1

Ohjeasiakirja Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luonnonsuojelusäädöksetYhteenveto

Ympäristö

Euroopan unionin alueella toimii yhteensä satoja Europe Direct -tiedotuspisteitä. Lähimmän tiedotuspisteen osoite löytyy verkosta: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Maksuton palvelunumero: 00 800 678 910 11 (jotkin operaattorit voivat periä puhelumaksun).

Sähköposti: https://europa.eu/european-union/contact_fi

Tietoa Euroopan unionista on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä Europa-sivustolla: https://europa.eu/european-union/index_fi

EU:n ilmaisia ja maksullisia julkaisuja voi ladata tai tilata osoitteesta: https://publications.europa.eu/fi/publications

Ilmaisjulkaisuja voi saada isompia eriä ottamalla yhteyttä Europe Direct -palveluun tai paikalliseen tiedotuspisteeseen (ks. https://europa.eu/european-union/contact_fi).

EU:n avoimen datan portaalin (http://data.europa.eu/euodp/fi) kautta on saatavilla EU:n data-aineistoja. Data on ilmaiseksi ladattavissa ja uudelleenkäytettävissä sekä kaupallista että ei-kaupallista käyttöä varten.

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2018

© Euroopan unioni, 2018

Uudelleenkäyttö on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Euroopan komission soveltamasta asiakirjojen uudelleenkäyttöpolitiikasta säädetään päätöksessä 2011/833/EU (EUVL L 330, 14.12.2011, s. 39). Sellaisten valokuvien tai sellaisen muun materiaalin käyttöön tai jäljentämiseen, joihin EU:lla ei ole tekijänoikeutta, on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.

ISBN: 978-92-79-88879-3 doi:10.2779/86328 KH-01-18-694-FI-N

Sisältö

3 EU-politiikan puitteet

4 Luonnonsuojeludirektiivit

4 Asianmukainen arviointi

5 Vaikutusten selvittäminen ja arviointi

6 Lieventämistoimet

7 Ehkäisevien ja lieventävien toimien mahdollisuudet

hankkeiden eri vaiheissa

8 Yhdennetyn suunnittelun hyödyt

9 Esimerkkejä hyvistä käytännöistä

10 Energiansiirtoinfrastruktuurit merialueilla

12 Lisäaineistoa

VALOKUVAT kansi: Istock sivu 3: Pxhere sivu 5: Niteshift/Wikimedia sivu 6: Pxhere sivu 9: Michelle Blake sivu 10: Pxhere

Ohjeasiakirja “Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luontolainsäädäntö”Euroopan unionin virallinen lehti C 213 - 18. kesäkuuta 2018, 61. vuosikerta, 2018/C 213/02, sivu 62 (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=OJ:C:2018:213:TOC).

3

EU-politiikan puitteet

EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet uusista ilmasto- ja energiapolitiikan linjauksista vuoteen 2030. Ne sisältävät EU:n laajuiset tavoitteet kasvihuonekaasujen päästöille, uusiutuvalle energialle, energiatehokkuudelle ja sähköyhteyksille. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että Euroopan energiansiirto- ja -varastointijärjestelmiä nykyaikaistetaan.

Asetus Euroopan laajuisista energiaverkoista (TEN-E) nro 347/2013 luo puitteet energiainfrastruktuurin suunnittelulle ja toteutukselle EU:ssa. Se määrittää yhdeksän ensisijaista strategista siirtoväylää sähkölle, kaasulle ja öljylle sekä kolme unionin laajuista ensisijaisaluetta sähkönsiirron valtaväylille, älykkäille sähköverkoille ja hiilidioksidin kuljetusverkostoille. Siinä on myös esitelty läpinäkyvä ja osallistava järjestelmä, jonka avulla voidaan päättää väylien toteuttamiseen tähtäävistä, yhteisen edun mukaisista konkreettisista hankkeista.

Euroopan unioni hyväksyi toukokuussa 2011 EU:n biodiversiteettistrategian, joka pyrkii pysäyttämään biodiversiteettikadon EU:n alueella. Strategiaa pidetään tärkeänä osana Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka tavoitteena on älykäs, osallistava ja kestävä talouskasvu niin, että luonnosta saatavat tärkeät sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt otetaan huomioon. EU:n biodiversiteettipolitiikan kulmakiviä ovat luontodirektiivi ja lintudirektiivi.

Kaikkien EU:n kehityshankkeiden tavoin myös energiansiirtoinfrastruktuurien on noudatettava EU:n ympäristöpolitiikkaa, kuten EU:n luonnonsuojeludirektiivejä, joiden tavoite on suojella Euroopan uhanalaisimpia ja haavoittuvimpia lajeja ja luontotyyppejä, olivatpa ne mantereisia tai mereisiä. Euroopan komission julkaisema asiakirja “Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luontolainsäädäntö” antaa ohjeita siitä, miten tämä toteutetaan käytännössä. Erityistä huomiota kiinnitetään arviointi- ja lupamenettelyn oikeaan soveltamiseen Natura 2000 -verkoston kattamilla suojelualueilla. Siinä esitetään myös vaatimukset eliölajien suojelusta Natura 2000 -alueiden ulkopuolella.

Tässä esitteessä referoitu julkaisu “Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luontolainsäädäntö” on tarkoitettu lähinnä hankkeiden toteuttajille, siirtoverkoista vastaaville yrityksille ja energiansiirtohankkeiden lupaviranomaisille. Julkaisusta hyötyvät myös vaikutusarviointeja tekevät konsultit, Natura 2000 -alueiden hoitajat ja kansalaisjärjestöt.

4

Luonnonsuojeludirektiivit

Luontodirektiivi (92/43/EEC) perustuu sen tunnustamiseen, että Euroopan unionin alueen elinympäristöt heikkenevät edelleen ja yhä uudet luonnonvaraiset lajit eli osa EU:n luonnonperintöä on vakavassa vaarassa. Direktiivin tavoite on varmistaa lajien ja luontotyyppien palauttaminen ja säilyttäminen suotuisalla suojelun tasolla. Tämä tapahtuu perustamalla erityisten suojelutoimien alueita (SAC-alueet), jotka muodostavat yhtenäisen Euroopan laajuisen ekologisen verkoston, Natura 2000. Verkosto sisältää myös lintudirektiivin (2009/147/EC) mukaiset erityiset suojelualueet (SPA-alueet).

Natura 2000 -verkosto sisältää tällä hetkellä (vuoden 2018 puolivälissä) 27 300 kohdetta, ja se kattaa noin 18 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden manneralueista ja kuusi prosenttia merialueista. Verkostoon kuuluu muun muassa viljelymaita ja niittyjä, metsää, kosteikkoja, rannikkoalueita ja merellisiä luontotyyppejä sekä niiden varassa eläviä lajeja.

Natura 2000 -ohjelma ei edellytä alueiden täydellistä rauhoittamista. Uudet hankkeet eivät siis ole lähtökohtaisesti kiellettyjä, mutta niiden toteuttamisessa tulee turvata ne harvinaiset ja uhanalaiset lajit ja luontotyypit, joita varten kyseinen Natura 2000 -alue on perustettu. Tähän voidaan usein päästä, kun hanke suunnitellaan huolellisesti ja siitä käydään hyvä ja osallistava keskustelu. Tarvittaessa on myös ryhdyttävä toimiin, joilla estetään hankkeen mahdolliset haitat sekä usean hankkeen yhteisvaikutukset suojelutavoitteiden saavuttamiseen.

Luonnonsuojeludirektiivit edellyttävät myös, että EU:n jäsenvaltiot perustavat suojelujärjestelmän kaikille Euroopan luonnonvaraisille lintulajeille ja muille uhanalaisille lajeille, jotka luetellaan luontodirektiivin liitteessä IV. Tämän tiukan suojelun tulee kattaa lajien koko luontainen levinneisyysalue EU:ssa (sekä Natura 2000 -alueilla että niiden ulkopuolella). Täsmälliset määräykset ilmenevät lintudirektiivin artiklasta 5 ja luontodirektiivin artikloista 12 ja 13.

Asianmukainen arviointi

Luontodirektiivin artikla 6.3 edellyttää, että kaikista sellaisista suunnitelmista tai hankkeista, joilla saattaa olla merkittävä kielteinen vaikutus Natura 2000 -kohteeseen, on tehtävä asianmukainen arviointi (AA), jossa vaikutukset selvitetään yksityiskohtaisesti kyseisen kohteen suojelutavoitteita silmällä pitäen. Menettely on toteuttava vaiheittain.

• vaihe: tarpeellisuusselvitys (seulonta) – määritetään, pitääkö suunnitelmalle tai hankkeelle tehdä asianmukainen arviointi. Se vaaditaan, jos suunnitelmasta tai hankkeesta koituu todennäköisesti merkittävää haittaa Natura 2000 -alueelle.• vaihe: asianmukainen arviointi – tässä vaiheessa on tehtävä yksityiskohtainen selvitys siitä, miten suunnitelma tai hanke (yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa) voi vaikuttaa Natura 2000 -alueen tai -alueiden eheyteen, alueen suojelutavoitteiden näkökulmasta.• vaihe: päätöksenteko – jos asianmukaisessa arvioinnissa todetaan, ettei suunnitelmalla tai hankkeella ole kielteistä vaikutusta, sitä voidaan jatkaa. Jos kohteen eheyteen on odotettavissa kielteisiä vaikutuksia eikä niitä voida torjua, asiasta päättävien viranomaisten on hylättävä suunnitelma tai hanke.

Direktiivin artiklan 6.4 mukaan suunnitelman tai hankkeen voidaan kuitenkin poikkeustilanteissa antaa jatkua, vaikka arvio olisi kielteinen, mikäli tarjolla ei ole vaihtoehtoisia ratkaisuja ja suunnitelmaa tai hanketta pidetään oikeutettuna ylivoimaisen yleisen edun aiheuttamista pakottavista syistä. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin korvaaviin toimiin turvatakseen koko Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden.

Asianmukainen arviointi voidaan yhdistää ympäristövaikutusten arviointidirektiivin (YVA) tai tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (SEA) mukaisiin arviointimenettelyihin ottaen kuitenkin huomioon, että AA:lla on erityinen tarkastelukulmansa ja että sen päätelmät ovat ehdottomia ja määräävät, voidaanko suunnitelmalle tai hankkeelle myöntää lupa.

5

Vaikutusten selvittäminen ja arviointi

Vaikutusarvioinnin ensivaiheessa selvitetään, mihin lajeihin ja luontotyyppeihin energiansiirron infrastruktuurisuunnitelma tai -hanke saattaa vaikuttaa. Tämä koskee kaikkia arviointeja, niin luontodirektiivin artiklan 6 määrittelemää asianmukaista arviointia (vaikutuksen kohdistuessa Natura 2000 -kohteeseen) kuin YVA- ja SEA-arviointejakin.

Energiainfrastruktuurien mahdolliset vaikutukset luontotyyppeihin ja lajeihin riippuvat suuresti sekä infrastruktuurin sijainnista ja luonteesta että paikalla esiintyvien lajien haavoittuvuudesta. Jokainen suunnitelma ja hanke on sen vuoksi arvioitava tapauskohtaisesti.

Mahdollisista vaikutuksista yleisimpiä ovat seuraavat: elinympäristöjen häviäminen, heikkeneminen tai pirstoutuminen: energiansiirron infrastruktuurihanke voi edellyttää maan raivausta ja pintakasvillisuuden poistoa, mikä voi muuttaa, vaurioittaa, pirstoa tai tuhota alueen elinympäristöjä.lajien häirintä niiden vakiintuneilla lisääntymis-, ruokailu- tai levähdyspaikoilla mukaan lukien muuttoreitit, voi karkottaa tai siirtää lajeja ja vähentää siten elinympäristöjen käyttöä. törmäyksen tai sähköiskun vaara: linnut ja mahdollisesti lepakot voivat törmätä sähkölinjoihin ja muihin maanpäällisiin sähkönsiirron rakenteisiin.estevaikutus: suuret voimalinjat sekä sähkön vastaanotto- ja varastointi-infrastruktuurit saattavat pakottaa lajit välttämään aluetta muuttomatkallaan tai ravintoa etsiessään.

Lisäksi on otettava huomioon eri vaikutusten väliset kytkökset. Esimerkiksi maan raivaus infrastruktuuria varten ei ehkä yksin haittaa tiettyä lajia merkittävästi, mutta yhdessä muiden huomattavien häiriöiden tai lajin siirtymisen aiheuttavien riskien kanssa, se voi olennaisesti heikentää lajin tilaa ja lopulta sen selviytymistä.

Määritettäessä suunnitelmien ja hankkeiden vaikutuksia Natura 2000 -alueeseen, on otettava huomioon myös alueen eheyteen kohdistuvat kerrannaisvaikutukset. Niitä voi syntyä, kun muuttoreittialueella tai muuttokäytävän varrella on useita energiahuollon perusrakenteita tai kun samalla alueella

on muunlaisia suunnitelmia tai hankkeita, kuten muuta teollisuutta. Kerrannaisvaikutus tarkoittaa kaikkien toimintojen yhteisvaikutusta.

Koska energiainfrastruktuuria rakennetaan vauhdikkaasti kaikkialla EU:ssa, on tärkeää arvioida kerrannaisvaikutukset jo ympäristövaikutusten arvioinnin alkuvaiheessa. Jos niiden arviointi jätetään arviointiprosessin myöhäisvaiheeseen, ikään kuin jälkimietteeksi, viivästyy päätöksenteko siitä, noudattavatko hanke-esitykset EU-säädöksissä asetettuja ehtoja.

6

asianmukaisen arvioinnin menettelytapaa. Ehtona on, että lieventämistoimet toteutetaan siten kuin asianomainen viranomainen on ne ohjeistanut.

Jos lieventämistoimien jälkeenkin alueeseen kohdistuu edelleen huomattavia vaikutuksia, on selvitettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja, esimerkiksi etsittävä hankkeelle toinen sijainti, muokattava hankkeen laajuutta tai kokoonpanoa taikka sovellettava siihen muita menetelmiä.

Lieventämistoimet

Kielteisiä vaikutuksia voidaan toisinaan torjua tehokkaasti. Sopivilla toimilla hankkeen tai suunnitelman mahdolliset kielteiset seurausvaikutukset voidaan joko poistaa tai niitä voidaan vähentää niin, ettei niillä ole enää olennaista merkitystä. Toimet pitää silloin kytkeä suoraan oletettuihin vaikutuksiin, ja niiden tulee perustua vankkaan tietoon asianomaisesta lajista tai luontotyypistä. Lieventämistoimet voivat tarkoittaa hankkeen sijainnin vaihtamista mutta myös esimerkiksi sitä, että muokataan energiainfrastruktuurin eri osien laajuutta, rakenteita tai kokoonpanoa (kuten johtimien eristäminen sähköiskuvaaran torjumiseksi) taikka mukautetaan rakentamisvaiheiden tai toiminnan ajoitusta (esimerkiksi vältetään rakennustöitä lajien lisääntymisaikana).

Kun sopivat lieventämistoimet on löydetty ja selvitetty yksityiskohtaisesti, suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä noudattaen luontodirektiivin artiklassa 6 määriteltyä

Lieventämisratkaisu PreferenssiVaikutusten välttäminen alkulähteellä Suurin

Pienin

Vaikutusten vähent. alkulähteellä

Vaikutusten torjunta kohdealueella

Vaikutusten torjunta kohteissa

Taulukko: Lieventämistoimien hierarkia.

7

Ehkäisevien ja lieventävien toimien mahdollisuudet hankkeiden eri vaiheissa

Vaihe III. Käyttö – linjojen huolto, nykyaikaistaminen, peruskorjaus ja uudistaminen

• Varmistetaan, että peruskorjauksessa käytetään linnuille turvallisia rakenteita (esim. maakaapelit, muovipäällysteiset PAS-johdot, turvalliset pylväiden päät).• Varmistetaan, että lintujen suojelulle ja levinneisyydelle tärkeimpien alueiden sähkölinjat sekä kaikkien linjojen vaaralliset pylväsmallit vaihdetaan johto- ja pylväsmalleihin, jotka täyttävät lintuturvallisuuden uusimmat tekniset vaatimukset.• Suoritetaan standardoitua seurantaa sähkölinjojen vaikutuksista lintuihin sekä toteutetaan seurantaa, jonka avulla voidaan arvioida lieventämistoimien tehokkuutta.• Parannetaan elinympäristöjä, jotka lieventävät sähkölinjojen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.• Luodaan elinympäristöjä sähkölinjan samalle puolelle, jotta lintujen ei tarvitse lentää linjan poikki.• Tiedotuksen keinoin minimoidaan häiritsevä toiminta ja muu lintujen häirintä linjan läheisyydessä.• Raportoidaan säännöllisesti seurannan ja lieventämistoimien tuloksista ja tiedotetaan niistä keskeisille sidosryhmille.

Vaihe IV. Käytöstä poistaminen

• Varmistetaan, ettei sähkölinjojen kulkureiteille jää infrastruktuurin osia tai rakenteita.• Varmistetaan luontotyypin eheys sähkölinjojen entisillä kulkureiteillä.

Asianmukaisessa arvioinnissa tai tehtäessä YVA-arviointia hankkeille, jotka saattavat vaikuttaa suojeltuihin lajeihin Natura 2000 -alueiden ulkopuolella (lintudirektiivin artiklan 5 ja luontodirektiivin artiklan 12), seuraavat seikat tulee ottaa huomioon.

Vaihe I. Ennen rakentamista

• Selvitetään uusien ja uudistettavien linjojen YVA/AA:ssa, millä eri keinoilla lintujen törmäyksiä voidaan torjua.• Suunnitellaan siirto- ja jakelulinjoihin linnuille turvallisia ratkaisuja (maakaapelit, muovipäällysteiset johtimet “PAS-johto”), aina kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa mutta erityisesti linnustolle tärkeillä alueilla.• Varmistetaan, että uudet sähkölinjat ovat rakenteeltaan linnuille turvallisia.• Ryhmitellään linjat yhteen.• Sijoitetaan linjat mahdollisuuksien mukaan etäälle lintujen tunnetuista lentoreiteistä, lepopaikoista tai muista kerääntymispaikoista.• Kehitellään linjojen suojaksi kasvillisuutta, maastomuotoja tai keinotekoisia rakenteita.• Valmistaudutaan BACI-arviointiin (before-after-control-impact) ja sitä tukevaan seurantaan.• Korvataan pylväskohtainen reagointitapa, jossa yksittäisiä pylväitä tai lankoja uusitaan lintukuolemien jälkeen, jäsennetyllä ja ennakoivalla toimintamallilla, joka estää useimmat kuolemat ennakolta.

Vaihe II. Uusien linjojen rakentaminen

• Varmistetaan, että peruskorjattavat linjat ovat rakenteeltaan linnuille turvallisia (esim. maakaapelit, muovipäällysteiset PAS-johdot, turvalliset pylväiden päät).• Vältetään tappieristimillä varustettuja pylväsrakenteita.• Käytetään riippueristimillä varustettuja pylväitä.• Vältetään nollajohdon (maa) asentamista johtojen yläpuolelle aina, kun mahdollista.

8

Miksi sähkölinjat haittaavat joitakin lintulajeja enemmän kuin toisia?

Haavoittumisherkkyyteen vaikuttavat usein linnun fysiologia,

ekologia ja käyttäytyminen:

•Suuri ruumiinkoko;

•Heikko näkökyky lentosuuntaan;

•Yöaktiivisuus;

•Huono lento- ja väistökyky (törmäykset);

•Vähäinen lentokokemus nuorilla linnuilla (sähköiskut ja

törmäykset);

•Korkeiden levähdys-, tähystys- ja pesäpaikkojen

suosiminen;

•Avointen elinympäristöjen suosiminen (sähköiskut);

•Viihtyminen parvissa ja ryhmissä;

•Lajin häiriöalttius;

•Alavien alueiden suosiminen (missä sähköverkko on usein

tihein);

•Lajin harvinaisuus tai uhanalaisuus (mihin liittyy pieni

yksilötiheys, heikko lisääntymiskyky jne.);

•Harva populaatio (ja hidas uusiutumiskyky);

•Lajin vähäinen poikastuotto (aikuiskuolleisuuden kasvaessa

populaation toipuminen kestää kauan);

•Lajin vähäinen lisääntymiskyky ja kuolleisuus sekä pitkä

elinikä (jatkuva yksilökato johtaa populaation heikkoon

uudistumiseen);

•Pitkät muuttomatkat (laaja maantieteellinen alue, jolla

vaikutusten lieventämistoimien tehokkuus vaihtelee).

Yhdennetyn suunnittelun hyödyt

Kun energiansiirron infrastruktuurien suunnitelmiin ja hankkeisiin sovelletaan yhdennettyä ja ennakoivaa suunnittelua – jossa otetaan alusta alkaen huomioon sekä energiansiirron tarpeet että ekologiset näkökohdat – saavutetaan monia merkittäviä hyötyjä:• suunnitteluprosessista tulee interaktiivisempi ja avoimempi,• mahdolliset ristiriitatilanteet kohdealueella vähenevät hankkeen loppuvaiheessa,• kustannustehokkuus voi parantua,• voi kehittyä uusia, luovia ja innovatiivisia ratkaisuja ja win-win-tilanteita, joita tuskin syntyisi, jos hankesuunnitelma etenisi perinteisen sektoriajattelun mukaisesti,• hankkeen ja sen vastuutahojen julkisuuskuva voi kohentua.

Tällaisen yhdennetyn suunnitteluprosessin valmistelu ja toteuttaminen saattaa aluksi vaatia huomattavia investointeja, mutta on vahvaa näyttöä siitä, että lähestymistavan tuottamat merkittävät edut ylittävät lisäkulut lähes poikkeuksetta.

Kokemus on osoittanut, että kun ympäristönäkökohdat otetaan huomioon päätöksentekoprosessin varhaisvaiheessa, voidaan ratkaisut löytää silloin, kun monenlaiset vaihtoehdot ovat vielä avoimina. Jos eri sektoreiden välinen vuoropuhelu sen sijaan jätetään artiklan 6.3 mukaisen lupamenettelyn loppuvaiheeseen, ratkaisuvaihtoehdot käyvät paljon vähäisemmiksi ja niiden toteuttaminen usein hankalammaksi.

Strategisen lähestymistavat omaksuminen energiansiirron suunnitteluun auttaa myös organisoimaan ympäristösäädösten edellyttämät erilaiset lupaprosessit ja ympäristövaikutusten arvioinnit tehokkaammin.

9

Esimerkkejä hyvistä käytännöistä

Ohjeistus Slovenian sähkönsiirtoyhtiöille

Slovenian sähkönsiirtojärjestelmästä vastaava yhtiö Elektro-Slovenija ja DOPPS/BirdLife Slovenija tekivät selvityksen sähkölinjojen vaikutuksista linnustoon. Sen tavoite oli löytää sähkönsiirtoon keinoja, joista hyötyvät kuluttajien ohella myös linnut. Selvityksen tuloksena ehdotettiin seuraavia ohjeita linnuille turvallisten sähkölinjojen rakentamiseksi:• ryhdy heti alussa yhteystyöhän lintujen- tai luonnonsuojelujärjestöjen kanssa,• suunnittele siirtolinjojen reitit niin, että alueen erityisolot otetaan huomioon ja perusta erityisolojen määrittely ympärivuotisiin havaintotietoihin alueen linnustosta,• vältä pystyttämästä siirtolinjoja alueille, joilla on suuria lintukeskittymiä tai törmäysalttiiden lintujen säännöllisiä lento- ja muuttoreittejä,• käytä nykyisten siirtolinjojen reittejä ja yhdistä sähkölinjat muuhun lineaariseen infrastruktuuriin,• sovita johtimien ja nollajohdon (maa) sijainti,• varusta sähkölinjat merkeillä, jotka parantavat johtimien ja erityisesti nollajohdon näkymistä,• jos et pysty välttämään erittäin riskialttiita paikkoja, käytä mahdollisuuksien mukaan maakaapelia,• asenna kannatinpylväisiin turvallisia pesäalustoja ja -pönttöjä tietyille pesimälinnuille.

Accessible Skies -sopimus Unkarissa

Löytääkseen pysyvän ratkaisun lintujen sähköiskukuolemiin MME/ BirdLife Hungary allekirjoitti ympäristö- ja vesiministeriön sekä asianomaisten sähköyhtiöiden kanssa” Accessible Skies” -sopimuksen. Sopimuksen seurauksena laadittiin koko Unkarin kattava kartta sähkölinjojen aiheuttamista pahimmista riskialueista lintukannoille.

Sähköyhtiöt päättivät muuttaa kaikki Unkarin vaaralliset sähkölinjat “linnuille suosiollisiksi” vuoteen 2020 mennessä sekä soveltaa uusiin sähkölinjoihin linnustolle suotuisia menetelmiä. Hanketta koordinoi komitea, jossa ovat edustettuina kaikki sopimuksen allekirjoittajat, mikä takaa säännöllisen ja järjestyneen yhteistyön osapuolten välillä. Sähköyhtiöt ja suojeluasiantuntijat tuottavat säännönmukaisesti yhdessä ajantasaisia ohjeita alan parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta ja testatuista uusista ratkaisuista.

Lisätietoja: www.birdlife.org/datazone/sowb/casestudy/240

10

Energiansiirtoinfrastruktuurit merialueilla

Huomattava osa energiansiirron vaatimasta infrastruktuurista on rakennettu merialueille. Näitä ovat kaapelit, putket ja apurakenteet, jotka palvelevat merellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporausta tai uudempaa energiateknologiaa kuten merialueiden tuuli- ja aalto- ja vuorovesivoimaloita. Merienergialähteiden käytön kasvaessa tämä infrastruktuuri todennäköisesti laajenee.

• Öljyn- ja kaasuntuotannon nestekuljetusten edellyttämä infrastruktuuri koostuu erikokoisista ja eri materiaaleista tehdyistä putkistoista. Lisäksi käytetään erilaisia merikaapeleita vaihtosähkön siirtoon. Infrastruktuuriin kuuluvia apurakenteita ovat betonipatjat, patjojen avulla toteutetut risteämäkohdat, laastitäytteiset säkit ja kivillä suojatut valubetonirakenteet.• Merelle sijoittuvien tuulipuistojen energiansiirtoa palveleva infrastruktuuri sisältää merenpohjan siirtokaapeleita ja niihin liittyviä rantautumisasemia.• Vaikka aalto- ja vuorovesienergiaa hyödyntävän tekniikan kaupallinen kehittely on vielä melko alkuvaiheessa, mittavia prototyyppejä on jo rakennettu erityisille koealueille. Niihin sisältyy kelluvia, puolikelluvia ja merenpohjaan ankkuroituja laitteita sekä paalu- ja kasuunirakenteita.• Äskettäin kehitetty hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka edellyttää hiilidioksidin siirtoputkia (maalla olevista laitoksista avomerellä sijaitseviin varastoihin tai päinvastoin), joskin tulevaisuuden infrastruktuuritarpeet ovat vielä epäselvät.• Useissa Euroopan merissä on suurjännitetasasähkön siirtoverkkoja, jotka yhdistävät eri sähköverkkoja toisiinsa.

Luontodirektiivin liitteessä I on lueteltu meren ja rannikon luontotyyppejä, joita suojellaan Natura 2000 -alueilla. Nämä luontotyypit voivat altistua merialueilla sijaitsevan energiainfrastruktuurin rakentamisesta, käytöstä ja purkamisesta syntyville vaikutuksille. Luontodirektiivi ja lintudirektiivi edellyttävät myös tiettyjen merilajien suojelutoimia. Suojeltava lajisto sisältää muun muassa valaita, hylkeitä, kaloja, selkärangattomia eläimiä, kasveja ja merilintuja. Merienergian infrastruktuurisuunnitelmien ja -hankkeiden vaikutukset näihin

luontotyyppeihin ja lajeihin on arvioitava sekä Natura 2000 -alueilla että niiden rajojen ulkopuolella.

Merenpohjan putkistojen, kaapeleiden ja apurakenteiden rakentamisesta ja ylläpidosta voi koitua monia vaikutuksia: pohjan elinympäristöt, eliöyhteisöt ja lajisto voivat muuttua, vuorovesialueiden elinympäristöt ja lajisto tuhoutua, liikkuvaiset lajit siirtyä muualle ja merenpohja sekoittua. Muita haittoja ovat melu, saastuminen, tukahtuminen ja vieraslajien leviämisreittien muodostuminen sekä kerrannaisvaikutukset.

Merienergiainfrastruktuurin ympäristövaikutuksia voidaan vähentää tai välttää erilaisin lieventämistoimin, kuten suunnittelemalla huolellisesti infrastruktuurin kulkureitit ja rakentamisajankohta. Muita keinoja ovat kaapelityypin valinta, kaapelin upottaminen pohjaan ja reagoimattoman materiaalin käyttö mahdollisessa suojapatjassa (http://qsr2010.ospar.org/media/assessments/p00437_Cables.pdf).

EU:n merialueille sijoittuvien hankkeiden väliset ristiriidat tunnistetaan menettelyllä, jota kutsutaan merialuesuunnitteluksi. Merialuesuunnittelun tavoite on soveltaa merialueille strategista suunnittelua ja sovittaa yhteen eri merenkäyttötapoja, joihin kuuluvat myös ympäristön- ja luonnonsuojelu. EU:n meristrategiadirektiivi velvoittaa jäsenmaita laatimaan omille merialueilleen meristrategioita (merenhoitosuunnitelmia), joilla edistetään ekosysteemilähestymistavan omaksumista merialueiden hallintaan ja ympäristökysymysten yhdentämistä eri toimintatavoitteisiin. Kokemus on osoittanut, että kun ympäristönäkökohdat otetaan huomioon päätöksentekoprosessin varhaisvaiheessa, voidaan ratkaisut löytää silloin, kun monenlaiset vaihtoehdot ovat vielä avoimina.

11

Fyys

inen

men

etys

/ vau

rio

Biol

ogin

en h

äiri

ö/ v

auri

o/m

enet

ys

Hyd

rolo

gine

n m

uuto

s

Vaar

allis

et a

inee

t

Sähk

ömag

neet

tiset

ke

ntät

*

Hiekkasärkät V V V V

Posidonia-kasvustot V V V V

Jokisuistot V V V V

Muta- ja hiekkamatalikot V V V V

Rannikon laguunit V V V V

Lahdet V V V V

Riutat V V V V

Kaasuvuotojen luomat rakenteet V V V V

Kapeat murtovesilahdet V V V V

Luolat** ? ? ? V

Valaat ja delfiinit ? V ? V

Hylkeet ? V ? V

Matelijat ? V ? V

Kalat ? V V V V

Selkärangattomat V V ? V

Kasvit V V V V

Merilinnut V V

* vaikutus ja sen mekanismi tunnetaan vielä huonosti** epätodennäköinen reitityskohde ? tuntematon/huonosti tunnettu

Taulukko: Natura 2000 -ohjelmalla suojeltujen luontotyyppien ja lajien mahdollinen herkkyys paineille, joita syntyy merellisen energiainfrastruktuurin rakentamisesta, ylläpidosta ja purkamisesta.

Unescon alainen hallitustenvälinen valtamerikomissio on luetellut merialuesuunnittelusta saatavia mahdollisia taloudellisia ja sosiaalisia etuja sekä ympäristöhyötyjä. EU:n meristrategiadirektiivi velvoittaa jäsenmaita laatimaan omille merialueilleen meristrategioita (merenhoitosuunnitelmia) ja koordinoimaan niitä muiden jäsenvaltioiden meristrategioiden kanssa.Merialuesuunnittelulle puitteet luova merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89) edellyttää, että jäsenmaat ryhtyvät toteuttamaan merialuesuunnittelua, jonka tavoite on tukea merialueiden kestävää kehitystä. Suunnitteluun sovelletaan ekosysteemilähestymistapaa, ja siinä edistetään merialueiden monikäyttöä. Jos merenhoitosuunnitelmiin sisältyy Natura 2000 -kohteita, ympäristövaikutusten arviointi voidaan yhdistää luontodirektiivin artiklan 6 vaatimuksiin.

Lieventämistoimi

Ympäristövaikutus

Reiti

n va

linta

Rake

ntam

isen

ajo

itus

Peitt

ämis

tapa

Upo

tuss

yvyy

s

Kaap

elin

tyyp

pi

Pois

to

Häirintä x x x (x) (x)

Melu (x) (x) (x)

Lämpöpäästö (x) x x

Sähkömagneettiset kentät x x

Saasteet x (x) (x) x x

Kertautuvat vaikutukset* x x x x x

x: tärkeä toimi(X) vähemmän tärkeä toimi* knowledge insufficient

Taulukko: Lieventämistoimia, joilla voidaan välttää tai minimoida merikaapeleiden sijoittamisesta ja käytöstä syntyviä erilaisia ympäristövaikutuksia (lähde: OSPAR, 2009).

LisäaineistoaEuroopan komission ohjeasiakirja “Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luonnonsuojelusäädökset”: http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/guidance_en.htm

Euroopan komissio, Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52010DC0677

TEN-E-asetus (EU) Nro 347/2013: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32013R0347

Meristrategiadirektiivi: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex:32008L0056

Ympäristövaikutusten arviointidirektiivi (YVA-direktiivi): https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32014L0052

Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi (SEA-direktiivi): https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32001L0042

Katsaus vesipolitiikan puitedirektiivin, meristrategiadirektiivin, lintudirektiivin, luontodirektiivin ja tulvadirektiivin säännöksiin: yhtäläisyydet ja eroavuudet: similarities and differences https://publications.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/cce60733-c81e-11e6-a6db-01aa75ed71a1

Natura 2000 -karttapalvelu, jossa on tietoa kaikista EU-alueen kohteista: http://natura2000.eea.europa.eu/

KH-01-18-694-FI-N