palkkaerot ja alueelliset työmarkkinat

PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS

Palkkaerot ja alueelliset

työmarkkinat

Opinto-ohjaajien ja historian ja yhteiskuntaopin

opettajien koulutuspäivät

12.9.2015

Terhi Maczulskij

[email protected]


Taustaa

• Julkisen ja yksityisen sektorin väliset palkkaerot ovat alati

kiinnostava ilmiö

– Palkkaeroista keskustellaan varsinkin vaalikaudella ja eri

suhdanteissa

– Palkkaerokeskustelu on selvästi kaksitahoinen: kunta vs. valtio

– Mediassa puhutaan yleensä keskimääräisistä palkoista ja

palkkaeroista


Taustaa

• Kun tarkastellaan keskimääräisiä palkkoja, niin julkisen sektorin työntekijät

ansaitsevat yleensä enemmän kuin yksityisen sektorin työntekijät. Tämä

pätee melkein kaikkiin tutkittuihin maihin.

• Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on pyritty selittämään näitä

keskimääräisiä palkkaeroja

– Keskimääräinen palkkaero selittyy suurelta osin julkisen sektorin työntekijöiden

paremmilla ominaisuuksilla, kuten paremmalla koulutuksella ja työkokemuksella

(esim. Christofides & Pashardes 2002)

– Palkkaero voi selittyä osin työpaikkakohtaisilla tekijöillä (esim. Chatterji ym. 2011)

– Palkkaero voidaan selittää myös ”valikoitumisella” (esim. Bargain & Melly 2008).

• Esimerkiksi monilla julkisen sektorin työntekijöillä on korkea julkisen

palveluiden motivaatio (JPV), joten he saavat työstään ei-rahallista korvausta

(esim. Perry & Wise 1990, Saarinen ym. 2015)


Taustaa

• Esimerkkilaskelma, Iso-Britannia (Chatterji ym. 2011)

Naiset Miehet

Keskimääräinen palkkaero 25 % 12 %

Ammatin ja henkilökohtaisten

ominaisuuksien osuus

10 % 11 %

Työpaikkakohtaisten ominaisuuksien

osuus

5 % 3 %

Havaitsematon palkkaero 5 % -2 ´%


Taustaa

• Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että julkisen ja yksityisen sektorin välillä löytyy palkkaeroja

vielä senkin jälkeen, kun laskelmissa otetaan huomioon esimerkiksi työntekijöiden

havaittavia ominaisuuksia

• Nämä tutkimustulokset voidaan jaotella karkeasti kuuteen päätulokseen:

1. Julkisella sektorilla ansaitaan pääosin enemmän kuin yksityisellä sektorilla

• Palkkaero vaihtelee 0 – 14 % välillä Euroopassa, pois lukien Pohjoismaat

(Blanchflower 1996)

2. Julkisen sektorin palkkaetu on suurempi naisilla kuin miehillä (esim. Giordano ym.

2011). Esimerkkituloksia:


Taustaa

3. Julkisen sektorin palkat ovat korkeammat varsinkin matalapalkka-aloilla, kun taas

korkeimmilla palkkaluokilla julkisen sektorin palkkaetu voi kääntyä pakkasen

puolelle (esimerkkikuva Lucifora & Meurs 2006)


Taustaa

4. Palkkaerot ovat pienempiä maissa, joissa palkan määräytyminen on

keskitetympää (esim. Blanchflower 1996, Uusitalo 1999, Lucifora & Meurs 2006)

• Pohjoismaissa palkkaerot ovat verrattain pieniä ja jopa negatiivisia

5. Siirtymätalouksissa julkisen sektorin työntekijät ansaitsevat vähemmän (esim.

Jovanovic & Lokshin 2004, Adamchick & Bedi 2000)

• Puolassa palkkaero on liki -10 %

• Venäjällä jopa -20 %

• Ukraina -25 %

6. Valtion sisällä on aluekohtaisia eroja: palkkaero on tyypillisesti suurempi

korkeamman työttömyysasteen alueilla (esim. Dell’Aringa ym. 2007)

• Pohjois-Italiassa palkkaero on 5-10 %

• Etelä-Italiassa palkkaero on n. 10-25 %


Taustaa - yhteenvetoa

• Koskaan ei pitäisi tuijottaa keskimääräisiä palkkaeroja – ne eivät

kerro suoraan esimerkiksi palkkasyrjinnästä

• Palkkaeroja tutkittaessa pitää ottaa huomioon työntekijöiden

ominaisuudet päästään lähemmäksi todellisen palkkaeron

käsitettä

• Tämäkään ei vielä riitä, koska palkkaeroissa saattaa esiintyä

variaatiota

– Miehet vs. naiset

– Matalapalkka-ala vs. korkeapalkka-ala

– Alue


Taustaa – palkkaero Suomessa

Kuvio 1. Julkisen ja yksityisen sektorin välisen palkkaeron kehitys vuosina 1975–2012

Lähde: Tilastokeskus, T&Y



• Keskimääräinen palkkaero oli n. -7 % vuonna 2013 (TK)

• Palkkaero on pieni, kun otetaan huomioon esimerkiksi

työntekijöiden koulutus, ikä ja työkokemus

– Miehillä palkkaero on n. -5 % (Uusitalo 1999, Korkeamäki 1999,

Maczulskij & Pehkonen 2011)

– Naisilla palkkaero on käytännössä nolla (esim. Uusitalo 1999,

Maczulskij 2013)

• Palkkaeroja esiintyy lähinnä palkkajakauman eri kohdissa



Lähde: Maczulskij & Pehkonen 2011



• Tutkimus osoittaa, että palkkaeroja esiintyy varsinkin

palkkajakauman eri kohdissa

• Alemmilla palkkaluokilla julkisella ansaitsee enemmän

– Tämä voi selittää sen, miksi monia kuntasektorin

siivouspalveluita on pyritty yksityistämään

• Ylemmillä palkkaluokilla julkisella ansaitsee vähemmän

– Työntekijöitä siirtyy julkiselta yksityiselle juuri korkeimmilla

palkkaluokilla (Borjas 2003). Tämä uhkaa ajaa parhaat voimat

pois julkisen sektorin palveluista


Palkkaerot ja alueelliset

työmarkkinat –

miten nämä liittyvät toisiinsa?


Palkkaero ja suhdanteet

• Alueellisen työttömyysasteen ja palkkojen välinen yhteys on pääosin

negatiivinen (Blancflower & Oswald 1994)

• Myös Suomessa palkkojen on havaittu korreloivan negatiivisesti

työttömyysasteen kanssa (esim. Pekkarinen 2001)

• Palkat reagoivat työmarkkinatilanteeseen voimakkaammin

yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla (esim. Maczulskij 2013)

Tästä johtuen julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero

käyttäytyy vastasyklisesti



Kuvio 2. Julkisen ja yksityisen sektorin välisen palkkaeron muutos ja työttömyysasteen muutos vuosina 1977–2012

Lähde: Tilastokeskus, T&Y



• Keskimääräinen palkkaero käyttäytyy vastasyklisesti

• Palkkaero vaihtelee vastasyklisesti vielä senkin jälkeen, kun otetaan

huomioon työntekijöiden koulutus, työkokemus, demografiset tekijät ja

työpaikan toimiala (Maczulskij 2013)

• Palkkaeron vastasyklinen käyttäytyminen johtuu nimenomaan alueellisesta

työmarkkinatilanteesta, ei koko maan taloudellisesta tilanteesta.

– Koko maan työmarkkinatilanteen yhteys ansiokehitykseen on sama molemmilla

sektoreilla. Tämä on ilmeisemmin seurausta keskitetystä palkkausjärjestelmästä.

– Jos esimerkiksi Uudenmaan työttömyysaste on koko maan työttömyysastetta

pienempi, voidaan olettaa, että ko. alueella poiketaan sopimusneuvottelujen

tuloksista ns. palkkaliukumin.

• Yhden prosenttiyksikön ero alueellisessa työttömyysasteessa (verrattuna

koko maan työttömyysasteeseen) on kytköksissä 3 prosenttiyksikön kasvuun

julkisen ja yksityisen sektorin välisessä palkkaerossa!


Palkkaerot ja suhdanteet

Taulukko 1. Esimerkkilaskelmat palkkaeron muutokselle (%-yksikköä) kolmessa maakunnassa

Palkkaeron muutos, % -yksikköä

Työttömyysaste v. 2013

Poikkeama

(alueellinen T –

koko maan T)

Julkinen vs.

yksityinen

Valtio vs.

yksityinen

Kunta vs.

yksityinen

Koko maa (8 %)

Uusimaa (7 %) 7 – 8 = -1 -1 x 3 = -3 -1 x 2 = -2 -1 x 3.6 = -3.6

Keski-Suomi (10 %) 10 - 8 = 2 2 x 3 = 6 2 x 2 = 4 2 x 3.6 = 7.2

Pohjois-Karjala (13 %) 13 - 8 = 5 5 x 3 = 15 5 x 2 = 10 5 x 3.6 = 18

Lähde: Tilastokeskus ja T&Y 1/2015


Palkkaero ja suhdanteet - johtopäätöksiä

• Muuttaa työntarjontaa

– Taipumus hakeutua julkisen sektorin työpaikkoihin kasvaa alueellisen

työttömyysasteen kasvun seurauksena (Krueger 1988, Pagani 2003)

• Julkisen sektorin palveluiden laatu voi muuttua

– Norjassa on havaittu, että opettajien virkoihin palkataan epäpäteviä opettajia

enemmän noususuhdanteen aikana. Laskusuhdanteen aikana yksityisen sektorin

työmahdollisuudet vähenevät, ja parhaimmat opettajan pätevyyden omaavat

henkilöt palkataan avoimiin virkoihin (Falch ym. 2009).

• Palkkaero vaihtelee alueittain

– Palkkaeron vastasyklinen käyttäytyminen johtuu alueellisesta

työmarkkinatilanteesta, eikä koko maan työmarkkinatilanteesta. Tästä johtuen

julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero vaihtelee myös valtion sisällä

alueittain.


Alueelliset palkkaerot

Kokoaikaisten keskimääräiset kuukausiansiot 2013 (Tilastokeskus)



• Keskimääräiset palkkaerot maakunnittain (TK, 2013)



• Kuten aiemmin mainittiin, keskimääräiset palkkaerot eivät kerro

mitään todellisista palkkaeroista

• Alueellisia palkkaeroja tutkittiin Tilastokeskuksen mikroaineistolla

vuodelta 2006

• Laskelmissa on otettu huomioon työntekijöiden koulutusrakenne,

työkokemus, toimiala ja muita havaittavia tekijöitä

• Tulokset ovat vielä alustavia, mutta palkkaerot vaihtelevat selvästi

maakuntien välillä



• Alustavien tulosten mukaan palkkaerot vaihtelevat selvästi

maakuntien välillä

– Uudellamaalla palkkaero on negatiivinen

kannattaako työttömän lähihoitajan muuttaa työn perässä

Jyväskylästä Helsinkiin?

– Korkeamman työttömyysasteen maakunnissa palkkaero on

positiivinen, jopa 15 %


Yhteenvetoa Suomen palkkaeroista

• Julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero on pieni Suomessa

– seurausta pitkälti keskitetystä palkkausjärjestelmästä

• Palkkaeroja kuitenkin esiintyy palkkajakauman eri kohdissa –

esimerkiksi siivous- ja huoltotyöntekijöiden on kannattavampaa

työskennellä julkisella sektorilla. Palkkaero kääntyy negatiiviseksi

korkeammilla palkkaluokilla. Lääkärien kannattaa siirtyä yksityiselle

• Palkkaero käyttäytyy vastasyklisesti – taantuman aikaan julkisen

sektorin suhteellinen palkka nousee

• Vaikka palkkaero on suhteellisen pieni koko Suomea koskevassa

tarkastelussa, niin palkkaerot ovat huomattavia eri maakunnissa


KIITOKSET!

KYSYMYKSIÄ?


Lähteitä • Adamchik, V. & Bedi, A. 2000. Wage differentials in the public and the private sectors: evidence from an economy in transition.

Labour Economics 7, 203-224.

• Bargain, o. and Melly, B. 2008. Public sector pay gap in France: new evidence using panel data. IZA papers, no. 3427.

• Blanchflower, D. 1996. The role and influence of trade unions in the OECD. London School of Economics, Centre for Economic

Performance Discussion Paper, no. 310. London, UK.

• Blanchflower, D. and Oswald, A. 1994. The wage curve. MIT press, Cambridge.

• Borjas, G. 2003. The wage structure and the sorting of workers into the public sector. In For the People: can we fix public service?

29-54 Eds. Donahue, J. and Nye, S. Brooking Institution Press.

• Chatterji, M. et al. 2011. The public-private sector wage wage differential in Britain: evidence from matched employee-workplace

data. Applied Economics 43, 3819-3833.

• Christofides, L. and Pashardes, P. 2002. Self-paid-employment, public/private sector selection, and wage differentials. Labour

Economics 9, 737-762.

• Dell’Aringa, C. et al. 2007. Public sector pay and regional competitiveness: a first look at regional public-private wage differentials

in Italy. Manchester School 75, 445-478.

• Falch, T. et al. 2009. Teacher shortages and the business cycle. Labour Economics 16, 648-658.

• Giordano, R. et al. 2011. The public sector pay gap in a selection of euroa area countries. European Central Bank Working

papers, no. 1406.

• Jovanovik, B. and Lokshin, M. 2004. Wage differentials between the state and private sectors in Moscow. Review of Income and

Wealth 50, 107-123.

• Korkeamäki, O. 1999. Yksityisen ja julkisen sektorin palkkoihin vaikuttavat tekijät. VATT-research reports 57, Helsinki.

• Krueger, A. 1988. The determinants of queues for federal jobs. Industrial and Labor Relations Review 41, 567-581.

• Lucifora, D. and Meurs, D. 2006. The public sector pay gap in France, Great Britain and Italy. Review of Income and Wealth 52,

43-59.

• Maczulskij, T. 2013. Public-private sector wage differentials and the business cycle. Economic Systems 37, 284-301.

• Maczulskij, T. and Pehkonen, J. 2011. Public-private sector pay gaps in Finland: a quantile regression analysis. Finnish Economic

Papers 24, 111-127.

• Maczulskij, T. Employment sector and pay gaps: genetic and environmental influences. Labour Economics.

• Pagani, L. 2003. Why do people from Southern Italy seek jobs in the public sector? Labour 17, 63-91.

• Pekkarinen, 2001. The wage curve: evidence from the Finnish metal industry panel data. Finnish Economic Papers 14, 51-60.

• Perry, J. and Wise, L. 1990. The motivational basis of public service. Public Administration Review 50, 367-373.

• Saarinen, A. et al. 2015. Palvelumotivaatio ja työhyvinvointi terveydenhuollossa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-

sarjan julkaisu, no. 86.

• Uusitalo, R. 1999. Return to education in Finalnd. Labour Economics 6, 569-580.

palkkaerot ja alueelliset työmarkkinat

Education