Ympäristölautakunta

m

Nurmijärven järvien veden laatu 2010

Nurmijärvi 2011

Valkjärvi syyskuussa 2010. Kuva Jukka Kuoppala

1

ISBN 978-952-99837-8-0 (nid.)

ISBN 978-952-99837-9-7 (PDF)

Painopaikka:

Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 2011

2

Sisällysluettelo

Tiivistelmä ............................................................................................................ 3

1. Johdanto ........................................................................................................... 4

2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät .................................................................... 4

3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä ......................................................................... 6

4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet ........................................................................ 6

5. Tutkimustulokset ............................................................................................... 9

5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) ............................................................................. 9

5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) ...................................................................... 14

5.3. Sääksjärvi ................................................................................................. 17

5.4. Vaaksinjärvi ............................................................................................... 22

5.5. Valkjärvi.................................................................................................... 25

6. Lähteet ........................................................................................................... 30

Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 2000 – 2010

Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina 1995 - 2010

Liite 3. Vuoden 2010 vesianalyysitulokset

3

Tiivistelmä

Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 2010 järvien veden laadun

tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen

tutkimusten tulokset.

Vuosi 2010 oli kylmän alku- ja loppuvuoden vuoksi hieman tavanomaista kylmempi. Vuosi

muistetaan äärimmäisistä sääilmiöistä, talven kylmyydestä ja kesän helle-ennätyksistä ja

rajuilmoista. Sademäärä jäi jonkin verran pitkän ajan keskiarvoa alemmaksi. Tammikuun

päättyessä maan eteläosan järvillä jäätä oli 30 – 40 cm. Järvien jäänpaksuudet kasvoivat

helmikuussa pääosin vain lumesta ja vedestä muodostuneella kohvajäällä. Vaikka talven

sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi, maan eteläosassa oli harvinaisen paljon lunta,

koska käytännössä kaikki sade tuli lumena. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi. Lumet

sulivat kuun alkupuolella nopeasti maan eteläosassa. Jäät lähtivät etelässä huhtikuun

loppupuolella. Toukokuussa lämpötilat vaihtelivat pakkasesta helteeseen. Kesäkuu oli

lämpöoloiltaan melko tavanomainen, heinäkuu puolestaan oli poikkeuksellisen lämmin.

Helteiden myötä järvivedet olivat maan eteläosassa heinäkuussa poikkeuksellisen lämpimiä

ja vesistöistä haihtui runsaasti. Syyskuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Maan

eteläosassa satoi yleisesti tavallista enemmän. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötilat

olivat lähellä ajankohdan keskimääräistä. Marraskuun loppupuoli oli hyvin kylmä.

Lumipeite saatiin koko maahan marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöt saivat jääpeitteen

kuukauden lopun pakkasten myötä myös maan eteläosassa. Joulukuu oli koko maassa

tavanomaista kylmempi. Jäät olivat maan eteläosissa tavanomaista paksumpia.

Itä-Herusen ja Länsi-Herusen happitilanne oli vuonna 2010 järville varsin tyypillinen. Itä-

Herusen pH-arvo nousi loppukesällä ennätysmäisen korkeaksi saavuttaen pintavedessä

arvon 7,2. Myös Länsi-Herusen pH-arvo nousi kesällä 2010 edellisvuosia korkeammaksi.

Herustenjärvien puskurointikyky eli kyky vastustaa pH-arvon muutosta oli edelleen hyvin

alhainen. Herustenjärvet ovat erittäin suuressa vaarassa happamoitua.

Sääksjärven kokonaistilanne pysytteli vuonna 2010 hyvin edellisvuosien tasolla, tosin

alusveden kokonaisfosforipitoisuus nousi elokuussa edellisvuosia korkeammaksi.

Kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain

lievästi rehevältä järveltä.

Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Järven

veden ravinnetaso on edelleen alhainen, tosin loppukesällä 2010 kokonaisfosforipitoisuus

oli selvästi edellisvuosia korkeampi etenkin pintavedessä. Vaaksinjärvi vaikuttaa

kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella karulta tai vain lievästi rehevältä

järveltä.

Valkjärven heikompitehoinen hapetin toimi koko vuoden 2010 ilman katkoksia.

Tehokkaampi hapetin käynnistettiin kesäajaksi 25.5.2010. Hapetin pysähtyi kesän aikana

kerran (19.7.2010), mutta laite saatiin heti käyntiin. Hapetin pysäytettiin talven ajaksi

4

3.11.2010. Hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin melko hyvänä. Kokonais-

fosforipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi lievästi rehevältä järveltä, a-

klorofyllipitoisuuden perusteella karulta tai lievästi rehevältä.

1. Johdanto

Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua

vuonna 2010. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä

aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi.

Valkjärvellä on jatkettu vuonna 1991 aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui

aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen

itselleen vuonna 1994. Kesällä 1998 hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä

vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi-

Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 2001,

jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 000

kuutiometristä 95 000 kuutiometriin. Vuonna 2004 myös toinen hapetin ostettiin

Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut raportin hapettimien teknisestä toiminnasta

vuonna 2010 (Kauppinen 2011). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesä-

ja syyskautena tihennetysti näytteitä.

Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta 1989 - 2009 laadituille Nurmijärven järvien veden

laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristötarkastaja Liisa Garcia.

2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät

Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja

Vaaksinjärvestä otetaan normaalisti vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja

loppukesällä. Valkjärvi oli touko-syyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon

seuraamiseksi.

Sääksjärvi kuuluu kunnan oman, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan seurannan lisäksi

Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti

järvestä vesinäytteet kuusi kertaa vuonna 2010. Sääksjärvi on mukana valtakunnallisessa

Järvien vedenlaadun vertailuolojen ja pitkäaikaismuutosten seuranta –ohjelmassa, jonka

myötä se kuuluu myös EU:n laajuiseen Eurowaternet-seurantaverkostoon (EIONET-Water).

Vuonna 2010 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. Valkjärvestä a-klorofylliä

tutkittiin kuusi kertaa touko-syyskuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta, Sääksjärvestä ja

5

Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran loppukesällä. Laboratorio jätti

tutkimatta Sääksjärvestä velvoitetarkkailun puitteissa otetut a-klorofyllinäytteet.

Nurmijärven kunnan ottamat oman seurannan vesinäytteet on analysoitu Lapin

Vesitutkimus Oy:n laboratoriossa ja Sääksjärven velvoitetarkkailunäytteet Kokemäenjoen

vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät

kuvassa 1.

Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet.

6

3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä

Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen

vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen.

Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä-

Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria.

Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat

matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on

kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä-

Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä

vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen.

Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa

harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 260 hehtaaria.

Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4

metrin syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7 - 8 metriä. Sääksjärven

vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on

jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun

eikä viemäröintiin.

Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5

hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 20 metriä.

Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja ekologiselta luokaltaan erinomainen. Järven rannoilla

on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä

viemäröintiin.

Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä

läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja

suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. Pohjanläheinen

happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin

maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohja-

sedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen

levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet

Vuosi 2010 alkoi kylmän sään vallitessa. Kylmä sääjakso oli alkanut jo edellisen vuoden

puolella. Talvi 2009 – 2010 oli kylmin sitten talven 1986 – 1987. Ominaista talven säälle

olivat pitkät pakkasjaksot, jotka kuuluivat paikoin kolmen pisimmän joukkoon viimeksi

kuluneen 50 vuoden aikana. Tammikuu oli lähes koko maassa keskimääräistä kylmempi.

Kuukauden päättyessä maan etelä- ja keskiosan järvillä jäätä oli 30 – 40 cm. Helmikuu oli

7

koko maassa talvinen ja tavallista kylmempi. Vedenpinnat laskivat talvelle tyypilliseen

tapaan. Järvien jäänpaksuudet kasvoivat helmikuussa pääosin vain lumesta ja vedestä

muodostuneella kohvajäällä. Vaikka talven sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi,

maan eteläosassa oli harvinaisen paljon lunta, koska käytännössä kaikki sade tuli lumena.

Maaliskuu oli keskimääräistä viileämpi ja pääosin tavanomaista sateisempi. Maan

eteläosassa lumet alkoivat sulaa kuukauden viimeisellä viikolla. Järvien jäät kasvoivat vielä

maaliskuun lopulle asti suuressa osassa maata. Kasvu oli pääosin kohvajäätä. Etelä-

Suomessa jäät alkoivat heiketä maaliskuun lopulla. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi.

Sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Lumet sulivat kuun alkupuolella

nopeasti maan eteläosassa. Jäät lähtivät etelässä kuukauden loppupuolella, eli

tavanomaiseen aikaan tai hieman sitä aiemmin. Toukokuussa lämpötilat vaihtelivat

pakkasesta helteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli tavallista ylempi ja sadanta

suurempi. Kuukauden puolivälissä alkanut helle lämmitti pintavedet paikoin ajankohtaan

nähden ennätyksellisiin lukemiin, jopa 20 asteeseen. Helteiden väistyttyä vedet viilenivät

melko nopeasti. Kevät eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuva jakso oli kaiken kaikkiaan

tavanomaista lämpimämpi. Terminen kevät alkoi maan eteläosassa maaliskuun lopussa.

Merkittävintä kevään säässä oli toukokuun puolivälissä ollut poikkeuksellisen varhainen

hellejakso. Kevään sademäärä oli valtaosin tavanomaista suurempi. Sademäärät olivat

paikoin kaksinkertaisia tavanomaiseen verrattuna.

Kesäkuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen. Järvivedet olivat suurimman osan

kesäkuuta tavallista viileämpiä, mutta lämpenivät kuukauden lopussa. Heinäkuu oli

poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden sadanta oli maan eteläosassa selvästi tavallista

pienempi. Järvien pinnat laskivat suuressa osassa maata. Helteiden myötä järvivedet olivat

maan eteläosassa heinäkuussa poikkeuksellisen lämpimämpiä ja vesistöistä haihtui

runsaasti. Elokuun alkupuoli oli helteinen, mutta kuukauden puolivälissä sää viileni

selvästi. Sekä pinta- että pohjavedet laskivat yleisesti elokuussa. Pintaveden lämpötilat

olivat alkukuusta poikkeuksellisen korkeita, mutta loppukuun aikana vedet jäähtyivät

nopeasti. Kesän eli kesäkuusta elokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli kaiken

kaikkiaan hieman tavanomaista korkeampi. Erityisen lämmin sääjakso osui heinäkuuhun ja

elokuun alkupuoliskolle, jolloin rikottiin useita lämpöennätyksiä. Lämpimään säähän liittyi

myös ukkosia ja rajuilmoja. Ukonilmoja oli kuluneena vuonna pitkästä aikaa tavanomaista

enemmän. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärät olivat alle puolet

tavanomaisesta. Kesän sademäärässä oli kuitenkin suuria alueellisia eroja.

Syyskuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Maan eteläosassa satoi yleisesti tavallista

enemmän. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan

keskimääräistä. Lokakuussa satoi selvästi keskimääräistä vähemmän (Kuva 2). Järvivedet

jäähtyivät lokakuussa ajankohdalle tyypilliseen tapaan. Marraskuun loppupuoli oli hyvin

kylmä. Kuukauden sadanta jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi.

Lumipeite saatiin koko maahan marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöjen vedenpinnat ja

virtaamat kääntyivät talvisen sään myötä laskuun. Vesistöt saivat jääpeitteen kuukauden

lopun pakkasten myötä myös maan eteläosassa. Syksyn eli syyskuusta marraskuuhun

8

ulottuvan jakson keskilämpötila oli kaiken kaikkiaan koko maassa lähellä tavanomaisia

arvoja. Merkittävintä syksyn lämpöoloissa oli marraskuun puolivälissä alkanut harvinaisen

kylmä sääjakso, joka jatkui myös koko joulukuun ajan. Joulukuu oli koko maassa

tavanomaista kylmempi. Merkittävää joulukuussa oli etelärannikon runsaslumisuus.

Vesistöjen vedenkorkeudet ja virtaamat olivat pääosin keskiarvojen alapuolella. Jäät olivat

maan eteläosissa tavanomaista paksumpia.

Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 2010.

9

Kuva 3. Vuosisadanta Nurmijärvellä vuosina 1995 – 2010.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2010 oli kylmän alku- ja loppuvuoden vuoksi hieman tavanomaista

kylmempi. Vuosi muistetaan äärimmäisistä sääilmiöistä, talven kylmyydestä ja kesän

helle-ennätyksistä ja rajuilmoista. Vuoden 2010 sademäärä oli Helsinki-Vantaan

lentoasemalla 596 mm (Röykässä 551,5 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä jäi

pitkän ajan keskiarvoa alemmaksi (vuosisademäärä kaudella 1971 – 2000 keskimäärin 650

mm).

5. Tutkimustulokset

Analyysitulokset vuodelta 2010 ovat liitteen 3 taulukoissa.

5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)

Kevättalvella 2010 Itä-Herusen alusveden hapen kyllästysaste oli 19 %, pintaveden

kyllästysaste 55 %. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 4).

10

Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa.

Itä-Herunen on kalkittu 1970-luvun loppupuolella ja uudestaan vuonna 1985. Kalkituksen

myötä veden pH-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven pH-arvo nousi

loppukesällä 2010 ennätysmäisen korkeaksi saavuttaen pintavedessä arvon pH 7,2 (Kuva

5). Itä-Herusen osalta on syytä seurata jatkuuko pH-arvon kehitys loppukesän 2010

mukaisesti vai oliko kyseessä vain hetkellinen muutos. Itä-Herusen puskurointikyky eli

kyky neutraloida happamoittavia aineita on ollut jo vuosien ajan huono ja sitä kuvaava

alkaliteetti alhainen. Vuonna 2010 alkaliteetti vaihteli välillä alle 0,01 – 0,01 mmol/l.

Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa tai loppunutta puskurikykyä eli kykyä vastustaa pH-

arvon muutosta. Vaikka Itä-Herusen pH-arvo nousikin loppukesällä 2010 ennätysmäisen

korkeaksi, ei se takaa järven pH-arvon pysyvää nousua, vaan Itä-Herunen on edelleen

erittäin suuressa vaarassa happamoitua.

11

Kuva 5. Veden pH-arvo Itä-Herusessa.

Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä

sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä

kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä

heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen

sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja se on ollut jatkuvassa lievässä laskusuunnassa,

tosin nyt lasku vaikuttaisi pysähtyneen (Kuva 6).

2000-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa

hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 2003 aiemmalle tasolle. Vuonna 2010 kokonaisfosfori-

pitoisuus oli vuoden 2009 tasolla ja hieman edellisvuosia alempi, kokonaistyppipitoisuus

pysytteli suurin piirtein edellisten vuosien tasolla (Kuva 7 ja 8). Päällysveden

avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Itä-Herusen ravinnetaso oli rehevä.

Itä-Herusessa kokonaistypen ja –fosforin suhde oli vuonna 2010 kasvukaudella noin 21

(Kuva 9). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2010

rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori.

12

Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa.

Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa.

13

Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa.

Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa.

14

Loppukesällä 2010 saatiin a-klorofyllin arvoksi 20 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja.

Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä

tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi.

5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)

Kevättalvella 2010 hapen kyllästysprosentti jään alla pintavedessä oli 59 %. Alusveden

happitilanteesta ei saatu tietoa, sillä happipullo oli rikkoutunut. Loppukesän happitilanne oli

järvelle varsin tyypillinen (Kuva 10).

Kuva 10. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa.

Länsi-Herusen pH-arvo kohosi 1970-luvun loppupuolen ja vuonna 1985 tehtyjen

kalkitusten myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 2001, 2002 ja

2005 pH-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja korkeampi (Kuva 11).

Myös kesällä 2010 pH-arvo nousi edellisvuosia korkeammaksi. Länsi-Herusen alkaliteetti

on alhainen. Vuonna 2010 alkaliteetti vaihteli välillä alle 0,01 – 0,01 mmol/l. Tällainen

alkaliteetti kuvastaa huonoa tai loppunutta puskurikykyä eli kykyä vastustaa pH-arvon

muutosta. Länsi-Herunen on erittäin suuressa vaarassa happamoitua.

15

Kuva 11. Veden pH-arvo Länsi-Herusessa.

Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on ollut Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä

laskusuunnassa, tosin nyt lasku vaikuttaisi pysähtyneen. Vuonna 2010 sähkönjohtavuus

sai arvot 1,6 – 2,0 mS/m.

Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja –typpipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua.

Kokonaisfosforipitoisuus nousi hieman edellisvuoteen verrattuna, kokonaistyppipitoisuus

pysyi edellisvuoden tasolla (Kuvat 12 ja 13). Kokonaistypen ja –fosforin suhdetta

tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 2010

kokonaistypen ja -fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli noin 14 (Kuva 14).

Kokonaisravinnesuhteen ollessa 10 – 17, niin typpi kuin fosfori voivat säädellä

levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 2010 minimiravinne vaihteli.

Länsi-Herusen a-klorofyllipitoisuus loppukesällä 2010 oli 35 µg/l, joka kuvastaa erittäin

reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi

määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi.

16

Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa.

Kuva 13. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa.

17

Kuva 14. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa.

5.3. Sääksjärvi

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin

vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 2010 (Kokemäenjoen vesistön

vesiensuojeluyhdistys ry 2011). Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven

lähialueelta. Pohjaveden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta

laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. Pohjavedenoton ehtona on,

että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi

järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 2010

Sääksjärven vedenkorkeus ylitti tammi-heinäkuussa juoksutusluvassa asetetun raja-arvon.

Raja-arvon ylittyessä Vihtilammin vettä ei saa johtaa Sääksjärveen. Vettä ei vuonna 2010

juoksutettu lainkaan Vihtilammista Sääksjärveen.

Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 2010 melko hyvin edellisvuosien tasolla, tosin

kevättalvella alusveden hapen kyllästysaste oli jonkin verran edellisvuosia alempi (32 %)

(Kuva 15).

Sääksjärven pH-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 1980-luvun lopulta lähtien,

tosin viime vuosina kasvu näyttäisi pysähtyneen (Kuva 16). Sääksjärven pH on lähellä

neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 2010 arvojen 0,06

– 0,09 mmol/l välillä (Kuva 17). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin

edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön

puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu.

18

Kuva 15. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä.

Kuva 16. Veden pH-arvo Sääksjärvessä.

19

Kuva 17. Sääksjärven alkaliteetti.

Sääksjärven kokonaistyppipitoisuus on pysytellyt melko samalla tasolla viime vuosina

(Kuva 19). Alusveden kokonaisfosforipitoisuus sen sijaan nousi elokuussa 2010 viime

vuosia korkeammaksi (Kuva 18). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuksien

perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Sääksjärvessä

kokonaistypen ja –fosforin suhde vaihteli vuonna 2010 kasvukaudella pintavedessä välillä

24 – 44 (Kuva 20). Koska kokonaisravinnesuhde on yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa

rajoittavana minimiravinteena.

Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2000 ensimmäisen kerran yli 10 µg/l oleva a-

klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 10 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus

kuvaa reheviä oloja. Vuonna 2010 a-klorofyllipitoisuus määritettiin vain kerran elokuussa,

jolloin pitoisuus sai arvon 4,1 µg/l (Kuva 21). Laboratorio jätti epähuomiossa muut

näytteet analysoimatta. Alle 4 µg/l jäävät arvot kuvaavat karuja olosuhteita ja 4 – 10 µg/l

lievästi reheviä olosuhteita. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen

seuraamista.

20

Kuva 18. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä.

Kuva 19. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä.

21

Kuva 20. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä.

Kuva 21. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus.

22

5.4. Vaaksinjärvi

Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 22).

Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on

normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei

kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen.

Kuva 22. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä.

Vaaksinjärven pH-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt

varsin samanlaisena vuodesta toiseen. Vuonna 2010 pH-arvo oli hieman edellisvuosia

alempi (Kuva 23). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 2010 arvoja

väliltä 0,17 – 0,19 mmol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä.

Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen, tosin loppukesällä 2010 kokonais-

fosforipitoisuus oli selvästi edellisvuosia korkeampi etenkin pintavedessä (Kuva 24). Järvi

voitaisiin luokitella päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella

lievästi reheväksi. Kokonaistyppipitoisuus pysytteli vuonna 2010 edellisvuoden tasolla.

Pidemmän aikavälin tarkastelussa kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä

noususuunnassa (Kuva 25). Vaaksinjärvessä kokonaistypen ja –fosforin suhde

pintavedessä kasvukaudella vuonna 2010 oli 24 (Kuva 26). Koska kokonaisravinnesuhde

on yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana ravinteena.

23

Kuva 23. Veden pH-arvo Vaaksinjärvessä.

Kuva 24. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä.

24

Kuva 25. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä.

Kuva 26. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä.

Vuoden 2010 loppukesällä Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus oli 3,9 µg/l. Se kuvastaa

karuja olosuhteita.

25

5.5. Valkjärvi

Valkjärveä on hapetettu vuodesta 1991 alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta

1998 alkaen kahdella hapettimella. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa

käytössä. Hapetin toimi koko vuoden 2010 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetinlaite on

käytössä kesäisin. Laite käynnistettiin kesäajaksi 25.5.2010. Hapetin pysähtyi kesän 2010

aikana kerran (19.7.2010), mutta laite saatiin heti käyntiin. Hapetin pysäytettiin talven

ajaksi 3.11.2010. Valkjärven hapetinlaitteiden teknisestä toiminnasta on tehty raportti

vuodelta 2010 (Kauppinen 2011).

Valkjärveä on kunnostettu vuosien varrella hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä,

mm. hoitokalastuksilla. Loppusyksyllä 2010 tehtiin Valkjärvellä kaikuluotaukset ja

koekalastukset, joiden tarkoituksena oli selvittää ulappa-alueen kalakantojen runsautta ja

lajisuhteita mahdollisen hoitokalastustarpeen määrittämiseksi. Tutkimuksen perusteella

Valkjärvellä ei ole hoitokalastustarvetta. Sen sijaan järven kunnostuksessa kannattaa

keskittyä valuma-alueen kuormituksen vähentämiseen (Malinen, Kervinen ja Antti-Poika

2011).

Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden

kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös

perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa.

Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen

Valkjärven happitilannetta (Kuva 28). Vuonna 2010 hapen kyllästysaste säilyi alus-

vedessäkin melko hyvänä. Kesällä 2010 alin mitattu hapen kyllästysaste oli 32 % (Kuva

27). Pintaveden happipitoisuus nousi heinä-elokuussa varsin korkeaksi. Päällysvedessä

esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta.

Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä

järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 2010 korkein mitattu pH-

arvo pintavedessä oli 7,9, joka oli selvästi edeltävien vuosien korkeimpia arvoja alhaisempi

(Kuva 29). Veden normaali pH on lähellä neutraalia (pH = 7). Hyvin voimakas leväkukinta

saattaa kohottaa pH:n arvoihin 8 – 10. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun

hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat pH:t ovat

tyypillisiä sinileväkukintojen aikana.

26

Kuva 27. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 2010.

Kuva 28. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä.

27

Kuva 29. Veden pH-arvo Valkjärvessä.

Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita

alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 30). Vuoden 2010 kokonaisfosforituloksista on

jätetty pois 17.8.2010 saatu pintaveden kokonaisfosforipitoisuus (270 µg/l), joka on

virheellinen. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella

Valkjärvi vaikuttaisi lievästi rehevältä. Valkjärvessä kokonaistypen ja –fosforin suhde

vaihteli kasvukaudella vuonna 2010 välillä 20 – 27 (Kuva 32). Jos kokonaisravinnesuhde

on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2010 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis

olleen fosfori.

Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 2010 arvoja välillä 1,7 – 9,6 µg/l (Kuva 33).

Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli karusta lievästi rehevään.

Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun

puoliväliin ja vielä kerran elo-syyskuun vaihteessa sekä syyskuun puolivälissä. Järvellä

havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 2010 vähän levää vain yhdellä viikolla

syyskuun puolivälissä. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös

valtakunnalliseen leväseurantaan.

28

Kuva 30. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä.

Kuva 31. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä.

29

Kuva 32. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai

31.7.1989 arvon 185.

Kuva 33. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus.

30

6. Lähteet

Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta 2010.

Kauppinen, E. 2011. Nurmijärven Valkjärvi – Hapetinlaitteiden tekninen toiminta vuonna

2010. Vesi-Eko Oy. 3 s.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2011. Raportti Sääksjärven ja

Vihtilammin tuloksista vuodelta 2010. 1 s. + liitteet.

Malinen, T., Kervinen, J. ja Antti-Poika, P. 2011. Valkjärven ulappa-alueen kalatiheys, -

biomassa ja lajijakauma syksyllä 2010. Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos/

akvaattiset tieteet. 6 s.

Suomen ympäristökeskuksen hydrologiset kuukausitiedotteet vuodelta 2010.