oppimisen asiantuntija 2012

Oppimisen Oppimisen asiantuntijAasiantuntijA

Pirkko Hyvönen, 2012Pirkko Hyvönen, 2012TutkijatohtoriTutkijatohtori

Oulun yliopistoOulun yliopistoOppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö (LET)Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikkö (LET)

EDUTOOL -maisteriohjelmaEDUTOOL -maisteriohjelma

OPPIMISEN ASIANTUNTIJA ON ITSE TAITAVA OPPIJA.

Strateginen oppija, joka hyödyntää tietoisesti erilaisia strategioita oppimisessa ja ongelmanratkaisuissa.

Itsesäätöinen oppija, joka ottaa vastuun oppimisestaan, on tavoitteellinen, reflektoiva ja toimintaansa korjaava.

Motivoitunut ja tunteitaan säätelevä oppija, joka sitoutuu tehtävään; on pitkäjännitteinen ja sinnikäs (resilienssi)

Yhteisöllinen oppija, joka osallistuu aktiivisesti jaettuun tiedonrakentamisprosessiin.

Aktiivinen tiedonrakentelija, jonka tavoitteena on ymmärtää asioita, ilmiöitä ja prosesseja.

Pohdi syksyn opintoja ja arvioi itseäsi taitavana oppijana.

[email protected]@oulu.fi

Asiantuntijatieto (Bereiter & Scardamalia, 1993)

Tieto ja ajattelemisen taito eivät ole sama asia ”But people who know a great deal are dreadfully dull!” (p. 44) – formaali tieto ns. Oppikirjatieto

Tärkeää se minkälaista tietoa hyödynnetään, sovelletaan, muutetaan erilaisissa tilanteissa!

(Ryle, 1990/1949)

Deklaratiivinen eli faktuaalinen tieto (”knowing what )

Proseduraalinen, taitamista kuvaava, käytännöllinen tai kokemuksellinen tieto (”knowing how”) Ovat ”näkyviä” tiedon muotoja


Asiantuntijatieto (Bereiter & Scardamalia, 1993)

Hiljaisen tiedon muodot

Arkitieto (common sense, everyday knowledge) vs. asiantuntijatieto

1. Informaali tieto (informal knowledge) Esim. kupin pudotus arkitietona vs. asentaja-expertti

Asiantuntijan voi olla vaikea eksplikoida tai opettaa osaamistaan toisille. Tieto ei sääntöinä ja faktoina, vaan neuraalisina verkostoina (patterns of neural connections) Informaalin tiedon representaatiot ovat aina likiarvioita, eivät varsinaista tietoa. Asiantuntijan informaali tieto on kehittynyttä, ja siihen liittyy formaalia tietoa.


2. Vaikutelmatieto (impressionist knowledge)

Vaikutelmien arvioiminen ja niiden perusteella päätösten tekeminen (esim. ei-asiantuntija ja lahjan hankinta)Tunteiden vaikutus kognitiiviseen toimintaan; tunteet ovat keskeinen osa kognitiota.

Viiniekspertti erottaa hienonhienoja vivahteita ja käyttää monipuolisesti niitä kuvaavia, merkityksellisiä käsitteitä.Viiniamatööri havaitsee vaikutelmia, mutta hänellä ei ole vaikutelmatietoa. Vaikutelmat eivät ole selkeitä tai johdonmukaisia. Vaikutelmatieto motivoi formaalin tiedon hankkimiseen, ”sitoo” formaalia tietoa ja helpottaa sen muistamista.Vaikutelmatieto on perusta käytäntöön ja teoriaan liittyville arvioinnille ja päätöksenteoille. Vaikutelmat tulevat aiemmista kokemuksista ”body of impressionistic knowledge”.Asiantuntijan vaikutelmatieto yleensä luotettavaa”Judgement of promisingness”


3. Itsesäätelytieto (self-regulative knowledge)

”How to manage yourself” – lentokenttäesimerkkiEi ole alakohtaista tietoa, vaan opittavissa olevaa tietoa siitä miten toimia haastavissa tilanteissa, esim. opiskelussa.


FORMAALI TIETO

Tarvitaan mm. selittämiseen ja päätösten perustelemiseenkommunikointiin, opettamiseen ja oppimiseen

Formaali tieto on jäykkää (inert), jota ei-ekspertit eivät osaa soveltaa ongelmanratkaisuun (esim. maatalousongelma, ongelman ytimen ymmärtäminen, kontekstin ymmärtäminen)

Formaali tieto muuttuu taidoiksi kun sitä käytetään ongelmanratkaisuprosesseissa jaformaali tieto muuttuu informaaliksi tiedoksi kun sitä käytetään ymmärtämiseen ongelmanratkaisuprosesseissa.

YHTEENVETONA

Knowing what ja knowing how integroituneena.

Formaalin ja proseduraalisen tiedon hyödyntäminen, niin että muodostuu informaalia tietoa kehittyneitä hiljaisen

tiedon muotoja.

Vahva käsitteellinen ymmärrys oppimisen mekanismeista yhdistettynä proseduraaliseen tietoon, meta-kognitiiviseen

tietoisuuteen ja oman ymmärryksen monitorointiin. (ks. Baroody, 2003; Holoyak, 1991)

Tehtävä: Lue seuraava artikkeli ja keskustele sen jälkeen parisi kanssa asiantuntijaopettajan ja noviisiopettajan keskeisistä eroista heidän toiminnassaan luokkahuoneopetuksessa. Pohtikaa perusteluja ja reflektoikaa tuloksia omiin kokemuksiinne.

Qiong, L. & Yujing, N. (2009). Dialogue in the elementary school mathematics classroom: A comparative study between expert and novice teacher. Front. Educ China, 4(4), 526-540.

.

References

Barnett, S. M. & Koslowski, B. (2002). Adaptive expertise: Effects on type of experience and the level of theoretical understanding it generates. Thinking and Reasoning, 8(4), 237–267.Bereiter, C. (2002). Design research for sustained innovation. Retrieved fromhttp://ikit.org/fulltext/2002Design_Research.pdf Bereiter, C., & Scardamalia, M. (1993). Surpassing ourselves. an inquiry into the nature and implications of expertise. Chicago and La Salle, Illinois: Open Court Publishing Company. Bereiter, C. & Scardamalia, M. (2007). Toward research-based innovation. In models of learning and innovation: draft report. OECD. Retrieved fromhttp://www.olis.oecd.org/olis/2007doc.nsf/3dce6d82b533cf6ec125685d005300b4/47769468f4f5abf5c125738d004123d8/$FILE/JT03235431.PDF Baroody, A. J. (2003). The development of adaptive expertise and flexibility: The integration of conceptual and procedural knowledge. In A. J. Baroody & A. Dowker (Eds.), The development of arithmetic concepts and skills (pp. 1- 33). LEA Publisher.Brophy, S., Hodge, L. & Bransford, J. (2004). Work in progress - Adaptive Expertise: Beyond Apply Academic Knowledge.Glaser, R. (1992). Expert knowledge and processes of thinking. In D. F. Halpern (Ed.), Enhancing thinking skills and the sciences and mathematics (pp. 63-75). Hillsdale, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. Hatano, G., & Inagagi, K. (1986). Two courses of expertise. In H. Stevenson, K. Azuma & K. Hakuta (Eds.), Child development and education in Japan (pp. 262–272). New York (N.Y.): Freeman. Kuhn, J., & Holling, H. (2009). Exploring the nature of divergent thinking: A multilevel analysis. Thinking Skills and Creativity, 4(2), 116-123.

Lin, X., Schwatz, D. L. & Hatano, G. (2005). Toward teachers’ adaptive metacognition. Educational Psychologist, 40(4), 245–255.Ryle, G. (1990/1949). The concept of mind. Chicago: University of Chicago Press.Silvia, P. J., Martin, C., & Nusbaum, E. C. (2009). A snapshot of creativity: Evaluating a quick and simple method for assessing divergent thinking. Thinking Skills and Creativity, 4(2), 79-85. doi:DOI: 10.1016/j.tsc.2009.06.005 Tynjälä, P. (2007). Integratiivinen pedagogiikka osaamisen kehittämisessä. Teoksessa H. Kotila, A. Mutanen & M. V . Volanen (Toim.), Taidon tieto (pp. 11–36). Helsinki: Edita.Weisberg, R. W. (2006). Modes of expertise in creative thinking: Evidence from case studies. In K. A. Ericsson, N. Charness, P. J. Feltovich & R. R. Hoffman (Eds.), The Cambridge handbook of expertise and expert performance (Eds.), (pp. 761-787). Cambridge: Cambridge University Press. Zimmerman, B. J. (2006). Development and adaptation of expertise: The role of self-regulatory processes and beliefs. In K. A. Ericsson, N. Charness, P. J. Feltovich & R. R. Hoffman (Eds.), The Cambridge handbook of expertise and expert performance (pp. 705-722). Cambridge: Cambridge University Press.

oppimisen asiantuntija 2012

Documents