parviaisten sukuseura ry:n jÄsenlehti 30/2014 · maria parviainen, kuopio reetta parviainen...

PARVIAISTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 30/2014

Parviaisten parissa 30/20142

19. vuosikerta Numero 30 Ilmestyy 1–2 kertaa vuodessaTämä lehti postitetaan jäsenistölle

Tämän lehden toimittaneet:Teuvo Parviainen, Lea H Parviainen ja Mikko Parviainen

Yhteystiedot:Samat kuin sukuseuran yhteystiedotwww.parviaistensukuseura.fi

Ilmoitusmyynti ja lehteen tulevat artikkelit:Suvi Autto Kurkelantie 10 B 9, 90230 Oulu puh. 045 234 [email protected]

Pankkiyhteys:Keski-Uudenmaan OP 513205–464821

ISSN 1238-366X

Tällä kerralla2 Esimiehen kynästä, Mikko Parviainen3 Suvun historia ei vanhene koskaan, Teuvo Parviainen4 Sukukokous Aulangolla 20148 Vanhaa ja uutta – joulunakin, Sointu-Sisko Parviainen9 Sukuneuvostoon, minäkö? Reetta Parviainen9 In Memoriam Kalevi Parviainen, Leena Hänninen10 Maria harrastaa cosplayta, Mikko Parviainen12 Ristiläinen vuosikymmeniä, Leena Hänninen13 Papatusta ja paljastus Murtolahdessa, Mikko Parviainen14 Sukututkimuksen monet suunnat, Seija-Sisko Raitio16 Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia, Lea Parviainen17 Vuoden sukukirja18 Sukujuhla ja sukukokous Nilsiässä 201119 Säynätsalossa riittää puhtia, Leena Hänninen20 Juhlapuhe Parviaisille, Rauno Kettunen

Hyvät Parviaiset!

Sukuseuramme toiminta jaksottuu kolmen vuoden kausiin. Elämme aina sukujuhlasta toiseen. Viime kesänä saatiin taas yk-si jakso päätökseen kun kokoonnuimme Hämeenlinnan Aulan-golla. Puitteet olivat upeat ja juhla oli hieno. Harvoin meidän ti-laisuuksissa juhlaesitelmän pitäjä on joutunut jakamaan niin pal-jon nimikirjoituksia kuin H P (”duudsoni”) Parviainen tuolloin. Juhlasta ja kokouksesta enemmän tämän lehden muilla sivuilla. Suuret kiitokset juhlan järjestelyistä vastanneille.

Virallisessa sukukokouksessa valittiin uusi sukuneuvosto ja seurallemme uusi esimies. Olen nyt harjoitellut tätä roolia puo-li vuotta ja täytyy todeta, että haastava homma tuli otettua. On-neksi Teuvo jatkaa varaesimiehenä ja neuvoo käytännön asiois-sa. Sukuneuvostoon saatiin myös uusia kasvoja, joten se on se-koitus vanhaa viisautta ja uusia ideoita.

Millaisen esimiehen sitten valitsitte? Tässä lyhyt esittely alle-kirjoittaneesta. Olen täyssavolainen ja Parviaisten puolelta Riis-taveden sukuhaaraa. Isäni muutti 1950-luvun alussa Kuopioon, joten olen syntyjäni ”kaapunnin” poikia. Kaikki esivanhempa-ni 1700-luvulle saakka ovat savolaisia, valtaosaltaan vielä koil-lissavolaisia. Mummoni kävi tosin syntymässä Viipurissa, mutta hänenkin sukujuurensa olivat Nilsiässä. Sukuseuran toimintaan tulin mukaan Joensuun kokouksessa 2002 ja neuvostossa olen vastannut lähinnä sukutuotteiden myynnistä. Sukututkimusta olen harrastanut 1990-luvulta alkaen ja olin toimittamassa Sa-von Parviaisten sukukirjaa. Ammatiltani olen historian, yhteis-

kuntaopin ja uskonnon opettaja ja kiu-saan nuoria vaikeilla kokeilla kuopio-laisessa yläkoulussa. Harrastukseni liit-tyvät paljolti luontoon, syksyt luuhaan metsällä ja kesällä melon kajakilla eri-puolilla Suomea.

Sukuneuvostossa on suunniteltu tulevaa toimintaamme. Kah-den vuoden päästä (2016) seuramme täyttää 60 vuotta, jota on tarkoitus juhlistaa, todennäköisesti Kuopiossa. Sukukirjasarjam-mekaan ei ole vielä valmis, Kainuun ja Pohjanmaan (Soinin) Par-viaiset pitäisi saada kansiin. Löytyykö näistä sukuhaaroista apu-voimia sukukirjasarjan nelososan tekoon? Myös ns. sukuhaara-kirjoissa, joissa voidaan sukua tutkia nykyaikaan asti ja ottaa ty-tärlinjat tarkemmin mukaan, sukuseura voi olla tukemassa kirjan tekoa. Tätä lehteä olisi tarkoitus julkaista kaksi numeroa vuodes-sa. Juttuja ja niiden aiheita otetaan mielellään vastaan. Tässä nu-merossa esitellään Marian cosplay harrastusta ja Hannun järjes-tämä tapahtuma Murtolahdessa. Vastaavanlaisia juttuja Parvi-aisten harrastuksista tai tapahtumista voi itse kukin kirjoittaa ja lähettää julkaistavaksi. Ensi kesänä ei ole isoa sukujuhlaa, mut-ta jokainen voi järjestää pienimuotoisempia tapahtumia, esimer-kiksi serkusten kokoontumisia. Sukuseuralle on saatu myös face-book-sivut, käykää katsomassa ja kommentoikaa asioita.

Onnellista uutta vuotta 2015!

Mikko Parviainen

Etukannen kuva: Vuoden sukukirjaksi valittu Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia. Kuva Elma Parviaisen albumista.Takakannen kuva: Kuningatar Hilda. Maria Huovinen (o.s. Parviainen) harrastaa cosplayta. Kuva: Anni Savolainen.

Esimiehen kynästä

Parviaisten ParissaParviaisten Sukuseura ry:n jäsenlehti

Parviaisten parissa 30/2014 3

Minua pyydettiin 9 vuotta sitten suku-seuran puheenjohtajaksi, suvun esimie-heksi. Silloin kesällä 2005 kokoonnuim-me sukukokoukseen Pudasjärvelle Syö-tekeskuksen jylhiin maisemiin. Silloin aivan loppusuoralla oli sukuseuran kir-ja Parviaisten suku 2, Parvviisii Pohjois- ja Raja-Karjalasta. Sen tekemisessä olin mukana vasta, kun myöhemmin kesällä teimme sopimuksen kirjan painatukses-ta. Kirja tuli painosta syksyllä ja sukuseu-ra julkisti kirjan Lappeenrannassa. Seu-raavana talvena tämä Maija Parviaisen toimittama kirja palkittiin vuoden suku-kirjana. Se oli hieno saavutus.

Sen jälkeen jo seuraavana vuotena aloimme suunnitella Savon Parviaisten kirjan tekemistä. Aineistoa kirjaan oli Sei-ja-Sisko Raitio alkanut koota jo 1980-lu-vun puolella, silloin siis jo noin 20 vuoden ajan. Pirkolla ja Mikolla oli myös jo aineis-toa koossa. Perustimme kirjatyöryhmän, jota ryhdyin vetämään. Sukuaineiston ko-koaminen jatkui edelleen tiiviinä. Aloitim-me kirjan suunnittelutyön, sisällön linja-ukset, artikkelit, kuvamateriaalin hankin-nan jne. Pohdimme tällöin myös sitä, että palkkaammeko suvun ulkopuolisen suku-tutkijan kokoamaan kirjaa ja kävimme asi-asta myös neuvotteluja muutamien ehdok-kaiden kanssa. Laskin myös kustannuksia ja totesin, että ulkopuolisen työn kustan-nukset voisivat olla useita kymmeniä tu-hansia euroja. Kirjatyöryhmämme oli toi-minut tehokkaasta ja erittäin hyvässä yh-teistyössä kirjaprojektissa. Niinpä päätim-me koota kirjan itse aina painokuntoon saakka. Se oli tärkeä päätös. Eri sukututki-joiden kokoamat henkilöaineistot Mikko sitten yhdisti kirjaa varten. Minä ryhdyin tämän jälkeen toimittamaan kirjaa val-miiksi taittoa ja painatusta varten. Uskal-sin ryhtyä tähän, koska minulla oli lehti-en ja julkaisujen toimittamisesta ja taitosta myös aiempaa kokemusta. Siinä vaiheessa tarkastimme henkilöaineiston tietoja mo-neen kertaan, korjasimme ja täydensimme niitä. Kirjan aineistoa oli paljon; henkilö-aineiston lisäksi paljon eri sukuhaaroihin liittyviä artikkeleja, kertomuksia, tarinoi-ta, kuvia. Kirja jatkuu ajallisesti Parviais-ten suku 1 -kirjasta. Halusin myös näky-viin Parviais-kirjan ajan historian. Run-saan ja monipuolisen aineiston toimitta-minen kirjaan oli iso urakka.

Kun olin saanut aineiston valmiik-si taittoa varten, alkoi vielä kolmen kuu-kauden tiivis työ taittajan kanssa. Hän oli hyvin ammattitaitoinen, mutta työ-määrä oli suuri ja se vei enemmän ai-kaa kuin mitä oli etukäteen osattu arvi-oida. Ehkä myös asettamani vaatimuk-set yksityiskohtineen olivat haasteellisia. Taiton aikana teimme vielä joitain isom-pia ja paljon pieniä korjauksia ja tarvitta-via muutoksia taittoon. Tässä vaiheessa-han kirjan sivut vasta alkoivat näkyä oi-keanlaisena. Oli erittäin tarpeellista, että pystyin tapaamaan taittajaa aina tarvitta-essa ja voimme suunnitella sivuja saman näyttöruudun ääressä. Sen lisäksi tietys-ti sähköpostia kulki paljon. Lopulta al-kukesällä kirjan 720 sivua olivat koossa. Loppuvaiheessa kävi vielä niin, että käy-tettävissä olevat sivut tavallaan loppuivat kesken, olisi tarvittu muutamat sivut li-sää. Kirjapainon onnistui lisätä muuta-mat sivut kannen sisäsivuiksi, ja loppu-osan pienen tiivistyksen jälkeen kaikki saatiin mukaan. Pakettiauto kiidätti kir-jat Saarijärveltä Nilsiään myöhään suku-kokousta edeltävänä iltana heinäkuussa 2011. Aikataulu siis piti sopivasti. Aivan painotuoreet Savon kirja Par sattoo vuot-ta Savon Parvijaisia oli siis julkistettavis-

Kolme kautta sukuseuran puheenjohtajana sukukirjan parissa

Suvun historia ei vanhene koskaansa seuraavana päivän sukujuhlassa. Mo-nivaiheinen kirjaurakka oli saatu onnel-lisesti päätökseen ja moni sukujuhlaan osallistuja vei kirjan tai kirjoja kotiin vie-misiksi ja lahjaksi suvulle.

Kirja oli syksyllä esillä valtakunnalli-sessa Vantaan sukutapahtumassa. Toimi-tin kirjan myös Sukuseurojen keskuslii-tolle sekä Suomen Sukututkimusseuralle. Tammikuussa sain puhelun Sukututki-musseurasta. Minulle kerrottiin odotta-maton, mutta erittäin miellyttävä tieto; Savon sukukirjamme oli valittu vuoden 2011 sukukirjaksi yli 60 muun sukukir-jan joukosta.

Valtakunnalliset sukututkimuspäivät pidettiin silloin Kuopiossa. Monet kym-menet Parviaissukuun kuuluvat olivat ti-laisuudessa paikalla, kun valinta julkis-tettiin ja sukukirjamme Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia ja meidät Mikon kanssa siellä palkittiin. Kiitokset kirjasta ja täs-tä huomionosoituksesta kuuluut kaikille niille, jotka edesauttoivat kirjan aikaan-saamista.

Oikein Hyvää Vuotta 2015!

Teuvo Parviainen

Teuvo Parviainen ja Mikko Parviainen vuoden 2011 parhaan sukukirjan julkistamisen jälkeen Parviaisten Sukuseuran näyttelytilan edessä 35. Valta-kunnallisilla Sukututkimuspäivillä. Oli erityisen mieluisaa, että kirja pal-

kittiin Kuopiossa, Parviais-suvun ja kirjan ”kotiseudulla”.


Sukutuotteita myymässä Marita Voutilainen ja sukutietopisteellä Mikko Parviainen.

Arpajaisista vastasivat Helena Pirinen ja Leena Hänninen.

Sukukokous Aulangolla 2014


Ulriikka Heikinheimo säestäjänään Onni Lonka.

Juhlan juontaja Sointu-Sisko Parviainen lausumassa runojaan.

Juhlan pääpuhuja Hannu-Pekka ”duudsoni” Parviainen.

Iltajuhlassa Hanna Parviaisen ja Wivi Lönnin rooleissa esiintyivät Annu Sankilampi ja Kirsi Sulonen.

Sunnuntaina vierailtiin Lepaalla.

Kuvat: Mauno Parviainen


Teuvo luovutti esimiehen nuijan Mikolle.Kokousvirkailijat Maija ja Lea.

Osa uudesta sukuneuvostosta. Vasemmalta Katja, Kauko, Anne, Sointu-Sisko, Mauno, Leena, Aini, Teuvo, Ulpu, Helena, Lea ja Mikko.

Kuvat: Mauno Parviainen


Parviaisten Sukuseura ry:n varsinainen kokousLauantaina 14.6.2014 klo 15:30–17.20Kylpylähotelli Aulanko, Hämeenlinna

1. Kokouksen avausSukuseuran esimies Teuvo Parviainen avasi kokouksen klo 15:48.

2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaaKokouksen puheenjohtajaksi valittiin Maija Parviainen Helsin-gistä ja sihteeriksi Lea Parviainen Oulusta. Pöytäkirjan tarkas-tajiksi ja ääntenlaskijoiksi valittiin Sointu-Sisko Parviainen Sei-näjoelta ja Anne Weltner Pornaisista. Lisäksi sukukokouksesta oli lehti-ilmoitukset Karjalaisessa, Savon Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuusKokouksen ajankohta ja paikka kerrottiin jäsenistölle ensim-mäisen kerran joulukuussa 2013 postitse lähetetyn jouluterveh-dyksen yhteydessä. Jäsenkirje ja kokouskutsu lähetettiin jäse-nistölle maaliskuun 2014 lopulla. Läsnä oli 52 jäsentä. Todet-tiin, että kokous on koolle kutsuttu sääntöjen mukaisesti ja niin ollen laillinen ja päätösvaltainen.

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestysHyväksyttiin jaettu esityslista kokouksen työjärjestykseksi.

5. Esitellään sukuseuran toiminta vuosina 2011–2014 sukukokousten välilläTeuvo Parviainen esitteli toimintakertomuksen ajalta 2.7.2011–14.6.2014. Toimintakertomus hyväksyttiin. Aini Koskinen esit-teli vuosien 2011, 2012 ja 2013 tuloslaskelmat ja taseet. Maija Parviainen luki toiminnantarkastajien lausunnon.

6. Päätetään tilinpäätösten vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestäVahvistettiin tilinpäätökset ja sukuneuvostolle myönnettiin vas-tuuvapaus.

7. Hyväksytään toimintasuunnitelma kaudeksi 2014–2017Teuvo Parviainen esitteli toimintasuunnitelman toimintakau-delle 2014–2017. Kokousedustajat pitivät tärkeänä juhlia suku-seuran 60-vuotista taivalta jollain tavalla. Myös viestinnän ke-hittämiseen on hyvä panostaa. Aini Koskinen esitteli talousar-vion vuosille 2014 – 2016.

8. Vahvistetaan liittymis- ja jäsenmaksut seuraavaksi toimikaudeksiJäsenmaksuksi päätettiin 25 €/vuosi/jäsen. Liittymismaksua ei peritä. Kannatusjäsenmaksuksi päätetiin100 €.

9. Päätetään sukuneuvoston jäsenten ja toiminnantarkastajien palkkioista ja kulukorvauksistaPäätettiin maksaa sukuneuvoston jäsenille matkakorvauksia seuraavasti: a. Halvimman yleisen kulkuneuvon taksojen mu-kaisesti tai b. Omalla autolla kulkeville 20 senttiä kilometriä

Sukukokous Aulangolla 2014kohden ja yksi (1) sentti kyydissä olevasta henkilöstä kilomet-riltä. Mikäli toiminnantarkastajat esittävät tekemästään työstä laskun, se maksetaan.

10. Valitaan sukuneuvoston esimies ja varaesimiesSukuneuvoston esimieheksi valittiin Mikko Parviainen Veh-mersalmelta ja varaesimieheksi Teuvo Parviainen Pornaisista.

11. Päätetään sukuneuvoston koosta (6–10 jäsentä ja varajäsentä) Sukuneuvoston kooksi päätettiin 7 jäsentä ja heille sääntöjen mukaisesti henkilökohtaiset varajäsenet.

12. Valitaan sukuneuvoston jäsenet ja henkilökohtaiset varajäsenetSukuneuvostoon valittiin:Varsinainen jäsen VarajäsenUlpu Valkama, Lieto Helena Pirinen, KuopioLeena Hänninen, Jyväskylä Sointu-Sisko Parviainen, SeinäjokiMaria Parviainen, Kuopio Reetta Parviainen JoensuuMauno Parviainen, Seinäjoki Jukka Parviainen, NilsiäSuvi Autto, Oulu Lea Parviainen, OuluAnne Weltner, Pornainen Katja Parviainen, JärvenpääKauko Parviainen, Espoo Aini Koskinen, Valkeakoski

13. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa varamiehineenToiminnantarkastajiksi valittiin Hannu Parviainen Nilsiästä ja Esa Parviainen Nilsiästä sekä varatoiminnantarkastajiksi Sisko Parviainen Kerimäeltä ja Jouko Tuhkanen Vantaalta.

14. Käsitellään sukuneuvoston sekä sukuseuran jäsenten määräaikaan mennessä tekemät ehdotuksetSukuseuran jäseniltä ei ollut saapunut yhtään ehdotusta käsi-teltävistä asioista.

15. Käsitellään sukuseuran tulevaa toimintaa, mm. seuraavan kokouksen aikaa ja paikkaa koskevat asiatKeskusteltiin vilkkaasti sukuseuran 60-vuotisjuhlasta vuonna 2016 ja sen järjestämispaikasta sekä seuraavan sukukokouk-sen ajankohdasta lähellä 60-vuotisjuhlaa. Yleisesti todettiin, et-tä vuosijuhla olisi hyvä olla lähellä seuran syntypaikkaa eli Kuo-piota. Ehdotettiin myös, että sukuneuvosto harkitsisi varsinai-sen sukukokouksen siirtämistä vuosijuhlan yhteyteen tai pitä-mistä vain pelkkänä kokouksena vuonna 2017.

16. Muut asiatArvi Parviainen esitti ja Sointu-Sisko Parviainen kannatti, et-tä sukuneuvosto harkitsisi yhdistyksen sääntöjen muuttamis-ta seuraavasta: varajäseniä ei valittaisi henkilökohtaisiksi vaan, että valittaisiin varajäsenet, jotka ovat kokousedustajia valinta-järjestyksessä.

Maija Parviainen kertoi, että Kuulutko sukuuni -tapahtuma on Vantaalla 11.–12.10.2014.

17. Kokouksen päättäminenPuheenjohtaja päätti kokouksen klo 17.20.


He kysyivät minulta, miksi niin usein puhut vanhoista asioista.

Minä kysyin heiltä, oletteko nähneet puun elävän ilman juuria.

– Peilin eteen 2014 –

Olin lähdössä joulujuhlaan. Katsoin vaa-tekaappini sisältöä. Eihän täällä ole mi-tään päälle laitettavaa. Edellisen vuoden jouluasu ei tuntunut enää hyvältä. Pitäi-sikö ostaa uusi?

Jostakin syystä valmistin keittoa run-saasti. Emme jaksaneet syödä sitä kerral-la. Laitoin lopun jääkaappiin. Seuraava-na päivänä mietin, lämmittäisinkö eilisen ruuan tähteen vai pitäisikö laittaa uutta.

Kun keski-ikäinen tapaa lapsuutensa kavereita, ensimmäisiä kysymyksiä on: ”muistatko kun”? Kun kaksi iäkästä koh-

taavat, juttu on nopeasti vanhoissa asiois-sa, vuosikymmenien takana. Tai lapsuus-kodin muistoissa: silloin ennen… Eikä ole harvinaista, että lapsenlapsi pyytää isovanhempia kertomaan ajasta, jolloin mummu ja pappa olivat pieniä.

Vanha ja uusi kohtaavat eri muodoissa lähes päivittäin. Kumpi on voimakkaam-pi? Kumpaakin tarvitaan. Mikään ei me-nisi eteenpäin, jos pitäisimme kiinni ai-noastaan vanhasta. Taakse jäänyt elämä jättää kuitenkin meihin jäljen – tahtoen tai tahtomattamme. Se on voimaannutta-va tai kipeä. Juuri se kannattelee meitä. Se kertoo, että tästä kannosta sinun vartesi kasvaa. Puu ei eläisi, jos siinä olisi vain tuulessa heiluva latva. Ei myöskään, jos sillä olisi pelkkä juuri. Kumpaakin tarvi-taan.

Joulu on yksi niistä tilanteista, joka nostaa voimakkaasti myös kyseisen rin-nastuksen. Moni meistä ripustaa kuu-seen kenties vuosikymmeniä vanhan ko-risteen. Eikä joulu ole joulu, ellei ole tiet-

Olen Seinäjoelta kotoisin oleva teo-logi ja peruskoulun uskonnon leh-

tori – nyt tosin jo pienen aikaa eläkkeellä. Toimin yli 35 vuotta murrosikäisten kes-kuudessa. Työ nuorten kanssa sekä vaati että antoi paljon.

Perheeseeni kuuluu puoliso Mauno, neljä aikuista lasta sekä kolme ihanaa lastenlasta. Lasten muutettua kotoa alkoi

Vanhaa ja uutta – joulunakin tyä ruokaa tai kuusi samassa paikassa kuin ennen.

Entä itse joulu? Juhlan sanoma? Mi-kä ihastuttava vuosisatojen runsaus jou-lun viestillä onkaan! Jo Rooman keisa-ri Konstantinus velvoitti 300-luvulla vie-tettäväksi erityistä Jeesuksen syntymän muistojuhlaa. Joulun ulkoiset puitteet ovat vaihdelleet ajan ja paikkojen myö-tä. Niin tulee ollakin eri kulttuureiden ja kansojen keskuudessa. Mutta sisältö on muuttumaton: Älkää pelätkö! Teille on syntynyt Vapahtaja. Mikä kerran on ta-pahtunut, se ei muutu!

Siksi on paikallaan, että nykyisten jou-lutoimiemme keskellä muistamme myös joulun juuren ja ytimen. On kiva laittaa kotia kauniiseen joulukuntoon, muis-taa toista ihmistä lähellä tai kaukana, ol-la kaikessa rauhassa. Ja samalla jouluiloa hyppiville lapsille ja lastenlapsille kertoa, mikä ja millainen on joulun keskeisin sa-noma.

Sointu-Sisko Parviainen

aikaa riittää itsellekin, omiin ajatuksiin. Hiljaisuus, lukeminen ja luonnon havain-nointi merkitsevät minulle paljon.

Elämän monenlainen runsaus, vaike-udet ja kiitoksen aiheet alkoivat pikku-hiljaa muotoutua runoiksi. Minulta on ilmestynyt kolme runokirjaa: Sylissäni elämä 1999 (Sley-kirjat), Tuulien sylistä 2004 (Sley-kirjat), Peilin eteen 2014 (Au-

rinko-kustannus). Tarkastelen kohtaa-miani asioita usein pilke silmäkulmassa. Perustana on turvallinen luottamus Tai-vaan Isään.

Toiveeni on: Jos yksikin lukija löytää runojeni kautta jotain ajateltavaa, valoa ja voimia antavaa, silloin en ole kirjoit-tanut turhaan.

Sointu-Sisko Parviainen


Panen tämän uuden ”toimen” uteliaisuu-teni syyksi. Kiinnostuin vajaa vuosi sit-ten tutkimaan mieheni sukua. Parviais-ten suku 2 – sukukirja on mitä mielen-kiintoisinta luettavaa, täytyy huudahtaa ihan hämmästyksestä, kuinka ahkeraa ja aikaansaavaa porukkaa nämä Parvvii-set, kirjan tekijäkaartista suvun esi-isiin saakka, ovat. Miellän itseni mielelläni Parviaiseksi (ahkeruus ja aikaansaavuus; jätetään ne tässä kohtaa pois laskuista), omia sukujuuriani unohtamatta.

Virallisesti uteliaisuuttani ei voi kut-sua tutkimiseksi; vaivatontahan tuo val-miin kirjan kimppuun oli käydä. Kaik-ki alkoi siitä, kun, helsinkiläistynyt ystä-vämme Aila Kela, höykytti meidät toissa kesänä Parviaisten pariin. Tuon kesän ai-kana uteliaisuus vasta nosti päätään. Sit-ten vuoden 2014 alussa, sain Ailan kautta yhteyden Maija Parviaiseen, ja niin pik-ku hiljaa löysimme Parviaisten sukutau-lukartalle. Maija täydensi meille epäsel-viä aukkoja, paikansi ja ohjeisti. Läm-pimät kiitokset suvun taannoiselle esi-miehelle (esinaiselle) ja Parvviisii kirjan toimittajalle Maija Parviaiselle. Maijan

pitkä meriittilista paljastui minulle vas-ta myöhemmin.

Minulle tuli yllätyksenä, edellisen li-säksi ja ennen sitä, se, että Parviaisten sukuseura on ollut olemassa jo varsin kauan. Yllätykseni eivät siihen loppu-neet. Etsiessämme mieheni kanssa maa-kunta-arkistosta mieheni esi-isää, koim-me aikamoisen yllätyksen. Kuinka olla-kaan, ukkokultani veressä virtaa, turval-lisen kaukaa, minun sukuni verta. Tämä sykähdyttävä löytö sysäsi minut sukuni, Puustisen suvun pariin.

Selasin kahta kirjaa. Liikuin kahden suvun maastossa. Poimin tiedon sieltä ja toisen täältä, yhdistin, ja niinhän sii-nä kävi, että sukunimissä tyystin sekosin. Anna ja Antti, pahus, kummasta suvusta?

Kumpi kasvaa syödessä, uteliaisuus vai vatsa? Lienee hyvin yksilöllistä, gee-neillä sekin selitettävissä, osittain. Mi-nun uteliaisuuteni on peräänantamaton, se potkii persuuksille ja pottuilee, eikä lihota. Onneksi tämä sukutieto ei lisää tuskaa, vaan on pikemminkin nautinto suunnaton. Jos nämä asiat olisivat mi-nulle itsestäänselvyyksiä tai entuudes-

Sukuneuvostoon, minäkö?taan tuttuja, ja tietäisin kuka kenenkin esi-isä tai esiäiti on, jäisin paitsi seikkai-lusta, ja harmihan se olisi. Nyt harmittaa vain se, että kiinnostukseni ei herännyt aiemmin, vanhempieni ja anopin eläessä. Liian monta kysymystä jää ilmaan, niin monta, että jätän ne kysymättä.

Parviaisia siis ollaan, ja Kiihtelysvaa-ran Oskolasta tullaan. K 16 sukuhaaras-ta mieheni juuret juontuvat, kovin ovat harvassa hänellä hiussuortuvat. Asum-me Joensuussa, kesäisin Kiihtelysvaaras-sa, Oskolan kupeessa. Minua kutsutaan Reetaksi, mieheni nimi on Keijo. Tyttä-riä meillä on kolme. Tyttäristä Riina ja Katri opiskelevat Helsingin yliopistossa, nuorin Kaisa, maailman matkaaja, viilet-tää tällä hetkellä Australiassa. Minä olen koulutukseltani sosionomi (amk), mie-heni veturinkuljettaja, eläkeläinen. Lii-kun paljon, kävelen koiramme kanssa ja ilman. Saunon, luen ja kirjoitan. Kirjoi-tan runoja, kolumnejakin syntyy, sekin on mahdollista, että kirjoitusvimma täs-tä vain yltyy.

Reetta Parviainen, sukuneuvoston uusi jäsen

Veljeni maanviljelijä Kalevi Parviainen syntyi 20.3.1928 Muuruveden Murto-lahdessa. Hän oli sukuseuran perusta-jajäseniä.

Kalevi viljeli kotitilaansa isäni Ee-melin jälkeen neljännessä polvessa. Vaimo Hilja, o.s. Asikainen löytyi Sii-linjärven puolelta. He saivat kaksi las-ta, joista Hannu jäi kotitilalle. Helena on työssä Kuopiossa. Molemmat kuu-luvat sukuseuraan.

Kalevi sairasteli pitkään ja oli vii-meiset vuotensa Nilsiän hoivakoti Ol-lukan hyvässä hoidossa. Perhe oli saat-tamassa häntä viimeiselle matkalleen useana päivänä ja minä sain olla hä-nen luonaan lähtöhetken koittaessa yöllä 13.8.2014.

Kalevi siunaustilaisuus oli 6.9.2014 Murtolahden hautausmaalla, jossa su-vun hautoja on neljässä polvessa. Kai-

paamaan jäi perheen lisäksi kolme las-tenlasta ja kaksi lastenlastenlasta ja run-sas saattojoukko sukua, ystäviä ja kylä-läisiä.

Leena Hänninen

Ystäväni tervehdys:

Kukat näki veljesi, tuoksuvat metsät Senkin näki, miten kukkanen kuihtui, valo vaihtui, saapui yö,– tuli vanhuus vaivainsa myötä.Miksi ei lähtisi pois,hyvästi jättäis? – oli päässyt matkansa päähän.

IN MEMORIAM Kalevi Parviainen 1928–2014

Kalevi Hanhirannan toukosiunauksessa.


Sukuneuvoston jäsen, kuo-piolainen historian opetta-ja Maria Huovinen (o.s. Par-viainen) on harrastanut pit-kään cosplayta. Viime kesänä harrastus vei hänet Japaniin lajin MM-kisoihin. Maria syntyi Kemijärvellä, mutta hänen juurensa ovat Riista-vedellä.

MITÄ COSPLAY ON?Cosplay tarkoittaa oikeastaan pukujäljitelmien tekemistä. Alkujaan harrastus on läh-tenyt Yhdysvalloista science fiction fani-en tapaamisista, mutta Suomeen se ran-tautui Japanin kautta 2000-luvun alussa ja siksi se Suomessa vieläkin liittyy var-sin vahvasti japanilaisen populaarikult-tuurin, kuten animen ja mangan harras-tamiseen. Harrastajatkaan eivät ole tark-kaan määritelleet missä cosplay rajat me-nevät, mutta suurinosa harrastajista tekee itse pukunsa.

Cosplay eroaa esimerkiksi perinteises-tä naamiaispukeutumisesta siinä, että ei yritetä pukeutua vain keijuksi, vaan teh-dään mahdollisimman tarkka jäljitelmä vaikka nimenomaan Helinä-keijun pu-vusta jostain tietysti elokuvasta.

MITEN SINUSTA TULI COSPLAYN HARRASTAJA?Olin lukioikäisenä tehnyt fantasiatyylisiä vaatteita live-roolipeliharrastukseni put-teissa, kun kuulin kaveriltani cosplays-ta. Ajatus siitä, että pyrkisin tuomaan to-

dellisuuteen asuja ja asusteita esimerkik-si piirretyistä kuvista tai elokuvista tuntui samaan aikaan hyvin haastavalta ja kieh-tovalta. Ensimmäinen cosplayasuni oli-kin live-roolipeliä varten tehty asu.

MIKÄ LAJISSA KIEHTOO?Sen monipuolisuus ja vapaus. Pääsee haastamaan itseään, oppimaan jatkuvas-ti uutta ja näyttämään samalla osaamis-taan. Yhdistämään käsitöitä, taidetta ja teatteria ja samalla tutustumaan ihmisiin ympäri maailmaa. Ei ole olemassa mitään liian tiukkoja sääntöjä tai aikatauluja tai vain yhtä oikeaa tapaa tehdä ja harrastaa, vaan cosplaysta voi muokata juuri itsel-leen ja omaan elämäntilanteeseensa sopi-van harrastuksen.

HARRASTIT AIKAISEMMIN LARPPAUSTA, MITÄ SE ON?Larppaaminen eli live-roolipelaamisessa eläydytään ennalta sovituiksi hahmoiksi

ja eletään heidän elämäänsä. Larppausta on sanottu myös improvisaatioteatteriksi il-man yleisöä, eli pyritään rea-goimaan ja toimimaan, miet-timäänkin kuin hahmo.

Larppaus ja cosplay sotke-taan toisinaan toisiinsa, kos-ka molemmissa näytetään pukeutuvan erikoisesti. Larp-paamisessa hahmoon eläyty-minen on kuitenkin se tär-kein asia, ulkoiset jutut kuten puku ovat sitten se lisämaus-te. Cosplayssa taas toisinpäin,

suurin osa harrastajista ei eläydy hah-moonsa muuta kuin valokuvissa tai esi-tyksissä.

MITEN LAAJALTI COSPLAYTA HARRASTETAAN (Suomessa, maailmalla)?Cosplayharrastajat eivät ole mitenkään järjestäytyneitä, joten tarkkojen lukujen sanominen on ihan mahdotonta. Myös cosplayharrastajan määritteleminen voi olla haastavaa, onko harrastajia kaikki jotka pitävät itseään cosplayaajina, vaik-ka olisivat ostaneet vain yhden cospla-yasun kymmenen vuotta sitten, vai pi-tääkö pukuja todella tehdä itse ja kuin-ka usein? Itse veikkaisin, että Suomessa puhutaan noin viidestä tuhannesta har-rastajasta, mutta harrastuksen intensii-visyys voi vaihdella paljonkin. Osa tekee uuden puvun jokaiseen tapahtumaan ja käy kymmenessä tapahtumassa vuodessa, osa tekee yhden puvun viidessä vuodessa.

Maria harrastaa cosplayta

Bayonetta Eurocosplay-kilpailussa Lontoossa. Kuva: n8e.


MITEN COSPLAY ASU VALMISTE-TAAN? Paljonko siihen menee aikaa?Cosplayasuja voi koota valmiista, esimer-kiksi kirpputorilta löytyvistä vaatteista muokkaamalla. Harvoin esimerkiksi val-koista kauluspaitaa kannattaa lähteä teke-mään itse, kun kankaat jo maksaa enem-män kuin valmis paita kaupasta. Suurin osa harrastajista tekee vaatteet ja asusteet alusta asti itse, eli pukuun kuluu paljon ompelua, askartelu ja usein myös uusi-en työtapojen miettimisiä, kun pukuihin joutuu käyttämään mitä mielikuvituksel-lisimpia materiaaleja.

Asuihin saa menemään aikaa ja ra-haa juuri niin paljon kuin vaan haluaa. Osa harrastajista tekee yhtä pukua vuo-den päivät hitaasti ja varmasti, osa tekee viikossa. Itse teen hyvin vaihtelevasti se-kä nopeita ja helppoja että aikaavievem-piä pukuja. Yksinkertaisen asun voi saa-da valmiiksi viikonlopussa, mutta yleen-sä varaan noin kuukauden aikaa tekemis-tä varten, vähän riippuen myös miten kiireistä muuten on töiden tai cosplayn ulkopuolisen elämän kanssa.

MONTAKO ERILAISTA HAHMOA OLET TEHNYT? MILLAISIA HAHMOJA TEET?Olen muutaman puvun päässä sadan-nen cosplayasuni valmistumisesta, mi-kä on aika paljon. Teen yleensä hahmoja, jotka ovat minulle jotenkin tärkeitä. Ne ovat pelistä, sarjasta tai elokuvasta josta erityisesti pidän tai hahmoja joihin olen samaistunut. Toki valitsen myös hahmo-ja, joiden puvuissa on jotain mikä viehät-tää minua.

KETKÄ COSPLAYTA HARRASTAVAT? MILLAINEN ON TYYPILLINEN HARRASTAJA?Tyypillinen cosplayaaja on vajaa pari-kymppinen tyttö. Cosplay tuli Suomeen Japani-innostuksen mukana kymme-nisen vuotta sitten ja silloin siitä innos-tuivat teini-ikäiset. Nyt keski-ikä on jat-kuvasti nousussa, kun monet harrastajat kasvavat ja vanhenevat harrastuksen pa-rissa eikä se jää vaan ohimeneväksi vai-heeksi. Ja kyllä harrastajissa on myös poi-kia, he vain ovat vähemmistönä.

MILLAISIA TAPAHTUMIA JA KILPAILUJA LAJIIN LIITTYY?Cosplayasuja pidetään päällä lähinnä va-lokuvausta varten ja sitten erilaissa har-rastajatapahtumissa, eli coneissa. Näi-tä järjestetään ympäri Suomea ja tapah-tumien koot vaihtelevat muutamasta sa-dasta kävijästä useampaan tuhanteen. Tapahtumissa on mahdollista tavata mui-ta harrastajia ja tutustua esimerkiksi sa-moista sarjoista pitäviin ihmisiin. Coni-en pääsisältönä on yleensä japanilainen kulttuuri tai nimenomaan japanilainen animaatio ja cosplay on siinä ikäänkun sivussa, mutta on Suomessa yksi ja puh-taasti cosplaylle pyhitetty coni Turussa.

Cosplaykilpailuissa kilpaillaan siitä, kuka on onnistunut tekemään mahdolli-simman hyvän jäljitelmän alkuperäisestä hahmosta. Nykyään tuomaristo valitsee voittajat ja tuomareina on lähes aina pit-känlinjan harrastajia. Osassa kilpailuissa myös tehdään lyhyt esitys, joka myös ar-vioidaan. Kilpailuissa on sekä yksilösar-joja että ryhmäsarjoja ja yleensä aloitte-

lijat ja kokeneet pukuilijat kisaavat vielä omissa sarjoissaan. Kurttuotsaisen vaka-vaa kisaaminen ei ole, vaan takahuonees-sa tunnelma on aina aivan ihana ja kisaa-jat kannustavat toisiaan.

OSALLISTUIT MM-KISOIHIN JAPANISSA, KERRO MATKASTASI JA TAPAHTUMASTA.World Cosplay Summittia on helpoin verrata cosplayn MM kisoihin, vaikka varsinaisesti ihan siitä ei olekaan kysy-mys. Reilut parikymmentä maata ympä-ri maailman valitsee karsintojen kautta edustajaparin, jotka sitten kokoontuvat vajaaksi kahdeksi viikoksi Japanin Nago-yaan. Varsinaisen finaalikilpailun lisäksi edustajat osallistuvat erilaisiin edustus-tehtäviin ja paraateihin, me esimerkiksi kävimme vierailulla Japanin ulkominis-teriössä. Itse kilpailu oli vain yhden päi-vän mittainen, mutta kyllä reissusta pa-remmin jäi mieleen miten sama harrastus yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Nyt täytyy lähteä ulkomaillekin coneihin ta-paamaan uusia cosplay-ystäviä , joita Ja-panissa sain.

TÄTÄ HAASTATTELUA TEHTÄESSÄ OLET JÄLLEEN LÄHDÖSSÄ JAPANIIN, MIKSI?Tänä vuonna World Cosplay Summit -kilpailu ja Tokion kansainväliset eloku-vafestivaalit päättivät tehdä yhteistyötä ja kutsua cosplayaajia ympäri maailmaa juhlimaan tunnetun animaatioohjaaja Hideaki Annon uraa tekemällä hahmo-ja hänen töistään. Tällä kertaa ei kilpail-la, vaan tiedossa on paraatia, edustustilai-suuksia ja myös lavaesitys, jota itse odo-tan jo innolla. Tarkoituksena on tuoda vähän väriä ja eloa elokuvafestivaaleihin ja näyttää samalla mitkä niitä omia suo-sikkisarjoja ja hahmoja ovatkaan.

haastatteli Mikko Parviainen

Paraatissa World Cosplay Summitis-sa Japanissa. Kuva: Eetu Lampsijärvi.


Sain kesäkuussa Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksessa Lahdessa hopeisen an-siomerkin. Aiemmin olin jo saanut pii-rikokouksessa pronssisen. Puheenjohta-jamme pyysi minua kertomaan toimin-nastani SPR:ssä.

Jo sairaanhoitajakoulussa 1961 tutus-tuin Punaiseen Ristiin. Silloin oli tapana rekrytoida opiskelijat reserviin, josta kut-sutaan tarvittaessa johonkin tehtävään. Saimme oikein merkit.

Vuonn 1975 toimiessani johtavana hoitajana Palokan kuntainliitossa, soitti minulle SPR:n toiminnanjohtaja ja pyy-si Keski-Suomen piirin yhdyskuntatyön sosiaalivaliokuntaan. Myöhemmin toi-min myös piirihallituksessa sekä vii-meksi Jyväskylän osaston hallituksessa useita vuosia.

Sain tehtäväkseni käynnistää nukku-vaa ystäväpalvelutoimintaa. Kokosin va-

Ristiläinen vuosikymmeniäpaaehtoisia ystävävälittäjiä ja aloin kou-luttaa vapaaehtoisia ystäviä. Ensimmäi-sen kurssini toteutin 1984 juuri tuhopolt-tajan hävittämässä ikäisessäni Jyvälän Setlementti ry :n kansalaisopistossa, jo-ka oli Schildtien suvun entisellä Nisulan tilalla. Kävin myös SPR:n sosiaalipalvelu-kouluttaja-kurssin.

Vuonna 1994 olin perustamassa Jy-väskylän kaupungin vapaaehtoistoimin-nan keskusta VaParia. Tärkein yhteis-työtaho oli luonnollisesti SPR:n Jyväsky-län osasto. Ehdin kehittää vapaaehtois-toimintaa ja järjestöyhteistyötä noin 10 vuotta, eläkkeelle jäämiseeni asti. Opis-kelin yhteiskuntatieteellisessä tiedekun-nassa sosiaaligerontologiaa, jonne tein gradun vapaaehtoistoiminnasta vuonna 2008.

SPR:n toiminnassa olen kuitenkin ol-lut näihin päiviin. Olen toiminut myös eri

projekteissa, nälkäpäiväkerääjänä, leipien markkinoijana, ystävänäkin sekä osallis-tunut 90-luvulla opintomatkoille mm Berliiniin,Tanskaan ja Ruotsiin. Koulut-tanut olen enää harvakseltaan. Nyt uu-sin tehtävä on toimia autoemäntänä, kun yli 800 ”ristiläistä” tulee kiitosgaalaan Pa-viljonkiin ja 13 bussia käy kiertoajelulla kaupungin eri paikoissa.

Toiminta on ollut antoisaa. Koen, että olen osaltani kehittämässä vapaaehtois-toimintaa ja ollut lievittämässä varsinkin ikäihmisten yksinäisyyttä ja tuen tarvet-ta. Soisin, että varsinkin ne, joiden lähei-set ovat eri paikkakunnilla, lähtisivät ys-täväpalvelutoimintaan.

Leena Hänninen

Erkki Liikanen ja Leena Hänninen.


Papatusta ja paljastus MurtolahdessaSuomen suvessa on monenlaisia tapahtu-mia. Heinäkuinen perjantai-ilta oli saa-nut Nilsiän Murtolahdessa sekä oman kylän että naapurikylien väen liikkeelle. Suuren salaperäisyyden varjossa mainos-tettu tilaisuus alkoi Murtolahden vanhal-ta kyläkaupalta. Edes paikallislehden toi-mittaja ei ennakolta tiennyt mitä oli lu-vassa. Vähitellen asia alkoi valjeta, kun eri suunnista alkoi kuulua papatusta, van-hojen traktoreiden ääniä. Kaupalle ko-

navettaan jääneitä tavaroita voisi hyö-dyntää. Länkikytkimen rautoja hitsaa-malla taideteos löysi muotonsa, utareet teokseen saatiin vanhoista juomakupeis-ta ja talon viimeisen lehmän, Etevän kor-vamerkitkin otettiin käyttöön. Taideteok-sen Hannu omisti kaikille lehmien ystä-ville. Samalla patsas kertoo myös muut-tuvasta suomalaisesta maaseudusta.

Taideteoksen vieressä olevaan suureen kiveen Hannu kiinnitti yhdessä tilaisuu-den järjestelyissä mukana olleiden yhdis-tysten (kyläyhdistys, nuorisoseura, maa- ja kotitalousseura) kanssa vielä muisto-laatan.

Teksti ja kuvat: Mikko Parviainen

koontui parikymmentä traktoria, joita-kin autoja ja yksi mopokin. Järjestäyty-misen jälkeen ajoneuvojen paraati suun-tasi kohti Hanhirannan tilaa. Letkaa johti Hanhirannan isäntä Hannu Parviainen.

Perillä Hanhirannassa pihaan sai trak-toreiden lisäksi parkkeerata vain museo-rekisterissä olevat autot. Uudemmat me-nopelit vietiin vähän syrjemmälle nave-tan taakse. Jokainen näytillä ollut vanha ajokki oli eräänlainen legenda ja niis-

tä riitti juttua. Omas-ta ajoneuvostaan Da-vid Brown Crop Mas-terista Hannu Parvi-ainen kertoi, että siinä oli erikoista peltinen suojarakenne polvi-en edessä. Erään trak-torin perässä oli eris-kummallinen veko-tin, jonka tarkoitusta joukolla arvailtiin. Lo-pulta traktorin omis-taja kertoi sen olevan saksalaisvalmisteinen ennen toista maail-mansotaa valmistet-tu perunannostokone. Alunperin sitä olivat vetäneet hevoset.

Ilta huipentui Mur-tolahden kylän ensim-mäisen ympäristötai-deteoksen paljastuk-seen. Hanhirannassa karjanpito lopetettiin pari vuotta sitten ja Hannu mietti, miten


Sukututkimus on sitten hauskaa! Voit tut-kia sukua syvyyssuunnassa aina kaukai-simpaan saavutettavissa olevaan esi-isään saakka, jolloin törmäät samalla myös his-torian eri vaiheisiin, tapahtumiin ja ehkä sukulaisesi osallistumisenkin niihin. Siel-tähän saattaa todella löytyä vaikka min-kälaisia aarreaittoja.

Tai voit tutkia eri sukuhaarojen omi-naispiirteitä taipumusten tai ammattien kautta. Mutta voit myös leventää tutki-mustasi avioliittoihin ja kenties sisaruk-siinkin ja niissä löytyviin samanlaisuuk-siin tai poikkeavuuksiin. Voit myös tör-mätä Suomessa helposti löytyviin su-kuryppäisiin, joissa samankaltaiset suvut liittyvät toisiinsa ja muodostavat suuria sukuyhteisöjä. Näitähän löytyy paljon esimerkiksi papillisissa suvuissa tai Poh-janmaan kirkonrakentaja- tai muusikko-suvuissa.

Lähdenpä nyt tutkimaan omia ja miehe-ni sukuhaaroja. Ensin syvyyssuunta. Juuri ilmestyneessä savolaisten Parviaisten kir-jassa Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia tuli ilmi, miten isäni Parviaissuvun esi-isiä löytyy yhtenäisenä ketjuna aina 1500-lu-vun lopulle saakka. Oli mielenkiintoista tutkia ajan ilmiöitä ja poliittisten tilantei-den vaikutusta suvun liikkeisiin.

Täyssinän rauhassa 1595 vahvistettiin raja Nilsiän ja Juankosken (Kaavilla) vä-lillä, jolloin Parviais-esi-isänkin oli help-po siirtyä lähelle rajaa Riistavedelle ja sieltä Nilsiään.

1617 solmittiin Stolbovan rauha ja se oli suurena vedenjakajana suvun liikkeis-

sä. Sen rajamerkkejä oli merkitsemässä mieheni esi-isä Henrik Jönsson. Tuo ra-jansiirto aiheutti, niin kuin Parviais-kir-jassa olen kertonut, huikentelevaisen esi-isäni Reko Parviaisen siirtymisen Nilsiäs-tä Kaavin Siikajärvelle.

Mutta ei tuo 1500-luvulle pääsy su-kututkimuksessa ole mitään ainutlaa-tuista. Saadessani pikkuserkkuni teke-miä sukututkimuksia äitini suvusta Kes-ki-Suomesta sieltä löytyy ainakin 6–7 talollista 1500-luvulta, 1600-luvulta vie-

lä useampia. Isänäi-tini ja mieheni su-vuissa päästään jopa 1200–1300-luvulle. Suurena apuna ovat pitäjän historioista löytyvät taloluettelot sekä yleensä pitäjän ja maakuntien historiat.

Entä sitten ammatil-liset sukuketjut. Vä-vyni esi-isissä löytyy yhtäjaksoinen 13 su-kupolven pappisket-ju. Melkein kaikki papit menivät naimi-siin pappien tyttäri-

en kanssa ja molempien aviopuolisoiden melkein kaikki veljet olivat pappeja, joten suvusta löytyy noin 200 pappia.

Mieheni suvusta taas löytyy tyttären-tyttäristäni taaksepäin mentäessä 10 su-kupolven muusikkoketju, poikkeuksena vain 6. polven kirkkoherra, jonka isä kui-tenkin oli kanttori ja äitikin kanttorin ty-tär. Tuo pitkä kanttoriketju löytyy Sysmäs-tä. Sitä kautta päästään taas 1600-luvulle.

Avioliitot tuovat usein merkillisiä sa-manlaisuuksia siitä huolimatta, että esi-merkiksi miehelläni ja minulla on vain yksi yhteinen esi-isä 1500-luvun alku-puolella. Mutta sen sijaan voin sanoa, et-tä ”kun sinun esi-isäsi oli Kajaanin lin-nan päällikkönä, niin minun esi-isäni oli Käkisalmen ja Jaaman linnan päällikkö-nä. Ja kun sinun esi-isäsi oli kirkkoher-rana Päijänteen itäpuolella, niin minun esi-isäni oli samaan aikaan kirkkoher-rana Päijänteen länsipuolella. Ja kun si-nun esi-isäsi oli puuseppänä Urjalassa, niin minun Parviais-esi-isäni oli tun-nettu Nikkar-Matti, joka valmisti Kaa-vin ensimmäisen kansakoulun pulpe-tit ja osia kirkon sisustuksesta Kaavilla. Tai kun sinun esi-isäsi olivat torpparei-na Karkussa ja Tottijärvellä, niin minun olivat Kaavilla.” Vieläpä rinnakkaisia so-

Täyssinän rauhan merkki Pisan (Kaavin Siikajärven) kalliossa.

Sukututkimuksen monet suunnat

Kuvassa Pekka eli Pietro Parviaisen piirtämä kuva heidän lentolaivueestaan. Hän lähetti sen Eeva-sisarelleen, joka oli

lääkintälottana Kaakkois-Suomen kenttäsairaalassa tekstinä: ”Oletko nähnyt lauttaamme? Tämä esittää osaa siitä.”


tilaita löytyy molemmista suvuista. Tuossa uudessa Parviais-kirjassa olen

kirjoittanut Lentävistä Parviaisista, sillä sukuhaaraani kuuluu suuri joukko len-täjiä aina kolmenkin sukupolven ajalta. Taitavat nämä ajatukset olla yhtä lentä-viä ja ainakin vauhdin hurmaa löytyy su-vussamme.

Katsotaanpa vielä avioliittojen kautta syntyneitä ammatillisia sukuyhteisöjä. Sain syntymäpäiväkseni konsertin, jossa esiintyjinä olivat tyttäreni Silja, viulu, tyt-tärentyttäreni Siljamari, viulu, vävyni Ta-pani, sello, Siljamarin mies Tuomas, sel-lo, Tuomaksen isä Atso, alttoviulu ja sisar Heini, piano. Lisäksi esiintyi kaksi ulko-puolista pianistia. Kuvassa koko joukko. Etupenkissä reunassa istuu muuten sil-loin 99-vuotias Päivö Parviainen.

Lähdetäänpä tutkimaan tarkemmin tätä muusikkosukua. Lähtökohdaksi otan isäni Lauri Parviaisen, jonka Pekka-isä tuli 1800-luvun lopussa Kaavilta Hel-sinkiin. Hän löysi täältä musiikinopetta-ja-äitini Alma Korhosen ja he menivät naimisiin. Heidän kaikki kolme lastaan ovat olleet muusikkoja ja Seija-Sisko-ty-tär löysi tietenkin muusikkomiehen Jan-ne Raitiosta. Heidän ainoa tyttärensä Sil-ja on siis viulisti ja hänkin löysi puoli-sokseen sellistin, Tapani Heikinheimon. Tapanin sisarkin on huilisti Radion sin-foniaorkesterissa. Siljan ja Tapanin Silja-mari-tytär on siis myös viulisti, nuorempi tytär vasta opiskelee musiikkia. Siljamari – tietenkin – löysi taas puolisokseen sel-listin, Tuomas Lehdon, jonka koko per-he, isä, äiti ja kaksi sisarta ovat muusik-koja. Ja, niin kuin jo aikaisemmin mai-

nitsin, Siljamarin esivanhemmat aina 10. polveen saakka ovat olleet muusikkoja.

Pienenä lisänä voin mainita, että se ai-noa ei-muusikko suvussamme, Siljan ja Tapanin Janne-poikakaan ei ole päässyt irti musiikista. Hän opiskelee innolla lau-lua ja laulaa kuorossa ja on tietenkin löy-tänyt muusikko-isän tyttären vaimoksi. Tuo isä on kansanmuusikkona Kaustisilla toimiva Antti Hosioja. Ja nuori vaimokin soittaa sekä pianoa että haitaria ja laulaa Parqu-kuorossa eli Parviaisten kuorossa.

Jumalalla on ihmeellisiä kytkentöjä liit-täessään eri sukuhaaroja yhteen. Kunpa vain ymmärtäisimme näihin liittoihin si-sältyvät valtavat siunaukset ja pysyisim-me liitoissamme. ”Se on viisautta.”

Seija-Sisko Raitio


Kolmas komea sukukirja on nähnyt päivänvalon. Parviais-ten Suku 3 kertoo Savon Parvi-aisten taustat ja tarinat 1700-lu-vulta aina toiseen maailmanso-taan saakka.

Savon Parviaisten vaiheet hei-jastelevat suomalaisen yhteis-kunnan muutoksia vuosikymmenten ja –satojen aikana. Maatalouden historian kautta sukukirja kuvaa maaseutuväes-tön Parviaisia vedenjakajana käytettyyn 1860-lukuun saakka.

Sen jälkeinen, alkavan teollistumi-sen aika, muutti myös maaseudun Par-viaisten elämää ja elinkeinoja. Sääty-yh-teiskunnan muuttuminen heijastui hitu-sen Savon syrjäisille seuduillekin, joiden Parviais-alueilla oli ollut vain yksi teol-lisuuslaitos, Juankosken ruukki. Rauta-ruukkeja ilmaantui 1800-luvulla useille seuduille. Rautateiden ihmeisiin tutus-tuivat myös Savon radan varrella asuvat Parviaiset 1880-luvulta alkaen. Pääasial-lisesti he kuitenkin liikkuivat hevosrattai-den ja soutuveneen lisäksi höyrylaivoilla.

Kansakouluasetus vuodelta 1866 vei pienet Parviaiset koulunpenkille. Kylä-kouluja perustettiin vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Vain harva Parviai-nen kuitenkaan jatkoi opintietään kansa-koulun jälkeen Kuopioon oppikouluun tai peräti ”kimnaasiin” (lukioon).

Savon Parviaiset olivat uskollisia omil-le pitäjilleen, eivätkä juurikaan liikkuneet

oman maakunnan ulkopuolelle ennen 1860-lukua. Ennen tuota aikaa Kuopion kaupungista löytyy vain neljä Parviais-perhettä. Muuttoliike Kuopioon lisäksi Viipuriin ja Helsinkiin vilkastui kuiten-kin seuraavina vuosikymmeninä. Ame-riikkaan asti mielivät myös eräät rohke-at Parviaiset. Riistaveden Kivilammen Kusti Eemeli Parviainen saapui Maureta-nia-aluksella New Yorkin Ellis Islandille 24.9.1914. Matka kesti kaksi viikkoa.

Ankarat ajat koettelivat Parviaisia ka-tovuosien, nälän ja kulkutautien muo-doissa 1700-luvulta 1860-luvun suuriin nälkävuosiin saakka. Kaavin Kortteisissa kuoli Pekka Parviaisen perheestä kolme lasta keväällä 1868.

Kaikki Parviaiset eivät olleet lainkuu-liaisia. Metsärosvoja, jopa murhamiehiä, löytyy esi-isistämme. Nilsiän Nipasen-mäki oli kuuluisa rosvoistaan 1820-30 –luvuilla. Siperian karkoituksiakin lankesi joidenkin Parviaisten kohtaloksi, karmei-den tekojensa rangaistuksina.

Sotasankari-Parviaisia sukukirja esit-telee 1740-luvulta alkaen. Ruotsin vallan aikaisissa sodissa joutuivat Parviaiset-

kin taistelemaan. Savoon perus-tettiin 1770-luvulla jääkärijouk-ko, josta myöhemmin muodos-tui Savon Prikaati. Vuonna 1808 alkanut Suomen sota synnytti taistelualueita myös Savon rin-tamalle. Kansalaissota vuonna 1918 vaikutti kohtalaisen vähän

Savossa. Parviaiset taistelivat sodan kum-mallakin puolella. Heitä menehtyi viisi henkilöä. Veljekset Otto ja Armas Iisak-ki Parviainen joutuivat Kuopion vankilei-rille. Vuosien 1939-1945 sodissa menetti henkensä 28 Savon Parviaista.

Sukukirja nivoo maamme historian vaiheet mielenkiintoisesti ja elävästi Par-viaisten elämänkohtaloihin. Valokuvat avaavat tapahtumia ja tarinoita vangiten lukijan mielenkiinnon.

Kirja esittelee kattavat sukutaulut Rantasalmen, Pieksämäen, Suonenjoen, Leppävirran, Riistaveden, Muuruveden, Nilsiän, Rautavaaran, Kaavin ja Yläsavon Parviaisista, Karttulan Matin sukuhaa-raa unohtamatta. Satasivuinen henkilö-hakemisto on vaikuttava ja kertoo osal-taan valtavan kattavasta ja perusteellises-ta otteesta sukukirjan laadintaan.

Ansiokas sukukirja ansaitsee kiitok-sensa. Se ansaitsee omistautuneet lukijat. Se on osaltaan kunnianosoitus menneil-le sukupolville.

Lea Parviainen, Jämsä

Par sattoo vuotta Savon ParvijaisiaToim. Mikko Parviainen – Teuvo Parviainen


Valintaraati oli: Mervi Lampi, raadin pj. (kuvassa puhuu Mikolle), Erkki Alhopuri, Matti Heiniemi ja Riitta Huuhtanen.

Kuopiossa järjestettiin 35. Valtakunnal-liset Sukututkimuspäivät 16.–18.3.2012. Avajaistilaisuudessa 17.3. jaettiin Vuoden Sukukirja -kilpailun palkinnot. Ensim-mäisen palkinnon voitti teos Parviaisten suku 3: Par sattoo vuotta Savon Parvijai-sia 1700-luvulta 1900-luvun alkupuolel-le, jonka toimittivat Mikko Parviainen ja Teuvo Parviainen.

Parviaisten sukukirjan kolmas osa on perinteinen sukukirja, joka täyttää raadin mielestä kaikki hyvän sukukirjan kritee-rit sisältäen muun muassa henkilöhake-miston, lähdeviitteet ja lähdeluettelon. Paikkakunnittain ja sukuhaaroittain jae-tut sukutaulut ovat selkeät, ja niitä on täy-dennetty henkilötarinoilla ja valokuvilla.

Kilpailussa oli mukana vuonna 2011 ilmestynyttä 62 sukukirjaa. Valintaraa-din mukaan taso oli korkea, mutta voit-taja erottui selvästi muista. 35. Valtakun-nalliset Sukututkimuspäivät järjestivät Suomen Sukututkimusseura ja Savon su-kututkimusharrastajat ry.

Vuoden sukukirjan toimittaneet Mikko (vas.) ja Teuvo Parviainen (oik.) iloitsivat, että kirja palkittiin Kuopiossa, Parviais-suvun ja kirjan ”kotiseudulla”. Keskellä Päiviö Tommila, joka sai kunniamaininnan kirjastaan ”Talonpoikia

ja opinkäyntiä: Merikarvian Köörtilän Tommilan talon ja suvun tarina”.

VUODEN SUKUKIRJA


Sukujuhlaa Nilsiässä vietettiin helteisen kauniissa säässä 2.–3.7.2011. Sukujuhla oli odotettu ja juhlava. Juhlan kohokohta oli uunituoreen Parviaisten Savon suku-kirjan Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia ensijulkistus. Monivuotinen urakka kir-jan parissa oli saatu päätökseen. Sukujuh-lasta lähtiessään useimmilla oli sukukirja

tai kirjoja mukanaan viemisiksi kotiin ja lahjaksi sukulaisille.

Juhlan jälkeen pidetyssä sukukokouk-sessa sukuneuvostoon kolmivuotiskau-deksi valittiin seuraavasti: sukuseuran puheenjohtajana jatkoi Teuvo Parviainen ja varapuheenjohtajana Leena Hänninen. Jäseniksi valittiin Pirkko Siltanen Espoos-

ta, Mikko Parviainen Vehmersalmelta, Ulpu Valkama Liedosta, Mauno Parvi-ainen Seinäjoelta, Katja Parviainen Jär-venpäästä, Maria Parviainen Kuopiosta ja Helena Holopainen Vantaalta. Varajä-seniksi valittiin Briitta Kolehmainen Son-kasta, Hilkka Alkkiomäki Turusta, Heik-ki Parviainen Kajaanista, Kyösti Thum Jo-ensuusta, Jukka Parviainen Nilsiästä, Lea Parviainen Oulunsalosta ja Pertti Parvi-ainen Tikkakoskelta. Rahastonhoitajaksi valittiin Aini Koskinen.

Toisena juhlapäivänä sää hieman vii-leni. Tällöin teimme veneretken Paa-vo Ruotsalaisen asuinsijoille Aholansaa-reen. Sieltä palattuamme laskimme sep-peleen Nilsiän kirkon sankarihaudoille. Sen jälkeen tutustuimme monipuoliseen Nilsiän museoon Ullan ja Pentti Kakki-sen opastuksella, sekä aivan upeaan Ul-la Kakkisen käsityö- ja keramiikkanäyt-telyyn.

Suuret kiitokset sukutapahtuman ja muun ohjelman hienoista järjestelyistä Ulla ja Pentti Kakkiselle!

Sukujuhla ja sukukokous Nilsiässä 2011

Savon Parviaisten sukukirjan kirjatoimi kunta kukitettavana kirjan julkistamis tilaisuudessa Sukuseuran juhlassa Nilsiässä 2011. Vasemmalta

Mauno Parviainen, Ulla Kakkinen Arvi Parviainen, Pirkko Siltanen,

Seija-Sisko Raitio, Mikko Parviainen ja Teuvo Parviainen. Kuvasta

puuttuu Olli Parviainen.

Päivö Parviainen oli myös mukana. Tässä venematkalla Aholansaareen Aini Koski-sen (vas.) ja Raimo Valkaman seurassa.


Jälleen sää suosi Säynätsalopäiviä 12.–15.8.2011. Perjantaina oli jo perinteinen Taideseura Raidan näyttely, yhteislaulu-tilaisuus ja Säykkirock. Lauantaina 13.8 oli monen paikan ”ovet avoinna”, Pappi-lan pihassa Voimaa ihmisille-tapahtuma, jossa oli Raidan reipas yhteisötanssiesi-tys ja Marttojen virkkuukoulu muutamia mainitakseni.

Säynätsaloseuran hallinnoima Vane-rila avautui klo 10 ja alkajaisiksi oli tai-teilija Tarja Partasen maalaaman koriste-seinän julkistaminen. Säynätsaloseuran puheenjohtaja Erkki Ikonen piti kiitos-

Säynätsalossa riittää puhtiapuheen ja kukitti taiteilijan. Vanerilassa oli monipuolisen kuva-ym materiaalin li-säksi useita video-esityksiä saaren histo-riasta. Seuralla oli kolmas kirja esittelys-sä ”Säynätsalon Sypreena” ja neljäs on te-keillä. Katso: www.saynatsaloseura.fi.

Parviaisen sukuseuralle oli Vanerilas-sa hyvä tila, jossa esittelimme kirjoja, valokuvia ja lehtiä. Saimme myös Savon sukukirjaa myydyksi. Oli hauska tutus-tua nuoreen pariskuntaan Mikko ja Ma-ria Parviaiseen, jotka olivat juuri muutta-neet Etelä-Suomesta Säynätsaloon. Mi-kon sukua löytyi sukukirjasta. Marttojen

kahvila herkkuineen veti meillekin ylei-söä. Kiinnostuneita vieraita kävi noin 280 kahtena päivänä.

Iltamisssa valittiin Säynätsalon Valtte-riksi Paratiisisaarten polkupyöräkorjaaja Pekka Pekkanen.

Lapsetkin oli huomioitu monin eri ta-pahtumin, mm. Erätoverien järjestämä onkikilpailu, MLL:n kuvasuunnistus ja alueseurakunnan järjestämää kadonneen arteen metsästystä. Maanantaina oli Säy-nänätsalon Riennon järjestämät suositut Hippokisat.

Sunnuntaina päivä alkoi perintisesti jumalanpalveluksella, jossa saarnasi pas-tori Harri Romar’. Seurakunta laski kuk-kalaitteen sankarihaudoille ja ensimmäi-sen asukkaan haudalle. Walter Parviaisen muistomerkille laskivat sukuseuran kuk-kalaitteen Pertti Parviainen ja Pentti Tol-vanen. Päivässä oli vielä UudenPolven-Museossa tanssitapahtumia sekä kirk-konsertti. Taas kerran ihmettelin säynät-salolaisten aktiivisuutta oman saarensa ja myös Parviaisten perinnön vaalimisessa.

Leena Hänninen

Säynätsaloseuran pj Erkki Ikonen kiittää taiteilija Tarja

Partasta. Taustalla hänen maalaamansa seinäke.

Pertti Parviainen, Leena Hänninen ja Katja Parviainen Säynätsalossa.


Arvoisa juhlaväki!

Parviaiset ovat sukurakkaita, lähimmäi-sistään huolehtivia, kädentaitoisia, mu-sikaalisia ihmisiä, joiden juuret ovat sy-vällä maaseudulla. Parviaisia on kuvattu myös säästeliäiksi, jopa kitsaiksi! Tieto-ni perustuvat sekä sukukirjoihin että ky-selyihin, ja omakohtaisiin kokemuksiini.

Minä liityn Parviaisten sukuun äiti-ni äidin kautta. Mummoni sukujuuret lähtevät Riistaveden Heikki Parviaises-ta 1590-luvulta ja etenevät Säyneisen Ju-ho Heikki Parviaiseen. Seppä Juho Heik-ki Parviainen oli äitini äidin, Eeva Maria Parviaisen isä. Myös Seppä Juhon poika Heikki oli arvostettu seppä, käsitöiden te-kijä sekä puutöiden taitaja. Tämä seppä-Heikki oli Parviaisten sukuneuvoston jä-senen Mauno Parviaisen isä.

Sepän ammatti oli tärkeä aikana, jol-loin työt tehtiin käsipelillä. Tarvittiin vii-katteita, kuokkia, lapioita, reenpohjarau-toja, puukkoja ja monenlaisia työkaluja.

Juho Heikki Parviainen oli valistunut seppä. Hän oli luku-, kirjoitus- ja lasku-taitoinen, toimi pyhäkoulun opettajana sekä oli vahva Alkion aatteiden kannatta-ja. Edesmennyt Eino Toivanen kertoi mi-nulle hänestä yhden tarinan. Juho Heikki oli pyhäkoulussa arvuutellut nuorilta - ja lienee laittanut kysymyksen myös lasten kotiin: mikä on maailman tärkein liitto? Kuinkahan moni on tietänyt oikean vas-

tauksen? Oikea vastaus oli ollut Maalais-liitto.

Seppä Juho Heikki kehitti jo 100 vuot-ta sitten maatilalleen painovesijärjestel-män, rakensi padon, hankki turbiinin ja vävy Pekka (Hakkarainen) rakensi myl-lyn; Pekka tunnettiin siitä lähtien myllyn Pekkana. Kädentaitoja ja valistuneisuutta on Parviaisten suvussa aina ollut.

Miten Parviaisten säästäväisyys, ja jopa kitsaus on ilmennyt? Tarina täällä Nilsiäs-sä kertoo, ettei Parviaisilla tuhlattu. Mo-nella oli ollut kassakaappi. Kassakaapis-sa oli paperien ja rahan lisäksi säilytetty kahvia ja sokeria. Vieraan tullessa kahvi-tarpeet ja sokerit oli otettu kassakaapista!

Kutsu juhlapuhujaksi sukuseuran kokoukseen oli minulle kunnia, mutta samalla kutsu oli kiinnos-tava mahdollisuus perehtyä sekä Savon Parviaisten että Savon alu-een historiaan.

Sukukirjojen historiasta välittyy ku-va, kuinka Parviaiset ovat etsineet uu-silta alueilta elintilaa, parempia elinolo-ja, ja kuinka nälkä oli monille tuttu tun-ne, eikä hengissä selviäminen ollut itses-tään selvyys. Turvallinen tulevaisuus ei ennen vanhaan ollut taattu uusillakaan asuinsijoilla. Parviaisten sukukirjassa ku-

vataan, kuinka venäläisten hyökkäyksis-sä 1500-luvun lopulla rajaseudun kylän kaikki talot poltettiin, suurin osa asuk-kaista lyötiin kuoliaiksi ja eloonjääneiltä hakattiin kädet poikki. Julmaa ja hirve-ää! Täyssinän rauhan (v. 1594) raja kul-kee Nilsiän Ja Pisan halki, eli täällä todel-lakin elettiin ”raukoilla rajoilla”.

Vain viisikymmentä vuotta vanhoja savolaisia maaseudun kouluoloja kuvaa opettaja Saara Kettunen kotiseutukirjas-sa (kirjan nimi: Hörymättä) seuraavasti: ”Oppilaista selvästi näkyi sen ajan puu-te ja köyhyys. Pieni poika paljain jaloin myöhäissyksyn sateessa ja kylmyydessä. Pieni tyttö talven pakkasessa nuutunees-sa mekossaan, suojana vain selvästi pie-neksi käynyt, kulunut villatakki. Vaati-mattomissa oloissa työtämme teimme ja pienet juhlamme juhlimme”.

Vanhoja aikoja muistelemme hyväl-lä. Haluamme muistaa vain hyvät asiat, ja parhaat puolet huonoista ajoista.

Mikä siis toi esi-isämme – myös Par-viaiset – tänne Savoon? Vapaa maa, erän-käynti ja kaskiviljely olivat mahdollisuuk-sia ja vetovoimatekijöitä. Sukukirjassa to-detaan, että Etelä-Savossa alkoi olla jo lii-kaa väkeä 1500-luvulla. Tämä kuulostaa tänään lähes hauskalta, koska nykyään Etelä-Savossa on monikymmenkertainen määrä ihmisiä ja silti määrän toivottaisiin mieluummin lisääntyvän! Leivän peräs-sä kuitenkin muutettiin pohjoisemmaksi, koska kaskiviljely vaati paljon pinta-alaa ja hehtaarisadot olivat pieniä.

Osaltaan valtiovalta – silloinen Ruot-sin kruunu – ohjasi väkeä uusille asu-mattomille seuduille verotuksen keinoin – siis verovapauksin ja verohelpotuksin. Muuton seurauksena pikku hiljaa asutus alkoi vakiintua vesien varteen ja mäkien rinteille. Harjuilta siintävät kauniit järvet, metsät ja kiviset pellot tulivat esi-isillem-me ja -äideillemme rakkaiksi. He halusi-vat kehittää elinolojaan ja puolustaa kote-jaan ja kotiseutuaan.

Näistä kaikista kotiseutuyhdistyk-set ja sukuseurat ovat koonneet aineis-toa ja historiatietoa jälkipolville opiksi ja säilytettäväksi. ”Pisan juurelta Aunuk-seen” - kirjassa kuvataan niin kotirinta-man koettelemuksia kuin sotarintaman oloja itsenäisyyden alkuajoista talvi- ja

Rauno Kettunen.

Rauno Kettusen juhlapuhe Parviaisille


jatkosotaan. Koti, kotiseutumme ja isän-maamme on koettu puolustamisen ar-voiseksi. Myös usko ja kirkko ovat anta-neet toivoa ja voimia jaksaa. Sodista on selvitty ja kotiin on aina kaivattu. Elin-oloja on koko ajan parannettu. Mikä on saanut sukupolven toisensa jälkeen pon-nistelemaan? Yhden vastauksen antaa ai-emmin mainitsema ukkini Myllyn Pek-ka, kun häneltä kysyttiin, miksi myllyn rakennat. Vastaus oli: ”Jotta pojalla ois parempi”. Myös Parviaiset ovat ponnis-telleet kovasti, että tulevilla sukupolvil-lansa ois parempi!

Seuraavaksi – Parviaisia koskevan al-kupuheeni jälkeen – jatkan itselleni eri-tyisen tärkeästä aiheesta; maatalouden ja maatalouskoulutuksen kehittymisestä täällä Koillis-Savossa.

Vielä 1900-luvun alussa valtaosa tä-män alueen väestöstä sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Viljelyoppi oli aiem-min kulkenut perimätietona isältä po-jalle. Ruuan tuotannon lisäämiseksi tar-vittiin tietoa uusista tuottavammista viljelytekniikoista ja tuotantotavoista. Tähän tarpeeseen perustettiin yksityinen Muuruveden maamieskoulu 103 vuot-ta sitten, vuonna 1908. Koulun tehtävä alusta alkaen oli maatalouden ammatilli-sen osaamisen ja maaseudun elinvoimai-suuden edistäminen. Liikenne- ja viestin-täyhteydet sekä -välineet olivat vähäisiä. Elintarvikkeita tuotettiin pääasiassa pai-kallisiin tarpeisiin. Alussa koulutus kes-kittyi edistämään kasvien viljelyä ja koti-eläinten hoitoa.

Vuonna 1920 perustettiin kotitalo-uskoulu tyttöjen ammatillista koulutus-ta varten. Oppilaitos siirtyi valtion omis-tukseen v. 1935. Opetus laajeni 1970-lu-vun alussa puutarhakoululla. Perinteisten maatalous- ja puutarha-alojen rinnalle käynnistettiin 1980- ja 90-luvuilla maa-seutuyrittäjä-, elintarvikkeiden jatkoja-lostaja-, tietotekniikka-, tilaviini- ja mat-kailukoulutusta sekä monipuolisia puu-tarha-alan ammattitutkintoja.

Vuonna 1995 Muuruveden maatalo-us- ja puutarhaoppilaitos siirrettiin val-tion omistuksesta osaksi Pohjois-Sa-von koulutuskuntayhtymää, siis kuntien omistukseen. Nykyään oppilaitoksen ni-mi on Savon ammatti- ja aikuisopisto ja perässä tarkennuksena toimipaikan ni-mi; Muuruvesi, Toivala, Suonenjoki jne. Opiskelijoita koko oppilaitoksessa on 8.000, henkilökuntaa 1100, toimipaikko-ja 10, eri tutkintoja 100.

Puheeni loppuun mietin viestiä, sano-maa, loppuhuipennusta, mikä jäisi kuuli-joiden mieliin.

Keskeisin viestini on luottamus tulevaisuuteen. Esi-isämme ovat elä-neet vaikeissa oloissa. Niistä ajoista elin-olomme ovat koko ajan parantuneet, elinaikamme on jatkunut, elämme entistä terveempinä ja entistä pitempään. Ajan ja tulevaisuuden haasteisiin pystymme aina vastaamaan, kun meillä on tahtoa ja toi-mimme yhteistyössä.

Toinen havainto on, että suvun mer-kitys on vähentynyt perheen merkityksen

kasvaessa. Suomessa perheen merkityk-sen korostuminen liittyy hyvinvointival-tion kehitykseen. Aineellisen ja sosiaali-sen perusturvan takaaja ei ole enää suku, vaan valtio ja kunnat moninaisten katta-vien julkisten palvelujen muodossa.

Parviaisten sukukirjassa on kuvaus, kuinka Rantasalmen syyskäräjät ovat ai-kanaan määränneet sakkoja 60 miehel-le hunningolle jätetyistä kulkuväylistä ja silloista. Aiemmin asukkaiden on siis it-se pitänyt huolehtia kulkuväylistä ja tie-tenkin myös vanhuksista ja kaikista niis-tä yhteisön jäsenistä, jotka eivät siihen it-se pystyneet.

Yhteinen elämä, yhteinen vastuu ei aina ole helppoa, mutta ei ihmisen elä-män, eikä yhteisen elämän arvo olekaan sen helppoudessa. Ehkä on yksinkertai-sesti niin, että elämän arvo tulee tehtävän täyttämisestä. Jokaisella sukupolvella on oma tehtävänsä, johon elämä on sen kut-sunut. Tärkeintä ei ole se, millainen kun-kin sukupolven tehtävä on, tärkeintä on tehdä oma osuutensa.

Kolmas viestini on: Elämässä pitää olla unelmia! Pitäkää kiinni unelmis-tanne!

Rauno Kettunen, rehtoriSavon ammatti- ja aikuisopisto

Juhlapuhe pidettiin Parviaisten Sukujuhlassa Nilsiässä 2011.

Adressi ja suruadressi nauhalla 10 Kortti (taitettu, kaksi erilaista) 1 T-paidat, eri värejä ja kokoja 14 Viinilasit 6 kpl 40 Olutlasit 6 kpl 55 Maljakko (erilaisia) 20 Lasilautanen, pieni 10 Lasilautanen, iso 15 Lasilautaset yhdessä (pieni + iso) 20 Pöytästandaari 50 Parviaisten isännänviiri 100

Parviaisten vaakunatuotteet

TilauksetMikko [email protected]. 044 077 7487Vehmersalmentie 11, 71310 Vehmersalmi

Isännänviiri on 4,5 m pitkä,se on suunniteltu noin 8–10 mkorkeaan lipputankoon.


Ne niemet ja vaarat

Pudasjärven ja Taivalkos-ken Parviaisten sukua. Kirja on kovakantinen, sivuja 280, per-hetauluja 607 ja hen ki lö ha ke misto. Kir ja sisältää myös tietoja ja valo-kuvia su vun henkilöistä ja siir to-laisuudesta. Mistä sitten nimi kir-jalle? Par viaisten tärkeämpiä asuin-paikkoja on ollut kol me vaaraa ja kol me niemeä Ii joen kes ki juok sul-la, mainittujen kun tien rajalla.

Kirjan hinta on 20 € + postiku-lut, tilaukset Mikko Parviaiselta.

Kustantaja: Parviaisen suvun perinneyhdistys ry

Parviaisseurassa 50 vuotta

Parviaisseurassa viiskymmentä vuotta julkaistiin seuran 50-vuo-tisjuhlassa. Kirjassa tarkastellaan seuran syntyhetkiä, sukukokouk-sia, alueellisia tapaamisia ja suku-neuvoston toimintaa. Kirjan lo-pusta löytyvät luettelot seuran esi-miehistä, sihteereistä ja kunnia-jäsenistä. Lopuksi tarkastellaan kuinka yleinen sukunimi Parviai-nen on. Kirja on tiivis tietopaket-ti kaikille seuran historiasta ja toi-minnasta kiinnostuneille.

Tilaukset Mikko Parviaiselta.Parviaisten sukuseuran

50-vuotishistoriikki

Kirjassa kuvataan Parviaisten vaiheet 1500-luvulta isoonvi-haan asti 1700-lu vulle. Lähtö-kotina oli Soisalon saari, jossa asui 16 Par viaisten ruokakun-taa 1500-lu vun puolivälissä. Sieltä suku hajaantui Pohjois-Savoon, Pohjois-Kar ja laan, yli-päänsä pohjoiseen Pu das jär veä myöten, yksi joukko myös Poh-jan maalle Soiniin. Peri aat tees-sa kaikki Par viaiset ovat sukua kes kenään.

Kari-Matti Piilahti sai kir jas ta kun niamaininnan suku kir ja-kil pai lussa vuon na 2000, joten kirja on kor keatasoinen.

Parviaisten suku 1 -kirja: jäsenille 40 €, muille 45 €Parviaisten suku 2 -kirja: jäsenille 50 €, muille 60 €

Kirjoja voi tilata Mikko Parviaiselta Vehmersalmentie 11, 71310 Vehmersalmi, puh. 044 077 7487, [email protected]. Kirjat lähetetään postiennakolla ja hin-toihin lisätään postikulut.

Parvviisii-kirja on laaja teos Par vi ais ten karjalaisista suku-haa rois ta. Kir ja ei koos tu vain julkaistuista su ku tauluista. Ensimmäi ses sä osas sa on laaja historia osuus. Ka ri-Mat ti Pii-lah den, Marjatta Bellin ja Tuu-la Kiis ken kirjoittamista ajan ja elinolojen kuvauksista saa moni puo lisen kuvan elämästä 1700–1900-lukujen välisenä ai-kana. Teoksesta välittyy selväs-ti kuin ka Suomen historian vai-

heet ovat vai kut taneet Parviaisten eläämään ja Par viaiset ovat vaikuttaneet mo nin tavoin Suomen historiaan. Eri tyi sen hie-noja ovat sukulaisten tal len ne tut muistelot. Kirjan ku vi tuk-sena on vanhojen kuvien lisäksi kau niita lyijykynäpiirroksia, jotka an ta vat kir jalle miellyttävän il meen. Puo let kir jas ta on varattu sukutauluille. Hakemistot on laadittu huolella ja ne no peut tavat suunnattomasti paikkojen ja henkilöiden löyty-mistä. Kirja on mai nio hakuteos paitsi juuriaan etsiville Par-viaisille myös muiden karjalaisten su ku jen sukututkijoille. Tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

Maija Parviainen (toim.): Parvviisii Pohjois- ja Raja- Karjalassa 1700-luvulta 1900-luvulle – sukuhakemisto

Kari-Matti Piilahti: Parviaisten suku 1Kirjan kolmas painos tuli myyntiin kesäkuussa 2006.

Parviaisten suku 3Parviaisten suku 3

Savon Parviaiset on tyypillinen itäsuomalainen suku, josta löytyy maaseutuväestön koko kirjo. Esivanhemmissamme on talollisia, torppareita, loisia ja piikoja sekä renkejä. Parviaiset ovat ol-leet omalla tavallaan ja panoksellaan mukana Sa-von historiassa. Sodat ja nälkävuodet ovat aihe-uttaneet meillekin surua ja kärsimystä. Teollistu-misen myötä, 1800-luvun loppupuolelta lähtien

Mikko Parviainen ja Teuvo Parviainen (toim.): Parviaisten suku 3Par sattoo vuotta Savon Parvijaisia.

työn perässä on muutettu kaupunkeihin tai jopa ison meren taakse Amerikkaan.

Sukutaulusto-osiossa on 23 sukuhaaraa. Suu-rin osa Savon Parviaisista on koillissavolaisia, Riistavedeltä, Kaavilta tai Nilsiästä lähtöisin.

Parviaisten suku 3 -kirja: jäsenille 50 €, muil-le 60 €. Kirjaa voi tilata Mikko Parviaiselta.

Parviaisten Sukuseura rySukuneuvoston jäsenet

Mikko ParviainenVehmersalmentie 1171310 Vehmersalmi044 077 7487, [email protected]

Teuvo ParviainenJärvenpääntie 50107170 Pornainen040 152 [email protected]

Mauno Parviainen, sihteeriAlhokallionkatu 1160320 Seinäjoki040 771 [email protected]

Jukka ParviainenMustantie 1573320 Nilsiä0400 253 923, [email protected]

Anne Weltner Järvenpääntie 50107170 Pornainen040 765 [email protected]

Leena HänninenTorpankuja 3 A 840740 Jyväskylä040 593 [email protected]

Ulpu ValkamaAaponkuja 1221420 Lieto040 503 [email protected]

Maria HuovinenSaarijärventie 22 C 2270460 Kuopio044 263 8037, [email protected]

Suvi AuttoKurkelantie 10 B 990230 Oulu045 234 [email protected]

Kauko ParviainenJärvikorpi 1002360 Espoo041 433 [email protected]

ESIMIES

VARAJÄSENET

JÄSENET

VARAESIMIES

Katja ParviainenVuoritie 11 B 1504400 Järvenpää040 504 [email protected]

Helena PirinenRajakatu 11 A 1Kuopio050 329 [email protected]

Sointu-Sisko ParviainenAlhonkallionkatu 1160320 Seinäjoki0400 190 179, [email protected]

Reetta ParviainenKehrätie 11 B80260 Joensuu045 261 [email protected]

Lea ParviainenJoulumerkintie 8 B 590150 Oulu040 562 [email protected]

Aini Koskinen Haapasaari 1337600 Valkeakoski050 [email protected]


Hyvää vuotta 2015kaikille Parviaisille!

parviaisten sukuseura ry:n jÄsenlehti 30/2014 · maria parviainen, kuopio reetta parviainen...

Documents