taan aktiivisesti.

–– On liitonkin etu olla mukana auttamassa paikallisyhdistyksiä toi-mimaan paremmin. Kun paikallisyh-distykset toimivat aktiivisesti, on itse liittokin vahvempi.

BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 2833300 TAMPEREPuh 020 7927 111Fax 020 7927 300www.bronto.fi

OuLu-KOiLLisMaan uudeksi pelastusjohtajaksi on valittu Pohjois-savon hätäkeskuksen nykyinen joh-taja Petteri Helisten. Virkaa haki 14 henkilöä, joista kolmelle tehtiin so-veltuvuustestaus. Johtokunta päätti nimityksestä 19. marraskuuta.

Oulun Palomiesyhdistys vetosi johtokuntaan valintaprosessin aika-na useaan otteeseen (kts. Pelastusalan ammattilainen 5/2010). Yhdistys esitti, että johtajaksi valittaisiin hen-kilö, jolla on kokemusta henkilöstö-johtamisesta, sillä laitoksella on ollut huono työilmapiiri.

Ratkaisevan johtokunnan koko-uksen alla Palomiesyhdistys perusti adressin Petteri Helistenin valinnan puolesta. Muutamassa päivässä netti-

adressiin kertyi 289 allekirjoitusta.–– Helistenin näytöt henkilös-

töjohtamisen saralla ovat hakijoista kovimmat. Haluamme adressillam-me valaa johtokunnan jäsenille roh-keutta tehdä oikea valinta. nyt on aika kääntää uusi sivu ja aloittaa puh-taalta pöydältä pelastuslaitoksen ke-hittäminen, esitti yhdistys adressissa, joka luovutettiin johtokunnalle.

Kalevan haastattelussa Helisten kertoo yllättyneensä pelastuslaitok-sen henkilöstön antamasta tuesta:

–– Johtamiskulttuurissa voi olla tarkastelun paikka, Helisten sanoo.

Johtajan tehtäväkohtainen kuu-kaisipalkka ennen henkilökohtaista lisää on Oulu-Koillismaalla 5400 euroa.

Oulun palomiehet vetosivat adressilla uuden johtajan puolesta

OJENNA KÄTESI. Jokainen verenluovutuksesi on korvaamaton. Toivomme, että luovuttaisit verta säännöllisesti 2–3 kertaa vuodessa.Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkaus- ja syöpäpotilaiden, onnettomuuksien uhrien ja keskosvauvojen hoidossa. Verta voi luovuttaa, jos on terve, vähintään 50 kiloa painava ja 18–65-vuotias. Ota virallinen henkilötodistus mukaan. Maksuton luovuttajainfo 0800 0 5801. Veripalvelutoimistot 16 paikkakunnalla: Helsinki Hämeenlinna Joensuu Jyväskylä Kokkola Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Oulu Pori Rovaniemi Seinäjoki Tampere Turku Vaasa Lisätiedot ja liikkuvan veripalvelun kalenteri osoitteessa .

LAITA vErIKIErTÄmÄÄN!

Pelastusalalle vihdoin oma työterveys- ja työturvallisuusopasPelastusalalta�on�puuttunut�oma�käytännönläheinen�opas�kokonaisvaltaiseen�työhyvin-vointitoimintaan.�

tilannetta korjaa TTL:n�uusi��julkaisu,�jolle�toivotaan�kovaa�käyttöä�paloasemilla.

Pelastushenkilöstön tehtävät vaih-televat kevyistä tarkastus-, kou-lutus- ja valistustehtävistä hyvää

psyykkistä ja fyysistä toimintakykyä vaativiin tehtäviin. Työympäristö on vaihteleva ja työtilanteet ennakoimatto-mia. Erilaiset vaara- ja kuormitustehtä-vät tekevät pelastuslaitosten työturvalli-suustoiminnasta erityisen haasteellista.

Työterveyslaitoksen (TTL) asian-tuntijat Hannu Kallio, auli airila ja sir-pa Lusa ovat ensimmäistä kertaa koon-neet juuri pelastuslaitoksille tarkoitetun työterveys- ja turvallisuusoppaan.

Hyvä työterveys- ja työturvallisuus-toiminta pelastuslaitoksissa –kirja jul-kistettiin marraskuun lopulla.

Opas antaa pelastuslaitosten henki-löstölle ja työterveyshuollosta vastaavil-le tahoille tietoa ja käytännön malleja, kuinka pelastushenkilöstön työterveyt-tä ja työturvallisuutta voidaan edistää.

Jokaisen�käteen�paloasemalla

Kirjoittajien tavoitteena on ollut tehdä opas, joka käsikirjamaisesti olisi hel-posti luettavissa ja johon aktiivisesti tartuttaisiin.

–– Opas on tehty kovaan käyttöön. se ei ole kertakäyttöopas, vaan kirjaan voidaan palata moneen otteeseen. Esi-merkkinä riskinarvioinnin suunnitte-lun ja toteutuksen tarkistuslistat, joita saa teoksesta myös luvallisesti kopioida pelastuslaitosten käyttöön, kertoo van-hempi tutkija sirpa Lusa.

Kirja on tarkoitettu kaikille, jotka ovat tekemisissä pelastushenkilöstön työhyvinvoinnin kanssa.

–– Kaikkien yhteinen tavoite on, että pelastushenkilöstö jaksaisi ja jat-kaisi pidempään työssä. siihen ei ole

oikotietä, vaan tarvitaan kaikkien yh-teistyötä niin koko henkilöstön kuin henkilöstöhallinnon, esimiesten, työ-turvallisuustoiminnan ja työterveys-huollon kesken.

Toimintakykyhankkeen yhteydessä huomattiin, että hyvin usein työhy-vinvoinnin käsitteet ymmärretään eri tavoilla. Lusa toivoo, että nyt julkaistu kirja avaisi sanat niin, että pelastuslai-

toksissa pystyttäisiin puhumaan ”yhtei-sellä kielellä”.

–– Positiivista kehitystä on ollut mo-nissa pelastuslaitoksissa. Muiden hyviin käytäntöihin kannattaa tutustua, oppia niistä ja suunnitella oman työyhteisön työturvallisuus- ja työterveystoiminta vielä paremmaksi. Jos henkilöstössä on innostusta asiaan, sitä kannattaa tukea, Lusa kannustaa.

USEIN TyÖTERVEySASIoIHIN�herätään�kustannusten�kautta,�kun�sairauslomakierteet�pitkitty-vät�tai�päätyvät�työkyvyttömyys-eläkkeisiin.�Ennaltaehkäisevä�työterveystoiminta�säästäisi�pelas-tuslaitokset�isoilta�kustannuksilta.�

Useissa�pelastuslaitoksissa�on�käytössä�jonkinlaisia�varhaisen�välittämisen�toimintamalleja.�Toi-mivuudessa�on�kuitenkin�vaihtelu-ja.�Yleisimmin�malleja�sovelletaan�päihdehoitoon�ohjaamisessa,�kriisitilanteiden�käsittelyyn,�häirin-tätilanteisiin�sekä�kuntoutukseen�ohjaamiseen.�

Oppaan�tekijät�ovat�halunneet�korostaa�muun�muassa�saira-uspoissaolokäytäntöä.�Kirjaan�on�koottu�yhdeksänkohtainen�esimerkki�sairauspoissaolojen�seuraamiseksi.

–�Pitkältä�sairauslomalta�palaaminen�on�palomiehelle�usein�kova�paikka.�Tunteet�pyörivät�mui-den�mukana�pärjäämisessä�ja�jak-samisessa.�Työhön�palaamiseen�tulisi�laatia�suunnitelma�yhdessä�työterveyshuollon�kanssa,�ettei�käy�niin,�että�kohta�ollaan�uudella�sairauslomalla,�huomauttaa�TTL:n�Sirpa�Lusa.

Varhainen puuttuminen säästää rahaa


Pelastusalalle vihdoin oma työterveys- ja työturvallisuusopas

JOUKO�RYTKöNEN

�/�TYöTERVEYSLAITOS

Sirpa�Lusa�ja�Auli�Airila�toivovat�mahdollisimman�mo-nen�tarttuvan�uuteen�kirjaan,�jotta�hyvät�käytännöt�leviäisivät.

Oma�toimikunta�työhyvinvoinnille

TTL:n kirja koostuu kolmesta osasta: työturvallisuudesta, työterveyshuol-losta ja varhaisen välittämisen hyvistä käytännöistä. Tekijät haluavat korostaa kokonaisvaltaista ja tavoitteellista pelas-tuslaitosten turvallisuusjohtamista, jos-sa kaikki osa-alueet limittyvät toisiinsa: riskinarviointi, työsuojelu, yhteistyö, työterveyshuolto ja viestintä.

Kirjoittavat esittävät pelastuslaitok-siin mallia, jossa johdon päätöksellä perustetaan työhyvinvointitoimikunta. sen muodostaisivat muun muassa joh-don, henkilöstön ja työterveyshuollon edustajat. Puheenjohtajana toimisi esi-merkiksi henkilöstöpäällikkö.

–– Puolustusvoimilla on hyviä ko-kemuksia vastaavanlaisista toimikun-nista. uutta on esimerkiksi se, että työterveyshuolto otetaan mukaan työ-paikan muiden toimijoiden rinnalle. Pelastuslaitoksista Tampereella on toi-mintakykyhankkeen kokeilujen myötä menty tähän suuntaan ja kokemukset ovat myönteisiä, Lusa kertoo.

Toimikunta olisi linjaorganisaation tukena työterveys- ja työturvallisuus-

asioiden päivittäisessä johtamisessa ja tuottaisi tietoa päätöksenteon tueksi. Yhteistoimintaelin säilyisi omassa roo-lissaan työhyvinvointitoimikunnan ul-kopuolisena elimenä.

Työterveys�tiiviimmin�mukaan

Oppaaseen on tiivistetty usean TTL:lla viime vuosina toteutettujen pelastus-henkilöstön työhyvinvointitutkimuksi-en ja hankkeiden tulokset. useita niistä on tukenut Palosuojelurahasto. Tuorein niistä on viime vuonna toteutettu kysely- ja haastattelututkimus pelastuslaitosten työterveyshuollon ja työturvallisuustoi-minnan toimivuudesta. Tutkimus pal-jasti karulla tavalla sen, miten heikosti pelastuslaitosten ja työterveyshuollon yhteistyö paikoin toimii.

–– Yhteistyö on klisee, mutta tosiasia on, että se nyt vaan tulee saada toimi-maan, ennen kuin pelastuslaitosten työ-terveydessä ja -turvallisuudessa voidaan saada mitään tuloksia aikaan, Lusa sa-noo. Hän on huomannut, että työter-veyshuoltolain henkeä ei ole ymmärretty oikein. sen mukaanhan työterveyshuol-to on ennaltaehkäisevää työtä.

–– Onko työterveyshuollon toimin-tasuunnitelma laadittu yhteisesti niin, että se todella puuttuu tärkeisiin asioi-hin. Esimerkiksi Jokilaaksojen pelastus-laitoksella on löydetty keinoja puuttua asioihin niin, että ongelmia ei ehdi syn-tyä: sairaankuljettajien tekemistä poti-lasnostoista tehtiin ergonomiaselvitys ja samoin ergonomianäkökulma huomi-oitiin uuden paloaseman käyttöönotos-sa toimistohenkilökuntaa myöten.

Kirjallisuutta�on�saatavilla

Vaikka opas on käsikirjamainen, kirjoit-tajat toivovat että se luettaisiin kannesta kanteen, jotta kokonaiskuva aukeaisi. TTL on viime vuosina julkaissut useita teoksia työterveydestä, joten opiskelua voi jatkaa oppaan sivulla 11 julkaistujen kirjallisuusvinkkien avulla. Esimerkki-nä Pelastushenkilöstön terveystarkastukset – hyvät käytännöt (2009) ja Työn terveys-vaarojen tunnistaminen (2008).

Opasta myy TTl:n kirjakauppa: verkkokauppa.ttl.fi


Palomiesten terveydestä uutta tietoa keväällä

TTL:LLA käynnissä�olevasta�palomiesten�13�vuoden�seuranta-tutkimuksesta�saadaan�tuloksia�ensi�keväänä.�Tutkimus�tehtiin�vuosina�1996�ja�1999�kyselytut-kimukseen�ja��terveys-�ja�toimin-takykytutkimuksiin�osallistuneille�palomiehille.

Tutkimuksessa�tarkastellaan�seuranta-aikana�tapahtuneita�muutoksia�eri-ikäisten�palomies-ten�terveydessä,�toiminta-�ja�työkyvyssä�sekä�muutoksiin�vaikuttaneita�tekijöitä.�Samalla�selvitetään�sitä,�miten�toiminta-kykytestien�perusteella�pystytään�ennakoimaan�eri-ikäisten�palo-miesten�työkyvyn�kehittymistä.

Myös�työhyvinvoinnin�yhteyttä�urasuunnitteluun�selvitetään.�Yksi�tavoite�on�löytää�uusia�positiivisia�palomiehen�työssä�jaksamiseen�liittyviä�tekijöitä.

KEVAN�tekemän�selvityksen�mu-kaan�työterveyshuollot�kaipaavat�lisää�vuorovaikutusta�asiakkaiden-sa�lähiesimiesten�kanssa.

--�Työterveyshuolto�on�keskei-sessä�asemassa�työurien�piden-tämisessä.�Työterveyshuollon�ja�työnantajan�yhteistyön�sujuvuus�vaikuttaa�merkittävästi�siihen,�miten�työurien�pidentämisessä�onnistutaan,�sanoo�Kevan�tutkija�Toni�Pekka.

Työssä�jatkamisen�tukemi-seen�liittyvät�toimintamallit�ovat�kunta-alalla�yleistyneet.�Esimerkki�tällaisesta�toimintamallista�on�ns.�varhaisen�tuen�malli,�jolla�reagoi-daan�työntekijän�työkykyongelmiin.�

Yksi�käytännössä�vaikeaksi�koettu�asia�koskee�sitä,�miten�esi-miehet�osaavat�tunnistaa�työterve-ysongelmat�ja�uskaltavat�ottaa�ne�puheeksi�alaistensa�kanssa.

toimiva työterveys-huolto auttaa ajoissa

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki: KAPIAINEN,� Einari� Aarne� Ensio,� pelastusyli-tarkastaja,�Kouvola;�KEKKI,�Risto�Tapani,�pe-lastusylitarkastaja,�Turku;�MÖKKÖNEN,�Keijo�Paavo�Sakari,�palomestari,�Helsinki

Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki: AARNIo,� Raimo� Kalevi,� pelastuspäällikkö,�Uusikaupunki;�KoNTIo,�Mika�Teijo�Tapio,�pe-lastuspäällikkö,�Salo;�LEPISTÖ,�Heidi�Kristiina,�hätäkeskuksen�johtaja,�Mikkeli��

Suomen Leijonan ritarimerkki: ASIKAINEN,�Erkki�Sakari,�pelastuspäällikkö,�Varkaus;�HA-SANEN,�Ari�Kyösti,�aluepalomestari,�Helsinki;�HELMINEN,� Risto� Tapani,� pelastuspäällikkö,�Jyväskylä;�joKINEN,�Esko�Ilmari,�apulaispelas-tusjohtaja,�Lahti;�LEHTINEN,�Markku�Mikael,�aluepalopäällikkö,�Sodankylä;�LEHTo,�Seppo�Juhani,�pelastusylitarkastaja,�Rovaniemi;�RIS-SANEN,� Markku� Pauli� Juhani,� palomestari,�Riihimäki

Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi: HAKALA,� Taisto� Johannes,�palomestari,�Hel-sinki;� HEISKALA,� Markku� Pekka,� aluepalo-mestari,�Helsinki;�LATVALA,�Arto�Kauko�Vilja-mi,�palomestari,�Vantaa

Suomen Leijonan ansioristi: HAAPANIEMI,�Jarmo� Johannes,� asemamestari,� Kempele;�LIESKo,� Tapio�Tenho�Taito,�palomestari,�Ylö-järvi;� LoIVAMAA,� Pertti� Olavi,� palopäällikkö,�Hankasalmi;� MÄKITALo,� Harri� Antero,� palo-päällikkö,�Haapavesi;�RASIjEFF,�Raimo�Ante-ro,�palomestari,�Espoo;�WALLENdAHR,�Jorma,�paloesimies,�Helsinki

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kul-taristein: jyLHÄ,�Markku�Juhani,�teollisuuspa-lomestari,�Raahe;�jÄRVENPÄÄ,�Keijo�Verneri,�teollisuuspalopäällikkö,�Hämeenkyrö;�PIKKA-RAINEN,�Rauno�Olavi,�palomies,�Kiuruvesi��

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali EKLUNd-KEITAANNIEMI,� Leena� Marina,� hä-täkeskuspäivystäjä,� Pori;�GRÖNFoRS,�Marjo�Eliisa,� hätäkeskuspäivystäjä,� Tampere;� HA-KALA,�Erja�Irene�Elisabet,�hätäkeskuspäivys-täjä,�Hämeenlinna;�KAIjA,�Kirsi�Marja,�hätä-keskuspäivystäjä,� Kouvola;�KALLIoLA,� Tuula�Marjatta,� hätäkeskuspäivystäjä,� Mustasaari;�KARINKo,� Kirsi� Marjukka,� hätäkeskuspäi-vystäjä,�Pirkkala;�KELA,�Paula�Marjaana,�hä-täkeskuspäivystäjä,� Rovaniemi;� KINNUNEN,�Raili� Anneli,� hätäkeskuspäivystäjä,� Oulu;�KI-VINIEMI,� Taina� Elina,� hätäkeskuspäivystäjä,�Turku;� KoRTELAINEN,� Katriina� Maria,� hätä-keskuspäivystäjä,�Eurajoki;�KoSKINEN,�Han-ne� christina,� hätäkeskuspäivystäjä,� Vaasa;�LAINE,�Seija�Eeva�Liisa,�hätäkeskuspäivystä-jä,�Pieksamäki;�LIPPoNEN,�Kai� Juho�Heikki,�palomestari,�Porvoo;�PURIMo,�Hannu�Juhani,�palopäällikkö,�Jyväskylä;�TURKIA,�Ismo�Saka-ri,�hätäkeskuspäivystäjä,�Kouvola;�VIRTANEN,�Jaana�Anneli,�hätäkeskuspäivystäjä,�Rauma

Suomen Valkoisen Ruusun mitali: KoRHo-NEN,�Martti�Väinö�J,�palokalustonhoitaja,�Lap-peenranta;�KoSKIMAA,�Heikki�Tapio,�palo-�ja�talonmies,� Artjärvi;�PESSALA,� Raine�Robert,�palokalustonhoitaja,� Heinola;� VAISTo,� Lassi�Tapio,�palomies,�Raisio

tasavallan Presidentin 6.12. myöntämiä kunniamerkkejä

KTN vaatii vauhtia kunta-alan PaLKKaNeuVOtteLuihiN

KTn vaatii kunta-alan palk-kaneuvottelujen pikaista

aloittamista. Kunta-alan virka- ja työehtosopimusten vuoden 2011 palkkaratkaisusta sopimisen takarajaksi on sovittu 31.1.2011. Mikäli ratkaisuun ei päästä, voidaan sopimukset irtisanoa päättymään 28.2.2011.

Vuoden 2011 palkkaratkaisussa on oltava ostovoiman turvaava yleis-korotus. Kuluvan vuoden aikana ei kuntasopimuksissa ole ollut kaikille kohdennettua palkankorotusta, ja ensi vuoden inflaatioksi ennustetaan selvästi yli kahta prosenttia. näin ollen yleiskorotus on aivan välttämä-tön, eikä sen suuruudeksi riitä Elin-keinoelämän keskusliiton tarjoilema yhden prosentin palkka-ankkuri. KTn katsoo muutenkin, että EK:n olisi syytä keskittyä omille sopimus-aloilleen ja antaa julkisen sektorin itse huolehtia sopimusratkaisuistaan, kuten keskitetyistä ratkaisuista luo-vuttaessa viestitettiin.

KuLuVana vuonna oli kunta-alalla jaettavana paikallisesti 0,7 prosentin suuruinen tuloksellisuuserä. Koke-mukset tuloksellisuuserästä ovat tässä vaiheessa ilman lopullisia tietoja seka-via. Erää on käytetty monin tavoin, eikä läheskään aina tarkoituksen

mukaisesti. Mikäli tuloksellisuuserän kaltaisia eriä jatkossa halutaan, on so-pimusmääräyksiä nykyisestä huomat-tavasti täsmennettävä ja kehitettävä.

Kuntien tulee huolehtia oman toimintansa kehittämisestä, jossa kan-nustimena tulee olla myös palkkauk-selliset tekijät. Taloudellisesti vaikeina aikoinakin on huolehdittava palvelui-den saatavuudesta ja eri palvelupro-sessien toimivuudesta.

niin KunTa-aLan palkkakil-pailukykyä kuin samapalkkaisuutta on edelleen edistettävä. Kunta-alalla toteutetut viisivuotinen palkkauksen kehittämisohjelma ja samapalkka –ohjelmat ovat osoittaneet, että palk-kaohjelmien avulla voidaan kääntää kunta-alan palkkakehitystä oikeaan suuntaan. näin ollen kunta-alalla olisi jälleen pikaisesti käynnistettävä palkkaohjelmakeskustelu.

KunTasEKTORin kannalta olisi erittäin tärkeää, että tulevasta sopimuskierroksesta selvitään palk-karatkaisusta sopimalla. neuvottelu-tilanne monimutkaistuu ja vaikeu-tuu huomattavasti, jos ajaudutaan neuvottelemaan kokonaan uusista sopimuksista 1.3.2011 alkaen. näin ollen neuvottelut olisikin aloitettava mitä pikimmin.



vartijan työn perusteetvartijan peruskurssivartijan ammattitutkintoturvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintolukkosepän ammattitutkintolukkoseppämestarin erikoisammattitutkintoturvallisuustekniikan erikoiskurssitjärjestyksenvalvojan perus- ja erityiskurssittulityökurssittyöturvallisuuskorttikoulutusyrityskohtaiset koulutukset

Ota yhteyttä!koulutussuunnittelija Anne Kotkavuoripuh. 020 513 1545, [email protected]

EdupoliLämmittäjänkatu 2 A, HelsinkiAmmattitie 1, PorvooVirnatie 5 A, Vantaa

www.edupoli.fi

Turvallisuusalojen koulutusta ja tutkintoja

Pakkanen laski� marras-kuun�lopussa�pariinkymmeneen�asteeseen�ja�samaan�tahtiin�las-ki�myös�Keski-Suomen�pelastus-laitokselle�vuokrattujen�väistöti-lojen�lämpötila.�

Tilanne� Jyväskylän� pääpa-loasemalla� ja� Vaajakosken� pa-loasemalla� alkoi� olla� jo� tukala,�kun� parakkien� lattianrajasta�mitattiin� kymmenen� asteen�pakkaslukemia.� Paikallinen� sa-nomalehti� keskisuomalainen�tuli� paloasemalle� kysymään,�miten�palomiehet�selviävät,�kun�kaikki� miehistötilat� on� sullottu�kylmiin�parakkeihin.

Ensiapua� löytyi� nopeasti.�Käytävälle� nostettu� rakennus-

puhallin� tykitti� lämmintä� ilmaa�konttiin.� Rakennuttaja� ja� kont-tien�valmistaja�ryhtyivät�tiivistä-mään�konttien�seiniä�ja�lattiaa.�

Keski-Suomen�Pelastusalan�ammattihenkilöstö�ry:n�puheen-johtaja�Teemu�Göös�kertoo,�että�olosuhteet�näyttivät�muutaman�työvuoron�aikaan�aika�pahoilta,�mutta� onneksi� ongelmaan� rea-goitiin�nopeasti.

Aina�voi�tietysti�kysyä,�miksi�parakit� eivät� alun� perin� olleet�Suomen� talveen� sopivia.� Kon-teissa�tehdään�Vaajakoskella�ja�Jyväskylässä�työtä�vielä�pitkään,�sillä�ensimmäinen�kolmesta�uu-desta� paloasemasta� valmistuu�vuoden�päästä.�

Ehdokkaaksieduskunta-vaaleihin?

Palomiesliitto tukee kevään 2011 eduskunta-vaaleissa ehdokkaiksi asettuvia pelastusalan ammattilaisia vaalikampanjoinnissa.

Liitto julkaisee ennen vaaleja ilmestyvässä Pelastusalan ammattilainen –lehden vaalinu-merossa valokuvalliset esittelyt liiton jäsenistä, jotka ovat ehdolla vaaleissa. Esittelyt ovat luet-tavissa myös liiton kotisivulla ja Facebookissa.

Ehdokkaat voivat jo tässä vaiheessa lähettää yhteystietonsa lehden toimitukselle:

[email protected]

Eduskuntavaalit huhtikuussa 2011.

uusi yhdistyslaki astui voimaan syyskuun alussa. sen myötä maal-

likkotilintarkastus muuttui toiminnan-tarkastukseksi ja jäsenet saavat mahdol-lisuuden osallistua etänä yhdistyksen päätöksentekoon. Etäosallistumisen tarjoamisesta päättää kuitenkin viime kädessä yhdistys itse.

Lisäksi lakiin kirjattiin selvyyden vuoksi auki mahdollisuus tehdä yk-simielinen päätös ilman yhdistyksen kokousta (17§) ja hallituksen vastuu huolehtia hallinnon, varainhoidon ja kirjanpidon järjestämisestä (35§).

Mikä�muuttui�tarkastuksessa?

uusi toiminnantarkastus vastaa aiem-paa maallikkotilintarkastusta. nyt teh-dyllä lakimuutoksella tehtiin kuitenkin kahden seikan kohdalla selvä ero aiem-paan. Toiminnantarkastajalta ei edelly-tetä laskentatoimen ja tilintarkastuksen opintoja, kokemusta tai tilintarkastus-tutkintoa. Tilintarkastaja tarkoittaakin vastedes pelkästään auktorisoitua KTH tai HTM-tarkastajaa. Toiminnantar-kastukseen ei myöskään sovelleta kan-sainvälisiä standardeja, joita vaaditaan tilintarkastuslaissa.

Toiminnantarkastukseen ja tilin-tarkastukseen vaadittavia rajaehtoja muutettiin huomattavasti uuden lain myötä. Yhdistys voi valita itselleen toi-minnantarkastajan, jos vain yksi ehto seuraavista täyttyy:

• taseen loppusumma on yli 100 000 euroa (aiemmin 340 000 euroa)

• liikevaihto tai vastaava tuotto on yli 200 000 euroa (aiemmin 680 000

euroa) (yhdistyksen liikevaihtoon ei lueta yhdistyksen saamia yleisavustuksia.

• palveluksessa on keskimäärin enemmän kuin kolme henkilöä (aiemmin yli 10 henkilöä).

Toiminnantarkastus tehdään ensi-sijassa jäsenten tiedontarpeita varten. Toiminnantarkastus on laillisuustar-kastusta, ei toiminnan tarkoituksenmu-kaisuuden tarkastusta tai arviointia. La-kisääteinen toiminnantarkastus jättää kuitenkin yhdistyksille varaa itse mää-ritellä, mitä toiminnantarkastuksessa erityisesti tarkastellaan. Määrittely hel-pottaa sekä hallituksen että toiminnan-tarkastajan työtä. Jos yhdistys haluaa, voidaan lisäksi valita henkilö, mieluiten joku yhdistyksen jäsen, arvioimaan toi-minnan tarkoituksenmukaisuutta.

Toiminnantarkastus�säännöissäja�tarkastuksen�voimaantulo

Yhdistyksen ei tarvitse muuttaa sään-töjään, vaikka siirtyy käyttämään toi-minnantarkastajaa. säännöissä mainit-tu tilintarkastaja tulkitaan uuden lain mukaiseksi toiminnantarkastajaksi. Kun sääntöjä seuraavan kerran muute-taan, tehdään sääntöihin asianmukaiset korjaukset termien tilintarkastaja ja toi-minnantarkastaja osalta.

Jos ennen 1.9.2010 yhdistyksen sääntöihin on otettu määräys kahdesta tilintarkastajasta, yhdistyksen kokous voi sääntöjä muuttamatta valita

• kaksi toiminnantarkastajaa

• kaksi KHT- tai HTM-tilin- tarkastajaa

• yhden toiminnantarkastajan ja yhden KHT- tai HTM -tilin- tarkastajan.

uusia säännöksiä sovelletaan 31.8.2010 jälkeen alkavan tilikauden talouden ja hallinnon tarkastamiseen.

Jos yhdistyksen tilikausi on esimerkiksi kalenterivuosi, uusia vaatimuksia sovel-letaan tilikauteen 2011. Kun vuoden 2011 tarkastajia valitaan, on huomat-tava, että pöytäkirjaan kirjataan jo uu-silla termeillä ketä valitaan, toiminnan-tarkastaja vai tilintarkastaja.

Etäosallistuminen�kokouksiin�ja�jäsenäänestyksiin

Etäosallistuminen mahdollistaa jäsen-ten osallistumisen yhdistyksen pää-töksentekoon paikasta riippumatta. Etäosallistuminen voi tapahtua ennen kokousta (ennakko-osallistuminen) tai kokouksen aikana (reaaliaikainen osallistuminen) tietoliikenneyhteyden, muun teknisen apuvälineen ja/tai pos-tin avulla, jos yhdistyksen säännöissä niin määrätään. Etäosallistuminen vaatii siis sääntö-muutoksen.

Etäosallistuminen koskee yhdistyk-sen kokousta, valtuutettujen kokousta, jäsenäänestystä sekä liittoäänestystä. Etä-osallistumisella ei kuitenkaan voi korva-ta fyysistä kokousta, vaan etäosallistumi-nen on vaihtoehtoinen tapa osallistua.

UUSI�YHdISTYSLAKI.�Maallikkotilintarkastajista�toiminnantarkastajia,�etäosallistuminen�mahdolliseksi.


etäkokousmahdolliseksi

Etäosallistuminen on mahdollista hyvin monella tapaa. sähköiset ko-kousalustat sisältävät videokuva- ja ääniyhteyden, chatin, puheenvuoro-pyynnöt, äänestykset ja dokumenttien jakamisen. niiden sijasta voi yhdistää esimerkiksi puhelimen ja dokumentin jakamisen. Vaikeuksia saattaa tuottaa teknisen osaamisen puute, niin välinei-den tarjoajilla kuin osallistujillakin.

Yksimielinen�päätös�ilman�kokousta�

Yhdistyslakiin lisättiin selvyyden vuok-si myös säännös jäsenten yksimielisestä päätöksestä. se tarkoittaa, että kaikkien jäsenten suostumuksella yhdistyksen ko-koukselle kuuluva päätös voidaan teh-dä ilman muodollista kokousta. Päätös tulee olla kirjallinen, päivätty ja asian-omaisten allekirjoittama. Vaikka hyväk-syntä olisikin aluksi hankittu esimerkiksi sähköpostitse, tulee pöytäkirja kierrättää jäsenillä vielä allekirjoitettavana.

Käytännössä tätä voivat hyödyntää pienet yhdistykset. Jos yksikin jäsen kieltäytyy yksinkertaistetusta päätöksen-teosta, asia on käsiteltävä kokouksessa.

Sxc.HU�/�cLIx

hätiin tuLeva�palomies�on�pian�viisikymppi-nen.�Kysymys�kuuluu,�miten�tällä�vanheneval-la�joukolla�kyetään�turvaamaan�yhteiskunnan�ja�kansalaisten�turvallisuus,�sanoo�Palomies-liiton�Kim�Nikula.�Palomiesten�tehtävissä�ei�ole�kyse�vain�tulipaloista�tai�liikenneonnetto-muuksista,�vaan�kuntien�kokonaisturvallisuu-den�valvonnasta�yhdessä�muiden�viranomais-ten�kanssa.

Uuden�toimintamallin�ongelmat�kilpisty-vät�rahaan.�Kuka�laajemman�järjestelmän�ja�uudet�virat�rahoittaa�ja�miten?�Pelkkä�puhe�ei�riitä.�Kyse�on�siitä,�miten�poliittinen�päättäjä�käytännössä�tarttuu�haasteeseen.STTK:N UUTISKIRjE 30.11.2010

��iäkkäimPien�palomiesten�osaaminen�tulisi�hyödyntää.�Meidän�vaihtoehdossamme�heille�pyritään�luomaan�ura�eläkeikään�asti.�Heidän�kokemuksensa�ja�ammattitaitonsa�riittäisivät�esimerkiksi�pienten�paloasemien�johtamiseen,�sopimuspalokuntien�henki-löstön�koulutukseen�ja��ennaltaehkäisevien�toimenpiteiden�suorittamiseen.

Vaikka�kunnissa�punakynä�heiluu�tiheästi�kun�on�kyse�henkilöstöresursseista,�niin�tässä�asiassa�ei�pitäisi�tinkiä.�Kunnat�voisivat�tulevaisuudessa�saada�lisäarvoa�siitä,�että�siellä�on�turvallista�asua,�sanoo�Kim�Nikula.HML:N KAUPUNKIUUTISET 24.11.2010

PeLaStuSLaitokSet�on�perustettu�toista�sataa�vuotta�sitten�torjumaan�aikansa�pahinta�turvallisuusriskiä,�tulipaloa.�Pelastustoiminta�on�kehittynyt�varsin�kiitettävästi,�mutta�onnet-tomuuksien�ehkäisytyön�kehittäminen�ei�ole�seurannut�onnettomuusriskien�kehitystä.�Palo-kunta�tulee�keksiä�nyt�uudelleen,�vastaamaan�tulevaisuuden�turvallisuustarpeita.

Kasvavaan�vastuuseen�pelastustoimi�tarvitsee�panostusta,�joista�tärkeimmät�ovat�oma�ylempi�korkeakoulututkinto,�turvalli-suuden�tutkimus-�ja�kehittämiskeskus�sekä�hätätilanteissa�toimivan�henkilöstön�riittävyy-den�turvaaminen.HELSINGIN PELASTUSLAIToKSEN KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ TAISTo HAKALA HELSINGIN SANoMISSA 24.11.2010

PeLaStuSLaitokSiLLe�tarvitaan�lisää�nuoria�ammattilaisia.�SPAL�kehottaa�kuntia�huomioimaan�tämän�tosiasian�taloussuun-nittelussaan.�Kunnissa�on�tarpeen�ryhtyä�varautumaan�jo�nyt�siihen,�että�pelastuslai-toksille�tarvitaan�lisää�töihin�palomiehiä�ja�ensihoitajia.

Ensihoitopäällikkö�Jari�Kalin�Etelä-Savon�pelastuslaitokselta�taas�muistuttaa,�että�haaste�onsuuri�myös�ensihoidossa.�Hyvää�kuntoa�ja�kestävyyttä�tarvitaan�näissäkin�tehtävissä.�Töitä�tehdään�paljon�öisin�ja�iltai-sin,�ja�autettavia�voidaan�joutua�siirtämään�hyvinkin�hankalissa�oloissaITÄ-SAVo 12.11.2010

LEHTIHARAVA


Lisätietoa toiminnan-tarkastuksesta: www.tjs-opintokeskus.fi/aineistot/toiminnantarkastus

Lisätietoa etä-osallistumisesta:�www.tjs-opintokeskus.fi/aineistot/etaosallistuminen

SuOmi ON aSettaNut tavoitteek-seen olla euroopan turvallisin maa. Yhteiskunnan arjen turvallisuutta ovat rakentamassa useat virano-maiset, mutta eivät yksin: turvalli-suus on yhteistyötä, johon jokai-nen toimija tuo oman panoksensa.

tuRVaLLiNeN SuOmi -seminaaris-sa keskitytään pelastustoimen ja hätäkeskusten toimintaedellytyksiin tulevaisuudessa. tilaisuuden avaa-jaksi on kutsuttu sisäasiainministeri anne holmlund. alustuspuheen-vuorojen lisäksi järjestetään kaksi paneelikeskustelua.

eNSimmÄiSeSSÄ keskustelussa pelastusalan osapuolet kokoon-tuvat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan siitä, mihin pelas-tustoimi on menossa – kohti en-

tistä vahvempia monialaisia pelas-tuslaitoksia vai koko alan alasajoa kuntatalouden yhä tiukentuessa?

tOiSeSSa keskustelussa eduskuntaryhmien edustajat ver-tailevat poliittisia näkemyksiä siitä, miten hätäkeskuslaitoksen ja pelas-tustoimen palvelut tulisi tulevaisuudessa järjestää.

SemiNaaRi on KtN:n ja SPaL:n ay-koulutustilaisuus: Pelastus- ja hätäkeskusalan opintopäivät.

tiLaiSuuS ON aVOiN ja maksuton kaikille pelastus- ja hätäkeskus-alan ammattilaisille, asiantuntijoille, kuntapäättäjille ja alasta kiinnostu-neille.

tervetuloa!

KatSO taRKeNtuVa OhjeLma:�

www.turvallinensuomi.fi

iLmOittauDu muKaaN 31.1.2011 meNNeSSÄ: [email protected]

puh. (09) 867 8880

SUOMEN�PALOMIESL I ITTO �SPAL �RY� Suomen Hätäkeskus-ammattilaisten liittoHAL

Kaksi keskustelua, yksi teema:

Pelastustoimi ja hätäkeskukset Suomen turvallisuuden rakentajina

Seminaari 15.2.2011 klo 9.30-15.00MARINA�cONGRESS�cENTER�KATAJANOKKA� HELSINKI•

Turvallinen Suomi

pelastusalan ammattilainen 6/10

Documents