kotaviesti · pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja...

12
20 vuoa Kotaviesti Lastensuojeluun voimaa uusista toimintatavoista Ryhmä kasvattaa nuorta Teoria täydentää toimintaa seikkailukasvatuksessa 15.9.2011

Upload: others

Post on 06-Feb-2020

5 views

Category:

Documents


0 download

TRANSCRIPT

Page 1: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

20 vuottaKotaviesti

Lastensuojeluun voimaa uusista toimintatavoista

Ryhmä kasvattaa nuorta

Teoria täydentää toimintaa seikkailukasvatuksessa

15.9.2011

Page 2: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Lasten ja nuorten H y v i n v o i n t i r y

Kaksikymmentä vuotta kumppanuutta ja kehittämistä

Lokki lentää edelleen

Seikkailukasvatus on yhdessä tekemistä, kokemista ja oppimista, yhdessä elämistä. Kymmenen vuotta sitten KOTA ry julkaisi Kotanetti-lehden 10-vuotisjuhliensa yhtey-dessä. Lehdessä kirjoitettiin seikkailukasva-tuksen soveltamisesta eri aloilla ja kuvailtiin yhteistyötä eri kumppanien kanssa. Taas on kymmenen vuotta kulunut, taas juhlitaan ja julkaistaan lehti. Ja taas voimme kuvailla yhteistyötä, vieläpä osittain samojen kump-paneiden kanssa tehtävää!

Koko kaksikymmenvuotisen taipaleensa ajan kaikki KOTA ry:n kehittämishank-keet, kurssit ja koulutukset on toteutettu yhteistyössä järjestöjen, kuntien ja oppilai-tosten kanssa. Näiden vuosien aikana on syntynyt pitkiä kumppanuussuhteita, joissa seikkailukasvatusta on kehitetty ja sovel-lettu lastensuojelu-, kuntoutus-, perusope-tus- ja koulutustoimintaan. Näistä yhteis-työkuvioista ja kumppanuuksista voit lukea tarkemmin näiltä sivuilta.

Nykyistä Nuorten ryhmätoimintahan-ketta KOTA ry toteuttaa RAY:n rahoi-tuksella tiiviissä yhteistyössä varsinaissuo-malaisten kuntakumppaniensa kanssa.

Kaarinan, Raision ja Loimaan perhe- ja nuorisopalvelujen kanssa on luotu uusia ta-poja ja malleja tehdä lasten ja nuorten hy-vinvointia tukevaa perustyötä. Niin tässä kuin muissakin hankkeissa kehittäminen on tapahtunut yhdessä tekemällä, kokeile-malla ja kokemuksista oppimalla. Yhdessä kehittäminen vaatii palavereja, aikaa, avoi-muutta, omien käytäntöjen ja toiminta-tapojen reflektointia ja toisten osaamisen arvostamista. Näistä ja yhdessä tekemisestä syntyy luottamus, siitä rakentuu kumppa-nuus ja pitkäaikaiset yhteistyösuhteet.

Jopa 10–20 vuotta kestäneet yhteis-työsuhteet kertovat, että KOTA ry on ollut kumppaniensa luottamuksen arvoi-nen. Matkan varrella on syntynyt uusia kumppanuuksia, osan kanssa on taitettu pitkiä matkoja, toisten kanssa ehkä yhden hankkeen, kurssin tai toimintapäivän ajan. KOTA ry:n matka jatkuu edelleen, hyvässä seurassa, kohti uusia seikkailuja.

Elina HeikkiläPäätoimittaja

Lehden kannessa oleva Lokki muistuttaa meitä 80-luvun loppuvuosista, jolloin Tu-run kaupunki ja Mannerheimin Lastensuo-jeluliiton Varsinais-Suomen piiri lähtivät kehittämään lastensuojelun toiminnallista ryhmätyötä.

1990-luvun vaihteessa niin kutsutun Lokki-toiminnan viitekehykseksi vakiintui seikkailukasvatus. 1990-luvun alun talous-haasteet ja työmuodon uutuus jättivät me-netelmän vielä haastajan asemaan. Osaajis-ta oli myös pulaa. Esimerkiksi sosiaalialan opistoasteen koulutus oli vasta alkanut Varsinais-Suomessa.

Seikkailukasvatuksen kehittämiseksi pe-rustettiin vuonna 1991 KOTA – Suomen seikkailukoulutuksen tuki ry. KOTA ry aloitti ensimmäisenä seikkailuohjaajakou-lutuksen, kumppaninaan Kaarinan sosi-aalialan oppilaitos. Koulutuksiin osallistui 1990-luvulla suuri joukko alan ammattilai-sia, jotka levittivät uutta työotetta omaan työhönsä.

KOTA ry:llä on ollut 1990-luvulta alka-en merkittävä rooli myös tutkimus- ja ke-hittämistyössä. Kumppanit ovat olleet sekä kansainvälisiä että kotimaisia, ja yhdistyk-sen palkkalistoilla on ollut myös tutkijoita. Yhdistys on ollut mukana valtakunnallises-sa seikkailukasvatuksen ja lastensuojelun kehitystyössä antamalla panoksensa muun muassa nuorten rikosseuraamusten kehittä-miseen.

2000-luvun alussa KOTA-sanan perään yhdistyksen nimessä tuli määrite “Lasten

ja nuorten hyvinvointi”. Hanketoimin-nassa keskityttiin vähitellen asiakkaiden arjen hallinnan taitojen tukemisen kehit-tämiseen koulujen ja sosiaalitoimen kanssa. Koko vuosikymmenen KOTA ry on tehnyt työtä seikkailukasvatuksen soveltamisessa myös kuntoutuspalveluihin.

2000-luvulla yhdistyksen merkitys kou-luttajana muuttui. Tarve KOTA ry:n tuot-tamalle seikkailuohjaajakoulutukselle vä-heni samalla kun sosiaalialan korkea-asteen koulutus muuttui ammattikorkeakouluta-soiseksi, ottaen vastuuta myös sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.

Tänään KOTA ry on murrosikänsä ylittänyt valtakunnallinen seikkailukas-vatuksen asiantuntija ja kumppaniensa kanssa työmenetelmää kehittävä järjestö. Koulutusyhteistyö jatkuu sosiaali- ja kasva-tusalan perus- ja täydennyskoulutuksessa. Nykyisin Perhetalo Heidekenillä majaileva yhdistys tekee entistä kiinteämmin järjes-töyhteistyötä, rahoituksellisesti entistä tiu-kemmassa hankemaailmassa.

Olen nähnyt 20 vuoden aikana KOTA ry:n merkityksen toiminnallisen työn ke-hittäjänä kunnan lastensuojelutyöntekijän, sosiaalialan opettajan ja yhdistyksen halli-tuksen jäsenen näkökulmista. Tiedän, että voin olla ylpeä KOTA ry:stä.

Juha KnuuttilaPuheenjohtaja

Kotaviesti

Sisältö

Pääkirjoitus .................................................................... 2

Lokki lentää edelleen .............................................. 2

Lastensuojeluun voimaa uusista toi-mintatavoista ................................................................ 3

Teoria täydentää toimintaa myös seik-kailukasvatuksessa ..................................................... 4

Seikkaillessa kaikki on mahdollista .................... 5

Rajojen ylittäminen antaa uskallusta ................ 5

Ryhmä kasvattaa nuorta ......................................... 6

Vaalean punaisten Pantterien vuosi ...............................7

Ryhmätoiminta tutuksi Varsinais-Suo-messa ............................................................................... 7

Tiivis työtapa sopii nuorille ................................. 7

Puheenjohtajat pöydän ympärillä .................... 8

Koija-kurssi tukee matkalla aikuisuuteen .... 10

Verkosto seikkailukasvattajan tukena ........... 11

Kumppanuus kukoistaa perhetalossa .......... 11

Eväitä ryhmätoimintaan Arki hallintaan -kirjasta ......................................................................... 12

Julkaisija: KOTA – Lasten ja nuorten hy-vinvointi ry.Päätoimittaja: Elina Heikkilä.Toimittaja: Elina Teerijoki.ISBN 978-952-92-9529-6 (nid.)ISBN 978-952-92-9530-2 (pdf)Painos: 1000 kplTaitto: Suunnittelutoimisto Grafiro ([email protected]).Painopaikka: T. Nieminen Oy. Kaarina.Verkkolehden osoite: www.kota.fi/kotalehti2011Kuvat: KOTA ry:n valokuva-arkisto. Kansi-kuva, sivujen 3, 9 ja 10 kuvat © Reima Or-vasto.

2 15.9.2011

Page 3: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

TeKSTi eLina TeeRijoKiMoniosaaminen on tärkeää tulevaisuuden lastensuojelualalla, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.

Seppo Sauron lempilause kuuluu näin: ”Uskokaa tai älkää, kaikkea ei ole vielä keksitty.” Se pätee hänen mukaansa myös lastensuoje-lutyöhön.

– Alalla on paljon pro-tektionismia. Vanhasta ha-lutaan pitää kiinni ja uusia toimintatapoja epäillään. Kuitenkin on monia eri pol-kuja, joita pitkin voi päästä samaan lopputulokseen eli onnistuneeseen lastensuoje-lutyöhön, Sauro sanoo.

Tällä hetkellä noin 70 % sijaishuoltopalveluista on yritysten, usein suurten ket-jujen, hallussa. Sauro näkee, että järjestöpuolella voitai-siin ottaa yritysmaailmasta oppiakin.

– Työtä voisi monessa tapauksessa tehdä suoravii-vaisemmin ja taloudellisem-minkin. Kuntien talous ei ole ainakaan parantumassa, joten pidettiin siitä tai ei, talouden merkitys tulee jat-kossa kasvamaan.

Sauron mukaan alalla on nyt turbulenssia. Uusia toi-

mijoita tulee ja heikot pu-toavat pelistä. Tämä liittyy myös kuntien ostokäytän-töjen kehittymiseen: enää ei riitä, että tarjotaan tilat, vaan ostaja haluaa varmistua myös, että palvelu on laadu-kasta.

– Tulevaisuus on mo-niosaajien. Pitää pystyä kohtaamaan monimutkai-sia ongelmakimppuja, tulla toimeen esimerkiksi lapsen vaikean aggression tai päih-deriippuvuuden kanssa. Ne toimijat pärjäävät, joilla on laaja repertuaari, Sauro ar-vioi.

Lastensuojelulain mu-kaan lapsen biologinen tausta on aina huomioitava. Vaikeimmissakin tapauk-sissa mukana pitäisi aina olla ripaus ennaltaehkäisyä, pyrkimystä siihen, että lapsi voisi palata joskus biologi-seen perheeseensä.

– Kotiinpaluun tavoite on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeä, Sauro sanoo.

Perhehoitoon on panostettavaSauron mukaan pienimmät lastensuojeluyksiköt ovat kilpailussa kovilla.

– Pienet yksiköt eivät sa-malla tavalla pysty supista-maan hallintokuluja tai tar-joamaan asiantuntijatyötä kuin suuremmat.

Pienen yksikön pelas-tuksena Sauro näkee mah-dollisuuden erikoistua. Esimerkiksi vieraskielisiä hoitopaikkoja tarvittaisiin lisää, lähivuosina jopa useita satoja. Toinen vaihtoehto on asiantuntijaverkoston luomi-nen eri yksiköiden välillä.

Myös syrjäseuduilla si-jaitsevien hoitopaikkojen tulevaisuus on haastava, sil-lä laki velvoittaa etsimään hoitopaikkaa läheltä lapsen biologisia juuria.

Seppo Sauron mukaan Suomi on jälkijunassa per-hehoidon kehittämisessä. Kun muissa Pohjoismaissa perheissä hoidetaan 70 % si-joitetuista lapsista, Suomessa

Toiminnanjohtaja Seppo Sauro:

Lastensuojeluun voimaa uusista toimintatavoista

70 % heistä sijoitetaan lai-toksiin.

– Perhehoidon imagoa pi-täisi uudistaa myös nuoreh-koille urbaaneille ihmisille sopivaksi elämäntavaksi. Perhehoitopaikoista suuri osa on maalla, kun lasten-suojelutarve on kaupungeis-sa. Tarvitaan myös uusia tu-kimuotoja ja kumppanuutta perhehoitotyötä tekeville. Ei riitä, että hädän tullen voi soittaa sosiaalipäivystyk-seen, vaan pitää olla tunne, ettei perhe ole työssään yk-sin.

Ennaltaehkäisy on tärkeääSauron mukaan esimer-kiksi Norjassa on löydetty tukikeinoja, joiden avulla murrosikäisiäkin on menes-tyksekkäästi voitu sijoittaa perheisiin.

– Jos perhehoito kehit-tyy ja sen osuus kasvaa, lai-toshoidon tarve vähenee ja lastensuojelussa vapautuu paljon resursseja ennalta-

ehkäisevään työhön. Kun ollaan korjaavan työn vai-heessa, on ehtinyt tapahtua jo paljon pahaa.

Ennaltaehkäisevä lasten-suojelu on Sauron mielestä keskeinen osa alan tulevai-suutta.

– Sitä on liitettävä kaik-keen toimintaan ja sen käsi-tettä on myös laajennettava. Se on hyvää yhteiskuntapoli-tiikkaa mutta myös sellaista kumppanuutta, jossa eri toi-mijat varmistuvat siitä, että ketään ei jätetä yksin.

Hän nostaa esiin vanhan hyvän neuvon lasten kasva-tuksessa: varmistaa, että jo-kaisella on harrastus ja aina-kin yksi kodin ulkopuolinen aikuinen.

– Kumppanuuden ra-kentamisessa voidaan tehdä myös täsmätoimia eli ottaa huomioon kunkin nuoren tai ryhmän ominaispiirteet. Nuoret pitävät tekemisestä ja sen ohessa puhumisesta, mutta ilman tekemistä sitä puhetta ei aina tahdo löytyä.

3Kotaviesti

Page 4: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Teoria täydentää toimintaa myös seikkailukasvatuksessaTeKSTi eLina TeeRijoKi

Turun ammattikorkeakou-lun Hyvinvointipalvelut-tulosalue on KOTA ry:n vakituinen koulutusasiakas. Yhteistyö alkoi jo 1990–lu-vun puolivälissä, kun oppi-laitos tunnettiin opistotasoi-sena Kaarinan sosiaalialan oppilaitoksena, josta valmis-tui sosiaalikasvattajia.

Kun koulutus siirtyi am-mattikorkeakouluun, yhteis-työ KOTA ry:n kanssa jat-kui. Eräs yhteistyötä alusta saakka tehneistä opettajista on sosiaalialan koulutusoh-jelman lehtori Eeva Timo-nen-Kallio.

– Yhteistyö KOTA ry:n kanssa on vakaalla ja vaka-valla pohjalla, Timonen-Kallio luonnehtii pilke sil-mäkulmassa.

Toimintamuodot ovat va-kiintuneet vuosien varrella ja yhteistyö on kummankin

osapuolen mielestä hyvää. KOTA ry tuottaa sosiono-miopiskelijoille esimerkiksi seikkailukasvatuskurssin, johon kuuluu lähiopetuksen lisäksi viikonlopun mittai-nen maastojakso. Opiskeli-joille kurssi on valinnainen, mutta se on hyvin suosittu.

– Opiskelijat pitävät toi-minnallisuudesta ja toimin-nallisista seikkailukasvatuk-sen menetelmistä. Tämän tyyppiselle koulutukselle on kysyntää, Timonen-Kallio sanoo.

– Opiskelijoistamme moni joutuu työelämässä tilanteisiin, joissa pitää osata toimia. Itsensä ja reaktio-tapojensa tunteminen on tärkeää, ja seikkailumene-telmään aina kuuluva koke-musten reflektointi opettaa sitä hyvin.

Moni voi soveltaa seikkai-

lukasvatusta myös työmene-telmänä: koulutusohjelmas-ta valmistuvien sosionomien tyypillisiä työaloja ovat las-tensuojelu ja perhetyö. Seik-kailukasvatuksen kokemuk-sellisuuden kautta päästään tunnetasolle, ja tunteisiin liittyy ihmisten innostami-nen, luottamuksellisen vuo-rovaikutuksen rakentami-nen ja siinä toimiminen.

Turun ammattikorkea-koulu tarjoaa seikkailuopin-toja myös aikuisopiskelijoille osana täydennyskoulutusta.

Yhdessäoloon oppimistaOpiskelijat perehtyvät opin-noissaan KOTA ry:n jul-kaisemaan Arki hallintaan – Nuorten ryhmätoimin-nan ohjaaminen -kirjaan. KOTA-yhteistyössä on myös

Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ja KOTA ry:n osaaminen täydentävät sopivasti toisiaan, sanoo Turun ammattikorkeakoulun lehtori Eeva Timo-nen-Kallio.

käytännön puoli: yhdistyk-sellä on välineet ja valmiu-det toteuttaa toiminnallista tekemistä kuten retkeilyä.

Eeva Timonen-Kallio on Suomen sosiaalipedagogisen seuran puheenjohtaja. Sosi-aalipedagogiikka on hänen mukaansa se viitekehys, jon-ka kautta seikkailukasvatus saa sisältöä.

– Sosiaalipedagogiikalla tarkoitetaan sitä, että työs-kennellään sellaisten ihmis-ten kanssa, joilla on vaike-uksia elämässään ja siksi haasteita pärjätä arjessaan ja kiinnittyä yhteiskuntaan. Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi. Seikkailu istuu tähän hyvin, koska seikkailutehtävien

tekemiseen tarvitaan aina ryhmä, jotta päästään toi-vottuun lopputulokseen.

Seikkailun elementti liit-tyy Timonen-Kallion mu-kaan myös epävarmuuteen ja sen sietämiseen. Omat tunteet ja reagointitavat tu-levat tutuiksi, rajat laajentu-vat.

– Seikkailussahan raken-netaan tietoisesti konfron-taatioita, joista syntyy tun-nereaktioita.

Eeva Timonen-Kallio näkee KOTA ry:n käytän-nönläheisen ja ammattikor-keakoulun teoreettisemman lähestymistavan täydentä-vän sopivasti toisiaan. Sosi-aalipedagoginen viitekehys antaa teoreettista tukea, joka syventää ymmärrystä ja auttaa menetelmän hyödyn-tämisessä.

4 15.9.2011

Page 5: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Kaikki pääsevät mukaanLihastautiliiton kurssien ja leirien palautteista käy ilmi, että yksi seikkailuun liittyvä kokemus on lapsille ja nuo-rille ylitse muiden: se, että pääsee tekemään asioita ryh-

simmässään ihan tavallinen lapsi, joka innostuu asioista ja haluaa osallistua.

– Jos koko ajan varoitel-laan ja toppuutellaan, into sammuu. Progressiivinen sairaus on iso juttu elämäs-sä, mutta osallistuminen on mahdollista turvallisissa ra-

Rajojen ylittäminen antaa uskallusta

– Joka kerta nukuttiin ainakin yksi yö teltassa lei-rikeskuksen pihalla. Se oli upeaa, koska kaikki pääsivät

Seikkaillessa kaikki on mahdollistaTeKSTi eLina TeeRijoKi

Seikkailutoiminnan kuntouttava merkitys näkyy esimerkiksi KOTA ry:n pitkässä yhteistyössä Lihas-tautiliiton kanssa. Lihastautia sairastavat lapset ja nuoret saavat seikkailutoiminnasta elämysten lisäksi uusia taitoja.

aina mukaan, sellaisetkin, jotka käyttivät hengitys-konetta. Aina löytyi joku ratkaisu, Sanna Kalmari

kiittää.Metsässä oleminen, kul-

keminen ja ruoan laittami-nen leiriolosuhteissa ovat jääneet mieleen. Ne olivat haastavia juttuja sähköpyö-rätuolin käyttäjälle, joka enimmäkseen oli tottunut liikkumaan sileällä asfaltilla.

– Vaikka mentiinkin aika tasaisia polkuja, niin silti ol-tiin metsässä. Vähän avus-tettuna pääsi pienten kanto-jenkin yli.

Seikkailuihin kuuluvat ongelmanratkaisutehtävät

olivat Sannan mukaan tär-keitä ryhmähengen kannal-ta. Seikkailuissa ja leirille lähtemisessä yleensä oli myös rajojen ylittämisen tuntua.

– Olin ollut lapsena enim-mäkseen vain vanhempieni kanssa, ja yksin leirille läh-teminen oli iso juttu. Tehtä-vissäkin tuli välillä vastaan ajatus, miten tästä selviää, mutta ilo onnistumisesta jälkeenpäin oli suuri.

Lapsena seikkailujutut olivat ennen kaikkea haus-

koja elämyksiä, mutta kun Sanna nyt aikuisena muiste-lee leirejä, tärkeimpänä niillä opittuna asiana hän pitää it-seluottamuksen ja uskalluk-sen kasvua. Siitä on paljon hyötyä käytännön elämässä.

– Liikuntavammaise-na kohtaa joka tapauksessa päivittäin erilaisia ympäris-tön esteitä. Sen sijaan, että ajattelee, ettei tästä pääse, miettiikin, mitenkähän täs-tä pääsee.

Kesä on Lihastautiliiton kurssityöstä vastaaville vuo-den kiireisintä aikaa. Kurs-si- ja leiritoiminta pyörii, ja monessa tapahtumassa on mukana myös KOTA ry, joka on toiminut Lihastauti-liiton kanssa yhteistyössä jo viisitoista vuotta.

Lihastautiliiton kurs-sisuunnittelijat Saara Jo-kinen ja Ritva Pirttimaa ovat monet kerrat nähneet seikkailun tuottaman ilon ja riemun.

– Kun mukana on ennen-kin olleita lapsia, jo odotus on käsinkosketeltavaa: mitä ne tällä kertaa ovat keksi-neet, kuvailee Saara Jokinen.

Lihastautiliiton kursseilla seikkailukasvatuksen me-netelmiä toteutetaan kun-toutuksen viitekehyksessä ja leiritoiminnassa.

– Nuorille vertaisryhmäs-sä toimiminen on tärkeää. Lihassairaus on kuitenkin elämänmittainen asia. Ryh-mässä nuori oppii peilaa-maan muitten kautta omaa tilannettaan, oppii toimi-maan sekä ryhmän jäsenenä että itsenäisesti. Molemmat taidot ovat tärkeitä, kun nuori alkaa irtaantua lap-suudenperheestä.

Seikkailu harjaannuttaa esimerkiksi avustajan käyt-tämiseen ja ryhmässä toimi-miseen. Voimaantuminen, tunne siitä, että osaa ja pys-tyy, on hyvin tärkeä elämän-laadun tekijä.

Lasten vanhemmille taas on tärkeää nähdä, että lapsi voi osallistua ja pärjää mu-kana ryhmän toiminnassa.

Perhekursseilla ovat mu-kana myös lihastautia sairas-tavien lasten terveet sisaruk-set, ja toiminta on yhteistä kaikille perheenjäsenille. Jos väkeä jaetaan ryhmiin, se tehdään iän, ei terveydenti-lan mukana.

mässä. Lihassairaiden lasten ja nuorten seikkailutoiminta räätälöidään aina niin, että ryhmän jokainen jäsen pää-see osallistumaan.

Lihassairaudet vaikutta-vat ihmisen fyysiseen toi-mintakykyyn, ja moni liiton leireille osallistuvista liikkuu sähköpyörätuolilla.

– Jos itse ei pysty lainkaan liikkumaan, osallistuminen onnistuu avustajaa ohjaa-malla. Erilaisia apuvälineitä käyttämällä päästään met-sään ja melomaan. Eivätkä apuvälineet ole aina miten-kään monimutkaisia, vaan vaikka säkkituolista voi olla apua, Saara Jokinen kertoo.

Jokinen ja Pirttimaa muistuttavat, että lihastau-tia sairastavakin lapsi on si-

joissa esimerkiksi juuri seik-kailun avulla.

Turvallisuus ja tilantei-den hallinta onkin tärkeää, ettei seikkailu lipsahda vaa-ralliseksi tai voimia vieväksi epäseikkailuksi. Kotalaiset ottavat turvallisuuden aina huomioon, Pirttimaa ja Jo-kinen kiittävät.

Seikkailutoiminnan idea on saada ihminen itse päät-tämään, toimimaan ja ole-maan vastuussa. Avustajan rooli on passiivinen, ja hei-dän onkin syytä olla tark-kana, etteivät toimi ennen kuin käsketään.

– Toiminta on usein niin mukaansatempaavaa, että avustajien pitää oikein hil-litä itseään, Saara Jokinen nauraa.

Uudenmaan lihastautiyhdistyksen järjestösihtee-rinä nykyisin työskentelevä Sanna Kalmari, 26, on Lihastautiliiton lasten ja nuorten toiminnan vete-raani. Hän muistaa osallistuneensa ainakin neljäl-le seikkailutoimintaa sisältäneelle leirille tai kurs-sille.

5Kotaviesti

Page 6: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Ryhmä kasvattaa nuortaaUKeaMan TeKSTiT: eLina TeeRijoKi

Osallistuminen ryhmätoimintaan voi estää nuorta syrjäytymästä, sanoo Hanna Vah-tola Kaarinan kaupungin lastensuojelusta. Kaarina on mukana KOTA ry:n hankkees-

sa erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten ryhmätoiminnan kehittämiseksi.

Kun KOTA ry aloitti vuon-na 2009 hankkeensa tuen tarpeessa olevien nuorten ryhmätoiminnasta, Kaari-nan kaupunki ryhtyi yh-teistyökumppaniksi. Alus-sa rakennettiin toiminnan puitteita ja etsittiin yhteisiä tavoitteita, kertoo nuorten tiimin ohjaaja Hanna Vah-tola Kaarinan kaupungin lastensuojelusta.

– Huomasimme heti, että lastensuojelun resurssit eivät yksin riitä, ja aloimme etsiä yhteistyökumppaneita.

Kaarinan mallissa toimi-joita ovat kaupungin perhe-palveluiden lastensuojelu, kaupungin nuorisopalve-lut, seurakunnan nuoriso-työ sekä hankkeen aikana KOTA ry. Koulujen kuraat-torit ovat tärkeä yhteistyö-kumppani.

Toiminta päätettiin koh-dentaa osittain ennalta-ehkäisevästi yläkouluikäi-sille nuorille, jotka eivät välttämättä ole lastensuoje-lun asiakkaita, mutta joista on herännyt syystä tai toises-ta huolta koulussa. Ryhmän koko on kahdeksan nuorta:

hyviä aikuisresursseja tarvi-taan, jotta ohjaajat pystyvät tukemaan nuorten kasvua.

Huolestuttavat ilmiöt esiinRyhmien muodostamis-vaiheessa koulukuraattorit haastattelevat kaikkien Kaa-rinan yläkoulujen oppilas-huoltoryhmiä etsiäkseen ei tiettyjä nuoria, vaan huoles-tuttavia ilmiöitä. Ensimmäi-seen, syksyllä 2009 aloitta-neeseen ryhmään valikoitui poikia, joista oli huolta auk-toriteettiongelman, koulu-poissaolojen ja vapaa-ajan vieton suhteen. Seuraavana vuonna aloitti kaksi ryhmää, sekä tyttö- että poikaryhmä, ja syksyllä 2011 aloittaa niin ikään kaksi ryhmää hiljaisil-le, syrjäänvetäytyville nuo-rille.

– Kouluilla on ikään kuin mahdollisuus tilata tietyllä tavalla suunnattua toimin-taa, Hanna Vahtola sanoo.

Ensimmäinen ryhmä koottiin kahden eri koulun oppilaista, mikä aiheutti leirijakoa ryhmän sisällä.

Seuraaviin valittiin kum-paankin vain yhden koulun oppilaita, mikä on ollut hyvä ratkaisu: keskeyttämisiä on ollut tuskin lainkaan.

Keskeyttämisiä pyritään välttämään myös ennakolta haastattelemalla nuoria näi-den motivoitumisesta.

– Jos joku sanoo haastat-telussa, ettei ole kiinnostu-nut tai että harrastusmenoja on muutenkin paljon, häntä ei valita. Harrastamatto-muus on eräs ryhmäläisiä yhdistävä tekijä, Hanna Vahtola sanoo.

Elämyksiä ja luottamustaRyhmät kokoontuvat kerran viikossa yhden lukuvuo-den ajan. Toiminnan sisäl-tö määräytyy osin nuorten toiveiden, osin aikuisten suunnitelmien mukaan. Ryhmätoimintaan kuuluu retkiä, harrastuskokeiluja ja ”kotipesäkertoja”, jolloin esimerkiksi laitetaan ruo-kaa, pelataan lautapelejä tai suunnitellaan tulevia teke-misiä.

Kiipeily- ja melontajutut ovat Hanna Vahtolan mu-kaan hienoja elämyksiä, jot-ka ovat olleet käytännössä mahdollisia KOTA-yhteis-työn ansiosta.

– Toisaalta ihan tavalli-nen metsään meneminen, nuotion tekeminen ja mak-karanpaisto voi myös olla hieno elämys, johon ei tarvi-ta erityisiä välineitä.

Valokuvia otetaan ryh-missä paljon, ja niiden avulla reflektoidaan myöhemmin tilanteita ja niiden herättä-miä tunteita. Tunneasioita käsitellään myös toiminnal-listen menetelmien avulla.

Kaarinassa on oltu hyvin tyytyväisiä alussa muodos-tettuun työskentelytapaan. Yhteistyö toimii, ja nuorten sitoutuminen toimintaan osoittaa, että sillä on heille merkitystä.

Vaikuttavuutta on vaikea mitata, mutta Hanna Vahto-la sanoo, että nuorista huo-maa muutoksen.

– Sosiaaliset taidot kasva-vat vuoden aikana selvästi. Nuorten kanssa myös käy-dään toiminnan lomassa

keskusteluja suuristakin ai-heista kuten tulevaisuudesta, opiskelun kannattavuudesta ja seksistä. Automatkat ovat hyviä tähän tarkoitukseen, niillä syntyy aina hienoja keskusteluja!

Keskusteleminen opettaa nuoria tekemään valintoja ja miettimään niiden perustei-ta. Ensimmäisessä ryhmässä puhuttiin paljon väkivallas-ta, koska mukana oli jouk-kotappeluihin sekaantuneita nuoria. Kysymys ”olisitko voinut tehdä siinä tilanteessa jotenkin toisin” on tärkeä.

Vertaisryhmän merkitys on tärkeä myös siinä, että nuori voi siinä ottaa erilai-sen roolin kuin hänelle on koulussa muodostunut. Siel-lä saa jopa olla ihan oma it-sensä.

– Oikein yllätyin en-simmäisen ryhmän kanssa. Vaikka työntekijänä odotin aika hankalaa porukkaa, pojat olivatkin kauhean kiva ryhmä. Fiksuja, pohtivia, asiallisia ja yhteistyökykyi-siä nuoria, Hanna Vahtola kehuu.

6 15.9.2011

Page 7: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Kohta katsotaankin lisää ku-via: on itsensä Vaaleanpunai-siksi Panttereiksi nimenneen tyttöryhmän kevään kokoo-makerta, jona käydään läpi, mitä kaikkea vuoden aika-na onkaan tapahtunut. Nyt muistellaan, herkutellaan vähän, hihitetään lisää ja toi-votaan kovasti, että se seu-raavan viikon vihoviimeinen kokoontuminen sisältäisi jo-tain oikein mahtavaa.

Pantterit ovat saman kou-lun seitsemäsluokkalaisia, jotka eivät juurikaan tunte-neet toisiaan ennen ryhmän starttaamista. Nyt he tun-tevat: ryhmässä on tavattu kymmeniä kertoja ja pidetty kolme leiriä. Tytöt ovat tu-tustuneet ammuntaan, kii-peilyyn ja potkunyrkkeilyyn, käyneet leffassa ja luolassa, tehneet paidat ja ruokaa ja vaikka mitä. Leikkineetkin, kun siltä on tuntunut; perhe-kahvilan ympäristö tarjoaa siihenkin mahdollisuuden.

Ryhmää ohjannut KOTA ry:n Valtteri Kivelä on do-kumentoinut Vaaleanpu-naisten Panttereiden toimin-nan käänteet tarkasti. Kuvat herättävät tytöissä tunteita.

”Ou gaad.””Kamalaa.””Oonks toi mä?””Ei katota enää kuvia!””Ei ku nää on just hyviä!”Haluaisivatko tytöt, että

ryhmä jatkaisi vielä syksyl-lä? Vastaukseksi tulee sarja nopeita nyökkäyksiä. Pantte-reista on vuoden aikana tul-lut jäsenilleen tärkeä yhteisö.

Paras ryhmässä kokeiltu juttu on ollut jokaiselle vä-hän eri. Tytöt mainitsevat hohtokeilaamisen ja golfin, sukeltamisen, leirit, ampu-misen. ”Kaikki paitsi tanssi.” Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että vuosi on ollut kiinnostava ja iloa tuova.

Tiivis työtapa sopii nuorille

– Nuoret ilmaisevat it-seään ja omia tarpeitaan toiminnallisuuden kautta. Ryhmätoiminnassa he ko-kevat tulleensa kuulluksi, sanoo valtiotieteiden lisen-siaatti, sosiaalityön tutkija Alpo Heikkinen, joka on tutkinut nuorten ryhmätoi-minnan vaikutuksia Etelä-Suomen Lapsen ääni -kehit-tämisohjelmassa.

– Toinen tärkeä asia nuo-rille on, että ryhmissä tapaa-misia työntekijöiden kanssa on paljon ja toiminta kestää riittävän kauan. Vaikuttaa, että vuosi on minimiaika. Kuuden kuukauden jälkeen monella nuorella on vielä akuutti tuen tarve.

Heikkisen tutkimuskoh-teet ovat Helsingissä, Es-poossa ja Hyvinkäällä toi-mineita 11–15-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaiden ryhmiä. Tutkimuskyselyyn osallistui 85 nuorta. Ryh-mät ovat tavanneet kerran viikossa puolen vuoden tai vuoden ajan; osa nuorista on lisäksi ollut yksilötyön asi-akkaina.

Heikkinen seurasi ryh-män osallistujien mielialan, ihmissuhteiden, koulumoti-vaation ja yleisen arjessa suo-riutumisen muutoksia kyse-

lyllä, joka osassa ryhmistä tehtiin kaksi, osassa kolme kertaa ryhmän pituudesta riippuen.

– Vaikuttaa, että ryhmä-toiminnan työn tulosten vä-littyminen koulutyön arkeen edellyttää pitkää toiminta-aikaa. Helsingissä on ollut ryhmiä, jotka ovat kestäneet yhdestä kolmeen vuotta, ja kokemukset niiden toimin-nasta ovat erittäin hyvät, Heikkinen sanoo.

Osa nuorista olisi toivo-nut vielä enemmän tapaami-sia, mutta keskimäärin ker-ta viikossa riitti tukemaan nuorten arkea. Tämä on selvästi tiiviimpi tahti kuin tavallisessa yksilötyössä.

Heikkisen loppuvuonna 2011 valmistuvan tutki-muksen pohjalta on synty-mässä myös lyhyempi kysy-myspatteri, jota voi käyttää vastaavanlaisten hankkeiden tulosten mittaamiseen käy-tännön lastensuojelutyössä.

– Alle kymmenellä tois-tetulla kysymyksellä saa jo hyvän kuvan. Esimerkiksi koulutyöhön ja mielialaan liittyviin kysymyksiin nuo-ret vastasivat hyvin ja rea-listisesti, ne siis kertovat toiminnan vaikutuksista selvästi.

Nuoret toivovat tiiviimpää suhdetta työntekijöihin kuin perinteisessä lastensuojelun asiakas- ja per-hetyössä, jossa asiakasmäärä on suuri ja aikaa vä-hän, sanoo nuorten ryhmätoimintaa tutkinut Alpo Heikkinen.

Vaalean­punaisten Pantterien vuosi

Ryhmätoiminta tutuksi Varsinais­Suomessa

KOTA ry on toteuttanut vuosina 2009–2011 nuorten ryhmätoiminnan kehittämishanketta yh-teistyökumppaneinaan Kaarinan, Raision ja Loimaan kuntien perhepalveluiden, nuorisopalve-luiden ja oppilashuollon ammattilaiset. Nuorten ryhmätoiminnan kehittämishankkeen on ra-hoittanut Raha-automaattiyhdistys.

Hankkeen päämääränä on tukea nuorten kasvua ja kehitystä sekä kehittää yhteistyössä kuntien kans-sa toimintamalli erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Lisäksi tavoitteena on lisätä kuntien työn-tekijöiden osaamista ja nuorille tar-jottavan tuen ja toiminnan määrää.

KOTA ry ja kuntien toimijat ovat ohjanneet ja kehittäneet erityisen

tuen tarpeessa oleville 12–15-vuo-tiaille nuorille säännöllistä ja pit-käkestoista pienryhmätoimintaa. Säännöllisyys on merkinnyt viikot-taisia tapaamisia, pitkäkestoisuus vähintään yhtä koulun lukuvuot-ta. Kehittämistyössä on huomioitu kuntien tarpeet.

KOTA ry:n mukana ohjaus- ja kehittämistyössä on ollut nuoriso-

ohjaajia, avohuollon ohjaajia ja koulukuraattoreita. Ryhmien ohja-uksessa on sovellettu sosiaalipeda-gogista työotetta, Arjen hallinnan mallin viitekehystä ja seikkailukas-vatuksen menetelmiä. Hankkeen aikana on ohjattu seitsemän pilotti-ryhmää, joihin on osallistunut yh-teensä 51 nuorta.

Kaarinassa perhekah-vila Oskariinan tiloissa kuuluu hihitystä ja hä-linää. Perhekahvilaan kokoontunutta tyttö-porukkaa kiinnostaa ja kuohuttaa vastailmes-tynyt koulun matrikke-li, jossa on kuva jokai-sesta oppilaasta.

7Kotaviesti

Page 8: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Puheenjohtajat pöydän ympärilläTeKSTi eLina TeeRijoKi

puheenjohtajana vuonna 1991–92 ja sen jälkeen kym-menkunta vuotta toimin-nanjohtajana. Hän luonneh-tii yhdistyksen syntyaikoja

suurten visioiden ajaksi.– Unelmoitiin suuria asioita,

uskottiin omaan juttuumme ja vietiin sitä tehokkaasti eteen-päin.

– Pekka opetti, että kenen tahansa luo voi aina mennä ja pyytää vaikkapa puhujaksi, täydentää Kohtamäki, jon-ka puheenjohtajakausi kesti vuodesta 1994 vuoteen 2002. Kurun ja Kohtamäen välissä puheenjohtajana toimi vuoden ajan Turkka Aaltonen.

Tämä tarkoitti, että vasta-perustetun yhdistyksen voima-hahmot puhuivat seikkailukas-vatuksen puolesta professori- ja ministeriötasolla. Jo Lokki-pro-jektin aikana seminaaripuhuja-na oli silloinen sosiaali- ja ter-veysministeri Tarja Halonen.

Ihanat tuoksut täyttävät koulutus- ja kokoustila Kipinän. Kusta-vin Kipinän isäntä Pekka Kuru on mielipuuhassaan hellan taka-na. Mutta paikalla ollaan toisesta hyvästä syystä: Kuru on KOTA ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, ja ruokavieraina on myös neljä muuta KOTA ry:n puheenjohtajana toiminutta.

Uusi yhdistys pääsi nope-asti myös avustusten piiriin. Ensimmäinen Raha-auto-maattiyhdistyksen avustus myönnettiin KOTA ry:lle jo 1993.

toiminnasta on tähän men-nessä tehty neljä lisensiaat-tityötä, 6–7 pro gradua ja parikymmentä opistotason ja ammattikorkeakoulun päättötyötä.

ferensseihin Suomen lisäksi Skotlannissa, Ruotsissa, Sak-sassa ja Puolassa.

Pekka Kuru ja yhdistykses-sä työskennellyt Kari Jons-son kutsuttiin myös Japaniin

Pekka Kurua, Esa Kohta-mäkeä, Kristiina Hellsté-niä, Jukka Tukiaa ja Juha Knuuttilaa ei ole helppo saada saman pöydän ääreen. Vaativissa tehtävissä toimi-

villa ihmisillä on kiire, mut-ta kesäviikonloppu Kipinäs-sä on koonnut kaikki saman pöydän ympärille. Muistot tukevat toinen toistaan: pu-heenjohtajilla on paljon ko-kemusta hallitusyhteistyöstä toistensa kanssa.

KOTA ry syntyi vuonna 1991 Lokki-projektin jat-koksi. 1980-luvulla Turussa toimineessa Lokki-projek-tissa autettiin lastensuojelun asiakasperheitä seikkailukas-vatuksen keinoin, ja toimin-nassa olivat mukana sekä Pekka Kuru että Esa Kohta-mäki.

– Lokissa tehdyn työn ei voinut antaa mennä huk-kaan, Kohtamäki sanoo.

Kuru toimi KOTA ry:n

Pekka Kuru, puheenjohta-jana 1991–1992.

Esa Kohtamäki, puheen-johtajana 1994–2002.

Kristiina Hellstén, pu-heenjohtajana 2003–2004.

Jukka Tukia, puheenjoh-tajana 2005–2008.

Juha Knuuttila, puheen-johtajana 2009–

Toimintatavasta syntyi teoriaAlusta alkaen KOTA ry toimi seikkailukasvatuksen tieteellisen perustan vahvis-tamiseksi ja teorian muo-dostamiseksi. 1990-luvun puolimaissa yhdistyksen palkkalistoilla oli tutkijoita, jotka perehtyivät seikkailu-kasvatuksen vaikuttavuu-teen ja sovelluksiin esimer-kiksi koulumaailmassa ja lastenpsykiatriassa.

– Teimme soveltavaa tutkimusta ja sen avulla määritimme vähän epä-määräisestä jutusta toimi-van työmenetelmän, Pekka Kuru tiivistää.

Kaikkiaan KOTA ry:n

Esa Kohtamäki sanoo, että hänelle KOTA ry:n pu-heenjohtajana oli tärkeää, että seikkailukasvatuksen uskotta-vuus parani kauden mittaan roimasti.

– Aluksi seikkailu-sana oli ihan vitsi, jota käytettiin mainoksissakin. 1990-luvun aikana seikkailukasvatuksen pedagogiikkaa kehitettiin ja seikkailuohjaajakoulutus käynnistettiin.

Kohtamäen puheenjohta-ja- ja Kurun toiminnanjohta-jakaudella KOTA ry loi myös paljon kontakteja ulkomaille. 1990-luvun hankkeiden tu-loksia on esitelty seminaareissa Yhdysvalloissa ja Australiassa; työntekijät ovat osallistuneet seikkailukasvatusalan kon-

käynnistämään seikkailukas-vatustoimintaa. Isäntäväen kanssa menivät käsitykset ristiin siitä, rakennetaanko Japaniin paikallisten toivoma suomalainen seikkailukasva-tusmalli vai kotalaisten esittä-mä japanilaiseen kulttuuriin perustuva toimintatapa, joka olisi toteutettavissa heidän omilla verkostoillaan ja osaa-misellaan.

Keskusteluyhteys katkesi, mutta kun kotalaiset kutsut-tiin parin vuoden päästä tu-tustumiskäynnille takaisin, oli Sapporon seudulle saatu käyntiin olemassaoleviin paikallisiin toimijoihin pe-rustuva seikkailukasvatus-verkosto.

8 15.9.2011

Page 9: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Vaikeista ajoista selvittiinKun voimakaksikko Kuru ja Kohtamäki väistyi syrjään 2000-luvun alussa, oli pei-liin katsomisen aika. KOTA ry oli järjestönä luonut hyvät perustukset sekä itselleen että seikkailukasvatukselle yleensä. Mitä seuraavaksi?

Raha-automaattiyhdistys, jonka kanssa KOTA ry oli jo pitkään tehnyt yhteistyötä, teki vuonna 2000 yhdistyk-sessä auditoinnin eli toimin-nan laadun tarkastuksen. Sen kautta tuli tutuksi Kristiina Hellstén, josta tuli vuonna 2003 KOTA ry:n puheenjohtaja.

– Teoriat alkoivat vakiin-tua ja toiminta oli järjestäy-tynyttä ja jäntevää. KOTA ry:n toiminnan kohderyh-mää pohdittiin tuolloin paljon. Työtä tehtiin esimer-kiksi erityislasten kanssa, Hellstén kertoo.

Hänen kauteensa sattui taloudellisesti vaikea ajan-jakso työntekijöiden lo-mauttamisineen. Vakituis-ten työntekijöiden määrää vähennettiin – enimmillään heitä oli 10 – ja siirryttiin malliin, jossa määräaikaiset täydentävät vakituisten työ-panosta.

– Koskaan ei silti tuntu-nut, että homma olisi päät-tymässä, vaan vaikeat ajat ovat vahvistaneet uskoa tu-

levaisuuteen, Kristiina Hell-stén sanoo.

Kun toimintaa audi-tointia varten analysoitiin huolellisesti, samalla poh-justettiin hyvät suhteet yh-distyksen toiminnalle tär-keisiin rahoittajiin.

Palveluista tuotteiksiHellsténiä seurasi puheen-johtajana Jukka Tukia vuon-na 2005. Hänen kaudellaan taloudellisen tilanteen vaka-us puhutti vielä, ja suhteet RAY:een olivat keskeiset.

– Koska raha oli kuiten-kin niin tärkeää, toiminnan tuotteistaminen ja palvelu-jen kehittäminen pääsi hy-vin vauhtiin. Myös uusien hankkeiden suunnitteluun panostettiin voimakkaasti, työ tehtiin huolellisesti, Juk-ka Tukia sanoo.

Toisaalta Tukian kaudel-la koottiin yhdistyksen toi-minnan aikana kertynyttä tietopääomaa yksiin kansiin, kun KOTA ry:n julkaisema oppikirja Arki hallintaan – Nuorten ryhmätoiminnan ohjaaminen ilmestyi. KOTA ry myös muutti Perhetalo Heidekenille, lähituntu-maan muiden varsinaissuo-malaisten lastensuojelujär-jestöjen kanssa.

Tukia toimi puheenjoh-tajana vuoteen 2008. Häntä seurasi yhdistyksen tämän-

hetkinen puheenjohtaja Juha Knuuttila. Talousvaikeudet ovat takana, hallituksella ei Knuuttilan mukaan ole nyt suuria huolia.

– Viime vuosina tärkeää on ollut onnistunut yhteis-työ kuntien kanssa. Raisio, Kaarina ja Loimaa ovat ol-leet mukana vertaisryhmä-työssä sujuvasti ja toiminta on jalkautettu kuntiin hy-vin, Knuuttila kiittää.

Yhdistys on myös integroi-tunut Heidekenin muihin toi-mijoihin. Ideat liikkuvat no-peasti eteenpäin, etenkin, kun KOTA ry:n nykyinen toimin-nanjohtaja Elina Heikkilä on myös Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n hallituksessa.

Avoimuus rikastuttaaPuheenjohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että visioita to-teuttamassa on koko ajan ollut hyviä, taitavia ihmisiä.

– KOTA ry:ssä on osattu arvostaa kaikkien ihmisten resursseja ja ideoita, Jukka Tukia kiteyttää.

– Toiminta on alusta saakka ollut professionaalis-ta, Esa Kohtamäki lisää.

Keskustelu- ja työskente-ly-yhteydet ovat olleet auki moneen suuntaan; yhdis-tyksen hankkeissa on aina mukana myös ulkopuolisia toimijoita, mikä rikastuttaa ja ”saa hyvän kiertoon”, ku-ten Pekka Kuru luonnehtii.

KOTA ry:n toimintaan luo-tetaan, mistä kertovat pitkät yhteistyösuhteet: esimerkik-si Lihastautiliiton kanssa on toimittu jo yli viisitoista vuotta.

Maailma on muuttunut yhdistyksen ympärilläkin. Lokki-projektin aloittaessa 1980-luvulla lastensuojelu oli enimmäkseen puuttu-vaa, ennaltaehkäisevää työtä ei juuri tehty ja esimerkiksi vanhempainryhmät edus-tivat uudenlaista ajattelua. KOTA ry:n kahdenkymme-nen vuoden aikana lasten-suojelun toiminnalliset me-netelmät ovat murtautuneet marginaalista tavalliseen arkeen.

KOTA ry:n historia ja nykyisyys samassa kuvassa: mukana ovat puheenjohtajien lisäk-si myös toiminnanjohtajana 2001–02 toiminut Reima Orvasto ja nykyinen toiminnan-johtaja Elina Heikkilä.

KOTA ry:n julkaisujen pino on vuosien mittaan kasva-nut.

9Kotaviesti

Page 10: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Koija­kurssi tukee matkalla aikuisuuteenTeKSTi eLina TeeRijoKi

Lapsikylänuoret saavat elämän eväitä ja aikuisuu-den avaimia KOTA ry:n vetämältä itsenäistymis-vaiheen kurssilta.

KOTA ry on vetänyt itsenäistyvien nuorten Koija-kursseja jo yli kymmenen vuotta. SOS-lapsikylien jälkihuoltoa koordi-noiva psykologi Hillevi Westman kertoo, että Koija-kurssia tarjotaan kaikille lapsikylistä tai lapsikylän nuorisokodista itsenäistyville nuorille.

- Se on vapaaehtoinen, mutta suosittu. Kurssi on vakiintu-nut toimintamuoto, se järjestetään joka kesä. Ryhmän koko vaihtelee kuudesta kahdeksaan nuoreen, Westman kertoo.

Koija-kurssi tukee SOS-lapsikyläyhdistyksen toimipis-teissä tehtävää itsenäisyyteen valmistavaa työtä. Kurssilla eri lapsikylissä tai lapsikylän nuorisokodissa kasvaneet nuoret tapaavat toisiaan ja ovat vertaistukena toisilleen. Viisipäiväi-sen kurssin ohjaajat eivät ole nuorten omia aikuisia lapsiky-listä, mikä myös tekee kurssin erityiseksi tilanteeksi.

Koija-kurssilla pohditaan kodin perustamisen ja ylläpidon kysymyksiä, mutta myös tunne- ja kokemusmaailmaa, joka asumiseen liittyy. Kodin tuntu omassa asunnossa syntyy turvallisuudentunteesta, siitä, että jaksaa ja huolehtii jaksa-misestaan, menneisyyden ja tulevaisuuden yhteyden koke-misesta.

Käytännössä kurssilla harjoitellaan muun muassa ruoan-laittoa, vuorovaikutustaitoja, omatoimisuutta, asioimista ja kaupungissa kulkemista. Nuorten kanssa käydään läpi myös työelämän perussääntöjä, vuokra-asuntojen hintoja ja muut-tamisen monia vaiheita. Seikkailutehtävillä edistetään nuor-ten ryhmäytymistä.

Kurssi pohjautuu KOTA ry:n kehittämään Arjen hallin-nan malliin. Kurssit on viime vuosina järjestetty pääkaupun-kiseudulla, mikä Hillevi Westmanin mukaan on hyvä asia.

- Vaikka lapsikyliä on pienilläkin paikkakunnilla, useim-mat nuoret muuttavat itsenäistyessään suurempaan kaupun-kiin.

Huolenpitoa myös nuorista aikuisistaMoni lapsikylänuori itsenäistyy asumisharjoittelun kautta. Hillevi Westmanin mukaan vahvasti tulevaisuuteen suun-taava Koija-kurssi tarjoaa paljon sellaista tietoa ja kokemusta, josta on hyötyä jo ennen asumisharjoitteluvaihetta.

- Sijaishuollossa olleista nuorista moni itsenäistyy mieles-täni liian varhain, varhemmin kuin vanhempiensa kanssa kasvaneet nuoret. Koija-kurssi on eräs tapa vahvistaa SOS-lapsikyläyhdistyksen toimipisteissä tehtävää huolenpitotyötä jälkihuoltovaiheessa, Westman sanoo.

Huolenpitoa on myös tunteista puhumiseen kannusta-minen. Kurssipäivien iltoina pidetään ”iltapuntari”, johon merkitään kunkin kurssilaisen mielen säätila. Olipa mielessä poutaa tai myrskyä, tuntemuksiaan saa purkaa – tai kuun-nella toisten huolia ja olla siten tukena heille. Ruoan laitta-minen ja syöminen yhdessä on paitsi käytännöllinen, myös emotionaalinen asia, josta nuoret yleensä nauttivat.

Nuoret itse pitävät kurssia palautteista päätellen hyödylli-senä. Toiveet kesän 2010 kurssin sisällöstä vaihtelivat Kelassa asioimisen opettelusta koiran omistamisen edellytyksiin; pa-lautteissa eniten kiitosta saivat asiapuheluohje ja lista kodin perushankinnoista.

- Itse koen, että moni ihan tavallisessakin kodissa kasva-nut nuori hyötyisi tällaisesta itsenäisen elämän perusasioiden tietopaketista, Hillevi Westman sanoo.

10 15.9.2011

Page 11: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Perhetalo Heideken on varsinaissuomalaisten lasten, nuor-ten ja lapsiperheiden parissa toimivien järjestöjen yhteinen talo. Sen omistavat Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry. Itse rakennus valmistui vuonna 1900 ja toimi turku-laisten synnytyssairaalana 95 vuotta. Perhetalo avasi ovensa maaliskuussa 2008, KOTA ry:n toimisto muutti sinne sa-man vuoden toukokuussa.

Perhetalo Heideken tarjoaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta elämän eri vaiheisiin ja arjen tilanteisiin. Perhetalo tarjoaa puitteet verkostoitumiseen, tilaisuuksien ja tapahtumien jär-jestämiseen sekä yhteiseen kehittämiseen.

Perhetalo Heidekeniä kehitetään järjestöjen ehkäisevän lastensuojelun osaamis- ja kehittämiskeskuksena kokoamal-la yhteen järjestöjen osaamista ja asiantuntemusta. Yhteinen kehittämistyö lisää toiminnan vaikuttavuutta ja tekee järjes-töjen ehkäisevästä työstä näkyvää.

Vuosittain Heidekenillä järjestetään mm. Perheiden Taitei-den yö, Vapaaehtoistoiminnan messut ja Järjestömessut. Jär-jestömessuilla lastensuojelujärjestöt esittelevät toimintaansa yhteistyökumppaneilleen, KOTA ry:n ja muiden lastensuojelu-

Verkosto seikkailukasvattajan tukenajUho LeMPinen

Seikkailukasvatusverkosto jakaa osaamista ja kokemuksia alan suomalaisten toimijoiden välillä.

Nuorisokeskus Anjalassa järjestettiin vuonna 2007 valtakunnallinen seikkai-lukasvatusseminaari, jossa koottiin työryhmä kehittä-mään seikkailukasvatusta ja edistämään alan verkostoi-tumista Suomessa. Ryhmän työn tuloksena koottiin Seikkailukasvatusverkosto ja sen toimintaa koordinoiva ohjausryhmä.

Verkosto koostuu julkisel-la, yksityisellä ja kolmannel-la sektorilla toimivista seik-kailu- ja elämyskasvatuksen ammattilaisista, tutkijoista ja opiskelijoista. Verkoston päätavoitteina on edistää alan toimijoiden yhteistyötä ja ammatillista kehittymis-tä sekä jakaa seikkailu- ja elämyskasvatuksen tietoa ja osaamista.

Seikkailukasvatusverkos-ton toimintaa koordinoi alan ammattilaisista koostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmä kerää alan toimijoita yhteen, linjaa keskeisiä seikkailu-kasvatuksen kehittämis-tarpeita ja toimenpiteitä ja päättää verkoston taloudes-ta. Ryhmän kokoukset ovat avoimia, ja kokoonpano tarkistetaan vuosittain valta-kunnallisten seikkailukasva-tuspäivien yhteydessä.

Vuonna 2011 Seikkailu-kasvatusverkoston ohjaus-ryhmän puheenjohtajana toimii lehtori Tommi Pan-zar Mikkelin ammattikor-keakoulusta. Ohjausryh-mään kuuluu KOTA ry:n lisäksi seikkailukasvatuksen ammattilaisia seuraavis-ta toimijoista: Folkhälsans

Förbund rf, MLL:n Kun-toutus- ja kehittämiskeskus Huvitus, Suomen ympäris-tökasvatuksen seura (SYK-SE), Poseka ry, Outward Bound Finland, Nuoriso-keskus Metsäkartano, Sa-von ammatti- ja aikuisopis-to, Oulun seudun AMK, HUMAK:n Tornion kam-pus, Pohjois-Karjalan Am-mattiopisto sekä Helsingin Nuorisoasiainkeskus.

Seikkailukasvatusver-koston kehittämistä ja toi-mintaa tukee Opetus- ja kulttuuriministeriö. Ver-koston hallinnollisena ko-tipesänä toimii Suomen Nuorisokeskukset ry.

Seikkailukasvatusver-kosto on tuottanut alalle yhteisen tiedotuskanavan, www.seikkailukasvatus.

fi -sivuston. Se toimii suo-malaisen seikkailukasva-tuksen ja siihen läheisesti liittyvien alojen ja työmuo-tojen tiedonvälitys- ja kes-kustelukanavana. Sivusto kokoaa tietoa seikkailukas-vatuksesta ja sen tarjoa-mista mahdollisuuksista, ja sillä on myös oma face-book-sivu.

Seikkailukasvatusver-kosto tukee alueellisten seminaarien ja koulutus-tapaamisten järjestämistä. Verkosto järjestää yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa vuosittain Seikkai-lukasvatuspäivät. Valta-

järjestöjen toimintaan voi tulla tutustumaan 18.11.2011.Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry on lasten,

nuorten ja lapsiperheiden sekä lastensuojelun parissa toimi-vien järjestöjen alueellinen yhteistyöjärjestö. Sen tarkoituk-sena on seurata ja edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia Varsinais-Suomessa. Yhdistys edistää lasten-suojelujärjestöjen keskinäistä yhteistoimintaa sekä yhteistyö-tä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöillä on tällä hetkellä 28 jäsenjärjestöä.

Yhdistys toteuttaa myös kehittämishankkeita. Syksyn 2011 aikana on käynnistynyt Linkki-toiminta, joka tarjoaa 12–18 -vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen tukea mur-rosiän, nuoruuden ja vanhemmuuden haasteisiin matalan kynnyksen periaatteella.

Lastensuojelujärjestöjen yhteistyöllä vahvistetaan järjestö-jen asemaa ja roolia kuntien kanssa tehtävässä lastensuojelu-työssä. Tavoitteena on kehittää asiakaslähtöisiä, laadukkaita ja kustannustehokkaita palveluja ja toimintoja, joista lapset, nuoret ja lapsiperheet hyötyvät.

www.perhetaloheideken.fi

Kumppanuus kukoistaa perhetalossaeLina heiKKiLä

http://www.seikkailukasvatus.fi/www.facebook.com/seikkailukasvatus.fi

kunnallisessa tapahtumassa pyritään tarjoamaan ko-timaisten ja ulkomaisten huippukouluttajien osaa-mista sekä löytämään yhdes-sä uusia näkökulmia seik-kailukasvatukseen. Vuonna 2007 Nuorisokeskus Anja-lassa pidetyn tapahtuman jälkeen seikkailukasvatus-päivät on pidetty Virroil-la, Oulussa, Mikkelissä ja Lohjalla. Seuraavan kerran Seikka i lukasvatuspä ivät järjestetään Nuorisokeskus Metsäkartanossa Rautavaa-ralla 19–20.1.2012.

11Kotaviesti

Page 12: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi

Arjen hallinnan oppiminen voi olla seikkail-ullista ja seikkaileminen arkista.

Teos on tarkoitettu oppaaksi ja tukiai-neistoksi nuorten ryhmien ohjaajille.

Teoksessa kuvattuja työtapoja ja me-netelmiä voi soveltaa lastensuojelussa, nuorisotyössä, oppilaitoksissa ja muussa nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.

Tiedustelut: Elina Heikkilä 040 533 8098 tai [email protected]

arjen hallinnan ohjaamisen käsikirja nuorten ryhmien

kanssa toimiville.

ARKI HALLINTAAN

Nuorten ryhmätoiminnan ohjaaminen

Valtteri Kivelä - Juho Lempinen

ARKI HALLINTAAN

- Nuorten ryhmätoim

innan ohjaaminen

KOTA

Arki hallintaan

Arjen hallinnan oppiminen voi olla seikkailullista ja seikkaile-

minen arkista. Nuorten ryhmätoiminnassa arjen taitojen

oppiminen tarjoaa seikkailun tavoin haasteita vastaanotetta-

vaksi, kokemuksia opittavaksi, vastoinkäymisiä voitettavaksi ja

menestyksiä muisteltavaksi. Olennaista seikkailukasvatuksen

menetelmiä käyttävässä nuorten ryhmätoiminnassa on oppi-

minen, turvallisuus ja yhdessä toimiminen.

Teos on tarkoitettu oppaaksi ja tukiaineistoksi nuorten

ryhmien ohjaajille. Siinä esitellään arjen hallinnan oppimiseen

tarkoitetun ryhmätoiminnan viitekehystä ja käytäntöjä. Ensim-

mäinen osa käsittelee sosiaalipedagogista työorientaatiota,

Arjen hallinnan mallia, seikkailukasvatusta, ryhmän ilmiöitä ja

ohjaamista. Toisessa osassa esitellään käytännönläheisesti

ryhmätoiminnan ohjaamisen menetelmiä ja seikkailukasvatuk-

sellisia toimintamahdollisuuksia.

Teoksessa kuvattuja työtapoja ja menetelmiä voi soveltaa

lastensuojelussa, nuorisotyössä, oppilaitoksissa ja muussa

nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.

ISBN978-952-92-5428-6

9 789529 254286Lasten ja nuorten

H y v i nv o i n t i r y ISBN 978-952-92-5428-6

eväitä ryhmätoimintaan arki hallintaan ­kirjastajUho LeMPinen

Kokemustemme mukaan nuorten elämän-laatua, itsenäisyyden kokemista ja arjen hallinnan taitoja voidaan parantaa ja hyvin-vointiin kohdistuvia vaaroja vähentää. Tämä on mielestämme mahdollista käyttämällä muiden elämänhallinnan lisäämiseen täh-täävien työmuotojen tukena pitkäkestoista, ammatillisesti ohjattua nuorten ryhmätoi-mintaa.

”Arki Hallintaan – Nuorten ryhmätoi-minnan ohjaaminen” -kirjan ovat kirjoit-taneet KOTA ry:n projektisuunnittelijat Valtteri Kivelä ja Juho Lempinen. Kirja on tuotettu Koija – Oppimisvaikeudet ja elä-mänhallinta -projektissa, jota KOTA ry toteutti RAY:n tuella vuosina 2006–2009. Hankkeen tavoitteina oli ennaltaehkäistä ja vähentää oppimisvaikeuksisten nuorten syr-jäytymiskehitystä heidän elämänhallintaan-sa tukemalla.

Kirja on tarkoitettu oppaaksi ja tukiai-neistoksi nuorten ryhmien ohjaajille. Ta-voitteena on rohkaista ja kannustaa ohjaajia käyttämään haasteellista toimintaa ja sen tuottamien kokemusten käsittelyä tietoisena työvälineenä. Kirjaa voi soveltaa lastensuo-

jelussa, nuorisotyössä, asuntoloissa, oppilai-toksissa ja muussa nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.

Kirjassa on teoreettinen viitekehysosa ja käytännöllisempi toimintaosa. Molemmissa käsitellään ryhmänohjaamista ja arjen hal-linnan oppimista erilaisista näkökulmista. Ensimmäinen osa käsittelee sosiaalipeda-gogista työorientaatiota, KOTA ry:ssä ke-hitettyä Arjen hallinnan mallia, seikkailu-kasvatusta, ryhmän ilmiöitä ja ohjaamista. Toisessa osassa esitellään käytännönläheises-ti ryhmätoiminnan ohjaamisen menetelmiä ja seikkailukasvatuksellisia toimintamahdol-lisuuksia.

Nuorten ryhmätoiminnassa arjen tai-tojen oppiminen tarjoaa seikkailun tavoin haasteita vastaanotettavaksi, kokemuksia opittavaksi, vastoinkäymisiä voitettavaksi ja menestyksiä muisteltavaksi. Olennaista seik-kailukasvatuksen menetelmiä käyttävässä nuorten ryhmätoiminnassa on oppiminen, turvallisuus ja yhdessä toimiminen. Arjen hallinnan oppiminen voi siis olla seikkailul-lista ja seikkaileminen arkista.

Nuoruus on kasvamista kohti itsenäistymistä ja elämän hallintaa. Oman elä-män ottaminen haltuun on kaikkia ihmisiä yhdistävä tarve.

”Seikkailukasvatuk-sellisen toiminnan tärkeimpänä tarkoi-tuksena on tuottaa toimijalleen koke-muksia ja elämyksiä, joista voi oppia.”

”Ryhmätoiminnalla tavoitellaan ensi-sijassa kokemuksia saavuttamisesta, onnistumisesta ja menestyksestä.”

”...ohjaajan tulisi pyrkiä näkemään diagnoosien ja mää-ritelmien takana oleva nuori...”